Valtiovarainministeri Eero Heinäluoma

Arvoisa puhemies! Alkoholipolitiikan pelisäännöt muuttuivat, kun Suomi liittyi Euroopan unioniin. Liityimme unioniin tietoisena siitä, että yhteismarkkinat ulottuvat myös alkoholijuomiin. Pystyimme kuitenkin pitämään kiinni oikeudesta rajoittaa alkoholin saatavuutta säilyttämällä viinien ja väkevien juomien vähittäismyynti valtion omistamassa monopoliyhtiössä. Lisäksi Suomi pyysi ja sai oikeuden rajoittaa matkustajatuontia vuoden 2003 loppuun asti. Liittymissopimuksen mukaisesti alkoholin tuontirajoitukset Suomen ja muiden EU-maiden välillä poistuivat vuoden 2004 alusta.

Kannaltamme käytännössä vielä merkittävämpi muutos tapahtui, kun Viro liittyi Euroopan unioniin. Toukokuun alusta 2004 oli mahdollista tuoda lähinaapuristamme alkoholijuomia henkilökohtaiseen käyttöön ilman perinteisiä tuontirajoituksia. Houkutus laajaan matkustajatuontiin oli ilmeinen, olihan Viron alkoholin hintataso vain noin kolmasosa Suomen hintatasosta. Vuonna 2003 litra Koskenkorva-viinaa maksoi Suomessa noin 30 euroa ja Virossa noin 10. Samana vuonna laivamatkoja Suomen ja Viron välillä tehtiin 3 miljoonaa, joten edellytykset laajamittaiselle viinarallille olivat olemassa.

Arvoisa puhemies! Vuonna 2003 hallitus esitti alkoholiverotukseen muutoksia, joilla pyrittiin sopeutumaan rajojen avautumiseen ja samalla hillitsemään kasvavaa matkustajatuontia. Veromuutos oli tarkoitettu ohjaamaan pelättyä kulutuksen kasvua mahdollisimman paljon Suomessa tapahtuvaan lailliseen myyntiin ja kulutukseen. Lähtökohtana oli myös ehkäistä salakauppaa, harmaata tuontia ja tähän tuontiin liittyvää rikollisuutta sekä turvata työpaikkoja Suomessa niin teollisuudessa, kaupassa kuin ravintoloissakin. Veromuutokset olivat tuntuvimpia väkevien juomien kohdalla, koska niiden matkustajatuonnin ennustettiin lisääntyvän kaikkein eniten.

Ärade talman! Skatteändringarna var störst i fråga om de starka dryckerna, eftersom resandeinförseln av dessa antogs öka allra mest. En sådan mängd sprit som motsvarar genomsnittskonsumtionen under ett helt år kan om så önskas transporteras som handbagage.

Esityksen vaikutuksia arvioitiin lukuisten tutkimusten avulla. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus ja Liiketaloustieteellinen tutkimuslaitos kehittivät malleja alkoholipoliittisen tutkimuksen käyttöön. Valtioneuvosto teetti tutkimuksen nimeltä Alkoholijuomien hintatason alentamisen yhteiskunnalliset vaikutukset. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus ja valtiovarainministeriön kansantalousosasto selvittivät veronalennuksen kansantaloudellisia vaikutuksia. Lisäksi vaikutuksia arvioitiin Stakesin ja Tullihallituksen yhteistyössä laatimien selvitysten avulla. Hallitus siis kuuli tutkijoita ja teetti huolellisia arvioita muutokseen liittyen.

Johtopäätös kaikesta oli selkeä: rajojen avautuessa kulutus tulee joka tapauksessa kasvamaan. Siitä pitää huolta tämä avautuva mahdollisuus tuoda laajamittaisesti alkoholia muista EU-maista. Eduskunta hyväksyi hallituksen esityksen alkoholiverojen sopeuttamisesta lähemmäksi muiden EU-maiden tasoa äänin 127—44. Alkoholiveron alennuksen puolesta äänesti myös moni sellainen kansanedustaja, joka nyt näyttää allekirjoittaneen välikysymyksen.

Arvoisa puhemies! Alkoholin kulutus on kasvanut tuonnin vapauduttua ja hintojen laskettua pitkälti niiden ennusteiden mukaan, jotka vuonna 2003 tehtiin. Vuonna 2004 alkoholin kokonaiskulutus kasvoi sataprosenttisena alkoholina 10,3 litraan asukasta kohden. Tilastoimaton kulutus kasvoi ennustetun mukaisesti 2,1 litraan, mutta tilastoidun eli siis Suomessa myydyn ja anniskellun alkoholin kulutuksen kasvu jäi runsaaseen 8 litraan ennustetun vajaan 9 litran sijasta. Vuonna 2005 alkoholin matkustajatuonti jatkoi kasvua edelleen, joten alkoholin kokonaiskulutus kasvoi 10,5 litraan asukasta kohden. Lähestymme siis EU:n keskiarvoa hyvää vauhtia, valitettavan hyvää vauhtia. Suomessa myydyn alkoholin osuus säilyi edellisen vuoden tasolla eli 8 litrassa, mutta tämän tilastoimattoman, lähinnä ulkomailta tuodun, alkoholin kulutus nousi 2,3 litraan. Väkevien alkoholijuomien tuonti nousi erityisen voimakkaasti, 4 miljoonasta litrasta vuonna 2003 aina 7,5 miljoonaan litraan vuonna 2005 eli lähes kaksinkertaistui väkevien alkoholijuomien tuonti huolimatta siitä, että väkevien alkoholijuomien hintaa oli laskettu.

Kaiken kaikkiaan vuosien 2004 ja 2005 aikana alkoholin kokonaiskulutuksen muutoksesta yli kaksi kolmasosaa, 72 prosenttia, tuli matkustajatuonnin kasvusta. On selvää, ettei alkoholiveron säilyttäminen ennallaan olisi mitenkään vähentänyt tätä kulutuksen kasvua, joka siis perustui ulkomailta ostettuun halpaan alkoholiin, vaan päinvastoin. Jos veroa ei olisi alennettu, tuonti olisi kasvanut vielä huomattavasti nopeammin kuin olemme nyt nähneet. Samalla valtion hintakontrolli olisi varmasti kadonnut kokonaan, jos matkustajatuonnin räjähdysmäinen kasvu olisi tapahtunut, niin kuin esimerkeistä voitte nähdä. Edelleen, olisi synnytetty myös laajat harmaan talouden markkinat kaikkine niihin liittyvine kielteisine ilmiöineen. Veronalennusten jälkeen litran Koskenkorva-pullo Alkossa maksaa noin 20 euroa, Virossa noin 10 eli kympin vähemmän kuin täällä. Halvimman votkamerkin hinta on Virossa alle 6 euron tälläkin hetkellä. Hintaero on siis vieläkin tuntuva ja selittää kasvanutta tuontia, mutta ilmeisesti tämän eron kanssa pystytään tällä hetkellä kuitenkin elämään.

Uudistuksen ja muutosten tuloksiin kuuluu alkoholin salakaupan torjuminen, ja se on myönteinen tulos. Alkoholin verokannan laskeminen on kutistanut pimeät alkoholimarkkinat sekä lopettanut suuremman luokan perinteisen salakuljetuksen. Kehitys näkyy erityisesti itärajalla. Vuonna 2004 Tullin tietoon tuli vain noin kolmannes vuoden 2003 salakuljetusten lukumäärästä. Vain noin yksi prosentti suomalaisten käyttämästä alkoholista on salakauppatavaraa tällä hetkellä, ja se on kansainvälisesti vertaillen kohtuullinen määrä. Esimerkiksi Ruotsissa salakuljetetun alkoholin osuus on noin 10 prosenttia. Ilman veromuutoksia salakaupan markkinaosuus voisi Suomessa hyvinkin olla Ruotsin tavoin kymmenkertainen.

Suomessa markettien paikoitusalueilla ei nyt myydä viinaa pakettiautojen takaovella. Järjestäytyneelle rikollisuudelle ei ole luotu kasvun edellytyksiä. Alkoholikaupan säilyminen Suomessa on turvannut työllisyyttä valmistuksessa, kaupassa ja anniskelussa. Emme ole ainoa maa, joka on joutunut laskemaan alkoholiveroja. Tanska poisti matkustajan omaan käyttöön tuoman oluen, viinin ja välituotteiden tuontirajoitukset, kun EU:n sisämarkkinat avautuivat vuoden 1993 alusta. Tupakan ja väkevien tuontirajoitukset toisesta jäsenvaltiosta poistettiin vuoden 2004 alussa. Tanska alensi väkevien alkoholijuomien veroa 45 prosenttia lokakuun alussa 2003 eli kolme kuukautta ennen rajoitusten poistoa. Tämä väkevien alkoholijuomien veron lasku oli suurempi kuin Suomessa toteutettu. Veronalennuksen varsinainen syy oli juuri villinä käynyt rajakauppa.

Ruotsissa alkoholin matkustajatuonti kasvoi reippaasti aina vuoteen 2004 saakka. Väkevien juomien tuonti lähes kaksinkertaistui, 87 prosenttia vuosien 2001 ja 2004 välillä. Matkustajatuonnin kasvu johti siihen, että vuonna 2004 väkevien kulutuksesta suurempi osa oli peräisin matkustajatuonnista kuin Systembolagetista. Myynti on siirtynyt selvästi Ruotsissa normaalin vähittäismyynnin ulkopuolelle. Ruotsissa tilastoimattoman, siis lähinnä ulkomailta tuodun, kulutuksen osuus alkoholin kokonaiskulutuksesta on yli kolmasosa, 36 prosenttia, Suomessa viidesosa, 22 prosenttia.

Arvoisa puhemies! Hallitus tunnustaa lisääntyneeseen alkoholinkulutukseen liittyvät ongelmat. Kukaan ei voi vähätellä alkoholin liikakäytön aiheuttamia kuolemia, tapaturmia, väkivaltaa ja sosiaalista syrjäytymistä. Myös monien perheiden pahoinvointiin liittyy alkoholin liikakulutus. Samalla on muistettava, että kaikkia alkoholinkulutukseen liittyviä ongelmia ei voi selittää yksin kolmen vuoden takaisella rajojen avautumisella. Alkoholin kulutus asukasta kohti on kasvanut jo vuosikymmeniä. Tilastoitu kulutus on nelinkertaistunut 1960-luvun alusta.

Miten kulutukseen uusissa oloissa voidaan vaikuttaa? Mitä aseita meillä on käytettävissä? Suomessa kulutusta on perinteisesti säädelty hinnalla. Rajojen ollessa vapaat ja tuonnin ollessa sallittua henkilökohtaiseen käyttöön emme enää voi vapaasti määrittää hintojamme. Jos nostamme hintatasomme moninkertaiseksi naapureihimme, on seurauksena vain ostamisen siirtyminen tapahtumaan naapurimaista käsin. Kulutuksen kasvu ja siihen liittyvät haitat toteutuvat tässäkin vaihtoehdossa. Lisäksi saamme kaikki ne riskit, jotka liittyvät houkutukseen tuoda alkoholia vapaasti ja myydä edelleen pimeästi. Virosta otettu halpa vodka ei ole terveydelle sen vähemmän vaarallista kuin Suomesta ostettu Koskenkorva. Hallituksen johtopäätös asiasta on selkeä: On vaikutettava alkoholin vähimmäisverotasoon Euroopan unionin sisämarkkinoilla, rajoitettava tarjontaa kotimaassa ja vaikutettava asenteisiin ja sitä kautta kysyntään. Mikään näistä lääkkeistä ei ole kuitenkaan helppo nautittavaksi eikä kovin nopeavaikutteinen.

Suomi on ottanut EU-puheenjohtajakauden työohjelmaan alkoholin vähimmäisverotason korottamisen. Pääministeri on ottanut alkoholiverotuksen esille kahdenkeskisissä ja yhteistapaamisissa Pohjoismaiden ja Baltian maiden pääministereiden kanssa. Valtiovarainministerinä olen käynyt useammankin valtiovarainministerin kanssa tästä henkilökohtaiset keskustelut ja tehnyt työtä sen puolesta, että ymmärtämys Suomen ja muiden ongelmista kärsivien maiden olosuhteista lisääntyisi. Voi sanoa, että olemme saavuttaneet tiettyä ymmärtämystä näiden keskustelujen tuloksena. Veropäätösten vaatimaa 25 jäsenmaan yksimielisyyttä ei kuitenkaan ole vielä saavutettu. Hallitus jatkaa työskentelyä asiassa vielä tämän syksyn aikana hyödyntäen puheenjohtajakautemme antamia mahdollisuuksia.

Hallitus ei ole luopunut pyrkimyksestä vaikuttaa alkoholin hintaan, vaikka tunnustammekin, ettei hintapäätös enää ole yksin omissa käsissämme. Hallitus arvioi oman alkoholiveromme korotuksen mahdollisuutta ja aikataulua, kun tiedämme, voidaanko unionin laajuisesti korottaa alkoholin vähimmäisveroja. Unionipäätöksellä on vaikutus siihen, millainen on oman veroratkaisumme liikkumatila. Mahdollisuudet korottaa alkoholiveroja jo seuraavan eduskuntavaalikauden alkupuolella ovat joka tapauksessa viime vuosia paremmat siksikin, että matkustajatuonnin kasvu näyttää tasaantuneen.

Ärade talman! Regeringen har inte frångått strävan efter att påverka alkoholpriset, även om vi medger att beslutet om priserna inte längre ligger enbart i våra egna händer. Regeringen bedömer möjligheterna att höja vår egen alkoholskatt och tidtabellen för detta när vi känner till om det är möjligt att höja minimiskatterna på alkohol i hela unionen. Unionens beslut inverkar på spelrummet för vår egen skattelösning. Möjligheterna att höja alkoholskatterna redan i början av nästa riksdagsperiod är i vilket fall som helst bättre än de har varit under de senaste åren också på grund av att resandeinförseln verkar ha planat ut.

On selvää, että Suomessa tehtävien veromuutosten täytyy jatkossa olla asteittaisia ja huomioida maahantuonnissa tapahtuvat muutokset. Paluuta entiseen verokantaan ei ole, eikä pidä luoda kuvaa, että veronkorotukset olisivat ratkaisu kulutuksen kääntämiseen laskuun.

Arvoisa puhemies! Alkoholituonnin vapautuessa ja kulutuksen kasvaessa hallitus pitää tiukasti kiinni siitä, että alkoholin saatavuutta ei samanaikaisesti lisätä. Siksi olemme torjuneet muun muassa kaupan ehdotukset siirtää viini elintarvikekauppoihin myytäväksi. Tämä tarkoittaisi viinien osalta 300 myyntipaikan muuttumista 4 000 myyntipaikaksi.

EU-jäsenyyden ja rajojen avautumiseen liittyvät muutokset alkoholipolitiikassa on sisällytetty hallituksen 9. lokakuuta 2003 hyväksymään Suomen historian ensimmäiseen periaatepäätökseen alkoholipolitiikan linjauksista sekä tänä vuonna hyväksyttyyn ja eduskunnalle annettuun lakiesitykseen. Periaatepäätöksen tavoitteena on alkoholin kulutuksen vähentäminen. Periaatepäätöksellä vahvistettu, sosiaali- ja terveysministeriössä valmisteltu hallituksen alkoholiohjelma on hyvä lähtökohta toimille, joilla vaikutetaan alkoholinkäyttöasenteisiin. Sosiaali- ja terveysministeriö on koonnut julkisen vallan, kolmannen sektorin ja elinkeinoelämän toimijoita, mukaan lukien työmarkkinajärjestöt, yhteen alkoholiohjelman tavoitteita toteuttamaan. Ministeri Hyssälä on tällä alueella tehnyt erinomaisen uutteraa ja ahkeraa työtä.

Lapsiin ja nuoriin suuntautuvaa alkoholimainontaa rajoitetaan televisiossa ja elokuvateattereissa. Alkoholipakkauksiin ja -pulloihin esitetyillä varoitusmerkinnöillä suojellaan syntymättömiä lapsia ja vaikutetaan asenteisiin. Nuorisotyön määrärahojen lisäyksellä on vahvistettu ennalta ehkäisevän työn mahdollisuuksia. Nuorten työpajoissa koulutetaan yhteisövalmentajia, joiden tavoitteena on luoda selkeät pelisäännöt päihdekäyttäytymiselle. Huumekokeilujen väheneminen on rohkaiseva merkki nuorten valveutuneisuudesta ja onnistuneesta nuorisotoiminnasta.

Hallitus tekee työtä sen puolesta, että urheilujärjestöt luopuisivat alkoholimainonnasta kolmen vuoden kuluessa. Mainonnasta luopumista tuetaan myös valtionapupolitiikalla. Päivittäistavarakaupassa kielletään keskioluen paljousalennukset ja näin torjutaan alkoholijuomien käyttäminen sisäänvetotuotteena. Mainoksiin täytyy mäyräkoirien tilalle ottaa uudelleen kahvipaketit. Oluen myyntiä aamulla rajoitetaan.

Asenteisiin vaikuttaminen on nyt erittäin tärkeätä, ja tässä suhteessa on yhteiskunnassamme selvästi tapahtunut muutosta. Oma pääministerimme toimii tässä erinomaisen hyvänä esimerkkinä. Asennemuutosten merkitystä ei pidä vähätellä. Suhtautuminen tupakointiin on hyvä esimerkki asennemuutoksen voimasta. Mikä aiemmin oli suosittua ja muodikasta, on nykyään epäterveellistä, luotaantyöntävää ja yhä harvinaisempaa. Lainsäädäntö, valistus ja kiistattomat terveyshaitat ovat vähentäneet tupakointia. Ratkaisevaa tässä muutoksessa ei ole ollut hintapolitiikka vaan asenteet ja siinä tapahtuva kehitys.

Arvoisa puhemies! Alkoholipolitiikassa ja asenteissa on nähtävissä myös positiivisia muutoksia niin Suomessa kuin koko Euroopassa. Alkoholihaittoihin suhtaudutaan yhä vakavammin. Monissa Keski- ja Etelä-Euroopan maissa alkoholinkäytön kyllästymispiste on saavutettu ja alkoholi on väistymässä jokapäiväisestä elämästä. Komissio on päättänyt EU:n ensimmäisestä yhteisestä alkoholistrategiasta kuukausi sitten. Suomi osaltaan tukee tätä työtä neuvoston päätelmillä, joiden nojalla EU:n alkoholipolitiikkaa linjataan vuoteen 2012 saakka.

Tänään olemme saaneet tärkeän voiton, kun EY-tuomioistuin on tehnyt ratkaisun toisesta maasta tilatun ja kuljetusyrityksen toimittaman alkoholin verottamisesta. Ratkaisun mukaan verot voidaan määrätä ostajan maan mukaan, jos ostaja ei itse kuljeta juomia. Tämä antaa mahdollisuuksia kansallisten rajoitusten ylläpitämiseen ja helpottaa mahdollisuutta huolehtia myös veroratkaisuista tulevaisuudessa.

Suomessa pitkään jatkunut alkoholin käytön yleistyminen ei ole automaattisesti siirtymässä sukupolvelta toiselle. Nuoriinkin toki vaikuttaa hinta ja saatavuus vaikuttavat toki nuoriinkin, mutta yleinen alttius alkoholin käyttöön on nuorten keskuudessa vähentynyt. Täysraittiiden nuorten määrä on lisääntynyt, ja alkoholikokeilut siirtyneet myöhempään ikään. Voidaankin sanoa, että nuorten enemmistölle humalahakuinen juhliminen ei ole muotia — päinvastoin. Kodin ja koulun lisäksi kaveripiirillä on vaikutusta nuorten alkoholin käyttöön.

Arvoisa puhemies! Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen. Meidän on ymmärrettävä, mitkä keinot ovat käytössämme ja mitkä eivät. Vuodesta 2004 alkaen Suomi ei ole enää voinut rajata alkoholin kulutusta hintatasoa säätämällä. Voimme edelleenkin rajoittaa alkoholin myyntiaikoja ja -paikkoja ja säilyttää Alkon myyntimonopolin. Voimme rajata anniskelupaikkojen lukumäärää, lisätä anniskelun valvontaa, puuttua häiriökäyttäytymiseen ja pyrkiä ennaltaehkäisyyn. Tulevaisuudessa alkoholipolitiikkaa tehdään yhä enemmän asennekasvatuksella. Onko suomalaisessa ainesta kohtuuden ystäväksi? Arvostammeko täysraittiutta? Tunnustammeko alkoholiin liittyvät terveysongelmat? Uskallammeko puhua niistä kotona ja työpaikoilla? Arvoilla ja asenteilla on mahtavaa voimaa. Näitä arvoja eivät sisämarkkinat päätä.

Valtiovarainministeri Heinäluoman esittämä valtioneuvoston vastaus on ruotsinkielisenä näin kuuluva:

En stor förändring när det gäller vår alkoholpolitiska omvärld inträffade 1995 när Finland anslöt sig till Europeiska unionen. Vi anslöt oss till unionen medvetna om att den gemensamma marknaden också omfattar alkoholdrycker. Vi lyckades dock hålla fast vid rätten att begränsa tillgången till alkohol genom att deltaljhandeln med viner och starka drycker hölls kvar i det statsägda monopolbolaget. Dessutom begärde och fick Finland rätt att begränsa resandeinförseln fram till utgången av 2003. I enlighet med anslutningsfördraget slopades restriktionerna för införseln av alkohol mellan Finland och de övriga EU-länderna vid ingången av 2004.

En i praktiken ännu större förändring ur vår synvinkel inträffade när Estland anslöt sig till unionen. Från ingången av maj 2004 var det möjligt att från vårt grannland föra in alkoholdrycker för eget bruk utan traditionella restriktioner. Frestelsen till en omfattande resandeinförsel var uppenbar: prisnivån på alkohol i Estland var ju bara cirka en tredjedel av prisnivån i Finland. År 2003 var priset på en liter Koskenkorva ungefär 30 euro i Finland och 10 euro i Estland. Samma år företogs tre miljoner båtresor mellan Finland och Estland, och därmed fanns det förutsättningar för ett omfattande spritrally.

År 2003 föreslog regeringen ändringar av alkoholbeskattningen med tanke på en anpassning till öppnandet av gränserna och i syfte att stävja den ökande resandeinförseln. Skatteändringen var avsedd att styra en så stor andel som möjligt av den fruktade konsumtionsökningen till laglig försäljning och konsumtion i Finland. Utgångspunkten var också att förebygga illegal handel, svart införsel och brottslighet samt att trygga arbetsplatser i Finland både inom industrin, handeln och på restauranger.

Skatteändringarna var störst i fråga om de starka dryckerna, eftersom resandeinförseln av dessa antogs öka allra mest. En sådan mängd sprit som motsvarar genomsnittskonsumtionen under ett helt år kan om så önskas transporteras som handbagage.

Propositionens konsekvenser bedömdes på basis av ett flertal undersökningar. Forsknings- och utvecklingscentralen för social- och hälsovården (Stakes), Statens ekonomiska forskningscentral (Vatt) och Företagsekonomiska Forskningsinstitutet (LTT) utvecklade modeller för alkoholpolitisk forskning. Statsrådet lät göra en utredning av de samhälleliga verkningarna av en sänkning av prisnivån på alkoholdrycker. Statens ekonomiska forskningscentral och finansministeriets ekonomiska avdelning redde ut de samhällsekonomiska verkningarna av skattesänkningen. Dessutom gjordes en bedömning av verkningarna med hjälp av de utredningar som Stakes har gjort i samarbete med Tullstyrelsen. Regeringen hörde forskare och lät göra bedömningar.

Slutsatserna av bedömningarna var klar: när gränserna öppnas kommer konsumtionen i vilket fall som helst att öka. Detta är en följd av möjligheten att i stor omfattning föra in alkohol från de övriga EU-länderna. Riksdagen godkände den regeringsproposition som gällde en anpassning av alkoholskatterna till nivån i de övriga EU-länderna med rösterna 127—44. För en sänkning av alkoholskatten röstade också många sådana riksdagsledamöter som nu tycks ha undertecknat interpellationen.

Sedan införseln släpptes fri och priserna sänktes har alkoholkonsumtionen i stor utsträckning ökat i enlighet med de prognoser som gjordes 2003. År 2004 ökade den totala alkoholkonsumtionen till 10,3 liter hundraprocentig alkohol per invånare. Den icke statistikförda konsumtionen ökade i enlighet med prognosen till 2,1 liter, men ökningen i den statistikförda konsumtionen, dvs. konsumtionen av den alkohol som säljs och serveras i Finland, stannade på drygt 8 liter i jämförelse med prognosen på knappt 9 liter. År 2005 ökade alltjämt resandeinförseln av alkohol, och den totala alkoholkonsumtionen ökade till 10,5 liter hundraprocentig alkohol per invånare. Den statistikförda (i Finland sålda) alkoholens andel förblev på samma nivå som året innan, dvs. på 8 liter, men konsumtionen av icke statistikförd alkohol (införd närmast från utlandet) ökade till 2,3 liter. Införseln av starka alkoholdrycker ökade synnerligen starkt från 4 miljoner liter 2003 till 7,5 miljoner liter 2005, dvs. införseln nästan fördubblades trots att priserna på starksprit hade sänkts.

Allt som allt berodde 72 procent av förändringen i den totala alkoholkonsumtionen åren 2004 och 2005 på ökningen i resandeinförseln. Det är klart att en bibehållen alkoholskatt inte på något sätt skulle ha minskat denna konsumtionsökning som grundar sig på billig alkohol som köpts utomlands utan tvärtom. Om skatten inte hade sänkts skulle införseln ha ökat ännu snabbare än vad som nu varit fallet. Statens priskontroll skulle säkert ha försvunnit helt och hållet om resandeinförseln skulle ha ökat explosionsartat, vilket framgår av dessa exempel. Det skulle också ha uppstått en omfattande grå marknad jämte alla därtill hörande negativa fenomen. Efter skattesänkningen är priset på en liter Koskenkorva cirka 20 euro på Alko och 10 euro i Estland. Priset i Estland är alltså 10 euro lägre än i Finland. Priset på det billigaste vodkamärket är i Estland lägre än 6 euro. Prisskillnaden är ännu betydande, och den förklarar den ökade införseln, men uppenbarligen är det möjligt att leva med denna skillnad.

Som ett gott resultat av reformen kan man betrakta bekämpandet av den illegala handeln med alkohol. Sänkningen av skattesatsen på alkohol har fått den svarta alkoholmarknaden att krympa och gjort slut på den traditionella smugglingen av stora mått. Utvecklingen märks i synnerhet vid östgränsen. År 2004 fick tullen kännedom om bara ungefär en tredjedel av antalet smugglingar 2003. Endast cirka en procent av den alkohol som finländarna använder är för närvarande illegal, vilket är en skälig mängd i internationell jämförelse. T.ex. i Sverige är den smugglade alkoholens andel cirka 10 procent. Utan skatteändringar kunde marknadsandelen för den illegala handeln — på samma sätt som i Sverige — mycket väl vara den tiodubbla i Finland.

På stormarknadernas parkeringsplatser i Finland säljs i dag inte sprit ur paketbilar. Man har inte gett möjlighet för den organiserade brottsligheten att öka. Att alkoholhandeln bevarats i Finland har tryggat sysselsättningen inom tillverkningen, handeln och utskänkningen. Vi är inte det enda landet som har blivit tvunget att sänka skatterna. Danmark slopade restriktionerna för införsel av öl, vin och mellanprodukter för eget bruk när EU:s inre marknad öppnades vid ingången av 1993. Restriktionerna för införsel av tobak och starksprit från en annan medlemsstat slopades den 1 januari 2004. Danmark sänkte skatten på starka alkoholdrycker med 45 procent den 1 oktober 2003, dvs. tre månader innan restriktionerna slopades. Denna sänkning av skatten på starksprit var större än sänkningen som genomfördes i Finland. Den egentliga orsaken till skattesänkningen var uttryckligen den vilda gränshandeln.

I Sverige ökade resandeinförseln av alkohol rejält ända fram till 2004. Införseln av starka drycker ökade med rentav 87 procent mellan åren 2001 och 2004. Den ökade resandeinförseln ledde till att en större del av konsumtionen av starksprit härstammade från resandeinförseln än från Systembolaget 2004. Försäljningen sker helt tydligt utanför den normala detaljhandeln. I Sverige är den icke statistikförda konsumtionens andel av den totala alkoholkonsumtionen mera än en tredjedel (36 procent), i Finland en femtedel (22 procent).

Regeringen erkänner problemen i anslutning till den ökade alkoholkonsumtionen. Ingen kan ringakta de dödsfall, de olycksfall, det våld och den sociala utslagning som överkonsumtionen av alkohol ger upphov till. Illamåendet i många familjer har också samband med en överkonsumtion av alkohol. Samtidigt måste vi komma ihåg att alla problem i anslutning till alkoholkonsumtionen inte kan förklaras enbart med den öppning av gränserna som skedde för tre år sedan. Alkoholkonsumtionen per invånare har stigit redan i flera årtionden. Den statistikförda konsumtionen har fyrdubblats sedan början av 1960-talet.

Hur är det möjligt att påverka konsumtionen under dessa nya förhållanden? Vilka verktyg har vi? I Finland har konsumtionen traditionellt reglerats genom priset. När gränserna är öppna och införsel för eget bruk tillåten kan vi inte längre fritt fastställa våra egna priser. Om vi höjer vår prisnivå så den är den mångdubbla i jämförelse med våra grannar, är följden bara att inköpen görs i grannländerna. Den ökade konsumtionen och skadeverkningarna därav är också ett faktum i detta alternativ och dessutom får vi alla de risker som hör samman med frestelsen att fritt föra in alkohol och svart sälja den vidare. Billig vodka köpt i Estland är inte farligare för hälsan än Koskenkorva köpt i Finland. Därför har regeringen en klar slutsats i frågan: man måste påverka minimiskattenivån på alkohol på EU:s inre marknad, begränsa utbudet i hemlandet och påverka attityderna och därigenom efterfrågan. Ingen av dessa mediciner är dock lätt att svälja eller snabbverkande.

Finland har i arbetsprogrammet för EU-ordförandeskapet tagit in en höjning av minimiskattenivån på alkohol. Statsministern har tagit upp alkoholbeskattningen på enskilda och gemensamma möten med statsministrarna från de nordiska och baltiska länderna. I egenskap av finansminister har jag tillsammans med mina kolleger utrett sakens betydelse ur Finlands och ett vidare perspektiv. Vi har fått förståelse för en justering av beskattningen. Den enighet som skattebeslutet kräver i de 25 medlemsländerna har ännu inte uppnåtts och regeringen fortsätter sitt arbete med frågan ännu under denna höst.

Regeringen har inte frångått strävan efter att påverka alkoholpriset, även om vi medger att beslutet om priserna inte längre ligger enbart i våra egna händer. Regeringen bedömer möjligheterna att höja vår egen alkoholskatt och tidtabellen för detta när vi känner till om det är möjligt att höja minimiskatterna på alkohol i hela unionen. Unionens beslut inverkar på spelrummet för vår egen skattelösning. Möjligheterna att höja alkoholskatterna redan i början av nästa riksdagsperiod är i vilket fall som helst bättre än de har varit under de senaste åren också på grund av att resandeinförseln verkar ha planat ut.

Det är klart att de skatteändringar som införs i Finland i framtiden måste göras gradvis och med beaktande av förändringar som sker i införseln. Det finns ingen återvändo till den tidigare skattesatsen, och man får inte skapa en bild av att skatteförhöjningar är en lösning som leder till att konsumtionen börjar sjunka.

När alkoholimporten avregleras och konsumtionen ökar håller regeringen hårt fast vid att tillgången till alkohol inte samtidigt ökar. Därför har vi avvisat bl.a. handelns förslag om att överföra försäljningen av vin till livsmedelsaffärerna. Detta skulle, för vinernas del, innebära att 300 försäljningsställen förvandlas till drygt 4 000 försäljningsställen.

De förändringar i alkoholpolitiken som ansluter sig till EU-medlemskapet och till öppnandet av gränserna har skrivits in i dels det principbeslut om linjerna för alkoholpolitiken — det första principbeslutet i sitt slag i Finlands historia — som regeringen godkände den 9 oktober 2003, dels i ett lagförslag som i år har godkänts och överlämnats till riksdagen. Målet med principbeslutet var att minska alkoholkonsumtionen. Regeringens alkoholprogram, som fastställts genom principbeslutet och som beretts vid social- och hälsovårdsministeriet, utgör en bra utgångspunkt för de åtgärder som syftar till att påverka attityderna till bruket av alkohol. Social- och hälsovårdsministeriet har samlat aktörer för det allmänna, den tredje sektorn och näringslivet inklusive arbetsmarknadsorganisationerna för att förverkliga målen i alkoholprogrammet. Minister Hyssälä har utfört ett synnerligen ambitiöst och idogt arbete på detta område.

Alkoholreklam som riktar sig till barn och unga begränsas i tv och på biografer. Med de varningspåskrifter som föreslås på alkoholförpackningar och alkoholflaskor kan man skydda ofödda barn och påverka attityderna. Med de ökade anslagen för ungdomsarbete har möjligheterna att bedriva förebyggande arbete stärkts. Vid verkstäderna för unga utbildas coacher som tränar i att leva i gemenskap i syfte att skapa klara regler för drogbeteendet. Det minskade antalet ungdomar som provar på narkotika är ett uppmuntrande tecken på ungdomarnas medvetenhet och på en lyckad ungdomsverksamhet.

Regeringen arbetar för att idrottsorganisationerna skall avskaffa alkoholreklamen inom tre år. Avskaffandet av reklamen stöds också genom statsbidragspolitiken. I dagligvaruhandeln förbjuds mängdrabatter på mellanöl och därmed förhindras att alkoholdrycker används som lockvara. Reklamen skall innehålla kaffepaket i stället för ett 12-pack öl. Försäljningen av öl på morgonen begränsas.

Attitydfostran är nu en synnerligen viktig faktor — på den punkten har uppenbara förändringar skett i vårt samhälle. Vår egen statsminister föregår här för egen del med gott exempel. Betydelsen av attitydförändringar skall alltså inte underskattas. Inställningen till tobak är ett bra exempel på attitydförändringens kraft. Det som tidigare var populärt och modernt, är i dag ohälsosamt, motbjudande och allt ovanligare. Lagstiftningen, upplysningen och de obestridliga skadeverkningarna för hälsan har minskat tobaksrökningen på ett berömvärt sätt. Det är inte prispolitiken utan attityderna som har varit avgörande i denna förändringsprocess.

Man kan även skönja positiva förändringar i alkoholpolitiken och attityderna i Finland och hela Europa. Man förhåller sig allt allvarligare till alkoholens skadeverkningar. I många länder i Mellan- och Sydeuropa har man redan nått en mättnadsgräns för alkoholbruket och alkoholen är inte längre en del av det dagliga livet. Kommissionen har fattat beslut om EU:s första gemensamma alkoholstrategi för en månad sedan. Finland har avtalat om de slutsatser från rådet genom vilka riktlinjerna för alkoholpolitiken inom EU dras upp fram till 2012.

I dag har vi vunnit en viktig seger i och med att EG-domstolen har fällt ett avgörande om beskattningen av alkohol som har beställts från ett annat land och som ett transportföretag har levererat. Enligt avgörandet kan skatterna fastställas enligt köparens land, om köparen inte själv transporterar dryckerna i fråga. Det här ger möjlighet att bibehålla nationella begränsningar och gör det lättare att fatta besluten om beskattningen i framtiden.

Det under en längre tid allt vanligare bruket av alkohol i Finland överförs inte automatiskt från en generation till en annan. Priset och tillgängligheten påverkar naturligtvis också de unga, men ungdomarnas allmänna benägenhet att dricka alkohol har minskat. Andelen helnyktra unga har ökat och åldern för när man provar på alkohol har stigit. Man kan säga att för en majoritet av ungdomarna är festande i berusningssyfte inte modernt — tvärtom. Förutom hemmet och skolan inverkar också kompisarna på alkoholbruket bland ungdomarna.

Att erkänna fakta är början till all vishet. Vi måste förstå vilka medel som står till vårt förfogande och vilka som inte gör det. Sedan 2004 har Finland inte längre kunnat dra upp gränserna för alkoholkonsumtionen genom att reglera prisnivån. Vi kan alltjämt begränsa försäljningstiderna och försäljningsställena och behålla Alkos försäljningsmonopol. Vi kan begränsa antalet utskänkningsställen, vi kan öka övervakningen av serveringen, ingripa i störande beteende och försöka förebygga problemen. I framtiden kommer alkoholpolitiken i allt större utsträckning att föras genom attitydfostran. Kan finländaren bli en vän av måttlighet? Värdesätter vi helnykterhet? Erkänner vi de hälsorelaterade problem som är förknippade med alkoholen? Vågar vi prata om dessa problem hemma och inom arbetsgemenskapen? Värderingarna och attityderna har en enorm genomslagskraft. Dessa värderingar stipulerar inte den inre marknaden för oss.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Vastauksenne, ministeri Heinäluoma, osoittaa, että hallitus ei ole valmis kantamaan vastuuta koko vaalikauden karkeimmasta virhearviostaan. Hämmästyin sitä, ettei vastauksessanne kuulunut kaikuja hallituspuolueiden ryhmistä julkisuuteenkin kantautuneista veronkorotusta vaativista puheista. Minulle vastaus ei kelpaa, mutta ihmettelen sitä, voitteko te, hallituspuolueiden edustajat, tyytyä tähän vastaukseen.

Sosialidemokraattien ryhmäpuheenjohtaja Jouni Backman on kertonut julkisuudessa, että hallitus on tehnyt seuraavalle hallitukselle suunnitelman, jolla viinaveroa portaittaisesti korotettaisiin. Nyt tässä hallituksen vastauksessa ei puhuttu tällaisesta suunnitelmasta mitään. Onko sellaista olemassa? Oliko Backmanin ulostulolla tarkoitus vain taltuttaa tyytymättömyyttä hallituspuolueiden ryhmissä?

Suomi oli kieltämättä silloin vuoden 2004 alussa ajautunut hankalaan tilanteeseen alkoholin tuontirajoitusten poistumisen ja Viron EU-jäsenyyden vuoksi. Hallitus ei kuitenkaan huomioinut ylireagoivan veropäätöksensä raskasta inhimillistä ja taloudellista laskua.

Valtiovarainministeri Kalliomäki tuolloin perusteli päätöstä kahdella mielestään keskeisimmällä asialla, aivan samoilla kuin tekin, ministeri Heinäluoma, eli veropohjan säilyttämisellä mahdollisimman laveana ja toisaalta alkoholijuomateollisuuden, vähittäiskaupan ja ravintoloiden työpaikkojen puolustamisella. Työpaikoista ja veropohjasta huolehtiminen on tarpeen, mutta näkökulma kyllä paljasti Vanhasen hallituksen alkoholipolitiikan kurssinmuutoksen pois pohjoismaisesta sosiaali- ja terveyspolitiikasta, jonka kulmakivenä on ollut korkea alkoholivero, kohti elinkeinopolitiikkaa. Alkoholiasioista vastaava ministeriö on ollut voimaton puolustamaan kansanterveyttä veroministerin jyrätessä alkoholibisneksen etuja ja veropohjan säilyttämistä. Säälin teitä, ministeri Hyssälä, sillä te ette ole saanut tukea yrityksillenne verokorjauksiin edes oman puolueenne puheenjohtajalta, pääministeri Vanhaselta.

Veronkevennyksellä pystyttiin kyllä jonkun verran siirtämään mahdollisia ostotapahtumia Virosta Suomeen mutta samalla otettiin tietoinen riski kokonaiskulutuksen reippaasta kasvusta. Valtaosa alkoholistahan ostetaan joka tapauksessa Suomesta. Halpa kotikylän Alkosta ostettu viina tai lähikaupan olut ovat erityinen ongelma juuri nuorille ja suurkuluttajille. Ruotsin hallituksella on maltti pitänyt. Alkoholiveroa ei ryhdytty keventämään halvan tanskalaisen tuontiviinan pelossa. Matkustajatuonti on tuon alkuhuuman, ensimmäisen vuoden, nousun jälkeen lähtenyt Ruotsissa jyrkkään laskuun ilman näitä veroratkaisuja, jopa alle vuoden 2003 tason, ja alkoholin kokonaiskulutuskin on laskenut, vaikka toisaalta taas Systembolaget on lisännyt myyntiään.

Toisaalta hallituksen esityksessä tuolloin liikuttavan tunnollisesti jo lueteltiin veronkevennyspäätöksen seuraukset. Suurkuluttajien määrän arvioitiin nousevan 400 000:sta 600 000:een ja viinakuolemien lisääntyvän jopa 600 hengellä vuositasolla. Eikö hallitus osaa laskea näiden inhimillisten kärsimysten pitkälle tulevaisuuteen ulottuvia taloudellisia kustannuksia?

Tiedättekö, ministeri Heinäluoma, mitä maksavat yhden fas-lapsen tarvitsemat tukitoimet koko hänen elinkaarensa aikana tai millaisen laskun kunnat maksavat siitä, että joka neljäs paikka kaikkein kalleimmasta hoidosta, tehohoidosta, menee alkoholisairauksien hoitamiseen, tai miten suuri joukko tulevaisuuden Suomen tarvitsemasta työvoimasta menetetään alkoholisairauksille ja -kuolemille?

Alkoholista on todellakin muodostunut ylivoimaisesti kallein kansanterveysongelmamme. Tiukasti lasketut alkoholihaittojen välittömät kustannukset lähenevät jo miljardin euron luokkaa vuodessa kuormittaen sosiaali- ja terveyspalveluita, poliisia, oikeuslaitosta ja vankeinhuoltoa. Kunnathan maksavat noin 80 prosenttia alkoholikuluista mutta eivät taas toisaalta saa suoraan euroakaan alkoholiverotuloista. Alkoholin kokonaiskustannukset yhteiskunnalle yltävät lähes 5 miljardiin euroon vuositasolla, jolloin huomioidaan myös alkoholismista aiheutuvat tuotannon menetykset. Alkoholihaittojen kasvattaminen on siis karhunpalvelus kansantaloudellemme.

Mitä maksaa ihmishenki, ministeri Heinäluoma, tai miten arvotetaan perheiden ja sivullisten kärsimykset? Näitä arvoja ei voi mitata edes rahassa. "Olisin ikuisesti kiitollinen, jos joku vain voisi mennä minun lapsuuteeni hakemaan pois sen pienen tytön sieltä sängyn alta itkemästä ja viedä hänet turvalliseen paikkaan, rakastavien ihmisten luo." Alkoholistiäidin tyttären kirjeestä otettu lainaus kertoo siitä, miten kipeimmän viinalaskun maksavat ne pienet tytöt ja pojat, jotka tänäänkin elävät vanhempien päihdeongelman ahdingossa. Ihmisarvo on aina markkina-arvoja tärkeämpi. Jos ihmisarvo ohjaa päätöksiä, lopulta myös taloutta hoidetaan paremmin ja kestävämmin. Hallitus valitsi toisin, maksimaalisen veropohjan varmistamiseksi tietoisesti uhrattiin muutama sata henkeä. Tämä valinta tuotti kuitenkin myös verotulojen tappiot ja kasvavat kulut. (Ed. Gustafsson: Kova syytös kyllä nyt!) Hallitus ei myöskään huomioinut sitä, että jos alkoholia kuluisi vähemmän, (Ed. Gustafsson: Ei kyllä kaikki viinan hinnasta johdu ollenkaan!) kansalaisille jäisi enemmän rahaa muuhun kulutukseen ja silloin joku muu elinkeino saisi potkua kuihtuvan alkoholibisneksen rinnalla.

Veronkevennysehdotusta käsitellessään sosiaali- ja terveysvaliokunta suhtautui varsin kriittisesti tähän ehdotukseen ja vaati seurantaa ja arviointia kulutuksen ja haittojen kasvusta ja edellytti tuolloin, että arvioinnin pohjalta tulee tarvittaessa nopeasti tehdä johtopäätöksiä alkoholipoliittisten linjausten tarkistamiseksi ja verojen nostamiseksi. Miten suuria haittoja hallitus odottaa, ennen kuin tähän sosiaali- ja terveysvaliokunnan toivomukseen vastataan? Alkoholitutkijat ovat lukuisia kertoja esittäneet huolestuneita arvioitaan. Tutkijoiden, päihdealan järjestöjen, Lääkäriliiton, päihdealan ammattilaisten ja poliitikkojen vaatimuksiin alkoholiveron nostamisesta on toistuvasti vastattu, että hallitus odottaa, kunnes saadaan riittävästi näyttöä tai selvityksiä.

No, alkoholin kulutus on nyt noussut kaikkien aikojen ennätykseen. Itselleni viimeinen pisara oli, kun Tilastokeskus julkisti viimeisimmät kuolinsyytilastot. Vuonna 2005 työikäisten miesten yleisimmäksi kuolinsyyksi ohi sepelvaltimotaudin nousivat alkoholisyyt. Työikäisten naistenkin kohdalla alkoholi aiheutti jo lähes yhtä usean kuoleman kuin perinteinen tilastoykkönen rintasyöpä. Viinavainajia kertyi 150 enemmän kuin edellisenä vuonna. Lähes puolet heistä oli 45—59-vuotiaita miehiä. Vuonna 2004 lisäys oli jo 358.

Luen lainauksen Kansanterveyslaitoksen erikoistutkijalta Peter Erikssonilta: "Eduskunta päätti keväällä 2004 alentaa alkoholiveroa keskimäärin 33 prosentilla. Se oli suuri virhe. Vielä suurempi oli olla korjaamatta virhettä kahtena seuraavana vuonna. Veropäätös yhdessä tuontirajoitusten poistamisen kanssa on synnyttänyt suurimman vuotuisen lisäyksen kuolleisuuteen sitten viime sotien."

Arvoisa puhemies! Yli puolen miljoonan alkoholin suurkuluttajan joukossa on runsaasti pienten lasten äitejä ja isiä, minkä seurauksena myös lastensuojelutoimenpiteiden tarve on radikaalisti kasvanut. Lapsia jää heitteille, ja toisaalta myös alaikäiset juovat itsensä sammuksiin ja pahimmillaan paleltuvat pakkasilla.

Muistan, että kun 12 vuotta sitten aloitin täällä eduskunnassa työni, silloin kauhisteltiin sitä, että jopa 150 lasta vuosittain syntyy alkoholin vaurioittamana. Nyt olemme nähneet jo sellaisia arvioita, joiden mukaan peräti 1 000 lasta vammautuu pysyvästi äidin alkoholinkäytön vuoksi, mikä on toki seurausta naisten muuttuneesta alkoholikulttuurista.

Välinpitämätön alkoholipolitiikka uhkaa jo tulevaisuuden Suomen kilpailukykyä ja taloutta. Tästähän esitti huolensa presidenttifoorumissa puhunut Jorma Ollila, joka syytti suomalaista yhteiskuntaa yltiöliberalismista alkoholin suhteen. Väestön vanhenemisesta aiheutuva huoltosuhteen heikkeneminen syvenee, jos työikäisten viinakuolemat näin rajusti lisääntyvät. Mistä löytyvät hoitajat tulevaisuuden vanhusväestölle, jos merkittävä osa nyt syntyvistä lapsista vaurioituu päihteiden vuoksi tai sitten myöhemmin elämän varrella? Sosiaali- ja terveysministeriön hallitusneuvoksen Ismo Tuomisen mielestä työikäisten kuolemien lisääntyminen on jo kriisitilanne. Hän toteaa näin: "Jos trendi jatkuu, niin puhutaan talouselämänkin kannalta merkittävästä asiasta, koska työikäiset ihmiset maksavat tulevien sukupolvien eläkkeet ja pitävät talouden kilpailukykyisenä."

Jos oppositio ei tee välikysymystä satoja kuolemantapauksia aiheuttaneesta kriisitilanteesta, niin mistä sitten? Toki tarvitaan muitakin keinoja alkoholihaittojen ehkäisemiseksi, ja annan kyllä tukeni hallituksen hiljattain antamalle päihdeohjelmalle, mutta valitettavasti se ei ole riittävä. Alkoholipolitiikan asiantuntijat vakuuttavat yksituumaisesti, että hintasäätely alkoholiveron korotuksen kautta on selvästi tehokkain keino vähentää kulutusta.

Suomen oman veropäätöksen lykkäämistä valtiovarainministeri Heinäluoma perusteli hankkeella koko Euroopan unionin alkoholiverotuksen kiristämisestä. Tällekin hankkeelle annan kyllä ja varmasti koko eduskunta antaa täyden tukensa, mutta tiedämme sen, että pahimmassa tapauksessa käy niin, että tämä esitys hylätään tai vesitetään. Tuossa kahden viikon takaisessa valtiovarainministerien kokouksessahan sopua ei valitettavasti löytynyt, ja ainakin julkisuudessa kerrottiin, että olutmaa Saksa vastusti tätä ehdotusta siksi, että oluttuopin hinta olisi yhdellä sentillä noussut. No, parhaimmassa tapauksessa päästään hyvään tulokseen ja komission ehdotus tulee hyväksyttyä, mutta Suomen kuluttajahintoihin korotuksella ei olisi yhtään mitään vaikutusta, sillä Suomen ja useimpien jäsenmaiden verotaso on jo selvästi tuota vaadittua ja kaavailtua verotasoa korkeampi, joten kyllä tämä päätös on täysin kansallisissa käsissä, omissa käsissämme, joten en todellakaan allekirjoita sitä ministeri Heinäluoman ajatusta, että meillä ei ole enää mitään mahdollisuuksia tehdä näitä kansallisia veroratkaisuja. Tätä ratkaisua ei kannata lykätä tämän minimiverohankkeen vuoksi.

Sosialidemokraattien ryhmäpuheenjohtaja Jouni Backman julkisuudessa tässä ulostulossaan perusteli päätöksen lykkäystä sillä, että Suomen ratkaisu pitää saada sopimaan yhteen Viron alkoholiverotuksen kanssa. Tässä mielestäni perusteluna käytettiin sitä samaa kelvotonta argumentointia kuin aikanaan tuolle alkoholiveron kevennysratkaisulle. Viron mahdollinen veronkorotus on toivottavaa, mutta kyllä sen merkitystä selvästi liioitellaan Suomen ratkaisun kannalta. Viron vuodelle 2008 lykätty veronkorotus tulee olemaan varmasti maltillinen inflaatiopelon ja maan eurokuntoon saattamisen vuoksi.

Tutkija Esa Österberg totesi tällä viikolla televisiohaastattelussa, että mitä pikemmin veronkorotus Suomessa toteutetaan, sitä parempi. Hänen mukaansa korotuksen myötä haitat saattavat vähetä peräti enemmän kuin kulutus. Miksi emme siis valitse parempaa vaihtoehtoa? Lisäksi vaikkapa vuodenvaihde, mitä itse olen ehdottanut tälle veronkorotukselle, olisi parempi kuin esimerkiksi kevätkesä, jolloin houkutus näille ostosristeilyille olisi suurempi. Mitä pidemmälle päätöstä venytetään, sitä suuremmiksi myös haitat kasvavat, sitä useampi nuori jää alkoholikoukkuun, josta on vaikea irrottautua.

Portaittainen alkoholiveron korottaminen on viisasta, mutta kyllä ensimmäinen porras tulee toteuttaa näillä valtiopäivillä. (Ed. Gustafsson: Sitähän ed. Backman ehdotti!) Ensimmäiseksi askeleeksi sopisi hyvin kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjetissa esitetty 20 prosentin korotus vuoden alusta. Alkoholiveron korotus tulee painottaa väkeviin, joiden kohdalla sitä rajuimmin myös kevennettiin. Mutta silti ei tule unohtaa, että suomalaiset juovat oluen kautta alkoholia enemmän kuin viinoissa. Väkevien kautta juodaan 2,5 litraa, oluena peräti 3,6 litraa puhdasta alkoholia vuodessa. Tosihumalaan tai sammumiseen asti juovien nuorten suosikkijuoma on tutkimusten mukaan juuri olut ja tämän lisäksi tytöillä siideri.

Arvostan sitä, että kokoomus on rehdisti tunnustanut tehneensä virheen tukiessaan hallituksen taannoista päätöstä. Mutta kykenevätkö hallituspuolueet tähän? Haastan hallituspuolueiden ryhmäpuheenvuorojen käyttäjät vastaamaan kahteen kysymykseen: Ensinnäkin oliko mielestänne tuo alkoholiveron kevennyspäätös virhe niin toteutettuna, kuin hallitus sen toteutti, ja löytyykö ryhmästänne vastuuta nyt korjata tämä virhe? Löytyykö eduskunnasta vastuuntuntoa korjata se virhe, jonka eduskunnan enemmistö teki? Rkp:ltä odotan nyt aivan erityistä ryhdikkyyttä toimia sanojensa mittaisesti ja tukea tätä veronkorotusta vielä tällä vaalikaudella, näillä valtiopäivillä, muuten luottamus teidän puheisiinne on valitettavasti kyllä mennyttä.

Lopuksi, herra puhemies, ministeri Hyssälä vaati jo kesällä 2005 Helsingin Sanomien kolumnissa viinaveron korotusta ja heti, se luki aivan otsikossa. Hän viittasi siinä tietoon, jonka mukaan se olisi tehokkain keino vähentää alkoholihaittoja. Ministeri Hyssälä kyseli: "Tällä tiedolla ei ole mitään arvoa, jos kieltäydymme toimimasta sen mukaan. Polttavin kysymys on vielä vailla vastausta. Olemmeko valmiit yhteisvastuuseen?"

Oppositiopuolueet ovat valmiit yhteisvastuuseen. Meillä on yksimielisyys siitä ryhminä, että alkoholiveron kevennys oli virhe ja tämä virhe on korjattava nyt. Vetoan teihin, ministeri Heinäluoma, että ette tee tästä arvovaltakysymystä, joka estää järkevät ratkaisut.

Arvoisa puhemies! Ehdotan, että eduskunta hyväksyy seuraavan perusteltua päiväjärjestykseen siirtymistä tarkoittavan lausuman:

"Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy viipymättä määrätietoisiin toimenpiteisiin alkoholin kulutuksen vähentämiseksi ja kasvavien haittojen ehkäisemiseksi ja antaa eduskunnalle esityksen alkoholiveron korottamisesta niin nopeasti, että eduskunta ehtii käsitellä sen näillä valtiopäivillä,

ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Keskustelu välikysymyksen johdosta:

Seppo Särkiniemi /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministerin puheenvuorossa oli monia myönteisiä elementtejä, se on tässä myönnettävä. Silti perusteita muutamaan kriittiseenkin kommenttiin on olemassa.

Arvoisa puhemies! Alkoholipolitiikka on muuttunut 60-luvulta alkaen selvästi. Se näkyy kulutuksen rajoitusten purkautumisena, saatavuuden helpottumisena ja alkoholin hinnan laskuna. Lopputuloksena on ollut alkoholin kokonaiskulutuksen kasvu reilusti nelinkertaiseksi. No, alkiolaisen raittiusmiehenkin täytyy kyllä toki tässä myöntää, että uudistusten tarkoituksena ei liene ollut alkoholihaittojen lisääminen vaan alkoholikulttuuriin vaikuttaminen. Kulutustottumuksia pyrittiin kääntämään pois väkevistä juomista ja humalahakuisuudesta.

Lopputulos oli kuitenkin Pyrrhoksen voitto. Väkevien alkoholijuomien kulutus kylläkin laski vuodesta 1960 vuoteen 2005 mennessä, samoin viinien kulutus nousi, mutta kokonaiskulutus riistäytyi samalla moninkertaiseksi, ja maitokauppamyyntiin päässeen keskioluen osuus kokonaiskulutuksesta nousi lähes puoleen. Kolmas kulttuurimuutos kosketti tasa-arvoa. Alkoholinkulutus oli Suomessa 1960-luvulle lähes täysin miesten harteilla. Sittemmin myös naiset ovat osallistuneet taakan jakamiseen hyvin merkittävällä panoksella.

Kulutuksen kasvu johtui siitä, että alkoholipolitiikan liberalisoituessa alkoholikulttuuri muuttui ja alkoholin käyttö tuli hyväksyttäväksi varsinkin nuorisokulttuurissa. Sen käyttö muuttui hyväksyttäväksi ja julkiseksi myös yleisissä tilaisuuksissa, kuten urheilu- ja kulttuuritapahtumissa, myös sellaisissa, joissa perheet ja lapset olivat paikalla. Tapakulttuurin moraalinen jarru ei enää pitänyt. Tähän samaan ajanjaksoon ajoittuu kuntien ja koulujen tekemän raittiuskasvatuksen hiipuminen. Kulttuurin muuttuessa siltä loppui niin sanottu katu-uskottavuus. Jos haluttaisiin harjoittaa kouluarvostelua, niin tästä pitäisi antaa nyt nelonen.

Kiista oikeasta alkoholipolitiikan mittarista liittyy myös viimeiseen, keväällä 2004 tehtyyn muutokseen. Hallitus laski alkoholiveroa keskimäärin 33 prosentilla, mikä merkitsi kotimaisen alkoholin hintojen laskua noin 22 prosentilla. Hintojen lasku oli suurin väkevien juomien kohdalla. Verotuksen muutosta hallitus perusteli muista EU:n jäsenmaista tuotavan alkoholin matkustajarajoitusten poistumisella. Verotusta laskettiin matkustajatuonnin rajoittamiseksi erityisesti Virosta, joka oli tulossa EU:n jäsenmaaksi. Myös Venäjän matkailuun liittynyttä salakuljetusta haluttiin hillitä. Huonoista vaihtoehdoista haluttiin valita vähiten huono: mieluimmin alkoholin ostaminen laillisesti Suomesta kuin sen tuominen ulkoa, ja siihen liittyvä pimeä viinakauppa. Alkoholiverotuksen ja veropohjan kaventumisen seurauksena valtion alkoholijuomien myynnistä saadut verotulot laskivat noin 350 miljoonalla eurolla vuoden 2003 lukuihin verrattuna.

Muutosten vaikuttamana tilastoitu alkoholinkulutus kasvoi 7,7 litrasta 8,5 litraan. Tilastoimaton alkoholinkulutus kohosi myös veronalennuksen seurauksena 1,7 prosentista 2,3 prosenttiin, mutta näyttäisi laskevan hieman kuluvan vuoden aikana niin, että kokonaiskulutus saattaa hieman laskea tänä vuonna. Lopputulema suomalaisesta alkoholinkulutuksesta on kuitenkin lohduton: Pieni osa ei juo ollenkaan, suuri osa juo vähän, suurin osa tavalla, jota Suomessa on tapana kutsua kohtuudeksi ja pieni osa erittäin paljon. Tämä jako ei ole 30 viimeisen vuoden aikana juurikaan muuttunut. Väestön kymmenesosa juo lähes puolet kaikesta kulutetusta alkoholista.

Kulutuksen muutosta ei voi selittää parantuneella elintasolla, koska alkoholin kulutuksen pitkän aikavälin trendi on ollut viime vuosikymmeninä laskusuuntainen monessa Euroopan maassa. Erityisen merkittävästi alkoholin kulutus on vähentynyt Etelä-Euroopan viinintuottajamaissa. Suomen alkoholipolitiikka poikkeaa monien Pohjoismaiden linjasta. Ruotsissa kulutus laskee, vaikka Ruotsi ei ole alentanut alkoholiverotustaan. Tämä lasku koskee myös alkoholin matkustajatuontia.

Arvoisa puhemies! Arvailujen varaan jää tietenkin, olisiko kulutuksen kasvu ollut maltillisempaa, jos veronalennukset olisi tehty vähittäin Suomen EU-jäsenyyden alusta alkaen. Tätä varmaan kannattaa kysyä Niinistöltä, kun hän muutaman kuukauden kuluttua palaa suomalaiseen politiikkaan. Häneltä voi samalla kysyä, miten työväestön edustaja suhtautuu likaisen työn tekemiseen ja varsinkin sen teettämiseen.

Päihteiden aiheuttamat haitat ovat merkittävä kansanterveydellinen ongelma, ja yleisin päihdyttävä aine on edelleen alkoholi — ei siis huumeet, jotka saavat päihdepolitiikan keskustelussa suurimman huomion. Ja kun sanon näin, tämä ei tarkoita, että olisin jotenkin huumemyönteinen. Alkoholin puutteeseen ei ole kukaan tietääkseni kuollut, mutta nyt sen liikakäyttö on työikäisillä tärkein ennenaikaisen kuoleman aiheuttaja. Noin 40 prosenttia 25—44-vuotiaiden kuolemista johtuu alkoholista. Kaikkiaan noin 3 000 ihmistä kuolee vuosittain alkoholisairauksiin tai -onnettomuuksiin. Kyseessä on kuitenkin vain jäävuoren huippu. Alkoholiongelmasta aiheutuu tavattomat kustannukset terveydenhuollolle. Noin puolet Suomen vuosittaisesta 20 000 rattijuoposta on alkoholin ongelmakäyttäjiä tai uusijoita. Alkoholi on tärkeä osatekijä myös esimerkiksi verenpainetaudin, sydänperäisten äkkikuolemien ja eräiden syöpäsairauksien synnyssä. Alkoholin aiheuttamat vuotuiset kustannukset sosiaali- ja terveystoimessa, rikollisuutena ja tuotannon menetyksinä ylittivät jo ennen veroalea miljardi euroa. Lisäksi alkoholi aiheuttaa paljon kärsimyksiä lapsille ja perheille. Vanhempien runsas päihteidenkäyttö on ollut syynä 30—50 prosentissa huostaanotoista. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten lukumäärä on ollut jatkuvassa kasvussa 1990-luvulta lähtien. Yli 70 prosenttia pahoinpitelyistä tehdään alkoholin vaikutuksen alaisena, ja lähes joka kolmas itsemurhan tehnyt on ollut humalassa.

Tarkkaa tietoa alkoholin kulutuksen historiasta, kulutustottumuksista ja kulutuksen jakautumisesta on runsaasti. Samoin alkoholin haitoista, jotka ilmenevät sekä yksilö- että sosiaalisella tasolla. Tietojen merkityksen arvioinnissa kuitenkin näyttää vallitsevan hämmennys. Näkökulmia on paljon, syy- ja seuraussuhteita on vaikea tarkasti tulkita, ja Suomen perinteisen alkoholipoliittisen järjestelmän liikkumavara on kaventunut. Hintapolitiikan mahdollisuudet ovat rajalliset, kun kuluttajat voivat helposti siirtää hankintojaan ulkomaanmatkoilla tehtäviksi. Myös Alkon myymäläverkosto postipalveluineen on niin tiheä, että alkoholijuomien saatavuus ei enää merkittävästi rajoita kulutusta. Onneksi hallitus on tehnyt selkeän päätöksen, että viinejä ei tuoda elintarvikeliikkeisiin, niin kuin valtiovarainministeri täällä totesi. On arvioitu, että se olisi lisännyt kulutusta 10—15 prosenttia.

Hallitus antoi eduskunnalle lokakuussa esityksen alkoholilaiksi. Esitykseen on koottu toimenpidepaketti, joka sisältää paljousalennusten poiston lisäksi muun muassa lapsiin ja nuoriin kohdistuvan alkoholimainonnan rajoituksia televisiossa, elokuvateattereissa ja urheilu- ja liikuntajärjestöjen tilaisuuksissa, ja tätä on pidettävä myönteisenä. Sellaisia ovat myös alkoholipakkauksiin ja -pulloihin tulevat varoitusmerkinnät sikiövaurioista, polkuhintamyynnin loppuminen ja kielto myydä alkoholia aamuisin ennen yhdeksää. Laki täydentää näin hallituksen antamaa alkoholiohjelmaa vuosille 2004—2007.

Oikea asennemuutos on nähtävissä myös työmarkkinajärjestöjen hoitoonohjaussuosituksissa. Järjestöt korostavat ennaltaehkäisyn ja varhaisen puuttumisen merkitystä päihdeongelmien hoidossa. Tiedottamisella ja henkilöstön, työnantajien ja työterveyshuollon yhteistyöllä voidaan vaikuttaa asenteisiin työyhteisössä ja madaltaa päihdeongelmien puheeksi ottamisen kynnystä. Keskusjärjestöt suosittelevat työpaikoille päihdeongelmien ennaltaehkäisyä (Puhemies koputtaa) ja päihdeasioiden käsittelyä ja hoitoonohjausta ja niistä toimenpiteiden tekemistä. (Ed. Kallis: Entäs veron korottaminen, milloin se tulee?)

Arvoisa puhemies! Saanko vielä pari kappaletta lukea?

On rehellisesti kuitenkin myönnettävä, että yritykset muuttaa alkoholikulttuuria eivät ole tuottaneet toivottua tulosta. Kulutus jatkuu korkeana. Keskustan mielestä hallituksella tulee olla varaa tarkastella koko alkoholipolitiikan keinovalikoimaa rohkeasti. Korjaavia keinoja on katsottava ensisijaisesti kulutuksen haittojen ja niistä kärsivien kansalaisten näkökulmasta. Ratkaisuja tehdään ristiriitaisissa tilanteissa, mutta aina arvopohjaisesti.

Arvoisa puhemies! Suomessa hiljainen enemmistö joutuu seuraamaan voimattomana alkoholihaittojen kasvua ja niiden myötä tapahtuvaa elinympäristön ja elämänlaadun huononemista. Järjestys on se, että hiljentyvistä lähiöistä lähtevät ensin erikoisliikkeet, (Ed. Kallis: Mitä keskusta haluaa?) sitten ruokakaupat, ja tilalle tulee kaljakuppiloita. Pitäisikö kunnilla olla nykyistä huomattavasti suurempi sananvalta, eräänlainen kunnallinen veto-oikeus, kun anniskelulupia myönnetään? Muissa Pohjoismaissa, paitsi Suomessa, alkoholihallinto on osa kunnallista sosiaali- ja terveyshuoltoa, jolloin alkoholin saatavuudesta päättää sama taho, jolla on vastuu käytöstä aiheutuvien sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä.

Jos kulutuksen suunta ei muutu ilman hinnan tarkistamista, keskustan mielestä sitä keinoa on rohkeasti käytettävä. (Ed. Vistbacka: Miksei käytetä?) Päättäjillä on täydet valtuudet toimia tässä asiassa jo ennen maaliskuun eduskuntavaaleja. (Ed. Pulliainen: Nukutaan yön yli!)

Sirpa Paatero /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksella oli alkoholiverotuksesta päätettäessä 2004 valittavanaan vain huonoja ratkaisuja. Alkoholiveron laskun tavoitteena oli löytää verotaso, jolla alkoholin kulutuksen kasvu jäisi mahdollisimman pieneksi ja tilastoidun kulutuksen veropohja säilyisi mahdollisimman hyvin Suomessa.

Viimeisten vuosikymmenien aikana alkoholin kulutus on kasvanut monista eri syistä. Suurimpina syinä tähän ovat olleet keskioluen tulo maitokauppoihin, tuonnin vapautuminen ja alkoholiveron alennus ja siitä johtuva hintojen alennus. Myös yleinen taloudellinen ja yhteiskunnallinen kehitys vaikuttavat siihen, kuinka paljon alkoholia kulutetaan ja kuinka vakaviksi alkoholiongelmat koetaan. Ostovoiman lisääntyessä alkoholin kulutuskin yleensä kasvaa.

Kieltolain jälkeisestä ajasta alkoholin kulutus on noussut alle kahdesta litrasta noin kymmeneen litraan sataprosenttista alkoholia. Alkoholi on Tilastokeskuksen mukaan johtava kuolinsyy työikäisten miesten kohdalla viime vuonna ja työikäisillä naisilla lähes yhtä yleinen kuolemansyy kuin rintasyöpä.

Sosialidemokraatit ovat aina toteuttaneet vastuullista alkoholipolitiikkaa. Sen sijaan välikysymyksen allekirjoittaneen kokoomuksen alkoholipoliittisia linjauksia on aika ajoin ihmeteltävä. Vielä muutama vuosi sitten kokoomus oli lähdössä barrikadeille viinien saamiseksi maitokauppoihin. Nyt puolueen entinen puheenjohtaja vastustaa alkoholiverojen korottamista samaan aikaan, kun kokoomus täällä talossa haluaa jotain muuta. (Ed. Pulliainen: Se on biodiversiteettiä. Kokoomus on bio!) Me sosialidemokraatit kannatamme edelleen alkoholijuomien vähittäismyyntimonopolia yhtenä keinona säädellä alkoholin kulutusta. Monopolin purkaminen johtaisi erityisesti lasten ja nuorten alkoholinkäytön ja suurkuluttajien päihdeongelmien lisääntymiseen. (Ed. Kallis: Kukas sitä nyt on purkamassa?)

Yhteistyössä muiden hallituspuolueiden kanssa olemme toimineet aktiivisesti alkoholihaittojen vähentämiseksi. Hallitus päätti vuonna 2003 Suomen historian ensimmäisestä alkoholipoliittisesta periaatepäätöksestä. Sen tavoitteena oli muun muassa alkoholin kokonaiskäytön sekä alkoholin lapsille ja perheille aiheuttamien haittojen vähentäminen. Periaatepäätöksen pohjalta käynnistettyä alkoholiohjelmaa on toteutettu kunnissa seudullisina hankkeina. Näitä hankkeita on tehty laajasti yhteistyössä järjestöjen, elinkeinotoimen, valvonnan ja lupahallinnon kanssa. Hankkeet ovat sosiaali- ja terveysministeriön mukaan edenneet hyvin, ja niistä saatujen kokemusten pohjalta valmistellaan nyt valtakunnallinen päihde- ja mielenterveysstrategia.

Paikallinen ehkäisevä päihdetyö tarvitsee tuekseen valtiovallan ohjausta ja resursointia. Arvioitavaksi olisikin otettava tällä hetkellä käytännön elämästä täysin pölyttymään päässyt raittiustyölaki.

Arvoisa puhemies! Olemme huolissamme raskaana olevien naisten päihteiden käytöstä ja sen seurauksista syntyville lapsille. Lastensuojelulaki asettaa terveydenhuollon viranomaisille velvollisuuden järjestää välttämättömät palvelut raskaana olevien naisten ja syntymättömien lasten erityiseksi suojelemiseksi. Tarvittavasta hoidosta päihdeäideille on huolehdittava. (Ed. S. Lahtela: Miksei tehdä mitään?)

Vanhempien liikakäyttö aiheuttaa useimmat lastensuojelun toimet. Sosiaalipalvelujen saatavuutta tuleekin vahvistaa, koska niiden avulla voidaan ennaltaehkäistä ongelmia. Nykyisin päihdeperheissä elävät lapset syrjäytyvät yhteiskunnassa, jollei heidän tilanteeseensa puututa entistä tehokkaammin. Lastensuojelulain uudistus tuleekin tarpeeseen ajatellen päihdeperheen lasten ongelmia. Sosiaalitakuun säätäminen hoitotakuun rinnalle olisi tältä osin hyvin tärkeää.

Mielenterveysongelmat altistavat liialliselle päihteidenkäytölle. Alkoholisoitumisen ehkäisemiseksi on siis tärkeätä panostaa mielenterveystyöhön edelleen niin työssä kuin muussakin elämässä. On myös huolehdittava kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien — päihdeongelmaisten, mielenterveyskuntoutujien, pitkäaikaistyöttömien ja lastensuojeluperheiden — palveluista.

Yksi syy suureen alkoholinkulutukseen on alkoholinkäyttöä suosiva kulttuurimme. Nykyisin on vaikeaa löytää tilaisuutta, jossa ei tarjota alkoholia. Olemme kulkeneet pitkän matkan: Pullo ei ole enää pelkästään halkopinon takana piilossa, vaan läsnä lähes kaikkialla, juhlissa, perhetilaisuuksissa, liikuntatapahtumissa ynnä muualla. (Ed. Kallis: Nostetaanko veroa vai ei?) Tätä kulttuuria on syytä muuttaa. Muutos ei kuitenkaan tapahdu eduskunnan, vaan meidän kaikkien ihmisten päätöksillä.

Alkoholilakiin ehdotetut muutokset ovat osa hallituksen alkoholipoliittista toimenpidepakettia. (Ed. Räsänen: Entäs vero?) Tähän pakettiin kuuluvat myös toimenpiteet alkoholinkäytön ja sen mainonnan vähentämiseksi urheilutilaisuuksissa. Opetusministeriö arvioi alkoholia mainostavien urheilun lajiliittojen toiminnan. Esityksenä on alkoholimainonnasta luopuminen kolmen vuoden siirtymäajan kuluessa. Urheilujärjestöjen on nuorten kanssa toimiessa kannettava oma vastuunsa. Urheilujärjestöt yhdessä ovatkin ryhtyneet jo toimiin esimerkiksi Nuori Suomi -järjestön toimilla.

Alkoholipoliittiseen toimenpidepakettiin kuuluu myös poliisin ja lääninhallitusten alkoholitarkastajien tehokkaampi yhteistyö alkoholin myynnin ennaltaehkäisemiseksi alaikäisille. (Ed. Kallis: Kuuluuko siihen vero?) Samalla kiinnitetään huomiota siihen, ettei alkoholia tarjoilla päihtyneille asiakkaille. Näitä toimenpiteitä on tärkeätä jatkaa, ja valvonnan roolia on edelleen syytä vahvistaa. (Ed. Räsänen: Välikysymys koski alkoholiveroa!)

Arvoisa puhemies! Alkoholin käyttö ei aiheuta ongelmia vain suurkuluttajille itselleen vaan myös heidän läheisilleen ja muulle ympäristölle. Liiallinen alkoholinkäyttö ei ole vain henkilökohtainen ongelma. (Ed. Kallis: Verokysymys!)

Työikäisissä, työelämässä vahvasti mukana olevissa on joukko suurkuluttajia, joiden työkykyä alkoholinkäyttö heikentää. Työelämä ja sen toimijat, erityisesti ammattiliitot, ovat heränneet alkoholipoliittiseen tilanteeseen ja ryhtyneet toimiin alkoholiongelmien ehkäisemiseksi työpaikoilla. Myös työyhteisöjen (Ed. S. Lahtela: Miten työnantajan asema?) — ehkä täälläkin — tulee ajoissa puuttua alkoholiongelmiin omilla hoitoonohjauskäytännöillään.

Nuorista yhä useampi kokonaan raittiita. Kuitenkin tutkimusten mukaan osa nuorista käyttää alkoholia entistä enemmän ja humalahakuisemmin. Heistä on syytä olla huolissaan. Nuoret kertovat saavansa alkoholia helposti. Vaikka sitä voi ostaa itsekin, kertoo suurin osa saavansa sen kavereilta. On valitettavaa, että myös vanhemmat ostavat alkoholia lapsilleen. Alkossa tapahtuvaa ikärajojen valvontaa pidetään tehokkaana. Valvontaa onkin syytä tehostaa erityisesti myytäessä mietoja alkoholijuomia elintarvikeliikkeissä, huoltoasemilla ja kioskeissa.

Ehkäisevä päihdetyö on osa laajempaa terveyskasvatusta ja on tärkeää sekä lasten, nuorten että aikuisväestön kohdalta. Onkin hyvä, että terveyskasvatus, joka sisältää myös päihdekasvatuksen, tuli uudestaan koulujen opetussuunnitelmiin. (Ed. S. Lahtela: Kukas johtaa tätä?)

Sosialidemokraatit kannattavat kunnallisten tai seudullisten päihde- ja huumestrategioiden sekä konkreettisten toimeenpanosuunnitelmien laatimista. Parhaisiin tuloksiin päästään, kun päihdetyö toteutetaan moniammatillisena yhteistyönä koulun, terveydenhuollon, oppilashuollon, sosiaalitoimen, nuorisotoimen, poliisin ja alkoholivalvonnan kanssa. (Ed. Pulliainen: Onko kysymys varhaisesta puuttumisesta?) Myös elinkeinoelämän ja kolmannen sektorin ja meidän poliittisten päättäjien tulee sitoutua päihdetyön tavoitteisiin.

Arvoisa puhemies! Nyt eduskunnassa käsiteltävänä olevalla alkoholilain muuttamista koskevalla hallituksen esityksellä puututaan alkoholin mainontaan. Mainoksia ei saa esittää televisiossa ennen kello 21:tä ja alkoholimainonta on kielletty alle 18-vuotiaille tarkoitettujen elokuvien yhteydessä.

Mainonnan rajoittaminen tiettyihin kellonaikoihin on askel eteenpäin. Tuotteet myydään kuitenkin mielikuvien avulla. Alkoholien mielikuvamainonnan tehokkuus on tunnustettu yleisesti, ja siihen tulee puuttua. Toimenpiteitä tarvitaan tässä myös kansainvälisellä tasolla. (Ed. Kallis: Entäs se vero?)

Euroopan unioni tarvitsee jämerämpää alkoholipolitiikkaa. (Ed. Pulliainen: Ja lisää verotuloja!) SDP on ollut tukemassa aloitteita, joilla pyritään EU:n yhteisen alkoholipolitiikan syntymiseen kansanterveydellisistä lähtökohdista. Valtiovarainministeri toikin tämän kuun alussa pidetyssä Ecofin-kokouksessa vahvasti esiin Suomen kannan EU:n minimialkoholiveron nostosta. (S. Lahtela: No, se ehkä auttaisi!)

Olennaista tuloksien saavuttamiseksi alkoholinkäytön vähentämisessä on siis laaja-alainen yhteistyö paitsi kansallisella, myös kansainvälisellä tasolla. Ymmärrystä alkoholin haitoista on myös lisättävä. (Puhemies koputtaa)

Arvoisa puhemies! Alkoholin käyttöön liittyviä asenteita ei siis muuteta pelkällä alkoholiveron nostolla. Eri politiikan sektoreiden on tuettava terveitä elämäntapoja ja ihmisten perustavanlaatuisesta hyvinvoinnista on huolehdittava. Alkoholin haitoista on tiedotettava totuudenmukaisesti ja tehokkaasti. Varoitusmerkinnät alkoholijuomapulloissa ovat siksi hyvä alku. (Ed. P. Salo: Loistavaa!) Jo voimassa olevan elintarvikelain mukaan kuluttajille on annettava pakkauksessa riittävät ja totuudenmukaiset tiedot tuotteesta, kuten tuotteiden, muun muassa energiajuomien, terveysvaaroista varoitetaan lain mukaisesti. Ei ole mitään syytä vapauttaa alkoholijuomia tästä samasta periaatteesta. (Ed. Pulliainen: Onko energiajuomaa vai ei?)

Nyt hallituksen esityksessä ehdotettujen alkoholilain muutosten ja eri ministeriöiden toteuttamien toimenpiteiden lisäksi tulee tehdä hallituksen vastauksen mukainen maltillinen ja asteittainen alkoholiveron korotus ja jatkaa työtä asennemuutoksen toteuttamiseksi. (Ed. Pulliainen: Milloin aloitetaan?) Hallituksen arvio on se, että mahdollisuudet korottaa alkoholiveroa jo seuraavan eduskuntavaalikauden alkupuolella ovat selvästi viime kevättä paremmat. (Ed. Pulliainen: Siis kaksi vuotta vielä!) Alkoholiveron korotus täytyy valmistella siten, että uusi hallitus voi tehdä päätöksen nopeasti jo ennen ensi kesää.

Reijo Paajanen /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! "Ei voi olla hyväksi sen enempää suomalaisen yhteiskunnan kehitykselle kuin teollisuudelle, että menettäisimme huomattavan osan yhdestä sukupolvesta epäterveellisten elämäntapojen vuoksi." Sanat ovat Jorma Ollilan, Suomen kenties arvostetuimman yritysjohtajan. Lausahdus voisi olla kenen tahansa muunkin yritysjohtajan, päättäjän tai aivan tavallisen kansalaisen, sillä tilastot alkoholinkulutuksen kasvusta ovat kuluneen syksyn aikana kirvoittaneet mielipiteitä monella suunnalla.

Suomalaiset alkavat olla yhtä mieltä siitä, että juomatottumustemme väkevöitymiskehitys on pysäytettävä. Mielipiteiden suunnan vahvistaa myös Terveyden edistämisen keskuksen tuore tutkimus, jonka mukaan suomalaiset ovat enimmäkseen pettyneitä Vanhasen hallituksen alkoholipolitiikkaan. SDP:n ja keskustan alkoholijuomien veronkevennyspäätöksen seurauksena alkoholihaitat ovat kasvaneet (Ed. Backman: Mitä kokoomus teki?) ja suurkuluttajien määrä on noussut yli puolen miljoonan. (Ed. Backman: Mitä teki kokoomus?) Huolestuttavaa on myös se, että alkoholista on tullut työikäisten miesten yleisin kuolinsyy. Näyttää siltä, että hallitus on herättänyt vanhan Turmiolan Tommin henkiin.

Vanhasen hallituksen alkoholipolitiikan tappioita voidaan inhimillisen hädän ja pahoinvoinnin ohella mitata myös puhtaasti euroissa. Veronmaksajille lankeaa vuosittain satojen miljoonien eurojen kulut muun muassa alkoholin aiheuttamien sairauksien hoidoista, huostaanotoista tai rikosten seuraamuksista. Välilliset kulut ovat vieläkin massiivisemmat: muun muassa tuotannonmenetysten ja työstä poissaolojen hintalappu lasketaan miljardeissa euroissa.

Masentavien tilastojen olisi luullut havahduttaneen hallituksen todellisuuteen ja saaneen sen toimimaan ajoissa. Sen sijaan, että hallitus olisi jämäkästi myöntänyt töpänneensä, tyrkyttää se jääräpäisesti kansakunnalle krapularyyppyä jakamalla viina-alea ja sysäämällä vastuun seuraavalle hallitukselle. Pahimpaan päänsärkyyn on tarjolla vain merkittäviä vaikutuksia vailla olevia rohtoja, kuten olutpullojen varoitustarroja tai happy hour -mainonnan lopettamista. Nämä ovat silkkaa näpertelyä ja elinkeinoelämän kannalta jopa kiusantekoa. Merkinnöillä aiheutetaan teollisuudelle ja maahantuojille merkittäviä lisäkustannuksia. Tukalaan tilanteeseen joutuvat erityisesti pienyrittäjät, jotka tuovat maahan esimerkiksi erikoisviinejä ja -oluita. Tunnustusta hallitukselle voidaan sen sijaan antaa siitä, että se on ryhtynyt rajoittamaan oluen polkumyyntiä. Toimenpide on positiivinen niin kansanterveyssyistä kuin elinkeinoelämänkin näkökulmasta.

Hallitus ei ole kompastellut alkoholiveroasiassa pelkästään kotimaassa. Valtiovarainministeri Heinäluoma koki henkilökohtaisen viinawaterloonsa asettaessaan EU:n alkoholiverojen korottamisen yhdeksi Suomen puheenjohtajuuskauden päätavoitteista. Valtiovarainministerin esitykset alkoholin valmisteveron marginaalisesta korottamisesta tyrmättiin ensin olutmaa Saksan ja sitten viinimaa Ranskan toimesta. Asiasta kertoo kaiken olennaisen se, että Heinäluoman esittämä korotus olisi kiristänyt väkevän alkoholin veroa vain Kyproksella ja Sloveniassa.

Arvoisa puhemies! Palataanpa ajassa taaksepäin reilun kahden vuoden takaisiin tunnelmiin, jolloin alkoholiveroa päätettiin laskea. Hallitus perusteli tuolloin veron laskua sillä, että se halusi estää Viroon suuntautuvan viinarallin. Kokoomuksen eduskuntaryhmän jäsenistä monet tukivat hallituksen esitystä, koska uhka oli todellinen. Vaikka tuonti kääntyikin uuden lain voimaantulon jälkeen kasvuun, vakiintui se pian siedettävälle tasolle. Viinaralli onnistuttiin siis torjumaan, mutta hinta oli kova. Suomalaisten alkoholinkulutus väkevöityi välittömästi veronalennuksen astuttua voimaan. Lipposen hallitusten eurooppalaisia juomatapoja suosivasta alkoholipolitiikasta siirryttiin viinavetoisuuteen. Kokonaiskulutus saavutti kaikkien aikojen huippunsa viime vuonna nousten jopa yli 10 litraan puhdasta alkoholia per henkilö vuodessa. Kehitys muualla Euroopassa on ollut päinvastainen.

Toisin kuin päähallituspuolueet keskusta ja SDP, on kokoomus nyt valmis myöntämään, että alkoholipolitiikkaan tarvitaan muutos ja vielä tällä vaalikaudella. (Ed. S. Lahtela: Jämerä linja! — Ed. Pulliainen: Ja 1.1., eikös niin?) Veronalennuksen painopiste ei ollut oikein suunnattu. Veronmuutosten ensisijaisena tavoitteena kokoomus pitää väkevien alkoholijuomien kulutuksen ja niiden aiheuttamien terveyshaittojen kasvun hillitsemistä. Merkittävää on myös valtion verotulojen kasvu, jota ensi vuonna kertyisi kymmeniä, kenties satoja miljoonia euroja enemmän riippuen korotuksen suuruudesta. (Ed. Karhu: Paitsi jos se haetaan Virosta!) Kun summaan lisätään vielä alkoholihaittojen aiheuttamien kulujen vähenemisestä syntyvät säästöt, voi jokainen laskea, mitä lisäraha merkitsisi esimerkiksi vanhustenhuollon, koulujen tai sairaanhoidon järjestämisen kannalta.

Kokoomuksen mielestä suurkuluttajien ohella alaikäisten alkoholinkäyttöön on puututtava, sillä humalahakuinen juominen aloitetaan entistä nuorempana. Tilastojen mukaan alkoholinkulutus on yleistynyt erityisesti nuorten tyttöjen keskuudessa. Tähän ovat johtaneet hintakehityksen ohella myös riittämätön valistus, alkoholinkäytön salliva ilmapiiri ja vanhempien juomatottumukset. Muun muassa YK:n lapsen oikeuksien komitea on huomauttanut Suomen hallitusta riittämättömistä toimenpiteistä nuorten alkoholinkäytön hillitsemiseksi. (Ed. P. Salo: Ei ole korvia, ei ole korvia!) Lisäksi komitea on esittänyt huolensa erilaisten limonadityyppisten alkoholijuomien yleistymisestä ja niiden vaikutuksista lasten ja nuorten alkoholinkulutuksen kasvuun.

Alkoholiveron leikkaus toteutetussa muodossaan ei ollut myöskään ravintola-alan näkökulmasta mielekäs. Vaikka veron osuus myydystä alkoholista pieneni, eivät katteet kuitenkaan kasvaneet. Kilpailutilanne ravintoloiden ja kaupan välillä kärjistyi vähittäismyymälöiden alkaessa käyttää olutta sisäänvetotuotteena. Tämä on johtanut siihen, että alkoholinkäyttö on siirtynyt ravintoloista kaduille ja koteihin. Kolmen viime vuoden aikana myymälämyynti on lisääntynyt yli 12 prosenttia ja anniskelumyynti on puolestaan vähentynyt 4,5 prosenttia. Alkoholihaitat ovat lisääntyneet samalla, kun juominen on siirtynyt pois valvotuista tiloista.

Alkoholiverotuksen muuttumisen yhteydessä on syytä pohtia myös toista kansanterveydellisesti merkittävää veroa, nimittäin savukeveroa. Tupakka on alkoholin lisäksi yleinen sairauksien aiheuttaja. (Ed. S. Lahtela: Eihän sitä saa missään polttaakaan!) Tupakoinnin haitoista samoin kuin alkoholinkaan haitoista ei kärsi vain tupakoitsija itse, vaan sijaiskärsijöinä ovat perheenjäsenet ja esimerkiksi ravintoloissa täysin ulkopuoliset ihmiset. Tupakan verotusta tai hintaa ei ole korotettu merkittävästi moneen vuoteen. Tupakan hinnalla on tutkitusti vaikutusta kulutukseen ja erityisesti nuorten kiinnostukseen aloittaa tupakointi. Kokoomuksen eduskuntaryhmä haluaakin toistaa jo omassa vaihtoehtobudjetissaan esittämänsä kannan tupakkaveron korottamisesta 10 prosentilla.

Arvoisa herra puhemies! Siinä missä alkoholiongelmainen suurkuluttaja lääkitsi viinanhimoaan ennen miedoimmilla juomilla, juo hän tänään lähes kaksi kertaa vahvempaa ja suunnilleen yhtä edullista Koskenkorvaa. Siinä missä teininuorukainen kumosi kurkkuunsa aiemmin vain muutaman oluen, valitsee hän tänään samalla hinnalla 12 pullon mäyräkoiran. Ja siinä missä alkoholitauteihin ja -myrkytyksiin kuoli vuonna 2003 noin 1 500 suomalaista, koitui sama viime vuonna jo 2 000 kansalaisen kohtaloksi. Esimerkit osoittavat pääministeri Vanhasen hallituksen epäonnistuneen alkoholipolitiikassaan. Kurssin korjaamisessa tulee käyttää tervettä maalaisjärkeä. Alkoholiveron nosto on suunnattava sinne, missä kulutuksen kasvu on ollut voimakkainta ja haitat suurimpia eli väkevään viinaan. Alkoholipoliittisen tehokkuuden lisäksi verotuksen lähtökohtana täytyy olla kotimaisen elinkeinotoiminnan ja valtion tulojen turvaaminen.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä haluaa lopuksi korostaa, että pelkästään alkoholiveroa kiristämällä ei kansallista ryyppyputkea voida katkaista. Avainasemassa on se, millaisessa ympäristössä lapsemme kasvavat. Tarkasteluun on nostettava asenteet ja juomatottumukset niin perheissä kuin yhteiskunnassa laajemminkin. Alkoholiverosta kertyvistä tuloista tulisi mielestämme osoittaa jatkossa merkittävämpi osa lasten ja nuorten alkoholivalistukseen. Resursseja tulee suunnata myös alkoholihaittojen ennaltaehkäisyyn uudenlaisten mallien ja omaehtoisten hoitomuotojen kehittämisen kautta.

Arvoisa herra puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmä tukee ed. Räsäsen ehdotusta perustelluksi päiväjärjestykseen siirtymiseksi.

Edustaja tarkoittaa tätä.

Pentti Tiusanen /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Alkoholiveron alennus vuonna 2004 on pahin virhe, jonka eduskunnan enemmistö ja Matti Vanhasen hallitus ovat terveyspolitiikan alalla tehneet. (Ed. Pulliainen: Se tiedetään!) Alkoholiväkivalta ja alkoholista johtuvat liikennekuolemat ovat lisääntyneet. Yhä useampi on kuollut haimatulehdukseen. Yhä useampi on sairastunut krooniseen alkoholisairauteen, kuten maksakirroosiin. Alkoholin suurkuluttajat ovat edelleen lisänneet kulutustaan ja menehtyneet.

Samaan aikaan jalkapallosta ja jääkiekosta kiinnostuneet lapset ja nuoret yhdistävät lajit alkoholin käyttöön. Nämä urheilumuodot eivät näytä toimivan ilman kaljatelttaa ja kaljanmyyntipistettä, ilman alkoholin vetoapua. Edelleen ralliautot ja Formulat ajavat tupakan ja alkoholin voimalla.

Arvoisa puhemies! Alkoholioloissamme tapahtui vuonna 2004 kolme mullistusta: Alkoholijuomien matkustajatuonti toisista EU-maista vapautui heti vuoden alusta. Sitten maaliskuun alusta alennettiin alkoholiverotusta roimasti. Toukokuun alusta halvan viinan Viro liittyi EU:n jäseneksi. Miten nämä näkyvät oloissamme? Todella synkästi! Sosiaaliset ja terveydelliset ongelmat ovat kasvaneet ja aiheuttavat kustannuksia erityisesti kunnille. Kokonaiskulutus oli vuonna 2004 kaikkien aikojen ennätystasolla eli 10,3 litraa sataprosenttisena alkoholina. Kulutuksen arvioidaan kasvaneen myös vuonna 2005 ja tänä vuonna edelleen.

Kaikki alkoholihaittojen seurantatiedot osoittavat haittojen kasvaneen vuonna 2004 verrattuna vuoteen 2003. Alkoholin käytön takia kuoli vuonna 2004 lähes 2 900 ihmistä. Kuolleiden määrä kasvoi edellisestä vuodesta 15 prosentilla. Erityisen voimakkaasti lisääntyivät alkoholisairauksista ja -myrkytyksistä johtuvat kuolemat, joissa kasvu oli lähes yksi viidesosa eli 20 prosenttia. Sairaaloiden hoitojaksot, joissa alkoholisairaus on päädiagnoosina, lisääntyivät 9 prosentilla. Hoitojaksoissa, joissa se on joko pää- tai sivudiagnoosi, kasvua oli 11 prosenttia. Asumispalvelujen ja ensisuojien hoitovuorokausissa kasvua oli 4 prosenttia, päihtyneiden säilöönotoissa kasvua 11 prosenttia. Vuoden 2005 luvut ovat samalla tasolla.

Tieliikenteen alkoholionnettomuuksissa kuolleiden ja loukkaantuneiden määrässä kasvua oli 7 prosenttia. Henkilövahinko-onnettomuuksiin osallisten 15—24-vuotiaiden rattijuoppojen määrässä kasvua oli kokonaista 18 prosenttia.

Henkirikokset kasvoivat 103:sta vuonna 2003 aina 144:ään vuonna 2004 ja selvä piikki osui hinnanalennuksen yhteyteen. Tekijä- ja uhritietojen mukaan tappojen lisäys vuoden 2004 keväällä kohdistui lähes kokonaan työelämästä syrjäytyneisiin keski-ikäisiin alkoholistimiehiin.

Alkoholin anniskelua ja vähittäismyyntiä koskevien tietojen pohjalta voidaankin todeta, että väkevien juomien kulutusosuus on kasvanut. Tämä tieto ei sinänsä yllätä, sillä veronalennus painottui juuri väkeviin juomiin. Alkoholin kulutus näyttää lisääntyneen 55—64-vuotiaiden joukossa vuonna 2004. Suurkuluttajien juominen on lisääntynyt entisestään. Myös vähintään kerran viikossa itsensä humalaan asti juovien miesten määrä näyttää lisääntyneen. Myös 17—18-vuotiaiden joukossa humalajuominen on lisääntynyt. Alle 17-vuotiaiden joukossa raittiiden osuuden kasvu on pysähtynyt.

Puhemies! Mikä on aiheuttanut tällaisen muutoksen ja nämä haitat? Alkoholikuolemien osalta taustasyyt periytyvät pidemmältä ajalta, mutta silti niihin kuten kaikkiin näihin lukuihin vaikutti vuonna 2004 toteutettu alkoholiveron alennus. Vakavasti alkoholisairaiden kohdalla väkevien kulutuksen voimakas lisäys oli ratkaiseva tekijä terveyden lopulliseen pettämiseen.

Vuonna 2004 alkoholijuomien veroa alennettiin keskimäärin 33 prosentilla. Oluen alkoholiveroa alennettiin tuolloin 32 prosentilla ja viinien veroa 10:llä. Ennen veronalennusta Suomessa litra Koskenkorva-viinaa maksoi, kuten tänään jo kerran valtiovarainministeri totesi, 30 euroa, ja Virossa sama tuote maksoi 10 euroa, minkä lisäksi Virosta saattoi ostaa huomattavasti tätäkin halvempia kirkkaita alkoholijuomia. Tämän suuren hintaeron vuoksi etyylialkoholin veroa alennettiin keskimäärin 44 prosentilla.

Olemme nyt vakavan paikan edessä: Suuren alkoholiveron alennuksen kansanterveydelliset haitat, joiden takia me hallituksen esitystä tuolloin arvostelimme, ovat toteutuneet.

Arvoisat kansanedustajat! On ehkäistävä alkoholista aiheutuvia sosiaalisia, terveydellisiä tai yhteiskunnallisia haittoja. Näihin haittoihin vaikuttavat kulutetun alkoholin määrä ja käyttötavat. Alkoholipolitiikan välineitä ovat ensinnäkin alkoholijuomien tuotannon, kaupan ja kulutuksen säätely alkoholilainsäädännöllä, toiseksi alkoholijuomien verotus sekä kolmanneksi tiedotus- ja valistustyö.

Alkoholin saatavuudessa ei enää voi sanoa olevan rajoituksia. Nykyään olut ja siideri ovat yhtä lähellä kuin lähin maitokauppa. Ja siellä, missä väestön valtaenemmistö asuu, ei myöskään viiniä tai väkeviä tarvitse kaukaa hakea. Emme pidä hyvänä, että viinin myynti vapautettaisiin. Saatavuutta ei todellakaan ole tarpeen lisätä. Tiedotus- ja valistustyö on tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on saada aikaan sellainen kulttuurin muutos, että se tukee kohtuullista alkoholin nauttimista.

Hallitus reagoi ongelmiin liimauttamalla varoitustarroja pulloihin, kun se ei pysty myöntämään virhettään. Varoituslapuilla ei viinan tuhoisaa veronalennusta kuitenkaan paikata. Ministeri saattaa ostaa sillä vain palan hyvää omaatuntoa. Varoitusten liimaamisella on sitten se elinkeinopoliittinen puoli, että pientuottajille ja pienten erien tuojille se tulee kohtuuttoman kalliiksi. Miljoonien litrojen kauppiailla ei tätä ongelmaa ole. Keinoista jää jäljelle ainoana toimivana vain verotuksen käyttö.

Puhemies! Kun hallitus ajoi suurta alkoholiveron alennusta, me varoitimme sen vaaroista. Haimme ratkaisua välttää toisaalta matkustajatuonnin vyöry ja toisaalta kotimaasta ostetun kulutuksen hallitsematon kasvu. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä esittikin tuolloin, että väkevien alkoholijuomien veronalennus olisi jätetty puolta pienemmäksi kuin minkä hallitus eduskuntaenemmistöllään toteutti: ei siis 44 prosentin alennusta vaan enintään 22 prosenttia. Alkoholiverolle on haettava oikea taso. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä piti vuonna 2003 ja pitää edelleen harkitsemattomana väkevän viinan 44 prosentin alennusta.

Väkevien juomien käyttöön liittyy kuitenkin kielteisiä erityispiirteitä. Ne nautitaan usein laimentamatta, jolloin veren alkoholipitoisuus nousee nopeammin ja korkeammalle kuin esimerkiksi olutta juotaessa. Nopeaan humalaan liittyy joillakin yksilöillä aggressiivisuutta ja kontrolloimattomuutta. Väkevien juomien vähittäismyynnin vaihtelun on todettu selittävän alkoholimyrkytysten ajallista vaihtelua paremmin kuin kokonaiskulutuksen vaihtelun. Kun alkoholia juodaan kerralla enemmän, juodaan todennäköisimmin väkeviä. Myös näistä syistä veron kohdentuminen väkeviin juomiin on perusteltua.

Hallituspuolueissa yksi ja toinen vaikuttaja näyttää tulleen katumapäälle. Hyvä näin. Päätöstä viinaveron korottamisesta ei pidä lykätä vaalien yli. Päätöksen voimme tehdä joulukuussa budjetin käsittelyn yhteydessä, sillä vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on tehnyt siitä lakialoitteen. Näin saataisiin myös rahoitusta kuntien palveluihin.

Arvoisa puhemies! Hallituksen vastaus ei tyydytä vasemmistoliiton eduskuntaryhmää. On tartuttava ainoaan tepsivään keinoon eli veron korottamiseen, nyt heti eikä vasta joskus vaalien jälkeen.

Kannatan ed. Räsäsen ehdotusta perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi.

Merikukka Forsius /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kasvavat alkoholihaitat olivat ennakoitavissa hallituksen tehdessä alkoholiveron alennuspäätöksen, joka astui voimaan maaliskuun alussa 2004. Varsin realistinen kuvaus alkoholiongelmaisten ja heidän perheidensä ahdingosta sekä kansantalouden kustannuksista on löydettävissä esimerkiksi hallituksen veronalennusta koskevan esityksen perusteluista.

Hallitus katsoi olevansa pakkotilanteessa tuontikiintiöiden poistuessa ja Viron liittyessä EU:n jäseneksi. Veronkevennyksillä haluttiin ennen kaikkea turvata veropohja, jota Virosta lisääntyvä tuonti uhkasi leikata. Matkustajatuonnin lisääntyminen olikin syy ryhtyä toimiin, mutta on hyvin kyseenalaista, olivatko toteutetut veronalennukset oikea keino.

Veronalennus on vaikuttanut eniten ihmisiin, joilla on ollut tiukkaa rahasta ja joiden juominen on voimakkaasti humalahakuista. Heille viinan hakeminen Virosta ei ole yhtä aito vaihtoehto kuin pullon hakeminen lähimmästä Alkosta. Alkon hintojen, etenkin viinan hinnan, alennus olikin varmin tapa pidentää alkoholistien juomaputkien pituutta, jotka katkeavat vasta rahojen loppumiseen.

Veronalennuksia perusteltiin myös sillä, että ryyppyputkessa olevalla alkoholistilla saattaa olla kolmaskin vaihtoehto: Virosta tuotua viinaa myyvän trokarin etsiminen. Pimeiden pullojen myynti muodostaa todellisen ongelman, mutta on syytä muistaa, että ulkomailta tuodun alkoholin myynnissä on kysymys laittomasta toiminnasta. (Ed. S. Lahtela: Erityisesti Venäjältä tuodussa!)

Nykyisen hallituksen toimet muilla yhteiskunnan sektoreilla rehottavan harmaan talouden kitkemiseksi eivät vakuuta — se on valittaen todettava — mutta periaatteessa laittomaan alkoholinvälitykseen on helpompi puuttua kuin Alkosta saatavan alkoholin kulutukseen. Laittomaan alkoholin myyntiin voidaan kohdistaa viranomaistoimia, ja rikolliseen toimintaan suunnattu asennekampanja on vaikutuksiltaan tehokkaampi kuin juomisen vähentämiseen kannustaminen. Varsinaisiin alkoholisteihin on tietysti vaikea vaikuttaa minkäänlaisella viestinnällä.

Jälkikäteen on esitetty arvioita, että uhkakuva matkustajatuonnin lisääntymisestä saattoi olla vahvasti ylimitoitettu. Skenaarioiden mahdollinen virheellisyys näin tärkeässä yhteiskuntapoliittisessa kysymyksessä on vakava asia ja vaikeasti ymmärrettävissä myös sen valossa, että Suomessa tehdään monilla aloilla maailman korkeatasoisinta alkoholitutkimusta.

Vihreät toivat syksyllä 2003 voimakkaasti esiin, että on todella huono päätös suunnata 44 prosentin veroale väkeviin juomiin. Väkevien veroale soti suomalaisen alkoholipolitiikan viime vuosikymmenien keskeistä periaatetta vastaan, jossa kulutusta on pyritty siirtämään väkevistä mietoihin juomiin humalahakuisen juomisen vähentämiseksi. Missään muussa EU-maassa ei verorakenteella suosita näin voimakkaasti väkeviä juomia.

Ensimmäisenä toimena hallituksen pitäisi palauttaa väkevien juomien vero vuoden 2004 alennusta edeltäneelle tasolle. Tätä vastaava esitys sisältyy vihreän eduskuntaryhmän vaihtoehtobudjettiin. Alkoholiveron korotukselle löytyy tukea myös kansalaisten keskuudesta. Syyskuussa julkaistun tutkimuksen mukaan lähes puolet suomalaisista kannattaa alkoholiveron korottamista.

Vihreä eduskuntaryhmä esittää lisäksi, että veronkorotuksen yhteydessä käynnistetään poikkihallinnollinen projekti alkoholin laitonta välittämistä vastaan. Projektin tulisi koostua niin tiedotuskampanjoista kuin raja- ja poliisiviranomaisten tehostuneesta toiminnasta järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan. Osa toimista tulee toteuttaa yhdessä Viron viranomaisten kanssa.

Arvoisa puhemies! Kevään 2004 yletön juopottelu puistoissa ja kaduilla nosti alkoholiongelmat laajemmin keskusteluun. Jatkossa on huolehdittava siitä, että me päättäjät tai muutkaan suomalaiset emme ala hyväksyä kasvavia alkoholihaittoja normaalina ilmiönä. Alkoholiongelmiin yhteiskunnallisena ongelmana pätee nimittäin sama asia kuin yksilön alkoholinkäyttöön: juomisen lisääntyessä toleranssi kasvaa.

Alkoholihaittojen torjuminen vaatii pitkäjänteistä työtä, mutta valitettavasti hallitus ei ole riittävällä tarmolla aloittanut toimenpiteitä.

Alkoholin hinnan lasku on vauhdittanut alkoholinkäytön arkipäiväistymistä, jota on pitkään julkisuudessa esitelty "eurooppalaisena juomatapana". Alkoholi on tullut entistä kiinteämmäksi osaksi suomalaista sosiaalista elämää: esimerkiksi useimmissa suuremmissa urheilukilpailuissa on olutteltta eikä kulttuuritapahtumaa enää juuri järjestetä ilman viinitarjoilua. Jokapäiväinen alkoholinkäyttö muodostaa riskin suurkuluttajaksi ajautumiselle. Monien kohdalla eurooppalaiset juomatavat on myös yhdistetty suomalaisiin niin, että viikolla otetaan iltaisin muutama lasillinen ja viikonloppuna todella reippaasti.

Alkoholin arkipäiväistymiskehitystä voidaan vähentää monin konkreettisin toimin. Jatkossa tulisi tarkkaan harkita, missä valtion ja kuntien tilaisuuksissa järjestetään alkoholitarjoilua. Valtion ja kuntien tulisi myös ottaa tapahtumia rahoittaessaan huomioon alkoholin myynti siten, että tarjoilupisteen olemassaolo alentaa verorahoitteista tukea. Varsinkaan lapsille ja nuorille tarkoitettuihin tapahtumiin alkoholi ei sovi lainkaan.

Työikäinen väestö juo suurimman osan alkoholista. Alkoholiongelmaisia löytyy edelleen eniten keski-ikäisten miesten joukosta. Työikäisten ja erityisesti keski-ikäisten miesten kohdalla työterveyshuollolla voi olla merkittävä rooli päihdeongelmien varhaisessa toteamisessa ja ehkäisyssä. Mini-interventiosta ja päihdeongelmaisten tehokkaasta hoitoonohjauksesta on saatu hyviä kokemuksia. Tätä toimintaa on syytä laajentaa ja kehittää edelleen.

Jo pitkään jatkunut naisten alkoholinkäytön kasvu on vaikuttanut siihen, että Suomessa syntyy joka vuosi jopa tuhat alkoholin eriasteisesti vaurioittamaa lasta. Vauriot ovat pysyviä ja vaativat usein monenlaista hoitoa. Osalle lapsista oikea diagnoosi varmistuu oppimisvaikeuksien ilmitulon myötä vasta kouluiässä.

Neuvolajärjestelmä tavoittaa lähes kaikki raskaana olevat naiset ja siten se tarjoaa mahdollisuuden puuttua raskaana olevien päihteiden käyttöön. Valitettavasti kuntien taloustilanne on ajanut myös neuvolapalvelut ahtaalle. Raskaana olevien tilanteen kartoittamiselle, muun muassa mahdollisten päihdeongelmien selvittämiselle, ei välttämättä jää neuvolakäynneillä aikaa.

Toisaalta päihdeongelman toteamisesta ei juuri ole hyötyä, ellei päihdeongelmaista voida ohjata hoitoon. Hoitoketju toimii kuitenkin vain lähinnä suurimmissa kaupungeissa. Pienempien kuntien säästöt hoitositoumusten myöntämisessä ovat kestämätöntä säästöpolitiikkaa. Yhteiskunnalle koituu mittaamattomien inhimillisten kärsimysten lisäksi suuria kustannuksia alkoholin vaurioittaman lapsen koko elämän kestävän tuentarpeen myötä.

Alkoholin ja huumeiden sikiöille aiheuttamien vaurioiden ehkäisemiseksi neuvolajärjestelmän laatu on turvattava viime kädessä asetuksella ja raskaana olevalle naiselle tulee antaa subjektiivinen oikeus päihdekuntoutukseen.

Fyysisten vammojen lisäksi vanhempien alkoholinkäyttö aiheuttaa monenlaisia psyykkisen kehityksen häiriöitä ja muita ongelmia, kun päihdeongelmiin kytkeytyy liian usein vielä perheväkivalta. Päihdeongelma koskettaa jo useampaa kuin joka kuudetta perhettä. Pääkaupunkiseudulla 20—30 prosenttia lapsista elää riskioloissa, mutta ainoastaan 5—6 prosenttia on lastensuojelun avohuollon tukitoimien piirissä. Iso osa apua tarvitsevista lapsista jää näin havaitsematta.

Perheiden ongelmat heijastuvat niissä kasvavien lasten ja nuorten hyvinvointiin ja päihteiden käyttöön. Koko ikäryhmän tasolla tarkastellen nuorten juominen ei ole viime vuosina lisääntynyt. Sen sijaan rankasti juovien nuorten ongelmat ovat monimutkaistuneet. Nuoriin suunnattuja valistuskampanjoita tulee jatkaa ja tehostaa, mutta jatkossa on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn. Syrjäytymisvaarassa olevat lapset on pyrittävä havaitsemaan jo päivähoidon ja peruskoulun aikana, jotta heille pystytään tarjoamaan riittävää tukea. Peruskoulun keskeyttämistä tulisi tukitoimenpiteillä estää ja aktivointitoimenpiteitä tulee suunnata niihin nuoriin, jotka eivät hakeudu peruskoulun jälkeen koulutukseen. Näin voitaisiin parantaa nuorten elämänhallintaa, jolla on suora yhteys päihteiden käyttöön.

Arvoisa puhemies! Alkoholilain 1 §:ssä todetaan, että lain tavoitteena on ehkäistä alkoholista aiheutuvia yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja. Mitä muuta tämä hallitus on tehnyt kuin omalla toiminnallaan rikkonut lakia? Ja kun vielä eri tahot, tutkijoista viimeisimpänä hallituspuolue Rkp:hen, ovat yhä vahvemmin yksimielisiä siitä, että väkevien viinojen alkoholiveroa on nostettava pikaisesti, ei asiassa voi vetää muuta johtopäätöstä kuin sen, että alkoholiveroa on edellä mainituin perustein syytä kiristää vielä tällä vaalikaudella.

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Räsäsen ehdotusta perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi.

Pehr Löv /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade herr talman, arvoisa herra puhemies! Oppositionen skall ha ett erkännande för en saklig och välformulerad interpellationstext. Här behövs inga teoretiska och känsloladdade reaktioner. Problemet är tillräckligt allvarligt ändå.

Som läkare borde interpellationens första undertecknare hålla med om att socialpolitiska beslut skall bygga på undersökningar och forskningar. Så gjorde regeringen också då man fattade beslut om att sänka alkoholaccisen. Nu går det inte att lägga fram empiriska bevis om en befolknings dryckeskultur i förväg, men regeringen var mån om att låta Stakes forskare delta i beslutsprocessen. Man kan fråga sig vem regeringen borde ha konsulterat i stället?

Kun hallitus teki päätöksen, Stakesin alkoholitutkijat esittivät oikeastaan arvostelua vain yhdessä kohtaa. Päätös tuli aivan liian myöhään. Hallituksen olisi tullut aloittaa alkoholiveron keventäminen useita vuosia aiemmin eli kauan ennen alkoholin Virosta tapahtuvan tuonnin vapauttamista. Tuolloin alennukset olisivat olleet maltillisempia. Kuka on vastuussa siitä, että näin kävi? Mitkä puolueet olivat vastuussa valtiovarainministeriössä vuosina 1999—2003? Molemmat puolueet arvostelevat välikysymyksessä nyt istuvaa hallitusta liian myöhään heräämisestä.

Sallikaa minun jatkaa siitä, mitä tutkijat sanovat. Monet heistä ovat nykyisin sitä mieltä, että veronalennuksen painopiste oli virheellinen. Olen tästä samaa mieltä. Nyt jälkikäteen voimme nähdä, että väkevien viinojen veronalennus oli liian suuri. Meidän on syytä muistaa, että hallitus ei halunnut ohjata suomalaisten juomatottumuksia vaan kulutustottumuksia. Ennen kaikkea halusimme saada Viron viinarallin, tai sanokaamme väkevien rahtaamisen sieltä, loppumaan. Tässä hallituksen politiikka on tuottanut tuloksia. Olemme jo saaneet lukuja, jotka osoittavat ei-tilastoidun kulutuksen vähentyneen. Tämä merkitsee, että aiempaa enemmän alkoholia myydään valtion valvomien kanavien kautta.

Alkoholen är speciellt skadlig för ungdomen. En växande kropp tar mera stryk av alkohol än en vuxen. Vanor som skapas i tonåren har en tendens att bli bestående. En betydande del av de 15-åringar, som dricker sig berusade varje månad är storkonsumenter med utpräglade alkoholskador som 30-åringar. Ungdomarnas drickande har till och med något minskat, men den grupp ungdomar som berusar sig regelbundet dricker mera än tidigare.

Också alkoholförgiftningsfallen bland ungdomar har ökat. Här har den förmånligare starkspriten en klart negativ effekt. Det är ändå ölet och cidern som är inkörsport för ungdomarna. Därför kommer förbudet mot ölrealisation, som ingår i regeringens reform av alkohollagen att ha en positivt styrande inverkan. En flaska mellanöl eller cider motsvarar en starkspritsgrogg så skattepolitiken på dessa drycker, som är tillgängliga i dagligvaruhandeln, borde nog också småningom ses över.

Föräldrarnas attityder inverkar starkt på ungdomens dryckesvanor. De ungdomar, som blir bjudna på alkoholhaltiga drycker hemma blir oftare problemkonsumenter. Det mest förödande fenomen vi ser är föräldrar, som köper ut alkohol åt sina ungdomar. Man säger att man gör det "för att man skall veta vad de dricker". En dubbelmoral av värsta sort.

Föräldraupplysningen borde lyfta upp dessa fakta mera på våra hälsovårdscentraler. I barn- och mödrarådgivningen måste hälsovårdarna också genom regelbundna hembesök noggrant följa med de unga familjerna och slå larm vid tecken på föräldranonchalans av detta slag. Att inte bry sig om sitt barns hälsa är en passiv form av barnmisshandel som kan ha förödande effekt.

Puhemies! Alkoholi aiheuttaa liian monia kuolemia ja vaurioittaa aivan liian monien ihmisten fyysistä ja psyykkistä terveyttä. Kysymys onkin siitä, mitä me voimme tehdä. Meidän ei pidä pettää itseämme ja luulla, että voimme palata aikaan jolloin yksinkertaisesti nostettiin viinapullon hintaa. Jo ennen veronalennusta alkoholinkulutus kasvoi ja olisi jatkanut kasvuaan kaikkien näiden vuosien aikana veronalennuksesta riippumatta, mutta toki hinnanalennus vauhditti kulutuksen kasvua.

Talman! Priset och tillgängligheten har den största effekten på konsumtionen. Vi behöver ändå ett mångsidigt och trovärdigt program för den förebyggande verksamheten. Samtidigt måste vi ändra på dryckeskulturen. En negativ följd av prissänkningen var att priserna sjönk i detaljhandeln men inte på krogarna. Det har lett till att det i viss mån kontrollerade drickandet i samband med en god måltid har ändrat till ett supande hemma innan man går ut. Här borde alltså en attitydfostran följas av en skatteförhöjning för att vi skall nå bra resultat. Attitydpåverkan måste ske hemma, på rådgivningen, i skolan och på arbetsplatserna. En moraliserande nykterhetspropaganda biter inte på dagens välutbildade medborgare. Man måste få och se möjligheterna i det rusfria livet.

Utan motiverande vård klarar inte den starkt beroende av att komma ur träsket. Tidig intervention på gatan, i skolan och på arbetsplatsen är ett bra instrument. Ett barn som ertappas berusat på stan skall skjutsas hem eller till socialmyndigheterna. En arbetstagare som är full på arbetsplatsen skall hänvisas till företagshälsovårdaren. Utan satsningar på akutvårdsplatser och en lång rehabiliterande vård faller många igenom. Den systematiska vården borde inte få hämmas av en sådan resursbrist vi ser i många kommuner i dag.

Svenska riksdagsgruppen har det senaste året fört fram två förslag. Dels gäller det en reform av alkoholaccisen och dels gäller det trafiksäkerheten. Som jag redan sade, är de flesta forskare överens om att skatten på starksprit borde höjas. Av samma åsikt är också de flesta finländare. Svenska riksdagsgruppen anser att regeringen bör bereda en moderat höjning av skatten på starksprit. Själva beslutet kunde sedan fattas i nästa års tilläggsbudget.

Ett annat förslag som vi fört fram gäller rattonykterheten. Med mycket drickande förstör man hälsan för sig själv, men sätter man sig vid ratten kan man förstöra mången annans liv. Dagens lagstiftning gör det sällan möjligt att tvinga återfallsförbrytare till vård. Därför vill vi inom svenska riksdagsgruppen sänka gränsen för grov rattfylla från 1,2 till 1,0 promille. Personer som gör sig skyldiga till grovt rattfylleri borde sedan fullfölja ett vårdprogram för att återfå sitt körkort.

Arvoisa puhemies! Alkoholiongelmat ovat monien yhteiskuntien vitsaus kaikkialla maailmassa. Monien maiden talous ei yllä kukoistukseen, ennen kuin päihteiden käyttö on saatu kuriin. Tästä näkökulmasta meillä Suomessa tilanne on paremmin hallinnassa. Tähän hallitus myös pyrki alentaessaan viinaveroa vuonna 2004, eli pitämään pimeän kaupan kurissa. Nyt on taas aika tehdä päätös veron tarkistamisesta. (Ed. Pulliainen: Mistä päivästä lukien?) Myönteistä on, että tällä veronkorotuksella on kansan tuki.

Bjarne Kallis /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Välikysymyksessä ed. Räsänen ja muut allekirjoittajat kysyvät, mihin pikaisiin toimiin hallitus aikoo ryhtyä alkoholiverotuksen suhteen, jotta alkoholin käyttö saadaan kääntymään laskuun sekä alkoholihaittojen ja kuolemien määrä vähenemään. (Ed. Pulliainen: Ei mihinkään, sanoi Heinäluoma!)

Me olemme kuulleet, mitä kansallinen kokoomus on sanonut, me olemme kuulleet, mitä vasemmistoliitto on sanonut, me olemme kuulleet, mitä vihreät ovat sanoneet, ja kaikki nämä ovat sitä mieltä, että pitäisi heti korottaa. Ruotsalainen kansanpuolue on ilmoittanut puheenjohtajansa suulla sen, että pitäisi heti korottaa; ed. Löv totesi tästä pöntöstä, että nyt on nyt ja nyt pitäisi korottaa. Keskusta ilmoitti, että on valmiutta korottaa välittömästi.

Minä ihmettelen suuresti, mikäli ed. Räsäsen tekemää pontta ei lähes yksimielisesti hyväksytä, koska sen ponnen mukaan toteutuisivat juuri ne asiat ja ne tavoitteet, mitä eduskuntaryhmät tänä päivänä tästä paikasta ovat esittäneet. Ja ihmettelen suuresti, jos puheet ja teot ovat eri maata. (Ed. Pulliainen: Ei olisi ihan tavatonta, että niin kävisi!) Me äänestämme huomenna, ja edellytän — tai ei minulla ole mitään oikeutta edellyttää — ja ihmettelen, jos huomenna ei enää pysytä siinä, mitä tänä päivänä on lausuttu. (Ed. Pulliainen: Sinne huomiseen on pitkä aika!)

Arvoisa herra puhemies! Me olemme kuulleet, mitä mieltä hallitus on omasta alkoholipolitiikastaan. Mitä asiantuntijat sanovat tämän päivän alkoholipolitiikasta? En lainaa kuin muutaman henkilön lausuntoja.

Lääkäriliitto tuomitsee hallituksen alkoholiveron alennuksen epäonnistuneeksi, ja Lääkäriliitto on varmasti asiantuntija tässä asiassa. Lääkäriliitto perustelee kannanottoaan lähinnä sillä, että tänä päivänä joka neljäs tehohoitojakso johtuu alkoholista. Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja Pekka Puska vaatii, että alkoholiveroa pitää heti nostaa kolmanneksella. Puskan mielestä halpa viina innostaa vähävaraiset ja nuoret juomaan yhä enemmän.

Tänä päivänä oli Hufvudstadsbladetissa haastattelu Helsingin A-klinikan johtajasta Marianne Winbergistä, ja tämä sanoo, että seuraamukset ovat katastrofaalisia, mikäli alkoholiveroa ei heti nosteta. On jo riittävästi näyttöä, mitään lisäselvityksiä ei enää tarvita. Katastrofaalisia seuraamuksia, mikäli ei veroa heti nosteta, sanoo ehkä yksi maamme suurimpia asiantuntijoita, joka näkee nämä ongelmat päivittäin.

Mitä kansalaiset ja media sanovat? Tuoreen tutkimuksen mukaan enemmistö Suomen kansalaisista on pettynyt hallitukseen, jota kansalaiset pitävät syyllisenä siihen, että alkoholin kulutus on noussut niin korkealle. Siis enemmistö Suomen kansasta on sitä mieltä, että se on hallituksen syy, että alkoholin kulutus on noussut näin korkealle; 69 prosenttia naisista on tätä mieltä, 61 prosenttia miehistä.

Kymmenissä pääkirjoituksissa on vaadittu alkoholiveron korottamista, ja välittömästi. Maamme suurin päivälehti Helsingin Sanomat kirjoitti pääkirjoituksessa tiistaina muun muassa näin: "Se oli pahin virhe, jonka tämä eduskunta ja Matti Vanhasen hallitus ovat terveyspolitiikan alalla tehneet." Siis pääkirjoituksessa todetaan, että alkoholiveron alennus oli pahin virhe, jonka tämä eduskunta ja Matti Vanhasen hallitus ovat terveyspolitiikan alalla tehneet. (Ed. Pulliainen: Nyt se tiedetään!) Jos se olisi tapahtunut jollakin muulla alalla kuin terveyspolitiikan alalla, niin se olisi vielä jotenkuten ymmärrettävää, mutta että alalla, jota pidetään kaikkein tärkeimpänä, että siinä tehdään suuri virhe, (Ed. Pulliainen: Ja vielä Vanhanen tekee sen!) se on virhe, joka heti pitäisi korjata.

Mitä hallitus sanoo? Me olemme kuulleet, mitä eduskuntaryhmät ovat lausuneet. Olemme myöskin kuulleet, mitä valtiovarainministeri sanoi tämän päivän alkoholipolitiikasta ja myöskin tulevasta. Mutta ottaen huomioon, että myöskin valtiovarainministeri oli sitä mieltä, että pitäisi korottaa — niin kuin oikeastaan kaikki ovat — ei kai tarvitsisi korjata, jos ei virhettä olisi syntynyt, eli hallitus on sitä mieltä, että on tapahtunut virhe, kun hallitus on sitä mieltä, että pitää korottaa. Mutta sitä minä en ymmärrä, minkä takia ei koroteta, kun ollaan sitä mieltä, että pitää korottaa. Jos suurin ja pahin virhe oli se, että alennettiin, niin toiseksi pahin virhe on se, ettei tätä virhettä korjata.

Hallitus tietää, että se voisi, jos vain haluaisi, vähentää alkoholikuolemia, rattijuopumuksia, väkivaltaa, perheiden henkisiä ja sosiaalisia ongelmia, helpottaa myöskin kuntien taloutta.

Miksi näin ei tehdä? Onko tämä mennyt arvovaltakysymykseksi? Miksi hallitusryhmien piti sopia keskenään siitä, että alkoholiveroon ei kosketa? Miksi piti näin sopia? Julkisuuteen on tullut tieto, että tällainen sopimus on tehty, ja viime viikolla hallitusryhmät kokoontuivat, ja julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan siellä sovittiin, että pidetään kiinni tästä sopimuksesta. Lehdessä mainittiin, että ed. Löv oli siinä kokouksessa mukana ja sovittiin, (Ed. Pulliainen: Han sade nu!) että pidetään kiinni, ei koroteta, koska on sovittu, ettei koroteta. No, ei mennyt monta tuntia, ennen kuin kuitenkin laskettiin julkisuuteen sellainen viesti, että pitäisi korottaa heti. Minä en oikein tällaista politiikkaa ymmärrä, enkä missään nimessä ymmärrä, kun se tapahtuu niin tärkeällä sektorilla kuin sektorilla, joka koskee kansalaisten terveyttä.

Yleensä, kun ihmisiltä kysytään, mikä on tärkeätä, niin 50- ja 60-vuotishaastatteluissa todetaan, että se kaikkein tärkein on perhe, terveys. terveys on kaikille tärkeä. Me tiedämme, ja aivan niin kuin Lääkäriliitto on todennut, aivan niin kuin pääkirjoituksissa on todettu, että epäonnistunut alkoholipolitiikka on vaikuttanut kansakunnan terveyteen kielteisesti.

Kun Ruotsi oli saman tilanteen edessä kuin Suomi silloin 2003, silloinen hallitus ilmoitti, että alkoholipolitiikka on enemmän terveyspolitiikkaa kuin veropolitiikkaa. Terveys oli sille hallitukselle tärkeämpi kuin raha. Me olimme saman valinnan edessä, kumpi tärkeämpi, terveys vai raha. Täällä hallitus viittasi siihen, että menetämme verotuloja, jos alennamme. Raha oli tärkeämpi kuin terveys. Ruotsissa hallitus on vaihtunut. Siitä huolimatta Ruotsi pitää kiinni siitä, ettei kannata eikä pidä veroa alentaa.

Vaihtoehtoja silloin 2003 oli paljon. Hallitus sanoi kyllä, että oppositio ei esitä mitään muuta vaihtoehtoa kuin että pysytään vanhassa. Se ei pidä paikkaansa. Me olemme jo kuulleet, että vihreillä oli oma esitys, perussuomalaisilla oli oma esitys, vasemmistoliitolla oli oma esitys, kristillisdemokraateilla oli oma esitys, joka oli mielestämme kaikkein paras. (Ed. Pulliainen: Kokoomuksella oli monta kantaa!) Siihen liittyi matkustajaveron eli satamamaksun korottaminen henkilöliikenteessä ja niin, että se olisi koskenut vain alle 24 tunnin matkoja aikuisilta. Jos satamamaksu olisi noussut, ei olisi kannattanut lähteä Viroon tai laivalle hakemaan halpaa viinaa, koska lipun hinta alle 24 tunnin matkasta olisi sen tehnyt epäedulliseksi. Olisiko tämä ollut mahdollista toteuttaa? Totta kai olisi ollut mahdollista. Onhan Euroopan unionissa lentokenttäveroja ja vastaavanlaisia. Ei olisi ollut mitään estettä ottaa tällainen käyttöön.

Minä vähättelen, niin kuin kaikki muut vähättelevät, sitä EU:n alkoholin vähimmäisveroa. Se olisi kuitenkin niin alhaisella tasolla, että, aivan niin kuin ed. Paajanen tässä aikaisemmin totesi, se koskisi väkevän viinan kohdalla vain Kyprosta. Ainakin minä vedin sen johtopäätöksen niistä tilastoista, mitä minä näin, että se koskisi vain Kyprosta. Oluen osalta (Puhemies koputtaa) muutama maa joutuisi nostamaan yhdellä tai kahdella sentillä.

Arvoisa herra puhemies! Eräs seikka myöskin, mitä kannattaisi tutkia, on se, että meillä on kaikki; tämä sali voisi päättää omasta tuontiviinan kiintiöstä. EU:sta on tämä ohje, 10 litraa sitä ja 90 litraa tätä. Me voisimme aivan hyvin säätää oman tuontikiintiön. Joku valittaisi Euroopan tuomioistuimeen, kestäisi kaksi kolme vuotta, ennen kuin päätös tulisi, me voisimme vedota terveyspoliittisiin syihin, ja Euroopan tuomioistuin joutuisi panemaan vastakkain viinan vapaan liikkuvuuden ja kansalaisten terveyden. Minä en ole ollenkaan niin varma, että Euroopan tuomioistuimelta tulisi päätös, että tällaista lakia ei voi säätää, varsinkin kun se edistäisi kansalaisten terveyttä. Olen melko varma, että (Puhemies koputtaa) jotkut muut maat tulisivat tähän mukaan. Olen ruotsalaisista lehdistä lukenut, että Ruotsissa on tällaista esitetty ja harkittu, ja yhdessä Ruotsin kanssa voisimme vähän niin kuin tällaiselle linjalle mennä.

En alussa todennut, mutta totean nyt lopussa, että minäkin kannatan ed. Räsäsen ehdotusta päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodosta.

Raimo Vistbacka /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Alkoholi ja sen käyttö on kautta aikain herättänyt paljon puhetta. Sanonnassa on arvioitu saunan, viinan ja tervan terveysvaikutuksia; Irwinin laulussa puolestaan sitä, moneltako kello viideltä saunomisen aloittanut päätyy putkaan. Toisaalta raittiusliike on koko Suomen itsenäisyyden historian ajan valistanut kansaa viinan kirouksista. Tärkeää osaa alkoholiin liittyvässä keskustelussa meillä on hallinnut valtion rooli alkoholin valmistajana ja myyjänä. Alkoholin kulutusta on puolestaan pyritty säätelemään eduskunnan toimesta. Nyt, omalta osaltaan jatkona tälle perinteelle, käydään keskustelua välikysymyksen pohjalta siitä, miten hallituksen tulisi muuttaa alkoholiverotusta lisääntyneiden alkoholihaittojen vähentämiseksi. Perussuomalaiset uskovat, että alkoholin käytön haitoista tullaan varmasti puhumaan Suomessa myös jatkossa.

Perussuomalaiset halusivat osallistua tähän hallitukselle esitettyyn välikysymykseen siksi, että aikanaan esittämämme epäilyt vuoden 2004 maaliskuun alusta voimaan tulleen alkoholiveron alennuksen mukanaan tuomista alkoholin käytön aiheuttamista haittavaikutuksista ovat toteutuneet. Tuolloin vuoden 2003 lopulla, kun eduskunnassa käsiteltiin hallituksen esitystä alkoholi- ja alkoholijuomaverosta annetun lain muuttamiseksi, jättivät perussuomalaiset rinnakkaislakialoitteen, jossa todettiin muun muassa: "Hallituksen esittämät rajut alkoholiveron väkeviin alkoholijuomiin painottuvat alennukset toisivat mukanaan erittäin rajusti lisääntyvät alkoholin käytön aiheuttamat haittavaikutukset. Päihde-, sosiaali- ja terveysongelmat lisääntyisivät merkittävästi ja nopeasti."

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisussa "Alkoholiolot EU-Suomessa" tältä vuodelta arvioidaan muun muassa, miten valtioneuvoston syksyllä 2003 tekemän alkoholipolitiikan linjauksia koskevan periaatepäätöksen tavoitteet ovat toteutuneet. Julkaisussa todetaan, ettei alkoholiohjelman kolmen päätavoitteen toteuttamisessa ole alkuunkaan onnistuttu. Tavoitteenahan oli vähentää merkittävästi alkoholin aiheuttamia haittoja lasten ja perheiden hyvinvoinnille, vähentää alkoholijuomien riskikäyttöä ja siitä aiheutuvia haittoja merkittävästi sekä kääntää alkoholijuomien kokonaiskulutus laskuun. Olennaisin syy siihen, että valtioneuvoston asettamien tavoitteiden vastaiset alkoholihaitat ja kokonaiskulutus ovat lisääntyneet, on se, että eduskunnan enemmistön päätöksellä alkoholijuomien verotusta alennettiin merkittävästi. Perusteluina näille erittäin huomattaville alkoholiveron kevennyksille esitettiin Viron liittyminen Euroopan unionin jäseneksi vuoden 2004 toukokuussa ja siitä odotettava merkittävä alkoholijuomien tuonti sallittujen kiintiöiden puitteissa.

Arvoisa puhemies! Kuten edellä mainitussa sosiaali- ja terveysministeriön julkaisussa todetaankin, EU:n lainsäädäntö ja laajentuneet markkinat ovat nakertaneet perinteistä suomalaista alkoholipolitiikkaa ja vähentäneet hintapolitiikan vaikuttavuutta. Näin ollen maaliskuussa 2004 voimaan astuneet alkoholiveron kevennykset toteutettiin muuttuvassa ympäristössä, jossa verotuksen säilyminen entisellään olisi lisännyt alkoholijuomien tuontia ulkomailta. Tällöin hallitus päätyi kuitenkin esittämään verotuksen alentamista siten, että väkevien viinojen hinnat alenivat selkeästi eniten, ja juuri tämä on ollut pääsyynä mielestämme lisääntyneeseen kokonaiskulutukseen ja alkoholihaittojen kasvuun. Nyt muun muassa runsaasti väkeviä juovien nuorten osuus on tietyissä ikäluokissa lisääntynyt sekä liikennejuopumusten, alkoholisairauksien ja -myrkytysten määrä kasvanut. Lisäksi humalakuolemat ovat lisääntyneet 2004 jälkeen suhteellisesti eniten juuri nuorten keskuudessa. Kuten perussuomalaiset jo veronalennuspäätöstä käsiteltäessä painottivat, olisi tuolloin alkoholipolitiikassa tullut jatkaa 1990-luvulla käytössä olleella linjalla, jossa pyrittiin ohjaamaan käyttöä mieluummin miedompiin alkoholijuomiin. Nyt valitettavasti monet nuoret ovat halvan hinnan perässä siirtyneet oluen ja siiderin juojista suoraan väkevien viinojen käyttäjiksi. Myös kertarysäyksellä toteutettu veronalennus oli, asteittaiseen alentamiseen verrattuna, omiaan nopeasti lisäämään alkoholin kulutusta ja tästä aiheutuvia haittoja.

Arvoisa puhemies! Kuten edellä mainittiin, EU:n lainsäädäntö ja laajentuneet markkinat ovat tuoneet paineita Suomen harjoittamaan alkoholipolitiikkaan. EU:n puheenjohtajuudesta huolimatta Suomi ei ole saavuttanut tällä alueella mitään tuloksia. Ei edes alkoholijuomien verotuksen vähimmäistason korotusta, nyt kun siihen olisi ollut oiva tilaisuus. Olemme näköjään alkoholipolitiikankin osalta EU:n vankeja, ja taidettiin ministeri Heinäluomankin kädet pitkälti kahlita EU-herrojen pöydässä.

Yksinomaan alkoholin verotuksen merkittävällä nostamisella ei voida perussuomalaisten mielestä oleellisesti vähentää alkoholin kulutusta, koska hinnan noustessa kotimaassa viinaralli ulkomailta lisääntyy, mikäli EU-alueella ei päästä korkeampaan yhtenäiseen verotasoon. On siis muistettava, että jos alkoholin hintoja nostetaan kohtuuttomasti verotuksen kautta eikä ympäristössämme, erityisesti Baltiassa, tapahdu hintatasossa muutoksia, tulee viinan rahtaaminen ja niin sanottu pimeä myynti eli salamyynti mitä ilmeisimmin kiihtymään. Näistäkin on kokemuksia viime vuosikymmeneltä minulla itselläni henkilökohtaisesti.

Se, miten näihin ulkoisiin alkoholin hintapolitiikan paineisiin on hallituksen toimesta reagoitu, on kaikkien kulutusta ja alkoholihaittoja tarkastelevien mittareiden mukaan osoittautunut virheelliseksi. Alkoholiverotusta olisi tullut perussuomalaisten mielestä aikoinaan alentaa asteittain tuonnin vähentämiseksi sekä painottaen hinnanalennukset mietoja alkoholijuomia suosiviksi. Kertarysäyksellä toteutettu väkevien viinojen yli 44 prosentin hintojen alennus vei täydellisesti pohjan raittiustyöltä. Kuten nyt on ollut nähtävissä, se vei myös kunnilta mahdollisuuden hoitaa nykyisillä voimavaroillaan kasvaneet päihdeongelmat. Kuten välikysymystekstissä mainitaankin, kuntien osuudeksi jää arviolta 80 prosenttia alkoholihaittojen aiheuttamista kustannuksista. Alkoholin väärinkäyttäjien hoitoonohjaus onkin menettänyt merkitystään, kun kunnilla ei ole siihen juuri lainkaan varoja.

Arvoisa puhemies! Nyt kun hallituspuolueistakin on alkanut tulla tukea perussuomalaistenkin kannattamalle asteittaiselle alkoholiverotuksen korottamiselle, voitaisiin asia hoitaa nopeasti. Hallituksen tulisikin mielestämme tuoda eduskunnalle vielä näillä valtiopäivillä väkevien alkoholijuomien veron kohtuullinen korotusesitys, jolla pyrittäisiin vähentämään kulutusta ja ohjaamaan käyttäjiä mieluummin mietojen juomien pariin väkevien sijaan. Korotuslinjaa tulisi tarpeen mukaan jatkaa tulevina vuosina huomioiden koko EU-alueella mahdollisesti tapahtuvat veromuutokset. On perin outoa, että hallituspuolueet ovat siirtämässä lähes kaikki kannatettavat hyvät asiat seuraavalle eduskuntakaudelle. (Ed. Pulliainen: Sehän on sympaattista!)

Peruspalveluministeri  Liisa  Hyssälä

Arvoisa puhemies! Vaikka tämä välikysymys on verotukseen suunnattu ja kohdistettu, niin käytän ihan muutaman sanan lyhyessä puheenvuorossa tästä yleisemmästä alkoholipolitiikasta. (Ed. Kallis: Odotamme pitkää!)

Meillä nyt hallitus on tehnyt Suomen historian ensimmäisen valtioneuvoston periaatepäätepäätöksen alkoholipolitiikan linjauksista syksyllä 2003, siis historian ensimmäinen, ja kaikki valtionhallinnon sektorit on velvoitettu tekemään omaa osaansa alkoholihaittojen ehkäisyssä. Tämän periaatepäätöksen ja keväällä 2004 käynnistyneen alkoholiohjelman vauhdittamana Suomessa on ollut nyt menossa ennennäkemättömän laaja alkoholihaittojen ehkäisyn tehostamisponnistus, joka on ulottunut todella laajalti eri puolille tätä kansalaisyhteiskuntaa.

Me olemme kutsuneet kuntia ja järjestöjä vapaaehtoisina kumppaneina alkoholiohjelmayhteistyöhön. Tämä perustuu siis kumppanuuteen ja yhteisvastuuseen. Marraskuussa 2006 kumppaneita on 168. Osa kumppaneista on ehkäisevän päihdetyön konkareita, osa niin uusia, että toiminnassa ei ole aiemmin kiinnitetty huomiota alkoholi- ja muihin päihdeasioihin siinä määrin kuin nyt. Tämähän perustuu siihen, että jokainen tsemppaa vähän enemmän. Kun kioskikauppiaat tulivat mukaan, niin he tulivat ministeriöön kertomaan, että he tsemppaavat nimenomaan siinä, että alaikäisille ei myydä ja päihtyneille ei myydä, ja jokainen tsemppaa tätä omaa osuuttaan. Tällainen alkoholiohjelmayhteistyö, järjestöjen ja kuntien yhteistyö, sehän on perinteisestikin kohdistunut lapsiin, nuoriin ja perheisiin, mutta ennen kaikkea nyt nämä ovat tässä tapetilla.

Tällaisen perinteisen ehkä päihteetöntä elämäntapaa painottavan lähestymislinjan rinnalle on tullut myöskin uusia toimintalinjoja, nimenomaan tällaista kontrolloivampaa, elikkä että halutaankin katsoa alkoholianniskelua ja vähittäismyynnin ikärajoja ja päihtyneille anniskelua ja myyntiä. Tähänhän tähtää sekin, että me olemme ravintoloitten aamuyön tuntien tai myöhäistuntien, jos näin voi sanoa, valvontaa tehostaneet. Niin kuin olette julkisuudesta huomanneet, niin sielläkin on kiinnitetty huomiota päihtyneille anniskeluun ja alaikäisille anniskeluun. Tätä pyritään vähentämään.

Tavoitteena on varjella meitä kaikkia humalajuomisen liitännäisilmiöiltä: häiriköinniltä, väkivallalta, ja sitten toisaalta tietenkin suojella näitä juojia itseään. Vuodesta 2004 alkaen me olemme kouluttaneet tuhansia terveydenhuollon ammattilaisia — sosiaalihuoltoakin siinä on ollut mukana, mutta tuhansia terveydenhuollon ammattilaisia — näissä hankkeissa varhaisille riskikuluttajille suunnatussa mini-interventiossa. (Ed. Kallis: Ei tarvitsisi kouluttaa, jos veroa nostetaan!) Me olemme rahoittaneet näitä. — Sanottakoon nyt, ed. Kallis, että ei se vero sinänsä aiheuta sitä, eihän se sinänsä vaan se juotu alkoholihan se aiheuttaa ne haitat. Tämä on laajempi kysymys, tämä on paljon laajempi kysymys. Kaikki se viina, mikä menee kurkusta alas, niin se aiheuttaa, eikä se vero sinänsä. (Ed. Pulliainen: Nousee vielä päähän!)

Alkoholiohjelman yhteydessä on tuotettu maksuttomia, mini-interventiota ja alkoholinkäytön omaa hallintaa tukevia aineistoja. Me olemme tehneet hyvin paljon materiaaleja ja aineistoja myöskin, ja tästä on tullut maan kattava laaja kampanja. Sanottakoon, että tässä kumppanuusohjelmassa on mukana meillä kirkko; meillä on mukana koko ay-liike, Akavat, SAK:t, ja siellä yhdessä järjestöjen kanssa tehdään työpaikoille ulottuvaa ehkäisevää ohjelmaa. Meillä on mukana Stakes, Kansanterveyslaitos, Työterveyslaitos, joissa kaikissa on tehostetut omat toimintayksiköt. Meillä on lääneihin perustettu uudet omat yksiköt päihdehaittoihin juuri nyt, 2004 muistaakseni. Joka paikassa olemme tehostaneet — laaja ohjelma. Nämä haitat eivät ole syntyneet kaikki nyt. Ne ovat pitkien aikojen kuluessa, vuosien kuluessa, syntyneitä haittoja, jopa vuosikymmenten kuluessa syntyneitä haittoja, joita nyt haluamme tehostetusti myöskin estää ja tsempata. (Ed. Sinnemäki: Mutta miksi hallitus puhuu veronkorotusta vastaan?)

Me olemme tukeneet kuntien mielenterveys-, päihdepalveluiden, perhepalveluiden ja lastensuojelutyön kehittämistä huomattavalla valtionavustuspanoksella. Me olemme lisänneet valtionosuutta ja -avustuksia nimenomaan näihin asioihin. Olin tällä viikolla valiokunnassa juuri kertomassa siitä. Meillä on ollut noin 130, muistaakseni, sellaista hanketta, jotka on lapsille ja nuorille, perheille suunnattu tälläkin alueella ja joita me ministeriössä olemme rahoittaneet. Myös Raha-automaattiyhdistys on järjestöjen työlle suunnatussa rahoituksessaan nimenomaan panostanut erityisesti päihdehaittojen ehkäisyyn.

Arvoisa puhemies! On hyvä, että yhteiskunnan eri tahot ovat vähitellen heränneet huomaamaan tämän lisääntyneen alkoholinkäytön aiheuttamat haitat ja terveysvaarat. Näin me olemme voineet tästä holhouskeskustelusta, joka oli vielä vaalikauden alussa — meillähän oli tämä holhouskeskustelu, että hallitus holhoaa tai ainakin Hyssälä holhoaa kansalaisia — siirtyä nyt uudelle tasolle. Myös monissa Euroopan maissa alkoholi on noussut tai nousemassa vakavaksi terveyskysymykseksi, joten tämä ei ole pelkästään kotoperäistä keskustelua.

Komissio onkin nyt tehnyt Euroopan unionin historian ensimmäisen alkoholipoliittisen strategian, joka nyt Suomen puheenjohtajuuskaudella on annettu. Esittelen sitä huomenna suuressa valiokunnassa, ja ensi viikolla se on meillä terveysministereitten käsittelyssä neuvostossa. Siinä nimenomaan EU-tasolla kiinnitetään huomiota samoihin asioihin, joihin me Suomessa kiinnitämme huomiota: lasten ja nuorten suojeluun, päihdehaitoista aiheutuvien vahinkojen, tapaturmien, ehkäisyyn, liikennekuolemiin, liikenteessä alkoholihaittojen vähentämiseen tai poistamiseen. Sitten siellä otetaan tätä statistiikkaa, miten voisimme Euroopan tasolla yhdessä tehdä parempaa tilastointia, jotta alkoholihaitoista voisi olla hyvää tietoutta. Elikkä myöskin unionin tasolla ensimmäistä kertaa tehdään strategia. Mielestäni tämä on historiallista, ja kyllä tämä on Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella pienoinen positiivinen saavutus, että saamme sen nyt käsittelyyn, ja toivottavasti sitten saamme neuvoston päätelmät tästä ensi viikolla kuitenkin tehtyä.

Suomen EU-puheenjohtajuuskauden pääteemana, terveysteemana, on terveys kaikissa politiikoissa, ei siis poliitikoissa vaan politiikoissa. Kuopiossa syyskuussa järjestetty eurooppalainen terveyskonferenssi samoin kuin EU:n alkoholipoliittinen strategia ovat painottaneet sitä, että tarvitaan poikkihallinnollista otetta, että muutkin sektorit kuin terveyssektori ovat vastuussa alkoholin terveyshaitoista yhteiskunnassa eikä se ole pelkästään terveysministereitten asia vaan, sanotaan, yhdyskuntasuunnittelun, liikenteen, arkkitehtien, hyvin monen vastuunkantajan asia, jota ei pidä jättää terveyssektorille pelkästään. Näin halusimme myöskin hallituksen taholta, kun annoimme tämän toimenpidepaketin eduskunnalle, ehkäistä näitä haittoja laajalla rintamalla eri hallinnonaloilla. Osa näistä on nyt muutosesityksinä eduskunnan käsissä. Haluamme erityisesti suojella lapsia, nuoria ja syntymättömiä lapsia muun muassa alkoholimainonnan rajoittamisella, varoitusmerkinnöillä ja paljousalennusten poistamisella, Varoitusmerkinnöillä varmasti on merkitystä: Ranska on ottanut ne käyttöön, USA:ssa ovat käytössä, ja Euroopan alkoholivalmistajat ovat tottuneet jo laittamaan ne, kun vievät USA:han alkoholia.

Nuorten juomakulttuurissa on ollut havaittavissa muutoksia. Olemme huolestuneina katsoneet, että enää ei sixpack riitä, vaan pitää olla mäyräkoira. Meillä ei todellakaan ole varaa menettää yhtään lasta eikä nuorta alkoholin vuoksi. Sen takia peräänkuulutan, että kaikkia toimijoita yli sektorirajojen tarvitaan tässä yhteistyössä. Jos olisi yksi asia, joka poistaisi meiltä tämän ongelman, olisimme varmasti sitä käyttäneet, mutta tämä on hyvin monisyinen kimppu, ja sen takia toimenpiteet on tehty ja niitä eteenpäin viedään.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Hyssälä kyllä puhui hyvin, mutta täysin aiheen ohi. Nimittäin tässä välikysymyksessä oli kysymys nimenomaan alkoholiveron korottamisesta. Kysynkin teiltä, ministeri Hyssälä: Oletteko vielä samaa mieltä kuin reilu vuosi sitten, että alkoholiveroa on korotettava ja heti? Samalla muistutan myös, että näyttö alkoholihaitoista on jatkuvasti kasvanut.

Tässä keskustelussa opposition lisäksi keskusta on ilmaissut valmiutensa tällä vaalikaudella alkoholiveron korotukseen. Rkp on sitä vaatinut julkisesti ja vaati nyt. Ainoastaan sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuorossa puhuttiin siitä, että tämä lykättäisiin tulevalle vaalikaudelle. Sosialidemokraatitkin tuntuvat kannattavan sinänsä alkoholiveron korotusta. Mutta en kyllä ymmärrä, ja sitä ei tullut siinä puheenvuorossa, mikä ihmeen syy (Puhemies koputtaa) vaatisi korotuksen ensi vaalikaudelle. (Puhemies: Aika!) Miksi emme voi tehdä yhdessä tätä päätöstä, kun kerran olemme näin yksimielisiä?

Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Hyssälän perustelut ontuivat pahasti. Kyllä uskon, että me kaikki ymmärrämme täällä salissa, että veroa ei voi juoda, mutta kylläkin verorahat. Jos laiva on ajautumassa karille, se on ohjattava uudelleen väylälle ja mitä pikimmin. Harva kapteeni antaisi sen tuhoutua. Kokoomus on menetellyt samoin tässä asiassa. Me olemme kuunnelleet herkällä korvalla asiantuntijoita ja myös yksityisten ihmisten mielipiteitä ja näkemyksiä. (Ed. Pulliainen: On ollut korvalla käyttöä kerrankin!) Me olemme tutkineet tilastoja ja kylmiä lukuja, missä ollaan ja mihin mennään. (Ed. Hellberg: Mitä on korvien välissä?) Nyt laivan kurssia on muutettava, ja meidän on kertakaikkisesti väkevän alkoholin vero muutettava niin pikaisesti kuin mahdollista. Me tunnemme vastuuta tekemisistämme, eikä kysymys ole mistään takinkäännöstä. (Puhemies koputtaa) Pitää olla rehellinen. Emme me Saksaa ja Ranskaa voita, (Puhemies: Aika!) vaan meidän on tehtävä omat ratkaisumme.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Hyssälä kertoi paljon hankkeita, joilla alkoholipoliittisia virheitä korjataan. On historiallinen ja hallituksen oma alkoholipoliittinen periaatepäätös, strategia tulee komissiosta, joka on historiallista, ja on yli 130 toimenpidettä. Oliko sitten niin, että tämä vuoden 2004 veronalennus, jolloinka tehtiin vahva viina todellakin halvaksi, oliko se sitten sen takia, että tarvittiin todellakin näille lukuisille toimenpiteille joku kohde? Vähän tuntuu siltä. Siis todella, teidän oma hallituksen esitys, sen liitteet ja yleiset perustelut, sisälsivät aika tavalla juuri näitä vaaroja, lisääntyviä kuolemia jne. Puhuttiin jopa 600 alkoholikuolemasta, jotka tulisivat lisää. Tässä mielessä se päätös silloin 2004 oli kyllä anteeksiantamaton.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri puhui kuin terveysministeri, haltioituneena. Sitä oli mukava kuunnella. Siitä palautui mieleen myöskin se, että arvoisa terveysministeri esiintyi myöskin täällä eräällä tavalla veroministerinä viime vuonna, siis 2005, ja ilmoitti, että kun lisää aineistoa tulee, palataan tähän veronkorotusasiaan. Nyt sitä aineistoa on tullut. Voisitteko kertoa tämän verotuspoliittisen kannanottonne, jonka lupasitte vuonna 2005?

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin odottanut arvoisan ministerin hirveän laajasta vuodatuksesta sitä tunnustusta, että täyskäännös, joka tehtiin alkoholipolitiikassa, kun kertarysäyksellä vähennettiin väkevien veroa 44,02 prosenttia, oli virhe. Muistan, että silloin ministeri sanoi, että jos tulee haittoja, heti palataan, kyllä kaikki tiedämme ilman 168:aa kumppania, mikäli ymmärsin oikein, mitä ministeri sanoi. Myöntäkää edes, että se linja, täyskäännös, oli totaalinen virhe siihen nähden, mitä aikaisemmin 1900-luvulla Suomessa tehtiin, kun pyrittiin ohjaamaan käyttöä miedompiin. Koskenkorva-pullo nuorisolle käteen olutpullon sijaan ei ole oikea linja, arvoisa ministeri.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tosiasia, että alkoholiveron alentaminen oli virhe. (Ed. Pulliainen ja ed. Räsänen: Hyvä!) Toivon, että vielä tämän hallituskauden aikana löydetään ratkaisut asian korjaamiseksi.

Arvostan myös ministeri Heinäluoman kannanottoa, kun hän toteaa, että arvoilla ja asenteilla on mahtava voima. Arvoisat kollegat, toivon, että tämän keskustelun yhteydessä pystymme nostamaan yhteisen ambitiotason niin korkealle, että raittiudesta tehdään haluttava vaihtoehto. Tätä kautta viemme nuoria ja lapsia sille tielle, että pitemmällä aikajänteellä voimme poistaa niitä ongelmia ja haasteita, mitä tämän päivän keskusteluissakin on nostettu esille.

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokonaiskulutus on kuitenkin se syy, minkä takia nämä kaikki haitat tulevat. Sen takia hämmästelen suuresti, miksi oppositio puhuu ainoastaan väkevien veron korotuksesta (Ed. Räsänen: Ei!) — täällä puheenvuoroissa kosketettiin pelkästään väkevien veroa — kun silloin veronkorotuksessa on kuitenkin alennettu myöskin miedompien juomien veroa ja kun me tiedämme, että pelkästään väkeviä juovat juovat vähemmän kuin ne ihmiset, jotka juovat sekä että. Tästä syystä on perusteltua korottaa kaikkia alkoholiveroja. (Ed. Sinnemäen välihuuto) — Mutta oppositio ei sanonut näin. (Ed. Räsänen: Sanoi, ihan taatusti sanoi!) — Ei sanonut, ed. Paajanen ja vihreät.

Pehr Löv /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Silloin vuonna 2004, kun sosiaali- ja terveysvaliokunta lausui tästä veronalennuslaista, sanottiin selvästi, että perusteluissa ei otettu riittävästi huomioon terveydelle haitallisia vaikutuksia. Kuulun niihin, täytyy se myöntää, jotka ovat pettyneet, kun seurantaa ei ole riittävästi suoritettu sillä tavalla, että se olisi johtanut (Ed. Kallis: Huomenna saatte äänestää!) uusiin päätöksiin. Mutta nyt olen toiveikas, koska tämän tyyppistä keskustelua käydään. Se on erittäin tervetullut keskustelu. Nyt olen toiveikas, että suhteellisen pikaisella aikataululla päästään parempaan tulokseen.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minä kysyn ministeri Hyssälältä, löytyykö semmoisia alkoholin uhrien kanssa työskenteleviä henkilöitä tai instituutioita, jotka ovat sitä mieltä, ettei pitäisi korottaa. Minä perustelin, minkä takia pitäisi korottaa, kun luettelin: Lääkäriliitto, A-klinikan johtaja, joka päivittäin näkee ja sanoi, että on katastrofaalisia seuraamuksia, mikäli ei koroteta. Jos te ette minua ja meitä usko, miksi te ette usko niitä henkilöitä, jotka joutuvat päivittäin tekemisiin näitten onnettomien kanssa? Se oli yksi kysymys. Toinen: Mainitkaa joku vastaavanlainen instituutio, joka on sitä mieltä, että ei tarvitse korottaa.

Seppo Lahtela /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun kuulin hallituksen vastauksen siihen, miten näitä haittoja vähennetään, niin jäin kaipaamaan yhtä asiaa. Kun nykyinen kulutus on suuntautunut kotiin ja väkeviin sen sijaan, että olisi ohjattuna ravintolassa, niin kuin sivistyneessä maailmassa on olemassa, ja kun täällä on vaadittu veronkorotusta, niin minäpä vaadinkin, ministeri, veronkorotuksen sijaan veronalennusta.

Kun kävin eilen syömässä kaksi lounasta kokolihaa, kaksi kahvia, kaksi Monopol-konjakkia, niin tässä yllättäen kaikissa oli arvonlisävero 22 prosenttia. Eihän tämä nyt ole mistään kotoisin, että siinä ruoassa, mikä on muutenkin kalliisti verotettua, arvonlisävero on sama kuin tällä konjakilla. Ei näin pitäisi olla olemassa. Toivoisin, että te, arvoisa ministeri, ohjaisitte tätä valistusta ja ravintolakäyttöä. Se kasvattaisi tätä elinkeinoakin siellä laajemmin ja olisi valvottua, hallittua, eikä olisi sellaisia haittoja kuin nykyisin on olemassa.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Täällä kukaan ei tunnu kieltäneen sitä, että alkoholinkäytön lisääntyminen on aiheuttanut suuria, suuria ongelmia, mutta sen sijaan esimerkiksi hallitus nyt ei tunnu suostuvan siihen alkoholiveron korotukseen. Muun muassa Maailman terveysjärjestö Who on todennut useasti, että nimenomaan alkoholin hinnankorotus on tehokkain keino puuttua ongelmiin. Sen sijaan ministeri Hyssälä esitti ison joukon erilaisia tarravaroituslappuja ja muita. Miksi ette saman tien esitä vaikka sitä, että pienennetään pullokokoa, niin ihmiset sitten ehkä eivät huomaa, että pullot ovatkin pienempiä, ja juovat yhtä paljon kun aikaisemminkin? Sehän sopisi hyvin teidän alkoholipoliittiseen linjaanne.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Alkoholin vähimmäisveron korottaminen koko EU:ssa on tietysti kannatettavaa. Euroopassakin juodaan nykyään jo pohjoismaalaisittain humalatyyliin nuorison keskuudessa, mutta ennen kaikkea täällä kotimaassa kyllä meidän täytyy kohtuullinen väkevien viinojen hinnankorotus tehdä. Sen sijaan ruokaviinien osalta sanoisin, että ei se ole kovin aiheellinen. On laajeneva joukko ihmisiä, jotka osaavat juoda sivistyneesti ruokaviinejä.

Mutta kun ed. Seppo Lahtela puhui konjakeista ja pihveistä, minä sanoisin, että sama alvin alentaminen ravintola-alalla, myös viihderavintoloissa, ohjaisi parempaan alkoholinkäyttöön kuin se, että nuoriso vetää kotona vauhtikossut ja mäyräkoirat, ennen kuin tulee kello 12:n aikaan vasta sinne ravintolaan. Saataisiin mieluummin siellä hallitusti tehtyä.

Mitä tulee Alkon myyntipisteisiin, niin minusta riittävät ne Alkon liikkeet. Ne ovat hyviä liikkeitä, joissa on hyvä katalogi. Ne pystyvät paremmin esimerkiksi viinivalikoimaa tuomaan kuin moni yksityinen importööri, joten siinä mielessä pidetään vanha järjestelmä — mutta ehkä pieni korotus, missä vaiheessa, sen päättää eduskunta.

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen iloinen, että tästä vakavasta aiheesta puhutaan. Olen surullinen, anteeksi vain, kollegat, keskustelun tasosta. Tarkoitan sitä yksisilmäisyyttä, jolla täällä puhutaan jopa pilkallisesti yksinomaan alkoholiverosta. Tämän keskustelun perusteella olen entistäkin vakuuttuneempi siitä linjauksesta, joka myös on hallituksen linjaus, että tähän huutokauppakeskusteluun ei tule lähteä vaan tulee tehdä ratkaisut harkiten, tehdä ne maltillisesti portaittain nostaen alkoholiveroa ensi vaalikauden alussa. (Ed. Räsänen: Miksei nyt?) Olen tähän asti saanut kuulla pikemminkin pilkkaa ja ivaa raittiudestani. Piti nähdä tämäkin päivä, että kuulee pilkkaa ja ivaa siitä, että kannattaa vakavaa alkoholipolitiikkaa, joka ei perustu tällaiseen huutokauppaan.

Jyri Häkämies /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllähän sokea reettakin näkee sen yhteyden, joka veronalennuksella ja kulutuksen kasvulla on. Jos kerran näin on tapahtunut, niin kai se tapahtuu myöskin toisinpäin, ed. Backman.

Valitettavasti kun tätä hallituksen vastausta, ministeri Heinäluoman vastausta, lukee, siellä tarjotaan lääkkeeksi se, että Suomi selättää Ranskan ja Saksan EU-tasolla, tai tarjotaan jotain asennekampanjaa. Varmaan molemmat ovat hyviä ja tavoiteltavia, mutta eivät ne tähän akuuttiin ongelmaan tuo ratkaisua. Kyllä nyt hallituksenkin pitäisi myöntää, aivan kuten kokoomus, jossa me kannatimme pari vuotta sitten tätä veronalennusta. Nyt on kahden vuoden kokemukset käytettävissä ja täytyy lähteä liikkeelle. Ei tämä ongelma siitä poistu, että pannaan pää pensaaseen.

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta olisi syytä kyllä katsoa koko eduskunnan peiliin. Virheistä olisi opittava. Nimittäin viime hallituksen pöydällä oli useita kertoja keskustelu siitä, että 2000-luvun alusta lähtien olisi pitänyt valmistautua siihen tilanteeseen, mikä 2004 tuli. Se oli tiedossa jo hyvissä ajoin, ja silloin olisi pitänyt lähteä pienten askelten veronalennuspolitiikkaan 1—2 prosenttia kerrallaan tai korkeintaan 5. Se oli kaikkien asiantuntijoiden näkemys silloin. Minua kyllä ärsyttää tämä kokoomuksen hurskastelu täällä nyt tällä asialla, (Ed. Häkämies: Mikä hurskastelu?) koska nimenomaan kokoomuslainen valtiovarainministeri oli se, joka ei lähtenyt siihen mukaan silloin. Toivon pientä rehellisyyttä tässä asiassa. Tämä hallitus oli puun ja kuoren välissä mutta teki liian ison ratkaisun silloin, jolloin tuli tämmöinen alennusmyyntimeininki ja tuntui, että viina on melkein ilmaista. Nyt eduskunnan olisi syytä (Puhemies koputtaa) antaa viesti kansalle, että olemme huolissamme tilanteesta, ja tehdä korotus.

Klaus Hellberg /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta hallitus teki aikoinaan järkevän, harkitun ja perustellun ratkaisun, kun se alensi alkoholiveroa. Puutun siihen lähemmin sitten varsinaisessa puheenvuorossani. Mutta nyt kun hallitus tekee erilaisia toimenpiteitä, tällaisia pieniä toimenpiteitä, osin vääriä, osin riittämättömiä tällä hetkellä, niin kuitenkin kysyn sitä, kun lähdettiin siitä hallituksen esityksestä, että kello 9:n jälkeen esimerkiksi vasta saa näyttää alkoholimainoksia tv:ssä jne., niin miksi yleensä tällaisia rajoituksia haluttiin tehdä. Miksei kerta kaikkiaan päätetty, että alkoholin mainonta kielletään kokonaan? Sehän olisi ollut selkeä päätös. Meillä on kielletty tupakkamainonta. Miksi ei näin alkoholin kohdalla myöskin tehty?

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän välikysymyksen tarkoituksena varmasti on paitsi kaataa hallitus, tällä kertaa puuttua tähän ongelmaan, ja politiikassakin joskus olisi syytä myöntää virheet, niin myös hallituksen. Hallituksen esityksestä vajaa kolme vuotta sitten täällä todellakin väkevien viinojen verotusta alennettiin niin paljon, että se on vaikuttanut viinan kulutusta nostavasti ja vaikuttanut todella paljon. Tämä keskustelu, mikä tässä nyt on käyty lähinnä viinaveron korottamisesta — sitähän tällä välikysymyksellä ajetaan takaa — osoittaa, että tässä salissa vallitsee lähes täydellinen yksimielisyys siitä, että viinaveroa on korotettava. Ainoastaan hallitus ja sen edustajana ministeri Hyssälä ehkä, joka (Puhemies koputtaa) istuu aitiossa, ja joku (Puhemies: Aika!) sosialidemokraatti vastustaa tätä. Nyt, ministeri Hyssälä, kannatatteko te edelleen sitä, mitä te olette vuosi sitten puhunut?

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Ensinnä totean, että tämä on siis verovälikysymys ja ministeri Heinäluoma on siitä vastuullinen ministeri hallituksessa. Olen pahoillani hänen puolestaan, että hän joutui lähtemään presidentti Putinin vierailun takia täältä pois ja pahoittelee sitä tilannetta, ja näin ollen haluan tämän tässä todeta.

Itse halusin puheenvuorossani kuvata sitä, että tämä alkoholipolitiikka sinänsä on laajempi kuin tämä verokysymys ja myöskin kulutus (Ed. Backman: Juuri näin!) ja ehkäiseminen on laajempi. Sen takia käytin sitä vertausta, että se juotu alkoholi aiheuttaa ne terveyshaitat. Olipa se minkä hintaista tahansa, niin se juotu alkoholi aiheuttaa ne haitat. (Ed. Backman: Mistä maasta tahansa tuotu!) Minä haluan muistuttaa, että ennen tätä veronalennusta Suomessa meillä oli tehty mietoihin alkoholijuomiin tuntuvat alennukset. Meillähän oli pohjalla siellä mietoihin alkoholeihin tehdyt tuntuvat alennukset, ja sen takia se linja oli se, mikä on valittu. Mutta tässä hallituksen vastauksessa, ministeri Heinäluoman vastauksessa, on mielestäni vastaus täällä esitettyihin lukemattomiin verotusta koskeviin kysymyksiin, (Ed. Hemmilä: Mikä on teidän kantanne?) ja itse halusin käyttää puheenvuoron tästä alkoholiohjelmasta. (Ed. Backman: Se on hallituksen kanta!) Hallitus toimii joukkueena ja kokonaisuutena tässäkin kysymyksessä.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hyvä, että valtiolta löytyy edes yksi vero, jota kokoomus täällä kannattaa ja vielä haluaa korottaa. Vielä kaksi vuotta sitten kokoomus yksimielisesti kannatti tämänkin veron alentamista. (Ed. Hemmilä: Ei pidä paikkaansa!) Tässä alkoholiasiassa kokoomus myös haluaa lisää yhteiskunnan säätelyä vastoin yleistä ideologiaansa.

Viime aikoina olemme saaneet kuulla, että kokoomuksella on korva. Kokoomus haluaa kuitenkin vähentää kansan korvan käyttöä, nimittäin Koskenkorvan käyttöä. Mutta vakavammalla mielellä on todettava, kuten ed. Backman sanoi, että on hyvä, että hallitus arvioi ja selvittää mahdollisuutta alkoholiveron korottamiseen seuraavan eduskuntakauden alkupuolella. Veron ja siis alkoholin hinnan korottaminen ja hinnan nosto vähentää kulutusta, sen me tiedämme.

Klaus Hellberg /sd:

Arvoisa puhemies! Suomessa on kansainvälisesti ottaen erittäin korkea alkoholivero. EU-alueella keskimääräisesti ottaen vain Ruotsissa on korkeampi alkoholivero kuin Suomessa. Siinä mielessä tietysti olemme ihan oikealla tiellä. Minusta näin pitää jatkaa. Suomessa pitää edelleen pitää korkea alkoholiverotus. Mutta me elämme globalisoituneessa maailmassa ja olemme osa EU:ta, ja silloin on otettava huomioon se, mitä tämä edellyttää. Kun EU:n piirissä muun muassa tavarat liikkuvat vapaasti, niin myös alkoholi, ja tämä on tietysti huomioitava verotuksessa.

Ongelmahan tässä nyt on tullut siitä, että kertarysäyksellä tämä vero aleni niin paljon, että se sai tällaisen alennusmyyntihurlumhei-meiningin päälle tiedotusvälineissä. Täällä ovat muun muassa ed. Huotari ja ed. Vistbacka ainakin todenneet, että tämä oli se suuri virhe. Valtiovarainministeri Niinistö kuitenkin ahneuksissaan oli sitä mieltä, että mennään loppuun saakka tällä verolinjalla, niin että saadaan rahat nyhdettyä, ja sitten kun tavallaan pakon edessä on tehtävä jotakin, niin silloin vasta lähdetään veroa alentamaan, ja tämä oli kerta kaikkiaan virhe. Jos olisi vuotta aikaisemmin lähdetty esimerkiksi puolittamaan tätä nyt tehtyä alennusta ja sitten menty siihen siinä vaiheessa, kun tämä varsinainen vapautus alkoholin tuonnin osalta tuli voimaan, niin uskon, että seuraukset olisivat olleet paljon lievemmät, mitä ne nyt ovat olleet. Tämä on kyllä ollut aikamoinen ongelma.

Mutta minusta ei ole syytä lähteä soitellen sotaan eli nostamaan alkoholiveroa. Niin kuin sanoin, meillä on edelleen korkea alkoholiverotus. Sitä vastoin pitää nyt katsoa, miten tässä mennään eteenpäin, ja silloin lähden siitä, että valistusta täytyy lisätä huomattavasti. Minusta alkoholin mainonta pitäisi esimerkiksi kieltää kokonaan. En ymmärrä tällaista järjestelmää, että kello 9:n jälkeen voi mainostaa alkoholia ja K18-elokuvissa voi mainostaa. Jos se aine on haitalliseksi todettu, niin silloin minusta olisi syytä kieltää kokonaan tämä mainonta. (Ed. Kallis: Niin, reilu peli!)

Mutta vaikka olen sitä mieltä, että varsinaisesti alkoholiveroa ei pitäisi nostaa, koska siitä saatetaan joutua ja varmasti joudutaan ojasta allikkoon. (Ed. Räsänen: No entäs ensi vaalikausi?) — Ensi vaalikaudella saatte päättää te, jotka täällä silloin olette, minä en ole paikalla, mutta ei minun mielestäni sitä ole syytä silloinkaan nostaa, koska meillä on Euroopan toiseksi korkein verotaso alkoholissa. Säilytetään tämä taso, mutta koetetaan muilla keinoin edesauttaa niin, että alkoholihaitat ovat mahdollisimman pieniä. Jos muutamalla prosentilla voitaisiin tätä veroa lisätä, niin pantaisiin sitten sataprosenttisesti tämä siitä saatava tulo valistukseen. Se on kyllä kaikkein ratkaisevinta tässä asiassa, ja muilla toimenpiteillä tietysti pitää sitten vielä koettaa tätä alkoholin käytön ihannointia ehkä vähentää.

Kyllä se erikoinen tilanne on, kun usein käyn Espanjassa, joka on tavallaan toinen kotimaani, niin siellä on marketissa viinapulloja, teräviä pulloja vaikka kuinka paljon, eikä niitä ostele oikeastaan kuin turistit, ja hintataso on alle puolet siitä, mikä on meidän. Kyllä tämä on paljon laajempi kysymys kuin verokysymys, vaikka sekin on erittäin tärkeä. On selvää, että Suomessa täytyy pitää korkeaa verotusta yllä, mutta sen täytyy olla sellainen, että alkoholin tuontia eivät ala sitten erilaiset jobbarit ja muut harrastaa, vaan sellainen taso pitää olla, että jotenkin hallitsemme tämän tilanteen.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kun alkoholiveroale toteutettiin 1.3.2004 lähtien, pelättiin erittäin pahaa viinarallia Virosta, mutta semmoista niin pahaa kuin ennustettiin ei ole ollenkaan syntynyt, mutta alkoholijuomien kulutus on kasvanut väkevien osalta 22 prosenttia, väkevien viinien osalta 13 prosenttia, siiderit ja long drinkit ovat vähentäneet suosiotaan ja oluen myynti on lisääntynyt 6,3 prosenttia.

Tässä ministeri Heinäluoman puheessa on eräs erittäin paha laskuvirhe, jonka on tehnyt meidän valtiovarainministeriömme, joka yrittää tällä laskuvirheellä hämätä meitä kansanedustajia. Tässä sanotaan, että alkoholin kokonaiskulutuksen muutoksesta 72 prosenttia tuli matkustajatuonnin kasvusta. Näin ei ole asian laita, vaan siis kokonaiskulutus kasvoi tänä aikana 1,3 litraa ja siitä tuonnin osuus on 0,6 ja Alkon osuus 0,7. Kun lasketaan 1,3 litrasta 0,6 litraa, niin saadaan 46 prosenttia, eli siis tämä muutos ei ole 72 prosenttia vaan se on 46 prosenttia. Eli onko valtiovarainministeriö tehnyt tämän tahallaan meitä hämätäkseen, vai haluavatko he todella osoittaa, että he ovat edelleen oikeassa siinä, että tuonti on lisääntynyt enemmän kuin kulutus Suomessa. Se on juuri päinvastoin.

Muistan erittäin hyvin syksyn kolme vuotta sitten, kun hallituksen esitystä käsiteltiin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Useat asiantuntijat sanoivat valiokunnassa, että veronalennusta ei pidä toteuttaa heti, kun tuontivapaus tulee vaan pitäisi katsoa, tuleeko sitä viinarallia vai eikö sitä tule. Eduskunta teki kuitenkin päinvastoin. Ensin laskettiin se vero, ja sitten vasta tämä tuonti vapautui.

Mitä siitä on seurauksena? Kuolleita on nyt jo noin 3 000 vuodessa, lasten huostaanotot ovat kaksinkertaistuneet, poliisin kotihälytykset ovat kaksinkertaistuneet, välittömät kustannukset niistä alkoholihaitoista ovat jo miljardi euroa, kuten on sanottu, ja välilliset kustannukset ovat 0,5 miljardia, ja jos otetaan elämänarvomenetykset eli ennenaikaiset kuolemat huomioon, niin voidaan puhua 4 miljardista eurosta vuodessa.

Vielä alkusyksystä hallituksen kyselytunnilla pääministeri arveli, että alkoholijuomaverotuksen harmonisointi Euroopan unionissa voisi ratkaista tilastoimattoman alkoholituonnin Suomen ja Viron välillä. Tämä on aivan turha toive, sillä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa käsiteltiin EU-direktiiviä alkoholin vähimmäisverotasosta lokakuussa ja todettiin, että Suomessa väkevien alkoholijuomien vähimmäisverotaso on nykyisellä alhaisellakin tasolla moninkertainen muihin Euroopan maihin verrattuna.

Kun etyylialkoholin vähimmäistaso Virossa on 500 euroa hehtolitralta puhdasta alkoholia, se on Suomessa 3 000 eli siis kuusinkertainen. Siis harmonisointi, josta on puhuttu, ei voi toteutua ainakaan väkevien osalta, koska ainoastaan Kypros on sen tason alapuolella, johon harmonisointi tähtää. Eli mitään toivoa ei ole siitä, että muut EU-maat jollakin tavalla nostaisivat alkoholiverotusta yhtä korkeaksi kuin meillä.

Olemme siis täysin yksin alkoholipolitiikkamme kanssa. Kuolemat ja kustannukset saadaan vähenemään vain korottamalla väkevien alkoholijuomien ja välituotteiden verotusta samalle tasolle kuin se oli ennen veroalea, kuten välikysymyksessä sanotaan. Tällöin kossupullo, joka nyt maksaa 9,20, maksaisi taas 15. Hinnankorotus on ainoa asia, joka vaikuttaa kulutukseen, ja sen ovat kaikki asiantuntijat meille sanoneet.

Vielä lopuksi, herra puhemies, on huomattava, että oluen muodossa me juomme puolet siitä alkoholista, jota tämä kansa juo. Sen takia jotain pitäisi tehdä myös oluen kulutuksen vähentämiseksi, mutta niitä älyttömiä tarroja, joita nyt esitetään, ei kyllä voi kannattaa. Niitä ihmiset pitävät yksinomaan vitsinä.

Riikka Moilanen-Savolainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Maailman terveysjärjestön Who:n mukaan maailmassa kuoli 1,8 miljoonaa ihmistä alkoholin käyttöön liittyvistä syistä vuonna 2000. Käyttäjille aiheutuvien ongelmien lisäksi alkoholin väärinkäyttö lisää väkivaltaa, omaisuusrikollisuutta ja sosiaalisia ongelmia.

Suomalaisten viha—rakkaus-suhteesta alkoholiin kertoo muun muassa se, että Euroopan maista Suomessa humalahakuinen juominen on yleisintä Irlannin ja Ison-Britannian rinnalla. Suomessa arvioidaan olevan jopa 500 000 alkoholin suurkuluttajaa, jotka säännöllisesti ylittävät riskikulutuksen rajan. Alkoholista johtuviin syihin kuolee eniten keski-ikäisiä miehiä. 45—49-vuotiaista kuolleista miehistä joka kolmannen kuoleman syynä oli alkoholi. Alkoholin liikakäytöstä on siis tullut kansanterveyttä vakavasti uhkaava tekijä.

Arvoisa puhemies! Alkoholiveron laskupäätös tehtiin talouspoliittisesta näkökulmasta. Sosiaali- ja terveysvaliokunta totesi lausunnossaan tuolloin: "Hallituksen esitys johtaa sekä alkoholin saatavuuden helpottumiseen että alkoholijuomien hintojen merkittävään laskuun. Lisäksi esitykseen sisältyy sellaisia verotuksellisia ratkaisuja, jotka ovat omiaan vaikuttamaan alkoholin kulutustottumuksiin, ja osin päinvastaiseen suuntaan kuin mihin alkoholipolitiikassa on määrätietoisesti pyritty."

Nyt kokemuksen perusteella voidaan todeta ainakin se, että väkevien viinojen kulutus on kasvanut merkittävästi. Tätä pelättiin. Mielestäni alkoholipolitiikkakeskustelussa olisi syytä jatkossa keskittyä ydinkysymyksiin. Viimeistään nyt pitäisi arvioida veronalennuksen kokonaisvaikutukset. Vaikka alkoholijuomien tuotanto ja kauppa tuovat Suomelle tuloja, niin myös teollisuudelle ja kaupoille, on arvioitava alkoholihaittojen kokonaisvaikutus. Saavutetaanko alkoholiveron kautta kerättyjen varojen kautta todellisia voittoja, jos niistä vähennetään kasvavien haittojen kustannukset?

Toimenpiteitä on lisäksi kohdistettava niihin väestöryhmiin, joille alkoholista voi tulla elinikäinen tragedia ja joita hintavaihtelu herkimmin koskettaa. Tähän ryhmään lukeutuvat muun muassa alkoholia runsaasti käyttävät sekä nuoret. Alkoholikeskustelussa on pidettävä mielessä kuitenkin se, että useille suomalaisille alkoholi ei ole ongelma ja sitä käytetään kohtuullisesti.

Arvoisa puhemies! Henkilökohtaisesti minua eniten huolestuttaa nuorten alkoholinkäyttö. Valtakunnallisessa kouluterveyskeskustelussa on kysytty nuorilta viimeisimmän juomakerran alkoholihankintoja. Tavallisimmin alkoholi oli hankittu ostamalla vähittäismyyntipisteestä tai pyytämällä vanhempaa ystävää tai sisaruksia ostamaan. Nuoret saavat alkoholia usein myös kotoa. Surullisinta on se, että nuorten alkoholinkäyttö on lisääntynyt voimakkaasti 1980-luvulla ja etenkin humalajuomisessa kasvutrendi on jatkunut 1990-luvulla, tosin hitaampana. Tähän ovat omalta osaltaan vaikuttaneet entistä vapautuneemmat asenteet alkoholin käyttöön, vanhempien malli ja paine ystäväpiiristä.

Oma veikkaukseni on, että veroratkaisulla ei pystytä kitkemään näitä ajansaatossa saapuneita asenteita ja tapoja. Kansantaloudelle ja -terveydelle kestäviin lopputuloksiin päästään raivokkaalla ja pitkäjänteisellä valistustyöllä. Kouluterveydenhuolto, läheisten huolenpito ja malli ennaltaehkäisevät nimenomaan näitä ongelmia.

Tulevaisuutta silmälläpitäen palveluja tulisi kehittää siten, että esimerkiksi ikääntyvien päihdepalveluihin kehitettäisiin uusia toimintamalleja. Asiantuntijoiden ennusteet kertovat, että tämä on kasvava ongelma. Toisaalta myös kaivataan lisäsatsauksia terveydenhoitoon, jonka tulisi nykyistä paremmin tunnistaa raskauden aikana alkoholia käyttävät naiset. Arvioiden mukaan Suomeen syntyy vuosittain noin 700 lasta, jotka ovat jollakin tavoin alkoholin vaurioittamia. Luku on aivan kohtuuton.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston alkoholipolitiikan linjauksia koskevan periaatepäätöksen mukaan yhtenä keskeisenä tavoitteena on alkoholin kokonaiskulutuksen kääntäminen laskuun. Kannustan hallitusta toimimaan tämän tavoitteen suuntaisesti. Alkoholipolitiikan kaikkein haasteellisin kysymys liittyy siihen, että kuitenkin lopullisen päätöksen tekee jokainen itse henkilökohtaisesti.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Opposition välikysymyksen aihe on puhututtanut suomalaisia viime aikoina paljon. Mielestäni on hyvä, että asiasta puhutaan, ja myönteistä on, että yhteiskunnallinen keskusteluilmapiiri on nyt avoin myös alkoholinkäytön kritiikille liberaalin ajan jälkeen. On myös ilo huomata, että kokoomuksessa on toistaiseksi luovuttu viinin vaatimisesta maitokauppoihin ja lähdetty vastuullisen alkoholipolitiikan tielle.

Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä puututaan moniin olennaisiin alkoholin aiheuttamiin ongelmiin. Meidän täytyy kuitenkin muistaa, että alkoholista aiheutuneita ongelmia on ollut jo ennen alkoholiveron laskemista. Kyse ei ole vain veron laskemisesta, vaan yhteiskunnallisesti huomattavasti isommasta ja vaativammasta kysymyksestä. Kyse on ihmisen syrjäytymisestä, työttömyydestä, köyhyydestä, mielenterveyteen liittyvistä ongelmista, perheiden pahoinvoinnista, lasten ja nuorten ongelmista, lastensuojelusta. Listaa voisi jatkaa edelleen. Alkoholi ja siihen liittyvät moninaiset kysymykset ovat siten osa laajempaa yhteiskunnallista kysymystä.

Arvoisa puhemies! Ihan ensimmäiseksi puuttuisin veron alentamisen perusfilosofiaan, joka välikysymyksessä on kokonaan sivuutettu. Toisin sanoen silloin, kun alkoholiveron laskemiseen päädyttiin vuonna 2004, oli päätöksen taustalla alkoholituonnin vapautuminen EU-maissa ja Viron liittyminen Euroopan unioniin. Nämä syyt johtivat Suomen alkoholiveron laskuun maaliskuussa 2004. Taustalla oli siis pelko siitä, että alkoholin tuonti lisääntyisi voimakkaasti, alkoholin pimeät myyntimarkkinat ja siihen liittyvä rikollisuus kasvaisivat ja suomalaiset markkinat ja suomalainen elinkeino kärsisivät.

Nyt kun veronalennuksesta on kaksi ja puoli vuotta, voidaan sanoa, että alkoholin kulutus on lisääntynyt siten kuin päätöstä tehtäessä oletettiin ja pelättiin. Alkoholin systemaattinen tuonti ei ole kuitenkaan kasvanut siten kuin pahimmillaan pelättiin. Verrattuna Ruotsiin ja Norjaan, joissa tilastoimattoman alkoholin osuus kokonaiskulutuksesta on 25—40 prosenttia ja Etelä-Ruotsissa vielä paljon korkeampi, voidaan Suomen tilannetta pitää hyvänä. Viime vuonna kulutetusta alkoholista 80 prosenttia oli hankittu kotimaasta eli ravintolasta, Alkosta tai kaupasta. Tilastoimattoman alkoholin osuus oli noin 20 prosenttia, josta maahantuotua oli 16 prosenttia. Vaikka alkoholin maahantuonti Virosta on kaksinkertaistunut vuodesta 2003, on sen osuus vain noin 10 prosenttia kaikesta kulutetusta alkoholista. Tämä on pieni osuus, kun tiedämme, että osa kuluttajista hakee pakettiautolla isoja lasteja jatkuvasti Virosta.

Arvoisa puhemies! Oppositio väittää, että nyt eduskunnan käsittelyssä olevat toimet mainonnan ja myynnin rajoittamiseksi ovat pieniä ja vaikutukseltaan marginaalisia. Onko tällainen vähättely sitten opposition mielestä vastuullista alkoholipolitiikkaa? Mielestäni alkoholipolitiikka muodostaa kokonaisuuden, jossa kulutustottumuksiin vaikutetaan monilla eri tavoin. Tärkeintä on hyvä talous- ja työllisyyspolitiikka, joka takaa meille mahdollisuuden yhteiskuntaan, jossa alkoholilla ei lääkitä yksinäisyyttä, syrjäytymistä tai turhautumista. Yleinen yhteiskunnallinen ilmapiiri vaikuttaa siihen, miten hyväksyttävää alkoholin käyttö on. Mielikuvamainonta vaikuttaa etenkin nuorten kulutuskäyttäytymiseen. Alkoholin saatavuuden rajoittamisella on merkittävä rooli samoin kuin alkoholin hinnalla.

Valistus tehoaa yhä. Valistusta lisäämällä vaikutetaan myös yleiseen tietoisuuteen. Yleistä välinpitämättömyyttä voidaan vähentää tuomalla esiin alkoholin käytön haittoja. Mielenterveystyöllä on merkittävä rooli alkoholinkäytön vähentämisessä. Lisäksi on varsinainen päihdetyö, johon resursseja kaivataan kipeästi lisää. Monia toimia tarvitaan, mielestäni se on itsestäänselvää, mutta silloin kun viinaa on pakko saada, ei mikään keino välttämättä tehoa. Eikä silloin myöskään hinta ole ratkaiseva tekijä. Korvaavia aineita on aina tarjolla.

Nyt on esitetty oluen paljous ... (Puhemies koputtaa) — Kiitoksia.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kännissä ja kihloissa on kiva olla, väittää vanha sanonta. Enpä tiedä, kun en ole tähän ikään mennessä kokeillut kuin vasta toista näistä olotiloista.

Toisin kuin ed. Anneli Kiljunen väittää, eivät kaikki kokoomuksessa ole sitä mieltä, että viinit eivät voisi tulla kauppaan. Minä olen sitä mieltä, että viinit voisivat pienenä valikoimana olla aivan hyvin myöskin ruokakaupoissa. Mitkään niistä ryhmistä, ongelmaryhmistä, joita ovat nuoret ja suurkuluttajat, eivät käytä viiniä pisaraakaan. (Ed. Asko-Seljavaara: Nyt tulisi uusia käyttäjiä!) — No se on hyvä, että viineille tulisikin uusia käyttäjiä. Sehän on ruokajuoma. Ranskassa sitä juovat pikkulapsetkin.

Olin pari vuotta sitten vankasti sitä mieltä, että alkoholin hintaa tulisi alentaa ennen kaikkea vapautuvan Viron-tuonnin vuoksi. Tuolloin olimme toki puun ja kuoren välissä, emme kuitenkaan osanneet aavistaa, kuinka rajusti alennus tulisi vaikuttamaan. Kun tuolloin jouduttiin rajusti laskemaan ennen kaikkea väkevien juomien hintoja, se on aiheuttanut parissa vuodessa suurta tuskaa ja turhia ihmishengen menetyksiä.

Alkoholin hinta vaikuttaa kulutukseen niillä, joilla on tarkoituskin tulla humalaan. Kun juomaa saadaan halvalla, rahallinen säästö suuria määriä juotaessa voi olla jopa huomattavakin. Niille, jotka käyttävät alkoholia vain vähän, ei juoman hinnalla ole todellakaan merkitystä. Nämä vähän juovat eivät myöskään ole lisänneet alkoholinkäyttöään hintojen halventuessa. Säästö on niin vähäinen, ettei sillä ehkä ole edes taloudellista merkitystä. Alkoholin hintaa alentaessaan hallitus on siis umpiraittiin pääministerimme johdolla suosinut alkoholin ongelmakäyttäjiä. Heillä on siis nyt enemmän rahaa käytössään juomiseen. Mihinkään muuhun kyseinen summa ei alkoholistilla mene.

Olin todella innolla laskemassa alkoholin verotusta silloin, kun se Viron tuonnin vuoksi oli välttämätöntä. Viinaralli torjuttiin, mutta alkoholin kulutus nousi kaikkien aikojen huippuunsa aiheuttaen runsaasti lisääntyneitä kustannuksia sosiaali- ja terveyspuolella. Viisas ihminen kuuntelee ja ottaa oppia, ettei tekisi samoja virheitä toistamiseen. Alkoholin hinta-ale vääristi kulutusta. Väkeviä juodaan nyt entistä enemmän viinien kustannuksella. Nyt, kun tilanne on vakiintunut, olisi järkevää, että myös Alko omilla toimillaan palauttaisi mieliin vuosia sitten ylläpitämänsä kampanjoinnin mietojen juomien puolesta väkevien sijaan. Väitän, että nuoret eivät käytä juuri lainkaan viinejä ainakaan humaltumistarkoituksiin, saati sitten alkoholin suurkuluttajat. Meidän tulee siis löytää kultainen keskitie kulutustottumusten ohjailuun.

Eniten olen kuitenkin huolissani todella lapsista ja nuorista. Hinnanero myös limonadin ja limonadityyppisten alkoholijuomien kesken on melko pieni. Alkoholijuomien hinnannosto varsinkin nuorten suosimien juomien kohdalla olisi tervetullut, emmehän halua kasvattaa uutta alkoholistisukupolvea. Valistustakaan ei saisi unohtaa. Mielestäni alkoholin tarjoamisesta alaikäiselle tulisi rangaista nykyistä ankarammin. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Kyllä sen juomisen taidon voi oppia täysi-ikäisenäkin, ei sitä tarvitse aikuisten lapsilleen opettaa. Tästä on tehty juuri väitöstutkimuskin, että alkoholinkäytön varhainen aloitus on olennainen aikuisiän viinaongelmien ennustaja, osoittaa Jyväskylän yliopistossa valmistunut väitöstutkimus, joka kertoo myös, että naisten alkoholinkäytöstä suoraan tai epäsuorasti aiheutuvien ongelmien määrä kasvaa tulevaisuudessa. Näin käy, jos suomalaisten tyttöjen ja naisten juominen lisääntyy nykyiseen tahtiin. — Missähän sitä oltiin menossa? Liikaa papereita, ei se haittaa!

Minä ainakin siis tunnustan kaksi ja puoli vuotta sitten olleeni väärässä, toisin kuin hallitus tällä hetkellä. Olen valmis palaamaan menneeseen suuntaan alkoholiverotuksessa. Milloinkahan nykyinen hallitus uskaltaa korjata virheensä? Ministeri Hyssälälle olisin sanonut, kun hän oli äsken vielä paikalla, että nykyään ei enää niin suuri murhe ole tuo mäyräkoira. Se on suurentunut, se on nykyään bernhardilainen ja sisältää 24 pulloa. Olisin lisäksi myöskin toivottanut pohjoispohjalaiselle, Iistä kotoisin olevalle ministerille, että hän suoraselkäisenä ihmisenä, joka sinnikkäänä sissinä yritti estää meitä alentamasta viinan hintaa, olisi nyt sanojensa väärti ja tekisi tämmöisen eurooppalaisen poliittisen vastuunkannon ja pyytäisi hommastaan eroa, kun hallituksen muut jukuripäät eivät suostu muutokseen.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! 1970-luvun puolivälissä Espoossa juhlittiin aluerakentamisen kymmenvuotistaivalta. Mietittäessä, mikä olisi paras aluerakentamisen kuvaaja, kaupunginsihteeri Johteinen esitti lyömättömän mittarin: konjakki. Kaupunginsihteeri arvioi, että siihenastinen aluerakentaminen Espoossa oli vaatinut Tapiolan tornin kolmannen kerroksen verran konjakkia.

Tänään mittari on toisenlainen, se on nimeltään mäyräkoira, tämä perusyksikkö, siis 12 pulloa pakkauksessa. Voi olla tietysti, kuten ed. Rajala totesi, että se on nykyisin bernhardilainen, mutta koira joka tapauksessa. Teinitytöt saattavat sanoa kevyesti juoneensa perjantai-iltana vain mäyräkoiran. EU:n tutkimuksen mukaan suomalainen juo itsensä tarkoituksella humalaan 32 kertaa vuodessa, mikä lienee Euroopan toiseksi paras saavutus irlantilaisten jälkeen.

Todellakin, silloin vuoden 2003 lopulla me ikään kuin valitsimme uuden alkoholipoliittisen tien. Silloin kansakunta ikään kuin heitettiin keskelle valtavaa sosiaalipoliittista kokeilua: Mitä tapahtuu, jos alkoholiveroja alennetaan kerralla kolmanneksella ja väkevien viinojen veroa vielä enemmän, 40 prosentin luokkaa? Nyt ne seuraukset näkyvät.

Kun täällä ministeri Heinäluoma totesi, lain perustelujen mukaan sinänsä, että silloin tehdyllä ratkaisulla on turvattu työllisyyttä, on turvattu valmistuksen, kaupan ja anniskelun työllisyyttä, niin näistä ei ole mitään varmaa näyttöä, mutta varma näyttö on siitä, että työllisyyttä on kyllä turvattu. Poliisin ja terveydenhuoltoviranomaisten eli siis lääkäreitten, hoitajien ja sosiaalityöntekijöitten työllisyyttä on kyllä merkittävästi lisätty erityisesti päivystyksessä (Ed. Räsänen: Lastensuojelussa!) ja vastaavasti tietenkin myöskin kustannuksia, joita hallitus ihan rehellisesti arvioi jo lain perusteluissa, että ne tulevat nousemaan satoja miljoonia, aivan samalla tavalla kuin perusteluissa aivan oikein arvioitiin, että suurkuluttajien määrä ja siitä koituvat haitat tulevat nousemaan kymmenprosenttitolkulla. Ehkä kaikkein — en nyt tiedä, mikä olisi oikea adjektiivi, olisiko "puistattava" — kaikkein puistattavinta oli se, että lain perusteluissa todettiin, että säätämällä tuo laki tulemme tappamaan 500 ihmistä enemmän vuodessa. En kyllä moisessa lainsäädännössä muista olleeni muulloin mukana, ja melkein tekisi mieli toivoa, etten olisi ollut siinäkään.

Mutta joka tapauksessa jätimme eriävän mielipiteen, jossa vaadimme nimenomaan väkevien juomien verojen pienempää alentamista, koska meidän arviomme — ed. Forsiuksen kanssa kun mielipiteen jätimme — oli se, että alennuksella lisätään enemmän niitten kulutusta, jotka eivät joka tapauksessa lähtisi Tallinnaan, siis lisättäisiin kotimaista kulutusta, kuin se vähentää tätä ikään kuin laivalla tuotavaa kulutusta. Nythän voidaan nähdä, mitä on tapahtunut. Nyt tilastoista voidaan havaita, että Viron EU-jäsenyys on välillisesti saanut aikaan aivovammojen määrän kasvun Suomessa. Aivovammat ovat nimittäin suorassa suhteessa alkoholin kulutukseen, ja nyttemmin se on 45-vuotiaitten aikuisten yleisin kuolinsyy Suomessa.

Tuonti Virosta sinänsä on aisoissa, joten se tavoite saavutettiin. Tai ehkä tarkempi olisi sanoa, että nyt juodaan yhtä lailla sekä Suomesta että ulkomailta hankittuja juomia.

Siis kulutus ei ole vähentynyt. Se on lisääntynyt, se on vaan jakaantunut eri tavalla, mutta ne terveysvaikutukset ovat aivan samat. Ja se ongelma on juuri siinä, että kaikkein huonoimmassa asemassa olevien ihmisten kulutus on kasvanut voimakkaimmin ja heidän terveytensä on heikentynyt kaikkein voimakkaimmin. Ne syyt eivät sinänsä ole siinä viinassa, vaan syyt ovat siinä, miksi he juovat. Siihen pitäisi puuttua.

Arvoisa puhemies! Kun 8 sekuntia on aikaa, niin totean lopuksi, että kun ministeri Heinäluoma täällä päätti puheensa kiittämällä pääministeriä, pääministerin esimerkkiä tässä viinan kulutuksen hillitsemisessä, niin ihmettelen kyllä tätä hieman. Minun tietääkseni pääministeri Vanhanen ei ole tippaakaan vähentänyt alkoholin kulutustaan.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Voidaan nähdä niin monella tavalla nämä asiat. Täällä on moniarvoinen lähestymistapa.

Arvoisa puhemies! Nyt on aivan selvä asia, että viinavero tulee nousemaan. Se on tämän keskustelun jälkeen ja sen katsauksen jälkeen, minkä ed. Kallis täällä jo välitilinpäätöksenä esitti, täysi selviö. Kysymys on nyt vain siitä, millä tavalla ja millä rakenteella se hoidetaan. Tässä alkaa tältä jengiltä mennä kyllä katu-uskottavuus täydellisesti, jos ei tämä prokkis onnistu.

Täällä on puhuttu fiskaalisista vaikutuksista. On tässä yhteydessä syytä kiinnittää huomiota, minkälaisia fiskaalisia vaikutuksia valtiontalouden ulkopuolella on, siellä kotitalouksissa. Tilastojen mukaan yli 15-vuotias suomalainen ilman turistituomisia käyttää vuodessa keskimäärin 850 euroa viinaan. Tämän tilaston huippuna ovat citysinkut, jotka käyttävät 5 000 euroa vuodessa viinaan elikkä toisin sanoen pitävät yllä meidän ravintolalaitostamme muun muassa. (Ed. Huotari: Onko miehillä ja naisilla eroa?)

Tässä tilanteessa joudumme toteamaan, että ehkä kaikkein vaikeinta tuon äsken mainitun, odotettavissa olevan päätöksen toteuttamisessa on se, mikä on se mekanismi, millä asia hoidetaan. Meillähän on aina 1930-luvulta lähtien kokemuksia siitä, että viinan hintaa on säännöstelty. On jopa harrastettu sitä, että on ollut kieltolakikin. Joka ikinen kerta, kun veroihin on korottavasti puututtu, joku taikka kaikki seuraavista näkökohdista ja ilmiöistä ovat esiintyneet: hamstraus, turistituonti ulkomailta, salakuljetuksen lisääntyminen. Samoin kotiviinin ja pontikan valmistus on lisääntynyt ja korvikealkoholien käyttö on lisääntynyt. Siis toisin sanoen nämä ovat varmoja aineksia tähän operaatioon.

Toinen lähestymistapa syntyy siitä, että viina on viinaa aivan riippumatta siitä, paljonko sen seurana on vettä ja kuinka vähän on esansseja. Siis toisin sanoen ratkaisevaa on se viinan määrä, mikä kiduksiin vedetään. Tässä suhteessa keskustelu viineistä, oluista ja väkevistä viinoista on vähän niin kuin höpöpuhetta sen takia, että ratkaisevaa on se, kuinka paljon sitä viinaa vetää sisäänsä.

Jos tämä asia hoidetaan oikein, niin sehän tapahtuu sillä tavalla, että kun ruvetaan korottamaan veroja, se korottaminen kohdistuu kaikkiin litkuihin, missä on etanolia. Silloin se on alkoholipoliittisesti ja terveyspoliittisesti oikea teko.

Toinen asia: Kun on nämä hamstraus- yms. reaktiot odotettavissa, niin ed. Backmanin jo ennen tätä keskustelua julkisuudessa esittämä asteittainen malli, joka on saanut täällä tukea muun muassa ed. Huotarilta ja ed. Vistbackalta ja eräiltä muiltakin, on ilmeisesti nyt se realistisin konsti. Sehän tarkoittaa sitä, että päätös siitä, että tähän asteittaiseen korottamiseen ryhdytään 1.1. ensi vuonna ja sitten siihen tulee selvä ohjelma, niin että siihen kansa joutuu pikkuhiljaa sopeutumaan. Silloin ei tule niitä provokatorisia vastavetoja ja reaktioita, jotka muuten on odotettavissa, elikkä kerrankin hoidetaan tämä hallitusti asteittaisella ohjelmalla.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Pitkän terveyskeskuslääkärin uran taakseen jättänyt ja muilla terveydenhuollon kansainvälisilläkin näköalapaikoilla toiminut — muun muassa Who:n pääjohtajan erityisavustajana Moskovassa seitsemisen vuotta — lääketieteen tohtori Mikko Vienonen vertaa suomalaista ja venäläistä yhteiskuntaa kuluvana vuonna ilmestyneessä Lääkäri-lehdessä seuraavasti: "Tosiasia on, että suuri osa Venäjän kansasta on koko ajan pienessä pöhnässä. lakkaa ihmettelemästä miten Venäjällä on varaa sellaiseen ihmiselämän tuhlaamiseen. Näen Suomessa samanlaista fatalismia, annetaan vaan mennä. Nuoret sinkut painavat töistä baariin ja sieltä jatkoille ja sitten taas duuniin. Siitä seuraa ajan mittaan demografinen kriisi, jollainen Venäjällä jo on. Itä-Helsingissä on jo avattu lapsille nukkumahuone, missä nämä voivat olla sillä aikaa, kun vanhemmat istuvat baarissa. Huostaanottojen määrä kasvaa jatkuvasti - -." Vienosen kuvaukset tämän hetken yhteiskunnassamme vallitsevista asenteista ovat osuvia ja kertovat luonnottomasta vallansiirrosta ihmiseltä alkoholi-nimiselle kemikaalille.

Yleisistä asenteista alkoholiin kertoo myös se, että alkoholiveron alentamista lähdettiin mahdollisesta Viron viinarallista huolimatta ylipäänsä miettimään niin opposition kuin hallituksenkin puolella. Nyt on yhtä kaikki helpompaa kuin mikään muu olla jälkiviisas ja kertoa, mikä meni pieleen ja mitä olisi pitänyt tehdä. Tiedepiirit osoittavat alkoholin haitat vastaansanomattomasti muun muassa suhteessa muistiin, oppimiseen, ongelmanratkaisukykyyn, rikollisuuteen, puhumattakaan toinen jalka haudassa -tilasta, tahtoo sanoa alkoholisoitumisesta tai perheiden hajoamisesta ja perheväkivallasta.

Kenellä on vastuu status quosta? Osaltamme, totta kai, tilannetta hallitsemme me päättäjät veroilla ja lainsäädännöllä, mutta on muistettava, että laki ei estä, saati pakota, ketään korkkaamaan pulloa. Viime kädessä ratkaisu ja holhous tapahtuvat kaveripiirissä ja kotona. Mitä päättäjien vastuuseen tulee, ei koko ongelmaa varmasti ratkaista viinan haitoista varoittavia merkkejä säätämällä tai rajoittamalla mainontaa, mutta tarpeellisia askelia ovat nekin. Nuorille suunnatut erilaiset kampanjat tulisi ottaa jokapäiväiseen ohjelmistoon. Ne osaltaan vähentävät nuorten humalahakuisuutta.

Valtiovallan taholta on kuitenkin kaksi ylivertaista keinoa vaikuttaa alkoholin kulutukseen: hinta ja saatavuus. Alkoholia on liian helposti saatavilla. Tutkimusten mukaan noin puolet nuoristamme nauttii sitä ensimmäistä kertaa jo 12-vuotiaina. Kun saatavuus on lähes itsestäänselvyys, on valvonta taas sitäkin vaikeampaa. Päihtyneelle ei lain mukaan saa myydä alkoholia, mutta käytännön voimaa laki ei ole saavuttanut kehuttavasti. Myös anniskelun aikaistamista tulee tarkistaa. Oys:n neurologian klinikan professorin Matti Hillblomin mukaan peräti 40 prosenttia nuorista, jotka aloittavat alkoholin käytön alle 15-vuotiaina, alkoholisoituu myöhemmin.

Viina on viisasten juoma -sanonta pätee vain historian lehdillä, jos pätee sielläkään. Suvaitsevaisuudessa ja vapaakasvatuksessa on menty liian pitkälle. Vallalla on rappiomieliala tyyliin: ilman viinaa ei voi olla hauskaa. Joko kulissien takaa alkaisi viimein pilkahdella normaalin elämän valonsäteitä?

Arvoisa puhemies! Veron lisäksi aikuisten korvien ja hampaiden väli säätelee ensisijaisesti viinan kulutusta ja sen käyttöä. Aikuisten luulisi tämän asian ymmärtävän, mutta kuka ajattelee lasten ja nuorten puolesta.

Tatja Karvonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Vuonna 2004 Suomen alkoholioloissa tapahtui kolme merkittävää muutosta: Matkustajien toisesta EU-maasta verollisina ostamien ja Suomeen verotta tuomien alkoholijuomien määrää rajoittavat kiintiöt poistuivat; maaliskuun alussa 2004 alkoholijuomien valmisteverot alenivat; ja Virosta tuli EU:n jäsen toukokuun alussa 2004. Suomessa alkoholiveroalennuksen eduskunnassa hyväksyi 127 kansanedustajaa ja vain 44 oli tätä vastaan. Tämän jälkeen kauppojen keskioluen hinnat ovat alentuneet enemmän kuin veronalennus olisi antanut myöten. Kaljasta on tullut kaupoille tarjoustuote, ja merkkien välinen kilpailu on koventunut. Näistä tapahtumista on aikaa reilut kaksi vuotta, ja keskustelu alkoholin ympärillä on vilkasta. Jo viime keväänä Vanhasen hallitus päätti toimenpidepaketista, joka sisältää eri hallinnonalojen monipuolisia toimenpiteitä alkoholihaittojen vähentämiseksi. Eduskunnassahan on tällä hetkellä käsittelyssä tämä laaja lakipaketti alkoholilain muuttamisesta.

Arvoisa puhemies! Suomalaisten suhde alkoholiin on kyllä varsin kummallinen. Kun televisio tai lehti tekee haastattelun muun muassa pääministeri Vanhasesta, yksi asia muistetaan aina mainita: pääministerimme ei käytä alkoholia. Usein se myös esitetään siinä valossa, että absolutismi olisi jokin heikkous. Toisaalta sosiologit ovat jo 1950-luvulla todenneet, että normit sallivat normaalia runsaamman juomisen, mutta kieltävät muita vähemmän alkoholin käytön.

Meillä on hyvä lainsäädäntö siihen, minkä ikäisenä kaljaa, viinejä ja viinaa voi ostaa. Kuitenkin joka viikonloppu voi nähdä jopa kymmenvuotiaita lapsia umpihumalassa. Kysymys kuuluukin: Mistä nämä lapset ovat juomansa saaneet? Siinä kyllä meidän asennekasvatuksemme on mennyt pahasti vikaan. Emme ole saaneet iskostettua nuorten päähän ajatusta, ettei alaikäisille pidä toimittaa alkoholia. Toisaalta saamme kuulla myös surullisia tarinoita siitä, että vanhemmat ostavat alkoholia lapsilleen, jotta tietävät kuinka paljon nämä juovat. Tällainen ajattelu on kyllä pään laittamista pensaaseen.

Suomalaisista jopa 40 prosenttia uskoo niin sanotun humalaisen tuurin suojaavan tapaturmilta. Monet ovat varmaankin kuulleet tarinoita rattijuoposta, joka ojaan ajettuaan säilyi vammoitta ollessaan niin rentona. Emme kuitenkaan aina muista, että esimerkiksi 2004 kuoli yli 500 henkilöä tapaturmissa, joiden pääasiallinen syy oli alkoholi. Sosiaaliset haitat alkoholin liikakäytössä ovat kiistattomat. Kuinka monelta lapselta kysytään, voiko isä tai äiti ottaa nyt perjantaipullon? Tuskin yhdeltäkään. Aikuiset toimivat hyvin itsekkäästi eivätkä samalla huomaa aiheuttavansa lapsille turvattomuuden tunnetta ja murhetta. Hyvin monen perheen viikonloppuostokset näyttävät tänä päivänä olevan vähintään mäyräkoira aikuisille ja lapsille sipsipussit.

Kolmessa vuosikymmenessä suomalaisten viinankulutus on kaksinkertaistunut. Suomalaiset ovat siis aina juoneet, niin korkeamman verotuksen aikana kuin näin alhaisemmankin aikana. Kaksi piirrettä meillä on kuitenkin säilynyt: Suomessa alkoholijuomia käytetään ruuan kanssa harvoin, ja humalajuominen on edelleen yleistä. Tehtävää siis riittää meille kaikille edelleen.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Alkoholinkulutuksen pitkäaikainen kasvu on johtanut kriisitilanteeseen. Selviäminen edellyttää sekä haittoja ehkäisevän politiikan että päihdehuollon resurssien vahvistamista.

Korkea alkoholinkulutuksen taso heikentää koko kansan terveyttä. Peruspalvelut eivät kestä alkoholin aiheuttamien tai pahentamien sairauksien lisääntymistä nykyisestä. Vakavien alkoholiongelmien vuoksi päihdehuollon avohoitopaikat, katkaisuhoitoyksiköt ja matalan kynnyksen paikat ovat nyt kattoon asti täynnä. Kasvaneet päihdehaitat näkyvät yhteiskunnassa laajasti muun muassa lastensuojelumenojen ja perheväkivallan kasvuna. Palveluiden järjestämisvastuussa oleviin kuntiin kohdistuu voimakkaita paineita. Valtiolta odotetaan vastuullisia signaaleja ja alkoholipoliittisia ratkaisuja.

Tässä keskustelussa esillä oleva alkoholipaketti on tärkeä ja oikean suuntainen. Toimien tulisi kuitenkin olla vielä laajempia, jotta alkoholihaittojen kasvu saataisiin tehokkaasti pysäytettyä. Asiantuntijat korostavat, että alkoholin kokonaiskulutukseen vaikuttaa eniten alkoholin saatavuus ja hinta. Tehokkain ennaltaehkäisy toteutetaan alkoholiverotusta portaittain nostamalla, rajoittamalla alkoholijuomien myyntiaikoja ja tehostamalla rattijuopumuksen vastaista työtä sekä tehostamalla perus- ja työterveyshuollon toimintamalleja. Alkoholin myynnin monopoliaseman säilyttäminen vastuullisella valtiollisella yrityksellä onkin ensiarvoisen tärkeää kokonaiskulutuksen hallinnan kannalta.

Lasten ja nuorten juomiseen on kuitenkin puututtava alkoholimainonnan rajoittamista tehokkaammin. Nythän on esitetty, että alkoholimainontaa rajoitetaan televisiossa lasten katseluaikaan. Alkoholijuomien mielikuvamainonnassa tulisi edetä Ranskan mallin mukaisesti kieltämällä mielikuvamainonta kokonaan.

Alkoholipolitiikassa tarvitaan sekä valtion että kuntien sitoutunutta panosta. Me tarvitsemme vastuullisen sosiaalipolitiikan ohella sekä alkoholipoliittisten että päihdehuollon keinojen entistä suunnitelmallisempaa käyttöä.

Terveyttä edistävä politiikka ottaa huomioon päätöksien terveysvaikutukset eikä vain taloudellisia tekijöitä. Työhön tarvitaan avaria, ennakkoluulottomia ja elämän rosoisuutta ymmärtäviä lähestymistapoja. Päihdeongelmaisten hoito on kannattavaa paitsi inhimillisesti myös taloudellisesti, sillä hoitamatta jättämisen kustannukset kohoavat aina hoitojen kustannuksia korkeammiksi.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston nimeämä päihde- ja raittiusasiain neuvottelukunta on kahden ja puolen vuoden ajan seurannut huolestuneena alkoholin kokonaiskulutuksen ja haittojen kasvua. Se on osaltaan ollut tukemassa sosiaali- ja terveysministerin alkoholipoliittisia toimia. Neuvottelukunta on käsitellyt myös alkoholiveroa. Puheenjohtajana yhdyn henkilökohtaisesti neuvottelukunnan kantaan nostaa vaiheittain alkoholiveroa. Hallituksen esityksestä nosto voitaisiin tehdä jo tällä vaalikaudella.

Alkoholiin liittyvä kielteinen kehitys on katkaistava lastemme ja nuortemme puolesta. Huolenpito heidän tulevaisuudestaan vaatii pikaisia toimia.

Valto Koski /sd:

Arvoisa herra puhemies! Totean, että välikysymyksen esittäjät lähtevät siitä, että alkoholiverotuksen alentamisella, joka perustuu pääministeri Matti Vanhasen hallituksen esitykseen HE 80/2003 vp, olisi luotu maahamme olosuhteet, jotka ovat syynä alkoholin lisäkulutukseen ja siitä aiheutuviin haittoihin ja ongelmiin. Välikysymyksen esittäjien lähtökohtana vaatimukselle näyttääkin olevan, että nostamalla alkoholiverotus entiselleen tilanne saadaan hallintaan. Siitä, minkä verran alkoholiverotusta tulisi korottaa tai mihin tuotteisiin se pitäisi kohdistaa, ei kysymyksen esittäjillä näytä ainakaan välikysymyksen tekstissä olevan mitään mielipidettä.

Totean, että välikysymystä ei näin ollen voida pitää edes suuntaa antavana mielipiteenä siitä, mitä alkoholipolitiikassa pitäisi käytännössä tehdä tai muuttaa. Näin ollen välikysymys paljastaa, ettei sitä ole siihen tarkoitukseen edes tehtykään. Sitä ei siten voida pitää myöskään näyttönä oppositiopolitiikan aidosta tahdosta kantaa huolta maamme alkoholipolitiikasta ja alkoholinkäytön seurauksista. Taustalla näyttää olevan enemmänkin huoli omasta tulevaisuudesta kuin maamme alkoholipolitiikasta ja alkoholinkäytön ongelmien vähentämisestä.

Lainaan edellisen, vuoden 2003, keskustelun yhteydessä ed. Kimmo Sasin käyttämää puheenvuoroa. Totean, että hämmennystä kokoomuksen kantoihin tuo myös se, että esimerkiksi kokoomuksen pitkäaikainen kansanedustaja Kimmo Sasi oli oppositioasemastaan huolimatta veronalennuksen kannalla ja arveli keskustelun perusteella joutuneensa eduskunnan täysistunnon sijasta herätyskokoukseen. Hän katsoi tuolloin, että olisi korkea aika tunnustaa sosiaalitätien holhoavan alkoholipolitiikan totaalinen epäonnistuminen. Nimenomaan kiellot ja korkea verotus olivat hänen mukaansa johtaneet humalahakuiseen alkoholinkäyttöön. Nyt välikysymystä tehtäessä on tilanne taas toisin ja mielipiteet muuttuneet, vai kuinka on todettavissa? (Ed. Kangas: Ei ole Sasia täällä nyt, että voisi kysyä!)

Arvoisa puhemies! Haluan todeta, että välikysymyksen esittäjien näkemykset olisivat olleet paljon merkityksellisemmät, jos he olisivat vaivautuneet esimerkiksi tutustumaan eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausuntoon mainitun lain käsittelyn yhteydessä vuonna 2003. Siinä nostettiin esiin useita näkökohtia, jotka saattavat seurata hallituksen esityksestä, ja voin sanoa, että ne eivät olleet pelkästään myönteisiä, vaan useat näkemykset viittasivat aivan päinvastaiseen suuntaan. Sosiaali- ja terveysvaliokunta vaatikin lausunnossaan tilanteen seurantaa ja toimenpiteisiin ryhtymistä, jos tilanne sitä vaatii. Ymmärrän toisaalta, että seuranta pitää ulottaa tiettyyn ajanjaksoon, että se olisi uskottavaa ja antaisi paremmat perusteet mahdollisiin jatkotoimenpiteisiin.

Haluan vielä erityisesti korostaa, että sosiaali- ja terveysvaliokunta omassa lausunnossaan kiinnitti alkoholihaittojen ehkäisyyn varsin runsaasti huomiota. Jos tänä päivänä ne toimenpiteet, jotka tähän lausuntoon on kirjoitettu, olisi käytännössä voitu toteuttaa, tilanne näyttäisi jo tänä päivänäkin aivan toiselta. Kiitos kuitenkin hallitukselle, että on alkoholipoliittinen ohjelma tehty ja sitä kautta on edes yritetty paneutua niihin asioihin, jotka tästä päätöksestä on ongelmana kohdistunut kansalaisiin.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto on esittänyt alkoholiveron alennuksen puolittamista, niin mukavaa kuin halvan viinan ostaminen onkin. Hinta on tehokas viinan käytön sääntelijä. Eniten olen huolissani nuorten, jopa lasten, juopottelusta. Nuoret juovat yhä enemmän ja vahvempia juomia. Lasten huostaanotot ovat lisääntyneet viime vuosina huomattavasti. Poliisi kertoo, että pidätysten määrä on kasvanut. Viinan halpa hinta näkyy työelämässä. Sairauspoissaolot ovat lisääntyneet, ja ihmisiä joudutaan ohjaamaan yhä useammin katkaisu- ja kuntoutuslaitoksiin. Samoin rattijuoppous on lisääntyvä ongelma maanteillä.

Veronalennuksen aiheuttamista haitoista tiedettiin jo silloin, kun veroalesta päätettiin. Ei voida sanoa, että tämä kaikki tuli meille yllätyksenä. Asiantuntijat tiesivät kertoa tosiasiat jo vuonna 2003. Kannatan alkoholiveron alennuksen puolittamista. Viinasta tulleilla verotuloilla on nyt korjattava tehdyt vahingot.

Lapset ja nuoret joutuvat maksamaan tästä veronalennuksesta kovan hinnan. Jotkut pilaavat sen takia koko elämänsä. Viinan hinnan laskeminen näkyy selvästi kouluissa. Niin kuin tiedetään, psykiatrisessa sairaanhoidossa olleitten lasten ja nuorten määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Alkoholin halpa hinta on lisännyt monessa perheessä ongelmia.

Hallitusohjelmassa sanotaan erikseen, että lasten mielenterveysongelmiin ja niitten ennaltaehkäisyyn kiinnitetään erityistä huomiota, vaan mikä on totuus? Joka vuosi saadaan tapella lasten ja nuorten psykiatrian määrärahoista, ja sittenkin rahaa annetaan aina vaan vuosi kerrallaan. Se ei riitä. Mielenterveysongelmia ei hoideta yhdessä vuodessa. Työ on pitkäjänteistä, ja rahaa tarvitaan paremminkin kymmenen vuoden jaksoissa. Kunnat eivät selviä viinaveron alennuksista aiheutuneista lisätöistä, joten vastuu on tällä mäellä. Sosiaali- ja terveysministerin ja peruspalveluministerin pitäisi nyt ottaa lasten ja nuorten hätä tosissaan eikä kovettaa itseään tällaisen tilanteen edessä. Lasten ja nuorten psykiatrinen hoito tarvitsee lisää resursseja. Sen tietävät terveydenhoitoalan koulutuksen saaneet ministeritkin.

Päävastuu on kuitenkin valtiovarainministerillä, jonka tehtävänä on ohjata rahat sektoriministereille. Ongelmat ovat jo nyt pahoja, mutta niihin on puututtava nyt, ennen kuin ne pahenevat vielä entisestään. Halvasta viinasta tulee meille tulevaisuudessa iso lasku maksettavaksi, ja mitä tähän yksi vastuuministeri ratkaisuna esittää, että olisi vaan liimailtava tarroja viinapullon kupeeseen. Tämäkö on ministerin vastuunkantoa?

Reijo Kallio /sd:

Herra puhemies! Suomalaiset päättäjät olivat keväällä 2004 puun ja kuoren välissä, kun alkoholin tuontirajoitukset Euroopan unionin maista poistuivat. Erityisenä uhkana oli, että viinaralli erityisesti Virosta ryöstäytyy hallitsemattomaksi. Mitä siis tehdä? Meillä valittiin alkoholiveron alennus keinoksi kohdata alkoholin tuonnin vapautuminen. Valittavana oli tuolloin vain huonoja vaihtoehtoja.

Alkoholiveron alennus painotettiin väkeviin viinoihin, koska niissä hintaero virolaisiin vastaaviin tuotteisiin oli suurin. Väkevien viinojen vero laski 44 prosenttia, keskioluen 32 ja viinien 10. Siinä mielessä tämä veronalennus toimi, että se riitti hillitsemään viinarallia. Miksi kantaa viinaa Virosta, kun sitä saa lähes samaan hintaan Alkosta, ajattelivat ihmiset. No, toki täysin tämä viinan rahtaaminen Virosta ei ole vieläkään loppunut, sillä hintaeroa suomalaisten ja virolaisten, erityisesti väkevien, juomien osalla edelleen on kohtuullisen paljon.

Kun veronalennuksiin mentiin, niin uskoakseni odotusarvo oli, että alkoholin kulutus tulee jossain määrin kasvamaan. Näin myös kävi, ehkäpä vielä rajummin kuin osattiin odottaa. Viime vuonna suomalaiset joivat 10,5 litraa absoluuttista alkoholia asukasta kohden. Vuonna 2001 kulutus oli vielä 7,4 litraa, eli nousu viime vuosien aikana on ollut varsin nopeaa. Meillä erityisesti väkevien viinojen kulutus on lisääntynyt, mistä seurauksena on ollut myös haittojen lisääntyminen. Alkoholiongelmaisten kuolleisuus on kasvanut. Nuorten ongelmajuominen on lisääntynyt. Rankka juominen aiheuttaa erilaisia haitta- ja terveysvaikutuksia niin riskikäyttäjiin kuin heidän lähipiirinsä ihmisiinkin. Ongelmat myös kasautuvat: noin 20 prosenttia väestöstämme juo 70 prosenttia kulutetusta alkoholista.

Mielestäni alkoholipolitiikassa meidän on tunnustettava tosiasiat. Seuraavassa hallitusohjelmassa on välttämätöntä tehdä alkoholipolitiikan täysremontti. Väestön tasolla meillä on mielestäni kaksi tapaa vaikuttaa alkoholin kulutukseen — ne ovat hinta ja saatavuus. Meillä kylläkin elää edelleen vahvana myytti siitä, että hinta ei vaikuttaisi alkoholin kulutukseen. Viina on aina hintansa väärti, väitetään. Veronalennukset kuitenkin ovat osoittaneet, että hinta ja kulutus kulkevat käsi kädessä. Hintajousto toimii alkoholinkin kohdalla.

Pidänkin realistisena ja itse asiassa välttämättömänä, että tulevassa hallitusohjelmassa sovitaan alkoholiveron asteittaisesta korottamisesta. Paras ratkaisu tietysti olisi, jos alkoholiveron korotuksesta voitaisiin sopia Euroopan unionin tasolla. Näin voitaisiin eliminoida se, että meillä alkoholin hinnat eivät nouse liian suuriksi esimerkiksi Viron hintoihin verrattuna. Vaarana nimittäin mielestäni edelleen on se, että jos erot ovat suuret, niin viinaralli ryöpsähtää käyntiin. Joka tapauksessa uskon, että alkoholiveron korottamisella on huomattavasti suurempi kulutusta hillitsevä vaikutus kuin varoitustarrojen liimaamisella pullojen kylkiin.

Alkoholin saatavuuden osalta meillä käydään aina silloin tällöin keskustelua siitä, että viinit pitäisi saada maitokauppoihin. Erityisesti kaupan edustajat ovat innokkaasti ajamassa tätä asiaa. Minun mielestäni tämä keskustelu voidaan lopettaa. Viinit pysykööt Alkossa. Alko on myös luotettava toimija siinä mielessä, että se pystyy kontrolloimaan alaikäisten alkoholin saantia.

Jos alkoholin saatavuutta haluttaisiin todella rajoittaa, niin se edellyttäisi keskioluen myynnin siirtämistä takaisin Alkoon. En kuitenkaan usko, että tähän on paluuta, mutta sen sijaan odotan, että vähittäiskauppa hillitsee oluen alennusmyyntiä ja markkinointia. Oluesta on valitettavasti tullut monien kauppojen kilpa- ja polkumyynnin kohde, ja tällä on epäilemättä ollut yhteys nuorten alkoholinkulutuksen lisääntymiseen, ja käytännössä olutta on kulkeutunut myös alaikäisille.

Arvoisa puhemies! Alkoholin kulutuksen kasvun sosiaaliset ja terveydelliset haitat ovat niin ilmiselvät, että tarvitaan vankkoja toimia tilanteen korjaamiseksi. Alkoholin kulutus on saatava laskemaan, ja se onnistuu vain vaikuttamalla hintaan ja saatavuuteen.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Opposition esittämässä välikysymyksessä kysytään, mihin pikaisiin toimiin hallitus aikoo ryhtyä alkoholin verotuksen suhteen, jotta alkoholin käyttö saadaan kääntymään laskuun sekä alkoholihaittojen ja -kuolemien määrä vähenemään, eli kysymys kohdentuu hyvin vahvasti alkoholin verotukseen. Miksi tämä on valittu, nousee siitä, mitä asiantuntijat ovat esittäneet vaikuttavuudesta. Monessa, monessa eri asiantuntijakeskustelussa on noussut selkeästi esille se, että alkoholiverotuksella on vaikuttavuutta. Sen vuoksi tässä ei ole kysymys toisaalta kapeasta asiasta, vaan siitä, mikä on olennaista, ja sitten siitä, että me tunnistamme, mitkä ovat nämä haitat. Silloin kun tätä alkoholiverolakia käsiteltiin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, niin kuin täällä valiokunnan puheenjohtaja ansiokkaasti toi esille, kuunneltiin laajasti asiantuntijoita ja myös valiokunnan mietintöön otettiin hyviä avauksia, kannanottoja, ja nostettiin esiin asioita, myös niitä, mitä haittoja siitä seuraa. Valiokunnan mietinnön sisällä on todella se, että vaadittiin seuraamista ja korjaamiseen ryhtymistä, jos tilanne vaatii.

Arvoisa puhemies! Nyt me olemme kyllä jo siinä tilanteessa, että ne haitat ja seuraukset ovat jo niin vakavia, että tilanne vaatii ryhtymistä hoitamaan niitä asioita, ratkaisemaan niitä. Tätä ei voi siirtää enää myöhemmäksi. Sen vuoksi on aivan oikeutettua, että pikaisesti eli tämän hallituksen ja eduskunnan aikana tehdään päätös veron nostamisesta. Olen vähän surullinen, jos täällä sanotaan, että ne, jotka ovat allekirjoittaneet välikysymyksen, eivät ole aidosti huolissaan, eivät aidosta tahdosta kanna huolta alkoholiongelmista ja alkoholipolitiikan terveestä kehityksestä. Itse ainakin päihdeihmisten kanssa työtä tehneenä ja alkoholisti-isän lapsena en voi yhtyä siihen, että ei olisi aitoa tahtoa olla asiassa hyvin vakavasti mukana. Uskon, että meillä itse kullakin on hyvinkin selkeitä yhteyksiä niihin seurauksiin. Me näemme kaikki, me tiedämme niistä hyvin, koska ne ovat niin lähellä.

Arvoisa puhemies! Vielä kun välikysymyksessä on nostettu esiin haitat, mitkä ovat seurauksena alkoholin kulutuksesta, on tietysti se asia, että meillä on suurkuluttajia yli puoli miljoonaa. Heidän kohdallaan tietysti — tämä puoli miljoonaa sisältää puoli miljoonaa ihmistä — on kysymys henkilökohtaisesta inhimillisestä kärsimyksestä ja tietenkin yhteiskunnallisista, taloudellisista ja monista monista yhteiskuntapoliittisista kysymyksistä, ja nämä pitäisi hoitaa.

Sen vuoksi kysymysten, mitä sekä ministeri Hyssälä että valtiovarainministeri Heinäluoma vastauspuheenvuoroissaan nostivat hyvin vahvasti esille — alkoholipoliittisen ohjelman ja periaatepäätökset, jotka on tehty jo vuonna 2003 — sanottiin olevan historiallinen avaus, kun meillä on tämmöinen alkoholipoliittinen ohjelma.

Arvoisa puhemies! Jos tämä alkoholipoliittinen ohjelma, joka 2003 on hyväksytty ja lähdetetty käyntiin ja jossa on monia satoja toimijoita ja monia hankkeita, olisi ollut vaikuttava ja jos sen sisällä olisi ollut sellaisia toimenpiteitä, joilla selkeästi olisi voitu estää näitä haittoja, emme tässä tilanteessa olisi. Eli arvioin, että tässä ohjelmassa lienee paljon hyvää, mutta nyt jos koskaan on myös aika arvioida, mitä tämä sisältää. Onko siihen lisättävä sellaisia vaikuttavampia toimenpiteitä, joilla päästään, voi sanoa, ehkä selvemmin siihen, mikä nyt on tarkoitus: että kulutusta saadaan vähenemään ja nimenomaan näitä haittoja. Ja ennen kaikkea olen huolissani nuorista, joittenka humalajuominen on lisääntynyt ja sitä kautta monet ongelmat, ja naisista ja äideistä, jotka käyttävät alkoholia.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa puhemies! Terveyden edistämisen keskuksen eli Tekryn tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat enimmäkseen pettyneitä punamultahallituksen alkoholipolitiikkaan. Suurin yksittäinen syy lienee hallituksen päätös keventää alkoholijuomien verotusta pari vuotta sitten. Tämän seurauksena alkoholin kulutus on kasvanut ja haitat ovat lisääntyneet. Kokoomus kannatti aikoinaan hallituspuolueiden tavoin alkoholiverotuksen keventämistä. Kokoomuksen piirissä pelättiin, että jollei veroa kevennetä, niin Virosta Suomeen kulkeva viinaralli riistäytyy käsistä.

Toisin kuin hallituspuolueet keskusta ja SDP, on kokoomus nyt valmis myöntämään, että alkoholipolitiikkaan tarvitaan muutos. Kokoomus julkisti aiemmin syksyllä omat talousarviolinjauksensa vuodelle 2007. Perustellussa vaihtoehdossamme esitämme muutosta hallituksen alkoholipolitiikkaan. Kokoomus vaatii, että väkevien alkoholijuomien verotusta on kiristettävä. Kokoomus esittää väkevien alkoholijuomien verotuksen palauttamista vuonna 2004 toteutettua alkoholiverouudistusta edeltäneelle tasolle. Kokoomuksen tavoitteena on vähentää väkevien alkoholijuomien kulutusta. Tämän seurauksena myös alkoholista aiheutuvat terveyshaitat sekä muut yhteiskunnalliset ongelmat vähenisivät. Verotuksen kiristäminen myös lisäisi valtion tuloja. Kulutuksesta riippuen veronmaksajien yhteiseen kassaan kilahtaisi vuosittain peräti noin 80 miljoonaa euroa lisätuloja.

Kokoomuksen vaatimukselle löytyy selkeät perusteet. Sekä miesten että naisten alkoholikuolemat lisääntyivät vuonna 2004. Tilastokeskuksen kuolemansyytilaston mukaan alkoholi löytyy joka kolmannen keski-iässä kuolleen miehen taustalta. Alkoholin aiheuttamiin sairauksiin ja alkoholimyrkytyksiin kuoli vuonna 2004 lähes 1 900 ihmistä, mikä on peräti viidennes edellisvuotta enemmän. Erityisen huolestuttavaa on miesten alkoholikuolemien lisääntyminen. Naisten alkoholikuolemien määrä on vajaa kolmannes miesten määrästä, mutta saman suuntainen epäsuotuisa kehitys on myös nähtävissä naisilla. Vuonna 2004 alkoholiin kuoli yhteensä 383 naista.

Nykyisen hallituksen aikana on aikaisempi suomalaisten juomatapojen eurooppalaistuminen ottanut monta askelta taaksepäin. 1990-luvun loppupuolella alkoholin aiheuttamat kuolemat vähentyivät, vaikka kulutus kasvoikin. Nykyisen hallituksen alkoholipolitiikan seurauksena väkevien juominen on lisääntynyt mietojen juomien kustannuksella. Tämän seurauksena alkoholikuolemien määrä on siis kasvanut. Suomalaiseen alkoholikulttuuriin tarvitaan nyt suunnanmuutosta. Nykyisen hallituksen linjan seuraukset ovat kaikkien nähtävillä kaduilla, kodeissa, kouluissa ja työpaikoilla.

Arvoisa puhemies! Monessa perheessä kärsitään alkoholiongelmista, ja erityisesti moni viaton lapsi kärsii näissä perheissä. Alkoholisyndroomaa sairastavia lapsia syntyy vuosittain jopa tuhat. He tarvitsevat yhteiskunnan apua koko elämänsä ajan. Tällä viikolla oli 21.11. sanomalehti Pohjalaisessa otsikko, että puolet EU:n kansalaisista ei tajua alkoholin vaaraa sikiölle. Se on kyllä aika mielenkiintoinen tulos. Toisena otsikkona oli, että Euroopan nuoret juopottelevat, eli kyllä tämä asia on noteerattu hyvin monessakin lehdessä tälläkin viikolla. Siis hallituksen on aika tunnustaa virheensä ja tehdä kaikkensa alkoholihaittojen ehkäisyn ja hoidon suhteen.

Mutta, arvoisa puhemies, vielä palaan tämän illan keskusteluun. Olen kuunnellut kaikki puheenvuorot television kautta, osittain istunut täällä salissa, ja olen kyllä oikein iloinen siitä, että kaikki ovat tämän asian kannalla. Eipä täällä paljon ole tullut sellaisia puheenvuoroja, joissa tätä olisi vastustettu. Onpa todella hyvä tilanne.

Sen olisin kyllä sanonut ministeri Heinäluomalle — hän kerkesi valitettavasti jo lähteä — että kun hän niin tuossa puheessaan korosti, että Suomi on ottanut EU:n puheenjohtajuuskauden työohjelmaan alkoholin vähimmäisverotason korottamisen, ja että pääministeri on ottanut alkoholiverotuksen esille kahdenkeskisissä ja monissa yhteistapaamisissa, niin en kyllä ymmärrä tätä, että Heinäluoma on aikaisemminkin kehuskellut tällä asialla, vaikka sillä, mitä nyt ajetaan, ei ole mitään, tai sanotaan, että ei ole juurikaan vaikutusta jäsenmaissa perittävien verojen tasoon. Mielestäni tällaisen eräänlaisen ihmisten sumuttamisen sillä, kuinka Suomi on nyt tekemässä aivan uraauurtavaa työtä, kun sillä ei kuitenkaan ole merkitystä siihen verotukseen, tulisi loppua.

Sitten toinen asia, mistä täällä on puhuttu tänä iltana, on se, että on syytetty kokoomusta siitä, että se on kääntänyt takkinsa. Me olemme vaan aukaisseet korvamme ja kuulleet entistä herkemmällä äänellä kansalaisten tuskaa. Monethan olivat tätä verotuksen alentamista vastaan jo aikaisemminkin, ja itse olen tehnyt tästä sekä talousarvioaloitteen että lakialoitteen viime vuonna. Katson myös tuolla meidän puolueen edustaja Akaan-Penttilää, joka on korvalääkäri, hän on tietysti ollut myöskin edesauttamassa sitä, että kokoomuksen korvat ovat auenneet.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Risikolle kiitoksia, että hän nosti kuulonhuollon esille ja sitä kautta kommunikaation, joka kyllä tosiaan on tärkeä asia, ja siitä voi hypätä sitten kyllä tähän meidän koko alkoholitilanteeseemme.

Mieluusti lainaan tähän alkuun uudelleen Terveyden edistämisen keskuksen julkaisua, jossa on muutamia taustatietoja alkoholin aiheuttamista tilanteista. Ensinnäkin ne jaetaan periaatteessa kolmeen ryhmään: humalatilan aiheuttamiin kertaluontoisiin haittoihin, joita on Suomessa eri puolilla; tapaturmat, väkivalta, rattijuoppous, muu rikollisuus, sairauskohtaukset, myrkytykset ja itsemurhat. Aikamoinen luettelo jo tämä. Toinen ryhmä on pitkäaikaisen käytön aiheuttamat haitat eli elimelliset sairaudet, mielenterveysongelmat ja riippuvuus, jonka varmasti kaikki kuulijat nytkin tietävät. Kolmas on sitten sosiaaliset haitat, siis ihmissuhdeongelmat, taloudelliset vaikeudet ja syrjäytyminen. Tämän samaisen tiedon mukaan myöskin alkoholi on merkittävin suomalaisten hyvinvointia uhkaava yksittäinen tekijä. Kokonaiskulutus oli 10,5 litraa asukasta kohti vuonna 2005, ja tämä merkitsee jokaiselle suomalaiselle jyvitettynä yli Koskenkorva-pullollista viikossa, eli yli Koskenkorva-pullollinen viikossa. (Ed. S. Lahtela: Aika paljon!) — Se on aika paljon, se on 52 pulloa tai 55 pulloa vuodessa. — Nousua edellisvuodesta oli 2,5 prosenttia. Alkoholisyyt ovat työikäisen väestön yleisin kuolinsyy yhdessä sepelvaltimotaudin kanssa. Ja vielä sitten, puhemies, toteamus, että eurooppalaisessa vertailussa itsensä humalaan juominen on yleisintä Suomessa, Irlannissa ja Isossa-Britanniassa. Kyllä me olemme kärjessä näköjään tässäkin. Ruotsalaiset juovat itsensä humalaan harvimmin koko Euroopassa, ja siellä alkoholinkulutus on viime vuosina ollut laskussa.

Sitten vielä neuropsykiatrista tietoa vähän muualta. Olen täällä vähemmän kuullut puhuttavan siitä, miten esimerkiksi aivojen kehittymiselle käy, jos raskaana oleva äiti altistuu alkoholille, toisin sanoen on humalassa. Silloin hänellä on alkoholia verenkierrossa ja sehän menee suoraan sikiöön, jolloin sikiökin on koko ajan humalassa. Mutta miten aikaisessa vaiheessa tämä kaikki lähtee liikkeelle? Nimittäin aivojen kehitys alkaa kolmannella ja neljännellä raskausviikolla, siis, huom!, ennen kuin moni raskaana oleva nainen tulee edes tietoiseksi siitä, että hän on raskaana. Tässä voi tapahtua niin sanottu lipsahdus.

Sikiön aivojen eri osat kehittyvät hermostoputkesta neljännestä viikosta eteenpäin 4—12 raskausviikon kohdalla, ja hermostoputken toisesta päästä kehittyvät etuaivot ja kasvojen rakenteet ja toisesta päästä selkäydin. Kaikki tämä saattaa häiriintyä silloin, jos odottava äiti on yhdenkin kerran aivan raskauden alkuvaiheessa humalassa, kun hän ehkä on parin viikon kuukautisten odottelun jälkeen vasta ruvennut epäilemään, onko hän raskaana vai ei, niin nämä vauriot ovat saattaneet jo tapahtua. Siinä vaiheessa, kun hän tulee tietoiseksi tästä kaikesta, kehittymättä saattavat olla vain enää raajat ja osa kasvojen luista. Kaikille muille lähtökäsky kehittyä on jo annettu. Näitä tietoja esimerkiksi ei ollenkaan kerrota Suomen kansalle niin hyvin kuin pitäisi kertoa, ja miesten osuus ei ole mitenkään tässä vähäinen. Nimittäin jos ajatellaan sitä, että siittiöiden elinikä on noin kolme kuukautta, niin itse asiassa ennen hedelmöittymistä miestenkin pitäisi pysyä viinasta erossa vähintään tämä aika, jos he haluavat turvata täysin sen, että siittiöt ovat terveitä. Kolme kuukautta. Kyllä se edes olisi syytä tietää Suomessa. Hirveän harva sen käytännössä tietää, ja halusin tämän tähän erityisesti lukea, sillä muutenkin koko neurologinen vaikutus, mikä tästä liuottimesta, joka alkoholi on, on liian vähäisen keskustelun kohteena meillä Suomessa.

Tällä kaikella luettelolla, arvon puhemies, tähtään siihen, että kun tänään olen kuunnellut tässä salissa ministeri Hyssälän Liisan listaa — minusta sitä voi ihan hyvin sillä nimellä kutsua — se oli nimittäin mittava sinänsä, ja jos sen vaan kuunteli ilman kritiikkiä, niin kun valtioneuvosto teki periaatepäätöksen vuonna 2003, ohjelman vuosille 2004—2007, toimenpidepaketti 2.3.2006, joka on tuotu meille eduskuntaan ja joka on täällä käsiteltävänä, niin sen lisäksi ministeri itse sanoi aitiosta, että tässä on kysymyksessä hyvin laaja ohjelma, valtionosuuksia on lisätty, kentällä on ainakin 130 erilaista hanketta ja Raha-automaattiyhdistyskin on voimakkaasti tässä kaikessa mukana, ja kun ministeri vielä pitää tätä erittäin laajan rintaman toimenpiteenä — tämä oli hänen oma sanontansa — ja tätä tilannetta nyt historiallisena Suomessa, niin minä en muuta tähän enää osaa sanoa, kuin että hallituksella on täysin hakusessa, ikävä kyllä, mikä alkoholipolitiikka Suomessa pitäisi olla. Jos ajattelee näitä edellä luetelluita asioita, joista Terveyden edistämisen keskus kertoo omassa kirjasessaan, tämä pitäisi olla aivan toisenlaisessa asennossa, ja tämä ei välttämättä ole istuvan hallituksen vika, jos tässä jotain syyllistä etsitään, vaan tämä on suomalaisen politikoinnin vika.

Seuraavassa vaiheessa, jos meillä on erilainen hallitus, niin todennäköisesti, jos aina hallituksen pitää saada luottamus tässä salissa ja olla omien ehdotustensa takana, mikään ei tule muuttumaan. Tässä salissa kaikki ovat olleet sitä mieltä käsittääkseni, että hintoja pitää nyt nostaa tai tämä on erittäin huolestuttava tilanne. Hallituspuolueiden useat kansanedustajat ovat vaatineet voimakkaita toimenpiteitä. Saapas nähdä, kun tästä välikysymyksestä äänestetään. Silloin unohdetaan se, mitä tänään on sanottu yleisellä tasolla, koska pakkohan meidän hallituksen on menettelytapojen mukaisesti tehdä näin.

Minä haluan tämän sanoa aivan avoimesti jälleen kerran: Meillä on muita vammaispoliittisia ohjelmanäkökohtia ollut monia, muita terveyspoliittisia seikkoja, joissa on aivan sama tilanne, että ne eivät mene eteenpäin niin kauan kuin meillä Suomessa hallitus kuuntelee vaan itseänsä ja viis veisaa siitä, mikä on yleinen tilanne jonkun erittäin huolestuttavan ison asian suhteen.

Sosialidemokraattisen ryhmän ryhmänjohtaja loukkaantui täällä henkilökohtaisesti, ainakin hän halusi antaa sen kuvan tästä keskustelusta, ja hän oli hyvin voimakkaasti valtiovarainministerin takana, jonka puheenvuorossa ei oteta mitään selkeää kantaa siihen, minkälainen hintojen korotus tai minkälainen verojen korotus tähän asiaan pitäisi saada aikaiseksi. Hän menee itse asiassa EU:n savuverhon taakse, jossa puhutaan siitä vaihtoehdosta, että kunhan ensin Ranska ja Saksa saadaan tässä sopimaan jotain, niin Suomi menee sitten sen jälkeen eteenpäin.

Ei tämä asia, arvon puhemies, koskaan selviä näin. Erittäin ikävä tätä asiaa on seurata, kun on itse 30 vuotta nähnyt myös sairaiden ihmisten osaa poliklinikoilla ja muilla. Siellä on elämä muuttunut aivan hurjaksi suureksi osaksi päihteiden ja huumeiden käytön takia. Nämä sivuvaikutukset tulevat meidän silmille joka puolelta. 40 vuoden aikana Suomen kansan viinan käyttö on nelinkertaisesti lisääntynyt. Onhan se aika hurjaa. Toisin sanoen, jos aikanaan meni yksi pullo Koskenkorvaa kuukaudessa, nyt menee pullo yhdessä viikossa, eli nyt menee neljä Koskenkorvaa kuukaudessa. Sille ei jarruja näköjään laiteta muuta kuin leikkimällä tämmöisillä äkillisillä hinnanmuutoksilla. Vaikka minäkin äänestin sen hinnanalennuksen puolesta, niin minusta oli ihan selvää, että se oli liian suuri kertaheitolla tapahtuvaksi. Varmaan olisi pitänyt vähitellen tulla alaspäin 5—10 vuoden aikana. Minusta nyt 10—20 prosenttia pitää tätä hintaa tavalla tai toisella nostaa, mutta muutaman vuoden tai puolen vuoden jonkinlaisella aikajänteellä, ja liittää siihen mukaan myös muunlaisia tehtäviä, sillä kaikki keinot, kuten sanottu, ovat olemassa. Tässä ei tarvitse mitään uutta keinoa keksiä. Vaikeus on vaan siinä, että niitä ei poliittisesti uskalleta ottaa käyttöön. Niin kauan kun meillä on hallitus—oppositio-asetelma tässäkin, me tulemme loputtomasti näkemään tämän asian jauhamista tässä salissa niin, että itse asiassa sitä joutuu jopa vähän häpeämäänkin kaiken tämän muun lisäksi. Liisan lista oli toisin sanoen hyvä, mutta sikäli erittäin huono, että sillä ei saada yhtään mitään näköjään aikaan, vaikka sillä voitaisiin saada, jos vain päätettäisiin asia.

Seppo Lahtela /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Akaan-Penttilän puheenvuoro oli niin täydellinen, että voisi melkein sanoa, että yhdyn siihen kaikilta osin, niin kuin yhdynkin, vaikka en tiedäkään näitä sikiö- ja siittiövaurioita siinä tarkkuudessa kuin ed. Akaan-Penttilä ne äsken kuvaili tässä.

Mutta tämä kristillisdemokraattien ensimmäisenä liikkeelle panema välikysymys on erinomaisen aiheellinen, ajankohtainen ja sattuva. Kun katsotaan välikysymyksen otsikkoa "Alkoholin käytön vähentäminen alkoholiveroa korottamalla", minusta niihin ongelmiin, mitkä tässä salissa on tänään kuultu, kuultu useamman edustajan suulla kerrottavan, ja sitten niihin ongelmiin, mitkä opposition puolelta on kerrottu, ongelmien hoitamiseen, ensimmäisenä lääkkeenä veronkorotus on ollut keskustelussa aivan yksiselitteinen kanta tässä salissa. (Ed. V. Koski: Ainut lääke oppositiolta!) — Näin, ed. Koski, minä ymmärrän, että te katsotte, että se on vain ainut lääke, mutta puheenvuorossani tulen käymään vähän laajemmin kiinni siihen asiaan, ettei se välttämättä ainut lääke ole eikä ainut oikea lääke, mutta se on niin kuin neuvo neuvona. Yleensähän täällä välikysymyksessä syytetään hallitusta kyvyttömyydestä, haluttomuudesta ja toimettomuudesta, mutta ei anneta neuvoja, miten se tehdään. Tässä kuitenkin neuvotkin tulevat suoraan perään.

Kun kuuntelin hallituspuolue SDP:n ryhmäpuheenvuoroa, niin minusta siinä ei ole nähty mitään muuta oikeata linjaa kuin se, että vero pitää säilyttää nykyisellään, ei sitä ole mitään syytä muuttaa, ja sitten seuraava hallitus pohtii ja selvittelee ja selvittelee. Minusta näin ei synny eikä käy. Sitten siinä puheenvuorossa vielä erityisesti otettiin kantaa tämän päivän elämään ja elämän sisältöön muun muassa alkoholin tarjoilun suhteen, mikä mielestäni on kuitenkin mennyt merkittävästi parempaan suuntaan siitä, mitä se ennen on ollut olemassa, johtuen tietenkin sen osalta, että täällä Pääkaupunkiseudulla, missä tästä tarjoilusta pääosa tapahtuu, on niin paljon sivistynyttä kansaa kansanedustajat mukaan lukien, että tämän tarjoilun suhteen usein pärjätään pelkällä viinillä ja kansa siihen tyytyy ja käy.

Tähän en malta olla ottamatta esille sellaista asiaa, kun luin ennen maankuulun, kuuluisan kansanedustaja Eino Poutiaisen kirjoittamaa kirjaa siitä, kuinka SMP suureksi tultuaan tuli isolla ryhmällä Helsinkiin ja kutsuttiin johonkin edustustilaisuuteen, ja niin Poutiainen ja muut ihmettelivät, että alkoholia oli monen merkkistä, monenlaista, oli pöydät täynnä ja vapaasti saatavilla. Jäsenet suorastaan innostuivat tästä asiasta ja katsoivat sitä ylenpalttiseksi. Jotenkin minä muistelen, että se tilannekuvaus päättyi kuitenkin siltä osin siihen, että kunnes tuli ilta myöhempi ja vahtimestarit vetivät näitä samoja kavereita ulos sieltä. Onhan tämä maailma sen osalta muuttunut aivan toisen tyyppiseksi ja toisenlaiseksi, mitä se on ollut 30 vuotta sitten. Näin tätä asiaa katsoen ja ymmärtäen kehitystä on tapahtunut ja suomalaiset ovat kyllä tässä alkoholinkäytössä menneet parempaan suuntaan.

Kun ed. Akaan-Penttilä äsken kuvaili sitä, että kokonaisalkoholinkulutus on noin Koskenkorva-pullo viikossa jokaista suomalaista kohti, niin tämänkin osalta voisin väittää, että siihen 30—35 vuotta takaperäiseen aikaan nähden se Koskenkorva-pullo, mikä silloin ilmeisesti hankittiin lauantaina, juotiin lauantaina kertaheitolla ja aloitettiin hillitön tappelu kaikkine sivuseuraamuksineen. Nyt tämä on mennyt semmoiseksi pieneksi tissutteluksi, että ei oikein kunnon humalaisia olekaan, mutta kaikki ottavat vähän kerrassaan, ja kokonaiskulutus on kasvanut ja lisääntynyt. Tämän osalta sivistystä on tapahtunut. Siitä ei voi nykyhallitusta kiittää, mutta kaikki edeltävät ovat tämän linjan muodostaneet ja Suomeen on muuttunut ja muodostunut enempi eurooppalainen alkoholinkäyttötapa kuin ennen.

Jos alkoholin merkitystä ajatellaan, niin silloin kun sen hinta oli kova ja jos se oli sellaiseen tarkoitukseen, että tiesi, että merkkipäivähenkilö ei pahakseen pannut alkoholin käyttöä, niin konjakkipullolla teki erittäin arvokkaan vaikutuksen. Mutta kun hinta on niin kuin lätistetty alas, se on arvotonta siinä mielessä, mitä en pidä ollenkaan paheellisena, mutta hinnanalennuksella on myöskin ollut sen näköinen merkitys, että alkoholin arvo on laskenut.

Näkisinkin, että tämän välikysymyksen ympärillä käytyjen neuvojen osalta nostaisin erinomaisen hyvin näissä perusteluissa mainitun valistuksen ja sivistyksen lisäksi sellaisen, että pitäisi ryhtyä pohtimaan niitä vanhoja tapoja, millä kulutusta voidaan ohjata, hoitaa ja suunnata oikeaan suuntaan. Tässä tulee mieleen, että kun itse kävin kansakoulua 1950-luvun lopulla ja 1960-luvun taitteessa, silloin oli kuitenkin raittiuskilpakirjoituksia, minkä minäkin muistaakseni joskus voitin, ihme kyllä, vaikka en silloin siihen mitään erityisiä säveltäjänlahjoja omannutkaan. Mutta se tuntui menevän perille ja miellyttävän opettajaa. Nykyisellään kaikki tämän tyyppinen toiminta on unohdettu ja väheksytty eikä ole oikeaksi eikä hyväksi nähty. Toivoisin, että hallitus ottaisi tällaisia pieniä asioita esille, lähtisi jo nuoresta pitäen valistamaan, hoitamaan näitä asioita kuntoon.

Tuleepa mieleen erään suuren puolueen perustaja, pitkäaikainen vaikuttaja, idean ja aatteen luoja: Santeri Alkio, joka kannusti kansaa rehellisyyteen, ahkeruuteen ja raittiuteen. Eipä tämäkään oikein tunnu nykypuolue-elämässä olevan kirkasta eikä selvää. Toivoisinkin, että ed. Oinonen tulevassa puheenvuorossa vähän tätäkin asiaa laajemmin ruotisi.

Herra puhemies! Yksi asia, mikä tulee tässä mieleen, on se, että kun itse kuulun tähän kristillisdemokraattien aatemaailmaan ja tämän välikysymyksen suureen puolustajajoukkoon, niin ihmettelen, että ei täältä salista ole löytynyt perimmiltään duunarin puolustajaa missään, ei vasemmistoliitossakaan, missä luulisi sen lähellä olevan, koska kyllä se duunari joka tapauksessa sen pullonsa käyttää, menonsa käyttää siihen, mitä on aikonutkin. Hinta ei vaikuta kulutukseen, mutta kun verotuksen kautta tuleva hinnannousu on kuitenkin pois perheenäidin ja lasten ruokarahoista, niin kyllä tätäkin asiaa pitäisi sitä kautta pohtia ja arvella, että miten se korvataan, hoidetaan ja oikeaan suuntaan vaikutetaan.

Näin toivoisin, että löytyisi sellainen kulutusohjaus, missä väkevien käytöstä ohjattaisiin enempi mietojen kulutukseen ja myöskin parempiin ja terveellisempiin juomatapoihin. Tähän yhtenä neuvona selkeästi antaisin sen, että pitäisi enemmän ohjata pois kotikäytöstä, kovasta hillittömästä humalajuopumuksesta ja -juomisesta,enempi ohjattuun ravintolakäyttöön, missä tarjoilu, anniskelu ja nauttiminen tapahtuu valvotuissa tiloissa ja selvästi pienempinä määrinä ja antaa myöskin semmoista sivistysvaikutusta eteenpäin, että kansalaiset oppivat elämään alkoholin kanssa niin, kuin oikeastaan on tarkoitettu varmaan silloin, kun se on luotu. Ruoka ja viini ovat kuuluneet ennen yhteen, ja suomalaiset ovat varmaan siihen jalostaneet, ehkä idästä Venäjän puolelta katsoneet, ruokaryypyn lisäksi, mutta tässä ne peruslähtökohdat siihen ovat olemassa.

Ravintolakäyttö vahvistaisi myöskin ravintoloiden asemaa, loisi elinmahdollisuutta ja kilpailukykyä, ja sen pohjalta myöskin ruuan käyttö ja syönti ravintolassa voisi kasvaa ja lisääntyä. Toivoisi, että hallitus myöskin tähän suuntaan vähän tätä asiaa vetäisi, hoitaisi ja tekisi. Kun itse mietin tätä niin kuin maalaiseläjänä, tuntuu siltä, että ruoka ohuine viineineen, ehkä ruokaryyppyineen joskus, kahvin ja konjakin kautta ja perään vielä paksu sikari, niin voiko parempaa olla ja nähdä? Ne ovat niitä harvinaisia tapahtumia, mitä meikäläinenkään edustajana ei enää koe eikä näe eikä pääse nauttimaan, kun tämä on niin hinnallisesti vääristettyä eikä sitä arvostetakaan.

Mitä tulee sikariin, niin täällähän on väläytelty vahvasti sellaista pohjaa, että tupakkaveroa voitaisiin korottaa. Mielestäni sitä voisikin korottaa, mutta toisaalta, kun tupakanpoltto on jo muutenkin paheellista eikä sitä ei oikein saa polttaa ravintolassa eikä missään muuallakaan eikä kohta kadullakaan, niin en tiedä, toisiko se verotuloja valtion kassaan, millä näitä haittoja voitaisiin korjata. Sen osalta salakuljetus on nyt jo kovaa ja vahvaa. Kun Kaakkois-Suomesta katsotaan Vaalimaan ja muittenkin teitten varresta, niin siellä rekkajonot aiheuttavat sitä, että myydään pienimuotoisesti tupakkaa ja myöskin alkoholia alaikäisille ja muille holtittomille. Tämänkin hallitus voisi pohtia, tunnistaa ja tietää ja panna järjestykseen.

Herra puhemies! Koska hallituksen vastaus ei tyydytä eikä ole edes yritetty aidosti vastatakaan, niin minä myös ehdottomasti ja sydämestäni kannatan ed. Räsäsen lausumaa niin, että hallitus siirtyy sen näköiseen päiväjärjestykseen ja panee nämä asiat kuntoon ja järjestykseen, ja toivon sille laajaa eduskunnan tukea.

Maija Rask /sd:

Puhemies! Suomi on muuttunut projektien ja hankkeiden luvatuksi maaksi. Näin on käynyt valitettavasti myös mielenterveys- ja päihdetyössä. Ministeri Hyssälä luetteli tukun valtakunnallisia hankkeita ja ohjelmia, ja tämän lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö ja lääninhallitus ovat vuosina 2003—2006 pirstaloineet 14 miljoonaa euroa 90 hankkeeseen. Täällä on puhuttu 130:stä, mutta tässä listassa, joka minulla on, on 90 hanketta. On Hanke päihdehuollon peruspalvelujen kuntoonsaattamiseksi, Ehkäisevän päihdetyön kehittämishanke, Päihdepalvelut paremmaksi, Mielenterveys- ja päihdetyön seudullisen palveluverkoston kehittäminen, Maakunnallinen päihdepalvelujen organisointi- ja toimintamallin kehittäminen, Päihdehuollon palveluketjun selkeyttäminen jne. No, mitä tämä tietää? Tämä tietää ainakin sitä, että on 90 projektinvetäjää, lukuisia projektityöntekijöitä, on väliraportointia, on loppuraportointia, on lobbausta projektien ja hankkeiden jatkolle, ja monesti projektirahat kuluvat paljolti myös hallintokuluihin.

Puhemies! Kyllä nyt pitäisi lopettaa tämä hankeruljanssi ja siirtyä päiväjärjestykseen. Tarkoitan sillä sitä, että pitäisi siirtyä normaaliin työhön, pitäisi palkata vakituisia nuorisotyöntekijöitä, pitäisi palkata vakituisia päihdetyöntekijöitä, palkata suositusten mukaisesti terveydenhoitajia äitiysneuvoloihin, kouluterveydenhuoltoon, lastenneuvoloihin ja työterveyshuoltoon.

Puhemies! Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että viinaveroa pitäisi korottaa, mitä pikemmin sen parempi, ja perustuen nimenomaan siihen, mitä sosiaali- ja terveysvaliokunta puheenjohtaja Valto Kosken johdolla vuonna 2003 linjasi. Sosiaali- ja terveysvaliokunta piti välttämättömänä, "että ehdotetun lain vaikutuksia alkoholin kulutukseen, käyttötottumuksiin, haittojen kehitykseen sekä palvelujen tarpeeseen mahdollisimman kattavasti seurataan ja arvioidaan. Arvioinnin pohjalta tulee tarvittaessa nopeasti tehdä johtopäätöksiä alkoholipoliittisten linjausten tarkistamiseksi ja verojen nostamiseksi, jos alennukset osoittautuvat liian suuriksi".

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Välikysymyksen tekijöitä tulee kiittää siitä, että välikysymyksen tuloksena on saatu usean tunnin ajaksi tärkeään aiheeseen paneutuva keskustelu täällä eduskunnassa, jossa on itse asiassa vain yksi tendenssi: nähdä ne haitat, mitä alkoholilla on, ja pyrkiä joko eliminoimaan tai minimoimaan noita haittoja. Tässä suhteessa tämä keskustelu on erittäin aiheellinen ja tarpeellinen.

Täällä on käytetty hyvin monia hyviä puheenvuoroja. Muun muassa aivan äsken ed. Akaan-Penttilä toi lääketieteellisellä asiantuntemuksella esille niitä näkökohtia, joita harvoin alkoholinkäytön seurauksista esille tuodaan. Tämä on erittäin hyvä tuoda myös täällä eduskunnassa esille. Monet muutkin terveydelliset haittavaikutukset tähän liittyvät. Alkoholi myöskin humalatilassa tuhoaa aivosoluja, jotka eivät ihmisen kohdalla taida uusiutua, jos uusiutuvat, niin ainakin kovin vähäisessä määrin. Aivosoluja onneksi ihmisellä on kovin paljon, mutta ei niin paljon, että niitä vuositolkulla kestäisi aina muutama miljoona kerrallaan humalatilassa tuhota. Kyllä se aikanaan kielteisen vaikutuksen tuo. Elikkä nämä alkoholin terveysvaikutukset ovat hyvin moninaisesti kielteisiä ja haitallisia. Kukaan ei ole terveyttään menettänyt sen takia, jos ei ole alkoholia käyttänyt, mutta alkoholinkäytöllä on, niin kuin täällä on tuotu esiin, aina hengenvaaralliset seuraukset, joista kaikkein dramaattisin on tietysti suoranainen alkoholimyrkytys.

Tässä puheessa haluan keskittyä myös yhteen näkökulmaan, joka liittyy tähän alkoholikysymykseen, ja se on liikenne ja alkoholi. Meillä pitäisi olla selkeä näkemys siitä, että jos otat, et aja, jos ajat, et ota. Kyllä meidän pitää luoda sitä ihannetta, että liikenteeseen ei alkoholi kuulu lainkaan. Millä tavalla sitten tuo liikenne sanktioitaisiin, jos alkoholin vaikutusta on, se on asia erikseen, mutta lainsäädännöllä tulisi nykyistä selkeämmin niin maantieliikenteessä kuin vesiliikenteessä edistää täyttä raittiutta ja nykyisiä promillerajoja tulisi vähintäänkin laskea yhteispohjoismaiselle tasolle ainakin.

On hyvä, että alkoholin mainontaa rajoitetaan. Hallitus on aivan oikeassa. Muistelen viime vaalikaudella itsekin näitä asioita muun muassa aloitteitten ja kirjallisten kysymysten muodossa ottaneeni esille kuin myös varoituksia alkoholijuomapulloihin. Nämä ovat osaltaan kertomassa riskeistä, mitä noihin kuuluu.

Mutta näen, että pohjimmiltaan kysymys on myös kasvatuksesta. Aivan kuten edellä ed. Rask toi esille, on liian paljon projekteja ja hankkeita, jotka eivät välttämättä tuota tulosta. Meillä tarvittaisiin selkeästi raittiuskasvatusta. Otan esille tuon ehkä joskus hieman vanhanaikaiselta tuntuvan sanan, mutta saattaa olla, että nykyisin entistä uudenaikaisemman sanan. Ed. Seppo Lahtela viittasi koulujen raittiuskilpakirjoituksiin, joihin itsekin osallistuin. Ne olivat osaltaan raittiuskasvatusta, ne olivat kansalaiskasvatusta, yhteiskuntakelpoisuuteen kasvattamista. Niillä oli aivan oma tehtävänsä. Valitettavasti ne ovat jääneet sinne ajan taakse. Toivon, että kouluissa tällaista hyvää yhteiskuntaan ja kansalaisuuteen kasvattamista edelleen tapahtuisi, ja aivan erityisesti toivon, että oppiaine terveystieto voisi näitä oppisisältöjä sisältää.

Ed. Seppo Lahtela viittasi, että minä tulisin käyttämään puheenvuoron Santeri Alkion ajatuksiin liittyen. Santeri Alkio on sanonut alkoholikysymyksiin liittyen monia ajatuksia. Eräs näistä on hänen lausahduksensa: "Juoppoutta ei levitä ojassa rypevä juoppo vaan sievistelevä ja hienosteleva alkoholinkäyttö." Se on sieltä sadan vuoden takaa Santeri Alkion ajatuksia, maalaisliiton ja nuorisoseuraliikkeen perustajan ajatuksia, ja varmasti on tänäkin päivänä aivan yhtä totta kuten Alkion aikana. Menneen vuosisadan alkupuolella kaikissa poliittisissa liikkeissä oli hyvin voimakasta raittiusihannetta, raittiuskasvatusta. Minä uskon, että tämän aika tulee hyvinkin pian jälleen uudelleen.

Näen, että meillä on tänä iltana ollut hyvä keskustelu. Minä toivon, että tämä keskustelu ohjaisi toimintoja niin hallituksessa kuin valmistelevien virkamiesten taholla kuin kaikkialla muuallakin yhteiskunnassa siten, että me voisimme sekä minimoida että eliminoida alkoholista tulevia haittoja ja edistää terveyttä ja raittiutta.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on vakava asia niin kansanterveyden kuin kansantaloudenkin kannalta yksilön ja yhteiskunnan näkökulmasta. Uskon, että olemme kaikki ihan aidosti asiasta huolissamme. Mutta mistä tässä välikysymyksessä nyt sitten puhutaan? Otetaan ensin hinta esiin. Jos Koskenkorva-pullo maksaa 9,80 euroa ja siihen tehdään 10 prosentin korotus, puhutaan noin eurosta, jos 20 prosenttia, noin 2 eurosta, eli nyt sitten pitäisi puhua lähinnä paluusta siihen alennusta edeltävään aikaan, 5—6 euron korotuksesta hintaan. Jokainen tietää varmasti, että jos puhutaan tämmöisestä 10—20 prosentista eli 1—2 euron luokasta, niin se ei kyllä vastausta tähän ongelmaan tuo. Itse en kyllä usko, että tähän ongelmaan olisikaan yhtä ratkaisua. Jotkut juovat, maksoi mitä maksoi. Useimmilla sitten oma järki, hinta ja saatavuus sanelevat niitä rajoja juomiselle.

Tässä kohtaa oikeastaan pitäisikin sanoa, että olen vähän hämmästellyt kokoomuksen intoa olla mukana tässä. Jonkinlainen ristiriita syntyy vääjäämättä siitä, että puolueen alkoholipoliittinen ykkösnyrkki, Alkon hallintoneuvoston puheenjohtaja Ville Itälä on halunnut hyvin voimaperäisesti murtaa Alkon monopolin, lisätä saatavuutta, tuoda viinit maitokauppoihin. Siitä on ihan selkeää esimerkkiä ja tilastoa, että saatavuuden lisääntyminen lisää kulutusta. Se nähtiin jo keskioluessa. Tässä on tietynlaista mystiikkaa lisää tähän jo aiemmin esiin nostettuun tilanteeseen, jossa aiempi valtiovarainministeri Sauli Niinistö piti kovasti kiinni alkoholiverotuotosta ja päädyttiin hinnan äkkipudotustilanteeseen ja siihen, että viina alkoi näyttää kovin edulliselta. Jälkiviisautta tämä ei ole, sillä dokumentteja tästäkin talosta löytyy, että olen useassa puheenvuorossa maininnut, että mielestäni alkoholiveroa olisi pitänyt alentaa asteittain. Moni muukin puhui samasta asiasta. Mutta tilanne oli, mikä oli, kun uudet EU-maat tulivat. Tuossa 70 kilometrin päässä etelässä alkoholi on huomattavasti edullisempaa kuin Suomessa edelleenkin, ja ero aiempaan oli suorastaan valtava. Silloin ei ollut hyviä ratkaisuita. Silloin mietittiin, miten tästä eteenpäin, ja päädyttiin tähän ratkaisuun, ja nyt mietitään, mitä tässä kohtaa pitäisi tehdä. Kun viina halpeni hetkessä, niin se hyvä puoli siitä oli, että pimeän viinan myynti väheni ja matkustajatuonti on vähentynyt. Mutta puhdasta alkoholia virtaa Suomessa kyllä entistä enemmän.

Noh, tuolloin ei ollut kristallipalloa eikä sitä ole nytkään. En tiedä, jos sitä veroa nostetaan ja alkoholin hinta nousee reilusti, kuka uskaltaa sanoa, että se ei oikeasti tarkoita sitä, että pakettiautot alkavat yhä enemmän risteillä tuossa lahden yli, oli kesä tai talvi. Ei siinä säällä ole väliä. Jos se alkoholi halutaan hakea, niin se haetaan sieltä vaikka jäillä, istutaan se muutama tunti laivalla. (Ed. S. Lahtela: Puhuja on oikeassa!) Kun ajatellaan sitä, että kieltolakikaan ei aikoinaan toiminut, niin tässä ollaan kyllä aika perimmäisten kysymysten juurella, enkä usko, että tämä välikysymys siihen ratkaisua tuo. Mielestäni hallitus joutuu tässä nyt vastuullisesti katsomaan hintaa myös lähinaapureiden hintataso huomioiden, jottei todella päädytä siihen tilanteeseen, että haitat jatkuvat nykyisellään tuontiviinan voimin ja kotimainen verotuotto jää saamatta. Todella, jos viinaralli siinä kohtaa taas alkaa, niin mitä sitten? Lasketaanko taas veroa, eli tulee semmoinen pingpongilmiö veropolitiikkaan, jonka pitäisi kuitenkin olla kohtuullisen ennakoitavaa?

Suoraan sanottuna pidän joissain puheenvuoroissa esitettyä kantaa siitä, että tässä olisi nyt patenttiratkaisu, jonkinlaisena hurskasteluna, sillä kyllä ihmiset jo nyt käyvät ostoksilla, ja uskon, että jos alkoholin hinta kovasti nousee, Viron edullinen alkoholi kyllä löydetään nopeasti. Olen itse sen verran vanhanaikainen, että uskon ennaltaehkäisyyn, tiedotukseen ja sosiaalipolitiikkaan mutta myös ihmisten omaan motivaatioon ja vastuuseen. On hyvä, että asiasta puhutaan eikä hyväksytä nykyistä tilannetta. Uskon ja toivon, että asenneilmasto koko Euroopassa muuttuisi toisenlaiseksi. Nythän on tullut se tilanne, että kun aikaisemmin meillä Pohjoismaissa oli niin sanottu pohjoismainen humalahakuinen juomatyyli eli perjantai- tai viikonloppupullo ja viikolla tavalliset ihmiset eivät juurikaan tissutelleet, niin nyt on käynyt niin, että olemme omaksuneet myös eurooppalaisen juomakulttuurin: Tissuttelemme viikolla ja viikonloppuna otetaan vähän tukevammin. (Ed. Seppo Lahtela: Onko näin?) Tilanne on se, että Eurooppa menee samaan tahtiin: Tissutellaan viikolla, ja sitten siellä on omaksuttu tämä Pohjoismaiden viikonloppun juomatyyli.

Alkoholi on koko Euroopan ongelma. Toivonkin, että tässä olisi yleiseurooppalaisen ryhtiliikkeen aika. Mielenkiintoista vaan nähdä, miten olut- ja viinimaiden markkinat siihen ryhtiliikkeeseen suhtautuvat. Mutta jos politiikka toimii, kyllä tässä jonkinlainen veron noston paikka olisi. Toivottavasti päästään jonkinlaisella aikaviiveellä siihen, että EU-tasolla veroa saadaan ylöspäin. Se on hyvä asia tässä, että hallitus nyt valmistelee asiaa ja hakee eri keinoja, joista jokin voi jäädä elämäänkin ja tuoda helpotusta tähän asiaan. Tosin itse en usko näihin varoituslippuihin pulloissa, mutta saahan minun puolestani sinne kyllä liimailla.

Mainostamisen suhteen kannattaisin ihan täyskieltoa. En ymmärrä, miksi viinaa pitää mainostaa.

Esimerkiksi ed. Oinonen otti esiin promillerajoja. Veneilyn promilleraja on ja pysyy sitkeästi varsin korkealla, eli veneillä saa ihan reilusti kännissä, ja siihen ei ole tullut muutosta. Se on aika surkuhupaisaa tilanteessa, jossa soutuveneisiinkin puuhataan pelastusliivejä. Mutta se on eri keskustelun paikka, vaikka tietysti liittyy tähänkin asiaan.

Oikeastaan toteaisin, että yksi hyvä puoli tässä veron nostossa olisi kyllä se, että elinkustannusindeksi nousisi ja eläkkeensaajien indeksi sitä kautta. Mutta se jää semmoiseksi yhdeksi osuudeksi, joka varmasti tulee keskusteluun eläketilaisuuksissa.

Lisäyksenä oikeastaan tähän: Jos oppositio on todella huolissaan lasten ja nuorten mallioppimisesta — joissain puheenvuoroissa, muistaakseni kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa mutta jossain toisessakin ryhmäpuheenvuorossa asia nostettiin esiin — eikö pitäisi vaatia urheilun ja tässä kohtaa erityisesti, tai pitäisikö sanoa: nimenomaan, suosikkilaji jääkiekon areenoiden kuivattamista alkoholivapaiksi? Siellä jos missä mallioppimista tapahtuu. Lapset ja nuoret näkevät, että gladiaattorit urheilevat ja muu joukko käy pubissa välillä ja ottaa parit pitkät. En tiedä mitään muuta lajia, jossa olisi näin selkeä lenkki alkoholin käyttöön. Korjatkaa, jos olen väärässä. Jos siihen halutaan puuttua, se olisi kyllä ihan hieno avaus. Mielestäni alkoholi ja urheilu eivät sovi yhteen.

Kun joku sanoi, että hallituspuolueidenkin kansanedustajat käyttävät täällä sellaisia puheenvuoroja, että äänestävät varmasti välikysymyksen puolesta, minä tulen joka tapauksessa äänestämään hallitukselle luottamusta, sillä pelkällä euron, kahden tai edes viiden hinnannostolla ei Suomen humalajuomista ratkaista. Syyt ovat moninaiset ja ovat myös muualla. Pitäisikin keskittyä siihen, miksi on tarve lääkkeillä, viinalla tai jollain muulla ottaa se kokovartalopuudutus.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomen EU-liittymissopimukseen sisältyy oikeus rajoittaa alkoholijuomien matkustajatuomisia yhdeksän vuoden ajan. Tämä siirtymäaika päättyi vuoden 2003 lopussa. Toukokuun alussa 2004 halvan viinan Virosta tuli EU:n jäsenvaltio. Tässä ympäristössä saatavuuden rajoittamiseen ja korkeaan verotukseen perustuneessa Suomen alkoholipolitiikassa ei ollut valittavana muita kuin huonoja jatkovaihtoehtoja. Vapautuneen alkoholintuonnin myötä tilanne näytti huonolta sekä sosiaali- ja terveyspoliittisesti että valtiontalouden kannalta. Erityisen huonolta tilanne näytti sosiaali- ja terveyspoliittisesti. Alkoholin kulutuksen kasvu siitä seuranneine haittavaikutuksineen oli väistämätön. Ilman Suomessa toteutettua alkoholiveron alentamista alkoholi olisi haettu Virosta joko matkustajatuomisina omaan käyttöön tai organisoituna laittomana välitystoimintana. Valtiontalouden kannalta olisi ollut uhkapeliä jättää korkea alkoholivero ennalleen rajojen jo avauduttua.

Puhtaasti fiskaalisesta näkökulmasta tarkasteltuna vuoden 2004 alkoholiveron alennus oli onnistunut. Valtiovarainministeriö arvioi, että alkoholiveron jättäminen ennalleen olisi ollut valtiolle kalliimpi ratkaisu kuin veron alentaminen. Veron ennalleen jättäminen olisi laskenut valtion verotuloja 55 miljoonaa euroa enemmän kuin mitä ne vähenivät veron alentamisen seurauksena. Korkeampi verotus olisi veropohjan rapautumisen myötä johtanut pienempään verotuottoon. Nyt alkoholiveron tuotto on säilynyt merkittävänä. Ensi vuoden talousarvioesityksessä veron tuotto on arvioitu hieman yli miljardiksi euroksi, kun se ennen vuoden 2004 muutoksia oli noin 1,3 miljardia euroa. Esimerkiksi perintö- ja lahjaverotuottoon verrattuna alkoholiveron tuotto on edelleen lähes kaksinkertainen.

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraatit esittävät vaihtoehtobudjetissaan 20 prosentin suuruista alkoholiveron korotusta perustellen sitä sekä fiskaalisilla että terveydellisillä syillä. Kristillisdemokraatit ovat kuitenkin perusteluissaan varsin optimistisia. Alkoholiveron korotus lisäisi kristillisdemokraattien mukaan tämän veron tuottoa 200 miljoonalla eurolla. Kristillisdemokraattien laskelmassa ei oteta huomioon lainkaan alkoholin hinnannoususta johtuvaa kysynnän pienentymistä. Vaikka korotuksen fiskaalisia vaikutuksia on erittäin vaikea arvioida, voidaan varmuudella sanoa luvun olevan ylimitoitettu. Epäilemättä valtion verotulot kuitenkin nousisivat.

Mikäli 20 prosentin alkoholiveron korotus siirrettäisiin hintaan sellaisenaan, esimerkiksi puolen litran Koskenkorva-pullo maksaisi nykyisen 9,31 euron sijasta 10,62 euroa. Tämä olisi tuntuva korotus, joka epäilemättä vaikuttaisi normaalin hintateorian mukaisesti kysyntää pienentävästi. Mikäli korotusten tielle lähdetään, niiden tulisi ilmeisesti olla tätä varovaisempia ja siis pienempiä, ettei tarpeettomasti aiheutettaisi kysynnän siirtymistä Viron matkustajatuontiin.

Arvoisa puhemies! Kasvaneen alkoholinkäytön aiheuttamat ongelmat ovat kiistattomat. Ongelmien alkuperä ei kuitenkaan löydy Suomen alkoholipoliittisista linjanvedoista vaan Euroopan unionin jäsenyytemme myötä vapautuneista alkoholimarkkinoista. Myös odotukset tulisi tässä asiassa kohdistaa EU:n suuntaan, jonka puitteissa tulisi saada aikaan riittävän korkea koko unionin käsittävä minimiveroaste. Muutoksia tässä suhteessa ei kuitenkaan ole näköpiirissä, niin kauas kuin silmä siintää.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Kysymys alkoholinkulutuksen kasvusta ja sen syistä ei ole mielestäni niin yksinkertainen kuin välikysymyksen tekijät väittävät. Siitä kertoo muun muassa se, että alkoholin juomatavat ovat koko Euroopassa yhdistymässä. Eteläeurooppalaiset nuoret juovat tänä päivänä humalahakuisemmin kuin aikaisemmin, ja myös aikuiset ovat alkaneet ottaa omakseen pohjoiseurooppalaisia juomatapoja. Juomatapojen yhtenäistymisen taustalta on löydetty muun muassa tasoittuneet elinolot, tulojen kasvu sekä maailmanlaajuiset alkoholin mainontakäytännöt. Muun muassa nämä seikat kävivät ilmi eurooppalaista alkoholipolitiikkaa pohtivassa kansainvälisessä konferenssissa. Kun näin on, me tarvitsemme, kuten valtiovarainministerikin täällä totesi, myös yhteiseurooppalaisia toimenpiteitä alkoholinkulutuksen vähentämiseksi. Meidän on vaikutettava alkoholin vähimmäisverotasoon EU:n sisämarkkinoilla, meidän on pyrittävä rajoittamaan tarjontaa kotimaassa ja meidän on tietenkin asenteiden kautta vaikutettava kysyntään ja myös alkoholin mainontaan on puututtava. Tästä asiasta kannettiin tuossa mainitsemassani konferenssissa suurta huolta.

Ed. Anne Huotari muistutti ansiokkaasti täällä salissa siitä, että alkoholin hintaa olisi pitänyt laskea asteittain eli aloittaa hinnanlasku jo edellisillä hallituskausilla. Näin ei muun muassa valtiovarainministeri Niinistö halunnut tehdä, eikä nykyhallitukselle, kuten kaikki tietävät, lopulta vuonna 2004 jäänyt muuta keinoa kuin valita kahdesta todella huonosta vaihtoehdosta toinen huono eli hinnan laskeminen kertarysäyksellä. Tällä haluttiin estää viinaralli muista EU-jäsenmaista Suomeen matkustajarajoitusten poistuttua.

Kukaan meistä täällä salissa ei ole tänään vähätellyt alkoholin haittoja, en ainakaan itse ole kuullut. Ne ovat aivan kiistatta lisääntyneet, mutta olisi kyllä liian helppoa sanoa, että ainoa syy haittojen lisääntymiseen on viinan hinta. Suomalaiset ovat valitettavan hitaasti muuttamassa asenteitaan alkoholiin. Myös juomatapojaan ovat suomalaiset hyvin huonosti muuttamassa. Silti uskon, että tehokas ja kohdennettu ehkäisevä työ on hyvää lääkettä tähän. Lapsilla, nuorilla, aikuisilla, meillä kaikilla, on oikeus saada tietoa terveyteemme vaikuttavista asioista.

Alkoholinkulutuksen vähentämiseen on pureuduttava kaikilla politiikkalohkoilla ja hallinnonaloilla, kuten ministeri Hyssälä puheenvuorossaan totesi. Jokaiseen kuntaan pitäisi saada myös ohjelma, jolla alkoholinkulutukseen ja alkoholiongelmiin pureudutaan tehokkaasti. Ehkäisevään päihdetyöhön pitää saada Käypä hoito -suositus. Toiminnanjohtaja Kari Vuorinen Elämä on parasta huumetta ry:stä muun muassa on vaatinut tätä. Ehkäisevä päihdetyö on edelleen heikossa asemassa päihdekoulutuksessa.

Arvoisa herra puhemies! Kohtalaisen tuore väitöstutkimus kuvaa alkoholiongelmaisten vanhempien lasten tilanteen karusti. Näiden lasten ongelmat ovat monimuotoisia ja vakavia. Kymmenettuhannet lapset elävät tänä päivänä alkoholia häiritsevästi käyttävien vanhempien kanssa. He kärsivät fyysisistä, psyykkisistä ja sosiaalisista ongelmista. Tästä huolimatta näille lapsille ei ole tänä päivänä vielä tarjolla riittävästi palveluita eivätkä he saa tukea lähiympäristön ihmisiltä. Miksi eivät saa? Meidän kaikkien on vihdoinkin havahduttava tämän ongelman laajuuteen. Se on aivan selvää. Tuki- ja auttamistoimia alkoholistien lapsille on viipymättä luotava ja tukitoimien laatuun pitää myös kiinnittää huomiota nimenomaan lapsuuden näkökulmasta.

Tässä salissa on aika monessa puheenvuorossa vähätelty varoitusmerkintöjä viinapullojen kyljissä, mutta sosiaali- ja terveysministeriön hallitusneuvos Ismo Tuominen, jota kovasti arvostan, kirjoittaa muun muassa Helsingin Sanomissa 29.10., että varoitusmerkinnät ovat halvinta valistusta: "Varoituksilla ei pelasteta maata, mutta ne voivat vaikuttaa asennetasolla moniin kuluttajiin. Tämä on edullinen tapa toteuttaa valistusta kaikille alkoholijuomien kuluttajille ja varsinkin sadoilletuhansille suurkuluttajille. Nykyisessä päihdetilanteessa olisi täysin ristiriitaista vapauttaa juuri alkoholijuomat kaikkia elintarvikkeita koskevista yleisistä merkintävaatimuksista." Näin siis Ismo Tuominen sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Vielä lopuksi, arvoisa puhemies, ettei jäisi epäselväksi: Pidän ilman muuta välttämättömänä, että alkoholin hinnan nosto pidetään mukana keinovalikossa. Mutta olen sitä mieltä, että hintaa pitää nostaa asteittain ja sopiva aika aloittaa operaatio on seuraavan hallituskauden alussa.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Kun tänä iltana olen kuunnellut käytettyjä puheenvuoroja, on kyllä aika yksituumainen ollut se näkemys, että alkoholin hintaan pitää pyrkiä myös tällä verokeinolla vaikuttamaan, ja väitän kyllä, että valtaosa kansanedustajista näyttää olevan sillä kannalla, että aika pian tuo muutos pitäisi tehdä. Iloitsen siitä, että niin Rkp:n kuin keskustan joukoista on löytynyt niitä, jotka haluaisivat jo tällä vaalikaudella tuon korjauksen tehdä.

Tätä taustaa vasten pidän kyllä aika surullisena hallituksen puolesta vastanneen ministeri Heinäluoman vastausta, jossa ei luvattu tähän muutosta. Itse asiassa tämän keskustelun aikana on jäänyt aika epäselväksi, minkä sisältöinen on lopulta ollut se hallituksen tai hallitusryhmien sopimus, josta julkisuudessakin on puhuttu ja jonka on väitetty sisältävän jonkinlaisen tulevalle vaalikaudelle ja hallitukselle suunnitellun porrastetun veronkorotuksen. Myös vaille vastausta ovat jääneet ne kysymykset, joissa on kyselty, mikä on se todellinen syy siihen, että tätä ratkaisua lykätään, miksi ihmeessä sitä ei voida nyt tehdä. Kaikki me tiedämme, että Euroopan unionin mahdollinen minimiveron nosto ei vaikuta Suomen kuluttajahintoihin, ja kansallinen ratkaisu voidaan vallan hyvin tehdä siitä riippumatta.

Mielestäni ratkaisuun pitäisi päästä pian sen vuoksi, että alkoholin aiheuttamat haitat ovat luonteeltaan sellaisia, että eivät ne hetkessä helpota, vaikka alkoholin hinta merkittävästikin nousisi ja vaikka alkoholin kulutuskin alkaisi vähentyä. Nimittäin esimerkiksi nuorella iällä aloitettu alkoholin käyttö aivan fysiologisesti aiheuttaa helposti riippuvuuden, sellaisen riippuvuuden, jonka vaikutuspiiristä ei koko elinaikana pääse eroon. On todettu tutkimuksissa, että 14 vuoden iässä juomisen aloittaneiden alkoholisoitumisriski on 40 prosenttia, 21 vuoden iässä aloittaneilla enää 10 prosentin suuruinen, eli nimenomaan kehittyvien nuorten kohdalla alkoholin käyttö ja runsas alkoholin käyttö aiheuttaa pysyvää riippuvuutta herkistäen kehittyvien aivojen mielihyväradat elinikäisesti. Samalla se tuhoaa aivosolukkoa ja aiheuttaa oppimisvaikeuksia. Toisaalta alkoholi alkaa olla merkittävä dementian riskitekijä, eli kymmenen vuoden aikana alkoholin dementoimien määrä vanhainkotien hoivaosastoilla on kaksinkertaistunut ja osa heistä on vasta viisikymppisiä. On arvioitu, että puolet suurkuluttajista ennemmin tai myöhemmin dementoituu.

Täällä on puhuttu aika paljon myös muista keinoista vaikuttaa alkoholin kulutukseen ja haittoihin, ja toki itse myös ajattelen, että tämä ei suinkaan ole ainoa keino, vaikka pidänkin sitä tässä tilanteessa tärkeänä. Päihdevieroituksen, kuntoutuksen, valistuksen resurssit tulee saada vastaamaan tarvetta. Olen samaa mieltä kuin täällä monet, jotka ovat todenneet, että alkoholin mielikuvamainonta pitäisi Ranskan malliin kieltää kokonaan. Terveyshaitoista varoittava etiketti pullon kyljessä jää kyllä tehottomaksi ja kaksinaismoralistiseksi, jos samaan aikaan alkoholia mainostetaan myönteisin signaalein.

Kyllä ajattelen, että ehkä meidän pitäisi rohjeta keskustella siitäkin, pitäisikö Ruotsin tavoin palauttaa keskiolut Alkon hyllyille. Ruotsissahan käytännössä näin tehtiin siirtämällä sikäläiseen Alkoon keskiolut laimentamalla kaupoissa myytävää olutta. Muistutan vielä siitä, että keskioluen myyntiä aikoinaan vapautettaessa vuonna 68 tutkijoiden kulutusennusteen mukaan arvioitiin, että alkoholin kulutus olisi kasvanut 4 prosenttia päätöksen seurauksena, mutta vuoden aikana kulutus kasvoi 40 prosenttia, eli tavattoman paljon heittivät nuo tutkijoiden arviot.

Samoin ajattelen, että sikiön suojelu elinikäisiltä alkoholivaurioilta tulisi toteuttaa, ja toki siinäkin vapaaehtoisuuteen pohjautuva päihdevieroitus on aivan ensi sijalla — siihen pitäisi saada riittävästi resursseja — mutta mielestäni äärimmäisissä tapauksissa tulisi olla mahdollisuus myös tahdosta riippumattomaan hoitoon syntymättömän lapsen suojelemiseksi. Muutama kuukausi pakkoraittiutta on pieni hinta toisen ihmisen läpi elämän kestävien vammojen ehkäisystä.

Herra puhemies! Vielä totean, että kun sosiaali- ja terveysvaliokunta aikanaan antoi lausuntoa tästä alkoholiveron keventämistä koskevasta esityksestä, niin samalla kun siinä vaadittiin nopeasti tarvittaessa palaamaan asiaan ja jälleen korottamaan alkoholiveroa, valiokunta piti välttämättömänä, että kunnille koituvien haittakustannusten rahoitukseen varauduttaisiin kuntien valtionosuuksissa riittävästi. En ole kyllä nähnyt tällaista nimenomaan näiden haittojen torjumiseen liittyvää varautumista, varsinkin kun tiedämme, miten suuret ne kustannukset ovat kunnille.

Tuo välikysymysponsi, johon koko oppositio on ilmoittanut yhtyvänsä, on kirjoitettu sellaiseen muotoon, että se kyllä mahdollistaisi mielestäni myös hallituspuolueiden kansanedustajille siihen yhtymisen. Mielestäni se on kirjoitettu erittäin maltilliseen muotoon, ja siinä edellytetään, että hallitus ryhtyisi vielä näiden valtiopäivien aikana tähän alkoholiveron korotukseen, eli toivon, että monet niistä hyvistä puheista, joita täällä salissa ja julkisuudessa on käytetty, muuttuisivat huomenna äänestyksessä myös käytännön teoiksi.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä välikysymyksen aiheena oleva alkoholiveron korotusesitys on tärkeä. Olen itsekin sitä mieltä, että alkoholin hinnankorotus on tehokkaimpia keinoja hillitä alkoholin kulutusta ja sitä kautta haittojen kasvua yhteiskunnassa. Myös päihde- ja raittiusasioiden neuvottelukunta on tätä esittänyt useampaan otteeseen.

Olen kuitenkin hieman eri mieltä välikysymykseen sisältyvästä ajatuksesta, että päihdehaitat olisivat aiheutuneet pelkästään alkoholiveron kevennyksestä. Alkoholihaitat ovat olleet voimakkaassa kasvussa vuodesta 1994 alkaen. Kasvuvauhti on ollut kovaa, mitä kyllä veronkevennys entisestään vauhditti. Tästä syystä alkoholiveron korotus ei suinkaan ole ainoa tarvittava keino eikä sen varaan voida pelkästään päihdehaittojen ehkäisyä jättää.

Alkoholiveron kevennyksen taustallahan oli tuo EU:n vapaan tuonnin voimaanastuminen Suomessa sekä Viron EU-jäsenyys. Näistä seurasi pelko ulkomaantuonnin kasvusta ja sitä kautta mahdollisesti lisääntyvästä pimeästä kaupasta, mikä olisi saattanut ohjata viinaa erityisesti alaikäisille käyttäjille. Samoin pelättiin alkoholiverotuoton romahtamista maassamme, mikäli alkoholin tuonti olisi merkittävästi lisääntynyt. Tämä olisi taas heikentänyt mahdollisuutta löytää resursseja palveluiden kehittämiseen. Kulutuksen pelättiin siirtyvän myös voimakkaammin ravintoloista koteihin, minkä arveltiin lisäävän ongelmia perheissä, kuten perheväkivallan kasvua. Oli siis valittavana vain huonoja ratkaisuja, vaikka samaan aikaan ratkaisua tehtäessä oli pelko myös alkoholihaittojen lisääntymisestä.

Alkoholiveron laskulla saatiinkin ensimmäisenä mainitsemani uhat torjuttua, mutta koska alkoholiveron lasku lisäsi kulutusta maassamme voimakkaasti, alkoivat kasvavan kulutuksen kielteiset seuraukset myös näkyä yhteiskunnassamme vähitellen, ensin rattijuopumusten määrän kasvuna, poliisin kotihälytysten määrän lisääntymisenä, jonoina päihdepalvelussa ja myöhemmin lastensuojelutyössä muun muassa lasten huostaanottojen kasvuna ja jopa päihdekuolemien lisääntymisenä. Alkoholiongelmien kanssa kamppailevien tilanne heikkeni entisestään, ja he olivat entistä huonommassa kunnossa.

Tämä haittojen runsas lisääntyminen on todettu nyt vahvasti ja myös erilaisissa tutkimuksissa tämä on tuotu esiin, minkä vuoksi nyt on uskallettava tehdä uusia ratkaisuja. Veroa tulisi korottaa asteittain maltillisesti. Tämä valmistelu tulisi aloittaa mahdollisimman pikaisesti. Korotuksen tulee olla kuitenkin maltillinen, jotta voimme torjua ne uhat, jotka olivat aikoinaan alkoholiveron laskunkin taustalla.

Toisaalta veroa korottamalla voitaisiin saada kipeästi kaivattuja resursseja esimerkiksi päihdepalvelujen kehittämiseen. Nimittäin kaikista kurjinta tällä hetkellä onkin se, että monissa kunnissa on samaan aikaan supistettu päihdehuollon palveluja, kun päihdehaitat ovat lisääntyneet. Sosiaalibarometrit ja monet muut asiantuntijanäkemykset osoittavat vuosi toisensa jälkeen, että mahdollisuudet tarjota palveluja ja auttaa koetaan kaikista heikoimmiksi juuri päihde- ja mielenterveysongelmien kanssa kamppaileville. He ovat jääneet yhteiskunnassa marginaaliseen asemaan. Heidän puolestapuhujiaan ei myöskään valtuustoista tai muista luottamuselimistä juuri löydy, vaikka juuri nämä ihmiset apuamme kipeimmin tarvitsisivat. He eivät nouse barrikadeille eivätkä vaadi oikeuksiaan.

Päihdepalveluiden kehittäminen ja panostaminen ennen kaikkea ennalta ehkäisevään päihdetyöhön on äärimmäisen tärkeää. Valistuksen ja ennalta ehkäisevän toiminnan tulee olla myös kohderyhmille sopivaa, esimerkiksi nuorille tulee puhua heidän kielellään. Samoin on tärkeää kaikki muu asenneilmapiirin muuttaminen. Alkoholikulttuurimme ylläpitää edelleen liian vahvasti "kännissä on kivaa" -mentaliteettia. Alkoholin mainonnan tulee myös kantaa vastuuta ja mielikuvamainonnan rajoittamisessa etenemisen vain tuotetietojen markkinoinnin suuntaan tulee olla tavoitteena.

Eduskunnan käsittelyssä olevassa alkoholilakipaketissa esitetyt toimet ovat myös tärkeitä, vaikka varsin pieniä asiakokonaisuudessa ovatkin. Tärkeä uudistus on muun muassa alkoholin mainonnan salliminen vain iltamyöhällä. Hyvä on myös esitys kieltää paljousalennukset eli hillitä niin sanottua mäyräkoiravillitystä.

Kaikkein tärkeintä on silti edelleen se, minkälaisia esimerkkejä me aikuiset olemme omille lapsillemme ja nuorillemme. Perheiden ja kotikasvatuksen merkitystä ei voi vähätellä. Erityisesti tulee vastuuttaa meidät aikuiset muun muassa siitä, että alaikäisille alkoholin välittäminen on aina rikos. Samoin liian juopuneelle ei tule tarjoilla ravintoloissa. Näissä on lipsuntaa yhteiskunnassamme. Hyvin tärkeää on saada alkoholinkäytön aloitusikää nostettua, sillä sen on todettu eri tutkimuksissa olevan suorassa yhteydessä mahdollisiin myöhempiin alkoholiongelmiin ja alkoholismiin. Hyvää on valtakunnalliseen alkoholiohjelmaan sisältyvä kumppanuusajattelu, johon on saatu mukaan monia nuoriso- ja urheilujärjestöjä.

Ennen kaikkea on tärkeää turvata kaikille päihdeongelmista kärsiville ajoissa hoitoonpääsy silloin, kun oma tahto ongelmasta irtipääsyyn syntyy. Tällä hetkellä asiakkaat ovat hyvin eriarvoisessa asemassa eri kunnissa päihdepalvelujen saannin suhteen. Monissa pienissä kunnissa koko päihdepuoleen varatut resurssit saattavat loppua jo yhteen tai muutamaan päihdekuntoutusjaksoon. Useinkaan ei mahdollisteta myöskään riittävän pitkiä kuntoutusjaksoja ja kaikki eivät pääse palveluiden piiriin ollenkaan. Toivottavasti kunta- ja palvelurakenneuudistus omalta osaltaan tuo tähän hieman parannusta. Myös valvonta- ja ohjaustoimintaa päihdepalveluiden turvaamisessa olisi tarpeen vahvistaa.

Selvää on, ettei meillä ole yhteiskunnassa varaa inhimillisesti eikä taloudellisesti kasvaviin sosiaalisiin ongelmiin, joita alkoholihaitat aiheuttavat. Meillä ei ole varaa niistä seuraaviin kasvaviin palvelutarpeisiin, eikä meillä ole varaa menettää yhteiskunnasta työväkeä työkyvyttömäksi alkoholihaittojen vuoksi. Suurin osa kasvavan kulutuksen haitoista näkyy vasta tulevaisuudessa muun muassa sosiaalisten ongelmien syventymisenä tai alkoholikuolemien kasvuna.

Lapsia meidän tulisi erityisesti suojata alkoholin haitoilta. Liian monen lapsen elämää alkoholiongelmat perheissä varjostavat. Ne tuottavat epävarmuutta ja pelkoa ja aiheuttavat hoivan laiminlyöntiä, niin sosiaalisia, psyykkisiä kuin fyysisiä seurauksia. Tältä emme voi sulkea silmiä, vaan on etsittävä keinoja ja ratkaisuja tilanteisiin. Raskaana olevien naisten päihdepalveluihin pääsyä tulee entisestään kehittää ja varmistaa. Alkoholihaitat on uskallettava myös ottaa puheeksi niin terveyskeskuksissa kuin kouluissa ja työpaikoilla nykyistä helpommin. Tarvitaan matalaa kynnystä palveluiden piiriin.

Arvoisa puhemies! Hyvää on se, että Suomen puheenjohtajuuskaudella on EU:ssa valmistelussa ollut alkoholistrategia sekä komission tiedonanto alkoholista ja terveydestä. Kyse on ensimmäisestä EU-tason strategiasta alkoholihaittojen vähentämiseksi ja tämän työn ulottamisesta sektorirajat ylittäen eri politiikkaohjelmiin. Hyvää on myös valtiovarainministerimme aktiivisuus alkoholin minimiverotuksen tason nostamisesta keskusteluun EU-tasolla. Tällaista aktiivisuutta tarvitaan jatkossakin. Tarvitaan monia toimia. Alkoholihaitoilta emme voi sulkea silmiä. Ne koskettavat alkoholiongelmista kärsivän lisäksi monen montaa perhettä, työpaikkoja ja lopulta koko yhteiskuntaamme.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Puutun vielä muutamaan asiaan, jotka minulta jäivät mainitsematta edellisessä puheenvuorossani.

Päihdeongelmaisten raskaana olevien naisten ja heidän lastensa kohtalo on yksi alkoholipolitiikkamme mustista aukoista. Vuonna 2001 arvioitiin, että noin 6 prosentilla raskaana olevista naisista on päihderiippuvuus ja vuosittain 3 600 sikiötä on vaarassa äidin päihteidenkäytön vuoksi. Stakesilta saatujen tilastojen perusteella nuorten naisten väkevien alkoholien kulutus on kasvanut suhteellisesti eniten viime vuosina. Tästä voimme myös tulkita, että nuorten naisten alkoholiriippuvuus on lisääntynyt vuodesta 2001. Me tiedämme, että lainsäädäntö ei turvaa tänä päivänä syntymättömälle lapselle oikeutta päihteettömyyteen. Kuitenkin yleisesti on tiedossa, että äidin runsas päihteidenkäyttö raskauden aikana saattaa vaarantaa lapsen henkeä, kehitystä ja terveyttä. Terveyskeskukset, sosiaalitoimistot, neuvolat ja päihdehuolto ovat keskeisessä asemassa päihdeäitien tunnistamisessa ja hoitoon ohjaamisessa. Ehkäisevä toiminta, varhainen puuttuminen ja vapaaehtoisuus ovat keskeisiä toimintamalleja. Raskaus ja vauva-aika ovat otollista aikaa äidille päihteiden käytön katkaisuun. Hoitoon hakeutumiseen on tuolloin suuri motivaatio. Ongelmana on, ettei päihdehoitoon hakeutuville äideille ole riittävästi hoitopaikkoja tarjolla. Kuntien päihdehuolto on valitettavasti ollut helposti se, josta on säästetty, kun kuntatalous on ollut vaikeuksissa.

Yhteiskunnallisissa keskusteluissa ja päätöksenteossa kyse on myös siitä, kuinka arvostamme päihdeongelmaisia ja mitkä ovat asenteemme heihin ja heidän ongelmiinsa. Me tarvitsemme riittävää resursointia päihdehuollon palvelujen kehittämiseen. Hyviä hoidon ammattilaisia löytyy kentältä. Esimerkiksi Ensi- ja turvakotien liiton Pidä kiinni -projektissa on kehitetty päihdeäideille kuntoutusmalli, jossa keskitytään varhaiseen vuorovaikutussuhteeseen ja vauvaperheen arjen tukemiseen sekä päihdekuntoutukseen. Tässä on kyse lapsen oikeudesta päihteettömyyteen, mahdollisuudesta syntyä terveenä tähän maailmaan ja sen jälkeen mahdollisuudesta elää turvallisessa vuorovaikutussuhteessa äitinsä kanssa.

Seuraavaan hallitusohjelmaan onkin ehdottomasti kirjattava päihdeongelmaisen raskaana olevan naisen oikeus päästä hoitoon kunnan taloudellisesta tilanteesta riippumatta. Toisaalta ongelmaksi muodostuvat myös ne raskaana olevat naiset, jotka eivät halua hoitoa, vaikka lapsen etu sitä ehdottomasti vaatisi. Mielestäni tulee selvittää tahdonvastaisen hoidon järjestämismahdollisuus. Lapsella tulee olla oikeus päihteettömyyteen. Minusta se oikeus on myös syntymättömälle lapselle turvattava. Kyse on koko hänen elämästään ja tulevaisuudestaan.

Lastensuojelulain lähetekeskusteluun en päässyt valitettavasti osallistumaan, mutta tuolloin viimeksi käytiin vastentahtoisesta hoidosta monipuolista keskustelua ja kuultiin perusteltuja argumentteja puolesta ja vastaan. Uskon, että mikäli saamme vapaaehtoisuuteen perustuvan hoidon toimimaan, voimme edistyä myös tahdonvastaisessa hoidossa. Tämä on siis palvelukokonaisuus, jossa tuetaan toisiaan, ei olla toisiaan vastaan. Vastentahtoinen hoito on aina viimesijainen mutta joissakin tilanteissa ainut vaihtoehto.

Arvoisa puhemies! Päihdeongelmaisten vanhusten määrä on jatkuvasti kasvamassa. Alkoholi vaikuttaa vanhuksiin vielä pahemmin kuin nuorempiin liikakäyttäjiin. Oman vaativan kysymyksensä tuovat myös ikäihmisten erilaiset sairaudet ja niihin liittyvä lääkitys ja alkoholinkäyttö. Nämä osaltaan vaikuttavat ikäihmisten terveydentilan heikkenemiseen ja erilaisten hoitojen ja palvelujen kehittämiseen. Me tarvitsemme heille tarkoitettuja moniammatillisia toimintamalleja ja osaamisen kehittämistä. Päihdetyöntekijöillä tulee olla gerontologista ymmärrystä ja osaamista. Toisaalta niin kotipalveluissa kuin kotisairaanhoidossa sekä muussa vanhustyössä on opittava kohtaamaan myös vanhuspäihdeongelmaiset. Varhaisen puuttumisen keinoja olisi kehitettävä ja opittava luonnollisella tavalla keskustelemaan ihmisten alkoholinkäytöstä. Vielä liian usein tämä teema ohitetaan eri hoitojen ja palveluiden selvitysten yhteydessä.

Arvoisa herra puhemies! Kaiken kaikkiaan alkoholipolitiikkaohjelmasta ja tästä välikysymyksestä näkisin, että seuraavaan hallitusohjelmaan on syytä ottaa maltillinen alkoholiveron nosto huomioiden kuitenkin sen vaikutukset kotimaisten markkinoiden toimintaan. Vielä tärkeämpää on mielestäni kirjata hallitusohjelmaan määrätietoinen syrjäytymisen ehkäisy, edistävän päihdetyön kehittäminen ja mielenterveyspoliittisen toimintaohjelman laatiminen sekä varata näihin kehyksissä riittävät resurssit. Lisäksi Suomen pitää määrätietoisesti edelleen ajaa Euroopan unionissa vähimmäisverotason nostamista.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Alkoholin liikakäytöstä on tullut vakava kansanterveydellinen ongelma. Sen seuraukset ovat todella moninaiset. Ei voida puhua yhdestä sairaudesta, fyysisestä tai sosiaalisesta, vaan hyvin kokonaisvaltaisesta ja sellaisesta, jossa ei ole kysymys myöskään yksilön ongelmasta eikä yhteiskunnan ongelmasta vaan perheiden ongelmasta, koko suvun ongelmasta. On kysymys asiasta, johon on todella tärkeä puuttua, eikä vain nähdä, että tämmöinen kysymys olisi yksityinen, ihmisen oman valinnan varassa, vaan siitä, että liikakäytöstä joka tapauksessa aiheutuu haittoja myös läheisille.

Erityisesti nyt, kun tiedämme, että alkoholin hintojen alennuksesta on seurannut näitä haittoja, meidän tulisi vahvasti kysyä, mikä on tuloksellista alkoholipolitiikkaa. Tämä kysymys on tärkeä ei pelkästään alkoholin hintojen alennukseen liittyvänä vaan siihen nähden, että valtion ja kuntien taloudellinen tilanne, erityisesti kuntien taloudelliset resurssit eivät riitä siihen kaikkeen, miten tulisi hoitaa niitä seurauksia ja vaikutuksia, mitä alkoholin liikakäytöstä aiheutuu.

Täällä jo aikaisemmassa puheessani nostin esille alkoholipoliittisen ohjelman erilaiset hankkeet ja sen, miten ministeri Hyssälä toi esille, että meillä on satoja toimijoita, kumppaneita. Täällä aikaisemmin ed. Rask nosti hyvin esille, miten meillä on erilaisia hankkeita, jotka liittyvät alkoholipoliittiseen ohjelmaan. Nyt minusta on erityisen tärkeää, että kysymme eduskuntana, missä näitten eri hankkeitten tulokset näkyvät, koska tietenkin siellä on hyvin monenlaisia hankkeita, jotka kohdistuvat eri-ikäisiin ihmisiin ja erilaisiin kysymyksiin. Tärkeää olisi nähdä vaikutukset, onko päästy tuloksiin.

Ymmärrän, että se sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö, joka aikoinaan tehtiin alkoholiveron alennuslaista, sisälsi nimenomaan sen ajatuksen, että tulee seurata ja arvioida, mitkä ovat ei pelkästään tämän alennuksen vaikutukset vaan mikä on kaiken kaikkiaan alkoholipoliittisten linjausten merkitys tässä yhteiskunnassa. Mielestäni nyt kaksi kolme vuotta jälkeenpäin tilanteessa, missä nyt ollaan, kun 2004 on alennus tehty, on mielestäni ensimmäinen aika arvioida tehtyjä ratkaisuja alennuksen plus näitten toimenpiteitten suhteen, mitä niillä on aikaansaatu.

Tässä yhteydessä mieluusti — en tietysti niin mielelläni — haluan kysyä, onko meillä tuloksetonta alkoholipolitiikkaa erityisesti päihdehoidossa, millä tavalla hoidamme päihdeongelmaisia. Jos voi sanoa, että on erityisesti suurkulutuksesta kysymys ja haitat ovat hyvinkin syviä ja laajalle ulottuvia, miten päihdehoito tavoittaa nämä ihmiset? Monta kertaa tuntuu, että päihdehoidossa yksilöt ovat loputtomassa, jatkuvassa, hoitokierteessä ja se, jos mikä, maksaa yhteiskunnalle suunnattomia summia. Se ei pelkästään vie rahaa, vaan aiheuttaa tietenkin yksilölle hyvinkin paljon kärsimystä ja työelämästä syrjäytymistä ja muita ongelmia.

Kun täällä on sanottu muissakin yhteyksissä, että nyt on uskallettava puhua alkoholista työpaikoilla, kouluissa, eri yhteyksissä, niin mielelläni liittäisin siihen sen, että se, mitä me puhumme alkoholin käytöstä ja alkoholipoliittisista linjauksista, on myös tärkeää.

Mielestäni olisi hyvin tärkeää, että voisimme asettaa tavoitteeksi ei pelkästään pyrkimisen hallittuun alkoholin käyttöön ja sitä kautta haittojen vähentämiseen, vaan olisi mielestäni tärkeää nostaa kysymys, miten pääsemme päihteettömyyteen eli siihen, että eri tilanteissa ei tarvitsisi alkoholia käyttää lainkaan. Siihen sisältyisi myös se, että annettaisiin lapsillemme, nuorillemme mallia, että kasvaminen aikuiseksi ja aikuisena eläminen voi olla ja on nimenomaan hyvää ilman päihteitä. Me aikuiset olemme siinä esimerkkinä. Mielestäni se yhteiskunta, missä elämme, on liian paljon sen varassa, että erilaisissa tilanteissa, voi sanoa, ei voi oikeastaan iloita, jos ei alkoholia ole. Siitä asenteesta meidän tulisi päästä pois ja osoittaa nuorille, että näin ei tulisi olla.

Vielä haluan ottaa valtiovarainministeri Heinäluoman vastauspuheesta erään kohdan. Mielestäni kyllä toisaalta on hyvä, että me puhumme positiivisista asioista, nostamme positiivisia asioita, ja hän toi esille asenteet ja asenteisiin vaikuttamisen, joka on erittäin tärkeää. Mutta siinä yhteydessä hän myös nosti esille sen, että meillä täysraittiiden nuorten määrä on lisääntynyt ja alkoholikokeilut ovat siirtyneet myöhempään ikään, tämä on hänen puheestaan, ja samoin hän nosti, että Suomessa pitkään jatkunut alkoholin käytön yleistyminen ei ole automaattisesti siirtymässä sukupolvelta toiselle. Hän puheessaan esitti myös sen, että nuorten yleinen alttius alkoholin käyttöön on vähentynyt Kansanterveyslaitoksen seurantatutkimuksen mukaan. Hän siis sanoi, että nuorten alkoholinkäyttö ja humalajuominen olisi vähentynyt.

Itselläni on joitain selvityksiä ja tutkimuksia, ja tietysti olen ollut joissain keskusteluissa, joissa juuri huoleksi on nostettu se, että meillä nuorten alkoholinkäyttö, jopa hyvin nuorten lasten alkoholinkäyttö ja humalahakuisuus, on lisääntynyt. Siinä olemme jopa niin sanotusti kunnia-asemassa, jos verrataan eri maita. On sanottu, että Suomi ja Irlanti jakavat kyseenalaisen kunnian maana, jossa juopotellaan humalahakuisesti hyvinkin paljon. Tämä on minusta se kysymys, mikä meidän pitäisi alkoholipoliittisessa ohjelmassa saada oikean tiedon varaan, että me emme liian sinisilmäisesti ajattelisi, että me olemme ikään kuin hoitaneet asennekasvatuksen nuortemme kohdalla. Näen erittäin tärkeänä, että me kouluissa, kodeissa, eri tilanteissa vahvasti etsimme keinoja, toimenpiteitä, siihen, millä pystytään asenteisiin vaikuttamaan, ei pelkästään hyvänä mallina, esimerkkinä olemisella, vaan myös ihan uusia toimenpiteitä, joita voitaisiin sitten esimerkiksi kasvatuksessa, terveysvalistuksessa käyttää. Tietenkin esimerkiksi terveystieto-oppiaineen sisälle tulisi löytää uusia keinoja, että nuoret voisivat tarttua entistä enemmän päihteettömyyteen ja siihen, että elämä voi olla kivaa tai elämyksiä voi löytää muunkin kuin alkoholin juomisen kautta.

Ihan lopuksi vielä se, minkä ensimmäisessäkin puheessani lyhyesti kerroin: alkoholin vaurioittamien sikiöitten ja lasten määrä on lisääntynyt. Sehän seuraa siitä, että äitimme käyttävät alkoholia ja ehkä monella äidillä ei ole edes riittävästi tietoa siitä, mikä on alkoholin käytön merkitys sikiön kehitykselle. Se aiheuttaa sosiaalisia ongelmia ja perinnöllistä kehityshäiriötä. Tiedämme, että jopa pienikin alkoholimäärä voi vahingoittaa lasta. Suomessa alkoholin vaurioittamia lapsia syntyy vuosittain noin 600. Euroopan tasolla syntyy vuosittain näitä lapsia noin 45 000 ja se on todella suuri määrä. Se, että on kysymys vammautumisesta, on yksilön suuri kysymys ja kärsimys, mutta se tragediahan näkyy siinä myös, että vakavan alkoholivaurion saaneen lapsen hoito tulee maksamaan koko hänen elinaikaansa ajatellen yhteiskunnalle noin 600 000 euroa tai joka tapauksessa satojatuhansia euroja, en tiedä ihan tarkkaan sitä lukua, mutta summana se on suuri. Näin ollen tätä kustannuskysymystä ajatellen meidän tulee näihin puuttua entistä vahvemmin, ja jos tässä vapaaehtoiset hoidot eivät auta, niin miettiä sitä, miten voidaan paitsi valistaa odottavia äitejä, saada mahdollisesti muitakin hoitokeinoja käyttöön.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa puhemies! Tänään keskustelemme alkoholiongelmista ja nimenomaan verotuksellisista asioista. Jokainen meistä ymmärtää sen, että verotuksen nosto ei ole ainoa keino ehkäistä ongelmia, mutta koska tänään nyt siitä keskustellaan, niin käytän myös siitä asiasta erityisen puheenvuoron nyt.

Täällä on aika paljon ilkuttu sitä, miksi esimerkiksi kokoomus puolueena kannattaa vain väkevien viinojen veronkorotusta. Nyt käytän siihen puolustuspuheen ja käytän lähteenä Savon Sanomissa 1.11.2006 julkaistua artikkelia, jonka ovat kirjoittaneet Pia Mäkelä ja Esa Österberg. He ovat molemmat Stakesin erikoistutkijoita.

Tässä kuvatekstissä lukee: "Väkevistä alkoholijuomista humalan saa nopeammin ja tehokkaammin. Sen vuoksi ne myös aiheuttavat enemmän terveysongelmia kuin miedommat juomat. Tämä on se syy, miksi väkeviä pitäisi verottaa nykyistä tiukemmin." He ovat siis ehdottomasti sitä mieltä, että väkevien suurempi veronkorotus on perusteltu. He toteavat tässä artikkelissa, että "alkoholiveron korotusta on alettu kannattaa yli puoluerajojen". Se on aivan totta. Tänäkin iltana se on todistettu. Heidän mielestään nyt keskustellaan lähinnä siitä, milloin ja minkä suuruinen veronkorotus tulisi toteuttaa ja pitäisikö se kohdistaa kaikkiin juomalajeihin vai kenties vain väkeviin.

Julkisesta keskustelusta he toteavat: "On painotettu, että kaikilla alkoholijuomilla on samanlaiset haitalliset vaikutukset. Tutkimuksissa onkin vakuuttavasti näytetty, että terveyshaittojen kannalta keskeistä on toisaalta kerralla ja toisaalta pitkällä aikavälillä nautitun puhtaan alkoholin määrä eikä se, juodaanko tämä määrä väkevien alkoholijuomien, viinien vai oluen muodossa."

Keskustelussa on kuitenkin vähätelty sitä, että väkeviä juotaessa etyylialkoholia tulee usein nautittua suurempia määriä ja nopeammassa tahdissa kuin mietoja juodessa. Laimentamattomaan viinaan verrattuna täytyy keskiolutta juoda kahdeksankertainen nestemäärä, jotta etyylialkoholin määrä olisi sama. Miedoissa viineissäkin nestettä on etyylialkoholisenttilitraa kohden noin kolme kertaa enemmän kuin väkevissä alkoholijuomissa. Suurten alkoholimäärien nauttiminen, mukana kuljettaminen ja salaa juominen on siksi helpointa väkevien alkoholijuomien muodossa. Niitä tulee usein myös juotua enemmän kuin olisi tarkoitus, jolloin humala on aiottua syvempi. Yksi osoitus tästä on, että kuolemaan johtaneiden alkoholimyrkytysten määrän ajallinen vaihtelu on selvästi yhteydessä väkevien alkoholijuomien myynnin vaihteluun, muttei oluen tai viinin myynnin vaihteluun.

Ei ole liioin sattumaa, että juomistaan vähentämään pyrkiville kirjoitetuissa oppaissa neuvotaan juomaan miedompia juomia. Nämä tutkijat ovat tutkineet juomavalinnan yhteyttä juotuihin määriin vuonna 2000 kerätyn juomatapatutkimuksen perusteella. Tuolloin etyylialkoholi oli halvinta miedoissa viineissä ja kalleinta väkevissä alkoholijuomissa. Juomatapatutkimuksen mukaan kaikkien juomakertojen puhtaan alkoholin määrästä 26 prosenttia tuli väkevistä alkoholijuomista. Kun katsottiin sellaisia suurkulutuskertoja, jolloin kulutettiin 13 annosta alkoholia tai enemmän, väkevien osuus oli 36 prosenttia. Yli 20 annoksen kerroista väkevien osuus oli jo 47 prosenttia. Vain viidesosassa yli 20 annoksen juomiskerroista ei käytetty lainkaan väkeviä. Väkevillä alkoholijuomilla oli siis keskeinen rooli suomalaisten kovassa humalajuomisessa vuonna 2000, ja voidaan olettaa, toteavat nämä tutkijat, yhteyden voimistuneen veronalennuksen jälkeen.

Nuorilla humalakulutuksen on todettu yhdistyvän enemmän oluen kuin väkevien juomiseen, mikä liittyy osin siihen, että väkevien alkoholijuomien ostoon vaaditaan 20 vuoden ikä, kun oluen ja viinien ostamiseen riittää 18 vuoden ikä. He toteavat tässä artikkelissaan lopuksi: "Väkeviä alkoholijuomia verotetaan Suomessa raskaammin kuin muita juomia. Alhaisemmista valmistus- ja jakelukustannuksista johtuen alkoholi on silti halvinta eräissä kirkkaissa viinoissa ja väkevissä viineissä. Väkevien alkoholijuomien muita suurempi veronkorotus poistaisi tämän epäkohdan. Ei se tietenkään humalakulutusta hävittäisi, mutta koska väkeviä tulee helpommin juotua nopeammin ja suurempia määriä kuin mietoja alkoholijuomia, alkoholin ei pitäisi olla halvinta väkevien alkoholijuomien muodossa." Tässäpä selkeä perustelu sille, miksi kokoomus on valinnut tämän linjan, että vain väkeviä nostettaisiin.

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Alkoholin kulutuksen kasvu on kiistaton ja haitat ilmeiset. On kuitenkin turhan yksisilmäistä ajattelua, että nyt sitten kotimaassa veroa korottamalla näitä vaikutuksia voitaisiin kovin merkittävästi vähentää. Nimittäin joka tapauksessa tuo alkoholipolitiikka on tasapainoilua kotimaan hinnan ja naapurimaitten hinnan välillä. Jos hintaero kasvaa, tuonti omaan käyttöön lisääntyy ensiksi. Mitä suuremmaksi hintaero kasvaa, sen varmemmin alkaa ja sen suuremmaksi paisuu pimeä viinakauppa.

Tässä hallitus on valinnut linjakseen sen, että veroa voidaan varmaan vähitellen asteittain nostaa, mutta pitämällä huoli tästä hintaeron kohtuullisuudesta kotimaassa ja ulkomailla. Niinpä erittäin merkittäväksi nousee esimerkiksi se, että naapurimaassamme Virossa uskallettaisiin tehdä ne suunnitellut alkoholiveron korotukset. Erittäin merkittävää on myös se, että koko EU:n alueella alkoholiveroa pystytään nostamaan. Sen jälkeen on mahdollisuus toimia tällä tavalla myös Suomessa portaittain edeten ja sitä kautta kulutusta ja haittoja hilliten.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä alkoholiverokysymys, jota toki välikysymyskeskusteluna nyt käydään täällä eduskunnassa, osoittaa todellakin sen, että eduskunnassa on voimakas tahtotila alkoholiveron korottamiseen. Ainoastaan hallitus, tai oikeastaan eräät ministerit hallituksessa ja joku demari tässä salissa, kannattaa muunlaista alkoholiveropolitiikkaa. Sen vuoksi on mielenkiintoista huomenna äänestyksessä nähdä, miten hallituksen ja miten tämän alkoholiverotuksen Suomessa käy.

Herra puhemies! Hallitus päätti 9.10.2003 alkoholipolitiikan linjauksista tehdyssä periaatepäätöksessään alkoholihaittojen vähentämistä koskevista tavoitteista. Näitten mukaan lasten ja nuorten hyvinvoinnille aiheutettujen alkoholin haittojen vähentäminen, alkoholin riskikulutuksen ja siitä aiheutuvien haittojen vähentäminen ja näitä tukevana tavoitteena kokonaiskulutuksen kääntäminen laskuun oli kantavana voimana hallituksella. Kun valtioneuvosto todellakin syksyllä 2003 eli reilut kolme vuotta tästä taaksepäin teki tällaiset alkoholipolitiikan linjauksensa, niin vain kaksi kuukautta sen jälkeen, 3. päivä joulukuuta, täällä hallituksen esityksestä äänestettiin alkoholiveron reippaasta alennuksesta.

Tässä keskustelussakin eräät kollegani ovat maininneet, että kokoomus kannatti tuolloin väkevien viinojen verotuksen reipasta alennusta, sehän oli yli 40 prosenttia. Mutta haluan eduskunnan pöytäkirjoihin merkittäväksi, että kokoomus ei eduskuntaryhmänä tätä kannattanut. Itse esimerkiksi ja kolme muuta puolueen kollegaani äänestimme tätä veronkevennystä vastaan. Äänestystuloshan oli tuolloin 127 alkoholiveron alentamisen puolesta ja meitä, jotka vastustimme tuolloin veron alentamista, oli täällä 44 kaiken kaikkiaan.

Herra puhemies! "Alkoholihaittojen välittömät kustannukset lähenevät miljardin euron luokkaa vuodessa ja painottuvat kuntien osalta sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannuksiin, valtion osalta erityisesti poliisin, oikeuslaitoksen ja vankeinhuollon kustannuksiin. Välillisiä kustannuksia syntyy muun muassa alkoholisairauksista johtuvan työkyvyttömyyden ja ennenaikaisten kuolemien kautta. Noin 3 000 vuosittaiseen alkoholikuolemaan ja määrällisesti paljon laajempiin muihin alkoholihaittoihin liittyvien inhimillisten kärsimysten arvoa on mahdotonta rahassa mitata." Näin totesi valtioneuvosto tänä syksynä, kun se esitteli eduskunnalle lakia alkoholilain muuttamiseksi. Siis hallituksen alkoholipolitiikka on poukkoillut tällä vaalikaudella äärestä laitaan.

Sen vuoksi, arvoisa puhemies, koska hallituksen alkoholipolitiikka on täydellisesti, voi sanoa, täydellisesti epäonnistunut, niin huomisessa välikysymysäänestyksessä todennäköisesti hallituspuolueitten kansanedustajat sitten näyttävät hallitukselle ovea ja hallitus saa mennä.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Välikysymyskeskustelu alkoholista, alkoholiverotuksesta ja alkoholinkäytön haitoista on ollut hyvin tarpeellinen ja ajankohtainen. Tänä iltana käydyssä keskustelussa ovat selvästi ja kattavasti tulleet ilmi alkoholinkäytön vaikeat ongelmat.

Alkoholinkulutus on veronalennuksen jälkeen kasvanut. Nyt tilastoitu kulutus on 10,5 litraa. Se on paljon, kun tiedämme, että pieni osa ihmisistä juo suurimman osan alkoholista, toisin sanoen noin 20 prosenttia juo 70 prosenttia viinasta. Merkittävä ongelmaryhmä käyttäjissä on nuoret, joista paljon julkisuudessa puhutaan. Niitä en nyt käy tarkemmin kuvaamaan. Toinen ongelmaryhmä on pienten lasten vanhemmat ja erityisesti äidit, ja täällä on paljon ollut esillä vaikutukset syntyviin lapsiin. Mutta yksi ryhmä, joka on aika vähän ollut esillä ongelmaryhmänä, on vanhukset, yksin asuvat vanhukset, joista on tullut ongelmakäyttäjiä. Tämä on ollut yllätys myös terveydenhoitoviranomaisille. Ei ole varauduttu siihen, että vanhukset ovat ongelmakäyttäjiä.

Kun olemme tänä iltana puhuneet myös siitä, miten paljon tuodaan halpaa viinaa ulkomailta, on todettava, että vanhukset, nämä yksin asuvat ihmiset, eivät ole niitä, jotka rahtaavat viinaa Virosta tai jostain muualta. Heidän alkoholinkulutukseensa on vaikuttanut halpa hinta. Ongelmat ja ongelmaryhmät ovat selvästi näkyvissä. Meillähän on taipumus turhan usein vähätellä alkoholista aiheutuvia haittoja. Tämän totesivat muun muassa muutamat asiantuntijat, kun tätä alkoholiveron alennusta käsiteltiin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa.

Menneiltä vuosikymmeniltä voi ottaa esimerkin myöskin arviointivirheestä, joka tietyllä tavalla on myös ajankohtainen. Muistan itsekin hyvin, kun vuonna 68 keskiolut vapautettiin ja siitä paljon keskusteltiin. Silloin arvioitiin, että alkoholinkulutus kasvaa noin 4 prosenttia. Jo yhdessä vuodessa kasvu oli 40 prosenttia. Näin pieleen meni arvio tässä asiassa.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta käsitellessään lausuntoa alkoholiveron alennuksesta kiinnitti huomiota, vakavaa huomiota, alkoholinkulutuksen kasvun aiheuttamiin haittoihin. Haluan tässä todeta sen, että itse vastustin tätä veronalennusta. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnon lopussa todettiin vaikutusten arvioinnista näin: "Valiokunta pitää välttämättömänä, että ehdotetun lain vaikutuksia alkoholin kulutukseen, käyttötottumuksiin, haittojen kehitykseen sekä palvelujen tarpeeseen mahdollisimman kattavasti seurataan ja arvioidaan. Arvioinnin pohjalta tulee tarvittaessa nopeasti tehdä johtopäätöksiä alkoholipoliittisten linjausten tarkistamiseksi ja verojen nostamiseksi, jos alennukset osoittautuvat liian suuriksi." Myöhemmin tässä lausunnossa todettiin, että "valiokunta pitää välttämättömänä, että uudistuksen kustannusvaikutuksia sosiaali- ja terveydenhuoltoon laajalti seurataan".

Arvoisa puhemies! Nyt on kattavasti tietoa haittavaikutuksista. Olisi ollut jo sopivaa korottaa tätä veroa aikaisemminkin, ja mielestäni tämä korotus tulisi tehdä nyt mahdollisimman pian. Veronkorotus perustuu kansalliseen harkintaan. On tietysti selvä, että pelkkä veronkorotus ei riitä. Me tarvitsemme koko alkoholipolitiikan uudistamista. Me tiedämme, että perinteisestikin ja edelleen on niin, että alkoholinkulutukseen eniten vaikuttavat asiat ovat saatavuus ja hinta, mutta tarvitaan myös suoraa puuttumista asiaan. Jos me ajattelemme yksilötasolla tätä, niin siinä vaiheessa, kun alkoholinkäyttö aiheuttaa vakavia ongelmia läheisille perheessä, lapsille tai muille läheisille, alkoholinkäyttö ei ole enää pelkästään yksityisasia, vaan siihen on puututtava, on pystyttävä puuttumaan.

Arvoisa puhemies! Nyt on aika tarkastella ja korjata meidän alkoholipolitiikkaamme.

Sari Essayah /kd:

Arvoisa puhemies! Aluksi haluaisin vastata ed. Kivirannalle. Kyllä ymmärrän, että puhemies ei tässä vaiheessa iltaa enää debatteja kovin mielellään anna. Ed. Kivirannalle vastaisin, kun hän epäili kd:n vaihtoehtobudjetin laskelmaa ja oli sitä mieltä, että tämä yhden euron korotus kirkkaan pullon hintaan vaikuttaisi tavalla, jolloin nämä vaihtoehtobudjetin laskelmat eivät pitäisi paikkaansa elikkä tuo yli 200 miljoonan verotuotto 20 prosentin korotuksella ei toteutuisi. Jos ajattelemme tätä meidän kahvilakulttuuriamme, jossa euroon siirtyminen nosti kahvin hintaa noin kuusinkertaiseksi, niin kulutus varmasti on säilynyt ennallaan eikä se ole vaikuttanut kahvin kulutukseen, vaikka hinta on kuusinkertaistunut, ja näen näin, että väkevien alkoholijuomien hintojen korotuksessa hivenen yli euron korotus tuskin romahduttaisi näitä verotuottolaskelmia.

Mutta, arvoisa puhemies, alkoholiveron alennus oli politiikkaa, jossa yksilönvapauden ja holhoamisen vastustamisen sekä valtiontalouden nimissä tehtiin ratkaisu, jossa vastuunkanto lähimmäisistä unohdettiin täysin. Aivan niin kuin on tuotu useasti esille, tämä raittiusmies Vanhasen hallitus tullaan todennäköisesti parhaiten muistamaan alkoholiverotuksen, erityisesti väkevien juomien hinnan, alennuksesta. Vielä useat hallitukset joutuvat maksamaan sitä kallista laskua koko yhteiskunnalle aiheutuvista mittavista sosiaalisista ja terveydellisistä haitoista.

Voi sanoa, että omalla puolueellani kristillisdemokraateilla, aikaisemmin kristillisellä liitolla, on ollut tässä alkoholipolitiikassa hyvin johdonmukainen linja. Olemme yrittäneet sanoa varoituksen sanan aina sieltä keskioluen vapauttamisesta saakka. Vuosien varrella tälle meidän huolelle on hyväntahtoisesti naureskeltu, mutta hymy on hyytynyt sitä mukaa kuin tutkimustulokset ovat kertoneet karua kieltään. Suomessa on tällä hetkellä noin puoli miljoonaa alkoholin suurkuluttajaa, ja luku tulee entisestään kasvamaan tulevina vuosina. Alkoholin aiheuttamat kuolemantapaukset ovat tätä nykyä noin 3 000 henkilöä vuodessa, mikä tarkoittaa siis jo työikäisten miesten yleisintä kuolinsyytä, ja näiden synkkien lukujen arvioidaan kasvavan 300—500 hengellä vuodessa. Jos ajatellaan, että mikä tahansa muu, esimerkiksi vaikka elintarviketurvallisuuden pettäminen, aiheuttaisi 3 000 ihmisen joukkokuoleman vuodessa, niin on aivan varmaa, että siitä vastuussa oleva ministeri saisi kyllä todennäköisesti epäluottamuslauseen ja joutuisi eroamaan paikaltaan, mutta alkoholin kohdalla näin ei kuitenkaan ole. On hyvä muistaa vertailun vuoksi, että huumeisiin kuolee meillä vuosittain 200 ihmistä, joten alkoholin aiheuttamat kuolemantapaukset ovat järkyttävän suuret.

Stakes on arvioinut, että lisääntyvä alkoholinkulutus merkitsee noin 20—30 prosentin nousua terveydenhoitokustannuksissa. Kunnat ovat suurissa vaikeuksissa, kun niitten pitää toteuttaa muun muassa hoitotakuu eikä näitä lisääntyviä alkoholihaittoja ole huomioitu valtionosuuksissa. Täällä varmasti on useissa puheenvuoroissa tuotu esille näitä muita haittoja: lastensuojelumenot ovat huostaanottojen nopean kasvun vuoksi lisääntyneet, poliisin työtaakkaa ovat puolestaan lisänneet yleinen häiriökäyttäytyminen, rattijuopuneitten määrän kasvu ja lisääntyneet kotihälytykset. Kuitenkin inhimillisesti ajatellen verovarojen riittämättömyys ei todellakaan ole suurin tragedia, vaan mielestäni suurimmat kärsijät ovat ne pienet, avuttomat lapset, jotka laiminlyödään vanhempien alkoholisoituessa. Naiset ovat tässäkin, lainausmerkeissä sanottuna, tasa-arvoistuneet. Kun ennen äiti oli se, joka piti kodin vielä koossa, vaikka mies ryyppäsi, niin tänä päivänä äidin paikan joutuu nyt ottamaan yhteiskunta, kun molemmat vanhemmat alkoholisoituvat.

Arvoisa puhemies! Yhteiskunnan toimivuuden kannalta on ratkaisevan tärkeää, että nykyisistä lapsista ja nuorista kasvaa terveitä aikuisia ja että työikäinen väestö kokee itsensä työkykyiseksi ja haluaa pysyä työelämässä nykyistä kauemmin. Tuntuu tietysti vähän nurinkuriselta, että tänä päivänä alkoholipolitiikasta ja väestön työkyvyn puolesta huolestuneimmat puheenvuorot tulevat yritysjohtajien suista eikä suinkaan sosiaalipoliitikoilta. Ollilan lisäksi muun muassa Talouselämä-lehden päätoimittaja Pekka Seppänen totesi jo pari vuotta sitten, että meillä aina haikaillaan useasti sitä, mistä Suomen valtio löytäisi sen toisen Nokian elikkä sellaisen tahon, joka toisi vastaavanlaisen hyödyn ja verotulot, mitä Nokia on Suomelle tuonut. Hänen vastauksensa oli yksinkertainen: raitistuminen olisi Suomen toinen Nokia. Hän nimittäin oli jo silloin laskeskellut, mitkä ovat ne haittojen euromäärät, mitä yhteiskunnalle tulee, ja toisaalta sitten verrannut niihin vähäisiin verotulojen menetyksiin, mitä yhteiskunnalle tulee, ja todennut, että näillä laskelmilla olisimme lähellä niitä verotuottoja, jos pystyisimme raitistumaan, kuin mitä Nokia tuottaa valtiolle. Tässä Talouselämä-lehden viime numerossahan oli laskeskeltu näistä kuluista, joita todellakin yhteiskunnalle tulee, että niiden alaraja lähtee 2,5 miljardista ja ulottuu jopa tuonne 4,7 miljardiin, siis ne haitat, joita yhteiskunnalle kertyy. Siihen on huomioitu kaikki nämä krapula-aamut ja menetykset työtehossa. Kun sitten arvioidaan näitä verotulojen menetyksiä, mikäli todellakin tätä alkoholiveroa lähdettäisiin nostamaan, niin verotuloja alkoholi tuottaa yhteiskunnalle noin 2,5 miljardia. Elikkä se haittojen alaraja on siinä, missä se tuottojen yläraja.

Arvoisa puhemies! Ylivoimaisesti kalleinta todellakin kansanterveydellemme on tämä alkoholi, ja sen syvyyden ja laajuuden kaikki hyvin tiedämme. Mutta täytyy ihmetellä ääneen tätä nykyistä poliittista päätöksentekojärjestelmää, jossa alkoholiveron keventämisessä asiantuntijoitten ennakkovaroitukset kaikuvat kuuroille korville. Jälkikäteen tullut runsas palaute kentältä, viranomaisilta, kaikki kirjattu tilastomateriaali kasvaneista haitoista, kaikki tämä ohitetaan. Vastaavan ministerin vaatimukset veronkorotuksesta eivät saa vastakaikua, ja viimeiseksi jopa kääntynyt kansalaismielipide ei sekään riitä hallitukselle virheen myöntämiseen ja muutoksen aikaansaamiseen. Jos tämä meidän poliittinen systeemimme mahdollistaa tämän, niin kuin eräs alkoholitutkija inhorealistisesti totesi, suurimman joukkokuoleman aiheuttamisen sitten toisen maailmansodan ilman poliittisen vastuun kantamista, niin jotakin meillä on kyllä pahasti muuttunut suhtautumisessa alkoholipolitiikkaan. Meillä alkoholipolitiikassa nykyään vaan tähdätään lyhyen tähtäimen fiskaalivoittoihin, ja tämä perinteinen sosiaali- ja terveyspoliittinen näkökulma on saanut väistyä. Luulen, että EU:n myötä tämä muutos on tapahtunut, koska EU:ssa sitä käsitellään pääosin maatalous- ja sisämarkkinapolitiikan näkökulmista, ja tämmöinen suhtautumistapa on hiipinyt myöskin tänne Suomeen.

On tietysti hallitus yrittänyt käyttää joitakin keinoja. Sitä en kiellä. Mutta täytyy sanoa, niin kuin täällä jo edellinen puhuja ed. Tölli totesi, että ainoastaan se hinta ja saatavuus ovat ne keskeiset keinot, joilla tähän alkoholinkulutukseen todellakin voidaan vaikuttaa.

Täällä ed. Tölli nosti myös edellisessä puheenvuorossa ansiokkaasti esiin kysymyksen ikääntyvien alkoholiongelmien lisääntymisestä. Tämä on vähän semmoinen hys-hys-aihe meidän yhteiskunnassamme. Tästä ei kovin paljon uskalleta puhua. Monta kertaa esimerkiksi lapset kokevat kiusalliseksi puuttua ikääntyvien vanhempiensa alkoholinkäyttöön, ja jotenkin se on sellainen aihe, jota pyritään välttämään. Siitä ei paljon lehdissäkään kirjoiteta, ja kuitenkin nämä viestit, mitä tuolta selviämisasemilta kerrotaan, ovat hyvin huolestuneita. Ihan silloin heti seuraavana kesänä, kun alkoholiveroa oli alennettu, Helsingissä muun muassa tuolta selviämisasemalta työntekijä sanoi, että he ovat olleet hyvin hämmentyneitä, kun sinne on tullut eläkeikäisiä ihmisiä, jotka ovat olleet niin huonossa kunnossa, että he ovat todellakin tulleet sinne kaatokännissä ja heidät on kannettu sinne selviämään.

Täytyy muistaa se, että ikääntyneitten kohdalla kysymys on myös monta kertaa tämmöisestä niin sanotusta tahattomasta sekakäytöstä. Elikkä kun siellä on nämä reseptilääkkeet, joita käytetään sairauksien hoitoon, ja sitten käytetään tätä runsasta alkoholia, niin suhteellisen pienetkin alkoholimäärät voivat olla loppujen lopuksi kohtalokkaita.

Täällä ed. Räsänen toi myös esille dementian kasvaneen riskin runsaan alkoholinkäytön yhteydessä. Nämä ovat jo sellaisia huolestuttavia seikkoja. Täytyy muistaa, että meillä terveyden- ja sosiaalihuollon palveluissa ei ole varauduttu siihen, että tämä tällainen niin sanottu märkä sukupolvi eläköityy aikanaan ja toisaalta sitten myöskin nämä suuret ikäluokat, jotka ovat tottuneet runsaaseen alkoholinkäyttöön, ovat suurin piirtein yhtä aikaa sitten hoidettavina, joten täytyy sanoa, että jos tämä alkoholipolitiikan suunta ei muutu, niin me olemme kyllä täysin kestämättömän tilanteen edessä.

Jaana Ylä-Mononen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Edellä puhunut ed. Essayah loppuosassa puhettaan otti esiin vanhusten alkoholinkäytön. Paljon muutakin ikäihmisiin liittyvää ja yllättävää on alkoholipolitiikkaa selvitettäessä jo edelliselle eduskunnalle ja erityisesti sosiaali- ja terveysvaliokunnalle selvinnyt. Kun ensimmäisiä kertoja käsiteltiin tätä veronalennusta, tutkittiin, ketkä tuovat esimerkiksi Virosta suuria määriä alkoholia, ja yllättäen eläkeläiset olivat merkittävä ryhmä, joka toi suuria määriä alkoholia Suomeen.

Joka tapauksessa erittäin tärkeän asian tiimoilta on ilta käyty keskustelua, mutta osaltani haluan nostaa vain yhden asian ministeri Heinäluoman puheenvuorosta esille. Hän mainitsee omassa puheessaan, että alkoholipolitiikassa ja -asenteissa on nähtävissä myös positiivisia muutoksia Suomessa ja koko Euroopassa. Haittoihin suhtaudutaan yhä vakavammin, ja hänen mukaansa Keski- ja Etelä-Euroopan maissa alkoholinkäytön kyllästymispiste olisi saavutettu.

Viittaan viime kaudelle, jolloin itselläni oli tilaisuus sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan, edustajien Vehkaoja ja Ihamäki, kanssa olla Itävallassa Euroopan unionin terveysfoorumilla edustamassa Suomen eduskuntaa. Siellä valiokunnan puheenjohtaja ed. Vehkaoja käytti yhteisen puheenvuoromme ja otti puheessaan, muuten ainoana silloin noin viisi vuotta sitten, esille terveyden huomioimisen kaikissa Euroopan unionin politiikoissa. Puheenvuorossaan hän myöskin puhui alkoholista ja alkoholin suhteesta terveyteen ja siitä, että Euroopan unionin pitäisi tehdä asialle jotain. Ja ette voi uskoa, minkälaisen määrän kummeksuvia katseita suomalainen delegaatio kyseisessä kokouksessa sai, kun alkoi puhua alkoholista terveysfoorumilla. Olen erittäin iloinen, että muutamassa vuodessa on tapahtunut kehitystä siten, että nyt Suomen EU-puheenjohtajuudenkin aikana tämä teema on noussut kuitenkin selkeästi pöydälle ja myöskin eurooppalaisena teemana. Muutos on merkittävä. Mutta jos suomalaiset todellakin odottavat, että unionin kehityksen kautta meidän alkoholipoliittiset ongelmamme ratkeavat, niin se tie on perin hidas. Tämä vain huomiona Euroopan unionin suhteesta alkoholipolitiikkaan.

Toisena kohtana haluan tuoda vain esille sen, mitä terveydenhuollon eettisen neuvottelukunnan järjestäytymiskokouksessa otettiin esille ja pohdittiin. Pohdittiin sitä, kuinka kuitenkin tähän saakka on ollut meillä sellainen periaate ja linjaus, että ihminen voi tuhota terveytensä ja senkin jälkeen pitää olla palvelut käytettävissä. Mutta onko jossain vaiheessa tarvetta muuttaa tätä käsitystä, ja ennen kaikkea mitä pitäisi tehdä sille, että raskaana oleva äiti tuhoaa toisen terveyden, syntymättömän lapsensa terveyden? Tämä eettinen pohdinta suhteessa lainsäädäntöön on erittäin tärkeä asia käydä läpi, ja siinä myöskin Etene oman työnsä varmasti tulee tekemään. Meillä siis palvelujärjestelmien on toimittava silloinkin, kun ihminen on tuhonnut esimerkiksi alkoholilla terveytensä. Tämä on linjassa meidän yleisten terveydenhuollon ja palvelujen järjestämisen periaatteittemme kanssa.

Pidän myöskin merkittävänä asennemuokkaustapana sitä, että kaikessa työyhteisössä päihdeohjelmat hyväksytään. Työyhteisössä on ollut aina hyvin vaikea puuttua työntekijän alkoholinkäyttöön, esimiehen tehtävistä yksi varmasti vaikeimpia, tai yleensä päihteiden käyttöön tai krapulaisena työmaalla oloon, ja suojelijoita ja hyssyttelijöitä kyllä riittää. Mutta ne yhteiset sovitut pelisäännöt, mitä päihdeohjelmien myötä taloihin ja työpaikkoihin syntyy, ovat yksi apukeino luoda uutta asennetta myöskin työpaikoille, ja tämän tyyppisillä asioilla pikkuhiljaa tätä yleistä tapaa käyttää alkoholia voidaan ohjata, ja itse uskon enemmän tähän hitaaseen tiehen pitkällä tähtäimellä. Sitä on tehtävä, tätä valistusta, asennemuokkausta, ja yritettävä kasvaa sillä tavalla aikuisiksi kaikkien suomalaistenkin, että ainoastaan veronkorotus ei tätä asiaa kuitenkaan pysty hoitamaan.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Ylä-Mononen käytti hyvän puheenvuoron. Todella ei kovinkaan kauan sitten alkoholihan oli esimerkiksi raskaana olevalle naiselle ikään kuin sellainen lääke, jota, konjakkia, voi ottaa. Mutta tämä tiedon lisääntyminen on toki tärkeää.

Mutta sitten tähän itse välikysymyksen sisältöön. On selkeätä, että ainoastaan sosialidemokraattisen ryhmän puheenvuorossa on oltu sitä mieltä johdonmukaisesti, että ei heti pitäisi tehdä jotakin. Siinä ei otettu sitä mahdollisuutta huomioon, että ennen seuraavia vaaleja jo toimittaisiin. Mutta jos toimitaan joskus niin sanotusti syssymmällä, niin kyllä se aiheuttaa ehkä kymmenien ihmisten hengen menetyksen. Joka tapauksessa terveyshaitat edelleenkin vaikeutuvat.

Sitten muutama kommentti. Ed. Seppo Lahtela täällä puhui työmiehen oikeuksien puolustamisesta. Kyllä raittiusliike on aina puolustanut nimenomaan työtä tekeviä ihmisiä. Muistetaan vaikka, että Kotkassa 1800-luvun loppupuolella oli juomalakkoja, jolloin työväenyhdistykset olivat sitä mieltä, että työläisten pitää lopettaa ryyppääminen, koska se on herrojen kukkaron lihottamista. Ja siihen aikaan luokkataisteluasema heikkeni, joten se on ollut johdonmukaista siihen aikaan. (Puhemies koputtaa)

Toinen asia vielä, puhemies. Ed. Oinonen totesi, että kun juodaan, niin aivojen hermosolut vähenevät. Tässä hän varmaan on ihan oikeassa, niin ne tuhoutuvat, tapahtuu aivoissa tuhoutumisprosesseja, mutta onneksi myös aivosolut kyllä nykytiedon mukaan myös palautuvat ja tapahtuu tällaista uusiutumista ja näitä kantasoluja löytyy myös aivokudoksesta. Mutta varmasti ryyppäämisen yhteydessä tapahtuu enemmän tuhoutumista kuin tätä uusiutumista konsanaan.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tulin vielä puhumaan kustannuksista. Kun me teimme silloin aikoinamme lausuntoa tästä alkoholiveroasiasta vuonna 2003, niin me otimme kantaa tähän kaiken kaikkiaan. Minä luen nyt otteen täältä sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnosta. Täällä todetaan näin: "Arvioinnin pohjalta tulee tarvittaessa nopeasti tehdä johtopäätöksiä alkoholipoliittisten linjausten tarkistamiseksi ja verojen nostamiseksi, jos alennukset osoittautuvat liian suuriksi. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan alkoholin käytön aiheuttamat välittömät haittakustannukset nousevat ensi vuonna" — eli siis 2004 arvioitiin, että ne nousevat — "120—123 miljoonaa euroa. Kuntien menoja välittömät haittakustannukset lisäisivät noin 15—19 miljoonaa euroa. Valiokunta pitää välttämättömänä, että haittakustannusten rahoitukseen sekä kuntasektorilla että valtion toiminnoissa varaudutaan riittävästi jo vuonna 2004. Lisäksi valiokunta pitää välttämättömänä, että uudistuksen kustannusvaikutuksia sosiaali- ja terveydenhuoltoon laajasti seurataan."

Tähän samaiseen lausuntoon jätettiin kolme eriävää mielipidettä. Yhdessä niistä olin itse allekirjoittajana. Se meidän tärkeä mielipiteemme, minkä halusimme siellä eriävässä mielipiteessä todeta, oli se, että edellä olevan perusteella esitämme, että valtiovarainvaliokunta harkitsee aluksi maltillisempaa alkoholiveron alennusta varsinkin väkevien alkoholijuomien osalta. Elikkä kaikki nämä toiminnot, mitä tässä nyt on tehty, ovat hyvin linjassa siihen, siis nämä kokoomuksen nyt esittämät.

Mutta sitten, arvoisa puhemies, näihin kustannuksiin: Tuossa valiokunnan lausunnossa ennakoitiin näitä kustannuksia jo vuonna 2003. Mitä on todellisuudessa tapahtunut? Alkoholiongelmat ovat aiheuttaneet todella paljon kustannuksia. Alkoholilainsäädännön muutokset näkyivät muun muassa aikuisten alkoholisairauksissa. Yli 45-vuotiaiden sairastelu kääntyi selvään nousuun vuonna 2004. Alkoholisairauksien hoidosta aiheutuneet terveyspalvelujen kustannukset kasvoivat vuodeosastohoidossa silloin arviolta 74 miljoonaan euroon edellisen vuoden 66 miljoonasta eurosta. Kasvua oli siis 12 prosenttia vuosien 2003 ja 2004 välillä. Avoterveydenhuollon alkoholikustannukset olivat puolestaan noin 21 miljoonaa euroa. Yhteensä terveydenhuollon avo- ja laitoshoidon alkoholikustannukset kasvoivat 9,2 prosenttia edellisvuodesta vuoteen 2004 verrattuna. Päihdehuollon erityispalveluiden, joilla tarkoitan siis A-klinikkoja ja päihdehuollon laitoksia, alkoholisairauskustannukset olivat noin 89 miljoonaa euroa vuonna 2004. Kasvua oli edellisestä vuodesta 7,3 prosenttia.

Elikkä kun hallitus jo omassa esityksessään ennakoi näitä kustannuksia, niin toden totta, ne todella nousivat, kun on jälkikäteen niitä arvioitu. Eikä tässä vielä kaikki: Alkoholihaitat kaiken kaikkiaan terveydenhuollossa ovat paljon paljon suuremmat kuin nämä äskeiset luvut, koska on arvioitu, että 15—30 prosentilla kaikista terveydenhuoltoon tulevista potilaista hoitoon hakeutumisen varsinainen syy on alkoholin liikakäyttö, vaikkakin se monesti peittyy niin sanottujen kunniallisempien sairauksien nimikkeisiin, kuten traumat, vatsa- ja suolistovaivat, neurologiset sairaudet, korkea verenpaine, rytmihäiriöt, metabolinen oireyhtymä, infektiot jne. jne. Eli täältä niitä kustannuksia sitten tulee.

Mikä on kuntatalouden tilanne tällä hetkellä? Erittäin huono. Ei ole varaa päihdeongelmien ehkäisyyn ja hoitoon. Mitä pitäisi tehdä? On tutkittu, että alkoholin saatavuus ja hinta vaikuttavat siihen, miten sitä käytetään. Totta kai valistuksella on suuri merkitys ja se pitää aloittaa jo ihan nuoresta, pienestä pitäen, ja myöskin kodin mallillahan on suuri merkitys. Kyllä se on aivan totta. Ei tällä verotuksella yksin tätä asiaa hoideta, mutta tämä on kuitenkin yksi tärkeä elementti. Siitä syystä kannatan, että väkevien viinojen veroa nostetaan.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! "Kohtalo, miksei keksitä parempaa sanaa, sitä ei kohdata, sitä ei ole. On vain me itse ja valinta." Näin joskus kirjoitin.

Stakesin mukaan suomalaiset juovat toistakymmentä litraa puhdasta alkoholia henkeä kohti ja meillä arvioidaan olevan noin 600 000 alkoholin suurkuluttajaa ja valitettavasti tähän joukkoon kuuluu yhä lisääntyvässä määrin naisia, nuoria, vanhuksia sekä odottavia äitejä.

Tutkimukset kertovat, että alaikäiselle alkoholin hankkiminen ei ole ongelma. 90 prosenttia alkoholia käyttävistä alaikäisistä pystyy itse hankkimaan juotavansa joko ostamalla itse tai pyytämällä kaveria noutamaan juotavaa. Valitettavaa on, että usein hankkija on myös nuoren lähipiiriin kuuluva aikuinen. Saatavuus onkin nuorten alkoholin käytön ratkaiseva tekijä, ei hinta, niin kuin yleisesti luullaan. Tähän vaikuttanee myös nuorten rahavarojen lisääntyminen. Varhaisella puuttumisella nuorten juomatapoihin on merkitystä. Tässäkin vanhemmilla on ensisijainen vastuu nuoren käyttäytymisen seuraamisessa. Silloin, jos vanhempien asenne on sellainen, että jokainen nuorihan sitä nyt sammuu muutaman kerran elämässään nuorena eikä edes vaihtoehdoksi anneta sitä, että lapsi voisi olla kokonaan raitis tai käyttämättä alkoholia, niin ei ole kummallista nähdä tätä tilannetta, mikä meillä Suomessa tällä hetkellä on. Tai sitten se, että tarjotaan lapsille kotona alkoholia ja kuvitellaan, että sitten ne eivät mene sinne kadulle juomaan.

Tutkimusten mukaan viikoittainen tai humalaan johtava juominen on nimittäin alle 14-vuotiaana sellainen altistava tekijä, että se aiheuttaa yleensä ongelmakäytön 36—42 ikävuoteen mennessä. Tietenkin fysiologisten ongelmien lisäksi alkoholin liikakäytön vaikutukset muistiin ja oppimiskykyyn eivät myöskään ole mairittelevia. Näistä täällä ovat aikaisemmin lääkärit jo puhuneet.

Perustuslaissa todetaan julkisen vallan tehtäviksi väestön terveyden edistäminen ja riittävien sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaaminen. Sosiaali- ja terveysministeriö laatikin vuosille 2004—2007 laajapohjaisen alkoholiohjelman, joka perustuu Vanhasen hallituksen periaatepäätökseen. Yhtenä kumppanina alkoholiohjelmassa ovat olleet liikuntajärjestöt. Niillä on merkittäviä mahdollisuuksia ehkäistä päihdehaittoja erityisesti juuri lasten ja nuorten parissa, mutta aikuisten urheilun parissa toki myös esimerkkimielessä.

Arvoisa puhemies! Huolestuttavaa on, että naisten juomatavat ovat kovasti lähentyneet miesten tapoja. Tähän on vaikuttanut nuorten tyttöjen lisääntynyt humalahakuinen juominen. Naisen fysiologia ei kuitenkaan kestä juomista samaan tapaan kuin miesten. Tasa-arvoa ei tässä mielessä ole olemassa.

Raskaus ja alkoholi eivät sovi yhteen. Yksikin äidin humalatila voi aiheuttaa sikiölle parantumattomia vaurioita. Suomessa arvioidaan vuosittain syntyvän noin 100 niin sanottua fas-lasta, joille tunnusomaista on muun muassa ärtyneisyys, levottomuus ja hidas sekä henkinen että fyysinen kehitys. Näiden lisäksi vuosittain noin 600 lapsella havaitaan alkoholista johtuvia vaikeampia tai lievempiä kehityshäiriöitä.

Fas-syndrooma liittyy alkoholismiin, mutta muun muassa kasvun hidastumista on todettu jo 8—10 alkoholiannosta viikossa juovien äitien sikiöillä. Kaksi kolmesta suurkuluttajasta pystyy vähentämään alkoholin käyttöään, jos asiaan puututaan vaikka lääkärin mini-intervention kautta. Esimerkiksi muutama pullo olutta päivässä ei näy päällepäin, joten neuvolassa näitä äitejä ei välttämättä tunnisteta. Onneksi tähänkin on erilaista jatkokoulutusta viime aikoina annettu.

Arvoisa puhemies! Vanhustenkin päihdeongelmat ovat lisääntyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Eläkkeelle siirtyminen voi laukaista jo kyteneen alkoholiongelman. Mikäli aktiviteetteja ei tunnu löytyvän, on pulloon helpompi tarttua. Tämänkin takia olisi paikallistasolla hyvä kiinnittää huomiota siihen, että ikääntyville työelämästä pois siirtyneille on tarpeeksi mahdollisuuksia mielekkääseen toimintaan. Suurin osa ikääntyneistä alkoholiongelmaisista vanhuksista on vielä miehiä, mutta naisten lisääntyvä alkoholin käyttö alkanee näkyä pikkuhiljaa myös tässä ikäluokassa. Vanhukset usein unohtavat, että kroppa ei kestä alkoholia samaan tapaan kuin nuorempana.

Päihteiden aiheuttamat terveyshaitat eivät kosketa ainoastaan suurkuluttajia. Alkoholin liikakäyttö on yhteiskuntaan laajasti vaikuttava ilmiö, panoksena on niin käyttäjien kuin heidän läheistensä hyvinvointi sekä laajemmin ajateltuna kansanterveys ja -talous.

Arvoisa puhemies! Siitä lähtien, kun voimaan astui alkoholiveron alennus, on erityisesti sosiaali- ja terveysministeriö ollut kovien paineiden alla. Tuonnin vapautuminen EU-maasta toiseen ja eteläisen naapurimme Viron lähes samanaikainen liittyminen Euroopan unioniin "pakotti" hallituksen tekemään päätöksen verojen alentamisesta. Näin nimittäin pystyttiin muun muassa estämään harmaan talouden kasvua, rikollisuutta, kenties turvaamaan joitakin työpaikkojakin, ehkäisemään verotulojen menetystä ja todennäköisesti torjumaan joitakin myrkytyskuolemia epäpuhtaan tuontialkoholin johdosta. Mutta hinnan alentaminen ei ketään pakottanut juomaan enemmän.

Haittavaikutusten vähentäminen ei voi kaatuakaan ainoastaan ministeriön niskaan. Parempia tuloksia saadaan aikaan silloin, kun suurin osa yhteiskunnasta sitoutuu tehtävään. On yhdistettävä voimat kuntien, järjestöjen, elinkeinonharjoittajien, kirkkojen sekä kotien kanssa. Ed. Risikko aikaisemmin viittasi, että kunnilla ei ole varaa tällaisiin asioihin. Täytyy tietysti muistaa, että kunnat saavat alkoholiohjelmaa tukeviin hankkeisiin myös valtionavustusta ja vaikka, totta kai, jokainen kunta tekee itse nämä ratkaisunsa toimenpiteistä, niin alkoholiohjelman kautta voidaan kuitenkin julkistaa näitä parhaita käytäntöjä ja päätöksiä. Esimerkiksi Joroisissa meillä tehtiin tämmöinen kunnan poikkihallinnollinen päihdestrategia, mikä oli hyvä tehdä. Siinä yhteistyössä olivat mukana sosiaali- ja terveystoimen lisäksi vapaa-aikatoimi, nuorisotoimi ja nuorisovaltuusto sekä seurakunta ja tietenkin myös poliisi yhtenä lenkkinä päihdetyössä.

Arvoisa puhemies! Käytettävissä meillä on monia keinoja ja eri keinojen yhdistelmiä, kun puhutaan alkoholihaitoista tai niiden vähentämisestä. Keskeisiä välineitä ovat alkoholijuomien tuotannon, kaupan ja kulutuksen säätely, alkoholijuomien verotus; uskon että sitä lähivuosina tullaan nostamaan kansainvälistä kehitystä seuraten ja siihen tietysti vaikuttaen. Sen lisäksi on tietysti alkoholiongelmista kärsivien ihmisten hoito, tämä mini-interventio, johon aikaisemmin viittasin, sekä muun muassa alkoholinkäytön omatoimista hallintaa tukeva tiedotus. Nämä kaikki ovat tärkeitä asioita. Mutta keskeisenä tekijänä alkoholihaittojen vähentämisessä on mielestäni yksinkertaisesti kulttuurin muuttaminen. Yksittäiset keinot eivät pitkällä tähtäimellä tuo tulosta, ei myöskään pelkkä veronkorotus.

Arvoisa puhemies! Joka neljäs tieliikenteessä menehtynyt on kuollut onnettomuudessa, jossa joku osapuolista on ollut alkoholin vaikutuksen alainen, ja joka viidennessä liikennekuolemassa kuljettaja on ollut päihteiden vaikutuksen alainen. Erittäin huolestuttavana pidän itse myös sitä, että naisten osuus rattijuopoista on kasvanut viime vuosina.

Vaikka alkoholin haitat voivat syntyä päihteiden pitkäaikaisesta runsaasta käytöstä, niin totta kai myös yksittäisestä käyttökerrasta voi olla monenlaista seurausta. Niitä luemme joka päivä esimerkiksi iltapäivälehdistä. Haitat kohdistuvat koko väestöön, mutta myös yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen fyysiseen ja psyykkiseen sekä sosiaaliseen hyvinvointiin.

Mutta palaan vielä asenneilmapiiriin meillä Suomessa. Niin kauan kuin meillä raitis ihminen on kummajainen ja häneltä kysytään, miksi et juo, niin kauan kuin pääministerille vinoillaan siitä, että hän ei kotonaan tarjoa alkoholia, niin kauan kuin meillä erilaisilla kokkareilla vaihtoehtona on raittiille vain vesi ja sille, joka käyttää alkoholia, punaviini, valkoviini ja olut ja kenties jotakin vielä muuta, niin kauan mielestäni on turha syyttää valtiota tai yhteiskuntaa siitä, että meillä on tällainen alkoholiongelma. Asennemuutos tarvitsee toki pitkän ajan, mutta yksi väline siihen on raittiuskasvatus, josta täällä on aikaisemmin puhuttu. Sitä tehtiin, sanotaan, 30 vuotta sitten vielä, esimerkiksi kouluissa, oli järjestöjä jnp. En usko, että se nyt mitään suurempaa haittaa lapsille aiheutti, että kouluissa esimerkiksi raittiuskilpakirjoituksiin osallistuttiin.

Täällä muistaakseni ed. Rask viittasi näihin hankkeisiin ja niitten moninaisuuteen. Itse olen sitä mieltä, että hyviäkin hankkeita meillä on olemassa tällä hetkellä esimerkiksi näiden päihdeäitien hoitoon liittyen. Taisi olla ed. Essayah, joka niistä kertoikin aikaisemmin.

Arvoisa puhemies! Heikkouksia ymmärrän, mutta en sitä, että niistä syytetään yhteiskuntaa, valtiota, puolisoa tai työpaikkaa. Selityksiä kyllä suomalaisilla aina alkoholin käytölle tuntuu löytyvän.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on alkoholin ongelmista puhuttu jo kuutisen tuntia. Hyvin lyhyesti omalta osaltani kertaan ne keskeisimmät asiat, jotka tähän mielestäni liittyvät. Ensinnäkin veronmaksajille lankeaa vuosittain satojen miljoonien eurojen kulu alkoholin aiheuttamien sairauksien hoidosta, huostaanotoista ja rikosten seuraamuksista. Jos tähän vielä lisätään se, mitä tapahtuu työpaikoilla tuotannon menetyksinä, poissaoloina, erilaisina sairauksina ym. asioina, niin siitä kertyy jo miljardien lasku. Toinen asia on se, että tämän alemman alkoholiverotuksen aikana on kulutus noussut huippuunsa, yli 10 litraan. Jos nyt veroja muutettaisiin, niin kuin kokoomus on esittänyt, se merkitsisi kymmenien, ehkä jopa satojen miljoonien lisätuloja verotuksessa puhumattakaan siitä, paljonko voitaisiin säästää näissä aiheutetuissa haitoissa.

Vielä mainitakseni pari huolestuttavaa asiaa, jotka täällä ovat kyllä jo käyneet esille, yksi on se, että nuorten naisten alkoholinkäyttö on huomattavasti lisääntynyt, ja hyvin konkreettinen on se, että viime vuonna kuoli yli 500 ihmistä enemmän alkoholin haittoihin kuin vuonna 2003. Kun nämä asiat on sanottu, niin voi vain ihmetellä sitä, miksi hallitus ei tee mitään tämän asian suhteen. Pitäisi olla kaikille päivänselvää, että alkoholiveropolitiikka on epäonnistunut. Myönnän, että itse äänestin silloin, kun siitä asiasta täällä päätettiin, sen silloisen alennuksen puolesta, mutta olen jo pariin kertaan tältä korokkeelta sanonut aikaisemmin ja haluan sen vielä toistaa, että myönnän nyt, että olin väärässä. Kun täällä on kuullut hallituspuolueiden edustajia, tuntuu, että moni heistäkin on sitä mieltä, että he olivat silloin väärässä. Mutta hallitus ei kuitenkaan tee mitään. Se tässä on kaikkein ihmeellisintä, kun ei näinkään päivänselvässä asiassa voida tehdä päätöksiä jo nyt. Minkä takia nekin pitää siirtää seuraavalle hallitukselle? Onneksi hallitus sentään vaihtuu.