1) Taiteen yhteiskunnallinen merkitys
Sirpa Pietikäinen /kok:
Arvoisa puhemies! Taide on yksilölle tietämisen,
selittämisen ja kommunikoinnin keino. Kuvan ja äänen
lukemisen taito, luovuus ja oivaltavuus sekä taiteesta saatava
oman identiteetin tiedollinen sekä tunne-elämän
vahvistuminen on henkisen kasvun, osallisuuden, menestymisen ja,
voi jopa väittää, onnellisuuden kulmakivi.
Siksi se on jokaisen perusoikeus. Taide on puolestaan yhteisölle
voimavara sekä yksilöidensä kykyjen että yhteisön
taidepanostusten kautta. Se rakentaa yhteisön omaa käsitystä itsestään
ja luovuudessaan on myös perusta, josta yhteisön
muut toiminnot saavat voimaa. Taide on yhteisölle luovaa,
sosiaalista, alueellista ja taloudellista pääomaa.
Se parantaa ihmisten viihtyvyyttä ja hyvinvointia, lisää alueellista
vetovoimaa ja innovatiivisuutta ja toimii taloudellisen menestyksen
lähteenä suoraan ja välillisesti tieteen
tavoin. Siksi se on luovan hyvinvointiyhteiskunnan perusta.
Taide on kokonaisuudessa koulutukseen ja tieteeseen rinnasteinen
pitkävaikutteinen pääoma ja investointi.
Se on erottamaton osa henkilökohtaista sekä yhteiskunnan
sivistystä yhdessä koulutuksen ja tieteen kanssa.
Sen merkitys korostuu yksilön ja yhteisön kannalta
nykyisessä globalisoituvassa, monimutkaistuvassa ja nopeasti
muuttuvassa ympäristössä. Sen, kuten
tieteen ja koulutuksenkin, perusrahoitus on ensisijaisesti julkisen
vallan vastuulla. Markkinat voivat merkittävästi
tukea näiden toimintaedellytyksiä, mutta ne eivät
yksin kykene niitä luomaan. Mitä eduskunnan ja
hallituksen tulisi sitten tehdä tämän
kansallisen pääoman säilyttämiseksi
ja kartuttamiseksi?
Ensiksi, taiteen ja kulttuurin merkitys tulisi hahmottaa nykyistä paremmin.
Eri taiteenalojen tutkimuksia ja yhteyksiä on syytä lisätä sekä keskenään
että myöskin muissa yliopistoissa tehtävän
taidetta koskevan tutkimuksen kanssa. Tätä osaamisvoimavaraa
on käytettävä yhdessä tulevaisuudentutkimuksen
ja yhteiskuntasuunnittelun kanssa kulttuurivaikutusten arvioimiseksi
ja uusien toimintamallien löytämiseksi. Paikallaan on
myös, että hallitus antaa seuraavan tulevaisuuspoliittisen
selontekonsa taiteen ja kulttuurin merkityksestä.
Toiseksi, taideopetuksen sekä lasten kulttuurin laadusta
ja määrästä on pidettävä huolta,
koska perusvalmiudet luodaan taidekasvatuksella ja virikkeellisellä kulttuuriympäristöllä
lapsuudessa
ja nuoruudessa. Tämä tarkoittaa taideaineiden opetuksen
turvaamista kaikilla peruskoulun luokka-asteilla kaikille yhteisenä oppiaineena
ja panostusta lasten kulttuuriin Lasten kulttuuripoliittisen ohjelman
mukaisesti niin kulttuurin saatavuuden kannalta kuin myöskin
lasten ja nuorten omien tekemisen mahdollisuuksien osalta.
Kolmanneksi, taiteen voimavaroja on vahvistettava. Valtion kulttuuribudjetista
noin 70 prosenttia on veikkausvoittovarojen varassa, ja melkein
90 prosenttia rahoituksesta menee infrastruktuurin ylläpitoon.
Huutavin pula on aivan taiteen luonteen mukaisesti kehittämis-
ja kokeilurahoituksessa. Nykyisellä rahoituspohjalla, ja kun
viimepäiväiset keskustelut ovat osoittaneet uhkia
jopa pienenevästä rahoituspohjasta, tämä ei ole
mahdollista, koska taidelaitokset ovat kärsineet toiminta-
ja rahoitusvaikeuksista jo pitkään. Nykyisellä,
hieman runsaalla 300 miljoonan euron kulttuuribudjetin mitoituksella
on vaarana taiteen perusrakenteiden maanlaajuisen taidelaitoskentän
rapautuminen. Uusiutumisen ja innovatiivisuuden kannalta on välttämätöntä kyetä sekä
huolehtimaan
perusrakenteista että samalla reagoimaan joustavasti muuttuviin
tarpeisiin.
Taiteen valtionrahoitukseen tuo ylimääräistä epävarmuutta
dramaattinen riippuvuus veikkausvoittovaroista. Taidelaitosten lakisääteisiä valtionosuuksia
tulee siirtää budjettivaroin katettavaksi. Koska
taide on kansalaisen perusoikeus ja julkinen hyödyke, sen
rahoituksen tulee pääsääntöisesti
myös tulla normaalin budjettirahoituksen sisältä ja
veikkausvoittovarat on suunnattava painotetusti kehitystoimintaa
palveleviin hankkeisiin taidelaitoksissa ja vapaassa taidekentässä sekä uusiin
yhteistyömuotoihin.
Valtion lisäpanostukset luovuuden ja innovatiivisuuden
toiseen peruspilariin, tieteeseen ja tutkimukseen, ovat, kuten tiedämme,
tuottaneet hyviä tuloksia. Näin tapahtuu myös
taiteessa, kun resursseja lisätään. Valtion
kulttuuribudjetin kehittämistavoitteiksi tulee asettaa
0,4 prosentin osuus bruttokansantuotteesta, kun osuus on tällä hetkellä 0,2
prosenttia.
Neljänneksi, taiteilijoiden toimintaedellytyksiä on
kohennettava, sillä taide syntyy taiteilijoista. Taiteilijoiden
toimintaedellytykset tulee saattaa verrannollisiksi tieteenharjoittajien
edellytysten kanssa. Taiteellisen työn erityisluonteesta johtuen
joutuu taiteilija usein lainsäädännön,
sosiaaliturvan, eläketurva mukaan lukien, ja hallinnon
suhteen väliinputoajan asemaan. Nämä epäkohdat
tulee korjata. Kaiken taide- ja kulttuuripoliittisen kehittämistyön
tulee luonnollisesti lähteä taiteellisen toiminnan
sisältöihin puuttumattomuuden ja vahvan tekijänoikeussuojan
periaatteista.
Viidenneksi, perusoikeus taiteeseen edellyttää myös
hyvää ja viihtyisää elinympäristöä,
jonka suunnitteluun asukkaat voivat osallistua, sekä taidepalveluiden
saatavuutta. Palveluiden saatavuuden alueelliseen etäisyyteen,
taloudellisiin tekijöihin, vähemmistöasemaan,
liikkumis- tai toimintaesteisiin ja muihin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin
tai elämäntilanteeseen liittyviä esteitä on
pyrittävä poistamaan.
Kuudenneksi, taiteen mahdollisuudet laajentavat yhteiskunnan
innovaatioperustaa, kun taiteen, yhteiskunnan, elinkeinoelämän
ja kansainvälisen kulttuurin kohtaamista lisätään.
Taiteen soveltavaa käyttöä tulee lisätä taloudellisessa
toiminnassa, alueellisessa ja paikallisessa kehittämisessä,
työelämän hyvinvoinnin hankkeessa, sosiaali-
ja terveystoimessa sekä muissa yhteiskunnan palveluissa.
Hallinto on politiikan väline, jota tulee kehittää ja
hienosäätää palvelemaan mahdollisimman
hyvin politiikalle asetettuja tavoitteita. (Puhemies koputtaa) Siksi
alueelliset taidetoimikunnat henkilöstöineen tulee
liittää toiminnallisesti sekä myös
hallinnollisesti kiinteämmin koko valtion taidetoimikuntajärjestelmään.
Arvoisa puhemies! Valtioneuvosto on määritellyt
taide- ja taiteilijapoliittisen ohjelman tavoitteeksi luovan toiminnan
edistämisen. Tavoite on hyvä, mutta sen kanssa
täydellisessä ristiriidassa ovat olleet kulttuuribudjetin
(Puhemies koputtaa) ja politiikan valmistelun eri vaiheissa esitetyt
valtiovarainministeriön asenteelliset kannanotot. Eduskunnan
tehtävänä on nyt ottaa kantaa taiteen
ja kulttuurin merkitykseen suomalaisessa yhteiskunnassa ja sen voimavaroihin. Valittavana
on joko henkisen köyhtymisen tai luovan hyvinvointiyhteiskunnan
tie.
Kulttuuriministeri Kaarina Dromberg
Arvoisa puhemies! Tämä eduskunnan keskustelu osuu
oikeaan aikaan kahdestakin syystä. Ensinnäkin,
kulttuuriresurssit ovat olleet vahvasti esillä hallituksen
lisätalousarviokeskusteluissa, kuten kuulimme. Toiseksi,
hallituksen iltakoulu on eilen päättänyt
puoltaa jatkovalmisteluun ministeriössämme valmisteltua
ehdotusta valtioneuvoston taide- ja taiteilijapoliittiseksi periaatepäätökseksi.
Eduskunnalla on nyt tämän keskustelun kautta paikka
vaikuttaa tähän jatkovalmisteluun.
Työmme pohjana on ollut se sama ohjelmaesitys, joka
teillä on tänään käsissänne
ja josta toimikunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Sirpa Pietikäinen
juuri puhui. Mutta mihin oikeastaan tarvitaan taidepoliittisia ohjelmia?
Hyvän taideteoksen tuntee siitä, että se
pohtii ja valaisee yleisinhimillisiä ja siinä mielessä ajattomia
olemassaolon kysymyksiä, myös silloin, kun se
käsittelee oman aikansa asioita. Taidepolitiikka ei ole
samalla tavalla ajatonta, vaan sen tehtävä on
reagoida muuttuviin toimintaympäristön haasteisiin.
Mikä sitten on muuttunut taiteen toimintaympäristössä?
Ehkäpä asian voi kiteyttää yhteen
sanomalla, että luovuudesta ja innovatiivisuudesta, jota
taide jos mikä edustaa, on tullut tekijä, jonka
perään huudetaan yhä enemmän.
Kun ennen pidettiin kehityksen avaimina aineellisia varantoja
ja fyysistä työtä, nyt tärkeiksi ovat
tulleet henkiset varannot, kulttuuriperintö ja luovuus.
Sieltä löytyvät yhä enemmän
sekä kansakuntien menestyksen että hyvinvoinnin
avaimet. Sen lisäksi, että taide- ja kulttuuri
ovat arvoja sinänsä, niillä on mitä laajin
vaikutuksensa elämään ja yhteiskuntaan.
Tässä tarkoituksessa taide- ja taiteilijapoliittisessa
ohjelmaehdotuksessa puhutaan tarpeesta laajentaa kansallista innovaatioperustaamme.
Jos termi innovaatiopolitiikka tuntuu taiteen yhteydessä oudolta,
sanoisin suomeksi, että kyse on kansallisen osaamisen,
luovuutta tukevan kykyisyytemme tunnistamisesta ja parantamisesta.
Kaikki lähtee omasta arvostuksesta. Jos tunnistamme
sen, mitä meillä kulttuurissamme jo on olemassa,
ja todella arvostamme sitä, meidän on helpompi
nähdä myös siihen sisältyvät
uudet mahdollisuudet. Jos nämä mahdollisuudet
nähdään, niin varmaan silloin ymmärretään
myös sen perusresurssitarpeet.
Taide ja kulttuuri on mahdollisuus meille jokaiselle. Mahdollisuudet
on oivallettava ja tunnistettava, ja yhdessä on myös
tehtävä työtä näiden
mahdollisuuksien realisoimiseksi. Tänään tämä haaste
esitetään tässä salissa. Olemme
lähteneet myös siitä, että taide
on sivistyksellinen perusoikeus. Kaikilla on oltava mahdollisuus nauttia
taiteen ja kulttuurin hedelmistä. Vaikka emme halua pakottaa
ketään taiteeseen, sivistysyhteiskunnassa on tarjottava
mahdollisuus sekä siitä nauttimiseen että myöskin
sen tekemiseen.
Perusoikeusteesin koetinkivi ovat käytännössä kulttuuriset
palvelut. Onko niitä tarjolla tasavertaisesti kaikille,
kaikkialla maassa? Tässä suhteessa on keskeisessä asemassa
paikallisten taide- ja kulttuuripalvelujen kokonaisuuden ja erityisesti
maamme taide- ja kulttuurilaitosten tukeminen ja kehittäminen.
Luovuuden ytimessä ovat taiteilijat itse. Kyseessä on
myös taiteilijapoliittinen ohjelma. Ohjelmateksti toteaa
asian, jota ehkä harvemmin tulemme näin ajatelleeksi.
Myös taiteilijoilla on oikeus taiteeseen. Heidän
kohdallaan oikeus merkitsee oikeutta koulutukseen, työhön,
yhteiskunnallisiin palveluksiin ja etuuksiin. Taiteilijoilla on
siis oltava oikeus tehdä taiteellista työtään
vähintään kohtuullisissa, mielellään
suotuisissa oloissa. Heidän on saatava esimerkiksi sosiaaliturvaa
ja verotusta koskevin järjestelyin mahdollisimman tasavertainen
kohtelu muunlaisten töiden tekijöiden kanssa siitä huolimatta,
että taiteellisen työn luonne on omanlaisensa.
Taiteellisen työn erityisluonne ei saa merkitä heitteille
jättämistä. Esimerkiksi taiteilijoiden eläketurva
on edelleen kovin puutteellinen. Vuosittain keskimäärin
vain 10—15 prosenttia ylimääräisen
taiteilijaeläkkeen hakijoista saa eläkkeen täysimääräisenä tai
osa-aikaeläkkeenä.
Kulttuuriteollisuus ja sisältötuotanto ovat
olleet viime vuosina paljon esillä. Siinä on viime
kädessä kyse siitä, että kulttuurinen
osaaminen saadaan yhdistymään hedelmällisellä tavalla
teknologiseen osaamiseen ja ne molemmat yhdessä vaikuttamaan
myönteisesti Suomen menestymiseen.
Tärkeänä pidän myös
lisätä muutoinkin yritysmaailman ja taiteen välistä yhteistyötä.
Erityistä huomiota ja panostusta tarvitaan taiteen alan
välittäjäportaaseen, manageri-, agentti-
ym. toimintaan, joka toimii muun muassa uusien taiteellisten kykyjen
etsijänä ja esiin nostajana sekä yksityisen
ja julkisen rahoituksen hankkijana. Tästä välittäjäportaasta
voi tulla tärkeä sillanrakentaja taidemaailmasta
muille yhteiskunnallisen toiminnan alueille, myös taiteen
yleisöpohjan laajentamiseen.
Keskeisten tekijänoikeusalojen jalostusarvon bkt-osuus
kasvoi maassamme vuodesta 1988 vuoteen 1997 kaksi kertaa nopeammin
kuin talous keskimäärin. Valtion taide- ja kulttuurimenot
olivat vuonna 2000 noin 0,2 prosenttia bkt:stä. Tätä osuutta
ohjelmassa ehdotetaan asteittain nostettavaksi 0,4 prosenttiin.
Olen sanonut, että tämä tavoitetaso on
kova mutta hyvä. Se voidaan saavuttaa vain sillä,
että siihen sitoutuu useampi hallitus ja eduskunta.
Toinen varapuhemies:
Olemme kuulleet esittelypuheenvuorot. Tämän
jälkeen menemme 3 minuutin puheenvuoroihin, ja olen ajatellut
niin, että 3 minuutin puheenvuoroja menemme kello 19:ään
tai hiukan yli ja sen jälkeen käymme debatin ja
sitten palaamme 3 minuutin puheenvuoroihin. Pyydän, että edustajat
huomioivat ajan kulun.
Jukka Gustafsson /sd:
Arvoisa puhemies! Lausun iloni ja tyytyväisyyteni
mielenosoituksesta, jonka taiteilijat — taisi olla 1 000—1 500 — pitivät
Eduskuntatalon edessä. Vaikka siellä oli suomeksi
sanottuna, uskallan sanoa nyt, kun puhumme kulttuurista, pirun kylmä,
ohjelman sisältö ja asia lämmittivät.
Sieltä kävi kuitenkin selvästi ilmi
se, että Suomeen tarvitaan nykyistä määrätietoisempi
taidepoliittinen ohjelma, joka edistäisi taiteen ja yhteiskunnan
vuorovaikutusta. Ajattelen niin, että edessä olevissa
hallitusneuvotteluissa, jos sosialidemokraatit ovat niissä mukana,
nyt kansanedustaja S. Pietikäisen johdolla valmistellun
ohjelman helmet tulee voida kirjata sitovasti hallitusohjelmaan.
Taide ja taiteilijat luovat suomalaista identiteettiä.
Mielestäni kulttuuri- ja taidepalvelut ovat rinnastettavissa
peruspalveluihin. Monipuolinen ja moniarvoinen kulttuurielämä on
ihmisen henkisen kasvun ja vireänä pysymisen edellytyksiä. Mielestäni
erityisesti lasten ja nuorten kulttuurin kehittämisen tulee
olla yhteiskunnan silmäterä. Tämä täytyy
huomioida myös nykyistä vahvemmin voimavaroja
ja rahaa osoitettaessa taiteilijoille ja eri järjestöille.
Taiteen ammattimaisen luomisen edellytyksiä tulee parantaa.
Pidän henkilökohtaisesti esimerkiksi hyvin tarpeellisena
tuoda meidän kouluihimme, myös lukioon ja ammatillisiin
oppilaitoksiin, nykyistä enemmän taiteentekijöitä mukaan
niin tuntiopettajina kuin kerhojen vetäjinä. Erityisesti
musiikin ja kuvataiteen kohdalta näin voisi tapahtua paljon
nykyistä mittavammin ja kunnianhimoisemmin, taide kun on
elämän äidinkieli, aivan niin kuin banderollissa
todettiin.
Näen niin, että yleissivistävän
koulun tehtävä on olla nimenomaan kulttuurinen.
Sen vuoksi siellä filosofia, musiikki, kuvataiteet toimivat myöskin
kasvatuksellisina instrumentteina. Kun olen voinut tutustua muiden
maiden koulujen ohjelmiin, nämä ovat siellä vahvemmin
mukana kuin meillä. Tähän liittyy se,
että koulun kasvattava merkitys sivistysmielessä tähtää nimenomaan
ihmisten kasvattamiseen, (Puhemies koputtaa) ei kuluttajien, ei
työntekijöiden, ei taloudellisten yksiköiden.
Ihmisten, lasten ja nuorten on pystyttävä (Puhemies
koputtaa) luomaan uutta silloinkin, kun läsnä oleva
taloudellinen rakenne ei enää päde.
Arvoisa puhemies! Naputteletteko te? (Naurua)
Toinen varapuhemies:
3 minuuttia 25 sekuntia on kulunut.
Eli aikaa on vielä.
Toinen varapuhemies:
3 minuuttia on enintään puheenvuoro.
No, se ei käy nyt.
Toinen varapuhemies:
Minä vielä kertaan: Tämä on
aikaa päätetty ja ilmoitettu edustajille myöskin
alussa, että puheenvuorot saavat kestää enintään
3 minuuttia.
Ed. Bremer merkitään
läsnä olevaksi.
Tytti Isohookana-Asunmaa /kesk:
Puhemies! Sivistyksen ja henkisten arvojen kehittäminen
on kuulunut sivistysyhteisöjen elämään
kautta vuosituhansien. Tämä arvomaailma on aina
ollut myös keskustalaista ajattelua. Pienestä kansakunnastamme
on yli sadan vuoden ajan noussut lukuisia taiteen kansainvälisiä osaajia.
Korkea professionaalinen jatkuvuus on säilynyt näihin päiviin,
koska maassamme on ollut laajat, hajautetut ja yhtäläiset
mahdollisuudet kasvaa taiteen tekemiseen ja kuluttamiseen. Näitä perusrakenteita
ei esillä olevassa ohjelmassa kuitenkaan jostain syystä analysoida.
Kulttuuripolitiikastamme puuttuvat tällä hetkellä vahvat
rakenteet niin organisaation kuin rahoituksenkin osalta. Hallitus
asettaa kyllä työryhmiä, mutta kokonaisvisiota
siitä, mihin olemme menossa, ei tunnu kenelläkään
olevan, ei myöskään nyt ehdotuksensa
jättäneellä toimikunnalla. Ei taiteen
edistäminen niin vaikeaa ja monimutkaista ole. Taide ja
taidepolitiikka eivät alistu tiukkaan hallintoon eivätkä mihinkään
byrokraattisiin arviointikaavakkeisiin, kuten nyt ehdotetaan. Tarvitaan
uskottavia, pysyviä ja kattavia taiteen edistämisen
perusrakenteita, esimerkiksi yleinen kirjastolaitos, joiden rahoitus
tulee turvata valtion budjetissa.
Kuluttajat eivät voi yksin vastata taiteilijoiden elinkustannuksista.
Ihmetyttääkin, että taiteen julkinen
rahoitus on edelleen lamavuosien tasolla, vaikka olemme sen jälkeen
eläneet monta lihavaa kasvun vuotta.
Toimikunnan mukaan peruskouluikäisistä vain
11 prosenttia on kymmenen vuotta sitten lakisääteistetyn
taiteen perusopetuksen piirissä eikä kaikilla
aloilla ole vieläkään opetussuunnitelmaa.
Esityksessä korostetaan tasa-arvoisen taidekasvatuksen
merkitystä, mutta aitoa halua sen toteuttamiseen ei opetusministeriössä tunnu olevan.
Tuntijakokeskustelun yhteydessä ministeri Rask totesi,
että peruskoulun taide- ja taitoaineet ovat harrastamista,
jonka tulee antaa tilaa ruisleivälle eli tietopohjaisille
aineille. Tästä olen eri mieltä. Taiteen
yleissivistävä ja kasvatuksellinen vaikutus tuntuukin
unohtuneen. Eihän kaikista taideopiskelijoista tarvitse
tulla kuvataiteilijoita tai konserttimuusikoita. Useimmista kasvaa
aktiivisia taiteen kuluttajia ja kasvattajia ja harrastajia. Itsearvonsa
lisäksi taide tarjoaa mittaamattoman arvokkaita sosiaalisia
elämyksiä ja työkaluja kasvaa yhteisön
jäseneksi. Kysynkin, olisiko meillä kiiteltyä Kuhmon,
Porin tai Kaustisen henkeä, jollei taiteen tekemisen pohja
olisi ollut kymmeniä vuosia niin vahva, laaja ja laadukas.
Puhemies! Paikallisuuden ja monikulttuurisuuden on arvioitu
vahvistuvan globaalissa yhteiskunnassa. Kaikilla aloilla käynnissä oleva Lipposen
hallitusten masinoima keskittäminen on tämän
kehityksen uhka. Paikallisen kulttuurin pitää tarkoittaa
muutakin kuin eräiden kasvukeskusten (Puhemies koputtaa)
vetovoiman vahvistamista. Taide ja kulttuuri ovat erinomaisia välineitä kasvussa
kohti monimuotoisia yhteisöjä (Puhemies koputtaa)
joka puolella maatamme. Mielestäni meillä ei ole
varaa vaarantaa tämän tasa-arvoista toteutumista,
kuten esimerkiksi nyt tiukka kuntien talous tekee.
Suvi Lindén /kok:
Arvoisa puhemies! Tämän vuosikymmenen tärkein
kansallinen taidepoliittinen linjapaperi odottaa käsittelyään
valtioneuvostossa. Samanaikaisesti suomalaisen taiteen rahoitus
on hauraammalla pohjalla kuin ehkä koskaan aikaisemmin.
Taiteeseen käytettävät yhteiskunnan resurssit
sammotaan lähes kokonaan Veikkauksen pelien kautta. Suomalaisten
peli-into on tähän saakka taannut myös
kulttuurin rahoitukselle kohtuullisen vahvan perustan.
Viime vuosien aikana peliyhtiömme omistaja valtio on
tietoisesti ylibudjetoinut Veikkauksen tuottovaateen, ja nyt näyttää tilanne
karkaavan käsistä. Hallitus on päättänyt
Veikkauksen tämän vuoden alijäämän,
noin 40 miljoonaa euroa, kattaa budjettirahoituksella, mutta ensi
vuoden alijäämä, kokoluokaltaan varmaankin
noin 30 miljoonaa euroa, uhkaa rapauttaa kulttuurin ja taiteen rahoituksen.
Näin ei voi jatkua. On mielestäni häpeällistä,
että vuodesta toiseen tietyillä toimialoilla joudutaan
elämään päivä kerrallaan. Tämähän
on ollut valtiovarainministeriön kehotus Veikkauksen voittovarojen
edunsaajien suhteen.
Käymme keskustelua taiteen ja taiteilijoidemme tulevaisuudesta
hetkellä, jolloin perusrahoitus on kriisissä.
Mielestäni on kulttuuripoliittinen skandaali, jos eduskunta
ei selvästi ilmaise tahtoaan, että taiteen perusrahoitus
on turvattava.
Taide ja kulttuuri on jokaisen suomalaisen perusoikeus. Vuosikymmenten
aikana kulttuuripolitiikkamme on aina lähtenyt alueellisen
tasa-arvon lähtökohdasta. Haluamme, että kaikkialla Suomessa
on tarjolla kulttuuripalveluita. Suomessa on poikkeuksellisen hyvät
lähtökohdat kehittää kulttuuria
kunnallisen, seutukunnallisen ja alueellisen kehittämisen
voimavarana, jos vain resursseista huolehditaan. Joka kunnassa on
ollut kirjastolaitos jo 50-luvulta alkaen. Alueelliset taidetoimikunnat
ovat toimineet 60-luvulta alkaen. Valtionosuutta saavat ammatillisesti
hoidetut taidelaitokset, teatterit, orkesterit ja taidemuseot löytyvät
kaikista maakunnista. Kulttuuri on erittäin tärkeä alueiden
ja paikallistason identiteetin vahvistajana, yhteisen elämänlaadun
ja hyvinvoinnin parantajana. Kulttuuri myös edistää yhteenkuuluvuutta,
suvaitsevaisuutta ja monimuotoisuutta. Myös taidekasvatusta
kehitettäessä on huomioitava alueellinen kattavuus.
Lapsilla tulee olla asuinpaikasta riippumatta yhtäläiset mahdollisuudet
laadukkaaseen taidekasvatukseen ja kulttuuripalveluihin. Lastenkulttuurin merkitys
lasten ja nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäisijänä on
myös tiedostettu tässä salissa esimerkiksi
keskusteltaessa lasten ja nuorten hyvinvoinnista. Suunniteltu lastenkulttuurikeskusten
verkosto
tulee ehdottomasti toteuttaa.
Arvoisa puhemies! Esitetty prosenttiperiaate rakennuskustannuksista
taidehankintoihin on erittäin kannatettava, samoin tavoite
valtion kulttuuribudjetin nostamisesta 0,4 prosenttiin bkt:sta.
Suomi sivistysvaltiona ei saa unohtaa teknologisen kehityksen rinnalla
taiteen yksilöä kehittävää roolia
eikä sitä, että kulttuuripalveluiden
on oltava alueellisesti tasa-arvoisessa asemassa.
Outi Ojala /vas:
Arvoisa puhemies! Taiteeseen kuuluu kyky liikauttaa sisintämme.
Taiteella on tie tunteisiimme. Taide tuottaa meille mielihyvää ja
iloa. Se innoittaa ja motivoi meitä. Se voi myös
kohauttaa, tuoda esiin ristiriitoja ja epäkohtia. Taide
jättää harvoin ketään
kylmäksi. Siinä on sen voima. Me tarvitsemme taidetta
pienestä pitäen. Taide kuuluu meille kaikille
peruspalveluna, välttämättömänä ylellisyytenä.
Taide työllistää. Se työllistää paljon
muitakin kuin taiteentekijöitä. Kun Kuhmossa jälleen
ensi kesänä soi kamarimusiikki tai Tampereen Teatterikesä jälleen
avautuu, paikkakunnan yritykset ja kotitaloudet saavat osansa meidän
musiikinystävien ja teatterinystävien rahapussista.
Musiikki, elokuva, kuvaohjelma ja monet muut voivat olla ja ovatkin
erinomaisia vientituotteita ja antavat suomalaisen panoksen maailman
kulttuuritarjontaan.
Yhteiskunnan tehtävä on luoda edellytyksiä monipuoliselle
taiteen syntymiselle sen kaikissa eri muodoissa ja antaa kansalaisille
ikään ja asuinpaikkaan katsomatta mahdollisimman
hyvät palvelut. Tämä merkitsee riittävän
yhteiskunnan tuen osoittamista ja sellaisten verotuksellisten ratkaisujen
ja sosiaaliturvaa koskevien ratkaisujen löytämistä,
jotka tukevat eivätkä haittaa vaan päinvastoin
edistävät taiteen syntymistä. Verotuskysymyksissä odotamme
eduskunnan valtiovarainvaliokunnalta paneutumista nimenomaan taiteen
tekemisen erityisolosuhteisiin. Kun yhä useammin olemme
riippuvaisia niistä ratkaisuista, joita Euroopan unionissa
yhdessä tehdään tekijänoikeuskysymyksissä tai
verotuksen suhteen, on tärkeää, että Suomi
on niissä aloitteellinen. Hallitus on nyt valmistanut taide- ja
taiteilijapoliittisen ohjelman, joka menee jatkovalmisteluun. On
valitettavaa, että ohjelma valmistuu vaalikauden lopulla,
joten sen toteuttaminen jää pakostakin seuraavalle
hallitukselle ja eduskunnalle. Ohjelman keskeisten esitysten tulee
olla perustana laadittaessa uutta hallitusohjelmaa. Vasemmistoliitto
haluaa kiirehtiä kulttuuribudjetin 0,4 prosentin bkt-osuutta.
Arvoisa puhemies! Taiteelle ei pidä asettaa tulostavoitteita,
eikä julkisen vallan tehtävänä ole sanella
taiteen sisältöä, vaan se on taiteilijan
itsensä ja hänen yleisönsä jatkuvan
vuoropuhelun tulosta. Yhteiskunnan tehtävänä ei
ole rajojen asettaminen taiteilijoille vaan mahdollisuuksien avaaminen.
Christina Gestrin /r:
Värderade talman! Det kändes befriande att
ta del av förslaget till statsrådets konst- och
konstnärspolitiska program. Kommissionen har på ett
förtjänstfullt sätt analyserat behovet
och nuläget i konst- och konstnärspolitiken. Vi
måste också vara lyhörda för
de kontakter vi nu får från konstutövare.
Det finns en uppenbar oro för att statens stöd
till de olika konstsektorerna inte räcker till. Kommissionens förslag
att 0,4 procent av bnp skulle användas för konst är
bra.
Arvoisa puhemies! Luovuus ja luominen ovat perusedellytyksenä kehityksen
eteenpäinmenolle. Ohjelmaehdotus on laadittu myönteisellä tavalla,
ja se sisältää merkittäviä painotuksia
ja periaatteita. Taiteen merkitys innovatiivisuuden edellytyksenä on
tärkeä lähtökohta. Taiteen merkitys
ja luomisen ilo ovat tärkeitä ihmisten mielenterveydelle,
lasten kehitykselle ja kasvulle ja maan kulttuurielämälle.
Jag är glad över den starka betoningen av
kulturell rikedom och mångfald i programmet och det starka
stödet för den finlandssvenska kulturen. Av rapporterna
framgår det att den finlandssvenska kulturen har varit
och är en grundläggande faktor som berikar konstlivet
i vårt land. I dokumentet föreslås därför
att strukturerna för den finlandssvenska kulturen och minoritetskulturerna
stöds och vidareutvecklas.
Konst- och kulturtjänster är en grundrättighet. Staten
bör stöda konstutövandet och möjliggöra för
alla att ta del av konst. Skolans roll är också viktig
som konstfostrare och som inspiratör. Stödet till
konsten måste vara uppbyggt på ett långsiktigt
sätt. Om tipsmedlen inte räcker till för
att täcka de utgifter man kommit överens om i
budgeten, måste regeringen ha beredskap att skjuta till
resurser så att denna sektor är tryggad. Det måste
alltid finnas utrymme för diversitet inom konst- och kulturtjänster.
Arvoisa puhemies! Taiteeseen ja kulttuuriin panostaminen lisää kaikissa
maissa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Taide- ja kulttuuripalvelut rakentavat
siltaa eri kulttuurien välille. Luovuuden ja luovan toiminnan
avulla voidaan ihmisten psyykkistä hyvinvointia vahvistaa.
Kulttuuripolitiikassa on kyse taloudellisten voimavarojen jakamisesta
luovien resurssien kehittämiseksi ja toiminnan turvaamiseksi.
Meillä on oltava välineet ja ratkaisut mahdollisimman laaja-alaisen
taiteen ja sen harjoittamisen turvaamiseksi. Kulttuuri ja taide
eivät ole ajankulua, eikä niitä pidä nähdä kustannuksena.
Taide on osa elämämme sosiaalista ulottuvuutta.
Sellaiset hankkeet kuin taide terveydenhuollossa ja taide koulussa
ovat tärkeitä. Esimerkiksi sairaalapelletoiminta
on hyvä esimerkki onnistuneesta toiminnasta, jossa teatteri
auttaa ja piristää sairaita lapsia.
Värderade talman! Jag vill varmt stöda förslaget
att statsrådets nästa framtidsredogörelse
skall ha ett konstnärligt och kulturellt perspektiv och att
statsrådet inleder ett långsiktigt, tväradministrativt
program för det kreativa välfärdssamhället.
Det är på tiden att vi erkänner att den
teknologiska innovativiteten allena inte räcker till. Människans
kreativitet och möjligheter att utöva någon
form av konstnärlighet är en mänsklig, oersättlig
resurs och rättighet. Förutom att konst och kulturtjänster
fostrar både unga och gamla kan de också lära
oss att överbygga klyftor och öka förståelsen
för varandra i samhället.
Irina Krohn /vihr:
Arvoisa puhemies! Tämä on ehdotus huhtikuussa
2003 toivottavasti aloittavan hallituksen perheiden, sivistyksen
ja paremman elämän hallitusohjelmaksi.
Taide on perusoikeus. Sen rahoitus ei voi olla Speden Spelien
ja Pitkävedon kiinnostavuuden varassa. Veikkauksen voittovaroja
käytetään edelleen taiteen ja kulttuurin
tukemiseen, mutta hallitus sitoutuu etukäteen tarvittavaan
rahoitukseen ja kattaa Veikkauksen mahdollisen alijäämän
budjettivaroin.
Taide- ja taiteilijapoliittinen ohjelma toteaa tavoitteekseen
nostaa kulttuurin rahoitusosuuden 0,2:sta 0,4:ään
bkt:sta. Hallitus sitoutuu tähän tavoitteeseen
vaalikaudella. Taide ja tiede ovat kaksi eri asiaa, mutta yhtä arvokasta
tapaa tarkastella todellisuutta. Suomen panostukset teknologiaan
tarvitsevat rinnalleen määrätietoisen
panostuksen humanismiin. Sivistyneessä yhteiskunnassa taiteella
ei voi olla huutolaislapsen asemaa, jossa alimman tarjouksen tekijä saa
asian hoitaakseen. Suurten murrosten aikana juuri kulttuuriperintö ja
sen uudistaminen antavat ihmisille sitä henkistä perusturvaa,
jonka varassa muutokset ovat mahdollisia.
Suomen taiteilijakunta on liian pitkään muodostanut
ison osan Suomen köyhälistöä.
Taiteilijan työttömyys on yhtä suuri
yhteiskunnallinen ongelma kuin telakkatyöläisenkin.
Taiteilijan toimeentulohuolet heijastuvat myös hänen
lähipiiriinsä. Myös taiteilijan lapset
tarvitsevat uudet kurahaalarit siinä kuin muutkin suomalaislapset.
Suomalaisen elokuvan rahoitustilanne on täysin epäsuhteinen
siihen laatuun ja määrään nähden,
mitä tuotetaan.
Teatterin ja tanssin puolella on yleisen rahoitusvajeen lisäksi
myös rakenteellisia ongelmia. Lain ulkopuoliset ryhmät
eli lainsuojattomat saavat noin prosentin avustuksista, vaikka ne
tuottavat yli viidenneksen kaikista ensi-illoista. Tanssipuolella
miltei kaikki työskentelevät vailla vakituista
työpaikkaa. Taiteen eri tuotantotavat saatetaan rahoituksellisesti
nykyistä tasa-arvoisempaan asemaan.
Kansallisteatterin peruskorjaus siirretään
budjettivaroin katettavaksi.
Juuri taiteen kautta ajattelun keskeiset välineet sana
ja mielikuva kehittyvät. Kirjallisuus ja kuvataide ovat
siksi itseisarvo, jonka laatu ja saatavuus heijastuu niin kansalaiseen
kykyyn selvitä arjesta kuin hallintovirkamiehen kykyyn
laatia selväkielinen muistio.
Parhaimmillaan taideteokset kiteyttävät ihmiselämän
erään paradoksin: pyrkimyksen ikuisuuteen ja kuolemattomuuteen
ja halun elää tätä hetkeä.
Satojen vuosien kuluttua monet nykyiset elokuvat ovat saman kaltaisia
ikuisia muistomerkkejä ajastamme kuin meille ovat menneisyydestä kertovat
kirkot ja katedraalit. Hetken taiteet, kuten tanssi, teatteri tai
musiikki, ovat olemassa vain sen ajan, kun ihmiset samassa tilassa,
esiintyjät ja yleisö, elävät
yhteistä todellisuutta. Taide on parhaimmillaan hetken
aikaa enemmän kuin totta. Taide antaa meille mahdollisuuden
tuntea empatiaa muita kohtaan, (Puhemies koputtaa) mahdollisuuden
samastua meille vieraisiin kohtaloihin. Tämä on
yksi taiteen tärkeimpiä lahjoja väkivallan
ja sodan repimälle maailmalle. (Puhemies koputtaa) Hallituksen
ohjenuorana olkoon: ihminen ei elä yksin leivästä, mutta
taiteilija elää myös leivästä.
Leena Rauhala /kd:
Arvoisa puhemies! Valtioneuvosto on määritellyt
taide- ja taiteilijapoliittisen ohjelman tavoitteeksi luovan toiminnan edistämisen.
Taide kaikkine ilmaisumuotoineen voi monipuolistaa ja rikastuttaa
itseilmaisua ja henkistä elämäämme.
Parhaimmillaan se on minäkuvaa rakentavaa ja hyvään
henkiseen eheytymiseen johtavaa. Tällaiselle taiteelle
yhteiskunnan on turvattava kaikki sen toimintaedellytykset. Taidekasvatus,
taideterapia, taide kokonaisuudessaan voi helpottaa myös
syrjäytyneisyyttä ja auttaa ymmärtämään
erilaisuutta.
Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä haluan tuoda
esille, että liian usein saamme todeta kulttuuritarjonnan
valitettavasti olevan arvoiltaan sellaista, että se ei
kokonaisuudessaan vastaa yleisiä kulttuurisia arvoja vaan
ehkä enemmän tuo ilmi yksilön rajatonta
oikeutta. Entistä tärkeämmäksi
nousee kysymys, minkälaisen maailmankuvan jäsentämiseen
kokonaisuudessaan taide ohjaa, esimerkkinä keskustelu Nykytaiteen museossa
Kiasmassa meneillään olevasta Toinen tuleminen
-näyttelystä. Tämä on herättänyt kysymyksen
siitä, millaista taidetta ja kulttuuria nimenomaan voidaan
ja tulee yhteiskunnan varoin tukea, nimenomaan tämä:
yhteiskunnan varoin tukea. Edellä mainittua näyttelyähän
markkinoidaan kouluille ja sanotaan, että se käsittelee erityisesti
nuorille tärkeitä kysymyksiä, esimerkiksi
uskontoa. Eli tässä kysymyksenä on, mitä taide
yhteiskunnan tukemana tavoittelee?
Monet meistä ovat huolissaan turvattomuuden ja pahoinvoinnin
tuotoksista, teoista, jotka näyttäytyvät
mielettöminä ja uhkaavat kenen tahansa elämää.
Miksemme haluaisi antaa etusijaa kestäville arvoille, ja
haluaisin sanoa: tässä yhteiskunnassa myös
kristillisille arvoille ja kristillisiä arvoja ja myönteisiä toimintatapoja
vaalivalle kulttuurille? Näin vähennettäisiin
sitä tarjontaa, joka talloo jalkoihinsa myönteisen
hyvyyden ja lisää väkivaltaa. Arkihan
monelle lapselle on juuri sitä.
Ohjelmatoimikunnan asiakirjassa lähtökohtana
on, että valtioneuvosto käynnistää pitkäjänteisen
luovaan hyvinvointiyhteiskuntaan tähtäävän ohjelman,
jossa taide olisi keskeinen osa yhteiskuntaa uudistavaa innovaatioperustaa.
Tämä on hyvä asia.
Kulttuurilla on oma merkityksensä monien paikkakuntien
imagon ja tunnettuuden rakentamisessa ja myös yksilöiden.
On tärkeää, ettei kulttuuritarjonta keskity
vain suuriin kaupunkeihin ja suuriin massatapahtumiin. Verovaroin
tuettavan kulttuuritarjonnan tulee kohdella tasapuolisesti paitsi
alueita, myös erilaisten ryhmien toimintaa, joista tärkeimpänä näen
lasten ja nuorten kasvulle myönteisen luovan ilmaisun mahdollisuuden
tukemisen. (Puhemies koputtaa) Kaikilla lapsilla ja nuorilla tulee
olla mahdollisuus hyvään taidekasvatukseen.
Marja-Liisa Tykkyläinen /sd:
Arvoisa puhemies! Kulttuurirahoituksen pääpaino
on kymmenessä vuodessa siirtynyt verovaroista veikkausvoittovaroihin.
Samalla on perinteisen taiteen tukeminen joutunut puristuksiin.
Vaikka tämä lainsäädäntö olikin
luotu vain tilapäiseksi 90-luvulla, niin laman jälkeen
tätä on edelleenkin toteutettu ja näin
on leikattu valtion tukea edelleenkin. Veikkauksen tuoton kasvu
ei ole lainkaan kohdistunut liikuntaan ja nuorisotyöhön.
Lisäbudjetin yhteydessä käyty keskustelu
Veikkauksen tuoton alijäämästä antaa
kuvan, että asiaan liittyy jotakin yllätyksellistä,
ja tämän johdosta onkin tärkeää,
että me tarkastelemme tarkkaan realistista tuottolukua,
jolle eduskunta olisi voinut rakentaa kestävän
rahoitussuunnitelman.
Budjetin valmistelun yhteydessä osoitettu piittaamattomuus
eduskunnan säätämiin lakeihin nähden
hämmästyttää. Eduskunta päätti
yksimielisesti säätää lain Veikkauksen
ja rahapelien tuotonjaosta arpajaislain säätämille
edunsaajille. Budjettiesityksen ainoa viittaus lakiin on esitys sen
tilapäisestä kumoamisesta. Tämä ei
voi näin olla. Tähän on puututtava.
Valtiovarainministeri vaatii opetusministeriötä jakamaan
ensi vuonna vain osan harkinnanvaraisista avustuksista, jotta Veikkauksen
tuoton heilahtelua voitaisiin loppuvuodesta tasoittaa. Tuo liikkumavara
tarkoittaisi esimerkiksi kulttuurilaitosten tai -järjestöjen
avustusten ehdollista jakoa, jolloin saajat vasta loppuvuodesta
tietäisivät, mikä heidän lopullinen
avustustasonsa on. Tämä olisi kestämätön
tilanne kaikille avustusten piirissä oleville. Tätä ei
voida kuitenkaan hyväksyä, koska tuhannet kulttuurityöntekijät,
järjestöihmiset, opettajat, ohjaajat ym. on palkattu valtakunnan
tasolla maakunnissa ja paikallisella tasolla Veikkauksen tuotoista
saaduilla varoilla.
Arvoisa puhemies! Kiinnitän tässä huomiota siihen,
että Kansallisteatterin laina tulisi hoitaa varsinaisesta
budjetista eikä opetusministeriön raamista. Tätä rahoitusta,
joka on 2,8 miljoonaa euroa tällä hetkellä,
voitaisiin käyttää suoraan taiteen edistämiseen.
Tämä rahahan tulee aina jatkuvasti käytettäväksi
15 vuoden ajan, jos tähän ei saada korjausta.
Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan toivon, että saamme
taidepoliittisen selonteon ja taiteelle sille kuuluvan aseman suomalaisessa
yhteiskunnassa.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Maaseudulla ja myöskin kaikkialla
muualla maassa kirjastot ovat tärkeä osa käsiteltävänä olevaa
asiaa. Meidän tulee pitää huoli, että tämä peruspalvelu
voi täyttää myös sitä tehtävää,
mikä sillä on taiteen ja kulttuurin sektorilla
mukaan lukien kyläkirjastot, kirjastoautot.
Samalla näkisin, että yhteiskunnan tukeman taiteen
osaltaan pitäisi suhtautua yhteiskuntaan myönteisesti,
olla yhteiskunnan yleisesti hyväksymien arvojen ja näkemysten
mukaista. Taiteilijalla toki pitää olla vapaus,
mutta näkisin, että silloin, kun yhteiskunta on
maksajana, myös maksajan näkemyksellä tulee
olla sijansa, kuten täällä on osaltaan
tuotu esille. Tällä en halua taiteilijan vapautta
rajoittaa vaan nähdä asiaa laajemmassa mielessä.
Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että taiteesta
käydään tällainen laajamittainen
keskustelu. Näkisin, että taiteen on kohdattava
jokainen kansalainen mahdollisuuksiensa mukaan.
Irja Tulonen /kok:
Arvoisa puhemies! Taiteen merkitys ihmiselle on elintärkeä,
ja sillä on merkitys myös meidän lastemme
ja nuortemme kasvamiseen ja kehittymiseen emotionaaliseksi ihmiseksi,
joka tuntee ja kokee asiat taiteen kautta. On jopa tutkimuksissa
todettu, että sillä on ollut virkistävä ja
hyvä merkitys ihmisen ja lapsen kasvamiselle. Sen tähden
olen erityisen huolestunut siitä, millä tavalla
me eduskunnassa pystymme tätä tukemaan. Toistaiseksi
emme kovin hyvin. Toteankin, että siinä mielessä tämä ohjelma, mitä nyt
juuri käsittelemme, on erittäin tärkeä.
Jos ajatellaan sitä, että me olemme liikunnallisesti
tukeneet lapsien iltapäiväkerhotoimintaa Nuori
Suomi -projektin kautta, niin se on hyvä asia, mutta toivoisin
todella, että voisimme tukea myös lasten kulttuurillista,
taiteellista iltapäivää. Tässä tulen
siihen, että opetusministeriössä on suunnitteilla
lasten osaamiskeskukset, joissa lastenkulttuurin tuntemus olisi
merkittävä. Toivon todella tälle hankkeelle
positiivisuutta. Se tarvitsee myöskin rahaa ja rahoitusta.
Ensi vuoden budjetissa on pieni raha, joka ei tule riittämään.
Sairastuminen on ihmiselle aina hyvin vaikea asia. On todettu,
että esimerkiksi mielenterveysongelmissa on taiteella,
kulttuurilla, tervehdyttävä ja parantava merkitys.
Sen tähden on tärkeää, että ihmiset
oppivat kulttuurin käyttämiseen ja käyttäjiksi
jo varhain.
Minusta esimerkiksi sellaiset asiat, missä nuoret saadaan
kulttuurin käyttäjiksi varhain, ovat ilolla tervehdittäviä.
Nuoret lukevat suomalaisten kirjailijoiden teoksia, nuoret käyvät
teatterissa, konserteissa. Minusta esimerkiksi sen kaltainen menettely,
jossa nuorille taataan niin sanottu kulttuurikortti kuntien taholta,
jotta he voivat käyttää kotikuntansa,
kaupunkinsa, kulttuuripalveluita, on todella kannatettava.
Kannatettava on myöskin se asia, mikä tässä taidepoliittisessa
ohjelmassa on esitetty, että kun kunnat tai valtio rakentavat
seiniä, tekevät sairaaloita, kouluja, niin aina
rakennuskustannuksista erotetaan osa taiteelle ja sitä kautta
tehdään kulttuuri jokapäiväiseksi.
Samalla lailla sairaaloissa voidaan pitää taidenäyttelyitä,
sairaalan seinillä voi olla muutakin kuin pelkästään
ohjeita, miten pestään hampaita ja miten on hyvä mennä aikaisin
nukkumaan jne. Taide tekee sairaistakin paljon terveempiä.
Matti Kangas /vas:
Arvoisa puhemies! Keskustelualoitteessa todetaan, että taide
on yksilön perusoikeus. Aivan oikein, näin asia
todellakin on. Sen takia taidetta ja laajemminkin kulttuuria yhteiskunnallisena
voimavarana pitää tukea ja edistää.
Taide kehittää yksilöä ja vahvistaa
hänen identiteettiään. Taiteen lisäksi
yhteiskunnan pitää kannustaa kansalaisia lukemaan
ja käyttämään kirjastoja. Taiteen
ja eritoten kirjallisuuden rooli eriytyvän ja monimuotoisen
yhteiskunnan jäsentämisessä korostuu
kansainvälisyyden kasvun myötä.
Katson, että meidän on pidettävä kirjastot käyttäjille
ilmaisina. Erityisesti opiskelijat ovat riippuvaisia kirjastojen
palveluista. Taiteen ja tieteen merkitys jo pelkästään
yleissivistyksen näkökulmasta on huomattava. Tästä syystä kirjastojen
rahoitus on turvattava jatkossakin.
Taiteen merkitystä ei voi vähätellä.
Taiteen pitää olla kansalaisia varten ja yhteiskunnan
pitää osata arvostaa taiteen tekijöitä,
joista monet joutuvat nykyään hankkimaan leipänsä jollain
muulla työllä kuin taiteella. Tämän
epäkohdan korjaamiseksi taiteeseen osoitettuja määrärahoja
pitää korottaa.
Taiteen yhteiskunnallisen merkityksen tulee myös saada
sellainen ulottuvuus, että myös esimerkiksi työttömät
ja vähävaraiset ihmiset ja heidän perheenjäsenensä voivat
harrastaa ja toteuttaa itseään taiteen kautta.
Puhtaasti markkinavetoinen kulttuuri on vain varakkaiden ihmisten nautintoja.
Taiteen tulee olla kaikkien ihmisten saatavilla ja siitä tulee
voida nauttia koko elinkaaren ajan.
Kalevi Olin /sd:
Arvoisa puhemies! Mielestäni nyt käsiteltävän
asian taustalla on silloisen ministeri Lindénin eräs
tärkeitä päätöksiä asettaa ed.
S. Pietikäisen johtama toimikunta, koska mitä ilmeisimmin
tällä tuotetulla hyvällä aineistolla on
tärkeä suuntaava merkitys taide- ja taidepolitiikan
osalta tässä maassa, etenkin jos noita linjauksia
hyödynnetään.
Edustan sitä näkökulmaa, että taide
kuuluu ihmisen perusoikeuksiin. Edustan myös sitä näkökulmaa,
että kodilla ja koululla on erityinen merkitys kasvavan
lapsen ja nuoren taide-elämyksiin ja -tuntemuksiin silloin,
kun liikutaan musiikin, kuvataiteen, teatteri-, näyttämötaiteen,
rakennustaiteen tai kirjallisuuden ja liikunta- ja tanssitaiteenkin
parissa.
Eduskunnan on tehtävä muutos suunnitelmiin arvonlisäveron
osalta. Tuo ajateltu prosentti vuoden alusta on liian korkea. On
noudatettava Euroopan unionin jäsenmaiden muita vastaavia
esimerkkejä, vaikka verotus onkin kansallisella pohjalla
määriteltävä. 8 prosenttia taideteosten myynnistä saattaisi
alv:n osalta olla aivan paikallaan. Sitten tuo asia, joka täällä esitetään,
on myöskin se, että bruttokansantuotteesta tietty osa,
0,2:sta 0,4:ään, eduskunnan päätöksin
voitaisiin jonain lähipäivänä osoittaa
kulttuurin ja taiteen tukemiseen.
Katri Komi /kesk:
Arvoisa puhemies! Aristoteles kutsui katharsikseksi selkiytymistä ja puhdistumista.
Kun tragedian katsoja seuraa säälittäviä ja
pelottavia tapahtumia näyttämöllä,
hän oppii jotakin siitä, millainen ihminen hän
pohjimmiltaan on. Hän saattaa oppia tuntemaan säälin
ja pelon tunteita entistä asianmukaisemmalla tavalla. Katsomalla
ja kuuntelemalla tunnistamme yhteiskunnan ilmiöitä,
joita emme muuten ehkä niin selvästi huomaa.
Taide luo yhteisöllisyyttä myös yli
kulttuurirajojen ja kansainvälisesti. Taide, oli se sitten
nykytanssia, runoja, käsityötä tai vaikkapa
musiikkia, luo elämyksiä, jotka tuottamansa mielihyvän
kautta pitävät yllä hyvää mielenterveyttä,
todennäköisesti tuottamallaan naurulla pidentävät ikää ja
esimerkiksi urheilussa esitetyllä taidenautinnolla, kuten
taitoluistelulla, innostavat myös fyysisen hyvänolon
ylläpitoon.
Taide on niin paljon muutakin kuin kategorisesti siihen luettavaa
tai joltain momentilta määrärahaa saavaa.
Luova hyvinvointiyhteiskunta on todella haastava ohjelma. On esimerkiksi
totta, että teollisuudessa aletaan ymmärtää muotoilun merkitys
kaupallisesti merkittävänä panostuksena
yhä laajemmin. Poikkiammatillinen työväki tuottaa
yleensä yrityksille enemmän kuin yksi plus yksi
on kaksi.
Arvoisa puhemies! Taide- ja taiteilijapoliittinen toimikunta
muistuttaa, että taide nähdään
yhtenä muutos-, kilpailu- ja vetovoimatekijänä,
johon panostaminen parantaa alueiden välisessä kilpailussa
menestymisen edellytyksiä. On tärkeätä,
että alueellista tasa-arvoa nostetaan esiin myös
taiteesta puhuttaessa unohtamatta kirjastoja. Kuntien on kuitenkin
vaikea rahoittaa kulttuuripuolta, kun edes lakisääteisten
palvelujen rahoittamiseen ei ole kaikilla varaa. Onkin ironista,
että taideapurahoista valtaosa, lähes 80 prosenttia,
jaetaan toistuvasti Etelä-Suomeen, vaikka hakijoista puolet
on muualta.
No, on ehkä yllättävää,
että taide-elämyksiä on edelleen saatavilla
maakunnissa. Joroisista katsoen löytyy 100 kilometrin säteellä ainakin viisi
teatteria, kaksi kaupunginorkesteria, viisi taidemuseota ja toistakymmentä historiallista
museota.
Mutta lasten ja nuorten taideharrastuksen kannalta ovat tärkeitä niin
sanotut lähiharrastuspaikat ja -ohjaajat. Kuten urheilupuolella,
taiteen puolella ei ole ehkä seuratoiminta ja vapaaehtoistyö yhtä voimakasta,
eli kehittämisen varaa taidekentänkin sisällä on.
Peruskoulujen vähentäessä taide-
ja taitoaineiden opetusta on alettu huolestua myös siitä,
kuinka lapsille ja nuorille annetaan mahdollisuus oppia kädentaitoja.
Taiteen perusopetushan on lakiin perustuvaa, vuosittain etenevää vapaaehtoista
taideopetusta. Etelä- ja Pohjois-Savon käsi- ja taideteollisuusyhdistykset
ovatkin aloittaneet projektin, jonka tavoitteena on perustaa yhteinen Savon
kädentaitokoulu. Jotta taide laajasti ymmärrettynä kiinnostaisi
myös poikia, on lähestymistavan oltava ehkä erilainen
kuin tyttöjä tavoiteltaessa.
Arvoisa puhemies! Rationalisointi ja priorisointi eivät
tahdo sopia taiteeseen. Taide vierastaa tehokkuusajattelua ja korostaa
henkisiä ja pehmeitä arvoja. On ironista, jos
se sen takia saa kärsiä leikkauksista. Jos tavoitellaan
0,4:ää prosenttia bruttokansantuotteesta, pitäisi
sille tehdä aikataulukin.
Lopuksi, kuten itävaltalainen Otto Weiss on todennut:
"Moni kirjailija haluaisi kirjoittaa selvästi, mutta hänen
perheensä on liian suuri ja hänen tekijänpalkkionsa
liian pieni."
Pirjo-Riitta Antvuori /kok:
Arvoisa puhemies! Puheenvuoron lyhyyden vuoksi otan esille vain
yhden näkökulman: kulttuurin ja taiteen merkityksen
lapsille.
En tässä yhteydessä puutu moniin
muihin tärkeisiin teemoihin, kuten kulttuurin rahoitukseen, verotukseen
ja taiteilijoiden asemaan liittyviin kysymyksiin.
Lastenkulttuurin esille nostaminen on mielestäni tärkeämpää nyt
kuin koskaan aikaisemmin. Kun katsomme kaikkea sitä, mitä ympärillämme tapahtuu,
niitä ilmiöitä ja sitä keskustelua,
jota käydään lasten ja nuorten tilanteesta,
on paikallaan pysähtyä miettimään,
miten kulttuuri ja taide voisivat olla apuna lasten ja nuorten kasvun
ja kehityksen tukena.
Keskustelualoitteen alussa sanotaan: "Taide avaa ihmiselle luovan
itseilmaisun, tunne-elämän kehittämisen
ja itseymmärryksen väylän, jonka kautta
hän myös rakentaa identiteettiään
ja jäsentää todellisuutta." Tämä pätee
mitä suurimmassa määrin juuri lapsiin.
Lastenkulttuuria ei pidä nähdä pelkästään
taiteen ja kulttuurin tuntemukseen tähtäävänä taidekasvatuksena.
Lastenkulttuurin suurin merkitys on mielestäni siinä, että lapsi
voi kulttuurin ja taiteen kautta saada sellaisia kokemuksia, sellaisia
elämyksiä, jotka auttavat häntä hahmottamaan
ja rakentamaan omaa persoonallisuuttaan, itsetuntoaan ja moraaliaan.
Taide voi olla lapselle myös avain omien herkimpien tunteiden
löytämiseen ja ilmaisemiseen.
Mitä kiivaammin yhteiskuntamme elää ja
mitä suurempi informaatiotulva lastenkin silmille päivittäin
iskee, sitä herkemmin meidän aikuisten tulisi
huolehtia siitä, että lapsilla ja nuorilla on kyky
hahmottaa ja sietää tätä kaikkea.
Näin ei vain valitettavasti tapahdu. Herkkyys, luovuus, itseilmaisu,
taiteellisuus ovat arvoja, jotka jäävät niin
herkästi meidän aikuisten luoman kiireen, tehokkuuden
ja suorituskeskeisyyden jalkoihin.
Tästä näkökulmasta katsoen
lasten kulttuurin edistäminen on aivan välttämätöntä ja
asiaan on puututtava nopeasti. En tarkoita pelkästään
valtion kulttuurimäärärahojen tasoa ja
kohdentamista esimerkiksi kunnallisessa päätöksenteossa vaan
myös lapsille tuotetun kulttuuriin sisältöä ja laatua.
Ei ole lainkaan yhdentekevää, millaista kulttuuria
lapsille ja nuorille tarjotaan. Varsinkin kaupallisen tarjonnan
laadun ohjaaminen on totta kai vaikeaa, ellei osin mahdotontakin,
mutta siitä huolimatta haluan uskoa siihen, että lapsille kulttuuria
ja taidetta tuottavat tahot osaavat ja myös haluavat nähdä sen,
kuinka suuri merkitys laadulla ja sisällöllä on
lapsen tasapainoisen kehityksen kannalta. Tässäkin
asiassa meidän aikuisten olisi osattava katsella maailmaa
lasten ja nuorten silmin.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa herra puhemies! Kuka oli hallitsemassa Molièren
aikana tai Shakespearen aikana? Nuo hallitsijat eivät hallitse
enää meidän mieliämme, mutta
Molière ja Shakespeare tekevät sen myös
tänään. Taiteen yhteiskunnallinen merkitys
on tällä hetkellä myös keino
ihmisille selviytyä tässä pirstaleisessa
maailmassa. Taide auttaa meitä suomalaisia selviytymään
globalisoituvassa maailmassa ja sen haasteista, se auttaa selviytymään
päivästä toiseen, mutta se antaa myös
tukevan matkasauvan suomalaisuuden matkalle läpi tämän
planeetan. Se on väline, joka auttaa tekemään
meistä suomalaisista eurooppalaisia mutta ennen muuta tämän
planeetan kansalaisia. Elävä taide antaa vaihtoehdon
myös Internet-maailmalle, luo omasta maailmastamme elävää,
aitoa elämysmaailmaa, joka koetaan yhdessä ja
joka vahvistaa ihmisten välistä solidaarisuutta
ja yhteisöllisyyttä. Taide auttaa meitä ymmärtämään
toisenlaisuutta, erilaisuutta, ja se auttaa meitä pääsemään
irti toisenlaisuuden pelosta.
Viime aikojen kielteisten tapahtumien vastapainoksi emme tarvitse
lisää turvallisuushenkilöitä,
emme tarvitse lisää vain psykiatreja vaan myös
enemmän vahvempaa kulttuuria, jota taide parhaimmillaan
luo. Elävän taiteen merkitys tuntuu myös
tässä keskustelussa, kun kulttuuriväki on
protestoinut eduskunnan edessä ja todennut protestoivansa
valtion kulttuuria ja "halveksivaa tulo- ja menoarviota vuodelle
2003 vastaan".
Arvoisa puhemies! Elävä taide on elävän
yhteiskunnan edellytys.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Taiteen yhteiskunnallisella merkityksellä on
lahjomaton mittari. Se on kirjoitettu historia. Meidän
oma menneisyytemme halutaan hyvin mielellään nähdä nimenomaan
myönteisesti taiteen historian kautta. Sen kielteiset puolet
ovat sotien historiaa. Tässä katsannossa, kun
on kysymys eurooppalaisesta huippuvaltiosta, on äärimmäisen
perusteltua, että me takaamme taiteen aineelliset voimavarat
budjettirahoituksen kautta ja bruttoperiaatteella ohjaamme satunnaiset
pelituotot sinne budjettien katteeksi aina niin kuin pelihaluinen
kansa haluaa kulloinkin rahansa valtiolle lahjoittaa.
Välineinä taiteen tukemisessa ovat apurahat, äärimmäisen
järkevästi järjestetty arvonlisäverokohtelu
kaikkine ulottuvuuksineen ja eläketurva. Suomalainen yhteiskunta
on hoitanut näitä asioita niin hyvin, että muun
muassa kuvataiteilijat puhuvat ylikoulutuksesta. Minun mielestäni
kuitenkaan ylikoulutuksesta ei voida puhua, jos sen koulutetun joukon
asemasta huolehditaan asiaan kuuluvalla tavalla. Silloinhan kysymys
on vain yhteiskunnallisesta rikkaudesta.
Toinen varapuhemies:
Tämän jälkeen käydään debattikeskustelu.
Pyydän edustajia varaamaan puheenvuoronsa V-painiketta
käyttäen. Ensimmäinen debattipuheenvuoro
on ministeri Drombergillä, 2 minuuttia. Muiden vastauspuheenvuorot
1 minuutti.
Kulttuuriministeri Kaarina Dromberg
Arvoisa puhemies! On ollut erittäin arvokasta tämä keskustelu,
mikä täällä salissa tänään
on käyty. Tietenkin ongelmakohdat ovat myöskin
tulleet aika selvästi täällä esille.
Täytyy sanoa, että taiteilija- ja taidepoliittinen
ohjelma, jota iltakoulussa eilen käsiteltiin, sisältää juuri
näitä elementtejä. Niihin yritetään
löytää ratkaisu ja myöskin rahoitusmallit. Rauhoittaisin
tätä tilannetta hieman. Vielä sanoisin
ed. Isohookana-Asunmaalle, kun katson tätä budjettia,
että silloin kun Ahon hallitus lopetti toimintansa 1995,
kulttuuri- ja taidemäärärahat olivat
252 miljoonaa euroa. Tällä hetkellä ne ovat
304 miljoonaa euroa, eli koko ajan tämä trendi
on kuitenkin vahvistunut, että on tuettu taidetta. Alueellista
taidetta on tuettu erittäin paljon. Kuhmokin saa myös
valtion harkinnanvaraista rahaa omaan toimintaansa. Jos lähdetään näistä luvuista,
niin ne näyttävät kyllä kohtuullisen
hyvää tulosta. Mutta lastenkulttuuri on meillä myöskin
painopistealueena, ja siihenhän me saimme ensi vuoden talousarvioon
määrärahoja. Toivottavasti me pystymme
myöskin sitä levittämään
laajemmalle uusien lasten kulttuurikeskuksien kautta, joiden tarkoituksena
on verkostoitua koko maahan. Sitten ... saanko jatkaa hetken?
Toinen varapuhemies:
Kyllä, 30 sekuntia.
Vielä näihin Veikkauksen määrärahoihin.
Se on tietysti ongelmallista, jos ajatellaan taiteen tulevaisuutta.
Jos me saisimme nuo kirjastojen määrärahat
sen kymmenen vuoden aikataulussa siirrettyä budjetin puolelle,
niin se avartaisi nimenomaan tätä tilannetta,
joka meillä on, kun olemme niin riippuvaisia Veikkauksen
määrärahoista.
Sirpa Pietikäinen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kommentti ed. Isohookana-Asunmaalle ensimmäisenä.
Ohjelmassa käsitellään melko laajasti
alueellisia palveluita ja niiden kehittämistä.
Teksti alkaa sivulta 31. Myöskin lukeminen helpottaisi
ehkä sen vision löytämistä ohjelmasta.
Debattia tarvitaan sekä täällä salissa
että valiokunnassa siitä, mikä on oikea
visio ja miten me sen kulttuurisisällöltä haluamme.
Viimeinen kommentti tähän liittyen on se,
että kulttuuripolitiikka sisällöltään
ja painotuksiltaan tarvitsee elävää keskustelua
ja myös mielipide-eroavuuksia, mutta kannattaa miettiä,
missä se oikea syntipukki milloinkin sijaitsee, enkä ole nyt
ihan varma, onko opetusministeriö se oikea suunta, mistä kulttuurin
ja taiteen suurimmat ongelmat lähtevät. Lienee
enemmän resurssien puolella. Sen takia, kun eduskunta on
hyvin yksimielinen isoista kulttuurin merkitystavoitteista, toivottavasti
se myös näkyy eduskunnan käsittelyssä budjetin
ja lisäbudjetin yhteydessä.
Ilkka Taipale /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Arvostan taidetta mutta en taidekeskustelua
silloin, kun luetaan vanhoja ylioppilasaineita. Täällä vallitsee
parhaillaan suomalainen kolmiodraama. On taiteilijat ja 1 500
ihmistä mielenosoituksessa, valtio ja Asunnottomien yö.
Nämä eivät kohtaa toisiansa. Jos taiteilijoista
1 500 tänä yönä olisi
mennyt Asunnottomien yöhön eikä aina
vain Taiteiden yöhön, he saisivat rahansa kansalta
paljon aikaisemmin. Samalla tavalla HUS on kriisissä, sinne rahaa;
armeija on kriisissä, sinne rahaa. Jos taiteilijat soluttaisivat
nämä järjestöjensä avulla,
armeija olisi kaunis, HUS olisi kaunis. Täällä ei
todella saa laulaa, mutta runoja saa lausua. Cesar Vallejo — tämä on
muuten ainoa taiteilijan puheenvuoro tänään — sanoi:
"Rakastettu olkoon hän, jossa on luteita, hän,
joka kulkee sateessa reikäisin kengin, hän, joka
valvoo leivän raatoa kahden tulitikun valossa, hän,
jolta jää sormet oven väliin, hän,
jolla ei ole syntymäpäivää,
hän, joka kadotti tulipalossa varjonsa."
Joudun katoamaan taiteen parista varjottomaan yöhön.
(Suosionosoituksia yleisöparvella)
Toinen varapuhemies:
(koputtaa)
Huomautan lehteriyleisölle, että täällä ei
esitetä mitään taputuksia eikä muita.
Jos tämän jälkeen niitä esiintyy,
tyhjennytän lehterin niiltä osin.
Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun olin kirkasotsainen taiteensosiologian
opiskelija, lajittelin taiteen hyväksi taiteeksi eli sellaiseksi
taiteeksi, joka tuottaa positiivista mielihyvää,
ja huonoksi taiteeksi, joka tuottaa negatiivista mielihyvää.
Jokainen voi ajatella esimerkkejä siitä. Luulen,
että silloin, kun eduskunta lähtee määrittelemään
sitä, mikä on hyvää taidetta
tai huonoa taidetta, silloin mennään helpolla
hatelikkoon. Mutta tämä taidepoliittinen keskustelu
on meidän asiamme nimenomaan, mutta se on huomattavasti
vaikeampaa kuin heittää lausuntoja siitä,
mikä on hyvää taidetta tai huonoa taidetta.
Pidän onnellisena sitä, että tähän
keskusteluun on otettu erittäin monessa puheenvuorossa lasten
tilanne esille. Itsekin haluan korostaa sitä ja uskon,
että tämän keskustelun myötä tämä tuo sitä meidän
yhteistä huoltamme esille siitä, mikä lasten
tilanne on. (Puhemies koputtaa)
Pidän tätä ohjelmaesitystä oikein
hyvänä, vaikka voidaan vivahteista olla eri mieltä.
Esko Helle /vas (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vaikka nämä puheenvuorot
olivat pitkälti yleisluontoisia, ne osoittivat myös eroja
puoluelinjausten kesken. Eräät täälläkin hieman
viittasivat markkinoiden vetovoimaan, vaikka tosiasia tietysti on,
että kovimmat markkinamiehet kiertävät
tämmöiset kulttuurikeskustelut tai sivistyskeskustelut
hyvin kaukaa. Jotkut viittasivat jopa sensuurin tarpeeseen, mutta
en suosittele sellaisia. Vaikka tiedän, että nykyinen kulttuuriministeri
Dromberg on suhteellisen avaramielinen ihminen, en haluaisi sitä,
että apurahataiteilijat joutuisivat hyväksyttämään
hänellä teoksensa. Samoin en hyväksy
sitä, että kirjastonhoitaja ottaa kunnankirjastoon
vain sellaista kirjallisuutta, joka häntä itseään
miellyttää. Minusta taiteilijalla tulee olla vapaus,
ja vapauteen kuuluu ylilyöntejä ja kaikenlaisia
harhaiskuja ainakin joittenkin (Puhemies koputtaa) kuulijoitten
ja katsojien mielessä.
Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olemme kaikki yksimielisiä siitä,
että lapsille ja nuorille on saatava kulttuuria. Mutta
ongelma on ehkä juuri siinä, että nämä samat
ihmiset, jotka ovat meidän lapsillemme esikuvia ja antavat
heille itsetuntoa, he ovat myös kantaaottavia taiteilijoita.
Olen itse läheltä seurannut esimerkiksi yhtä tanssiryhmää, joka
on ottanut erittäin vahvasti kantaa, niin vahvasti, että päättäjät
kokivat sen epämiellyttävänä.
Silloin on valitettavasti niin, että joskus taiteilijakin
joutuu pohtimaan, uskaltaako hän tehdä ja sanoa,
mitä haluaa, vai pelkääkö hän
menettävänsä tukea. Pelkääkö hän
oman tukensa puolesta, jos hän ottaa kantaa johonkin, mikä ärsyttää päättäjiä.
Se on aika pelottavaa, jos taiteilija ei uskalla ottaa kantaa myös
silloin, kun se voi olla meille pelottavaa. Joskus taide voi pelottaa
siinä, että se tuo esiin semmoisia ennakkoluuloja
ja kipukohteita yhteiskunnassamme, jotka ovat itse asiassa meille
häpeäksi. Se on myös taiteilijan tehtävä.
Sen takia ehkä joskus rahahanat ovat kiinni silloinkin,
kun niiden pitäisi olla auki, vain sen takia, että me
vähän pelkäämme taidetta.
Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Työ- ja tasa-arvoasiain valiokunnan
näkökulmasta esittäisin erittäin
tärkeänä asiana työllistämisen.
Opetusministeriön omien tilastojen mukaan vuonna 97 kulttuuri
työllisti vähän yli 86 000 suomalaista.
Sen merkitys on samaa luokkaa kuin it-teollisuuden, jonka työllisyys
on laskenut viime aikoina. Tämä näkökulma
on tästä jäänyt kokonaan pois.
Ruotsissa, kun Abba oli menestyvä musiikkiyhtiö,
sen valuuttatulot Ruotsille olivat erittäin merkittävät.
Silloin Suomessakin alettiin kiinnittää huomiota
siihen, mikä on kulttuurin merkitys Euroopassa vastapainona
Yhdysvalloille, joka elokuvien, lipputulojen ja muitten, musiikin
tekijänoikeuksien osalta köyhdyttää Eurooppaa
sen takia, että emme panosta riittävästi
kulttuuriin.
Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! On kuultu komeita, yleviäkin puheenvuoroja,
mutta tietysti ydinkysymys on siinä, että meidän
täytyy puhua ikävistäkin asioista eli
rahasta. Siksi, ministeri Dromberg, hyvin olennainen kysymys on
se, oletteko te valmiit sitoutumaan siihen linjaan, minkä jo toitte
julki, että esimerkiksi kirjastojen osalta tavoitteeksi
asetetaan hyvin nopea riippumattomuus veikkausvoittovarojen käytöstä ja
täysi rahoitus valtion budjetista. Tämä on
erittäin merkittävä rakenteellinen kysymys
ja rakenteellinen ongelma niin kauan, kuin pelimarkoillamme rahoitamme
taidetta ja kulttuuria.
Tästä on päästävä irti.
Meillä on paljon sellaisia taiteen ja kulttuurin peruspalveluja,
joiden paikka on budjetissa. Ja niin kauan kuin tämä ongelma
on ratkaisematta, olemme tavallaan tyhjän päällä.
Toinen kysymys, joka tähän liittyy: yhteiskunnan
täytyisi tehdä johdonmukaisia ratkaisuja. Nyt,
kun kuvataiteen myyntitulo jää arvonlisäveron
piiriin, sen tuotto yhteiskunnalle on tavattoman vähäinen.
Ei pitäisi tämän kaltaisia järjestelmiä luoda,
jos sitä tuottoa ei kuitenkaan pystytä tavallaan
palauttamaan kuvataiteen hyväksi (Puhemies koputtaa) esimerkiksi
apurahajärjestelmää kehittämällä.
Tässäkin on kysymys juuri siitä, että pitää olla
johdonmukainen näkemys (Puhemies koputtaa) ja visio siitä,
mitä yhteiskunta taidepolitiikassaan haluaa.
Hanna Markkula-Kivisilta /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Antvuori puhui lastenkulttuurista niin
hyvin ja viisaasti perustellen, että kun oman puheenvuoroni
tarkoitus oli korostaa taiteen merkitystä lasten tasapainoisen
kasvun osana, ei minun tuota varsinaista puheenvuoroa enää tarvitse
käyttää.
Haluan kuitenkin osaltani todeta, että esimerkiksi
taideaineiden näkeminen koulussa vain lepotunteina tai
harrastamisena niin sanottujen tärkeiden oppiaineiden välissä ja
liian usein epäpätevien opettajien vetäminä on
väärää ja vaarallista ajattelua.
Taideaineet antavat rakennuspalikoita elämän rakentamiseen
siinä, missä matematiikka tai maantiede, ehkä jopa
enemmänkin. Ne antavat onnistumisen kokemuksia monille
lapsille ja nuorille, niitä onnistumisen kokemuksia, jotka
kantavat myös niiden koulutuntien yli, jotka tuntuvat liian
vaikeilta tai työläiltä.
Arvoisa puhemies! Taide ja kulttuuri saavat suomalaisessa yhteiskunnassa
kovin kaksijakoisia signaaleja. Toisaalta niiden tärkeyttä korostetaan,
toisaalta esimerkiksi kunnissa juuri kulttuuribudjetti on se, josta
leikkaaminen (Puhemies koputtaa) tulee yleensä ensimmäiseksi
mieleen, kun säästöjä aletaan
etsiä.
Satu Hassi /vihr (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Esitän kommentin edustajien Rauhala
ja Oinonen puheenvuorojen johdosta. Niissähän
vaadittiin eräänlaista hyväksyttävyyskontrollia
yhteiskunnan tukemalle taiteelle.
Minusta on tärkeää ymmärtää se,
että me tarvitsemme myös sitä taidetta,
mikä tekee kipeää, emme pelkästään
sitä taidetta, jonka vastaanottaminen on helppoa ja miellyttävää.
Tänä päivänä sellaista
taidetta, joka tekee kipeää, on esimerkiksi Kalervo
Palsan taide. Aikoinaan tällaista kipeää taidetta
ovat olleet esimerkiksi Väinö Linnan Tuntematon
sotilas ja Täällä Pohjantähden alla.
Voisin kuvitella, että Suomi tänä päivänä olisi
henkisesti paljon ahtaampi paikka, ei ehkä olisi teknologian
menestystarina, ellei Väinö Linna olisi kirjoittanut
kirjojaan, joilla oli Suomen kansan henkiselle kehitykselle erittäin
suuri merkitys. Timo K. Mukka on yksi esimerkki kirjailijasta, joka
aikoinaan oli hyvin kiistelty (Puhemies koputtaa) ja eli kurjissa
oloissa, mutta on myöhemmin nostettu merkittäväksi.
Eli taide ei voi olla (Puhemies koputtaa) pelkästään
sitä, mitä on helppo vastaanottaa.
Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! On sympaattista jatkaa tästä,
mitä ed. Hassi sanoi. Meillähän on ihan
lähimenneisyydessä ollut taidetta, joka ei tehnyt
kipeää, eli meillä oli kulttuurimyönteinen
Neuvostoliitto, kulttuurimyönteinen Itä-Saksa,
joiden taiteet eivät todellakaan tehneet kipeää näiden maiden
sisällä. Miksi suomalainen demokratia toimii edes
niin kuin se toimii? Se toimii juuri sen takia, että meillä on
ollut näitä väinölinnoja, näitä hahmoja,
henkilöitä, kirjailijoita, tieteilijöitä,
taiteilijoita, jotka ovat rohjenneet tehdä sen kaltaista
taidetta, joka on rassannut, joka on ottanut koville myöskin
kansallista psyykeä.
Mutta, arvoisa herra puhemies, se, mikä minua vaivaa
tässä keskustelussa, on se, että tämä on
kyllä lievästi mekaanista, siis sillä tavalla
mekaanista, että me puhumme apurahoista (Puhemies koputtaa)
tuollaisena hyvin mittavana määreenä,
jonka käytöstä emme oikeastaan puhu kovinkaan
olennaisia.
Tytti Isohookana-Asunmaa /kesk(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! On ihan kiistatonta se, että kirjastohankintamäärärahat
ovat riittämättömiä, taiteilijoitten
perusturva ontuu, apurahojen määrää ei
ole saatu kasvatettua niin kuin olisi pitänyt, teattereiden
ja orkestereiden valtionosuusjärjestelmä on jälkeenjäänyt
jne., jne. Siksi on kyllä hyvä se, että me
olemme laajasti puhumassa rahoituksesta tulevaisuudessa, ja voimme
iloita siitä, että kulttuuriministeri Dromberg
on saanut aikaan sen päätöksen, että 0,2:sta
siirrytään 0,4:ään. Mutta tässä on
nyt kyllä sellainen pelko, että tässä käy
niin kuin kehitysapumäärärahoille, että meillä on
0,7 prosentin bkt-osuus, jota me emme aiokaan saavuttaa, ellemme
me todella saa aikaan jonkinlaista aikataulua. Sen toiveen tässä nyt
esittäisin, että ministeri Dromberg pyrkisi nyt siihen,
että mahdollisimman nopeasti saataisiin aikataulu, mihin
mennessä tämä 0,4 saavutettaisiin, muuten
sillä ei ole mitään merkitystä (Puhemies
koputtaa) käytäntöä ajatellen
ja näitä äsken mainittuja ongelmia ajatellen.
Tuija Nurmi /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Taipaleen luova ja uskalias puheenvuoro
antoi sellaisen tuntuman, että tämä meidän
käymämme keskustelu on kovin lattea, ja tuntuu,
että oma asiakin jää sen varjoon. Siitä huolimatta
en malta olla sanomatta, että tästä salista
löytyy kyllä muutakin osaamista kuin pelkkää verbaaliakrobatiaa.
En tarkoita tässä ed. Taipaletta, vaan tiedän,
että täältä löytyy
paljon taiteellisia kykyjä: muun muassa laulun, soiton
ja piirtämisen lahjoja.
Ed. Skinnari otti erittäin hyvin esille taiteen työllistävän
vaikutuksen, ja olisin halunnut siitäkin itse muutaman
sanan sanoa.
Mutta ihan loppuun se, että myös taide pystyy yhteiskunnallisesti
reagoimaan paljon nopeammin kuin monet muut tahot. Edessäni
on sähköposti, jossa kerrottiin juuri 11.9. World
Trade Centerin iskun aikana tapahtunut tapahtuma täällä Helsingissä,
jolloin ennen balettinäytöstä pääjohtaja
Erkki Korhonen pyysi viettämään hiljaisen
hetken, jotta arki voisi jatkua, (Puhemies koputtaa) kuitenkin kunnioittaen
terroristi-iskun uhreja.
Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Krohn esitti täällä varmasti
parhaan mahdollisen hallitusohjelmakirjauksen seuraavaa hallitusta
varten. Olisin kuitenkin halunnut palata tämän
vielä nyt istuvan hallituksen ohjelmaan, jossa todetaan,
että teatterilain ulkopuolisten teatteriryhmien toimintaedellytyksiä parannetaan.
Valitettavasti näin ei kuitenkaan ole tapahtunut, ja voisi
kuvitella, että se johtuisi siitä, että teatterilain
sisäpuolisten teattereiden asia olisi niin hyvin, mutta
itse asiassa tämäkään ei ole
kovin hyvin. Olisin pyytänyt kulttuuriministeriä kommentoimaan
hallitusohjelman kirjausta.
Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Markkula-Kivisilta viittasi kattavaan
lastenkulttuurin ja erikoisesti lasten taiteen harrastamiseen ja
harjoittamiseen. Kysyisinkin ministeri Drombergiltä, onko
hän valmis myös tulevaisuudessa linjaamaan taiteen perusopetuksen
tukemisen niin, että niilläkin alueilla, joilla
mahdollisesti harrastelijaohjaajista on puutetta, olisi myös
taloudelliset mahdollisuudet palkata tällaisia taiteen
ja kulttuurin vetäjiä, jotka mahdollistaisivat
edelleen lastenkulttuurin leviämisen ja levittämisen.
Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Taide tukee itsetuntoa, opettaa keskittymistä ja
antaa eväitä elämän hallinnalle.
Kun puhumme alueellisesta tarjonnasta, liian harvoin kiinnitämme
huomiota siihen, että alueelliset syrjäistenkin
seutujen harrastajateatterit tekevät hyvää työtä nuorten,
lasten, perheiden ja kaikenikäisten keskuudessa, rikastuttavat yhteisöjen,
kylien ja kaupunkien elämää.
Teatteri-ilmaisu on hyvä keino käsitellä omia tunteita.
Teatteri on tiivis ryhmä. Ryhmässä toimiminen
estää syrjäytymistä. Näytelmät
pitävät sisällään vahvan
yhteiskunnallisen sanoman, käsittelevät nykyään
hyvinkin rankkoja aiheita, muun muassa insestiä ja perheväkivaltaa.
Vaikka Suomessa jo tiedostetaankin, että ongelmien
torjumisen kannalta ennalta ehkäisevä työ on
tehokkainta, niin vasta viime vuosina on herätty huomaamaan,
että ennalta ehkäisevää työtä voi
ja tulee tehdä paljon laaja-alaisemmin kuin tähän
asti on tehty. (Puhemies koputtaa) Tässäkin mielessä teatteri-
ja kulttuuripalvelut tulee nähdä osana yhteiskuntamme
infrastruktuuria ja peruspalveluja.
Ed. Peltomo merkitään
läsnä olevaksi.
Marja-Liisa Tykkyläinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Taiteilijoilla on ollut oikeus tänään
nousta barrikadeille, koska on kysymys heidän elämästään,
heidän toimeentulostaan. Niin teatteri, niin kuvataide
kuin monet muutkin taiteenalat ovat tällä hetkellä siinä tilanteessa,
että monilla taiteilijoilla on todellinen epävarmuus.
Tähän on myös yhteiskunnan puututtava
ja tuettava taidetta omalla osa-alueellaan.
Arvoisa puhemies! Otan myöskin kantaa nuorten taiteilijoiden
kohtaan ja lasten kulttuurikeskukseen. Olen iloinen siitä,
että asiantuntija Korhonen totesi, että ooppera
on ottanut lastenohjelmistoon myöskin kasvatuspuolen
mukaan.
Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kaikkein olennaisintahan on se, millä tavalla
yhteiskunta voi tukea luovuutta. Minusta tässä keskustelussa
on monissa puheenvuoroissa sivuttu tätä peruskysymystä,
mutta en malta omalta osaltani olla pysähtymättä siihen, mitä tarkoittaa
se, että me luomme lapsille sellaiset edellytykset, että jokainen
voi löytää itselleen rakkaan harrastuksen.
Minä jollakin tavalla koen, että tässä yhteiskunnassa
tämä näkökulma on jäänyt
hyvin tietopainotteisen koulun kyljessä aivan liian vähälle.
Mitä merkitsee tätä kautta erilaisen
lahjakkuuden vapauttaminen? Se ehkä avaa sitten tiettyjen
kansalaisten osalta väylät taiteen harrastamiseen
aikuisena ja jopa siihen ammattiin. Mutta minusta ei saisi kapeutua
nyt tämä keskustelu, kun puhumme taiteesta, (Puhemies koputtaa)
liiaksi, vaan se pitäisi kytkeä siihen kaikkeen
luovuuteen, mitä terve yhteiskunta monipuolisesti tarvitsee.
Irina Krohn /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Taiteen rahoitus on myös osa sananvapautta.
On tärkeä puheenvuoro tullut sensuurista, mutta
se, minkälaista taidetta rahoitetaan, on myös
yhteiskunnan viesti rakenteiden tasolla. Tilanne, missä juuri
kaikki uudistuva ja kokeellinen, jossa on juuri sitä kipupisteiden esiintuomisen
pakkoa, jää vajavaisesti rahoitetuksi, on tietyllä tavalla
tällaista rakenteellista, jos ei sensuuria, niin sananvapauden
kaventumista. Miten kulttuuriministeri Dromberg aikoo tämän
dilemman uuden ja vanhan välillä ratkaista, jos
resurssit eivät tästä nouse?
Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Mielestäni taiteen tulee koskettaa
tunteita, niin niitä myönteisiä kuin
kielteisiä. Sitä en mielestäni puheessani
sanonut, ettei saisi kipua tuottaa, vaan mukana on koko tunneskaala.
Mutta siitä olen kyllä huolissani, jos kipu, joka
taiteen äärellä syntyy, jää ja
lapsi kokee siinä jäävänsä hajalle
tai rikkinäiseksi. Silloin viittaan erityisesti en kontrolliin
vaan siihen, kuinka paljon meillä on kouluissa mahdollisuutta
opettajilla tuntien myötä käsitellä näitä kysymyksiä,
viedä niitä sitten pidemmälle. Tästä kannan
huolta, koska näen, ettei meillä perusopetuksessa
niin kovin paljon taiteisiin ja tämmöisiin tunteita
käsitteleviin asioihin jää aikaa varsinkaan
suurissa ryhmissä. Näin koen, että kyllä meillä lapset
ovat aika hajalla tai rikki. Ei kai meillä muuten niin
paljon pahoinvointia olisi. On suuret ryhmät. Siellä voi
olla joku herkkä lapsi, jolla ehkä se seuraava
toimenpide on se, että hän sen tuskan purkaa johonkin
toiseen ihmiseen tai lapseen.
Irja Tulonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Nurmi totesi, että täällä salissakin
on taiteen tekijöitä ja esittäjiä.
Minusta ed. Satu Hassin runot ovat todella hyviä. Kannattaa
lukea. Ei mikään mainoskatko, mutta ihan vilpittömästi
kannatan niiden lukemista.
Toteaisin ministeri Drombergille, että mielestäni
hän on hyvin ansiokkaasti pitänyt huolta siitä eduskunnan
tahdosta, mitä arpajaislakiin tulee, jos muistetaan, että me
muutimme aikoinaan hallituksen esitystä niin, että edunsaajat
tulevat lakiin. Toivotan ministeri Drombergille menestystä jatkossakin,
että näin tulee tapahtua.
Huolestunut olen myöskin siitä, että Kansallisteatterin
rakennuskustannukset yritetään nyt selvittää niin,
että arpajaisvoittovaroilla maksatetaan ne. (Puhemies koputtaa)
Minusta tämä ei ole oikein hyvä. Toivon,
että me pääsemme sen kaltaiseen ratkaisuun,
että näin ei tule tapahtumaan ja edunsaajat (Puhemies
koputtaa) saavat sen, mikä niille kuuluu.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Rauhala puki sensuuriajattelunsa nyt vähän
toisenlaiseen pukuun, mutta perusidea ei lähtenyt siitä yhtään
mihinkään.
Toteaisin vaan ed. Rauhalalle, että tuo politiikka,
mitä te edustatte, johtaa ei-julkiseen toimeliaisuuteen.
Luovuutta te ette pysty millään tukahduttamaan.
Mitä ei-julkisempaa toimeliaisuus on, sen kiinnostavampaa
se on. Se johtaa juuri päinvastaiseen tulokseen kuin te
ajattelette.
Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Aiempiin puheenvuoroihin ja myös
ed. Pulliaisen puheenvuoroon viitaten pari sanaa. Mielestäni
Suomessa taiteen teko on demokraattista juuri sen takia, että taidetta
tehdään myös näiden niin sanottujen
virallisten taidepiirien ulkopuolella, ja tämmöisenä se
pitää myös säilyttää.
On hyvä, että taide ei toimi yksinomaan niin sanotun
kulttuuriteollisuuden ehdoilla tänä päivänä.
Mutta kulttuuriministeriltä olisin kysynyt: Suomen
Kuvataidejärjestöjen Liitto lähestyi
kansanedustajia toiveella, että kun taiteen myynnin arvonlisävero
tulee ensi vuoden alusta voimaan, niin onko mahdoton pyyntö,
että se perittäisiin kalenterivuosittain.
Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ymmärrän ja puolustan kyllä ed.
Rauhalaa. Minusta ei pidä hyväksyä älytöntä tappamista
ja siihen rinnastettavaa niin sanottua taidetta, mutta nyt ei ole
mahdollisuus mennä tässä syvempään.
Minusta tämän keskustelun yksi keskeinen johtopäätös
on se, että sivistysvaliokunta täysissä ruumiin
ja sielun voimissa oli myöskin sitä mieltä,
että kirjastojen määrärahat
tulee kymmenen vuoden aikavälillä siirtää budjetin
yleiskatteeksi. Kun taustalla kuitenkin taiteilijat ihan oikeutetusti
toivovat yhteiskunnalta vähän merkittävämpää tukea — myöskin
työllisyysperustelu, minkä ed. Skinnari toi esille,
oli erittäin arvokas — niin meidän täytyy
voimavaroja jostain saada, ja nimenomaan tämä Veikkauksen
tuotto (Puhemies koputtaa) on eräs sellainen, ja toivon,
että tämä keskustelu johtaa siihen, että tästä pidetään kiinni.
Toinen varapuhemies:
Viimeinen debattipuheenvuoro: 2 minuuttia, ministeri Dromberg.
Kulttuuriministeri Kaarina Dromberg
Arvoisa puhemies! Kun näistä kirjaston määrärahoista
nyt niin vahvasti tietysti syntyy se ongelma, miten tätä taidebudjettia
rahoitetaan, niin kyllä minun mielestäni nämä täytyy
ehdottomasti tämän kymmenen vuoden aikana siirtää budjetin
puolelle, koska 1995, silloin kun oli lama-aika, ne siirrettiin
sinne ja pikkuhiljaa ne ovat kasaantuneet sinne. Ei ole oikein,
että ne ovat siellä, vaan niiden täytyy olla
budjetin puolella, koska kirjasto on peruspalvelu ja se on niitä harvoja
palveluja maailmassa, jotka riittävät meillä ympäri
Suomea, ja niitä palveluja todellakin käytetään
paljon.
Näistä Kansallisteatterin määrärahoista.
Kun me itse teimme budjetin, niin me laitoimme ne budjetin puolelle,
mutta hallitusneuvotteluissa ne sitten siirrettiin veikkausvoittomäärärahoihin.
Se ei ollut meidän oma tahtomme.
Kun ajatellaan Suomea kulttuurimaana, niin meillä oli
10 000 kesätapahtumaa, ja niistä ei nyt sitten
kaikkia kuitenkaan voitu valtion budjetista tukea, mutta aika paljon
kuitenkin: oli 200 anomusta ja 100:aa pystyttiin tukemaan näistä pienemmistäkin
tapahtumista.
Minun mielestäni meillä on kulttuuri levittäytynyt
kyllä koko maahan ja kesäkulttuuri erityisesti,
mutta toki meidän täytyy myöskin laitosten
toimintaa tukea. Meillä oli kyllä esitys myöskin
henkilötyövuosiin niin teattereille kuin orkestereille
ja museoille, mutta tuossa neuvottelussa meiltä pyyhittiin
ne pois. Se oli kyllä huono asia, koska me tiedämme
sen tarpeen, mitä näilläkin alueilla
on.
Sitten jos puhutaan näistä teattereiden ulkopuolisista
ryhmistä, niin ne ovat kyllä runsastuneet aika
paljon tänä päivänä.
Tietenkin heidänkin tarpeensa täytyy tulevaisuudessa
minusta paremmin huomioida, ne ovat kuitenkin syke normaalille kulttuuritoiminnalle.
Tässä ei ehdi, puhemies, kaikkeen vastaamaan.
Saara Karhu /sd:
Arvoisa puhemies! Ihminen rakentaa taiteen kautta identiteettiään
ja jäsentää todellisuuttaan jo lapsesta
lähtien. Taidetta ihminen tarvitsee myös tunne-elämänsä kehittämiseen
sekä itseymmärryksen ja oman luovuutensa työstämiseen.
Taide on kiinteä osa kaikkea arkea. Se on iso ja merkittävä osa
suomalaisuutta niin Suomessa kuin maailmalla. Olemme ylpeitä taiteilijoistamme
ja heidän osaamisestaan ja heidän luomisvoimansa
tuloksista, joiden kautta myös omaa maatamme mielletään
muissa kulttuureissa.
Taide ei ole vain osa yksilöä ja yhteiskuntaa, vaan
yhteisö myös tarvitsee taidetta ja luovuutta. Yhteisölle
taide on sosiaalista ja kulttuurista pääomaa,
jonka avulla yhteisö kehittää itseään. Kaikki
innovaatiot ovat syntyneet luovuudesta, ja mikä olisi yhteiskuntamme
ilman niitä. Suomi tarvitsee oman kansallisen kulttuurin,
ja lisäksi kulttuuri on hyvä keino sopeutumisessa
yhä kansainvälistyvään maailmaan.
Taiteen avulla voimme oppia hyväksymään
ja paremmin ymmärtämään monikulttuurisuuden
ja kääntämään sen suomalaisen
yhteiskunnan voimavaraksi ja vahvuudeksi. Esimerkiksi maahanmuuttajien
integroituminen osaksi suomalaista yhteiskuntaa voisi helpottua
taiteen keinojen avulla. Taide toimii silloinkin, kun yhteistä puhuttua
kieltä ei vielä ole olemassa. Myös oma
kulttuurimme saisi tästä uutta rikkautta.
Kaikkien yhteisön jäsenten mahdollisuus päästä osalliseksi
kulttuurista luo henkistä, sosiaalista ja sivistyksellistä tasa-arvoa.
Tällä alueella syntyneiden eriarvoisuuksien korjaaminen
on usein vaikeaa ja pitkäkestoista, ja siksi hyvinvointivaltiosta
puhuttaessa pitää tunnistaa myös kulttuuriset
arvot. Taiteen tuleekin olla perusoikeus, ja mahdollisuus kulttuurin
tuntemiseen on taattava kaikille. Esimerkiksi taloudellisiin tekijöihin,
alueelliseen etäisyyteen, vähemmistöasemaan,
liikkumisesteisiin ja muihin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin
tai elämäntilanteeseen liittyvät esteet
on pystyttävä poistamaan.
Taiteesta puhuttaessa ei voida unohtaa taiteilijoita. Taiteilijan
työn tulos ei ole vain oman elinkeinon harjoittamista,
vaan taide on myös kansallista omaisuutta, joka edustaa
samanlaista yhteistä hyvää kuin esimerkiksi
tiede. Tämän vuoksi julkisen tuen tarpeellisuus
taiteelle on Suomessa yleisesti hyväksytty asia. Suomen
kaltaisessa pienessä maassa julkisen tuen merkitys jopa
korostuu. Taiteen merkitys niin yksilölle kuin yhteiskunnalle
on suuri, ja siksi taiteen luomisedellytyksiin tulee kiinnittää vakavaa
huomiota. Tulevaisuuden haasteisiin on pystyttävä vastaamaan
myös taloudellisesti, jotta innovaatioista syntyvä taide
säilyttäisi ansaitsemansa paikan samalla lailla
innovaatiosta syntyvän tieteen aisaparina. Taloudellista
tehokkuutta vaativan yhteiskunnan tulee huomata taiteen ja kulttuurin merkitys
kansainvälisen kilpailukykymme ylläpitäjänä sekä uusien
innovaatioiden luojana. Taiteen perusrahoitus on saatava kuntoon.
Arvoisa puhemies! Ennen kuin lähden myös minäkin
osaltani tuonne asunnottomien nuotioille, niin totean, että myös
ilmaisuvapaus on säilytettävä. Lasten
turva taiteen kokemisessa on taide-elämystä hänen
kanssaan jakavassa vanhemmassa.
Niilo Keränen /kesk:
Herra puhemies! Taidetta ja kulttuuria tulee resursoida riittävästi. Apurahoja
on oltava niin, että ne mahdollistavat luomistyötä.
Taidekasvatuksen tulee alkaa riittävän kattavana
jo lapsuudesta, jotta taiteellisesti lahjakkaat lapset ja nuoret
saavat lahjoilleen tukea ja kannustusta. Taiteilijoiden sosiaaliturva on
myös pystyttävä järjestämään.
Herra puhemies! Näiden taiteen ulkoista asemaa koskevien
asioitten perustaksi tohtisin kuitenkin tehdä sen kysymyksen,
joka on tämän keskustelun otsikkona. Mikä on
taiteen yhteiskunnallinen merkitys? Mikä tekee taiteen
niin arvokkaaksi, että yhteiskunnan on siihen panostettava?
Luovuus sinänsä on arvokas asia. Kauneus, jota
eri taitelijat esittävät enemmän tai
vähemmän, kuuluu sinänsä jo
antiikin filosofian perusarvoihin. Taide työllistää,
se tuo elämyksiä yleisölle, tavallisen
arkipäivän ja juhlan keskellä. Taide
tuottaa kunniaa tekijälleen, kotikunnalle ja isänmaalle,
jos näin juhlallisesti sanoisin.
Otan tässä kuitenkin vielä yhden
esimerkin taiteen yhteiskunnallisesta merkityksestä ja
palaan muutaman virkkeen ajaksi historiaan, tässä tapauksessa
nimenomaan Suomen historiaan. 1800-luvulla kansallisen heräämisen
aikoihin ja sitten myös itsenäistymisen aikoihin
taiteella ja kulttuurilla, erityisesti kirjallisuudella ja kuvataiteella,
oli erittäin suuri merkitys suomalaisen kansallistunnon
kohottajana. Toki musiikilla ja muun muassa näyttämötaiteella
oli oma merkityksensä. Suomalaisen kulttuurin omaleimaisuudella
tehtiin politiikkaa, jos näin rajusti uskaltaa sanoa, olihan
kulttuuriarvoilla ja sivistyksellä oma merkityksensä puolueidenkin
synnyssä. Itsenäisyyden ajan alkuvuosikymmeninä kirjallisuus
nosti esille yhteiskunnan kipeitä kohtia. Esimerkkejä olisi
lukuisia. Vielä 60-luvullakin taide osasi käsitellä uuden
tyyppiseksi muotoutuvan yhteiskuntamme murrosta.
Mutta, arvoisa puhemies, mikä on tilanne nyt? Suomalaiset
ovat niittäneet menestystä taiteen eri aloilla
ja isoillakin foorumeilla. Mutta pureutuuko taide tänään
tämän päivän yhteiskunnan kipeisiin
kohtiin, syrjäytymiseen, alueitten ja ihmisten eriarvoistumiseen,
lasten pahoinvointiin, muuttuneisiin elämäntapoihin,
joissa pääasiaksi on noussut henkilökohtainen
menestys ja viihtyminen? Elokuva, ehkä teatteri, lienevät
parhaiten ajan hermolla, mutta perinteinen kuvataide tai kirjallisuus
ovat aivan varmasti menettäneet asemaansa yhteiskunnan
omanatuntona. Tämän päivän suomalainen
kirja on tyypillisimmillään julkkistilitystä tai
yhdessä kuvataiteen kanssa erikoisuuksilla herkuttelua.
Toki sitä samaa herkuttelua esiintyy kaikessa taiteessa.
Rakennustaiteesta en puhu mitään, koska silloin
toteaisin, että peltiputki sopisi paremmin peräposiolle
teollisuushalliksi eikä Suomen arvokkaimmalle paikalle.
Arvoisa puhemies! Vastaus kysymykseen: Perusrakenteiden, joihin
alussa viittasin, on oltava kunnossa, mutta taiteella on myös
vastuunsa ja nimenomaan itselleen.
Satu Hassi /vihr:
Arvoisa puhemies! Olen tietyllä tapaa hämmästynyt
siitä, että tässä keskustelussa
ei ole lainkaan mainittu tuoretta suomalaisen yhteiskunnan järkytystä,
nimittäin räjäytystä Myyrmanni-kauppakeskuksessa.
Tuon räjäytyksen yhteydessä minä mietin
sitä, että se kertoo karmealla tavalla siitä,
että tässä yhteiskunnassa tapahtuu niiden
asioiden lisäksi, joista me olemme tietoisia, myös
jotain sellaista, mitä me emme tiedosta oikein hyvin, ja
sellaisia asioita, joita on vaikea edes pukea sanoiksi sillä kielellä,
mitä olemme tottuneet esimerkiksi eduskunnassa käyttämään.
Taiteen yksi tärkeimpiä asioita on, että se mahdollistaa
sen, että tuodaan esille niitäkin asioita, joita
on vaikea käsitellä niillä käsitteillä,
sillä kielellä, mitä olemme tottuneet
esimerkiksi politiikassa ja hallinnossa tai sitten tieteessä käyttämään.
Tässä keskustelussa on jo moni todennut, että taide
on ihmisen perustarpeita. Siitä mielestäni kertoo
sekin, että ei tunneta yhtään niin primitiivistä kulttuuria,
että siinä ihmisillä ei olisi kertomuksia,
runoja, lauluja, musiikkia, kuvia tai veistoksia. Sellaisillakin
ihmisillä, joiden aineelliset elinolot meidän
mittapuumme mukaan ovat hyvin ankeat, on tarve taiteeseen.
No, meillä on toisaalta olemassa tutkimuksia siitä,
että esimerkiksi taidenäyttelyissä käyminen
edistää terveyttä, ei pelkästään
sairaiden ihmisten paranemista vaan myöskin terveiden ihmisten
terveenä pysymistä. Lääkärilehti äskettäin
kertoi tutkimuksesta, jonka tulos oli se, että ruma ympäristö tuottaa
masennusta. Mielestäni tämä on yksi osoitus
siitä, että meidän pitäisi ymmärtää taide
ja kulttuuri myös laajemmin, ei pelkästään
maalauksina, patsaina, sävellyksinä jnp., vaan
myöskin esimerkiksi osa kulttuuria on se, miltä meidän
rakennettu ympäristömme näyttää. Kysymys
on esteettisten arvojen arvostamisesta ylipäätänsä yhteiskunnallisessa
päätöksenteossa, vaikkapa rakennuksia
koskevassa päätöksenteossa. Toivoisin,
että suomalainen yhteiskunta tässä asiassa
pystyisi menemään eteenpäin nykytilanteesta.
Arvoisa puhemies! Olen yksi niistä harvoista nykyisistä kansanedustajista,
joka on elättänyt itsensä vapaana taiteilijana.
Silloin ne viisi vuotta, jolloin elin vapaana kirjailijana, olin
myös yksinhuoltajaäiti. Ja se, mitä ed.
Krohn puhui taiteilijan lapsen kurahousuista, oli minulle hyvin
omakohtainen asia. Meidän on tehtävä kaikkemme, jotta
myös monet käytännön asiat,
rahoitukseen ja toimeentuloon, verotukseen ynnä muuhun
liittyvät (Puhemies koputtaa) asiat, jotka ovat taiteilijoiden
arkisia ongelmia, saisivat ratkaisunsa.
Kirsi Ojansuu /vihr:
Arvoisa puhemies! Hämeenlinnan torilla Valon päivänä 3.
helmikuuta tänä vuonna tunnelma oli kuin afrikkalaisessa heimokokouksessa.
Rumpujen rytmistä kaikui koko hämäläinen
tori, ja maagiset tahdit loivat juhlavat puitteet Valon päivän
juhlailtaan. Vanhat paarmat -rumpuryhmä esiintyi ensimmäistä kertaa.
Läänintaiteilija Kari Mäkirannan johdolla
yhdeksän Hämeenlinnan vankisairaalan päihdekuntoutusosaston
miestä esiintyi vankilamuseosta lainatuissa raidallisissa
vaatteissa. Vangit olivat viiden kuukauden aikana saaneet todellisen
taidekylvyn. Laitoksiin kulttuuria tuova Voimaa ilosta -taideprojekti
oli ulottanut lonkeronsa Hämeenlinnan vankilaan. He muun
muassa musisoivat, tekivät itselleen erilaisia naamareita
ja ovat maalanneet vankilan muuria kuvataiteilijoiden ohjauksessa.
Vangeille taide on tuonut itseluottamusta ja uskoa tulevaisuuteen.
Heidän kommenttinsa taiteen merkityksestä ovat
rohkaisevia. Yksi heistä toteaa näin: "Rumpusessiot olivat
hyvä kokemus jo senkin puoleen, että siellä tuli
vankilassa ja vangin elämässä harvinaista kannustusta
ja positiivista palautetta." Toinen taas toteaa: "Olen löytänyt
itsestäni aivan uusia puolia, joiden olemassaolosta en
aiemmin edes tiennyt. Uskon, että näistä taidejutuista
on mulle apua tulevaisuudessa myös siviilissä.
Tämä on ollut todella siistiä toimintaa.
Taide on opettanut mua myös puhumaan asioista niiden oikeilla
nimillä." Minusta Voimaa ilosta -projekti on merkittävä ja
oiva esimerkki siitä, kuinka hyvin yksityisen ihmisen taidekokemuksilla
ja -elämyksillä on myös yhteiskunnallista
merkitystä.
Ehdotuksessa taide- ja taiteilijapoliittiseksi ohjelmaksi tätä taiteen
roolia yhteisön voimavarana on käsitelty kiitettävästi.
Esimerkkinä taiteen yhteisöllisestä vaikutuksesta
mainitaan muun muassa taiteen soveltava käyttö terveyden ja
muun fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämisessä.
Kyse on yksilöiden hyvinvoinnista, mutta sen tuottaminen
toteutuu niin, että yhteisöt oivaltavat taiteen
soveltamisen hyödyn omassa toiminnassaan ja antavat sille tärkeän
arvon.
Taide- ja taiteilijapoliittinen ohjelma on otettava vaalien
jälkeen muodostettavan hallituksen ohjelmaan. Annan täyden
tuen esitykselle nostaa kulttuuribudjetin bkt-osuus 0,2 prosentista
0,4 prosenttiin.
Tuija Nurmi /kok:
Arvoisa puhemies! Keskustelemme juuri taiteen yhteiskunnallisesta merkityksestä,
ja se on toki perin suuri.
Ed. Hassi puhui siitä, kuinka emme ole ottaneet kantaa
Myyrmäen tapahtumaan, ja puhui taiteen merkityksestä terveydelle.
Puhemies koputti nuijaa pöytään ja käski
jo lopettamaan nonverbaalisesti. En saanut puristettua huuliltani
tarkemmin ulos juuri sitä, mitä tarkoitin: juuri
Kansallisoopperan tapahtuma, hiljainen hetki, kuvasi sitä,
kuinka nopeasti kulttuuri voi reagoida tämän päivän
tapahtumiin. Olen pahoillani, että en pystynyt ilmaisemaan
itseäni paremmin.
Lääkärinä tiedän,
että kulttuuri, varsinkin musiikki ja kuvataide mutta varsinkin
musiikki, on hengen ja ruumiin hyvinvoinnille perin tärkeä. Sillä voi
purkaa tuntojaan. Sanotaan myös, että Mozartin
musiikki kehittää matemaattista älyä, ja
taas, kun yhteiskunnallisista asioista puhumme, esimerkiksi reggae-musiikki
ja Strauss vanhemman musiikki, joista molemmista pidän
erittäin paljon, olivat vallankumousmusiikkia. Ainakin
tiedän, että edesmennyt etäinen sukulaiseni Toivo
Kuula murhattiin sen takia, että häntä pidettiin ääriliikkeen
edustajana. Kyllä voi poliittisesti ilmaista paljon tuntoja
kulttuurilla ja myös yhteiskunnallisesti tietenkin.
Itse valitettavasti olen saanut vain seurata kulttuuria kotikasvatuksen
kautta, teatterin, kuvataiteen, musiikin ja tanssin kautta. Isoisäni
oli pelimanni, äiti oli johtoryhmässä,
jossa teatteritaidetta käsiteltiin, Turkka oli kotonamme
vieraana jne. Sunnuntaisin vietiin kirkon sijasta taidenäyttelyyn,
ja minusta piti tulla tanssija, mutta totesin, että on
helpompaa ruveta lääkäriksi.
On tärkeää huomata, että kulttuurin
ja sen eri taidemuotojen avulla voidaan rakentaa rauhaa, niin kuin
ed. Tiusanen jo mainitsi, luoda kulttuurisuhteita. Mitä ovatkaan
tehneet laulaja Hynninen, mitä tekee Osmo Vänskä tällä hetkellä,
joka on samassa niin sanotussa kulttuurirotaryklubissa kanssani
Lahdessa, Talvela, edesmennyt, jonka kanssa mieheni täti
vaihtoi pässin päittäin, Sibelius, jonka
musiikki on myös pidettyä, ei vain kuuluisaa jne.
Ei saa myöskään unohtaa kuvataiteilijoiden Palmu
ja Yli-Mäyry kansainvälistä työtä,
kun he vievät Suomen mainetta ulkomaille edelleen ja työllistävät
itse itsensä. Niin kuin ed. Skinnari mainitsi, taide myös
työllistää monta henkilöä. Sitä ei
saa suinkaan unohtaa. On erittäin vaikea taiteen muoto
elättää itsensä taiteella.
Reijo Kallio /sd:
Herra puhemies! Keskeinen kysymys, johon täällä joissakin
puheenvuoroissa on jo viitattu, on se, miten me kykenemme turvaamaan
kulttuurin ja taiteen julkisen rahoituksen. Tässä mielessä kulttuuribudjetin
0,4 prosentin bruttokansantuoteosuus on hyvä tavoite minunkin
mielestäni. Se on selkeä ja konkreettinen.
Olen samaa mieltä ministeri Drombergin kanssa siitä,
että kirjastomäärärahat tulee
siirtää valtion budjettiin. Mielestäni
siirtämisen tulee alkaa ensi vuonna, kuten arpajaisverolain
yhteydessä säädimme.
Minulla on se käsitys, että monet kulttuurilaitoksemme
ovat jo nyt liiallisessa määrin joutuneet turvautumaan
yksityiseen sponsorirahoitukseen pyrkiessään tekemään
laadukasta työtä ja toteuttaessaan upeita produktioitaan.
Kulttuuri- ja taiteilijapiireissä onkin seurattu huolestuneina tätä kehitystä.
Jokainen lisämarkka toki sinänsä on tarpeen,
mutta mielestäni sponsorirahoitukseen liittyy se ongelma,
että se yleensä suuntautuu kohteisiin, jotka tuovat
mahdollisimman suuren näyttävyyden ja julkisuuden
ja jotka myötäilevät valtavirtaa. Tämä on
varsin hankala kuvio vaihtoehtoiskulttuurin ja -taiteen kannalta.
Julkisen rahoituksen ongelma nähdäkseni johtuu
siitä, että valtio ei ole kyennyt täysimääräisesti
korvaamaan omien laitostensa kasvavia käyttömenoja.
Meillä on kyllä riittänyt kohtuullisesti
rahaa rakentamiseen, ja vaikeuksia onkin tullut vasta siinä vaiheessa,
kun talot ovat valmistuneet. Niinpä esimerkiksi kiinteistöjen vuokria
on jouduttu kattamaan yhä enemmän laitosten sisältötuotantoon
tarkoitetuilla varoilla. Tämä kehitys ei tietenkään
voi jatkua.
Sitten pari sanaa alueellisista taidetoimikunnista, jotka jatkavat
läänintaidetoimikuntien perinnettä. Näiden
alueellisten taidetoimikuntien oma kanta on jo pitkään
ollut, että ne tulisi entistä kiinteämmin
saada muun valtion taidehallinnon yhteyteen. Tätä ajatusta
itsekin lämpimästi kannatan. Mielestäni
alueellisilla taidetoimikunnilla on tärkeä asema
alueellisen taiteen edistämisessä ja taidetoimikunnat
ja niiden riittävä resursointi ovat myöskin
oikeanlaista aluepolitiikkaa.
Apuraha- ja avustustoiminta ovat perinteisesti olleet keskeisiä taidetoimikuntien
taiteen edistämismuotoja. Ongelmana tässä vain
on se, että taiteen edistämismäärärahat
ovat pysyneet samalla tasolla viimeiset 25 vuotta. Tähän
mielestäni tarvitaan ehdottomasti korjausta. Mielestäni
juuri alueilla on parhaat asiantuntijat arvioimaan apurahojen tarvetta.
Siellä ensimmäisenä huomataan muun muassa
nuoret lahjakkuudet, joita on syytä kannustaa apurahoin.
Anni Sinnemäki /vihr:
Arvoisa puhemies! Ensin muutama yleinen huomio:
Taidepoliittisessa ohjelmassa esitetty tavoite nostaa kulttuuribudjetti
0,2 prosentista 0,4 prosenttiin bkt:sta on ehdottoman kannatettava,
koska vain kulttuurin rahoitusta lisäämällä voimme poistaa
niitä epäkohtia, joita tällä hetkellä on
yhteiskunnan taiteen tukemisessa, ilman että asetamme eri
kulttuurimuotoja vastakkain.
Toiseksi haluaisin sanoa asian, joka on tullut tässä keskustelussa
monta kertaa esille, mutta se on niin tärkeä,
että katson, että sitä voi toistaa. Taiteen
tukemisen taso pitää voida päättää poliittisesti.
Siinä on poliittinen vastuu, kuinka paljon tuemme taidetta.
Sitten jos rahoitusta tulee, se voi tulla budjetista tai tulkoon
vaikka veikkausvaroista mutta se ei voi vaihdella sen mukaan, miten
Veikkauksen tuotto kehittyy. Se päätös
ei voi tulla Veikkauksen tuoton kautta, vaan sen päätöksen
täytyy olla poliittinen ratkaisu.
Täällä on myös tuotu esiin,
että taiteilijan toimeentulo ja sosiaaliturva eivät
ole yhdenvertaisella tasolla muiden kansalaisten kanssa. Muutama
esimerkki:
Kun urheilijat halusivat itselleen erityistä ja tarpeellista
verotilijärjestelyä, tämä talo
pystyi sellaisen järjestämään.
Mutta vaikka taiteilijoille tätä samaa verotilijärjestelyä on
esitetty jo ensimmäisessä Taisto-toimikunnassa,
siihen ei ole vielä pystytty.
Toinen pieni esimerkki oli sellainen, jonka ed. Komi täällä jo
otti esille, joka koski arvonlisäveron tilityskautta. Myöskään
valtiovarainministeriön edustaja ei ole sanonut mitään
kunnollista perustetta sille, ettei tämä verotilityskausi
voisi olla vuoden mittainen. Kehottaisin erityisesti tässä kohtaa
hallituspuolueiden edustajia kiinnittämään
tähän asiaan huomiota ja miettimään,
eikö tähän olisi eduskunnan syytä tehdä muutos.
Sitten olisin halunnut sanoa muutaman sanan elokuvasta ehkä siksi,
että itse pidän elokuvista paljon, mutta toisaalta
sen takia, että ne palvelevat tässä monella
tapaa hyvänä esimerkkinä. On olemassa
Suomalaisen elokuvan tavoiteohjelma, jossa on selkeät ja
konkreettiset päämäärät,
mutta tätä ohjelmaa ei ole toteutettu. Tämä on
ehkä jollain tavalla tyypillinen ilmiö.
Toiseksi pyytäisin kulttuuriministeriä välittämään
terveiset hallitukselle ja erityisesti pääministeri
Lipposelle, joka on tänäänkin kyselytunnilla
puhunut työllisyydestä ja siitä, kuinka
tuponeuvottelujen jälkeen hallitus voi puuttua työllisyyskysymyksiin.
Hänen kannattaisi ottaa huomioon se, että taiteen
tukeminen voisi olla juuri sellainen työllisyyspoliittinenkin
toimenpide, johon tuponeuvottelujen jälkeen ryhdyttäisiin.
Jouko Skinnari /sd:
Herra puhemies! Itse korostin jo lyhyessä puheenvuorossani
työllisyyden merkitystä. Euroopassahan Ranska
on panostanut kulttuuriin erittäin paljon. Se on ollut jonkinlainen
Euroopan lippulaiva. Samaten pieni Irlanti on panostanut musiikkiin
ja moneen muuhun kulttuuriin. Toisin sanoen pienen itsenäisen
valtion yksi peruskivi on kulttuuri. Siitähän
Suomikin on itsenäisyytensä, tai vieressämme
oleva Viro, ammentanut. Tässä mielessä ilman
kulttuuria ei itsenäisyyttä voi olla.
Kulttuurista voimme olla ylpeitä. Mielenosoituksesta,
jota alusta asti seurasin, jäi vähän
sellainen kuva, että ei ole mitään tehty.
Kyllähän meillä on paljon tehty. Me kansanedustajat
olemme ylpeitä omien kotikaupunkiemme, minä Lahden kulttuurista
tai Päijät-Hämeen kulttuurista. Voimme
sanoa, että olemme olleet monissa asioissa mukana. Neljä vuotta
sitten minut ministerinä erotettiin omasta valtuustoryhmästäni,
kun kannatin Sibelius-talon rakentamista. Tosin ehkä siitä viidestä kuukaudesta
oli se hyöty, että keksin talolle nimen, koska
muuten siitä olisi tullut Lahti-talo. (Naurua)
Toisin sanoen me olemme täällä eduskunnassa
huolissamme suomalaisen kulttuurin tilasta. Eipä tätä keskustelua
muuten olisi. Ainoa ongelma on tietysti se, että täällä ovat
mukana ne, jotka ovat niin sanottuja pelastettuja. Täällä pitäisi olla
nimenomaan niitä, joille vielä tekisi hyvää kuulla,
mikä kulttuurin merkitys on.
Täällä ei ole ehkä sillä tavoin
tullut esille yhteisöllisyys, joka on erittäin
korostettu sana. Äskettäin muun muassa eläkeläisten
viikolla monet puhujat korostivat yhteisöllisyyttä ja
sitä, miten tärkeä se on ihmiselle ja
hänen terveydelleen. Kansaneläkelaitoksen tohtori,
aivokirurgi Hyyppä on tehnyt tutkimuksen siitä,
minkä takia Pohjanmaalla ruotsinkieliset elävät
kauemmin kuin suomenkieliset. Oli yllätys, että syy
ei ollut liikunta, ei vähempi alkoholi tai terveemmät
elämäntavat vaan se oli kulttuuri ja yhteisöllisyys
eli se, että ruotsinkieliset vähemmistönä osallistuivat
kulttuuriin enemmän kuin suomenkieliset, osallistuivat
musiikkiin, soittivat, osallistuivat kuorolauluun ja tämän
tyyppiseen kulttuuriin, jossa he olivat keskenään
paljon enemmän kuin suomenkieliset.
Lopuksi sanoisin sen, että rahoitusasia on erittäin
tärkeä. Siinä suhteessa valtio ei ainoastaan arvonlisäveron
osalta vaan rahoituslähteitten osalta ja sponsoroinnin
osalta voisi sekä valtakunnallisesti että alueellisesti
tehdä niitä ratkaisuja, jotka auttavat tässä hyvässä ohjelmassa, joka
nyt on käsittelyn pohjana.
Janina Andersson /vihr:
Arvoisa puhemies! Joskus vielä tuntuu, että on
olemassa sellainen mysteerinen kuva siitä, mikä on
oikea taiteilija. Hän on kärsivä ihminen,
joka elää kylmässä, huonoissa
vaatteissa, juo paljon alkoholia, jolla on paljon rakastajia tai
rakastajattaria. Sitten hän yksin siellä kärsii
ja luo tuskissaan ja tulee hyvää taidetta. Mutta
itse en usko tähän ollenkaan. Minä uskon,
että hän on aivan tavallinen ihminen, jolla on
hyvä, normaali perhe-elämä, lapset, lämmintä ja
hyvää ruokaa ja turvallisuutta, ja luo vähintään
yhtä hyvää taidetta ja ehkä parempaakin.
Kun me olemme huolissamme siitä, että meillä on
nyt uusi sukupolvi, joka elää pätkätöissä eikä halua
lapsia sen takia, että on niin epävarma olo, niin
jos mikään on epävarmaa, se on taiteilijan
elämä, epävarmaa kuin mikä.
Silloin jos asuntolainat painavat päälle ja tietää,
että apuraha tulee tai ei tule, ja koko ajan pitää anoa
ja olla polvillaan, missään nimessä ei
nykyinen työntekijä voi ärsyttää työnantajaa,
koska pätkätyö loppuu siihen, jos ärsyttää.
Jos me olemme tavallaan työnantajia, minä pelkään
sitä, että meitä ei uskalleta ärsyttää siinä pelossa,
että silloin se pätkätyö loppuu
siihen. Perustulo olisi eräs malli, johon ehkä pitäisi
vähitellen päästä Suomessakin.
Meillä olisi edes jonkinlainen lattia kaikilla varmuuden
vuoksi, ja sen päälle rakennetaan muuta lisäturvaa,
mutta ei voi yhtäkkiä tippua ihan tyhjyyteen.
Herr talman! Avundsjuka är säkert delvis
en orsak till att kultur är någonting som man
har en ganska schizofren inställning till. Man tänker
att om någon får göra någonting
han älskar som sitt jobb så skall han väl
inte vänta sig särskilt mycket pengar som tack
för det också. Det skall väl vara tillräckligt
mycken belöning att man älskar det man gör.
Men i så fall borde inte jag heller få skattebetalarnas
pengar som lön för jag älskar också det
jag gör. Jag tror faktiskt att det att vi har människor
som utövar kultur ger mervärde också för
så många andra människor omkring dem att
det är någonting vi borde vara beredda att satsa
på. Man borde egentligen inte betala skatt alls på sådant
arbete för det är inte till skada för någon,
enbart till nytta. Jag tycker att vi inte borde betala
skatt för sådant som inte skadar någon.
Om vi smutsar ner eller använder energi, då skall
vi betala skatt, men inte när vi gör andra människor
lyckliga.
Lopuksi vielä: Olen aika varma siitä, että jos ihminen
elää sellaisessa paineessa, että hänen
pitää koko ajan tehdä jotain muuta työtä voidakseen
tehdä sitten välillä vähän
aikaa sitä, mitä hän rakastaa, hän
ei jaksa tehdä sitä kunnolla. Me tarvitsemme aikaa,
aikaa ajatella ja aikaa olla luovia. Sitä emme voi tehdä,
jos meillä on koko ajan paine ja stressi päällä.
Unto Valpas /vas:
Arvoisa puhemies! Täällä on paljon
puhuttu kulttuurin tarpeellisuudesta ja tärkeydestä.
Valitettavasti viime vuosina kulttuurin tarpeet ovat kuitenkin unohtuneet,
kun tehdään käytännössä päätöksiä.
Tämä koskee niin kuntia kuin valtiotakin. Monissa
kunnissa kulttuurimäärärahoja on leikattu,
ja valtiolla on ollut vallalla lähes nollalinja, eli kulttuuribudjettia
ei ole elvytetty laman ajoista. Se alkaa näkyä, ja
varmasti yksi merkki oli tämänpäiväinen
mielenilmaisu, joka oli minusta ihan hyvä, oikean asian
puolesta.
Mutta tällainen kehitys, mikä meillä on
ollut viime vuosina, on vaarallinen. Kansakunta ilman kuvataidetta,
kirjoja, elokuvia, musiikkia, tanssia, teatteria jne. olisi varsin
tyhjä ja henkisesti ahdas. Kulttuurilla on suuri merkitys
myös kansakunnan identiteetille ja hyvinvoinnille. Siksi
siitä on huolehdittava myös päätöksenteossa.
Pelkät puheet täällä eivät
valitettavasti riitä. Valtion tulee näyttää tässä asiassa
myönteistä esimerkkiä ensimmäisenä.
Me voimme vaikuttaa täällä omalta osaltamme
kulttuurin ongelmiin, kun käsittelemme ensi vuoden talousarviota,
johon on saatava sellaisia muutoksia, että muun muassa
taide huomioidaan nykyistä paremmin.
Kirjastoista toteaisin, että määrärahat
on saatava budjettiin aivan niin kuin sivistysvaliokunta on linjannut.
Siellä on myöskin aikataulu olemassa. Tämähän
tehtiin hallituksen esityksestä poikkeavasti sivistysvaliokunnassa,
eli asioihin voidaan täällä vaikuttaa,
jos yhteistä tahtoa on.
Arvoisa puhemies! Kuvataiteen myynti tulee ensi vuonna arvonlisäverojärjestelmän
piiriin, ja tämä järjestelmä on
saatava kuvataiteelle oikeudenmukaisemmaksi. On väärin,
että jos verotusta muuten pyritään keventämään
eri ryhmiltä, niin kuvataiteen verotus ensi vuonna kiristyisi. Tämäkin
on sellainen asia, että se voidaan täällä estää,
ja se pitää estää.
Lopuksi, kannatan myöskin esityksiä, että kulttuuri
saa bruttokansantuotteesta monissa puheenvuoroissa mainitun 0,4
prosentin osuuden. Määräaika, milloin
tähän päästään,
on myös määriteltävä,
sekin on tullut täällä esille. Ellei sitä määritellä,
voi olla, että se ei toteudu pitkään pitkään
aikaan. Sen takia myöskin määräaikaisuus
tässä on tarpeen. Se osoittaa, että olemme tämän
asian kanssa myöskin tosissaan liikkeellä.
Toinen varapuhemies:
On kulunut noin 2 tuntia, mikä tähän
keskusteluun on varattu, mutta myönnän vielä enintään
3 minuutin puheenvuorot ed. Laukkaselle, sen jälkeen asian
esittelevälle ministerille Drombergille ja keskustelun
avaajalle ed. S. Pietikäiselle.
Markku Laukkanen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Vielä muutama sana, ensin
rahasta. Nämä ovat hyvin konkreettisia asioita,
ministeri Dromberg, arpajaisveroratkaisu, siihen liittyen kirjastojen
siirtäminen budjettiin nopealla aikataululla, niin kuin
ed. Kallio täällä sanoi, ja sitten tämä 0,4
prosentin tavoitteen toteuttaminen, sen paneminen toimeen, konkreettisia
asioita, joihin todellakin yhteiskuntapolitiikan keinoin voidaan vaikuttaa,
kulttuuriin ja taiteeseen Suomessa.
On hyvä tietysti muistaa, kun rahasta puhutaan, että rahaahan
meillä on yhteiskunnassa enemmän kuin koskaan,
konsanaan. Tulee vain mieleen, missä mahtavat olla tämän
päivän kulttuurin mesenaatit, sellaiset kulttuurin
sponsoroijat, joita meillä oli vanhassa yhteiskunnassa. Missä ovat
ne suuret kulttuurin ystävät? Monet heistä ovat
kuolleet, mutta meillä on optiomiljonäärejä.
Nekin rahat olisi hyvä saada palvelemaan myöskin
avoimilla taidemarkkinoilla oikealla tavalla taidetta ja sen kehitystä.
Sitten muutama kommentti vielä käytyyn keskusteluun.
On puhuttu paljon sisältötuotannosta, ja tämä aina
liitetään uuteen digitaaliseen maailmaan ja uuteen
teknologiaan, joka ikään kuin sitten luo jonkinlaista
uutta mediaa, uutta sisältöä. On kuitenkin
aina hyvä muistaa, kun puhutaan uudesta mediasta, että kaikki
perustuu kuitenkin vanhaan mediaan, kaikki perustuu kuitenkin siihen
luomiseen. Jonkun pitää edelleenkin istua ja kirjoittaa, istua
alas, kirjoittaa ja luoda. On hyvä aina nähdä se,
että teknologia on kuitenkin viime kädessä vain
väline. Digitaalisuus on vain väline taideteoksen
esittämiselle, jakelulle ja markkinoinnille. Sisältö on
aina olennaista, ja siihen on aina hyvä palata.
Herra puhemies! Ed. Hassi käytti täällä tavattoman
tärkeän puheenvuoron siitä, mitä on
se arjen taide, jonka tavallinen kansalainen voi kohdata. Totta
kai se on silloin juuri se miljöö, se vanha kulttuurimiljöö,
joka syntyy tähän yhteiskuntaan ihmisen käden
rakentamisen kautta. Eduskunta ja hallitus voivat omilla rahoituspäätöksillään
merkittävällä tavalla ohjata sitä,
miltä meidän urbaani kulttuurimme, miltä meidän maaseutumme
näyttää tänä päivänä.
Siksi ne askeleet, mitä on esimerkiksi asuntopolitiikassa pyritty
ottamaan tällaiseen tiiviiseen, matalaan rakentamiseen,
ja esimerkiksi paluu moderniin puurakentamiseen, ovat kaikki asioita,
joilla voidaan vaikuttaa merkittävällä tavalla
oman yhteiskuntamme estetiikkaan ja välittää siitä sellaisia
viestejä, joita me yhteiskunnasta haluamme.
Lopuksi, herra puhemies, Eurooppahan on hyvin mielenkiintoisella
tavalla palaamassa kulttuurisesti juurilleen, sellaisille juurille,
joilla rajat määräytyvät enemmän
tavallaan kulttuuriin ja kieleen perustuen kuin sotiin ja miekalla
piirrettyihin rajoihin. Tässä tullaankin juuri
siihen, että myöskin suomalaisen kulttuurin juuret
ovat syvällä alueilla ja paikallisissa kulttuureissa,
maakuntakulttuureissa. Siksi tällaisilla suomalaisilla kulttuureilla
on tavattoman paljon annettavaa sellaiseen eurooppalaiseen kulttuurin
vuokseen, joka on hyvin moninainen, ja se on satojen kulttuurien
Eurooppa, johon suomalaiset voivat mielestäni myös
tavattoman ylpeästi liittyä. Tästä on loistavia
esimerkkejä (Puhemies koputtaa) edelleenkin, kansallisen
taiteen merkkiteoksia, jotka ovat syntyneet esimerkiksi karelianismin
kulta-aikana.
Kulttuuriministeri Kaarina Dromberg
Arvoisa puhemies! Haluan ensinnäkin kiittää ed. Sirpa
Pietikäistä vielä kerran siitä erittäin
hyvästä työstä, jota työstämme
nyt hallituksessa ja josta tulemme tekemään ohjelman
vielä tällä kaudella.
Kun puhutaan työllisyydestä kulttuurin merkeissä,
todella tämä alue on näkymättömänä jäänyt
käsittelemättä, vaikka siellä on
4 prosenttia tällä hetkellä työllistettävästä voimasta.
Katson, että työllistyminen on tulevaisuudessa
vielä suurempaa siinä mielessä, että ihmisten
vapaa-aika lisääntyy, heidän kulttuuriharrastuksensa
lisääntyvät, ja kun tulee uusia välineitä,
niin kuin mediataidetta ym., meillä on aivan uusia mahdollisuuksia
vielä rikastuttaa nykyistä kulttuuria.
Minua on henkilökohtaisesti huolestuttanut, että kun
on tehty nuorista gallup, mistä he ovat valmiit leikkaamaan,
niin siellä tuli esille se, että he ovat valmiit
panostamaan sosiaali- ja terveydenhuoltoon, ja kuitenkin kulttuuri
oli se, jota he vähemmän ymmärsivät
sisällöllisesti. Jos ajatellaan nuorten elämää tänä päivänä,
he eivät ole avanneet myöskään
sitä itselleen, miten paljon he tänä päivänä käyttävät
kulttuuripalveluja: musiikkipalveluja, uusia medioita, elokuvapalveluita
jnp. Meillä on aikamoinen tiedotuksellinen tehtävä,
koska nämä nuoret elävät todella
siinä maailmassa, joka on kulttuuria täynnä,
mutta he eivät ymmärrä sen arvoa.
Kun puhutaan lapsista ja lastenkulttuurista, pidän
erittäin tärkeänä sitä,
että jo kodissa alkaa se kulttuurikasvatus ja koulutuksessa
kulttuuri, eri taidemuodot, saavat myöskin vahvuutensa,
niin että lapset ymmärtävät
kulttuuria ja myöskin heistä tulee kulttuurin
ammattilaisia tai harrastajia.
Kun puhutaan teknologisesta kehityksestä, minun mielestäni
siihen kuuluu automaattisesti se sisältötuotanto,
jonka ed. Laukkanen toi esille. Tässähän
me teemme nyt hallituksessa mahtavaa työtä, jotta
me saamme nämä molemmat osapuolet yhdistymään
ja palvelemaan toinen toisiansa. Kun ajatellaan elinkeinoelämää,
niin se ei ole osannut käyttää täysin
hyväkseen myös kilpailuetuna taiteen eri muotoja
vahvistaakseen omaa identiteettiään ja samalla
tukeakseen taiteellista työtä meidän
maassamme. Se on meille myöskin kansainvälisesti
erittäin merkittävä alue, joka on vielä huomattavasti
käyttämättä.
Olen erittäin iloinen myöskin siitä,
että taiteilijat ovat olleet tukemassa meitä tänään
tässä vaativassa työssämme ja
näin antaneet myöskin suuntaa meille tulevaisuuteen.
Kun puhutaan rahoituksesta, mikä tänä päivänä on
todellakin yksi tärkeä osa menestymistä,
se ei ole ainoa osa, vaan se henkinen voima, joka näissä ihmisissä on,
on se peruslähtökohta, ja valtion toimenpitein
me voimme antaa sille uutta voimaa, jotta me saamme myöskin
kulttuurisesti kansamme vahvan identiteetin esille tässä suomalaisuudessa
ja globaalisessa maailmassa.
Kulttuuri on voimavaramme ja kansamme henkinen selkäranka.
Sirpa Pietikäinen /kok:
Arvoisa puhemies! Mielestäni on merkityksellinen oivallus
se, että taide ei ole paikka, missä käydään,
vaan se ympäröi meidän arkielämäämme
muodossa tai toisessa asutuksena jatkuvasti ympärillämme.
Jos ajatellaan nyt vaikka tätäkin paikkaa, missä olemme
tällä hetkellä: entä jos kaikki
kulttuurin ja taiteen merkit täältä riisuttaisiin
ja ne korvattaisiin joko pelkällä tyhjällä tai
ne korvattaisiin riitasoinnuilla, ärsyttävillä viesteillä tai
pelkillä markkinaviesteillä?
Toinen olennainen oivallus mielestäni on se, että taide
sekä vaatii toleranssia että se myöskin tuottaa
toleranssia. Taide on mielestäni parhaimmillaan silloin,
kun se on juuri siellä marginaalissa, missä se
kysyy ja se herättää ihmisissä kysymyksiä.
Se ilmaisee uudella tavalla, ja se esittää tai
herättää jollakin epäsovinnaisella,
ei-totunnaisella tavalla, koska se saa sen uudistumisprosessin ja
luovuuden ja myöskin henkilökohtaisen täydentymisen
sekä yksilössä että yhteisössä aikaan.
Näistä summana seuraa se ajatus, että taide
on ja sen pitää olla autonomista. Toivon, että olemme
kaikki sen verran kulturelleja, että tämmöinen
sievistelyajattelu ja myöskin siihen liittyvä taiteen
sisällön rajoittamisen ajattelu voidaan jättää sikseen.
Mutta koska kulttuuri on kansallinen voimavara, valtion tehtävänä on
taata sen edellytykset.
Lopuksi, herra puhemies, kolmas näkökulma on
se, että kun meillä on alkamassa täällä hyvin hedelmällinen,
uusia näkökulmia tuova taide- ja kulttuuripoliittinen
keskustelu, millä tavalla eduskunta jatkaa tätä keskustelua?
Tämä on ollut hyvin yleisellä tasolla.
Esimerkiksi liiteaineiston taustalla on aikamoinen määrä taide-
ja taiteilijapoliittiseen ohjelmatyöhön liittyviä muistioita
ja mietintöjä, joissa käydään
läpi muun muassa taiteilijoiden verotusasemaa, työllisyysasemaa,
tekijäntilikysymyksiä sekä monia muita
kysymyksiä. Usein niissä ei ole kyse valtion rahoituksen määrästä eikä siitä,
että tämä kansakunta ei siihen kykenisi,
vaan siitä poliittisesta tahdosta. Uskon, että tämä eduskunta
tekisi omalta osaltaan tällaisen vuosituhannen alun merkittävän
teon, jos se kykenisi luomaan sen poliittisen tahdon, että myöskin
nämä taiteelle merkittävät olennaiset
kysymykset voidaan toteuttaa budjetin ja tulevien budjettien yhteydessä.
Toinen varapuhemies:
Keskustelu on päättynyt.