Sosiaali- ja terveysministeri   Laura  Räty

Arvoisa puhemies! Tähän aikaan illasta en enää kovin pitkiä esittelypuheenvuoroja kovin monista asioista ajatellut pitää, mutta ehkä tämä asia kuitenkin ansaitsee esittelynsä. Tässä esityksessä ehdotetaan muutettavaksi sairasvakuutuslakia ja lääkelakia. Esityksen keskeisenä tavoitteena on kehittää lääkekorvausjärjestelmää, ja lisäksi tavoitteena on toteuttaa hallituksen päättämä 26 miljoonan euron säästö valtion lääkekorvausmenoissa vuodesta 2016 lukien.

Lääkekorvausjärjestelmässä ehdotetaan otettavaksi käyttöön 45 euron vuotuinen alkuomavastuu. Lisäksi ehdotetaan korotettavaksi lääkkeen peruskorvaustasoa 40 prosenttiin. Vasta vuotuisen alkuomavastuun täyttymisen jälkeen korvattavista lääkeostoista voisi saada sairausvakuutuslain mukaista korvausta. Alkuomavastuu ei kuitenkaan koskisi lapsia eli alle 18-vuotiaita.

Omavastuun käyttöönotto tarkoittaa sitä, että jatkossa vähäisiä ja satunnaisia lääkekustannuksia ei korvattaisi vaan lääkekorvaukset kohdennettaisiin erityisesti paljon lääkkeistään maksaville ihmisille. Peruskorvauksen nostaminen lieventäisi alkuomavastuun vaikutuksia niillä ihmisillä, joiden lääkeostot ylittävät alkuomavastuun mutta jäävät alle lääkeostojen vuotuisen omavastuukaton eli niin kutsutun lääkekaton. Myös alkuomavastuu kerryttäisi tätä lääkekattoa.

Puolella lääkkeidenkäyttäjistä alkuomavastuusta johtuva muutos lääkekustannuksissa, eli siis nousu tai väheneminen, olisi korkeintaan 10 euroa vuodessa. Noin 40 prosentilla lääkkeidenkäyttäjistä lääkekustannukset nousisivat 10—30 euroa vuodessa. Enimmillään lääkekustannukset nousisivat alkuomavastuun verran eli sen 45 euroa vuodessa.

Apteekin velvoitetta antaa hintaneuvontaa ehdotetaan myöskin täsmennettäväksi — tämä siksi, että asiakkaalla olisi mahdollisuus saada kattava tieto kaikista lääkevalmisteen valintaan vaikuttavista seikoista eli myöskin hinnasta. Säännöstä ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että hintaneuvontaan sisältyisi tieto lääkemääräyksellä toimitettavasta tosiasiallisesti halvimmasta lääkevalmisteesta.

Hallitus on sitoutunut säästämään lääkekorvausmenoista 26 miljoonaa euroa vuositasolla. Esitys sisältää ehdotukset säästövaatimuksen toteuttamiseksi. Valtion lääkekorvausmenoihin vuodesta 2016 alkaen kohdistuvan 26 miljoonan euron säästön toteuttamiseksi ehdotetaan, että viitehintajärjestelmään kuuluvien alkuperäisvalmisteiden enimmäistukkuhintoja tarkistetaan, rin-nakkaisvalmisteiden hinnoittelua uudistetaan ja että alkuomavastuun käyttöönotosta koituvaa säästöä sairasvakuutusmenoissa käytetään myös valtiontalouden tasapainottamiseen.

Säästövaatimuksen toteuttamisessa ehdotetaan otettavaksi huomioon myös säästöt, jotka aiheutuvat apteekkien hintaneuvontavelvoitteen täsmentämisestä, ja nämä toimet lisäisivät kilpailua lääkemarkkinoilla, jolloin lääkkeiden alentuneista hinnoista hyötyisivät suoraan myöskin potilaat. Lisäksi lääkkeiden korvattavuuden ja tukkuhinnan vahvistamiseen liittyvää menettelyä ehdotetaan kehitettäväksi siten, että se tukisi nykyistä paremmin näyttöön perustuvaa päätöksentekoa erityisesti lääkevalmisteen hoidollisen arvon ja kustannusvaikuttavuuden arvioinnissa.

Lisäksi ehdotettujen muutosten tavoitteena on vähentää hallinnollista työtä selkeiden ja riidattomien hakemusten käsittelyssä. Ehdotetuilla muutoksilla osaltaan toteutetaan Lääkepolitiikka 2020 -tavoitteiden toteuttamista.

Esitys liittyy valtion vuoden 2016 talousarvioesitykseen.

Johanna Jurva /ps:

Arvoisa herra puhemies! Lääkekorvausjärjestelmässä ehdotetaan otettavaksi käyttöön 45 euron vuotuinen alkuomavastuu, kuten ministeri Räty tuossa äsken kertoi. Tämä hallituksen esitys tuo taloudellista helpotusta paljon lääkkeitä käyttäville. Hyvää tässä on se, että alle 18-vuotiaat jätettiin tuon alkuomavastuun ulkopuolelle, ja kannatettavaa on myös tämä peruskorvausprosentin nosto tuohon 40:een.

Oikeudenmukaista on, että lääkekorvauksia kohdennetaan paljon lääkkeitä käyttäville, mutta suurta huolta herättää alkuomavastuu ja sen vaikutukset pienituloisiin. Pelkään pahoin, että moni joutuu tinkimään lääkehankinnoista, millä voi olla kohtalokkaat seuraukset. Muistan ajan entisessä työpaikassani, kun siellä ikäihmiset joutuivat miettimään, onko heillä varaa hankkia tarpeelliset lääkkeensä vai käytetäänkö ne niukat varat esimerkiksi ruokaan. Kysynkin tästä ministeriltä: kuinka tullaan jatkossa turvaamaan, ettei esitetty alkuomavastuu muodostu pienituloisille ongelmaksi hankkia tarvitsemiaan lääkkeitä?

Hanna Mäntylä /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä kun on näitä lääkekorvausjärjestelmien eri muutoksia seurannut pitkin matkanvartta, niin tuntuu, ettei tämä ainakaan ole millään tavalla kyllä selkiytynyt näitten hallituksen esitysten myötä.

Ja toinen asia, mitä olen kyllä tässä suuresti ihmetellyt, on myöskin tämä, että tuntuu, että näitä kustannusvaikutuksia, niiden seurantaa ja näitä todellisia säästöjä, on hyvin vaikea arvioida, samoin kuin näitten todellisten kulujen ja kustannusten vaikutuksia sitten käyttäjille.

Oikeastaan tässä nyt komppaan kollegaani, joka nosti nyt esiin tämän, että kyllähän tässä tietysti huoli nousee näistä pienituloisista, joille se muutamakin euro on aika tärkeä. Mielelläni tietysti ministerin näkemyksen kuulisin siitä, miten sitä on ajateltu kompensoitavaksi täällä.

Ja sitten myöskin siitä kysyisin ministeriltä, että niin kuin varmasti olette tietoinenkin siitä, on lääkkeitä, joissa esimerkiksi tämmöisten pienten pakettien ostamisen voisi kuvitella tulevan edullisemmaksi mutta se saattaa tulla maksamaan asiakkaalle moninkertaisesti. Tässäkin varmaan olisi yksi semmoinen asia, mihin olisi ehkä sitten syytä kiinnittää huomiota, niin että ei välttämättä sitten kannusteta semmoiseen lääkkeiden pakkokäyttöön, jos ei siihen ole ihan tarvetta.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tämän päivän puhekiintiöni kyllä vähintäänkin realistisesti arvioiden on täynnä, mutta koska samalle päivälle sattuivat nämä kaksi lempilastani tällä kaudella eli tämä sote ja sitten tämä lääkekorvausjärjestelmän kokonaisuudistus, niin enpä nyt mitenkään malttanut pysyä tuolla, vaikka olisi pitänyt.

Tässähän nimittäin on oikeasti kysymys lakiesityksestä, jolla nyt sitten lopulta saatetaan päätökseen hallitusohjelmaneuvottelujen hyvinvointiryhmän yksi keskeisimmistä kirjauksista eli lääkekorvausjärjestelmän uudistaminen siten, että järjestelmä jatkossa suosisi enemmän paljon sairastavia ja ehkä rokottaisi vähän enemmän vähän ja satunnaisesti sairastavia. Ja sitten toisena kohtana on se, että myöskin pienituloisten lääkkeittenkäyttö mahdollistettaisiin.

No, tämä prosessi on ollut, kun sitä hallituksen entisenä uskollisena soturina kohtuullisen hyvin tunnen sisältäkin päin, varsin monimuotoinen. Ja ei sitä nyt ainakaan helpottamassa ja selkeyttämässä ole ollut se, että tähän samaan yhteyteenhän on ympätty sitten useammankin kerran ikään kuin hallituksen säästöpyrkimysten keinona lääkekorvausten heikentäminen. Tämä nyt, kun se tehdään tässä nyt, tehdään kolmannen kerran. Hallitusneuvotteluissa — jossain määrin pidän jopa itseäni syyllisenä tämän 113 miljoonan ensimmäiseen leikkaukseen — siinä lähtökohtana oli kuitenkin se, että valtaosa niistä säästöistä, joitten summan siis piti olla alun perin 100 miljoonaa, olisi syntynyt nimenomaan muista kuin siihen järjestelmään kohdistuvista keinoista eli lääkkeitten järkevämmästä käytöstä, lääkealan kilpailun lisäämisestä ja myöskin halvempien lääkkeitten käytön lisäämisestä. Ja valitettavasti, kun valtiovarainministeriö pääsi asiaan käsiksi, niinhän siinä kävi tietenkin, että siinä ensimmäisessä vaiheessa nyt vähät välitettiin sitten näistä järkevämmistä ja rationaalisemmista toimenpiteistä, kun nyt rahaa piti vain sairastavilta saada enemmän.

Sitten tässä matkan varrella ongelmaksi osoittautui tämän korvausjärjestelmän muuttaminen niin, että tämä pienituloisia koskeva osa olisi voitu toteuttaa. Ministeriön vakuutusosaston mielestä näytti mahdottomalta ylipäätään löytää sellaista keinoa, jolla pienituloiset lääkkeidenkäyttäjät olisi voitu erotella muista, ja ehkä se nyt aika hankalaa olisi ollutkin, mutta kyllä siinä nyt pikkuisen liian helposti luovutettiin.

Sitten erilaisten vaiheitten jälkeen päädyttiin nyt tähän malliin, jossa siis lääkekattoa alennetaan mutta sitten vastaavasti tulee tämä omavastuu. Se omavastuu on siis hinta siitä, että lääkekattoa nyt alennetaan jonkin verran. Mutta valitettavasti, kun nämä säästöt tulivat tähän mukaan, tässä käy nyt niin, että kun lääkekaton alenemisella on jo kompensoitu sitten taas joitain muitakin asioita, jotka on pitänyt tehdä kustannusneutraalisti, niin ne ikään kuin ovat syöneet toisiaan. Tästä syystä olen kyllä perustellusti sitä mieltä, että nyt tämä saavutettu lopputulos ei vastaa sitä, mitä hallitusneuvotteluissa sovittiin. Tämä ei riittävästi paranna paljon lääkkeitä käyttävien asemaa — voi olla, että joittenkin osalta se jopa heikentää sitä. Tuollahan sinänsä aika perusteellisesti, kun Kelan rekisterit antavat siihen mahdollisuuden, pystyy katsomaan, mitä se itse kuhunkin vaikuttaa. Mutta ennen kaikkea olen huolissani siitä, että vaikka tässä nyt ensimmäisen kerran onnistutaan menemään sinne rationaalisen lääkkeittenkäytön ja myöskin hintoihin vaikuttamisen suuntaan, niin sillä puolella ei ole edetty riittävästi. (Puhemies koputtaa)

Arvoisa ministeri, kun te olette nyt kuitenkin kutakuinkin viaton tähän asiaan, niin en nyt ahdistele teitä tämän enempää. Keskityn sitten vakuutusosaston osastopäällikköön, kun hän saapuu valiokuntaan kuultavaksi.

Anne  Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Suomessa lääkekorvaukset ovat osa lakisääteistä sairausvakuutusta. Lääkekorvausjärjestelmän tehtävänä on turvata vakuutetulle sairauden hoidossa tarvittavat avohoidon lääkkeet kohtuullisin kustannuksin. Tässä esityksessä ehdotetaan muutettavaksi sairausvakuutuslakia ja lääkelakia. Tavoitteena on kehittää lääkekorvausjärjestelmää ja saavuttaa valtion lääkekorvausmenoissa 26 miljoonan euron säästöt vuodesta 2016 lukien, kuten ministeri Räty esittelypuheenvuorossaan totesikin.

Lääkekorvausjärjestelmässä ehdotetaan otettavaksi käyttöön 45 euron vuotuinen alkuomavastuu. Tämä 45 euron alkuomavastuuosuus voi kuitenkin olla pienituloisille kynnys jättää lääkkeet ostamatta etenkin silloin, kun vuotuiset lääkekustannukset ovat suuret mutta eivät ylitä vuotuisen omavastuun euromääräistä rajaa. Tämä todetaankin lakiesityksessä. Vuotuisen omavastuuosuuden alentamisesta huolimatta alkuomavastuun käyttöönotto voi lisätä toimeentulotuen tarvetta, koska vain pienellä osalla lääkkeidenkäyt-täjistä kustannukset ylittävät vuotuisen omavastuuosuuden.

Hyvä asia on alkuomavastuun rajaaminen 18 vuotta täyttäneisiin. Se estää alkuomavastuun kerrannaisvaikutusta lapsiperheissä. Samoin hy-vä asia erityisesti paljon lääkkeitä käyttäville on lääkkeen peruskorvaustason korotus 40 prosenttiin. Alkuomavastuun käyttöönoton ja samanaikaisen peruskorvausprosentin noston on arvioitu vuoden 2013 lääkeostotietojen perusteella säästävän lääkekorvausmenoja vuoden 2013 tasossa noin 32 miljoonaa euroa.

Arvoisa puhemies! Vuonna 2013 lääkkeiden kokonaismyynti oli Suomessa lähes 3 miljardia euroa. Lääkekorvauksia maksettiin yli 1,2 miljardia euroa noin 1,8 miljardin euron kustannuksista. Lääkekorvauksia maksettiin noin 3,8 miljoonalle vakuutetulle eli 70 prosentille väestöstä. Puhumme siis todella suurista summista, ja tämä lakiesitys koskettaa todella suurta osaa kansalaisista.

Lasse Männistö /kok:

Arvoisa puhemies! On tietenkin aina haastavaa, kun joudutaan tekemään säästöjä. Kukapa niitä haluaisi tehdä, mutta jostain on pakko säästää, niin kuin hyvin tiedämme. Tähän suhteutettuna on mielestäni erittäin oikea suunta se, että nyt säästetään lääkekorvauksista niin, että ne, jotka käyttävät vähän lääkkeitä ja maksavat niistä vähän, eivät saa jatkossa enää niin paljon tukea ja vastaavasti sitten ne eurot, joita lääkekorvauksiin annetaan, kohdennetaan ennen muuta paljon lääkkeitä käyttäville ja paljon niistä maksaville.

Tähän suhteutettuna edustaja Virtasen puheenvuoro, jossa todettiin, että oikean suuntaista mutta riittämätöntä, oli mielestäni sinänsä perusfundamenteiltaan jokseenkin oikea. Sen sijaan en lainkaan ymmärtänyt edustajien Mäntylä ja Jurva kritiikkiä tätä alkuomavastuuta kohtaan, jos nimenomaan kannettiin huolta niistä, joilla ei välttämättä ole riittävästi taloudellisia edellytyksiä maksaa lääkkeistään, kun nimenomaan alkuomavastuu tarkoittaa, että ei tarvitse kohdentaa säästöä täysimääräisesti niille, jotka käyttävät paljon lääkkeitä ja maksavat niistä siis paljon, vaan kohdennetaan säästö tämän alkuomavastuun muodossa niille, jotka käyttävät lääkkeitä vähän ja maksavat niistä vähän. Olipa sitten pienituloinen tai suurituloinen, niin eikö nyt kaikkien mielestä esimerkiksi sellaiselle pienituloiselle, joka käyttää lääkkeitä paljon ja maksaa niistä paljon, tämä säästö olisi huomattavasti haitallisempi kuin sitten vastaavasti vähän lääkkeitä käyttävälle?

Tarja Filatov /sd:

Arvoisa puhemies! Mielestäni tämä perusperiaate on kannatettava, että niille, jotka käyttävät vähän lääkkeitä ja joiden kustannukset ovat pienet, myös kompensoidaan pienemmin kuin niille, joilla lääkkeidenkäyttö on arkea ja niihin kuluu iso osa rahaa.

Mutta oikeastaan, kun ministeri on paikalla, haluaisin saada selvyyttä siihen, että mitä tapahtuu niille ihmisille, joiden lääkkeet ovat niin kalliita, että heillä saattaa ensimmäisen kuukauden aikana tuo lääkekatto tulla täyteen. Tuoko tämä nyt helpotusta siihen ensimmäiseen vaikeaan kuukauteen, koska se usein ohjaa ihmisiä ikään kuin toimeentulotukiasiakkaaksi tai sitten hyvin kiusalliseen tilanteeseen, jossa ei olekaan varaa ostaa sitä kokonaista lääkepakettia, koska se syö niin ison osan yhden kuukauden tuloista?

Erkki Virtanen /vas:

No, jospa minä vastaisin kuitenkin nyt ensin edustaja Filatoville.

Siinä vaiheessa, kun se ylittää sen 610 euroa, niin sen jälkeen siitä ei tarvitse maksaa kuin se 1,50 euroa, mikä sekin on sinänsä vähän kyseenalaista, mutta se nyt on jo sen verran vanha juttu, että siitä ei nyt enää kannata meuhkata.

Edustaja Männistö oli aivan oikeassa sinänsä tästä pyrkimyksen hyväksymisestä, mutta edustaja Männistö nyt ei kiinnittänyt huomiota siihen, että pyrkimys oikeasti ja vähän enemmän vaikuttaa siihen paljon sairastavien tilanteeseen jää kovin vaatimattomaksi, koska tässähän nyt lasketaan kattoa, muistaakseni kuudellakympillä taitaa laskea, ja tässä nyt keskustelussa ovat olleet huomattavasti isommatkin alennukset. Ongelma on vain siinä, että kun tähän samaan pakettiin — jonka lähtökohtana oli vain se, että paljon sairastavien ja pienituloisten asemaa parannetaan — tuotiin nämä muut säästöt, jotka ovat sitten poikineet erilaisia kompensaatioita mitä erilaisimmille tahoille, ja tästä on tullut kohtuullinen sekamelska, niin silloin voi kyllä sanoa, että se alkuperäinen pyrkimys, joka olisi ollut saavutettavissa, jos näitä säästöjä olisi ehkä etsitty jostain vähän inhimillisemmästä kohteesta kuin lääkkeittenkäytöstä, (Lasse Männistö: Eli mistä?) jää toteutumatta.

Johanna Jurva /ps:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Männistölle on pakko nyt oikaista tätä asiaa.

Kun nostin esille pienituloiset, niin peilaan edelliseen ammattiini hoitajana, kun työskentelin kotihoidossa. Aivan liian moni vanhus joutuu ihan oikeasti jo tässä tilanteessa miettimään, onko heillä varaa hankkia niitä tarvitsemiaan lääkkeitä vai käyttääkö ne rahat ruokaan. He ovat niitä vanhuksia, jotka ovat nimenomaan kiikun kaakun siinä toimeentulotuen asiakkuuden rajamailla, mutta he eivät ole oikeutettuja toimeentulotukeen. Eli näistä minä kannan huolta.

Muutenhan tässä varmasti on paljon hyvää, niin kuin esimerkiksi peruskorvausprosentin nosto neljäänkymppiin, toisaalta myös se, että alle 18-vuotiaat jätetään alkuomavastuun ulkopuolelle. Mutta meillä on olemassa se ryhmä, jolle tämä 45 euroa saattaa olla oikeasti kynnyskysymys lääkkeiden hankinnassa, ja siitä minä kannan huolta.

Tarja Filatov /sd:

Lähinnä kyse on siitä, että silloin kun tuo katto tulee täyteen yhdessä kuukaudessa ja siinä kuukaudessa maksetaan monen ihmisen lähes koko kuukauden nettotulo, niin voisiko jatkoajattelua tehdä, että silloin kun on kyse pysyvästä lääkityksestä, jota tarvitaan kuukausittain, ja se on hyvin kallista, niin ikään kuin jyvitettäisiin sitä kattoa siten, että se ottaisi huomioon tämän kuukausittaisen tulon? Vaikka se lopputulema olisi sama, niin ihmisen kustannukset jakautuisivat vuoden mittaan tasaisemmin.

Erkki Virtanen /vas:

Kun olin kuulevinani edustaja Männistön ilman mikrofonia kyselevän jotakin, niin totean, että minä en itse keksinyt kuin 7 miljoonan edestä niitä säästöjä, (Lasse Männistön välihuuto) joista nyt ehkä merkittävin oli (Lasse Männistö: Siis lisävelkaa!) kroonikkojen reseptien voimassaoloajan pidentäminen kahteen vuoteen. Kyllä minä voisin luetella ison joukon tässä, mutta se ei ehkä tässä ole olennaista. Minusta olennaista on se, että kun on lähdetty hankkimaan säästöjä, niin niitä on tässä tapauksessa hankittu tavalla, joka ei vastannut sitä, mikä oli selkeästi hallitusohjelmaan kirjatun tavoitteen mukaista.

Minä annan tunnustuksen ja kumarran aika syvään ministeriön vakuutusosastolle, joka on tehnyt tosi ison työn pitääkseen valtiovarainministeriön haukat kurissa tässä asiassa. Siis tästä lopulta tuli parempi kuin tässä matkan varrella pahimmillaan näytti sen jälkeen, kun ministeriö otti tämän asian ikään kuin omiin käsiinsä, mistä pitää olla tyytyväinen ja kiitollinen.

Mutta kun seuraavan kerran hallitusneuvotteluissa mietitään säästöjä, joita siellä varmaan mietitään, pitää kyllä toivoa, että ainakin lääkekorvaukset pysyisivät tämän jälkeen sen ulkopuolella. Nehän on nyt itse asiassa tehty jo etukäteen, tässä on 26 miljoonan vuotuiset säästöt, että niitähän on siellä jo valmiina, mutta kyllä kaikkein pienituloisimpien osalta, joihin kohdistettua tavoitetta ei onnistuttu tässä saavuttamaan, tilanne on vähän ongelmallinen.

Lasse  Männistö /kok:

Arvoisa puhemies! Täytyy kiittää edustaja Virtasta rehellisyydestä, eli siis jos kohdentaisimme tähän kohteeseen vain 7 miljoonaa euroa säästöjä, niin sitten 16 miljoonaa euroa säästöjä pitäisi löytää muualta suhteessa tähän esitykseen tai sitten kattaa se lisävelanotolla, joten tässä selvästi nähdään hallituksen ja oppositiopuolue Vasemmistoliiton linjaero.

Sen sijaan vielä kerran edustaja Jurvalle täytyy todeta, että minä en nyt ihan ymmärrä, miten tämä säästö olisi voitu kohdentaa jotenkin oikeudenmukaisemmin, jos nyt siis säädetään alkuomavastuu, jossa siihen summaan saakka jää tällaisista vähän lääkkeitä käyttävien perusterveiden ihmisten lääkkeistä se tietty korvaus, Kela-korvaus, saamatta, kun sen sijaan sitten jätetään säästämättä niiden ihmisten lääkkeistä, jotka käyttävät satoja tai tuhansia euroja vuodessa lääkkeisiin. Olivatpa he vanhuksia tai olivatpa he pieni- tai suurituloisia, niin minusta tämä on oikeudenmukaisempaa, että esimerkiksi minun kaltaisteni perusterveiden, hyvin toimeentulevien, vähän lääkkeitä käyttävien ihmisten satunnaisista antibioottikuureista ei jatkossa makseta sitä korvausta, vaan siihen kohdennetaan se säästö, ja sitten niille, jotka käyttävät enemmän lääkkeitä ja joutuvat maksamaan niistä enemmän, annetaan lääkekorvaukset jatkossakin. Ihan riippumatta siitä, millä tavalla asiaa katsoo, minusta tämä säästö on nimenomaan oikeudenmukaisesti kohdennettu.

Mutta vielä toistan, että säästäminen ei tietenkään koskaan ole mukavaa, ei tästäkään kohteesta eikä mistään muualtakaan, mutta ne, jotka sanovat, että tämä esitys on viallinen, sitten voivat esittää muualta joitain säästöjä (Mika Niikon välihuuto) tai sitten kommentoida tätä sisällölli-sesti.

Sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelun aikana on esitetty muutamia kysymyksiä.

Ensimmäisenä tässä oli pienituloisiin kohdennettava säästövaikutus ja se, millä tavalla sitä voidaan kompensoida. Tietenkin on niin, että kun esimerkiksi toimeentulotuen raja menee jossakin ja lääkemenothan ovat toimeentulotuesta katettavia menoja, silloin on selvää, että jos lääkemenot toimeentulotuen asiakkaalla nousevat, niin silloin se vaikuttaa myös sen toimeentulotuen määrään, kun ne lääkemenot katetaan toimeentulotuesta, ja kyllä tässä voi olla vaikutuksena se, että toimeentulotuen menot jonkin verran nousevat.

Mutta kun edustaja kysyi sitä, millä tavalla tapahtuu niille ihmisille, jotka sitten eivät ole oikeutettuja toimeentulotukeen, niin mikäli ne toimeentulotuen kriteerit eivät täyty, niin silloin tietenkään näitä lääkekorvauksiakaan ei sieltä toimeentulotuesta muuten kuin poikkeustapauksissa ehkäisevän tai täydentävän toimeentulotuen muodossa voida kunnissa maksaa.

Sitten tässä kysyttiin pakkauskoosta ja siitä, millä tavalla apteekeissa sitten välitetään näitä lääkkeitä. Meillähän on rationaalisen lääkehoidon työryhmä, jossa kaikki alan edustajat istuvat, ja työryhmä on tehnyt erittäin hyvää työtä. Siellä on yhteistyössä pystytty pohtimaan sitä, miten lääkkeidenkäytöstä aiheutuvia kustannuksia sekä yhteiskunnalle että potilaalle voitaisiin hillitä ja alentaa, ja toisaalta myöskin miettimään sitä, millä tavalla ylimääräisen lääkejätteen syntymistä tai päällekkäisen lääkityksen käyttämistä voitaisiin tässä yhteiskunnassa ehkäistä. Pidän itse tätä työtä erittäin arvokkaana, ja tämä pienen pakkauskoon kysymys on sinänsä hyvin oleellinen, että kun ajatellaan vaikkapa lääkityksen aloittamista, niin silloin voi olla hyvin viisasta, että apteekista myydään vain se pieni pakkaus eikä kerralla esimerkiksi 100:aa tablettia tai kolmen kuukauden annosta, niin kuin helposti voidaan tänä päivänä tehdä, koska jos lääke ei potilaalle sovikaan, syntyy turhaa lääkejätettä, turhaa kustannusta yhteiskunnalle, kun maksetaan se lääkekorvaus, mutta ennen kaikkea sille potilaalle, joka ei sitten sitä lääkettä syystä tai toisesta loppuun asti tarvitsekaan. Tämä rationaalisen lääkehoidon työryhmä on tehnyt varsin hyvää työtä, kun on miettinyt näitä eri vaihtoehtoja.

Sitten edustaja Filatov kysyi tästä lääkekatosta ja siitä, millä tavalla se voisi tulla vaikkapa porrastetusti voimaan. Tässä nyt Kela tekee muutokset tietojärjestelmiinsä ensi vuoden aikana. Sen takia on tarkoitus, että nämä säästöt ja tämä lääkekorvausjärjestelmä tulevat voimaan vasta vuoden 2016 alussa. Ja lääkekattohan ei ole ollut reaaliaikainen, mutta kun nyt tämä alkuomavastuu otetaan käyttöön, niin sen edellytys tietenkin on se, että se on tietojärjestelmässä reaaliaikainen, koska 45 euroa on niin pieni summa, että jos ostaa kerralla isomman määrän lääkkeitä, niin se helposti sitten täyttyy. Ja samalla katsotaan, voisiko tämä lääkekatto olla reaaliaikainen, jolloin, kun se tulee täyteen, sitten se potilas heti seuraavalla kerralla, vaikka se olisi vasta seuraavana päivänä tai samana päivänä toisesta apteekista ostettava lääke, jo hyötyisi siitä, että se lääkekatto on tullut täyteen. Että tämän verran helpotusta potilaalle yritetään järjestää.

Hanna Mäntylä /ps:

Arvoisa puhemies! Kiitän ministeri Rätyä erittäin hyvästä, kattavasta ja asiallisesta vastauksesta.

Mutta nyt on kyllä pakko tässä edustaja Männistön logiikasta kysyä: katsotteko te nyt sitten todella näin, että tällaisia köyhiä ihmisiä kohtaan, jotka sairastavat vähän, se on oikeudenmukaista? Vaikka he sen yhden ainoan antibioottikuurin tarvitsisivat vuodessa, niin heidän tuloihinsa nähden se muutama eurokin voi siinä kuukaudessa vaikuttaa erittäin paljon. Jos näin on, niin silloin minä sanon, että tässä on kyllä sitten perussuomalaisten ja kokoomuksen, sanotaan, reaalimaailman ja reaalielämän todellisuuden ymmärtämisen ero. (Mika Niikko: Iso ero!) Me emme ole täällä nyt niin sanotusti hakemassa niitä säästöjä, mistä perussuomalaiset säästävät tai mistä kokoomus säästää, vaan tässä on kysymys arvoista, mitä me peräänkuulutamme täällä. Meillä on Suomessa oikeasti köyhiä ihmisiä, jotka joutuvat miettimään, mihin he euronsa laittavat. (Eduskunnasta: Juuri näin!)

Lasse Männistö /kok:

Arvoisa puhemies! Nyt jos perussuomalaiset ja edustaja Mäntylä olisivat kuunnelleet näitä aiempia puheenvuoroja, kuten esimerkiksi edustaja Virtasen hyvin täällä käyttämää puheenvuoroa, niin olisi käynyt varmasti heillekin selväksi, että tulojen pohjalta näiden lääkekorvausleikkausten kohdentaminen on äärettömän vaikeaa eikä se tässä vaiheessa ollut mahdollista. Aivan kuten edustaja Virtanen totesi, tällaista tulopohjaista kohdennusta lääkekorvausten leikkauksiin ei ollut mahdollista toteuttaa.

Niin kuin ministeri täällä äsken totesi, toimeentulotuessa kompensoidaan lääkkeet, jolloin tämä sitten niille kaikkein köyhimmille, pienituloisimmille, toimeentulotuen saajille sitä kautta kompensoituu. Nyt siis, kun tulopohjaisesti tätä leikkausta ei voitu nyt kohdentaa, kyse on siitä, haluttiinko tämä kohdentaa niille, jotka käyttävät paljon lääkkeitä ja maksavat niistä paljon, vai niille, jotka käyttävät vähän lääkkeitä ja maksavat niistä vähän.

Minä voin nyt kysyä perussuomalaisten edustajilta, olisiko teidän mielestänne hyvä leikata niiltä köyhiltä, jotka käyttävät paljon lääkkeitä ja maksavat niistä paljon, vai olisiko oikeudenmukaisempaa, kuten nyt esitetään, että kohdennetaan leikkaus niille, jotka käyttävät vähän lääkkeitä ja maksavat niistä vähän.

Kokoomuksen mielestä, niin kuin täällä on monta kertaa kuultu, oikeudenmukaista oli tässä vaikeassa tilanteessa kohdentaa tämä leikkaus juuri niin kuin hallituksen esityksessä se on tehty.

Hanna Mäntylä /ps:

Kiitän tässä edustaja Männistöä tästä vastauksesta. Voisin tähän nyt oikeastaan loppuun omalta osaltani todeta, että tällaista vastakkainasettelua, jota te tässä nyt pyritte selvästikin hakemaan, pidän hiukan kohtuuttomana, koska se on aivan selvä asia, että meillä on yhteiskunnassa ihmisiä, jotka tarvitsevat osa paljon lääkkeitä ja osa vähän lääkkeitä. Mutta kyllä minulle syntyy tästä semmoinen mielikuva, että tässä on nimenomaan nyt myöskin kuritettu niitä köyhiä ihmisiä, jotka aidosti tarvitsevat harvoin niitä lääkkeitä mutta joille se jokainen euro on tärkeä.

Tietysti tässä on hyvää se, että alle 18-vuotiaat kuitenkin tästä suljetaan pois. Mutta meillä on sellaisia köyhiä perheitä, jotka eivät kuulu toimeentulotukiasiakkuuksien piiriin, ja he eivät tule saamaan tähän mistään kompensaatiota. Minä tiedän kyllä, miltä tuntuu, jos ei ole 5:tä tai 10:tä euroa pussissa, mutta en tiedä, tietääkö Männistö, miltä se tuntuu.

Lasse Männistö /kok:

Arvoisa puhemies! Jos mielikuvapohjalta arvioi lainsäädäntöä ja näitä esityksiä, niin sitten toki voi niin tehdä. Niin kuin täällä on useita kertoja todettu, tällä ei tulla kohdentamaan leikkauksia mihinkään erityiseen tuloluokkaan vaan nimenomaan niihin, jotka käyttävät vähän lääkkeitä ja maksavat niistä siis vähän. Jos edustaja Mäntylä kokee, että tässä on kyse vastakkainasettelusta, niin sitten varmaan on niin, että vastakkainasettelun aika ei tässä suhteessa ole ohi. Toivoisin, että näitä hallituksen esityksiä arvioitaisiin faktojen pohjalta ja pitäydyttäisiin niissä, kun täällä käydään keskustelua.