Kulttuuriministeri Kaarina Dromberg

Arvoisa puhemies! Suomessa ei muista Pohjoismaista poiketen ole nykyisin yhtenäistä lainsäädäntöä hautaamiseen ja hautausmaihin liittyvistä kysymyksistä. Hautaustoimesta on eri laeissa vain joitakin hajanaisia säännöksiä. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi kokonaan uusi hautaustoimilaki, jolla korvattaisiin nykyisen uskonnonvapauslain hautaustoimea koskevat säännökset ja täydennettäisiin monelta osin aukollista sääntelyä.

Hautaustoimilain tavoitteena olisi erityisesti edistää uskonnon ja omantunnon vapauden toteutumista ja turvata vainajan muiston kunnioittamiseen liittyvien pieteettinäkökohtien huomioon ottamista hautaustoimessa. Keskeisiä lähtökohtia olisivat arvokkuuden ja kunnioittavuuden vaatimukset sekä vainajan katsomuksen ja toivomusten kunnioittaminen hautaamisessa.

Evankelisluterilaisen kirkon seurakunnat toimisivat nykyiseen tapaan yleisten hautausmaiden ylläpitäjinä. Seurakunta olisi siten velvollinen tarjoamaan hautausmaaltaan hautasijan myös kirkkoon kuulumattomalle vainajalle. Keskeinen uudistus olisi, että hautaamiseen liittyvät maksut eivät enää voisi olla eri suuruisia riippuen siitä, kuuluiko vainaja kirkkoon vai ei. Toisaalta esityksessä lähdetään siitä, että yleisten hautausmaiden kustannuksiin on käytettävissä joko yhteisöverotuloa tai jotakin muuta lakisääteistä rahoitusta.

Merkittävä uudistus olisi myös erityisten tunnustuksettomien hauta-alueiden perustaminen. Nämä toimisivat neutraalina hautausmaavaihtoehtona niille, jotka eivät katsomuksellisista syistä halua hautausta evankelisluterilaiselle hautausmaalle.

Yksityiset yhteisöt ja säätiöt voisivat, kuten nykyisinkin, perustaa hautausmaita lääninhallituksen luvalla.

Kuten sanoin, esitys sisältää eräitä periaatteellisesti tärkeitä säännöksiä, joilla turvataan vainajan muiston kunnioittamiseen ja hautaustoimen arvokkuuteen liittyviä näkökohtia. Niistä tärkeimpiä ovat seuraavat:

Käytöstä poistetun hautausmaan asema on nykylainsäädännön perusteella epäselvä. Laki ei esimerkiksi säädä mitään määräaikaa sille, kuinka pian hautausmaan alueen voi ottaa johonkin muuhun käyttöön. On selvä, että tällaiset rajat laissa pitää olla. Uusi laki selkeyttäisi tilannetta niin, että hautausmaita koskisi sadan vuoden rauhoitusaika viimeisestä hautaamisesta lukien. Vaikka alueen käyttö hautausmaana olisi lakannut, tänä sadan vuoden aikana hautausmaan aluetta ei saisi ottaa muuhun käyttöön, vaan hautausmaata tulisi edelleen hoitaa sen arvoa vastaavalla tavalla.

Hautausmaiden arvokasta kohtelua turvaisivat myös hautausmaakiinteistön luovutusta ja kiinnitystä koskevat rajoitukset sekä se, että kiinteistöllä sijaitsevasta hautausmaasta tai yksityisestä haudasta merkittäisiin tieto lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin.

Lainsäädännön muutokset ovat johtaneet siihen, että vainajan tuhkan sirottelu ja muu käsittely on ollut vuoden 1995 alusta lukien sääntelemätöntä. Tuolloin voimaan tulleessa uudessa terveydensuojelulainsäädännössä ei enää edellytetty lääninhallituksen lupaa tuhkan sijoittamiseen muualle kuin hautausmaalle. Uudistusta valmistelleen komitean mukaan tietyt kunnioittavuutta ja arvokkuutta turvaavat perusperiaatteet on syytä vahvistaa lain tasolla. Esityksen mukaan tuhka olisi vuoden kuluessa tuhkaamisesta haudattava tai muulla tavoin sijoitettava pysyvästi yhteen paikkaan. Siihen asti tuhkan säilyttämisestä huolehtisi krematorion ylläpitäjä. Ennen kuin tuhka luovutetaan omaisille, heiltä tulee saada kirjallinen ilmoitus siitä, minne tuhka sijoitetaan.

Esitykseen on otettu säännökset myös eräiden hautapaikkaa koskevien kiistojen ratkaisemisesta ja hautapaikan muuttamiseen tarvittavasta lupamenettelystä.

Arvoisa puhemies! Esitys hautaustoimilaiksi on valmisteltu yhdessä kaksi viikkoa aiemmin eduskunnalle annetun uskonnonvapauslakiesityksen kanssa. Esitys perustuu uskonnonvapauskomitean mietintöön sekä siitä saatuihin lausuntoihin. Uskonnonvapauskomitea oli hautaustoimilain osalta täysin yksimielinen.

Osmo  Puhakka  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin totean tyydytyksellä sen, että uusi hautaustoimilaki on esitetty ja että se tulee käsittelyyn yhdessä uskonnonvapauslain kanssa.

Lähetekeskustelussa oleva hallituksen esitys lykkää hautaustoimen ylläpidon sangen pitkälti evankelisluterilaisen ja ortodoksisen kirkon vastuulle. Uuden mausteen tuo velvoite huolehtia siitä, että halukkaille varataan riittävästi tunnustuksettomia hauta-alueita. Kun tähän asti olen hävennyt vanhaa tapaa, jolloin kirkosta eronneet haudattiin jonnekin aidan viereen tai suorastaan hautausmaan uloimpaan nurkkaan näkymättömiin, en voi ymmärtää nyt esitettyä tunnustuksettomien hauta-alueiden varaamistakaan syrjään muista. Minun moraaliini ei yksinkertaisesti mahdu ajatus, että ihmiset erotellaan oman uskontonsa tai vakaumuksensa perusteella vielä kuoleman jälkeenkin. Jos tähän nyt kerta kaikkiaan on pakko ajautua, eikö silloin olisi luontevampaa perustaa selkeästi kunnallinen hautausmaa tai muuttaa nykyiset seurakuntien hautausmaat kunnallisiksi?

Toinen merkittävä uutuus on se, että hautaamisen maksuperusteiden tulee esityksen mukaan olla samat siitä riippumatta, ovatko vainajat seurakunnan jäseniä vai eivät. Kun tänä päivänä sotiemme veteraanit saavat lähes kaikissa seurakunnissa ilmaisen hautapaikan, niin esitys romuttaa tämänkin käytännön. Ei kai tämä voi olla esityksen tarkoitus?

Yhtä vaikea on ymmärtää, miten seurakunnan jäsenten harteille lasketaan vastuu hautausmaiden ylläpidosta, kun käyttöoikeus laajentuu myöhemmin heidän ulkopuolelleen. Ryhtymättä ennustajaeukoksi väitän kuitenkin, että ongelma kärjistyy jopa hautapaikkojen vähäisyydeksi aivan erityisesti niiden maalaisseurakuntien kohdalla, jotka ovat joko suurkaupunkien välittömässä läheisyydessä tai ovat perinteisiä muuttoalueita selkosilta pois. Kun samanaikaisesti keskustellaan seurakuntien yhteisöverotuoton kompensoimisesta kiinteäsummaisella avustuksella, niin epätietoisuus tästä yhdistyneenä käsien sitomiseen hautamaksujen suhteen koetaan keskeisesti paikallisseurakuntien itsemääräämistä rajoittavana ratkaisuna. Asian mittasuhteet paljastuvat yleisperusteluihin sisältyvästä tiedosta, että vuonna 2000 hautaustoimen menot olivat 359 miljoonaa markkaa ja tulot melkein 300 miljoonaa vähemmän eli 69 miljoonaa markkaa.

Arvoisa puhemies! Kun paikallisseurakunta ylläpitää keräämillään kirkollisveroilla tarvittavia sakraali- mutta myös muita säilytystiloja, ei olisi kohtuutonta edellyttää esitystä hautaustoimimaksusta, mikä olisi tuloutettu hautaamisten suhteessa seurakunnille. Tällöin olisi otettu selkeä askel suuntaan, missä yhteiskunta ottaa vastuun yleisestä hautaustoimesta.

Arvoisa puhemies! Esitykseen varattu aikaraja eli sata vuotta hautausmaan lakkauttamiseksi on erittäin myönteinen asia. Yhtä helppo on yhtyä esityksen tuhkaamista koskeviin lakeihin. Niin tuhkauurnan luovuttamisesta kuin sen sijoituksesta joko hautaan tai muuten pysyvään paikkaan polkee perustellun looginen polku, mistä kiitos hallitukselle. Se tuo myös kaivattua ryhtiä nykyiseen hyvinkin mielikuvitukselliseen käytäntöön tuhkan sirottelemisesta lähes jokamiehenoikeuksin ties minne.

Irina Krohn /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Puhakka otti mielestäni tärkeän asian esille puhuessaan eri hautuumaiden merkityksestä. Todellakin ajatus siitä, että on kirkkomaan vieressä aidan toisella puolella ... Vanhastaan sinne oli haudattu erilaisista syistä ne, joille ei katsottu haluttavan antaa kirkkomaan siunausta. (Ed. Tiusanen: Molière!) Oma näkemykseni on ehkä se, että juuri tästä syystä tämä toiminta luontevimmin sopisi kunnille, koska olisi tärkeintä, että hautuumaa olisi tällainen niin kuin kylän tai paikkakunnan yhteinen. Toivonkin, että tätä vaihtoehtoa edelleen harkittaisiin. Ymmärrän, että kunnille ei haluta antaa uusia velvotteita rahapulan tähden, mutta voisihan tätä suoritettavaa korvausta myös antaa kirkoille.

Toinen asia, ihan pieni yksityiskohta, joka kiinnitti huomiotani ja joka mielestäni on merkki ylisäätelystä, on tämä rajaaminen, että tuhka pitää sirotella yhteen paikkaan. Ymmärrän, että taustalla on se, että tuhka nähdään analogiseksi ruumiin kanssa, mutta ainakin itselläni on ollut ajatus juuri se, että kun ruumis poltetaan, niin ikään kuin tuhkasta tulee sielun symboli. Se ei enää ole analoginen kuolleen ihmisen kanssa, vaan ikään kuin on siirrytty siihen välitilaan, siihen matkaan jotakin toista kohti. Silloin tuntuu mielestäni tarpeettomalta, että lainsäätäjä ottaa kannan, että tuhka pitäisi panna yhteen paikkaan, varsinkin kun samanaikaisesti meillä on uskonnonvapauslaki, missä mahdollistetaan kansalaiselle kuuluminen useampaan uskonnolliseen yhdyskuntaan, jos nämä yhdyskunnat tämän itsessään sallivat. Voisin hyvin kuvitella, että jos on tämän kaltainen henkilö, joka kuuluu useampaan uskonnolliseen yhdyskuntaan, niin hän voisi myös haluta tätä asiaa ilmaista tuhkan sijoittamisen kautta.

Ed. Brax tulee ottamaan esille myöskin tärkeän seikan, jos yleistä hautuumaata ylläpitää julkisoikeudellista valtaa käyttävä seurakuntayhtymä. Sanon jo tässä vaiheessa, että olen samaa mieltä ed. Braxin kanssa, mutta en puhu siitä enempää.

Jouni  Lehtimäki  /kok:

Arvoisa puhemies! Puutun lyhyesti tämän lain 15 §:n 3 momenttiin eli siihen kohtaan, että hautausmaa voidaan lääninhallituksen luvalla lakkauttaa ennen kuin sata vuotta on kulunut. Laki lähtee siitä, että tähän päätökseen tarvitaan erityisen painava syy. Perusteluissa ei kuitenkaan ole kerrottu, mitkä nämä syyt mahtavat olla. Haluan vain todeta sen, että aika vaikealta tuntuu ajatella, että erityisen painava syy olisi vaikkapa tien rakentaminen hautausmaan yli tai hautausmaan ottaminen käyttöön puhtaasti asuntorakentamiseen. Olisi kiva kuulla ministeriltä, mitkä tässä momentissa tarkoitetut syyt mahtavat olla.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys 204 hautaustoimilaiksi on mielestäni melko lailla onnistunut. Olen katsonut, että tässä on aika paljon katsottu tämän päivän todellista tilannetta ja katsottu myöskin tulevaisuuteen. Kun näin sanon, niin tämä ei tietenkään merkitse sitä, etteikö täällä ole sitten tiettyjä ongelmakohtia, jotka ovat selvitettävissä olevia asioita.

Tällä hetkellähän käytäntö on se, että sinne kotiseurakunnan hautausmaahan käytännössä lähes kaikki haudataan, ja käytäntö toimii. Ongelmia ei nykyisessä järjestelmässä ole. Jos niitä jossakin on, niin ne saattavat olla sitten puolin tai toisin ihmissuhteissa, ja se on valitettavaa. Tässä hyvin pitkälti vahvistetaan nykyinen tilanne, jossa hautausmaista seurakunnat, jotka historiassa vuosisatoja ovat vastanneet koko yhteiskunnan tehtävistä, sitten vastaavat hautausmaan hoidosta, ylläpidosta, kaikkinensa. Tämä on pitkän historiallisen tradition tulos, ja mielestäni näin tulee jatkuakin.

Sitä, että kaupungit, kunnat, velvoitettaisiin hautausmaitten pitämiseen, en näe mielekkäänä. Kaupunginvaltuuston puheenjohtajana sanon hyvin torjuvan kannan tälle näkemykselle. Kaupungeilla ja kunnilla on ihan tarpeeksi tehtäviä muutoinkin. Tämä tehtävä hoituu seurakuntien kautta.

Tässä tietysti sitten tulee ongelma, kun sanotaan, että kaikkien pitää saada hautapaikka samalla hinnalla. Ongelma on varmasti selvitettävissä oleva. Uskon, ettei tämä ole semmoinen, etteikö tätä voida selvittää. Jos kirkon yhteisövero katsotaan tästä kompensaatioksi, niin silloin asia voidaan perustellusti katsoa näin ja kirkon yhteisöverokäytäntö myös tulee silloin säilyttää. Näen, että silloin kun yhteisövero seurakunnille tulee nykyisen käytännön, nykyisen lainsäädännön, mukaan, silloin se tulee tietyllä tapaa pysyväisen luontoisena. Sitä ei tarvitse valtion talousarviossa joka kerran erikseen käydä sinne myöntämään, vaan se tulee sen mukaan kuin kunnatkin saavat yhteisöveroa.

Jos yhteiskunnassa talous toimii hyvin, niin veroa tulee, jos taloudessa on ongelmia, niin veroa tulee vähemmän. Mutta nyt kun katsotaan hyvin pitkässä tarkastelussa, niin veroa tulee ja silloin tietysti voidaan näin ajatella. Saattaa tietysti olla niin, että jossakin päin on ongelmaa sikäli enempi, että voi olla, että kirkkoon kuulumattomia on enemmän, ja onkin näin. Mutta jos katsotaan, että tästä kompensaatio tulee tuossa verotuksessa, niin se on silloin vahva, kiistaton peruste säilyttää kirkon yhteisövero vähintään nykyisen käytännön mukaisesti. Mielestäni käytäntö toimii silloin hienosti.

Ed. Puhakka kiinnitti tähän seikkaan huomiota, mikä liittyy tunnustuksettomien hautausmaa-alueeseen. Jos asia on niin, että jotkut nimenomaan itse haluavat sitä, silloin tietysti tällaiset voidaan ajatella perustellusti. Mutta on myöskin se historiallinen käytäntö, että helposti, kuten on aikaisemmin ollut, ajateltaisiin, että se olisi jokin vähempiarvoinen alue, suonlaita hautausmaassa tai jokin muu vastaava. Tällaisesta käytännöstähän ei tällä lailla suinkaan ole kyse, eikä tämä saisi tämän kaltaiseen johtaa.

Täällä on tuotu esille se, että tässä seurakunnat ja seurakuntayhtymät voivat myöskin yhdessä tätä asiaa vähän niin kuin keskittää. Nyt on kysymys yksilön oikeudesta saada omaa aluetta, ei siitä, että seurakunta olisi sijoittamassa jotakin sivuun. Silloin minä en ymmärrä, että sille mitään estettä pitäisi olla, jos joku haluaa tulla haudatuksi erilliselle alueelle. Hänellä olkoon siihen täysi oikeus, ja hoidettakoon ilman muuta nämä alueet kaiken sen arvokkuuden, pieteetin, kunnioituksen mukaan, mikä kaikilla hautausmailla tulee olla. Minä ymmärrän, että lainsäädännöllä on haluttu pyrkiä tähän.

Koen, että tämä lakiehdotus aika tavalla säilyttää yhtenäisen arvokkaan käytännön meidän maassamme. Se, että seurakunnat tosiasiassa kirkollisveron kautta tällä hetkellä osallistuvat hautausmaitten ylläpitoon, on tosiasia. Viittasin juuri tuohon ongelmaan, että kaikkien pitäisi saada hautapaikka ilmaiseksi, kun kaikki seurakuntalaisetkaan eivät sitä saa ilmaiseksi. Epäkohta, johon olen kirkon puolella aikoinaan rovastikunta-aloitteessa kiinnittänyt huomiota, on se, että eri seurakuntienkin välillä on hautaushinnoissa paljon eroa, hautapaikassa nimenomaan, ja usein se muuttoliikkeen vuoksi on kohtuutonta. Voi olla, että ihminen on vuosikymmenien elämäntyön tehnyt jollakin paikkakunnalla, maksanut sinne kirkollisveronsa ja vanhana muuttanut lastensa tykö vaikkapa kaupunkiin ja kirkonkirjat ovat menneet siinä samalla kaupunkiin. Kun sitten hänet siunattaisiin vaikka puolisonsa viereen vuosikymmenten kotiseurakunnassa, seurakunnat katsovat hänet ulkopaikkakuntalaiseksi ja ottavat jopa moninkertaisia hautapaikkamaksuja. Tämä on valitettava ja yleinen käytäntö tällä hetkellä.

Mutta minusta hyvällä tahdolla, jos sitä olisi, tuokin olisi ollut hoidettavissa, mutta sitä ei ole ollut riittävästi. On sanottu, että tämä johtaa sellaisiin ongelmiin, että jonkin suuren kaupungin vieressä on pienen maaseurakunnan hautausmaa ja sinne se suuri seurakunta haluaisi haudata omansa pienen seurakunnan laskuun. Näitä tällaisia epäkohtia on. Minä toivon, että tällaiset ongelmakohdat aidosti valiokuntakäsittelyssä selvitettäisiin, mutta pidän oikeana tämän lain periaatetta, jossa evankelisluterilaiselle ja ortodoksiselle kirkolle ja niiden seurakunnille on tämä tärkeä tehtävä uskottu, jonka ne ovat vuosisatoja hoitaneet. Tämä on hyvä lakiehdotus, ja vanha perinne jatkuu.

Sitten se, että hautausmaitten pysyvyyttä on haluttu turvata vähintäänkin sataan vuoteen, on hyvä. Käytännössä minä uskon, että jos kunnioitus menneitä sukupolvia kohtaan jatkuu, tuo sata vuotta jää lyhyeksi ajaksi, hautausmaitten rauhaa halutaan kunnioittaa varmasti pitemmältikin.

Arvoisa herra puhemies! Katson, että tämä antaa hyvän pohjan valiokuntakäsittelylle, ja niihin ongelmallisiin kohtiin, joita on, toivon mukaan löydetään käytännössä toimivat ratkaisut.

Kulttuuriministeri   Kaarina  Dromberg

Arvoisa puhemies! Kun on kysymys siitä, että sama maksu tulisi kaikille hautasijoista ja niistä toimenpiteistä, jotka siihen kuuluvat, myöskin hautaustoimenpiteistä, niin se suoritushan tulee niin, että yhteisöveron pitäisi nimenomaan kattaa juuri tämä puoli näistä kustannuksista. Se kattaa muitakin seurakunnan hautaustoimeen liittyviä asioita. Nythän meillä on juuri keskustelu meneillään, että tämän yhteisöveron asema nimenomaan saataisiin vakavammalle pohjalle elikkä valtionapujärjestelmän piiriin. Siinä on työryhmä, joka kuuntelee juuri lausuntoja, ja sen jälkeen siitä pyritään saamaan vakiintunut maksujärjestelmä myöskin seurakunnille. Siihen velvollisuuteen sitten kuuluisi myöskin hautojen hoitaminen ja myös se, että on sama maksu.

Sitten vielä näistä tunnustuksettomista hautausmaista tai erillisistä osioista seurakunnan hautausmaalla: Itse kyllä kunnioitan sitä taustaryhmää, joka on tämän komiteamietintönä tehnyt, että näin järjestettäisiin tunnustuksettomien hautausmaiden sijainti. Nehän voivat olla myöskin ulkopuolella varsinaisen hautausmaan, jos näin katsotaan. Se on myöskin yksilökysymys, niin kuin täällä ed. Oinonen toi esille.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Puhakka sanoi jotakuinkin kaiken sen, mitä olin ajatellut sanoa erillisistä hautausmaista, ja ed. Krohn vielä jatkoi ansiokkaasti asiasta. Ed. Krohn puhui jo kylän ajatuksesta, joka mielestäni on aika oleellinen tässä maailmassa, jossa yhteisöt ovat katoamassa muutenkin. Itse ajattelen myös niin, että jos me rupeamme vielä sillä viimeisellä matkalla leposijan maalliselta osalta jakamaan ihmisiä eri kasteihin, se saattaa jopa rikkoa perheiden traditiot ja sukujen tutut hautausmaapaikat. Sen takia mielestäni pitää kunnioittaa myös sitä mahdollisuutta, että perhe ja suku on haudattu samalle paikalle, jos niin halutaan, vaikka heillä olisi ollut erilaisia uskonnollisia vakaumuksia.

Sitten ajattelin puhua siitä, mistä puhuin jo aikaisemmin uskonnonvapauslainkin yhteydessä, nimittäin siitä, että kyseessä on, hoitivat sen sitten tämän lain mukaisesti kirkko, seurakunnat, ja mahdollisesti sitten toiset yhteisöt tai kunta, mikä saattaisi olla hyvinkin perusteltua, joka tapauksessa julkinen tehtävä. Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen tradition ja tulkinnan näkökulmasta julkisia tehtäviä ei saa antaa yhteisöille tai tahoille, jotka eivät kunnioita Suomen perustuslain perusperiaatteita ja ihmisoikeussopimuksia. Silloin tullaan muun muassa vaikeaan kysymykseen miesten ja naisten välisen tasa-arvon kunnioittamisesta sekä erilaisten vähemmistöjen, myös seksuaalisten vähemmistöjen, oikeuksien kunnioittamisesta. Jos me annamme luterilaiselle kirkolle, niin kuin tässä esitetään, tai toiselle kansankirkollemme, selviä julkisia tehtäviä, niin silloin meillä on myös oikeus ja velvollisuus vaatia noudattamaan ihmisoikeussopimusta ja perustuslain tulkintaa.

Huomattavasti mielestäni vakavampi ongelma on täällä aikaisemmissa puheenvuoroissa muun muassa ed. Oinoselta esiin tullut ajatus siitä, minkä takia olisi syytä jakaa eri hautausmaille. Ajatus siitä esimerkiksi, että viimeinen leposija päätyisi semmoisen seurakunnan hautausmaalle, missä kirkkoherra tai jopa laajempi osa yhteisöä on avoimesti naisvihamielisiä, on hyvin loukkaava ja mielestäni kestämätön ajatus. Sama koskee myös seksuaalisia vähemmistöjä, rotuja ja myös erilaisia muita kulttuurieroavuuksia.

Tältä osinkin meidän on mielestäni pakko katsoa totuutta silmiin ja vaatia niiltä uskonnollisilta yhteisöiltä enemmän kuin muilta, jotka haluavat ja aikovat kunniakkaasti hoitaa julkisia tehtäviä. Mutta jälleen kerran: Se ratkaisu, että kunta hoitaisi tämän asian, hoitaisi myös tämän ongelman.

Lauri Oinonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nyt en aivan ymmärtänyt, mitä ed. Brax mahtoi tarkoittaa. Kirkkoherralla on varmasti mielipiteensä, eikä niihin tarvitse seurakuntalaisen eikä asiakkaan yhtyä. Samoin kunnanjohtajalla on mielipiteensä, valtuustojen puheenjohtajilla ja valtuutetuilla, hallituksilla, neuvostoilla. Ei niihin mielipiteisiin tarvitse yhtyä. Näen, että julkinen yhteisö hoitaessaan tehtävää, seurakunta tai kunta, on näistä mielipiteistä riippumaton. Julkinen yhteisö on sinällänsä se juridinen henkilö, joka antaa ne palvelut ja suojat, joista on kyse.

Tuija Brax /vihr (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Perustuslakivaliokunnan tulkinta on kyllä hyvin yksiselitteinen. Voimme erikseen vielä käydä sen läpi, ettei tätä keskusteluaikaa siinä mene. Mutta on päivänselvää, että jos yhteisön johtaja paikkakunnalla avoimen vihamielisesti suhtautuu naisten ihmisoikeuksiin ja muun muassa oikeuteen toimia pappina, kyseessä on vakava ongelma. Semmoisille yhteisöille ei kuulu antaa julkisia tehtäviä. Olkoonkin, että ihmisoikeustulkinnat sallivat sen, että pappiskäsitys saa olla esimerkiksi sukupuolia syrjivä, mutta silloin semmoisille yhteisöille ei saa antaa julkisia tehtäviä.

Suvi Lindén /kok:

Arvoisa puhemies! On hyvä asia, että olemme saaneet hautaustoimilain eduskuntaan käsiteltäväksi rinta rinnan uskonnonvapauslain kanssa. Hautaustoimilakia on valmisteltu periaatteessa rinnan uskonnonvapauslain kanssa.

Täällä salissa on tullut näkemyksiä 3 §:stä, kenelle tulisi asettaa velvollisuus ylläpitää yleisiä hautausmaita. Itse kyllä olen hallituksen esityksen kanssa samaa mieltä, että on varsin luonnollista, että evankelisluterilaiselle kirkolle tämä velvoite annetaan. Meillähän kumminkin tällä hetkellä vielä yli 80 prosenttia Suomen kansalaisista kuuluu evankelisluterilaiseen kirkkoon ja näin ollen tulee todennäköisesti tälläkin hetkellä haudatuksi näiden seurakuntien ylläpitämille hautausmaille.

On hyvä asia, että vihdoin ja viimein ikään kuin asetetaan velvoite jollekin taholle huolehtia kaikkien Suomen kansalaisten hautaamisesta. Itse en näe tässä saman tyyppisiä ongelmia kuin esimerkiksi ed. Brax. Tietyllä tavalla, jos lähdettäisiin siitä perusajattelusta, että tämä velvoite annettaisiin kunnille, se kyllä käynnistäisi aikamoisen turhan byrokratian ja toisi lisää velvoitteita, kun se tällä hetkellä voidaan kohtuullisen pienin lisätoimenpitein hoitaa evankelisluterilaisessa kirkossa.

Mielestäni on myös aika luonnollista, kun meillä on hautausmaa, joka on ainakin evankelisluterilaisessa kirkossa siunattu, ja hautaamiseen kuuluu tiettyjä uskonnon harjoittamiseen liittyviä rituaaleja, että tunnustukseton hauta-alue on selvästi erotettu hautausalueella silloin, kun se on tämän siunatun hautausmaan yhteydessä. On aivan selvää, että sellaiset, jotka eivät kuulu evankelisluterilaiseen kirkkoon, eivät välttämättä edes halua tulla haudatuksi siunattuun maahan, koska heidän ajattelumaailmaansa ei välttämättä tämä asia kuulu. En näe sitä mitenkään segregoivana tai erotteluna, vaan on ihan luonnollista, että meillä on tunnustukseton ja tunnustuksellinen hautausmaa erotettu selvästi toisistaan. Tietysti silloin voidaan käydä keskustelua, jos evankelisluterilainen seurakunta sijoittaa tämän tunnustuksettoman hauta-alueen kovinkin kauas omasta hautausmaastaan tai hankalaan paikkaan kansalaisten näkökulmasta.

Tämän lain yhteydessä ei valitettavasti vielä ole tullut minkäänlaisia hallituksen näkemyksiä julkisuuteen yhteisöverokysymyksestä, joka oleellisesti liittyy mielestäni tähän lainsäädäntöön. Tässähän selvästi nyt annetaan tietty velvoite evankelisluterilaiselle kirkolle. Lähtökohta kai on, että tästä velvoitteesta suoritetaan korvausta. Näin ollen voidaan vaatia, että maksuperusteet ovat kaikille samat, olipa sitten kirkon jäsen tai ei. Tässähän ajatuksena on ollut, kuten ministeri Dromberg totesi, että valtion budjettiin tulisi selvä korvaus muun muassa hautaustoimesta. Kirkoillahan on muitakin tärkeitä tehtäviä, joista yhteiskunta voisi aivan hyvin korvausta suorittaa.

Tässä hallituksen esityksessä kohtuullisen ylimalkaisesti vain todetaan, että valtio ei suoranaisesti osallistu hautausmenojen rahoitukseen vaan kysymys on juuri yhteisöveron tuoton jakamisesta. Tänäänkin on tässä salissa keskusteltu yhteisöveron tuotosta ja siihen liittyvistä epävarmuustekijöistä, ja vaikka ed. Oinonen näkikin yhteisöveron tuoton jakamisen pitkällä aikavälillä tasapainottavana asiana juuri hautaustoimesta korvauksena, voisi katsoa, että kuitenkin tietty indeksiin sidottu korvaus valtion budjetissa olisi periaatteeltaan kestävämmällä pohjalla kuin yhteisöveron tuotto.

Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että korkeimmillaan yhteisöveron tuotto kirkoille on ollut 134 miljoonaa euroa, alimmillaan 33,5 miljoonaa euroa, ja muistaakseni vuodelle 2002 on arvioitu sen olevan noin 500 miljoonaa markkaa elikkä alle 100 miljoonaa euroa. Kovin on heitteleväinen tämä yhteisöveron tuotto seurakuntien budjetoinnin näkökulmasta, ja jos ajattelee, mistä tätä tuottoa tulevaisuudessa sitten maksetaan: hautaustoimesta, joka ei varmastikaan poukkoile samalla tavalla kuin suhdanteet ja yhteisöveron tuotto, olisi järkevämpää löytää se laskentaperuste, jolla sitten tästä hautaustoimesta korvaus maksetaan. Ymmärrän toki sen, että asia on vaikea ja tietyllä tavalla suurta tuskaa varmasti aiheuttaa löytää se taso, jolla se sitten valtion budjettiin kirjattaisiin. Ennen kaikkea tärkeä varmasti on juuri indeksisidonnaisuus. Kun löydetään keskiarvo joko kymmeneltä viime vuodelta tai sitten pienemmältä aikajaksolta ja se valtion budjettiin sidotaan, uskoisin, että se on kumminkin vakaampi rahoitusmuoto evankelisluterilaiselle kirkolle ja ortodoksiselle kirkolle kuin suhdanteisiin sidottu yhteisöveron tuotto.

Osmo  Puhakka  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Lindén otti esille, että hautausmaa on siunattu, niin itse olen koko ajan ymmärtänyt, että siunatusta hautausmaasta erotetaan tietty uskonnoton tai tunnustukseton alue. Minun logiikkani ei ymmärrä, miten siunattu maa voitaisiin muuttaa siunaamattomaksi. Minä puhun koko ajan siitä, että siunattuun maahan ilman mitään erillistä aluetta siunataan ja haudataan myös tunnustuksettomat.

Suvi  Lindén  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulla on kyllä erilainen käsitys siitä, että siunattuun maahan siunataan kirkkoon kuuluvat ja kirkon velvollisuus on osoittaa joko tämän hautausmaan vierestä tai sitten jostakin muualta se hauta-alue, johon sitten haudataan ne, jotka eivät kuulu kirkkoon, elikkä se on juuri se tunnustukseton hautuualue. Periaatteessa tästä periaatteesta pidetään kiinni, että siunattuun maahan siunataan kirkon jäsenet ja sen ulkopuolelle sitten sellaiset, jotka eivät kuulu kirkkoon. Jos olen väärässä, toivoisin, että ministeri korjaa.

Osmo Puhakka /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ainakin itse olen kolmekymmentä vuotta siunannut kirkkomaahan myös kirkkoon kuulumattomia.

Kulttuuriministeri   Kaarina  Dromberg

Arvoisa puhemies! Nyt minun täytyy henkilökohtaisesti sanoa, että minun täytyy kyllä tämä asia tarkastaa. Minä en tiedä ihan tarkalleen, kuinka se on. Tilanne on se, että sinne ei kuitenkaan tuoda ristejä jnp., joten se on sillä lailla tunnustukseton alue. Kallistuisin kyllä tuolle kannalle, minkä ed. Lindén toi esille, mutta en ole ihan varma tästä asiasta.

Irja Tulonen /kok:

Arvoisa puhemies! Mielestäni hyvä perustelu on se, mikä esityksen ensimmäiselle lehdelle on kirjattu: "Hautaustoimessa perittävien maksujen perusteiden tulisi yleisillä hautausmailla olla samat kaikille, joilla on oikeus tulla haudatuksi sinne, riippumatta seurakunnan jäsenyydestä."

Minusta ed. Puhakan mielipide tuntuu ihan järkevältä, ja näin itsekin olen ajatellut, että jos hautausmaa siunataan siihen tehtävään, mihin siunaus on tapahtunut, on aika vaikeaa ajatella, missä menee sitten raja. Kyllä se varmasti näin on ja toivottavasti se on näin, muuten tuntuu aika pahalta. Tietysti koko hautausmaa, on sitten kirkkoon kuulunut tai kuulumaton, on pyhä alue ja sitä ei saa häväistä ja siellä tulee noudattaa määrättyjä rikoslain säännöksiä taikka muitakin hyviä tapoja, ja hautausmaa on mielestäni silloin kokonaisuus.

Ed. Irina Krohn esitti, että hautausmaa voisi olla kunnankin toimenkuvaan kuuluva, ja kyllä se minusta tuntuu aika pahalta, enkä todella kannata sitä.

Yhteisöveron tuotosta: Aika monet vanhat ihmiset ovat peloissaan siitä, että hautojen hoitaminen tulee aika kalliiksi, ja monet ovat nousseet vähän niin kuin barrikadeillekin siinä, että kun kuitenkin kirkollisveroa maksetaan, kirkot perivät hautojen hoidosta aikamoisia rahoja. On varmasti ihan selvää, että kun yhteisöveron tuottoa ruvetaan miettimään ja sitä, millä tavalla kirkot sitten saavat valtion budjetissa uudelleen takaisin tätä rahoitusta, siinä yhteydessä olisi jotenkin järkevää myöskin sitoa se asia, että tämmöiset ylikalliit hautojen hoidot ja alueiden hoidot eivät olisi mahdollisia.

Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys hautaustoimilaiksi on ihan hyvä. Esittelyssä kuulimme näitä asioita, joita ministeri otti siellä esille.

Nyt kysymys tästä, onko tämä tehtävä evankelisluterilaisen seurakunnan tai ortodoksiseurakunnan vai kunnan: Itse en voi nähdä tätä tehtävää sellaisena, että tämä olisi kunnan tehtävä, vaan meidän evankelisluterilainen ja ortodoksinen kirkkomme ovat vastaavalla tavalla virallisia organisaatioita, jotka toteuttavat julkista tehtävää. Silloin ymmärrän, että näillä on selkeä tehtäväjako. Mitä tulee korvaukseen hautausmaan hoidosta, minusta on erittäin loogista, että budjettiin tulee selkeä kannanotto siitä, miten seurakunnille korvataan tästä tehtävästä, ylläpidosta, hoidosta ja mitä siellä on. Tapahtuuko se sitten niin, että on indeksiin sidottu korvausmääräraha, vai hoidetaanko tämä yhteisöveron tuotosta, tietysti on selvitettävä asiantuntijakuulemisessa.

Ymmärrän, että hautausmaa on siunattu silloin, kun se on, niin kuin ed. Puhakalta kuulimme. Jos on näin, että tunnustukseton ei halua tulla sijoitetuksi siunatulle hautuumaalle, silloin on mahdollisuus tietysti muihin hautausmaihin. Lähinnähän on kysymys molemminpuolisesta kunnioituksesta, että niillä, jotka eivät halua tulla siunattuun maahan, on myöskin mahdollisuus saada hautapaikka. Tässä on tasavertaisesta käytännöstä kuitenkin kysymys.

Kulttuuriministeri   Kaarina  Dromberg

Arvoisa puhemies! Tunnustuksettomasta hautausmaasta ja sen vihkimisestä: Kyllähän laissa sivulla 13 sanotaan: "Jos alue perustettaisiin uudelle hautausmaa-alueelle, aluetta ei tulisi vihkiä kristillisesti."

Maria Kaisa  Aula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Minun puheenvuoroni koskee vain sitä yksityiskohtaa, mikä hautaustoimilaissa liittyy siihen, millä tavalla valtion tulisi osallistua kirkon yhteiskunnallisten tehtävien rahoitukseen ja niiden kompensointiin. Hautausmaiden ylläpitäminen on siitä varmasti yksi osanen. Tietysti on muitakin tehtäviä. Voidaan ajatella historiallisten rakennusten ylläpitämistä, miksei myös diakonia- ja sosiaalityötä jossain määrin. Minusta on hyvä asia se — olen tästä eri mieltä kuin ed. Lindén — että tämä lakiesitys ei ole kytketty kirkon yhteisövero-osuuden poistamiseen vaan tämä mahdollistaa sen, että seurakuntien yhteisövero-osuus nähdään jatkossa korvauksena yhteiskunnallisista tehtävistä, joista hautausmaiden ylläpito on yksi. Silloin kun uskonnonvapauslainsäädäntöä kokonaisuutena valmisteltiin, uskonnonvapauskomiteahan lähti siitä, että nimenomaan näin voitaisiin jatkossakin tehdä. Hallitus on itse omassa piirissään lähtenyt pohtimaan kirkon siirtämistä valtionavustuksen piiriin veronsaajan asemasta, jossa se tällä hetkellä on.

Muutaman periaatteellisemmankin näkökohdan tästä asiasta haluaisin sanoa hallintovaliokunnalle evästykseksi, jos se tätä asiaa tässä yhteydessä pohtii, että veronsaajahan on oikeudellisesti aivan erilaisessa asemassa kuin avustuksen saaja suhteessa valtioon. Se on laadullisesti ihan eri asia. Minusta tätä asiaa pitäisi lähestyä myös siitä näkökulmasta, ei vain teknisenä rahoituskysymyksenä.

Itse ajattelisin näin, että kirkon, seurakuntien, suhteessa valtioon pitäisi olla kuitenkin aika itsenäisiä ja riippumattomia omassa toiminnassaan. Näkisin näin, että veronsaajan asema, jossa saa suoraan tilityksenä veron, mahdollistaa riippumattoman, itsenäisemmän aseman kuin jos on valtionavustuksen saaja. Sen takia en ole ollenkaan innostunut yhteisövero-osuuden poistamisesta ja avustukseen siirtymisestä vaan haluaisin, että rahoitusta edelleenkin kehitettäisiin entiseltä pohjalta. Sitä paitsi yhteisövero-osuuden tilittäminen seurakunnille kompensaationa näistä tehtävistä on menettelytapana helppo ja vaatii vähän hallinnointia. Kaikki nämä uudet menettelyt vaatisivat ihan omat byrokratiansa ja systeeminsä.

Aina on se riski, että jos kirkon ja seurakuntien asioita tuodaan erilliseen valtionavustuslainsäädäntöön budjettiin, ne tulevat tietyllä tavalla poliittisen keskustelun piiriin eduskunnassa. Itse pitäisin yhteisövero-osuutta kirkon itsenäisyyttä ja riippumattomuutta turvaavana menettelytapana hoitaa tärkeiden yhteiskunnallisten tehtävien rahoitus.

Hyvin paljon on käyty keskustelua siitä, että yhteisöveron tuotto on epävakaa. Jonkin verran tässä käytetään kyllä epätarkoituksenmukaisia laskentoja. Jos otetaan verotuottoja vuosilta 92 ja 93, niin totta kai saadaan erittäin alhaisia lukuja, kun oltiin laman pohjalla eikä uusi yhteisöverojärjestelmä ollut edes käytössä. Jos katsotaan tätä viiden viime vuoden tähtäimellä, ei tätä heittelyä niin valtavan paljon kuitenkaan ole. Vakauden ohella on otettava toiseen vaakakuppiin rahoituksen taso, koska kaikissa arvioissa, joita olen hallituksen valmisteluasiakirjoissa toimikunnissa nähnyt siitä, minkä tasoinen määräraha seurakunnille ja kirkolle tilitettäisiin, taso olisi huomattavasti alempi kuin se taso, mikä on viime vuosina yhteisöveron myötä seurakunnille näistä tehtävistä tullut.

Arvoisa puhemies! Totta kai tässä yhteisöverossa on semmoinen ongelma seurakuntien kannalta, niin kuin kuntienkin kannalta, että se jakaantuu aika epätasaisesti. Mutta kirkon sisällähän näyttää olevan hyvin vahva tahto siitä, että sisäisesti pystytään tasaamaan seurakuntien välisiä eroja, eli Helsingin seurakunnat ovat ihan suosiolla olleet valmiita luopumaan osasta yhteisöverotuottoa ja siirtämään sitä köyhemmille seurakunnille. Minusta tämä olisi ihan hyvä malli jatkossakin tältä pohjalta kehittää tasausta.

Myöskin katson näin, että kun kunnat ja seurakunnat tähän asti ovat kulkeneet tässä asiassa rinta rinnan, niin näin tulisi olla jatkossakin eikä tätä tilannetta tulisi eriyttää ilman laajempaa kokonaisvaltaista arviointia.

Jonkin verran seurakuntien yhteisövero-osuuskeskustelussa on ollut myös sellaisia perusteluja, jotka ovat liittyneet siihen, että myös kirkkoon kuulumattomien yritysten maksamista yhteisöveroista kiertyy rahoitusta seurakunnille. Tätä ongelmaahan valtionavustukseen siirtyminen ei mitenkään poista. Tässä on se peruskysymys ratkaistava ensin, halutaanko toimia niin, että valtio tukee evankelisluterilaisten seurakuntien yhteiskunnallisia tehtäviä vai eikö tue, ja sitten katsottava toimivin malli, koska eihän kenenkään yrityksen yhteisövero laske siitä, jos seurakuntien osuus tästä poistetaan, sehän pysyy samana. Ne samat rahat tulevat vain valtion budjettiin ja jaetaan sieltä pikkuisen toisen kanavan kautta seurakunnille. Mielestäni se ei tätä periaatteellista ongelmaa, jos se jollekin on periaatteellinen ohjelma, muuta, vaan kierrättää ne rahat toisella tavalla.

Arvoisa puhemies! Niillä perusteilla, jotka aluksi sanoin kirkon ja seurakuntien riippumattomasta asemasta, olisi hyvä, jos hallintovaliokunta ottaisi kantaa ja käsittelisi omalta suunnaltaan myös tätä asiaa, millä tavalla rahoitus tulevaisuudessa järjestetään.

Suvi  Lindén  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meillä on selvästikin hyvin erilaiset näkemykset ed. Aulan kanssa tästä asiasta. Mutta haluaisin sen verran lyhyesti todeta, kun sain sellaisen käsityksen hänen puheenvuorostaan, että yhteisöveron tuotto ei olisi samalla tavalla poliittisen päätöksenteon kohteena kuin valtion budjetissa oleva valtionavustus. Näinhän ei missään tapauksessa ole. Itse asiassa voi sanoa, että kun vuosittain päätetään yhteisöveron tuoton jakosuhteista, paljonko siitä saa valtio, kunta ja kirkko, niin tässä keskustelussa kyllä kirkko on jäänyt aina lapsipuolen asemaan. Suurta julkisuutta on herättänyt keskustelu kuntien ja valtion välisestä suhteesta, ja siinä yhteydessä monesti on kirkolta napsaistu pieni osuus pois, ja se ei ole laisinkaan samanlaista julkisuutta saanut osakseen. Itse näen kyllä, että selvästi valtion budjetissa (Puhemies koputtaa) oleva euromääräinen tuki on vakaampi kuin yhteisöveron tuotto.

Maria Kaisa  Aula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei se välttämättä ole sen vakaampi. Totta kai niitä molempia voidaan poliittisilla päätöksillä muuttaa, sehän on ihan selvä asia. Mutta jos siirrytään valtionavustukseen, silloin eduskunnan täytyy säätää sitä koskeva lainsäädäntö, päättää, millä tavalla ne seurakunnille jyvitetään jnp., ja siinä mennään aina koko ajan tavallaan poliittisemmalle alueelle. Yhteisövero on sillä tavalla hyvin selkeä, joustava, että sitä ei tarvitse alkaa jyvittää erikseen eri tehtävien suhteen, miten se seurakunnille jaetaan. Sillä on omat jakoperusteensa, ja sillä tavalla se tavallaan on etäisempi, vähemmän poliittinen kuin tämmöinen avustusjärjestelmä, jota tässä ollaan luomassa.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olin eilen kotosalla, kun oli valtuuston kokous, ja huomasin, että poikani oli sijoittanut Raamatun väärään hyllyyn, ja laitoin sen paikalleen. Pojan piti koulua varten ottaa kantaa Vuorisaarnaan ja sen tekstiin ja hän oli sitten laittanut ajatuksissaan Raamatun väärään hyllyyn, ja halusin sen laittaa paikalleen, että se löytyy sitten, kun seuraavan kerran sitä tarvitaan. Jäin sitä sitten plaraamaan, ja jotenkin silmiini pisti Saarnaajan teksti "Turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta!" Ehkä tämä meidänkin vääntömme täällä sitä loppujen lopuksi on.

On kaunista, että voi saada haluamansa lopullisen leposijan. Keskustelua kuunnellessani jäin miettimään juuri tätä kohtaa. Esimerkiksi mieheni tädin hauta on kotitilan huvilan rinteessä ja sillä paikalla myöhemmin on kesäänsä viettänyt muun muassa Anja Snellman. Tämä huvila, lähellä entistä Marlebäckin kartanoa, on ollut Anja Snellmanin luomistyön tukikohta ainakin yhden kesän ajan. On siis hyvä, että ihminen saa leposijansa sinne, mihin haluaa. Henkilön vakaumusta pitää kunnioittaa, ja pitää saada tulla haudatuksi mihin haluaa.

Pohdiskelen sitä, miksi on kohdistettava erillinen alue — 5 §, mistä ed. Puhakka puhui. Koska olen seurakunnan luottamustoimissa mukana, jäin miettimään, kuinka paljon tästä aiheutuu kustannuksia seurakunnille. Välttämättähän paikkoja ei tällä hetkellä ole hyvin käytössä, tai ne tulevat kohtuuttoman kauas ja syrjään, mutta uskon, että asia järjestyy.

En missään nimessä halua olla vastustamassa tätä hallituksen esitystä, mutta kieltämättä pohdiskelua tämä herättää. Uskonnonvapaus on päivänselvästi hyvä asia. Asiat ovat hoituneet tähän saakka hyvin, miksi sitä pitäisi nyt muuttaa. Ehkä on niin, että ajat muuttuvat ja meidän on sopeuduttava näihin muutoksiin. Kuitenkin myös seurakunnan luottamusmiehenä olen törmännyt siihen seikkaan, että jo nyt seurakunnilla on monestakin syystä vaikeuksia ainakin ajoittain ylläpitää ja hoitaa hyvin hautoja. En tarkoita sitä, että ne haudat ja haudan ympäristöt olisivat huonosti hoidettuja, vaan sitä, että ihmisillä on kovat vaatimukset ja odotukset siitä, kuinka hautojen tulee olla hoidettuja. Tämä aiheuttaa paineita seurakunnille.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Nurmi käytti erinomaisen hyvän keskustelua ja ajatuksia herättävän puheenvuoron ja siteerasi valtiomies, kuningas Salomoa tuolla lauseella: "Turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta!" Näinhän se on, kun asia loppuun saakka ajatellaan. Itse asiassa tämänkin lain kohdalla on paljon sellaista, mikä juuri tämän valtiomies Salomon ajattomaan viisauteen mahtuu.

Mutta jos näitä asioita nyt käydään järkevästi ja toiminnallisesti ajattelemaan, niin minä uskon, silloin niitä voidaan tarkastella. Lähtökohtahan on se, että tänä päivänä kaikki toimii hyvin. Tosiasiassa mitään asiallista tarvetta muutoksiin ei ole. Kirkkoon kuulumattomat saavat hautapaikat. Mitään ongelmia ei ole. Koska kirkollisverossa seurakuntien jäsenet ovat maksaneet käytännössä siitä, että seurakunnat ylläpitävät hautausmaita, on perusteltua, että he saavat myöskin tietyllä tapaa halvemmalla, ja vastaavasti ne, jotka eivät ole kirkollisveroa maksaneet, maksavat enemmän, tai tässä tapauksessa omaiset ja perikunnat, kun on hautaamisesta kyse.

Mutta näen ongelmaksi ihan käytännössä sen, että meillä alkaisi syntyä pitäjiin erilaisia hautausmaita, joista, sen takia, että joku ei voi kuulua siihen hautapaikkaan, mihinkä muut paikkakunnalla haudataan, tulisi vähän semmoisia käytännössä eriseuraisia hautausmaa-alueita. Se tietysti periaatteessa tulisi sallia, mutta onko se yhteisöllisesti hyvä, niin sitä kyllä sietää vakavasti käydä harkitsemaan. Täällä viitattiin siihen, että se repii sukuja, eikä se edes auta, että on tuommoinen tunnustukseton alue, koska ryhmä, joka ei kuulu kirkkoon, on erittäin heterogeeninen ryhmä. Siinä on joukossa vakaumuksellisia ateisteja, mutta siinä on hyvin pieni vähemmistö heitä. Siinä on sitten erittäin paljon erilaisia uskonnollisia ihmisiä, myöskin kristittyjä, mutta myöskin monia muita ryhmiä, uususkontoja ja mitä tahansa muuta omien ajatustensa ihmisiä.

Elikkä ei tämä laki mitään ongelmia poista, vaan tämä tulee synnyttämään käytännön tasolle aika paljon uusia ongelmia ja pitkäksi aikaa. Sen takia näkisin, että ainakin käytännössä pitäisi päästä siihen, mikä on nykyinen käytäntö, että paikkakunnan hautausmaa on kaikille sama. Itse asiassa äärimmäisen vähän on tässä maassa edes ortodoksisia hautausmaita. Käytännössä toiseen kansankirkkoomme ortodoksiseen kirkkoon kuuluvat aivan pääsääntöisesti haudataan luterilaisten seurakuntien hautausmaihin ja mitään ongelmia ei ole.

Näkisin, että 5 §:ssä "Tunnustukseton hauta-alue" on erittäin paljon valiokuntatyössä tarkastelun sijaa. Minä toivon, että nämä asiat, mihin tämä johtaa käytännössä, selviteltäisiin valiokuntakäsittelyssä.

Täällä puhutaan hautamuistomerkeistä. Viittasin juuri siihen, että kirkkoon kuulumattomat ovat hyvin heterogeeninen ryhmä. Joku saattaisi haluta jonkunlaisen muistomerkin, ja sitten jollekin toiselle ei kävisi ollenkaan, että siellä on toisenlainen muistomerkki. Tässä kyllä ollaan semmoistenkin ongelmien edessä, kuka ne sitten käytännössä ratkoo. Jos joku haluaisi haudalleen vaikkapa poliittisen symbolin ja toinen haluaisi vastakkaista poliittista suuntaa olevan symbolin ja ei taas haluaisi, että hänet haudattaisiin ikinä semmoisen haudan viereen, jossa on toista vastakkaista edustava symboli, niin ongelmia tästä kyllä tulee. Minusta tuntuu, että tässä ollaan tekemässä asiattomien kysymysten pohjalta oikein semmoinen ongelmallinen automatiikka, jos sitä halutaan sillä tavalla käytännössä kehitellä. Sen ymmärrän, että ihmisen pitää saada hautapaikka haluamallaan tavalla, mutta pelkään, että tässä on ongelmia. Toivon, että nämä käytännössä pohdittaisiin, kun meillä nyt on systeemi, jossa ei ole mitään todellisia ongelmia, joka toimii käytännössä erittäin hyvin. Sietää harkita, miten paljon näitä asioita loppujen lopulta sitten käytännössä käydään muuttamaan, ettei lainsäädännöllä aiheuteta semmoisia kysymyksiä, joihin ei ole olemassa mitään tarvetta.

Irina Krohn /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Aulan puheenvuoro oli mielestäni hyvä, vaikka olen eri mieltä sisällöstä, mutta se meni tähän perustavaan ydinkysymykseen, että tässä säädellään valtion ja kirkon suhteita. Mielestäni on erinomaista, että kirkolta viedään pois yhteisöveromahdollisuus. Kyllä sitä voi pitää oikeusturvaongelmana, että vaikkapa yritys, joka valmistaa buddhalaisia rukousesineitä, on maksanut tästä toiminnastaan veroa ev.lut. kirkolle. Tässä täytyy aina muistaa, että vaikka meillä on iso valtakirkko, niin nämä asiat on sen kaltaisesti säädelty, että myös vähemmistöosapuolella on aivan yhtä suuri oikeus omiin tunteisiinsa ja maailmankuvaansa.

Kun puhutaan näistä hautuumaa-asioista, niin tietysti sellaisen ihmisen, joka on enemmistön kannan mukana, on helppo ajatella, että tilanne on hyvä, mutta voin hyvin ajatella, että jos useat meistä asuisivat jossain maassa, missä valtauskonto olisi ihan toinen, niin sitten kysymys tästä hautuupaikasta ei olisikaan niin yksinkertainen.

Olen sitä mieltä, että tämä keskustelu on jo nyt tuonut esille, että selvästikin meillä suomalaisessa yhteiskunnassa pitäisi alkaa perusteellisempi keskustelu valtion ja kirkon suhteista. Ruotsissahan on vuoden 2000 alussa tullut voimaan laki, missä vielä selvemmin nämä kaksi toimijaa erotetaan. Kun meillä ikään kuin ei haluta, että asiat muuttuisivat, niin tällaista joustavuutta käytetään niin pitkälle, että se alkaa olla toimimaton. Mielestäni tärkeä on ed. Braxin esille ottama kysymys juuri siitä, että jos tällainen julkisen vallan piiriin kuuluva toiminta kuin hautaaminen annetaan käytännössä, ei yksinoikeutena, mutta käytännössä, jonkun yhdyskunnan hoidettavaksi, niin silloin tältä yhdyskunnalta pitää vaatia enemmän kuin joltain toiselta. Todella sen takia uskon, että tämä hautaustoimilaki ja uskonnonvapauslaki ovat vasta keskustelun avaus sille perusteellisemmalle pohdinnalle, mitä Suomessa pitäisi harrastaa valtion ja kirkon suhteista.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Tässä laissa on mielestäni ihan hyvä linjaus. Täällä on jo noussut esille, että kun puhutaan hautausmaiden ylläpidosta tai vastaavasta toiminnasta, niin siihen kuuluu ihan oma hautausmaakulttuuri. Kyllä se on ollut maassamme aika korkeatasoista. Perusteluissakin on se mainittu, että pitää ottaa nämä näkökohdat huomioon, minkälaista pieteettiä ja minkälaista sanotaanko pyhyyden kunnioitusta edellyttää sellainen toiminta kuin hautaaminen, kuolleisiin suhtautuminen kaiken kaikkiaan ja tämä hautauskulttuuri, mikä meillä on.

Yhtenä asiana täällä on hautausmaiden lakkauttaminen. On hyvä, että aikaa on nyt pidennetty, että se ei ole, niin kuin täällä alkuun oli mainittu, 50 vuotta, vaan lakkauttamisaika on nyt tässä vähintään 100 vuotta. Täällä on jo ed. Lehtimäki esittänyt kysymyksen, mitkä ovat ne erityisen painavat syyt, joiden takia sitten mennään tähän lakkauttamiseen. Itselleni jäi vielä epäselväksi se, mitkä ovat ne erityisen painavat syyt, kun toisaalta aika paljon on lähdetty siitä, että kyllä hautausmaat ovat hautausmaita loppuun saakka. Harvoin sellaisia syitä tulee, että niitä tulisi muuttaa, ja varsinkin voi kysyä, mikä on se uusi toiminta, mikä sen päälle tehdään. Jonkinlaista pyhyyden ja ehkä kulttuurin ja historian kunnioitustakin pitäisi olla.

Sitten vielä ihmettelen suuresti tätä kysymystä kunta vai seurakunta, koska kunnathan eivät varmaan mielellään ota uusia tehtäviä. On kysymys myös rahasta, ja niin kuin perusteluissa sanotaan, uusia tehtäviä kunnille ei mielellään siirrettäisi. Kun keskustellaan naispappeudesta, kyllä se vielä epäselvemmäksi menee, jos kunta on se, että kuinka paljon kunnassa on sitten näitä kysymyksiä. Me olemme aika vaikeitten kysymysten äärellä, jos kunnanjohtaja tai teknisen puolen johtaja on naisvihaaja tai naispappeutta vihaava.

Kulttuuriministeri   Kaarina  Dromberg

Arvoisa puhemies! Kun tästä tunnustuksettomalle alueelle hautaamisesta on nyt ollut puhetta, niin kyllä täällä perusteluissa sanotaan, että "hautasijan osoittaminen tunnustuksettomalta alueelta edellyttäisi aina nimenomaista pyyntöä. Hyvän hallintokäytännön ja uskonnonvapauden periaatteen mukaista on, että tästä mahdollisuudesta annetaan vainajan omaisille tieto, jollei vainajan tahto ole selvillä. Myös vainaja, joka ei kuulunut evankelisluterilaiseen kirkkoon, haudattaisiin tunnustukselliselle evankelisluterilaiselle hautausmaalle, jollei hautasijaa nimenomaisesti pyydettäisi tunnuksettomalta alueelta." Minun mielestäni tämä asia on tavattoman selkeästi myös täällä perusteluissa sanottu.

Irina  Krohn  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rauhalalle: On eri asia, että voi olla kunnanjohtaja, jolla on yksittäisiä mielipiteitä, mutta kunta on sidottu kuntalakiin ja Suomen perustuslakiin, ja siellä esimerkiksi ei voi harjoittaa työsyrjintää. Tilanne kirkossa on toisenlainen. Kysymys ei ole vain mielipiteistä, vaan järjestelmässä ilmenevistä epäkohdista.

Esa  Lahtela  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Joka toiselle kuoppaa kaivaa jne. Minä olen hautoja kaivanut aika paljon ennen eduskuntaan tuloa ja miettinyt tätäkin asiaa myös siltä kannalta. Nimittäin yleensä hautausmailla on semmoinen tapa ollut näihin päiviin asti, jotta seurakuntaan kuulumattomille henkilöille on yleensä osoitettu hautapaikka jostakin sieltä nurkasta, sivulta. En tiedä, mihin se perustuu, mutta ilmeisesti ei ole haluttu seurakunnan jäsenten keskuuteen haudata näitä henkilöitä, en tiedä, mistä syystä, mutta niin silläkin hautausmaalla, jolla itse kaivoin hautoja, tämmöinen ilmiö näkyi selvästi. Vanhaan aikaan vielä ennen kaikkea köyhemmät haudattiin sinne laitaan — yhä edelleen sillä hautausmaalla on semmoinen köyhien hautapaikka — vaikka he olivatkin seurakunnan jäseniä. Onneksi tänä päivänä ei semmoista jakoa ole olemassa, ja siinä mielessä ei enää kuoltua se köyhyys näy enää, mutta se näkyy yhä edelleen, jotta jos ei ole kirkon jäsen, niin monessa tapauksessa vielä on jotain tämmöistä lajittelua olemassa.

Sinällään itse tämän lain osalta en hirveän isoa tarvetta tähän ole nähnyt, koska tämä jo korjattaisiin niillä muutamalla pykälällä, mitä tässä esitetään. 6 §:ssä todetaan nyt se asia kuitenkin hyvästi, jotta maksun hautapaikasta pitää olla kaikille sama, siis jos kuuluu seurakuntaan tai on seurakunnan ulkopuolinen. Minusta tämä on jo se seikka, joka nostaa tämän tasa-arvon ihan uuteen näkökulmaan. (Ed. S. Lahtela: Pitää kuulua seurakuntaan!) Tämä on ollut monessa seurakunnassa ongelma lähinnä niiden osalta, jotka eivät kuulu kirkkoon. Siellä on aika vapaasti hinnoitettu seurakuntaan kuulumattoman hautapaikka.

Tuossa ed. Seppo Lahtela huusi, että pitää kuulua seurakuntaan, mutta jostakin syystä kaikki eivät kuulu. Jos on sattunut muuttamaan jostakin kylästä pois ja haluaa sitten tulla haudatuksi sinne omaan kylään takaisin, saada viimeisen leposijan sinne, niin siinä mielessä minusta tämä säännös on erittäin hyvä, jotta voi päästä sinne kirkon hautausmaa-aition sisäpuolelle, ja vielä se on turvattu nyt lailla sillä tavalla, että ei voi hinnoittaa eri lailla. Minusta kuoleman jälkeen ei pitäisi ihmisten enää olla eriarvoisia, vaikka todellisuudessa, kun katsoo niitä hautapaikkoja, niin jos on oikein rikas ollut, on semmoinen pitkä kivi siellä, ja joillakin ei ole kiveä ollenkaan tai ei ole puuristiäkään siellä, ei ole kuin kumpu. Siitä huolimatta se ihminen kuoltuaan kyllä on saman arvoinen joka tapauksessa. Nämä kaikki ovat vaan maallisia merkkejä. Jos se niiden omaisten itsetuntoa nostaa, niin siihen pitää laittaa se pitkä kivi tietysti osoittamaan vähän symbolina, että tässä on mahtavampi ihminen.

Tämä minusta on hyvä asia, ja en minä nyt lähde tästä mitään esityksiä tekemään, jotta tätä ei voisi säätää, koska olen kuunnellut puheenvuoroja, joissa todetaan, että on niin kovia juttuja, ettei voi jonkun aatteellisen syyn takia tai vakaumuksen takia tulla haudatuksi kirkon aitojen sisäpuolelle. On se kyllä aika paha asia sekin. Ei se vainajaan vaikuta, mutta omaisiin se vaikuttaa, jos jatkuvasti kalvaa, kun joutuu menemään vaikka katsomaan sitä vainajan hautaa, jotta se sattuukin olemaan semmoisen laitoksen sisällä kuin tämä kirkko, joka on hyvää tekevä. Jos se tuntuu pahalta, niin minun puolestani tehtäköön näitä tämmöisiä hautausmaita. Kuitenkin hyvin varauksellisesti suhtaudun koko tämmöiseen ajatteluun, että näitä tehdään, mutta kun on hallitus viisaudessaan tähän päätynyt, niin antaa mennä.

Suvi Lindén /kok:

Arvoisa puhemies! Halusin vielä käyttää puheenvuoron ed. Oinosen puheenvuoron jälkeen. Hän totesi, että tämä laki on ikään kuin turhuuksien turhuus, mutta olen kyllä hänen kanssaan täysin eri mieltä. On hyvä asia, että hautaamiseen liittyvät asiat kootaan yhteen ja samaan lainsäädäntöön. Hallituksen esityksen perusteluista näkee sen, että nykyisin on määräyksiä hautaamisesta kirkkolaissa, uskonnonvapauslaissa, terveydensuojelulaissa, erilaisissa asetuksissa. Tässä ja nyt luodaan selvät pelisäännöt hautaamiselle ja poistetaan myös niitä ongelmakohtia, jotka voivat joittenkin mielestä tuntua vähäpätöisiltä, mutta kuitenkin mielestäni jokaisen Suomen kansalaisen perusoikeus on saada hautaaminen. Valitettavasti vain ministerinä ollessani meille ministeriöön silloin tällöin tuli yhteydenottoja juuri tilanteissa, joissa tällaista tunnustuksetonta hautuumaata ei löytynyt ja vainajaa ei saatu haudattua. Vaikka nämä ovat yksittäistapauksia, niin ne ovat kuitenkin mielestäni äärimmäisen vakavia.

Tässä hallituksen esityksessä tämä pääasiallinen sisältö ensimmäisellä sivulla oivallisesti kertoo sen, miksi tämä laki tarvitaan, ja lähdetään siitä, että yksi perusprinsiippi on vainajan muiston kunnioittaminen ja vainajan kohteleminen arvokkaasti ja kunnioittavasti. Toisaalta on myös tärkeää luoda pelisäännöt siitä, miten hautausmaa voidaan perustaa ja miten sen voi lakkauttaa. Tästäkään ei tällä hetkellä ole olemassa lainsäädäntöä. Siinä mielessä kyllä olen eri mieltä ed. Oinosen kanssa, että tämä ei todellakaan ole mikään turha lakipaketti, vaan päinvastoin tätä on odotettu pitkään.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ilmeisesti ed. Suvi Lindén ei ollut tilaisuudessa kuulla ensimmäistä puheenvuoroani, jonka käytin. Toisaalta edelleen olen sitä mieltä, että meillä asiat toimivat nyt. On aivan totta, kuten ed. Lindén sanoi, että on varmasti yksittäisiä ongelmia, mutta nämä yksittäiset ongelmat ovat kyllä todella äärimmäisen harvinaisia poikkeuksia. Vakavasti kyllä joutuu ajattelemaan, missä määrin sitten seurakuntien on tarvis käydä etsimään näitä tunnustuksettomia hauta-alueita.

Täällä on hyvä malli tuotu esille tässä lakiehdotuksessa, että voisi olla yhteistyötä seurakuntien kesken siten, että joka seurakunnassa sitä ei olisi vaan tämmöinen olisi esimerkiksi maakunnassa. Tämä nyt on minun tulkintani, että esimerkiksi maakunnasta, joka nyt on nykyisillä liikkumisvälineillä kohtuudella tavoitettava käsite, tämmöinen alue löydettäisiin. En ollenkaan näkisi tarpeelliseksi, että se olisi joka seurakunnassa, miksei sitten tietysti näissä suurimmissa. Tosiasia on se, että sellaiseen ainakin minun otaksumani mukaan odotettu tarve tulee olemaan äärimmäisen vähäinen, mutta tietysti yhdenkin henkilön tarve yhteiskunnassa on semmoinen, että myöskin kuoleman jälkeen se olkoon kunnioitettu ja sitä noudatettakoon, totta kai.

Mutta täällä on sitten tuotu näitä monia muitakin kysymyksiä esille. Saattaa olla, että perhe on sellainen, että siinä valtaosa kuuluu kirkkoon, ja tulee tietysti näitä pulmatilanteita, jotka ovat perheen sisäisiä, että jos on kirkkoon kuulumaton vainaja, mihin hänet siunataan. Ihan käytännön tilanteesta voin sanoa, että on hyvin ongelmallista kun surevat ihmiset kohdataan, niin siinä ensimmäiseksi käydä sanomaan, että teidän omaisenne ei kuulunut kirkkoon, että hänet pitäisi panna tuonne tunnustuksettomalle alueelle. Ne ovat semmoisia käytännössä hyvin epämiellyttäviä tilanteita, tämmöisten esille ottamiset. Näkisin, että se olisi asianomaisen henkilön omaisten oman aktiviteetin asia ottaa tästä puolesta ennen kaikkea selvää, ilman että ollaan tyrkyttämässä, että tälle henkilölle on muu hautapaikka kuin muille.

Käytännössä minä uskon, että ainakin maaseudulla hyvin pitkään, mutta aivan yhtäläisesti myös kaupungeissa, nykyinen käytäntö tulisi hyvin pitkälti jatkumaan. Käytännössähän on niin, että lähes kaikki vainajat riippumatta siitä, kuuluivatko he kirkkoon tai ei, kirkollisesti hautaan siunataan. Näinhän tämä käytäntö toimii, ja mitään ongelmia ei itse asiassa tässäkään ole.

Kyllä tässä on vähän niin kuin teoreettisesta pohjasta noussut tämä kysymys tunnustuksettomasta alueesta. Minä toivon, että nyt löydettäisiin käytännössä ja valiokunnissa semmoiset ratkaisut, että ne ovat toimivia ja myöskin kunnioittaen sitä, jos joku nyt haluaa tällaisella alueella olla. Mutta niin kuin viittasin, siitäkin voi tulla ristiriitoja, että joku ei ei halua sinne. Ne ovat niitä käytännön ongelmia, jotka toivottavasti sitten selviävät.

Täällä on hyvin tuotu esille se, mitä tällä maksulla tarkoitetaan eli hautapaikkaa ja kohtuullista nurmen niittoa haudalta. On asia erikseen, jos omaiset tekevät haudanhoitosopimuksia. Meillä hautausmaiden hoitokulttuuri vaihtelee tässä maassa hyvin paljon. On joitakin pieniä hautausmaita, joissa haudanhoito on sitä, että siellä koivunoksassa tai jossakin hautausmaan varaston nurkassa on viikate, jonka henkilöt voivat ottaa ja niittää sillä haudalta ruohon pois. Jossakin haudat hoidetaan hyvin viimeisen päälle saksalaiseen puistoarkkitehtuurityyliin. Silloin kustannukset ovat tietysti hyvin kalliit. Näitä vaihteluita on olosuhteista riippuen.

Tässä on haluttu keskittyä vain tuohon oikeuteen, että ihminen tulee haudatuksi ja saa viimeisen leposijansa ja että sitä kunnioitetaan. Erilleen on jätetty kappelit, kirkot ja muut vastaavat tämän kaltaiset asiat. Kyllä tässä varsin hyvääkin on, mutta toivon, että nyt ei näitä kysymyksiä liian paljon teoretisoitaisi, vaan lähdettäisiin toteuttamaan järjestelmää, joka on käytännössä toimiva ja yksilön uskonnonvapautta kunnioittava.

Toimi  Kankaanniemi  /kd:

Herra puhemies! On aivan paikallaan, että hautaustoimilaki säädetään. On kysymys sellaisesta elämään ja kuolemaan liittyvästä asiasta, josta on syytä erillinen lainsäädäntö olla. Olen myös sitä mieltä, että tämä laki pääpiirteissään on sisällöltään onnistunut. Siinä on monia hyviä selkeyttäviä kohtia, ja se säätelee asioita, jotka tähän asti ovat olleet hatarasti säädeltyjä eri lainsäädännössä, kirkkolaissa ja toisaalta terveydenhuoltolaissa ja muissa vastaavissa. Myös se, että hautapaikkamaksu tulee kaikille samaksi, on oikein ja perusteltua.

Sen sijaan hieman ihmettelen sitä, että rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat ja niiden rekisteröidyt paikallisyhteisöt joutuvat hakemaan luvan hautausmailleen, kun taas valtio, kunnat, kuntayhtymät, evankelisluterilaisen kirkon seurakunnat ja seurakuntayhtymät ja ortodoksisen kirkkokunnan seurakunnat eivät lupaa tarvitse. Voisi olla niin, että kaikki uskonnolliset yhdyskunnat olisivat samassa asemassa tässä. Onko perusteita jakaa tällä tavalla kahteen kastiin ja tällaista lupamenettelyä ylläpitää? Tuskin juuri uusia hautausmaita paljonkaan perustetaan, ja myöntääkö lääninhallitus sitten toisaalta ne luvat. Täällä on ehtoja asetettu, jotka sinänsä ovat paikallaan; toisaalta ehdot pitäisi olla kaikille, myös niille, jotka eivät lupaa tarvitse. Tässäkin voi olla hyvin pieniä seurakuntia, esimerkiksi ortodoksisen kirkon puolella voi olla hyvinkin pieniä hautausmaita, jotka voivat toimia ilman lupaa, kun taas suuretkin muut seurakunnat tai yhdyskunnat joutuvat sen hakemaan. Tämä ei toki ole käytännössä iso asia, mutta tasavertaisuus olisi tietysti nyky-Suomessa 2000-luvulla jo aika perusteltua.

Arvoisa puhemies! Ed. Brax ja ehkä ed. Krohnkin puhuivat ihmisten tasa-arvosta ja myös ottivat kantaa siihen, että sellaisille yhteisöille, jotka sortavat esimerkiksi naisia, ei saisi antaa julkisia tehtäviä kuten hautausmaan ylläpito-oikeutta. Tätä ajatusta on syytä hieman perata, ja totean, että silloin ilmeisesti esimerkiksi islamilaiset seurakunnat eivät saisi missään tapauksessa ylläpitää hautausmaata, ja taas heidän on mahdoton hyväksyä vainajiensa hautaamista kristillisiin hautausmaihin. Jos ollaan sitten esimerkiksi islamilaisia tästä lähtien vihreitten toimesta näin kohtelemassa, se tuntuu vähän oudolta. Tietysti on muitakin yhteisöjä, jotka ovat samassa asemassa näissä kysymyksissä. Mielestäni tämä laki, kun se lähtee siitä, että kaikki saavat paikan näissä hautausmaissa uskontokuntaan riippumatta, on hyvä lähtökohta ja sehän turvaa pitkälti tasa-arvoa.

60-luvulla vielä elettiin aikaa, jolloin evankelisluterilaiseen kirkkoon kuulumattomat haudattiin siunatun hautausmaa-alueen aidan ulkopuolelle niin sanottuun koilliskulmaan, pakanain puolelle. Vaikka oli kuinkakin vahvasti uskovainen ihminen, niin sinne jouduttiin hänet sijoittamaan. Se tuntui tietysti aika ikävältä ihmisten jaottelulta kuoleman jälkeen. Nyt tämä ei enää sitä ymmärtääkseni mahdollista eikä tähän pidä mennä missään tapauksessa. Mutta toisaalta vainajan elinaikana ilmaistu oma tahto ja toisaalta omaisten tahto on syytä kyllä ottaa aina vakavasti näissä kysymyksissä huomioon. Silloin tietysti voi tulla se tilanne, että ihmiset eivät halua vainajaa haudattavan niin sanotusti kristillisesti siunattuun maahan. Tällöin tähänkin täytyy olla mahdollisuus. Silloin se on ehkä sen alueen ulkopuolella, mutta voi olla samalla alueella. Siinä tarvitaan hienotunteisuutta ja tällaista tasa-arvoajattelua. Mutta todellakin tuossa ajatuksessa, mitä muutamat vihreät ovat täällä esittäneet, joudutaan umpikujaan.

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä on puhuttu myös rahoituspuolesta ja yhteisöveroasiasta. Minulla on valtiovarainministeriön työryhmän muistio yhteisöverokysymyksestä, jossa esitetään, että evankelisluterilaisen kirkon yhteisövero-osuudesta luovuttaisiin, mutta ortodoksiselle kirkolle se edelleen jätettäisiin. Evankelisluterilaisen kirkon yhteisövero korvattaisiin lakisääteisellä valtionavustuksella. Nykyistä tilannetta tämän mietinnönkin mukaan perustellaan sillä, että näillä kahdella kansankirkolla on yhteiskunnallisia tehtäviä, joista mainitaan ja erityisesti tarkastellaan hautaustointa, väestökirjanpitotehtäviä sekä kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kirkollisten rakennusten ja irtaimiston ylläpitoa ja lisäksi seurakuntien palvelutyötä sekä lapsi- ja nuorisotyötä.

Nämä ovat erittäin merkittäviä evankelisluterilaisen kirkon ylläpitämiä tehtäviä. Hautaustoimi on kuitenkin tänä päivänä sellainen, että esimerkiksi Tampereella kirkkoon kuulumattomista peritään muistaakseni kuusinkertainen hautapaikkamaksu kirkkoon kuuluviin nähden, jolloin hautaustoimen seurakunnallisen pohjan käyttäminen perusteluna yhteisövero-osuudelle on vähän ongelmallisempaa. Jos yhteisöveroa perustellaan sillä, silloin maksu hautapaikasta olisi pitänyt olla nyt jo sama kaikille. Yhteisöveroahan maksavat nimittäin kaikki katsomatta omistajien uskontokuntaan.

Väestökirjanpitotehtävät siirrettiin kirkolta valtiolle kolmisen vuotta sitten. Kirkko pitää omista jäsenistään jäsenrekisteriä ja toimii siinä yhteydessä näissä tehtävissä, mutta vastuuta sillä ei ole, vaan vastuu on kokonaan viranomaistehtävänä valtiolla ja rekisterihallinnolla. Nämäkään tehtävät eivät siinä mielessä riitä perusteluksi yhteisövero-osuudelle, koska ne ovat valtion tehtäviä ja valtio pitää kuitenkin koko kansasta verotusta, vaaliluetteloita jne. varten väestökirjanpitoa, eli jokaisesta, on mihin uskontokuntaan kuuluva tahansa.

Kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia, irtaimistoja on myös muiden kuin evankelisluterilaisen kirkon omistuksessa. Esimerkiksi Vapaakirkolla on suojeltuja rakennuksia. Sitten seurakuntien palvelutyötä ja lapsi- ja nuorisotyötä tekevät kaikki seurakunnat, ovat minkä lipun tai nimikkeen alla tahansa. En tiedä yhtään seurakuntaa, joka ei tekisi nuorisotyötä, lapsityötä, sosiaalista avustustyötä, erilaista diakoniaa ja myös lähetystyötä, kehitysyhteistyötä. Nämä perustelut kyllä kattaisivat myös kaikki muut uskonnolliset yhdyskunnat kuin vain evankelisluterilaisen kirkon, jonka yhteisöveron perusteena nämä tehtävät tässäkin mainitaan.

Nyt kuitenkin, kun ollaan korvaamassa tämän esityksen pohjalta yhteisövero-osuutta lakisääteisellä valtionavustuksella, niin se tapahtuu vain evankelisluterilaiselle kirkolle, mutta ei muille kirkkokunnille, joille ollaan esittämässä harkinnanvaraista valtionavustusta. Tämä ei ole mielestäni ihan perustuslain hengen mukaista. Voi olla, että se kirjaimen täyttää, mutta uskonnonvapaus ei tässä täydellisesti toteudu. Toki välillisestä vapaudesta on siinä mielessä kysymys, että nämä yhdyskunnat eivät ole kansalaisia, vaan ne ovat yhteisöjä. Mutta kun otetaan huomioon se, että kaikki yhteisöt maksavat yhteisöveroa, niin silloin tietysti olisi tasapuolista ja yhdenvertaista se, että kaikille myös lakisääteisesti tulisi siitä osuus.

Nythän esimerkiksi Suomen Vapaakirkon omistama kustannusyhtiö maksaa yhteisöveroa, mutta Vapaakirkko ei sitä saa, vaikka on rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta, joten se ei silloin ole tasavertaisessa asemassa. Maksuvelvollisuus on, mutta ei oikeutta siihen, eikä myöskään mihinkään näihin palveluihin, mitä tässä mainitaan perusteina.

Tältä osin mielestäni valtiovarainministeriön teettämä muistio on erittäin hatara eikä ole oikeastaan tämän valmistelun pohjaksi kelvollinen, se ei täytä niitä tasapuolisuusnäkökulmia, mitä pitäisi. Tietysti erikoisuus on se, että ortodoksiselle kirkolle jätettäisiin tämän mukaan yhteisövero-osuus edelleen, eli se järjestelmä entisestään sekoittuisi nykyisestä. Sitä ei tietysti voi pitää kovin perusteltuna.

Arvoisa puhemies! Hautaustoimilaki sinänsä muutamin huomautuksin on ihan paikallaan, mutta toivoisin, että hallitus, jos se vie tätä yhteisöverokysymystä eteenpäin, vakavasti miettisi oikeudenmukaisuutta ja tasapuolisuutta perustuslain hengessä.

Irina  Krohn  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toteaisin vaan ed. Kankaanniemelle, että se, että islamilainen seurakunta hautaa omia jäseniänsä, on uskonnonvapauslain mukaista toimintaa eikä yleistä julkisen vallan hautaustoimintaa, mikä tässä laissa kansankirkoille ollaan antamassa ja mistä seuraa tämä erityinen velvoite yleisten tasa-arvokäsitysten ja lakien noudattamiseen.

Toimi  Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä ymmärsin, että ed. Brax sanoi niin, että sellaisille yhteisöille, jotka eivät toteuta tasa-arvoa eli sortavat esimerkiksi naisia, ei pidä antaa julkisia tehtäviä. Ymmärsin, että hän tarkoitti sitä, että hautausmaan ylläpito on sellainen julkinen tehtävä, että sitä ei saa antaa tällaisille yhteisöille. Silloin eivät vain islamilaiset seurakunnat vaan jotkin muutkin, joilla on erikoisia käsityksiä, jotka poikkeavat valtaväestön käsityksistä, joutuvat tässä erikoiseen asemaan, ja sitä asemaa ei ole tässä yhteydessä millään tavalla ratkaistu, jos näin mentäisiin. Mielestäni hallituksen esitys on tältä osin kuitenkin kohdallaan ja mahdollistaa tällaisten hautausmaiden perustamisen. Niiden kanssa tulee tietysti jatkossa varmasti monenlaisia ongelmia, koska esimerkiksi (Puhemies koputtaa) islamilaisia hautausmaita tarvitaan eri puolilla maata aika paljon, kun heillä on tämä nopean hautaamisen velvoite.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että ed. Kankaanniemi ei tunne käsitettä ja sen julkisesti kertoo, mitä on julkinen tehtävä, koska saattaa olla, että hän ei ole ainoa. Silloin tässä olisi syntynyt erittäin vakava väärinymmärrys.

Tässä laissa todellakin sallitaan muidenkin uskontokuntien pitää omia hautausmaitaan, ja se ote, minkä otitte puheestani, ei millään tavalla ole tämän kanssa ristiriidassa. Sen sijaan tässä annetaan ev.lut. seurakunnille monissa tapauksissa julkinen tehtävä pitää yllä semmoisia hautausmaita, joihin voidaan haudata myös muita, ja silloin seurakuntia koskevat kansainväliset ihmisoikeussäännökset. Myös ihan useiden asiantuntijoiden käsitys on — tämä ei ole todellakaan minun tulkintaani, vaan itseäni paljon viisaammilta asiantuntijoilta muun muassa kirkon seminaarissa vastikään kuultua — että siltä osin kuin julkisia tehtäviä annetaan jollekin uskonnolliselle yhteisölle, se yhteisö ei ole enää silloin suojattu siinä mielessä kuin yleensä katsotaan, että ihmisoikeussopimukset kyllä sallivat jopa naisen alistamisen tai naispappeuden kieltämisen, mutta silloin sen uskonnollisen yhteisön on toimittava yhteisönsä sisällä eikä sille saa antaa julkisia tehtäviä. Mutta jos ev.lut. seurakunnalle — jonka asema muuten, ed. Kankaanniemelle tiedoksi, on suojattu myös perustuslaissamme hyvin poikkeuksellisella tavalla — annetaan julkisia tehtäviä, myös esimerkiksi ajatellen oikeutta kunnallisten päiväkotien, vanhainkotien toimintaan, hyvinkin laajaa oikeutta toimia julkisissa paikoissa ja vielä erityisasemaa verotuksen suhteen, niin silloin sitä koskevat perustuslain ja ihmisoikeuksien vaatimukset. Se on eri asia kuin se, saako toinen uskontokunta perustaa omille jäsenille hautausmaan.

Toimi  Kankaanniemi  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tuo nyt aika vaikea selittely oli, mutta ymmärrän, että ed. Brax vastustaa naispappeutta ja haluaisi tietyiltä seurakunnilla, joissa on tällaista henkeä, kieltää hautausmaan ylläpidon ja julkiset tehtävät. Minä olen täysin eri mieltä siitä asiasta, mutta vaikka perustuslaissa on turvattu kahden kansankirkon asema eri tavalla kuin muiden — mikä on sinänsä kyseenalainen järjestely, mutta kun se on näin tehty, niin se on meillä — niin jos sillä perusteella pannaan sitten esimerkiksi islaminuskoiset eri asemaan kuin ortodoksinen kirkko tai joku muu, sitä en oikein ymmärrä, että näin voidaan ajatella. Kyllä kaikilta julkisia tehtäviä hoitavilta pitää kuitenkin edellyttää samoja menettelytapoja, lain noudattamista.

Tuija  Brax  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämä menee nyt todella monimutkaiseksi, jos ed. Kankaanniemi vielä ymmärsi, että minä vastustan naispappeutta, niin kuin hän äsken sanoi. Ei, en vastusta, minä kannatan naispappeutta.

Vielä tähän asiaan kerran: Voimme käydä läpi perustuslakivaliokunnan kymmenet kannanotot siitä, mitä ovat julkiset tehtävät. Eihän se todellakaan ole julkinen tehtävä, jos jollain islamilaisella seurakunnalla on omille jäsenilleen hautausmaa, uskokaa nyt. Sen sijaan se on julkinen tehtävä, jos lailla annetaan tehtäväksi pitää yllä semmoista hautausmaata, minne voidaan haudata myös seurakunnan ulkopuolisia jäseniä. Siinä on vinha ero, ja siitä erosta seuraa yhtä sun toista koskien ihmisoikeussopimuksia ja perustuslain tulkintaa.

Osmo  Puhakka  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun olen puhunut tässä hautausmaasta, niin olen lähtenyt liikkeelle kirkon julkisoikeudellisesta tehtävästä, eli toimitus hoidetaan aivan saman kaltaisena riippumatta siitä, mihinkä kirkkokuntaan tai kirkkoon asianomainen kuuluu, ja hautausmaa ja hautapaikka hoidetaan aivan vastaavalla tavalla ilman erottelua, ilman että joitakin laitetaan jonnekin.

Ministeri Dromberg on aivan oikeassa puhuessaan niistä, jotka eivät halua tulla haudatuiksi kirkolliseen, siunattuun hautausmaahan. Silloin minun kysymykseni on, onko tämän hautausmaan perustaminen evankelisluterilaisen kirkon tehtävä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä ed. Puhakan kysymys on hyvin aiheellinen, mutta jos lähdetään siitä, että yhteiskunta uskoo evankelisluterilaiselle kirkolle tämän tehtävän, niin silloin se on sen tehtävä. Se on julkisoikeudellinen tehtävä, joka perustuu sitten yleiseen lainsäädäntöön riippumatta esimerkiksi kirkkoherran mielipiteestä, ajattelipa hän naispappeudesta mitä tahansa. Tästä tehtävästä käsin, juridisesta tehtävästä käsin, seurakunta toimii juridisena henkilönä. Näin minä sen ymmärrän, ja mitään ongelmia ei tule, ja varmasti siinä haudassaolon aikana sinne seurakuntaan mahtuu monenkinlaista mielipidettä edustavaa luottamushenkilöä ja kirkkoherraa.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Tämä yhteiskunta, jos me puhumme tästä yhteiskunnasta, niin kuin oletin, on lukuisissa tilanteissa sitoutunut kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin, ja silloin sen kädet ovat sidotut siinä, kelle se voi antaa julkisia tehtäviä ja kelle ei. Jos toimittaisiin niin kuin ed. Oinonen ajatteli, että tämäkin voidaan sallia ja tässä tilanteessa ei tarvitse ihmisoikeussopimuksista ei tasa-arvovaatimuksista piitata, silloin täytyy aloittaa aikamoiset neuvottelut monien keskeisten ihmisoikeussopimusten purkamisesta.

Lauri Oinonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En vieläkään ymmärrä, että jonkun yksittäisen kirkkoherran mielipide on sama kuin hänen edustamansa instituution mielipide, ja silloin kun julkisoikeudellinen tehtävä uskotaan instituutiolle, se on sen näkemyksen mukainen. Jos instituution mielipide on ihmisoikeuksien sopimuksen kanssa vastakkainen, se on asia erikseen, ja jos sitten jonkun viranhaltijan mielipide on hänen työnantajansa kanssa vastakkainen, se on viranhaltijan ja työnantajan välinen asia.

Tuija Brax /vihr (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos tämä yksittäinen henkilö on kirkkoherra ja esimiesasemassa ja johtaa sitä paikallista instituutiota ja antaa sen toiminnassaan muun muassa seurakuntalaisia palvellessaan, kuntalaisia palvellessaan, näkyä syrjivänä toimintana, silloin se ei ole vain hänen ajatuksenvapauttaan, oikeuttaan perustuslain ja ihmisoikeussopimusten nojalla olla jotain mieltä, vaan silloin on kysymys instituutiosta. Jos hän pitää tämän tiedon itsellään taikka ei anna sen häiritä hänen toimintojaan kirkkoherrana, silloin on tilanne tietysti toinen.

Lauri Oinonen /kesk:

Herra puhemies! En vieläkään ymmärrä ed. Braxin ajatuksenkulkua tässä asiassa. Minä katson, että jos kirkkoherra poikkeaa siitä näkemyksestä, mikä on kirkkolaki, niin asia on silloin hänen ja kirkkolain noudattamista valvovan instituution välinen eikä se ole ihmisoikeussopimuksen ja hänen työnantajansa eli tässä tapauksessa kirkon välinen asia, vaan asia on kirkkoherran ja kirkon hallinnon välinen, ja yksityiseen ihmiseen kohdistuvat kirkon instituution palvelut.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Olen pahoillani, sille minä en voi mitään, että ed. Oinonen ei vieläkään ymmärrä. Mutta pyydän, että jatkamme tätä kahden kesken kahvilassa.

Kulttuuriministeri Kaarina Dromberg

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää tästä moniarvoisesta ja jännittävästä keskustelusta, joka vielä kiihtyi loppua kohti.

Uskonnonvapauslakiin perustuu myöskin hautaustoimilaki. Siinä mielessä tässä on ollut laaja asiantuntijakuuleminen ja myöskin evankelisluterilainen kirkko on hyväksynyt lain sisällön ja perustelut. Tietenkin tässä on vielä muutamia sellaisia kohtia, jotka varmasti on syytä valiokunnassa ottaa esille ja siellä käsittelyssä käydä tarkemmin läpi, mutta pidän erittäin tärkeänä sitä, että nämä säännökset on koottu nyt yhteiseksi laiksi, jolloin se on selkeä lähtökohta tälle tärkeälle toiminnolle. Erittäin tärkeänä pidän sitä, että uudessa laissa lähtökohtana on ruumiin ja tuhkan käsittely arvokkaalla ja vainajan muistoa kunnioittavalla tavalla.

Haluaisin vielä puuttua muutamaan asiaan, jotka tulivat keskustelussa esille, esimerkiksi siihen, miksi ev.lut. kirkko on juuri se oikea taho, jolle hautausmaan hoito kuuluu. Sillä on ammattitaito, osaaminen, sillä on kristillinen pohja, jonka perusteella se hoitaa myöskin lämmöllä ja asiaankuuluvuudella hautausmaita. Mikään ei myöskään estä kuntia hoitamasta hautausmaita. Tällä hetkellä on kuntia, on Turun kaupunki ja on myöskin Kauniainen, jotka kuntina hoitavat näitä alueita. Tässä on myöskin mahdollisuus kunnilla ottaa vastuu, mutta luulen, että tässä tulevat monet muut lainsäädännöllisestikin tärkeät asiat otettaviksi esille, jos tilanne muuttuu. Kuntien tämänhetkinen tilanne tuskin on sellainen, että ne haluavat edes tätä velvoitetta ja oikeuttakaan ottaa itselleen.

Pidän erittäin tärkeänä, että luterilainen kirkko on ottanut tämän vastuun myöskin itselleen. Myöskin tuhkaamisesta on selkeät säännökset, ja pidän tärkeänä myöskin sitä, että tiedetään, mihin tuhka sijoitetaan, ettei sitä ripotella mihin hyvänsä vaan että se on tietyssä paikassa ja on myöskin olemassa tieto siitä, minne tuhka on sijoitettu, ja että krematorioillekin on selkeät säännöt, kuinka niiden pitää toimia. Mielestäni tämä on aika kokonaisvaltainen lainsäädäntö, joka nyt on saatu aikaan. Sen pohjalta on helppo tehdä myöskin jatkossa hautaustoimityötä ja siihen liittyviä tärkeitä, kunnioitettavia arvoja.