Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Meillä on käsiteltävänä tarkastusvaliokunnan mietintö Valtiontalouden tarkastusviraston toiminnasta. Itsekin olen ollut jäsenenä tässä tarkastusvaliokunnassa tämän vaalikauden alusta alkaen, ja meille aika monille kansanedustajille on jäänyt vieraaksi koko Valtiontalouden tarkastusvirasto, mitä se oikeastaan tekee.

Valtiontalouden tarkastusvirastossahan on 154 tarkastajaa, ja tämä tarkastusvirasto on, kuten valiokunta on heti tämän mietintönsä aluksi todennut, "- - osa eduskunnan finanssivaltaa toteuttavaa ja turvaavaa perustuslain mukaista järjestystä. Tarkastusviraston tehtävänä on tuottaa eduskunnalle, valtioneuvostolle ja sen alaiselle hallinnolle objektiivista, oikea-aikaista, eduskunnan ja hallituksen valtiontaloudellisessa päätöksenteossa ja valvonnassa hyödyllistä ja luotettavaa valvonta- ja tarkastustietoa."

Kun lueskelin tätä mietintöä, niin huomioni kiinnittyi väyläinvestointien kannattavuuslaskelmiin, joihin kannattavuuslaskelmiin Valtionta-louden tarkastusvirasto on kiinnittänyt erityistä huomiota ja tarkastuksessa havainnut väyläinvestointien hyöty—kustannus-laskelmissa useita puutteita. Otan sen takia nämä väyläinvestoinnit esille, koska olen päässyt nyt valtiovarainvaliokunnan liikennejaoston jäsenenä läheltä seuraamaan, minkälaista suhmurointia ja siltarumpupolitiikkaa ainakin eduskunta harrastaa näitten väyläinvestointien osalta. Sitten ensi viikolla, seuraavalla viikolla, täällä varmaan salissa niistä enemmän puhutaan.

Mutta siteeraan tätä valiokunnan mietintöä, jossa todetaan, että Valtiontalouden tarkastusvirasto on havainnut, että nämä hyöty—kustannus-laskelmat "- - oli tilattu konsulteilta, jotka eivät olleet tie- ja ratahankkeiden osalta tallentaneet laskelmia siten, että ne olisivat myöhemmin helposti saatavissa ja tarkistettavissa. - - Konsulttien tekemien hyöty—kustannus-laskelmien riippumattomuutta ja oikeellisuutta ei ollut valvottu, vaan oli vain luotettu laskelmien hyvyyteen."

Tarkastusvirasto edelleen toteaa väyläohjelmien ulkopuolisesta rahoituksesta, että "hankkeista valtiolle aiheutuvat maksut siirtyvät erilaisilla sopimusjärjestelyillä" — hamaan — "tulevaisuuteen" ja "vuoden 2011 jälkeiseen aikaan kohdistuvat elinkaarihankkeiden sitoumukset ovat tällä hetkellä" — peräti — "1,9 miljardia euroa".

Kun siellä valtiovarainvaliokunnan liikennejaostossa ja yhdessä liikenneministerin kanssa on käyty läpi näitä väyläinvestointeja, niin on todettu, että seuraavalle vaalikaudelle ei oikeastaan ole yhtään jäänyt pelivaraa. Kaikki varat, mitä meillä olisi käytettävissä tässä yhteiskunnassa väyläinvestointeihin, on sidottu nyt nimenomaan näihin hankkeisiin, mitä tällä vaalikaudella on pantu alulle. Seuraavalla eduskunnalla ei olisi näin ollen mitään varoja käytettävissään.

Sen vuoksi minusta tämä ponsi on erittäin tärkeä ja kannatettava: "Tarkastusvaliokunta edellyttää, että väylähankkeiden hyöty—kustannus-laskelmien toteutuksessa ilmenneet puutteet korjataan, jotta eduskunta saa" — tulevaisuudessa — "entistä luotettavampaa ja laadukkaampaa informaatiota päätöksenteon perustaksi." Kunpa ensi vaalikaudella sitten tämä toteutuisi, jotta se perintö ei olisi yhtä huono kuin mitä me tällä vaalikaudella jätämme seuraajille.