Arvoisa herra puhemies! Kysymykseni on opetusministeri Virkkuselle ja koskee koulukiusaamista.

Viikon aikana on tullut kaksi aika vakavaa koulukiusaustapausta esiin, ensin Joensuussa, ja tämän päivän lehdet kertovat tästä Viikin tapauksesta, jossa yhtä kahdeksasluokkalaista oppilasta kiusattiin kaksi kertaa. Toisella kertaa 40 oppilasta oli seuraamassa tapahtumaa, kunnes yksi rohkea rohkeni soittaa tämän kiusatun vanhemmalle. Käsittämätöntä, 40 oppilasta seuraa sivusta, kukaan ei tee mitään!

Tästä on tullut rakenteellinen ongelma meidän koululaitoksellemme. Koulut sanovat, että puuttuu välineet, ja, arvoisa ministeri, nyt ei riitä se, että Suomi sai eurooppalaisen palkinnon Kiva Koulu -järjestelmästä, jolla on pyritty koulukiusaamisen vähentämiseen ja rikosten estämiseen kouluissa. Tämä tilanne ei ole meillä nyt hallussa, ja tämä vaatii paljon paljon vakavampaa otetta. Mitä hallitus aikoo asiassa tehdä?

Opetusministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Koulukiusaaminen ei suinkaan ole lisääntynyt, mutta julkisuuteen nousseet hyvin vakavat tapaukset osoittavat sen, kuinka tärkeää on joka tahon tuoda esiin sitä vakavaa viestiä, että millään tasolla koulukiusaaminen ei ole sallittua, vaan tässä täytyy olla täysi nollatoleranssi.

Itse kyllä nostaisin esiin tämän Kiva Koulu -hankkeen, vaikka totesitte, että sitä ei kannata tässä mainita. Se sai todella eurooppalaisen palkinnon, (Ed. Laukkanen: Se ei riitä!) ja se on opetusministeriön tilaama hanke, jolla on erittäin menestyksekkäästi kehitetty konsepti, jolla on voitu tutkimuksen ja koulutuksen menetelmin vähentää kiusaamista. Sillä on itse asiassa aivan ennennäkemättömät saavutukset, ja tänä vuonna se on tullut käyttöön 1 400:aan Suomen peruskouluun, ja seuraavina vuosina se aiotaan laajentaa kaikkiin yli 3 000 kouluun.

Mutta viesti on aivan selvä, että millään tasolla ei koulukiusaamista sallita. Heti kun aikuiset tai muut oppilaat tällaisen tilanteen havaitsevat, siihen on puututtava. Se on mitä suurimmassa määrin koko kouluyhteisön asia, se on aikuisten velvollisuus, ja lapsille on tärkeää opetuksen keinoin tuoda esiin se, että kun kiusaamista esiintyy, ei mennä kiusaajan puolelle, vaan sen kiusatun puolelle.

Arvoisa puhemies! Todella, kiusaaminen ehkä ei ole lisääntynyt, mutta sehän on selvästi raaistunut. Tässäkin tilanteessahan oli niin, että tätä tyttöä oli jo uhkailtu. Näen hyvin keskeisenä sen, millä tavalla puututaan kouluissa kiusaamiseen, kun tuntuu, että ei uskalleta mennä väliin ja on sellainen pelko, että ehkä sitten tulee enemmän vaikeuksia vaan niille, jotka menevät siihen väliin. Meillähän on Stakesin tutkimuksenkin mukaan tieto, että kolme neljäsosaa tapauksista jää koulun henkilökunnalta huomaamatta. Eli ehkä jotkut semmoiset selvät, raaimmat, tulevat esiin, mutta juuri ne, mihinkä pitäisi puuttua ja mitä pitäisi ennaltaehkäistä, jäävät huomaamatta. Mielestäni tässä on selvästi tämmöistä asennekysymystä. Kysynkin:

Millä tavalla voidaan koulujärjestelmässä, opettajien koulutuksessa, kouluhenkilökunnan kohdalla, tehdä jotakin, jotta tämä osaaminen ja koko asenne muuttuu tai käyttäytyminen muuttuu? Ei voi mielestäni sanoa vain, että puhukaa kotona, niin kuin tässä oli, että puhukaa, vanhemmat. Totta kai on (Puhemies: Nyt minuutti on kulunut!) vanhempien vastuu myös, mutta mitä koulujärjestelmän sisällä?

Opetusministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Lainsäädäntöhän lähtee siitä, että kaikille on taattava turvallinen oppimisympäristö. Ja kyllä nimenomaan tässä kehittämis- ja tutkimushankkeessa, kiusaamisen vastaisessa Kiva Koulu -hankkeessa, suuri merkitys on ollut siinä, että opettajat ovat saaneet koulutusta, kuinka tunnistaa kiusaamistapaukset. Oppilaat eivät välttämättä näitä asioita nosta esiin. Siinä on oltava herkkää silmää aikuisilla myös, että havaitsevat nämä tapaukset ja osaavat ottaa ne esiin ja puuttua niihin riittävän ajoissa. Myös oppilailla on tässä iso rooli, koska oppilaat tietävät usein näistä enemmän kuin kertovat, ja sen vuoksi Kiva Koulussa on juuri valmennettu oppilaita siihen, että he suhtautuvat empaattisesti näihin tilanteisiin ja menevät todellakin sen kiusatun puolelle. Tämä on myös hyvin paljon sosiaalisiin suhteisiin liittyvä asia siellä luokassa.

Eli tärkeää on koulutuksen kautta tuoda esiin ja esimerkkien, keskustelun kautta sitä, että oppilaat aina, jos havaitsevat tällaisen tilanteen tai oppilaan, jota kiusataan, uskaltavat tuoda sen esiin aikuisille ja tähän asiaan puututaan. Se on kaikkien aikuisten velvollisuus, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) ja se on myös lapsille tuotava esiin.

Arvoisa herra puhemies! Sellainen koulu, missä kiusataan, ei ole kiva koulu todellakaan, ja siksi, arvoisa ministeri, asiaan tarvitaan uusia välineitä: uusia välineitä yhteistyöhön viranomaisten, koulun, vanhempien kanssa ja juuri tätä asennekasvatusta, että uskalletaan siihen puuttua ja ennalta ehkäisevällä tavalla. Asia pitää ottaa erittäin vakavalla tavalla. Tutkimukset osoittavat, että 70 prosenttia nuorten psyykkisistä ongelmista on seurausta koulukiusaamisesta.

Sitten tähän liittyy todellakin näiden kiusaamisten vakavuus. On tapauksia, joissa alaikäiset tekevät selvästi pahoinpitelyjä, joiden pitäisi olla jo rikosoikeuden piirissä. Miten tähän suhtaudutaan?

Arvoisa oikeusministeri, teille siellä takarivissä myöskin: Toivoisin, että vastaatte myöskin näihin koulukiusaamistapauksiin, jotka täyttävät selkeästi pahoinpitelyn tunnusmerkit, mutta tekijät ovat alaikäisiä. Mitä suunnitelmia näiden tapausten estämiseksi teillä on?

Arvoisa puhemies! Meillähän on rikoslaissa todella niin, että solvaaminen ja herjaaminen ovat rikoslain 27 §:n mukaan rangaistavia tekoja. Ei pelkästään se, että perusopetuslain 28 §:n mukaan koululaisilla on oikeus turvalliseen koulunkäyntiin, vaan näen myös erittäin tärkeänä sen, että näihin todella löydetään keinoja, millä tavalla puututaan. Me olemme ylpeitä tietenkin oppimistuloksista, Pisa-tuloksista, mutta me olemme jo kansainvälisissä tilastoissa nimenomaan tässä hyvinvoinnissa jäljessä, millä tavalla meidän koululaiset voivat. Minun kysymykseni nyt ehkä vähän sivuaa myös tätä:

Voidaanko ajatella juuri sitä, miten suuria luokkia, ryhmiä, miten suuria kouluja meillä on? Mikä on se kehitys, että meidän siellä suuressa massassa on helpompi tehdä sitä kiusaa? Minä toivoisin, että me myös näkisimme sen koko oppimisympäristön, että siellä on monta sellaista tekijää, mitkä nyt tässä kehityksessä vaikuttavat, (Puhemies: Ja nyt minuutti on täyttynyt!) kun koulut ovat suurentuneet.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Meillä alaikäiset yli 15-vuotiaat rikoksentekijät joutuvat aivan normaalisti ensin esitutkintaan, syyteharkintaan ja tuomiolle. Sitä nuorempien osalta sitten asia siirtyy lastensuojeluun. Meillä on uusi lastensuojelulaki, jonka mukaan poliisin ja opettajien kuuluu tehdä lastensuojeluilmoitus entistä herkemmin, ja varsinkin poliisien lisääntynyt lastensuojeluilmoitusten tekeminen näkyy jo nyt. Lastensuojelu toimii erittäin aktiivisesti ja hyvin ja puuttuu sen jälkeen näiden nuorten vääriin tekoihin.

Sitten vielä tähän rikoslakiin. Meillä on myös uhkaus, laiton uhkaus, kriminalisoitu, joten niin tämä kuin kaikki muutkin rikoslain pykälät koskevat myös yli 15-vuotiaita. (Ed. Laukkanen: Mutta eivät alle 15-vuotiaita!) Sitä nuorempien osalta on järjestelmä, jossa lastensuojelu puuttuu, ja tämä järjestelmä on nykyään paljon parempi kuin pari vuotta aikaisemmin, kiitos uuden lastensuojelulain.

Arvoisa puhemies! Koulukiusaamisen pois saamiseksi yksi tärkeä keino ovat riittävän pienet opetusryhmät. Nyt kun tilanne on mennyt näinkin huonoksi ja tällaisia ikäviä tapauksia on tullut esille, niin kysyisin:

Onko opetusministeri nyt päättänyt selvittää, mitkä olisivat riittävän pienet ryhmäkoot, että muun muassa kiusaamiseen voitaisiin tehokkaasti puuttua?

Opetusministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Kiusaamiseen on voitava puuttua aina, olipa opetusryhmä tai koulu minkä kokoinen tahansa, ja on hyvin tärkeää, että aikuisilla on herkkyyttä tunnistaa nämä tapaukset ja puuttua näihin riittävän varhain. Sellaista tutkimuksellista evidenssiä ei ole, että koulun koko tai luokkakoko näihin erityisesti vaikuttaisivat, vaan kyllä kyse on juuri siitä, minkälainen ilmapiiri ja kulttuuri koulussa on ja kuinka hyvä koulutus- ja tunnistamiskyky aikuisilla tuossa kouluyhteisössä on. Näen kyllä, että myös kodin ja koulun yhteistyön merkitys on tässä erittäin suuri.

Opetusryhmäkoosta sinänsä käynnistyy kysely ensi keväänä. Suoritamme opettajatiedon keruun, jonka yhteydessä selvitetään taas ryhmäkoot. Ensimmäisen kerranhan tämä tehtiin 2 vuotta sitten ministeri Sarkomaan johdolla, ja nyt sitten saamme ajantasaista seurantatietoa siitä, mikä kehitys on todella ollut.

Arvoisa puhemies! Koulukiusaamiselle etsitään monia selityksiä tai annetaan monia selityksiä, mutta mikään niistä ei ole hyväksyttävä. Itse olin järkyttynyt siitä, kun lapsiasiainvaltuutetun selvityksessä oli, että joka kymmenes lapsi suurin piirtein oli vakavan koulukiusaamisen kohteena, mutta esimerkiksi romanilapsista Suomen kouluissa joka viides, eli noin 20 prosenttia on ollut vakavan koulukiusaamisen kohteena oman etnisen taustansa, oman kulttuurinsa vuoksi. Uskon, että monia maahanmuuttaja- ja uussuomalaisia koskee tämä sama ongelma.

Onko nyt opettajankoulutus ja opettajien asenne oikealla tasolla, että näihin myöskin osataan puuttua oikealla tavalla ja tällaiset menettelyt saataisiin koulussa loppumaan?

Opetusministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Tuo on myös erittäin hyvä kysymys, että tähän täytyy paneutua erityisesti. On aivan selvää, että ei ole millään tavalla hyväksyttävää syntyperän tai etnisen alkuperän perusteella tai muutoinkaan kiusata ketään omassa ryhmässä tai koulussa. Aikuisten on kyllä omalla esimerkillään ja toiminnallaan vaikutettava siihen aktiivisesti, että ilmapiiri on suvaitsevainen. Sinänsähän tällä hetkellä annamme täydennyskoulutusta hyvin laajasti opettajille muun muassa monikulttuurisuuteen liittyvistä kysymyksistä, ja kaiken kaikkiaan suvaitsevaisuuden vahvistaminen on tärkeä teema koko kouluympäristössä.

Arvoisa puhemies! Varhainen puuttuminen, havaitseminen ja lasten pahoinvoinnin, vaikkapa koulukiusaamisesta seuraavan pahoinvoinnin, havaitseminen on tärkeätä. Varmasti monelle oppilaalle on aika korkea kynnys esimerkiksi mennä opettajalle valittamaan. Voi joutua niin sanotusti kantelupukin maineeseen. Kouluterveydenhoito ja sen kattavuus ja siihen annettavat resurssit ovat erittäin ratkaisevassa roolissa, koska uskon, että oppilaille on paljon matalampi kynnys puhua kouluterveydenhoitajalle ongelmistaan kuin ehkä jollekin muulle henkilöstöön kuuluvalle. Nyt taitaa olla niin, että vain reilu viidennes kunnista hoitaa kouluterveydenhoidon sillä tasolla, jonka oikeastaan meidän velvoitteemme ja lakimme edellyttävät. Tämä on vakava puute.

Mitä hallitus aikoo tehdä joko normeja kiristämällä, resursseja lisäämällä tai joillain muilla toimenpiteillä, että kunnat todella vastaisivat tästä tärkeästä alueesta eli kouluterveydenhoidon laadusta ja riittävyydestä?

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa puhemies! Niin kuin edustaja tuossa totesi, kouluterveydenhoitaja on usein se henkilö, jolle on matalampi kynnys mennä puhumaan tällaisista asioista, koska kouluterveydenhoitaja ei anna numeroita. Mitä on sitten tehty? Nythän on vuosien varrella annettu suosituksia kouluterveydenhuollosta, ja ne eivät ole olleet riittäviä. Siitä syystä me olemme tämän vuoden puolella antaneet asetuksen, että me nimenomaan olemme vahvistaneet näitä suosituksia asetuksella. On arvioitu, että noin 75 prosenttia kunnista pystyy toteuttamaan jo nyt sen asetuksen, mutta kyllä vielä vähän voimistelua tässäkin asiassa tarvitaan. Siitä syystä meillä on myös valtion budjetissa varattu rahaa ja sitten tosiaan tämä asetus.

Arvoisa puhemies! Ministeri Virkkunen ottikin täällä jo esille tämän kodin ja koulun tärkeän yhteistyön koulukiusaamistapauksissa. Ajattelin nyt, kun otitte sen esille, kysyä vielä tarkemmin:

Onko ajateltu tarkemmin ohjeistaa sitä, kuinka tulee menetellä kiusaamistapauksissa? Se voitaisiin laittaa julki, että jokainen pystyy toimimaan saman kaavan mukaan joka paikassa tai tavalla, joka on yleisesti hyväksytty, esimerkiksi ilmoitustaululle tai koulun nettisivulle.

Opetusministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Sinänsä meillä ei ole yhtenäistä ohjeistusta, kuinka tulisi toimia, vaan koulut itse harkitsevat omassa toiminnassaan, mikä on kullekin koululle se ominaisin tapa. Kouluissa hyvin laajasti on tänä päivänä käytössä luontaisesti se oma opettaja, kouluterveydenhoitaja, joku turvallinen aikuinen. Oma vanhempi on yleensä se, jolle lapset ensimmäisenä kertovat tästä, tai luokkakaverille. Mutta tänä päivänä meillä on kouluissa myös näitä omia koulupoliiseja, joille myös on kerrottu näistä kysymyksistä, samoin meillä toimii vertaissovittelu kouluissa ja muun muassa oppilashuoltoryhmät. Eli riippuen aivan tapauksesta hiukan eri tahot tätä koulukohtaisesti selvittelevät. Mutta mielestäni on tärkeää, että heti, kun kiusaamista havaitaan, aikuiset siihen aktiivisesti puuttuvat ja lähtevät selvittelemään. Siinä on hyvin tärkeää kyllä, että myös kiusaajat ja heidän vanhempansa otetaan mukaan tähän keskusteluun.