Ilkka Taipale /sd:

Arvoisa puhemies! En vastusta tämän lain hyväksymistä, mutta haluaisin pitää eräänlaisen studia generalia -puheenvuoron tästä laista, josta olen tehnyt muuten väitöskirjan. Siinä on kaksi mielenkiintoista seikkaa, jotka yleensä eivät ole tulleet eduskunnassa ja muuallakaan huomioiduksi. Tämä nimittäin ei kata ainoastaan hotelleja ja ravintoloita, retkeilymajoja, vaan on kattanut yömajat. Yömajojen päällikkö Suomessa on ollut kautta aikojen kauppa- ja teollisuusministeri, ja tätä asiaa ei ole koskaan tarkasteltu asuntopolitiikan ja sosiaalipolitiikan näkökulmasta, vaan ainoastaan ravitsemus- ja majoituselinkeinon toimesta. Tämän takia meillä oli pitkään Helsingissä 4 000 miestä yömajoissa. Siinä toki oli yksi porsaanreikä. Asetus ei nimittäin koskenut sellaisia majoituspaikkoja, jotka rakennettiin hyväntekeväisyystarkoituksessa, kuten esimerkiksi Lepakkoluola. Lisäksi Lepakkoluolassa asuneet henkilöt eivät henkikirjoituksessa olleet vailla vakinaista asuntoa, koska heidät oli henkikirjoitettu sen kiinteistön kohdalle.

Tämän majoitusasetuksen asema eri viranomaiskäytännöissä on hyvin monimutkainen. Tilastoissa yömajojen paikka vaihtelee. Majoitusasetuksen mukaan ne ovat majoitusliikkeitä, Helsingin tilastollisissa vuosikirjoissa yleisöä palvelevia yrityksiä. Väestönlaskennassa ne ovat laitoksia ja niiden asukit laitosväestöä. Helsingin kuntasuunnittelurekisterissä ja kiinteistörekisterissä ne ovat asuntolahuoneita. Mutta korkein hallinto-oikeus on sentään kumonnut kaikki edeltävät tulkinnat ja pitänyt yömajoja kokoontumistiloihin rinnastettavina tiloina. Tämä on toinen aspekti.

Toinen on historiallisesti kiintoisampi. Miten kestikievariasetuksesta sitten luotiin tämä majoituslaki? Se johtuu Leninistä. Lenin teki vallankumouksen, ja Suomeen saapui 20 000 emigranttia. Helsingin Työväenyhdistys säikähti kovasti, että emigrantit perustavat ravitsemusliikkeitä — kuten nykyäänkin turkkilaiset ja muut perustavat — ja lisäksi he ottavat työväestöltä tavallisia asuinhuoneistoja ja tekevät niistä majataloja. Niinpä asetettiin vuonna 1921 komitea, jota veti Miina Sillanpää, ja se teki sitten asetuksen, jonka nimenä oli silloin ravintolan, yömajan, kahvilan ja biljardin pidosta tehty asetus. Siinä määriteltiin, että ravintolaa ja majoitusliikettä voi ylläpitää vain Suomen kansalainen. Tämän takia meillä ei ole ollut gourmetravintoloita lainkaan — oli vain Fen Kuan Eerikinkadulla ja Tornissa kiinalainen — koska oli kiellettyä laittamasta sellaista kasaan. Tämä johtui siis Leninistä ja Sillanpäästä. Vasta 1970-luvulla tämä asetus tältä osin ilmeisesti kumottiin, ja ensimmäisiä ulkomaisia ravintoloita taisi olla Athanasios, kreikkalainen ravintola Iso-Roballa. Nythän meillä on onneksi laajamittaista gourmettoimintaa. Tämä siis teidän sivistykseksenne kerrottuna.

Miapetra Kumpula-Natri /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvä, ettei aivan keskustelutta tämä laki mene täältä pois. Sisältö on toki hyväksytty, ja se on hyvä sisältö, ja tahdon sen takia käyttää puheenvuoron, että siihen talousvaliokunta teki useitakin tarkistuksia ja muutoksia. Kaiken kaikkiaan se kyllä kesti, koska omia muistiinpanoja katsoin tuosta jo kahden vuoden takaa, mutta eduskuntakäsittelyn viivästyminen oli kyllä paljon liitännäinen tuohon elintarvikelakiin, joka piti saada valmiiksi toisessa valiokunnassa ennen tätä.

Katsoin, että helmikuussa 2004 kysyin yhdessä tiedotteessa: Kaljaa odotellessa mehukattia ja sämpylää vai? Eli asia koski ravintoloiden ympäri vuorokauden olevaa aukiolomahdollisuutta. KTM:n valmistelemassa lopullisessa hallituksen esityksessä ei sentään 24 tuntia auki olevaa ravintolatoimintaa annettu lähtökohdaksi, ja se esitys ei oleellisesti muuttanutkaan aukiolosäännöksiä, mutta muutti kuitenkin. Se löysensi yökahvilatoiminnat vain ilmoituksen varaan, siihen, että kaksi viikkoa ennen harkittua pidennettyä aukioloa riittäisi vain ilmoitus ilman mitään perusteluja tai arvioita turvajärjestelyistä. Tähän kuitenkin talousvaliokunta keskittyi sen lisäksi, että se toki sai perustuslakivaliokunnalta ja hallintovaliokunnalta lausunnot, joissa myös tuli näkökulmia, jotka muutoksina otettiin huomioon.

Talousvaliokunnan oma työskentely koski juuri yökahvilatoimintaa eli sitä, saako ravintola olla auki yöllä 2:n ja 5:n välillä. Nykyinen Suomessa käytössä oleva kello 2 on pääsääntö sulkemisajalle, ja kello 5 saa aukaista ravintolat. Silloin aika 2:n ja 4:n välillä, jonka kaikki tiedämme, on niin sanottua jatkoaikaa, jonka alun perin piti olla suuri poikkeus, mutta tällä hetkellä yli neljäsosalla A- ja B-ravintoloista on jo jatkoaika 3:een tai 4:ään. Suomessa on — tämä tieto on vuoden 2004 keväältä, jolloin tämän asian kanssa alettiin painia — 1 370 jatkoaikaravintolaa ja väkirikkaammassa Ruotsissa vain 765.

Tuossa on samalta keväältä 2004 sosiaali- ja terveysministeriönkin tiedotteita, joissa on otettu kantaa, että "ravitsemusliikkeiden yleistä aukioloaikaa koskevia säädöksiä uudistetaan mahdollisesti vielä tämän vuoden aikana". No, niitä ei uudistettu vuonna 2004, nyt on mennyt vuosi 2005:kin. Ehkä vuonna 2006 jotain katsellaan, ja jos ei katsella, niin pysytään sitten nykyisessä. Tätä korosti myös talousvaliokunta näissä tarkennetuissa lakipykälämuutoksissaankin.

Kun nyt siis täytyy kaksi viikkoa ennemmin tehdä se ilmoitus, niin olemme lisänneet valiokunnan mietintöön ja nyt siis jo ensimmäisessä käsittelyssä hyväksyneetkin sisällön, että siitä ilmoituksesta täytyy löytyä joku perusteltu syy, minkä takia halutaan pitää kahvila auki anniskelun jälkeen, niin että se voisi olla vaikka ympäri vuorokauden tai ainakin sinne aamuviiteen auki. Näitä syitä ovat siis pidennetty aukiolotarve matkailuliikenteen takia tai työmatkalaisia varten tai muu perusteltu syy. Sitten siinä on myös selvitettävä poliisille järjestyksen ja turvallisuuden huomioon ottaminen. Siis ilmoituksen perusteet täytyy sinne kirjata.

Valitettavasti oli kauppa- ja teollisuusministeriössä hieman semmoista asenteellisuutta: minkä takia pitäisi liikkeenharjoittajan etukäteen tietää, miksi auki pitää pitää, tai arvailla, miten turvallisuus ja järjestys hoituu. Mutta kyllä ravintolatoiminta on sen verran suunniteltua liiketoimintaa, että jos tämmöisiä aukioloaikoja pidennetään, ne osataan myös hyvin perustella.

Toinen terveinen, joka myös oli vain pienen sanan lisäys mutta merkityksellinen erityisesti palvelualalla tai ravintoloissa toimiville henkilöille jo turvallisuusnäkökulmasta ja johon myös poliisi otti lausunnossaan kantaa, on se epäselvyys, joka nykyisessä asetuksessa aiheuttaa tulkintavaikeuksia: anniskelun jatkoluvan omaavien ravintoloiden mahdollisuus pitää ravintolaa auki niin sanottuna yökahvilana.

Tulkintavaikeudet olisivat pysyneet, jos emme olisi lisänneet sinne sitä kohtaa, että kun anniskelu loppuu kello 2.30, saako kello 3—5 nauttia alkoholia, vaikka sitä ei saataisi myydä, eli käykö tämmöinen, että ostetaan punaviiniä kimppapöytään ja sitten se nautitaan siinä. Sen takia aktiivisesti yhteyttä ottaneen Pamin ja työnantajajärjestön välisessä sopimuksessa pääsivät yhteisymmärrykseen jopa työmarkkinaosapuoletkin siitä, että lisätään sinne tämä, että sinä jatkoaikana ei anniskella eikä nautita alkoholijuomia. Tämä nauttimisen kielto perusteltiin vielä tekstissäkin täällä perusteluosassa hyvin niin, että anniskelujuomat on poistettava saatavilta, kun ravitsemusliike anniskelupaikkana suljetaan.

Voin kertoa kuriositeettina, että kun luonnos oli, että alkoholijuomat on "poistettava pöydiltä", niin vielä tarkistimme sen muotoon kokonaan "poistettava saatavilta", koska kaiken näköistä mielikuvitusta ravintolassa aamuöisin esiintyy ja saattaa olla, että se pullo ostettuna pöydän jalan viereen olisi sitten ollut vielä toinen asia. Mutta sen nauttimisen ja anniskelun rajaaminen pois yökahvilasta on myös henkilöstön turvallisuusnäkökulmasta oleellista, koska yksi henkilö kyllä hoitelee kahvilaa, mutta silloin kun siellä on alkoholitarjontaa, monesti se ei ihan samalla lailla riitä.

Kaikin puolin ravintolatoiminnan harkitsemisessa sikäli, miten näitä rajoituksia ja muita laitetaan — että ei tule sitten, kuten edellinen puheenvuoronpitäjä sanoi, tämmöisiä kummallisia kansallisuusrajoituksia tai muita — emme halunneet tässä mitenkään vaikeuttaa määrättömästi yrittäjyyttä ravintola-alallakaan. Myös se valvonnan tehostamisen esillä oleminen on järkevää toimintaa, kun kuitenkin nyt vähän helpotetaan aukioloaikojakin.

Mutta kaiken kaikkiaan ravintolatoiminta on ala, josta uskon, että se Suomessakin lähtee liikkeelle ja enemmän käytetään ulkona syömisen mahdollisuutta, joka työllistäisi. Harmittavana takaiskuna koen sen, että EU:ssa ei päästy sopimukseen arvonlisäveroalennuskokeilun laajentamisesta myös ravintolatoimintaan. Se olisi ollut tervetullutta myös meille tässä kohtuukalliin ruuan maassa myös palvelujen kautta nautittavaksi, että ruoka olisi ollut ravintoloissa edullisempaa.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Käsittelyssä oleva lakiehdotus majoitus- ja ravitsemustoiminnasta on sinänsä erittäin tärkeää lainsäädäntöä. Kuten edellä olevatkin puheenvuorot ovat osoittaneet, tällä on myös pitkät juuret. Hallintovaliokunta antoi talousvaliokunnalle lausunnon, ja kuten ed. Kumpula-Natri totesi, talousvaliokunta on mietinnössään ottanut lausunnon keskeisen sisällön huomioon.

Olennainen kysymyshän hallintovaliokunnan alaan liittyen on järjestyksenpito ja tällä puolen juuri kohtuullisen tuore kokoontumislainsäädäntö ja sen edellyttämät toimet, edelleen henkilötietojen sääntely lain tasolla. Tässähän meillä on vakiintunut käytäntö siitä, mitä rekisteröinnissä tulee ainakin lain osalta todeta, eli tulee säännellä ainakin rekisteröinnin tavoite, rekisteröitävien henkilötietojen sisältö, niiden sallitut käyttötarkoitukset mukaan lukien tietojen luovutettavuus ja tietojen säilytysaika rekistereissä sekä rekisteröityjen oikeusturva samoin kuin näiden seikkojen sääntelemisen kattavuus ja yksityiskohtaisuus lain tasolla.

Mielestämme tämä henkilötietolakiin liittyvä, henkilötietojen käsittelyä koskeva säännöskohta on otettu todella asianmukaisesti huomioon ja on tärkeää, että tästä menettelystä kaikissa muissakin rekistereissä ja lainsäädännöissä pidetään tiukasti kiinni.