Susanna Huovinen /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tarkoitukseni on esitellä tämä ympäristövaliokunnan mietintö. Tämähän koskee luonnonsuojelulain muuttamista ja perustuu valiokunnan ehdotuksesta vuonna 2004 hyväksyttyyn lausumaan, jonka mukaan hallituksen tulee ryhtyä toimenpiteisiin kansallis- ja luonnonpuistoja koskevan lainsäädännön saattamiseksi perustuslain 80 §:n vaatimuksia vastaavaksi.

Tätä uudistusta on tehty pitkään ja hartaasti, vähän niin kuin Iisakinkirkkoa. Lähes kuusi vuotta on kulunut tässä valmistelussa, ja tähän liittyy monia varsin perustavan laatuisia kysymyksiä metsästyksen ja eläinten poistamisen eli tappamisen sallittavuudesta suojelualueella. Keskeinen muutosehdotus on kansallis- ja luonnonpuistoja koskevan luonnonsuojelulain 16 §:n valtuussäännöksen poistaminen ja korvaaminen lain tasoisilla säännöksillä.

Kansallispuistot ja luonnonpuistot perustetaan aina omilla erillislaeillaan, joten näitä alueita koskeviin lakeihin on säilytettävä mahdollisuus tehdä puistokohtaisia tarvittavia poikkeussäännöksiä tulevaisuudessakin.

Lakiehdotuksen 17 a §:ään sisältyy lisäksi uusi valtuussäännös, joka koskee valtioneuvoston asetuksilla perustettavia muita luonnonsuojelualueita kuin kansallispuistoja ja luonnonpuistoja.

Luonnonsuojelulain uudistamista koskevaan ehdotukseen on myös sisällytetty muutamia uusia säännöksiä, jotka liittyvät erityisesti eläinkantojen sääntelyyn noilla luonnonsuojelualueilla.

Maailman luonnonsuojelualueiden luettelo perustuu YK:n päätökseen, jonka perusteella Maailman luonnonsuojeluliitto on laatinut suojelualueiden luokitusjärjestelmän. Metsästyksen näiden suositusten mukaan katsotaan yleensä olevan ristiriidassa kansallispuiston koskemattomuuden vaatimusten kanssa. Tämä järjestö, Iucn, on myös suositellut, että sellaisista suojelualueista, jotka eivät täytä tietyn suojelun ja hoidon vaatimuksia, ei tulisi käyttää kansallispuisto-nimeä. Selvityksessä suositellaan näiden periaatteiden pohjalta metsästykseltä ja kalastukselta rauhoitettujen alueiden määrän pikemminkin lisäämistä Suomessa. Tältä osin esitys on siis varsin haasteellinen.

Valiokunta korostaa, että Suomessa kansallispuistoja, luonnonpuistoja ja muita luonnonsuojelualueita koskevan sääntelyn perusperiaatteet ovat vakiintuneet eikä niitä ole tarpeen muuttaa. Erilaisten suojelualueiden perustamisella pyritään turvaamaan alueen ekosysteemien koskemattomuutta ja toimintaa, ja tässä viittaan vain kyselytunnillakin esillä olleeseen monimuotoisuusraporttiin, jonka mukaan Suomessakin joka kymmenes laji on tällä hetkellä uhanalainen.

Valiokunta katsoo, että luonnonsuojelulain muuttamista koskevassa esityksessä on pyritty sovittamaan yhteen yhtäältä suojelualueiden perustamistarkoitus ekosysteemin suojelualueena, virkistyskäyttö sekä perinteinen metsästysoikeus erityisesti niin sanotun vapaan metsästysoikeuden alueen suuremmilla suojelualueilla.

Arvoisa puhemies! Tämä asia, tämä lakiesitys ja sen käsittely valiokunnassa on ollut varsin haasteellista, ja aika ei tässä anna mahdollisuuksia koko tämän asian perusteelliseen läpikäyntiin, mutta joitakin pääkohtia käyn tässä läpi ja muilta osin viittaan sitten mietintöön.

Puhemies! Ensinnäkin tästä vierasperäisten lajien vähentämisestä. Lakiehdotuksen 15 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan kansallis- ja luonnonpuistossa voidaan perustamistarkoitusta vaarantamatta alueen hallinnasta vastaavan viranomaisen tai laitoksen, tässä tapauksessa Metsähallituksen, luvalla vähentää vierasperäisten, ja jos kasvi- tai eläinlaji on tullut liian runsaslukuiseksi tai muuten käynyt vahingolliseksi, muidenkin lajien yksilöiden lukumäärää.

Valiokunta pitää ehdotettua uudistusta lähtökohdiltaan asianmukaisena, koska sen perusteella voidaan siis torjua luonnon monimuotoisuuden uhkaksikin mahdollisesti muodostuvaa haitallisten vieraslajien leviämistä ja vähentää näin kielteisiä vaikutuksia. Näitä vieraslajeja voivat runsaslukuisina olla esimerkiksi pienpetoihin kuuluvat supikoira ja minkki.

Vieraslajien ja erityisesti alkuperäisten eliölajien yksilöiden määrän vähentämistä harkittaessa tulee aina olla lähtökohtana kyseisen alueen suojelutavoitteesta lähtevä tarve ja suojeluarvoille aiheutuva merkittävä haitta. Valiokunta katsoo, että normaalit kantojen populaatiovaihtelut kuuluvat kansallispuistoon, mutta alueen suojeluarvojen kannalta epäsuotuisa eliölajien kehitys pitää voida estää.

Sitten, puhemies, tähän pyyntiluvanvaraisten riistaeläinten yksilöiden poistamiseen.

Valiokunta tässä yhteydessä toteaa, että luonnonsuojelulain 15 §:n 1 momenttiin esitetään siis lisättäväksi uusi 3 kohta, jonka mukaan kansallis- ja luonnonpuistosta on mahdollista poistaa sellaisten riistaeläinlajien yksilöitä, jotka suojelualueen ulkopuolella aiheuttavat ilmeisen uhan ihmisen turvallisuudelle tai omaisuudelle tai taloudellista vahinkoa. Näitä lajeja voivat olla kaikki maasuurpedot, hirvi, harmaahylje esimerkiksi.

Hallituksen esityksen perusteluiden mukaan lainkohtaa voitaisiin selventää lähinnä hirvieläinten liikenteelle aiheuttamien vahinkojen torjumisessa, harmaahylkeiden ammattikalastukselle aiheuttamien vahinkojen ehkäisemisessä ja ympäristölle vaaraa aiheuttavien karhu- ja susiyksilöiden poistamisessa. Valiokunta korostaa, että kyse on poikkeussäännöksestä, jolla pyritään erityistilanteissa ihmisten turvallisuusuhkien torjumiseen tai merkittävien taloudellisten vahinkojen estämiseen.

Hirvikantojen runsauden vaikutus liikenneonnettomuuksiin on todettu useissa tutkimuksissa. Tämä on riippuvainen hirvieläinten ja liikennesuoritteiden määristä. Sen sijaan kansallispuistoissa liikkuvien ja elävien populaatioiden vaikutuksista liikenneonnettomuuksien määrään on aika vähän suoranaista tutkimustietoa.

Selvitysten perusteella ei ole osoitettavissa, että kansallispuistojen hirvikanta aiheuttaisi merkittävän liikenneturvallisuusriskin. Eniten hirvionnettomuuksia tapahtuu täällä Uudellamaalla, siellä missä eläimiä ja liikennettä on runsaasti. Valiokunta toteaa, että hirvikantojen sääntelyä voidaan myös tarvittaessa tehostaa lisäämällä metsästyslupien määrää kansallispuistojen lähialueilla.

Valiokunta kuitenkin pitää esitettyä 15 §:n 1 momentin 3 kohtaa mahdollisuutena hirviyksilöiden poistoon tulevaisuudessa ja tätä tarpeellisena varautumistoimenpiteenä, mikäli hirvikanta kansallispuistoissa kasvaa hyvin nopeasti tai hirvien hakeutuminen näille alueille lisääntyy. Valiokunta pitää tärkeänä, että luonnonsuojelulain mukaisten poikkeuslupien mahdollinen myöntäminen hirviyksilöiden poistamiseen perustuu yhdenmukaisiin käytäntöihin ja riittäviin selvityksiin turvallisuus- ja omaisuusuhkista.

Tässä yhteydessä on syytä todeta, että tähän 15 §:ään lisätään myös uusi yleinen säännös mahdollisuudesta hirvenajoon kansallispuistossa. Tässä on myös todettava, että tämä kysymys vaihtelee puistokohtaisesti tällä hetkelläkin hyvin paljon, mutta nyt siis tulee uutena tähän lakiin.

Puhemies! Kalastuksesta vain lyhyesti. Valiokunta tässä yhteydessä pitää tärkeänä paraikaa valmisteltavan kalastuslain uudistamisen yhteydessä katsoa kalastuslain ja luonnonsuojelulain säännösten tarkistamista siten, että näissä kansallis- ja luonnonpuistoissa jatkossa ovat yhdenmukaiset säännöt voimassa.

Saamelaisten oikeuksien osalta valiokunta on tehnyt ne huomiot ja tarkistukset, joita perustuslakivaliokunta on omassa lausunnossaan esittänyt.

Sitten, puhemies, loppuun. Viittaan esimerkiksi metsästyslain 8 §:n kohdalla tarkoitetuissa asioissa tuohon valiokunnan mietintöön, samoin metsästyksen rajoittamisessa muilla suojelualueilla. Naturaan liittyen haluan kuitenkin todeta, että jo perustettujen luonnonsuojelualueiden rauhoitussäännökset jäävät luonnonsuojelulain uudistuksessa sellaisinaan voimaan eikä niitä ole Natura 2000 -päätöksen perusteellakaan tarpeen muuttaa. Uusia luonnonsuojelualueita perustettaessa ratkaistaan puolestaan tapauskohtaisesti luonnonsuojelulain säännösten mukaisesti, miten metsästykseen tuolla alueella suhtaudutaan. Valiokunta katsoo, että lakiesitys luo tapauskohtaiselle harkinnalle riittävät puitteet.

Vielä aivan lopuksi, puhemies, totean, että esimerkiksi maa- ja metsätalousvaliokunnassa nousi esille uusien suojelualueiden perustaminen, uusien suojelualueiden liittäminen jo olemassa oleviin suojelualueisiin. Valiokunnan saamien selvitysten mukaan näitä alueita, jotka eivät jo kuulu esimerkiksi Naturaan, on kohtuullisen vähän, ja tässä olemme todenneet, että metsästyksen sallittavuuden arvioinnissa tulee ottaa huomioon alueen suojeluarvojen säilyminen ja muut perustamisedellytyksiin liittyvät seikat ja näiden liittämisten tulisi tapahtua säädösteitse.

Arvoisa puhemies! Mietintöön sisältyy kaksi vastalausetta, joista toisessa on myös allekirjoittaneen nimi.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! Niin kuin valiokunnan puheenjohtaja tuossa totesi, tässä on kysymyksessä lainsäädäntömuutos, jonka alkutahdit on annettu jo vuonna 2004 ja jota on sittemmin ministeriöissä vuosikaudet valmisteltu, eikä tämä ihan äskettäin tänne eduskuntaankaan tullut. Siinä mielessä on erittäin hyvä, että me olemme nyt tässä vaiheessa ja että tämän uusittavan lainsäädännön nojalla sitten päästään perustamaan näitä uusia luonnonsuojelualueita, kun pykälät ovat siltä osin kunnossa.

Vaikein asia tämän lainsäädännön valmistelussakin on ollut ja liittyy edelleenkin siihen, minkälaiset ovat metsästyssäädökset näillä luonnonsuojelualueilla. On pikkuisen jäänyt semmoinen vaikutelma, että siihen on liittynyt hieman vaikeutta hyväksyä se tosiasia, että luonnonsuojelualueilla lähtökohta ja päätarkoitus on kuitenkin luonnonsuojelu, ja sitä kautta syntyy lähtökohtapäämäärä siitä, että eläimiä ei saisi häiritä eikä tappaa. Mutta ihan niin kuin tässä on todettukin, metsästyksen sallivuudessa on nyt sitten metsästyslain 8 §:n kohdalta tehty tämä aika iso perusjako, ja sitten olen hyvin tyytyväinen siihen, että valiokuntakin toteaa, että tämä lainsäädäntö antaa riittävän mahdollisuuden sille tapauskohtaiselle harkinnalle, jota tarvitaan erityisesti erilaisten virkistyskäyttömuotojen yhteensovittamisasiassa.

Tämä valiokunnan mietintö on hyvä, vaikka siihen vastalauseitakin sisältyy, ja haluan kiittää valiokuntaa siitä ansiokkaasta työstä, jota tähän on sisältynyt. Hallinnolle tästä sitten, kun tämä laki on hyväksytty, koituu kosolti työtä, kun näitä alueita ryhdytään perustamaan.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys, jos ja kun se hyväksytään, on rajoittamassa ja huonontamassa erityisesti maattoman metsästysoikeuksia. Suomessa on erilaisia alueita, ja on aivan selvää, että joillakin alueilla, muun muassa Itä-Suomessa, metsästysharrastus on hyvinkin suosittu. Kun valtioneuvosto teki vuonna 1998 tämän kuuluisan Natura-päätöksensä, siihen kirjattiin selvästi, että tällä päätöksellä ei ole vaikutusta näiden alueiden metsästykseen ja kalastukseen. Nyt lupaukset ollaan vesittämässä.

Kysymys arvoisalle ministerille — tuossa valiokunnan puheenjohtaja jo viittasi Iucn:ään: Voiko se tavallaan kieltää Suomea nimeämästä nämä kansallispuistot? Ja toinen kysymys liittyy Kainuuseen eli metsästyslain 8 §:n alueisiin. Lainaan suoraan tästä nopeasti: "Valtioneuvosto voi kuitenkin luonnonsuojelulain uuden valtuussäännöksen perusteella (Puhemies: Minuutti!) tietyin edellytyksin rajoittaa metsästystä 8 §:n mukaisilla alueilla." Onko tämä nyt sitten mahdollista todella?

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä luonnonsuojelulaki on ollut pitkään eduskunnan käsiteltävänä, ja lähestulkoon vuosi sitten, 11. päivä joulukuuta, maa- ja metsätalousvaliokunta omalta osaltaan antoi tästä lausunnon. Me kuulimme runsaasti asiantuntijoita ja omasta mielestämme teimme erittäin perustellun lausunnon ympäristövaliokunnalle. Olen nyt hyvin pettynyt ja hämmästynyt sen vuoksi, että ympäristövaliokunta ei oikeastaan ole lainkaan ottanut huomioon kaikkea sitä, mitä maa- ja metsätalousvaliokunta hyvin perustellussa lausunnossaan esitti.

Kysyisin nyt sekä ministeriltä, joka on omalta osaltaan ollut myönteisesti suhtautumassa näihin esittämiimme muutoksiin, ja myöskin valiokunnan puheenjohtajalta sitten, miksi näitä maa- ja metsätalousvaliokunnan toiveita ei otettu huomioon.

Tanja Karpela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on oltu nyt parissa aikaisemmassa puheenvuorossa kovasti huolissaan siitä, rajoittaako tämä metsästystä. Mielestäni nyt pitäisi kuitenkin muistaa sellainen tosiasia, että kaikkien niiden luonnonsuojelualueiden yhteispinta-ala, joilla metsästys on tällä hetkellä kielletty, on vajaa prosentti, siis vajaa prosentti. Ei liene sen vuoksi liikaa pyydetty niiltä kävijöiltä, jotka ovat tutkimuksissa hyväksyneet metsästyksen, että edes tämä alue säästettäisiin metsästyksestä vapaana.

Siksi kysyisinkin ministeriltä, että vaikka tämä hallituksen esitys sisältääkin paljon hyvää, olen erittäin huolissani tuosta 15 §:n 1 momentin 3 kohdasta. Eikö se ole aika lailla turha, kun meillä kuitenkin on olemassa poliisilain 25 §, joka pystyy tämän suuntaisiin ongelmatilanteisiin vastaamaan jo varsin hyvin?

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kävin tässä hirvijahdissa vieraana Sotkamon kunnassa ja Maanselässä, ja siellä tämmöisiä muutaman hehtaarin Natura-alueita oli tämän metsästysalueen keskellä. Kyllä siinä heräsi keskustelu, mikä merkitys niillä on siellä, ja sinne ei ole kumminkaan asiaa mennä. Niin kuin tiedetään, niin hirvikin saattaa huomata sen, missä on turvassa, ja hakeutua sitten sinne. Tässä on tietysti samalla ollut mahdollista tämmöiset pienet merkityksettömät alueet poistaakin.

Sitten ihan sama kysymys, mikä oli ed. Kähkösellä: Miten tämän 8 §:n mukaisilla alueilla valtioneuvosto voi kuitenkin luonnonsuojelulain uuden valtuussäännöksen perusteella tietyin edellytyksin rajoittaa metsästystä? Ja sitten vielä huomio siihen, kun tässä on lueteltu nämä kunnat, missä 8 §:n mukaan olisi oikeus metsästää. Siellä on Vuolijoen kunta, ja sitä (Puhemies: Minuutti!) kuntaa ei ole olemassa. Se on liittynyt Kajaaniin 2007.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on luonnollisesti kysymyksessä ristiriita tämän kansallispuistoajatuksen kanssa, jonka pitäisi olla eläinten, kasvien alue, joka palvelee ihmistä lähinnä luontokokemusten, luontotietoisuuden, rauhan ympäristönä, ei niin, että se olisi metsästyksen tapahtumapaikka. Tämä kummassakin vastalauseessa todettu 15 §:n 1 momentin 3 kohta laajentaa eläimen poistamisen eli surmaamisen kansallispuistojen lisäksi myös muille luonnonsuojelualueille, muun muassa luonnonpuistoihin, joissa on vielä tiukempi suojelu. Tämä on se ongelma, ja tämän (Puhemies: Minuutti!) ongelman kanssa on nyt kamppailtu.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen on kyllä siinä ihan oikeassa, että tässä on eräällä tavalla sisällytettynä sellainen ristiriita, jota ei oikein voi yhteensovittaa millään. Elikkä siis toisin sanoen joihinkin kohtiin täytyy ne rajat laittaa, ja tämä kansainvälinen kansallispuistoluokitus ja sen edellytykset on aika kova juttu. Olen itse ollut tämän Survival Service Commissionin jäsenenä muutaman kymmenen vuotta, nyt en ole enää kuin eläkkeellä sieltä, mutta siinä hommassa havaitsin erittäin selvästi, millä tavalla näihin asioihin suhtaudutaan, ja tämä verkosto tämmöisenä web-verkostona on todella tehokas kertomaan myöskin siitä, mitenkä arvostetaan. Sillä tavalla myöskin metsästäjät joutuvat antamaan pikkuisen pyrkimyksissään periksi.

Timo Juurikkala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä debatin pätkä tuo hyvin esille sen, minkälaisia ristipaineita tämän lainsäädännön muutoksen osalta on ilmassa suuntaan tai toiseen.

Ensinnä toteaisin ed. Kähköselle ja ed. Hemmilälle ja ehkä joillekin muillekin, kun olitte pahana siitä, että luonnonsuojelu rajoittaa metsästystä, niin näinhän sen pitää ollakin. Luonnonsuojelu tarkoittaa sitä, että luontoa ja myös luonnonvaraisia eläimiä suojellaan ja niillä alueilla ei silloin ole tarkoitus metsästää. Tämä on se pääsääntö. (Välihuuto eduskunnasta) — No, se tuli nyt selväksi.

Sitten toisaalta taas sanoisin niille tahoille, jotka ovat hirvittävän huolissaan 15 §:n eri kohdista ja momenteista, että ne tuovat ikään kuin metsästyksen merkittävässä määrin kansallispuistoihin, että kyllä minun käsitykseni on, että näin tässä ei pääse käymään, koska nämä metsästysluvat ja poistamisluvat ovat jokaisessa kohteessa erikseen Metsähallituksen eli alueesta vastaavan viranomaisen erillisen luvan takana.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ministeri mainitsi puheessaan, että lain lähtökohtana on luonnonsuojelu. Todellisena esimerkkitapauksena esitän kysymyksen:

Suojelualueella kasvaa erittäin harvinainen suojeltu kasvi tai puu muutaman kymmenen hehtaarin alueella. Kuitenkin alueella on erittäin runsas hirvikanta, joka syö, talloo tai muuten hävittää tätä suojeltua kasvia. (Ed. Huovisen välihuuto) — Kyllä! — Kuinka on, ministeri, kumpaa on tarkoituksenmukaisempaa tässä tapauksessa suojella, tätä harvinaista kasvia vai ylisuurta hirvikantaa? Vai olisiko tässä tapauksessa mahdollista erikoistapauksena harventaa ylisuurta hirvikantaa?

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan ensiksi vastaan ed. Hemmilän kysymykseen siitä, miksei näitä huomioita ole riittävällä tavalla ilmeisesti huomioitu. Pidän kyllä tätä valiokunnan mietintöä varsin perusteellisena. Jos siihen tutustuu kaikilta osin, niin siellä on käyty kaikki ne kohdat läpi, joihin myös maa- ja metsätalousvaliokunta kiinnitti huomiota, ja vastattu niihin kysymyksiin, joita ehkä maa- ja metsätalousvaliokunnalla oli, ja hieman ehkä oiottu niitä käsityksiä, jotka ovat jostakin syystä jostain muualta saaneet alkunsa.

Puhemies! Kun nyt tiedän, että voin tässä debatissa ehkä jo todeta, että jouduin vähän kiusalliseen tilanteeseen esitellessäni tätä mietintöä, jonka takana en voi olla, niin totean myös ed. Hemmilälle teidän kysymykseenne, miksei niitä ole huomioitu. Parhaimpia vastaajia ovat teidän oman puolueenne ja hallitusryhmänne veturit. En minä teille osaa vastata siihen, minkä takia tämä laki ei ole edennyt teidän mielestänne oikeaan suuntaan, kun minusta se on edennyt liian pitkälle jo siinä suunnassa, johon te toivotte sitä edistettävän.

Haluaisin ministeriltä vaan kysyä, eikö teidän mielestänne hirvikantoja, kun hirvet täällä nousevat esiin, pitäisi säännellä muilla keinoilla kuin luonnonsuojelulailla ja eikö tästä lainsäädännöstä, ministeri, ole luvassa hirmuinen määrä tulkintaepäselvyyksiä

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! Lähden tästä viimeisestä, tästä hirvieläinkannasta ja 15 §:n 3 kohdasta, tästä pyyntiluvanvaraisten riistaeläinten poistamisesta. Totta kai sitä pääasiassa säädelläänkin muuta kautta, mutta ihan niin kuin valiokunnan mietinnössä todetaan, niitä erittäin poikkeuksellisia tilanteita varten, että pystytään osoittamaan esimerkiksi merkittävä liikenneturvallisuusriski, on hyvä, että meillä on myös tässä lainsäädännössä se mahdollisuus, että sen liikenneturvallisuusriskin takia voidaan ryhtyä toimenpiteisiin. Mutta valtioneuvoston lausumassa, kun tätä lakiesitystä on annettu, on todettu, että tämä on tarkoitettu poikkeuksellisiin tilanteisiin. Ja niin kuin valiokunnan mietinnöstäkin käy ilmi, ei ole mitenkään jokapäiväinen juttu myöskään osoittaa sitä, että tuolla se hirviporukka nyt piileskelee, joka aiheuttaa sitä haittaa. Mutta, jos sellainen poikkeuksellinen tilanne on päällä, toki uskon, että olemme kuitenkin sitä mieltä, että liikenneturvallisuuden takaamiseksi tätäkin erittäin poikkeuksellista menettelyä voidaan käyttää. Mutta ei ole tarkoitettukaan, että se jotenkin tulisi yleisesti sovellettavaksi, saa nähdä sitten, aika näyttää, missä määrin tulee, jos tulee.

Sitten näiden Natura-alueiden pohjalta perustettavat luonnonsuojelualueet. Niin kuin tämä keskustelu ja muukin osoittaa, että tämän takia me YM:n ja MMM:n kanssa olemme monta vuotta tätä valmistelleet tälläkin hallituskaudella, että ei ole ollut helppoa löytää yhteistä linjaa näistä säätelyistä. Nyt pitää huomioida, että yksityiskohtaisissa perusteluissa on erikseen huomioitu Natura-alueitten pohjalle perustettavat alueet. Ja siellä todetaan, että mikäli tämä sisältyy Natura 2000 -verkostoon, noudatetaan lisäksi, mitä valtioneuvosto on metsästyksen osalta tässä yhteydessä todennut, ja että näillä alueilla tavoitteena on myös, että voimassa olevat metsästyskäytännöt eivät olennaisella tavalla muutu. Ja tietysti "että eivät olennaisella tavalla muutu" tarkoittaa sekä etteivät olennaisella tavalla löyhene että eivätkä olennaisella tavalla tiukkene. Siinä mielessä uskon, varsinkin kun ed. Piirainen puhui metsästyslain 8 §:n alueella olevista muista luonnonsuojelualueista, jotka tulevat Naturan pohjalle, että käytännöt eivät olennaisella tavalla muutu, koska totta kai, kun niitä rauhoitussäännöksiä tehdään, hallintoviranomainen, tässä tapauksessa Metsähallitus, katsoo näitä pykäliä, mitä niillä on tarkoitettu tehtäväksi.

Sitten on metsästyslain 8 §:n ulkopuolella ehkä erityisesti itäisessä Suomessa, niin kuin valiokunnan mietinnössäkin puhutaan, laaja-alaisia, syrjäisiä luonnonsuojelualueita ainakin jossain määrin. Nythän valiokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että metsästyksen sallittavuutta harkittaessa voidaan perustamistarkoituksen lisäksi katsoa myöskin tätä syrjäisyyttä, jos käytännössä mitään muuta virkistyskäyttöpainetta ei ole. Pitää muutoinkin aina muistaa se, että kun Naturan pohjalta perustetaan luonnonsuojelualue, niin olennaistahan on se, mikä on se Natura-alueen suojelutarkoitus ja perustamisperuste. Että jos jollakin alueella suojellaan jotakin eläinlajia, ei sitä sitten voi sinne alueelle mennä metsästämään, mutta jos suojelutavoite on ihan joku muu, niin sitten voi olla, että tästä metsästämisestä ei ole suojelutavoitteen näkökulmasta niin isoa haittaa.

Mitä ed. Piirainen totesi Vuolijoen kunnasta, niin saattaa olla, että se on täällä sen takia, että ehkä se on metsästyslain 8 §:ssä mainittu, joka on varmaankin säädetty ennen kuin Vuolijoen kunta lakkasi olemasta, mutta varmaankin sitten aikanaan, kun lainsäädäntöä siltäkin osin päivitetään, huomioidaan sekin.

Edustajien Tiusanen ja Pulliainen kysymyksiin ja kommentteihin: Todellakin pitää muistaa, että ne 15 §:n kohdat, mitä kansallispuistossa ja luonnonpuistossa saa tehdä, ovat "luvalla", eli eivät ne ole mitään automaatioita vaan luvan kanssa, ja silloin sitä harkintaa viranomainen tekee.

Ed. Pentti Oinosen kysymykseen kasvista ja hirvikannasta: Tietysti lähtökohta erityisesti luonnonsuojelualueella on, että pyritään noudattamaan luonnon omaa dynamiikkaa, mutta tiettyjä mahdollisuuksia myöskin puuttua asioihin tämä lainsäädäntö antaa.

Mutta vaikeaa lainsäädäntöä tämä on, minkä huomaa tästä keskustelusta. On erittäin hyvä asia, että aikanansa eduskunta nyt mitä ilmeisimmin äänestysten jälkeen kuitenkin tämän lainsäädännön saa valmiiksi. Koska meidän on hyvin tärkeä päästä liikkeelle näitten luonnonsuojelualueitten perustamisen osalta, koska, niin kuin täällä on todettu, niitä on satamäärin. Korostan sitä, että ne eivät ole siis luonnonsuojelun piiriin uusia alueita, vaan ne ovat erilaisen suojelun piirissä jo nyt, mutta jotta ne voidaan perustaa omiksi luonnonsuojelualueiksi, niin tässä työssä on erittäin tarpeellista päästä liikkeelle. Se on mittava hallinnollinen harjoitus, ja valiokuntahan täällä kiinnittää huomiota siihen, että pitää myöskin säädösten saattamista ajan tasalle kiirehtiä. On hyvin tärkeää, että voidaan keventää myöskin suojelualueitten liittämistä toisiinsa tai jo olemassa oleviin suojelualueisiin. On tärkeää, että tätä hallinnollista menettelyä voidaan tietyiltä osin keventää, jotta se ylipäätään mahdollistaa tästä aikamoisesta hallinnollisesta revohkasta selviytymisen.

Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa puhemies! Kuten tämä keskustelu osoittaa, niin onneksi kansanedustajillakin on tunteita, ja myös lainsäädäntötyössä ne voivat tulla pintaan, jonka ministerikin tuossa totesi. Tämä laki on varmasti yksi niitä, joka herättää nimenomaan henkilökohtaiset kokemukset esiin.

Kun itse tulin lähes 12 vuotta sitten tänne eduskuntaan uutena edustajana, niin minä pääsin mukaan Repoveden kansallispuiston perustamishankkeeseen ja sain jopa kunnian olla ensimmäinen allekirjoittaja. Ja kun vielä sitten pääsin myös ympäristövaliokuntaan ja siellä olen jatkanut, niin olen vihkiytynyt kansallispuisto- ja luonnonsuojelukysymyksiin niin täysin, että ne ovat läpileikkaavaksi asiaksi tulleet koko elämässäni. Ja näinpä, arvoisa puhemies, olen tämän vastalauseen 1 allekirjoittaja, ja vaikka tässä ministeri koki eräänlaiseksi tappiokseen sen, että tähän sisältyy vastalauseita, niin voi myös ajatella, että tämä olisi teille myös vetoomus, että tämä teidän kautenne ja tämä hallituskausi jäisi myös sillä tavalla ylevämmin historiaan, että pidettäisiin kiinni todella siitä koskemattomuudesta, jota kansallispuistoissa pitää voida Suomessa ylläpitää.

Ed. Karpela totesi äsken tuossa puheenvuorossaan, että meillä pitää olla varaa tähän 1 prosentin kiintiöön, ja itse olen aivan mustavalkoinen tässä kysymyksessä. Ja tätä asetelmaa koeteltiin, kun te toitte tämän Ylläs—Pallas-rakennushankkeen esille, ja silloin tuntui, että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin asettua vaan nollatoleranssiin, niin että kansallispuistoihin ei kosketa. Sen kanssa voi hyvin elää, ei tarvitse joka kerta erikseen perustella, miksi voidaan nyt ja nyt poiketa. Tämä ministeri Lehtomäelle vain kannustuksena. Ja mielestäni suojelualueet ovat todella osa sitä luontoa, joka pitää alkuperäisenä säilyttää ja tuo yhden prosentin pinta-ala.

Jos tämä metsästyksen laajeneminen sallitaan, niin kyllä siitä on haittaa myös virkistyskäytölle. Se on yksi perustelu tähän vastalauseeseen. Ja kun täällä on tämä hirvieläinkannan, sanotaanko, vaistonvarainen hakeutuminen uhkana sille, että tänne kansallispuistojen liepeille hakeutuu liikenneruuhkien keskelle enemmän hirviä silloin, kun alueella on kansallispuisto, niin tätä ei ole voitu mitenkään mittauksilla osoittaa. Ja niinpä minä ajattelen ja me vastalauseiden allekirjoittajat ajattelemme, että se pitäisi voida ihan normaalin riistanhoidon keinoin hoitaa, jos jollakin tietyllä alueella hirvikanta lisääntyy. Tässä nyt mieleeni tulevat sipoolaisten esittämät pelot täällä ruuhka-Suomen alueella, jos ja kun, toivottavasti, saamme Sipoon kansallispuiston aikaan.

Ja ihan lopuksi haluan, puhemies, todeta, että vastalauseessa on perusteltu se, että tämä muutoin hyväksytään, mutta poistetaan 15 §:n 3 kohta ja saman pykälän 2 momentti, ja nämä tulemme esittämään äänestykseen.

Tanja Karpela /kesk:

Arvoisa puhemies! Vasta eilen, keskiviikkona, saimme kuulla ympäristöministeriön ja Suomen ympäristökeskuksen arviot koskien luontomme ja eläinlajiemme tilaa. Ja tämän arvion mukaan eläinlajien uhanalaistuminen on jatkanut kasvuaan ja esimerkiksi suuri osa riistaeläimistämme on uhanalaisia. Erityisen uhanalaisia ovat muun muassa naali, ahma, susi ja saimaannorppa sekä karhu, ilves ja kiljuhanhi.

Tämä kertoo meille, tai ainakin sen pitäisi kertoa meille, että luonnonsuojelualueita tarvitaan lisää ja että eläinlajien suojelua on pakko tehostaa kaikin keinoin. Metsämme on valjastettu aikalailla vahvasti talouskäyttöön, ja tästä seuraa se, että monet erilaiset luontotyypit ovat vaarassa hävitä. Ja tämä taas tarkoittaa sitä, että monet eläinlajit uhanalaistuvat sopivien elinalueiden hävitessä.

Nyt käsittelyssä oleva luonnonsuojelulain muutos perustuu ympäristövaliokunnan vuonna 2004 hyväksymään lausumaan, jonka mukaan "eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto ryhtyy toimenpiteisiin kansallis- ja luonnonpuistoja koskevan lainsäädännön saattamiseksi perustuslain 80 §:n vaatimuksia vastaavaksi". Kuitenkin nyt tämä hallituksen esitys menee pitkälti velvoitteen yli.

Ympäristövaliokunnan mietinnössä käsitellään perusteellisesti YK:n ja Maailman luonnonsuojeluliiton Iucn:n periaatteita. Nämä periaatteet säätelevät pääsyn suojelualueiden luokitusjärjestelmään. Suomessa kansallispuistot ovat Iucn:n luettelossa 2-luokassa, jossa keskitytään ekosysteemien suojeluun ja virkistyskäytön turvaamiseen. Sellaisen metsästyksen, joka ei liity kansallispuistossa suojeltavaan alkuperäiskulttuuriin, katsotaan olevan ristiriidassa kansallispuiston koskemattomuuden vaatimusten kanssa. Ja vuonna 2004 Metsähallitus teetti arvioinnin Suomen suojelualueiden tilasta ja suositteli Iucn:n periaatteiden pohjalta metsästykseltä ja kalastukselta rauhoitettujen alueiden lisäämistä Suomessa.

Nyt käsittelyssä oleva ympäristövaliokunnan mietintö koskien hallituksen esitystä luonnonsuojelulain muuttamisesta viittaa muutamiin uusiin säädöksiin, jotka liittyvät erityisesti eläinkantojen sääntelyyn luonnonsuojelualueilla ja ovat mielestäni ristiriidassa edellä esitettyjen suojelutavoitteiden kanssa. Lakiehdotuksen 15 §:n 1 momentin 2 kohtaan on lisätty termi "vierasperäinen". Termin on perustelujen mukaan tarkoitus tehostaa vierasperäisten tai muuten vahingollisten eliölajien vähentämismahdollisuuksia. Sana "vierasperäinen" ei vastaa nykyistä käsitteistöä. Asiaan kuuluva termi olisi ollut "haitallinen vieras laji", ja tätä valiokunnalle asiantuntijakuulemisessa esitettiin.

Tällainen tarkempi tehtävän rajaus haitallisiin vieraslajeihin on jo tehty Suomessa maa- ja metsätalousministeriön alaisessa vieraslajistrategiatyöryhmässä. Siellä on korostettu, että kaikki ihmisenkään avulla levinneet vieraslajit eivät ole ihmiselle tai luonnolle haitallisia omin avuin esimerkiksi ilmastonmuutoksen myötä levinneistä luonnollisista tulokaslajeista puhumattakaan. Esimerkiksi vieraslajityöryhmässä Rktl:n tutkijoiden antaman selvityksen mukaan uusimmat ravintotutkimukset eivät tue vanhaa käsitystä esimerkiksi supikoiran haitallisuudesta.

Mietinnössä olisi tullut käyttää täsmällisempää kirjoitustapaa vahingollisuuden määritelmäksi. Nyt määritelmä, "jos laji on tullut liian runsaslukuiseksi tai käynyt muutoin vahingolliseksi" tulisi korvata muotoilulla, "jos laji aiheuttaa alueen suojelutavoitteille merkittävää haittaa". Pitää myös muistaa, että jos laji tulee liian runsaslukuiseksi, sen luonnollinen populaatiodynamiikka palauttaa kannan kohteen kantokyvyn tasolle ilman ihmistäkin. Poistotoimet voivat jopa hidastaa lajin luonnollisen kantasäätelyn kehittymistä ja toimintaa, kuten ympäristövaliokunnan asiantuntijakuulemisessa tuli esille.

Esityksen mukaan luonnonsuojelulain 15 §:n 1 momenttiin lisättäisiin uusi 3 kohta ja tämä mahdollistaisi tietyin edellytyksin pyyntiluvanvaraisten riistaeläinlajien yksilöiden poistamisen alueelta myös luonnonsuojelualueen ulkopuolisista tarpeista johtuen. Lisäksi ehdotetaan 15 §:n 2 momenttiin uusi yleinen säännös mahdollisuudesta hirvenajoon.

Nämä molemmat edellä mainitut kohdat saattavat vahvasti vaarantaa ja häiritä rauhoitettuja ja uhanalaisia eläimiä, ja lisäksi ne häiritsevät alueen virkistyskäyttäjiä. Pohtiessaan hirvenajoa ympäristövaliokunnan enemmistön hyväksymä mietintö toteaa aivan oikein tämän paljon puhutun Liesjärven kansallispuiston vaikutuksesta hirvionnettomuuksiin, että vaikutusta ei ole tilastojen perusteella kuitenkaan onnistuttu osoittamaan. Myöskään Nuuksion kansallispuiston ympäristössä ei ole ollut havaittavissa tilastoissa ilmenevää hirvieläinten aiheuttamaa kolarikeskittymää. Valiokunta toteaa myös aivan oikein, että hirvikantojen säätelyä voidaan myös tarvittaessa tehostaa lisäämällä metsästyslupien määrää kansallispuistojen lähialueilla, jos hirvien lukumäärässä tapahtuu ongelmallista kasvua.

Arvoisa puhemies! Edellä mainitun lisäksi tämä ehdotettu 15 §:n 1 momentti on mielestäni tarpeeton, sillä jo nyt voimassa olevan poliisilain 25 §:n mukaisesti: "Poliisimiehellä on oikeus ottaa kiinni tai lopettaa eläin, joka aiheuttaa vaaraa ihmisen hengelle tai terveydelle. Sama oikeus poliisimiehellä on, jos eläin aiheuttaa huomattavaa vahinkoa omaisuudelle tai vakavasti vaarantaa liikennettä. Eläin saadaan lopettaa myös, jos se on sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen olisi ilmeistä julmuutta sitä kohtaan."

Arvoisa puhemies! Kaikkien luonnonsuojelualueiden yhteispinta-ala, jolla metsästys on kielletty, on todellakin siis vain vajaa prosentti, kuten edellä debatissa jo lausuin. Ja mielestäni edes tämä alue tulisi säästää edelleen metsästysvapaana alueena.

Ja näiden edellä olevien perustelujen mukaisesti kannatan vastalausetta 2 eli että lakiehdotus hyväksytään muutoin valiokunnan mietinnön mukaisena paitsi 15 § muutettuna vastalauseen 2 muutosehdotuksen mukaisesti.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Juurikkalalle: Kyllä omassa kotikunnassanikin on luonnonsuojelualueita ja kansallispuisto, ja se on hieno asia, myös retkeilyalueita. Mutta nyt tämän lain myötä, kun alue liitetään tähän niin sanottuun muuhun luonnonsuojelualueeseen, pääsääntönä tämän lakitekstin mukaan on se, että jos sillä alueella, johon liitetään, on metsästyskielto, niin myös näillä liitettävillä alueilla on metsästyskielto. Eli tätä kautta joka tapauksessa myös ollaan näitä alueita vähentämässä. Ja kun itse tulen tosiaan Pohjois-Karjalasta, Lieksasta, niin Pohjois-Karjalassa on erittäin paljon Metsähallituksen maita.

Mutta ihan aluksi. On todella valitettavaa, että metsästäjiä — niitä löytyy hallituspuolueista vielä enemmän kuin opposition puolelta — ei näy täällä. Varmasti on tilanne se, että hekin kokevat tämän lakiesityksen erittäin kiusallisena. Edellisen vaalikauden lopulla oltiin tuomassa eduskuntaan luonnonsuojelulain muutosta, joka olisi merkinnyt luonnonsuojelulain perusteella perustettaville Natura-alueille pääsääntöisesti metsästyskieltoa tai metsästysoikeuden kiristämistä Natura-alueilla. Muutosta vastustivat metsästysjärjestöt, samoin kuin riistaviranomaiset, maa- ja metsätalousministeriö mukaan lukien. Ja minulla on täällä käytettävissä myös ministeriön 6.5.2009 antama lausunto valiokunnalle, ja se on ihan erilaista tekstiä kuin sitten myöhemmin tullut. Edellisellä kaudella ministereinä olivat Enestam ja Korkeaoja, ja he vetivät tämän lain pois. Nyt molemmat ministerit ovat keskustapuolueesta, ja tietysti on hienoa, että ministeri täällä nyt on paikalla, mutta nyt se laki on meillä täällä käsittelyssä.

Nykyisen luonnonsuojelulain mukaan eläinten tappaminen luonnonsuojelualueella on kielletty, mutta säännöstä on voitu säätää poikkeuksia alueellisesti, ja näin on myös menetelty. Kuitenkin valtaosa näistä nykyisistä suojelualueista on perustettu 15—25 vuotta sitten ja käytäntö on ollut, että Etelä-Suomen luonnonsuojelualueilla ei ole saanut metsästää, ja aiemmin ympäristöministeriön kantana on ollut, että tätä kansallista linjaa ei ole ollut tarpeen muuttaa. Tilanne on nyt kokonaan uusi, kun luonnonsuojelulailla toteuttavia Natura-alueita ryhdytään perustamaan luonnonsuojelualueiksi. Kansalaisille on tosiaan useaan otteeseen vakuutettu, että tämä Natura-verkosto ei tule aiheuttamaan metsästyskieltoja tai -rajoituksia. Niin kuin äsken totesin, nyt näitä lupauksia ollaan vesittämässä.

Tulemme huomisessa lakiesityksen yksityiskohtaisessa käsittelyssä tekemään maa- ja metsätalousvaliokunnan lausuntoon liittyvään eriävään mielipiteeseen n:o 1 liittyvät muutosesitykset. Nyt tässä on tietysti todettava, kun tätä aikaa ei niin kauheasti ole, että läheskään kaikkia näitä muutosesityksiä ei voi tässä yksityiskohtaisesti käsitellä, mutta otan esimerkiksi 22 §:n eli alueen liittämisen luonnonsuojelualueeseen.

Täällähän lähtökohtana on, että tavallaan kiinteistönmuodostusperiaatteella virkamiespäätöksin näitä ratkaisuja voitaisiin tehdä. Mutta maa- ja metsätalousministeriö esimerkiksi totesi jo aiemmalla lausuntokierroksella ja useaan otteeseen ministeriöitten välisissä neuvotteluissa, että pykälä on rajoittamaton valtakirja suojelualueiden laajentamiseen ilman, että asiaa ohjataan tarvittavalla poliittisella päätöksellä. Tätä ei voida pitää hyväksyttävänä, vaan vanhojen valtion maiden osalta pitää edelleenkin liittäminen tehdä lainsäädäntöteitse.

Sitten mietinnössä ja muuallakin puhutaan Etelä-Suomesta contra Kainuu ja Pohjois-Suomi. Nyt on muistettava, että tämä Etelä-Suomi on varsin laaja, kun se on Pohjois-Karjalasta ja Keski-Suomesta tänne alaspäin, ja tosiaan jo äsken totesin, että siellä on erittäin paljon myös valtion maita ja laajoja saloja. Ymmärrän ihan, kun tullaan tänne Ruuhka-Suomeen ja siinä puhutaan näistä rauhoitusalueista, että tilanne on ihan toisenlainen. (Ed. Pulliainen: 5 minuuttia!)

Arvoisa puhemies! Vielä 17 a §:n 3 momenttiin liittyen esitämme, että se poistettaisiin, ja tosiaan sitten metsästys tulisi lähtökohtaisesti sallia varsinkin tuolla Keski-Suomen alueella, jos ei ihan Etelä-Suomessa, samalla tavalla kuin tässä 8 §:n alueella. Sitten sitä voitaisiin tietysti rajoittaa erillisellä päätöksellä. Mutta nyt tämän lakiesityksen muotoilu tosiaan antaa mahdollisuuden rajoittaa metsästystä mielivaltaisesti.

Tässä valiokunnan mietinnössä tosiaan olisi vielä muutamia asioita, joita haluaisin kommentoida, mutta tuo kello ja aika rientää.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunnosta. Siellä oli näitä toiveita, jotka oli tekstiin laitettu, mutta sitten kuitenkaan kukaan hallituspuolueen jäsenistä ei rohjennut tätä eriävää mielipidettä allekirjoittaa. Olen todella pettynyt siihen, että täällä ei sitten ... Anteeksi, täällä on ed. Pulliainen mukana, mutta muita ei näy. (Ed. Pulliainen: Niin pieni, ettei sitä huomaa millään!) — Niin.

Mutta huomenna me joka tapauksessa äänestämme. Katsotaan sitten, löytyykö tosiaan tukea näille muutamille muutoksille, joilla voitaisiin kuitenkin jollain lailla tätä epäselvää ja huonoa lakiesitystä parantaa.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! Ed. Kähkönen kiitteli läsnäoloani täällä, mutta minä panin merkille, että täytyyhän täällä edes jonkun valiokunnan mietintöä puolustaa. (Naurua) Mutta siinä te olette väärässä, ed. Kähkönen, että tämä antaisi jotenkin mielivaltaistaa sekä liittämisen osalta että Natura-alueiden pohjalta perustettavien luonnonsuojelualueiden osalta. Me olemme paljon muuttaneet ja perusteluteksteihin myöskin huomioineet näitä huolitekijöitä lakiesityksen valmisteluvaiheessa. Ja vielä kerran toistan, että Natura-alueiden osalta siellä on yksityiskohtaisissa perusteluissa erikseen todettu, että Natura-alueiden osalta tarkoituksena lisäksi on, että metsästyskäytännöt eivät olennaisella tavalla muutu, ja sitä olennaisuutta on myöskin tässä esityksessä ja valiokunnan mietinnössä käsitelty.

Ja sitten tämä liittäminen. Ei sekään ole niin kuin vapaat kädet, vaan siellä on rajattu ja valmistelun loppuvaiheessakin vielä etsitty keinoja varmistaa juuri tätä, että ihan ohimennen kiinteistönperustamismenettelyllä ei tapahdu näitä isoja muutoksia esimerkiksi jo voimassa oleviin metsästyskäytäntöihin. Siinäkin on tuotu se kynnys, että jos liitettävän alueen metsästyskäytännöt olennaisella tavalla muuttuvat, niin sitten pitää tulla säädösteitse, ja vain silloin, kun ne eivät olennaisella tavalla muutu, voidaan tätä helpotettua menettelyä käyttää.

Minä sitä aina toivoisin, että vaikka me emme ehkä lopulliseen yhteisymmärrykseen tästä asiasta nyt tänä iltana pääse, edes huomioitaisiin se, että kyllä näitä suurimpia huolenaiheita on pyritty tässä ratkomaan. Minäkin jotakin noista Pohjois-Karjalan olosuhteista ymmärrän.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Arvoisa ministeri! Nyt hallituksen antama esitys 99/2009 vp on siinä mielessä aiheellinen, että se huomioi perustuslakivaliokunnan vuonna 2004 antaman lausunnon, joka annettiin silloin Pallas-Yllästunturin kansallispuistolain laatimisen yhteydessä. Perustuslakivaliokunta kiinnitti huomiota luonnonsuojelulain 16 §:n asetuksen-antovaltuuden avoimuuteen ja siihen, että se ei perustuslain näkökulmasta ole riittävällä tarkkuudella rajoittanut asetuksenantajan harkintavaltaa. Mielestäni tähän olisi pitänyt sitten pysähtyä eikä mennä edemmäksi tässä asiassa, niin kuin sitten kuitenkin hallituksen esityksessä mentiin nimenomaan tämän 15 §:n kohdalla. Siinä tämä 1 momentin 2 kohta, johonka ed. Karpela jo hyvin viittasi, edettiin enemmän kuin vähän väärään suuntaan, ja lisäksi lisättiin tämä 3 kohta.

Nämä kysymykset siitä, millä tavalla voidaan kansallispuiston tai luonnonsuojelualueen sisällä huolehtia luonnonsuojelun kohteena olevan kasvi- tai eläinlajin menestymisestä jonkin häi-riötilanteen näkökulmasta esimerkiksi niin, että jokin laji on tullut liian runsaslukuiseksi, käynyt vahingolliseksi ja tällä tavalla uhkaisi tätä kansallispuiston tai luonnonpuiston perustamistarkoitusta, pystyttäisiin nykylainsäädännön 15 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisesti huolehtia. Tämä ei siis vaadi uudistusta.

Nyt tämä kansallispuiston ulkopuolelle kohdistuva uhka jonkin riistaeläinlajin yksilön toimesta on nostettu tässä esille, ihmisen turvallisuudelle tai omaisuudelle aiheuttama uhka. Mutta jälleen, aivan niin kuin täällä jo ed. Karpela totesi, poliisilaki mahdollistaa tämänkin asian hoitamisen. Poliisilain 25 §:n olemassaolo tukee tämän 15 §:n 1 momentin 3 kohdan tarpeetto-muutta.

Arvoisa puhemies! Tässä todellakin Suomen lajien uhanalaisuus, punainen kirja — joka ei ole mikään pieni punainen kirja — julkistettiin eilen. Tässä todetaan näille metsästäjänäkökulmille vastauksena, että nimenomaan riistaeläimistä on 49 prosenttia uhanalaisia. Tällöin nimenomaan kysymys on Suomessa luontaisella levinnäisyysalueellaan elävistä riistalajeista. 49 prosenttia on paljon, ja nisäkkäistä on 53 ja linnuista 46 prosenttia uhanalaisia. Tämä tosiseikka on syytä ottaa huomioon kaikkien niiden, joilla on metsästys lähellä omaa toimintamalliaan. Tämä 49 prosenttia on paljon, ja tietysti koko Suomen eliölajien kohdalla uhanalaisuus on huomattava. Ei vain Suomen, EU:n ja koko globaalin maailman kohdalla tämä tilanne heikkenee jatkuvasti.

Arvoisa puhemies! Ed. Hiltunen täällä muisteli mielestäni hyvin Repoveden kansallispuiston syntyvaiheita 1990-luvun loppupuolella. Meillä oli Repovesi-rengas, meillä oli hyvä ympäristövaliokunta, ja meillä oli avustavina henkilöinä kokeneita kansanedustajia, niin kuin ed. Pulliainen, kun me laadimme silloin lähtökohtaisesti lakialoitteen Repoveden kansallispuiston synnystä. Me tarvitsemme lisää kansallispuistoja, me tarvitsemme niihin resursseja lisää. Ja nyt tässä kohdin totean, että tämä ed. Karpelan esittämä ja myös allekirjoittaneen kannattama, molempien meidän tänne kirjaama, vastalause 2 on tärkeä, koska se huomioi myös tämän haitallisen vieraslajin käsitteen ja suojelutavoitteiden täsmentämisen.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Pajatso alkaa olla aika tavalla tyhjä, mutta muutama näkökohta kuitenkin, sellainen, jota mielestäni nyt ei tässä debatissa ole toistaiseksi vielä aivan erityisesti korostettu, mutta joka on sopusoinnussa sen kanssa, mitä täällä on tuotu luonnonsuojelullisesti esiin.

Mikä oli se erityinen syy, joka teki tämän lain säätämisen prosessin niin hankalaksi? Siinä oli eräällä tavalla mielestäni syvä rehellisyys, nimittäin rehellisyys siinä mielessä, että silloin nämä Metso-hankkeet ja tämmöiset suojeluhankkeet saivat aivan uutta pontta. Niitten rahoituksesta ruvettiin olemaan huolissaan, sitä ruvettiin junailemaan, ja sehän merkitsi, että Etelä-Suomeen tultaisiin joka tapauksessa suojelualueita perustamaan.

Aivan oikein, niin kuin ed. Pentti Oinonenkin täällä omalla tavallaan asian ilmaisi, on tietysti ihan eri asia Sotkamossa tai Vuolijoella perustaa suojelualuetta ja pitää sitä yllä kuin eteläisimmässä Suomessa. Tämän takia kuitenkaan ei mitään muuta sellaista konstia ole, joka on käyttökelpoinen koko maassa, kuin juuri se menettely, mitä tässä noudatetaan, eikö niin? Harkitaan tapauskohtaisesti. Nyt kun Natura-alueet muodostetaan luonnonsuojelualueiksi, niin pitää muistaa se, että niissä joka ikisessä tapauksessa on ollut jo perusteellinen tutkimus taustalla. Se aineisto on vielä käynyt Brysselissäkin keikalla ja sitten se on täällä nyt pohja-aineistona.

Nyt täällä on aikamäärä ollut esillä, että on jo aikaa kulunut. Niin on kulunut, mutta silloin on myöskin aivan yhtä pitkä aika tullut kokemuksia siitä, mitä mahdollinen metsästyskielto on merkinnyt, taikka ei ole merkinnyt. Elikkä siis toisin sanoen kokemusmaailmastahan se tulee. Ihan eri asia, jos olisi sellainen tilanne, että ei olisi näin pitkää kokemusta ja myöskään harkinta-aikaa sen suhteen, oliko tämä suojelutoimenpide tarpeellinen vai ei. Yleensäkin luontoa on niin vähän suojeltu Etelä-Suomessa, että on erinomaisen hyvä, että sitä suojelua nyt täällä harrastetaan.

Sitten on toisenlainen turvallisuustekijä. Otan oikein hyvän esimerkin: Minä kävin tutustumassa Teijon retkeilyalueeseen, jonka eduskunta sai aikaan. Sehän oli pelkästään eduskunnan proggis koko homma. Sunnuntaipäivänä istuskelin siellä Matildajärven rannalla puskassa ja seurasin sitä polkua pitkin kulkevaa porukkaa koko ajan, muutaman minuutin väliajoin; Turusta, Kaarinasta ja mistä tahansa — kun muutamalta kysyin, että mistä olette kotoisin — olivat tulleet sinne ja kulkivat reppu selässä sitä polkua pitkin. Jos siellä ruvettaisiin tussarilla huitomaan, niin ei tule kyllä pakettia, raato-osastolla rupeavat puu-pii-paa-autot huutelemaan. Siis pitää ottaa myöskin huomioon se, ettei metsästäjienkään pidä ihan mahdottomia ajatuksia ruveta vaatimaan, koska ottavat itsellensä sellaisen riskin, ettei sitä riskiä pysty kantamaan.

Sitten, mikä koskee näitä haitallisia vieraslajeja, niin kuin täällä nyt niitä kutsutaan ihan oikein, kaikki nämä näkökohdat on jo ajat sitten otettu huomioon kaikessa, ja siihen on ollut pakko reagoida. Yliopisto-opetuksessa, jota hoitelin jonkun 36 vuotta tuossa ohimennen, nämä hommat ovat peruskurssiasiaa.