Arvoisa puhemies! Elintarvikeskandaalit lisääntyvät, ja kuluttajat ovat yhä epätietoisempia ruuan turvallisuudesta. Eduskunta linjasi viime hallituskauden elintarviketurvallisuusselonteossa ja ruokaselonteossa yksimielisesti, että ruuan alkuperän pitää näkyä pakkauksissa. Oikeuden puhtaaseen, turvalliseen ruokaan pitää olla kaikilla eikä vain pienellä eliitillä.

Viime päivien kohussa ongelma ei ole hevosenliha vaan se, että siitä ei kerrottu pakkauksissa, ja se, oliko se hevosenliha oikeasti tarkoitettu elintarvikkeeksi. Enää ei pakkausmerkintäasioissa voi mennä edes EU:n selän taakse. Kysynkin asianomaiselta ministeriltä: missä viipyvät hallituksen toimet, niin että alkuperän voi erottaa ilman suurennuslasia, siis pakollinen alkuperämerkintä?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Pakollinen alkuperämerkintä on siinä samassa tilassa, missä se on ollut viimeiset pari vuottakin. Naudanlihalla tämä alkuperämerkintä on pakollinen tällä hetkellä. Sitten EU:ssa on linjattu, että vuonna 2014 se olisi myös muissa lihoissa. Meidän mielestämme tämä tahti on liian hidas. Minä luulen, että kun ensi viikolla maatalousneuvosto kokoontuu, niin siellä jälleen kerran toteamme sen, että näissä alkuperämaamerkinnöissä pitäisi päästä nopeammin liikkeelle ja mahdollisimman pian säätää ne pakollisiksi. Mutta niin kuin aiemminkin olen täällä kertonut, ja saman kerron edelleenkin, mikään ei estä tällä hetkellä vapaaehtoisesti merkitsemästä alkuperämaata. Tämä on haaste minun mielestäni suomalaisille toimijoillekin, että kerrotaan avoimesti kaikki, mitä elintarvikkeesta tiedetään, mitä siihen on laitettu, ja kerrotaan se myös rehellisesti.

Arvoisa herra puhemies! Tämä jargoni ei ole aivan selvää pässinlihaa ollut, sillä kaksi vuotta on ollut aikaa valmistella, ja sen voi laittaa käytäntöön vaikkapa huomenna.

Mutta siirrytään kasvispuolelle. Suomessa tuotettujen elintarvikkeiden jäämäpitoisuudet ovat hyvin alhaiset. Suomalaisten kuluttajien kasvinsuojeluainejäämien saannista 90 prosenttia tulee tuontielintarvikkeista, erityisesti hedelmistä ja rukiista. Meillähän viljaa ei pakkokypsytetä kemikaaleilla kuten monissa muissa maissa, vaan meillä vilja kuivataan. Kuluttaja ei kuitenkaan välttämättä tiedä ostavansa ulkomaisesta rukiista tehtyä leipää, koska mielikuvat ovat hämärtäneet alkuperän.

Keskusta ei hyväksy hämäävää mielikuvamarkkinointia eikä alkuperän häivyttämistä tuotemerkkien taakse. Miksi hallitus ei puutu tällaisiin toimintatapoihin ja sanktioi näistä kunnolla? Miksi rikkoutunut kaakeli suomalaisesta elintarvikehuoneistosta tai korvamerkin palan puuttuminen naudalta sanktioidaan mutta ei niitä, jotka tuovat vilunkipelillä maahan erilaista tavaraa eivätkä hoida pakkausmerkintöjä asiallisesti?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Tässä nyt vastaus on ihan samanlainen kuin äsken. EU-merkintämääräykset ovat olleet samanlaiset varmaan lähes kymmenen vuotta, niin viime hallituksen aikana kuin sitä ennenkin. Koko ajan minä olen sanonut sitä, että vapaaehtoisesti voi merkitä niin siihen ruisleipään kuin muihinkin, mistä se on tuotettu ja mistä maasta vaikka se ruis on peräisin ja missä maassa sitten varsinainen tuote on valmistettu. Tässä myös on tiettyä lainsäädäntöä tulossa parempaan suuntaan. Tätä olemme koko ajan toivoneet EU:ssa, ja sitä olemme koko ajan edistäneet.

On myös hyvä, että Suomesta löytyy kotimaisia toimijoita, jotka ovat ilmoittaneet siirtyvänsä käyttämään pelkästään kotimaista ruista, muistaakseni vuonna 2015. Tämä on hyvä esimerkki siitä, millä tavalla asioita pitää viedä eteenpäin. Pitää löytyä kotimaisia toimijoita, jotka uskovat suomalaiseen maatalouteen ja suomalaisiin maataloustuotteisiin ja uskovat myös siihen, että kuluttajat arvostavat niitä ja ostavat niitä kaupasta.

Arvoisa puhemies! Kuluttajalle tosiaan on tärkeää saada tietää, missä tuotettua ja mitä hän syö. Tässä yksi ongelma on kaupan omat tuotemerkit, niin sanotut private labelit, joista ei helposti saa selvää, mistä on raaka-aine, missä on työ ja mitä se sisältää. Kysymys kuuluu ministerille hyvin lyhyesti: aiotteko toimia myöskin kaupan suuntaan niin, että näitä private labeleita koskisi tämä sama sääntö, että kuluttajilla pitää olla oikeus ja mahdollisuus saada tietää, kun he ostavat vähän halvempia private labeleita, mistä ne ovat ja mitä ne ovat?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin edeltäjäni, edustaja Sirkka-Liisa Anttila, hyvin tietää, tämä EU-merkintäasia lähtee siitä, että kuluttajia ei saa johtaa harhaan. Eli kaikki merkinnät, jotka ovat harhaanjohtavia, ovat kiellettyjä. No, mitä sitten pitää merkitä ja mitä ei, siitä on myös tämä oma lainsäädäntönsä olemassa.

Mutta myös toivon, että samalla tavalla tässä kaupat, jos ne käyttävät private label -merkkiä, tekisivät vastaavalla tavalla kunnolliset merkinnät siitä, mistä päin tämä nyt on peräisin, ja muusta. Sitten se on tietysti myös jokaisen kuluttajan oma valinta, kun menee sinne kauppaan, haluaako nyt sitten ostaa private label -tuotteita vai haluaako nyt ostaa vaikka jotain tunnettua kotimaista merkkiä, josta voi olla aivan varma, että se on ainakin täällä lähellä tuotettu ja jäljitettävyysketju on kunnossa.

Arvoisa puhemies! Ihan pieni jatkokysymys. Nimittäin kaupan suuntaan eivät toivomukset, arvoisa ministeri, auta eli se, että me kauniisti nyt toivomme, että kauppa jatkossa antaisi konkreettisemman informaation. Minä todella toivon, että ministeri ottaa vakavasti sen, että sinne kaupan suuntaan pitää olla tiukka ja yhteyksissä ja säätää sitten tarvittavia asetuksia, jotta me saamme tietää, mitä ne private labelit pitävät sisällään. Siinä on myöskin työllisyyskysymys: missä se työ on, joka sisältyy private label -tuotteeseen.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Anttila varmaan aivan hyvin tietää, että tämäntyyppisen lainsäädännön säätäminen Suomessa olisi laitonta, se, että laitettaisiin niin, että kauppa ei voisi tehdä private label -tuotemerkkiä. Niistähän osa on kotimaassa valmistettuja ja osa on muualla päin maailmassa valmistettuja, ja Suomessa niitä taitaa olla vähän vähemmän kuin ehkä muualla päin maailmassa ylipäätään ottaen.

Noin henkilökohtaisesti minä en ikinä osta kaupasta, silloin kun kauppaan joudun, private label -tuotteita, koska vaikka minä vähän ymmärrän ruuanlaitosta, niin, sanotaan, ehkä suomalaiselle ruokakulttuurille jonkinlaiset muut tuotteet voisivat olla vähän parempia kuin nämä private label -tuotteet.

Arvoisa puhemies! Suomen maatalouden kestävyys ja koko pärjääminen perustuu laatuun, ei bulkkituotantoon, ja kuluttajien luottamus pitää säilyttää. Kyllä tässä nyt tehdään hyvin vaarallista toimintaa siinä, että elintarvikkeiden jäljitettävyys ei ole ollut hallussa. Silloin kun hevosta löytyy naudan seasta, niin se alkaa pettää.

Me viime kaudella vaadimme jo edelliseltä hallitukselta ja ministeri Anttilalta toimia, ja kyllä nyt täytyy myöskin nykyiseltä ministeriltä perätä toimia, koska hallitusohjelmaan Säätytalolla kirjoitettiin nimenomaan tältä osin ruuan alkuperän, tuotantotavan ja koostumuksen osalta tiukka vaatimus, että kuluttajilla on oikeus tietää nämä asiat. Ja nämä eivät ole EU-oikeuden vastaisia, se selvisi myös kansliapäällikkö Vaittisen kanssa Säätytalon neuvotteluissa. Eli nyt on kyllä erittäin tärkeätä, että edetään tällä puolella, tehdään oikeasti toimenpiteitä kansallisen tuotannonkin ja tuottajiemme aseman parantamiseksi ja myös lähiruuan, luomualan ja tämän jalostuksen tukemiseksi samalla.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Tässä varmaan on paikallaan järjestää maa- ja metsätalousvaliokunnan kanssa seminaari siitä, mitä ylipäätään EU:ssa voi merkitä ja pitää merkitä ja mitä saa merkitä, koska tässä on ihan selkeää lainsäädäntöä olemassa, ja tämä maailma ei valitettavasti ole ihan niin vapaa kuin mitä edustaja Rajamäki täällä väitti näitten merkintöjen osalta. Sen takia olemme korostaneet ja korostamme edelleen tätä vapaaehtoista merkintää niissä kohdissa, joissa tämä pakollisuus ei ole riittävä, kuluttajien varmistamiseksi siitä, että kuluttajat tietävät, mitä tuotteet pitävät sisällään.

Tähän liittyen meillä on valmistelussa tämmöinen elintarviketurvallisuusselonteko myös, missä käydään läpi näitä pakkausmerkintöjä. Evira on tätä työtä tehnyt, ja luulen, että keväällä tänne tulee vähän laajempiakin papereita käsittelyyn.

Mutta tähän ajankohtaiseen tilanteeseen: yksi asia, mikä on todellakin tärkeää, on se, että pyrimme vaikuttamaan kaikilla mahdollisilla keinoilla tuonne EU:n päähän, jotta saamme vähän paremmat ja järkevämmät merkinnät koko EU:n alueelle. (Timo Soini: Missä EU, siellä ongelma!)

Arvoisa puhemies! Suomalaisuus, kotimaisuus, on hyvä kyllä mainita pakkausmerkinnällä, mutta jos mennään lähiruokaan, lähituotantoon, niin se ei onnistu enää pakkausmerkinnällä. Mitenkä arvoisa ministeri suhtautuisi siihen, että kannustaisitte kauppoja merkitsemään sen hinnan yhteydessä tai mainoksen yhteydessä? Näin saataisiin tämä kotimaisuus ja lähituotanto eteenpäin.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Herra puhemies! Meillä on ministeriössä ollut tulevat lähi- ja luomuruokaohjelmat valmistelussa, ja hallituksen piirissä on niistä keskusteltu. Ne ovat tällä hetkellä siinä vaiheessa, että ne lähtivät tällä viikolla lausuntokierrokselle, joka muistaakseni päättyy tuossa maaliskuun puolivälissä. Siellä vähän laajemminkin pääsevät eri tahot lausumaan, miltä nämä lähi- ja luomuruokaohjelmat näyttävät, ja sitten niitä sen jälkeen viedään eteenpäin hallituksen päätettäviksi.

On tietysti hyvä, että myös lähiruokamerkintöjä tehdään. Ja tässä on kysymys myös siitä, että jos ja kun kuluttajat niitä arvostavat, niin toivottavasti myös kauppa seuraa tässä perässä ja hankkii sinne hyllyille semmoisia tuotteita, jotka ovat lähellä tuotettuja ja jotka myös sitten selkeästi merkitään. Ei tämä koske pelkästään kauppoja, tämä koskee myös ravintoloita tai suurkeittiöitä tai ihan mitä tahansa vastaavalla tavalla. Olisihan se mukava, että kun itse kukin meistä menee lounaalle, niin näkee, että tänään on kalaa tarjolla ja tämä kala on nyt vaikka Vanajanselältä peräisin.

Kehitysministeri  Heidi  Hautala

Arvoisa puhemies! Halusin vain todeta sen, että osa näistä ruokaskandaaleista on liittynyt myös kehitysmaista tuotaviin elintarvikkeisiin ja raaka-aineisiin, esimerkiksi ananas. Ja olen ilahduttavasti huomannut, että esimerkiksi suomalainen vähittäiskauppa on aika kiinnostunut nyt siitä, millä tavalla näiden tuotteiden ja raaka-aineiden jäljitettävyyttä voidaan parantaa, koska he tietävät sen, että kuluttajat tarkkailevat herkeämättä ja myös tietyt kansalaisjärjestöt seuraavat näiden tuotteiden tuotantotapaa, miten kunnioitetaan ihmisoikeuksia, työläisten oikeuksia, miten vastataan ympäristöstä. Totta kai tarvitaan sitovia kansainvälisiä määräyksiä, sitovaa lainsäädäntöä, mutta myöskin mielestäni kauppaa ja päivittäistavaran tuottajia täytyy kannustaa tällä tiellä etenemään. Ja uskon, että myös useammat kuluttajat ovat kiinnostuneita siitä, miten vaikkapa ananasmehun raaka-aine on tuotettu, silloin kun sellaista tuotetta käyttävät.

Arvoisa herra puhemies! On tärkeää pitää mielessä, että tässä ruokaskandaalissa, jonka edustaja Kalmari nosti esille, kysymys ei ole nyt lainsäädännön puutteista, vaan kyse on rikoksesta, harhaanjohtavasta tiedosta.

Hallitus on erittäin johdonmukaisesti hoitanut asiansa tässä tapauksessa kehittämällä ja ajamalla eteenpäin esimerkiksi ruokaohjelman. Hallitusohjelmassa on myös sanottu, että avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisäämiseksi ja toimenpiteiden pohjaksi tehdään selvitys elintarvikkeiden pakkausmerkinnöistä. Tiedän, että tämä työ on aloitettu, mutta asian omaava ministeri voi kertoa vähän enemmän tästä työstä, koska tämä voi parantaa tilannetta.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Olen aivan samaa mieltä kuin edustaja Nylund, että tässä hevoslihaskandaalissa on kyse siitä, että on tehty puutteellisia tai vääriä merkintöjä. Voi sanoa tietysti, että aina siellä, missä tavallaan erilaisia asioita yhteiskunnassa liikkuu, on myös sen tyyppisiä henkilöitä, jotka eivät halua noudattaa lainsäädäntöä, haluavat itselleen taloudellista hyötyä tai jotain muuta vastaavaa. Kyllähän valitettavasti erilaisia ruokaskandaaleja on ollut pitkin maailmaa kautta aikain, ja aika todennäköistä on, että tuskin ne nyt tähänkään loppuvat. Mutta totta kai viranomaispyörän pitää pyrkiä mahdollisimman paljon estämään tätä ja tehdä hyvää yhteistyötä erilaisten tahojen kanssa.

Tämä selvitys, mihin edustaja Nylund viittasi, on valmisteilla. Evira on tehnyt valmistavaa työtä minun mielestäni jo jonkin aikaa, ja minä kuvittelisin, että aika pian se on valmiina, ja sen jälkeen se tulee tänne eduskunnan käsittelyyn. Siinä yhtenä osana on nimenomaan se, että katsotaan näitä pakkausmerkintöjä erittäin laajalla tavalla, alkaen tosiaan siitä, mikä on alkuperä ja mikä on tuotantotapa, minkälaisia (Puhemies koputtaa) lisäaineita on käytetty jne.

Arvoisa puhemies! Tuoteselosteisiin pitää voida luottaa. Minä haluan tietää, onko ruoka suomalaista. Se on tänä päivänä hyvin vaikeaa. Jollekin tuo tuoteselosteen lukeminen on turvallisuuskysymys allergioiden ja muiden kautta, ja kannustan tässä asiassa etenemään.

Tässä keskustelussa on tässäkin salissa ollut sellainen henki, että puhutaan hevosenlihakohusta. Tässä Euroopan lihasotkussa, -kohussa, on sotkeentunut valitettavasti myös hevosenlihan maine. Siitähän ei kohussa itse asiassa ole kyse. Hevosenliha on hyvää, itse asiassa erinomaista ruokaa, kun se on tehty huolella. Meillä Suomessa olisi tarvetta ja kysyntää hevosten teurastuksille, tuotteistamiselle ja meillä olisi runsaasti ihmisiä, jotka haluaisivat ostaa hevosenlihaa. Kysyisin nyt teiltä, arvoisa ministeri: onko hallitus valmis ryhtymään toimiin, että pöytiimme saataisiin tulevaisuudessa enempi kotimaassa pienillä teurastamoilla teurastettua hevosenlihaa, että nämä (Puhemies koputtaa) vanhat hevoset eivät joutuisi kiertolaisiksi? Hyvää suomalaista ruokaa kaivataan lisää.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Muistini mukaan Suomeen tuodaan vähän reilut 2 miljoonaa kiloa hevosenlihaa ja Suomessa sitä teurastetaan vajaa 0,5 miljoonaa kiloa. Jos sitä suhteuttaa vähän vaikka näihin muihin lukuihin, niin naudanlihan osalta Suomessa tuotanto on reilut 80 miljoonaa kiloa ja tuonti noin 12 miljoonaa kiloa. Varmaan kysyntää olisi enemmänkin, mutta valtaosa tulee ulkomailta, mikä tietysti johtuu siitä, että Suomessa ei ole niin paljon hevosia ja taas toisaalta ei ehkä myöskään tämä teurastusasia ole sillä tavalla kunnossa kuin se voisi olla.

Edeltäjäni edustaja Sirkka-Liisa Anttila toi aikanaan eduskunnalle hyvän esityksen, millä säädettiin tämä pienteurastamoiden tuki, 600 000 euroa. Sen toimivuudesta annettiin eduskunnalle, maa- ja metsätalousvaliokunnalle, viime syksynä selvitys. Nyt tietysti me odottelemme ministeriössä, mitä mieltä valiokunta on siitä selvityksestä: onko jotain asioita, mitä vielä voitaisiin tehdä pienteurastamoiden asioiden parantamiseksi, joka voisi olla yksi vaihtoehto myös siinä, että hevosenlihaakin voitaisiin teurastaa enemmän.

Herra puhemies! On päivänselvää, että tuoteselosteessa ja tuotteessa naudan pitää olla nautaa, sian sikaa ja hevosen hevosta. Kaikki muu on huijausta, kaikki muu on rikollista, kaikki muu on tuomittavaa. Se on päivänselvä asia. Siksi alkuperämerkintöjen kiirehtiminen, ministeri Koskinen, on erittäin tärkeä asia. Sitä on valiokunta todistanut ja vaatinut moneen kertaan, samoin koko eduskunta. (Kari Rajamäki: Hallitus ohjasi!)

Toinen asia liittyy tähän, mitä ministeri totesi tästä pienteurastamoiden asiasta. Valiokunta on moneen otteeseen edellyttänyt, että niitä lainsäädäntötoimia helpotetaan, joilla pienteurastamot ja muutkin pienet elintarviketoimijat voivat toimia. Nyt se on aika lailla vaikeaa. Siihen on rakentunut erittäin merkittävä byrokratia. Sen helpottamista valiokunta on vaatinut ja tulee edelleen vaatimaan.

Kolmas asia on se, että meillä on kotimaista tuotantoa. On helpointa valvoa sellaisissa olosuhteissa kuin missä Suomi toimii. Meillä elintarvikkeet ovat turvallisia, jäljitettäviä. Me tiedämme, mitä syömme, kun pidämme huolta siitä, että meillä on niitä kotimaisia elintarvikkeita, mitä syödä, mikä vaatii sen, että maatalous on kannattavaa. Siksi, (Puhemies koputtaa) arvoisa ministeri, me tarvitsemme kannattavuuden edellytyksiä... (Puhemies: Nyt on aika täynnä!)

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Leppä oli oikeassa joka asiassa. Tietysti maatalouden pitää olla kannattavaa, että ylipäätään voidaan jotain tuotantoa harjoittaa. Toisaalta tietysti, jos valiokunnassa on semmoinen näkemys, että tietynlaista byrokratiaa on liikaa tässä, toivotaan nyt sitten teiltä sen selvityksen pohjalta konkreettisia esityksiä siitä, mitä voitaisiin tehdä ottaen huomioon se, millä tavalla kuitenkin helpottaa byrokratiaa ja huolehtia siitä, että lihan teurastus ja lihan käsittely olisi turvallista, jotta kuluttajat voisivat luottaa siihen lihaan, mitä he käyttävät.

Arvoisa herra puhemies! Asiakkaat seuraavat elintarvikkeiden sisältöä, ja jäljitettävyys onkin entistä tärkeämpää. Viime vuosien trendinä on onneksi ollut myös lisäaineiden vähentäminen elintarvikkeista. Onko ministerillä tietoa siitä, miten paljon lisäaineiden käyttö on vähentynyt, merkitäänkö niitä nykyisin asianmukaisesti suomalaisessa elintarviketeollisuudessa, sekä miten hallitus varmistaa, että sekä nuo merkinnät toteutuvat täsmällisesti että sitten käyttö toivon mukaan vähenee?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Herra puhemies! En muista lukuja ja sitä, kuinka paljon mahdollisesti on vähentynyt, mutta semmoinen mielikuva minulla on, että oikeaan suuntaan ollaan menty, niin kuin totesitte, että vähemmän on erilaisia lisäaineita. Sen tiedän, että Elintarviketurvallisuusvirasto on tehnyt valvontakampanjaa, jossa on käyty läpi näitä erilaisia merkintöjä ja katsottu, ovatko asiat muutenkin kunnossa. Tästä on tulossa kai lähiviikkoina yhteenveto, ja sen perusteella voidaan sitten katsoa, pitääkö jotain korjata.

Arvoisa puhemies! Hevosmiehenä näen, että tässäkin asiassa voisi olla hyvä mahdollisuus. Näitten jatkuvien, toistuvien skandaalien herättämänä kuluttajien luottamus kauppaan koko ajan vähenee. Kysynkin ministeri Urpilaiselta: näettekö te, että tässä suhdannetilanteessa olisi mahdollista valistaa suomalaisia ostamaan entistä enemmän kotimaisia elintarvikkeita ja valistaa kauppaa, että he toisivat tarjolle ja suosisivat entistä enemmän kotimaista? Se tietäisi suomalaista työtä, toimeentuloa ja verotuloja hallitukselle.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Ehdottomasti. Mielestäni edustaja Kalli osui naulan kantaan, koska jokainen suomalainen omalla kulutuskäyttäytymisellään voi myöskin vaikuttaa siihen, onko Suomessa tulevaisuudessa suomalaista elintarviketuotantoa ja sitä kautta myöskin suomalaista työtä.

Niin kuin ministeri Koskinen täällä aikaisemmin viittasi, itse asiassa hallitus kävi juuri joulun alla hyvän keskustelun sekä lähiruoka- että luomuruokaohjelmasta, ja olen itsekin tavannut maataloustuottajia ihan lähiaikoina ja kuullut myöskin heidän näkemyksiään, muun muassa uudesta kilpailulainsäädännöstä, jota hallitus on edistämässä vähittäistavarakaupan osalta. Uskon, että kaikki nämä toimenpiteet, joita hallitus on omalta osaltaan tekemässä, luovat edellytyksiä suomalaiselle elintarviketeollisuudelle ja myöskin alkutuotannolle, mutta siihen tarvitaan myöskin suomalaisia kansalaisia mukaan, ja sen takia ehkä eetterin välitykselläkin on hyvä vedota suomalaisiin: ostakaa suomalaista!