Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Olen otettu. — Suomi on luonnonvaroiltaan suhteellisen rikas maa. Asukasta kohti maamme biokapasiteetti on kansainvälisesti katsoen erittäin suuri. Hyödynnettävissä olevat metsävaramme kuuluvat koko maailman runsaimpiin. Myös Suomen puhtaan makean veden varannot ovat eurooppalaisissa mittasuhteissa varsin suuret. Maailmantalouden kasvu sekä malmien ja mineraalien etsintä ja hyödyntämisteknologian kehitys ovat puolestaan mahdollistaneet Suomen tunnetusti mittavien malmi- ja mineraalivarantojen radikaalisti lisääntyvän hyödyntämisen.

Suomi tarvitsee luonnonvarastrategian, jossa asetetaan saman sateenvarjon alle eri luonnonvarojen hoito ja hyödyntäminen ottaen huomioon taloudelliset, ekologiset ja sosiaaliset ulottuvuudet. Tässä pyrkimyksessään Suomi on ensimmäisiä maita maailmassa. Tässä Suomi hakee myös edelläkävijyyttä ja sen tuomia monia mahdollisuuksia. Edelläkävijyyden manttelin lunastaminen edellyttää alalla johtavaa osaamista ja kykyä tämän osaamisen soveltamiseen luonnonvaratalouden eri sektoreilla.

Arvoisa puhemies! Teollisuusmaiden materiaalikulutus on noin 40—70 miljardia tonnia vuodessa, vähän laskentatavasta riippuen. Uusiutuvia luonnonvaroja käytetään jo nyt 30 prosenttia enemmän kuin maapallo pystyy niitä tuottamaan. Jos maailman väestö kasvaa seuraavan 40 vuoden aikana 9 miljardiin, niin kuin ennusteet juuri tänään kertovat, ja luonnonvaroja käytetään edelleen samaa tahtia kuin tähän saakka, tämä tarkoittaisi materiaalivirtojen kasvua moninkertaisesti noiden muutaman vuosikymmenen aikana. Tämä asettaa merkittäviä paineita luonnonvarojen riittävyydelle ja ympäristön kestävyydelle koko maailmassa.

Useimmiten huoli luonnonvarojen loppumisesta on liitetty uusiutumattomien luonnonvarojen, kuten öljyn ja mineraalien, ehtymiseen. Luonnonvarojen käytön tuottavuus ja materiaalitehokkuuden parantaminen on moninkertaistettava seuraavina vuosikymmeninä, jos ja kun väestönkasvu maailmassa on sitä, mihin äsken edellä viittasin. Kasvua, työtä ja hyvinvointia tulee ja myös voidaan edistää niin, että ympäristölle, ilmastolle ja luonnolle aiheutuu mahdollisimman vähän haittoja.

Arvoisa puhemies! Suomessa käytetään luonnonvaroja henkilöä kohden enemmän kuin muissa EU-maissa. Ekologinen jalanjälkemme on asukasta kohti siis todella suuri. Toisaalta Suomen biokapasiteetti on kansainvälisissä vertailuissa — erityisesti todella biokapasiteetti — erittäin suuri. Siksi Suomella on luonnonvaroiltaan suhteellisen rikkaana ja osaamiseltaan korkeatasoisena maana erityisiä vahvuuksia ja myös intressejä edistää luonnonvarojen kestävää ja hyvin innovatiivista hyödyntämistä. Korkeaan osaamiseen perustuvat materiaali- ja energiatehokkaat tuotteet, teknologia ja toimintamallit sekä luovat kansallista lisäarvoa että auttavat ratkaisemaan myöskin globaaleja ongelmia samanaikaisesti. Yhtäältä meillä on siis mahdollisuus arvon luontiin tyydyttämällä globaalia luonnonvarojen kysyntää, mutta toisaalta emme menesty tulevaisuuden luonnonvaramarkkinoilla, ellemme itse toimi luonnonvarojen käytössä kestävästi ja mallikelpoisesti.

Metsävaramme asukasta kohti ovat siis runsaat. Suomen puuston vuotuinen kasvu on tänään noin 100 miljoonaa kuutiota. Puun käyttöä on mahdollista lisätä huomattavasti, sillä metsävarat lisääntyvät jatkuvasti ja viime vuosina hakkuut ovat olleet vain noin 70—75 prosenttia kestävistä hakkuumahdollisuuksista, tuosta 100 miljoonasta kuutiosta vain runsaat 50 miljoonaa kuutiota. Metsien muiden luonnontuotteiden, kuten marjojen, sienien, jäkälien ja muiden metsäkasvien, hyödyntämisessä on käytännössä mahtavasti potentiaalia, jota on käytetty tähän saakka todella vähän. Peltoala kaikkien tuntemalla tavalla on noin 2,5 miljoonaa hehtaaria, mistä tarvitaan ruokaomavaraisuuden turvaamiseen sekä elintarvike- ja rehuteollisuuden tarpeisiin noin 1,8 miljoonaa hehtaaria. 500 000 hehtaaria voidaan siis käyttää muuhun tuotantoon.

Suomessa on huomattavat tunnetut mineraalivarannot. Suomessa on useampiakin sellaisia malmeja ja mineraaleja, jotka Euroopan unionin komissio viime kesänä julkistamassaan listassa tunnisti eurooppalaisittain kriittisten malmien ja mineraalien joukkoon. Meillä on hyvä potentiaali uusien esiintymien edelleen löytymiselle. Suomessa toimii tällä hetkellä 41 kaivosta. Asiantuntija-arvioiden mukaan maamme kaivostoiminnassa louhinnan määrä, joka oli vuonna 2008 noin 4 miljoonaa tonnia vuodessa, voi nousta vuoteen 2020 mennessä yli 70 miljoonaan tonniin, 4:stä 70 miljoonaan tonniin runsaassa 10 vuodessa. Suomessa toimii tällä hetkellä yli 40 ulkolaista kaivos- ja malminetsintäyhtiötä. Toimialasta on tullut strategisesti merkittävä toimiala, ja kun se sitä on jo nyt — ja ainakin kohta tulevaisuudessa — on myös Suomen valtion oltava mukana merkittävänä omistajana tällä toimialalla.

Viime vuosina on maassa avattu merkittäviä kaivoksia. Toimivien kaivosten tuotantoa lisätään, ja uusia kaivoksia on rakenteilla tai suunnitteilla erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomeen. Uusien kaivosten avaaminen merkitsee kasvusysäystä ympäröivälle yhteiskunnalle. Suomeen arvioidaan syntyvän jo lähimmän kahden kolmen vuoden kuluessa noin parituhatta uutta kaivostyöpaikkaa. Kun kerrannaisvaikutukset ovat kolmin-nelinkertaiset, puhutaan siis hyvin lyhyellä tähtäyksellä 5 000—7 000 uuden työpaikan syntymisestä valtaosaltaan Pohjois- ja Itä-Suomeen, kaikkien tuntemalla tavalla monta kertaa vaikeille työttömyysalueille.

Malmi- ja mineraalitoiminnoilla on jo tähän saakka ollut suuri merkitys myös alan suomalaisille teknologiayrityksille. On monta kertaa vähemmän tunnettu asia, että globaalisti maanalaisten kaivosten teknologiasta noin 70—90 prosenttia tulee suomalaisilta ja ruotsalaisilta yrityksiltä riippumatta todellakaan siitä, missä nämä kaivokset ovat. Enemmistö tässä toki on ruotsalaisilla yrityksillä, mutta suomalaistenkin yritysten rooli on erittäin merkittävä. Meillä on alalla yrityksiä, jotka ovat maailmassa joko suurimpia tai ihan alan suurimpien yritysten joukossa.

Arvoisa puhemies! Vedet ovat Suomelle korvaamattoman tärkeä luonnonvara, onhan yli 10 prosenttia maapinta-alasta veden peittämää. Pohjavesivarannot ovat arvokas luonnonvara vedenhankinnalle ja ekosysteemille. Vesiympäristö mahdollistaa matkailu-, kulttuuri- ja muiden palveluiden kehittämisen ja lisää Suomen kiinnostavuutta maailmalla.

Kansallisen luonnonvarapolitiikan tulee siis pohjautua ymmärrykseen siitä, mitkä toimintamallit luonnonvarojen käytössä ja suojelussa luovat tulevaisuudessa menestystä. Uusia toimintamalleja tarvitaan sekä politiikassa, talousajattelussa, liiketoiminnassa että myöskin ihmisten arkikäyttäytymisessä. Luonnonvarojen kestävä käyttö, vihreän talouden osaaminen sekä esimerkillinen ja aloitteellinen toiminta kansainvälisessä politiikassa mahdollistavat korkeatasoisen osaamisen, myös sen osaamisen viennin.

Arvoisa puhemies! Eri luonnonvaroja tulee tarkastella yhteisessä viitekehyksessä. Uusiutumattomat luonnonvarat voivat lähestyä uusiutuvia niiden kierrätettävyyden lisääntyessä. Biotalous, mineraalitalous ja vesitalous ovat kytkeytyneitä toisiinsa monenlaisin linkein. Niiden tarkastelu toisistaan erillisinä on yhteiskunnan näkökulmasta osaoptimointia. Siitä totuudesta tämä selontekokin lähtee. Esimerkiksi veden saatavuus vaikuttaa suoraan biomassan tuotantoon, mineraalituotannon kestävyyttä voidaan lisätä bioenergiaa ja biologisia prosesseja hyödyntämällä, biomassojen hyödyntäminen ei ole mahdollista ilman mineraalitalouteen perustuvia laitteita.

Selonteon vision mukaan Suomi on vuonna 2050 älykkään luonnonvaratalouden vastuullinen edelläkävijä maailmassa. Tavoiteltavat muutokset edellyttävät, että julkinen sektori, elinkeinoelämä ja kansalaisyhteiskunta yhdessä sitoutuvat visioon ja pyrkivät samaan suuntaan. Visiosta johdetuiksi strategisiksi tavoitteiksi asetetaan tässä selonteossa neljä asiaa:

1) Luonnonvaratalous ja siihen yhdistyvät osaaminen ja palvelut muodostavat merkittävän arvonlisän ja hyvinvoinnin lähteen. Biotalous, mineraalitalous ja vesitalous ovat kilpailukykyisiä arvonlisän tuottajia.

2) Luonnonvaroja hyödynnetään materiaali- ja energiatehokkaasti pyrkien suljettuun kiertoon, joka vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja jätettä eikä vaaranna luonnon ekosysteemipalveluja.

3) Suomen huoltovarmuus on turvattu kriittisten luonnonvarojen osalta, ja lähituotannon ratkaisut luovat paikallista hyvinvointia. Kotimaiset maa- ja metsätalous toimivat biotalouden periaatteiden mukaisesti ja turvaavat jatkojalostukselle riittävät raaka-aineresurssit.

4) Suomi on arvostettu kansainvälinen osaaja ja vaikuttaja luonnonvarakysymyksissä.

Selonteossa on hahmoteltu ensimmäisiä toimenpiteitä — askeleita, sanoisin — luonnonvaratalouden kokonaisuuden kehittämiseen. Yhdestätoista ensimmäisestä askeleesta, jotka tuo selonteko sisältää, mainitsen lopuksi tässä lyhyesti seitsemän:

1) Vahvistetaan luonnonvarapolitiikan asemaa määrittämällä valtionhallintoon luonnonvarapolitiikan kokonaisvaltaisesta kehittämisestä ja koordinoinnista vastaava korkean tason elin, joka raportoi suoraan pääministerille.

2) Otetaan näkyvä rooli EU:n luonnonvarapolitiikan kehittämisessä ja pyritään vaikuttamaan siihen, että EU:n komissio ottaisi luonnonvaranäkökulman keskeisesti huomioon.

3) Toimitaan aloitteellisesti ja vastuullisesti, jotta saadaan luoduksi sellainen kansainvälinen luonnonvarapolitiikka, joka edistää globaalia kestävyyttä ja oikeudenmukaisuutta.

4) Perustetaan kansallinen luonnonvarapaneeli, jossa on elinkaariarvioinnin, materiaali- ja energiatehokkuuden, ilmastonmuutoksen hillinnän, bio-, mineraali- ja vesivarojen käytön sekä ekosysteemipalvelun asiantuntijoita ja joka tekee aloitteita hallinnolle ja myöskin kansalaiskeskusteluun ja kansalaiskäyttöön.

5) Kehitetään kansantalouden materiaalivirtojen tilastointia ja ympäristövaikutusten arviointimalleja sekä ympäristö- ja luonnonvaratilinpidon menetelmiä kansantalouden tilinpidon yhteyteen. On ehkä yllättävää, että kansantalouden tilinpidon järjestelmä ei tällä hetkellä ihan oikein sisällä tällaista johdonmukaista luonnonvaratilinpidon osiota. Ajatus tässä on, että sellainen sinne pitäisi saada.

6) Laaditaan ja käynnistetään kansallinen materiaali- ja energiatehokkuusohjelma.

7) Viimeisenä tässä luettelemiini asioihin sisällytän ajatuksen siitä, että selvitetään ne lainsäädännölliset ja hallintomenettelyihin liittyvät esteet, jotka vaikeuttavat kestävän luonnonvaratalouden ja ainekierron kehittämistä.

Arvoisa puhemies! Näillä ensimmäisillä askelilla on tarkoitus, että kuljetaan kohti niitä strategisia tavoiteasetantoja, joita selonteko pitää sisällään. Suomi on siis luonnonvaroiltaan sittenkin aika rikas maa. Kun se sitä on, meillä on paljossa vastuu. Me olemme osaava tieteen, teknologian ja tutkimuksen suurmaa, ja kun meillä kaikki nämä valmiudet on, meillä on erityinen vastuu osaamisen pohjalta näiden luonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen.

Eero Reijonen /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tällä viikolla on hyvä aika käsitellä isänmaan menestyksen kannalta tärkeitä asioita. Toissapäivänä vietettiin itsenäisyyspäivää ja laulettiin Maamme-laulua. Maamme-laulun harvemmin lauletussa toisessa säkeistössä sanotaan: "On maamme köyhä, siksi jää, jos kultaa kaivannet". Kovan työn ja yrittämisen ansiosta Suomi ei kuitenkaan ole jäänyt köyhäksi ja kultaakin kaivetaan. Tänään keskustelemme siitä, millainen merkitys luonnonrikkauksilla Suomelle on.

Hallituksen luonnonvaraselonteon keskeisin viesti on, että Suomessa on poikkeuksellisen paljon luonnonvaroja ja että hyvinvointimme perustuu niiden järkevään hyödyntämiseen. Meidän päättäjien pitää luoda sellaiset pelisäännöt, että suomalaiset voivat käyttää näitä luonnonvaroja kestävällä tavalla nyt ja tulevaisuudessa.

Keskustan eduskuntaryhmä korostaa, että Suomessa on pyrittävä ihmisen ja luonnon kestävään rinnakkaiseloon. Se tarkoittaa, että voimme käyttää luonnonvaroja ihmisten hyvinvoinnin rakentamiseen. Luontoa ei tarvitse museoida eikä asettaa lasikaappiin. Samaan aikaan siitä on kuitenkin pidettävä hyvää huolta. Nykyisillä sukupolvilla ei ole oikeutta tehdä luonnossa sellaista peruuttamatonta tuhoa, joka heikentää lapsiemme mahdollisuuksia elää tässä maassa ja hyödyntää sen luonnonvaroja.

Tärkein luonnonvaramme ovat metsät. Puu on uusiutuva luonnonvara, jota kasvaa vuodessa sata miljoonaa kuutiota. Tästä kasvusta käytetään vuosittain vain kolme neljäsosaa, joten metsävaramme lisääntyvät tällä hetkellä joka vuosi. Lisäksi metsissä kasvaa arvokkaita luonnontuotteita, kuten sieniä ja marjoja. Monelle meistä metsissä liikkuminen, metsästys ja retkeily ovat tärkeitä harrastuksia. Metsän monipuolisella käytöllä on Suomessa suuri tulevaisuus.

Metsillä on suuri merkitys ilmastonmuutoksen torjunnassa. Tutkimukset osoittavat, että hoidetut ja oikea-aikaisesti uudistetut metsät sitovat hiiltä tehokkaasti. Keskustan eduskuntaryhmän mielestä suojelualueiden kehittämistä on jatkettava vapaaehtoisuuteen perustuen.

Selonteossa ei tyydytä käsittelemään vain metsätaloutta vaan puhutaan laajemmin biotaloudesta. Sillä tarkoitetaan kaikkia biologisiin massoihin liittyviä toimialoja: maataloutta, metsätaloutta, kalataloutta, elintarviketeollisuutta, kemianteollisuutta, biopolttoaineen valmistusta jne. Näiden alojen mahdollisuudet ovat valtavat. Eri puolille maata — korostan, eri puolille maata — syntyy työtä ja yrittäjyyttä, joita nyt kipeästi tarvitaan hyvinvointimme ylläpitämiseksi.

Fossiilisten polttoaineiden käyttämisestä on siirryttävä kestävään biotalouteen. Kivihiilenmusta politiikka on korvattava aidosti vihreällä politiikalla. Keskustan eduskuntaryhmä edellyttää, että hallitus jatkaa määrätietoisesti kohti tavoitetta, että vuonna 2050 Suomi on biotalouden edelläkävijämaa. Tähän meillä on täydet mahdollisuudet.

Arvoisa herra puhemies! Viime aikoina kaivosteollisuus on noussut Suomessa uuteen kukoistukseen. Maaperästämme on löytynyt paljon uusia, nykyaikaiselle teollisuudelle välttämättömiä mineraaleja. Tällä vuosikymmenellä kaivostoiminnan arvioidaan moninkertaistuvan.

Kaivoksista kaivettavat mineraalit eivät ole metsien tapaan uusiutuvia luonnonvaroja. Siksi niiden käytön on oltava harkittua. Suomalaiset luonnonvarat kuuluvat suomalaisille ihmisille. Tätä kansallista omaisuuttamme on hyödynnettävä niin, että hyöty tulee suomalaisille, eikä pelkästään kansainvälisille kaivosyhtiöille. Eduskunnassa käsiteltävänä oleva uusi kaivoslaki tähtää tähän.

Hallituksen pitää olla nyt aktiivinen. Valtio voisi kasvattaa rooliaan kaivossektorilla. Ministeri Pekkarinen on puhunut jopa valtiollisen kaivosyhtiön perustamisesta. Ehdotuksessa on paljon järkeä. Meidän on syytä tehdä strateginen ja järkevä valinta, että luonnonvarojen hyödyntäminen säilyy omissa käsissämme.

On muistettava, että kaivos tuottaa ympärilleen monenlaista muutakin elinkeinotoimintaa. Kaivosten perustaminen työllistää rakennusalaa. Kaivoksissa tarvitaan laitteita ja koneita, joiden rakentaminen synnyttää metalliteollisuuden työpaikkoja Suomeen. Kaivosten ympärille syntyy monenlaista mineraalien jatkojalostukseen liittyvää toimintaa sekä palveluita.

Arvoisa herra puhemies! Jotta metsien ja maaperän luonnonvaroja voidaan hyödyntää, yhteiskunnan infrastruktuurin on oltava kunnossa. Raaka-aineet on pystyttävä kuljettamaan kunnollisia teitä ja rautateitä pitkin. Viimeksi asiaan törmättiin muutama vuosi sitten, kun lauhan talven vuoksi puun korjaaminen metsistä kävi mahdottomaksi metsäautoteiden huonon kunnon vuoksi. Myös rataverkkoa pitää parantaa, jotta mineraaleja voidaan kuljettaa entistä enemmän raiteita pitkin.

Keskustan eduskuntaryhmä pitää luonnonvarojen järkevää hyödyntämistä suurena kansallisena mahdollisuutena. Tämän mahdollisuuden toteutuminen kestävällä tavalla vaatii valtiolta aktiivista elinkeino- ja liikennepolitiikkaa sekä järkevää ympäristöpolitiikkaa. Näin koko maa hyötyy luonnonvaroistamme.

Selonteko nostaa kolmanneksi perusluonnonvaraksemme puhtaan veden. Siitä on pidettävä huolta kaikissa oloissa. Kun biotalous, mineraalitalous ja vesitalous sovitetaan taitavasti yhteen, siitä hyötyvät sekä ihminen että luonnon ekosysteemit. Tällaisella politiikalla on jatkossakin keskustan eduskuntaryhmän vahva tuki.

Harri Jaskari /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maailmalla on seuraavina vuosikymmeninä entistä suurempi pula luonnonvaroista. Väestönkasvu, kaupungistuminen ja elintason nousu lisäävät vesivarojen, metallien, mineraalien ja kiviainesten käyttöä jatkuvasti. Öljy, maakaasu ja fosfori hupenevat. Myös uusiutuvia luonnonvaroja käytetään koko ajan 30 prosenttia enemmän kuin maapallo pystyy tuottamaan.

Olemme jo nähneet, että kilpailu hupenevista luonnonvaroista kiristyy. Viimeksi Kiina rajoitti harvinaisten ja kriittisten luonnonvarojen vientiä maastaan.

Maailma on aidosti tienhaarassa luonnonvarojen suhteen. Positiivisimmassa skenaariossa maailma kulkee kohti ympäristötietoisempaa ja energiaa säästävämpää suuntaa. Negatiivisessa vaihtoehdossa luonnonvaroista kilpaillaan voimallisesti ja protektionismi ja kahdenväliset sopimukset tulevat toimintatavoiksi.

Suomen asema vahvistuu luonnonvarojen vähentyessä. Meillä on paljon sekä uusiutumattomia että uusiutuvia luonnonvaroja. Tämän takia myös nyt käsiteltävänä oleva luonnonvaraselonteko on erittäin tärkeä. Nyt on myöskin Suomessa korkea aika kysyä, miten luonnonvaroja käytetään, kuka niitä hallitsee ja minkä aseman Suomi ottaa uudessa maailmanjärjestyksessä.

Suuri kysymys on luonnonvarojen käytön ja talouskasvun välinen suhde: mitkä maat ovat edelläkävijöitä luonnonvarojen kestävässä käytössä ja samalla pystyvät ylläpitämään talouskasvua ja hyvinvointiyhteiskuntaa.

Kokoomuksen eduskuntaryhmässä näemme, että Suomi voisi olla tällainen edelläkävijämaa. Tähän tarvitaan tutkimusta mutta myös lainsäädäntöä ja kannustimia, jotka tukevat esimerkiksi materiaalien kierrätystä, säästävät ympäristöä, luovat uudenlaisia liiketoimintakonsepteja ja tehostavat energian käyttöä.

Arvoisa puhemies! Luonto on monessa mielessä suomalaisten hyvinvoinnin lähde. Luonnonvarojen käytössä tärkeää on kestävyys ja järkevyys. Tärkeä kysymys on esimerkiksi se, miten maamme biomassoja käytetään ja tehdäänkö se kestävästi. Kuinka paljon niitä käytetään ravinnoksi, materiaksi, energiaksi. Meneekö tulevaisuudessa esimerkiksi kuitupuuta energiakäyttöön, vai voimmeko luoda puulle toisensuuntaista uutta lisäarvoa, uusia tuotteita, uusia konsepteja? Mielestäni tulevaisuus on biotaloudessa, jossa uusiutuvien luonnonvarojen käyttöön yhdistyy korkea osaaminen. Otetaan nyt esimerkki, vaikka ksylitoli tai vanilliini tai vastaavat muut tuotteet, jotka ovat puun tiettyjä ainesosia. Uusilla konsepteilla me luomme työpaikkoja ja hyvinvointia, kun tarpeeksi myöskin ideoimme niitä.

Myös mineraalivaroihimme nojaava kaivosteollisuus on yksi tulevaisuuden aloistamme. Se luo elinkeinotoimintaa, se luo hyvinvointia, tällä kertaa erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomeen. Kaivosalan toimintaedellytyksiä tuleekin edelleen kehittää esimerkiksi selkeyttämällä raskasta lupabyrokratiaa. Esimerkiksi uunituore kaivoslakiesitys on sen takia analysoitava erittäin tarkasti täällä eduskunnassa, mihin suuntaan se vie näitä mahdollisuuksia.

Tärkeä näkökulma on myös huoltovarmuus. Energiaomavaraisuuden osalta olemme tehneet jo tällä hallituskaudella varsin merkittäviä ja kauaskantoisia päätöksiä. Omavaraisen energiapolitiikan ja huoltovarmuuden näkökulmasta myöskin tulevaisuus voisi antaa uusia mahdollisuuksia, esimerkiksi älykäs sähköverkko, sen mahdollistama energiansäästö, kenties hajautettu uusiutuvan energian pientuotanto. Nekin ovat nykyisen energiapolitiikan lisäksi tulevaisuuden mahdollisuuksia, jotka lisäävät huoltovarmuutta.

Vastaava tulevaisuuskeskustelu meidän on käytävä myös luonnonvarojen näkökulmasta. Miten huolehdimme siitä, että omistamme ehkä pääosan omista luonnonvaroistamme tulevaisuudessakin? Miten tehdä vähemmästä enemmän, miten myydä pelkkien tuotteiden lisäksi mahdollisimman paljon palvelua, miten myydä esimerkiksi pelkkää palvelua sen osaamisen pohjalta, mitä me tiedämme jo luonnonvaroista ja sen käyttämisestä?

Olemmeko me Suomessa valmiita palvelu- ja osaamisvaltaisempaan yhteiskuntaan, kenties jopa maailman ongelmien ratkaisijaksi tässä kysymyksessä? Ainakin tällä hetkellä me olemme hiukan jälkijunassa. Olemme tyypillinen itsepalveluvaltio. Meidän olisi syytä panostaa uusiin huipputuotteisiin ja palvelukonsepteihin ja viedä niitä aktiivisesti maailmalle.

Arvoisa puhemies! On nähtävä visionäärisemmin tulevaisuuteen. Suomella on tulevaisuudessa kenties kultaakin kalliimpaa raaka-ainetta: puhdasta vettä. Myös tuoreessa maabrändiraportissa puhdas vesi nostetaan yhdeksi vahvuudestamme. Meillä on runsaat makean veden varannot ja veteen liittyvää osaamista. Tällainen osaaminen on tulevaisuudessa kovaa valuuttaa maailmalla.

Samoin metsä ja puu voidaan myydä kymmeneen kertaan ilman, että yhtään puuta edes kaadetaan. Luonnonvaroihin perustuvan teollisuuden ja vientitulojen lisäksi luonto tarjoaa meille esimerkiksi virkistystä, ravintoa, matkailupalveluita. Kaikkia näitä voidaan miettiä uudella tavalla, ja todellakin meidän metsät saavat aivan uutta arvoa.

Maailmalla tarvitaan edelläkävijöitä luonnonvarojen kestävän kehityksen osaamisessa. Luonnonvaraselonteko hahmottelee mielestäni kohtuullisesti Suomen mahdollisuuksia ja tulevaisuuden suuntaa. Hiukan se vaikuttaa byrokraattiselta ja hiukan paperinmakuiselta. Visionäärisyyttä tarvittaisiin lisää, ja jotta valittu visio saadaan toteen, tarvitaan ripeää toimeen tarttumista ja toimivaa yhteistyötä päättäjien, tutkijoiden ja yritysten kesken.

Johanna Ojala-Niemelä /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vanha armenialainen sananlasku sanoo, että "kaikki rikkaudet tulevat maasta". Tässä sananparressa on edelleen vinha perä. Tämä näkyy nykyisen taloustaantuman oloissa, sillä valon pilkahduksia on näkyvissä etenkin luonnonvarojen hyödyntämisen saralla, esimerkiksi kaivosalalla.

Biodiversiteetin ja ekosysteemipalveluiden suojelu on keskeistä, kun arvioidaan kestävää käyttöä. Luonnonvarojen arvo ei saa olla vain niiden maksimaalisessa materiaalisessa hyödyntämisessä. Suomalainen puhdas ja monimuotoinen luonto on arvo sinänsä. Myös vedet ovat Suomelle korvaamattoman tärkeä luonnonvara. On tärkeää, että lapsemme ja lapsenlapsemme voivat uida puhtaissa vesissä myös tulevaisuudessa.

Maailman luonnonvaroista on kova taistelu käynnissä, ja kamppailu vain kiihtyy. Arktisten alueiden painoarvo on tälläkin saralla kasvussa. Ilmastonmuutoksen seurauksena jään sulaminen avaa uusia väyliä merenkäyntiin sekä paljastaa mahdollisesti uusia kaasu- ja öljyvaroja. Lisäksi arktiset vedet ovat suurimmat kalastusalueet maailmassa ja jään sulamisen seurauksena saadaan uusia kalastusalueita. Tämän merkitystä ei ainakaan vähennä monia meriä ja lajeja koskeva liikakalastus.

Myönteisten vaikutusten lisäksi ilmaston lämpenemisellä on luonnollisesti myös kielteisiä vaikutuksia, myös Suomessa. Viimeaikaiset sääilmiöt eivät valitettavasti ole merkki tämän kehityksen hidastumisesta. Eri tutkimusten mukaan kuluva vuosi on surullinen ennätysvuosi ilmaston lämpenemisessä.

Arvoisa puhemies! Suomen luonnonvarat — metsät, malmit ja mineraalit — matkailua palveleva monipuolinen luonto ja uusiutuva energia sekä Venäjän läheisyys tarjoavat paljon uusia mahdollisuuksia.

Talousnousun näkymien taustalla on maailmantalouden muutos; kasvu painottuu kehittyviin uusiin talouksiin, ennen kaikkea Kiinaan ja Intiaan, joissa metallien kysyntä kasvaa. Globaalisti uusi talouskasvu keskittyy luonnonvaroihin. Parhaillaan teollistumassa olevien maiden väestö nostaa elintasoaan hankkimalla kulutustavaroita. Tämän muutoksen lisäksi bioenergia, vesivarat, taloudellisen kasvun ja luonnonvarojen käytön irtikytkentä sekä metallien riittävyys ovat kuumia teemoja kansainvälisessä luonnonvarakeskustelussa.

Euroopan unionin kriittisten raaka-aineiden selvitys valmistui kesällä. Suomi on maaperän luonnonvarojen suhteen aarreaitta. Suomen maaperässä on tunnettuja esiintymiä ja kaivosprojekteja tai hyvä löytymispotentiaali muun muassa harvinaisille mineraaleille, joiden kysyntä on maailmanlaajuisesti suurta esimerkiksi it-teollisuudessa.

Uusista perusteollisuuden aloista erityisesti kaivostoiminta tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia niin suorina työpaikkoina kuin myös alan ympärille syntyvissä palveluissa ja jatkojalostuksessa. Pohjoisen Suomen luonnonvarat ovat nyt pitkälle ulkomaisessa omistuksessa. Poikkeuksina ovat vain Talvivaaran nikkelikaivos Sotkamossa ja Outokummun omistuksessa oleva kromikaivos Kemissä. Ulkomainen omistus tuo mukanaan myönteisellä tavalla pääomaa ja teknistä tietoa, mutta se sitoo samalla pohjoisen kaivostoiminnan osaksi kansainvälistä liiketoimintaa, missä ratkaisevia ovat vain yrityskohtainen kustannusten optimointi ja voiton tavoittelu.

Suomelle ja pohjoisen Suomen asukkaille ei ole eduksi, jos arvoketjun tärkeimpien osien omistus on muualla kuin kotimaassa. On tärkeää kehittää yhteistyötä Pohjois-Ruotsin sekä Koillis-Venäjän luonnonvarateollisuuden kanssa ja luoda kansainvälisesti kilpailukykyisiä teollisia klustereita. Suomessa esillä ollut ajatus uuden kansallisen kaivosyhtiön perustamisesta voisi olla osa tätä kokonaisuutta. Niin alueelliset kuin myös ympäristöperusteet puoltavat sitä, että Suomen valtio on mukana kotimaisen kaivosteollisuuden arvoketjussa.

Nykyaikaiset kestävän kehityksen periaatteet edellyttävät voimakkaita satsauksia materiaalitehokkuuden parantamiseen. Siksi varoja alan älykkääseen tuotekehitykseen ja tutkimukseen on satsattava nykyistä kunnianhimoisemmin, jottemme jää Pohjolan banaanivaltioksi pelkkänä materiaali-aittana. Me suomalaiset pärjäämme vain teknisen kehityksen ja innovaatioiden eturivissä.

Arvoisa puhemies! Luonnonvarojen hyödyntämisellä ja siihen nojautuvalla uudella globaalilla kasvulla on rajansa. Sen on tapahduttava luonnon ja puhtaan elinympäristön ehdoilla. Tämä tulee huomioida myös hallinnollisissa ratkaisuissa. Selonteon linjaama kokonaisvaltainen luonnonvara-ajattelu ei saa johtaa ympäristöhallinnon alasajoon.

Meidän on oltava niin kunnianhimoisia, että tavoittelemme luonnonvarojen käyttöön perustuvaa kasvua ilman aiemmin vääjäämättömiksi oletettuja kielteisiä ympäristövaikutuksia. Talouskasvussa on noudatettava irtikytkentäperiaatetta, jossa taloudellinen kasvu ei lisää luonnonvarojen käyttöä tai ympäristön kuormitusta.

Suomi on Euroopan unionissa ollut moottorina tuotanto- ja kulutustapojen muuttamista koskevien tavoitteiden ja kantojen muodostamisessa. Lisäksi Suomen on oltava aktiivisesti mukana kansainvälisessä ja perustettavassa kansallisessa luonnonvarapaneelissa. Edelläkävijän rooli on säilytettävä jatkossakin.

Merja Kyllönen /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Selonteko on erittäin ajankohtainen, sillä luonnonvarahallintomme ei ole tunnistanut ajoissa kestävän talouden haasteita ja mahdollisuuksia. Maa- ja metsätalousministeriö on keskittynyt ymmärrettävästi maa- ja metsätalouden etukysymyksiin, eikä ole syntynyt riittävää yhteistyötä työ- ja elinkeinoministeriön tai ympäristöministeriön suuntaan. Yhteistyö tuskin paranisi siirtämällä ympäristöministeriön ympäristöasiat maa- ja metsätalousministeriölle, mitä poliittisessa keskustelussa aina välillä väläytellään. Kuitenkin on selvää, että kaikki rajat ylittävä yhteistyö luonnonvarojemme hyödyntämiseksi ja turvaamiseksi on elintärkeää.

Selonteon ekosysteemilähestymistapa mahdollistaa Suomesta edelläkävijää kestävän talouden rakentajana. Tähän tarvitaan tutkimuksen ja ohjelmien laadinnan yhteensovittamista. Pyrkimys vähähiiliseen ja luonnonvaroja säästäen käyttävään talouteen korostuu ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden vähenemisen myötä. Haasteena on, että suomalaisten ekologinen jalanjälki on kaksinkertainen 27 EU-maan keskiarvoon nähden. Selonteosta saadaan sisältöä puheeseen kestävästä taloudesta, kunhan selonteko muuttuu arjessa todeksi. Jotta paperit muuttuisivat teoiksi, on laadittava syventävää ja täydentävää ohjelmatyötä, joka toimisi hallitusohjelman ja sen toteuttamisen pohjana. Kestävän luonnonvaratalouden linjauksia ei muutoin voida huomioida parin päivän neuvotteluissa, mitä todellisuudessa hallitusneuvottelut väistämättä ovat.

Arvoisa puhemies! Materiaali- ja energiatehokkuudelle on asetettava sitovat määrätavoitteet. On arvioitava laajenevan kaivosteollisuuden vaikutuksia ympäristöön ja luontoon. On selkeästi tunnustettava kaivostoiminnan merkitys Itä- ja Pohjois-Suomelle ja kyettävä löytämään tasapaino moninaisten tavoitteiden välillä. Kaivoshankkeiden tulee tukea paikallis- ja aluetaloutta. Valtiollinen kaivosyhtiö olisi perusteltu, sillä se ei olisi jatkojalostuksessa sidottu ulkomaalaisten omistajien maailmalla oleviin laitoksiin. Kaivostoiminnassa pitää päästä siihen, että kyse ei ole vain muutaman vuosikymmenen hankkeesta, joka kaivoksen ehtyessä jättää jälkeensä sivukivitonnit, tyhjät asunnot ja muut rakennukset sekä perusrakenteen, vaan myös kaivoksen toiminnan aikana on oltava valmius muutoksen hallintaan.

Kokemuksista Talvivaarassa on opittava, että alueilla, joille syntyy laajaa kaivosteollisuutta, on todella huomioitava myös ympäristöhallinnon voimavarojen vahvistaminen, jotta voidaan turvata valvonta ja seuranta. Valvonnan heikkous johtaa nopeasti tilanteisiin, joista kärsii alueen ympäristö, väestö mutta myös kaivosteollisuus. Pärjääminen on vahvan yhteistyön tulos, eikä mitään kaivoshankkeita, erityisesti uraaniin pohjautuvia, pidä kehitellä kansalaisten selän takana. Asiat on uskallettava tuoda rohkeasti yhteiseen päätöksentekoon jo varhaisessa vaiheessa. Ympäristö, luonnonvarat ja ihmiset, ne ovat meille kaikki yhteinen paketti.

Arvoisa puhemies! Luonnonvaraselonteko, kuten maabrändiraporttikin, näkee liiketoimintamahdollisuuksia vesiosaamisessamme. Sen sijaan kalataloudesta vastaava maa- ja metsätalousministeriö ei ole riittävästi kyennyt kehittämään kalataloutta. Kaupoista saatavasta kalasta edelleen 75 prosenttia on tuontikalaa, mikä on kestävän kehityksen näkökulmasta erittäin korkea luku. Puhtaat vetemme kuitenkin tarjoavat mahdollisuuksia myös kalastukseen ja kalatalouden kehittämiseen. Siksi kansallinen kalatalouden pelastusohjelma onkin käynnistettävä välittömästi.

Lumimyräkän keskellä ei pidä unohtaa myöskään lumen ja jään tarjoamia mahdollisuuksia, joita olemme kyenneet hyödyntämään vasta nimeksi. Ilmastonmuutoksen myötä tämä voi muuttua nimittäin harvinaiseksi herkuksi. Joku voi nauraa, mutta meillä on todella osaamista tuotteen kaupallistamisessa mutta yritystoiminta ja sitä tukeva hallinto on edelleen tämän alueen osalta kevyttä.

Arvoisa puhemies! Hallitus on tuonut vaalikauden lopulla meille ison joukon selontekoja, kiitos niistä, mutta parhaimmillaan lähetekeskustelussa niitä on ollut kaksi viikon aikana. Ohjausvaikutuksen kannalta olisi ollut erittäin paljon parempi, jos mahdollisimman moni selonteko olisi voitu tuoda eduskuntaan vaalikauden puolivälin tienoilla.

Erkki Pulliainen /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selonteossa käsitellään seikkaperäisesti sekä uusiutumattomia että uusiutuvia luonnonvarojamme. Niistä varsin monet ovat olleet keskusteltavina täällä isossa salissa viimeisen puolen vuoden aikana. Eduskunnan käsittelyssä on parhaillaan muun muassa uusi kaivoslaki. Muistuttaakseen eduskuntaa sen taustoihin liittyvistä merkityksellisistä näkökohdista vihreä eduskuntaryhmä valitsee kaivannaistoiminnan pohdiskelunsa kohteeksi tässä ryhmäpuheenvuorossa. Meillähän ei fossiilisia raaka-aine- ja energiavarantoja ole lukuun ottamatta tieteessä subfossiiliseksi luokiteltua turvetta.

Nykyihminen on ensimmäinen ihmislaji, jonka maapallon pintaan jättämiä jälkiä on vaikea peittää. Lajimme on nyt koko maapallon hyödyntäjä. Sen ratkaisevan tärkeänä käyttövoimana ovat 500 miljoonan vuoden aikana maapallon pintakerrokseen varastoituneet raakaöljy ja muut fossiiliset energianlähteet, jotka ovat siis meille tuontitavaraa. Historiansa alkuaikoina perusekologiset tekijät, ravinnon ja suojan tarpeen tyydyttämiset, määrittivät ihmisen lajina selviytymisen asteen. Perustavaa laatua olevaa muutosta kuvaa havainnollisesti se, että Afrikassa käydään nyt sotia elektroniikkateollisuudessa käytettävien harvinaisten maametallien hyödyntämisoikeuksista.

Aivan samalla tavoin kuin Suomi kaipaisi juuri nyt tuulipuistojen sijoittelua varten eräänlaista "valtakunnan kaavaa", koko maapallo kaipaa luonnonvarastrategiaa. Varsin kiusallista on, että mitä pidemmälle luonnontieteellinen ja teknologinen kehitys edistyvät, sitä pienemmät osuudet malmimassasta ovat olennaisia. Suurien massojen käsittelyn globaali ongelma on, että niin sanotut sivukivet jäävät juuri siihen, mihin ne aluksi kipattiin. Kaivostoiminnan jälkien korjaaminen on ylipäätään harvinaista. Asian katsotaan hoituvan sillä, että kaivosyhtiö lopettaa toimintansa. Sama toimintamalli on ollut käytössä myös silloin, kun jonkin pörssinoteeratun kaivannaisen maailmanmarkkinahinta yhtäkkiä romahtaa.

Meillä yhä edelleen voimassa oleva kaivoslaki edustaa näissä asioissa laajimpia toimintavapauksia koko maapallolla. Nikkeli- tai kultakaivos voi sen lain mukaan muutamassa vuodessa osoittautua uraanikaivokseksi. Kaiken lisäksi Suomi on nopeutetussa aikataulussa muut hankkeet sivuun siirtämällä saattanut rakentaa kaivoshankkeita varten tarpeellisen infran.

Arvoisa puhemies! On hyvä, että eduskunnan käsittelyssä oleva kaivoslaki sisältää myös strategista edistystä ja tarjoaa kansallisten intressien huomioonottamisen mahdollisuuden. Ajatus kansallisesta kaivosyhtiöstä on mielenkiintoinen, jos se ideoijansa ajatuksissa sisältää aivan uusia ekologisesti ja eettisesti hyväksyttäviä toimintatapoja. Elämälle välttämättöminä pidettävistä alkuaineista maastamme löytyy merkittävässä määrin muun muassa fosforia. Sen globaalien varantojen arvioidaan riittävän vain noin 50 vuodeksi. Vaikka Soklin malmio on ulkomaalaisomistuksessa, maallamme pitää olla kirkas näkemys siinä, missä vaiheessa kaivostoiminta käynnistettäisiin. Siinähän ratkaisevaa on infra, jolle on vaadittu valtion rahoitusta. Valtio voi siis tosiasiallisesti päättää Soklin mahdollisen kaivoksen avaamisajankohdan. Meidän vihreiden mielestä pienintäkään kiirettä ei ole.

Kaivostoiminnan lyhytaikaiset vaikutukset tulevat esiin muun muassa infrainvestoinneissa, pitkäaikaiset peruuttamattomissa ympäristövaurioissa, jäämissä ja siinä, että mikä on kerran käytetty, on pysyvästi poissa. Jos biodiversiteetin kaventumattomuudesta ei ole pidetty huolta, menetys voi olla peruuttamaton. Vihreä eduskuntaryhmä pitää perusteltuna, että uusiutumattomien luonnonvarojen strategiset päätökset kootaan valtioneuvoston kansliaan. Tämä koskee myös kaikkien luonnonvarojen strategisten tavoitteiden ohjausta ja seurantaa.

Globaali suhtautuminen luonnonvaroihin omaa erityistä mielenkiintoa juuri nyt. Samalla kun finanssikriisi heijastuu setelirahoituksesta tärkeiden valuuttojen arvostuksiin, monilla malmirikkailla alueilla käydään resurssisotia arvokkaiden alkuaineiden hallintaoikeuksista. Luonnonvarat määrittävät voittajia äärimmäisen kiusallisella tavalla.

Valtioneuvoston yleisluontoiset linjaukset löytyvät selonteon lopusta. Vihreä eduskuntaryhmä yhtyy niihin tähdentäen ekosysteemipalvelujen tulemista ja erityisesti perusekologisten tekijöiden merkitystä luonnontalouden kaikilla osa-alueilla. Olennaista on turvata aineen häiriötön kiertokulku luonnossa sitä pilaamatta. Kiireellisin tehtävä on ekologisesti ja eettisesti kestävän uusiutuvan energiajärjestelmän luominen Suomeen ja koko maapallolle.

Mats Nylund /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade herr talman, arvoisa herra puhemies! Finland har alla förutsättningar att vara en global föregångare i frågor om naturresurser. Naturresurserna ger oss ett mervärde som vi byggt upp vårt lands välfärd och nationalekonomi på. Det är av stor vikt att vi nu skapar en fungerande organisation kring naturresurspolitiken och -ekonomin och får ett helhetsperspektiv på dessa. Ett organ på hög nivå som rapporterar direkt till statsministern kan vara ett alternativ.

Vad gäller förslaget om att sammanslå det ekonomiska rådet och rådet för naturresurser anser svenska riksdagsgruppen att koordinering och samarbete mellan de två organen bör prioriteras. Det viktiga är att den modell som väljs också fungerar i praktiken och att modellen föranleder så lite byråkrati som möjligt. Vi lyckas med att producera nationellt mervärde och välbefinnande utifrån våra naturresurser för framtida generationer endast ifall de ministerier som ansvarar för användningen av naturresurser och övrig förvaltning ifråga drar åt samma håll.

Värderade talman! Den allmänna ekonomiska utvecklingen och klimatförändringen är två stora utmaningar som vi tampas med just nu. Vi har som nation, och som en del av EU varit tvungna att fatta politiska beslut i båda frågorna och nu måste vi ta en närmare titt på hur dessa beslut ska tolkas gällande vår naturresurspolitik. För att vi i Finland också i framtiden ska kunna ha det ekonomiskt bra måste vi hitta nya möjligheter för affärsverksamhet inom till exempel naturresurserna. Därför måste satsningar göras på samarbete, kommunikation och information förutom inom förvaltningen också utåt, till och med aktörer inom näringslivet och medborgarsamhället. Utmaningen hittar vi i miljön eller ekosystemtjänsterna, som står i fokus i redogörelsen. Naturresurserna måste utnyttjas på ett hållbart sätt så att miljön inte överbelastas.

Arvoisa puhemies! Vain fotosynteesin kautta syntyy maailmaamme jotain uutta. Kaikki kasvu, myös talouskasvu, perustuu tähän. Kaikki muu toiminta on tavalla tai toisella kiertämistä tai hyödyksikäyttöä. Tästä seuraa, että kiertokulkuajattelu on kaiken kestävän toiminnan perusta. Tämän tosiasian tietävät maanviljelijät hyvin, ja olisikin syytä soveltaa tätä tietämystä kaikkiin inhimillisiin toimintoihin.

Tämä tosiasia on hyvä pitää mielessä kun puhutaan luonnonvaroista, taloudesta ja elinkeinoelämästä. Koko elinkeinoelämässä tulee tavoitella suljettua kiertoa, hiilidioksidipäästöjen vähentämistä sekä materiaali- ja energiatehokkuutta. Luonnonvarapolitiikka ja -talous voi olla merkittävänä lähteenä niin kansalliselle kuin paikalliselle hyvinvoinnille, kasvihuonepäästöjen ja jätteen vähentämiselle, kansallisen huoltovarmuuden turvaamiselle ja muun maailman arvostuksen lisäämiselle luonnonvarakysymysten suomalaiselle asiantuntemukselle.

Meillä on Suomessa monta avointa kysymystä koskien kiertoprosessia, jotka kaipaavat ratkaisua. Yhtenä esimerkkinä ruotsalainen eduskuntaryhmä haluaa nostaa esille metsälannoituksen tuhkalla. Jo keväällä 2006 eduskunta kiinnitti lannoitelain käsittelyssä huomiota puu- ja turvetuhkan suureen määrään, joka johtuu energialaitoksien puu- ja turvepoltosta. Eduskunta huomioi samalla, että puusto paransi kasvuaan kymmeniä vuosia eteenpäin metsissä, jotka oli testilannoitettu kerran korkealaatuisella tuhkalla. Tämä on oiva esimerkki erittäin hyvästä kiertokulkuajattelusta.

Viisi vuotta on pian kulunut ja miltei kaikki tuhka talletetaan yhä kaatopaikoilla. Samalla metsiä lannoitetaan yhä edelleen epäorgaanisilla lannoitteilla, jotka on valmistettu fossiilisilla polttoaineilla. Tämä johtuen heikosta ja puutteellisesta lainsäädännöstä, joka ei ota huomioon, että esimerkiksi raskasmetallipitoisuuksien raja-arvojen ei tarvitse olla samat lannoitteissa, joita käytetään vuosittain ja joita käytetään kerran neljässäkymmenessä tai kahdeksassakymmenessä vuodessa.

Arvoisa herra puhemies! Meidän on ennakoiden valittava hallinto- ja toimintamalli, joka kytkeytyy niin talouspolitiikkaan, ympäristöpolitiikkaan, ilmasto- ja energiapolitiikkaan kuin koulutuspolitiikkaankin. Samanaikaisesti lainsäädännön, maankäytön suunnittelun, ympäristövaikutusten arvioinnin, lupamenettelyjen ja hallintokäytännön on tuettava selonteon tavoitteita, muutoin vedämme maton mahdollisesti koko yhteiskunnan hyvinvointia tukevan todellisen luonnonvaratalouden alta.

Hallintokäytäntöä tarkastellessa vastaan tulee esimerkkejä, joissa on paljon korjaamisen varaa. On hyvin tunnettua, että esimerkiksi ympäristöhallinnon merkittävä toiminta kestävän kehityksen puolesta käsitetään usein kankeaksi tai vanhanaikaiseksi yhteiskunnan kehityksen kannalta. Esimerkkinä tästä on kun vuosikymmeniä ja vuosisatoja ympäristönsä kanssa sopusoinnussa eläneiden saariston asukkaiden ammatinharjoitusta ja liikkumavapautta rajoitetaan suojeluohjelmien ja rauhoitusten vuoksi. Vastakkainasettelu on lähes aina keinotekoista, ja se johtuu huonosta viestinnästä ja hallinnon puutteista. Mahdollisesti osa edellä mainituista huolista voitaisiin ratkaista ministeriöiden ja hallintojen välisen paremman koordinaation avulla.

Vedellä, tärkeimmällä olemassa olevalla luonnonvaralla, on oma lukunsa selonteossa, jossa todetaan, että erityisesti puhtaasta vedestä on globaalisti katsottuna tulevaisuudessa vielä nykyistä enemmän pulaa. Pohjavesien suojelu on yleisesti ottaen hyvällä tolalla maassamme, mutta niin lainsäädäntö kuin hallintokin on pirstoutunut, mikä on ongelmallista sekä maankäytön että oikeusturvan kannalta. Meillä on myös edelleen suuria haasteita sisävesiemme ja ennen kaikkea Itämeren vedenlaadun osalta.

Värderade talman! Naturresursredogörelsen är en bra inledning att sammanföra politik som gäller bioekonomi, mineralekonomi och vattenhushållningen. Finland har tillgång till betydande naturresurser och således är det bara naturligt att en ny politik som tar fasta på dess användning tas fram. Den absolut viktigaste behållningen av redogörelsen är att den visar på behovet av bättre koordinering och samarbete över sektorgränser.

Kari Kärkkäinen /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraatit korostavat ihmisen ja luonnon tasapainoa ja siihen pyrkimistä määrätietoisesti. Tähän periaatteeseen yhtyy myös käsittelyssä oleva luonnonvaraselonteko. Ympäristöasioita on katsottava pitkällä aikavälillä ja globaalisti. Kaikessa luonnonvarojen käytössä on huomioitava lastenlastemme ja heidän lastensa Suomi. Siksi on tärkeää, että myös selonteossa katsotaan kauas. Vastuullinen edelläkävijyys luonnonvarataloudessa on periaate, johon sitoudumme mielellämme.

Kansantaloutemme rakentuu erittäin vahvasti luonnonvarojemme varaan, ja tulevaisuuden potentiaali onkin merkittävä. Luonnolla on kuitenkin jo sinänsä itseisarvoa. Maatamme ei saa nähdä ihmisen rajattomien mielihalujen kulutushyödykkeenä. Talous ja kuluttaminen tulee sopeuttaa luonnon asettamiin rajoihin. Siksi on pyrittävä edistämään kestävää kehitystä, joka luo elinmahdollisuuksia ja ympäristöystävällisempää taloutta lähellä ja kaukana. Ekologinen jalanjälkemme on eurooppalaisittain painava, ja siihen tulee kiinnittää huomiota tulevaisuudessa. Samalla on kuitenkin huolehdittava kansainvälisestä kilpailukyvystämme. Suomesta ei saa tehdä koko Euroopan luontoreservaattia, jossa ei voi enää tehdä työtä tai kannattavasti yrittää. Kansainvälisen vaikuttajan rooli on välttämätön edellytys sille, että ekologiset tavoitteet voidaan saavuttaa säilyttäen kilpailukykymme.

On hyvä, että luonnonvarastrategiassa kiinnitetään huomiota luonnonvarojen alueellisuuteen ja niiden merkittäviin vaikutuksiin työllisyyteen, väestön hyvinvointiin ja asutusrakenteen pysyvyyteen. Aivan kuten selonteossa todetaan, tähän mennessä aluepoliittisiin näkökulmiin ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota. Suomen pohjoisten alueiden haavoittuvaan ympäristöön sijoittuvien luonnonvarojen hyödyntäminen sisältää ongelmia. Väestökadosta kärsivä pohjoinen tarvitsee taloudellista potentiaalia, joka luonnonvaroihin sisältyy. Samalla luonnonvarojen hyödyntäminen lisää ympäristön kokonaiskuormitusta, joka vaikuttaa laajasti elinoloihin alueella.

Kestävä tapa tavoitella hyötyä on kehittää olosuhteisiin parhaiten soveltuvaa tekniikkaa, jolla vähennetään ympäristön saastumisen riskiä sekä meillä että muualla. On todettu, että esimerkiksi Pohjois-Venäjän kaivos- ja metalliteollisuusyksiköiden ympäristökuormitus vaikuttaa alkuperäiskansojen kulttuuriin ja elinmahdollisuuksiin sekä heidän kulttuurimuotoonsa sidoksissa olevien kielten säilymiseen. Pohjoisen Suomen elinkeinoelämän ja työllisyyden etu on, että taloudellinen toiminta vilkastuu sekä Suomessa, Norjassa että Venäjällä. Meidän velvollisuutemme on toimia ottaen huomioon alkuperäiskansojen asema ja oikeudet. Ympäristötehokkaalla tekniikalla on hyvät edellytykset kasvattaa myös vientiä kansainvälisten ympäristövelvoitteiden lisääntyessä.

Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen tulee kytkeä osaksi luonnonvaralinjauksia ja ilmasto- ja energiakysymyksiä. Monia eläin- ja kasvilajeja uhkaa sukupuutto. On viimeiset hetket pelastaa luonnon monimuotoisuus maalla ja merellä. Siksi tuemme voimakkaasti metsien ja merten monimuotoisuuden tutkimista, suojelemista ja rahoitusta elämän turvaamiseksi luonnonvarojen käytön rinnalla.

Kaivosteollisuuden lipumisesta vieraisiin käsiin on oltu syvästi huolissaan. Pohjois-Suomea on kutsuttu jopa siirtomaa-alueeksi, jolta viedään luonnonvarat toisten hyödyksi jättäen haitat kiitokseksi. Kotimaiselle kaivosteollisuudelle toiminnan elpyminen merkitsee kuitenkin mahdollisuuksia myös ympäristönsuojelullisesti ja teknisesti kehittyneen kaivosteknologian vientiin yhteistyössä ulkomaalaisten kaivosyhtiöiden kanssa. Tulevaisuudessa on kiinnitettävä huomiota nykyistä enemmän lupapolitiikkaan ja lainsäädäntöön. Uusi kaivoslaki on parhaillaan eduskunnan käsittelyssä. Se luo uuden pohjan toiminnalle, joskin ulkomaalaisten yhtiöiden asema saattaa valitettavasti vain vahvistua.

Kun nykyisin käytämme erilaisiin energiatukiin ja uusiutuvan energian edistämiseen noin 60—70 miljoonaa euroa vuodessa, vuonna 2020 summa on jopa 300—400 miljoonaa euroa vuositasolla. Ei ole yhdentekevää, minkä luonnonvaran ja minkälaisen hyödyntämismuodon varaan energiatuotantoa rakennetaan. Energiamuotojen välillä on huomattavia kustannuseroja investoinneissa ja tarvittavissa valtion tuessa. Ympäristötavoitteisiin pyrkiessäkin on luonnonvarojen energiatuotannossa panos—tuotos-suhteen oltava järkevä. Päätösten on perustuttava selkeään tietoon.

Arvoisa puhemies! Biovoimasta tulee luoda kilpailuvaltti Suomelle. Tarvitsemme voimakkaita panostuksia uusiutuvaan kotimaiseen energiaan. Biovoima on kotimaista, työllistävää energiaa, jonka aluepoliittiset vaikutukset voivat olla tulevaisuudessa merkittäviä.

Kuten aiemmistakin selonteoista, tästäkin puuttuvat toteuttamisen kustannuslaskelmat. Näemmekin, että suurimpana esteenä selontekojen hyvin tavoitteiden toteuttamiselle on taloudellisten lukujen puute, joka uhkaa jättää tämän selonteon kirjahyllyyn pölyttymään.

Pentti Oinonen /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansakuntamme onni on, että olemme saaneet asuttavaksemme maan, jolla on suuret luonnonvarat. Olemme myös osanneet hyödyntää niitä tavoilla, joiden ansiosta maamme on noussut köyhyydestä vaurauteen vuosikymmenten saatossa.

Perussuomalaisten mielestä luonnonvarojamme koskeva tulevaisuuden suuri kysymys on, mitä meidän on kansakuntana tehtävä säilyttääksemme vaurautemme ja asemamme globaalissa maailmassa. Perinteinen metsäteollisuus ja laivanrakentaminen ovat Suomessa muutoksen kourissa. Valtionyhtiöitä on yhdistelty ja avattu ulkomaiselle omistukselle, jos ei peräti myyty kokonaan eniten tarjoavalle. Seurauksena tästä on ollut taloudellisia voittoja sijoittajille, mutta epävarmuutta työntekijöille.

Valtioneuvoston selonteko henkii vaatimusta muutoksesta. Mielestämme luonnonvarojen kohdalla peräänkuulutettu muutos vaatii paluuta kansalliseen ajatteluun. Tulevaisuuden Suomi voidaan rakentaa vain yhdessä. Jotta selonteossa peräänkuulutettu uudenlainen luonnonvarojen hyödyntämisajattelu ja olemassa olevien rakenteiden uudistus voidaan toteuttaa täysipainoisesti, tulee jonkun kontrolloida koko prosessia.

Eräs mahdollinen keino olisi perustaa uusi luonnonvarainministeriö, joka huolehtisi maamme luonnonvarojen ja niiden maksimaalisen hyödyntämisen edellyttämistä toimenpiteistä rakennemuutoksen aikana ja sen jälkeen.

Arvoisa puhemies! Maailman avautuminen näkyy ulkomaisen omistuksen lisääntymisenä. Kiina on viime vuosina hankkinut omistukseensa suuria osuuksia maailman raaka-ainevaroista. Suomen on omalta osaltaan vastattava tähän haasteeseen. (Ed. Pulliainen: Mitäs meinaat myydä?)

Perussuomalaisten mielestä Suomen tulee varmistaa omien erityisen merkittävien luonnonvarojen kansallinen omistus. Kaivosteollisuus on luisumassa ulkomaiseen omistukseen, vaikka sen merkitys on tulevaisuudessa suurempi kuin koskaan. Suomen tulee toimiakin aktiivisesti kotimaisissa käsissä olevan kaivosteollisuuden luomiseksi sekä sen takaisinhankkimiseksi ulkomaisesta omistuksesta.

Toinen tärkeä luonnonvaramme on vesi. Vesi on Suomen öljy. Siinä missä öljyn voi korvata muilla aineilla, vettä ei voi mikään muu korvata.

Pidämme selvänä, että Suomen tulee vahvistaa kansallista omistustaan ja tutkimusrooliaan maamme strategisesti tärkeissä luonnonvaroissa. Valtion mahdollisesti antamat kehitystuet luonnonvarojen, ja muunkin yritystoiminnan, parissa toimiville yrityksille tulee antaa ehdolla, että ne voidaan periä takaisin, mikäli yritys ei kanna yhteiskuntavastuutaan, esimerkkinä tästä Saksassa Nokian saamien tukien takaisinperintä. Kermankuorintaa suomalaisten kustannuksella ei saa suvaita.

Suomen korkeaa koulutustasoa pitää hyödyntää luonnonvarojen kanssa toimittaessa. Meillä on korkealuokkaista tutkimusta ja teknistä osaamista monilla luonnonvara-aloilla. Mutta tulevaisuutemme keskeinen kysymys kuuluu, miten osaamme hyödyntää näitä vahvuuksiamme oikein. Mitä meiltä vaaditaan, että saamme luonnonvaroistamme, esimerkiksi metsistämme, kaiken hyödyn irti ympäristön ja ihmisten kannalta kestävällä tavalla?

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten mielestä suomalaisten ei pidä antaa koulutustaan ja osaamistaan ilmaiseksi. Meidän on hyödynnettävä osaamistamme nimenomaan uuden teknologian ja luonnonvarojemme hyödyntämisen edellyttämien yritystoiminnan ja työpaikkojen luomiseksi.

Myös tiestön ja rautateiden kunnolla on suuri merkitys luonnonvarojen hyödyntämisessä. Perussuomalaiset peräänkuuluttavatkin hallitukselta toimia Lapin rautatiestön kehittämiseksi. Onhan nyt kyse Suomen ja kansakuntamme hyvinvoinnista, sitä ei pidä koskaan unohtaa.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Minä haluan kiittää näistä ryhmäpuheenvuoroista, erittäin hyvistä ryhmäpuheenvuoroista. Kuuntelin tarkalla korvalla myös sen yhden, jolloin en ollut täällä paikalla, mutta muutoin kuulin myöskin sen sanoman. Mielestäni ne puheenvuorot antavat hyvät eväät nyt tämän selonteon jatkokäsittelylle.

Tämä on tietysti selonteko, tällainen erittäin laaja kokonaisuus, jossa äärimmäisen tarkasti ei kovin moneen yksittäiseen asiaan luonnonvarapolitiikan laajasta kirjosta voida paneutua. Mutta se ei ollutkaan tässä vaiheessa tarkoitus, vaan, niin kuin sanottu, yhdistää saman sateenvarjon alle kaikki nämä keskeiset luonnonvarat, mitä meillä on, löytää strategiat niitten kestävällä tavalla hyödyntämiseksi ja sille, että Suomi myöskin taloudellisesti hyötyy ottaen samaan aikaan huomioon ne luonnontalouden ekologiset reunaehdot, mitä se kaikelle tälle tekemiselle asettaa.

Uudessa maailmassa, mitä kohti me päivä päivältä kuljemme, eri maat hakevat menestyksensä erilaisten suhteellisten kilpailuetujen kautta. Suhteellisiin kilpailuetuihin voivat kuulua myöskin luonnonvarat. Suomen tapauksessa juuri näin. Luonnonvarat ovat meille kansainvälisessä vertailussa selvästikin sellainen suhteellinen kilpailuetu, joka voi auttaa meitä myöskin tulevan Suomen menestyksen rakentamisessa. Sen aivan erityisen lisän näihin mahdollisuuksiin antavat todella se vahva osaaminen, tietotaito, tutkimus, teknologia, innovaatiotyö, joissa meillä on vahva näyttö jo taakse jääneiltä ajoilta. Panostuksissa näihin asioihin jatkossa entistä enemmän tullaan huomioimaan nimenomaan tämä suhteellinen etu, minkä nämä erilaiset, myös uusiutumattomat luonnonvarat, malmit, mineraalit, meille antavat.

Arvoisa puhemies! Keskustelussa, selontekoryhmäpuheenvuoroissa kaiketi jokaisessa kajottiin mahdollisuuteen, että valtio menisi rajusti kasvavaan kaivostoimintaan jollakin tavalla mukaan. Otin tämän viestin vastaan hyvin positiivisesti. Haluan kertoa eduskunnalle, että olen asettanut äskettäin, viikko pari sitten erityisen selvityshenkilön, selvitysmiehen, Tom Niemi nimeltään, tekemään selvityksen tämän toimialan liiketoimintamahdollisuuksista: Mitä ne näyttäisivät olevan maailman- ja maanlaajuisesti, ja miten siinä kehityskuvassa valtion mukanaolo voisi olla kansakunnan yhteisen ja yleisen edun kannalta perusteltua? Onko se missä muodossa, minkä tyyppisessä yrityksessä ja minkälaisilla omistusosuuksilla? Sataprosenttisella omistajuudella, täpärällä enemmistöomistajuudella, merkittävällä strategisella vähemmistöomistajuudella? Mennäänkö junioritoimintaan vai hetimiten markkinoille merkittäväksi toimijaksi? En ole halunnut rajata toimeksiannossa sitä arviota kovin kapeasti, vaan jättänyt aika laveaksi tämän korkean tason selvityshenkilön työn tekemisen.

Toimiaika tällä selvitystyöllä ulottuu tuonne helmikuun puoleenväliin. Siihen mennessä esitys on hallituksen käsissä. Hallituksen on tarkoitus sen jälkeen asiaa käsitellä ja katsoa, minkälaisessa muodossa se siirtää — todennäköisesti siirtää — seuraavalle hallitukselle varsinaiset lopulliset päätökset valtion mukaan menemisestä. On mahdollista, ja uskonkin ja toivonkin sitä, että jonkunlainen selkeä periaatepäätös syntyisi jo tämän hallituksen aikaan. Käytännössä realisoituminen tässä kentässä tapahtuu sitten vasta seuraavalla vaalikaudella.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Käyty keskustelu osoittaa sen, että kaikki eduskuntaryhmät suhtautuvat hyvin vakavasti tähän ja näkevät erittäin tärkeäksi luonnonvarat kansantaloudenkin näkökulmasta, ja se on hieno asia. Me voimme yhdessä tuumin lähteä kehittämään edelleenkin tätä sektoria. Selonteossahan oli kolme osa-aluetta: biotalous, vesivarat ja kaivosteollisuus, kaivannaismineraalit. Nämä varmasti ovat Suomen vahvuuksia. On tärkeätä, että annamme sen viestin elinkeinopolitiikalle, että yhteiskunta on omalta osaltaan tukemassa elinkeinoja, että näitä voidaan viedä eteenpäin. Minusta se viesti, jonka ministeri juuri kertoi, että on selvitysmies asetettu, on hyvä viesti. Uskon, että me pääsemme tällä eteenpäin. Suomalaiset haluavat luonnonvaroja hyödyntää kestävällä tavalla, ja meillä on tosi paljon tehtävissä. Valtiovallan rooli on enempi luoda niitä olosuhteita ja antaa elinkeinotoiminnalle ne mahdollisuudet ja sitä kautta kasvattaa kansantaloutta näitten luonnonvarojen kautta.

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on mielenkiintoinen selonteko todellakin. Samanaikaisesti meillä on ollut täällä eduskunnan puolella sekä mineraalistrategia että myöskin tämä kaivoslaki käsittelyssä. Nyt tietysti tärkeä kysymys on se, että esimerkiksi kaivoslain puolella on tullut myöskin kaivosyhtiöiltä kritiikkiä, että Suomessa olisi liian kallista taikka liian hankalaa byrokratian näkökulmasta jatkossa tehdä kaivostoimintaa. On tullut myöskin esitystä siitä, pitäisikö esimerkiksi sen tutkimusvaiheen olla halvempaa kuin mitä nyt esitetään, vähän kuin Ruotsin mallin mukaan, ja sitten kun tuottoja tulee myöhemmässä vaiheessa — toivottavasti tulee — niin sitten myöskin korvaukset maanomistajille olisivat sen mukaiset. Vähän painopisteen muutosta, joka tietyllä tavalla tukisi tätä mineraalistrategiaa omalta puoleltaan ja kenties myöskin tätä selonteon näkökulmaa. Onko tässä teidän mielestänne vielä uusittamisen paikka?

Johanna Ojala-Niemelä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaivosala on kansainvälistä toimintaa, ja esimerkiksi kilpailu Pohjoismaitten välillä on kovaa. Kannan tämän saman huolen kuin ed. Jaskari äskeisessä puheenvuorossaan, eli jos tämä kaivoslaki menee nykymuodossaan läpi, niin — mitä on kuulunut tuolta kentältä — se vaikeuttaa entisestään uusien toimijoiden mukaantuloa, koska malminetsinnän, kaivostoiminnan aloittamisen ja louhinnan hinta tulee nousemaan. Samoin luvitus meillä tällä hetkellä kestää liian pitkään esimerkiksi Ruotsiin verrattuna. Lupien käsittelyaikoja tulisi saada lyhennettyä. Kysyisinkin ministeri Pekkariselta, eikö tämä kaivoslakiesityksen linjaus ole nyt juuri päinvastainen kuin mitä esimerkiksi tällä luonnonvaraselonteolla tavoitellaan. Nyt lainsäädännöllä rakennetaan esteitä, kun päinvastoin pitäisi luoda mahdollistavia rakenteita.

Merja Kyllönen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vakava vetoomus ministeri Pekkariselle: Tuottavuusohjelma syö tällä hetkellä vahvasti ympäristöhallinnon voimavaroja, ja mielestäni varsinkaan kaivosmaakunnissa ei ole varaa heikentää tätä osaamista ja tätä kenttähenkilöstöä, joka kiertää ottamassa näytteitä ja toimii tietynlaisena takeena turvalliselle kaivostoiminnalle. Näen tämän äärimmäisen merkityksellisenä asiana senkin suhteen, että kun pystymme takaamaan valvonnan ja seurannan asiallisuuden, niin sillä pystytään myös vakauttamaan alueen tilannetta ja vähentämään kansalaisten vastustusta kaivostoiminnan osalta. Se kenttätyö, mikä tällä hetkellä on äärimmäisen tärkeä tässä, näyttää olevan ensimmäisellä liipaisimella lähdössä pois, ja siihen käsittääkseni meillä ei ole tässä systeemissä varaa. Olisin kysynyt myös, miten TEMin voimavarat näiden lupa-asioiden suhteen tällä hetkellä voivat.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mikä koskee uusiutuvia toimeliaisuuksia, niin on aivan selvä, että sitä toteutetaan kestävällä tavalla, ja jos on sellaisista tuotteista kysymys, jotka pilaantuvat nopeasti, silloin joudutaan käyttämään taloudellisia ohjauskeinoja, että se tarve pystytään tyydyttämään juuri tarvittavassa ajassa.

Mutta, arvoisa ministeri, kiinnitän erääseen asiaan huomiota. Silloin kun on kysymys uusiutumattomista luonnonvaroista ja erikoisesti mineraalivaroista, niin minä en oikein ymmärrä sitä, että taloudellisilla kannustimilla jollakin tavalla kiihdytettäisiin näitten ehtyvien varantojen hyödyntämistä. Tässä suhteessa minusta tuntuu, että tässä hienossa selonteossa tieteellinen oikoluku oli jäänyt vähän kevyeksi.

Mats  Nylund /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin kiitokset hallitukselle ja ministeri Pekkariselle erittäin hyvästä selonteosta, ja nimenomaan tämä kokonaiskuva, sateenvarjo, niin kuin ministeri sanoi, on äärimmäisen tärkeä.

Haluan nostaa esille pienen seikan: miten paljon politiikka vaikuttaa luonnonvaroihin? Selonteossa sanotaan, että Suomen puusto kasvaa yli 100 miljoonaa kuutiota vuodessa. 100 vuotta sitten kasvu oli ainoastaan kolmasosan, jopa alle kolmasosan tästä 100 miljoonasta, ja tämä kasvun lisääminen on nimenomaan seuraus poliittisesta päätöksestä, hyvästä lainsäädännöstä, hyvästä yhteistyöstä yhteiskunnassa. Minusta ainakin samaan pitäisi päästä myös uusiutumattomissa eli malmikaivostoiminnassa. Hyvillä poliittisilla päätöksillä ja hyvällä yhteistoiminnalla pääsemme eteenpäin.

Kari Kärkkäinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä hallitus on tekemässä taas merkittävän määrän uusia selvityksiä, on asettanut kunnioitettavan määrän uusia selvitysmiehiä. Kysynkin ministeriltä: Miten me voimme vakuuttua siitä, että luonnonvaraselonteon päälinjaukset voidaan sisällyttää tulevaan hallitusohjelmaan? Esimerkiksi nykyisessä selonteossa taloudellisten lukujen puute uhkaa jättää tämän selonteon pölyttymään. Toivoisin, että ponnistellaan kaikissa ryhmissä, että näitä hyviä tavoitteita voitaisiin toteuttaa. Miten me esimerkiksi vältymme siltä, että Talvivaaraa ei tulla tulevaisuudessa naapureiden taholta valtaamaan? Miten me takaamme sen, että saamme suomalaisen omistajuuden jossakin määrin säilymään ja sillä tavalla säilytämme omat luonnonvaramme pitkälle omissa käsissä?

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muutama aika sitten ilmoitettiin kansalle, että Talvivaaran kaivoksesta on löytynyt uraania. Näin merkittävän mutta toisaalta kiistanalaisen luonnonvaran louhinta ja käyttö jakavat kansalaisten mielipiteet. Eräiden mielestä uraaniin ei pitäisi koskea lainkaan, toiset elättelevät toiveita Talvivaaran esiintymän kuin myös muiden mahdollisten hyödynnettävien esiintymien laajemmastakin hyödyntämisestä, ja jopa vientiin. Kysyisin ministeri Pekkariselta: Mikä on teidän kantanne koskien uraanin louhintaa ja mielipiteenne siitä, pitäisikö Talvivaaralle antaa erillinen lupa uraanin teolliseen hyödyntämiseen vai tarvitseeko se yleensä erillistä lupaa?

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Puheenvuoroissa useimmat keskityitte nyt nimenomaan tähän malmi- ja mineraalikysymykseen, kaivostoimintaan ihan ymmärrettävistä syistä. Sen takia muutama kommentti juuri siitä.

Täällä nousi esille kysymys, onko tulevaisuudessa liian kallista Suomeen perustaa kaivosta tai onko liian kallista etsiä malmeja ja mineraaleja. Nyt aikanaan kun kaivoslaki on ensin valiokunnassa ja sitten sieltä tulee tänne täysistuntosaliin, meillä on siitä asiasta ehkä tilaisuus vähän syvällisemmin keskustella, mutta sanon nyt jo tässä vaiheessa, että silloin kun malmien etsintä tapahtuu ja lupa on, sanotaan, neljäksi viideksi vuodeksi uuden lain mukaan, niin itse asiassa etsintäkustannukset eivät ole kalliimmat kuin voimassa olevan lain reaalinen hinta, mitä se käytännössä on. Eli tässä mielessä voidaan sanoa, että kustannukset eivät etsinnässä siitä nouse.

Jos taas se, joka saa uuden lain mukaan sen etsintäluvan, aikoo pitää vuosia ja vuosia, kenties kymmenen vuotta, kenties enemmänkin sitä valtausta lainausmerkeissä omissa käsissään, on mielestäni ihan oikein, että silloin ne kustannukset asteittain nousevat, ettei se etsijä panttaa tavallaan niitä luonnonvaroja itselleen, ja tavallaan idea tässä on se, että nämä kustannukset nousevat sen mukaan, mitä pitempään itselläsi sitä mahdollista esiintymää panttaat.

Mitä tulee vielä tämän uuden lain laatimiseen, onko se kallista, onko se byrokraattista. Minä olen valiokunnassa sanonut, että kaikki ne toimet, joilla voidaan byrokratiaa keventää menettämättä sitä ympäristöhyvää, mitä lailla haetaan, on ihan hyvä juttu. Mutta sen ympäristöhyvän menettämiseen ei kaivostoiminnan ja yleisen hyväksyttävyyden ja yleisen vastuumme luonnosta nimissä pidä mielestäni lain loppuhionnassa lähteä.

Mitä sitten tulee vielä tähän uraaniin ja uraanin louhintaan ja sitten vielä näihin kannusteisiin, siitä ihan lyhyesti.

Mitä tulee ensinnäkin uraaniin ja uraanin louhintaan: On ilman muuta selvää, kun Talvivaara tuli tässä esille, että jos sitten aletaan sitä uraania hyödyntää, niin ilman muuta tarvitaan siihen lupa, ja se lupaprosessi on tällä hetkellä meneillään, ja se käsitellään ihan nykyisen lain mukaisessa järjestyksessä, sekä kaivoslain mutta myös ydinenergialain. Tässä ei kaivoslaki riitä, vaan ydinenergialaki määrittelee sen prosessin, miten menetellään silloin, jos Talvivaarasta tai mistä tahansa muualta aiotaan kaivaa uraania.

Mitä tulee periaatteellisesti siihen kysymykseen, onko hyväksyttävää, että Suomessa voidaan uraania maaperästä ottaa: Minusta se periaate on selvä. Jos me kerran hyväksymme ydinvoiman käytön täällä, niin minusta silloin moraalinen, eettinen velvollisuus on se, että silloin me hyväksymme periaatteessa uraanin kaivamisen myöskin meidän maaperästämme. Ajatus, että ei meidän takapihaltamme, jostakin muualta kyllä me otamme ja meillä hyödynnämme, ei mielestäni ole kestävä. Jos kerran käytämme ydinvoimaa, tuotamme ydinvoimalla energiaa, niin silloin pitää hyväksyä se totuus, että sitä myös meidän maaperästämme otetaan.

Mitä tulee vielä näihin kannusteisiin ja ed. Pulliaisen kysymykseen tai kommenttiin, niin mehän emme tue kaivostoimintaa, siis itse sitä louhintatoimintaa. Hallitus, jo edellinen hallitus, samoin nykyinen hallitus, on luvannut ja myöskin jo toiminut, auttanut niitten fasiliteettien, niitten toimintaedellytysten synnyttämisessä, jotka ovat välttämättömiä, jotta se kaivostoiminta voi käytännössä menestyä ja ylipäänsä lähteä liikkeelle, mutta varsinaista toimintaahan meillä ei nykylain eikä säädösten eikä myöskään uuden lain perusteella varsinaisesti tueta.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On erittäin hyvä, että hallitus tämän selonteon tänne tuo. Suomi ei ole köyhä, vaan tästäkin nähdään se, että mehän olemme suhteellisen rikkaita. Meillä on nämä malmiesiintymät, meillä on metsät, meillä on kymmenettuhannet järvet, meillä on pohjavettä ja meillä on luonnossa paljon sellaisia tekijöitä — marjat, sienet ja puhdas luonto — joiden olemassaolo ei monessa maassa täällä maailmassa ole käytännössä edes mahdollista.

Tämä omistaminen on tullut erittäin tärkeästi tässä esille, ja se on minusta yksi sellainen tärkeä asia, ettei käy niin mustassa Afrikassa, että paljon on rikkauksia, mutta siinä vaan vierestä katsellaan, mihinkä ne rikkaudet oikein häviävät. Tämä omistaminen on erittäin tärkeä, ja siinä tullaan myös tähän kolmiulotteiseen omistamiseen: eli mitä omistetaan kiinteistönä, maan pinnalla, siitä ylöspäin, kuinka pitkälle, ja puhumattakaan alaspäin, kuinka syvälle. Tämä ei tule esille ainoastaan näissä kaivosasioissa, vaan Helsingissä metron rakentamisessa ja joissain muissa asutuskeskuksissa, että kuinka syvälle käytännössä voidaan tämä omistaminen viedä ja luonnonvarat siellä.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On selvää, että hallitus ansaitsee kiitoksen tästä strategian laadinnasta, ja kun uutta menestystä maalle etsitään, niin tässä on nyt yksi meillä käden ulottuvilla ja tarjolla.

Ministeri Pekkarinen täällä hahmotteli sitä, mitkä ovat ensimmäisiä toimenpiteitä, joita pitää tehdä, jotta tämä asetettu tavoite saavutetaan. Ykkösenä on tämä kokonaisvaltainen kehittäminen ja koordinointi eri hallinnonalojen välillä. Tämä on yksi akilleenkantapää suomalaisessa toiminnassa uusien asioiden osalta laajemminkin, ja tämän jos minkä täytyy toimia niin, että kaikki hallinnonalat toimivat samaan suuntaan niin lainsäädännöllisesti kuin myöskin taloudellisesti, ja tämä on ohjausvaikutukseltaan äärimmäisen tärkeä asia.

Toinen asia, puhemies, mikä on tullut moneen kertaan jo esille, on omistajuus. Ministeri Pekkarinen on tässäkin ollut kaivos- ja kaivannaisteollisuuden kannalta etukenossa. Mitä muita toimenpiteitä voidaan tehdä, jotta suomalainen omistajuus näillä luonnonvarasektoreilla voidaan varmistaa? Ja sitä kautta esimerkiksi osuuskuntien toiminta sadan vuoden ajan on ollut aivan erinomaista. Miten tätä voidaan varmistaa nykyisessä tilanteessa entistä paremmin?

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pidin hyvänä sitä, että ministeri tuossa alkuperäisessä puheenvuorossaan korosti ympäristö- ja ilmastovaikutuksia sekä energiatehokkuutta. Se, mitä oikeastaan jäin kuitenkin hieman kaipaamaan, oli vastaus siihen, millä tavalla teidän näkemyksenne mukaan nyt valtionhallinnossa ja alueilla kyetään kaikkiin näihin huutoihin vastaamaan. Nythän näyttää siltä, että tuo tuottavuusohjelma leikkaa alueilta nimenomaan ympäristövirkamiesten tehtäviä kovalla kädellä. Kuka alueilla oikein tekee nämä kaikki työt, joita tässäkin selonteossa listataan pitkä rivi?

Tämän lisäksi haluaisin vielä kysyä ministeriltä: Miten tämän selonteon valmistelu on teidän otteessanne edennyt? Onko esimerkiksi lausuntokierros itse selonteosta ollut kuinka mittava? En ihan heti sitä tuosta selonteosta löytänyt. Vähän vaikutti siltä, että siihen oli ympätty monia erilaisia selvityksiä.

Vielä kysyisin sitä, että kun täällä teidän puheessanne mainitaan luonnonvarapolitiikan kokonaisvaltainen kehittäminen ja siitä vastaava korkean tason elin, niin mitähän tämä sitten meinaa. Luodaanko tässä vaan lisää byrokratiaa ministeritasolle samalla, kun alueelta leikataan voimavaroja?

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on hyvä ja laaja selonteko, josta täytyy olla tyytyväinen ja nimenomaan siitä, että se on käynnistetty. Sehän on ainutlaatuista maailmassa, että katsotaan, mitä varoja meillä on. Tämä olisi sopinut aivan hyvin ja olisin nähnyt tämän myöskin ihan tulevaisuusvaliokunnan silmin katsottuna hyvänä lähtökohtana tulevaisuuteen.

Täällä meidän keskustelumme on nyt mennyt pelkästään kaivoslakiin. Talousvaliokunnan jäsenenä totean, että me olemme kaivoslakia jauhaneet valiokunnassa jo ihan kypsyyteen saakka, ja aikanaan päästään sitten tässäkin salissa siitä vääntämään. Mieluummin keskittyisin strategian muihin osiin. Olisin sieltä nostanut esiin esimerkiksi vesitalouteen liittyvät kysymykset: millä tavalla esimerkiksi luonnonvarojen hyödyntäminen, sulamisvesien hyödyntäminen, tämä valtava lumimäärä, joka aikanaan tulee sitten veden muodossa, pystyttäisiin jatkossa hyödyntämään myöskin meitä palvelevaksi.

Toinen asia vielä olisi omistajuuteen liittyvät asiat. Onko mahdollisesti niin, ministeri Pekkarinen, että olette mahdollisesti perustamassa nyt työryhmää, joka pystyisi miettimään laaja-alaisesti tätä maanalaista omistusasiaa?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä, arvoisa ministeri, palaan tähän samaan asiaan. Kun äsken totesin jotakin siitä, millä tavalla kohtelemme uusiutuvia luonnonvaroja, siitä pääsimme yksimielisyyteen.

Sitten tästä uusiutumattomasta ja erikoisesti täältä kaivannaispuolelta. Tarkoitan sitä, että kun meidän tilanteessamme valtiolla ja hallituksella on avaimet kourassa, silloin, kun vaaditaan osallistumista infrakustannuksiin, eikö silloin nimenomaan strategia tarkoita sitä, että katsotaan: Mitä tämän sukupolven aikana? Mitä jätetään tuleville sukupolville? Silloin, kun Geologian tutkimuskeskus nämä peruskartoitukset teki, näin nämä vanhat professorit siellä silloin ajattelivat. Eivätkö voisi poliitikot tänä päivänä ajatella ihan samalla tavalla?

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomessa on mittavat vesivarat, onko täällä yli 100 000 järveä. Se on Suomelle melkoinen rikkaus. Vesivoimaa meillä on, ja se on päästötöntä voimaa. Minun mielestäni sitä pitäisi kehittää edelleen ja valjastaa lisää. Myös tuulivoima on päästötöntä. Tänne kaavaillaan tuhatta tuulivoimalaa. Aikooko hallitus nyt sitten tuulivoiman säätövoimana käyttää vesivoimaa, jota tuotettaisiin kotimaassa? Se olisi erittäin tärkeätä.

Myös biopolttoaineita valmistavia laitoksia ollaan lisäämässä. Täällä on kolme tutkinnassa olevaa laitosta UPM:llä, Stora Ensolla ja Vapolla. Mitä ministeri aikoo nyt tehdä, että nämä laitokset jäisivät kotimaahan? Siellä yritykset lyövät arpaa, mihinkä ne perustetaan. Muun muassa Vapo ja M-real ovat hankkeessa mukana. Onko ministeri valmis siihen, että tämä laitos sijoitettaisiin meidän yhteiseen maakuntaamme Äänekoskelle Keski-Suomeen? Meillä on metsämaakunta ja suuret metsäteollisuuslaitokset.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä selonteossa on sivulla 13 tärkeä lause, jossa todetaan: "Luonnonvarat nähdään selonteossa ekosysteemipalvelujen viitekehyksessä." Tämä uudehko termi on tärkeä kertomaan siitä, että ekosysteemipalveluilla tarkoitetaan kaikkia ihmisen luonnosta saamia aineellisia mutta myös aineettomia hyödykkeitä. Täällä, niin kuin oikein on, arvioimme sitä, millä tavalla meidän sekä uudistuvat luonnonvaramme että uudistumattomat luonnonvaramme, mineraalivarat ja myös vesivarat ovat tärkeä voimavaratekijä Suomen talouden kehittämisessä, mutta tiedetään, että hyödyntämisessä aina joudutaan punnitsemaan monenlaisia tekijöitä vastakkain. Silloin myös aineettomat hyödyt, joita luonnonvarat tuottavat, pitää ottaa huomioon. Tässä punninnassa pitää tietysti pyrkiä löytämään sellaiset menettelyt, että (Puhemies: Nyt alkaa olla aika täytetty!) toinen hyödyntäminen ei lyö toista korvalle. Mutta, ministeri, tärkeä asia on, että tämä kokonaisuus on otettu lähtökohdaksi.

Lyly Rajala /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aluksi tuosta uraanista. Uraanihan nousee Talvivaarassa ihan nostamatta, se tulee nikkeliprosessissa. Kysymys kuuluu vaan, hyödynnetäänkö se sieltä vai ei, vai jätetäänkö luontoon.

Merkittävin tutkimuslaitos Gtk, jolla on ollut mieli maassa jo yli sata vuotta, varmaan joutuu antamaan lähes ilmaiseksi kaikille tänne haluaville nuo merkittävät tutkimustuloksensa, mitä he ovat yli sadan vuoden aikana tehneet, eli sen avulla tänne pääsee hyvinkin ulkomaalaisia yrityksiä.

Olette, ministeri Pekkarinen, kovasti vaalinut ajatusta valtiollisen kaivosyhtiön perustamisesta. Olen itse syntynyt ruotsalaisen kaivosyhtiön kupeessa ja kasvanut suomalaisessa kaivosyhteisössä. Onkohan tuommoisen valtiollisen kaivosyhtiön aika ikään kuin mennyt jo umpeen, kun viimeinen sellainen lopetettiin vuonna 1992?

Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Luonnonvarapolitiikkaan sisältyy paljon mahdollisuuksia, kunhan se pohjautuu luonnonvarojen säästeliäämpään ja kestävään käyttöön. Sitran luonnonvarastrategiatyöryhmässä innostuimme kovasti biotalouden uusista mahdollisuuksista, ja näimme kovasti mahdollisuuksia luoda uusia kestäviä työpaikkoja tälle saralle, kunhan ne pohjautuvat uusiutuviin ja kestävästi käytettyihin luonnonvaroihin sekä materiaali-, raaka-aine-, resurssi- ja energiatehokkuuteen ja pyrkimykseen päästä suljettuun kiertoon, sillä tällä hetkellähän me hukkaamme kovin paljon prosesseissa luonnonvaroja. Kysyisinkin arvoisalta ministeriltä: Miten konkreettisesti nyt biotalouden uusia innovatiivisia mahdollisuuksia aiotaan edistää ja millä aikataululla luonnonvaratilinpitoa ollaan viemässä eteenpäin? Se on tärkeää, koska se yhdistää luonnonsuojelun ekosysteemipalvelunäkökulman myös työllisyyttä edistäviin mahdollisuuksiin.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun katsotaan niitä tekijöitä, joitten varassa Suomi tulee selviytymään tulevaisuudessa ja maksamaan tämän talouskriisin laskut, niin kyllä siinä luonnonvarat ja luonnonvarojen täysimääräinen hyödyntäminen kestävällä tavalla nousevat ainakin minun ajattelussani aivan kärkisijalle. Sen takia on aivan erinomainen asia, että hallitus on ministeri Pekkarisen johdolla laatinut tämän selonteon, mutta nyt on tärkeää, miten mennään sitten tästä eteenpäin.

Täällä on nostettu keskeiselle sijalle koordinaatio. Samoin kuin ed. Huovinen, minäkin kannan vähän huolta siitä, ettei tänne valtion ylimpään hallintoon perusteta mitään erillistä uutta organisaatiota ikään kuin koordinoimaan koordinaatiota, vaan järkevämpää olisi tehostaa valtion keskushallintoa esimerkiksi kokoamalla ministeriöitä yhteen. Erillinen luonnonvaraministeriö tämänkin selonteon valossa puoltaa paikkaansa, niin tärkeästä kysymyksestä on kysymys koko suomalaisen yhteiskunnan ja sen tulevaisuuden kannalta.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On todella hyvä, että tällainen selvitys on tehty, ja se on varsin tarpeen. On kuitenkin suuri vaara, että ajaudutaan myöskin vikaan. Esimerkiksi täällä on puhuttu nyt vesivoiman lisäämisestä. Meillä on koskiensuojelulaki, ja jatkuvasti puhutaan Kollajan ja Vuotoksen käyttöönotosta. Siitä saataisiin 0,1—0,2 prosenttia vuotuisesta energiantarpeestamme. Emmehän tästä saa mitään todellista säätövoimaa, jolla korvataan säätövoiman tarve.

Atomivoimalaa ja sen säätövoimatarvetta korvaa toinen atomivoimala — eikö tämä ole ihan selvä — taikka tuulivoima taikka jokin muu. Tämä sähköverkkohan on kokonaisuus. Ei aina pidä puhua, että ainoa säätövoima on vesivoima. Eihän tällaisessa puheessa ole mitään järkeä.

Sitten, mitä tulee vielä muihin luonnonvaroihin, metsien käyttö on tietysti järkevää ja tärkeätä tällaisessa maassa, mutta pitää muistaa, että Etelä-Suomessa on suojeltu ainoastaan alle 2 prosenttia vanhoista metsistä. Se on aivan liian vähän. Täytyy pitää jonkinlainen balanssi myöskin suojelun ja luonnon käytön välillä, se on tärkeätä. En vastusta luonnon hyödyntämistä, totta kai se on tärkeätä tässä maassa, mutta pitää joku järki olla siinä mukana.

Reijo Kallio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aluksi haluan todeta sen, että ministeri Pekkarisen avaus valtioenemmistöisestä kaivosyhtiöstä oli hyvä, ja tämä asia on todellakin syytä selvittää.

Mitä sitten tulee luonnonvaroihin ja niiden kestävään käyttöön, niin mielestäni se edellyttää sitä, että me yhä enenevässä määrin korvaamme uusiutumattomia uusiutuvilla. Meillä Suomessa on tähän ihan hyvät mahdollisuudet. Meillä metsän vuotuinen kasvu on huomattavasti suurempi kuin sen käyttö. Eräs konkreettinen tapa meillä Suomessa lisätä uusiutuvien käyttöä on puurakentamisen lisääminen. Puupohjaisilla rakennusmateriaaleilla me voisimme korvata hyvinkin paljon uusiutumattomiin perustuvia materiaaleja. Meillä puurakentamisesta on puhuttu paljon. Se on paljon julkisuudessa, mutta me emme ole kuitenkaan päässeet lähellekään sitä tasoa, mihin meillä Suomessa olisi kaikki mahdollisuudet, kaikki edellytykset.

Eli, ministeri Pekkarinen, mitä meidän todellakin pitäisi tehdä, jotta me saisimme puurakentamisen myös Suomessa vauhtiin?

Paula Sihto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tärkein luonnonvaramme ovat metsät. Metsät ovat tuoneet ja tuovat edelleenkin kansakunnallemme hyvinvointia. Metsänhoitotyöt eivät enää ole kaikille metsänomistajille luontaista työtä tai harrastusta. Metsänhoidon osaaminen puuttuu yhä useammalta metsänomistajalta tänä päivänä. Jatkossa tarvitaan myös entistä enemmän osaamista biotaloudessa. Siksi on tärkeää, että metsiämme hoidetaan hyvin, niistä pidetään huolta, ja tarvittavaa koulutusta annetaan riittävästi esimerkiksi metsien korjuu- ja hoitotyöhön. Vaarana onkin, että metsistämme saatava tuotto tulee laskemaan. Kysyisinkin arvoisalta ministeriltä: Mitä olisi tehtävissä, että metsistämme saataisiin täysi hyöty kestävällä tavalla ja että metsätalouden kautta saataisiin edelleenkin työtä ja toimeentuloa, mikä loisi osaltaan varsinkin maakuntiin parempia elämisen edellytyksiä tulevaisuudessakin?

Ulla Karvo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selonteossa on hyvin todettu luonnonvarojen merkitys Suomen taloudelle. Viime aikoina on herätty varsinkin Pohjois-Suomen luonnonvarojen hyödyntämiseen. Paljon puhutaan Lapin kaivannaisteollisuudesta, mutta on syytä muistaa muutkin elinkeinosektorit. Virkistysarvojen merkittävyys antaa mahdollisuuden kehittää edelleen esimerkiksi matkailuelinkeinoa. Lappi on sen verran laaja alue, että kaikki elinkeinot ovat yhteensovitettavissa. Ongelmia syntyy kuitenkin monesti laajojen luonnonsuojelualueiden rajoittavista vaikutuksista. Aikoinaan, kun esimerkiksi Natura-alueet perustettiin Lappiin, luvattiin, ettei niillä olisi elinkeinoelämää rajoittavia vaikutuksia. Toisin on kuitenkin käynyt. Monen kunnan alueista iso osa on poissa elinkeinotoiminnan piiristä. Kuntien mahdollisuudet elinvoimaiseen tulevaisuuteen on rajoitettu suojelutoimenpiteillä. Löytyisikö joitakin keinoja auttaa näitä kuntia, jotka eivät voi hyödyntää oman alueensa luonnonvaroja, esimerkiksi vesivarantoja?

Timo Juurikkala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin haluan todeta, että ed. Rantakankaan jälleen kerran esittämä ajatus luonnonvaraministeriöstä on harvinaisen huono. Mutta itse selonteko sinänsä on aika tasapainoinen. Tässä on tuotu hyvin eri ulottuvuuksia alkaen ekosysteemipalveluista ja materiaali- ja energiatehokkuudesta ja erilaisista suljetuista kierroista. Silti sieltä välistä aina pilkottaa semmoinen ahneuden kiilu, etenkin kun puhutaan malmi- ja mineraalivaroista. Tällaisessa vaurauskäsityksessä on tietynlaisia banaanivaltiomaisia piirteitä, varsinkin kun muistetaan, että meillä toimivat kaivosyritykset ovat pääosin ulkomaisessa omistuksessa. Nyt ministeri kertoo, että lähimmän kymmenen vuoden aikana kaivannaisteollisuus on volyymiltaan kaksikymmenkertaistumassa, ja kun muistetaan tähän liittyvä infra, niin muutokset tulevat olemaan valtaisat. Toisaalta meidän vahvuutemme ovat hiljaisuus ja luonto ja siihen liittyvä matkailu ja yleisen hyvinvoinnin edistäminen. Kysyisinkin ministeriltä: Miten te näette tämän yhteensovittamisen ongelman tässä, näettekö ristiriitaa, ja millä tavalla päästään eteenpäin, että molemmat osa-alueet voivat elää?

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Uusiutuvasta energiasta ja tuulivoimasta on puhuttu useassa puheenvuorossa tänäkin iltana täällä. Nyt kysyisin ministeri Pekkarisen mielipidettä siitä, mitä mieltä olisitte siitä, että tuulipuistot sijoitettaisiin kansallispuistoihin ja luonnonsuojelualueille. Ovathan ne alueet muuten suurelta osin poissa kansalaisten hyötykäytöstä.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! On todella pidettävä huoli, että me emme jää strategisissa raaka-aineissa kehitysmaaksi, pelkäksi infran rakentajaksi. Kyllä tässä on otettava paremmin huomioon ne vipuvarret, kansalliset ja aluekehitystä tukevat vipuvarret, joita näistä löytyy. Tältä osin tuo metsäteollisuuden omistaminen ja metsäteollisuuden omistajuuden ja isännyyden hukkuminen, mitä viime vuodet osoittavat, ei ole kyllä kovin lupaavaa. Alue-, teollisuus-, työllisyyspoliittiset ja ympäristönäkökohdat voivat olla omistajaohjauksenkin mukaan peruste keskustella muiden omistajien kanssa. Stora Ensossa 35,2 prosenttia Kelan kanssa ei edes tähän riittänyt. Eikö, ministeri Pekkarinen, pitäisi nostaa Stora Ensossa valtion omistusta niin, että me pääsisimme nyt ensin korjaamaan ja parantamaan metsäteollisuuden ja metsävoimavarojen hyödyntämistä kansallisesti oikealla tavalla? Sanomalehtipaperissa emme ole edes omavaraisia enää. On tämä aikamoinen häpeä.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Heti pyydän anteeksi, että en mitenkään kerkeä vastata kaikkiin täällä esille tulleisiin asioihin. Muutamaan kysymykseen kuitenkin yritän tässä vastata.

Ensinnäkin, miten yhteensovittaa malmi- ja mineraalitalouden — kutsun sitä tällä tavalla — ja esimerkiksi matkailun ja ehkä muidenkin elinkeinojen yhteiset tai erilliset intressit? Siellä on varmaan erillisiä intressejä, jotka menevät vähän ristikkäin, mutta on erittäin paljon myöskin yhteisiä intressejä. Tästä strategiasta ei tavallaan löydy auki kirjoitettuja kohtia, että noin sen pitää ihan konkreettisesti tapahtua, mutta ne periaatteet, että nämä pitää kyetä sovittamaan yhteen ja että ne yhtymäkohdat nähdään, mitkä näillä eri intresseillä on, tavallaan ne ajatukset tuosta selonteosta mielestäni pitäisi kyllä löytyä.

Esimerkkinä matkailu ja kaivostoiminta. Länsi-Lappi otetaan esimerkiksi, ajankohtainen lentotoimintakysymys. Jos me kykenemme siellä ne kaivostoimintamahdollisuudet ihan realisoimaan tavalla, jossa varmasti matkailuintressit ainakin nyt näköpiirissä olevalla tavalla voidaan turvata, niin samalla se kaivostoiminta edistää esimerkiksi niitä ympärivuotisia lentoyhteyksiä, sikäli kuin koneet ja firmat pystyvät toimimaan, jotka lentoyhteydet ovat taas välttämättömiä esimerkiksi matkailufasiliteettien ympärivuotiselle käytölle. Kun siellä on muutakin toimintaa kuin se matkailutoiminta, niin se luo edellytykset sille, että esimerkiksi liikenneyhteydet paranevat. Tässä on yksi ihan tämmöinen arjen esimerkki, millä tavalla se voi käytännössä toteutua.

Tämä kysymys, miten muutoin nämä luonnon arvokkaat biodiversiteetin eri elementit kyetään turvaamaan, nämä ekosysteemipalvelut, joista täällä ed. Korkeaojakin puhui, on ehkä vähän, ainakin minulle, aika uusi käsite. olen toki havainnut sen aikaisemminkin, mutta aika uusi käsite. Se lähtee juuri siitä, että tunnistetaan ja tunnustetaan, että siellä luonnossa on niitä sellaisia arvoja, jotka ihmisen sosiaalisen ja henkisen kaikkinaisen hyvinvoinnin kannalta ovat tärkeitä, jotka voidaan myöskin palveluistaa ja sillä tavalla tarjota ehkä vähän tehokkaammin ja paremmin ihmisille kuin tähän saakka kyetään tekemään.

Mitä tulee tuulipuistoihin, se olisi ideaalinen juttu, että voitaisiin ne työntää sellaiseen paikkaan, missä ne vähiten aiheuttavat ongelmia, mutta se riippuu pikkasen niistä tuuliolosuhteista. Tämä on tietysti se ratkaiseva asia.

Ed. Salolainen, yleensä olen monessa asiassa teidän kanssanne samaa mieltä, mutta siitä, että toinen ydinvoimala on toisen ydinvoimalan säätövoimaa, (Ed. Salolainen: Totta kai!) minä nyt olen kyllä ihan eri mieltä. Ei se ihan tällä tavalla mene. Kyllä me tarvitsemme sitä säätövoimaa silloin, kun on tämmöistä perusvoimaa, ja vesivoima olisi mainiota säätövoimaa, mutta meillä nyt on vaan säädökset ja päätökset, että me emme ota sitä enempää käyttöön, ja sen kanssa nyt pitää elää tällä hetkellä. Selonteossa ei, ed. Salolainen, näy jälkeäkään siitä asiasta, minkä aktivoitte. Mutta teillä on poliittinen nenä oikealla kohdalla ja osasitte sen kaivaa esille. Tässä selonteossa nyt ei tätä vesilisärakentamista millään tavalla aktivoida.

Ihan vielä, jos puhemies sallii, tähän koordinaatioon, mitä tässä ajatellaan koordinaatiolla valtionhallinnossa, sitä, että ihan oikein ei ruveta perustamaan mitään uusia ministeriöitä vaan että luodaan joku järjestely, mikä se käytännössä voi olla, siinä on monta eri vaihtoehtoa, mutta järjestely, jolla se siirretään ehkä vähän vahvemmin ihan suoraan kenties pääministerinkin alaisuuteen. Aika monia asioita on tapa siirtää suoraan pääministerin alaisuuteen, (Ed. Huovinen: Vähän liikaa!) mutta ei se ihan mahdoton ajatus ole. En nyt kuitenkaan Temminkään ihan kaikkea haluaisi, että kyllä se pääministerin kanslia voi tässä mielessä olla ihan hyvä paikka.

Mitä tulee vielä tähän paneeliin, joka täällä nousi esille myös minun puheenvuorossani, siinä kyllä idea ei ole, niin kuin joku pelkäsi, että luodaan uutta byrokratiaa. Ei, minun ajatuksenani ei ainakaan ole yhdenkään uuden viran perustaminen sitä varten, vaan olemassa olevista tieteen, tutkimuksen, bisneksen asiantuntijoista koottaisiin tällainen asiantuntijapaneeli, joka olisi aloitteellinen, ideoiva ja nimenomaan sillä tavalla, että lähtisivät tästä luonnonvarastrategian perusfilosofiasta se aloitteellisuus ja ne toimet, mitä siellä harjoitetaan.

Mitä tulee tähän kaivosyhtiön perustamismahdollisuuteen, vielä kerran, kun ed. Lyly Rajala vähän epäili, tarvitaanko sitä, voisi sanoa näin, että tosiaan 1992 taisi olla se viimeinen vuosi, vai 1990-luvun alkupuolella, kun valtio kokonaan irtaantui suorasta omistajuudesta alalla. Silloin ei uskottu siihen, että Suomi voi olla kaivostoiminnan merkittävä maa. Jälkikäteen ajatellen se minunkin mielestäni oli ilmiselvä virhe.

Alalla on nyt tällä hetkellä esimerkiksi etsintätyössä 41 ulkolaista yhtiötä. Ajatelkaa, 41 muualta maailmasta omistettua yhtiötä. Yksin yhdellä ainoalla yrityksellä, sanon sen nimeltäkin, Anglo Americanilla, maailman kolmanneksi suurimmalla kaivosyhtiöllä, on tällä hetkellä Sodankylän eteläpuolella 80 henkilöä etsinnässä, 80 henkilöä yhdellä ainoalla yhtiöllä etsimässä näitä mahdollisuuksia. Tämä on vain esimerkki siitä, kuinka Suomi kiinnostaa, ja kun tästä toimialasta on tullut tavallaan näin merkittävä, se kasvaa räjähdysmäisesti, niin siitä on tullut samalla mielestäni strateginen toimiala, ja on hyvä, että strategisella toimialalla valtio on edes jollakin tavalla siinä bisneksessä mukana. Tämä on se ajattelutapa, mille ehkä idea tällaisesta kaivosyhtiöstä perustuu. Mitä se käytännössä sitten tulee olemaan, on ihan toinen asia.

Aivan viimeisenä, jos puhemies vielä sallii, vesitalouteen pari sanaa. Ed. Matikainen-Kallström, mielestäni tässä on todella potentiaalia, ja mehän olemme esimerkiksi Tekesin kautta käyttäneet tutkimus- ja kehittämisvaroja. Moni ihmetteli silloin, kun näin alettiin menetellä, että mitä ihmettä, onko tässä jotain bisnestä. Nyt me tiedämme, että suomalaisen Kemiran, jonka toimialafokus aikanaan oli ihan jossain muualla, pääfokus tällä hetkellä on juuri tässä puhtaassa vedessä, likaisten, saastuneitten vesien puhdistamisessa. Siinä on valtava maailmanmarkkinapotentiaali, ja kyllä me satsaamme siihen monin eri tavoin.

Moni tärkeä kysymys jäi valitettavasti vastaamatta, mutta olen ylittänyt aikani.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Suomen maa-alasta yli 80 prosenttia on metsää. Metsistä valtaosa on puuntuotantoon soveltuvaa. Metsiä on hoidettava ja suojeltava sekä hyödynnettävä sopivassa suhteessa. Metsien elinvoimaa ja niiden eliöstön monimuotoisuutta on suojeltava niin, että luonnonmukaiset ympäristöt säilyvät, että ne antavat virkistystä myös meidän jälkeemme tuleville sukupolville.

Puu on Suomen toiseksi tärkein luonnonvara niin metsäteollisuuden, energiateollisuuden kuin jalostettujen tuotteidenkin tuotannon kannalta. Sen sijaan turpeen polttoa en pidä pitkän päälle järkevänä. Soiden ennallistaminen vesivarastoiksi ja tulvien ehkäisyyn on erittäin tärkeätä. Turve ei ole luonnonvara, joka uusiutuu nopeasti. Sen takia sen käytöstä pitää asteittain luopua.

Suomi käyttää kivi- ja maa-aineksia kymmeniä miljoonia tonneja vuodessa tierakentamiseen ym. Suomen kallioperässä on paljon mineraaleja. Kaivosteollisuus tarjoaa kehittämismahdollisuuksia ja hyvinvointia eri puolille Suomea. Kaivosteollisuudessamme on hyvää osaamista. Uusia kaivoksia on avattu paljon viime aikoina. On erittäin tärkeätä, että kaivosteollisuus kuten muutkin luonnonvaramme pysyvät myös suomalaisten käsissä. Tämä on ollut unohtua matkan varrella ajoittain.

Suomen merkittävin luonnonvara on vesi. Veden merkitys nousee sitä mukaa, kun maailman väestö kasvaa sekä ilmastonmuutos heikentää elinympäristöjä ja maatalouden olosuhteita Aasian, Lähi-idän, Etelä-Amerikan ja Afrikan maissa.

Arvoisa herra puhemies! Tärkeimmät luonnonvaramme antavat meille pitkällä aikavälillä resursseja, joilla luodaan kansalaisten hyvinvointia. Tärkeimmät materiaalivirrat perustuvat tulevaisuudessa veteen, puuhun, maa-aineksiin ja mineraaleihin.

Maapallon kantokyky ei kestä nykyisenlaista luonnonvarojen ja raaka-aineiden hyödyntämistä. Luonnonvaroja käytetään enemmän kuin niitä luonnon prosesseissa syntyy. Onkin tärkeätä, että teollisuuden, kaupan, yritysten, yhdyskuntien ja julkisten laitosten toiminta perustuu sellaiseen tuotantoon ja kulutukseen, joka palvelee kestävän kehityksen mukaisia materiaali- ja energiavirtoja. Koska luonnonvarat vähenevät, tulee vähentää raaka-aineiden kulutusta. Näin estetään niiden tuotannon aiheuttamat haitat ympäristölle. Käytännössä tämä tarkoittaa, että jo nyt käytössä olevia materiaalivirtoja pitää ohjata uudelleen tuotantoon ja tuotannosta kulutukseen ja kulutuksesta taas tuotantoon. Yhteiskuntaan on luotava tehokas materiaalivirtojen hallintajärjestelmä.

Ympäristöyritykset yhteistyössä teollisuuden, kaupan ja eri toimialojen yritysten kanssa ovat jo pitkään pyrkineet siihen, että jätteissä olevat raaka-aineet saadaan yhä paremmin talteen. Tämän pyrkimyksen tärkeys kasvaa isoihin mittoihin lähitulevaisuudessa. Tästä päivästä ei ole todellakaan pitkä matka materiaali- ja jätevirtojen hallintaan, johon kauppa, teollisuusyritykset ja kansalaiset osallistuvat. Jätevirtoja hallitaan samanlaisella logistiikalla kuin tuotteita toimitetaan varastoista kaupan hyllyille. Virran suunta on vain päinvastainen. Kaupan hyllyiltä yritysten ja kotitalouksien lajitellut jätesäkit lähtevät yksittäisiin kierrätys- ja hyödyntämiskeskuksiin, jotka puolestaan tekevät niistä uudestaan raaka-ainetta teollisuudelle. Valitettavasti koen velvollisuudekseni todeta, että hallituksen esityksessä jätelaiksi ei ole lainkaan näitä piirteitä vaan siinä pyritään kunnan omistamiin jätteisiin, jotka menevät pääosin poltettaviksi tai kaatopaikoille. Tällainen ajattelu on hylättävä ja siirryttävä todellakin materiaali- ja jätevirtojen hallintaan. Silloin ei kuntia eikä kaatopaikkoja juurikaan tarvita vaan näitä virtoja hallitsevat nimenomaan yritykset. Tätä lähitulevaisuuden visiota hallitus ei ole huomioinut.

Uusiutuvan energian käytön kasvua vaikeuttavat metsäteollisuuden ongelmat. Riskinä on, että puun käyttäminen energian tuotantoon nostaa metsäteollisuuden puun hintaa. Hyvän puumateriaalin käyttäminen polttoaineena ei ole taloudellisesti eikä ympäristön kannalta järkevää. On järkevää, että puun jalostusarvoa lisätään, minkä sivutuotteena syntyy haketta.

Arvoisa puhemies! Kuten Sitran strategia ja luonnonvaraselonteko edellyttävät, meillä on kehitettävä materiaalivirtojen ja ympäristövaikutusten arviointimalleja ja luonnonvaratilinpidon menetelmiä. Lisäksi on perustettava luonnonvarakysymyksiin liittyviä ennakointi- ja osaamisverkostoja, joissa valtio, kunnat, elinkeinoelämä, yritykset, oppilaitokset, tutkimuslaitokset ja kansalaisjärjestöt ovat mukana. Mielestäni luonnonvarojen ja materiaalivirtojen hallintaan ei tarvita selonteon esittämää hallintomallia. Yritysten on saatava hoitaa asia lakien määrittelemissä puitteissa yhdessä ja erikseen. Valtion ei tarvitse tähän asiaan sotkeutua jäykkine hallintoineen. (Puhemies: Aika!)

Kaikkein tärkeimpänä valtion roolina näen sen, että kansalaisomaisuutemme pysyy kansamme käsissä.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa puhemies! Selonteon visio siitä, että Suomi vuonna 2050 on älykkään luonnonvaratalouden edelläkävijä, on hyvin haasteellinen, mutta rima on syytäkin asettaa korkealle, ja sinänsä selonteon strategiset tavoitteet tasoittavat tietä vision toteuttamiseksi.

Luonnonvarat ovat niukkeneva resurssi. Monista maamme tällaisista on jo nyt puutetta. Öljy, kaasu ja pidemmällä aikavälillä myös kivihiili loppuvat nykyisellä kulutusvauhdilla. Puhdas vesi on loppumassa monissa maissa. Viljelyalue supistuu aavikoitumisen ja kuivuuden vuoksi. Myös metsät, erityisesti sademetsät, vähenevät hälyttävän nopeaa vauhtia. Väestön jatkaessa kasvuaan luonnonvarojen kysyntä kasvaa ja hinnat nousevat. Kyse onkin siitä, milloin luonnon kantokyky tulee vastaan. Joka tapauksessa luonnonvaroista, tuottavasta maasta ja vedestä tulee jatkossa olemaan niukkuutta.

Suurena uhkana näen myös sen, että monet eläin- ja kasvilajit ovat häviämässä maapalloltamme erittäin nopeaan tahtiin. Arvioiden mukaan me elämmekin tänään parasta aikaa maapallon kuudetta lajien sukupuuttoaaltoa, ja tämä lajien nopea häviäminen on ihmisten toimenpiteiden seurausta. Tämä lajien häviäminen koskettaa kyllä myös meitä täällä Suomessa. Meillä arvioidaan tällä hetkellä olevan noin 1 500 uhanalaista lajia, ja vajaat 200 on jo kokonaan hävinnyt luonnostamme. Meilläkin on siis paljon tehtävää lajiemme turvaamiseksi. Mutta tämä luonnon monimuotoisuus jää usein aivan liian vähälle huomiolle, kun me teemme päätöksiä. Esimerkiksi uusiutuvien energiamuotojen hyödyntämisessä pitäisi arvioida näiden toimien vaikutusta luonnon monimuotoisuuteen. Uskonkin, että ilman määrätietoisia toimia luonnon monimuotoisuus vähenee meillä täällä Suomessakin ja ekosysteemien toimintakyky heikkenee.

Täällä Suomessa me olemme kuitenkin siinä mielessä onnellisessa asemassa, että meillä on runsaasti luonnonvaroja ja näihin luonnonvaroihin liittyy merkittäviä uusia tuotantomahdollisuuksia ja markkinoita. Meillä on kaikki edellytykset biotaloutta hyödyntäen hankkia kestävä kilpailuetu ja nousta edelläkävijäksi. Meillä on kaikki edellytykset, mahdollisuudet kehittää osaamisperusteinen ja innovatiivinen biotalouteen perustuva tuotanto. Suomen erityisvahvuudet luonnonvaroissa ovat runsaat mineraalivarannot, puhdas vesi ja mittavat metsävarat. Biomassan hyödyntämisessä meidän on kuitenkin löydettävä toimiva tasapaino energiantuotannon, ravinnontuotannon ja metsäteollisuuden raaka-ainetarpeen kesken. Satunnaisten hintojen vaihteluiden ei pitäisi antaa horjuttaa tätä herkkää tasapainoa.

Metsäteollisuus on käynyt läpi erittäin syvällisen rakennemuutoksen, ja täytyy sanoa, että metsäteollisuus kyllä tietysti voi itsekin katsoa peiliin siinä mielessä, että se ei aikanaan kovinkaan paljon panostanut tutkimukseen ja tuotekehitykseen, nojasi vanhoihin tuotteisiin, ja nyt kun paperin kysyntä on alkanut hiipua, on tullut kiire hakea uusia tuotteita. No, minä uskon, että metsäteollisuudella Suomessa on tulevaisuutta ja näitä uusia tuotteita löytyy. Biojalostamot tulevat vääjäämättä. Kuituja voidaan käyttää uusilla monipuolisilla tavoilla, on älypaperia ja kaikkea tämäntapaista.

Arvoisa puhemies! Todellakin uskon, että metsäteollisuus on edelleen yksi kantava teollisuudenala Suomessa jatkossa.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on käytetty kiitettävästi keskusteluvoimavaroja yhä runsaampina ilmeneviin kaivannaisrikkauksiimme. Itse keskityn metsä- ja vesivaroihin.

Suomi on metsien ja järvien maa. Maamme pinta-alasta kolme neljännestä on metsää, ja vesistöt peittävät kymmeneksen pinta-alasta. Runsaat metsävarantomme ja puhdas vesi ovat Suomelle tärkeitä luonnonvaroja. Meidän tulee oppia hyödyntämään entistä paremmin ja kestävämmin uusiutuvia luonnonvarojamme, sillä kuten selonteossakin todetaan, tulevaisuudessa tuottavasta maasta ja vedestä muodostuu niukkuustekijöitä. Luonnonvarat ovat rikkautemme, mutta niitä on käytettävä siten, että ne tuottavat hyvinvointia myös seuraaville sukupolville.

Puhdas vesi on todellinen niukkuustekijä. Vuoteen 2025 mennessä noin 1,8 miljardia ihmistä asuu kuivuusalueilla ja kaksi kolmasosaa maailman väestöstä eli 4,5 miljardia ihmistä asuu veden ajoittaisesta puutteesta kärsivillä alueilla.

Suomessa vettä on riittänyt runsaiden vesivarantojemme ansiosta. Vesivarantojen lisäksi Suomesta löytyy myös korkeatasoista vesiosaamista. Suomalaiseen vesialan erikoisosaamiseen kuuluvat muun muassa metsäteollisuudessa kehitetyt vesiratkaisut. Suomen vesiosaaminen on maailmanlaajuisesti tunnustettua, sillä Suomi on menestynyt monissa vesialan kansainvälisissä vertailuissa. On tärkeää, että Suomen vesiosaamista kehitetään edelleen. Osaamistamme tulee hyödyntää myös vesialan kansainvälisessä yhteistyössä, kuten selonteossakin linjataan.

Arvoisa puhemies! Luonnonvarojen hyödyntämisen suhteen suuri kasvupotentiaali löytyy etenkin metsistämme, jotka kasvavat nyt vuosittain jo yli 100 miljoonaa kuutiometriä puuta, kiitos vuosikymmeniä jatkuneiden määrätietoisten metsätalouden rahoitusohjelmien.

Metsistä saatavan puuaineksen käyttöä on mahdollista lisätä huomattavasti nykyisestä, sillä viime vuosina metsien ainespuun hakkuut ovat olleet vain noin 70 prosenttia kestävistä hakkuumahdollisuuksista. Metsien kasvusta voidaan kasvava osa käyttää energiantuotannossa. Metsähakkeen käyttöä ollaankin lisäämässä uusiutuvan energian velvoitepaketin mukaisesti. Tavoitteena on nostaa metsähakkeen vuotuinen käyttö nykyisestä 5 miljoonasta kuutiometristä 13,5 miljoonaan kuutiometriin vuoteen 2020 mennessä. Tätä tavoitetta tukee osaltaan uusi pienpuun energiatuki. Metsähakkeen käytön lisääminen energiantuotannossa onkin hyvä esimerkki siitä, miten luonnonvarojamme voidaan hyödyntää kestävästi. Laajemmasta näkökulmasta katsoen voidaan todeta, että uusiutuvan energian paketti kokonaisuudessaan on esimerkillinen osoitus luonnonvarojemme kestävästä käytöstä.

Puun käyttäminen energiantuotannossa tulee lisääntymään, sillä velvoitepaketin mukaisesti uusiutuvan energian lisäyksestä yli puolet eli 55 prosenttia aiotaan kattaa puulla, mutta muitakaan luonnonvaroja ei bioenergian tuotannossa tulisi unohtaa.

Runsaat biomassavarannot löytyvät metsien ohella maataloudesta. Peltobiomassaa voidaan polttaa suoraan energiantuotannossa. Kasvi- ja eläinperäisiä biomassoja voidaan jalostaa nestemäisiksi polttoaineiksi ja niitä voidaan myös prosessoida biokaasuksi. Peltobiomassan tuotantoa on mahdollista lisätä. Suomen peltoala on noin 2,3 miljoonaa hehtaaria, mistä ruokaomavaraisuutemme turvaamiseen ja elintarvike- ja rehuteollisuuden tarpeisiin tarvitaan noin 1,8 miljoonaa hehtaaria. Näin ollen muuhun tuotantoon voidaan käyttää puoli miljoonaa hehtaaria.

Biodieselin, biokaasun ja bioetanolin valmistusta tulee edistää. Bioenergiasektorin tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että energiantuotannossa käytettäviä teknologioita pystytään kehittämään siten, että raaka-aineet saadaan hyödynnetyksi entistä tehokkaammin.

Biomassaa voidaan toki käyttää muuhunkin kuin energiantuotantoon. Biomassasta voidaan tuottaa kuituja ja kemiallisia yhdisteitä. Biomassasta saatavia komponentteja voidaan hyödyntää myös jatkojalostuksessa. Biopohjaisten materiaalien käyttäminen voi luoda uusia mahdollisuuksia etenkin metsäteollisuudelle, joka tarvitsee kipeästi uusia innovaatioita perinteisen paperi- ja kartonkiliiketoiminnan oheen.

Runsaita luonnonvaroja hyödyntämällä ja korkean osaamisen avulla Suomella on mahdollisuus luoda (Puhemies: Aika!) bioliiketoiminnasta kannattava elinkeino. Biomassasta valmistettavat tuotteet ja bioteknologiset innovaatiot tarjoavat mahdollisuuden uudenlaiselle yritystoiminnalle. Biomassan tuotantoa on mahdollista lisätä kestävästi, ja sillä voidaan myös korvata energiantuotannossa fossiilisia tuontipolttoaineita. Runsaita luonnonvaroja hyödyntämällä voidaan luoda uutta innovatiivista yritystoimintaa, joka tuo mukanaan myös uusia työpaikkoja ja luo samalla hyvinvointia koko maahan.

Arvoisa puhemies! Luonnonvaraselonteossa hahmotetaan visio Suomesta vuonna 2050 älykkään luonnonvaratalouden vastuullisena edelläkävijänä. Vision tavoite eli luonnonvarojen riittävyyden turvaaminen seuraaville sukupolville on tärkeää. Luonnonvaroja voidaan hyödyntää nyt ja tulevaisuudessa, mutta se on tehtävä vastuullisella tavalla.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa puhemies! Keskustalle luonnonvarojen hyödyntäminen ja luonnonvarojen eteen tehty työ on ollut tärkeimpiä asioita koko poliittisen historian aikana, ja hyvä niin. Olemme onnistuneet saamaan muitten tukea omille tavoitteillemme. Tämä selonteko osoittaa sen, että koko hallitus on tullut hyvin pitkälle niille linjoille, joita keskusta on pitänyt tärkeinä vuosikymmeniä.

Olen erittäin iloinen siitä, että laajemminkin luonnonvarojen arvostus on noussut. Vielä muutamia vuosikymmeniä sitten ajateltiin, että panostaminen luonnonvaroihin on mennyttä aikaa ja sen varaan ei tulevaisuutta rakenneta. Mutta nyt, kun katsotaan, millä keinoilla Suomi osaltaan maksaa tämän talouskriisin aikaisen laskun ja sen suuren velkaantumisen, mikä valitettavasti seuraa tämän kriisin seurauksena, kyllä luonnonvarojen hyödyntäminen ja sen kautta tuleva hyvinvointi on aivan kärkiasiana ja kärkikysymyksenä meidän tulevan menestyksemme kannalta. On siis erittäin hyvä, että hallitus on nostanut tämän korkealle sijalle omassa politiikassaan.

Luonnonvarojen laajamittainen hyödyntäminen on myöskin mitä parasta aluepolitiikkaa, tulevaisuuden aluepolitiikkaa, jolla luodaan työtä ja toimeentuloa koko maahan, eri maakuntiin ja myös eri kyliin. Tätä voisi sanoa moderniksi kyläpolitiikaksikin, koska ne luonnonvarat sijaitsevat hyvin pitkälle syrjäisilläkin alueilla, koko Suomen alueella.

Tässä selonteossa on otettu useita linjauksia, joita pitää saada tulevan hallituksen ohjelmaan, jotta ne konkretisoituvat. Täällä on esimerkiksi säädöksien, hallintokäytäntöjen ja lupaprosessien nopeuttaminen otettu tavoitteeksi. Se on tärkeä tavoite ja oikeastaan välttämätön tavoite. Meillä on monilta osin liian raskas ja pitkäkestoinen lupaprosessi, ja täällä tavoitteissa sitoudutaan lyhentämään näitä lupaprosesseja. Samalla aiotaan ottaa huomioon valmisteltavassa lainsäädännössä luonnonvaraselonteon tavoitteet. Tämä on tietysti tärkeä asia myöskin niitten lakiesitysten osalta, jotka ovat vielä täällä eduskunnan käsittelyssä. Täällä on viitattu kaivoslakiin ja sen linjauksiin contra tämän selonteon tavoitteisiin.

Haluan yhtenä erityiskysymyksenä nostaa esille eri tutkimuslaitosten voimavarat. Kun tässä selonteossa asetetaan paljon toiveita ja paljon mahdollisuuksia tälle luonnonvarasektorille, niin olisi välttämätöntä, että ne tutkimuslaitokset, jotka tekevät työtä täällä tutkimuksen osa-alueella luonnonvarojen hyödyntämiseksi, saisivat riittävät voimavarat. Tässä viittaan erityisesti kolmeen tutkimuslaitokseen: Geologian tutkimuskeskukseen, Gtk:hon, Metsäntutkimuslaitokseen, Metlaan, ja Mtt:hen eli Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskukseen. Näillä kaikilla on oma tärkeä erityisroolinsa, joka palvelee ja luo edellytyksiä myöskin elinkeinoelämän menestykselle ja kehitykselle.

Nyt tämä paljon puhuttu ja myös paljon parjattu valtion tuottavuusohjelma on ainakin osaltaan heikentämässä — sen tiedämme täällä konkreettisesti — näitten tutkimuslaitosten mahdollisuutta osallistua tähän suomalaisen hyvinvoinnin perustan rakentamiseen. Pidän itse välttämättömänä, että uuden hallituksen ohjelmassa tätä tuottavuusohjelmaa kokonaisuudessaankin arvioitaisiin uudelleen niin, että tulisi enemmän tuloksia kuin laskennallisia henkilötyövuosien vähentämisiä. Ja erityisesti näitten kolmen mainitun tutkimuslaitoksen osalta pitää turvata riittävät resurssit, jotta se kaikki potentiaali, mitä täällä on nähtävissä, saadaan tältäkin osin hyödynnettyä ja saadaan sitä kautta rakennettua suomalaista hyvinvointia, jonka pitää tietysti olla kaiken toiminnan lähtökohtana ja tarkoituksena.

Jari Leppä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä luonnonvaraselonteko on oikeastaan huipennus tämän vaalikauden lukuisille tätä sivuaville ja erilaisia luonnonvaroja ja niiden tehokkaampaa ja kestävää käyttöä edistäville hankkeille, lukuisille selonteoille, lainsäädäntöhankkeille ja erilaisille työryhmien loppuraporteille. Ruuasta on useampia erilaisia selontekoja, lainsäädäntöhankkeita, samoin energiasta, puurakentamisesta, maaseudun elinvoimasta jne.

On myöskin aivan erinomainen asia, että Sitran, jonka edustaja myöskin tuolla lehterillä istuu, Maamerkit-ohjelma on ottanut ihan uudenlaisen näkökulman ja tulevaisuuteen hyvin pitkälle katsovan näkökulman edistää näitä aivan samoja asioita. Samaan lopputulokseen päätyi brändityöryhmä. Elikkä erinomaisella tavalla hallitus on nyt koonnut yhteen sitä tahtotilaa, joka Suomella on löytää niitä uusia menestyksen avaimia yhteiskunnalle ja hyvinvoinnin säilymiselle ja kasvamiselle. Ja kun se tehdään tavalla, johon suomalainen ja suomalaiset olosuhteet sopeutuvat ja soveltuvat erinomaisella tavalla, niin tästä tulee myöskin se kestävyysnäkökulma, niin ilmastonäkökulma kun kaikki muukin, ja pystytään pääsemään eroon entistä enemmän siitä uusiutumattomien luonnonvarojen käytöstä, joka tällä hetkellä leimaa meidän talouttamme ja ennen kaikkea maailman taloutta.

Puhemies! Myös poliittinen suhtautuminen näihin asioihin on tällä vaalikaudella ollut poikkeuksellisen yksimielistä. Tämä pitää myöskin panna hyvällä merkille ilman muuta, ja pitää antaa siitä tunnustusta myös oppositiolle. Nyt sitten pitää meidän kaikkien huolehtia siitä, että nyt yhteisesti ja yksimielisesti sitoudutaan niihin yksimielisiin tavoitteisiin ja niiden toteuttamiseen niin lainsäädäntöteitse kuin budjettiteitsekin, jotta ne aivan aidosti sitten jalalle saadaan ja ne lähtevät toteutumaan ja niitä uusia työpaikkoja ja yrityksiä ja vientimahdollisuuksia syntyy.

Aivan uudet toimintamallit ja myöskin uudenlaiset tuotteet odottavat monissa tutkijoiden kammioissa. Siksi on välttämätöntä, että teknologian kehittyminen ja riittävät tutkimus- ja kehityspanostukset ovat olemassa niin yritysten osalta kuin myöskin valtion osalta. Ja tähän myöskin hyvin voimakkaalla tavalla tässä selonteossa kantaa otetaan. Se on erinomainen asia.

Sitten — mikä tuossa jo aikaisemmin oli esillä ja mitä myöskin ministeri Pekkarinen peräänkuulutti ja painotti — meidän kokonaisvaltaisessa kehittämistyössämme ja koordinoinnissamme on riittävästi panoksia niin, että eri hallinnonalat toimivat samaan suuntaan. Liian monta kertaa tällä luonnonvarojen hallinnan alalla ovat toiset edistämässä ja toiset ovat valitettavasti lyömässä kapuloita rattaisiin. Tämä ei ole johdonmukaista toimintatapaa, ja siksi on erittäin tärkeää, että koordinaatio on täällä merkitty niin suurin kirjaimin.

Toinen asia on ilman muuta se, ketkä näitä uusia hyötyjä sitten saavat osakseen. Ja tässä toivon, että — niin meidän oman huoltovarmuutemme, työllisyytemme kuin taloutemme kannalta — ne ovat mahdollisimman paljon omia kotimaisia toimijoita. Siinä — sanon jo toisen kerran tämän päivän aikana — tämä avaus, jonka ministeri Pekkarinen teki kaivoslain ja kaivannaisteollisuuden osalta, kyllä ansaitsee kaiken mahdollisen tuen, ja toivon, että samantyyppinen ajattelutapa valtaa alaa myöskin muilla toiminnan sektoreilla, ei ainoastaan kaivannaisissa vaan myöskin muilla, jotta tämä pystytään tekemään.

Puhemies! Aivan lopuksi. Samalla tämä strategiatyö on myöskin valtaisa mahdollisuuksien antaja erityisesti maaseudulle. Lähestulkoon kaikki tässä strategiassa mainituista raaka-aineista tulevat maaseudulta. Se antaa aivan uudenlaisen tavan ja mahdollisuuden hyvinvoinnin lisäämiseen maaseudulle ja aivan luontaisen aluekehityksen vahvistamiseen, kun tämä toteutetaan. Se on meidän kaikkien hyväksi, jakautuu ympäri maata. Ed. Rantakangas totesi, että tämä on modernia kyläpolitiikkaa. Niin se on.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Luonnonvaraselonteko oli todella hyvä, laaja ja toivottu. Se on nimenomaan koonnut nyt yhteen kaiken sen, mitä meillä on puhuttu tässä talossa siitä, mitä pitäisi tehdä, mitä luonnonvarat ovat. Se ei keskity vain yhteen asiaan, niin kuin täällä tuossa debatissa tuli vähän semmoinen käsitys, että tämä on pelkkää kaivostoimintaa, meillä ei ole mitään muita luonnonvaroja kuin vain mineraaleja. Onneksi näissä varsinaisissa puheenvuoroissa on tullut esiin se, että kollegat ymmärtävät tämän selonteon ja luonnonvaramme hyvin laajasti.

Tulevaisuusvaliokunta on keskittynyt aina tulevaisuuteen suuntaaviin asioihin, ja tuossa sanoin aikaisemmin jo, että näin tämän, että tämä olisi todella ollut aivan kuin tulevaisuusvaliokunnan visio siitä, mitä tulevaisuus on. Mutta hallitus oli aivan upeasti tämän nähnyt omana askelenaan, niin että saamme sieltä hyviä askeleita sitten varsinaisiin hallitusohjelmakeskusteluihin. Ketkä sitten aikanaan hallituksen muodostavatkaan, toivon, että mahdollisimman moni asia selonteosta nousee sitten seuraavalla hallituskaudella päätettäviin asioihin. Tämä on nimenomaan hyvä pohjapaperi jatkokeskusteluun, aivan kuin ministeri tuossa omassa puheenvuorossaan sanoi.

Olen iloinen tästä, että selonteossa on hyvin vahvasti nostettu myös huoltovarmuusasiat esille, että me emme ole vain reservaatti luonnonvarojen suhteen vaan todella myöskin näemme sen, että ne ovat meille tärkeitä asioita, ja näemme myös nämä luonnonvarat laajasti mahdollisuutena. Se tuo uusia innovatiivisia ratkaisuja, uusia työpaikkoja, uusia mahdollisuuksia myöskin vientiteollisuudellemme ja yrityksillemme. Se luo uudenlaisia liiketoimintakonsepteja, tästä olen aivan varma. Itse olen ollut vetämässä nanoteknologiatyöryhmää, ja se yhdessä metsäteollisuuden kanssa on luonut aivan uusia näkökulmia siihen, minkälaisiin televisio-, ranneke-, puhelinratkaisuihin pääsisimme nimenomaan nanoteknologiaa ja metsäteollisuutta, puuta, hyödyntämällä. Me olemme aivan uudessa maailmassa.

Talousvaliokunnassa on tuohon kaivoslakiin keskitytty pitkään ja hartaasti, ja vielä ovat omat vääntömme edessä. Olen aivan varma, että pääsemme hyvässä yhteisymmärryksessä asioissa eteenpäin. Siinä olen tuonut esiin nimenomaan sen, mikä täälläkin tuli esiin, että en halua, että olemme siirtomaa, josta luonnonvarat viedään jalostamattomina ja mahdollisesti vielä ilman, että pystymme hyödyntämään niitä millään tavalla tai saamme niistä hyötyä itsellemme.

Tästä syystä olenkin sitten peräänkuuluttanut, että tälle maa-aineksen alapuoliselle alueelle saataisiin selkeä lainsäädäntö aikaiseksi. Nyt kaikki meidän käytäntömme perustuvat 1800-luvun tulkintaan ja siihen lainsäädäntöön ja sen jatkuvaan tulkintaan. Tämä varsinainen lainsäädäntö tästä selonteosta puutuu, ja olen ymmärtänyt, että ministeri on hyvin suopea tälle näkökulmalle, että sitä ruvetaan selvittämään, miten — kuka ja millä tavalla — nämä maa-ainesalueen alapuoliset osat omistetaan ja millä tavalla mahdollisesti kunnat ja valtio niistä sitten omansa mahdollisesti saisivat, että emme ole vain pelkkä siirtomaa silläkään sektorilla. Tämä käsittää siellä hyvin laajasti kaiken: rakentamistoimintaan liittyvät asiat, että meillä on maalämpöä ja kaikkea, ja, vaikka nyt ei pohjavettä omistetakaan, kuitenkin sen käsittelyyn ja yhteyteen liittyvää asiaa.

Selonteko puuttuu myös joihinkin ongelmakohtiin, ja niistä tulivat jo esiin nämä pitkät käsittelyajat erilaisissa lupakäytännöissä, lupakäytäntöjen monimutkaisuus ja monivaiheisuus. Toivon, että näitä päästään sitten jatkossa työstämään eteenpäin, että emme ole monen luukun periaatteella ja monivaiheisten hakuprosessien edessä vaan pystyisimme käsittelemään asiat niin sanotusti lähes yhden luukun periaatteella.

Samoin hallinnon ja tutkimuksen pirstaleisuus ja koordinaation puute ovat tulleet meillä monessa muussakin asiassa esiin. Oma lempilapseni on nimenomaan se, että nämä erilaiset hallintorajat pitäisi räjäyttää niin kuntasektorilla kuin valtiosektorilla, kun kaikki eteenpäinmeno, kaikki uudet ajatukset tyssäävät siihen, että ei kuulu minulle. Aina on siinä se hallintoraja, joka estää uusien asioiden ajattelun ja pitkän tähtäimen tulokset.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Suomella on paljon luonnonvaroja, joista ihmiset voivat nauttia muun muassa luonnossa liikkuessaan. Myös taloudellisesti hyväksikäyttäminen on mahdollista, vaikka kaikkea ei pidäkään uhrata talouden alttarille. Suomi on yksi suurimmista luonnonsuojelijoista, ja meillä onkin hienoja suojelualueita. Taidamme olla Euroopassa ykkösmaa luonnon suojelemisessa.

Metsämme ovat olleet tulolähteitä jo satoja vuosia ja tarjoavat hyötyä ja leipää aina tervanpoltosta lähtien. Olemme noudattaneet vastuullista metsänhoitopolitiikkaa periaatteella, että hakattujen puitten tilalle istutetaan uusi taimi. Näin ei suinkaan toimita kaikkialla maailmassa. Metsäteollisuuden puunjalostuksen lisäksi myös voimalat alkavat nyt käyttää enemmän puuta öljyn ja kivihiilen polttoa korvaamaan. Myös biopolttoaineita valmistavia tehtaita ollaan lisäämässä. Toivottavasti nämä investoinnit onnistuvat ja toimivat paperi- ja sellutuotannon yhteydessä niin sanottuna toisen sukupolven hankkeena. Myös biopolttoaineitten tuotannon pitää olla markkinavetoista, sillä verotuet eivät tässä pitkälle kanna. Täytyy pitää huoli, että voimaloihin menevän puun energiakäyttö ei uhkaa puunjalostusteollisuuden raaka-aineen hankintaa.

Jo kyselytunnin aikaan, jos näin voi sanoa, tuli ilmi, että täällä on kolme biovoimalahanketta UPM:llä, Stora Ensolla ja M-realilla ja Vapolla. Toivottavasti ne jäävät Suomeen, ettei niitä viedä muualle ja että yksi jäisi meille Keski-Suomeen. Se on minun ja varmaan ministerinkin toive.

Suomen bruttokansantuotteesta noin 40 prosenttia tulee viennistä, eikä tätä tasoa olisi voitu saavuttaa ilman korkeaa jalostusastetta.

Arvoisa puhemies! Nord Pool nostaa nyt sähkön hintaa, ja yleiseurooppalainen sähköpörssi tulee vähintään tuplaamaan sähkön hinnan. Tässä on vaarana se, että myös puun polttajilla riittää rahaa tulevaisuudessa ostaa myös selluksi jalostettavaa raaka-ainetta. Toivottavasti tämä hallitus turvaa teollisuuden puunsaannin, ettei metsäteollisuuden tarvitse täältä lähteä Etelä-Amerikkaan halvan puun perään.

Metsien kohdalla on muitakin epäkohtia, kuten rästiin jääneet ensiharvennukset. Metsät pusikoituvat, eikä näin puun kasvua saada turvattua. Näin ei saada sahatukkia, vanerikoivua sen paremmin kuin sellupuutakaan.

Valtava luonnonvara Suomessa on myös soissamme. Turpeen energiasisältö ylittää Norjan öljy- ja kaasuvarat. Turpeesta tuotetaan tälläkin hetkellä kunnallisissa vastapainevoimalaitoksissamme edullista energiaa ja ennen kaikkea sähköä. Nämä yhdistetyt voiman-, lämmön- ja sähköntuotantolaitokset ovat edullisin tapa tuottaa sähköä. Jos turvetta ei käytettäisi, ainoa, millä sitä voitaisiin korvata, on kivihiili ja nyt on aikomus myös polttaa puuta. Turvesoiden hyödyntämisessä on kuitenkin pidettävä huolta vesistöjen puhtaudesta. Nyt onkin huomattu, että suurimmat soilta tulevat päästöt johtuvat suometsien ojittamisesta eivätkä turpeen nostosta ja myös maataloudella siinä on oma osuutensa. Viimeiset tiedot kertovat, että turpeestakin voidaan ottaa hiilidioksidipäästöt jo talteen ja näin tekniikka turpeen polttoakin helpottaa ja vähentää siitä syntyviä päästöjä.

Arvoisa puhemies! Metsät ovat maallemme myös merkittävä matkailuelementti. Erityisesti Itä- ja Keski-Suomessa hyötyvät metsiin suuntautuva turismi ja matkailukeskukset siitä, että meillä on luonnonsuojelualueita. Lisäksi Lappi on oikeastaan Euroopan viimeinen suuri harvaan asuttu erämaa. Metsien, ihmisten ja poronhoidon selviäminen pitää myös Lapin Lappina, ja tämä takaa mahdollisesti myös yhä lisääntyvää matkailukohteitten kysyntää.

Suomessa on mittavat vesivoimavarat, tuhat järveä ja on juomakelpoista vettä ja vesivoimaa. Mielestäni vaikka täällä on sitä arvosteltu, pitäisi valjastaa vesivoimaa lisää ja saada puhdasta säätövoimaa puhtaalle tuulivoimalle ja omasta maasta, ettei sitä tarvitsisi Norjasta ja muilta markkinoilta ostaa.

Suomi on noussut maailmankartalle nyt erityisesti malmien osalta. Tätä ei vielä 1990-luvulla osattu odottaa. Nyt Euroopan unionissa on määritelty kolme malmilaatuamme suorastaan elintärkeiksi resursseiksi ja toistakymmentä malmia nähdään tärkeänä. Täällä on kerrottu, että Talvivaaran kaivoksen yhteydessä on mahdollisuus saada uraania. Siinä olen ministerin kanssa samaa mieltä, että jos täällä on ydinvoimaloita ja täältä saadaan uraania, niin kyllä se silloin pitää kotimaasta hoitaa eikä vaan ostaa ulkomailta.

Mutta on häpeällistä, että suomalaiset eivät itse ole maaperäänsä tutkineet ja löytöjä tehneet. Yritykset ovat aina tulleet muualta, Australiasta asti. Mikäli kaikki suunnitellut hankkeet toteutuvat, voivat ne tarkoittaa jopa yli pariakymmentätuhatta uutta työpaikkaa. Tämä on hyvä. Mutta voitot kansallisten kaivannaisten osalta menevät kuitenkin ylikansallisten suuryritysten haltuun. Tätä ei voida pitää Suomen edun mukaisena.

Minäkin kuulutan tässä sen perään, kun ministeri Pekkarinen on ehdottanut, että kaivannaisiin keskittyvä valtion yritys pitäisi perustaa. Nyt vaan nopeasti perustamaan, että päästään sinne mukaan ja saadaan nämä suuret voitot Suomeen.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Suomella on suuret mahdollisuudet olla puhdasta luontoa säilyttävä, koskematonta erämaata ja metsämaisemaa tarjoava korkean tekniikan maa, jossa koulutus ja innovatiivinen toiminta tukevat järkevää luonnonrikkauksien hyödyntämistä. Täällä on ollut tänäänkin puhetta siitä, lyövätkö ne kättä yhteen vai lyövätkö ne nyrkkiä ja nyrkillä toisiaan, matkailu ja esimerkiksi kaivannais-, kaivosteollisuus.

Oululainen Kaleva-lehti toissa sunnuntain numerossaan kirjoitti monen sivun jutun Talvivaaran touhuista. Talvivaara on myöskin äärettömän suuri vierailukohde tällä hetkellä. Siellä käy kymmeniä linja-autollisia ihmisiä päivässä tutustumassa Talvivaaran kaivosalueeseen. Osa heistä on varmaan sellaisia, jotka ovat tulleet jostakin muualta Vuokattiin lomalle ja hyppäävät sitten turistibussiin ja käyvät katsomassa, minkä näköistä on Talvivaarassa. Olen aiemminkin sanonut, että tämä Talvivaara on sellainen one man show, että Pekka Perälle täytyisi myöntää kaikki mahdolliset kunniamerkit, mitä Suomessa vaan on mahdollista jakaa ja vähän varmaan muualtakin kuin Suomesta.

Olen itse tosiaan syntynyt Ruotsissa kaivosalueella, Ikkorbottenin kaivosalueella Ludvikassa ja jatkanut elämääni Suomessa sinkkikaivoksen kupeessa elikkä Lampinsaari, Vihanti. Eli nämä maanalaiset asiat ovat tulleet sitä kautta isäni ja isäpuoleni myötä hyvinkin tutuiksi.

Joskus pohdin täällä sitä, tänäänkin muistaakseni ed. Skinnari kyseli sitä, kuinka syvälle tontin omistaja omistaa maansa. Teimme joskus Oulussa jotakin kaavoitusta johonkin parkkialueeseen, joka tehtiin maan alle, ja silloin sitä tutkittiin, 1990-luvun lopussa, kuinka syvälle maanomistaja omistaa maansa. Vastaus kuului jo tuolloin, että tontin omistaja omistaa maan niin syvälle kuin hän sitä voi itse hyödyntää tai kunnes kaivoslaki tulee vastaan. Toivottavasti tuleva kaivoslaki ei estä sitä, etteikö tätä tällaista malmi- ja mineraalimäärää voi käyttää, mitä on meidän Lapissa ja muuallakin Suomessa, onneksi on löytynyt ihan muualtakin noita juttuja. Toivottavasti uusi kaivoslaki ei missään tapauksessa tulisi vaikeuttamaan toimintaa, ettei siitä tulisi liian kallista verrattuna muun muassa naapurimaihin. Tuo samanlainen malmivarantohan tietenkin menee koko Fennoskandian läpi ja jatkuu Venäjän puolellakin. Toivottavasti saamme hyvän kaivoslain. Minä luotan, että valiokunta siellä omassa työssään rukkaa sitä sen verran, että se säilyttää meillä nuo erinomaiset mahdollisuudet.

Tässä joku aika sitten, noin kuukausi sitten, Lapin kauppakamari teki merkittävän avauksen kertomalla, minkälaisia investointimääriä yhteensä on Pohjois-Suomella, Pohjois-Ruotsilla, Pohjois-Norjalla, Pohjois-Venäjällä 2010-luvulla. He ovat laskeneet yhteensä kaikki tällä vuosikymmenellä tuolla alueella olevat investointisuunnitelmat. Ne olivat 101,1 miljardia euroa. No, pari viikkoa myöhemmin siihen otti osaa myöskin Oulun kauppakamari ja lisäsi Oulun läänin hankkeet tällä vuosikymmenellä, jolloin tuo koko summa nousi 116,4 miljardiin euroon. Suomen kartta on siis kääntynyt päälaelleen: investoinnit Pohjois-Suomessa ja ihmiset Etelä-Suomessa. Elikkä on turha väittää, kun täällä on käsitelty myöskin metropolipolitiikkaa, jota minä vastustan, koska sen perusteella, ketkä täällä salissa silloin puhuivat — kahdeksan puolueen ryhmäpuhujista seitsemän oli helsinkiläisiä, ja heidän puheistaan sain niin ankaran käsityksen, että päätin hypätä lentokoneeseen ja lähteä yöksi Ouluun — niitten puheenvuorojen perusteella entistä enemmän sen jälkeen Kehätie kolmosen ulkopuolella ei ole enää edes susia, siellä ei ole ketään, vaan kaikki alueet, muun muassa Oulu, kehittyvä innovatiivinen high tech -kaupunki tähän saakka ollut, se tuon metropolipolitiikan jälkeisenä aikana voitaisiin nimetä retropoliksi niin kuin kaikki muutkin alueet Suomessa.

Puurakentamisesta puhutaan paljon. Puuta todellakin voi hyödyntää monin tavoin ennen kuin vihonviimeinen keino puulle on sitten hyödyntää se polttamalla. Se on ihan viimeinen keino. Puurakentamisesta puhutaan, että meillä ei ole puurakentamista Suomessa. Aika vähän meillä on. Ruotsalaisista kerrostaloistakin 15 prosenttia tehdään nykyään puusta, miksei Suomessa? On suunniteltu, että Kouvolaan tulisi joku tämmöinen puurakentamisen keskus. Miksi? Oulussa semmoinen on ollut Oulun yliopistolla jo pitkät ajat professori Koiso-Kanttilan vetämänä. Puurakentamisen professuuri on siellä ja osasto on ollut, ja siellä on hyvä näytekappale ihan yliopiston vieressä, kokonainen Puulinnanmaa-niminen kaupunginosa, jossa on kerrostaloja, puusta tehtyjä kerrostaloja, pienkerrostaloja vieri vieressä.

Siinäpä meille olisi tulevaisuutta, kun meidän tiheäsyinen puuaineksemme on vielä myöskin äärettömän hyvin vietävissä muun muassa maanjäristysalueille Japaniin ja monille muille sellaisille alueille. Meidän tiheäsyinen puumme on todellakin myöskin maanjäristyskestävämpää kuin minkään muun maan puu. Tämän tyyppisiä asioita puustakin voidaan suunnitella ennen kuin sitä poltetaan.

Energiaomavaraisuus olisi Suomelle äärettömän tärkeä. Olen tässä salissa, muuallakin puhunut turpeen merkityksestä useita kertoja, vaikkei se kaikkia miellytäkään. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että mehän olemme tyhmiä ja hulluja, jos me emme hyödynnä sitä materiaalia, mitä meillä on soissa meidän kahdentoista vuoden valtion vuosibudjettimme verran. Elikkä valtion vuosibudjetti on noin 50 miljardia, ja se turpeen energia-arvo, mikä makaa soissa, on noin 600 miljardia euroa. Se pitää hyödyntää. Kumpi parempi? Siitähän tulee hiilinielua, kun sinne panee ruokohelpeä tai puuta kasvamaan sen jälkeen, kun turvesuo on hyödynnetty noin 15 vuodessa, toisin kuin kivihiili, jota tänne ensinnäkin kuskataan jostakin kaukaa muualta, ja siitä ei mitään hiilinieluhyötyä saa.

Ihan lopuksi, arvoisa puhemies, muistutan vielä, että puhdas vesi on meille aarre. Osaammeko sitäkään tarpeeksi arvostaa? Onneksi meillä sitä ainakin vielä on.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kahteen erilliseen kysymykseen, jotka täällä ovat nousseet keskustelun aikana esille.

Tuo Talvivaaran uraani ensinnäkin. Näen kyllä ehdottoman järkevänä, että se Talvivaaran uraani, joka siellä monimetallien erotusprosessissa on löydettävissä, otetaan myöskin talteen eikä jätetä sitä sitten sinne jätekasoihin. Se on ehdottoman järkevää ottaa talteen.

Toinen kysymys, joka täällä on jonkin verran noussut esille, on pelko siitä, että jatkossa kuitupuuta ajettaisiin energiaksi. En missään tapauksessa pelkää sitä vaihtoehtoa. En pelkää, että kuitua menee energiaksi ja energiapuuksi siinä määrin, että se millään tavalla vaarantaisi suomalaisen metsäteollisuuden puuntarpeen. Meidän vaan pitää ymmärtää, että jatkossa energiapuu on myös oma puulajinsa, ja toivon mukaan sillä on myös sellainen hinta, että sen tuottaminen metsissä ja korjaaminen metsistä on järkevää.

Mutta sitten, arvoisa puhemies, on erittäin hyvä, että hallitus nyt on ottanut erittäin vahvan otteen luonnonvarojemme entistä vahvemmasta hyödyntämisestä myös tämän selonteon kautta. On totta, kuten tuossa selonteossa todetaan, että meidän kansantaloutemme perustuu poikkeuksellisen vahvasti luonnonvaroista saatavaan arvonlisään. Siis meillä on erittäin rikkaat, hyvin rikkaat ja monipuoliset luonnonvarat, joita valitettavasti vielä tällä hetkellä hyödynnetään aivan liian vajaatehoisesti, ja on syytä kaikin tavoin kannustaa kyllä tätä hallitusta ja tulevia hallituksia siinä, että tätä selontekoa ja siinä määriteltyjä polkuja lähdetään tehokkaasti hyödyntämään. Eli on syytä kannattaa lämpimästi hallituksen luonnonvaraselonteon strategisia tavoitteita ja lähivuosina otettavia kirjattuja askeleita.

Tosin tätä selonteon visiota, että vuonna 2050 Suomi on älykkään luonnonvaratalouden edelläkävijä, rohkenisin arvioida kyllä sillä tavalla, että ehkä meillä kuitenkin olisi edellytykset myös jonkin verran kunnianhimoisempaan tavoitteeseen nimenomaan tuon vuositähtäimen osalta. Minä näen sillä tavalla, että meidän on tuon vision tavoite pyrittävä saavuttamaan jo aiemmin, mutta totta kai se edellyttää näitten kirjattujen tavoitteitten saavuttamiseksi panostamista mittavin taloudellisin resurssein. Eihän esimerkiksi tuo kirjaus biotaloudesta uutena toimintatapana onnistu, ellei tutkimukseen ja tuotekehitykseen todella lähdetä panostamaan mittavia taloudellisia panoksia.

Erityisen suuret odotukset luonnonvarojemme entistä vahvempaan hyödyntämiseen kohdistuu, totta kai, Pohjois- ja Itä-Suomessa. Rohkenen siltä osin arvioida, että Itä-Suomi ja ennen kaikkea pohjoinen Suomi tulevat olemaan tulevina vuosikymmeninä koko Suomen keskeinen talouden veturi. Ja perustelen sitä sillä tunnetulla tosiasialla, että siellä on mittavat kaivannaisteollisuuden raaka-ainevarat, siellä on mittavat puuresurssit, uusiutuvan energian resursseja, siellä on matkailuresurssit, Barents on lähellä, ja on pakko todeta, että myös tuo ilmastonmuutos on pohjoisen Suomen osalta osin positiivinen tekijä ainakin lähivuosikymmeninä. Mutta on selvä asia, että nämä kaikki resurssit eivät riitä. Me tarvitsemme pohjoiseen ja itäiseen Suomeen riittävän tietoteknisen infran, riittävän liikenneinfran niin idän kuin lännen kautta. Näiden lisäksi me tarvitsemme valtiovallan ja koulutusjärjestelmiemme ja koulutusorganisaatioittemme mittavaa panostusta siihen, että tuon alueen osaaminen pystytään turvaamaan ja alueen osaamisesta huolehditaan.

On myös selvää, että monella mittarilla mitaten yksi keskeinen luonnonvarojemme hyödyntäminen tapahtuu maa- ja metsätaloutemme kautta. Vaikka tässä selonteossa nyt käsitellään tällaisia laajempia kokonaisuuksia, niin totean kuitenkin tältä osin, että koska näin on, niin meidän on huolehdittava maataloustuottajien aseman ja toiminnan kannattavuuden parantamisesta ja meidän tulee edistää metsätilojemme sukupolvenvaihdoksia, metsäenergian hyödyntämistä, metsäteollisuuden innovaatiotoimintaa ja puurakentamista Suomessa. Mutta samalla meidän on kaiken kaikkiaan huolehdittava myös maaseudun tarvitsemista peruspalveluista.

Sitten, arvoisa puhemies, aivan lopuksi vielä pari sanaa yhdestä yksittäisestä toimintasektorista eli marjoista ja sienistä. Vuotuinen marjasato Suomessa on noin 500 miljoonaa kiloa, ja siitä kerätään talteen ilmeisesti vajaa 10 prosenttia. Syötävien sienien kokonaissato on noin 1 000 miljoonaa kiloa vuodessa, ja siitä kerätään talteen ainoastaan muutamia prosentteja. Meillä on yksi keskeinen ja merkittävä alan edistäjä, Arktiset Aromit ry, joka joutuu toimimaan erittäin hankalalla hankerahoituksella.

Sen takia minä toivoisin, että myös Temmissä mietittäisiin ja myös ministeri Pekkarinen miettisi — vaikka se kuuluukin enemmän tänne maa- ja metsätalousministeriön rooteliin, niin kun nämä asiat ovat tällaisia asioita, joita pitää katsoa läpi eri hallintosektoreitten — toivon mukaan sitä, millä tavalla tätä meidän mittavaa marja- ja sienisektoriamme pystyttäisiin edelleen kehittämään, miten sen edistämistä voitaisiin rahoittaa, millä toimenpiteillä niitä mittavia sieni- ja marjavarojamme voitaisiin hyödyntää.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä luonnonvaraselonteko, niinku on tänään huomattu, on erinomaanen asia, jotta tämä on otettu tällä lailla mittavasti käsittelyyn. Ministeri Pekkarinen jo on julkisuuressakin paljon puhunu tästä, että meidän pitää lisätä kaivostoimintaa ja nimenomaan valtion pitää tulla siihen aluksi ainakin voimakkaasti mukaan. Nimittään jos se on totta, mitä lukuja on nähäny, että Suomen maaperäs on torella mittava määrä monenmoista mineraalia ja ennen kaikkia raakamateriaalia malmin muorossa, niin miksei me tätä myös hyörynnetä? Mä luulen, jotta tämä on koko kansantalourellisesti erittäin tärkiä asia.

Mutta lähinnä minä keskityn vihriän kullan maahan eli Suomen mettiin. Suomen mettäthän kasvaa laadukasta puuta. Meillä käytetähän mettävaroja torella vähän siihen nähären, mitä on maharollisuus. Ennen kaikkia haluaasin korostaa sitä, että tuolla ku tulevaisuuden valiokunnassa on, niin meillä on ollut siellä professori Olli Hietanen puhumassa monet, monet kerrat, ja meirän pitääs kiinnittää siihen huomiota, josta on monta kertaa jo toitotettu, vuosikymmenet, että Suomi, miksei me jalosteta puuta loppuhun asti ja monin kerroon, eli puu voidahan tietys tuottees kymmenkertaisesti hyöryntää, tuottaa, jopa satakertaisesti. Tämä oli tietysti professorin visio, mutta nämä kannattaa ottaa nämä puheet pikkuisen vakavasti, koska kermaa pystytähän monella lailla siitä välistä kuorimahan. Meillähän paljon vierähän tiettyä raakaa, hyvää puuta puoli-iliman, jos tällaista sanontaa käyttää, esimerkiksi Tanskahan. Siellä se jalostetahan pitkälle ja tuorahan jopa tänne sitten. Miksei me omas kotimaassa tätä hyörynnetä?

Tässä ed. Lyly Rajala otti esille sen, että Oulussa on pitkälle kehitetty, että kuinka puusta voirahan rakentaa, laarukkaasta puusta, hirsirakentaa, mutta minä sanoosin, jotta meillä Kurikassa, meillä on Jurva ja Kurikka tänä päivänä yhtä, meillon Nikkarikeskus, ja väitän, että Jurvas jos johonakin se, mitä sitten siellä taloon sisällä tarvitahan eli ne lelut ... Olin ittekin neljä vuotta puuseppänä ennen armeijaa, niin puusta tehtiin laadukasta työtä. Eli siellon kärentaitajia Pohjanmaalla olemas ja siellä on jalostusasteitten koulutuskeskus, Nikkarikeskus Kurikassa, eli nämä asiat kannattaa ottaa vakavasti, koska meillä on tietotaitoa omassa maassakin olemassa.

No, sitten tietysti puuta voirahan käyttää monessa muodossa myös energiakäyttöhön, mutta sen verran pitää ottaa esille tämä peltoviljely, että meillähän on näitä viljakasveja tuollaanen 500 000 hehtaaria Suomen maassa ja on tutkittu, että yhyreltä peltohehtaarilta tuloo polttoainemuorossa jopa 800—1 000 litraa hehtaaria kohti tavaraa, eli se on jumalatoon määrä polttoainetta. Pitää aina muistaa, jotta silloon, kun tämä oloki menöö siihen peltoon, se on negatiivinen tekijä siel pellossa monta vuotta. Se tarttoo parannusainetta, että se saarahan hyödynnettyä.

Lopuksi haluaisin kiinnittää huomiota samahan kuin ed. Timo Korhonen, eli pehmeästi ajateltuna me ei olla hyörynnetty täällä näitä marjoja. Se ei oo mikään höpöhöpöhomma. Meillä on mettissä, on torettu, on löydetty 37 eri marjalajia, joista 20 marjalajia on täysin syömäkelepoosta eli hyörynnettävissä. Nyt on vain kysymys siitä, että me saarahan jalostettua näistä erimoisia tuotteita. Siellä on erimoisia ainesosia näis marjoos. Niitä voirahan maailmalle markkinoida eri tarkoituksessa, jopa lääkeasioissa ajateltuna.

Tänä päivänä meillä tosiaan, niin ku ed. Timo Korhonen sano, tuollaanen vajaa 10 prosenttia marjoosta vain kerätähän, eli tämä olis kanssa yksi sellainen lähäre, mihin myös kotimaiset ihmiset voisivat lähtiä. Ei muuta ku reppu selekähän ja evähät joukkohon ja luontohon. Niin ku tänä päivänä saatihin kaikki lukia teksti-tv:stä, ni meillon 750 000 dopingin käyttäjää normaalis ihimisis, niin tämä on hätkähryttävää. Jopa opiskelijat sen takia käyttää näitä tiettyjä aineksia, että jaksaa paremmin valvoa, keskittyä, eli jotakin täs yhteiskunnas on pieles. Ei muuta kuin marjahan, kun tuloo uus kesä.

Janne Seurujärvi /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Täytyy ensimmäisenä todeta, että nyt käsittelyssä oleva selonteko luonnonvaroista Älykäs ja vastuullinen luonnonvaratalous on erittäin ajankohtainen ja mielenkiintoinen asiakirja ja tulee varmasti olemaan hyvässä käytössä tulevia vaaleja ja sen jälkeisiä politiikkalinjauksia silmällä pitäen.

On hyvin mielenkiintoista lukea selonteosta kansallisia vahvuustekijöitä, joita on lueteltu: metsävaroja, mineraali-, turvevaroja, puhdasta vettä, vesitaloutta, viljelykelpoista ja rakentamatonta maata, luonnontuotteita, marjoja, sieniä, kaloja ja riistaa, matkailua, hyvinvointipalveluja. Tästä voi lukea läpi oman kotimaakuntani Lapin vahvuudet. Toki ne vahvuudet ovat myös muualla monin paikoin näitä samoja, mutta tässä mielessä kun lappilaisten silmälasien läpi katsoo tätä maailmaa, niin näyttää erinomaisen hyvältä tulevaisuuden näkövinkkelistä. Tähän kun lisätään Lapin osalta vielä Barentsin alueen sekä lähialueiden vastaavat vahvuudet, niin olemme todellakin tilanteessa, jossa voidaan todeta, että tulevaisuus näyttää hyvinkin valoisalta ja lupaavalta, mikäli vain oikein ja viisaasti osaamme nämä mahdollisuudet hyödyntää.

Tämän asiakirjan osalta on myös hyvin mielenkiintoista todeta tämä poikkihallinnollisuus, kolmen eri ministeriön valmistelun tuloksena syntynyt lopputulos, joka tietysti siltä osin on myös esimerkillisen hyvä noin jatkoa ajatellen.

Toteaisin näistä vahvuuksista tämän kaivostoiminnan osalta ne mittavat mahdollisuudet, joita se avaa meille tulevaisuudessa. Täällä on keskusteltu paljon siitä, pitäisikö valtion aktiivisemmalla roolilla osallistua kaivostoiminnan edistämiseen, ja on saatu myös kuulla valtion "Kaivos Oy:n" perustamisajatuksesta ministeri Pekkarisen suulla. Heti alkuun sanon, että kannatan erittäin lämpimästi tämän ajatuksen perkaamista, läpikäymistä, ja toivottavasti sieltä myös löytyy villoja sen eteenpäin viemiseen.

Kysymykseen, olemmeko myöhässä, sopii myös antaa vastaus: kun tänä päivänä katsoo tuolla kotimaakunnassa ympärilleen, niin voi todeta, että lupaavia hankeaihioita on paljon, toteutusvaiheessa niistä on muutamia, suunnitelma-asteella useita, ja tiedossa on, että eri puolilta maakuntaa löytyy maaperärikkauksia, joita ei ole vielä hyödynnetty.

Sodankylän osalta voidaan todeta, että yksi kolmasosa tuon valtavan laajan kunnan pinta-alasta on tällä hetkellä varattu kaivosvaltauksille. Se on suuri mahdollisuus, mutta siinä on myös vastuun paikka, kun kaikki nämä muut maankäytön muodot ja elinkeinot tulee kyetä huomioimaan, ja siinäkin mielessä paitsi tämä politiikkalinjaus niin myös käsittelyssä oleva kaivoslaki omalta osaltaan määrittelee, millä tavalla näitä luonnonvaroja tulee hyödyntää.

Tässäkin mielessä voidaan todeta, että valtion aktiivinen läsnäolo, osallistuminen ja vaikuttaminen siihen, miten maaperärikkauksia hyödynnetään, kuinka niitä jatkojalostetaan, rikastetaan, olisi ilman muuta paikallaan. Joku sanoi, että banaanivaltio. Ei meillä maakunnassa toki sellaista keskustelua käydä, mutta noin kategorisesti voidaan sanoa, että valtion, sen asukkaiden parempi hyödyn kerääminen ja kokoaminen myös näiden mineraalivarojen osalta on kyllä asia, joka on puhuttanut ja herättänyt positiivista vastakaikua, mikäli tällaiseen meillä päädytään.

Vastaavalla lailla valtion Infra Oy:n osalta, joka liittyy myös mineraalivarojen hyödyntämiseen, tulisi edetä sillä tavalla, että tulevien vaalien jälkeen, ketkä sitten ovatkin muodostamassa hallitusta ja viemässä asiaa eteenpäin, nämä asiat olisivat myös siellä mukana.

Arvoisa puhemies! Tässä muutamia huomioita ja sitten myöhemmin käsittelyn yhteydessä lisää.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Haluan tässä luonnonvaraselontekokeskustelussa painottaa erityisesti luonnon monimuotoisuuden suojelua ja luonnonvarojen säästeliästä ja kestävää käyttöä. On hyvä, että Japanin biodiversiteettikokouksessa hiljattain päästiin kansainvälisesti hieman eteenpäin. Saatiin sitovampia tavoitteita monimuotoisuuden suojelussa, muun muassa ekosysteemipalveluiden turvaamisessa. Kokouksessa myös todettiin, että meillä on kymmenen vuotta aikaa saada luonnon köyhtyminen kuriin, joten paljon tehtävää on ja paljon tehtävää on myös kotimaassa.

Suomenkin lajeja uhkaa elinympäristöjen häviäminen, pirstoutuminen ja muuttuminen. Tuoreen selvityksen mukaanhan joka kymmenes eliölaji on maassammekin uhanalainen eikä uhanalaisten lajien häviämistä ole saatu pysäytettyä, mitä kansainväliset sitoumuksetkin edellyttäisivät. Tämä edellyttääkin sitä, että suojelutoimia tulee tehostaa, ja tämä osoittaa luonnonsuojelun ja sen rahoituksen riittämättömyyden. Erityisen oleellista on metsien suojelu, koska enemmistö lajeistahan elää metsissä. Tässä esimerkiksi Metson rahoituksen on arvioitu olevan riittämätön Metso-ohjelman tavoitteisiin nähden, jotka ohjelmalle on asetettu. Haluan siis tämän ekosysteemipalvelunäkökulman tuoda tähän keskusteluun vahvasti.

Näen tärkeäksi myös sen, että luonnonvarapolitiikalla on mahdollisuus tuoda paljon uutta innovaatiota, esimerkiksi nämä biotalouden uudet mahdollisuudet luoda esimerkiksi kestäviä työpaikkoja ovat äärimmäisen tärkeät. Painotan erityisesti materiaali-, raaka-aine-, resurssi- ja energiatehokkuutta ja pyrkimystä tähän suljettuun kiertoon, koska tällä hetkellä hukkaamme paljon luonnonvaroja.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Meillä on nyt käsittelyssä Älykäs ja vastuullinen luonnonvaratalousselonteko, ja niin kuin tässä on iltapäivän aikana kuultu, niin hyvin paljon on tullut myönteistä palautetta ja on kehuttu, että selonteko on onnistunut. Hyvin paljon on noussut esille luonnonvarojen kestävä hyödyntäminen, ja tämä on erittäin tärkeä asia. Näitä puheenvuoroja kun on kuunnellut, niin kaivostoiminta on noussut hyvin vahvasti esille, vaikka tähän paljon muutakin liittyy.

Ed. Rajala nosti saman asian esille, mitä itsekin ajattelin. Täytyy katsoa tämä kaivostoiminnan ja matkailun, virkistyksen, metsästyksen, kaiken muun tämmöisen metsätalouden ja muun mahdollisuudet, ettei lyödä sillä kaivostoiminnalla sitten muuta elinkeinoa niin sanotusti poskelle. Meillä on ollut Kainuun maakuntaohjelmassa semmoinen slogaani kuin "Kainuu on rikas luonnostaan". Se pitää todellakin paikkansa, elikkä hyvin monenlaista mineraalia ja muuta löytyy Kainuusta metsien lisäksi.

Ed. Timo Korhonen nosti esille tämän marjastuksen, ja taisi se muissakin puheenvuoroissa tulla. Mutta todella merkittävä metsämarjojen kerääminen ongelma on nyt tällä hetkellä se, mistä saadaan ne kerääjät. Meidän nuoret eivät enää ole kovin innostuneita marjojen keruusta, ja marjat tahtovat jäädä suurelta osin tuonne metsän hyväksi. Elikkä nämä asiat täytyisi nostaa esille.

Jos vielä tähän kaivostoimintaan sen verran palaan, että meillä Talvivaara on nyt toiminut ja nämä ympäristöarvioinnit tulisi kyllä tehdä sillä tavalla, että sitten kun kaivos on toiminnassa, niin ei tule jälkikäteen sitten minkään näköisiä negatiivisia ilmiöitä, niin kuin nyt on Talvivaaran osalta tullut. Tietysti sen ympäristön vaikutusten arvioinnin vaiheessa kaikki tämän tyyppiset asiat on nostettava esille ja tuotava tosissaan esille kaikki se, mitä sieltä löytyy. Niin kuin nyt tämäkin uraani, niin sehän tuli vasta jälkikäteen tietoon. (Ed. Pulliainen: Ei pidä paikkaansa!) — No, jotkut ovat tienneet, mutta me olemme kuitenkin maakuntavaltuustossa päättäneet asiasta, eikä siellä silloin meille kerrottu mitään, muuta kuin jäljestäpäin. Mutta en minä nyt sitten tiedä, miten tarkkaan siihen olisi sitten meidän pitänyt perehtyä. Varmaan oma vika.

Sitten vielä tähän valtion omistajuuteen. Tämä on todella suuri kysymys. Käsittääkseni ministeri Pekkarinen on tätä selvittänyt, ja kannattaa hyvin ponnekkaasti olla tämän asian edellä, etteivät varat mene kanadalaisten ja ruotsalaisten hyväksi.

Sitten liikennepolitiikasta. Liikennepolitiikka on yksi avain kaivostoiminnalle. Rautateiden kehittäminen, ja vähäpäästöinen liikennemuoto kun on kysymyksessä, niin on erittäin tärkeää, että meillä on sitten kaikki vermeet kohdallaan ja kunnossa, kun tilanteet sitä vaativat.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Aina silloin tällöin on ihan viisasta koota tämmöinen vastauspuheenvuorokooste. Sillä tavalla ei ainakaan kukaan syytä, että keräilee joitakin suorituspisteitä. Nyt tässä on kysymys tähän kategoriaan kuuluvasta asiasta.

Minua on erityisesti kiehtonut tämä "rikkaista luonnonvaroista" puhuminen, sitten hengähdystauko ja sitten ylistys Suomen hyväksi. Kun vähän on tätä elämänkokemusta kertynyt, yli seitsemän vuosikymmenen ajalta, ja kun sattuu nyt tietämään, kuka ne on hyödyntänyt ja kuka ne on vienyt maasta pois jnp., niin hippusen verran nyt on jäänyt kotimaahan. Suomi on kyllä ollut avomielisin ja avokätisin mineraalien ulkomaille dumppaaja. Polvillaan on ryömitty riistäjien ja ryöväreitten edessä, että on päästy näistä luonnonvaroista eroon. Tässähän se totuus on. Mutta jos tuntuu siltä, että haluaa olla tämmöinen antelias maecenas, niin eihän siinä mitään, sehän kyllä käy.

Siinä suhteessa tämä selonteko on erinomainen, koska siinä on osoitettu se strateginen tapa hoitaa tätä asiaa. Se on tavallaan kaivoslain tukiselonteko, vaikka siinä tietysti ovat kaikki muutkin luonnonvarat, uusiutuvat ja uusiutumattomat mukana, mutta siitä muodostuu joka tapauksessa kokonaisuus, jossa tämä strateginen asia on osoitettu rationaalisella tavalla ratkaistavaksi eikä ole ruvettu tekemään sillä niin sanottua puoluepolitiikkaa, vaikka sekään ei nyt ole niin haitallista, että täällä joskus puoluepolitiikkaakin harrastetaan. Mutta tässä tapauksessa, kun tämä keskustelu on käyty jo vuosi sitten, sillä on vain enää se yksi kannattaja, joka nyt ei paikalla tietystikään ole.

Sitten Talvivaarasta, arvoisa puhemies. Kyllä minun ed. Piiraiselle täytyy sanoa, että ette te ole voinut olla tietämättä siitä, koska ympäristölupahakemuksissa Talvivaaran osalta todetaan, että siellä on uraanioksidia. Siitä kysyttiin silloin aikoinaan, kun ympäristölupaprosessi oli käynnissä, että ei kai tästä uraanikaivosta suunnitella. Vastaus oli, että ei missään nimessä, ei hyvänen aika sentään. Elikkä sitä voidaan kutsua joksikin valkeaksi valheeksi tai syvälliseksi mielenmuutokseksi. Siis yhtäkkiä tuli oivallus, että sehän onkin aivan mainio konsti ja ennakkotapaus suorastaan, että pistetään nikkelillä liikenteeseen ja saadaankin uraanikaivos, kun kaikki muut uraanikaivoshankkeet ovat menneet kiville Suomessa, niin nyt näin. Nyt sitten on kuulemma jo seuraava paikka tiedossa, mihinkä samalla tavalla yritetään asiaa hoitaa.

Sitten kansallispuistoista. Kyllä minä olen tietysti aika järkyttynyt siitä, että kansallispuistoja ruvetaan tekemään jonkinlaiseksi tuulipuistoksi ja vaikka sun miksi. Ei ainakaan teknisesti siinä ole mitään järkeä, mutta itse ajatuskin sinänsä, että se täytetään härveleillä ja siellä on sitten fasiliteetteja joka lähtöön jnp., kun nimenomaan — niin kuin hienosti nykyisin sanotaan, ekosysteemipalveluna — siellä otetaan maksimaalinen hyöty irti. Esimerkiksi Alaskassa Denalin luonnonpuisto on semmoinen, että siellä on laskuri, joka laskee, montako ihmistä siellä on puiston sisäpuolella, ja sitten pannaan puomi kiinni. Kun he ovat tulleet pois sieltä, sitten lasketaan taas uusi erä sinne. Kysymys on valtavan suuresta alueesta, ja siitä huolimatta on pidetty tätä tarkoituksenmukaisena. Elikkä tällä tavalla se on hyödyntämisen kohteena. Esimerkiksi Pallas-Ounastunturin alueella ovat jo nyt rajat hyvin lähellä vastassa, mitä on järkevää hyödyntää.

Pohjavedestä se näkökohta vielä, että sitähän ei ole käsitelty paljon ollenkaan, mutta sehän on arvokkaampaa kuin raakaöljy tällä hetkellä. Elikkä siinä on todellinen mahdollisuus sitten, kun rupeaa olemaan kassa tyhjä, ruveta myymään limpsapullollisia pohjavettä, joka on vaan sillä tavalla käsitelty, ettei se mene pilalle siellä pullossa.

Arvoisa puhemies! On ollut viehättävää seurata keskisuomalaisten kansanedustajien taitoa hiostaa saman vaalipiirin ministeriä, keksiä mitä hulluimpia juttuja ja sanoa, että kyllä ministeri varmaan tämän hoitaa.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa puhemies! Tämän ed. Pulliaisen laajan ja värikkään puheenvuoron jälkeen on aavistuksen vaikea orientoitua, enkä edes ryhdy puhumaan luonnon monimuotoisuudesta, kun ed. Taiveaho sen jo otti esiin. Itse asiassa otan esiin ainoastaan yhden asian, joka koskee energia- ja materiaalitehokkuutta.

Kaikki tiedostamme, että emme voi enää käyttää luonnonvaroja samassa mittakaavassa ja samalla hyödyntämisasteella kuin tänä päivänä. On aivan ilmeistä, että eri luonnonvarojen ja materiaalien käyttöä on tehostettava ja luotava sykli, jossa voimme hyödyntää muun muassa kierrätyksen ja materiaalitehokkuuden kautta varojamme aina uudestaan ja uudestaan. Kuitenkin meidän on tällä sektorilla parannettava roimasti, kun tiedostamme, että materiaalitehokkuus säästää luonnonvarojamme, pienentää raaka-ainekustannuksia ja luonnollisesti näin ollen vahvistaa myös yritysten kilpailuasemaa. Ennen kaikkea materiaalitehokkuuden lisääntyminen säästää kustannuksia kunnissa ja jokaisessa kotitaloudessakin.

Eräs suomalainen yritys pienensi teollisessa tuotannossa syntyvää jätteen määrää 20 prosenttia — korostan, ilman lisäinvestointeja — vain ja ainoastaan aloittamalla jätteen määrän mittaamisen. Tämä projekti vietiin läpi kolmessa päivässä. Myös monessa kotitaloudessa energiankulutuksen reaaliaikainen mittaaminen voi vähentää kulutusta 10—20 prosenttia. Olennaista onkin mitata sitä, mihin halutaan kiinnittää huomiota. Sen lisäksi kuluttajat ovat nykyisin yhä ympäristötietoisempia, joten monelle yritykselle energia- ja materiaalitehokkuus voi olla myös selvä imagoetu.

Arvoisa puhemies! Energia- ja materiaalitehokkuutta lisääviä ratkaisuja on kehitettävä, mutta myös niiden esteitä ja rajoitteita on poistettava. Markkinoilla on jo mekanismeja, joita tukemalla voimme edistää materiaalitehokkuuden lisääntymistä. Esimerkkinä mainittakoon Leed-standardi, joka on USA:n Green Building Councilin myöntämä standardi, jossa keskitytään kestävään maankäyttöön ja arvioidaan sitä, kuinka paljon suunnittelussa ja rakentamisessa huomioidaan materiaalitehokkuutta, veden käyttöä muun muassa, tutkitaan, mikä on hyvän eristyksen rooli ja kuinka paljon auringonvaloa pystytään hyödyntämään rakennuksen lämmittämisessä. Joissakin Yhdysvaltain osavaltioissa tällaiset projektit saavat nopeamman rakennuslupakäsittelyn.

Myös merkinnät yleistyvät Suomen suurimmilla vientimarkkinoilla, ja EU pyrkiikin jo harmonisoimaan hiilijalanjälkilaskentaa. Esimerkiksi Ranskassa ajetaan yleisimmille kuluttajatuotteille hiilijalanjälkimerkintää, ja se onkin etenemässä pilottivaiheeseen. Niin ikään Japanissa ja Koreassa merkinnät ovat yleistymässä. On aivan selvä, että yhteisesti sovitut ympäristöstandardit vahvistaisivat tehokkaasti toimivien yritysten asemaa.

Lainsäädännöllä on joskus myös valitettavia rajoitteita, jotka estävät jätteen kierrätyksen kokonaan, nimittäin kierrätys- ja jätemateriaalin käyttäminen raaka-aineena voi olla hallinnollisesti hyvinkin raskas prosessi. Esimerkkinä tästä voidaan mainita raskaan teollisuuden sivutuotteiden käyttö hiekan ja soran korvikkeena tienrakennuksessa.

Me pyrimme yhä enemmän liikennepolttoaineissa käyttämään uusiutuvia energialähteitä, ja myös sähköautoille on suuret odotukset autoteollisuudelta. Nämä nopeasti muuttuvat markkinat haastavat myös lainsäädännön. Esimerkiksi Renault pyrkii hinnoittelemaan sähköautoja asiakasystävällisemmin vuokraamalla auton akun erikseen. Valitettavasti meidän lainsäädäntömme ei vielä ainakaan salli ratkaisua, jossa auto myytäisiin ilman akkua.

On myös huomattava, että kaikissa tapauksissa rajoitteiden poisto ei välttämättä merkitse lisäkustannuksia valtiolle.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan näen kuitenkin, että tämän luonnonvaraselonteon ja esimerkiksi Sitran Maamerkit-ohjelman myötä monia hyviä askelia ollaan ottamassa, jotta saisimme uutta työtä, uusia innovaatioita kestävän kehityksen mukaisesti.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Täytyy sen verran varmaan korjata sanojaan, että onhan se tiedossa ollut, että uraania on, ja varmaan 60—100 vuotta, että sitä on Talvivaarassa, kun sitä on lähempänäkin Kajaania radonkaasujen perusteella, mutta siinä yva-arvioinnissa se ainakin jäi toissijaiseksi silloin. En ainakaan muista sitä, että se olisi niin vahvasti nostettu esille kuin se nyt tuli, kun sitä oli siellä penkassa. Sitä mieltä olen, että ilman muuta se pitää ottaa sieltä talteen, että se ei kulkeudu sitten vesien mukana sieltä muualle.

Janne Seurujärvi /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Lapissa on joskus kuullut harmitteluja siitä, että vasta nyt tämä kaivostoiminnan voimakas buumi on käsillä. Miksi se ei tullut aikaisemmin, jolloin olisimme kenties saaneet pidettyä maakunnan väkiluvusta ison osan, kenties käännettyä sen jo nousuun, kun nyt olemme sitä menettäneet? Mutta voisin sanoa, että tutustuttuani muun muassa Kittilän kultakaivokseen, nyt tulossa olevaan Kevitsan kaivokseen, niillä tiukoilla ympäristönormeilla, sitä nykyteknologiaa hyödyntäen, ne ovat, kuulkaa, käsittämättömän fiksusti toteutettuja laitoksia. Käsitys vanhasta kaivostoiminnasta on kaukana siitä, mitä nuo laitokset todellisuudessa tänä päivänä ovat.

Eli siinä mielessä se voi olla kyllä pelastus monin tavoin meille, että vasta nyt, nykyisillä normeilla ja nykyisellä teknologialla, noita luonnonvaroja hyödynnetään, eivätkä ne varmasti tuosta taaksepäin mene vaan eteenpäin. Eli siinä mielessä katson, että tämä aika on varmasti hyvä ja otollinen myös maakunnan näkövinkkelistä ja myös sen näkökulman kautta, että valtio voimakkaammin tulee mukaan panostamaan näiden luonnonvarojen hyödyntämiseen.

Lisäksi on pakko vielä kommentoida tässä salissa debatissa esille nousutta energiapoliittista innovaatiota siitä, että ydinvoiman säätövoimana toimisi ydinvoima. Ehkä kuitenkin kannattaa pitäytyä siinä perinteisessä mallissa, jossa ydinvoiman lisärakentaminen vaatii säätövoimaa, tuulivoiman lisärakentaminen vaatii säätövoimaa. Siksi kyllä näillä perusteilla jo olemassa olevien vesivoimalaitosten hyödyntäminen, tehonnosto ja jo rakennettujen vesistöjen hyödyntäminen maksimaalisesti ovat kestäviä ja tämän selonteonkin mukaisia ratkaisuja. Mutta aivan niin kuin ministeri Pekkarinen sanoi, tällä hetkellä aika näiden edistämiseen ei ollut kypsä, mutta toivottavasti tulevaisuudessa.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Jos lähtee ed. Seurujärven viimeisestä puheenvuorosta, ydinvoimalaitos toisen ydinvoimalaitoksen säätövoimana, todellakin se ei oikein näin välttämättä toimi. Sillä tavalla voidaan ajatella, että jos nämä eurooppalaiset markkinat eivät ole vielä kunnossa, kun Suomeen rakentuu lisää ydinvoimaa, niin kyllä se tulevaisuuden kuva kaiketi on sitä, että sitten ydinvoimalla tuotetaan. Ydinvoimaenergialla nostetaan, kun täällä aiemmin puhuttiin vedestä, sitä vettä jonnekin korkeammalle, ja sitten lirutellaan sitä sieltä alas silloin, kun on ne kysyntähuiput.

Täällä myöhemmin tulee tehoreservilakiesitys käsittelyyn, ja aion siinä yhteydessä palata tähän kysymykseen vielä vähän uudestaan.

Mutta, arvoisa puhemies, kiitän kyllä aivan erinomaisesta keskustelusta, minkä edustajat ovat täällä käyneet. Tämä keskustelu rikastutti ainakin minun tietämystäni ja näkemyksellisyyttä tästä teemakokonaisuudesta, luonnonvaroistamme ja niiden hyödyntämisestä, niistä rajoitteista ja niistä mahdollisuuksista, mitä tähän kysymykseen liittyy. Erittäin hyvä keskustelu.

Kaiken lisäksi tämä oli mielestäni harvinaisen raju runttaus kaikille niille dubioinneille, epäilyille, joita julkisuudessa on näkynyt sen suhteen, ovatko Suomen luonnonvarat todellisuudessa mikään mahdollisuus, ja dubioinneille aivan erityisesti siitä, onko kaivostoiminnalla mitään mahdollisuuksia. Tässä viittaan erään iltapäivälehden pääkirjoitukseen viikon kahden takaa, sivun juttu, jonka viesti oli, että tämähän on suurin piirtein höpö höpö -juttua koko mineraali- tai malmitoimiala, sen mahdollisuudet tai luonnonvarat. Eduskunnan vastaus tämän tyyppisiin — tämä ei ole ainut epäily mitä on näkynyt — on ollut kyllä harvinaisen yksituumainen ja selkeä viesti kaiken kaikkinensa.

Mitä vielä tulee muutamaan yksityiskohtaan, täällä ed. Matikainen-Kallström jo aikaisemmin iltapäivällä, ja taisi olla toisenkin kerran, ihan oikein ja perustellusti kajosi siihen kysymykseen — ja joku muukin edustaja, nyt en muista ihan kuka — mitä ovat sitten nuo maaperässä olevat malmit ja mineraalit, kenellä on niihin oikeus. Tämän syvällisemmän selvittämisen, semmoisen filosofisen pohdinnan ja siitä juonnettujen johtopäätösten pitkää juoksua silmällä pitäen tekemiseksi jo tuolla talousvaliokunnassa, kun kävin, sanoin, että minusta on hyvä, että jatkossa tätä kysymystä selvitetään. Se ei ole vuoden eikä välttämättä kahden, se on pitempijaksoinen juttu, jossa tarvitaan oikeusministeriön, maa- ja metsätalousministeriön, Temmin ja kenties joidenkin muidenkin ministeriöiden yhteistä pohdintaa. Nyt Suomessa toimitaan suurin piirtein samoin periaattein kuin muuallakin, monella muulla suunnalla maailmaa.

Mitä vielä tulee uraaniin, niin tässä kyllä olen vähän tuon ed. Piiraisen näkemyksen kannalla. Voi olla, että jollakin on ollut tieto siitä. Meillähän on kallioperässä periaatteessa varmasti monella paikkakunnalla ja monella seudulla uraania. Ei Talvivaara ole tässä ainut. Talvivaaran kohdallahan, olen ymmärtänyt, kun tietävät ovat minulle sen selostaneet, on vaan tämä tuotantoprosessi, millä nyt sitä nikkeliä otetaan. Se on antanut edellytyksen sille, että siitä valtavasta massasta siinä sisällä olevia tavattoman pieniä eriä voidaankin nyt sitten hyödyntää, mistä mahdollisuudesta, näin uskon, meillä tavallisilla tallaajilla, joita ainakin itse olen — en tiedä ed. Piiraisesta, voi olla, että hän ei ole ihan tavallinen tallaaja — ei nyt kuitenkaan välttämättä ole ollut tietoa.

Olen vielä toistamiseen sitä mieltä, että jos tässä on mahdollisuus, mieluummin kuin läjittää sinne Kainuuseen tämä uraanipitoinen tavara tai antaa sen valua niihin tuotteisiin, joita sitten käytetään, näitten vaihtoehtojen sijasta se ottaa ja hyödyntää hallitusti, niin se on mielestäni ilman muuta parempi vaihtoehto.

Ed. Lyly Rajala sanoi saman, mihin äsken oikeastaan jo vähän tulinkin, näihin mahdollisuuksiin. Minäkin näen, että ennen kaikkea Länsi-Lapissa ja Kainuussa ja laajemminkin koko pohjoisessa Suomessa nimenomaan luonnonvarat, myös uusiutuvista luonnonvaroista puu, sen erittäin merkittävä kasvu — puun kasvulukemathan ovat pohjoisessa Suomessa kaikista suurimmat, nämä Osaran aukiot kasvavat nyt puuta nyt hirveätä vauhtia, mitä me moitimme aikanaan, varmaan perustellusti jnp., mutta niiden puuntuotantokyky tällä hetkellä on aivan valtava puhumattakaan nyt näistä uusiutumattomista luonnonvaroista — näiden hyödyntämispotentiaali on niin suuri, että todellakin pohjoisen ja itäisen Suomen osat tulevat olemaan jatkossa todella merkittävä potentiaali.

Ed. Kankaalle vain yhteen kysymykseen, kun hän biodieselhankkeista puhui, puuttumatta nyt näihin paikkakysymyksiin. Minä arvaan, että on ihan kiva luoda paikalliselle ministerille paineita niissä kysymyksissä, mutta sivuutanpa sen enemmittä puheitta. Mutta minä uskon, että ilman muuta Suomeen tulee biotehdas. Se on ilman muuta selvää. Minä pidän sitä ihan todella selvänä. Maailmassa ei ole kovin monta sellaista toimijaa, jotka olisivat niin pitkällä kuin useampikin suomalainen konsortio tai yksittäinen yritys tässä asiassa on.

Arvoisa puhemies! Jotta en nyt ylittäisi aikaa enempää, tässä tärkeimmät kommentit tähän aivan erinomaiseen keskusteluun.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Minä olisin ministeri Pekkariselta kysynyt yhtä asiaa, ja se on ulkomaisen pääoman osuus kaikissa eri hankinnoissa. Tämä tiedonantohan on hyvä, ja kun se on näin laaja ja kattava, niin tietenkään se ei toteudu, jos ei ulkomailta tule pääomia, mutta missä määrin ja missä määrin kullekin näistä sektoreista, koska kentällä esimerkiksi kyllä kaivosalalla puhutaan myöskin niin päin, että se nähdään uhkana? Minä en oikein osaa itse ajatella, kuinka suuri uhka se on. Se on ilman muuta mahdollisuus, mutta haluatteko sanoa tähän jonkinlaisia rajoja tai jotain pitkän tähtäimen suunnitelmaa, miten tämän ulkomaisen pääoman kanssa yleensä pystytään hanteeraamaan ja missä määrin meidän täytyisi Suomesta kaapia sitä pääomaa niin, että tulevaisuus olisi niin sanotusti meidän omissa käsissämme?

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkariselle vaan kommenttina, että siinä ympäristölupahakemuksessahan oli prosessikuvaus ja siellä käy selvästi ilmi, että uraanioksidia on. Siitä tuli luonteva kysymys, että ei kai tästä aiota uraanikaivosta. Vastaus oli "ei". Ei muuta.

Jouko Laxell /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Omassa puheenvuorossani otin yhtenä esille jätelain ja perustelin sitä sopimusperusteisen puolesta, miten pitkälle siinä hyödynnetään jätettä ym. ym. Sitten kuitenkin hallituksen esitys on hiukkasen erilainen, joten kysyisin ministeriltä, mitä mieltä hän on.

Janne Seurujärvi /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Minun mielestäni ed. Piiraisen on turha täällä tuhkaa ripotella päälleen siitä, että Kainuun maakuntaliitossa olisi ollut tekemässä jotain sellaista päätöstä, josta ei olisi tiennyt. Kyllä nämä kaikki kaivokset Suomessa ovat perusteiltaan monimalmioita. Silloin kun tehdään päätös, puhutaan jostain päämalmilajista, onko se sitten fosfori tai nikkeli tai kulta, mikä tahansa. Edelleen teknologia, joka on kehittynyt huimaa vauhtia, mahdollistaa näiden monimalmioiden hyödyntämisen.

Siitä ovat hyvänä esimerkkinä LKAB:n rautamalmikaivokset Ruotsissa. Siellä on läjitetty kymmeniä miljoonia tonneja sivukiveä jätekivikasoihin, ja nyt, kun he ovat näitä jätekivikasoja tutkineet, he ovat todenneet, että jätekivikasoissa on yli miljardin kruunun arvosta hyödynnettävää malmia, ja aikovat aloittaa näiden jätekivikasojen uudelleen hyödyntämisen tämän uuden nykyteknologian avulla. Siinä mielessä enemmänkin kyse on siitä, että aika todella menee tällä alalla nopeasti eteenpäin.

Uraania, aivan niin kuin ministerikin totesi, nyt löytyy eri puolilta. Siitä, että suoraan uraanikaivoksena avattaisiin jokin kaivos Suomessa, on sanottu asiantuntijoiden mukaan, että se on epätodennäköistä. Sitä löytyy, mutta pitoisuudet ovat niin pieniä. Tässä mielessä voidaan todeta, että on ihan positiivinen asia, että hyödynnetään ja sitä kautta myös näitä kriittisiä malmeja saadaan, joihin vaikkapa niobi luetaan, Suomesta ja toivottavasti hyödynnetään myös sitten täällä meidän teollisuuden parhaaksi.

Elinkeinoministeri  Mauri  Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ed. Akaan-Penttilän puheenvuoro oli kyllä erittäin tärkeä. Kun tässä on puhuttu valtio-omisteisen kaivosyhtiön merkityksen tärkeydestä, on saattanut jäädä jollekin se kuva, joka on ehkä ulkoa tätä keskustelua seurannut, että se ei olisi jotenkin hyvä juttu, että täällä on ulkomaista pääomaa, joka on kiinnostunut näistä malmi- ja mineraalivaroista. Se on ollut erittäin tärkeää sille, että meillä on kymmeniä kaivoksia tällä hetkellä toiminnassa. Se on ollut äärimmäisen tärkeää sille, että meillä on 41 ulkomailta tällä hetkellä omistettua yhtiötä, jotka tekevät tätä etsintätyötä. Näitä ulkolaisia sijoittajia tarvitaan ehdottomasti jatkossakin, kun tämä ekspansio sen mittainen, mitä aikaisemmin täällä puhuttiin. Se on ilman muuta selvää.

Mitä tähän kotimaiseen, suomalaiseen, omistamiseen tulee ja suomalaisomistamisen intressiin, niin on valitettavaa, että suomalainen markkinaehtoinen raha ei ole tunnistanut näitä mahdollisuuksia likikään samalla tavalla kuin lontoolaiset tai sydneyläiset tai torontolaiset tai näissä äsken sanotuissa kohteissa olevat pörssit. No, nyt ne ovat vähitellen kiinnostuneet, ja toisaalta myöskin julkisista toimijoista Tesi, Suomen Teollisuussijoitus, on nyt — alun perin yritettiin viisi kuusi vuotta sitten panna kaivosrahasto pystyyn, emme saaneet sitä — tehnyt suoraan taseesta sijoituksia tähän toimialaan, viimeksi joitakin aikoja sitten Nordland Resourcesiin usean miljoonan euron pääomasijoituksen. Aika monta pääomasijoitusta on siis jo Tesi tehnyt, mutta totta kai se on pieni raha verrattuna siihen yksityiseen pääomaan, joka tuolta rajojen ulkopuolelta on tänne tullut.

Siis ulkolainen pääoma on edelleen tervetullutta. Valtio tämän oman pääomasijoittajan, lähinnä Tesin, kautta osallistuu, mutta sen lisäksi tämän toimialan strategisen merkityksen vuoksi valtion ihan omana yrityksenään tai osaomistajana yrityksessä on tarkoituksenmukaista mennä mukaan.