Raimo  Vistbacka  /ps:

Arvoisa puhemies! Varmasti tämä hallituksen esitys vaalilain muuttamiseksi on siltä osin perusteltu, kuin hallituksen esityksessä on kerrottu, eli suojellaan nimenomaan pieniä paikkoja siltä osin, että äänisalaisuus säilyisi.

Mutta erästä asiaa itse en oikein yleisperusteluissa ymmärrä. Vaalit lähestyvät, ja me kaikki tiedämme, minkälainen tilanne on suhteellisuudessa, siinä, millä tavoin ääni painaa lopullista valintaa tehtäessä eri puolilla maata. Jos verrataan esimerkiksi Lapin, Mikkelin tai Pohjois-Karjalan vaalipiiriä Uudenmaan ja Helsingin vaalipiiriin, niin yksittäisen äänestäjän äänen painoarvo on aivan toinen. Tästähän on ollut vaalitoimikunta 2000, joka on jo antanut mietintönsä, mutta ihmettelen sitä, että hallituksen esityksen yleisperusteluissa ylimalkaisesti vain todetaan, että tämän hankkeen jatkovalmistelusta ei ole vielä tehty päätöksiä, vaikka näinkin pitkään on jo aikaa kulunut.

Me kaikki tiedämme, millä tavoin eri puolilla puolueet suhtautuvat nimenomaan pienissä vaalipiireissä tähän asiaan. Toivoisin, että oikeusministeriössä paneuduttaisiin asiaan ja lähdettäisiin jatkotyöstämään mietintöä.

Kari  Rajamäki  /sd:

Puhemies! Hallituksen esitys sisältää todella pääasiassa teknisiä, vaalisalaisuuteen ja ennakkoäänestyksen järjestämiseen liittyviä perusteltuja tarkennuksia. Mutta myös henkilökohtaisesti haluan kiinnittää huomiota siihen, että kansanvallan ja valtiollisen demokratian toteutumisessa on aika olennaista se, mikä on kansalaisten tahdon läpimeno eli kynnys valtiopäivillä, niin kuin sanotaan.

Meillä on täysin erilainen tilanne Etelä-Savon osalta esimerkiksi. Mahdollinen putoaminen kuuteen kansanedustajaan nostaa kynnyksen todella suureksi. Sanotaan, että Uudellamaalla pitäisi olla jo iso puolue, että sillä edustuksella edes Etelä-Savosta läpi menisi, kun täällä parilla prosentilla päästään valtiopäiville noin kansanedustajatasolla. Tämä on asia, joka pitäisi ottaa paremmin pohdintaan, miten meidän hallitusmuotomme ja perustuslakimme toteutuvat ja edustuksellinen demokratia toimii tämän kynnyksen osalta. Tietysti Itä-Suomessakin pitäisi olla aktiivisuutta siihen, että vaalipiirien suurentaminen yhtä lailla kuin ylimaakunnallinen yhteistyö edellyttäisi kenties myös maakuntien uudelleenarviointia, jopa Savon maakuntaa, jossa vahvemmin voitaisiin Savon kokonaiskehitystä hoitaa ja myöskin poliittista sitoutumista vahvistaa alueen kehittämiseen.

Toinen asia on myös vaaliliittokysymys. Noin periaatteessa vaaliliitto on hämäämässä kansalaisen tahdon perillemenoa ja kansan tahdon toteutumista. Tässä mielessä tulisi pyrkiä riittävillä vaalipiireillä siihen, että ilman vaaliliittoja noin perustuslain lähtökohdista toimittaisiin.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Sinällään tämä laki on hyvin tarpeellinen, koska postitoimipaikat ovat loppuneet monista pienistä kunnista, ja silloin ennakkoäänestyksen järjestäminen on ollut hankalaa. Viime kaudellahan tästä käytiin aika paljon keskustelua. Itsekin tein monia aloitteita tämän asian parantamiseksi.

Toivoisin, että kuitenkin useimmat kunnat ottaisivat kunnantoimistojen aulaan, tai missä se paikka onkin, äänestyspaikan, koska se on keskeisin paikka. Sinällään se on tärkeä, koska kunnan maksettavaksi lankeavat ainakin kunnallisvaaleissa kustannukset, jolloin se on säästöä samalla. Ei tarvitse maksaa muualle vaalin toimittamisesta. Kyllä tämä edistysaskel eteenpäin on.

Sitten tässä on se näkökulma, minkä ed. Rajamäki totesi vaalisalaisuudesta. Kun tiedetään, että monissa kunnissa saattaa olla jotain puoluetta jopa aika pitkälle yksinkertainen enemmistö, toivoisi kuitenkin, kun tässä puhutaan siitä, että vähintään kaksi henkilöä pitää olla paikalla siinä vaalipaikalla, ennakkoäänestyspaikalla, että toivon mukaan sinne löytyy myös eri poliittista näköalaa olevia. Muuten siinä voi käydä, jotta välttämättä Suomessakaan se vaalisalaisuus tai demokraattisuus eivät enää toteudu, jos siellä sattuu olemaan oikein hyvin sopivat henkilöt ennakkoäänestyspaikalla vahtimassa toimitusta.

Seppo Lahtela /kesk:

Rouva puhemies! Jatkaen äskeiseen puhujaan tästä olisi helppo todeta, että ed. Esa Lahtelan esittämällä periaatteella tulisi sellainen menettelytapa ilmeisesti tähän, että aamupäivällä olisivat yhden lajin puolueet, iltapäivällä toiset, ja jos kunnassa on vielä edustettuna kuusi eri puolueryhmittymää, vielä jouduttaisiin päivän välilläkin vaihtamaan. Toivottavasti tämmöistä ei syntyisi eikä tulisi.

Mutta äskeisen puhujan puheeseen yhtyen alkupäässä, että kun Suomessa oli toimiva ja hyvin toimiva postilaitosjärjestelmä, valtion omistama Posti, joka hoiti nämä asiat, mielestäni tämä oli kunnossa ja järjestyksessä. Nyt kun Suomen Posti on ajettu alas maakunnista kokonaan pois, joudutaan tekemään tällainen ratkaisu, niin kuin nyt tässä, ehkä voisi sanoa, aika onnistuneessa hallituksen esityksessä on olemassa. Kerrankin hallitus on tehnyt kohtuullisen esityksen. Mutta mielestäni tässä taas kuntien kukkarolle mennään. Köyhiä, pieniä kuntia sorretaan myöskin tämän kautta. Kun kustannusten korvausten osalta todetaan, että muissa kuin kunnallisvaaleissa oikeusministeriö suorittaa korvauksen, joka on vaaliin oikeutettujen lukumäärään perustuva pääkohtainen korvaus, mielestäni tässä pienet kunnat ... Esa Lahtelan vaalipiirin naapurissa on Uukuniemi. Jos Uukuniemi joutuu palkkaamaan, niin kuin tässä todetaan, ennakkoäänestystä varten kaksi virkailijaa vaikka sinne kunnantoimistoon ja saa pääkohtaisen korvauksen, mikä ei kovin suuri voi olla olemassa, kunta joutuu tämän rahoittamaan. Sen sijaan, kun otetaan täältä jokin iso paikka, vaikkapa Hyvinkää, se on kunnalle jopa bisnestä tämän homman toteuttaminen, jos kunta tai kaupunki ottaa sen tehtävän itsellensä.

Tässä, rouva puhemies, toivoisin, että valiokuntakäsittelyssä mietittäisiin semmoista järjestelmää, että tässä olisi joku pohjaraha ja siitä lähdettäisiin liikkeelle.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Kuten edeltävissä puheenvuoroissa on jo todettu, tämä hallituksen esitys keskittyy lähinnä ennakkoäänestyksen uudelleenjärjestelyihin ja eräihin muihin detaljeihin. Mutta kun ruvettiin keskustelemaan myöskin vaalipiirijaosta ja viitattiin siihen, että hallitukselta kaivattaisiin perusteellisempaa esitystä, jossa nimenomaan vaalipiirijakoon kiinnitettäisiin huomiota, haluan yhden lisähuomion tästä aiheesta nimenomaan tehdä.

Täällä on paljon kiinnitetty huomiota siihen, että eräät vaalipiirit ovat liian pieniä. Meillä on yksi vaalipiiri, joka on rakenteeltaan liian suuri. Se on nimenomaan Uudenmaan vaalipiiri. Kiireisin remontti, joka pitäisi tehdä, on se, että nimenomaan Pääkaupunkiseudun kunnat muodostaisivat yhden oman vaalipiirinsä, jolloin Pääkaupunkiseutu olisi omana itsenäisenä vaalipiirinään eikä niin, että Helsinki on erillään ja muu Uusimaa erillään. Tässä on epäkelpo tilanne se, että muun muassa Vantaalta ja Espoosta olevat pääkaupunkiseutulaiset todellisuudessa edustavat Pääkaupunkiseutua, mutta joutuvat toimimaan ikään kuin koko Uudenmaan vinkkelissä. Tässä tulee epäsuhtaa, joka pitäisi pyrkiä oikaisemaan. Jos muodostettaisiin Pääkaupunkiseudusta vaalipiiri, se olisi saman suuruinen kuin Uudenmaan vaalipiiri ja Uudenmaan vaalipiiri muodostuisi samaksi kuin nykyinen Helsingin vaalipiiri.

Esko  Helle  /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin pari kolme huomautusta tästä lakiesityksestä.

Ed. Seppo Lahtela totesi, että Uukuniemi joutuisi suuriin kustannuksiin, (Ed. S. Lahtela: Aiheettomiin kustannuksiin!) jos Uukuniemen kunnanvirastossa tämän ennakkoäänestyksen pitää. Aivan todennäköistä ja käsittääkseni järkevää olisi, että se tehtävä annetaan kunnan virkailijoille, jotka oman tehtävänsä ohessa sen tekevät. Ei se tuo lisäkustannuksia siinä mielessä lainkaan.

Toiseksi, tässä on yhtenä esityksenä myös tasavallan presidentin vaalin kierrosten välin lyhentäminen. Minusta esitys on siltä osin aivan hyvä ja oikea. Siinähän esitetään, että se menee kahdeksi viikoksi. Se on nykytekniikalla täysin mahdollista.

Vielä ed. Seppo Lahtelalle toteaisin, kun hän puhui Posti Oy:stä, että muistelenpa vain, että Ahon hallituksen aikana ja Ahon hallituksen toimesta Posti yhtiöitettiin ja annettiin sille tietyt tehtävät ja tietyt edellytykset, ja tässä nyt olemme. (Ed. S. Lahtela: Lieneekin ainut virhe, jonka Ahon hallitus teki!)

Mutta kun täällä on puututtu siihen, että vaalilaki tarvitsee jatkossa myös muita muutoksia, todettakoon, että eduskunta hyväksyessään ensinnä vaalilain ja sen jälkeen nykyisen perustuslain, siis edellinen eduskunta, hyväksyi siinä yhteydessä myös saman sisältöiset ponnet, jotka edellyttivät, että hallituksen tulee seurata, miten perustuslain edellyttämä suhteellisuus toteutuu eduskuntavaaleissa, ja jos siinä on ongelmia, ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin. Ponnen häntänä oli vielä se, että toimenpiteitten tulisi olla sellaisia, joilla estettäisiin poliittisen kentän pirstoutumista.

Kuten täällä on jo todettu, oikeusministeriö asetti kaksi vuotta sitten niin sanotun Tarastin toimikunnan, Vaalilaki 2000 -toimikunnan, joka viime kesäkuussa sai mietintönsä valmiiksi. Mietintö ei ollut sillä lailla yksimielinen, että toimikunnan aika loppui kesken. Olin sen yhtenä jäsenenä. Meillä oli siellä kaksi päämallia tämän ongelman ratkaisuun. Toinen oli tasauspaikkajärjestelmä. Laskelmat oli tehty 10 tasauspaikan mukaisesti. Toinen oli vaalialuejärjestelmä. Tasauspaikkajärjestelmä täyttäisi eduskunnan ponnen molemmat edellytykset sillä ehdolla tietysti, että siihen liittyisi äänikynnys, joka laskelmissa oli 3 prosenttia, mikä merkitsi sitä, että puolue, joka koko maasta on saanut yli 3 prosenttia äänistä, pääsee jakamaan niitä 10:tä tasauspaikkaa. Vaalipiiripaikat jaettaisiin aivan samalla tavalla kuin nykyjärjestelmässä muutoinkin, sillä erolla vain, että vaalipiireissä olisi 10 paikkaa vähemmän eli 189 paikkaa plus yksi Ahvenanmaan paikka, ja sitten olisivat ne 10 tasauspaikkaa.

Mallista oltiin aika lähellä yksimielisyyttä. Sitten oli puolueitten kuuleminen, jossa yhteydessä tuli lähinnä kokoomuksen taholta idea vaalialueista, joka merkitsisi sitä, että koko maan vaalipiirit olisivat suunnilleen ennallaan mutta vaalipiireistä muodostettaisiin tarvittaessa noin 25 edustajan alueita. Esimerkiksi Itä-Suomen nämä kolme vaalipiiriä muodostaisivat yhden vaalialueen ja paikat jaettaisiin koko vaalialueen äänimäärien suhteessa. Vaalipiireistä paikat sitten jyvitettäisiin sillä tavalla, että joka vaalipiiristä tulisi se paikkamäärä, mikä niille on laskennallisesti valittavaksi annettukin. Tästäkin olimme hyvin lähellä yhteisymmärrystä, mutta kuten totesin, aika loppui kesken ja se jäi selvityspaperiksi siltä osin.

Myös molempiin järjestelmiin mielestäni ilman muuta liittyy puolueitten välisten vaaliliittojen kielto. Jokaisen puolueen tulee omillaan tulla toimeen. Siinä on kysymys jo kuluttajansuojasta, kuten ed. Rajamäkikin äsken totesi. Meillä on ollut valitettavan monitahoisia vaaliliittoja vaaleissa vuosien mittaan, ja ilmeisesti vuoden kuluttuakin on sellaisia, että valitsija antaessaan äänen tietylle vaaliliitolle saattaa todeta, että hänen äänensä menikin aivan eri puolelle kuin hän oli tarkoittanut. Se ei voi olla vaalien tarkoitus.

Oikeusministeriö on 15. päivään tätä kuuta mennessä, siis viime viikon perjantaihin, pyytänyt puolueilta kantaa näihin kahteen malliin taikka muihin malleihin, jotka puolueet ovat mahdollisesti itse kehittäneet. En tiedä, ovatko kaikki puolueet vastanneet, mutta oletan, että oikeusministeriö on tosissaan tämän asian kanssa. Ongelma on lähinnä se, että jos mennään tasauspaikkajärjestelmään taikka vaalialuejärjestelmään, saattaa olla niin, että meidän pitää hieman viilata perustuslakia kyseisen tai kyseisten pykälien osalta. Jotta se tapahtuisi niin sanotussa säällisessä järjestyksessä, tämän lakipaketin pitäisi olla jo tämän eduskunnan käsittelyssä, jotta 2003 valittu eduskunta voisi sen omalta osaltaan kuitata, jolloin uusi järjestelmä olisi vuoden 2007 vaaleissa käytettävissä. Jos tätä asiaa ei saada tämän eduskunnan aikana, saattaa olla, että tuleva eduskunta joutuu tietyn pakkotilanteen eteen, koska pienet vaalipiirit näyttävät pienenevän ja suuret suurenevan.

Toivon todella, että tässä asiassa päästäisiin tämän eduskunnan aikana niin paljon eteenpäin, että muutokset tehtäisiin hallitusti ja tietoisena siitä, mitä ne vaikuttavat.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Ed. Helle ehti hämäläisille poikkeukselliseen tapaan jo asioiden edelle. Tässä esityksessä ei näitä suhteellisuutta parantavia toimia ole sisällä, mutta niitä tosiaan selvitellään sen puolueiden lausuntopalautteen pohjalta, jota paraikaa kootaan, ja osaa vastauksista vielä odotellaan.

Nyt käsiteltävän esityksen pohjana ovat erilaiset epäkohdat, joita nykyisissä vaalijärjestelyissä on havaittu ensinnäkin valtion ja kuntien välisessä työnjaossa, sitten viime presidentinvaalin yhteydessä esille tulleena asiana se, voidaanko nopeuttaa kierrosten väliä, lyhentää tätä odotteluaikaa tai joissakin tilanteissa ehkä ylikuumenemisaikaa. Näitä kysymyksiä on ensin työryhmässä ja sitten virkamiestyönä valmisteltu ja päädytty tämän kaltaiseen, hallituksen yksimielisesti esittämään lakiehdotukseen.

Kotimaan yleisiä ennakkoäänestyspaikkoja koskeva päätöksenteko esitetään siirrettäväksi valtioneuvostolta kunnille. Kukin kunta päättäisi itse, kuinka monta ennakkoäänestyspaikkaa kunnassa on ja missä ne sijaitsevat. Paras tieto on juuri kunnissa, ja voidaan tällä lailla myös pyrkiä äänestysaktiivisuutta parantamaan, että vaalipaikat olisivat mahdollisimman osuvat kansalaisten jokapäiväisessä elämässä. Kunnat päättävät jo nykyisin vaalipäivän äänestyspaikoista, mutta ennakkoäänestyspaikkojen määrästä ja sijainnista on annettu valtioneuvoston asetus.

Päätökset äänestyspaikoista tämän esityksen mukaan tekisi kunnanhallitus. Äänestysaluejaosta määräisi puolestaan nykyiseen tapaan kunnanvaltuusto. Jokaisessa kunnassa olisi jatkossakin oltava vähintään yksi ennakkoäänestyspaikka ja jokaisella äänestysalueella yksi vaalipäivän äänestyspaikka. Kunta voisi järjestää ennakkoäänestyksen omissa tiloissaan, esimerkiksi kunnanvirastossa, kirjastossa, koulussa tai terveyskeskuksessa, tai se voisi hankkia tarvittavat tilat ja henkilöstön ostopalveluna joltakin luotettavalta organisaatiolta. Tällainen on luontevasti lähinnä Suomen Posti Oyj, jonka postikonttoreissa ennakkoäänestys on aiemmin valtaosaltaan järjestetty. Tässä tietysti oikeusministeriö on jatkossakin apuna sitten, kun neuvotellaan Postin kanssa niistä ehdoista, millä ennakkoäänestys voidaan toteuttaa.

Kunnat määräisivät myös ennakkoäänestyspaikkojen aukiolopäivät ja kellonajat. Lähtökohtana kuitenkin olisi, että ennakkoäänestyspaikat olisivat avoinna koko ennakkoäänestysajanjakson eli seitsemän päivää. Vaalien luotettavuuden takaamiseksi kussakin ennakkoäänestyspaikassa tulee olla samanaikaisesti paikalla vähintään kaksi vaalitoimitsijaa, kun nykyisin vähimmäisvaatimuksena on yksi vaalitoimitsija. Heidän ei kuitenkaan tarvitse olla jatkuvasti päivystämässä rinnakkain, vaan voidaan tietysti luontevia työtapoja käyttää.

Myös vaalien kustannustenjakoa valtion ja kuntien välillä ehdotetaan muutettavaksi. Valtio huolehtisi kaikissa vaaleissa tietojärjestelmien ja vaalimateriaalien kustannuksista, kunnat vastaisivat muista kustannuksista. Valtio maksaisi jokaiselle kunnalle kertakorvauksen valtiollisissa vaaleissa, siis eduskuntavaaleissa, presidentinvaaleissa ja europarlamenttivaaleissa, aiheutuneista menoista. Kunnallisvaaleissa korvausta ei maksettaisi, vaan luonteeltaan ne jäisivät kuntien kustannusvastuun piiriin kuuluviksi. Korvaus olisi siis yksinkertaisesti laskettava euromäärä kerrottuna äänioikeutettujen lukumäärällä. Oikeusministeriö vahvistaisi euromäärän neuvoteltuaan Suomen Kuntaliiton ja valtiovarainministeriön kanssa.

Jos tarkastellaan esimerkiksi seuraavaa kymmenen vuoden periodia, tällä tavalla kunnat käyttäisivät vähän vähemmän kuin nykytavalla rahoja vaaleihin ja valtio joutuisi ottamaan vähän isomman vastuun, mikä luontevasti kuuluukin valtion piikkiin. Demokratian perusedellytyksistä kuuluu valtiovallan vastata, mutta tosiaan, niin kuin viittasin, luontevaa on, että kunnallisvaaleissa tuo päävastuu myös kustannusten kantamisesta voi hyvin olla peruskunnilla.

Presidentinvaalin ensimmäisen ja toisen vaalin välinen aika ehdotetaan lyhennettäväksi nykyisestä kolmesta viikosta kahteen viikkoon. Ensimmäisen vaalin tulos vahvistettaisiin vaalipäivää seuraavana tiistaina eli päivää nykyistä aikaisemmin. Toisen vaalin ennakkoäänestys alkaisi heti seuraavana päivänä ja jatkuisi seuraavan viikon tiistaihin. Muutos nopeuttaisi presidentin valintamenettelyä ja terävöittäisi toisen vaalikierroksen kampanjointia.

Teknisin toimin pyritään myös vaalisalaisuutta varmistamaan. Pienillä äänestysalueilla ennakkoäänet laskettaisiin yhdessä vaalipäivän äänten kanssa. Hyvin pienten äänestysalueiden kaikki äänet olisi laskettava yhdessä jonkin toisen äänestysalueen äänten kanssa. Muilla kuin pienillä äänestysalueilla ennakkoäänet laskettaisiin äänestysalueittain, elikkä tulisi helpommaksi tiedonhankinta siitä, miten eri alueilla eri ehdokkaat ja eri puolueet ovat menestyneet, miten heidän äänisaaliinsa on muuttunut. Nykyisinhän ennakkoäänet lasketaan ainoastaan kunnittain.

Vaalipiirijakoa ehdotetaan tässä yhteydessä muutettavaksi kuntajaon ja maakuntajaon jo tapahtuneiden muutosten mukaisesti. Kangaslammen kunta siirretään Etelä-Savon vaalipiiriin. (Ed. Rajamäki: Pohjois-Savon!) — Anteeksi, Pohjois-Savon vaalipiiriin, jonka maakuntaankin se on siirtynyt. Ed. Rajamäki syystäkin huolestui, kun olin siirtämässä sen puheessani väärään vaalipiiriin. — Kuntaliitosten vuoksi Pirkanmaan vaalipiiristä poistuisi Kuorevesi, Etelä-Savon vaalipiiristä poistuisi Anttola ja Mikkelin maalaiskunta, Oulun vaalipiiristä Temmes.

Nythän törmätään tietysti tähän todella pienten vaalipiirien ongelmaan, johon ed. Helle viittasi, näiden maakuntavaihdosten vuoksi. Erityisesti Etelä-Savon vaalipiiri jää kovin pieneksi. (Ed. Rajamäki: Eikö sen kerkiäisi vielä liittää Pohjois-Savoon?) Viime eduskuntavaaleissahan sieltä valittiin kahdeksan edustajaa, ja nyt ennakkotiedot näyttävät johtavan jopa siihen, että tällä uudella nimellään Etelä-Savon vaalipiiristä valittaisiin vain kuusi edustajaa. Tämä kysymys on syytä tämän vuoden aikana selvittää, mikä on sitten etenemislinja jatkossa, voidaanko löytää riittävä yksimielisyys pienimpien vaalipiirien yhdistämisestä luonteviksi kokonaisuuksiksi ja toisaalta Uudenmaan vaalipiirin jakamisesta vai pitäisikö lähteä kehittelemään sitä vaikeammin ymmärrettävää ja ehkä myös perustuslain muutosta edellyttävää vaalialuejärjestelmää, jota niin sanottu Tarastin toimikunta kaavaili.

Aivan lähikuukausina, kevään aikana, on tästä tarkoitus kuulla vielä lausuntopalautteen perusteella puolueita ja hakea yhteisymmärrystä. Joka tapauksessa, päädytään sitten kumpaan tahansa vaihtoehtoon, olisi hyvä linjata muutokset tämän vaalikauden aikana ja pyrkiä toteuttamaan ne vuoden 2007 vaaleissa.

Harry Wallin /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Kun muistelee viime presidentinvaaleja vuonna 2000, nehän olivat hyvin kiihkeät ja ihmiset osallistuivat niihin hyvin aktiivisesti tehden vaalityötä ja äänestysprosentti nousi hyvin korkealle. Silloin yleinen mielipide oli ensimmäisen kierroksen jälkeen, kun lähdettiin toiselle kierrokselle, että väliaika, kolme viikkoa, on liian pitkä. Siinä mielessä voi todeta, että hallituksen esitys on hyvä. Se lyhentää ja tiivistää vaalitunnelmaa ja vaaliprosessia, ja lämpimästi kannatan tätä esitystä.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Nyt lähetekeskustelussa oleva hallituksen esitys on ilmeisen perusteltu. Toivoisi, että perustuslakivaliokunta paneutuisi huolella paitsi tähän myös vähän niihin linjauksiin, mihin muun muassa ed. Helle jo aiemmassa puheenvuorossaan kiinnitti huomiota. Presidentinvaalin osalta varmaan kierrosten välisen ajan lyhentäminen kolmesta kahteen viikkoon on perusteltua.

Arvoisa puhemies! Jatkossa tulisi kyllä huolella pohtia, miten alueellisen demokratian perusedellytykset valtiollisessa päätöksenteossa turvataan. Siinä mielessä minusta vaalipiirijärjestelmän muutos ja vaalipiirien koon kasvattaminen ei tunnu välttämättä kovin oikealta, kun meillä kuitenkin on pyritty maakunnallisen edunvalvonnan tehostamiseen ja päätöksenteon siirtämiseen sille tasolle. Tuntuisi, että maakuntapohjainen vaalipiirijärjestelmä sittenkin olisi jatkossakin perusteltu. Siinä pitäisi vain huolehtia siitä, että tasausjärjestelmä löytyisi ja sillä tavoin demokratian perusedellytykset turvattaisiin.

Arvoisa puhemies! Yhtenä ongelmana kaikkinensa näen, että meillä on äänestysvilkkaus vähentynyt, ja nyt pitäisi nähdä eteenpäin ja katsoa keinoja, millä äänestysaktiivisuutta ylläpidettäisiin ja huolehdittaisiin siitä, että myös niin ehdokkaaksi asettumiseen — erityisesti kunnallisvaaleissa tämä on jo pulma — kuin myös vaalityöhön muutoin ja yhteisten asioiden hoitoon saataisiin kiinnostusta lisättyä.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä lakiesitys, niin kuin on jo useaan kertaan todettu, on perusteltu, kun tiedämme, miten vaikeaa yleensä vaalilain muuttaminen on kokonaisuudessaan. Pidän myöskin hyvänä sitä, jos se pitää ja pitänee paikkansa, mitä myös ministeri Koskinen totesi, että vaalikustannusten jaossa valtio tulee kantamaan ainakin osittain suuremman osuuden. Tämä on aivan perusteltu ja oikea näkemys samoin kuin se, että presidentinvaalien ensimmäisen ja toisen kierroksen aikaa tiivistetään. Se on erittäin hyvä. Toivottavasti se myös vaikuttaa positiivisesti äänestysvilkkauteen.

Kyllä kai niin on, kun maakunnat nyt on tunnustettu, että jos vaalilainsäädäntöä uudistetaan edelleen, maakuntien pitäisi olla vaalipiirijaon peruslähtökohta, niin kuin on, ja niin sanottu tasauspaikkajärjestelmä. Minusta olisi myöskin syytä, että tämän eduskunnan aikana nämä asiat voitaisiin perusteellisesti vielä harkita ja toimia niin, että vaalikauden alussa 2007 nämä olisivat voimassa.

Arvoisa puhemies! Yhteen pieneen asiaan, suomen kieleen, kiinnittäisin huomiota. En tiedä, olenko oikeassa vai väärässä, mutta kun vielä nykyisessä laissa Etelä-Savon vaalipiiriin kuuluu Kangaslammen kunta, nyt kun se siirretään hallituksen esityksessä Pohjois-Savon vaalipiiriin, se onkin Kangaslammin kunta, ja toisessa se on -lammen. Se on merkittävä muutos täällä entiseen käytäntöön, kun tässä on yksi kirjain muuttunut. Koetinkin savolaisilta kysyä, kummin päin tämä nyt sitten on.

Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitykseen laiksi vaalilain muuttamisesta sinällään minulla ei ole mitään erityistä huomautettavaa. Muutokset ovat perusteltuja ja tarpeellisia, mutta täällä on sekä hallituksen esityksen perusteluissa että käydyssä keskustelussa noussut esille Etelä-Savon vaalipiirin pienuus, joka johtuu muuttoliikkeestä ja Kangaslammin kunnan siirtymisestä Pohjois-Savon vaalipiiriin. (Ed. Helle: Heinolan siirtäminen!) — Niin, toki Heinola on siirtynyt, Sysmä, Hartola Hämeen puolelle.

Maakunta on jo itsekin ollut aktiivinen tässä vaalijärjestelmäkysymyksessä. Maakuntahallitus on asettanut erillisen työryhmän valmistelemaan maakunnan kannalta ratkaisumallia tulevia vaalijärjestelmämuutoksia ajatellen. Erityisesti meitä on kiinnostanut ed. Helteenkin puheenvuorossaan esiin ottama vaalialuejärjestelmä, jonka sisällä vaalipiirit säilyisivät kutakuinkin nykyisellä pohjalla, mutta jossa olisi myöskin vaalipiirikohtaiset peruspaikkajärjestelmät ja mandaattien jako ääniosuuksien suhteessa.

Yhtä lailla yhdyn ajatukseen, että selvittelytyötä tulisi jatkaa pikaisesti eteenpäin ja saada ratkaisumalli siten, että se saataisiin tulevien vaalien jälkeisissä vaaleissa jo voimaan ja toisaalta alueellinen edustavuus myöskin eduskunnassa turvattaisiin riittävän vahvana pienistä vaalipiireistä.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa rouva puhemies! En puutu esillä oleviin muutosehdotuksiin, vaan lähinnä niihin kysymyksiin, mihin edustajat Nousiainen, Helle ja Vihriälä jo aikaisemmin ovat puuttuneet, eli pitäisi saada suurempi remontti voimassa olevaan lakiin. Mielestäni Suomen vaalilaki kansanedustajien vaalien osalta on tavattoman epäoikeudenmukainen siinä mielessä, että siinä ovat selkeitä voittajia suuret puolueet, pienet puolueet taas häviäjien roolissa. On vaalipiirejä, missä tarvitaan lähes 15 prosentin kannatusta, ja vaalipiirejä, missä riittää 2,5—3 prosentin kannatus. Toivon todella, että se, mitä ed. Nousiainen lausui, olisi myöskin keskustan kanta, kun se antaa lausuntonsa ministeriölle. Se olisi muutos parempaan, jos tulisi aluejako. Mutta pelkään pahoin, että teidän virallisessa lausunnossanne voi olla jotain muuta, jos lehtitietoihin on luottamista.

Varmasti jotakuta saattaa ihmetyttää se tosiasia, että kristillisdemokraatit vastustavat vaaliliittoja, vaikka tilastojen mukaan me olemme niistä hyötyneet. Uskallan kuitenkin sanoa, että jos olisi ollut vaaliliittokielto ja oikeudenmukainen laki, me ehkä olisimme suurempi ryhmä kuin mitä tänä päivänä olemme. Nyt olemme pakotettuja vaaliliittoihin, mutta en pidä vaaliliittoja ihan tavattoman huonoina. Sanoisin ed. Helteelle, että yhtä huono on laajapohjainen hallitus. Ei siinäkään äänestäjä tiedä, menikö ääni oikeaan suuntaan ja oikealle puolueelle, kun vaalien jälkeen muodostetaan hallitus, missä ovat molemmat ääripäät.

Äänestysvilkkautta voitaisiin kyllä parantaa ja lisätä siten, että valittava edustajamäärä, joka tällä hetkellä määräytyy asukasluvun perusteella, määräytyisikin annettujen äänien perusteella. Silloin se kannustaisi kyllä puolueita ja myöskin kaikkia muita huolehtimaan siitä, että omassa kunnassa ja omassa vaalipiirissä annetaan runsaasti ääniä ja käydään äänestämässä, jotta saataisiin edustajia. Minkä takia me nyt palkitsemme niitä vaalipiirejä, missä äänestysvilkkaus on alhainen, antamalla niille ylimääräisiä edustajapaikkoja, kun voisimme toimia toisin?

Kyllä löytyy paljon kohteita, mitä voitaisiin parantaa. Minä luotan oikeusministeri Koskiseen, että hän tuo vielä tämän vaalikauden aikana melko suuren reformin koko tähän vaalilakiin.

Seppo Lahtela /kesk:

Rouva puhemies! Ed. Kallis otti esille näkemyksen, että edustajanpaikat voitaisiin jakaa sillä perusteella, kuinka aktiivisesti on annettu ääniä. Minusta tämä tapa kävisi, jos siihen lisättäisiin vielä, että vaalialueen pinta-alakin huomioitaisiin ja annettaisiin enemmän edustajanpaikkoja maapinta-alan perusteella tässä asiassa.

Mutta, rouva puhemies, siinä, mitä ed. Helle tässä asiassa julki toi, että pitäisi löytää tasapuolisempia ja laajempia vaalipiirejä ja sitä kautta löytää oikeudenmukaisuutta tähän asiaan, ei liene mitään epäselvää. Mutta ed. Helle vahvasti otti esille myös näkemyksen, että vaaliliitot eivät olisi hyväksi eikä oikein tiedetä, kenelle ääni menee. Vaikka ed. Kallis totesikin, että kristillisdemokraatit tätä asiaa vastustavat, niin ei ole oma lehmä ojassa, kun totean, että tuskin kuitenkaan tänne on äänestäjien tahdon vastaisesti valittu edustajaa kuin ehkä jostakin Pirkanmaalta oliko se 95:n vaaleissa, missä saattoi olla niin, että kaikki äänestäjät eivät tienneet, kenelle ääni meni ja kuka edustajaksi tuli valittua.

Ehkä tulevissa 2003:n eduskuntavaaleissa saattaa olla niin, että kun Pohjois-Karjalassa joku kansalainen äänestää keskustaa, valituksi voikin tulla vihreä. Silloin voi syntyä periaatteellinen ristiriita. Jotakin tällaista voi olla, mutta ei tämä ole mikään ongelma, etteikö vaaliliittoja voitaisi katsoa myönteisesti ja hyvällä silmällä. Kuitenkin ed. Vistbackan edustama puolueperintö on sellainen, mikä on kansan omantunnon ääni ollut olemassa. Jos tällainen omatunto on olemassa, niin vaaliliittojen kauttakin se pitää eduskunnan keskustelun ja työn vireämpänä ja ehkä oikeampanakin.

Ismo Seivästö /kd:

Arvoisa puhemies! Paavo Lipposen toisen hallituksen ohjelmassa viitataan vaalilainsäädännön suhteellisuusperiaatteen toteuttamiseen, ilmeisesti tarkoittaen vaalilain parantamista. Mikäli oikein ymmärsin, niin ministeri Koskinen on toimimassa vielä hyvin aktiivisesti tämän asian suhteen.

Henkilökohtaisesti katson, että Tanskan mallissa, joka on aika pitkään ollut käytössä, olisi hyvin pitkälti myöskin sopiva malli meille Suomeen kynnyksien ja tasauspaikkojen muodossa.

Ed. Kallis jo ehti hyvin todeta, että ääni on hieman eriarvoinen, kun tietyissä vaalipiireissä kynnys eduskuntaan on 2,5 prosenttia ja tietyissä vaalipiireissä se hipoo todennäköisesti seuraavissa vaaleissa jo 15:tä prosenttia. Näissä 15 prosentin piireissä ei välttämättä edes niinkään suuri puolue kuin vasemmistoliitto yllä eduskuntapaikkaan, joten kyllä tässä järjestelmässä on todellakin jotakin korjattavaa.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Vaaliliittokysymys on varmasti yksi asia, joka on ilman muuta demokratian kannalta arvioitava. Ehkä selkein esimerkki oli viime eduskuntavaalit, joissa kristillisdemokraatit ratsastivat selkeästi kepulla tähän taloon. Tässä on hyvä esimerkki, jonka ed. Kallis aivan oikein toi esille.

Toinen on vaalipiirin kokokysymys. Kyllä edustuksellisen demokratian toteutumisaste-erot eri puolilla maata on vakavasti arvioitava. Toisaalta, kun puhutaan maakuntapohjaisesta lähtökohdasta, niin se on sinänsä hyvä, mutta täytyy muistaa, että on olemassa myöskin alueellisen kehittämisen näkökulma, jonka on ylimaakunnallisen työn puoleen pakostakin painottumassa, jotta voidaan myös tässä työssä onnistua.

Itä-Suomessahan nimenomaan Agenda 2000:n tavoite 1-ohjelman onnistuminen edellyttää juuri tällaista ylimaakunnallista otetta ja sitoutumista koko Itä-Suomen kehittämiseen. Tässä suhteessa vuonna 2007 viimeistään pitäisi olla koko Itä-Suomen käsittävä vaalipiiri, jossa juuri tämä näkökulma ylittäisi Ohtaansalmen sillan ja Kuvansinjoen ja pystyttäisiin ylimaakunnalliseen kehittämiseen. Sanoisin, että olisi erittäin onnetonta, jos Etelä-Savon suuntautuminen tässä tilanteessa olisi esimerkiksi Etelä-Karjalan suuntaan. Se pirstoisi luontaista aluekehitystä ja tarkoittaisi nimenomaan Savon kehitysvoiman heikentämistä.

Tässä on kuitenkin kyse hyvin isoista asioista poliittisen sitoutumisen osalta, koska valitettavasti jossain määrin kansanedustajan näkökyky alkaa hämärtyä, kun vaalipiirin raja lähenee. Tässä suhteessa laajempi alueellinen tarkastelunäkökulma puoltaisi suurempia vaalipiirejä.

Jari Leppä /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys vaalilain muuttamisesta on varmasti ihan perusteltu ja kannatettava teknisiltä osiltaan.

Mutta sitten toteaisin ed. Rajamäelle sen, että eräs asia, jonka meille tässä talossa täytyy olla selkeänä ytimenä ja lankana, on se, että me saamme ihmisten mielenkiinnon säilymään poliittisia, yhteiskunnallisia, päätöksiä kohtaan. Elikkä vaalipiirijaossa pitää ottaa huomioon myöskin mahdollisuus äänestysaktiivisuuden nostamiseen. Se on hälyttävän pieni. Täällä kuulee joka viikko jossakin keskustelussa siitä, miksi äänestysaktiivisuus on niin alhainen. Jos suurempiin vaalipiireihin mennään, tämä varmasti tulee vaikuttamaan tähän edelleenkin alentavasti. Sen vuoksi olen, ed. Rajamäki, ehdottomasti sitä mieltä, että mitä lähempänä se paikka vaikuttaa on, varmasti sitä enemmän se myöskin innostaa äänestämään.

Sitten otan aivan eri asian esille siinä mielessä, kun paljon on puhuttu Etelä-Savosta, nykyisestä Mikkelin vaalipiiristä, tulevasta Etelä-Savon vaalipiiristä. Vaikka väki väheneekin, varsinaiset asukkaat, siellä on lähestulkoon toinen puoli henkilöitä vakinaiseen väkilukuun verrattuna, jotka ovat meidän maakunnassamme yli sata vuorokautta joka vuosi: kesäasukkaat. Elikkä päätöksentekoa varten ja päätöksentekoa silmälläpitäen myöskin heidän näkemyksensä olisi aivan hyvä ja tarpeellista ottaa huomioon tavalla taikka toisella, kun mietitään vaalipiirijakoja ja uusia ajatuksia siihen, millä tavalla aktiivisuutta voitaisiin lisätä. Se on meille nykyisin niin iso voimavara, että sitä ei voida jättää millään huomiotta.

Esko  Helle  /vas:

Arvoisa puhemies! Olen harrastellut näitä vaaliasioita toistakymmentä vuotta, 80-luvun lopulta asti, ja olen erittäin iloinen, että niin moni edustaja tässä yhteydessä on myös tähän ottanut kantaa. Toisaalta toivon, että ne, jotka ovat kiinnostuneita asiasta, hankkisivat vaalitoimikunta 2000:n mietinnön, niin sanotun Tarastin toimikunnan mietinnön. Se varmasti selventäisi näitten asioitten jäsentämistä. Ne ovat aika monimutkaisia kuitenkin, vaikka ovat tavallaan yksinkertaisia, koska eri osapuolet vaikuttavat toinen toiseensa.

Toteaisin, kun muun muassa ed. Kallis sanoi paikkojen jakamisesta per asukas, että yksi mahdollisuus siihen olisi, että paikkamäärän määrittelisi äänioikeutettu väestö. Nythän se on asukas. Siinä on tietty looginen ristiriita. Tätä en ole esittämässä, mutta sekin on hyvä huomioida tässä.

Toiseksi, kun joku kantoi huolta esimerkiksi perussuomalaisten näkyvyydestä täällä, muistaakseni viime vaalien osalta, jos olisi ollut tämä vaalialuejärjestelmä, perussuomalaiset eivät olisi saaneet yhtään paikkaa, mutta jos olisi ollut tasauspaikkajärjestelmä, heillä olisi yksi paikka siitä huolimatta, että siihen sisältyisi 3 prosentin valtakunnallinen äänikynnys, mutta sehän vaikuttaa vain tasauspaikkojen jakoon, ei vaalipiiripaikkojen jakoon. Kaikkien tämäntapaisten asioitten hahmottamiseksi olisi hyvä mietintöön tutustua.

Ismo  Seivästö  /kd:

Arvoisa puhemies! Ed. Rajamäki käytti keskustan ja kristillisdemokraattien vaaliyhteistyöstä ratsastaminen-termiä. Ed. Rajamäki on täältä poistumassa, mutta ihan olisin kysynyt häneltä, kun sosialidemokraatit ja vasemmistoliitto nyt hyvin monessa vaalipiirissä virittelevät vaaliliittoyhteistyötä, onko siinäkin kysymys "ratsastamisesta"?

Jukka Vihriälä  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kuten ed. Helle täällä totesi, vaalilainsäädännön muuttaminen on erittäin vaikea ja monimutkainen asia. Se ei ole suinkaan yksinkertaista, niin kuin tuntuu.

Vaaliliittokysymykseen: Ainakin henkilökohtaisesti toivoisin — en tiedä, mikä on oman ryhmäni ja puolueeni kanta tässä asiassa — että se pitäisi perusteellisesti selvittää. Ainakin näillä näkymin olisin kieltämisen kannalla. Jokaisen poliittisen liikkeen pitäisi omin voimin tähän taloon päästä ja järjestelmän olla sitten sellainen, että se toisi suhteellisuuden riittävän hyvin esille.

Täällä käytettiin sanaa "ratsastaminen" näistä vaaliliittoasioista, eikä se oikein kuulu tähän päivään. Mutta mistä löytyy niin oikeudenmukainen järjestelmä, että se olisi tasapuolinen? Joku on heittänyt, entinen pitkäaikainen valtiopäivämies, kun maakuntien asema heikkenee täällä päätöksentekopaikalla, kun väki vähenee, pitäisikö esimerkiksi pienissä kunnissa olevilla olla kaksi ääntä, jotta se paino vaikuttaisi täällä pääkallonpaikalla enempi. (Ed. Kallis: Kolme!) — Kaksi riittää ensiksi. — Tämmöistä minulle on heitetty. Minusta se vasta vaikea järjestelmä olisi. Kai pitäisi näitä muita korjauksia saada, ennen kuin lähdetään tällaiseen systeemiin, että ruvetaan antamaan kaksia ääniä jollekin henkilölle.

Jouko Jääskeläinen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Helle on todella pitkään harrastanut näitä asioita. Itse muistan harrastaneeni näitä 25 vuotta neuvottelemalla muun muassa vaaliliitoista erilaisissa vaalipiireissä, erilaisissa tilanteissa, ja sen jälkeen on ollut muuta teoreettista harrastusta.

Nythän meillä on Etelä-Savossa tulossa 15 prosentin äänikynnys kuudella kansanedustajapaikalla, mikäli kaikki menee ennusteen mukaan. Ei voi todellakaan puhua kansalaisten yhdenvertaisuudesta. Siksi on hyvin tärkeätä, että tuo vaalitoimikunta, jossa itse olen saanut olla myöskin mukana, itse asiassa esitti täysin toimivat mallit. Jos mennään vaalialuejärjestelmään, se tarkoittaa, että ehdokkaat asetetaan maakunnissa. Kaikki muun muassa keskustan ja meidän muidenkin tahoilta esitetyt pelot siitä, että paikat menevät suuriin keskuksiin, voidaan jossakin määrin tai niin pitkälle kuin mahdollista tällä vaalialuejärjestelmällä välttää, koska ehdokkaat tulevat maakunnista ja sitten vaalialuejärjestelmällä poliittinen suhteellisuus turvataan.

Äänikynnysjärjestelmä tuli mietinnön tekstissä ikään kuin ylimääräisenä kappaleena esille. Sehän tarkoittaa sitä, että jos puolue saa esimerkiksi 1 prosentin äänistä, se saisi automaattisesti kaksi paikkaa tänne. Etuna olisi tällä äänikynnysjärjestelmällä, jota ei laajemmin ehkä Suomessa tunneta, että siinä äänestäneiden määrä suoraan vaikuttaisi myöskin paikkajakaumamäärään, eli löytyy siitä kirjasesta ratkaisu tähänkin kysymykseen. Ei tarvitse sitten miettiä, ovatko ne täysi-ikäiset kansalaiset vai kaikki kansalaiset, joiden mukaan paikkojen määrä ratkeaa, niin kuin se nyt ratkeaa tietysti koko henkikirjoitetun väestön perusteella.

Kaikkiin kysymyksiin on oikeastaan ratkaisu olemassa. Ei tarvita kuin poliittinen päätös. Nyt tätä asiaa puolueilta kysytään, niin kuin tiedämme. Harvinaisen vähän aikaa kestää saattaa tämä laiksi. Jos halutaan, ehditään seuraaviinkin vaaleihin tai ainakin sitä seuraaviin, jos perustuslaki vaatii pari pykälää.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Tästä on syntynyt hyvin mielenkiintoinen keskustelu. Ajattelin muutaman ajatuksen esittää.

Mitä ensinnäkin vaaliliittoihin tulee, henkilökohtaisesti pidän niitä varsin epädemokraattisina. Niin kuin keskustelussa on käynyt esille, äänestäjäthän eivät voi tietää, kuka heidän äänillään tulee valituksi silloin, kun on kysymys vaaliliitoista. Meillä on hyvin monia esimerkkejä täällä vuosikymmenien mittaan siitä.

Kun ed. Seivästö viittasi vasemmistopuolueiden vaaliliittoihin, ne ovat kuitenkin suhteellisen harvinaisia. (Ed. Jääskeläinen: Lisää tulossa!) Enemmän näitä kuitenkin on ollut nimenomaan kristillisten ja keskustan kesken. (Ed. Kallis: Harmittaako?) — Ei harmita, mutta ilmeisesti ed. Kallis on nyt tullut siihen tulokseen, että kannattaa yrittää kuitenkin omin voimin. Se saattaa paremmin onnistua kuin vaaliliittojen kautta.

Mitä vaalipiirien kokoon tulee, siitähän myöskin esimerkiksi varapuhemies Mikkola on julkisuudessa esittänyt ajatuksia, että vaalipiirien kokoa pitäisi suurentaa. En minä ole ihan varma siitä. Eri maissa on erilaisia käytäntöjä. Monissa maissa on yhden henkilön vaalipiirit ja se toimii hyvin. Nykyinen järjestelmä aika hyvin turvaa alueellisen edustavuuden. Sekin, että suurilta paikkakunnilta pääasiassa tulevat vaalipiirien sisältä kansanedustajat, on tietysti realiteetti.

Mitä vielä tulee, puhemies, meidän demokratiaamme, henkilökohtaisesti pidän henkilövaalijärjestelmää sinänsä hyvänä. Siihen liittyy omia hankaluuksia, niin kuin me tiedämme, mainonnan, rahankeruun ja muun kannalta. Mutta esimerkiksi Ruotsissa ollaan tulossa meidän järjestelmämme suuntaan.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Kiinnitän vielä huomiota valtion ja kunnan väliseen kustannustenjakoon. Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan vaihtoehtona sille, että pelkästään äänioikeutettua kohti suoritettaisiin korvaus, myös se malli, että kaikille kunnille tulisi vähimmäiskorvaus. Kaikille kunnillehan vähimmäiskustannukset myös tulevat kunnan koosta riippumatta. Mielestäni tällä mallilla toteutuisi parhaiten tasapuolinen kustannustenjako, kun jokaiselle kunnalle tulisi koosta riippumatta vähimmäiskorvaus ja sen jälkeen korvaus äänioikeutettua kohti.

Toivon, että perustuslakivaliokunta myös tässä asiassa mietintöä laatiessaan evästäisi, miten jatkossa valtion ja Kuntaliiton neuvotteluissa tulisi korvauskysymyksestä sopia.