1) Valtioneuvoston tiedonanto 17.4.2003 nimitetyn pääministeri
Anneli Jäätteenmäen hallituksen ohjelmasta
jatkuu:
Matti Saarinen /sd:
Arvoisa herra puhemies! On sanottu, että pitkäkin
matka alkaa ensimmäisellä askeleella. Nyt ollaan
tuon tilanteen edessä. Tärkeänä pidän
senkin elämänohjeen noudattamista, että älkää riidelkö matkalla,
sillä hallituksen niukahkoon eduskunnan enemmistöön
perustuva luottamus edellyttää todella hyvää yhteistyökykyä ja
myös yhteistyöhalua. Lähtökulma
hyppyrin nokalta on kuitenkin hyvä, ja edellytykset onnistumiselle
ovat olemassa. Hallitusohjelma myötäilee annettuja
vaalilupauksia. Se ohjelmana ei ole paremman huomisen esteenä. Avoimia
ja selvitystä vaativia asioita on runsaasti. Niitä on
muun muassa vero- ja liikennepolitiikan suunnalla. Ne tulevat olemaan
hallituksen tulevaisuuden kannalta kiperiä koetinkiviä.
Niiden kautta mitataan hallituksen toimintakykyä ja yhteishenkeä,
jopa sen toimikauden pituutta.
Hyvää ohjelmassa on, että painopiste
on työttömyyden nujertamisessa. Myönteistä on
sekin, että paljon parjatusta työreformista on
luovuttu ja vakautta tavoitellaan kolmikannan kautta. Ohjelman inhimillistä tavoitteellisuutta
kuvaa se, että niin lapsiperheiden kuin eläkeläistenkin
etuuksia parannetaan. Omaishoitajien ja perhepäivähoitajien
aseman kohentamista on myös odotettu pitkään.
Nyt tilannetta korjataan. Pidän hyvänä,
että kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman kautta käynnistetään
kansallinen demokratiahanke kansalaisten osallisuuden vahvistamiseksi
ja demokratian toimivuuden parantamiseksi. Tavoitteena on parantaa
kansalaisten osallistumismahdollisuuksia ja äänestysaktiivisuutta,
lisätä demokratiakasvatusta sekä muutoinkin
vahvistaa edustuksellista demokratiaa. Tähän onkin
tarvetta, jotta demokratia toimisi nykyistäkin paremmin.
Toivon myös, että jokavuotinen viidakkosota rahapeliyhtiöiden
voitonjaosta saa vihdoinkin kestävän ratkaisun,
kun hallitusohjelmaan on kirjattu, että raha-arpajaisten
sekä veikkaus- ja vedonlyöntipelien tuoton käyttämisestä annettu laki
otetaan käyttöön vuoden 2004 alusta siten, että Suomen
Kansallisteatterin peruskorjauksen lainanhoitokulut katetaan budjettivaroista
ja että taiteen ja tieteen rahoitustarpeet turvataan. Tähän
ei viime vaalikaudella kokoomuksen vastustuksen vuoksi ylletty mitenkään.
Totean vielä lopuksi, että oma mielenkiintoinen
jännite syntyy myös siitä, että sosialidemokraattisen
puolueen puheenjohtaja ei ole hallituksen jäsen. Puhemiehen
tehtävässä hänen poliittinen
toimintareviirinsä on aikaisempaa pienempi ja ote poliittisesta
vallankäytöstä on tätä kautta höllentynyt.
Osa poliittisesta asemavallasta on siirtynyt muihin käsiin.
Lähiaikoina tulemmekin näkemään,
miten hallitusta ja tätä hallitusohjelmaa voidaan
tukea myös puhemiehen persoonan kautta. Nyt ei kuitenkaan
ole hutkimisen aika, vaan tutkaillaan hallituksen toimia ja annetaan sille
luottamuksen lisäksi myös työrauha.
Suvi Lindén /kok:
Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmaa on aivan syystä kritisoitu
konkretian puutteesta. Ohjelma on painava selvitysten osalta, mutta
sangen kevyt toimenpide-ehdotusten suhteen. Jäätteenmäen
hallitus on asettanut päätavoitteekseen työllisyyden
kasvun, ja näin tulee ollakin. Suomen edistymisen elinehto
on saada työllisyysaste nousuun. Vain siten voimme turvata
hyvinvointiyhteiskunnan palvelut. Mutta miten tämä tavoite
sitten toteutetaan, onkin eri kysymys. Ekonomistit ja taloustutkijat
eivät usko hallituksen ohjelmaan. Esitetyillä linjauksilla
ja selvityksillä ei 100 000:ta uutta työpaikkaa
synny.
Lipposen toinen hallitus halusi tehdä jämäkästi
töitä nostaakseen sisältöteollisuuden
tietoliikenneteknologian rinnalle merkittäväksi
uuden tulevaisuuden alaksi. Jäätteenmäen
hallituksen yhdeksi politiikkaohjelmaksi on nostettu tietoyhteiskunta,
jonka sisältöä leimaavat sanat "edistetään",
"kannustetaan" ja "kehitetään". Ohjelman mukaan
Suomen asemaa vahvistetaan yhtenä maailman johtavista tietoyhteiskunnista.
Siitä huolimatta kaikissa ohjelman linjauksissa tietoyhteiskunta
näyttäytyy pelkkänä tietokone-
tai tietohallintoyhteiskuntana. Alalla, jolla pitäisi katsoa
tulevaisuuteen ja nähdä uusia innovaatioita, otetaan
suuri harppaus taaksepäin.
Erityisesti hämmästyttää se,
että sisältötuotantoa ei ole otettu huomioon
vakavana tulevaisuuden tuotantotekijänä ja työllisyyden
edistäjänä. Kuitenkin juuri kulttuuriteollisuus
on tällä hetkellä Euroopan kasvavin teollisuudenala.
Eurooppalaisen sisältöalan osuus on noin 5 prosenttia
Euroopan bruttokansantuotteesta. Mistään pienestä marginaalityöllistäjästä ei
siis ole kyse, vaan alan osuus on suurempi kuin televiestinnän tai
laite- ja ohjelmistoalojen osuus yhteensä. Toimialan kasvu
on ollut nopeaa viime vuosina, ja tämä kehitys
jatkuu yhä. Kasvun esteiden poistamisen kautta alan on
mahdollista kasvaa yli kaksi kertaa nopeammin kuin perinteisten
luovien alojen.
Viime hallituskaudella opetusministeriössä toiminut
sisältötuotantoryhmä on tuottanut erinomaisia
selvityksiä sekä joukon helposti toteutettavia
toimenpide-ehdotuksia. Tässä hallitusohjelmassa
ne kaikki loistavat poissaolollaan. Tällä hetkellä ei
tarvita enää selvityksiä vaan toimenpiteitä.
Tiistain Helsingin Sanomat tiesi kertoa, että Nokian
kännyköiden kilpailukyky ratkaistaan kännyköiden
pelitarjonnalla eli sisällöillä. Nokian
kehitystoiminnan vetäjä Jouko Häyrynen
toteaa, että kilpailun voittaa se, joka pystyy tarjoamaan
parhaiten loppukäyttäjiä tyydyttäviä sovelluksia
ja palveluja eli sisältöjä.
Tärkein viesti hallitusohjelman tekijöille
alalta oli, että sisältöteollisuus tarvitsee
panoksia tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Hallitukselta odotettiin
positiivista suhtautumista tähän tarpeeseen. Valitettavasti
en ainakaan edes rivien välistä tätä viestiä löytänyt.
Pettymys on suuri, kun t&k-rahoitus liitetään
vain ja ainoastaan tiede- ja teknologiainnovaatioihin, ei sisältötuotantoon.
Uusmediatuotantoalojen rooli aluekehityksessä on unohdettu
täysin. Kaikki selvitykset osoittavat, että digitaalinen
sisältötuotanto on kehittynyt ja kehittyy nimenomaisesti
alueilla, juuri siellä, missä on erityisen vaikeaa
luoda uusia työpaikkoja, omalla alueellani esimerkiksi
Taivalkoskella tai Kainuun maakunnassa.
Arvoisa puhemies! Hallitusohjelma lupaa toimenpideohjelman lapsiin
kohdistuvan väkivaltaviihteen rajoittamiseksi. Tämä ohjelma
on tarpeeseen. Alati kasvavan väkivaltaviihteen tarjonnan
kohtaamiseen on löydettävä uusia keinoja. Hallitukselta
tarvittaisiinkin kipeästi myös mediakasvatuksen
sekä medialuku- ja -kirjoitustaidon toimenpideohjelma sekä sille
kunnon rahoitus. Mediakasvatuksessa ja mediaosaamisessa on kyse
paitsi kansalaisten sosiaalisesta myös alueellisesta tasa-arvosta.
Nuorten aktiivista suhdetta mediaan ja valmiutta vuorovaikuttamiseen
on vahvistettava. Tässä hallitusohjelmassa ei
kuitenkaan ole osoitettu selvää ja konkreettista
kannanottoa siihen, miten hyödynnetään
digitalisoinnin tuomia mahdollisuuksia kommunikaation, yhteistyön
ja interaktiivisuuden lisäämiseksi.
Viime syksynä eduskunta kävi kulttuuripoliittisen
keskustelun, josta voisi poimia paljon hyviä eväitä kulttuurin
ja taiteen tukemiselle. Hallitus ei uskaltanut edes asettaa itselleen
tavoitetta nostaa valtion kulttuuribudjetti 0,4 prosenttiin bruttokansantuotteesta.
Hallitusohjelmassa ei viitata edes projektin liikkeellelähtöön.
Ilman hallitusohjelmakirjausta lisäresurssit uhkaavat jäädä hartaiksi
toiveiksi. Edellinen hallitus teki Taide- ja taiteilijapoliittisen
ohjelman pohjalta periaatepäätöksen toimikautensa
lopulla. Tämän periaatepäätöksen
mukaisia toimenpide-ehdotuksia olisi tässäkin
hallitusohjelmassa pitänyt nähdä. Vielä viime
vaalikaudella keskusta vaati useissa aloitteissaan hallitukselta
toimia kulttuuripalveluiden taloudellisten epäkohtien korjaamiseksi.
Myös SDP:n johto nosti vaalien alla suomalaisen kulttuurielämän
merkityksen ja sen julkisen tuen vahvistamisen tarpeen esiin. Kauniit
ajatukset eivät näytä konkretisoituneen
kuitenkaan varsinaisesti toimenpiteiksi tässä ohjelmassa.
Olisi ollut upeaa, jos hallitus olisi uskaltanut kirjata kulttuurin
osaksi ihmisten perusoikeuksia, taide- ja kulttuuripalvelut peruspalveluiksi.
Arvoisa puhemies! Opintotuki on puhuttanut paljon sen jälkeen,
kun Raimo Sailaksen työllisyystyöryhmä esitti,
että nykyisestä opintorahapainotteisesta tuesta
siirryttäisiin kokonaan lainapohjaiseen malliin. Tämä opiskelijoiden
tasa-arvoa romuttava ajatus on julkisuudessa tyrmätty monelta
taholta. Hallitusohjelmassa opiskelijoiden opintososiaalista asemaa
luvataan kohentaa niin, että täysipäiväinen
opiskelu on mahdollista. Konkretiaa ei hallitusohjelmaan uskallettu kirjata,
vaikka ennen vaaleja luvattiin muun muassa asumistuen ympärivuotisuus
ja opintorahan korotukset. Aika näyttää,
miten näille käy. Voin kyllä kertoa,
että opetusministeriöstä löytyvät tuoreet
selvitykset, toimenpide-ehdotukset ja aikataulutukset siitä,
miten opiskelijoiden opintososiaalista asemaa parannetaan ja opiskelijoita kannustetaan
opintoihin. Toivottavasti olemassa olevien ehdotusten pohjalta nopeasti
ryhdytään käytännön
toimiin opiskelijoiden aseman parantamiseksi.
Arvoisa puhemies! Erityisesti viime kaudella keskustan ryhmän
puheenjohtaja Mauri Pekkarinen pontevasti moitti ennen vaaleja Lipposen hallituksen
aluepolitiikkaa. Uutta uljasta luvattiin tilalle. Se ei tässä hallitusohjelmassa
näy. Itse asiassa Jäätteenmäen
hallituksen aluepoliittinen osio on vahva tunnustus edellisen hallituksen aluepolitiikalle,
mikä sinänsä on oikein ja hyvä. Viimeiset
kahdeksan vuotta on kuljettu oikealla tiellä, ja tulokset
näkyvät vähitellen. Jäämme vain
odottamaan, miten hallitus pysäyttää muuttoliikkeen.
Uusilla avauksilla se ei ainakaan onnistu, niitä kun ei
yhtään ainutta hallitusohjelmassa ole löydettävissä.
Arvoisa puhemies! Huolimatta hieman kriittisestä puheenvuorostani
toivotan hallitukselle onnea matkaan kadonneen aarteen metsästyksessä, sen
aarteen, jonka avulla hallitusohjelmassa olevat lupaukset toteutetaan.
Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen
Arvoisa puhemies! Ed. Lindénin puheen johdosta voin
todeta sen, että tässä hallitusohjelmassa
painotetaan erittäin voimakkaasti tietoyhteiskuntakehityksen
toteuttamiseen liittyviä toimenpiteitä. Tästä ovat
konkreettisena esimerkkinä muutamat organisatoriset toimenpiteet,
jollaiseksi voin luonnehtia esimerkiksi sitä, että hallitusohjelmaan
sisältyy tietoyhteiskuntaneuvoston perustaminen, jonka
tehtävänä on nimenomaan koordinoida eri hallinnonaloilla
tapahtuvia tietoyhteiskuntatoimia. Tähän tietysti
oleellisesti liittyvät opetusministeriön sisältötuotannon
kehittämiseen liittyvät hankkeet, ja käsitykseni
on myös se, että kyllä varmasti nämä sisältötuotantotyöryhmän
ehdotukset, joita myös ed. Lindén mainitsi, tulee huomioitua.
Lisäksi tähän neuvostoon kytketään tietoyhteiskunnan
politiikkaohjelma, jota sitten hallinnoidaan eri ministeriöistä.
Tätä ratkaisua ei ole vielä tehty, mistä ministeriöistä,
mutta myös se on erittäin vahvasti poikkihallinnollinen,
ja tarkoitus on nimenomaan kerätä kaikki jo tehdyt toimenpiteet,
koordinoida ne ja valmistella toimenpiteiksi.
Kulttuuriministeri Tanja Karpela
Arvoisa herra puhemies! Hallituksen tarkoitus on heti näin
alussa laatia tuo toimenpideohjelma, jolla voitaisiin tätä opintotukiasiaa
tutkia ja selvittää, millä tavalla opiskelijat voisivat
opintonsa suorittaa tuossa tavoiteajassa. Opintotukea pitää lähestyä monipuolisesti.
Siihen liittyvät niin opintoraha, asumislisä kuin
valtion takaus opintolainaan. Aivan aluksi olen aloittanut keskustelut
myös puolustusministeriön kanssa siitä,
millä tavalla esimerkiksi asevelvollisuutta tai muita tämän
tyyppisiä asioita voidaan paremmin yhdistää opiskeluun.
Mutta se on sekä opiskelijan että yhteiskunnan
kannalta parasta, että opiskelut voitaisiin suorittaa siinä tavoiteajassa,
jota on ajateltu.
Suvi Lindén /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On erinomainen asia, että hallituksessa
on tietoyhteiskunnan politiikkaohjelma, jolla varmasti suomalaista
tietoyhteiskuntaa kehitetään, mutta minua huolestuttaa
se, että tässä ohjelmassa on unohdettu
aika vahvasti se, miten näitä sisältöjä tietoyhteiskuntaan
tuotetaan. Tämä hallituksen osio hallitusohjelmassa
vahvasti painottaa organisatorista puolta, myös erilaisten
julkisten palvelujen hyödyntämistä sähköisessä verkossa,
mutta se on tärkeää, miten yksityisellä sektorilla
juuri näitä sisältöjä tuotetaan, ja
heidän ongelmansa on ollut se, että t&k-rahoitusta
ei tällaisiin hankkeisiin ole ollut saatavissa.
Ministeri Karpelalle haluaisin todeta sen, että opetusministeriössä on
olemassa aivan selvä toimenpideohjelma ja sille aikataulutuskin,
miten pystytään opiskelijoiden opintososiaalista
asemaa parantamaan. Olisin toivonut, että tämä toimenpideohjelma
olisi jo kirjattu hallituksen ohjelmaan eikä vain sitä,
että uusi toimenpideohjelma luodaan.
Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluan tästä opintotuesta
sikäli kyllä sanoa, että todellakin kaikki
selvitykset on tehty ja siellä oli työryhmä,
joka teki erittäin hyvän tuloksen. Siinä kannustavuus
on otettu jo kaikin puolin huomioon. Nythän on kysymys
siitä, alkaako tämä hallitus toteuttaa
Sailaksen työryhmän paperia vai sitä,
mikä on todella perusteellisesti tehty opetusministeriössä. Niissä on
selkeä ero, kuinka opintotuessa sitten menetellään
tulevaisuudessa, ja opiskelijoiden kannalta se on myöskin
erittäin merkittävä päätös,
mihin suuntaan vedetään.
Suvi-Anne Siimes /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Karpela totesi, että hän
on jo nyt käynnistänyt keskusteluja siitä, miten
asevelvollisuus ja opinnot voitaisiin nykyistä paremmin
yhdistää. Mielestäni hyvin tärkeä opintososiaalinen
kysymys on myös se, miten äitiys ja huoltovelvoitteet
voidaan yhdistää opiskeluun. Tämänhetkisessä opintotukijärjestelmässä on
nimittäin sellainen huoltovelvoitteiden mentävä aukko,
että millään tavalla tukijärjestelmä ei
huomioi sitä, jos opiskelijalla on lapsia.
Mielestäni tähän asiaan olisi selvityksillä hyvä ja
tärkeä puuttua varsinkin siksi, että meidän kaikkien
kannalta olisi toivottavaa, että elämäntilanteen
muutoin ollessa sellainen, että lasten hankinta on kiinnostavaa,
sen voisi tehdä opintojen rahoituksen kariutumatta myös
opiskeluvaiheessa.
Ensimmäinen varapuhemies:
Myönnän vielä kolme vastauspuheenvuoroa
edustajille ja sitten ministereitten vastauspuheenvuorot, minkä jälkeen
mennään takaisin puhujalistaan.
Irja Tulonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On ihan oikein, mitä ministeri Karpela
sanoi, että on tärkeää todella
selvittää taikka tietää se,
millä tavalla lyhennetään opiskeluaikoja.
Se on varmaan aika oleellinen kysymys.
Mutta, ministeri Karpela, meillä on kaksi ihan tuoretta
tutkimusta tästä. Toinen on tehty opiskelijoitten
taholta, ja se on valmistunut tämän vuoden alussa.
Toinen, joka oli paljon laajempi ja jossa oli myös opetusministeriö mukana,
tehtiin viime vuonna. Niitä kannattaa ihan lukea sitten, kun
aikaa on, koska ne ovat molemmat hyviä papereita. Ei tarvitse
enää selvittää. Kun hallituksella
on niin paljon nyt selvitettävää, tämä voisi jäädä väliin.
Pia Viitanen /sd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Minusta on ihan hyvä, että hallitusohjelmaan
on selkeästi otettu porkkanalinja, ei keppilinjaa, opintososiaalisten
etuuksien parantamisen suhteen, josta ohjelmassa on kirjaus. Mutta
itsekin sivistysvaliokunnan jäsenenä olen sitä mieltä,
että valiokunta on jo useita vuosia kiirehtinyt näitä toimenpiteitä,
ja tietenkin toivoisi, että mahdollisimman pian tulisi
se aika, että näitä kohennuksia sitten
konkreettisesti alettaisiin pistää käytäntöön.
Sen vuoksi esimerkiksi yksi kiireellisimpiä asioita on
asumislisän ympärivuotistamiskysymys. Haluaisin
ihan tiedustella, vaikkei tämä virallisesti kyselytunti
olekaan, onko tässä kysymyksessä aikomus
pistää töpinäksi mahdollisimman
pian.
Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kun keskimäärin kestää 3,5
vuotta aloittaa opinnot, haluaisin kysyä vielä ministeri
Karpelalta, onko hän jo puhunut puolustusministeri Vanhasen
kanssa, johon hänellä on läheiset suhteet,
siitä, että me tosiaan voisimme nuorten miesten
elämää helpottaa ja tehdä helpommaksi
todella siirtyä armeijasta, jos haluaa mennä armeijaan,
nopeasti opiskelemaan, ettei tule ongelmia.
Sitten ihan rahasta, kun on myös kiinni rahasta ja
priorisoinnista, mihin annetaan rahaa. Opiskelijoiden tilanne on
aika kinkkinen. Kymmenen vuotta sitten, kun itse opiskelin, olin
paljon rikkaampi suhteessa muihin ihmisiin kuin opiskelijat ovat
tänä päivänä. Onko
tähän myös löytymässä rahaa,
onko tässä oikeasti priorisointia opiskelijoiden
rahatilanteen parantamiseksi?
Opetusministeri Tuula Haatainen
Arvoisa herra puhemies! Tosiaankin, tämä opintojen
nopeuttaminen vaatii monenlaisia toimenpiteitä ja opetusministeriössä on tehty
selvitykset näistä. Olen lukenut ne, ja siellä on
hyviä ajatuksia siitä, kuinka opintoja voidaan vauhdittaa.
Tarvitaan tutkintojen rakenteiden kehittämistä ja
erityisesti valintamenettelyprosessiin tarvitaan toimenpiteitä.
On todella näin, kuten ed. Andersson täällä totesi,
että opintoihin kiinni pääsyyn menee
liian pitkä aika. Kolme vuotta on liian pitkä aika
nuorelle etsiä sitä oikeaa paikkaansa. Tässä tarvitaan
kehittämistä.
Opintotukiasiat kuuluvat kulttuuriministerille vastattavaksi,
mutta kyllä näiden asioiden pitää kulkea
käsi kädessä, opintotuen ja opintojen
sisällöt, niiden kehittäminen. Tämä on
kokonaisuus, jota pitää tarkastella kokonaisuutena,
jotta voimme vauhdittaa ja edesauttaa sitä, että opiskelijat
saavuttavat tulokset ja pääsevät työelämään
mahdollisimman nopeasti. Uskon, että se on myös
opiskelijoitten näkökulmasta tavoiteltava asia.
Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen
Herra puhemies! Koska tämä tietoyhteiskunta-asia
on mielestäni todella erittäin tärkeä asia
ja kun vielä hallituksen tavoitteena on ihan ohjelman pohjalta
todella varmistaa Suomen asema tietoyhteiskunnan kärkimaana,
niin vielä vastaisin ed. Lindénille, kun totesitte,
että tähän ohjelmaan ei sisälly
vielä riittävästi opetusministeriön
hallinnonalan toimenpiteitä. Totean nyt ihan selkeyden
vuoksi, että tätä koordinointiohjelmaa
alamme vasta rakentaa, ja totean jo tämän alustavan
rakentamisen pohjalta, jo hallitusohjelman muodostamisen pohjalta,
että ohjelman rakentaminen oli juuri siitä syystä tärkeätä,
että valmisteluja on tehty jo tavattoman monessa ministeriössä ja
on erittäin tärkeää, että tämä kootaan
ikään kuin yhteen nippuun toimenpiteiksi eli hyödynnetään
kaikki se työ, mitä on tehty konkreettisesti,
ja myös sitten (Puhemies koputtaa) tarkoituksena on nimenomaan
panostaa myös t&k-rahoituksia.
Kulttuuriministeri Tanja Karpela
Arvoisa herra puhemies! Aivan aluksi haluan lämpimästi
kiittää edellisen hallituksen molempia kulttuuriministereitä erittäin hyvistä ajatuksista.
Uusi hallitus on kuitenkin halunnut lähteä heti tässä tärkeässä asiassa
matkaan, ja hyvään hallintoon kuuluu selvittää ja
tutkia erilaisia keinoja, millä tavalla voimme opintotukea
ja opiskelijoiden sosiaalista asemaa kohentaa ja edistää.
Kysymys siitä, ollaanko lähdössä siihen
suuntaan, että korkeakouluopiskelijoiden opintotuki muutettaisiin
kokonaan opintolainapainotteiseksi: siitä ei ole kysymys,
vaan hallitus on halunnut löytää uuden
ratkaisun, miten opintososiaalista asemaa parannetaan.
Olen myös aivan samaa mieltä ed. Siimeksen kanssa
siitä, että tätä ongelmatiikkaa
tulee lähestyä monelta eri näkökulmalta.
Onhan se yhteiskunnan kannalta varmasti hyvin hyvä asia,
että myös opiskelun aikana (Puhemies koputtaa)
perheiden perustaminen ja lasten kasvattaminen olisi mahdollista.
Mikko Kuoppa /vas:
Herra puhemies! Pääministeri Jäätteenmäen
hallitus on asettanut työttömyyden alentamisen
hallitusohjelmansa keskeiseksi tavoitteeksi. Työttömyyden
alentaminen on oikea tavoite, ja tavoitteena tulee olla täystyöllisyys.
Se on mielestäni se kaikista ratkaisevin, jonka tulee tavoitteena
olla.
Eräänä keinona työllisyyden
parantamiseen esitetään matalapalkkaisen työn
suosimista. Työvoimakustannusten kevennyksillä pyritään
synnyttämään uusia työpaikkoja.
Syntyykö uusia työpaikkoja? Suomessa on pula työpaikoista,
ei työvoimasta. Monesti on kyllä väitetty,
että meillä on työvoimapula, mutta kyllä meillä on
pula työpaikoista.
Matalapalkkaidea on mielestäni tullut tänne Suomeen
USA:sta, ja sitä nyt yritetään istuttaa suomalaiseen
yhteiskuntaan. Mielestäni tämä matalapalkkaidea
on jo täällä Suomessa olemassa. Suomessa
on jo erittäin laaja matalapalkkaisten työntekijöiden
joukko. Kansainvälisissä vertailuissa suomalaisen
työntekijän palkan reaalinen ostovoima on EU-maiden
alhaisimpia. Mielestäni tässä on se suurempi
ongelma kuin siinä, että Suomessa ei olisi matalapalkka-aloja,
vaan nimenomaan Suomessa on liian paljon matalapalkkaisia työntekijöitä.
Työehtosopimusten mukaan alin siivoojan palkka on toisessa
kuntaryhmässä 6 euroa 45 senttiä tunnilta.
Usein nämä työntekijät tekevät vastoin
tahtoaan osa-aikatyötä, ja on helppo nähdä,
ettei tänne enää tarvita erityisiä matalapalkkatöitä,
sillä ne ovat jo tässä mielessä olemassa. Tässä on
minun mielestäni myös ay-liikkeelle suuri haaste,
onko se mukana luomassa lisää Suomeen matalapalkkaista
työtä, työtä, joka ei takaa
työntekijälle toimeentuloa. (Ed. Bryggare: Työtä tarvitaan!) — Työtä tarvitaan,
mutta työstä tarvitsee saada, ed. Bryggare, sellainen
palkka, että sillä elää eikä tarvitse
mennä leipäjonoon ruokakasseja hakemaan. (Ed.
Bryggare: Näin on!) — Tästä ehkä voisimme
olla samaa mieltä.
Suomessa esimerkiksi kaupan alalla alin työehtosopimuksen
mukainen palkka on 7 euroa 64 senttiä tunnilta. Kun kaikki
tiedämme, että siellä tehdään
erittäin paljon osa-aikatyötä, voi helposti
nähdä, kuinka pienillä ansioilla suomalaiset joutuvat
tulemaan toimeen. Lisäksi on puhuttu siitä, että Suomessa
työvoima ja työpaikat eivät kohtaa. Mutta
toisaalta voi nähdä myöskin sen, että ne
yritykset, jotka tarjoavat työtä asiallisilla työehdoilla
ja kunnollisella palkalla, eivät yleensä kärsi
työvoimapulasta, aivan toiset yritykset kärsivät.
Hallitusohjelman kohdassa 4.5 puhutaan köyhyyden ja
syrjäytymisen ehkäisystä. Lainaus: "Köyhyyden
ja syrjäytymisen vähentämiseksi tarvitaan
työttömyyden alentamisen lisäksi ensisijaisen
sosiaaliturvan kehittämistä." Työmarkkinatuki
ja peruspäiväraha on todettu tasoltaan riittämättömäksi
turvaamaan työttömän ja hänen perheensä toimeentuloa
pitkäaikaisesti. Työmarkkinatuelle pudonneet ovat
pääsääntöisesti pitkäaikaistyöttömiä.
Edes luvatut 100 000 uutta työpaikkaa eivät
riitä turvaamaan kaikille pitkäaikaistyöttömille
työtä. Heidän kohtalonaan on edelleen
kunnallinen toimeentulotuki, sillä hallitusohjelmassa ei
ole työmarkkinatuen eikä peruspäivärahan
tasokorotusta. Työmarkkinatuen tarveharkinnan lieventäminen
on oikea tavoite, mutta se ei korvaa työmarkkinatuen tai
peruspäivärahan tasokorotusta, joka on välttämätön
köyhyyden torjumiseksi.
Lisäksi työttömänä olevan
työttömyysturvan verotus pitäisi mielestäni
lopettaa, ettei työttömän tarvitse hakea
tätä verorahaa toimeentulotuesta. Täällä kokoomuspuolue
näki erittäin suurta huolta siitä, että yhtiöverotuksen
hyvitysjärjestelmä esitetään
poistettavaksi. Mielestäni se on aivan oikein, että se
poistetaan, mutta minä näen huolta siitä,
miksi työttömyysturvasta, 23 euron peruspäivärahasta,
pitää maksaa vero. Peruspäiväraha
on jo riittämätön tänä päivänä ilman
veroakin toimeentulon turvaamiseen, ja kun siitä maksetaan
20 prosentin vero, jokainen voi kuvitella, kuinka pieneksi käteenjäävä tulo
jää.
Erityisen vaikeassa tilanteessa ovat ne työttömät,
jotka ovat menettäneet työkykynsä joko
kokonaan tai huomattavalta osaltaan, mutta eläkelaitokset
ovat hylänneet heidän eläkehakemuksensa.
Eläkehylyn jälkeen he joutuvat hakeutumaan työttömiksi
työnhakijoiksi työvoimatoimistoon. Kun heille
osoitetaan mahdollisesti työtä, niin he eivät
selviä minkäänlaisesta lääkärintarkastuksesta
eli työnsaanti tyssää heti ensimmäiseen
lääkärintarkastukseen. Edes niin sanottu
Ilkka Taipaleen malli ei auta näitä henkilöitä,
vaan heille tulisi säätää erityislaki,
joka mahdollistaisi työkykynsä menettäneiden
iäkkäiden pitkäaikaistyöttömien
pääsyn työkyvyttömyyseläkkeelle.
Nykyisin uusista työkyvyttömyyseläkehakemuksista
hylätään edelleen noin 20 prosenttia elikkä tämä eläkkeelle
pääsy on erittäin kireätä ja työkyvyttömäksi
todetut ihmiset eivät saa heille kuuluvaa oikeutta työkyvyttömyyseläkkeeseen. Tämä
synnyttää runsaasti
väliinputoajia.
Sailaksen työryhmän raportissa esitettiin
opiskelijoiden opintotuen muuttamista lainaksi. Tämän
suunnitelman opiskelijat ovat jyrkästi tuominneet. Hallituksen
ohjelmassa ei selvästi torjuta Sailaksen esityksiä,
vaan todetaan, kuten tässä äsken keskustelussa
kävi ilmi: "Opiskelijoiden opintososiaalista asemaa kohennetaan,
jotta täyspäiväinen ja suunnitelmallinen
opiskelu on mahdollista ja opiskeluajat lyhenevät." Miksi
ei sanota selvästi, jos Sailaksen esityksiä ei
hyväksytä elikkä opintotukea tai opintorahaa
muuteta lainaperusteiseksi? Opintoraha ja opiskelijan asumislisä pitää säilyttää ja
korottaa kohonneita kustannuksia vastaavaksi. Laina on veli otettaessa
ja veljenpoika maksettaessa. Opiskelijat joutuivat sen karvaasti
kokemaan talouslaman aikana. Opintolainat tulivat maksettaviksi,
mutta koulutusta vastaavaa työpaikkaa ei löytynyt
tai he joutuivat kokonaan työttömiksi.
Hallitusohjelmassa esitetään kansaneläkkeen tasokorotusta,
joka on välttämätön, mutta huonoa
on se, että korotus on tarkoitus toteuttaa vasta vuonna
2006 eikä hallitusohjelmassa kerrota edes summittain mahdollisen
korotuksen tasosta. Kansaneläkeindeksi on huono eläkkeensaajan
kannalta ja jopa huonompi kuin leikattu työeläkeindeksi.
Kansaneläkkeen tasokorotus tulee tehdä mielestäni
viimeistään ensi vuoden alusta, että kansaneläkkeellä ja
pienellä työeläkkeellä olevien
toimeentulo voitaisiin turvata. Se on tässä talossa
jo useasti todettu, että kansaneläkkeet, perustaso,
on toimeentulon turvaamiseen riittämättömän
alhainen.
Vielä haluan verotuksesta muutaman sanan sanoa. Kun
verotusta ollaan nyt muuttamassa ja pääomatulojen
veroprosenttia alentamassa, pääomatulojen veroprosentin
alentaminen tekee enemmän kuin osinkotulojen verolle asettaminen
tuo valtiolle tuloja eli siinä omistajat hyötyvät
enemmän. Mielestäni on oikein kyllä,
että osinkotulot saatetaan verolle elikkä yhtiöverotuksen
hyvitysjärjestelmä poistetaan. Ei voi olla oikein,
että Suomen rikkaimmat ja suurituloisimmat saavat tästä mielestäni
täysin ylimääräisen ja perusteettoman
verotusedun.
Tuija Brax /vihr:
Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Anneli
Jäätteenmäen hallitusohjelmasta tulee
mieleen vanha tuholaismyrkkymainos: Kepu pettää pihassa
ja puutarhassa, etenkin lapsiperheiden pihoissa ja puutarhoissa,
SDP sen sijaan vain lähinnä täsmäpettää Pääkaupunkiseudulla
ja erityisesti helsinkiläiset.
Molemmat merkittävät hallituspuolueet lähtivät
vaaleihin lupaamalla lapsiperheille yhtä sun toista. SDP
kuitenkin lupasi vähemmän, vain korotukset ensimmäisen
lapsen lapsilisään, ja myös piti lupauksensa.
Sen sijaan kepun lupausten lista oli pitkä ja karu totuus
näin vaalien jälkeen alkaa keväthankien
alta paljastua. Lapsilisiin ei tule indeksikorotusta, kotihoidon
tuki nousee hallitusohjelman tiukkojen budjettiraamien puitteissa
lähinnä kosmeettisesti, ja lapsilisän
korotukset koskevat vain, niin kuin SDP halusi, ensimmäistä lasta.
Toisin sanoen vähälapsisten kaupunkilaisten, usein
demareita äänestävien lapsiperheiden
etuja nostetaan monilapsisten perheiden kustannuksella aivan kirjaimellisesti. Se,
että ensimmäisen lapsen lapsilisää voidaan nostaa,
rahoitetaan nimenomaan jäädyttämällä kaikkien
lasten indeksikorotukset.
Saatan kuvitella, kuinka SDP:n neuvottelijoilla on ollut vaikeuksia
pidättää nauruaan tai pitää pokkansa
tilanteessa, jossa keskustan saavutukset eli pienehkö kotihoidon
tuen nostaminen ja jossain määrin lapsilisäkorotus
on maksatettu nimenomaan keskustan äänestäjillä,
monilapsisilla perheillä. Tämä on nollasummapeli,
jossa voittajia ovat pienet perheet ja suuret perheet maksavat koko
lystin. On tietysti karkeasti liioiteltua sanoa, että kaikki
monilapsiset perheet olisivat keskustalaisia ja vastaavasti kaikki
pienet perheet demaritaustaisia, mutta vaalilupausten nojalla on
helppo sanoa, että SDP korosti ensimmäisen lapsen
merkitystä ja halusi rakenteellisia uudistuksia, jotka
suosivat pieniä perheitä. Sen sijaan keskusta
vielä ennen vaaleja voimakkaasti vastusti tätä asennetta,
jolla suuria perheitä nöyryytetään,
kyykytetään vielä lisää,
mutta nyt se on sen hyväksynyt.
Tämä suurten perheiden sorsiminen on ongelmallista
kahdesta syystä. Ensinnäkin, niin kuin ed. Osmo
Soininvaara täällä eilen sanoi, on helposti
nähtävissä tilastoissa, että suurin
lapsiperheiden köyhyys on paitsi yksinhuoltajaperheissä nimenomaan
monilapsisissa perheissä. Toisaalta tiedetään
jo, että muutaman vuoden ajan suomalaisessa yhteiskunnassa
on näkynyt, että niissä perheissä,
jotka pysyvät pystyssä ja joissa halutaan lapsia,
on poikkeuksellisen suuri, ennennäkemätön
halu saada kolmas ja neljäskin lapsi, mutta he eivät
uskalla sitä pätkätöiden ja
taloudellisen turvattomuuden takia tehdä. Kun tähän vielä lisätään
se, että tämän päivän
Suomessa jo reilusti yli viidennes naisista näyttää jäävän
kokonaan lapsettomiksi, 35-vuotiaista naisista lähes neljännes
on Suomessa lapsettomia, niin jos halutaan, niin kuin hallitusohjelmassa
väitetään haluttavan, parantaa Suomen
väestörakennetta, saada siis lisää suomalaisia
syntymään, olisi oikeasti autettava sekä sen
perheen perustamisvaihetta että kolmannen ja neljännen
lapsen syntymisvaihetta. Pelkästään ensimmäisen
lapsen lapsilisän korottaminen ei tule korjaamaan väestörakennetta.
Siltä osin kysynkin, onko hallitus valmis esimerkiksi puolivälissä taivaltaan
tarkistamaan politiikkansa tuloksen. Onko nähtävissä, että Suomeen
syntyy entistä vähemmän lapsia, ja jos
näin on, niin onko valmiutta palata asiaan uudelleen ja
katsoa, onko hallituksen perhepoliittisissa rakenteissa aivan liian
yksipuolisesti suosittu vain pieniä perheitä?
Arvoisa puhemies! Ed. Rakel Hiltunen sanoi eilen jo sen, mikä meitä muitakin
helsinkiläisiä kansanedustajia, ainakin melkein
kaikkia, järkyttää: hallitus ei huomioi
Helsingin eikä Pääkaupunkiseudun ongelmia
lainkaan ohjelmassaan. En suoraan sanoen eräiden vaalipaneelien
jälkeen uskonutkaan, että pääministeri
Jäätteenmäki olisi tästä asiasta
erityisen huolissaan, mutta aivan vilpittömästi
uskoin ja uskon yhä vielä ed. Hiltusenkin puheen
jälkeen, että SDP:n ainakin helsinkiläisissä ja
pääkaupunkiseutulaisissa edustajissa on halua
ja päättäväisyyttä tämän
ongelman hoitamiseen, ja aion antaa kaiken tukeni hallitusryhmien
niille voimille, jotka yrittävät vielä Helsinki-asiaa
hoitaa.
Kun hallitus on kuitenkin luvannut jossain vaiheessa vaalikautta
katsoa kuntien valtionosuuksia, niin muistuttaisin, että edellisen
kauden lopulla perustuslakivaliokunta hyvin yksiselitteisesti linjasi,
että kun muutoksia valtion ja kuntien suhteisiin tehdään,
on jatkossa eduskunnan vaadittava hallitukselta kokonaisselvitys kuntien
ja valtion välisistä rahaliikenteistä ja — tämä on
tärkeätä Helsingin kannalta — siinä selvityksessä ei
saa olla vain keskiarvoja kuntien ja valtion välisestä suhteesta,
vaan perustuslakivaliokunta on yksimielisesti katsonut, että siinä selvityksessä ja
näissä toimenpiteissä on katsottava myös
jokaista kuntaa erikseen. Tämä on mielestäni
asia, johon toivon kaikkien Pääkaupunkiseudusta
ja Helsingistä huolestuneiden hallituspuolueiden edustajien
tarttuvan. Se on kuitenkin yksimielinen perustuslakivaliokunnan
kanta.
Arvoisa herra puhemies! Lopuksi, kun pääministeri
Jäätteenmäki on vielä paikalla
ja kun hän ei eilen tässä kohtaa ollut,
kun puhuttiin EU-politiikasta, haluaisin kuulla hänen mielipiteensä hallitusohjelman
EU-linjauksista. Hallitusohjelmaa lukien hallituksen EU-politiikasta
ei saa tuon taivaallista selvää. Eilen ministeri
Vanhanen sanoi, että on syntynyt kompromissi, keskustan
ja SDP:n EU-politiikkojen yhteensovittaminen, ikään
kuin jonkinlainen linjanmuutos keskustan suuntaan, ja taas ministeri
Kalliomäki ilmoitti, että EU-politiikka pysyy
samalla vanhalla linjalla. Olisi todella tärkeää tietää,
kumman näkemys on oikea. Onko hallitus yhä sillä samalla
linjalla kuin edelliset hallitukset, jossa myös EU:n yhteisöllisyyttä,
EU:n yhteisöllisiä piirteitä, tunnustetaan
ja korostetaan niin vahvan komission kuin europarlamentin roolin
tunnustaen, vai onko hallitus siirtynyt keskustan ennen vaaleja
ilmoittamalle linjalle, jossa korostetaan hallitustenvälisyyttä?
Tämä olisi mielestäni tärkeä tietää,
ja niin kuin ed. Jaakonsaari eilen jo hyvin sanoi, tästä asiasta
olisi ollut hyvä saada selvitys paljon paremmin ja painavammista
syistä kuin niistä 52:sta jo monessa vaiheessa
aiemmin selvitetystä asiasta.
Ehkä liikuttavinta ja monessa mielessä järisyttävää on
se, että aiotaan vielä laatia kokonaisselvitys
lapsiperheiden taloudellisesta tilanteesta ottaen huomioon sosiaalietuuksien,
tulojen, palveluiden, maksujen, verojen ja perhevapaiden yhteisvaikutukset.
Eivätkö SDP ja keskusta todellakaan ennen vaaleja,
kun tekivät lapsiperhepoliittiset ohjelmat — keskustan
ohjelmakin oli mielestäni todella pitkään
ja hartaasti tehty, paljon työtunteja vienyt, asiallisesti
tehty paperi — olleet tehneet sitä ennen kokonaisselvitystä? Tuntuu
uskomattomalta, jos oikeasti kokonaisselvityksiä ei ollut
jo ennen vaaleja tehty. Materiaalia olisi löytynyt Väestöliitolta,
Mannerheimin Lastensuojeluliitolta, Stakesista, sosiaali- ja terveysministeriöstä
ja
monista muista tutkimuslaitoksista. Myös ammattiyhdistysliikkeen
lapsiperheselvitykset olisivat olleet käytettävissä.
On uskomatonta, jos vaaleissa ensin väitettiin, että tämä on
tärkein asia, ja nyt päädytään
kokonaisselvityksen tekemiseen.
Pääministeri Anneli Jäätteenmäki
Arvoisa puhemies! Ed. Braxille haluan vastata, että EU-politiikassa
hallitus on nojannut suuren valiokunnan päätöksiin
ja hyvään yhteistyöhön ja niin
tullaan tekemään tulevaisuudessakin. Konventin
suhteen tilanne on se, että työ on kesken, se
on loppusuoralla, ja tähänkin saakka eduskunnan
valitsemat edustajat konventissa ovat saaneet ohjeita suurelta valiokunnalta.
Ed. Brax, joka on suuren valiokunnan jäsen, tietää tämän
hyvin. Tulevaisuudessakin tulee olemaan niin, että eduskunnan
valitsemat jäsenet tulevat noudattamaan eduskunnan tahtoa.
Tarkoituksena on, että EU:ssa säilyisi toimielinten
tasapaino ja jäsenmaiden tasavertainen kohtelu toteutuisi.
Me varmasti kaikki olemme erittäin huolissamme tästä konventin
puheenjohtajan Valery Giscard d"Estaingin julki tulleesta esityksestä.
Se on hänen esityksensä, ja konventti nyt parhaillaankin
käsittelee muun muassa näitä tulevaisuuteen
liittyviä asioita.
Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! EU-politiikkaan liittyy keskeisenä kysymys
EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämisestä.
Hallitusohjelmassa todetaan, että "Hallitus tukee unionin
yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämistä"
ja sen jälkeen, että "painottaen kaikille jäsenmaille
yhteisiä sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan tavoitteita".
Mutta tämän lauseen ensimmäinen osa on
tietysti oleellinen. Tarkoittaako tämä sitä,
että hallitus on sitä mieltä, että — nyt
varsinkin Irakin kriisin, sodan, jälkeen, kun on hyvin
vahvana tällainen Euroopan unionin puolustusulottuvuuden
kehittäminen suurissa jäsenmaissa — Suomi
ei jätä minkäänlaista vetoa, minkäänlaista
varausta, vaan on täysillä mukana yhteisön
puolustuksen kehittämisessä, mikäli siihen
suurten maiden johdolla mennään?
Pekka Nousiainen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Brax otti esille tässä kuntapalvelujen
järjestämisessä viime vaalikaudella perustuslakivaliokunnan
lausuman siitä, että arvioitaessa kuntien kykyä tuottaa
palveluja ei voida vedota keskiarvoihin vaan täytyy tarkastella
asioita yksittäisen kunnan ja kuntalaisten näkökulmasta.
Minusta hallitusohjelmaan kirjattu näkemys siitä,
että kunnallisten peruspalvelujen saatavuus turvataan koko
maassa sekä laadullisesti että määrällisesti
riittävänä ja että laaditaan
peruspalvelubudjetti ja peruspalveluohjelma, joilla nimenomaan kuntatasolla
tämä asia tullaan varmistamaan ja tarkastamaan,
takaa tämän pitkäjänteisen ja
hyvän kuntapolitiikan jatkuvuuden sekä tämän
neuvottelumekanismin valtion ja kuntien välillä.
Elikkä kyllä tässä aimo askel
on päästy nyt parempaan suuntaan.
Jari Vilén /kok (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa on mielestäni
hyvää EU-politiikan suhteen se, että siellä on todettu
se muuttuva tilanne, joka meillä on olemassa, ja hallitus
valmistautuu hakemaan yhteistyötä uusien kumppaneiden
kesken, Pohjoismaiden, Baltian maiden kanssa hakee uutta yhteyttä. Mutta
se, mikä hallitusohjelmasta puuttuu ja joka meillä on
edessämme, on se, että konventtityössä ollaan
nyt vaiheessa, jossa vain yleinen ilmaisu yhteistyön hakemisesta
ei riitä, vaan me joudumme tekemään suuria
linjaratkaisuja.
Ed. Uotila toi esille sen, että Suomi joutuu ratkaisemaan
lähiviikkojen aikana kantansa Euroopan yhteiseen ulko-
ja turvallisuuspolitiikkaan ja puolustuspolitiikan kehittymiseen.
Meidän täytyy tehdä linjaratkaisu kahden
vaihtoehdon välillä: olemmeko me mukana kehittämässä sitä siten,
että se tapahtuu unionin sisällä, vai
katsooko Suomi paremmaksi, että ne valtiot, jotka haluavat,
etenevät unionin ulkopuolella ja rakentavat puitteita,
muotoa, joka ajaa sen kehityksen unionin rakenteen ulkopuolelle.
Tämä on keskeinen ratkaisu, joka meidän
täytyy tehdä, ja Suomen täytyy tehdä oma
valintansa myös tämän asian suhteen.
Sen takia pidän hyvin tärkeänä,
että hallitus toisi selkeästi omat kantansa (Puhemies
koputtaa) esille myös tästä asiasta.
Samoin meillä on hyvin keskeiset ratkaisut (Puhemies
koputtaa) edessä myös rakennepolitiikan osalta.
Ministeri Manninen joutuu menemään toukokuun puolessavälissä kokoukseen, jossa
pitää päättää,
miten (Puhemies koputtaa) hallitus toteuttaa sen sitoumuksen, mitä ryhmäpuheenjohtaja
Kalli toi esille, että Suomessa myös jatkossa
on tavoite 1 -tason tukea Pohjois- ja Itä-Suomen alueilla.
Miten tämä tehdään konkreettisesti?
Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On erinomaista, että pääministerillä on
aikaa olla täällä debatissa mukana, ja
sen takia palaan yhteisöveron tuottojen käsittelyn
ongelmaan Pääkaupunkiseudun kuntien osalta. Se
on suuri ongelma ollut myöskin Espoolle, ei pelkästään
Helsingille.
Arvoisa pääministeri, minulla on suora kysymys
teille: Nyt kun on olemassa neuvottelukunta Pääkaupunkiseudun
asioiden hoitamista varten, onko mahdollista, että te suostuisitte
tämän neuvottelukunnan puheenjohtajaksi, jolloin
korkeimmalla mahdollisella tasolla voitaisiin hoitaa tämä asia
semmoiseen lopputulokseen, että peruspalvelut eivät
meillä syöksy suuntaan, jota kukaan ei halua?
Ulla Anttila /vihr(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Mielestäni ulkopolitiikan osuus hallitusohjelmassa
on hyvin löyhä. Nähtäväksi jää,
minkä linjan hallitus valitsee. Ennen vaaleja keskustan
linja Eurooppa-politiikan suhteen oli pitkälti pitäytymistä nykyisissä rakenteissa
siinä, missä sosialidemokraatit ovat olleet valmiimpia
integraation syventämiseen. Itse katson, että konventin
työn myötä integraatio tulee syvenemään
ja kysymys siitä, miten unioni pystyy hoitamaan yhteistä ulko-
ja turvallisuuspolitiikkaa niin, että se on varteenotettava
toimija maailmassa, on relevantti maailmanrauhan kannalta. Näin ollen
Suomen on otettava kantaa näihin kysymyksiin, myös
siihen, mikä on yhteisen puolustuksen suhde ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Itse
katson, että yhtenäisyyden ulko- ja turvallisuuspolitiikassa
pitää kulkea ensin ja yhteinen puolustus, jos
se on tullakseen, tulee perässä. Tiettyjä rakenteita
täytyy olla valmiutta kehittää tässäkin
vaiheessa, mutta tähän kokonaisuuteen hallituksen
täytyy ottaa kantaa.
Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Lukemalla hallitusohjelmaa ei kyllä valitettavasti
oikein saa selvää siitä, mikä on
Suomen EU-politiikan linja.
Kun katsomme pääministeri Lipposen EU-myönteisen
politiikan linjaa, se on ollut hyvin selkeä. Kysynkin pääministeri
Jäätteenmäeltä: Onko teidän
linjanne sama, eli luotatteko tekin komissioon, haluatteko vahvistaa
komissiota, vahvistaa yhteisömetodia? Onko teidän
linjanne sama kuin Lipposen linja, vai muuttuuko Suomen pääministerin
linja siitä, mitä se oli aikaisemmin, ja aiotteko
antaa uudet ohjeet Teija Tiilikaiselle tai pääministerin
edustajalle konventissa? Muuttuvatko nämä ohjeet
millään tavalla?
Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! On hyvä, että pääministeri
oli suuressa valiokunnassa niin pitkään mukana,
että näkee suuren valiokunnan merkityksen tässä työssä.
Eilenhän suuressa valiokunnassa asiaa käsiteltiin
ja todettiin, että se vanha keskustankin vaatimus, että hallituksen
edustajan pitää olla myös konventin edustaja,
on toteutunut. Ministeri Vanhanen on myös konventin edustaja.
Tämä varmasti tulee nyt sitten auttamaan.
Mutta olisin tätä kysynyt, miten tätä aikataulua
on nyt mietitty, koska kyllä Euroopan vallanjako on käynnissä kovaa
vauhtia. En tiedä oikein, mihin siellä pitäisi
ottaa kantaa, kenen ehdotus on nyt se, joka on se varsinainen ehdotus, mutta
joka tapauksessa meidän pitäisi huolehtia ensiksi
siitä, miten Eurooppa organisoituu suhteessa Aasiaan ja
Yhdysvaltoihin ja maailmassa ja miten pienen Suomen asema organisoituu
tässä kokonaisuudessa.
Timo Soini /ps (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! EU:n kehityshän menee vikasuuntaan,
ja tästä ovat kriittiset äänenpainot varoittaneet.
Nythän pienet maat ovat joutumassa kuin lastuksi laineille.
Valery Giscard d’Estainghan hyvin konkreettisesti sanoi,
mihin suuntaan mennään. Unioni laajenee ja syvenee
samanaikaisesti, Suomen maksuosuus tulee kasvamaan, EU kriisiytyy.
Mikä on todella Suomen hallituksen linja? Hallitusohjelmassa
epämääräisesti puhutaan perussopimuksesta.
Mikä on hallituksen kanta EU:n mahdollisesti syntyvillä olevaan
perustuslakiin ja liittovaltiokehitykseen? Nämä ovat
Suomen itsemääräämisoikeuden
kannalta olennaisia asioita. Meidän kansallinen itsemääräämisoikeutemme
vähenee siivu siivulta, ja joudumme lastuksi laineille.
Tämä on hyvin vaarallinen tie. Toivoisi, että keskustan
ryhti kestäisi edes tässä asiassa, kun
sosialidemokraatit muussa ovat saaneet jyrätä,
ja pitäisitte puolenne.
Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! On hiukan hämmentävää, ehkä vähän
huolestuttavaakin, jos pääministeri ei tunnista
sitä tosiasiaa, että viime vaalikaudella konventin
loppusuorallakin, kun muut olivat jo vaalikentillä, meillä oli
työryhmä, joka käsitteli Kiljusen ja
Vanhasen mandaattia, ja että he olivat voimakkaasti eri
mieltä juuri siitä, onko yhteisömetodi
vai onko hallitusten välinen metodi. Vastauksessa puhuitte
aivan toisista asioista, näistä sinänsä todellakin
huolestuttavista Giscard d’Estaingin ehdotuksista. Niiltä osin
suuri valiokunta on ollut koko ajan yksimielinen. Sen sijaan tämän
merkittävän linjaeron takia suuri valiokunta ei
ole pystynyt linjaamaan yksimielisiä kantoja konventissa
siihen kysymykseen, jonka minä tein puheessani ja jonka
ed. Sasi teki uudelleen. Siis kumpi pitää paikkansa,
ministeri Vanhasen väite, että hallituksen linja
on muuttunut, on tehty joku kompromissi, vai valtiovarainministerin
väite siitä, että vanha linja jatkuu?
Ed. Heidi Hautala merkitään
läsnä olevaksi.
Pääministeri Anneli Jäätteenmäki
Arvoisa puhemies! Täällä on monissa
puheenvuoroissa korostettu sitä, että on suurien
linjaratkaisujen aika, ja näin on. Konventti on parhaillaan
koolla. Siellä on muun muassa ministeri Matti Vanhanen,
ja huomenna esimerkiksi puolustusta koskeva asia tulee esittelyyn.
Siihen ei tarvitse huomenna ottaa kantaa, mutta se on siellä yhtenä keskustelunaiheena.
Kun täällä kysyttiin, mikä on
hallituksen kanta yhteiseen puolustukseen, niin meistä kukaan
ei varmasti vielä tiedä, mikä tulee olemaan
konventin esitys tässä suhteessa, tuleeko EU:hun
muodostumaan sellainen yhteisen puolustuksen ydin kuin esimerkiksi
Emu on. Niihin otetaan aikanaan kantaa, ja tämä asia
tulee pian esille. Mutta ei tällaisia asioita ole voitu
hallitusohjelmaan kirjata, koska Suomi haluaa olla aktiivinen ja
rakentava jäsen EU:ssa. Silloin, jos me olisimme tänne
kirjoittaneet ehdottomia kantoja, Suomen neuvotteluasetelmat ja
keskusteluyhteydet olisivat erittäin heikot.
Oikeusministeri Johannes Koskinen
Herra puhemies! Sekä entisen että uuden hallituksen
EU-ministerivaliokunnan jäsenenä voin kyllä vakuuttaa,
että tästä Euroopan unioni -jaksosta
hallitusohjelmaa ei hyvinkään suurentavalla ls-tikulla
löydy eroa, linjanmuutosta, aikaisemman, edellisen hallituksen Eurooppa-politiikkaan.
Mutta tietysti keskustan omat painotukset varmasti näkyvät
jatkossa, kun näitä yksityiskohtia hiotaan. Tässä hallitusohjelmassa
ei voida tehdä ennalta ratkaisuja sellaisiin kysymyksiin,
joita ei vielä ole esitettykään, joihin
pääministeri juuri viittasi. Esimerkiksi ed. Uotila
yhdisti hallitusohjelman maininnan yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan
tukemisesta Euroopan yhteisön puolustuksen tukemiseksi.
Sehän on aivan eri kysymys. Ei pidä lukea väärin
suoraa tekstiä.
Mitä taas tulee aikaisempiin kommentteihin, esimerkiksi
ed. Ulla Anttila aivan oikein tätä eroa korostikin.
Ed. Soinille todettakoon, että tässä käytetään tarkoituksella
perussopimus-nimikettä (Puhemies koputtaa) juuri erotukseksi
erillisestä perustuslaista. Se tehdään
sopimuksen muodossa.
Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Taisin keretä peruuttaa, mutta ehkä sitten ed.
Vilénille voisi todeta: Minusta on tavattoman tärkeää,
että eduskunta hyvin tarkasti seuraa sitä, mitä tapahtuu
kaikissa EU-ratkaisuissa myös alue- ja rakennepolitiikan
tulevien ratkaisujen osalta. Mutta kun ed. Vilén epäilee,
onko hallituksella näkemystä, miten esimerkiksi
näissä asioissa alue- ja rakennepolitiikan osalta
menetellään, niin tämä hallitus
varmaan luottaa, että se pohjatyö, minkä edellinen
hallitus teki, on niin hyvä, että siltä voi
jatkaa varmistaen kaikin käytettävissä olevin
keinoin sen, että Suomen heikoimmat alueet säilyvät
Euroopan alueen ykköstavoitteen piirissä tai vastaavan,
jos se nimike ei jatkossa ole käytettävissä,
mahdollisen tuen piirissä. Minä uskon, että meillä on
mukana se kokemus, minkä edellinen hallitus pystyi antamaan,
ja myös se kokemus, joka oli siitä neuvotteluvaiheesta,
mikä aikanaan elettiin 90-luvun alkuvuosien aikana.
Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä
Arvoisa puhemies! Lähivuosina sosiaali- ja terveyspolitiikassa
kohdataan useita haasteita, kuten väestön ikärakenteen
muuttuminen, toimintaympäristön kansainvälistyminen
ja alueellisten kehityserojen seuraukset. Hallitusohjelmassa on
varauduttu muutoksiin monin eri toimenpitein. Yleisenä periaatteena
korostetaan väestön terveyden edistämistä,
työ- ja toimintakyvyn sekä omatoimisuuden tukemista.
Väestön ikääntyessä toimintakyvyn
ylläpitäminen ja itsenäisen elämisen
mahdollistava elinympäristö tulee sisällyttää läpi
yhteiskuntapolitiikan kulkevaksi periaatteeksi. Näin meneteltäessä säästetään
kalliita hoitokustannuksia ja turvataan ihmisarvoinen elämä.
Sosiaali- ja terveysministeriö tulee valmistelemaan
kattavan väestön ikääntymistä koskevan ohjelman,
jossa tarkastellaan, miten eri toimintalohkojen tehtävät
saadaan parhaiten sovitettua yhteen. Valtionosuuksissa on tarkoitus
painottaa vanhusikäryhmän merkitystä,
ja se helpottaa kuntien mahdollisuuksia järjestää palveluja.
Tällaisen ohjelman ensisijainen tarkoitus ei ole vaatia
lisää rahaa vaan etsiä järkevämpi
tapa käyttää rahaa. Muokkaamalla päätökset
niin, että ne tukevat toisiaan eivätkä vie
toistensa tehoa, saadaan samalla rahalla enemmän aikaan.
Ikääntyneen väestön osuuden
ja määrän kasvaessa on entistä tärkeämpää,
että peruspalvelut toimivat kunnolla. Hallitus vahvistaa
terveydenhuollon kansallisen hankkeen toimeenpanon edellytyksiä korottamalla
valtionosuuksia ja keskittymällä erityisesti perusterveydenhuollon puutteiden
korjaamiseen. Perusterveydenhuollon korostaminen on tärkeää sen
takia, että jos ei se toimi kunnolla, kuten tiedämme,
koko järjestelmä toimii huonosti. Ammattitaitoinen
yleislääkäri on hyvä hoidon
tarpeen arvioija varsinkin silloin, kun ihmisellä on useita
sairauksia ja vaivoja. Jos tämä hoidon arviointi
puuttuu, erikoissairaanhoito ei voi keskittyä sille kuuluviin potilaisiin
vaan kantaa osittain ja puutteellisesti vastuuta perusterveydenhuollosta.
Arvoisa puhemies! Sosiaalihuollon osalta on tarkoitus uudistaa
kattavasti paikoitellen jopa pahastikin vanhentumaan päässyt
palvelulainsäädäntö. Osittain
se koskee myös terveydenhuoltoa. Kiireellisimmin uudistuksen
tarpeessa on lastensuojelulainsäädäntö.
Hallitus tuleekin kohdistamaan erityistä huomiota lasten
ja nuorten asemaan tukemalla hankkeita, joilla puututaan nykyistä varhaisemmassa
vaiheessa ongelmatilanteisiin.
Vanhusten tarvitseman hoidon parantamiseksi selvennetään
avo- ja laitoshoidon maksuja ja rahoitusta siten, että palvelukokonaisuus
tukee omatoimisuutta. Tähän samaan kokonaisuuteen liittyy
myös pyrkimys yhtenäiseen maksukattoon.
Hallitusohjelmassa on lapsiperheiden hyvinvoinnin turvaaminen
saanut korostuneen aseman. Tässäkin tapauksessa
on tarkoitus sovittaa erilaiset lapsiperheille tarkoitetut tukimuodot
ja palvelut paremmin yhteen ja tarjota apu oikeaan aikaan oikeassa
muodossa. Se tulee edellyttämään muun
muassa kodin, koulun ja terveydenhuollon nykyistä parempaa
yhteistyötä. Tavoitteena on vähentää perheen
vaatiman ajan ja työn vaatiman ajan välistä jännitettä.
Tästä esimerkkinä on hoitorahan laajentaminen
koskemaan peruskoulun kahden alimman luokan lasten vanhempia. Lapsiperheiden
köyhyyden vähentämiseksi korotetaan vähimmäisvanhempainrahaa
ja kotihoidon tukea, tehdään yksinhuoltajakorotus. Kaikkien
lapsiperheiden asemaa parannetaan lapsilisän nostamisella.
Kuntien alueellista yhteistyötä tuetaan ja
siten helpotetaan aluerakenteen eriytymisestä seuranneita
ongelmia. Terveydenhuollon ja sosiaalihuollon kehittämishankkeina
tullaan tukemaan nimenomaan toimintojen uudistamista sekä tehokkaampien
toimintatapojen ja rakenneratkaisujen käyttöön
ottamista. Valtion ja kuntien hyvä yhteistyö on
välttämätön edellytys näköpiirissä olevien
ongelmien ratkaisemiseksi.
Kansainvälistyvä toimintaympäristö edellyttää,
että kiinnitetään riittävästi
huomiota myös EU:n kasvavaan rooliin sosiaali- ja terveyspolitiikassa.
Työvoiman ja palvelujen vapaa liikkuvuus asettaa tulevaisuudessa
yhä selvemmin terveyspalvelujen ja myös sosiaalipalvelujen
järjestämisen uusien haasteiden eteen. Lähivuodet ovatkin
tärkeitä määriteltäessä,
missä kulkee kansallisen toimivallan ja EU-toimivallan
raja ja miten vapaata liikkuvuutta tulkitaan. Hallitus korostaa
sosiaaliturvan kansallista luonnetta ja kansallista päätöksentekoa
silloin, kun päätetään etuuksien
tasosta ja saatavuudesta. Samalla tullaan huolehtimaan siitä,
että kansalaisten oikeuksien turvaamiseksi voidaan tarvittaessa
tukeutua palveluihin niiden sijainnista riippumatta.
Arvoisa puhemies! Eduskunnalla on edessään työntäyteinen
vaalikausi sen perusteella, mitä hallitusohjelmaan on kirjoitettu.
Lainsäädäntöohjelma on laaja
ja kunnianhimoinen. Hallitus tekee parhaansa, että ohjelma
toteutuu niin, että vaalikauden lopussa sosiaaliturva on
parantunut, toiminnat ovat tehostuneet ja lainsäädäntö on
selkeämpi ja ymmärrettävämpi.
Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Ministeri Hyssälä, piditte
sinänsä aivan erinomaisen hyvän ja kattavan
puheenvuoron sosiaali- ja terveyspoliittisista aspekteista, mutta
minusta siinä oli hyvin paljon samaa, mikä on
tässä hallitusohjelman tekstissä sanottuna.
Käytitte vähän erilaisia sanoja ja ilmaisuja.
Edelleen aika paljon sanavarastossa on semmoisia termejä kuin
"periaate", "tavoite", "tarkastelu", "on tarkoitus" ja "selvitys".
Sinänsä ihan hyvä asia, mutta kun olemme
näitä asioita yhdessäkin jossakin harrastaneet,
niin kysyisin teiltä: Koska saamme Hyssälän
konkreettisen ohjelman, miten kaikki nämä selvitykset
tuottavat sitä tulosta, jota suomalaiset potilaat tarvitsevat? Meidän
järjestelmämmehän on joka tapauksessa sisältäpäin
räjähtämäisillään,
ja pelkillä periaatteilla sitä ei hoidella.
Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Hyssälän puheessa oli
monia erittäin hyviä linjauksia, jotka ovat perintöä edelliseltä kaudelta,
ja niihin on ilo yhtyä.
Eräs yksityiskohta on hyvin tärkeä,
jos valtiovalta haluaa vaikuttaa siihen, miten kunnissa palveluita
järjestetään, miten kansalaisten perusoikeudet
toteutuvat. Täällä hallitusohjelmassa
todetaan, että "Luodaan sosiaalipalveluille nykyisiä laatusuosituksia
yksiselitteisempiä määreitä".
Tämä toivomus on kuulunut täältä täysistuntosalista
hyvin monelta taholta, mutta kun on yritetty mennä tässä asiassa
eteenpäin, Kuntaliiton vastustus on ollut erittäin
vahva, ja siinä yhteistyökumppanina ovat olleet
usein sisäministeriö ja valtiovarainministeriö.
Toivoisin ministeri Hyssälän omaa näkemystä siitä,
millä alueilla (Puhemies koputtaa) näitä tarvitaan
ja onko esimerkiksi kotipalvelu sellainen tai omaishoitajien tuki,
jotka mielestäni vaatisivat vahvempaa ohjausta.
Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Puheet ovat puheita, ja sanat voi aina syödä,
mutta terveyspalvelut syntyvät vain sillä, että rahoja
on käytettävissä. Tiedustelenkin ministeri
Hyssälältä sitä — kun
kuitenkin te sovitte hallitusneuvotteluissa, paljonko rahaa käytetään
näihin tarkoituksiin — paljonko te sovitte, että käytetään
Kansalliseen terveysohjelmaan, paljonko terveyspalveluihin lisää,
paljonko lapsilisiin lisää, paljonko lapsiperheille
kaiken kaikkiaan lisää. Kertokaa luvut. Vasta
sitten voimme arvioida, mitä te todella teette lapsiperheiden
ja vanhusten hyväksi, ja mielellämme vertaisimme
tätä kokonaissummaa teidän hallinnonalaltanne
myöskin siihen, paljonko edellinen hallitus lisäsi
resursseja kunnille nimenomaan terveydenhuoltoon ja peruspalveluihin.
Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tämä hallitusohjelma, joka
koskee sosiaali- ja terveyspolitiikkaa, alkaa varsin lupaavasti:
kolme ensimmäistä sanaa ovat "väestön
terveyden edistäminen". Ainakin minä haluaisin
saada sellaisen kuvan, että tämä on se keskeinen
kohta, mutta loppujen lopuksi tekstistä löytyy
aika vähän sellaista, mikä edistäisi
väestön terveyttä.
Kyllä siinä todetaan, että hallitus
tekee alkoholihaittojen ehkäisyä koskevan ohjelman,
ja jotain muuta sellaista, mutta eikö tämä ole
se, mihin meidän pitäisi panostaa? Olen nähnyt
lukuja, että alkoholi tuottaa kustannuksia vuositasolla pari,
kolme, neljä miljardia vuodessa, siis euroja, ja jos tässä saataisiin
pienikin vähennys, sillähän olisi huomattava
vaikutus. (Puhemies koputtaa) Mutta minkä takia tähän
väestön terveyden edistämiseen ja alkoholi-
ja huumausainehaittojen vähenemiseen ei ole kiinnitetty
enempää huomiota?
Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä Sosiaali- ja terveyspalvelut
-osio on melkein kaikkein epäselvin tässä hallitusohjelmassa.
Tässä on paljon selvitettävää,
paranneltavaa ja suunniteltavaa.
Vielä muutamia viikkoja sitten ministeri Hyssäläkin
oli hyvin tietoinen siitä, että hammashuollon
tilanne ei mitenkään toimi ja muun muassa ministerin
omalla vaalialueella Turun kaupungissa on tuhansien ihmisten jonot
hammashuoltoon. Tässä hallitusohjelmassa nyt todetaan, että selvitetään
mahdollisuuksia parantaa hammashuollon saatavuutta. Olisin tiedustellut
ministerin aikataulua ja sitä, milloin nämä tuhannet ihmiset
sitten mahtavat päästä sinne hoitoon.
Matti Väistö /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuus ja
laatu ovat todella tärkeät kansallisesta näkökulmasta.
Arvoisa ministeri otti esille eräitä keskeisiä linjauksia,
joita hallitusohjelmaan sisältyy. Yksi on väestön
ikääntyminen. Siihen on jo edellistenkin hallitusten
aikana kiinnitetty vakavaa huomiota. Aikanaanhan Ahon hallituksen
aikana omaishoitoasia oli vahvasti esillä. Se sisältyy
myös nyt tähän ohjelmaan, ja toivoisin,
että arvoisa ministeri kiirehtisi niitä ratkaisuja,
joilla omaishoidon asemaa vahvistetaan ja eritoten vapaa-aikajärjestelyjä.
Toinen kohta, johon kiinnitän huomiota, on tämä Kansallinen
terveysprojekti ja siinä erityisesti juuri perusterveydenhuolto,
kuten ministeri mainitsi. Ongelmana on lääkäritilanne.
(Puhemies koputtaa) Se oli jo kauan aiemmin, se on myös
nyt.
Kolmantena, arvoisa puhemies, vielä kiinnitän
huomiota lääkekorvausjärjestelmäasiaan, jota
myös on selvitetty. Sekin mainitaan tässä ohjelmassa,
mutta toivoisin, että pitkäaikaissairaiden tilannetta
ei heikennettäisi missään vaiheessa.
Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ensin lapsilisästä. Ensimmäisestä lapsesta
maksetaan 90 euroa lapsilisää. Viisilapsinen perhe
saa niistä neljästä muusta lapsesta 540
euroa. Nyt kun hallituskauden aikana sitä 540:tä euroa
ei edes inflaatiotarkisteta, sen ostoarvo pienenee noin 50 eurolla. Jotta
tämän viisilapsisen perheen lapsilisät
pysyisivät edes ennallaan, reaalisesti pitäisi
sen ensimmäisen lapsen lapsilisän siis nousta
50 eurolla. Kysynkin: Kuinka paljon sitä on tarkoitus nostaa?
Minusta on erittäin kummallista, että hallitus ei
ole tätä budjettisuunnitelmaansa tuonut eduskuntaan.
Mehän joudumme äänestämään
tästä luottamuksesta. Miten kansanedustajat voivat
ottaa kantaa hallitusohjelmaan, kun sen keskeisin paperi puuttuu?
Mehän emme lainkaan voi arvioida sitä, mitä hallitus
tosiasiassa aikoo tehdä.
Sitten ministeri Hyssälä sanoi, että sosiaali-
ja terveystoimen valtionosuuksissa on tarkoitus painottaa vanhusvaltaisia
kuntia. Tämä siis tarkoittaa suomeksi sitä,
että osuuksia siirretään kaupungeista
maaseudulle. Minun täytyy sanoa, että helsinkiläistä alkaa
pikkuhiljaa hirvittää. (Puhemies koputtaa)
Viimeinen kysymys: Ministeri sanoi, että perusterveydenhuoltoon
tullaan panostamaan. Tämä on kunnallista päätöksentekoa.
Miten hallitus siihen panostaa? (Puhemies koputtaa) Onko tarkoitus
ottaa määräysvaltaa tässä enemmän valtiolle,
koska mitään muuta keinoahan siihen ei ole olemassa.
Marjaana Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan hallitusohjelma on ihmisläheinen,
ja minun mielestäni siellä näkyy tämmöinen
sosiaalinen ote paremmin kuin aikaisemmin. Mutta ihan kaksi kysymystä ministeri
Hyssälälle:
Ensimmäinen kysymys koskee sitä, kun budjetin
yhteydessä jouluna 2002 äänestettiin
toimeentulotuesta ja siitä, että toimeentulotuen
lapsiperheet eivät tulevaisuudessa joutuisi enää syömään
lapsilisiä. Muistan, että myös ed. Hyssälä silloin
oli tässä äänestyksessä mukana
ja oli siis samaa mieltä kuin allekirjoittanut, että tätä järjestelmää lähdettäisiin
muuttamaan sillä tapaa, että tosiaan lapsilisä otetaan
toimeentulotukinormilaskennasta pois. Onko tämän
tyyppisiä ajatuksia olemassa?
Toiseksi, tuli esille lastensuojelulainsäädännön
muutospaineet. Olen kyllä ymmärtänyt,
että sosiaalitoimistoissa sosiaalityöntekijät
ovat ylityöllistettyjä. Suurin ongelma on siinä,
että sosiaalitoimessa on liian vähän
lastensuojelutyöntekijöitä, eli se on
se suurempi ongelma.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Hyssälä lupasi työntäyteistä aikaa
eduskunnalle. Se työntäyteisyys kyllä lisääntyy
tuolla tyylillä, millä ministeri Hyssälä nyt
näitä sosiaali- ja terveysasioita meille esittelee.
Rehelliseen oppositiopolitiikkaan kuuluivat hintalaput elikkä kerrottiin,
kuinka paljon kurinalaisessa budjettipolitiikassa ollaan valmiita
mihinkäkin kohteeseen laittamaan. Rehelliseen hallituspolitiikkaan
kuuluu, ministeri Hyssälä, se, että te
ilmoitatte, paljonko varallisuutta on tässä tiukassa
budjettikurissa varattu eri tarkoituksiin. Sillä tavalla
me voimme olennaisiin asioihin tulevassa debatissa keskittyä.
Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Hyssälä toi kauniisti
sosiaalipuolen asioita esiin. Olisin ihan suoraan kysynyt, vaikka
kyselytunti ei olekaan: Miten uusi ministeri suhtautuu esimerkiksi
kehitysvammaisten osalta? Täällä puhutaan
kohdassa 4.4 vammaisista, mutta ei kovinkaan yksityiskohtaisesti,
kauniita ajatuksia. Erityishoitolaitoksista vammaisia kuntien säästösyistä siirretään
vanhainkoteihin. Tälläkin hetkellä minulla on
yksi valitus meneillään tällaisesta asiasta.
Minun mielestäni on aika käsittämätöntä,
että kun lainsäädännöllä yritetään
turvata vaikeasti kehitysvammaisten hoitoa erityishoitolaitoksissa, kuntien
säästösyistä, vaikka päätöksissä tätä sanaa
ei käytetä, vammaisia viedään
vanhainkoteihin. Sama tilanne on vanhusten osalta. Heitä makuutetaan
sairaaloissa, kun ei ole tilaa vanhainkodeissa.
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Hyssälä on ollut erittäin
aktiivinen, eräs aktiivisimmista, kansanedustaja sosiaalipuolella
ja myöskin eläkepolitiikassa ollessaan kansanedustajana.
Nyt ministeriltä kysyn: Eikö häntä kummastuta,
että eläkepolitiikan kohdalla ei puhuta esimerkiksi
sanaakaan eläkeläisten indeksistä, ei
myöskään kansaneläkkeen pohjaosasta,
joka on ollut teidän sanavarastossanne jatkuvasti mukana
vuosien mittaan.
Toinen asia liittyy lääkekorvauksiin, joihin
jo täällä hiukan ed. Väistö viittasi.
Jos siirrytään 90 prosentin korvaustasoon, niin
muun muassa diabeetikoiden lääkekorvaustilanne
on hyvin kyseenalainen ja hankala. Kysyisin teidän kommenttianne
tähän ja myös siihen, mihinkä täällä jo
edustajat Soininvaara ja Sasi viittasivat, mikä on hallituksen
linja kansallisen terveyspolitiikan rahoittamisessa, esimerkiksi
teidän käsityksenne ensi vuoden budjettiesityksestä.
Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Erityisliikuntajaoston puheenjohtajana
totean, että selvitimme, miten vammaisten ihmisten erityispalvelut
muun muassa liikunnan ja kuntoutuksen osalla toteutuvat. Alle 10 000
asukkaan kunnissa järjestelmällisesti, säännöllisesti
ne eivät toteutuneet lainkaan, sen sijaan sitä isommissa
kunnissa aika hyvin, kunnes sitten tultiin jo suuriin kaupunkeihin, joissa
taso taas heikkeni.
Jatkaisin ed. Soininvaaran kysymystä: Aiotteko jotenkin
puuttua tähän pienten kuntien ongelmaan, kuntarakenteen
ongelmaan tai valtion oikeuteen puuttua kuntien palveluihin, ainakin
näiden pienten ryhmien, kuten vammaisryhmien, osalta ja
pakottaa heidät yhteistyöhön niin, että myös
alle 10 000 asukkaan kunnissa vammaisilla on oikeus niihin
peruspalveluihin, joita muun muassa erityisliikunta pitää sisällään.
Ulla Anttila /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Hyssälä, viime
kaudella ja edellisellä kaudella te olitte tunnettu siitä,
että te kannoitte sosiaalista omaatuntoa siitä, miten
heikoimmassa asemassa olevien ihmisten asiat tässä maassa
hoidetaan.
Tiedustelenkin tässä yhteydessä,
vaikka ei ole kyselytunti: Oletteko voinut ottaa vastaan ministerin
tehtävän ilman tietoa, miten paljon voimavaroja
tulevalla kaudella on peruspalveluihin ja tulonsiirtoihin? Minun
on aivan mahdotonta uskoa, että hallitus on päätynyt
ratkaisuun, että veroja kevennetään 1,12
miljardia euroa ja peruspalveluihin ja tulonsiirtoihin on vastaava
summa olemassa, ilman että taustalla olisi mitään
laskelmaa. On aika outoa, että tällaisiin desimaalimääriin
päädyttäisiin ilman joitakin taustalaskelmia.
Eilisessä keskustelussa kävi hyvin selväksi
se, että kyseinen raami on erittäin tiukka ja
niihin asioihin, joita nyt ilmoitetaan selvitettäväksi,
ei riitä voimavaroja. Kuinka käy vammaispalvelujen
ja esimerkiksi kehitysvammaselvityksen? Saavatko vaikeavammaiset
avustajan, asia, joka on ollut esillä myös viime
kaudella vammaisasiain yhteistyöryhmässä?
Esa Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Vanha eduskunta eli edellinen eduskuntahan äänesti
rintamaveteraanien kuntoutuksesta, että sen pitäisi
olla joka vuosi. Kun veteraanipäivä lähestyy
nyt aika nopeasti, tässä ei ole hirveän
pitkä aika, niin ajattelin kysyä, miten nyt suu
laitetaan, kun tässä ei puhuta kuin säännönmukaisesta
kuntoutuksesta. Ajatushan silloin eduskunnalla on ollut, että joka
vuosi pitäisi päästä kuntoutukseen.
Pitääkö nyt ministeri Hyssälä puheen
veteraanipäivillä, jotta toteutetaan sen entisen
eduskunnan tahto, eli joka vuosi päästäisiin
kuntoutukseen, koska minusta se oli vakavalla mielellä tehty?
Ei tällaista poliittista peliä voi tässä harrastaa
tämänkään osalta.
Sitten on toinen juttu, joka liittyy vanhuspuoleen, kun meillä kuitenkin
dementikot lisääntyvät ja tarvitsevat
yhä enemmän laitospaikkoja. Kunnissa on semmoinen
ongelma näkyvillä, jotta kunnat eivät
enää satsaa, eivätkä kaupungit,
tilojen uusrakentamiseen, vaan turvaudutaan yhä enemmän
yksityisiin hoitokoteihin. Onko tämä tarkoitus
selvittää, mikä kokonaiskustannus yhteiskunnalle
loppujen lopuksi näissä on, ja kannustettaisiin
kuntia rakentamaan lisää hoivapaikkoja?
Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Perhepolitiikasta täällä eilenkin
paljon puhuttiin ja pääministeri Jäätteenmäki
lupasi, että kukin ministeri sitten täsmentää niitä asioita,
joita pääministerin puheessa ei tullut täysin
yksiselitteisesti esille. Perhepolitiikka on ollut sellainen, missä on
ollut erilaisia näkemyksiä, mutta lapsilisien
indeksikorotuksista on täysi yksimielisyys. Eduskunta hyväksyi yksimielisesti
sen näkemyksen, että ne on sidottava indeksiin.
Kysynkin vielä kerran, minkä takia hallitus
ei ole tätä ohjelmaansa ottanut. Kysyn myöskin, mihin
unohtui lapsiperheiden köyhyys, se, että köyhyys
on suurinta niissä perheissä, joissa on paljon
lapsia. Millä te perustelette sen, että te korotatte
vain ensimmäisen lapsen lapsilisiä? Mielestäni
tämä on aika käsittämätöntä ja
tämä vaatii kyllä selvityksen.
Ministeri Hyssälä, te vaalikampanjan aikana totesitte,
että kotihoidon tuen tasoa täytyy nostaa ja kotihoidon
tukea pitää myöskin laajentaa. Kysyn
nyt, kun hallitusohjelmassa ei kerrota, mitä kotihoidon
tuelle tehdään, miten sitä on tarkoitus kehittää.
Samoin hallitusohjelmassa on lause siitä, että lapsilisärakenteita
muutetaan, mutta siitä ei ole sanottu mitään,
millä tavalla se tehdään. Toivoisinkin,
että jollakin tavalla tätä valotettaisiin, koska
nämä ovat hyvin kalliita asioita, niihin menee
paljon rahaa ja täällä herää kyllä syvä huoli siitä,
tehdäänkö lapsiperheille mitään
ja ennen kaikkea jääkö terveysprojektiin
rahaa sen jälkeen, kun nämä kaikki asiat
on toteutettu, mitä kokonaisuudessaan on hallitusohjelmassa.
Sitä lisäpöytäkirjaa, herra
puhemies, minäkin tässä peräänkuulutan.
Ennen sitä ei tätä ohjelmaa todellakaan
voi arvioida.
Irja Tulonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Terveydenhuoltoalan houkuttelevaisuus nuorten
keskuudessa niin, että hakeudutaan koulutukseen, on vähän
lopahtanut. Syy on tietysti ollut aika monen kohdalla se, että teetetään
määräaikaisia pätkätöitä.
Edellinen hallitus onneksi teki semmoiset hyvät uudistukset, että myöskin
pätkätöistä on kertynyt eläkettä,
ja se on hyvä asia.
Mutta kun täällä hallituksen ohjelmassa
nyt sitten lukee, että hallitus ryhtyy erityistoimenpiteisiin,
jotta määräaikaiset palvelusuhteet vakinaistetaan,
minä olen oikein miettinyt, mitähän tämä tarkoittaa,
mutta nyt minulla on hyvä aihe kysyä, miten tämä temppu
tehdään ja millä tavalla se aiotaan tehdä,
kun se on erityistoimenpiteenä.
Ensimmäinen varapuhemies:
Ministeri Hyssälä, voitte käyttää vähän
pitemmän puheenvuoron kuin pelkän vastauspuheenvuoron.
Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin täytyy todeta,
että suurin osa näistä kysyjistä kuuluu
puolueeseen, joka vielä viime viikolla oli hallituksessa,
tai ainakin osa heistä, ja he tuntevat kyllä näitä asioita varmasti
hallituksestakin päin. Mutta haluan vastata nyt, että olen
tässä kolmatta päivää ministerinä ja
siitäkin suurimman osan ajasta olen ollut täällä eduskunnassa,
joten ihan kaikkia asioita en ole vielä saanut alkuun,
saati että olisin pystynyt niitä selvittämään,
vaan haluan paneutua tähän työhön
kyllä huolella ajan mittaan.
Ed. Akaan-Penttilä oli huolestunut näistä palveluista
ja käytti ilmaisua, että palvelujärjestelmä on
räjähtämäisillään.
Tämä on tietysti vähän huono
lause, kun hänen omasta puolueestaan on juuri ollut sosiaaliministeri,
mutta on totta, että meillä on palvelujärjestelmässä paljon
puutteita ja ongelmia. Resursseja puuttuu, puuttuu henkilöstöä ja
varoja, mutta juuri tähän palvelujärjestelmähaasteeseen
Kansallisella terveyshankkeella ja Kansallisella sosiaalihankkeella
pyritään vastaamaan ja niitä hyvin yhdistämällä myöskin varmasti
saadaan synergiaetua ja siitä myöskin säästöä.
Ministeri Perho totesi, että puheessani oli paljon
perua edellisestä hallituksesta ja ohjelmasta, joten siihen
on ilo yhtyä. Varmasti näin onkin, että eiväthän
asiat yhdessä yössä kaikki muutu, (Ed.
Väistö: Ministeri on vaihtunut!) mutta voimallisesti
niitä jatkan, mitä siellä on ollut näitä projekteja,
jotka ovat sinänsä ihan hyviä.
Se, miten kuntia pystyttäisiin paremmin ohjaamaan siten,
että jos annetaan rahaa, tiedetään, että se
sitten menee tasan tarkkaan siihen kohteeseen, on hyvin vaikea kysymys.
Mehän tiedämme, että sosiaali- ja terveydenhuollon
valtionosuus kunnissa kattaa vain noin 27 prosenttia ja loput kunnat
panevat itse. Ei se valtionosuus riitäkään,
eli kyllä se kuntien omakin raha on siellä hyvin
tärkeä. Mutta varmasti rahoittajia kiinnostaa
se, mihin se täsmällisesti menee, ja katson, että siinä pitää olla
tällainen porkkanamalli mieluummin kuin keppimalli.
Ensimmäinen varapuhemies:
Jos ministeri vielä jatkaa, niin hän voi siirtyä puhujakorokkeelle! (Ed.
Pulliainen: Ja nyt todella vastauksia!)
Arvoisa puhemies! Sitten täällä oli
kysymys hammashuollon tilanteesta ja esimerkkinä ed. Lapintie
käytti Turun kaupunkia. Sama tilanne on varmasti monissa
Etelä-Suomen kaupungeissa, tuhansia ihmisiä on
jonoissa ja he eivät pääse hoitoon. Meillä julkinen hammashuolto
erityisesti suurissa kaupungeissa ei toimi. Tämä on
selkeä puute. Me haluamme selvittää,
voidaanko hammaslääkärityövoimaa palkata
lisää, onko sitä saatavilla, onko siihen mahdollista
saada valtionosuuksia niin, että se voitaisiin tehdä sitä kautta,
vai onko ostopalveluilla ja työnjaolla saavutettavissa
vielä mahdollisuuksia, että ihmiset pääsisivät
hoitoon. Tämä on tosi iso ja haasteellinen kysymys.
Myönnän, että siinä ollaan ison,
vaikean tilanteen edessä.
Ed. Väistö ainakin otti tämän
lääkäritilanteen esille. Hammaslääkäritilanne
ja lääkäritilanne on perusterveydenhuollossa
hyvin vaikea. Kyllä haluamme panostaa perusterveydenhuoltoon,
mutta lääkäreitä pitää olla
riittävästi. Koulutustahan on nyt lisätty,
mutta miten heidät saadaan hakeutumaan esimerkiksi terveyskeskuksiin
mieluummin kuin keikkalääkäreiksi, tässä varmasti
joudutaan myöskin tähän tilanteeseen
jollakin tavalla puuttumaan.
Sitten on omaishoitokysymys, joka on otettu nyt hallitusohjelmaan,
ja tässä ryhdytään pikaisesti
kyllä toimiin. Omaishoidon kriteerien yhtenäistäminen
on ensisijainen tehtävä. Sen jälkeen sitten
on myös tämä vapaapäiväkysymys,
että omaishoitajat kykenevät viettämään
vapaapäivän. Siinä on tarkoitus sitä maksua
selvittää, voisiko se olla joko ateriakorvausmaksulla
tai maksutta. Uupumus on suurta omaishoitajien keskuudessa, ja nimenomaan
vapaapäivän viettäminen on ollut siellä ongelma.
Tuen taso ja verotus ovat myöskin tällaisia keskeisiä kysymyksiä.
Sitten täällä oli puhetta ensisijaisista
etuuksista. On aivan selvää, että ensisijaisten
etuuksien toimivuuteen tulee kiinnittää suurempaa
huomiota. Niitä on parannettava, jotta ihmiset eivät toimeentulotukiluukulta
hae sitä lisäelantoa. Tässä on
meneillään jo tällaista mietintää,
mitä me teemme. (Ed. Zyskowicz: Selvittelyä!) — Kolmessa
päivässä, ed. Zyskowicz, ei tietenkään näitä ihan
kaikkia ole vielä saatu täytäntöön.
(Ed. Sasi: Kyllä minä olisin ne jo hoitanut!)
Tässä on ollut jo pitkään
esillä, että olisi pitänyt sosiaaliturvan
ja muut tämäntapaiset uudistukset tehdä kyllä jo
nousukaudella. Silloin olisi varmaan ollut suurempia mahdollisuuksia
taloudellisesti näihin asioihin, mutta niihin on nyt puututtava.
Ensisijaisten etuuksien on jo lähtökohtaisesti
katettava ihmisten elanto.
Mitä tulee näihin summiin ja täsmennyksiin, niin
olen vasta neuvotteluissa siitä, mitä nämä kaikki
ovat. Tällaisista salaisista lisäpöytäkirjoista
en tiedä mitään. Nämä varmasti
eduskunnalle kyllä kerrotaan.
Näihin muihin kysymyksiin: Täällä käytiin
eilen illalla pitkä debatti, jossa olin mukana, ja käytin
useita puheenvuoroja ja viittaan niiltä osin näihin
vastauksiin. (Ed. Zyskowicz: Missä perusosa on, ministeri
Hyssälä? — Ed. Laukkanen: Ed. Zyskowiczin
taskussa!)
Aila Paloniemi /kesk:
Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman Kulttuuri-osuus on lyhyt,
mutta siinä on tärkeitä painotuksia.
Yhtenä osviittana pidetään valtioneuvoston
taide- ja taiteilijapoliittista periaatepäätöstä.
Taide- ja taiteilijapoliittisessa ohjelmassa taide on nostettu tieteen
rinnalle yhteiskunnan kehittämisessä. Ohjelmassa lähdetään
siitä, että taide- ja kulttuuripalvelut on määriteltävä peruspalveluiksi.
Luovassa hyvinvointiyhteiskunnassa kulttuuri ja erityisesti taide sen
ytimenä mainitaan keskeiseksi osaksi yhteiskuntaa uudistavaa
ja kehittävää innovaatioperustaa, uuden
tiedon, taidon, osaamisen ja hyvinvoinnin kokonaisuutta.
On myös äärettömän
tärkeää, että lastenkulttuurin
ja taiteen perusopetuksen asemaa vahvistetaan ja valtakunnallisen
lastenkulttuurikeskusverkoston rakentamista jatketaan. Kulttuurilla
ja taidekasvatuksella on olennainen merkitys paitsi lapsen tasapainoisen
ja terveen elämän kannalta myös pahoinvoinnin
ja syrjäytymisen ehkäisyssä. Myös
kulttuuri- ja taidelaitosten asemaa luvataan vahvistaa ja turvata
koko maassa. Äärettömän tärkeä peruspalvelu,
kirjastot, on aivan oikein mainittu erikseen hallitusohjelmassa.
Kirjastojen peruspalvelut säilytetään
maksuttomina ja niiden roolia tietoyhteiskunnan perustaitojen levittäjänä vahvistetaan.
Tämä on välttämätön linjaus,
sillä kirjastot monin painoin kamppailevat olemassaolostaan,
kun kuntien talous on kiristynyt.
Kulttuurin merkitystä ei voi liiaksi korostaa. Sillä on
kasvava merkitys kaupunkien talouksille ja imagon luojana, kun kilpaillaan
asuinpaikoista, yrityksistä ja matkailijoista. Esimerkiksi Englannissa
on selvitetty, että jokainen kulttuuriin sijoitettu punta
palautuu 1,7-kertaisena takaisin. Kulttuuri luo sosiaalista yhteenkuuluvuutta, kehittää
taitoja
ja parantaa elämisen laatua. Kulttuurilla on terapeuttinen
vaikutus ja se luo yhteisöjen identiteettiä. Kulttuuri
on myös väline työelämän
ja työyhteisöjen kehittämisessä.
Uumajan yliopiston tutkimuksessa seurattiin 30 vuoden aikana
yli 12 000:ta ihmistä. Tutkimuksen mukaan kulttuurin
kuluttaminen lisää jopa ikää.
Kulttuuria harrastamattomilla todettiin 57 prosenttia suurempi riski
kuolla ennenaikaisesti kuin aktiivisesti taide-elämyksiä nauttivilla
ihmisillä. Suurin terveysvaikutus todettiin olevan kulttuuriharrastuksilla,
joissa ihminen on katsojana tai kuuntelijana. Käynnit taidenäyttelyissä,
elokuvissa, museoissa ja konserteissa siis lisäävät
ikävuosia. Kulttuuri vaikuttaa terveyteen yhtä merkittävällä tavalla
kuin liikunta, mutta eri tavalla. Kulttuuri alentaa verenpainetta
ja stressihormonien tasoa, näin on tutkittu. Taiteen seuraaminen
vähentää myöskin masentumisen mahdollisuutta.
Teatteri-lehden hiljakkoin haastatteleman dosentti Markku Partisen
mukaan ihmiset, jotka harrastavat kulttuuria ja taideaineita, pärjäävät elämässä paremmin
kuin ne, jotka eivät harrasta niitä. Hän
mainitsee Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen, jossa kartoitettiin
nobelistien ja huipputiedemiesten taustoja. Yhteisiä nimittäjiä löytyi
tasan kaksi: taloudellinen turva sekä taiteiden harrastaminen.
Varakkuus takaa hyvän koulutuksen ja mahdollisuuden keskittyä tutkimukseen, kun
ei tarvitse huolehtia elannosta. Lisäksi eturivin tiedemiehet
ovat tutkimuksen mukaan lapsesta asti harrastaneet verrokkeihin
nähden enemmän muun muassa kirjallisuutta ja musiikkia.
Joukosta ei löydy yhtäkään,
joka olisi passiivinen taiteiden suhteen.
Arvoisa puhemies! Opetushallitus arvioi viisi vuotta sitten
ensimmäisen kerran valtakunnallisesti peruskoulussa ja
lukiossa annettavaa taideaineiden opetusta. Siinä kävi
ilmi, että koko maassa peräti joka kolmas musiikin
ja kuvaamataidon opettaja on epäpätevä.
Tulisiko mieleenkään, että matematiikkaa,
fysiikkaa, kemiaa tai kieliä esimerkiksi opettaisi ihminen,
joka ei ole pätevöitynyt alalleen?
Arvoisa puhemies! Pidän välttämättömänä, että muun
muassa tähän epäkohtaan kiinnitetään huomiota,
ja pidän välttämättömänä myös
sitä, että kulttuurin ja taiteen taloudellisista
perusedellytyksistä huolehditaan myös vaikeina
aikoina. Myös kulttuurin rahoituspohja on vihdoinkin turvattava.
Tony Halme /ps (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluaisin vastata peruspalveluministeri Hyssälälle.
Täällä on monta kertaa muutenkin otettu
esiin nämä hammashuollot ja terveydenhoito. Minä luin
jostain laista — ja kuulen paljon valituksia kansalaisilta — jossa
lukee jossain pykälässä, että kaikkien
ulkomaalaisten ja pakolaisten pitää päästä kuukauden
sisällä hammashoitoon. Miten tämä on
mahdollista, sitä minä en ymmärrä.
Eikö pitäisi olla päinvastoin Suomessa,
että suomalaisten pitää päästä vähintään
kuukauden sisällä hammashoitoon, kun on tilannut
sen, ja sitten muut hoidetaan sen jälkeen, kun on aikaa?
Miapetra Kumpula /sd:
Arvoisa puhemies! Neljän vuoden linjauksista voi toki
puhua pitkään. Oli arvostettava saavutus uudelta
hallitukselta ja neuvottelijoilta esittää näin
kattava ja yksityiskohtainen yhteinen ohjelma nopeassa aikataulussa.
Hyvä ohjelma jättää neljäksi
vuodeksi kuitenkin paljon työtä, ja odotan saaneeni
hallituksen, joka myös elää ajassa. Monista
mielenkiintoisista kohdista poimin muutaman tähän.
Tämän hallituksen tärkein tavoite
on työllisyyden nostaminen ja työttömyyden
alentaminen, aivan oikein. Kuuntelin mielenkiinnolla ja tarkalla
korvalla oppositiojohtaja Itälän puheenvuoron,
jossa hän kaipasi priorisointia. Hän halusi esittää omaksi
tärkeimmäksi asiakseen terveyspalvelut. Hetkeä myöhemmin
hän korosti sivistys- ja peruskoulutuspalveluja jne. jne.
Näin vaikeaa priorisointi on. Turhat, tyhjät huudot
priorisointitarpeesta ovat kyllä ehkä suurpiirteisiä. Yhteiskunnassa
kehitystä tapahtuu ja kehitetään kaikkia
sektoreita jatkuvasti yhtäaikaisesti.
Laaja hallitusohjelma on mielestäni tärkeä yhteiskunnallinen
debattipaperikin ja mielenkiintoinen sinänsä.
Politiikassa on paljon tahdon asiaa, taisi sanoa jo aikanaan Olof
Palme.
Oppositiojohtaja Osmo Soininvaaralta jäi ehkä tahallaan
huomaamatta talous- ja työllisyyspolitiikan kohta, jossa
työmarkkinoille tulemista on aikaistettava ja työmarkkinoilta
poistumista myöhennettävä. Olen aivan
tätä samaa mieltä: molemmat päät
ovat tärkeitä.
Opintososiaalisista eduista on keskusteltu jo tänäänkin.
Olen itse opiskelijajärjestöille viestinyt usein,
pidemmän aikaakin jo, että ne itse olisivat aktiivisia
myös esittämään keinoja opintojen
nopeutumiseen. Miksi vasta valtiovarainministeriön valtiosihteerin
puheenvuoro herättää aktiivisen julkisen
keskustelun? Aika kiero tilanne.
Työllistettävää, siis osaavaa,
työvoimaa, tarvitaan myös kädentaitoammateissa.
Sanana tätä ei hallitusohjelmasta löydy,
mutta ehkäpä toimet ammattikoulutuksen laadun
ja houkuttelevuuden parantamiseksi ja oppisopimuspaikkojen lisäämiseksi
ovat omiaan tarjoamaan ratkaisua tähän. Näin
myös työpaikalla tapahtuvan oppimisen vakiinnuttaminen
ja näyttöjen kehittäminen osaksi ammatillista
peruskoulutusta edistävät asiaa.
Työelämässä laatukysymykset
ovat ensisijaisen tärkeitä. Työelämän
haasteet eivät tule helpottumaan, päinvastoin.
Luin ohjelmasta hyvilläni kehittämispanostuslupauksista
henkiseen työsuojeluun ja hyvinvointiin työssä.
Hyvällä tahdolla tästä ohjelmasta
voi lukea myös tahdon puuttua ikävän
yleiseen työpaikkakiusaamiseen. Lupaus varmistaa työsuojelun
tarvitsemat resurssit ja nostaa erityiskehittämiskohteeksi
työssäjaksaminen, henkinen hyvinvointi työssä sekä työpaikkaväkivallan
ehkäisy tuonee tulevaisuudenuskoa tuhansille työpaikoille,
joissa kiusaamisesta kärsii ei vain kiusattu itse vaan
usein koko työyhteisö.
Arvoisa puhemies! Tasa-arvo nostettiin hallitusta muodostettaessa
tärkeään arvoon, hyvä niin.
Olisin mielelläni voinut myös nähdä tasa-arvoasian
omana, ehkä viidentenä politiikkaohjelmana. Se
on ainakin monet sektorit ylittävä asia. Lupaukset
valtavirtaistamisesta ja arvioinneista edistävät
tasa-arvoa valtionhallinnossa ja valtion toimenpiteissä.
Suvaus on tavallaan kirjattu nyt myös hallitusohjelmaan,
vaikka siitä toki saatiin jo esimakua, kokemusta viime
kaudelta. Työministeri Tarja Filatovin ministeriössä ajettiin
ensimmäisenä suvaus läpi. Tasa-arvolaki luvataan
uudistaa. Meille selkeytynee vasta hallituksen esityksen myötä,
mitä kaikkea se pitää sisällään.
Nyt siinä mainitaan vain ohjelman uudistavan ja edistävän
muun muassa samapalkkaisuutta. Suuri, suuri asia on perhevapaiden
työnantajakustannuksen tasaisempi jako. Suuri ja hurja
haaste. Tarvitaan erittäin hyvät suhteet ja tahto
myös työmarkkinoiden ja työmarkkinajärjestöjen
kesken.
Irrallisena heittona, kun suvauksen mainitsin, myös
haluan korostaa viime hallituksen loppumetreillä tekemää alvaus-ohjetta.
Se ei ole vielä varmaan käytetty termi, mutta
aluevaikutusten arviointi lainsäädäntöohjeena
saattaa olla meille ehkä maakuntienkin edustajille ja koko
Suomen kattavassa lainsäädännössä tärkeä arvo.
Lopuksi, puhemies, kaikkein suurin mielenkiintoni kohdistuu
nyt Suomen EU-politiikkaan. Elämme Euroopassa historiallisen
kutkuttavia hetkiä. Tässä keskustelun
alkuun jo päästiinkin.
Suomen kokoisella maalla ei ole varaa löysätä yhtään,
ei varaa olla jatkamatta täysipainoista ja hyvin aktiivista
Eurooppa-politiikkaa. Ohjelman kirjaus, että hallitus toimii
Euroopan unionin pohjoisen ulottuvuuden kehittämiseksi,
kansalaisten hyvinvoinnin ja ympäristönsuojelun
parantamiseksi ja työmarkkinoiden toimivuuden vahvistamiseksi
Itämeren alueella, on tärkeä. Ne ovat
juuri aiheita, jotka vastaavat kansalaisten odotuksiin.
EU muuttuu tulevalla tai tällä hallituskaudella paljon
tai hyvin paljon. Ymmärrettävästikin
tarkempia linjauksia ei voida ottaa yli seuraavan hallitustenvälisen
konferenssin. Konventin työ jo tulee olemaan erityisen
tärkeä. Puhemies Lipposen kehotus perehtyä konventin
työhön ei saisi kaikua kuuroille korville. EU-asiat
eivät ole vain EU-asioita, vaan jokaisella sektorilla tapahtuu myös
Euroopan unionin kautta asioita. Sen takia toivoisin entistä enemmän
keskustelua eri alojen asiantuntijoilta, ehkä myös
ministereiltä, EU-linjauksiin. Suomen asioiden ajamisessa
tarvitsemme jatkossa myös hyvää yhteistyötä oppositiopuolueiden
kanssa niiden omien eurooppalaisten puolueiden kautta viestimme
viemiseen, ja se on tärkeää.
Eurooppa-politiikan vetovastuu on pääministerillä.
Toivotan hänelle parhainta menestystä Suomen asioiden
luotsaamisessa. Uskon itse vahvasti vahvan yhteisöllisyyden
olevan Suomen kansallisen edun mukaista.
Arvostan pääministeri Jäätteenmäen
päätöstä siitä, että konventissa
hänen edustajanaan jatkaa tohtori Teija Tiilikainen. Eilen
suuressa valiokunnassa kuulimme ministeri Vanhasen jättävän paikkansa.
Tässä keskustelussa, mitä äsken
tässä käytiin, se jäi hieman
epäselväksi. Jäi hieman hämmentynyt
olo, jatkaako hän vai ei. Ehkä se selvinnee ajan
myötä. Hän kertoi meille jättävänsä paikkansa
kahden viikon sisällä.
Tulen jännittyneenä odottamaan pääministerin
suuria EU-linjauksia. En usko enkä odota niitä saatavan
tässä salissa tänään.
Tulevaisuuskin riittää. Minkälaisessa
EU:ssa pääministeri Jäätteenmäki
näkee Suomen parinkymmenen vuoden päästä tai
edes seuraavan hallitustenvälisen konferenssin jälkeen?
Mikä on meidän uuden pääministerimme
EU-fantasia?
Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan ilolla ja suurella tyytyväisyydellä mainita,
että on hienoa, että Suomi vihdoin täyttää YK-sitoumuksensa
ja perustaa lapsiasiainvaltuutetun viran. Tämä on
jäänyt hoitamatta.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Kumpula mainitsi hallitusohjelman
kohdat, joissa hallitus sitoutuu siihen, että työelämään
tulemista aiotaan nopeuttaa ja työelämästä poistumista
aiotaan myöhentää, eli hallitus sitoutuu
niihin tavoitteisiin, joita myös tuossa Sailaksen työryhmässä tältä osin asetettiin.
Hallitusohjelmasta ei kuitenkaan käy ilmi, millä keinoin
hallitus aikoo näitä kahta tavoitetta edistää.
Se on käynyt selväksi ilmeisesti, että Sailaksen
työryhmän esittämät keinot eivät maistu.
Kun täällä on kolme valtioneuvoston jäsentä kuitenkin
paikalla, niin olisiko esimerkiksi ministeri Korkeaojalla mahdollisuus
kertoa eduskunnalle, millä keinoin hallitus aikoo nopeuttaa
työelämään tulemista ja työelämästä poistumista
myöhentää?
Outi Ojala /vas (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Kumpulan puheenvuorossa oli hyvin vahva
Eurooppa-painotus, ja on erittäin hyvä, että eduskunnassa
on uusia voimia, jotka tuntevat kiinnostusta Eurooppa-asioita ja EU-asioita
kohtaan. Aivan kuten ed. Kumpula sanoi, niin tietysti eduskunta
mielenkiinnolla odottaa hallituksen ja ennen kaikkea nyt sitten pääministerin
linjauksia Eurooppa-politiikkaan, konventtiin ja entiseen presidentti
Giscard d"Estaingin, konventin puheenjohtajan, esityksiin. Minusta
olisi nyt tavattoman tärkeää, että vielä tämän
hallitusohjelmakeskustelun aikana saisimme kuulla pääministerin
omat linjaukset näihin asioihin. Kuten eduskunnassa eilen
keskustelua käytiin, vapun jälkeen välittömästi
kokoontuva konventti joutuu jo ottamaan kantaa näihin Giscard
d"Estaingin tekemiin uusiin esityksiin, jotka tuntuvat
hyvin kummallisilta, kuten eilen täällä totesin.
Tässä suhteessa suuri valiokunta tulee evästämään
vielä suomalaisia konventtiedustajia, ja olen ymmärtänyt
myöskin, että EU-ministerivaliokunta ensi keskiviikkona
käsittelee asiaa. Minusta on oikeus ja kohtuus, että myös
(Puhemies koputtaa) tässä salissa saadaan kuulla pääministerin
kannat.
Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja
Arvoisa puhemies! Mielelläni vastaan ed. Zyskowiczin
esittämään kysymykseen.
Kuten ed. Kumpula puheenvuorossaan totesi, nyt on tarpeen myöskin
käydä keskustelua opiskelijajärjestöjen
kanssa ja edellyttää myös tältä taholta
konkreettisia ehdotuksia siitä, millä tavalla
lukion päättämisen ja opintojen alkamisen
välistä aikaa voitaisiin lyhentää ja
millä tavalla luotaisiin opintotukeen sellaisia kannustavia
järjestelmiä, jotka edesauttaisivat tavoiteajassa
oppimista. Itse pidän tärkeänä sitä,
että tätä lukion ja opintojen alkamisen
väliä voitaisiin lyhentää. Se on
mielestäni prioriteetissa edellä varsinaista opintojen
lyhentämistä, mutta voisin ajatella, että opintotuen
kehittämisessä sellainen malli, jossa opintorahaa
(Puhemies koputtaa) ja opintolainaa nykyistä selvemmin
kyettäisiin kokoamaan yhdeksi kokonaisuudeksi, olisi yksi
ratkaisumalli.
Jyrki Katainen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Kun tätä keskustelua
hallitusohjelmasta on kuunnellut, niin oikeastaan se ensimmäinen
käsitys, joka tuli, kun sen sai käteen, on vain
vahvistunut, elikkä hallitusohjelmaan, uuden hallituksen
tavoitteisiin, sisältyy enemmän kysymysmerkkejä kuin
vastauksia. Oikeastaan ed. Sasin aiemmin esille nostama kysymys,
johon pääministeri sitten ei vastannut, toi vielä yhden
kysymysmerkin: Mikä on EU-politiikan linja?
On ihan selvää, että hallituksella
ei ole kaikkia vastauksia tulevaisuuskonventin tuleviin esityksiin,
koska esityksiä ei ole vielä annettu, eikä hallitusohjelmaan
ole tarkoitustakaan kirjata asioita, joita mahdollisesti tullaan
käsittelemään eri ministerineuvostoissa.
Mutta mikä on se hallituksen tahtotila ja tavoitetila,
jolla esimerkiksi EU-instituutiota halutaan kehittää?
Tämä ei ole pieni kysymys, eikä tämä ole
nippelikysymys, eikä tämä ole kysymys,
johon voi ottaa kantaa vasta joskus tulevaisuudessa, vaan tämä on
valintakysymys, ja tähän äsken ei saatu
pääministeriltä vastausta. Toivon, että se
johtui ainoastaan ajan puutteesta. Toivoisin, että hän
vielä tämän linjakysymyksen selventäisi
eduskunnalle tämän päivän aikana
tai mahdollisimman pikaisesti.
Keskustan mielestä tämä hallitusohjelma osoittaa
selkeää suunnanmuutosta edelliseen hallitukseen
ja sen harjoittamaan politiikkaan nähden. SDP:n mielestä taas
entinen meno jatkuu. (Ed. Zyskowicz: Onko kyse samasta hallituksesta?) — Vaikea
tätäkään myöskään
sanoa tässä vaiheessa. (Ed. Jaakonsaari: Jos tämä on
hallittu rakennemuutos?) — Looginen jatkumo vai reilu suunnanmuutos,
tähän on vielä vaikea ottaa selkeästi
kantaa, koska hallitusohjelma ei siihen anna selkeitä eväitä.
Jos katsotaan hallitusohjelman esimerkiksi verolinjauksia, on
kyllä jossakin määrin vaikea yhdistää tämän
hallitusohjelman verolinjauksia siihen, mitä esimerkiksi
keskusta ja sosialidemokraatit esittivät ennen vaaleja.
On melkein varma, että jos katsotaan keskustaa äänestäneitten ihmisten
oletuksia tai sosialidemokraatteja äänestäneitten
ihmisten oletuksia verotavoitteista, ne kyllä poikkeavat
varsin merkittävällä tavalla siitä,
mitä tähän ohjelmaan on kirjattu. On
melkein varma, että valtaosa näistä äänestäjistä kuvitteli,
että verotuksen alentaminen tuhoaa hyvinvointiyhteiskunnan,
koska näin heille kerrottiin. (Ed. Ala-Nissilä:
Ei ole kerrottu!)
Tätä vero-ohjelmaa, joka tässä nyt
on kirjattu, muun muassa valtiovarainministeri Kalliomäki eilen
puolusti sanomalla, että veropolitiikka on yksi keskeinen
elementti työllisyyden hoidossa ja tätä kautta
myös hyvinvointiyhteiskunnan rakenteiden turvaamisessa.
Miten on mahdollista sovittaa yhteen nämä puheet
vaalien alla ja 1,12 miljardin euron veronkevennykset, niin kuin pääministeri
sanoi, "vaatimattoman talouskasvun olosuhteissa", ja vielä se,
että puolessavälissä hallituskautta tarkennetaan
veronkevennystavoitteita eli siis tarkoitus on tarkentaa, paljonko lisää veronkevennyksiä
annetaan?
Olen varsin ilahtunut siitä, että tämäkin
hallitus on palannut sille linjalle, että nähdään
veropolitiikka yhteiskunnan rakentamisen välineenä eikä pelkästään
edunjakokysymyksenä. Veronkevennyksiä ei saa nähdä pelkästään
vain rikkaan yhteiskunnan kansalaisille tarjoamina bonuksina, vaan
veropolitiikkaa, etenkin tuloveropolitiikkaa, pitää pystyä käyttämään
hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisen välineenä,
ja on positiivista, mikäli tämä verokirjaus,
josta ei nyt tosin hyvin varmaa pysty vielä tässä vaiheessa sanomaan,
pitää paikkansa.
Jos katsotaan tätä 1,12:ta miljardia "vaatimattomissa
olosuhteissa", niin tullaanko se suuntaamaan tuloveronkevennykseen
vai ripotellaanko se, niin kuin nyt täällä on
erilaisia veronkevennystavoitteita, kaikkiin eri veroluokkiin hajanaisesti?
Tästä olisi ihan mukava kuulla, mitä sinne salaiseen
lisäpöytäkirjaan tästä asiasta
on kirjoitettu, koska tämä on aivan keskeinen
kysymys, jos punnitaan hallituksen luottamusta ja niitä välineitä,
joilla hallitus aikoo aidosti kehittää hyvinvointiyhteiskuntaa.
Mikäli tämä paljon markkinoitu täyskäännös hallituspolitiikassa
sitten tarkoittaa sitä, että esimerkiksi tuloveron
kevennyksissä ei huomioida kaikkia tulonsaajia vaan pelkästään
tuloveron kevennykset suunnataan pieni- ja keskituloisille, voi
kyllä, herra puhemies, todeta, että kyllä silakat
ovat aika pieniä joulukaloiksi. Viime hallituksen linjaus
verotuksesta oli selkeästi tasapainoisempi. Ensi sijassa
se oli selkeämpi, tasapainoisempi ja oikeudenmukaisempi,
sillä se kevensi kaikkien verotusta tehden kuitenkin selkeitä panostuksia
pienituloisten kohdalla. Nyt vaan pelottaa se, että mikäli
tuloverotusta ylipäänsä aiotaan keventää ja
mikäli se suunnataan ainoastaan tulohaitarin alapäähän,
onko hallitus huomioinut sen negatiiviset vaikutukset esimerkiksi lapsiperheille
tuloloukkuongelman kasvamisen ja progression kiristymisen myötä.
Toivottavasti nämä on kirjattu siihen kuuluisaan
lisäpöytäkirjaan.
Arvoisa puhemies! Muutama ajatus aluepolitiikasta ja siitä,
miltä hallitusohjelma vaikuttaa aluepolitiikan näkökulmasta.
Vaalien alla keskusta lupasi mahtipontisesti toteuttaa tämän
paljon puhutun aluepolitiikan suunnanmuutoksen. Kun yritin sitä suunnanmuutosta
tästä hallitusohjelmasta nyt sitten löytää,
niin kyllä se työn takana oli. Jouduinkin sitä eilen
kysymään kunta- ja alueministeriltä,
missä tämä suunnanmuutos näkyy.
Missä näkyy aluepolitiikan ainakin retoriikan
tasolla itselleen monopolisoineen keskustan aluepolitiikan suunnanmuutos?
Minä en sitä kyllä tästä löytänyt,
mutta ministeri antoi minulle vastauksen. Suunnanmuutos näkyy
ministeri Mannisen mukaan hallitusohjelman sivulla 23, ja se on
kirjattu tähän muotoon: "Tavoitteena on muuttoliikkeen
ja väestörakenteen tasapainottaminen sekä palvelurakenteen
turvaaminen koko maassa." (Ed. Zyskowicz: Ennennäkemätön
tavoite!)
Herra puhemies! Tekee mieli sanoa ministeri Manniselle: "Herra
ministeri, tämä vastaus minulle kyllä riittää."
Aion viedä tämän viestin eteenpäin
ja kertoa, että keskustan lupaama aluepolitiikan suunnanmuutos
on kirjattuna näille kahdelle riville. Valistunut kansalainen
osaa kyllä vetää tästä aivan
takuuvarmasti omat johtopäätöksensä.
Positiivista hallitusohjelmassa on, aluepolitiikan linjauksista
jos puhutaan, muun muassa osaamiskeskusohjelman jatkaminen, joka
on muun muassa ministeri Pekkarisen myötävaikutuksellaan
aikaansaatu uudistus porvarihallituksen aikana. On erittäin
positiivista, että se jatkuu. Samoin aluekeskusohjelman
säilyttäminen on positiivista, vaikka se haluttiin
poistaa aluepolitiikan instrumenteista sen takia, että se
joittenkin mielestä kuulemma kilpailee maakuntaliittojen kanssa,
mutta on positiivista, että tämä hyviä tuloksia
tuottanut ohjelma kuitenkin säilyy. Positiivista on se,
että hallitus jatkaa kokoomusministereitten vauhdittamaa
ja aloittamaa hajasijoituspolitiikkaa. Yhtä lailla positiivisena
voidaan pitää ja iloisesti tervehtiä kirjausta
siitä, että hallitus lupaa panostaa lisää tutkimus-
ja kehitystoimintaan. Nämä ovat kiistatta positiivisia
asioita. Siitä täytyy hallitusohjelman kirjoittajille
antaa tunnustusta.
Ne, mitä hallitusohjelmassa ei mainita aluepolitiikasta,
ovat alueperusteiset elinkeinotuet, alueperusteinen kuljetustuki
ja alueperusteiset veronhuojennukset, nämä kokeilut,
joita edellinen hallitus aloitti Pohjois-Suomessa ja muutamissa
saaristokunnissa.
Elikkä, herra puhemies, kaiken kaikkiaan voidaan todeta,
ettei hallitusohjelmaan sisälly suunnanmuutosta aluepolitiikankaan
osalta. Sen sijaan voin todeta, että hallitus jatkaa muutamissa kohtaa
varsin oikeilla linjoilla, tosin hieman vaatimattomammalla työvälineistöllä kuin
viime hallitus. Minä toivon vilpittömästi
menestystä hallitukselle kasvuhakuisen aluepolitiikan aikaansaamiseksi.
Tulevaisuuden haasteista ihan pari ajatusta vielä koulutuspuolelta:
Toivon, että tuleva opetusministeri osaa tehdä priorisointeja
koulutuksen elikkä Suomen tulevaisuuden suhteen. Oleellista
on panostaa perusopetuksen valtionosuuksiin, koska jokaisella lapsella
on oikeus siihen opetukseen, mitä koulutettu, ammattitaitoinen opettaja
pystyy antamaan, kun hänellä on riittävät
valmiudet opetustyötä tehdä (Puhemies
koputtaa) pienten ryhmäkokojen tarjoamissa puitteissa.
Samaten oleellista on se, että hallitus todella lunastaa
lupauksensa teknologiapanostuksista ja t&k-panostuksista.
Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Ihmettelen, miksi kokoomus pelkää näitä veronkevennyksiä,
mitä tässä on hallitusohjelmaan kirjattu.
Nämä ovat saman mittaisia, mitä esimerkiksi
keskusta vaalien alla kertoi. Me kerroimme silloin, että kevennysvara
on noin 1,2 miljardia. Nyt esitys tässä ohjelmassa
on aika tarkkaan sen suuruinen. Ehkä suhdannetilanne olisi
vaatinut vieläkin mittavampia veronkevennyksiä.
Me päädyimme yhteisesti ja yksimielisesti tähän,
ja tästä aiomme pitää kiinni.
Sen mittaiset veronkevennykset, mitä Sailas esitti tai mistä joissain
kokoomuksen papereissa oli kerrottu, olisivat kyllä minunkin
mielestäni romuttaneet hyvinvointiyhteiskunnan perustan.
Onneksi niin monien miljardien mittaisiin kevennyksiin hallitus
ei meinaakaan sitoutua.
Mitä tulee vielä aluekehitykseen, aluepolitiikkaan
yleensäkin, niin kyllä tässä selvä suunnanmuutos,
edustaja, tähän hallitusohjelmaan on kirjattu.
Se suunnanmuutoksen ydin on siinä, että tässä lähdetään
voimallisesti siitä, että uuden ajan menestystekijöitä osaamista
ja teknologiaperustaa vahvistetaan ei vain suurimmissa keskuksissa,
vaan entistä selkeämmin, voimallisemmin ja ohjelmallisemmin
koko maassa. Se on se viritys, joka ei ole sillä tavalla
ihan uutta, etteikö edellinenkin hallitus (Puhemies koputtaa)
olisi käynnistänyt tämän suuntaisten
toimien sarjaa, mutta tässä ohjelmassa hyvin voimakkaasti
asetutaan nimenomaan näiden instrumenttien käytön
tielle.
Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Kataisesta on kehittymässä hyvää vauhtia
hyvä oppositiopoliitikko, kun hänen puheenvuoroaan
kuunteli. Kuten ministeri Pekkarinen totesi, veronkevennysvara hallituksessa
on mitoitettu hyvin pitkälle samoin kuin keskustan vaaliohjelmassa,
(Ed. Zyskowicz: Missä niistä?) — Siinä,
jonka julkistimme vaalien alla. — Siinä on myöskin
erittäin vahva panostus verotuksen uudistamiseksi työllisyyden
ja yrittäjyyden ehdoilla, niin kuin olemme koko matkan
ajan korostaneet. Siellä on myöskin uusia välineitä,
kuten Holmin—Vihriälän-mallin selvittäminen
ja uskoakseni käyttöönotto. Se mahdollistaa
myöskin alueperusteiset veronkevennystoimet, niin että ed.
Katainen voi tässä suhteessa olla rauhallinen.
Suvi-Anne Siimes /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluaisin kommentoida nyt vielä tätä kysymystä,
vaarantavatko tämän hallitusohjelman veronalennustavoitteet
peruspalveluiden rahoituksen vai eivät. On totta, että hallitusohjelmaan
on kirjattu 1,12 miljardia euroa veronkevennyksiä kaikissa,
myös vaatimattoman kasvun, oloissa. Se, mikä ministereiltä, niin
pääministeriltä kuin muiltakin, on tässä keskustelussa
jäänyt kokonaan kommentoimatta, on kysymys siitä,
että hallitusohjelmassa on myös puolimatkan krouvi,
välitarkistuspiste, verotukselle. Me emme täällä äänestäessämme
hallituksen luottamuksesta tosiasiallisesti tiedä, paljonko
ja minkälaisia veronalennuksia tämä hallitus tulee
ajamaan. Olen aivan varma siitä, että mikäli
menosääntö toteutuu hallitusohjelmassa
esitetyllä tavalla, talouden liikkumavara tulee siellä välitarkistuspisteessä ohjautumaan
nimenomaan suurempiin veronkevennyksiin aivan riippumatta siitä,
mikä palveluiden kehittämisen tarve kahden vuoden
kuluttua on, mitkä ovat tarpeet tulonsiirtopolitiikan kehittämisessä.
Tämä ei mielestäni ole, ministeri Pekkarinen,
(Puhemies koputtaa) rehellistä puhetta, mikä teiltä tulee.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kokoomus ei suinkaan pelkää hallituksen
veronalennuksia, vaan kiinnittää huomiota siihen
ristiriitaan, että ennen vaaleja esimerkiksi puheenjohtaja
Jäätteenmäki sanoi, että Lipposen
hallitus on alentanut liikaa veroja ja sen takia palveluihin ei
ole riittänyt rahaa. Nyt hänen hallituksensa ensimmäiseksi
alentaa lisää veroja. No, minähän
tietysti olen tyytyväinen siitä, että näin
toimitaan, mutta kuten sanoin, olisi hyvä, että ennen
vaaleja ja vaalien jälkeen toimittaisiin saman logiikan
mukaan.
Edustaja Pekkarisen logiikka on mielenkiintoinen. Jos veroja
alennetaan 1,12 miljardia, se tukee talouskasvua ja työllisyyttä.
Jos veroja alennetaan enemmän, esimerkiksi 2 miljardia
euroa, se merkitsee hyvinvointiyhteiskunnan perustan romuttamista.
Onneksi olkoon! Olette mainio taloustieteilijä. Te tiedätte,
että 1,12 miljardia tukee talouskasvua, 2,0 miljardia johtaa hyvinvointiyhteiskunnan
perustan romuttumiseen. En usko, että teidän talousoppianne
kukaan muu suostuu hyväksymään. On lähdettävä joko siitä,
että veronalennuksilla voidaan tukea (Puhemies koputtaa)
kasvua ja työllisyyttä, tai lähdettävä siitä,
että sellaista myönteistä muutosta niillä ei
saada aikaiseksi. Me väitimme ensimmäistä,
te väititte vaalien alla toista, mutta vaalien jälkeen
toteutatte (Puhemies koputtaa) kuitenkin ensimmäisen ajattelun
mukaista politiikkaa.
Ensimmäinen varapuhemies:
Myönnän vielä kaksi vastauspuheenvuoroa
ministereille.
Oikeusministeri Johannes Koskinen
Herra puhemies! Ensinnä ed. Siimekselle, joka muutaman
päivän takaisena ministerinä kyllä hyvin
tuntee tilanteen, että olemme talouden epävarmuuden
ajassa. Tuo kahden vuoden päässä oleva
tarkistuspiste voi tarkoittaa myös sitä, että jos
kansainvälisessä taloudessa käy vielä heikommin
kuin mitä nyt arvellaan tai ennustetaan, niin voi olla
myöskin, koska siellä puhutaan, että verraten
vaatimattomankin talouskasvun oloissa voidaan tehdä 1,12 miljardin
kevennykset, että jos se jää sitä vaatimattomammaksi,
tätä voidaan myös tarkistaa alaspäin.
Joka tapauksessa näissä epävarmuuden ajoissa
on syytä olla tällainen tarkistuspiste, eikä myöskään
tämä veronkevennys ole lukkoon lyöty
sillä tarkkuudella kuin nuo numerot antavat kuvan siitä.
Eli se on vain mittaluokka, jossa liikutaan, ja sekä menolisäyksissä että veronkevennyksissä
samassa
suuruusluokassa.
Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! En ed. Siimekselle enempää,
mutta se, että hän nyt jo valmiiksi tuomitsee
siitä, mitä kahden vuoden päästä kenties
tapahtuu, on sellaista tuomarointia, joka tietysti politiikkaan
sopii. Politiikan retoriikan piirissä voidaan puhella mitä tahansa,
(Ed. Zyskowicz: Tehän sen tiedätte!) ja niin ed.
Siimeskin tuossa vähän harrasteli.
Mitä tulee ministeri ... edustaja Zyskowiczin — meinasin
sanoa ministeri Zyskowiczin, mutta vedän äkkiä takaisin,
toistaiseksi — puheenvuoroon hänen matematiikasta
ja hänen matematiikan taidostaan, minä en ala
kilvoittelemaan hänen matematiikan taitojensa kanssa, minä uskon, että ne
ovat paremmat, mutta ed. Zyskowicz, tässä hallitusohjelmassa
nyt on kerta kaikkiaan arvioitu se, mikä rooli nimenomaan
veroratkaisuilla, verotuksen kevennyksellä, voisi olla
siinä talouden elvyttämisen toimenpidekokonaisuudessa, jota
nyt tässä tilanteessa tarvitaan, ja me olemme näiden
puolueiden kesken mitoittaneet sen, arvioineet sen mitan, tällaiseksi.
Jos vaihtoehto olisi ollut mennä paljon paljon pitemmälle,
vaikkapa niihin mittoihin, mitkä Sailas on esittänyt,
meidän mielestämme ne mallit olisivat jo vaarantaneet
hyvinvointiyhteiskunnan rahoitusperustan — ilman muuta
näin.
Ensimmäinen varapuhemies:
Täysistunto keskeytetään ja sitä jatketaan
kello 16.30.
Täysistunto keskeytetään kello
12.01.
Täysistuntoa jatketaan
kello 16.30
Puhetta johtaa puhemies Paavo Lipponen.
__________
Edustajat Sari Essayah ja Klaus Pentti merkitään läsnä oleviksi.
__________
Keskustelu päiväjärjestyksen
1) asiasta jatkuu:
Iivo Polvi /vas:
Herra puhemies! Valtioneuvoston tiedonantona käsittelyssä oleva
hallitusohjelma on laajuudeltaan mittava ja paljon lupaava. Mitastaan
huolimatta se on sisällöltään
kuitenkin epämääräinen ja monilta
osiltaan tulkinnanvarainen. Sen yksityiskohtaiset kirjauksetkin näyttävät
antavan sijaa erilaisille tulkinnoille, kuten kävi ilmi
aikaisemmin ministeri Koskisen vastauspuheenvuorossa aamupäivällä veronalennusten
osalta. Ohjelma sisältää suuren joukon asioita,
joita hallitus lupaa selvittää. Niiden osaltahan
linja jää tällä hetkellä vielä täysin
avoimeksi.
Hallitusohjelma on syntynyt keskustapuolueen puheenjohtajan,
nyt pääministerinä toimivan Jäätteenmäen
johdolla. Kun muistamme erityisesti ne keskustapuolueen muutosvaatimukset, joita
se esitti kuluvan vuoden budjettia käsiteltäessä ja
vielä myös vaalikamppailun aikana ja joita täällä aikaisemmissa
puheenvuoroissa on useita jo sivuttukin, voi ohjelmaa näihin
lupauksiin suhteutettuna pitää pettymyksenä.
Erityisesti se on pettymys tietenkin niille kansalaisille, jotka luottivat
näihin lupauksiin. Se osaltaan madaltaa politiikan yleistä luotettavuutta.
Tärkeimmäksi talouspoliittiseksi tavoitteeksi hallitus
on asettanut työllisyyden lisäämisen
vähintään 100 000 hengellä vaalikauden
loppuun mennessä. Tuo tavoite on sinänsä aivan
oikea. Vaikka Suomi tällä hetkellä edelleen
eri mittareilla arvioituna on taloudeltaan kilpailukykyinen, työpaikkatavoitetta
voi pitää kunnianhimoisena, kun huomioidaan tämänhetkinen
työllisyyskehitys ja toisaalta maailmantalouden heikot
ja epävarmat kasvunäkymät, ainakin lähitulevaisuudessa.
On kuitenkin syytä toivoa, että hallituksen asettama
työpaikkatavoite aikanaan saavutetaan. Työllisyysasteen
nostamista seuraavan vaalikauden loppuun mennessä 75 prosenttiin
voi nykytilanteessa kuitenkin pitää utopistisena.
Hallitusohjelman Välittömät elvytystoimet -osiossa
hallitus lupaa kuluvan kevään aikana annettavassa
lisäbudjetissa lisätä työvoimapoliittisia
määrärahoja sekä aikaistaa julkisia
investointeja ja tukea myös valikoidusti yksityisten investointien
käynnistymistä talouskasvun vauhdittamiseksi ja
työllisyyden saamiseksi kasvu-uralle. Ne ovat nykytilanteessa
välttämättömiä ja kannatettavia
toimenpiteitä. Sen sijaan hallituksen samassa yhteydessä lupaama
verotuksen kevennysten etupainoinen käynnistäminen
on minusta virheellinen valinta. Sillä ei merkittävästi
työllisyysvaikutusta saada aikaan.
Verotuksen keventämistä koskevassa osiossa hallitus
toteaa, että veroperusteita voidaan keventää vähintään
1,12 miljardia euroa verraten vaatimattomankin taloudellisen kasvun
oloissa ja mahdollisuudet suurempiin veronkevennyksiin arvioidaan
uudelleen vaalikauden puolessa välissä. Hallituksen
tavoitteena näyttää siten olevan mittavien
veronalennusten toteuttaminen vaalikauden aikana. Keskeistä ei
näytä olevankaan palvelujen kehittäminen
hyvänkään kasvun oloissa, koska menoraami
niitataan lujasti kiinni koko vaalikauden ajaksi.
Verotuksen rakenteen muuttamisella hallitus pyrkii ohjelmansa
mukaan lisäämään matalapalkkaiseen
työhön kohdistuvaa kysyntää välillisten
työvoimakustannusten kevennyksillä. Nykyisessä työttömyystilanteessa
suurin ongelma ei ole kuitenkaan lainkaan työn kysynnän
puute, vaan työpaikkatarjonnan vähäisyys.
Matalapalkkaisten työpaikkojen lisäämisellä ei
siten työttömyysongelmaa ratkaista. Sen sijaan
toimeentulovaikeuksia työstä saatavalla palkalla
niillä kyllä voidaan lisätä.
Työhön kohdistuvaa verotusta halutaan keventää ja
painottaa kevennykset erityisesti pieni- ja keskituloisiin. Kokemuksesta
tiedämme, että vaikka veronkevennykset pienituloisille
ovat suhteellisesti suurempia kuin suurituloisille, suurituloisimmat
kuitenkin aina hyötyvät euromääräisesti
eniten.
Kunnille ohjelmassa luvataan korvata pienituloisille suunnattujen
veronkevennysten korottamisesta aiheutuvat verotulomenetykset täysimääräisesti.
Siitä ei kuitenkaan ilmene, miten tuo kompensointi tapahtuu.
Ohjelmassa tosin kerrotaan, että mahdollista on kiinteistöveron
tason korottaminen ja osana kuntatalouden rahoituksen vahvistamista
selvitetään kiinteistöverokannoissa tarvittavat
muutokset. Onko kiinteistöveron korottaminen ja veropohjan
laajentaminen se kompensointitapa vai joku muu tai ei mikään,
se selvinnee aikanaan ajan kuluessa.
Työpaikkojen lisääminen tuloveronkevennyksin
on hyötysuhteeltaan yleensä heikko ja tuloksiltaan
epävarma keino. Veronalennuksilla sen sijaan murennetaan
julkisten palvelujen rahoituspohjaa ja samalla heikennetään
erityisesti sosiaali- ja terveydenhuoltoon tarvittavan lisähenkilöstön
palkkausmahdollisuuksia.
Hallitusohjelmaan sisältyy monia myönteisiä esityksiä.
Sosiaali- ja terveyspalveluja koskevassa osiossa pidän
myönteisenä, että perusterveydenhuollon
asemaa luvataan vahvistaa. Se on aivan oikea valinta, sillä perusterveydenhuollon
toimivuudella
ratkaistaan hyvin pitkälle myös koko sairaanhoidosta
aiheutuvien kustannusten taso. Myönteisenä pidän
myös sitä, että sosiaali- ja terveyspalvelujen
järjestämisvastuu säilytetään
kunnilla ja niiden rahoituspohja perustuu pääosin
valtionosuuteen ja kuntien omiin verotuloihin. Siten näistä keskeisistä peruspalveluista
myös
tuon ohjelman mukaan huolehditaan jatkossakin yhteisvastuullisesti.
Hallitus lupaa ohjelmassaan huolehtia riittävistä voimavaroista
lääkärikoulutukseen lääkäripulan
helpottamiseksi. Se on myös välttämätöntä ja
perusteltua, jotta Ahon hallituksen aikana lääkärikoulutuksen
aloituspaikkojen leikkauksen seurauksena nyt nähtävissä oleva
vaje ja aukko kyetään edes pitemmällä aikavälillä paikkaamaan.
Hallitus lupaa myös lisätä sosiaali-
ja terveydenhuollon valtionosuuksia ja nostaa niiden prosenttiosuutta
sekä osoittaa hankerahoitusta terveydenhuollon palvelujärjestelmän
kehittämiseen. Sekin on myönteinen asia. Ohjelmasta
ei todella tältä osin kuitenkaan selviä,
millä tavalla palvelujärjestelmiä ja
-rakenteita aiotaan kehittää tai muuttaa.
Sosiaali- ja terveyspalveluja koskevaan osioon sisältyy
sivukaupalla myönteisiä ilmauksia, joista muutamia
tuossa edellä jo sivusin. Monilta osin ne vastaavat niitä tavoitteita,
joita vasemmistoliitto on omissa ohjelmissaan pitänyt esillä ja
esitellyt hyvinvointivaltion palvelujen kehittämiseksi
ja perusturvan aukkojen paikkaamiseksi.
Ongelmana tässä hallitusohjelmassa on se, että siinä verojen
alentaminen asetetaan palvelujen rahoituksen turvaamisen edelle.
Ohjelman mukaanhan "kansantalouden kasvuperustan vahvistamiseksi
ja julkisten palvelujen ja sosiaaliturvan epäkohtien korjaamiseksi"
on sovittu 1,12 miljardin euron menolisäykset vaalikauden
aikana. Hallitus asettaa itselleen siten koko vaalikauden kattavan
niin sanotun menosäännön, jonka puitteissa
hallitusohjelman mukaisia toimia tuon ohjelman mukaan aiotaan toteuttaa.
Se ei lainkaan takaa silloin sitä, että ohjelmaan
sisältyvät monet hyvät esitykset saavat
rahoituksen, ei edes hyvän talouskasvun olosuhteissa. Siten
tuo menosääntö käytännössä pudottaa
hyvin pitkälle pohjan koko ohjelman hyviltä lupauksilta.
Hallitusohjelman parhaana ja uskottavimpana osana pidän
aluepolitiikkaa koskevaa lukua. Mitään varsinaisia
uusia välineitähän aluepoliittiseen keinovalikoimaan
käytännössä ei ole sisällytetty,
mikä sinänsä lisää tämän
ohjelman uskottavuutta siltä osin. Siinä hallitus
käytännössä hyvin pitkälle
sitoutuu noudattamaan edellisen hallituksen linjaamaa, sosiaaliseen
ja alueelliseen tasapainoon tähtäävää aluepolitiikkaa.
Se on kestävä linja, ja siitä on syytä pitää kiinni.
Jyrki Kasvi /vihr:
Arvoisa puhemies! Tässä hallitusohjelmassa
toistetaan sanaa tietoyhteiskunta lähes yhtä monta
kertaa kuin sanaa kolmikanta tai sanaa selvitys. Toivoa kuitenkin
sopii, ettei tietoyhteiskunnan arki ole tälle hallitukselle yhtä vieras
kuin edeltäjilleen.
Hallitusohjelmassa luvataan ryhtyä tietoyhteiskunnan
rakentamisen vaatimaan lainsäädäntöurakkaan,
ja minun pitäisi tietoyhteiskunnan saarnamiehenä olla
tästä tietysti kovasti mielissäni. Mutta
ymmärtääkö hallitus todella,
kuinka valtavaan revohkaan se itse asiassa lupaa tarttua? Tietoturva,
yksityisyys, työelämän tietosuoja, tietotekniikkarikollisuus — kaikkiin
näihin on tarkoitus käydä käsiksi.
Kaikki ovat todella laajoja kokonaisuuksia, tietoyhteiskunnan avainkysymyksiä.
Kyse on kotirauhaan tai sananvapauteen verrattavista perusoikeuksista
ja arvovalinnoista. Niiden käsittely vaatii laajaa yhteiskunnallista
keskustelua, jota Suomessa ei ole käyty käytännössä lainkaan.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa vastaava lainsäädäntöurakka
aloitettiin jo vuosikymmen sitten, eikä sielläkään
ole vielä läheskään valmista.
Moni vuosia valmisteltu laki on sittemmin osoittautunut epätarkoituksenmukaiseksi,
syntyessään vanhentuneeksi tai sikäläisen
perustuslain vastaiseksi.
Toivon totisesti, että hallitus osaa suhtautua näihin
kysymyksiin niiden edellyttämällä vakavuudella.
Muuten tuloksena on samanlaista sutta et sekundaa kuin esimerkiksi
edellisen hallituksen esitys tekijänoikeuslaiksi. Siitä ei
saatu edes valiokunnassa siedettävää,
toisin kuin eduskunnan pari kuukautta sitten hyväksymästä sananvapauslaista.
Myös sen alkuperäinen muotoilu oli todellisuudelle
niin vieras, että se olisi karkottanut suomenkieliset verkkopalvelut
Suomen rajojen taa ja Suomen lakien ulottumattomiin.
Huvittavamman esimerkin tarjoaa kaksi vuotta sitten voimaan
tullut laki kuvaohjelmien tarkistamisesta. Sen mukaanhan käytännössä kaikki
matkapuhelimet ovat Suomessa laittomia, ellei niistä löydy
Valtion elokuvatarkastamon ikärajamerkintää,
laki kuvaohjelmien tarkistamisesta kun kattaa kaikki elektronisia
pelejä sisältävät tuotteet,
myös matkapuhelimet ja digiboksit. Kysynkin: Miten hallitus
aikoo varmistaa sen, että hallitusohjelmassa luvattu tietoyhteiskunnan lainsäädäntö
todella
vastaa tietoyhteiskunnan todellisuutta?
Arvoisa puhemies! Keskustapuolueella on pitkä muisti.
Keskustapuolueessa ei ole tosiaankaan unohdettu sitä työreformin
karvasta läksyä Ahon vuosilta, että kolmikanta-Suomessa
hallituksen on nautittava paitsi eduskunnan myös ay-liikkeen
luottamusta, tai kuten SAK:n puheenjohtaja taannoin Talouselämä-lehden
etusivulla totesi: "Meille kuuluu kaikki muu paitsi ulkopolitiikka."
Hallitusohjelma varookin kyseenalaistamasta kolmikantaista päätöksentekomallia.
Siihen viitataan tekstissä kaikkiaan kaksikymmentäseitsemän
kertaa. Keskustan varovaisuus on sallinut SDP:n kiittää kauniisti
SAK:n masinoimasta massiivisesta vaalikampanjasta. Tämä siitä huolimatta,
että vain kolmannes SAK:n jäsenistöstä ilmoittaa
kysyttäessä äänestävänsä demareita.
Ilman kolmikantaa työelämään
liittyvien asioiden käsittely on tälle hallitukselle
ilmeisen mahdoton. Siksi olenkin hyvin huolissani esimerkiksi hallitusohjelmaan
sinänsä ansiokkaasti kirjatusta työn
ja perheen yhteensovittamisesta sekä määräaikaisten
palvelussuhteiden vakinaistamisesta. Molemmat ovat tärkeitä asioita,
mutta ne eivät jostain syystä ole saamassa osakseen
vakavaa eli kolmikantaista käsittelyä. Saman kohtalon
ovat kokemassa muun muassa työssäjaksaminen ja
työpaikkaväkivalta. Sen sijaan esimerkiksi ensimmäisellä ja
toisella luokalla koulussa olevien lasten hoito ollaan päättämässä kolmikantaisesti.
Toki hallituksen on kuultava eri etujärjestöjä ja
intressiryhmiä niitä koskettavissa asioissa. Sehän
on itsestäänselvää, mutta miksei
esimerkiksi hallitusohjelman maatalouspolitiikkaa käsittelevässä luvussa
viitata MTK:hon tai ympäristöpolitiikassa ympäristöjärjestöihin?
Kuntapolitiikkaa käsittelevässä luvussa
sentään mainitaan Kuntaliitto kokonaista yhden
kerran.
Arvoisa puhemies! Tältä hallitukselta on kunnissa
toivottu edeltäjäänsä pitkäjänteisempää otetta
kuntatalouteen. Edellinen hallitushan järjesteli kuntien
rahoituksen radikaalisti uusiksi. Sekä valtionosuuksien
että yhteisöverojen jakoa mulkattiin joka vuosi
ja aina loppuvuodesta, kun kunnat olivat jo ehtineet päättää kehyksistään. Ensi
vuodelle ei sentään ole luvassa suuria muutoksia,
mutta jo vuosi 2005 on täysin ilmassa. Kuntien on aivan
turha kuvitella harjoittavan näissä olosuhteissa
kestävää, pitkäjänteistä taloudenpitoa.
En olisi niin huolissani kuntatalouden tulevaisuudesta, jos
hallitus lupaisi korjata edeltäjänsä pahimmat
ylilyönnit. Valitettavasti ohjelma antaa odottaa päinvastaista
politiikkaa. Kuntien yhteisövero-osuuksien rippeiden poistaminen
viimeistelee kunnallisen tuloloukun, jonka rakentamisen edellinen
hallitus aloitti. Yhteisövero-osuuden poistamisen jälkeen
mikään ei enää kannusta kuntia
aktiiviseen elinkeinopolitiikkaan. Etenkin heikon talouden kunnat
passivoituvat. Jos heikon talouden kunta onnistuu kasvattamaan verotulojaan,
valtionosuudet pienenevät tismalleen yhtä paljon
kuin tulot kasvavat. Vahvan talouden kunnissa jää sentään
muutama sentti jokaisesta lisäeurosta kassaan. Se ei kuitenkaan
paljon lohduta, sillä nämä niin sanotut
hyvinvoivat kunnat vetävät puoleensa uusia asukkaita,
joille on rakennettava koulut, tiet, terveysasemat, viemärit.
Toivottavasti hallitus valtionosuusjärjestelmää uudistaessaan
ottaa huomioon myös näiden kasvukipukuntien tarpeet.
Esimerkiksi Espoossa otettiin viime vuonna käyttöön
kahdeksan uutta koulua ja viisi päiväkotia. Rakennettiin
siis vuodessa keskikokoisen kaupungin koko koulutoimi kerralla kunnassa,
jolla menee niin halvatun hyvin, että se joutuu ottamaan
lainaa selvitäkseen negatiivisista valtionosuuksistaan,
jotka vastaavat käytännössä kahden
veroäyripennin tuottoa.
Arvoisa puhemies! Tulen omalta osaltani pitämään
seuraavat neljä vuotta huolta siitä, ettei pääministeri
Jäätteenmäki pääse
unohtamaan Pääkaupunkiseudun kunnille antamiaan
vaalilupauksia.
Hannu Hoskonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Anneli Jäätteenmäen
uusi hallitus aloittaa toimintansa uuden perustuslain mukaisissa olosuhteissa.
Tehtävä on varmaankin haastava, ja olemme kuulleet
siitä kommentteja lähinnä perustuslain
toimivuuden suhteen. Toimivuushan on saanut kiitosta aivan tasavallan
presidenttiä myöten, joten ilmeisesti se puoli
on erittäin hyvässä kunnossa. Tämä muutaman
päivän työtään toteuttanut
hallitus on saanut jo tyypillistä parlamentaarista arvostelua
osakseen, mutta se pitänee lukea aivan normaaliksi parlamentaariseksi hallitus—oppositio-keskusteluksi
eikä siitä mielestäni pidä sen
pidemmälle meneviä johtopäätöksiä tehdä.
Uusi hallitus aloittaa työnsä olosuhteissa,
joissa talouskasvu on, voisi sanoa, hiipumaan päin viime
vuosikymmenen kovien kasvuvuosien jälkeen, minkä sinänsä voitaneen
katsoa olevan uudelle hallitukselle erittäin kova haaste.
Tuloerojen kasvu on tosiasia Suomessa tänä päivänä. Työttömyys
on edelleen valitettavasti yhteiskuntamme ehdottomasti suurin ongelma,
joka tulee olemaan tämän hallituksen se tehtävä,
jonka voisi sanoa menevän muiden edelle.
Uuden hallituksen ohjelmassa on tartuttu näihin kaikkiin
ongelmiin, jotka jäivät kasvusta huolimatta viime
vuosikymmenen loppupuolella en sano täysin hoitamatta mutta
tarkoitan, että jäivät hoitamatta siltä osin,
että onnelliseen lopputulokseen ei ihan päästy.
Työttömyys, kuten sanottu, on edelleen iso ongelma.
Omassa puheenvuorossani keskityn muutamaan ydinkohtaan, ensimmäisenä kuntatalous.
Uuteen hallitusohjelmaan on otettu kattava peruspalveluohjelma
sekä -budjetti. Tämähän on kuntien
kannalta peruspalvelubudjetti. Arvoisat edustajat, kaikki teistä ovat
kuntatalouden kanssa tekemisissä ja tiedätte,
että peruspalvelubudjetti on kuntien budjetista se suurin
osa. Ne ongelmat, jotka kunnissa ovat kärjistyneet, varsinkin
muuttotappiokunnissa, ovat pääasiassa pyörineet
lähinnä peruspalvelubudjetin ympärillä. Suomalaiselle
kansalaiselle kunnan palveluthan ovat ne palvelut, joita päivittäin
tarvitaan.
Jos halutaan tähän maahan tasa-arvoa ihmisten
välille, kansalaisten välille, se käytännössä tarkoittaa
sitä, että kuntalaisten palvelut saadaan koko
maassa sille tasolle, että niiden voidaan sanoa olevan
suurin piirtein yhdenvertaisia, asuipa ihminen sitten Etelä-Suomessa,
Pohjois-Suomessa, missäpäin Suomenmaata tahansa.
Se on se tehtävä numero yksi, jossa mielestäni
soisi tämän hallituksen onnistuvan mahdollisimman
hyvin asettamansa ohjelman mukaisesti.
Oikeastaan kuntatalouden ongelmat koskevat kaikkia samoja ihmisiä,
joilla muutenkin voisi sanoa menevän kohtuullisen huonosti
Suomessa. Tarkoitan sitä, että esimerkiksi työttömyyden ongelma
kärjistyy sellaisissa kunnissa, joissa kuntatalouden palvelut
ovat esimerkiksi muuttoliikkeen takia heikentyneet. Siksi uuden
hallituksen tehtävä on erittäin haastava.
Vaalikamppailun aikana keskusta nosti esille kunta—valtio-sopimuksen,
joka oikeastaan oli koko vaaleja edeltävän keskustelun
suurin asia. Uudesta hallitusohjelmasta sitä tällä nimellä ei pysty
lukemaan, mutta asioina se on sinne viety oikeastaan viimeistä pilkkua
ja pistettä myöten. Kuten puheeni alussa mainitsin,
tämä peruspalveluohjelma on kirjoitettu sinne
ja nimenomaan sen onnistuminen ja sen toteuttaminen on se suuri
tehtävä, jota tämä hallitus
on määrätietoisesti lähdössä toteuttamaan.
Hyvinvoinnin jakamisestahan viime kädessä kuitenkin
on kysymys. Viime vuosikymmenen hyvässä talouskasvussahan, joka
nyt on hiipumassa ja jolle toivotaan talouspoliittisin toimenpitein
saatavan jatkoa, on nimenomaan kysymys siitä, miten Suomen
kansalaisille tätä hyvinvointia jaetaan.
Toisena asiana otan esille, arvoisa herra puhemies, aluepolitiikan.
Suomihan on maakuntien maa. Näen sen Suomelle suurena rikkautena, koska
näinkin isoon maahan on sijoittunut erilaisia maakuntia,
jotka ovat aivan, voisi sanoa, luonteenomaisia eri puolille Suomea.
Alueellinen ja ihmisten välinen ero kärjistyy
oikeastaan aluepolitiikassa. Uuden hallituksen iso tehtävä on
saada tähän maahan se aluepolitiikka, joka hallitusohjelmaan
on kirjoitettu oikeastaan 7 luvun ensimmäiseen kappaleeseen:
"Eroja alueiden kehittämisedellytyksissä kavennetaan.
Tavoitteena on muuttoliikkeen ja väestörakenteen tasapainottaminen
sekä palvelurakenteen turvaaminen koko maassa."
Edellisenä päivänä tässä samassa
tiedonantokeskustelussa puhuttiin sulle—mulle-politiikasta.
Muun muassa kokoomuksen puheenjohtaja ed. Itälä mainitsi
tämän sulle—mulle-politiikan. Tulkoon
nyt ilmoitetuksi, että jos tällä tarkoitetaan
oikeudenmukaista ja tasa-arvoista politiikkaa, ristitään
se vaikka sulle—mulle-politiikaksi, olen sen innokas kannattaja
henkeen ja vereen.
Oikeastaan aluepolitiikasta saa hyvän yhteyden suoraan
kuntatalouteen, koska niillä alueilla, missä on
muuttotappiokuntia, kuntatalouskin on menossa alaspäin,
koska aktiivinen väestö on muuttanut pois työn
perässä. Toisaalta sitten muuttovoittokunnissa
taas kärsitään siitä, että kasvu
on ollut liian rajua ja syntyneet tulot eivät riitä menojen
peitoksi. Sama ongelma periaatteessa toimii molemmissa päissä Suomen
kunnissa. Siksi aluepolitiikan kuntoonsaattaminen tässä maassa
on mielestäni erittäin tärkeä tehtävä ja
uudelle hallitukselle erittäin suuri haaste. Jos hyväksymme
alueellisten erojen kasvun, meidän on samalla hyväksyttävä myös
kunnissa olevat erilaiset palvelut. Se tarkoittaa myös
samalla sitä, että ongelmien kärjistyessä voidaan
sanoa, että Suomessa ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa
sen perusteella, mikä heidän postinumeronsa on.
Uuden aluepolitiikan onnistumisen pitää juuri
iskeä tähän, että saamme tämän
eriarvoisuuden torjuttua.
Kolmantena, arvoisa herra puhemies, otan esille perhepolitiikan.
Perheet ovat olleet nykyajan, sanotaanko, elintasokilpailun suuria
häviäjiä. Lapsiperheiden asema etenkin
on viime vuosina noussut hyvin voimakkaasti esille. Siihen iskee
uuden hallituksen ohjelma mielestäni tehokkaasti. Tarkoitan
lähinnä lapsilisiä, kotihoidon tukia, äitiyspäivärahoja,
sairauspäivärahoja ym. Perheisiin panostaminen
on Suomen tulevaisuuteen sijoittamista. Jokainen meistäkin
on joskus eläkeläinen ja tarvitsemme niitä hoitavia
käsiä ja apua sitten, kun olemme vanhoja, joten
perhepolitiikkaan panostaminen tässä vaiheessa
on mielestäni oikea ja se pitää tehdä mahdollisimman suurella
voimalla.
Neljäntenä asiana otan esille maa- ja metsätalouden.
EU laajenee, ja se tarkoittaa sitä, että maatalous
Suomessa joutuu todennäköisesti suurempien haasteiden
eteen. Kysymys ei ole pelkästään maataloudesta
vaan myös kotimaisesta ruuasta, kotimaisesta elintarviketeollisuudesta, sen
työpaikoista, ja ennen kaikkea siitä, että Suomi
pystyy kaikissa olosuhteissa tulevaisuudessa takaamaan kotimaiset
elintarvikkeet kaikille kansalaisille. Kysymys on tulevaisuudessa
aivan varmasti myös siitä, pystymmekö mahdollisissa kansainvälisissä kriiseissä huoltamaan
kaikki suomalaiset mahdollisimman hyvin.
Metsätalous on myös osa Suomen tulevaisuutta.
Suomihan on nimenomaan tunnetusti metsistään elävä maa.
Edelleen voi sanoa, että Suomi on valtio, jolla on vahvat
puujalat. Kansalliseen metsäohjelmaan sitoutuminen tässä hallitusohjelmassa
on mielestäni oiva askel eteenpäin, aivan kuten
kestävän metsätalouden rahoituksen lisääminen
niin, että saadaan metsien hoitotaso pidettyä mahdollisimman
hyvänä.
Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa mainitaan sana "selvitys"
monta kertaa, mutta mielestäni asioiden selvittäminen
ennen selkeää päätöksentekoa
ei voi olla pahasta. Isot linjaukset ovat mielestäni kohdallaan,
ja nimenomaan, kun hallitusohjelman mukainen välitarkastelu
aikanaan pidetään, nykyisessä kiivaassa
talouselämässä niin kansallisesti kuin
kansainvälisesti pitää olla varaa reivata
tarvittaessa myös kurssia.
Arvoisa puhemies! Tässä salissa käyty
raikas keskustelu hallitus vastaan oppositio ei mielestäni
ole pelottava asia, vaan mielestäni se on kansallisen demokratian
ja kansainvälisen arvostuksemme yksi perusta, että pystymme
hoitamaan asiat eduskunnassa niin, että tässä salissa
keskustellaan kaikki asiat halki ja perin juurin.
Ed. Sirkka-Liisa Anttila merkitään
läsnä olevaksi.
Rakel Hiltunen /sd:
Arvoisa puhemies! Kuntien kujanjuoksu näyttää jatkuvan.
Kauan odotettua linnarauhaa valtio—kunta-suhteisiin ei tämän
hallitusohjelman lukemisen perusteella pysty löytämään.
Erityisen ongelmalliseksi tämä tilanne tulee täällä Pääkaupunkiseudulla
ja Helsingissä.
Kun olimme vaalikentillä, jäi mieleeni monta tilannetta,
jossa edellisen hallituksen herra pääministeri,
nykyinen eduskunnan puhemies, kuunteli kotikuntansa edustajien pettyneitä puheenvuoroja
edellisen hallituksen laiminlyönneistä helsinkiläisten
edunvalvojana. Tässä samassa kuuntelujoukkueessa
olimme me täällä istuvat helsinkiläiset
kansanedustajat. Me lupasimme viimeiseen saakka puolustaa nyt Pääkaupunkiseudun
etujen valvontaa ja sitä me joudumme, arvoisat hallituksen
edustajat, myös toteuttamaan.
Minä pelkään pahoin, että eduskunnassa
syntyy Pääkaupunkiseudulle ja erityisesti Helsinkiin
kunta-asioissa oppositio puoluekannoista riippumatta, ellei hallitus
nyt käytä tätä oivallista tilaisuutta
hyväkseen ja muuta todeksi niitä hyviä lupauksia,
jotka hallitusohjelmaan on kuitenkin kirjattu. Erityisesti on syytä vedota
pääministeri Jäätteenmäkeen,
joka aivan vieressäni istuen lupasi helsinkiläisille,
että kuntien yhteisövero palautetaan sille tasolle,
jolla se oli ennen edellistä leikkausta.
Nyt hallitusohjelmassa kuitenkin lukee, että ainoastaan
vuosi 2004 ja 2005 on rauhoitettu ja sen jälkeen mahdollisesti
selvitysten perusteella tullaan tilanteeseen, jossa koko yhteisöveron kuntien
osuus siirretään valtiolle. Kun täällä nyt istuu
kuntaministeri Manninen paikalla, niin muistutan, että Kuntaliiton
hallitus, jonka puheenjohtajana vieläkin muodollisesti
olette, otti kantaa kolme viikkoa sitten tähän
yhteisöverokysymykseen ja tuli siihen johtopäätökseen,
että Kuntaliiton yksimielinen kanta on, että yhteisöverot
säilytetään kunnilla, piste. Nyt sitten
kuntaministeri joutuu tavallaan perustelemaan sitä, miksi
hallitusohjelmassa — hän on ollut sitä tekemässä — ei
ole tätä kantaa tuotu esille ja miten tästä mennään
eteenpäin.
Miksi puhun, arvoisa puhemies, näin painokkaasti? Minä olen
huolissani. Tämä ei ole pelin politiikka eikä politiikan
peliä, vaan tämä on aitoa huolta siitä,
kuinka kunnat pystyvät tulevaisuudessa selviytymään
niistä kasvavista kansalaisten palvelutarpeista, jotka
liittyvät hyvinvointiyhteiskunnan perusrakenteisiin, joita
hallitusohjelma kiitettävällä tavalla
on luvannut tiivistää ja pitää yllä,
mutta ne keinot ja resurssit tulee voida osoittaa.
Toinen kysymys, joka yhteisöveron ohella on mielessäni,
on tänä aamuna ed. Braxin esittämä edellisen
eduskunnan perustuslakivaliokunnan näkemys siitä,
että on edelleen selvitettävä, onko perustuslain
kanssa olemassa ristiriita kuntien valtionosuuksien ja verotulosiirtojen
kohdalla siitä, kuinka yhden kunnan edellytykset tässä nykyisessä järjestelmässä toteutuvat
ja mahdollistavat kunnille peruspalveluiden turvaamisen. Mielestäni
jos tätä perustuslakivaliokunnan selkeää kantaa
ei hallitus tule esimerkiksi ennen kehysbudjettia selvittämään,
siitä joudutaan kysymään oikeuskanslerin
kanta, tämä edelleen helsinkiläisestä näkökulmasta,
jossa samaan aikaan, kun nyt työllisyyttä edistetään
ja kuntien peruspalvelujen järjestämisedellytyksiä halutaan
turvata, samaan aikaan puretaan jo niitä hyviä rakennettuja
peruspalveluita.
Lisäksi haluan vielä, vaikka pääministeri
ei ole paikalla, todeta sen, että Pääkaupunkiseudulla
odotetaan, että pääministeri ottaisi
itse johdettavakseen Pääkaupunkiseudun ja valtion
yhteisen neuvottelukunnan. Edellinen neuvottelukunta esitti tällaisen
toivomuksen.
Vielä tähän Helsingin tilanteeseen
mennäkseni totean, että Helsingissä on
nyt nostettu kunnallisveroa, asia jota täällä viime
kaudella maakuntien edustajat kovasti joka kerralla, kun Helsingin
huolista puhuttiin, toivat esille, mutta kunnallisveron nostaminen
ei enää Helsingissä ole mahdollista peruspalvelujen
turvaamiseksi, koska kunnallisvero tasaverona kohtelee kaikista
rankimmin niitä ihmisiä, jotka elävät
pienillä tuloilla korkeiden asumiskustannusten kunnassa.
Puhemies:
Huomautan edustajille, että käsipuhelimeen
puhuminen on tässä salissa kiellettyä. Puhelut
on hoidettava salin ulkopuolella.
Jan Vapaavuori /kok:
Arvoisa herra puhemies! Punamullan pääpuolueet
ajoivat ennen vaaleja runsaita menolisäyksiä ja
kammoksuivat veronalennuksia. Vaalien jälkeen menolisäykset ovat
onneksi maltillistuneet ja veronalennuksienkin arvo myönnetään.
Ensimmäisen kerran kahdeksaan vuoteen keskustajohtokin
puhuu edes hieman järkeä. Menojen lisäämisessä on
toden totta harjoitettava suurta pidättyvyyttä.
Tämä tosin oli kaikkien ajattelevien ihmisten
tiedossa jo ennen vaaleja. Hallitusohjelma on monin osin surkea
tekele, mutta sen ansioksi on luettava, ettei se ole ihan yhtä surkea
kuin keskustan vaaliohjelma.
Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman menolisäykset ovat
aivan liian suuria ja ristiriidassa vastuullisen taloudenpidon periaatteiden
kanssa. Hallitusohjelman veronalennukset puolestaan ovat liian pieniä saadakseen
aikaan kasvua ja työllisyyttä. Jo pelkkä yhtiöveron
hyvitysjärjestelmästä luopumisella uhkailu
on märkä rätti päin suomalaisen
yrittäjän kasvoja. Kaikkien työelämän
uudistusten lukitseminen tiukasti kolmikantaan on pelkurimaista
antautumista korporatismin edessä. Lähes sokea
usko niin sanotun aktiivisen työllistämispolitiikan
kaikkivoipaisuuteen on suorastaan järkyttävä.
Hallitusohjelma sisältää runsaasti
sisäisiä ristiriitaisuuksia. Vain esimerkin mainitakseni
pariinkin otteeseen toistettu linjaus suomalaisten yritysten verotuksellisesta
kilpailukyvystä huolehtimisesta on pahasti eriseurainen
hallituksen konkreettisten verolinjausten kanssa. Hyvät
punamullan herrat ja rouvat, verotuksellinen kilpailukyky edellyttää,
että ansiotulojen verotusta alennetaan tasaisesti kaikissa
tuloluokissa ja että ylintä marginaaliveroprosenttia
lasketaan ja lasketaan kunnolla. Muun muassa valtiosihteeri Sailaksen,
pääjohtaja Ollilan tai useimpien ekonomistien
näkemykset tuloverotuksesta eivät ole pilaa vaan
totista totta.
Ehkä kaikkein karmeinta hallitusohjelmassa on kuitenkin
sen epämääräisyys. Hallitusohjelma
sanoo kaiken eikä kuitenkaan sano mitään, kuten
maan päälehti asian pääkirjoituksessaan tiivisti.
Jos hallitusohjelmaa haluaisi tulkita oikein positiivisesti, voisi
sanoa, ettei se mitäänsanomattomuutensa takia
suorastaan estä järkevän politiikan harjoittamista.
On kuitenkin huomattava, että epävarmuus, ennakoimattomuus
ja ennalta-arvaamattomuus jo sinänsä ovat myrkkyä niin
suomalaiselle elinkeinoelämälle kuin yhteiskunnalle
laajemminkin. On surullista, kuinka nopeasti vakauden aika muuttui
epävarmuuden, selvittelyjen ja selittelyjen ajaksi.
Suomalaiselle medialle Jäätteenmäen
epävarmuuden ja epätietoisuuden hallitus luo kuitenkin mukavia
näköaloja. Kun mistään ei vielä hallitusohjelmassa
sovittu, kaikesta voidaan iltalypsää ja riidellä vielä myöhemmin
erikseen.
Arvoisa puhemies! Maan suurimman pankin pääekonomisti
on todennut punamullan vievän talouspolitiikkaa kivikauteen.
Suurten kaupunkien osalta kysymys on siirtymisestä jääkauteen, niin
kylmää kyytiä varsinkin pääkaupunki
ohjelmassa saa. Helsingin valtiovallan aiemmista toimista seurannut
kurja taloustilanne on yleisessä tiedossa. Vaalien alla
se oli aivan erityisen hyvässä tiedossa, kun kahden
suurimman puolueen puheenjohtajat kävivät pääkaupungissa
omaa pääministerikisaansa.
Niin keskusta kuin SDP:kin lupailivat moneen otteeseen korjausta
Helsingin epäoikeudenmukaiseen kohteluun. Vaalivoittaja
Jäätteenmäki uhosi vaalihurmiossaan vielä vaalien
jälkeenkin, sanatarkka sitaatti: "Kuntien yhteisövero-osuuden
lisäämisestä neuvotellaan hallitusneuvotteluissa,
ja se tietää Helsingille hyvää."
Nyt julkaistu hallitusohjelma osoitti kuitenkin jälleen
kerran maalaisliitto-keskustan todellisen luonteen. Yli 15 000 äänen
vaalihelsinkiläinen puheenjohtaja Jäätteenmäki
viittasi kintaalla vain parin viikon takaisille lupauksilleen. Hallitusohjelma
ei lupaa Helsingille mitään muuta kuin uhkakuvia
vielä epävarmemmasta ja epäoikeudenmukaisemmasta
tulevaisuudesta. Helsingin näkökulmasta valoisammasta
vaihtoehdosta tuli sysimustaakin mustempi, pimeämpi vaihtoehto.
Arvoisa puhemies! Kertaus on opintojen äiti. Puheenjohtaja
Jäätteenmäki totesi 12.3. eli muutama
päivä aiemmin Helsingin Sanomissa sanatarkasti:
"Haluan panostaa puolueen puheenjohtajana Helsingin ja Etelä-Suomen
asioihin voimakkaammin kuin puolue on tähän asti
tehnyt. Helsingin pitää saada suurempi osa yhteisöveron tuotosta,
jotta se pystyy tuottamaan parempia palveluja." Runsasta kuukautta
myöhemmin nyt pääministeri Jäätteenmäki
puolustaa täällä eduskunnassa hallitusohjelmaa,
jonka mukaan kuntien yhteisövero-osuus säilytetään
vuoteen 2005 saakka entisellään ja siihen mennessä selvitetään mahdollisuudet
yhteisöveron siirtämiseen kokonaan valtiolle.
Kaikki lukutaitoiset tietävät, että hallitus
lupaa kompensoida tämän menetyksen kunnille. Kaikki
kuntatalouden alkeetkin osaavat kuitenkin tietävät,
että kompensointi kunnille on ihan eri asia kuin kompensointi
esimerkiksi Helsingille. Kunta—valtio-suhteessa kustannusneutraalit
muutokset ovat säännönmukaisesti muuttaneet
kuntasektorin sisäistä tulonjakoa. Häviäjinä ovat
pääsääntöisesti olleet
Helsinki, Espoo ja eräät muut isot kaupungit.
Hallituksen perustelut kuntatalouden vakauden lisäämisestä ja
suhdanneherkkyyden vähentämisestä kuntien
yhteisövero-osuuden poistamisen syinä ovat puhdasta
uuba-duubaa. Tarkoitus on jälleen kerran muuttaa kuntien
keskinäistä tulonjakoa etelän suurten
kaupunkien vahingoksi. Samalla kavennetaan taas kunnallisen itsehallinnon
alaa ja viedään eväitä kuntatason
aktiiviselta elinkeinopolitiikalta. Sinänsä se,
että keskusta hautaa vaalilupauksensa ja pettää äänestäjänsä, ei
ole mikään yllätys. Pikemminkin yllätys
olisi ollut, jos keskusta oikeasti olisi tipankin välittänyt
suurten asutuskeskusten arjesta. Erityisen surullista kuitenkin
on, että myös runsaan 26 000 helsinkiläisäänen
pääministeriehdokkaan SDP ei joko halunnut puolustaa
tai pystynyt puolustamaan pääkaupungin asemaa.
Pääministeri Jäätteenmäki,
ohjelmanne mukaan "Hallituksen päätavoitteena
on kehittää hyvinvointiyhteiskuntaa parantamalla
työllisyyttä ja vähentämällä työttömyyttä,
vahvistamalla peruspalveluja ja toimeentuloturvaa sekä tasapainottamalla
alueellista kehitystä". Samaan aikaan maan pääkaupunki,
teidän niin sanottu kotikaupunkinne, rouva pääministeri,
valmistautuu ensi vuonna leikkaamaan menojaan reaalisesti 5 prosentilla,
tänä vuonna jo toteutettujen 4 prosentin säästöjen
jatkoksi. Sanomattakin on selvää, että tämän
vaikutukset pääkaupungin peruspalveluihin tulevat
olemaan lähes dramaattiset. Näin ei kuitenkaan
olisi tarvinnut olla. Ainoa, mitä olisi tarvittu, on se,
että hallitus olisi pitänyt kiinni Jäätteenmäen
vaalilupauksista. Rouva pääministeri, arvoisa
Helsingin vaalipiiristä valittu kansanedustaja Jäätteenmäki,
onko tämä teidän mielestänne
sitä alueellisen kehityksen tasapainottamista, mitä te
ajatte takaa? Onko tämä sitä peruspalvelujen
ja toimeentuloturvan vahvistamista, mitä hallituksenne
tavoittelee?
Arto Bryggare /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Vapaavuori täällä alkoi kivittää oikein
olan laidalta. Toivoisin nyt kumminkin oppositiolta rauhaa, ja katsotaan
nyt, mitä hallitus saa aikaan. Täällä on
kyllä, tässä salissa, jo kahden päivän
aikana riittävän monta kertaa mainittu se haaste,
joka Pääkaupunkiseudulla on olemassa palvelujen
turvaamiseksi. Itse haluan uskoa siihen, että kun tehdään
selvitys yhteisöveron merkityksestä tällä seudulla,
huomataan, että kunta—valtio-suhteen muutokset
tässä ovat tarpeettomia, ja palataan siinä asiassa
päiväjärjestykseen. Katsotaan hyvin tarkasti,
mikä merkitys yhteisöveroilla tässä kokonaisuudessa
on. Mutta parempi on tutkia ennen kuin hutkitaan. Jos tämän
jälkeen vielä ongelmia löytyy, sitten
varmasti meillä kaikilla tässä salissa
on oikeus arvostella rajusti sitä, mitä hallitus
aikoo tehdä. Itse kyllä uskon siihen, että hallitus
ymmärtää sen haasteen, joka tällä seudulla
palvelujen turvaamiseksi on.
Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen
Arvoisa herra puhemies! Ed. Hiltunen aiemmin käytti
täällä erittäin asiallisen puheenvuoron
ja oli syystä huolissaan kuntataloudesta. Tilanne on Helsingin
osaltakin vaikea. Olen vakuuttunut siitä, että tämä hallitus
tulee huolehtimaan niin helsinkiläisistä kuin
kaikista muistakin suomalaisista niiden taloudellisten puitteiden
ja realiteettien vallitessa, mitä on olemassa. Helsingin
tilanteesta on syytä olla huolissaan, mutta on myöskin
rehellisyyden nimissä muistettava, että meillä on
lukuisa joukko kuntia, joissa tilanne on yhtä huono, monissa
jopa huonompikin.
Kokonaisuutena täytyy sanoa se, että Helsingin
tilanne onneksi jonkin verran helpottuu ensi vuonna, koska tasausmaksu
alenee selvästi Helsingin osalta ensi vuonna ja se parantaa
jo yksistään tilannetta. Tänä päivänä valtioneuvosto
istunnossaan teki päätöksen, asiakasmaksuasetusten
muutoksen, korjauksen, joka merkitsee 26 miljoonan euron lisätuloa
kunnille hoitomaksuina. Aikaisemmin siinä oli tapahtunut
ilmeisesti inhimillinen erehdys, ja se korjattiin nyt sitten valtioneuvoston
toimesta. (Ed. Zyskowicz: Mitä, rokotetaanko sairaita?)
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Hallitusohjelma ei pidä sisällään
niiden lupausten täyttämistä, jotka silloinen
kansanedustajaehdokas ja nykyinen pääministeri
Jäätteenmäki helsinkiläisille äänestäjille
antoi. Vielä vaaliyönä hän Iltalehden
mukaan sanoi seuraavaa: "Kuntien yhteisövero-osuuden lisäämisestä" — ministeri
Manninen, lisäämisestä — "neuvotellaan
hallitusneuvotteluissa, ja se tietää Helsingille
hyvää." Näin sanoi pääministeri
Jäätteenmäki vielä vaaliyönä.
Hallitusohjelmassa ei ole mitään hyvää tältä osin
odotettavissa Helsingille eikä muillekaan kunnille, jotka odottavat
ja odottivat, että niiden osuus yhteisöveron tuotosta
nousisi.
Ed. Vapaavuori kysyi, oliko sosialidemokraattien osalta kyse
halun vai kyvyn puutteesta, kun annoitte hallitusohjelman käsitellä näin
rankalla tavalla Pääkaupunkiseudun kuntia. Odottaisin
tähän vastausta sosialidemokraattien ministeriryhmän
johtajalta ministeri Kalliomäeltä.
Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki
Puhemies! Yhteisöverosta näyttää nyt
nousevan, kokoomuksen taholta ennen kaikkea esiin nostettuna, vähän
omituinen asia. Siihenhän liittyy merkittäviä ongelmia.
Siinä on ollut elinkeinopoliittista kannustinta, mutta
sen riippuvuus suhdanteista on niin voimakas, että kunnat
ovat, myös suuret kunnat, joutuneet sen vuoksi ongelmiin.
Minusta on järkevää tässä tilanteessa
arvioida tulevaisuutta tavalla, jossa tämä riippuvuus
voitaisiin poistaa, ja etsiä ehkä sellaista mallia,
jossa kuntien valtionosuuden määräytymisen
perusteet sisältäisivät elinkeinopoliittisen
kannustimen ja silti olisi poissa tämä yhteisöveron
suhdanneriippuvuudesta aiheutuva ongelma. Malleja löytyy,
esimerkiksi sen tyyppinen malli, jossa valtionosuus määräytyy
yksityisen sektorin työpaikkojen määrän
mukaisesti, jolloin kannustavuus olisi olemassa ja myöskin työllisyysvaikutus
olisi merkittävä. Mutta kaikki nämä kannattaa
selvittää, ennen kuin kovin suurella äänellä täällä melskataan
asiasta.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kyse on siitä, että edellisen
eduskunnan aikana teimme kaikki yhdessä ja yksimielisesti
sellaisia ratkaisuja kunta—valtio-suhteessa, jotka kohtelivat
kaltoin Pääkaupunkiseudun kuntia, muun muassa
Helsinkiä. Se oli sitä Robin Hood -politiikkaa,
jonka uskoimme ja ajattelimme silloin olevan perusteltua. Ennen
vaaleja oli hyvin tiedossa se, että lopputulos oli kohtuuton
muun muassa Helsingin kannalta, ja sen vuoksi Helsingissä ehdokkaana
ollut Anneli Jäätteenmäki lupasi julkisuudessa
helsinkiläisille, että tähän
tilanteeseen tulee korjaus ja että Helsingin osuus yhteisöveron
tuotosta ja tietysti muidenkin kuntien osuus yhteisöveron
tuotosta nousisi. Nyt kun hallitusohjelmassa ei mitään
tällaista ole, ei voi olla kovin yllättynyt siitä, että keskusta
petti tämän lupauksen helsinkiläisille,
mutta siitä voi olla yllättynyt, että Helsingin
viime vaaleissa suurin puolue, sosialidemokraatit, oli
valmis hyväksymään hallitusneuvotteluissa
tämän ratkaisun.
Mitä tulee ministeri Kalliomäen ilmoittamiin selvityksiin
järkevimmistä malleista, niin ei sinänsä sellaisia
selvityksiä kohtaan voi olla kellään
mitään vastaansanottavaa, mutta kokemus on opettanut,
että ne muutokset, jotka näiden selvitysten jälkeen
tehtäisiin, eivät yleensä ole kohdelleet
esimerkiksi Pääkaupunkiseudun kuntia lainkaan
oikeudenmukaisesti ja kohtuullisesti. (Ed. Skinnari: Niinistö oli
Helsingistä!)
Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Sen, mitä ministeri Kalliomäki
sanoi tästä järjestelmästä,
voi tietysti tulkita myös positiivisesti. Mutta Helsingin
kannalta nyt on joka tapauksessa selvää, että ennen vuotta
2005 ei ole ilmeisesti odotettavissa mitään helpotusta
siihen tilanteeseen, mikä Helsingissä tällä hetkellä on.
Ministeri Hyssälä jo hallituksen nimissä lupasi
siirtää Pääkaupunkiseudulta
sosiaali- ja terveystoimen valtionosuuksia vanhusvaltaisiin kuntiin.
Olisi mielenkiintoista tietää, onko tämä koko
hallituksen linja vai ministeri Hyssälän yksityisajattelua.
Tämä on sillä tavalla ongelmallista,
että tässä ehkä kuvitellaan,
että voidaan näin estää muuttoliikettä Pääkaupunkiseudulle,
mutta niin ei tapahdu. Sen sijaan tämä tilanne
tulee johtamaan jyrkkään segregaatioon Pääkaupunkiseudulla, jossa
Helsingin asujaimisto alkaa slummiutua. Tämän
torjumiseksi Helsingin on pakko ryhtyä puolustuksellisiin
toimenpiteisiin, ja se tarkoittaa jyrkkää muutosta
Helsingissä tällä hetkellä valmisteltavaan
asunto-ohjelmaan. Jotta tätä muutosta ei jouduttaisi
tekemään turhaan, Helsingin on saatava joku selvyys
siitä, miten sitä tullaan jatkossa kohtelemaan,
koska jos tätä selvitystä ei tule, niin
ainakin minun helsinkiläisenä päättäjänä on
pakko muuttaa meidän asunto-ohjelmaamme ja erittäin
radikaalisti.
Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki
Puhemies! On hyvä, että tässä päästään
pikkuhiljaa asiaan, ettei vain jankuteta sitä, että yhteisövero
sorsii Helsinkiä. Näin on tapahtunut, mutta kysymys
kuuluu myöskin sillä tavalla, kumpi tässä halutaan,
yhteisöverouudistus vai valtionosuuslainsäädännön
uudistus, jossa tämä yhteisövero-ongelma poistetaan.
Minusta tämä jälkimmäinen asia
on se, mihin kannattaa keskittyä nyt, ja kannattaa miettiä ratkaisua
siltä pohjalta.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Suomi on todella syytä saada uuteen
nousuun, niin kuin pääministeri Anneli Jäätteenmäen
hallituksen ohjelman otsikko toteaa, ja tässä nousuun
nostamisessa on hallitusta syytä tukea ja myös
tietysti rohkaista.
Kuitenkin hallitusohjelman monet hyvät linjaukset on
etukäteen kahlehdittu ja hallitusohjelmasta puuttuu konkreettisuus
niiden hyvien linjauksien toteuttamiseen. Se on tapahtunut täällä paljon
puhutun menosäännön avulla, jolloinka
jo ennakkoon lyödään lukkoon ja kiinni
rautaisen panssarin tavoin menot vuoteen 2007. Näin nuo tässä hallitusohjelmassa
mainitut hyvät linjaukset, tahdonilmaukset, jäävät
toteutumatta.
Erityisen ongelmallinen tämä tilanne on terveyden-
ja sairaanhoidon alueella Kansallisen terveysohjelman toteuttamisessa.
Sen rahoittamisesta ei hallitusohjelma kerro mitään
konkreettista.
Samoin eläkeläisten tilanne on ongelmallinen.
Hallitusohjelma ei tunne eläkepolitiikkaa huolimatta siitä,
että 12 riviä tästä on kirjoitettu tuollaisen
otsakkeen alle. Aikaisemmin pääministerin puolue
muisti varsin aktiivisesti eläkkeiden huonon tilan, eläkeläisten
huonon tilan, lääkkeiden kalleuden, kansaneläkkeen
pohjaosan leikkaamisen. Nyt hallitusohjelma, vaikka onkin pääministeri
Anneli Jäätteenmäen nimeen kirjoitettu,
ei näitä asioita käsittele. Muun muassa
lääkekorvauksista ei todeta sitä, miten
uudistus tulisi toteuttaa, puhutaan vain lääkekorvausuudistuksesta.
Myös ympäristön- ja luonnonsuojeluun
liittyvä rahoitus jää tuon mainitun menosäännön vuoksi
pahasti ilmaan huolimatta siitä, että ympäristönsuojelun
kohdalla on paljon myönteisiä tavoitteita todettu.
Köyhyys piti syrjäyttää,
ei pienituloisia ihmisiä. Näin todellakin ne puheet
ja ajatukset, jotka olivat ennen 16:tta maaliskuuta, eivät
nyt tässä hallituksen ohjelmassa ole päässeet
konkretisoitumaan. Toimeentulotuen 7 prosentin omavastuu keppinä köyhille
on edelleenkin jäljellä. Hallitusohjelma ei sitä poista.
Suurten tulojen verotuksen helpottamiseen hallitus on sitä vastoin
valmis, erityisesti pääomatulojen verotuksen keventämiseen.
Verotuksen osalta hallitus on Ollilan Nokia-linjalla. Rikkaita siis
muistetaan, köyhät unohdetaan. Ovatko valtiovarainministeriön
virkamiehet jälleen päässeet niskan päälle?
Asuntotuotannosta keskusteltiin viime vuoden lopulla ja tämän
vuoden alussa erittäin aktiivisesti. Aravan tulevaisuudesta
puhuttiin. Nyt hallitusohjelma tyytyy toteamaan tästä yleistä. Aravajärjestelmä säilytetään,
mutta sen kehittämisestä ei yksityiskohtaisesti
paljoa sanota, asukkaiden oikeuksista ei sitäkään
vertaa.
Todellakin, arvoisa puhemies, tämä kritiikki, mitä on
esitetty tässä salissa tuon menosäännön suhteen
ja monien toivomusten ja toiveiden sekä toisaalta rahoituksen
puuttumisen välistä epätasapainoa kohtaan,
on ollut perusteltua.
Ympäristön kohdalta haluaisin muutaman sanan
todeta. Hallitusohjelman Ympäristöpolitiikka-osuuden
tavoitteita voi sitä vastoin edelleenkin tukea ja pitää hyvinä.
"Tavoitteena on Suomen aseman vakiinnuttaminen korkeasta ympäristönsuojelun
tasosta tunnettuna tieto- ja osaamisyhteiskuntana, jonka kilpailukyky
perustuu ekologisesti kestävän kehityksen ehdot
täyttävään kulutukseen ja tuotantoon",
toteaa hallitusohjelma. Samoin kannustetaan Suomea kiitettävällä tavalla
toimimaan kansainvälisesti ympäristöarvojen
korostajana kansainvälisessä kaupassa. Hallitusohjelma
kehottaa Suomea tukemaan vahvan YK:n ympäristöjärjestön
perustamista. Myös Kioton pöytäkirjan
velvoitteet ovat hallitusohjelmassa, ja pääministeri
mainitsi nämä omassa puheenvuorossaan.
Itämeren suojelusta on hallitusohjelmassa varsin laaja
kappale. Siinä puhutaan varsin monesta asiasta. Myös öljy-
ja kemikaalikuljetukset muistetaan mainita, talvimerenkulun tekniset
määräykset. Positiivisena, konkreettisena
asiana on toki huomattava öljyntorjuntaan soveltuvan monitoimijäänmurtajan
hankkiminen.
Öljyntorjunnan osaamiskeskuksesta on maininta. Meriturvallisuuskeskus
tarvitaan ja se pitää perustaa. Tässä hallitusohjelmassa
on turhan löysästi todettu vain mahdollisuudet
selvittää tämän osaamiskeskuksen,
tässä tapauksessa öljyntorjunnan osaamiskeskuksen,
perustamista.
Itämeren alueelle, erityisesti Suomenlahdelle, perustettava
ja laajennettava merellinen talousalue on jäänyt
maininnatta. Sitä ei siis mainita hallitusohjelmassa. Kuitenkin
nimenomaan se antaisi Suomelle mahdollisuuden vaikuttaa meriturvallisuuteen,
puuttua öljy- ja kemikaalipäästöihin.
Se on siis välttämätön, ja se
tulee saada aikaan. Valmisteluja, mitkä ovat meneillään,
on syytä edelleenkin nopeuttaa.
Johannesburgin kokouksen toimenpideohjelma todetaan myös
Ympäristöpolitiikka-osiossa. Tämä on
toki hyvä asia. Ohjelma kestävien tuotanto- ja
kulutustapojen toteuttamiseksi on kirjattu hallitusohjelmaan, mutta
ei mielestäni kyllin sitovalla tavalla. Tämä ohjelma
on tärkeä. Se on Suomen nimissä viety
eteenpäin Euroopan unionissa ja myös Johannesburgissa
saatu Euroopan unionin toimesta mukaan tähän tavoiteohjelmaan.
Hallitusohjelman maininta ekologisesta verouudistuksesta, jolla
vähennetään uusiutumattomien luonnonvarojen
käyttöä, ympäristöhaittoja jne.,
on tärkeä asia, mutta sitäkään
ei ole konkretisoitu. Se olisi pitänyt tehdä,
ja pitäisi varmasti mahdollisimman nopeasti hallituksen
ilmoittaa, mitä se on.
Yksityiskaatopaikkojen saaminen kaatopaikkamaksun piiriin ei
sitävastoin ole mahtunut hallitusohjelmaan. Tämä on
ilmeinen miinus ja puute. Myönteistä sitä vastoin
on, että eläinsuojelu mainitaan hallitusohjelmassa.
Varsinaisista keinoista, joilla eläinsuojeluvalvontaa ja
rikosseuraamuksen käyttöönottoa tehostetaan,
ei yksityiskohtaisemmin todeta, mutta uskon, että hallitus
tätä asiaa vie eteenpäin.
Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan Ympäristöpolitiikka-osiossa
on paljon asiaa, laajoja, tärkeitä asioita, mutta
nimenomaan niiden konkretisoiminen on avainkysymys, ja tuo menosääntö ei
saa sitten olla esteenä siinä, kun niitä aletaan
toteuttaa. Todellakin oletan ja toivon, että nämä hyvät
päämäärät ympäristön
puolella voidaan yhteistuumin tässä eduskunnassa
viedä eteenpäin ja toteuttaa.
Simo Rundgren /kesk:
Arvoisa puhemies! Tämä hallitusohjelma, jota
Suomen keskusta on nyt ollut yhtenä kolmesta hallituspuolueesta
laatimassa, on ensimmäinen hallitusohjelma, jota keskusta
on ollut sen suuren laman jälkeen tekemässä.
Ahon hallitus joutui hätätilahallituksen rooliin,
toimimaan ikään kuin palokuntana. Silloin tietysti
ulkoiset tekijät olivat aiheuttaneet sen, että oltiin
sellaisessa tilanteessa kuin oltiin, mutta kyllä niillä hallitusohjelmilla,
joita sitä ennen oli tehty ja joita tätä hallitusohjelmaa
aikaisemmin on tehty, on suuri merkitys, niin että kyllä siinä keskustelussakin,
mitä me täällä käymme,
me olemme ydinasiassa tietysti kiinni.
Nytkin, huomaamme sen täällä, puhutaan
siitä, että tätä hallitusohjelmaa
tehdään tilanteessa, jossa on edessä taloudellinen
taantuma. Tosin se oli tietenkin aivan toista luokkaa silloin, kun
keskusta oli edellisen kerran tällaista hallitusohjelmaa
laatimassa. Nyt on monia patoutuneita uudistustarpeita, joita pitäisi
toteuttaa tässä taloudellisessa tilanteessa, jotta
yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus tässä maassa
voisi toteutua ja edistyä.
Arvoisa puhemies! Tämä hallitus on minun mielestäni
todella edistyksellinen tasa-arvohallitus. Olemme ehkä liian
nopeasti ohittaneet sen, että tässä on
tehty historiaa nyt Suomessa. Meillä on ensimmäisen
kerran naispääministeri johtamassa hallitusta,
ja meillä on sukupuolinen tasajako tässä hallituksessa.
Hallituksen toimintaa tietysti arvioidaan sen tekojen perusteella,
eikä sen arviointi tällä kertaa vielä olekaan
käsillä, vaikka siltä jo tässä opposition
hyökkäyksen kohteena olevasta hallituksesta on
varmasti tuntunut, että jo nyt arvioidaan tekojakin. Olen
iloinen siitä, että juuri Suomen keskustan johdolla on
tällainen edistyksellinen tasa-arvohallitus saatu aikaan.
Taantumuksen voimia tuntuu olevan täällä sekä oikealla
että vasemmalla näistä puheenvuoroista
päätellen tässä eduskunnassa. Keskusta
on ottanut edistyksen viirin käteensä, haluaisin
niin sanoa, kun on lähtenyt johtamaan tässä tilanteessa
tällä tavalla tätä hallituspolitiikkaa
eteenpäin.
Arvoisa puhemies! Tämä kansakunta on kasvanut
historiansa saatossa siihen, että isänmaan menestys
rakennetaan työllä, yrittämisellä ja
yhteisvastuulla. Hallituksen ohjelma lähtee siis liikkeelle
oikeasta päästä, kun se korostaa työn
ja yrittämisen merkitystä. Yhteisvastuu puolestaan luo
sen tukevan henkisen ilmapiirin tähän maahan,
jotta yrittämisen riskejä rohjetaan ottaa ja uusia
työmahdollisuuksia syntyy myös kansan syville
riveille. On todella syytä toivoa, että koko hallitus
ja kaikki sen ministeriöt ovat sisäistäneet tämän
hallituksen johtoajatuksen. Yrittäjyysohjelma, työllisyysohjelma
ja tietoyhteiskuntaohjelma tulevat onnistuessaan luomaan edellytykset
kilpailukykymme parantamiseksi tulevaisuudessa. Suomalainen haluaa
tehdä työtä, suomalainen on suorastaan
työhullu, kunhan olosuhteet vain antavat hänelle
mahdollisuuden ponnisteluun. Tässä meillä on
suuri vastuu, että nuorisomme ei menetä tätä tekemisen
ja tuloksiin pyrkimisen tahtoaan ja ihannettaan. Hallitusohjelma
lähtee kunniakkaasti siitä, että luomalla
kannustavat olosuhteet ja vetoamalla kansalaisten parhaimpiin henkisiin
ominaisuuksiin saadaan myös tämän kansakunnan
talous uuteen nousuun. Siis työ, yrittäminen ja
yhteisvastuu ovat todella kestäviä avainkäsitteitä,
kun luodaan edistyksellistä hallituspolitiikkaa tuleville
vuosille.
Tästä työn ja yrittämisen
kohdasta yksi konkreettinen asia vain, joka siihenkin liittyy, joka
on nostettava pienenä yksityiskohtana esiin. Arvoisa puhemies!
Edellinen hallitus sitoutui siihen, että luonnon lohi saa
elää tässä maailmassa, myös
Suomen vesissä. Sen täytyy päästä viettämään
häitään pohjoisen vapaisiin, puhtaisiin
jokiin. Siitä on nyt maininta hallitusohjelmassa, ja nyt
on todella tärkeätä, että hallitus
pitää myös huolen, että käytännössä tämä yksityiskohta
tulee toteutumaan.
Hallitus tuntuu käsittävän myös
sen yhteyden, mikä on hallituksen toimenpiteiden ja perheiden hyvinvoinnin
välillä. Pitkästä aikaa lapsiperheet saavat
nyt sekä suoraa aineellista tukea että kohennusta
palveluihin. Lapsilisien korotus, huomion kiinnittäminen
pienten koululaisten aamu- ja iltapäivähoidon
kohentamiseen on selvä osoitus tästä,
että hallitus rakastaa lapsiakin, ymmärtää lapsiperheiden
vaativan tilanteen tässä kiihkeässä ajassamme.
Ei kannata väheksyä kotihoidon tuen korotuksen
merkitystä lapsiperheiden kohdalla. On selvää,
että tasapainoisen väestökehityksen kannalta
näihin rohkaiseviin toimenpiteisiin olisi tullut ryhtyä jo
vuosia vuosia sitten. Kyllä minä silti uskon,
että lapsiperheet hymyilevät katsellessaan Anneli
Jäätteenmäen hallitusta, toteavat, että tässä suhteessa
se tekee oikeita toimenpiteitä.
Kun tulen tähän saliin kauimpaa pohjoisesta, arvioin
ohjelmaa myös aluepolitiikan kannalta. Ohjelmassa luvataan
kaventaa eroja alueiden kehittämisedellytyksissä ja
arvatenkin vaikuttaa näin muuttoliikkeeseen ja väestörakenteeseen, jotta
maan kehitys olisi tasapainoisempaa kuin menneinä vuosina
on ollut. Alue-erojen tasaamisessa on yhtäältä käytettävä määrätietoisesti
hallituksen käsissä olevia selkeitä aluepoliittisia
toimenpiteitä, toisaalta uskottava lujasti yrittäjyyden
työtä ja toimeentuloa luovaan vaikutukseen.
Hallituksen on syytä olla ennakkoluuloton kehittäessään
Pohjois- ja Itä-Suomea koskevia alueohjelmiaan ja niistä nousevia
toimenpiteitä. Niin sanotulla hajasijoittamisella on aina
merkitystä, sillä se tuo maakuntiin mukanaan aina myös
henkisiä kehityspanoksia, jos nyt osaavia ihmisiä voidaan
noin luonnehtia. Varmalta näyttää myös
se, että koulutettuihin avaintehtäviin tullaan
saamaan osaavaa väkeä vain siten, että kehitetään
jonkinlainen syrjäseutuvähennysjärjestelmä,
jolloin nyt taantuvilla alueilla voidaan saada verohelpotuksia valtionverotuksesta.
Valtiontalous ei menetä tällaisissa ratkaisuissa
suuria, mutta maakuntien tulevaisuuden kannalta pienilläkin
toimenpiteillä saattaa olla ratkaiseva merkitys.
Usko tulevaisuuteen ja toivo heräävät
aina siellä, missä on jotakin konkreettista, mihin
tarttua. Jos hallitusohjelmaan kirjattu tahtotila aluepolitiikan
osalta muuttuu käytännön toimenpiteiksi,
hymyilee myös muutaman kasvukeskuksen ulkopuolelle jäävä Suomi-neitomme
ja toteaa, että tässäkin suhteessa Jäätteenmäen
hallitus on edistyksellinen hallitus.
Tähän Helsinki-keskusteluun vain lyhyt kommentti
siitä, että kyllä ovat kuulkaa kymmenen vuotta
jo kymmenet, sadat, kunnat riutuneet olemassaolon rajalla ympäri
Suomea. Ei tämä ole mitenkään
yhden kaupungin ongelma, mistä tässä on
puhuttu. Se on hyvin monen muun kaupungin ja kunnan ongelma ollut
jo pitkään.
Arvoisa puhemies! Sitten kolmas kohta: Hallitusohjelmassa on
lyhyt kappale otsikolla Köyhyyden ja syrjäytymisen
ehkäisy. Todellinen edistys on aina tullut lihaksi siellä,
missä hyvin tai edes kohtuullisesti pärjäävät
ihmiset ovat alkaneet tuntea yhteisvastuullisuutta köyhien
ja syrjäytyneitten osan suhteen. Suomalainen yhteiskunta
tahtoo yhä kantaa sivistyneen yhteiskunnan nimileimaa.
Se on rehellistä ja mahdollista vain, jos olemme syvällisesti
sisäistäneet sen periaatteen, että yhteiskunnan
todellinen sivistystaso mitataan aina sillä, miten se kohtelee yhteisönsä heikoimpia
jäseniä.
Arvoisa puhemies! Yksi konkreettinen asia vielä lopuksi.
Olisi ollut todella merkittävää, että tuossa
pienten eläkkeiden korotuksen kohdalla olisi numeron kuusi
sijalla ollut numero neljä elikkä olisi lähdetty
liikkeelle jo vuonna 2004. Se olisi ollut hyvin tärkeätä.
Jukka Roos /sd:
Arvoisa herra puhemies! Kun nyt neljännen kerran varsinaisesti
olen tässä salissa, kun hallitusohjelmia on tehty,
niin itse asiassa mielestäni tämä tilanne
ei ole kovin paljoa muuttunut. Se kuuluu tietysti parlamentarismiin,
että aina niitä, jotka hallitusvastuun ottavat,
kritisoidaan ja niitä ohjelmia kritisoidaan. Näin
kai tämän elämän sitten tulee,
varsinkin tämän poliittisen elämän,
jatkuakin.
Voin kuitenkin sanoa sillä tavalla, että itse kuulun
niihin punamultamiehiin, jotka eivät kuitenkaan epäile
tätä asiaa, etteikö tätä yhteistyötä voitaisi
rakentaa. Olen saanut elää semmoisia aikoja elämässäni
tuossa 60-luvulla, kun ruvettiin rakentelemaan yhteiskuntaa tällä voimalla
ja näillä kokoonpanoilla tehtiin tavallaan yhteiskunnan
peruspilarit, kun tehtiin työeläkejärjestelmä,
peruskoulujärjestelmä, terveyskeskusjärjestelmä,
monet monet hyvin toimivat järjestelmät, jotka
rakennettiin yhteistyössä sosialidemokraatit—keskusta.
Järjestelmät ovat kestäneet tähän
päivään asti, joskin ovat välillä olleet
hyvin kovilla koetuksilla.
Mutta puutun ihan kahteen kolmeen olennaiseen asiaan, jotka
minun mieltäni askarruttavat tässä asiassa
ja varmasti meitä kaikkia. Erityisesti haluan kiinnittää huomiota
työpolitiikkaan. Minusta on kunniakasta, että hallitus
on asettanut tavoitteekseen 100 000 uuden työpaikan
synnyttämisen näissä olosuhteissa, missä selkeästi tiedetään,
että haasteet ovat kovat, koska esimerkiksi metalliteollisuudessa
on selkeästi kovat paineet työvoiman vähentämiseen.
Meillä on 20 000 akateemisesti koulutettua ihmistä tälläkin
hetkellä työttömänä,
ja ongelmat eivät ole helppoja. Jotain tietysti pitää tehdä.
Minusta tässä tilanteessa ja tässä kehitysnäkymässä ratkaisevassa
asemassa on ennen kaikkea tietysti yritykset, mutta myös
työvoimatoimistot ja niiden henkilökunnat. Mielestäni
henkilökuntaa tulisi olla riittävästi
ja ennen kaikkea oikein kohdennettuna, jotta yritysten tarpeisiin
pystyttäisiin vastaamaan tehokkaasti. Henkilöstön
koulutukseen pitäisi satsata tavoitteena ammattitaidon
lisääminen, ja tarvittaessa pitäisi voida
käyttää myös osaavaa asiantuntijapalvelua,
koska sitä aika usein tarvitaan. Mielestäni kansalaisilla
tulisi olla oikeus saada tätä tasavertaista ja
niin sanottua ammattitaitoista palvelua ympäri Suomen,
koska työttömyys kuitenkin koettelee joka puolella.
Työvoimatoimistojen tulisi myös ammatillisesti
hankkia työllisyyskursseja huomioiden nimenomaan ne tarpeet,
jotka teollisuudella kullakin alueella on. Ei ole mielestäni
kenenkään edun mukaista, että me koulutamme
ihmisiä ikään kuin tavallaan kaunistaaksemme
työttömyystilastoja, vaan koulutuksen pitäisi
olla erittäin tarkkaa ja hyvin kohdennettua.
Sitten meillä on tiettyjä erityisryhmiä:
vammaiset, maahanmuuttajat, muut tämmöiset, joihin
mielestäni tämänhetkisillä työvoimaresursseilla
ei ole mahdollisuuksia vastata. Kun satun olemaan semmoisesta paikasta,
mihin tulee paljon maahanmuuttajia, Perniö-nimisestä kunnasta,
niin tiedän, että maahanmuuttajien joukossa on
paljon hyvin korkeastikin koulutettuja ihmisiä. Minusta
olisi aika fiksua ja osaavaa, jos me osaisimme käyttää näiden
ihmisten koulutusta hyödyksi. Arvostan kaikkia töitä,
mutta ei korkeasti koulutettujen ihmisten välttämättä tarvitsisi
olla asianpesijöinä, sairaaloissa, ihan tämmöisissä pienemmissä hommissa,
vaan pitäisi löytää tehtäviä näille
ihmisille. Onhan meillä tällä hetkellä esimerkiksi
huutava pula lääkäreistä monessakin
paikassa. Pitäisi katsoa, miten me voisimme yhteistyössä nimenomaan
työvoimapoliittisin keinoin toimia tässä asiassa.
Sanon pari sanaa sosiaali- ja terveyspalveluista. Julkisten
sosiaali- ja terveyspalvelujen on oltava kansalaisten saatavilla
tasa-arvoisesti ja oikea-aikaisesti. Jokaiselle tulisi taata olevat
terveyspalvelut julkisin verovaroin rahoitettavina palveluina. Minusta
on kohtuutonta, osittain voisiko sanoa itsekin kokeneena varsin
vakavan sairauden, se että meillä on semmoisia
tilanteita, jopa kunnat antavat ohjeita, että ei voida
antaa tiettyjä terveyspalveluja niiden kalleudesta johtuen
ja pannaan esimerkiksi lääkärit sellaisen
tilanteen eteen, että lääkärit
joutuvat ratkaisemaan, kenelle annetaan, kenelle ei, sen vuoksi, että hoidot
ovat niin kalliita. Minun mielestäni kaikkien näiden
kalliiden ja merkittävien hoitojen hoitovastuun pitäisi
keskitetysti olla valtiolla ja valtion pitäisi huolehtia
siitä asiasta niin, että ne myös tasapuolisesti
kohdentuvat silloin, kun niitä tarvitaan.
Ed. Rundgren sanoi osuvasti ja hyvin köyhyydestä ja
syrjäytymisestä. Me aika usein puhumme nimenomaan
köyhistä ja syrjäytyneistä ihmisistä varsinkin
sunnuntaipuheissa. Me hyvin tiedämme, että tämä on
kipeä ongelma, tosi kipeä ongelma, niille ihmisille,
jotka työttömyyden tai jonkun muun syyn vuoksi
ovat ajautuneet tästä yhteiskunnasta ulos, ennen
kaikkea pitkäaikaistyöttömille ihmisille.
Se koskee hyvin raskaasti myös pitkäaikaistyöttömien
ihmisten perheitä, siis lapsia ja kaikkia muita, koska
jokainen tietää, että tämä yhteiskunta
on rakennettu sellaiseksi, että täällä tarvitaan
rahaa, jos täällä meinaa pärjätä.
Ainakin jonkun näköinen minimitoimeentuloturva
pitää ihmisellä olla, jotta voi hoitaa
velvoitteensa, voi asua ja elää ja olla.
Lapsiperheet on myös yksi hyvä asia, johon mielestäni
hallitus on hyvin kiinnittänyt huomiota. Toivottavasti
tämä myös toteutuu, koska minusta olisi
hyvä, että esimerkiksi lasten aloittaessa koulunkäyntinsä perheillä olisi
mahdollisuus tarvittaessa työelämässä jonkun
näköisiin joustoihin. Perustelen tätä puhtaasti
sillä, että meidän työelämämme
on niin paljon muuttunut, että meillä ei ole enää semmoisia
seitsemästä neljään työsuhteita,
vaan meillä melkein kaikki työsuhteet ovat omalla
tavallaan epätyypillisiä.
Vielä tämmöisestä 40-luvulla
syntyneistä kavereista kuin minä 80 prosenttia
sai vakituisen työpaikan. 70-luvulla syntyneistä nuorista
ihmisistä 30 prosenttia saa vakituisen työpaikan,
ja nekin ovat epätyypillisiä. Ihmiset menevät
yöllä ja tapaavat toinen toisiaan milloin tapaavat.
Minusta silloin olisi erittäin tärkeää,
että me voisimme työelämää sillä tavalla
kehittää, että lapsiperheet voisivat
joustaa elämässään, kun kuitenkin pitäisi
käydä töissä, jos pyritään
työttömyyttä nujertamaan. Tähän
todella toivon hallitukselta vahvaa ja voimakasta panostusta.
Vielä sanon työttömyydestä,
että työllisyysasteen kohottamiseksi ja työttömyyden
aiheuttaman syrjäytymisen ehkäisemiseksi työllisyyttä hoitavien
ihmisten ja viranomaisten rooli tulee ennen kaikkea tosi tärkeäksi.
Alueellisen yhteistyön merkitys ja pienien työllisyyttä hoitavien
viranomaisten voimien yhdistämistä pitäisi
korostaa sillä tavalla, että meillä olisi
jonkunlaisia yhteispalvelupisteitä, joissa mahdollisimman
monen viranomaistahon olisi mahdollisuus olla mukana asiantuntijoina
ja palvelujen tuottajina. Minusta tämäntapaista
järjestelmää pitäisi jotenkin kokeilla,
että ihmistä ei jumputettaisi paikasta toiseen,
aina erilaisen ihmisen tykö. Toinen ei tiedä siitä asiasta
mitään, mitä on puhuttu tunti takaperin
tai puhumattakaan edellisenä päivänä.
Kuntouttavaan toimintaan pitäisi ohjata rahaa ja henkilöresursseja.
Kuntouttavan työtoiminnan pitäisi olla sillä tavalla
järkeenkäypää ja niin houkuttelevaa,
että se johtaisi pysyvään työllistymiseen
eikä missään tapauksessa semmoiseen tilanteeseen,
että ollaan taas jossakin toimeentulotukiurassa. Minusta
kuntouttavan toiminnan tarkoitus on se, että ihminen myös
saa itselleen työtä, pystyy elättämään
itsensä ja pystyy sillä tavalla elämään
normaalia elämää.
Se, mistä minä olen todella tyytyväinen,
jos se vielä joskus toteutuu, kun hallitusohjelmaa olen lukenut,
on se, että pysyvästi työkykynsä menettäneiden
ihmisten työkyky tulisi arvioida uudelleen ja ohjata heidät
asianmukaisten eläkejärjestelmien piiriin. Meillä on
tällä hetkellä työttömyystilastoissa
valtava määrä ihmisiä, jotka
varmasti ovat väärässä paikassa,
ja ennen kaikkea minusta se on myös ihmisarvokysymys sillä tavalla,
että on ihan turha roikuttaa reilusti yli 60-vuotiasta
sairasta ihmistä jossakin tuolla ja käyttää häntä silloin
tällöin työvoimatoimistossa. Kun niin
työvoimaviranomaiset kuin hän itsekin tietävät,
että paluuta ei enää ole työelämään,
silloin pitäisi kyllä tehdä selkeitä ratkaisuja
ja katsoa, miten mennään.
Sanon vielä yhden asia. Nykyisellään
nuoret kouluttautuvat haluamiinsa ammatteihin ja valmistuttuaan
etsivät työtä, joka poikkeuksetta on pätkätyötä.
Meillä on nuorille tarjota monenlaisia koulutusväyliä,
mutta sitten joskus kysyy, vastaavatko ne todella niitä nuorten
mieltymyksiä, kun he nuorina ihmisinä joutuvat
tekemään ratkaisuja ja etsimään
itsellensä ammattia. Minusta tuntuu vähän
siltä, että meillä on syntynyt semmoinen
paine, että kaikkien pitäisi opiskella paljon,
kaikkien pitäisi siis saada mahdottoman hyvä koulutus.
Mitenkään väheksymättä koulutusta
minun mielestäni yhteiskunta on kuitenkin sellainen, että me
tarvitsemme siis ihan normaali-ihmisiä, jotka ovat muurareita,
maalareita, rakentajia, erilaisia ihmisiä, jotka hyvin
omalla toimeentulollaan, niillä töillä,
pystyvät hankkimaan elantonsa ja perheensä elättämään.
On turha kuvitella, että kaikki ihmiset olisivat lukumiehiä,
että kaikista pitäisi tehdä yhteiskunnan
suunnittelijoita. (Puhemies 10 minuuttia!) Tarvitaan ihan käytännön
tekoja ja siihen liittyviä asioita.
Meillä ei ole pulaa tällä hetkellä työstä.
Työtä on vaikka kuinka paljon vaikka vanhustenhuollossa.
Kysymys on siitä, miten me kohdennamme voimavaroja, mihin
me niitä panostamme. Me tarvitsemme monilla alueilla töitä.
Tarvitsemme esimerkiksi merialueillemme erilaisia aluksia, mikä konkreettisesti
on tullut nyt näkyviin. Semmoisilla taantuvilla alueilla,
sanon vaikkapa Uusikaupunki, pitäisi löytää jotakin korvaavaa
teollisuutta. Kun yhtäkkiä tuhat ihmistä saa
esimerkiksi lomautuksen määräämättömäksi
ajaksi, se tietää erittäin vaikeita olosuhteita
siellä monille ihmisille. Kun ne tulevat toistamiseen,
niin ne ovat hankalia.
Minä toivon, että hallitus todella paneutuu näihin
asioihin ja yhdessä voidaan selvittää.
Ahti Vielma /kok:
Arvoisa puhemies! Maakunnasta, Keski-Suomesta, tulevana kansanedustajana
luonnollisesti edellytän, että hallitus harjoittaa
alueelliseen tasapainoon tähtäävää politiikkaa.
Lupauksia ohjelmaan on myös aika laveasti kirjattu. Tavoitteena
on muuttoliikkeen ja väestörakenteen tasapainottaminen
sekä peruspalvelurakenteen turvaaminen koko maassa. Aluehallintoa
ja seudullista yhteistyötä luvataan kehittää ja
maakuntien liittojen roolia vahvistaa voimavarojen suuntaamisessa
jne.
Edellä esitetyt tavoitteet ovat oikeita. Hallitusohjelmassa
ei kuitenkaan riittävän konkreettisesti esitetä toimenpiteitä siitä,
miten nuo tavoitteet savutetaan. On laadittu tavoiteosa, mutta ratkaiseva
toimenpideohjelma puuttuu. Me kaikki olemme varmasti yhtä mieltä siitä,
että esimerkiksi muuttoliikettä ja väestörakennetta
ei pelkillä teoreettisilla päätöksillä voi
ohjailla. Suuret muuttovirrat eteläiseen Suomeen ja aina
Ruotsiin saakka 1960- ja 1970-luvulla kertovat siitä karua
kieltään. Silloin oli muuten punamulta-aika.
Viimein on tiedostettava se tosiasia, että aivan keskeinen
syy muuttovirtoihin on työn etsiminen. Yhteiskuntamme on
pyörinyt jo pitkään huomattavalta osaltaan
väärin päin. Kun ihmisillä ei
ole ollut työtä, verotulopohja on kaventunut ja
sosiaalimenot ovat lisääntyneet. Pahin syöksy tapahtui
90-luvun alussa, jolloin työttömyys kasvoi liki
500 000 työttömään.
Silloin oli muuten pääministerinä Esko
Aho.
Vaikka tilannetta on edellisten hallitusten aikana pystytty
huomattavasti korjaamaan, työttömyys on edelleenkin
maamme pahin ongelma. Sen on myös juuri työnsä aloittanut
hallitus ohjelmassaan tunnustanut ottamalla päätavoitteekseen
hyvinvointiyhteiskunnan kehittämisen työllisyyttä parantamalla
ja työttömyyttä vähentämällä.
En usko kuitenkaan siihen, että nuo tavoitteet hallitusohjelmassa
esitetyillä, sinänsä oikean suuntaisilla
vero- ja elinkeinopoliittisilla ratkaisuilla saavutetaan. Rohkeus
ja poliittinen tahto tilanteen korjaamiseksi loppui hallituksen muodostajilta
kesken jo ohjelmaa laadittaessa. On mielenkiintoista seurata, mitä konkreettisia ratkaisuja
hallitus esittää kuluvan vuoden lisäbudjetissa
ja tulevien vuosien ohjelmissa. Onhan ohjelmassa luvattu muun muassa,
että alueelliseen kehittämiseen osoitetaan riittävät
taloudelliset voimavarat.
Selkeimmät kannanotot hallitus on ilmaissut kuntapolitiikan
osassa hallitusohjelmaa. Siinä on riittänyt jopa
poliittinen rohkeus, kun on yksiselitteisesti todettu, että "Kunnallisten
peruspalveluiden saatavuus ja laatu turvataan koko maassa kohtuullisella
vero- ja maksurasitteella". Tuo lause tulee merkitsemään
valtiolta voimakasta mukanaoloa myös taloudellisessa mielessä,
ja kysyn, miten se aiotaan hoitaa. Hallitus aikoo turvata nuo peruspalvelut
"huolehtimalla toimintakykyisestä ja elinvoimaisesta kuntarakenteesta sekä palveluiden
kestävästä rahoituksesta". Lisäksi
todetaan, että "Kuntien rahoituspohja turvataan ja uusiin
tehtäviin sekä entisten laajentamiseen osoitetaan
riittävät voimavarat".
Kaikki tuo on työnsä aloittavalta hallitukselta paljon
sanottu, ja on erittäin mielenkiintoista nähdä,
kuinka nuo lupaukset lunastetaan. Varoittava esimerkki tältä osin
on kirjattu jo hallitusohjelmaan: "Mahdollistetaan kiinteistöveron
tason korottaminen". Toisin sanoen hallitus lupaa turvata palvelut,
mutta maksattaa osan menoista kunnallisten talousarvioitten kautta
ihmisten asumiskustannuksia nostamalla.
Arvoisa puhemies! Kuntien tulevaisuuden kannalta aivan keskeinen
merkitys on hallituksen lupauksella huolehtia toimintakykyisestä ja elinvoimaisesta
kuntarakenteesta. Ohjelmassa luvataan myös edistää vapaaehtoiselta
pohjalta tapahtuvia kuntaliitoksia. Jälleen kerran on kuitenkin
todettava, että pelkillä toivelauseilla kunnallinen
jaotus ei tule maassamme muuttumaan tarkoituksenmukaisemmaksi. Valtion
tulisi varsinkin niin sanotuille reikäleipäkunnille
tarjota huomattavasti tähänastista enemmän
taloudellista tukea, jotta tarkoituksenmukaisia kuntaliitoksia olisi
aikaansaatavissa. Järkevämmän kunnallisen
suunnittelu- ja rakennustoiminnan sekä palveluiden taloudellisemman
ja toimivamman organisaation kautta nuo varat tulisivat yhteiskunnalle
aivan varmasti takaisin.
Kun "Hallitus asettaa selvityshenkilön tekemään
ehdotuksia Helsingin ja sen lähialueen kuntien seudullisen
yhteistyön kehittämiseksi sekä valtiovallan
osallistumisesta kansallisesti tärkeisiin kehittämishankkeisiin
seudulla", se voisi myös selvityttää tärkeimpien
alue- ja kasvukeskusten tulevaisuutta sekä valtiovallan
osallistumista alueellisesti tärkeisiin kehittämishankkeisiin.
Keski-Suomen alueella tällainen selvitys tuottaisi todellisia
tuloksia sekä kuntien että elinkeinoelämän
ja yksityisten ihmisten kannalta tarkasteltuna. Mikäli
nimittäin samanaikaisesti esimerkiksi Jyväskylän
kaupunki ja maalaiskunta muodostaisivat yhden, lähes 120 000
asukkaan kaupungin, valtion antamat porkkanarahat käytettäisiin
elinkeinoelämän kehittämiseen ja uusien
työpaikkojen luomiseen ja valtio rakentaisi kunnon väylän
Eurooppa 4:n välille Lusi—Vaajakoski, saisi koko
Keski-Suomi sellaisen piristysruiskeen, jota vastaava on aikaisemmin
toteutunut alueen perusteollisuutta rakennettaessa. Koko projekti
olisi toteutettavissa 5—10 vuodessa, siis kaksien valtiopäivien
aikana.
Hallitus aikoo rohkaista kuntia "käyttämään täysimääräisesti
kaavoitus- ja maapolitiikan välineitä riittävän,
kohtuuhintaisen ja laadukkaan asuntotuotannon turvaamiseksi". Lisäksi
se aikoo tehdä selvityksen "uusista mahdollisuuksista rakentamattoman,
sekä kaavoitetun että kaavoittamattoman, maan
rakennuskäyttöön saamiseksi". Menettelytavat
ovat erittäin tuttuja menneiltä ajoilta, punamulta-ajoilta,
jolloin merkittävätkin kunnat tekivät
päätöksen kaavoittaa vain yhteiskunnan
maat. Nuo päätökset merkitsivät asunto-
ja tonttipulaa, asuntojen hintojen nousua, pitkiä rakennuskieltoja
yksityisten mailla sekä asukkaiden siirtymistä joustavampaa
politiikkaa harjoittaviin kuntiin. Miten hallitus ensinnäkin
aikoo kuntia rohkaista? Näyttää siltä,
että se turvautuu pakkokeinoihin ja unohtaa, että vapaaehtoinen
kaupankäynti kuntien ja asukkaiden kesken on aina ollut
paras tapa hoitaa maapolitiikkaa. Valitettavasti vain poliittinen
tahto on aivan liian usein loppunut lähinnä vasemmistopuolueitten
piirissä ja nyt tuo tahto näyttää loppuneen
myös keskustapuolueelta.
Tarja Cronberg /vihr:
Arvoisa puhemies! Jatkan edellisen edustajan aluepoliittista
analyysiä. Vaalitaistelussa aluepolitiikka oli se vedenjakaja,
joka erotti opposition ja hallituspuolueen. Kysymys kuuluukin tänään,
missä näkyy se muutos, jonka olisi pitänyt
olla odotettavissa. Oikeastaan tuntuu aika oudolta, että tässä melkein jo
kaipaa edellisen hallituksen selkeämpää muotoilua.
En olisi uskonut koskaan joutuvani siihen tilanteeseen.
Osaaminen on jatkuvasti aluepolitiikan perusta. Omaehtoista
osaamista tulee kehittää ja sen tulee luoda talouskasvua.
Ongelma on kuitenkin siinä, että osaamisedellytykset
ovat jo nyt vinoutuneet niin, että ei voida puhua osaamisen
tasapainon saavuttamisesta. Puolet maan tutkimus- ja kehittämisrahoituksesta
suuntautuu Pääkaupunkiseudulle. Osaamiskeskusohjelma
on erittäin hyvä asia, mutta myös siitä suuri
osa menee suuriin keskuksiin. Kysymys onkin, miten hallitus aikoo
huolehtia koko maan edellytyksistä hyödyntää teknologia-
ja kehittämisrahoitusta. Käsitykseni on, että se
vaatii voimakasta valtion laitosten hajasijoittamista, ei suinkaan
valtionhallinnon vaan ennen kaikkea tutkimus- ja kehittämislaboratorioiden.
Etätyö on ollut kaikkien hallitusten lupaus. Edellinen
hallitus lupasi poistaa esteitä — niin lupaa tämäkin.
Edellinen hallitus lupasi kehittää etätyötä aktiivisesti — tämä hallitus
lupaa vain kehittää sitä. Edellinen olisi
voinut tehdä veropoliittisia toimenpiteitä, työvoimapoliittisia
toimenpiteitä — niin voisi tämäkin,
mutta mitään konkreettista ei tunnu olevan odotettavissa.
Kannattaisi edes miettiä sitä, voitaisiinko asettaa
etätyöntekijät tasa-arvoiseen asemaan
työpaikalla työskentelevien kanssa saman työnantajan
ollessa kyseessä. Eduskunta on muuten tästä hyvä esimerkki:
maakunta-avustajat ovat täysin eriarvoisessa asemassa suhteessa
eduskunnassa työtä tekeviin avustajiin.
Ehkä kuitenkin maaseutu on todellinen aluepoliittinen
häviäjä. Ohjelmassa todetaan, että maaseutupoliittinen
ohjelma päivitetään. Energiansäästöohjelmasta
todetaan, että se toteutetaan ja tarvittaessa päivitetään.
Olin itse mukana tekemässä viimeistä maaseutupoliittista
kokonaisohjelmaa ja voin vakuuttaa, että mitään
toimenpiteistä ei ole toteutettu ja kaikki ovat jatkuvasti
ajankohtaisia. Entisenä maakuntajohtajana olen iloinen
siitä, että maakuntahallintoa kehitetään.
Tarjolla ei kuitenkaan ole uusia, demokratiavajetta poistavia rakenteita
vaan lisää yhteistyötä ja koordinaatiota.
Minne hävisi mahdollisuus siirtää keskushallinnosta
päätösvaltaa te-keskuksille, itse alueille?
Johtopäätökseni, arvoisa puhemies,
onkin, että kyseessä on sekä epävarma
että myös aika hämärä aluepoliittinen
vaihtoehto.
Aulis Ranta-Muotio /kesk:
Arvoisa puhemies! Tämä käsiteltävänä oleva
hallitusohjelma poikkeaa monilta osin varsin selkeästi
kahdesta aiemmasta hallitusohjelmasta, vaikka opposition taholta
on yritetty väittää, että tässä ei
ole suuriakaan eroja, tavallaan keskustan näkemys ei ohjelmasta
ilmene. Mutta poikkeamia selkeästi on, ja ensimmäisenä toteaisin
pk-yrittäjyyden edistämisen korostamisen. Se ilmenee
hallitusohjelman hyvin monista kohdista, ja onhan yrittäjyysohjelma
yksi hallituksen neljästä politiikkaohjelmastakin.
Ohjelmassa sanotaan selkeästi, ettei yritysten osinkoverotusta
kiristetä suomalaisten omistamissa perheyrityksissä.
Tästähän eilen käytiin hyvin
vilkasta debattia ja opposition taholta yritettiin väittää muuta.
Sukupolvenvaihdosten verotusta luvataan keventää ja
toteuttaa arvonlisäverotuksen alarajan liukuvuus. Myös
Holmin—Vihriälän-mallin toteuttaminen on
asiana mainittu, että se ainakin selvitetään. Mielestäni
se osaltaan parantaisi pk-yritysten työllistämismahdollisuuksia.
Keskusta lupasi vaalien alla käydä työttömyyden
kimppuun juuri pk-yrittäjyyden avulla, ja tämä näkyy
mielestäni varsin hyvin tässä hallitusohjelmassa.
Ohjelma on näiltä osin saanut tunnustusta myös
Suomen Yrittäjien taholta. Vaalien keskeisimpiä puheenaiheita
oli myös kuntatalous, kuntien edellytykset hoitaa kansalaisten
terveydenhoito, vanhustenhoito ja koulutuspalveluita. Hallitusohjelmassa
sanotaan, että kuntien ja valtion kesken laaditaan vaalikauden kattava
peruspalveluohjelma ja siihen liittyen vuosittaiset peruspalvelubudjetit.
Tämä on mielestäni varsin hyvä kannanotto,
samoin kuin se, että sosiaali- ja terveyshuollon valtionosuuksia luvataan
korottaa ja niiden prosenttiosuutta nostaa. Kuntien rahoitus- ja
valtionosuusjärjestelmää arvioidaan kokonaisuutena
vuoteen 2005 mennessä.
Aluepolitiikan osalta hallitus on sitoutunut huolehtimaan koko
maan edellytyksistä hyötyä teknologia-
ja osaamisrahoituksesta. Osaamiskeskusohjelmia luvataan vahvistaa.
Teknologiarahoituksesta tulisi mielestäni osa olla te-keskusten
käytössä uusiin, aloittaviin maakunnallisiin
yrityksiin. Tästä on aika paljon täällä keskusteltu,
ja tiedän, että esimerkiksi Tekesin piirissä ajatusta
vastustetaan, mutta te-keskuksissa, jotka käytännössä näitä asioita
hoitavat, on vahvasti sitä näkemystä,
että tietty osa näistä rahoista pitäisi
olla paikallisessa harkinnassa, niiden käyttö.
Siellä nähdään kyllä,
mitkä yritykset ovat sen arvoisia, että niistä voi
kehittyä sitten menestyvimpiä.
Maaseutuelinkeinoja koskeva osa on mielestäni varsin
hyvä tässä hallitusohjelmassa. Siinä korostetaan
kestävällä tavalla kilpailukykyisten perheviljelmämaatilojen
säilymistä ja kehittämistä.
Myös sana "jaksaminen" on ilmestynyt maatalouden teksteihin.
Aiemmat hallitukset eivät tähän juurikaan
kiinnittäneet huomiota. Mielestäni liian yksioikoisesti
haluttiin vain kilpailla Hollannin ja Tanskan maatalouksien kanssa
samassa sarjassa, vaikka meillä edellytykset täällä pohjoisessa
ovat paljon heikommat ja kasvukausi huomattavasti lyhyempi. Meillä täytyy
nämä omat olosuhteet ottaa paremmin huomioon maatalouden
kehittämisessä, myös se, että suomalaisilla
maatiloilla on poikkeuksetta myös metsätaloutta.
Eikä muutenkaan mielestäni voi olla oikein, että maatalouden
rationalisoinnissa pidetään niin kovaa vauhtia
päällä, niin kuin olen tavannut entisenä alan
neuvontahenkilönä sanoa, että pyhävaatteet
ovat aivan tarpeettomia näillä kotieläinyrityksillä,
joissa tehdään yötä päivää viikon
kaikkina päivinä töitä. Jaksamisasiaan huomion
kiinnittäminen on hyvin tärkeä muutos aiempiin
maataloutta koskeviin hallitusohjelmiin.
"Luomutuotantoa kehitetään kysynnän
kasvua vastaavasti laaditun Luomustrategia 2010:n tavoitteiden mukaisesti."
Tässä on mielestäni syytä pitää jalat
maassa ja edetä juuri kysynnän kasvun mukaisesti.
On aivan varmaa, että luomutuotanto voi jopa kaksinkertaistua
nykyisestä, mutta sen täytyy tapahtua kysynnän
kasvua vastaavasti. Tämä on hyvä kirjaus.
Vihreät vaativat, että aivan koko Suomen maatalous
pitäisi ykskaks muuttaa luomutuotannoksi. On nähty,
että monilla aloilla on ongelmia, markkinointivaikeuksia,
kuitenkin ollut sillä puolella.
Hyvä asia on myös se, että maatalouselinkeinojen
osalta on maininta turkistarhauksesta merkittävänä elinkeinona.
Tässä salissa on ollut lakialoitteita koko elinkeinon
kieltämisestä, mutta Pohjanmaalta tulevana tiedän,
että se on hyvin merkittävä maaseutuelinkeino.
Ellei sitä harjoiteta Suomessa, niin sitä harjoitetaan
kuitenkin jossakin muualla ja ehkä näiden eläinten
kannalta kuitenkin paljon huonommissa olosuhteissa. Meillä tutkimus
kuitenkin koko ajan sitäkin alaa kehittää eläinystävällisempään
suuntaan. Kaikessa kotieläintuotannossa eläinten
täytyy viihtyä ja menestyä, jotta ne
ovat kunnollisia tuotantoeläimiä. Tämän
varmasti turkistarhaajat tietävät.
Maaseutuohjelmaan viitattiin edellisessä puheenvuorossa.
Se oli aivan hyvä ohjelma. Siinä oli muistaakseni
toistasataa esitystä. Valitettavasti vain liekö niistä yhtäkään
toteutunut? Budjeteissa ei ole osoitettu rahoja niihin kohteisiin,
ja on aivan hyvä, että tämä maaseutuohjelma
päivitetään ja katsotaan, mikä siinä on
realistista ja taloudellisten mahdollisuuksien rajoissa toteuttaa.
Arvoisa puhemies! Vaikka hallitusohjelma on pääosin
hyvä, voisi se tietysti joiltakin osin aina olla vieläkin
parempi. Omasta mielestäni Sailaksen esityksiä olisi
rohkeammin voinut ottaa ohjelmaan mukaan, esimerkkinä tämä elintarvikkeiden
arvonlisäveron alentaminen. Se olisi kuitenkin sosiaalisesti
oikeudenmukaisin veronalennus ja kädenojennus pienituloisille,
eläkeläisille ja myös lapsiperheille.
Olisi toivonut hallitusohjelmaan myös selkeän
maininnan sisäisen turvallisuuden selontekomenettelystä poliisin
resurssien linjaamiseksi vähän pitemmällä tähtäimellä.
Puolustushallinnon puolella on selonteko, jossa rahat on nytkin
linjattu vuoteen 2008 asti, mutta poliisin, sisäisen turvallisuuden, osalta
niistä rahoista kiistellään melkeinpä joka lisäbudjettikäsittelyssä.
Tosiasialliset uhkatekijät ovat varmasti yhtä suuret
tällä hetkellä sisäisen turvallisuuden
puolella. Ohjelmaan on kirjattu kyllä niin, että "laaditaan
kattava, sektorirajat ylittävä sisäistä turvallisuutta
käsittelevä ohjelma". Toivottavasti tämä nyt
ajaa saman asian, mutta mielestäni jos se olisi ollut parlamentaarinen
selontekokäytäntö, niin nämä linjauskeskustelut
olisi käyty tässä salissa eikä pelkästään
virkamiesten kesken.
Kaiken kaikkiaan mielestäni tämä ohjelma
on hyvä ja sen toteuttaminen johtaa alueellisesti ja sosiaalisesti
tasapainoisempaan Suomeen.
Pirkko Peltomo /sd:
Arvoisa puhemies! Mitä siitä tulee, kun varma
vaihtoehto ja valoisampi vaihtoehto yhdistyvät? Vastaan:
punamullan tuoksuja, joissa leppäkertutkin viihtyvät. Näinhän
se on.
Punamultahallituksen meininki on nostaa Suomi työllä,
yrittämisellä ja yhteisvastuulla uuteen nousuun,
siis jatkaa edellisen hallituksen työtä. Alkutaival
käynnistyy heikkenevissä talousnäkymissä.
Talouskasvuksi on ennustettu tänä vuonna 1,5—2
prosenttia. Epävarmuus leimaa talouskehitystä.
Vetoapua ei ole odotettavissa maailmalta. Kansainvälisen
talouden elpymistä varjostavat Irakin ja Lähi-idän
tilanteet, Yhdysvaltojen paheneva vaihtotaseongelma sekä sen
julkisen talouden alkava velkaantuminen, eikä eripuraisesta
Euroopastakaan tunnu olevan lähiajan maailmantalouden elvyttäjää.
Tästä näkökulmasta hallitusohjelma
on pelottavan, sitaateissa, hyvä asiakirja. Se sisältää paljon
hyviä asioita, tekstiä runsaasti. Ohjelman toteutus
on jo vaikeampaa. Sitä osoittaa sekin, että moni
asia siirretään myöhemmin selvitettäväksi. Tämä jättää oppositiolle
herkullisen mahdollisuuden kysellä, mitä hallitus
aikoo tehdä ja milloin hallitus antaa selvityksiä ja
miksi hallitus ei kiirehdi asian ratkaisemista jne. Mitä,
missä, milloin, miksi -kysymyssarjan mahdollisuutta oppositio
on jo oivallisesti käyttänyt keskustelussa. Mutta
sitä saavat myös hallituspuolueiden edustajat
käyttää. Vahva hallitus sen kestää ja
pysyy hereillä ja virkeänä.
Arvoisa puhemies! Hallituksen talous- ja finanssipolitiikan
linjauksiin voi olla kohtuullisen tyytyväinen. Niissä on
pyritty ennakoimaan talouskehityksen näkymät.
Suomen hyvin hoidettu valtiontalous kestää jopa
velanoton lisäämisen alkuvaiheessa, jos sillä parannetaan
työllisyyttä. Hallitusohjelman tavoitteesta, että valtiontalous
on tasapainossa vaalikauden lopulla, on syytä pitää lujasti
kiinni.
Hallituksen talouspolitiikan ydintavoite onkin työllisyyden
lisääminen vähintään
100 000 työntekijällä vuoteen
2007 mennessä. Tämä edellyttää myös
hyvää kilpailukykyä ja talouskasvun pysymistä kohtuullisena
koko vaalikauden ajan. Panostuksia tarvitaan erityisesti työttömyyden
kovan ytimen purkamiseksi. Tämä vaatii aktiivisen
työvoimapolitiikan toimenpiteitä, jotka mahdollistavat
pitkäaikaistyöttömien ja toistuvaistyöttömien
työllistymisen. Nuorille on tulossa yhteiskuntatakuu eli
koulutus-, harjoittelu- tai työpaikka. Työttömyyden
vähentämisestä täsmällisiä toimia
luvataan vasta selvitysten jälkeen, mutta eivätköhän
nämäkin asiat hoidu yhdessä kolmikantayhteistyöhön
työmarkkinajärjestöjen kanssa sitoutuvalta
hallitukselta.
Yrittäjyysohjelmakin on hallituksen kirjoissa ja kansissa.
Sille on tulossa jatkoa Jäätteenmäen hallitukselta.
Työllisyysasteen nostaminen 75 prosenttiin vuoteen
2011 mennessä on kova tavoite, ja se on tavoite yli tämän
vaalikauden. Silloin pitäisi olla 300 000 ihmistä enemmän
töissä kuin tänään. Nykyinen
työllisyysaste on noin 68 prosenttia. Viime vuonna rikkaista
teollisuusmaista eli Oecd-maista vain neljässä on
saavutettu 75 prosentin työllisyysaste eli Islannissa,
Norjassa, Tanskassa ja Sveitsissä.
Arvoisa puhemies! Julkisia menoja lisätään 1,1
miljardia euroa vauhdittamaan kasvua sekä julkisten palvelujen
ja sosiaaliturvan epäkohtien korjaamiseksi. Lähes
samalla summalla alennetaan myös ansiotulojen verotusta
pieni- ja keskituloisia suosien. Hallitus päättää toukokuussa tarkoista
menokehyksistä. Näitähän on
täällä jo kovasti kyselty, mitä ne
kaiken kaikkiaan sisältävät. Mutta mielestäni
hallitusta pitää kiittää siitä, että se
päätti jo tänä keväänä antaa
työllisyysbudjetin, jolla edistetään
työllistymistä ja lisätään
ostovoimaa. Toivottavasti se on riittävän tuhti
paketti tässä suhdannetilanteessa, jolloin työttömyys
on lievässä nousussa. Paljon on nyt kiinni kotitalouksien
ja yritysten, yrittäjien, luottamuksesta tulevaan.
Tulonsiirtojen lisäykset jätettiin lupausten
varaan myöhempään ajankohtaan. Myös
veronkevennyksiä tarkastellaan uudelleen vaalikauden puolivälissä.
Mutta mitä silloin tehdään, jos talous-
ja työllisyyskehitys ei olekaan parantunut? Voidaanko lupaukset
toteuttaa? Menojen lisääminen, verotuksen keventäminen
ja palvelujen parantaminen yhtä aikaa on kova yhtälö.
Hallitus on joka tapauksessa luvannut turvata kuntien palvelut ja
kompensoida kunnille verotulojen menetykset, jotta peruspalvelut
pystytään hoitamaan.
Puhemies! Rajoitetun ajan puitteissa lopuksi puutun opiskelijoiden
asemaan. Hyvinvointivaltiota turvataan ja pelastetaan tätä nykyä mitä omituisimmin
keinoin. Aina en oikein jaksa uskoa, että kaikki "pelastajat"
olisivat oikealla asialla. Sailaksen työryhmän
loppuraportin tultua julki on tuntunut pahalta nuorten puolesta.
Nuorten on siirryttävä varhain töihin
ja myöhään eläkkeelle. Syyt
ovat selvät mutta keinot kyseenalaiset. Hallitusohjelma
lupaa toimenpideohjelmaa, jolla tullaan kehittämään
opintotukijärjestelmää kannustavammaksi.
Toivottavasti se ei tarkoita Sailaksen mallia. Sailaksen työryhmän
mielestä kymmenientuhansien eurojen laina vauhdittaa opiskelua
hyvin. Sailaksen mallissa opintolainat kasvaisivat moninkertaisiksi.
Kelan opintotukikeskuksen johtaja Seppo Naumanen on arvioinut, että keskimääräinen
korkeakouluopiskelija joutuisi ottamaan opintolainaa noin 38 000
euroa, jos hän rahoittaa koko opiskelunsa viiden vuoden
ajan lainalla. Ammattikorkeakouluopiskelijan keskimäärin
3,5 vuotta kestävät opinnot johtaisivat noin 26 000
euron lainataakkaan.
Kun syrjäytyneen väestön alamäki
tuoreen sosiaalibarometrin mukaan jyrkkenee yhä, on helppo
kuvitella, miten yhä suurempi osa heikoista taloudellisista
oloista tulevista nuorista jää peruskoulun jälkeen
suoraan töihin tai työttömäksi
ilman jatkokoulutusta, totuus kun on, että lainaa voi ottaa
vain, jos taloudellis-sosiaalinen asema on sen verran vahva, että lainan
ottoon on uskallusta ja sen takaisinmaksukykyyn riittävää uskoa.
Niiden onnekkaiden, jotka vielä uskaltaisivat lähteä opiskelemaan,
valmistumisajat varmasti pitenisivät nykyisestäänkin
lisääntyneen opiskeluaikaisen työnteon
vuoksi. Kun nuoren tuleva työura on epävarmalla
pohjalla, lupaukset opintolainoista ja niiden verovähennysoikeudesta
eivät lämmitä. Ellei ole riittäviä tuloja,
ei ole myöskään verovähennyksiä.
Vähäinenkin opiskelu toisi kuitenkin suuret velat.
Sailaksen raportti heikentäisi toteutuessaan monin
tavoin myös palkansaajien ja työttömien asemaa
ja toimeentuloa. "Teemme tätä tuleville työmarkkinoille",
Sailas on korostanut ja sanonut, ettei esimerkiksi työmarkkinatuen
keston leikkaus koskisi niitä, jotka nyt saavat tätä tukea. Sääli
tulevia työmarkkinoita, sillä niistä puhutaan
kuin tulevaisuuden työntekijät olisivat tuotantoa
ja palveluja pyörittäviä robotteja.
Arvoisa puhemies! Toivon, että hallitukselta löytyy
viisautta oikeudenmukaisiin ratkaisuihin eri väestöryhmien,
myös opiskelijoiden, kohdalla.
Matti Kauppila /vas:
Herra puhemies! Vaalit on käyty. Voittajat ovat astuneet
esiin. Mitään suurta vaalivoittoahan nyt ei kenellekään
tullut. Täällä puheenvuoroissa on jo
käytetty aikaa lähinnä kokoomuksen, keskustapuolueen
ja demareitten, suurten puolueiden, alkuverryttelyyn. On tullut
hyvä kuva siitä, mitä itse asiassa nyt
on tapahtunut. Tasavallassa kaikki olivat menossa hallitukseen,
mutta kaikki eivät sinne päässeet näköjään.
Muutos nyt sitten havaitaan voittajien hallituksena, eipä juuri
muuta. Millaisen hallituksen me saimme? Onko hallitus nyt sitten
oikeistolaisempi vai vasemmistolaisempi kuin edeltäjänsä?
Omasta mielestäni se on oikeistolaisempi. Perustuu tietysti
siihen jo pelkästään, että vasemmistoliitto
siellä ei ole mukana. Kokoomus suurimpana oppositiopuolueena
pitää kyllä huolen siitä, että keskustapuolue
ei pääse kovin paljon vilahtelemaan vasemmalle
päin. Näin ennustan.
Jos katsellaan näitä lupauksia eli sitä,
antaako käsiteltävänä oleva
ohjelma mitään hyvää niille, joille
esimerkiksi keskustapuolue ja sosialidemokraatit lupailivat: Miten
käy työttömille, sairaille, eläkeläisille,
lapsiperheille, opiskelijoille, syrjäytyneille? Tässä on
luetteloa siitä, kenelle luvattiin toreilla ja turuilla,
kun liikuttiin. Antaako käsiteltävänä oleva
ohjelma mitään hyvää keskiluokkaisille,
joilla ei ole suurempaa toimeentulo-ongelmaa? Näin on ainakin
luvattu verohelpotuksilla. Nyt palkitaan kumminkin, voi sanoa, väärin
niitä, jotka eivät välttämättä sitä apua
tarvitse. Vai annetaanko rikkaille verohelpotuksia? Täällä on
tämänkin päivän aikana kuulunut
aika monen suusta, että kattoja pitää löytyä ja
mahdollisimman alhaalta, ja lähinnä kokoomuksen taholta.
Miten käy pienyrittäjien? Ennen vaaleja lupailtiin
sivukulujen alennuksia ynnä muuta. Varsinkin keskustapuolue
ja kokoomus olivat siinä kyllä ylivoimaisia. Mitä yrittäjien
tilaisuuksissa näitä asioita pohdittiin, siellä kyllä luvattiin
aika paljon. Löytyvätkö ne hallitusohjelmasta
ja mistä kohtaa sieltä, vai tuetaanko suurfirmoja,
jotta ne pitäisivät tuotannostaan edes pienen
osan Suomessa ja samalla työllistäisivät
suomalaisia? Tämä tulee olemaan aika iso ongelma
tässä lähiaikoina. Muun muassa telakoitten
suhteen tulee varmasti keskustelua lähiaikoina, miten koko teollisuuden
käy. Onko ohjelmassa mainintaa tästä?
Antaako hallitus esityksiä maamme syrjäseutujen
ongelmien ratkaisuiksi? Palaako väestö takaisin
Pohjois- ja Itä-Suomeen uuden hallituksen elvytyspolitiikan
ansiosta? Tänään on kuultu siitä puheita
aika paljon. Nyt voisi sanoa, että ei edes keskustapuolue
enää luvannut mitään. Tukeeko
hallitus suurten kaupunkien ongelmia saada taloutensa kuntoon ja
sitä kautta vastata palveluiden tarjonnasta, laadusta,
saatavuudesta siellä, missä valtaosa ihmisistä asuu?
Täällä on käyty keskustelua
jo aika monen edustajan suulla siitä, että ei
oikeastaan kukaan ole edes väittänyt, että näin
tulee käymään. Olen tässä koonnut muutaman
vaalilupauksen, joita nyt olisi odottanut hallitusohjelmaan. Pelkistetysti
SDP lupasi hoitaa kaupungit ja suuret kunnat kuntoon ja keskustapuolue
maaseudun ja kehitysalueet. Vastausta ei ole ainakaan tähän
päivään mennessä tullut. Ehkä sitten,
kun kehysbudjetti tulee, meillä alkaa tulla raameja, jotka
ovat vähän todellisempia lukuja.
Hallitusohjelmassa on tekstiä harvinaisen paljon: 50
sivua. Tekstistä saa sen kuvan, että paljon on
asioita käsitelty mutta vielä ei ole keritty sopia
mistään. Paljon on kahvia ja pullaa siis kulunut
sopimustekstien keräilyssä. Valmista aineistoa
on ollut käytettävissä ilmeisesti monenlaisten
hallitusten, tarkoitan tällä erilaisten pohjien,
tarkoituksiin. Syksyllä tehty tupokin toi omat rivinsä ohjelmaan,
ilmeisesti sen ainoat sitovat kohdat. Edellisen hallituksen tilaama
Sailaksen paperikin pääsi taustalle odottelemaan
toteutusvuoroaan. Ennustan, että sieltä vielä lukuja
löytyy jo ensi vuoden budjettiin, ja ehkä jo tässä raamikeskustelussa
nähdään niitä.
Toisaalta sitten päivällä, kun kävin
edellisellä työmaalla, jotkut viisaat ammattiyhdistysihmiset
sanoivat, ettei vaan vanha tuttu juttu, työreformi, luikahtaisi
jossain muodossa hallitushuuman melskeissä läpi,
kunhan aika on otollinen sille. Tässä on varoitus
ammattiyhdistysliikkeelle, että pitää seurata
Hakaniementorin laidallakin joitakin puolueita, ettei nyt ihan sorruta
kaikenlaisiin muutoksiin. Meillähän on aika monta lakimuutosta
tulossa, ja niin kuin täällä on kerrottu,
siellä on aikamoisia, sanoisinko, vaaroja ammattiyhdistysliikkeen
kannalta.
Vaaleissa oli yksi asia ylitse kaiken muun: työllistäminen,
työllisyysasteen nostaminen ja työttömyyden
kovaan ytimeen pureutuminen. Miten on mahdollista, että työttömyyden
helpottamiseksi verohelpotukset ovat heti nousseet esiin lähes
ainoina ratkaisuina ja eräänlaisina pikavoittoina
meille työssäkäyville? Pitkän
pääluottamusmies- ja toimitsijaurani aikana en
koskaan törmännyt lomautus- tai irtisanomisneuvottelujen
yhteydessä siihen, että verotus pelastaisi työpaikkoja.
Kyllähän verotkin ovat merkittävä osa
kustannuksia, mutta eivät pääasiallinen
syy työttömyyteen.
Pääasiallinen syy on vieläkin ja
aika yksikertaisesti tilausten puute. En ole kuullut näissä piireissä puhuttavan
siitä, että verotus oli jokin syy työttömyyteen.
Pelkistetysti tilausten puute on monesti se, mikä tuo kussakin
yrityksessä firman johdon yt-menettelyn kautta nämä asiat
esille. (Ed. Sasi: Työn liian korkea hinta, ja se johtuu
taas veroista! — Ed. Jaakonsaari: Mistä se johtuu?) — Saanko
vastata? Minulla on puheenvuoro. — Siis yksinkertaisesti
ei voitu työllistää, kun ei ollut tilauksia
ja sitä kautta töitä. Elikkä tilaus
ja työ. (Ed. Jaakonsaari: Mistä se johtuu, että ei
ole tilauksia, ei ole pärjätty? — Ed.
Saarikangas: Maailmanmarkkinoista!) — Herra puhemies! Saanko
jatkaa?
Toinen varapuhemies:
Edustaja on ystävällinen.
Pääasiallinen syy siis on se, ettei ole tilauksia.
Tänä päivänä miettikää esimerkiksi
Irakin sotaa. On valtavat odotukset niin Euroopassa kuin Amerikassa,
että se aiheuttaa taloudellisen nousun ja se tuo töitä.
Elikkä siinä on vastaus tilauksiin. Tilauksia
on niin monenlaisia. (Ed. Saarikangas: Ei vaan sen loppuminen!) — Sodan loppuminen.
Mutta sieltä odotellaan tilauksia koko ajan. — Rahan
loppuminen yrityksissä on toinen merkittävä syy,
siis jos kassassa ei ole rahaa.
Oikea tapa työllistää on saada investoinnit liikkeelle,
ja siinähän valtion budjetti on yksi merkittävä tekijä ennen
kaikkea rakentamisessa, ja sitä kautta koko se pitkä ketju,
mikä siihen liittyy, työllistää.
Siis rakennetaan taloja, peruskorjataan homekouluja, päiväkoteja.
Siitä tulee tilauksia teollisuuteen, joka sitten tarvitsee
erilaisia palveluja niin kaupalta kuin julkiselta sektorilta. Silloin
meillä on varaa hoitaa ne hoivapalvelutkin. Kyllähän
perusasia Suomelle on ollut aikanaan sodan jälkeenkin se,
että maa teollistui, ja edelleen meillä on sama
ongelma, että meillä ei ole sitä jaettavaa
kakkua, eikä tämä hallitusohjelma anna
mitään suurempaa sysäystä sille,
että meillä lisääntyisivät
joko teolliset investoinnit taikka sitten julkisen sektorin investoinnit,
jota kautta pystyttäisiin työllistämään.
Täältä ei löydy semmoista asiaa.
Herra puhemies! Nykyinen työvoimapolitiikka säilöö liikaa
työttömät omiin systeemeihinsä. Hieman
liioitellen tuntuu usein siltä, että työvoimatoimistojen
palvelut Suomessa ovat niin kehittyneitä, että se
henkilöstö, joka niihin on palkattu mitä hienoimpiin
tehtäviin, vaatii alueelleen tietyn määrän
työttömiä, jotta työpaikat säilyvät
edes siellä toimistoissa.
Toinen varapuhemies:
Saanko edustajalle huomauttaa, että otan huomioon teidän
edustajakollegoittenne ryydittämän puheenvuoronne
pituuteen vaikuttavat tekijät, mutta siitä huolimatta pyydän,
että jo pikkuhiljaa kääntyisitte puheenne
loppupuolelle, koska aikanne on jo nyt ylitetty.
Silloin toimisto ja työttömät kohtaavat liian
usein, siis työllistävät toisensa.
Työttömyyden kovaan ytimeen ei päästä kiinni
muulla tavalla kuin työllistämällä pitkäaikaistyöttömät
suoraan töihin, joita he pystyvät tekemään.
Se vaatii rahaa esimerkiksi kunnille ja kuntayhtymille, jotka sitten
tarjoaisivat työtä. Se on räätälintyötä,
henkilökohtaisesti, niin kuin täällä on
puhuttukin. Toinen reitti on eläkepäätösten
tekeminen. Nykyinen koulutusruletti on pysäytettävä.
Ei ole mitään järkeä, että yli
50-vuotias henkilö pyörii työttömyyden
ja erilaisten lyhyempien ja pitempien kurssien kierteessä,
jossa molemmat osapuolet tietävät etukäteen,
ettei siitä ole mitään hyötyä kummallekaan.
Sen sijaan on perusteltua todella kouluttaa oppisopimuskoulutuksen
tai muun ammatillisen koulutuksen kautta sovittuun, luvattuun työhön.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies
Ilkka Kanerva.
Markku Laukkanen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Yksikään hallitushan
ei aloita työtään puhtaalta pöydältä,
vaan aina on perintö, parempi tai huonompi. Varsinkin oppositiopuolue
kokoomuksen, joka nyt harjoittelee tällaista uudenlaista
aggressiivista oppositiopolitiikkaa, on hyvä muistaa se,
että niin makaa kuin petaa, ja tämä hallitus
joutuu aika paljon siivoamaan niitä kokoomuslaisen talouspolitiikan
jälkiä, mistä nyt olemme viime kausina
saaneet nauttia. (Ed. Sasi: Onko koskaan ollut paremmin kuin nyt?)
Tämä on koko ajan hyvä muistaa, että yksikään
hallitus ei aloita puhtaalta pöydältä,
vaan saa aina perinnön. (Ed. Kuosmanen: Suomi on kilpailukykyisin
maa!)
Ajattelin tarkastella tässä puheenvuorossani varsinkin
liikenne- ja viestintäministeriön asioita ja vähän
tietoyhteiskuntapolitiikkaakin, josta on verrattain vähän
täällä puhuttu. Todella valitettavasti
ministeri Luhtanen lähti jo pois. (Ed. Jaakonsaari: Kaikki
ovat lähteneet!) — On täällä vielä vahva
ministeri Manninen paikalla. — Olisin pahoitellut ministeri
Luhtasen kohtaloa, joka saa ministeri Sasin todella tyhjän
salkun kannettavakseen. Ihmettelen, missä se miljardi euroa oikein,
Sasi, luuraa. (Ed. Sasi: Kaikki on hoidettu!) — Ei ole
todellakaan hoidettu. — Tällä vaalikaudella
meillä on 1 miljardin euron vaje liikenneinvestoinneissa,
että me pystyisimme pitämään
Suomen liikenneväylästön edes laadultaan sillä tasolla,
millä se nyt on. Miljardi euroa puuttuu siitä,
edustaja Sasi. Tämä on minusta äärimmäisen
vakava kysymys, ja sen takia tämän erittäin
tiukan budjettikehyksen puitteissa todellakin ihmettelen, mistä hallitus
kykenee ne välttämättömät
investointivarat hakemaan, jotta teiden peruskunnossapito, maan
perusväylästön kunnossapidot hoidetaan
ja toteutetaan myöskin ne liikenneinvestoinnit, jotka ovat
jo tämän vuoden budjetissakin kiinni lyöty.
Ne ovat erittäin mittavia haasteita, ja tähän liittyy,
totta kai, sitten myöskin ministeri Sasin hyvin epälooginen
toiminta omistajapolitiikassa. Minusta se tapa, jolla te toimitte
tässä VR:n hallituksen erottamisessa, oli huonoa
poliittista kulttuuria, ja sen tavoitteenahan ei suinkaan ollut
pelkästään hallituksen vaihto, vaan selkeästi politiikan
suunnan muuttaminen ja tähtäimessä sellainen
rautatiemalli, mikä on Ruotsissa ja Isossa-Britanniassa,
missä rautatiejärjestelmä on käytännöllisesti
katsoen ajettu umpikujaan ja hetteeseen. Edelleenkin julkisen vallan
täytyy kantaa huolta maamme liikenneväylästöstä,
puhutaan sitten raideliikenteestä, tieliikenteestä tai mistä tahansa
väyläliikenteestä. Tämä on
hyvin mittava kysymys.
Meillä on paljon haasteita, ja sen vuoksi juuri, että — täällä on
kannettu paljon huolta nyt, aivan oikein, alueellisen kehittämisen
tarpeista — alueellisen kehittämisen ja elinkeinotoiminnan, koko
yrittämisen perusta on hyvä infrastruktuuri. Siinä mielessä on
selvää, että meillä pitäisi olla
infrastruktuuri kunnossa ja varsinkin sillä alueella, mistä on
myös saatavissa tuloja. Tällä viittaan
silloin EU:n ja Venäjän väliseen tavara- ja
henkilöliikenteeseen, joka on vahvassa kasvussa. Me tarvitsemme
hyvin nopeasti ratkaisuja, joilla olisimme kyenneet toteuttamaan
niin sanotun nopean ratayhteyden Suomesta Pietariin saakka. Erinomainen
päätös on ollut se, että Kerava—Lahti
on saatu liikkeelle, mutta siitä eteenpäin tarvitaan
hyvin nopeasti rahoitusta, jotta pystytään tämä liikenneyhteys
toteuttamaan.
Puhemies! Muutama muu havainto vielä liikenne- ja viestintäministeriön
sektoriin ennen tätä tietoyhteiskuntapoliittista
osuutta.
Työmatkaliikennettä halutaan tässä hallitusohjelmassa,
aivan oikein, korostaa ohjaamalla sitä joukkoliikenteen
käyttöön, ja mikä tärkeintä,
katsotaan, voitaisiinko työsuhdematkalipun verotusarvon
alentamisen kautta lisätä myöskin joukkoliikenteen
käyttöä työmatkaliikenteessä ja haja-asutusalueella
ottaa taksit samanlaiseen käyttöön. Siinä on
minusta erittäin myöskin ekologisesti kestävä liikennepoliittinen
linjaus.
Ajankohtainen kysymys on Itämeren ja Suomenlahden merenkulun
turvallisuuden ja ennen muuta öljyntorjuntavalmiuden parantaminen.
On hyvin tärkeää, että kaikki
ne ohjaus- ja seurantajärjestelmät, joita on nyt
rakennettu, kyetään ottamaan käyttöön
mahdollisimman nopeasti, niin kuin on ollut tavoitteena, ja kyetään
huolehtimaan siitä, että EU:n kautta Suomi vaikuttaa
siihen, että nämä laivojen jääluokituskysymykset ratkaistaan
sillä tavalla, että Suomenlahdelle tulee vain
sellaisia aluksia, jotka täällä kykenevät oikeasti
liikkumaan.
Minusta on hyvin tärkeä myöskin se
kirjaus, jossa lähdetään siitä,
että tonnistoverolainsäädäntöä kehitetään
siihen suuntaan, että merenkulun jatkuvuus myöskin
Suomen lipun alla turvataan. Ed. Saarikankaalle haluan huomauttaa,
että meillä on selvä kirjaus myöskin
siitä, että suomalaisten telakoiden kilpailukyvyn
turvaamiseksi hallitus varautuu kuitenkin EU:n eräille
alustyypeille hyväksymän väliaikaisen
tukimekanismin käyttöön. Tämähän
on selvä vastaus siihen, mistä äsken
välihuutoja täällä vähän
harrastimme. On mahdollista tällaisia tukitoimia tiettyjen
alustyyppien osalta tulevaisuudessa käyttää ja
sen kautta sitten turvata myöskin suomalaisia laivanrakentamisen
työpaikkoja.
Puhemies! VR-Yhtymä ja Suomen Posti Oy ovat tyypillisiä yhtiöitä,
joilla on julkisen palvelun tehtäviä, yleispalvelutehtäviä,
ja on aivan selvää, että tässä katsannossa
VR-Yhtymän tuotot tulee ensisijaisesti ohjata tietenkin
raideliikennettä palveleviin investointeihin, jollaisia
voivat olla vaikkapa kalusteinvestoinnit, joiden kautta tuetaan
myöskin suomalaista raideliikenteen kalusto-osaamista ja
niitä työpaikkoja, joita sen ympärille
on vuosien aikana syntynyt.
Sitten, puhemies, muutama sana tästä tietoyhteiskuntaohjelmasta,
joka nousi myöskin politiikkaohjelmien joukkoon, ja se
oli minusta erinomainen asia.
Vihdoinkin tietoyhteiskuntapolitiikka otetaan tavallaan vakavasti
ja ymmärretään, että eihän
se ole pelkästään teknologiaa tai sitä,
että kuinka paljon meillä on kännyköitä tai
kuinka paljon meillä on laajakaistayhteyksiä.
(Ed. Jaakonsaari: Eikö se tuossa hallitusohjelmassa vähän
niin nähty?) — No, minun mielestäni,
arvoisa ed. Jaakonsaari, se on nähty palvelulähtöisesti
ja vihdoinkin tavallaan niin kuin asiakkaan, käyttäjän, kannalta.
Tämän tärkein viestihän on siinä,
että jokaisen viraston ja laitoksen on laadittava selkeä suunnitelma
siitä, millä tavalla hallituskauden aikana avataan
verkkopalveluita.
On hyvin tärkeä asia, että julkinen
sektori tuo omat palvelunsa verkkoihin, ja mikä sen tarkoitus
sitten on? Tulee ymmärtää se, että tietoyhteiskunta
pitää nähdä tavallaan hyvinvointiyhteiskunnan
välineenä, eli sen kehittäminen ja sen
tarjoamat, teknologiaan ja osaamiseen perustuvat mahdollisuudet
ovat tavallaan tämän hyvinvointiyhteiskunnan rakenteiden
uudistamisen välineitä. Ne tuovat parhaimmillaan
säästöjä ja sen kautta tuovat
sitten myöskin parempia palveluja, turvaavat palvelut.
Sen takia on erittäin tärkeää,
että tietoyhteiskunnan politiikkaohjelma on tämmöinen
poikkihallinnollinen hanke. Siksi on tärkeätä,
että sillä on, niin kuin täällä selvästi
kirjataan, pääministerivetoisuus. Mikä sitten
on koordinaatioministeriö, se on toinen kysymys. Mutta
on olennaista, että siihen sitoudutaan ei vain liikenne-
ja viestintäministeriössä tai koordinaatioministeriössä, vaan
kaikissa muissakin. Sosiaali- ja terveysministeriö tulee
olemaan hyvin tärkeä suomalaisen tietoyhteiskunnan
toteuttaja. On vihdoin aika saada teknologia palvelemaan saumatonta
hoitoketjua ja sellaisia palveluja, mitä koko terveys-
ja sosiaalisektori meille tarjoaa. Säästöt,
mitä näiden käyttöönotolla
voidaan aikaansaada, ne tulevat olemaan ilman muuta äärimmäisen
merkittäviä.
Tämä on myöskin väline,
ed. Cronberg, modernille hajasijoittamiselle. Eihän enää hajasijoittamisessa
voi olla kyse siitä, että me katsomme, että Helsingissä on
joku virasto, laitos, ja ihmiset; siirretäänpä se
virasto ihmisineen jonnekin. Kyse on nimenomaan toimintojen hajasijoittamisesta.
Se on tämän päivän hajauttamista,
ja voidaan sen kautta vahvistaa maakunnissa olevien valtion organisaatioiden
ja virastojen toimintakykyä, ja niiden kautta myöskin
ne toimivat aluepolitiikan välineinä. Kysehän
on juuri siitä, että jos kyseessä on
vaikkapa verohallinto ja me soitamme verottajalle ja kysymme apua
johonkin asiaan, yksittäiseen asiaan, on yhdentekevää, missä se
veropalveluneuvoja istuu, istuuko se Joensuussa, Helsingissä vai
Kuopiossa. Pääasia, että on tieto ja
on saatavuus. Tämä tarjoaa sitten välineitä myöskin
sille modernille etätyölle, jota te ed. Cronberg
kaipasitte.
Itse kuulun myöskin niihin, joiden mielestä täytyisi
tämän vaalikauden aikana ottaa käyttöön sellaisia
verokeinoja, joilla me voisimme tukea etätyötä ihan
samalla tavalla, kuin me tuemme tänään
veropoliittisin keinoin vaikkapa työmatkoja. Tässä olisi
yksi sellainen mahdollisuus myöskin monille kunnille, ja
näiden kuntien tulisi sitten tarttua myöskin kaavoituspolitiikassa
ja vaikkapa rantarakentamisessa etätyön sellaisiin mahdollisuuksiin,
joita siellä on tarjolla.
Puhemies! Minusta tietoyhteiskuntapolitiikan nouseminen niin
vahvasti esiin tässä hallitusohjelmassa osoittaa
juuri sen, että tässä katsotaan eteenpäin,
nimenomaan eteenpäin. Eväitä ei löydy
tulevaisuuden rakentamiseen kovinkaan paljon siitä, että me
haemme niitä neuvoja ja malleja taaksepäin katsomalla.
Nyt on syytä vihdoin ottaa konkreettisia askeleita eteenpäin.
Siksi asia, joka viime vaalikaudella viime vuosina laiminlyötiin,
eli tutkimus- ja kehitysmäärärahojen
kehittäminen, siis nimenomaan julkisten tutkimus- ja kehitysmäärärahojen
kehittäminen, kostautuu nyt. Se kostautuu nyt. On ihan
turha enää puhua siitä, että Suomi
on nimenomaan palvelu- ja käyttöpuolella maailman
johtava tietoyhteiskuntamaa. Me tarvitsemme voimakkaita panostuksia
julkiseen tutkimus- ja kehitystoimintaan. Sen kautta pidetään
sitten tutkimus- ja kehityshankkeet Suomessa ja luodaan myöskin
uusia toimialoja, sellaisia toimialoja, jotka voivat juuri perustua
vaikkapa myöskin uuden teknologian hyödyntämiseen
hyvinvointipalvelujen tuotteistamisessa ja niiden vientimahdollisuuksien
kehittämisessä.
Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluan ed. Laukkaselle ensinnäkin
todeta, että en voi kovin paljon arvostella niitä tekstiosuuksia
hallitusohjelmassa, jotka koskevat liikenne- ja viestintäministeriötä,
koska oikeastaan aikanani valmisteltiin ne tekstit ja ne on suurin
piirtein sellaisinaan otettu, (Ed. Laukkanen: Ei ole!) lukuun ottamatta
joitakin hölmöyksiä, jotka koskevat muun
muassa pörssiyhtiö Finnairia, jota koskevia ohjeita
ei mielestäni missään tapauksessa hallitusohjelmassa
pitäisi olla. (Ed. Laukkanen: Mitä ne ovat?)
Mutta se virhe tapahtui, että tietysti niitä hyviä tavoitteita
ei voida toteuttaa ilman resursseja, ja kun hallitusneuvotteluissa
väylämiehet pääsivät
liikkeelle puhumaan kanavista ensin, se johti kyllä sellaiseen
ilmiöön siellä, että sen takia
rahaa ei ollut oikeastaan väyliin saatavissa. Totuus on
se, että hallitusohjelman mukaan, kun kerrotte vaan luvut,
jotka on sovittu, väylänpitorahoitus putoaa olennaisesti
ja Pohjois- ja Itä-Suomen teitä pannaan kohta
rullalle kepun aikana, jos ei jostakin löydy lisärahoitusta.
Mukana on ministerityöryhmä, mikä oli
meidän ajatuksemme, mutta sille olisi pitänyt
antaa tietty raami, tietty väljyys, jonka puitteissa liikkua.
Mutta kun ei ole mitään rahoitusta, tietysti sen
merkitys jää äärimmäisen
vähäiseksi.
Mitä sitten tulee tavaraliikenteeseen, uskon itse idänliikenteeseen,
mutta totuus on se, että jos me katsomme viime aikojen
tilannetta, kuljetukset Venäjän-liikenteessä ovat
vähentyneet, (Puhemies koputtaa) mikä johtuu siitä,
että Venäjä suosii tällä hetkellä omia
kuljetuksia satamiinsa.
Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Laukkanen arvosteli hyvin voimakkaasti
liikenne- ja viestintäministeriön toimintaa, mutta
kysyn ed. Laukkaselta, kuinka te voitte edelleen johtaa Ylen hallintoneuvostoa,
kun Yle on tuottanut tappiota vuodesta toiseen sen kahdeksan vuoden
ajan, jonka te olette johtanut Ylen hallintoneuvostoa. Miksi ette
ole puuttunut hallituksen toimintaan, Ylen toimintaan? Tuntuu merkilliseltä suorastaan,
että noin 100—150 miljoonaa euroa viime vuonnakin
se tuotti tappiota. Kuinka te voitte esiintyä täällä vahvana
liikennemiehenä?
Martin Saarikangas /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan kiittää ed.
Laukkasta siitä, että mainitsitte minut oikein
nimellä, mikä antaa näin takarivin taavillekin
mahdollisuuden pitää vastauspuheenvuoron.
Ensimmäinen kohta, telakkatuki: Olen itse vuosikymmenet
ollut tätä väsäämässä toisella puolella
pöytää. Tämä lausunto,
joka on tässä ohjelmassa, on yhtä kielteinen
kuin on aina ollut, mutta se kuitenkin antaa mahdollisuuden tiettyjen
laivojen, lng-laivojen, rakentamiseen. Nyt markkinatilanne tällä hetkellä on
sen laatuinen, että näitä alustyyppejä ei
tilata. Sen takia olettaisin, että hallituksella olisi
ehdottaa jokin konkreettisempi sanoma, jossa lähdetään
siitä, että pyritään säilyttämään
tämä teollisuudenhaara, joka työllistäisi
välittömästi yli 22 000 ihmistä.
Minulla onkin siinä, mikäli myöhemmin
pääsen puheenvuoroon kiinni, omia ehdotuksiani.
Toinen kysymys ...
Toinen varapuhemies:
Ed. Saarikangas, saanko huomauttaa, että vastauspuheenvuoron
enimmäispituus on 1 minuutti.
Minulla kello kävi hitaasti.
Toinen varapuhemies:
Niin havaitsimme.
Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kun ex-ministeri ed. Sasi täällä valitti,
että ei ole rahaa, eihän siitä ole, arvoisa
ed. Sasi, kuin kaksi kolme viikkoa, kun te olitte liikenneministerinä vielä tässä
maassa.
Kyllä teidän täytyy tietää,
minne te viime kaudella hukkasitte tierahat. Kyllä teidän
täytyy tietää, minkälaisen perinnön
te jätitte tälle hallitukselle, ja täytyy
tietää myöskin se, että liikenne-
ja viestintäministeri Luhtanen joutuu tekemään
näiden kehysten puitteissa todella valtavasti töitä voidakseen
huolehtia siitä, että meillä edes nykyinen
väylästön taso säilyy. Tässäpä se juuri
on. Totta kai minä ymmärrän sen, että te
koette vahingoniloa siitä, että teidän
seuraajanne joutuu kantamaan huolta ja vastuuta siitä,
että ed. Kuosmasen asfaltoimia teitä joudutaan
panemaan rullalle. Tästähän tässä on
kysymys, puhumattakaan siitä, mitä sitten saadaan
uusia.
Se on torjuttava heti: kanavakeskustelu ei ollut missään
vaiheessa esillä. Ei kannata niitä kymppiuutisia
sillä tavalla vakavasti ottaa, mitä siellä kerrotaan.
Mitä ed. Kuosmasen viittaukseen Yleisradiosta tulee,
joskus voin kyllä pitää teille peruskurssin
Yleisradion taloudenpidosta. Viime vuonna näytettiin 70:n,
(Puhemies koputtaa) ei 150:n vaan 70:n, miljoonan euron tappio,
ja syy näiden tappioiden kirjaamiseen oli suurelta osin
tekninen. Tähän voimme tarkemmin kyllä tuonnempana
palata.
Toinen varapuhemies:
Arvoisat edustajat, pari huomiota täältä.
Minuutti on minuutti sekä opposition että hallituksen
edustajille. Toinen huomautus täältä on
se, että kehotan edustajia pyytämään
vastauspuheenvuoron, ellei V-painike ole käytössä,
edellisen puheenvuoron päättyessä ylös
nousemalla ja sanomalla "vastauspuheenvuoro".
Risto Kuisma /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Siltä osin ed. Laukkasen hyvään
puheenvuoroon täytyy kohtuuden mukaan lisätä se,
että kun hän puhui Suomenlahden merenkulun turvallisuudesta
ja näistä jääluokista jne.,
kyllä varmasti siinä suhteessa edellinen liikenneministeri
ja myös edellinen eduskunta varmaan tekivät kaiken,
mitä tehtävissä oli, ja saivat myös
tuloksia aikaan. Varmaan siinä suhteessa on vaikea ylittää saavutuksia,
päinvastoin arvosteltiin jopa, että liian suurella
painolla ajettiin sitä asiaa muun muassa EU:ssa. Kyllähän
Euroopan unionin kantakin paljolti Suomen toimenpitein on muuttumassa
meille myönteisemmäksi. Tietenkään
asiat eivät ole korjaantuneet, työtä pitää jatkaa
ja pitää nähdä myös,
että ei Suomi eikä EU yksin pysty näitä asioita
hoitamaan kuntoon, vaan on kysymys Kansainvälisen merenkulkujärjestön
Imon sopimuksista, joissa näitä monia muutoksia
täytyy tehdä yksimielisesti. Siellä on lähes
200 jäsenvaltiota, joten siinä mielessä minkä hyvänsä (Puhemies
koputtaa) valtion mahdollisuudet tässä suhteessa
ovat rajoitetut.
Ed. Arja Alho merkitään
läsnä olevaksi.
Arja Alho /sd:
Arvoisa puhemies! Minulla on muutamia saatesanoja Anneli Jäätteenmäen johtamalle
hallitukselle. Sehän on ottanut ohjenuorakseen "Työllä,
yrittämisellä ja yhteisvastuulla nousuun".
Ensinnäkin tästä yhteisvastuun linjasta
muutama yksityiskohta, pienempi ja suurempi. Pienempi yksityiskohta
yhteisvastuusta, mitä sen mielestäni pitäisi
olla, on vaikeavammaisten henkilökohtaisen avustajan saaminen
subjektiiviseksi oikeudeksi. Nyt hallitusohjelmassa on pyöreämpi
muotoilu, sen selvittäminen. Mielestäni sivistysyhteiskunnan
taso mitataan sillä, miten se kohtelee kaikkein heikoimmassa
asemassa olevia. Se, että vaikeavammaisten henkilökohtainen
avustaja olisi asuinpaikasta, iästä ja kaikista
muista tällaisista harkinnanvaraisista seikoista riippumaton,
olisi tärkeä asia toteuttaa. Toivon, että paikalla
oleva ministeri kätkee tämän asian sydämeensä.
(Ed. Akaan-Penttilä: Hoitaako hän sen?) — Toivottavasti,
ainakin me aiomme vahtia sitä ja painostaa sitä.
Toinen, isompi yksityiskohta tässä yhteisvastuussa
on julkinen talous. Mielestäni olisi juuri tärkeää kokea,
että julkinen talous on kokonaisuus, niin valtion kuin
kuntienkin talous. Tällaista peitonleikkuuta, jota nyt
on tehty, että kunnat ovat saaneet tehtäväkseen
yhä enemmän velvollisuuksia ilman, että ovat
saaneet siihen varoja, ei voi jatkaa. Silloin puhutaan myöskin
tästä yhteisöverokysymyksestä,
johonka en halua enempää mennä, mutta
myöskin esimerkiksi erikoissairaanhoidon kustannusvastuusta.
Nyt kustannusvastuuta on tullut liiaksi kunnille, mikä merkitsee
sitä, että tämä tuo myös
kuntien taloudelliseen pohjaan eriarvoisuutta ja ennakoimattomuutta
ja tavallaan myöskin vaarantaa kansalaisten yhdenvertaisen
hoitoonpääsyn koko maassa. Eli siis julkinen talous
täytyy nähdä kokonaisuutena eikä kannata
siirtää taakkaa toiselle, vaan tulee kantaa taakkaa
mieluummin yhdessä.
Sitten muutama huomio politiikkaohjelmiin, jotka ovat ikään
kuin uutuutta hallitusohjelmassa ja sinänsä erinomaisen
myönteinen asia.
Lähden liikkeelle kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmasta,
josta mielestäni itse asiassa kiertyvät ne ongelmat,
joihinka sitten tässä myöhemmin tulen
palaamaan. Moner demokratiatutkijoistahan esimerkiksi sanovat, että meillä täällä
Suomessa
weberiläinen traditio on aika vahva. No, mitä tuo
weberiläinen traditio sitten on? Se on sitä, että meillä on
hyvin vahva hallinto ja byrokratia ja että ikään
kuin kansalaisia tarvitaan vaaleissa äänestämään
meille hallitus, joka sitten hallitsee. Kuitenkin mielestäni
demokratian pitää olla jotain muutakin. Demokratia
on meidän yhteinen olohuoneemme, jossa me kokoonnumme keskustelemaan
ja päättämään ja arvioimaan yhteisiä asioitamme.
Edustuksellinen demokratia näkyy tuossa politiikkaohjelmassa
hyvin, mutta on aivan päivänselvä asia,
että nyky-yhteiskunnassa myöskin suoran demokratian
ja osallistumisen mahdollisuuksien vaaliminen on äärimmäisen
tärkeätä. Silloin kysymys on tästä yhteisestä teatteristamme,
miten kansalaisilla on sinne pääsy. Antiikin Kreikan
aikaan naiset ja orjat eivät päässeet
agoraan keskustelemaan yhteisistä asioista. Tänä päivänä on
mietittävä, ketkä ovat niitä tämän
päivän naisia ja orjia, jotka eivät pääse
julkiseen keskusteluun ja joidenka sana ei kuulu. Monta kertaa työllisyydestä on
puhuttu niin, että itse työttömän ääni
ei ole päässyt kuuluville. Meidän tehtävämme
on huolehtia, että työttömät
voivat puhua itse itsensä puolesta.
Kysymys on sitten myöskin siitä keskustelusta,
mitä tässä yhteisessä teatterissamme
käydään. Nyt haluan vain lyhyesti viitata
siihen, että kysymys on poliittisen lehdistön
toimintaedellytysten turvaamisesta. Me emme voi toimia pelkästään
markkinavetoisten, pörssissä noteerattujen lehtitalojen
varassa, vaan me tarvitsemme moniarvoista tiedonvälitystä,
jotta julkinen keskustelu olisi moniarvoista, antaisi mahdollisuuksia
kansalaisvaikuttamiselle. Samalla tavalla haluan puhua myöskin
Yleisradion resurssien puolesta. Yleisradion vastuu digitaalitekniikan
kokeiluista on ollut onneton ja vienyt mahdollisuuksia sisällöltä,
kriittiseltä ohjelmatarjonnalta, ja sillä tavalla
vienyt myös mahdollisuuksia kauemmaksi siitä,
miten julkinen keskustelu Suomessa voisi toimia.
On myöskin tärkeätä korostaa
lehdistön omaa kriittistä osuutta julkisen keskustelun
tasossa. Mutta vastuuta politiikalta ei voi siirtää kuitenkaan
minnekään. Mielestäni politiikka ei voi
olla byrokraattista hallinnoimista, vaan sen pitää olla poliittista
johtamista ja sen pitäisi puhua mieluummin asioista asioiden
nimillä. Tämä näkyy esimerkiksi
Työllisyysohjelmassa ongelmana. Siinä puhutaan
työllisyysasteesta, mutta miksi työllisyysaste
olisi nyt niin tärkeä? Pitäisi kertoa,
että vain työllä ja toimeliaisuudella
voi syntyä yhteistä kakkua, jossa viidakon lakien
sijaan, siis vahvemman oikeuden sijaan, pidettäisiin huolta
myöskin heikoista. Niinpä pitäisi myöskin
todeta se, että arvokasta on muunkinlainen työ,
joka ei pelkästään tuota hyödykkeitä markkinoille
ostettavaksi tai myytäväksi. Työ ja toimeliaisuus
ovat yksinkertaisesti ihmisarvoisen elämän edellytys.
Siksi mielestäni julkisen vallan ei voi ajatellakaan siirtävän
vastuuta työn ja toimeliaisuuden ilosta ja sen tarjoamisesta
kaikille kansalaisille yksityiselle sektorille, ei sosiaalisen yrittämisen
kautta tai jonkun muun tällaisen kautta.
Mielestäni julkisen vallan, julkisten yhteisöjen,
julkisten liikelaitosten pitää pitää huoli
siitä, että vajaakuntoiset, vaikeavammaiset tai
ketkä tahansa, jotka eivät pysty täyteen
markkinaehtoiseen työsuoritukseen, voivat myöskin
saada ihmisarvoisen elämisen edellytykset tekemällä työtä ja
toimeliaisuutta. Voitaisiin vähentää tätä mahdotonta
muoti-ilmiötä, jolla pelkästään
lasketaan katteita ja voitontavoittelua ja kannattavuutta ja pääoman
tuottoa. Julkinen valta voi toki käyttää näitä arvioidessaan
omaa toimintaansa, mutta ei voi toimia pelkästään
näiden periaatteiden mukaan.
Toinen kysymys on työssäuupuminen. Julkinen
valta on tässäkin ongelmissa. Nimittäin
työssä uupuneita ovat erityisesti julkisten palveluiden
ammattiauttajat, ne, joiden pitäisi jaksaa auttaa muita.
Ja mistä syystä? Siitä syystä useimmiten,
että niin sairaaloissa kuin vanhainkodeissa tehdään
päätöksiä henkilökunnan
yli niin, että he eivät voi vaikuttaa omaan työhönsä.
Tälle täytyy jotakin tehdä. Julkisen
vallan on otettava myöskin vastuuta siitä, että se
on hyvä työnantaja, keskusteleva ja kuunteleva.
Yrittäjyysohjelmassa on monia hyviä asioita. Yrittäjyyshän
on noussut oikeastaan tällaiseksi hittisanaksi 90-luvun
puolenvälin jälkeen. Itsensä työllistäminen
on ikään kuin nähty tällaiseksi hyväksi
asiaksi ja yrittäjyyden edistäminen, kun työllisyystilanne
oli kovin vaikea. Ongelma on kuitenkin se, että meillä ei
pitäisi kohdella pieniä ja suuria yrityksiä samalla
tavalla, ja kun koko tästä yrittäjyysohjelmasta
puuttuu sosiaaliturva, niin voi sanoa, että pienyrittäjän
kannalta aika tärkeä kokonaisuus puuttuu.
Myönteistä on toki se, että tässä yrittäjyysohjelmassa
on nähty palvelualojen työllistävyyden merkitys
ja siellä on monia tällaisia yksittäisiä pieniä asioita
arvonlisäverotukseen liittyen, jotka mahdollistavat varmasti
uusien yrityksien synnyn ja itsensä työllistämisen,
mikä sinänsä on myönteinen asia.
Mutta ihmeellistä on kyllä se, että vaikka
uskotaan, että tuloverojen alentaminen tuottaa työllisyyttä ja
tuota rahaa ei tarvitse ikään kuin säästää,
tämä usko ei ulotu muunlaisiin verotuksen muotoihin.
Arvonlisäverotusta pidetään hyvin monissa
yrityksissä, erityisesti pienissä palveluyrityksissä,
suurena ongelmana yrityksen laajenemiselle, ja tästä syystä olisi
kyllä aika keskustella korkeasta arvonlisäverotasostamme
ja katsoa, miten siinäkin päästäisiin
asteittain alaspäin yleisessä verokannassa.
Sitten ihan vaan täytyy sanoa tästä arvonlisäverosta
puhuttaessa se, että vain ne, joilla ei ole työstä eikä toimeentulosta
puutetta, voivat sanoa, että ruuan arvonlisäveron
alentaminen ei mene kulutukseen. Ne, jotka ovat nähneet,
mitä on olla työn puutteessa ja toimeentulon puutteessa,
tietävät, että jokainen ylimääräinen
penni kyllä menee kulutukseen, minkä ruuan hinnassa voittaa.
Lopuksi vielä muutama sana, arvoisa puhemies, tietoyhteiskunnasta.
Mielestäni ed. Markku Laukkanen puuttui erinomaisella tavalla
tähän asiaan. Olisin itsekin toivonut, että tietoyhteiskunta-mantran
sijaan olisi jo asetettu vähän kunnianhimoisempia
tavoitteita. Olisipa siirrytty esimerkiksi sivistysyhteiskunnan
tavoittelemiseen, jossa teknologia palvelee tiedon välityksessä,
uuden, kriittisen tiedon tuottamisessa. Pidän myöskin
tärkeänä muistuttaa, että kulttuuriin
satsaaminen on ihan yhtä lailla innovatiivisen kasvun tukemista
kuin myös tieteen, tutkimuksen ja teknologian kehittäminen.
Sivistys, jota teknologia palvelee, laadun parantaminen, jota teknologia
palvelee, niissä on myöskin tietoyhteiskunnan
haastetta. Ei se ole pelkkää tietoyhteiskuntaa,
että osaamme soittaa kännykällä toisillemme
ja kysyä, missä olet. Se, että me tuotamme
jotakin uutta tietoa tämän tietoyhteiskunnan teknologian
avulla, on se, joka voi Suomea viedä eteenpäin.
Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Pyydän vastauspuheenvuoron
erityisesti siltä osin kuin ed. Alho käsitteli
Yleisradiota. Ymmärsin näin, että kannatte
aivan oikeutetusti huolta siitä, että myös digitaaliaikana
täytyy huolehtia laadukkaista sisällöistä,
laadukkaista ohjelmistoista. Viime kädessähän
on juuri näin, että lisäarvoa tuottavat, laadukkaat
sisällöt ovat ne, mitkä saavat kuluttajan
tekemään sitten päätöksen,
tuleeko hän päätelaitehankintojen kautta
siihen maailmaan mukaan vaiko ei. Me tarvitsemme hyvät
sisällöt, me tarvitsemme toimivat jakelutiet ja
kohtuuhintaiset päätelaitteet. Siitä syntyy
tavallaan sitten mahdollisuus mennä nopeasti digitaalisen
television aikaan.
Mutta, ed. Alho, totean vaan sen, että Yleisradio on
yksi toimija tässä, totta kai julkisen palvelun
yhtiönä kaikkein keskeisin toimija, kaikkein keskeisin
veturi, mutta pitäisin myöskin kohtuullisena,
että kaupalliset tv-yhtiöt, jotka ovat saaneet
toimilupamaksuunsa merkittävän alennuksen, olisivat
voineet tätä alennusta käyttää,
niin kuin oli tarkoitus, myöskin digitaalisten sisältöjen
kehittämiseen ja parempien tv-ohjelmien tuottamiseen eikä vain
siihen, että nyt saadaan katsella kaupallisilta kanavilta
saman tyyppisiä tietokilpailuja tunnista toiseen.
Arja Alho /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Monesta asiasta olen samaa mieltä ed.
Laukkasen kanssa, mutta kyllä tässä digitaalitekniikassa
kävi nyt niin, että tekniikka saneli sen, mitenkä asioita
kehitetään. Näinhän ei tietenkään
voi olla. Tekniikan pitää palvella päämääriä ja
sisältöjä. Tällä hetkellä tilanne
on sellainen, että vastaanottimia on liian vähän,
ohjelmia ei katso kukaan, niitä on toki hyviä,
mutta eihän näin voi olla, että sitten
samaan aikaan ränsistyy ikään kuin se
koko osaamisen perinne, joka lähtee siitä, että tehdään
hyviä ohjelmia. Tällä hetkellä Yleisradio
on vaikeuksissa, ja se on vaikeuksissa juuri sen vuoksi, että se
on lähtenyt lanseeraamaan liian paljon uuden tekniikan varassa
eikä ole pitänyt huolta siitä, että pystyy kantamaan
tuon vastuunsa.
Pertti Hemmilä /kok:
Herra puhemies! Hallitusohjelmaan on kirjattu selkeästi
periaate, jonka mukaan valtio saa kuluvalla vaalikaudella ottaa
lisää velkaa. Tämä on tosin
varsin kekseliäästi kirjattu siihen muotoon, että lähtökohtaisesti
tilapäisiä suhdannetaantumia lukuun ottamatta
tavoitellaan velan bruttokansantuotteeseen suhteutetun prosenttimäärän
alentamista. Bruttokansantuotteen noustessa siis myös velkamäärää voidaan
näin ollen kasvattaa ilman, että velan prosenttiosuus
kasvaa.
Nyt vaalikauden ensimmäistä budjettia kun tullaan
laatimaan, luonnehditaan tietenkin taloustilannetta heti tilapäiseksi
taantumaksi, jolloin velan määrä saa
ihan hallitusohjelman luvalla lisääntyä.
Tämän vuoden lopussa valtiolla ennustetaan olevan
velkaa yli 63 miljardia euroa eli reilut 42 prosenttia bruttokansantuotteestamme.
Pelkät
velan korkomenot ovat tänä vuonna 3,6 miljardia
euroa. Tätä taustaa vasten onkin käsittämätöntä,
että hallitusohjelmassa suorastaan vähätellään
valtion nykyistä velkataakkaa ja lisääkin
velkaa ollaan valmiita ottamaan. Velka ja velanhoitokulut maksetaan
kuitenkin rahassa eikä prosentteina ja samoin kaikkien
palveluidenkin rahoittamiseen kuten myös tulonsiirtoihin
käytetään rahaa eikä epämääräisiä prosentteja
bruttokansantuotteesta.
Kuten kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossakin todettiin,
uusi hallitus saa edeltäjältään
perinnöksi vastuullisesti ja hyvin hoidetun valtiontalouden.
Pelkästään valtionvelkaa lyhentämällä velan
korkomenot vähenivät edellisellä hallituskaudella
noin miljardilla eurolla, mikä näin on antanut
liikkumavaraa valtiontalouteen. Tällä samalla
vastuullisella linjalla olisikin hyvä jatkaa. Se on linja,
joka pidemmällä tähtäimellä turvaisi peruspalvelut
tulevillekin sukupolville.
Hallitusohjelmassa luvataan uusia tulonsiirtoja, lisää palveluja
ja myös veronalennuksia, mutta näihin kaikkiin
ei tule olemaan riittävästi rahaa valtion kassassa
ilman huomattavaa lisävelanottoa. Jo nykyistenkin velkojen
maksamisessa lapsillamme on kyllä tekemistä, kun
he samaan aikaan hoitavat suurten ikäluokkien huonokuntoiset
vanhukset ja todennäköisesti nykyistä vähemmällä työvoimalla
pyörittävät koko hyvinvointiyhteiskuntaamme.
Herra puhemies! Kuntien taloustilanteeseen hallitusohjelma lupaa
helpotusta selvittämällä kiinteistöverokannoissa
tarvittavia muutoksia. Kun tällä toimenpiteellä on
tarkoitus auttaa taloudellisissa vaikeuksissa olevia kuntia,
on selvää, että tarvittavat muutokset
kiinteistöverokannoissa merkitsevät joko suhteettoman
suuria veronkorotuksia nykyisiin kiinteistöveroihin tai
verotuksen ulottamista myös esimerkiksi maa- ja metsätalousmaahan,
ellei peräti molempia vaihtoehtoja. Yleisen kiinteistöveroprosentin
nosto kohtelisi rankimmin nuoria maatalousyrittäjiä, jotka
ovat tehneet viime aikoina kalliita rakennusinvestointeja turvatakseen
omalta osaltaan kotimaisen ruuantuotannon jatkuvuuden. Metsämaan
kiinteistövero puolestaan merkitsisi kiistatta kaksinkertaista
verotusta.
Maataloutta koskevassa hallitusohjelman osiossa luvataan toisaalta
tukea nuorta viljelijää ja edistää sukupolvenvaihdoksia,
mutta nuorta uutta yrittäjää ei sillä kannusteta,
jos vanhan isännän luopumistuen jatkumisen ja
yhden tai kahden lisälomituspäivän saamisen
hintana on maatalousmaan, metsätalousmaan kiinteistöverotus. Toisella
kädellä näin otettaisiin pois moninkertaisesti
se, mitä toisella annettaisiin.
Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa on toistuvasti viitattu
selvityksiin tai tarkasteluihin, joiden avulla resurssit paranevat.
Tällaiset epämääräiset
muotoilut eivät anna mitään käsitystä siitä,
mitä todella hallitus aikoo tehdä.
Poliisin resurssitilanteeseen luvataan helpotusta viittaamalla
Heikki Kosken parin vuoden takaiseen poliisia koskeneeseen selvitystyöhön. Miksi
hallitusohjelmaan ei nyt ole kirjoitettu niitä toimenpiteitä,
joihin Kosken raportin pohjalta aiotaan ryhtyä? Toivottavasti
hallituksessa ei vain uskota siihen, että Kosken raportissa
esitetty poliisin tehtävien osittainen siirtäminen
esimerkiksi sosiaali- ja terveyssektorille olisi ratkaisu poliisin
resurssipulaan. Niin sanotusti hyvätapaiset juopothan oli
Kosken raportissa siirretty terveyssektorin huoleksi ja tästä uskottiin
tulevan huomattavaa säästöä.
Itse poliisimiehenä voin todeta, ettei vuosikausiin enää poliisilla
ole ollut mahdollisuutta huolehtia niin sanotuista hyvätapaisista
juopoista.
Kansalaisten lähiympäristön turvallisuus
ja poliisien määrän lisäys kuuluivat
myös pääministeripuolueen vaaliteemoihin.
Nyt hallitusohjelmassa on kuitenkin kovin vaatimattomasti tyydytty
siihen, että koulutetaan uusia poliiseja eläkkeelle
lähtijöiden määrää vastaavasti.
Hallitusohjelman sisäistä turvallisuutta koskevassa
osiossa olisin odottanut näkeväni voimakasta panostusta muun
muassa niiden turvallisuusuhkien torjumiseen, jotka ovat arkitodellisuutta
vuoden kuluttua Viron ym. Baltian maiden liittyessä Euroopan
unioniin. Pelkkä toteamus siitä, että turvallisuus
on kansalaisen perusoikeus, ei ole minkään arvoinen
ilman käytännön resursseja lähiympäristömme
turvaamiseen.
Herra puhemies! Hallitusohjelman nimenä on "Työllä,
yrittämisellä ja yhteisvastuulla uuteen nousuun".
Yrittäjän näkökulmasta tämä kuulostaa
hyvältä, kunnes etenee hallitusohjelmassa verotuksen
rakenteellista uudistamista koskevaan kohtaan, yhtiöveron
hyvitysjärjestelmästä kun aiotaan luopua
ja osingot saattaa kaksinkertaisen verotuksen piiriin. Tämäkö kannustaa
yrittäjää luomaan työpaikkoja
ja osaltaan näin kasvattamaan bruttokansantuotetta? Seuraavassa
lauseessa siellä luvataan tosin olla kiristämättä pk-yritysten
osinkojen verotusta, mutta jätetään kokonaan
kertomatta, miten tämä verottaminen mutta kuitenkin
verottamatta jättäminen tulee tapahtumaan käytännössä.
On vaikeaa kuvitella, että tällaiseen lopputulokseen
päästään ilman uutta, monimutkaista
byrokratiaa.
Esimerkkinä äärimmäisen
monimutkaisesta ja suorastaan järjettömästä byrokratiasta
oli laki, jossa säädettiin kuntien maksamien arvonlisäverojen
palautusten takaisinperinnästä. Tämä monimutkainen
systeemi oli valtiolle kustannusneutraali ja sinänsä täysin
turhaa byrokratiaa, ja onneksi siitä viime vaalikaudella
päästiinkin eroon. Onko hallituksella nyt tarkoitus
luoda yrittäjien taakaksi vastaava yhtiöveron
hyvitysjärjestelmästä luopumisen hyvitysjärjestelmä, jossa
lomakkeita kuluu ja raha vaihtaa pankkitiliä päätyäkseen
valtiolle ja yrittäjälle, kustannusneutraalisti
takaisin yrittäjän tilille? Muutama uusi virka
varmasti siinä tarvittaisiin, ellei peräti kokonainen
virasto järjestelmää pyörittämään.
Yrittäjän ja yrittäjien kannalta
ja ennen kaikkea työllisyyden kohentamisen kannalta ensiarvoisen
tärkeätä olisi keventää byrokratiaa
ja alentaa yksinyrittäjän kynnystä ensimmäisen työntekijän
palkkaamiselle. Tähän voisi käyttää aikaa
ja vaivaa, jota nyt ministeriöissä kuluu uusien
itse itseään työllistävien hyvitysten,
palautusten, takaisinperintöjen kehittelyyn.
Matti Kangas /vas:
Arvoisa puhemies! Täällä kun on kuunnellut
näitä puheenvuoroja tämän päivän,
niin on huomannut sen, että täällä on
hyvin paljon edustajia, jotka vastustavat kolmikantayhteistyötä ja
kolmikantaneuvotteluja. Ihmettelen sitä kyllä hyvin
suuresti. Varsinkin tämän eduskunnan oikealta
laidalta tällaisia on kuultu useasti, ja samaten vihreiltä.
Takavuosinahan se oli keskustallekin kirosana, mutta toivottavasti he
ovat siitä luopuneet, niin kuin ei ole enää sellaisia
arvosteluja kuulunut.
Muistutan, että kolmikantayhteistyöllä Suomi selvisi
90-luvun lamasta. Silloin kelpasi kolmikantayhteistyön
vastustajille, että suomalainen työmies ja -nainen
tyytyivät hyvin pieniin palkankorotuksiin ja näin
olivat lamatalkoissa mukana, ja uskon, että tästäkin
taantumasta selvitään parhaiten yhteisesti kolmikantaisesti
sopimalla. Tämä takaa tasapuolisen tulon eri väestöryhmille
maassamme. Onko tämä huono asia?
Keskusta joutuu nyt hallituksessa vastaamaan moniin lupauksiin,
joita antoi vaalikampanjansa aikana. Tavallaan sosialidemokraatit
joutuvat kantamaan osavastuun keskustan, voisiko sanoa, hurjista
lupauksista ollessaan mukana Jäätteenmäen
hallituksessa. Monet huonossa asemassa olevat ihmiset toivovat paljon
uudelta hallitukselta, mutta hallitusohjelma on niin pyöreä,
että siitä ei vastauksia löydy.
Sailaksen työryhmän mietintö tuli
kuin tilauksesta uudelle hallitukselle. Sailas on jo saanut opiskelijat,
työttömät ja eläkeläiset
huolestumaan, miten heidän käy. Toivottavasti
Jäätteenmäen hallitus ottaa hyvin vähän
ohjelmaansa ja työkulttuuriinsa Sailaksen paperista. Täällä tosin ed.
Ranta-Muotio toivoi, että Sailaksen paperista olisi otettu
enemmän hallitusohjelmaan mukaan. Tällaisista
puheista pitää olla kyllä huolissaan.
Kaikki merkit viittaavat siihen, että lähivuosina
ei ole varaa suuriin veronalennuksiin. Kuitenkin ilmassa on merkkejä siitä,
että Sailaksen raportin mukaisesti hallitus alkaa
alentaa tuloveroja. Sosiaali- ja terveydenhuolto joutuu entistä ahtaammalle.
Tästä hoidon taso kärsii ja henkilökuntaa
vähennetään. Sailaksen paperissa esitetään
myös osa-aikaeläkkeitten ehtojen tiukentamista
ja työttömyyseläkeputken poistamista. Se
tulee olemaan monelle kova isku, jos näin tehdään.
Hallitusohjelmassa on myönteinen tavoite saada 100 000
uutta työpaikkaa lisää. Tätä olen ainakin
itse tukemassa, että tällaiseen pyritään. Voisi
aloittaa vaikka terveydenhoitoalalta ja vanhustenhoitoalalla. Siellä tarvitaan
ihmisiä ja työtä tekeviä käsiä lisää.
Heistä on pulaa tänä päivänä.
Kaikki puolueet antoivat suuren määrän
erilaisia lupauksia vaalien aikaan. Nyt tulee aika katsoa, ketkä pitävät
lupauksensa työttömyyden poistamisesta, asuntorakentamisen
lisäämisestä, sosiaaliturvan parantamisesta,
eläkkeitten nostamisesta ja vanhustenhuollon parantamisesta. Tätä lapsiperheet,
opiskelijat, työttömät, sairaat ja vanhukset
odottavat.
Hallitusohjelmassa pitäisi näkyä sellaiset
asiat kuin työelämä ja liikenne. Ne kuitataan
kyllä aika pienillä maininnoilla. Työelämän
kehittäminen ja työllisyyden parantaminen ovat
kuitenkin keskeisiä yhteiskunnallisia haasteita uudelle
hallitukselle. Miten hallitus pyrkii turvaamaan kansalaisten täysipainoisen
osallistumisen työelämään? Miten
hallitus aikoo varautua lähestyvään suurten
ikäluokkien eläkkeelle siirtymiseen? Nämä ovat
aivan keskeisiä työelämään
liittyviä kysymyksiä, jotka jäävät
auki. Toisaalta on hyvä tavoite: työn ja perheen
yhteensovittaminen. Nykyään perheet ja työ liikaa
kilpailevat samasta rajallisesta ajasta. Varsinkin lapsiperheille kysymys
on tärkeä.
Liikennepolitiikka olisi pitänyt nostaa voimakkaammin
esille hallitusohjelmassa. Se olisi pitänyt ottaa vakavammin
huomioon. Keskustavetoisen hallituksen pitäisi nähdä varsinkin
Suomessa ratkaisevasti heikentyneen tieverkon vaatimukset. (Ed.
Väistö: Miksei edellinen hallitus nähnyt?)
Suurten valtaväylien lisäksi pitäisi
kehittää alempiasteista tieverkkoa tasapuolisesti
eri puolilla maata. On aivan pakko kysyä siihen liittyen
hallitusohjelmassa annetusta lupauksesta, kun hallitus lupaa pyrkiä liikenneväylien
ylläpitoon ja kehittämiseen, milloin tämä lupaus
alkaa koskea myös Keski-Suomea ja siellä olevaa
Nelostietä. Se tuntuu vuodesta toiseen unohtuvan, vaikka
se on tie, jolla kulkee eniten rekkoja Suomessa.
Hallitusohjelmassa myönteinen asia on tavoite kehittää joukkoliikennettä ja
näin pyrkiä vähentämään
yksityisautoilua ja lisäämään
joukkoliikennettä. Tämä on sopusoinnussa
ympäristöpolitiikan kanssa.
Seuraavan neljän vuoden aikana ulko- ja turvallisuuspoliittiset
kysymykset tulevat korostumaan. Hallitusohjelmassa vakuutetaan,
että Suomi toimii aktiivisena EU:n jäsenvaltiona
ja edistää yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan
vahvistamista sekä transatlanttista yhteistyötä.
Tämä herättää kysymyksen,
onko hallitus viemässä Suomea Naton jäseneksi.
Toivottavasti ei.
Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Keskustelua Anneli Jäätteenmäen
hallituksen ohjelmasta on nyt käyty täällä pari
päivää. Mielestäni keskustelu
on ollut ansiokasta. Se on ollut varsin hyvää keskustelua.
Kiitos siitä erityisesti kuuluu mielestäni oppositiolle.
Oppositio on ottanut sille kuuluvan roolinsa. Opposition tehtävä parlamentaarisessa
järjestelmässä on
mielestäni kyseenalaistaa, arvostellakin ja esittää myös
vaihtoehto sille linjaukselle, minkä hallitus kulloinkin
esillä olevissa asioissa, tällä kertaa
koko hallituskauden mittaisessa ohjelmassaan, esittää.
Kun keskustelua täällä on kuunnellut,
on ollut aika kiintoisaa se sävy, se sanoma, eri puolilta oppositiota.
Aikaisemmin, kun oppositiota katsoi, se näkyi tuossa keskellä.
Nyt, kun yrittää katsoa, ei tahdo oikein samalla
kertaa silmät nähdä sen ääripäitä.
Tässä on oma viehätyksensä mielestäni
myös hallituksen kannalta. Oppositiolla on terävä ote
ja kieli sekä vasemmalla että oikealla. Siitä ensi
näytöt mielestäni on hyvin jo tähän mennessä saatu.
(Ed. Kuosmanen: Eikö ollut aikaisemmin?)
Vasemmisto on syyttänyt täällä käydyssä keskustelussa
hallitusta siitä, että se on lupautunut keventämään
verotusta ihan liikaa eikä pystyisi ehkä niihin
yhteiskunnallisiin palveluihin, tulonsiirtoihin ja muihin hyvinvointiyhteiskunnan
puolustamiseen
liittyviin asioihin, joissa vasemmistollakin on ollut ihan kelpo
odotuksia ennen vaaleja ja vaalien jälkeenkin.
Monien kokoomuslaisten mielestä puolestaan hallituksen
veronkevennykset, ne, mitä kaavailtu on, ovat aivan liian
vähäiset. Olisi pitänyt paljon enemmän
keventää veroja. Menojen osalta sen sijaan tuolla
oikealla ei tunnuta olevan välttämättä samaa
mieltä. Kiintyy erityisesti huomio kahden kokoomuslaisen
edustajan puheenvuoroon: yhtäältä ed.
Vapaavuoren ja toisaalta ed. Sarkomaan. Ed. Vapaavuoren mielestä,
kun hän puolusti kovasti suurempia veronkevennyksiä, toisaalta
olisi pitänyt menetellä niin, että menoissa
olisi tingitty tuntuvasti siitä, mitä nyt on esitetty.
Mieleeni vaan juolahti, kun ed. Vapaavuorta kuuntelin, miten esimerkiksi
vaikkapa niiden kuntien välttämättömät
palvelut hoidettaisiin, joiden perään sinänsä toisaalta
ed. Vapaavuorikin omassa puheenvuorossaan ansiokkaasti kysyi.
Kokoomuksesta toinen linja voi näin täältä katsoen
ja kuunnellen henkilöityä esimerkiksi ed. Sarkomaahan.
Hänen mielestään taas menoerät,
joihin hallitus on ohjelmassaan sitoutunut, joita se lupaa finanssoida,
eivät vastaa niitä odotuksia, mitä kokoomus
ja ed. Sarkomaan mielestä myöskin oppositiopuolueet
ennen vaaleja asettivat. Tämä mielestäni
lupaa hyvin mielenkiintoista oppositioaikaa varmasti oppositiopuolueille
itselleen ja varmasti hyvin haasteellista aikaa hallitukselle eri
vaiheissa vastata näinkin erityyppisiin opposition sanomiin,
vaatimuksiin ja viesteihin.
Arvoisa puhemies! Anneli Jäätteenmäen
hallituksen talouspoliittinen perusta on hyvin vahvasti osaamisen,
yrittäjyyden ja muiden kasvun edellytysten vahvistamisessa
ja osin ihan luomisessakin. Hallitus lupaa ohjelmassaan huolehtia kilpailukyvystä,
talouden kilpailukyvystä. Tämän lupauksen
tueksi hallitus esittää joukon toimia, joilla
hallituksen mielestä tämä käytännössä voidaan
realisoida. Vahvat panostukset tutkimukseen, osaamiseen, koulutukseen,
tuotekehitykseen ja verotukseen — myös verotukseen,
korostan — ovat esimerkkejä niistä toimista,
joilla tuosta kilpailukyvystä, yritysten kilpailukyvystä,
pidetään hallituksen mielestä huolta.
Mutta hallitus lupaa panostaa vaalikaudella myöskin
kansakunnan, kansantalouden ja kansakunnan, reaaliseen kilpailukykyyn.
Reaalinen kilpailukyky ei aina käsitteellisesti ole samaa kuin
perinteinen hyvinvointiyhteiskunta, mutta niissä toki on
paljon samoja elementtejä, samoja ainespuita, näissä kahdessa
käsitteessä. Tämä käytännössä merkitsee
sitä, että hallitus sitoutuu siihen, että se
panostaa sellaisiin asioihin kuin koulutukseen. Koulutuspääoman
lisääminen merkitsee käytännössä kansakunnan
osaamisen kohottumista ja sitä kautta yhdeltä osaltaan
kansakunnan reaalisen kilpailukyvyn parantamista. Hallitus lupaa
satsata merkittävästi myös palveluiden
parantamiseen. Esimerkiksi Kansallisen terveysprojektin käytännössä toteuttaminen
merkitsee sitä, että kansakunta toivon mukaan
on edes himppasen terveempää ja sitä kautta
työkykyisempää, sitä kautta
tuottoisampaa, sitä kautta kansakunnan reaalista kilpailukykyä parantavaa.
Tämän lisäksi hallitus lupaa tuon
hyvinvointiyhteiskunnan käsitteen alle enemmänkin
kuin reaalisen kilpailukyvyn alle sopivan termin. Hallitus lupaa
myöskin tulonsiirtoihin satsata tällä vaalikaudella,
niihin välttämättömimpiin tulonsiirtoihin,
joihin laman oloissa jouduttiin tekemään tai tehtiin,
ottamatta kantaa, kumpi ilmaisu tuossa on oikea, aika koviakin leikkauksia.
Tämä koskee erityisesti lapsiperheitä,
osin vanhuksiakin, nimenomaan eläkeiässä olevia
kansalaisia. Tällaisiin tulonsiirtoihin, jotka ojentavat
kättä, ei välttämättä kovin
aikaisin ajallisesti, vaan jonkun ajan ja vaalikauden kuluessa joka
tapauksessa, hallitus sitoutuu omassa ohjelmassaan.
Arvoisa puhemies! Juuri nyt tällä hetkellä Suomi
ponnistelee taantuman tuntumassa, mutta ei yksin. Meidän
kanssamme samaa latua kulkee koko läntinen maailma ja laajemminkin
koko maailma. Kasvun nousua on odoteltu. Kuukausi toisensa jälkeen
sitä maailmalta ei oikein tule, ja kun ei tule, ei omin
voimin Suomenkaan junnaava talouskehitys ole merkittäviä nousun
eleitä osoittanut. Päinvastoin toissapäivänä,
vai eilenkö se nyt oli, uudet työttömyyslukemat
kertoivat noin 10 prosentin työttömyydestä.
Työttömyyden kasvu on selvästi uhkana
oven takana, ellei voimakkaita toimia saada käynnistettyä hallituksen
ja kaikkien muiden talouselämään ja työllisyyteen
vaikuttavien osapuolten, ennen kaikkea näiden muiden, toimesta.
Hallitus sittenkin on vain osatekijä niitten mahdollisuuksien
realisoimisessa, joitten mahdollisuuksien valtaosa on joidenkin
muiden käsissä.
Niinpä hallituksen finanssipoliittinen viritys, tämän
laman tuntumassa olemisen tunnustamisesta lähtevä finanssipoliittinen
viritys, on sitä, että hallitus lupaa satsata
jo alkumetreiltä asti voimakkaasti verotuksen keventämiseen
tavalla, joka nimenomaan lisää kotimaista kulutuskysyntää ja
sitä kautta saa talouden kasvua siellä, missä on
realistista saada, eli nimenomaan täällä kotimarkkinatalouden
piirissä. Kun vienti ei vedä tällä hetkellä,
niin se ei muuten sitten vedä. Siellä hirveitä ja
nopeasti ei voi saada aikaiseksi. Siitä syystä se,
mitä tehtävissä on, paljolti kohdistuu
kotimarkkinoihin, ja verotus on väline, jolla nimenomaan
kulutuskysyntää voidaan nopeimmin lisätä,
ja hallitus sitoutuu ohjelmassaan ja jo lisäbudjetin teitse
nimenomaan tähän asiaan.
Tämän lisäksi hallitus erityisesti
työttömyyden kimppuun käy aktiivisen
työvoimapolitiikan keinoin. Täällä erityisesti
oikealta on arvosteltu ministeri Filatovia ja hallituksen aikeita.
Sanon vaan, että siellä on paljon sellaisia uusiakin,
nimenomaan Raimo Sailaksen työkalupakistakin tunnettuja
toimia myös aktiivisen työvoimapolitiikan parantamiseksi,
joille käyttöä varmaan tässä tilanteessa
löytyy myöskin. Nämä toimet
hallitus on ajoittamassa etupainotteisesti tälle kaudelle,
mikä tästä keskustelusta alkaa.
Ennen muuta hallitus omassa ohjelmassaan panostaa nyt sitten
talouden kasvun ja työttömyyden voittamisen eteen
nimenomaan yrittäjyyden kautta, yrittäjyyden edellytysten
parantamisen kautta. Hallitus käynnistää erityisen
poikkihallinnollisen yrittäjyyshankkeen, jonka tarkoituksena
on yli hallinnonalarajojen valtionhallinnossa luoda edellytykset
sille, että valtiovalta omalta osaltaan yhdessä työmarkkinajärjestöjen ja
erityisesti yrittäjäjärjestöjen
ja monien muiden sidosryhmien kanssa yhteistyössä saa
aikaa sellaisen toimenpidekokonaisuuden, joka parantaa yrittäjyyden
edellytyksiä. Tarvitaan koulutukseen, tarvitaan byrokratian
purkamiseen, tarvitaan ylipäänsä yrittäjäksi
alkamiseen, moniin muihin asioihin merkittäviä parannuksia
ja kohennuksia nykyiseen tilanteeseen verrattuna.
Tarvitaan korjauksia myöskin veropolitiikassa, muutoksia
veropolitiikassa asioihin, joista täällä on
jo paljon puhuttukin. Veropolitiikan osalta haluan tässä lyhyesti
vaan kerrata sen, että hallituksen tarkoituksena muun ohessa
on käynnistää jo 2004 paljon puhuttu
Holmin—Vihriälän malli. Se vaatii selvitystä,
hallitus lupaa sen selvityksen, ei oikopäätä mennä siihen,
vaan selvityksen jälkeen käynnistää sen
vielä vuoden 2004 kuluessa. Alv:n alarajan joustavoittaminen ja
keventäminen täällä pienen liikevaihdon
yritysten kohdalla on niin ikään asia, joka luvataan jo
2004. Eräitä muitakin vastaavia hankkeita veropolitiikkaan
liittyy. Ajan voittamiseksi niihin en kajoa.
Myös teknologiapolitiikassa hallitus lupaa astua tielle,
joka erityisesti merkitsee eri alueitten tasapuolisempaa kohtelua
sillä uuden ajan hunajalla, mitä teknologia-,
tutkimus- ja kehittämistoiminta voi parhaimmillaan elinkeinoelämälle antaa.
Toinen varapuhemies:
Arvoisa ministeri! Saanko todeta, että aikataulu on
sen tyyppiseksi sovittu, että aikarajat ovat niin vastauspuheenvuoroissa
kuin varsinaisissakin puheenvuoroissa samanlaiset sekä hallituksen
että opposition edustajille. Arvoisa ministeri on nyt jo
ylittänyt aikansa.
Arvoisa puhemies! 39 sekuntia ylitin ja lopetan tähän.
Martin Saarikangas /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarisen toteaman johdosta haluan
todeta, että ohjelmassa on Itämeren suojelu avainasemassa
ja sitä varten on edellytetty yhden jäänmurtaja-öljynkerääjän hankkimista.
Se tulisi nyt välittömästi pistää liikenteeseen.
Mutta samalla kun tätä tehdään,
niin Itämeren suojelu ei hoidu tällä.
Venäläisillä ei ole mahdollisuutta hoitaa
aluksiansa siihen kuntoon, että ne pärjäävät
jääoloissa. Tässä nyt hallituksen
tulisi tehostaa niitä toimia, että telakkateollisuus
voisi rakentaa sinne kansainvälisellä rahoituksella,
valtion tuella jäänmurtaja- ja öljytankkerikalustoa.
Tony Halme /ps(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Haluaisin tässä ministeri
Pekkariselle, kun hän niin kovasti katuvalla päällä on edellisistä lupauksista,
sanoa, että myöskään budjetissa
tähän, mitä ehdotan, ei tarvita yhtään penniä lisää rahaa.
Annan teille neuvon, hallitukselle, näistä lisäpoliiseista,
mistä myöskin ed. Hemmilä äsken
sanoi — vanhana poliisina hän varmaan arvostaa
tätä. Nimittäin poliiseja tarvitaan noin
500 heti, koska niin kuin ministeri Pekkarinen sanoi, olemme läntisen
Euroopan mukana menossa eteenpäin, mutta myöskin
itäinen Eurooppa tulee kohta mukaan. Nimittäin
poliisit eivät tuota yhtään menoa valtiolle.
He nimittäin tuottavat moninkertaisesti oman palkkansa,
kun he estävät rikollisuutta. Sen takia sanonkin
tässä ja toistan eilisen puheeni, että 500
poliisinvirkaa pitäisi heti hoitaa, joista 100 torjumaan
uutta järjestäytynyttä rikollisuutta,
joka tulee Baltian maista. Myös kaikki avoimena olevat
poliisinvirat pitäisi täyttää heti,
ministeri Pekkarinen.
Toinen varapuhemies:
Tähän väliin, ennen kuin jatkamme
vastauspuheenvuorojen pitämistä, haluan vielä kertaalleen
todeta, että vastauspuheenvuoro pyydetään
vasta edeltävän puheenvuoron päättyessä,
ei puheenvuoron kestäessä, enkä tule
noteeraamaan vastauspuheenvuoroja, jotka pyydetään
jonkun puheenvuoron kestäessä, vasta niiden päätyttyä.
Esa Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Yhteen osaan ministeri Pekkarisen puheessa,
tähän veroalekeskusteluun: Vaalithan käytiin
sillä tavalla, ymmärsin myös, verovaaleina.
Kokoomus ilmoitti kovasti alentavansa veroja, sitten jos tulevat
voittamaan, ja demarit ja keskustahan olivat sitä mieltä,
jotta palvelut ensin. Minä itse ainakin koen, että nyt
tavallaan tässä molemmat, siis demarit ja keskusta,
ylittivät itsensä siinä mielessä,
jotta luvattiin enemmän tässä hallitusohjelmassa
veronkevennyksiä, mikä osin minusta vaarantaa
myös palveluita.
Yhtenä osiona tässä on vaikka tämä sotaveteraanien
kuntoutusasia joka vuosi. Nimittäin muistan hyvästi,
kun tässä salissa äänestettiin: yksi
oli vastaan, kaikki muut olivat sitä mieltä, että se
hoidetaan joka vuosi. Tässä ohjelmassa ainakin
näyttää siltä, jotta se ei tule
toteutumaan nyt jatkossa. Tämä on vain yksi esimerkki
tässä asiassa.
Matti Väistö /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Mielestäni on erittäin tärkeää,
että hallitus nyt aikoo määrätietoisesti
viedä eteenpäin yrittäjyysasiaa. Tämä poikkihallinnollinen
yrittäjyyden politiikkaohjelma on tässä äärimmäisen
tärkeä. Sillä on yhtymäkohtia
myös tietoyhteiskunta-asiaan, sillä on erittäin
keskeinen sija työllisyyden edistämisessä,
ja sillä on erittäin keskeinen sija myös
alueellisen tasapainoisen kehityksen osalta. Toivoisin niin ja ymmärrän,
että ministeri Pekkarinen on asian hyvin sisäistänyt,
että tähän liittyisi myös hallinnon
järjestämiseen liittyvät ratkaisut niin,
että kun tehdään alueellistamispäätöksiä,
niillä tuetaan myös yrittäjyyden vahvistumista
ja edellytyksiä, ja että todella aito etätyöasia
otetaan nyt vakavasti esille, kun siihen on kaikki käytännön
edellytykset olemassa.
Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarinen puheenvuorossaan toivoi
myöskin Suomen kansan terveydentilaa paremmaksi, ja haluan vain
sanoa siitä, että meillähän
on sikäli hyvin mielenkiintoinen tilanne, niin kuin ministeri ehkä tietääkin,
että Suomen kansan terveydentila tieteellisten tutkimusten
mukaan ei ole koskaan ollut niin hyvä kuin nyt. (Ed. Kuosmanen:
Kokoomuksen ansiota!) Meillä ei ole koskaan ollut niin
paljon lääkäreitä tässä maassa
kuin meillä on nyt, koskaan ei ole niin paljon menty eläkkeelle 59-vuotiaana
kuin nyt. Silti on erittäin paljon pahoinvointia tässä maassa,
mikä yritetään nyt medikalisoida ja sillä lailla
lääketieteellistää, mikä on
aivan väärä lähestymistapa siihen.
Toivon, että hallituksessa myöskin muistatte nämä totuudet,
kun suuntaatte määrärahoja.
Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minä olisin ministeri Pekkariselta
kysynyt: Millä tavalla korkeamman teknologian työpaikkoja
levitetään Suomessa eri paikkakunnille, keskuksiin
sillä tavalla, kuin hallitusohjelmassa on sanottu? Siellä on
paljon sellaisia lauseita ja toivomuksia, jotka ovat positiivisia, mutta
niiden jälkeen ei seuraa mitään keinoja, millä tavalla
näitä työpaikkoja luodaan. Tämä on yksi
esimerkki. Kun korkeammalla teknologialla on hyvin keskeisilläkin
paikkakunnilla tänäkin päivänä jo
ongelmia, miten hallitus aikoo toteuttaa ohjelman sillä tavalla,
että korkeamman teknologian työpaikkoja leviää myöskin
muihin keskuksiin?
Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Ed. Vielma on tärkeällä asialla
liikkeellä. Ei ole olemassa mitään valmista
mallia. Minä uskon, että on kuitenkin kehitettävissä sellaiset
vipuvarret, joiden kautta, joiden avulla voidaan teknologian ja
osaamisen ikään kuin hunajaa saada jakaantumaan
nykyistä paremmin, ei niin, että jokaisessa niemennotkossa
on aivan huipputeknologian, korkean osaamisen yrityksiä,
ei niin, vaan niin, että osaamis- ja teknologiaperustaa
parannetaan eri puolilla maata. Kymmenen vuotta sitten sanottiin,
että osaamiskeskusjärjestelmä, jota silloin
pantiin käyttöön, on aivan mahdoton järjestelmä.
Nyt kaikki tunnustavat, että se on ihan hyvä,
ja pitää vain ottaa seuraava askel, mennä syvemmälle,
alueellisestikin syvemmälle.
Arvoisa puhemies! Poliiseista: Poliiseihin tulee jatkossa rahaa
lisää. Kun kehykset täällä esitellään,
näin huomataan.
Mitä tulee telakkatukeen ja suomalaisen merenkulun
mahdollisuuksiin, niin saanen tilaisuuden käyttää myöhemmin
puheenvuoron siitä erikseen.
Arvoisa puhemies! Kun vuosia on täällä ollut ryhmän
puheenjohtajana ja käyttänyt puheenvuoron, sitä kuvitteli,
että se on 15 minuuttia, mutta nyt vasta havaitsinkin,
että tosiaan se on 10 minuuttia.
Toinen varapuhemies:
Niin muuttuu maailma, Mauriseni!
Mari Kiviniemi /kesk:
Arvoisa puhemies! Pääministeri Jäätteenmäen
johtama hallitus vastaa hallitusohjelmallaan oikein hyvin niihin
vaateisiin, joita eduskuntavaaleissa kansa meille asetti. Nopeassa
aikataulussa on tehty tavoitteellinen ja haastava ohjelma, jossa
on riittävästi vastauksia tulevaisuuden ongelmiin,
mutta myös tarpeeksi liikkumavaraa uusien haasteiden ja
varmasti eteen tulevien yllättävien tilanteiden
kohtaamiseen.
Hallitusohjelma on tietenkin aina kompromissi, ja kun hallituksessa
on kaksi lähes tasavahvaa puoluetta ja kolmas pienempi,
ei pelkästään keskustan nuoteilla voi
tätä orkesteria johtaa. Keskustan vaalien alla
esittämät tavoitteet toteutuvat kuitenkin siten,
ettei ohjelmaan ole todellakaan vaikea sitoutua. Sitoutumisen tekee
keskustan näkökulmasta helpoksi se, että keskustan
vaatima muutos näkyy muun muassa yrittäjyyden edellytysten
voimakkaana parantamisena, lapsiperheiden ja eläkeläisten
aseman kohentamisena paitsi palveluissa myös tulonsiirroissa,
palveluihin panostamisena niin terveydenhuollossa kuin koulutuksessa,
alueellisen tasapainon edistämisessä sekä tutkimuksen
ja tuotekehityksen lisämäärärahoissa.
Opposition kritiikissä, jota täällä pari
päivää on nyt saanut kuunnella hallitusohjelmaa
kohtaan, on ollut kyllä sangen täräkkä ote.
Ei ole tietenkään helppoa jäädä hallituksen
ulkopuolelle. Ehkäpä tämän viikon
keskustelu toimii jonkinlaisena puhdistautumisena ja jatkossa pääsemme vielä rakentavampaan
ja asiantuntevampaan keskusteluun sekä myös arvosteluun
oppositionkin taholta. Olen sitä mieltä, että kritiikkiä pitää vallassaolijoiden
kuunnella hyvinkin herkällä korvalla, mutta ehkä korva
on kuitenkin herkimmillään silloin, kun tyylilaji
on oikea.
Arvoisa puhemies! Hallitus aloittaa työnsä selvässä talouden
taantumassa, eivätkä näkymät jatkoakaan
ajatellen ole erityisen hyvät, mikä johtuu maailmantalouden
ja kansainvälisen tilanteen epävarmuudesta. Hallituksen
haasteena onkin hitaan talouskasvun oloissa vähentää työttömyyttä,
turvata hyvinvointiyhteiskunnan palvelut kaikille kansalaisille
ja edistää alueellista tasa-arvoa. Näiden
tavoitteiden toteuttamiseksi hallitus ensi sijassa vahvistaa talouskasvua
kotimaisin keinoin, niin kuin ministeri Pekkarinen täällä äsken
totesi. Hallitus pyrkii siihen, että osaamiseen panostetaan,
parannetaan yrittäjyyden edellytyksiä, kevennetään
työn verotusta ja turvataan vakaa talous ja ansiokehitys.
Olennaista on myös parantaa julkisen sektorin tuottavuutta
ja edistää Suomen tietoyhteiskuntakehitystä.
Tärkeää on se, että talouden
kasvua vauhditetaan jo heti tänä keväänä lisätalousarviolla,
jossa on mukana yksityisten investointien vauhditusta, verotuksen
keventämistä sekä julkisia investointeja.
Monipuolista elvytystä siis, ei pelkkiä julkisia
investointeja, ei siis paluuta kivikauteen, kuten jotkut ovat epäilleet.
Pidemmällä tähtäimellä osaamiseen
panostaminen on Suomen menestykselle erittäin merkityksellistä.
Maamme kilpailukyky ja talouden kasvu perustuvat ennen kaikkea osaamiseen
ja uuden teknologian hyödyntämiseen. Tutkimus- ja
tuotekehitystoiminnan kasvun jatkuminen on siksi välttämätöntä.
Tämän rahoituksen pitkäjänteinen
kehittäminen on myös osa alueellisesti tasapainoisen
ja yrittäjyyttä korostavan toimintaympäristön
rakentamista. Tämän hallitusohjelman yksi tärkeimmistä yksityiskohdista
onkin se, että tutkimus- ja tuotekehitysrahoitukseen tehdään
merkittävä lisäpanostus tällä vaalikaudella.
Toinen yhtä tärkeä asia on yrittäjyyden
edellytysten parantaminen. Yrittäjyyden politiikkaohjelman
myötä saadaan aikaan vihdoin myös isompia
konkreettisia toimenpiteitä yritysten määrän
lisäämiseksi. Kehityshän on viime vuosina
ollut erittäin huolestuttava. Täytyy hieman ihmetellä sitä,
että monen eri puhujan suulla on täällä arvosteltu
hallitusohjelmaa konkretian puutteesta ja erityisesti eilen puheenjohtaja
Itälä kaipasi konkretiaa nimenomaan yrittäjyyden edistämiseen.
Mutta kun tämän hallitusohjelman lukee ja katsoo
nimenomaan nuo yrittäjyysohjelman esitykset, löytää kyllä aivan
täsmällisiä, yksityiskohtaisia, konkreettisia
toimenpiteitä useita, esimerkiksi arvonlisäverotuksen
alarajan muuttaminen liukuvaksi, pienten työnantajien Internet-pohjaisen
maksupalvelujärjestelmän ja verotilijärjestelmän
käyttöönotto, verotusarvojen helpotukset
perheyritysten ja maatilojen sukupolvenvaihdosten kautta ja selkeä toteamus siitä,
että pienten ja keskisuurten yritysten verotusta ei kiristetä,
jos osinkotulojen verotusta nyt sitten tullaan muuttamaan. Kyllä näitä konkreettisia
toimenpiteitä tässä todellakin riittää.
Kokonaisuudessaan tämä työttömyyden
vähentämisen tavoite on hallitukselle ilman muuta haasteellinen.
Hallitusohjelman keinovalikoima on monipuolinen, mutta vaalikauden
kuluessa on kyllä kyettävä myös
välillä arvioimaan, onko se riittävä.
Pitää olla valmis myös hieman tarkistamaan
kurssia, kyllä tämä työttömyyden
vähentäminen ja siinä onnistuminen tälle
maalle sellainen kohtalonkysymys on.
Arvoisa puhemies! Myös perhepolitiikassa avataan uusia
uria. Palveluita ja tulonsiirtoja ei hallitusohjelmassa aseteta
vastakkain, niin kuin niitä ei saakaan, vaan molempia pyritään
kehittämään tasapuolisesti. Palvelut
ovat joillekin perheille huomattavasti tärkeämmässä asemassa kuin
tulonsiirrot, ja toisin päin.
Ed. Sarkomaa ivaili eilen käydyssä keskustelussa
allekirjoittaneen viime kaudelle useaan otteeseen vaatineen perhepolitiikkaan
täydellistä suunnanmuutosta ja epäili,
ettei tuo suunnanmuutos nyt toteutuisi. Tuo vaatimukseni kyllä kuitenkin
saa varsin runsaasti vastinetta tässä hallitusohjelmassa.
Sokea Reettakin näkee, että kyseessä on
kyllä aika lailla 180 asteen täyskäännös.
Kokoomuksen ollessa hallituksessa nimittäin hallitus leikkasi
lapsilisiä, leikkasi kotihoidon tukea ja pääsääntöisesti
leikkasi minimiäitiyspäivärahaa. Keskustan
johtamassa hallituksessa korotetaan lapsilisiä, korotetaan
kotihoidon tukea ja korotetaan minimiäitiyspäivärahaa. Tämän
lisäksi myös palvelut paranevat koululaisten iltapäivähoidon,
esiopetuksen kuljetusten ja päivähoidon ryhmäkokojen
tarkistusten myötä. Kyllä tässä on
kyse todella muustakin kuin kosmetiikasta.
Kun katsoo keskustan vaaliohjelmaa, joka yksityiskohtaisesti
julkaistiin helmikuussa, toteutuvat siinä luetelluista
perhepolitiikan vaatimuksista jollakin tavalla kaikki. Esitimme
siellä juuri lapsilisien indeksiin sitomista — nyt
tässä on kyseessä korotus — kotihoidon
tuen korotusta ja minimiäitiyspäivärahan
korotusta samoin kuin esiopetuksen kuljetusta ja palveluiden parantamista.
Kaikki nämä yksityiskohtaiset esitykset löytyvät
hallitusohjelmasta.
Arvoisa puhemies! Tasainen aluekehitys on koko hallitusohjelman
läpi kulkeva punainen lanka. Se näkyy lähes
kaikilla hallitusohjelman sektoreilla, ja siitä on jatkossa
erittäin vahvasti pidettävä kiinni ja
jokaisen meistä tämän toteutumista ilman
muuta seurattava. Huomion arvoista on, että valtion budjetin
valmistelun yhteydessä arvioidaan myös talousarvioesityksen
aluepoliittiset vaikutukset. Koko hallitusohjelmassa on todellakin
näitä yksityiskohtia useita, joilla alueellinen
tasa-arvo pyritään turvaamaan, ja hyvä niin.
Kokonaisuutena, arvoisa puhemies, voikin tähän
hallitusohjelmaan olla tyytyväinen. Painotukset ovat oikeat
ja painopisteet ovat selvillä. Tältä pohjalta
on hyvä ryhtyä töihin.
Pekka Kuosmanen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Keskusta voi puolueena olla tyytyväinen
pääsystä hallitusvastuuseen ja pääministerin salkusta,
mutta ei voi kuin ihmetellä sitä, voiko keskustan äänestäjä olla
tyytyväinen. Hallitusohjelmasta ei juurikaan löydy
toimia keskustan vaalilupausten toteuttamiseksi, tai jos löytyy,
ne ovat muuttuneet lupauksista selvitettäviksi asioiksi.
Oppositiossa keskusta vaati useaan otteeseen muun muassa kansaneläkkeen
pohjaosan leikkausten purkamista ja kaksinkertaisen leikkauksen täysimääräistä korvaamista
sekä taitetun indeksin poistamista. Itse olen henkilökohtaisesti
kantanut huolta tämän epäoikeudenmukaisuuden korjaamisesta.
Murhemielellä nyt huomataan, että keskusta on
tämän useasti antamansa lupauksen nyt hallitusvastuussa
täysin unohtanut. Eläkeläisille hallitusohjelmassa
tarjotaan kyllä kansaneläkkeen korottamista vuonna
2006, mutta eikö vastuulliseen välittämiseen
kuuluisi, että hallitus jo nyt ilmoittaisi, paljonko eläkkeet
nousevat? Varoittaisin hyvinvointiyhteiskunnan rakentajia, eläkkeensä ansainneita
kunniakansalaisia varautumaan katkeraan pettymykseen — kepu
pettää taas aina.
Arvoisa herra puhemies! Yrittäjänä ja
talousmiehenä en voi olla kuin tyrmistynyt hallitusohjelmaan
sisältyvästä synkästä lupauksesta
luopua yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä ja
saattaa osingot kahdenkertaisen verotuksen piiriin. Tämä on
aivan käsittämätön ratkaisu
Suomen kansantalouden nykytilanteessa. Uudessa taloudessa teollisuuden
työpaikat vähenevät, tulevaisuudessa
suomalaisten työllistäjinä ovat yrittäjät ja
palveluala. Ei ole kerta kaikkiaan mitään järkevää syytä luoda
monimutkaista hyvitysjärjestelmää pk-sektorille.
Yrittäjiä ja nykyisiä pk-yrityksiä on
sen sijaan tuettava muun muassa vähentämällä byrokratiaa.
Heille on todella tarjottava porkkanaa kepin sijasta.
Jotta meillä olisi huomenna uusi Nokia tai edes pienempiä menestyviä teknologiayrityksiä,
tulisi
hallituksen tukea innovaatiotoimintaa ja vaikkapa Nokian verkkotoiminnasta
irtisanottavien insinöörien houkuttelemista yrittäjän
uralle. Tähän liittyy läheisesti se,
että yrittäjäriskistä on taattava
kohtuullinen korvaus. Nykymuodossaan järjestelmä on
taannut ennätysmäiset verotulot, kannustanut yrittäjää sijoittamaan
omaan yritykseensä ja vähentänyt velan
osuutta yritysten rahoituksesta tervehdyttäen näin
yrityksen taseita. Miksi meidän pitäisi valita
tuntematon ja synkempi vaihtoehto vieläpä ilman
ulkoista painetta järjestelmän muuttamiseen? Kuten
kokoomuksen puheenjohtaja Ville Itälä ryhmäpuheenvuorossaan
totesi, kokoomus ei tule hyväksymään
tätä yritystoiminnan edellytysten heikentämistä.
Tulemme äänestämään
yhtiöverotuksen hyvitysjärjestelmästä luopumista
vastaan.
Ennen vaaleja sekä demarit että kepu valittivat
veronkevennysten vaarantavan hyvinvointiyhteiskunnan palveluitten
rahoittamisen. Nyt kuitenkin hallitusohjelmassa veronkevennykset ovat
nousseet suomalaisen yhteiskunnan pelastajan osaan. Näinhän
kokoomus urheasti ainoana suurista puolueista yritti todistaa vaalikampanjansa
yhteydessä. Perustelumme näyttivät kaikuvan
kuuroille korville, kunnes hallitusohjelma julkaistiin. Valitettavasti
hallituspukarit eivät uskoneet kokoomusta, Sailaksen työryhmää tai johtavia
ekonomisteja veronkevennysten suuruusluokasta. Ne on ilmoitettu
ja mitoitettu liian matalille tasoille, jotta niillä olisi
riittävää vaikutusta kansantalouteen
ja kotimaisen kysynnän vahvistamiseen. Jo valtiovarainministeriön
kansantalousosaston laskelmat osoittavat, että niin sanottu
Sailaksen paperi olisi ehdottomasti pitänyt hyväksyä hallitusohjelmaan
sellaisenaan.
Veronkevennysten suuntautuminen ja suuntaaminen pieni- ja keskituloisille
merkitsee progression jyrkentämistä verotuksessa.
Tämä puolestaan vaarantaa suomalaisen yhteiskunnan
tulevaisuuden. Suomalaiset huippuosaajat ja ammattilaiset tulevat
jatkossa yhä suuremmassa määrin karkaamaan
ulkomaille matalamman verotuksen maihin. Tämän
aivovuodon estämisen tulisi olla hallituksen tärkeimpien
tavoitteiden joukossa. Näin ei nyt valitettavasti ole tämän kohdalta
menetelty. Erityisesti huolissaan kannattaa olla yritysten siirtymisestä Suomesta
Viroon, kun Virosta tulee EU:n jäsen. Tämän
päivän Helsingin Sanomien taloussivuilla asia
on myös esillä ja otsikko "Viro houkuttelee työntekoon
20 prosentin verotuksella" kääntää Suomen
verotukseen tympääntyneitten katseen yli Suomenlahden.
Arvoisa herra puhemies! Lopuksi minä kysyn vielä keskustan
edustajilta, erityisesti pääministeri Jäätteenmäeltä,
ministeri Pekkariselta, ministeri Manniselta: Miksi ihmeessä jatkoitte SDP:n
ylihirmuvaltaa antamalla tärkeimmät ministeriöt
ja ennen kaikkea valtion rahat kokonaan heidän haltuunsa
ja käsiinsä? Käsittääkseni eduskunnassa
on yli 60 prosenttia porvaripuolueitten edustajia, ja jos en ole
täysin väärin ymmärtänyt,
tekin keskustalaiset kuulutte tähän joukkoon.
Eikö olisi nyt ollut jo korkea aika jatkaa Suomen asioitten
hoitamista porvarihallituksen johdolla?
Antti Kaikkonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Uuden hallituksen ohjelma on sisällöltään
monipuolinen ja laaja, jopa varsin yksityiskohtainen. Siinä on
kirjoitettu esille tulevaisuuden keskeisiä ja suuria haasteita
ja myöskin hallituksen linjaukset niihin vastaamiseksi.
Ohjelman perusteella voi sanoa, että hallitus on valmis tarttumaan
haasteeseen. Ohjelman pohjalta on hyvä rakentaa alueellisesti
tasapainoista, sosiaalisesti oikeudenmukaista ja ekologisesti kestävää Suomea,
jossa on hyvä työskennellä, yrittää ja
kehittää itseään.
Olen kuitenkin ollut havaitsevinani opposition taholta varovaisen
diplomaattista kritiikkiä hallitusohjelmaa kohtaan. Erityisesti
opposition mieltä, mikä kuului edellisessä ed.
Kuosmasen puheenvuorossa esimerkiksi, tuntuu kaihertavan erilaisten
selvitysten lukumäärä. Jotta voidaan toimia
tehokkaasti, on tunnettava perusteellisesti päätöksiin
vaikuttavat tekijät. Hyvä päätöksenteko
edellyttää tarpeellisten selvitysten tekemistä ensin.
Esimerkiksi yritysverotuksen uudistamista ei viikossa valmistella.
Päätökset tehdään kyllä aikanaan
mutta viivyttelemättä.
Tässä puheenvuorossa, arvoisa puhemies, otan
esille muutaman ympäristön ja nuorten kannalta
keskeisen tulevaisuuden haasteen, jotka tässä ohjelmassa
ovat esillä.
Ympäristön kannalta ohjelmassa on hyviä elementtejä.
Uusiutuvien energialähteiden käytön edistäminen
ja verotuksen rakenteen uudistaminen kestävän
kehityksen edistämiseksi ovat oikeita linjauksia. Tämä liittyy
vahvaan sitoutumiseen Johannesburgin tavoitteisiin ja ilmastonmuutoksen
torjuntaan.
Hallitus on vahvasti sitoutunut Itämeren suojeluohjelman
toteuttamiseen. Itämeren suojelu edellyttää yhteistyötä.
Itämerestä tulee käytännössä Euroopan
unionin sisämeri vuonna 2004, kun EU laajenee. Itämeri
onkin nostettava EU:n keskeiseksi hankkeeksi ympäristönsuojelussa. Sille
on saatava sama status, sama arvo, kuin Välimerelle, itse
asiassa parempi ja vahvempikin.
Erityisesti Suomenlahti on jatkuvan uhan alla, kun öljy-
ja kemikaalikuljetusten määrä kasvaa nopeasti.
Osa laivoista tuntuu viime päivien esimerkkienkin valossa
käyttäytyvän hämmästyttävän
leväperäisesti, jos laivoista voi tällaista
ilmaisua käyttää. Meriturvallisuuden
ja kulunvalvonnan ripeään parantamiseen on selvästi
tarvetta. Suomen täytyy olla asiassa aloitteellinen.
Tärkeintä on ongelmien ja ympäristökatastrofien
ennaltaehkäisy. Siitä huolimatta myös
itse onnettomuuksiin, niiden tapahtumiseen, on varauduttava. Sen
vuoksi on erinomaista, että ohjelmassa on selvä linjaus
sellaisen monitoimijäänmurtajan tilaamisesta,
joka soveltuu myös öljyn- ja kemikaalionnettomuuksien
torjuntaan. Alus on syytä tilata mahdollisimman ripeästi. Olisi
tärkeää, että se voitaisiin
tilata suomalaiselta telakalta. Sitä perustelisivat myös
talous- ja työllisyyssyyt.
Arvoisa puhemies! Tuoreimpien tilastojen mukaan nuorten työttömien
lukumäärä on jälleen valitettavasti
noussut. Nuorisotyöttömyyden purkamiseen tähtäävät
toimet on toteutettava etupainotteisina, kuten ohjelman veroratkaisut,
eli ne on toteutettava hallituksen toimikauden alkuvaiheessa. Nuorisotyöttömyyden
kimppuun on käytävä heti. Nuorisotyöttömyys
on työttömyyden vakavin muoto. Jos nuorena ei pääse
työelämään kiinni, on vaarana
pitkäaikainen syrjäytyminen. Siihen meillä kansakuntana ei
ole varaa, ei taloudellisesti eikä inhimillisesti. Nuorisotyöttömyyteen
tarvitaan ripeitä täsmätoimenpiteitä.
Työpajatoiminta, oppisopimuskoulutuksen laajentaminen ja
oikein kohdennettu koulutus ovat hyviä keinoja nuorisotyöttömyyden torjuntaan.
Jokaiselle nuorelle on etsittävä oma polku koulutuksen
tai työelämän piiriin. Alle 25-vuotiaitten
työttömyyttä ei pidä kerta kaikkiaan hyväksyä.
Nuorten asuntotilanteen suhteen hallitusohjelma sisältää rohkaisevia
elementtejä. Sosiaalisen asuntotuotannon turvaamiseksi
tarvittavat linjaukset ohjelmasta löytyvät: Ohjelmassa
turvataan aravajärjestelmä uustuotannossa. Uusien
ja vanhojen aravalainojen ehtojen tulee olla jatkuvasti kilpailukykyisiä suhteessa
markkinakorkoihin. Hallitus tulee selvittämään
yhteiskunnan asuntopolitiikkaan kohdistamien rahoitus- ja tukijärjestelmien
toimivuuden mukaan lukien asp-järjestelmän. Ensiasunnon
hankkijat ja lapsiperheet on huomioitava paremmin asuntopoliittisten
tukien kohdentumisissa. Tämä on hallituksen ohjelmassa
selvästi kirjoitettu tavoitteeksi, ja tuo tavoite on mielestäni
oikea.
Lasten hyvinvointi saavuttaa hallitusohjelmassa sille kuuluvan
etusijan ja arvon. Hallitusohjelmaan kirjattu lapsiasiainvaltuutetun
viran perustaminen korostaa lasten erityisasemaa yhteiskunnassa
ja edistää lapsiasioiden ja niihin liittyvien
ongelmien koordinointia hallinnon eri tasoilla. On myös
tärkeää, että keskeisiin perhetukiin
saadaan viimein parannuksia.
Ohjelmassa puhutaan myös opiskelijoiden sosiaalisen
aseman kohentamisesta ja opintotukijärjestelmän
kehittämisestä kannustavammaksi. Tätä ei
voi tulkita tueksi Sailaksen mallille. Jos asemaa kohennetaan, täytyy
lähtökohdan olla opintorahapainotteisuus. Se ei
kuitenkaan tarkoita sitä, että juuri nykyisen
mallin täytyisi olla kiveen hakattu sellaisena kuin se
tällä hetkellä on. Opintotukijärjestelmässä on
varmasti kehittämisen ja parantamisen varaa. Itse asiassa
alkaakin olla jo korkea aika uudistuksille. Hallitusohjelman tavoitteet
antavat melkoisen vapaat kädet toimia tässä asiassa.
Opintotukijärjestelmää tulee kehittää edelleen
opintorahapainotteisena, ja sen tulee mahdollistaa täyspäiväinen
opiskelu.
Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä: Hallitusohjelma tukee
nuorten ja kansalaisjärjestöjen asemaa. Arpajaislain
mukainen tuotonjakolaki otetaan käyttöön
vuoden 2004 alusta. Tämä on kauan kaivattu ja
oikea päätös. Nuorisotyölle
ja järjestöille päätös
on elintärkeä. Tämä on myös
hyvin kauaskatseista politiikkaa. Arvoisa puhemies! Panostamalla
tämän päivän lasten ja nuorten
hyvinvointiin rakennetaan tulevaisuuden Suomen hyvinvointia.
Tony Halme /ps(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Haluan vain ilmoittaa ja pöytäkirjata,
että minä lähden tästä pois.
Nimittäin yhtään ministeriä ei
ole paikalla, keltä voisin kysyä kysymyksiä.
Sinikka Hurskainen /sd:
Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman keskeisenä tavoitteena on
edelleen ylläpitää ja rakentaa hyvinvointiyhteiskuntaa.
Työllä ja yrittämisellä on keskeinen rooli
näiden tavoitteiden saavuttamisessa. Hyvinvointi voi kasvaa
vain työpaikkojen lisääntymisen kautta.
Hallitusohjelman tavoitteena on lisätä 100 000
uutta työpaikkaa. Uskon, että se on myös
mahdollista saavuttaa eri toimenpiteiden yhdistämisellä.
Pitkällä tähtäimellä tulisi
kuitenkin jokaiselle työtä haluavalle pyrkiä järjestämään
mahdollisuus sijoittua työelämään.
Työpaikkoja voidaan tulevaisuudessa luoda lisää vahvistamalla
tutkimus- ja tuotekehitystoimintaa. Parikymmentä vuotta
sitten aloitettuani eduskuntatyön vaadin ensimmäisissä puheenvuoroissani
muiden muassa tutkimus- ja tuotekehitystoiminnan lisäämistä.
Olin tuolloin senaikaisessa siviilityössäni työvoimahallinnon
suunnittelijana toteuttanut maamme ensimmäisiä tuotekehityskursseja,
ja on upeaa huomata, että edelleen tuotekehitys on päivän
sana ja sen avulla luodaan tulevaisuutta.
Yhtenä keinona tulevaisuuden innovatiivisuuden turvaamisessa
näen myös sen, että lasten ja nuorten
luovuutta tulee tukea jo päivähoidossa ja myös
kouluissa eri tavoin.
Hallitusohjelman mukaan talouspolitiikka perustuu osaamiseen,
yrittäjyyden ja kasvuedellytysten vahvistamiseen. Yrittäjyyden
turvaamisen pääpaino hallitusohjelmassa on yrittäjyyttä tukevissa
käytännön hankkeissa. Suomessa on noin
2 200 yritystä. Suomen koko yrityskannasta lähes
99 prosenttia on pieniä ja keskisuuria, alle 250 henkilöä työllistäviä yrityksiä.
Eläkkeelle on lähiaikoina jäämässä noin
8 000 yrittäjää. Tulevaisuuden
kysymys on, mistä saamme uusia yrittäjiä.
Vain osa yrityksistä siirtyy sukupolvenvaihdoksen kautta
nuoremmille.
Hallitusohjelmassa on neljä erillistä politiikkaohjelmaa.
Yksi näistä on yrittäjyyden politiikkaohjelma.
Yrittäjyys synnyttää osaltaan työpaikkoja
ja kasvua yhteiskuntaan sekä luo ja ylläpitää kilpailukykyä.
Yrittäjyyden politiikkaohjelman mukaan talouspoliittisena
tavoitteena on luoda periaatteet yritysten perustamiselle ja sille, miten
voidaan kannustaa yrittäjäuralle ryhtymiseen.
Näistä hallitusohjelman mukaan tehdään selvitys.
Yrittäjyyden lisäämiseksi yrittäjäkasvatus
on yksi keskeinen asia tulevaisuudessa. Yrittäjäkasvatus
voi osaltaan luoda ja edistää yrittäjyyteen kannustavaa
ilmapiiriä. Tätä voidaan pitää investointina
tulevaisuuteemme, sillä suomalainen yhteiskunta tarvitsee
vahvaa pienyrityspohjaa ja sen tuottamaa lisäarvoa hyvinvointiyhteiskunnan
säilyttämiseksi nykyisten ja tulevien haasteiden
edessä.
Vuodesta 1997 alkaen Kymen-Vuoksen 4H-piiri on järjestänyt
Kymen ja Etelä-Karjalan alueella yrittäjyyskasvatusta
yhdessä alueen koulujen ja yrittäjien kanssa.
Projektissa on ollut mukana 17 000 oppilasta, 2 500
opettajaa ja 3 000 yrittäjää.
Uskon, että projektin tuloksena on saatu alueelle useita
pieniä yrityksiä, joista varmaan vuosien myötä kasvaa
muutama suurempikin. Yrittäjyyskasvatusta tulisi laajentaa
koskemaan kaikkia nuoria. Se voisi olla osana vaikkapa yhteiskuntaoppia.
Pertti Paasio sanoi aikoinaan, että "olin neljä vuotta
lomautettuna eduskunnasta", ja voisin sanoa samalla tavalla. Tuona
aikana paneuduin yrittäjyyden lisäksi Imatran
kaupunginvaltuuston puheenjohtajana uudelleen kuntapolitiikkaan
oikein käytännön tasolla. Jouduin taas
kerran aivan konkreettisesti havaitsemaan, kuinka tärkeää on
kuntien ja valtion yhteistyö.
Hallitusohjelman mukaan "Kuntien tehtävien ja velvoitteiden
rahoituksen tasapainoa parannetaan hallituskauden kattavalla valtion
ja kuntien välisellä peruspalveluohjelmalla ja
siihen liittyvällä - - peruspalvelubudjetilla".
Ohjelmassa "arvioidaan kuntien tehtävistä ja
muista velvoitteista aiheutuvat menot ja tulot sekä toimenpiteet -
-". Hallitusohjelmaan on kirjattu, että "Kuntien rahoituspohja
turvataan ja uusiin tehtäviin sekä entisten laajentamiseen
osoitetaan riittävät voimavarat". Hyvä näin.
Tyytyväisenä voin todeta, että hallitusohjelmassa
on erillisenä vielä kansalaisvaikuttamisohjelma.
Pienoisena pettymyksenä voin kuitenkin todeta, että siinä keskitytään
paljolti ainoastaan äänestysaktiivisuuden lisäämiseen.
Kunnallispolitiikassa olen joutunut toteamaan, että vuonna
95 uudistettu kuntalaki, jota itsekin olin täällä tekemässä,
ja sen 27 §, jonka mukaan kunnan asukkaille ja palvelujen
käyttäjille on luotava edellytykset osallistua
ja vaikuttaa kunnan toimintaan, ei tänä päivänä toteudu
kuntien toiminnassa. Sen vuoksi näen upeana sen, että kansalaisvaikuttamisohjelma
on mukana hallitusohjelmassa. Ehkäpä sitä kautta
saadaan myös vanhoihin piintyneisiin kuntakäytäntöihin
lisää avoimuutta ja demokraattisuutta.
Mielelläni olisin nähnyt, että myös
kuntapolitiikka olisi nostettu samanlaiseen asemaan kuin työllisyys-,
yrittäjyys-, tietoyhteiskunta- ja kansalaisvaikuttamispolitiikkaohjelmat.
Kyselen siis kunta- ja aluehallinto-ohjelman perään.
Hallitusohjelman sosiaalipoliittinen osuus on myös
kohtuullisen hyvä. 1,12 miljardia euroa on varattu lisää epäkohtien
korjaamiseen. Lapsilisiä ja eläkkeitä korotetaan.
Erityisen merkittävänä näen
vanhustenhuollossa ikääntyvän väestön
kotona asumisen tukemisen. Toimenpiteinä hallitusohjelmaan
on kirjattu muun muassa terveyttä edistävä kuntoutus.
Samoin rintamamiesten ja sotainvalidien säännönmukaista
kuntoutusta kehitetään. Se on tärkeää.
Tänä vuonna vietetään vammaisten
vuotta. Hallitusohjelmassa luvataan, että hallitus antaa erillisen
vammaispoliittisen ohjelman. Toivon, että hallitus priorisoisi
vammaisten vuoden kunniaksi vammaisten asiat ja ohjelma saataisiin eduskuntaan
jo tänä vuonna.
Arvoisa puhemies! Kaikkinensa hallitusohjelma on hyvä.
Se antaa laajan liikkumavaran eri asioissa. Toteutuessaan maksimaalisesti
se luo meille kestävämmän hyvinvointiyhteiskunnan.
Eero Akaan-Penttilä /kok:
Arvoisa puhemies! Tässä salissa hyvin halukkaasti
on usein puhuttu kolmikannan puolesta, sen nimissä parttien
puolesta, ja esitän tähän sen takia yhden
kolmikannan: ammattiliitto Lääkäriliiton
valtuuskunnan terveydenhuollon teesit sillä ajatuksella, että jos
ne olisivat olleet pohjana, kun hallitusohjelmaa kirjoitettiin,
niin siitä varmasti olisi saatu paljon konkreettisempi
ja sillä lailla koko Suomen väestöä paremmin
hyödyttävä. Rohkenen olettaa, että useimmat
näistä teeseistä ovat semmoisia, jotka
jokainen puolue voi hyväksyä. Muutamista varmasti
on vähän erimielisyyksiä. Nämä teesit
jaetaan kahteen osaan. Ensimmäinen osa on "Yksilön
oikeudet ja velvollisuudet", koska ilman tätä kaksinaisuutta
ei asia tietenkään toimi, niin kuin sen pitäisi
toimia.
Ensimmäinen kohta kuuluu: "Jokaisen velvollisuutena
on huolehtia omasta terveydestään. Yksilön
omatoimisuutta terveytensä vaalimisessa on kannustettava."
Tämähän tarkoittaa ennalta ehkäisevää työtä,
ja vaikka vasemmalla olevia edustajia ehkä vähän
naurattaa, niin tätä asiaa ei pidetä Suomessa
itsestäänselvänä, koska tämä teksti
on kirjoitettu, niin kuin se olisi uutta.
Toisena kohtana sanotaan: "Jokaisella tulee olla tasavertainen
mahdollisuus terveytensä edistämiseen sekä korkeatasoiseen
tutkimukseen ja hoitoon." Aivan varmasti pitää paikkansa,
mutta näin ei Suomessa tällä hetkellä ole.
Jos kaikki olette tästä samaa mieltä myös
hallituspuolueissa, miksi ei keskitetä enemmän
huomiota niihin keinoihin, miten tämä tasa-arvo-ongelma,
joka on ennen kaikkea alueellinen, hoidettaisiin kuntoon?
Kolmantena kohtana on seuraavaa: "Terveydenhuollon peruspalvelujen
tulee olla kohtuullisessa ajassa jokaisen saatavilla maksukyvystä riippumatta.
Näitä palveluita ovat lääkärin
tarpeelliseksi katsomat, terveyden säilyttämiseen tai
palauttamiseen tähtäävät perusterveydenhuollon
ja erikoissairaanhoidon toiminnot, tutkimukset ja hoidot." Hoitotakuu
olisi tietenkin seuraava askel tästä eteenpäin.
Edes sitä sanaa täällä ei sanota.
Ministeri on kertonut, että se on Kansallisen terveysprojektin
sisällä tulossa, hyvä niin, mutta varmasti
olisi syytä kertoa, miten konkreettisesti hoitotakuu Suomessa
toteutetaan. Se olisi ollut hallitusohjelman konkretiaa.
Samaten terveystaloustiede voisi tässä näyttää kyntensä.
Koko sanaa ei hallitusohjelmassa edes mainita, vaikka sitä Suomessa
on toki aika hyvin jo tehty, osaoptimointitutkimuksia ja muuta vastaavaa
esimerkiksi Kuopion yliopistossa.
Jonoista haluaisin aivan konkreettisesti sanoa — se
kuuluu tähän samaan kohtaan — että Suomessa
on tällä hetkellä tiettävästi
noin 142 000 potilasta jonossa. On pyritty siihen yleisten
periaatteiden mukaan, että tammikuussa 2005 näistä pitäisi
olla 82 000 potilasta poissa, leikattuina. Se on Kansallisen
terveysprojektin yksi osaprojekti. Nykyisillä summilla
jos lasketaan, niin pelkästään tämä tarkoittaa
400:aa miljoonaa euroa. Millä hallitus aikoo tämän
toteuttaa, kun koko tälle ajanjaksolle Kansalliseen terveydenhuoltoprojektiin
on luvattu yhteensä 700 miljoonaa euroa? Nämä yhtälöt,
ikävä kyllä, eivät toimi. Silti
puhutaan pelkästään periaatteiden tasolla.
Neljäs kohta teesiluettelossa: "Potilaalla tulee olla
oikeus valita lääkärinsä ja
hoitopaikkansa." Luulen, että kaikki tässä salissa
olette samaa mieltä tästä ja nekin, jotka
tätä kuulette. Haluaisin erityisesti tässä kuulla,
onko sosialidemokraattinen puolue tästä eri mieltä,
koska heidän toimintatapansa ja vaalipaneelissa käyttäytymisensä osittain
vihjasi tähän suuntaan. Ruotsissahan näin
on. Siellä voi potilas valita paikan, mihin hän
menee hoidettavaksi. Siellä voi potilas käyttää hoitoseteliä mukana.
Suomessa se ei ole vielä mahdollista. Siitä on
kahden lääninhallituksen tulkinta vuosi sitten,
viime kesältä. Miksi on näin? Miksi nämä periaatteet
ovat epäselviä ja kuitenkin hallitusohjelmassa
tämä teksti soljuu niin kuin näitä aiottaisiin
selvittää? Koen tämän vähän
inhottavaksi ristiriidaksi.
Samaten viides kohta sanoo: "Tutkimus ja hoito toteutetaan yhteisymmärryksessä potilaan
kanssa."
Potilaan oikeus toisen lääkärin varmentamaan
arvioon" — niin sanottu second opinion, joka ammattilaisille
kertoo hyvinkin, mitä se tarkoittaa — "on turvattava."
Täysin luonnollinen menettelytapa. Ei ole Suomessa turvattu
tällä hetkellä edes tämäkään
periaate.
Entä kohta kuusi: "Hoitavalla lääkärillä on
itsenäinen oikeus päättää potilaan
tutkimuksesta ja hoidosta." Toisin sanoen hän toimii asiantuntijana.
Arvoisat kollegat, tämä ei tarkoita sitä,
että hän on siinä roolissa rahakirstun
vartija, vaan hän siinä roolissa on asiantuntija,
kertoo päättäjille ja rahoittajille,
mitkä ovat tarpeet. Rahoittajan tehtävä on
sitten katsoa, miten rahoitus hoidetaan, mikäli asiantuntijan
sanaan luotetaan.
Arvoisa puhemies! Jos nämä kuusi periaatetta,
jotka koskevat oikeuksia ja velvollisuuksia, olisi otettu semmoisina
kuin ne selkeällä suomen kielellä olen
teille nyt yrittänyt kertoa, niin hallitusohjelma olisi
ollut paljon helpompi kirjoittaa toisella tavalla, mutta paljon
vaikeampi, paljon haastavampi, koska silloin sen olisi ollut oltava konkreettisempi.
Tässä eräässä mielessä ollaan vähän älyllisesti
epärehellisiä, kun näitä periaatteita
ei pidetä itsestäänselvinä.
Minä väitän, jos ei nyt kukaan ilmoittaudu,
että näistä kuudesta kohdasta, jotka
tässä luin, mikään puolue ei
voi olla toista mieltä. Jos on, se olisi tosi mielenkiintoinen
tilanne.
Sen sijaan toinen osa näitä teesejä,
joka koskee terveydenhuollon rahoitusta ja palvelujen tuottamista,
on tietysti sektori, josta varmasti on myöskin erimielisyyksiä.
Mutta esimerkiksi ensimmäinen näistä kohdista
on: "Terveydenhuollon vakaa rahoituspohja on turvattava sen toimivuuden
ja jatkuvan kehittämisen takaamiseksi. Rahoituksen tulee
perustua erilliseen käyttötarkoitukseltaan sidottuun
rahoitusjärjestelmään." Eikö ole
viisas periaate?
Voisin jatkaa näitä eteenpäin, ja
tarkoitan tällä kaikella puheellani, hyvät
kuulijat, sitä, että nykyisessä hallitusohjelmassa
käytetään sanoja "periaate", "tavoite",
"tarkastelu", "on tarkoitus", "selvitys", "lisätään",
"parantaa", "hoitaa", "osoitetaan hankerahaa", mutta ei mitään
konkreettista. Minusta se on suuri puute. Ymmärrän osittain,
että konkretiaa on vaikea esittää, ja
terveiden edustajien on helppo naureskella täällä salissa
näille puheille, mutta potilaan osa on aivan toinen tässä.
Suomalaiset potilaat ja suomalainen terveysjärjestelmä on
sisältäpäin tilanteessa, joka on enemmän
kuin huolestuttava. Se on 30 vuotta ollut kehittymättömänä kuntatyönantajan
alla tilanteessa, joka ei jatkon suhteen, ikävä kyllä,
lupaa hyvää.
Minä toivoin, että tässä ohjelmassa
olisi konkreettisemmin tultu esille ja toimittu esimerkiksi niin,
että olisi kerrottu tarkkaan, mitä Kansallinen
terveysprojekti tulee pitämään sisällään
vuosien 2003—2004 aikana. Minkä takia ikäihmisten
ohjelmaa, ikääntymiseen liittyviä haasteita,
ei selkeästi luetella? Epidemiologista tietoa Suomessa
on vaikka kuinka paljon valmiina. Tulisi tietää,
mitä seuraavat kaksi vuotta merkitsevät erilaisten
hoitopaikkojen, hoitohenkilöstön kohdentamisen
ja muun kannalta.
Lisäksi täällä käytetään
termiä lääkäripula. Ei Suomessa
ole lääkäripulaa. Suomessa on avoimia
virkoja, lääkärit kohdentuvat väärin,
osa sairaanhoitajista kohdentuu väärin, hoitohenkilökuntaa
on tarpeeksi. Meillä ei ole koskaan ollut niin paljon toimijoita
ja tietäjiä tällä alalla. Terveysvaaleista
oli kysymys, mutta ikävä kyllä se ei
minusta hallitusohjelmassa näy ollenkaan niin jämäkästi
kuin sen pitäisi näkyä. Täällä on
hyviä asioita, mutta ne on sanottu liian pehmeästi.
Se jättää toteutumisen varaa moneen suuntaan,
mutta sairauksissa on yksi ainoa suunta, joka on toimiva, ja se
on näiden sairauksien hoito eikä mikään
muu.
Vammaispolitiikasta sanoisin tähän loppuun monen
muun edustajan tavoin, että vaikka on vammaisvuodesta vielä kysymys,
kansainvälisestä vammaisvuodesta, täällä ainoastaan
sanotaan kehitettävän vaikeavammaisten ihmisten henkilökohtaista
avustajajärjestelmää ja tulkkipalvelua.
Se olisi aika, arvon puhemies, nostaa subjektiivisten oikeuksien
tasolle pelkästään sen takia, että vaikeavammaisten
osuus Suomessa on niin vähäinen, että heidän
poliittinen painoarvonsa on niin pieni, että heidän
oikeutensa eivät toteudu muuten kuin subjektiivisilla oikeuksilla. Se
on itse asiassa masentavaa, mutta meidän huono hallintokäytäntömme
ei turvaa heille oikeuksia muuta tietä. Siihen kuuluvat
mukaan myöskin tulkkipalvelut. On hyvä tietysti,
että vammaispoliittinen selonteko tehdään,
mutta sen pitäisi olla toimivampi. Edellinen vammaispoliittinen
selonteko, joka täällä oli, turhautti
kolmatta sektoria, vammaisliikettä, hyvin suuressa määrin.
Toivon, että kun hallitus nyt tuo uuden selonteon, se on
semmoinen, että vammaisyhdistykset, -järjestöt
ja koko vammaisliike voivat sitä ihastellen ja ylpeinä kuunnella.
Reijo Kallio /sd:
Herra puhemies! Keskityn puheenvuorossani hallitusohjelman talouspoliittisiin
linjauksiin ja haasteisiin. Bruttokansantuotteen kasvu on jäämässä jo
kolmatta vuotta varsin vaatimattomaksi, tämän
vuoden kasvuarviot kun liikkuvat 1,5—2 prosentin paikkeilla.
Vientikysyntä on hiipunut erityisesti perinteisillä,
kansainvälisestä talouskehityksestä riippuvilla
toimialoilla. Myös investoinnit ovat supistuneet. Talouden
kasvu onkin nyt kotimaisen kysynnän varassa. Onneksi kuluttajien
luottamusta omaan talouteensa ovat vielä pitäneet
yllä vakaa tulokehitys, alhainen korkotaso sekä kohtuullinen
työllisyyskehitys.
Työllisyyskehitys on todellakin pitkään
jatkuneesta matalasuhdanteesta huolimatta pysynyt yllättävän
hyvänä, tosin varsin kaksijakoisena. Työllisyys
on heikentynyt selvästi teollisuudessa, erityisesti metalliteollisuudessa,
mutta työpaikkojen lisääntyminen palvelualoilla
on kyennyt kompensoimaan teollisuudessa menetetyt työpaikat.
Vasta aivan viime aikoina työttömyys on alkanut
hieman kohota ainakin Tilastokeskuksen laskentatavan mukaan.
Työllisyys onkin lähivuosien talouskehityksemme
kannalta suurin huolemme. Hallitusohjelmassa on mielestäni
aivan oikein nostettu työllisyyden kohentaminen ja työttömyyden
vähentäminen ykkösasiaksi. Tavoitteena
on työllisyyden parantaminen 100 000 hengellä hallituskauden
aikana. Tämän tavoitteen tekee erityisen haasteelliseksi
se, että ainakaan hallituskauden alkuaikoina ei ripeä talouskasvu
tule avittamaan työllisyyskehitystä. Vaikka viimeaikainen
työttömyyden hienoinen nousu saattaakin jäädä lyhytaikaiseksi,
pidän tarpeellisena, että työllisyyskehitystä käännetään
positiiviseen suuntaan myös omin toimin eikä jäädä odottelemaan
kansainvälisen talouden käännettä.
Mielestäni uusi hallitus onkin aivan oikeaoppisesti
lähtenyt siitä, että vielä tämän
kevään aikana annetaan työllisyyslisäbudjetti,
jolla aikaistetaan työllisyyttä parantavia julkisia
hankintoja ja investointeja ja ryhdytään toteuttamaan
veronkevennyksiä etupainotteisesti. Me tarvitsemme edelleen
suhdannepolitiikkaa ja erityisesti oikea-aikaista suhdannepolitiikkaa.
Meillä on lähimenneisyydestä kaksi huonoa
esimerkkiä vääränlaisesta suhdannepolitiikasta:
Holkerin hallitus höllensi finanssipolitiikkaa korkeasuhdanteessa, kun
taas Ahon hallitus kiristi finanssipolitiikkaa laskusuhdanteessa.
Molempien olisi pitänyt tehdä päinvastoin.
Lipposen hallitukset toimivat tässä suhteessa
johdonmukaisemmin. Erityisesti edellisen hallituksen loppukauden
veronkevennykset olivat oikea-aikaisia. Tällaista oikea-aikaista
suhdannepolitiikkaa odotan myös Jäätteenmäen
hallitukselta. Nyt tarvitaankin rohkeita panostuksia teollisuuden
tuotantokapeikkojen poistamiseen, julkisten investointien lisäämiseen
ja osaamisperustan vahvistamiseen. Nämä ovat panostuksia
kilpailukykymme ja taloutemme perustan vahvistamiseksi, ja näitä voidaan tehdä vaikka
velkaa väliaikaisesti lisätenkin.
Työllisyyteen liittyvä haaste on myös
siinä, että vaikka suhdannetilanne uskoakseni
vähitellen parantuukin ja vaikka työllisyys lähteekin nousuun,
tilanteen paraneminen ei välttämättä kosketa
kaikkein vaikeimmassa asemassa olevia, työttömyyden
niin sanotun kovan ytimen muodostavia pitkäaikaistyöttömiä.
Mielestäni onkin hyvä, että hallitus
on sisällyttänyt ohjelmaansa näiden ihmisten
tilanteen kohentamisen. Parhaiten näiden ihmisten työnsaantimahdollisuuksia
voidaan parantaa aktiivisen työvoimapolitiikan toimenpiteillä,
tukityöllistämisellä ja koulutuksella.
Pidän myös tärkeänä,
että tulevat veroratkaisut tukevat työllisyyttä.
Hallitusohjelmassa lähdetään siitä,
että veroperusteita voidaan keventää vähintään
1,12 miljardilla eurolla. Jotkut tahot ovat tässäkin
salissa pitäneet tätä tasoa vaatimattomana.
Mielestäni tässä talouden tilanteessa tämä on
riittävä määrä. Jos
talouden tilanne myöhemmässä vaiheessa
mahdollistaa suuremmat kevennykset palvelujen kehittämistä vaarantamatta
ja valtionvelkaa lisäämättä,
tehtäköön sitten niin.
Tuloveronkevennyksen kohdentaminen pieni- ja keskituloisiin,
arvonlisäverotuksen alarajan muuttaminen liukuvaksi, työvaltaisten
palvelujen arvonlisäveron huojentaminen sekä sukupolvenvaihdosten
edistäminen veronhuojennuksin ovat työllisyyden
kannalta hyviä kohdennuksia.
Uuden hallituksen tehtävänä on myös
kansalaisten hyvinvoinnin kannalta tärkeiden palvelujen,
erityisesti terveyspalvelujen, puutteiden korjaaminen. Nämä toimenpiteet
lisäävät myös työpaikkoja.
Tilanne on vaan se, että mitä enemmän panostetaan
palvelujen parantamiseen, sitä vähemmän
meillä on tilaa veronkevennyksille. Hallitusohjelma on
mielestäni veronkevennysten ja palveluihin panostamisen
osalta kohtuullisen hyvässä tasapainossa.
Työllisyyden parantaminen edellyttää myös, että me
panostamme entistä voimakkaammin yrittäjyyteen
ja erityisesti pienten yritysten toimintaedellytysten parantamiseen.
Ilman yrityskannan selkeää kasvua ei hallitusohjelman
työllisyystavoitetta tulla saavuttamaan. Odotankin, että hallitusohjelmaan
sisältyvä, varsin yleisellä tasolla oleva
yrittäjyyden politiikkaohjelma nopeasti tarkentuu ja käynnistyy.
Arvoisa puhemies! Lopuksi puutun lyhyesti pariin yksityiskohtaan.
Kuntapolitiikassa on tarkoitus tehdä koko vaalikauden kattava
valtion ja kuntien välinen peruspalveluohjelma. Ohjelma on
tarpeen, sillä tämä tuo pitkäjänteisyyttä ja
ennustettavuutta kuntakentälle. Pidän myös
tärkeänä, että jatkossa kunnilla
säilytetään jonkinlainen siivu yhteisöverontuotosta.
Hallitusohjelman mukaan nykytasoinen osuus säilyy ainakin vuoteen
2005 saakka.
Yhteisövero-osuus on tärkeä mielestäni
elinkeinopoliittisena kannustimena. On perusteltua, että ne
kunnat, jotka panostavat yritystoiminnan kehittämiseen,
saavat myös vastinetta. Toivonkin, että erityisesti
ministeri Manninen huolehtii siitä, että kunnilla
jatkossakin tulee säilymään jonkinlainen
osuus yhteisövero-osuudesta.
Hallitusohjelmassa maininnan arvoisena pidän myös
sitä, että siinä otetaan kantaa suomalaisten
telakoiden kilpailukyvyn turvaamiseen. Pidän tärkeänä,
että suomalaiset telakat voivat kilpailla tasavertaisesti
muiden maiden telakoiden kanssa. On hyvä, että myös
meillä varaudutaan samanlaisiin tukimekanismeihin kuin
muissakin Euroopan unionin maissa. Tarvitaan toki muitakin telakkateollisuuden
toimintaedellytyksiä parantavia toimia. Tärkeää on
mielestäni myös se, että suomalaisen
merenkulun jatkuvuus turvataan tonnistoverolainsäädäntöä kehittämällä sekä Euroopan
unionin sallimilla tukimuodoilla.
Ben Zyskowicz /kok:
Herra puhemies! Hyvät kansanedustajat! Oppositiostakin
on syytä aluksi todeta, että pääministeri
Anneli Jäätteenmäki ja muutkin ministerit
ovat tarmokkaita naisia ja miehiä, jotka tekevät
parhaansa isänmaamme hyväksi. Niinpä Jäätteenmäen
hallituksen ohjelma pitää sisällään
toinen toistaan parempia ja kauniimpia asioita. Kaikkea hyvää tavoitellaan, edistetään,
parannetaan ja ennen kaikkea selvitetään ympäripyöreästi
ja epämääräisesti. Pääministeri
Jäätteenmäki sanoi esitellessään
uuden hallitusohjelman tasavallan presidentille, että "oli
paikallaan sopia mahdollisimman tarkasti uuden kumppanuutemme tavoitteista".
Kun tässä ohjelmassa on asiat siis sovittu mahdollisimman
tarkasti, olisi ollut mielenkiintoista nähdä se Säätytalon
epämääräisempi versio. Miltäköhän se
olisi mahtanut näyttää?
Uuden hallituksen keskeinen tavoite on parantaa työllisyyttä.
Hallitus lupaa lisätä työllisyyttä vähintään
100 000 hengellä. Tämä on muuten selvästi
matalampi tavoitetaso, kuin mihin kaksi edellistä hallitusta
ovat yltäneet. Lipposen hallituksethan loivat yhteensä noin
300 000 uutta työpaikkaa. Hallitus on lisäksi
saanut edeltäjältään erinomaisen
talouspoliittisen perinnön. En tiedä, milloin
viimeksi jokin hallitus Suomessa olisi voinut aloittaa työnsä näin
vahvalta pohjalta.
Suomen Kuvalehti ilmaisi pääkirjoituksessaan
11.4. asian seuraavasti: "Uudella hallituksella on hyvät
edellytykset ryhtyä työhön maailman levottomuudesta
huolimatta. Vaikka ajan epävarmuus on jälleen
tänä vuonna saanut ennustajat heikentämään
arvioitaan talouden kehityksestä, Suomella on nyt käytössään
puskuria, jota päätettiin rakentaa pahanpäivän
varalle. Vaihtotaseen ylijäämä on korkealla
tasolla, ulkomaanvelka hyvässä hallinnassa, kansainvälinen kilpailukyky
kunnossa, kotimainen korkotaso huippualhainen ja tavallisten kansalaisten
luottamus tulevaisuuteen korkealla. Täytyy olla erityisen
lahjaton, jos kykenee tällaisen tilanteen turmelemaan."
Lehden esittämästä vähemmän
mairittelevasta arviosta huolimatta ennustan, että Anneli
Jäätteenmäen punamultahallitus tulee
ilman huomattavaa kansainvälistä vetoapua epäonnistumaan keskeisimmässä tehtävässään
eli 100 000 uuden työpaikan luomisessa. Hyvää tahtoa
ei hallitukselta puutu. Yksi kuitenkin puuttuu ja sen mukana kaikki,
ja nyt en tarkoita Paavo Lipposta. Tarkoitan sitä, että hallitukselta
puuttuu politiikka ja toimenpiteet riittävän talouskasvun
aikaansaamiseksi ja työllisyysasteen nostamiseksi. Kun
ei ole riittävää talouskasvua, ei työllisyys
parane luvatulla tavalla eikä näin ollen myöskään
peruspalveluja, kuten terveydenhoitoa, koulutusta ja kansalaisten
turvallisuutta, voida kohentaa siten kuin kokoomus edellyttää ja
hallituspuolueetkin lupasivat.
Onko talouskasvu todellakin näin tärkeässä asemassa?
On, vaikka se ei ainakaan ennen vaaleja näyttänyt
olevan kaikille keskeisille päätöksentekijöille
selvää. Silloinen oppositiojohtaja Anneli Jäätteenmäki
sanoi keskustan vaaliohjelmasta, yhdestä niistä,
Satakunnan Kansassa 19.1. seuraavaa: "Omassa ohjelmassamme ei luvata mitään,
jota ei pystytä toteuttamaan. Se toteutuu vaikka nollakasvulla."
Myöhemmin hän vahvisti, että kyseessä ei
ollut painovirhe tai lehden väärinkäsitys,
vaan aito lainaus hänen puheestaan. Käsittämätön
ja pöyristyttävä lausunto, joka kertoo
paljon joko antajansa suhtautumisesta kuulijoidensa ymmärryskykyyn
tai, mikä ehkä vielä pahempaa, hänen
omasta talouspoliittisesta ajattelustaan. Mistä tällainen
kaiken talouspoliittisen tietämyksen vastainen ajattelu
voi olla peräisin? Missä sitä esiintyy?
Anneli Jäätteenmäen poliittinen kummisetä päätoimittaja
Kari Hokkanen kirjoitti Ilkan pääkirjoituksessa
4. helmikuuta seuraavaa: "Tietenkin talouskasvun jatkuminen tai
palkkaverotus ovat tärkeitä asioita, koska yhteisen
jaettavan määrä riippuu niistä.
Mutta sittenkin tärkeämpää on,
kuinka jakovara kohdennetaan." Siis: "Sittenkin tärkeämpää on,
kuinka jakovara kohdennetaan." En ymmärrä, mitä kohdennetaan
oikeudenmukaisemmin, jos ei ole mitään uutta,
mitä kohdentaa. Jaetaanko olemassa oleva omaisuus uudelleen?
Se sopisi varmasti esimerkiksi Skp:lle, mutta sopiiko se Hokkaselle?
Onneksi hallitusohjelmaneuvotteluissa oli kuitenkin läsnä riittävästi
talouspoliittista asiantuntemusta, jotta kaikki neuvottelijat tulivat
vakuuttuneiksi taloudellisen kasvun välttämättömyydestä.
Hallitusohjelma toteaakin yksiselitteisesti: "Hallituksen työllisyystavoitteiden
saavuttaminen edellyttää vahvaa talouskasvua koko vaalikauden
ajan." Voikin sanoa, että taloudellisen kasvun välttämättömyys
on mukana punaisena lankana läpi koko hallitusohjelman.
Mutta kuten totesin, hyvä tarkoitus ei riitä,
kun määrätietoinen politiikka riittävän
talouskasvun aikaansaamiseksi puuttuu.
Mitä sitten olisi tarvittu? Lyhyesti sanottuna:
1) Vahvaa yrittäjyyden tukemista lukemattomien yrittäjyyttä koskevien
pyöreiden kirjausten, ohjelmien ja selvitysten sijaan.
Millä sivulla hallitusohjelmassa on konkreettisesti ja
lopullisesti sovittu keinot yrittäjyyden edistämiseksi? Suomi
todellakin tarvitsee lisää yrittäjyyttä ja
lisää yrittäjiä, mutta ainoa
varma asia, jonka hallitusohjelma yrittäjille lupaa, on
osinkoverotuksen kiristäminen. Tämä hanke
luo jo tällä hetkellä sellaista epävarmuutta,
joka vaikeuttaa yrittäjien toimintaa ja työllistämistä.
2) Rakenteellisia uudistuksia ihmisten työuran pidentämiseksi
ja työvoiman tarjonnan lisäämiseksi.
Hallitusohjelma kyllä kertoo, että näitä asioita
valmistellaan yhdessä eri etujärjestöjen
kanssa ja vuoden 2004 loppuun mennessä. Sitä hallitusohjelma
ei kuitenkaan kerro, mikä on hallituksen näkemys
tarvittavista toimenpiteistä.
3) Järkevää veropolitiikkaa, jolla
tuetaan kansalaisten ostovoimaa, työllistämistä ja
työn tekemistä. Työnteon tulee aina kannattaa.
Ennen vaaleja päähallituspuolueet pelottelivat
kansalaisia, että työnteon verotuksen keventäminen
murentaisi hyvinvointipalveluja. Tähän nähden
on tietysti mielenkiintoista ja mieluista huomata, että hallitus
aikoo ensi töikseen jo lisäbudjetissa keventää tuloverotusta
ja vielä poikkeuksellisesti kesken vuoden. Eipä olisi
uskonut, että hallituspuolueilla on näin kova
kiire heikentää kansalaisten arvostamia peruspalveluja,
vai olisiko sittenkin kyse siitä, että verotuksen
keventämisellä tuetaan talouskasvua ja työllisyyttä ja
näin itse asiassa luodaan edellytyksiä julkisten
peruspalvelujen ylläpitämiseen ja kehittämiseen?
Juuri tätähän me sanoimme jo ennen vaaleja.
Hyvä, että vastustamanne kokoomuksen ajattelu
kelpaa teille edes vaalien jälkeen. Tosin olen huomannut
ed. Lahtelan puheenvuoroista, että hän ei ymmärrä tätä asiaa
vieläkään. On kuitenkin turha kuvitella,
että hallituksen aikomilla alennuksilla on riittävä kasvua
ja työllisyyttä edistävä vaikutus.
Ellei hallitus ole tässä suhteessa myöhemminkään
valmis tuntuviin ratkaisuihin, ei ole myöskään
syytä odottaa tai olettaa tuntuvia myönteisiä tuloksia.
Arvoisa puhemies! Hallituksen hyville esityksille annamme täällä eduskunnassa
vilpittömän tukemme. Samalla vaadimme ja vahdimme
silmä tarkkana sitä, että hallitusohjelmassa
yrittäjyyden edistämisestä ja peruspalveluiden
kehittämisestä annetut lupaukset toteutetaan.
Pidämme huolta myös siitä, että lapsiperheet
saavat muutakin kuin kauniita sanoja. Aiomme myös ärhäkkäästi
ja jatkuvasti muistuttaa hallitusta ja hallituspuolueiden kansanedustajia
rikotuista ja petetyistä vaalilupauksista. Nehän
loistavat poissaolollaan tässä ennätyspitkässä hallitusohjelmassa.
Missä on kansaneläkkeen pohjaosa palauttaminen,
ministeri Hyssälä? Missä ovat alueelliset verokannustimet,
ministeri Manninen? Missä on elintarvikkeiden arvonlisäveron
alentaminen, ministeri Pekkarinen? Missä on lapsilisien
sitominen indeksiin, ministeri Karpela? Missä on Helsingin
ja muiden kuntien osuuden lisääminen yhteisöveron
tuotosta, pääministeri Jäätteenmäki
ja ministeri Haatainen?
Näihin kysymyksiin, arvoisa puhemies, palaamme vielä lukemattomia
kertoja, mutta jo nyt haluan ilmoittaa, että oppositio
tulee tarjoamaan teille, arvoisat ministerit ja hallituspuolueiden kansanedustajat,
monen monta tilaisuutta äänestää kansalaisille
antamianne vaalilupauksia vastaan.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Seppo Kääriäinen.
Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz käytti monilta osin
oppositioedustajana ihan ansiokkaan puheenvuoron, mutta kuitenkin
haluan yhteen asiakokonaisuuteen puuttua. Kokoomus on ollut hallitusvastuussa
kuusitoista vuotta, ja nyt tätä hallitusta joudutaan
käynnistämään nimenomaan yrittäjyyden
vahvistamisen näkökulmasta. Sen vuoksi koin aika
kohtuuttomana sen kritiikin, minkä ed. Zyskowicz osoitti
nimenomaan hallitusohjelman yrittäjyysosuuteen. Voidaan kiistattomasti
sanoa, että meillä on käsillä Jäätteenmäen
hallitusohjelma, jossa erityinen paino on yrittäjyyden
edistämisellä, jopa yrittäjyyden suosimisella.
Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Suomen Yrittäjät muisti
jo 15.4 hyvää: "Suomen Yrittäjien keskeiset
tavoitteet ovat hyvin mukana yrittäjyysohjelmassa. Yrittäjyys
on keskeinen osa hallitusohjelmaa ja myös yksi neljästä politiikkaohjelmasta
- -." Näin sanoo Suomen Yrittäjät omassa
muistiossaan. Riittäköön tämä pieneksi
kommentiksi niille epäilyille, joita ed. Zyskowicz esitti
ohjelman yrittäjyyttä koskevasta osasta.
Verotuksesta: Täällä sekä ed.
Vapaavuori ja vähän myöskin ed. Zyskowicz
ja monet muut ovat kantaneet huolta siitä, onko Suomi riittävän kilpailukykyinen
maa esimerkiksi Viron rinnalla, Viron naapurina. Hallitus on päättänyt
siitä, että se laskee yhteisö- ja pääomaverokantaa
osana niitä muita ratkaisuja, mitä tässä on.
Yritysten kannalta, eikö niin, niitten kansainvälisten
yritysten kannalta tärkeätä on se, mikä on
yhteisö- ja pääomaverokanta Suomessa,
eikö niin? Osinkojen verolle laittaminen ... (Puhemies
koputtaa)
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Annan tunnustusta siitä, että luulen,
että tämä on kaikista Suomen historian
hallitusohjelmista se, jossa eniten on yrittäjyydestä mainittu.
Mielestäni se on hyvä asia. Se, mitä peräänkuulutin
tuossa puheenvuorossani ja mitä peräänkuulutan
tässä ja nyt, on se, että nämä hallitusohjelman
monet kirjaukset yrittäjyydestä todellakin muodostuisivat
käytännön teoiksi, käytännön
toimenpiteiksi yrittäjyyden edistämiseksi.
Mitä verotukseen tulee, ministeri Pekkarinen, on ensin
nähtävä se kokonaisuus, jolla yritysverotusta
ollaan uudistamassa, ennen kuin olen valmis antamaan kiitosta sille,
että yritysverokantaa ollaan alentamassa. Kuten ministeri
Pekkarinen erinomaisen hyvin veroasiantuntijana tietää,
esimerkiksi veropohjan laajuus, muun muassa poistojärjestelmä,
vaikuttaa keskeisesti siihen, mikä on todellinen seuraus
aikomastanne yritysverouudistuksesta.
Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkariselle haluaisin tuoda tästä Suomen
Yrittäjät ry:n muistiosta myöskin nämä huonot
puolet esille. Ministeri Pekkarinenhan omassa puheenvuorossaan nosti esille
vain nämä pluspuolet. Huonoa tämän
muistion mukaan on muun muassa se, että "finanssipolitiikassa
verotuksen keventäminen jäänyt aivan
liian vähäiseksi. Ohjelmassa verotusta kevennetään
vain noin neljäsosalla siitä, mihin Suomen Yrittäjät
ja Sailaksen työryhmä ovat pyrkineet". Täällä sanotaan
myöskin aivan selkeästi, että "liian
paljon keskeisiä asioita on siirretty jatkoselvittelyyn.
Tällaisia asioita on mm. matalapalkkaporrastuksen toteuttamistapa
ja rahoitus". Eikö niin, ministeri Pekkarinen?
Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Kiitoksia ed. Zyskowiczille temperamenttisesta
ja hyvästä puheenvuorosta. Tuo kertoo ja lupaa
paljon edessä olevaa oppositiokautta silmällä pitäen.
Pari kommenttia ensinnäkin tähän
yrittäjien paperiin liittyen. On ihan totta se, mitä ed.
Tiura täällä sanoi. Myöskin
nämä huonot puolet Suomen Yrittäjien
mielestä tästä samasta paperista löytyvät.
Mitä tulee kuitenkin Holm—Vihriälä-malliin,
vielä kertaalleen, se on kuitenkin kirjattu hallitusohjelmaan.
Sitä aiotaan toteuttaa, ja olen ymmärtänyt,
että siinä jos missä kokoomuksen, siis
opposition, ja keskustan, siis hallituspuolueen, edustajien näkemykset
ovat yhtyneet hyvin pitkälti. On tarkoitus lähteä toteuttamaan tuota
uudistusta jo vuonna 2004. Se on sanottu hallitusohjelmassa. Mutta
jos joku asia vaatii kaiken hyvän valmistelun jälkeen,
mitä Holm ja Vihriälä ovat tehneet, kumminkin
lisäselvitystä, niin takaan ja myönnän
ja tunnustan, että tämä asia kyllä vaatii
lisää selvitystä. Se siitä.
Mitä tulee muihin tähän paperiin
kirjattuihin kohtiin, luen ääneen nyt vielä,
kun ruvettiin siteeraamaan Suomen Yrittäjien paperia, kuitenkin kaksi
kohtaa, koska niistä on varsinkin toisessa tärkeä viesti.
Tässä sanotaan Hyvää-kohdassa: "Kirjaus
siitä, että pk-yritysten ja niiden maksamien osinkojen
verotus ei kiristy." Näin, eikö niin, ed. Tiura?
Me luemme varmaan samaa paperia. Niin tässä sanotaan.
Edelleen tässä sanotaan Hyvää-kohdassa:
"Yrittäjien sukupolvenvaihdosten verotusta kevennetään
ja arvonlisäverotuksen alarajan liukuvuus toteutetaan."
Näin. Nyt on luettu tämän paperin ydinkohdat,
ja mielestäni se, mitä tässä plussalle
on kirjattu, on aika tärkeää ja aika
merkittävää sanottua.
Arvoisa puhemies! Haluan vielä muutaman sanan kajota
tähän verouudistuksen kokonaisuuteen, ennen kaikkea
siihen, mikä koskee yhteisö- ja pääomaverojärjestelmän
uudistamista ja osinkoverojärjestelmän uudistamista.
Täällä on monessa puheenvuorossa
kiinnitetty huomiota siihen, ennen kaikkea ed. Vapaavuori puhui
minusta hyvin ansiokkaasti siitä, kuinka on tärkeätä se,
että Suomi on kilpailukykyinen maa yritysten sijoittua
tänne. Tämä kilpailukyky — täällä on
erinomaisia yritysjohtajia — varmaan johtuu monesta eri
tekijästä, mutta yksi tekijä erityisesti
verokilpailun näkökulmasta on se, mikä on
Suomessa yhteisö- ja pääomaverokanta. En
sano vain yhteisöverokanta, vaan sanon yhteisö-
ja pääomaverokanta. Minun mielestäni
niiden eriyttäminen ei ole paikallaan eikä perusteltua,
eikä hallitus niitä myöskään
ohjelmassaan lupaa ja edellytä vaan pitää ne
yhdessä, tarkastelee niitä yhtä aikaa,
yhteisö- ja pääomaverokantaa.
Hallitus lupaa tässä ohjelmassaan, veropoliittisessa
osassa, sen kokonaisuudessa, sen että niiden verotuksen
kiristämispäätösten jälkeen,
joita ed. Zyskowicz muitten mukana oli kannattamassa, joiden puolesta äänestämässä,
nyt alkavalla vaalikaudella on tarkoitus keventää Suomen
yhteisö- ja pääomaverokantaa. Siihen
kilpailutilanteeseen nähden, siihen haasteeseen nähden,
mikä muun muassa Viro on tuossa etelässä paljon alempine
prosentteineen, Ruotsi tuossa lännessä efektiivisen
verokannan osalta alentuvine verokantoineen, mitä sieltä meille
haastetta tulee, on aivan oikea suunta, minkä hallitus
suuntana tässä sanoo. Hallitus ei sano, kevennetäänkö yhdellä prosenttiyksiköllä vai
kahdella prosenttiyksiköllä, mutta se sanoo suunnan:
kevennetään.
Se on totta, että jonkun verotus kiristyy. Keiden verotus
kiristyy? Silloin, kun luovutaan täydellisestä avoir
fiscal -järjestelmästä ... Muuten koko
maailmasta ei löydy monta maata, missä se on täydellisenä tällä hetkellä.
Lausukaapa ääneen, missä on täysin
puhdas yhtiöverohyvitysjärjestelmä. Ei
niitä maita muuten juuri maailmassa enää ole.
Niitä oli taannoin. Luultiin, että maailma ottaa
tällaisen verosuunnan, mutta eipä ottanutkaan.
Nekin maat, jotka astuivat sille tielle, ovat astuneet takaisin.
Ruotsi, Norjakin, ei ole täydellisessä yhtiöverohyvitysjärjestelmässä sekään
enää, ja eräät muut maat — kovin
monet eivät muuten menneetkään siihen
mukaan — ovat ottaneet askeleen takaisin tässä.
Ketkä siis, jos luovutaan täydellisestä yhtiöveron
hyvitysjärjestelmästä, ketkä siinä sitten
veroa maksavat? Siinä maksavat veroa ne, jotka saavat noita
osinkotuloja, senhän me kaikki tiedämme. Ne maksavat
veroa lisää. Onko se väärin?
Onko väärin se, kun joku saa 10 miljoonaa tai
enemmän vuodessa osinkotuloja, että sen lisäksi,
että yhtiön päässä on
nyt lasketulla verokannalla, mikä se onkin, se tuleva verokanta,
pidätetty ensin yhtiössä veroa siitä osingosta,
onko väärin, että myös se osingon
saaja itse maksaa muutaman prosentin siitä veroa? Välttämättä ei, ainakaan
yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta
eikä myöskään kilpailukyvyn näkökulmasta
eikä myöskään eurooppalaisten
sijoittajien tai maailmanlaajuisesti katsoen sijoittajien tasapuolisen
kohtelun näkökulmasta. Juuri tästä syystähän
EY-tuomioistuin on pannut luupin alle Suomen verojärjestelmän.
Kun saksalainen sijoittaa Nokiaan ja kun suomalainen sijoittaa
Nokiaan, miten tällä hetkellä järjestelmä kohtelee?
Kun Nokia maksaa siitä osingosta ensin yhteisöverokannan
mukaisen veron, sen jälkeen se osinko menee, kun vero on
pidätetty, sille saksalaiselle. Miten saksalaiselle käy?
Hän joutuu omassa maassaan maksamaan lisäksi siitä veroa.
Miten suomalaiselle käy? Täsmälleen samanlaisen
potin on suomalainen sijoittanut Nokiaan, ja Nokia pidättää samalla
tavalla veroa siitä. Miten käy suomalaisen osingonsaajan?
Hän ei maksa penniäkään siitä veroa.
Tämä on ero saksalaisen ja suomalaisen kohtelun
välillä, ja tähänhän
EY-tuomioistuin on silmänsä ennen kaikkea iskenyt,
ei siihen, että Suomessa on 29 prosentin verokanta. Ei
se ole niin alhainen, että sillä jotenkin kilpailua
häiritään, ei ollenkaan, vaan äsken
kuvaamassani ilmiössä on se ydin, minkä takia
Suomen verojärjestelmä on näiltä osin
luupin alla.
Kun tähän järjestelmän rukkaukseen
hallitus aikoo mennä, kiistatta tulee esille kysymys, mitenkäs
käy näiden pienten yritysten osalta, jotka jakavat
osinkoa omistajalleen, erityisesti tällaisten pk-yritysten
osalta? Ellei jotain järjestelyjä näihin
tapauksiin, aktiivisesti yrityksessä toimimiseen perustuvaan
omistajuuteen liittyviin pk-yrityksiin, ellei jotain järjestelyjä tehtäisi
verotuksen kiristymisen ehkäisemiseksi, kävisi
juuri niin kuin täällä kokoomuksen edustajat
ovat varoittaneet: yrittäjyyttä alettaisiin verottaa
tuntuvasti enemmän kuin tällä hetkellä tapahtuu,
ja tämä ei meidän mielestämme
ole oikein. Me sanoimme sen ennen vaaleja, että me emme
hyväksy sellaisia järjestelyjä, jotka
johtavat tavallisten pk-yritysten verotuksen kiristämiseen.
Tällainen lukko on hallitusohjelman verokohtaan kirjoitettu.
Siellä sanotaan, ettei pk-yritysten eikä niiden maksamien
osinkojen verotusta kiristetä nykyisestä. Eikö niin?
Näin siellä sanotaan.
Sitten voi aina epäillä sitä, että jos
ne mokomat kuitenkin tekevät sen, että eivät
pidä tästä lupauksesta kiinni. Täällä silloin,
kun pääministeri esitteli ohjelman, ed. Soininvaara
oli muistaakseni monta kertaa tiukkaamassa sitä, miten
sitten käy, jos kuitenkin hallitus tästä antaa
periksi jnp. Minä voin ainakin omalta osaltani luvata ja
uskon, että hallitus sitoutuu tähän.
Tämä asia, jos mikä, puitiin erittäin
tarkasti läpi hallitusneuvottelujen yhteydessä.
Tässäkin salissa istuu yksi edustaja, joka oli
sitä puimassa hyvin tarkkaan läpi ja jonka sitoutumista
tähän asiaan erittäin vahvasti arvostan,
SDP:n puoluesihteeri. Me olemme sitoutuneet tähän
periaatteeseen ja aiomme pitää siitä kiinni.
Ei yhteisesti erittäin tarkasti rakennettua venettä,
jolla aiotaan soutaa vaikeankin veden ylitse, ei sitä lähdetä horjuttelemaan eikä
heiluttelemaan.
Uskon, että tämä henki on meidän
koko porukan keskuudessa.
Arvoisa puhemies! En enää palaa niihin muihin
verotukseen liittyviin ja erityisesti pk-yritysten kannalta tärkeisiin
uudistushankkeisiin. Ne ovat sen suuntaisia, että ne auttavat
pk-yritysten sekä starttia, liikkeellelähtöä,
että eräät niistä toimista erityisesti
kohdistuvat palvelualojen pk-sektoriin. En usko, että esimerkiksi
ed. Zyskowicz hyväksyi viime vaalikaudella sitä,
että hänen oman ryhmänsä ministeri
Niinistö ei hyväksynyt Suomea mukaan EU:n toteuttamaan
palvelualojen arvonlisäverokokeiluun, alemman arvonlisäverokannan
kokeiluun. Olen aivan varma, että ed. Zyskowicz oli pohjimmiltaan
toista mieltä kuin ed. Niinistö. Nyt tämä hallitus
on päättänyt siitä, että kun
se ovi seuraavan kerran avautuu, muuten ensi vuonna, niin Suomi
pyrkii siitä ovesta sisään näiden
tiettyjen palvelualojen kanssa pyrkien saamaan niille alemman arvonlisäverokohtelun.
Säde Tahvanainen /sd:
Arvoisa puhemies! Tämän Pekkarisen ansiokkaan
luennon jälkeen ei voi olla muuta kuin sanaton. Tässä tuli
pikaoppitunti meidän yhteisövero- ja pääomaverojärjestelmästämme.
Kun kokoomus on tässä salissa kovasti arvostellut
uutta hallitusohjelmaa konkretian puutteesta ja selvitysten määrästä,
niin kehottaisin kaikkia oppositiopuolueita lukemaan sekä edellisen että vuoden
95 hallitusohjelman, jotka eivät myöskään
kyllä hyvin konkreettisia asioita kaikilta osin sisällä.
Niissä on erittäin lyhyitä, tiiviitä,
nasevia lauseita, jotka eivät kyllä yhtään
sen enempää välttämättä kuvaile
asioita tai lupaa asioita, kuin mitä tässä uudessa
hallitusohjelmassa nyt on luvattu selvittää tai
konkretisoida tulevalla hallituskaudella. Kehottaisin siis palaamaan myöskin
näihin aikaisempiin ohjelmiin ja vähän vertailemaan,
mitä tässä tulevassa tullaan tekemään.
Mielestäni on erittäin hyvä asia,
että hallitus aikoo selvittää monia asioita.
Toki sitä kritiikkiä, jota selvitysten määrästä tulee,
täytyy hallituksen sietää. Myöskin
itse sen kritiikin jaan, että ehkä muutama selvityskohta
olisi voinut jäädä vähemmälle
ja olisi voitu tehdä hallitusneuvotteluissa konkreettisempia
päätöksiä linjauksista, mutta
aina se ei ole mahdollista.
Hallitus aloittaa työnsä hyvin haastavana
aikana, jolloin joka viikko näemme monenlaisia toimenpiteitä työelämässä,
lomautuksia, irtisanomisia, joita tapahtuu, jotka eivät
tietenkään mieltä ylennä ja
hallitustaipaleen alkumetreihin millään tavalla
myötävaikuta. Sen vuoksi on erittäin tärkeää,
että hallitus ottaa voimakkaasti ohjat käsiinsä heti
alkumetreillään. Erityisen merkityksellistä on
se, että nyt etupainotteisesti lähdetään työllisyyssatsauksiin
ja tekemään sellaisia työelämän
uudistuksiakin, jotka saavat aikaan dynaamisia vaikutuksia työelämässä ja
yhteiskunnassamme ja taloudessa.
Ohjelmaan sen verran palaisin, kun olin tuolla hallitusneuvotteluissa
mukana itsekin, ja arvioisin niitä osa-alueita, joissa
hallitus tulee varmastikin hyvin yksituumaisesti esiintymään.
Ne löytyvät ennen kaikkea täältä ulko-
ja turvallisuuspolitiikan ja EU-asioiden tiimoilta, tasa-arvon osalta,
varmastikin aluepolitiikan, asumisen, kuntapolitiikan osalta. Koulutus-
ja kulttuuripolitiikassa, jossa itse olin hallitusneuvottelijana, me
löysimme erittäin hyvin yhteiset linjaukset kaikkien
kolmen hallituspuolueen kesken.
Ne erot ja erottavat tekijät, joissa meillä varmasti
näitten selvitysten myötä myöskin
suuremmat haasteet tulevat olemaan, liittyvät sosiaalipolitiikkaan,
työelämäkysymyksiin, vero- ja työllisyyspolitiikkaan
ja maaseudun kehittämisasioihin. Näissä niitä selvityksiä on
kaikkein eniten.
Koulutuksen osalta olen erittäin tyytyväinen siihen,
että meillä on yhteinen arvopohja, yhteiset päämäärät,
koko koulutus- ja kulttuuripolitiikan sektorilla. Opetuksen maksuttomuus
tulee säilymään. Tästä on
keskusteltu erittäin paljon takavuosina, pitäisikö tuoda
esimerkiksi koulumaksut yliopistoihin. Ne torjutaan tässä ohjelmassa.
Koulutuksen tasa-arvoa halutaan vahvistaa. Samoin myöskin
erittäin tärkeänä pidän
sitä lausetta, jonka saimme myöskin kirjattua
tähän ohjelmaan, jossa unionin ja maailmanlaajuisen yhteistyön
osalta linjaamme siten, että koulutus- ja kulttuuripolitiikan
päätösvalta säilyy kansallisissa
käsissä. Näin hallituksen tulee sitten
kaikilla rintamilla toimia kansainvälisessä yhteistyössä.
Uudistuksia, joita koulutuksen osalta tänne ohjelmaan
on sisällytetty, on iltapäivätoiminnan parantaminen
muun muassa lainsäädännön avulla,
esiopetuksen kuljetuskustannukset, jotka astuvat vuonna 2004 syksyllä voimaan,
ja aikuiskoulutuksen lisääminen, mikä on
erittäin tärkeä työllisyyspanos
myöskin.
Ongelmia, ainakin meidän puolueemme näkökulmasta
pienoisia, ehkä on se, että ammattikorkeakoulujen
jatkotutkintojen asema ei vielä riittävällä tavalla
selkeytynyt hallitusohjelmaneuvotteluissa, ja asiaan tullaan palaamaan;
rakennekokeilu, joka jatkuu myöskin tulevalla kaudella;
ja aikuiskoulutuksen järjestämislupakysymykset.
Kulttuurin osalta yhteisiä linjauksia löytyi myöskin
kirjastojen kehittämisestä, kulttuuri- ja taidelaitosten
aseman vahvistamisesta ja siitä, että erityisesti
lastenkulttuurin ja kulttuurikeskuksiin tullaan panostamaan.
Liikunta on ollut haasteemme myöskin monella tapaa.
Lasten ja nuorten liikuntaan sekä terveyttä edistävään
liikuntaan tullaan panostamaan ja nuorisotyön edellytykset
turvaamaan. Tältä osin voisin heittää sitten
myöskin haastetta uudelle kulttuuriministerille, kun olemme
yhdessä tänne hallitusohjelmaan vieneet veikkausvoittovarojen
tuotonjakolaista kirjauksen, että tämä laki
otetaan vihdoinkin voimaan ensi vuoden alusta lähtien.
Tulevassa budjettiraamikeskustelussa heti toukokuussa ja siitä eteenpäin
tulee viedä tämä asia vihdoin päätökseen.
Se tietää sitä, että budjettiin
täytyy löytyä lisää voimavaroja niin,
että nämä edellä mainitsemani
aihealueet, niin kulttuuri, liikunta kuin nuorisotyökin,
saavat lisää kehittämisvoimavaroja ja
eduskunnan täällä viime kaudella hyväksymä laki
vihdoinkin saatetaan voimaan.
Reijo Paajanen /kok:
Arvoisa puhemies! Minun puheeni keskittyy yrittämiseen.
Totean lyhyesti, että olen toiminut 26 vuotta pk-yrittäjänä.
Toimin Suomen Yrittäjien hallituksessa ja Etelä-Karjalan
Yrittäjien puheenjohtajana.
Oli ilo kuulla ministeri Pekkarisen luento yrittäjyydestä.
Työnsä aloittanut eduskunta on mitä ilmeisemmin
edeltäjäänsä yrittäjähenkisempi. Myös
hallitusohjelmassa on yrittäjyys, yrittäjyyden
toimintaedellytyksien parantaminen, saanut oman lukunsa, niin kuin äsken
kuulimme. Tätä voidaan pitää hyvänä merkkinä siitä,
että niin lakien kuin muiden päätösten
valmisteluissa yrittäjyyden tarpeet ja haasteet eivät
jää huomioimatta. Hallituksen yrittäjyyden
politiikkaohjelman tavoitteena on luoda toimintapuitteet, jotka edesauttavat
uusien yritysten perustamista ja tuovat sekä kasvua että kansainvälistymistä.
Markkinoiden voimistuva kansainvälistyminen edellyttää kansantalouksilta
entistä suurempaa tuottavuutta, joustavuutta ja aloitekykyä.
Sitoutuminen yrittäjyyden toimintaedellytyksien parantamiseen
takaa hyvinvointiyhteiskunnan palvelut tulevaisuudessa. Jatkossa
on tärkeää, että hyvinvointipalvelut
voidaan turvata kaikille ja että laadukas terveydenhoito
ja koulutus ovat jokaisen suomalaisen etuoikeuksia. Puhuttaessa
hyvinvointiyhteiskunnan tarjoamista palveluista unohdetaan aivan
liian usein talouden merkitys. Vaalikentillä nykyiset hallituspuolueet
jopa asettivat talouden ja peruspalvelut vastakkain. Kuitenkin suhde
talouden ja hyvinvoinnin välillä on kiistaton.
Hyvinvoinnin ylläpitäminen edellyttää vaurautta,
joka taas syntyy vain työtä tekemällä.
Peruspalvelujen turvaaminen tulevaisuudessa tarvitsee entistä enemmän
tervettä ja nousujohteista talouspolitiikkaa. Lähtökohdat
talouskasvulle syntyvät joko työpanosta kasvattamalla
tai tuottavuutta lisäämällä.
Vahvalla yrittäjyydellä luodaan kestäviä työpaikkoja
ja kovasti kaivattuja veromarkkoja. Tämä on myös
todellista pureutumista työllisyyden hoitoon, päinvastoin
kuin lukuisat hallituksen kaavailemat työllisyysohjelmat.
Yrittäjyyden merkitys korostuu myös aluepolitiikasta
puhuttaessa. Voimakas muuttoliike kasvukeskuksiin on luonut uusia
haasteita niin aluehallinnoille kuin paikallisille yrityksille. Alueiden
kehitys on riippuvainen taloudellisesta kehityksestä. Tulevaisuuden
keskeisenä elementtinä on alueen omien vahvuuksien
vahvistaminen kartuttamalla osaamispääomaa. Elinvoimainen
elinkeinoelämä houkuttelee alueelle uusia osaajia
ja luo kasvua ja hyvinvointia. Suotuisa yritysten toimintaympäristö antaa
edellytykset monipuoliselle elinkeinoelämälle.
Siksi yritysten toimintaedellytysten turvaaminen on kestävää aluepolitiikkaa.
Arvoisa puhemies! Hallituksen tavoitteena on seurata yritystoiminnan
veropoliittista kehitystä, jotta yrittäjyydestä saataisiin
nykyistä houkuttelevampi ja kannattavampi. Mielestäni
tähän on olemassa hyvin yksinkertaisia lääkkeitä.
Asennekasvatuksen lisäksi yksi tärkeimmistä kannustimista
on ehdottomasti verotus, ollaan mieltä mitä hyvänsä.
Verokohtelun on oltava tarpeeksi kannustava ja palkitseva. Veronkevennyksiä tulee
tehdä niin
ansiotuloverotukseen kuin työnantajamaksujen osalta ensisijaisesti
matalapalkka-aloilla. Sitoutuuko hallitus aidosti hallitusohjelmaan
kirjaamiensa vero- ja työnantajamaksujen keventämiseen,
jää nähtäväksi. Viimeksi
valtiosihteeri Sailaksen valmistelema raportti selvästi osoitti,
että veronkevennyksiä on tehtävä reilusti hallituksen
kaavailuja rohkeammin, jotta saadaan työllisyys parantumaan
ja julkispalvelut voidaan hoitaa ilman velanottoa.
Hallitusohjelmassa todetaan, että osinkoverotusta uudistetaan
kokonaisuudessaan ja että osingot saatetaan osittain kaksinkertaisen
verotuksen piiriin. Samassa yhteydessä kuitenkin korostetaan,
ettei pk-yritysten osinkoverotusta kiristetä. Olisi varmasti
hyvä selventää, kuinka tämä lupaus
tarkalleen ottaen pidetään. Mikä on tämä uusi osinkoverotuksen
malli, ja miten se toteutetaan käytännössä?
Yrittäjien kannalta huoli on todellinen, koska osinkojen
kahdenkertaiseen verotukseen siirtyminen syrjisi osinkotuloja muihin pääomatuloihin
verrattuna. Pääoman sijoittaminen omaan yritykseen
ei olisi tämän jälkeen kannattavaa. Toimenpide
heikentäisi kasvua ja työllisyyttä sekä vähentäisi
yrittäjien määrää maassamme.
Etenkin yrittäjävetoisille yrityksille, joissa
yksi henkilö tai perhe on ottanut taloudellisen riskin
sijoittaessaan varansa omaan yritykseen, osinkojen kahdenkertainen
verotus on ankara isku. Nykyinen yhtiöiden verojärjestelmä on
kaikesta huolimatta tukenut työllisyyttä. Yritysten
vakavaraisuus ja kyky sietää huonoja aikoja on
parantunut. Nykyinen järjestelmä on tuottanut
hyvin verotuloja myös valtiolle. Uusi verotuskäytäntö olisi
riski myös valtiontaloudelle. Maissa, joissa on siirrytty
kahdenkertaiseen verotukseen, siirtymävaiheen verotulot
ovat romahtaneet. Kun EU ei anna vielä velvoitteita nykyisen
verokäytännön muuttamiseen, ei meillä ole
mitään syytä muuttaa nykykäytäntöä.
Lähes kaikissa muissa EU-maissa pk-yritystoimintaa
tuetaan kannustamalla omistajayrittäjää kantamaan
riskejä. Kannustavaan toimintaan pitää pyrkiä myös
Suomessa eikä suunnitella uusia kiristystoimenpiteitä.
Tämä on tärkeää jo
senkin vuoksi, että liki kolmannes nykyisistä yrityksistä on
lähitulevaisuudessa sukupolvenvaihdostilanteessa ja usean
yrityksen jatkuvuus on vaakalaudalla.
Puhuttaessa yrityksistä olisi lainsäädännössä otettava
huomioon myös pienten toimijoiden olosuhteet ja tarpeet.
Lähtökohtana on ollut, että yrityslainsäädäntö kohtelee
yhdenvertaisesti niin pieniä kuin suuryrityksiäkin.
Käytännössä tämä kuitenkin
tarkoittaa, että sääntelystä on
tullut selkeästi raskaampaa pienyrityksille. Tämän
johdosta on tärkeää selvittää mahdollisen
erityisen pienyrityslainsäädännön
aikaansaaminen. Tavoitteena pitää olla yhtiölainsäädännössä nykyistä yksinkertaisemmat
säännöt pienyrityksille.
Arvoisa puhemies! Yrittäjyys ja yritteliäisyys ovat
avainasemassa, kun pyritään vastaamaan valtion-
ja kunnallistalouden haasteisiin. Poliittiset päättäjät
myöntävät tämän läpi
puoluekentän, mutta puheista tekoihin on vain vielä todella
pitkä matka. On ensiarvoisen tärkeää,
että meillä on selkeä, dynaaminen ote
tulevaisuuteen, ote, jolla vahvistetaan koko maan talouskasvua,
kansainvälistä kilpailukykyä sekä suomalaista
osaamista. Vain näin varmistetaan suomalainen hyvinvointi.
Satu Taiveaho /sd:
Arvoisa herra puhemies! Uuden kansanedustajan näkökulmasta
hallitusohjelma sisältää paljon hyviä asioita,
joihin on helppo sitoutua ja joiden toteuttamiseksi haluaa työskennellä.
Näistä haluan erityisesti mainita sosiaali- ja
terveyspolitiikan alueelta sosiaalialan kehittämisohjelman
toteuttamisen ja valtionosuuksien korottamisen. Monet kunnat ovat painineet
monen vuoden ajan niin suurissa taloudellisissa vaikeuksissa, että sosiaali-
ja terveyspalveluja ei ole kyetty toteuttamaan niin laadukkaasti
ja kattavasti kuin tarve olisi. Inhimillisen hädän
lievitykseen ei ole ollut riittävästi euroja, vaikka
toimintoja on tehostettu ja arvovalintoja tehty vähentämällä vähemmän
kiireellisiä palveluja.
Peruspalveluiden, kuten sosiaali- ja terveyspalveluiden, ohjaus-
ja valvontatyötä tulee myös mielestäni
kehittää. Tällä hetkellä lain
määrittelemät palvelut eivät
aina toteudu erityisesti vanhusten ja vammaisten osalta. Myös
päihdehuoltoon on kunnissa liian niukasti resursseja. Hallitusohjelman
panostukset ennalta ehkäisevään ja kuntouttavaan
toimintaan ovat viisaita, inhimillisiä ja taloudellisia.
Niihin panostamalla, ongelmia ennalta ehkäisemällä,
vältetään palvelujen tarvetta myöhemmin
ja niistä aiheutuvia kalliimpia kustannuksia. Esimerkiksi
nopeasti ja tehokkaasti toimivat sosiaalitoimen palvelut vähentävät
ja siirtävät tarvetta terveydenhuollon erityis- ja
laitospalveluihin.
Vanhusten oikeuksien toteutuminen on maassamme puutteellista.
Vanhustenhuollon ja -hoidon kehittäminen on jäänyt
jälkeen muusta yhteiskunnallisesta kehittämisestä.
Eniten puutteita on vanhusten oikeudessa riittävään
huolenpitoon ja yksityisyyteen sekä itsemääräämisoikeudessa.
Ensiarvoisen tärkeää on, että hallitusohjelmassa
sitoudutaan parantamaan ikäihmisten palveluiden ja heidän
hoitonsa laatua ja lisäämään
hoitohenkilöstöä. Ikäihmisiä itseään
tulee kuulla nykyistä enemmän heidän
hoitoaan ja elämäänsä koskevissa
asioissa. Jokaisella vanhuksella on oikeus hyvään
ja turvattuun vanhuuteen. Sen eteen meidän kaikkien on
toimittava. Se on eettinen ja moraalinen velvollisuutemme. Taloudellisen
turvallisuuden varmistamiseksi kansaneläkkeen korotus on
tuiki tarpeen. Sen soisi kyllä tapahtuvan aiemmin kuin
ohjelman mukaisesti vuonna 2006. Vanhusten ihmis- ja perusoikeuksien
toteutuminen vanhustenhuollossa on 2000-luvun ensimmäisen
vuosikymmenen suuri yhteiskunnallinen haaste. Ikääntyneen
väestön osuus on erilaisten taloudellisten, sosiaalisten
ja väestöllisten muutosten vuoksi haaste mutta
samalla myös mahdollisuus inhimillisempään,
sosiaalisempaan, kansalaiskeskeisempään yhteiskuntaan.
Työllisyyden parantaminen ja työttömyyden vähentäminen
ovat hallituksen keskeisimpiä tavoitteita, mikä onkin
hyvinvoinnin perusta. Kaikilla työikäisillä on
jo perustuslain mukaan oikeus työhön. Yhteiskunnan
kannalta yhdenkin työttömän pitäminen
työttömänä on kalliimpaa kuin hänen
työllistämisensä, puhumattakaan vaikutuksista
työttömän ja hänen läheisiensä elämään. Erityisen
tärkeää ovat pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseksi
tehtävät toimet.
Lasten ja nuorten ja heidän perheidensä pahoinvointioireet
ja psykososiaalisen avun tarpeet ovat lisääntyneet
jyrkästi 90-luvun puolivälin jälkeen.
Lapsiperheiden taloudellinen toimeentulo on heikentynyt, erityisesti
niiden perheiden, joissa on pieniä lapsia. Asumiskulut
ovat kohonneet, ja lapsiperheiden väliset tuloerot ovat
kasvaneet. Myös työelämän kovenneet
vaatimukset heijastuvat lapsiperheisiin, niin ettei enää ole
riittävästi aikaa eikä voimia perheen
keskeiseen yhdessäoloon siinä määrin
kuin vanhemmat ja lapset haluaisivat. Varmistamalla lapsiperheille,
lapsille ja nuorille turvalliset elinolot sekä terveen
kasvun ja kehityksen mahdollisuudet voidaan ratkaisevasti vaikuttaa
siihen, että lapsista kasvaa vastuullisia, itsestään
ja toisistaan huolehtimaan kykeneviä aikuisia.
Lapsiperheiden ja lasten asemaa kohennetaan hallitusohjelmassa
parantamalla peruspalvelujen laatua, tukemalla työ- ja
perhe-elämän yhteensovittamista, korottamalla
perheiden sosiaalietuuksia — erityisen tärkeänä minimivanhempainetuuksien
korottaminen — takaamalla pienille koululaisille oikeus
aamu- ja iltapäivähoitoon, huolehtimalla lapsinäkökulman
huomioon ottamisesta kaikissa lasten elämään
liittyvissä asioissa, kehittämällä lasten
ja nuorten mielenterveyspalveluja, edistämällä lastensuojelutyötä ja
päivähoidon ryhmäkoon määrittämisellä.
Tavoitteena on pienentää syntynyttä kuilua
hyvin ja huonosti toimeentulevien lapsiperheiden välillä. Lasten
ja nuorten pahoinvoinnin ehkäisemiseksi ja poistamiseksi
tarvitaan tulevaisuudessa muun muassa lisää työntekijöitä päiväkoteihin
ja kouluihin: erityislastentarhanopettajia, psykologeja ja koulukuraattoreja.
Tämän päivän työpaikkaa
etsivältä nuorelta edellytetään
hyvää koulutustaustaa ja vielä mielellään
työkokemustakin. Vaatimusten täyttämiseksi
yhteiskunnan on tuettava nuorien opiskelemista tulevaisuudessakin,
helpotettava opiskelijan opintososiaalista asemaa ja taattava laadukas opetus
kaikilla koulutusasteilla. Meillä on luotu opintotukijärjestelmä,
joka takaa kaikille nuorille varallisuudesta riippumatta kutakuinkin
tasavertaiset mahdollisuudet opiskeluun. Tätä tukijärjestelmää ei
tule romuttaa vaan edelleen kehittää vastaamaan
opiskelijoiden tukitarpeita. Opintotuen lainaperusteisuus merkitsisi
koulutusjärjestelmämme eriarvoistumisen lisääntymistä.
Se lisäisi työssäkäyntiä opiskeluaikana
eikä vähentäisi sitä. Opintolainan
ottoon liittyy paljon riskejä, koska työllistyminen
valmistuttua on edelleen epävarmaa eikä työllistyminen
tulevinakaan vuosina ole kaikilla aloilla varmaa työvoimapulasta
huolimatta. Toivoisin myös, että asumislisän
ympärivuotistamiseksi aletaan nopeisiin toimenpiteisiin.
Erinomaiseksi koen hallitusohjelmaan kirjatun uusiutuvien energianlähteiden
voimakkaan edistämisen ja energiansäästön.
Itämeren nimeäminen erityisen herkäksi
merialueeksi ja toimet, jotka helpottavat Itämeren tilaa,
ovat välttämättömiä ympäristöpoliittisia
ratkaisuja samoin kuin Kioton pöytäkirjan velvoitteiden
toteuttaminen kansallisen ilmasto-ohjelman mukaisesti ja kestävän
kehityksen toimenpideohjelman käytännön
toteuttamisen edistäminen.
Erityisen tärkeäksi näen vesiensuojelun
tehostamiseen sitoutumisen. Myös luonnon monimuotoisuuden
toimintaohjelma uudistetaan vuonna 2006. Eläintensuojelukin
on ohjelmassa kohtuullisesti esillä. Kehitysmäärärahan
nostoa kannatan lämpimästi, mikä myös
sisältyy ohjelmaan.
Asioita, joita olisin vielä toivonut hallitusohjelmaan
kirjattavaksi, ovat ensinnäkin kaikista köyhimpien,
toimeentulotuella elävien, taloudellisen tilanteen helpotukset,
kuten asumismenojen 7 prosentin omavastuun poistaminen toimeentulotukioikeutta
laskettaessa. Jokaisessa kunnassa tulisi olla myös paremmat
mahdollisuudet käyttää ennalta ehkäisevää toimeentulotukea.
Tällä hetkellä ihmiset eivät
ole tasa-arvoisia eri paikkakunnilla tässä suhteessa.
Muuten erinomaiseen ympäristöpolitiikan osioon
olisin halunnut lähiluonnon turvaamista edistävien
toimien voimakkaampaa kirjaamista ja eläinsuojeluasioihin
koe-eläinten, turkiseläinten ja maatalouden eläinten
hyvinvoinnin edistämisen. Riittävät resurssit
eläinsuojeluvalvontaan tulee myös taata.
Arvoisa puhemies! Uutena kansanedustajana on mielenkiintoista
nähdä, miten hallitusohjelmaan kirjatut upeat
tavoitteet toteutuvat. Toivottavasti ne ovat neljän vuoden
päästä totta. Siihen tarvitaan kaikkien
puolueiden ja kansanedustajien vahvaa sitoutumista ja työtä toimivien
keinojen kehittämiseksi ja toteuttamiseksi. Hallitusohjelma
on opposition väitteistä huolimatta kunnianhimoinen,
hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämiseen ja kehittämiseen
vakavasti tähtäävä ohjelma.
Hallitusohjelma edistää ihmisarvon toteutumista
ja tuo politiikkaan pehmeitä arvoja ja inhimillisyyttä.
Tapani Mäkinen /kok:
Arvoisa puhemies! Anneli Jäätteenmäen
hallituksen ohjelma lupaa paljon varsinkin selityksiä ja
selvityksiä, mutta etenkään Pääkaupunkiseudulle
ja täällä asuville ihmisille, esimerkiksi
lapsiperheille, ei ole paljonkaan luvassa. Hallitusohjelmasta on
vaikea löytää mitään
selkeätä linjaa tai yhteistä tahtoa. Ei
olekaan ihme, että pääministeri vetosi
täällä eduskunnassa eilen oppositioon
ja sen hyvään yhteistyökykyyn. Opposition
arvo korostuu, kun hallituksella on pallo hukassa, ja etenkin, kun
sen sisällä ilmiselvästi vallitsee keskinäinen
epäluottamus. Oikeastaan eräs niistä harvoista
asioista, joka vaikuttaa selvältä, on se, että tulevan
hallituksen aika tulee olemaan suuren epävarmuuden ja hämmennyksen
aikaa.
Hallitusohjelman perusteella kansalaiset, kunnat ja yritykset
eivät voi luoda kuvaa lähitulevaisuudestaan. Tämä luo
mainitsemaani epävarmuutta ja sotii jo sinällään
esimerkiksi parempaa työllisyyttä ja yrittäjyyttä vastaan.
Kuntien osalta tämä epävarmuuden ilmapiiri
on erityisen suuri ja ongelmallinen erityisesti Pääkaupunkiseudulla.
Niiden talous on heikentynyt, ja kansalaisille ei kohta voida turvata
edes peruspalveluita. Palaan tähän ja kuntien
yhteisöverotulojen tasausjärjestelmän
uudistamiseen puheessani hieman myöhemmin.
Arvoisa puhemies! Olen ollut hämmästynyt keskustapuolueen
silmittömästä hingusta punamultayhteistyöhön.
Hallituksen salkkujaon tultua päivänvaloon se
kuuluisa sokea Reettakin näkee punaista, selvää sosialidemokratiaa.
Keskusta nimittäin maksoi pääministerin
paikasta sosialidemokraateille käsittämättömän
korkean hinnan. Eduskunnan vasemmistovähemmistö sai melkeinpä koko
tasavallan budjettivallan. Arvioiden mukaan noin 80 prosenttia budjetista
kulkee demarijohtoisten ministeriöiden kautta.
Kokoomus piti puolestaan viime hallitusneuvotteluissa vuonna
99 tiukasti kiinni siitä, että se sai valtiovarainministeriön
ohella suuren osan avainministeriöistä. Niinpä eduskunnan
porvarillinen enemmistö näkyi selvästi
koko hallituskauden ajan. Jäätteenmäen
hallituksessa asianlaita ei ole näin. Itse asiassa voi
sanoa, että pääministeripuolue on nyt
hallituksen apupuolue. Tosin demaritkin varmaan joutuvat pettymään
myöhemmin, kun hallituksen arki alkaa ja alkaa mahdollinen
iltalypsyjen ja ojanrumpupolitikoinnin aika.
Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmän puheenvuoron
Anneli Jäätteenmäen hallituksen tiedonannosta
koskien hallitusohjelmaa käytti ed. Timo Kalli. Puheenvuorosta
kävi mielestäni hyvin ilmi se ristiriita, joka
keskustan politiikassa on jo näkynyt pitkään.
Toisaalta halutaan ajaa juhlapuheissa Pääkaupunkiseudun
asioita tai pikemminkin ainakin kerätä ääniä Uudeltamaalta
ja Helsingistä, ja toisaalta keskustan sydän sykkii
aidosti vain maaseudun puolesta. Varsinaiset teot ovat tekoja pohjoisemman
Suomen puolesta etelän kustannuksella. Ed. Kalli korosti puheessaan,
että uutta vaurautta ei voi rakentaa kahtia jakautuvan
Suomen pohjalle. Tähän viestiin sisältyy
rivien välissä ilmiselvästi se, että Pääkaupunkiseudun
ei saa antaa vaurastua liikaa. Sen elinvoimaa on keskustan mielestä jaettava
sinne, missä tulosta ei tehdä.
Pääministeri, helsinkiläisten äänillä valittu kansanedustaja
Jäätteenmäki puolestaan petti vaalien
jälkeen ensi töikseen koko Pääkaupunkiseudun.
Hallitusohjelmassa ei ole mitään vaalien alla
Pääkaupunkiseudun talouteen luvattuja korjauksia,
päinvastoin. Kuitenkin vielä hetimiten vaalien
jälkeen Jäätteenmäki maalaili
Iltalehdessä helsinkiläisäänestäjilleen
kauniita kuvia siitä, kuinka yhteisöverotuksen
tuoton jakoperusteita tullaan muuttamaan helsinkiläisten
hyväksi hyvinkin pian. Itse hallitusohjelman linjaukset
ovat kuitenkin aivan muuta. Ne vaarantavat koko Pääkaupunkiseudun
talouden ja esimerkiksi terveys- ja vanhustenpalvelut sekä koulu-
ja päiväkotipalvelut. Hallitus ei siis tule antamaan
Jäätteenmäen lupauksesta huolimatta helpotusta
Pääkaupunkiseudulle heti. Niiden talous tullee
heikkenemään vielä vähintään
seuraavat kaksi vuotta. Yhteisöveroja luvataan näet
korjata vasta vuonna 2005. Tämänkin lupauksen
sisältö on täysin hämärän
peitossa.
Kysynkin pääministeriltä: Miksi te
ette voi kertoa jo suoraan nyt sitä, miten yhteisöveron tuoton
jakoa Pääkaupunkiseudun osalta muutetaan, ja etenkään
sitä, autetaanko Pääkaupunkiseudun kuntia
turvaamaan kansalaisten peruspalvelut jo vuonna 2004, kuten olette
luvannut? Epäilen vahvasti, että nyt keskusta
pettää jälleen Ruuhka-Suomen ihmiset.
Ohjelmansa mukaan hallitus aikoo näet vuonna 2004 sälyttää kunnille lisää pakollisia
menoja. Nämä menot rasittavat erityisesti Pääkaupunkiseudun
muuttovoittoisia kuntia. Esimerkkinä voidaan mainita vuonna 2004
kunnille pakollisiksi maksettavaksi tulevat lasten kuljetus ja koulujen
iltapäiväkerhotoiminta, sinänsä hyviä asioita.
Toinen hyvä tai pikemminkin huono esimerkki on terveydenhuolto.
Silläkään sektorilla ei liene varmuudella
luvassa mitään uutta hyvää Pääkaupunkiseudulle.
Arvoisa puhemies! Uusi hallitus julistaa johtoajatuksensa ja
slogaaninsa olevan seuraava: "Työllä, yrittämisellä ja
yhteisvastuulla uuteen nousuun." Hallituksen työllisyystavoitteiden saavuttamisen
kerrotaan edellyttävän vahvaa talouskasvua koko
vaalikauden ajan. Kasvun pitää olla myös
rakenteeltaan aikaisempaa työllistävämpää.
Hallitus lupaa myös toteuttaa vaalikauden mittaisen yrittäjyyttä,
kasvua ja työllisyyttä tukevan sekä työttömyyttä vähentävän
toimenpidekokonaisuuden. Käytännössä nämä kauniit yleistavoitteet
ja lupaukset on kuitenkin peitetty jo ennen kuin hallitus on aloittanut
työskentelynsä. Hallitusohjelmassa nimittäin
todetaan, että "Osinkoverotusta uudistetaan luopumalla
yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä ja
saattamalla osingot osittain kahdenkertaisen verotuksen piiriin pk-yritysten
ja niiden maksamien osinkojen verotusta kuitenkaan kiristämättä".
Tämä tavoite on tikarinisku suoraan suomalaisen
pienyrittäjän selkään. Se on
aivan jotain muuta kuin mitä keskusta lupasi kymmenilletuhansille
suomalaisille pienyrittäjille, joista hyvässä uskossa
joku ehkä äänesti keskustaa.
Uudesta hallitusohjelmasta löytyy muitakin yrittäjiä ja
talouselämää kiinnostavia linjauksia. Hallitus
kertoi esimerkiksi, että sen harjoittaman omistajapolitiikan
tavoitteena on yhtiöiden kehittäminen, hyvä henkilöstöpolitiikka
ja valtion omistuksen arvon nostaminen. Kun omistuksen arvoa halutaan
vain nostaa, siis ei realisoida, sen voi tulkita myös siten,
että yhtiöiden yksityistäminen aiotaan
lopettaa.
Lopuksi, arvoisa puhemies, haluan toistaa vahvasti epäilyni.
Epäilen vahvasti, että punamulta tulee johtamaan
vanhaan 70-lukulaiseen sulle—mulle-politiikkaan ja yön
hämärissä pidettäviin hallituksen
iltalypsykouluihin. Se on selvää, että hallitusohjelmassa
valtaosa asioista ja tärkeistä suuntaviivoista
on lausuttu hyvin ympäripyöreästi. "Selvitetään
ja selvitetään", kiteytti kokoomuksen puheenjohtaja
Ville Itälä täällä hallituksen
poliittista linjaa. Itälä mainitsi puheessaan
myös: "Pääministeri Jäätteenmäki,
lupasitte vaalikampanjan aikana, että te ette selvitä ja
asettele työryhmiä, vaan toimitte. Nyt kuitenkin
teidän hallituksenne ohjelma sisältää 52
selvitystä ja 20 erilaista ohjelmaa. - - Sana ’selvitystila’ saa
uuden merkityksen." Itälä osui naulan kantaan.
Selvitystilan voi ennustaa olevan myös huomattavasti laajempi.
Keskustan vaalilupaukset pitävät sisällään
niin paljon hyvää ja kaunista kaikille, että kun
kaikki selvitettävä hyvä toteutetaan,
hallituksen lisäksi koko Suomi on pian selvitystilassa.
Marja Tiura /kok:
Arvoisa herra puhemies! Nyt voimaan astuneen punamullan ohjelmalliset
tavoitteet tai pikemminkin pyrkimykset selvittää lukuisia
asioita on vihdoin nähty oikein paperilla. Verrattuna edellisiin
hallitusohjelmiin nykyinen ohjelma sisältää kyllä paljon
sivuja ja kuvailevaa tekstiä. Kun luin tätä hallitusohjelmaa,
ainoa oikein konkreettinen asia, jonka löysin, löytyi
kohdasta 12.3 otsikon "Maaseudun kehittäminen" alta. Tässä oikeasti
jopa luvataan jotakin: luvataan "edistää nuorten
kalastusharrastusta". On hyvä, että uuden hallituksen
ohjelmasta löytyy edes yksi konkreettinen asia, josta se
on jo tässä vaiheessa samaa mieltä. Vai
olisiko kenties syytä selvittää tätäkin
tai asettaa peräti selvitysmies?
Arvoisa puhemies! Uusi hallitus asettaa tavoitteeksi talouden
nousun vahvistamisen työn ja yrittäjyyden kautta.
Tätä tavoitetta vastaan on jyrkässä ristiriidassa
päätös kiristää yritysten
verotusta. Hallitusohjelmaan on yksiselitteisesti kirjattu, että osinkoverotusta
uudistetaan luopumalla yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä ja
saattamalla osingot osittain kahdenkertaisen verotuksen piiriin.
Me emme tätä yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä luopumista
hyväksy. Meidän lähtökohtamme
on se, että veromuutoksilla ei yrittämisen edellytyksiä Suomessa
saa vaikeuttaa. Yhteiskunnassamme tarvitaan vahvaa yrittäjyyttä, niin
kuin hallitusohjelmassakin todetaan, mutta lääkkeet
tähän tuntuvat perin erikoisilta.
Entäpä sitten uuden hallituksen aluepoliittinen
suunnanmuutos? Maakuntien Suomi tulee yllättymään
suuresti erityisesti hallitusohjelman aluepoliittisesta osiosta.
Keskustan vaalien alla lupaamasta aluepolitiikan suunnanmuutoksesta ei
näy jälkeäkään. Kasvukeskuksia,
kuten Tampereen seutukuntaa, ei ole mainittu sanallakaan. Entäpä Pääkaupunkiseutu,
jonka edustajana pääministeri Jäätteenmäki
niin pontevasti vaalien alla profiloitui? Hallitusohjelmasta puuttuu muun
muassa sinipunan luoma alueellisten verokokeilujen malli. Samoin
maakuntaliittojen vaatimukset aluepolitiikan kehittämiseksi
näyttävät jääneen keskustalle
perinteisessä sulle—mulle-jakopolitiikassa osattomiksi.
Hallitusohjelmasta ei löydy mainintoja kuljetustuesta eikä kasvua
ja työllisyyttä ruokkivista yritysten investointiavustuksista.
Perustellusti voikin kysyä: Missä on se aluepoliittinen
valoisampi vaihtoehto?
Jotta nyt ei menisi pelkästään hallituksen haukkumiseksi,
täytyy todeta, että hallitusohjelmassa on toki
paljon hyvääkin aluepolitiikalle. Se noudattelee
monessa kohtaa yksi yhteen Lipposen—Itälän
hallituksen aluepoliittisia linjauksia. Ohjelmassa halutaan jatkaa
kokoomusministerien aloittamaa hajasijoituspolitiikkaa ja panostuksia
tutkimus- ja tuotekehitystoimintaan. Lisäksi uusi hallitus
haluaa jatkaa edellisen hallituksen kehittämää aluekeskuspolitiikkaa
ja hyväksi havaittua osaamiskeskuspolitiikkaa.
Arvoisa puhemies! Missä on lapsiperheiden valoisampi
vaihtoehto? Tästä ohjelmasta sitä ei ainakaan
löydy. Ennen vaaleja jokainen puolue puhui lapsiperheiden
puolesta, lupasi helpottaa lapsiperheiden arkea, nostaa lapsilisien
ja kotihoidon tuen tasoa. Kokoomuksen vaaliohjelmassa oli yksityiskohtaisesti
mainittu, kuinka paljon lapsilisiä ja kotihoidon tukea
tulee korottaa, ja myös eurot olivat mukana. Myös
nykyisen hallituksen ohjelmaan olisi korotusten taso pitänyt kirjoittaa,
vaan kuinkas kävikään? Hallitusohjelma
lupaa laatia kokonaisselvityksen lapsiperheiden taloudellisesta
tilanteesta. Näitä selvityksiä on tehty
kilometrikaupalla. Kyllä varmasti tiedetään,
millainen taloudellinen uhraus lasten hankkiminen on. Se on totuus,
että lapsiperheiden ostovoima on laskenut noin 10 prosenttia
ja lapsiperheet ovat tiukilla. Lapsilisiä ei ole korotettu vuoden
95 jälkeen eikä sidottu indeksiin. Kuka vielä tarvitsee
lisää selvityksiä?
Punamultahallitus kyllä lupaa hamassa tulevaisuudessa
korottaa lapsilisiä, kotihoidon tukea, osittaista hoitorahaa
ja vanhempainpäivärahaa. Mistään
summista ei kuitenkaan ole päästy sopuun, joten
vaalilupaukset jäävät edelleen lunastamatta.
Missä sitten ovat keskustan vaaliohjelmassa mainitut perheiden
yhteisverotus ja lapsivähennyksen palauttaminen? Väestöliiton
perhebarometrissa tuloveronalennus lapsiperheille oli vanhempien
toivelistalla korkealla sijalla. Näitä asioita
keskusta myöskin painotti ennen vaaleja. Nyt tämä Jäätteenmäen
tasa-arvohallitus kuitenkin tyrmää tämän
toiveen heti kättelyssä. Hallitusohjelman mukaan
erillisverotus kannustaa naisia osallistumaan työmarkkinoille. Tämä lienee
tavoitteena arvokkaampi kuin perheiden mahdollisuus hoitaa omia
lapsia kotonaan.
Lisäksi haluan muistuttaa, että keskusta viime kaudella
ed. Karpelan, nykyisen ministeri Karpelan, johdolla teki välikysymyksen
lapsiperheiden asemasta. Tämä välikysymys
piti sisällään muun muassa vaatimuksen
lapsilisien sitomisesta indeksiin. Lisäksi suora lainaus
ed. Karpelan puheenvuorosta 19.9.2002: "Keskustan eduskuntaryhmän
mielestä lapsilisät tulee saattaa indeksikorotusten
piiriin." Näin siis ennen vaaleja. Nyt vaalien jälkeen
ei ole asiasta hiiskuttu sanaakaan.
Lisäksi hallitus säätää lailla
oikeuden iltapäivätoimintaan ja parantaa lapsiperheiden
palveluja muun muassa lisäämällä henkilöstöä ja
säätämällä maksimiryhmäkoon
päivähoitoryhmille. Hienoja ja hyviä tavoitteita
kaikki. Mutta milloin nämä toteutetaan ja mistä rahat,
siitäkään ei ole pystytty sopimaan, vaan
todelliset toimenpiteet jäävät hallituspuolueiden
myöhemmin riideltäviksi.
Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan nostaa esille kaksi merkittävää asiaa
työeläkejärjestelmän kehittämisen
kannalta.
Ensinnäkin, on hyvin tärkeää,
että eläketurvaa ei tarkastella vain sen etuuksien
näkökulmasta. On kiinnitettävä huomiota
myös eläketurvan vaihtoehtoisiin toteuttamistapoihin.
Edellisen hallituksen aikana työeläkepuolelta
eduskunta sai valmiiksi niin sanotun rahastonsiirtolain, joka mahdollistaa
uusien eläkelaitosten perustamisen. Muutos oli perusteltavissa
sillä, että säätiöiden
ja eläkekassojen tuotot viimeisten viiden vuoden aikana
ovat olleet 8,5 prosenttia vuodessa, kun vakuutusyhtiöissä samalla
aikavälillä on päästy noin 4,5
prosentin vuosittaiseen tuottoon. Kilpailuedellytyksiä tulee
siis edelleen vahvistaa ja turhat rajoitteet eläkeyhtiöiden
välisestä kilpailusta tulee poistaa. Toivoisinkin,
että hallitus kiinnittäisi myöskin tähän
näkökulmaan huomiota.
Toiseksi, olemme tällä hetkellä taloudellisesti menossa
kohti huonompia aikoja. Siitä huolimatta eläkevakuutusyhtiöiden
on annettu kerätä pienemmiltä työnantajilta
työkyvyttömyys- ja työttömyysriskiin
nähden liian suuria vakuutusmaksuja. Tällä hetkellä näistä ylisuurista
työkyvyttömyys- ja työttömyysvakuutusmaksuista
on kertynyt rahastoa kaikissa vakuutusyhtiöissä yhteenlaskettuna
noin 2,1 miljardia euroa. Olisi syytä ottaa tämäkin
asia esille, jotta eläkevakuutusmaksua voitaisiin pienentää pienemmille työnantajille
nykyisessä suhdannetilanteessa. Tämä jos
mikä on yrittäjien kannalta tärkeä asia.
Kolmanneksi, on merkittävää, että näille
rahoille työeläkeyhtiöt maksavat vain
3 prosentin mukaisen tuoton, kun työeläkejärjestelmän
niin sanottu laskuperustekorko viime vuosina on ollut kuitenkin
keskimäärin 5 prosentin luokkaa. Hallitusohjelma
ei ole ottanut tähän asiaan kantaa. Olisinkin
tässä yhteydessä halunnut kysyä sosiaali-
ja terveysministeriltä tai valtiovarainministeriltä,
jotka valitettavasti eivät ole täällä paikalla:
Miksi pienten yritysten toimintaedellytyksiä ei paranneta
edes siltä osin, mikä olisi oikeudenmukaista ja
kohtuullista?
Sirpa Asko-Seljavaara /kok:
Arvoisa herra puhemies! On erittäin suuri ilo pitää tämä neitsytpuheeni
Suomen eduskunnassa teidän ollessanne puhemiehenä.
Jäätteenmäen hallitushan lupaa meille
kaikenlaista hyvää ja myöskin runsaasti
selvityksiä. Luvataan muun muassa, että peruspalveluihin,
siis terveydenhuoltoon ja sosiaalitoimeen, pannaan 1,12 miljardia
euroa lisää rahaa. Tämä raha
ei tule yhtenä vuonna, vaan se on koko hallitusohjelman
aikana, ja jos tästä nyt 700 miljoonaa euroa,
kuten olemme moneen kertaan kuulleet, menee terveydenhuoltoon, niin
silloin ei näihin muihin sosiaalietuuksiin, joita kovasti
tässä lupaillaan, jää muuta
kuin 412 miljoonaa euroa.
Lääkärinä toivoisin ennen
kaikkea, että Kansallinen terveysohjelma toteutuisi, sillä etenkin Helsingin
seudulla, kuten olemme moneen kertaan tänään
kuulleet, tilanne on erittäin hankala. Meillä on
20 000 potilasta jonossa, me olemme tämän
vuoden alussa sulkeneet kuusi leikkauspöytää Hyksin
Helsingin sairaaloissa, ja nyt vapusta lähtien suljemme
yhä lisää kapasiteettia, joten voi olla,
että kesän aikana emme pysty hoitamaan edes kaikkein
kiireellisimpiä potilaita ja semmoiset potilaat, jotka
suinkin kykenevät, kääntyvät
privaattisektorin puoleen, joka kasvaa erittäin vinhaa
vauhtia täysin ilman minkäänlaista kontrollia,
joten toivoisin, että Kansalliseen terveysprojektiin mahdollisimman
pian tulisi lisärahaa.
Toinen asia, johon haluaisin kiinnittää hallituksen
huomiota, on se, että nämä niin sanotut erityistason
hoidot — se siis tarkoittaa sellaisia hoitoja, jotka Suomenmaassa
on keskitetty harvempaan kuin viiteen yliopistosairaalaan — tulisivat
lailla määritellyksi ja sitten valtion maksettaviksi.
Sellaisia ovat esimerkiksi vaikeat palovammat ja pikkulasten avosydänkirurgia.
Meillä on tämmöinen STM:n ohjeistus ollut
jo yli kymmenen vuotta, mutta sitä ei noudateta, koska
se on pelkkä ohje, ja kunnat eivät tee maksusitoumuksia
näihin erittäin vaikeisiin hoitoihin, vaan ne
yrittävät itse hoitaa näitä potilaita
parhaimmaksi katsomallaan tavalla, ja silloin nämä ihmiset
eivät todellakaan saa sitä oikeaa hoitoa, mitä heidän
pitäisi saada. Eli jos me saisimme aikaan sen, että erityistason
hoidot keskitettäisiin niihin yliopistosairaaloihin, joissa
niitä parhaiten voidaan hoitaa, niin silloin varmasti säästäisimme rahaa,
saisimme parempia hoitotuloksia ja se olisi myös inhimillisesti
oikein.
Sitten kolmas asia, johon haluaisin kiinnittää hallituksen
huomiota, on hammashoito, joka nyt on tullut koko kansan oikeudeksi.
Hallitusohjelmassa sanotaan, että lisätään
kovasti julkista hammashoitoa. Se on hyvä asia, että sitä lisätään esimerkiksi
koululaisten keskuudessa ja ehkäisevässä hammashoidossa,
mutta ei liene järkevää alkaa rakentaa
uusia terveyskeskuksia hammashoitoa varten kaikkine laitteineen,
kun Suomenmaassa on erittäin hyvä yksityinen hammaslääkäriverkosto,
jonka varmasti ministeri Hyssälä hyvin tuntee.
Jos nyt laitettaisiin niin hyvät kelakorvaukset näille
ihmisille, että he voisivat sieltä saada tarpeeksi
korvausta ja mennä yksityisille hammaslääkäreille,
niin tämä koko hammashoito-ongelma poistuisi ja
ihmiset saisivat arvoisensa hoidon.
Neljäs asia, johon haluaisin kiinnittää huomiota,
on tämä ensi- ja toisluokkalaisten iltapäivähoito.
Lapsiahan on ikäluokassa noin 60 000, eli yli
100 000 lasta tulisi silloin tämän iltapäivähoito-oikeuden
piiriin. Eli siis yli 100 000 isää tai useimmiten äitiä,
olisi silloin pois töistä iltapäivän
aikana, ja kuka korvaa tämän? Se on aika kallista
sille, joka joutuu maksamaan tästä hoidosta. Eli
en ainakaan haluaisi, että työnantajat joutuisivat
maksamaan tämän erotuksen näille vanhemmille,
koska olen ihan varma, ettei ainakaan kuntatyönantaja suostu
sitä maksamaan.
Eli paljon hyvää luvataan. Onko meillä todella
rahaa kaikkeen tähän? Sen takia sanoisin lääketieteellisellä termillä,
että on tärkeää priorisoida
ne asiat, joita nopeasti toteutetaan, ja katsotaan sitten, onko
kaikkeen siihen muuhun varaa.
Arto Satonen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä oleva
hallitusohjelma muistuttaa enemmänkin puolueiden periaateohjelmia kuin
konkreettista hallituksen toimenpideohjelmaa. Lähes kaikki
hyvät asiat elämän eri alueilta on kirjattu
hallitusohjelmassa selvitettäviin kohtiin. Kuten on kuultu,
hallitusohjelma lupaakin ennätysmäärän
erilaisia selvityksiä, joista luultavasti vain ani harva
johtaa mihinkään.
Hallitusohjelman eduskuntakäsittelyssä on
jo monipuolisesti käyty läpi hallitusohjelman
eri alueita. Siksi keskitynkin omassa puheenvuorossani tarkastelemaan
lähinnä vain yrittäjyyteen, koulutukseen
ja aluepolitiikkaan liittyviä kysymyksiä. Nämä aihealueet
muodostavat mielestäni seuraavan neljän vuoden
aikana politiikan keskeisen sisällön.
Suomalainen hyvinvointivaltio säilyy ja kehittyy vain
hyvin toimivan talouden ansiosta. Taloudellinen menestys riippuu
puolestaan yritystemme kilpailukyvystä, työvoiman
osaamisen tasosta ja tasapainoisesta aluekehityksestä.
Suomalainen yrittäjäkenttä on ikääntymässä. Lähivuosien
aikana lähes 60 000 pienyritystä uhkaa
lopettaa toimintansa, jos jatkajaa ei löydy. Yrittäjyyden
politiikkaohjelmassa luvataan selvittää, miten
sukupolvenvaihdoksia edistetään, samoin myös
sitä, miten voidaan entistä paremmin kannustaa
yrittäjän uralle, sovittaa yhteen vanhemmuuden
ja yrittäjyyden vaatimuksia, soveltaa Holmin—Vihriälän
mallia, kehittää yrittäjän sosiaaliturvaa
ja uudistaa konkurssilainsäädäntöä siten,
että muun muassa oma asunto saataisiin niin sanotun suojaosuuden
piiriin. Nämä kaikki ovat hienoja asioita, juuri
niitä asioita, joiden puolesta itsekin puhuin ympäri
Pirkanmaata vaalikentillä. Ainoa puute on se, että ei
luvata tehdä vaan selvittää.
Me oppositiosta käsin tulemme aktiivisesti seuraamaan
hallituksen yrittäjäpolitiikkaohjelman etenemistä ja
muistuttamaan siitä, että asioiden tulee edetä.
Yrittäjien on erittäin tärkeää tietää se,
minkälaisessa toimintaympäristössä he jatkossa
toimivat. Erityisen tärkeää tämä on
niille 60 000 pienyrittäjälle, jotka
aikovat lopettaa toimintansa. Nyt vastuun ovat ottaneet yrittäjäjärjestöt.
Esimerkiksi Pirkanmaalla yrittäjäjärjestö etsii
tarmokkaasti uusia yrittäjiä luopuvien tilalle.
Tällainen toiminta ansaitsee jatkossa parempaa tukea julkiselta
vallalta.
Mitä yrittäjille sitten todella jää hallitusohjelmasta
käteen? Nyt päätettyjen asioiden joukossa on
lähinnä vain negatiivisia asioita, kuten osinkojen
kaksinkertaisen verotuksen palauttaminen ja selvästi alimitoitetut
veronalennukset taloudellisessa tilanteessa, jossa dynaamiset vaikutukset
olisivat suurimmillaan ja jossa kotimainen yritystoiminta tarvitsisi
piristävää ruisketta kasvavan ostovoiman
muodossa. Hallitusohjelmaan ei sisälly edes kauppojen aukioloaikojen
vapauttamista, joka sekin osaltaan lisäisi kotimaista toimeliaisuutta.
(Ed. Rask: Onneksi! — Ed. Pulliainen: Joku tolkku sentään!)
Hallitusohjelman mukaan pk-yritysten verotus ei kiristy osinkojen
tuplaverotuksesta huolimatta. Mikä on pk-yritys, onko se
alle 250 ihmistä työllistävä yritys,
pörssiin listautumaton yritys vai mikä? Mihin
raja vedetään? Entä sitten, jos yrityksen
työntekijöiden määrä tai
liikevaihto yrittää säädetyn
rajan? Haluaako hallitus kannustaa siihen, että yritysten
ei kannata kasvaa, määräämällä keinotekoisen
rajan, josta tuplaverotus alkaa, vai haluaako hallitus, että isot
yritykset pilkotaan pieniksi? On vain kysymyksiä, ei vastauksia.
Arvoisa puhemies! Hallitus on asettanut tavoitteekseen 100 000
uutta työpaikkaa ja lähtee kohti tavoitettaan
satsaamalla voimakkaasti aktiiviseen työvoimapolitiikkaan.
Nuorten työpajatoiminnan vakinaistaminen on sinällään
hyvä asia, mutta muuten lisäsatsaukset haihtuvat
tuhkana ilmaan. Olen itse toiminut opettajana työvoimapoliittisessa
koulutuksessa vielä tänä vuonna ja nähnyt
käytännön arjen. Koulutus edesauttaa
työnsaantia, mutta jo nyt aktiivisen työvoimapolitiikan
piirissä on vuosittain 94 500 suomalaista. Olen
aivan varma, että siihen joukkoon mahtuvat jo kaikki ne,
joille oikeasti työvoimapoliittisesta koulutuksesta on
työllistymiseen apua.
Ed. Backman totesi täällä SDP:n ryhmäpuheenvuorossa,
että nyt aktiivinen työvoimapolitiikka saa SDP:n
haluaman painoarvon. Tässä näkyy hallituskumppanin
vaihtuminen. Kun kokoomuksessa nähdään
realistisesti työvoimapoliittisen koulutuksen mahdollisuudet
vaikuttaa työllistymiseen, niin keskusta oli tässäkin
kysymyksessä valmis täysin hyväksymään
SDP:n vaatimukset. Jos työllistymisen eteen halutaan jotain
oikeasti tehdä, olisi pystyttävä puuttumaan
rakenteellisiin asioihin, kuten Sailaksen paperissa esitettiin.
Aloittavalla hallituksella ei ole kuitenkaan poliittista rohkeutta
toteuttaa välttämättömiä uudistuksia,
minkä vuoksi Sailaksen paperin rakenteellisen työttömyyden
alentamiseen tähtääviä osia
ei ohjelmassa ole.
Hallitusohjelma on myös koulutuspolitiikan linjausten
osalta täynnä hyviä ja yleviä tavoitteita,
mutta sisältää varsin vähän
konkretiaa. Hyvää on, että ensi- ja toisluokkalaisten
iltapäivähoitoon panostetaan. Hallitusohjelmassa
mainitaan myös erityistä tukea tarvitsevien lasten
parempi integrointi perusopetukseen ja opettajien jatkuva täydennyskoulutus.
Hyviä ja kannatettavia asioita molemmat. Niille tulee kuitenkin
myöntää omia resursseja. Kaikkein tärkeintä on
sittenkin pitää huolta perusopetuksen laadusta,
ja sen vuoksi perusopetuksen määrärahojen
kytkeminen indeksiin on välttämätöntä.
Hyvää ohjelmassa on myös se, että opiskelijoiden
opintososiaalista asemaa luvataan parantaa. Millä keinoilla
ja miten, sitä ei kerrota. Vaihtoehtoja on kaksi: joko
tuntuva korotus opintotukeen, joka mahdollistaa päätoimisen
opiskelun, tai opiskelijoiden elintason parantaminen nostamalla
summaa, jonka opiskelijat voivat tienata verottomana. Niin tai näin,
hallituksen on jo seuraavan budjetin yhteydessä tehtävä konkreettisia toimia
opiskelijoiden opintososiaalisen aseman parantamiseksi.
Edellisen hallituksen aikana käynnistettiin aluekeskusohjelma.
Hallitusohjelma lupaa kehittää aluekeskusohjelmaa.
Se onkin tarpeellista, sillä aluekeskusohjelma on keskeinen
keino edesauttaa maakuntakeskusten ulkopuolisten keskusten kehittymistä.
Koko maan kannalta on viisasta, että alueelliset keskukset
säilyttävät elinvoimansa ja tukevat ympäröivää maaseutua. Hallitusohjelma
sen sijaan ei lupaa aluekeskusohjelman avaamista uudelleen. Näin
pitäisi ehdottomasti tehdä, jotta viime kerralla
niukasti pudonneille ja sen jälkeen yhteistyötään
voimakkaasti kehittäneille seutukunnille annettaisiin mahdollisuus
hakea mukaan ohjelmaan. Yksi hyvä esimerkki tästä on
Lounais-Pirkanmaalla ja Kaakkois-Satakunnassa yli maakuntarajan
toimiva kymmenen kunnan yhteinen ohjelmatyö, joka käynnistyy
aikomuksenaan päästä mukaan aluekeskusohjelmaan.
Hallitusohjelmassa puhutaan myös Kansallisen terveyshankkeen
jatkosta. Toivottavasti samassa yhteydessä tunnustetaan
aluesairaaloiden asema ja pyritään kehittämään
terveydenhoitoa siten, että aluesairaalat toimivat kiinteänä osana sairaanhoitopiirejä
ja
tiiviissä yhteistyössä terveyskeskusten
kanssa.
Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan verrata hallitusohjelmaa keskustan
kansanedustajaehdokkaiden vaalikentillä antamiin lupauksiin. Missä on
elintarvikkeiden alv:n alentaminen, jota keskustan ehdokkaat yhtenä miehenä vaalikentillä
vaativat?
Miksi roskakoriin julistettu Arvelan veromalli palasi henkiin? Epämääräisiksi ovat
jääneet myös keskustalaisten lupaukset
tuntuvista parannuksista kotihoidon tukeen ja eläkkeisiin.
(Ed. Valpas: Entäs pohjaosa?) — Aivan. — Politiikan
uskottavuutta ei paranna se, että vain kuukausi vaalien
jälkeen osa lupauksista on jo unohdettu, ei liioin se,
että kun kansa äänesti keskustaa vaihtoehtona
sosialidemokraateille, tuloksena oli keskustalaisen pääministerin
johdolla sosialidemokraattista politiikkaa painottava hallitus.
Toivottavasti käynnistyvä kansalaisvaikuttamisen
politiikkaohjelma osaltaan lisää kansalaisten
poliittista kiinnostusta ja innostaa äänestäjiä vertaamaan
lupauksia ja tekoja keskenään.
Kimmo Sasi /kok:
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitän ministeri
Koskista siitä, että hän yksin täällä yhdessä ministeri
Pekkarisen kanssa puolustaa hallitusta. Olen pahoillani, että pääministeri
Jäätteenmäki on vain silloin tällöin
poikennut täällä eduskunnassa, kun hänen
kuitenkin pitäisi kantaa päävastuu hallituksen
politiikasta ja tästä ohjelmapaperista, joka on
tehty. Toivon, että hän huomenna ilmestyy kuitenkin
saliin vastaamaan hallituksen puolesta.
Mutta, arvoisa puhemies, joka tapauksessa on selvää,
että mitä tähän niin sanottuun
hallitusohjelmaan tulee, eihän se ole mikään
ohjelma, vaan se on eri ministeriöissä laadittujen
toiveiden tynnyri. Jokaisessa ministeriössä laadittiin
papereita hallitusohjelmaneuvotteluja varten ja ne on koottu sinne,
mutta totuus on se, että resursseja ei ole varattu niitä hankkeita
varten, mitä paperissa lukee. Oikeastaan kyse on paperista,
toiveista, ei mistään todellisuudesta, joka todella
aiottaisiin toteuttaa, eli kyseessä on aika pitkälti
petos siltä osin, mitä hallitus tosiasiassa aikoo
tehdä.
Se osittain näkyy kyllä siinä, että kun
ei ole haluttu antaa sitovia lupauksia joiltakin osin, on sanottu,
että asia selvitetään. 52 selvitystä yhdessä niin
sanotussa hallitusohjelmassa on kyllä ennätys.
En ole koskaan nähnyt mitään vastaavanlaista
paperia. Yleensä, kun hallitus tehdään,
sovitaan, mitä tehdään, niihin annetaan
resurssit ja sen ohjelman mukaisesti mennään.
Mutta täytyy sanoa, että tällä hallituksella
tulee olemaan todella suuria vaikeuksia. Kun näitä selvityksiä on tehty
ja kun niistä sitten ei kyetä pääsemään
yhteisymmärrykseen, mitä hallitus tekee? Voidaan olla
tilanteessa, jossa politiikan kehittäminen totaalisesti
pysähtyy, ja se ei ole Suomen onneksi.
Täytyy myöskin sanoa, että se ambitiotaso, mikä hallituksella
on, on kyllä äärimmäisen vaatimaton.
Hallitus puhuu siitä, että se olisi työllisyyden
hallitus. No, mikä on sellainen työllisyyden hallitus,
joka asettaa itselleen selvästi heikommat tavoitteet kuin
aikaisemmat kaksi hallitusta? Tässä minulla on
mielenkiintoinen kalvo siitä, mitä merkitsee se,
kun luvataan 100 000 uutta työpaikkaa. Se merkitse
sitä, että työllisyyden kasvu on olennaisesti
hitaampaa kuin se on ollut viimeisten kahdeksan yhdeksän
vuoden aikana, eli lähtökohtakin on jo se, että työllisyys paranee
olennaisesti hitaammin kuin Lipposen ykkös- ja kakkoshallitusten
aikana.
Kun vielä katsotaan sitten sitä, että sanotaan, että vuonna
2010 pitäisi työllisyysasteen olla 75 prosenttia,
niin totuus on se, että lähestulkoon suurimman
osan työllisyysasteen paranemisesta pitäisi tapahtua
tämän hallituksen jälkeisenä aikana.
Me tiedämme sen, että se ei tule olemaan kovin
helppoa; silloin kasvuvauhdin pitäisi olla jopa hieman
parempi kuin Lipposen ykkös- ja kakkoshallitusten aikana.
Eli toisin sanoen hallituksen työllisyystavoitteet ovat
varsin vaatimattomia, mistään työllisyyden
hallituksesta ei voida puhua.
Mutta tosiasia on se, että en edes luota tähän 100 000:n
tavoitteeseen, mitä työllisyyden parantumiseen
tulee. Siihen on yksi olennainen syy, ja se on se, että kun
luen tämän hallitusohjelman talouspolitiikkaosuuden,
täytyy sanoa oikeastaan mukaillakseni arvoisaa puhemiestä,
että kyseessä on talouselämän
veret seisauttava hallitusohjelma. Kun talouselämälle
kerrotaan, että asioita selvitetään,
ei ole mitään selvyyttä siitä, mikä on
verojärjestelmä Suomessa kahden vuoden kuluttua.
Hallituksen talouspolitiikasta ei ole kovinkaan tarkkaa selvyyttä,
ja kun veronkevennykset ovat aivan liian vaatimattomia, kyllä se merkitsee
sitä, että pelkään, että työllisyys
tulee heikentymään Suomessa Anneli Jäätteenmäen hallituksen
aikana eli työttömyys kasvaa, ja siinä on
hallituksella melkoinen haaste. Tulemme kyllä oppositiosta
muistuttamaan hallitusta näistä lupauksista ja
siitä todellisuudesta, joka toteutuu.
Täytyy myöskin sanoa, että mitä tulee
verotukseen, se, että meillä on täysi
epävarmuus siitä, mitä tulee tapahtumaan,
on todellakin vakava asia. Kuka voi tehdä investointipäätöksiä,
jos ei tiedä siitä, minkälainen investointien
poistojärjestelmä meillä on? Miten tehdä investointilaskelma
siinä tilanteessa? Jos ei tiedetä, mikä on pääomaverokanta,
miten voidaan harjoittaa yritystoimintaa siinä tilanteessa?
Täytyy sanoa, että en todellakaan ymmärrä,
miksi pitäisi luopua siitä järjestelmästä,
joka vuonna 93 ministeri Pekkarisen ja ministeri, nykyisen varapuhemies Kääriäisen
ja ehkä allekirjoittaneenkin osuudella saatiin aikaiseksi.
Tämä järjestelmä on johtanut siihen,
että pääomaveron tuotto on lähestulkoon kymmenkertaistunut
kahdeksan vuoden aikana, silloin kun se oli parhaimmillaan. Tämä järjestelmä on
tuottanut valtiolle enemmän rahaa kuin mikään
muu verojärjestelmän uudistus ja on johtanut myöskin
siihen, että yrityksiltä kerättävä tuloverokertymä on
Suomessa erittäin korkeata luokkaa. Miksi tuhota se järjestelmä,
jos sen tuotto on niin hyvä?
Sanon myöskin sen, että jos me katsomme näitä eri
osioita, niin kun sanotaan, että pienyritysten ja keskisuurten
yritysten verotusta ei kiristetä, mutta kuitenkin samanaikaisesti
osinkojen verotusta osittain kiristetään, ylimpiä tuloveroprosentteja
pitäisi alentaa, varallisuusvero ilmeisesti poistaa kokonaisuudessaan,
niin täytyy sanoa: jo Arvelan työryhmän
esityksen lähtökohta oli, että se merkitsee
260 miljoonan euron tappiota valtiolle. Ja täytyy sanoa:
On aika vaikeata löytää näillä nuoteilla
yhtälöä, jolla kuitenkin veronsaajan
asema kyetään turvaamaan niin, että myöskin
samalla turvataan pienyritysten ja keskisuurten yritysten asema
ja myöskin alennetaan yleistä yhtiöitten
tuloveroprosenttia. Ja sanonkin: Tästä tulee sellainen
haaste hallitukselle, josta hallitus tuskin tulee selviytymään,
kun asiaan sitten käydään ensi syksyn
ja seuraavan talven aikana.
Mitä tulee sitten liikenne- ja viestintäministeriön
pääluokkaan, niin haluan vain todeta sen, että tekstit
sinänsä ovat ihan hyviä ja voin lähestulkoon
kokonaisuudessaan ne allekirjoittaa, ehkä joitakin yksittäisiä kohtia
lukuun ottamatta, joita viime aikojen paineet ovat sitten tuonne tekstiin
aiheuttaneet. Muun muassa sitä en ymmärrä,
että kun Finnair on pörssinoteerattu yhtiö, sille
annetaan hallitusohjelmassa jonkinlainen erityisasema, kun meillä kuitenkin
markkinat on avattu kilpailulle. Tietysti ymmärrän,
että joitakin harmittaa se, että Finnairin hallintoneuvosto lopetettiin,
mutta pyrin noudattamaan vain sitä omistajaohjauspolitiikkaa,
jota silloinen ministeri Kääriäinen yritti
jo eduskunnan kanssa ajaa lävitse, mutta johonka eduskuntaryhmien
suostumusta aikoinaan, muistaakseni vuonna 93, ei kaiken kaikkiaan
saatu. Mutta sanon sen: Hallintoneuvostot pörssiyhtiöissä ovat
vanhanaikaisia, sotkevat päätöksentekojärjestelmää.
Päätös tältä osin oli
taatusti oikein.
Mutta jos katson tätä niitten tietojen valossa, mitä minulla
on tästä salaisesta sopimuksesta, jota hallitus
nyt ei missään tapauksessa suostu julkaisemaan,
niin te joudutte kuitenkin julkaisemaan sen, kun kehyspäätös
tehdään. Olisi oikein ja rehellistä eduskuntaa
kohtaan, että toisitte luvut huomenna, kertoisitte eduskunnalle,
mitenkä paljon rahaa laitetaan LVM:lle, kuinka paljon sinne,
kuinka paljon laitetaan sosiaali- ja terveysministeriölle,
paljonko laitetaan terveysohjelmaan. Me täällä puhumme
kuin sokeat reetat tietämättä luvuista
yhtään mitään ainakaan virallisesti,
ja siinä suhteessa mielestäni tämä on
eduskunnan pilkkaamista, että meille tosiasioita ei kerrota,
kun ne kuitenkin, kuten sanoin, kolmen neljän viikon kuluttua
joudutaan sitten meille kertomaan.
Mutta niitten tietojen perusteella, mitä minulla on,
perustienpidon rahat tulevat olennaisesti supistumaan ensi vuodesta
alkaen, ja kyllä se merkitsee sitä, että joudutaan
vakavasti miettimään Pohjois- ja Itä-Suomessa
olevien teitten kunnossapitoa, (Ed. Pekkarinen: Pitäähän
Varkauden kentälle päästä!)
hoitoa ja niitten siirtämistä yksityisteiksi ja
siirtämistä pois valtion vastuulta. Sanon, että siinä onkin
melkoinen haaste istuvalle hallitukselle, kun selvitetään
eräissä osissa Suomea, että todellakaan
rahat eivät enää riitä tienpitoon.
Mitä tulee sitten uusiin hankkeisiin, niin ajatushan
ministeriössä oli se, että perustetaan
ministerityöryhmä, jolle annetaan tietynlainen
raami, jonka puitteissa voidaan katsoa sitten hankkeet tulevien
neljän vuoden aikana. Mutta kun hallitus teki arvovalintoja,
eipä riittänyt rahaa uusiin tiehankkeisiin, ja
täytyy sanoa, että tärkeätä olisi
muistaa kuitenkin se, että tieverkosto ja rautatieverkosto
on tämän valtakunnan verisuoni, joka on välttämätön
talouselämän toimintojen ylläpitämiseksi.
On yksi tapa ratkaista tämä yhtälö,
ja se on se, että ryhdytään myymään
valtionyhtiöitten osakkeita ja sitä kautta hankitaan
rahoitusta näihin infrahankkeisiin. Mutta kun luen hallitusohjelmaa,
huomaan sen, että valmius myydä valtionyhtiöitten
osakkeita on erittäin huono. Siellä kuitenkin
vielä lisäksi todetaan se, että omistus
pitäisi pyrkiä pitämään
suomalaisissa käsissä. Olen sitä mieltä,
että valtion pitää saada paras mahdollinen
hinta niistä osakkeista, mitä se myy.
Tämän kanssa jossain määrin
on myöskin ristiriidassa se, että mitä tulee
tähän osinkoverouudistukseen, tavoitteenahan siinä on
se, että ulkomaisia omistajia kohdellaan samalla tavalla
kuin suomalaisia eli parannetaan ulkomaisten omistajien asemaa ja
toisaalta sitten kuitenkin pyritään pitämään
osakkeet suomalaisissa käsissä. Eihän tässä ole
mitään johdonmukaisuutta. Pitäisi olla johdonmukainen
linja, kohdellaan kaikkia yhdenvertaisesti tai sitten ei kohdella,
mutta pitäisi päättää,
mihinkä suuntaan järjestelmiä yleisesti pyritään
kehittämään. Mutta sanon: On tärkeätä, että pyritään
myymään yhtiöitä ja sitä kautta hankkimaan
rahaa infraan. Se on yksi tapa pyrkiä pelastamaan se, että meillä on
toimiva liikenneverkosto.
Vielä lopuksi haluan todeta sen, että olen
erittäin pahoillani. Kävimme viime syksynä keskustelun
täällä salissa omistajapolitiikan keskittämisestä.
Olisi ollut helppo tehdä nyt ratkaisu, minnekä omistajaohjaus
keskitetään. Valitettavasti siitä ei
kyetty tekemään päätöstä.
Valtiokonttori olisi ollut oikea ratkaisu.
Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Mitä tulee verouudistukseen, jota
ed. Kimmo Sasin kanssa olimme tekemässä, ei tämän hallituksen
ole tarkoitus, ed. Sasi, romuttaa sitä järjestelmää.
Me uudistimme yhteisö- ja pääomaverojärjestelmän
ja siirryimme arvonlisäverojärjestelmään.
Muun muassa nämä uudistukset tehtiin silloin 93,
mutta avoir fiscal -järjestelmä,
yhtiöveron hyvitysjärjestelmä, oli tehty
Harri Holkerin hallituksen toimesta. Me olimme verojaostossa yhtä aikaa
sitä tekemässä, se ei ollut Ahon hallituksen
tekeleitä, eikö niin? Siitä, mitä me
teimme silloin, ed. Sasi, siitä me aiomme pitää kiinni
ehdottomasti, alentaa vain verokantaa siitä, mitä se
tällä hetkellä on.
Mitä tulee näihin tierahoihin, mitä ed.
Sasi tässä äsken surkutteli, se on ihan
totta. Ed. Sasi näytti äsken kalvoa, jossa kerrotaan,
miten kävisi työllisyyden jnp. Minä voisin
näyttää kalvoa, josta käy ilmi,
mitä edellinen hallitus ministeri Sasin esittelystä päätti
kehyksistä myös tiehallinnon osalta, ja se pitää paikkansa,
että vuoden 2006—2007 kohdalla täällä on
erittäin suuri aukko. Olisin toivonut, että silloinen
ministeri Sasi olisi valvonut ja hoitanut tätä asiaa
vähän paremmin.
Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minusta ed. Sasin heitot tästä perustienpidon
rahoituksen supistumisesta Itä- ja Pohjois-Suomesta olivat
aika kovia heittoja sikäli, että viimeisten kahdeksan
vuoden aikana Itä-Suomessa perustienpidon rahat ovat supistuneet jo
kohtuullisen voimakkaasti. Me tiedämme, että Itä-Suomessa
on ollut suuria vaikeuksia pitää yllä kaiken
kaikkiaan koko tieverkostoa, ja olen tietoinen siitä, että jos
muun muassa rautatieverkoston osalta määrärahoja
ei tule lisää, niin osittain rautateitten purkaminen
käynnistyy nopeasti. Syynä on se, että liikenne-
ja viestintäministeriön pääluokka
sidottiin edellisen hallituksen aikana lähes kokonaan massiivisilla,
suurilla hankkeilla, ja tästä varmasti osittain
nämä kannanheitot johtuvat.
Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Ministeri Pekkarisen näyttämä määrärahakehys
pitää täsmälleen paikkansa.
Tietysti kun oltiin siinä tilanteessa kun oltiin, niin ajatuksena
oli se, että perustetaan ministerityöryhmä,
joka katsoo, mitä hankkeita voitaisiin nyt päätettyjen
hankkeitten lisäksi käynnistää,
ja hallitusneuvotteluissa annettaisiin tietty kehys tälle ministeriryhmälle.
Nyt sille ei ole annettu mitään määrärahakehystä,
ja tietysti siitä syystä sen työ jää melko
vähämerkitykselliseksi.
Sen lisäksi toinen ajatus oli se, mikä tuli
tässä niin sanotussa Tie kohti taivaita -raportissa,
että pyritään käyttämään
hyväksi Tieliikelaitoksen voittoa, mikä täällä on
mainittu, mikä on yksi tapa, jolla voidaan pikkuisen helpottaa
tilannetta, mutta myöskin sitä vahvaa kassaa,
joka on Valtionrautateillä, ja pyritään
sillä pitämään rautateitten
infran kehittämistä yllä, mutta huomaan,
että hallituksella tähän viimeksi mainittuun
malliin ei ole kovin suurta kiinnostusta. Ja sanon vielä: Yksi
tapa rahoittaa myöskin infraa, mitä on eduskunnan
toimesta aikaisemmin käytetty, on valtionyhtiöitten
osakkeitten myynti, mutta näihin kaikkiin olisi tarvittu
myönteinen kanta hallitusohjelmassa. Nyt (Puhemies koputtaa)
olen hyvin epävarma siitä, voidaanko näitä keinoja
toteuttaa.
Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Sasi kertoi tästä lisäasiakirjasta
ja väitti, että siellä olisi Pohjois-
ja Itä-Suomen teitten osalta huomattavia supistuksia ja niitten
siirtämistä yksityisteiksi. Onko tämmöistä asiaa
käsitelty näissä hallitusohjelmakuvioissa ja
millä tavalla?
Samaten toinen väite oli tämä, että näitä valtionyhtiöitä ruvettaisiin
myymään taikka se voisi olla yksi vaihtoehto ja
sillä sitten rahoitettaisiin, mutta siinä oltaisiin
sitten nihkeitä. Ovatko nämä asiat olleet
jotenkin esillä jossakin, koska tämmöisiä väitteitä esitetään?
Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Ed. Sasi ministerinä ollessaan toimi
monessa asiassa ihan hyvin, enkä käy ollenkaan häntä arvostelemaan
noin yleisesti ottaen, mutta mitä näihin kehyksiin
tulee, niin täytyy sanoa, että kyllä muut
ministeriöt pitivät puolensa niissä kehysneuvotteluissa,
joita edellinen hallitus kävi ja joissa raamit asetettiin,
mutta ainoa ministeriö, jossa on todella selvä pudotus
näitten alkavaa vaalikautta edeltäneiden loppuvuosien
aikaan, oli ja on kieltämättä liikenneministeriö. Niitä keinoja,
millä yritetään tätä ongelmaa
paikata, ed. Sasi esitteli joukon. Niitä on erilaisia keinoja.
Uskon, että tämä hallitus pyrkii tekemään
parhaansa, että löytäisi keinot, joilla
sitä muutoin näköpiirissä olevaa
aukkoa voisi paikata.
Mitä muutoin valtionyhtiöitten keskittämiseen
tulee, niin hallitus on päättänyt, että ennen vuotta
2005 tämä homma hoidetaan. Sitä ennen — joku
voi ehkä naurahtaa — suoritetaan selvitys, mutta
ed. Sasi tietää, että tämäkin
on niin vaikea, niin delikaatti asia, että se vaatii selvityksen.
2005 on aikomus tämä asia sitten hoitaa.
Ensimmäinen varapuhemies:
Seuraava puheenvuoro onkin nopeatahtisen keskusteluosuuden viimeinen
puheenvuoro.
Kaarina Dromberg /kok:
Herra puhemies! Täällä on jo laajasti
keskusteltu tästä hallitusohjelmasta, ja haluankin
keskittyä ainoastaan koulutus- ja tiedepolitiikkaan ja
kulttuuriin.
Hallitusohjelman koulutus- ja tiedepolitiikan osassa on täysin
unohdettu perusopetuksen valtionrahoituksen lisääminen,
vaikka keskusta on jatkuvasti vaatinut perusopetuksen valtionosuuksien
indeksitarkistusten toteuttamista. Uudesta ohjelmasta ei selviä,
sisältyykö hallituksen kaavailemaan vuosittaiseen
peruspalvelubudjettiin opetustoimen valtionosuuksien kasvattaminen tai
indeksitarkistukset. Hyvänä linjauksena rahoituksen
kannalta on se, että ikäluokkien pienentyessä vapautuvat
voimavarat käytetään koulutuksen vahvistamiseen.
Hallitusohjelmassa on luvattu vain muutamia konkreettisia ja
aikataulutettuja asioita: iltapäivätoiminta 2004,
esiopetuksen kuljetukset 2004, aikuisten koulutustason kohottamisohjelman
jatkaminen, koulujen peruskorjaaminen, tutkimus- ja innovaatiotoiminnan
lisärahoitus. Herää kysymyksiä:
Mistä kaikkiin ohjelmassa linjattuihin hyviin asioihin
osoitetaan riittävät resurssit? Opettajankoulutuksen,
tuki- ja erityisopetuksen, oppilashuollon sekä opintojenohjauksen
lisääminen tuntuvat jäävän
kauniiksi sanahelinäksi.
Tärkeimmän asian koulutuksen kehittämisessä ja
ennakoinnissa pitäisi olla työelämän
tarpeiden huomioon ottaminen. Tämä näyttää uudelta hallitukselta
unohtuneen. Miten hallitus aikoo koulutuksen ennakointia nykyisestään
parantaa? Koulutuksen ja koulutusmäärien ennakoinnin
on tapahduttava todellisten tarpeiden pohjalta. On tärkeää,
että työelämän ja koulutuksen
tarpeet kohtaavat. Opiskelijoiden kannalta on todella merkityksellistä,
että työpaikka löytyy koulutuksen jälkeen.
Toinen tärkeä asia on koulutuksen läpäisyaikojen
nopeuttaminen. Konkretiaa ei tästäkään asiasta
löydy hallitusohjelmasta, ainoastaan viittaus OPM:n toimenpideohjelmaan,
mikä ei vielä avaudu todellisiksi toimenpiteiksi.
Herra puhemies! Ohjelmasta puuttuu toisen ja korkea-asteen koulutuksen
rahoitusjärjestelmien perusteellinen uudistaminen. Rahoitusjärjestelmän
pitäisi jo toiselta asteelta alkaen tehostaa opiskelijoiden
nopeampaa valmistumista ja työelämään
siirtymistä. Ohjelmasta löytyy ainoastaan kirjaus
siitä, että ammattikorkeakoulujen rahoitus uudistetaan
kannustavammaksi. Jää täysin epäselväksi,
mitä kannustavuus tässä tapauksessa tarkoittaa.
Missä on koulutuspolitiikan ydin? Miten koulutusjärjestelmäämme
pitäisi hallituksen mielestä pitkäjänteisesti
kehittää, jotta se parhaiten palvelisi suomalaisia
ja työelämäämme? Tulevalta opetusministeriltä ei
kaivata pieniä osittaisuudistuksia vaan vankkaa koulutuspolitiikan
ja -järjestelmän kehittämisen kokonaisnäkemystä.
Tulen tarkasti seuraamaan, miten hallitusohjelman tavoite "Tutkimus-
ja innovaatiorahoitusta lisätään tiede-
ja teknologianeuvoston suunnitelman pohjalta" toteutuu. Tutkimus-
ja innovaatiorahoitus on vuonna 2002 ollut 1 400 miljoonaa
euroa. Neuvoston esityksen mukaan tarvitaan 405 miljoonaa euroa
vuoteen 2007 mennessä. Miten hallitus aikoo lunastaa tämän
hienon lupauksensa? Onko lupaus vain lupaus, ja mistä rahat?
Vielä muutamia yksityiskohtaisia näkökohtia:
Aikuisväestön osaamistason kohottamisohjelmassa
pitää hyödyntää tehokkaasti
oppisopimuskoulutusta. Mihin ovat unohtuneet muut kuin kohottamisohjelma
parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän esityksestä?
Yhtä tärkeänä on pidettävä jo
koulutetun väestön osaamistason ylläpitämistä.
Siihen tarvitaan hallituksen todellisia toimenpiteitä.
Miksi hallitus haluaa lokeroida erilliset osuudet opetussuunnitelma-
ja näyttötutkintoperusteiseen ammatilliseen koulutukseen?
Tämähän on keskusjohtoisen ohjauksen
palauttamista ja jäykkyyden lisäämistä.
Herra puhemies! Ohjelmassa sanotaan, että yliopistojen
ja ammattikorkeakoulujen aluevaikutusta vahvistetaan. Toivottavasti
hallitus muistaa korkeakoulupoliittisen kokonaisnäkökulman.
Sen sijaan että perustetaan uusia oppilaitoksia tai instituutioita,
pitää nykyisiä rakenteita kehittää ja
olemassa olevien oppilaitosten yhteistyötä lisätä.
Sain ajettua läpi taide- ja taiteilijapoliittisen periaatepäätöksen
hallituksessa. Edellytän, että nykyinen hallitus
toteuttaa siinä olevat toimenpiteet. Strategioita on, mutta
toimenpiteitä tarvitaan ohjelman toteuttamiseksi. Taiteen
rinnastaminen tieteeseen maamme kilpailukyvyn vahvistajana on selkeästi
sisäänrakennettu ohjelmaan. Edellytän,
että nykyinen hallitus toteuttaa ohjelmaa tältä pohjalta.
Opetusministeriössä on myös valmiiksi
toteutettavana hyväksymäni Kirjastostrategia 2010. Kirjastolaitos
on tietoyhteiskunnan tukijalka, ja sitä tulee vaalia. Toivon
todellisia toimenpiteitä tämän kirjastostrategian
läpiviemiseksi.
Arvoisa puhemies! Hallitusohjelma ei mielestäni vastaa
niihin vaativiin tulevaisuuden haasteisiin, jotka meillä kaikilla
on edessämme.
Maija Rask /sd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kahta ed. Drombergin asiaa haluan kommentoida.
Kun hän puhui koulutuksen ennakoinnin tarpeellisuudesta,
siitä on ehkä kaikkein kipein tulevien vuosien
asia kirjattu hyvin selkeästi hallitusohjelmaan, kun todetaan,
että kulttuurialan koulutus mitoitetaan vastaamaan työelämän
tarpeita. Meillä tänä päivänä otetaan
sisään 5 000 kulttuurialan opiskelijaa,
ja tulevien ennakointien perusteella on 2 100:lle työpaikka.
Kukaan ministeri ei uskalla kulttuurialan koulutusta leikata niin
rajusti kuin on pakko tehdä, jos sitä ei ole kirjattu
hallitusohjelmaan.
Toinen asia on ammattikorkeakoulujen rahoituksen uudistaminen
kannustavammaksi. Luulisi ed. Drombergin tietävän,
mitä se tarkoittaa, koska lakiesitys on valmiina ja se
hylättiin sivistyspoliittisessa ministerityöryhmässä kokoomuksen
ja vasemmistoliiton toimesta. Se kyllä tullaan tuomaan
eduskunnalle.
Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tiedän tarkalleen, että ammattikorkeakoulun
rahoituslakiosio hylättiin, mutta se ei ollut kypsä päätettäväksi,
sillä nimenomaan kentältä tuli niin monia
eriäviä käsityksiä siitä,
kuinka se pitäisi toteuttaa. Siinä mielessä oli
hyvä, ettei sitä sillä kertaa tehty.
Se odottaa nyt kokonaisuudistusta.
Ensimmäinen varapuhemies:
Keskustelun nopeatahtinen osa siis päättyy.
Palataan normaalin päiväjärjestyksen
oloihin, mutta ei laiskavauhtiseen keskusteluun.
Tuula Väätäinen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Hallitusohjelma sisällöltään
ja mahdollisuuksiltaan on laaja. Sitä voi tarkastella kokonaisuutena
tai yksittäisinä pieninä osina omasta mielenkiinnosta
ja tahtotilasta riippuen. Omalta osaltani haluan lähemmin
tarkastella sosiaali- ja terveyspolitiikkaa.
Hallitusohjelmassa sanotaan: "Julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen
on oltava kansalaisten saatavilla tasa-arvoisesti ja ne on rahoitettava pääosin
verovaroin." Näin hallitus on mielestäni sitoutunut
hyvinvointiyhteiskunnan perusrakenteen ylläpitämiseen
ja kehittämiseen. Perusterveydenhuollon aseman vahvistaminen
ja erikoissairaanhoidon kalliiden hoitojen rahoitusvastuun siirtäminen
valtiolle olisi ja on koko palvelurakennetta tukevaa. Sairaanhoitopiirien
tutkimustoiminnasta ja opetuksesta aiheutuvien kustannusten korvaukset
on saatettava todellisten kustannusten tasolle.
Sosiaalisen tasa-arvoisuuden varmistamiseksi on tärkeää,
että yksittäisen ihmisen maksukyvyn rajallisuus
ei saa jatkossakaan olla esteenä riittävälle
ja laadukkaalle avulle ja hoidolle. Sosiaali- ja terveydenhuollon
riittävää rahoitusta hallitusohjelman
mukaan varmistetaan muun muassa valtionosuuksia nostamalla. Samalla
kuitenkin edellytetään, että kuntien
ja kuntayhtymien toimintoja ja palvelutuotantojen rakenteita tarkastellaan
ja uudistetaan. On selvää, että etsittäessä voimavaroja
tulevien haasteiden edessä tarvitaan myös uudenlaista
ajattelua ja sitä kautta uusia toimintatapoja. Olen kuitenkin
vakuuttunut, että ilman selkeitä taloudellisia
panostuksia ei ole mahdollista taata riittävän
tasa-arvoisesti toteutettuja sosiaali- ja terveyspalveluja.
Huoli sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten riittävyydestä on
selkeästi kirjattu hallitusohjelmaan. Julkisen sektorin
työpaikkojen houkuttelevuus varmistetaan hyvillä työolosuhteilla,
täydennyskoulutusmahdollisuuksilla sekä palkka-
ja urakehityksellä. Tämä on paljon luvattu,
mutta ehdottoman välttämätöntä.
Riittävä, innostunut ja korkean osaamisen tason
omaava henkilöstö on turvallisuuden, tuloksellisuuden
ja sosiaali- ja terveydenhuollon kehityksen tae.
Arvoisa puhemies! Toivottavasti meistäkin mahdollisimman
moni voi elää vuosikymmeniä kestävän
pitkän, tapahtumarikkaan elämän ja siten
saavuttaa arvostetun vanhuuden elämänvaiheen,
jossa yhdistyy elämänkokemus ja iän mukanaan
tuoma viisaus. Vanhuuden kunnioittaminen on sitä, että tuolloin
tarvittavat palvelut on järjestettävä yksilöä kunnioittaen
ja niiden jatkuvuus on turvattu. Kotihoidon ja laitoshoidon vastakkainasettelu
on mielestäni tarpeetonta, ja on tunnustettava, että molemmista
palvelumuodoista on selkeää tarvetta.
Omaishoitajat ovat onnistuneen kotihoidon kulmakiviä.
Läheisten jaksamisen varmistaminen on otettu hallitusohjelmassa
selkeäksi tavoitteeksi. Pidän tärkeänä omaishoitajien
aseman selvittämistä ja työskentelyolosuhteiden
parantamista sekä omaishoidon sisällyttämistä lainsäädännön
kautta osaksi palvelujärjestelmän kokonaisuutta.
Arvoisa puhemies! Jos lapsilla ei ole ympärillään
riittävää vanhemmuutta tai se puuttuu
kokonaan, on yhteiskunnan otettava vanhemmuuden tehtävät
hoidettavakseen. Kaikilla lapsilla on oikeus turvattuun ja tasapainoiseen
kasvuympäristöön. Hallitusohjelma ottaa
voimakkaasti vastuuta lasten ja lapsiperheiden arjen turvallisuuden varmistamisesta.
Sen lisäksi, että halutaan lisätä aikuisia
kouluihin ja päiväkoteihin sekä turvata eka-
ja tokaluokkalaisten aamu- ja iltapäivähoito,
halutaan lisää tukea vanhemmille, jotta he voisivat
onnistua tärkeässä ja vaativassa tehtävässään.
Tarvitaan yhteistyötä ja avointa, rehellistä keskustelua
lasten kanssa toimivien ja perheiden välillä.
Ongelmat eivät lisäänny puhumalla, vaan
asioiden saadessa sanallisesti yhteisesti ymmärrettävän
muodon on mahdollista saada ongelmat ratkaistuiksi.
Erityisen tärkeänä pidän
sitä, että hallitusohjelmaan on kirjattu päätös
sosiaalipalveluille laadittavista nykyistä selkeämmistä laatusuosituksista.
Itse toivoisin, että olisi myös laatuvaatimuksia
ja että niiden toteutumista seurataan.
Meistä aikuisista harvat jaksaisivat olla 25—30
henkilön, enemmän tai vähemmän äänekkään,
joukossa ja keskellä 8—10 tuntia päivässä. Siksi
on välttämätöntä, että myös
lasten päivä turvataan ja määritellään
enimmäisryhmäkoot päiväkodeissa.
Uusien ryhmäkokomääritysten on oltava
selkeästi nykyisiä, käytännön
muokkaamia ryhmäkokoja pienempiä.
Lasten sairastuessa on aikuisten ja yhteiskunnan kyettävä nykyistä ripeämpään
toimintaa. Pienten mielenterveyspotilaiden nopeaan ja asianmukaiseen
hoitoon pääsyyn halutaan panostaa sekä ongelmien
ennaltaehkäisyyn kiinnittää erityistä huomiota.
Toteankin, että lasten mielenterveysongelmien ennaltaehkäisy
on vaativaa, pitkäjänteistä ja laaja-alaista
yhteistyötä edellyttävää toimintaa,
joten töihin on käytävä ripeästi
ja ennakkoluulottomasti. Ei ole varaa vatuloida.
Ennaltaehkäisyn hoidossa on yksi tärkeä osio mielestäni
lastensuojelulain uudistaminen ja lastensuojelutyön vahvistaminen.
Lapsiperheiden köyhyyden poistaminen ja syrjäytymiskehityksen
pysäyttäminen on tulevaisuuden turvallisuudentakuuta
lapsillemme.
Arvoisa puhemies! Olen sosiaali- ja terveydenhuollon ohjelman
toteutumisen osalta rauhallisella mielellä, sillä jokainen
puolue, myös oppositiopuolueet, vaalien alla halusi varmistaa
oikeudenmukaisen ja alueellisesti tasa-arvoisen sosiaali- ja terveyspalvelujen
toteutumisen sekä taata lasten, lapsiperheiden, vanhusten,
vammaisten, sosiaalisesti syrjäytyneiden arjen turvallisuuden,
joten tästä on hyvä jatkaa.
Maija Rask /sd:
Arvoisa herra puhemies! Täällä salissa
on kokoomus, joka on ajautunut oppositioon, hokenut hokemisen perästä vastenmielisyyteen
saakka sitä, kuinka paljon selvityksiä tässä hallitusohjelmassa
on, katsomatta niiden sisälle, mitä aiotaan selvittää.
Koulutuspuolen ohjelmassa on kaksi selvitystä. Kumpikaan niistä ei
tule olemaan rahasta kiinni. Toinen koskee yliopistojen yhteisvalinnan
järjestämistä ja toinen ammattikorkeakoulujen
jatkotutkintojen käyttöönottoa eri opiskelualoilla.
Ei tämän kummempia selvityksiä ole koulutus-
ja kulttuuripuolen ohjelmassa.
Mutta muutoin mielestäni tässä ohjelmassa koulutuspuolen
osalta on kirjattu aika selvästi, mitä aiotaan
tehdä. Oppivelvollisuusikä aiotaan säilyttää nykyisellään,
aiotaan säilyttää tutkintoon johtava
korkeakoulutus maksuttomana ja kirjastojen peruspalvelut maksuttomana,
asioita, joista edellisen hallituksen aikana kaikista käytiin
kiivasta keskustelua. Nyt on sovittu, että nämä asiat
säilytetään entisellään.
Se on minusta selvää tekstiä.
Sen lisäksi on kirjattu mielestäni niin selvästi kuin
voi kirjata, että säädetään
lailla esiopetuksen kuljetuksesta ja säädetään
lailla pienten koululaisten iltapäivähoidosta.
Nämä asiat on myös aikataulutettu. Arvoisat
edustajat, molempiin on varattu myös rahat. Ne on korvamerkitty.
Vakinaistetaan työpajat. Siihenkin on rahat varattu.
Minä en tiedä, voiko sitä sen selvemmin sanoa.
Tämän lisäksi on todettu asiat, joihin
lisätään määrärahoja.
Opettajankoulutusta, nimenomaan ammatillista opettajankoulutusta,
täytyy lisätä, ja siihen tarvitaan rahaa.
Aikuisten oppisopimuskoulutusta tullaan lisäämään
noin 2 000 paikalla. Rahatkin on olemassa. Tutkimus- ja
innovaatiorahoitusta lisätään. Se tarkoittaa
yliopistojen perusrahoituksen lisäämistä 65
miljoonalla eurolla. Suomen Akatemian rahoitusta myös lisätään.
Yhteen asiaan ei ole rahaa lisätty tai sitä ei
ole korvamerkitty sinne, mutta ei ollut kyllä edellisen
hallituksenkaan aikana. Mutta koulutuspuolen ohjelmaryhmä halusi
sen kirjattavaksi, ja se nimenomaan liittyy peruskoulujen korjaukseen.
Sen lisäksi on sanottu suoraan, että lyhennetään
aikuisten kouluttautumisaikoja. Siihen on kyllä tämän
lauseen perässä myös keino, millä se tehdään.
Se on juuri se keino, jonka ed. Dromberg otti esille. Hän
puhui, että on nyt kysymys vain siitä, että tässä byrokratiaa
lisätään. Se tarkoittaa sitä,
että ammatillisessa koulutuksessa järjestämisluvat
uudistetaan niin, että opetussuunnitelmaperusteisen koulutuksen
lisäksi, kolmen vuoden ammatillisen koulutuksen lisäksi, on
olemassa näyttötutkintoihin perustuvaa koulutusta,
mikä tarkoittaa sitä, että aikuisen,
esimerkiksi nelikymppisen ammattimiehen tai -naisen, joka on vaikka
15 vuotta hitsannut, ei tarvitse istua kolmea vuotta ammattikoulussa
17-vuotiaiden kanssa, vaan hän voi lyhyemmässä ajassa sen
tutkinnon suorittaa. Se on kirjattu tänne.
Tämän lisäksi todetaan, että uudistetaan
ammattikorkeakoulujen rahoituslaki nykyistä kannustavammaksi.
Niin kuin äsken vastauspuheenvuorossa sanoin, lakiesitys
on valmiina. Se on todellakin kannustava, koska siinä maksetaan
ammattikorkeakoululle muutakin kuin vain yksikköhintaa,
opiskelijamäärään perustuvaa
rahaa.
Arvoisa puhemies! Tässä kaikkein kallein lause,
josta opetusministeriön kansliapäällikkö on kahvit
luvannut — ja kun ed. Sasi sanoi, että tämä on
ministeriöiden toivetynnyri, täytyy sanoa, että tältä osin
on juuri näin; ed. Dromberg toi myös esille puheessaan
tämän lauseen — kuuluu näin:
"Ikäluokkien pienentyessä vapautuvat voimavarat
käytetään koulutuksen vahvistamiseen."
Tällä on hintalappu. Se on 50 miljoonaa euroa
vuositasolla vuonna 2007. Se alkaa raksuttaa jo tänä ja
ensi vuonna, koska ikäluokat pienentyvät ja opetuksen
rahoitus on yksikköhintarahoitusta. Ja arvoisat ministerit
Korkeaoja ja Manninen, jos tiistaina tulen valituksi siihen, mihin
eduskuntaryhmä ehdottaa, valtiovarain sivistys- ja tiedejaoston
puheenjohtajaksi, niin tulen kyllä peräämään
hallitukselta, pidetäänkö tästä lauseesta
kiinni. Toivottavasti pidetään.
Arvoisa puhemies! Vielä yksi asia. Vaikka totean, että näihin
asioihin, jotka tähän osioon kirjattiin, todellakin
on rahat olemassa — enkä minä ymmärrä,
mikä salaperäinen lista se on, koska tiedän,
että esimerkiksi opetusministeriössä tämä lista
on olemassa — silti huoli on siinä, että menokehykset
kokonaisuudessaan ovat 1,12 miljardia euroa. Opetusministeriön
osuus siitä on 290 miljoonaa euroa. Kun kuluneiden neljän vuoden
aikana todettiin, että mikään ei ole
mitään ja raha ei riitä mihinkään,
ja kuitenkin pelkästään opetusministeriön
budjetti kasvoi 1,3 miljardia euroa Lipposen kakkoshallituksen aikana,
niin minkälainen mahtaa olla huuto kunnissa, ministeri
Manninen, jos tämä raha jää tälle
tasolle? Sen tähden minusta on välttämätöntä,
kun hallitus on luvannut ja ohjelmaan on kirjattu, että mahdollisten
veronalennusten suuruutta arvioidaan kahden vuoden kuluttua, että arvioidaan myös
näitä menokehyksiä eikä vain
verojen osalta.
Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Rask toi esille, että kirjastopalvelujen
maksullisuudellisuudesta puhuttiin ja yliopistojen maksullisuudesta
puhuttiin ja antoi ymmärtää tietenkin,
että eri puolueilla oli erilaisia näkemyksiä.
Täytyy sanoa, että itse, kun olin kirjastoseuran
puheenjohtajana, pidin ehdottomasti kiinni siitä, että nämä kirjastopalvelut
säilyttävät maksuttomuutensa, ja niinhän
se oli. Ne olivat vain tietyt henkilöt, jotka omana käsityksenään
toivat niitä esille. Ei tämä ole kokoomuksen
käsitys ollenkaan, että niitä täytyisi
laittaa maksullisiksi. Samaten yliopisto-opetuksen maksuttomuus
on ollut meidän periaatteitamme. Sen lisäksi vielä työpajojen
vakinaistamisesta sovittiin nuorisopuolen kanssa minun ollessani
kulttuuriministerinä, että tähän mennään
tulevan hallituksen aikana.
Maija Rask /sd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Varmaan näistä työpajoista
on edellisen hallituksen aikana sovittu, mitä on sovittu,
mutta rahaa ei koskaan löytynyt. Ne ovat erittäin
tärkeitä nuorten syrjäytymisen estämiseksi,
ja nyt se on kirjattu hyvin selvästi hallitusohjelmaan.
Voin vakuuttaa, että ed. Dromberg todella ministerintoimessaan
ajoi kirjastojen peruspalvelujen maksuttomuutta, mutta silloinen
valtiovarainministeri Niinistö oli kyllä aivan
toista mieltä.
Tästä yliopistojen maksuttomuudesta voidaan kyllä ...
Olen kyllä hieman eri mieltä kuin ed. Dromberg.
Leena Harkimo /kok:
Arvoisa puhemies! Edellinen hallitus jätti perinnöksi
Jäätteenmäen punamultahallitukselle vakaat
taloudelliset olot ja vankat valtiontalouden raamit. Suomi on korkeatasoisen
koulutuksen ja huippuosaamisen maa, joka kilpailukyvyltään
sijoittuu kansainväliseen kärkeen. Nyt annetun
hallitusohjelman valossa herää epäilys,
että tämä perintö tuhotaan. Vaalien
alla käyty keskustelu antoi vahvan viitteen siitä,
millainen nykyisten hallituspuolueiden ohjelma voisi olla, ja onkin:
vailla konkretiaa, vailla tarkennuksia keinoista, joilla asetetut tavoitteet
saavutetaan. Etupäässä ohjelma herättää kysymyksiä kysymysten
perään. Suurin kysymys kuuluu väistämättä:
Kun keskustakin vihdoin myöntää, että valtiontalouden
tasapaino edellyttää tiukkaa pidättyvyyttä menojen
lisäämisessä, millä resursseilla
aiotaan toteuttaa hallitusohjelman kaikki ylevät tavoitteet.
Onko kustannusvaikutuksia ohjelmaa sorvatessa lainkaan mietitty?
Ohjelma lupaa otsikossaan työtä, yrittämistä ja
yhteisvastuuta. Väestön ikääntymisessä juuri nämä ovatkin
ne lääkkeet, joita muokkaamalla hyvinvointivaltio
olisi mahdollista säilyttää vahvana.
Hallitusohjelman keinot vain jäävät kovin ohuiksi.
Selvityksiä, joiden tuloksista ei vielä kukaan
tiedä, on sitäkin enemmän luvassa. Ihmetystä herättää myös
se, miksei jo olemassa olevia yksityiskohtaisia selvityksiä,
kuten Kansallinen terveysprojekti ja opintotukea koskevat tuoreet selvitykset,
käytetä täysimääräisesti
hyväksi.
Arvoisa puhemies! Jotta Suomeen syntyisi uusia työpaikkoja,
on edellytysten kannattavalle ja kannustavalle yritystoiminnalle
oltava kunnossa. On ilahduttavaa, että hallitus toteaa
yritysverotuksen keventämisen ja yritysten arvonlisäverotuksen
joustavoittamisen välttämättömyyden. Hallitusohjelma
on kuitenkin ristiriitainen, yhtä siellä, toista
täällä. Osinkojen kahdenkertainen verotus
aiotaan toteuttaa ja näin hyväksi ja tuottavaksi
myös verottajalle havaittu yhtiöveron hyvitysjärjestelmä romuttaa.
Tämä tullee kiistatta vähentämään
kannustimia ja motiivia oman yrityksen perustamiseen. Hyvitysjärjestelmästä luopuminen
aiheuttaa myös sen, että omaan yritykseen sijoittaminen
ei ole houkuttelevaa, jolloin velkarahoituksen osuus yrityksen rahoituksessa helposti
kasvaa. Talouden laskukausista ylivelkaiset yritykset eivät
siis välttämättä selviä.
Toisaalla kuumeisesti selvitetään yrittäjyyden pullonkauloja,
sitä, millä keinoin oma yritys saataisiin kannattavaksi
uravaihtoehdoksi myös sukupolvenvaihdostilanteessa. Kysymyshän
ei ole välttämättä ainoastaan
verotuksellisista tai arvon määritykseen liittyvistä ongelmista,
vaan yksinkertaisesti siitä, että sopivaa jatkajaa
ei löydy.
Hallitus aikoo ohjelmansa mukaisesti siis rajata pk-yritykset
osinkoverotuksen kaksinkertaisuuden ulkopuolelle. Käytännössä se
lienee vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Oli rajaus millainen tahansa,
hallitus antaa tällä toimenpiteellään
voimakkaan signaalin siitä, ettei yritysten kannata laajentua.
Tutkitusti suomalaisten yritysten kasvutavoitteet ovat usein alhaiset
jo muutenkin, joten suunta on aivan väärä.
Yritysten toimintaedellytysten parantamisen yhtenä ehtona
on verotuksen ennakoitavuus. Hallitusohjelma epäonnistuu
pahasti juuri tässä.
Arvoisa puhemies! Jos työvaltaisia palvelualojen yrityksiä ja
työpaikkoja mielitään saada lisää,
on vanhemmuuden aiheuttamat kulut voitava jakaa molempien vanhempien
työnantajien kesken. Hallitusohjelmassa on lyhyt ja epäselvä maininta
vanhemmuuden ja yrittäjyyden yhteensovittamisesta. Tarkoittaisikohan
tämä äitiyden kulujen jakamista? Uskoakseni
kulujen jakaminen vahvistaisi myös nuorten naisten asemaa työelämässä,
muun muassa paljon peräänkuulutetun palkkatasa-arvon
näkökulmasta.
Parasta työvoimapolitiikkaa on siis uusien ja pysyvien
työpaikkojen luominen. Mitä ilmeisimmin nykyinen
hallitus kilvoittelee lähinnä siitä, kuinka
monta väliaikaista tukityöpaikkaa se luo. Hallitukselta
on puuttunut kokonaan rohkeus lähteä tekemään
sellaisia radikaalejakin rakenteellisia muutoksia, joita muun muassa
Sailaksen työryhmä on esittänyt. Aktiivista
työvoimapolitiikkaa jatketaan entisten sävelten
mukaan, vaikka useat tutkijat ovat todenneet työllistämistukitoimet
melko vaikutuksettomiksi työllistymisessä. Työvoimapoliittisilla
toimenpiteillä tulisi luoda pysyvyyttä, ei tilannetta,
jossa työtön on jatkuvassa työvoimapoliittisten
toimenpiteiden kierteessä. Kansalaisia passivoimalla ei
hallituksen peräänkuuluttamaa yhteisvastuuta synny.
Kannustavuudesta ja kannustinloukuista hallitus ei uskalla kuitenkaan
puhua. Työllisyyspolitiikassa kissa ei nouse pöydälle,
mistä lienee kiittäminen SAK:ta. Loukut ovat sekä verotuksen että nykyisen
työttömyysturvajärjestelmän
aiheuttamia systeemien epäkohtia, joihin pitäisi
nopeasti puuttua. Työn tekemisen ja yrittämisen
tulisi aina kannattaa. Yhdyn monen asiantuntijan arvioon siitä,
että jollei Sailaksen raportin kaltaisia muutoksia verotukseen,
työllisyyspolitiikkaan ja yritysten toimintaedellytyksiin
uskalleta nyt tehdä, ne on tehtävä muutaman
vuoden kuluttua joka tapauksessa paljon kovemmin ehdoin.
Lopuksi vielä lyhyesti opetusministeriön hallinnonalalta.
Veikkausvoittovarat on vihdoin aika palauttaa alkuperäisiin
tarkoituksiinsa eli liikunnan, urheilun, nuorison, tieteen, taiteen
tukemiseen, kuten eduskunta on päättänyt.
Kirjastoja on tuettava yleisistä budjettivaroista, ei Veikkauksen
tuotosta. Viime vuosina toteutettu poikkeusjärjestely on
haukannut yhteenlaskettuna kohtuuttoman osan veikkausvoittovaroista.
Tässä suhteessa toivon, että hallitusohjelman
lupaus, toden totta, pitää.
Toinen asia, josta mainitaan ohjelmassa lyhyesti, mutta ei yksilöiden
toimenpiteiden sisältöä, on opettajankoulutus,
jonka lisäämiseen todetaan tarvetta varmistaen
eri kieliryhmiin kuuluvien opettajien saatavuus maan eri osissa.
Tarkoittaakohan tämä sitä, että ruotsinkielistä opettajankoulutusta
saadaan vihdoin Pääkaupunkiseudulla, mahdollisesti
Helsingissä?
Arvoisa puhemies! Pääministeri Jäätteenmäki ja
valtiovarainministeri Kalliomäki ovat vastanneet kyselyihin
selvityksistä ja ohjelmista, ettei asioiden edelle kannata
kiirehtiä. Epämääräisyys ja
ympäripyöreys vain johtavat siihen, ettei kansalaisilla
ole mitään mahdollisuuksia saada selvää kuvaa
siitä, miltä tulevaisuus näyttää.
Kiirehtimisestä ei siis ole kysymys, vaan ennakoitavuudesta.
Toivon hallitukselta tulevaisuudessa selkeitä vastauksia
ja toimenpiteitä.
Pekka Nousiainen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Harkimo antoi puheenvuorossaan ymmärtää ikään
kuin talouden suhdannetilanteessa olisi tapahtunut äkillinen
muutos hallituksen vaihtuessa. Näinhän ei ole
tapahtunut, vaan Suomi on jo selvässä suhdannetaantumassa,
työttömien määrä on
kääntynyt nousuun: viimeinen tilasto kertoi vuodessa työttömien
määrän kasvaneen 14 000:lla,
on lähes 10 prosenttia. Tätä perintöä,
talouden vakautta, jota Lipposen hallitukset olivat aikanaan luomassa
ja parantamassa, ei ole ollut tuhlaamassa Anneli Jäätteenmäen
työnsä aloittanut hallitus, vaan kyllä se
tuhlaus on alkanut jo Lipposen toisen hallituksen kautena. Nyt Jäätteenmäen
hallitus lähtee kehittämään
taloutta kohti nousua ja vakautta uudelleen ja työllisyyttä parantamaan. Tässä tilanteessa
ollaan nyt, kun Jäätteenmäen hallitus
aloittaa.
Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja
Arvoisa puhemies! Ed. Harkimo on tässä salissa
tunnettu yrittäjyyden puolestapuhujana. Olisinkin toivonut, että hän
olisi enemmän antanut huomiota sille tosiasialle, että Jäätteenmäen
hallituksen ohjelmassa yrittäjyyden asema on parempi ja
se otetaan paremmin huomioon kuin yhdenkään aikaisemman
suomalaisen hallituksen ohjelmassa. Tässä on monia
kysymyksiä. On yritysten sukupolvenvaihdokseen liittyviä kysymyksiä,
joita helpotetaan, alv-ratkaisuja helpotetaan. Verotuksessa pääomatulon
veroa alennetaan, ja maailmalta löytyy lukuisia esimerkkejä,
millä tavalla pk-yritysten veroasema voidaan turvata sellaisessa
tilanteessa, kun tämä avoir fiscal -järjestelmä puretaan.
(Puhemies koputtaa) Tämä on hyvä ottaa huomioon
sen suhteen, että emme ajaudu (Puhemies koputtaa) tilanteeseen,
jossa Euroopan unionin tuomioistuin yhtäkkiä lopettaisi
tämän systeemin.
Anne Holmlund /kok:
Arvoisa puhemies! Eduskunnassa on pitkään
ja hartaasti ruodittu Jäätteenmäen uuden
hallituksen ohjenuorana ja politiikan punaisena lankana toimivaa
hallitusohjelmaa. Yleisesti ottaen hallitusohjelma on pitkä.
Tässä tapauksessa pituus ei kuitenkaan ole osoitus
ohjelman yksityiskohtaisuudesta, vaan pikemminkin siitä,
että hallitusohjelman laatijoilta on puuttunut kyky asioiden
selkeään priorisointiin. Varmuuden vuoksi on päätetty
luvata kaikille kaikkea. Ennätyspitkä ohjelma
on varsin ylimalkainen ja ympäripyöreä.
Poliittista epämääräistä lupailuretoriikkaa
on käytetty kiitettävästi, mutta matemaattisten
suureiden osalta ei todellakaan voi sanoa samaa.
Olisin kaivannut sitä paljon puhuttua hintalappupolitiikkaa,
jotta todelliset toteutettavat teot ja panostukset olisivat käyneet
ohjelmasta ilmi. Herääkin epäilys, eikö Jäätteenmäen
valoisan vaihtoehdon punamulta ole uskaltanut ilmoittaa selkeitä lukuja,
koska ei itsekään usko ohjelmansa yhtälöön.
Toisaalta ympäripyöreys voi olla signaali siitä,
että asioiden kehityssuunnista ollaan jokseenkin samaa
mieltä, mutta keinot tavoitteiden toteuttamiseksi ovat
ristiriitaiset ja yhteisymmärrys asioista vielä valovuosien
päässä.
Ennen vaaleja Jäätteenmäki painotti,
ettei keskusta selvittele asioita tai aseta työryhmiä,
vaan toimii. Lopputuloksena hallituksen ohjelmassa on peräti
20 erilaista ohjelmaa sekä yli 50 selvitystä.
Asioita selvitellään ja selvitellään,
myös niitä asioita, jotka on jo useaan kertaan
selvitelty ja vaatisivat vain toimeen ryhtymistä. Epäselväksi
jää, aikooko Jäätteenmäen
hallitus toimia ensisijaisesti selvitysministeriönä.
Hallitusohjelmassa lähes mantranomaisesti ylistetään
hyvää yhteistyötä työmarkkinaosapuolten
kanssa. Toivottavasti hallituksen tarkoituksena ei kuitenkaan ole
olla rähmällään työmarkkinajärjestöjen
edessä ja asteittain luopua sille kuuluvasta vallasta.
Arvostan useissa tapauksissa hyvää kolmikantayhteistyötä työelämää tasapainottavana
tekijänä. Kolmikantayhteistyön ylenpalttinen
paapominen ei kuitenkaan saa johtaa siihen, että työmarkkinoiden
rakenteita entisestään jäykistetään
ja valtaa siirretään korporaatioille. Silloin,
kun työelämän joustavuus on sekä työnantajan
että työntekijän etu, eivät turhat
rakenteet saa olla sopimisen esteenä.
Yrittäjyyden ja työllisyyden nostaminen hallitusohjelman
keskeisiksi teemoiksi on myönteinen asia. Yrittäjyyden
politiikkaohjelmassa on lueteltu merkittävä kirjo
erilaisia selvitettäväksi, tutkittavaksi ja kehitettäväksi
kirjattuja asioita. Yrittäjäjärjestöt
on kelpuutettu seuraamaan ohjelmaa, mutta ei liene mikään
yllätys, että tähänkin hallitusohjelman
kohtaan on saatu mahtumaan erillismaininta myös työmarkkinajärjestöjen
edustuksen turvaamisesta.
Arvoisa puhemies! Hallituksen tavoite vähintään
100 000 uudesta työpaikasta vaalikauden loppuun
mennessä on vähintäänkin kunnianhimoinen,
pahimmillaan jopa epärealistinen. Valtiovarainministeriön
kuluvan vuoden kasvuennuste on 2,3 prosenttia. Työllisyyden
parantaminen alle 3 prosentin kasvun olosuhteissa on vaikeaa ilman
selkeitä rakenteellisia muutoksia, ellei sitten haluta
turvautua perinteisiin tempunomaisiin tilastokaunisteluihin.
Hallituksen kaavailema verotuksen keventäminen ainoastaan
1,12 miljardilla eurolla ei ole riittävä elvyttävän
vaikutuksen aikaansaamiseksi. Olemattomilla veronkevennyksillä talouskasvu
ei kohene eikä työllisyys parane. Jo nyt hallituksen
olisi pitänyt päättää selvästi
suuremmista veronkevennyksistä, jotta meneillään
olevasta suhdannenotkahduksesta noustaisiin ylös. Jotta työn
vastaanottaminen tai työn teettäminen olisi kannustavaa
ja mielellään vielä molempia, pitää veronkevennysten
olla tuntuvia. Liian ohuella punamullalla tehdyt pintakaunistelut
eivät johda toivottuun tulokseen. Nyt suunnitelluilla euromäärillä kannustinloukuista
ei päästä. Myöskään kulutuskysynnän
kasvua on turha odottaa, jos käteenjäävän
rahan määrä ei oleellisesti kasva.
Työllisyysasteen nostamisen ja työllisyyden parantamisen
on kuitenkin oltava ykköstavoitteitamme. Lähivuosina
suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle
ja huoltosuhde oleellisesti muuttuu. Hyvinvointipalvelujen rahoituspohjan
turvaamiseksi suurempi joukko ihmisiä pitää saada
mukaan työmarkkinoille. Työllisyysasteen nostaminen
ja rakenteellisen työttömyyden kitkeminen edellyttävät
rohkeitakin rakenteellisia uudistuksia. Sailaksen työryhmän
ehdotukset työttömyysturvan porrastuksesta ovat
pohdinnan arvoisia.
Riittämättömät veronkevennykset
eivät tee Suomesta verotuksellisesti kilpailukykyistä sijaintipaikkaa
yrityksille, yhtiöiden avaintoiminnoille tai osaaville
ihmisille. Tosiasia on, että uudet ja pysyvät
työpaikat syntyvät vain menestyviin yrityksiin.
Siksi onkin erittäin tärkeää,
että yhteiskunta kannustaa yrittäjyyteen ja että yrityksille
luodaan sellaiset olosuhteet, missä ne voivat menestyä.
Keskusta on näkyvästi useaan otteeseen vaatinut
työnantajamaksujen alentamista. Pidin itsestäänselvänä,
että asiasta löytyisi yksiselitteinen kirjaus
hallitusohjelman sivuilta. Sen sijaan löysin vain epämääräisen
maininnan, jossa ensimmäinen lause vesittää toisen.
Seuraava on suora lainaus hallitusohjelmasta: "Matalapalkkaiseen työhön
kohdistuvaa kysyntää pyritään
lisäämään kohdennetuin välillisten
työvoimakustannusten kevennyksin. Hallitus toteuttaa pikaisen
selvityksen siitä, onko käytännön
edellytyksiä toteuttaa matalapalkkaiseen työhön
kohdistuvaa välillisten työvoimakustannusten kevennystä."
Ensimmäisessä lauseessa kustannuksia luvataan
keventää ja seuraavassa puolestaan tutkia, voiko niitä ylipäätään
edes keventää. Hallitusohjelman logiikka on suorastaan
käsittämätöntä. Puuttuu enää lupaus
siitä, että luvattaisiin selvittää,
voidaanko selvitystä ylipäätään
luvata.
Holmin—Vihriälän malli on sinänsä kokeilemisen
arvoinen mutta työnantajan näkökulmasta ehkä hieman
sekava ja vaikeasti hahmotettava. Sitä paitsi työn
sivukulujen alentaminen pelkästään matalapalkkaisen
työn osalta on mielestäni riittämätön
toimenpide. Mikäli halutaan selkeästi kannustaa
yrityksiä lisätyövoiman palkkaamiseen,
on työn sivukuluja uskallettava alentaa kautta linjan.
Työnantajan sosiaaliturvamaksun poistamisen asteittain
tulee olla selkeä tavoite.
Hallituksen tarkoituksena on tehdä arvonlisäverotuksen
alarajasta liukuva pienyritysten kasvumahdollisuuksien edistämiseksi.
Kaavamaisen rajan muuttaminen liukuvaksi on oikea ja perusteltu
ratkaisu, mutta merkittäviä työllisyysvaikutuksia
siltä on turha odottaa. Sellaisille yrityksille, joissa
työvoimakustannusten osuus yrityksen liikevaihdosta on
merkittävä, tulisi löytyä laskentamalli,
jossa arvonlisäverosta voitaisiin tehdä palkkaperusteinen
vähennys. Kun vähennyksen määrässä huomioitaisiin
liikevaihdon ja työvoimakustannusten suhde, verotaakan
kevennys kohdistuisi nimenomaan työllistäviin
yrityksiin. Tämän tyyppisen mallin etu on siinä,
että matalasuhdanteen aikana yrityksen kannattaisi pitää kiinni
työvoimastaan, koska liikevaihdon laskiessa ja työvoimakustannusten
pysyessä entisellään vähennyksen
määrä puolestaan kasvaisi. Kun kynnys
irtisanomiseen ja lomauttamiseen nousisi, se puolestaan ehkäisisi
työttömyyden kasvua ja siitä yhteiskunnalle
aiheutuvia kuluja.
Arvoisa puhemies! Jäätteenmäen hallituksen päätös
luopua yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä ja
saattaa osingot osittain kahdenkertaisen verotuksen piiriin on ratkaisuna
epäonnistunut ja välittää negatiivisen
signaalin elinkeinoelämälle. Nykyinen yhtiöveron
hyvitysmalli on tehnyt yritysten verotuksesta yksinkertaisempaa,
yhtiöverotulot ovat moninkertaistuneet, ja yritysten taseet
ovat vahvistuneet. Vaikka hallitus hurskaasti lupaa olla kiristämättä pk-yritysten
ja niiden maksamien osinkojen verotusta, pelkona on, että hallitus
hyväksyttävän, järkevän
mallin puuttuessa päättyy lopulta ratkaisuun,
jossa kaikki osingonmaksajat ja -saajat ovat tasapuolisesti epäoikeudenmukaisen
tuloverotuksen piirissä. Tämä olisi ankara
isku niille yrittäjille, jotka ovat halunneet sijoittaa
omaan yritykseensä. Itse asiassa puheet tuplaverotukseen
palaamisesta ovat jo tehneet tehtävänsä ylisuurien
osinkojen muodossa.
Koska hallitusohjelman kirjaus on tässä kohtaa
erittäin epämääräinen,
herää kysymys, miten toimiva kahtiajako pk-yritysten
ja toisaalta muitten yritysten välillä aiotaan
tehdä. Mihin vedetään tämä raja,
ja mikä tulee olemaan se uusi malli, jota vuoden 2005 alusta
lähtien aletaan noudattaa osinkoverotuksen suhteen? Yritys
ei ole pelkkä omaisuusmassa, yrittäjälle
se on elämäntyö. Kristallinkirkkaan tavoitteen
pitää olla se, ettei verotuksella saa vaikeuttaa
yritysten toimintaa. Jos yrityksen omavaraisuus alkaa horjua, sen mahdollisuudet
työllistää heikkenevät oleellisesti.
Tuplavero on omiaan ajamaan yritykset tilanteeseen, jossa niitä kannustetaan
aktiiviseen verosuunnitteluun, toisin sanoen kyseenalaiseen kikkailuun,
jolla minimoidaan verottajalle kuuluvat eurot.
Olisin myös toivonut, että hallitus olisi
jo nyt päättänyt niistä keinoista,
joilla yritysten sukupolvenvaihdoksia helpotetaan, ja kirjannut
ne hallitusohjelmaan selkeinä toimenpiteitä. Yli
30 prosenttia suomalaisista yrityksistä suunnittelee tai
toteuttaa sukupolvenvaihdoksen seuraavien kymmenen vuoden aikana.
Tämän arvioidaan koskevan noin 500 000:ta
työpaikkaa. Siksi sukupolvenvaihdosten helpottamiseen pitää löytää lääkkeet
välittömästi, tai oikeastaan kyse on
vain reseptin kirjoittamisesta, lääkkeetkin ovat
jo tiedossa.
Pienten yritysten asemaan tulee kiinnittää tulevalla
hallituskaudella erityistä huomiota. Mikäli hallitus
ei sitä tee, oppositiossa aiomme siitä huolehtia.
On pidettävä huoli myös siitä,
että yrittäjien sosiaaliturvaan tehdään
selkeitä parannuksia. Sosiaaliturvan ja sairausvakuutusjärjestelmän
tulee kohdella tasapuolisesti yrittäjiä ja palkansaajia. Yrittäjille
olisi annettava mahdollisuus osa-aikaiseen sairauslomaan ja myös
sairausvakuutuksen karenssia on lyhennettävä.
Erittäin tärkeänä pidän
myös sitä, että yrittäjävanhemmat
ovat samalla viivalla palkansaajavanhempien kanssa silloin, kun
lapsi sairastuu. Perhevapaiden kustannusten jakamista tasapuolisesti äidin
ja isän työnantajan kesken on myös vakavasti
harkittava.
Arvoisa puhemies! Hallituksen työelämän
toiveiden tynnyrissä on monta hyvää tavoitetta. Hallitus
haluaa kohdistaa kehittämispanostuksia muun muassa tasa-arvon
edistämiseen, työn ja perheen yhteensovittamiseen,
työssäjaksamiseen, hyvään johtamiseen
ja osaamisen kehittämiseen sekä työkykyä ylläpitävään
toimintaan, muutamia kohteita näin mainitakseni. Tavoitteet ovat
hyviä, mutta jälleen kerran jään
odottamaan keinoja.
Meidän kaikkien on myös hyvä pitää mielessä se,
että työn hinta on muutakin kuin pelkkä palkka
ja sivukulut. Työnantajille maksettavaksi koituu yleissitovien
työehtosopimusten ja myös työelämää sääntelevän
lainsäädännön kautta lukuisia
muita velvoitteita, jotka rasittavat varsinkin pieniä yrityksiä.
Uudistuksilla on myös hintansa. On peräti harvinaista,
että tämän tyyppiset uudistukset syntyvät
kustannusneutraalisti. Vaikka esimerkiksi työ- ja perhe-elämän
yhteensovittaminen on yksi kaikkein tärkeimmistä tavoitteista,
se ei kuitenkaan saa tapahtua pelkästään
työnantajan kustannuksella.
Vain kannattaviin yrityksiin syntyvät todelliset työpaikat,
ja siksi panostukset on kohdennettava nykyisten yritysten menestymisen
edellytyksiin sekä uusien yritysten perustamisen helpottamiseen.
Koska kuitenkin myös aktiivista työvoimapolitiikkaa
tarvitaan, on ehdottomasti pidettävä huolta siitä,
että tukityöllistämisen laatua parannetaan
ja siihen osoitettujen rahojen käyttöä tehostetaan.
Esimerkiksi viime vuonna työllistämismäärärahoja
jäi käyttämättä useita miljoonia
euroja.
Hallitus haluaa kohdistaa aktiivista työvoimapolitiikkaa
nykyistä enemmän pieniin ja keskisuuriin yrityksiin
siten, että se parantaa työttömien työllistymistä yksityiselle
sektorille. Aktiivitoimiin varatut rahat onkin syytä kohdentaa
nimenomaan yksityiselle puolelle, koska tämän tyyppisten
työvoimapoliittisten toimien vaikuttavuus on tutkimusten
mukaan huomattavasti tehokkaampaa kuin monet muut työllistämiseen tähtäävät
toimenpiteet. Tarkkuutta vaaditaan kuitenkin siinä, ettei
tukityöllistäminen vääristä kilpailua
ja siten vaaranna olemassa olevia työpaikkoja. Työn
kysynnän ja tarjonnan kohtaavuutta on parannettava. On
paradoksaalista, että samanaikaisesti kun taistelemme korkean
työttömyyden kanssa, useille aloille ei löydy
koulutettua työvoimaa. Aktiivinen vuoropuhelu
elinkeinoelämän kanssa on perusedellytys, jotta
tämän tyyppisestä kohtaamisongelmasta
päästään eroon.
Kaikkein tärkeimpänä tavoitteena
pidän kuitenkin nuorisotyöttömyyden torjuntaa.
Oppisopimuskoulutus on yksi tehokas tapa juurruttaa nuori työelämään
kiinni. Hallitusohjelman valopilkkuna pidän sitä,
että oppisopimuskoulutuksen lisääminen
ja laajentaminen on siinä myös huomioitu. Ilokseni
huomasin myös, että yrittäjille suunnatussa
neuvontapalvelussa luvataan kiinnittää erityistä huomiota
ensimmäisiä työntekijöitä palkkaavien
yrittäjien tukemiseen. Kynnys ensimmäisen työntekijän
palkkaamisessa on usein hyvin korkea. Siirtyminen yksinyrittäjästä työnantajaksi
lisää vastuun ja asioiden hallinnan määrän
moninkertaiseksi. Itse tein asiasta viime vuonna toimenpidealoitteen,
ja on erittäin positiivista, että se näyttää livahtaneen
punamullan sekaan ja olevan hengissä vielä vaalien
jälkeenkin. (Eduskunnasta: Eikö se ole hyvä asia?) — Näin
on, olen samaa mieltä.
Sinänsä kannatettava ajatus on, että työvoiman
välitys ja vaikeasti työllistyvien tukitoimien järjestäminen
eriytetään työvoimahallinnossa. Jäätteenmäen
mukaan tällä hoidetaan rakenteellista työttömyyttä.
Totuus on kuitenkin se, että tukityöllistäminen
ei synnytä uusia työpaikkoja ja siten aktiivinen
työvoimapolitiikka ei ole ratkaisu määrätietoiseen
työttömyyden torjuntaan. Se on valitettavan usein
pitkäaikaistyöttömyystapauksissa vain
nenän pitämistä pinnan yläpuolella,
ja tämä tosiasia pitää uskaltaa
myös tunnustaa. Siksi rehellisyyden nimissä on
todettava, että kaikkein vaikeimmat tapaukset tulee kurssilta toiselle
kierrättämisen sijasta siirtää työkyvyttömyyseläkkeelle.
Kyseisten työttömien kohdalla kurssittaminen tai
henkilökohtaisten aktivointisuunnitelmien laatiminen on
kaikkien osapuolten voimavarojen tuhlaamista. Syrjäytymisen
ehkäisyyn tähtäävät
toimenpiteet ovat hyväksyttäviä ja välttämättömiä,
mutta ne on syytä erottaa niistä, joilla aidosti
pyritään työttömän
työllistämiseen pysyvästi.
Hallitus aikoo myös käynnistää laajan
kolmikantaisen hankkeen harmaan talouden estämiseksi. Kaikki
kuitenkin tiedämme ilman selvityksiäkin, että paras
tapa torjua harmaata taloutta on alentaa verotusta.
Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman lukuisat hyvät tavoitteet
saattavat kaatua yhtälönsä mahdottomuuteen.
Jos emme saa aikaan riittävää talouskasvua,
työllisyys ei parane, uusia yrityksiä ei synny
lisää eivätkä valtion verotulot
kasva. Tällainen kehitys taas johtaa hyvinvointipalvelujen
rapautumiseen, koska ei ole rahaa, millä ne pitää kunnossa.
Siksi hallituksen on kyettävä toteuttamaan realistista
politiikkaa sulle—mulle-jakopolitiikan sijasta ja nojata
vain ja ainoastaan talouskasvuun ja hyvään työllisyyteen.
Vain siten pystymme ylläpitämään
arvokkaita peruspalveluitamme.
Hannu Takkula /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Holmlund arvosteli hallitusohjelmaa liian
laajaksi mutta puheenvuorossaan vaati, että siinä olisi
silti pitänyt olla lukuisia pieniä yksityiskohtia,
joten ed. Holmlund vaati siis hyvin lyhyttä ja kovin yksityiskohtaista hallitusohjelmaa.
Voin kertoa, että sen tekeminen on hyvin vaikeaa.
Mutta, ed. Holmlund, lyhyesti, kun teilläkin on mahdollisuus
vastauspuheenvuoroon, voisitteko kertoa kaksi konkreettista asiaa,
jotka ovat huonommin tässä hallitusohjelmassa
kuin aikaisemmassa hallitusohjelmassa. Mitkä ovat teidän mielestänne
selvää takapakkia kehityksessä verrattuna
edellisen hallituksen toimenpiteisiin? Sitten toisaalta, kun arvostelitte
noita selvityksiä, mikä noista selvityksistä on
teidän mielestänne sellainen, mikä olisi
voitu tehdä suoraan konkreettisesti? Voitteko te kertoa
nyt meille sen konkreettisen mallin, mikä näistä asioista,
jotka on laitettu selvityksen alle, on teidän mielestänne
valmis toteutettavaksi jo ilman minkäänlaisia esiselvityksiä?
Nämä olisivat arvokkaita vinkkejä hallitukselle
tässä vaiheessa. Säästettäisiin
paljon aikaa ja päästäisiin nopeammin
toteuttamaan, koska me uskomme, että yhteistyöllä hallitus
ja oppositio voivat viedä näitä asioita
eteenpäin.
Anne Holmlund /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! En lähde tässä hallituspuolueita
neuvomaan. Jos eivät itse löydä tai ette itse
löydä niitä kohteita, minun on niitä aivan
turha tässä alkaa luetella. Sen verran haluan
sanoa hallitusohjelmasta yleensäkin, että hallitusohjelma
on pitkä ja sieltä hyvin paljon puuttuu yksityiskohtia.
Tämä ehkä johtuu siitä, että siellä on lähinnä liturgiaa
ja sanahelinää, pelkkää tavoitteistoa
ilman selkeitä toimenpideohjelmia. Mutta ehkä sitten
tulevaisuudessa saamme myös niitä täällä aikaan.
Ensimmäinen
varapuhemies:
Asian käsittely keskeytetään.