Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Tervehdin tätä lakiesitystä ilolla, vaikka esitys tuleekin varsin myöhäisessä vaiheessa. Lakiehdotuksessa esitetään, että työnantajan tulee vaatia työhön valittua henkilöä ennen lopullista nimittämistä tai työsopimuksen tekemistä toimittamaan työnantajan nähtäväksi ote rikosrekisteristä. Tämä velvollisuus koskisi tilanteita, joissa työ on luonteeltaan sellaista, että se mahdollistaa läheisen vuorovaikutuksen lapsen kanssa, eli työtä, johon olennaisesti kuuluu ilman huoltajan läsnäoloa alaikäisen kasvatusta, opetusta tai hoitoa. Otteesta tulisi ilmetä, onko henkilö tuomittu sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasta teosta, seksuaalirikoksesta, törkeästä henkeen tai terveyteen kohdistuneesta rikoksesta tai huumausainerikoksesta.

Eduskuntahan edellytti vuonna 99 lokakuussa antamassaan ponnessa, että lainsäädäntöä täydennetään vuoden 2000 aikana säännöksillä, joilla voidaan selvittää lasten ja nuorten kanssa työskentelemään hakeutuvien henkilöiden tausta, niin ettei tällaisiin tehtäviin oteta henkilöä, joka on tuomittu lapsiin kohdistuneesta seksuaalirikoksesta. Nyt hallitus on, voisi sanoa, alittanut odotukset siinä mielessä, että tämä esitys tulee näin myöhään; vuosi 2000 ja 2001:kin meni, mutta toki parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Siinä suhteessa ajattelen, että hallitus on taas pistänyt tämän eduskunnan toiveen paremmaksi laajentamalla toimeksiantoa koskemaan myös muun muassa huumausainerikoksia ja henkirikoksia, mikä on positiivinen asia.

Eduskunnan ponsi, joka siis annettiin vuonna 99, muotoiltiin lakivaliokunnassa siinä yhteydessä, jossa käsiteltiin tästä asiasta tekemääni lakiesitystä, jonka siis lakivaliokunta otti rikosrekisterilain muutosten yhteydessä käsiteltäväksi. Lakialoitteen allekirjoittajia oli tuolloin 108 kansanedustajaa. Jo viime kaudella tein samasta asiasta aloitteen, mutta silloin valiokunta ei ottanut sitä käsiteltäväkseen. Samantapainen laki on voimassa muun muassa Ruotsissa, Norjassa, Belgiassa, Ranskassa, Alankomaissa, Saksassa ja Englannissa, ja useiden vuosien ajalta löytyy kokemuksia maista, jotka monessa suhteessa ovat Suomeen verrattavissa.

Ajattelen, että lastensuojelun näkökulmasta tämä on ollut yksi selkeitä puutteita oman maamme lainsäädännössä. Viime vuosinahan on lasten suojelua erityisesti seksuaalirikollisuudelta parannettu muun muassa kieltämällä lapsipornon hallussapito ja myös lapsiprostituutio, alle 18-vuotiaiden prostituutio, joka vielä viime vaalikaudella oli laillista puuhaa. Toki on niin, että kaikkea lasten hyväksikäyttöä ei lainsäädännöllä pystytä ehkäisemään, mutta monta vaaratilannetta on estettävissä, kun lainsäädäntöä parannetaan.

Tälläkin hetkellähän viranomaisilla on rikosrekisterilakiin perustuva oikeus tarkistaa työnhakijoiden taustoja, kun on kysymys poliisista, Puolustusvoimista tai vaikkapa Suomen Pankin toiminnasta, mikä on varmasti aiheellista. Tämän suhteen on ollut ristiriitaista, että tuomio nimenomaan lapseen kohdistuneesta seksuaalirikoksesta ei ole estänyt saamasta työpaikkaa alalta, jolla työskennellään lasten kanssa. Julkisuudessa on viime vuosina käsitelty valitettavia tapauksia, joissa hyväksikäytöstä tuomittu lasten kanssa työskennellyt on onnistunut saamaan uudelleen saman alan työpaikan, minkä seurauksena on ollut uusia lasten hyväksikäyttöjä.

Lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten uusimisriski on muuta rikollisuutta selvästi suurempi. Pedofilia on sitkeä ja vaikeasti hoidettavissa oleva taipumus. Huomattava osa näistä rikollisista syyllistyy vapauduttuaan uudestaan lasten hyväksikäyttöön. Tämänkin vuoksi rikostaustojen tarkistamisen mahdollisuus on mielestäni näissä tapauksissa vielä tärkeämpää kuin vaikkapa omaisuusrikosten kohdalla.

On varsin totta, että tämä lainmuutos parhaimmillaankin kykenee estämään vain osan lapsiin kohdistuvasta seksuaalirikollisuudesta. Valtaosa seksuaalisesta hyväksikäytöstä tapahtuu lapsen omassa kodissa tai lapsen oman lähipiirin toimesta. Mutta mielestäni esitystä ei pidä väheksyä sen vuoksi, että sillä ei ratkaista kaikkia ongelmia. Jokainen ehkäisty hyväksikäyttötapaus on tämän lainmuutoksen arvoinen.

Lisäksi, jos ajattelemme vaikkapa koulua, niin lapsilla kuin lasten vanhemmilla on oikeus luottaa siihen, että yhteiskunta tekee voitavansa lasten turvallisuuden varmistamiseksi silloin, kun lapsi, joka on itse puolustuskyvytön, on hoitavan, kasvattavan tai opettavan henkilön vastuulla. Uusien koululakien mukaan lapsella on oikeus turvalliseen oppimisympäristöön, johon sisältyy kyllä myös oikeus välttyä seksuaaliselta ahdistelulta tai vaikkapa houkuttelulta käyttämään huumeita.

Silloin kun pari vuotta sitten lakialoitteeni käsittelyn yhteydessä tästä samasta aihepiiristä keskusteltiin, aloitetta myös vastustettiin tässäkin salissa ja nimenomaan kansalaisoikeuksien tai intimiteetin suojan nimissä. Ajattelen kuitenkin niin, että kansalaisoikeuksiin ei kuulu automaattisesti subjektiivinen oikeus päästä mihin tahansa ammattiin taipumuksistaan tai elämän menneisyydestä riippumatta. Lisäksi tuomioistuimen päätökset ovat julkisia asiakirjoja. Siis sinänsä niihin kuuluvat myös tuomittujen nimet. Kaikkien tuomioiden esiin kaivaminen on kuitenkin mahdoton tehtävä ajatellen työnantajia, joten rikosrekisteri tekee tarkistuksen käytännössä mahdolliseksi. Useimmat rikosrekisterin tiedot ovat yksittäisinä tietoina alkulähteessään julkisia. Toki suljetuin ovin pidetyn oikeudenkäynnin tuomio voidaan julistaa salaiseksi, mutta suljetut ovetkin on nimenomaan erityisesti näissä tapauksissa määrätty lapsen suojaksi, ei hyväksikäyttäjän suojaksi.

Esityksessä lapsen ikärajaksi on asetettu 18 vuotta, mikä on mielestäni onnistunut valinta sekin, ajatellen vaikkapa niitä lapsenoikeuksien sopimuksia, joihin Suomikin on sitoutunut. Toivon kuitenkin, että valiokunnassa vielä pohdittaisiin, onko lakia mahdollista laajentaa koskemaan kehitysvammahuoltoa ikään katsomatta. Kehitysvammaiset saattavat olla henkisesti hyvinkin pienen lapsen tasolla, ja tunnetusti kehitysvammaiset henkilöt ovat helposti myös seksuaalirikollisuuden uhreja. Silloin kun itse tätä lakialoitetta tein ja sitä julkisuudessakin käsiteltiin, sain yhteydenottoja nimenomaan jo aikuistuvien tai 18 vuotta täyttävien kehitysvammaisten lasten vanhemmilta, jotka toivoivat, että tämäkin seikka huomioitaisiin, kun tätä esitystä tutkitaan.

Arvoisa puhemies! Olen todellakin iloinen hallituksen esityksestä. Pidän erittäin myönteisenä sitä, että tällä vaalikaudella kuitenkin tämä asia on ratkeamassa. Toivon, että valiokunta käsittelisi tämän ripeästi.

Raija   Vahasalo  /kok:

Arvoisa puhemies! Uusi lakiesitys lasten kanssa työskentelevien rikostaustojen selvittämisestä eli kansankielellä sanottuna pedofiililaki on erittäin odotettu ja tervetullut. Se ei poista kaikkia rikollisuuteen liittyviä ongelmakohtia, joita lasten ja nuorten parissa työskentelevillä voi olla, mutta toimii omalta osaltaan ennalta ehkäisevänä keinona, hidastaa lasten hyväksikäyttäjien hakeutumista töihin lasten pariin.

Lasten hyväksikäyttö on niin hirmuinen teko, ettei kuolemanrangaistuskaan hyväksikäyttäjälle ole riittävä. Lapsen hyväksikäyttäjä tuhoaa lapsen koko elämän, eikä tällainen henkilö ansaitse mitään myötätuntoa tai ymmärtämystä. Lääkkeillä ja terapioilla on yritetty tällaisen taipumuksen omaavia henkilöitä parantaa, mutta heikoilla tuloksilla.

Työnantaja velvoitetaan tässä uudessa lakiesityksessä selvittämään lasten kanssa työskentelevien henkilöiden rikostaustaa. Selvitys vaadittaisiin, mikäli henkilö työskentelee läheisessä vuorovaikutuksessa lapsen kanssa. Tällaisia olisivat ammatit, jotka liittyvät kasvatukseen, opetukseen, hoitoon tai muuhun huolenpitoon ja joissa siis ollaan henkilökohtaisessa vuorovaikutuksessa alaikäisen kanssa. Alaikäinen on alle 18-vuotias.

Ehdotuksen mukaan työnantajan tulisi pyytää työhön valittua henkilöä ennen nimittämistä tai työsopimuksen tekemistä esittämään nähtäväksi rikosrekisteriote. Rikosrekisteriote on maksuton, mikä on erittäin hyvä asia, eikä työnantaja saa tallettaa siitä tietoja itselleen. Korkeintaan voi merkitä muistiin, että rikosrekisteriote on pyydetty. Otteesta tulisi selvitä kolme asiaa: tuomiot seksuaalirikoksista, väkivaltarikoksista ja huumausainerikoksista. Lakiesitys on paljon parempi kuin eduskunnan lausumaehdotus vuonna 2000 esitti. Siinä puhuttiin ainoastaan lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista. Lastahan pitää suojella myös väkivallalta ja huumeilta.

Lakiesitys koskee virka- ja työsuhteisia, työharjoittelussa olevia, työelämän valmennuksessa olevia, työkokeiluja työpaikalla, siviilipalvelusta ja yksityisiä sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajia silloin, kun yhteiskunta valvoo näitten yksityisten toimintaa.

Lakiesitys ei kuitenkaan poista paria puutetta, jotka tulisi vielä korjata. Toinen on se, että rikosrekisteriotteen tiedot vanhenevat kymmenessä vuodessa, jolloin tästä syystä rikosrekisteriasetusta tulisi kiireesti muuttaa. Sitä hallituksen esityksessä ehdotetaankin. Pedofiiliset taipumuksethan eivät häviä.

Toinen puute on paljon monimutkaisempi. Tämä lakiesitys koskee vain uusia, tulevia työ- ja virkasuhteessa olevia työntekijöitä, mutta laki ei koske yhdistyksissä ja järjestöissä vapaaehtoispohjalla toimivia henkilöitä. Suomi on yhdistysten luvattu maa. Yhdistyksissä toimii lukuisia vapaaehtoisia, jotka ovat partiotyössä, nuorisotyössä, liikunnan, urheiluseurojen, kulttuuritoimen jne. parissa. Yhdistykset kuuluvat lähinnä opetusministeriön hallinnonalaan, joten opetusministeriön tulisikin pikaisesti ryhtyä muuttamaan lakia näiltä osin.

Arvoisa puhemies! Lasten asemaa on Suomessa pidetty aina hyvänä ja on tuudittauduttu siihen uskoon, että kaikki asiat ovat hyvin. Kuitenkin nykylainsäädäntömme paljastaa, että lapsi on varsin turvaton sairailta aikuisilta. On peräti merkillistä, että maassamme, joka on maailman johtavia it-maita, jossa hyvinvointimme ja koulutustasomme on erittäin korkea, voi olla niin, että lapsen asema lainsäädännössä on heikompi.

Nykylainsäädännössä työntekijöiden taustojen tarkistamista ei ole tarkoitettu lasten suojelemiseksi ja turvallisuuden takaamiseksi, eikä työnantajalla ole mahdollisuutta nykyisin tarkistaa työntekijän rikostietoja, vaikka työnantajalla olisi siihen perusteltu tarve ja selvä epäily. Lapsilla on oikeus turvalliseen elämään, johon liittyy olennaisena osana luottamus aikuisiin. Lapsen etu on aina ensisijainen asia. Jos lapsen etu ja aikuisen etu tulevat ristiriitaan, lapsen edun pitäisi voittaa aina. Tämän periaatteen tulisi toteutua muuallakin kuin vain juhlapuheissa. Ehdotettu hallituksen esitys on iso askel lasten elämässä.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys on mielestäni oikean suuntainen. On tärkeää, että lasten kanssa työskentelee sellaisia henkilöitä, joilla ei ole rikosrekisterissä merkintöjä lakiesityksessä mainituista rikoksista. On hyvä, että tätä velvollisuutta ei ole rajattu pelkästään julkisiin palveluihin vaan se ulottuu myös yksityisiin palveluihin.

Yhtä asiaa toivoisin kuitenkin valiokunnan käsittelyssä mietittävän. Se liittyy siihen, kuka on työnantajan edustaja eli mihin rikosrekisteri pitäisi toimittaa. Kun työ- ja tasa-arvoasiain valiokunnassa käsiteltiin lakia yksityisyyden suojasta työelämässä, siinä yhteydessähän nimenomaan työterveyshuolto on se paikka, jonne esimerkiksi määrätyt testitulokset tulevat. Sitten työterveyshuolto antaa lausunnon, onko henkilö kelvollinen tähän työpaikkaan. Rikosoikeudellinen puoli ei tietenkään ole kovinkaan paljon tekemisissä työterveyshuollon kanssa, mutta sen vuoksi, että nämä tiedot olisi hyvin ja asiallisesti hoidettu ja olisivat siellä tallessa, ehdotankin, että valiokunnassa pohdittaisiin sitä, että työterveyshuolto olisi se paikka, minne todistus toimitettaisiin, eikä työterveyshuolto antaisi erikseen lausuntoa rikosrekisteristä vaan se antaisi yleisen lausunnon, onko estettä henkilön valitsemiselle tähän työpaikkaan. Eihän kenenkään henkilön tarvitse tietää, onko syy ollut positiivinen huumetesti, rikosrekisteri tai jokin muu syy, minkä vuoksi henkilö ei sovellu työpaikkaan. Tämä sen vuoksi, että lähtökohdan ja perusperiaatteen pitää tietenkin olla se, että kun henkilö on tehnyt rikoksen, hän sovittaa sen rangaistuksella. Tässä tapauksessa kuitenkin, kun kysymys on lasten suojelemisesta, on tarpeen, että tällainen ratkaisu tehdään ja rikosrekisteri on työnantajan velvollisuus pyytää.

Sen sijaan en voi missään tapauksessa ymmärtää ed. Vahasalon näkemyksiä, kun hän sanoi, ettei kuolemanrangaistuskaan ole riittävä tällaisessa tapauksessa. Minusta se oli aika kova lausunto Suomen eduskunnassa. Sehän tarkoittaa sitä, että pitäisi vielä enemmänkin olla rangaistusta kuin kuolemanrangaistus. Mielestäni kuolemanrangaistus on hyvin kyseenalainen asia. Sellaisille ihmisille, jotka epäilevät, onko näin, suosittelen, että he katsovat erään elokuvan, jossa kysymys oli sokeutuvasta naisesta, mitä ei huomioitu, ja toinen henkilö käytti häntä hyväkseen, ja tämä sokeutuva nainen loppujen lopuksi tuomittiin Yhdysvalloissa kuolemanrangaistukseen, koska hän ei pystynyt puolustamaan itseään. Tämä vain osoittaa sen, että kuolemanrangaistus on niin lopullinen, ettei sellaista ratkaisua pidä tehdä, koska emme aina ja kaikissa tilanteissa voi olla varmoja, onko syyllinen todella se henkilö, jota epäillään syylliseksi. Tässä yhteydessä halusin tämän mainita, koska en missään tapauksessa ole samaa mieltä, että Suomeen pitäisi kuolemanrangaistuspykälä tuoda.

Toinen asia, jonka ed. Vahasalo otti esille, oli se, että rikosrekisterissä olleet tiedot vanhenevat kymmenessä vuodessa. Hän oli sitä mieltä, että vanhojenkin tietojen pitäisi olla rikosrekisterissä — tämän asian yhteydessä ilmeisesti, toivon niin. Hän vielä väitti — en tiedä, mihin tutkimukseen hän perustaa sen — että kukaan ei voisi parantua tekemistään rikoksista, olipa kysymys huumausainerikoksesta tai väkivaltarikoksesta. (Ed. Vahasalo: Pedofiliasta!) — Mutta tämä lakiehdotus, ed. Vahasalo, koskee myös huumausainerikoksia ja väkivaltarikoksia. Jos esitätte, että kymmenessä vuodessa eivät tiedot saisi vanhentua näiltäkään osin, mielestäni se on aika kova esitys. Silloin kun näitä vanhenemissääntöjä on arvioitu, tietenkin tämä kymmenen vuotta on todettu parhaimmaksi ratkaisuksi, enkä nykyisin voimassa olevaa aikarajaa kritisoi tällä kertaa.

Sen sijaan ihmettelen sitä, että kun olemme puhuneet lapsiasioista tässä salissa viime vuosien aikana, niin näyttää kyllä siltä, että puhumme niistä juuri näissä rangaistus- ja rikosoikeudellisissa asioissa. Harvoin täällä voimme puhua positiivisessa hengessä siitä, että meille tulisi sellaista lainsäädäntöä, missä lapsille ja lapsiperheille olisi tulossa jotakin myönteistä. Tämän voi tietysti ajatella myös myönteiseksi, mutta jotenkin ilmapiiri ja sävy eduskunnassa on ollut aika rikoslakikeskeinen. Viittaan tässä lähinnä ed. Lehtimäen aloitteeseen alle 15-vuotiaiden rikosoikeudellisen rajan purkamisesta.

Raija  Vahasalo  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyisin ed. Huotarilta, kumpi on hänelle tärkeämpää, suojella lasta vai hyväksikäyttäjää, kun hän vastustaa rikosrekisteriasetuksen muuttamista, joka myös hallituksen esityksessä on mainittu tarpeelliseksi.

Anne   Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni me emme voi asettaa tällaisia asioita vastakkain. Meidän on ainakin toivottava, että se rangaistus, mikä ihmiselle annetaan jostakin rikoksesta, olipa kysymys väkivaltarikoksesta tai huumausainerikoksesta, myöskin parantaa tämän henkilön. Mehän aikaisemmassa, ed. Lehtimäen lakialoitteesta käydyssä keskustelussa totesimme, että näinhän ei nuorten kohdalla monestikaan ole, vaan vankila vain pahentaa tilannetta. Mielestäni on arvioitava tätä asiaa, mutta en kyllä lähtisi tässä yhteydessä vielä muuttamaan. (Ed. Vahasalo: Jätitte seksuaalirikokset väliin!) — Se on eri asia. Ed. Vahasalo, olisin toivonut, että teillä olisi ollut joku tilasto tai joku tutkimus siitä, onko todellakin niin, että jos henkilö syyllistyy johonkin seksuaalirikokseen, hän ei siitä voi koskaan parantua. Näin te ymmärtääkseni väititte.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Tähän saliin tuodaan joskus käsiteltäväksi kummallisiakin ja turhia hallituksen esityksiä, mutta tämä esitys ei ole sellainen. Olemme tekemisissä todella tärkeän uudistuksen kanssa. Ymmärtääkseni tämä esitys lähtee liikkeelle lapsen eduista ja lapsen parhaasta. Nykyään lapsiin kohdistuu paljon erilaisia väärinkäytöksiä. Se on asia, johon ei voi kiinnittää liikaa huomiota, varsinkaan nyt, kun vanhemmilla ei ole lapsille tarpeeksi aikaa.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan lakimuutosta, jolla velvoitetaan työnantaja selvittämään lasten kanssa työskentelevien henkilöitten mahdollinen rikostausta. Työnhakija on velvollinen toimittamaan otteen rikosrekisteristä aina silloin, kun työhön liittyy läheisesti vuorovaikutus lapsen kanssa. Otteesta pitää ilmetä, onko henkilö tuomittu rikoslain nojalla seksuaalirikoksesta, huumausainerikoksesta tai törkeästä henkeen tai terveyteen kohdistuneista rikoksista. Rikostaustan selvittäminen ehdotetaan koskemaan niitä henkilöitä, jotka toimivat lasten parissa opetusta, hoitoa ja muuta huolenpitoa antaen, kuten perhehoitajia, työharjoittelijoita, siviilipalvelusmiehiä sekä yksityisten terveyspalvelujen ja sosiaalipalvelujen tuottajia.

Arvoisa puhemies! Lasten hoitopaikoilla työskentelee ihmisiä, jotka useinkaan eivät ole alan ihmisiä, siis ammattitaitoisia työntekijöitä, joilla olisi koulutus alalle. Erityisesti näitten henkilöitten tausta pitäisi tutkia erityisen tarkkaan ja varmistaa, että taustat ovat kunnossa.

Suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuus nojaa lasten kasvatukseen ja lasten oikeuksien suojelemiseen. Lapsiperheisiin pitää panostaa ja osana tätä panostusta huolehtia riittävän korkeatasoisen päivähoidon järjestämisestä, lastensuojelun periaatteitten toteuttamisesta ja lastensuojelun avohuollon tukitoimien toimivuudesta. On täysin välttämätöntä, että lasten kanssa työtä tekevien henkilöitten taustat selvitetään, jotta pystytään vähentämään lapsiin kohdistuvia väärinkäytöksiä ja rikoksia.

Tämä keskustelu nostaa samalla esille kysymyksen yksityishenkilöitten oikeudesta saada tietoja itsestään itseään koskevista rekistereistä. Jos rekistereitä pidetään, kansalaisilla pitää olla oikeus päästä tutustumaan heitä koskeviin rekistereihin, jotta mahdolliset väärinkäytökset ja virheet tulevat ilmi. Rikosrekisterilain 6 §:n 1 momentin mukaan yksityinen henkilö saa itseään koskevan otteen rikosrekisteristä erikseen määriteltyä tarkoitusta varten. Henkilön oikeus tarkastaa rekisterissä olevat itseään koskevat tiedot perustuu henkilötietolakiin, jonka nojalla henkilöllä on oikeus saada tietää, mitä häntä koskevia tietoja rekisteriin on tallennettu ja kenelle näitä tietoja on luovutettu viimeisen vuoden aikana. Luotettavuuslausuntoja voidaan antaa niin kauan kuin ne palvelevat yhteisiä tarkoitusperiä ja perustuvat todelliseen tilanteeseen. Niillä ei saa aiheuttaa vahinkoa työntekijöitten ...

Norjan pääministerin vierailu

Puhemies:

Arvoisat edustajat! Meillä on kunnia saada vieraaksemme Norjan pääministeri Kjell Magne Bondevik ja hänen kunnianarvoisa seurueensa. Toivotamme arvoisat vieraat sydämellisesti tervetulleiksi Suomen eduskuntaan. (Suosionosoituksia)

Luotettavuuslausuntoja voidaan antaa niin kauan kuin ne palvelevat yhteisiä tarkoitusperiä ja perustuvat todelliseen tilanteeseen. Niillä ei saa aiheuttaa vahinkoa työntekijöitten olosuhteille, ja ihmisillä pitää olla mahdollisuus saada tietoa siitä, millaisia luotettavuuslausuntoja heistä annetaan.

Täällä on käynyt esille, että on vaadittu kuolemanrangaistusta tällaisesta teosta. Minäkään en kannata tämän ottamista käytäntöön, vaikka olen kyllä sitä mieltä, että lapsiin kohdistuvista hyväksikäytöistä pitäisi antaa kovempia rangaistuksia kuin tänä päivänä. Itse toimin neljä vuotta lautamiehenä käräjäoikeudessa, ja kyllä minulle kaikista kovimpia juttuja olivat lapseen kohdistuvat hyväksikäytöt. Ne tuntuivat pahalta lautamiehestäkin.

Pehr Löv /r:

Värderade fru talman! Alla barn i Finland mår inte bra. Vi har forskning som visar att ungefär 200 000 barn lider på grund av missbruk i hemmet, misshandel av barnen eller mamman och inte minst sexuellt utnyttjande av barnen. Barnskyddslagens långa arm når inte alla enligt andan i FN:s barnskyddskonvention. Hemmet är inte alltid en trygg plats. Därför måste vi kunna lita på att de institutioner som tar hand om barnen har en personal som alltid har barnens bästa för ögonen. Åtminstone får inget sexuellt utnyttjande av barn förekomma. Lagförslaget är mycket välkommet och i enlighet med riksdagens tidigare önskemål. Sexuellt missbruk är en handling som stör barnets identitetsutveckling för hela livet. När sådana handlingar förekommer måste vi följa västeuropeisk praxis så att straffregisteruppgifter kan fås. Nu utvidgas det här tänkesättet att också gälla brott mot liv och narkotikabrott, vilket kan välkomnas. Barnen lider av att utsättas för allt möjligt våld, icke minst för narkotikamissbruk.

Arvoisa puhemies! Lakiesitys on varsin tervetullut. Toivon, että se saa ripeän käsittelyn valiokunnassa. Myöskin kannatan ed. Räsäsen ehdottamaa laajentamista koskien kaikenikäisiä vammaisia. Tämä on tosiaan uhattu ryhmä. Otetaan tämä valiokunnassa esille.

Raimo  Vistbacka  /ps:

Arvoisa puhemies! Kun eduskunta käsitteli vuonna 99 rikosrekisterilain muuttamista, silloinhan eduskunta vastauksessaan edellytti nimenomaan hallitukselta tämän suuntaisia toimenpiteitä. Hyvä on, että tämä hallituksen esitys on saatu tänne.

Henkilökohtaisesti näen tämän moneltakin osin hyvänä, mutta muistuttaisin rikosrekisterilain 10 §:n säännöksistä, joihin ed. Huotari viittasi, tietojen poistumiseen rikosrekisteristä. Onko moraalisesti oikein, että jos joku on nuoruudessaan syyllistynyt rikokseen, niin vielä 20 vuoden päästä mahdollisesti se on syynä siihen, että henkilö ei saa jotakin tehtävää ottaa vastaan? Rikosrekisterilain 10 §:n mukaan sitä tietoa ei edes saada sieltä.

Arvoisa puhemies! Kun monelta osin hyvinkin perustellusti yhdyn hallituksen esitykseen, toivoisin, että hallintovaliokunta, kun se käsittelee tätä hallituksen esitystä, voisi pohtia niiden tehtävien laajentamista, joihin tätä voidaan soveltaa. Esimerkiksi julkisuudessa viime päivinä on kerrottu taksiautoilijan väitetystä sekaantumisesta. Tosin siinä tilanteessa mitä ilmeisimmin rikosrekisteritiedoistakaan ei olisi ollut mitään hyötyä, koska oli kulunut toistakymmentä vuotta siitä, kun hän oli saanut niin sanotun valkoisen kortin. Mutta hallintovaliokunta voisi pohtia muitakin ammatteja, joihin tätä lakia mahdollisesti voitaisiin soveltaa.

Kari Myllyniemi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Joudun tässä ehkä pohtimaan huumausainelakia vähän pitempään, kuten tämä asia edellyttäisikin. Nythän käy sillä tavalla, että huumausainerikoksia niiltä osin, kuin rangaistuksena on vain sakkoa, ei tarvitsekaan otteeseen merkitä eikä voida merkitä, koska niitä ei merkitä rikosrekisteriotteeseen. Sen vuoksi on pakko kerrata huumausainelain menettelyä viime vuonna.

Aikaisemmin oli olemassa vain huumausainerikos, josta rangaistuksena oli sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta, ja törkeä huumausainerikos, jonka yläraja oli kymmenen vuotta vankeutta. Kun lakia viime vuonna muutettiin, lakivaliokunta onnistui äänestyksen jälkeen pilaamaan hyvän hallituksen esityksen ja eduskunta, sanoisinko, leimasi lakivaliokunnan esityksen oikeaksi. Huumelaissa asia meni siinä mielessä pieleen, että niin sanottu lievä huumausainerikospykälä kirjoitettiin sellaiseen muotoon, ettei tietoni mukaan Suomessa ole tällä hetkellä paljonkaan rangaistu huumausaineitten hallussapidosta eikä myöskään käytöstä — ei, vaikka hallussa on ollut vaarallisiakin huumeita. Kun ei rangaista, ei tule myöskään rikosrekisteriin merkintää. Jos niin sanotuissa lievissä tapauksissa rangaistaan sakolla, sekään ei tule huumausainerekisteriin merkittyä. Kun huumausainelakia tavallaan lievennettiin kaiken kaikkiaan, niin saa olla melkoinen huumemies ja pääsee toimimaan lasten parissa.

Siirtyisin toiseen aiheeseen samasta asiasta. Meillä on muutettu jo kymmenkunta vuotta sitten lakia koskien sitä, mitä merkitään tuomiolauselmaan. Tähänkin asiaan kiinnitetään huomiota muun muassa hallituksen esityksen sivulla 44. Nyt kansalainen on saattanut syyllistyä esimerkiksi törkeään pahoinpitelyyn ja lapseen kohdistuvaan siveelliseen lainvastaiseen menettelyyn. Tuomiosta annetaan niin sanottu yhteinen rangaistus, eikä siitä näy lainkaan se, minkälainen rangaistus tuli siveettömyydestä. Tästä minä olen moneen kertaan huomauttanut eduskunnassakin ja on puhuttu oikeusministerin kanssa, miksei voida palata siihen menettelyyn, mikä aikaisemminkin oli, eli tuomiolauselmassa selvästi lukisi, että siitä ja siitä rikoksesta, joka on tapahtunut silloin ja silloin, rangaistaan kaksi kolme kuukautta ja siitä ja siitä rikoksesta rangaistaan kaksi kuukautta jne., vaikka se laskettaisiinkin omituisesti yhteen, että näistä saisi niin sanotun paljousalennuksen, josta tulisi yhtenäisrangaistus. Tämä aiheuttaa kansainvälisessä tilastoinnissamme melkoista harhaa. Meillä ei pystytä selvittämään muutaman vuoden, kymmenen vuoden päästä ollenkaan, minkälainen rangaistustaso meillä on erilaisissa rikoksissa.

Erikoista tässä menettelyssä on se, että kun täällä nyt kuitenkin rikosrekisterilaissa, kakkoslaissa, luetellaan näitä rikoksia, joita tämä koskee: sukupuolisiveellisyyttä loukkaava teko, tappo, murha jne., törkeä pahoinpitely, ryöstö ja huumausainerikokset, niin luulisi, että nämä rikosnimikkeet lakivaliokunta tietäisi kaikista parhaiten. En ole oikein varma siitä, ovatko tässä nyt mukana kaikki ne rikosnimikkeet, joiden tähän lakiin pitäisi kuulua. Tämän vuoksi teen ehdotuksen — en tiedä, voinko tehdä tässä vaiheessa vai missä vaiheessa — että lakivaliokunnalta pyydettäisiin tästä asiasta lausunto.

Esa  Lahtela  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä esitys on tullut tarpeeseen, niin kuin monet ovat täällä todenneet, ja tätä on kauan odotettu. Tässä on lastensuojelunäkökulma hyvin tärkeä, koska monissa tapauksissa, joita ihan viime aikoina on tullut ilmi, on henkilöitä, jotka ovat jääneet tämmöisistä teoista kiinni, ja tässä tämä luettelo vähän laajenee myös huumausainepuoleen, mikä on minusta hyvä asia.

Odotan vain sitä, että valiokunnassa tarkennetaan muun muassa juuri sitä seikkaa, jonka jotkut puhujat ovat todenneet, miten vammaisiin kohdistuvassa hoitotyössä voivat olla sellaiset henkilöt, jotka ovat käyttäytyneet epäsiveellisesti, harrastaneet hyväksikäyttöä ja muuta tämmöistä törkeää henkeen kohdistuvaa toimintaa, muuta rikollista toimintaa tai käyttäneet huumausaineita. Minusta kuitenkin vammaiset ovat semmoinen ryhmä, että he eivät pysty puolustautumaan ja ovat verrattavissa lapsiin. Minusta tämä on ihan yhtä tärkeä ryhmä. Odotan, että valiokunta ottaa siihen kantaa aikanaan.

Pirkko  Peltomo /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Uusi laki on kannatettava ja tervetullut uudistus. Tämän lakiesityksen perusteella lähes 20 000 henkilöä joutuu antamaan työnantajalle rikosrekisteriotteen vuosittain, jos heidän työtehtäviinsä kuuluu kasvattaa, hoitaa tai opettaa alle 18-vuotiaita ilman lapsen tai nuoren huoltajan läsnäoloa. Uusien lasten ja nuorten parissa työskentelevien työntekijöiden määrä on siis melkoinen.

Lain hyvänä tarkoituksena on suojata lapsia muun muassa seksuaali- ja huumerikollisilta sekä lapsia kohtaan kohdistuvalta epätoivottavalta käyttäytymiseltä. Mutta aukkoja jää vielä muun muassa vapaaehtoistyöhön, koska vapaaehtoistyöntekijöiden kohdalla valvonta on lähes mahdotonta. Toivonkin, että valiokunnassa vielä mietitään, keiltä työntekijöiltä vaaditaan rikosrekisteriote ja miten saataisiin vapaaehtoistyöntekijöiden taustat tarkistettua.

Lapsiin kohdistuva väkivalta, seksuaalinen häirintä tai jopa suoranainen rikollisuus eivät ole meilläkään enää vieraita. Valitettavasti kaikki tapaukset eivät tule läheskään julkisuuteen, vaan jäävät ikuiseen pimentoon. Työntekijöiden, jotka uuden lain voimaan tultua joutuvat toimittaman rikosrekisteriotteen työnantajalleen, toivon kuitenkin ymmärtävän, että tarkoitus on turvata nimenomaan lapsen ja nuorten turvallinen kasvuympäristö. Kyse on siis pitkälti ennalta ehkäisevästä toiminnasta. Uusi laki varmasti karsii osaltaan jo ennalta henkilöt, jotka eivät sovellu lasten ja nuorten parissa tehtävään työhön. Laki toimii siten pelotteena.

Rouva puhemies! Uuden lain myötä maksuttomien rikosrekisteriotteiden selvityspyynnöt kasvavat tuntuvasti, joten on syytä myös varautua siihen, että selvitykset saadaan joutuisasti nykyajan tekniikan avulla. Tärkeää on korostaa myös työntekijän oikeusturvaa. On pidettävä huoli siitä, että rikosrekisteriote ei joudu vääriin käsiin, kuten ed. Huotari jo puheenvuorossaan toi esille. Henkilön, jolla on puhtaat paperit, ei tarvitse pelätä mitään eikä hänen tarvitse mitään salailla.

Kallistuisin myös sille kannalle, että työterveyshuolto voisi olla se työnantajataho, joka antaa lausunnon siitä, soveltuuko kyseinen työntekijä lasten ja nuorten kasvatus-, hoito- ja opetustehtäviin. Tällä tavalla kontrolli siitä, että nämä rekisteriotteet eivät joudu vääriin käsiin, saatettaisiin parhaiten turvata.

Leea  Hiltunen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys on todella merkittävä uudistus, niin kuin edellisessä ed. Pirkko Peltomon puheenvuorossa tuli esille. Tällä on ennalta ehkäisevä vaikutus, mutta toivon, että myöskin sellainen vaikutus, että lasten oikeudet nousevat erityisen merkittävään arvoon, jos näin sanotaan, ja että tästä asiasta myöskin keskustellaan laajemminkin tässä yhteiskunnassa, miten kaikella tavalla suojelemme lapsia ja annamme heille turvallisen kasvumahdollisuuden. Todella odotettu esitys eikä yhtään liian aikaisin tullut.

Täällä keskustelussa on tullut esille asioita, jotka osoittavat sen, että tämä laki on vielä vajaa joiltain osin. Tässä on kohtia, joiden osalta toivon todella, että työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnassa kuullaan asiantuntijoita ja mahdollisesti tehdään korjauksia hallituksen esitykseen, kuitenkin, totta kai, huomioiden se, että jokaisen kansalaisen yksityisyyden suoja säilyy.

Ajattelen myöskin niin, että tässä on sellaisia osioita, että lakivaliokunta saisi antaa tästä lausunnon, ja kannatankin sitä, että työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta laatii tästä mietinnön asiantuntijoita kuultuaan ja lausunto tulee sekä perustuslakivaliokunnalta että lakivaliokunnalta. Kannatan siis ed. Myllyniemen tekemää ehdotusta.

Sitten, arvoisa puhemies, täällä on keskusteltu siitä, että kaikki tiedot eivät näy rikosrekistereissä ja tiedot vanhenevat. Olen myöskin tässä samaa mieltä, että on etsittävä keinoja, miten tähän vastataan sitten niin, että nämä henkilöt, jos heillä on taipumusta (Puhemies koputtaa) väkivaltaiseen käyttäytymiseen tai lasten hyväksikäyttöön, eivät näihin tehtäviin pääse.

Arvoisa puhemies! Jatkan vielä jonkin aikaa, koska tosiaan tuo aika on niin lyhyt paikalta puhuttuna.

Kysymys siitä, että tämä lakiesitys koskee vain uusia työnhakijoita, työhön otettavia, on mielestäni sen kaltainen, että toivon, että valiokunta asiantuntijoita kuullessaan nimenomaan etsii vastausta siihen, mikä merkitys tällä kohdalla on ja miten sitten työssä jo olevien kohdalla voidaan varmistua siitä, että kaikki työntekijät nimenomaan ovat taipumuksiltaan ja käyttäytymiseltään ja ominaisuuksiltaan sellaisia, että he todella voivat työskennellä lasten kanssa ja näkevät lasten oikeudet ja lapset voivat turvallisesti olla näissä hoitopaikoissa.

Työpaikoilla on työterveyshuolto, ja ed. Huotari nosti esille ajatuksen, että työnantajan pyytämä rikosrekisteri voisi aivan hyvin käydä työterveyshuollon kautta. Itselläni ei ole aivan selkeätä, ehdotonta ajatusta, että sen näin pitäisi tapahtua, mutta ajattelen näin, että työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan pitäisi nimenomaan asiantuntijoiden kautta selvittää, mikä merkitys sillä on, jos rikosrekisteriote ohjataan nimenomaan työterveyshuollon kautta eikä suoraan työnantajalle. Myöskin pitäisi selvittää sitä, miten paljon työterveyshuolto kaiken kaikkiaan voi työpaikalla etsiä sellaisia toimintamuotoja, että voidaan saada luottamus työssäolevaan henkilöstöön niin, että ei tarvitse epäillä, että jo aikaisemmin työhön tulleilla ja työssä olevilla on rikostaustaa, joka olisi estänyt heidän mahdollisuutensa saada työtä.

Ajattelen niin, että vaikka olisi yli kymmenen vuotta vanhoja rikoksia — seksuaalirikoksia, törkeitä henkeen ja terveyteen kohdistuneita rikoksia tai huumausainerikoksia — ne on syytä saada tietoon. Työterveyshuolto ja työnantaja sitten ratkaisevat, ovatko rikokset henkilön kohdalla raskauttavia ja valitaanko henkilö tehtäviin vai ei. Siinä mielessä mielestäni ei ole mitään pelkoa, etteikö voisi olla kymmentä vuotta vanhempiakin tietoja käytettävissä, kunhan ennen kaikkea varmistetaan, että taustalla ei ole mitään tiettyihin rikoksiin viittaavaakaan. Hallituksen esityksessä kuitenkin tavoitteena selkeästi on, että tällä pyritään suojelemaan lapsia ja lasten oikeuksia.

Täällä ed. Räsänen nosti esille myöskin sen, että ikärajaa laajennettaisiin niin, että kehitysvammaisten kohdalla ikärajaan katsomatta sovellettaisiin tätä esitystä. Olen samaa mieltä ja kannatan sitä, että nimenomaan asiantuntijakuulemisessa selvitetään tätä aluetta ja tehdään mahdolliset muutokset hallituksen esitykseen.

Tärkeätä on ennen kaikkea se, että nyt kun hallitus on tätä laajentanut niin, että on rikoslain nojalla sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasta teosta kysymys, seksuaalirikoksesta, törkeästä henkeen ja terveyteen kohdistuneesta rikoksesta taikka huumausainerikoksista, nämä kaikki rikokset tulevat riittävän laajasti tarkkailun kohteeksi. On mielestäni merkittävä edistysaskel hallituksen esityksessä, että tätä on laajennettu eikä ole kysymys pelkästään lapseen kohdistuvista seksuaalirikoksista. Siinä mielessä tämä antaa tietysti jo isomman haasteenkin valiokunnalle asiantuntijakuulemisessa kaiken kaikkiaan.

Toivon, että tämä asia saa mahdollisimman laajan ja perusteellisen selvityksen valiokunnassa ja sitten myöskin lausuntojen kautta, mitä perustuslakivaliokunnasta ja lakivaliokunnasta saadaan.

Vielä täällä on nostettu esille se, että on toimintaa, vapaaehtoistyötä ja harrastustoimintaa, jossa myöskin lasten kanssa työtä tehdään. Kannatan myöskin sitä, että valiokuntakuulemisessa kuullaan asiantuntijoita tältä alueelta, niin että voidaan arvioida sitä, onko syytä myöskin laajentaa tätä hallituksen esitystä niin, että myöskin näille tehtäväalueille tätä hallituksen esitystä voidaan soveltaa.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Kannatan myös lämpimästi sitä, että lakivaliokunta olisi antamassa lausuntoa tästä esityksestä, etenkin sen takia että tässä joudutaan tarkastelemaan rikosrekisterilakia ja myös rikosrekisteriasetuksen muuttamista.

Kun täällä on paikalla esityksen valmistellut ja ansiokkaasti sitä edistänyt ministeri Filatov, toivoisin, että hän hiukan selventäisi epäselvää kysymystä rikosrekisteriasetuksen muutoksen ajatuksesta. Olen ymmärtänyt niin, että tälläkin hetkellä vakavimmissa rikoksissa, sellaisissa, joissa ehdotonta vankeusrangaistusta tulee yli 5 vuotta, nämä tiedot eivät koskaan poistu rikosrekisteristä ja lievemmissäkin, yli 2 vuoden ehdottomissa vankeusrangaistuksissa, ne säilyvät 20 vuotta. Tiedustelisin sitä, mitä tämä rikosrekisteriasetuksen muutos tulisi koskemaan, koska ymmärtääkseni nämä merkinnät ovat jo nykyisinkin lain mukaan mahdollisia ja tällaiset muutokset ymmärtääkseni pitäisi joka tapauksessa tehdä lakiin eikä asetukseen.

En suoralta kädeltä halua tyrmätä ed. Huotarin ideaa näiden asioiden käsittelystä nimenomaan työterveyshuollossa, vaikkakin entisenä työterveyslääkärinä ajatus tuntuu melko oudolta. Terveydenhoitohenkilöstön ammattitaito ei ensisijaisesti liity rikosrekisterin tulkintaan, eikä heillä oman ammattinsa puolesta suoranaisesti ole ehkä tähän valmiuksia. Toisaalta tulee mieleen sekin, että ulkomaisten kokemusten pohjalta tiedetään, että tämän tyyppisen lainsäädännön vaikutus on ... Anteeksi, puhemies, onko aika kulunut umpeen?

Arvoisa puhemies! Kuvittelin, että olisin pystynyt nämä kommentit puhumaan 2 minuutin rajoissa.

Todellakin ulkomaisten kokemusten perusteella tiedetään, että tämän tyyppinen lainmuutos saa aikaan sen, että henkilöt, joilla on merkintä rikosrekisterissä, eivät edes hae tämän tyyppisiin työtehtäviin, puhumattakaan siitä, että jos he tulevat valituiksi, toimittaisivat otteen raskauttavasta rikosrekisteristä työnantajalle, kyllä he perääntyvät ennen sitä.

Jos nyt kuvitellaan tilanne, että rikosrekisteriotteet, siis puhtaat otteet, menisivät työterveyslääkärin tutkittaviksi ja sitten esimerkiksi miespuolinen päiväkotiin tai kouluun pyrkivä työntekijä hylättäisiin syystä, jota ei työnantajalle kerrota, mikä saattaisi olla esimerkiksi terveydellinen syy, pelkään ennemminkin sitä, että heräisi turhia epäilyjä ja aiheettomia ajatuksia siitä, onko kenties nyt takana tämän tyyppinen syy, mistä ei kuitenkaan käytännössä olisi varmaankaan kyse. Muistan, että esimerkiksi Norjassa, kun tällainen laki tuli voimaan, sen jälkeen siellä ei ole yhtään henkilöä edes pyrkinyt tällaisiin työtehtäviin, siis sellaista, jolla olisi ollut positiivinen rikosrekisteriote. Näin yhtäkkiä tätä ideaa tutkiessani ja pohtiessani luulen, että hallituksen valitsema linja on kuitenkin viisaampi. Toivoisin ministeri Filatovilta tai kenties ministeri Johannes Koskiselta kommenttia, mitä he ajattelevat ed. Huotarin ajatuksesta.

Pirkko  Peltomo  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! On todella mielenkiintoinen asia, kuka tulkitsee ja kenelle annetaan rikosrekisteriote. Useimmiten työhönottaja, joka uuden henkilön ottaa, on joku osastopäällikkö tai virkamies. Onko hän sitten pätevämpi tulkitsemaan tilannetta? Siinä mielessä toivon myös, että oikeusministeri Koskinen ja työministeri Filatov kommentoivat tätä asiaa.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Se, miksi rikosrekisteriote on ajateltu annettavaksi työnantajalle, lähtee siitä, että työantaja tekee rekrytointipäätöksen ja hänellä on silloin vastuu analysoida se, onko tehtävä sen luonteinen tai onko rikosrekisteri sen luonteinen, että kyseiselle henkilölle ei voida lasten kanssa työskentelemisen vastuuta antaa. On haluttu pitää tämä joukko suppeana, ettei tämän tyyppisiä rekistereitä ikään kuin liikkuisi liian monessa paikassa ja ettei työntekijän yksityisyydensuoja sitä kautta kärsisi.

Rikosten vanhenemiseen ja ikään kuin rekisterin sisältöön liittyvissä kysymyksissä lähtökohta on ollut se, että olisi kymmenestä vuodesta kyse ja sitä vanhemmat rikokset eivät tähän mukaan tulisi, mutta myös se tarve, että siinä otteessa ei näkyisi muita, pieniä, rikoksia, jotka eivät ole kyseisessä listassa, vaan tämä rajattaisiin tiettyihin kovemman luokan tekoihin, joilla sitten olisi merkitystä lasten kanssa työskennellessä.

Marjatta Vehkaoja /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Muutama kommentti tämän esityksen johdosta. Minun mielestäni tämän esityksen tärkein tehtävä on olla viesti siitä, että lasten ihmisoikeuksien turvaaminen edellyttää erityisiä suojatoimenpiteitä. Itsekin uskon, että tämän lakiesityksen tärkein merkitys on sen ennalta ehkäisevyydessä.

Kiinnitin kuitenkin huomiota 3 §:ssä kohtaan, jossa mainitaan, että tämä koskee henkilöitä, jotka ensi kerran otetaan tai nimitetään tällaiseen työsuhteeseen. Mietin vaan, onko esimerkiksi pedofilia sellainen asia, joka ilmenee henkilössä jo hyvin nuorella iällä, vai onko kysymys kenties taipumuksesta, jota harjoitetaan aktiivisemmin, toteutetaan, vasta myöhemmällä iällä. Onko tässä sellainen vaara olemassa, että nuorena ilman rikosrekisterimerkintää oleva henkilö kuitenkin olemassa olevan taipumuksensa johdosta myöhemmässä elämänvaiheessansa saattaa olla hyvinkin todennäköinen toteuttaja? Tätä mielestäni valiokuntakäsittelyssä täytyisi asiantuntijoilta tivata.

Toinen seikka, joka nykyistä kunnallishallintoa ajatellen on mielenkiintoinen rajoitus, on se, että tämä ei koskisi lyhytaikaisia sijaisia. Tiedämme, että sijaisia on aika paljon näissä tehtävissä ja heidän määränsä ilmeisesti lisääntyy. Työsuhde-edellytys on myöskin ongelmallinen; yhdyn kollegojen jo esittämään.

Mitä sitten tulee työterveydenhuollon vastuuseen tässä asiassa, en äkkiä sille lämpene, koska eihän tässä ole tarkoitus soveltuvuutta sinällään arvioida, vaan oikeastaan kysymys on vain siitä, että jo olemassa oleva rekisteritieto ...

... saavuttaa päätöksentekijät. — Arvoisa puhemies! Aivan pari sanaa enää.

No niin, minulle riittää tämä puheenvuoro.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Viittaan aiempaan keskusteluun ed. Vahasalon ja muidenkin kanssa, jotka ovat pohtineet rikosrekisterin tietojen vanhentumisaikaa. En voi millään välttyä ajatukselta, että puhujat hakevat sellaista yhteiskuntaa, jossa ihmiselle laitetaan leima otsaan. Jos 15-vuotiaana tekee jonkin rikoksen, jonka sovittaa, ja nelikymppisenä on hakemassa työpaikkaa, niin pitää kaivaa vanhat tiedot eikä koskaan enää pääsisi töihin. Sitähän tässä nyt haetaan. Leimaamisyhteiskuntia on meillä joskus aikaisemmin ollut. Suosittelen, että lukaisette Punaisen viivan, Ilmari Kiannon kirjan. Sieltä löytyy sellaisia leimakirveitä, mitä tänä päivänä me emme voi hyväksyä. Jos menemme ikään kuin ajassa taaksepäin, saattaa olla, että menemme hieman väärään suuntaan tällaisella uudenlaisella leimaamisyhteiskunnalla. Minusta se on hiukan populistinen kysymys, minkä ed. Vahasalo minulle aikaisemmin esitti.

Toinen oli kuolemanrangaistusajatus. Silloinhan voimme mennä sellaiseen yhteiskuntaan, jossa kuka tahansa voi "viedä toisen henkilön saunan taakse ja lopettaa" jos rupeamme kuolemanrangaistuksesta haaveilemaan. Toivoisin, että pysyttäisiin kuitenkin asiallisesti tässä kysymyksessä, joka ei kuitenkaan onneksi ole kovin laaja ongelma. Tällä lainsäädännöllä tässä muodossa voisimme sitä parhaiten ehkäistä.

Leena   Rauhala  /kd:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys on todella hyvä ja tulee tarpeeseen. Näkemykseni on, että tässä yhteydessä emme ole liian varovaisia, ei ole pelkoa liiasta varovaisuudesta, kun on lasten suojelemisesta kysymys.

Täällä on nostettu kysymyksiä siitä, millä tavalla rikokset yleensä tuomioistuimissa merkitään tuomiolauselmiin, miten rikosnimikkeet kirjataan, kun annetaan yhteinen rangaistus. Yhdyn siihen, mitä täällä on jo nostettu esille hyvin asiallisesti, että asiantuntijoitten myötä nyt valiokunnissa, sekä mietinnön laativassa että lausunnot antavissa, tulisi tarkistaa ja selvittää, miten saataisiin sellaisia tarkennuksia, että saadaan tästä juuri se suojaava laki, lasta suojaava laki, ennalta ehkäisevä laki nimenomaan, joka kohdentuisi myös näihin työntekijöihin aika laajasti. Täällä on tullut esille, että tulisi myös selvittää kysymys vapaaehtoistyöntekijöistä ja viransijaisista, erilaisista lyhyitä aikoja työssä olevista.

Erityisesti haluan nostattaa myös sen kysymyksen, että tämä voisi enemmänkin olla kaikille niille, jotka lasten pariin nyt hakeutuvat, viesti ja signaali. Todella pedofiilit ja sellaiset, jotka asemaansa väärin käyttävät, saisivat tiedon, että laki on tiukka. Kyllä oma näkemykseni on, että se olisi tiukka, asiallisesti hoidettuna eikä niin, että meidän tarvitsisi tässä pelätä, että tehdään jotakin semmoista, mitä täällä ed. Huotari toi esille, vääränlaista yhteiskuntaa.

Tanja  Karpela  /kesk:

Arvoisa puhemies! Puheenvuoroni on lyhyt, mutta en ihan kahteen minuuttiin varmaan sitä ennätä puhua.

En malta olla puuttumatta ed. Huotarin leimaamisyhteiskuntanäkemykseen. Minä pidän sitä perin kummallisena, koska kyllähän meillä on maailmassa yhteiskuntia, mainittakoon USA:n joitakin osavaltioita, joissa ilmoitetaan pedofiliasta aikaisemmin tuomitusta henkilöstä kouluissa, päiväkodeissa ym. valokuvilla henkilön vapautuessa. Se on leimaamisyhteiskunta. Tämä on hyvin hillitty muoto. Mielestäni tämän tarkoitus on kuitenkin siinä mielessä ... (Ed. Huotari: Edustaja ei kuullut aikaisempaa keskustelua asiasta!) — Saattaa olla, että en kuullut, ja tämä ehkä liittyy aikaisempaan, mutta halusin tämän näkökulman kuitenkin tuoda esille, että tällaisia hyvin paljon kiivaampia kantoja tällaisissa asioissa on kuin meillä Suomessa.

Täällä käytettiin myöskin hyvä puheenvuoro pedofiliataipumuksesta. Olen siinä mielessä ihan samaa mieltä, että tässä on rajattu kymmenen vuotta ja on kysymys kuitenkin sairaudesta tai taipumuksesta, josta meillä ei ole ainakaan sellaista varmuutta, että tuo taipumus poistuisi vuosien varrella. Enemmänkin meillä on ollut surullisia todisteita siitä, että tuo taipumus on ja pysyy elämän varrella. Tämän tyyppinen sairaus ei ole sanktioilla poistunut, vaan se on valitettavasti uusiutunut myöskin henkilöillä, jotka ovat lasten parissa työskennelleet.

Mielestäni kuitenkin kaikkein painavimpana näkökulmana tässä keskustelussa tulisi pitää mielessä lastensuojelulaki. Sen tulisi olla kaikkein painavin peruste tässä keskustelussa. Lastensuojelulaissa todetaan aivan selkeästi, että lapsella on oikeus erityiseen suojeluun, ja se menköön kaiken muun edelle. Meillä on tänä päivänä riittävästi todisteita siitä, että on aika tällainen muutos tehdä. On surullista luettavaa, jos me kadumme, ennen kuin katsomme. Meidän pitää katsoa mieluummin kuin katua. Tämä hallituksen esitys on mielestäni juuri tuota lain tarkoittamaa erityistä suojelua.

Toivon myös niin ikään, että se omalla tavallaan ennalta ehkäisee sellaista häirintää tai rikoksia, joista olemme saaneet jo tällä sektorilla lukea, ja toimii omalla tavallaan pelotteena niille henkilöille, joilla tällainen esimerkiksi pedofiliaan liittyvä rikosrekisteri on, että he eivät tällaista työtä hakisi. Mielestäni se olisi ihan hyvä asia, että he eivät tällaista työtä hakisi, enkä näe sitä millään tavalla syrjintänä. Se on niin ikään lapsen oikeus erityiseen suojeluun, että tällaiset henkilöt eivät tällaiseen työhön hae.

Mitä tulee nykyisten työntekijöiden taustoihin, minä en oikeastaan näe siinäkään mitään syytä, miksi heidän taustojaan ei voisi tarkistaa. Se voi tietysti olla hyvin työlästä, mutta työläys ei olisi mikään peruste sille, ettei niitä voitaisi tarkistaa. Se olisi aivan yhtä kannatettavaa kuin uusienkin työntekijöiden taustojen tarkistaminen. Ne tulisi mielestäni tarkistaa.

Pidän myöskin kymmentä vuotta hyvin tekaistuna rajana. Kuka sen nyt on sanonut, että kymmentä vuotta vanhempia rikoksia ei pitäisi huomioida? Mutta mehän teemme täällä uusia lakeja. Meidän tehtävämme on tehdä uusia lakeja ja parannuksia vanhoihin lakeihin. Sitä varten me täällä istumme, että me parannamme niitä lakeja, joita Suomen eduskunta on aikoinaan tehnyt. Se on minun mielestäni kansanedustajan tehtävä. Tässä me voimme mielestäni erittäin tervetulleella tavalla näillä muutamilla parannuksilla — toivon, että valiokunta kiinnittää niihin erityistä huomiota — lapsen oikeutta erityiseen suojeluun huomattavasti tällä hallituksen esityksellä edistää.

Työministeri  Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Kun tässä on keskusteltu tästä aikarajasta, haluaisin vaan muistuttaa, että tämä laki ei tuo esiin muuta kuin ne tilanteet, joissa ihminen on saanut rangaistuksen kyseisistä rikoksista. Tuntuu hieman siltä, aivan kuin tämä laki poistaisi pedofilian tai ikään kuin sen tilanteen, että ihminen, joka on pedofiili, mutta sitä ei tiedetä, voisi silti hakea töitä. Vain toivoisin, että ei kuvitella, että tämän tyyppiset ongelmat ratkeavat pelkästään tiukentamalla sääntöjä, koska suurin osa asioista on piilossa ja niistä ei tiedetä. Silloin riski on kaikkein suurin. Mutta sen sijaan, jos tiedetään, että ihmisellä on ollut tällainen tausta tai hänellä on tällaisia rikkomuksia, silloin itse asiassa valvontakoneisto varmasti toimii kohtuullisen hyvin. Uskon myös, että tämä toimii ennalta ehkäisevästi, että meillä ei tule hakijoita, joilla olisi tämä rikosrekisteri.

Järjestöpuolelle ja vapaaehtoistyöhön, niin hyvä ajatus kuin se onkin, että lain suojaava tarkoitus ulotettaisiin sille puolelle, käytännössä on mahdotonta luoda sellaista mekanismia, jossa vastuu olisi jollakin taholla, joka tarkistaisi ihmisten taustat tai rikosrekisterin, kun kyse on vapaaehtoistoiminnasta. Siihen pitää miettiä muita välineitä.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Ministeri Filatov sanoi aiemmassa puheenvuorossaan, että tämän lain tarkoitus on, että yli kymmenen vuotta vanhempia rikoksia ei työnantajalle annettavassa otteessa näy. En tiedä, olenko huonosti lukenut tämän hallituksen esityksen, mutta en tällaista mainintaa täältä pykälistä löydä. Voimassa olevan rikosrekisterilain 10 §:ssä ihan tämän hallituksen esityksen mukaan todetaan, että esimerkiksi yli 5 vuoden ehdottoman vankeusrangaistuksen kohdalla merkinnät poistetaan vasta, kun henkilö on kuollut tai täyttänyt 90 vuotta ja 2—5 vuotta ehdotonta vankeusrangaistusta saaneen kohdalla ne poistuvat vasta 20 vuoden kuluttua. Ei kai tätä ole tarkoitus lieventää? Ymmärsin, kun luin hallituksen esityksen, että esimerkiksi seksuaalirikos, josta on tullut yli 5 vuoden vankeusrangaistus, näkyy siellä aina niin kauan, kunnes henkilö täyttää sen 90 vuotta. Ei kai tätä olla muuttamassa?

Työministeri  Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Kyse oli siitä, että muita, pienempiä rikkeitä, joita tässä laissa ei ikään kuin velvoiteta näytettäväksi, ei kyseisessä todistuksessa olisi.

Raija   Vahasalo  /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Huotarin puheenvuorosta paljastui selkeästi, kuinka vaikea onkaan käytännön tasolla noudattaa kaikkien hyväksymää periaatetta lapsen edun ensisijaisuudesta. Kysyn vielä: Kumpi on tärkeämpää, suojella lasta vai pelätä, että hyväksikäyttäjä leimautuu, varsinkin kun hyväksikäyttäjä ei millään tavalla pysty leimautumaan, kun me tätä lainsäädäntöä teemme? Epäilys siitä, että hyväksikäyttäjä ei koskaan tule töitä saamaan, on perätöntä. Totta kai hän töitä saa. Mutta oleellista on, että hän ei saa työtä lasten kanssa ja lasten parissa.

Odotan mielenkiinnolla tämän asian käsittelyä työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnassa.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niillekin, jotka eivät tässä salissa olleet silloin, kun käytin puheenvuoroni, sanon, että minä hyväksyn tämän lakiesityksen. Kannatan sitä, että tällainen lakiesitys on tänne tullut, niin kuin puheenvuorossani sanoin. Mutta en kannattanut niitä esityksiä, mitä ed. Vahasalo pyysi muuttamaan tähän. Ed. Vahasalon puheenvuorosta juuri lähti se käsitys, että kymmenen vuotta vanhemmat rikokset eivät näy rikosrekisterissä. Nyt ed. Räsänen on useaan kertaan sanonut, että vakavat rikokset näkyvät. Näin juuri ne rikokset, millaisista rikoksista tuomittuja emme halua lasten kanssa tekemisiin, todennäköisesti näkyvät siellä pidempään, mutta tarkoitin esimerkiksi sellaista tilannetta, että 15-vuotiaana on tehty huumausainerikos, ja uskon kautta, sosiaalityön tai jonkin muun kautta henkilö tulee toisiin ajatuksiin ja parantuu, eikä sellaisten tarvitsekaan näkyä siellä pidempään kuin kymmenen vuotta. (Puhemies koputtaa) En halua, että sitä aikaa pidennetään. Toivottavasti tämä tuli nyt selväksi.

Leea  Hiltunen  /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Toivon ja uskon, että tällä salilla ja eduskunnalla on vahva tahto nimenomaan tehdä tästä laista loppujen lopuksi sellainen, että se on ennen kaikkea ennalta ehkäisevä ja suojaava laki, lasten oikeuksia vahvistava laki. Siitä kysymyksestä, minkälainen yhteiskunta tämänkin lain kautta muodostuu, ei meidän pitäisi niin suurta huolta kantaa. Ei kai tällä lailla tehdä millään tavalla yhteiskunnasta leimaavaa. Meillä jo nyt aivan tarpeeksi leimataan ihmisryhmiä, ja tässä salissa meidän on syytä kaiken kaikkiaan toimia sillä tavalla, että tasa-arvo toteutuu ihmisryhmien ja ihmisten kesken ja ihmiset ovat ihmisarvoisessa asemassa. Tähän valiokuntien on nyt kiinnitettävä erityisesti huomiota ja siihen, että kaiken kaikkiaan saataisiin sellainen arvoasetelma tähän yhteiskuntaan, että lasten pariin hakeutuvat työhön ammatillisesti koulutetut ja muutenkin persoonaltaan sellaiset, jotka ovat aidosti kiinnostuneita työskentelemään lasten parissa. Sitä kautta jo ennalta ehkäistään, että sinne ei pääse hakeutumaan henkilöitä, joilla on toisenlaiset tavoitteet toimia lasten kanssa kuin aidosti olla heidän kanssaan.

Vielä, arvoisa puhemies, siitä, näkyvätkö vanhemmat rikokset tai miten kauan sitten tehdyt rikokset, en kantaisi niin suurta huolta, kun mielestäni meidän täytyy lähteä siitä, että rikokset sovitetaan ja ihmisen elämässä on mahdollisuus muutokseen. Kun ihminen on tasapainossa ja itsetuntoinen, ei sillä ole merkitystä, kuinka kauan sitten nämä rikokset on tehty. Nämähän joka tapauksessa tulevat työnantajalle tiedoksi, ja siitä lähtee se prosessi, mitä ratkaisuja työpaikalla tehdään.

Olen myöskin sitä mieltä, että työssäolevien taustatiedot on tarkistettava.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyt täsmennys, kun äsken en huomannut sitä sanoa: Rikosrekisterilain muuttaminen koskee sitä, että henkilö saa maksutta todistuksen, koska muutoin tämän tyyppisistä papereista peritään maksu.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Karpela käytti hyvän puheenvuoron, ja hänen sanomaansa on helppo yhtyä. Lasten erityinen suojelu on nimenomaan yhteiskunnan tehtävä, ja meidän on taattava lasten turvallisuus. Hallituksen lakiesitys on hyvä, joskin tämä mahdollistaa edelleen pätkätöihin otettavien joukkoon pääsyn henkilöille, jotka saattavat olla lapsen turvallisuudelle vaarallisia. Pedofiili on pahimmillaan henkilö, joka kykenee lyhyelläkin ajalla tuhoamaan monen lapsen nuoruuden ja jopa aikuisuuden. Tämä on erittäin vakava asia. Siksi on myös huolellisesti seurattava, kuinka tämä laki jatkossa käytännössä toimii.

Rikosrekisteri puhdistuu, jos ei tee kymmenen vuoden aikana uutta rikosta. Tämä ei sinänsä leimaa kuitenkaan ihmistä lopuksi iäkseen. Tästä hyvä mietintö ja lakivaliokunnalta kunnon lausunto, niin menevät pykälät paikalleen!

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Eräs näkökulma vielä. Tässä on tullut esille, että lasten hoitopaikoissa pyritään suojelemaan, että pedofiilejä ei siellä ole ja lapset ovat turvallisesti hoidossa erilaisissa yhteyksissä. Mutta on hyvä tässä yhteydessä nostaa esille myös, niin kuin ministeri Filatov toi esiin, että pedofiliaa emme kaiken kaikkiaan estä emmekä myöskään sitä, että lapset voivat olla turvattomuuden ja monen kohteena kaduilla ja kodeissa ja ulkopuolella työpaikan. Näen, että tämä laki on tärkeä ja nämä kaikki aukkopaikat, jotka ovat tulleet esille, tulisi todella ottaa esille valiokunnan asiantuntijakuulemisessa ja pyrkiä korjaamaan niitä ja tehdä laajennuksia ja muutoksia.

Eräs asia vielä, minkä vuoksi pyysin puheenvuoron. Kun on kysymys ammattihenkilöistä, siis lasten parissa työskentelevistä, en tiedä, miten otetaan koulutus. Kun tuli esiin, että työterveyshuollon työntekijöillä ei ole asiantuntemusta rekisteriin ja sen analyysiin, niin miten tätä asiaa, mikä tässä laissa on ydinasia, voitaisiin ottaa huomioon, kun yleensä lasten pariin koulutetaan ihmisiä? Tässä tuli esille, että rikoslakiakin joudutaan mahdollisesti muuttamaan tai tulisi muuttaa näitä merkintöjä ajatellen. Varmasti täytyy myös ajatella, ketkä työskentelevät yleensä lasten parissa.

Kari Myllyniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Ehkä kuulin huonosti, kun ed. Huotari sanoi, että alle 15-vuotiaskin voi saada rikosrekisteriin merkinnän. Se ei ole mahdollista, koska alle 15-vuotiastahan ei rangaista eikä silloin missään tapauksessa mitään rikosrekisterimerkintää tule.

Mutta hän samalla herätti minussa melkoisen ajatuksen tässä asiassa. Miten kohdataan semmoinen tapaus, että on syyllistynyt, sanotaan, viikon alle 15-vuotiaana hyvin vakavaan seksuaalirikokseen? Mitä eroa on sillä, onko henkilö 14 vuotta 11 kuukautta vai 15 vuotta 10 päivää? Ei siinä ole mitään muuta kuin 2—3 viikon ikäero, ja toiselle tulee rikosrekisteriin merkintä, joka pysyy siellä kymmeniä vuosia, eikä hän pääse lasten kanssa tekemisiin työasioissa. Mutta kun toinen henkilö on alle 15-vuotias ja syyllistyy tällaiseen vakavaan rikokseen, miten tämä kontrolloidaan? Siihen jää aukkoja. Lakiin jää varmasti aina aukkoja, ei sitä koskaan voi niin sataprosenttiseksi tehdäkään, mutta tämmöinenkin mahdollisuus on olemassa.

Palaisin vielä yhteiseen rangaistukseen. Kun siellä toisen lain 6 §:n 2 momentissa nimenomaan sanotaan, että ei saa ilmoittaa kuin määrätyistä rikoksista, niin se saattaa antaa väärän kuvan, jos tapahtuukin sillä tavalla, että esimerkiksi törkeästä varkaudesta ja seksuaalirikoksesta saa yhteisrangaistuksena puolitoista vuotta vankeutta. Sitä toista rikosta tässä ei luetella ollenkaan. Ilmoitetaanko rekisteriotteessa sitten, että puolitoista vuotta seksuaalirikoksesta on tullut rangaistusta? Sehän antaa aivan väärän kuvan tapauksesta. Tässä mielessä vähän puolustan rikoksentekijääkin.

Kun oikeusministeri on paikalla, vielä toistaisin, että nyt olisi vihdoinkin järkevää palata siihen, mistä on jo pitkän aikaa, vuosikausia, puhuttu, eli tuomioistuimen tuomiolauselmassa selvästi lukisi tapahtumapäivä, rikosnimike ja mikä rangaistus on annettu. Se olisi aivan selvä asia. Tässäkin tapauksessa tulee ongelmia, ja vielä toistan, että meidän tilastoinnissamme muutamien vuosien kuluttua taikka nyt jo on ongelmia, kun tutkitaan, minkälainen rangaistustaso on Suomessa verrattuna muihin EU-maihin. Sitä ei pystytä selvittämään, koska annetaan yhtenäisrangaistus. Yhtenäisrangaistushan luotiin vain sitä varten, väittäisin, että sinne saatiin kätkettyä niin paljon rikoksia kuin mahdollista ja rangaistuksesta tuli mahdollisimman lievä.

Tätä asiaa kannattaisi miettiä oikeusministeriössä ja varmaan on mietittykin, mutta kannattaisi tuoda esitys siitä, että palattaisiin hyvään vanhaan käytäntöön, joka on vuosikymmeniä ollut aikaisemmin.

Pekka  Vilkuna  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Meidän lainsäädännössämme ja oikeuskäytännössämme on yksi suurimpia pulmia se, että rikollista pyritään suojelemaan paremmin kuin rikoksen uhria. Tämän ajatuksen innoittamana minä heräsin huoneessani, kun täällä vakuuteltiin, että tällä ei pyritä leimaamaan, ei leimaudu, ei sillä lailla tule tuomituksi. No, miksi ei? Minä kysyn: Miksi ei, jos tekee niin törkeän rikoksen, että pilaa lapsen elämän pitkäksi aikaa? Mahdollisesti läpi elämän lapsi kantaa tästä vaivaa ja vammaa. Miksi tämmöistä ihmistä, joka tähän syyllistyy, ei saa leimata tämän törkeyden tekijäksi? Jos minä ajan ylinopeutta tiellä, minut leimataan heti kaahariksi. Ilta-Sanomat lööpillään lyö tulemaan täysillä, ja olen leimautunut ylinopeuden ajajaksi, eikä sillä ole minkäänlaista yhteiskunnallista merkitystä, jos pikkuisen ylinopeutta ajaa. Minä hyvin suuresti ihmettelen, miksi tässäkin tapauksessa aikuista ihmistä, joka käyttäytyy kuin eläin, ei saisi leimata. Lapsen pitää saada kärsiä täysillä vaan, ja hyssytetään homma pois.

Tanja  Karpela  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Vilkuna piti itse asiassa hyvin mielenkiintoisen puheenvuoron, ja ainakin joiltakin kohdin monet meistä voivat olla ainakin pieneltä osin samaa mieltä.

Halusin puheenvuoron ed. Huotarin puheenvuoroon liittyen vielä. On varmasti eroa sillä, onko kaksikymppisenä syyllistynyt esimerkiksi lievään huumausainerikokseen tai kaksikymppisenä syyllistynyt vakavaan lapseen kohdistuvaan seksuaaliseen häirintään tai ahdisteluun. Toki sillä on tässä asiayhteydessä varmasti eroa, mutta uskon siihen, että valiokunta käsittelyssään ottaa huomioon nämä eroavaisuudet. Se varmasti tuo haastetta tämän hallituksen esityksen käsittelyyn muutoinkin kuin vain näiden osien kohdalta.

Olen ed. Vilkunan kanssa ihan samaa mieltä siitä, että taipumus pedofiliaan ei välttämättä parane. Meillä ei tietoa siitä ole. Sen vuoksi valiokunnan kannattaisi siihen erityistä huomiota kiinnittää ja mieluummin vielä katsoa kuin katua. Emme tietenkään pedofiliaa tällä poista, sitä tuskin kuvittelee kukaan, mutta voisimme tällaisella parannuksella luoda lapsillemme turvallisemmat hoitopaikat.

Leena  Rauhala  /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Kahteen edelliseen puheenvuoroon oikeastaan jatkaen eli tästä, mitä edustajat Vilkuna ja Karpela toivat esille, haluaisin nostattaa sen, että tätä käsiteltäisiin siitä näkökulmasta myös, ei vain siitä, että yhteiskunta, nyt kun täällä on tullut esiin tämä leimautuminen, tulee vain enemmän tämmöiseksi, että tulee leimoja erilaisille ihmisille, vaan siitä, miten tämä laki muotoutuisi ja se käsittelyssä tulisi sillä lailla, että tämähän olisi oikeastaan tavoite, että ihmiset itse voisivat, jos he tahtovat parantua jostakin, enemmän työpaikalla luottamuksellisissa keskusteluissa nostattaa näitä asioita esille. Silloin se erityisesti, mihin rekisteriotteet menevät, on todella tärkeä asia, ja se, millä tavalla sitä käsitellään työpaikalla, sitten kun näitä rekisteriotteita alkaa tulla, on tärkeää.