Annika Lapintie /vas:

Herra puhemies! Olen tehnyt lakialoitteen, jonka tarkoituksena on kieltää turkiseläinten häkkikasvatus Suomessa kymmenen vuoden siirtymäajan jälkeen. Itse asiassa tein melko saman sisältöisen lakialoitteen jo vuonna 1997. Tuolloin aloite kuitenkin haudattiin valiokuntaan. Katson, että tilanne ei ole muuttunut kuin oikeastaan niin, että Suomessa on suurempaa kypsyyttä tällaisen lakialoitteen hyväksymiselle nyt kuin silloin vuonna 97.

Keskustelua turkistarhauksesta ovat Suomessa pitäneet esillä eläinoikeusaktivistit niin laittomien kuin laillistenkin tekojen myötä. Lehtien otsikoissa ovat olleet tuttuja turkisliikkeitä vastaan järjestetyt aivan lailliset mielenosoitukset kuten myöskin tarhoille tehdyt yölliset iskut kettujen vapauttamiseksi ja eläinten turkkien värjäykset.

Turkistarhaajat itsekin ovat saaneet aikaan keskustelua tarhauksen hyväksyttävyydestä. Muun muassa eläinsuojelutarkastuksissa Länsi-Suomen läänin alueella vuosina 1999—2000 peräti 68 prosentille tarhoista annettiin määräys korjata eläinsuojelullisia laiminlyöntejä.

Katson, että tänä päivänä kriittinen asennoituminen turkistarhaukseen kertoo paljon yleensäkin asennoitumisesta luontoon ja ihmisyyteen. Enää ei yleisesti sokeasti uskota ihmisen oikeuteen riistää luontoa ja eläimiä oman edun nimissä. Monet niistä ihmisistä, jotka vastustavat turkistarhausta, näkevät turkiksen kärsimystä aiheuttavana ylellisyystuotteena, jota ilmankin hyvin voi elää.

Tarhauksen tulevaisuudesta on tänä syksynä keskusteltu näkyvästi myös muualla Euroopassa. Joissakin maissa on päädytty lainsäädäntötoimiin ja joissakin niitä vasta valmistellaan. Hollanti tulee luopumaan kettu- ja chinchillatarhoista vuonna 2008, ja parhaillaan Hollannin parlamentissa käsitellään minkkitarhauksen kieltämistä. Muissakin maissa, kuten Isossa-Britanniassa, on nykymuotoinen turkistarhaus jo kielletty, koska sen on katsottu aiheuttavan kohtuuttoman paljon kärsimyksiä eläimille. Esimerkiksi Sveitsissä ja Saksan Hessenin osavaltiossa laki antaa luvan turkiseläinten kasvatukseen, mutta kasvatettavilla eläimillä on oltava eläintarhatasoiset tilat.

Ruotsin hallitus puolestaan on muuttanut eläinsuojeluasetusta siten, että kettujen kasvattaminen tullaan sallimaan vain tiloissa, joissa on kaivamismahdollisuus, virikkeitä ja mahdollisuus elää luontaisena sosiaalisena ryhmänä. Uusien ruotsalaistarhaajien osalta säädös on ollut voimassa vuoden 1996 alusta, vanhoilla siirtymäaika on viisi vuotta. Nyt Ruotsissa keskustellaan turkistarhakasvatuksen kieltämisestä kokonaan.

Suomen eläinsuojelulain tarkoituksena on suojella kaikkia eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta. Todellisuudessa näin ei ole. Turkiseläinten häkkikasvatus on eläinsuojelulain tarkoittamaa eläinrääkkäystä, koska häkissä turkiseläin ei voi elää lajilleen tyypillistä elämää, ja myös eläimen pitäminen tarpeetonta kärsimystä tuottavalla tavalla on kielletty laissa. Katsonkin, että tällainen häkkikasvattaminen ja surmaaminen pelkästään turkiksen vuoksi on moraalisesti arveluttavaa eläinten hyväksikäyttöä.

Vuoden 1996 eläinsuojelulainsäädännön uudistuksessa oli eläinten lajityypillisen käyttäytymisen suojaaminen vahvasti esillä lain eduskuntakäsittelyssä. Tästä huolimatta lain säätämisessä annettiin suurempi painoarvo elinkeinopoliittisille näkökohdille. Pidän kaksinaismoralistisena sitä, että yhteiskunta sallii eläinten epäoikeudenmukaisen kohtelun silloin, kun kyseessä on taloudellinen hyötyminen. Jos joku kohtelisi lemmikkiään yhtä huonosti kuin tarhakettua, syyte eläinrääkkäyksestä olisi selviö. Kuitenkin laissa edellytetään, että kaikkia eläimiä on kohdeltava samalla tavalla.

Lakialoitteeni esittää muutettavaksi eläinsuojelulain 22 §:ää ja sen 1 momenttia. Turkistarhaukseen liittyvät ongelmat ovat eettisesti hyvin vakavia, ja niistä voidaan päästä vain kieltämällä turkistarhaus kokonaan riittävän pitkän siirtymäajan jälkeen. Tämä on juuri lakialoitteen tarkoitus. Lakialoitteessa esitetään, että Suomessa ei enää sallita eläinten tarhausta turkistuotantoa varten. Siirtymäajaksi esitetään kymmentä vuotta. Siirtymäajan kuluessa 1.1.2002—31.12.2011 uusien tarhojen perustaminen ei enää olisi mahdollista muuten kuin erityisen painavista elinkeinopoliittisista syistä. Siirtymäajan päätyttyä 1.1.2012 lukien lain voimaantulohetkellä eli ensi vuoden alusta toiminnassa olleiden tarhojen toiminta tulisi lopettaa.

Jotta tilanne ei muodostuisi myöskään turkistarhaajien kannalta kohtuuttomaksi ehdottoman kiellon seurauksena, tulisi turkiseläintuotannon sijasta toisaalta edistää siirtymistä sellaisten eläinten tuotantoon, jonka puitteissa eläimet voisivat elää lajilleen tyypillisissä olosuhteissa vapaina, ja toisaalta siirtymistä muihin elinkeinoihin, jotka eivät aiheuta kärsimystä eläimille. Tämä vaatii luonnollisesti myös julkisen vallan, valtion ja kuntien, taloudellista tukea, joista pitää erikseen päättää. Lakialoitteen sisältämä nykyisenlaisen turkistarhauksen kielto edellyttäisi myös eläinsuojeluasetuksen muuttamista.

Turkistarhauksen salliminen Suomessa on eduskunnan päätettävissä oleva asia. Sen vuoksi katson, että juuri eduskunta on se paikka, jossa tätä keskustelua tulee käydä ja nämä rajat vetää siitä, mikä on Suomessa tänä päivänä hyväksyttävää tai kiellettyä. Toisaalta EU:ssa on valmisteilla myös normeja siitä, että turkistarhaus tulisi kieltää. Aikanaan myös nämä tulevat vaikuttamaan Suomen lainsäädäntöön, mutta en ymmärrä, miksi emme voisi itse käydä tätä keskustelua ilman EU:n pakotteita.

Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pidän ed. Lapintien ehdotusta pöyristyttävänä ja erittäin tekopyhänä. Turkistarhaus on Suomessa laillinen elinkeino, niin kuin on myöskin kotieläinten kasvatus. Tekopyhänä pidän tätä ehdotusta sen takia, että ihminen käyttää omiin tarkoituksiinsa myöskin kotieläintuotantoa, ja on aivan eri asia puhua eläinsuojelusta kuin siitä peruskysymyksestä, miten ihminen riistää luontokappaleita.

En usko, että myöskään EU:ssa asia voi edetä ilman laajaa eettismoraalista keskustelua koko karjatalouden tilasta. Tässä suhteessa en voi tehdä eroa turkistarhauksen ja karjatalouden välillä missään tapauksessa. Puollan tietysti kaikin tavoin eläinsuojelun näkökulmia siinä suhteessa, että kasvattamisessa noudatetaan hyviä periaatteita ja niitä korjataan ja parannetaan, (Puhemies koputtaa) mutta näin ei pidä asiaa lähestyä.

Annika  Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On totta, että turkistarhaus on tällä hetkellä sallittu elinkeino, mutta eihän se estä sitä, että me käymme keskustelua siitä, pitäisikö näin vastaisuudessakin olla. Itse katson, että näin ei pidä olla. Aina kun puhutaan turkistarhauksesta, eläinten kasvattamisesta häkeissä, vedotaan lihansyöntiin ja kananmunansyöntiin ja nahkakenkien käyttöön ja vaikka mihin. Kyse on kuitenkin aivan eri asiasta. Kyse ei ole ylellisyystarvikkeista, niin kuin turkikset ovat. Ilman niitä voi aivan hyvin tulla toimeen.

Aulis  Ranta-Muotio  /kesk:

Arvoisa puhemies! Turkistarhaus on perinteinen ja, voi sanoa, varsin merkittäväkin suomalainen elinkeino, joka työllistää 6 000—7 000 ihmistä, välillisesti jopa 10 000. Sillehän on aika tyypillistä, että on työhuippuja, ja lasketaan, että turkistarhaus työllistää jopa 10 000 henkilöä.

Meillä on noin 1 700 turkistarhaajaa, ja heistä on lähes 90 prosenttia Vaasan vaalipiirin alueella. Sen takia olen noussut tänne puhujakorokkeelle, koska ympärillä on tätä elinkeinoa, ja ympärillä on viime vuosina myös tapahtunut turkistarhoja kohtaan tihutöitä, että olemme nähneet myös niitten seurauksia.

Turkistuotanto on kansantaloudellisesti edullista. Sitä ei tarvitse valtion tukea, ja vientiin menee 98 prosenttia tuotannosta, noin 1,5 miljardin markan edestä. Turkistarhauksella on aivan eri merkitys Suomessa kuin esimerkiksi Englannissa, johon ed. Lapintie viittasi, että Englannissa se on kielletty. Muistaakseni siellä on ollut kymmenkunta tarhaa, ja sillä ei siellä ole ollut mitään elinkeinollista merkitystä. Eikä sielläkään tarhausta ole siitä syystä lopetettu, että olisi nähty, että eläimet kohtuuttomasti kärsivät, vaan se on muuten koettu sellaisena, että kun eläin tapetaan ja nahka otetaan pois, niin siinä on tällaiset näkemykset, mutta ei varsinaisesti siitä syystä, että eläin elinaikanaan kärsisi.

Lakialoitetta perustellaan aika lailla eläinsuojelullisilla perusteilla ja sillä perusteella, että turkiseläimet eivät voi käyttäytyä lajille tyypillisesti tarhauksessa. Mielestäni voi aivan samalla kertaa todeta, että meillä on paljon muita esimerkkejä. Voiko susikoira käyttäytyä lajille tyypillisesti, kun se on jossakin lähes 25 asteen lämpötilassa 12. kerroksessa asunnossa päivän? (Ed. Vehkaoja: Yksiössä!) — Yksiössä. — Se kärsii varmasti enemmän, (Ed. Sinnemäki: Jos laitettaisiin vaikka ne ketut sitten yksiöön!) puhumattakaan monista eksoottisista eläimistä, häkkilinnuista ja muista, jotka eivät varmaan pysty lajinmukaisesti käyttäytymään.

Itsekin olen kotieläintuottaja, nautakarjapuolella, mutta tiedän, että se pätee kaikkeen kotieläintuotantoon, että jos eläin suunnattomasti kärsii, niin sen näkee siitä eläimestä. Minusta turkiseläimet Suomen ilmasto-oloissa ja näissä häkeissä, jotka kaiken aikaa ovat kehittyneet parempaan suuntaan ... En sano, että kehitystyötä ei vieläkin olisi tehtävä. Varmasti sitä on tehtävä ja olosuhteita parannettava, mutta kansainvälisesti ottaen Suomessa turkistarhat ovat valtaosaltaan varsin hyvätasoisia, puhumattakaan siitä, että jos tarhoja uusitaan, niissä käytetään näitä uusia normeja. Meillä on hyvä tutkimustoiminta. Tällaisen eläintenkasvattajan etu on, että hän hoitaa hyvin eläimiään. Jos niitä todella rääkätään, niin niihin tulee huono karva ja ne eivät vastaa sitä tarkoitusta, minkä takia niitä pidetään.

Mielestäni tämä lakiesitys on kohtuuton, että tarhaus Suomen oloissa kiellettäisiin. Mikäli näin tapahtuisi, niin on melko todennäköistä, että sama nahkamäärä tuotettaisiin jossakin muualla meitä huonommissa oloissa, ehkä etelämpänä, jossa turkiseläimet kärsisivät lämpötilan takia ja ahtaammissa oloissa. Ainakin tällä kertaa, niin kuin aiemmin totesin, meillä on kansainvälisesti hyvä häkkikoko, mutta en tahdo sanoa sitä, että se on nyt valmis. Sitä pitää kaiken aikaa kehittää, niin kuin on tapahtunut.

Meidän koetoiminnassamme on kettutarhausta kokeiltu myös niin, että eläimet ovat maapohjalla. Siitä ei vain hyviä kokemuksia ole. On tullut sairauksia, ja tietysti turkis kärsii siitä, mutta eläimetkään eivät, toisin kuin voisi luulla, kovin hyvinvoipia olleet tässä maakasvatuksessa.

Kun on ollut turkistarhaiskuja ja eläimet on päästetty irti, niin, ihme kyllä, niistä sitten jotkut, jotka ovat jääneet lähialueille, palaavat takaisin häkkeihin, ja mielestäni sekin osoittaa, etteivät ne olosuhteet niin toivottoman huonot voineet olla ja rääkkäämisestä kysymys, jos eläin palaa sinne vapaaehtoisesti.

Mielestäni tämä on kohtuuton lakiesitys. Ei Suomen oloissa ole syytä turkistarhausta lopettaa, vaan meidän pitää keskittää voimavarat tutkimustoimintaan, niin että sitä kehitetään siihen suuntaan, että entistä paremmin voidaan ottaa eläinsuojelulliset näkökohdat huomioon.

Tanja   Karpela  /kesk:

Arvoisa puhemies! Turkistarhaajia on Suomessa muutamia tuhansia, ja osalle tarhaajista elinkeino on sivutyö, toisille päätyö. Turkis on Suomessa tärkeä vientituote, mutta kansainvälinen, yhä yleistyvämpi tahtotila on nykyään arvioinut eri tuotantomuotoja myös eettisesti eikä pelkästään taloudellisesti. Eläinten kohtelu on perustellusti nostettu puheenaiheeksi, sillä kohtelussa on esiintynyt useitakin puutteita eri muodoissa. Tästä syystä turkistarhaus onkin lopetettu jo muutamissa maissa ja yhä useammat maat harkitsevat tarhauksen lopettamista tai vähintäänkin eläinten olojen huomattavaa parantamista. Turkistarhauksen lopettaminen tai eläinten olojen parantaminen on pieni askel eteenpäin pitkällä matkalla. Myös Suomen tulee toimia vastuullisesti, eettisesti oikein ja tunnustaa ongelmat, joita eläinten kohteluun turkistarhauksessa liittyy.

Turkistarhausta kohtaan tehdyt terroriteot eivät edistä eläinsuojelua millään tavalla. Eläintensuojelu tarvitsee yhteistyötä eri tahojen välillä. Turkistarhauksen lopettaminen vaatii myös huolehtimista tarhaajien toimeentulosta tulevaisuudessa. Varsinkin ne tarhaajat, joille tarhaus on pääelinkeino, tarvitsevat, kuten lakialoitteessa sanotaan, julkisen vallan, valtion ja kuntien, taloudellista tukea. Lakialoitteessa onkin ehdotettu tarhauksen lopettamista kymmenen vuoden siirtymäajan jälkeen sekä sitä, että edistettäisiin tarhaajien siirtymistä sellaiseen eläintentuotantoon, jonka puitteissa eläimet voisivat elää lajilleen tyypillisissä olosuhteissa vapaana. Meillä pitää olla uskallusta myöntää ääneen se, että puolen neliömetrin verkkohäkki tarhaketulle ei voi olla oikein.

Mielestäni lakialoite on yhteistyöhaluinen, rakentava ja maltillinen ja siksi kannatettava. Toivon sille menestystä jatkossa.

Esa  Lahtela  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin ed. Lapintie totesi, hän teki edellisellä kaudella samanlaisen aloitteen. Silloin aloite ei hirveän paljon innostusta täällä salissa saanut, eikä nytkään: nimien määrä tässä on — jaa, on tässä melkein parikymmentä. Se kuitenkin osoittaa sitä, jotta eduskunnan tahtotila ei ole hyvin vahva turkistarhauksen lopettamisen puolesta. Samoin hiljattain tehdyn tutkimuksen mukaan, joka oli ilmeisesti kyselytutkimus, oliko se kaksi kolmasosaa vai isompikin määrä suomalaisista oli sitä mieltä, että turkistarhaus on ihan hyvä asia ja sitä pitää yhä edelleen pitää yllä.

Turkistarhaushan työllistää Suomessa — taisi ed. Ranta-Muotio todetakin sen jo — noin 10 000 ihmistä. Jos tarhaus lopetettaisiin, mitä kaikkia ongelmia siitä tulisi? Ensinnäkin tulisi jäteongelma. Tämähän toimii sillä tavalla, että turkiseläimille käyvät ravinnoksi teurasjätteet ja kala, jotka monessa tapauksessa jouduttaisiin hävittämään toisella tavalla. Voi vain miettiä, miten se vaikuttaisi vaikka ruuan hintaan, koska se on oma kustannuseränsä. Sitä kautta tulisi ympäristöongelmia ja kaikkea tämän tyyppistä.

Sittenhän, kun ed. Lapintie perusteli lajityypillisellä käyttäytymisellä, niin tässä voisi verrata vaikka lehmään. Kun joka aamu ja ilta isketään, ennen vanhaan tissiä jaksettiin käsipelissä, mutta nyt sinne isketään semmoiset jotkut tötteröt ja ne alkavat väkisellä imeä maitoa, niin ei se minusta ole hyvin lajityypillistä. Sen luulisi olevan aika kiusallista eikä ainakaan luonnonmukainen tapa. Ketjut kaulassa siellä ollaan. Minä en ainakaan usko, että kaikki lehmät vielä vapaina kävelevät pitkin metsiä. Mihin vedetään raja? Seuraava askelhan voisi tapahtua sillä tavalla, jotta myös muihin hyötyeläimiin tulisi rajoitteita. Tosin tänä päivänä jo senkin tyyppisiä vaateita on olemassa, onko ihmisellä oikeus kasvattaa. Seuraavaksi tulee tietysti se, voiko metsästääkään. Eikö se mene niin? Kun kaikki ovat lajityypillisesti villeinä, sitten ilmeisesti oltaisiin siinä lopullisessa päämäärässä. Samalla tavalla vähän kuin metsien suojelussa, jotta näyttää, että siinäkään ei ihan semmoista metsärauhaa tule koskaan.

Sitten se kärsimyspuoli. Sitä en osaa sanoa, onko häkkien koko juuri oikea ja hyvä. Mutta hiljattain kävin tutustumassa lähellä, missä asun, kun sinne on juuri tehty uusi hallimuotoinen turkistarha. Turkistarhaaja sanoi, jotta minkitkin voivat sairastua flunssaan. Tuulisissa ja kosteissa syksyisissä olosuhteissa niissä esiintyy flunssan oireita. Nyt hän on tehnyt hallin, johon ei tuule, jossa on hyvät pesumahdollisuudet, kaikki lämmitetyt systeemit, jotta vedet eivät jäädy ja on aina juomista saatavilla. Hän sanoi, että nyt ne voivat entistä paremmin.

Niin kuin jotkut edelliset puhujat ovat todenneet, jos eläintä kohdellaan huonosti, niin se ei varmaan ole ainakaan sen kasvattajan etu eikä se ole sen eläimen etu, koska silloin laatu on kanssa heikko. Se on hyvin tarkkaa työtä. Se on ihan millimetrityötä ja jatkuvaa valvontaa, jotta eläimen hyvinvointi on a ja o. Sen takia minä en ainakaan siellä turkistarhassa käydessäni huomannut semmoista, että ne eläimet olisi olleet mitenkään pahoinvoivan tai kärsineen näköisiä, päinvastoin. Jotenkin siellä supitkin köllehtivät ihan mukavasti ja olivat niin tyytyväisen oloisia.

Kun miettii tuloa, ilmeisesti se on joku 1,5—2 miljardia, mikä Suomeen tulee vuosittain turkiksista. Millä korvattaisiin se määrä tuloja? Mistä hankittaisiin maaseudulle ne lähes 10 000 työpaikkaa? Mitään korvaavaa eläinkasvatusta, mitä tässä on esitetty, en usko löytyvän. 10 000 työpaikkaa on iso määrä. Sen takia itse olen kovasti vastaan ja toivon, että tätä ei hyväksyttäisi.

Lopuksi sanon vielä: Jos Ruotsi kieltää, sehän olisi vain hyvä asia meille. Se olisi meille hyvä asia. Minä olen sitä mieltä, että heti vaan. Tuodaan Ruotsista kaikki teurasjätteet ja kalanperkeet ja kaikki Suomeen. Me saamme toisen mokoman 10 000 työpaikkaa, ja Suomesta tulee turkistarhauksen keskus sitten. Voidaan myydä korkeatasoisia ja hyvälaatuisia turkiksia. Tehdään ne häkit sitten semmoisiksi, että eläimet viihtyvät siellä, mutta ei käydä lopettamaan.

Ulla-Maj  Wideroos  /r:

Arvoisa puhemies, herr talman! Riksdagsledamot Lapintie sade någonting i stil med att "hän toivoo, että nyt olisi suurempaa kypsyyttä kieltoon" än år 1997. Luulen, että hän ei ole oikein seurannut, mitä mieltä Suomen kansa on, ja toivon, että tämä eduskunta on Suomen kansan kanssa samaa mieltä.

Det är nämligen så, att enligt en mycket färskt opinionsmätning stöder ungefär 74 procent, alltså 74 procent av Finlands folk pälsnäringen. Det är ganska talande siffror om vad gemene man tycker. Här har redan sagts att på landsbygden är tiotusen människor beroende av pälsnäringen.

Riksdagsledamot Karpela säger också att man borde lova stöd åt de företagare som blir utan arbete. On aika helppo luvata, kun lupausta ei tarvitse täyttää. Jag skulle vilja se den dagen då en regering ger ett extra stöd åt folk som måste upphöra med sitt företag. Det har inte skett hittills och kommer inte att ske i framtiden.

Riksdagsledamot Lapintie sade att EU planerar ett förbud, men det stämmer inte. Europeiska unionen har konstaterat att det här är en nationell fråga som varje stat själv fattar beslut om.

Till slut vill jag bara säga att när man lever och bor på landsbygden så ser man kanske frågorna på ett annat sätt. Vad händer med våra byskolor, vad händer med våra bybutiker, vad händer överhuvudtaget med livet på landsbygden? Det är inte så att man kan tro att på landsbygden lever folk på fågelsång och vackert solsken, det krävs att man får ha sysselsättning och att man kan förtjäna sin utkomst.

Därför hoppas jag att den här lagmotionen inte föranleder åtgärder, utan att den faller i glömska precis som den från 1997.

Nils-Anders  Granvik /r:

Värderade talman! Riksdagsledamot Lapintie höll ett mycket avslöjande tal i sina motiveringar för sin motion. Det visade på en oerhörd okunskap om vad pälsnäringen innebär. Den som känner till pälsnäringen skulle aldrig drömma om att uttrycka någonting sådant som vi just hörde.

Vi har inom pälsnäringen sett mycket stora förbättringar i fråga om miljö- och djurskyddet. Jag hävdar att djuren mår bra och miljön skyddas på alla sätt så väl som man överhuvudtaget kan göra där det finns en aktivitet.

Det har kommit fram att minst tiotusen människor är beroende av näringen. Det som inte har kommit fram, indirekt naturligtvis, är vad det här betyder för ett område, för en kommun till exempel. Skrotar man inom vissa kommuner pälsnäringen på en tio års period, så betyder det kommunernas konkurs. Så hastigt kan man inte lägga om näringsstrukturen i en kommun utan att den inte leder till väldigt stora problem.

Om pälsnäringen flyttar till andra länder betyder det att vi har ingen insyn, och jag är också övertygad om att djurskyddet i de länder dit den flyttar, kommer att vara av helt annan klass.

Jag skall avsluta det här inlägget, för det skall tolkas, med att konstatera att det är en otroligt oansvarig motion som har blivit inlämnad.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Ärade talman! Riksdagsledamot Granvik påstod att jag inte alls känner till förhållandena men tyvärr är det inte så för jag har framför mig uppgifter från djurskyddsinspektioner i Västra Finlands län. Här kommer tydligt fram många mycket tråkiga fakta, till exempel att det fanns farmer där man gav vatten åt djuren enbart fyra gånger i veckan. På ifrågavarande farmer var det bara ungefär hälften av burarna som hade hyllor eller bon. Där det fanns bon räckte de inte till för alla djur.

Dessutom tycker jag att att man i diskussionen alltid skall komma ihåg att det är fråga om en lyxvara. Den är ingen nödvändighetsartikel och man kan säkert hitta bättre sätt att få sin utkomst på landsbygden än att man måste behandla djuren på det här sättet som farmningen innebär.

Anni  Sinnemäki  /vihr:

Arvoisa puhemies! Mielestäni ed. Lapintien aloite on kannatettava. Olen sen itsekin allekirjoittanut. Olen samaa mieltä kuin esimerkiksi ed. Karpela, joka totesi, että se on luonteeltaan kuitenkin aika maltillinen ja siinä puututaan myös niihin vasta-argumentteihin, joita tämän kaltaiselle aloitteelle voidaan esittää, näihin mielipiteisiin, joita täälläkin on tullut maaseudun elinkeinorakenteesta. On varmasti sinänsä hyvä, että tästä asiasta käydään keskustelua.

Haluaisin lyhyesti kommentoida muutamaa väitettä, joita täällä on esitetty aloitetta vastaan. Niissä monissa on mielestäni sama looginen ongelma, että jos todetaan, että asiantila A on pahasta, ongelmallinen ja väärä, se ei tarkoita sitä, että koska A:n sallitaan olla, niin asiantilojen B:n, C:n ja D:n ongelmia ei tarvitsisi käsitellä tai että niiden ongelmallisuus mitätöityisi. Tällä tarkoitan viittauksia esimerkiksi karjatalouteen.

Jos puhuu turkistarhauksen ongelmista, karjatalouden ongelmista ja asioista voidaan sitten keskustella erikseen. Olemme varmaan kaikki kiinnostuneita ja ne ihmiset varsinkin, jotka ovat kannattaneet tätä aloitetta, siitä mitä mahdollisesti on tehtävissä karjatalouden asioiden parantamiseksi eläinsuojelun näkökohdista. Tai jos puhutaan susikoirista, ed. Ranta-Muotio voi vaikka tehdä toimenpidealoitteen, jossa hallituksen edellytetään tutkivan, miten ... — Menen korokkeelle, kun aika ei riitä.

(Korokkeelta) Arvoisa puhemies, jatkan. — Siis jos ed. Ranta-Muotio on huolestunut susikoirista, jotka elävät yksiöissä, niin sitten hän voi tehdä aloitteita sen suhteen, miten näiden susikoirien asioihin voitaisiin puuttua. Mutta se sinänsä, että esittää, että on muitakin eläinryhmiä ihmisten käytössä, joiden suhteen mahdollisesti on ongelmia, ei ikään kuin poista niitä ongelmia, joita turkistarhauksessa on.

On kuitenkin myös muutama seikka, jotka tekevät sen, että turkistarhaus on kysymyksenä erilainen kuin esimerkiksi karjatalous. Ed. Lapintie on tuonut esille sen, että turkikset ovat ylellisyystuote ja esimerkiksi siinä mielessä erilainen kuin maito ja liha, joita useimmat käyttävät. Turkkeja useimmat suomalaisista luultavasti eivät käytä. Monet eläinsuojelujärjestöt ovat tuoneet esille sen seikan, että nykyään turkiseläimiä ei kasvateta edes niinkään kokonaisia turkkeja varten vaan hihansuihin, huppuihin tai kauluksiin laitettaviin koristeisiin, joten tavallaan ne perusteet, että kysymys olisi lämpimän talvivaatetuksen valmistamisesta, eivät myöskään pidä paikkaansa.

Ed. Ranta-Muotio sanoi, että elinkeino on perinteinen. Sitä on harjoitettu jonkin aikaa, mutta ei se ole verrattavissa yhtään siihen perinteisyyteen, kuinka kauan ihmisillä on ollut karjatalouseläimiä. Myös näillä eläimillä on ollut paljon lyhyempi aika sopeutua niihin olosuhteisiin, joissa niitä nyt pidetään. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö karjataloudessakin olisi ongelmia, mutta kuitenkin turkiseläinten historia on aivan toinen kuin karjatalouseläinten.

Ed. Lapintien aloitteessa esitetään, että yhteiskunnan tuella näitä ihmisiä autettaisiin siirtymään johonkin toiseen elinkeinoon. Täällä on sen jälkeen esitetty epäilyksiä, että tuskin näin tehtäisiin. Tässä yhteydessä on kuitenkin mielestäni ihan hyvä muistaa myös se, että itse asiassa tämä elinkeino sen muotoisena, kuin se nykyään on, on itse asiassa syntynyt aika pitkälle yhteiskunnan tuen avulla. Tälläkin hetkellä esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriö rahoittaa turkistarhaukseen liittyviä hankkeita, eli voisi tietenkin ainakin ajatella, että lähdetään näiden rahojen miinustamisesta ja käytetään ne johonkin, mikä auttaisi sitten näitä ihmisiä, joille tämä usein on sivuelinkeino, mikä tietenkin on maaseudulla ylipäätänsä tyypillistä, että ihmisillä on monia elinkeinoja, että heillä olisi mahdollisuuksia löytää uusia elinkeinoja.

Ehkä sitten olisin kommentoinut vielä sitä, kun täällä on puhuttu siitä, että ikään kuin näkee automaattisesti, voivatko eläimet hyvin, että jos niillä on hyvä karva, ne voivat hyvin. (Ed. Vihriälän välihuuto) Eläinten tutkimus ei kai sinänsä puhu sen puolesta, että jos eläimen karva esimerkiksi on hyvässä kunnossa, se varsinaisesti olisi tae siitä, että se välttämättä voisi hyvin. Esimerkiksi erilaiset käyttäytymishäiriöt voivat ihan hyvin näyttää sen, että se ei sittenkään voi hyvin.

Sen lisäksi harvoin silloin, kun (Ed. Vihriälän välihuuto) — ed. Vihriälä vaan nyt höpisee siinä jotain, mutta en minä kuitenkaan saa edes selvää siitä, kun hän ei puhu tarpeeksi kovaa ääneen, joten jatkan omaa puheenvuoroani — on erilaisia yhteiskunnan valvovien elinten tarkastuksia, luvut ovat niin hälyttäviä kuin turkistarhauksen osalta. Ed. Lapintie mainitsi erään tarkastuksen, jossa 68 prosentissa oli löytynyt laiminlyöntejä eläinsuojelumääräysten toteuttamisessa, ja aikaisemmatkin tarkastukset ovat tuottaneet samantapaisia lukuja, joten ei voi näidenkään valossa, kun vain katsotaan, miten noudatetaan olemassa olevia lakeja, sanoa, että valtaosa tarhaajista pitäisi eläimistä huolta sillä tavalla kuin yhteiskunta on asettanut normeja.

Ulla-Maj  Wideroos  /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä puhutaan yhteiskunnan tuesta niille ihmisille, jotka jäävät ilman töitä. Minun mielestäni pitäisi olla rehellinen. En voi ymmärtää sitä, että näille ihmisille yhteiskunta voisi lähteä maksamaan jotain muuta tukea kuin yleensä maksetaan niille ihmisille, jotka ovat ilman töitä. Vai oletteko tosissaan sitä mieltä, että pitäisi keksiä jokin uusi tukimuoto pelkästään näitä ihmisiä varten? Minun mielestäni tämä ei ole realistista eikä tätä pidä luvata näille ihmisille.

Sitten kun ihmetellään, puhutaan esimerkiksi karjataloudesta, kyllä asia on niin, että kun kerran ollaan lähdössä kieltolinjalle, on aivan luonnollista, että kysytään, mikä on sitten se seuraava kohde.

Jag tycker alltså att det är helt naturligt, att om man här går in för eller talar för att förbjuda pälsnäringen, så frågar vi vad är sedan följande objekt om vi lyckas förbjuda pälsnäringen? Vilken är följande näring på landsbygden som ni vill ta av folk?

Pekka   Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Totean yrittäjänä hyvin hämmästyneenä, että tämmöinen lakialoite tänne on jätetty turkistarhauksen kieltämisestä, koska turkistarhaushan on laillinen elinkeino Suomessa. Yrittäminen on perustuslaissa suojattu.

Sitten minä ihmettelen, kun turkistarhauksen liikevaihto on noin 1,5—2 miljardia markkaa vuodessa, niin vaikka lemmikki- ja pieneläinkauppa Suomessa on yli 2 miljardia vuodessa, minkäänlaista lainsäädäntöä siihen ei ole saatu aikaan. Talousvaliokunnan mietintöön me laitoimme ponnen, että tämmöisen pieneläinkaupan täytyy olla valvottua. Minkälaisissa tiloissa ne eläimet ovat päivittäin, monta kymmentätuhatta eläintä? Tähän te ette puutu. Minkä takia te puututte lailliseen elinkeinoon, joka on todella valvottua ja antaa kymmenilletuhansille ihmisille työpaikan?

Ennen kaikkea ihmettelen vasemmistolaisten edustajien esitystä tässä lakialoitteessa, niin että (Puhemies koputtaa) kymmeneltätuhannelta työntekijältä menee työpaikka. Hävetkää!

Esa Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En tiedä, onko edustajilla Lapintie ja Sinnemäki jossakin hihassa 10 000 työpaikkaa, kun puhutaan, että on korvaavia työpaikkoja, sijalle työpaikkoja. Jos niitä on, ne pitäisi ottaa siitä huolimatta käyttöön. Turkistarhaus säilyy, mutta jos teillä on piilossa olevia työpaikkoja, nyt pitää ihmiset saada töihin äkkiä. Vaikka nyt on etsitty kissojen ja koirien kanssa, ei ole löydetty mistään niitä. Ihmisiä on työttöminä sentään aika paljon.

Toinen juttu tähän, jotta nyt yhteiskunta tukee hirveästi näitä. Minun käsitykseni mukaan joitakin pieniä investointitukia tulee, jos tehdään uusi tarha, mutta mitään muuta tukea ei näille tule. Se on kyllä väärä luulo ja väittämä. Ed. Sinnemäki voi tarkistaa tietojaan tästä asiasta.

Aulis Ranta-Muotio  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan myös omalta osaltani oikaista ed. Sinnemäen väärän väitteen, että valtio tukisi tätä tuotantoa sinänsä. Ainut tuki, mikä valtion taholta kohdistuu, on tutkimustoiminta. Meillä on alan tutkimuslaitos. Toinen on investointituet tarhoihin. Siellä on jopa painopisteenä ollut häkkien parantaminen, eläinten olosuhteiden parantamisinvestoinnit. Tiedän sen siitä syystä, että olen tehnyt aloitteen siitä, että myös aitojen rakentamiseen pitäisi saada korkotukiluottoa, ja siihen nykyään saakin. Niillä pystytään tietysti torjumaan tarhaiskuja mutta ennen kaikkea estämään se, että eläimet pääsevät villeiksi luontoon tappamaan linnustoa ja muuta, mitä silloin tällöin tapahtuu.

Nils-Anders Granvik /r(vastauspuheenvuoro):

Herr talman! Tyvärr är riksdagman Lapintie ute för tillfället, men jag skulle gärna fråga att i vilket skede hade den här undersökningen gjorts? Jag föreställer mig att det är för flera år sedan och att de här bristerna i dag i huvudsak är avhjälpta. Vilken klass var det på de här bristerna? Är det frågan om till exempel vattenförsörjningen så har egentligen alla farmer som jag känner till automatisk vattenförsörjning.

Det är en mycket allvarlig beskyllning mot en yrkesgrupp att säga att man missköter sina djur. Alltid, i alla yrkesgrupper finns det folk som missköter någonting, men att generalisera på det här sättet så stämmer inte. Hyllorna är inte till för rävarnas välbefinnande, utan hyllorna har kommit till för att vissa människor skall må bättre och ha ett bättre samvete.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Sinnemäki sanoi puheenvuoronsa alkupuolella, että tämä 19 edustajan allekirjoittama lakialoite on maltillinen. Minusta kieltolaki äärettömän harvoin on maltillinen, eikä tämäkään ole sellainen. Päinvastoin, tämä on yksiselitteinen kieltolaki, ja en ymmärrä, että sitä voi sanoa maltilliseksi.

Hyviä puolia pitää aina yrittää etsiä, ja yhden hyvän puolen tästä voi löytää. Se on se, että jos turkistarhat kielletään, myös iskut loppuvat.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin ehkä lyhyesti kommentoinut tähän yhteiskunnan tukeen. En ilmeisesti ilmaissut itseäni tarpeeksi selkeästi. Tarkoitin sitä, että suurimmat tuet tälle elinkeinolle on maksettu 80-luvulla. Sellaisia tukia todellakaan ei enää nykyään anneta. Tämänhetkisistä rahoista viittasin lähinnä turkistuotannon edistämishankkeeseen, jota rahoitetaan osittain EU-rahoilla, osittain te-keskusten ja kuntien rahoilla.

Tuesta: Ed. Wideroos oli skeptinen sen suhteen, mitä voidaan tehdä, mutta kyllähän eräänlaisia ikään kuin työllisyyden ja elinkeinoelämän rakenteisiin liittyviä uudistuksia rahoitetaan ja valtio pyrkii edistämään.

Ed. Kuosmaselle haluaisin muistuttaa, että jos jokin on laillista nyt, on tämän talon tehtävä säätää lakeja, jotka osaltaan kumoavat ennen voimassa olleet lait. Täällä ehkä se peruste, että jokin on tällä hetkellä laillista, ei tarkoita, että se olisi ikuisesti niin.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Minunkin näkemykseni on, että kieltolaki ei ole millään tavalla maltillinen. Tietenkin, kun ed. Lapintien aloitteessa siirtymäajaksi on esitetty niinkin pitkää kuin kymmentä vuotta, voi sanoa, että ... (Eduskunnasta: Ei se ole pitkä!) — No, toisaalta. — Ed. Lapintie viittasi siihen, että ehkä nyt tällaiseen ajatteluun on jonkinlaista kypsyyttä yhteiskunnassa, mutta olen myös samaa mieltä, kun tuli esiin, että kuitenkin erilaiset gallupit ja kyselyt ovat osoittaneet aivan päinvastaista.

Sinänsä näen erittäin tärkeänä eläinten suojelun. Mutta niin kuin eri puheenvuoroissa on tullut esille, se mitä tulisi tehdä, on tarkistaa siihen suuntaan, mihin nyt on jo lähdettykin, että niitä olosuhteita parannetaan ja yhteiskunnan taholta resursoidaan valvontaan ja tutkimukseen, että sen suhteen millä tavalla eläimiä pidetään häkeissä ja niissä olosuhteissa, voidaan olla turvallisella mielellä, koska sitä tutkitaan ja valvotaan. Painopisteen pitäisi mielestäni olla siinä.

Erityisesti mielestäni tässä on ongelmallista tämä 10 000 ihmistä, eli jos me haluamme suojella eläimiä, mikä on tärkeä asia, kyllä kysymys on myös inhimillisestä, ihmisten ja elinkeinonharjoittajien, näkökulmasta. Kun täällä on puhuttu pienellä tunnelatauksella tai naurujen kera, niin mielestäni nämä ihmiset voivat kokea sen erittäin loukkaavana, että heille tällä tavalla kevyesti asetetaan tällainen näkemys, että heidän työnsä ei ole arvokasta. He ovat varmasti hyvin vilpittömiä, eli on elinkeinonäkökulma, työllisyysnäkökulma, ja silloin yhtä vakavasti täytyy ajatella ihmisten suojelua.

Kärsimyksestä me olemme puhuneet ihmisten kohdalla jo tänä päivänä kaksi tuntia sitten. Uskon, että keinoja kärsimyksen lieventämiseen löydetään.

Tanja Karpela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin ed. Rauhalalle kuitenkin muistuttaa, että oikeastaan keskustelussa on hyvin pitkälle kysymys siitä, arvioimmeko tätä elinkeinoa vain ja ainoastaan taloudellisesti vai myös eettisesti. En usko, että kukaan on täällä olankohautuksella ajatellut tarhaajien toimeentuloa. Ei siitä lakialoitteessa ole kysymys, päinvastoin. Lakialoitteessa sanotaan selvästi, että toimeentulosta tulee huolehtia. Olemme me täällä suurempiakin tukiratkaisuja aikaisemmin tehneet. En pidä sitä mahdollisena, mutta mielestäni meillä pitää olla kuitenkin avoin mieli keskustella tästä asiasta. Me olemme saaneet paljon hyviä asioita aikaan. Esimerkkinä mainittakoon vaikka onnellisten kananmunat. Se on ollut yksi epäkohta, jota me olemme lähteneet kehittämään. Meillä on paljon muitakin epäkohtia. Aivan kuten ed. Sinnemäki sanoi aikaisemmin, onhan meillä muitakin epäkohtia. Mutta se ei tarkoita automaattisesti sitä, että me emme voisi joihinkin muihin epäkohtiin vaikuttaa. (Puhemies koputtaa) Mielestäni tämä vaatii kaikkien tahojen yhteistyötä.

Leena  Rauhala  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Karpela toi todella hyvin esiin sen, että muitakin ratkaisuja voidaan juuri löytää, niin kuin nämä onnelliset kananmunat jne., onnellisten kananpoikien kananmunat jne. Tässä näen myös, että keskustelujen myötä voidaan kehittää ja on kriittisesti arvioitava, mikä sitten on paras. Mutta näen, ettei kieltoajattelu ole paras ratkaisu.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Turkistarhaus on, kuten täällä on jo useaan kertaan todettu, ainakin vielä ja toivottavasti pitkään laillinen elinkeino Suomi-nimisessä tasavallassa. Kun opiskelin maa- ja metsätieteitä runsas 35 vuotta sitten ja nimenomaan kotieläintaloutta, joka hyvin paljon lähtee eläinten hyvinvoinnista, ruokinnasta ja kasvatuksesta, eläinten hoidosta, kaikesta, mitä siihen liittyy, ainakin silloin jo 35 vuotta sitten turkistarhaus luettiin kotieläintuotantoon lailliseksi elinkeinoksi, jota tässä maassa voidaan harjoittaa. Niin kuin on kuultu, noin kymmentätuhatta suomalaista se työllistää merkittävästi erityisesti Vaasan vaalipiirissä, kaikkia maakuntia siellä, Keski-Pohjanmaata, ruotsinkielistä aluetta ja suomenkielistä Pohjanmaata. 90 prosenttia maan turkistaloudesta tulee tästä maakunnasta. Se on osa meidän maakunnan kotieläintuotantoa, osa sitä miljöötä, missä siellä on toimittu ja toimitaan.

Avoimesti myönnän sen, että kotieläintuotannossa kaikilla sektoreilla on ollut ongelmia. Aina on sellaisia ihmisiä, jotka eivät kanna vastuuta eläimen hyvinvoinnista, sen turvallisuudesta ja tuotannon laadustakaan, mutta ne ovat marginaalisia tekijöitä. Valtaosa turkistuottajista on kuitenkin aina ollut erittäin vastuullista ja hoitanut eläimensä tosi hyvin. Kun ajatellaan turkistalouden kansantaloudellista merkitystäkin, pitää muistaa, että tämä elinkeino on lähes sataprosenttisesti vientielinkeino.

Niihin puheisiin on helppo yhtyä, kun täällä on todettu, että jos Suomi lopettaa turkistalouden, joku muu sen aivan varmasti ottaa. Kun ajatellaan meidän ilmasto-olosuhteitamme tänä päivänä, ed. Lapintie, jos jokin maa niin Suomi jo nimenomaan ilmasto-olosuhteittenkin puolesta juuri turkistuotantoon sopii. Väitän näin, että kyllä turkiksen, niin ketun kuin minkin, nahasta ja katseesta näkee, voiko eläin hyvin vai huonosti. Jos ei sitä ole halunnut käydä katsomassa, sitä on syytä ainakin lähteä Pohjanmaalle katsomaan. Sieltä löytyy erittäin hyvin hoidettuja turkistarhoja ja hyvinvoipia eläimiä tänä päivänä.

Minusta tämä on erittäin merkittävä, periaatteellinen lakialoite, joka on tuotu nyt eduskunnan käsiteltäväksi. (Ed. Kankaanniemi: Kaksi keskustan kantaa!) — No, ketään täällä ei voi vartioida. Jokainen panee nimensä, mihin panee, ja jokainen itse omia näkemyksiään puolustaa.

Arvoisa puhemies! Haluan todeta, että turkistarhaus on nimenomaan valvottu kotieläintuotannon muoto. Eläinten olosuhteista säädellään yleiseurooppalaisesti sekä EU:n tuotantoeläindirektiivissä että Euroopan neuvoston pysyvän tuotantoeläinten hyvinvointikomitean suosituksissa, jotka ovat muun muassa meillä Suomessa omaa kansallista lainsäädäntöämme. Suositukset tarkistettiin kesällä 99, ja tarkistetut suositukset tulivat voimaan todella 1.9. Osaan muutoksista, muun muassa häkkikokojen suurentamiseen, tarhaajilla on kymmenen vuoden siirtymäaika. Osa muutoksista toteutettiin välittömästi.

Eläinten hyvinvointi on kaikille kotieläintuotannosta leipänsä saaville, sanoisin, ydinkysymys, ja sen tulee olla sitä. Siitähän riippuu tuottajan leipä. Kaikki varteenotettavat, riittävin otoksin tehdyt tutkimukset tarhaeläinten hyvinvoinnista osoittavat, että tarhaeläinten hyvinvoinnissa ei nykyisissä tuotanto-olosuhteissa ole mitään suurta moitittavaa. Samanlaisiin lopputulemiin on päätymässä myös Euroopan komission asettama tieteellinen komitea, joka jättänee väliraporttinsa komissiolle tarhaeläinten hyvinvoinnista ensi kuussa eli joulukuussa 2001. Raportin tuloksia on tarkoitus käyttää suunnitteilla olevan tarhausta koskevan EU-direktiivin pohjana. Euroopan komissio on toivonut, että jäsenmaat pidättäytyisivät tässä vaiheessa kansallisista lainsäädäntöhankkeista turkistarhauksen osalta ja odottaisivat kaikessa rauhassa tieteellisen komitean raporttia.

Arvoisa puhemies! Viimeaikaiset keskustelut tarhauksen kieltämisestä esimerkiksi viimeksi Ruotsissa — ja nyt näyttää, että myöskin Suomessa — on käyty eettisiin syihin vedoten, koska puutteista eläinten hyvinvoinnissa ei ole riittävää näyttöä. Etiikka onkin lainsäädännön lähtökohtana varsin pulmallinen ja saattaa johtaa myös kohtuuttomuuksiin. Kenen tai keiden etiikka ratkaisee? Yksittäisen henkilön tai ryhmän mielipide ei voi olla yhtä kuin yleinen mielipide. Mikä tarhauksesta tekisi eettisesti kestämättömämmän kuin muusta tuotantoeläintenpidosta? Jos eläimistä pidetään hyvää huolta niiden eläessä, eläin tuskin itse piittaa siitä, syödäänkö se kuoltuaan vai käytetäänkö sen nahkaa. Viime kädessä kuluttajat ratkaisevat tämän kysymyksen.

Arvoisa herra puhemies! Toivon, kun tämä lakialoite menee nyt maa- ja metsätalousvaliokuntaan ja maa- ja metsätalousvaliokunnalla on paljon töitä, että se ei tähän lakialoitteeseen puuttuisi vaan antaisi lakialoitteen rauhassa levätä yli seuraavien valtiopäivien. Jos olen oikein jostakin lehdestä lukenut — ja korjatkaa, jos olen väärässä — myöskin nykyinen pääministeri Paavo Lipponen on minusta aivan oikein todennut, että tämä hallitus ei anna turkistarhausta kieltävää lakiesitystä. Tästä on annettava, jos tämä pitää paikkansa, pääministerille täysi tunnustus.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Vihriälä piti ikävänä sitä, että on aina ihmisiä, jotka eivät kohtele eläimiä hyvin. Näin varmasti on. Se on todellakin ikävää. Mutta vielä ikävämpää on, jos ne ihmiset ovat samoja, jotka turkistarhoja pitävät yllä. Suomen olosuhteista uusin raportti, mitä on tehty, on vuodelta 1999—2000, joka on Länsi-Suomen läänin eläinsuojelutarkastuksesta. Yksi ikävä puoli on esimerkiksi se, että eläinten tarhaajat valitettavan usein eivät tunnu välittävän edes eläinsuojelumääräyksistä, vähimmäisnormeista: vaikka jo vuodesta 95 lähtien tainnutus- ja niskamurto on ollut lopetusmenetelmänä kielletty, silti 5 prosentilla edelleen harrastettiin tätä eläinsuojelullisesti tuomittavaa menetelmää. Se, että on turkiseläimiä, (Puhemies koputtaa) asettaa vielä suurempia vaatimuksia näiden hyvälle kohtelulle, mutta ei näytä edes tämä toteutuvan.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuten puheessani koetin sanoa, kaikkialla löytyy henkilöitä, jotka eivät hoida kotieläimiä kunnolla, olipa tuotantomuoto mikä tahansa. Jos viitataan Länsi-Suomen ympäristökeskukseen ja sen selvityksiin, on totta, että kun Vaasan vaalipiirissä, joka kuuluu kokonaisuudessaan Länsi-Suomen ympäristökeskuksen alueeseen, on paljon turkistarhaajia ja yleensä paljon kotieläintuotantoa, on selvää, että siellä on suhteellisesti myöskin näitä. Mutta väitän, että on minimaalisen vähän niitä, jotka tätä tekevät.

Antti  Rantakangas  /kesk:

Arvoisa puhemies! Minäkin haluan antaa tunnustusta pääministeri Lipposelle, kun hän torjui välittömästi oman puolueensa varapuheenjohtajan ed. Tahvanaisen julkisuuteen ehtineen aloitteen turkistarhauksen kieltämisestä. Tämä oli pääministeriltä johdonmukainen ja viisas toimenpide.

Olisi suorastaan aivan järjetöntä ajaa alas kannattava ja kansainvälinen elinkeino tilanteessa, jossa Suomi on ajautunut taantumaan ja talousnäkymät ovat muutoinkin varsin heikot monilta osin. Kannattavan, vientituloja tuovan elinkeinon alasajaminen olisi eduskunnalta aivan ihmeellinen päätös. Noin 10 000 työpaikan merkityshän korostuu siinä, että ne sijoittuvat hyvin pienelle alueelle Pohjanmaan alueelle ja rannikkoseudulle. Näitten alueitten kannalta kyse on aivan elintärkeästä elinkeinosta, ja on suurta hurskastelua sanoa, että järjestetään muita työpaikkoja ja korvaavia elinkeinoja näille alueille. Ne eivät ole tähänkään asti toteutuneet eivätkä toteudu jatkossakaan. Sen takia on aivan välttämätöntä, että turkistarhauksen edellytyksiä kehitetään ja tämän elinkeinon tulevaisuus varmistetaan.

Mielestäni ed. Ranta-Muotio käytti erittäin maltillisen ja hyvän puheenvuoron, jossa hän korosti tutkimuksen merkitystä, olosuhteitten kehittämistä ja sitä, että positiivisessa mielessä luodaan edellytyksiä tämän elinkeinon hyvään tulevaisuuteen myös jatkossa.

Marjatta Vehkaoja /sd:

Arvoisa puhemies! Vaasan vaalipiiristä tulevana kansanedustajana pidän ed. Lapintien lakialoitetta aluepoliittisena provokaationa. Täällä on tuotu hänenkin ja monen muun toimesta esille se, että turkikset ovat ylellisyystuote. Voi olla, että monet turkistuotteet tällaisia ovatkin, mutta emme me ole muutenkaan käyneet sitä keskustelua siitä, pitäisikö ja mitkä ylellisyystuotteet tässä yhteiskunnassa kenties panna kiellettävien listoille. Näihin rinnastettavia monia turhuuksia meille tuotetaan tavan takaa, turhuuksia, joista ei ole pelkästään iloa vaan saattaa olla sivutuotteena myös lähipiirille haittaa.

Otanpa esille vaikka meikkaustuotteet, hiuslakat, jotka aiheuttavat allergisuutta ympäristössä, hajuvedet, jotka niin ikään sitä tekevät. Jos mennään lähemmäksi elukoita, kauan sitten saamani tiedon mukaan esimerkiksi ravihevosten kirittäminen kuolaimia käyttäen on aiheuttanut niille hurjia kärsimyksiä suun sisäkalustoihin. Kaikenlaista muutakin ongelmaa siis on, joten en pidä ylellisyystuotenäkökulmaa ollenkaan riittävänä lähtökohtana.

En myöskään ymmärrä toista näkökohtaa, joka otettiin esille. Tätä esitystä on nimittäin perusteltu nimenomaan eläinsuojelullisilla puutteilla. Ihmettelen, että juristi Lapintie lähtee hakemaan vastausta eläinsuojelupuutteisiin ehdottamalla koko elinkeinon lakkauttamista. Eikö olisi ollut johdonmukaista tehdä ehdotus, jossa olisi lähdetty katsomaan, miten eläinsuojelullisia puutteita vielä nykyisestä tulisi poistaa, miten kiristää vaatimuksia, miten lisätä valvontaa ja saada tätä puolta asiassa kuntoon kenties jopa käyttämällä sanktioita, jos ei mikään muu auta?

Mielestäni on aivan päivänselvä asia, että jos käytetään myös tätä kolmatta perustetta, eettis-moraalista perustetta, siinäkään tätä kysymystä ei voida käsitellä yksin ja erillään, niin kuin on tuotu esiin esimerkiksi kotieläintuotannosta laajemmin etc. Minusta on selvää, että voi olla jopa Suomen etu, että lähellä olevat maat tekevätkin omia päätöksiään ja lopettavat turkiseläintuotannon. Mitä se meille kuuluu, millä perusteilla ne sen tekevät, siis noin sinänsä? Mehän voimme tietysti silloin, jos emme itse mene tuolle linjalle, hyötyä siitä, koska jos kysyntä jatkuu ja kysyntää on, voimme vahvistaa tätä elinkeinoa.

Jos taas lähdetään sille tielle, että Suomi lopettaa tuotannon, sitten menetämme, niin kuin kuulimme, paljon työpaikkoja, mutta myöskin tulee monta muuta seikkaa tähän valokeilaan. Muun muassa Itämeren rehevyys kasvaa, ellemme keksi rehusilakalle sitten muuta käyttöä, mikä tänä päivänä on erittäin olennainen kysymys. Kyllä Pohjanmaan turkiseläintuottajat tietävät tämän varsin hyvin, että jos heillä ei olisi näitä turkiseläimiä, niin tämä olisi erittäin suuri ongelma, mihin rehusilakat laitetaan.

Minun mielestäni tämä aloite pitäisi panna nopeasti pölyttymään ja antaa kuluttajien ratkaista se, minkälaista kysyntää turkiksille jatkossa on.

Reijo Laitinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ajattelin, että tämän asian yhteydessä en käytä puheenvuoroa, mutta pakkohan tässä on jotain höpöttää, kun ed. Lapintie käytti oman puheenvuoronsa. Hän muun muassa totesi sen, että tämän asian osalta on järjestetty laillisia mielenosoituksia. Minä henkilökohtaisesti hyväksyn sen, totta kai, koska itsekin olen ollut järjestämässä laillisia mielenosoituksia joskus, mutta kun hän sitten samaan kategoriaan luettelee myöskin turkistarhoilla tapahtuvat tuhoiskut laillisina siten, että voidaan näitä eläimiä laskea irti ja värjätä ja maalata, minusta se on rikollista toimintaa. Ne jotka syyllistyvät tämän kaltaiseen toimintaan, on saatava siitä vastuuseen ja annettava asianmukainen, lainmukainen tuomio. Tämä nimittäin kohdistuu lailliseen elinkeinoon, jolla on merkitystä suomalaisessa yhteiskunnassa.

Jos loogisesti nämä lakialoitteen allekirjoittajat tätä asiaa veisivät eteenpäin, niin tekisivät lakialoitteen siitä, että kotieläintuotanto täytyy lakkauttaa, ainakin porotalous täytyisi lakkauttaa. Poronlihaa syödään kylläkin, mutta porontaljoja myydään ja monen henkilön seinällä on porontaljoja. Jos ajattelee sillä tavalla kuin lakialoitteen allekirjoittajat funtsivat, niin pitäisi myöskin puuttua silloin tähän.

On totta kai niin, että olosuhteita pitää valvoa, ja turkistarhaus on tänä päivänä erittäin tarkan valvonnan ja syynäyksen alla ja hyvä niin. Olosuhteitahan pitää koko ajan parantaa, niin kuin myöskin kotieläintuotannossa. Aika tavalla yhdyn ed. Vehkaojan puheenvuoroon, sekä tähän toiseen että ensimmäiseen. Tältä kannalta asiaa tulee mielestäni tarkastella. Jos edelleen tätä logiikkaa (Puhemies koputtaa) peräänkuuluttaa, niin voisi sanoa, että miksi te ette tee lakialoitetta, että kauneustuotteiden valmistus lakkautetaan. (Puhemies koputtaa) Pitää kysyä, mitä raaka-aineita käytetään, kun näitä tuotteita valmistetaan, (Puhemies koputtaa) millä tavalla se on eettinen kysymys.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Meillä on keskusteltu paljon siitä, että tämä turkistarhaus on laillinen elinkeino, ja näinhän se on. Nyt vain on hanke yhdeksällätoista kansanedustajalla, että siitä tehtäisiin laiton elinkeino. Tästä asiasta päättää eduskunta, onko se laillinen vai laiton tulevina aikoina. Mielestäni sen tulee olla laillinen eli tämä lakialoite on syytä hylätä, taikka niinhän siinä tosiasiassa tapahtuu, että sitä ei varmastikaan "ehditä" ottaa käsittelyyn. Niin kävi varmaan viime kaudella ed. Lapintien aloitteen ja näin todennäköisesti käy nytkin.

Näyttää siltä, että neljä vasemmistoliiton, kuusi sosialidemokraattien, seitsemän vihreiden ja kaksi Suomen keskustan kansanedustajaa ajaa sitä, että vuonna 2012 turkistarhaus olisi laiton elinkeino Suomessa, eli he ajavat kieltolain säätämistä. 70 vuotta sitten Suomessa oli toisenlainen kieltolaki. Siitä kokemukset eivät olleet hyvät. Se kumottiin. En tiedä, olisiko sillä alalla mietittävä uusia säännöksiä, mutta se ei kuulu tähän yhteyteen. Kieltolaki ei kuitenkaan toiminut. Uskon, että ei nytkään ole mitään sellaisia syitä, jotka edellyttäisivät turkistarhauksen kieltolain säätämistä. Se on liian jyrkkä toimenpide.

Muita keinoja on käytettävä, ja me, jotka täällä pitempään olemme olleet, tiedämme, että näitä säädöksiä on eläinsuojelulain yhteydessä täällä kovankin taistelun jälkeen säädetty ja tällä hetkellä ilmeisesti suuria vaikeuksia, ongelmia, epäkohtia ei ole osoitettavissa Suomen turkistarhauselinkeinon osalta. Jos on, niihin on puututtava säädöksin. Missään tapauksessa taloudellisin perustein ei saa eläimiä huonosti kohdella. Se on aivan selvä. Siinä tulee eläinsuojelulliset ja eettiset näkökulmat ottaa vahvasti huomioon, eli säännösten ja määräysten tulee olla tiukat ja eläinsuojelullisesti järkevät ja perustellut ja niitä tulee huolellisesti valvoa.

En ole aivan tarkoin tietoinen siitä, onko Suomen eläinsuojelun valvonta tänä päivänä riittävän hyvin hoidettu. Aina silloin tällöin tulee, ei viime aikoina turkistarhauksen osalta, mutta muiden kotieläinten osalta, näitä rikkomuksia ja rikoksia esille, mutta näin, totta kai, tulee kaikkia muitakin rikoksia, eivät säädökset poista niitä. Mutta niistä on seurattava riittävät, kohtuulliset ja jopa ankaratkin rangaistukset, jos säädöksiä rikotaan tällä alalla.

Arvoisa puhemies! Tämä lakialoite on mielestäni jopa hieman vaarallinen tässä tilanteessa, missä elämme. Kun tiedämme sen, että Euroopan unionin alueella vain ehkä kolmessa jäsenvaltiossa turkistarhaus on merkittävä elinkeino — Pohjoismaista Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa, sen etelämpänä tuskin jo ilmasto-olosuhteista johtuen turkistarhausta mittavasti tuskin harrastetaan ja harjoitetaan — niin on huono signaali, jos Suomesta menee tieto, että Suomessa turkistarhaus on sillä tavalla tapahtuvaa elinkeinotoimintaa, että sen kieltämistä harkitaan jopa Suomessa. Siitä voimme siirtää signaalin Euroopan unionille, että siellä puututaan siihen tavalla, mikä ei ole järkevää eikä kohtuullista eikä perusteltua eläinsuojelullisista ja eettisistä syistä, eli niitä perusteita ei löydy.

Tässä mielessä aloitteen tekijät ovat ottaneet mielestäni hieman jopa riskiä tämän toiminnan tulevaisuuden suhteen. Ehkäpä heillä on ollut tämä ajatuskin, että nostetaan täällä asia esille, vaikka tiedetään, että se ei täällä mene läpi, mutta jos saataisiin Keski- ja Etelä-Euroopan maat kiinnittämään huomiota samalla tavalla kuin metsänhoidossa, metsien käsittelyssä, on tapahtunut menneinä vuosina. Tällaista viestiä on viety meidän maamme ja oman päätösvaltamme nujertamiseksi Brysselin kautta. Toivon, että olen tässä täysin väärässä, enkä heitä epäilyä mistään syystä aloitteentekijöiden osalta sinänsä, mutta kyllä vetoan, että näissä asioissa kannattaa ja pitää olla aika huolellinen.

Arvoisa puhemies! Mietin, onko häkki se syy, joka edellyttäisi näiden aloitteen tekijöiden mielestä turkistarhauksen kieltämistä. Eikö karsina, pilttuu, aitaus tai koppi, joissa myös kotieläimiä pidetään tai jotka ovat siinä tärkeitä elementtejä, edellyttäisi todella eläintenpidon kieltämistä? Sikoja ja vasikoita ei saisi pitää karsinassa eikä hevosta pilttuussa, koska se rajoittaa niiden elämää. On tärkeää, että näiltäkin osin säädökset ja valvonta ovat kunnossa, jotta eläimiä kohdellaan hyvin, mutta sen, että turkiseläimiä kasvatetaan ja pidetään häkissä, ei sinänsä tarvitse eikä pidä olla peruste elinkeinon laittomaksi tekemiselle.

Arvoisa puhemies! Tämä on vakava kysymys, mutta voi kai sanoa niinkin, että kun meillä nyt näyttää olevan, kiitos viimeaikaisen talous- ja veropolitiikankin, entistä enemmän monimiljonäärejä tässä maassa, niin kaipa he rouvilleen tarvitsevat edelleen turkkeja, mitä upeampia sitä parempi, jotta se monimiljonäärisyys näkyy. Näin tällä elinkeinolla on tulevaisuutta meillä niin kuin muuallakin, ellei sitten käy niin, että kasvihuoneilmiö etenee ja tuo niin lämpimät ilmat, että turkkia ei voi edes Suomessa enää käyttää, niin kuin sitä ei muuallakaan kokoturkkina varmaan paljon enää voi käyttää etelän lämpimissä maissa. Jos ilmasto näin muuttuu, silloin kai luonto tekee tehtävänsä eli turkistarhaus Suomessa käy mahdottomaksi sekä lämpimän ilmaston että turkisten tarpeen loppumisen myötä.

Harry Wallin /sd:

Arvoisa herra puhemies! On todella hyvä, että pääministeri Lipponen on ilmoittanut, että hallitus ei tee tämän lakiesityksen kaltaista esitystä eduskunnalle. Oma puolueeni Sdp viime puoluekokouksessaan otti myönteisen kannan turkistarhaukseen ja totesi, että se on laillinen ja hyväksyttävä elinkeino ja kannustettava haja-asutusalueiden lisäelinkeinona. Meidän puoluevaltuustomme on asiasta keskustellut myönteiseen sävyyn useampaan kertaan, eli oman puolueeni virallinen kanta on, että turkistarhaus on laillinen, hyväksyttävä elinkeino ja sitä tulee myöskin suojella niiltä hyökkäyksiltä, mitä viime aikoina on tapahtunut.

Ne 10 000 työpaikkaa, jotka muodostuvat tarhauksesta ja siihen liittyvistä liitännäiselinkeinoista kuten kalastuksesta ja rehunvalmistuksesta, ovat erittäin tärkeitä haja-asutusalueille ja nimenomaan Vaasan vaalipiirin alueelle, jolla pääosin turkikset tuotetaan. Mitä nämä ihmiset sitten tekisivät sillä alueella, jos tätä elinkeinoa ei hyväksyttäisi? Tänne ruuhka-Suomeenko heidän pitäisi muuttaa Kehäkolmosen sisäpuolelle? Sinne lähtee keskimäärin tuhat ihmistä vuosittain. Sitäkö te haluatte, että muuttoliikettä kiihdytetään kieltämällä laillisia elinkeinoja?

Kun ottaa vielä huomioon turkistarhaiskut, Vaasan vaalipiirin kansanedustajina olemme olleet yksimielisesti sitä mieltä, että niille täytyy saada loppu. Paras keino näitten iskujen ehkäisemiseksi olisikin, että yhteiskunnan toimesta korvattaisiin rahaston kautta aiheutetut vahingot, jolloin motiivi iskuille katoaisi, koska yrittäjät saisivat tulonsa yhteiskunnan vakuutusrahastosta.

Jari  Leppä  /kesk:

Herra puhemies! Tämä keskustelu lakialoitteesta turkistarhauksen kieltämiseksi osoittaa aivan oikeaksi toissapäiväisen vieraskynäpalstalla olleen professori Matti Wibergin kirjoituksen. Hän toteaa sanatarkasti näin: "Huolestuttavaa ei ole, että politiikasta siirrytään muihin tehtäviin vaan se, että muista tehtävistä siirrytään niin harvoin politiikan pariin."

Haluan tällä sanoa, että täällä lakialoitteen puolustajien käyttämät puheenvuorot ovat erittäin kaukana siitä todellisuudesta, joka vallitsee niin tällä laillisen elinkeinon, turkistarhauksen, saralla kuin myöskin muilla kotieläintuotannon aloilla. Itse en niin hyvin turkistarhausta tunne, mutta sen tiedän, että siellä lainsäädäntö, erilaiset säännökset ja toimintanormit ovat erityisen tiukat ja ovat kaiken aikaa tiukentuneet, ja hyvä niin. Sen sijaan tunnen erinomaisen hyvin muuta kotieläintuotantoa, joka liittyy maidontuotantoon taikka hevosten kasvattamiseen.

Täällä tuotiin esille, että esimerkiksi äsken mainituissa tuotantomuodoissa eläimet eivät pysty lajikohtaista käyttäytymistään harjoittamaan tai että koneet ovat tehneet jollain tavalla epäinhimilliseksi näiden eläinten hoidon. Toivotan nämä epäilijät tervetulleiksi tutustumaan tähän nykyaikaiseen tuotantomuotoon, jota on myöskin automatisoitu, koneellistettu ja tehty inhimillisesti niin eläimille kuin ihmisille, hoitajille, yrittäjille, paremmaksi. Tämä on toden totta toteutunut myöskin eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta.

On aivan väärä kuva, että lehmän lypsy robotilla tai vapaalypsyjärjestelmällä, niin kuin parempi nimike siitä kuuluu, olisi esimerkiksi jollain tavalla epäinhimillistä taikka että väkisin siinä yritettäisiin maitoa eläimestä ottaa. Kun verrataan siihen luontaiseen tapahtumaan, jossa vasikka tuon saman asian hoitaa, se on monta kertaa rajumpaa ja kovempaa. Toivonkin, että te, hyvät kollegat, jotka näitä olette vahvasti epäilleet, samoin kuin hevosten kohtelua tai sitä, että ne pakotetaan johonkin, tulisitte ja katsoisitte, kuinka asiat todellisuudessa ovat.

Eläintenhoitajat kaikissa kotieläintuotannon muodoissa haluavat, että eläimet voivat hyvin. Silloin kun eläin voi hyvin, voi myös yrittäjä ja eläimen hoitaja hyvin. Jos eläin kuihtuu ja voi huonosti, sama seuraus on myöskin sen hoitajalle ja sille yrittäjälle, joka näin toimii. Myönnän, että näitäkin henkilöitä on, niitä löytyy jokaisesta väestöryhmästä ja sille me emme voi mitään. Mutta pääosa, ylivoimainen pääosa, yrittäjistä toimii vastuullisesti ja eläimiä kohtaan niin hyvin kuin se ikinä mahdollista on ja yrittää parantaa ammattitaitoaan ja olosuhteita kaiken aikaan vain paremmiksi ja paremmiksi.

Raimo  Vistbacka  /ps:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti puhujakorokkeelta, ettei puhemiehen tarvitse naputella oikein paljon, jos ylittyy kaksi minuuttia.

Ihmettelin hieman sitä tekstiä, millä tätä lakialoitetta on perusteltu, kun täällä puhutaan rääkkäyksestä ja sellaisesta. Sitä täytyy kyllä todella ihmetellä, kun itse olen aika monella tarhalla käynyt ja nähnyt, millä tavoin nämä tarhaajat huolehtivat ainakin nykyaikana nimenomaan eläimistä, voi sanoa jopa niin kuin vanhassa sanonnassa, pitävät ikään kuin kukkaa kämmenellä, koska heidän tulonsa riippuvat myöskin hyvin pitkälle siitä, että se nahka on todella laadukasta ja siitä saadaan hyvä hinta. Tätä taustaa vasten en ymmärrä lainkaan niitä perusteita, mitä tässä lakialoitteessa on.

Täällä on monessa puheenvuorossa todettu, että aina tietenkin on poikkeuksia. Aina silloin tällöin saamme lukea lehdistä, että on löydetty eläimiä, jotka ovat kuolleet sen vuoksi, että niitä ei ole ruokittu jne., mutta harvemmin turkistarhauksesta tällaisia viestejä on ollut.

Itse kun viikot asun täällä kerrostalossa ja aikaisemmin edellisessä elämässä yhden vaiheen olin lähes viisitoista vuotta Pääkaupunkiseudulla, niin joskus kyllä mietin sitä, mitä mieltä mahdollisesti eläinsuojeluviranomaiset ovat siitä ulinasta, joka kerrostalossa kuuluu, kun koira on esimerkiksi jätetty päiväksi sinne yksin. En halua tuomita sitä, että kerrostaloissa pidetään eläimiä, mutta mietin vain sitä, että voi olla, että siinä on kyse enemmän ... En käytä sanaa rääkkäys, mitä lakialoitteessa käytetään, mutta jonkinlaista ikävää tämä eläin ainakin äänestä päätellen siellä yksin tuntee. En tunne tietysti eläinten ja koirien sielunelämää sen paremmin.

Toinen asia on se, että jos Suomesta lopetetaan tarhaus, on aivan varmaa, että se siirtyy muihin Itämeren maihin. Niissä maissa eivät varmasti eläinsuojelusäädökset ole sillä tasolla kuin Suomessa eikä valvonta. Se on aivan varma.

Eräs asia minua huolestuttaa nimenomaan tämän lakialoitteen perusteella. En tiedä enkä väitä, että sillä on yhteyttä siihen, että välittömästi sen jälkeen, kun tämä lakialoite jätettiin, Mustasaaressa hennaterroristit hyökkäsivät tarhaukseen, värjäsivät kettuja ja laskivat minkkejä vapaiksi. Eikö se tuota mitään kärsimystä näille ketuille? Entä sitten se linnusto, joka tuhotaan minkkien toimesta?

Toivon vaan, että tämä keskustelu, joka nyt tänään tässä lähetekeskustelussa käydään, ei innosta nyt taas näitä määrättyjä sitaateissa sanottuna terroristeja uusiin iskuihin. En tiedä, oliko yhteyttä siihen, että lehdissä kirjoitettiin ed. Lapintien aloitteesta, mutta näin vaan käytännössä kävi.

Herra puhemies! Itse olen myös tehnyt vuosien varrella useampia aloitteita siitä, että valtiovallan toimesta tarhaajille korvattaisiin nimenomaan aitausten tekeminen tarhojen ympärille. Se estäisi edes jonkin verran näitä tarhojen tuhoajia ja myöskin estäisi eläinten pääsemisen luontoon. Siellä erityisesti minkki tekee todella suuria tuhoja. Vaasan saaristossa on nyt yritetty pienpetoeläinpyyntikampanjoilla saada niitä pois sieltä. Jonkin verran on ilmeisesti onnistuttu, koska vesilinnusto on lisääntynyt.

Se, mitä ed. Wallin totesi omassa puheenvuorossaan, on todella kannatettava ajatus, eli se että silloin näiltä niin sanotuilta kettuterroristeilta lähtee motiivi tuottaa vahinkoa, kun esimerkiksi valtion perustaman rahaston kautta korvattaisiin kaikki tarhaajille aiheutetut vahingot. Silloin heiltä putoaisi eräs motiivi.

Minä pidän tätä täysin käsittämättömänä lakialoitteena.

Pertti Mäki-Hakola /kok:

Arvoisa herra puhemies! He tekivät sen jälleen. Pidän erittäin valitettavana sitä, että joudutaan käymään täällä tällaista keskustelua tänä päivänä ja ehkä myöskin jatkossa, aivan niin kuin ei yhtä laillista elinkeinoa harjoittavaa yrittäjäkuntaa olisi jo tarpeeksi ja riittävästi painettu ja ahdistettu.

Ympäristöterroristit ovat jo vuosikausia kiusanneet ahkeraa turkistarhaajien ammattikuntaa. On täysin kohtuutonta, että turkistarhaajat on ajettu henkisesti ja fyysisesti romahduksen partaalle. Pahimmat häiriköt ovat uhkailleet tarhaajia, että saatte varautua siihen, että ollessanne kotona isketään tarhalle tai ollessanne tarhalla isketään kotiin. Pahimmassa tapauksessa poltetaan talo. Laillista elinkeinoaan harjoittavat yrittäjät on pantu vahtimaan tarhojaan yötä päivää ja hankkimaan kalliita hälytyslaitteita.

Itse vierailin viime kesänä useammallakin tarhalla. Yksi niistä oli Teuvalla, jossa jo toisen kerran jouduttiin iskun kohteeksi. Kävin keskustelemassa tarhaajaperheen kanssa. Perheen isoäiti oli joutunut lääkärin pakeille näiden tapausten takia. Perheen pienet pojat olivat edelleen säikkyjä tapauksen johdosta. Yksi rikos oli tehty aikaisemmin, ja siitä pienet pojat olivat jollakin lailla toipuneet, uskalsivat nukkua jo omassa huoneessaan. Sitten tuli toinen isku. Rikolliset iskivät jälleen. Tilanne palasi ennalleen, eli pienet pojat pelkäsivät olla kotonaan, pelkäsivät omassa huoneessaan, piti päästä äidin ja isän viereen nukkumaan.

Täällä eduskunnassa suvaitsevaisuutta ja inhimillisyyttä saarnanneet kansanedustajat ovat omilla toimillaan ajamassa tarhaajaperheitä henkisesti nurkkaan eivätkä taida osata edes hävetä tätä tilannetta. Olen todella ylpeä siitä, että lakialoitteen alta ei löydy yhdenkään kokoomuksen kansanedustajan nimeä. Toisaalta ihmettelen suuresti sitä, että sieltä löytyy kahden keskustalaisen kansanedustajan nimet, Neittaanmäki ja Karpela. Karpelan ehkä vielä ymmärtäisi, mutta Neittaanmäkeä en todellakaan ymmärrä. Luen hänet kuitenkin maaseudun kansanedustajaksi.

Ruotsin maatalousministerin käyttämän puheenvuoron jälkeen monet tarhaajayrittäjät ottivat yhteyttä hädissään ja huolestuneina ja kysyivät, että joko taas, eivätkö he saa hetkenkään rauhaa, pitääkö ympäristöterroristien lisäksi pelätä myös yhteiskuntaa. Kysyivät, onko kieltolaki tulossa myös Suomeen, mutta onneksi voi todeta, että ei ole tulossa. Ei, vaikka esitys sai täällä vastakaikua. Sosialidemokraattien varapuheenjohtaja Säde Tahvanainen ilmoitti kannattavansa kieltoa, lehtitietojen mukaan vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Janina Andersson tervehti Ruotsin terveisiä miltei hihkaisten ja hän luulee, että vihreät ovat yksimielisesti kieltoesityksen takana. Sitten tietenkin kansanedustaja Lapintie uusi vanhan lakiesityksensä keräten sen alle nimiä. Olen mielenkiinnolla odottanutkin, keiden nimet sieltä löytyvät, ja aika tuttuja nimiä, joita voi olettaakin sieltä löytyvän.

Onneksi tarhaajia voitiin rauhoittaa sillä tavalla, niin kuin täälläkin on todettu, että pääministeri Lipponen torjui selkein sanoin asian ja totesi, että hallitus ei edes harkitse kyseenalaista esitystä. Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Zyskowicz totesi, että mahtaako maahan sellaista hallitusta tullakaan, joka esittäisi kieltoa lailliselle elinkeinolle. Sosialidemokraattien eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kalliomäki ja keskustan puheenjohtaja Pekkarinen olivat samoilla linjoilla. Rkp:n puheenjohtaja Enestam sanoi, ettei Suomen pidä tehdä päätöksiä, jotka uhkaavat turkistarhaajien elinkeinoa. Vasemmistoliitto, jota Lapintie edustaa, teki kesän puoluekokouksessa päätöksen, ettei turkistarhausta esitetä lopetettavaksi. Kun kysyin täällä salissa vihreiden kansanedustaja Erkki Pulliaiselta, onko hän Janina Anderssonin kieltoesityksen takana, hän ilmoitti, ettei missään tapauksessa, turkistarhauksen kieltoa hän ei kannata. Myöskin kristillisdemokraatit, perussuomalaiset Raimo Vistbackan johdolla ja ryhmä Aittoniemi olivat asiaa vastaan. Eli tämä hiukan niin kuin rauhoittaa tätä tilannetta ja myöskin antaa uskoa näille laillista elinkeinoa harjoittaville yrittäjille, että ei tässä valtakunnassa kuitenkaan kaikki vielä ole retuperällä.

Minä pidän täysin kohtuuttomana sitä, että yksi laillista elinkeinoa harjoittava yrittäjäjoukko joutuu elämään jatkuvassa paineessa. Tulee todella henkistä ja fyysistä väsymystä, mutta siitähän eivät nämä suvaitsevaiset ja inhimilliset kansanedustajat kanna minkäänlaista huolta. Minä kysyn, kuka haluaa antaa oikeutta myös ihmiselle tänä päivänä. Täällä puhutaan kaiken maailman pehmosia eläinsuojelusta ja muista vastaavista, mutta mihin on hävinnyt ihmisten suojelu, ihmisten huomioon ottaminen?

Harvoin voi toivottaa lakialoitteelle niin tylyä kohtelua kuin tälle aloitteelle. Onneksi voin olla varma siitä, ettei tämä lakialoite tule maa- ja metsätalousvaliokunnassa saamaan minkäänlaista vastakaikua. Siinä mielessä voin nukkua yöni rauhassa. Tunnen valiokunnan jäsenet sen verran hyvin, että tiedän, että siellä tämä tulee saamaan todella tylyn kohtelun. Siitä olen todella onnellinen.

Annika  Lapintie  /vas:

Arvoisa puhemies! Useissa puheenvuoroissa on yritetty väittää, että en erota laillista ja laitonta, ja tämähän nyt ei kyllä pidä paikkaansa. Esittelypuheenvuorossa nimenomaan totesin, että eläinoikeusaktivistit ovat niin laittomien kuin laillistenkin tekojensa kautta pitäneet asiaa esillä. Laillisia ovat mielenosoitukset ja laittomia tietenkin nämä yölliset iskut kettujen vapauttamiseksi ja eläinten turkkien värjäykset.

Sen sijaan olen vahvasti sitä mieltä, että nimenomaan eduskunnassa pitää käydä tätä keskustelua, koska täällä viime kädessä päätetään, mikä elinkeino on laillista ja mikä on laitonta. Jos turkistarhaus halutaan kieltää, silloin keskustelu on käytävä täällä. Pidän senkin takia välttämättömänä tätä keskustelua, että näitä turkistuotantoon kohdistuvia ilkivaltaiskuja esiintyy niin kauan, kunnes aktivistit kokevat, että heidän mielipiteensä otetaan huomioon, eli siitä pitää vakavasti keskustella sitten, mitä mieltä näistä perusteista on.

Mutta pyörittää tätä asiaa miten tahansa, mielestäni turkistarhaus pitää kieltää juuri sen vuoksi, että eläinten häkkikasvattaminen ja surmaaminen pelkästään turkisten vuoksi on moraalisesti arveluttavaa eläinten hyväksikäyttöä. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa juuri tällä perusteella on tämä kielletty, koska on katsottu, että turkistarhaus aiheuttaa kohtuuttoman paljon kärsimyksiä eläimille. Sen sijaan Sveitsissä ja Saksan osavaltioissa vaaditaan eläintarhatasoiset olosuhteet, jotta turkistarhausta voisi harjoittaa. Mielestäni ei ole järkevää tätä esittää, koska silloin tarhaus ei enää ole taloudellisesti kannattavaa. Reilumpaa on esittää, että turkistarhaus kielletään kokonaan.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Turkistarhauksen kieltämistä koskeva lakialoite on mielestäni käsittämätön. Kysymys on laillisesta ja maallemme monin tavoin tärkeästä elinkeinosta. Nyt on pelättävissä, että käsittelyssä oleva lakialoite ja tämä vellova keskustelu on tuonut tai tuomassa vahinkoa maallemme.

Arvoisa puhemies! Lakialoitteen perustelut ovat mielestäni täysin kestämättömät. Eläinten hyvinvointiin ja tarhauksen tutkimukseen ja kehittämiseen on Suomessa kiinnitetty erityisen paljon huomiota. Tutkimuksessa ovat olleet mukana myös Itä-Suomen yliopistot, Joensuu ja Kuopio. Turkistarhaus on Pohjois-Karjalassakin merkittävä elinkeino, ja siellä samoin kuin koko maassa varmaan tarvitaan kaikki työllistämisen ja toimeentulon lailliset edellytykset käyttöön.

Arvoisa puhemies! On tärkeää, että Suomessa turvataan turkistarhauksen harjoittamisen ja kehittämisen edellytykset. Kaikenlaiset iskut ja tihutyöt laillista elinkeinoa vastaan on jyrkästi tuomittava. Meillä Pohjois-Karjalassahan oli tihutöitä jo lypsykarjatalouttakin vastaan. On pelättävissä, että tämän tyyppinen asioiden esille nostaminen on omiaan laajentamaan tätä toimintakenttää. Sen takia, arvoisa puhemies, mielestäni tämän lakialoitteen tie toivottavasti loppuu hyvin lyhyeen.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Turkistarhaus suomalaisessa yhteiskunnassa on ollut, on ja tulee olemaan hyväksyttävä elinkeino, joka saa jatkua varmasti edelleenkin. Se antaa osaltaan maaseudulla alan yrittäjille toimeentulon mahdollisuuksia ja osaltaan edesauttaa maaseudun pitämistä asuttuna ja edelleen antaa jatkojalostukselle mahdollisuuksia.

Jos Suomessa ei tuotettaisi turkiksia, tuotettaisiin niitä joka tapauksessa muualla, niin kauan kuin niitä käytetään, ja tuotaisiin sitten muualta. Tämä olisi epäedullinen suuntaus. Luotan, että Suomen turkistarhaajat noudattavat korkeatasoista eläinsuojelun ammattietiikkaa ja ovat edelleen valmiit sitä kehittämään. Samalla he vastaavat myös ympäristöstä ja luonnonsuojelusta niin, että tarhattavat eläimet pysyvät aitojen takana. Aloite ei mielestäni anna aihetta enempään.

Iivo Polvi /vas:

Herra puhemies! Lakialoite eläinsuojelulain muuttamiseksi niin, että turkiseläinten häkkitarhaus kiellettäisiin, on kai tarkoitettu ensisijaisesti keskustelun herättämiseksi, ja sen tehtävän se näyttää täyttävänkin. Aloitteessa on lähtökohtana, että turkiseläinten häkkikasvatus lähtökohtaisesti on eläinsuojelulain tarkoittamaa eläinrääkkäystä, koska se ei mahdollista turkiseläimille niiden lajityypillistä elämää vaan sallii niiden säilyttämisen ahtaissa häkeissä. Jos tuo asetetaan vaatimukseksi, ilmeisesti kaikkien kotieläinten ja myös lemmikkieläinten pito tulisi kieltää, koska se ei mahdollista lajityypillistä käyttäytymistä.

Täällä on käytetty hyvin asiantuntevia puheenvuoroja tarhauksesta ja tarhausolosuhteista. Itse vielä 15 vuotta sitten turkistarhausta harrastaneena tunnen alaa kohtalaisen hyvin ja myös monilla tarhoilla käyneenä tiedän, että turkistarhaus on kaikista tarkimmin valvottu elinkeino, johon liittyy eläintenpito. Ne ongelmat, joita tarhoilla esiintyy, tulevat välittömästi oikaistaviksi ja korjattaviksi. Turkistarhauksen kieltäminen merkitsisi huomattavaa työpaikkojen menetystä, jota en voi olla tukemassa.

Myös vasemmistoliiton puoluekokous kesäkuussa käsitteli vastaavan tyyppistä aloitetta. Puoluekokouksen kanta on aloitteelle torjuva, joten puolueen kanta on yksiselitteinen, sama kuin oma näkemykseni.