Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Eduskunta hyväksyi vuonna 2005 hallituksen esityksen, joka tähtäsi ydinvastuualalla tehtyjen kansainvälisten sopimusten muutosten ratifiointiin ja myöskin tarpeellisten muutosten tekemiseen meidän kansalliseen ydinvastuulakiimme. Kysymyshän oli niin sanotusti Pariisin ja Brysselin muutospöytäkirjojen mukaan siitä, että ydinvoimayhtiön perusvastuu onnettomuuden seurauksista nousisi ainakin ja kaikissa oloissa 700 miljoonaan euroon. Asianomaisen valtion pitäisi sitten tuon sopimuksen ja sen pohjalta tehdyn, vuonna 2005 hyväksytyn lain mukaan vastata tuon 700 miljoonan jälkeen vielä 500 miljoonan euron määrästä, ja lopulta sopijavaltiot yhdessä sitten vielä vastaisivat 300 miljoonasta eurosta.

Tähänhän silloin tuolla lailla tähdättiin ja uskottiin ja toivottiin, että voitaisiin sitten ratifioida tuo sopimus. No, niin ei ole kuitenkaan käynyt. Ei ole saatu tarvittavaa kahta kolmasosaa näistä sopijamaista elikkä muistaakseni 12:ta maata tähän ratifioijien joukkoon, valitettavasti. Näin ollen myöskään tämä kansallinen lainsäädäntö sitten ei ole tullut voimaan. Tämä on valitettavaa. Ja kun se ei ole kuitenkaan edennyt, niin tässä tilanteessa me työ- ja elinkeinoministeriössä olemme pitäneet tärkeänä sitä, että potentiaalisen vahingonkärsijän asemaa näissä ydinvoimaonnettomuustapauksissa — jos niitä nyt sitten tulisikin, toivotaan, että ei koskaan enää tule — jo nyt parannettaisiin odottamatta siis kansainvälisen sopijayhteisön toimia.

Tästä syystä ehdotetaan tällaista väliaikaista ratkaisua, jossa omaksuttaisiin ydinvoimayhtiön päävastuun korottaminen nykyisestä 205 miljoonasta eurosta — siis se on nyt 205 miljoonaa euroa — tuohon samaiseen 700 miljoonaan euroon ja sitten rajoittamaton vastuu alkaisi tuon jälkeen jo, koska tämän Pariisin sopimuksen mukaisella tavalla me emme voi menetellä. Tästä syystä esitetään, että tämä rajoittamaton vastuu alkaisi heti tuon 700 miljoonan euron jälkeen, plus sitten siihen vielä tulee tämän kansainvälisen sopijayhteisön 145 miljoonan euron vahinkovastuu.

Tästä hallituksen esityksestä minä luin äsken aika monta kohtaa paperista ja jos vielä yritän selostaa sen asian ytimen: Siis tällä hetkellä sen luvanhaltijan vastuut on siten rakennettu, että 205 miljoonaan euroon asti se on sen luvanhaltijan vastuulla ja sillä pitää olla hankitut vakuutukset, että kaikissa oloissa se rahamäärä irtoaa. Sitten vielä näitten sopijavaltioiden vastuu on se 145 miljoonaa euroa. Nyt tässä esitetään tämän Pariisin sopimuksen alkuperäisen idean mukaisesti se osa nostettavaksi tänne 700 miljoonaan euroon asti, joka on tämän yrityksen vastuulla, siis luvanhaltijan vastuulla. Siihen määrään saakka sen luvanhaltijan on hankittava vakuutukset sille määrälle näitä vastuita. Tämän jälkeen vielä tulee sopijayhteisöstä 145 miljoonaa, ja tämän jälkeen alkaa sitten rajoittamaton vastuu. Mutta tämän rajoittamattoman vastuun fokus on niissä samoissa vastuualueissa kuin nykyisinkin voimassa olevan lain. Se ei ole niin laaja kuin se sitten tulee kenties olemaan, kun tuo Pariisin sopimus joku kerta hyväksytään. Se siinä jonkun verran laajenee. Tässä tätä vastuun fokusta ei laajenneta vaan tätä vastuun määrää tuntuvasti nyt sitten nostetaan.

Arvoisa puhemies! Halusin tämän verran tästä esityksestä tässä yhteydessä sanoa. Tarkoitushan on, että tämä on väliaikainen laki. Hallitus lähtee esityksessään siitä, että kun tämän Pariisin ja Brysselin sopimusten mukaiset ratifioinnit on tehty ja tämän 2005 lainsäädännön voimaanpanolle on edellytykset olemassa, tämä nyt väliaikainen laki häviää pois ja se 2005 säädetty laki tulee voimaan.

Arvoisa puhemies! Samassa yhteydessä sanon ihan lyhyesti, että tähän energiakokonaisuuteen liittyy myöskin sähköntuotannon tehoreservijärjestelyjen turvaaminen. Nyt kun on vähän tässä lunta tullut normaalia enemmän, voi tulla vielä pakkasiakin, niin on tärkeää, että huolehditaan siitä, että kaikissa oloissa meillä sähköä on riittävästi. Sen takia on tarkoitus jatkaa tehoreservilainsäädäntöä hivenen muutettuna siitä, mitä se tällä hetkellä on.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarisen kanssa tästä aiheesta on puhuttu aika monta kertaa. On hyvä, että nyt tämä tilapäisjärjestely tuli. On syytä nyt muistaa se, että Belgian puheenjohtajakaudellahan tämä piti hoitaantua. Eikö Belgian pitänyt koota nämä toimijat kasaan ja tämä toteutukseen, mutta niin ei sitten kuitenkaan käynyt, ja nyt sitten hallitus on ryhtynyt tähän tilanteeseen. Näinhän se taisi mennä.

Timo Juurikkala /vihr:

Arvoisa puhemies! On tosiaan hyvä, että tämä tilapäinen laki on nyt tänne tuotu käsittelyyn. Se kohentaa osaltaan tätä huonoa tilannetta, joka on ollut. Siinä mielessä tervehdin ilolla sitä, että ministeri Pekkarinen on tässä pannut toimeksi.

Nythän tässä on tietysti tilanne se, että huomattavassa määrinhän tämä summa nousee, kun se 200 miljoonasta nousee 700 miljoonaan, mutta täytyy tietysti todeta, että jos niin sanottu iso rysäys tapahtuu, niin nämäkin rahat ovat sitten kyllä pikkurahoja. Siinä tulee sitten kuvaan tämä rajoittamattoman vastuun osuus, jos onnettomuus isolla volyymilla tapahtuu. Tässä on oikeastaan se näkökohta, johon haluan kiinnittää huomiota.

Nyt kun nämä meidän ydinvoimayhtiömme ovat omistukseltaan ja rakenteeltaan järjestetty sillä tavalla, että erityisesti TVO ja Fennovoima jatkossa — jos mylly joskus pystyyn nousee — pyörittävät pelkkää ydinvoimasähkön tuotantoa. Sitten siinä mielessä kun tämä rajoittamattoman vastuun realisoituminen on enemmän kuin kyseenalaista, jolloin jos tällainen onnettomuus tapahtuu, niin tämän ydinvoimayhtiön omaisuudesta ikään kuin häviää taivaan tuuliin valtaosa, eli sitä omaisuutta ei voida käyttää katteena siinä. Ja kun tämä ydinvoimatuotanto on näin poikkeuksellinen elinkeinohaara, niin tässä pitäisi vakavasti harkita sellaista rakennetta, jossa ne taustayhteisöt, omistajat, tulisivat myös osaltaan vastuulliseksi tästä.

Otan vain lyhyesti esimerkin öljyntuotantoalalta: British Petroleum, tai BP:hän tämä nimi nyt on, ja Meksikonlahdella oli tämä lautta, joka siellä tösähti, niin jos se olisi ollut erillinen yhtiö, jonka tämä BP olisi omistanut, niin miten silloin olisivat korvausasiat menneet? Nythän BP on — kun tämä on ollut osa isoa yhtiötä — vastannut omalla omaisuudellaan näistä mittavista korvauksista siellä. Jos olisi yhtiöitetty erikseen samaan tapaan kuin meillä ydinvoimatuotanto, niin mitään korvaussummiahan ei olisi silloin löytynyt. Ja tämä on merkittävä epäkohta, kun otetaan huomioon tämä yritysrakenne, mikä tässä on.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Tähän ed. Juurikkalan puheenvuoroon, pohdintaan siitä, missä määrin vastuita voidaan osoittaa omistajayhteisöille, jotka siis omistavat tätä luvanhaltijayhtiötä, siitähän ed. Juurikkalan puheenvuorossa oli kysymys. Tämä on aika problemaattinen asia. Nämä luvanhaltijat ovat siis hakeneet lupaa niissä olosuhteissa, jolloin ei ole tätä mahdollisuutta ollut, ja tässä mielessä tällaisen merkittävän uuden vastuun sälyttäminen näille omistajille on jo juridisesti — me olemme tästä paljon keskustelleet myöskin tämän lain valmistelun yhteydessä — vaikea, en tiedä, onko se täysin mahdoton asia. En ala siitä väittelemään, mutta se on paljon vaikeampi asia kuin on tämän Pariisin sopimuksen mukainen vastuitten tuntuva laajentaminen kuin myös se askel, mikä tässä nyt otetaan.

Ed. Pulliainen, se on juuri niin kuin te tässä sanotte. Belgiahan yritti tässä voitavansa tehdä ja kokosi isot, laajat kokoukset koolle, mutta ei onnistunut. Tämähän ei sinänsä ole EU-asia, mutta huolimatta siitä, että se ei sitä ole, niin siitä syystä, että tässä poolissa on niin moni unionin jäsenmaa mukana, Belgia yritti parhaansa, mutta ei valitettavasti onnistunut. Ja kun näin kävi, päätös hallituksen sisällä oli se, että teemme tämän kansallisena ratkaisuna, niin pitkälle otamme askeleen vastuitten lisäämiseksi kuin me nyt kohtuudella voimme tehdä.