Timo V.  Korhonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Se oli hyvin pikainen esittely sitten tästä HE 177:stä, mutta todella 140 ja 177 liittyvät oleellisesti toisiinsa. Toinen koskee suoria tukia ja tämä sitten ohjelmaperusteisia tukia.

Ehkä tästä vain voi lyhyesti todeta sen, että myös tätä lakia koskevat täsmälleen ne samat lausumat kuin mitkä nostettiin esille myös 140:n suorien tukien osalta, eli muun muassa sen, että hallituksen tulee toimia hyvin aloitteellisesti EU:n maatalouspolitiikan yksinkertaistamiseksi ja tukien hallinnointiin liittyvän byrokratian karsimiseksi. Myös tätä lakiesitystä koskee täysin se sama määritelmä, että tuet pitää pystyä maksamaan ajallaan ja siinä aikataulussa kuin nykyisinkin, mikäli EU:n säännöksistä ei suoranaisesti muuta johdu. Valiokunta seuraa hyvin tarkkaan myös sitä, millä tavalla tätä lakia käytännössä sovelletaan.

Mutta tähän ohjelmaperusteisten tukien osaan liittyy myös valiokunnan yksi erillinen lausumaehdotus: "Ympäristökorvauksen perustason alenemisen vaikeuttaessa jo viljelijöiden uuteen ympäristökorvausjärjestelmään sitoutumista eduskunta edellyttää, että järjestelmään ei sisällytetä uusia kansallisia lisäehtoja."

Tämä on erittäin iso määritelmä valiokunnalle. Se on erittäin tärkeä linjaus, koska ympäristökorvausjärjestelmä on jo nyt esitetyssä muodossa korvauksiin nähden erittäin kallis ja ongelmallinen. Tässä ennen kaikkea ympäristöhallinnon on syytä huomioida se, että valiokunnan tahtotila on aivan selkeä.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Toden totta, nämä kaksi lakia ovat hyvin samansuuntaiset, ja nuo samat lausumaehdotukset pätevät kumpaankin, ja niitä vielä ryyditetään tällä viimeisellä, mitä edustaja Korhonen edellä kertoi.

Haluan vielä kerran tuoda esille tämän hallinnollisen taakan kasvun ja sen vähentämisen välttämättömyyden, jota valiokunta täysin yksimielisesti on lähtenyt eteenpäin viemään. Näillä alempiasteisilla säädöksillä tukimenettelyiden yksityiskohdat tulee määrittää sellaisiksi, että viranomaismenettely muodostuu joustavaksi ja turhaa byrokratiaa karsitaan. Nyt on hallinnon kerta kaikkiaan opikseen tästä otettava.

Puhemies! Se erityispiirre, joka näihin ohjelmaperusteisiin tukiin sisältyy, on nuo ympäristökorvauksen perusteet. Meistä kukaan ei halua sitä, että viljelijät eivät sitoutuisi yhtä ahkerasti ja yhtä kattavasti ympäristökorvausjärjestelmiin kuin mitä aikaisemmin on sitouduttu ympäristötukiohjelmiin. Siksi näiden järjestelmien täytyy olla sellaisia, että niihin on mahdollisuus sitoutua, ja tässä on iso haaste niin suomalaisella hallinnolla, myös ympäristöhallinnolla, mutta myös Euroopan yhteisön yhteisellä maatalouspolitiikalla, jotta ne ovat sellaisia, että ne kannustavat viljelijöitä, ettei viherryttäminen kaadu ja käänny itseään vastaan. Ei ole mitään järkeä siinä, että tässä mennään aivan toiseen suuntaan kuin mitä on ollut tavoitteena.

Puhemies! Näihin molempiin muutoin yksimielisiin mietintöihin sisältyy myöskin tekstivastalauseet, se todettakoon tässä myöskin näin valiokunnan puheenjohtajan roolissa.

Lopuksi, puhemies, totean, että nyt EU näpertelee kyllä pikkuasioissa, kun meillä Eurooppa hakee talouden kasvua ja nousua. Sen pitää myös ruuantuotannon ja maatalouden osalta tapahtua. Ei ole kasvua tukevaa se, että me jatkuvasti rakennamme uutta hallintoa, lisää hallintoa. Me emme sillä sitä kilpailukykyämme kohenna emmekä kohenna sillä myöskään ympäristön tilaa, vaan menemme molemmissa asioissa aivan päinvastaiseen suuntaan. Siksi suunnanmuutos on myöskin välttämätön.

Timo V.  Korhonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Edellisen lain yhteydessä nousi esille se, että nyt tuettavan tilan peltopinta-alaraja on nostettu 3:sta 5 hehtaariin. Ehkä siitä vain lyhyesti se, että valiokunnassa kyllä oli erittäin suuri tahtotila hakea ratkaisua erityisesti poronhoitoalueelle tähän kiistattomaan ongelmaan, eli kyllä valiokunnalla oli erittäin hyvä tahto löytää joku ratkaisu, jolla tämä alin peltopinta-ala nimenomaan poronhoitoalueella olisi säilynyt 3 hehtaarissa.

Mutta esteeksi tuli kaksi ongelmaa.

Ensinnäkin tämä aikataulu: meidän pitää saada mahdollisimman nopeasti notifioitua, EU:ssa hyväksytettyä nämä molemmat lakikokonaisuudet, mahdollisimman nopeasti, ettei koko Suomen tukipolitiikka pysähdy sen takia, kun järjestelmää ja lakeja ei saada EU:ssa valmiiksi.

Toinen selkeä ongelma oli se, että jos tämä 3 hehtaaria olisi jätetty vain poronhoitoalueelle, niin se osoittautui kyllä hallinnollisesti äärettömän hankalaksi ja vaikeaksi ja raskaaksi.