Martin Saarikangas /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ajatukseni oli puhua ed. Rundgrenin jälkeen, mutta ilmeisesti tämä nyt meni väärin päin, ja koskettelen ainoastaan joitakin asioita.

Kertomusvuonna 2004 Pohjoismaiden neuvoston keskeisiä asioita oli lähialueyhteistyö, jonka puitteissa järjestettiin Helsingissä pohjoista ulottuvuutta käsittelevä seminaari, johonka osallistui väkeä tältä alueelta. Samoin Luoteis-Venäjän kanssa käytyä yhteistyötä tiivistettiin pitkin vuotta, josta merkkinä oli venäläisten melkoinen aktiivisuuden lisääntyminen eri yhteyksissä, ja on saatu ehdotuksia siirtymisestä parlamentaariseen yhteistyöhön laajasti sekä myös heidän jäsenyydestänsä Pohjoismaiden neuvostossa. Näihin muotoihin ei kuitenkaan vielä ole valmiutta Pohjoismaiden neuvoston taholta, ja se on myös heille kerrottu.

Venäläisten taholta esitettiin myös vaatimus, että he voisivat osallistua aktiivisesti sellaisiin projekteihin, jotka ulottuvat heidän alueellensa, ja minun mielestäni se on aivan luonnollista. Tällä he nimenomaan tarkoittivat pohjoista ulottuvuutta, jossa, kuten he sanovat, muut maat tulevat kertomaan, mitä heillä pitää tehdä. He toivat hyvin selkeästi esille, että he haluavat olla päättämässä niistä asioista, joista esimerkiksi pohjoinen ulottuvuus sitten tulee keskustelemaan. Uskon, että tähän suuntaan on järkevää siirtyä, ja myös Pohjoismaiden neuvostossa tähän on osoitettu myönteisyyttä. Avoin kysymys on kuitenkin edelleen, miten venäläiset osallistuvat kustannuksiin, ja myös se, mitkä tahot heiltä osallistuvat, tulevatko nämä Moskovan piiristä vai ovatko alueelliset järjestöt tässä tärkeämpiä.

Yhteistyö Baltian maiden kanssa jatkui myös, mutta mielestäni on selkeästi havaittavissa, että Baltian maat tänään katsovat Eurooppaan, Euroopan unioniin, etelään, länteen, Saksan suuntaan eivätkä oikein jaksa katsella Pohjolaan. Tämä on mielestäni vahinko, sillä meillä varmaan olisi paljon yhteistä. Se, millä alueella tämä yhteistyö heidän kanssaan on aika tiivistä, samoin venäläisten kanssa, on Itämeren alueen yhteistyö, joka omasta mielestäni on niitä merkittävimpiä tehtäviä, joita Pohjoismaiden neuvosto hoitaa ja joita sen tulisi hoitaa edelleen paljon, paljon aktiivisemmin. Tällä alueella tapahtui merkittävä kehittyminen. Nib, Pohjoismaiden Investointipankki, laajeni siten, että Viro, Latvia ja Liettua tulivat sen täysivaltaisiksi jäseniksi, ja aika paljon Nibin rahoittamissa projekteissahan toimii sillä alueella tänään.

Toinen asia, joka on varsin tärkeä ja joka on saanut aikansa ministeri Norrbackin aikana, on rajaesteet ja niiden poistaminen. Uskon, että ed. Rundgren käsittelee niitä laajasti. Se on toinen tärkeä tehtävä Pohjoismaiden neuvoston tämänpäiväisessä toiminnassa. Uskon, että sillä alueella riittää tavattoman paljon työsarkaa.

Eräs asia, jossa olemme ed. Rundgrenin kanssa olleet aktiivisia ja saaneet ehkä muiden maiden ei nyt suorastaan kiukun mutta katseet päällemme, on siinä, että esitimme kertomusvuonna sen, että niistä 1 500 aloittesta, jotka siellä pyörivät valiokunnissa ja työllistävät valiokuntia, tehtäisiin kolme koria: ykköskori, johon otetaan 10—20 tärkeintä asiaa, joille tehdään selkeä aikataulu, jona aikana ne saadaan tehtyä ja päästään tulokseen, sitten toinen kori, johonka ehkä 100 tehtävää voitaisiin ottaa, joille tehdään pitempiaikainen aikataulu, ja sitten kolmas kori, johonka pannaan muut, ja lupasimme ed. Rundgrenin kanssa upottaa ne johonkin sopivaan syvänteeseen. Tällä tavalla voitaisiin vapauttaa paljon resursseja ja rahaa ja suunnata ne toisiin asioihin.

Arvoisa puhemies! Puheenjohtajisto tekikin tällaisen päätöksen, ei nyt aivan tämäntapaista päätöstä mutta kuitenkin päätöksen, priorisoida näitä asioita ja ottaa muutamia tärkeitä, ja merkkinä siitä on, että kertomusvuoden 2004 asioihin verrattuna tälle vuodelle tämä kori on pudonnut puoleen. Tämä ei kuitenkaan voi olla loppuun käsitelty, vaan tätä tehostamistoimintaa pitää kovasti jatkaa. Myös tässä salissa on käyty keskustelua siitä, onko Pohjoismaiden neuvoston toiminta tänään sitä, mitä siltä voisi edellyttää. Mielestäni tätä keskustelua tulee jatkaa.

Herra puhemies! On aivan perusteltua tuoda esille ne saavutukset, mitä Pohjoismaiden neuvostossa on vuosien varrella aikaansaatu, passivapaus, liikkumisvapaus Pohjolan sisällä, mutta näitten muistojen varaan ei pidä jäädä kovin pitkäksi aikaa. On perusteltua käydä tämä jatkokeskustelu. Meidän tulisi keskittyä tulevaisuudessa sellaisiin asioihin, jotka liittyvät Pohjolaan, Pohjoismaiden lähellä tapahtuviin asioihin, pohjoiseen ulottuvuuteen, Itämeren alueen yhteistyöhön, yhteistyöhön Venäjän — Pohjois- ja Luoteis-Venäjän — ja Baltian maiden kanssa. Tällöin olisi hyvä käydä keskustelu siitä Pohjoismaiden neuvoston kokonaisbudjetista ja siitä suuresta koneistosta, joka meillä Kööpenhaminassa on, ja siitä, mihin näitä resursseja käytetään. Nämä resurssit ovat olemassa, ne ovat erittäin hyviä resursseja, mutta ne mielestäni voitaisiin suunnata vähän toisella tavalla.

Tällä, herra puhemies, en tarkoita sitä, että on aika tappaa Pohjoismaiden neuvosto, päinvastoin. Mutta mielestäni meidän tulisi kehittää sen toimintaa siten, että se tänään Euroopassa, jossa Euroopan unioni kuitenkin on Tanskan, Ruotsin ja Suomen pääkohteena, myös toisi sitä etua ja sitä synergiaa, mitä me Pohjolassa voimme yhteistyöllä aikaansaada. Toivonkin, että tämä keskustelu, joka on aloitettu, jatkuisi myös täällä eduskunnassa ja saataisiin järkeviä esityksiä, miten tehostaa tätä toimintaa.

Simo  Rundgren  /kesk:

Arvoisa puhemies! Pohjoismaiden neuvoston vuosikertomus 2004 on nyt käsittelyssä. Täytyy antaa palautetta siitä, että se on selkeä ja ytimekäs ja siitä on karsittu turhat sivut pois. Sitä on helppo lukea, ja jos edustajat jaksavat tämän selailla, niin he saavat varsin hyvän käsityksen siitä, missä mennään nyt Pohjoismaiden neuvoston työssä.

Tässähän on kysymys siis sellaisesta kansainvälisestä organisaatiosta, joka on Suomen kansalaisten mielestä, tämä pohjoismainen yhteistyö, ensimmäisellä sijalla, kun katsotaan, mikä on meidän viitekehyksemme ja viiteryhmämme. Historiankulku vaikuttaa siihen, miten Suomi on näihin organisaatioihin suhtautunut. Ei ole sattumaa, että me vasta kolme vuotta sen jälkeen liityimme tähän, kun neuvosto perustettiin. Silloin elettiin sodanjälkeistä aikaa ja vasta vuonna 55 Suomi oli kypsä liittymään Pohjoismaiden neuvoston jäseneksi.

Kun nyt 95 liityttiin Euroopan unioniin, tämäkin aika on jättänyt jälkensä Pohjoismaiden neuvoston työhön ja varsinkin siihen toimintaan, mikä täällä Suomessa on ollut. Monet virkamiehet ja monet poliitikot ovat todenneet, että nyt menee aika Euroopan unionin asioihin, ei ole ollut aikaa panostaa Pohjoismaiden neuvoston työhön. Tämä on ollut kyllä tietyllä tavalla vahinko, sillä monet sellaiset erityisesti rajaestetyöhön liittyvät kysymykset olisi voitu ratkaista sillä työllä, mitä olisimme tehneet täällä Pohjoismaissa. Nyt näitä asioita on yritetty ikään kuin raskaamman organisaation kautta, Brysselin kautta, ratkaista ja se on johtanut erittäin hankaliin tilanteisiin. Me emme ole päässeet eteenpäin näissä Pohjoismaiden välisissä yhteiskuvioissa niin hyvin kuin olisi ollut mahdollista, jos olisimme käyttäneet voimavarojamme näihin.

Ed. Saarikangas viittasi tähän Schlüterin johdolla tehtyyn rajaestetyöhön, josta on kuvaus kertomusvuoden toimintakertomuksessa, ja kiteytetysti tässä muutaman asian sieltä nostan esille, joissa on kuitenkin päästy eteenpäin. Siinä siis kymmeniä ongelmia on kartoitettu ja viety ratkaisuunkin. Muun muassa henkilötunnuksen saa nyt helpommin ja nopeammin, ja se on Pohjoismaissa maasta toiseen siirryttäessä aivan olennainen asia silloin, kun esimerkiksi pankkiasioita hoidetaan.

Opetusministerit ovat tehneet lukiosopimuksen ja sopimuksen korkea-asteen koulutusta koskevien tutkintojen vastavuoroisuuden tunnustamisesta. Tällainen sähköinen veroportaali, jonkinlainen verotoimisto, on perustettu, josta kansalaiset saavat tietoa veroasioista liikkuessaan maasta toiseen. Valtiovarainministeriöllä on laaja luettelo esimerkiksi ansiotulon ja eläkkeiden verotukseen liittyvistä ongelmista, joista ministerit neuvottelevat ja toivon mukaan löytävät myöskin ratkaisuja. Suomi on muuten nyt päättänyt muuttaa eläkkeiden lähdeverotusta, siis täältä ulkomaille maksettavien eläkkeiden lähdeverotusta, ja pääasiassahan tämä koskee Ruotsissa olevia. Pääosa on pieniä eläkkeitä, joissa tämä 35 prosentin lähdevero on leikannut kyllä aivan kohtuuttomasti. Nimenomaan tämä on etu nyt sitten jatkossa näiden pienien eläkkeiden saajille. Muutama harva suureläkkeen saaja sitten kokee progression leikkauksen kohdallaan.

Paljon on vielä ratkaisemattomia ongelmia autoverotuksen, polttoaineverojen ja eläkekysymysten kohdalla, ja niin kuin tiedämme, EY-tuomioistuimelta on nyt pyydetty lausunto koskien näiden sairausvakuutusmaksujen perintäoikeutta. Pidän ilmeisenä, että sieltä tulee päätös, jonka seurauksena sitten valtiovarainministeri joutuu tätä verotuskohtelua Suomessa muuttamaan.

Pohjoismaiden neuvostossa on otettu kantaa elinkeinovaliokunnassa muun muassa siihen, että suunniteltaessa liikenneväyliä, jotka koskettavat rajaseuduilla useampaa maata, otetaan huomioon toisessakin maassa olevat suunnitelmat. Siinä on esimerkiksi mielenkiintoisia pohjoisia alueita koskevia kysymyksiä sekä Ruotsin, Norjan että myöskin Venäjän rajalla; Venäjä sinänsä ei Pohjoismaiden neuvostoon kuulu, mutta kuitenkin siellä on näitä rajan yli meneviä liikennehankkeita. Ruotsalaisilla on aloite, että Kolarin rataa pitäisi jatkaa Svappavaaran kautta Kiirunaan, ja norjalaiset ovat kiinnostuneita siitä, että tuota rataa jatkettaisiin Skibotteniin, samoin kuin Paatsjoen jokivartta pitkin rakennettava tie Norjan puolelta on Norjan intressissä ja taas Suomen puolelta rakentaa tietä Inarista tuonne rajalle. Ne ovat kaikki tärkeitä hankkeita samoin kuin sitten siellä Venäjän puolella Sallan ja Kantalahden suunnassa oleva ratahanke. Mutta myös näissä elinkeinoasioissa rajaestetyötä tehdään, ja se on tärkeää kansalaisten rajaestetyön lisäksi.

Ed. Saarikangas viittasi myöskin näihin Baltia- ja Venäjä-kysymyksiin, jotka liittyvät ennen muuta Euroopan unionin Pohjoisen ulottuvuuden ohjelmaan. Tässähän saavat lisää painoa nyt myöskin Norja ja Islanti, jotka ovat Pohjoismaiden neuvoston jäseniä ja tätä kautta tulevat ne mukaan myöskin Pohjoisen ulottuvuuden ohjelmaan, ja on nimenomaan ollut myöskin Euroopan unionin pyrkimys saada nämäkin maat tähän ohjelmaan mukaan.

Kun suomalaisessa keskustelussa käytiin keskustelua tästä pohjoisesta ulottuvuudesta, niin sitähän hämmensi kokoomusmeppien kanta siitä, että tämä koko ohjelma pitäisi kirjoittaa uudelleen ja kohdistaa vain Itämeren alueelle. Kuitenkin esimerkiksi Arktisessa neuvostossa mukana oleva Diana Wallis, joka on siellä Euroopan unionin tarkkailija, nimenomaan toivoi, että Pohjoismaiden neuvosto ja Arktinen neuvosto antaisivat selkeän kannan siihen, halutaanko, että se käpertyy Itämeren ohjelmaksi, vai halutaanko, että siihen tulee laajemmin Luoteis-Venäjä mukaan. Koko Pohjolan yhteinen näkemys on ollut se, että tehdään Pohjoisen ulottuvuuden ohjelma, jossa ovat vahvasti mukana myös Luoteis-Venäjä ja arktiset alueet.

Baltian maathan ovat meille tärkeä yhteistyökumppani Pohjoismaiden neuvostossa. Me pidämme yhteisiä kokouksiakin ja foorumeita. Kertomusvuonnahan Baltian maat tulivat Euroopan unionin jäseniksi, ja siellä on Pohjoismaiden neuvoston välisessä yhteistyössä nähty tärkeäksi demokratian juurruttaminen aina vain syvempään ja myöskin puolueorganisaatioitten vahvistaminen Baltian maissa. Ensi vuonna tullaan tekemään kansalaisjärjestötason yhteistyötä Baltiassa. Se on Pohjoismaiden neuvoston ohjelmaan kirjattu painopiste. Kun ensi vuosi on Suomessa eduskunnan satavuotisjuhla, niin sopii hyvin, että me myöskin muistamme sen, että toimivan demokratian juuri on vahva kansansivistys, jolle Pohjoismaissa nimenomaan grundtvigilainen kansanopistoliike on luonut perustaa. Huomasin, että tanskalaiset erityisesti edelleenkin tämän asian hyvin tiedostavat ja heidän aloitteestaan tuli sitten, keskiryhmien aloitteesta, tuohon ohjelmaan mukaan tämä kansalaisjärjestötason yhteistyö Baltian maissa.

Venäjä-ohjelma on tärkeä osa nyt tätä Pohjoismaiden neuvoston tulevaisuussuuntautuneisuutta. Tähän meidän ohjelmaamme on kirjattu muutama ydinkohta, joissa korostetaan eri osaamisalueita ja sitten tietysti myöskin ympäristöön ja terveydenhoitoon liittyviä yhteistyöprojekteja. Samaten on tärkeä tulevaisuudessa Arktinen yhteistyöohjelma, Barentsin alueen yhteistyöohjelma ja Raja-alueyhteistyöohjelma tuolla pohjoisessa. Voidaan vain todeta, että nämä ohjelmat ovat sellaisia, joitten kautta voidaan edesauttaa sitä, että katseet kääntyvät kohti pohjoista. Nimittäin pohjoisen alueen merkitys kasvaa. Se on yksi, joka on varma asia. On suuri virhe ajatella pohjoismaisessa yhteistyössä, että jäätäisiin vain Pohjolan eteläalueisiin tai Suomenlahden ympärille, Itämeren ympärille tätä yhteistyötä tekemään. Energiapolitiikka tulevaisuudessa vie katsetta kohti pohjoista, ja siinä on erittäin tärkeää, että me olemme tässä työssä mukana.

Lopuksi totean lyhyesti sen, että Reykjavikin kokouksessa pidettiin tällainen pyöreän pöydän keskustelutilaisuus, jossa kaikki nämä pohjoisen alueen eri järjestöt olivat mukana, myöskin venäläiset olivat mukana, ja siellä sovittiin siitä, että voidaan järjestää tällainen pohjoisten alueitten foorumi. Se on myöskin Euroopan unionin toivelistalla. Tällaisen foorumin, joka ei suinkaan ole uusi järjestö, joka perustetaan tätä varten, vaan joka on näiden eri järjestöjen ikään kuin pyöreän pöydän foorumi, puitteissa voidaan sitten edesauttaa sitä, että tätä päällekkäisyyttä, jota näillä eri järjestöillä mahdollisesti on, voidaan vähentää ja tehostaa tätä pohjoisen alueen yhteistyötä.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Edustajien Saarikangas ja Rundgren jälkeen on hyvä käyttää tämmöinen historiaan lyhyesti palauttava puheenvuoro.

Kun vuosina 1993 ja 94 tässä samassa salissa käytiin keskustelua toisaalta Euroopan talousalueesta ja sitten Euroopan yhteisöstä, niin jos jotakin täällä salissa todettiin, niin todettiin, että Pohjoismaat olisivat niin kuin tulevassa hahmotelmassa yhteisrintamassa Euroopan yhteisössä, josta sittemmin Euroopan unioni muodostettiin.

Arvoisa puhemies! Kuinka onkaan käynyt? Juuri tänä päivänä sen käymisen eräs huipennus koetaan tuolla sokerineuvotteluissa sun muissa, jotka liittyvät Wto-neuvotteluihin taas toisaalta. Eilen illalla kuuntelimme Tanskassa, mikä on tilanne Tanskan osalta. Tanskan uusi hallitushan on sanonut, että mennään ääriliberalismiin kaikessa. Siis aika kaukana siitä, mihin Suomi on pakotettu luonnonolojensa puolesta. Ruotsi on mitäkuinkin samassa veneessä. Elikkä toisin sanoen nyt, jos tässä tilanteessa sitten lopetettaisiin, niin kuin eräät tahot ovat ajatelleet, Pohjoismaiden neuvosto, niin että kokonaan siis tavallaan yhteistyön side katkeaisi, niin olisi se aika kohtalokasta, sillä jollakin pragmaattisella tasolla ainakin tämmöistä yhteistyötä tarvitaan. Toisin kuin eräät puoluetoverini ajattelevat, olen sitä mieltä, että tässä katsannossa sitä työtä, mitä edustajat Saarikangas ja Rundgren edustavat, kannattaa jatkaa.

Martin Saarikangas /kok:

Arvoisa herra puhemies! Juuri tästä syystä olen sitä mieltä, että tätä Pohjoismaiden neuvoston toimintaa pitää jatkaa, mutta ehkä sen painopiste, kuten ed. Rundgrenin puheessa tuli esille, tulisi suunnata enemmän tänne pohjoiseen. Arktiset alueet, Barentsin alue, se tulee olemaan erittäin merkittävä talousalue, ja meillä on kuitenkin 1 300 kilometriä rajaa siihen suuntaan. On aivan luonnollista, että siellä jatketaan tätä yhteistoimintaa. Olin siellä jo edellisen elämäni aikana 1980-luvulla käynnistämässä näitä projekteja. Ne ovat levänneet pitkän aikaa. Nyt siellä lähtee paljon liikkeelle, ja silloin meidän tulee olla mukana, ja ehkä hyvä foorumi on tämä Pohjoismaiden neuvosto ja sen kautta nämä eri järjestöt.

Simo  Rundgren  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen nosti esille, että sellaisiakin ajatuksia on, väheksyviä ajatuksia, suhteessa tähän Pohjoismaiden neuvoston olemassaoloonkin. Kyllä olen joskus hämmästynyt, kun aivan avainpaikoilta, esimerkiksi suuren valiokunnan suunnasta, on joskus heitetty avainpaikalla olevien poliitikkojen suulla, että ei tällaista Pohjoismaitten neuvostoa oikeastaan enää tarvita. Minun käsitykseni on, että sen merkitys tulee korostumaan ja erityisesti tällä hetkellä näin on käynyt siitä syystä, että Euroopan unionin perustuslaki takkuilee ja sellaiset yltiöoptimistiset näkemykset Euroopan unionin kehityksestä ovat tällä hetkellä ainakin vähän niin kuin pysähdyksissä. Tällaisessa tilanteessa nimenomaan pohjoismainen yhteistyö niittenkin asioitten vuoksi, joista ed. Saarikangas juuri mainitsi, on erittäin tärkeä. Nyt on ymmärretty kokonaan väärin, kun parlamenttien puhemiehet ovat käyneet tätä keskustelua Pohjoismaiden neuvoston toiminnan kehittämisestä, että he keskustelisivat siitä, koska tämä lopetetaan. Ei kukaan tuolla muualla Pohjolassa semmoista asiaa edes ota esillekään. Siellä niin olennaisena kysymyksenä nähdään tämä Pohjoismaiden yhteistyö. Kyllä nyt ainakin viimeinen istuntokin oli mielestäni varsin mielenkiintoinen, että kyllä siitä on erittäin paljon hyötyä myös tämän salin poliitikoille, jos jaksavat tätä yhteyttä rakentaa näihin Pohjoismaihin. On meillä paljon yhteisiä lainsäädäntöhankkeita, ja nyt minä huomasin, että maa- ja metsätalousvaliokuntakin tekee vierailun Tanskaan ja Ruotsiin. Jos me rakentaisimme itse aktiivisesti tätä yhteyttä, niin ehkä se syntyisi myöskin siellä Brysselin päässä helpommin. Mutta meidän pitää rakentaa näitä suhteita ja nähdä vaivaa siinä tällä tasolla. Silloin voidaan odottaa hedelmiä myöskin siellä EU-politiikassa.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Vielä jatkoa siihen, mitä äsken sanoin. Kyllä minä olen ymmärtänyt sillä tavalla, että Suomen erityisenä poliittisena hankkeena on ollut tämä niin sanottu pohjoinen ulottuvuus -politiikka ja jos ei ole elävää yhteistyötä muitten Pohjoismaitten kanssa, niin kyllä tuolla Välimeri-painotteisessa Euroopan unionissa sille hankkeelle ei kyllä pitemmällä aikavälillä löydy minkäänlaisia eväitä. Elikkä siis tämä tuki täytyy hankkia jollakin tavalla, ja minun mielikuvitukseni ei keksi mitään muuta olemassa olevaa välinettä kuin tämä Pohjoismaiden neuvosto.

Simo  Rundgren  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tuossa kokonaan jäi, kun yhteen puheeseen eivät kaikki asiat mahdu, ottamatta esille muun muassa kulttuuriyhteistyö. Meillähän on Pohjoismaiden neuvoston piirissä kulttuurirahasto, joka vuositasolla jakaa noin 30 miljoonaa Tanskan kruunua yhteispohjoismaisiin kulttuurihankkeisiin. Sikäli kuin olen pannut merkille, hankkeitten määrä vain kasvaa elikkä koko ajan on niin kuin tällä kansalaisjärjestötasolla kehittymässä tämä pohjoismainen yhteistyö. Kun olen tuossa Pohjola-Nordenin puolella, kansalaisjärjestössä, myöskin seurannut tätä kehitystä, niin minulla on kyllä sellainen käsitys, että entistä enemmän kansalaiset osoittavat kiinnostusta tähän suuntaan. Yksi valitettava asiahan tässä on tietysti, että kehityssuunta on se, että kun nämä muut Pohjoismaat puhuvat näitä niin sanottuja skandinaavisia kieliä ja meillä ehkä ruotsin kielen osaaminen tai harrastaminenkin on ollut vähenemään päin, niin siinä tällä tasolla syntyy näitä jarruttavia tekijöitä. Mutta kyllä Pohjoismaitten neuvoston piirissä on myöskin tilanteita, joissa puhutaan englantia, elikkä se ei enää ole niin fundamentalistinen se asenne siihen kielikysymykseenkään. Uskon, että tällainen aito yhteys on rakentumassa entistä kiinteämpään suuntaan. Kun, ed. Pulliainen, otitte tuossa esille näkökulmia, niin niihin viitaten vielä voi todeta, että kyllähän tämä Venäjä-kysymys ja Baltian maat täällä pohjoisessa ovat meille niin tärkeä asia, että juuri niissä yhteispohjoismainen toimintatapa on tuottanut hyvää hedelmää muun muassa Pietarin jätevesipuhdistamon rakentamisessa, jossa Pohjoismainen investointipankkikin on ollut mukana ja Pohjoismaat melkoisilla rahapanoksilla.