Petri Neittaanmäki /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Suomessa on jo useiden vuosien ajan tehty systemaattista liikenneraittiustyötä. Tästä huolimatta rattijuoppo on poliisin tilastojen mukaan edelleenkin osallisena joka viidennessä liikennekuolemassa. Tällaisissa onnettomuuksissa kuolee useimmiten rattijuoppo itse tai hänen matkustajansa. Kuitenkin keskimäärin joka kymmenes kaikista rattijuopumusonnettomuuksissa kuolleista on täysin sivullinen, useimmiten viaton pieni lapsi.

Koska liikenneraittiustyöllä ei ole onnistuttu ratkaisevasti vähentämään rattijuoppoutta, on ongelmaa ryhdyttävä määrätietoisesti hoitamaan kaikin käytettävissämme olevin keinoin. Yksi tehokkaimmista rattijuoppouden vähentämiskeinoista on nostaa kiinnijäämisriskiä liikennevalvontaa tehostamalla. Samalla rattijuopumuksesta langetettavia rangaistuksia ja vahingonkorvauksia on kovennettava.

Liikenneturvallisuuden kannalta on kuitenkin kaikkein keskeisintä etsiä keinoja törkeään rattijuopumukseen toistuvasti syyllistyvien ja muista tiellä liikkujista piittaamattomien kuljettajien kuriin saamiseksi. Yhtenä rattijuopumuksen uusimisen estämisen keinona ja samalla vahingonkorvausten maksamisen tehostamiskeinona on useissa eri yhteyksissä esitetty rattijuopon käyttämän ajoneuvon takavarikoimista. Tämän sisältöisen ehdotuksen teki jo 1970-luvun lopulla itse presidentti Urho Kekkonen.

Kekkosen mielestä rattijuoppojen edesvastuuttomuus ja heidän aiheuttamansa ihmishenkiä vaatineet onnettomuudet antavat yhteiskunnalle oikeuden puuttua rattijuoppojen piittaamattomuuteen kovin ottein. Kekkonen lähetti silloiselle sisäministerille Eino Uusitalolle rattijuoppojen käyttämien ajoneuvojen takavarikoimista käsitteleviä lehtileikkeitä ja totesi niiden mukaan liittämässään saatekirjeessä: "Jos ajat tämän asian läpi, pelastat monta ihmishenkeä." Ehdotus ei toteutunut tuolloin, mutta rattijuoppouden yleistyessä nämä Kekkosen sanat ovat nyt entistäkin ajankohtaisempia.

Tässä lakialoitteessa esitetäänkin, että rattijuopumus- tai törkeässä rattijuopumusrikoksessa käytetty ajoneuvo on tuomittava valtiolle takavarikoiduksi siihen asti, kunnes tuomittu on suorittanut kaikki hänelle tuomitut rangaistukset ja vahingonkorvaukset. Mikäli rattijuopumukseen syyllistyneen käyttämä ajoneuvo on jonkun ulkopuolisen henkilön hallinnassa tai omistuksessa eikä kyseinen henkilö ole ollut tapahtumassa mukana eikä ole vaaraa, että hän luovuttaisi ajoneuvon uudelleen, voidaan takavarikoitu ajoneuvo luovuttaa rahallisten velvoitteiden suorittamisen jälkeen takaisin.

Vahingonkorvauksilla tai rattijuopoille langetetuilla kovillakaan rangaistuksilla ei tietenkään voida lievittää omaisensa rattijuopon aiheuttamassa liikenneonnettomuudessa menettäneiden läheisten surua. Niillä voidaan kuitenkin osaltaan ennalta ehkäistä onnettomuuksia ja yrittää hyvittää omaisille rattijuopon aiheuttamia kärsimyksiä.

Toivon, että tämä aloite saa myönteisen käsittelyn valiokunnassa ja laki saadaan voimaan.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Petri Neittaanmäki on tehnyt mielenkiintoisen ja kannatettavan, toivottavasti vilkasta keskustelua jo lähetekeskustelussa synnyttävän lakialoitteen 131 näillä 2001 valtiopäivillä rikoslain 23 luvun muuttamisesta.

Aloitteen tekijä viittaa aiemman tasavallan presidentin Urho Kekkosen menneinä vuosikymmeninä ottamaan varsin voimakkaaseen kantaan rattijuoppoudesta. Tuo presidentin kanta ajoittui aikaan, jolloin autoistuminen lisääntyi tässä maassa hyvin voimakkaasti, aikaan, jolloin auto alkoi tulla joka talouteen. Näin ollen se oli silloin hyvin ajankohtainen.

Mutta ajankohtainen tämä asia on yhä edelleenkin. Jokainen rattijuopon aiheuttama kuolema sivullisille tai itselle on liikaa, samoin vammautuminen ja aiheutetut vahingot.

Liikennevakuutusmaksut ovat korkeat; helposti kahden auton perheessä, jos ei ole vakuutusbonuksia, menee 10 000 markkaa pelkkiin liikennevakuutuksiin. Jos on vielä niin sanottu kaikenvaravakuutus ja ihmiset tarvitsevat kaksi autoa perheessä, jos molemmat puolisot ovat työssä ja työmatkat vaativat tätä, niin jokainen maksaa, myös täysin raitis henkilö, näistäkin vahingoista, joita rattijuopot aiheuttavat. Siksi meillä tulisi olla selkeä liikenneraittiuden ihanne ja tavoite, jota lainsäädännöllä kaikin mahdollisin tavoin tulee tukea.

Ed. Neittaanmäki viittasi valvonnan tehostamiseen, kiinnijäämisriskin lisäämiseen, jos liikutaan alkoholin vaikutuksen alaisena. Viime aikoina on erityisesti lisääntynyt niin sanottu viineissä liikkuminen autolla ajaen tai moottoriajoneuvolla kuljettaen, joka tarkoittaa sitä, että alkoholia löytyy alta 0,5 promillea verestä. Tämä ei vielä oikeuta poliisia rangaistusvaatimuksen tekoon. Mutta kuitenkin tämä jo merkitsee tiettyä riskiä liikenteessä, ja sen vuoksi tavoite olisi oltava promillerajojen laskeminen, mieluiten nollalinja promillen suhteen, jos se vain voitaisiin teknisesti kiistattomasti kaikissa tapauksissa todeta, vähintäänkin 0,2 promillen tavoite.

Liikenneraittius on siis tavoiteltava, arvokas asia. Jos meillä on poliiseja osoitettavissa asianmukaiseen liikennevalvontaan, jo pelkkä viranomaisvallan läsnäolo on osoituksena siitä, että yhteiskunta ei salli liikennerikkomuksia. Samalla virkavallan näkyminen ehkäisee muutakin rikollisuutta ja luo turvallisuutta yhteiskuntaan.

Arvoisa herra puhemies! Toivon, että lakialoite saa vilkkaan keskustelun myös asianomaisessa valiokunnassa ja etenee liikenneraittiutta edistävään suuntaan.

Antti  Rantakangas  /kesk:

Arvoisa puhemies! Minäkin kannatan ed. Neittaanmäen lakialoitetta 131, joka konkreettisella tavalla lisäisi sanktioita rattijuopumustapauksissa. Nythän rattijuopumustapausten lisääntyminen on huolestuttava asia. Monissa onnettomuuksissa, kuolonkolareissa, alkoholilla on entistä useammin osuutta asiaan. Siinä mielessä on perusteltua tiukentaa seuraamuksia.

Tämä esitys on sillä tavalla hyvä, että ajoneuvo, jota on käytetty rattijuopumustilanteessa, takavarikoitaisiin ja olisi takavarikossa siihen saakka, kunnes yhteiskunnalle kuuluvat velvoitteet pantaisiin täytäntöön eli vahingonkorvaukset ja rangaistus suoritettaisiin. Se on hyvä esitys.

Ed. Neittaanmäen osalta pitää sanoa, että hyvä perehtyneisyys lähivuosikymmenten historiaan on myös nähtävissä tässä aloitteessa, mikä on myönteinen asia. Ed. Oinonen käytti hyvin ansiokkaan puheenvuoron, jossa tuli monia konkreettisia, kannatettavia asioita myös esille.