Paula Risikko /kok:
Arvoisa puhemies! Maataloudessa on korkea ammattitautien ilmaantuvuus
ja tapaturmat ovat keskimääräisiä vakavampia.
Maatalousyrittäjille sattuu vuosittain noin 6 000
työtapaturmaa, ja noin 450 maatalousyrittäjää sairastuu
ammattitautiin. Tapaturmat ja ammattitaudit ovat merkittävä terveysvaara
ja huomattava työkyvyttömyyden syy maataloudessa. Kuluvana vuonna ilmestyneen
tutkimuksen mukaan maatalousyrittäjissä oli itsensä ainakin osittain
työkyvyttömäksi kokevia kaksinkertainen
määrä muihin ammattiryhmiin verrattuna.
MYEL-vakuutettuja oli vuoden 2005 lopussa noin 90 000
ja aktiivitiloja noin 68 000. Ennusteiden mukaan tilojen
koko kasvaa edelleen, ja vuonna 2012 on enää 55 000
aktiivitilaa. Ne panostavat uusimpaan teknologiaan ja lisäävät
tuotantomääriä. Samalla työn
määrä työntekijää ja yrittäjää kohden
kasvaa. Jaksamisongelmat ovat lisääntyneet tilakoon
ja tuotantomäärien kasvun myötä etenkin
kotieläintiloilla.
Työterveyshuolto ja työpaikkaselvitykset ovat erityisen
keskeisessä asemassa huolehdittaessa maatalousyrittäjän
työkyvyn säilymisestä sekä työtapaturmien
ja ammattitautien torjunnasta. Tapaturma- ja ammattitautitilanteeseen
voidaan vaikuttaa työoloja kehittämällä ja
opastamalla oikeiden työtapojen käyttöön.
Työterveyshuoltoon liittynyt maatalousyrittäjä saa
20 prosentin alennuksen lakisääteisestä työtapaturmavakuutusmaksusta
edellyttäen, että tilalla tehdään
työterveyshuollon työpaikkakäynti hyvän
työterveyshuoltokäytännön mukaisesti vähintään
neljän vuoden välein. Nyt on kuitenkin todettu,
että resurssipulasta johtuen valitettavasti noin 5 000
tilakäyntiä on myöhässä.
Tästä syystä hallituksen esityksessä ehdotetaan,
että Maatalousyrittäjien eläkelaitos
voisi niissä tilanteissa, joissa työterveyshuollon
työpaikkakäynti on jäänyt toteuttamatta,
olla yhteydessä työterveyshuollon palvelujen tuottajaan
ja huolehtia työpaikkakäynnin toteuttamisesta
maatalouden asiantuntijan suorittamana työpaikkakäyntinä. Menettely
edellyttäisi työterveyshuollon palvelujen tuottajan
antamaa toimeksiantoa. Perustelujen mukaan kyseessä on
väliaikaiseksi tarkoitettu järjestely, jolla pyritään
täydentämään puutteellisia palveluja.
Lakimuutokset ehdotetaan kuitenkin säädettäväksi
pysyvinä.
Terveydenhoitaja on hoitotyön, kansanterveystyön,
terveyden edistämisen ja terveydenhoitotyön asiantuntija
elämänkulun eri vaiheissa. Terveydenhoitajan toiminta
pyrkii väestön osallistamiseen ja aktivoimiseen
oman terveyden ylläpitämiseksi ja edistämiseksi.
Päämääränä on
lisätä ihmisen käyttäytymistä terveyttä suosivaan
suuntaan kasvatuksellisilla ja yhteiskunnallisilla toimenpiteillä.
Alan koulutuksen yhteiskunnallisena tehtävänä on
kouluttaa ammattihenkilöitä, joilla on valmiudet
vastata terveydenhuollon, terveyden edistämisen ja kuntoutuksen
tarpeisiin turvaamalla väestölle yhdenvertaiset
ja potilasturvallisuuden takaavat palvelut.
Yhteiskunnallisiin ja kansanterveydellisiin haasteisiin vastaaminen
edellyttää väestön tilan, kuten
terveydentilan, ikääntymisen ja mielenterveysongelmien,
tuntemista sekä moniongelmaisuuteen, syrjäytyneisyyteen
ja työelämän muutoksiin liittyvää osaamista.
Terveydenhoitajan koulutus perustuu uusimpaan
laaja-alaiseen ja monitieteelliseen tutkittuun tietoon,
käytännölliseen osaamiseen ja yleisiin
työelämätaitoihin.
Viljelijöiden työterveyshuollon tavoitteena
on viljelijän työ- ja toimintakyvyn, terveyden
sekä hyvinvoinnin edistäminen. Tavoitteen saavuttaminen
edellyttää laaja-alaista tietoa sekä terveyteen
että työhön liittyvistä asioista.
Työterveyshuolto perustuu työpaikkakäyntiin
ja tilakäyntiin, jolloin terveydenhoitaja tunnistaa kullakin työpaikalla
tai tilalla haitat ja vaarat sekä altisteet, ammattitautiriskit
ja tapaturmavaarat. Tämä mahdollistaa sen, että terveydenhoitaja
voi arvioida työn terveydellisen merkityksen antaessaan ohjausta
ja neuvontaa kirjallisissa palautteissa ja terveystarkastuksissa.
Koska jokainen tila on erilainen, on erityisen tärkeätä,
että terveydenhoitaja on tehnyt tilakäynnin ennen
terveystarkastusten tekemistä. Muussa tapauksessa terveystarkastuksista
saattaisi tulla rutiininomaisia toimenpiteitä ilman yhteyttä työhön.
Lisäksi on syytä korostaa toiminnan jatkuvuuden
ja kokonaisvaltaisen etenemisen merkitystä.
Työterveyshuollolla tulee olla vastuu maatalouden tilakäyntien
tekemisestä. Työterveyshuoltolain mukaan työterveyshuollolla
on jo nyt mahdollisuus käyttää tarpeellisiksi
katsomiaan asiantuntijoita tilakäyntien suorittamisessa.
Tällaisia asiantuntijoita ovat työfysioterapeutit
ja maatalouden asiantuntijat, jotka ovat saaneet työterveyshuollollisen
lisäkoulutuksen. Työterveyshuollon terveydenhoitajalla
on ammatillista osaamista terveydestä ja siihen yhteydessä olevista
asioista, kuten ammattitaudeista, työperäisistä sairauksista,
tapaturmavaaroista, ergonomisista asioista, työn aiheuttamista
haitoista ja vaaroista sekä erilaisista altisteista. Lisäksi
terveydenhoitaja osaa arvioida työn ja työolojen
terveydellisen merkityksen. Tämä mahdollistaa ennalta ehkäisevän toiminnan, ja
pitkällä aikavälillä sen
tulisi näkyä viljelijän terveytenä ja hyvinvointina.
Työterveyshuollon terveydenhoitajalla on terveyden edistämisen
asiantuntijuus, ja maatalousalan asiantuntijalla on oman alansa asiantuntijuus.
Yhteistyössä heillä on erinomaiset mahdollisuudet
viljelijän terveyden- ja hyvinvoinnin edistämiseen.
Maatalousyrittäjien työterveyshuoltoon sisältyy
työolosuhdeselvitys, joka käsittää muun
muassa tilakäynnin ja työolosuhdehaastattelun.
Lisäksi hänen työterveyshuoltoonsa kuuluvat
terveystarkastukset, neuvonta tapaturmien, hengityselinsairauksien
sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksien ennalta ehkäisemiseksi
ja työkyvyn ylläpitämiseksi. Tarvittaessa
yrittäjä ohjataan kuntoutukseen ja jatkotutkimukseen.
Kuvailin tilannetta, jossa taloudellisista syistä hallitus
esittää, että työterveyshuollon
edustaja ei enää olisikaan se, joka siellä tilalla
käy. Miksi sitten puutuimme valiokunnassa tähän?
Siksi, että valiokunta piti tärkeänä,
että työterveyshoitaja tai työterveyshuollon
asiantuntija käy tilalla henkilökohtaisesti. Tilakäynneiltä saatujen
tietojen perusteella työterveyshenkilöstö pystyy
paremmin arvioimaan työn vaikutusta terveyteen ja tunnistamaan
työperäisten sairauksien oireita sekä ryhtymään
toimenpiteisiin maatalousyrittäjien terveyden- ja työkyvyn
säilyttämiseksi. Tilakäynneillä saatu
tieto on ensiarvoisen tärkeä pohja terveystarkastukselle
ja jatkotoimille kuten kuntoutuksille.
Maatalouden asiantuntija on tarpeellinen ja hyvä tuki
tilakäynnillä. Yhdessä työterveyshoitajan
kanssa he ovat hyvä työpari, toteamme mietinnössämme.
Maatalouden asiantuntijan tilakäynneistä työterveyshuollolle
kirjallisesti toimittama tieto ei välttämättä anna
riittävää kuvaa työolosuhteista
ja niiden vaikutuksesta terveyteen. Jos työterveyshuoltohenkilöstö ei
ole käynyt tilalla ja nähnyt työskentelytapoja,
on työolosuhteiden vaikutusta terveyteen vaikea arvioida. Toisaalta
työterveyshenkilöstö saa tilakäynneiltä oikean
kuvan työterveyden ajankohtaisista kehittämistarpeista
maataloudessa. Valiokunta katsookin, että työterveyshuollon
mahdollisuudet huolehtia maatalousyrittäjän terveyden-
ja työkyvyn ylläpitämisestä kärsivät,
jos tilakäynneiltä puuttuu työterveyshoitaja.
Toinen, mihin kiinnitimme huomiota, on se, että koska
laki on tarkoitettu väliaikaiseksi, sen on hyvä näkyä myös
pykälissä, ja sellaisen pykälämuutoksen
me sitten teimmekin, että tämä on voimassa
vain vuoteen 2009 eli 2007—2009.
Arvoisa puhemies! Olen hyvin tyytyväinen valiokunnan
työskentelyyn tässä asiassa. Elikkä terveydenhuollon
ihmisenä pidän tärkeänä,
että jos puhutaan työterveyshuollollisesta käynnistä, paikalla käy myös
työterveyshuollon asiantuntija eikä ainoastaan
ole etäyhteydessä tilaan.
Olen kaiken kaikkiaan tyytyväinen myös siihen
lausumaehdotukseen, joka tuossa mietinnössä on,
koska sekä mietintö että sen lausumaehdotus
tukevat työterveyshuollon asiantuntijan käyttöä maatalousyrittäjien
tiloilla jatkossakin. Tässä vain viittaan siihen,
että oli kyllä hyvin mielenkiintoinen keskustelu,
joka tässä käytiin, ja minä olen
hyvin tyytyväinen valiokunnan puheenjohtajalle ja koko
jäsenistölle siitä, että huomattiin,
mitkä tässä ovat ne vaarat. Nimittäin,
jos tämä olisi jätetty toistaiseksi voimaan,
olisi ollut vaarana, että työterveyshuollon asiantuntijoiden käyttö olisi
entisestään vähentynyt.
Toinen asia on tietysti se, että on olemassa hoitotakuu,
ja jos on kunnasta rahat loppu, niin emmehän me sano, että menköön
joku muu, jos ei terveydenhuollon henkilö pääse
käymään siellä kotona esimerkiksi
sairastapauksissa. Elikkä mielestämme tämä päätös,
joka nyt tähän valiokunnan mietintöön
tehtiin, on hyvin analoginen muuhunkin terveydenhuoltoon.
Petri Salo /kok:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Risikko hyvin ammatillisesti ja
hyvin perusteellisesti kävi läpi tämän
mietinnön.
Tapasin pari viikkoa sitten erään maatalousyrittäjän,
joka oli joutunut hyvin vakavaan tapaturmaan. Niin kuin näissä luvuissa äsken
todettiin, tapaturmia tapahtuu maatalousyrittäjille kohtuuttoman
paljon. Kun on yhä suurenevat tilat ja työt tehdään
suurilla koneilla, tapaturmariski on edelleen hyvin suuri, vaikka
työmenetelmät luonnollisesti kehittyvät.
Hän kertoi ongelmana vaan sen, että vaikka meillä on
hyvä lainsäädäntö ja
hyvä työterveyshuolto, yhdessä asiassa
hän on helisemässä. Nimittäin
hän joutui menemään töihin tilalleen
hyvin varhaisessa vaiheessa, vielä toipumisvaiheessa, kun
jalka oli leikattu usean murtuman johdosta. Tällä hetkellä juuri
tästä varhaisesta työnteosta johtuen
hänen jalkansa joudutaan leikkaamaan uudelleen ja tekemään
siihen hyvin vaativia toimenpiteitä. Ongelma on se, että tällä paikkakunnalla
hän ei saanut mistään sijaisapua. Maatalouslomituksesta
ei riittänyt resursseja silloin hänen tilalleen,
kun hän eniten kaipasi. Kun tilan luonne on se, että on
paljon eläinkantaa ja muuta, hän sanoi, että hänen
oli pakko yrittää toipilaanakin tehdä työtä.
Tässä mietinnössä olisi
ollut mukava kuulla myöskin muidenkin valiokuntien näkökulmia, miten
tämä meidän sijaisapu- ja lomituspula
vastaa myöskin siihen, että nämä maatalousyrittäjät, jotka
ovat tapaturman tai sairauden kohteina, voivat parantua, ilman että tällaisia
tapauksia jatkossa kovin paljon syntyy.
Kimmo Tiilikainen /kesk:
Arvoisa puhemies! Ed. Risikko piti aika ansiokkaan katsauksen
lain valmistelusta ja käsittelystä työelämä-
ja tasa-arvovaliokunnassa. Lähtökohtahan oli se, että oli
todettu, että tilakäyntejä ei tarpeellisessa määrin
Suomessa pystytä työterveyshuollon taholta tekemään,
jolloin viljelijät ehkä haluamattaan kärsivät
korkeammista vakuutusmaksuista. Tämän akuutin
ongelman ratkaisemiseksi hallitus esitti, että myös
muut kuin työterveyshuollon ammattilaiset voisivat tehdä näitä tilakäyntejä, kartoituksia.
Valiokunnassa vallitsi varsin hyvä yksimielisyys siitä,
että toki voidaan menetellä näin, mutta
tarkoitus ei ole, että pysyvästi työterveyshuollon
ammattilaisia korvattaisiin joillain muilla maatalouden ammattilaisilla,
vaan että tämä on nimenomaan tilapäinen
ratkaisu. Sen takia laki säädettiin määräaikaiseksi.
Toinen asia, mihin ed. Risikko äsken kiinnitti huomiota,
on sitten tuo työterveyshuollon laajempi tilanne ja pula
työterveyslääkäreistä tietyllä tavalla.
No, siinähän hallitus on toiminut, kun tätä työterveyslääkärien
koulutusta vuosi pari sitten parannettiin, mahdollistettiin pätevöityminen
ja harjoittelu työterveyslääkäreille
myös yksityisillä työterveysasemilla.
Tämä oli merkittävä parannus,
joka poisti erään tulpan tuosta työterveyslääkärien
pätevöitymisestä ja sitä kautta parantaa
työterveyshuollon tilaa koko maassa.
Yleiskeskustelu päättyy.