Erkki  Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Jos ei olisi olemassa maastoliikennelakia ja olisi tällainen suhteellisen luminen talvi ja jos vielä tässä tämä lumen pinta vähän kovettuisi, niin kyllä tuolla maastossa ja kylillä ja raiteilla ja joka paikassa olisi villi meno päällä. Olen joskus maailmassa tuolla Lapin kairalla nähnyt, kuinka viisi moottorikelkkaa ajaa mäntytaimikossa rinnakkain kovalla pakkasella. Oli se sellaista menoa, että ihan hirvitti valtio-omistajan puolelta, koska kysymys oli Metsähallituksen hallinnassa olevasta valtion maasta.

Elikkä maastoliikennelaki, joka on voimassa, on syntynyt todella suureen tarpeeseen. Se on myöskin laki, joka herättää monenlaisia erilaisia tunteita. Jotkut näkevät siinä suuren bisneksen. Ei ole kai tavatonta, että Lapissa yhdellä moottorikelkkasafariyrittäjällä on kymmeniä tai jopa satoja moottorikelkkoja, joilla pilkotetuilla moottorikelkkareiteillä ajellaan, mistä hommasta sitten nämä asianomaiset henkilöt suuresti varmaan nauttivat.

Tämä nykyinen käytäntöhän on sellainen, että lain laatija on selvästi halunnut luoda tällaisen moottorikelkkareitistön elikkä tavallaan maanomistajien tahdon vastaisesti lähtenyt rakentamaan tämmöistä verkostoa. Sillä on ollut hyvin ymmärrettävä perusta. Nimittäin tämän täysin villin lännen touhun saamiseksi jollakin tavalla hallintaan on ollut pakko tehdä näin. Kun maaomistus on ollut pirstoutunutta, niin ei siinä paljon mitään muuta konstia ole sitten ollut ja tällä tavalla niitä tuhansia kilometrejä on näitä moottorikelkkareittejä syntynyt. Se verkosto, joka nyt on tällä hetkellä käytössä, on pääosin pakkotoimin aikaan saatu.

Mutta nyt jatkossa tämä homma näyttäisi sitten muuttuvan niin, että pääsäännöksi muodostuukin sopiminen maanomistajan kanssa. Tähän saumaan luonnonsuojeluväki on ottanut oman kantansa ja ottanut sellaisen valistuneen näkökulman, että maanomistaja ei saisi sallia maillaan häiriötä aiheuttavaa toimintaa, vaan siihen pitäisi olla aina ympäristöviranomaisen lupa, mikä sekin on siitä luonnonsuojelullisesta näkökohdasta hyvin perusteltu mielipide.

Mutta eipä tässä vielä kaikki. Sitten sen lisäksi tänne halutaan nyt mönkijäreittejä kanssa. Tämä on se vihonviimeinen keksintö, minkä kehittäjäinsinööri on voinut keksiä. Ensin minä ajattelin, että tuo on vitsi, tuo mönkijä, kun niitä semmoisia karvalakkimallisia mönkijöitä ilmestyi tuonne liikenteeseen, maastoon ja kyläteille. Mutta nyt ne ovat sitten jo ihan suunnitellun näköisiä ja design-tyypittäjät ovat olleet niitä tyypittämässä niin, että ne ovat sitten jonkun näköisiäkin. Mönkijäreitti nyt lähtee tämän hallituksen esityksen mukaan siitä ymmärtääkseni, että se syntyy vain maanomistajan luvalla, elikkä siinä ei sitten niin kuin pakkovaltaa, pakkotoimia, sillä tavalla käytettäisi.

Se, mikä on erityisen ongelmallista, on esimerkiksi tilanne Pohjois-Pohjanmaalla, jossa ovat, niin kuin nyttenkin, ne joet jäätyneet pinnaltaan. Sitten jäät kantavat moottorikelkkoja, niin siinä saa sitten ajella. Se vesilakihan on sitten käsittelyssä täällä eduskunnassa, ja ymmärtääkseni se on siinä muodossa, että siinä suhteessa tämä vapaus ei muuksi muutu. Tämä on myöskin aiheuttanut monissa ihmisissä voimakkaita tunteita, koska, minä ymmärrän sen erinomaisen hyvin, silloin kun talo on siinä joen penkalla, rannassa, rannan tuntumassa ja siinä sunnuntaiaamuna alkaa viiden kuuden aikaan tämä moottorikelkkasafari sitä joen jäätä pitkin, niin kyllä siinä aamurauha on mennyt siltä sunnuntaiaamulta tipotiehen. Sitten sen jälkeen lähin kansanedustaja on lähin puhelin, ja kun kännyköitä käytetään, se on hyvin lähellä silloin. Siitä tulee heti huomautus, miksi ei tähän puututa. No, siihen potentiaalisesti tietysti rehellisesti sanottuna nyt olisi mahdollisuus puuttua, mutta tämmöistä puuttumista ei ole tapahtumassa tämän hallituksen esityksen mukaan.

Mikä koskee näitä reittisuunnitelmia, siinä on merkittävä muutos. Se siirtyisi kunnilta ely-keskuksille. Minä vaan haluaisin kyllä nähdä ne ely-keskukset, joista löytyy vielä tuottavuusohjelman jälkeen sellainen virkahenkilö, joka pystyisi tästä savotasta selviytymään. Kunnilla ei kuulemma enää tähän ole olemassa kapasiteettia, siis ei kohta kellään.

Sitten vielä yksi asia. Siis ensinnäkin tässä moottorikelkkareitit virallistettaisiin ja liikennekäyttäytyminen tulisi ihan niin kuin moottoriajoneuvoliikenteessä on asian laita. Tulee ikärajat, ja sitten tulee liikennesäännöt, sanotaan, että pitää oikealta tulevaa väistää jnp. Se, mikä tässä on hyvin merkittävä näkökohta, on se, että kun on kaksisuuntainen liikenne tällä moottorikelkkareitillä ja liikennesääntöjen mukaan ajetaan, niin siinä pitää olla kaistat, menokaista ja tulokaista. Se merkitsee sitä, että reitti levenee ja se levenee erittäin paljon. Se merkitsee sitä, että kun tämmöinen pohja jäätyy alustaansa kiinni, niin siinä menee pakkanen suoraan sinne maaperään ja se on sinne 1,5—2 metriin saakkakin jäässä, mikä merkitsee sitä, että siellä palaa kaikki, mikä orgaanista on. Se siinä pakkasessa niin sanotusti palaa, ja siihen tulee semmoinen musta raita. No, tähän sitten on kommentti kuulunut jo sillä tavalla, että no, niinhän se on musta raita se asfalttireittikin, tie siinä vieressä, että onko noilla sitten mittään eroa. Että tämmöinen tappaus, arvoisa puhemies.

Timo Juurikkala /vihr:

Arvoisa puhemies! Lienee aika selvää ja yleisesti hyväksyttyä, että maastoliikennelakia täytyisi säätää vastaamaan nykyisiä tarpeita ja nykyisiä ajatuksia. Se nykyinen, voimassa oleva laki ei ehkä enää ihan vastaa tämän ajan henkeä.

Mutta valitettavasti on nyt kyllä sanottava, että tämä hallituksen esitys mielestäni vie asiaa osittain aika vahvastikin väärään suuntaan. Tässä on nyt selvästi jo lähtöasetelmassa tämmöinen vähän kummallinen tulokulma koko asiaan. Eli tässä lakiesityksen taustalla on tunnistettavissa tällainen maastoliikenteen, moottorikelkkojen liikennetarve, ja sitten lakiesitys on tästä lähtökohdasta valmisteltu sillä tavalla, että tämän näin sanotun liikennetarpeen haasteisiin voidaan vastata.

Se, mikä tässä ehkä on positiivista, on se, että tässä liikenneturvallisuuteen ja liikennesääntöihin tulee kohennusta kyllä, että sitä vastaan minulla ei ole mitään. Mutta muuten tämä näyttää siltä, että tämä on ennemminkin laadittu sillä tavalla, että tämän maastoliikenteen, moottorikelkkailun, mahdollisuuksia ikään kuin vahvistetaan. Tämä tulee esille jo heti lain tarkoituspykälässä eli 1 §:ssä, jossa on nykyiseen lakiin verrattuna tällainen lisäys, että "tämän lain tarkoituksena on", ja sitten on muuta asiaa ja viimeisenä kohtana, että "ja järjestää maastoliikenneolosuhteita". Tämä oikeastaan kertoo sen, mistä lähtökohdasta tätä on valmisteltu, ja tämä myös saattaa merkitä julkiselle sektorille jopa jonkinlaisia velvoitteita, koska laissa sanotaan, että lain tarkoituksena on järjestää maastoliikenneolosuhteita, niin tämän voi näinkin tulkita.

Jos sitten vähän ajatellaan sitä, mikä tämä liikennetarve tässä maastoliikenteen puolella on — lähinnä nyt puhun moottorikelkoista ja osin kyllä myös mönkijöistä, jotka ed. Pulliainen tässä otti esille — niin kyllähän tämä matkailua lähinnä palvelee. Kyllä tämä maastoliikennelaki siltä osin kuin se koskee moottorikelkkailua muun kuin elinkeinotoiminnan, siis poronhoidon, metsänhoidon ja vastaavan, osalta, niin puhutaan viihde- ja huvikäytöstä. Eli näillä kelkoillahan näitä safareita järjestetään, ja maastossa sitten rellestetään moottorikelkoilla, ja se, niin kuin ed. Pulliainen totesi, on varmaan ajajista itsestään nautittavaa.

Mutta tässä täytyy muistaa muun muassa semmoinen seikka, jonka pitäisi minusta tämän lain lähtökohdissakin jo tulla voimakkaammin esiin, että vielä tänäkin päivänä valtaosa markkinoilla olevista moottorikelkoista on varustettu suuritehoisilla kaksitahtimoottoreilla. Ja ne päästöt, mitä kaksitahtimoottori toimiessaan synnyttää, lähinnä häkää ja hiilivetyjä, ovat satoja kertoja suuremmat kuin nykyaikaisen auton moottorin aiheuttamat päästöt. Tässä ei puhuta siis niinkään hiilidioksidista, sitäkin kaksitahtimoottori tuottaa verrattain paljon, koska se moottorin hyötysuhde on heikko ja se kuluttaa paljon sitä bensaa siellä, mutta olennaista ovat nämä lähipäästöt. Eli tätä osittain palamatonta bensaa tulee siitä koneesta lävitse, ja se leviää sitten jäälle, erilaisille luontoalueille.

Tämä on semmoinen ongelma, johon pitäisi puuttua sillä tavalla, että tulisi käyttöön päästörajat, kuten on muissakin moottorikäyttöisissä kulkuneuvoissa. Nämä tällaiset kaksitahtikelkat pitäisi oikeastaan lailla kieltää kokonaan päästövaikutustensa takia.

Sen lisäksi nämä ovat melutasoltaan varsin korkeita, ja kun on puhuttu tänään aikaisemmin täällä salissa matkailusta ja sen mahdollisuuksista, niin kyllä Suomen yksi vahvuus matkailumaana on se, että täällä on hiljaista, ja tämä moottorikelkkatouhu kyllä ei tue tätä tavoitetta ollenkaan.

Sitten, arvoisa puhemies, eräitä muita seikkoja nostan tässä lyhyesti esiin. Kun tässä liikennetarve nähdään lähtökohtana, näitä reittejä on myöskin mahdollista perustaa maanomistajan tahdon vastaisesti. Eli esimerkiksi kulkuyhteyden järjestämiseksi majoitusliikkeeseen tai ravitsemusliikkeeseen tai huoltoasemalle tai pitemmän reitin osana, kun kaksi päätä ei kohtaa, voidaan se vastahankainen maanomistaja, jonka maa siinä on välissä, pakottaa ottamaan se moottorikelkkareitti, maastoliikennereitti, omille maillensa. Joissain oloissa tämä voi olla perusteltua, mutta tässä minusta on liian matala kynnys siihen, että voidaan näitä ikään kuin pakolla perustaa.

Reitit tulevat tässä suunnittelun piiriin jollain tavalla ehkä paremmin kuin nykyisessä laissa, mutta toisaalta tässä on sitten muuan pykälä, jossa puhutaan näistä vähäliikenteisistä reiteistä, joita ei tarvitsisi vastaavalla suunnittelumenettelyllä perustaa. Vähäliikenteisyyden määritelmässä otetaan lain perusteluissa esille, että jos on kysymys yhden kerhon tai yhden firman ylläpitämästä reitistä, niin se voidaan silloin katsoa vähäliikenteiseksi. Tähän nyt ainakin pitäisi jotain säätelyä tulla, että sen firman tai kerhon koko eli sen faktisen liikennemäärän pitäisi jollain tavalla vähäliikenteisyysmääritelmään vaikuttaa, koska yksikin kerho voi mobilisoida kymmeniä, jopa satoja ajajia sinne metsään.

Sitten vielä tästä lupa-asiasta, että tämä on käännetty. Nyt se tässä laissa on selkeästi oikeusperustainen, eli ely-keskuksen tulee tämä reittilupa myöntää, jos tietyt edellytykset täyttyvät. Eli tässä ei tarkoituksenmukaisuusharkintaa ole, ja tämä kuvaa myös tätä liikennetarve-ajattelua, joka tässä on. Se kynnys, joka estäisi reittiluvan hyväksymisen, näyttää kyllä aika korkealta, eli sanotaan, että saadaan perustaa, jollei se aiheuta "huomattavaa haittaa" eräille toiminnoille. Sen pitäisi kyllä olla toisella tavalla määritelty, niin että olisi helpompi saada estettyä näitten reittien perustaminen.

Sitten yksi asiakokonaisuus, arvoisa puhemies, tässä vielä. Vesialueilla ja muillakin alueilla, mutta lähinnä nyt vesialueilla, tämän vapaa salliminen herättää paljon kysymyksiä myös sitä kautta, että tässä olisi kyllä vähintäänkin tämän sääntelyn yhteydessä pitänyt tehdä selvät pelisäännöt siihen, miten jokin alue voidaan ikään kuin moottorikelkka- tai mönkijävapaaksi julistaa, niin että tulisi esimerkiksi järvialueille näitä kieltoalueita, joilla ei saa liikkua, ja myöskin maastoalueille, jos ajatellaan, että on esimerkiksi yrittäjä, joka satsaa hiljaiseen turismiin, niin hänellä olisi sitten oikeus sitä elinkeinohaaraa, sitä bisnestä, harjoittaa.

Lopuksi, arvoisa puhemies, totean, niin kuin tässä kävi jo ilmi, että tässä maastoliikennelain osittaisuudistuksessa on hyvin paljon ongelmia. Tämä tulee vaatimaan valiokunnissa kyllä perusteellisen käsittelyn, perusteellisen kuulemisen ja varmasti pykälien viilauksia. Herää vain kysymys, että tässä ei hirveän monta työviikkoa enää ole jäljellä, että onko tämän läpivieminen lainkaan mahdollista tällä aikataululla. Minusta se näyttää aika vaikealta näiden lukuisien ongelmakohtien johdosta.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Kaksi edellistä puhujaa jo aika lailla niin sanotusti tyhjensivät pajatson, mutta ihan pariin kolmeen asiaan tässä lyhyessä puheenvuorossa kiinnitän huomiota.

Ensinnäkin reittisuunnitelmien hyväksyminen. Niin kuin täällä todettiin, että se on siirtymässä kunnista elyille, niin toki hyvin monessa kunnassa varmasti on kyse tähän suunnitteluun liittyvistä voimavaroista, mutta niin kuin ed. Pulliainen viittasi, kyllä elytkin ovat tämän tuottavuusohjelman kanssa todella tiukoilla ja siitä on viestitetty. Mutta ehkä siinä mielessä on perusteita siirtää se elyille, kun ajatellaan näitä ennen kaikkea matkailun tarpeita varten perustettuja pitkiä reittejä: ne ovat eri kuntien alueella, ja silloin voidaan ehkä järkevämmin tehdä tämä kokonaissuunnittelu.

Nämä moottorikelkat ovat erittäin paljon yleistyneet, ja ne ovat todella tulleet jäädäkseen. Toki tämän lain osittaisuudistuksen tavoite on se, että entistä enemmän liikenne siirtyisi näille virallisille reiteille. Me jokainen tiedämme, että kun nämä kelkat esimerkiksi jäällä ajavat, nopeudet ovat valtavia ja myös onnettomuuksia sattuu. Toki siinä ovat vaarassa myös sivulliset. Kun myös ajatellaan maanomistajia, niin taimikot varmasti kärsivät tämmöisestä holtittomasta ajosta, ja valvontaan ei valitettavasti ole riittävästi resursseja.

Aivan lopuksi ed. Juurikkalan puheenvuoroon liittyen, juuri niin että jos ja kun maanomistajan tahdon vastaisesti tämä alue luovutetaan, niin tämän "haltijalle aiheutuu huomattavaa haittaa" määrittely käytännössä varmasti on hyvin horjuvaa.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämon varmaan hyvä tämä maastoliikennelain uuristus, mutta näin pohojalaasena voin kyllä sanoa itteki mettänomistajana, ja munkin mairen läpi menee aika pitkiä matkoja, ku mul on kapeita pitkiä sarkoja, hehtaareja ei niistä paljon kerry, niin totta kai mielihyvin oon antanu luvat ja näin poispäin, mut tierän, jotta sielon matkan varrella useita sellaasia, jotkei oo lupaa antanu. Ja tämä vain, jotta niin ku ed. Pulliainen kerto, jotta jos siellä aletahan mönkijällä kulkohon, meilläkin tämä reitti on, jotta latutamppari sinne ny jo ajaa ja jos sillä mönkijällä ruvetahan mänöhön vastatusten, niin ne tarttoo metrin vähintään lisää leveyttä. Ja ennen kaikkea ku tämä valavonta ja suunnittelu vielä annetahan ely-keskuksille, mä ainakin haluaasin meillä Pohojanmaalla kysyä, mä en vastusta näitä, mutta kyllä siellä kuulkaa sillon ku mänöö vähä vierahille nämä kellekä voi hanttihin panna, jottei naapurit oikein sano, jotta ookko sä tollanen vellihousu, ettet anna lupaa, niin kynnys on matalampi sanoa, jotta mun mettän läpi ei mennä, jotta tästä saattaa tulla riitoja. Mutta ennen kaikkea, jos tämä kerran tällaasenahan laiksi teherähän, niin sillon pitää ely-keskuksien ja kuntien ja maanomistajien tietää hyvissä ajoin ja tuoda asia seleville, saatei kaikki meistä tietää sen, että jos me väkisin tullahan ja jollekin runtatahan, tuloo vastareaktio. Eli hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Eli tarvitahan vähän niin sanottua psykologiaa.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Alussa oli suo, kelkka ja vanha maastoliikennelaki. Nyt on näköjään tulossa uusi maastoliikennelaki. Varmaan, kuten täällä on aiemmissa puheenvuoroissa kuultu, kyllä sille tarvettakin on. Mutta kyllä minun on vaikea ymmärtää tästä laista selkeästi pilkottavaa henkeä siitä, että moottorikelkkailusta olisi tulossa ikään kuin perusoikeus, että jopa pyhään omistusoikeuteenkin puututaan, jotta voidaan metsän siimekseen perustaa kelkkareitti. Minä olen sitä mieltä, että kelkkailu ei ole välttämätöntä. Siksi pitää verrata, kun tämän lakiesityksen kohtalosta päätetään, mitkä ovat ne luonnonarvot verrattuna siihen hyötyyn, jonka vapaa kelkkailu, jota tässä nyt selkeästi ollaan ajamassa, tuottaa. Aivan samalla tavalla kuin täällä hallituspuolueitten edustajat ja ed. Kähkönen ovat todenneet, tämä laki ei kyllä parhaalla mahdollisella tavalla palvele luonnon etua.

En ryhdy tässä käymään erikseen läpi niitä yksityiskohtia, joita edustajat Pulliainen ja Juurikkala täällä ansiokkaasti esittelivät. Tulemme tietysti puuttumaan niihin valiokuntakäsittelyssä, mutta totean tässä yhteydessä, että tässä salissa tänään jo esiintyneistä syistä johtuen vasemmistoliiton eduskuntaryhmä ei tule kannattamaan tämän lain hyväksymistä tässä muodossa. Pitää toivoa, että valiokunta saa sitä muutettua niin, että voisimme hyväksyä sen hyvät puolet ja jättää nämä huonot puolet hyväksymättä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti vaan tästä historiasta vielä toistan, että minä ymmärrän sen, että silloin kun maastoliikennelakia ensimmäisen kerran säädettiin, sehän oli hyvin suuri sosiaalinen tapahtuma täällä. Tuolla neljännen kerroksen käytävälläkin oli väkeä kuin pipoa suorastaan vaikuttamassa sinne ja vaikuttamassa tänne. Silloin oli myöskin tämä telamattotunniste esillä, joka vielä enemmän kiihdytti mieliä tässä talossa. Se tilanne oli sellainen, että silloin ymmärtää sen jollakin tavalla, että oli pakkotila eräällä tavalla saada joku säätely aikaiseksi. Mutta nythän tästä on tullut, aivan niin kuin ed. Erkki Virtanen sanoi ja minäkin yritin tuossa todistaa, eräänlainen perusoikeus saada liikennöidä maastoja pitkin sinne, mihin mieli halajaa. Tässä katsannossa sitä pitää arvioida, missä on välttämättömyyden raja, missä on bisneksenteon raja ja missä ylipäätään tarkoituksenmukaisuuden raja.