22) Laki korkolain 4 §:n muuttamisesta
Tuija Brax /vihr(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Esitän tässä lakialoitteessa,
jonka on allekirjoittanut myös yli kymmenen muuta kansanedustajaa,
korkolakia muutettavaksi. Korkolaki suojaa meitä tavallisia
velallisia, joilla luottotiedot ovat kunnossa ja elämänhallinta
sillä tavalla kunnossa, että voimme ottaa ihan normaaleja
lainoja, viivästystilanteissa niin, että viivästyskorko
ei koskaan saa olla yli 10 prosenttia. Mutta sitten sinne on jäänyt
semmoinen kummallisuus, että jos todellinen, efektiivinen,
korko onkin yli tämän 10 prosenttia, niin silloin
viivästyskorkokin saa olla yli 10 prosenttia, eli silloin onkin
tilanne se, että korkolaki ei suojaa viivästystilanteissa
samalla tavalla kuin meitä muita velallisia.
Tämmöiset tilanteet tosiasiallisesti koskevat kulutusluottoja.
Niin sanotuissa pikavipeissä myös efektiivinen
korko on usein merkittävästi yli 10 prosenttia.
Niissä ei vielä, ainakaan tunnetuimmissa tuotteissa,
ole tätä poikkeuksellisen korkeata viivästyskorkoa,
ei ainakaan monissa niistä, mutta periaatteessa sellaista
saattaa myös ilmetä markkinoilla myöhemmin,
koska laki sen sallii. Sen takia katson, että lakia on
muutettava niin, että siinä vaiheessa, jos maksuviivästys
on niin paha, että siitä on haettu jo maksupäätös, maksutuomio
eli ulosottoperuste, niin silloin alkaisi myös tämä sama
katto, 10 prosenttia, kuin kaikissa muissakin veloissa.
Tämä tuomioperusteasia on tässä siksi,
että tämän nykyisen korkolain omituisuus
ja tämä aukko ja sosiaalinen vääryys
johtunee siitä, että on ajateltu, että se
olisi väärin, että joku voisi, jos hän
on alun perin tehnyt sopimusvapauden puitteissa velkasopimuksen,
jonka tosiasiallinen korko on yli 10 prosenttia, saada tosiasiassa
korkonsa tiputettua jättämällä maksamatta.
Mutta kun me tiedämme arjen tilanteet, ketkä ihmiset
näitä velkoja ottavat, niin niitä ottavat
pääsääntöisesti ihmiset,
jotka ottavat velkaa edellisten velkojen maksuun tai joilla ei ole
luottotietoja tai jotka eivät hallitse talouttaan muistakaan
syistä tai jotka muuten eivät ymmärrä,
osittain myös puutteellisen lainsäädännön
takia, kun esimerkiksi näissä pikavipeissä ei
ole pakko kertoa riittävän selvästi todellista
korkoa. Kun he ottavat näitä lainoja, niin heille
sitten tosiasiallisesti tuleekin myös poikkeuksellisen
korkea viivästyskorko. Eli alun perin tämmöinen
teoreettinen ajattelu ei alkuunkaan vastaa sitä todellisuutta,
jossa tänä päivänä monet
ylivelkaantuneet, varsinkin kulutusluotoilla ylivelkaantuneet, ihmiset
ovat, ja sen takia katsoisin, että tämä teoreettinenkin
ongelma poistuu tällä järjestelyllä,
että pelkästään odottamalla
maksupäivän ei saa korkoa alas, vaan vasta sitten,
kun se maksukyvyttömyys on niin paha, että on
päädytty joka tapauksessa maksutuomioon.
Tämän lakialoitteen syntyyn on vaikuttanut merkittävästi
Vantaan potilas- ja sosiaaliasiamies Miikkael Liukkonen, joka on
tehnyt kymmeniä vuosia ylivelkaantuneiden ihmisten kanssa
töitä ja tuntee tämän ylivelkaantumisasian erittäin
hyvin. Syy tämän lakialoitteen tekemiseen on se,
että kun näistä pikaluotoista ja ylivelkaantumisasioista
on viime vuosina puhuttu, niin kyselytunnilla tässä muutama
kuukausi sitten kysyin, mitä hallitus aikoo asialle tehdä.
Silloin jo aikaisemmin ministeri Wideroos oli luvannut, että hallitus
vielä tällä vaalikaudella ryhtyy ripeisiin
toimiin muun muassa näiden pikavippien osalta. Kysyin ministeri
Luhtaselta, mitä tässä Wideroosin lupaamassa
prosessissa, jossa myös oikeusministeri oli mukana, aiotaan
tehdä, ja ministeri Luhtanen täällä kyselytunnilla
kertoi, kun erikseen kysyin tätä korkolain yksityiskohtaa, että hän tuntee ongelman,
ja lupasi ryhtyä toimiin.
Nyt on kuitenkin käynyt selväksi, että hallituksen
puolelta näitä toimia ei tehdäkään.
Alun perin tarkoitukseni oli toki yrittää vaikuttaa
niin, että hallitus tekisi itse tämän
muutoksen, jolloin se varmemmin menisi läpi, ja ministeri
Luhtanen todellakin kyselytunnilla tämmöistä muutosta
lupasi ja kertoi vielä tuntevansakin ongelman. Toivottavasti
tämä epäkohta korjataan viimeistään
seuraavalla hallituskaudella, jos käy niin, niin kuin eduskunnassa
usein käy, että kansanedustajien aloitteen pohjalta
ei selvääkään vääryyttä korjata.
Risto Kuisma /sd:
Arvoisa puhemies! Voin lämpimästi kannattaa
tätä ed. Braxin lakialoitetta. Tässähän
on todellinen epäkohta, joka voi tuntua ehkä liian
pieneltä, jotta hallitus olisi sitä korjannut,
mutta yksilötasolla epäkohta on suuri. Tämä ajattelukulku,
looginen ajattelukulku tämän takana, mitä ed.
Brax selosti, ei ole uskottava. Ihmetellä täytyy,
ettei tätä ole korjattu.
Muutoinkin, kun nykypäivänä luotonanto,
josta nämä niin sanotut pikaluotot ovat yksi osa,
on taas kovasti höltynyt, niin semmoiset ihmiset, joilla
ei ole oikeastaan maksukykyä ottaa velkaa, saavat velkaa
ja joutuvat entistä vaikeampaan asemaan. Meillä on
paljon ihmisiä, joilla on erilaisia riippuvuusongelmia,
ja niiden rahoittamiseen tarvitaan ja käytetään
kaikkia keinoja, myös velkaa.
Tällä tavalla meillä ehkä laajemminkin
pitäisi uudelleen taas miettiä, pitäisikö varsinaiselle
korollekin asettaa joitakin kattoja. Minusta se ei ole mitään
sopimatonta säätelyä eikä puuttumista markkinatalouteen.
Ainakin tämmöisille kulutusluotoille semmoinen
katto tulisi asettaa. Nythän meillä on katto vain
todella tälle viivästyskorolle.
Tällä on yksilötasolla suuri merkitys — tosiasiassahan
pikaluotot edustavat minun mielestäni koronkiskontaa — mutta
tietysti myös yhteiskunnalle, koska viime kädessä,
kun sitten nämä ihmiset joutuvat vaikeuksiin,
onneksi meillä on tämä hyvinvointiyhteiskunta,
joka heidät pelastaa, mutta sekin tulee maksamaan. Silläkin
perusteella tätä puoltaisi, että tässä suhteessa
lainsäätäjä rupeaisi enemmän
säätelemään sekä viivästyskoron
kattoa niin, että se koskisi kaikkia luottoja, että myös
varsinaista korkokattoa.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Mikäli muistan lukemani oikein,
niin tämä pikaluotto- ja koronkiskonta-asia ei
ole ihan tämän vuosituhannen eikä viime
vuosituhannen loppupuolen keksintö. Oliko peräti
niin, että niihin aikoihin, kun Raamatun tekstejä kirjoitettiin,
puhuttiin koronkiskonnasta ja silloisilla moraalisäädöksillä oli
suorastaan sanktioitu tällainen toimeliaisuus. Siinä oli
varmasti pikaluotoista kysymys, koska elämä oli
niin pikaista siihen aikaan, että oikeastaan jo vähän
pitempiaikaisia asuntoluottoja ei niihin savimajoihin taidettu siihen
aikaan oikein ottaa.
Meillä on edellinen kausi nyt tilinpäätösvaiheessa
tässä suhteessa tässä Suomen
nykyhistoriassa. Kaikki tapahtui 1980-luvun jälkipuolella, kasinopeli,
holtiton luotonotto ja luotonanto. Pelkästään
yhden ainoan vuoden aikana suomalaiset liikepankit ottivat bulletlainoja
kansainvälisiltä markkinoilta 20 miljardin markan
edestä ja dumppasivat ne tällaisille kasinopelimarkkinoille.
Se johti kiinteistöjen hillittömään
arvonnousuun, täysin katteettomaan arvonnousuun, se johti
ylivelkaantumiseen, ja Arsenalin tarkastuksen yhteydessä ja
näitä säästöpankkiraunioita
selvitettäessä on selvinnyt, että pankkituen
kautta lasku on tämän päivän
veronmaksajalle 5 550 miljoonaa euroa elikkä reippaasti
yli 33 miljardia markkaa. No, siitä se saattaa pikkusen
vielä pienentyä; jos nyt jämäosuuksilla
näitä osakkeita ja muita, jotka jäivät
valtion haltuun, onnistutaan realisoimaan hyvään
hintaan, ehkä siitä vielä muutaman miljoonan
verran sitten vielä lasku pienenee mutta ei olennaisesti.
Kaikki ne tunnusmerkit, mitä oli 1980-luvun jälkipuoliskon
kasinopelikaudessa, pankkien toiminnassa, rahan lainausta koskevassa
toimeliaisuudessa, siis antolainauksessa, kaikki ne tunnusmerkit
ovat olleet vielä rajumpina meidän ajassamme.
Ja kun selvisi tämän toimeliaisuuden hyötyjille
tässä tämän vuoden aikana, että eduskunnassa
tämä pikaluottosysteemi, niin kuin ed. Kuisma äsken
sanoi, koronkiskonnan piirteitä ja tunnusmerkkejä omaavana
tuli tietoon, niin jokainen kansanedustajakin sai kyselyn, joka
ei ollut missään nimessä miellyttävä vastattavaksi. Toivon,
että mahdollisimman harvat siihen vastasivat, se oli siinä määrin
aggressiivinen, tarkoitushakuinen ja eräällä tavalla
Robin Hood -henkinen, elikkä nämä pikaluottoja
tarjoavat yhtymät ovat eräänlaisia tämän
ajan robin hoodeja, jotka pelastavat ihmisiä kurjuudesta.
Korko saattaa olla vuosikoroksi laskettuna 250 prosenttia. Vain
Raamatun aikoihin olisi saattanut joku pitää,
silloinen pappissäätyyn kuulunut, tätä vähän kohtuuttomana.
Tätä pappissäätyä,
joka Suomea nyt hallitsee — lainausmerkeissä tämä pappissääty — tämä ei
näytä hetkauttavan ollenkaan eikä mitenkään.
Niin kuin ed. Brax täällä totesi,
oikeusministeri Luhtanen lupasi jo kertaalleen tämän
asian hoitamista ja sanoi tunnistaneensa ilmiön ja sen
ongelmat ja seurausvaikutukset. Yhdellä tällaisella toimijalla,
joka edustajien puoleen kääntyi, oli oman ilmoituksensa
mukaan, oliko se 60 000 vai 70 000 asiakasta jo
nyt ja parisataa euroa oli tuommoinen keskimääräinen
vipin määrä huikealla korolla. Sitä perusteltiin
minun ymmärtääkseni, jos muistan oikein,
sillä, että tässä on isot kustannukset.
No, silloin ei pidä lähteä ollenkaan
puuhaan, jos kustannukset ovat kohtuuttoman suuret. Elikkä toisin
sanoen sääntelyä tämä toimeliaisuus
tarvitsee, ja tämä korkolain muutosesitys, joka
nyt lakialoitteena on lähetekeskustelussa, pyrkii ymmärtääkseni
olemaan vastaus tähän tilanteeseen. Aikaa on vähän,
mutta riittävästi sen lakialoitteen hyväksymiseen.
Risto Kuisma /sd:
Arvoisa puhemies! Kun ed. Pulliainen viittasi lamavuosiin ja
pankkikriisiin ja pankkitukeen, niin kyllähän
tässäkin ajassa on niitä samoja merkkejä,
tosin ilmeisesti tämä meidän EU-jäsenyytemme
ja kytkeytyminen EU-talouteen jarruttaa niiden ilmiöiden
kärjistymistä kansantalouden tasolla. Mutta kyllä toisaalta
myös olisi paikallaan varmasti yleisemminkin pyrkiä tätä kansalaisten
velkaantumista rajoittamaan ja ainakin sitten pyrkiä ohjaamaan.
Itse olen jo pitemmän aikaa ollut sitä mieltä, että eivät
pelkästään asuntojen reaalihinnat vaan myös
nimellishinnat tulevat taas laskemaan, niin kuin tapahtui 90-luvulla.
Silloinkin sitä itse ennustelin, mutta kaikki nauroivat,
että ei se ole mahdollista eikä sitä ole
koskaan tapahtunut. Kyllä asuntojen hinnat esimerkiksi
ovat nousseet niin korkealle, että ne ovat erkaantuneet
todellisuudesta. Ihmiset maksavat semmoisia hintoja, että en
minä ainakaan voi käsittää,
kun vertaa lainaa heidän tuloihinsa. Kun se pommi sitten
räjähtää, niin taas on samanlainen
ikävyys kuin pankkikriisin jälkeen.
Itse näitä pankkikriisin uhreja olen auttanut varmasti
kymmeniä ja satoja, ja voisi sanoa näin, että muuta
siitä ei jäänyt jäljelle kuin
paha mieli itselle ja se voimattomuus, että ei voinut auttaa. Monethan
heistä ovat niin katkeria, että tämä auttajakin
on saanut osansa siitä syyllisyydestä. Se on ollut
hyvin traaginen kokemus, ei pelkästään kansanedustajana
vaan myös juristina. Meidän pitäisi todella
ottaa siitä oppia. Siinä pankkikriisissähän
pelastettiin pankit ja uhrattiin ihmiset ja yritykset. Se on niin
kipeä asia, että sitä ei ole tämä sukupolvi
pystynyt selvittämään eikä varmaan
pysty. Toivottavasti joskus tulevaisuudessa tehdään
puolueeton arvio siitä, mikä tämä pankkikriisi
oli ja millä tavalla se olisi pitänyt hoitaa.
Keskustelu päättyy.