7) Hallituksen esitys laiksi rikoslain 2 a luvun 6 §:n
muuttamisesta
Timo Soini /ps:
Arvoisa herra puhemies! Perjantaina pidetyssä istunnossa jo ilmoitin, että tulen
esittämään tämän lakiehdotuksen
hylkäämistä. Tämä lakiehdotus
tarkoittaa sitä, että luotaisiin sellainen käytäntö,
että olisi mahdollista, että määrätyissä tilanteissa
ei muuntoa sakoista vankeuteen toteutettaisi enää ollenkaan.
Tämä on mielestäni oikeustajua vastaan,
että voi tehdä rikoksia vailla seurauksia.
Arvoisa puhemies! Voisin jotenkin ajatella, että tähän
suuntaan mentäisiin, jos meillä olisi esimerkiksi
pakkohoitomahdollisuus alkoholismin tai muun tällaisen
seurauksena, koska väitetään, että suurin
osa ihmisistä, jotka ovat tässä surkeassa
tilanteessa, ovat siinä sen takia, että eivät
pysty muuttamaan elämänsä suuntaa. Jos
nyt yhteiskunta antaa sen merkityksen ja ohjeistuksen, että sinun
ei tarvitse ryhdistäytyä ollenkaan, ei maksaa
ollenkaan, ei mennä muuntosakkoon eikä mennä edes
hoitoon, tämä on mielestäni väärä signaali.
Semminkin kun sakon muuntojärjestystä on tämän
eduskunnan aikana jo kertaalleen muutettu, mielestäni ei
ole syytä koko sakkomuuntorangaistusta tällä lailla
romuttaa.
Nämä ovat perusteet sille, että esitän
tätä lakiesitystä hylättäväksi.
Raimo Vistbacka /ps:
Arvoisa herra puhemies! Kannatan ensiksi heti alkuun ed. Soinin hylkäysesitystä.
Itse en voi ymmärtää tällaista
järjestelmällistä lainmuutostyötä.
Me olemme tänä vuonna jo kerran olleet muuntorangaistusta
lieventämässä siten, että kolme
päiväsakkoa vastaa yhtä muuntopäivää.
Kun lukee hallituksen esityksen ja lakivaliokunnan mietinnön,
tulee mieleen sellainen, erityisesti mietinnöstä,
onko siellä pohdittu lainkaan sitä, millä tavoin
rikoslain 2 a luvun 6 § tällä hetkellä määrittää sen,
millä tavoin tuomioistuin voi jättää muuntorangaistuksen
määräämättä.
Siellähän todetaan, että jos sakkoon
johtanutta tekoa on pidettävä vähäisenä ja
se on tehty alle 18-vuotiaana tai muuntorangaistusta on pidettävä kohtuuttomana
tai tarkoituksettomana ottaen huomioon sakotetun henkilökohtaiset
olosuhteet, rikoksesta hänelle aiheutuneet muut seuraukset,
sosiaali- ja terveydenhuollon toimet tai muut seikat. Minun mielestäni
tässä pykälässä on nimenomaan
määritelty, että tuomioistuimen tulee
ottaa huomioon ne seikat, ettei tule tällaiselle henkilölle,
jolla on ollut sakkorangaistus, kohtuuttomia seuraamuksia muuntorangaistuksesta.
Itse jotenkin olen näistä perusteluista aavistanut
sen, että pääasiallinen tarkoitus on
yksinomaan vankiluvun alentaminen. Mutta jotenkin tuntuu oudolta
se, että taas toisaalta oikeusministeriössä korostetaan,
että vankiluvun alentamisen tulee tapahtua hallitulla tavalla,
toisin sanoen yhteiskunnan turvallisuutta ja oikeusjärjestelmän
uskottavuutta vaarantamatta. Periaatteet ovat hyvät, ja
myöskin lakivaliokunnan mietinnössä on
kauniilla sanakäänteillä kirjoitettu
tämä hyvää tarkoittava asia.
Mutta taas toisaalta, kun pohtii ennaltaestävyyttä,
johon myöskin mietinnössä on kiinnitetty
huomiota, silloin ainakin minun mielestäni tässä on
selvä ristiriita eli ikään kuin tämäkin
olisi säästölaki. Ehkä omasta
taustastani johtuen olen pyrkinyt korostamaan yleistä lainkuuliaisuutta
nimenomaan siltä pohjalta, että lakeja kunnioitettaisiin.
Tässä on nyt minun mielestäni sellainen
järjestelmä taas tulossa, jolloin ennaltaestävyys
menettää merkityksensä.
Kun mietinnössä puhutaan aivan oikein siitä, että pitäisi
pyrkiä käyttämään yhdyskuntapalvelun
tyyppisiä seuraamuksia tai päihdehuollon piiriin
kuuluvia toimenpiteitä, jotenkin tuntuu siltä, että kaikki
tiedostavat ongelman, mutta mitään varsinaisesti
ei tehdä. Välikysymyskeskustelun yhteydessä kävi
ilmi monessa puheenvuorossa se, että päihdeongelmaisille
ei ole kunnilta tulossa sitä apua, joka kunnille kuuluisi
sen johdosta, että ei ole varoja ohjata tällaisia
henkilöitä hoitoon. Nyt pyritään
sitten tuloksiin tällaisen järjestelmän
kautta, jossa 20 päiväsakkoa enintään
olevat sakkorangaistukset jäisivät muunnon ulkopuolelle.
Kyllä me saamme tilastot pienenemään myöskin
rikosten osalta tällaisilla menettelyillä. Olen
aivan varma siitä, että sen jälkeen,
kun tämä laki tulee voimaan — en tiedä,
onko se sitten moraalisesti, virkamiesoikeudellisesti oikein — henkilöt
rupeavat pääsemään huomautuksella eikä mitään
rangaistuksia sellaisista teoista anneta sellaisille henkilöille,
kun tiedetään, että turha antaa, koska
sillä ei ole mitään merkitystä.
Näitä ei muunneta, jos ei pystytä perimään.
Eli yleinen lainkuuliaisuus kyllä tulee varmasti laskemaan määrätyn
kansanosan keskuudessa.
Mielestäni on aika erikoista, että me säädämme
tänä vuonna jo toisen kerran tämän
suuntaista lainsäädäntöä ja
kuitenkin ristiriitaisesti myöskin hallituksen esityksessä perustellaan,
että vankiluku pitäisi saada alemmaksi, mutta
taas toisaalta oikeusjärjestelmän uskottavuutta
ei saa vaarantaa. En tiedä, ajattelenko liian
vanhanaikaisesti, mutta minun järjenjuoksuuni tällainen menettely
ei sovi, kun kuitenkin puhutaan siitä, että keskeinen
keino vankiluvun vähentämiseen on rikollisuuden
vähentäminen. Mutta taas toisaalta, kun viranomaisilla
ei ole resursseja rikoksentorjuntaan, jotenkin tuntuu siltä,
että nyt yksioikoisesti on lähdetty jopa säästölinjalle
lainsäädännössä ja
tämänkin lain osalta niin sanottuna säästölakina.
Silloin kun puhutaan yleisestä lainkuuliaisuudesta ja lakien
ennaltaestävyydestä, pidän sellaista menettelyä ja kehitystä virheellisenä.
Minna Sirnö /vas:
Arvoisa puhemies! Yhdyn ed. Vistbackan kritiikkiin kokonaisuudistuksen tarpeesta.
Tämä esitys, joka nyt meillä on käsillä,
on lähes vastaava sirpaleuudistus kuin mitä pakkokeinolakien
osalta on tällä kaudella tehty. Eli tietyllä tavalla
ei ihme, että meidän viranomaisemme ovat kohta
eksyksissä, onpa kyse tuomarista tai poliisista, mitä tässä talossa
päätetään, kun sirpale kerrallaan
päätetään.
Mutta sen sijaan toteaisin, että ed. Soinin huoli otettiin
huomioon valiokunnassa ja se nostettiin esiin ja siitä keskusteltiin
myös hyvin vakavasti, mikä merkitys tällä nyt
tehtävällä muutoksella on. Siinä yhteydessä todettiin,
että kieltämättä saattaa tähän
esitykseen, johon nyt sitten päädyttiin, liittyä tiettyjä ongelmia
ennaltaehkäisevyyden ja uskottavuuden suhteen, mutta samalla
todettiin myös ihan selkeästi valiokunnan äänellä,
että kyse, toisin kuin hallituksen alkuperäisessä esityksessä oli,
ei ole säästötoimenpiteestä,
vaan kyse on huolesta siitä, onko vankila välttämättä oikea
paikka näille kaikista pienimpiä sakkoja saaville
henkilöille.
Valiokunnan käsittelyn aikana todettiin, että pitää olla
muita keinoja, joilla niin sanottua taparikollisuutta kitketään,
ja pitäisi olla myös muita keinoja, joilla sitten
taas ne, jotka ovat väärässä paikassa,
saataisiin kuntoutetuksi jollain muulla toiminnalla kuin vankilatuomioilla.
Pitäisi olla jotakin muuta toimintaa, ja kuten Vistbacka
totesi, niitä keinoja — ja myös ed. Soini
totesi — niitä keinoja ei tällä hetkellä ole
käytössä. Mutta toivon, että tässä seurannassa
asiaan kiinnitetään huomiota.
Lyly Rajala /kok:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Sirnö sanoi, että tällä ei
ollut tarkoitusta vähentää vankilukua.
Täällähän lukee etusivulla hallituksen
esityksessä, että esityksen tavoitteena on vähentää sakkovankien
lukumäärää. Elikkä tämä on
niin sanotusti budjettiin liittyvää lainsäädäntöä.
Tästä oli hyvä esimerkki aikoinaan, kun
vielä Johannes Koskinen oli oikeusministerinä:
Kerran kysäisin häneltä, miksemme tällaisella
talonpoikaisjärjellä ajatellen voi istuttaa vankiloissa
noita tuomioita. Se ei mene oikein kenenkään oikeustajuun,
että jos saa vaikka kahdeksan vuotta tuomiota, siitä istutaan
puolet ja siitä puolesta, neljästä vuodesta,
jää jäännösrangaistukseksi
yksi kuukausi. Miksei tuomioita istuta? — Ei, ei semmoisia
voi istuttaa niin kauan päivästä päivään,
koska meidän budjettimme on laadittu nykyisten lakien mukaan,
elikkä istutaan vain pikkuisen malliksi, ensikertalaiset
puolet ja nuoriso vielä alle siitä, kolmasosan,
ja uusintarikolliset kaksi kolmasosaa. Näin se menee.
En ollut sinä päivänä valitettavasti
valiokunnassa, jouduin olemaan Oulussa, kun tämä asia, tämä mietintö,
valmistui siellä, mutta muina päivinä kyllä olen
ollut siellä terhakkaasti puuttumassa aiheeseen, ja tämä on
minusta hyvin huono signaali yhteiskunnalle. Ennen kaikkea tässä on
huonoa se, kuten valiokunnassa puhuttiin aiheesta, että tässähän
ei alle 20 päivän päiväsakkoja
muunneta enää vankeustuomioksi. Tuli esille muun
muassa näitä asioita. En tiedä, ottiko joku
kantaa — olin pois tästä hetken — siihen, että esimerkiksi
alle 20 päivän päiväsakkomääriä ei
saa niputtaa yhteen. Oletetaan, että joku ajaa vaikka ylinopeutta
ja saa 15 päiväsakkoa. Seuraavalla viikolla se
ajaa toisen kerran ja saa 16 päiväsakkoa ja vielä vaikka
kolmannenkin kerran. Näitä tämmöisiä alle
20 päivän sakkomääriä ei
saa siis niputtaa, ja se on minusta käsittämätön
juttu. Eikö tämä anna vantteran signaalin
yhteiskunnan eläjille, että otetaan selvää,
mistä rikoksesta saa varmasti alle 20 päiväsakkoa,
ja niitä saa sitten tehdä niin paljon kuin tykkää,
koska niitä ei saa niputtaa? Mutta sen sijaan, jos ajat pikkuisen
enemmän ylinopeutta ja saat 21 päiväsakkoa,
se on muunneltavissa oleva rangaistus.
Salissa tällä hetkellä ei taida olla
yhtään juristia — täällä eduskunnassa
on kansanedustajina paljon juristeja — mutta veikkaanpa,
että minun tietoni ovat enemmän päivitettyjä,
kun istun vähintään kerran kuukaudessa
Oulun käräjäoikeudessa lautamiehenä. Elikkä näen
tätä hommaa käytännön
tasolla jatkuvasti, olen nähnyt useita vuosia jo, lähes
kymmenen vuotta, no en nyt sentään, kahdeksan
kuitenkin. Näen siellä, minkä tyyppisiä ihmisiä muuntorangaistushenkilöt ovat.
He ovat, niin kuin täälläkin sanotaan
usein, useimmiten päihdeongelmaisia, asunnottomia ja laitapuolen
kulkijoita. Tietenkään tuommoinen vankeusrangaistus
ei heille ole mikään oikea ratkaisu. Mutta siinä mielessä kannatan
kyllä tätä muuntorangaistusta, että he
ovat sen verran reppanaa porukkaa yleensä ja ovat todella
terveydellisesti useimmiten niin huonossa kunnossa, kun heidät
vankilaan viedään, että se on ikään
kuin yhteiskunnan apu heille, kun heidät määrätään
istumaan sakkoja vankilaan, jolloin heille saa tehtyä siellä viikossa
kuitenkin kunnollisen juuriharjalla pesun, lysolia ja juuriharjaa,
ja sen lisäksi tulee terveystarkastus ja tämän
tyyppistä hommaa, siinä mielessä hyvä asia.
Yhdyskuntapalvelu olisi varmasti, niin kuin täällä on
esitettykin, parempi vaihtoehto, paitsi että taas tämän
tyyppinen katras, jolle muuntorangaistuksia tulee, ei ole soveliasta
yhdyskuntapalveluun. Yhdyskuntapalvelu on monesti ankarampi rangaistus
kuin vankilarangaistus siitä syystä, että siihen
paikkaan täytyy mennä selvin päin määrättyyn
aikaan joka päivä, kun se homma etenee. Muussa
tapauksessa se peruuntuu.
Siitä syystä myöskin, arvoisa puhemies,
ihmettelen aina valiokunnan kannanotoissa — tämä on
yleinen tapa melkein kaikissa valiokunnissa — että perustelut
alkavat samalla lauseella: "Hallituksen esityksen perusteluista
ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella
valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena." Esimerkiksi tätä esitystä en
pidä ollenkaan tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Olen
sen myöskin valiokunnassa sanonut.
Eli se on se murhe. Olisin varmasti ollut silloin valiokunnassa
esittämässä sen tyyppistä vastalausetta — nähtävästi
siellä ei kukaan sitä tehnyt — että jollakin
tavalla nämä alle 20 päivän useat
peräkkäiset tuomiot täytyisi voida niputtaa yhteen.
Toki on tuolla isommissakin rangaistuksissa olemassa tämä käsittämätön,
kaikkien kansalaisten oikeustajua vastaan oleva asetelma, että mitä useamman
saman tyyppisen rikoksen teet, niin sitä vähemmän
saat tuomiota per rikos. Se on niin sanottu tukkualennus. Se pätee
tässäkin.
Raimo Vistbacka /ps:
Arvoisa herra puhemies! Ihan lyhyesti vaan se, että mielestäni
lakivaliokunta menettää omien kannanottojensa merkityksen,
kun se jälleen toistaa, että tulisi pääsääntöisesti
käyttää yhdyskuntapalvelun tyyppistä seuraamusta
tai päihdehuollon piiriin kuuluvia toimenpiteitä.
Jos tämä esitys olisi hylätty,
olisi pakotettu hallitus tekemään se. Minä kannatan
nimenomaan sitä, että nämä ihmiset
joutuisivat hoitoon että heidän tilansa paranisi.
Mutta nyt kun ei tapahdu mitään, he jatkavat samaa
kierrettä, ed. Rajala. Kyllä siellä viina
ja muut kelpaa ottaa, kun ei kukaan puutu millään tavoin.
Minä kannan huolta myös heidän hyvinvoinnistaan
siltä osin, ja sen johdosta mielestäni lakivaliokunnan
ei olisi tullut hyväksyä tätä, vaan
painottaa, että näitten ihmisten seuraamusjärjestelmän
pitäisi olla toisenlainen ja nimenomaan sellainen, että päihdeongelmaiset
ohjattaisiin hoitoon. Silloin mielestäni tilanne olisi ihan
asiallisesti viety oikein päin. Eli jotenkin tuntuu siltä,
että tässä on vaan valiokunnan enemmistö tyytynyt
siihen, että kun ei raha riitä hoitoonohjaukseen,
tehdään tällainen lievennys.
Minna Sirnö /vas:
Arvoisa puhemies! Edelleenkin yhdyn tähän
ed. Vistbackan esittämään kritiikkiin.
Ongelma on vaan se, että ministeriössä on
kohta kolme vuotta maannut valmis esitys sopimushoidosta, joka jostain
syystä ei ole hallituspuolueitten budjettisopuun koskaan
mahtunut. Lakivaliokunta on yksimielisesti ollut miettimässä tätä,
että heti kun se vaan taloon tulisi, niin lakivaliokunta
sen hyväksyisi. Valitettavasti niin vaan ei ole päässyt
tapahtumaan, koska kyseessä on kuitenkin muutamia euroja
vaativa esitys. Muistaakseni vasemmistoliiton eduskuntaryhmäkin
on pariin otteeseenkin tehnyt tästä sopimushoidosta
oman esityksensä.
Mutta muistuttaisin ed. Vistbackaa myös siitä,
että valitettavasti aina hoito ei ole mahdollista. Hyvin
monet kunnat hankkivat päihdehuoltoa ostopalveluna, ja
valitettavasti päihdehuolto tuppaa olemaan ensimmäisiä asioita,
joissa kunnat lipeävät hankinnoista. Niin ollen
kaikissa kunnissa ja kaikissa tapauksissa ei edes hoitopaikkaa ole
olemassa, vaikka sellaista tarvetta pystyttäisiin tässä järjestelmässä jopa
osoittamaan ja hyväksyttäisiin, että hoito
olisi se oikea paikka.
Keskustelu päättyy.