Esko-Juhani  Tennilä  /vas:

Arvoisa puhemies! Euroopan unionille laadittu perustuslakiesitys ei tule koskaan voimaan. Se on kaadettu sekä Ranskan että Hollannin kansanäänestyksissä, ja monissa isoissakin EU-maissa se on jätetty käsittelemättä ja näin muuten myös Ruotsissa. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä ei kannatakaan tällaisen esityksen ratifiointia, ja ehdotankin, arvoisa puhemies, että esitys Euroopan unionin perustuslaista tehdystä sopimuksesta hylätään ja samoin hylätään siihen liittyvä hallituksen lakiesitys.

Arvoisa puhemies! Bryssel on taatusti hakoteillä otettuaan tehtäväkseen määritellä sen, montako sutta Suomessa saa olla. Jatkossa samanlaisia "susiesityksiä" uhkaa tulla lisää, jos kansallisvaltioiden näkemykset sivuuttavat määräenemmistöpäätökset lisääntyvät siten kuin EU:n perustuslakiesityksessä ehdotetaan. (Hälinää)

Arvoisa puhemies! Määräenemmistöpäätöksiin liittyvä ensimmäinen ongelma on se, että niihin liittyy tässä esityksessä isojen jäsenvaltioitten blokeerausoikeus, joka antaa näille isoille jäsenvaltioille tavattoman suuren vallan jatkossa, jos näin lähdetään elämään. Nehän voivat estää minkä tahansa toimen, jos saavat, nämä kolme suurta, rinnalleen yhden pienen. Tällainen äänestysjärjestelmä ei ole demokraattinen. Se suosii siis isoja jäsenvaltioita ja sortaa pieniä, joihin myös Suomi kuuluu. Tätä äänivallan jakoa määräenemmistöpäätöksissä tuleekin jatkoneuvotteluissa uudelleen käsitellä, ja Suomen tulee noissa jatkoneuvotteluissa, jotka siis ovat väistämättä edessä, palata Suomen alkuperäiseen esitykseen, joka oli yksinkertainen kaksoisenemmistö. Se on kaikille jäsenmaille oikeudenmukainen.

Toinen iso ongelma näissä määräenemmistöpäätöksissä on se, että vaikka niiden määrää rajusti lisätään, määräenemmistöllä ei voitaisi jatkossakaan kuitenkaan päättää minimiverojen säätämisestä pääoma- ja yritysverojen osalta. Tämä tarkoittaa, että verokilpailu EU:ssa jatkuisi, ja tämä verokilpailuhan tunnetulla tavalla uhkaa jäsenvaltioiden sosiaalisia rakenteita. Erityinen uhka kohdistuu pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon, joka rakentuu nimenomaan varsin korkeille veroille. Tässä verokysymyksessä näkyy EU-projektin uusliberalistisuus, ja tähänkin asiaan pitää jatkoneuvotteluissa palata niin, että nämä verominimitkin voidaan säätää määräenemmistöllä, jos ja kun kerran määräenemmistöjen lisäämiseen suuntaudutaan.

Euroopan unioni on ollut tähän saakka hyvin vahvasti nimenomaan markkinoiden vapauttamista, säätelyn purkamista ja työvoiman liikkuvuuden lisäämistä. Tämä on merkinnyt työelämän koventumista ja työntekijöiden aseman hankaloitumista monissa jäsenmaissa. Ay-liikkeen toimintaan vaikuttaa myös suuryhtiöiden monikansallisuus. Jotta ammattiyhdistysliike näissä muodostuneissa, hyvin haastavissa oloissa voi toimia tuloksellisesti, on turvattava työntekijöiden yli rajojen ulottuvien painostustoimien ja työtaistelutoimien oikeudet.

Perustuslakiesityksessä asiaa koskevat artiklat, kuten myös työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta on todennut aikoinaan ja vasemmiston ja kristillisten vastalauseessa on todettu, kuitenkin supistavat työtaistelutoimille annettavaa suojaa silloin, kun kyseessä ovat rajat ylittävät lakot tai muut tällaiset kovat toimet. Luvallisten toimien joukosta on näet jätetty pois tuki- ja myötätuntolakot sekä niin sanotut poliittiset lakot, jotka meillä nauttivat lainsuojaa ja joita joissakin monimutkaisissa tilanteissa varmasti tarvitaan jatkossakin. Kun EU ei niille suojaa anna, tällaisissa tilanteissa joudutaan menemään EU-tuomioistuimeen ja siellä työntekijät, niin pelkäämme, ovat heikoilla, kun ennakkopäätöksiä tehdään. Tässäkin on hyvin iso asia, johon jatkoneuvotteluissa on haettava ammattiyhdistysliikettä tyydyttävä ratkaisu.

Arvoisa puhemies! Euroopan unioni ei ole suuressa suosiossa Euroopan kansojen keskuudessa, eivätkä sitä myöskään suomalaiset rakasta. Jotta kansalaiset kokisivat, että heitä kuunnellaan EU-asioissa ja että he voivat vaikuttaa EU-kehitykseen, se tuleva perustuslakiesitys tai perussopimusesitys, joka neuvottelujen jälkeen tullaan hyväksymään, pitää alistaa kansanäänestykseen. On erikoista, että tässä maassa pelätään kansanäänestystä näin olennaisessa asiassa. Meidän kantamme on se, että kun siinä tilanteessa sitten jatkossa ollaan, mihin voi mennä kyllä nyt aikaa paljon Euroopan unionin aika sekasortoisen tilanteenkin vuoksi, niin pitää järjestää se kansanäänestys. Kansaa pitää ruveta kuuntelemaan myös EU-kysymyksissä.

Annika Lapintie /vas:

Rouva puhemies! Tämän asian käsittelyn yhteydessä on tavallaan aika usein valheellisesti esitetty, että kyse olisi suhtautumisesta koko Euroopan unioniin ja Euroopan unionin kehittymiseen. Näinhän ei ole. Vasemmistoliitossa on perinteisesti pitkän ajan kuluessa ja edelleen kannatettu sosiaalista Eurooppaa, kansalaisten Eurooppaa, jossa keskitytään nimenomaan ihmisten myötävaikutukseen ja ihmisten mahdollisuuteen vaikuttaa Euroopan unionin kehittymiseen ja erityisesti siihen, että kiinnitettäisiin enemmän huomiota siihen kansalaisten hyvinvointiin eikä, niin kuin nykyään usein tapahtuu, pelkästään puhuttaisi sotilaallisesta liittoutumisesta ja sotilaallisista asioista. Se ei tavallisia Euroopan unionin jäseniä kiinnosta, ja se on varmasti yksi syy siihen, miksi Euroopan unionilla ei ole kovin laajaa kansalaisten hyväksyntää, ja ehkä se on myös syynä siihen, että nimenomaan tätä Euroopan unionin perustuslakia on Ranskassa ja Hollannissa vastustettu niin aktiivisesti, että on peräti hylätty tämä sopimusluonnos.

Kaiken kaikkiaan tästä hallituksen esityksestä, ensinnäkin sen sisällöstä, siitä, mitä asioita tämä uusi Euroopan unionin perustuslaki pitäisi sisällään, voidaan todeta olevan kiistatta selvää, että siinä on sekä hyviä että huonoja puolia. Ei kukaan voi kiistää sitä, että lopputulos on puutteellinen kompromissi, siitä huolimatta, että muun muassa kansalaisten perusoikeudet on mainittu siinä ja perusoikeuskirja on sisällytetty osaksi perustuslakia. Ongelmana on tietenkin se, että niitä ei ole sisällytetty sillä tavalla osaksi perustuslakia kuin olemme täällä Suomessa tottuneet, jossa meidän omassa perustuslaissamme nämä perusoikeudet ovat ihan lain kirjainten tasolla eivätkä pelkästään julistuksenomaisia, mutta siitä huolimatta on ihan hyvä, että edes perustuslain käsittelyn yhteydessä puhutaan myös Euroopan unionin kansalaisten perusoikeuksista.

Toinen asia, joka on positiivista tässä Euroopan unionin perustuslaissa, on kansalaisten mahdollisuus osallistua päätöksentekoon demokraattisemmin kuin aikaisemmin. Ehkä tärkein näistä on juuri tämä miljoonan ihmisen mahdollisuus tehdä kansalaisaloite, ja Euroopan unionin mittakaavassa tämä miljoona ihmistä ei ole suuri määrä, kun otetaan huomioon, että nykyisen tietotekniikan ja tietoyhteyksien aikana se on melko saavutettavissakin oleva, jos asia on kansalaisia innostava ja kiinnostava.

Sen lisäksi itse pidän hyvänä myös kansallisten parlamenttien suhteellisen vallan lisäämistä ja erityisesti Euroopan neuvoston työskentelyn avoimuuden lisäämistä. Todella huono puoli on sitten taas se, että monet maat ovat haluttomia antamaan unionille lisää valtaa verotuksessa, ja sen vuoksi haitalliselta verokilpailulta ei voida välttyä, ja tähän puoleen perustuslakia erityisesti toivoisin muutosta sitten, kun asiaa jatkossa käsitellään.

Itse asiassa on vähän turhaakin tässä Suomen eduskunnan täysistuntosalissa käsitellä tätä Euroopan unionin perustuslain sisältöä, sillä sehän ei tule koskaan sellaisenaan voimaan, ja se on nimenomaan tämä suurin ongelma. (Ed. Kimmo Kiljunen: Mistä tiedätte?) — Vaikka ed. Kiljunen nyt kuvittelee, että Ranskan kansalaisille ja Hollannin kansalaisille voidaan tarjoilla samaa vanhaa kaurapuuroa monta kertaa, vaikka se on kylmää ja pahan makuista, niin ei se kyllä niin onnistu, eli ei ole mitenkään realistista kuvitella, että kansat, jotka ovat kansanäänestyksessä äänestäneet perustuslakia vastaan, voisivat uudelleen seuraavassa kansanäänestyksessä sen hyväksyä. Sehän on todella kansanvallan halventamista. Jos kansalle esitetään kansanäänestyksessä hyväksyttäväksi tai hylättäväksi esitys ja kansa antaa vastauksensa, täysin ainakin oman mielikuvitukseni ylittää monin kerroin sellainen mahdollisuus, että löytyisi eurooppalaisista valtioista hallitus, joka tarjoilee saman esityksen uudelleen. Siksi, ed. Kiljunen, en usko, että tämä ikinä tulee tällaisenaan voimaan, enkä kyllä ole siinä ollenkaan yksin, vaikka tässä nyt yritetään meille täällä tällaista harhakuvaa luoda.

Ulkoasiainvaliokunnan mietintö on — no, ei olekaan yksimielinen, kun siihen sisältyy myös vastalause, mutta sanotaan nyt valtaenemmistön hyväksymä. Ihmettelen kovasti tätä harhakuvitelmaa siitä, että uskotaan koko valiokunnan voimin tällaiseen kuolleeseen ja kuopattuun hankkeeseen. Eli suurin ongelma tämän asian käsittelyssä on nimenomaan se, että asia esitellään meille nyt ikään kuin olisi kyseessä oikea sopimus, joka voidaan ratifioida, ja oikea laki, joka voidaan hyväksyä, vaikka näin ei ole ja vaikka kyse on kertaalleen hylätystä hankkeesta.

Olisin toivonut hallitukselta ja toki myös olisin toivonut ja toivon edelleenkin ulkoasiainvaliokunnalta ja erityisesti myös sitten tältä täysistuntosalilta sellaista käsittelyä, että emme haikailisi mennyttä ja katsoisi taaksepäin vaan osaisimme katsoa eteenpäin eli katsoa sitä, minkälaisen perustuslain Suomi haluaisi Euroopan unionille. Olen todella pettynyt siihen, että nyt, kun Suomi on ollut Euroopan unionin puheenjohtajamaana kohta puoli vuotta, ei ole osattu katsoa eteenpäin ja kertoa, että Suomi on valmis neuvottelemaan paremmasta perustuslaista, joka ottaa muun muassa esimerkiksi tämän verokilpailun esille ja puuttuu siihen. Sen sijaan olen ymmärtänyt ainakin julkisuudessa olleiden tietojen perusteella, että niin pääministeri Vanhanen kuin ulkomaankauppaministeri Lehtomäkikin ovat keskittyneet tämän kuolleen ja räpiköivän perustuslain eteenpäin runnomiseen, ja olen todella pahoillani siitä, että näin on menetelty.

Kun tuossa alussa sanoin, että vasemmistoliitto kannattaa sosiaalista Eurooppaa ja kansalaisten Eurooppaa, hyvin tärkeä osa sitä on myös se, että Euroopan unioni ja Euroopan unionin lainsäädäntöhankkeet saavat kansalaisten hyväksynnän ja tavallaan tällaisen laajan, kansalaisten antaman mandaatin. Tässä laissa ei ole siitä kysymys Suomen osalta, vaikka on monen muun eurooppalaisen maan osalta. Eli ennen kuin Suomi lähtee hyväksymään Euroopan unionin muuttumista yhä kiinteämmäksi ja luonteeltaan täysin toisenlaiseksi liitoksi kuin oli se vuonna 1995 ollut unioni, johon liityimme, sitä ennen Suomessa täytyy järjestää asiasta kansanäänestys.

Täällä jossain välihuudossa todettiin — taisi olla muutama keskustan ministeri, jotka tuossa poistuivat — että kansanäänestys on kolmen kuukauden päästä, ja he viittasivat varmaankin eduskuntavaaleihin, mutta kyse on täysin eri asiasta. (Ed. Pulliainen: Kyllä se heille on kansanäänestys!) — No, heille se voi olla kansanäänestys, mutta meille se ei ole kansanäänestys, vaan kansanäänestys asiasta on sellainen, jossa ihmisille aidosti valtion toimesta ja myös erilaisten kansalaisjärjestöjen toimesta kerrotaan, minkälaisesta hankkeesta on kyse, miten se tulee vaikuttamaan ja miten se vaikuttaa ihmisten arkipäivään ja miten se vaikuttaa Suomen asemaan Euroopan unionissa. Sen jälkeen, kun nämä asiat on selvitetty, kansalaisille annetaan mahdollisuus vastata, haluavatko he liittyä tällaiseen vai eivätkö he halua.

Sen lisäksi, että meille esitetään luonnosta, joka ei tule koskaan voimaan, meille esitetään myös väkisin läpirunnottavaksi hanketta, jota ei ole arvioitu kansanäänestyksessä. Suomessa ollaan hyvin varovaisia ja pelätään hysteerisesti kansanäänestyksiä. Meillähän on ollut niitä kaksi 50 vuoden välein. Toinen oli kieltolaista, ja toinen oli sitten Euroopan unionin jäsenyydestä. Mielestäni näitä pitäisi käyttää paljon useammin ja tiiviimmin ja sillä tavalla lähestyä eurooppalaista perinnettä, jossa kansalta suoraan kansanäänestyksissä kysytään.

Tämän vuoksi ensinnäkin kannatan ed. Tennilän tekemää hylkäysehdotusta, eli tätä sopimusta ei tule ratifioida, ja perustelut tuossa äsken kerroin, ja toiseksi ehdotan perusteluissa lausuttavaksi seuraavaa pontta:

"Eduskunta toteaa, että Euroopan unionin perustuslaista tehty sopimus ei todennäköisesti koskaan tule sellaisenaan voimaan. Siksi eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimiin yhdessä muiden jäsenmaiden hallitusten kanssa sellaisen sopimuksen aikaansaamiseksi, joka on jäsenmaiden hyväksyttävissä, ja että hallitus toimii niin ikään siten, että aikanaan neuvoteltu uusi sopimus saatetaan kansanäänestykseen kaikissa jäsenmaissa samanaikaisesti."

Tällaista aikataulua esitimme jo hyvissä ajoin ennen viime europarlamenttivaaleja, mutta kun tämä nykyinen perustuslakiluonnos sitten hävisi näissä muiden maiden kansanäänestyksissä, niin nyt olisi oiva mahdollisuus ja ajankohta seuraavien europarlamenttivaalien yhteydessä järjestää uudelleen käsitellystä, neuvotellusta ja toivottavasti parannellusta sopimuksesta kansanäänestys koko Euroopan unionin alueella.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa rouva puhemies, hyvät kollegat! Viime viikolla on pitkään puhuttu tästä perustuslain ratifioinnista, ja sen vuoksi nyt, kun esitän lausumaehdotuksen tähän hyväksyttäväksi, puhun hyvin lyhyesti, että päästään tänään maanantaina vielä päättämään tätä istuntoa ja käsittelemään muitakin asioita.

Arvoisa puhemies! Viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana moni asia Suomessa on muuttunut, mutta suurin muutoksen aiheuttaja varmasti on ollut EU-jäsenyytemme. Turvallisuuspoliittiset perusteet painoivat vaakakupissa monilla suomalaisilla enemmän kuin mikään muu, kun äänestettiin Euroopan unioniin liittymisestä.

Suomen liittyessä unioniin tuotiin painokkaasti esiin Suomen poikkeukselliset ilmasto-olosuhteet. Ne on tunnustettu myös liittymissopimuksessa sekä Euroopan unionin myöhemmissäkin päätöksissä ja ratkaisuissa. Eurooppa-neuvosto on hyväksynyt monta kertaa periaatteen, jonka mukaan maataloutta tulee voida harjoittaa koko unionin alueella. Suomella on oikeus täydentää Euroopan unionin yhteistä maatalouspolitiikkaa omilla kansallisilla ratkaisuillaan.

Niin kutsuttu 141 artikla on sellainen, että sitä on voitu tulkita niin, että se on tarkoitettu sovellettavaksi vain tietyn aikaa. (Ed. S. Lahtela: Silloin sanottiin, että aina ja ikuisesti!) Tämän liittymissopimuksen 141 artiklan ainoana oikeana tulkintana on kuitenkin pidettävä sitä, että siinä tarkoitetaan Suomen pysyviä ilmasto-olosuhteita, joista johtuvat myöskin pysyvät vaikeudet.

Arvoisa puhemies! Edellä olevaan viitaten ehdotan eduskunnan hyväksyttäväksi seuraavan lausuman: "Eduskunta edellyttää, että maamme EU-liittymissopimuksen määräysten jatkuvuus taataan perustuslakisopimuksessa. Perustuslakisopimuksen määräysten tulee varmistaa vuoden 1994 liittymisasiakirjamme maataloutta koskevien määräysten oikeudellinen jatkuvuus, myös artiklojen 141 ja 142 osalta, Suomen tavoitteitten mukaisesti, jotta maataloutta voitaisiin harjoittaa myös EU:n heikommilla tuotantoalueilla kuten Suomessa."

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Käytin ensimmäisessä käsittelyssä tästä laajan puheenvuoron ja nyt en ehkä ihan niin laajasti eri asioita tarkastele mutta kuitenkin lyhyesti muutamia.

Ensinnäkin: miksi tätä nyt käsitellään täällä eduskunnassa, EU:n perustuslakiasiaa, vaikka se yhtä hyvin voitaisiin jättää esimerkiksi ensi kevään vaalien jälkeiseen aikaan, koska Ranskan presidentinvaalit ovat vasta huhtikuulla ja sen jälkeen voidaan nähdä, mitä tapahtuu Euroopassa muualla tämän asian osalta. Silloin voitaisiin mahdollisesti käydä keskustelua ja päättää lopullisessa muodossa olevasta perustuslaki- tai perussopimusasiasta. Mutta Suomen hallitus pääministerin johdolla pakkosyöttää tätä nyt eduskunnalle ymmärtääkseni vain siksi, että tämä asia halutaan saada pois eduskuntavaalien agendalta, jolloin voidaan EU-kriittisille ihmisille kentällä sanoa, että asia on jo päätetty, ei siitä kannata enää puhua. Tämä ei ole kansanvaltaa, tämä on sanelua, ja sitä ei saisi demokraattisessa tasavallassa harjoittaa.

Ymmärrän, että tämä on ainoa peruste sille, että nyt ollaan viemässä tätä asiaa eteenpäin niin, että tämmöinen kuollut sopimus pyritään saamaan hyväksytyksi täällä. Missään muussa Euroopan unionin jäsenmaassa, missä tätä ei ole vielä hyväksytty — niitä lienee noin seitsemän jäsenmaata — ei asiaa edes käsitellä, vaan se on jätetty ihan rauhassa odottamaan parempaa aikaa.

Arvoisa puhemies! Tämä olisi viisasta jättää eduskuntavaaleissa yhdeksi teemaksi, onhan tämä valtavan paljon tärkeämpi asia kuin ne pienet asiat, pienet mutta sinänsä tärkeät asiat, joista vaalien yhteydessä puhutaan. Eläkepolitiikka, talouspolitiikka ja moni muu asia voidaan aina muuttaa, niistä voidaan aina tehdä uusia päätöksiä, mutta Euroopan unionin perustuslakia ei voida täällä muuttaa, vaan valta on, kun se on kerran annettu pois, lopullisesti annettu pois. Siksi tämä on aivan eri luokan kysymys kuin miksi hallitus ja valitettavasti ehkä eduskunnan enemmistökin on tämän nyt luokitellut.

Arvoisa puhemies! Suomella oli tämän perustuslain neuvotteluissa muutama erityisen tärkeä kynnyskysymys, joissa ei pitänyt antaa periksi. Ne olivat jäsenmaiden välisen tasavertaisuuden turvaaminen, unionin toimielinten välisen tasapainon säilyttäminen ja yhteisömenetelmän turvaaminen. Kaikissa näissä kolmessa kynnyskysymyksessä kuitenkin jouduttiin antamaan periksi.

Jäsenmaiden tasavertaisuus muuttuu, niin kuin täällä jo aikaisemmin kuultiin, suurten jäsenmaiden eduksi. Unionille tulee uusia toimielimiä, ja niiden välinen tasapaino jo siitäkin syystä järkkyy, ja lisäksi muutoinkin näin tapahtuu. Yhteisömenetelmän osalta ... No, sen arviointi on ehkä hieman hankalampaa. En lähde siihen sen syvällisemmin, mutta nuo ovat meille tavattoman tärkeitä asioita, jäsenmaiden tasavertaisuus ja toimielinten tasapaino. Niissä siis Suomen neuvottelut epäonnistuivat, ja siksi tämä koko sopimus on kaltevalla pohjalla, ja siksi sitä ei ole syytä edes hyväksyä.

Arvoisa puhemies! Suomella oli sitten useita hyvin tärkeitä tavoitteita noissa neuvotteluissa. Suomi muun muassa ei kannattanut Eurooppa-neuvoston muuttamista viralliseksi toimielimeksi, ei halunnut EU-presidenttiä, ei kaksoishatutettua ulkoministeriä, halusi, että Suomellakin pysyy pysyvästi komissiossa jäsen, ei hyväksynyt syyttäjäviraston perustamista, ei kannattanut valtiollisten tunnusten ottamista perustuslakiin ja vastusti kompetenssi-kompetenssia eli sitä, että unioni saa itse muuttaa omaa perustuslakiaan, mikä on vakava loukkaus Suomen kansallista perustuslakia kohtaan.

Ainakin nämä kysymykset menivät Suomen tahdon vastaisesti tämän sisällössä. (Ed. Soini: Torjuntavoitto taas!) Monissa muissa asioissa tuli niin sanottuja jonkinlaisia torjuntavoittoja. Näistä torjuntavoitoista voidaan mainita harvaan asuttujen alueiden tukioikeus, mutta sekin oli kyllä erittäin huono torjuntavoitto. Eräs asiantuntija totesi, että 25 unionimaasta 24 on nyt tämän säädöksen piirissä eli on jakamassa sitä pientä pottia, joka harvaanasuttujen alueiden tukena Suomelle annetaan. Aikaisemmin näitä maita oli — ehkä ed. Pulliainen tietäisi, kuinka monta nyt on — varsin paljon vähemmän. Eli tosiasiassa Suomen harvaanasutut alueet menettävät merkittävästi tämän perustuslain säädöksen muotoilun takia tukeansa.

Se yksi maa, joka 25 unionimaasta ei ole nyt tämän pykälän sisällä, artiklan sisällä, on Hollanti, ja asiantuntija totesi, että jos merenpinnan alapuolella olevat alueet olisi otettu säädökseen mukaan, niin Hollantikin olisi päässyt jakamaan sitä samaa rahasummaa, mitä nyt jakaa 24 maata ja pian 26. Eli on huijausta puhua siitä, että tällä saataisiin joku erityinen etu suomalaiselle harvaanasutulle maaseudulle. Maaseutu on alasajon kohteena kaikin tavoin, ja tämä vauhdittaa sitä.

Arvoisa puhemies! Työeläkejärjestelmä jäi yhtä epävarmalle pohjalle kuin se on liittymissopimuksessa. Se voi minä päivänä tahansa tuomioistuimessa kaatua. Ahvenanmaan asema ei selkiydy vaan käy entistäkin hankalammaksi. Ed. Hemmilä esitti ponsilausumaa maatalouden artiklojen 141, 142 osalta tärkeistä asioista. Minä esitin jo neuvottelujen aikana, että olisi Suomen hallitus, Vanhasen hallitus, ottanut neuvotteluissa tavoitteeksi 141 ja 142 artiklan, erityisesti 141:n, ottamisen perustuslakisopimukseen sisään, niin että siitä saataisiin pysyvä varmuus, mutta hallitus tyrmäsi tämän. Se näkyy aikaisemmista lausunnoista.

Edelleen olen sitä mieltä, että tämä on vakava puute. Suomen, eteläisen Suomen, maatalous on uhan alla joka vuosi tai ainakin määrävuosin sen takia, että pelkillä julistuksilla yritetään mennä eteenpäin ja liittymissopimuksessa on pohjaton säädös tältä osin. Eli Suomen maatalous ei saa minkäänlaista turvaa tässä sopimuksessa vaan päinvastoin, sen asema heikkenee.

Arvoisa puhemies! Tässä tuli muutamia kohtia, jotka kertovat siitä, että sopimuksen sisällössä on paljon puutteita. Olisi syytä hylätä tämä, ja kannatan sitä, että tämä nyt hylätään ja neuvotellaan uusi sopimus, jossa tehdään yhteiset pelisäännöt muutamissa tärkeissä ylikansallisissa asioissa tehtävälle yhteistyölle. Esimerkiksi ympäristöpolitiikassa, tutkimuksen, koulutuksen osalta, kauppapolitiikassa eräiltä osin, vakavan rikollisuuden osalta jne. tarvitaan laajaa yhteistyötä, mutta ei tarvita tällaista valtavaa organisaatiota, jota virkamiehet pyörittävät ja jossa demokratiaa poljetaan, mikä nyt on meillä tämän perustuslainkin myötä jatkumassa.

Arvoisa puhemies! Professori Jyränki esitti perustuslakivaliokunnassa ankaraa kritiikkiä tätä määräenemmistöpäätöksentekoon siirtymistä kohtaan ja piti sitä Suomen perustuslain vastaisena ja myös katsoi, että kun siirrytään yksimielisestä päätöksenteosta määräenemmistöpäätöksentekoon, se on merkittävä muutos ja se on erittäin suuri huononnus vaikutusmahdollisuuksiin unionin eri toimielimissä. Tämä on aika luonnollista. Määräenemmistöllä, jonka muodostavat tietyt eteläisen, keskisen Euroopan jäsenmaat, voidaan viedä läpi esimerkiksi Suomen maatalouden, Suomen maaseudun etujen vastaisia päätöksiä, ja me katselemme sivusta, joudumme maksamaan, alistumaan, ja maaseutuväestö joutuu kärsimään.

Tällä tiellä ollaan, jos tämä määräenemmistöpäätöksenteko laajenee jossakin vaiheessa, mihin suuntaan tämä perustuslaki on johtamassa. Tätä on perusteltu toisin päin, että se turvaa jäsenmaille mahdollisuuksia viedä asioita eteenpäin, ja näinkin se on, mutta suurempi vaara on siinä, että pieni jäsenmaa ajetaan selkä seinää vasten kerta toisensa jälkeen sille elintärkeissä asioissa. Näin ollen tämä määräenemmistöpäätöksenteko (Puhemies: 10 minuuttia!) on myös huononnus nykytilanteeseen.

Timo Soini /ps:

Arvoisa rouva puhemies! Surullinen on suomalaisen kansanvallan tila, etten sanoisi suorastaan rappiotila, kun täällä tietoisesti ollaan ratifioimassa sopimusta, joka ei milloinkaan tule voimaan. Ed. Sasi, tällaista ei ollut edes Kekkosen aikana. Eli aikoihin on eletty. Ja kokoomus siellä keulilla porskuttaa, laillisuuspuolue, joka oli itsenäisyyden alkuajoilla voimakkaasti kansallisen suvereniteetin takana, mutta ajat muuttuvat. (Ed. Laakso: Saksalaisen kuninkaan takana!) — Ed. Laakso, tekin olette ollut jonkun toisen järjestelmän takana. Palaan siihen demokratiakäsitykseen kyllä vielä tässä puheenvuorossani, voitte olla huoleti.

EU:han on kriisissä, ja tästä perustuslaista piti tulla ratkaisu kriisiin, mutta siitä tuli yksi ongelma lisää. En turhaan sanonutkaan presidentinvaaleissa: Missä EU, siellä ongelma. Se on siis pysyvää laatua. Tietenkin on jo luku sinänsä, että eduskunta tietoisesti ratifioi lakia, joka ei tule voimaan. Ajatelkaas, jos me lapsiperheille lapsilisälakeja tai eläkeläisille eläkelakia säätäisimme ja sitten hyväksyisimme ja sanoisimme, että ei tämän ole tarkoitus tulla voimaan. Nauraisihan naurismaan aidatkin! Niin tulee tässäkin tapahtumaan, ja tällekin pitää kyllä hymyillä.

Mutta muutama asia tässä matkan varrella on käynyt minua ihmetyttämään. Erityisesti ihmettelen vihreän eduskuntaryhmän käänteitä tässä asiassa, ehkä lukuun ottamatta ed. Erkki Pulliaista. Keväällä vielä vihreät sanoivat, ettei ole mitään järkeä ratifioida kuollutta lakia, mutta nyt hallituskipeydessään he ovat kääntäneet takkinsa ja ovat innolla ratifioimassa sopimusta, joka ei tule voimaan. Voiko hallituskipeys olla suurempaa? Mutta tästä vihreästä takinkäännöstä on toinenkin esimerkki Espoon kaupungissa. Nyt vihreät arvostelivat voimakkaasti Fortumia, mutta Espoossa vihreät olivat myymässä kaupungin sähköyhtiötä ensiksi saksalaiselle E.ON-ydinvoimayhtiölle ja lopulta Fortumille, ja nyt vaaditaan sitten valtakunnan tasolla vaalistartissa, että pitäisi pilkkoa ja hoitaa näitä asioita toisin. Siis tämä kaksinaamaisuus huutaa suorastaan taivaaseen saakka, siis lukuun ottamatta ainakin ed. Pulliaista.

Mutta mikä tässä kelvottomassa perustuslaissa on sitten merkittävää ja merkitsevää? Huomaan, että ed. Kimmo Kiljunen rientää paikalle, ja siitä iloitsen suuresti, sillä hän täällä viimeksi, kun asiasta keskustelimme, myönsi, että tämä laki on merkittävä ja muutokset ovat merkitseviä tässä laissa, sillä eihän perustuslaki voi merkittävä olla, jos muutokset eivät ole merkittäviä ja merkitseviä. Tästä, ed. Kiljunen, annan teille tunnustuksen tänään, niin kuin annoin viime viikollakin. Mutta vanhat puolueet johtavat harhaan kansaa, sanovat, että muutokset eivät ole merkittäviä. Eihän silloin sopimuskaan voi olla merkittävä. Vai voiko?

Tässähän on koko homman ydin. Eli merkitsevyydeltään tähän asti EU-lainsäädännön ensisijaisuus jäsenmaiden lainsäädäntöön nähden on perustunut EY-tuomioistuimen tulkintaan Maastrichtin sopimuksesta, mutta tämän perustuslain mukaan, jos tämä tulisi voimaan, Euroopan unionin lainsäädäntö määrätään jäsenmaiden perustuslakien ja muiden lakien yläpuolella olevaksi EU:n perustuslain 1—6 artiklassa. Tämä sama perustuslaki sisältää säädökset jäsenmaiden oikeusistuimien yläpuolella olevasta unionin tuomioistuimesta, johon kuuluvat Euroopan tuomioistuin, yleisen oikeusasteen tuomioistuin ja erityistuomioistuimet. Tässä on koko homman ydin. Siis ennen on ollut tuomioistuimen tulkinta, nyt tämä ensisijaisuus laitetaan suoraan lakiin, ja tämä on täysin selkeää tekstiä. Erittäin merkittävä muutos, vie kansallisilta parlamenteilta valtaa, vie suvereniteettia, vie itsenäisyyttä.

Ja, hyvät kollegat, vain valtioilla on perustuslaki, vai oletteko kuulleet jostakin perustuslaista, muusta, joka ... (Ed. Kimmo Kiljunen: Constitution Englannissa esimerkiksi golfklubeilla!) — Constitution, mutta perustuslaki ei ole Suomen golfklubeilla, ed. Kiljunen. Kun menette vaikka tuonne Espooseen, niin ei siellä lue, että Espoon golfklubin perustuslaki, vaan jotkut muut säännökset. — Eli vain valtioilla on perustuslaki, ja perustuslaki tekee EU:sta valtion, ja koska valtiot ovat oikeushenkilöitä, niin tässä voidaan mennä eteenpäin. EU:n perustuslain 1—7 artiklassa säädetään vakuudeksi, että unioni on oikeushenkilö. Mitä tämä tarkoittaa? Tämä tarkoittaa sitä, että EU voi solmia kansainvälisiä sopimuksia, jotka suoraan sitovat jäsenmaita. Ja aivan kuten ed. Kankaanniemi täällä totesi, kompetenssi-kompetenssi tarkoittaa sitä, että EU voi itse muuttaa omia sääntöjään eikä kansallisilta parlamenteilta tarvitse kysyä mitään.

Arvoisa puhemies! Sitten kansasta ja kansanäänestyksestä. Tietysti eihän tästä laista, kun se on jo hylätty eikä tule voimaan, kannata äänestää. Se on aivan selvä, kun ei se tule voimaan. Jos joskus tulee uusi esitys, niin siitä tietysti pitäisi silloin äänestää. Mutta kyllä tässä on paljon yhtymäkohtia Neuvostoliittoon — ja nyt palaan ed. Laakson laitumille — siinä mielessä, että Neuvostoliitossa pystyimme aina tietämään vaalitulokset ennakolta. Aina oli 100 prosenttia äänestysprosentti ja valitut olivat selvillä hieman jopa ennen vaaleja, mutta ei tämä rikkaiden Neuvostoliitto, EU, siitä paljoa poikkea tuloksen osalta. Nyt meille on annettu tulos, perustuslaki, ja tämä pitää hyväksyä. No, jos ei hyväksytä, niin äänestetään niin kauan, että hyväksytään. (Ed. Pulliainen: Eiks ole reilua!) Tässähän on aivan samanlainen logiikka, että jos et hyväksy, niin itket ja hyväksyt, ja tarpeen tullen vaikka kolmannella, neljännellä kerralla. Tästä on kysymys. Mutta kirves on jo puun juurella, ja sama on tämän unionin kohtalo kuin oli Soviet Unionin kohtalo: hajoaa aikansa vahinkoa tehtyään.

Mitä tässä vielä voisi sanoa hämmennyksensä keskellä, kun me tietoisesti ratifioimme Suomen itsenäisyyspäivän viikolla tätä lakia? Minun mielestäni se on kyllä röyhkeätä ja hämmästyttävää. Kyllä täytyy todella ihmetellä, että tätä tehdään tällä tavalla ja juuri nyt, ja kohta ääni väristen puhutaan taas Suomen itsenäisyydestä ja marssitaan ja juhlitaan sen puolesta. Kuitenkin itsenäinen valtio on sellainen valtio, joka itsenäisesti päättää laistaan, jonka tuomioistuimet ovat riippumattomia ja joka hallitsee omaa maatansa. Mutta jos EU:n perustuslaki tulee voimaan, meillä ei ole enää läheskään kaikissa asioissa itsenäistä lainsäädäntövaltaa, meidän tuomioistuimemme eivät ole riippumattomia, ne ovat riippuvaisia EU:n tuomioistuimista. Nämä ovat kaikki täysin itsestään selvästi todennettavia asioita. Tämä minua hämmästyttää ja kummastuttaa oikein urakalla.

Sitten, arvoisat kollegat, me käsittelemme täällä lakia, jota me emme voi piirullakaan muuttaa. Me teemme täällä ponsiesityksiä ja täällä valiokunnat tekevät lausuntoja — emme voi muuttaa kirjaintakaan tästä esityksestä, sanaakaan, saati koko esityksestä mitään. Hylätä tai hyväksyä karvoineen kaikkineen. Vastaukseni on Maija Vilkkumaan laulun sanoin: ei.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensimmäisen käsittelyn yhteydessä käytin jo vähän perusteellisemman puheenvuoron tästä perustuslaillisen sopimuksen hyväksymisasiasta, nyt vaan muutamia näkökohtia ja vielä pikkusen tarkentavaa analyysiä.

Ensinnäkin sitä, että tämä ehdotus perustuslailliseksi sopimukseksi kansanäänestyksessä hylättiin Ranskassa ja Hollannissa, on selitetty kahdella tavalla, jotka poikkeavat toisistaan aika merkittävästi. Toinen selitys on se, että yleinen yhteiskunnallinen tilanne kummassakin valtiossa oli sellainen, että se johti kansanäänestyksessä ratifioinnin kannalta kielteiseen tulokseen. Toinen selitys poikkeaa tästä selvästi: kysymys oli tämän sopimusluonnoksen sisällöstä sinänsä.

Arvoisa puhemies! Millä tavalla nämä asiat ovat tällä hetkellä? Sillä tavalla, että mikä koskee tätä yhteiskunnallista tilannetta ja silloin merkityksellisiä näkökohtia, mikään ei ole muuttunut. Itse asiassa tilanne on mennyt pahempaan suuntaan, kun nämä asiat, palveluasetus jnp., ovat itse asiassa menneet Ranskankin kannalta huonompaan suuntaan sen jälkeen eikä suinkaan parempaan suuntaan. Siis toisin sanoen tämä perustavaa laatua oleva syy on vielä huonommassa jamassa tällä hetkellä kuin se oli silloin kansanäänestyksen aikana.

Toisekseen, mikä koskee tätä sopimusta sinänsä: on aivan selvä asia, että jos näin on, niin eihän tällaista asiakirjaa, joka kerran on jo täysin diskvalifioitu, hylätty, voi sellaisenaan saattaa uuden kansanäänestyksen kohteeksi, koska sitä on niin helppo vastustaa jo sillä argumentilla, että kun se nyt on kerran hylätty, niin mitä sitä nyt enää uudestaan tänne tuodaan. Tai sitten on niin, kuin ed. Soini sanoi, että tuodaan niin monta kertaa, että menee läpi. Se ehkä ei kuitenkaan Hollannissa ja Ranskassa ole ihan relevantti menetelmä. Sen sijaan Suomessa ylijohtaja Cavén ilmoitti aikoinaan liikennevaliokunnalle, että mikä koskee hänen esityksiään, niin hän tuo ne niin monta kertaa eduskuntaan, että löytyy sellainen eduskunta, joka hyväksyy, koska hän päättää yksin, mitä liikennepolitiikassa Suomessa tapahtuu. Että kyllä näitä ilmiöitä täälläkin, näittenkin rajojen sisäpuolella on. (Ed. Ollila: Ei kuitenkaan Moskovassa!) — Ei tietenkään! Siellä on kaikki muuttunut, ja ed. Laakso seuraa sitä tarkkaan.

Sitten itse mietinnöstä, joka UaV:sta on tullut. Minä kehuin viime kerralla ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaa ja valiokuntaa siitä, että sinne on merkitty rehellisiä lausumia, jotka ovat ... (Ed. Elo: Onko semmoinen virhe tapahtunut!) — On joo, ja sen takia niistä kannattaa nauttia, ed. Elo. — Siteeraan jälleen samaa kohtaa tässä mietinnössä: "Valiokunta huomauttaa, että sopimuksen jatkoneuvottelujen tuloksesta ja uudistusten laajuudesta ja niiden teknisestä toteuttamistavasta riippuen uudelleenratifiointi Suomen osalta edellyttää ehkä vain tehtyjen muutosten ratifiointia." Siis toisin sanoen tässä ollaan paljastamassa se mekanismi, mikä EU:ssa yleensäkin nyt näyttää tämän hankkeen osalta olevan. Elikkä toisin sanoen tuodaan kehiin sellaisia elementtejä, joita voidaan sitten muklata siinä tavallaan sisällöllisesti vertikaalisuunnasta passeliin asemaan ja sitten vaan niin kuin kevyellä menettelyllä ratifioida, ja tällä tavalla muokataan tämä yhteisö juuri sellaiseksi kuin mieleen tulee.

Tämä paljastaa itse koko hankkeen ytimen, joka minusta on epäreilu. Minusta olisi ollut paljon paljon reilumpaa se, että olisi tehty, kun federaatioon halutaan — niin kuin täällä esimerkiksi ed. Meriläinen tulee käyttämään puheenvuoron, että pitää olla reilu federaatio ja että hän federalisti — selvä federaatiomalli, saatettu se kansanäänestyksen kohteeksi joka ikisessä jäsenvaltiossa ja katsottu, miten sille käy. Sen jälkeen olisi sitten edetty muulla tiellä, mutta nyt tämä on tämmöistä keppalointihommaa, ja tämä on aika tympeetä.

Arvoisa puhemies! Sitten muutakin tässä: Kenellekä ulkoasiainvaliokunta puhuu tällä mietinnöllä, kun se katsoo tarpeelliseksi vedota Amsterdamin ja Nizzan sopimuksiin, että menittepä hyväksymään nekin, miksi ette hyväksy tätä, kun siellä lopussa on ainoastaan ed. Neittaanmäen vastalause ja sitten vähän ponsihommia? Siis kenellekä ulkoasiainvaliokunta puhuu, Suomen kansalle, niskoitteleville muutamalle kansanedustajalle vai kenelle, kun näin katsoo aiheelliseksi? Minä tulkitsen niin, että siinä provosoidaan suorastaan olemaan toista mieltä tämän hankkeen kanssa, kun näin katsotaan. Ja vielä edelleen, että on kaivettu Ahvenanmaa-korttikin esiin, todetaan, että se on kiusallinen juttu. Sekin on hyvin merkittävä teko, että minkä ihmeen takia täytyy vielä Ahvenmaa-korttikin kaivaa tässä esiin. Elikkä ihan niin kuin joku olisi kalvanut kollektiivista omaatuntoa pahemman kerran, kun tähän on päädytty.

Tällä pohjalla minä en voi päätyä mihinkään muuhun tulokseen kuin siihen, että ratifiointi ei ole paikallaan.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! On aika surullinen tilanne, että Suomen hallituksella ja Suomen eduskunnalla ei sen äänestyksen jälkeen, joka huomenna käydään, ole ainoatakaan ehdotusta, joka kohdistuu Euroopan unionin perustuslaillisen sopimuksen sisältöön. Eli olemme aika kummallisessa tilanteessa, että Suomi on luopunut ja Suomen eduskunta myös luopuu kaikista vaatimuksista, joita meillä aikaisemmin on ollut suhteessa Euroopan unionin perustuslakiin. Käytännössä tämä ratifiointi, jolle eduskunnan enemmistö näyttää huomenna hyväksymisensä, johtaa siis siihen tilanteeseen, että Suomen hallitus luopuu kaikesta ja Suomen eduskunta luopuu kaikesta. Ei tällaista tilannetta Suomen historiassa ole aikaisemmin ollut suhteessa Euroopan unioniin. Tämä on aika ennenkuulumaton tilanne, että kun muut valtiot (Puhemies koputtaa: Minuutti!) Euroopan unionissa ovat aloittamassa uudet keskustelut ja neuvottelut sopimuksen sisällöstä, niin alkavissa neuvotteluissa Suomella ei ole ainoatakaan ehdotusta.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Soini rinnasti Neuvostoliiton ja Euroopan unionin toisiinsa. Hän on oikeassa yhdessä asiassa: englanninkielisissä nimissä Soviet Union ja European Union on molemmissa sana "union". Mitään muuta yhteistä näillä kahdella entiteetillä ei ole. Olennaisin ero luonnollisesti on siinä, että Neuvostoliiton jäsenvaltiot eivät olleet siellä vapaaehtoisesti mukana, kun Euroopan unionissa jäsenvaltiot ovat vapaaehtoisesti mukana.

Ed. Soini peräänkuulutti itsenäisyyden puolesta. Minä ihmettelen, että hän samanaikaisesti omassa puheenvuorossaan ja monet täällä, jotka vastustavat tätä perustuslakisopimusta, eivät halua Suomen eduskunnan päättävän itsenäisesti näistä kysymyksistä vaan vetoavat Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksiin. Te vallan hyvin tiedätte, että nämä kansalliset ratifiointiprosessit ovat sellaisia, että mitään muuttamatta eduskunta joutuu ottamaan kannan, hyväksyykö vai eikö hyväksy, ja tässä suhteessa tämä on aivan saman kaltainen.

Ed. Soini viittasi omaan puheenvuorooni viime viikolta, jossa totesin, että tämä sopimus todella muuttaa paljon. (Puhemies koputtaa) Se muuttaa todella paljon, mutta se ei muuta mitään siinä olennaisimmassa asiassa, (Puhemies: Minuutti!) missä vanhat puolueet ovat samaa mieltä, eli Euroopan unionin luonne valtioidenvälisenä yhteisönä ei muutu, ja ed. Soinikin viittasi siihen, (Puhemies: Minuutti, ed. Kimmo Kiljunen!) mikä koskee sekä unionin päätöksentekojärjestelmää että tuomioistuimen vallankäyttöä.

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tätä keskustelua on ollut erittäin mielenkiintoista seurata tämän asian kohdalla. Omalta kohdaltani olen kantani kyllä ilmoittanut: en kannata tämän sopimuksen ratifiointia nyt, koska mielestäni Ranskan ja Hollannin kansanäänestyspäätösten jälkeen olisi ollut järkevää ottaa ihan rauhallisesti aikalisä ja katsoa, mihin se homma menee. Ei Suomi itsenäisenä valtiona sinänsä menettäisi ymmärtääkseni mitään. Sehän on se perustelu, mitä tässä salissa monissa puheenvuoroissa on käyty puolesta ja vastaan, ja kunnioitan niitä mielipiteitä kaikkia.

Sitten aika kummallinen yksityiskohta tässä koko asiassa on se, että tälläkin hetkellä niiden viisaiden miesten ryhmä Giuliano Amaton johdolla neuvottelee siihen sopimukseen muutoksia tai katsoo eteenpäin, miten sitä voitaisiin muuttaa. Siinäkin yksi perustelu sille, että ... (Ed. Kimmo Kiljunen: Menee eteenpäin!) — Hyvä, että prosessi menee eteenpäin, ed. Kiljunen, mutta mielestäni on tärkeää se, että tässä nähtäisiin myös se, että emme me ole tässä minkään pakkotilanteen edessä, (Puhemies: Minuutti!) vaan olemme ihan itsenäisenä valtiona päättämässä todella asiasta, joka on meidän asiamme.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Soinille on syytä todeta, että Neuvostoliitto oli kansandemokratia eli siellä ihmisoikeuksia ei kunnioitettu. Euroopan unioni on sen sijaan aito demokratia, ja tämä perustuslakisopimus vahvistaa perustuslakitasolla myöskin kansalaisten oikeudet. Perusoikeuskirja tulee nyt oikeudellisesti sitovaksi. Se on merkittävä askel, jos haluaan puhua ihmisoikeuksista ja niitten edistämisestä unionissa.

Jos mietitään, minkä takia Ranska ja Hollanti hylkäsivät sopimuksen, niin kysymys oli kyllä näitten maitten yhteiskunnallisesta tilanteesta, laajentumisen pelosta ja siitä ulkomaalaisvastaisuudesta, mikä näissä maissa esiintyy tällä hetkellä. Tällekö politiikalle me haluamme antaa tukemme? Ei. Me haluamme ihmisoikeudet kaikille eurooppalaisille, laajentumisen kaikille eurooppalaisille. Sen pitää olla Suomen tie, ja Suomen tehtävä on näyttää esimerkkiä tässä. Suomen pitää olla siinä kärkijoukossa, joka vie unionia eteenpäin, eikä siinä porukassa, joka on antamassa periksi kaikille tällaisille äärioikeiston ja äärivasemmiston liikkeille. Me haluamme olla maltillisia eurooppalaisia ja viedä kehitystä eteenpäin. Syytä on myöskin todeta kyllä se, että myönteinen kanta on tässä suhteessa Suomelta erittäin tärkeä signaali. (Puhemies koputtaa) Yksi maa lisää tukijoiden joukossa (Puhemies koputtaa: Minuutti!) vie tätä prosessia eteenpäin ja mahdollistaa sen, että tämä voi tulla lähes sellaisessa muodossa voimaan. (Ed. Kimmo Kiljunen: Kerrankin Sasi puhuu viisaita!)

Ulla Anttila /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puheenvuoro! (Naurua) — Anteeksi, arvoisa puhemies, en sentään itseäni näin juhlallisesti yleensä puhuttele. — Arvoisa puhemies! EU:n sisä ... (Välihuutoja) — Hyvä, että jaksatte kuunnella. — EU:sta on tullut käydyssä keskustelussa hyvä vihollinen, jota siis voi haukkua kerätäkseen sisäpoliittisia pisteitä. Näen kyllä, arvoisa puhemies, että tämä on se suurempi ongelma pitkässä juoksussa, kun mietitään Suomen suhdetta EU:hun. On erittäin tärkeää, että EU:sta käydään keskustelua, poliitikot puhuvat niistä monista kysymyksistä, jotka voivat olla vaikeita. Kritiikkiä pitää voida esittää, mutta sen pitää olla myös perusteltua. Jos mietitään tätä perustuslakia ja sen vaikutuksia, näen sen kokonaisuutena positiivisena asiana, ja olisi tärkeätä, että kansalaiset siitä kävisivät keskustelua ja poliitikot myös puhuisivat siitä asiallisesti.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tämä sopimus ei vie EU:ta piiruakaan eteenpäin. Tämä sopimus ei muuta yhtään mitään, sillä ei ole mitään merkitystä, siitä yksinkertaisesta syystä, että se ei tule koskaan voimaan. Minä en ymmärrä, minkä takia eduskunta haaskaa aikaa viikkokaupalla, käsittelee tätä asiaa tuntikaupalla eduskunnassa, ja jokainen meistä tietää, että tämän jälkeen sillä ei ole mitään merkitystä. Jos haluttaisiin olla tämän takana, olisi ollut viisainta aloittaa huhtikuussa tämä käsittely ja antaa uuden eduskunnan ottaa siihen kantaa. Ehkä se seuraavan eduskuntakauden aikana tulee jossakin muodossa uudelleen, ehkä vähän muutettuna, mutta on täysin edesvastuutonta ja järjetöntä käsitellä jotakin, mistä jokainen tietää, että sillä ei ole mitään merkitystä.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän voisi todeta, jotta tämä sopimus ei tässä muodossa tule voimaan. Sehän tarkoittaa sitä, kun Ranska ja Hollanti hylkäsivät tämän, jotta tähän tulee muutoksia elikkä vedätetään joitakin niille tärkeitä asioita tässä sopimuksessa johonkin lisäpöytäkirjaan, tai mikä mahtaa ollakaan menettely. Sitten kun suomalaiset ovat hyväksyneet tämän tällaisessa muodossa, kyllä minä näen aika omituisen tilanteen, kun meillä ei ole edes oikeutta esittää joitain meidän tavoitteitamme, koska siellähän sanotaan, jotta te olette hyväksyneet tämän jutun. Mitä sitten? Sitten me täällä käsittelemme sitä, hyväksymmekö me sen, mitä Ranska ja Hollanti ovat vedättäneet. Silloin ilmeisesti me vaan sanomme, että hyväksymme me. Tämä asettaa kyseenalaiseksi koko sen ajattelun, mitä ed. Kimmo Kiljunen tai ed. Jaakonsaari on täällä puhunut viime viikolla siitä, jotta me emme anna Ranskalle valtaa. Me nyt annamme kaiken vallan Ranskalle ja Hollannille ja olemme vaan nyökyttelijöitä koko sakissa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Sasilta ovat jääneet tänä aamuna uutiset kuuntelematta hyvin selvästi, seitsemän ja kahdeksan uutiset. Niissä arvoisat ministerimme puhuivat siitä, mitä ovat saaneet aikaiseksi puheenjohtajakaudella: ihmisoikeusasiat, ihmisoikeusasiat, ihmisoikeusasiat, eikä siellä juuri muuta ollutkaan juuri. Toisin sanoen nykyisen järjestelmän ja nykyisen lainsäädännön voimassa ollessa oli edetty juuri näissä asioissa. Ei se tarvitse mitään lisää muodollisella tasolla eikä siinä muodossa, mitä tämä perustuslaillinen sopimus konstituutiona merkitsee.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä ymmärrän, että oikeisto kannattaa tällaista EU-kehitystä, sillä nythän on tuotettu ja jatkossakin tällä perusteella tuotettaisiin kovenevaa markkinataloutta. Me haluamme, että ruvetaan lisäämään työntekijöiden oikeutta ja oikeuksia ja että verokilpailu pysäytetään. Eihän se ole oikeaa menoa, että Viro vie meiltä yrityksiä matalilla veroilla ja saa samaan aikaan meiltä myös rahaa sitten Brysselin kautta tukimarkkoina ja tukieuroina sinne kierrätettynä. Tämä verokilpailu pitää katkaista. Mutta minä ymmärrän teidän kantanne: te haluatte tämmöistä kovenevaa markkinamenoa. Me olemme toisella kannalla koko tässä peruslinjassa.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä kysytään jatkuvasti, onko tämä sopimus astumassa voimaan vai ei. Sehän on väärä kysymys. Sehän on täysin väärä kysymys. (Ed. Pulliainen: Ei! — Ed. Elo: Kuka esittää oikeita kysymyksiä?) Me olemme täällä ratifioimassa kansainvälistä sopimusta, ja me emme kysy sitä ratifioidessamme, astuvatko ne voimaan vai ei. Meidän on kysyttävä sitä, onko tämä sopimus hyväksyttävissä vai ei, onko tämän sopimuksen sisältö sellainen, että se vastaa niihin tarpeisiin, joita Suomessa on asetettu unionin kehittämiselle. Tähän kysymykseen, arvoisat kollegat, antakaa vastaus. Siltä osin me olemme tätä keskustelua läpikäyneet vähän heikolla tavalla. Tämä on selkeä selkeä parannus unionin kehittämisen osalta, päätöksentekojärjestelmän tehostumisen osalta, (Puhemies koputtaa) ennen kaikkea demokraattisen vastuunkannon osalta. Sen lisäksi tämä myöskin yhdistää kaikki aikaisemmat perussopimukset yhteen pakettiin. Tämä on oiva kehitysaskel eteenpäin unionissa juuri niiden tavoitteiden osalta, joista ed. Tennilä täällä muun muassa puhuu: kuinka saada päätöksentekojärjestelmä tehokkaammaksi unionissa.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! En kannata unionin jäsenyyttä. Mutta eihän EU ole mikään demokratia. Suomi on ainakin ollut: Hallitus antaa esityksen, kansanedustaja voi tehdä esityksen. EU:ssa byrokraatti komissiossa antaa esityksiä. Ei voi tehdä kansallinen hallitus esityksiä; ei voi tehdä kansanedustaja Suomessa esityksiä; ei voi tehdä europarlamentaarikko esityksiä. Ei EU ole mikään demokratia. On aivan selvää, että ei ole mitään esityksenteko-oikeutta, ja EU:n komissio on kuin NKP:n sihteeristö. Siinä on samanlainen jaksotus ja epädemokraattisuus tässä asiassa. Ei tule elämään tämä unioni, niin kuin ei elänyt Soviet Unionkaan. Itsenäisyys voittaa aina lopulta, usein karkeimman ja hankalimman kautta.

Heikki A. Ollila /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hieman samaa asiaa, mitä ed. Kiljunen täällä puhui, tai samaa näkökulmaa: Monet tähänastisista puhujista ovat toki niitä, joiden odottikin olevan tätä asiaa vastaan, mutta hieman minuakin häiritsee se, että perusteluna käytetään sitä, että tämä on jossain muualla hyväksytty. Olkaa vastaan, jos olette, (Ed. Soini: Varmasti ollaan!) mutta eihän se ole mikään syy, mitä Hollannin tai Ranskan poika on tämän asian tiimoilta tehnyt. Eli minusta keskustelu on reilumpaa ... (Ed. Zyskowicz: Haluaako ed. Tennilä, että ranskalaiset päättävät puolestamme?) — Niin, päätetään me täällä omasta puolestamme asioista, niin kuin itse kukin päättää.

Sitten minulle jäi, ed. Pulliainen, kyllä hiukan epäselväksi siitä aamun radiosta, mitä niissä asioissa todella oli aikaansaatu muuta kuin se, että ministerit olivat tyytyväisiä siihen, että ei lehdistö ollut noteerannut.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ensinnäkin ed. Kimmo Kiljunen ei määrää sitä, mihin kysymyksiin me täällä vastaamme. Ed. Kiljunen, me vastaamme myöskin siihen kysymykseen, mitä mieltä on ratifioida tällainen sopimus, joka ei koskaan tule voimaan. Onko tämä niin kuin viimeinen voitelu, joka annettiin eilen diktaattori Pinochetille? Tämä on viimeinen voitelu kuolevalle. Jokainen tietää sen.

Ed. Ollila, ette te niin tyhmä voi olla, että te luulette, että tämä sopimus tulee voimaan. (Ed. Ollila: Miten tyhmä minä voin olla?) Te kannatatte kuollutta sopimusta.

Puhemies! Minä vastustan erityisesti tämän ratifiointia tässä tilanteessa. Ei ole kysymys pelkästään Hollannista ja Ranskasta.

Puhemies! Sen lisäksi ihmettelen, missä ovat hallituksen ministerit. Torstaina ainoastaan pääministeri Vanhanen oli täällä paikalla, eurooppaministeri Lehtomäki loisti poissaolollaan. Hän kävi täällä äsken. Eivätkö ministerit kehtaa tulla puolustamaan tätä? Tätä ratifiointia on todella vaikeaa puolustaa, koska minä luulen, että Suomen ministerit ovat kuitenkin tervejärkisiä. He tajuavat, ettei tällainen sopimus koskaan tule voimaan. Ei sitä voi puolustaa, ei millään.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tässä asiassa otan kantaa siihen, ratifioidaanko tällainen sopimus vai ei. En sinällään ota sopimuksen sisältöön kantaa, koska olen aivan varma, että tällaisenaan tämä sopimus ei koskaan tule voimaan. Miten minä voisin ottaa kantaa sisällön osalta sellaiseen sopimukseen, josta tiedän, että se ei tule koskaan voimaan? Kysymys on nyt siitä, onko mitään syytä tässä vaiheessa hätiköidä imagosyistä tai puheenjohtajuuskauden perusteella tai jollain muulla tällaisen muualla kaadetun sopimuksen ratifiointia Suomessa.

Jos ajatellaan niitä neuvotteluasetelmia, niin kummallakohan nyt on esimerkiksi vahvemmat neuvotteluasetelmat sen jatkosisällön hiomisen osalta, Hollannilla, Ranskalla vai Suomella, sen jälkeen, kun enemmistön äänin nyt hätiköidään tämä ratifiointi, ja hyväksytään muualla kuopattu ja kansanäänestyksessä hylätty sopimus?

Rosa Meriläinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikka olenkin federalisti, niin kuin ed. Pulliainen täällä totesi, niin on pakko puolustaa vähän ed. Soinia näissä Neuvostoliitto-vertauksissa, sillä kyllä tämä EU-retoriikka joskus muistuttaa Neuvostoliittoa siinä, miten pyritään joku ikävä asia pukemaan juhlavaan muotoon. Meillähän linnoitus Eurooppaan rakennetaan ja kansalaisoikeuksia haperretaan vapauden, oikeuden ja turvallisuuden alueen nimissä. Mutta silti olen samaa mieltä kuin ed. Sasi, joka tapojensa vastaisesti on oikeassa siinä, että hän on todennut, että perustuslaillinen sopimus vahvistaisi perusoikeuksia ja demokratiaa. Ja hieman ihmettelen, että esimerkiksi täällä ed. Tennilä totesi, että määräenemmistöpäätökset ovat jollain tavalla demokratian vastaisia. Kyllä minusta äänestykset ovat nimenomaan osa normaalia, luontevaa demokratiaa.

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Yksi asia jäi edellisessä puheenvuorossa sanomatta. Olisin halunnut vielä tätä kansanäänestyskeskustelua käydä siltä osin, että kun eduskunta päätti aikanaan, että kansanäänestystä nyt ei tule, niin asia on tietysti demokraattisella päätöksellä tehty ja se on lopullinen päätös, mutta tässä olisi ollut oiva tilaisuus, kun paljon puhutaan tästä Euroopan unionin lähentämisestä tavallisille kansalaisille ja esimerkiksi suomalaisille, joille on varmaan aika monelle jäänyt aika kaukaiseksi unioniksi tämä Euroopan unioni. Tässä olisi ollut oivallinen, hyvä demokraattinen tie käydä tätä keskustelua vaalikentillä, kun ei kerran kansanäänestystä järjestetä. Hyväksyn sen, kun on kerran tehty oikein demokraattinen päätös. Mutta vaalien aikana vaalikentillä olisi tätä keskustelua voitu käydä ihan vapaasti ja sen jälkeen voitu vapaasti asiasta päättää. Minusta se olisi ollut reilumpi menettely kuin se, että väkisin tuputetaan. Tietysti tässäkin asiassa eduskunnan enemmistön päätökseen tulee tyytyä, mutta olisin mielelläni nähnyt tämän keskustelun käytävän vaalien jälkeen, jolloin kansalaisilla olisi vaalikentillä ollut oikeus ja (Puhemies koputtaa) mahdollisuus käydä tätä samaa keskustelua.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomella on velvollisuus sen jälkeen, kun se on allekirjoittanut kansainvälisen sopimuksen, viedä sitä sopimusta eteenpäin, viedä se parlamenttiin ratifioitavaksi. Tämä on yleinen kansallinen velvoite, ja hallitus vain noudattaa tätä yleistä kansallista velvoitetta. Siinä suhteessa oli jossakin vaiheessa yllättävää, että tuotiin selontekoja eikä itse sopimusta tänne käsiteltäväksi. (Ed. Elo: Miksi seitsemän muuta EU-maata ei noudata sitä? Ed. Sasi kannattaa mielettömyyttä!) On tärkeää, että asiaa viedään eteenpäin. Mitä useampi valtio on tämän takana, sitä todennäköisempää, että se on tulossa voimaan.

Puhemies Lipponenhan jo täällä aikaisemmin totesi eräässä puheenvuorossaan, että hän pitää todennäköisenä — ed. Elo, teidän on tarkkaan syytä kuunnella — puhemies Lipponen totesi, että hän pitää todennäköisenä, että tämä sopimus tulee suurin piirtein sellaisessa muodossaan voimaan. (Ed. Elo: Olette kuunnellut Lipposta vähän liikaakin!)

Muistan, kun presidentti Reagan oli vuonna 1987 Helsingissä ja sanoi, että hän haluaa, että Berliinin muuri murretaan, ja hän uskoi, että se murtuu. Täällä salissa oli monia ihmisiä, jotka olivat sitä mieltä, että Neuvostoliitto on ikuinen. (Ed. Zyskowicz: Ja pilkkasivat Reagania!) Eli kyllä ne, jotka ovat markkinataloutta kannattaneet, ovat vähän paremmin osanneet ennustaa sen, mitä historia tuo tullessaan. Joten tässä suhteessa luulen kyllä, että EU kehittyy. Ne paineet, joita laajentuminen asettaa, ja päätöksenteko, (Puhemies: Minuutti!) jonka se asettaa, pakottavat siihen, että perussopimus on hyväksyttävä.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Minäkin ihmettelen, missä ovat ministerit. Nyt olisi kyllä oikea hetki tulla tänne kertomaan, (Ed. Soini: Varmaan siellä EU:ssa taas!) mitkä ovat Suomen tavoitteet jatkossa tässä, kun tämä asia on, niin kuin kaikki varmaan ovat samaa mieltä, aidosti auki. Ei tämä tällaisena voi koskaan tulla voimaan, koska se on kahdessa jäsenmaassa hylätty. Sinänsä se, että se on niissä hylätty, ei ainakaan minun päätöksentekooni yhtään vaikuta. Täällä tämä asia nyt päätetään, ed. Kimmo Kiljunen.

Mutta muun muassa puhemies Lipponen on sanonut, että tavoitteena on vain se, että tämä nimi muutetaan, poistetaan perustuslaki-nimi ja tehdään joku muu ja sitten annetaan joku julistus sosiaalisesta Euroopasta. Se ei varmasti kelpaa ranskalaisille. (Ed. Kimmo Kiljunen: Puhukaa omasta puolestanne!) Minä en jaksa uskoa siihen. Ja jos näin on, että tämä on auki niin kuin on, niin nyt pitäisi olla ministerien selvittämässä, mihin Suomi jatkossa pyrkii.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kimmo Kiljuselle kommenttina: Kyllä on ihan syytä arvioida sitä, minkälainen suhtautuminen tähän perustuslaillisen sopimuksen luonnokseen ylipäätään nyt tällä hetkellä on. Sillä keskusteluun on nyt tuotu miniversio. Siis tämän ehdotelman miniversio. Ja sen miniversion ja tämän välissä on vielä muu versio. Elikkä sillä tavalla on aivan olennainen asia se, mistä aineksista tällä hetkellä nyt puhutaan.

Ja ed. Kankaanniemelle ystävällisenä kommenttina, että tähän ei ratifiointia -tulokseen voidaan päätyä hyvin montaa eri polkua pitkin.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Meriläinen esitti kysymyksen, miksi olen näin kriittinen näiden määräenemmistöpäätösten suhteen. Jo sinällään niiden lisääminen tietenkin muuttaa Euroopan unionia suuresti. Ja se oleellinen kysymys on se, mitkä asiat tulevat määräenemmistön päätöksen piiriin ja mitkä jätetään yhteispäätöksen piiriin, jolloin kansalliset veto-oikeudet säilyvät, ja näihin jää esimerkiksi meille tärkeä veroasia. Yritysverojen minimejä ei pystytä säätämään, niin kuin on nähty, koska nämä uusliberalistiset valtiot panevat hanttiin, Englanti, Viro, Liettua, Latvia, nämä kaikkein oikeistolaisimmat porukat. Ja ympäristöasiat, kyllä luulisi niiden kiinnostavan teitä, mutta ne on nyt näitten heikoimmin toimivien käsissä jatkossakin.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kun Suomi on allekirjoittanut tämän sopimuksen, niin sen tulee se ratifioida, niin kuin ed. Kimmo Sasi sanoi. Mutta ajankohta; miksi nyt, kun kuitenkin tiedämme, että muutaman kuukauden kuluttua tässä salissa istuu sellaisia kansanedustajia, jotka eivät tiedä tästä juuri yhtään mitään, ja silloin alkaa täysi uusi kierros aivan alusta? En voi ymmärtää, minkä takia on haaskattu aikaa tällaiseen asiaan hyvin tietoisena siitä, että sillä ei ole mitään merkitystä, ei vähääkään.

Olen itseltäni kysynyt, onko aikaisemmin tapahtunut eduskunnassa niin, että täällä olisi ratifioitu sopimus, josta on oltu tietoisia, että se ei koskaan tule voimaan. Minä en ole kuullut sellaisesta. En usko, että koskaan aikaisemmin olisi tämmöisiä tilanteita ollut, ja kysyn uudelleen, miten on mahdollista, että tämä on tuotu tähän eduskuntaan (Puhemies: Minuutti!) juuri ennen eduskuntavaaleja. Käsittämätöntä!

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Kalliksen kysymys on tärkeä, ja luulen, että ed. Hoskonen antoi siihen jo osittain vastauksensa. Keskustan johto ei halua sitä, että vaalikentillä käsitellään tätä sopimusta. Sehän on meille kaikille selvää. Se on se sisäpoliittinen syy, miksi tämä sopimus halutaan pois ennen vaalikamppailun alkua. Sama koskee tietenkin myös SDP:n johtoa. Eli integraatiokysymyksiä, Euroopan unionia koskevia kysymyksiä ei kerta kaikkiaan haluta käsitellä eduskuntavaalien aikana, koska se voisi vaikuttaa eduskuntavaalien tilanteeseen ja poliittiseen tilanteeseen ylipäänsä.

Ja sanon vielä kerran sen, että tuntuu aika oudolta, että ratifioimalla tämän sopimuksen Suomi luovuttaa itseltään pois oikeuden käydä jatkoneuvotteluja. (Ed. Kimmo Kiljunen: Ei luovuta!) Suomella ei ole ainoatakaan — ed. Kiljunen, kertokaa minulle, mikä on Suomella tällä hetkellä oleva tähän sopimukseen kohdistuva muutosesitys — ei ainoatakaan muutosesitystä sen paremmin parlamentin kuin hallituksenkaan puolelta ole tällä hetkellä (Puhemies: Minuutti!) tämän sopimuksen ratifioinnin jälkeen olemassa.

Ulla Anttila /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on käyty keskustelua siitä, onko ratifiointi turha. Me emme voi tietää, onko tämä ratifiointi turha vai ei. On täysin mahdollista, että tämä sopimus hyväksytään myöhemmin julistuksella täydennettynä tai hyväksytään muutaman artiklan muutos tai tehdään paljon suurempia muutoksia. Olemme epävarmassa tilanteessa, ja jos esimerkiksi tulevissa neuvotteluissa hyväksytään vain muutaman artiklan muutos, nämä artiklat saatetaan saattaa voimaan muutosesityksellä, joka täydentää nyt ratifioitavaa esitystä. Tämä on aivan normaalia sopimustekniikkaa, ja monia kansainvälisiä sopimuksia, jotka eduskunta on hyväksynyt ja ratifioinut, muutetaan myöhemmin erillisillä muutosesityksillä eikä tuoda oko sopimusta. Tämä tilanne on tietenkin erityislaatuinen, koska keskustelua käydään tässä vaiheessa sopimuksen käsittelyä.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On poliittinen kannanotto se, että tämä sopimus ei astu koskaan voimaan. Yhtä lailla on poliittinen kannanotto se, että tämä sopimus toivon mukaan mahdollisimman pitkälle toteutuu sellaisena juuri kuin se on nyt meille tänne ratifioitavaksi tuotu.

Kun täällä ed. Pulliainen viittaa tähän minisopimusajatukseen, siinäkin on peruslogiikkana se, että nyt ratifioitavana olevan sopimuksen ykkös- ja kakkososa säilytettäisiin sellaisinaan ja kolmas ja neljäs osa liitettäisiin siihen jonkinlaisena pöytäkirjana ja se olisi käytännössä se sama sopimus kuin tälläkin hetkellä.

Kun ed. Laakso viittaa siihen, että Suomen neuvotteluasemat heikkenevät, kun me ratifioimme tämän, tosiasiassa meidän neuvotteluasemamme vahvistuvat. Eduskunta itsessään kirjaa tässä päätöksessään myöskin sen ylös, (Ed. Elo: Mutta joku peruste tälle väittämälle!) että jos tätä sopimusta avataan, niin kaikilla säilyy täsmälleen sama puhevalta, niillä, jotka ovat tämän ratifioineet, ja niillä, jotka eivät ole sitä ratifioineet.

Viimeisenä ed. Soinille se seikka, kun hän viittaa, että kansanedustajien pitäisi päästä sanomaan enemmän unionin asioista. Jos tämä sopimus astuu voimaan, se tarjoaa kansanedustuslaitokselle aivan uuden ulottuvuuden vaikuttaa (Puhemies: Minuutti!) muun muassa komission päätöksentekoon suhteessa tähän toissijaisuusperiaatteen valvontaan.

Erkki  Virtanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Kuunnellessani tätä debattia harvoin olen kuullut näin vahvasti perustelemattomia vakuuttavia mielipiteitä.

Arvoisa puhemies! Pidän yleisesti välttämättömänä Euroopan perustuslaillisen sopimuksen ratifiointia. Pidän sitä välttämättömänä muun muassa niistä syistä, joita ed. Ulla Anttila täällä esitti, ja jopa niistä syistä, joita ed. Kiljunen esitti. (Ed. Kimmo Kiljunen: Miten niin "jopa"?) Pidän välttämättömänä sellaisen Euroopan kansat yhdistävän sopimuksen ratifiointia, jonka nämä kansat voivat yhteisesti hyväksyä oman työnsä pohjaksi, josta rakentaa parempaa Eurooppaa.

Aivan samasta syystä, arvoisa puhemies, vastustan käsiteltävänä olevan sopimuksen ratifiointia, koska siitä ei voi tulla yksimielisesti hyväksyttyä sopimusta. Minusta on erinomaisen murheellista se, että se tuodaan käsittelyyn ja sillä tavalla viedään mahdollisuus mahdollisimman yksimielisesti myöskin täällä hyväksyä ja ratifioida tämä sopimus. Minusta tämä prosessi on ongelma, ei tämän sopimuksen sisältö.

Arvoisa puhemies! Edellä sanotuista syistä kannatan ed. Lapintien ehdottaman lausuman hyväksymistä.

Petri Neittaanmäki /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Suomi otti EU-puheenjohtajakautensa tavoitteeksi tämän perustuslakisopimuksen ratifioinnin sen sisällöllisen käsittelyn lisäksi, joka tehtiin täällä eduskunnassa jo viime keväänä selonteon muodossa.

Tämän ratifioinnin uskottiin parantavan Suomen uskottavuutta puheenjohtajamaana, vaikka esimerkiksi Suomen edustajien enemmistö Euroopan parlamentissa on vastustanut perustuslain ratifioimista eduskunnassa. Ratifiointia perusteltiin myös muun muassa sillä, että tällä toimenpiteellä Suomi näyttää suuntaa muulle Euroopalle ja kahdessa unionin jäsenmassa kansanäänestyksessä jo hylätty perustuslaki voidaan herättää uudelleen henkiin. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut.

Perustuslakisopimuksella kumotaan Euratom-sopimusta lukuun ottamatta ne valtiosopimukset, joita kutsutaan EU:n perussopimuksiksi. EU:n perussopimusten kumoamiseen on sovellettava valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen määräyksiä. Sen 5. luvussa on määritelty ehdot sopimuksen kumoamiselle. Yleisperiaate on, että nykyiset perussopimukset voidaan lakkauttaa milloin tahansa kaikkien osapuolten sopimuksella sen jälkeen, kun asiasta on neuvoteltu muiden sopimusvaltioiden kanssa. Kaikkien osapuolten suostuminen merkitsee sitä, että vanhan unionin lakkauttamisen ja sulauttamisen uuteen, EU:n perustuslailla perustettavaan kokonaan uuteen unioniin pitää tapahtua yksimielisesti.

Yhdenkin nykyisen jäsenvaltion kieltäytyminen sopimuksen hyväksymisestä ja vanhan unionin kumoamisesta estää uuden perustamisen niin, että uudella olisi oikeudellinen jatkuvuus suhteessa nykyisen unionin toimintaan. Näin ollen Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestyksiin perustuva kieltäytyminen sen perustuslakisopimuksen hyväksymisestä, jolla lakkautetaan vanhoja valtiosopimuksia, riittää estämään tämän nyt käsittelyssä olevan perustuslakisopimuksen voimaan tulon kaikissa jäsenmaissa. Lisäksi monissa maissa, joissa tätä sopimusta ei ole ratifioitu, kansalaisten enemmistö ja varsinkin nuoriso vastustaa mielipidetutkimusten mukaan perustuslain hyväksymistä.

Tähän tilanteeseen on varauduttu hallitustenvälisessä konferenssissa liittämällä sopimusluonnokseen julistus n:o 30: "- - konferenssi toteaa, että jos neljä viidesosaa jäsenvaltioista on ratifioinut Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen kahden vuoden kuluttua sen allekirjoittamisesta, mutta ratifiointi tuottaa vaikeuksia yhdelle tai useammalle jäsenvaltiolle, Eurooppa-neuvosto ottaa asian käsiteltäväkseen." Kyseessä on poliittinen julistus, jolla ei ole juridista merkitystä. EU:n perustuslaki pitää, jotta se tulisi voimaan, hyväksyä kaikissa jäsenmaissa. Sopimuksen hyväksyminen ei ole siten Eurooppa-neuvoston toimivallassa.

Arvoisa puhemies! Asiantuntijoiden mukaan Suomen eduskunnassa on tähän mennessä säädetty vain sellaisia lakeja ja vahvistettu vain sellaisia sopimuksia, jotka on tarkoitus panna täytäntöön. Tämä ratifiointimenettely olisi vastoin tätä periaatetta. Perustuslakisopimus on luonteeltaan valtiosopimus, jonka painoarvo on vielä tavallista sopimusta suurempi. Siksi sen hyväksyminen signaaliarvon vuoksi olisi epätavallista eikä olisi Suomen parlamentin arvon ja vaikutusvallan mukaista.

Tämän sopimuksen kiivaimmille kannattajillekin, joita täällä salissa on muun muassa ed. Kimmo Kiljunen, pitäisi tässä tilanteessa riittää sen, että eduskunnan enemmistö on antanut selonteon muodossa viime keväänä tukensa tämän sopimuksen sisällölle. Nyt unionissa on meneillään pohdintavaihe, jonka kuluessa tulisi avoimin mielin keskustella erilaisista vaihtoehdoista perussopimusten uudistamiseksi. Jos EU:lle joskus tulee perustuslaki, se ei ole tämä, joten sopimuksen ratifioiminen tässä vaiheessa on täysin tarpeetonta.

Ratifiointia on kuitenkin perusteltu sillä, ettei siitä olisi mitään haittaakaan. Nykyinen sopimusteksti sisältää kuitenkin monia elementtejä, joita Suomi vastusti sopimuksesta käydyissä neuvotteluissa. Syntyneessä uudessa tilanteessa ratifiointi ilmaisisi, ettei Suomella ole enää vaatimuksia sopimuksen suhteen. Neuvottelut muutoksista nykyiseen sopimustekstiin käytäisiin niiden jäsenmaiden kanssa, jotka eivät ole hyväksyneet sopimusta, sekä sen hyväksyneiden suurten jäsenmaiden kesken. Näissä neuvotteluissa Suomi olisi vaarassa marginalisoitua, kun se nähtäisiin pienenä jäsenmaana, jonka on opittu mukautuvan neuvottelujen lopputulokseen.

Ratifioimatta jättäminen olisi siis tehokkaampi valinta perustuslakisopimuksen sisältöön vaikuttamisessa, kun Suomi olisi mukana omilla alkuperäisillä ja ehkä joillakin uusillakin vaatimuksillaan niissä neuvotteluissa, joita sopimuksen muuttamisesta tullaan joka tapauksessa käymään. Ulkoasiainvaliokunnan ja Euroopan parlamentin suomalaisten jäsenten tapaamisessa eduskunnassa 10. marraskuuta 2006 kävi ilmi, että Suomi on viimeinen unionin jäsenmaa, joka on ratifioimassa perustuslain nykyisessä muodossaan. Euroopan unionin suuret maat ovat jo käynnistäneet keskustelut riisutun perustuslakisopimuksen aikaansaamiseksi.

Italian pääministeri Romano Prodi on asettanut tavoitteeksi paljon yksinkertaisemman perustuslain, joka keskittyisi suuriin periaatteisiin. Ranskan sisäministeri Nicolas Sarkozy, joka pyrkii maansa oikeiston presidenttiehdokkaaksi, on ollut aiemmin Prodin kanssa samoilla linjoilla. Myös Saksan liittokansleri Angela Merkel on myöntänyt, että perustuslakia pitää muuttaa, jotta se voitaisiin hyväksyä jäsenmaissa. Saksan ulkoministeri Walter Steinmeier on puolestaan esittänyt sopimuksen nimen muuttamista Euroopan perussopimukseksi kansalaisten pelkojen hälventämiseksi. Myös Britanniassa on pääministeri Tony Blairin mukaan valmiutta sopimukseen liittyviin kysymyksiin palaamiseen.

Arvoisa puhemies! Uutta sopimusta kutsuttaisiin perustuslain sijaan minisopimukseksi. Sen valmistelusta vastaa kevään 2007 puheenjohtajamaa Saksa, joka yhdessä ranskalaisten kanssa haluaa saada sopimuksen valmiiksi Ranskan puheenjohtajakaudella syksyllä 2008. Liittokansleri Merkelin odotetaan tekevän asiasta virallisen esityksen Rooman sopimuksen 50-vuotispäivänä 25.3.2007. Tällainen minisopimus pyrittäisiin viemään läpi kaikissa unionin jäsenmaissa ilman kansanäänestystä ehkä Irlantia ja Tanskaa lukuun ottamatta. Toinen vaihtoehto on, että sisäministeri Sarkozyn puheissaan Brysselissä 8.9.2006 ilmaisemat institutionaaliset muutokset pyritään ratifioimaan Kroatian EU-liittymissopimuksen yhteydessä. Uuden jäsenmaan liittyessä on EU:n perussopimuksiin joka tapauksessa kirjoitettava uusia institutionaalisia artikloja sen johdosta, että Nizzan sopimuksen mukaan EU:ssa voi olla vain 27 jäsenmaata.

Suomessakin tarvittaisiin nyt laajaa kansalaiskeskustelua vaihtoehdoista uudelle sopimukselle. Ylikansallisessa päätöksenteossa jäsenmaiden väkiluvulla on ratkaiseva merkitys. Meitä suomalaisia on vain noin 1 prosentti unionin väkiluvusta. Kun unioni laajentuu ja jos ylikansallinen päätöksenteko samalla lisääntyy siinä muodossa kuin se perustuslakisopimukseen on kirjattu, osuutemme pienenee edelleen. Pienten maiden ääni kuuluu parhaiten hallitustenvälisessä yhteistyössä, jossa jäsenvaltiot ovat periaatteessa tasavertaiset.

Suomi on ollut laajentumispolitiikan kärkimaa. Nykyisten perussopimusten periaate, joka tarjoaa mahdollisuuden jäsenyyteen kaikille niille Euroopan maille, jotka täyttävät sen ehdot, on säilytettävä. Tällöin unionin luonne määräytyisi laajentumisen mukaan. Laajentuvan unionin tulee olla hajautettu valtioiden liitto, joka eriytyy sisäisesti. Käsiemme sitominen nykyiseen perustuslakisopimukseen on haitannut ja sopimuksen ratifiointi haittaisi entisestään näiden vaihtoehtojen pohtimista.

Arvoisa puhemies! Edellä ja vastalauseessa 1 esitetyillä perusteilla yhdyn täällä tehtyyn hylkäysehdotukseen.

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! Kun EU:n perustuslakia käsitellään, on tärkeää pohtia, mikä on Euroopan unionin tehtävä nykymaailmassa. Jos ajattelemme EU:n kehitystä sinä aikana, kun Suomi on ollut EU:n jäsen, voimme todeta, että Suomen vaikutusvalta kansainvälisessä politiikassa on kasvanut. Suomella oli merkittävä rooli muun muassa Kioton ilmastoneuvotteluissa, ja toivon, että Suomi merkittävästi ajaa tulevia ilmastoneuvotteluja eteenpäin, kun ne käynnistyvät.

EU:n vahvuus on yhteistyön edistämisessä, ja kiistatta silloin, kun EU ei pysty toimimaan yhtenäisesti, sen vaikutusvalta kansainvälisessä politiikassa on paljon heikompi kuin tilanteissa, jolloin se on yhtenäinen. EU:n kansainvälisen roolin vahvistamiseksi on tärkeää, että yhteisymmärrykseen perustuslakisopimuksesta päästään mahdollisimman pian. Se on tärkeää myös EU:n laajenemisprosessin kannalta ja jotta saadaan selkeys EU:n tulevasta kehityksestä, siitä, miltä pohjalta edetään.

EU:n keskeisiä arvoja ovat rauhan ja ihmisoikeuksien edistäminen. Näissä asioissa se on kasvavassa määrin pystynyt toimimaan myös muualla maailmassa, ja uskon, että myös kansalaiset pitävät näitä asioita tärkeinä. Onkin tärkeää, että EU:sta käydään asiallista ja asianmukaista keskustelua. Silloin kun on syytä kritiikkiin, voidaan totta kai kritisoida. Suomen pitää pystyä ajamaan myös omia asioitaan unionissa. Tämäkin on selvää. Mutta mielestäni on väärin, jos EU:ta käytetään ikään kuin sisäpoliittisen toiminnan työkaluna, eli jos EU on kykenemätön tekemään jotain päätöstä, niin tätä käytetään ikään kuin keppinä EU:ta vastaan ja yleisenä perusteluna unionin kritisoimiseksi. On ikävää, että EU:sta on tullut hyvin monissa keskusteluissa niin sanottu hyvä vihollinen, jota voi haukkua millä perustein hyvänsä, mutta käytännössä sitten kuitenkin suurin osa niistä ihmisistä, jotka haukkuvat, on valmiita myöntämään, että unionissa on myös hyviä puolia.

Arvoisa puhemies! Tässä tilanteessa, jossa vain niukka enemmistö jäsenmaista on sopimuksen ratifioinut, on tietenkin tarkoituksenmukaista miettiä, mikä on Suomen strategia. Olen ollut valmis hyväksymään tämän ulkoasiainvaliokunnan enemmistön kannan, että sopimus tässä tilanteessa ratifioidaan. Tämä on ollut myös vihreiden linja vuoden 2004 hvk:sta alkaen.

Olemme kuitenkin pitäneet esillä myös kysymystä kansanäänestyksestä. On tärkeää, että kansalaiset ovat tietoisia siitä, mitä EU:ssa tapahtuu, millä tavoin EU:n instituutiot muuttuvat ja millaisia päätöksiä EU:ssa tehdään. Tärkeää on myös miettiä, miten kansalaiset paremmin voisivat vaikuttaa EU:n päätöksiin.

Tässä tilanteessa on tärkeää myös tunnistaa ne poliittiset realiteetit, joita jäsenmaissa muotoutuu, kun ne miettivät, millä tavalla reagoida tuleviin neuvotteluihin EU:n perustuslaista. On varsin epätodennäköistä, että maat, jotka ovat jo ratifioineet sopimuksen, haluaisivat järjestää kansanäänestystä, jos muutokset sopimustekstiin ovat hyvin pieniä tai jos sopimus hyväksytään vain täydennettynä erillisellä julistuksella.

Itse pidän kyllä tärkeänä, että kansanäänestyskysymys on esillä, jos sopimusta olennaisesti muutetaan. Jokaisesta uudesta EU:n perussopimuksesta pitäisi mielestäni järjestää kansanäänestys, jos edellistä sopimusta olennaisesti muutetaan, ja olen ollut sillä kannalla tämänkin sopimuksen suhteen, että kansanäänestys olisi pitänyt järjestää. Vihreät hävisivät kuitenkin äänestyksen kansanäänestyksestä viime keväänä, kun eduskunta käsitteli EU:n perustuslakiselontekoa.

Näin ollen en halua nyt tehdä saman sisältöistä esitystä kuin viime keväänä vaan ehdotan, että mietinnön lausumat eduskunta hyväksyisi samassa muodossa kuin ne ovat vastalauseessa 2. Kaksi lausumista on siis saman muotoisia kuin mietinnössä ja kolmas on, arvoisa puhemies, seuraavanlainen: "Eduskunta edellyttää, että hallitus toimii sen puolesta, että jos EU:n perustuslakia tulevissa neuvotteluissa olennaisesti muutetaan, jäsenmaissa järjestettäisiin asiasta samanaikaisesti kansanäänestys." Toivon todella, että eduskunta hyväksyy tämän lausuman ja suhtautuu myötämielisesti siihen, että kansanäänestysmenettelyä käytetään, kun EU:n perustuslakisopimus tulee uuteen käsittelyyn, siinä tapauksessa, että tuo sopimus siis olennaisesti poikkeaa nykyisestä.

Mitä tulee tähän EU:n perustuslakisopimukseen ja käsittelyyn, jos sitä vain hieman muutetaan, niin valiokunnan käsittelyssä on käynyt ilmi se tosiseikka, että on mahdollista säätää nuo sopimusmuutokset vain erillisellä artiklamuutoksia koskevalla esityksellä.

Arvoisa puhemies! Mitä tulee muihin kysymyksiin, joita mietinnössä käsitellään, mielestäni on erittäin hyvä, että valiokunta on ottanut kantaa Eurooppa-neuvoston kokouksiin ja näihin kirjallisiin asiakirjoihin, ja myös tämä turvatakuulauseketta koskeva selvityspyyntö on hyvä käsitellä heti tulevan eduskuntakauden alussa. Turvatakuulauseke on merkittävä kysymys, ja sillä voi olla merkitystä myös Suomen turvallisuuden kannalta.

Osmo  Soininvaara  /vihr:

Arvoisa puhemies! Pyydän saada kannattaa ed. Ulla Anttilan äsken tekemää ehdotusta.

Tässä keskustelussa on varmaan sanottu jo melkein kaikki, mutta kun aika paljon on sanottu nimenomaan tätä sopimusta vastaan, ajattelin muistuttaa siitä, että olennaista asiassa on se, että meidän on vahvistettava EU:n kykyä tehdä päätöksiä. Se tietysti saattaa tarkoittaa joissakin tapauksissa sitä, että EU:n tekemä päätös ei vastaa Suomen kantaa mutta tulee kuitenkin Suomea sitovaksi. Moni on ajatellut, että tämmöinen veto-oikeudesta luopuminen tarkoittaa kansallisen itsenäisyytemme heikentymistä.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että jos veto-oikeus tulee Suomelle, niin se tulee valitettavasti myös eräille muille maille. Paljon useammin saattaa käydä sillä tavalla, että joku käyttää veto-oikeutta Suomen kannan vastaisesti, ja sekin ratkaisu tosiasiassa sitoo silloin Suomen tilannetta ja heikentää tavallaan sitä maailmaa, mutta johtaa Suomen erilaiseen tilanteeseen kuin mihin Suomi olisi halunnut joutua elikkä samalla tavalla heikentää meidän suvereenisuuttamme. Mehän olemme nyt tämän syksyn aikana nähneet, miten destruktiivisesti tämmöistä veto-oikeutta voidaan myös käyttää. Olennaista on, että jos EU:n kyky tehdä päätöksiä heikkenee, niin siitä tulee halvaantunut dinosaurus, joka sitoo meidät kaikki, ja silloin koko maanosa kärsii, suomalaiset kärsivät ja kaikki muutkin täällä kärsivät.

Kannattaa myös muistaa, että meidän tosiasiallista suvereenisuuttamme eivät suinkaan yhtä paljon rajoita muut maat kuin markkinavoimat. Jos me teemme EU:sta semmoisen, että se ei pysty vastaamaan markkinavoimien haasteeseen vaan se on heikko ja hajanainen, niin silloin meille tosiasiassa käy sillä tavalla, että meidän suvereenisuutemme heikkenee ja vahva, voimakas EU, jossa me joskus voimme jäädä myös vähemmistöön, on kuitenkin meidänkin itsemääräämisoikeutemme ja demokratiamme kannalta parempi tilanne kuin se, että kaikki kansakunnat joutuvat täysin markkinavoimien heittelemiksi.

Niinpä, arvoisa puhemies, toivon, että tämä tai tämän kaltainen esitys jossakin vaiheessa tulee EU:n perustuslaiksi ja että siitä jossakin vaiheessa otetaan askelia vielä eteenpäin siten, että voisimme päättää esimerkiksi kaikkia sitovista minimiverokannoista, ympäristöveroista ja pääomaveroista, jotta esimerkiksi kaikkia haittaavasta verokilpailusta jossakin vaiheessa voitaisiin päästä eroon.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! EU:n perustuslaki on hyvä, mutta sekään ei ole täydellinen, ja tietysti se ei kaikilta osin vastaa kaikkia niitä tavoitteita, joita Suomen hallituksella ja eduskunnalla oli, kun neuvoteltiin EU:n perustuslakisopimuksesta. Muun muassa mitä tulee päätöksentekoon, olisimme halunneet yksinkertaisen kaksoisenemmistön, joka olisi ollut hyvin läpinäkyvä, hyvin selkeä, hyvin yksinkertainen päätöksenteon malli ja tietysti myöskin päätöksentekovoimaltaan nykyistä hyväksyttyä mallia parempi Suomelle. Mutta kansainvälisissä neuvotteluissa tilanne on aina se, että jokainen vartioi omia etujaan, ja tässä tilanteessa suuret valtiot halusivat enemmän päätösvaltaa päätöksentekotilanteessa ja emme saaneet omaa näkemystämme sellaisenaan lävitse.

Mitä tulee tähän perustuslakisopimukseen, voidaan todeta, että se on kuitenkin ensi sijassa nykyisen, voimassa olevan lainsäädännön kodifikaatio ja selkeyttää nykyistä lainsäädäntöä. Jos nykyisestä sopimusverkosta yrittää löytää ratkaisua erilaisiin kysymyksiin, se on äärimmäisen vaikeaa; uudesta perustuslaista tuo löytäminen on selvästi helpompaa. Mutta se on myöskin selkeä askel EU:n kehittämisessä eteenpäin. Se on askel nimenomaan ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ja oikeus- ja sisäasioissa. Kummassakin Suomen tavoitteena on ollut edetä näillä sektoreilla, ja sopimus vastaa tältä osin varsin hyvin meidän tavoitteitamme.

Olennainen kysymys eduskunnassa huomenna onkin se, onko nyt ehdotettu perustuslakisopimus parempi kuin nykyinen sopimusten verkko. Tältä osin mielestäni vastaus on ehdottomasti "kyllä". Täytyy sanoa, että on aika vaikea perustella toisenlaista vastausta. On esitetty perusteluita, että tämä ei tule koskaan voimaan, proseduaalisia ja muita perusteita, mutta oikeastaan olen harvoin kuullut tässä salissa sellaista puheenvuoroa, jossa olisi analysoitu, miltä osin tämä ehdotettu sopimus on selvästi huonompi kuin nykyinen, voimassa oleva tilanne.

Arvoisa puhemies! Täällä on todellakin esitetty kysymys siitä, tuleeko tämä sopimus koskaan voimaan, ja esitetty väitteitä, että se ei koskaan tule voimaan. Kuten täällä jo aikaisemmin todettiin, Suomella on kansainvälinen velvoite viedä allekirjoittamansa sopimukset parlamentin käsittelyyn ja antaa parlamentin ratkaista, hyväksytäänkö sopimus. Kun sopimus on neuvoteltu, se voidaan vain joko hyväksyä tai hylätä sellaisenaan. Tältä osin vaihtoehtoja ei sisällön osalta ole. Tietysti aina voidaan ponsia hyväksyä, joissa esitetään toivomuksia jatkon suhteen, millä tavalla sopimusta pitää kehittää, kun sopimusjärjestelmää kehitetään tulevaisuudessa edelleen.

Oma käsitykseni on se, että jos sopimus tulee voimaan, niin se tulee lähes sellaisenaan voimaan. Enkä pidä edes mahdottomana sitä, että sosiaalinen julistus riittäisi loppujen lopuksi sitten muillekin maille, kun asiaa on riittävästi pohdittu. Täytyy sanoa, että paineet sopimuksen hyväksymiseen jatkuvasti kasvavat. Se, että EU:ssa pitää tehostaa päätöksentekoa, osoittaa kaikille selvästi, että tarvitaan parempaa ja tehokkaampaa päätöksentekojärjestelmää. Kyllä Suomen puheenjohtajakausi on aika oiva osoitus siitä, että nykyinen päätöksentekojärjestelmä ei ole riittävän tehokas. 25 jäsentä ja ensi vuonna 27; siinä tilanteessa täytyy sanoa, että päätöksentekojärjestelmää täytyy parantaa, jotta Euroopan unioni voi vastata niihin haasteisiin ja velvoitteisiin, joita sillä on.

Tietysti selkeän vaatimuksen järjestelmän kehittämiselle asettaa myöskin Kroatian jäsenyys. Jotakin pitää tehdä sopimusverkoston uudistamiseksi, jos halutaan ottaa Kroatia jäseneksi. Kroatia on varsin jäsenkelpoinen, neuvottelut edistyvät kohtalaisen hyvin. Tältä osin täytyy todeta, että kun joitakin järjestelyjä tehdään, siinä yhteydessä mielestäni vakava vaihtoehto on joka tapauksessa se, että voitaisiin hyväksyä perustuslakisopimus. On mahdollista, että tehdään joitakin muutoksia, mutta täytyy sanoa, että aika vaikea tämän perussopimuksen perusluonnetta on enää muuttaa minkäänlaisilla sopimusneuvotteluilla.

Tietysti, kun täällä on sanottu, että jos nyt hyväksytään tämä sopimus, niin sen jälkeen Suomi luopuu neuvottelutavoitteistaan jatkoneuvotteluissa, niin näinhän ei ole. Jos tehdään päätös siitä, että neuvottelut avataan, on täysin selvää, että ne vanhat neuvottelupositiot, neuvotteluasetelmat, tavoitteet, joita Suomella on ollut, otetaan jälleen käyttöön ja niitä tarvittaessa eduskunnan myötävaikutuksella voidaan sitten kehittää kuhunkin tilanteeseen sopiviksi.

Arvoisa puhemies! Kun en ollut tilaisuudessa osallistua asian ensimmäisen käsittelyyn, ajattelin hieman käydä lävitse myöskin perustuslakivaliokunnan lausuntoa tämän perustuslakisopimuksen osalta. Keskeisin kysymys, mihin perustuslakivaliokunta on ottanut kantaa, on sopimuksen käsittelyjärjestys. Lähtökohtana on se, että kansainvälinen velvoite hyväksytään perustuslain 94 §:n 2 momentin mukaan äänten enemmistöllä, mutta jos ehdotus koskee perustuslakia, niin tässä tilanteessa tarvitaan kahden kolmasosan enemmistö eduskunnassa annetuista äänistä. Mutta olennaista on se, että silloin, kun on kysymys kansainvälisestä velvoitteesta, sitä ei voida koskaan panna lepäämään yli vaalien, vaan se joko hyväksytään tai hylätään kahden kolmasosan enemmistöllä. Sitä, että se hyväksytään yhdessä eduskunnassa, jos se hyväksytään määräenemmistöllä, kutsutaan supistetuksi perustuslainsäätämisjärjestykseksi.

Kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, silloin todellakin hyväksyttiin liittymissopimus kahden kolmasosan enemmistöllä. Myöskin Amsterdamin sopimuksen osalta katsottiin, että oli kysymys niin suurista muutoksista, että se hyväksyttiin kahden kolmasosan enemmistöllä. Mutta Nizzan sopimuksen osalta katsottiin, että kyse on vain järjestelmän selkeyttämisestä, ja tuo sopimus hyväksyttiin yksinkertaisella enemmistöllä.

Luonteeltaan tällainen kansainvälinen sopimus ja sen voimaansaattamislaki ovat poikkeuslakeja, joilla muutetaan siis perustuslain tiettyjä perusperiaatteita, ja kun se on tällainen poikkeuslaki, niin jatkossa sen sisältöä voidaan, jos pysytään sen omassa kehikossa, muuttaa tavallisen lain säätämisjärjestyksessä eli yksinkertaisella enemmistöllä.

Missä menee raja sille, hyväksytäänkö sopimus kahden kolmasosan enemmistöllä ja voimaansaattamislaki kahden kolmasosan enemmistöllä vai yksinkertaisella enemmistöllä, se tosiaankin riippuu siitä, katsotaanko sen koskevan perustuslakia. Aikaisemmin aika pitkälti lähdettiin siitä, että jos kysymys on liittymisestä kansainväliseen järjestöön tai päätöksenteon sitomisesta kansainväliseen järjestöön, silloin luovumme valtion täysivaltaisuudesta. Se merkitsee tuon täysivaltaisuuden rajoittamista, mutta tämän jälkeenhän perustuslakia on maaliskuussa 2003 muutettu. Meidän uudessa perustuslaissamme sen 1 §:n 3 momentissa todetaan seuraavasti: "Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi." Eli silloin, kun arvioidaan, missä täysivaltaisuuden rajoittamisen hyväksyttävä raja menee, arvioidaan, mitä tarkoittaa rauhan ja ihmisoikeuksien kansainvälinen turvaaminen ja yhteiskunnan kehittäminen. Tämä tarkoittaa sitä, että jos vain vähäisesti rajoitetaan suvereenisuutta näitten tavoitteitten hyväksi, se ei ole ristiriidassa perustuslain täysivaltaisuusperiaatteen kanssa.

Myöskin jo perustuslain valmistelussa lähdettiin siitä, että jäsenyys merkitsee täysivaltaisuuden rajoituksia julkisen vallan eri lohkoilla. Jos annetaan vähäisiä uusia tehtäviä unionille ja on kysymys lähinnä niiden tarkistusluonteisesta kehittämisestä, niin tuolloin laki voidaan hyväksyä yksinkertaisella enemmistöllä.

Nyt perustuslakivaliokunta on joutunut sitten arvioimaan sen, missä tilanteissa tarvitaan määräenemmistöä vai tarvitaanko sitä lainkaan. Esimerkiksi yksinkertaisen enemmistön on katsottu riittävän oikeushenkilöllisyyttä, toissijaisuusvalvontaa, toimielinjärjestelmää ja määräenemmistöpäätöksentekoa koskevissa perustuslakisopimuksen kohdissa.

Mitä tulee hallituksen arviointiin tuosta määräenemmistöstä, niin täytyy sanoa, että hallitus on ollut varsin varovainen siinä arvioinnissaan. Perustuslakivaliokunta on tästä syystä tarkentanut noita arvioita ja ottanut joiltakin osin jopa hieman erilaisen kannan kuin hallitus, ja joissakin tapauksissa, joissa hallitus on katsonut, että tarvitaan kahden kolmasosan enemmistöä, perustuslakivaliokunta on katsonut, että yksinkertainen enemmistö riittää. Tosin perustuslakivaliokunnankin lopputulos on se, että tämä sopimus on hyväksyttävä kahden kolmasosan enemmistöllä täällä salissa, koska siinä määrässä se kuitenkin puuttuu Suomen toimivaltaisuuteen.

Mitä tulee ensinnäkin etusijaperiaatteeseen, niin sen laajentaminen yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä rikosoikeudellisen yhteistyön ja poliisiyhteistyön aloille merkitsee valtion täysivaltaisuudelle uutta ja suhteellisen merkittävää rajoitusta ja merkitsee sitä, että tämä sopimus täytyy hyväksyä kahden kolmasosan enemmistöllä.

Mitä tulee myös tuomioistuimen toimivallan laajentamiseen, kun unionin tuomioistuimen toimivalta laajenee myös rikosoikeudellisen yhteistyön ja poliisiyhteistyön aloille ja tuo tuomioistuimen päätös voi merkitä Suomelle velvollisuutta muuttaa lainsäädäntöään, katsotaan, että tämäkin edellyttää vaikeutettua käsittelyjärjestystä.

Sen sijaan, mitä tulee ennakkoratkaisupyyntöön, niin kun se pyynnön esittäminen on jätetty kansalliselle tuomioistuimelle, tältä osin voidaan katsoa, ettei tämä edellytä vaikeutettua käsittelyjärjestystä.

Mitä tulee perusoikeusulottuvuuden vahvistamiseen, niin tältä osin, kun nuo unionin tavoitteet ja periaatteet ovat meidän perustuslakimme 1 §:n 3 momentin mukaisia ja kun Suomen pitää osallistua kansainväliseen yhteistyöhön ihmisoikeuksien turvaamiseksi, perustuslakivaliokunta katsoo, että nämä perusoikeuspykälät tässä sopimuksessa eivät edellytä vaikeutettua säätämisjärjestystä vaan ne voidaan hyväksyä yksinkertaisella enemmistöllä.

Mitä tulee Euroopan syyttäjävirastoon, sopimus mahdollistaa Euroopan syyttäjäviraston perustamisen, ja täytyy sanoa, että syyttäjän tehtävässä on kysymys merkittävän julkisen vallan käyttämisestä, ja tältä osin perustuslakivaliokunta katsoo, että asia on käsiteltävä vaikeutetussa käsittelyjärjestyksessä.

Sen sijaan mitä tulee yhteiseen kauppapolitiikkaan, niin nyt sopimuksen mukaisesti myöskin ulkomaiset suorat sijoitukset tulisivat yhteisön kauppapolitiikan piiriin, ja tältä osin perustuslakivaliokunta ottaa toisen kannan kuin hallitus ja katsoo, että kyseessä ei ole niin olennainen muutos, että se vaatisi supistetun perustuslainsäätämisjärjestyksen käyttämistä, eli tältä osin valiokunnan kanta poikkesi hallituksen kannasta.

Mitä tulee sitten yksinkertaistettuihin tarkastusmenettelyihin, niin nythän muodostetaan instrumentti, jonka avulla Eurooppa-neuvosto voi yksimielisesti tehtävällä Eurooppa-neuvoston päätöksellä päättää, että yksimielistä päätöksentekoa edellyttävällä tietyllä alalla voidaan tehdä ratkaisuja määräenemmistöllä. Tässä 4 luvun 4 artiklan kohdassa on kuitenkin lähtökohtana se, että yhdenkin jäsenvaltion kansallinen parlamentti voi kuuden kuukauden kuluessa aloitteesta tiedon saatuaan ilmoittaa vastustavansa aloitetta. Silloin sitä ei voida muuttaa. Voi sanoa, että tämä ei muodostu perustuslain kannalta ongelmalliseksi, koska eduskunnalle on annettu tuo pysäyttämismahdollisuus.

Mitä tulee sitten IV-422 artiklaan, jossa yksimielinen ministerineuvosto voi tiiviimmän yhteistyön nojalla päättää siirtyä tekemään päätöksiä määräenemmistöllä, niin tältä osin on katsottu, että se edellyttää taas vaikeutettua käsittelyjärjestystä.

Mitä sitten tulee vielä Eurooppa-neuvoston mahdollisuuteen laajentaa Euroopan syyttäjäviraston toimivaltuuksia yksimielisellä Eurooppa-päätöksellä, katsotaan, että se on siinä määrin suuri muutos, että se tulee tehdä vaikeutetussa järjestyksessä.

Sitten, arvoisa puhemies, on käyty keskustelua rajatusta poikkeuksesta. Nimittäin perustuslain 73 §:n 1 momenttiin on otettu maininta rajatusta poikkeuksesta eli perustuslakiin voidaan tehdä rajattuja poikkeuksia, ja niiden tulee olla selvästi rajattuja suhteessa perustuslain kokonaisuuteen. Tämä on aiheuttanut kysymyksen siitä, pitäisikö itse perustuslaissa säätää Suomen jäsenyydestä Euroopan unionissa vai voidaanko edelleen edetä näiden poikkeuslakien puitteissa. Kun kuitenkin säännökset ovat hyvin yksityiskohtaisia ja kysymys on Suomen toimista Euroopan unionissa, perustuslakivaliokunta on aika selvästi katsonut, että ei ole mitään välttämätöntä tarvetta siihen, että asioista säädettäisiin itse perustuslaissa, vaan edelleen voidaan edetä näitten rajattujen poikkeuksien mukaisesti. Olennaista on kuitenkin se, että tavoitteena on demokratian vahvistaminen ja demokratian toteuttamisen turvaaminen tällä perustuslakisopimuksella, ja se vahvistaa valtiosäännön kansanvaltaisia perusteita myöskin Suomen osalta.

Arvoisa puhemies! Vielä kaksi seikkaa haluaisin ottaa esille. Toinen koskee Ahvenanmaan itsehallintoa, ja siltä osin täytyy sanoa, että se on aiheuttanut varsin paljon päänsärkyä asian käsittelyssä. Nyt tämän lähtökohta on se, että Ahvenanmaan itsehallintolain perusteella maakunnan toimivaltaan kuuluvassa asiassa päätökset on hyväksyttävä voimaansaattamissäännöksellä, joka täytyy hyväksyä maakunnassa, ja jos se on ristiriidassa itsehallintolain säännösten kanssa, se edellyttää kahden kolmasosan enemmistöä. Tältä osin perustuslakivaliokunta on arvioinut, ovatko nämä muutokset merkityksellisiä, ja on todettu, että siellä on säännöksiä, joilla on merkitystä.

Mitä tulee matkailuun, urheiluun, pelastuspalveluun ja hallinnolliseen yhteistyöhön, ne eivät ole merkittäviä, mutta sen sijaan rajat ylittävien, vakavien terveysuhkien seuranta ja niistä hälyttäminen merkitsevät toimivallan siirtoa Euroopan unioniin. Tältä osin kuitenkin täytyy sanoa, että niissä ei ole kaikilta osin välttämättä kysymys maakunnan toimivaltaan kuuluvista asioista, joten tältä osin asia ei ole niin täysin selkeä.

Mitä tulee sen sijaan poliisiyhteistyöhön ja rikosoikeudelliseen yhteistyöhön, niin tältä osin ne kuuluvat selvästi maakunnan toimivaltaan, ja oikeudelliset vaikutukset maakunnan toimivaltaan ovat tältä osin valiokunnan mielestä siinä määrin merkittäviä, että tästä syystä ne tulee käsitellä Ahvenanmaan itsehallintolain 59 §:n 2 momentissa tarkoitetussa vaikeutetussa järjestyksessä.

Sitten on tietysti kysymys siitä, että jos Ahvenanmaa ei anna suostumustaan tälle perustuslakisopimukselle, voiko eduskunta hyväksyä sen ja voiko Suomi ratifioida tämän sopimuksen. Tältä osin perustuslakivaliokunta on todennut, että lähtökohta on selvä: Suomen sitoutumistahdon muodostavat eduskunta ja tasavallan presidentti yhdessä valtioneuvoston kanssa, ja Ahvenanmaan hyväksyminen ei ole edellytys päätöksen tekemiselle Suomen eduskunnassa ja Suomen sitoutumistahdon muodostamiselle. Eli jos eduskunta tämän sopimuksen hyväksyy, se voidaan ratifioida.

Mutta toisaalta todetaan, että jos näin käy, niin se johtaa ongelmalliseen tilanteeseen ja aiheutuu tiettyä epävarmuutta siitä, miltä osin perustuslakisopimusta sovelletaan Ahvenanmaalla, ja myöskin sitten, kun on kysymys sopimuksen oikeudellisesta jatkuvuudesta, kun nyt koko vanha sopimusjärjestelmä kumotaan, syntyy kysymys siitä, että jos Ahvenanmaa ei hyväksy tätä sopimusta, jäävätkö vanhat sopimukset voimaan vai ollaanko kokonaisuudessaan Euroopan unionin jäsenyyden ulkopuolella. Tältä osin pidän kyllä todennäköisimpänä, että oikea tulkinta on se, että jatkuvuusperiaatteen mukaisesti Ahvenanmaa on Euroopan unionin sisällä, mutta uusia säännöksiä Ahvenanmaalla ei sovellettaisi.

Tämä tietysti johtaisi vaikeaan tilanteeseen sinimenomaan Ahvenanmaan ja Suomen osalta siltä osin, että emme voisi taata sopimuksen asianmukaista täytäntöönpanoa maakunnassa, mikä voisi johtaa tuomioistuinkäsittelyyn. Tässä tilanteessa, jos näin kävisi, tulisi välittömästi aloittaa neuvottelut Euroopan unionin kanssa siitä, millä tavalla tilanteessa pitäisi toimia. Mutta kaikkein tärkeintä olisi, että jo alkuvaiheessa jatkettaisiin kansallista valmistelua niin, että asiasta pyrittäisiin sopimaan Ahvenanmaan kanssa, ettei tällaista konfliktia ylipäätänsä syntyisi.

Arvoisa puhemies! Viimeisenä asiana haluan vielä kiinnittää jonkin verran huomiota Eurooppa-neuvoston aseman virallistamiseen ja tasavallan presidentin ja valtioneuvoston toimivaltuuksiin. Tältä osin on syytä todeta, että säännökset, päinvastoin kuin joissakin lehdissä, muun muassa Helsingin Sanomissa, joitakin aikoja sitten väitettiin, ovat varsin selkeät. Lähtökohtana on se, että eduskunta perustuslain 97 §:n säännösten mukaisesti saa aina tietoja ministerineuvostossa käsiteltävistä asioista ja Eurooppa-neuvostossa käsiteltävistä asioista, joista selonteon antaa pääministeri. Eli pääministerin pitää olla edustamassa valmistelussa, jolloin hän on se, joka antaa eduskunnalle tietoa. Hänen pitää aina istua pöydän ääressä. Ja nimenomaan 96 §:n kautta on turvattu eduskunnan osallistuminen tuohon kansalliseen valmisteluun, että eduskuntaa hallituksen täytyy kuulla.

Mielenkiintoista on se, että perustuslakivaliokunta aikoinaan totesi ja myöskin hallituksen esityksessä todetaan: "Muutos Eurooppa-neuvoston asemassa ei, kuten valiokunta on aikaisemmin todennut, voi olla merkityksellinen seikka myöskään tasavallan presidentin ja valtioneuvoston välillä noudatettavien käytäntöjen kannalta." Hallitus oli vaan jättänyt sitten toteamatta, mitkä nuo muutokset kaiken kaikkiaan ovat. Ja kyllä lähtökohta on se, että silloin kun Eurooppa-neuvosto virallistuu, se selvästi vahvistaa pääministerin asemaa ja pääministerin rooli käy entistä keskeisemmäksi. Ja tietysti, mikä on olennaista, joudutaan kysymään, mikä on pääministerin ja mikä on presidentin toimivalta Eurooppa-neuvoston suhteen.

Tältä osin perustuslakivaliokunta toistaa sen, mikä on todettu jo hallituksen esityksen perusteluissa uudeksi perustuslaiksi ja useammassa perustuslakivaliokunnan kannanotossa sen jälkeen. Niissä lähtökohta on se, että valtioneuvoston toimivalta ulottuu perustuslain 93 §:n 2 momentin perusteella Euroopan unionin koko toimialalle ja kattaa siten myös unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan. Mikä olennaista, valiokunta toteaa: "Eurooppa-neuvostossa käsiteltävät kaikki asiat kuuluvat näin ollen käytännössä valtioneuvoston toimivaltaan." Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki asiat, joita neuvostossa käsitellään, kuuluvat valtioneuvostolle ja ne eivät kuulu presidentin toimivaltaan. Eli jos siellä käsitellään muun muassa Euroopan unionin suhdetta Ruandaan, asia on selvästi EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja kuuluu pelkästään valtioneuvoston valmisteluvaltaan. (Ed. Tennilä: Te olette väärässä nyt!) Tältä osin kaikissa asioissa, joita Euroopan unionin Eurooppa-neuvostossa käsitellään, käsitellään Euroopan unionin suhtautumista eri ulkopuolisiin toimijoihin, kansallisiin toimijoihin, ja se on Eurooppa-politiikkaa, ja siitä syystä perustuslakivaliokunta on selkeästi todennut, että käytännössä kaikki asiat kuuluvat Eurooppa-neuvostossa valtioneuvoston toimivaltaan. Tältä osin asia on äärimmäisen selkeä.

Kuitenkin perustuslain 93 §:n 2 momentin perusteluissa on todettu, että on tärkeää, että pidetään huolta Suomen ulkopolitiikan ja Suomen Eurooppa-politiikan koherenssista, niin että ne ovat yhden suuntaisia. Tässä suhteessa on olennaista se, että käydään keskusteluja. 93 §:n 1 momentin mukaan ulkopolitiikan osalta presidentti on sidottu valtioneuvoston päätöksentekoon. 93 §:n 2 momentin mukaan valtioneuvosto ei ole sidottu presidentin päätöksentekoon, mutta presidentin kanssa on keskusteltava, jotta koherenssi kyetään säilyttämään. Tältä osin perustuslakivaliokuntahan toteaa, että tarkoituksenmukaista on se, että kehitetään valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan ja tasavallan presidentin yhteisiä kokouksia ja tiedonvaihtoa niissä myöskin Euroopan unionin asioissa sillä tavalla, että säilyy tuo koherenssi ja se keskustelu voidaan käydä näissä yhteisissä kokouksissa ja sillä tavalla pitää huolta siitä, että käytännön yhteistoiminta toimii.

Mielestäni ulkoasiainvaliokunnassa oli erittäin hyvä kannanotto, jossa todettiin: "- - yhteistoiminnan ja yhteistyön toteutuminen kansallisen politiikan yhteensovittamiseksi edellyttää eri toimijoilta luonnollisesti perustuslain toimivaltasäännösten noudattamista — mutta myös valtioelinten välistä kunnioitusta sekä yhteistyökykyä, jotta potentiaalisilta ongelmilta vältyttäisiin." Tätä toivon.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti tähän presidentti—pääministeri-asetelmaan. Suomella ei voi olla kahta ulkopolitiikkaa esimerkiksi juuri Ruandan tapauksessa, jonka te otitte esille. Miten olisi mahdollista, että meillä olisi presidentin johtama Ruanda-politiikka ja pääministerin johtama, EU:n kautta tapahtuva Ruanda-politiikka? Yhteistoimintavelvoite pääministerin osalta koskee myös EU:ssa eteen tulevia asioita. Molempia se sitoo kaikissa tapauksissa. Suomella ei voi olla kahta ulkopolitiikkaa. Te väännätte nyt — en tiedä, puhutteko te puheenjohtajana vai ed. Sasina, jolla tunnetusti on tämmöinen presidenttikammo — mutta tässä te väännätte nyt tarkoituksella ilmeisesti asiaa toiseen jamaan kuin missä se on. Olemme kuulleet UaV:ssa paljon asiantuntijoita. Oikeuskanslerin tulkinta oli yksiselitteinen. Perustuslain näitä asioita koskeva ensimmäinen lause on, että presidentti johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa, ja siitä heijastuu sitten kaikki muu.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Luin kyllä nyt tältä osin perustuslakivaliokunnan lausuntoa tässä asiassa ja käytin suoria sitaatteja, joista ed. Tennilä voisi tehdä myöskin oikeat johtopäätökset. (Ed. Tennilä: Oliko Ruandasta?) Tilanne on se, että silloin kun Euroopan unionissa käsitellään Euroopan unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa suhteessa Ruandaan, siitä asiasta päättää valtioneuvosto. Jos on kysymys Suomen ja Ruandan kahdenvälisistä suhteista, niistä asioista viime kädessä päättää presidentti valtioneuvoston suostumuksella. On tietysti luonnollista se, että jos EU:lla on joku tietty linja, niin Suomen linja käytännössä kovin paljon ei voi poiketa siitä, mikä käytännössä johtaa siihen, että valtioneuvoston rooli ulkopolitiikassa tulee muodostumaan erittäin keskeiseksi jatkossa ja vielä keskeisemmäksi tulevaisuudessa, mutta tältä osin tilanne on täysin selvä. Valiokunta on todennut: EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka kuuluu valtioneuvostolle ja vain valtioneuvostolle.

Rosa Meriläinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tennilälle toteaisin, että tämä on kanssa niitä asioita, joista voi sanoa, että sitä se EU teettää. Kyllä täytyy hyväksyä myös vasemmistoliitossa tosiasiat ja politiikanteon ympäristön muuttuminen. Lisäksi tosin olen vielä myös ihan asiasisällöllisesti sitä mieltä, että on hienoa, että parlamentarismi vahvistuu.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä kyllä tosiaan ed. Tennilä minun mielestäni on aivan oikeassa. Itse asiassa voidaan sanoa, että perustuslaki on omalla tavallaan ristiriitainen. Toisaalta sanotaan, että tasavallan presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.

Ed. Sasi, jos esimerkiksi tulisi tämä perustuslaki voimaan, se toisi EU:lle presidentin ja toisi ulkoministerin eli niin sanotun Mister Euroopan, jolle puhuttaisiin ulkopolitiikasta. Kuka teidän mielestänne on se, joka puhuu Suomen puolesta? Kuka johtaa Suomen ulkopolitiikkaa? Kuka soittaa Mister Euroopalle, tälle ulkoministerille? Onko se tasavallan presidentti vai pääministeri? Onko teidän mielestänne asia itsestäänselvä?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Pitää hämmästellä sitä sitkeyttä, millä eräät kansanedustajat, muun muassa tässä keskustelussa edustajat Tennilä ja Elo ja eräissä aikaisemmissa keskusteluissa ed. Kimmo Kiljunen, väittävät, että perustuslain 93 §:n 1 momentin se kohta, missä sanotaan, että presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa, antaisi vastauksen myös siihen, mitä sanotaan 2 momentissa, jossa todetaan, että unioniasiat kuuluvat valtioneuvostolle. Tämä Tennilän—Elon—Kiljusen linja, jonka mukaan 93 §:n 2 momentti ei olisi voimassa olevaa oikeutta, vaan jotenkin presidentti johtaisi myös unionissa tehtävää unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa Suomen osalta, on todella väärä tulkinta, ja se on moneen, moneen kertaan todettu useissa perustuslakivaliokunnan mietinnöissä ja lausunnoissa ja muun muassa nyt käsittelyssä olevan asian yhteydessä taas kerran.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pysytään tässä Ruanda-tapauksessa. Suomella on presidentin johtama Ruanda-politiikka. EU:lla ei ole mitään annettua ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa. Se muotoutuu EU-prosessissa. Kyllä täytyy silloin lähtökohtana Suomella olla se, mikä on yhdessä sovittu Suomen Ruanda-politiikka. Sitähän viedään EU:ssa sitten osaltamme käytäntöön ja osallistutaan siihen EU:n Ruanda-politiikan määrittelyyn. Tämän vuoksi presidentin pitää olla läsnä myöskin EU-kokouksissa silloin, kun tämän tyyppiset asiat ovat käsittelyssä. (Ed. Elo: Ehdottomasti!) Se on se iso kysymys, jotta se linja on mahdollisimman paljon sen Suomen linjan mukainen eikä niin, että syntyy kaksi erilaista Suomen Ruanda-politiikkaa. Ei siitä tulisi yhtään mitään käytännössä.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se onkin olennaista, että ei ole kahta eri politiikkaa. Siitä syystä 93 §:n 2 momentti lähtee siitä, että valtioneuvosto valmistelee Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan. Silloin kun mennään yleisten asioitten ja ulkosuhteiden neuvostoon, niin se on EU:n ministerivaliokunta, joka ottaa kantaa siihen, minkä kannan Suomen ulkoministeri siellä kokouksessa ottaa. Siellä muodostuu sitten näistä kannanotoista se yhteinen Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikka.

Mielenkiintoista on se, että kun tätä asiaa käytiin perustuslakivaliokunnassa lävitse, oli keskustelua siitä, että sanotaan, että kaikki asiat kuuluvat Eurooppa-neuvostossa valtioneuvostolle. No, sanottiin, että kaikki asiat käytännössä, koska löydettiin yksi asia, josta oli vähän erilaisia käsityksiä, voisiko se kuulua presidentille. Se asia oli uuden perustuslakisopimuksen IV-443 artikla, jossa oli kysymys siitä, että todetaan, että ei ryhdytä käynnistämään perustuslakisopimuksen neuvotteluja. Eli siinäkin tilanne on se, että jos keskustellaan perustuslakisopimuksesta, se on Eurooppa-politiikkaa Eurooppa-neuvostossa. Kun valtiot käyvät keskusteluja, silloin presidentti voi ohjeistaa näitä neuvottelijoita, neuvotteluvaltuuskuntaa, mutta Euroopan unionissakaan ei se neuvottelu (Puhemies koputtaa) tapahdu Eurooppa-neuvostossa, vaan hallitustenvälisessä (Puhemies: Minuutti!) konferenssissa, joka ei ole Eurooppa-neuvosto.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Luen suoran sitaatin ulkoasiainvaliokunnan mietinnöstä. Otsikko sivulla 8 Toimivallan perusteista, ja teksti kuuluu: "Perustuslain 93 §:n 1 momentin mukaan Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Valtioneuvosto kuitenkin" — sana kuitenkin, ed. Tennilä — "vastaa saman pykälän 2 momentin perusteella Euroopan unionissa tehtävien päätösten kansallisesta valmistelusta ja päättää niihin liittyvistä Suomen toimenpiteistä, jollei päätös vaadi eduskunnan hyväksymistä. Valtioneuvostolle 93 §:n 2 momentin perusteella kuuluva toimivalta ulottuu Euroopan unionin koko toimialalle ja valtioneuvoston toimivallasta ei ole erotettu mitään asiaryhmää eli siihen kuuluvat myös unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevat asiat."

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Tarkoitukseni on ottaa kantaa ed. Zyskowiczin viimeisimpään puheenvuoroon vähän myöhemmin, mutta tässä haluaisin aluksi todeta, että eduskunnassa tämän ratifioinnin puolustamisen linja näyttää olevan kahden Kimmon linja. Se on Kimmo Kiljusen ja Kimmo Sasin, (Ed. Zyskowicz: Eduskunnassa on hyviä Kimmoja!) ja on muitakin Kimmoja, mutta nämä kaksi Kimmoa esiintyvät erittäin voimakkaasti, niin kuin he todella tietäisivät, miten asiat tulevat menemään. Se on sinänsä aika merkillistä. Kummankaan tietomäärää ei ole syytä arvostella, mutta sitä naiiviutta, millä he esiintyvät, kyllä arvostelen täällä. Minusta on todella naiivia esittää, että tämä sopimus todennäköisesti tulee hyvin lähelle tässä muodossa, jopa todennäköisesti vain sosiaalisella julistuksella.

Kuten totesin torstain keskustelussa, pankkimme pääjohtaja Erkki Liikanen sanoi tulevaisuusvaliokunnassa, kun häneltä kysyttiin, minkälainen se lopullinen sopimus on, jos sellainen joskus tulee — sekin kysymys voidaan esittää — että hän on nähnyt jo 200 eri versiota siitä. Ei täällä ed. Kimmo Sasilla eikä ed. Kimmo Kiljusella voi olla sellaista parempaa tietoa kuin Erkki Liikasellakaan eikä voi muuten olla ed. Zyskowiczillakaan.

Puhemies! Mitä tulee tähän ratifiointiin, niin itse ymmärsin viime talven keskusteluissa, että hallitus itse epäröi vielä ja oli kallistumassa siihen, ettei tätä ratifiointiesitystä anneta, mikä minun mielestäni oli oikea arvio. Sitten kuitenkin hallitus päätyi antamaan tämän esityksen eduskunnalle, mikä minun mielestäni on virhearvio, ja yritän nyt sitten tässä omassa puheenvuorossani perustella sitä.

Mitä tulee Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksiin, en usko, että ne ovat edes ratkaisevia. Ranskassa pidetään kahdet vaalit ja Hollannissa pidettiin vaalit, joissa EU-vastaisuus vain lisääntyi. Ranskassa todennäköisesti ei myöskään tällä hetkellä, kun tunnen aika tarkkaan sekä sosialistien että UMP:n, nykyisen hallitsevan puolueen, käsitykset, ole minkäänlaista käsitystä siitä, että olisi hyvin lähellä oleva sopimus. Kyllä se on jonkin näköinen minisopimus, jos on mikään sopimus. Mutta se nähdään Ranskan presidentin- ja eduskuntavaalien jälkeen.

Mutta oleellinen kysymys, rouva puhemies, on se, että on seitsemän maata, jotka Suomen jälkeen nyt jättävät ratifioimatta, ja mitkä ne ovat? Ne ovat Tanska, Ruotsi, Irlanti, Puola, Tšekki ja — haluan erityisesti korostaa — Iso-Britannia. Kun tiedetään, että tämä lopullinen ratifiointi, hyväksyminen, vaatii konsensuksen eli kaikkien maiden hyväksymisen, tässä olisin valmis lyömään vetoa koko viimeisten kolmen kuukauden palkkani täällä eduskunnassa siitä, että Iso-Britannia ei koskaan tule hyväksymään minkäänlaista EU:n perustuslaillista sopimusta, ja se kyllä perustuu käsitykseeni siitä, mitä englantilaiset kansanedustajat ovat puhuneet. Niin kuin me tiedämme, koko reflektiotauko, miettimistauko, Englannin EU-puheenjohtajuuden aikana otettiin sen takia, että Englanti ei halunnut koskea tähän sopimukseen millään tavoin.

Sitten on perusteltu sitä, että esimerkiksi Ruotsi ei halua koskea tähän sopimukseen ennen kuin nähdään, mitä siitä tulee, sillä, että Ruotsissa on niin paljon EU-kriittisyyttä. Hyvät edustajatoverit, me tiedämme, että suomalaiset ovat kaikkein EU-kriittisimpiä vanhoista EU-maista, mutta siitä huolimatta hallitus vaan yrittää lyödä moukarilla meitä päähän ja tuo tämän esityksen eduskuntaan. (Ed. Zyskowicz: Sellainen se hallitus on!) — Sellainen on hallitus, mutta sitä moukariniskua kyllä hieman pehmentää se, että kokoomuksen johtavat hahmot ovat tämän kannalla, ilmeisesti lähes kokoomusryhmä. Kyllä se on aika pehmeä moukarinisku ed. Zyskowiczinkin päähän tämä homma.

Mitä sitten tulee ratifiointiin ja sisältöön, kun ed. Kiljunen on täällä usein puhunut, että pitäisi puhua sisällöstä, minun mielestäni kaikkein tärkeintä on kuitenkin ratifiointitilanne, se, että kukaan ei todella tiedä, minkälainen sopimus tullaan sitten aikanaan uudelleen esittämään eduskunnalle, siis hallitukselle allekirjoitettavaksi ja eduskunnan ratifioitavaksi, ja sen takia minun mielestäni nimenomaan tämä ratifiointi on hyvin oleellinen kysymys.

Sisällöstäkin voidaan puhua. Te olette kaikki varmasti ainakin osin lukeneet perustuslaillisen sopimuksen. Esimerkiksi siellä todetaan yksikantaan: Euroopan unionin yhteinen raha on euro. Onko Euroopan unionin yhteinen raha euro? Tuleeko se koskaan olemaan Euroopan unionin yhteinen raha? Tällä hetkellä Ruotsi, Tanska ja Iso-Britannia ovat ulkona, siis vanhoista jäsenmaista. Jos katsotaan esimerkiksi Isoa-Britanniaa, löisikö ed. Zyskowicz vetoa siitä, että Iso-Britannia ottaisi joskus käyttöön euron? Minä en löisi punnan puntaa sen puolesta, että Iso-Britannia koskaan ottaa tätä käyttöön. (Ed. Zyskowicz: Minähän en uhkapeliin sorru!) — Ei, mutta, ed. Zyskowicz, kyllä nyt joku kanta voisi olla siihen kuitenkin. Minä luulen, että ed. Zyskowiczillä on selvä kanta siihen, että Iso-Britannia ei koskaan hyväksy mitään euroa.

Kyllähän me tätä sisältöäkin voimme täällä jauhaa, kuinka paljon siellä on tyhjää hommaa. Henkilökohtaisesti aikanaan, kun tätä käsiteltiin, olin valmis hyväksymään erilaisia kompromisseja, mutta mitä tarkemmin tähän perehtyy, sitä enemmän huomaa, kuinka paljon siellä on sellaista, mitä on todella vaikea hyväksyä. (Ed. Seppo Lahtela: Puhujahan on asiantuntija!)

Rouva puhemies! Niin kuin viime kerralla totesin, tämä on tämmöinen markkinaliberalismin ylistys, ja lainasin eräitä kohtia, mutta otan vielä yhden kohdan kuitenkin, ja se on maininta perustuslaissa Euroopan keskuspankista. Tuossa muistelimme, mitä Suomen perustuslaissa, aikaisemmassa, oli Suomen Pankista. Siellä oli hyvin yleiset säännökset siitä, miten Suomen Pankki toimii. Mutta tässä EU:n perustuslaissa todetaan aivan selvästi, että Euroopan keskuspankin tehtävänä ja ainoana tehtävänä on rahapolitiikan vakauden ylläpitäminen, rahapolitiikan vakauden ylläpitäminen. Ei sanaakaan työllisyydestä. Jos me vertaamme esimerkiksi Yhdysvaltojen keskuspankin toimintaa, niin siellä Yhdysvaltojen keskuspankin velvoitteena on huolehtia rahan vakaudesta, mutta samanaikaisesti huolehtia työllisyydestä.

Jos olette seuranneet Yhdysvaltojen korkopolitiikkaa, se on aivan erilaista kuin Euroopan keskuspankin korkopolitiikka. On erinomaisen mielenkiintoista, missä tilanteessa me tänä päivänä olemme. Kun amerikkalaiset ovat käyttäneet tätä joustavaa korkopolitiikkaa, he ovat samalla luoneet tilanteen, jossa on erittäin suuri vaara dollarin nopealle heikentymiselle. Jo viime viikon alussa dollaria myytiin aivan paniikissa, ja mitä seurauksia sillä meille on, jotka olemme täällä euroalueella? Sillä on erittäin vakavia seurauksia Suomen viennille, jos ja kun, niin kuin hyvin todennäköistä on, euro edelleen ja voimakkaasti heikkenee. Kun nyt sitten ilmoitetaan myöskin, että Euroopan keskuspankki todennäköisesti tässä kuussa nostaa korkoja, Amerikan keskuspankki alkaa nostaa korkoja, niin me voimme hyvinkin olla parin kolmen kuukauden päästä tilanteessa, jossa euron arvo on 1,50 dollaria, ja mitä Suomen viennille tapahtuu? Ei ainakaan mitään hyvää, ja me olemme hyvin vientivetoinen maa. Eli kyllä tässä kaikessa euroihannoinnissa kannattaa kuitenkin pitää jalat kylminä.

Puhemies! Mitä sitten tulee tähän presidentin asemaan, johon lupasin vielä lopuksi puuttua, niin kyllä jo viime kerralla totesin sen, että täällä kaikki ne, jotka tietyllä tavalla haluavat nälviä presidenttiä ja heikentää presidentin asemaa, aina vetoavat tähän kahden lautasen politiikkaan. Euroopassa, niin kuin te tiedätte, ihmetellään sitä, minkä takia Suomessa puhutaan kahden lautasen politiikasta. Ei kukaan ole torjumassa Tarja Halosen tai tulevankaan presidentin osallistumista EU:n huippukokouksiin. Jos te seuraatte Ranskan presidenttiä, joka maa tietysti järjestään on presidenttivetoinen, ehkä vielä vähän selvemmin kuin Suomessa, Chirac johtaa aivan ylivoimaisesti Ranskan valtuuskuntaa. Ja, ed. Zyskowicz, ei se nyt aivan sattuma ole se 93 §:n 1 momentti: tasavallan presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhdessä valtioneuvoston kanssa. Tasavallan presidentti on ensimmäinen, johtaa ulkopolitiikkaa. Sitten 2 momentti on kuitenkin poikkeus, ja myöskin tässä 1:ssä ... (Ed. Zyskowicz: Onko sekin voimassa?) — No, se on voimassa, mutta lähtökohta on, ed. Zyskowicz, että tasavallan presidentti johtaa ulkopolitiikkaa. Mutta te haluatte murentaa sen. Olisi mielenkiintoista nähdä, jos varapääjohtaja Niinistö olisi nyt tasavallan presidenttinä, olisitteko te yhtä rohkeina (Ed. Zyskowicz: Entäs se poikkeus?) myöskin murentamassa. (Ed. Zyskowicz: Malttakaa muutama vuosi!) Mutta kun Tarja Halonen on, niin teillä on kova halu jatkuvasti heikentää Tarja Halosen asemaa ja koko presidentti-instituutiota. Olen sitä mieltä, ed. Zyskowicz, että tämä ei koidu teidän menestykseksenne. Teillä on kyllä riittävästi ilmeisesti äänestäjiä toistaiseksi, mutta saattaa olla, että äänestäjät myöskin kaikkoavat, jos te jatkuvasti yritätte yhdessä ed. Sasin kanssa presidentin asemaa heikentää.

Puhemies! Ihan lopuksi vielä tämä kysymys, johon ed. Sasi ei vastannut. Ed. Zyskowicz toivottavasti nyt vastaa siihen. Tosiaan tämä perustuslaki toisi — ja minä sanon tosiaan konditionaalissa toisi, koska ei tämä tule voimaan — presidentin Euroopan unioniin ja se toisi ulkoministerin, jota nyt on kovasti kaivattu. Sen jälkeen, kun Yhdysvaltojen entinen ulkoministeri Kissinger kysyi, kenelle Euroopassa soitetaan, piti lähteä hakemaan Mister Eurooppaa eli ulkoministeriä. Jos nyt Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti, niin onko se kuitenkin sitten valtioneuvoston pääministeri tai ulkoministeri, joka soittaa Mister Euroopalle, vai voiko mahdollisesti myöskin tasavallan presidentti, joka johtaa ulkopolitiikkaa, soittaa tälle Mister Euroopalle? Minusta tätä ei ole loppuun asti pohdittu, ed. Zyskowicz, ja kun teillä on aina vetonne siitä 93 §:n 2 momentista, niin se on kuitenkin alistettu 1 momentille, ja sitä haluan korostaa.

Puhemies! Ihan lopuksi vielä: Sitä, että turvatakuut otettiin nyt tähän ulkoasiainvaliokunnan mietintöön, pidän suurena virheenä, siis ainakin sosialidemokraattisesta näkökulmasta. Se ehkä sopii hyvin ed. Zyskowiczin (Ed. Zyskowicz: Olimme yksimielisiä!) edustaman puolueen linjaan, että otetaan turvatakuut. Ei oteta työllisyyspolitiikkaa, miten se hoidetaan, koska Euroopan keskuspankille ei kuulu työllisyyden hoitaminen — se kuuluu kansalliselle hallitukselle — ei oteta sosiaalista ulottuvuutta eikä oteta esimerkiksi ed. Tennilän usein mainitsemia minimiveroja, ei tällaisia asioita, jotka todella koskisivat kansaa. Koska jo silloin, kun Suomi liittyi EU:hun, niin kyllähän tämä Suomen turvallisuus — sen on nyt ulkoasiainvaliokuntakin jo todennut — sitä myötä lisääntyi. Eivät tässä nyt turvatakuut ole varmaan muuta kuin jonkin näköinen keppihevonen, jota halutaan käyttää.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Vastaan ed. Elolle, että kyse ei ole presidentin aseman nakertamisesta tai nälvimisestä, kyse ei ole myöskään Tarja Halosesta. Tämä kanta täällä perustuslaissa on tietysti ollut siitä lähtien, kun nämä pykälät saatettiin voimaan jo vanhan perustuslain aikana, ja koski myös muun muassa Martti Ahtisaarta, ja kuten kaikki tiedämme, seuraava tasavallan presidentti on Sauli Niinistö, ja tulevat nämä pykälät koskemaan myös häntä, ellei niitä sitten muuteta. Kyse ei ole myöskään siitä, tuleeko presidentin osallistua huippukokoukseen. Siitä esimerkiksi minä en ole sanonut mitään poikkipuolista sanaa. Kyse on siitä, keille meidän perustuslain mukaan kuuluvat unioniasiat mukaan lukien unionin yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka.

Ja otanpa toisen sitaatin tuosta ulkoasianvaliokunnan mietinnöstä: "Perustuslain 93 § säännökset toimivallasta kansallisissa asioissa muodostavat perustuslain esitöissä korostetun lähtökohdan mukaisesti kokonaisuuden, jossa tasavallan presidentin ja valtioneuvoston yhteistoiminnan alaan 1 momentin perusteella kuuluvaa toimivaltaa rajoittavat (Puhemies koputtaa) yhtäältä perustuslain säännökset - - sekä toisaalta 93 § 2 momentti eduskunnan ja valtioneuvoston toimivallasta Euroopan unionin asioissa."

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Zyskowiczille annan kyllä kunnian siitä, että hän ei ole ollut kaikkein aktiivisin tässä kahden lautasen politiikan arvostelussa. Mutta, puhemies, siihen en ole saanut vastausta ed. Sasilta enkä ed. Zyskowiczilta, voiko tasavallan presidentti myöskin ulkopolitiikan johtajana soittaa Mr Euroopalle eli siis tulevalle Euroopan unionin ulkoministerille, jos sellainen virka joskus perustetaan. Tässähän kuitenkin puhutaan hypoteettisesti, mutta tällainen voi joskus toteutua, että on presidentti ja on ulkoministeri. Kuka silloin todellisuudessa Suomen puolesta soittaa? Onko se sitten tosiaan pääministeri, ulkoministeri vaiko tasavallan presidentti? Vai voivatko kaikki soittaa tälle Mr Euroopalle?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Suomen perustuslaissa, oikein tai väärin, on tehty aikanaan sellainen poliittinen kompromissi, että 93 §:n 1 momentin mukaan presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa ja 93 §:n 2 momentissa on se poikkeus, aivan kuten ed. Elo totesi, että Euroopan unionin asiat mukaan lukien Euroopan unionin yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka kuuluvat valtioneuvostolle. Jotta systeemi toimisi, on todettu, että näiden kahden valtioelimen, presidentin ja valtioneuvoston, tulee tehdä kiinteää yhteistyötä, jolla turvataan Suomen ulkopolitiikan yhtenäisyys ja johdonmukaisuus eri foorumeilla ja eri tilanteissa.

Näin ollen lähtökohtaisesti, jos on kyse Euroopan unionin yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, pääministeri ja ulkoministeri ovat toimijoita. Jos on kyse kahdenvälisistä suhteista, Suomen ja kolmannen maan kahdenvälisistä suhteista, presidentti on päätoimija, mutta soittaa voi kumpi vaan, koska Suomella on todella yksi ja yhtenäinen ulkopolitiikka, ja siihen nimenomaan tällä yhteistyöllä ja yhteistoiminnalla pyritään. Asioiden luonne ratkaisee sen, kumpi on ensisijainen toimija.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Kyllä se näköjään yhteisymmärrys löytyy, kun tarpeeksi pitkään puhutaan.

Lähden siitä, kun tässä puhutaan määräenemmistösäännöksistä ja yksimielisistä päätöksistä. Silloin aikanaan kun unioniin liityttiin ja oli kansanäänestys, niin muistan kyllä semmoisen viestinä olleen päällä, jotta unionissa käytetään tämmöistä yksimielistä päätöksentekoa, joka tarkoittaa, siitä jos suoraan johtaa tätä ajatusta — silloinhan äänestettiin siitä nimenomaan, liitytäänkö unioniin vai ollaanko liittymättä, mutta enemmistö oli sitä mieltä, että liitytään — että silloin tämmöinen lupaus annettiin. Ja nyt tässä jos ollaan sitä muuttamassa, niin sehän tarkoittaa, että kansaltahan pitäisi kysyä sitä, että mites nyt, kun tässä tämmöistä muutetaan. Kansa ei minun ymmärrykseni mukaan ole antanut valtuutta muuttaa näitä määrättyjä perusasioita. Voin olla väärässä siinä, mutta eduskuntahan nyt harkitsee sitä omassa viisaudessaan, mikä tämä tulee olemaan. Sen takia minusta, jos tämä perustuslaillinen sopimus olisi elossa oleva, niin silloin siitä pitäisi suorittaa kansanäänestys, mutta tässä tilanteessa tämä on niin kuin ajan hukkaa.

Eduskuntahan voi täällä puhua kaikennäköisistä asioista, mitkä eivät toteudu eikä ole tarkoituskaan viedä eteenpäin, mutta kun tuota tärkeämpääkin ajankäyttöä olisi kuin tätä pohtia täällä ihan turhan päiten. Kyse on siitä, niin kuin on tässä todettu lukuisissa puheenvuoroissa viime viikolla ja tänä päivänä tässä salissa, että tähän tulee joka tapauksessa muutoksia. Ei voi olettaa, että tämä näin menisi läpi. Ne maat, jotka ovat tämän hylänneet, ja osa, joka odottaa niin kuin pesässään siellä, odottavat, mitä tässä tulee tapahtumaan, ja sitten sanovat kantansa sieltä aikanaan. Suomen on silloin viisasta olla kanssa siinä rintamassa ja katsoa, että Suomi pitäisi puheoikeuden itsellään.

Niin kuin tuolla vastauspuheenvuorossa totesin, en ymmärrä ollenkaan sitä käytäntöä, että jos nyt me hyväksymme tämän ja sitten sinne tulevat jotkut toiset maat, jotka vedättävät sinne omia lisäyksiään, onpa se millä verukkeella hyvänsä, onko se sitten niitä lisäpöytäkirjoja tai jotain niin kuin klausuuleja, niin me olemme tämän hyväksyneet. Sitten menettelyhän tulee olemaan tietysti, että ilmeisesti meiltä kysytään, hyväksyttekö nyt tämän, mitä nämä toiset maat ovat hyväksyneet, ja niin me nyökkäämme, että kyllä me hyväksymme, koska me olemme hyväksyneet tämänkin tilanteen. Sen takia tämä tuntuu ainakin maalaisjärjellä ajatellen täysin älyttömältä.

Kysehän on tietysti siitä koko unionissa ja jatkuvasti tietysti kaikissa yhteiskunnissa, että taistelua käydään siitä rahavallan ja kansanvallan osalta, sillä akselilla. Miten paljon demokraattiset voivat hallita pääomia ja käyttää valtaa, miten paljon rahavalta voi sanella näitä ehtoja? Kyllä minä tätä sopimusta katson kanssa siltä näkökulmalta. Itse olen päätynyt vähän saman oloiseen tilanteeseen kuin ed. Tennilä totesi, että tässä muun muassa tämän veropolitiikan osalta ollaan niin kuin rahavallan ehdoilla liikkeellä. Annetaan sen jyllätä ja myllätä ja polkea demokratian pelisääntöjä. Sehän tarkoittaa sitä, että jos me emme saa yhtenäisiä minimisäännöksiä, vaan kilpaillaan täällä sotumaksuilla ja veroilla, mahdollisesti ihmisten työehtojen polkemisella tai tämän tyyppisillä asioilla, se tarkoittaa sitä, että siinä poljetaan demokraattisia oikeuksia, ihmisten perusoikeuksia ja annetaan rahavallalle lisävaltaa. Sen takia minusta tämän tyyppiset ovat peruskysymyksiä. Ne pitäisi saada ehdottomasti tämmöiseen sopimukseen ajoissa. Demokratia osoittaisi paikkansa tässä eurooppalaisessa yhteisössä. Tämä on ihmisten Eurooppa, tämä ei ole pääomien ja rahavallan Eurooppa. Sen takia en missään tapauksessa voi tässä muodossa tätä olla hyväksymässä.

Sitten yksi semmoinen silmiinpistävä ja korvilla kuultava asia: Tässä kun on kuunnellut koko päivän herkästi, niin jostain ihmeen syystä tässä porvarillisella puolella evät nämä työelämän kysymykset ainakaan ole yhtään kertaa nousseet esille. Se kuvaa tietysti sitä asennetta, jotta ilmeisesti siellä niin kuin se rahavallan ääni on varmaan vaientanut sen, että nämä työelämän pelisäännöt ja ihmisiin kohdistuva ajattelu, se, mitä työelämän seinien sisällä ja siellä areenoilla on, ei hirveästi kiinnosta. Ja yksi, joka tuli esille tuolla työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa, on tämä lakko-oikeuskysymys.

Lakkoahan ei pidä sinällään ihannoida, mutta se on viimeinen konsti siinä, jos rahavalta käy tarpeeksi ahtamaan nurkkaan ihmisiä jonkun asian takia, jos taistellaan vaikka jo saavutetuista eduista tai jostakin semmoisesta asiasta, mikä koetaan tarpeelliseksi. Tässä jää se auki. Suomessahan tämmöiset tukilakot ovat sallittuja, okei, koska Suomen perustuslaki sen sallii, mutta kun maailma globalisoituu, siis kansainvälistyy, ja firmat toimivat koko Euroopan unionin alueella ja mahdollisesti koko maailmanlaajuisesti, niin ainakin tämä Tiitinen totesi tuolla meidän valiokunnassa asiantuntijana ollessaan — jonka pitäisi olla työelämän asiantuntija perusteellisesti — että tämä tässä niin kuin on jopa heikentymässä, jää auki. Se jollakin myöhemmällä tulkinnalla voisi tapahtua sillä tavalla, että siinä tämmöistä oikeutta ei olisi olemassa. Sen minä näen kuitenkin yhtenä ihmisten oikeuksiin puuttuvana seikkana, työntekijöiden ja henkilöstön oikeuksiin puuttuvana seikkana. Ja se ehdottomasti pitäisi saada siten, että me unionin alueella voitaisiin myös puolustaa näitä kysymyksiä, että ei tämmöinen iso rahavallan jätti, joka omistaa putiikkeja ja laitoksia ympäri maailmaa, pysty polkemaan yksitellen eri maissa sitten niitä etuja ja oikeuksia ja panemaan ihmisiä nurkkaan siellä. Minusta se on niin kuin semmoinen väärä signaali, jos me hyväksymme tämmöisen. Sen takia tässä on ihan riittävästi perustetta tätä kaataa.

Mutta yksi asia, mikä tuossa tuli niin kuin huvittavana: Kuuntelin, kun ed. Kimmo Kiljunen totesi, että on joku tämmöinen golfklubin perustuslaki. Onhan se ihan eri asia, että joku golfklubi tekee jonkun perustuslain, se on niin kuin joku sääntö siellä. Nyt puhutaan kuitenkin Euroopan unionin laajuisesta asiasta, johon kuuluu iso määrä valtioita. Kun sitten puhutaan golfklubista tai jostakin urheiluseurasta vaikka, että siellä on oma perustuslaki, niin eihän sitä voi kutsua laiksi, vaan se on enemmänkin huuli.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Olen ed. Lahtelan kanssa ihan samaa mieltä siitä, että yhdentyvässä Euroopassa, jossa raha ja pääoma ja työnantajapiirit tekevät yhä tiiviimpää yhteistyötä, myös palkansaajilla pitää olla jatkossakin mahdollisuus puolustaa oikeuksiaan ja asemaansa, ja siinä mielessä tietysti lakko-oikeus sekä kansallisesti että sitten myöskin kansainvälisesti sovellettuna on hyvin tärkeä perusoikeus, ja sen on oltava jatkossakin. Mutta koska en ota kantaa itse sopimuksen sisältöön vaan enemmänkin tähän, pitääkö tämä sopimus nyt ratifioida vai ei, niin ei siitä sen enempää.

Ensinnäkin kuitenkin tuosta kahden lautasen problematiikasta, kuten jotkut näyttävät asian kokevan. Ei kai se nyt niin haittaa, jos pienestä maasta on parikin ihmistä paikalla silloin, kun tehdään tärkeitä päätöksiä ja niitä muokataan? Kun joka tapauksessa asioiden valmistelun ja johtopäätösten teon pitää perustua ihan perustuslainkin mukaan tiiviiseen yhteistyöhön, niin kyllähän se yhteistyö aina parempaa on, kun ollaan läsnä henkilökohtaisesti eikä tarvitse välikäsien kautta tai pitkän etäisyyden vallitessa konsultoida. Siinä mielessä sehän on mielestäni Suomelle vahvuus, että meiltä on mahdollista näissä kokouksissa olla kaksi pätevää ihmistä, jotka tarvittaessa siellä yhdessäkin fundeeraavat, miten nyt tähän hektiseen tilanteeseen tai tilannemuutokseen reagoidaan.

Siihen, mitä ed. Elo täällä aiemmin totesi: Tietysti on tämä hypoteettinen mahdollisuus siinä vaiheessa, jos uusi perustuslaki olisi voimassa ja olisi EU:n ulkoministeri Euroopan ääni ja jos vaikkapa jossakin lähialueella tai jollakin kulmalla syntyisi jonkinlainen konflikti, jossa olisi osapuolena toisaalta joku suuri toimija kansainvälisessä politiikassa, toisaalta Euroopan unioni monenkin yhteyden kautta, ja molemmat osapuolet olisivat Suomen kannalta erittäin relevantteja ja tärkeässä roolissa. Kyllä silloin periaatteessa se, joka johtaa Suomen ulkopolitiikkaa globaalissa mielessä ja arvioi Suomen etuja ja mahdollisuuksia ja toimintatilannetta, varmasti silloin on se ensisijainen ja oikeastaan kysyy sitten, miten siellä Euroopan unionissa on tätä asiaa arvioitu, kun Suomen kannalta tähän sisältyy näitä ja näitä näkökohtia. Mutta siinäkin tietysti yhteistoimintaa tarvitaan.

Kaiken kaikkiaan sitten tästä prosessista vielä: en tiedä, onko tätä puolta vuotta nyt todella oikealla tavalla käytetty. Niin kuin täällä on todettu, hallitus itsekin epäröi, mutta sitten innostuneesti tarttui tähän ratifiointimahdollisuuteen ja alkoi tätä eduskunnalle tyrkyttää. Samaan aikaan tietysti puheenjohtajamaana nyt tänä syksynä Suomi on todennäköisesti ollut aktiivinen ihan puheenjohtajan ominaisuudessakin, on käynyt konsultaatioita jäsenmaiden kanssa, tunnustellut perussopimuksen etenemismahdollisuuksia, erilaisia variaatioita, mutta kansallinen keskustelu täällä on tämän ratifiointiprosessin takia jähmettynyt ja pysähtynyt vain tämän ratifiointikysymyksen eteenpäin viemiseen. Onko tässä itse asiassa käytetty Suomen kannalta oikealla tavalla tätä etsikkoaikaa ja tärkeätä historiallista vaihetta?

Ihan sitten vielä siihen, niin kuin moneen kertaan täällä on todettu, että joka tapauksessa jossain vaiheessa olemme uudessa tilanteessa, olemme tilanteessa, jossa edessämme on sisällöltään toisenlainen sopimus, jossa varmasti riskinä on, että joltain osin seuraavissa prosesseissa se ei välttämättä muutu edes Suomen kannalta parempaan suuntaan. Meidän on tietysti toimittava siten, että se muuttuu parempaan suuntaan, mutta aina, kun joku paketti avataan, liikkeitä voi tulla kahteen eri suuntaan. Tässä mielessä emme pysty sanomaan, mikä se sitten on, joka edessämme jossain vaiheessa on sitten käsittelyn pohjana.

Joka tapauksessa nyt ratifiointi on hätiköityä, ja moneen kertaan sekin on todettu, että itse asiassa se on jopa eduskunnan ja kansanvallan ja 100-vuotiaan parlamentarismin ainakin tyhjäkäyntiä tai melkein, rohkeaa sanoa, halventamista, mutta turhauttamista ainakin. Jämäkämpää olisi ollut suuntautua niiden Suomen kannalta tärkeiden asioiden eteenpäin viemiseen tässä prosessissa kuin tällaisen kuolleen ja muualla kansanäänestyksissä hylätyn sopimuksen ratifiointiin. Minusta siinä, mitä suuressa valiokunnassa vasemmistoliiton ryhmän eriävässä mielipiteessä todettiin, on se lyhyesti sanottu: että Suomen on muiden jäsenmaiden kanssa ponnisteltava sellaisen sopimuksen aikaansaamiseksi, joka on kaikkien jäsenmaiden hyväksyttävissä, ja että Suomi toimii siten, että aikanaan neuvoteltava uusi sopimus alistetaan kansanäänestykseen kaikissa jäsenmaissa samanaikaisesti järjestettävässä kansanäänestyksessä. Aika lähellä tämä on sitä, mitä ed. Lapintie on täällä tänään aiemmin esittänyt.

Tässä vielä varmuuden vuoksi, arvoisa rouva puhemies, kannatan ed. Lapintien tekemää lausumaehdotusta.

Seppo Lahtela /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Kun maailmaa katsotaan näin pohjoisen Suomen kannalta suureen Eurooppaan ja kun katsotaan Euroopan unionin toimimattomuutta, nykyhalvaantumista, niin minunkin on helppo aloittaa puheenvuoroni sillä pohjalla, että Euroopan unioni tarvitsee uudistuksia ja parannuksia, tarvitsee sellaista perustuslakia, sellaista sisältöä, jossa myöskin Suomen vaikutusvalta kasvaa ja unionin toimivuus taataan. Mutta kun se perustuslaki, jota nyt täällä ollaan ratifioimassa ja tekemässä, tiedetään sellaiseksi, että se ei koskaan voimaan tule, se ei koskaan sellaisena tule käytäntöön, niin pidän aika erikoisena ja ihmeenä, että sitä nyt oikein ehdottomasti kaikin keinoin ajetaan, väkisin työnnetään ja ikään kuin pyritään saattamaan se voimaan ja pysyvästi valmiiksi, vaikka se ei koskaan tulekaan. (Ed. Kauppila: Puhutteko entisenä kepulaisena?)

Näin tätä maailmaa katsottuna ... — Ymmärrän kyllä, mitä ed. Kauppila tarkoittaa. Puhun vapaana kansanedustajana oman mielipiteeni ja vakaumukseni perusteella. (Ed. Pulliainen: Niin kuin ideologit tekevät!) — Tämä on, ed. Pulliainen, minusta hyvä, ja toivonkin, että te seuraavassa puheenvuorossanne perustelette tämän ideologian menestystä myöskin tulevaisuudessa kansan silmissä ja tutkijoitten käsissä. — Näin katsottuna tämä on ennenkuulumaton suoritus, mistä luulen, että historiankirjoittajat kyllä pitkälti kirjoittavat, kirjoittavat ja pohtivat sitä, mitä eduskunta loppujen lopuksi ajoi takaa hyväksyessään ja ollessaan valmis ratifioimaan sellaisen sopimuksen, mitä sopimusta ei olekaan. Kyllä maalaisjärjellä, sillä heinäntekojärjellä, mitä itse edustan ja mukanani kannan, tätä peliä katsottuna, silloin kun jokin sopimus on, niin sopimus on sellainen, että ainakin kun todetaan, että lyödään kättä päälle, niin kaikki sillä kertaa sopijat ovat sen sopimuksen takana, mutta tällä kertaa tässä eivät ole, näin valitettavaa kuin se onkin.

Kuuntelin ed. Hemmilän puheenvuoron, jossa ed. Hemmilä perusteli tätä maatalouden asemaa ja maatalouden merkitystä. Kun itse tulen tuolta vähän heinärajan pinnasta, kaakkoisesta Suomesta, niin siellä kuitenkin selkeästi muistetaan se asia, mitä silloin luvattiin suomalaiselle perusmaataloudelle ja kuinka tulkittiin ja katsottiin tämä artikla 141 erityisesti ja siinä sivussa myöskin tämä 142 ja kuinka taattiin niitten pysyvyys ja niitten neuvottelujen perusteella se, että vaikka siinä nyt vähän huonommin on, epäselvästi, kirjoitettukin, niin se tarkoittaa sitä, että niillä sopimuksilla on jatkuvuutta, tulevaisuutta, ja ne ovat meidän tuki ja turva niin, että tämän sopimuksen puolesta voidaan äänestää, liittymissopimuksen puolesta voidaan äänestää. Tähän minusta suomalainen talonpoika nojaa, uskoo, ja sen puolesta se myöskin toimii ja odottaa. Samoin tiedän, että kun silloin liittymissopimus hyväksyttiin kansanäänestyksessä, niin silloin yhtenä vaikuttimena siinä asiassa oli suomalaisten saama turvallisuus, selkänoja Euroopan unionilta ottaen huomioon meidän maantieteellinen asemamme täällä lännen sanoisinko koilliskolkassa, vastoin muuta maailmaa taikka maapallon yhtä osaa. Näin katsottuna se pohja on sieltä kyllä kuitenkin ainakin suurin piirtein samanlaisena toteutunut ja käynyt. Tietenkin silloin kansalle todistettiin, että meidän ei sen jälkeen tarvitse liittoutua minkään muun liittouman kanssa, meidän turvatakuut ovat sen tyyppiset, että selkänoja on turvattu.

Kun olen viime viikolla kuunnellut ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajan selvitystä ja hyviä perusteluja, kuinka me nyt tämän unionin perustuslain perusteella saamme turvatakuut sieltä, vaikka emme olekaan sotilasliiton jäsen, niin saamme sotilasliiton kautta, tämä kuitenkin on sellainen, mikä näin luettuna, katsottuna, vaikuttaa vähän uskomattomalta suoritukselta, ja väittäisin kuitenkin, että näitten takuitten saanti on kesken ja takuut voivat toteutua vain silloin, jos Suomi on tämän sotilasliiton jäsen. Silloin se takuu on aukoton ja selvä, enkä näe siinä mitään pahaa, vaikka näin olemmekin, kun muistamme, että turvallisuusasioissa Suomen maa-alueen, pitkän itärajan, kaakkoisrajan turvallisuuden takaa vain suomalaisten oma valmius, vain suomalaiset itse.

Mutta, rouva puhemies, ed. Hemmilä lausui lausumaehdotuksekseen, lainaus vielä uudelleen toistettuna: "Eduskunta edellyttää, että maamme EU-liittymissopimuksen määräysten jatkuvuus taataan perustuslakisopimuksessa. Perustuslakisopimuksen määräysten tulee varmistaa vuoden 1994 liittymisasiakirjamme maataloutta koskevien määräysten oikeudellinen jatkuvuus, myös artiklojen 141 ja 142 osalta, Suomen tavoitteiden mukaisesti, jotta maataloutta voitaisiin harjoittaa myös EU:n heikoimmilla tuotantoalueilla kuten Suomessa." Näin lyhyesti ja selkeästi se on siinä kirjoitettu. Tätä on myöskin maa- ja metsätalousvaliokunta tavoitteessaan toivonut, mutta kun valitettavasti ulkoasiainvaliokunnassa ei ole ollut oikeastaan tämän alan asiantuntijoita, niin tämä on jäänyt huomioon ottamatta siellä, ja näin, rouva puhemies, kannatan ed. Hemmilän tekemää esitystä ja toivon, että tähän tulee syvä eduskunnan tahto myöskin mukaan.

Rosa Meriläinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Täällä on paljon keskusteltu siitä, tuleeko tämä sopimus nyt sitten mahdollisesti voimaan jossakin muodossaan vaiko ei. Minua ei kiinnosta tulevaisuuden ennustaminen vaan tekeminen.

Suhtautumiseni Euroopan unioniin ja Eurooppa-politiikkaan oikeastaan liittyy aika pitkälti siihen, että mielestäni tämä 1800-lukulainen konsepti kansallisvaltiosta, jonka muodostaa yksi kansakunta, että olisi joku tämmöinen itsenäinen, suvereeni valtio olemassa, on kuin valtio-opillista science fictionia ja osittain vaarallista sellaista, koska se perustuu aina ulossulkemiseen, että ihmiset jaetaan meihin ja muihin. Sen takia toivon, että pikkuhiljaa päästäisiin ihan tämmöisiin uuden vuosisadan poliittisiin järjestelmiin, jotka eivät perustu tämmöisiin ikään kuin romanttisiin harhoihin, vaan asiaperusteiseen yhteistyöhön ja ikään kuin kansalaisuuden jälkeiseen aikaan, kansallisvaltioiden jälkeiseen aikaan. Sen takia suhtaudun positiivisesti myös Euroopan unionin liittovaltiokehitykseen, jossa kyllä tämä päätös perustuslaillisen sopimuksen ratifioinnista on minimaalisen pieni askel mutta kylläkin oikeaan suuntaan.

Pidän hyvänä sitä, että määräenemmistöpäätöksiä lisätään, ja kuten täällä on keskustelussa tullut esiin, olisi yhteiselle hyvälle hyväksi, että monissa muissakin asioissa kuin nyt sopimuksessa hyväksytyissä tähän mentäisiin. Esimerkiksi haitallista verokilpailua pitäisi voida estää yhteisellä veropolitiikalla. Tämä on Euroopan vihreiden kanta ollut, mutta emme ole vielä olleet tässä menestyksekkäitä. Mutta luulen, että tulevaisuudessa eurooppalaisena poliittisena puolueena, kansainvälisenä poliittisena liikkeenä, vihreät tulevat kasvattamaan omaa valtaansa juuri sen takia, että kykenemme toimimaan yhteistyössä myös eurooppalaisella tasolla eli emme käy tätä keskustelua ainoastaan Suomen eduskunnassa vaan todella aidosti eurooppalaisittain.

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Ulla Anttilan aikaisemmin tekemää lausumaesitystä. Kansanäänestyksen osalta minua hieman häiritsee, että jotkut tuntuvat täällä ikään kuin taktisista syistä äänestävän tätä ratifiointia vastaan sillä perusteella, että se olisi pitänyt tehdä kansanäänestyksen kautta. Kyllä, minusta olisi hyvä, että tällaiset asiat voitaisiin tehdä kansanäänestyksen kautta ja mieluiten eurooppalaisella laajuudella, mutta kyllä minusta olisi rehellistä tässä vaiheessa kertoa se oma kantansa tästä sopimuksesta eikä takertua tähän marssijärjestyskysymykseen.

Debatissa keskusteltiin EU:n ja Neuvostoliiton yhtäläisyyksistä. Hieman puolustin silloin ed. Soinia siinä, että ainakin EU-retoriikassa on paljon neuvostoliittomaisuutta varsinkin vapauden, oikeuden ja turvallisuuden alueella. Mutta siinä kohtaa haluaisin ed. Soinille sanoa, kun hän sanoi, että nykyiset EU-kannattajat, joihin minäkin siis lukeudun, kuvittelevat, että EU on pysyvä samalla tavalla kuin Neuvostoliitto kuviteltiin aikoinaan pysyväksi, että tässä asiassa olen eri mieltä.

Minä jo pienenä tyttönä tarkkaan kuuntelin Martti Ahtisaarta, kun hän puhui EU-asioista, ennen kuin hänestä tuli Suomen presidentti, ja minulle jäi silloin mieleen, että hän korosti, että EU on prosessi. Tätä olen itsekin itselleni muistanut toitottaa moneen kertaan: EU on prosessi, ja me koko ajan päätämme yhdessä siitä, minkälainen EU tulee olemaan, mikä on sen tulevaisuus; ei ole kysymys mistään monoliitista tai yhdenlaisesta tietystä EU:sta, jonka voi hyväksyä tai hylätä.

Tämän prosessin osalta minä toivon, että voitaisiin sekä jatkaa integraatiota että myöskin laajentumista. Kannatan lämpimästi Turkin EU-jäsenyyttä ja toivon, että se toisi kaivattua monikulttuurisuutta EU:n alueelle, koska olen ollut huolissani tästä linnoitus-Eurooppa-kehityksestä, johon liittyy vähän tällaista kristikunnankin sisäistä omaan napaan tuijottelua.

Täällä keskustelussa on tullut esiin yksittäisenä kysymyksenä maatalouspolitiikka. Siitä haluaisin todeta lyhyesti vain, että pitäisi välttää sellaista siilipuolustusta, jossa unohdetaan, että EU ei kyllä ole näitten maatalouspoliittisten muutosten ikään kuin alkulähde ja syy, vaan maatalouspolitiikka on osa Wto-neuvotteluja ja Wto-prosessia ja pitäisi nähdä siinä kontekstissa.

On keskusteltu perusoikeuskirjasta ja perusoikeuksien oikeudellisesta asemasta, ja se liittyy todella tämän sopimuksen ehdottoman hyviin puoliin. On keskusteltu markkinaliberalismista, joka liittyy tähän perustuslailliseen sopimukseen, ja tästä kohtaa haluaisin kyllä muistuttaa, että ei kyllä se EU:n markkinaliberalismi nyt tähän perustuslailliseen sopimukseen yksin liity ja tiivisty, vaan kyllä se on ollut jo aika pitkään koko länsimaisen poliittisen valtaeliitin ikään kuin sitä ihan peruskauraa. Kysymys on aika paljon isommasta poliittisesta väännöstä kuin perustuslaillisesta sopimuksesta, jo olemassa olevasta kamppailusta siitä, miten meillä esimerkiksi tällä hetkellä sisämarkkinasäännöstely, ikään kuin sisämarkkinoiden ja vapaan kaupan logiikka, ujuttautuu semmoisille alueille, joista on ajateltu, että ne kuuluisivat enemmänkin valtion ja poliitikkojen päätettäväksi. Minusta on hieman tarkoitushakuista syyttää markkinaliberalismista nimenomaan tätä perustuslaillista sopimusta, kun markkinaliberalismista voi syyttää koko länsimaista poliittista järjestelmää sellaisena kuin se nykyään näyttäytyy.

Lopuksi vain toteaisin, että jos hyväksyisin eduskunnan jäsenenä vain täydellisiä lakeja, en olisi montaa kertaa päässyt painamaan vihreää nappia. Minusta kompromissien tekemisessä ei ole mitään hävettävää. Olen aina ylpeästi puolustanut kompromissien tekemistä. Se on kypsää ja yhteistyöhenkistä poliittista kulttuuria, jota kautta monipuoluejärjestelmässä saadaan asioita eteenpäin. Minusta ehdotus perustuslailliseksi sopimukseksi on ihan hyvä kompromissi, ja hyvä alku on se, että se täällä meillä ratifioidaan nyt.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Meillä on päätösvalta nyt tässä salissa, huomenna sitä käytetään tässä EU:n perustuslakiasiassa. Erilaisia perusteita päätöksenteon pohjaksi voidaan esittää, ja yksi peruste on se, että Ranskan ja Hollannin kansat ovat tämän sopimuksen tai perustuslain hylänneet tässä muodossa. Silloin asia on avoinna, ja mekin voisimme keskustella enemmänkin siitä, mihin suuntaan tätä pitäisi muuttaa, kuin siitä, että tämä nyt hyväksyttäisiin tässä muodossa, jossa se ei voi koskaan tulla voimaan. Tämä keskustelu on siis vähän hakoteillä siinä mielessä, mutta täällä on vapaa keskusteluoikeus eikä sitä voi rajoittaa sen kummemmin.

Arvoisa puhemies! Muutama kommentti maailmalta ja kotimaasta. Taannoin Italian sosialistinen pääministeri Romano Prodi totesi EU-perustuslaista, suora lainaus: "Meidän on tavoiteltava paljon yksinkertaisempaa perustuslakia, sellaista, joka keskittyy suuriin periaatteisiin. Perustuslaista on poistettava kaikki tekniset ja yksityiskohtaiset osat, jotka pelästyttivät ihmiset." Ranskan sisäministeri, oikeistolainen presidenttiehdokas Sarkozy, on vaatinut riisuttua perustuslakia, joka voitaisiin hyväksyä Ranskan parlamentissa ilman uutta kansanäänestystä. Saksan kristillisdemokraattinen liittokansleri Merkel on todennut, että EU-perustuslakia on muutettava, että se voidaan hyväksyä. Isossa-Britanniassa heti Ranskan ja Hollannin kansanäänestysten jälkeen koko perustuslaki julistettiin kuolleeksi.

Täällä meillä kotimaassa tasavallan presidentti Tarja Halonen varoitti 8. toukokuuta 2006 eli vähän runsas puoli vuotta sitten, että perustuslain pakkosyöttö vaikuttaisi kansalaisten mielipiteisiin EU:sta, eikä hän uskonut Suomen ratifioinnilla olevan ainakaan myönteistä merkitystä muissa maissa. Valtaosa, melkein kaikki suomalaiset europarlamentaarikot oikealta vasemmalle ovat tyrmänneet yksiselitteisesti ratifioinnin, useat myös tämän perustuslain sisällön takia eivätkä vain ajankohdan takia. Vieraillessamme suuren valiokunnan delegaationa Brysselissä tästä asiasta keskusteltiin keväällä ja kaikki keskustan edustajat, vasemmistoliiton edustaja, ruotsalaisen kansanpuolueen meppi, osa kokoomuslaisista, ilmoittivat yksiselitteisesti, että ei ole mitään perusteita ratifioida tätä perustuslakia, ja pitivät sitä jopa pilkan ja naurun aiheena muualla Euroopassa.

Vielä totean, että arvoisa rouva varapuhemies, joka puhemiehenä istuu tällä hetkellä, on todennut, että kuollutta perustuslakia ei tulisi viedä eteenpäin. Laitilan Sanomat kirjoitti näin huhtikuussa. Pitkäaikainen, kokenut ed. Mikko Elo, joka täällä on tietysti kyllä kantansa selväksi tuonut, totesi Demarissa toukokuun 4. päivä tänä vuonna: "Minusta ajatus siitä, että ratifioitaisiin sopimus, joka lähes sataprosenttisella todennäköisyydellä ei toteudu, on mieletön. Sopimuksen sisältö on arveluttava, se on uusliberalistinen ohjelma." Nämä olivat ed. Elon sanoja.

No, tässä oli muutamia kansainvälisiä ja kansallisia arvostettuja henkilöitä, jotka ovat lausuntonsa antaneet, aina tasavallan presidenttiämme myöden. Kaikki ovat olleet samalla linjalla. Kuitenkin Vanhasen hallitus vie asiaa eteenpäin, syöttää sitä täällä, ja ehkä ryhmäkuri puree ja enemmistö löytyy. Jos olisi täysin vapaat kädet, niin kuin perustuslaki kansanedustajalle antaa sinänsä, voisi olla, että tämä pysähtyisi huomenna, mutta näin ei liene tapahtumassa.

Arvoisa puhemies! 18. helmikuuta 2005 jätettiin lakialoite kansanäänestyksen järjestämisestä tästä perustuslakiehdotuksesta. Silloinhan ei vielä tiedetty, että tämä kaatuu muutamassa muussa kansanäänestyksessä. Tuossa kansanäänestyslakialoitteessa on 50 allekirjoittajaa, ensimmäisenä ed. Arja Alho sosialidemokraateista, perustuslakivaliokunnan varapuheenjohtaja, edelleen siellä ovat ed. Neittaanmäki, ed. Siimes, ed. Heidi Hautala, ed. Soini, ed. Meriläinen, ed. Oinonen, ed. Alatalo, ed. Ahonen, ed. Seppo Lahtela, ed. Valpas, ed. Lasse Hautala, ed. Hoskonen, ed. Hurskainen, ed. Jaakonsaari, ed. Pulliainen, ed. Tynkkynen jne. eli kaikista muista ryhmistä (Eduskunnasta: Miksi edustaja kesken lopetti?) paitsi ehkä kokoomuksesta ei taida nimiä olla.

Nämä lakialoitteen perustelut ovat mielenkiintoista luettavaa. Täällä on kohta, kappale 3 "Miten perustuslaillinen sopimus muuttaa EU:ta?" Tässä todetaan: "Perustuslakisopimuksen merkitystä ei tule vähätellä. Sopimus ei pelkästään kokoa yksiin kansiin eri perustamissopimuksia ja EY-tuomioistuimen oikeuskäytäntöä. Sopimuksella tavoitellaan myös perustuslaille ominaisia syvällisempiä ja perustavan laatuisia vaikutuksia, EU:n läpinäkyvyyden ja hyväksyttävyyden lisäämistä sekä EU:n lähentämistä kansalaisiin." — Ihan hyviäkin asioita. — Edelleen todetaan, että siihen sisältyy uusia normiaineksia, elementtejä ja unionin toimivalta laajenee, päätöksenteko- ja toimielinjärjestelmä muuttuu ja kansalaisten oikeusasema kehittyy. Pilarijako poistuu, ulkoasiat ja oikeus- ja sisäasiat saatetaan lainsäädäntömenettelyn piiriin jne. Lopuksi vielä tässä todetaan: "Voidaankin todeta, että Euroopan unionin luonne on muuttunut alkuperäisestä talousyhteisöstä vähittäin yhä poliittisempaan suuntaan, ja EU vaikuttaa jäsenmaiden kansalaisten arkeen yhä konkreettisemmin ja moninaisemmin tavoin. Uusi perustuslaki siirtää päätösvaltaa lisää kansalta unionille. Esityksen toteutuessa EU-lainsäädäntö tulee ulottumaan muun muassa nykyisen kansallisen oikeusjärjestyksen ydinalueille, kuten rikoslakiin. Muutos on iso, joten on luonnollista, että ihmisiltä kysytään siihen lupa."

Tällä tavalla sanoo ed. Alhon, ed. Siimeksen ym. kirjoittama lakialoite ja kertoo hyvin siitä, että ei ole ihan mikä tahansa asiakirja kysymyksessä, vaan ydinalueille mennään kansallisen päätösvallan osalta.

Kansanäänestystä ei tule, ja niin kuin aikaisemmin totesin, sitä ei voida tästä ajatellakaan järjestää, koska tämä ei tällaisenaan tule koskaan voimaan. Ei kansaa pidä huijata juoksemaan turhan asian takia. Kansanäänestys on muutoinkin ongelmallinen, mutta kansan kuuleminen esimerkiksi eduskuntavaaleissa olisi kyllä erittäin tärkeää näin perustavaa laatua olevassa asiassa, mikä ilmeni jo näistäkin ajatuksista, kun otetaan huomioon, että tämän perustuslain muuttaminen, jos se tulee voimaan, on äärimmäisen vaikeaa, käytännössä mahdotonta, koska jäsenmaita alkaa olla kolmisenkymmentä ja muutosten saaminen yksiin kuoseihin on erittäin hankalaa jo nyt ja vaikeutuu jatkuvasti, kun unionin toimiala laajenee, valta kasvaa ja eri jäsenmaat kokevat erilaisia ongelmia unionin päätöksenteossa.

Siksi katson, että tätä ei nyt eduskunnan pitäisi missään tapauksessa ratifioida, vaan jättää se ihan rauhassa lepäämään. Meidän pitäisi antaa hallitukselle ohjeet, millä tavalla tätä pyritään parantamaan. Mutta Suomi on esimerkiksi puheenjohtajakautensa hukannut täysin. Se on epäonnistunut melko täydellisesti ja tältä osin ehkä kaikkein täydellisimmin.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Otan tähän alkuun tämän maatalouspolitiikan. Itse asiassa ihmettelen sitä, että täällä ei keskustella enemmän nyt EU:n sisällöstä siinä mielessä, että silloin 90-luvun alussa, kun Euroopan unioniin mentiin, silloinhan täällä noin poliittisesti luvattiin maataloudelle, että nyt kun sinne päästiin, niin sen jälkeen meillä ei ole murheita siitä. (Ed. Pulliainen: Ei tämä sopimus vaikuta siihen mitään, ei sopimusta koskaan tule!)

Arvoisa puhemies! Itse asiassa ed. Pulliainen voi vastailla kysymyksiin, joita tästä teen.

Elikkä nyt pitäisi miettiä maa- ja metsätalousvaliokunnassa niitä epäilyjä, onko puhuttu totta, onko tapahtunut jotakin siinä, että nyt meidän 141-tukemme ovatkin vaarassa poistua. Elikkä Suomessa tulee sisäinen tappelu maataloustuista, elikkä siirrytäänkö omiin tukiin, saako Suomi maksaa maataloudesta mitään jne. ja mitä viljoja me saamme täällä tehdä. Minusta tällä EU:n perussopimuksella on aika isot ja kauaskantoiset ratkaisut edessä. Ei riitä, että me täällä hurskastelemme, että "kyllä" taikka "ei".

Totuus on, että meille kumminkin pitää tulla ratkaisuja Eurooppa-tasolla maataloudesta, ja siihen liittyy yhtenä osana tämä perussopimuksen hyväksyminen tai hylkääminen. Se on minusta varmaa. Elikkä näen yllättävänä sen, että maatalouden roolista tässä vaiheessa ei kanna huolta erityisesti keskustapuolue. Sen ymmärrän, että sosialidemokraatit eivät ole paikalla, (Ed. Valpas: Ei ole keskustakaan!) mutta tämä on minusta aika iso kysymys, niin että kun täällä puhutaan joistakin muista asioista tänäänkin vielä varmaan, niin silloin tuntuu, että ne ovat tärkeitä. Mutta itse asiassa tämä EU-sopimushan on se ydinsopimus, mitä nyt tulkitaan. Ja tulkitaanko sitä niin kuin me haluamme, vai tulkitaanko sitä niin kuin Bryssel haluaa? Meillähän komissaari vieraili täällä aika pitkään.

Sitten työelämän asioista sen verran, että täällä nyt kovasti korostetaan sitä lakko-oikeuden riskiä, mikä siinä on. Tietysti sitten ainakin meikäläinen korostaa sitä, että täällä on monta asiaa jo sopimusoikeuksista lähtien, siis työehtosopimusoikeuksista lähtien, auki. Elikkä tämä perussopimus mahdollistaisi, jos se menee myönteisesti, sen, että myöskin tämä meidän kaltainen työehtosopimusjärjestelmä voisi tulla Eurooppa-tasoiseksi. On täällä plussia ja miinuksia joka asialle.

Sitten on ymmärrettävä, mikä on perustuslaillisen sopimuksen painoarvo oikeasti EU:n toiminnassa. Perustuslaki määrittelee ennen muuta, mitkä asiat kuuluvat Euroopan unionin toimivaltaan ja mitä asioita voidaan missäkin yhteydessä käsitellä. Siis perustuslaki ja EU on tietty prosessi. Elikkä se riippuu siitä, minkälaiset ihmiset ovat EU-hallinnossa päättämässä näistä asioista. Elikkä ei ole mikään itsestäänselvyys, että jokin laki tehdään, vaan kysymys on sitten siitä soveltamisesta vielä.

Euroopan unionin toiminnan on nojattava kulloinkin olemassa olevaan perustuslakiin tai sitä vastaaviin sopimuksiin. Mehän etenemme nyt itse asiassa eräänlaisessa sopimuksettomassa tilassa, jossa kumminkin jatkuvasti sovitaan asioita. Menevätkö ne sitten suomalaisten kannalta myönteisesti vaiko kielteisesti, se on sitä keskustelua täällä. Täytyy muistaa, että nyt jo tähän taloon tulee lakiesityksiä ja muutosesityksiä valtavat määrät ihan pelkästään Brysselin säännöillä. Elikkä se on varmaa, että Euroopan unioni työllistää meitä koko ajan riippumatta siitä, onko tämä perustuslaki tai -sopimus voimassa. Elikkä me olemme tilanteessa, jos tämä tuleva perustuslaki hyväksytään nyt sitten lähelle tämmöisenä taikka sitten ei hyväksytä, että meillä kumminkin koko ajan prosessi käy siinä, että meillä on tapahduttava niin työelämärintamalla kuin maataloudessa ja teollisuudessa, koko ajan on tultava uutta tapahtumaa, jotta voidaan toimia.

Mauri Salo /kesk:

Herra puhemies! Näin maaseudun ihmisenä haluan kiinnittää erityisen huomion siihen, että me olemme juuri nyt erittäin haavoittuvassa tilanteessa. Meillä ovat 141-neuvottelut meneillään. Kukaan ei tiedä niiden kohtalosta. Tulevaisuus ei tämän perustuslain mukaankaan sitä turvaa.

Maatalouden asema on heikentynyt viimeisten vuosien aikana hyvin merkittävästi nyt johtuen siitä, että esimerkiksi sokeriratkaisu tehtiin yksimielisellä päätöksellä, johon Suomi joutui myöntymään ja sopimaan asioista. Tulevaisuudessa yksimielisistä päätöksistä luovutaan ja siirrytään määräenemmistöpäätöksiin. Määräenemmistöpäätöksissä pieni kansallisvaltio ei kykene enää puolustamaan omia asemiaan, ei kykene löytämään kavereita itselleen niin paljon, että voi vaikuttaa isojen valtioiden miettimään kokonaisratkaisuun. Tässä meillä on tavattoman suuri pelko ja haaste näistä karikoista selviytyä.

Kaiken kaikkiaan tämä kansallisvaltioiden valtioliitto olisi kuitenkin vielä kehittämisen arvoisempaa kuin tämä liittovaltiokehitys.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ensiksi ed. Kauppilalle — hän poistui, mutta kuitenkin pöytäkirjoihin merkittäväksi — että ei meidän maataloudesta tarvitse oikein paljon keskustella sikäli, paljonko on harhautettu. Joitakin aikoja sitten Tampereen yliopistossa on tarkastettu väitöskirja, jossa tämä on väitöskirjatasolla todettu, millä tavoin, siteeraan joitakin ... — Arvoisa puhemies, yksi minuutti jäljellä? Tässä lukee ainakin. (Ed. Soini: Se on EU-demokratiaa!) — Siinä väitöskirjassa nimenomaan on todettu, millä tavoin Suomi vietiin EU:hun, ja vastaväittelijänä oli ilmeisesti yksi parhaita Suomen EU-asiantuntijoita eli Teija Tiilikainen, ja hän ei ainakaan lehtitietojen mukaan nähnyt mitään huomautettavaa Anne Kosken väitöskirjan sisältöön tältäkään osin. Siellähän käytettiin aika kovaa kieltä, sellaista, jota tässä salissa ei edustajien suusta pitäisi sanoa, mutta siellä käytettiin jopa sanaa "valehtelu", jota siinä väitöskirjassa nimeltä mainittu ministeri käytti juuri ennen kansanäänestystä. Nämä seikat olen lukenut niistä kirjoituksista, jotka ovat ... (Ed. Kallis: Kuka oli ministeri?) — Silloinen maatalousministeri Mikko Pesälä, näin ainakin sen Keskisuomalaisen lehtireferaatin mukaan, jonka itse olen lukenut.

Arvoisa puhemies! Kun pohditaan sitä, mitä järkeä on hyväksyä sellaista sopimusta taikka perustuslakia, joksi se tässä on nimitetty, joka ei tule kuitenkaan voimaan, minä en itse ymmärtänyt ed. Meriläisen puheenvuoroa lainkaan siitä, että suurin osa hänen hyväksymistään laeista on ollut sellaisia, että ne ovat kompromisseja. Kompromissit ovat asia eriksensä, mutta silloin kun on joku laki ja me hyväksymme sen lain, niin se laki tulee voimaan sellaisena, sen jälkeen siihen tulee korjauksia tai muutoksia. Minä en itse pystynyt sisäistämään, mitä ed. Meriläinen tarkoitti sillä.

Täällähän on todettu selvästi monilla kohdin se, että tämä EU:n perustuslaki vaatii tullakseen voimaan, että se hyväksytään kaikissa jäsenmaissa. Näin minä itse olen ymmärtänyt. Nyt kahdessa maassa se on hylätty, muutama maa ei ole uskaltanut lähteä viemään sitä eteenpäin edes, koska ne tietävät, että tämä ei ole se pohja — tai pohja saattaa tietysti olla, mutta sisällöltään se ei ole tämä. (Ed. Valpas: Ihan oikea ymmärrys!) Sen johdosta minä en voi ymmärtää, että täällä — tai sanottakoon, että hallituksen toimesta — ajetaan niin voimakkaasti tätä ratifiointia kuin nyt on tehty. Erityisesti hämmästelen sitä, että se on keskustapuolue. Näköjään aina, kun keskustapuolue on vetämässä hallitusta, niin silloin tapahtuu juuri tämän suuntaisia asioita ja juuri sellaisia asioita, joissa nimenomaan maaseutu ja vähäväkinen väestö kärsivät.

Myöskin ainakin, kun Pohjanmaalla liikkuu, siellä hyvin penseästi katsotaan liittovaltiokehitystä, ja mikäli minä ymmärrän oikein, niin tässä sopimuksessa nimenomaan liittovaltiokehitys on huomattava. Mitään muuta ei voi minun mielestäni sanoa silloin, kun tulee yhteisiä symboleita. Olen aikaisemmin lähetekeskustelussa todennut muun muassa nämä seikat, joita on: siellä on kansallispäivä, raha meillä osittain on monessa maassa jo, siellä on hymniä, lippua, siellä on presidenttiä jne. Minun mielestäni nämä ovat jo sellaisia tunnuksia, jotka osoittavat, että kehitys on voimakkaasti liittovaltion suuntaan. Sen johdosta itse en voi ymmärtää niitä puheita, joissa täällä on torjuttu tällainen ajatus.

Minä juristina näen perustuslain sellaisena, että silloin pitää myös meidän perustuslakiamme ehdottomasti muuttaa, jos me lähdemme romuttamaan niitä oikeuksia taikka tunnusmerkkejä, joita itsenäiselle kansallisvaltiolle hiljattain hyväksytty uusi perustuslakimme määrittää. Siellähän on nimenomaan se, kenelle kuuluu ylin valta. Se kuuluu Suomen kansalle ja tietysti sitä edustamaan valitulle eduskunnalle, jolla on lainsäädäntövalta, ja tuomiovalta taas on toisaalta riippumattomilla tuomioistuimilla. Minun mielestäni jo tähän mennessä kehityssuunta on ollut huolestuttava ja monessa kohdin ollaan jo hyvin lähellä sitä, että olemme sopineet EU:n kehityksestä asioita, jotka ovat hyvin lähellä sellaista tilannetta, että olemme ristiriidassa oman perustuslakimme kanssa myöskin siltä osin kuin me annamme EU:n tarkastajille, virkamiehille, vallan tulla itsenäisessä maassa tarkastamaan ja suorittamaan vaikka minkälaisia kommervenkkejä; muistan ed. Huotarin erään kysymyksen — mikä tarkastus se nyt oli siellä hänen vaalipiirissään. Eli minun mielestäni silloin jo liikutaan hyvin lähellä sitä ristiriitatilannetta, onko se mahdollista oman perustuslakimme mukaan. Se on minun mielestäni hyvin vaarallista kehitystä.

En tiedä, kuinka laaja kannatus ed. Meriläisen puheilla on yleisesti vihreissä, mutta uskoisin, että ed. Pulliaisella saattaa olla hieman erilaisia käsityksiä siitä, mikä merkitys on täällä hyväksytyllä lailla ja jollakin sellaisella sopimuksella, josta on ainakin ilmoitettu, ettei se tule voimaan, jos sitä ei yksimielisesti hyväksytä.

Arvoisa puhemies! Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että tällaista sopimusta ei tulisi hyväksyä myöskään sisällön puolesta eikä myöskään tehdä itseään naurunalaiseksi sen johdosta, että hyväksyy sellaisen perustuslain, joka ei tule sellaisenaan edes voimaan.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kun Suomi haki Euroopan unionin jäsenyyttä ja kansalaiset antoivat siihen puoltonsa, lähtökohta oli, että haimme turvallisuutta. (Ed. Soini: Ketä vastaan?) — No, sen itse kukin saa arvioida, mutta turvallisuuden tunnetta haettiin tilanteessa, jossa silloin maailmassa elettiin. Täytyy todeta, että ilmeisesti sitä myöskin saimme. — Turvallisuus- ja puolustuspolitiikka, niin kuin mietintö toteaa, on nopeimmin kehittyvä Euroopan unionin perustuslailliseen sopimukseen sisältyvä alue. Yhteisvastuulauseke, turvatakuut, rakenteellinen yhteistyö ovat tätä päivää, vaikka sopimusta ei ole hyväksyttykään. (Ed. Kallis: Eli ei tarvitse hyväksyä!) Kriisinhallinta, jossa Suomi on ollut aktiivisesti mukana, on kehittynyt vahvasti, ja Euroopan unionista on tullut yhä tärkeämpi toimija. Myöskin Yhdistyneet kansakunnat odottaa unionilta panosta ja on saanut sitä.

Rakenteellisen yhteistyön eräs tärkeä vaihe on ensi vuodenvaihde, jolloin Suomi on mukana, kun joukko asetetaan valmiusvuoroon vuoden 2007 alusta, ja seuraava Suomen osalta onkin vuoden 2008 alusta. (Ed. Kallis: Perustuslaista huolimatta!) — Aivan, siitä huolimatta, mutta lähtökohdat sisältyvät siihen sopimukseen, ja tätä on nyt perusteellisesti viety lävitse ja osittain täältä myöskin etsitään sitä oikeutusta, joka tälle todetaan.

Hallitus toteaa, että turvatakuut vahvistavat Suomen turvallisuutta. Niin kuin totesin aluksi, näin on ja kaiken kaikkiaan itse Euroopan unionin jäsenyys on sitä ollut. Mutta on paikallaan, että nyt sitten selvitetään, juuri niin kuin ulkoasiainvaliokunta esittää, mitä käytännössä merkitsevät turvatakuut, solidaarisuuslausekkeen tuomat velvoitteet, minkälaisia käytännön toimenpiteitä siltä maalta, joka on joutunut jonkun kohteeksi, tai avun antavilta mailta, sitähän ei ole missään vaiheessa selvitetty. On paikallaan, että näin tehdään. (Ed. Kallis: Vaikka on perustuslaissa mainittu, ei ole selvitetty!)

Jotkut täällä Suomessa ovat esittäneet, että Suomi vaihtoehtona mahdolliselle Nato-jäsenyydelle näkisi, että Euroopan unioni olisi se sotilasliitto, jonka varaan Suomi osittain puolustuksensa rakentaisi. (Ed. S. Lahtela: Eihän sillä ole mitään voitettu!) Puolustusvoimain entinen komentaja Gustav Hägglund on useita kertoja tuonut tämän näkökantansa esiin. Ottamatta kantaa mahdolliseen liittoutumiseen totean kuitenkin, että Euroopan unionista ei varmaankaan tule kehittymään sellaista sotilasliittoa, joka rakentaisi jotain omaa. Kun valtaosa unionin jäsenmaista on Naton jäseniä ja lähtökohta on ollut, että päällekkäisiä toimintoja ei rakenneta, näin ollen sitten jatkossa sotilasliiton rakentaminen tämän varaan tuskin onnistuu. Ainoa mahdollisuus sitten, jos me joskus käymme keskustelua liittoutumisesta, on se, että todellisuudessa käymme sitä mahdollisesta Nato-jäsenyydestä.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Täytyi vielä tulla uudestaan ed. Meriläisen puhetta kuunneltuani. Se oli sen verran idealistinen ja historiallisesti harhainen, että vaatii korjausta.

Ihmiskunnan taistelu kohti demokratiaa on kestänyt tuhansia vuosia. Joskus elettiin aikaa, jolloin toinen ihminen omisti toisen. Pitkään elettiin aikaa, jolloin rahalla tai asemalla tai säädyllä oli merkitystä, osalla ei ollut äänioikeutta ollenkaan, raha ratkaisi. Pitkällisten taisteluiden jälkeen muutosta toivat inhimilliset aatteet. Työväenliike alkuvaiheessaan, ennen kuin se radikalisoitui kommunismiksi, ajoi demokratiaa mutta ajautui diktatuuriin Neuvostoliitossa. 1800-luvun lopulla syntyi ajatus, että kansa jollakin maantieteellisellä alueella voisi hallita itseään. Kansallisvaltioita alkoi muodostua, ja päätettiin eri puolilla maailmaa ja Suomessa ensiksi yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta, sata vuotta sitten Suomessa, jolloin kysymys ei enää ollut säädystä, aatelistosta, papistosta, talonpojista, vaan kysymys oli yleisestä, yhtäläisestä äänioikeudesta. Kysymys oli siitä, että jokainen ääni on saman arvoinen.

Tämä järjestelmä on Suomessa toiminut hyvin siihen asti, kunnes kansaa harhautettiin liittymään kolhoosiin nimeltä Euroopan unioni, minkä jälkeen demokratia on alkanut rappeutumiskehityksensä. Kansan äänellä on yhä vähemmän tekemistä ja merkitystä. Se näkyy myös äänestysprosentissa. Euroopan unionin vaaleissa, olkoot sitten Suomessa tai eri puolilla unionia, äänestysprosentit putoavat. Kaikkialla ne ovat alle puolet. Demokratia lähestyy liittovaltiomallia niin kuin Amerikassa. Siellä saa peräti valita kahdesta miljonääristä toisen presidentiksi ja äänestysprosentti on 40—50, niin kuin on kongressivaaleissa ja myöskin presidentinvaaleissa. Kyllähän valittua tulevat ne senaattorit 40:kin prosentilla. Tähän suuntaan on eurooppalainen demokratia nyt menossa. Yksilöllä menee usko äänensä voimaan, kun yksiköistä tulee liian isoja. Ei Euroopan unioni tule selviämään, se on jo rakenteellisesti selvä. Jos katsoo historian opetuksia, tulee suuria yhteisöjä, on Rooman valtakuntaa, frankkien valtakuntaa, Kaarle Suurta, Pietari Suurta, ja kaikki ovat manan maille menneet eivätkä ole kestäneet maailman tappiin asti.

Arvoisa puhemies! Ei tule maailman tappiin asti kestämään Euroopan unionikaan. Miksi? Siksi, että sillä ei ole sellaista asemaa ja tehtävää, ei ylipäätään kellään voi olla sellaista, että pystyy nujertamaan kansat. Kansoissa asuu demokratian sielu. On aivan turha puhua, että voi olla ylikansallista demokratiaa. Ylikansallista demokratiaa ei ole missään kohdin olemassa eikä tule olemaan. Se tulee olemaan aina eliitin valtaa, harvainvaltaa, ja juuri sellainen rakennelma Euroopan unionikin on. Ei suomalainen kansanedustaja, ei euroedustaja, ei Suomen hallituksen edustaja voi antaa direktiiviä tai lakia. Se yksinoikeus on satraapeilla, käytännössä erottamattomilla komission virkamiehillä, ja siinä on meillä muka sitten demokratia. Heitä sitten lobataan ja heille syötetään simpukkakeittoa, ja siellä laukkaavat kaikki mielistelemässä tätä erottamatonta yläluokkaa. Tätä kutsutaan eurooppalaiseksi demokratiaksi. Eihän tällainen voi menestyä. Jossain vaiheessa, ennemmin tai myöhemmin, kansanvalta murtautuu esiin, ja se yleensä tapahtuu taloudellisen romahduksen hetkellä. Kun hölmöt erotetaan heidän rahoistaan, silloin tapahtuvat suurimmat muutokset.

Kyllä padan alla tuluksia alkaa olla, koska aivan niin kuin ed. Elo tässä joku aika sitten puhui, käytännössä Suomella ei ole itsenäistä rahapolitiikkaa. Ei minulla olisi kovin turvallinen tunne, jos esimerkiksi lompakkoni olisi vaikkapa ed. Neittaanmäen taskussa. Se voi olla siellä hyvässä turvassa. Jos ed. Neittaanmäki on hyvällä päällä, niin huolehtii minusta jopa paremmin kuin minä itse, mutta epäilenpä, että olisi paljon parempi, että se lompakko olisi ed. Soinin takataskussa, jolloin ed. Soini voisi itse hallita sitä siinä vaiheessa, kun tulee epäsymmetrisiä sokkeja. Niitä tulee. Ed. Kallis tuntee hyvin Raamatun vanhimman suhdanneopin, Joosefin talousopin: tulee lihavia vuosia, tulee laihoja vuosia. Nyt on ollut lihavaa aikaa, niin kuin päällepäin näkyy. Tulevat laihat ajat, milläs silloin sopeudutaan, kun ei valuutta jousta? Silloin ihmiset joustavat, silloin rakenteet rikkoutuvat. Näin tulee tapahtumaan EU:ssakin.

Aivan kuten ed. Elo totesi, euro on mukamas unionin raha. Ei se ole ainoa satupykälä, mitä tässä perustuslakisopimuksessa on. Toivon, että ajat olisivat hyvät, mutta pahaa pelkään, että siinä vaiheessa, kun euro nousee ja dollari heikkenee — meillä on paljon dollaripohjaista kauppaa metsäteollisuudessa ja muussakin — niin me emme pysty vaikuttamaan rahan arvoon ja sieltä tulee ikävä lasku. Tämä ikävä lasku tulee myös suomalaiselle asuntovelalliselle. Sanotaan, että euro on tuonut vakautta. Korot ovat Ruotsissa, Isossa-Britanniassa ja Tanskassa vielä alle Suomenkin korkotason. Ei itsenäisyys koskaan ole rasite. Päinvastoin se on voima.

Arvoisa herra puhemies! Kyllä kansallisvaltio on lopulta ainoa, joka saa ihmiset uskomaan äänensä voimaan, ja siitä tässä on pitkälti kysymys. Kyllä hyvin ohut on demokratia, jos ajatellaan, että siihen kuuluu miljardi ihmistä niin kuin Kiinassa osana kommunistista diktatuuria. Mitä suurempi yksikkö, sitä pienempi on ihminen. Sen takia asioiden pitäisi olla ihmisten kokoisia. Eivät perussuomalaiset eikä ed. Soini kansainvälistä yhteistyötä kavahda, päinvastoin haluavat sitä mutta itsenäisten valtioiden pohjalta ilman tällaista sopimusta ja eurojärjestelmää kuin meillä nyt on. En kerta kaikkiaan hyväksy sitä, että joku parlamentti, joku lainsäädäntö, on yläpuolella Suomen kansan suvereenin tahdon. Se on asia, josta ei voi luopua. Itsenäinen Suomi on paras vaihtoehto. Se on ollut sitä kohta 89 vuotta ja tulee olemaan edelleenkin, koska se on ainoa vaihtoehto, jossa suomalaisen ääni kuuluu niin kuin sen pitääkin kuulua.

Arvoisa herra puhemies! Surkeana katson tätä kansanvallan rappiotilaa, että itsenäisyysviikon alla ratifioimme sopimusta, joka ei tule voimaan, ja ministeriaitio huutaa tyhjyyttään, on huutanut koko päivän. Sitä olisi odottanut, että hallitus puolustaisi esitystään. Nyt hallituksen esityksen voimakkaimpina puolustajina ovat olleet kokoomuksen kansanedustajat. (Ed. Sasi: Näin on!)

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Minä oletan, että hallitus on poissa siitä yksinkertaisesta syystä, että hallitus ymmärtää, ettei tällä keskustelulla ole mitään merkitystä eikä ole myöskään merkitystä sillä, hyväksytäänkö vai hylätäänkö eli ratifioidaanko vai eikö ratifioida. Sillä ei ole mitään merkitystä. Miksi he täällä istuisivat? Miksi me olemme täällä puhumassa asiasta, jolla ei ole mitään merkitystä? Sanoisin, että ainoa hyöty on se, että tästä saa hyviä kolumneja. Tosi hyviä kolumneja voi kirjoittaa tästä .

Arvoisa herra puhemies! Ed. Nepponen osoitti omalla puheenvuorollaan myöskin, minkä takia tällä ei ole mitään merkitystä, ratifioidaanko vai eikö. Hän kertoi, miten turvallisuuspoliittisesti Euroopan unioni on kehittynyt ilman tätä perustuslakia. Hän sanoi myöskin, että se tulee jatkumaan näin. Siinäkin hän oikeassa. Se tulee jatkumaan, vaikkei tämä perustuslakisopimus tulisikaan koskaan voimaan, eli hän todisti, ettei tätä tarvita. Kyllä Euroopan unionia voi kehittää ilman perustuslakia.

Tietenkin minä toivon, että Euroopan unioni kehittyisi joustavammaksi, toimivammaksi ja demokraattisemmaksi. En ota kantaa siihen, onko tämä esillä oleva perustuslaki askel oikeaan suuntaan. En kuitenkaan väitä, että se olisi askel huonompaan suuntaan. Sitä en väitä, mutta sen minä väitän, että tämä työ, minkä me olemme tehneet, on täysin turha. Jos joskus tulee uusi perustuslaki, niin on aivan uudet henkilöt sitä käsittelemässä eivätkä nyt mukana olevat edustajat voi silloin sanoa, että minä olen jo tähän paneutunut, ei tätä enää tarvitse käsitellä. Koko eduskunta aloittaa alusta, kun uusi aikanaan tulee.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Yhteen ja hyvinkin tärkeään yksityiskohtaan haluan kiinnittää vielä huomiota, nimittäin sellaiseen lausumaehdotukseen, joka on jaettu pöydälle opposition puolelta, kansallisen kokoomuksen puolelta, ja jonka on syytä tulla ehdottomasti yksimielisesti hyväksytyksi. Asiakirja on nimittäin sellainen, että eduskunta päätti tästä asiasta jo kesäkuussa täysin yksimielisesti, ja nyt, jos me äänestämme sillä tavalla, että hallitus näin tärkeän asian, ehdotuksen, äänestää nurin, niin kylläpä siinä monet riekkuvat erikoisesti tuolla Ruotsin valtion puolella, mitenkäs niille suomalaisille oikein näissä artiklan 141 asioissa kävikään. Täällä nimittäin on jätetty ed. Pertti Hemmilän toimesta lausumaehdotus, joka kuuluu näin:

"Eduskunta edellyttää, että maamme EU-liittymissopimuksen määräysten jatkuvuus taataan perustuslakisopimuksessa. Perustuslakisopimuksen määräysten tulee varmistaa vuoden 1994 liittymisasiakirjamme maataloutta koskevien määräysten oikeudellinen jatkuvuus, myös artiklojen 141 ja 142 osalta, Suomen tavoitteiden mukaisesti, jotta maataloutta voitaisiin harjoittaa myös EU:n heikommilla tuotantoalueilla kuten Suomessa."

Juuri näin. Tästä eduskunta päätti yksimielisesti maatalousvaliokunnan ehdotuksen pohjalta kesäkuussa, ja nyt, jos tätä ei uudelleen vahvisteta ja hyväksytä, niin tämähän on aivan valttikortti niille, joitten mielestä, niin kuin jo sanoin, esimerkiksi ruotsalaisten mielestä, missään nimessä näin ei pitäisi tehdä artikla 141:n osalta vaan katsoa se kuopatuksi. Elikkä minä toivon hartaasti, että kansallinen kokoomus on neuvotellut tämän hallituspuolueitten kanssa niin, että tämä yksimielisesti hyväksytään. Muuten tämä on aivan kammottava juttu.