Anne Holmlund /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Rikostausta voidaan nykyisin selvittää työ- tai virkasuhteessa lasten kanssa toimivasta henkilöstä. Lisäksi rikostaustan selvittäminen on mahdollista erityislainsäädännön nojalla muun muassa opiskelijoilta, joiden opintoihin kuuluu lasten parissa työskentelyä, sekä kuvaohjelmaluokittelijoilta.

Voimassa olevaa lakia työ- ja virkasuhteessa lasten kanssa toimivan henkilön rikostaustan selvittämisestä sovelletaan tietyissä tilanteissa myös vapaaehtoisiin mutta ei kattavasti. Käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä rikostaustan selvittäminen ehdotetaan ulotettavaksi vapaaehtoistoimintaan. Esityksen taustalla on Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin tätä koskeva velvoite.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että lasten kanssa toimivien vapaaehtoisten rikostaustan selvittämisestä säädetään uusi laki. Erillislain syynä on direktiivin tiukka täytäntöönpanoaika sekä myös se, että ehdotettu sääntely osin poikkeaa lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä annetusta laista.

Lakivaliokunta pitää rikostaustan selvittämisen ulottamista vapaaehtoistoimintaan erittäin tärkeänä ottaen huomioon lasten parissa tapahtuvan vapaaehtoistoiminnan yleisyyden ja laajuuden. Tämä parantaa vapaaehtoistoiminnan järjestäjien mahdollisuuksia arvioida henkilöiden sopivuutta lasten parissa tapahtuvaan tehtävään. Rikostaustan selvittämisellä voidaan pyrkiä estämään lasten turvallisuutta vaarantavista rikoksista aikaisemmin tuomittujen henkilöiden toimiminen lasten parissa.

Lakivaliokunta pitääkin esitystä tarpeellisena ja ehdottaa, että esitykseen sisältyvät lakiehdotukset hyväksytään muuttamattomina. Vaikka pykälämuutoksia ei ole ehdotettu, ehdotukseen sisältyvät ehdotukset ovat herättäneet runsaasti keskustelua paitsi mietintö- myös lausuntovaliokunnissa. Mietintövaliokunnan mahdollisuudet pohtia muutoksia ovat kuitenkin olleet rajalliset, koska kyse on budjettilakiesityksestä, jonka käsittelyaikataulu on ollut erittäin tiukka. Lisäksi taustalla on direktiivissä asetettu määräaika panna velvoite täytäntöön. Tästä johtuen lakivaliokunnan mietinnössä on nostettu esiin useita kysymyksiä, joita ministeriöiden pitää jatkovalmistelussa vielä ottaa huomioon. Oikeusministeriön sekä työ- ja elinkeinoministeriön on nimittäin tarkoitus arvioida jatkossa laajemmin lasten kanssa toimivien henkilöiden rikostaustan selvittämistä koskevan lainsäädännön kehittämistarpeita. Tässä yhteydessä arvioidaan muun muassa sitä, onko perusteltua ja tarkoituksenmukaista yhdistää vapaaehtoistoimintaa koskevaa rikostaustan selvittämismenettelyä työ- ja virkasuhteisia koskevaan lainsäädäntöön.

Eniten keskustelua on aiheuttanut esityksen ehdotus siitä, että rikostaustaotteen pyytäminen on vapaaehtoistoiminnan järjestäjälle vapaaehtoista. Tämä poikkeaa työ- ja virkasuhteessa lasten kanssa toimivien rikostaustan selvittämisestä, joka on työnantajalle pakollista, ja velvoitteen täyttämisen laiminlyöminen on rangaistavaa.

Sivistysvaliokunta sekä työ- ja tasa-arvovaliokunta eivät ole vapaaehtoisuuteen perustuvaa järjestelmää pitäneet riittävän tehokkaana lapsen suojaamisen kannalta ja ovat siksi esittäneet, että lakivaliokunta harkitsee hallituksen esittämää vapaaehtoisuutta. Vapaaehtoistoiminnan järjestäjät sen sijaan ovat tukeneet vapaaehtoisuutta.

Lakivaliokunta on mietinnössään päätynyt siihen, ettei vapaaehtoistoiminnan järjestäjille ole ainakaan ensi vaiheessa perusteltua säätää samanlaista sanktionuhkaista velvollisuutta rikostaustan selvittämiseen kuin on säädetty työnantajille. Tätä puoltaa se, että vapaaehtoistoiminta poikkeaa luonteeltaan ja järjestämistavaltaan työ- ja virkasuhteisesta toiminnasta ja toiminta on hyvin pitkälti säätelemätöntä. Vapaaehtoistoiminnalla on myös keskeinen merkitys lasten hyvinvoinnille, minkä vuoksi vapaaehtoistoimintaa ei tulisi tarpeettomasti vaikeuttaa. Lakivaliokunta kuitenkin edellyttää, että vapaaehtoisuudelle perustuvan ratkaisun soveltamista ja toimivuutta ryhdytään välittömästi lain voimaantulon jälkeen tarkoin seuraamaan ja kokemusten perusteella arvioidaan, onko sääntelyä aiheellista tarkistaa.

Vaikka rikostaustan selvittämisen laajentaminen vapaaehtoistoimintaan on tärkeä lisäkeino lasten suojelemiseksi heidän turvallisuuttaan vaarantavilta rikoksilta, on kuitenkin huomattava, että rikostaustan selvittämisen ennalta ehkäisevä vaikutus on rajallinen. Tilanne on näin riippumatta siitä, onko rikostaustan selvittäminen vapaaehtoista vai pakollista. Rikostaustan selvittämisen rajallinen vaikuttavuus johtuu siitä, että rikosrekisteriotteesta ilmenevät vain henkilön tuomiot otteen pyytämishetkellä. Sellaisessa tilanteessa, jossa henkilöä ei ole otteen pyytämishetkellä tuomittu rikoksesta esimerkiksi sen vuoksi, että rikos ei ole paljastunut tai se on vielä tutkinnassa, rikosrekisteriotteessa ei ole merkintää rikoksesta. Tieto myös poistetaan rikosrekisteristä tietyn määräajan kuluttua tuomion antamisesta. Merkinnätön rikosrekisteriote ei myöskään ole tae siitä, ettei henkilö tulevaisuudessa syyllisty kyseisiin rikoksiin.

Lakivaliokunta onkin mietinnössään korostanut, että lasten koskemattomuuden tehokas suojaaminen edellyttää myös muita keinoja kuin rikostaustan selvittämistä. Tässä suhteessa lakivaliokunta pitää erityisen myönteisenä esityksessä ehdotettua säännöstä siitä, että vapaaehtoistoimintaa järjestävän on luotava toimintaansa koskevia ohjeita ja menettelytapoja alaikäisten henkilökohtaista koskemattomuutta turvaavista toimista. Tällaiset yleiset ja jatkuvassa käytössä olevat ohjeet ja menettelytavat ovat lasten suojaamiseksi rikostaustan selvittämistä tehokkaampia.

Erityistä huomiota lakivaliokunta on kiinnittänyt ehdotukseen siitä, että rikostaustaotetta voidaan pyytää, kun vapaaehtoistehtävän järjestäjä on antamassa vapaaehtoiselle laissa tarkoitetun tehtävän. Tässä suhteessa sääntely ei poikkea työ- ja virkasuhteisten rikostaustan selvittämisestä, koska kyseisen lain mukaan rikostausta selvitetään, kun henkilö ensimmäisen kerran otetaan tai nimitetään työ- tai virkasuhteeseen taikka annetaan henkilölle ensimmäisen kerran lain soveltamisalan mukaisia tehtäviä.

Valiokunta ei ole mietinnössään ehdottanut muutosta esitettyyn ratkaisuun mutta pitää välttämättömänä, että jatkovalmistelussa selvitetään lain muuttamista siltä osin, että rikostaustaotteen voisi pyytää myös muissa tilanteissa kuin otettaessa vapaaehtoista ensimmäisen kerran tehtävään. Tällainen rikostaustaotteen tarkistaminen olisi tehokkaampaa lasten suojaamisen kannalta. Niin ikään jatkossa tulisi pohtia myös muita lainsäädännöllisiä ja käytännön toimenpiteitä, joilla voidaan estää lasten turvallisuutta vaarantavista rikoksista tuomittuja toimimasta lasten parissa. Tässä yhteydessä lakivaliokunta on nostanut esiin tiedonkulun työnantajille ja vapaaehtoistoiminnan järjestäjille henkilön saamasta rikostuomiosta. Tiedonkulun parantaminen ja kehittäminen nykyistä automaattisemmaksi tehostaisi lasten koskemattomuuden suojaamista merkittävästi.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tällä lailla laitetaan täytäntöön lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta annetun EU-direktiivin velvoitteet.

Perussuomalaiset ovat tyytyväisiä, että hallitus on tuonut lakiesityksen vapaaehtoistyössä olevien henkilöiden rikostaustojen selvittämisestä. Teimme vuonna 2011 asiasta lakialoitteen, ja tämä on oiva esimerkki siitä, että lakialoitteita kannattaa tehdä — joskus ne voivat johtaa näin pitkälle.

Perussuomalaisten mielestä hallituksen esityksessä HE 149/2013 on monia hyvä ehdotuksia. Esityksen perustavoitetta, lapsen henkilökohtaisen koskemattomuuden turvaamista vapaaehtoistoiminnassa, on pidettävä kannatettavana sekä hyvänä tavoitteena. Kysymys on yleisesti erittäin tärkeästä asiasta, lapsen edusta.

Kritiikille erityisen altis seikka esityksessä kuitenkin on se, että hallituksen esityksen mukaan yhteisöllä olisi oikeus pyytää rikosrekisteriote lain tarkoittamasta vapaaehtoisesta. Koska kyseessä ei ole velvollisuus, on tämä lain tavoitteiden toteuttamisen kannalta huono ratkaisu. Esityksen valiokuntakäsittelyssä sivistysvaliokunnan lausunnossa myös todetaan, että asiantuntijakuulemisessa on viitattu jo voimassa olevaan lainsäädäntöön lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä eli juuri tähän lakiin, johon perussuomalaiset myös esittivät omaa lakialoitettaan vuonna 2011, ja sen toimivuudesta tehtyyn työ- ja elinkeinoministeriön selvitykseen, jonka mukaan suhtautuminen lakiin pakkosäännöksineen on ollut myönteistä. Myös työ- ja tasa-arvovaliokunta esitti harkittavaksi, tulisiko rikosrekisteriotteen pyytäminen säätää pakolliseksi. Eli siis kaksi lakivaliokunnalle lausunnon antanutta valiokuntaa piti tärkeänä, että rikosrekisteriotteen pyytämisen tulisi olla pakollista.

Nyt ehdotetun uuden lain ja lainmuutosten tehokkaan toteutumisen kannalta ja yleensä sääntelyn uskottavuuden näkökulmasta oikeampi ratkaisu olisi se, että rikosrekisteriotteen pyytäminen nähtäväksi vapaaehtoiselta säädettäisiin vapaaehtoistoiminnan järjestäjälle pakolliseksi. Lisäksi tätä velvollisuutta koskevaa säännöstä pitäisi tukea lakiin sisällytettävällä sanktiosään-nöksellä.

Toiseksi esityksestä nousee esiin se epäkohta, että esityksen seurauksena rikosrekisteriotteiden hankkiminen voi käytännössä muodostua järjestölle merkittäväksi taloudelliseksi menoeräksi. On hyvin mahdollista, että järjestön tulee esityksessä tarkoitetuissa tapauksissa pyytää kymmeniä rikosrekisteriotteita. Tämä merkitsee satojen eurojen kulua vapaaehtoistoiminnan järjestäjälle. Kokonaisuutena esityksessä arvioidaan, että vapaaehtoisista pyydettäisiin rikosrekisteriotteita noin 20 000—40 000 otetta vuosittain.

Arvoisa herra puhemies! Tältä kannalta parempi ratkaisu olisi se, että lain tarkoittama vapaaehtoinen hakisi rikosrekisteriotteen itse. Koska toimea hakevan vapaaehtoisen puolelta rekisteriotetta voi käyttää kuitenkin useasti ja rekisteriotteen hinta ei ole korkea, ei voi katsoa, että tämä muodostaisi ylisuuren kustannuksen vapaaehtoiselle. 1.1.2013 alkaen valtion maksuperustelain mukainen eli otteen antamisesta aiheutuviin todellisiin kustannuksiin perustuva maksu on 13 euroa ja 40 senttiä. Esityksestä poiketen tällainen lainsäädännöllinen ratkaisu ei haitallisella tavalla vaikuttaisi järjestöjen taloudelliseen tilanteeseen. Tällaista ratkaisua perustelevat myös julkisuuskysymykset. Kun vapaaehtoinen hakee itse rekisteriotetta, riski otteen tiedon sisällön levittämisestä vähenee.

Perussuomalaiset ovat jättäneet vastalauseen lakivaliokunnan mietintöön, ja nämä kolme asiaa sisältyvät siihen, eli siihen sisältyy se, että vapaaehtoistehtävän järjestäjällä on velvollisuus pyytää vapaaehtoiselta nähtäväksi rikosrekisteriote, rikosrekisteriotteen hakee vapaaehtoinen, ja lisäksi tähän sisältyy selvittämisrikkomuksesta sakko eli sanktio, mikäli tällaista otetta ei pyydetä nähtäväksi.

Näiden muutosten myötä tulee muuttaa myös kakkos- ja kolmoslakiehdotusta, jotka sisältyvät tähän lakipakettiin, elikkä tässähän on kolme lakia kysymyksessä. Nämä toinen ja kolmas lakiehdotus koskevat rikosrekisterilain muuttamista ja rikosrekisteritietojen säilyttämisestä ja luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä annettua lakia. Syynä tähän ovat muun muassa lakiehdotuksiin kuuluvat tietyt lakiviittaukset. Koska esittämässämme vastalauseessa vapaaehtoistoiminnan järjestäjä ei pyydä Oikeusrekisterikeskukselta rikosrekisteriotetta lain tarkoittamasta vapaaehtoisesta, lakiviittaukset muun muassa vapaaehtoisen suostumukseen pyynnön edellytyksenä ja hakemukseen liitettävistä tiedoista tulevat tarpeettomiksi.

Tästä syystä toisen lakiehdotuksen 6 a § ehdotetaan poistettavaksi ja tehdään tarpeelliset muutokset myös johtolauseeseen. Esitänkin, että tämä perussuomalaisten tekemä vastalause numero 1 otetaan tämän asian käsittelyn pohjaksi.

Arvoisa herra puhemies! Suomi on sitoutunut vuonna 1989 hyväksyttyyn YK:n Lapsen oikeuksien sopimukseen. Sen mukaan kaikissa lapsia koskevissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten ja lainsäädäntöelimien toimissa on huomioitava lapsen etu. Lapsen edun huomioiminen mainitaan myös lastensuojelulaissa sekä sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa. Lasta tulee suojella väkivallalta, kaltoinkohtelulta ja hyväksikäytöltä — se on lapsen edun mukaista.

Onko tämä nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys lapsen edun mukainen, jää pohdittavaksi. Voidaanko lapsen edun mukaisena pitää tilannetta, jossa lapsen kanssa vapaaehtoistyössä toimivan ei tarvitse välttämättä toimittaa selvitystä rikostaustastaan? Rikosote on kuitenkin lain mukaan toimitettava silloin, kun työskentelee lasten kanssa.

Tulevaisuudessa onkin syytä miettiä näiden kahden lain yhdistämistä siten, että ne ovat yhdenvertaisia ja antavat selvän signaalin yhteiskunnalle siitä, että lasten hyväksikäyttö on rikos, sen torjumiseksi tulee tehdä kaikki mahdollinen ja että lapsen etu on tärkein, ei aikuisen etu.

Arvoisa herra puhemies! Laki on väline, jonka tarkoitus on vaikuttaa. Mitä hyötyä on löperöllä lainsäädännöllä tai sellaisella, joka on vain suuntaa tai ohjeistusta antava? Miksi ihmeessä me haluamme olla säätämässä sellaista lainsäädäntöä?

Timo Heinonen /kok:

Arvostettu puhemies! Eduskunta käsitteli vastaavan tyyppistä lainsäädäntöä noin kymmenen vuotta sitten vuonna 2002, ja vuonna 2003 se tuli voimaan, eli rikostaustojen selvittämistä työ- ja virkasuhteessa olevilta. Tätähän jokin aika sitten täydensimme myös niin, että se koskee opiskelijoita, ja tämä on ollut hyvä lisäys. Jo vuonna 2002, kun eduskunta tuota työ- ja virkasuhteessa toimivien rikostaustojen selvittämistä käsitteli ja tuota lakia valmisteltiin, täällä valmistelussa todettiin, että on syntymässä riski, että hyväksikäyttöön taipuvaiset hakeutuvat vapaaehtoispuolelle.

Tämä laki on ollut nyt voimassa tuon kymmenen vuotta, ja työ- ja elinkeinoministeriö teki tänä vuonna selvitystä sen lain toimivuudesta ja mahdollisista muutostarpeista, ja täytyy olla siinä mielessä tyytyväinen, että tämän tutkimuksen mukaan tai tämän tutkimuksen vastaajista yli 80 prosenttia vastasi, että tämä lainsäädäntö on osaltaan vaikuttanut siihen, että tämän tyyppisiä ihmisiä on pystytty blokkaamaan pois lasten parissa työ- ja virkasuhteista. Täytyy olla tyytyväinen, että laki on silloin toiminut hyvällä tavalla. Onko sitten tapahtunut sitä, että se lainsäädäntö ajoi tällaisia hyväksikäyttöön taipuvaisia vapaaehtoispuolelle? Voi olla. Sitä on toki mahdoton varmaan toteen näyttää.

Arvoisa puhemies! "Oulun Pyrintö erotti hyväksikäytöstä tuomitun valmentajan". Aamulehti kirjoittaa: "Lapsen hyväksikäytöstä tuomittu valmentaja erotettiin." Aamulehden toisessa uutisessa "kohuvalmentaja sai pitkän tuomion hyväksikäytöstä". "Seksirikoksista tuomittu ratsastusvalmentaja liiton kuultavaksi." "Valmentajalle ehdollista vankeutta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä." "Ratsastajatyttöjen hyväksikäyttö: ’vaiettu salaisuus’", uutisoi Uusi Suomi. "Huippuvalmentajaa epäillään lapsen hyväksikäytöstä." "Hyväksikäytöstä tuomittu valmentaja sai potkut." "Poliisi epäilee lasten tanssikoulun työntekijöitä seksuaalirikoksista." "Naispuoliselle seurakunnan nuorisotyöntekijälle tuomio lapsen hyväksikäytöstä." "Pedofiilikin voi päästä nuoren tukihenkilöksi — taustan selvittämisessä aukkoja." "Kuopiossa hieman alle nelikymppinen mies pääsi nuoren pojan tukihenkilöksi. Hänet tuomittiin hyväksikäytöstä yli kolmen vuoden vankeuteen." Tänään tuoreimpana uutisena on kerrottu: "Huippuvalmentajaa epäillään lapsen hyväksikäytöstä." "Suomalaista jalkapallovalmentajaa epäillään lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Asian käsittely alkaa huomenna Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa." Turun Sanomien mukaan "syytteen yksityiskohdat ovat toistaiseksi salaisia, eikä jutun syyttäjä kommentoinut epäiltyä tekoa maanantaina". "Nyt syytteessä oleva valmentaja on entinen huippupelaaja, jolla on vyöllään kymmeniä maaotteluja. Myös valmentajaurallaan hän on päässyt merkittäviin tehtäviin", kirjoittaa Turun Sanomat.

Arvoisa puhemies! Näitä esimerkkejä löytyy liian paljon, ja sen takia olen tyytyväinen, että hallitus on nyt tarttunut tähän ongelmaan ja viemässä eteenpäin sitä, että tämä seksuaalirikosten selvittämisasia tuodaan myös vapaaehtoistyöntekijöiden pariin. Meidänhän on tämä asia tehtävä EU-direktiivin mukaisesti eli laajennettava seksuaalirikostaustan selvittäminen koskemaan siis myös lasten ja nuorten kanssa vapaaehtoisesti toimivia, mutta tässä jäävät ymmärtääkseni ulkopuolelle väkivalta- ja huumausainerikokset. Näitä ei vapaaehtoisilta saisi edelleenkään selvittää. Korjatkaa, jos olen tältä osin väärässä.

Pidän myönteisenä sitä, että tässä nyt edetään ja tehdään toimenpiteitä sen eteen, että me saisimme kitkettyä pois tällaiset sairaat henkilöt myös vapaaehtoistyön piiristä. Olen edustaja Jalosen kanssa hyvin samaa mieltä siitä, että tulevaisuudessa tämä olisi minun mielestäni syytä säätää pakolliseksi. Olisin ollut valmis siihen itse jo tässä vaiheessa, ja uskallan sanoa, että se tulee jossain vaiheessa näin myös tapahtumaan. Tapahtuuko se nyt? Epäilen, mutta todennäköisesti jonkin ajan päästä tätä lakia korjataan ja tarkennetaan ja tiukennetaan ja silloin tästä tehdään pakollista.

Oikeastaan varmasti yksi iso syy, miksi tästä ei tässä vaiheessa pakollista tehty, oli se, että tätä eri tahot vastustivat vain sen takia, että he pelkäävät näitä kustannuksia, mitä tämä aiheuttaa. Urheiluseurat voisivat tämän lain myötä, jos tämä olisi pakollinen, pyytää noin 30 000 rekisteriotetta, ja tämän päivän hinnoilla se tarkoittaisi noin 400 000 euron laskua. Ymmärrän sen, että moni urheiluseura voisi kokea, että onko se tässä nyt pakollista, kun se on tuo meidän naapurin isä taikka naapurin rouva tai täti, joka täällä on mukana. On totta, että se naapurin setä tai naapurin täti voi olla sellainen henkilö, joka jossain vaiheessa on näiden kuvaamieni otsikoidenkin takana. Sen takia itse toivon, että tästä tehdään myöhemmin pakollista, ja ratkaisuna olen esittänyt samaa, jota edustaja Jalonen esitti (Puhemies: Juvonen!) — Juvonen. Anteeksi, puhemies, anteeksi, Juvonen — edustaja Juvonen esitti, että tämä voisi toimia hieman samalla tavalla kuin työhön mennessä pyydetään esittämään lääkärintodistus siitä, että olet terve ottamaan viran taikka työn vastaan. Se voisi olla ihan toimiva malli niin, että tällaiseen työhön menevällä, vapaaehtoistyöhön menevällä, tulisi olla jonkin ikäinen rekisteriote itsellä mukana. Luulisin, että se voisi ratkaista tämän kustannuskysymyksen ja olla ratkaisu siihen, että tässä päästäisiin myös pakollisuuden osalta eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Haluan hivenen laajentaa vielä tätä keskustelua, kun tämä on kuitenkin lähtenyt tästä työ- ja virkasuhteesta, laajentunut opiskelijoihin, nyt laajenee vapaaehtoistyöntekijöihin. Haluan nostaa esille sen ja toivon, että seuraavassa vaiheessa tämä kohdistetaan koskemaan myös lyhyitä työ- ja virkasuhteita eli alle kolmen kuukauden pätkiä ja koskemaan myös sijaisia. Tällä hetkellä kouluihin, päiväkoteihin lähestulkoon kuka tahansa pääsee sijaiseksi, kun hätä on suuri. Puhelin soi, ja pyydetään, ja toivon, että siinä voisi olla tällainen taskussa mukana vietävä rekisteriote hyvä ratkaisu, ja myös, kun edustaja Pelkonen oli poissa ja tiedän hänen kanssaan tästä keskustelleena hänenkin tätä kannattavan, että pohditaan sitä, onko tätä taustojen selvittämistä syytä laajentaa tulevaisuudessa vähintäänkin vammaisten parissa toimivien ihmisten, työ- ja virkasuhteessa toimivienkin ihmisten, taustojen selvittämiseen ja ehkä pohtia myös ikäihmistenkin tilannetta.

Arvoisa puhemies! Valitettavasti, vaikka tämä esitys on hyvä ja menee parempaan suuntaan, tämäkään laki ei estä tulevaisuudessa sitä, että tällainen henkilö, joka Kuopiossa pääsi pedofiilina nuoren tukihenkilöksi, hänen kaltaisensa ihminen, voisi olla vastaavassa tehtävässä myös jatkossa.

Arja Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Puhun muutenkin ja hyväksyin jo tämän nimen korjauksen. Timo Heinonen siellä jo huomasikin sen, että Juvonenhan täällä on eikä Jalonen.

Joo, erittäin hyvä puheenvuoro. Tietysti pikkuisen tässä lähdetään eksymään aiheesta, arvoisa herra puhemies, koska nyt ryhdytään keskustelemaan siitä, mitä kaikkea tähän lakiin pitäisi tulevaisuudessa liittää, ja unohdetaan se, että mehän puhumme nyt tällä hetkellä äärettömän tärkeästä uudesta lainsäädännöstä. Itse olen vanhusten hoitajana joutunut aikoinaan rikosrekisteriotteen toimittamaan, eikä se ollut minkäänlainen ongelma. Kyllä sen voi vaatia, ja se tulee esittää, jos näin työnantaja kokee.

Näistä kustannuksista: Perussuomalaisten vastalause lähtee siitä, että vapaaehtoistyöhön pyrkivä itse toimittaisi tämän rikosrekisteriotteen, koska summahan on pieni eikä se ole millään tavalla konkurssiin ajava. Toisaalta se olisi sitten hyvä myös näille seuroille, koska tämän lain tarkoitushan ei ole missään nimessä heikentää vapaaehtoistoimijoitten toimimista. — Kiitos.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pidin tätä edustaja Heinosen perustelua huonona siinä, että ei voitu pakolliseksi asettaa tätä lakia tässä lainkäsittelykohdassa sen vuoksi, että se on maksullinen, että se rasittaa liikaa järjestöjen taloutta. Nimenomaanhan tässä on nyt kysymys siitä, että me valiokunnassa yhtenä asiana pohdimme myös sitä, tulisiko valtio maksamaan sitten nämä otteet. Sivistysvaliokunnassa tästä käytiin keskustelua, mutta tulimme kuitenkin siihen lopputulokseen, että riippumatta siitä, onko se maksullista vai ei, lapsen etu vaatii sen, että häntä suojellakseen on tehtävä lakeja, jotka toimivat. Nytten tämä laki ei valitettavasti tule toimimaan. Ei tämä vapaaehtoisuus perustu yhtään mihinkään. Se asettaa monen työntekijän eriarvoiseen asemaan, kun sitä kysytään ei-tutulta ja tutulta jätetään kysymättä. Lisäksi tämä laki ei nähtävästi edes mahdollista kysyä niiltä jo työssä olevilta sadoiltatuhansilta vapaaehtoisilta vaan sinne uusina tulevilta työntekijöiltä. Siinä mielessä tämä laki on monelta kohtaa hyvin heikko ja epäonnistunut, ja sen takia toivoisin ryhtiä myös hallitukselta tämmöisissä lain uudistuksissa.

Janne Sankelo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaikilla on tämän asian tiimoilta varmastikin oikea tavoite ja tarkoitus. Mielestäni lakivaliokunta on mietinnössään kuitenkin tehnyt hyvin punnittua arviointia. Esityksessä todetaan, että tavoitteena on luoda menettely, joka edistää alaikäisten turvallisuutta mutta joka ei kuitenkaan vaikeuta vapaaehtoistoiminnan järjestämistä. Siitä on sitten päädytty tähän vapaaehtoisuuteen siitä huolimatta, että jotkut lausuntovaliokunnat ovat sitten perusteluja muitakin näkemyksiä tehneet.

Kun me puhumme vapaaehtoistoiminnasta, niin me puhumme esimerkiksi urheiluseuroista, joissa on valmentajia, joku valmentaja saattaa olla seuran tehtävissä parikymmentä vuotta, on tilapäisiä henkilöitä ja niin edelleen. Eli toisaalta on syytä kyllä ottaa huomioon se, että vapaaehtoistyötä tekevät myös ne, jotka pyytävät näitä otteita, he ovat vapaaehtoistyöntekijöitä usein. Siltä osin tässä on pieni riski, että hyvä tarkoitus voisi aiheuttaa sitten sitä, että kerta kaikkiaan lyyhistytään sitten sinne byrokratian alle. (Puhemies koputtaa) Mutta mielestäni tämä on hyvä lähtökohta, ja tätä vielä seurataan, niin kuin tuossa todetaan.

Timo  Heinonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Sankelo nosti hyvän näkökulman esille eli sen, että tietyllä tavalla siinä voi olla, että saman seuran, saman joukkueen toisen isän pitäisi pyytää tätä otetta toisen isästä, ja helpolla voi tulla sellainen, että no, enhän minä sitä pyydä, kun se ei ole pakollista. Tämä tukee sitä, että tämä varmasti jatkossa on syytä pakolliseksi tehdä.

Ettei nyt jää väärää kuvaa: itse toin vahvasti esille sen, että olisin nähnyt järkeväksi, että tämä olisi pakolliseksi tehty, mutta täytyy muistaa se, että jos Oikeusrekisterikeskukseen ensi tammikuussa laitetaan nämä kaikki 80 000 otepyyntöä, niin se on, kuulkaa, aika ruuhkassa. Ovatko kaikki seurat sitten alkuvuodesta toimintakiellossa niin kauan, että ne saavat nämä otteet? Nyt on järkevä edetä näillä askelilla eteenpäin, ja tehdään täydennyksiä tähän lakiin sitten seuraavissa vaiheissa.

Arvoisa puhemies! Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen on toki huomauttanut, että lapsen näkökulmasta voi olla sattumanvaraista, saako aikuinen työstään palkkaa vai ei, ja tämä on se on lopullinen pointti.

Pauli Kiuru /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Lakivaliokunta on tehnyt punnittua työtä mietinnössään. Sivistysvaliokunnassa hyvin perusteellisesti tätä asiaa tarkastelimme, ja pakollisuus ja maksuttomuus tulivat siellä voimakkaasti esiin. Tämä pakollisuus lähinnä sen takia, mikä tässä esimerkiksi Niikon puheenvuorossa tuli, että pienessä seurassa on erittäin kiusallista ja suorastaan, no, "kiusallinen" on hyvä sana, lähteä pyytämään joltakin otetta, ja joltakin toiselta ei pyydetä, mutta kun ja jos se olisi pakollista, niin silloin ei tulisi tällaista osoittavaa vaikutusta siihen asiaan ollenkaan.

Siinähän, mitä laissa sanotaan, on sitten tiukat lisäehdot, jos se olisi ollut pakollista: pitää olla alaikäisten kanssa toimimista, sen toiminnan pitää olla säännöllistä, ja vetäjällä tai valmentajalla pitää olla tilaisuus tai mahdollisuus niin, että hän toimii lapsen kanssa yksin ilman muuta ryhmää. Siinä oli näitä rajoitteita.

Tänään olemme saaneet valitettavasti lukea muun muassa Aamulehdestä siitä, kuinka suomalainen jalkapalloilun huippuvalmentaja on syytettynä, tässä vaiheessa syytettynä, lapsen hyväksikäytöstä. Yhtään tällaista uutista ei kyllä tarvittaisi, ja siinä mielessä nyt on kyllä syytä seurata, miten tämä (Puhemies koputtaa) vapaaehtoisuus toimii sitten käytännössä.

Arja Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On mielestäni harmi, että olemme pidättyväisiä tämän hallituksen esityksen kanssa. Mielestäni tämän vapaaehtoistyössä toimivan rikostaustan selvittämisen tulisi olla pakollista. Emme voi etsiä edes selityksiä, että Oikeusrekisterikeskus ruuhkautuu tai meillä on kiire tai meillä ei ole aikaa. Miksi ihmeessä me teemme kiireellä tai toinen toisemme väsyttäen näin äärettömän tärkeää lainsäädäntöä? Tässähän yritetään suojella lasta, ja on todella järkyttävää lukea jalkapallovalmentajasta. Oma poikani pelaa jalkapalloa, ja mitä olen keskustellut vapaaehtoisten järjestäjien kanssa, niin he ovat sitä mieltä, että olisi erittäin hyvä, että tällainen rikosrekisteriote pyydettäisiin, koska se laittaisi myös kaikki harrastajat yhdenvertaisesti samalle viivalle. Silloin siinä ei tule sitä tunnetta, että onkos tämä nyt kiusallista pyytää kaverilta näitä otteita. Tämän lain tarkoitus on yksinkertaisesti seuloa jyvät akanoista, ja sitä me olemme täällä tekemässä. Mielestäni tämä hallituksen esitys on löperö tämmöisenään ja se ei ole tarpeeksi ponteva. Olisin kaivannut enemmän tähän potkua.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Myös tässä asiassa, niin kuin monessa muussakin asiassa tässä salissa, tarvittaisiin maalaisjärkeä. Nyt kun kuuntelee tätä keskustelua ja näitä hallituspuolueen edustajia, kyllä tämä on tämmöistä vesitetyn lain puolustelemista. Kysymys on nimenomaan tästä pakollisuudesta, ja mitä tulee niihin pieniin seuroihin, niin nimenomaan siellähän tämmöinen pakollisuus on sellainen asia, että se poistaa sen sellaisen syyttelyn tai leimaamisen tai eriarvoiseen asemaan vapaaehtoisten laittamisen, että joltakin pyydetään ja joltakin ei. Silloin, kun se on tässä laissa, että se on pakollista, se on selkeä, se pyydetään kaikilta.

Kustannuskysymyshän tämä ei missään tapauksessa ole. Tämä rikosrekisteriote maksaa pikkuisen yli 10 euroa. Ja jos vapaaehtoinen sen itse toimittaa, jos toimii useammassa seurassa, niin kuin monta kertaa on, niin silloin tämä rekisteriote on voimassa 6 kuukautta, hän voi sen esittää useammassa seurassa. Minä en usko, että tämä kustannuskysymys on vapaaehtoistyöntekijälle minkäännäköinen ongelma. Silloin se ei ole seurojen ongelma, kun vapaaehtoinen itse sen hakee. Muistaakseni se tarkka hinta (Puhemies koputtaa) taisi olla jossain 13—14 euron paikkeilla, se on kolme isoa tuoppia kaljaa. Minun mielestäni se on tosi pieni kustannuskysymys.

Anu Urpalainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Niikko totesi, että tämä tekee sen, että nyt nämä, jotka jo toimivat, eivät ryhdy hankkimaan. Mutta kyllähän tämä lain henki lähtee juuri vapaaehtoisuudesta ja erityisesti siitä, että seuroissa, järjestöissä, yhdistyksissä, yhteisöissä, joissa toimitaan lasten parissa, otetaan asia keskusteluun, otetaan vanhempainpalavereissa, otetaan seuran hallinnossa. Ja niin kuin täällä todetaan, tässä ehdotuksessa on myös esitys siitä, että vapaaehtoistoimintaa järjestävän on luotava toimintaansa koskevia ohjeita ja menettelytapoja alaikäisten henkilökohtaista koskemattomuutta turvaavista toimista.

Tietyllä tavalla ymmärrän tämän pakkoajattelun, mutta toisaalta myös se toinen näkökulma on se, että jossakin kohtaa myös ihmiset ovat valmiita ja vapaaehtoisia tätä asiaa viemään ja joukkovoima on iso voima, jolla pystytään tämä myös ihan maalaisjärjellä toteuttamaan.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Urpalainen, tässähän on nimenomaan se ongelma, että nytten tätä ei voida pyytää esimerkiksi jo toimessa olevien vapaaehtoisten kohdalla harkinnan mukaan, elikkä siellä on nyttenkin tilanteita, joissa toki toimijat haluaisivat tämän pyytää mutta nyt he eivät voi sitä pyytää, kun tämä velvoite, tai mahdollisuus ennen kaikkea, tulee vain uusille lain voimaantulon jälkeen oleville vapaaehtoisille.

Sitten toisekseen, miksi tämä rikosrekisteriotteen pyytäminen Oikeusrekisterikeskukselta vaatii vapaaehtoisen työntekijän suostumuksen? Elikkä nyt sitä ei voisi pyytää, ellei kirjallista suostumusta ole saatu. Tämäkin on yksi keino jo välttää se, että ei tulla ikinä saamaan semmoista rikosrekisteriotetta keneltäkään vapaaehtoistyön tekijältä, jolla on tämä rikosrekisterimerkintä. Hän ei ikinä tule antamaan sitä suostumusta.

Tämä laki on täysin floppi siltäkin osin, että tämä kaikki perustuu taas siihen oikeusturvaan jonkun toisen kuin lapsen osalta. Ja jos lapsen etu on tärkein, niin silloin meidän täytyy tehdä semmoinen laki, joka myös, vaikka se maksaa, suojelee lasta.

Suna Kymäläinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Onhan tämä lakiesitys oikean suuntainen, mutta ei siitä aukotonta tullut. Myös itse näkisin pakollisuuden hyväksi. On selvää, että lakia tulee jatkovalmistella.

Ennen kuin tuo uusi esitys saadaan, on vapaaehtoisesti lapsityötä järjestävillä kuitenkin aseita ei-toivottujen henkilöiden raakkaamiseksi näistä tehtävistä. Toivon, että järjestävät ottavat kautta linjan tavakseen pyytää jokaista lasten kanssa vapaaehtoisesti toimivaa esittämään rikkeettömyydestään todisteen. Jos tämä toimija kieltäytyy, tulee sitä pitää selvänä signaalina, sillä eihän kukaan, jolla ei ole rikettä salattavana, jättäisi tätä asiaa hoitamatta. Toivon, että missään ei oteta sellaisia toimijoita lasten kanssa toimimaan, jotka eivät ole vapaaehtoisesti tätä rikkeettömyyttään todistaneet. Toiminnan järjestäjähän ei voi ottaa tietoista riskiä siitä, että henkilökunnassa tai toimijoissa on soveltumattomuutta alalle.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se on juuri niin, eli jos joku ei suostu rekisterin tilaamiseen, niin hänen hommansa loppuu saman tien. Näinhän se tietysti menee. Alleviivaan nyt itse, eli itse olen sitä mieltä, että tämä on hyvä tehdä tulevaisuudessa pakolliseksi ja juuri niin kuin edustaja Turunen toi eli maksetaan itse ja kannetaan sitä mukana. Silloin siitä ei tule näitä kustannuksia. Mutta kannattaa muistaa se, että tässä esimerkiksi on vielä paljon näitä rajoitteita, joiden pitää toteutua, että tämä voidaan tehdä. Ehkä niitä joudutaan tulevaisuudessa tarkastelemaan.

Kun edustaja Niikko toi esille sen, että jo toimiville tätä ei voida tehdä, niin täytyy muistaa se, että meidän nyt jo voimassa oleva lainsäädäntö virka- ja työsuhteen kestäessä ei mahdollista sitä, että työnantaja pyytäisikin työ- tai virkasuhteessa olevalta kesken sen työ- ja virkasuhteen otetta vaikkapa sen jälkeen, kun työntekijä on ollut kolme vuotta töissä. Tällaista mahdollisuutta ei ole, ja sekin on yksi, joka pitää tulevaisuudessa korjata.

Arja Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallitus olisi päässyt helpolla, kun olisi hyväksynyt kertalaakista opposition tekemän lakiesityksen vuodelta 2011, jossa me esitimme, että työtä tekevien ja vapaaehtoistyötä tekevien laki yhdistetään yhdessä. Silloin kaikki nämä ongelmat olisivat poistuneet. Maalaisjärkeä todella tarvitaan.

Olen käyttänyt esimerkkinä lakivaliokunnassa lentokenttätapahtumaa. Miettikää, me joudumme kaikki, sadat ihmiset, tuhannet ihmiset, päivittäin alistumaan turvatarkastuksiin muutamien ihmisten takia, joilla on huonot ajatukset mielessä, muutamien ihmisten takia mielettömät tarkastukset, tutkimiset, käsikopeloinnit, matkatavarat ja kaikki. Menee aikaa, menee rahaa. Nyt me vaatisimme ainoastaan tämän rikosrekisteriotteen ja periaate on ihan sama. Me haluamme saada ne muutamat ihmiset kiinni.

Mutta miksi me emme tätä asiaa toteuta? Tämä tuntuu vääryydeltä lapsia kohtaan, ja tämä tuntuu vääryydeltä tätä ideaa ja ajatusta kohtaan. EU-direktiiviä tosin tässä nyt laitetaan kuntoon myös Suomessa, mutta eihän tämä todellakaan poista sitä tosiasiaa, että tämä laki on porsaanreikäinen. Lakivaliokunnan jäsenet, niin kuin Suna Kymäläinen sanoi, kyllä tiedämme sen kaikki ja odotamme, että nämä kaksi lakia yhdistetään sitten myöhemmin.

Suna Kymäläinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kaikki toimet, joilla voidaan vaikuttaa lasten turvallisuuteen ja koskemattomuuteen, on tehtävä. Tämä lakiesitys sisältöineen on mitä tärkeimpien kysymysten äärellä. Lakivaliokunta katsoo, että rikostaustan tarkistamisella myös vapaaehtoistehtävän antamisen jälkeen voitaisiin estää nykyistä tehokkaammin tehtävän aikana rikoksiin syyllistyneitä toimimasta jatkossa lasten kanssa. Valiokunta ei kuitenkaan ehdota, että tällainen muutos tehtäisiin vapaaehtoisten osalta nyt käsiteltävänä olevan hallituksen esityksen eduskuntakäsittelyn yhteydessä, mutta pitää välttämättömänä, että rikostaustan tarkistamismahdollisuutta arvioidaan paitsi vapaaehtoisten myös työ- ja virkasuhteisten osalta oikeusministeriön sekä työ- ja elinkeinoministeriön suunnittelemassa jatkovalmistelussa.

Arvoisa puhemies! Tämä kyseessä oleva esitys ohjaa oikeaan suuntaan mutta jää valitettavan vajaaksi. Olen tässä asiassa jyrkästi linjaava. Mielestäni vapaaehtoisuuden sijaan rikostaustan selvittämisen tulisi aina ja välttämättä olla pakollista. Minulle tämä on omantunnon asia. Mikään ei ole tärkeämpää kuin suojata lapsi seksuaaliselta loukkaukselta tai hyväksikäytöltä. Vaikka tässä asiassa nyt edetään, on sääli, ettei tässä hyvin tärkeässä asiassa päästy riittävästi eteenpäin.

Meillähän on hygieniapassi, etteivät tarttuvat taudit tartu elintarvikkeiden kanssa työskentelevien kautta. Meillä on tulityöpassi, ettei aina tarvita palokuntaa, kun tehdään kattotöitä tai rälläköidään. Meillä on vesityöpassi, ettei kylpyhuoneremonteissa tehtäisi sutta ja sekundaa. Meillä on työturvallisuuspassi, etteivät loukkaantumiset olisi jokapäiväisiä rakennustyömailla. No, lapsityöpassia ei nyt sitten saatu. Hukkuiko se rikoksentekijän oikeusturvan alle? Joskus tuntuu, että maalaisjärki häviää lainvalmisteluprosesseissa juridiikalle. Asiat vaativat aikansa valmistuakseen. Kaikki keinot suojata kasvavaa lasta tulisi mahdollistaa. Rikoksentekijän suoja ei minun mielestäni saisi tämänkaltaisissa kysymyksissä mennä ohi lapsen edun.

Arvoisa puhemies! Kuten tuossa debatissakin totesin, toivon, että järjestäjät ottavat kautta linjan tavakseen pyytää jokaiselta lasten kanssa vapaaehtoisesti toimivalta rikkeettömyydestään todisteen. Jos tämä toimija kieltäytyy, pidän sitä selvänä signaalina, sillä eihän sellaisella, joka ei ole rikokseen syyllistynyt, ole mitään salattavaa. Toivon, että järjestelmät eivät ota sellaisia toimijoita lasten kanssa toimimaan, jotka eivät ole vapaaehtoisesti rikkeettömyyttään todistaneet. Lakivaliokunnan lausunnon tavoin pidän välttämättömänä, että jatkovalmistelussa selvitetään lain muuttamista siltä osin, että rikostaustaotteen voisi pyytää myös muissa tilanteissa kuin otettaessa vapaaehtoista ensimmäisen kerran tehtävään.

Arvoisa puhemies! Vastuu tässä asiassa on meillä kansanedustajilla. Itse asiassa onhan se ihmeellistä, että edellä luettelemani esimerkit erilaisista passeista ovat nähneet päivänvalon, siis passit, joilla suojataan omaisuutta tai ehkäistään tartuntoja. Nyt lapset kuitenkin jäävät vielä vaille riittävää suojaa, alttiiksi heidän kasvuaan vaurioittaville ihmisille, rekisteribyrokratian takia. Tämä laki on kuitenkin tällaisenaankin parempi kuin tilanne ilman tätä lakia olisi. Lakivaliokunnan tavoin odotan jatkovalmistelun valmistumista oikeusministeriöstä ja TEMistä kiireellisenä.

Merja  Mäkisalo-Ropponen  /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä on ollut mielenkiintoinen keskustelu, ja yhtä mieltä taidamme olla ainakin siitä, että tämä laki on oikeansuuntainen.

Suomen voimassa oleva lainsäädäntö mahdollistaa rikostaustan selvittämisen työ- ja virkasuhteessa lasten kanssa toimivista henkilöistä, ja nyt käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä rikostaustan selvittämistä ehdotetaan ulotettavaksi vapaaehtoistoimintaan.

Lain tarkoituksena on pyrkiä estämään lasten turvallisuutta vaarantavista rikoksista aikaisemmin tuomittujen henkilöiden toiminta lasten parissa. Tämä laki siis parantaa vapaaehtoistoiminnan järjestäjien mahdollisuuksia arvioida henkilöiden sopivuutta lasten parissa tapahtuvaan tehtävään, ja tällä tavalla tämä laki jättää vapaaehtoistoiminnan järjestäjille suuren vastuun siitä, pyytävätkö vai eivätkö pyydä sitä todistusta.

Lakiesitys lähtee siitä, että rikostaustaotteen selvittäminen on vapaaehtoistoiminnan järjestäjille vapaaehtoista, toisin kuin työ- ja virkasuhteessa lasten kanssa toimivien osalta. Tämä asia puhutti myös työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaa, ja se ehdottikin, että ainakin tietyissä tilanteissa, esimerkiksi silloin, kun lapsen oleskelu aikuisten seurassa on toiminnan luonteen vuoksi erityisen tiivistä ja pitkäkestoista, rikostaustan selvittäminen olisi vapaaehtoistoiminnan järjestäjille pakollista. Tällaista toimintaa on muun muassa kunnan järjestämä tukiperhe- ja tukihenkilötoiminta, jossa lapsi viettää vapaaehtoisen kanssa pitkiä aikoja viikonloppuisin ja loma-aikoina.

Kuten täällä on todettu, lakivaliokunta ei tässä vaiheessa katsonut pakollisuutta perustelluksi mutta totesi kuitenkin, että vapaaehtoisuudelle perustuvan ratkaisun soveltamista ja toimivuutta on syytä tarkoin seurata ja kokemusten perusteella arvioida, onko sääntelyä aiheellista tarkistaa.

Olen toisaalta samaa mieltä lakivaliokunnan kanssa siitä, että vapaaehtoistyötä ei pitäisi turhan takia vaikeuttaa. Ainakin työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan esittämissä erityistapauksissa pakollisuudelle olisi kyllä ollut erittäin pätevät perustelut. Toivon, että tätä asiaa seurataan tarkasti ja tarvittaessa säännöksiä tarkistetaan ja tiukennetaan.

Edustaja Niikolle haluan todeta sen, minkä täällä on kyllä joku muukin jo sanonut, että jos vapaaehtoinen ei anna lupaa pyytää todistusta, ei vapaaehtoistoimijan tarvitse eikä pidä ottaa tällaista henkilöä vapaaehtoistyöhön.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Ihan ensimmäiseksi haluaisin vastata edustaja Kymäläiselle ja Mäkisalo-Ropposelle muutaman ajatuksen.

Ensinnäkin tällä lainmuutoksella me emme tule saamaan todennäköisesti kiinni yhtään sellaista pedofiilia, joka on tuomittu näistä rikoksista, koska hän ei tule ikinä antamaan lupaa sen rikosrekisteriotteen tilaamiseen. Ei yhtään saada kiinni. Onko se silloin hyvä laki? Toki sillä on tämä pelottava vaikutus, mutta se pelottava vaikutus on niin huono, ensinnäkin niistä syistä, kuten aikaisemmin mainitsin: Ensiksikin se on vapaaehtoinen. Toisekseen sitä ei voida pyytää jo työssä olevilta henkilöiltä. Kolmanneksi siellä on erilaisia rajoitteita, mitä vapaaehtoistyön tulee sisältää, kuten, jos et toimi yksin, jos toimit esimerkiksi kaksin, silloin sitä ei saa pyytää. Täällä on ihmeellisiä säädöksiä. Sitten me kehtaamme puhua vielä, että me teemme tämän lain lasta suojellaksemme. Kyllä jos me teemme lain lasta suojellaksemme, niin me teemme sen lapsen oikeuksien ehdoilla ja hänen näkökulmastaan ja niitten asiantuntijoitten näkökulmasta, jotka ovat tähän lausuntoja tuoneet.

Olisin kysynyt lakivaliokunnan jäseniltä sitä, miten te kehtaatte kävellä asiantuntijavaliokuntien, kuten sivistysvaliokunnan ja tasa-arvovaliokunnan, ylitse. Jos me yksimielisesti siellä päädymme siihen, että tämän tulee olla pakollinen, niin miten te osaatte arvioida sen paremmin, että tätä ei tarvitse tehdä pakolliseksi? Tämähän on aivan saman toistoa kuin vuonna 2003. Silloin lakivaliokunnan linja oli myös se, että lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä annettua lakia valmisteltaessa ei suostuttu siihen, että vapaaehtoiselta pyydetään rikosrekisteriote.

Täällä hallituksen esityksen muistiossa sanotaan näin: "Oikeusministeriön työryhmä ehdotti, että rikostaustan selvittäminen ulotettaisiin koskemaan myös vapaaehtoistoimintaa. Työryhmämietinnön pohjalta tehtyyn hallituksen esitykseen kyseistä ehdotusta ei kuitenkaan otettu." No, miksi se nyt sitten otettiin, kymmenen vuoden päästä? No, kaikki me tiedämme sen. Sen takia, koska EU:n direktiivi käskee meitä ottamaan sen. Elikkä jos jotain hyvää täytyy sanoa EU:sta tällä erää, niin täytyy sanoa, että ovat hyvän direktiivin tehneet siinä, että lasta pitää suojella tällaisilla toimenpiteillä, että pyydetään vapaaehtoiselta rikosrekisteriote. Toki en tiedä, miten siellä EU:ssa on sitten pohdittu sitä, johtaako se tämmöisiin vesitettyihin lakeihin, kuten meillä tänään tämä keskustelu näyttää sen suunnan, että tällä lailla ei saada sitä saavutettua etua, mitä sillä oli tarkoitus hakea.

Arvoisa puhemies! Lain uudistus on tärkeä askel toki lasten suojelemiseksi seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston torjumiseksi. Tosin tämä askel on hyvin lyhyt. Lasten kanssa vapaaehtoisesti toimivien rikostaustan selvittämisen oikeus olisi pitänyt säätää velvoitteeksi. Vapaaehtoisuus voi jäädä senkin vuoksi usein käyttämättä, koska otteen maksullisuus saattaa vaikuttaa järjestöjen aktiivisuuteen pyytää rikosrekisteriotteita. Rikosrekisteriotteen tilaamisen tulisi olla maksuton jo tämänkin johdosta.

Arvoisa puhemies! Muutama kysymys heräsi. Miksi rikosrekisteriotteen pyytämiseen Oikeusrekisterikeskukselta tarvitaan vapaaehtoisen työntekijän suostumus? Minä en ymmärrä, miksi tämä suostumus tarvitsee olla. Tätä ei perusteltu täällä missään. Vähän viitattiin joihinkin oikeuksiin, mutta ei perusteltu.

Sitten toinen kysymys: Miksi tämä laki on vapaaehtoinen eikä työnantajaa velvoittava? Tätäkään ei kunnolla perusteltu nyt, miksi näin lakivaliokunta päätyi tähän. (Anne Holmlund: Työnantajaa?) — Työnantajaa velvoittava. (Anne Holmlund: Ei ole työnantaja!) — Tai, sanotaanko, (Sosialidemokraattien ryhmästä: Järjestöä!) järjestöä tai toimijaa, tahoa, joka sen vapaaehtoisen perään katsoo.

Sitten olisin halunnut myös semmoistakin pohdintaa nähdä tässä, kuten tässä hallituksen esityksessä tulee esille, että esimerkiksi Belgiassa tuomarin päätöksellä on mahdollisuus asettaa henkilölle kielto toimia lasten kanssa. Belgiassa ei ainoastaan huomioida lapsen hyväksikäytöstä saatua tuomiota, vaan myös esimerkiksi raiskaukseen, väkivaltarikokseen, prostituutioon ja muihin niin sanottuihin siveellisyysrikoksiin syyllistyneille voidaan asettaa kielto toimia vapaaehtoisesti missään yhteisössä, jonka toimintaan pääasiallisesti liittyy lasten kanssa toimimista. Belgiassa on havaittu näin, että lain pitää olla laajempi saman tien, jotta me aidosti suojelemme.

Alankomaissa taas on erilainen tapa. Siellä on tämmöinen luotettavuustodistuksen pyytäminen, ja sen lisäksi vielä voidaan tarkistaa tiedot esimerkiksi vireillä olevista oikeudenkäynneistä ja syyteharkinnasta. Luotettavuustodistus Alankomaissa annetaan vain, jos rikosrekisterimerkintöjä ei ole. Siinäkin mielessä paljon tiukempi linja kuin täällä Suomessa. Näitä esimerkkejä löytyy täältä hallituksen esityksestä lisää.

Arvoisa puhemies! Haluaisin edelleen viimeisen pallon heittää hallituksen jäsenille, jotka lakivaliokunnassa istuvat ja istuivat tätä asiaa käsiteltäessä: Miksi jotkut teistä täällä nytten puolustavat tätä lakia, jos te kerran samanaikaisesti sanotte, että laki ei ole hyvä? Miksi te ette voineet yhtyä perussuomalaisten näkemykseen siitä, että tehdään kerrallakin kunnolla laki eikä vesitettyä lakia, jota kymmenen vuoden päästä mahdollisesti ruvetaan taas uudistamaan? Näissä kysymyksissä toivoisin, että meillä ei ole hallitus—oppositio-asetelmaa. — Kiitos.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokunnassa todella käsiteltiin tätä asiaa melko perusteellisesti, ja kyllähän se niin on, että lapsen edun pitää tulla ensimmäisenä ja sitten kaikki muut, maksoi mitä maksoi.

On hyvä, että lasten ja nuorten kasvuympäristön turvallisia puitteita lisätään. Rikosrekisteriotteen pyytäminen lailla säädettäväksi pakolliseksi kaikille niille, jotka osallistuvat samankaltaisiin vapaaehtoistehtäviin, toimisi ennalta ehkäisevänä toimintana. Rikosrekisteriotteen pyytäminen vapaaehtoiselta ei saa kuitenkaan johtaa henkilön leimaamiseen epäluotettavaksi. Tämän takia yleinen käytäntö otteen pakollisuudesta kaikille vapaaehtoistyötä tekeville olisi kannatettavaa.

Otteiden maksuttomuus olisi ensiarvoisen tärkeää, koska vapaaehtoistyötä tekeville talkootyöhön perustuville järjestöille rikosrekisteriotteiden kustannusrasite voisi nousta liian suureksi.

Lasten turvallisuuden ja hyvinvoinnin varmistaminen edellyttää, että pystyttäisiin ennalta ehkäisemään mahdolliset vaaratilanteet lasten kasvuympäristössä. Siksi esimerkiksi kyseessä olevan esityksen toimivuutta käytännössä tulee seurata tarkasti.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys laiksi on fiasko. Se on keskeneräinen, ja se ei tällaisenaan tule toimimaan. Me olemme kuulleet tässä salissa monta puheenvuoroa siitä, että seurataan jatkossa ja tehdään jatkossa muutoksia. Meillä on tämä lakialoite nyt käsittelyssä. Se on meidän pöydällämme. Nyt on se aika tehdä ne muutokset, jotka on heitetty sinne tulevaisuuteen.

Lakivaliokunta valmisti mietinnön, ja tähän mietintöön jättivät perussuomalaiset lakivaliokunnan jäsenet, Arja Juvonen ja allekirjoittanut, vastalauseen, ja kysymys on nimenomaan siitä, että hallituksen esitys lähtee siitä, että toiminnan järjestäjällä on oikeus pyytää rikosrekisteriote, ja perussuomalaiset lähtivät siitä, että tämä olisi pakko pyytää ja jos ei pyydä, niin siinä olisi sitten sanktio mukana, joku sakkorangaistus.

Kysymys ei ole siitä, vaikeutetaanko vapaaehtoistoiminnan järjestäjien toimintaa tai niitten henkilöitten toimintaa, jotka ovat siellä toimimassa. Kysymys on lasten oikeudesta ja lapsen asemasta ja siitä, että lapset eivät tulisi hyväksikäytetyiksi. Se on totta, että myöskään näilläkään muutoksilla ei täysin pystytä kitkemään sitä, etteivätkö tämmöiset väärinkäytökset jatkossakin olisi mahdollisia, mutta ainoastaan sillä tavalla, että rikosrekisteriotteen pyytäminen on pakollista, sitä voidaan jonkun verran karsia.

Suuresti ihmettelen tässä salissa tänä päivänä käytyä keskustelua. Täällä on moni edustaja ilmoittautunut tämän pakollisuuden kannattajaksi: edustaja Heinonen, Kiuru ja edustaja Kymäläinen. Yhden kerran jo aikaisemmassa asiassa tässä salissa puhuin siitä, että meidän täytyisi saada maalaisjärkeä, mutta ihmettelen tätä tapaa toimia eduskunnassa, tapaa puhua ja tapaa tehdä, koska ne ovat monta kertaa niin äärettömän paljon ristiriidassa. Se on hyvin häiritsevää.

Kun me puhumme täällä salissa tässä pöntössä, jokainen sana kirjataan ylös ja me saamme huomenna paperin, missä meidän puheemme on. Se tulee myöskin nettisivuille, joita ihmiset katselevat. Meidän äänestäjämme katselevat näitä juttuja, mitä me täällä kerromme, ja siitä luodaan se mielikuva äänestäjille. Sen takia tuntuu pöyristyttävältä se, että voidaan toimia aivan toisella tavalla ja sitten tässä salissa puhua kauniita asioita.

Minun mielestäni on tärkeää se, että kun täällä edustaja Kymäläinen sanoi, että "vastuu tässä asiassa on meillä kansanedustajilla", se on totta, vastuu tässä asiassa on meillä kansanedustajilla, mutta se edellyttää sitä, että puheet ja teot vastaavat toisiaan. Otan tämän edustaja Kymäläisen nyt sen takia tässä esimerkiksi, koska hän on lakivaliokunnan jäsen. Me äänestimme perussuomalaisten vastalauseesta: Kaksi ääntä oli puolesta, tämän pakollisuuden puolesta, allekirjoittaneen ääni ja Juvosen ääni. Muut äänestivät tätä pakollisuutta vastaan.

Minun mielestäni on tärkeätä se, että puheet ja toiminta kulkevat käsi kädessä niin, että se oikea kuva kuitenkin meidän toiminnastamme välittyy maailmaan.

Suna Kymäläinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lakivaliokunnassa toimin hallituksen edustajana ja pyrin toimimaan sen mukaisesti, että asia etenee, että tämä tärkeä asia etenee. Jos opposition esitys valmisteluvaiheessa olisi mennyt läpi, se olisi tiennyt ajankulua eteenpäin, se olisi tiennyt lisävalmisteluja. Tällä välin tilanne olisi ollut heikompi kuin mitä tämän lain kohdalla tulee välittömästi tapahtumaan. Valiokunnassa lakivaliokunnan jäseninä painotimme jatkovalmistelun tärkeyttä. Minusta on parempi, että jotain tapahtuu ja lakia jatkovalmistellaan toivotunlaiseksi silloin, kun jo jotain tapahtuu, kuin jättää asia nyt pöydälle jatkovalmisteluihin.

Lauri  Heikkilä  /ps:

Arvoisa puhemies! Aluksi kannatan Arja Juvosen tekemää vastalausetta.

Tässä hallituksen esityksessä eduskunnalle laeiksi lasten kanssa toimivien vapaaehtoisten rikostaustan selvittämisestä, rikosrekisterilain muuttamisesta sekä rikosrekisteritietojen säilyttämisestä ja luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä annetun lain muuttamisesta otetaan esille ihan oikea asia. Olisin myöskin toivonut tuota pakollisuutta, mikä on monessa puheessa tullut esille. Se olisi voitu hyvin rinnastaa viroissa toimivien ja työsuhteessa toimivien lakiin, joka tuli voimaan, tuo hallituksen esitys 149/2013, ja olisi voitu vaatia samoja ehtoja myöskin näiltä vapaaehtoistyöntekijöiltä. Sehän on lasten kannalta ihan sama, onko se virkasuhteessa vai työsuhteessa vai vapaa-ajalla tapahtuvaa seksuaalista ahdistelua tai hyväksikäyttöä. Tämä vapaaehtoisuus, mikä on tänne lakiehdotukseen vapaaehtoisten toimijoitten kohdalle muodostettu, ja se, että järjestöillä on vapaus joko pyytää tai olla pyytämättä tämmöistä rikostaustaotetta, ovat vain omiaan sekoittamaan yhteiskunnan asioita ja myöskin sitä, miten vanhemmat luulevat, että näitä ihmisiä ja toimijoita on tarkistettu, vaikka ei niitä olekaan.

Siinä mielessä, jos ajatellaan sitä maalaisjärjen käyttöä ja suoraviivaisuutta, hallituksen pitäisi kiireen vilkkaa korjata nämä kohdat ja tehdä tästä pakollinen. Samalla lakivaliokunnan ja perustuslakivaliokunnan jäsenten ja muitten siellä toimivien pitäisi myöskin tehdä esityksiä koskien rikosrekisterien vanhenemista ja alaskirjaamista ja aikaisempien rikosten häipymistä sieltä rekisteristä. Eihän se ole mistään kotoisin, jos vuoden kahden päästä siellä ei ole mitään merkintää. Sitten samat henkilöt syyllistyvät samoihin asioihin, kun on poistettu nämä rikosrekisterimerkinnät ja niitä ei sieltä löydy.

Tavallaan tämä lakialoite on hyvin eriarvoistava myöskin. Jos ajatellaan nyt tätä lakia, mikä työ- ja virkasuhteessa toimiville tehtiin, niin meillä on myöskin päiväkodeissa esimerkiksi osa-aikaisia työntekijöitä, joista monilta tässä huonossa taloustilanteessa työsuhteet katkeavat kesälomien ajaksi. Sitten jos on sattunut menemään se puoli vuotta siitä, kun on hakenut sen todistuksen, niin samana vuonna nämä henkilöt saavat hakea toisen kerran tämän rikosrekisteriotteen sen takia, että työnantaja on lomauttanut kesäloman ajaksi päiväkotien kesäloman aikana tarpeettomat työntekijät. Tämä eriarvoistaa eri ihmiset. Tässä vapaaehtoistyön kohdalla tulee ihan samanlainen kysymys.

Se on ihan täysin järjetöntä myöskin, että on joitain muinaisia historiallisia jäänteitä, että jo viroissa toimivat taikka työsuhteissa toimivat ja myöskin järjestöissä vapaaehtoisina toimineet jätettäisiin ulkopuolelle, ettei heiltä ollenkaan vaadittaisi näitä otteita. Tämä on aika merkillistä lainsäädäntöä, eivät nämä kyllä mitään ainoita ole, mutta Suomen lakikirjaa voisi ohentaa aika paljon, kun ottaisi maalaisjärkeä käyttöön ja tasapuolistaisi noita esityksiä. — Kiitoksia.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olen tähän kirjannut muutamia keskustelussa esille nousseita kysymyksiä. Ensinnäkin edustaja Heinonen taisi nostaa esille kysymyksen siitä, mitä rikosrekisteriotteeseen kirjataan ja mitä ei kirjata. Ensinnäkin esityksen mukaan rikostaustaotteeseen sisällytettäisiin rikosrekisterilain 6 §:n 2 momentissa esitetyt tiedot eli otteeseen merkitään tiedot päätöksestä, jolla asianomainen on tuomittu tietyistä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavista teoista, seksuaalirikoksista tai väkivalta- tai henkirikoksista taikka muun muassa huumausainerikoksista. Tämä tavallaan kattaa siis hyvin laajaltikin sen kokonaisuuden, mitä edustaja Heinonenkin ilmeisesti omassa puheenvuorossaan penäsi.

Ehkä myös muutama tilastotieto tähän kohtaan. Erään arvion mukaan mahdollisesti rikosrekisteriotteita tultaisiin tämän lain mukaan pyytämään nelisenkymmentätuhatta, ja tämän hetken tietojen mukaan 0,1 prosentissa rikosrekisteriotteista on merkintä. Eli valtaosahan niistä on puhtaita. Kun käytännössä on 40 000 otetta, niin sieltä seuloutuu 40, joissa mahdollisesti on merkintä, ja nämä kaikki eivät ole seksuaalirikoksia. Tämä kattaa tämän koko kirjon, josta äskettäin tässä mainitsin. Tämä vain tiedoksi, kun keskustelua käydään.

Myös maksullisuudesta on noussut esille kysymyksiä. Lähtökohta kuitenkin on se, että rikosrekisteriote on maksullinen, ja taustallahan siinä ovat valtion maksuperustelaki ja siihen liittyvä omakustannusperiaate. Tämä tietysti on, vaikka se kuulostaakin tylsältä — minun tehtäväni aina on tuoda näitä tylsiä asioita täällä esille — kuitenkin tietyllä tavalla täysin perusteltua, että mikä tahansa ei ole täysin ilmaista, ja erityisesti tietysti, koska pyytäminen on vapaaehtoista, on tärkeää, että silloin myöskin sille työlle on hinta määritetty.

Sen sijaan tässä salissa kukaan ei ole puhunut siitä, mitä lakivaliokunnassa pidettiin erittäin tärkeänä, eli tietojen automatisoinnista, paremmasta saatavuudesta. Tällä hetkellä valitettavasti meidän järjestelmämme eivät taivu siihen, että voitaisiin mahdollisimman keveällä prosessilla automaattisesti saada tieto ja myös päivittää se. Minua hämmästyttää suuresti se, että täällä on niin valtava usko siihen rikosrekisteriotteen autuaaksi tekevään voimaan. Se on yhden hetken tieto, joka saattaa myös muuttua varsin nopeasti. Tiedot myös sieltä poistuvat, ja meillä tietysti on omalla tavallaan välttämätöntä se, että mihinkään rekisteriin ihmisten tiedot eivät iäisyyksiksi jää roikkumaan. Eli aina, kun rekistereitä perustetaan, sieltä tietyllä aikajänteellä pitää myös tiedot poistaa.

Täällä on muutamissa puheenvuoroissa noussut esille myös muun muassa se, että työnantajat eivät saa tietoa tai eivät voi työsuhteen tai virkasuhteen kestäessä hakea rikosrekisteriotetta. Pidän kuitenkin varsin epätodennäköisenä sitä, että työ- tai virkasuhteessa olevan henkilön tuomio ei tulisi työnantajan tietoon, koska on varsin todennäköistä, että jos hän syyllistyy rikokseen, josta on suht ankaria seuraamuksia, nämä kysymykset yleensä myös tulevat julkisuuteen ja ne varmasti tulevat myös työnantajan tietoon. Mutta tämä on ehkä enemmänkin oma olettamani kuin se, että olisimme tästä asiasta asiantuntijakuulemisessa erityisesti kuulleet.

On myös noussut esille se, mitä pidän vähän hämmästyttävänä: Rikosrekisteriote voidaan pyytää, jos henkilö antaa siihen luvan. Tämäkin on varsin tavanomainen käytäntö. Nyt en ihan ulkoa muista, koskeeko se aivan kaikkia tapauksia, mutta näin yleensä menetellään, ja tietysti se, jos henkilö ei anna otetta pyytää tai ei sitä suostu toimittamaan, mielestäni indikoi sitä, että on jotakin epäselvää tai huomauttamista. Suuri merkityshän tällä lainsäädännöllä on siinä, että se ennalta ehkäisee. On hyvin todennäköistä, että henkilöt, joilla on merkintä rikosrekisterissään, eivät tule edes hakeutumaan tällaisiin tehtäviin, koska tietävät, että on mahdollisuus selvittää rikostausta. Itse uskon siihen, että sillä on merkittävä vaikutus tähän asiaan.

Pakollisuutta pitää pohtia, mutta on aivan päivänselvää, ettei tässä tilanteessa tällä valmistelulla eikä missään nimessä perussuomalaisten vastalauseen perusteella, joka oli äänestysvaiheessa täysin keskeneräinen, olisi voitu tätä asiaa päättää. Pahoittelen, että sanon tämän täällä ääneen, koska normaalisti en tällaisista prosesseista puhu, mutta täällä on tuotu esiin muun muassa sellaisia kysymyksiä, ketkä ovat äänestäneet puolesta ja vastaan. Siinä tilanteessa ei tähän olisi voitu yhtyä. Tällä valmistelulla ei voida säätää lainsäädäntöä. Se ei ole hyvän lainsäädäntötavan mukaista. Sen verran minäkin sentään olen näinä vuosina oppinut ja varmasti moni muukin.

Tässä on oikeastaan muutamia kysymyksiä. Ehkä tähän loppuun yksi pohdinta siitä, että lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, pedofilia, on erittäin vahingoittava asia ja sen takia tietysti on äärimmäisen tärkeää, että tällaiset henkilöt saadaan kiinni, pyritään estämään kaikin tavoin heidän toimintansa lasten parissa erityisesti tilanteessa, jossa suhde lapseen muodostuu ja voi muodostua hyvin läheiseksi ja siihen voi syntyä riippuvuussuhteita. Vaikka tähän asiaan tämä ei varsinaisesti kuulu, en silti malta olla sanomatta, että varsin usein lapsen seksuaalinen hyväksikäyttäjä on oma isä, oma äiti, oma sisarus tai perheen läheinen, isoisä, isoäiti, ja tämä on syytä muistaa, kun pohdimme rikosrekisteriotteiden pyytämistä. Tämä on yksi keino. Menemme mielestäni täysin oikeaan suuntaan, ja on erittäin tärkeää, että annamme mahdollisuuden vapaaehtoistoimijoille tarkastaa otteen. Uskallan jopa epäillä, että moni on mielessään pohtinut, onko kyseinen henkilö, joka tällaisiin vapaaehtoistehtäviin hakeutuu, aidosti kelvollinen niihin, ja tällaisessa tilanteessa myös voidaan todeta, mikäli näin ei ole. Tärkeänä pidän kuitenkin sitä, niin kuin koko valiokunta yhtyy siihen, että tulevaisuudessa tiedon saanti on laajempaa ja siten myös pystymme selkeästi paremmin turvaamaan lapsen edun ja sen, että myös nämä tiedot oikeasti ja aidosti päivittyvät.

Arvoisa puhemies! Tässä ehkä muutama kysymys, täällä nousi esille paljon muitakin, mutta muutamia sellaisia, joita bongasin näistä kysymyksistä ja keskusteluista. — Kiitos.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! En tiedä, mitä sanoisin. Pidän valiokunnan puheenjohtajan kommenttia siitä, että perussuomalaisten tekemä vastalause olisi ollut keskeneräinen, käsittämättömänä. Meillä oli tehty vastalause, joka jaettiin jokaisen pöydälle, mutta minulle jäi sellainen tunne, että tässä sopassa alkoi olla aika monta keittäjää ja sopan hämmentäjää. Itse asiassa esityksiä tuli sieltä ja täältä, että mitä jätetään ja mitä otetaan pois. Me hioimme äärettömän hyvän vastalauseen, ja meille annettiin aikaa, niin kun yleensä on, kello 15:een asti kirjoittaa vastalause lopulliseen muotoonsa. Vastalauseen perusteet, nämä kolme tärkeintä asiaa, olivat täysin selvillä, ja niin kuin valiokuntatyöskentelyssä todettiin, lakia 2 ja lakia 3 ei pitänyt sen kummemmin avata, koska niissä oli lakiviittauksia.

Mutta se, mitä minä haluan sanoa, on se, että kun Suomi on nyt tähän YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen sitoutunut, niin täällä on muutama kohta, jotka haluan teille lukea. Kohta 19: "Lasta on suojeltava kaikelta väkivallalta, välinpitämättömältä kohtelulta ja hyväksikäytöltä." 34: "Lasta on suojeltava kaikenlaiselta seksuaaliselta hyväksikäytöltä." Ja 36: "Lasta on suojeltava kaikelta hyväksikäytöltä." Minä toivon, että sillä, että kiireessä ja valtavan suuren paineen alla pitää saada lyötyä laki valmiiksi, emme tee karhunpalvelusta vaan teemme oikeasti sellaista lainsäädäntöä, josta me kaikki voimme olla ylpeitä ja kantaa vastuuta.

Minä nostan hattua sivistysvaliokunnalle ja työ- ja tasa-arvovaliokunnalle, että te olitte näin äärettömän rohkeita hallituksen edustajina myös siellä ja näitte, että tämä laki ei todellakaan ole sellainen kuin sen kuuluisi olla.

Merja  Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Kuten sanoin, niin olen samaa mieltä työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan muiden jäsenten kanssa siitä, että tämä laki olisi voinut olla tiukempi. Nyt tämä jättää vapaaehtoistoiminnan järjestäjille suuren vastuun. Tästä laista onkin tiedotettava nyt tehokkaasti niin, että vapaaehtoistoiminnan järjestäjät tietävät mahdollisuudesta ja oikeudesta pyytää tätä otetta. Toisaalta uskon tämän lain toimivan ennalta ehkäisevästi, kuten edustaja Holmlund totesi. Rikostaustan omaava henkilö ei jatkossa varmaan hakeudu niin herkästi vapaaehtoistyöhön, kun tieto tästä laista tulee leviämään laajemmalle. Kuitenkin haluan vielä kerran korostaa sitä, että jos henkilö ei anna lupaa pyytää tätä otetta, ei vapaaehtoistoiminnan järjestäjän pidä ottaa henkilöä silloin vapaaehtoiseksi. Luvan antamatta jättäminen on tulkittava niin, että henkilöllä voi olla jotain salattavaa.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Mäkisalo-Ropponen, se voi olla noinkin, kuten äsken sanoitte, mutta se voi myös olla toistepäin. Elikkä tämä henkilö, joka ei halua antaa lupaa sen otteen pyytämiseen, voi kokea sen epäluottamuksen osoituksena, sen kysymyksen jo yksistään, jos se esitetään vain hänelle mutta ei esimerkiksi toisille töihin tuleville henkilöille. Tämän johdosta tämä noudattamisen vastuu ja etiikka jää kyllä tälle vapaaehtoistoiminnan toteuttajalle, ja siinä mielessä se ei välttämättä aina ole paras mahdollinen ratkaisu.

Arvoisa puhemies! Olen kuitenkin nyt tyytyväinen lakivaliokunnan puheenjohtaja Holmlundin mainintaan siitä, että tämä laki sisältää tässä otteessa tämän seksuaali- tai väkivalta- tai huumausainerikoksen maininnan. On hyvä, että myös nämä asiat tulevat huomioiduiksi arvioitaessa henkilön kykenevyyttä tällaiseen tehtävään. Tosin on vaikea uskoa sitä, että nämä seksuaalirikoksista saadut tuomiot tulisivat virassa olevan työnantajan tietoon julkisuuden kautta, koska useat näistä käsitellään suljetuin ovin tai jollain muulla inhimillisellä tavalla niin, että uhri ei tule paljastumaan. En tiedä, onko olemassa muita toimenpiteitä siltä osin, että jos tämmöisiä tuomioita tulee, niin ne automaattisesti ilmoitettaisiin työnantajalle. Näin ei taida olla, joten siinäkin olisi lakimuutoksen harkinnan paikka.

Hallitusta on moitittu saamattomuudesta aika usein. Tämänkaltaiset hallituksen esitykset — kuten tämä, josta tänään tässä keskustellaan, esitys lasten suojelemiseksi pedofiileilta — vain vahvistavat tätä tunnetta. Onko tosiaan niin, että tällä hallituskaudella lapsen etu jää toistuvasti lakimuutoksissa huomiotta? Miksi otetta ei voida pyytää jo vapaaehtoistyössä olevilta henkilöiltä harkinnan mukaan? Miten vapaaehtoistyön toimeenpanija voi toteuttaa vastuutaan, jos ei voi pyytää tätä lupaa jo olemassa olevilta henkilöiltä? Siinä mielessä olisin toivonut, että lakivaliokunnassa olisitte tämän pureskelleet loppuun saakka, koska nytten vapaaehtoistoiminnan järjestäjä ei voi tätä lakia käyttää yhtään mihinkään, jos hän aidosti epäilisi, että se otteen pyytäminen olisi tarpeellista. Tältä osin myös lain valmistelu ja aloite hallituksen esityksenä on puutteellinen, joten tältäkin osin on helppo yhtyä edustaja Juvosen esittämään vastalauseeseen.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Tämän asian käsittely alkaa saada hiukan farssinomaisia piirteitä, mitä tulee valiokunnan puheenjohtajan äskeisiin lausuntoihin, että perussuomalaisilla olisi jotenkin siinä vaiheessa ollut keskeneräinen esitys, kun siitä on äänestetty. Pitää nyt muistuttaa siitä, mistä me äänestimme. Me äänestimme pohjasta, hallituksen esityksen pohjasta, ja meidän esityksestämme siitä pohjasta, että siinä on pakollisuus mukana. Jokainen voi katsoa eduskunnan sivuilta nyt esimerkiksi meidän tämän vastalauseemme tekstin, onko se keskeneräinen.

Voin sanoa tästä prosessista, että ei tässä kyllä edustaja Juvonen, joka on suurimman työn tässä tehnyt, kovinkaan helpolla ole päässyt, että jos "simputtaminen"-sanaa voidaan käyttää, niin kyllä melkein voi sanoa näin, että sen kohteeksi on edustaja Juvonen tässä asiassa joutunut.

Haluan vain lopuksi todeta sen, että kannatan edustaja Juvosen tänään tekemää ehdotusta.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa puhemies! Pidän kyllä varsin merkillisenä sitä, jos puhutaan simputtamisesta, koska tapana on se, että jokaista edustajaa ihan kädestä pitäen neuvotaan vastalauseen tekemisessä. Tämä koskee kaikkia valiokuntia, ei pelkästään lakivaliokuntaa vaan jokaista muutakin. Olen itsekin ollut oppositiossa tekemässä vastalauseita, eli menetelmä on minulle varsin tuttu. En tarvitse siinä ainakaan siltä osin tukiopetusta.

Tässä on noussut esille vielä muutamia asioita. Edustaja Niikko taisi nostaa esille tämän tuomiosta automaattisesti ilmoittamisen. Näin ei valitettavasti ole, ja tämä on selkeästi puute, mutta se ei korjaannu pelkästään lainsäädännöllä, vaan siihen tarvitaan aidosti myös järjestelmä, jonka kautta pystytään suoraan ilmoittamaan nämä, ja sitä meillä valitettavasti ei ole. Eli tämä vaatii selkeästi jatkotyötä, ja juuri sen takia, koska tässä on monia avoimia kysymyksiä, jotka eivät ole kovin yksiselitteisiä, valiokunta on edellyttänyt seurantaa, tarkennuksia, ja kuten tuossa omassa esittelypuheenvuorossani totesin, sekä oikeusministeriö että työ- ja elinkeinoministeriö tekevät jatkoselvitystyötä. Tässä yhteydessä kannattaa katsoa myös ne kohdat, jotka tässä yhteydessä ovat jääneet liian vähälle huomiolle.

Vaikka se voi kuulostaa hieman ikävältä, että joudumme käsittelemään budjettilakeja tietyn aikajänteen sisällä, myös lakivaliokunta itse sai varsin myöhään lausuntovaliokuntien lausunnot, mikä johtuu tietysti jokaisen vaikeasta työtilanteesta, eli siitä en tietenkään ketään moiti, ja joudumme jokainen tekemään aika nopealla aikajänteellä nämä omat lausuntomme ja mietintömme. Tärkeää on kuitenkin se, että tämä laki saadaan voimaan. Sehän antaa nimenomaan uusia työkaluja. Jos sen sijaan olisimme jättäneet aika monenkin kysymyksen edelleen avoimeksi, jatkotyöstäneet, selvittäneet itse valiokunnassa asioita, emme olisi pystyneet saattamaan tätä lakia voimaan. Tärkeintä on nyt se, että ne ensimmäiset työkalut saadaan heti ja sen jälkeen lisätyökaluja tarpeen mukaan. En usko, että kukaan tässä salissa sitä vastustaa.

Sen verran sanon itse siihen lainsäädännön laatuun, että ihan riittävästi joudumme käymään keskustelua siitä, onko lainsäädäntö sen tasoista, että se täyttää oikeasti hyvän lainsäädännön perusteet. On äärimmäisen harvinaista, että esimerkiksi pelkällä valiokuntatyöllä pystytään muokkaamaan kovin perustavaa laatua olevia kysymyksiä sellaisiksi, että ne aidosti täyttävät myös nämä kriteerit. Toki tämä olisi toivottavaa, mutta varmasti kaikilla on sen verran kokemusta, että tiedämme, että se käytännössä on eduskunnassa varsin haasteellista. Toki siihen voidaan pyrkiä ja pitääkin pyrkiä. Lähtökohta kuitenkin tässä on mielestäni erittäin hyvä.

Ehkä vielä muutama kysymys, jotka tuossa nousivat mieleen.

Pakollisuutta ovat pohtineet lausuntovaliokunnat, kuten myös moni tässä istuntosalissa. Pakollisuuden osaltahan ensinnäkin vapaaehtoistoimijat itse vastustivat sitä. Sen takia on tietysti viisainta edetä riittävän kokoisin askelin, ei niin suurin, että pudotaan kuiluun, joudutaan vaikeuksiin, vaan katsotaan pala palalta, että myös vapaaehtoistoimijat ovat itse siihen uuteen järjestelmään valmiita ja kouluttautuneita, myös ikään kuin kouluttaneet sen oman porukkansa tunnistamaan ja tekemään selkeän arvioinnin siitä, milloin rikosrekisteriote tulisi pyytää. Vaikka se on vapaaehtoista, kuitenkin laki antaa siihen selvät indikaatiot, mitkä ovat ne kolme kriteeriä, joiden perusteella otetta voi pyytää. Itse jopa pidän sitä suosituksena ja toivon, että vapaaehtoistoiminnan järjestätät lukevat sen jopa jossakin määrin velvoittavana eli lähtevät tavallaan sen mukaan sitten näitä rikosrekisteritaustoja ja -otteita selvittelemään.

Edelleen haluan toistaa yhden asian, joka jää kovin vähälle tässä keskustelussa, mikä on mielestäni valitettavaa. Tähän lainsäädäntöön liittyy myös velvoite siitä, että vapaaehtoistoimijat selkeästi kehittävät niitä malleja, joilla lasten koskemattomuutta voidaan turvata. Tämä on minun mielestäni erittäin tärkeä avaus. Pelkästään se, että me mekaanisesti pyydämme rikosrekisteriotteita, ei mielestäni riitä alkuunkaan. Jotta pystytään aidosti turvaamaan se, että yksikään lapsi ei joutuisi hyväksikäytön uhriksi, hänelle pitää antaa riittävät valmiudet. Lainsäädäntövastuu on täällä, mutta vapaaehtoistoiminnassa myös toiminnan järjestäjillä on erittäin suuri vastuu tässä asiassa, ja siksi toivon, että he todellakin tarttuvat tähän hallituksen esitykseen ja tähän lainsäädäntöön, jonka toivottavasti saamme riittävän ripeästi voimaan. Korjattavaa jää, mutta se ei ole mielestäni mikään ongelma, koska olen täysin vakuuttunut siitä, että ministeriöt yhdessä ovat valmistautuneet siihen, että nopealla aikajänteellä näitä katsotaan. Ja tähän lakivaliokunta on erityistä huomiota kiinnittänyt. — Kiitos.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Täällä varmaan kaikki on jo sanottu, mutta lasten kanssa toimivien vapaaehtoisten rikostaustan selvittämisestä lakivaliokunnan mietinnön lisäksi lausunnon ovat antaneet sivistysvaliokunta sekä työ- ja tasa-arvovaliokunta, jossa itse olen työskennellyt. Mutta yleensäkin, kun lakia säädetään, se pitäisi tehdä niin, ettei sitä pitäisi kohta muuttaa, kun laki tulee voimaan. Salissa tänäkin iltana ovat lähes kaikki maininneet, että laki on oikeansuuntainen mutta riittämätön, laki on raakile, ja tämähän pitäisi ottaa uuteen käsittelyyn. Miksi? Siksi, kun tiedetään, että tämä vaatii korjausta, tämä vaatii korjausta aivan kohta. Tässä vuosikymmenten aikana, kun olen eduskunnassa ollut, tuntuu ihmeelliseltä, miksei tehdä niin kauan hyvää lainsäädäntötyötä, että se olisi muutaman vuoden voimassa. Tämä on taas yksi osoitus siitä, että on hutiloitu. Sitten täällä on käytetty puheenvuoroja, että me perussuomalaiset valiokunnassa olemme jättäneet huonot vastalauseet ynnä muuta, mutta kyllä hallitus tässä taas katsoo omaan nilkkaansa, että tätä ei olla loppuun asti käsitelty.

Kannatan myös edustaja Juvosen aloitetta, joka täällä vastalauseen muodossa on. Meidän tulee tehdä kaikkemme, että meidän lapsemme ovat turvassa, ovat he sitten kodissa, koulussa tai vapaaehtoistoiminnassa. Me tiedämme, että yleensä vapaaehtoistyö on terveellistä, mutta aina sinne joukkoon mahtuu valitettavasti niitä, jotka haluavat käyttää tavalla tai toisella lasta hyväksi. Se on pieni raha sillä kustannuksella, jos jokaiselta vapaaehtoistyöntekijältä pyydetään tämä rikosrekisteri. Tiedetään, että jos lapsi tulee hyväksikäytetyksi, niin sitä ei mitata rahalla vaan se on elinikäinen vamma lapsessa. Kyllä meillä pitäisi itse kullakin olla niin paljon varaa, että me tekisimme kaikkemme tämänkin lain mukaan, että tästä tulisi hyvä ja lapset saisivat olla vapaaehtoistyöskentelyssä turvassa aikuisilta.

Esimerkiksi työvaliokunta on myös maininnut, että vapaaehtoisen rikostausta tulisi voida selvittää myös tehtävän aloittamisen jälkeen tietyin väliajoin otteen esittämisestä ja että se ei saa lähteä siitä, että kun kerran on rikosrekisteri annettu, niin se on sitten vuosikymmenet voimassa — oltiin esittämässä ehkä viittä vuotta, mutta se jätettiin sitten mainitsematta.

Mutta jos meillä on todellista halua, että me haluamme puolustaa maamme lapsia, niin jos vaikka otettaisiin tämä lakiesitys pois ja otettaisiin uuteen käsittelyyn, koska tällä ei ole mitään kiirettä. Kun tämä nyt ensi vuoden alusta tulee voimaan, niin sitten taas ministeriöt rupeavat korjaamaan, ja tämähän ei ole oikeata lain säätämistä. Toivottavasti tämä meidän perussuomalaisten esittämä vastalause tuolla lakivaliokunnan mukaisesti menee salissa läpitte, ettei se olisi mikään arvovaltakysymys vaan se olisi puolustus lapsiamme kohtaan.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Harvoin on sellaista ritarillista puolustuspuhetta täällä kuultu kuin äsken, kun Kaj Turunen puolusti kollegaansa. Ihan simputtamisesta ei lakivaliokunnassa todellakaan ole ollut kyse, elikkä pahoittelen puheenjohtaja Anne Holmlundille asiaa, jos sellainen kuva tästä nyt tuli.

Vastalauseen tekeminen on vaativaa työtä. Siinä täytyy käydä läpi lainsäädäntöä. Sitä pitää lukea, pitää tehdä pykälämuutosesityksiä, pitää tehdä oikeaan pohjaan tämä asia. Ja sitten kun niskassa puhaltaa kiire, kiire, kiire, niin te voitte kuvitella, millaista se toiminta on. Mutta perussuomalaiset ovat olleet kylmän viileitä ja kylmähermoisesti saaneet tämän vastalauseen tehtyä, ja tosiaan asiasta äänestettiin lakivaliokunnassa senkin uhalla, että koko ajan meille muistutettiin, kuinka kiire tämän asian kanssa on ja te ette varmasti tätä ehdi saada valmiiksi. Tietysti tällaiset heitot eivät tunnu mukavalta ensimmäisen kauden opposition edustajista, koska tuntuu, että luottamusta ei ole ensinkään.

Kuten sanoin, meillä on hyvä vastalause, ja siihen on nostettu kolme tärkeintä pointtia esille. Kuten keskustelussa täällä on käynyt ilmi, monet hallituksen edustajatkin tätä vapaaehtoistyössä toimivien rikostaustojen selvittämistä pakollisena kannattaisivat. Tietysti hallituksen esitykset nuijitaan sellaisina kuin ne ovat. Nyt me sitten joudumme odottamaan sitä seuraavaa askelta, missä vaiheessa huomataan, että lakia tulee muuttaa. Siihen saattaa tulla lakialoite. Se saattaa tulla oppositiosta. Ja jälleen kerran toivotaan sitä, että työ- ja virkasuhteessa olevia koskeva laki ja vapaaehtoistyötä tekeviä koskeva laki yhdistetään, koska se olisi kaikkein järkevintä ja se olisi kaikkein parasta.

Haluan kiittää omalta osaltani teitä kaikkia paikallaolijoita hyvästä keskustelusta ja myös lakivaliokunnan puheenjohtajaa Anne Holmlundia asian käsittelystä. Holmlund on hoitanut puheenjohtajuuden erittäin hyvin ja antanut meille myös mahdollisuuden jättää oman vastalauseemme.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu tässä salissa varmastikin osittain kertoo siitä ilmapiiristä, missä tätä asiaa on käsitelty, ja todellakin haluan itsekin korjata sen, ettei jää nyt semmoista väärää kuvaa siitä, että puhuttaisiin simputtamisesta. Terminä ehkä parempi on vaatimustason väliaikainen korottaminen. Edustaja Holmlund kertoi tässä salissa äsken — valitettavasti ei ole enää paikalla — että annettiin teknistä neuvontaa. Mutta jos kuitenkin pyritään vaikuttamaan vastalauseen tekstisisältöön, niin sitä valitettavasti ei voi hyvällä syylläkään sanoa tekniseksi neuvonnaksi.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Vielä palatakseni tähän lakivaliokunnan puheenjohtajan Anne Holmlundin mainintaan siitä, että on kiire näitten lakien valmistelussa: Pitää hyvin paikkansa tämä toteamus. Eikö meidän lainsäätäjien tulisi olla hyvinkin huolissamme siitä, että me hutiloiden teemme lakeja, jotka eivät oikeasti ole sitä, mitä me haluamme? Olisin kysynyt myös sitä, miksi tätä yhteistyön merkitystä valiokuntien kesken ei sitten arvosteta ja käytännössä toteuteta siinä määrin kuin olisi tarvetta. Nythän tässä on tullut hyvin esille se, että asiantuntijavaliokunnat jätettiin ulkopuolelle hallituksen esityksen valmistelussa. Siinä mielessä lakivaliokunta otti ohjakset käsiinsä ja teki tämän suutarin. Todennäköisesti vie vuosia ennen kuin tätä lakia uudelleen ruvetaan käsittelemään ja avaamaan. Kuten tässä aikaisemminkin mainitsin, tämä sama puutehan tulee jo sieltä vuodelta 2003 olevasta lakipykälästä. Silloin jo tämä tarve nähtiin, että vapaaehtoiselta tulee pyytää rikosrekisteriote, mutta nyt vasta tätä paikataan.

Arvoisa puhemies! Olisin vielä halunnut mainita lakivaliokunnan puheenjohtajalle siitä, että vapaaehtoistoimijat eivät voi kouluttaa henkilöitä ja vastuuhenkilöitä tunnistamaan mahdollisia pedofiilejä ja sen perusteella mahdollisesti pyytää näitä otteita. Eihän tämä ole mahdollista tämän lain myötä, koska kun he töihin pääsevät, eihän sitä enää silloin voi pyytää. Sen johdosta olisi ollut tärkeää esimerkiksi tämmöinen niin sanottu koeaikaluontoinen harkinta-aika vielä jättää työnantajalle, kuten normaalissakin työsopimuksessa on, että neljän kuukauden aikana voidaan arvioida työntekijän soveltuvuus ja kelpoisuus — jos me olisimme voineet esimerkiksi neljän kuukauden sisällä vielä pyytää sen otteen, jos siinä vaiheessa tulee vielä tarve sitä toimilla pyytää — mutta nyt sitä ei tämän lainuudistuksen kautta ole mahdollista enää toteuttaa.

Jaana Pelkonen /kok:

Arvoisa puhemies! En valitettavasti kuullut kokonaan tätä varmasti hyvinkin hedelmällistä keskustelua, mutta haluan myös itse kiittää hallitusta esityksestä. Tämä on erittäin tärkeä esitys. Rikostaustan selvittämisen laajentaminen vapaaehtoistoimintaan on olennaista lasten suojelemiseksi.

Vaikka itse kannatankin hallituksen esityksestä poikkeavasti rikostaustan selvittämisen pakollisuutta, on tunnustettava se tosiseikka, että rikostaustan selvittämisen ennalta ehkäisevä vaikutus on rajallinen. Rikosrekisteriotteestahan ilmenee vain henkilön tuomiot otteen pyytämishetkellä, ei siis esimerkiksi vielä tutkinnan alaiset asiat. On huomioitavaa myös se, että merkinnätön rikosrekisteriote ei myöskään ole tae siitä, ettei kyseinen henkilö tulevaisuudessa syyllisty kyseisiin rikoksiin. Tarvitaan siis ehdottomasti paljon muitakin toimia, ja pidän erityisen myönteisenä lakivaliokunnan tavoin esityksessä ehdotettua säännöstä siitä, että vapaaehtoistoimintaa järjestävän on luotava toimintaansa koskevia jatkuvassa käytössä olevia ohjeita ja menettelytapoja alaikäisten henkilökohtaista koskemattomuutta turvaavista toimista, ja vaikkei tämäkään olisi pakollista, on hyvin tärkeää, että tätä toimintatapaa ryhdytään laajalti käyttämään. Tämä ei suinkaan vaadi lainsäädäntöä toteutuakseen vaan toimintatavan luomista, omaksumista ja käyttöä.

Mutta pidän erittäin tärkeänä sitä, että tätä tulevaa lakia nyt sitten seurataan ja mahdollisesti sitten muutetaan rikostaustan selvittäminen pakolliseksi ja tehdään muitakin tarvittavia toimenpiteitä, mikäli osoittautuu, ettei tämä nyt tehtävä laki ole riittävä.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puheenjohtaja! Oli mukava kuulla, että edustaja Pelkonen on perussuomalaisten esityksen kannalla ja vastalausetta tulette kannattamaan sitten äänestyksessä, koska me olemme aidosti samalla linjalla tällöin tässä asiassa, sillä tämä lakialoite ei ole hyvä, koska se jättää ulkopuolelle tämän pakollisen pyytämisen. Siinä mielessä tänään ollaankin keskusteltu hyvin paljon täällä hallitusten jäsenten kanssa siitä, onko meillä vain puheita vai tekoja, koska nyt tällä hetkellä näyttää, että hyviä juhlapuheita hallituksen jäsenet osaavat kyllä pitää mutta äänestystilanteessa tilanne on varmaan aivan toinen.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi tähän haluan todeta, että pidän positiivisena sitä, että edustaja Pelkonen ilmoittautui kanssa hallituksen esityksestä poikkeavalle linjalle eli pakollisuuden kannalle. Huomenna on sitten mahdollisuus näyttää äänestyksessä oma tahtonsa. Huomenna äänestetään tästä. Varsinkin niillä lakivaliokunnan jäsenillä, jotka ovat julkisesti nyt tässä ilmoittautuneet tämän pakollisuuden kannalle, huomenna on sitten näytön paikka. Tervetuloa äänestykseen mukaan, edustaja Pelkonen.

Jaana Pelkonen /kok:

Arvoisa puhemies! Koska tätä keskustelua näin laajalti käydään, on pakko tuoda esiin tässä yhteydessä myös se, että lapset eivät suinkaan ole ainoita yhteiskuntamme puolustuskyvyttömiä. Vanhusten ja vammaisten suojelemisen osalta lainsäädäntömme on yhä puutteellinen. Tuomio vammaiseen tai vanhukseen kohdistuneesta seksuaalirikoksesta ei estä saamasta työtä vanhus- tai vammaishoitotehtävissä, ja mikäli esimerkiksi ylinopeussakot voivat eräillä aloilla toimia esteenä koulutukselle ja työnsaannille, voisi kuvitella, ettei vanhuksiin tai vammaisiin kohdistuneiden rikosten selvittäminen olisi kohtuuton edellytys työskentelylle näiden henkilöryhmien kanssa. Eli työnsarkaa riittää vielä paljon. Myös näiden vapaaehtoisten rikostaustat tulisi ehdottomasti voida selvittää, ja tähän jatkossa toivottavasti kiinnitetään myöskin huomiota.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa puhemies! Tämä on osaltani viimeinen.

Minun on ihan pakko edustaja Pelkoselle nyt sanoa se, että kun olen 24 vuotta tehnyt vanhustenhoitotyötä ja myös kehitysvammaisten parissa, niin minä tiedän sen, että rikosrekisteriote pyydetään myös vanhusten kanssa ja vammaisten kanssa työskenteleviltä. Työnantaja voi tehdä näin. Elikkä on ihan turha siirtyä tästä aiheesta, kun me puhumme vapaaehtoistyöstä, nyt seuraavaan, elikkä te nyt siirryitte ettekä vastannut tähän Kaj Turusen esittämään kysymykseen vaan etsitte uusia kohteita. Elikkä me olemme puhuneet täällä tänään vapaaehtoistyössä toimivien rikostaustan tarkastamisesta, (Jaana Pelkonen: Vammaisista myös!) ja se on kaikkein tärkeintä tänä päivänä täällä. Kyllä, kaikkein tärkeintä täällä. Tämä hallituksen esitys jättää siihen porsaanreikiä, ja täällä on kuitenkin myös semmoisia valiokuntia, jotka ovat olleet sitä mieltä, että tämän tulisi olla pakollista, ja siellä on myös hallituksen edustajia ollut tekemässä tätä päätöstä, elikkä kovin jakaa mielipiteitä tämä asia.