Inkeri Kerola /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Voisin itse asiassa tiivistää tämän käsittelyssä olevan terveydenhuoltolain kolmeen tavoitteeseen, mutta kun esittelyteksti yksistään on niin pitkä, toivon, arvoisa puhemies, että voisin käydä asian käsittelyn pitemmällä kaavalla.

Lainmuutosten tarkoituksena on vahvistaa perusterveydenhuollon ja terveyskeskustyön asemaa ja osaltaan varmistaa kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tavoitteiden toteutumista. Tällä lainsäädännöllä halutaan varmistaa palvelujen saatavuus asuinpaikasta tai sosiaalisesta ja taloudellisesta asemasta riippumatta.

Esityksen tavoitteena on tukea erityisesti terveyden edistämistä, terveyserojen kaventamista sekä toiminta- ja työkyvyn vahvistamista. Perusterveydenhuollon toimintaedellytysten vahvistamiseen pyritään saattamalla perusterveydenhuolto erikoissairaanhoidon perustason ja sosiaalihuollon kanssa lähelle toisiaan esimerkiksi vahvoissa terveyskeskuksissa tai myös pienissä sairaalayksiköissä.

Esityksen puutteena on yleisesti pidetty sitä, ettei samassa yhteydessä ole annettu esitystä terveydenhuollon järjestämisen rakenteisiin ja rahoitukseen liittyvistä muutoksista. Valiokunta pitää muutosten jatkovalmistelua välttämättömänä ja toteaa, että samassa yhteydessä on syytä edelleen arvioida erityisesti mahdollisuuksia terveyden edistämisen, ehkäisevän työn ja perusterveydenhuollon vahvistamiseen. Useat asiantuntijalausunnot totesivat tämän saman asian.

Terveydenhuoltolain 34 §:n mukaan terveydenhuollon järjestämissuunnitelman laativat samaan sairaanhoitopiiriin kuuluvat kunnat kuntayhtymän kanssa neuvoteltuaan, ja sairaanhoitopiirin kuntayhtymä hyväksyy suunnitelman. Tämän hyväksymisen edellytyksenä on, että kaksi kolmasosaa jäsenkunnista sitä kannattaa ja että niiden asukasluku on vähintään puolet jäsenkuntien asukasluvusta.

Valiokunta toteaa, että järjestämissuunnitelma ei hallituksen esityksen ja saadun selvityksen perusteella ole jäsenkuntia oikeudellisesti velvoittava. Valiokunnan käsityksen mukaan kuntiin, jotka eivät sitoudu suunnitelman noudattamiseen, ei voi pelkästään tämän perusteella kohdistaa erityisiä sanktioita, elleivät ne samalla laiminlyö lakisääteisiä palvelujen järjestämisvelvollisuuksiaan. Valiokunta korostaa, että lain täytäntöönpanossa on estettävä uusia, ylimääräisiä kustannuksia aiheuttavan hallinnon ja sen raja-aitojen syntymistä.

Uusi laki lisää asiakkaan mahdollisuuksia valita hoitopaikkansa, takaa palvelujen yhdenvertaisen saatavuuden sekä parantaa hoidon laatua ja potilasturvallisuutta. Vastaisuudessa asiakas voi vapaammin valita hoitopaikkansa ja mahdollisuuksien mukaan häntä hoitavan terveydenhuollon ammattilaisen. Hoitopaikan valinnanvapaus laajenee vaiheittain. Ensimmäinen vaihe tulee voimaan terveydenhuoltolain voimaantulon yhteydessä ensi vuoden toukokuussa ja toinen vaihe 1. tammikuuta vuonna 2014.

Ensimmäisessä vaiheessa asiakas voi valita hoidostaan vastaavan terveysaseman oman kuntansa alueella. Erikoissairaanhoidon yksikön voi valita laajemmalta erityisvastuualueelta. Erikoissairaanhoidon yksikkö valitaan yhteisymmärryksessä lähetteen tekevän lääkärin tai hammaslääkärin kanssa. Toisessa vaiheessa valinnanvapaus laajenee koskemaan koko maan terveyskeskuksia ja erikoissairaanhoidon yksiköitä.

Valiokunta toteaa, että potilaan valintaoikeuden toteutumisen kannalta on välttämätöntä, että potilastietorekistereitä koskevat tietohallintoratkaisut saadaan toimiviksi valintaoikeuden laajentuessa myöhemmin koko maan kattavaksi. Valintaoikeuden laajentuminen edellyttää lisäksi sairausvakuutuksen matkakorvaussäännösten muutostarpeiden arviointia.

Osalla kunnista on ollut vaikeuksia esimerkiksi suun terveydenhuollon palvelujen järjestämisessä hoitoonpääsystä säädetyissä aikarajoissa. Valintaoikeuden käyttö voi tämän vuoksi varsinkin sen laajentuessa koko maan kattavaksi kohdistua erityisesti suun terveydenhuollon palveluihin.

Laki parantaa kuntalaisten yhdenvertaisuutta täsmentämällä hoitotakuuta erikoissairaanhoidossa. Hoidon tarpeen arvioinnin edellyttämät erikoislääkärin arviot tai erityiset kuvantamis- ja laboratoriotutkimukset on toteutettava 3 kuukauden kuluessa siitä, kun lähete on saapunut sai-raalaan. Hoito on edelleen saatava 6 kuukauden kuluessa hoitopäätöksestä. Alle 23-vuotiaiden nuorten on päästävä psykiatriseen hoitoon 3 kuukaudessa.

Valiokunta pitää tärkeänä, että nuorisopsykiatrisen hoidon säännösten soveltaminen yhtenäistetään, koska ikärajat ovat vaihdelleet eri alueilla. Lisäksi on tärkeää, että hoitotakuun muita lyhyempiä määräaikoja sovelletaan myös nuoriin aikuisiin, jotta varhaisella hoitoonpääsyllä voidaan ehkäistä mielenterveysongelmien pahenemista.

Terveyden edistämisen ja terveyserojen kaventamisen kannalta lapsiin ja nuoriin kohdistuvat palvelut ovat avainasemassa. Useissa kunnissa on supistettu erityisesti lastenneuvoloiden ja koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon henkilöstömääriä. Valiokunta pitää tällaisia säästötoimia lyhytnäköisinä ja myöhempiä kustannuksia lisäävänä. Lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten opiskeluterveydenhuoltoa tulee kehittää edelleen ja arvioida esimerkiksi psykologipalvelujen sääntelyjen tarvetta.

Valiokunta pitää tärkeänä, että nuorisopsykiatrisen hoidon säännösten soveltaminen lakiehdotuksen mukaisesti yhtenäistetään, koska ikärajat ovat heitelleet maan eri osissa, niin kuin tuossa äsken todettiin. Lisäksi on tärkeää, että hoitotakuun muita lyhyempiä määräaikoja sovelletaan myös nuoriin aikuisiin, jotta varhaisella hoitoonpääsyllä voidaan ehkäistä mielenterveysongelmien paheneminen. Tässä yhteydessä valiokunta toistaa aiemmin esittämänsä kannan siitä, että oikein ajoitetuilla perheen tukitoimilla voidaan saavuttaa merkittäviä säästöjä myöhempien palvelujen kustannuksissa.

Arvoisa puhemies! Terveyden edistämistoimia tehostetaan laissa tarkoitetulla terveysneuvonnalla ja terveystarkastuksilla. Erityisen tärkeää on, että myös opiskelu- ja työterveyshuollon ulkopuolelle jääville nuorille ja työikäisille kohdistetaan neuvontapalveluita ja terveystarkastuksia. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on kiinnittänyt huomiota työttömien muita heikompaan terveydentilaan ja terveydenhuoltopalvelujen puutteisiin. Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy tähän näkemykseen niin, että myös työttömille tulee taata mahdollisuus kattaviin ja säännöllisiin sekä ennalta ehkäiseviin työkykyä ylläpitäviin terveydenhuoltopalveluihin. Samoin iäkkäiden neuvontapalvelujen täsmentäminen lain tasolla lisää edellytyksiä ylläpitää toimintakykyä ja tukea kotona asumista ja aktiivista osallisuutta yhteisössä. Valiokunta katsoo, että neuvontapalvelujen ja 13 §:ssä säädettyjen yleisten terveystarkastusten lisäksi kunnan on tarvittaessa järjestettävä iäkkäille suunnattuja terveyttä edistäviä terveystarkastuksia ja hyvinvointia edistäviä kotikäyntejä.

Terveyden edistämisen ja terveyserojen kaventamisen kannalta lapsiin ja nuoriin kohdistuvat palvelut ovat avainasemassa. Neuvolatoimintaa, koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoa sekä lasten ja nuorten ehkäisevää terveydenhuoltoa on äskettäin pyritty tehostamaan valtioneuvoston asetuksella 380 vuodelta 2009. Määräaikaisia terveystarkastuksia koskevat asetuksen säännökset tulevat voimaan vuoden 2011 alusta.

Arvoisa puhemies! Seuraavaksi muutama asia kuntoutuksesta. Terveydenhuoltolain 29 §:n mukaan sairaanhoitoon liittyvän lääkinnällisen kuntoutuksen järjestäminen on kunnan tehtävä. Esityksen perustelujen mukaan kuntoutus on järjestettävä viivytyksettä sekä siten, että sillä on kuntoutujan toiminta- ja työkyvyn kannalta vaikutusta. Kuntoutukseen sovellettavat hoitoonpääsyn aikarajat eivät kaikissa tapauksissa ole kuntoutuksen onnistumisen kannalta tarkoituksenmukaisia. Kuntoutus tulee järjestää yksilöllisen tarpeen mukaisesti ja siten, ettei kuntoutuksen viivästyminen aiheuta kuntoutujan tilan heikentymistä ja siten kustannusten kasvua.

Lääkinnällisellä kuntoutuksella on myös ennalta ehkäisevä rooli ja korostaa kuntoutuksen koordinaation ja eri tahojen välisen tiedonkulun toimivuuden välttämättömyyttä. Asiantuntijakuulemisessa kävi selkeästi ilmi, että kuntoutukseen liittyy monia ongelmia. Niistä yksi suurimpia on koordinaattorin puute. Tarvetta olisi henkilölle, joka vastaisi kuntoutettavan järjestelmällisestä kuntoutusprosessista.

Terveydenhuoltolailla ei muuteta lääkinnällisen kuntoutuksen järjestämisvastuuta. Ehdotetun 29 §:n 5 momentin mukaan 1 momentissa kuntoutuksesta säädettyä ei sovelleta muun muassa apuvälineiden hankkimisesta johtuviin kustannuksiin, jos tarve perustuu esimerkiksi tapaturmavakuutuslain mukaiseen vahinkoon. Valiokunta toteaa, että myös 5 momentissa tarkoitetussa tapauksessa vakuutusjärjestelmillä on vain kustannusvastuu, ei järjestämisvastuuta lääkinnällisessä kuntoutuksessa.

Arvoisa puhemies! Puheenaihe, joka on esiintynyt myös julkisuudessa tavan takaa tämän lain valmistelun alla, on ensihoito. Siitä muutama asia seuraavaksi.

Terveydenhuoltolain 39 §:n mukaan ensihoito kuuluu sairaanhoitopiirin tehtäviin. Uudistuksen tarkoituksena on mahdollistaa ensihoitopalvelujen järjestäminen siten, että se muodostaa alueellisesti toiminnallisen kokonaisuuden ja saumattoman palveluketjun sairaaloiden ja päivystyksen kanssa. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, ettei säännöksissä aseteta erilaisia palvelujen järjestämistapoja etusijajärjestykseen ja että kaikkien nykyisten palvelujen järjestämistapojen jatkuminen on edelleen mahdollista.

Valiokunta korostaa, että sairaanhoitopiirien on turvattava ensihoitopalvelujen saatavuus yhdenvertaisesti alueellaan. Päätettäessä ensihoitopalvelujen tuottajasta sairaanhoitopiirin alueella tai sen osassa olennaisia perusteita ovat palvelujen saatavuus, laatu, sisältö ja luotettavuus sekä taloudellisuus. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsityksen mukaan yksityisillä sairaankuljetusyrityksillä on jatkossakin oltava mahdollisuudet menestyä tässä vertailussa ja toimia edelleen ensihoitopalvelujen tuottajina.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että monet kunnat ovat jo varautuneet lainmuutosten voimaantuloon solmimalla määräaikaisen sopimuksen tai irtisanomalla sopimuksen päättymään ehdotettuna ajankohtana. Määräajan pidentäminen johtaisi siihen, että monet kunnat joutuisivat neuvottelemaan uuden lyhytaikaisen sopimuksen, minkä vuoksi valiokunta ehdottaa sopimusten päättymisajankohdan poistamista 79 §:n 1 momentista. Sopimusten päättyminen jää tällöin ratkaistavaksi yksittäistapauksittain kuntien ja yritysten kesken, mikä mahdollistaa voimassa olevien sopimusten jatkumisen sovitusti.

Arvoisa puhemies! Yksi tärkeä asia, mikä saatiin tämän lain myötä ratkaistuksi, olivat hoitotarvikkeet. Erityisesti Diabetesliitto oli tästä asiasta kuultavanamme. Hoidon ja sairauden seurannassa tarvittavien hoitotarvikkeiden jakelu terveyskeskuksesta perustuu hoitavan lääkärin toteamaan potilaan yksilölliseen ja pitkäaikaiseen tarpeeseen. Valiokunta toteaa, että hoitotarvikkeiden jakelukäytäntöä on jatkossakin seurattava ja täydennettävä lainsäädäntöä tarvittaessa alemmanasteisilla säännöksillä. Valiokunta ehdottaa hoitosuunnitelman mukaisen pitkäaikaissairauden hoitoon tarvittavien hoitotarvikkei- den lisäämistä myös sairaanhoitoa koskevaan 24 §:ään ja että asiakasmaksulaissa säädetään hoitotarvikkeiden maksuttomuudesta.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä julkisesta vallasta muutama sana liittyen tähän lakiin. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää perustuslakivaliokunnan tavoin tärkeänä, että valtioneuvoston piirissä ryhdytään toimenpiteisiin erityislainsäädännön puutteiden korjaamiseksi. Valiokunta toteaa, että julkisen ja yksityisen toiminnan rajanveto tulee toistuvasti esiin jouduttaessa ratkaisemaan palvelujen uusien järjestämismuotojen ja terveydenhuollon rahoituksen tulkintatilanteita.

Julkisen vallan käyttöön liittyy myös valiokuntakäsittelyn yhteydessä ensihoitohenkilöstölle esitetty oikeus saada virka-apua poliisilta ja muilta viranomaisilta, koska ensihoitohenkilöstöllä ei ole laissa säädettyä mahdollisuutta päästä tarvittaessa voimakeinoja käyttäen esimerkiksi asuntoon, jossa henkilön on ilmoitettu olevan avun tarpeessa. Käytännössä näissä tilanteissa toimitaan yleensä pakkotilasäännösten nojalla. Valiokunta katsoo, että sääntelyn tarve on myös tältä osin selvitettävä pikaisesti esimerkiksi julkisen vallan käyttöä koskevan selvitystyön yhteydessä.

Arvoisa puhemies! Tässä lyhyesti typistettynä keskeisimmät asiat. Mietintöön sisältyy kaksi vastalausetta.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Valiokunnassa todellakin on kuultu runsaasti asiantuntijoita ja käyty perusteellista keskustelua tämän terveydenhuoltolakiesityksen ympärillä. Hiukan tässä vaiheessa harmittelen sitä, että ministeri Risikko, joka tämän lakiesityksen on meille antanut, ei ole täällä paikalla nyt käymässä keskustelua kanssamme.

Terveydenhuoltolain keskeisiä tavoitteitahan ovat todellakin potilaiden valinnanvapauden lisääminen ja myös sitten perusterveydenhuollon vahvistaminen. Itse asiassa tuohon valinnanvapauskysymykseen valiokunnassa oltiin sitten melko tyytyväisiä eikä se herättänyt niin suurta keskustelua, mutta sen sijaan kysymys perusterveydenhuollon vahvistamisesta näkyy vahvasti näissä molemmissa vastalauseissa, jotka on tähän liitetty.

Perusterveydenhuollon puutteet aiheuttavat kustannuspaineita erikoissairaanhoitoon. Sairauksien ennaltaehkäisyn, varhaisen toteamisen ja hoidon kannalta olisi tärkeää vahvistaa nimenomaan tuota perusterveydenhuoltoa. Suurin oma kritiikkini ja huolenaiheeni tässä lakikokonaisuudessa liittyykin siihen, että tämän lakiesityksen tosiasialliset vaikutukset perusterveydenhuollon pulmiin jäävät epävarmoiksi.

Keskeinen esitys tässä lakiehdotuksessa perusterveydenhuollon vahvistamiseksi on terveydenhuoltolain 34 §:n mukainen terveydenhuollon järjestämissuunnitelma, joka edellyttää, että samaan sairaanhoitopiiriin kuuluvat kunnat laativat kuntayhtymän kanssa neuvoteltuaan tällaisen järjestämissuunnitelman, jonka sitten sairaanhoitopiirin kuntayhtymä hyväksyy. Hyväksymisen edellytyksenä on se, että kaksi kolmasosaa jäsenkunnista sitä kannattaa ja että niiden asukasluku on vähintään puolet jäsenkuntien asukasluvusta.

Tässä järjestämissuunnitelmaa koskevassa säännöksessä ei kuvata tarkemmin sairaanhoitopiirin kuntayhtymään kuuluvien kuntien sopimisprosessia tai sopimuksen toimeenpanoa. Perustuslakivaliokuntakin käsitteli tätä pykälää ja kiinnitti huomiota siihen, ettei järjestämissuunnitelman oikeusvaikutuksista ehdoteta säädettävän laissa. Valiokuntamme päätyi sitten siihen johtopäätökseen, että sellaisiin kuntiin, jotka eivät sitoudu tähän suunnitelman noudattamiseen, ei voida kohdistaa erityisiä sanktioita pelkästään tämän pykälän nojalla.

Ongelmana on mielestäni myös se, että tällaisen uuden hallinnollisen järjestelmän vaikutus perusterveydenhuollon resurssien lisäämiseen jää epäselväksi, varsinkin kun siinä sitten erikoissairaanhoitopiirin vaikutus on niin suuri. Kyllä perusterveydenhuollon asemaa vahvistaisi parhaiten siihen osoitettujen resurssien lisääminen sekä hoitotakuun vahvistaminen.

Suomessa niin kuolleisuudessa kuin sairastavuudessa sekä myös terveyspalvelujen käytössä on poikkeuksellisen voimakkaita eroja eri väestöryhmien välillä. Terveyspalvelujen saatavuus on helpointa niille väestöryhmille, joiden sairastavuus on entuudestaan vähäisempää. Tämä näkyy niin, että juuri työterveyshuolto on potilaalle maksuton ja saatavuudeltaan ylivertainen tapa päästä lääkäriin. Mielestäni nämä työterveyshuollon tasoiset perusterveydenhuollon palvelut tulisi ulottaa kaikkiin väestöryhmiin, enkä pidä sitä edes epärealistisena tavoitteena. Jos me otamme sen yhdessä tavoitteeksi, niin kyllä se toteutuu.

Erityisenä haasteena ovat ikäihmisten terveyttä edistävät neuvontapalvelut, ja siihen liittyen näissä molemmissa vastalauseissa on pykälämuutosesitys, jolla tätä koskevaa pykäläehdotusta tarkennettaisiin.

Arvoisa puhemies! Ehdotan pykäläesityksissä hoitotakuun tiukentamista nimenomaan mielenterveyden häiriöiden osalta, jotka ovat suuri kansanterveysongelma ja joiden torjuminen on terveyspolitiikan yksi todella tärkeä tavoite. Mielestäni tuo mielenterveyspalveluiden hoitotakuu on uudistettava. Sitähän nyt tässä hallituksen esityksessä näiden nuorten osalta tehostetaan, nimenomaan siellä erikoissairaanhoidon puolella, mutta kyllä tähän tulisi sisällyttää oikeus siihen kaikkien ikäryhmien kohdalla. Ja se, mikä mielestäni on vielä tärkeämpää, on se, että mielenterveyspalveluiden hoitotakuuta tiukennettaisiin myös perusterveydenhuollon osalta, niin että tulisi oikeus hakea nopeaa apua matalan kynnyksen hoitopaikoista jonottamatta. Tähän liittyy yksi näistä pykälämuutosesityksistäni, jotka tässä vastalauseessa ovat.

Arvoisa puhemies! Nyt olen jo minuutilla ylittänyt aikani. Luulin, että tämä on 10 minuutin suositusaika, mutta puhun sitten toisen kerran lisää.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Terveydenhuoltolaki on erinomainen uudistus terveydenhuoltojärjestelmäämme, ja se astuu voimaan ensi vappuna, jos eduskunta sen hyväksyy. (Ed. Erkki Virtanen: Ihanko totta?) Se lisää potilaiden valinnanvapautta, parantaa potilasturvallisuutta ja hoidon laatua. Se vahvistaa perusterveydenhuoltoa ja sen sekä sosiaalihuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyötä. Laki edistää sairauksien ennaltaehkäisyä ja kaventaa terveyseroja.

Perusterveydenhuolto vahvistuu, vaikka ed. Räsänen sanoi, että eipä vahvistu. Kyllä se varmasti vahvistuu, (Ed. Erkki Virtanen: Ei vahvistu!) koska 34 § määrää terveydenhuollon järjestämissuunnitelmasta, jonka laativat samaan kuntayhtymään kuuluvat kunnat yhteistyössä sairaanhoitopiirin kanssa. Lisäksi vahvistetaan perusterveydenhuollon yksikköä, joka on kussakin sairaanhoitopiirissä.

Sairaanhoitopiiri järjestää ensihoitopalvelut, ja heillä on oikeus vapaasti valita, järjestävätkö he ensihoitopalvelut itse paikallisen pelastuslaitoksen kanssa, vai ostavatko ne yksityisiltä palveluntuottajilta. Valiokunta toteaa, että yksityiset sairaankuljettajat, jotka ovat tähänkin mennessä toimineet, saavat samanlaiset edellytykset ja ehkä paremmatkin kuin tähän saakka. Tämän takiahan me poistimme sen ajan, jolloinka heidän sopimuksensa olisi pitänyt loppua. He saavat jatkaa niin kauan kuin sopimus on voimassa.

Mielestäni erityisvastuualueiden tehtäviä koskevat pykälät 42—45 § ovat hyvin tarpeellisia. On korkea aika antaa kullekin yliopistosairaalapiirille mahdollisuus organisoida omalla alueellaan erikoissairaanhoito siten, että kukin potilas hoidetaan mahdollisimman oikein, tehokkaasti ja oikeassa paikassa. Tämän vuoksi liian pienet yksiköt tulee yhdistää ja osaamista lisätä. Ainoastaan alan ammattilaiset, erikoislääkärit, pystyvät määrittelemään sen, missä sairaalassa kullakin erva-alueella tulisi tehdä tekonivelleikkauksia, missä pitää synnyttää ja miten muut vaikeammat hoidot tulee keskittää.

Luku 6 käsittelee hoitoonpääsyä. Siinä valinnanvapaus oman kunnan alueella todella annetaan jokaiselle potilaalle, potilas saa valita oman terveyskeskuksensa. Olenkin kehottanut perusterveydenhuollon yksikköjä nopeasti perustamaan tämän listautumismallin, jotta ei synny mitään ruuhkia niille terveysasemille ensi vapusta lähtien, jotka ovat erityisen suosittuja.

57 §:ssä sanotaan, että kussakin terveydenhuollon toimintayksikössä tulee olla vastaava lääkäri, jonka tulee olla virkasuhteessa. Tämä on hyvin tärkeää silloin, kun ulkoistetaan osa toimintaa.

Valiokunta kiinnittää myös huomiota siihen, että evo-rahoitus on jäänyt kovasti jälkeen siitä, mitä sen pitäisi olla. Entinen Stakes mittasi jälkeenjääneisyyden ja tuli siihen tulokseen, että 100 miljoonaa puuttuu evo-rahasta. Tämän vuoksi valiokunta toteaakin, että evo-rahoitusta täytyy lisätä joka vuosi. Ensi vuonna lisätään 5 miljoonaa.

Terveydenhuoltolaki avaa loistavat mahdollisuudet hoitaa suomalainen julkinen terveydenhuolto entistä paremmin huomioiden potilaan tarpeet ja antaa ammattitaitoista, korkeatasoista osaamista. Lakiin sisältyy runsaasti asetuksia. Toivotan parhainta onnea terveydenhuollon ammattilaisille tämän lain soveltamisessa!

Terveydenhuollon rahoituksen ja järjestämisen sekä sosiaalihuoltolainsäädännön uudistaminen ovat valmisteilla. En oikein ymmärrä tätä vastalausetta, joka toivoo niitä, koska ne ovat jo ministeriössä todella työn alla. (Ed. Erkki Virtanen: Tätäkin valmisteltiin neljä vuotta, eikä se vieläkään ole oikein valmis!)

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin hallituksen esitys terveydenhuoltolain uudistamiseksi sisältää monia hyviä tavoitteita, aivan kuten valiokunnan puheenjohtaja äsken meille esitteli, mutta samalla minun täytyy kyllä todeta, että olen erittäin pettynyt. Viime hallituskaudella luotiin puitelaki, jonka tärkein tehtävä oli antaa linjat tälle hallituskaudelle, kuinka sosiaali- ja terveydenhuolto toteutetaan. Nyt sosiaali- ja terveydenhuoltoa on entisestään pirstottu. Meillä on entistä sekavampi järjestelmä, jonka ohjattavuus on lähes mahdotonta. Tämä laki ei paranna tilannetta. (Ed. Vahasalo: Asiakasta parantaa!)

Vasemmisto-oppositio on jättänyt mietintöön kuitenkin oman vastalauseensa, koska katsomme, että tämä laki ei anna riittäviä valmiuksia näiden hyvien tavoitteiden toteuttamiseen, mitä valiokunnan puheenjohtaja äsken totesi. Valitettavasti terveydenhuollon sisältöjen täsmentäminen ei riitä ratkaisemaan niitä haasteita, joita maamme terveydenhuoltojärjestelmällä on edessä. Mielestämme uudistuksen keskeisiä suuria puutteita on kolme: Se ei paneudu palveluiden rakenteisiin, se ei puutu palveluiden järjestämisvastuuseen eikä tuo ratkaisuja terveydenhuollon ongelmalliseen rahoitukseen. Lainvalmisteluun liittyen erimielisyydet hallituspuolueiden kesken ovat johtaneet myös siihen, että tämän lain rinnalle jäävät voimaan myös vanhat lait erikoissairaanhoidosta ja kansanterveydestä. Toisin sanoen selkeys, jota järjestelmään on koko ajan toivottu, jää yhä kaukaisemmaksi tavoitteeksi.

Arvoisa puhemies! Meidän mielestämme sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämis- ja rahoituslaki olisi pitänyt valmistella yhdessä terveydenhuoltolain kanssa ja tuoda tämä kokonaisuus eduskunnan käsiteltäväksi samanaikaisesti. Näin olisimme saaneet käsityksen siitä, mikä on lopulta se suunta, johon hallitus haluaa näitä hyvinvointiyhteiskuntamme kannalta keskeisiä palveluja kehittää. Kunnissa, kuntayhtymissä, sosiaali- ja terveyspiireissä ja muillakin toimijoilla ja järjestelmän rahoittajilla pitäisi olla tieto siitä, mihin suuntaan rakenteita ollaan kehittämässä. Se on olennaista paitsi palvelurakennetta ajatellen myös asiakkaalle tarjottavien palvelukokonaisuuksien toimivuutta ja kehittämistä ajatellen. Niitä ei voi erottaa toisistaan. Esitämmekin lausumaa, että hallitus viipymättä antaa esityksen terveydenhuollon järjestämis- ja rahoituslaiksi, joka määrittelee rakenteet ja rahoituksen niin, että ne lisäävät eri väestöryhmien tarvitsemien terveyspalveluiden käytön tasa-arvoa, kaventavat terveyseroja ja turvaavat koko maassa terveyspalveluiden yhdenvertaista saatavuutta, laatua ja potilasturvallisuutta sekä vahvistavat julkista terveydenhuoltoa.

Arvoisa puhemies! Sosioekonomiset terveyserot ovat Suomessa viime vuosina jatkuvasti kasvaneet. Yksinkertaistetusti sanoen köyhät ja pienituloiset sairastavat enemmän, saavat vähemmän palveluita ja kuolevat nuorempina kuin hyvätuloiset. Yksi suuri syy terveyseroihimme on monikanavainen rahoitusjärjestelmä, joka johtaa kustannusten pallotteluun eri toimijoiden välillä. Kun toimijat pyrkivät osaoptimointiin, potilaan hoidon kokonaisuus kärsii ja hoidon vaikuttavuus heikkenee. Samalla kokonaiskustannukset kasvavat. Terveydenhuollon rahoitusjärjestelmää tulee myös yksinkertaistaa. Tavoitteena tulee olla yksikanavainen valtion ja kuntien rahoittama terveydenhuolto. Julkisten terveyspalveluiden tulee olla laadukkaita ja kaikkien saatavilla. Julkisia terveydenhuollon palveluita on pitkällä aikavälillä vahvistettava niin, että yksityisten palveluiden tarve vähenee. Palveluiden jakautuminen hyväosaisten yksityisiin ja heikompiosaisten julkisiin palveluihin on estettävä.

Hallitus on varannut terveydenhuoltolain uudistuksen toimeenpanoon korotettua valtionosuutta vain vuodelle 2011, jolloin kustannusvaikutusten arvioidaan olevan 10 miljoonaa euroa nettona. Mielestämme lain taloudellisia vaikutuksia tulee täsmentää ja kustannukset tulee huomioida myös valtion kehysratkaisuissa tulevaisuudessa. Yksi kysymysmerkki kustannuksia ajatellen on lakiesitykseen sisältyvä potilaiden valinnanvapauden lisääminen. Valinnanvapaus on sinänsä kannatettava tavoite, mutta se tulee varmasti lisäämään monien esimerkiksi kesämökkikuntien haasteita palveluiden mitoittamisessa ja henkilöresurssien kustannustehokkaassa käytössä. Valinnanvapaus ei ole myöskään käyttäjän näkökulmasta aina paras tilanne. Osan potilaista saattaa olla vaikea saada ja ymmärtää tietoa, jota palvelun valitsemiseen tarvitaan. Tähän tarvitaan ammattilais- ja vertaistukea.

Sitten varsinaisiin pykälämuutoksiimme, arvoisa puhemies!

Ikääntyvien ihmisten toimintakyvyn ylläpitäminen ja sairauksien ennaltaehkäisy on yksi tärkeimmistä tämän päivän kehittämishaasteista. Jos onnistumme myöhentämään tai jopa kokonaan estämään ihmisten raihnaantumista, saavutamme sekä suurta inhimillistä hyvinvointia että taloudellista säästöä. Yksi keino vahvistaa ikääntyvän väestön hyvinvointia ja terveyttä ovat ikääntyvien terveystarkastukset ja hyvinvointia edistävät kotikäynnit. Esitämme, että kunnan tulee myös järjestää tällaista palvelua erikseen sovittavalla tavalla.

Opiskeluterveydenhuollon osalta lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten psykologipalveluiden tulee olla lakisääteisiä kuten peruskoulussakin. Opiskelijoiden välillä on nyt paljon eroavuuksia riippuen siitä, missä oppilaitoksessa he opiskelevat tai missä kunnassa he asuvat. Toimivat psykologipalvelut ehkäisevät yleensä vakavampien ongelmien syntymistä, joten taas on kyse järkevästä toiminnasta, joka koituu inhimilliseksi hyödyksi ja ehkä koko ihmisiän mittavaksi taloudelliseksi säästöksi.

Laissa ehdotetaan asetuksenantovaltuutta muun muassa opiskelija- ja kouluterveydenhuollon ja neuvolapalveluiden sisältöä koskien mutta ei mainita mitään opiskelu- ja työterveydenhuollon ulkopuolelle jäävien tai iäkkäiden terveysneuvonnan tai terveystarkastusten sisällöistä. Jotta voimme aidosti edistää terveyden tasa-arvoa ja parantaa ennalta ehkäisevää työotetta, esitämme, että asetuksenantovaltuus säädetään koskemaan myös opiskelu- tai työterveyshuollon ulkopuolelle jääville nuorille ja työikäisille tarkoitettua terveysneuvontaa ja terveystarkastuksia sekä iäkkäiden neuvontapalveluita. Tämä on erittäin tärkeä palveluiden yhdenmukaisen ja tasavertaisen toteutumisen varmistamiseksi koko maassa.

Kotihoitoa on myös kehitettävä yhteistyössä käyttäjien kanssa ja heidän palvelutarpeidensa mukaisesti. Se edellyttää sosiaali- ja terveydenhuollon hyvää yhteistyötä. Siksi esitämme lisättäväksi lauseen velvoitteesta suunnitella ja toteuttaa kotisairaanhoito yhteistyössä kunnan kotihoidon kanssa tai osana sitä.

Arvoisa puhemies! Lakiesityksen mukaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymässä on oltava perusterveydenhuollon yksikkö, jossa on moniammatillinen terveysalan asiantuntemus. Kun yksikön tehtävänä on antaa asiantuntemusta terveydenhuollon ja soveltuvin osin myös sosiaalitoimen yhteensovittamisesta, ei pelkkä terveysalan asiantuntemus riitä. Esitämmekin, että yksikössä tulee olla myös sosiaalialan asiantuntemusta. Esitämme myös, että ensihoitopalveluiden antajille turvataan mahdollisuus päästä kiireellisen avun tarpeessa olevan henkilön asuntoon sekä saada tarvittaessa virka-apua poliisilta, pelastus- ja rajavartioviranomaisilta. Mielestämme myös julkista järjestämisvastuuta ja valtion normiohjausta tulisi vahvistaa ensihoidossa.

Arvoisa puhemies! Mielenterveysongelmat ovat nousseet merkittävimmäksi työkyvyttömyyttä ja ennenaikaista eläköitymistä aiheuttavaksi syyksi. Jotta voimme pidentää työuria ja toisaalta vähentää työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien määrää, on mielenterveyspalvelujen nopeaa saatavuutta tärkeää tehostaa. Nyt laissa esitetään, että lasten ja alle 23-vuotiaiden nuorten oikeutta mielenterveyshoitoon täsmennetään siten, että heille hoito on järjestettävä 3 kuukauden kuluessa hoidon tarpeen toteamisesta. Tämä sinällään on hyvä asia. Mielestämme 3 kuukauden aikarajan hoitoonpääsyssä mielenterveyspalveluiden osalta tulisi kuitenkin koskea kaikkia. Nykyinen 6 kuukauden aikaraja on aivan liian pitkä. Hoitoonpääsyn pitkittyminen syventää mielenterveysongelmia ja vaikeuttaa elämäntilannetta päivä päivältä enemmän. On ymmärrettävä, että mielenterveyshoitoon jonottaminen on eri asia kuin lonkkaleikkaus- ja kaihijono, jotka nekin voivat helposti vaikeuttaa ihmisten elämää olennaisesti. Mielenterveysongelmat ajavat ihmisen helposti taloudellisesti tukalaan tilanteeseen. Ne saattavat lisätä päihteiden käyttöä, ne voivat aiheuttaa suuria ongelmia koko perheelle ja lähiyhteisölle ja johtavat helposti myös työkyvyttömyyteen. Pahimmillaan ne ajavat ihmisen itsemurhaan. Näistä syistä esitämme, että mielenterveyspalveluiden 3 kuukauden hoitotakuu koskee kaikkia ikäryhmiä.

On vielä huomautettava, etteivät hoitoonpääsyä koskevat säännökset sisällä konkreettista velvoitetta, jonka perusteella hoitoonpääsyä voitaisiin seurata. Suomessa on 700 000 henkilöä, jotka käyttävät kelakorvattavia psyykelääkkeitä. Heidän tarvitsemaansa muuhun tarpeelliseen hoitoonpääsyä on vaikea arvioida, koska valtaosalla ei ole hoitosuunnitelmia, joiden toteutumista voitaisiin seurata. Osassa maata ei kyetä riittävästi seuraamaan mielenterveysongelmien esiintymistä, arviointia ja hoitoa. Ongelma korostuu perusterveydenhuollossa. Hoidon todellinen tarve ei näy kunnissa aikuisten hoidontarpeen rekisteröintinä tai hoitojonoina. On välttämätöntä, että sosiaali- ja terveydenhuollon rajapinnalle järjestyvät palvelut, kuten juuri mielenterveys- ja päihdepalvelut, saataisiin maassamme kuntoon. Tällä hetkellä hukataan valtavasti taloudellisia ja inhimillisiä resursseja, kun näistä palveluista leikataan lyhytnäköisesti.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Vakaa tarkoitukseni on selvitä 5 minuutissa tästä puheenvuorosta, ei tämä laki enempää ansaitse.

Täällä on tänään keskusteltu tarkastusvaliokunnan mietinnön yhteydessä tuottavuudesta laajasti, ja on kyllä pakko todeta, että tämän lain valmistelun ja säädännän yhteydessä tuottavuus on ollut heikoimmillaan. Sinänsä tämä on ihan hyvä ja mukava laki, mutta ongelma on siinä, että ehkä aivan muutamaa pientä poikkeusta lukuun ottamatta, josta tämä hoitovälinejakelu on positiivisin esimerkki, samat asiat pystyttäisiin kyllä hoitamaan nykyisinkin vielä tällä hetkellä voimassa olevien kansanterveyslain ja erikoissairaanhoitolain, jotka ovat tämän lain säätämisen jälkeenkin voimassa, säädösten turvin ihan yhtä hyvin. Siinä mielessä tätä laajaa käsittelyä ei ehkä välttämättä olisi tarvittu. Toki, kuten ed. Asko-Seljavaarakin täällä totesi, muun muassa perusterveydenhuollon osalta täällä velvoitetaan tekemään oikein suunnitelma. Papereissamme meillä on voimaa, mutta minusta kyllä, kun varmaan lääkäritkin joutuvat tekemään sitä suunnitelmaa, niin ehkäpä siitäkin ajasta voisi jonkin osan leikata sinne potilaitten hoitoon.

Arvoisa puhemies! Suomalaisessa terveydenhuollossa on kolme isoa ongelmaa. Niistä ensimmäinen ja suurin on terveyserot, joista täällä on jo puhuttu. Toinen on tämän järjestelmän rahoituksen, itse asiassa koko järjestelmän ja sen rahoituksen monimutkaisuus ja monikanavaisuus, joka synnyttää muun muassa täällä jo myös todettua osaoptimointia. Annetaan tehottomampaa ja kalliimpaa lääkettä sairaalassa potilaalle, että saadaan se potilaan itsensä ja Kelan maksettavaksi sen sijaan, että se maksettaisiin suoraan verorahoitteisesti julkisesta terveydenhuollosta. Kolmas on sitten perusterveydenhuollon ongelmat, jotka synnyttävät ongelmia myöskin erikoissairaanhoitoon. Nämä kolme asiaa olisi tällä lailla pitänyt saada kuntoon. Valitettavasti näin ei käynyt.

Noin kulttuurillisesti — arvoisa sivistysvaliokunnan puheenjohtaja, kun olette läsnä — ja näyttämötaiteellisesti tämä oli kyllä mielenkiintoinen esitys noin sivustakin seurata. Erityisesti ministereitten Hyssälä ja Risikko ja erityisesti heidän esikuntiensa taistelu tästä järjestämis- ja rahoitusmallista, jota tähän ei sitten tämän ratkaisemattoman taistelun seurauksena tullut, oli kyllä mielenkiintoista. Välillä jopa tuntui, että oli vaarallista seurata lähietäisyydeltä: jos sattui sanomaan vahingossa väärän sanan, Risikon mallin, tai toisen väärän sanan, Kelan mallin, väärässä paikassa, niin pelkäsi, että joko nyrkki heilahtaa. Mutta onneksi en vaurioitunut.

Joka tapauksessa vasemmisto, sosialidemokraatit ja vasemmistoliitto ovat esittäneet, meillä on yhteinen vastalause, jossa olemme esittäneet ne muutosesitykset, jotka tähän on hyvä tehdä. Ne eivät ole sillä tavalla ratkaisevia, koska tämä lakikaan ei ole millään tavalla ratkaiseva. Me voimme elää ilman niitä muutoksiakin, mutta kun nyt kerran laki tehdään, niin tehdään siitä vielä vähän parempi. En käy niitä toistamaan.

Sen sijaan esitän, arvoisa puhemies, tässä sen, miten tämä terveydenhuollon järjestämis- ja rahoitusmalli tulisi jatkossa rakentaa. Luulen, että se on ehkä omalta kannaltani hyödyllisempää tässä vaiheessa kuin käydä repostelemaan sitä, minkä kanssa olemme tässä puoli vuotta ähränneet kuin vuorta louhien ja hiiri syntyi.

Me tarvitsemme siis jatkossa julkisen terveydenhuoltojärjestelmän ja sellaisen rahoituksen, jonka kanssa voimme nykyistä paremmin elää. Se tarkoittaa sitä, että Suomeen perustetaan kuntien omistamana noin 15—25 alueellista terveydenhuoltopiiriä, jotka vastaavat koko julkisen terveydenhuollon järjestämisestä sekä terveydenhuoltoon läheisesti liittyvästä sosiaalityöstä, kuten vanhustenhuollosta ja päihdetyöstä. Näin turvataan terveydenhuollon ja sosiaalihuollon yhteistoiminta.

Nämä piirit hankkivat tarvitsemansa palvelut kunnilta, yksityisiltä tuottajilta ja työterveyshuollon yksiköiltä ja tuottavat myös itse palveluja. Tuottajat solmivat sopimuksen palvelutuotannosta piirien kanssa, ja vaativin erikoissairaanhoito siirretään yliopistosairaaloiden ympärille muodostettaviin miljoonapiireihin, jotka terveydenhuoltopiirit omistavat.

Terveydenhuoltopiirit saavat rahoituksensa valtiolta, kunnilta ja vähäisessä määrin asiakasmaksuista. Perusterveydenhuollon asiakasmaksut ovat yhtä suuret työterveyshuollon maksujen kanssa, eli ne poistetaan. Piirit vastaavat terveydenhuollon rahoituksesta kattavasti. Rahoitusvastuu koskee perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, kuntoutuksen, matkakorvausten, sairauspäivärahojen, lääkekorvausten ja myös terveydenhuollon rahoitusta. Työnantajat ja työntekijät osallistuvat sairauspäivärahojen ja työterveyshuollon rahoitukseen. Tämä siis tarkoittaa sitä, että yksityiseltä terveydenhuollolta poistetaan julkinen rahoitus eli sairausvakuutuskorvaukset.

Päätökset voimavarojen käytöstä tehdään tarpeen, oikeudenmukaisuuden ja kustannusvaikuttavuuden perustalta. Piirien päätöksiä palveluiden määrästä ja niiden tasosta ohjaavat yhteiset valtakunnalliset hoitolinjaukset ja suositukset, joiden perusperiaatteet hyväksyy eduskunta. Samoin eduskunta päättää piirille ohjattavan valtiontuen määrästä edellä mainittujen perusperiaatteitten mukaisesti.

Asiakkaalla on oikeus vapaasti valita terveyspalvelujen tuottajat niiden joukosta, jotka ovat tehneet sopimuksen oman alueensa terveyspiirien kanssa. Tämä, toisin kuin tämän terveydenhuoltolain esityksen sisältämä koko valtakunnan valinnanvapaus, parantaisi aidosti ihmisten valinnanvapautta.

Lopuksi, arvoisa puhemies, päätöksenteosta terveydenhuoltopiirissä vastaavat demokraattisesti valitut luottamuselimet. Päätöksenteon alueellinen läheisyys tulee turvata, ja piirien asukkaiden ja asiakkaiden eli potilaiden vaikutusmahdollisuuksia tulee lisätä erilaisin aidosti vaikuttavin paneelein ja kyselyin.

Tältä pohjalta kun etenemme ja säädämme samassa yhteydessä tätä nyt säädettävää terveydenhuoltolakia hieman uudistaen myöskin tämän järjestämis- ja rahoitusmallin, pääsemme paljon parempaan terveydenhuoltoon kuin pelkästään tämän terveydenhuoltolain pohjalta.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vasemmistopuolueille merkitsee tämä kaksikanavaisen rahoitussysteemin purkaminen aina kelakorvauksen poistamista ja myöskin työterveyshuollon lopettamista. (Ed. Erkki Virtanen: Ei merkitse!) Työnantajathan maksavat koko työterveyshuollon. (Ed. Erkki Virtanen: Eivät maksa!) He maksavat työtulovakuutuksen, ja he maksavat sen ylimenevän osan, 50 tai 40 prosenttia työterveyshuollosta. Työnantajat eivät tule kyllä suostumaan siihen millään, että kaikki työterveyshuollon potilaat ohjataan terveyskeskuksiin.

Toinen asia. Te ette ole ottanut huomioon, että hammashoidossa puolet potilaista käy yksityisellä hammaslääkärillä, jolloinka potilas maksaa kaksi kolmasosaa hammaslääkärikustannuksista. Jos hammaslääkärin kelakorvaus poistetaan, kaikki nämä potilaat ovat julkisella puolella, jossa taas potilas ei maksa edes neljättä osaa kustannuksista. (Puhemies: Minuutti!) Mistä kaikki nämä rahat tulevat?

Maria Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Haluan tässä tähdentää, että ed. Virtanen puhui vasemmistoliiton puolesta, ei sosialidemokraattien puolesta. Me sosialidemokraatit emme pidä hyvänä tätä ajatusta, että kelakorvaukset poistettaisiin nyt kertarysäyksellä ensi hallituskaudella yksityiseltä sektorilta tai että työterveyshuolto poistettaisiin. Se ajaisi tämän maan terveydenhuollon täydelliseen kaaokseen, ja me ymmärrämme sen oikein hyvin.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Asko-Seljavaaralle todettakoon, että, kuten ed. Guzenina-Richardson totesi, puhuin todellakin tämän mallin osalta omasta puolestani. Sehän muistuttaa siis merkittävästi Thl:n mallia. Tuntuisi ikään kuin he olisivat käyneet lukemassa paperini.

Ed. Guzenina-Richardsonille totean vain, että emme mekään nyt ole poistamassa kelakorvausta tietenkään kertarysäyksellä. Ei se niin onnistu. Mutta tavoitteena tulee olla, että se vähitellen poistetaan, ja sillä tavalla kyllä päästään oikeudenmukaiseen järjestelmään.

Ed. Asko-Seljavaara, kyllä sairaanhoitovakuutuksesta maksavat myöskin työntekijät. (Ed. Asko-Seljavaara: Aika vähän!) — Voitte kysyä, mistä. No, me olemme säätäneet täällä ihan yhdessä sen lain, jossa ne prosenttiosuudet ovat 27 ja 73. — Mutta, ed. Asko-Seljavaara, kysykää nyt, mistä ne rahat nyt tulevat. Ei tämä raha tästä lisäänny mihinkään. Ne vaan jakaantuvat, (Puhemies: Minuutti!) tulevat vaan vähän oikeudenmukaisemmin.

Håkan Nordman /r:

Arvoisa puhemies, värderade talman! Det här är en viktig lag eftersom den berör allas hälsa, men lagen ska ses i en större helhet. Det behövs kompletterande lagstiftning, förnyande av socialvårdslagen och en organisationslag för hälsovården och socialvården. Man kan säga att hälsan är viktigast av allt, både den individuella hälsan och folkets hälsa. Därför är det så viktigt att vi har en lagstiftning för att främja hälsoarbetet.

Terveys on kaikista tärkein. Ajattelen meidän omaa terveyttämme mutta myös kansanterveyttä. Siksi terveystyötä edistävä lainsäädäntö on niin tärkeä. Kannattaa muistuttaa perustuslain 19 §:stä: Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Se on oikeastaan paljon luvattu, ja siihen meidän lainsäätäjien ja päättäjien on myötävaikutettava eduskunnassa ja kunnissa.

Kun kansanterveyslaki astui voimaan kauan sitten, vuonna 1972, se edusti jotain esimerkillisen hyvää. Tiheää kansanterveyskeskusten verkostoa täydensivät sairaalat, mikä loi hyvän pohjan perusterveydenhuollolle ja kansanterveyden edistämiselle. Se loi intoa terveystyöhön. Kuinka paljon onkaan sen jälkeen panostettu terveydenhuoltoon ja sairaanhoidon saatavuuteen. On enemmän hyvin koulutettuja hoitajia ja lääkäreitä kuin koskaan. Hoitotakuu on tullut, ynnä muuta. Suomalaisten odotettavissa oleva elinikä on kasvanut noin kymmenen vuotta viimeisen 30 vuoden aikana.

Mutta tilastot, analyysit ja kokemukset paljastavat huolestuttavia piirteitä ja paljon tekemätöntä työtä. Terveys on edelleen sidoksissa sosioekonomisiin taustoihin, koulutustasoon, tulotasoon sekä ammatti- ja työmarkkina-asemaan, ja alueelliset ja kuntakohtaiset erot ovat huomattavat. Suuria haasteita on siis edessä. Kansan terveyttä on edistettävä ja väestöryhmien terveyserot poistettava. Vanhustenhuoltoon on panostettava yhä enemmän ja kehittyvän erikoissairaanhoidon mahdollisuuksia on hyödynnettävä.

Det är hög tid att primärhälsovården och specialsjukvården sammanförs till en gemensam lagstiftning och att socialvården integreras allt mera med hälsovården. Människan ska ses som en helhet och hennes hälsa är beroende av många omständigheter och olika sektorers samverkan. Det här synsättet bör prägla kommunernas strategier, åtgärder och resurser för att främja invånarnas hälsa och välmående och förebygga behovet av sjukvård.

Fortfarande gäller sanningen att det lönar sig att satsa på människornas hälsa. Sveriges hälsovårdsinstituts undersökningar visar mycket övertygande hur hälsotillståndet, folkhälsan i enskilda länder, regioner och kommuner inverkar på den allmänna utvecklingen. Om vi inte lyckas i det förebyggande arbetet kommer vi att misslyckas i kampen för god hälsa och god vård, och resurserna för vård på anstalter och sjukhus blir otillräckliga.

Onnistuaksemme tässä perusterveydenhuollon asemaa ja nimenomaan terveyskeskusten statusta on nostettava. Terveyskeskusten palvelujen on oltava lähellä ihmisiä ja kaikkien käytettävissä. Siihen laki tähtääkin. Se on myös ainoa tapa turvata terveyskeskuslääkäreiden saatavuus. Terveyskeskuksissa tarvitaan suurempia ja kannustavia työtiimejä. Lain mukaan perusterveydenhuoltoa, erikoissairaanhoidon perustasoa ja sosiaalihuoltoa voidaan lähentää toisiinsa vahvoissa terveyskeskuksissa ja pienissä sairaalayksiköissä.

Jos jotkin tapahtumat, niin Jokelan ja Kauhajoen koulutragediat puhuivat ennalta ehkäisevän työn puolesta. On kyse kokonaisuuksista ja yhteisöllisyydestä, ihmisten terveydelle tärkeistä perusasioista kodeissa ja kouluissa, töissä ja vapaa-aikana.

Tässä laissa on lasten ja nuorten terveyttä ajatellen tärkeitä säännöksiä neuvolatoiminnasta, kouluterveydenhuollosta ja opiskeluterveydenhuollosta. On varmistettava, että nuoret tulevat kuulluiksi ja otetuksi huomioon. Kouluterveydenhuollon säästötoimenpiteet ovat lyhytnäköistä terveyspolitiikkaa. Myös työttömille pitää järjestää mahdollisuuksia ennalta ehkäiseviin ja työkykyä edistäviin tarkastuksiin ja terveydenhuoltopalveluihin.

Den här lagen förutsätter att kommunerna verkligen följer med sina invånares hälsa bland annat genom att insamla uppgifter och rapporter om hälsotillståndet hos olika befolkningsgrupper. På det sättet fås indikatorer som kan användas för åtgärder och planering på längre sikt.

Yhteisen terveydenhuollon potilastietorekisterin saaminen tulee olemaan erinomaisen tärkeää. Laissa on kunnianhimoisia tavoitteita, mutta niin kuin on todettu, terveysviranomaiset ja -tahot eivät pysty ihmeisiin. Taustalla on monta tekijää. Terveystiedosta ja asenteista, järjestelyistä ja resursseista on kyse, ja kaikessa politiikassa kaikilla hallinnonaloilla on otettava huomioon sosiaali- ja terveysvaikutukset.

Tietenkin voimme itsekin vaikuttaa suuresti terveydentilaamme. Siihen on rohkaistava osana terveyden edistämistyötä. On kyse ravitsemuksesta, fyysisestä kunnosta, työnteosta ja vapaa-ajan käytöstä. Dosentti Markku T. Hyyppä on todennut, että runsas sosiaalinen pääoma myötävaikuttaa Pohjanmaan ruotsinkielisen väestön normaalia parempaan terveyteen ja pitkäikäisyyteen. Tähän on pantava huomio.

Kannattaa siis, arvoisa puhemies, panostaa kansanterveyteen. Terve väestö, joka jaksaa ja viihtyy työelämässä, on mitä parhain voimavara suomalaisten yhteistä ja henkilökohtaista hyvinvointia ajatellen.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva terveydenhuoltolain uudistus jää valitettavan kapeaksi kovista ennakko-odotuksista huolimatta. Laki ei tuo vastauksia terveydenhuollon suuriin ajankohtaisiin kysymyksiin kuten terveydenhuollon rahoitukseen, palvelurakenteeseen eikä järjestämisvastuisiin. Se ei myöskään kavenna terveyseroja eikä terveyspalveluiden saatavuuden eriarvoisuutta. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämis- ja rahoituslaki olisikin tullut valmistella samassa yhteydessä. Pelkällä sisältölailla ei voida korjata näitä ongelmia. Palveluiden laadun parantamiseen tarvitaan myös välttämättä lisää resursseja.

Laissa on toki hyviä tavoitteita, esimerkiksi erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon rajapinnan madaltaminen ja yhteistyön lisääminen sosiaalipalvelujen kanssa. Osuvia tavoitteita ja periaatteita lakiin on kirjattu myös muun muassa terveyden edistämisen ja ennalta ehkäisevän terveydenhuollon osalta. Nämä kaikki ovat hyviä tavoitteita ja toimintatapoja, mutta tosiasiallisia toimia saati lisärahoitusta näiden eteen ei laista juurikaan löydy. Lisäksi tavoite lainsäädännön selkeyttämisestä vesittyy. Nyt tämä uusi laki tuodaan lisänä olemassa olevien kansanterveyslain sekä erikoissairaanhoitolain oheen.

Onhan laissa toki hyvääkin, kuten hoitotakuun 3 kuukauden täsmentäminen lasten ja nuorten psykiatrisessa hoidossa, kun eri paikkakunnilla on ollut erilaista tulkintaa nuoruuden määrittelyssä ja sitä kautta siinä, ketkä tähän hoitotakuun tiukempaan aikarajaan ovat olleet oikeutettuja. Onkin tärkeää, että jatkossa kaikkialla ikäraja on tuo 23 vuotta. Mutta 3 kuukautta on pitkä aika odottaa psykiatrisiin mielenterveyspalveluihin, minkä vuoksi ryhmämme ehdottaa, että 3 kuukauden aikaraja ulotettaisiin kaikkia ja kaiken ikäisiä näiden palvelujen tarpeessa olevia koskevaksi. Tätä pidän erittäin tarpeellisena parannusesityksenä lakiin.

Laissa on hyvää myös ikäihmisten neuvontapalveluiden vahvistaminen. SDP on esittänyt jo pitkään vanhusneuvoloita maahamme, joten tämä uudistus on siis oikean suuntainen, vaikka se ei varsinaisia vanhusneuvoloita sellaisenaan tuokaan. Laki vahvistaa neuvonnan, palveluohjauksen ja muun muassa ennalta ehkäisevien kotikäyntien roolia. Lain kirjaus on kuitenkin hyvin väljä sen osalta, että kunta voi järjestää näitä palveluita, joten ryhmämme ehdottaa sanamuodon tiukentamista sen osalta, että kunnan tulee järjestää näitä palveluja.

Ikäihmisten toimintakykyä tukeviin palveluihin olisi erittäin tärkeää ja viisasta panostaa väestön ikääntyessä. Sehän on sekä inhimillistä että taloudellisesti viisasta. Tähän tarkoitukseen tulisi ohjata myös rahaa kuntiin, koska ilman resursseja lakiin sisältyvät palvelujen kehittämisen hyvät tavoitteet ovat vaarassa vesittyä.

Lakiin sisältyvä asiakkaan valinnanvapaus on kaksipiippuinen asia. Vaikka se on lähtökohtaisesti myönteistä, sisältää se myös ongelmia. On hyvä, että asiakkaalle tulee oikeus terveyspalveluihin siellä kotikunnan ulkopuolisessa kunnassa, jossa hän oleskelee pitempiaikaisesti, kuten esimerkiksi kesämökkikunnassa. Toisaalta mökkikunnille tämä aiheuttaa aikamoista haastetta ainakin näin alkuvaiheessa.

Muilta osin valinnanvapaus jäänee tässä ensivaiheessa varsin nimelliseksi, koska terveyskeskus tulee valita vuodeksi kerrallaan ja vain kotikunnan sisältä. Valinnanvapauden laajentuessa myöhemmin koskemaan koko maata tulee haasteita varmasti esimerkiksi keskuskunnille. Kilpailu terveyskeskusten välillä saattaa parantaa laatua, mutta tuoko epävarmuus esteen esimerkiksi palveluiden kehittämiselle tai vaikkapa terveydenhuollon investoinneille? Entäpä mitä se merkitsee työntekijöiden työolosuhteille? Kaikilla ei myöskään ole aina mahdollisuutta tehdä valintaa. Voidaankin kysyä, eikö ensisijaista tulisi olla se, että kaikissa terveydenhuollon yksiköissä taattaisiin laatu. Epätasa-arvoa aiheuttaa myös se, että asiakkaan vastattavaksi jää matkakustannukset silloin, kun hän valitsee hoitoyksikön pidemmän matkan päästä. Johtuen erilaisista taloudellisista lähtökohdista, ei kaikilla siten olisi mahdollisuutta valita aidosti hoitopaikkaansa.

Perusterveydenhuollon vahvistaminen oli lainsäädännön eräänä keskeisenä tavoitteena. Tämä jää kuitenkin epämääräiseksi. Terveydenhuollon suunnitelma on uusi elementti tässä laissa. Ter-veydenhuollon suunnitelma tehtäisiin sairaanhoitopiirin alueella ja sen hyväksyisi sairaanhoitopiirin hallinto. Tämä on ongelmallinen perusterveydenhuollon sekä kuntien itsehallinnon kannalta. Perusterveydenhuolto jäisi alisteiseen asemaan suhteessa erikoissairaanhoitoon. Toimi saattaa lisätä byrokratiaa ja itsestäänselvyyksien kirjaamisia sekä vahvistaa välillistä demokratiaa. Lisäksi on epäselvää sen varmistaminen, että näin perusterveydenhuolto todella vahvistuisi. Pahimmassa tapauksessa voi käydä toisinkin.

Laki sisältää myös velvoitteen tästä perusterveydenhuollon yksikön perustamisesta sairaanhoitopiiriin. Tämä voi kyllä olla hyvä väline, mutta tärkeää olisi saada mukaan myös sosiaalitoimen näkemys. Tätä esitämmekin vastalauseessamme, samoin kuin sitä, että on seurattava, miten terveydenhuollon suunnitelma toteutuu ja puututtava mahdollisiin ongelmiin terveydenhuollon järjestämistä linjaavaa lakia säädettäessä.

Lain mukaan STM laatii jatkossa Thl:n kanssa yhteneväiset kiireettömän hoidon perusteet, mikä on hyvä asia. Nykyisiä Käypä hoito -suosituksia ei kuitenkaan nytkään pystytä toteuttamaan kaikkialla. Sen vuoksi tulisikin arvioida, tuleeko näistä säätää suosituksen sijaan nykyistä tiukemmin. Laadun ja palveluiden saatavuuden varmistamisenhan tulee olla terveydenhuollon keskeisimpiä tavoitteita.

Arvoisa puhemies! Koska tässä puheaikarajoitus on sen verran lyhyt, niin en pysty ihan kaikkiin tärkeisiin asioihin kiinnittämään huomiota. Niiden osalta viittaan ed. Anneli Kiljusen aiemmin tuomiin näkökantoihin muun muassa opiskelijaterveydenhuollon osalta. Yhdenvertaisuutta eri asteilla opiskelevien opiskelijoiden terveydenhuollon osalta tulisi vahvistaa. Ennen kaikkea olemme kiinnittäneet huomiota opiskelijoiden mielenterveys- ja psykiatristen palveluiden, ennen kaikkea psykologipalvelujen saatavuuteen tuossa vastalauseessamme, ja myös kuntoutuksen osalta kiinnitämme huomiota siihen, että se jää hyvin vähälle tässä laissa. Muun muassa tulisi kuntoutuksen koordinaatiota vahvistaa sekä Kansaneläkelaitoksen kuntoutuksen ikärajaa nostaa 68 vuoteen.

Arvoisa puhemies! Tämän lain kanssa pystytään hyvin elämään, mutta ratkaisuja suuriin kysymyksiin ja tarpeisiin se ei valitettavasti tuo. Siksi kiirehdimmekin järjestämis- ja rahoituslakia lausumassamme sekä painotamme terveys-erojen kaventamista ja terveyspalvelujen saatavuuden ja laadun varmistamista.

Kannatan siis ed. Anneli Kiljusen tekemiä esityksiä.

Arja Karhuvaara /kok:

Arvoisa puhemies! Työterveyshuollon rooli suomalaisen kansantalouden sekä siihen olennaisesti liittyvän suomalaisten työkyvyn ja työhyvinvoinnin vahvistajana on olennainen. Työympäristön ja työtehtävien muokkaaminen myös osatyökykyisten työelämässä pysymisen mahdollistamiseksi on tulevaisuudessa entistä tärkeämpää. Nyt jo työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen lykkäämiseksi on tehtävä kaikki mahdollinen.

Työterveyslaitoksen tekemän selvityksen mukaan vuosittain noin 4 000 30—65-vuotiasta eläkkeelle siirtyvää maksaa todellisuudessa yhteiskunnalle noin 6,6 miljardia euroa. Saman selvityksen mukaan menetämme joka vuosi 532 052 työvuotta. Ihan mieletön määrä tekemätöntä työtä. Ja noin 77 000 on kuitenkin siirtymässä ihan pienen ajan sisällä eläkkeelle.

Käsittelyssä olevalla lailla vahvistetaan myös työelämän ulkopuolella olevien työvalmiuksien ylläpitämistä ja korostetaan kuntien perusterveydenhuollon roolia heidän terveydenhuoltonsa tehokkaassa järjestämisessä. Syrjäytymisen ehkäisy sekä nuorten että työelämän ulkopuolella olevien kohdalla tuottaa nimenomaan sitä terveyshyötyä, jota terveys- ja sosiaalitoimessa pitäisi mitata ja tilastoida. Muutenkin toimenpiteiden tavoitteisuus tulisi kirjata nykyistä selvemmin kaikkien kansalaisten kanssa toimivien tahojen nähtäväksi. Ja tähän onkin uuden terveydenhuoltolain asiakaskirjausten tuleva sähköinen rekisteröinti erinomainen työkalu.

Arvoisa puhemies! Kansalaisten työkyvyn ja toimintakyvyn huoltamiseen liittyy myös lääkinnällisen kuntoutuksen rooli. Vaikkakin, kuten ed. Taiveaho sanoi, sen osuus tässä nyt käsiteltävässä olevassa laissa on aika pieni, mutta se on kuitenkin siellä ihan selvästi omana kappaleenaan, mistä olen erittäin iloinen.

Tapaturmien ehkäisy ja oireilun pahenemisen siirtäminen, työturvallisuus, työkyky ja mahdollisimman nopea työhön paluu sairastumisen ja tapaturmien jälkeen ovat asioita, joihin kuluviin kustannuksiin oikea-aikaisella, riittävällä ja oikein toteutetulla moniammatillisella kuntoutuksella voidaan vaikuttaa.

Ikääntyvien selviäminen mahdollisimman toimintakykyisinä edellyttää myöskin sitä, että ennalta ehkäiseviin toimiin kuuluu myöskin lääkinnällinen kuntoutus, joka yhteistyössä esimerkiksi liikunta- ja ympäristötoimen kanssa mahdollistaa terveyshyötyä tuottavia toimenpiteitä.

Perusterveydenhuollon rooli ihmisen elämänkaaren alkupäässä ja neuvolatoiminnan ja kouluterveydenhoidon alueilla painottuu tässä laissa. Perheiden hyvinvointi ja tuki elämän eri siirtymisvaiheissa ovat paitsi inhimillisesti myös ta-loudellisesti kannattavia investointeja.

Aktiivitoimenpiteisiin ja moniammatillisiin palveluihin siirtyminen tai pääseminen vaatii hyvin toteutetun tiedonsiirron ja palveluohjauksen. Laki tulee kuntien tueksi tässäkin suhteessa muun muassa velvoittamalla palvelu- tai kuntoutussuunnitelmien laatimiseen. Se ehkä estää kyseisen toimen unohtamisen.

Kaiken kaikkiaan tämä laki on hyvä alku suomalaisen terveydenhuollon vahvistamiselle ja muuttamiselle ja ehkä myöskin kasvavien terveyserojen vähentämiselle, kun se velvoittaa kunnat ja yhteisöt entistä selkeämmin toteuttamaan toimenpiteitä. Järjestämislaki on kuitenkin aivan välttämätön, jotta saamme myöskin tutkimus- ja rahoitusjärjestelmät vähän nykyistä selkeämmiksi ja vahvistamme lisäksi niiden vaikuttavuutta.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Paljon melua, en sanoisi tyhjästä, mutta kohtuullisen pitkälti kompromissista, jossa, niin kuin ed. Erkki Virtanen totesi, on kaksi vahvaa voimaa käynyt taistoa. Mutta tähän arvokkaaseen, tärkeään kysymykseen suomalaisten ter-veyden ja sairaanhoidon huolehtimisesta muutamia huomioita.

Viime vuosina, sinäkin aikana kun me olemme täällä esimerkiksi ed. Akaan-Penttilän kanssa istuneet, minä vielä vähän kauemmin, on terveyden- ja sairaanhoito kehittynyt kovasti ja erikoissairaanhoito ehkä vielä enemmän. Ed. Asko-Seljavaara tietää tämän vielä allekirjoittanutta paremmin. Hoidot ovat yhä mutkikkaampia, nyt sitten tulevat vielä geenihoidot, erilaiset elinsiirrot ovat aivan toista luokkaa kuin 15 vuotta sitten, ja vastaavasti hoitojen hinnat ovat nousseet.

Tämä on aina huomioitava, kun me katsomme erikoissairaanhoitoa, sen resursointia. Aikaisemmin, silloin 15—20 vuotta sitten niin sanotut enemmän arkipäiväiset erikoissairaanhoidon toimenpiteet ehkä saatiin helpommin kuin nyt, jolloinka niitä joudutaan pitempään odottamaan — tai jopa niin, että kunnallinen, julkinen on ne siirtänyt yksityiselle puolelle, ajatellaan nyt vaikka alaraajojen laskimokirurgiaa. Tämä kehitys, siis tämä erikoissairaanhoidon eteneminen, ei ole tietenkään millään tavalla huonoa. Se on hyvää. Meillä pystytään hoitamaan sairauksia, joiden suhteen aikaisemmin nostettiin kädet pystyyn.

Terveyskeskuksissa tilanne on toinen. Siellä on jonotusta, lääkäripulaa, yksityistämistä. Samalla on todettava, että ollaan menossa vähän toiseenkin suuntaan. Meillä on tieto siitä, että esimerkiksi Kouvolassa ja Kotkassa ollaan ottamassa takaisin kunnan toimeksi niitä terveyskeskuksia, jotka ovat aikaisemmin ulkoistettu yksityisen, esimerkiksi MedOne:n hoitoon, ja nyt ne siis otetaan takaisin kunnan palveluksi. No tällaista tapahtuu. Esimerkiksi entinen Lääkäriliiton puheenjohtaja tohtori Myllymäki on tällaista vienyt eteenpäin Kouvolassa.

Käytännön ongelmia saattavat olla kieliongelmat tällä hetkellä terveyskeskuksissa aika tavalla. On muunkielisiä työntekijöitä, joidenka suomen kielen taito on heikko. Tämä on etenkin Kaakkois-Suomessa ongelma. Myös saman tyyppistä ongelmaa on erikoissairaanhoidossa, jossa se voi olla yllättäväkin ongelma.

Tässä itse terveydenhoidon kentässä on yllättäviä tilanteita. Muun muassa täältä Husin piiristä tuli tieto siitä, että ambulanssia ei lähetetä kiireellisenä silloin, kun hoito- ja hoivalaitoksessa tai hoiva-asunnossa on tapahtunut aivoverenkiertohäiriö. Tämä oli valitettava tosiasia. No, nyt se on muutettu. Käsky on kääntynyt toisinpäin, nyt lähetetään, mutta sehän oli ihmisten perusoikeuksien vastainen asia. Haminassa taas on tilanne se, että siellä ei elvytetä. Iäkkäämpiä ihmisiä ainoastaan lääke-elvytetään, mutta ei enää oikealla tavalla painallus- ja puhalluselvytystä.

Tämä kuntoutus on ongelma. Se on se heikoin ketju. Tämä 65 vuoden ikäraja on ongelma. Sotilasvammaan ja yleensäkin veteraanikuntoutukseen liittyvät voimavarat pitää säilyttää ja kuntoutusta laajentaa uusiin ikäluokkiin ja laajemmin myöskin kotirintamalla.

Tämä uusi hoitotakuu, joka on tämä 3 kuukautta, on mielestäni tärkeä asia. Siitä vain pitäisi pitää kiinni, se on 52 §:ssä erikoissairaanhoitoon pääsy. Eli sillä lailla, että tämä hoidon tarpeen arviointi tulee toteuttaa 3 kuukauden kuluessa. Aikaisemminhan tämä puuttui, ja tämä on ollut sellainen musta piste, musta-aukko tässä terveydenhoidossa. Sitten tämä 6 kuukautta siitä, kun hoidon tarve on arvioitu, hoito pitää antaa, se on sitten se toinen puoli tästä.

Kaiken kaikkiaan meillä on tietysti vielä paljon tekemistä. Tässä on positiivisia askeleita. Askeleita vielä jää ottamatta ja myöhemmin otettavaksi.

Maria Guzenina-Richardson /sd:

Arvoisa puhemies! Tätä lakia on odotettu todella pitkään. Sen takia varmasti monet, jotka ovat tätä lakia odottaneet, tuntevat myös pienoista pettymystä, koska vaikka tämä laki sisältää hyviä asioita, siinä on myös puutteita. Siitä puuttuvat sellaiset tärkeät elementit, joiden avulla tämän lain hyvä tarkoitus myös käytännössä toteutuisi.

Lakiin sisältyy muun muassa velvoite kunnille ja sairaanhoitopiireille järjestää yhdenvertaisesti saatavat terveyspalvelut koko maassa. Kuitenkaan tässä laissa ei puututa siihen oleelliseen asiaan, jolla tämä mahdollistetaan. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämis- ja rahoituslaki olisi ehdottomasti, arvoisa herra puhemies, tullut valmistella yhdessä tämän tänään käsittelyssä olevan terveydenhuoltolain kanssa, ja meidän pitäisi käydä tätä keskustelua näiden kaikkien lakien osalta täällä tänään.

Tällaisenaan tämä laki on monilta osin toiveiden lista, joka ei takaa terveydenhuoltopalveluittemme kipukohtien paranemista, ja se on kyllä, arvoisa herra puhemies, sääli. Suomessa sosio-ekonomiset terveyserot ovat kasvaneet jopa niin, että Oecd on joutunut kiinnittämään asiaan huomiota. Tämä laki ei puutu suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän suurimpiin ongelmiin. Siksi rakenteiden ja rahoituksen uudistaminen olisi pitänyt käsitellä myös.

Työurien pidentämisen kannalta tämän lain toimivuus on erityisen tärkeä. Suomalaisesta julkisesta terveydenhuollosta pitäisi tehdä sellainen kansallinen ylpeydenaihe, aivan kuten meidän peruskoulustamme, että sitä tultaisiin kaukaa katsomaan ja me voisimme sitä ylpeydellä esitellä. Kenenkään ei pitäisi joutua hakemaan apua yksityiseltä sektorilta. Suomessa jokaisella ihmisellä vauvasta vaariin pitäisi olla mahdollisuus luottaa siihen, että he saavat tarvittaessa avun julkisen terveydenhuollon piiristä. Kenenkään ei pitäisi joutua kääntymään terveyskeskuksen ovelta siksi, että lääkäriä ei ole saatavilla oikea-aikaisesti. Ei pitäisi joutua murehtimaan sitä, pääseekö riittäviin tutkimuksiin tai pääseekö kuntoutukseen. Tämä on kansanterveydellinen asia, inhimillisesti suunnattoman suuri asia, ja tämä on todellakin työurien pidentämisen kannalta olennainen asia.

Tässä laissa on yhtenä erittäin hyvänä esityksenä se, että alle 23-vuotiaille tulee nyt oikeus 3 kuukauden kuluessa päästä hoitoon mielenterveyspalveluihin. Tässä samassa lakiuudistuksessa olisi voitu taata se, että myöskin aikuisväestöstä päästäisiin tässä samassa 3 kuukaudessa, 6 kuukautta on nimittäin hyvin pitkä aika odottaa apua.

Suomessa on 700 000 sellaista henkilöä, jotka käyttävät Kelan korvaamia reseptillä määrättyjä psyykelääkkeitä. Heidän tarvitsemaansa muuhun tarpeelliseen hoitoonpääsyä on kuitenkin vaikea arvioida, koska valtaosalla ei ole hoitosuunnitelmia, joiden toteutumista voisi seurata. Osassa maata ei kyetä riittävästi seuraamaan mielenterveysongelmien esiintymistä, arviointia ja hoitoa. Tämä ongelma korostuu perusterveydenhuollossa.

Myöskään tämä laki ei korjaa sitä epäkohtaa, joka asettaa opiskelijat epätasa-arvoiseen asemaan. Opiskelijaterveydenhuollon osalta lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten psykologipalvelut tulisi saattaa yhtä velvoittavalle tasolle kuin perusopetuslaissa.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan on harmillista todeta, niin suuret odotukset kuin tätä lakia kohtaan meillä kaikilla oli, että jotta homma toimisi, se olisi pitänyt hoitaa kunnolla kerralla. Nyt ollaan säätämässä lakia, joka jää puolitiehen, ja se ei ole suomalaisia kohtaan oikein.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä terveydenhuoltolaki on tosiaan odotettu versio. Siitä on pitkään puhuttu, ja varmaan moni ajatteli, että sitten saadaan Suomen terveyskeskukset hyvin toimimaan ja kaikki on kunnossa, kun tämä laki tulee. Kun se aikanaan sitten on täydellinen, niin täytyy toivoa, että sitten tosiaan tässä jamassa oltaisiin, muutenhan tällä lainsäädännöllä ei ole meillä mitään merkitystä. Siinä mielessä tämä on erittäin tärkeää lainsäädäntöä, mitä me nyt teemme. Ehkä sitä kautta on jotenkin helpompi ymmärtää se, että tämä on pelkästään hallinnollinen, tämä lähestymiskulma, ja tässä toisaalta säädetään osalaki ja sitten semmoinen varsinainen rautainen ydin, rahoituslaki, joka sen toiminnan turvaa paremmin, ja järjestämislaki, tulevat myöhemmässä vaiheessa. Näinhän tämä täytyy ymmärtää.

Mutta tähän liittyy sitten kyllä se kysymys, jota minä olen itsekseni miettinyt, toimiiko tämä kaikki nyt sitten näin. Tässä menee aikaa aika paljon, ja tässä on erillisiä osasia. Ne ovat aivan hyviä osasia, mutta ne ovat eri puolilla. Löytävätkö ne sitten bittiavarauudessa toisensa vaiko eivät? Tässähän on ihan hyvä lähtökohta, jos ajatellaan esimerkiksi vaikkapa asiakaskeskeisyyttä. Se on enemmän kuin tärkeä, tämä asiakaslähtöisyys — minusta mieluummin asiakaslähtöisyys kuin -keskeisyys. Otetaan se tässä eräässä mielessä ihan tämmöiseksi ykköslähtökohdaksi. Mutta jos sitä ajatellaan nyt tämän lain puitteissa, että puolustellaan vaikkapa valinnanvapautta, niin eihän se toteudu läheskään täysin silloin, kun siitä jäävät kokonaan muut kuin kunnallinen ja valtiollinen puoli pois. Ei silloin kenelläkään asiakkaista ole mahdollisuutta valita vapaasti, ei se systeemi toimi silloin niin hyvin kuin se voisi.

Tätä kautta pääsen siihen ajatukseen, jonka olen täällä ennenkin sanonut: Koska me, hyvät kollegat, ministeri mukaan lukien, pääsisimme siihen, että me voisimme ottaa kaikki kentän resurssit käyttöön? Meillä on erittäin paljon toimijoita myös yksityissektorilla, ja tiedän, että jos heidät otetaan mukaan oikealla lailla sopimalla, oikeilla sanktioilla ja muilla vastaavilla, niin sieltä saadaan juuri se apu, mitä sieltä halutaan saatavan. Mutta jos heille annetaan mahdollisuus, he kyllä pelkästään vetävät niin sanotusti kerman päältä, eivätkä tee yhtään mitään muuta. Nyt heille annetaan tällainen mahdollisuus, ja jälki sitten välillä on sen mukaista.

Mutta pienessä Suomessa pitäisi ehdottomasti saada julkinen terveydenhoito säilytettyä ja privaattipuoli nivouttaa siihen niin, että kaikki asiat toteutuisivat hyvin. Toivottavasti tämä jossain vaiheessa meillä toteutuu. (Ed. Erkki Virtasen välihuuto) Minä harkitusti, ed. Virtanen, puhun näin sen takia, että kun muistelen sitä aikaa, kun kansanterveyslaki tuli voimaan vuonna 1972, niin siitä lähtien on koko ajan yritetty privaattisektoria työntää sivuun, on se sitten oikein tai väärin. Mutta mitä on tapahtunut? Viimeiset 10 vuotta on privaattisektorilla ollut mahdollisuus kasvaa ja kukoistaa entistä paremmin. Minusta on erittäin ikävä katsoa, että suuret privaattisairaalat ovat meillä pörssiyhtiöiden hallussa vieraiden maiden pääoman kohteena. (Ed. Erkki Virtanen: Juuri näin!) Se tuo suurta epävarmuutta meidän systeemiimme. Tämä jatkuvuus ja seuraus täytyisi nyt osata kirkkaasti nähdä, kun me esimerkiksi tätä lainsäädäntöä teemme, ja se on minun kysymykseni tässä — osa ymmärtää oikein, osa väärin tämän — tuleeko tämä toimimaan, niin kuin on haluttu.

Silloin ennen kansanterveyslakia kunnanlääkäriaikana asiakaslähtöisyys oli itsestäänselvää, ei sitä tarvinnut korostaa. Silloin ei ollut mitään raja-aitoja perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä, oikeastaan niitä termejäkään ei ollut. Ei ollut mitään jonoja, kaikki potilaat hoidettiin samana päivänä. Nyt on viisi kertaa enemmän lääkäreitä, kymmenen kertaa enemmän potilaita, ja meillä alkaa olla tämän hallinnon kautta aikamoinen sekamelska. Tässä ei nyt yhtään ole päästy siihen puoleen sisälle — toivottavasti se asia saadaan sitten hallitusneuvotteluiden myötä jatkossa eteenpäin. Siellähän on erittäin paljon ongelmia, jotka ovat työpaikkakohtaisia. Kaikki te tiedätte sen, että siellä on sähköisiä järjestelmiä, jotka eivät toimi kunnolla, eivät ole yhteensopivia siellä, missä niiden pitäisi olla, ja toisaalta ne ovat sen käyttöisiä, että erikoissairaanhoidossa menee 60 prosenttia erikoislääkäreiden työajasta, ainakin tarkastusvaliokunnan lausunnon mukaan, siihen, että he eivät tee sitä työtä, mitä heidän pitäisi tehdä. Nämähän pitää myöskin korjata.

On ihan turha Suomessa yrittää tehdä semmoista lakimääräyskokoelmaa, joka heitetään jonnekin terveyskeskukseen, ja kuvitellaan, että sen jälkeen kaikki on kunnossa, kun käytetään oikeita termejä. Tässä on erittäin hyvä halu, ja minusta tuntuu, että ministeri Risikko on saanut tässä aika paljon kaikenlaista aikaan. Mutta suurin haastehan tässä ikävä kyllä on vielä edessäpäin: miten tämä monirahoitteinen systeemi saadaan järjestykseen sillä lailla, että me voimme olla siitä täällä yhtä mieltä ja saamme sitä kautta tätä tilaaja—tuottaja-mallia johonkin suuntaan, mihinkä se ehkä pitää saada, miten me voimme sitä kautta tukea semmoista kilpailutusta, josta kaikki hokevat nykyään. Minä vierastan aika paljon näitä asioita ja termejä, mutta haluan olla siinä keskustelussa mukana ja kehittää näitä asioita eteenpäin. Me olemme jatkuvasti liian kaukana sairaanhoidosta, potilaan ongelmista, hänen arkipäivästään. Me haluamme hyvää, mutta meidän hallintomme on täynnä terminologiaa, joka menee niin sanotusti heidän hilseensä ylitse. Tämä on ehkä se semmoinen sanoma, minkä tässä halusin sanoa.

Sitten vielä lisäksi sanoisin tästä ensihoidosta. Kummallisella tavalla asiat toistavat itseään. Silloin kun kansanterveyslaki tuli voimaan, oli tarkoitus, että kaikki sairaankuljetukset siirtyisivät kuntien vastuulle. Se itse asiassa kirjoitettiin lakiin ja melkein päätettiin, kunnes Kuntaliitto laskelmissaan huomasi, että Suomen kuntien talous ei kestä sitä, että siitä tulee kunnallinen velvoite. Siinä olisi tullut niin moninkertainen miehitys näihin ambulansseihin, että se jäi silloin tekemättä. Nyt tämä samansuuntainen asia kummittelee täällä taustalla. Ei yritetä tehdä toista kertaa samaa virhettä!

Maria Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää ed. Akaan-Penttilää erittäin viisaasta puheenvuorosta. Nyt, kun ministeri saapui tänne paikalle, toivottavasti ministeri myöskin vastaa näihin ed. Akaan-Penttilän esille tuomiin seikkoihin ja myöskin siihen, mikä siinä nyt on, että me emme saaneet rahoitus- ja järjestämislakia tähän samaan pakettiin. Mikä sen esti?

Paula Sihto /kesk:

Arvoisa puhemies! Tänään meillä on käsittelyssä hallituksen esitys terveydenhuoltolaiksi sekä laeiksi kansanterveyslain ja erikoissairaanhoitolain muuttamisesta sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain muuttamisesta.

Aivan ensimmäiseksi voin kyllä todeta, että onneksi tämä kauan odotettu lakiesitys on vihdoinkin täällä eduskunnan käsittelyssä, pitihän tämän olla alkuperäisen suunnitelman mukaan jo vajaa pari vuotta sitten. Lain perimmäisenä tavoitteena on perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon raja-aitojen madaltaminen ja perusterveydenhuollon vahvistaminen. Lainsäädännön tärkeä tavoite on ja tulee olla kaikissa tilanteissa palvelujen turvaaminen kaikkialla Suomessa eli alueellisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti riippumatta potilaan tai asiakkaan asemasta.

Lainsäädäntömuutoksella tullaan mahdollistamaan tulevaisuudessa potilaan/asiakkaan valinnanvapauden lisäämistä palveluiden saamisessa vaiheittain ensin oman kunnan alueella, myöhemmin koko maassa. Valintaoikeus lisää palveluiden saatavuutta ja asiakaslähtöisyyttä, aivan kuin ed. Akaan-Penttilä tuossa äsken toi esille hyvässä puheenvuorossaan. Valinnanvapaus on kuitenkin riippuvainen muun muassa siitä, miten tietojärjestelmät kehittyvät. Tänä päivänä maassamme on vain muutamia sairaanhoitopiirejä, joissa sairaanhoitopiirin alueella olevien kuntien tietojärjestelmät pystyvät keskustelemaan keskenään.

Pelkona valinnanvapaudessa taas on se, että se voi johtaa tiettyjen kuntien terveysasemien vajaakäyttöön ja toisten ruuhkautumiseen johtuen nimenomaan tiettyjen terveysasemien huonommasta hoidon laadusta ja palvelutasosta. Varsinkin suun terveydenhuollon osalta valinnanvapaus lisää palveluiden hakemista muualta kuin omasta kunnasta, jos suun terveydenhuollon järjestämisen osalta kunnassa on jo nykyisinkin vaikeuksia.

Terveyden edistäminen on tulevaisuudessa yhä tärkeämpää, tuo onnistuessaan säästöjä ja on potilasta ja hänen läheisiään ajatellen paljon in-himillisempää. Sairauden ennaltaehkäiseminen ajoissa on huomattavasti edullisempaa, ja ehkäisyn onnistuessa on mahdollisuus pidentää muun muassa työuria, joka tulevaisuudessa on entistä merkittävämpää.

Jatkossa eri hallinnonalojen on yhä enemmän pystyttävä päätöksenteossaan huomioimaan mahdolliset sosiaali- ja terveysvaikutukset. Myös eri toimijoiden välistä yhteistyötä ja toiminnan kehittämistä tulee lisätä perusterveydenhuollossa, sosiaalityössä, mielenterveyspalveluissa ja päihdetyössä. Terveydenhuoltolaissa edellytetään myös, että sairaanhoitopiirin alueella olevat kunnat laativat terveydenhuollon järjestämissuunnitelman kuntayhtymää kuunneltuaan ja sairaanhoitopiirin kuntayhtymä hyväksyy suunnitelman. Suunnitelman laatimisen tarkoituksena on valmistella palvelujen järjestäminen kuntalähtöisesti kuitenkin yksittäistä kuntaa laajemman kokonaisuuden, alueellisen yhteistyön ja työnjaon huomioon ottavalla tavalla. Näin voidaan parantaa tuottavuutta, lisätä palvelukokonaisuuksien asiakaslähtöisyyttä ja tehostaa tietoteknologian hyödyntämistä. Järjestämissuunnitelmissa on tarpeen tunnistaa myös sosiaalipalvelujen tarve, joka vaikuttaa esimerkiksi terveys- ja muiden hyvinvointierojen kehitykseen.

Arvoisa puhemies! Hoitoonpääsyn suhteen terveydenhuoltolakiin sisällytetään säännöksiä, jotka täsmentävät määräaikojen laskemista nykyisestä. Sen sijaan perusterveydenhuoltoon liittyvissä kiireettömissä toimenpiteissä hoitoonpääsyn määrärajat pysyvät lähes ennallaan. Lasten ja nuorten mielenterveyshoitoon pääsyä koskeva säännös on ehdotettu terveydenhuoltolain 53 §:ään. Varsinkin nuorisopsykiatrisen hoidon kohdalla on tärkeää, että säännösten soveltamista yhtenäistetään ja turvataan nuorten aikuisten hoitoonpääsy, millä estetään mielenterveysongelmien paheneminen.

Perusterveydenhuollon vahvistumisen suhteen asiantuntijakuulemisissa oli hyvin erilaisia mielipiteitä valiokunnassa. Monet asiantuntijoista väittivät lain olevan liian erikoissairaanhoitokeskeinen. Siksi onkin tärkeää, että kunnat omalta osaltaan keräävät tietoa ja raportoivat asukkaittensa terveyden ja hyvinvoinnin tilasta väestöryhmittäin ja että ne käyttävät suunnittelussa kuntakohtaisia hyvinvointi- ja terveysindikaattoreita. Tiedon kerääminen mahdollistaa ongelmien ehkäisemisen varhaisessa vaiheessa ja tehostaa terveyttä edistävien toimien kohdentamista.

Terveyden edistämistoimia tehostetaan laissa tarkoitetulla terveysneuvonnalla ja terveystarkastuksilla. Erityisen tärkeää on, että myös opiskelu- ja työterveyshuollon ulkopuolelle jääville nuorille ja työikäisille kohdistetaan neuvontapalveluja ja terveystarkastuksia. Myös työttömille tulee taata mahdollisuus kattaviin ja säännöllisiin sekä ennalta ehkäiseviin, työkykyä ylläpitäviin terveydenhuoltopalveluihin.

Ensihoidon osalta on tärkeää, että yksityisillä sairaankuljetusyrityksillä on jatkossakin oltava mahdollisuudet osallistua ensihoidon järjestämiseen. Sairaanhoitopiirin on turvattava ensihoitopalvelujen saatavuus yhdenvertaisesti alueellaan.

Arvoisa puhemies! Terveydenhuoltolain vahvuus on siinä, että se on hengeltään perusterveydenhuoltoa vahvistava ja yhteistyöhön velvoittava. Vaikka laki ei sinänsä suoraan muuta paljonkaan terveydenhuollon kokonaisuutta, on kuitenkin tärkeää, että laki saadaan vihdoinkin voimaan, jotta käynnissä olevat terveydenhuollon sisällölliset uudistukset eivät jää odottamaan tulevaa lainsäädäntöä.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! En ihan ymmärrä opposition nurinaa tästä uudesta terveydenhuoltolakiesityksestä. (Ed. Guzenina-Richardson: Entä ed. Akaan-Penttilä?) Ajattelen niin, että tämä kuulostaa siltä, että tämä lakiesitys olisi niin kuin väärin sammutettu. Tämä parantaa todellakin asiakkaan asemaa ja tuo paljon sellaista, mitä on kauan jo kaivattu, ja annankin ministeri Risikolle suuret kiitokset siitä, että hän on tätä asiaa vienyt eteenpäin.

Tässä on pari sellaista kohtaa, joita erityisesti olen kauan odottanut, ja yksi on hoitopaikan valintaoikeus. Sitä ei ole aikaisemmin ollut, ja nyt se vihdosta viimein tulee. Perusterveydenhuollon terveysaseman voi itse valita oman kunnan alueella, ja erikoissairaanhoidon yksikön voi valita omalla erityisvastuualueella. Ne ovat hienoja alkuja. Minä ymmärrän hyvin, että ei voida kokonaan heti sitä valinnanvapautta avata, mutta tämä on hyvä alku, ja odotan innolla vuotta 2014, jonka alusta lukien on määrä valintaoikeutta laajentaa.

Ed. Erkki Virtaselle. Hän täällä nosti esille sen, että terveyserot ovat suuret, ja olen samaa mieltä, mutta sivistysvaliokunnan puheenjohtajana täytyy todeta, että yksi, mikä parantaa paljon kansakunnan terveyttä, terveydentilaa, on koulutustason nosto. (Ed. Erkki Virtanen: Kyllä!) — Näin on, yhdessä ollaan samaa mieltä. — Ja koulutusta pitää parantaa edelleenkin.

Siitä päästäänkin tähän opiskelijoiden, lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten opiskelijoiden terveydenhuoltoon. Sivistysvaliokunta on useaan otteeseen kantanut syvää huolta heidän tilanteestaan, ja sitä täytyykin kehittää edelleen. Vieläkin tuntuu pahalta, kun viime kaudella nämä lukiolaiset siirrettiin kouluterveydenhuollosta opiskeluterveydenhuollon piiriin, koska se opiskeluterveydenhuolto oli todella huonossa jamassa. Varmaan siinä vieläkin on parannettavaa, mutta se ei tuntunut oikealta. Ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden terveydenhuollon tilaa tulee parantaa, ja tätä ministeriössä ollaankin tekemässä.

Yksi asia, mikä myös on tärkeä, on tämä hoitoonpääsyn turvaaminen ja parantaminen. Eräs asia, joka on toiminut porsaanreikänä tähän asti ja mikä nyt paranee, on tässä tämä ehdotus, että erikoissairaanhoidon tarpeen arviointi on aloitettava 3 viikon kuluessa lähetteen saapumisesta. Jos tarvitaan erikoislääkärin arviointia tai laboratoriotutkimuksia, niin ne on toteutettava 3 kuukauden kuluessa lähetteen saapumisesta, ja se on hyvä asia.

Lasten ja nuorten mielenterveyshoitoon pääsyä koskevaa säännöstä täsmennetään. Sekin on tärkeä kohta. Lapset eivät odota hoitoonpääsyä. Monta kertaa on käynyt niin tuolla koulumaailmassakin, että kun on yritetty saada lapsia hoitoon, niin on vaan todettu, että ei ole paikkoja, pysykööt koulussa, siellä ne hoituu. Totean, että eivät ne kyllä siellä hoidu.

Vielä haluan nostaa esille, mikä on hyvä asia, iäkkäiden neuvontapalvelut. Yksi kohta, mikä on tullut tuolla kentillä paljon esille, on ollut se, että iäkkäät ihmiset kyllä kaipaavat todella paljon neuvontapalveluja, ja tätä asiaa myöskin parannetaan ja tehostetaan. Samoin vielä kunta voi tarvittaessa järjestää hyvinvointia edistäviä kotikäyntejä, ja sekin on aivan erinomainen asia.

Ensihoito on ollut sellainen, joka on puhututtanut kovasti. On tärkeätä, että kun ensihoitoa kilpailutetaan, niin sitten myöskin pienillä sairaankuljetusyrityksillä on mahdollisuus osallistua tähän kilpailuun mukaan.

Kaiken kaikkiaan tämä esitys on vallan erinomainen ja hyvä parannus. Jatkoa sitten seuraa.

Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! Tässä terveydenhuoltolaissa on varmasti todella paljon hyvää tarkoittavaa, ja uskon, että nimenomaan tämän eduskunnassa käydyn valiokuntakäsittelyn kestäessä tätä on erittäin kriittisesti varmaan arvioitu. Ne muutokset, mitkä valiokunnassa on tähän tehty, ovat varmasti hyvin perusteltuja jo siitäkin näkökulmasta tarkastellen, että valiokunta on kuullut, tuossa vilkaisin asiantuntijalistaa, lähes 100 asiantuntijaa käsittelyn kestäessä. Kyllä siellä aika paljon on viisautta ollut käytettävissä.

Tuo, minkä jo muutkin edustajakollegat ovat nostaneet esille, että hoitopaikan valinta tulee mahdolliseksi, sitä on tervehdittävä suurella ilolla. Toivotaan, että se todellakin konkreettisesti myöskin tuolla näkyy ja tuntuu.

Yksi suuri ongelma on ollut, siitä olemme kaikki tietoisia, tietojärjestelmät. Kun olen ollut tarkastusvaliokunnassa ja siellä on ollut mahdollisuus kuulla asiantuntijoita, niin terveydenhuollossa nimenomaan tietojärjestelmien yhteensopimattomuus on aiheuttanut yhteiskunnalle jopa miljardien eurojen menetykset, kustannukset.

Haluan tässä nyt kysyä — valiokunnan puheenjohtaja ei ole paikalla mutta ministeri on — miten on näitten yksityisten sairaankuljetusyritysten asema tässä. Ovatko ne edelleenkin mahdollisesti mukana tässä kilpailussa vai eivät?

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olen esitellyt tätä hallituksen esitystä kirurgeille, hammaslääkäreille, ravitsemusterapeuteille, perusterveydenhuollon henkilöstölle jne., ja kaikki ovat olleet erittäin innostuneita tästä laista. Tämä nimittäin sisältää hyvin paljon myös järjestämismääräyksiä. Monelle se ei varmaan aukea, jos ei ole ammatti-ihminen, että esimerkiksi erva-alueiden vastuu, joka sisältyy tähän lakiin, on aivan uusi vastuu, ja se auttaa sen, että me saamme kunnollisesti järjestettyä erikoissairaanhoidon kullakin erva-alueella. Tämä perusterveydenhuollon suunnitelma taas takaa sen, että perusterveydenhuolto tulee paremmin järjestetyksi.

Eli kokoomuksen kanta on kyllä se, että edelleen säilytetään kunnilla vastuu järjestää terveydenhuolto, mutta tämän maan ongelma on se, että meillä on liikaa kuntia. Meillä on 342 kuntaa, mutta me tarvitsisimme ehkä 100 kuntaa. Jos nämä 100 kuntaa järjestäisivät terveydenhuollon, se olisi se järjestämislaki. Tämän vuoksihan ministeri Risikko on nyt valmistelemassa jo tälle eduskuntakaudelle sote-aluelakia, jossa siis perusterveydenhuolto, sosiaalitoimi ja osa erikoissairaanhoidosta kuuluisi sote-alueelle. Eli me kannatamme elinvoimaisia peruskuntia, ja ne vastaavat edelleenkin terveydenhuollosta.

Yksityissektorihan on erittäin tärkeä. Esimerkiksi vakuutusyhtiön maksamat potilaat saavat aika suuren osan terveydenhuollostaan yksityisiltä palveluilta, eikä ole mitään syytä ottaa niitä sieltä pois ja ohjata niitä julkiselle puolelle. Oikeastaan tämä järjestämisasia ei olekaan niin suuri ongelma kuin tässä väitetään.

Sitten tämä kaksikanavaisuus tai rahoitus. Oikeastihan asia on se, että vasemmisto haluaa vain poistaa nämä kelakorvaukset. (Ed. E. Virtanen: Höpö höpö!) Jos kelakorvaukset, jotka ovat niin pienet kuin hammashoito 130 miljoonaa ja lääkärit 80 miljoonaa, ohjataan terveyskeskuksiin, jotka maksavat noin 11 miljardia, niin sillä ei todellakaan pysty järjestämään kaikkea sitä hoitoa, mitä nyt ihmiset itse maksavat, kun he saavat pienen kelakorvauksen. Eli teillä on suuri laskuvirhe tässä, kun te luulette, että sillä kelakorvausrahalla saataisiin kaikki se, mitä nyt yksityispuolella tapahtuu.

Minä uskoisin, että jos me siis toteutamme tämän terveydenhuoltolain ja sitten saamme tämän sote-lain, me olemme jo aika pitkällä tässä organisaatiossa. Loppujen lopuksi tässä ei ole mitään hätää siitä, että pitäisi ruveta purkamaan rahoitusta tai järjestämään jotakin uutta ja ihmeellistä. Me tarvitsemme vain vähemmän kuntia, ja se pitäisi nyt saada toteutettua.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Mitä tulee kuntien määrään, en voi suoranaisesti yhtyä siihen, mitä arvoisa edellinen puhuja toi esille. Katson, että kunnat itse kyllä pystyvät määrittelemään sen, minkä kokoisina ne haluavat olla itsenäisiä ja toteuttaa lähidemokratiaa.

Juuri terveydenhuollossa kuten sosiaalitoimessa on mitä syvällisimmin paikallista itsehallintoa koskettava perusolemus kunnallisen hallinnon kannalta. Tämän vuoksi hieman kritisoin nyt tätä Paras-lain mukaista kehitystä, joka muun muassa kotiseudullani on johtanut alueellisesti keinotekoisiin kuntakolhooseihin, käyttäisin tällaista kuvainnollista sanaa, jossa päätösvalta vieraantuu kunnallisilta päättäjiltä itse asiassa hyvin suppealle virkamiesjoukolle. Sitten, kun kunnallinen oma lähivaikuttaminen etääntyy, helposti on seurauksena myös ihan yksittäisten palvelujenkin katoamista lähipalvelujen osalta aikaa myöten. Tapahtuu keskittymistä siten, että kustannukset siirtyvät kuntalaisille pitenevien matkojen muodossa, tai jotain muuta byrokratiaa. Esimerkiksi kotiseudullani käydään tätä niin sanottua vaippasotaa, jossa vaippoja päivittäin tuotaisiin Jyväskylästä Keuruulle sen sijaan, että meillä aiemmin on ollut varasto. Tai sitten joitakin laboratoriotoimintoja keskitettäisiin Keuruulta Jyväskylään. Näytteet otettaisiin kyllä Keuruulla, laborantti matkustaisi näytteitten kera taksilla Jyväskylään, jossa näytteet analysoitaisiin ja sitten aikanaan saataisiin sieltä tulokset. Tähän asti kaikki tämä työ on toteutettu omalla paikkakunnalla, tulokset on saatu välittömästi ja samalla ovat olleet osaavat henkilöt myös paikalla.

Samoin olen tällä paikalla kautta kaikkien kolmen vaalikauteni ollut huolestunut ambulanssiverkoston harventumisesta maakuntien reuna-alueilla, kuten myös lääkäripäivystysverkoston keskittymisestä. Nämä molemmat ovat kielteistä kehitystä. Aikoinaan, kun lääkärien yöpäivystyksiä käytiin keskittämään, silloin sanottiin, että nyt on sairaankuljetus, nyt kuljetetaan ambulansseilla. Tähän on ajauduttu monella paikkakunnalla, että seudulliset yöpäivystyksetkin ovat poissa, maakuntakeskuksissa vain on yöpäivystykset. Silloin matkat ovat pitkät, ja on tapauksia, joissa kynnys hakeutua hoitoon voi muodostua jopa kohtalokkaan korkeaksi tai muutoin itse hoitoa haittaavaksi. Tiedän muun muassa Keski-Suomessa kotipitäjästäni Keuruulta tapauksen, kuinka käärmeen puremaa ihmistä kesäyönä kuljetettiin pitkään. Viimein, kun hänet sitten Jyväskylässä otettiin vastaan, tilanne olikin jo hengenvaarallinen. Jos tämä olisi voitu hoitaa omassa terveyskeskuksessa, ilmeisesti paljon helpommalla olisi potilasta voitu hoitaa ja kivuttomammin ja paremmin kaikki olisi tapahtunut.

Nyt on sanottu, että kun yöpäivystyksiä keskitetään, niin asioita hoidetaan ambulansseilla. Keuruu—Multia—Petäjävesi-alueella on nykyisin kolme ambulanssia. Suuressa viisaudessaan tämä keskittämisintoinen sairaanhoitopolitiikka näkee hyväksi, että jatkossa olisi vain yksi, ja väitetään, että palvelu parantuisi tämän kautta. Sanotaan, että tämä yksi keskittyisi sitten vain kiireellisiin ajoihin. Käytäntöhän on ollut nytkin, että näistä kolmesta on yksi ollut 191-ambulanssi kiireellisessä ajossa ja sitten nämä muut ovat ajaneet kiireettömämpiä siirtokuljetuksia. Kun olen nyt itse myöskin ambulanssia kuluneenkin vuoden aikana muutaman kerran hälyttäen hälytyskeskukseen soiton tehnyt, niin tiedän tarkoin, että kaikki autot ovat yleensä yöaikaankin menossa. Onneksi on ollut hyvää onnea, että auton olen saanut aina kuitenkin suhteellisen nopeasti. Mutta jos kaikki autot olisivat olleet maakunnan laidalta Jyväskylässä, niin silloin viive ambulanssin saamiseksi olisi ikävän pitkä. Elikkä kritisoin voimakkaasti tätä ambulanssien keskittämispolitiikkaa siten, että se tulee keskussairaalavetoiseksi. En pidä lainkaan hyvänä sitä. Ja aivan kuten täällä on todettu, pidän hyvänä myös sitä, että tarjottaisiin tilaisuus yksityisille ambulanssiperheyrittäjille jatkossakin.

Täällä ed. Akaan-Penttilä toi esille sen, että kunnanlääkäriaikana yleensä lääkäriin pääsi hyvin, ja palaute oli silloin asiakkailta hyvä. Uskon, että muistot voivat vähän kultautua, mutta monet kokivat näin, ja kunnanlääkärit tekivät hyvin kutsumustietoista työpäivää. Tältä pohjalta myös silloin asioita voidaan tarkastella toisin kuin tämän ajan käytänteitten mukaan.

Arvoisa puhemies! Pidän siis vakavana ongelmana sitä, että ambulanssitoiminta keskittyy, yöpäivystykset keskittyvät, ja katson, että terveydenhuollon ja sosiaalitoimen yhdistäminen ei ole kuntatalouksien kannalta ongelmatonta. Oman kotikaupunkini kaupunginjohtaja ja sosiaalijohtaja hyvin voimakkaasti kritisoivat tätä sosiaali- ja terveydenhuollon niin sanottua eheyttämistä. He katsovat, että se kaventaa kunnallista itsenäisyyttä ja päätösvaltaa.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Täällä ed. Asko-Seljavaara peräänkuulutti sataa kuntaa. Me olemme nyt nähneet näitä suuria kuntia, uusia kuntaliitoksia. Niistä on tullut hyvin kalliita, ja jos me kuuntelemme helsinkiläisedustajien puhetta täällä, niin Helsingin kaupungillakaan ei mene hyvin, vaikka se nyt on Suomen suurin kunta, (Ed. Asko-Seljavaara: No, menee meillä kohtalaisen hyvin!) että siinä mielessä tässä tämä suuruuden ekonomia ei toimi, jos ei sitä kunnolla hoideta.

Tässä laissa, jota nyt käsitellään, on varmasti paljon ihan hyviä asioita. Yksi sellainen suuri huolenaihe on kuitenkin olemassa, että meillä terveydenhuolto, sairaanhoitopalvelut, pirstoutuu, ja mitä enemmän se pirstoutuu, sitä kannattamattomammaksi tulee julkinen sektori, koska julkinen sektori hoitaa tulevaisuudessa raskaamman osan ja sitten yksityinen puoli hoitaa sen, joka on bisnesmielessä selkeästi parempaa. Kuitenkin yhteiskunnalla on kokonaisvastuu vastata palveluiden saatavuudesta, ja siinä mielessä myöskin näitä asioita pitää arvioida taloudellisesta näkökulmasta.

Tuossa ed. Lauri Oinosen sinänsä ansiokkaassa puheenvuorossa erityisesti kiinnitettiin huomiota sairaankuljetuksen järjestämiseen. On kuitenkin ilolla todettava, että pohjaesityksestä poiketen tietääkseni keskustan valiokuntaryhmä teki ansiokasta työtä ja yhdessä muiden puolueiden kanssa sitten kirjautti tänne: "Sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsityksen mukaan yksityisillä sairaankuljetusyrityksillä on jatkossakin oltava mahdollisuudet menestyä tässä vertailussa ja toimia edelleen ensihoitopalvelujen tuottajina." Tämä on tärkeä asia. Tämä mahdollistaa siellä kilpailussa mukana olemisen. (Ed. Hemmilä: Mutta onko kilpailutettava?) — Esimerkiksi Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä varmasti hallitus linjaa ne asiat, kuinka ne siellä tullaan tekemään. Siellä on oma selvityshenkilönsä asiaa suunnittelemassa, mutta loppukädessä sitten sairaanhoitopiirin johtaja esittelee ja hallitus päättää siitä linjauksesta, kuinka siellä toimitaan.

Sitten merkittävänä asiana on nähty, ja varmasti onkin, hoitopaikan valintaoikeus. Se on yhtäältä potilaan kannalta hyvä asia, toisaalta palveluiden järjestäjän kannalta siihen voi tulla ongelmatilanteita. Joissakin kohdin syntyy ruuhkia ja sitä kautta tyytymättömyyttä, ja toisaalta sitten joissakin kohdin voi syntyä joutokäyntiä. Tämähän on järjestämisestä vastuullisen kannalta huono tilanne.

Sitten tähän järjestämisvastuuseen liittyy myöskin osaltaan potilaan oikeus valita hoitopaikkansa. Tässä mietinnössä esitetään myöskin: "Valintaoikeuden laajentuminen edellyttää lisäksi sairausvakuutuksen matkakorvaussäännösten muutostarpeiden arviointia." Tämä tietenkin, tässä tilanteessa kun ollaan, tuo lisäkustannuksia. Vaikka halutaankin tuottaa hyviä laadullisia palveluita, niin myöskin pitää miettiä sitä rahallista puolta.

Arvoisa puhemies! Tämä mietintö on ihan hyvä. Tässä ei ole puututtu liiaksi kunnalliseen itsemääräämisoikeuteen, ja tämän kanssa pienemmätkin kunnat voivat elää.

Arja Karhuvaara /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Oinonen ilmoitti, ettei hän pääse hoitoon tarpeeksi nopeasti sairaankuljetusongelmien vuoksi. Itse asun saarella, missä pääsemme kyllä hoitoon, mikäli lautat kulkevat oikea-aikaisesti sairastumiseen nähden. Mutta haluaisin kysyä ministeriltä, muistaako hän sen, että Suomenlinna on Suomessa ainoa paikka, jossa ihmisillä ei ole maksettavanaan pelkästään Kelan 9,75 euron omavastuuosuutta, vaan he joutuvat maksamaan myöskin sairaankuljetusajoneuvon yliviennin lautalla saamatta siitä lainkaan korvausta ja ajoneuvon hinta on 33:sta aina 231 euroon auton pituudesta riippuen. Toivonkin, että tähän Suomenlinnaan, esimerkiksi kiireettömiin potilaskuljetuksiin, tämän terveydenhuoltolain matkojen korvaamisen yhteydessä muistetaan puuttua ja muistetaan selvittää tämä asia niin, että Suomenlinnassakin asuvat voivat olla yhdenvertaisia hoitoonpääsyn ja sairaankuljetusten saamiseksi.

Toinen asia, mistä haluaisin mainita, on nämä kiireettömät potilaskuljetukset ja ensihoito. Meillä on ollut paljon keskustelua siitä, että yksityiset putoavat tässä kilpailusta, mutta itse en ole ihan sitä mieltä. Mutta toivon, että tässä keskustelussa huomioidaan se, että meillä on kuitenkin valtakunnallisen katastrofivalmiuden ylläpitämiseksi pakko pitää ensihoidon järjestelmät yhteiskunnan käsissä, niin että myös henkilöstön osaaminen ja valmiustila ja rekrytointi tarvittaessa onnistutaan toteuttamaan.

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia tästä mahdollisuudesta, kun minulla nimittäin on vielä yksi puhetilaisuus tänä iltana, niin että joudun tästä lähtemään. Mutta oli hienoa, että pääsin, ja täällä on aika moni valiokunnan jäsenistäkin paikalla. Ja, puheenjohtaja, kiitos tästä mietinnöstä, te teitte todella hyvää työtä ja nopeasti ja siinä mielessä, että on paljon asiantuntijoita kuultu. Se tuo tähän lisäarvoa. Ja tänä päivänä jo teille kerroin, että ne muutokset, mitä tähän teitte, olivat minun mielestäni ihan oivallisia ja sillä tavalla sopivat tähän.

Sosiaali- ja terveydenhuolto on muutoksessa tällä hetkellä, ja sen ensimmäisiä tällaisia isoja lainsäädännöllisiä kehittämisaskeleita on nyt tämä terveydenhuoltolaki. Meillähän tehdään sosiaalihuoltolakia myöskin ja sitten myöskin hallintoa ja järjestämistä koskevaa lainsäädäntöä, ja myös rahoitusta on juuri selvitetty. Elikkä kyllä tällainen iso muutos on nyt meneillänsä ja tämä on ensimmäinen askel. Terveydenhuoltolaki on niin sanotusti sisältölaki, mutta, aivan niin kuin ed. Asko-Seljavaara tällä toi esille, täällä on myöskin jonkin verran järjestämiseen liittyviä asioita.

Terveydenhuoltolain — ehkä voi sanoa — neljä sellaista pääasiaa, joista olen hyvin ylpeä, ovat ensinnäkin tämä asiakaslähtöisyys eli valinnanvapauden lisääminen ja se, että siinä on lähdetty nimenomaan asiakaslähtöisesti palveluja suunnittelemaan. Toinen on perusterveydenhuollon vahvistaminen hyvin monin eri keinoin. Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen osana kuntien strategiaa on kolmas iso, tärkeä asia. Ja sitten neljäntenä moniammatillista johtamista korostetaan täällä, ja moniammatillista työtä, jota toden totta pitää olla tämän terveyspalvelun. Siinä on niin lääketiede, hoitotiede, ravitsemustiede, fysioterapia, psykologia, psykiatria jne. Myös lääkealan osaamista tarvitaan terveydenhuollossa hyvin vahvasti ja myöskin sitten sosiaalityön osaamista.

Tämä laki koskee julkista sektoria. Täällä jonkin verran kritisoitiin sitä, että tässä ei ole piikkiä avattu valinnanvapauteen myös yksityiselle. Olen sitä mieltä, että sosiaali- ja terveyspalvelun on julkisen sektorin hanskassa oltava ja sen kivijalan pitää olla siellä. Ja sitten sitä täydennetään ja hiotaan kumppanuutta yksityissektorin suuntaan. Mielestäni meillä on myös hyviä esimerkkejä siitä, miten se yhteistyö hyvin sujuu, mutta meillä on myös valitettavasti huonojakin kokemuksia. Mutta minä uskon, että me pyrimme joka puolella, joka kaupungissa ja kunnassa, siihen, että on hyvä yhteistyö yksityisen sektorin kanssa.

Totesin, että järjestämistä koskevaa lainsäädäntöä tehdään. Se on harmittava juttu, että se on tästä poissa, mutta sille vaan nyt ei mitään voi. Yritystä oli, mutta se ei valitettavasti johtanut tulokseen. Mutta työ jatkuu, ja minun mielestäni se, että tämä sisältölaki on nyt tässä, on hyvä asia.

Rahoitusta koskevaa muutostahan ei ollut tarkoitus tehdäkään tämän hallituskauden aikana muuten kuin ne kaksi, mitkä on jo tehty. Ja tämä varsinainen selvitys, mikä nyt on juuri saatu, antaa varmasti pitkospuita siihen jatkoselvittelyyn tämän rahoituksen suhteen. Seuraavassa hallitusohjelmassa varmasti on hyvä linjata järjestämistä ja rahoitusta koskeva tarkennus.

Tietojärjestelmistäkin täällä puhuttiin, ja ne ovat todella meillä olleet se murheenkryyni. Viime kaudellakin on hyvin paljon rahaa niihin laitettu, ja valitettavasti yhteensopimattomuutta on järjestelmissä. Minä olen nyt sitä mieltä, että meillä on otettu hyvin vakavasti nämä ongelmat, ja sosiaali- ja terveysministeriö tekee kyllä aktiivisesti työtä. Myös se on iso asia, että me saimme ensi vuoden budjettiin yli 20 miljoonaa, ja se auttaa kyllä todella asiaa. Pitää muistaa, että suomalainen tietojärjestelmämuutos, mitä nyt ollaan tekemässä, on suurempi kuin missään muualla maailmassa on ollut ja että vähemmän on siihen nyt rahaa käytetty kuin missään muualla maailmassa. Kun suhteuttaa nämä kaksi asiaa, niin ymmärtää, ettei tämä nyt ihan helppo rasti ole. Eli töitä on kyllä tehty ja edelleen pitää tehdä.

Täällä kysyttiin yksityisen sairaankuljetuksen asemaa. Nythän on niin, että tässä ei muutu kuin se, että kunnalta tämä koordinaatiovastuu siirtyy sairaanhoitopiireille. Yksityiset palveluntuottajat ovat varmasti tässä mukana aivan samalla tavalla kuin aikaisemminkin, koska meillä on erittäin laadukas yksityinen sektori. Ja nyt, kun me teemme asetuksella tämän palvelutasopäätöksen, se varmasti sitten kyllä tulee auttamaan yksityistä sektoria näyttämään oman laatunsa.

Ja vielä kerran kiitoksia.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kiitoksia ministeri Risikolle, että esiinnyitte täällä. Sinänsä on kuitenkin pakko todeta, että sinänsä, vaikka olen lähes kaikesta, mitä sanoitte, samaa mieltä, se ei poista kuitenkaan sitä ongelmaa, että tästä terveydenhuoltolaista puuttuu se keskeinen tukijalka eli nämä järjestämisen rahoituslait, syistä, jotka me kyllä molemmat kyllä tiedämme.

Arvoisa puhemies! Pyysin puheenvuoron todetakseni ed. Asko-Seljavaaralle, että kun olen nyt teidät 8 vuotta tuntenut ja tänä aikana jossain määrin tottunut teidän reippaisiin mielipiteisiinne, joita on ihan mukava kuunnella, vaikka niitä joutuisi kuuntelemaan parhaimmillaan 8 tuntia viikossa, (Ed. Asko-Seljavaara: Onneksi ette joudu!) ehkä meidän keskustelumme kuitenkin tulisi vähän järkevämmäksi, jos te kommentoisitte meidän todellisia mielipiteitämme ettekä toimisi niin, että ensin määrittelette meidän mielipiteemme ja sitten ryhdytte kommentoimaan teidän määrittelemiänne mielipiteitä ikään kuin meitä arvostellen. Asia on nimittäin niin, että emme me tietenkään lähde siitä, että siirtämällä 300 miljoonaa sv-korvauksia yksityiseltä sektorilta julkisen sektorin käyttöön ratkaistaisiin Suomen terveydenhuollon rahoitusongelmia tai lisättäisiin tasa-arvoakaan. Se on vain yksi potti siitä.

Lähtökohta on se, että siirretään ne kaikki rahat, jotka me haluamme käyttää terveydenhuoltoon, yhden hallinnon, yhden kanavan, alaisiksi ja lisätään sinne verovaroja, koska kun ihmiset eivät joudu käyttämään käytössään olevia tuloja niin paljon yksityisen terveydenhuollon kalliisiin maksuihin, niin he sitten pystyvät maksamaan vähän enemmän veroja. Ja niitä veroja maksamalla pystytään tasaamaan näitä terveys-erojen taustalla olevia tekijöitä — ennen kaikkea köyhyyttä ja koulutuksen puutetta jne., joihin täällä on viitattu — ja sillä tavalla parantamaan paremmin suomalaista terveydenhuoltoa ja lisäämään sen tasa-arvoisuutta, joka sieltä nyt puuttuu.

Paula Sihto /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Vahasalo, joka poistuikin jo täältä salista, nosti esille tärkeän asian eli tämän opiskelijaterveydenhuoltoon liittyvän problematiikan ja tämän eriarvoisuuden, mitä eri oppilaitoksissa opiskelevien oppilaiden kesken on. Nimenomaan ammattikorkeakouluopiskelijat joutuvat hakemaan ne terveydenhuoltopalvelut sieltä omalta kotipaikkakunnaltaan, kun taas yliopisto-opiskelijat saavat YTHS:n kautta laadukasta palvelua ympäri Suomen.

Toinen asia, mihinkä haluaisin kiinnittää vielä huomiota, on tämä, minkä ed. Asko-Seljavaara otti esille, niin sanottu sote-kokeilulaki. Ja olisikin halunnut ministeri Risikolta ihan kysyä sitä, missä vaiheessa tämä sote-kokeilulain valmistelu on ja koska se tulee tänne eduskuntaan ja mitkä ovat ne kriteerit, että pääsee tämän kokeilulain piiriin. Ministeri Risikko on kyllä salissa, mutta ei ole tuolla paikallaan, että varmaan tämän vastauksen kuulemme sitten joskus toisella kertaa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen mielenkiinnolla kuunnellut tätä keskustelua. Ihan eräällä tavalla siitä vierestä muutama näkökohta.

Ensinnäkin ensimmäinen minusta tärkein asia on palvelun saamisen varmuus, ja toinen on se, että sen hinnan määräytymisen pitää olla sellainen, että turhuuksista ei makseta. Minä tässä suhteessa, arvoisa puhemies, kiinnitän huomiota yhteen ilmiöön vaan, joka tuoreeltaan Suomen parhaassa kunnassa taloudellisesti elikkä Oulussa — Suur-Oulu tähtäimessä — on tämä tilaaja—tuottaja-malli sellaisena kuin se siellä on toteutettu. Kun eivät satu kohdalleen tilaajan tarpeet ja tuottajan tarpeet, niin siitä seuraa, että kummallekin pitää antaa lisää rahaa. Ei tässä nyt kyllä kovin paljon kehumisen varaa ole. Sitten ilmeisesti käy niin kuin ed. Lauri Oinoselle, että ambulanssi jää tulematta.

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa puhemies! Kiitoksia tästä mahdollisuudesta.

Täällä kysyttiin kokeilulaista. Olen pahoillani, unohdin sen tuossa, vaikka se oli minulla pistettynä tuohon ylös. Järjestämisen kehittämistä koskeva kokeilu käynnistyy siis ensi vuoden puolella. Sitä lakia ollaan juuri nyt viimeistelemässä ja se hallituksen esitys annetaan vielä ennen joulua niin, että se on sitten teillä, arvoisat edustajat, kun te tulette joulutauolta.

Nythän noin 16 aluetta on hakeutunut siihen kokeiluun. Kokeiluun on mahdollista myöhemminkin sitten hakeutua, koska se on sillä tavalla auki, koska lakihan ei ole voimassa. Kun laki tulee voimaan, niin siinä on mahdollisuus vielä sitten tulla mukaan. Kriteereinä on juuri se, että perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito tekevät hyvää yhteistyötä ja integroituvat ja että terveydenhuolto ja sosiaalityö tekevät yhteistyötä. Tämä nelikenttä kun saadaan pelaamaan, niin se auttaa monessa asiassa.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Niille muutamille edustajille, jotka ovat edelleen kyselleet ja kyseenalaistaneet tätä ensihoidon järjestämistä: Kiitän ministeriä tästä kannanotosta, joka kannanotto oli juuri saman mukainen kuin meidän valiokunnan mietintömme kertoo tästä ensihoidon ja lähinnä yksityisten ambulanssifirmojen asemasta.

Valiokunta toteaa, "- - ettei säännöksissä aseteta erilaisia palvelujen järjestämistapoja etusijajärjestykseen ja että kaikkien nykyisten palvelujen järjestämistapojen jatkuminen on edelleen mahdollista". Tämä oli valiokunnan yksimielinen kanta, jonka ymmärsin myös ministerin tulkinnan tässä edellä olevan. Toivon, että viesti menee yhdenmukaisena myöskin kentälle näille toimijoille, jotka ovat peloissaan näistä monista ristiriitaisista puheista johtuen. Heillä on edelleen tulevaisuus edessään, ja tämän vuoksi myös valiokunta poisti tämän sopimusten jatkoajan niin, että sopimukset, jotka ovat voimassa yli vuoden 2012 lopun, voivat tästedes jatkua sopimuksenvaraisesti sillä alueella.

Teimme niin hyvän mietinnön kuin kykenimme, ed. Hemmilälle erityisesti tämä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kiitän ed. Hemmilää vastauksesta ja kiitän ministeri Risikkoa vastauksesta. Mutta asia vain on niin, että käytännössä nämä hyvät mietinnön ajatukset eivät mene perille siellä, missä päätöksiä valmistellaan ja missä tehdään. Vaikka ne menevät perille, niin ne eivät mene tajuntaan sillä tavalla, että niitä edes haluttaisiin toteuttaa.

Yksinkertaisen kylmästi vaan Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä oleva seututerveyskeskus tai sairaanhoitopiiri näkee hyväksi keskittää niin sanotut kiireettömät ambulanssit kaikki Jyväskylään ja sitten näitä jäisi kolmen asemesta vain yksi mukamas hoitamaan näitä kiireellisiä ajoja, mikä on kyllä täysin mieletön ajatus. Huolimatta valiokunnan hyvästä mietinnöstä ja näkemyksistä käytäntö on menossa täysin väärään suuntaan. Tämä on epäkohta, jonka haluan tuoda tässä voimakkaasti esille. Meille muun muassa eri potilasjärjestöt, Dysfasialiitto ja monet muut tuovat esille sen, että on aivoverenkiertosairauksia ja monia muita, joissa kerta kaikkiaan ei kestä odottaa sitä ambulanssia kohtuuttoman kauan.

Minkä olen tuonut esille ambulanssin saatavuudesta ja hälytyksiin vastaamisista, niin en ole itselleni onneksi tarvinnut ambulanssia, mutta olen joutunut lähipiirissä tai lähimmäisille hälyttämään ambulanssia ja olen sen aina saanut. Mutta tiedän tasan tarkkaan, että kaikki kolme autoa, mitä on Keuruu—Petäjävesi-alueella, ovat yhtä aikaa ajossa jopa yöaikaankin, tämän olen havainnut. Silloin olisi vaara kohtalokkaista viiveistä. Kerrankin minulle sanottiin, että nyt ei ambulanssia saa, on juuri lähtenyt Jyväskylään, mutta sillä oli vähemmän kiireellinen ajo ja sattui olemaan kohdalla, jolloinka se oli parissa minuutissa paikalla. Mutta tämä oli onnellinen tilanne tuossa tapauksessa.

Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! Kiitos valiokunnan puheenjohtaja Kerolalle uurastuksesta yksityisten sairaankuljetusyritysten aseman varmistamiseksi. Mutta kun luen tästä mietinnöstä aivan saman kohdan, minkä ed. Kerola juuri luki meille, niin tästä kyllä jää pikkaisen semmoinen valju tunne, että miten siellä sairaanhoitopiireissä, jotka ovat aika isoja taloja, sitten otetaan huomioon nämä pienet yrittäjät. Nämä ovat aika usein hyvinkin pieniä yrityksiä. Eivät heidän mahdollisuutensa kilpailla esimerkiksi pelastuslaitoksen kanssa semmoisilla paikkakunnilla, missä pelastuslaitoksella on valtavan isot resurssit, välttämättä ole kovin hyvät nimenomaan, kun nyt tapahtuu muutos, kun kunta ei enää ole tässä mukana tekemässä päätöksiä, vaan kaikki päätöksenteko siirtyy sairaanhoitopiirille. Siksi on hyvä, että tästä asiasta on nostettu iso kysymys valiokunnassa, ja hyvä, että täällä eduskunnassa tämä keskustellaan myöskin niin auki, että asiaa varmasti seurataan.

Tästä seurannasta vielä kysyisin, kun on näin valtavan merkittävästä uudistuksesta kysymys kuin nyt tämä koko lakiuudistus on: Miten, valiokunnan puheenjohtaja, linjaatte seurantapuolen? Millä tavalla tämän lain toteutumista seurataan?

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Toivon, että tästä valiokunnan kannasta lähtee yhdensuuntainen viesti kentälle. Kuinka sairaanhoitopiirit sitten alueellaan tämän ratkaisevat, sehän ei ole meidän käsissämme. He tekevät siellä päätöksensä, ja toivon, että ne edustajat, jotka täälläkin talossa istuvat, kykenevät välittämään tämän eduskunnan tahdon näille päättäjille. Se on yksiselitteisesti kerrottu tässä mietinnössä, niin kuin äsken kuvasin, ministerin suulla ja viestillä vahvistettuna.

Sitten tähän seuranta-asiaan. Täällä on monessakin eri kohdassa viitattu seurantaan. Luonnollista on, että ministeriössä tehdään seurantaa tämän lain toteutumisen kannalta erityisesti siitä syystä, että kun järjestämisvastuu ja rahoitusjärjestelmä tulevat tuonnempana, siinä vaiheessa meillä on pohja-aineistoa sille, kuinka nämä kaikki limitetään yhteen. Seuranta on järjestyksessä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Todella haluan kiittää ed. Inkeri Kerolaa valiokunnan puheenjohtajan roolissa hänen hyvästä työstään, mutta asia vain on kuten ed. Hemmilä sanoi, että sairaanhoitopiirit ovat vahvoja toimijoita, jotka toimivat hyvin itsenäisesti. Ei tarvitse olla muuta kuin hyvin byrokraattinen, keskittämishaluinen virkamies, niin hän vähät välittää mistään valiokunnan mietinnöistä, ikävä kyllä. Silloin hän löytää perustelut, joilla saadaan mahdottoman kalliiksi, jos ambulansseja olisi hajautetusti, ja hän haluaa keskittää. Esimerkiksi Keski-Suomessa eräs johtava lääkäri haluaa hallintovirkamiehenä keskittää ambulanssit Jyväskylään, josta käsin hoidettaisiin niin sanotut kiireettömät ajot, ja unohtaa täysin, että kiireetön ajo voi tulla sieltä maakunnasta, seutukunnilta ja kunnista Jyväskylään tai se kiireetön ajo voi olla siellä kunnan sisäisesti omaan terveysasemaan tapahtuva kuljetus. Tässä on todella vaarana, että byrokratian myötä, jota on syntymässä eri paikkakunnilla hyvin vaihtelevasti, hyvät käytänteet unohtuvat, jotka ovat aiemmin muotoutuneet ja kehittyneet.

Samalla tuon esille muutoinkin sen, että tuo Paras-lain väestöpohjavaatimus kaavamaisuudessaan on johtanut ainakin eräissä tapauksissa rakenteisiin, jotka eivät ole toiminnallisesti alueellisesti mielekkäitä, ja hyvin toimivat järjestelmät ovat kadonneet ja tilalle on tullut vain lisää hallintohenkilöstöä, lisää byrokratiaa ja hoitavia henkilöitä karsitaan. Tämä ei ole oikein.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Haluan myös itse vastata tästä ensihoidosta, kun olen omalta osaltani vetänyt Etelä-Karjalassa meidän ensihoidon strategiasuunnittelun ja siihen liittyy myös henkilöstön kouluttaminen ja se oli erittäin laaja ja kattava, minkä takia olen sen puolesta tutustunut ensihoitoon vähän paremmin kuin ehkä muuten olisin.

Ensinnäkin valiokunta on linjannut erittäin hyvin tämän ensihoidon, ja olen siihen erittäin tyytyväinen. Haluan vakuuttaa ed. Hemmilälle sen, että kun sairaanhoitopiirit suunnittelevat omaa ensihoitojärjestelmäänsä, he tekevät siitä suunnitelman ja se suunnitelma mahdollistaa kyllä myös yksityisten palveluiden mukana olemisen ja se on ihan oman alueen omasta tahdosta kiinni. Mutta tämä lainsäädäntö ja meidän valiokunnan linjaukset pikemminkin tukevat tätä kuin päinvastoin.