Marjaana Koskinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Esitän seuraavan lausuman, joka on vastalauseessa 1: "Eduskunta edellyttää, että hallitus varaa vaikeavammaisen henkilökohtaisen avun toteuttamiseen riittävät resurssit ja että valmistellessaan uuden valtionosuusjärjestelmän, jossa valtionosuuksia kunnan uusiin tehtäviin nostetaan 50 prosenttiin, hallitus ulottaa järjestelmän myös vaikeavammaisten henkilökohtaisen avun järjestämiseen. Hallituksen tulee huolehtia myös siitä, että uudistus tulee voimaan vaikeavammaisten henkilökohtaista apua koskevan järjestelmän osalta jo vuonna 2009."

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! On erittäin hyvä, että tämä laki vaikeavammaisten ihmisten oikeudesta henkilökohtaiseen apuun on vihdoin eduskunnan käsittelyssä. Se oli jo edellisen eduskunnan yhteinen tahto, joka saa ensi askeleet ensi vuoden aikana.

Kävin lain ensimmäisessä käsittelyssä läpi sosialidemokraattien keskeiset kysymykset ja ongelmat, joten en palaa niihin enää. Yleisesti voin todeta, että lakiesitys ja mietintö ovat erittäin hyviä ja kannatettavia. Ehkä kaikkein suurimmaksi kysymykseksi on jäänyt riittävien resurssien turvaaminen kunnille, jotta ne pystyvät toteuttamaan lakia ja antamaan henkilökohtaista apua kaikille sitä tarvitseville ihmisille.

Hallituksen esityksen perustana olevat kustannuslaskelmat perustuvat oletuksiin, että uusien asiakkaiden määrät eivät lisääntyisi huomattavasti vuosina 2009 ja 2010. Henkilökohtaista apua saa tällä hetkellä noin 5 000 henkilöä, ja lakiesityksen oletuksessa lain piiriin tulisi tulevaisuudessa vielä noin 6 000 henkilöä lisää.

Valiokuntakuulemisissa arvioitiin, että lain piirissä olisi tällä hetkellä jopa 21 000 ihmistä. Myös kuntien arviot poikkesivat oleellisesti hallituksen asiakasmääristä ja kustannusarvioista. Ongelmaksi muodostui, kuka on oikeutettu saamaan henkilökohtaista apua eli ketkä kuuluvat tämän lain piiriin. Tämä toi epäselvyyksiä ja hyvin erilaisia näkemyksiä siitä, minkälaisia kustannusarvioita oli tehty riippuen siitä, oliko laskijana valtio tai sitten mahdollisesti Kuntaliitto tai kunnat. Kun tähän lisää vielä ne noin 70 kuntaa, jotka eivät ole antaneet tai käyttäneet avustajajärjestelmää lainkaan, tuo se lisää epävarmuutta kustannusten arviointiin.

Miten nämä kunnat, jotka eivät ole aikaisemmin soveltaneet avustajajärjestelmää, tulevat toteuttamaan sen jatkossa ja mitkä ovat niiden kustannukset, jäi edelleen meille valiokunnassa epäselväksi. Oli miten oli, selkeää ja yhtenäistä arviota ja näkemyksiä siitä, ketkä ovat lain piirissä ja mitkä ovat todelliset kustannukset kunnille, jäi meille valiokunnassa epäselväksi.

Arvoisa puhemies! On erittäin tärkeää, että pääsemme vihdoin uuden askeleen eteenpäin tässä tärkeässä asiassa. On myös tärkeää, että eduskunta turvaa lain toteuttamiselle riittävät resurssit. Laki määrittää tulkinnan siitä, kuinka suurta osaa vaikeavammaisia henkilöitä tämä laki koskee, mitä se tulee tarkoittamaan kuntien taloudellisessa tilanteessa, pystyvätkö kunnat aidosti turvaamaan kaikille lain piirissä oleville ihmisille henkilökohtaista apua. Vähintä olisi, että eduskunta päättäisi soveltaa tämän lain yhteydessä uutta valtionosuusjärjestelmää, jossa valtionosuuksia maksetaan kunnan uusiin tehtäviin 50 prosenttia. Tästä syystä olemme tehneet vastalauseessa 1 tehdyn lausuman, joten kannatan ed. Marjaana Koskisen vastalauseessa 1 tekemää lausumaehdotusta.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vaikeavammaisten henkilöiden avustajajärjestelmän uusiminen on ollut pitkään yksi keskeisimpiä vammaispoliittisia tavoitteita. Käsiteltävänä oleva lakiesitys onkin merkittävä periaatteellinen uudistus. Vaikeavammaisten avustajajärjestelmästä tulee subjektiivinen oikeus. Kunnat eivät voi enää evätä avustajan hankkimista määrärahoihin vedoten.

Käsiteltävänä oleva lakiehdotus on osa myös toista uudistusta, nimittäin vammaispalvelulain ja kehitysvammalain vaiheittaista yhdistämistä. Näiden kahden lain yhdistämistä pelätään erityisesti kehitysvammajärjestöissä. Vammaispalvelulaki tulee ensisijaiseksi suhteessa kehitysvammalakiin, mutta kehitysvammaiselle henkilölle järjestetään edelleen palveluita kehitysvammalain nojalla, jos vammaispalvelulain nojalla järjestettävät palvelut eivät ole asiakkaan kannalta riittäviä tai sopivia.

Suomessa on runsaat 30 000 kehitysvammaista ihmistä. Arvioitaessa kehitysvammaisuuden vaikeusastetta onkin arviointiperusteena pidettävä toiminnallisten taitojen tosiasiallista tasoa ja jokapäiväiseen elämään liittyvää avuntarvetta. Vaikeavammaisuutta ei siis määritellä diagnoosin, vaan tosiasiallisen toimintakyvyn perusteella.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriössä on arvioitu, että avustajaa tarvitsevien vaikeavammaisten ihmisten määrä kasvanee 6 000:lla. Nyt heitä on noin 5 000, kuten ed. Anneli Kiljunenkin aikaisemmin mainitsi. Aiempaa vahvemmat oikeudet edellyttävät lisärahaa arviolta 25 miljoonaa euroa vuosittain, kun laki tulee kokonaan voimaan. Kustannuksia tulee Kuntaliiton mukaan jopa 250—350 miljoonaa euroa vuodessa. Kun Kuntaliitto näin arvioi, voidaan epäillä, onko kunnilla voimavaroja kattaa tätäkään subjektiivista oikeutta. Hallituksen tarkoitus on hyvä, mutta kysymys on pitkälti avustajajärjestelmän käytännön toteuttamisesta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen tästä aiheesta käyttänyt jo aikaisemmin usean puheenvuoron. Vielä muutama näkökohta.

Ensinnäkin juuri se, mitä ed. Laxell äsken tässä kuvasi kuntien mahdollisuuksista, kuvaa nimenomaan sitä ja paljastaa sen, miksi Kuntaliitto vastusti tätä hallituksen esitystä, sen antamista näille valtiopäiville, henkeen ja vereen saakka suorastaan. Elikkä kysymys on siitä, riittävätkö rahat vai ei. Näin minä olen tulkinnut sen asian. Hyvä, että hallitus piti päänsä. Hyvä, että nyt ollaan hyväksymässä lakia toisessa käsittelyssä. Se on erittäin suuri ja pitkä askel, vaikka on lyhyt askel eräällä tavalla. Juuri se lyhyt askel taas mahdollistaa sen, että oppositio pystyy tässä vähän tekemään politiikkaa, mutta sen synnyttämän paineen kyllä kestää, kun tietää, kuinka hyvällä asialla tässä itse asiassa on.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä vammaispalvelulain uudistus on erittäin tervetullut, ja se on eräs parhaita lakiesityksiä, mitä ministeri Risikon aikana on saatu. Vammaisjärjestöt ovat myöskin sen erittäin hyvin hyväksyneet. Taas oppositio ahnehtii liikaa. Totta kai näitä etuisuuksia voidaan parantaa heti, kun kunnilla ja valtiolla on siihen varaa, mutta tämä on aivan erinomainen avaus. Kaikki vammaisjärjestöt, jotka kävivät valiokunnassa, olivat hyvin iloisia tästä avauksesta.