Täysistunnon pöytäkirja 122/2012 vp

PTK 122/2012 vp

122. KESKIVIIKKONA 5. JOULUKUUTA 2012 kello 14.00

Tarkistettu versio 2.0

1) Laki sotilasvammalain 6 §:n muuttamisesta

 

Petteri Orpo /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kunnioitetut sotiemme veteraanit! Huomenna tulee kuluneeksi 95 vuotta siitä, kun Suomi julistautui itsenäiseksi valtioksi muiden kansakuntien joukkoon.

Viime sodat kokeneilla on aivan erityinen osa maamme historiassa ja itsenäisyytemme varmistamisessa. Koko kansakuntamme osallistui sotaponnistuksiin kotirintamalla ja taistelujoukoissa, sotilaina ja lottina. Jokaista tarvittiin. Sodan jälkeen kovia kokenut maa jälleenrakennettiin, yli 400 000 luovutetuilta alueilta evakuoitua asutettiin ja Neuvostoliitolle maksettiin raskaat sotakorvaukset.

Arvoisa herra puhemies! Maailmanhistoria on täynnä vahvemman oikeutta, pienempien kansojen alistamista ja epäoikeudenmukaisuutta. Suomi ei taipunut vaan vastusti ylivoimaista vihollista. Euroopan sotaa käyneiden maiden pääkaupungeista vain Lontoo, Moskova ja Helsinki säästyivät miehitykseltä.

Syvä kunnioitus näistä sankariteoista kuuluu erityisesti sotiemme veteraaneille, miehille ja naisille. He antoivat isänmaalle ja tuleville sukupolville paljon. 90 000 antoi henkensä ja kymmenettuhannet terveytensä. He kestivät vuosia epäinhimillisissä oloissa. He turvasivat meille itsenäisen isänmaan, yksilönvapauden ja hyvinvoinnin, josta olemme päässeet Suomessa, yhdessä maailman tasa-arvoisimmista ja vauraimmista maista, nauttimaan.

Kunniavelkaa ei kuitenkaan voida maksaa takaisin. Yhteiskunta on vuosien saatossa pyrkinyt tukemaan veteraaneja eri tavoin. Ikääntyvien veteraanien kuntoutus on ollut tapa lisätä veteraanien hyvinvointia ja toimintakykyä. Määrärahat ovat kuitenkin olleet rajalliset, ja läheskään kaikki halukkaat eivät ole kuntoutukseen päässeet. Kun veteraanien keski-ikä lähentyy nyt 90:tä vuotta, on viimeinen hetki turvata kaikille halukkaille kuntoutus.

Herra puhemies! Kuntoutukseen pääsy halutaan taata kaikkien eduskuntaryhmien puheenjohtajien talousarvioaloitteella. Aloite on kaikkien eduskuntaryhmien yhteinen ilman puoluepolitiikkaa. Veteraanien asia on meille yhteinen.

Maan hallitus lisäsi noin 26 miljoonan euron kuntoutusmäärärahoihin 4 miljoonaa ja eduskunta ryhmäjohtajien aloitteesta 6 miljoonaa euroa. Kunnat tulevat kanavoimaan tämän avun omille veteraaneilleen. Kuntoutusmäärärahan lisäksi invalidien haitta-asterajoja lasketaan käsittelyssä olevalla lakialoitteella, jotta aiempaa useampi pääsisi tuetun hoidon piiriin.

Talousarvioaloitteeseen liittyy myös vahva vaatimus. Kuntoutusmäärärahan on oltava tulevaisuudessa tasolla, jolla kuntoutus on tarjolla kaikille sitä hakeville.

Arvoisa herra puhemies! Tämä on pieni kädenojennus verrattuna siihen, mitä veteraanit ovat tehneet. Haluamme osoittaa kunnioitusta sankareillemme, niille miehille ja naisille, jotka ovat vielä keskuudessamme. Vuosikymmenten kuluessa on tärkeä muistaa heidän tekojaan. Ne muistuttavat meitä itsenäisyytemme hinnasta. Veteraanit ja sankarihaudat kertovat meille isänmaan- ja lähimmäisenrakkaudesta, uhrautumisesta ja yhteisen edun asettamisesta oman edun edelle. Meidän on muistettava ja siirrettävä nämä teot erityisenä perintönä sodan kokeneilta sankareilta nuoremmille polville.

Jouni Backman /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kunnioitetut veteraanit ja veteraanijärjestöjen edustajat! Me suomalaiset voimme juhlia jälleen huomenna yhdessä yhtenä kansakuntana maamme itsenäisyyttä. 6. joulukuuta on päivä, joka pysähdyttää toivottavasti nuoremmatkin sukupolvet hetkeksi miettimään maamme historian vaiheita. Aina nuo vaiheet eivät ole olleet helppoja.

Ilman sotiemme veteraaneja emme huomenna juhlisi 95-vuotista itsenäisyyttä. Veteraanit ansaitsevat koko kansakuntamme kunnioituksen ja arvostuksen. Sen he myös koko kansalta jakamattomasti saavat. Itsenäisyyden alkuvuosien kansalliset jakolinjat umpeutuivat yhteisen tehtävän edessä talvi- ja jatkosodissa. Tehtävä ei ollut sen vähäisempi kuin itsenäisyyden säilyttäminen.

Liian moni menehtyi rintamilla. Liian moni haavoittui ja vammautui pysyvästi. Rintamilta selviytyneet, niin miehet kuin naiset, ovat palvelleet isänmaataan eri tavoin myös sotien jälkeen. Aina ei ole ollut helppoa silloinkaan. Viimeistään nyt on kiitoksen aika. Suomen kansan edustajina kiitämme kaikkia veteraaneja tämän erityisistunnonkin muodossa.

Suurista teoista seuraa suuri kiitollisuus. Paljon puhutun kunniavelan loppumaksun aika on käsillä. Eduskuntaryhmien yhteisellä aloitteella lisätään nyt veteraanien kuntoutusmäärärahoja ja laajennetaan sotainvalidien oikeutta hoitoon. Nämä molemmat toimet toivottavasti auttavat koko ajan pienenevää veteraanijoukkoa heidän viimeisinä vuosinaan.

Veteraanien lakisääteinen oikeus vuosittaiseen kuntoutukseen ei ole valitettavasti toteutunut täysimääräisesti kaikissa kunnissa. Hallitus on omalta osaltaan pyrkinyt asiaa hoitamaan lisäämällä määrärahoja. Eduskuntaryhmät haluavat nyt vielä yhteisellä aloitteellaan varmistaa määrärahojen riittävyyden. Tämän tulee koskea ensi vuoden lisäksi myös tulevia vuosia.

Samanaikaisesti tehtävä hoidon korvaukseen oikeutettujen sotainvalidien piirin laajentaminen toivottavasti tukee heidän tilannettaan. Lain muuttamisella mahdollistetaan Raha-automaattiyhdistyksen rahoituksen käyttö kuntien järjestäessä sosiaali- ja terveydenhuollon avopalveluita vähintään 20 prosentin haitta-asteen sotainvalideille.

Arvoisa puhemies! Veteraanien keskuudessa on hyvin erilaisia elämäntarinoita ja elämäntilanteita. Jokainen niistä on yhtä arvokas. Toivottavasti nyt päätettävillä lisäresursseilla ja myös tulevalla vanhuspalvelulailla voidaan turvata jokaisen veteraanin yksilölliset tarpeet nykyistä paremmin. Sen he ovat ansainneet.

Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän puolesta kiitän sotiemme veteraaneja ja totean ryhmämme olevan erittäin mielellään mukana näissä kaikkien eduskuntaryhmien yhteisissä aloitteissa.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Arvoisat sotiemme veteraanit! Itsenäinen Suomi täyttää huomenna 95 vuotta. Tähän juhlalliseen ajankohtaan eduskunta sijoittaa yksimielisen kunnianosoituksensa kaikille meidän sotaveteraaneille yleensä ja sotainvalideille erityisesti. Kunnianosoituksemme tapahtuu sotilasvammalain muutoksen muodossa ja 6 miljoonan euron lisäyksellä kuntoutusmäärärahoitukseen.

Suomen itsenäisyyden säilymisestä kuuluu suurin kunnia niille sadoilletuhansille miehille ja naisille, jotka kohtalon vuosina 1939—1945 taisteluissa ja muissa sodan vaatimissa rintamaponnistuksissa pelastivat maamme. Kymmenettuhannet antoivat henkensä, ja eloon jääneistä hyvin suuri osa sai kantaakseen sotainvaliditeetin taakan.

Arvoisa puhemies! Sotainvalidien ja muiden veteraanien osa ei ollut helppo itsenäisenä säilyneessä Suomessa. Erityisellä häpeällä on muistettava 1970-lukua, jolloin eräs poliittinen virtaus sai paljon myötäjuoksijoita väheksymään sotaveteraaneja, jopa kritisoimaan heitä. Onneksi nuo häpeän ajat ovat kaukana takana ja sotaveteraaniemme arvostus ja kunnioitus on palannut ja kasvanut koko ajan. Perussuomalaisten ajatusmaailman yhtenä peruskivenä on aina ollut syvä kunnioitus isänmaatamme puolustaneita miehiä ja naisia kohtaan.

Nyt käsiteltävä lakialoite on askel oikeaan suuntaan, mutta vielä jää parannettavaa. Tavoitteena olkoon, että sotainvalidien kuntoutusoikeuden haitta-asterajoista päästään eroon ja kaikki veteraanit pääsevät tasa-arvoisesti kuntoutukseen niin halutessaan. Parannusta tarvitaan myös sen epäkohdan korjaamiseksi, että tällä hetkellä puolisoilla ei ole mahdollisuutta osallistua yhdessä veteraanien kanssa avokuntoutukseen vaan ainoastaan laitoskuntoutukseen. Yhteiskuntamme velvollisuus olisi huomioida myös sotaorpojen asema.

Arvoisa puhemies! Sotaveteraaneja on keskuudessamme enää 39 000, ja heidän keski-ikänsä on erittäin korkea, lähes 90 vuotta. Tämä eduskunnan kunnianosoitus heille ei tule yhtään liian aikaisin. Toivomme, että tämänpäiväinen lainmuutos ja lisämääräraha voisivat sotainvalidien kuntoutusta edistävinä toimina osaltaan myötävaikuttaa siten, että mahdollisimman moni veteraani olisi juhlistamassa itsenäisyytemme 100-vuotispäivää.

Anne Kalmari /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kunnioitetut sotiemme veteraanit! Sota jätti jälkensä kaikkiin sen kokeneisiin ihmisiin. Sankariteot voivat olla läpi elämän pysyvä painajainen. Esimerkiksi isäni herättäminen unilta oli minulle lapsena pelottava kokemus, isä kun saattoi herätä valmiina syöksymään kiväärin taakse. Kolme veljeä kaatui, mutta maanpuolustushenki säilyi. Meillä kaikilla on omat tarinamme. Ne ovat tulleet tutuiksi isien, äitien, setien, tätien ja isovanhempien kautta.

Sotiemme veteraanit ansaitsevat meidän kaikkien vilpittömän kiitoksen ja kunnianosoituksen työstään suomalaisten hyväksi. Sankarit rintamalla ja kotirintamalla rakensivat Suomesta turvallisen isänmaan. Sotien jälkeen istutettiin ne puut, joiden hedelmiä me nyt nautimme.

Hyvät veteraanit, te ette kasvattaneet meitä katkeruuteen, vaan annoitte tulevaisuuden ja toivon. Kiitos.

Arvoisa puhemies! Maassamme on 5 000 sotainvalidia, joista tällä hetkellä vain 25 prosentin haitta-asteen sotainvalidit saavat korvatun laitoshoidon. Kaikkien eduskuntaryhmien yhteisessä lakialoitteessa ehdotetaan haitta-asteen laskemista 20 prosenttiin. Keskusta pitää esitystä erittäin hyvänä, koska se parantaa sotainvalidien mahdollisuuksia saada yksilöllisen tarpeen mukaista hoitoa.

Sotaveteraaneja on yhteensä 39 000. Määrä pienenee joka vuosi, ja keski-ikäkin on 90 vuotta. Tästä koko joukosta on pidettävä hyvää huolta. On häpeällistä, mikäli joku veteraani vielä jatkossa käännytetään kuntoutuksesta.

Siksi samaan aikaan käsitellään kaikkien ryhmäjohtajien allekirjoittama talousarvioaloite, jossa ehdotetaan veteraanikuntoutuksen määrärahojen lisäämistä ensi vuodesta 6 miljoonalla eurolla. Keskustan eduskuntaryhmä kannattaa molempia aloitteita.

Arvoisa puhemies! Periaatteesta "kaveria ei jätetä" on tullut suuri osa tämän päivän suomalaisuutta. Suomen hallitukset ovat tehneet paljon veteraanien olojen parantamiseksi. Olemme oikealla tiellä, mutta matkaa ei saa jättää kesken. Tärkeää on myös torjua yksinäisyyttä. Mielestä eivät varmasti koskaan pyyhkiydy läheisen kuoleman kohtaaminen, ankeat olot ja jopa nälkä rintamalla.

Keskustan eduskuntaryhmä muistuttaa, että auttaa voimme myös kaikki. Se ei ole vain velvollisuus, vaan se on ilo ja oikeus. Kuuntelijana voimme itse kukin toimia. Muistelu on kuin terapiaa, se hoitaa muistelijaa ja kuuntelijaa ja panee asioita oikeisiin mittasuhteisiin.

Arvoisa puhemies! Suomi viettää tänä vuonna itsenäisyyden 95-vuotisjuhlaa. Meidän tehtävämme on huolehtia isänmaamme itsenäisyydestä ja heistä, jotka sen meille lunastivat.

Annika Lapintie /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! 73 vuotta sitten alkoi suomalaisille koettelemuksen aika: parisataatuhatta ihmistä haavoittui, ja henkensä menetti noin 90 000. Tämän päivän ihmisten on vaikea kuvitella, miltä se tuntui ja mitkä panokset ihmiset tuolloin antoivat yhteiseksi hyväksi. Raskasta aikaa se oli niillekin, jotka selvisivät noista vuosista vammautumatta taistelukentällä tai jotka hoitivat tehtävänsä kotirintamalla. Olihan niukkuutta kaikesta ja huoli läheisistä. Sodanjälkeinen jälleenrakennus merkitsi rankkaa uurastusta. Oli korjattava tuhoutunutta, oli asutettava siirtoväki.

Sen jälkeen Suomi on kuitenkin saanut rauhassa vaurastua, olemme saaneet kehittää omaa yhteiskuntaamme. Luulen, että harva niistä, jotka sota-aikaan elivät parhaimpia vuosiaan, saattoi edes kuvitella, millaiseksi Suomi sotaa seuraavina vuosikymmeninä kehittyisi. Lujan perustan sille loivat sota-ajan sukupolvet.

Nykysuomalaisten onni on, että Euroopassa eivät diktaattorit enää jaa maita keskenään omiin etupiireihinsä. Se aika on täällä jäänyt peruuttamattomasti taakse. Toisen maailmansodan raunioille luotiin täysin erilainen Eurooppa, sellainen Eurooppa, joka on kyennyt välttämään uuden suursodan. Sen ansiosta mekin olemme säästyneet niiltä kauhuilta. Ensimmäisestä maailmansodasta toipunut Eurooppa ei päässyt niin vähällä, vaan se päätyi uuteen sotaan parikymmentä vuotta myöhemmin. Nyt asiat ovat toisin. Olemme saaneet elää rauhan kautta pitkään. Vain Jugoslavian hajoaminen toi hetkeksi sodan kumun Eurooppaan. Silti Jugoslaviasta irronneet valtiot opettelevat jo elämään rauhassa keskenään.

Rauhanaika on antanut meille suomalaisille mahdollisuuden kehittää päivähoitoa, perusopetusta ja kansanterveyttä. Yliopisto- ja korkeakouluverkko on laajentunut koko maahan. Työttömyysajan ja vanhuuden turvaa on voitu parantaa.

Ärade talman! Jag tror att ganska få av dem som var unga under krigstiden kunde inbilla sig den utveckling och välfärd som Finland har fått uppleva under de gångna årtiondena. Grunden för denna utveckling lades av de krigstida generationerna. Vi har goda grunder att utvidga krigsinvalidernas rätt till vård och höja anslagen för krigsveteranernas rehabilitering.

Arvoisa puhemies! Meidän on syytä muistaa kiitollisina niitä sukupolvia, joiden uhrauksille nykyinen hyvinvointimme perustuu. Sodassa invalidisoituneet ihmiset ovat saaneet elää pitkää rauhan aikaa ja olla mukana siinä yleisessä elintason ja hyvinvoinnin nousussa, jonka Suomi on kokenut viime vuosikymmeninä. Tämä ei kuitenkaan riitä. Siksi on perusteltua laajentaa sotainvalidien oikeutta laitoshuoltoon ja lisätä sotaveteraanien kuntoutusmäärärahaa.

Pekka Haavisto /vihr:

Arvoisa puhemies! Kunnioitetut veteraanit ja veteraanijärjestöjen edustajat! Huomenna liput nousevat salkoon 95-vuotiaan Suomen kunniaksi. Niitä, jotka näkivät itsenäisen Suomen synnyn 95 vuotta sitten, on joukossamme enää harvoja. Niitä, jotka todistivat kohtalonvuosiamme 1939—1944, on joukossamme vielä paljon.

Monille suomalaisille sota kuuluu lapsuuden kokemusten joukkoon. Lähes kaikkia perheitä sota kosketti dramaattisesti. Myös tässä salissa on käyty keskustelua niin sotaorpojen tilanteesta kuin Suomesta Ruotsiin ja muihin Pohjoismaihin lähetetyistä sotalapsista.

Sodan jatkuessa myös nuorille sälytettiin yhä vastuullisempia tehtäviä sotilaspoikina tai pikkulottina niin ilmatorjunnassa, väestönsuojelussa kuin lääkintähuollossa. Rauhanajan Suomi ei ole aina muistanut panosta, jonka sota-ajan lapset ja nuoret joutuivat antamaan.

Arvoisa puhemies! Tänään käsittelemme kaikkien eduskuntaryhmien yhdessä tekemiä laki- ja talousarvioaloitteita sotainvalidien ja sotaveteraanien aseman parantamiseksi. Kiitos järjestöille ja vapaaehtoistyölle, että olette pitäneet näitä asioita esillä.

Sotaveteraaneja on yhä joukossamme 39 000, joista noin 5 000 on sotainvalideja. Heidän keski-ikänsä on lähes 90 vuotta. Useimmilla heistä sodan aiheuttaman vamman tai sairauden lisäksi toimintakyky on heikentynyt ikääntymisestä johtuvien sairauksien vuoksi. Kokoaikaisessa laitoshoidossa on jo yli 10 prosenttia sotainvalideista.

Ärade talman! Beslutet som fattas i dag är inte bara symboliskt, utan det förbättrar krigsveteranernas och krigsinvalidernas vård och rehabiliteringsmöjligheter. Beslutet omfattar också ett gemensamt budskap från oss finländare till den generation som upplevt kriget: vi är tacksamma.

Arvoisa puhemies! Tässä salissa on tänäkin syksynä käyty värikästä keskustelua siitä, mikä on Suomen tulevaisuuden suhteen oikea toimintalinja. Toisen maailmansodan jälkeen vallinnut rauha, ihmisoikeuksien korostaminen ja integraation syveneminen ovat olleet eurooppalaisia valintoja sodan mielettömyyden estämiseksi.

Menneisyyttä katsoessamme me suomalaiset olemme yksimielisempiä: oli oikein tehdä työtä itsenäisen Suomen puolesta, ja oli oikein puolustaa maata ja kanssaihmisiä hädän hetkellä. Sisältyköön siis tämän päivän päätökseen myös se pieni, suuri sana, jonka me kaikki suomalaiset haluamme sotaveteraaneille ja koko sodan kokeneelle sukupolvelle sanoa: kiitos.

Mikaela Nylander /r(ryhmäpuheenvuoro):

Ärade talman, högt värderade krigsveteraner! "Ni ville ej kriget. Ni älskade freden, arbetet och framåtskridandet. Men kampen blev er påtvingad och i den har ni uträttat storverk som för sekler framåt skola stråla på hävdens blad." Så skrev överbefälhavaren Carl Gustaf Mannerheim i sin kända dagorder efter vinterkrigets slut vårvintern 1940.

Då vi i morgon firar republiken Finlands 95 självständighetsdag vill vi hedra alla dem som genom dessa decennier har tryggat denna självständighet. Förvisso hade Finland under krigen kloka ledare och en skicklig överbefälhavare. Men det verkliga grovarbetet utfördes av dem som vid fronterna — också hemmafronten — skyddade fosterlandet mot angreppen.

Arvoisa puhemies! Kunnioitetut sotiemme veteraanit! Suurin uhraus, jonka ihminen voi tehdä maansa puolesta, on henkensä antaminen. Sodissamme kaatuneita kunnioitamme parhaiten huolehtimalla siitä, että myös tulevat sukupolvet muistavat heidän korvaamattoman arvokkaan panoksensa ja uhrauksensa, sekä pitämällä hyvää huolta sotaleskiksi tai isättömiksi ja joskus äidittömiksi jääneistä, jotka ovat nyt saavuttaneet korkean iän.

Suunnattoman uhrauksen tekivät myös sodissa haavoittuneet. Aivan liian monet heistä ovat joka päivä vuosi vuoden ja vuosikymmen vuosikymmenen perään kärsineet vammoistaan. Tänä päivänä täällä eduskunnassa tehtävällä päätöksellä on tarkoitus ojentaa heille käsi niin kauan kuin tähän käteen vielä pystytään tarttumaan.

Kaikki veteraanimme ovat kädenojennuksen arvoisia. Eduskunta on myös sopinut huomattavasta budjettimäärärahojen korottamisesta sotaveteraaniemme kuntoutukseen. Meidän on kyettävä myöntämään, että tämä kädenojennus tulee myöhään, mutta toivomme sen osoittavan meidän suuren arvostuksemme ja syvän kunnioituksemme.

Ärade talman, ärade krigsveteraner! Samma generation som försvarade vårt land under krigen återuppbyggde också landet efter krigen, och lade grunden till dagens välfärdssamhälle. Vi kan bara beundra insatsen.

Våra krigsveteraner lade också grunden för den alltjämt höga försvarsviljan i vårt land, och traditions- och veteranföreningarna bär den fanan vidare. Så sent som i förra veckan bekräftade försvarsinformationens årliga kartläggning hur hög viljan att försvara fosterlandet är.

Ni krigsveteraner avlade i tiderna ert eldprov i försvarsvilja — och försvarsförmåga. Fosterlandet och alla kommande generationer står i djup och evig tacksamhetsskuld till er.

Marsalkka Mannerheimin sanoin: "Kun tämän sodan historiaa kerran laaditaan, tulee maailma tuntemaan teidän työnne!" Tämä historia on nyt kirjoitettu.

Peter Östman /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kunnioitetut sotiemme veteraanit, värderade krigsveteraner! Vaikka aikaa itsenäistymisestä on kulunut melkein 95 vuotta, ei sen hinta ole vuosien varrella hälventynyt. Sukupolvi ennen meitä kantoi raskaan vastuun isänmaan puolustamisesta.

Moni menetti taisteluissa henkensä. Toiset menettivät läheisensä: isän tai äidin, lapsen, ystävän, kihlatun tai naapurin. Suruviestejä kuultiin enemmän kuin ihmisen sydän kestää.

Useat kotiin palanneet olivat haavoittuneet rintamalla. Kehoon oli jäänyt elinikäinen jälki sodan kauheudesta, ja rauhanaika ja arkinen työ oli aloitettava vammautuneena.

Arvoisa puhemies! Iloitsemme tänään käsittelyssä olevasta lakialoitteesta, vaikka pahoittelemmekin sitä, ettei päätöstä asiasta ole saatu aikaan jo aikaisemmin. Kuten olemme kuulleet, lakialoitteen myötä sotainvalidien oikeutta laitoshoitoon laajennetaan. Samalla sotaveteraanien kuntoutusmäärärahoja lisätään 6 miljoonalla eurolla. Tämä on vähintä, mitä me voimme tehdä. On oikein, että valtiovalta kantaa huolta ja osoittaa vastuunkantoa sotaveteraanien ja -invalidien kuntoutuksesta.

Ärade talman! Priset för det självständiga Finland var högt och det betalades av helt vanliga människor. Många miste livet, en del miste sina kära. Alla som stred vid fronten sårades inte fysiskt, men bär ändå med sig djupa trauman, djupa sår hela livet. Därför är det rätt att statsmakten tar ansvar för rehabiliteringen av krigsinvalider och -veteraner. De är alla värda aktning och förtjänar vårt stöd.

Arvoisa puhemies! Historiamme synkimpänä aikana Suomen kansa piti yhtä. Itseä suuremman vihollisen edessä käännyttiin Kaikkivaltiaan puoleen. Ilman hänen varjelustaan en itsekään seisoisi tässä, ja moni muu täällä voi varmasti sanoa saman omien vanhempiensa tai isovanhempiensa elämäntarinaa miettiessään.

Meillä on paljon opittavaa sodan läpikäyneeltä sukupolvelta. He ovat osoittaneet tyytyväisyyttä ja kiitollisuutta siitä, mitä heillä on, vaikkei heitä aina ole kohdeltu tavalla, jonka he olisivat ansainneet.

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä haluaa esittää kiitoksensa Suomen sotaveteraaneille työstä itsenäisen isänmaamme eteen.

Den kristdemokratiska riksdagsgruppen vill framföra sitt tack till Finlands krigsveteraner för det arbete som de gjort för bevarandet av vårt lands självständighet.

Markus Mustajärvi /vr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Veteraanijärjestöjen edustajat! Kun eduskuntaryhmät alkoivat työstää tätä kaikkien eduskuntaryhmien yhteistä lakialoitetta, en voinut väistää lapsuusmuistoja. Muistan, kun pikkupoikana istuin isäni kanssa saunan lauteilla, ihmettelin hänen ruhjottua ruumistaan, arpia jalasta kasvoihin asti, ja kun kysyin, isäni kertoi, mitä oli tapahtunut. Kovin monta kertaa hän ei niitä asioita muistellut. Isäni tarina oli aika karu, suomalaisen työmiehen tarina, oikeastaan sukupolven tarina.

Isäni tuli rintamalta Lappiin miinanraivaajaksi. Savukoskella hän astui miinaan, ja ainoastaan eteläpohjalainen ittepäisyys esti jalan amputoinnin. Sillä jalalla työskenneltiin savotoilla ja rakennuksilla vuosikymmenten ajan puolisokeana ja puolirampana. Leipä, vaikkakin kapea, irtosi isolle lapsikatraalle. Sodan käyneellä sukupolvella ei ollut oikein varaa valita ainoastaan niitä mukavia töitä tehtäväksi. Siitä me voimme ottaa oppia tänäkin päivänä.

Tuhkasta nousi Lappi sodan jälkeen, ja pohjalta ponnisti koko sodan kokenut sukupolvi. Taakan kantajiksi joutuivat paitsi rintamalla palvelleet myös heidän puolisonsa ja lapsensa, unohtamatta sotalapsia, evakoita ja partisaani-iskun uhreja. Sodan jäljet näkyivät kantajissaan vuosikymmenten ajan ihan tähän päivään asti. Paha oli kantaa myös niitä vammoja, jotka eivät päällepäin näkyneet.

Sodan kokenut sukupolvi rakensi maan ja loi pohjan suomalaiselle hyvinvointivaltiolle. Tällä lakialoitteella otamme pienen askeleen ja maksamme vasta kalkkiviivoilla osan siitä velasta, jonka eräpäivä on ollut jo aikoja sitten.

Me haluamme kunnioittaa työtänne, arvoisat sotaveteraanit ja sotainvalidit, myös niin, että pidämme kiinni yleisestä asevelvollisuudesta, sotilaallisesta liittoutumattomuudesta ja koko maan puolustamisesta. Paras kiitos sodan kokeneille on se, että olemme valmiit tekemään työtä, jotta tämän yhteiskunnan parhaat puolet säilyvät myös tuleville sukupolville.

Minulle on jäänyt mieleen, kun kertausharjoituksissa eräs upseeri sanoi, että parasta maanpuolustustyötä on hyvin hoidettu sosiaalipolitiikka. Se oli laittamattomasti sanottu.

Sodan aikana tehtiin se, mitä tehdä täytyi, mutta tärkeitä ovat myös rauhanajan työt. Kiitokset kaikille eduskuntaryhmille hyvästä yhteistyöstä!

Keskustelu päättyi.