Valtiovarainministeri Sauli Niinistö

Herra puhemies! Lisätalousarvioehdotus kakkonen on annettu eduskunnalle. Se noudattaa taas kerran sitä normaalia lisätalousarviorakennetta, että välttämättömät asiat ja korjaukset on otettu esille, sen sijaan kovin paljoa uutta ei. Tämän lisätalousarvion loppusumma näyttää positiiviselta siinä mielessä, että siinä ohjataan varoja velkojen maksuun hivenen lisää. Mutta kun katsotaan lisätalousarvion tulorakennetta, niin nähdään, että itse asiassa tämä syö hivenen valtion varallisuutta, koska myyntituloja on huomattavasti enemmän kuin kyetään velkoja lyhentämään, joten siinä mielessä tässä on ensimmäinen vakava varoituksen paikka.

Mutta toinen, paljon selkeämmin esiin tuleva ongelma on se, että nyt alkaa yhä selvemmin näkyä se verotulojen kupla, joka kertyi vuosituhannen vaihteessa. Kun vuoden 2001 verotus nyt on valmistunut, on jouduttu havaitsemaan, että yksityishenkilöiltä kerättäviä pääomatulojen veroja, lähinnä luovutusvoitoista peräisin olevia veroja, tuleekin tuntuvasti arvioitua vähemmän, elikkä tämän perusteella joudutaan vähentämään verotuloarvioita noin 450 miljoonalla eurolla. Tämä kyetään kattamaan juuri noista myyntituloista, mutta perusongelmaksi jää se, että nyt joudutaan haarukoimaan, kun verotus lopullisesti marraskuussa valmistuu, mikä vaikutus tuolla tiedolla on oleva siihen arvioon, joka on ensi vuoden talousarvion pohjana. Tuntuu selvältä, että ensi vuoden talousarvion verotuloarviota tältä osin on myöskin aika tuntuvasti vielä supistettava. (Ed. Ala-Nissilä: Kuinka paljon?) — Tässä on nyt 450 miljoonaa puuttumassa. Vaarassa on jopa sitä suurempi luku. Kaikkihan täsmentyy tietysti, kun saadaan vahvistuneesta verotuksesta yksityiskohtaisempi tieto.

Mutta kaiken kaikkiaan tämä johtaa tilanteeseen, jossa ensi vuoden budjetti huolimatta ennakoidusta aika kovastakin noususta, lähes 3 prosentista, tulee olemaan velkavetoinen. Sitä taustaa vasten ne poliittiset painotteet, joita julkisuudessa etenkin nyt on esitetty, että ensi vuonna sitten hallitusneuvotteluissa olisi mahdollisuus aika paljoonkin hyvään, minusta eivät ole enää realistisia. Luulenpa, että ensi vuoden hallitusohjelmaneuvotteluissa joudutaan hyvin vakavasti taas kerran katsomaan, miten rakenteellisesti saadaan valtion talous ja julkinen talous kokonaisuudessaan oikein asemoiduiksi.

Budjetin määrärahapuolen suurimpia yksityiskohtia ja menoja on epäilemättä se, että joudutaan teknisenä toimenpiteenä ostamaan Suomen Pankilta kolikkovastuun perusteella takaisin sellaisia eurokolikoita, joita ei näköjään sittenkään liikenteessä alkuunkaan tarvita. Alkuperäinen Suomen Pankin tilaus on osoittautunut aika lailla ylimittaiseksi. Mutta totean, että tämä on kuitenkin nollasummapeliä siinä mielessä, että tältä osin aikanaan ovat myös korvaukset pankilta valtiolle päin tulleet.

Erään mahdollisen muutoksen joudun tässä vaiheessa jo ilmoittamaan. Esityksessä varaudutaan Outokumpu Oyj:n suunnittelemaan osakeantiin osallistumiseen. Saattaa olla niin, että tuon osakeannin aikataulutus voi vaatia sitä, että tästä tarvittaisiinkin erillispäätös elikkä vähän nopeammassa aikataulussa eduskunnan kanta. Jos näin on, silloin tullaan lähestymään eduskuntaa vielä teknisesti kolmannella talousarviolla, johon tämä asia vain siirrettäisiin tästä talousarviosta. Toivon ymmärtämystä tälle menettelylle. Se vastaavasti helpottaa sitä, että tällä lisätalousarviolla ei olisi niin tiukkaa takarajaa.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Kun tarkastellaan Suomen talouskehitystä, voidaan sanoa edelleen, että me purjehdimme myötäisessä, varsinkin kun verrataan muuhun Eurooppaan, erityisesti Euroopan unionin maihin. Tässäkin lisätalousarviossa me edelleen lyhennämme velkaa, kuten täällä todetaan: "Valtionvelan nettokuoletuksia ehdotetaan lisättäväksi 228 miljoonalla eurolla. Yhdessä vuoden 2002 varsinaisen talousarvion ja ensimmäisen lisätalousarvion kanssa lisätalousarvioesitys merkitsee valtionvelan lyhentämistä yhteensä 618 miljoonalla eurolla." Siis noin 3,5 miljardilla markalla. Edelleen todetaan saman kappaleen loppuosassa: "Valtionvelan arvioidaan olevan vuoden 2002 lopussa 60,6 miljardia euroa, mikä on 43,2 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen."

Puhemies! Kuten muistetaan, hallitusohjelmassa asetettiin tavoitteeksi valtionvelan osuuden painaminen alle 50 prosenttiin bruttokansantuotteesta, ja me olemme nyt siis pääsemässä jo 43 prosenttiin. (Ed. Zyskowicz: Se on hyvä asia!) Palaan tähän asiaan jonkin verran, ed. Zyskowicz ja muut, mutta haluan vain tässä yhteydessä todeta, minkälaista politiikkaa muualla Euroopassa harrastetaan Euroopan unionin sisällä. Me tiedämme jo kaikki, että Portugali on reilusti jo ylittänyt Vakaussopimuksen tavoitteen eli sallinut yli 4 prosentin vajeen budjetissaan, Ranska on sitä lähestymässä ja siitä huolimatta Ranska lisää puolustusmenojaan ja myöskin lykkää sitten valtiontalouden tasapainon saavuttamista lisäämällä verohelpotuksia. Saksa tämän päivän tietojen mukaan on jo ilmeisesti ylittänyt vakaustavoitteen 3 prosenttia, puhutaan 3,7 prosentista, ja siis me täällä Suomessa vaan kaikesta huolimatta toteamme, niin kuin ed. Zyskowicz, että hyvä se on vaan, kun velkaa lyhennetään.

Se on, ed. Zyskowicz erinomainen asia, kysymys on vain siitä, miten tämä, mistä olen monta kertaa ennenkin puhunut, saatetaan yhteen hyvinvointiyhteiskunnan tavoitteiden kanssa. Jos hallitusohjelmaa ajatellaan, siellä velan lisäksi asetettiin muun muassa syrjäytymisen estäminen, köyhyyden estäminen jne. tavoitteeksi, ja kyllä se puhe, joka tavoittaa ainakin minut, on se, että velkaohjelmassa me olemme selvinneet paremmin kuin oletettiin, mutta syrjäytymisen osalta valitettavasti emme. Muun muassa Stakesin pääjohtaja Vappu Taipale tässä pari viikkoa sitten haastattelussa ennakoi marraskuussa julkaistavaa tilastoa, jonka perusteella hän totesi, että köyhien lasten määrä Suomessa lisääntyy. Stakesin lopullinen tutkimus tulee siis aivan lähiviikkoina esille, mutta minun mielestäni tämä on hälyttävää, ja kansan kahtiajakautumisesta tulee jatkuvasti tietoja myös sosialidemokraattisille kansanedustajille.

Puhemies! Kun myöskin katsotaan sitä, minkä verran koko vaalikaudella on velkaa lyhennetty, niin me olemme päässeet tuollaiseen 65 miljardin markan tavoitteeseen suurin piirtein, josta pyöreästi kaksi kolmasosaa tulee valtionyhtiöiden osakkeiden myynnistä plus osinkotuloista ja 17—18 miljardia markkaa normaaleista verotuloista. Kun sen lisäksi on annettu vaalikauden aikana 18 miljardin markan verohelpotukset, niin me voimme puhua tuollaisesta 35 miljardista markasta, joka on tietyllä tavalla otettu pois hyvinvointiyhteiskunnan kehittämisestä, eikä tämä voi olla näkymättä, ministeri Niinistö ja kokoomuslaiset kansanedustajat. Kyllä se näkyy suomalaisessa yhteiskunnassa. Ehkä teidän ajattelunne mukaan pitäisi olla niin, että yksilö vastaa itse sairauskuluistaan ja kaikista muista kuluistaan eikä niitä tarvitse yhteiskunnan rahoilla hoitaa, mutta näin ei kuitenkaan ole yleinen ajattelu. (Ed. Pekkarinen: Mutta eikö ed. Elo ole ollut tässä mukana? Miten ed. Elo on menetellyt näistä päätettäessä?) — Puhemies! Ed. Pekkarinen, toivon nyt, että annetaan järjen puhua ja minä saan puhua täällä. (Naurua) Puhemies! Ed. Pekkarisella on nimittäin hyvin usein tilaisuus käyttää joskus järkeviä puheenvuoroja, joskus vähemmän järkeviä puheenvuoroja. (Ed. Pekkarinen: Ed. Elo puhuu aina järkeä!)

Puhemies! Kannattaa myöskin muistaa se, että näillä verorahoilla sitten hoidetaan palveluja joko hyvin, huonosti tai kohtuullisesti, ja kun Suomessa esimerkiksi valitetaan sitä, että meillä on korkea veroaste, erityisesti oikeistolaiset suomalaiset ja teollisuudenkin edustajat näin tekevät, niin aina pitäisi miettiä, mitä verorahoilla saadaan. Me saamme Suomessa kohtuullisen hyvän koulutuksen, me saamme edelleenkin kohtuullisen hyvän terveydenhoidon, meillä veroasteeseen sisältyy eläkemaksut, sairausvakuutusmaksut. Niin kuin ministeri Niinistö tietää, useimmissa muissa maissa nämä eivät sisälly kuitenkaan veroasteeseen. Esimerkiksi, kun usein suomalainen oikeisto mainitsee Yhdysvallat tällaisena esimerkkinä, voidaan todeta, että kun Amerikassa nuoripari saa lapsia, se alkaa välittömästi säästää koulutusta varten, jotta lapsi pystytään kouluttamaan, hoitaa itse eläkevakuutusmaksunsa, sairausvakuutusmaksunsa, ja Amerikassahan, niin kuin me tiedämme, terveydenhoito vie 14 prosenttia bruttokansantuotteesta, kun se on meillä Suomessa alle 7 prosenttia.

Puhemies! Lyhyesti vielä siitä, kun kokoomuslaiset ja muut, varsinkin työnantajat, sanovat, että kun on alhainen veroaste, niin sillä helpotetaan työllisyyttä. On eräitä tutkimuksia, otetaan muun muassa esimerkiksi Tanska: Siellä työttömyys on 5,8 prosenttia viimeisen tilaston mukaan ja keskituloisen ansionsaajan, palkansaajan, veroaste on 44,1 prosenttia. Meillä Suomessa keskituloisen palkansaajan veroaste on 33,6 prosenttia, siis tuloveroaste, ja työttömyys lähes kaksinkertainen Tanskaan verrattuna. Tai otetaan Ruotsi, joka tunnetaan korkean veroasteen maana, jossa viimeiset työttömyysprosentit ovat noin 4:n paikkeilla. Eli, puhemies, ei myöskään ole uskottavaa se, että aina alhainen veroaste takaa korkean työllisyyden. Niin kuin me tiedämme, näillä Suomen veroalennuksilla on myöskin, kun ne on tähdätty lähinnä ansiotulovähennykseen viime aikoina pieni- ja keskituloisten verotuksen helpottamiseksi, toisaalta heikennetty myöskin kuntien mahdollisuuksia hoitaa palvelujaan.

Puhemies! Ehkä pienenä vihjeenä Suomen kokoomukselle, ed. Zyskowiczille ja hänen johtamalleen ryhmälle: Ruotsissa Ruotsin kokoomus asetti päätavoitteekseen veronalennukset viime syyskuun eduskuntavaaleissa; Ruotsissa kokoomus kärsi lähes 8 prosenttiyksikön tappion ja sosialidemokraatit, jotka painottivat palvelujen merkitystä eivätkä luvanneet veroasteen alentamista, säilyttivät asemansa ja vähän paransivatkin ja muodostivat eilen taas kerran ruotsalaisen sosialidemokraattisen vähemmistöhallituksen.

Pirkko Peltomo /sd:

Arvoisa puhemies! Vuoden 2002 valtion toinen lisäbudjetti on nyt eduskunnan ruodittavana. Lievä taantuma alkaa näkyä konkreettisesti myös valtion kukkarossa, kun valtion tulo- ja varallisuusveron tuottoa jää tulematta 605 miljoonaa euroa. Valtio menettää, mutta kuntien ahdinkoon on tulossa helpotusta, kunnille jopa melkoisena yllätyksenä. Kunnat saavat noin 400 miljoonaa euroa, kun niiden suhteellinen osuus verotilityksistä kasvaa. Valtionvelan nettokuoletuksiin käytetään vielä lisää 228 miljoonaa euroa. Kaikkiaan velkaa maksetaan tänä vuonna pois 618 miljoonaa. Velkojen lyhentäminen on ripeämpää kuin hallitusohjelmassa on sovittu, kuten myös ed. Elo totesi. Olisikohan nyt jo syytä vetää pikkusen jarruja? Rakenteellisen ja pitkäaikaistyöttömyyden vähentäminen ja nuorten työttömyyden nopea katkaiseminen tarvitsevat lisäeuroja.

Laman keskeisin talous- ja sosiaalipoliittinen opetus oli, että työttömyyden nousu on pyrittävä määrätietoisesti estämään myös taantumassa. Laman seuraukset julkiselle taloudelle osoittivat, että työttömyyden torjunta on kannattavaa julkisen talouden tasapainon ja hyvinvointivaltion rahoituksen kannalta. Tämä opetus on ajankohtainen myös nykyisessä epävarmuuden ja heikkenevien odotusten leimaamassa tilanteessa. On jopa esitetty arvioita, että työttömyys kääntyisi talouskasvun nopeutumisesta huolimatta kasvuun. Työttömyyden korkean lähtötason vuoksi tätä voi pitää huolestuttavana.

Tuhti työllisyyspaketti olisi nyt tarpeen. Lupaukset tukipaketista kohdistuvat mahdollisen tuporatkaisun syntyyn. Entäpä jos tupoa ei synny? Syntyykö silti työllisyyspaketti helpottamaan vaikeaa työttömyyttä? Kansainvälisen talouden monien ongelmien valossa viennistä ei nopeasti saada vetoapua Suomen talouteen, joten kotimaista kysyntää, jonka kehitys riippuu keskeisellä tavalla kotitalouksien ostovoimasta ja julkisen vallan päätöksistä, tulee kasvattaa. Työmarkkinaosapuolet ovat tämän erinomaisesti sisäistäneet, ja siitä on osoituksena molemminpuolinen hyvä tahto saada maahan kaksivuotinen tulopoliittinen ratkaisu.

Puhemies! Kauppa- ja teollisuusministeriö saa lisäbudjetissa hallitusohjelmassa luvatut ja vielä puuttuvat 42 miljoonaa euroa Suomen Teollisuussijoitus Oy:n rahastoon, joka sijoittaa ne edelleen maakuntien teollisuusyrityksiin uusien suomalaisten työpaikkojen luomiseksi. Tämä lisäys tuli loppusuoran väännössä. Hallitusohjelmassa on sovittu, että valtionyhtiöiden yksityistämis- ja myyntituloja laitetaan teollisuussijoitukseen tällä vaalikaudella miljardi vanhaa markkaa. Nyt sopimus on täytetty.

Terveysvalistus ei mene perille. Ihmiset juovat edelleen runsaasti alkoholia ja tupruttelevat tupakkaa terveytensä kustannuksella. Se näkyy siinä, että niin alkoholiveron kuin tupakkaveron tuotto nousee arvioiduista luvuista kasvattaen valtion tuloja.

Tieliikelaitoksen voitosta puolet käytetään tienpitoon. Miksi vain puolet? Mihin jää toinen puoli? Tiet rapistuvat ja turvallisuus heikkenee. Eikö nyt myöskin työllisyyden parantamisen nimissä pitäisi satsata työllistäviin infrahankkeisiin, vai odotetaanko tässäkin tupopöydän terveisiä?

Puhemies! Lopuksi vielä muutama sana veikkausvoittovaroista. Eduskunta on viime vuosina usein valtion budjetin käsittelyn yhteydessä kiinnittänyt huomiota siihen, että liikuntamäärärahoja on valtionvarainministeriön toimesta budjettivalmistelussa keinotekoisesti laskettu siitä osuudesta, mikä asetuksen mukaan veikkausvaroista liikunnalle kuuluisi. Lamavuosiin on jo saatu etäisyyttä, ja tilapäiseksi tarkoitettu menettely pitää purkaa. Kyllästyneenä loputtomaan vetkutteluun tässä asiassa eduskunta säätikin arpajaislain yhteydessä siirtymävaiheen rahoitusmallin, joka siirtää tulevan kymmenen vuoden aikana liikunnalle ja muille Veikkauksen edunsaajille lisää resursseja, ja kirjaston valtionosuudet siirretään takaisin budjettivaroista katettaviksi. Asia on lain tasolla määritelty. Siitä huolimatta valtiovarainministeriö ei kunnioita eduskunnan tahtoa, ei tässäkään asiassa, kuten tiedämme. Niinpä taiteen, tieteen, liikunnan ja nuorisotoiminnan rahoitus on suurissa vaikeuksissa myös ensi vuonna, ellei eduskunnassa löydy tahtoa palata lain mukaiseen jakomenettelyyn.

Lisäbudjetissa kulttuuriministeriön budjettia parsitaan yli 40 miljoonalla eurolla, mikä johtuu VM:n ahneudesta yliarvioida Veikkauksen tuottoa vuosi toisensa jälkeen. Vuosina 2001—2003 valtion budjettiin kirjattiin epärealistisen korkeita tuotto-odotuksia, vaikka Veikkauksen taholta selvästi kerrottiin realistinen vaihtoehto. Tässä voikin kysyä, kumpi on näissä asioissa viisaampi, Veikkaus vaiko valtiovarainministeriö. Veikkaus on tehnyt viime vuosina huipputulosta. Tuotto on kymmenessä vuodessa kaksinkertaistunut. Lisää jaettavaa on syntynyt noin 180 miljoonaa euroa, mutta valtiovarainministerille ei tunnu riittävän mikään.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Löysin viiden euron rahan tuosta käytävältä; en tiedä onko varissut lisäbudjetista vai varsinaisesta budjetista. Joka tapauksessa nyt näinä talouden, työllisyyden epävarmoina aikoina on varmasti tarkan euron päivät. Me joudumme nyt lisäbudjettia käsitellessämme, varsinaista budjettia käsitellessämme todella miettimään, mikä on se kokonaisuus, jolla tulevista vähän epävarmoista talouden näkymistä pystyttäisiin selviämään niin, että työllisyys ryhtyisi jälleen reippaammin kohenemaan, työttömyys alenemaan jne. Tulopoliittisen sopimuksen aikaansaaminen on tietysti mitä tärkein rakennusaine tässä hankkeessa. Nämä kaikki liittyvät siis yhteen.

Kysymys on aika paljon, jos tulopolitiikkaan mennään, palkansaajien ostovoiman kehityksestä ja sen turvaamisesta, turvataanko sitä palkankorotuksilla, veronkevennyksillä vai joillakin muilla keinoin. Yhteen muuhun keinoon haluan tässä yhteydessä puheenvuoroni keskittää, ja se on asumiskustannukset. Sillä, kuinka paljon palkansaaja maksaa käytettävissä olevista tuloistaan asumiseen joko vuokran muodossa tai omistusasumisen hankintakuluina, lainan lyhennyksinä jne., on keskeinen merkitys siihen, millä tavalla palkansaajaperheet voivat tässä maassa. Tällä hetkellä erityisesti vuokralla asuvien osalta tilanne on erittäin vaikea.

Tämän päivän Helsingin Sanomissa arvoisa ministeri Niinistö otsikon mukaan torjuu aravakorkojen alentamisen. Suoraan sanoen suutahdin aamukahvipöydässä, kun tämän lehtiuutisen näin. (Ed. Gustafsson: Edustaja ei ollut ainoa, ei jäänyt yksin!) Totta kai ministeri Niinistöllä on oikeus omaan mielipiteeseensä, ja on tietysti oikein, että se myös julki sanotaan. Mutta asunto- ja ympäristöjaoston puheenjohtajana, kun nyt käsittelemme ensi vuoden budjettia jaostossa, siitä näkövinkkelistä, minun täytyy kyllä sanoa, että valtiovarainministeri on kyllä tässä asiassa hyvin yksin. Häntä täydentää valtiovarainministeriön budjettiosasto samanlaisella linjauksellaan. (Ed. Pekkarinen: Ja eduskunnan enemmistö!) Kaikki muut tahot, puhutaan sitten rakentajista, puhutaan asukasjärjestöistä, puhutaan Kuntaliitosta, kuntien edustajista, kaikista, jotka ovat huolissaan kohtuuttoman korkeista asumiskustannuksista, erityisen korkeista vuokrakustannuksista, ovat ehdottomasti ja yksiselitteisesti sitä mieltä, että viime talvella tehty aravalainaehtojen pieni parannus on riittämätön korjaamaan asuntomarkkinoita siihen suuntaan, että ihmisillä todella olisi kohtuullisemmat asumiskustannukset ja että niiden 212 000:n, jotka viime vuonna olivat vuokra-asuntojonossa, asema myös helpottuisi.

Tämä on todella tärkeä kytkös, jos ajatellaan tien tasoittamista tulopoliittiselle kokonaisratkaisulle. SAK on myöskin asumisen ottanut yhdeksi laadulliseksi tavoitteekseen. Minusta hallituksen kyllä pitää nöyrästi myöskin tämä hyvin tarkkaan miettiä, olisiko tässä mahdollista liikahtaa ja tälläkin tavalla edesauttaa tulopoliittisen ratkaisun syntymistä.

Ministeri Niinistö tuntuu olevan tyytyväinen siihen, että asuntolainat menevät kovasti kaupaksi. Ei ole kovin monta vuotta siitä, kun hän varoitti kansalaisia, että älkää retkahtako siihen velkaan — ei monta kuukauttakaan — älkää retkahtako liian kovaan velkaantumiseen. Nyt asuntolainojen kokonaismäärä on ylittämässä 30 miljardia euroa, ja se kehitys on aika hurjaa. Tietysti matala korkotaso, pitkät laina-ajat jne. ovat johtaneet tähän kehitykseen. Ihmiset tarttuvat siihen, kun vuokra-asuminen on kallista ja aravakorot ja sitä kautta vuokrat ovat korkeampia kuin markkinakorot. Markkinavuokrat ovat kyllä korkeampia, mutta markkinakorot ovat jääneet jälkeen aravakoroista.

Tässä Helsingin Sanomien artikkelin otsikossa ministeri tuntuu sanovan, että olemme päätymässä aivan muuhun kuin suurenmoiseen etujen ja hyvän uusjakoon. Kun puhutaan aravalainoista ja aravalainoituksen kautta annettavasta yhteiskunnan panoksesta vuokra-asuntotuotantoon, täytyy muistaa, että se ei rasita budjettia millään tavalla. Aravajärjestelmä on vuodesta 97 toiminut omillaan eikä sen ole tarvinnut tulla budjettirahoituksen kukkarolle. Sen sijaan omistusasumisen verovähennysoikeuden kautta kavennamme veropohjaa ensi vuonnakin 440 miljoonaa. Ei siinä mitään, matalienkin korkojen aikana tällainen hyöty tulee ja varmasti se on ihan oikein. Elikkä täytyy muistaa, että aravaehdoissa tehtävä uusi parantaminen suhteessa tulopolitiikan tien tasoittamiseen ja ihmisten asuntoahdingon helpottamiseen olisi erittäin halpa tapa budjettitalouden kannalta tasoittaa tietä ja viedä asioita eteenpäin.

Tästä on kannanottoja aika paljon julkisuudessa ollut, ja muun muassa entinen ympäristöministeriön aravalainsäädännön asiantuntija ja entinen ympäristöministeriön kansliapäällikkö Lauri Tarasti oli Rakennuslehdessä 17.10. sitä mieltä, että on täysin vastoin lakia, että sosiaalisen asuntotuotannon korko on korkeampi kuin markkinoiden. Jos Lauri Tarasti on tätä meiltä, on syytä ehkä oikeusministerinkin arvioida tilannetta, onko tämä kestävä tilanne.

Tähänkin viitaten nyt todella toivoisin, että tässä otettaisiin, voisiko sanoa, lusikka kauniiseen käteen ja todettaisiin se eduskunnankin tahto, mikä viime vuoden budjettimietinnössä tuli, että aravalainaehtoja pitää parantaa. Uudistus jäi talvella puolitiehen, nyt tarvitaan ehdottomasti jatkoa. Minä olen aivan vakuuttunut siitä, että jos tässä saataisiin rakentava edistysaskel aikaiseksi, se olisi myöskin sekä tulopolitiikan että tulevien vuosien talouspolitiikan kannalta erittäin tervetullut ratkaisu.

Matti  Huutola  /vas:

Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainministeri Niinistö omassa esittelypuheenvuorossaan antoi vakavan varoituksen meille kaikille ennen kaikkea uhkaavasta verotulojen vähentymisestä, joka varmaan onkin vakava varoitus ja uhka. Itse haluaisin antaa nyt myös tässä samassa yhteydessä aika vakavan uhkan ja varoituksen siitä, miten tässä maassa tulee työllisyyskehityksen käymään seuraavan vuoden aikana.

Suomen talous on polkenut kyllä kohtalaisen paikallaan parisen vuotta ja ehkä maailmantalouden hiipumisen myötä. Tähän nähden työllisyyskehitys on ollut kyllä huomattavasti parempi kuin olisi voinut olettaa. Meillä olisi voinut olla huomattavasti enemmänkin työttömiä. Itse näen, että yritykset ovat pidättäytyneet irtisanomisista toistaiseksi, mutta ilmassa leijuu selvästi aika pahaenteisestikin irtisanomistarvetta. Huoli työttömyyden kasvusta on siis aika lailla käsin kosketeltavaa tällä hetkellä työelämässä.

Vasemmistoliitto esittikin jo hallituksen lisätalousarvion käsittelyn yhteydessä pontta, jossa olisi asiasta laajemmin keskusteltu ja etsitty myös ja tuotu arvioita siihen, miten työllisyysnäkymät kehittyvät ja minkälaisella aikataululla hallitus on valmis reagoimaan uhkaavaan työttömyyden kasvuun. (Ed. Laukkanen: Tuodaan paineita!) Ilmeistä onkin, että lisätalousarvio elää vielä lähiviikkojen aikana johtuen tietysti tulopoliittisten neuvottelujen tilanteesta.

Vientiteollisuudelta on vaikea odottaa vetoapua, kun USA:n talouskehitykseen liittyy pikemminkin uhkia kuin myönteisiä näkymiä. Yksityinen kulutus on perustunut kotitalouksien velkaantumiseen, ja siksi kulutuksen taittumista on odotettu jo jonkin aikaa. Eikä euroalueestakaan ole maailmantalouden veturiksi. Sen lisäksi Saksan vaikeudet hidastavat eurotalouden elpymistä. Talouden kehitys ja siten suotuisa työllisyyskehitys nojaavat siis tällä hetkellä kotimarkkinoihin.

Vasemmistoliiton mielestä ei pidä jäädä odottamaan passiivisena sitä, kantaako kotimainen kulutus heikon vientikauden yli. Sen sijaan nyt tulee kotoperäisin toimin edistää työllisyyden parantamista välittömästi vaikuttavin ja aluepoliittisesti järkevin työllisyystoimin. (Ed. Pekkarinen: Miten tämä lisäbudjetti parantaa sitä?) On rakennettava silta heikon suhdanteen yli. — No, tässä tietysti on toimet tällä hetkellä, ed. Pekkarinen, menossa. Haluan kovasti vedota tällä puheella siihen, että tulopoliittiset neuvottelut ovat käynnissä, ja ratkaisevaa on tietysti se, mitä tuo sopimus sisältää ja ennen kaikkea kohdistuen työllisyystoimiin.

Mutta joka tapauksessa haluan korostaa, että aikaa on kovin vähän. Nyt jo minun mielestäni on pitkitetty näitä ratkaisuja kotimaan kysynnän elvyttämisen osalta turhan pitkään. Olisin itse nähnyt, että viime kevään ratkaisujen olisi tullut olla huomattavasti voimakkaammat. Tässä suhteessa näen kyllä, että olisi käynnistettävä investointeja, kohdistuvat ne sitten yritysten perustamiseen tai laajentamiseen tai ovatpa kysymyksessä julkiset investoinnit, kuten Lapin osalta. Satamia rakennetaan ja ollaan suunnittelemassa eteläiseen Suomeen, mutta myös muuallapäin Suomea on tarvetta. Esimerkiksi Lapin osalta Lapin syväsataman rakentaminen toisi selvää potkua Lapin koko elinkeinoelämän kehittämiseen. Siellä on, totta kai, lentokenttien laajentamistarpeita, teiden tekemistä jne. Myös homevaurioista kärsivien koulujen korjaustarvetta on.

On siis minusta nähtävä nyt nämä tarvittavat investointihankkeet ja investointitarpeet ei pelkästään menojen lisäyksenä vaan ne on nähtävä nyt kerta kaikkiaan tällä kertaa kotimaisen kysynnän kasvattamisena ja satsauksena tulevaisuuteen ja uskottava, että näiden toimien kautta myös työllisyys paranee. Ei ole viikoista eikä kuukausista kysymys, mutta uskon, että näiden toimien kautta kyetään vaikuttamaan vähän pysyvämmälläkin tavalla työllisyyskehitykseen, nimenomaisesti myönteiseen työllisyyskehitykseen. Nyt ei ole siis enää kovin paljon aikaa uhrattavana.

Itse vielä tässä vaiheessa uskon niihin ratkaisuihin, mitkä tulevat lähiviikkojen aikana. Joitain aikarajojahan tässä on jo ilmaantunut loppuviikon aikana, mutta lähimmän kolmen viikon aikana joka tapauksessa ilmeisesti tulopolitiikan rintamalla tapahtuu jotain. Vielä haluan korostaa, että sekä viestinä tuohon neuvottelukuntaan että viestinä maan hallitukselle näkisin juuri investointien käynnistämisen aivan olennaisimpana ja tärkeimpänä osiona työllisyyspakettia, sen lisäksi tietysti osaamisen Nosto-ohjelman niin, että ne 400 000 kouluttamatonta henkilöä, jotka ovat työmarkkinoilla, saisivat ammatillisen koulutuksen. Näitä toimia nyt tarvitaan.

Puhemies! Vielä ihan lopuksi haluan myöskin puuttua siihen, mihin ed. Uotilakin puuttui, aravalainoitukseen. Kotitalouksien suurin rahanreikähän on asumismenot. Nyt valtiovarainministeri Niinistön onkin syytä joustaa jäykästä asenteestaan aravakorkoon, jotta aravajärjestelmä voidaan säilyttää myös tulevaisuudessa. Tilanne on kyllä kestämätön, jos hyvätuloisten pankkilaina tulee sosiaalista aravalainaa selkeästi halvemmaksi.

Aravajärjestelmä on kuitenkin edelleen käyttökelpoinen väline asumiskustannusten kohtuullistamisessa, jos sille vain annetaan se mahdollisuus. Kustannus- ja laatuvelvoitteet aravassa helpottavat osaltaan vuokra- ja hintapaineita myös vapaan rahan markkinoilla ja alentavat siten kaikkien asumiskustannuksia. Minusta olisi järkevää, että myös tuloratkaisun yhteydessä keskusteltaisiin vakavasti aravalainoitusjärjestelmän kohtalosta.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin alkuun haluan kiittää valtiovarainministeri Niinistöä siitä perusteellisesta selvityksestä, jonka saimme valtiovarainvaliokunnassa liittyen hallituksen esitykseen toiseksi lisätalousarvioksi. (Ed. Rajamäki: Ei ollut kovin perusteellinen!) — Kyllä se oli hyvin perusteellinen, ja siitä käytiin erittäin hyvä keskustelu. Mikäli ed. Rajamäki on ollut tarpeeksi pitkään niissä kokouksissa, ettei ole lähtenyt sieltä ulos, niin kyllä siellä poikkeuksellisen hyvä keskustelu käytiin, jos malttoi istua paikallaan ja kuunnella. (Ed. Elo: Keskustelu on ollut hyvä, mutta Niinistö on ollut vähän pintapuolinen!)

Mennään sitten asiaan. Välihuudot ovat hyviä, antakaa tulla vaan.

Kun puhutaan politiikasta ja budjetista, niin tietenkin silloin, kun kansanedustajista on kysymys, puhutaan tietenkin liikennehankkeista. Nehän ovat aina niitä asioita, jotka puhuttavat tietenkin myös valtiovarainministeriä, kansalaisia ja myös meitä kansanedustajia. Haluankin sanoa tähän alkuun muutaman sanan oikoradasta lisätalousarvion sivulta 49. Sehän on hanke, joka on aloitettu jo kymmenen vuotta sitten. 1992 aloitettiin selvitystyö itäradan suhteen. Sitten 90-luvun puolessavälissä tehtiin ratkaisu oikoradan reitistä ja päädyttiin siihen, että se kulkee Lahden kautta, onneksi minulle ja meidän alueen muille kansanedustajille. (Ed. Nepponen: Eikö muille?) Rakentamisen alkamisajankohta päätettiin vuonna 2001. Sehän on selvää, että valtiovarainvaliokunta ne ratkaisut on tehnyt — kiitos siellä toimineille ja varsinkin liikennejaoston edustajille yli puoluerajojen — ja eduskunta sitten tekee päätökset. Sehän on hyvä hanke taloudellisesti. Jos ajatellaan ympäristöä ja jos ajatellaan Lahden alueen työttömyyttä, niin uskon, että se pystyisi siihenkin vaikuttamaan sillä lailla myönteisesti, että työpaikkoja tulee enemmän. (Ed. Rajamäki: Hyvä koko Suomen hanke!) — Se on hyvä koko Suomen hanke, aivan oikein. Olen kanssanne ihan samaa mieltä, ed. Rajamäki.

Lisäksi puhuttavat paljon nämä muut liikenneverkkojen kehittämiset. Kun ajatellaan, että Suomi on laaja maa, täällä on kovat sääolosuhteet, teiden kunto puhuttaa. Muun muassa puukuljetuksia ei kaikkien teiden kunto kestä. Tällaisia keskustelunavauksia kuulee, ja varmasti ihan paikkansa pitäviäkin. Liikenneministeriö esitti 16,8:aa miljoonaa euroa tähän lisätalousarvioon ja tälle oli myös hankelista olemassa, ja päädyttiin sitten 8,4 miljoonaan euroon. Paineita lisäyksiin siis on. Hyvä, että näinkin paljon rahaa tänne löytyi. Toivottavasti jatkossa löytyy sitten tämä loppusumma, jotta saadaan nämä hankkeet vietyä läpi. Omalta osaltani nämä liikenneministeriön hankkeet ovat koskeneet ihan laidasta laitaan niin Lahtea, Heinolaa ja, niin kuin ed. Rajamäki sanoi, muuta Suomea ulottuen aina Tammelaan ja Hämeenlinnaan saakka.

Sitten muutama sana opintotuesta, joka löytyy sivulta 41. Toisessa lisätalousarviossa ollaan lisäämässä siihen tälle vuodelle noin 12 miljoonaa euroa. Vuonna 2001 opintolainan valtiontakaus myönnettiin sanotaan runsaalle 150 000 henkilölle, ja valtion takaamien opintolainojen lainakanta oli vuoden 2001 lopussa noin 1 500 miljoonaa euroa, josta niin sanottujen vanhojen opintolainojen osuus oli runsaat 400 miljoonaa euroa. Opintolainaa oli vuoden 2001 lopussa vajaalla 400 000 henkilöllä.

Mielestäni asiat pitäisi hoitaa tulevaisuudessa niin, että opintotuki olisi riittävän suuri, jotta se voisi taata opiskelijalle mahdollisuuden täysipäiväiseen opiskeluun. Pitäisi määritellä keskimääräinen opiskeluaika, tutkinnon suoritusaika, jonka aikana opintotuki olisi niin suuri, että työssäkäynnin pakkoa ei ole. Tässä tietenkin on aina muistettava kohtuus. Opintotuki pienenisi asteittain opintojen pidentyessä. Jos on olemassa jotkin painavat syyt ylittää keskimääräinen aika, sitten opintotuki voitaisiin pitää ennallaan. Opintotukea tulisi saada myös lomakuukausilta. Opintojen viivästyminen ei hankaloita vain asianomaisen henkilön elämistä ja olemista vaan tuo kuluja myös korkeakouluille ja yhteiskunnalle. Tietenkin näen siinä sen takana, että jos me sillä lailla saisimme sieltä säästöjä aikaiseksi, niin Lahden verkkoyliopisto pääsisi sitten valtion tuen piiriin, kun sieltä tulisi vähän säästöjä. Sen verran pitää tässä vähän omaakin aluetta nostaa esille.

Mauri   Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Nurmen monesta hyvästä puheenvuorosta poiketen minä kuitenkin aloitan kiittämällä ei vain ministeriä vaan kaikkia täällä käytettyjä puheenvuoroja. Niillä kaikilla oli monet, erinomaiset ansionsa. Minusta ministerin puheenvuoron suurin ansio oli siinä, että se oli tähän tilanteeseen sopivan lyhyt; siinä ei kovin tarkkaan käyty läpi sitä, missä maa tällä hetkellä makaa.

Hallituspuolueiden erityisesti tällä puolella olevien edustajien, useiden teistä, puheenvuorot sisälsivät paljon sitä kriittistä näkökulmaa, sen avaamista lisäbudjettiin, talouden menoon, työllisyyden hoitoon, asuntopolitiikkaan, jolle pitäisi olla sijaa täällä eduskunnassa tällä hetkellä näin, mutta ei vain täällä, vaan myös niissä kamareissa, joissa tehdään se lopullinen politiikka näköjään. Se kun on siirtynyt kokonaan täältä, niin kuin kuultu on viime torstaina viimeksi, jonnekin aivan muualle. Eduskunnasta on tullut foorumi, jossa käytetään erinomaisia puheenvuoroja. Täällä edustajat Elo, Peltomo, Uotila, Huutola olivat, kaikki te olitte, harvinaisen rajusti poikkipuolisessa asennossa hallituksen politiikkaa kohtaan. Ed. Elo puolusti hyvinvointiyhteiskuntaa, oli sitä mieltä, että on tehty suuria virheitä siinä menossa, mikä taakse on jäänyt. Ed. Peltomo totesi, että tarvittaisiin välittömästi tuhti työllisyyspaketti.

Mikä meillä on nyt tässä käsittelyssä? Hallituksen lisätalousarvio, jossa työllisyysmäärärahat vähenevät 6,7 miljoonalla eurolla. Siinä se on, se tuhti työllisyyspaketti. Ed. Uotila kertoi suorastaan suuttuneensa. Meillä oppositiossa sentään ei ole suututtu ministeriin kertaakaan tässä viime aikojen kuluessa, mutta hallituksesta löytyi sellainenkin henkilö, joka suorastaan suuttui aamun lehden luettuaan. Ed. Huutola sanoi, että hän antaa vakavan varoituksen siitä vaikeimmasta, siitä kovimmasta, siitä suurimmasta yhteiskunnallisesta uhkasta, joka nyt on jo päällä, joka uhkaa entisestään pahentua. Näinhän se menee, tähän tapaanhan se menee.

Toisaalta herää kysymys, miten tämä oikein on: Keskeiset edustajat hallituspuolueista käyttävät tällaisia erinomaisia puheenvuoroja; siksi niitä sanon erinomaisiksi puheenvuoroiksi. Toisaalta muistan viime torstaina pääministerin sanoneen: "Älkää te sotkeutuko hallituksen politiikkaan." Silloin se kohdistui kyllä meihin. Mutta minä kysyn, onko nyt niin, että ed. Elo ja kumppanit ovat läksynsä lukeneet, onko niin, että te olette samalla tavalla kuulleet, mitä pääministeri on sanonut. Teille on sanottu: Älkää sotkeutuko siihen, mitä hallituksen ydin tekee. Siitä huolimatta te tulette tähän saliin ja puolustatte oikeata asiaa. Jos tästä on kysymys, te olette todellakin ansainneet sen maininnan, mitä ensi sanoissani sanoin, kun kiittelin puheenvuoroja hyviksi puheenvuoroiksi. (Ed. Elo: Siitä on kysymys!) Minä toivon, että kysymys on tästä, että te aidosti vedätte politiikan linjojen vedon pois sieltä jostakin tämän talon ulkopuolelta, jossa tehdään politiikan sisältö, ja otatte täällä aktiivisen, aidon otteen ja roolin politiikan sisällön määrittelyssä.

Nyt näyttää — anteeksi tämä hivenen pahansuopainen arvio, minkä nyt sanon vielä toistamiseen — nyt näyttää siltä, että tosiasiassa politiikka tehdään tämän talon ulkopuolella. Sitten eräille teistä tämä sali ja talo on hyvä foorumi. Te kerrotte oikeita linjauksia täällä, mutta kun niitten linjausten kertomisten päivä on ohitse ja tulee lopullinen äänestysten paikka, te kerta toisensa jälkeen äänestätte hallituksen tukena ja mukana. Näinhän te olette tehneet muutamaa harvaa yksilöä — anteeksi, ei yksilöä vaan edustajaa — lukuun ottamatta. Joskus ed. Elokin on ollut barrikadin oikealla puolella. Aika harvoin: hänen puheittensa perusteella voisi kuvitella, että hän huomattavasti useammin olisi ollut kuitenkin tällä toisella puolella. (Ed. Gustafsson: Onko ed. Pekkarisella omaa asiaa?)

Arvoisa puhemies! Minun asiani tähän tilanteeseen, lisäbudjettiin, joka nyt on käsittelyssä, liittyy tasan tarkkaan tähän sanomaan. Olen paljossa näiden täällä äsken nimeltä mainitsemieni edustajien kanssa samaa mieltä siitä, mitä tällä hetkellä maassa tarvittaisiin. Ministeri Niinistö sekä äsken lyhyessä puheenvuorossaan että aikaisemmissa julkisissa esiintymisissään on minusta kertonut sen, minkä kernaasti voin allekirjoittaa sen tuntemuksen perusteella, mikä eri lähteistä on tullut, Suomen ja maailmantalouden arvion osalta. Se reipas kasvu, jota me olemme odottaneet, että se 2003 lähtee liikkeelle, hyvissä ajoin vuoden 2003 puolella, näyttää siirtyvän ja siirtyvän ajassa tuonnemmaksi ja tuonnemmaksi. Me olemme kuulleet ministeriltä, me olemme kuulleet Suomen Pankin johtohenkilöiltä, me olemme kuulleet monelta suunnalta täsmälleen samanlaisen viestin. Mitä tässä tilanteessa tarvittaisiin? Eikö juuri sitä, mitä äsken sanotut edustajat puhuivat, ed. Huutola viimeksi minusta aivan oikein?

Sallimmeko me eduskuntana, Suomen talouspolitiikasta päättävinä, sen, että nyt ei reagoida tähän tilanteeseen millään tavalla finanssipoliittisin toimenpitein, vaan edelleenkin odotellaan sitä, että joskus, tosin kauemmas ja kauemmas siirtyneenä, talouden kasvu vetää työttömyyttä pois alempiin lukemiin ja työllisyyttä parempiin lukemiin? Vai olisiko meillä varaa tässä tilanteessa makrotalouden indikaattorit huomioon ottaen siihen, että me aktiivisin toimin rakentaisimme nyt vähän umpeen sitä kuoppaa, joka muutoin työllisyysasteeseen näyttäisi syntyvän, ja että ryhtyisimme niihin toimiin heti ja välittömästi tässä lisäbudjetissa tämän käsittelyn yhteydessä, koska tässähän me hyväksymme rahoja, ei niille muutamille päiville, jotka tätä vuotta eletään, koska tämähän tulee voimaan vasta aivan vuoden lopulla, vaan tässähän hyväksytään monia määrärahoja myöskin ensi vuoden ensimmäisten kuukausien ajoille?

Näin ollen kannatan, ed. Gustafsson, sitä ajattelutapaa, jonka luin ainakin rivien välistä, osin riveiltäkin, äsken käytetyistä puheenvuoroista, että eduskunnan on nyt otettava se rooli, ei pelättävä Lipposta ja Niinistöä, jotka sanovat, ettei saa sotkeutua politiikkaan, vaan aktiivisesti ajettava sitä linjaa, jonka nimiin te äsken julistitte, monet vasemmistopuolueen edustajat: lähdetään täyttämään sitä kuoppaa, ei sallita sitä, että työttömyys kääntyy nousuun tilanteessa, jossa se Ruotsissakin on puolet. Tällä Ruotsin ressukalla, joka jäi Emun ulkopuolelle, on puolet pienempi työttömyys kuin Suomessa — Emun ulkopuolella. (Ed. Zyskowiczin välihuuto) Tilanteenhan piti olla toisin päin. Ed. Zyskowicz, te vannoitte, että Ruotsille käy huonosti, kun se jää Emun ulkopuolelle, ja kun Suomi menee mukaan Emuun, meille käy hyvin. Tilanne on se, että heillä on työttömyys puolet siitä, mikä Suomen työttömyys, ed. Zyskowicz, tällä hetkellä on. Näinhän me tiedämme tämän asian olevan. Eli aktiivisuutta tähän.

Arvoisa puhemies! Keskusta tulee omalta osaltaan tämän lisäbudjetin ja myöskin ensi vuoden varsinaiseen budjettiin valmistautumisen yhteydessä rakentamaan sellaista talouspolitiikan linjaa, jossa on vahva työllisyyspoliittinen ulottuvuus. Me tarvitsemme isoja rakenteellisia uudistuksia siihen tapaan, kuin ekonomistit Vihriälä ja Holm ovat esittäneet. Ne eivät ole välittömästi ja nyt käytettävissä, ja kun ne eivät ole välittömästi ja nyt käytettävissä, tarvitaan välittömiä toimenpiteitä, työllisyyttä parantavia (Puhemies koputtaa) elinkeinopoliittisia toimenpiteitä ja erilaisia infrahankkeita, joita pitää saada liikkeelle.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi vielä: Työllisyyttä edistäisi myös se toinen teema, joka täällä on ollut vankasti esillä, asumisen teema. On todella erikoista ja vähän korniakin, arvoisa puhemies, se, että tällä hetkellä tilanne on se, että kun asuntolainojen korot ovat alhaalla, asuntojen hinnat kuitenkin nousevat. Tällä (Puhemies koputtaa) hetkellä asuntolainakanta on 60 miljardia markkaa, jos markoissa sen sanoo. Yli yksi kolmasosa siitä lainakannasta on yli 5,5 prosentin korolla. (Puhemies koputtaa) Kuka meistä, joilla on omistuslaina, maksaa enemmän kuin 5,5 prosenttia asuntolainan korosta? (Puhemies koputtaa) Kaikista pienituloisimpien kohdalla, joilla on aravalainaa, asia on tämä. Tämän lisäbudjetin yhteydessä sietäisi siis myös tähän epäkohtaan kajota.

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Nyt ovat kaikki asiat niin huonossa kunnossa, että taitavat olla vaalit lähellä.

Olin hivenen yllättynyt siitä, että yksikään puhujista ei ole kantanut huolta siitä, että rahat ovat kyllä lopussa, vaan paremminkin päinvastoin tunnettiin huolta siitä, että velkaa on lyhennetty ja vähän liikaakin. Se huoli on nyt ohi. Ensi vuonna varmuudella, takaan sen, otetaan lisää velkaa, enää ei makseta, joten se huolenaihe nyt poistuu.

Ed. Pekkarinen erityisesti oli täyttämässä kuoppaa. Te varmaan muistatte sen edellisen kuopan ja sen täyttöoperaatiot. Vaikka kuinka otettiin velkaa, eihän se täyttynyt. Kyllä huonot ajat ovat aina huonoja aikoja. Valitettavasti me olemme menossa hivenen huonompaan budjettivuoteen mitä ilmeisimmin. Mutta ei sitä sillä paikkaa, että työnnetään rahaa ulos ja otetaan taas velkaa lisää. Ei tällainen elvyttävä politiikka ole suoraan sanottuna ollut pitkään aikaan mistään kotoisin missäänpäin maapalloa.

Tässä on nyt sitten esitetty ilmeisesti lähes kaikki yhteiskuntalohkot, jotka kaipaisivat työllisyyspaketin yhteydessä lisää rahaa. Ei sellaista rahaa ole olemassa, eikä sitä kyllä velaksi kannata nyt ottaa.

Mikko  Elo /sd (vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ensinnäkin, mitä ed. Pekkarisen puheenvuoroon tulee, kyllä minä katson, että sosialidemokraattisen puolueen kansanedustajana minulla on oikeus olla eri mieltä kokoomuslaisen ministerin kanssa. Minusta tuntuisi varsin erikoiselta se, ettei sosialidemokraattinen kansanedustaja missään asiassa ole eri mieltä kuin kokoomuslainen valtiovarainministeri. Niin paljon kuin minä arvostan ministeri Niinistön asiantuntemusta ja varsinkin hänen aktiivista otettaan tähän keskusteluun, siitä huolimatta minulla on hyvin erilaisia näkemyksiä siitä politiikan sisällöstä. Ed. Pekkarinen, mikä on se foorumi paitsi eduskunnan täysistuntosali, missä me voimme tuoda näitä näkemyksiä esille?

Ed. Pekkarinenkaan ei voi vaatia sitä, että kaikki ovat aina samaa mieltä esimerkiksi hänenkään kanssaan, ja onneksi eivät kaikki ole olleetkaan samaa mieltä hänen kanssaan täällä.

Puhemies! Kyllä näillä eduskunnan keskusteluilla on pystytty vaikuttamaan. Me olemme pystyneet myöskin omalla tavallamme painostamaan ministeri Niinistöä ja valtiovarainministeriötä tekemään entistä parempia ehdotuksia.

Mutta ministeri Niinistölle sanoisin vielä, kun hän ensi vuodesta ennustaa, että velaksi tullaan menemään: (Puhemies koputtaa) Kyllä minä sitten ihmettelen kokoomuksen linjaa, että verojako nyt sitten alennetaan velaksi. Onko ministeri Niinistön linja tämä?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiitän ed. Eloa hyvistä neuvoista, jotka hän varsinaisessa puheenvuorossaan antoi tänne kokoomukseen päin. Ruotsin kokoomuksesta en tiedä, mutta Suomen kansallinen kokoomus ajaa nimenomaan sitä, että hyvistä julkisista peruspalveluista pidetään huolta, satsataan terveydenhuoltoon, satsataan koulutukseen, satsataan turvallisuuteen, ja se, miten tähän pystytään satsaamaan, on pidättyvyys tulonsiirroissa. Me emme lupaa, toisin kuin te, ed. Elo, parannuksia sekä palveluihin että tulonsiirtoihin, vaan sanomme, että jotta palveluihin voidaan panostaa, on tulonsiirroissa osoitettava pidättyvyyttä.

Sen lisäksi tarvitaan talouden kasvua, jotta voidaan hyvinvointipanostuksia rahoittaa, ja talouden kasvun edesauttamisessa työnteon verotuksen maltillinen edelleen keventäminen on perusteltua. Näin voidaan panostaa osaamiseen ja työntekoon ja sitä kautta vauhdittaa talouskasvua, joka juuri se ja itse asiassa vain se luo sitä uutta hyvinvointia.

Mitä ed. Pekkarisen puheenvuoroon tulee, niin taas vaaditaan lisää menoja tällä kertaa kuopan täyttämiseksi. (Puhemies koputtaa) Mutta, ed. Pekkarinen, missä se teidän vaihtoehtobudjettinne viipyy? Eikö teitä nolota, että täällä pienimmät oppositiopuolueet, (Puhemies koputtaa) vihreät ja kristilliset, osaavat tehdä vaihtoehtobudjetin, mutta te ette siihen pysty?

Anneli Jäätteenmäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä toivoisin, että hallitus pystyisi laskemaan aravakorkoja niin, että pienituloinen ihminen ei maksaisi enempää korkoa kuin pankista markkinakorolla lainaa ottava ihminen.

Valtiovarainministeri Niinistö, tiedättekö te, että tämä on nurinkurista, että arava-asunnossa asuva sponsoroi valtiota? Valtio ottaa pienemmällä korolla lainaa kuin se sitten arava-asunnon saajilta ottaa. Olisi korkea aika alentaa näitä aravakorkoja. Se on valtiontalouden kannalta pieni asia. Itse asiassa se helpottaisi myös vuokra-asuntojen rakentamista. Se olisi sijoitus tulevaisuuteen. Olisikin hyvä saada tässä keskustelussa tietää, onko hallitus valmis rakentamaan ja pitämään yllä (Puhemies koputtaa) sosiaalista aravatuotantoa ja alentamaan korkoa sille tasolle, mitä markkinakorkoisen lainan maksaja ottaa.

Esko-Juhani Tennilä  /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Lisäbudjettiesityksen peruslinja on se, että velanmaksua vauhditetaan, mutta työllisyysmäärärahoja vähennetään tässä lisäbudjettiesityksessä. Kolmelta eri momentilta lähtee yli 6 miljoonaa euroa. Tämä on varmasti sitten jo ihan väärä linja. Kyllä nyt pitää niitä työllistäviä toimia lisätä, niitä pitää vahvistaa ja voimistaa, ja työkohteita kyllä on. Täällä sanotaan ongelmaksi se, että eräissä te-keskuksissa ei ole ollut kykyä tai halua käyttää näitä rahoja, mutta kyllä niitä momenttikohtia on lisäbudjetissa muitakin, johon ne rahat voidaan siirtää.

Lapin osalta kuitenkin kiitokset siitä, että käpysavotta lähtee liikkeelle. Se on meille hyvin tärkeä asia.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mikä koskee elvyttävää politiikkaa tässä ja nyt, niin olen kyllä perusvirityksestä arvoisan valtiovarainministerin kanssa ihan samaa mieltä. Mutta kiinnittäisin nyt kuitenkin yhteen poliittiseen sopimukseen huomiota, joka ei nyt näytä millään toteutuvan.

Kun tiehallintouudistus toteutettiin, tehtiin opposition ja hallituksen kesken yhteinen 300 miljoonan markan perustienpitoon satsaussopimus. Viime vuonna 2001 jäi 229 miljoonaa markkaa Tieliikelaitoksella ja Tiehallinnolla olleita varoja käyttämättä siihen tarkoitukseen, mihinkä eduskunta oli ne rahat myöntänyt. Sittemmin tänä vuonna niistä 85 miljoonaa markkaa on Tiehallinto käyttänyt. Nyt vain 50,4 miljoonaa markkaa eli 8,4 miljoonaa euroa on ilmeisesti palautumassa siitä Tieliikelaitoksen voitosta perustienpitoon takaisin. Olisi tietysti yleisen hygienian (Puhemies koputtaa) mukaan hyvä, että sopimukset pitäisivät loppuun saakka.

Bjarne  Kallis  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tartun ed. Elon puheenvuoroon, jossa hän vertasi meidän veroastettamme Tanskan veroasteeseen työtuloverotuksen osalta. Mielestäni on ihan hyvä, että meillä on alhaisempi työtulovero kuin Tanskassa, selvästikin alhaisempi, 10 prosenttiyksikköä alhaisempi, jos keskituloa ansaitsevan verotusta tarkastellaan. Mutta Tanskassa bruttoveroaste on korkeampi kuin Suomessa. Tanskassa työttömyys on selvästi alhaisempi kuin Suomessa. Ed. Elo sanoi, että se on kaksinkertainen Suomessa. Se on kolminkertainen Suomessa. Tällä minä haluan osoittaa, että ei veroastetta kannata liikaa korostaa, että alhainen veroaste luo työllisyyttä ja paremmat mahdollisuudet työllistää. Jos työtuloveroaste (Puhemies koputtaa) on alhainen, sillä on merkitystä, mutta bruttoveroaste saa olla kyllä korkeampi, ja jos se olisi jo prosenttiyksikön korkeampi, niin kyllähän meidän tilanteemme tässä maassa olisi aivan toisenlainen. Korostan vielä: (Puhemies koputtaa) Yhteiskunnan suurin ongelma on työttömyys, ja se ei alene bruttoveroastetta alentamalla.

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz ajatteli, että jos vielä kerran saisi mediassa läpi tämän vaihtoehtobudjettivaatimuksen jnp. Olkaa rauhalliset, odottakaa vielä vähän aikaa. Minä olen taannut aikaisemmin, että teille jää monta monta viikkoa aikaa perehtyä meidän vaihtoehtoiseen linjaamme ja sen jälkeen punnita, jos siinä on hyvää sellaista, mitä me esitämme, tuletteko mukaan äänestämään meidän kanssamme hallituksen esitystä vastaan. Takaan, että se tilaisuus teille tässä tulee.

Sitä paitsi pääministeri on lupaillut hänkin, että ei tämä ole mikään lopullinen, mikä meidän käsissämme on, että hallitukseltakin tulee vielä jotain muuta, ikään kuin vaihtoehtobudjetti, joskus myöhemmässä vaiheessa. Näin on kerrottu viimeksi viime torstaina täällä kyselytunnilla, että tämmöinen tarkistus tupoon liittyen saattaa tulla.

Arvoisa puhemies! Ministeri Niinistölle aivan lyhyesti lopuksi: Kun minä puhun siitä ongelmasta, mikä edessä tässä on työllisyyden osalta, niin en minä ole yksin. Ettekö te ole huomannut, että teidän ministerikolleganne Siimes on puhunut näistä samoista asioista kuin edustajat Huutola ja Elo (Puhemies koputtaa) ja muut, niin ikään edustajat Kalliomäki, Ojala, ministeri Enestam ja lisäksi vielä sosialidemokraattien puoluesihteeri Heinäluoma? Kaikki ovat samalla asialla. Te olette yksin. Tässä asiassa olen samaa mieltä kuin ed. Uotila: te (Puhemies koputtaa) olette näissä asioissa aika yksin.

Jukka  Gustafsson  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdyn minäkin omalta osaltani ed. Elon käsitykseen siltä osin, että meidän valtiontaloutemme sallii merkittävämmän panostuksen tällä hetkellä niin terveydenhuoltoon, työllisyyteen kuin aikuiskoulutukseenkin. Me sosialidemokraatit kyllä maltamme mielemme ja odotamme, ja yhdyn tältä osin ryhmämme puheenjohtajan Kalliomäen käsityksiin, nyt tupoa. Jollei sitä tupoa tule, eduskunnan tehtävä on siinä tilanteessa laittaa kaikki pököt pesään niitten asioitten hoitamiseksi, jotka erityisesti työllisyyteen liittyvät.

Olen myöskin sitä mieltä, että ed. Uotilan tukkapölly ministeri Niinistölle aravalainojen korkoasiassa oli paikallaan. En voi ymmärtää sitä — onko se sitten kokoomuslaista asuntopolitiikkaa — että todella pienituloiset aravalainojen korkojen maksajat maksavat niin korkeaa korkoa. Kyllä siinä jo tämmöisen (Puhemies koputtaa) moraalisen omantunnonkin pitäisi soida. Katson ed. Zyskowiczia: Onko tämä kokoomuslaista asunto- ja yhteiskuntapolitiikkaa?

Suvi  Lindén  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tällä ehdotuksella hallitus paikkaa Veikkauksen alijäämää lähes 40 miljoonalla eurolla. Hallitus on lehtitietojen mukaan edellyttänyt, että ensi vuoden osalta opetusministeriössä seurataan Veikkauksen tuottoa tarkasti ja ikään kuin jaetaan rahaa sen mukaan. Mielestäni tämmöinen vaade on aika käsittämätön. Tarkoittaako hallitus sitä, että eduskunta laatii kulttuuri-, liikunta- ja nuorisobudjetin menot ehdollisina ja ensi vuonna kulutetaan vaan sen verran kuin Veikkaus tuottaa? Tämä on täysin kohtuutonta näitä kolmea toimialaa kohtaan erityisesti, kun valtio omistajapolitiikallaan ja ylibudjetoinnillaan on aiheuttanut usean vuoden ajan Veikkauksen alijäämän.

Seppo  Kääriäinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Niinistön tämänkertainen puhe oli tietysti aika vakavaa puhetta. Hän viittasi siihen, että otetaan velkaa lisää, hyvinä aikoina otetaan velkaa lisää. Näköalat tämän perusteella ovat aika tavalla lohduttomat. Nousu tuntuu siirtyvän. Sen piti alkaa jo syksyllä 2001 tai vähän aiemminkin. Se vaan siirtyy ja siirtyy. Tämän perusteella voi sanoa, että ei ole helppo lähteä uuden hallituksen liikkeelle, mikä se mahtaa ollakaan, maaliskuussa 2003. Ei ole kovin helppoa.

Kipeä paikka on tämä työttömyys. Sen hävittämisessä kyllä ei pidä odotella eikä ottaa väliaikoja eikä ottaa mitään lepohetkiä vaan joka tilanne pitäisi käyttää hyväksi. Tämä lisäbudjettikin pitäisi käyttää tässä suhteessa täysimääräisesti hyväksi.

Perusvalinta tässä on, pannaanko rahaa työllisyyteen ja palveluihin vai onko liikkumavara suunnattu tuloverotuksen reippaisiin kevennyksiin. Tämä on perusvalinta ollut koko syksyn ajan ja on nytkin.

Kari  Rajamäki  /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Pekkarisen esiintymisessä näkyy jatkuvasti ymmärrettävä turhautuminen tietysti opposition vaikutusmahdollisuuksiin sekä siihen, että muun muassa sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän puolesta ei ole pelkästään puhuttu vaan myös toimittu hallitusohjelman ja hallituspolitiikan muotoutumiseksi, jos ajatellaan niitä muutoksia, mitä kehysmietinnöstä lähtien on tehty painotuksissa muun muassa hyvinvointivaltion ja työllisyyden parantamisen suuntaan. Eduskunnan budjettivaltaa ovat valtiovarainvaliokunnassa ja eduskunnassa hallitusryhmät myös käyttäneet. Siinä, ed. Pekkarinen, olen kyllä huomannut, että te olette maitokärreillä hyvä että pysyneet tahdissa mukana. Kyllä se pitää paikkansa. Tältä osin tätä vastuuta tullaan nyt tässäkin tilanteessa tuntemaan. Lisäbudjetin, talousarvioesityksen ja tulopoliittisen kokonaisratkaisun on muodostettava kokonaisuus, jossa tätä vastuuta kannetaan tässä taloustilanteessa myöskin hyvin.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Niinistö on varmasti oikeassa siinä, että ensi vuosi tulee olemaan hankalampi, etenkin jos todella Lähi-idässä syttyy sota, Irakiin hyökätään, ja öljyn hinta, sen nousu, on eräs tekijä, joka toimii tässä taloudessa myös Suomessa.

Mutta ed. Uotila otti tämän asuntotuotannon, nimenomaan aravarahoitteisen, yhteiskunnan tukeman vuokra-asuntotuotannon, esille. Valtiovarainministeriö todellakin ainoana asiantuntijatahona on pysynyt sen takana, että korkoja ei tule vanhan rakennuskannan osalta alentaa, ja tässä mielessä tätä on kyllä ihmeteltävä. Tällä ratkaisulla ei ole tekemistä valtion budjettitalouden kanssa, jos tämä ratkaisu tehtäisiin, niin kuin eduskunta — muun muassa ympäristövaliokunta ja koko eduskunta — on vaatinut.

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Ongelmat näyttävät todella kiteytyvän tähän vaalinalustilanteeseen. Haluaisin kuitenkin muistuttaa niille, jotka puhuvat nyt infran rakentamisen lisäämisestä, että meillähän rakennetaan tällä hetkellä enemmän kuin koskaan Suomen historiassa teitä, rautateitä. Käytettävä rahamäärä on huomattavasti kasvanut viime vuosina, kiitos eduskunnan juhannuspaketin.

Työllisyyden kohdalta, kyllä, näkymät ovat vakavat, tilanne on vakava, mutta luvut ovat kyllä parantuneet toistaiseksi. Mistä tämä yhtäkkinen hätä nyt, että tämän vuoden loppuun, kun tänään on saatu paremmat työllisyysluvut, tarvitaankin yhtäkkiä vielä lisää paketteja?

Kaikki nämä paketit näyttävät menneen vähän niin kuin kankkulan kaivoon. Tehtiin juhannuspaketti kaksi vuotta sitten. Silloin hallituspuolueiden eduskuntaryhmät vakuuttivat, että nyt on sitten koko vaalikauden infratarpeet muun muassa tyydytetty. Ovatko ne puheet unohtuneet? Köyhyyspaketista ei tainnut olla mitään apua. Terveydenhuoltopaketti on tehty.

Menoja on kasvatettu (Puhemies koputtaa) huipputahtia viimeiset kaksi vuotta. Se on aika vakava ilmiö, ja yhdyn täysin ed. Kääriäiseen, että seuraavalla hallituksella on kyllä aikamoinen miettimisen paikka.

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy kyllä tunnustaa se, että näköjään hallituksen sisälläkin on selviä painotuseroja. Ministeri Niinistö tyytyy siihen, että on 8—10 prosenttia työttömyysaste jnp. Minä olen ymmärtänyt, että tässä salissa on paljon niitä, jotka näkevät inhimillisesti ja taloudellisesti julkisen talouden kannalta suureksi ongelmaksi sen, että työttömiä on niin paljon kuin tällä hetkellä on, ja siitä syystä haluavat pyrkiä edes vähän lähemmäksi niitä maita, jotka ovat Emun ulkopuolella, joiden työttömyysaste on huomattavan paljon alhaisempi kuin Suomen kohdalla. Ne näkymät, mitä tästä lähitulevaan on, kyllä kertovat aitoa kieltä siitä, että tilanne tulee pahenemaan, ellei toimiin ryhdytä.

Mitä vielä tulee asuntolainakorkoon, minusta on hyvä, että vasemmalla otatte tämän asian esille, mutta älkää tässä asiassa vierittäkö vastuuta yksistään Niinistön harteille. Suvi-Anne Siimes on asuntoministeri, ja koko vasemmisto on enemmistönä hallituksen sisällä. (Puhemies koputtaa) Kyllä te kannatte vastuun siitä, että tavallinen aravalainaa saanut kansalainen maksaa kalliimpaa hintaa (Puhemies koputtaa) asumisestaan ja asuntolainoista kuin ne, jotka ovat kovalla rahalla hankkineet asuntolainoituksensa. Te kannatte vastuun tästä, ryhtykää toimiin tilanteen muuttamiseksi.

Antti Kalliomäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todella, olemme jo yli seitsemän vuotta pärjänneet tässä vastuunkannossa ilman ed. Pekkarisen neuvoja.

Juhannuspaketista, joka siis tehtiin runsas vuosi sitten, haluan sanoa sen, että siihen sijoittuvat infrahankkeet olivat pitkän aikavälin hankkeita, joilla siis vahvistetaan talouden ja maan taloudellisen toimeliaisuuden pohjaa. Ne ovat sillä tavalla tärkeitä ja kestäviä tänä päivänä ja tulevaisuudessa.

Tässä vaiheessa minusta, kun puhutaan tuposta ja siihen liittyvistä toimista, on syytä katsoa ennen kaikkea suhdannenäkymää ja siihen liittyviä työllisyystoimia myöskin aravakysymyksen osalta. Jos kyetään osoittamaan, että sillä tavalla saadaan nopeasti liikkeelle työllistävää rakentamista, miksipä ei, mutta ei tässä vaiheessa kannata lyödä lukkoon mitään suuria paketteja, koska työmarkkina-osapuolet ovat vasta aloittamassa totisen toimen, istuvat pöytään sillä mielellä, että jotain saadaan aikaankin. Kannattaa pitää maltti mielessä myöskin täällä valtio-osapuolen puolella.

Kari  Uotila  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikka ed. Gustafsson totesi minun antaneen tukkapöllyä, siihen en pyrkinyt, vaan todella vetosin ministeri Niinistöön siinä, että hän todella ottaisi yhdeksi keinovalikoiman osaksi tarkan pohdiskelun aravalainaehdoista vielä tämän syksyn aikana liittyen siihen, että niin saataisiin kansalaisille kulutuskysyntää, ostovoimaa, pystyttäisiin silittämään tietä tuloratkaisulle, voitaisiin vähentää toimeentulo-, asumistukimenoja siellä sosiaaliturvan puolella jne. Täytyy muistaa, että viime kevään aikana tässä maassa vieraili Kansainvälisen valuuttarahaston korkea-arvoinen asiantuntijajoukko, joka jätti mietintönsä tai raporttinsa kesäkuun 6. päivänä muistaakseni, vai oliko kesäkuun 10. päivänä. He muun muassa kantoivat huolta siitä, että meillä ei ole tarpeeksi kohtuuhintaista vuokra-asuntotuotantoa — amerikkalaiset asiantuntijat Kansainvälisestä valuuttarahastosta.

Pirjo-Riitta Antvuori /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on kannettu huolta ihan syystä työllisyydestä. Tosiasia on kuitenkin se, että nyt lisätalousarviossa nämä vähennykset johtuvat ihan vain siitä, että ei ole pystytty rahoja käyttämään. (Ed. Tennilä: Kyllä ne pystytään käyttämään, antakaa vaikka Lappiin kaikki, niin pystytään!) — Ei ole pystytty käyttämään, siitä se vaan johtuu. — Työllisyyteen on laitettu aika paljon rahaa, ja vaikka työllisyydestä pitää kantaa huolta, erityisesti kannattaisi kantaa huolta siitä, millä tavalla nämä kaikki panostukset ovat vaikuttaneet. Joidenkin tutkimusten mukaan valitettavasti todetaan niin, että kaikki ne toimenpiteet, mitä on tehty, ovat sellaisia, että ne ihmiset, jotka ovat työllistyneet, olisivat työllistyneet ilmankin näitä toimenpiteitä, eli se on aika lohdutonta. Nyt pitäisi enemmänkin puhua siitä, millä voitaisiin välillisiä työvoimakustannuksia (Puhemies koputtaa) alentaa, millä voitaisiin luoda matalan tuottavuuden työpaikkoja, ja tästä se linjaristiriita varmasti tulee.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Näyttää nyt siltä, ministeri Niinistö, että hallitus menee tavallaan tuporatkaisun taakse piiloon työllisyyspolitiikassa. Kun teitä kuuntelee, ei näytä edes siltä, että te olisitte aktiivisesti tuomassa minkäänlaista työllisyyspakettia tähän taloon. Tupopöydässähän ensi sijassa ratkaistaan palkkaratkaisu. Me tarvitsemme työllisyyden edistämiseksi paljon muutakin, tarvitaan veroratkaisua ja tarvitaan rakennehankkeita ja tarvitaan myöskin sellainen infraratkaisuun perustuva työllisyyspaketti, mistä esimerkiksi ed. Huutola täällä erittäin hyvän analyysin teki. Meillä on paljon hyviä yrityshankkeita maakunnissa, joita jää tänä päivänä rahoittamatta, jotka aika nopeasti pienelläkin valtion panostuksella saataisiin liikkeelle, ja mikä tärkeintä, ne täyttävät myöskin hyvien yrityshankkeiden kriteerit.

Vielä kerran, ministeri Niinistö, onko tämä ylipäätään otettava vakavasti, että hallitus suunnittelee minkäänlaisen työllisyyspaketin tuomista tänne? Toinen kysymys liittyy tähän aikatauluun: Miksi vasta tupon jälkeen, eikö nyt pitäisi toimia ja ryhtyä sellaisten esitysten tekemiseen, (Puhemies koputtaa) jotta eduskunta saa ajoissa myöskin ensi vuoden budjetin osalta täydentävän paketin käsittelyyn?

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Tässä nyt taitaa tupon liitännäispaketti nousta tärkeämmäksi kuin tupo itse. Olen ihan samaa mieltä kuin ed. Kalliomäki, joka totesi, että ei nyt kannata etukäteen mitään pakettia rakennella. Miksi tuohon tupoon sitten voitaisiin liittää jotain? Siinäkin on työllisyys avainsanana. Mutta ei työllisyyttä hoideta sillä tavoin kuin täällä kuvitellaan, työntämällä valtion rahaa. Ei se ole terve tapa hoitaa työllisyyttä, mutta hyvä työllisyyden hoitotapa on se, että jos tulopoliittisessa pöydässä päädytään ratkaisuihin, jotka ovat omiaan luomaan terveitä työpaikkoja ja pitämään kiinni nykyisistä, tällaista kehitystä voitaisiin tukea nimenomaan työllisyyspaketilla silloin, joka on sittenkin alisteinen tai sanoisinko vähempimerkityksinen kuin itse tupo. Tässä suhteessa minusta ed. Kalliomäki on aivan oikeassa, että nyt kannattaa katsoa, että syntyy sellainen tupo, (Puhemies koputtaa) jossa on paljon työllisyysvaikutusta.

Antero  Kekkonen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Jaan huolen niiden puheenvuoron käyttäjien kanssa, jotka ovat olleet huolissaan aravasta yleensä ja aravakorosta erityisesti. Varsinkin edustajat Uotila ja Huutola ovat tästä asiasta hyvin painokkaat puheenvuoronsa tässä keskustelussa käyttäneet. Tästä väistämättä johtuu mieleen myöskin hallituksen sisäinen työnjako. Meillä nyt näistä asioista on vastaamassa valtiovarainministeri Niinistö, jonka perehtyneisyyttä arvostan aivan niin kuin ed. Pekkarinenkin, mutta aivan niin kuin ed. Pekkarinen kyseli asuntoministerin perään tässä keskustelussa, niin teen minäkin. Me tiedämme nyt hyvin täsmällisesti ministeri Niinistön kannan, mutta olisin kovin utelias tietämään, mikä on viime kädessä asuntoasioista vastaavan toisen valtiovarainministerin kanta tähän aravakysymykseen yleensä ja aravakorkoon erityisesti.

Liisa  Hyssälä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Niinistö totesi täällä, että ei työllisyyttä hoideta niin, että sinne työnnetään valtion rahaa. Ei varmasti näin kaikkinensa. Olemme odottaneet vuosikaudet uudistuksia tällä alalla, jotta voitaisiin uudistusten kautta luoda jotakin uutta ja uusia käytäntöjä, uusia tapoja esimerkiksi juuri vähemmän tuottavan työn kannustavuuden lisäämiseksi monin tavoin. Työn käsitteen uudelleenarviointia voitaisiin tehdä ja työn ja sosiaaliturvan parempaa yhteensovitusta, yrittäjyyden ja yrittäjän ja työttömän välisten kynnysten madaltamista, että on helpompi siirtyä järjestelmästä toiseen. Kaikki nämä uudistukset ovat odottaneet vuosikaudet. Minkä takia? Sen takia varmaan, että on niin vaikea sovittaa äärioikeiston ja äärivasemmiston näkemyksiä keskenään, (Puhemies koputtaa) ainakin siltä tuntuu. Vai mikä on ministerin vastaus?

Ilkka Taipale /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me tarvitsemme lähikuukausina jonkin sortin terveyslisäbudjetin, ja se ilmeisesti tulee. Maan mielisairaanhoidosta vietiin kepun johtaman hallituksen aikana 25 prosenttia alas somaattisten sairaaloiden turvaamiseksi. Nyt varoitan kehityksestä. Eilen näin paperit, että Uudellamaalla aiotaan supistaa 30 000 hoitopäivää eli 100 sairaansijaa mielisairaaloista lisää eli 10 prosenttia, ilman että samaan aikaan rakennetaan ympärivuorokautisesti valvottuja kunnon palveluasuntoja, joista on suunnitelma ja jotka eivät veisi rahaa enempää kuin laitoshoito.

Aikanaan Moskovassa oli maitopula. Silloin risteytettiin kirahvi ja lehmä, ja tämä söi Varsovassa ja lypsettiin Moskovassa. Tämä Lysenkon lehmä syö tällä hetkellä mielisairaaloissa, ja sitä lypsetään aluesairaaloissa ja keskussairaaloissa, jotta somaattisen (Puhemies koputtaa) sairaanhoidon supistuksia ei tarvita. Me emme edes vaadi niitä miljardeja, joita Pohjoismaissa, Englannissa, Ranskassa ja Uudessa-Seelannissa on mielisairaanhoitoon laitettu, mutta varokaa: yhteiskunnan turvallisuus järkkyy. Englannissa annettiin lisärahaa (Puhemies koputtaa) kolmenkymmenenkolmen tapon jälkeen.

Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Ed. Hyssälä kaipasi täällä yrittäjyyden edellytysten parantamista ja työpaikkojen edellytysten parantamista. Sellaisia rakennemuutoksia on varmastikin tehty, koska juuri valmistuneen, vielä julkaisemattoman Oecd:n selvityksen mukaan Suomi on parhaiten EU-maista kehittänyt yrittäjyyden ympäristöä. Me olemme jopa USA:n edellä tietotekniikan infrastruktuurien kehittämisessä. Me olemme pystyneet yritysten rahoitusjärjestelmiä esimerkiksi kehittämään parhaiten. Lissabonin tavoitteissa Euroopan unionin maista Suomi on ykkönen, kun otetaan kahdeksan kriteeriä yrittäjyyden edellytysten parantamisessa. Asioita on tehty, meillä on 50 000 yritystä enemmän kuin kymmenen vuotta sitten, joten ei tässä nyt aivan ole epäonnistuttu. Lähes 300 000 työpaikkaa näissä yrityksissä.

Anneli Jäätteenmäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Oli erittäin mielenkiintoista kuulla tätä yrittäjyyden ylistyslaulua. Varmasti hallitus on parhaansa tehnyt, mutta kun katsoo näitä tuloksia, niin miksi yrittäjien lukumäärä on toista vuotta jo vähentynyt? Naisyrittäjiä Suomessa ei ole tarpeeksi. Palveluyrittäjiä pitäisi olla paljon paljon enemmän, että tämä työttömyys alenisi.

Olen samaa mieltä kuin ministeri Niinistö täällä, että talous saadaan kuntoon sillä, että maahamme syntyy työpaikkoja ja yrittäjiä. Tarvitaan näitä työllisyysmenojakin, mutta avain ja ratkaisu tähän talouskehitykseen ja menojen vähentämiseen on se, että me saamme lisää kannattavia työpaikkoja, lisää yrittäjiä ja sitä kautta saamme lisää palkanmaksajia myös.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Elolle toteaisin: Eikö juuri niiden toimenpiteiden ansiosta, mitä te luettelitte, kansalaisten mahdollisuus kasvavaan kulutuskysyntään on pitänyt kasvua yllä ja edistänyt työllisyyttä? Siitä on aivan selvä näyttö.

Toiseksi, täällä on kysytty, onko se kokoomuslaista politiikkaa, ettei aravalainojen korkoja lasketa. Minä kyllä kuulun niihin, jotka tätä peräänkuuluttavat. Se on kuntatasolla nähty ongelmana.

Kolmanneksi, on totta, niin kuin ministeri Niinistö totesi, että tänään panostetaan infraan paljon, mutta muistuttaisin siitä, että kun Tieliikelaitos muodostettiin, niin perustienpitoon luvattiin palauttaa rahoja. Siellä on tarvetta kovasti, ja yhdyn tässä ed. Pulliaiseen, liikennevaliokunnan puheenjohtajaan.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minäkin osaltani olisin kysynyt ministeri Niinistöltä, jota minäkin ilmoitan arvostavani, näkemystä uusien työpaikkojen synnystä. Totean, että ei ole erityisen hedelmällistä jankuttaa tässäkin asiassa sitä, mitä tapahtui kahdeksan tai kymmenen vuotta sitten. Mutta nyt kaikki tietävät, että nyt on eväät loppu, työllisyyskehitys ei näillä tähän asti tehdyillä toimilla enää parane, se saattaa peräti heikentyä. Ecofinissa, ja sitä suuressa valiokunnassa on käsitelty, Suomen kannat ovat olleet, että tarvitaan rakenneuudistuksia.

Kysyisin: Minkä näette suurimmaksi esteeksi, ei viisi vuotta sitten tai kahdeksan vuotta sitten, vaan tulevaisuudessa mahdollisesti tulevissa hallitusneuvotteluissa tai seuraavissa budjeteissa ylipäätänsä rakenteellisten työllisyysuudistusten tiellä?

Antti Kalliomäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Jäätteenmäen esitys yrittäjyyden vahvistamisesta on sinällään kannatettava, mutta kun muistan niitä konkreettisia ehdotuksia, mitä olette tehnyt, niin ne kulminoituvat nyt tässä tilanteessa välillisiin työnantajamaksuihin pientyönantajille. Sen lisäksi olette ehdottanut vastikään, Taloustaito-lehdessä muistaakseni, kuutta muuta merkittävää verokohdetta alennettavaksi voimakkaasti.

Tämä viittaa minusta sen kaltaiseen rohkeuteen tai riskinottoon, että olette valmis riskeeraamaan erittäin vaikeassa suhdannenäkymässä, epävarmuuden tilassa, siten, että valtion tulot vähenevät. Työttömyys ei kuitenkaan painu alaspäin, ja valtion ja kuntien tulojen vähentymisen seurauksena ajaudutaan hallitsemattomaan kierteeseen, jossa helposti velkataakka lisääntyy, lähdetään miettimään palveluitten ja tulonsiirtojen leikkauksia jne. Syntyy tällainen keskustalainen noidankehä.

En olisi valmis tällaiseen riskinottoon tässä tilanteessa, vaikka työnantajamaksut (Puhemies koputtaa) liittyvät pitemmän aikavälin rakenteellisiin toimiin.

Anneli Jäätteenmäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ensinnäkin ed. Kalliomäelle haluaisin todeta, että velkataakka lisääntyy parhaillaan. Se lisääntyy teidän hallituksenne avulla. Avain tähän taloustilanteeseen on se, että työttömyys saadaan alas. Sitä kautta voidaan vähentää julkisia menoja, kun työttömyysmenot alenevat. Sitä kautta saadaan varaa terveydenhoitoon, sitä kautta saadaan varaa asuntopolitiikkaan, sitä kautta saadaan varaa moniin hyviin asioihin.

Esityksistä, jotka tuossa Taloustaito-lehdessä tein, uskon, että sosialidemokraatit kannattavat useimpia. Vai oletteko te esimerkiksi sitä mieltä, että ruoan verotusta pitäisi kiristää, työnantajamaksuja pitäisi kiristää? Jos te olette, niin olisi erittäin mielenkiintoista kuulla se tässä ja nyt.

Antti Kalliomäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Te olette esittänyt näitä toimenpiteitä tähän suhdannenäkymään. Se on täysin epärealistinen poliittinen ohjelma, jos siksi haluatte sitä nimittää, ja siinä pyörivät miljardit, ei markat vaan eurot. Minä voin luetella tietenkin ne verokohteet, voin kertoa ne verokohteet, joista olette itse puhunut. Siellä on ruoan arvonlisäverotus vain yhtenä osana. Se on yli 300 miljoonaa euroa, jo pelkästään se teidän esityksenne, ja monta monta muuta.

Hannes  Manninen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun en pidä henkilöpalvonnasta, niin en ylistä Niinistön arvostamista tässä yhteydessä.

Mitä tulee työllisyyskysymyksiin, voi todeta, että eihän työministeriökään todella vakavasti suhtaudu. Kun oikeuskansleri tiedusteli Lapin aluetyöttömyyden ylittymistä, työministeriö vastasi, että kaikki toteuttamiskelpoiset hankkeet on Lapissa toteutettu. Sitähän ei usko heinänsyöjähevonenkaan, sellaista väitettä, joka osoittaa, miten työministeriö suhtautuu asiaan. Me tarvitsemme, niin kuin ed. Huutola ynnä monet muut ovat sanoneet, todella myöskin nopeasti vaikuttavia infrapaketteja. Niille on tarvetta Lapissa, mutta kaikkialla muuallakin tässä maassa.

Mitä tulee veroasteeseen, voi todeta, että sekin on vähän tilastollinen juttu eikä aina vertailukelpoinen. Esimerkiksi jos hoidamme perhepolitiikkaa tai muuta politiikkaa verovähennysten kautta tai tulonsiirtojen kautta, summa voi olla sama, mutta se vaikuttaa aivan eri tavalla veroasteeseen. (Puhemies koputtaa) Näitäkin asioita pitäisi hiukan tarkastella. Meillä on valittu rankempi tie tulonsiirtojen kautta, ja se nostaa veroastetta.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Niinistö, eikö juuri kotimarkkinoiden arvo ole nyt aika tärkeä? Jos katsoo lisäbudjettiakin, siellähän ne iloiset plusuutiset liittyvät nimenomaan kulutusverojen kasvuarvioihin. Tässä mielessä kysyisin vielä kantaanne: Millä tavalla kotimarkkinoista huolehditaan?

Ed. Pekkarinen, ilman kritiikkiä kehitys pysähtyy. Siksi myös hallituspuolueiden edustajina voimme ja haluamme arvostella hallituksen politiikkaa, ja se vaikuttaa. Eduskunnan tehtävänä on, ihan niin kuin me kaikki tiedämme, nimenomaan valvoa hallituksen toimintaa, ja siihen tehtävään liittyy oleellisena osana hallituksen toiminnan arviointi ja arvostelukin.

Mutta, ed. Pekkarinen, emme me kuitenkaan voi olla kanssanne kaikissa asioissa samaa mieltä, ei etenkään silloin, kun äänestetään hallituksen luottamuksesta, koska sehän merkitsisi, että hallitus kaatuu. Emme me sitä halua.

Matti  Huutola  /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta nyt kuitenkin tämä työllisyydestä ja työttömyysuhasta keskustelu kuitenkin peilaa 90-luvun alkupuolen karmeita asioita. Meillä kaikilla vähän niin kuin sielussa kytee se, että ei suinkaan olla menossa sellaista kohti, että työttömyys edelleen kasvaa. Me tiedämme, mihin se johtaa, mihin syrjäytymiskierteeseen se johtaa. Juuri näiden estämiseksi nämä puheenvuorot tässä käydään.

Ed. Pekkariselle sen verran, että juuri nyt tämä keskustelu tässä eduskuntasalissa — eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kalliomäkikin jo viime viikolla totesi, että eduskuntakin on mukana tässä keskustelussa, joka liittyy nyt työllisyys- ja tuponeuvottelujen edistymiseen — tässä paikassa on nyt paras asia ja paras tilanne tästä asiasta keskustella ja tuoda esille kansanedustajien ja eduskuntalaitoksen näkemys ja ehkä jopa vauhdittaa tulopoliittisen kokonaisratkaisun syntyä niillä painotuksilla, mitkä tässä nyt nähdään tarpeellisiksi.

Vielä ed. Pekkariselle: Hyvin ymmärrän sen tilanteen, mikä tässä nyt on, mutta keskustelu arvoista on nyt tärkeää. Tähän maahan ei synny kattavaa, uskottavaa työllisyyspakettia (Puhemies koputtaa) ilman työmarkkinajärjestöjen yhteistyötä.

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näinhän se on kuin ed. Saarinen sanoo. Ei ole ensimmäinen kerta, kun ed. Saarisen suusta totuus kuullaan tässä salissa. Ollaan niin kauan aikaa kriittisiä hallituksen esityksiä kohtaan ja levitetään kentällä ankarasti ihan toista linjaa kuin on hallituksen linja jnp. ja saatetaan jopa yksittäisenä edustajana täällä joskus harvoin äänestyksissäkin äänestää hallitusta vastaan, mutta jos on pelko siitä, että hallitus kaatuu ja tulisi se oikea hallitus, sellainen hallitus, joka panisi toimeen ne teidän esityksenne, joita te olette esittänyt, jos se vaara on olemassa, silloin te äänestätte hallituksen puolesta ja luottamusta hallitukselle. Näinhän se on.

Ministeri Mönkäreelle haluan sanoa vielä kuitenkin sen yrittäjäasioista, että teidän ministeriönne yhdessä sisäasiainministeriön kanssa teetti tutkimuksen englantilaisella tutkimuslaitoksella, ja se selvityshän osoitti, että Suomessa pienyrittäjien, erityisesti kehitysalueilla olevien yritysten, kannalta keskeiset alueperusteiset elinkeinotuet olivat keskimäärin (Puhemies koputtaa) yksi kolmasosa siitä, mitä keskimäärin EU:n alueella asianlaita on. Se on aika iso linjavalinta sekin, ja näkyy myös noiden alueiden työllisyydessä selvästi tänä päivänä.

Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Tässä ed. Pekkarisen viittaamassa tutkimuksessa ei ole otettu Euroopan aluekehitysrahojen jakautumista samalla tavalla huomioon eri maissa, joten siinä mielessä johtopäätökset ovat väärät. Muutenkin koko Euroopan unionin tasolla yritysten tukemisessa ollaan yhä enemmän menossa siihen, että horisontaalisia tukia halutaan eli tukia, jotka yritysympäristöä parantavat.

Niissä asioissa Suomi on nyt Euroopan unionin kärjessä, ja näkyyhän se siinäkin, että vaikeiden vuosien jälkeen meillä on syntynyt nimenomaan pk-yrityksiin kymmeniätuhansia, jopa lähes 300 000, työpaikkaa. Ollaan siitä tyytyväisiä, että työpaikkoja on syntynyt ja yrittämisen edellytykset ovat paremmat kuin ennen. Nyt pitää vain tehdä työtä lisää, että niitä yrityksiä edelleen syntyy.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me olemme tässä todistaneet kahden talouspoliittisen perusajattelun törmäystä. Ministeri Niinistö on täällä tukenut hallituksen linjaa ja vasemmistosta me olemme kuulleet kritiikkiä tätä linjaa kohtaan. Ed. Elo on totuttuun tapaan esittänyt toimenpiteitä sosiaali- ja terveyssektorin ja hyvinvointipalvelujen kehittämiseksi, vasemmisto nyt oman ministerinsä toimialueeseen asuntopoliittisia toimia.

Mutta tästä kaikesta jää kyllä päällimmäiseksi yksi oleellinen kysymys. Vaikka ministeri Niinistöä on täällä kehuttu ja hän on kova mies, ei hän kuitenkaan ole hallituksen takuumies numero yksi, vaan hallituksen takuumies numero yksi on Paavo Lipponen. Näin ollen teiltä siellä vasemmalla kysynkin: Mitähän talouspoliittista peruslinjaa tämä takuumies numero yksi esittää? (Puhemies koputtaa) Voisitte keskustella hänen kanssaan siitä.

Pekka  Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Totean lyhyesti, että ministeri Niinistö on ollut korvaamaton ministeri meille tänä kahdeksan vuoden aikana siinä mielessä, että hän on ollut hyvin omapäinen, omalinjainen ja vankka asiantuntija sillä tavalla, että Suomi on erittäin hyvin hoitanut finanssi- ja talouspolitiikan. Suomi on kilpailukykyisin maa tällä hetkellä.

Ed. Elolle totean, kun te aina arvostelette ministeri Niinistöä: Eikö teille riitä, että työmies tekee kahdeksan kuukautta työtä hyvinvointivaltion puolesta ja neljä kuukautta jää rahaa omaan pussiin?

Sitten aravalainoista: Me tiedämme sen verran, että fiksu aravalainan saaja on maksanut pankkilainalla aravalainan pois, koska pankista saa huomattavasti halvemmalla lainan kuin aravalaina on. Mitä aravalainan korkoon tulee, niin olen vakuuttunut siitä, että tänä päivänä maanrakennusurakoitsijoilla on niin paljon työtä, että heitä ei kiinnosta tällä hetkellä (Puhemies koputtaa) aravarakentaminen Pääkaupunkiseudulla tippaakaan.

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Kiitoksia vaan kovasti arvostuksista, mutta olisi ollut ehkä mukavampaa, jos joku olisi jossain asiassa ollut samaa mieltäkin. (Naurua)

Minusta ed. Brax esitti varsin hyvän kysymyksen. Kyllähän tässä työllisyydestä on kysymys myöskin julkisessa taloudessa, mutta mitä voitaisiin siinä suhteessa tehdä? Kyllä minä uskon tuntuvasti enemmän nyt ihan lyhyellä tähtäimellä siihen, että tupo ja sen sisältö vaikuttaa enemmän tulevaan työllisyyteen kuin minkään asteen täällä tehtävä paketti. Nämä ovat ennemmin hätäapupaketteja. Se on eri asia, jos sitten tuetaan tupoa tai ei.

Meillähän on virinnyt keskustelu epätyypillisistä työsuhteista. En tarkoita tällä sitä vanhaa termiä, vaan esimerkiksi sitä, että palkan maksajina olisi toisaalta osin sosiaaliturva, osin työnantaja. Luulen, että se on se tie, jota on lähestyttävä. Mutta silloin ehkä tuohon epätyypillisyyteen pitää osata sisällyttää jotain muutakin epätyypillistä (Puhemies koputtaa) kuin pelkästään palkanmaksajan rooli, eli ne ovat kevyempiä työsuhteita, mutta kuitenkin työsuhteita.

Ulla Juurola /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Niinistö, sanoitte, että elvytyspolitiikka ei ole mistään kotoisin eikä täällä eikä muuallakaan sitä pitäisi harjoittaa. Sanoitte myös, että juhannuspaketit ja köyhyyspaketit ja ehkä myöskin tulevaisuuspaketit ovat kaikki menneet kankkulan kaivoon. Miten tätä oikein mittaatte, mikä on mennyt kankkulan kaivoon?

Kuitenkin tänä aikana on saatu työpaikkoja, kuten kuultiin, yli 300 000. Tämän päivän tiedot kuitenkin vielä osoittavat yllättäen, että työllisyyskin paranee eikä työttömyys lisäänny. Monet tulevaisuuspaketin hankkeet ja niiden työllisyysvaikutukset oli tähdätty paljon pitemmälle. Kyllä kaiken kaikkiaan kummastelen, jos nämä eduskunnalle tärkeät asiat olisivat menneet kankkulan kaivoon. Pidän tällä hetkellä äärimmäisen tärkeänä sitä, ja siitä olen täysin samaa mieltä ministeri Niinistön kanssa, että tupo on tärkein työllisyyden parantamiskeino. Mutta olen myöskin sitä mieltä, että nimenomaan (Puhemies koputtaa) työllisyyttä on seurattava ja katsottava se yhteydessä tupoon sitten muiltakin osin.

Leea  Hiltunen  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edelliseen, ed. Juurolan, puheenvuoroon jatkaen minuakin jäi askarruttamaan se, ministeri Niinistö, kun te todella sanoitte, että olette turhautunut näihin paketteihin, olivat ne sitten mitä tahansa nimeltään: työllisyyspaketteja, köyhyyspaketteja tai tulevaisuuspaketteja. Näyttää jopa siltä, että Kansallinen terveydenhuollon hankekin saattaa mennä sinne kankkulan kaivoon. Peräänkuulutan sitä, eikö kuitenkin näiden sisällöstä ole kysymys, mikä sisältö näille hankkeille annetaan.

Ed. Braxin kysymykseen jo vastasittekin, mutta eivätkö nyt kuitenkin keskustelut ole koskeneet vakavasti työllisyyttä ja eriarvoistumista, sekä alueiden eriarvoistumista että perheissä lasten ja nuorten syrjäytymistä. Siinä mielessä tällaisia välittömiä konkreettisia toimenpiteitä olisimme myöskin tämän lisäbudjetin kautta odottaneet, kun nyt kuitenkin täällä ihan hallituspuolueiden edustajat sanovat, että valtiontalous sallii, ed. Gustafsson sanoi näin, paremman panostuksen työllisyyteen, palveluihin ja terveydenhuoltoon. Tosin ed. Rajamäki sanoi, että hallitus on tehnyt kaiken, mutta niin moni on sanonut, että kaikkea ei ole vielä tehty. Tästä (Puhemies koputtaa) lisäbudjetista ei löydy nyt ratkaisua näihin kipeisiin kysymyksiin.

Timo E. Korva /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun niitä tuloja pitäisi valtion budjettiin etsiä, on tässäkin yhteydessä syytä muistuttaa, että työttömyyden hintahan on julkiselle taloudelle suuruusluokkaa 30—35 miljardia markkaa menetettyinä tuloina ja myös suurina avustuksina. Se on se kaikkein kallein asia, joka rokottaa tätä meidän budjettiamme. Silloin tietysti voisi kuvitella, että kuunneltaisiin enempi myös niitä näkemyksiä, joita tällä hetkellä tulee monista tutkimuslaitoksista ja ekonomistipiireistä, eli että pitäisi hieman etääntyä tästä tiukasta rahatalouden, monetarismin, linjasta ja hieman ajatella sitä perinteisempää suhdannepolitiikkaa niin, että taantuman uhatessa käytetään reippaammin sitä elvytysvaraa ja sitten korkeasuhdanteessa säästetään. Tämä kuulostaa hyvin vanhanaikaiselta, mutta historia osoittaa, että ei tätä parempaa systeemiä (Puhemies koputtaa) missään julkisessa taloudessa ja kansantaloudessa ole keksitty.

Rakel  Hiltunen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Niinistölle haluaisin esittää vain yhden kysymyksen: Mitä ajattelette, miten saadaan kestävälle pohjalle kuntien ja valtion rahoitussuhde eli linnarauha vähintään neljäksi vuodeksi? Nykyinen tilanne on kestämätön.

Keskustapuolueen suuntaan haluan todeta sen, että keskustapuolue on puolueena ollut kaikista sinnikkäimmin vaatimassa sitä, että Helsingistä ja Pääkaupunkiseudulta kuntien keskinäisessä verotulojenjaossa verotulot siirtyvät muualle maahan. Ensi vuonna Helsinki ottaa kaksi kertaa sen määrän velkaa mitä Suomen valtio, nostaa kunnallisveroaan ja siitä huolimatta kaipaamanne terveyspalvelut ovat myös täällä uhattuina. Ihmisten elämä ei ole projekteja. Todella, hallitus on tehnyt ehdotuksen, mutta eduskunta on ne ehdotukset hyväksynyt eli eduskunta on vastuussa. Olen sanonut aikaisemmin, että ed. Pekkarisen vuoksi olen valvonut monta yötä, (Välihuutoja) — melkein aamuyön tunteihin — ja tämä pitää paikkansa, koska nimenomaan Kuntaliitossa (Puhemies koputtaa) ed. Pekkarinen ja kumppanit ovat ajaneet tätä jyrkkää linjaa.

Anneli Jäätteenmäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Hiltuselle haluaisin todeta, että niihin esityksiin, joita hallitus on antanut ja joilla on kuntien valtionosuuksia leikattu tai kuntien suhteisiin muuten puututtu, keskusta ei ole kyllä voinut hallituksessa vaikuttaa. Hallituspuolueet voivat kyllä ottaa niistä asioista täydellisesti kunnian itselleen ja siitä, että olette ajaneet kuntien talouden ahdinkoon.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti.

Ensinnäkin ed. Zyskowiczille, joka on täältä poistunut, siitä, että kokoomus suosii palveluja mutta ei tulonsiirtoja: Minkä takia esimerkiksi kokoomus on sitä mieltä, että suurituloisille pitää maksaa lapsilisiä ja antaa samanaikaisesti verohelpotuksia, minkä takia pitää esimerkiksi Jere Lahdelle, joka tulee tänne kokoomuksen ehdokkaaksi, maksaa 100 000 markkaa eläkettä kuukaudessa? Erityisesti kysyn nyt ed. Zyskowiczilta ja kokoomuslaisilta: Mitä mieltä olette siitä, että työmarkkinatuki ja toimeentulotuki ovat sellaisia, että ihmiset eivät kerta kaikkiaan tule niillä toimeen? Eikö tänne tarvittaisi lisää tulonsiirtoja?

Ministeri Niinistölle: Hyvinvointiyhteiskunta ja valtionvelka eivät ole sinänsä ristiriidassa. Hyvinvointiyhteiskunnan koulutuksen, terveydenhoidon, teiden ja rautateiden kehittäminen ovat investointeja tulevaisuuteen, ministeri Niinistö, eivät ne ole pelkkää velaksi ottamista.

Ed. Nepponen, kyllä Ahon hallituksen aikana veroaste oli aivan liian korkea. Sen on ollut järkevää tulla alas, mutta niin kuin me olemme todistaneet, ei (Puhemies koputtaa) pelkkä veroasteen alentaminen myöskään paranna työllisyyttä.

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin "kankkulan kaivoon" saattoi olla vähän reippaasti sanottu. Tarkoitan siis lähinnä sitä, että jäin ihmettelemään, että kun on panostettu, niin menee tuollainen puoli vuotta, vuosi, ja sama asia yhtäkkiä ilmeneekin olevan katastrofin partaalla ja vaaditaan uusia panostuksia. Otetaan nyt vaikka tämä infra. Siihen on panostettu siinä juhannuspaketissa vaikka kuinka paljon, (Ed. Antvuori: Paljon enemmän kuin terveydenhoitoon!) enemmän käytetään nyt kuin koskaan ennen, ja ilmeisesti kaikki se lisäpanostus, joka nyt satsattaisiin, tulisi äärettömän kalliiksi, (Ed. Elo: Ahon hallitus veti ne alimmilleen!) koska nyt alkaa olla sitten markkinoilla myöskin tilanne, että sopii pyytää urakoita, kun niitä paljon on.

Ed. Jäätteenmäelle tästä verotasauksesta kuntien välillä: Ei kai siinä nyt vain ole käymässä niin, että keskusta moittii hallitusta ja valtiovarainministeriötä siitä, että Pääkaupunkiseudulta vietiin rahaa maakuntiin? Kyllä minun täytyy tässä ihan rehellisyyden nimissä sanoa, että silloin kun tuo esitys täällä oli, paine nimenomaan maakunnista — ja varmasti keskustapuolueesta myöskin — oli aikamoinen siihen suuntaan, että tällainen tasaus on tehtävä. Kyllä sitä siellä vaadittiin. Kuntaliitossa, jossa tunnetusti on keskustalainen enemmistö, vaadittiin voimakkaasti sitä, että hyvin meneviltä kunnilta on siirrettävä rahoja muualle. Näin siinä kai sittenkin kävi, jos ihan rehellisiä tässä asiassa ollaan.

Ed. Elo, hyvinvointiyhteiskunta ja valtionvelka eivät varmasti ole välttämättä vastakkaisilmiöitä, mutta kyllä kai me nyt muistamme sen, että valtionvelallakin on rajansa, ja kyllä 90-luvulla nähtiin, että hyvinvointiyhteiskunnan käsite on juuri se, joka silloin saa venyä pitkälle, kun julkisyhteisöt alkavat velkaantua.

Olli  Nepponen  /kok:

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Niinistö aivan oikein muistuttaa meitä tulevasta talouskehityksestä, joka on suuri kysymysmerkki. Mihin suuntaan se kääntyy, se tieto on antanut odottaa. Saattaa olla vielä vaikeammat hetket edessä, jos se kehitys, mitä nyt on ennustettu, toteutuu. Tarkoitan juuri mahdollista iskua Irakiin. Sillä on varmasti talouskehitykseen arvaamattomat vaikutukset.

Onneksi myös kuitenkin kotimaassa, kiitos hallituksen toimenpiteiden, kansalaisten kulutuskysyntä on pysynyt korkealla tasolla. Se on edistänyt taloudellista kehitystä ja samalla myöskin vielä toistaiseksi pitänyt yllä työllisyyttä. Valitettavasti työttömyys on kuitenkin liian korkealla tasolla. Meidän on tehtävä toimenpiteitä, joilla me edistämme uusien työpaikkojen syntyä mutta myöskin edistämme sitä, että työn vastaanottaminen on aina kannattavaa.

Valtion verotuloissa on ongelmia. Yhteisöverotulot laskevat, mutta erittäin myönteisenä on todettava kuntien verotuloissa arvioitu 400 miljoonan euron lisäys, joka ei voi olla vaikuttamatta kuntien selviytymiseen nyt päättymässä olevana vuotena. Täällä on moitittu hallitusta kuntien kurittamisesta, mutta kyllä 400 miljoonaa euroa, vaikka sitä jaetaankin suurelle kuntamäärälle, tuntuu useiden kuntien tämän vuoden tilinpäätöksessä ja siitä tulee olemaan myönteinen vaikutus. Se toki jakaantuu epätasaisesti eri kokoisille kunnille. On todettava tietenkin myönteisenä seikkana, että verotulot kasvavat, mutta käänteisenä tupakka- ja alkoholiverotulojen kasvusta myöskin aiheutuu runsaasti menoja. Niiden varaanhan ei mitään voi laskea.

Hyvin myönteisenä on nyt todettava pitkään peräänkuulutettu maaseutuelinkeinotoiminnan korkotuen myöntämisvaltuuden korottaminen, jonka on mahdollistanut se, että vuodelta 2000 on säästynyt EU:n toimenpiteiden hidastumisesta johtuvat rahamäärät. Nämä ovat antaneet odottaa. Maatalouden kehittämisessä on odotuksia, siellä on uskallusta eikä, niin kuin ed. Leppä sanoi, epävarmuutta, vaikka itsekin aikoo panostaa uuden navetan kehittämiseen. Jos se on huonoa tulevaisuutta, miten te sen näin todistelitte kyselytunnilla? Usko maatalouteen on säilymässä, ja korkotukilainoja tarvitaan kovasti lisää. Samoin myöskin ministeri Mönkäre totesi, että meillä yritystoiminta kehittyy. Tukia on saatavilla ja erityiskorkotukiin myönnetään lisää rahaa.

Olen monta kertaa käyttänyt esimerkkinä Heinäveden kuntaa, jossa on kolme neljä erittäin kehittyvää yritystä, jotka — kiitos sekä valtion yritystukien että kunnan ennakkoluulottoman panostuksen — ovat kehittyneet ja tuoneet noin 50 työpaikkaa per vuosi lisää. Sillä Heinäveden kunta on yksi parhaista kunnista, vaikkakin tietenkin tällä hetkellä sen kassavarat on syöty, mutta kuntatalous on kunnossa.

Infrasta puhuttiin täällä. On myönteisenä todettava, että perustienpitoon lisätään 8,4 miljoonaa euroa. Mutta Tieliikelaitoksen syntymisen yhteydessä luvatut säästöt tulisi kohdentaa perustienpitoon, koska alempiasteinen tieverkko ja myöskin monet kantatieverkon kohteista kaipaavat parannusta.

Haluaisin antaa tunnustuksen ministeri Sasille siitä, että hän ajoi ennakkoluulottomasti Savonlinnan lentoliikenteen tukemispäätöksen nyt lisäbudjettiin huolimatta siitä, että virkamiehet jopa esittivät eriävän mielipiteen, kun asiasta päätettiin. Nyt tämä asia on saamassa myönteisen päätöksen. Peräänkuulutan sitä, että koko Itä-Suomen lentoliikenteen osalta katsottaisiin asiaa laajemmalti, koska me tarvitsemme siellä yritystoiminnan ja monen muun asian takia lentoyhteydet, etteivät pelkästään vain tulojen perusteella lentoyhtiöt pitäisi yllä liikennettä. Se on monen kansainvälisen yrityksen elinehto, että on Mikkelistä, on Savonlinnasta, on Kuopiosta, on Joensuusta, on Lappeenrannasta pysyvät lentoyhteydet. Niitä tarvitaan, ja se on mahdollista, jos katsotaan myöskin vähän, millä tavalla Finnair esimerkiksi pärjää.

Niin kuin jo vastauspuheenvuorossani totesin, yhdyn niihin, jotka odottavat, että aravalainojen korkojen osalta päädyttäisiin niiden laskemiseen, jotta vanhat aravalainat eivät kummittelisi monen taloyhtiön ja yksityisen henkilön tilipussissa.

Lopuksi: Kyllä se huoli, mitä täällä kannetaan työllisyyskehityksestä, on paikallaan, siksi epävarmaa tulevaisuus on. Mutta niin kuin ministeri Niinistön ja ed. Kalliomäen suulla todettiin, ei kannata vielä mennä asioissa eteenpäin. Hallitus on luvannut, että tulopoliittiseen ratkaisuun liittyen ollaan valmiita panostamaan työllisyyteen. Silloin minä itse peräänkuulutan infraratkaisuja. Valmiina on runsas joukko hyviä suunnitelmia, jotka odottavat rahaa, jotka voidaan nopeasti käynnistää ja joilla on merkittävä työllistämisvaikutus. Otan vain Itä-Suomen osuuden. Etelä-Savossakin meillä on runsaasti sellaisia, jotka parantavat työllisyyttä, mutta parantavat merkittävästi liikennöitävyyttä ja liikenneturvallisuutta.

Matti Saarinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Lisäbudjetissa on hyvää se, että edelleen valtionvelkaa lyhennetään, ja hyvää sekin, että hallitusohjelmaan merkitty velanhoitotavoite on saavutettu jo kauan sitten: ollaan reilusti alle 50 prosentin tasossa bruttokansantuotteesta. Eli isot numerot ovat kohdallaan. Sen vuoksi keskitynkin yhteen yksityiskohtaan. Kysymys on Veikkauksen voittovarojen jakokuvioista.

Julkisuudessa on esiintynyt tietoja, että Veikkaus yhtiönä olisi jotenkin huonossa asemassa, koska se ei yllä niihin tavoitteisiin, jotka budjettiin on merkitty. Nyt on kuitenkin syytä tältäkin paikalta todeta, että nuo tavoitteet eli riman on asettanut ennätyskorkeuteen valtiovarainministeriö, ei yhtiön oma johto, ei yhtiön oma hallitus. Tässä mielessä yhtiö ei siis yllä sille asetettuun tavoitteeseen siitä huolimatta, että se tekee historiansa parasta tulostasoa. Verrattuna vielä tässä ajassa niihin maihin, joissa on euro käytössä, euromaiden vastaaviin yhtiöihin nähden Veikkaus on hyvin kilpailukykyinen, pärjää niistä yhtiöistä parhaiten. Euron vaikutus näyttää jonkin verran vaikuttaneen myös Veikkaus Oy:n tuloksen kertymiseen, mutta ennätyskorkealla tasolla yhtiö toimii.

Mistä nämä ongelmat sitten johtuvat? Ne johtuvat omistajapolitiikasta. Vuosi vuoden perään Veikkauksen tulokset on yliarvioitu nimenomaan valtiovarainministeriön asiantuntemuksen perusteella. Veikkaus-yhtiön rahastopuskurit on imuroitu, ja yhtiön ennätysmäisestä tuotosta on ollut varaa ottaa viides edunsaajataho nuorisotyön, tieteen, taiteen ja liikuntakasvatuksen rinnalle. Tämä positiivisessa mielessä käenpoikanen on kasvanut sellaisiin mittoihin, että sen saama valtionosuus on markkoina puolen miljardin markan luokkaa. Kysymys on siis kirjastojen lakisääteisistä valtionosuuksista. Se on ainoa lakisääteinen valtionosuuserä, joka rahoitetaan Veikkaus Oy:n voittovaroista. Se ei ole sinne perinteisesti kuulunut, eikä se sinne kuulukaan. Sitä piikkiä käyttämällä vaarannetaan suorastaan Veikkaus Oy:n monopoliasemaa.

Veikkaus Oy:n monopoliasema tässä yhteiskunnassa perustuu siihen, että varat käytetään yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Missään nimessä ei ole tarkoitettu, että yhtiö toimisi fiskaalisin motiivein, keräisi verovaroja, joilla voidaan maksaa valtionosuuksia, valtion lakisääteisiä osuuksia kunnille. Tämän vuoksi on palattava normaaliin elämään, ja kun ongelma on omistajapolitiikasta johtuva, niin omistaja eli valtiovalta voi tämän ongelman myös itse korjata omilla ratkaisuillaan. Yksinkertaisin tie on, että tuloarviot asetetaan reaaliselle tasolle ja luovutaan siitä itsepetospolitiikasta, jota on harjoitettu.

Hallituksella on ollut aikaa hoitaa tätä asiaa tähän mennessä seitsemän vuotta, kun valtion budjetit ovat olleet ylijäämäisiä. Nyt ei kuulemma voi korjata, kun ensi vuoden budjetti on alijäämäinen. Miksi tilannetta ei ole siis korjattu ylijäämäisten budjettien aikana? Tässä on aika erikoinen tilanne, että sitten taas ei voida korjata, kun budjetti on alijäämäinen. Tämän koko veikkausvoittovaroja koskevan ongelman puskurina on kirjastojen lakisääteiset valtionosuudet, kuten äsken totesin, ja tätä instrumenttia käyttämällä voidaan edetä sillä tavalla, että edunsaajat pystyvät myös luottamaan tulevaisuudessa siihen, että toiminnat säilyvät.

Viime päivinä julkisuudessa otsikoissa ollut niin sanottu Niinistön diili, joka lähtee siitä, että Veikkauksen voittovaroja jaettaisiin pitkin vuotta sitä mukaa kuin niitä kertyy eri edunsaajatahoille, on edunsaajien kannalta ainakin täysin mahdoton. Todennäköisesti siinä on myöskin juridisia ongelmia, että valtion budjettia ei voida sillä tavalla soveltaa, että sitä tipoittain ripoteltaisiin. Valtion budjettipäätös koskee koko vuotta, ja tämän vuoksi ne toiminnot, jotka siellä määritellään hoidettavaksi, pitää hoitaa. Niillä on lain suoja.

Sanotaan myös, että edunsaajien pitää sopeuttaa toimintaansa. Ne ovat tehneetkin niin. Esimerkiksi valtion liikuntabudjetti on nipin napin vuoden 1993 tasolla. Muutama päivä sitten kulttuuriväki osoitti mieltään sen vuoksi, että yhden vuoden indeksitarkistukset meinaavat jäädä tekemättä. Liikuntaväki on kymmenen vuotta takautuvalla tasolla. Järjestöissä on myös irtisanottu väkeä. Taiteenkin rahoitus on ollut bruttomääräisesti nollalinjalla. Sen rakenteessa on tapahtunut pieniä muutoksia. Tämä kaikki johtuu siitä, että määrärahoja on ohjattu runsain mitoin verotyyppisesti kirjastoille, niin kuin totesin, ja myös tieteen rahoitukseen. On jotenkin tieteenkin aliarvostamista, jos tieteen rahoitus kytketään enenevässä määrin veikkausvoittovaroihin, jotka ovat siis sattumanvaraisia tuloja, riippuvaisia ihmisten pelihimosta, pelihalusta. Tiede ansaitsisi pysyvämmän ja jämäkämmän rahoitusrakenteen.

Tämän vuoksi, herra puhemies, toivon, että tämän asian yhteydessä valkenisi myös se asia, että kannattaisi hakea kestävä, pitävä, kokonaisvaltainen pohja, mitenkä veikkausvoittovaroja käytetään edunsaajien hyväksi. Pienen mittatikun tälle asialle antaa, että kun nytkin puhutaan noin 40 miljoonan euron asiasta, ja ensi vuoden budjetissa kysymyksessä on 10 miljoonaa euroa, niin valtionvelan osalta euromääräisen velan korkoarviota alennetaan 65 miljoonaa euroa ja valuuttamääräisen velan korkomenoihin ehdotetaan (Puhemies koputtaa) 36 miljoonan euron vähennystä. Liikutaan siis marginaalin marginaalissa.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä oleva kuluvan vuoden toinen lisätalousarvio jatkaa hallituksen tällä kaudella toteuttamaa vakaata talouskasvua ja työllisyyttä tukevaa linjaa. Vaikka Suomen talouskehitys on ollut tänä vuonna vaisua, pystymme siitä huolimatta lyhentämään valtionvelkaa lisätalousarviossa 228 miljoonalla eurolla. Siten valtionvelan arvioidaan olevan vuoden lopussa 60,6 miljardia euroa. Valtionvelan systemaattinen ja pitkäjännitteinen lyhentäminen pienentää korkokuluja ja mahdollistaa näin säästyvien rahojen käytön palvelujen parantamiseen myös tulevina vuosina.

Kuluvan vuoden taloudellisen notkahduksen on arvioitu menevän ohi tämän vuoden aikana, ja ensi vuodeksi odotetaan jo piristystä. Tällaisessa tilanteessa maltilliset päätökset ovat mielestäni oikeita ja vastuullista politiikkaa myös tulevia aikoja ajatellen. On aivan oikein, että merkittäviä määrärahakorotuksia ei tässä tilanteessa lisätalousarviossa toteuteta, vaan on syytä seurata tilanteen kehitystä ja tulopoliittisen kokonaisratkaisun etenemistä. Lisätalousarvion monet määrärahatarkennukset ovat lähinnä seurausta olosuhteitten muutoksista eli meno- ja tulopuolen arvioinnin tarkentamista ja myöntämisvaltuuksien nostamista.

Arvoisa puhemies! Haluan kuitenkin nostaa esille erikseen tässä tämän vuoden toisessa lisätalousarviossa muutaman kohdan.

Ensinnäkin on luonnollisesti iloinen asia, että kunnat tulevat saamaan noin 400 miljoonan euron lisätulot verotilitysten tarkistuksen vuoksi, mikä on monelle kunnalle varsin varsin tarpeellinen ja mukavakin yllätys.

Äskeisessä debatissa nousi voimakkaasti esille työllisyys, mutta en huomannut monenkaan edustajan kertovan konkreettisia ehdotuksia työllisyyden parantamiseksi. Mielestäni onkin erinomainen asia, että ennakoitua suuremman kysynnän vuoksi Finnvera Oyj:n erikoiskorkotuen piirissä olevien yrityslainojen myöntämisvaltuutta nostetaan tässä lisätalousarviossa. Myöntämisvaltuuksien korottaminen tukee omalta osaltaan yrittäjyyttä ja sitä kautta uusien tuottavien työpaikkojen syntymistä sekä erityisesti sukupolvenvaihdosten toteuttamista. Vuosi sitten syyskuussa markkinoille tullut Finnveran yrittäjälaina on erinomainen väline juuri sukupolvenvaihdostilanteessa. Siitä kertoo se, että kyseistä lainaa on myönnetty tämän vuoden kuuden ensimmäisen kuukauden aikana jo noin 12 miljoonaa euroa.

Yrittäjyyden ja työllisyyden edistämiseen tällä lisätalousarviolla panostetaan myös Suomen Teollisuussijoitus Oy:n kautta, annetaanhan Suomen Teollisuussijoitus Oy:lle 42 miljoonan euron lisäpanostus. Nämä rahat sijoitetaan yritysrahoituksen ongelma-alueisiin ja erityisesti siemen- ja käynnistysvaiheen yrityksiin ja, mikä parasta, lähinnä alueellisten pääomasijoitusrahastojen kautta.

Myös energiatuen kattoa nostetaan lisäämällä energiatuen myöntämisvaltuuksia 2 miljoonalla eurolla. Tämäkin on lähinnä seurausta olosuhteiden muuttumisesta, mutta on oikean suuntainen muutos joka tapauksessa. Tarkoituksena on Kansallisen ilmastostrategian tavoitteiden mukaisesti jouduttaa uusiutuvan energian hyväksikäyttöä ja energian säästötoimenpiteitä. Näilläkin toimenpiteillä on myös voimakas työllistävä vaikutus. Kuluvan vuoden varsinaisessa talousarviossa ja lisätalousarviossa myönnetty valtuus tultaneen käyttämään jo nyt alkusyksystä, minkä vuoksi tämä valtuuden nosto on paikallaan. Erityisesti tuulivoimalahankkeita on tänä vuonna aloitettu ennätysmäärä.

Arvoisa puhemies! Valtion tämän vuoden toinen lisätalousarvio jatkaa hallituksen hyvää talouspolitiikkaa ja pitkäjänteistä linjaa. Hallitus panostaa näillä toimillaan kansalaisten hyvinvointiin ja on sitoutunut edistämään työllisyyttä ja alueellista tasa-arvoisuutta.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Tämän lisäbudjetin yhteydessä on talouden perusteista tietysti aiheellisesti keskusteltu, ja kansainvälisessä taloudessa piilee toki riskejä ja erityisesti Irakin tilanteesta, öljyn hinnannoususta jnp. tulevia heijastusvaikutuksia. Vaikka suhtautuu tulevaisuuteen vakavasti, ei pidä kuitenkaan liioitteluun sortua. Tältä osin varsin huolettomasti kenties valtiovarainministeriön ja osin TT:n taholta on herkästi ja huolettomasti väläytelty ehkä taantumahysterian suuntaan. Tällä tietysti voi olla omia tulopoliittiseen ratkaisuun liittyviä pyrkimyksiä ja ehkä valtiovarainministeriön osalta toisaalta myöskin eduskunnan budjettivallan käyttöön ja esimerkiksi sosialidemokraattien esittämien korjausten minimointiin liittyviä pyrkimyksiä. Niinistöhän pyrki jo kehyskeskustelussa muun muassa lähettämään kokoomuksen täsmäohjuksen sosialidemokraattien uskottavuutta kohti esittämällä eläkkeensaajien sairausvakuutusmaksun poiston pysäyttämistä, jota poistoa sos.dem. eduskuntaryhmä on vahvasti ja voimakkaasti ajanut.

Nyt tässä kokonaistaloudellisessa tilanteessa on merkillepantavaa, että valtiovarainministeriön ja Suomen Pankin näkemykset poikkeavat julkisen talouden perusteiden osalta varsin paljon. Suomen Pankin näkemys on, että talous on huomattavasti paremmassa kunnossa kuin valtiovarainministeriö antaa ymmärtää. Muun muassa vaihtotaseen vuotuinen ylijäämä Suomen Pankin mukaan pysyy noin 6 prosentin tasossa bruttokansantuotteesta koko ennustejakson ja kauppataseen ylijäämä asettuu runsaaseen 9 prosenttiin bkt:hen nähden.

Edelleen suora lainaus Suomen Pankin tuoreesta katsauksesta: "Koko julkisen talouden ylijäämä on vuosina 2002 ja 2003 noin 3,5 prosenttia suhteessa bkt:hen. Vuonna 2004 ylijäämäsuhde kasvaa hieman. Valtiontalouden ylijäämä pysyy ennustejaksolla 1 prosentin tuntumassa suhteessa bkt:hen. Kunnat eivät saa tasapainotetuksi talouttaan huolimatta siitä, että veroäyrin oletetaan monessa kunnassa nousevan ja valtionapujen kasvavan ripeästi."

Tässä katsauksessa todetaan, että huolimatta vajaan 500 miljoonan euron suuruisista veronalennuksista ja poikkeuksellisten tuloerien sulamisesta valtion tuloverokertymä on pysynyt alkuvuonna viime vuotisen suuruisena ja kuntien kasvanut edelleen. Molempien veronsaajien tuloverokertymien arvioidaan kasvavan myös ensi vuonna, kun palkkasumma kasvaa noin 5 prosentin vauhtia. Kuntatalouden huolestuttavan sitkeä alijäämä viittaa siihen, että monet kunnat joutuvat nostamaan tuloveroprosenttiaan ensi vuonna. Valtion kokonaismenot lisääntyvät tänä vuonna noin 7 prosenttia edellisestä vuodesta. Kulutusmenot lisääntyvät valtion palkkasumman kasvaessa.

Kokonaisuutena ote julkiseen talouteen on Suomen Pankin julkaisussa huomattavasti myönteisempi kuin valtiovarainministeriön, jossa on tietysti sitä tilanteen mustaa väritystä, joka on perinteisesti valtiovarainministeriölle tietysti kuuluvaakin viran puolesta. Tämä sama koskenee myös budjettitaloutta. Sen sijaan kuntatalouden tilanne nähdään selvästi huonompana. Tämä on tietysti valtiovarainvaliokunnan ja eduskunnan hallitusryhmien erityisesti noteerattava.

On selvää, että terveydenhuollon kriisiytyminen ja työttömyyden vakava taso vaativat edelleen toimenpiteitä. Tältä osin on muun muassa tämän nyt annettavan lisäbudjetin kuin käsittelyssä olevan talousarvioesityksen ja tulopoliittisen kokonaisuuden pohjalta arvioitava, mikä on nimenomaan hyvinvointivaltion perustan tarvittavaa täsmärappausta muun muassa terveydenhuollon, sosiaalisen ja syrjäytymisen haasteiden osalta ja yleensäkin työllisyyden osalta.

Tässä maassa on yli 13 000 lasta otettu huostaan kodistaan. Tämä tilannehan on kärjistynyt 90-luvun laman jälkeen, mkä näkyy perheiden pahoinvointina. Nämä ovat niitä esimerkkejä siitä, että ei voida puhua hyvinvointivaltiosta silloin, kun meillä on tämän tyyppisiä kärjistyviä kysymyksiä. Niihin on löydettävä vastausta.

Tietysti kuntatalous, johon viittasin myös Suomen Pankin johtopäätösten kautta, vaatii varmasti lisäpanostuksia, on vain arvioitava, mikä on tämän puoleenväliin jätetyn kuntaindeksin korjaustarve ylöspäin. On kuitenkin pidettävä huoli siitä, että lisäpanostukset kanavoituvat sinne, mihin me poliittisesti ja yhteiskuntapoliittisesti pidämme niitä tärkeinä suunnata, eli juuri erikoissairaanhoidon kasvaneisiin vaikeuksiin. Tältä osin myös monissa kunnissa on ollut kyllä havaittavissa poliittista, ajankohtaan sopivaa pidättyvyyttä omien terveydenhuolto-ongelmiensa hoitamiseen. Minä toivoisin, että eri alueilla kuitenkaan ei pelattaisi tässä tilanteessa niin vakavalla asialla kuin ihmisten terveyspalvelujen turvaamisella edes eduskuntavaalien varjolla.

Kaiken kaikkiaan sosialidemokraatit haluavat perinteisellä tavalla tuoda valtiovarainvaliokunnan, hallitusryhmien ja eduskunnan piirissä hallitusryhmien keskusteluun myöskin kuntien talouden näkemyksen osalta nopeasti työllisyyteen vaikuttavat kysymykset. Näitä ovat infrapanostukset, työllisyyttä nopeasti eri alueilla tukevat ratkaisut muun muassa homekoulujen osalta, joiden korjaamiseen varattua määrärahaa on perinteisesti menneinä vuosina valtiovarainvaliokunnan hallitusryhmien toimesta lisättykin, mutta myös liikenneinvestoinnit. Meillä on vuoden 98 infraministerityöryhmän korissa yli 3 miljardin markan hankkeet toteuttamatta, ja liikennejaosto ja eduskuntahan ovat lähteneet siitä, että nämä isot megahankkeet, E18, Kerava—Lahti ja Vuosaari, tulee hoitaa erityisrahoituksella, ne eivät saa olla vaarantamassa näitä muita hankkeita. Tarvitaan siis alueellisia päätieverkkohankkeita ja liikenneturvallisuushankkeita ja meriväylien madaltumiseen liittyviä parannuskohteita. Tieliikelaitoksen voitto on otettava tierakentamisen hyväksi eli se puuttuva 8,4 miljoonaa euroa on periaatepäätösten ja eduskunnan kantojen mukaisesti otettava nimenomaan perustienpidon rahoituksen parantamiseen.

Ammatillisen aikuiskoulutuksen ja muiden työllisyystilanteesta johtuvien ja elinkeinopolitiikan edellytysten vahvistamiseen liittyvien toimien ohella on muitakin ratkaisuja valtiovarainvaliokunnassa perinteisellä tavalla käytävä läpi.

Kaiken kaikkiaan tulopoliittinen ratkaisu on se tausta, johon tietysti voidaan osittain mitoittaa meidän toimenpiteitämme, mutta tulopoliittinen lopullinen tilanne ei syrjäytä sitä, että eduskunnan on kannettava vastuu tietysti tällä hetkellä siitä, että rahoitusasemaltaan teollisuusmaiden paras valtiontalous Norjan jälkeen eli Suomi, jonka kilpailukyky on myöskin maailman kärkeä, vastaa arjen kipupisteiden haasteisiin reagoimalla siihen pahoinvointiin niihin sosiaali- ja terveydenhuollon kärjistyneisiin epäkohtiin, jotka ovat havaittavissa, ja pyrkii nimenomaan panostamaan työllisyyteen.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Keskustelu tänään on ollut aika tavalla myös keskustelua asuntopolitiikasta ja aravan rahoituksesta. Debatti käytiin varsin tiiviisti muun muassa tämän aiheen ympärillä, ja toteaisin kyllä sen, että jo vuonna 2000 ja 2001, siis viime vuonna, myös tämän vuoden budjetin lausunnossa, ympäristövaliokunta totesi, että aravan rahoitus on saatavalla sellaiselle tasolle ja aravakorot sille tasolle, että yleishyödyllinen rakentaminen alkaa ja että myöskin vanhojen rakennuskantojen korkotaso saadaan markkinakorkotasolle. Tämän suuntaisia toimenpiteitä valtiovalta on tehnyt, ja hallitus on antanut eduskunnalle lakiesityksen, joka mahdollistaa vanhan rakennuskannan lainanhoitokulujen alentamisen, mutta ainoastaan siinä tapauksessa, että kysymys on erityisissä taloudellisissa ongelmissa oleva kiinteistö taikka asunto-osakeyhtiö. Näin ollen tämä ei ole yleinen ratkaisu, joka tukisi koko aravakantaa.

Haluaisin vielä todeta sen todellakin, että ympäristövaliokunta nyt vastikään antamassaan lausunnossa 20/2002 painottaa sitä, että tällä hetkellä vallitsee kriisi yhteiskunnan tukemassa asuntotuotannossa, ja tässä siis vaaditaan pikaisia toimenpiteitä pääomakustannusten alentamiseksi. Muuten ei todellakaan ensi vuonna tule alkamaan lainkaan millään tavalla mitattavissa olevaa määrää asuntotuotantoa. Kaikkein pahimmat ennusteet vaikuttavat siihen suuntaan, että sen määrä tulee olemaan todellakin vähäinen, mikä ensi vuonna alkaa.

Arvoisa puhemies! Muuten hallituksen esitykseen vuoden 2002 toiseksi lisätalousarvioksi muutamaan kohtaan haluaisin kiinnittää huomiota, ensinnäkin kauppa- ja teollisuusministeriön pääluokkaan. Siinä on energiatuen momentti avattu ja todettu nimenomaan se, että tuo tuki on ollut aivan liian vähäinen. Pääluokassa 32 todellakin todetaan, että muun muassa tuulivoima ja sen toteuttaminen on jäänyt kovasti jälkeen suunnitelmista ja tämän vuoksi lisätalousarviossa esitetään energiatuen myöntämisvaltuutta lisättäväksi 2 miljoonalla eurolla. Asia on siis hyvä, että tällainen valtuus on annettu, mutta haluaisin painottaa sitä, että tuo valtuuden lisäys on edelleenkin varsin vähäinen ja tarvittaisiin erityisesti lisää euroja nimenomaan tähän energiatukeen nimenomaan senkin vuoksi, että demonstraatiotukea ei ole tässä lisätalousarviossa eikä sitä ole myöskään tämän vuoden budjetissa eikä ensi vuoden budjettiesityksessä.

Mitä tulee sosiaali- ja terveysministeriön pääluokkaan ja paljon puhuttuun Kansalliseen terveysohjelmaan eli siihen ohjelmaan, jolla pyrimme pelastamaan julkisen terveyden- ja sairaanhoidon, niin sen rahoituksesta vuoden 2003 talousarviossa on todettu myöskin selvitystyötä johtanee professori Jussi Huttusen toimesta, että tämä valtiovallan ja kuntien yhteinen rahoitusosuus on edelleenkin jäänyt liian pieneksi. Tämä rahoitus on pääministerin mukaan takapainotteinen ja tulisi vasta myöhemmin sitten voimakkaammin esiin.

Kolmas asia, puhemies, johonka haluaisin vielä viitata, on liikenteen ja viestinnän pääluokka. Tuon ministeriön alaisuudessahan on paljon keskusteltu Vuosaaren hankkeesta ja siinä sivussa muissakin täällä jo käytetyissä puheenvuoroissa. Totean, että Vuosaarta ja sen ylimitoitettuja liikenneinfrahankkeita ei pidä hallituksen eikä eduskunnan hyväksyä, niitä ei tule budjetilla rahoittaa siinä mitassa, mitä nyt on esitetty. Niin kauan kuin perustienpidon määrärahat ovat noin alhaisella tasolla, tiestön kunto koko ajan heikkenee ja myöskin tuon tieinfran arvo laskee, joka on tällä hetkellä vielä noin 16 miljardia euroa.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on käyty laaja keskustelu tämän vuoden toisen lisäbudjetin yleislinjauksesta liittyen talouden yleiseen kehitysnäkymään ja toisaalta työllisyystilanteen kehittymiseen. Minä en enää näihin yleisiin kysymyksiin mene, vaan menen niihin joihinkin kysymyksiin suoraan, joita nyt täällä on noussut esille.

Monet edustajat täällä ovat ikään kuin hallituksen ansiona ja myönteisenä kysymyksenä nostaneet esille sen, että kunnat tulevat saamaan lisää verotuloja 400 miljoonaa euroa. No, se on aivan luonnollista, että kun maksuunpanotilityksiä tehdään ja kunnille on kertynyt verotuloa, niin ne myöskin aikanaan tilitetään kunnille takaisin. Siinä mielessä se ei ole mikään erityinen lisäbudjettikysymys eikä, kuten totesin, hallituksen ansio, vaan normaalia maksuliikenteeseen ja verotilitysmenettelyyn liittyvää toimintaa.

Mutta toki on myönnettävä, että tuo 400 miljoonaa euroa on toki kunnille tarpeellinen. Meillä runsaalla 120 kunnalla on taseissa kattamattomia alijäämiä. Ne tulee kuntalain mukaan taloussuunnittelukaudella, joka on kolme vuotta, saada katetuiksi, ja siinä mielessä tuo kuntien taloustilanne on erittäin ongelmallinen. Vaikka tämä lisäbudjetti ei kuntatalouteen ota enemmälti kantaa, niin täällä useat edustajat ovat luoneet näkökulmaa kuntatalouteen, ja me tiedämme sen, että ensi vuonna kuntatalous on kääntymässä vahvasti alijäämäiseksi, vuosikate puolittuu ja se jäljelle jäänyt vuosikate ei riitä keskimäärin ottaen investointien, poistojen tai lainojen takaisinmaksun katteeksi. Siinä mielessä on aivan välttämätöntä, että nyt kun käymme käsiksi loppusuoralla varsinaiseen ensi vuoden budjettiin, niin siellä oikaistaan ja korjataan ne vääryydet, jotka ovat tällä hetkellä pahimpia kantoja kuntatalouden tilanteessa.

Ensimmäisenä tietysti on puolitettu indeksitarkistus, joka on korjattava siten, että kustannusmuutos maksetaan täysimääräisenä. Toisaalta arvonlisäveron takaisinperinnän loppuosa on siellä käsittelyssä, ja on vähintäänkin kohtuullista, että tuo loppuosa ja se, mikä yhteisöveron tuotolla siinä on tarkoitus ollut leikata, tuo yhteisöverojen osuus, lasketaan kolmen vuoden keskiarvon perusteella eikä yhden satunnaisen vuoden otoksella, jolloin myöskin saadaan realistisempi kuva siitä, mikä on kuntien osuus yhteisöveron pitkän tähtäimen tuotosta.

Yhtä lailla siellä on monia muita kysymyksiä, jotka on otettava varsinaisen budjetin osalta käsittelyyn, mutta ennen kaikkea huoli tänä päivänä on siitä, onko kunnilla kyky turvata perustuslain mukaisesti perusoikeudet ja palvelut kuntalaisille vai ei. Se tulee minusta nyt sitten budjettilakien yhteydessä selvitettäväksi, ja toivon, että siihen löytyy myöskin ratkaisu, joka on sen kaltainen, että todetaan, että tämä leikkauspolitiikka sekä valtionosuuksien että veronkevennysten maksattamisen osalta kuntien kohdalla on ohi ja me saamme aikaan pitkän tähtäimen kuntasopimuksen, jolla turvataan kuntien talous ja niille kyky turvata kansalaisten peruspalvelut.

Monet ovat täällä myöskin nostaneet työllisyyden näkökulmasta infrarakentamisen, ennen kaikkea mittavat tiehankkeet, Vuosaaren, Kerava—Lahti-oikoradan ja ne tiehankkeet, jotka koskettavat Eurooppa 18:aa, Valtatie 4:ää ja Valtatie 6:ta. Tässä on syytä yhtyä niiden edustajien näkemykseen, että tuo Tieliikelaitoksen ylijäämä, joka on sovittu tuloutettavaksi ja käytettäväksi alemman tieverkon parantamiseen, on myöskin realisoitava ja toteutettava niin. Esimerkiksi oman kotimaakuntani Etelä-Savon osalta pidimme viime viikolla tiepiirin johdon kanssa neuvottelun, ja edelleen saatettiin todeta, että myöskään ensi vuoden budjetissa olevat määrärahat eivät takaa tieverkon kunnon säilymistä vaan rappeutumista tapahtuu edelleen. Siksi kaikki varat on suunnattava tuon kansallisvarallisuuden kunnon säilyttämiseen ja ylläpitämiseen siinä laajuudessa kuin liikennetarve vaatii.

Elinkeinopolitiikan osalta on ennen kaikkea aluekehitystä ajatellen eräitä keskeisiä kysymyksiä, jotka ovat nousseet esille, ja koko Itä-Suomea koskettava tavoite 1 -ohjelma on ensimmäisenä siellä maaseudun kehittämisen näkökulmasta. Nythän siinä ohjelmassa oli kansallisena vastinrahana kuntarahoitus arvioitu liian suureksi. Kun vaje on tästä rahoituksesta, myöskin monet hankkeet viivästyvät, eivät pääse käyntiin. Tästä ovat sekä seurantakomitea että maakuntahallitukset olleet maa- ja metsätalousministeriöön yhteydessä. Korjausta on luvattu arvioida vuoden 2003 ohjelman välitarkistuksen yhteydessä, mutta se on aivan liian myöhäistä. Tässä lisäbudjetissa olisi tullut kansallisen vastinrahan osuus saada kuntoon siten, että myöskin maaseudun kehittämishankkeet olisivat päässeet etenemään. Täällä on toki korkotukilainojen ottovaltuutta ja korkotukea lisätty, mutta se ei yksistään riitä maaseudun kehittämisnäkemykseen.

Myöskin arava-asiat ovat olleet viime päivinä keskustelussa, ja on syytä yhtyä siihen näkemykseen, että aravalainojen korkotaso on alennettava markkinakorkojen tasolle. Ei ole kohtuullista, että siellä asumiskustannukset muodostuvat korkean koron kautta kalliimmiksi kuin ne muutoin olisivat. Toisaalta on myöskin otettava huomioon se, että meillä oli tälle vuodelle varaus 12 000 arava-asunnon rakentamiseen olemassa; nyt siitä on realisoitumassa vain 8 000. Voidaan todeta, että aravalainoitusjärjestelmä ei toimi ja tähän on saatava korjaus.

Yhtä lailla ovat ongelmana maaseutukunnissa tyhjät asunnot, taloudelliset vaikeudet näissä asuntoyhtiöissä. Kokonaisvaltaisesti asuntorahoitusjärjestelmä on syytä tarkastella uudelleen ja saattaa se toimivaan kuntoon sillä lailla, että asuntoja tuotetaan siellä missä niitä tarvitaan, mutta myöskin siellä, missä alueellinen kehitys vaatii panostuksia asuntotuotantoon, jotta valmius on siellä myöskin taata ihmisille tarpeita vastaava asuminen.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! On hyvä jatkaa ed. Nousiaisen puheenvuorosta, jossa todettiin nämä valtion aiheuttamat ongelmat erityisesti kuntatalouteen, ja erityisesti siitä valtion osuudesta kuntatalouden hoidossa epäluotettavana sopimuskumppanina. Näin voisi tämän kansanomaisesti kääntää. Ed. Nousiainen puheenvuorossaan korosti, että olisi rakennettava sellainen sopimus, missä valtio ja kunta hoitaisivat pysyvästi oman osansa ja oman osuutensa niin, ettei siinä löytyisi tällaista välistävetoa, niin kuin nyt tällä kertaa on olemassa. Puheissa annetaan, mutta taloudessa viedään.

Rouva puhemies! Sellaisenaan, mitä tulee tähän hallituksen toiseen lisätalousarvioon, kokonaisuutena voisi todeta, että tässä on jotain hyvääkin olemassa, hyvää siinä mielessä, että tämä painottuu kuitenkin velanmaksuun ja sitä kautta velanmaksun osalta myöskin korkomenojen vähenemiseen. Tämän pohjalta suunta on oikea, mutta tietysti liikkeet ovat kovin hitaita ja pieniä olemassa.

Vaikka on todettukin monessa keskustelupuheenvuorossa, että tässä on kysymys työllisyydestä ja työllisyyden hoidosta, niin kovin huonosti se täällä näkyy. Ei ainakaan sanallakaan löydy mielestäni sellaista viittausta, mikä oman käsitykseni mukaan kerralla hoitaisi koko työllisyysasian kuntoon, sitä, että täällä annettaisiin viitteitä siihen, että pitäisi saada enemmän kansalle työhaluja ja pitäisi saada kaikki työ kelpaamaan niille, jotka ovat vailla ammattiansa vastaavaa työtä. Tähän nähden tämä asia ei ole täällä vielä missään järjestyksessä, enkä usko, että se tämän Lipposen hallituksen aikana tuleekaan järjestykseen. Tarvitaan kovempia otteita, raaempaa toimintaa ja sitten myöskin inhimillisempää politiikkaa siihen samalla.

Jos sitten ajatellaan tulopuolta, mikä mahdollistaa velanmaksua ja oikeaa ohjelmaa, niin valitettavasti tulopuolella on yhtenä merkittävänä aiheena nähtävissä tupakkaveron ja alkoholiveron tuoton lisääntyminen. Jos tämä hetkellisesti saattaa täällä hallitusta tai eduskuntaa lämmittää, niin väitän kuitenkin, että pitkässä juoksussa se on meno tälle yhteiskunnalle ja se tulee moninkertaisesti korvattavaksi sairaus- ja terveydenhoitomenojen osalta siihen nähden, että tämänkin osalta mielellään näkisi sellaista ennalta ehkäisevää työtä, että nämä verot eivät ainakaan olisi merkittävänä tulonlisänä ja myönteisenä asiana tulopuolella nähtävissä. Parempi olisi varmaan kansan kokonaiskehityksen kannalta se, että tämä verotuotto olisi laskeva veroperusteitten pysyessä samanlaisina.

Rouva puhemies! Muutamaan asiaan voisi täällä todeta menopuolella myönteisenä näköalana, että maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla myönnetään 754 000 euroa lisämäärärahaa uusien ilmakuvien valmistamiseen, niiden avulla tehtävään uuteen digitointiin ja digitointivirheiden korjaamiseen, niin että tämä maatalouden tukitoiminta olisi oikeampaa ja vähemmän virheitä sisältävää. Tämän voisi nähdä viljelijän oikeusturvan kannalta hyvänä ja myönteisenä asiana, vaikkakin toisaalta olen sitä mieltä, että tämä pikkumainen näpertely, mitä Suomessa näiden osalta tehdään, ei ole mitenkään oikeassa mittasuhteessa siihen, mitä tämä maatalouspolitiikka voisi olla paremmin hoidettuna, jos se olisi, en sano, niin suurpiirteistä kuin jossakin tuolla eteläisessä Euroopassa, mutta olisi sillä lailla inhimillistä, että tähän viranomaisten ilmoittamiin niin sanottuihin oikeisiin tietoihin voisi myöskin viljelijä luottaa sellaisenaan, ettei viljelijä joutuisi sanktiomääräysten käsiin siinä vaiheessa, kun hän on luottanut näihin yhteiskunnan toimittamiin karttoihin ja niissä oleviin pinta-aloihin. Toivottavasti tämä määräraha edesauttaisi sitä, että ne asiat tulisivat joskus kuntoon ja järjestykseen, ainakin parempaan kuin ne tällä kertaa ovat olemassa.

Jos sitten ajatellaan yhtä toista hyvää samaan pääluokkaan liittyvää, metsätalouden edistämistä ja valvontaa, niin kuten ed. Tennilä lappilaisten edustajana totesi, on hyvä, että kävynkeruuseen ryhdytään Lapissa. Mielestäni tämä osoittaa hallituksen osalta myönteistä tilannehallintaa, että kun nähdään, että on käpyjä kerättäväksi, niin lähdetään kävynkeruuseen. Vaikka tämä saattaa Helsingistä katsottuna tuntua turhanpäiväiseltä ja vähäiseltä asialta, niin silloin, kun on korjattavaa satoa, luonnon sadon talteen ottaminen näyttää erinomaisen hyvältä ja terveeltä. Jos tätä asiaa vielä katsotaan, että tässä on käytetty myöskin malttia ja järkeä, niin määrärahan muuttaminen kokonaisuudessaan kolmen vuoden siirtomäärärahaksi edesauttaa sen, että muun muassa kuusen kohtuullisen hyvä käpysato, minkä uskon Lapissa muodostuneeksi, tulee kerättäväksi vasta vuoden kuluttua, kun männynkävyn keruu alkaa jo ensi keväänä, kun viimekesäistä hyvää käpyä on olemassa.

Mutta sitä pidän tässä ihmeellisenä, että yleisperusteluihin ei ole merkitty erityisesti, että tämä olisi yksi todellinen työllisyyttä parantava tekijä. En epäile, etteivätkö lappilaiset tätä asiaa toteuta ja kerää nämä kävyt talteen ja pane tämän asian järjestykseen, mutta kyllä täytyy sanoa, että Etelä-Suomessa valitettavasti on paljon semmoista kansaa, kenellä ei halua ja tahtoa tähän asiaan ole olemassa mennä kylmään, osin pimeään metsään keräilemään käpyjä. Tässä asiassa saattaa olla niin, että kaadetustakaan puusta tämä ei onnistu. Luulen, että näistä osa kerätään vielä pystypuista, jolloin se on vielä vaikeampaa. Tämä on erinomaisen myönteinen näkymä ja näköala siihen, että pannaan luonnonkeruu toimeen, kun kuitenkin todetaan, että Metsähallitus tulouttaa valtiolle nämä takaisin 10—15 vuoden aikana, kun tämä siemen saadaan myytyä metsänomistajille joko siemeninä taikka taimina eteenpäin.

Rouva puhemies! Yhden asian lisätalousarviossa voisi vielä myönteisenä nähdä eli lisämäärärahan tarpeen yhdyskunta-alueiden käyttöön ja luonnonsuojeluun. Kun perusteluna todetaan, että tällä miljoonan euron määrärahalla korvataan yksityisille maanomistajille siitä haitasta, mitä aiheutuu näiden luonnonsuojelualueiden perustamisesta ja määrän kasvusta, niin näyttää, että ollaan oikealla suunnalla. Mutta väitän, että tuolla miljoonalla eurolla ei päästä edes kunnolla alkuunkaan, että summan pitäisi olla selvästi suurempi, jolloin sillä olisi jotain merkitystä tulevaisuuden kannalta olemassa.

Rouva puhemies! Totean, että lisätalousarvio on oikean suuntainen mutta ei paljon yhteiskunnan toimintaa eteenpäin vie. Nämä ovat pieniä porkkanoita, mutta pienetkin on syytä poimia silloin, kun niitä saatavissa on.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Seppo Lahtela epäili, ettei Helsingin näkökulmasta ymmärretä käpyjen päälle. Toki aivan varmasti uskallan ... (Ed. S. Lahtela: Ei niitä haluta kerätä!) — Ymmärrän kyllä senkin, että täällä halutaan, mutta käsittääkseni on monia syitä, minkä takia on juuri järkevintä kerätä niitä Lapissa. Meillä Helsingissä on käpyjä kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla muutenkin hyvin paljon. — Mutta sitten itse puheeseen.

Lisätalousarvio on tarkoitettu perustuslainkin mukaan vain yllättäviin, poikkeuksellisiin, matkan varrella esiin tuleviin seikkoihin, eikä siis lisätalousarvio koskaan voi olla talouspolitiikan, budjettipolitiikan, pääinstrumentti, joskin silloin, jos yllättävästi taloudessa tapahtuu jotain semmoista, mitä budjettiriihessä ei ole voinutkaan nähdä, toki vastuullinen hallitus reagoi jo lisätalousarviossa. Mutta varsinaisesti niin poikkeuksellisista oloista nyt ei ole kysymys. Näen, että lisäbudjetti pääsääntöisesti on niin sanotusti business as usual: niihin menoihin, mitä matkan varrella on tullut, on haettu välttämättömät katteet ja jouduttu muuttamaan budjettia joiltain osin.

Veikkausvoittovaroista olisin minäkin erityisesti puhunut, niin kuin muun muassa ed. Saarinen täällä aikaisemmin. On käynyt ilmi, että taas tällä kertaa on ylioptimistisesti alun perin yliarvioitu veikkausvoittovarojen tulot. On myös käynyt ilmi taas tällä kertaa, että ylipäätänsä myöskään seuraavassa vuoden 2003 budjetissa ei aiota noudattaa eduskunnan aikaisempaa yksimielistä päätöstä siitä, että kirjastomäärärahat ylipäätänsä kuuluisivat varsinaiseen budjettiin ja pois veikkausvoittovarojen piiristä, jolloin siis viimeinkin lasten ja nuorten liikuntaan, nuorisotoimeen, kulttuuriin saataisiin kaikki ne rahat, mitä aivan välttämättä tarvitaan.

Itse olen aina ajatellut, että on hieno pohjoismainen ja suomalainen ajatus, että kun ihmisillä kuitenkin on semmoinen tietty vietti koettaa onneaan, sitä tehdään sitten edes hyvän asian puitteissa yhteiseen kassaan ihan jo ajatellen jotakin koululuokan arpajaisia ja sitten kansakunnan mittaluokassa näin suurena asiana ja että se kassa on sitten jaettu juuri tämmöiseen hengen ja terveyden, ruumiinkulttuurin viljelyyn. Se on minusta erittäin kaunis tarina.

Valitettavasti meidän nyt samaan aikaan pitää ehkä henkisesti varustautua siihen, että vaikka varmasti enemmistö suomalaisista, laajakin enemmistö, jatkossakin ajattelee näin, meillä on vakavia kilpailijoita, joita EU-todellisuudessa ja Internet-todellisuudessa emme voi nujertaa kokonaan. Oli meillä kuinka hyvä Veikkaus Oy tahansa ja olivat sen tuotteet kuinka kilpailukykyisiä tahansa, jos meillä on entistä enemmän sellaisia pelaajia, jotka katsovat vain mahdollista voittoa ja jännitystä ja riskinottoa eivätkä osallistu veikkaukseen vanhan kivan leikin varjolta, yhteiseen pottiin pelaamisen varjolta, jos tämä joukko lisääntyy, kyllä silloin on katsottava sitäkin totuutta silmiin, että mahdollisesti liikunta-, kulttuuri- ja nuorisomäärärahoihin eivät enää riitä pelkästään, vaikka kirjastotkin on siirretty pois, Veikkauksen tuotot vaan silloin on niidenkin osalta pystyttävä siirtymään valtion budjetin puolelle.

Toivottavasti näin ei käy. Toivottavasti suomalaisessa koulu- ja varsinkin kotikasvatuksessa ajatus yhteiseen pussiin pelaamisesta on niin vahva, että emme joudu tämän todellisuuden kanssa tekemisiin. Mutta omalta osaltani olen siis sitä mieltä, että jatkossakin nämä menot ovat niin tärkeitä, että ne täytyy tavalla tai toisella yhteisestä pussista maksaa. Tällä kertaa en toista kaikkea sitä, mitä mieltä olen erityisesti terveysliikunnasta ja kuinka kyseessä ovat monen miljardin euron säästöt, jos me pystymme liikuttamaan sekä lapsia että nuoria mutta ehkä vieläkin akuutimmin suuria ikäluokkia, jotka ovat siirtymässä eläkkeelle.

Rouva puhemies! Muutamaa täällä käytettyä puheenvuoroa kommentoisin näin varsinaisessa puheenvuorossa.

Tähän asti olen ajatellut, että politiikassa tällä hetkellä, hallituksenkin talouspolitiikassa, on tiettyä seisovan veden tuntua ja että ehkä jotkut suuret projektit, joita Lipposen molemmat hallitukset kiistatta saivat aikaan, ovat tiensä päässä. Tuntuu, että muun muassa työllisyyspolitiikassa hallituksen sisäiset ristiriidat todellakin ovat sen verran suuria, että on ehkä jämähdetty paikalleen. Sen takia uskallan sanoa, että olen aivan vilpittömästi, en vain feministisistä syistä vaan isänmaankin syistä, mielenkiinnolla odottanut ed. Jäätteenmäen talouspoliittisia avauksia ja sitä mahdollisuutta, että meillä on vakava, kaiken lisäksi naishaastaja pääministeriksi ja myös talouspolitiikan johtajaksi. Ennen viime viikkoja olen ollut todellakin odottavalla mielellä ja ajatellut, että tästähän voi syntyä uusia keskustelunavauksia, ja joka tapauksessa tämä voi laittaa seisovat vedet liikkeelle.

Mutta viime viikolla luin Talouselämä-lehteä ja katsoin ed. Jäätteenmäen veropoliittista tarjouslistaa, jossa todellakin miljoonat eurot vilisivät ja veroja alennettiin, enkä tiedä, jäikö monta veroa mainitsematta, mitä ei olisi luvattu alentaa ilman, että samalla hintalapusta puhuttiin mitään. Ei kerrottu, mitä nämä veronalennukset maksavat, kuka ne maksaa, mihin talousteoriaan perustuu tämän kaltainen veronalennuspaketti, joka todella oli suuri, mitä on ajateltu, ja millä aikavälillä, jos kyse oli rakenteellisesta uudistuksesta, se sitten tapahtuisi. Nyt ajattelenkin niin, että nyt on kyllä ed. Jäätteenmäellä ja keskustalla yleensäkin se kuuluisa näytön paikka, koska kyllä tässä nyt näyttöä tarvitaan. Oikeasti vedet seisovat. Olisi tervetullutta, jos joku esittäisi rakentavia mutta uskottavia, kestäviä vaihtoehtoja talouspolitiikalle, mutta se, että vaan luvataan kaikkia veroja alentaa, kyllä pelottaa.

Ed. Rakel Hiltunen oli täällä ja ilmoitti, että hän on menettänyt vakavasti yöunensa monta kertaa ed. Pekkarisen takia, ja viittasi muun muassa Kuntaliiton hallituksessa käymiinsä keskusteluihin. Jos ed. Rakel Hiltunen kuuntelee, toivon, että hän tulee vielä kertomaan minulle, koska olen todella huolissani hänen untensa laadusta ja univelastaan, jos hän jo yksittäisen oppositiokansanedustajan tämän talon ulkopuolella esittämistä puheista menettää unensa. Nimittäin Helsingin näkökulmasta paljon suurempi syy unenmenetykseen ovat ihan helsinkiläisen pääministeri Lipposen hallituksen linjaukset yhteisöverosta ja julkisuuteen tulleet tiedot, että tarkoitus on jatkaa sillä linjalla. Sisäministeriön työryhmä, jossa muistaakseni on virkamiehenä Cay Sevón — ja ministeri on vasemmistoliitosta — on suunnitellut, että tällä tiellä jatketaan ja yhteisöverot leikataan kokonaan valtiolle. Kyllä siinä on meille kaikille yöllä valvomista riittämiin, jos sille tielle lähdetään, jos ajatellaan Pääkaupunkiseudun suuria huolia. Se on huomattavasti vakavampaa kuin yksittäisen oppositioedustajan mahdollisesti tämän talon ulkopuolella pitämät puheet. (Ed. Gustafsson: Kai valtio kuitenkin palauttaa ne kunnille?) — Valtio palauttaa, ed. Gustafsson, ne kunnille mutta eipä jostain syystä näköjään Pääkaupunkiseudulle erityisemmin. Varsinkin Helsingin osalta valtio on kyllä erikoistunut pois ottamiseen neljän veropennin verran. Se on tällä hetkellä kohtuutonta, ja se näkyy muun muassa helsinkiläisissä terveyskeskuksissa, koulujonoissa tällä hetkellä.

Aivan viimeiseksi muutama sana asuntopolitiikasta, koska tänne on tällä viikolla osittain lisätalousarvioon liittyenkin jätetty muutamia mielestäni hyvin vaatimattomia asuntopoliittisia parannusehdotuksia hallituksen taholta, jotka tämän viikon joinakin öinä lähetekeskustelussa käsitellään ja jotka sisältyvät myös tähän lisätalousarvioon. On mielestäni aika järkyttävää, että kun vastikään televisiosta tuli dokumentti suomalaisesta asumisesta, asuntoasioista vastaava ministeri Siimes televisiossa tyytyi kertomaan, kuinka on käsittämätöntä, että suomalaiset asuvat eurooppalaisittain kalleimmin ja kaiken lisäksi asunnoissa, jotka eivät vastaa heidän tarpeitaan ollenkaan. Hän suorastaan ihmetteli asiaa vielä uudelleen. — Näen ilokseni, että ed. Hiltunen tuli, koska haluan kuulla hänen näkemyksensä yhteisöveroasiasta. — Niinpä, kun katsoo sitten, mitä tämän taivastelun jälkeen tässä viimeisellä metrillä pystytään esittämään asuntopolitiikasta, täytyy sanoa, että pettymys on suuri. Ei voi olla niin, että vastaa asuntopolitiikasta kahdeksan vuotta ja sitten päätyy dokumenteissa päivittelemään tilannetta ja sen jälkeen kuitenkin jatkaa ministerinä, vaikka saisi esimerkiksi korkoasioissa turpiin.

Veijo Puhjo /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Brax mainitsi yhteisöveron ja sen kohtalon, miten sitä on Helsingiltä leikattu. Se on totta. Mutta oikeastaan nykyinen yhteisövero on aikaisempaa parempi, jolloin se meni vaan pääkonttoripaikkakunnalle. Nyt jaetaan vähän sen mukaan, missä on työntekijöitä. Mutta nyt yhteisöverosta näyttää tulevan sellainen veromuoto, jossa eri kunnat keskenään alkavat riidellä, ketä kohdellaan oikein. Odotankin tulevaa verokeskustelua ja perustuslakivaliokunnan lausuntoa tästä yhteisöverosta. Saattaisiko olla sittenkin oikeampaa tulouttaa koko yhteisövero valtiolle ja sitten kokonaisuutena, riippuen vähän, mitä perustuslakivaliokuntakin lausuu, tasata näitä valtionosuuksia mahdollisimman oikeudenmukaisesti kaikki kunnat huomioon ottaen?

Rakel  Hiltunen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Brax ihmetteli, valvonko minä öitäni ed. Pekkarisen vuoksi. Ehkä annoin hänelle liian suuren yksittäisen kunnian, koska tämä kokonaisuus, joka on nyt Pääkaupunkiseudulla ja Helsingissä kovin raskas, koostuu kaiken kaikkiaan yhteisöverosta, arvonlisäveron takaisinperinnän kuittauksesta ja ylipäätään siitä ajatuksesta, että kuntien kesken veropaineet jaetaan ja valtio—kunta-suhteessa ei saada aikaan pitkäjänteisyyttä. Sen sijaan minä pidän erittäin vaarallisena ed. Puhjon ja vasemmistoliiton suunnasta muun muassa Sevónin suulla esitettyä ajatusta, että nyt lähdettäisiin tässä näköalattomassa tilanteessa vaatimaan sitä, että koko järjestelmää uusitaan niin, että yhteisöveron tuotosta luovutaan. Tärkeintä kai eduskunnan on ajaa sitä, että saadaan jatkuvuutta kunta—valtio-suhteisiin, ja myös peruspalvelubudjettiajatus pitää ottaa kokonaisuutena käsittelyyn.

Outi Ojala  /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun oli aivan pakko tulla, kun kuuntelin ed. Braxin puheenvuoroa työhuoneessani. Voi sitä taivastelua, sanoisin, nimittäin siinä mielessä, että minä ymmärtäisin, että vihreiden edustaja käyttää tällaisen puheenvuoron tilanteessa, jossa te olette olleet hallituksessa kolme ja puoli vuotta sitten, mutta te olette olleet tässä hallituksessa mukana tekemässä muun muassa niitä päätöksiä, joita te nyt kovasti jälkikäteen kritisoitte. Olen aivan samaa mieltä, mitä tulee Helsingin ratkaisuihin, että ne ovat hyvin voimakkaasti kirpaisseet Helsingin taloutta, mutta te olitte mukana siinä hallituksessa, joka ne ratkaisut teki. Ette te silloin laittaneet vastaan.

Samoin olisin kysynyt, missä oli vihreiden tuki silloin, kun esimerkiksi asuntoministeri Siimes esitti edellisen kerran aravakorkojen alentamista. Siinäkin olisimme tarvinneet tukea. Ei ole kysymys vain siitä, että nyt viime kädessä tehtäisiin joitakin hokkuspokkustemppuja asuntotuotannon osalta, vaan sitä tukea olisi tarvittu tietysti hallituksen sisällä aikaisemmin.

Tärkeitä asioita sinänsä, mutta kyllä minäkin toivoisin, että muistetaan ne ajat, jolloin on itse oltu vastuussa.

Tuija  Brax  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Ensinnäkin ed. Puhjon puheenvuorossa kaikui juuri se, mitä olen pelännyt, semmoinen näkemys yhteisöveroista, että ei pitäisi olla jatkossa niin, että se paikkakunta, joka satsaa ja investoi siihen, että sinne syntyy työpaikkoja, siitä pystyisi veroilla hyötymään. Tämä on hyvin muun muassa pääkaupunkivihamielinen verologiikka, ja olen siitä erittäin pahoillani.

Ed. Ojalalle: On varmasti totta, että jossain määrin kompromissien taival on meillä yhteinen, mutta kyllä matkan varrelta löytyy monta yksittäistä puheenvuoroa vihreiden asuntopolitiikasta ja muun muassa Pääkaupunkiseudun asuntopaketista, jota jo hallitustaipaleellamme arvostelimme. Emme pitäneet ministeri Siimeksen johdolla tapahtunutta Pääkaupunkiseudun asuntopoliittista ohjelmaa riittävänä. Esimerkiksi se, miten valtion maaomaisuudesta on yritetty saada valtavat summat ensisijaisesti rahaa ulosmitatuksi kasvukeskuksissakin, kun ensisijaisesti olisi pitänyt tähdätä siihen, että sen maan päälle rakennetaan kohtuuhintaisia asuntoja, on ollut arvostelumme kohde.

Veijo Puhjo /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Raakel Hiltunen päivitteli, että minun ajatukseni mukaan yhteisöverot menisivät heti valtiolle. Näin ei tietenkään ole, vaan mikäli niin päätetään, se on perusteellisemman harkinnan paikka.

Ed. Brax mainitsi kantaani pääkaupunkivihamieliseksi. Päätin vastauspuheenvuoroni siihen, että mikäli yhteisöverot menisivät valtiolle, silloin katsottaisiin kaikki kunnat oikeudenmukaisesti mukaan lukien erilaiset veromuodot ja vaikkapa sekin, että jo se, että on olemassa isot laitokset, joista kertyy yhteisöveroa, sinällään tuo toimeliaisuudellaan kaupungille positiivisia vaikutuksia.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tänään on monesta suunnasta yritetty — sanon nimenomaan yritetty — arvostella asuntoministeri Suvi-Anne Siimestä muun muassa siitä, että hänellä ei olisi kantaa aravakorkojen alentamisvaatimuksen suhteen. Tällainen puheenvuoro kuultiin myös tänään. Aivan niin kuin ed. Ojala totesi, ministeri Siimes on ajanut pitkään aravan rahoitusmekanismien tasoittamista sillä tavalla, että se ei olisi kalliimpaa kuin muu lainanottaminen. Tämä on ollut linjana jo aikaisemmin eikä ainoastaan nyt. Mutta se, kuka tässä epäonnistuu, on mielestäni vielä auki. Tämä eduskunta voi nimenomaan tähän asiaan ottaa kantaa. Totean vielä, että mikään muu asiantuntijataho (Puhemies koputtaa) ei ole tätä vastustanut kuin valtiovarainministeriö ja ministeri Niinistö.

Outi  Ojala /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Asia on juuri näin, että vaikka samassa ministeriössä on kaksi ministeriä, valtiovarainministeriön budjettiosastolla valitettavasti tämä aravalainakorkoasia on jumissa. Ministeri Siimes on yrittänyt sitä tuoda ja on käyttänytkin sitä hallituksessa aikaisemmin, mutta se koronalennus, mikä tehtiin, tehtiin liian pienenä. Valitettavasti emme saaneet omaa näkemystämme lävitse silloin.

Mitä tulee ed. Braxin puheenvuoroon, te tiedätte yhtä hyvin, että kompromisseja on jouduttu tekemään. Jos olisikin ollut puhtaasti sosiaalinen asuntotuotanto hallituksen selvästi yhteisenä tahtona, aravakorkoasiakin olisi varmaan ratkennut.

Mitä tulee jonkun yksittäisen virkamiehen lausuntoon, minä en ainakaan täällä lähde ottamaan minkäänlaista vastuuta ministeriön virkamiesten lausunnoista. Minusta se on seuraavan hallituksen ja eduskunnan asia katsoa, että tässä maassa luodaan sellainen peruspalvelubudjettijärjestelmä, jolla kaikkien kuntien osalta turvataan se, että voidaan (Puhemies koputtaa) nämä palvelut turvata. Muuten tämä kiista yhteisöveroista ja muista ei näytä ratkeavan.

Reijo Kallio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni yhteisöverojakoon liittyvä suurin epäkohta oli jokin vuosi sitten se, kun konsernien yhteisöverotuotto meni pelkästään pääkonttoripaikkakunnalle. Tämä korjattiin aikanaan. Nyt viimeisin muutos koskee tietysti tasausta kuntien kesken, ja kyllä siihenkin tietysti perusteita löytyy, jos aiomme eri puolilla Suomea taata tietyt peruspalvelut kaikissa kunnissa.

Olen ed. Braxin kanssa samaa mieltä siitä, että jatkossakin osan yhteisöverosta täytyy mennä kunnille. Me tarvitsemme nimenomaan juuri tällaista kannustavaa elementtiä, joka kannustaa kuntia elinkeinopoliittisiin toimenpiteisiin. En minäkään olisi sitä kokonaan valtiolle viemässä. Toisaalta pidän hyvänä sitä, että yhteisöveron merkitystä on vähennetty, koska ei se toisaalta sovellu oikein hyvin kunnallisten peruspalvelujen tuottamiseenkaan. Mutta luulen, että nykytilanne alkaa olla aika lähellä optimia.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin ed. Tiusaselle: Teidän vastauspuheenvuoronne ei liittynyt minun puheenvuorooni mitenkään. Minä en väittänyt, että ministeri Siimeksellä ei olisi ollut kantaa, vaan olen pahoillani siitä, että se kanta ei menesty.

Ed. Ojalalle: Koko asuntopolitiikassa ei ole kyse vain siitä, että hallituksella on ollut heikko sosiaalisen asumisrakentamisen näkemys. Se on näkynyt myös siinä, että perhepolitiikan osana ei ole otettu huomioon sitä, että se kolmas makuuhuone on ihan kohtuullinen tarve myös niille ihmisille, joilla on tuloja mutta jotka eivät pääse sosiaalisen asuntotuotannon piiriin, jos heillä on esimerkiksi kolmas tai neljäs lapsi. Me Helsingissä asumme yhtä ahtaasti ja hankalasti kuin varsovalaiset. Suomalaiset ylipäätänsä, oli heidän tulotasonsa ja asumismuotonsa velkavankeus tai niin sanottu sosiaalinen asumismuoto, elävät Oecd-maiden vertailussa surkeimmin. Se ei ole missään suhteessa meidän muuhun vaurauteemme, muuhun menestykseemme maailmantaloudessa.

Juha  Korkeaoja  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton edustajien puheista kuulosti niin kuin Suomen valtion hallitus olisi kunnanhallitus, suhteellinen hallitus. Meillä on parlamentaarinen järjestelmä, ja se tarkoittaa sitä, että ne puolueet, jotka istuvat hallituksessa, joutuvat miettimään sitä, mitkä kompromissit ovat sellaisia, jotka voidaan niellä istuen hallituksessa, jatkaen toimintaa, ja mitkä ovat sellaisia asioita, jotka ovat kerta kaikkiaan sellaisia, että lähdetään hallituksesta. Kun te olette hyväksyneet asuntopolitiikan sellaisena kuin se nyt toteutuu, teidän arviossanne se on ollut parempi vaihtoehto kuin se, että olisitte sanoneet Lipposelle, että jos tämä ei mene läpi, lähdemme hallituksesta.

Leea  Hiltunen  /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Yhteisöverosta totean, että on todella tärkeää, että yhteisöverorakennelma on sen kaltainen, että suhdanneherkissä tilanteissa ei tule yllättäviä tilanteita peruspalvelujen tuottamisessa ja toteuttamisessa. Mielestäni se, että yhteisöveron tuotto tulisi kokonaan valtiolle, ei varmaankaan palvele koko maamme hyvinvointia ja rakenteiden kestävyyttä ja perusturvallisuutta, ajatellaan sitten aluepoliittisesta kehittämisestä mitä tahansa, mutta se on kuitenkin yksi hyvin tärkeä elementti myöskin tässä meidän aluepolitiikassamme.

Lisätalousarviosta: On mielenkiintoista kuulla keskustelua täällä, miten tärkeisiin asioihin on pysähdytty ja otettu esille kohtia, joihin olisi toivottu lisämäärärahoja tai viestiä ikään kuin vielä käsittelyvaiheessa, että näitä asioita on uudelleen tarkasteltava. Ajattelemme tietysti näin, että lisätalousarvion pitäisi palvella sitä, että jos tässä ja nyt, ad hoc, tulee yllättäviä tarpeita, silloin ollaan valmiit sinne lisämäärärahoja kohdentamaan.

Nyt on kysymys sitten, ovatko ne kohdennukset, mitä tässä on valtiovarainministeri esittänyt, meitä tyydyttäviä. Keskustelu, mikä jo valtiovarainministeri Niinistön kanssa täällä käytiin, selkeästi osoitti, että kyllä meillä selvästi on vähän erilaista näkemystä asioista. Emme suinkaan ole yksimielisiä hänen kanssaan siitä, miten nyt olisi määrärahoja kohdennettava tässä vaiheessa, kun tiedämme, että meillä kuitenkin on taloudellisia mahdollisuuksiakin kohdentaa määrärahoja niihin kohtiin, jotka syksynkin mittaan ovat tulleet esille, nämä aukkokohdat.

Veikkausvoittovaroista oli mielenkiintoinen ja erittäin hyvä puheenvuoro ed. Braxilla. Itse ajattelen näistä ylioptimistisista odotuksista, että kun tuloja asetetaan budjettiimme, niin vuosibudjettiin kuin näihin lisäbudjetteihinkin, niin todella oltaisiin realisteja ja myöskin näiden järjestelmien kohdalla pitkäjänteisesti mietittäisiin, mikä niitten merkitys on yhteiskunnallisesti ja tässä talouden pohjan vahvistamisessa.

Ajattelen itse niin, että mitä kaikkea tuolla pelimaailmassa on tapahtumassa, se on yksi kysymys, jota on syytä tietysti pohtia, miten sieltä rahaa saadaan. Mutta enenevässä määrin nuorisomme kohdalla on tullut sellaisia palvelutarpeita, jotka tulisi todella sisällyttää ihan meidän perusbudjettiimme, vuosibudjettiimme, nuorisokulttuuripalveluja ja ajattelen myöskin, että enenevässä määrin liikunnan palveluja, koska meillä on sen suuntaisia tutkimus- ja selvitystuloksia merkittävästi käytettävissä, jotka tukevat tietoa siitä, että näillä palveluilla: liikuntapalveluilla, nuorisopalveluilla, kulttuuripalveluilla, on hyvinvointia ja terveyttä edistävää ja näin ollen määrärahoja jopa säästävää vaikutusta. Tämä on yksi kohta, johon varmasti on syytä jossain vaiheessa pysähtyä ja hakea mahdollisesti toisenlaisia ratkaisuja kuin tällä hetkellä on. Olen myös näkemässä, että kirjastomäärärahat tokikin pitäisi sisällyttää meidän perusbudjettiimme.

Mitä lisäbudjetilla hoidetaan, on keskeinen kysymys. Tiedämme tämänhetkisen työllisyystilanteen. Meillä on nyt hyviä lukuja vähän tiedossa, että työllisyysluvut eivät ole niin pahoja kuin ehkä jossain vaiheessa oli ennakoitavissa, mutta on myöskin kysymys siitä, mikä on tulevaisuus. Emmehän tiedä, mitä meidän yritysmaailmassamme, teollisuudessa ja vientiteollisuudessa tapahtuu. On varauduttava myöskin siihen, että työttömyysluvut eivät välttämättä laske toivotulla tavalla. Siinä mielessä olisin kovasti toivonut, että tämä lisäbudjetti olisi rohkeammin nostanut esille tämän työllisyyspaketin osat, mistä syksyn mittaan on puhuttu, että hallituksessa on valmisteilla työllisyyspaketti. Joitakin osioita olisin toivonut, että jo tässä olisi tuotu esille sillä tavalla, onko kysymys sitten investointien tukemisesta, yritysten tukemisesta. Joka tapauksessa kysymys on siitä, että uusia työpaikkoja on saatava ja on ennalta ehkäistävä lomautuksia ja sitä, että työpaikkoja ei menetetä. Tällöin on kysymys myös koulutuksesta ja osaamisen tason lisäämisestä. Aikuiskoulutukseen satsaaminen olisi tässä budjetissa ollut myöskin mahdollista tehdä eli lisämäärärahaa sinne, koska selkeästi on nähtävissä, että koulutustasolla on merkitystä myöskin elinkeinoelämän alueella.

Kysymys on siitä, mikä on tilanne tällä hetkellä. Meillä on merkittävä alueiden eriarvoistuminen tapahtumassa, ja myöskin Stakesin tutkimusten mukaan on esimerkiksi lapsiperheiden kohdalla selvästi tapahtumassa köyhtymistä, eriarvoistumista ja lasten syrjäytymistä. Kun emme ensi vuoden budjettiinkaan saaneet lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin sitä erillismäärärahaa, mikä tässä muutaman vuoden aikana oli kohdennettu, niin olisin ollut kysymässä, miksei nyt tässä vaiheessa olisi aivan etupainotteisesti kohdennettu lasten ja nuorten palveluihin määrärahaa, jolla erityisesti esimerkiksi psykiatrisia palveluja ja näitä terapiapalveluja olisi toteutettu. Jonoja on merkittäviä tällä hetkellä eri puolilla maatamme.

Samalla tavalla terveydenhuollon kriisi on todellisuutta ja Kansallinen terveyshanke tuo sinne vastauksia, mutta määrärahoja ei ole riittävästi. Tässä lisäbudjetissa olisin nähnyt myöskin sisällytettävän jotain tuonne erikoissairaanhoidon kentälle ja terveydenhuollon kentälle sillä tavalla, että etupainotteisesti olisi korjattu niitä vaikeuksia, ongelmia, mitä käytännössä kentällä tällä hetkellä todella on olemassa.

Vielä, arvoisa puhemies, nyt kun meillä on päätökset siitä, että lisäydinvoimaa rakennetaan, niin olisin todella nähnyt, että tässä lisätalousarviossa olisi nyt kohdennettu lisämäärärahoja näihin energiatukiin sillä tavalla, että olisi merkittävästi voitu lisätä niitä toimintoja, tutkimusta, kehittämistyötä ja yritystoimintaa, tällä monipuolisella energia-alueella. Siellä on jonkin verran tuulivoiman toteuttamiseen lisätty rahaa, mutta ei suinkaan riittävästi. Toivon, että tästä keskustelua vielä käydään.

Sitten meidän aluekehityksemme on pitkälti sidoksissa siihen, mikä eri puolilla maatamme meidän perustiestömme kunto on ja millä tavalla meidän yrityksemme voivat luottaa siihen, että infra säilyy riittävänä ja turvallisena. Olisin nähnyt, että perustienpitoon määrärahoja olisi tässä kohdennettu enemmän, jotta tieverkko olisi todella saatu pysymään hyvänä ja mahdollisesti annettu signaalia myös meidän elinkeinoelämällemme, että eri puolilla maatamme nimenomaan perusteitä kunnostetaan nopeammassa aikataulussa kuin tähän saakka on haluttu tehdä.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies: Meillä on tämän syksyn aikana puhuttu myöskin asunnottomien tilanteesta. On erittäin suuri häpeäpilkku, että meillä on kansalaisia, joilla ei ole asuntoa, kotia ja kattoa päänsä päällä. Yhdyn niihin puheenvuoroihin, joissa on täällä kannettu huolta siitä, että meillä nopeutettaisiin asuntopolitiikassa niitä toimenpiteitä, joilla saadaan asuntoja lisättyä ja asumistasoa parannettua.

Reijo Kallio  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Esittelypuheenvuorossaan ministeri Niinistö viittasi verotulojen kuplaan eli siihen, että tämän vuoden verotuloarviot ovat osoittautumassa ylimittaisiksi. Nyt tässä käsittelyssä olevassa lisätalousarviossa tämä näkyy erityisesti tulo- ja varallisuusveron tuottoarvion yli 600 miljoonan euron alentamistarpeena. Osaltaan tässä on kyse siitä tosiasiasta, että matalasuhdanne Suomessakin on kestänyt odotettua pidempään. Valitettavasti tällä hetkellä ei ole näköpiirissä mitään takeita siitä, että suhdannetilanne kääntyisi parempaan suuntaan. Päinvastoin erityisesti Yhdysvaltojen ja Euroopan talouden epävarmuus näkyy myös Suomessa. Esimerkiksi uhka Irakin sodan syttymisestä muodostaa kansainväliseen talouteen tällä hetkellä kielteisesti vaikuttavan riskin. Pahimman vaihtoehdon toteutuessa raakaöljyn hinta kipuaisi pilviin ja nostaisi kuluttajahintoja. Tämä puolestaan sitten edelleen vaikeuttaisi talouden elpymistä.

Euroalueella kasvua on ylläpitänyt lähinnä julkinen kysyntä. Tämä ei kuitenkaan minun mielestäni voi nykyoloissa toimia kasvun veturina kovin pitkään, onhan erityisesti Euroopan unionin vetureilla Ranskalla ja Saksalla ongelmia oman julkisen taloutensa kanssa. Alijäämät näissä maissa ovat lisääntyneet huolestuttavalla tavalla. Tämä puolestaan on nostanut merkillisen keskustelun siitä, että Vakaussopimuksen kriteereiden tulisi joustaa ja erityisesti juuri näiden maiden kohdalla.

Tällä hetkellä mielestäni on aiheellista kysyä, olisiko tässä suhdannetilanteessa Euroopan keskuspankin syytä alentaa korkotasoa ja tällä tavalla tukea euroalueen elpymistä. Mielestäni tätä tulisi ainakin vahvasti harkita siitäkin huolimatta, että pääjohtaja Vanhala juuri viime viikolla tämän tapaiset ajatukset tyrmäsi, mutta loppujen lopuksi käytettävissä ovat lähinnä raha- ja finanssipoliittiset keinot.

Nyt kun viennin veto on meillä vaatimatonta, on kotitalouksien merkitys kasvun ylläpitäjänä korostunut. Itse asiassa se on viime aikoina ollut aivan ratkaisevaa. Onneksi ostovoiman kehitys on oikea-aikaisten finanssipoliittisten päätösten ja kauaskantoisten tulopoliittisten kokonaisratkaisujen vuoksi ollut hyvä ja ylläpitänyt kuluttajien luottamusta. Siitä sitten, mikä tulee olemaan kotimarkkinasektorin merkitys jatkossa, on vielä vaikea sanoa, koska ratkaisut ovat tekemättä. Erityisesti tulopoliittisen kokonaisratkaisun aikaansaaminen on tässä mielessä ykkösasia. Vain sen avulla me kykenemme taloutemme vakauttamaan.

Vaikka tämän lisäbudjetin merkitystä ei pidäkään liioitella, niin siitä välittyy hieman sellainen viesti, että valtiontalouden ylijäämän pieneneminen on tällä hetkellä keskeisin talouspoliittinen huolenaiheemme, mutta voidaan tietysti kysyä, onko näin. Toki valtiontaloudestakin on pidettävä huolta, mutta jos ajatellaan Suomen tilannetta EU-maiden joukossa, niin Suomen valtiontalouden tilanne on erittäin hyvä, itse asiassa se on hyvin vahva. Meillä ei ole murhetta siitä, täytämmekö me Emu-kriteerit. Kuten edellä viittasin, tässä suhteessa Saksa ja Ranska, osin myös Italia, ovat aivan toisessa asemassa.

Mielestäni meidän tulisi tällä hetkellä ehkä ensisijaisesti kantaa huolta siitä, että työttömyys saattaa lähteä nousuun. Toistaiseksi työllisyys on alhainen talouden kasvu huomioon ottaen pysynyt vielä erittäin hyvänä. Tähän on osaltaan vaikuttanut tietysti se, että yritykset ovat halunneet pitää kiinni työntekijöistä, ja toisaalta se, että tuottavuuskehitys on ollut aivan viime aikoina kohtuullisen heikkoa, mutta näin ei välttämättä jatku pitkään, ja tähän uhkakuvaan meidän on varauduttava. Ymmärrän kyllä sen logiikan, että mahdolliset työllisyystoimet jätetään tupon yhteyteen, eli en pidä perusteltuna sitä, että niitä olisi osittain jo ripoteltu tähän lisätalousarvioon, koska kyllä kaikki tarvittavat panokset on nimenomaan keskitettävä siihen, että saamme synnytetyksi tulopoliittisen kokonaisratkaisun, eli työllisyyspaketin aikanaan, jos ja kun se tehdään, tuettava tulopoliittisen kokonaisratkaisun aikaansaamista.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä lisätalousarviossa hyviä ja aikanaan myöskin työllisyyteen vaikuttavia kohdennuksia ovat Suomen Teollisuussijoituksen osakepääoman vahvistaminen ja Finnveran lainojen myöntämisvaltuuden korottaminen. Minun mielestäni juuri tämän tapaiset sijoitukset ovat sellaisia tulevaisuuden investointeja, joita me tarvitsemme.

Irja Tulonen /kok:

Arvoisa puhemies! Lisätalousarvion luonne on tietysti sen kaltainen, ettei kaikkea mahdollista hyvää, mitä mielessämme liikkuu, voi lisätalousarviolla rahoittaa. Siihen tarkoitukseen on varsinainen talousarvio. Kun kuuntelin täällä keskusteluja, niin kyllä niiden pohjalta tämä lisätalousarvio olisi todella paisunut. Mutta tällaisiin lisäyksiin, jotka mielestäni ovat tärkeitä ja joista osa on hyvinkin pieniä ja aika mielenkiintoisiakin, kuuluu esimerkiksi se, että sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle lisätään 100 000 euroa. Tämähän on sellaiseen tapaukseen, jossa eräs professori väärinkäytösten johdosta on jättänyt potilaat tavallaan heitteille erilaisten tutkimustensa kautta, ja nyt sinne pitää palkata kaksi henkilöä selvittämään tämän kyseisen professorin tapausta. Näinkin pieniin asioihin sitten lisätalousarviossa joudumme palaamaan, kun elämme aika tavalla niukasti silloin, kun varsinaista talousarviota teemme.

Mutta asia, minkä tähden halusin tänne korokkeelle tulla puhumaan, on se, että eduskunnan tahtoa tulee hallituksen noudattaa. Kyse on Veikkauksen tuotosta ja siitä, mitä eduskunta on päättänyt. Muistutan vaan mieleen sen, että sivistysvaliokunta ei hyväksynyt sitä hallituksen esitystä silloin aikoinaan ja muutimme silloin arpajaislakia niin, että todella edunsaajat tulivat lakiin. Nyt me toteamme sitten sen seikan, että varsinaisessa budjetissa on esitys eri lailla meille esitelty.

Tässä lisätalousarviossa nyt Veikkauksen tulosarviota joudutaan paikkaamaan. Tietysti oli jo tiedossa, kuinka siinä käy. Aikaisempina kahtena vuotena on käytetty Veikkauksen vararahastoa eikä tämmöiseen tilanteeseen ole jouduttu, mutta enää ei sen kaltaista vararahastoa ole. Se on lähestulkoon syöty, ja nyt ollaan sen tosiseikan edessä, mitä monta kertaa myöskin sivistysvaliokunta on korostanut ja minkä Veikkauksen johto ja hallintoneuvosto on todennut: vaikka Veikkauksella menee todella hyvin ja siitä huolimatta, mitkä uhat ovat olleet muun muassa EU:n kannalta, tulostavoite on ollut mahtava, se ei vaan ole riittänyt siihen, mikä meillä talousarviossa on. Voisin jopa sanoa, että tämän tapainen budjetointi on tietysti epä-älyllistä, ja toivoisin, että pääsisimme tämän kaltaisesta budjetoinnista pois. Tässä lisätalousarviossa katetaan 41,5 miljoonaa euroa. Ei se mikään pieni summa ole siitä huolimatta, että tavoitteet Veikkauksella ovat olleet korkealla ja ne on myöskin loistavalla tavalla täytetty.

Erään asian haluan vielä tuoda esille. Se tulee varsinaisessa budjetissa esille, mutta kun veikkausvoittovaroihin on niin paljon paineita, niin yksi kohtuuton paine on Kansallisteatterin upea remontti. Kansallisteatteristamme on tullut todella hieno, upea rakennus sisätiloiltaan, ja se on tietysti maksanut, mutta on aika koomista ja väärin, että veikkausvoittovaroilla Kansallisteatterin remontti katetaan. Ensi vuonna tietysti se ei ole niin iso summa, mutta 2004 ollaankin sitten semmoisessa tilanteessa, että todelliset leikkaukset ovat sitten edessä, jos emme saa muutettua tätä, ja toivoisin, että budjettivaroin tulevaisuudessa rahoitettaisiin tämä Kansallisteatterin remontti.

Markku  Laukkanen  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ensin vielä tästä työllisyystilanteesta: Nythän on aivan selvää, että vaikka tämän päivän työttömyysluvut olivat jossain määrin odotettua parempia, niin kyllähän meillä edelleenkin kansainvälisen talouden kehityksessä leijuu sen kaltaisia uhkia, jotka näkyvät sitten myöskin mahdollisesti kotimaisen kasvun hitaampana kehityksenä tulevina kuukausina, tulevana vuonna. Se vaan tarkoittaa sitä, että tähän työttömyyden peikkoon täytyy voimakkaasti varautua ja riittävän monella rintamalla, ja siitä johtuu, että olen täällä kysellyt useammankin kerran, miksi nyt vannotaan vain tupon nimiin. Tupossa on tavoitteena nimenomaan työllisyysratkaisu ja palkkaratkaisu. Sen lisäksi tarvitaan muutakin, ja vastuu siitä muusta ja kokonaisvastuu työllisyydestä on aina maan hallituksella.

Sen takia minusta on tärkeää, että hallitus aktiivisesti tuo tähän taloon sellaisia esityksiä, joilla sitten veropoliittisin keinoin, työllisyyspaketilla, siis julkisen sektorin investointikeinoin, ja myöskin rakennemuutoskeinoin tähän työllisyyden laajamittaiseen ongelmaan pureudutaan. Siksi tavallaan ei pidä piiloutua työmarkkinaneuvottelijoiden selän taakse ja odottaa, mitä siellä syntyy, vaan hallituksen tulee tässä asiassa olla aktiivinen. Sitähän me nyt odotimme laidasta laitaan tässäkin salissa tässä lisäbudjettikeskustelussa, että tähän suuntaan näitä avauksia lisäbudjetissa olisi tullut. Valitettavasti ei tullut, mutta tämän jälkeen tarvitaan aloitteellisuutta ja aktiivisuutta. Onhan meillä vielä ensi vuoden budjetti tässä käsitteillä loppuvuodesta, ja siihenkin ehditään sitten näitä työllisyyttä edistäviä toimenpiteitä, julkisen sektorin investointeja, saada.

Minusta tuntuu vaan siltä, että tämä elvytys-sanan käyttö on täällä taas vähän kuin kirosana. Aikanaanhan tuo tarkoitti velan lisäottoa ja sitä, että olisi tehty uusinvestointeja velan lisäotolla. Nykytilannehan on hyvin erilainen, ja mielestäni nykysuhdannetilanteessa hallitun elvytyspaketin myönteiset kokonaisvaikutukset työttömyyden kasvun ehkäisemisessä ovat ilman muuta parempia ja myönteisempiä kuin se, että sellaista ei tehtäisi, ja tulevat luomaan myöskin valtiontalouteen sellaista tilaa, jota sitten tarvitaan esimerkiksi terveydenhuollon kriisin ratkaisemisessa.

Suomen Pankin vanhempi ekonomisti Ilmo Pyyhtiä sanoo tämän päivän Iltalehden haastattelussa hyvin selvästi, että työllisyyspolitiikka ei ole ollut riittävän hyvää, ja ihmettelee sitä, että on ollut voimakasta taloudellista kasvua, mutta se ei ole työllistänyt heikommin koulutettua porukkaa, niin kuin hän sanoo. Pyyhtiä ehdottaa, että pitäisi sitten tehdä niitä kaivattuja rakenteellisia uudistuksia, ja muistuttaa, että matalapalkkatyö on meillä tuottavuuteensa nähden niin kallista, että ihmiset eivät ole työllistyneet. Sen takia tällä sektorilla, palveluelinkeinopuolella, pitäisi voida, nimenomaan tällä rakennepuolella, rapsakasti ja nopeasti edetä sillä tavalla, että se näkyy sitten myöskin työllisyyden kehittymisessä. Tarvitaan siis kokonaispaketti, joka tähtää dynaamisen talouden kasvuun, ja sellainen elvyttävä talouspoliittinen paketti, joka koostuu sitten infrastruktuurihankkeiden aikaistamisesta, toisaalta verokeinoista ja sitten rakenneuudistuksista. Totta kai on selvää, että tuporatkaisun soisi tukevan sitten tätä kokonaisuutta.

Mielestäni jo nämä liikenneväyläinvestoinnit, joista jonkun verran tänäänkin on täällä jo puhuttu, ovat juuri sellaisia, joita voitaisiin aikaistaa. Tässä nyt heitän erään yksityiskohdan liikenneministeriön pääluokasta, jota edelleenkin ihmettelen. Meillä on käynnistetty Kaakkois-Suomen alueella, joka on Suomen kansainvälisin liikenneväylien maakunta, Valtatie 6:n perusparannus, ja tämänhetkinen rahoitus riittää kymmentä kilometriä vaille tämän hankkeen toteuttamiseen. Tämähän on aivan hölmöläisten hommaa, että jätetään tällainen pätkä tekemättä. Vaikka tässäkin tämä hanke ja kohde mainitaan, koska siellä on säästynyt varoja ja ne nyt suosiollisesti kohdennetaan hankkeeseen, vieläkin 10 miljoonan euron määräraha edelleenkin puuttuu. Tämä on todella huonoa hallintokulttuuria, ja tällaiset asiat pitäisi voida ratkaista.

Rouva puhemies! Eräänä yksityiskohtana haluan nostaa esiin myöskin sitten kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonhaaralta teknologiarahoituksen. Meillähän Tekes ja Valtion teknillinen tutkimuskeskus ovat käyttäneet asiasta hyvin huolestuttavia puheenvuoroja, koska Tekesin määrärahat ovat teknologiapuolella olleet asiallisesti ottaen neljä vuotta nyt samalla tasolla. Nyt olisi ollut erinomainen tilaisuus myöskin suhdannetilanteeseen vedoten korjata tätä tasoa. Ensi vuoden budjetin osalta ei myöskään tehdä korjausta. Siinähän on kyse juuri siitä, että niillä investoinneilla haetaan sitä huomisen tuloa, joka jää tulematta. Vielä kun mennään joku aika tällä tavalla, niin meidän on ihan turha puhua siitä, että Suomi on tutkimus- ja kehityshankkeissa ja teknologiapolitiikassa maailman johtava maa. Emme ole enää tälläkään hetkellä, emmekä edes kovin korkealla tulevina vuosina, ellei tähän peruskysymykseen ja ongelmaan kunnolla tartuta. Meiltä valuu nyt jo hyvin paljon tutkimus- ja kehityshankkeita ulkomaille, ja tähän olisi hyvä nyt väkevällä tavalla tarttua.

Täällä puhuttiin jo energiapolitiikan puolelta, ja ilmeisesti ed. Leea Hiltunen kaipaili lisää varoja tuulivoimahankkeisiin. Nythän olen ymmärtänyt näin, että ensi vuoden budjetissa on nimenomaan keväällä syntyneen ydinvoimaratkaisun ponnen mukaisiin toimiin voimakkaasti ministeriössä myöskin ryhdytty ja sen kautta sitten energiatukimäärärahoja myöskin sillä tavoin nostettu, että ainakin ensi vuoden budjetin osalta pystytään kattamaan myöskin kotimaisia uusiutuvia energialähteitä käyttäviä uusia innovatiivisia hankkeita siinä määrin kuin hyviä hankkeita on tarjolla ja niitä varoja hakemassa. Se on erittäin myönteinen ja hyvä suunta.

Lopuksi, rouva puhemies, muutama sana vielä asuntotuotannosta ja yleishyödylliseen aravarahoitukseen liittyvästä problematiikasta. Tämähän on kiistatta hallituksen suuria häpeätahroja. On vaan erikoista, että kun tästä täällä salissa puhutaan, niin eipä täällä juuri koskaan ole ministeri Siimestä, jolle asia vastuullisesti kuuluu, näkynyt. Hän antaa kyllä lausuntoja hyvin aktiivisesti lehdistölle, mutta ei hän ole täällä koskaan keskustelemassa ja perustelemassa, minkä takia niitä tarvittavia muutoksia Ara-järjestelmään ei ole saatu.

Nyt arvioidaan, että vaikka kokonaistavoite oli tälle vuodelle 13 000 asuntoa, tänä vuonna alkaa vain 8 000 asuntoa. Tammi—elokuussa on arava-asuntoja aloitettu Helsingin seudulla 759, viime vuonna vastaavaan aikaan lähes 2 200. Kyllä tämä kertoo karua kieltään siitä, että Pääkaupunkiseudulla, alueella, jossa on suurin asuntopula, korkeimmat vuokrat, suurin huutava tarve, meillä on rahaa olemassa ja sen takia olisi valtion kokonaisedun mukaista, totta kai, luoda sellainen järjestelmä, että sille rahalle olisi ottajia ja käyttäjiä, syntyisi asuntoja, niin vuokra-asuntoja kuin omistusarava-asuntoja, mutta ei tällä korkotasolla synny. Eikä sekään ole ratkaisu, että rakennusyhtiöt nyt pääsevät niin sanotusti yleishyödyllisiksi rakentajiksi. Mikään asiantuntija-arvio ei sitä osoita. Siksi olisi erittäin tärkeää, että koko yleishyödyllisyysjärjestelmä otettaisiin nyt kriittiseen tarkasteluun ja tehdään ne tarvittavat muutokset, jotta koko Ara-järjestelmä ei tätä menoa lahoa ja tuhoudu käsiin.

Vielä, rouva puhemies: Työllisyyden kannalta erittäin tärkeää on valtion peruskorjauslainoitus, joka on tarkoitettu juuri siihen, että talot säilyvät kunnossa ja asunto-omaisuuden arvo säilyy, talot ovat asuttavia. Vuonna 96 ja 97 tämä kattoi 24 000 asunnon korjaamisen, ja vuonna 2000 mentiin alle 4 900 korjattuun asuntoon. Syynä tähän ovat yleishyödyllisyyslainsäädännön mukanaan tuomat ikuiset rajoitukset kiinteistö- ja asuntoyhtiöille ja niiden omistajille. Tässäkin olisi sellainen toimenpide, jolla samalla korjattaisiin yhtäaikaa sekä asuntojen saatavuutta, asuntojen kuntoa, ja samalla myöskin tähän ajankohtaiseen taloustilanteeseen kuuluvaa työllisyyden hoitoa.

Anni  Sinnemäki  /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensin kulttuurin rahoituksen suhteesta Veikkauksen tuottoon: Tästä keskusteltiin täällä kohtuullisen ansiokkaasti jo viime torstaina. Ei ole missään nimessä hyväksyttävää, että Veikkauksen edunsaajat: liikunta, nuoriso ja taide, saisivat rahoituspäätöksensä pitkin vuotta riippuen siitä, ovatko kansalaiset olleet kiinnostuneita uhkapeleistä vai eivät. Tämän kaltaisiin sopimuksiin missään nimessä ei mielestäni voi mennä. Jos eduskunnan tahtoa olisi noudatettu sen suhteen, miten kirjastomäärärahoja pitäisi siirtää varsinaiseen budjettiin, tällä hetkellä näille edunsaajille Veikkauksen rahat kohtuullisesti varmaan myös riittäisivät.

Sitten aravakoroista ja sosiaalisesta asuntotuotannosta: Jos on niin, että asuntoasioista vastaava vasemmistoliittolainen ministeri Siimes ja vasemmistoliitto eivät halua tästä asiasta ja sen hoitamattomuudesta yksin vastata, niin heittäisin pallon sosialidemokraateille, joiden luulisi myös olevan kiinnostunut sosiaalisesta asuntotuotannosta, että he sitten hoitaisivat kannatusta aravakoron alentamiselle.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä työllisyydestä ja sen hoidosta: On varmaan totta, että tupon syntyminen on työllisyyden kannalta merkittävin yksittäinen asia. Toivoisin, että hallitus edistäisi tupon syntymistä erityisesti niin, että se puuttuisi niihin asioihin, joilla on muutakin yhteiskuntapoliittista merkitystä, kuten esimerkiksi naisten ja miesten palkkaerojen pienentäminen. Se olisi asia, johon hallituksen erityisesti tulisi tuponeuvottelijoita kannustaa.

Viimeisenä huomiona, kun täällä on puhuttu mahdollisista eduskunnan tekemistä paketeista, että julkiset investoinnit eivät aina tarkoita vain teiden rakentamista. Mielestäni esimerkiksi kulttuurin rahoitus liittyy myös työllisyyteen. Ei pitäisi nähdä niin, että ikään kuin teiden päällystäminen on ainoa asia, millä julkinen valta voi työllisyyttä edistää.

Antero  Kekkonen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kun tässä ed. Sinnemäki ilmoitti heittävänsä pallon tänne sosialidemokraattien suuntaan ja sanoi, että se pitäisi ottaa vastaan, niin voin hänelle ilmoittaa, että se on jo otettu vastaan. Me tunnemme erittäin suurta surua siitä, missä tilassa aravajärjestelmä tällä hetkellä on, ja tunnemme, uskaltaisin sanoa, jopa ihan oikeata ahdistusta siitä, että aravakorko seilaa sellaisella tasolla, joka on yli normaalin vapaiden markkinoiden koron. Se ei ole millään mittarilla katsottuna oikein. Tässä mielessä sosialidemokraatit tulevat kantamaan erittäin suurta huolta tästä asiasta ja myöskin ryhtyvät toimenpiteisiin, joita tilanne edellyttää.

Irina  Krohn  /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin olen täsmälleen samaa mieltä kuin ed. Anni Sinnemäki, mutta aloitan toisesta asiasta, nimittäin yhteisöverosta. Ajattelin käyttää esimerkkinä stadionin kattamista. Tehän tiedätte, että on kovat kansainväliset paineet kattaa stadion ja nyt mietitään kenellä on vastuu. Helsingissä taloudellinen tilanne sairaanhoitokriiseineen, koulukriiseineen ja muineen on sen kaltainen, että vastuullisen poliitikon on hyvin vaikea perustella äänestäjilleen stadionin kattamista.

Samanaikaisesti kuitenkin tiedetään, että jos ja kun stadion katetaan, siitä on varmasti myös hyötyä elinkeinoelämälle. Juuri tämän kaltaisten seikkojen tähden on tärkeätä, että on olemassa yhteisöverokannustin, koska nimenomaan sillä tavalla julkinen valta voi kerätä oman osuutensa niistä investoinneista, mitä se tekee palvellessaan elinkeinoelämää. Mutta juuri kun tämä yhteys katkaistaan, yhä vaikeampaa on kunnassa tehdä sen kaltaisia poliittisia päätöksiä, joiden hyöty kuntalaisille ei ole samalla tavalla välitön kuin jonkun terveyskeskuksen.

Toinen esimerkki: Kyllähän me tiedämme, että kaikista viihtyisimmät kunnat ovat suurten kaupunkien liepeillä. Ne ovat reunakuntia tai jopa, jos oikein on vihaisella päällä, parasiittikuntia, kuntia, joilla ei ole omia tehdasalueita, joilla ei ole omia kulttuurilaitoksia, ei omia satamia, ei mitään vaikeata, vaan ainoastaan kivoja hauskoja omakotitontteja, joista on sitten kiva hurahdella joko katsomaan vähän sitä elämän laitapuolta tai näihin mukaviin kulttuurilaitoksiin. (Ed. Gustafsson: Esimerkiksi Kauniainen, Kangasala! — Ed. Kekkonen: Kangasala!) — En sano nimiä, ed. Kekkonen, en sano nimiä. Kun kaupunginvaltuutettujen pitää sanoa, että nyt on kyllä niin, että tästä viihtyisästä alueesta, joka voisi olla aivan loistava puisto tai lasten jalkapallokenttä, tästä tehdäänkin teollisuushallialue, niin juuri näitä päätöksiä argumentoidaan ja perustellaan yhteisöveroasialla. Täytyy todella sen takia sanoa, että tämä johtaa kuntatasolla tämmöiseen not in my backyard -ilmiöön, kun ei palkita siitä, että otetaan vastuu yhteiskunnan kokonaiskehittämisestä.

Sitten ed. Anni Sinnemäen aloittamaan keskusteluun:

Olin hyvin innostunut, kun oli tämä hieno kulttuurikeskustelu, ja katsoin, voi sanoa, ylpeänä taiteilijoiden mielenosoitusta siitä syystä, kuinka hyvin se oli organisoitu, kuinka hienosti oli nähty vaivaa sen visuaalisen ilmeen tähden ja kuinka iso työ oli tehty viestin läpiviemiseen ilman, että oltiin uhkaavia tai aggressiivisia. Sitten huomasin, että Helsingin Sanomissa uutinen oli kulttuurisivuilla ihan näyttävästi ja komeasti, mutta taiteilijoiden mielenosoitus ei ollut politiikan sivuilla. Se ei ollut yhteiskunnallinen ongelma. Taiteilijoiden mielenosoitus jäi sinne performanssien ja taidearvostelujen väliin, ikään kuin se olisi erilainen tapa tuottaa virikkeitä. (Ed. Kekkonen: Ei saa sotkea taidetta politiikkaan!)

Ed. Antero Kekkonen, entinen toimittaja, puhui juuri kuin toimittaja sanoessaan, että ei saa sotkea taidetta politiikkaan, ja minä väitän, että me elämme sellaisessa myytissä. Taistolaisajan jälkeen, jolloin oli taiteen ja politiikan välillä ehkä välillä liiankin läheinen suhde, on pidetty kunnia-asiana sitä, että poliitikot eivät sotkeudu taiteeseen eivätkä sotkeudu taiteen sisältöön. Siitä syystä täällä herätti ehkä kohtuutonta kohua ed. Rauhalan huoli joidenkin taulujen vaikutuksesta lapsiin, joka varmasti oli vilpitön, enkä itsekään tiedä, menisinkö sinne ensimmäistä kertaa lapsieni kanssa. Mutta tyypillistä on se, että se oli todella tabuun koskemista, kun poliitikko puhui taiteen sisällöstä.

Mutta samanaikaisesti jää kokonaan näkymättömäksi se, että me poliitikot koko ajan päätämme taiteen mahdollisuudesta tulla näkyväksi siinä määrässä, missä sisältöä levitetään, millä tavalla sitä levitetään, sen kautta, että me päätämme rahoituksesta. Tällä hetkellä elämme semmoisen myytin aikaa, että taide syntyy ilman rahoittajaa, se on vain jokin näkymätön taho. Aikanaan pidin luentoa Teatterikorkeakoulussa ja puhuin siitä, mitä tarvitaan teatteriesitykseen. Siinä oli näytelmä ja katsojat ja yleisö, mutta kukaan kuuntelijoista ei keksinyt, että tarvitaan myös rahoitus. Sanoin, että nyt on kyllä menty aika kauas todellisuudesta. Tarkoitan sitä, että me poliitikot päätämme siitä, minkälaista taidetta tulee rahoitettua. Tässä tilanteessa, missä valtiovarainministeri haluaa, että taiteen rahoitus päätetään, niin kuin ed. Sinnemäki sanoi, R-kioskien veikkausjonoissa, voidaan sanoa, että me päätämme aivan väärällä tavalla taiteen sisällöstä.

Eli toivoisin voimakkaampaa, näkyvämpää, eri puolueiden painotuseroja paremmin esille tuovaa keskustelua taiteen rahoituksesta, miksi taiteen rahoitus on niin eri asemassa kuin tieteen rahoitus. On suuri ilo todella tässä lisäbudjetissa, että ministeri Dromberg on saanut tällä kaudella nämä vajeet hoidettua, mutta eihän tämä voi olla kulttuurivaltion, sivistysvaltion, pitkäaikainen linjanveto, että kulttuurin rahoitus on intohimon ja ahneuden rippeitä, pelihimon sivutuote. Sen takia olen sitä mieltä, että meidän pitää astua uuteen aikaan, rehellisesti sanoa, että ei, poliitikko ei ole se, joka valitsee tauluja museoon, ei, poliitikko ei ole se, joka valitsee teatterin ohjelmiston, niin kuin se aikanaan on kunnallisteatterissa ollut, että siellä on tällaiset lautakunnat, jotka ovat valinneet ohjelmistoa. Silloin voi tapahtua tällaisia suoria sensuuriasioita, että jokin kipeä aihe ei tule esille. Mutta meidän pitää rehellisesti sanoa se, että me valitsemme, kenellä on paras mahdollisuus esittää kantansa.

Tiedän, että ministeri Dromberg esitti budjettineuvotteluissa teatterilain ulkopuolisille teatteri- ja tanssiryhmille lisärahoitusta. Kun tällä hetkellä meillä on todella niin, että sellainen joukko teattereita, joka tuottaa viidenneksen ensi-illoista, saa prosentin avustuksesta, niin kyllähän se on poliitikkojen kannanotto sananvapauteen, ilmaisuvapauteen. Se on kannanotto, että sitä teatteria, missä tehdään halvemmilla tuotantokustannuksilla, missä tehdään suhteellisesti enemmän kotimaisia kantaesityksiä, mutta myös tehdään arvaamattomammin, missä laatu vaihtelee useammin, katsojamäärät vaihtelevat enemmän, tätä teatteria tuetaan erittäin paljon vähemmän kuin sitä teatteria, joka on tuotteistettu alueteatterimalli, joka sinänsä on myös hyvin arvokas asia.

Sen takia todella toivon, että vaikka tässä lisäbudjetissa nyt saadaan ratkaistua tämä akuutti ongelma, niin me poliitikot rehellisesti ottaisimme vastuun ja käyttäisimme sitä valtaa, mitä meillä on. Toivoisin myös, että kulttuuritoimitukset ja lehdistö näkisivät sen, että myös hyvillä päätöksillä on isä ja äiti. Tämä myytti siitä, että kaikki hyvä syntyy vain siitä, että taiteilijat sen luovat, mutta rahoituksen järjestäminen on ikään kuin näkymättömän käden ohjaamaa: se käsi ei ole näkymätön, se käsi tällä hetkellä näyttää aivan liikaa valtiovarainministeri Niinistön kädeltä.

Iivo  Polvi  /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Tarkoitukseni oli alkujaan puhua lyhyesti muutamasta asiasta paikaltani, mutta kun täällä on käyty keskustelua muun muassa yhteisöverojärjestelmästä, arvonlisäveron takaisinperintäjärjestelmän muutoksesta, niin siltä varalta, että kestää yli pari minuuttia, tulin puhujakorokkeelle.

Tämä lisäbudjettiesitys tietenkin sisältää lähinnä tarkennuksia, korjauksia, tapahtunutta kehitystä vastaavaksi, korjataan muutamia arviointivirheitä, joita varsinaisessa budjetissa on ollut, eikä sisällä mitään merkittäviä linjauksia eikä painotuksia, mikä toisaalta on ymmärrettävääkin, kun kysymyksessä on lisätalousarvio. Toisaalta kuitenkin itse olisin odottanut selvää panostusta työllisyyteen, koska siitä huolimatta, että työttömyysluvut ovat säilyneet ehkä ennakoitua alempinakin, varautuminen pahenevaan työttömyyteen olisi perusteltua. Tässä budjetissa tosin työllisyyspolitiikkaan osoitettavia määrärahoja jonkin verran jopa alennetaan, ja perusteluna on se, että niitä ei ole kyetty käyttämään. Tällä hetkellä kuitenkin on tiedossa selvästi se, että eri alueilla voidaan käyttää tehokkaasti työllisyysmäärärahoja, jos niitä kohdennetaan maakuntiin. Meillä on pitkä rivi investointitukihakemuksia, jotka ovat sen tyyppisiä, jotka jatkossa joka tapauksessa toteutetaan, mutta kysymys on vain siitä, että tällä hetkellä tukea ei ole käytettävissä te-keskuksilla. Niillä kyettäisiin alentamaan työttömyyttä nimenomaan niillä alueilla, joissa se on tällä hetkellä kaikista korkeinta. Edelleenhän maassa on alueita, joissa työttömyys on lähempänä parinkymmenen prosentin pintaa.

Täällä on pitkään puhuttu asuntopolitiikasta ja erityisesti aravalainojen korkotasosta. On aivan oikein vaatia niiden alentamista, koska on nurinkurinen tilanne se, että kovan rahan asuntojen lainojen korot ovat alemmat kuin sosiaaliseen asuntotuotantoon myönnettyjen lainojen korot. Tietenkin tuota tilannetta tavallaan verrattuna aikaisempaan tilanteeseen kärjistää erityisesti se, että jos mennään vuosikymmen taaksepäin, jolloin korkotaso yleisesti oli poikkeuksellisen korkea ja niin myös asuntolainojen korot olivat korkeita, silloin tietenkin aravalainojen korot olivat suhteessa oleellisesti edullisempia. Siinä tosin näkyy ja heijastelee toisaalta se onnistunut talouspolitiikka, mitä viime vuosina on hoidettu, jonka ansiosta korkotaso yleisesti on alentunut, mutta siitä huolimatta aravalainojen korkotasoa on alennettava, jotta tuotanto käynnistyy suunnitellussa määrin ja asumiskustannukset eivät muodostu kohtuuttomiksi.

Täällä aivan oikein kannettiin huolta Helsingin kaupungin tilanteesta. Erityisesti ed. Brax puheenvuorossaan käsitteli niitä ongelmia, mitä Helsingin kaupungin taloudessa on ja mitä yhteisöveron jakoperusteiden muutokset ja toisaalta arvonlisäveron takaisinperintäjärjestelmästä luopuminen ovat aiheuttaneet. Itse pidän oikeana sitä lähtökohtaa, että yhteisöveron vaikutusta kuntien talouteen vähennetään ja se korvataan muulla tavalla valtion ja kuntien välisessä kustannustenjaossa. Yhteisövero on luonteeltaan niin paljon epävakaa, että peruspalvelujen rahoitusta ei tule kytkeä siihen. Sen takia minusta on oikea myös se lähtökohta, mihinkä täällä aikaisemmin viitattiin, että tällä hetkellä valmistellaan mahdollisia uusia rahoitusjärjestelyjä valtion ja kuntien kesken. Minusta se on aivan oikein, että pyritään sellaiseen peruspalvelujen budjetointisysteemiin, jossa turvataan kuntien peruspalvelujen rahoitus riippumatta siitä, mitä kautta se rahoitus tulee.

Jos puhutaan arvonlisäveron takaisinperintäjärjestelmän menettäjistä, on totta, että Helsinki siinä ratkaisussa menetti, mutta yhtä totta on se, että siihen asti, kun se oli voimassa, ne paikkakunnat, jotka kykenivät investoimaan, voittivat siinä järjestelmässä. Sen järjestelmän maksumiehinä olivat ne kunnat, jotka eivät kyenneet investoimaan. Se oli selvä, kiistaton tulonsiirto niille alueille, joissa kunnat kykenivät investoimaan. Siinä mielessä minusta tämä muutos oli aivan oikea ja oikean suuntainen. On tietenkin selvää, että kun Pääkaupunkiseudulla tulee ongelmia palvelujen järjestämisessä ja rahoittamisessa, niin silloin niihin kiinnitetään huomiota. Voidaan kuitenkin verrata maan eri osa-alueilla vastaavia tilanteita. Monella alueella ongelmat ovat oleellisesti suuremmat suhteellisesti; totta kai, kun Pääkaupunkiseudulla asuu viidesosa maan väestöstä, ongelmat tietenkin määrällisesti ovat suurempia, mutta eivät lainkaan suhteellisesti.

Minulla oli juuri tilaisuus, ennen kuin tulin saliin, selata Helsingin kaupungin talousarvioesitystä ja edellisen vuoden tilinpäätöstä, josta myös näkyi sitä edeltävän vuoden tilinpäätös. Itse kunnallistaloutta päätoimisesti parikymmentä vuotta harrastaneena analysoin jonkin verran tuota Helsingin tilannetta. Harva kaupunki tai kunta ilmeisesti on, joka vuosina 2000—2001 on kyennyt lisäämään valtavasti rahastointia. Mikäli oikein muistan, niin vuonna 2001 rahastoitiin, oliko peräti 900 miljoonaa markkaa, mikäli muistan oikein, sitä luokkaa. Edellisvuonna rahastointia oli ehkä puolet siitä summasta. Jos sitä verrataan muiden kuntien tilinpäätöksiin, niin voidaan havaita, että rahastoinnilla on ollut nimenomaan päinvastainen etumerkki: niissä on jouduttu syömään ne rahastot.

Siinä mielessä en itse näe Helsingin tilannetta niin surkeana kuin joidenkin puheenvuoroista voi päätellä. En ollenkaan kehu sitä. Se on oleellisesti heikentynyt, ja suunta on heikkenevä. Mutta esitystä tutkiessani huomasin sen, että nämä pari vuotta näyttäisivät jäävän alijäämäisiksi, mutta jo parin vuoden kuluessa taas ollaan selvästi tasapainossa. Jos otetaan maan muilta alueilta paikkakuntia, luulen, että on harvoja paikkakuntia, missä voidaan saada yhtä hyvä tulos näkyviin. Siitä huolimatta valtion ja kuntien välinen kustannustenjako on koko ajan siirtynyt kuntien kannalta huonompaan suuntaan ja peruspalveluiden rahoitus on vaikeutunut. Se on tosiasia. Sen takia minusta on valtion ja kuntien välistä kustannustenjakoa tarkasteltava uudelleen ja turvattava jokaisessa kunnassa riittävät niin opetustoimen, terveydenhuollon kuin sosiaalitoimenkin palvelut. Ne on turvattava asuinpaikasta riippumatta.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Juuri sen takia vain pyysin, koska mainittiin nimenomaan ja viitattiin puheeseeni.

Toivottavasti myös ed. Ojala lukee ed. Polven puheenvuoron, koska myös ed. Ojala kuulisi, koska juuri siihen viittasin, että käsittääkseni vasemmistoliitossa on tämän kaltaisia ajatuksia kuin ed. Polvi juuri kertoi. Niihin ajatuksiin muun muassa kuuluu siis se, jos oikein lainaan, että oli väärin, että niitä tuettiin, jotka kykenivät investoimaan. Tasapäisyys syntyy siis siitä, että kukaan ei kykene investoimaan. Kyllä Helsingin vaikeudet kilpailla muiden Itämeren alueen metropolien kanssa ja laajemminkin globaalissa taloudessa ovat todella suuret, jos muu maa ajattelee niin, että on väärin, että tämä suurin metropoli pystyy investoimaan.

Iivo Polvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ei puheenvuorossani lainkaan suhtauduttu asiaan niin, kuin ed. Brax äsken kertoi. Pelkästään kerroin sen, että arvonlisäveron takaisinperintäjärjestelmässä ne kunnat, jotka kykenevät investoimaan, voittivat. Ne, jotka eivät kyenneet, olivat investoijan maksumiehiä. Se on tietty tosiasia. Nythän vain puretaan se järjestelmä. Kukin maksaa omalta osaltaan investoinnit eikä saa niitä arvonlisäverojärjestelmän kautta takaisin.

Ola  Rosendahl  /r:

Värderade fru talman, arvoisa rouva puhemies! Den andra tilläggsbudgeten 2002 är visserligen en rutinmässig korrigering av den löpande budgeten, men den visar ändå klart att de goda tiderna är förbi och att skattepengarna är förbrukade.

De budgeterade skatteinkomsterna sänks i tillläggsbudgeten med 532 miljoner euro utgående från de uppgifter som står till buds för skatteintäkterna under 2001 och 2002. Minskningen gäller både samfundskatter och enskilda personers kapitalinkomstskatter. Skattefördelningen till förmån för kommunerna beräknas däremot ge dem 250 miljoner euro till i debiteringsredovisningen från staten där fördelningsnyckeln förändrats. Jag tror att det är rätt att kommunerna inte längre är fullt beroende av samfundsskatten som tidigare utan att staten bär riskerna för konjunktursvängningar i företagen. Kommunerna får ju i alla händelser beskatta de anställda i företagen vilket ger valuta och motivering för en företagarvänlig politik i kommunen.

Den andra tilläggsbudgeten finansieras med intäkter från försäljning av aktier i statsbolag för 860 miljoner euro och å andra sidan vinstmedel om 121 miljoner euro av förteckning av aktier i Outokumpu Oy. Minskningen av statsskulden blir trots allt bara 227 miljoner euro. Finansministern har därför rätt i att vi därigenom konsumerar kapital. Utgifterna för räntorna minskar tack vare att euron förstärkts i förhållande till valutorna i skuldkorgen samt för att räntenivån sänkts för lån i eurovalutor. Detta ger på lång sikt ett visst svängrum på utgiftssidan.

Mot den bakgrunden är det pinsamt att de tre största euroländerna hotar att spränga 3-procentsgränsen för budgetunderskottet. Detta leder till ökad inflation och höjer räntorna på euroområdet. Vi har hittills haft nytta av euron men hur blir det på lång sikt? Små länder som sköter sig väl kan ändå få problem om de stora inte följer spelreglerna.

Muiden muassa pankkien taloustieteilijät ovat lausuneet huolensa siitä, että suurimmat Emu-maat eivät piittaa budjettitasapainoa koskevista säännöistä. Näiden pitäisi sitoa niitä maita, jotka ovat ottaneet euron käyttöön, ja lisäksi myöskin muita erm-maita kuten Ruotsia ja Tanskaa, joita kuitenkaan rangaistussäännöt eivät koske. Sellainen Emu-maa, joka rikkoo näitä sääntöjä, voidaan periaatteessa tuomita sakkoihin. Nyt pohditaan lähinnä sitä, ovatko tällaiset toimenpiteet suhdannepoliittisesti järkeviä vai eivät. Mielestäni kuitenkin Vakaussopimuksen säännöt pitäisi neuvotella uudelleen, jos näistä lähdetään poikkeamaan. Kysymys on lähinnä siitä, ovatko ne poliittisia julistuksia vai pidetäänkö kiinni sovituista numeroarvoista.

Syy siihen, että hallitukset eivät halua leikata valtion menoissa, on huoli suhdanteiden jatkuvasta syventymisestä. Yksi maa ehkä voi tehdä näin, mutta jos kaikki suuret Emu-maat toimivat näin, ollaan pahassa kierteessä.

Talman! Man har efterlyst stimulans med tanke på sysselsättningen. Tyvärr har staten inte särskilt stora möjligheter att stimulera näringslivet som är beroende av de allmänna konjunkturerna ute i världen. Den nuvarande konjunkturen är inne i en ganska normal vågdal som drabbar oss som ett konjunkturkänsligt land ganska hårt, t.ex. så att sysselsättningen inte längre förbättras. Alla prognoser, även budgetens, pekar i alla fall på en måttlig uppgång under 2003 och 2004. Om detta skall förverkligas behövs en inkomstuppgörelse som gynnar sysselsättningen.

I den mån det finns utrymme bör riksdagen ha förståelse för att med skattepolitiska åtgärder trygga en realinkomstökning i anslutning till inkomstuppgörelsen. Detta måste dock ske i anslutning till nästa års skattelagar som bör hållas öppna i riksdagen i väntan på detta. Lyckas det här är det en bättre stimulans än ökad låneupptagning i detta skede.

Puhemies! Tuoreet tilastot osoittavat, että Suomen palkansaajien keskimääräinen ostovoima ei vastaa palkansaajien ostovoimaa muissa EU-maissa. Syy tähän ei ole se, että yrityksemme maksavat huonoja palkkoja tai että verotus on erityisen kovaa suhteessa siitä saatuihin palveluihin, eikä myöskään se, että hintataso olisi meillä poikkeuksellisen korkea. Ongelmaa ei voida ratkaista yksinkertaisella tulonjakopolitiikalla, vaan kysymys on taloustieteilijöiden mukaan siitä, että meillä työn tuottavuus ei ole ensiluokkaista. Talouselämän tietyissä osissa tuottavuus on eurooppalaisessa vertailussa suhteellisen alhainen, minkä väitetään johtuvan osaamisen puutteesta varsinkin vanhimpien ikäluokkien osalta.

Jag lägger märke till att bevillningsfullmakterna för lantbruksnäringslånen har höjts med 39 miljoner euro för att minska anhopningen av ansökningar, vilket jag redan efterlyste i första tillläggsbudgeten i våras, men till vilket finansministeriet då visade tummen ner.

Det är också bra att anslagen för väghållningen ökas, men Vägverkets överskott kunde väl i sin helhet disponeras för underhållet. Väginvesteringar är lönsamma för nationalekonomin, en euros investering ger i många fall tre euro åter i form av besparingar i samfärdseln och i form av ökad trafiksäkerhet.

Suvi Lindén /kok:

Arvoisa puhemies! Vielä kerran haluaisin puuttua Veikkauksen tilanteeseen.

Hallituksen esityksessä lisätalousarvioksi huolehditaan Veikkauksen tämän vuoden ennakoidun alijäämän kattamisesta siirtämällä 35,6 miljoonan euron edestä kirjastojen käyttökustannuksia budjettivaroin katettavaksi. Sinällään tämä on tietysti juuri sen suuntainen, mitä eduskunta on viime vuonna arpajaislain yhteydessä päättänyt, mutta tämä ei varmastikaan lohduta edunsaajia siinä mielessä, että tällä katetaan vain olemassa olevaa alijäämää, maksetaan niitä menoja, jotka eduskunta on tämän vuoden budjettia hyväksyessään näille neljälle edunsaajalle hyväksynyt.

Valtion omistajapolitiikka on ollut suoraan sanottuna ala-arvoista peliyhtiömme Veikkauksen suhteen. Vuodesta 98 alkaen Veikkauksen tuottovaatimus on ollut ylimitoitettu, ja tämä on ollut tietoista toimintaa hallituksen taholta. Opetusministeriöstä on vuosittain ehdotettu alempaa tuottovaatimusta, mutta budjetin valmistelun yhteydessä tuottovaatimus on aina kasvanut.

Tuottovaatimuksiin pääsemiseksi vuodesta 98 on jouduttu erilaisia rahastoja purkamaan. Vuonna 98 käytettiin 5,6 miljoonaa euroa käyttörahastosta, vuonna 99 edelleen 27,2 miljoonaa euroa käyttörahastosta, vuonna 2000 purettiin 11,8 miljoonaa euroa investointivarauksen kautta ja vuonna 2001 saatiin 15,6 miljoonaa euroa, kun käyttö- ja rakennusrahasto purettiin ja käytettiin loppuun. Nyt tämä tie on kuljettu loppuun ja jo viime vuonna jouduttiin alijäämää budjettivaroin kattamaan, mutta tämän vuoden alijäämän osalta ei ole olemassa enää mitään rahastoa, varausta, mistä tätä voitaisiin kattaa. Näin ollen joudutaan todellakin näin iso summa kuin 35,6 miljoonaa euroa siirtämään alijäämän kattamiseksi veikkausvoittovaroista budjettivaroihin kirjastoille.

Yhtiön kannalta kaikki puskurit ja vararahastot on käytetty. Se tarkoittaa sitä, että tärkeät tietotekniikkainvestointeihin varatut resurssit on käytetty alijäämän kattamiseksi ja yhtiöllä ei ole tällä hetkellä minkäänlaisia puskurirahastoja huonojen päivien varalta. Tämä ei todellakaan ole hyvää omistajapolitiikkaa.

Valtiovarainministeriö on julkisuudessa moittinut opetusministeriötä siitä, että se ei ole huolehtinut Veikkauksesta hyvällä tavalla, ja tämä ei kyllä pidä paikkaansa. Tänä vuonna muun muassa tietääkseni seitsemisen kertaa on opetusministeriö ja Veikkauksen johto tavannut toisensa, mutta valitettavasti näillä tapaamisilla ei näitä ylibudjetoituja tuottotavoitteita voida euroiksi muuttaa.

Jos asiaa sitten tarkastellaan opetusministeriön näkökulmasta, tilanne on ollut jo vuosia turhauttava. Valtiovarainministeriön kanssa on useaan otteeseen keskusteltu tästä problematiikasta. Halua ei kuitenkaan ole ollut korjata tilannetta. Talousarvioehdotuksen tekeminen opetusministeriössä on tällä hetkellä jo aikamoinen akrobatiasuoritus. Jos ensi vuoden talousarvioehdotusta olisi tehty oikeassa hengessä ja oikealla tavalla, olisi budjettiehdotusta pitänyt laatia isolla leikkaushöylällä, onhan ensi vuoden osalta Veikkaus-yhtiön näkemys edelleenkin noin 40 miljoonaa euroa alhaisempi kuin tällä hetkellä talossa käsiteltävänä olevassa talousarvioehdotuksessa tuottovaatimus on. Tämä tarkoittaa sitä, että juuri samaa keskustelua tullaan ensi vuonna täällä käymään, jos asiaan ei nyt puututa.

Jo aikaisemmin vastauspuheenvuorossani ihmettelin sitä, että hallitus on myös edellyttänyt ikään kuin, että ensi vuoden osalta kulttuuri-, liikunta- ja nuorisomenoja voitaisiin hyväksyä vain sitä mukaa kuin Veikkaus tulouttaa tuottoa opetusministeriölle. Tämä kyllä asettaa nämä toimialat aivan kohtuuttomaan tilanteeseen ja eriarvoiseen asemaan. Vuoden alusta järjestöt haluavat ennakkona toiminta-avustuksiaan, ja se on ehdoton edellytys, jotta ne pystyisivät toimimaan. Jos kulttuuri-instituuteilta, liikuntajärjestöiltä, nuorisojärjestöiltä rahahanat pannaan kiinni ja jäädään odottamaan Veikkauksen tuottoa, niin tilanne on täysin kohtuuton. Tietysti, jos eduskunta haluaa päättää, että menot ovat ehdollisia, asia on erikseen, mutta onneksi tässä talossa tällaista henkeä ei ole ollut nähtävissä.

Kävimme tässä salissa viime viikolla ajankohtaiskeskustelun taiteesta. Mielestäni on kansallinen häpeä, että kulttuurin rahoitus on tällä hetkellä niin kovin epävarmaa. Kukaan ei ole varmastikaan voinut välttyä lukemasta valtiovarainministerin näkemyksiä siitä, että kulttuuri- ja liikuntapalvelut eivät ole kovin tärkeitä ja niiden rahoittamisen pitäisikin olla lähinnä sitä, jos sattuu pussin pohjalle rahaa jäämään. Onneksi tätäkään näkemystä tässä talossa ei ole kovin moni kannattanut.

Arvoisa puhemies! Eduskunnan velvollisuus on mielestäni hoitaa tämä asia kuntoon. Keinoja on monia. Meillä on täällä eduskunnassa monta erilaista lakia käsiteltävänä, joilla alijäämää voidaan pienentää tai kattaa se kokonaisuudessaan niin, että ensi vuoden osalta voitaisiin toimia normaalissa olotilassa. Jos mitään ei tehdä, Veikkaus-yhtiön näkemyksen mukaan ehkä 2005—2006 vasta päästään tuotossa sille tasolle, mitä budjettikirja jo tänä vuonna edellyttää.

Meillä täällä on käsiteltävänä arpajaisveroprosenttilaki, jolla voitaisiin Veikkauksen alijäämää alentaa. Sivistysvaliokunnassa on useita budjettilakeja, joissa veikkausvoittovaroin rahoitettavaksi siirretään lain mukaan rahoitettavia budjettimenoja, muun muassa erilaisia apurahoja ja kuntien kulttuurimarkka muun muassa. Jos tähän asiaan ei todellakaan puututa, joudumme vuodesta toiseen käyttämään äärimmäisen paljon energiaa mielestäni itsestäänselvän asian hoitamiseksi. Viime kädessä tässä talossa määritellään se nuorisopoliittinen, liikuntapoliittinen ja kulttuuripoliittinen tahto ja ne voimavarat, joita näille sektoreille sitten tulevina vuosina budjetissa varataan. Myös tällöin pitää huolehtia siitä, että tulorahoitus on vakaalla pohjalla.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys eduskunnalle vuoden 2002 toiseksi lisätalousarvioksi on varmastikin monella tavalla hyvin rutiininomainen. Niin kuin lisäbudjetin periaatteisiin kuuluu, sillä täydennetään varsinaista budjettia ja otetaan myöskin kantaa ennalta arvaamattomiin menoihin ja myös tuloihin.

Haluaisin aluksi todeta parista kohdasta, ensinnäkin maatalouden pääluokasta: Maatalouden rakenteen ja maaseudun kehittämiseen täällä nyt esitetään myöntövaltuutta hakemusruuhkan purkamiseksi. Tätä yritettiin jo ensimmäisessä lisätalousarviossa tehdä. Maatalousjaosto oli siitä lähes yksimielinen, mutta aivan viime metreillä kokoomukselta tuli viesti, että hallituspuolueet eivät voineet sitä lisävaltuutta sillä kertaa hyväksyä, vaan jäätiin odottamaan tätä vuoden toista lisämenoarviota. Parempi se on nyt myöhään kuin ei milloinkaan, mutta todennäköisesti näitä ei ehditä enää riittävästi tämän vuoden aikana käyttää. Mutta on hyvä asia, että tämä nyt täällä on, maatalouden rakenteen kannalta.

Toinen asia on — ajattelen omaa maakuntaani, Seinäjokea ja Mikkeliä — ilmaliikenteen korvaukset ja valtionavut eli valtionapu eräiden lentopaikkojen rakentamiseen ja ylläpitoon, 100 000 euron summa, joka tarkoittaa sitä, että nimenomaan Seinäjoella ja myös Mikkelissä voidaan turvatarkastusmääräysten kasvaessa laittaa lentoasemia parempaan kuntoon. Mielestäni tämä on erittäin positiivinen asia.

Mutta, arvoisa puhemies, tässä yhteydessä tietenkin, kun lisäbudjetti on auki, on syytä myöskin paneutua ja on paneuduttu, niin kuin täällä käydyssä keskustelussa on erittäin voimakkaasti tehty, maan taloudelliseen tilanteeseen ja talouspolitiikkaan ja siihen, miltä nyt näyttää. Tietenkin pääsääntöisesti voi todeta, että Suomen tilanne tällä hetkellä on suhteellisen hyvä ja tyydyttävä, mutta kyllä taivaanrannalla on niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin erittäin tummia pilviä. Saattaapa olla, kuten täällä valtiovarainministeri Niinistö ensi vuodesta esille toi, näkyvissä se, että ei olekaan jaettavaa niin paljon kuin kuvitellaan vaan joudutaan leikkaustenkin tielle. Minusta tämä on realismia, joka on syytä todeta.

Mutta kyllä tässä yhteydessä on myöskin syytä eduskunnan pöytäkirjoihin tuoda se, mitä on nyt tapahtunut Lipposen kahden hallituksen aikana. Seitsemän ja puoli vuotta hallitus on istunut. Kun ajatellaan työttömyyttä koko maassa ja alueellisestikin, jokainen tietää, että niissä tavoitteissa, mitä hallitus on asettanut, ei ole onnistuttu. Mitä on tapahtunut muuttoliikkeelle tässä maassa ja keskittymiskehitykselle? Nyt on tapahtunut pientä pysähtymistä, mutta kun ajattelen omaa vaalipiiriäni, mikä määrä väkeä Vaasan vaalipiiristä on vaihtanut maisemaa. Olemme menettänet näiden kahden vaalikauden aikana yhden kansanedustajapaikankin, koska väkiluku on niin voimakkaasti pudonnut.

Mitä on tapahtunut yrittäjille? Täällä on puhuttu kauniisti yrittäjyydestä. Kyllä yrittäjien lukumäärä on erittäin voimakkaasti supistunut, ja kun tähän otetaan mukaan maatalousyrittäjät, puhumme todella merkittävästä rakenteellisesta muutoksesta.

Se on selvää, että kaikista näistä asioista, joita edellä luettelin, ja monista muista asioista, joita on tänään tullut täällä esille, miten eriarvoisuus suomalaisessa yhteiskunnassa on kasvanut, kantaa vastuun Lipposen sateenkaarihallitus. Näistä on turha syyttää, niin kuin täällä tänäänkin iltapäivänä on tehty, sen paremmin niin keskustaoppositiota kuin muitakaan oppositiopuolueita, lukuun ottamatta tietenkään vihreitä, jotka ovat myöskin olleet päävastuussa tästä politiikasta, ovat niin vähän aikaa olleet oppositiossa, että heilläkin on vastuu näistä asioista.

Arvoisa rouva puhemies! Lopuksi haluaisin puuttua tähän, voisi sanoa, parlamentaariseen järjestelmään, miten meillä tänä päivänä opposition ja hallituksen suhteet ja toiminta pelaavat. Kun itse tulin tähän taloon vuonna 83, silloin muodostettiin Sorsan enemmistöhallitus, jossa myöskin keskusta oli mukana, ja joka istui koko vaalikauden. Silloin oppi ainakin siihen, näin itse ymmärsin ja pidin sitä tärkeänä, että silloin kun ollaan hallituksessa, myös hallituksessa ollaan ja hallituksen esityksiä puolustetaan. Minusta se oli aivan selkeä sääntö. Jos eduskuntaryhmässä tuli sellainen tilanne, ettei voida olla hallituksen esityksen takana, vietiin myöskin selvä viesti, että silloin käydään neuvottelut ja harkitaan, lähdetäänkö hallituksesta pois, mutta kahdella tuolilla ei voitu istua. Tämä oli käytäntö vielä Sorsan hallituksen aikana 83—87.

Myönnän avoimesti, että jo Ahon hallituksen aikanakin jonkinlaista muutosta tapahtui, mutta erityisesti nyt Lipposen molempien hallitusten aikana on tullut sellainen käytäntö, että meillä käytännössä on, kun ajatellaan tänäkin päivänä käytyä debattia täällä, hallituksen sisällä oppositio, paljon kovempi oppositio kuin se oppositio, joka on ulkopuolella hallituksen. (Min. Dromberg: Niin oli Ahon aikanakin!) Se kritiikki on aivan uskomatonta. Kun tänä päivänä kuunteli, täällä ed. Elo aloitti hyvin voimakkaasti ja järkevästi kyllä, ei siinä mitään, mutta hänhän arvosteli hallituksen politiikkaa aivan täysillä. Samoin teki ed. Huutola ja ed. Uotila. Ed. Nepponenkin oli hyvin kriittinen, kun tiemäärärahoja ei ole riittävästi. Minä olen aivan samaa mieltä: Ei hallitus noudata eduskunnan tahtoa siitä, että Tieliikelaitoksen ylijäämä olisi pitänyt tulouttaa perustienpitoon. Tässä budjetissa tulee vain 50 prosenttia siitä, mitä piti antaa, ja huutava hätä on rahasta alempiasteisella tiestöllä.

Sitten kysytään, miksi kansa on vieraantunut poliittisesta päätöksentekojärjestelmästä. Kun täällä päätetään aivan toista ja kentällä puhutaan aivan toista, ei tarvitse ihmetellä, minkä takia tavallinen kansalainen erkanee poliittisesta järjestelmästä. Kyllä minä olen ymmärtänyt, että kansanvaltaisessa poliittisessa demokratiassa on oppositio ja hallitus ja silloin, jos päätökset eivät tyydytä hallituspuolueen edustajia, sieltä pitää lähteä pois. Nyt on tullut joku ihmeellinen sääntö, että hallituksen on istuttava neljä vuotta. Minusta perustuslakiin ei ole sellaista kirjoitettu eikä pidä koskaan kirjoittaakaan. Kyllä hallitus voi kaatua myöskin vaalikauden välillä ja voidaan muodostaa uusi hallitus vaikka sitten samalta pohjalta, jos joku yhteiskunnallinen asia nähdään niin tärkeäksi, että sen takia pitää henkilöitä tai puolueita vaihtaa maan hallituksessa.

Mielestäni tämä on se pahin asia, mikä on nyt tapahtunut, ja näyttää, että se jatkuu, ainakin sellainen tuntu tänä päivänä on. Kun kuuntelee erityisesti ainakin eräiden kokoomuslaisten puheenvuoroja ja myöskin kannanottoja, tulee semmoinen tuntu, että jos vaalit menevät niin kuin viimeiset gallupit ovat luvanneet, kyllähän se on selvä, että kokoomus peesaa sosialidemokraatteja, sama kaiku askelten jatkuu vaalien jälkeen, tältä se näyttää. Ehkä siinä on nyt sitten sitä, että eräät haluavat muistella vielä menneitä aikoja, kahdenkymmenen vuoden takaisia aikoja, ja osoittaa, että kun kerran kokoomus oli pitkään oppositiossa, olkoon nyt keskusta sitten vähintään kaksikymmentä vuotta yhtä kyytiä opposition penkillä. Tämmöinen tunne tulee väistämättä mieleen ennen kaikkea sen takia, että hallituksen sisällä sallitaan tämmöinen eriarvoisuus, todella vahva oppositio istuu siellä ja tehdään esityksiä, jotka todella myöskin valtiontalouden kannalta ovat niin suuria, että emme me oppositiossakaan niihin aina pysty.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen toinen lisäbudjetti tälle vuodelle ei todella sisällä suuria painotuksia ja linjauskysymyksiä vaan, niin kuin täällä on sanottu, tarkennuksia ja korjauksia määrättyihin yksityiskohtiin. Itse henkilökohtaisesti ja opposition edustajana olisin todella odottanut vähän samaan linjaan, mitä ed. Vihriälä toi esille, että tässä olisi näkynyt vahvemmin se, mikä on hallitusohjelmassa sisältönä. Siellä on nyt joitakin hallitusohjelman asioita saatu toteutettua, ja tässäkin budjetissa näkyy velan lyhennysohjelma, mutta ajattelen ihan niitä keskeisiä, mitkä ovat nousseet täällä eduskunnassa keskustelussa esiin ja tietenkin opposition kautta, mutta mikä tässä on ristiriita, myös hallituspuolueiden edustajien kautta, että tulisi hoitaa, tulisi tehdä näitä määrättyjä asioita, eikä nyt kuitenkaan tässä, mikä mielestäni olisi ollut viimeinen osoitus tältä vuodelta ennen seuraavan ja tulevan uudemman hallituksen ohjelmaa, ole painotus ollut niissä kysymyksissä, jotka ovat täällä nousseet, ennen kaikkea työllisyydessä, koska me tiedämme, että yritykset eivät uskalla työllistää ja, jos nyt on jotakin tasaantumista, uhkakuvat eivät ole mihinkään hävinneet. On paljon semmoisia konkreettisia asioita, mihin olisi voitu puuttua. Toinen on lapsiperheet, joista on ihan selvää tutkimustulosta, lapsiperheiden köyhtymisestä. Siitä on puhuttu. Kolmas on tietysti meidän perusterveydenhuoltomme ja erikoissairaanhoitomme suhde ja siellä olevat määrätyt kipeät kohdat. Mitään konkreettista näihin ei ole, ja silloin tätä ei voi pitää linjabudjettina mutta tietysti semmoisena, mitä hallitus on tähänkin saakka tehnyt, että aina pieniä korotuksia tehdään tai pieniä muutoksia, jotka eivät sitten suuresti auta ihmisen hätää ja köyhyyttä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen toinen lisätalousarvioehdotus on todellakin eräänlaista rutiinia, jossa ei linjasta voi sen enempää puhua, joka vaan pyrkii korjaamaan niitä budjettiarvioinnin, sanoisinko, virheitä suuntaan tai toiseen, joita on ollut. Mutta todellakaan yhteiskunnallista linjaa tämä ei ota. Tietysti normaalisti näin voisi ollakin, mutta meillä yhteiskunnassamme tilanne nimenomaan kansalaisten perustarpeitten täyttämisen osalta kuntataloudessa on huutavan vakava.

Kuntajohtajat, kuntien luottamushenkilöt, jotka ottavat kansanedustajiin yhteyttä — aivan varmasti muihinkin kuin allekirjoittaneeseen ja paljon enemmän juuri teihin muihin — puolueista riippumatta kertovat sitä todellista hätää, joka tällä hetkellä on kunnissa niiden velvoitteiden täyttämisestä, jotka valtion säätämien lakien mukaan kuntien on hoidettava. Se, että kunnat on velvoitettu tasapainottamaan taloutensa kolmen vuoden periodilla, on sellainen vaatimus, jota rehellisesti kunnat eivät enää voi edes yrittääkään täyttää. Tilanne on niin vakavaksi kehittynyt, menot ovat kerta kaikkiaan perustehtävistä johtuen sitä luokkaa, että niitä ei voida enää pysyvästi täyttää kunnallisverolla, maksuilla tai kiinteistöverolla. Kunnat yhä hälyttävämmin velkaantuvat, tekevät yhä enemmän negatiivista vuosikatetta, ja tuota eduskunnan säätämää tasapainottamispykälää ei voida saavuttaa määräajassa.

Tietysti on totta, että perustuslain kuntalaisille antamat oikeudet ja ne lakisääteiset velvollisuudet, jotka kuntien on täytettävä, ajavat tuon talouden tasapainottamispykälän ohitse. Mutta olisin odottanut ja odotin, että valtion lisätalousarviossa olisi voitu pontevammin tuntea tämä todellinen tilanne, joka yhteiskunnassa vallitsee. Voi olla, että monille kansalaisistakin tuntuu kovin etäiseltä se, että puhutaan kuntataloudesta, mutta siitä puhuminen merkitsee juuri niitä jokapäiväisiä lähiasioita: lääkäriin pääsemistä, terveydenhoidon palveluita, yöpäivystyksen mahdollista etäisyyttä. On kysymys lähikoulusta, joko peruskoulun ala-asteesta, yläasteesta, lukiosta, on kysymys myös muusta koulutuksesta. On kysymys lähellä olevasta liikenneturvallisuudesta, ja ennen kaikkea on kysymys hoito- ja hoivatyöstä, työssäjaksamisesta ja siitä hoidon ja hoivan laadusta, jota aivan oikeutetusti odotetaan. Tämä koskee aivan tasapuolisesti niin laitoshoitoa kuin myös kotona tapahtuvaa hoito- ja hoivatyötä.

Olisin odottanut, että kunnille olisi annettu mahdollisuus harkinnanvaraisin avustuksin edes ottaa askelia eteenpäin. Sillä eivät tilanteet tietenkään parane, mutta olisi voitu pikkuisen helpommin katsoa eteenpäin. Tietysti kuntia, jotka panisivat vielä tässä tilanteessakin rahaa sellaisiin kohteisiin, jotka eivät kohdistu näihin kansalaisten perustarpeista vastaamiseen, voitaisiin rangaista, niille voitaisiin olla antamatta harkinnanvaraista avustusta. Mutta siellä, missä rahat menevät näihin kuntien perustehtävien hoitamiseen eli ihmisistä huolehtimiseen, sinne pitäisi voida osoittaa rahaa.

Kotikaupungistani Keuruulta tiedän hyvin kuinka rajusti erikoissairaanhoidon menot ovat nousseet. Ne ovat nousseet todella huikeasti. Osaltaan pitäisi myös kuntayhtymät saada paremmin demokraattiseen kontrolliin; helposti sielläkin tapahtuu investointeja, jotka sinällään ovat hyviä ja pitkän aikavälin tarkastelussa ihan paikallaan, mutta joita talous juuri tässä ja nyt ei kestäisi. Elikkä tarvittaisiin kyllä tämän tosiasian tunnustamista, että yhteiskunta on kokonaisuus, jossa on valtio, jossa on kunnat ja sitten kansalaiset, palvelujen saajat ja yhtä lailla myös palvelujen tuottajat ja veronmaksajina näitten palvelujen mahdollistajat.

Se, että valtiontaloudessa sinällään aivan oikein — tavoite on ihailtava — lyhennetään velkaa, ei poista sitä, että kunnissa velkaannutaan. Eli yhteiskunta velkaantuu. Kysymys on täkin jatkamisesta leikkaamalla pala toisesta päästä, yrittämällä liittää toiseen, ja lopputuloksena on, että tuo täkki lyhenee. Nyt juuri tapahtuu näin. Jos valtiontaloudesta halutaan antaa sinänsä myönteisen tuntuisia signaaleja, että halutaan lyhentää velkaa, halutaan antaa tiettyjä tuloveron alennuksia, niin nämä kaikki mitätöityvät sillä, että kunnat velkaantuvat. Elikkä se kansalaisen velka yhteiskunnalle ei suinkaan vähene vaan lisääntyy. Kansalaisen verorasitus ei sekään vähene, vaan lisääntyy, ja tämä nimenomaan koskee pienituloisia, keskituloisia ja vielä suhteellisen hyvätuloisiakin. Loppujen lopuksi vain ani harvat ovat niitä, joiden verotus todellisuudessa alenee, kun otetaan kokonaisuus huomioon.

Olisin todella odottanut, että tässä toisessa lisätalousarviossa olisi, nyt kun kunnat valmistelevat talousarvioitaan, käyvät talousarvioseminaareja, keskusteluja, jotka ovat vaikeita palavereita, niissä on tiettyjä hätää ja tuskaa, kohta periksi antamista, että kunnat olisivat tähän tilanteeseen voineet saada enemmän lohdutusta kuin nyt on voitu tässä antaa. Täällä on viitattu työttömyysvarojen vähenemiseen. On jopa niin järkyttävästi kunnissa, että vaikka olisi rahaa saatavissa työllisyyden hoitoon, kunnat eivät voi tässä säästöpaniikissa osoittaa kunnan osuutta, vaikka se totta puhuen olisi todella järkevää ja mielekästä. Mutta kun velvollisuudet karsia rahamääräisiä menoja ovat olemassa, järkevätkin hankkeet valitettavasti estyvät.

Arvoisa rouva puhemies! Toivon, että osoitettaisiin kunnille lisää voimavaroja tehtävien täyttämiseen ja että sitä haluttaisiin tehdä myös tässä lisätalousarviossa ehdotettua tuntuvasti enemmän ja välittömästi lisättynä harkinnanvaraisiin valtionosuuksin.

Kyösti  Karjula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Muutama havainto valtion toisesta lisätalousarviosta. Minusta huomionarvoinen asia on se, millä tavalla verotuloarvio on jouduttu alentamaan. Puhutaan ansio- ja pääomatulojen osalta kuitenkin 450 miljoonan euron eli lähes 2,5 miljoonan vanhan miljardin verotuloarvion alenemasta. Tällä on varmasti huomionarvoinen syy-seuraus-suhde tulevankin vuoden talousarvion laadintaan, ja omalta osaltaan se kertoo siitä, mitä talouden kasvun ja kehityksen hiipuminen merkitsee myös uusina vaatimuksina budjetin rakentumiseen.

Toinen havainto on se, miten tupakka- ja alkoholijuomien verollinen kulutus on vastaavasti kasvanut eli sitä kautta talousarvion alkuperäinen ennuste ylitetään noin 100 miljoonalla eurolla eli vanhassa rahassa noin 600 miljoonaa markkaa tulee tupakan ja alkoholin veroina lisää. Nämä molemmat ovat huomionarvoisia asioita, koska jos ajatellaan tulevia vuosia, alkoholiverotuksen tuotto-odotus tulee myös hiipumaan eli kokonaisuutena se, mitä meillä on mahdollisuus kantaa veroina, se ennuste tulee alenemaan. Ennen kaikkea syynä on kansainvälinen verokilpailu, joka koskettaa yhä vahvemmin myös niitä ratkaisuja, joita Suomessa tehdään.

Mutta varsinaiset huomiot näihin lisäyksiin, mitä lisätalousarviossa on tehty:

Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla on Siemenperunakeskukselle kohdennettu lisätalousarviossa 250 000 euroa aikaisemmin aiheutuneiden vahinkojen korvauksiin. Minusta merkityksellistä on se, että lisätalousarviossa ei ole Siemenperunakeskukselle osoitettu määrärahaa tutkimus- ja kehitystoimintaan tai tarkemmin Maatalouden tutkimuskeskukselle ja sen Ruukin koeasemalle. Nimittäin viime keväänä teimme päätöksen, jossa Siemenperunakeskus muutettiin osakeyhtiöksi, ja uudessa laissa ja siihen liittyvässä mietinnössä oli selvä kannanotto, siis ihan ponsilausuma, jolla varmistetaan perunantuotannon tutkimus- ja kehitystoiminta. Tämän vuoden budjetissa ei ollut rahaa, nyt lisätalousarviossa ei tullut rahaa, ja myöskään ensi vuoden budjetissa ei ole esitetty tähän tarkoitukseen lisämäärärahaa. Minä toivon, että tämä tullaan huomioimaan vähintäänkin ensi vuoden ensimmäisessä lisätalousarviossa, koska on erityisen merkityksellistä, että vahva perunantuotanto saa tuekseen myös riittävän tutkimus- ja kehitystoiminnan.

Toinen havainto liittyy liikenneverkkojen kehittämiseen, liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalaan. Siellä Tielaitoksen tuloutus, jonka tavallaan ennalta luvatun mukaisesti olisi pitänyt toteutua ja näkyä näissä tiemäärärahoissa, nyt on puolittunut lisätalousarvion yhteydessä. Olen aika hämmästynyt siitä, että hallituspuolueiden kansanedustajat eivät pidä huolta tällaisesta peruslupauksesta, joka nimenomaan tienpidon osalta on annettu. Toivon, että tähän tulee vielä eduskunnan käsittelyn yhteydessä korjaus.

Toinen, huomattavasti pienempi asia on joukkoliikennemäärärahoihin tehty kohdennus Savonlinnan lentoyhteyksien turvaamiseksi. Minä ajattelen, että tässä on erittäin iso liikennepoliittinen periaatekysymys, millä tavalla valtio tulee budjetin kautta tukemaan pienempiliikenteisten lentokenttien toimintaa jatkossa, ja minä toivon, että tämä asia tullaan käsittelemään perusteellisesti, määritellään pelisäännöt, millä tämä subventio jatkossa hoidetaan muun muassa Savonlinnan osalta, ja ehkä samassa tilanteessa on ainakin Mikkelin ja Seinäjoen lentoliikenne. Se, että me varmistamme saavutettavuuden myös näillä alueilla, missä ei ole vahvempaa lentoliikennettä, vaatii minusta poliittisen yksimielisyyden löytymisen ja on alueellisen kehittymisen kannalta erittäin merkityksellinen asia. Siinä mielessä toki näen hyvänä, että tämä määräraha on otettu lisätalousarvioon, mutta ei niin, että se on kertaluontoinen ratkaisu, vaan että löydetään yhteiset pelisäännöt, millä tämä asia hoidetaan ja turvataan myös jatkossa.

Sitten, arvoisa rouva puhemies, ihan lyhyt havainto siitä, mistä edellä on jo paljon keskusteltu, että olisi odottanut, että toinen lisätalousarvio olisi vahvemmin tarttunut työllisyyden hoitoon, mutta kyllä joutuu toteamaan, että ne näkemyserot, mitkä hallituksen sisällä on käytettävistä keinoista ja toimenpiteistä työllisyysongelman ratkaisemisesta, ovat johtaneet siihen, että mitään merkittävää lisäarvoa tämä lisätalousarvio ei pidä sisällään.

Jari Leppä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Niin kuin arvata saattoi, tämän päivän lisätalousarviokeskustelua ovat hallinneet työllisyysasiat ja niihin on kiinnitetty erittäin paljon huomiota. Eräs näkökulma, jota hiukan jäin ihmettelemään, oli valtiovarainministeri Niinistöltä. Hän sanoi, että vahvimmin työllisyyteen vaikutetaan tämän talon ulkopuolella tehtävillä ratkaisuilla. Tämä ei ole aivan sanatarkka lainaus, mutta kuitenkin sinnepäin hän sanoi. Ihmettelenkin, miten kovaksi luuksikin täällä mainostettu ministeri, jolle glooriaa on paljon tänään annettu, ei näe niitä mahdollisuuksia, joita tämä talo, lainsäädäntö, tarjoaa työllisyyteen vaikuttamiseen.

Täällä voidaan erittäin vahvasti vaikuttaa työllisyyteen ennen kaikkea yrittäjyyden kautta, sen edistämisen kautta. Aivan turha on sanoa, että keskusta ei ole esittänyt mitään muuta kuin pelkästään työnantajien sivukulujen alentamista. Keskustan repertoaariin on kuulunut paljon paljon laajemmat keinovalikoimat, mutta jostakin syystä Niinistö ei halua niitä eteenpäin viedä. Ihmettelen sitä suuresti. Tähän repertoaariin kuuluu sukupolvenvaihdosten edistäminen, joka meille on aivan elintärkeä, byrokratian vähentäminen samoin kuin koulutukseen satsaaminen ja monta monta muuta asiaa.

Samoin ministeri Mönkäre täällä totesi, että hallituksen työllisyyshanke, Yrittäjyys-hanke paremminkin, on erittäin hyvissä tuulissa ja eteenpäin menossa. Kuitenkin, kun kuuntelee yrittäjiä, heidän suhtautumisensa tähän hankkeeseen on hyvin kaksijakoinen. Yhtäältä he suhtautuvat erittäin myönteisesti tähän hankkeeseen, että on jotakin mitä edes esitetään. Toisaalta he ovat kovasti pettyneitä siitä, että konkretia on lähes kokonaan puuttunut näiden hyvien tavoitteiden edistämiseksi. Tässä toivoisinkin, että niin ministerit Niinistö kuin Mönkärekin ottaisivat nyt tätä asiaa paljon pontevammin esille ja näyttäisivät, että he voivat ajaa tässä asiassa maaliin asti. Mutta tuntuu vähän siltä tämänkin päivän keskustelun perusteella, että taitaa heiltä polttoaineet olla vähissä ja maalia ei saavutetakaan. Työllisyyden kannalta näillä on erittäin ratkaiseva merkitys.

Rouva puhemies! Toinen asia: Maatilatalouden rakenteen ja maaseudun kehittämisen osalta olen iloinen ja myönteisesti suhtaudun siihen, että täällä on lisämäärärahaa siihen esitetty. Kuitenkin ihmettelen sitä tapaa, jolla tämä tehdään. On muodostunut enemmänkin säännöksi, että joka kerta se tuodaan lisätalousarviossa esille, ei varata riittävää summaa varsinaiseen talousarvioon. Kun se olisi varsinaisessa budjetissa, epävarmuutta pystyttäisiin vähentämään ja sitä kautta investointien vaikuttavuutta huomattavasti lisäämään. Se on joka kerta täällä lisätalousarvioasiana. Tästä käytännöstä on mielestäni päästävä eroon ja yhteisellä sopimuksella siirrettävä ne rahat varsinaisen budjetin käsittelyn yhteyteen. Hyvä, kun ne ovat nyt täälläkin, mutta jälleen kerran joudutaan toteamaan, että tämä raha on vähintään puoli vuotta, useimmiten jopa yli vuoden, myöhässä siitä, milloin sen pitäisi olla käytettävissä ja minkälainen lainsäädäntö ja ohjeet ja säännökset meillä maatalouden investoinneista on.

Sitten, rouva puhemies, aivan samoin kuin ed. Karjula äsken totesi perustienpidon lisäpanostuksista, en myöskään ymmärrä sitä, että täällä on puolitettu 8,4 miljoonaan euroon tuo summa, josta täällä keväällä keskusteltiin. Silloin painotettiin eduskunnassa voimakkaasti sitä, että tuo rahasumma on kokonaisuudessaan tämän vuoden aikana osoitettava perustienpidon hyväksi. Miksi se on nyt sitten lähdetty puolittamaan?

Toinen ihmetyksen aihe on Veikkauksen tuloutusasia. Julkisuudessa on annettu ja myöskin tästä talosta ja hallituksen taholta ymmärtää, että Veikkauksen tuotto on alentunut ja sen vuoksi on jouduttu leikkauksiin ja paikkaamaan alentunutta tuottoa lisätalousarviolla. Totuus on kuitenkin se, että tällä nyt sitten valtiovarainministeriö omia ylioptimistisia arvioitaan paikkaa. Tästä asiasta on moneen moneen otteeseen Veikkauksen hallintoneuvostostakin viestitetty valtiovarainministeriön suuntaan, että tämän summan, joka Veikkaukselta tuloutetaan, täytyy olla realistinen ja siinä täytyy ottaa huomioon ne kannat, joita yhtiöstä on VVM:lle tiedotettu, mutta se on kaikunut kuuroille korville ja nyt ollaan sitten tässä tilanteessa. Toivottavasti tämä nyt opettaa sen asian ainakin, että ensi vuonna talousarviossa nämä asiat olisivat oikealla tasolla ja tavalla esiin tuodut. On erittäin mukava huomata, että kulttuuriministeri myöskin nyökkäilee tuosta etupenkistä. Uskon, että näin myöskin tulee tapahtumaan.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Muutama sana täältä edestä puhujakorokkeelta. Työhuoneessani kuuntelin näitä puheita, mitä tässä on pidetty, ja oikeastaan ne innoittivat tulemaan myös tänne eteen puhumaan.

Tässä on puhuttu siitä, jotta lisätalousarviossa pitäisi joitain isoja linjoituksia tehdä. Minusta lisätalousarvion tehtävä on nimenomaan tehdä tarkennuksia ja tietysti reagoida tapahtumiin, joita matkan varrella tapahtuu ja joita ei etukäteen ole ennakoitu. Minusta tämä lisätalousarvio ottaa siihen kantaa jollakin tavalla. Tietysti aina kun laajapohjainen hallitus on, se neuvottelu on pakko käydä, mitkä painotukset ovat, ja tässä nyt paketti on kasassa.

Ed. Vihriälä arvosteli sitä, jotta hallituksessa on laaja oppositio. Siitä voisi aloittaa sen verran toteamalla, että kun on laaja hallituspohja, niin siellä löytyy erinäköisiä mielipiteitä. Sinällään isoista linjoistahan kuitenkin suhtkoht hallituspuolueiden edustajat ovat olleet yhtä mieltä, ja kun välikysymyksiä katsotaan, mitä oppositio on tehnyt, niin kun täällä jotkut ovat valittaneet, että ei pitäisi olla eri mieltä, niin välikysymyksessä useimmat ovat kai äänestäneet hallituksen puolesta. Minusta siinä ei ole mitään pahaa, jos pikkunippeleissä jotkut edustajat eivät oikealla tai vasemmalla ole voineet hyväksyä joitakin ihan pikku yksityiskohtia. Niistä kuuluukin olla oikeus äänestää toisella tavalla. (Ed. Korkeaoja: Ei täällä ole ihan pikkunippeleistä puhuttu!) Kun katsoo viime vuosikymmenen alkupuolta, niin kyllä Ahon hallituksessakin näytti olevan jopa isoja linjoituseroja, joiden takia jotkut keskustan kansanedustajat äänestivät toisella tavalla. Ilmeisesti sieltä on se oppi haettu ja oppi on mennyt perille myöhempiin hallituksiin, mitä on täällä muodostettu.

Yksi asia on tämä työllisyysnäkökulma. Senkin ymmärrän tässä talousarviossa siitä näkökulmasta, kun kyse on kuitenkin siitä, jotta on tarkoitus tähän maahan saada tupo aikaan. Jos valtiovallalla elikkä yhdellä kolmikannan osalla ei ole mitään eväitä tupopakettiin, ei ole yhtään matskua pöydässä, niin aika turha on neuvotella. Sen takia minä ymmärrän, että tässä kuitenkin sen tyyppinen ajattelu on sisällä, jotta kun ollaan tuponeuvotteluissa, niin myös työmarkkinajärjestöille asetetaan vastuuta siitä, jotta jos tupoa ei synny, se tarkoittaa sitä, että työllisyyskehitys välttämättä ei ole niin hyvä, vaikka siitä huolimatta minä näen, että hallitus joutuu satsaamaan tähän työllisyyspolitiikkaan lisää. Mutta se on viesti myös työmarkkinaosapuolille: jos ne haluavat tupon saada aikaan, niin se vaikuttaa myös siihen, jotta saadaan parempaa työllisyyspolitiikkaa, koska se vaikuttaa inflaatioon, se vaikuttaa kaikkeen tähän talouskehitykseen, meidän kilpailukykyymme.

Sen takia itse olen kokenut ainakin näinpäin tämän ajattelun, että niitä palikoita ei ole hyvin paljon olemassa, koska minusta hallitus teki budjettiriihessä tietyn tyyppisen arviointivirheen, jotta tähän veroaleen lähdettiin satsaamaan ilman mitään sen kummempia neuvotteluja. Se ei ollut se argumentti, joka aikaisemmin on ollut työmarkkinapöydässä valtiovallalla pelinappula ja käytettävissä oleva nappula, jolla voitiin osin antaa veronkevennystä ja ostovoimaa myös palkansaajapuolelle. Kuitenkin itse näen tämän tupon syntymisen erittäin tarpeellisena, ja pitäisi ehdottomasti olla useampia palikoita vielä pelissä. Yksi tietysti siinä pelissä on työllisyyttä edistävät investoinnit, joka keino aina matalasuhdanteessa pitää ottaa käyttöön. Kun menneitä aikoja katsoo, niin välttämättä kaikki hallitukset eivät ole aikanaan sitä ottaneet sillä tavalla käyttöön, jolloin työttömyys on kasvanut räjähdysmäisesti, niin kuin vuosikymmenen alussa viime vuosituhannen loppupuoliskolla tapahtui. Odotan kuitenkin luottavaisesti, että toivon mukaan tulosopimuspöydissä löytyy tämmöinen hyvä ratkaisu siitä, jotta tämmöinen vakaampi kehitys voisi jatkua eikä mentäisi semmoiselle huutokauppalinjalle.

Linjoitusajatusta, joka monissa puheenvuoroissa on tullut esille, on minusta sillä tavalla hyvä tarkastella ihan muutamalla sanalla. Toisaalta on sanottu ja todettu hyvin se, jotta meillä verotulot, niin kuin tässä näkyy, ovat pienemmät kuin on arvioitu, kun katsotaan kokonaispottia. Se johtuu maailmantilanteesta, sille me emme mahda mitään. Meillä ei ole semmoista omaa taloutta, joka olisi horjumaton, vaan me olemme sidoksissa maailmalla kaupankäyntiin ja sitä kautta se vaikuttaa meidän talouteemme. Toisaalta, kun täällä on sitten vaadittu sitä, että nyt pitäisi tehdä isoja linjoituksia, isoja satsauksia, lisää rahanmenoja, se ei satu oikein terveen talonpoikaisjärjen ajatteluun missään muodossa. Kyllä minusta aina tilanteessa kuin tilanteessa on se yhteisvastuu kannettava ja taattava järkevä taloudenpito, jotta ei lähdetä varta vasten velkaantumaan eikä tehdä semmoisia menoeriä budjettiin, joista tiedetään etukäteen, että ne eivät tule katetuiksi muuten kuin velalla.

Ed. Leppä puhui, jotta hallitus ei ole ottanut käyttöön niitä hyviä elementtejä, millä työllisyyttä nopeasti saataisiin korjattua. En muista, oliko sanonta nopeasti, mutta kuitenkin saataisiin korjattua nopeammin kuin tällä hetkellä tapahtuu. Minä en ainakaan ole vielä kuullut hirveän paljon semmoisia nopeita toimenpiteitä. Ainoa on sotumaksuasiat, mutta hyvin tiedetään, mitkä työsivukulujen alentamismahdollisuudet on olemassa, jotta niillä ei puututtaisi sosiaaliturvan tasoon. Sitten byrokratian purkaminen, joku maksatusjärjestelmä, että voidaan jollakin yhdellä lipulla maksaa asia: En näe, että sillä vielä hirveästi työllisyyttä parannettaisiin, koska jos ei firma pysty maksamaan kolmea laskua eri lapuilla tai täyttämään kaavakkeita, niin se ei voi olla se este, jotta ei työllistetä. Eikä sitten semmoinen firma, joka ei pysty tätä tekemään, toisaalta pysty kyllä hyvin pitkään muutenkaan toimimaan, koska kun laitetaan yritys pystyyn, siinä on paljon muita elementtejä kuin jonkun tämmöisen yksinkertaisen asian tekeminen.

Sitten ne asiat, joista täällä ei ole hirveän paljon puhuttu: Ilmeisesti siihen sisältyy kuitenkin jouston elementit. Itse näen kuitenkin tärkeänä, että tämmöistä sopimusyhteiskuntaa, joka on Suomessa todettu hyväksi ja jolla on saatu hyviä tuloksia aikaan, ei pitäisi lähteä purkamaan eikä tätä rauhaa järkyttämään työmarkkinoilla. Kyllä minä näen, jotta parhaiten me pääsemme eteenpäin myös sillä puolella, kun se on hallittua ja neuvoteltu siinä hengessä, mikä on perinteisesti ollut tämän hallituksen ja edellisen hallituksen linja, jotta kunnioitetaan sitä sopimusyhteiskunnan mallia, mikä meillä on ollut olemassa.

Sen takia hirveän isoja arvostelun kohteita ei voi tähän jättää. Toiveita voi aina jättää, jotta kun tätä valiokunnassa käsitellään, niin jos painotuseroja vielä täältä löydetään ja jostakin semmoinen piilokassa löytyy, missä voisi rahaa olla, euroja jaettavaksi, kyllä minä tienpidon näen yhtenä käyttökohteena, ja yksi osio pitää jättää kolmanteen talousarvioon. Sen jälkeen kun tuponeuvottelut on käyty, pitää olla jemmassa jonkinlainen potti yhä edelleen, jotta voidaan satsata tupopöydässä työllisyyteen, koska sekin tulee maksamaan. Tietyllä tavalla se tietysti aikanaan maksaa sen takaisin, jos työllisyyspaketti osataan oikein tehdä.

Pirkko Peltomo /sd:

Rouva puhemies! Joillakin edustajilla tuntuu menevän vähän sekaisin varsinainen budjetti ja lisäbudjetti näissä keskusteluissa, kun on vaadittu tiukempia linjauksia lisäbudjettiin. Täytyy muistaa, että lisäbudjetin luonne on toisenlainen kuin varsinaisen budjetin. Tässä on lähinnä teknisiä korjauksia.

Puhemies! Lisäbudjetissa todetaan, että valtion tulo- ja varallisuusveron tuottoa jää tulematta 605 miljoonaa euroa. Valtio menettää, mutta kuntien ahdinkoon on tulossa helpotusta. Tämä vastauksena ed. Oinoselle, jonka puheenvuorosta sai sen käsityksen, että kunnille ei ole tulossa mitään. Nämä verotulot tulevat kunnille melkoisena yllätyksenä. Kaiken kaikkiaan kunnat saavat noin 400 miljoonaa euroa eli 2,4 miljardia markkaa. Tämä tulee verotilityksistä, jotka kasvavat, eli eihän tämä ole pieni summa, ja se tulee todelliseen tarpeeseen tässä tilanteessa.

Puheenvuoroissa on myös kovasti tuotu esille työmarkkinapöydässä liikkuvia asioita. Itse olen myös sitä mieltä, että naisten palkat verrattuina miesten palkkoihin ovat todella jääneet jälkeen. Tästä asiasta me poliitikot voimme puhujakorokkeelta puhua niin paljon kuin haluttaa, mutta viime kädessä nämä asiat kuitenkin ratkaistaan työmarkkinaosapuolten kesken.

Antti  Rantakangas  /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan kiinnittää huomion ainoastaan kahteen lisäbudjetissa olevaan kokonaisuuteen: tierahoitukseen ja kuntatalouden tilanteeseen.

Tiehallinto on omissa selvityksissään lähtenyt siitä, että tarvittaisiin 100 miljoonaa euroa lisää rahaa perustienpitoon, jotta nykyinen tieverkko ja sen kunto voitaisiin ylläpitää vähintään nykyisessä tasossaan. Tämä perustuu Tiehallinnon asiantunteviin selvityksiin. Meillä on tällä hetkellä esimerkiksi 35 prosenttia sorateistä kelirikkoisia, ja ne aiheuttavat vaikeuksia liikkumiseen ja lisää kustannuksia. 7 000 siltaa kaipaa peruskorjaamista ja kunnostamista ja noin 15 prosenttia teistä muutoin päällystämistä. Nyt näillä määrärahoilla ei kyetä hoitamaan kansallisvarallisuutta riittävällä tavalla, ja tämä tuo ongelmia tulevaisuuteen, siirtää perusvarallisuuden kunnon rappeutumisesta aiheutuvia kustannuksia tulevien vuosien rahoitettaviksi.

Toinen kysymys liittyy kuntarahoitukseen ja sen tasoon. Tosiasia on, että nykytasoisella kuntarahoituksella ei kyetä tuottamaan kansalaisten tarvitsemia peruspalveluita, sosiaali- ja terveys- ja koulupalveluita sekä muita palveluita. Tämä johtaa siihen tilanteeseen, että perustuslain henki ei tässä mielessä toteudu ja ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa sijaintikunnan ja asuinkunnan ratkaistessa palvelujen saatavuuden. Nythän tämä asia on noussut pinnalle, kun ongelmia näyttää olevan kaikissa kunnissa kaikissa osissa maata. Toivottavasti tästä löytyy poliittinen yksimielisyys lisätä kuntarahoitusta tulevina vuosina, jotta tämä tärkeä peruspalvelu voidaan rahoittaa.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On hyvä todeta ja nähdä, että ed. Rantakangas puhui erityisen oikeaa asiaa erityisesti tieasioitten ja myöskin kuntarahoituksen osalta. Tässä voisi muistella hyvin, kun eilispäivänä Kymen kansanedustajat olivat Tielaitoksen evästettävinä omassa vaalipiirissään, missä mieleeni jäi nimenomaan näistä sorateistä kysymys siitä, että kerrottiin, että kun tiepiirin alueella vuosittain ennen päällystettiin 30 kilometriä vuodessa sorateitä päällystetyksi tieksi, niin tällä kertaa suunta on sen näköinen, että puretaan 30 kilometriä vuodessa päällystettyjä teitä sorateiksi. Tämä ei voi näin jatkua. Jos yhteiskunnan kehitys menee tähän suuntaan, niin sivuteillä liikkuminen tavattomasti vaikeutuu ja jopa joltain osin loppuu.

Herra puhemies! Se, mitä täytyy sanoa todeten tähän asiaan, että valitettavana pidän, ettei tullut oikeastaan tarkemmin syvennyttyä tähän asiaan, vaikkei se myöhäistä vieläkään olisi, koska tämän lisätalousarvion puitteissa on oikeastaan voinut keskustella miltei mistä tahansa. Pidän erityisen myönteisenä asiana sitä, että kollega ed. Esa Lahtela neuvoi, kuinka tehdä oppositiopolitiikkaa hallituksen sisältä ja hallituksen ulkopuolelta. Tässä saamani opetus oli ainakin hyvin havainnollista ja tärkeätä tulevaisuutta varten niin, että osataan oppositiossa elää, olla hallituksen puolesta tai sitä vastaan, eikä tämä näytä olevan käytetyn puheenvuoron perusteella vierasta myöskään hallituspuolueiden edustajille.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kiitoksia ed. Peltomolle puheenvuoroni tarkasta seuraamisesta. Toivon todella, että ed. Peltomon esille tuomat kuntien tulot toteutuisivat. Siitä olisin hyvin iloinen. Toivon, että ne voisivat olla sillä tavalla konkreettista todellisuutta, että kunnat tehdessään tulevan vuoden talousarvioita voisivat niitä ennakoida. Mutta minulla on valitettava pelko, että näin ei ole. Tapahtuu tiettyjä verovähennyksiä, jotka verovelvolliset voivat kokea verotuksessa vähennyksinä, ja tämä osaltaan eliminoi näitä sinänsä hyviä asioita, joihin ed. Peltomo viittasi.

Mutta puheeni kärki kosketti nimenomaan tätä lisätalousarviota, jossa olisin odottanut kuntien harkinnanvaraisia valtionavustuksia tuntuvasti lisää.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ihan ed. Seppo Lahtelalle voisi todeta, jotta jos hän kuunteli puheenvuoroani vaikka työhuoneessaan ja osin paikalla, niin kokeilin toppuutella vain oppositiota menojen lisäyksistä, joita täällä olen kuunnellut koko illan tuolla työhuoneessa ja vähän tässä salissakin ja ihmetellyt, miten voi olla niin vastuutonta, koska kyllä tulot ja menot pitää aina saada katettua. Näyttää kuitenkin, että hallituksen sisällä se vastuu on kannettu. Sen takia toivoisi, että oppositiokin katsoisi vähän, jotta budjetin päät saadaan aina kuitenkin vastakkain.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen lisätalousarvio ei pidä sisällään merkittäviä työllisyysmäärärahoja. Tosin pääministeri Lipponen lupasikin, että hallitus tuo työllisyyspaketin. Kysymykseksi jää, tuleeko se uutena lisätalousarviona vai revitäänkö budjetin raamit sinänsä auki.

Erityisesti olisin odottanut hallitukselta toimia työllisyys- ja yrittäjyysnäkökulmasta. Hallitus on mennyt monta monituista kertaa Yrittäjyys-hankkeen taakse. Nyt kauppa- ja teollisuusministeriö on teettänyt arvion hallituksen Yrittäjyys-ohjelmasta, ja Vatt on tämän tutkinut ja on yksiselitteisesti todennut, että yhtään varsinaista hanketta alusta loppuun asti ei Yrittäjyys-hankkeen johdosta ole syntynyt. Tämä on karua kertomaa siitä, missä hallituksen yrittäjyysystävällisyys kaiken kaikkiaan on.

Tekesin määrärahoihin osoitetaan toimintamenojen osalta lisää rahaa, mutta ei osoiteta varsinaiseen hankerahoitukseen. Kuitenkin yli 600 hanketta on jäänyt jo ilman rahaa rahanpuutteen vuoksi. Jos puhutaan työllisyydestä ja yrittäjyydestä, näitä hankkeitahan pitäisi juuri tukea.

Pirkko Peltomo /sd:

Arvoisa puhemies! Vielä vastauspuheenvuorona ed. Oinoselle:

Jos olette lukenut lisäbudjetin huolella, niin täällähän lukee, että vuoden 2001 verotuksen valmistumisen perusteella tehtävien tarkistusten seurauksena 400 miljoonaa euroa on tulossa kunnille eli jättipotti on 2,4 miljardia markkaa. Tämä tulee todella tarpeeseen kunnille.

Nyt puhutaan lisätalousarviosta, ja varmasti silloin, kun pääsemme keskustelemaan ensi vuoden varsinaisesta budjetista, käymme toisenlaista keskustelua valtio—kunta-suhteesta. Oma näkemykseni on se, että seuraavassa hallitusohjelmassa pitää olla nelivuotiskaudeksi vakaampi ohjelma, miten valtion ja kuntien välisiä rahoja kohdennetaan.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Peltomolle toteaisin, että kuka sitten seuraavaa hallitusohjelmaa on tekemässä, ei se vielä ole selvillä olemassa. Tiettävästi nykyinen oppositio lienee niin iso, ettei yksin sanele, mutta on varmasti mukana tekemässä, jos tällaista yhteisymmärrystä on olemassa.

Mutta sen, mitä tähän asiaan voisi todeta vastauksena ed. Esa Lahtelalle siihen, että opposition edustajat lisäävät menoja ja estävät tulojen muodostumista, niin selventäisin sitä näkemystä, että menoja en esittänyt yhtään lisää, pidin kävynkeruuta hyvänä ja tulopuolella esitin sellaisen näkemyksen, että pidän valitettavana, että merkittävä osa tuloista kertyy alkoholi- ja tupakkaveron kertymästä, kun kulutus on lisääntynyt. Tätä nykymääräytymisperustelua pidän yhteiskunnallisesti arveluttavana, koska se tulee kalliiksi. Hyvä valtiontalouden kannalta, mutta kallis maksaa pitkässä juoksussa.