Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho

Arvoisa puhemies! Ehdotus eläkelainsäädännön muuttamiseksi on varsin suuri reformi meidän työeläkejärjestelmäämme. Tämän lakikokonaisuuden keskeisenä tavoitteena on jo hallitusohjelmaankin kirjattu tavoite siitä, että työelämässä jatkettaisiin ja jaksettaisiin pidempään kuin tänä päivänä. Suomalaisten keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikähän on useampia vuosia alhaisempi kuin esimerkiksi muissa Pohjoismaissa. Luonnollisesti eläkelainsäädännön ohella tarvitaan tämän tavoitteen saavuttamiseksi muita toimenpiteitä, ennen kaikkea ... (Hälinää)

... työelämän laadullista kehittämistä.

Arvoisa puhemies! Totesin, että eläkelainsäädännön kehittämisen ohella, jotta saavutetaan korkeampi keskimääräinen eläkeellesiirtymisikä, tarvitaan luonnollisesti työelämän laadullista kehittämistä, erilaisia toimenpiteitä, joilla työhyvinvointia ja työssäjaksamista voidaan edistää ja edesauttaa.

Keskeinen muutos tässä ehdotuksessa on se, että nykyisestä järjestelmästä poiketen, jonka mukaan eläketurva määräytyy kymmenen viimeisen työvuoden perusteella, perustana onkin koko työhistoria. Tämä muutos oli se keskeinen kiistanaihe palkansaajajärjestöjen kesken. Koska oli pelkoja ja olettamuksia siitä, että tällainen eläkepalkan laskentatapa olisi ollut epäedullinen pidempään koulutetuille, myöhempään työelämään astuville, sen vuoksi tehtiin hyvin monenlaisia perusteellisia, laajoja laskelmia siitä, millä tavalla eläkepalkan uusi laskentamalli eri ammattiryhmiä kohtelee.

Tässä selvitystyössä ei löydetty mitään ammattiryhmää, lukuun ottamatta esimerkiksi sotilasuraa tekeviä henkilöitä, jotka erityisesti olisivat menettäneet. Päinvastoin tämä uusi laskentatapa, siihen liittyvät karttumaprosenttimuutokset, tuovat valtaosalle tulevia eläkkeensaajia nykyistä paremmat eläkkeet. Häviäjien joukossa on vain hyvin pieni osa. Tältä osin voin todeta, että ne kuuluvat lähinnä julkiselle sektorille joko valtiotyönantajan tai kuntatyönantajan palvelukseen, ja nämä eläkejärjestelmäthän sitten uudistetaan erillisen valmistelun pohjalta toki varmasti niin, että uudistukset myös näissä järjestelmissä noudattavat tämän nyt käsittelyssä olevan ehdotuksen pääperiaatteita. Sen lisäksi, että mukaan luetaan koko työhistoria, merkittävä muutos on myös se, että jo 18 ikävuodesta alkaen ansaitut tulot kerryttävät eläkettä.

Uutena elementtinä tässä ehdotuksessa on se, että eläkettä tulevaisuudessa karttuu myös niin sanotuilta palkattomilta jaksoilta eli lasten hoitovapaa-ajalta siihen asti, kunnes lapsi täyttää kolme vuotta. Eläke-etuudet äitiys- ja vanhempainrahakaudelta säilyvät nykyisinä myös tulevaisuudessa. Eläkettä karttuu myös opiskeluajalta korkeintaan viideltä vuodelta edellyttäen, että opiskelu on johtanut loppututkinnon suorittamiseen. Ehdotukseen sisältyy myös joustava eläkeikä: eläkkeelle voi jäädä 63-vuotiaana, työskentelyä voi jatkaa 68 ikävuoteen asti. Jotta tavoite korkeammasta eläkkeellesiirtymisiästä toteutuisi, sitä edesautetaan myös karttumaprosenttien rakenteen kautta. Ikävuosina 18—52 eläkettä karttuu 1,5 prosentin mukaan, ikävuosina 53—62 1,9 ja 63 vuodesta 68:aan 4,5 prosenttia. Tällöin on käytössä niin sanottu superkarttuma, jonka toivotaan kannustavan jatkamaan työssä kauemmin.

Nykyjärjestelmässä on herättänyt kritiikkiä se, että eläkeläisillä on erilaiset indeksit käytössä siinä vaiheessa, kun eläkkeelle on jääty: alle 65-vuotiailla niin sanottu puoliväli-indeksi ja yli 65-vuotiailla niin sanottu taitettu indeksi. Nämä indeksit on tarkoitus yhdenmukaistaa siten, että ne ovat kaikilla eläkeläisillä samat siten, että 80 prosenttia koostuu elinkustannusindeksistä ja 20 prosenttia palkkaindeksistä. Tämä uusi järjestelmä ei, kuten olen kuullut pelättävän, heikennä työkyvyttömyyseläkkeellä olevien asemaa, koska ensinnäkin tässä on pitkä siirtymäaika, niin sanottu suojaosuusaika, ja uusien työkyvyttömyyseläkkeiden laskentajärjestelmä poikkeaa nykyisestä sillä tavoin, että se takaa tuleville työkyvyttömyyseläkeläisille kutakuinkin saman suuruisen työkyvyttömyyseläkkeen kuin tälläkin hetkellä.

Tähän uudistukseen liittyvät myös kansaneläkkeen osalta samat muutokset, ja kansaneläkkeen kohdalla on ollut esillä se, mikä on kansaneläkkeen vanhuuseläkeikäraja. Se on aivan sama raja kuin laskennallisen vanhuuseläkkeen raja uudessa järjestelmässä eli 65 vuotta. Kannustavuutta myöskin kansaneläkejärjestelmään on haluttu tuoda sitä kautta, että kun tänä päivänähän valtaosa kansaneläkkeen saajista saa myöskin työeläkettä, se työeläke, joka ansaitaan 63 vuoden iästä eteenpäin, ei vähennä kansaneläkettä.

Tämän lain laatimisen ja valmistelun yhteydessä on tehty myös varsin laaja ja kattava suvaus eli sukupuolivaikutusten arviointi. On arvioitu sitä, millä tavoin tämä uudistus vaikuttaa miesten ja naisten väliseen tasa-arvoon. Lyhyesti voi todeta sen, että luonnollisesti palkattomien jaksojen mukaan ottaminen edistää naisten tasa-arvoa suhteessa miehiin. Eläke-erojen tausta on tietysti se, että naisten ja miesten palkkaerot vielä tänä päivänä ovat huomattavat ja eläkepalkassa ei tietysti tapahdu tasa-arvoistumista, ennen kuin palkkakehityksessä sitä osaltaan tapahtuu.

Myös eläkepalkan laskentajärjestelmä, voi sanoa, suosii tai parantaa naisten tulevaa eläkepalkkaa siinä suhteessa, että valitettavasti, voi sanoa, naiset tekevät suurimman osa määräaikaisista töistä, pätkätöistä, ja tämä uusi laskentajärjestelmä hyödyttää nimenomaan niitä, joilla on useita työsuhteita, useita eri työnantajia.

Tähän kokonaisuuteen sisältyy myös se, että työttömyyseläkejärjestelmästä on tarkoitus asteittain luopua ja korvata se työttömyysturvan niin sanottujen lisäpäivien avulla, jotka tuottavat näille henkilöille saman kaltaisen vanhuudenturvan kuin nykyinen työttömyyseläkejärjestelmä.

Tämän lakikokonaisuuden valmistumista on edeltänyt vuosien pitkäaikainen työ, yhteisten näkemysten haku, viimeisenä 5.9. syntynyt kompromissi, jossa kaikki osapuolet eivät olleet mukana, mutta kaikki muut Akavaa lukuun ottamatta, ja tätä on hyvin laajalla rintamalla valmisteltu myös niin, että tässä on yksityisen työeläkejärjestelmän lisäksi mukana YEL-järjestelmä, MYEL-järjestelmä. Merimiesten eläkelaki tulee eduskunnalle myöhemmin ja aikanaan valtion eläkelainsäädännön ja kuntien eläkelainsäädännön muutokset.

Kaiken kaikkiaan tämän tavoitteena on vaikuttaa ihmisten haluun pysyä työelämässä pidempään. Se vaikuttaa suurella osalla suomalaisia eläketason parantamiseen, ja sitä kautta, että työssä jatkaminen onnistuu, tämän pitäisi myös säästää eläkemenoja sillä tavoin, että yksityisalojen lainmuutosten vähentävä vaikutus työeläkemenoon on arviolta vuoteen 2020 mennessä 1,5 prosenttia ja vuoteen 2050 mennessä 4,3 prosenttia.

Marjatta Vehkaoja /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Meillä on esillä itse asiassa Puron neljäs eläkepaketti. Tämä kertoo siitä, että eläkepolitiikka on ollut 90-luvun ja nyt alkaneen 2000-luvun aikana kohtuuttoman epävakaata. Miksi?

Tietenkin rahoitusongelmien johdosta ensisijaisesti, ja myöskin siitä syystä, että koska jäljellä olevan eliniän odote on meillä kasvanut voimakkaasti, niin eläkkeelläolovuosia, joista pitää maksaa eläke, on tullut jatkuvasti lisää ja lisää. Tämä on tietenkin ihan Elon laskuopinkin mukaan otettava huomioon, kun rahoitus halutaan varmistaa. Tästä syystä muutoksiin on jouduttu. Muistamme muun muassa julkisen sektorin eläkeiän korottamisen 63:sta 65:een ja monet muut muutokset 90-luvulta. On tullut uusia eläkemuotoja ja tässä vaiheessa on uudelleenarvioitu asioita ja muun muassa yksilöllisestä varhaiseläkkeestä voidaan sanoa, että se tuli ja se meni. Nyt ollaan työttömyyseläkkeen suhteen myöskin tällaisessa murroksen hetkessä.

Meillä on ollut tosi pitkä marssi tähän Puron neljänteen ehdotukseen. Voi sanoa, että se on ollut erittäin suuren työn takana. Kumpaisessakin Lipposen hallituksen ohjelmassa on ollut tähän tähdänneitä kohtia lueteltuina. Tässäkin hallitusohjelmassa puhutaan 2—3 vuoden työajan lisäämisestä, jota nyt sitten tämä Puron neljäs paketti omalta osaltaan myöskin tyydyttää. Meidän on siis saatava lisää työvuosia, jotta me voisimme selviytyä lisääntyvien työeläkevuosien rahoituksesta. Näin se suunnilleen menee.

Käsitykseni mukaan alkuperäinen tarkoitus oli, että tämän Puron neljännen paketin yhteydessä olisi jo pystytty esittämään yksityisen sektorin yhtenäinen eläkelaki. Näin ei nyt sitten kuitenkaan käynyt, vaan koko koontipaketti tulee jäämään syksyyn, näin on ilmoitettu. Julkinen sektori ei myöskään ole tässä nyt mukana, vaan sitä koskeva osio on tarkoitus esittää uudelle eduskunnalle ensi vuoden aikana. Aikataulutuksesta johtuen olen nyt esittänyt itselleni sen kysymyksen, että kun Puron paketti on nyt meillä täällä sisällä ja tiedossa on, että kuitenkin ensi syksynä tulee tavallaan uusi esitys, niin tuleeko tässä nyt käymään niin, että samat asiat käsitellään vajaan vuoden sisällä tässä eduskunnassa kahdesti tavallaan pykälä pykälältä. Jos olen väärässä, niin toivon, että ministeri Perho oikaisee.

Onko tässä nyt enemmänkin kysymys aikataulullisesti siitä, että istuva eduskunta otetaan nyt mukaan ikään kuin sopimaan tästä asiasta kolmikantaisesti? Aikaisemmin olemme tyytyneet siihen, että hallitus ottaa kolmikannassa ikään kuin julkisen vastuun, hallituksen vastuun, mutta nyt mennään asiassa tavallaan pitemmälle ja sopimiseen haetaan nyt myöskin eduskunta mukaan, jotta lopullinen päämäärä, joka on ensi syksyssä, tulisi kivuttomasti myöskin aikanaan menemään läpi eduskunnassa.

Tietenkin tämä on aika harvinainen konstellaatio, asetelma. Siinä mielessä tämä on aika mielenkiintoinen, että tästähän seuraa käsitykseni mukaan, että nyt esillä oleva Puron paketti ei oikeastaan tule koskaan, sanotaanko, kirjaimellisesti voimaan, koska ensi syksynä tuotava paketti tulee sen korvaamaan, koska silloin viedään yksityisen alan eri lait yhteen. Tämä on aika mielenkiintoinen kuvio, joten se tarkoittaa sitä, että uudella eduskunnalla on mahdollisuus jatkaa eläkekeskustelua. Mutta tietenkin, jos se aikoo muuttaa jotakin tästä paketista, niin ymmärtääkseni ne, jotka allekirjoittavat kolmikannan ja liputtavat sen suuntaan, joutuisivat sitten valmistautumaan tietenkin uusiin neuvotteluihin. Tämä pitää mielestäni mieltää, että siinä mielessä tarkoitus on säästää yhteistä aikaa tässä sopimusyhteiskunnassa.

Arvoisa puhemies! Toukokuussa 2002 arvioitiin vielä, että Puron paketti hyödyttää kolmea neljäsosaa eläkkeelle tulevista henkilöistä. Nyt on sitten esitetty sellainen arvio, että tämä tulee hyödyttämään 95:tä prosenttia ja vain 5 prosenttia kohderyhmästä tulisi saamaan jonkinlaisia menetyksiä, ja tämän 5 prosentin osalta ei ole löytynyt mitään erityistä ryhmää, joka tässä kärsisi.

Olen miettinyt enkä ole vielä ainakaan itse saanut selkoa täysin siitä, miten tämä kattavuuden lisäys on tässä lyhyessä ajassa aikaansaatu. Arvioni on se, että superkarttuma kuitenkin siitä komponenttina selittäisi melkoisen paljon. Palaan superkarttumakysymykseen hieman myöhemmin.

Arvoisa puhemies! Kuten kuulimme ministeri Perhon puheenvuorosta, tässä esityksessä on monta erittäin myönteistä asiaa. Ensinnäkin kaikkien Suomen pätkätyötä tekevien kannalta tämä on ihan selkeä parannus. Heidän joukossaan on erittäin paljon tietenkin nuoria naisia, joten voidaan sanoa, että tässä katsannossa tämä hyödyttää etenkin naisia.

Erittäin mielelläni panen merkille myös sen, että nyt saadaan eläkkeen karttuma-aika aikaistetuksi 23 ikävuodesta 18 ikävuoteen. Sehän on ollut hanke, joka koko sen ajan, jonka olen itse täällä ollut, lähes jo 12 vuotta, on ollut vireillä. Nyt on minusta mukavaa, että tämä nyt saadaan tänne sisään. Tarkoitus on kaiken kaikkiaan luopua yhdestä ja ainoasta vanhuuseläkkeen iästä ja siirtyä joustavaan vanhuuseläkeikään. Kun tavoitteena on aikaisempaan verrattuna kaksi kolme vuotta pitempään työssä viihtyminen ja työn tekeminen, niin tätä on sponsoroitu tämmöisellä superkarttumalla, jolloin ihminen voisi tosiaankin viipyä työelämässä aina 68-vuotiaaksi. Se sponsorointi tapahtuu karttumaprosenteilla, jotka varsinkin 63 ikävuoden jälkeen ovat erittäin huomattavia.

Minä uskon, että esimerkiksi valiokuntavaiheessa on ehdottomasti keskitettävä työtä ja voimavaroja sen selvittämiseksi, ketkä voisivat hyötyä tästä superkarttumasta. Ketkä jaksavat työelämässä aina 68-vuotiaaksi asti? Mitkä ovat kenties ne työalat? Ovatko ne naisia, miehiä, jotka voisivat tällaisen superkarttuman kohdalleen saada järjestetyksi? Voidaanko kaikilla työpaikoilla sietää vanhoja työntekijöitä, se on myöskin yksi kysymys.

Kun superkarttuman maksajiksi tulevat 53 vuotta täyttäneet työssä olevat henkilöt suurelta osin, on tietenkin myös kysyttävä, käykö tässä niin, että tehdassalin siivooja maksaa nyt sitten hyväkuntoisen bodariprofessorin supereläkkeen aikanaan. Onko niin, että siivoojan kunto ja työura ja työt ovat olleet sitä luokkaa raskaat esimerkiksi, että hänelle on päivänselvää jo hänen alkaessaan maksaa näitä lisärahoja, eläkemaksuja, että hän ei tule tästä hyötymään? Tässä suhteessa, kun itse ajattelen, että ikääntyvän väestön kohdalla hajonta sen suhteen, ketkä ovat hyväkuntoisia ja ketkä ovat huonokuntoisia, jotkut siltä väliltä, levenee, niin tätä seikkaa täytyy varmasti selvittää ja aikanaan johtopäätöksiä sitten myöskin tehdä työkyvyttömyyseläkkeen puolelle, jos on aihetta, myös osa-aikaeläkkeen puolelle, jos on aihetta.

Yksi mielenkiintoinen yksityiskohta tässä esityksessä on se, että sairausvakuutuksen päivärahaa uudistuksen tullessa voimaan voitaisiin maksaa aina 68-vuotiaaksi asti. Sehän on ihan selkeä parannus esimerkiksi nykyiseen verrattuna.

Sitten kielteiseen puoleen: Tietenkin kansaneläkkeen varhennusvähennyksen toteuttaminen tässä esityksessä on harmillinen seikka. Ainakin itse haluaisin selvittää sen, olisiko nyt kuitenkin tässäkin vaiheessa vielä mahdollista luopua tästä vaatimuksesta, joka ei ole noussut kolmikannasta eikä siis työmarkkinoiden pöydästä, vaan hallituksen piiristä käsittääkseni ennemminkin. (Ed. Laitinen: Valiokunnan täytyy selvittää se!) Totta kai kysymys on rahasta, mutta hyvin ohimenevästä ongelmasta. Olen tähän mennessä saanut selvitystä asiassa, että sen hintakaan ei tästä ohimenevyydestä johtuen tulisi olemaan siis mitenkään suuri ja se olisi väistyvä, koska kansaneläkkeen merkitys kaiken kaikkiaan työeläkkeitten parantuessa vähenee. Mutta kansaneläkkeen varhennus sorsisi nimenomaan naisia, joille täyttä eläkettä ei ole kertynyt. On osa-aikatyötä ja on jäänyt vuosia väliin. Kohderyhmä on nimenomaan se porukka, joka ei tule hyötymään lastenhoidon ajan mukaan lukemisesta.

Arvoisa puhemies! Tosiaan tämän esityksen hyviä puolia on se, että hoitovapaat tullaan tietyin määritelmin lukemaan eläkkeeseen oikeuttaviksi. Siinä se 500 euron raja on ainakin minun mielestäni tässä tilanteessa, kun mietimme, mitä maksamme kotihoidon tukena tällä hetkellä, se raja, mitä minusta tässäkin pitää sitten noudattaa. Minä haluaisin mielelläni sitoa nämä kaksi asiaa myös yhteen. Me emme voi mielestäni tätä summaa myöskään nostaa, ellemme nosta samanaikaisesti esimerkiksi kotihoidon tuen määrää. Tässä yhteydessä on kysymys alle kolmivuotiaista lapsista. Minun mielestäni ne ovat pari.

Opiskelun huomioiminen on niin ikään erittäin hyvä.

Sitten, arvoisa puhemies, tähän loppuun päin: Työkyvyttömyyseläkkeen osalta voidaan ajatella, että tämä ratkaisu, mitä nyt esitetään, ei ole paras mahdollinen. Tässä tehdään tämmöinen yksi lisuke työkyvyttömyyseläkkeisiin, mutta mitä nuorempana on jäänyt työkyvyttömyyseläkkeelle, sitä varmemmin kuitenkin käy niin, että nykyiseen systeemiin verrattuna jonkinlaista menetystä syntyy.

Sitten elinaikakerroin on varsinainen tämmöinen uusi idea tässä koko rakennelmassa. Sitä on ehditty jo arvostella, koska se tulee sitomaan tulevia sukupolvia eläkkeen laskennassa. Mutta en minä nyt tiedä sittenkään, onko tämä niin huono juttu. Elinaikakerroin lasketaan kullekin vuodelle yhteisesti miehille ja naisille, mikä tarkoittaa, että kun me naiset yleensä elämme pitempään, se hyödyttää naisia. Jos taas jatkossa elinajan odote ei lisäänny yhtä vauhdikkaasti kuin nyt tai edes ollenkaan, niin silloin tällä ei ole mitään merkitystä myöskään eläkkeisiin.

Arvoisa puhemies! Vanhuuseläkkeellä olevat ihmiset ovat kysyneet, miksi tässä nyt näin kävi, että ei pystytä palaamaan puoliväli-indeksiin. Sitä on alustavasti varmaan selvitelty, ja saamani tiedon mukaan, jos vaikka näin tehtäisiinkin, eivät sen vaikutukset alussa olisikaan kovin suuria eläkevakuutusmaksuihin, mutta pitkällä aikavälillä ne olisivat jo kohtalaisen merkittävät. Ihan 20 vuotta pärjättäisiin 0,1—0,4 prosenttiyksikön lisäyksellä, ja korkeimmillaan ne olisivat melkein 1,5 prosenttiyksikköä, mikä sitten on jo melko paljon.

Tässähän tulee olemaan erittäin pitkä siirtymäkausi, ja luulisin, että valiokunnassa melkein tärkein työ menee siihen, että katsomme ne siirtymäsäädökset, koska se avaa sitten sen, miten sukupolvien välinen juttu tässä menee. Onhan tätä ehdotusta jo ehditty mainita suurten ikäluokkien viimeiseksi puhallukseksikin, mikä ilmeisesti kertoisi sen, että ei ainakaan itselleni tässä kovasti huonosti kävisi, että voisin liputtaa varsin mainiosti tämän puolesta, mutta näinhän ei asioita pelkästään täällä voida päättää.

Tämä asia lähtee nyt perustuslakivaliokuntaan ja työ- ja tasa-arvoasiainvaliokuntaan myöskin lausunnolle, ja itse arvioisin niin, että sosiaali- ja terveysvaliokunnan kyky tehdä tässä asiassa ripeitä päätöksiä riippuu tietenkin lausunnonantajavaliokuntien läpäisykyvystä. Olemme valmiit kuin Melperi sotaan sitten tässä siinä tahdissa etenemään kuin se on teknisesti mahdollista.

Timo  Ihamäki  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yleisesti on tätä eläkeuudistusta pidetty hyvänä saavutuksena, ja siltä se noin ylipäätänsä vaikuttaa. Tässä kuitenkin sekä ministeri että myöskin ed. Vehkaoja sanoivat puheenvuoroissaan, että suurin osa suomalaisista hyötyy tästä eläkeuudistuksesta, ja ed. Vehkaoja sanoi, että noin 5 prosenttia ei hyödy. Haluaisin tietää, keitä nämä 5 prosenttia ovat, koska en ole vielä itse ehtinyt tutustua tähän lakiin.

Paula Kokkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin valiokunnan puheenjohtajalle ed. Vehkaojalle todeta, että perustuslakivaliokunta luonnollisesti käsittelee niin nopeasti kuin mahdollista tämän, mutta mikään salaisuus ei liene, että meillä on erittäin suuria asiakokonaisuuksia valiokunnassa, ja on selvää, että kiireellisyysjärjestys asettuu sillä tavalla, että budjettilait käsitellään ensin ja sen jälkeen vuodenvaihteessa voimaan astuvat lait ja sitten muut lait. Tämähän ei ole vielä valiokuntaan tullutkaan, toivon mukaan tämän istunnon jälkeen se sinne tulee.

Olisin myöskin tiedustellut, mikähän mahtaa olla syy siihen, kun olen ymmärtänyt, että tästä puuttuvat varusmiehet, varusmiesaika ja siviilipalvelusaika, että ne eivät vaikuta eläkkeeseen, kun toisaalta opiskeluaika vaikuttaa ja äitiyslomat vaikuttavat. Tässä minun mielestäni on epäjohdonmukaisuutta.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Pariin asiaan ministerin puheenvuorossa olisin kiinnittänyt huomiota. Hänen puheenvuoronsa oli hyvin seikkaperäinen, mutta olisin kysynyt ensinnäkin sitä, minkä takia valmisteluvaiheessa ei selkeämmin otettu kantaa siihen, miten tärkeätä on, että tässä maassa opiskellaan. Suurin osa yliopisto-opiskelusta kestää viisi vuotta, ellei kymmenen vuotta. Nyt tämän ehdotuksen mukaan se ei kyllä täysin kompensoidu, ja siitä on aika hurjiakin laskelmia, miten paljon lopullinen eläke jää pelkästään tämän asian vuoksi jälkeen, että opiskelee isänmaan parhaaksi, niin sanotusti.

Toinen asia lyhyesti. Pyytäisin vähän perusteluita tästä niin sanotusta taitetusta indeksistä. Hallituksen esityksen tekstissä ei mitenkään tarkastella vastakkain esimerkiksi 50/50 prosenttia, 20/80, kumpi tulee kalliimmaksi tai halvemmaksi.

Sari  Sarkomaa  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Aivan niin, on ihan totta, että täytyy, kun valiokunnassa tätä käsitellään, katsoa, kannattaako koulutus ja onko se tässä riittävällä tavalla huomioitu. Mutta se, minkä tästä haluan sanoa, on se, että tämä on kyllä aimo harppaus tasa-arvossa, ja kun eilen kävimme keskustelua, että hallitus ei tee sellaista politiikkaa, että perheitä tuetaan, niin kyllä tämä, että lakiesityksessä tapahtuu merkittävä muutos omia lapsia hoitavien sosiaaliturvassa, on harppaus eteenpäin. Tosiasia on se, että tällä hetkelläkin äitiyspäiväraha, vanhempainrahakausi ei ole kertynyt niille vanhemmille, jotka ovat esimerkiksi olleet pätkätyösuhteissa ja jotka ovat palanneet työelämään, ja on aivan loistavaa, että tämä lakiesitys parantaa näiden naisten asemaa elikkä lapsenhoitoajalta kertyvä eläke ei enää riipu äidin työmarkkina-asemasta eikä työhönpaluuta koskevista ratkaisuista.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, on aimo harppaus tasa-arvossa se, että tämä lakiesitys on suvattu eli sukupuolivaikutukset on tässä arvioitu, ja on tärkeää, (Puhemies koputtaa) että tätä suvausta edelleenkin jatketaan.

Reijo  Laitinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! On myönnettävä se, että tähän pakettiin sisältyy hyvin paljon nykytilanteeseen nähden korjauksia. Hyvä niin. Toisaalta tässä on joitakin sellaisia asioita, joita toivon myöskin valiokunnassa hyvin tarkoin käytävän lävitse. Suhtaudun, vaikka kunnioitan kolmikantaperiaatetta suunnattomasti, kuitenkin tähän niin, että ei voi olla tämä paketti niin pyhä, etteikö näitä epäkohtia voisi eduskunnassa korjata. Pitää harkita myöskin sitä, onko eläkekertymä yli 63-vuotiaiden osalta 4,5 prosenttia sellainen tavoite, mitä me tavoittelemme. Voisin kuvitella, että se vähän eriarvoistaa nyt sitten kansalaisia ja eläkeläisiä sillä tavalla, että hyvissä ammateissa, korkeakoulutetuissa, helpommissa töissä pystyy olemaan pitempään töissä ja ikään kuin siitä tulee sitten hyöty ja niin sanottu rahvas, joka tekee vähän raaempaa ja raskaampaa työtä, ei välttämättä siitä hyödy. En tiedä, oliko ihan loppuun saakka tämä harkittu. Samaten indeksin osalta tämä kaipaa vielä selvitystä.

Tarja Kautto /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minunkin mielestäni sillä päällisin puolin tutustumisella, mitä tähän asiaan on voinut perehtyä, tässä on paljon hyviä elementtejä, joista tosiaan naisten aseman parantuminen on erittäin merkittävä. Mutta sillä pohjalla, mitä tästä on nyt voinut saada tietoa, mihin ed. Vehkaojakin kiinnitti huomiota, näistä siirtymävaiheen säännöksistä ja siitä, miten ne tulevat vaikuttamaan, olisi hyvä kuulla ministerin kommentteja samoin kuin siitä, että tehtäisiin jonkinnäköistä vertailua nykytilanteeseen. Samoin kuin ed. Laitinen, pidän myöskin huolestuttavana sitä, tuleeko tässä eläkkeellesiirtyjissä vielä korostumaan tämä kahden kerroksen väki: tavalliset duunarit kontra valkokaulustyöläiset.

Inkeri  Kerola  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Jatkaisin ed. Akaan-Penttilän puheenvuoroa opiskelusta kertyvästä eläkkeestä ja kysyisinkin ministeriltä, onko tulkittava niin, että tämä 3 § sisältää vain päätoimisen opiskelun, koska sivutoimisten opiskelujen kautta saavutetaan tutkintoja, mihin tässä 3 §:ssä viitataan. Eivätkö ne ole yhtä lailla oikeuttavia eläkekertymään kuin myös nämä pykälässä mainitut opinnot?

Sosiaali- ja terveysministeri  Maija  Perho

Arvoisa puhemies! Ed. Vehkaoja kysyi tätä marssijärjestystä, kun nyt täällä on esillä eläkelainsäädännön muuttaminen ja myöhemmin työlainsäädäntö eli eläkejärjestelmien yhdistäminen. Tässä lyödään lukkoon nämä suuret periaatteet, jotka sitten koskevat eläkepalkanlaskentaa, eläkeikää jne. Ja tämä seuraava vaihe on paljolti teknistä. Meillähän on nyt LEL-järjestelmä, joka koskee lyhyitä työsuhteita. Kun siirrytään eläkepalkan laskentaan koko työhistorian ajalta, se tekee tavallaan turhaksi sen, että meillä olisi edelleen tämä LEL-lainsäädäntö. Elikkä nyt on tärkeää, että saataisiin eduskunnan tahtotila selville mahdollisimman pian siitä, mitkä ovat nämä itse eläkejärjestelmän sisältöön liittyvät muutokset, jotta eläkelaitokset voivat ryhtyä niitä toimeenpanemaan, uusimaan omia atk-järjestelmiään.

Tuula Haatainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kun tämä joustava eläkeikä tulee nyt käyttöön, tämä 62:sta 68:aan, ja siellä on sitten tämä superkarttuma, jolla voi ansaita lisää eläkettä, jos se jää jostain syystä työhistorian lyhyyden vuoksi esimerkiksi lyhyeksi, niin onko keskusteltu tai onko pohdittu nyt sitten lainsäädännön vaatimia muutoksia siltä osin, että työntekijällä olisi myös oikeus pysyä työssä ja kerryttää eläkettä pidemmän työhistorian kautta, esimerkiksi muuttamalla työsopimuslakia, jotta tämä olisi mahdollista? Sillä voi olla myös niin, että työnantajat haluavat pullauttaa tietyssä iässä työntekijät pois eivätkä anna mahdollisuutta tähän pidempään työhistoriaan.

Rakel  Hiltunen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kun eläkeikä nousee jopa 68 vuoteen, niin ilmeisesti sillä tulee olemaan paljon heijastusvaikutuksia myös sairausvakuutuslainsäädännön piiriin. Tiedustelisin ministeri Perholta, onko tässä yhteydessä nyt jo noussut esiin se asia, joka koskee yli 65-vuotiaita vaikeavammaisia ihmisiä nimenomaan heidän kuntoutuksensa osalta. Sehän edellyttäisi, että heijastusvaikutuksena tarkistetaan sairausvakuutuslakia.

Pirkko  Peltomo  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esityksen mukaisesti voi joustavasti jäädä eläkkeelle 62—68-vuoden iässä. Hyvä näin, jos on näitä supervaareja ja -mummoja, jotka jaksavat tehdä vielä töitä näinkin iäkkäinä. Mutta epäilen myöskin sitä, että tässä käy juuri näin, kuin täällä useammat edustajat ovat todenneet, että ne, jotka ovat tehneet pitkää työuraa raskaissa työtehtävissä, eivät koskaan jaksa olla näin pitkään töissä ja sitten taas paremman koulutuksen saaneet ja kevyemmissä tehtävissä olevat hyötyvät tästä tilanteesta. Ja kysymys ministerille: Kun nyt sitten ollaan pidempään työssä, ehkä 68 vuoteen saakka, niin voiko eläkekarttuma olla yli 60 prosenttia?

Liisa  Hyssälä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Vehkaojan ajatuskulkua hiukan ihmettelen, että palkattomilta jaksoilta saatavien tulojen, kuten kotihoidon tuen, sekä eläkkeen laskennan pohjana olevan palkan pitäisi olla jotenkin kytköksissä. Eihän kotihoidon tuki nytkään ole 500:aa euroa. Tarkoitatteko, että se pitää nostaa siihen 500 euroon, jotta ne todella ovat sitten ikään kuin linjassa? Ja toinen huoli on nämä pienipalkkaiset naiset, pätkätyötä tekevät naiset, joille myöskin kansaneläke on suuresta merkityksestä. Nyt jos he eivät ota varhennettua, samalla leikattua kansaneläkettä vaan pienen työeläkkeen 63-vuotiaina, niin heille jää kaksi vuotta aikaa pienellä työeläkkeellä. Ovatko he sitten sosiaalitoimiston luukulla hakemassa sen, että perusturva tulee täyteen, vai miten? Tähän toivon ministerin vastausta.

Niilo  Keränen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Sarkomaalle toteaisin, että on tosi, että tämä hallituksen esitys on parannus siltä osin, että lapsenhoitoajalta kertyy sitten tulevaisuudessa eläkettä. Ja tämän tulevat Suomen naiset näkemään, sitten kun ne, jotka hoitavat lapsia vuoden 2005 jälkeen, tulevat 40 vuoden kuluttua jäämään eläkkeelle. Sitä ennen eläkelainsäädäntöä ehditään varmaan muuttaa moneen kertaan ja jokunen lamakin käy välillä ja pakottaa säästöihin varmasti.

Marjatta Vehkaoja  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Vastauksena ed. Ihamäelle: varmasti juuri valiokunnan on selvitettävä, keitä nämä 5 prosenttia ovat, ja se selviää toivottavasti siellä. Vastauksena ed. Hyssälälle totean, että kun on tiedossani, että muistaakseni ministeri Biaudet on vaatinut korkeampaa korvausta tähän kohtaan, niin siihen liittyi tämä kannanottoni, joka oli siis aktiivinen kannanottoni siihen, että koska kotihoidon tuessa ei ole mitään tuloharkintaa yläpäässä, niin sitten seuraava askelhan tässä olisi, että sitten ryhdyttäisiin miettimään ansiotason kautta jotenkin sitä, mitä korvataan. Minun mielestäni tästä syystä tämä valittu linja on se, millä pitää edetä, koska kotihoidon tukikin on luonteeltaan tasasumma, paitsi ihan alapäässä, jossa on harkintaa. (Puhemies koputtaa) Tämä on se oikea keino.

Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho

Arvoisa puhemies! Vastaus tähän indeksikysymykseen on se yksinkertaisesti, että tämä puoliväli-indeksi, jossa eläke nousee 50-prosenttisesti elinkustannusindeksiin, 50-prosenttisesti palkkaindeksin mukaisesti, olisi yksinkertaisesti siinä määrin kalliimpi kuin tämä 80/20-indeksi, että se osittain romuttaisi sen tavoitteen, että pyritään pitämään kurissa työeläkemaksut, niin työnantajan kuin palkansaajankin työeläkemaksut. Se, millä tavalla vuosittain tämä indeksi sitten muodostuu, riippuu siitä luonnollisesti, mikä on inflaatiokehitys ja mikä on palkkakehitys. Silloin, kun inflaatio on korkea, se turvaa ostovoiman, se voi olla kutakuinkin sama kuin puoliväli-indeksi. Sinä aikana, kun nämä kaksi indeksijärjestelmää ovat olleet voimassa, vain yhtenä vuonna, muistaakseni edellisvuonna, nämä indeksit ovat olleet kutakuinkin tasoissa. Silloin, kun vuoden 96 alusta toteutettiin tämä taitettu indeksi, todettiin, että se on keskeinen eläkejärjestelmän rahoituksen kestävyyteen vaikuttava tekijä.

Täällä on paljon käytetty puheenvuoroja palkattomista jaksoista muun muassa opiskeluun liittyen. Ainahan voidaan sanoa, että pitäisi olla enemmän, pitäisi olla kaksinverroin tai kolminverroin. Tässäkin on kysymys siitä, että nämä kustannukset tulevat yksinomaan valtion rahoitettaviksi. Kun katsomme tulevaisuutta pitkälle eteenpäin, niin silloin, kun me emme enää ole täällä maan päällä viisastelemassa, vuonna 2060 tämä kustannus valtiolle on 0,5 miljardia euroa ja 2100, jos niin pitkälle halutaan ajatella, se on miljardi euroa. Tämä lähtökohta, 500 euroa, tuli paljolti siitä, että todella katsottiin, mikä on kotihoidon tuen taso, mikä on opintotuen, opintorahaosuuden taso, ja tämä summa on kaksi kertaa nämä tasot. Pidämme sitä erittäin hyvänä alkuna ja huomattavana parannuksena joka tapauksessa. Koska aikaisemmin eläkettä ei kertynyt ennen 23. ikävuotta, katsoisin, että pidempäänkin opiskelevien osalta tilanne kohenee eikä tämä toisaalta minusta mitenkään mitätöi eikä vähennä opiskelun arvostusta.

Tämän asian toinen pää on juuri se, mihin täällä on puututtu ja nähty, tehdäänkö tässä nyt tällaista kahden kerroksen väen järjestelmää, kun pidemmälle opiskelleet, jotka tekevät niin sanottua henkistä työtä eivätkä joudu fyysisen rasituksen kohteeksi, tästä syystä voivat terveempinä jatkaa pidempään työelämässä. Kun arvostelu akateemisesti koulutettujen osalta on osittain kohdistunut juuri tähän, että he pääsevät myöhemmin työelämään, nyt näiden alojen työntekijät, joista on kysymys, joilla on lyhyempi koulutusaika kenties, fyysisesti raskaampi työ, monesti alkavat kerryttää omaa eläketurvaansa jo kenties 19—20-vuotiaasta. Tämä helpottaa tätä joukkoa ja taas sitten tämä superkarttuma ehkä enemmän niitä, jotka ovat pidemmälle koulutettuja, jotka tekevät sellaisia töitä, jotka eivät aiheuta aikaisempaa eläköitymistä. Tietyllä tavalla tässä on haettu tällaistakin tasapainoa.

Sitten syy siihen, että kansaneläkkeen osalta ei ole sisällytetty tähän esitystä, että virallinen vanhuuseläkeikä kansaneläkejärjestelmässä olisi 63 nykyisen 65 vuoden sijasta, liittyy nimenomaan siihen tavoitteeseen, että koko tämän lakipaketin tarkoituksena on se, että ihmiset jatkaisivat pidempään työelämässä. Jos nyt siirrettäisiin tämä ikään kuin virallinen vanhuuseläkeikä 63 vuoteen, se antaisi väärän signaalin. Kuitenkin nyt ne ihmiset, joilla voi olla aika lyhyt työura, joilla kansaneläke vielä muodostaa aika merkittävän osan eläketurvasta, ovat tämän suojasäännöksen piirissä vielä vuoteen 2012 asti. Silloin tilanne on varmaan jo silloin eläkkeelle pääsevien kohdalla toinen. Tämä uusi järjestelmä, näiden kahden eläkkeen, työeläkkeen ja kansaneläkkeen, yhteensovitus tuottaa joka tapauksessa paremman eläkkeen, samoin kuin se seikka, että palkattomien jaksojen eläketurva ei vähennä, mikä minusta on luonnollista, kansaneläkettä vaan kansaneläke kertyy silti koko tältä ajalta.

Sitten eläkekarttuman suuruudesta. Nyt ei ole maksimikattoa, 60:tä prosenttia, vaan aivan riippuen siitä, kuinka monta 1,5 prosentin karttumavuotta, kuinka monta 1,9 prosentin karttumavuotta, kuinka monta 4,5 prosentin karttumavuotta on, karttumaprosentti voi olla 70, se voi olla ... (Eduskunnasta: Mikä teoreettinen maksimi?) — Se on aika korkea. Henkilöllä, joka aloittaa 18-vuotiaana työt ja lopettaisi 68-vuotiaana, siinä taidetaan jo keikkua 100 prosentin tietämissä.

Sitten täällä tiedusteltiin sairausvakuutuslaista, mitä näitä heijastuksia on. Luonnollisesti kaikki vaikutukset ja heijastukset katsotaan ja yhteensovitetaan muun muassa sitten sairausvakuutuslaki tähän kokonaisuuteen. Niin kuin täällä jo todettiinkin, sairauspäivärahaa tietysti saa niin kauan kuin on työelämässä mukana, ja näin asian pitää ollakin.

Tuula Haatainen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Perho totesi, että vuonna 2060 me emme ole enää täällä maan päällä viisastelemassa tästä, mutta ilmoitan, että olen satavuotias silloin, niin että voi olla, että keppi tutisee. (Naurua)

Työeläkelakien uudistamista koskeva lakiesitys on vihdoinkin saatu eduskuntaan käsittelyyn. Meille sosiaali- ja terveysvaliokunnassa aikataulusta tulee tiukka, kun ottaa huomioon sosiaali- ja terveysvaliokunnan nykyisen työmäärän. Työmarkkinajärjestöjen neuvottelemassa kokonaisuudessa on monia esityksiä, jotka tuovat parannusta nykyiseen eläketurvaan. Näin on tilanne erityisesti naisten kohdalla.

Nykyinen eläkejärjestelmähän on niin sanotusti neutraali sukupuolinäkökulmasta katsottuna. Todellisuudessa naisten eläkkeet jäävät kuitenkin miesten eläkkeitä pienemmiksi palkkojen, lyhyemmän työuran ja epätyypillisten työsuhteiden vuoksi. Niin Suomessa kuin muissakin EU-maissa naiset ansaitsevat keskimäärin lähes viidenneksen miehiä vähemmän. Lastenhoitovastuu on edelleen äideillä, vaikka meillä Suomessa perhevapaat antavatkin mahdollisuuden hoitovapaiden jakamiseen äidin ja isän kesken. Erityisesti nuorten naisten työura on tällä hetkellä katkonainen.

Hallituksen esityksessä on nyt tehty niin sanottu suvaus eli sukupuolivaikutusten arviointi. Täytyy sanoa, että oli virkistävää lukea kerrankin esitystä, jossa on tarkasteltu yksityiskohtaisesti, miten uudistus vaikuttaa naisten ja miesten eläketurvaan. Tasa-arvoasiain neuvottelukunnassa me olemme esittäneet, että tällaista suvausta tehtäisiin kaikkeen lainsäädäntöön, niin kuin tehdään ympäristövaikutusten arvioinninkin osalta. Sosiaali- ja terveysministeriölle kiitokset tästä työstä! Tämä on sitä käytännön tasa-arvon valtavirtaistamispolitiikkaa.

Mitä tuo suoritettu suvaus sitten kertoo tämän esityksen vaikutuksista? Lakiesitys tuo parannuksen nykytilanteeseen, kun lastenhoitoaika otetaan huomioon eläkettä laskettaessa. Lakiesityksestä voivat olla iloisia ne nuoret äidit, joilla pysyvää työsuhdetta ei lapsen syntymän aikaan ole ja jotka jäävät äitiyslomalle määräaikaisesta työstä. Lastenhoitoajalta kertyy eläkettä nykyisinkin mutta enimmillään noin vuoden ajalta. Lisäksi edellytetään, että lastenhoitovapaalle on jääty pysyvästä työsuhteesta. Tämä on siis sitä osuutta, jolloin saadaan Kelan sairausvakuutuskorvausta.

Eläkettä kertyy esityksen mukaan palkattomilta ajoilta samoilla perusteilla kuin työssä käydessäkin eli 1,5 prosenttia vuodessa. Eläkettä karttuu päivärahan perustana olevasta tulosta. Myös kotiäidit ja opiskelijat hyötyvät uudesta järjestelmästä, kun heille alkaa kertyä eläketurvaa opiskelu- tai lastenhoitoajalta. Eläkettä kertyy heille vähintään 500 euron suuruisen kuvitellun tulon pohjalta. Tämä on kyllä selkeä parannus nykytilanteeseen. Siitä tietysti kyllä varmasti käydään keskustelua, mikä on sopivan kokoinen summa tähän fiktiiviseen palkkaan. Joka tapauksessa hallituksen esitys on selkeä parannus nykytilanteeseen, jossa kotihoidon tuen ajalta ei kerry työeläkettä vaan eläketurva tältä osin on jäänyt vähimmäiskansaneläkkeen varaan. Tästäkin täytyy kyllä sanoa, että Euroopan laajuisesti tämä nyt on varsin poikkeuksellista, että meillä sentään kansaneläke on kertynyt tähän saakka, että puille paljaille ei nytkään ole jääty.

Pidän naisten kannalta keskeisenä myös sitä, että eläkettä ei enää heikennä se, jääkö äitiyslomalle määräaikaisesta työsuhteesta vai pysyvästä työsuhteesta. Epätyypillisten työsuhteiden haittavaikutukset näin ollen vähenevät. On oikea suunta kehittää sosiaaliturvaa siten, että työmarkkinoiden muuttunut tilanne otetaan huomioon sosiaaliturvan kehittämisessä. Lakiesitys parantaa myös naisten tilannetta siten, että eläke kertyy vastaisuudessa kaikesta työhistoriasta ja eläke ei jää enää pienemmäksi siitä syystä, että on vaihtanut työpaikkaa, kuten tällä hetkellä on tilanne.

Arvoisa puhemies! Työministeriön tilastojen mukaan määräaikaisten työntekijöiden osuus on Suomessa EU:n toiseksi korkein. 17 prosenttia työntekijöistä työskentelee määräaikaisessa työsuhteessa, valtaosa vastentahtoisesti. Nuorista eli 25—29-vuotiaista palkansaajamiehistä 19 prosenttia työskentelee määräaikaisissa työsuhteissa ja naisista peräti 37 prosenttia.

Valiokuntakäsittelyssä on vielä mielestäni pysähdyttävä pohtimaan kansaneläkkeen saamista samaan asemaan uuden joustavan eläkeiän kanssa. Kansaneläkkeen vanhuuseläkeiäksi on ehdotettu edelleen 65 vuotta, kuten äsken keskustelussakin totesimme. Lakiesityksen mukaan työeläkejärjestelmän eläkeikä olisi joustava 62:n ja 68 vuoden välillä. Kun jää vanhuuseläkkeelle ennen 65 vuoden ikää, kansaneläkkeeseen tehtäisiin varhennusvähennys, jonka määrä olisi 0,4 prosenttia kutakin varhennettua kuukautta kohti. Varhennetulle vanhuuseläkkeelle voisi työeläkejärjestelmästä kuitenkin jäädä aikaisintaan 62-vuotiaana.

Kansaneläkkeellä on suurempi merkitys naisten kuin miesten kokonaiseläkkeeseen. Tämä näkyy esimerkiksi eläkkeensaajien lukumäärässä. Tämän vuoden alussa kansaneläkettä sai vajaa 700 000 henkilöä ja heistä kaksi kolmasosaa oli naisia. Esimerkiksi 65—69-vuotiaista naisista kansaneläkettä sai 61 prosenttia mutta vain 36 prosenttia miehistä. Naisten saamat keskimääräiset kansaneläkkeet ovat myös suurempia kuin miesten eläkkeet. Tämän pohjalta varhennusvähennys pienentäisi enemmän naisten eläketurvaa miesten eläkkeisiin verrattuna.

Kun hallituksen itse teettämässä suvauksessa — siis sukupuolivaikutusten arvioinnissa — todetaan, että kansaneläkeiän säilyttäminen 65 vuodessa heikentää erityisesti pienipalkkaisten naisten eläketurvaa, ihmettelen, että tätä asiaa ei ole otettu huomioon hallituksen esityksessä. Tähän asiaan on mielestäni meidän vielä paneuduttava sosiaali- ja terveysvaliokunnassa.

Esityksessä on mukana myös työnantajapuolen vaatimuksia. Se ei sisällä pelkkiä porkkanoita. Nyt tehdyt ratkaisut ulottuvat kuitenkin pitkälle tulevaisuuteen, ja siirtymävaiheessa eläkkeelle jäävien asema on yritetty turvata siirtymäsäädöksin. Jokaista sosiaalipoliittista uudistusta pitää voida aika ajoin tarkistaa ja myös havaitut epäkohdat korjata. Se koskee myös tätä esitystä. On hyvä muistaa, että kukin sukupolvi säästää itse osan eläketurvastaan ja osan siitä maksaa kulloinkin töissä käyvä sukupolvi. Nykyisin on yleistä, että nyt työelämään tulevat kaksikymppiset joutuvat osallistumaan paitsi isiensä ja äitiensä myös isovanhempiensa eläketurvan kustantamiseen. Tästä syystä eläketurvan kustannukset pitää myös voida pitää kohtuullisina.

Mikko Kuoppa /vas:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä oleva eläkepaketti sisältää työntekijöiden ja eläkeläisten kannalta sekä myönteisiä että kielteisiä muutoksia. Päätavoitteena on kuitenkin eläkemenojen pienentäminen, mikä selvästi tuodaan esille myös lakiesityksen perusteluissa. Julkisuudessa eläkepakettia on käsitelty osittain yksipuolisesti korostamalla siihen sisältyviä eläketurvaa parantavia tai oikeudenmukaisuutta lisääviä muutoksia. Niistä muutoksista, jotka pienentävät eläkkeitä tai vaikuttavat eläkkeelle pääsemiseen, on usein vaiettu tai ne on mainittu vain sivulauseessa.

Myönteisenä seikkana näen sen, että eläkkeen ansaitseminen alkaa 18 vuoden iässä eikä vasta 23 vuoden iässä. Samoin se, että eläkettä karttuu aikaisempaa laajemmin palkattomilta jaksoilta, on myönteistä. Pakettia korjaa se, että korotetut karttumat ulotettiin 53 vuotta täyttäneille. Eläkepalkan laskemisessa käytettävää indeksiä parannetaan. Eläkkeen laskeminen koko työurasta on mielestäni periaatteessa oikein, ja paketissa on tekijöitä, jotka kompensoivat muutosta niille, joille uusi laskutapa olisi muuten epäedullinen.

Näen eläkepaketissa kuitenkin myös arvosteltavaa. Eläkekeskustelussa kannetaan paljon huolta siitä, miten työvoima riittää tulevaisuudessa. Suurten ikäluokkien eläköitymisestä on maalailtu kauhukuvia. Tällä hetkellä työmarkkinoiden suurin ongelma on kuitenkin työttömyys. Useat kymmenettuhannet vanhempiin ikäluokkiin kuuluneet on jätetty ilman työmahdollisuuksia. Heistä osa on lopulta päässyt eläkelaitosten seulan läpi työkyvyttömyyseläkkeelle tai työttömyyseläkkeelle tai muulle varhaiseläkkeelle. Kuitenkin työttöminä työnhakijoina on edelleen yli 90 000 yli 50-vuotiasta henkilöä.

Eläkekeskustelussa annetaan usein kuva, että työmarkkinoilta pois siirtyminen tai vaihtoehtoisesti työssä jatkaminen on kunkin ihmisen vapaaehtoisen valinnan tulosta. Tilanne on valtaosalla suomalaisista kuitenkin toisenlainen. Kyse on pakosta eikä vapaasta valinnasta, jossa erilaisia vaihtoehtoja rauhallisesti punnitaan. Työnantaja on antanut potkut, eivätkä muutkaan työnantajat enää huoli niin sanottua ikääntyvää työntekijää. Sairaudet ja vammat ovat usein seurausta raskaasta ja uuvuttavasta työstä tai työnteon pahentamia ja sysäävät ihmisiä myös ennenaikaisesti pois työstä.

Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen ei suinkaan ole automaattista vaan usein pitkän taistelun ja monien valitusten tulosta. Noin viidesosa työkyvyttömyyseläkehakemuksista hylätään ensimmäisessä käsittelyssä. Tähän ei ole tullut parannusta, vaikka monesti on sitä luvattu.

Työnantajien julkisuudessa esittämät tavoitteet ja käytännön toiminta ovat ristiriidassa keskenään. Julkisuudessa toivotaan, että eläkkeelle siirryttäisiin myöhemmin. Käytännössä toisaalta työntekijöitä uuvuttamalla ja toisaalta työvoiman vähentämisellä vaikeutetaan vanhempien ikäluokkien työssä pysymistä.

Näyttää siltä, että uudessa eläkejärjestelmässä mannaa jaetaan erityisesti niille onnellisille, jotka todella voivat itse vaikuttaa siihen, kuinka kauan he ovat työssä. Niille, jotka jatkavat työssä 63 vuotta täytettyään, annetaan muhkeat eläkekarttumat, eikä eläkkeellä ole enää 60 prosentin yhteensovitusrajaa, eli tulee tämmöinen herrakertymä. Teoriassa eläke voi olla tulevaisuudessa jopa lähes yhtä suuri kuin palkka, josta se lasketaan. Tietysti pienituloisille ihmisille se olisi aivan oikein, mutta voidaan asettaa kysymys, lisääkö se tasa-arvoa, jos Suomen suurituloisemmille ihmisille maksetaan myöskin eläkettä saman verran kuin he saavat palkkaa.

En usko, että monikaan tehdastyöläinen, kaupan myyjä, konttoristi, tarjoilija, sairaanhoitaja, metsuri, rakennustyöläinen pääsee tähän supereläkeläisten kastiin. He ovat joko saaneet lopputilin tai uupuneet jo monta vuotta aikaisemmin työelämässä. Näistä supereläkkeistä pääsevät nauttimaan toisenlaiset ammattiryhmät, joiden työolot ovat miellyttävämmät ja palkat ja edut ovat muutenkin paremmat, ja he itse pystyvät päättämään siitä, koska jäävät eläkkeelle.

Varhaiseläkkeiden alasajolla vaikeutetaan niiden asemaa, joihin talouden rakennemuutokset ja ankarat työolot pahiten iskevät. Olen huolestunut erityisesti työttömyyseläkkeen poistamisesta. Työttömyyseläke on ollut vasemmistopolitiikan ja ay-liikkeen tärkeä saavutus. Se on ollut turvana ja puskurina niille vanhempien ikäluokkien työttömille, joita joukkoirtisanomiset, konkurssit ja yrityssaneeraukset ovat riepotelleet. En usko, että olemme siirtymässä sellaiseen onnelliseen aikaan, jossa suuryritykset alkavat vapaaehtoisesti huolehtia kaikkien työpaikkojen säilymisestä. Joukkoirtisanomisia, konkursseja ja yrityssaneerauksia on odotettavissa valitettavasti myös tulevaisuudessa. On varmaan totta, että työttömyyseläke on vaikuttanut siihen, miten työvoimaa yrityksissä on vähennetty.

Työttömyyseläkeputken antama turva on tietenkin otettu huomioon yt-neuvotteluissa ja päätöksiä tehtäessä, mutta onko tilanne sitten parempi, jos nuorempaa väkeä irtisanotaan ja jos tällaista vanhempien ikäluokkien turvaa ei ole? Irtisanomiset kohdistuvat joka tapauksessa myös vanhempiin ikäluokkiin riippumatta siitä, onko työttömyyseläkeputkea tai ei. Mielestäni olisi edelleen harkittava mahdollisuutta, että työntekijä voi jäädä eläkkeelle 60 vuoden iässä joko työttömyysturvan lisäpäivien kautta tai ottamalla varhennetun eläkkeen, joka perustuu ansaittuun eläkekarttumaan ja jossa karttumaa ei millään rangaistuskertoimella alenneta.

Kun olen vieraillut useilla työpaikoilla, tämän viikon alussakin, on tullut selvästi ilmi se, että työntekijät eivät pysty olemaan työssä pitkälti yli 60-vuotiaaksi, vaan 60 vuoden ikäraja on se tavoite, mihin he pyrkivät. Itse asiassa myöskin työnantajan edustajat ovat sitä mieltä, että jos kuusikymppiseksi asti pystyy olemaan työssä, on aika hyvin menestytty jo.

Toinen kohta, johon on syytä kiinnittää huomiota, on siirtyminen eläkkeiden tarkistuksessa yhteen indeksiin. Se merkitsee alle 65-vuotiaiden indeksisuojan huonontamista. Niin sanotusta taitetusta indeksistä luovutaan ja kaikille eläkkeille lyödään sama huonompi indeksi. Tämä on suuri heikennys siitä lähtien, kun taitettu indeksi otettiin käyttöön. Huonompi indeksi on jäänyt noin 5 prosenttiyksikköä jälkeen normaalista eläkeindeksistä. Jos työeläke vuonna 1995 oli 5 000 markkaa, menetys on tämän vuoden eläkkeessä noin 250 markkaa kuukaudessa markkoina laskettuna eli noin 3 000 markkaa vuodessa.

Mielestäni on tekopyhää väittää, että eläkeindeksin huonontaminen perustellaan lakiesityksessä yhdenvertaisuusperiaatteella. On muistettava, että työeläke on myöhennettyä palkanmaksua, joten nyt leikataan eläkeläisiltä heille periaatteessa kuuluvaa palkkaa. Tästähän on kysymys. Jos yhdenvertaisuusperiaatetta olisi noudatettu, eläkeindeksiä ei olisi tarvinnut alun perinkään huonontaa vuonna 1996, kuten silloin tehtiin.

Eläkepaketissa parannetaan kylläkin sitä indeksiä, jota käytetään eläkettä alun perin laskettaessa. Tästä hyötyvät kuitenkin vain ne, jotka saavat uuden lain mukaan maksettua eläkettä vuonna 2005 tai sen jälkeen maksetuista palkoista. Mielestäni ei ole perustetta huonontaa ainakaan niiden eläkkeiden indeksisuojaa, jotka perustuvat nykyisiin tai aikaisempiin eläkelakeihin.

Eläkepaketissa on muitakin arvostelua tai kysymyksiä herättäviä kohtia. Rangaistus niille, jotka jäävät eläkkeelle 62 vuoden iässä, on keinotekoinen ja mielivaltaiselta vaikuttava. Ei voi olla oikein, että jos et pysty tekemään enää työtä kuin 62 vuoden ikään ja joudut jäämään eläkkeelle, kumminkaan et saa työkyvyttömyyseläkettä, mutta sinun eläkettäsi pienennetään 7,2 prosenttia. Sen sijaan, jos pystyt työskentelemään 63 vuoden ikään asti, eläkettäsi ei pienennetä. Ei tämä voi olla oikein.

Elinaikakerroin, josta kansainvälisesti on vähän kokemuksia, herättää myös epäilyjä. Onko ihmisiä rangaistava siitä, että he ovat aikaisempaa terveempiä ja elävät kauemmin? Arveluttavaa on erityisesti se, että työkyvyttömyyseläkettä saaville elinaikakerroin voi johtaa jo maksussa olevien eläkkeiden pienentämiseen. On esitetty ennusteita, joiden mukaan elinaikakerroin pienentää tulevaisuudessa eläkkeitä jopa toistakymmentä prosenttia.

Hallituksen esityksen suuri heikkous on myös se, että kansaneläkkeen ikäraja pysyy edelleenkin 65 vuodessa. Erityisesti pienipalkkaisia, osa-aikatöitä tehneitä ja pitkään työttöminä olleita, joiden työeläke jää hyvin alhaiseksi, tämä koskee kipeästi. Jos he jäävät 63 vuoden iässä eläkkeelle, heidän pitäisi ehdottomasti saada myöskin kansaneläke, jos heidän eläketasonsa on niin alhainen.

Inkeri  Kerola  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Viime vuodet on keskusteltu pitempään työssä pysymisen porkkanoista. Malleja on kehitelty ja muokattu. Mitkään keinot eivät ole pystyneet täyttämään hallitusohjelman kirjauksia efektiivisen eläkeiän kohoamisesta, vaan tavoite on siirtynyt myöhempään ajankohtaan.

Käsittelyssämme oleva uusin eläkepaketti on mekaaninen, vuosia muokattu ratkaisu, jonka tuottaminen ei ole varmasti ollut helppo tehtävä. Kritiikkiä voi heittää hallitukselle kuitenkin siitä, että on odotettu ehkä liiankin kauan ihmepakettia, joka toisi ratkaisun tulevaan työvoimapulaamme ja samalla Suomen omaan ongelmaan, työssä viihtymättömyyteen. Ratkaistaviksi kuitenkin jäävät vielä oleellisimmat välineet, kuten yrittäjyyden edellytysten parantaminen, työolojen kehittäminen, matalapalkkaisten töiden houkuttelevuuden lisääminen, toisin sanoen liian korkeitten työttömyyslukujen pienentäminen.

Merkittävä käännekohta on vuosien 2007 ja 2010 välinen aika, jolloin työikäisten määrä alkaa kääntyä laskuun. 7 prosentin työttömyysaste, jota jotkut pitävät rakenteellisena tasapainotilana, oletetaan saavutettavan samoihin aikoihin. Uusi eläke-ehdotelma onkin rakennettu oletusten varaan suhdanteista sen paremmin kuin kansainvälisestä taloudellisesta tilanteesta tietämättä. Näillä toimenpiteillä, joilla osittaista työvoimareserviä säilytetään pelkän koulutuksen tehoamisen toivossa, ei saada ihmisiä vaurastuttamaan yhteistä eläkekassaamme täysipainoisesti.

Keskustelua eläkemallien ympärillä on käyty laidasta laitaan. Kun työllisyystoimet eivät ole tehonneet, on vilauteltu koulutuksen aientamista ja näin aiemmin työelämään siirtymistä työvoimavajeen kattamiseksi. Takapakkia näille keskusteluille ovat antaneet koulupudokkaiden 15 prosentin luvut, jotka vaativat oman ratkaisunsa. Opiskeluajan lyhentäminenkään ei ole onnistunut toivotulla tavalla. Yksi tärkeimmistä syistä ovatkin opiskelijoiden sosiaaliturvaetuudet, jotka ohjastavat pienuutensa takia opiskelijoita sivutoiminaan työelämään kohonneiden elinkustannusten ja siten toimeentulon turvaamiseksi.

Vilkasta keskustelua on käyty työssäjaksamisen ympärillä, mikä teema on rönsyillyt niin laajalle, että tavoitteisiin ei ole päästy. Osa-aikaeläkemallit ja vuorotteluvapaajärjestelmät ovatkin mielestäni topten-listan kärjessä. Ne edesauttavat työntekijää itse arvioimaan oman kuntonsa ja työkykynsä ja samalla jaksamisensa työssään. Ainoa ongelma näiden porkkanoiden kohdalla on se, ettei niitä kyetä jokaisessa työpaikassa käyttämään.

Arvoisa puhemies! Tarkastelen muutamin sanoin uudistuksen kärkikohtia.

Ansaintaperiaatteen huomioiminen on hyvä asia, mutta missä ovat pienellä työeläkkeellä ja/tai pelkällä kansaneläkkeellä eläviä koskevat parannusehdotukset ja ennen kaikkea joustavat mallit? Työssäjaksamista tukevien toimien kautta työssä pitempään pysymiseen on heillä samoin kuin yrittäjillä käytännössä erittäin pienet mahdollisuudet. Raskas ruumiillinen työ ei palkitse tekijäänsä paremmalla kunnolla ja siten paremmalla kannustimella. Massatarkastelu eri työntekijäryhmien välillä ei ole mielestäni tasa-arvoista tämän lakiesityksen kohdalla.

Elinaikakertoimen määrittäminen on mielestäni kyseenalainen, eettisesti erittäin kriittisesti tarkasteltava ratkaisu. Se toimii epäoikeudenmukaisesti käytännössä, teoriassa mekaanisesti varmaan hyvin. Ellei elinaikakertoimen rinnalla hoideta työssäjaksamista tukevia toimia, ei eläkeiän lykkäämisen jatkaminen ole missään tapauksessa inhimillistä. Luotan kuitenkin ministeri Perhon edellä käyttämien puheenvuorojen sisältöön, jossa näitä ratkaisuja luvattiin tukea.

Nykyisin erilaiset indeksit ovat aiheuttaneet nurinaa eläkkeensaajien keskuudessa. Eläkeuudistuksessa on kaavailtu ansiotasoindeksiä, jonka vaikutus olisi vain 20 prosenttia. Eläketurvan heikennys on tätä kautta varmaa. Ymmärrän varojen niukkuuden ja senkin, että nuoremmalle työkyvyttömyyseläkkeelle joutuneelle ehdotuksessa on etunsa, mutta olisin kaivannut vaihtoehtoisia virallisia laskelmia myös muista malleista ja niiden vaikutuksista.

Lopuksi on todettava, että parannuksista, jotka koskevat kotona hoitotyötä tekevien ja opiskelijoiden eläkekertymää, voi olla tyytyväinen. Niihin on kuitenkin löydyttävä ja löydettävissä parannusehdotuksia, kun vain tahtoa riittää. Kotityön arvostus lähtee siitä, että se määritellään todelliseksi ansiotyöksi. Fyysinen työpaikan sijainti samaa työtä tehden ei voi olla määrittävä tekijä ansioperusteisuuden mittaristossa, kuten tilanne on nyt. Kotona ja kodin ulkopuolella tehty samanlainen työ on yhä eriarvoista. Eläke-etuudet on ulotettava kaikkiin kotona hoitotyötä tekeviin, olkoonpa kysymys lapsen, vammaisen tai vanhuksen hoidosta.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan kiittää vielä siitä, että opiskelusta kertyvä aika on otettu tämän lakiesityksen piiriin. Mutta lisävalaistusta kaipaavat vielä kaikki tutkintotavoitteisen opiskelun opinnot.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Eläkeuudistuksen valmistelulle on annettu ainakin kolme keskeistä tavoitetta: ensinnäkin myöhentää keskimääräistä eläkkeellesiirtymisikää 2—3 vuodella, toiseksi sopeuttaa eläkejärjestelmä keskimääräisen elinajan kasvuun ja kolmanneksi luoda edellytykset yksityisten alojen työeläkelakien yhdistämiselle ja yksinkertaistamiselle.

Tavoitteista ensimmäinen ja toinen pitävät sisällään ainakin hengeltään niin sen, että eläkejärjestelmän rahoitus on jatkossakin kestävällä pohjalla tulevien vuosikymmenten aikana, kuin toisaalta sen, että työvoiman tarve pyritään turvaamaan tätäkin kautta.

Näitä suuria tavoitteita vasten peilaten voinee nyt käsissämme olevaa eläkepakettia pitää siitä tiedossamme olevien kommenttien ja käytössämme olevien laskelmien pohjalta onnistuneena ja nämä asetetut tavoitteet täyttävänä. Näiltä osin jää kuitenkin ihmettelemään sitä, miten asiasta, jossa on kuitenkin melkoinen joukko tulevien eläkeläisten kannalta myönteisiä asioita, selkeitä parannuksia, jopa uusia etuuksia — toki heikennyksiäkin nykytilaan verrattuna on tehty — tätä taustaa vasten voi seurata se, että maksuun tulevat eläkkeet paranevat samanaikaisesti, kun kustannukset ja työnantajien ja työntekijöiden maksut saadaan pidettyä kurissa. Kaikki tämä vielä, kun muistaa neuvotteluprosessin eri vaiheissa julki tulleet tiedot ja sen eri vaiheet sekä sen, että loppuratkaisu kuitenkin tavanmukaisesti on viilattu, voisiko sanoa, perinteiselläkin tavalla viimeisellä hetkellä, jonka hallitus aikanaan tälle Puron työryhmälle antoi, laatien siirtymäsäännöksiä ja kertoimia ilmeisesti toivoen, että ei tämä nyt aivan mahdottomasti voi pieleen mennä. No, meillä on käytössämme laskelmat, niin että näitten perusteella voi todeta, että pieleen ei olisi menty.

Laskelmien pohjalla olevat ja niihin vaikuttavat tunnusluvut eivät kuitenkaan saisi kovin paljon muuttua. Talouden ja työllisyyden tulee kehittyä niin, että työttömyys alenee ja että nyt käsittelyssämme olevat ratkaisut myös aidosti siirtävät ja myöhentävät eläkkeelle menemistä.

Entäpä jos, niin, jos työttömyys ei alenekaan niin kuin on ennustettu eikä nykyisillä työmarkkinoilla pysytäkään kannustavista elementeistä huolimatta eikä jakseta olla siellä työpaikalla nykyistä pidempään? Ettei vaan kävisi niin, että hyviä lopputulemia on saatu, kun on tehty riittävästi ja oikean suuntaisia, saman suuntaisia oletuksia. Paketin sisäänhän on tosin rakennettu niitäkin elementtejä, joista esimerkkinä on tämä elinikäkerroin, joka jättää tulevien vuosien päättäjien päänvaivaksi sen tekijän, että rahoitustarpeeseen jonkin näköinen aukko kertyy ja jonka käyttö mahdollistaa rahoitustarpeen täyttämisen silloin, jos euroja ei niin paljon olekaan kuin on arvioitu. Esitys sisältää myös sen, että yli 53-vuotiaat maksavat itse enemmän suuremmasta eläkekarttumastaan ennen eläkkeelle jäämistään.

Onnistumisen edellytyksiin voi liittää myös jonkin asteisen asennemuutoksen aikaansaamisen työmarkkinoilla, aivan niin kuin täällä esimerkiksi ed. Kuoppa puheenvuorossaan totesi, jotta tämän päivän toive ikääntyvän väestön arvostuksen lisääntymisestä toteutuu. Samoin toivoa sopii, että ihmiset käyttäytyvät ja tekevät omia päätöksiään nyt ennakoidulla tavalla, semminkin kun pitää muistaa, että näihin ihmisten omiin päätöksiin nojaa hyvin pitkälle se, että koko eläkejärjestelmämme uskottavuus ja hyväksyttävyys säilyy.

Yksi uhkakuva, jota paketin käsittelyn yhteydessä on mielestäni varsin vähän huomioitu, on se, miten vuosikymmeniksi laadittu — tässähän tähdätään pitkälle tuleviin vuosikymmeniin — meidän käsityksemme mukaan taloudellisesti kestävä eläkeratkaisu peilautuu EU-ympäristössä, kun on paineet harmonisoida sosiaaliturvaa, on paineet alentaa työn hintaa tietylle tasolle jne. Näiltäkin osin aika näyttää.

Arvoisa rouva puhemies! Keskusta on eläkepoliittisissa linjauksissaan lähtenyt siitä, että eläkelainsäädännön kehittämisen tulee olla mahdollisimman laajapohjaista niin, että yhteiskunta turvaa tulevaisuudessa ikääntyvälle väestölle riittävän toimeentulon.

Nyt käsittelyssämme oleva esitys ei toteuta sitä toivomusta, joka meillä on valmistelun suhteen ollut, että se olisi tapahtunut laaja-alaisesti. No, myönnettäköön, kolmikanta on tällä kertaa osoittanut toimivuutensa, tosin pienoisien uhkailujen jälkeen. Näiltä osin kiitos siitä. Kolmikannan jäsenet myös kantavat omalta osaltaan, näin koen, vastuuta siitä, että tämä järjestelmä tulevien vuosikymmenten aikana kestää.

Toisaalta Lipposen hallitusten aikaisempiakin eläkepoliittisia ratkaisuja noudattaen kansaneläkejärjestelmämme kehittäminen ei ole tässä yhteydessä kulkenut yhtä jalkaa työeläkelainsäädännön kanssa. Tämä näkyy siinä, että täysimääräisen kansaneläkkeen voi saada vasta 65-vuotiaana, mistä seuraa, ministeri Perho, käsitykseni mukaan — ja todennäköistä on, että jatkossa yleiseksi mielipiteeksi muovautuu — se, että yleinen eläkeikä on 63. Kansaneläkkeen kohdalla se siis jää 65:een. Meille siis syntyy käytännössä kaksi eri eläkeikää, mitä ei voi pitää parhaana ja oikeudenmukaisimpana ratkaisuna.

Toisekseen, kun esitys kuitenkin puuttuu eläkeindeksien määräytymisperusteisiin, niin kansaneläkeindeksi jää edelleenkin työeläkkeitä alemmalle tasolle, mistä edelleenkin seuraa kansaneläkkeiden jälkeenjääneisyyden kasvaminen työeläkkeisiin verrattuna. Tässä yhteydessä voi vain kysyä, niin kuin täällä keskustelussa on jo useampaan kertaan tullut esiin, missä on ollut ymmärrys pienipalkkaisia naisvaltaisia aloja kohtaan, joilla voi syntyä vieläpä sellainen tilanne, missä 63 ikävuodesta muodostuu ainakin henkisesti se raja, jolla työnantajat alkavat katsoa työntekijänsä eläkeikäiseksi. Kysyn: Missä on ollut ymmärrys ja oikeudenmukaisuuden tunto näitä ihmisiä kohtaan, oikeudenmukaisuuden tunto niitä ihmisiä kohtaan, joiden eläke muodostuu pienestä työeläkkeestä ja kansaneläkkeestä? Miten tämä nyt käsittelyssämme oleva järjestelmä taipuu näihin tilanteisiin, kun kansaneläkejärjestelmää ei rinta rinnan kehitetä? Se jää nähtäväksi.

Keskustan näkövinkkelistä hallitus on tehnyt näiltä osin selkeän ideologisen valinnan, joka tosin noudattaa sitä, mihin me olemme jo tottuneetkin kansaneläkkeen pohjaosasta aikaisemmin päätettäessä. Nyt toivon, että varsinkin ne sosialidemokraatit, jotka eläkepoliittisissa keskusteluissa ovat olleet kansanvakuutusjärjestelmän takuumiehinä, mainitsen nimeltä kaksi ensimmäistä, edustajat Laitinen ja Esa Lahtela, olisivat nyt etujoukoissa puolustamassa kansanvakuutusta ja tätä järjestelmää ja pyrkisivät omassa ryhmässään vaikuttamaan siihen, että todellakin täällä ed. Haataisenkin esiin tuomia muutoksia tähän lakiin olisi mahdollisuus saada.

Meille jää siis näiden esityksien perusteella, näin minä tämän asian pelkistän, kaksi eläkeikää ja kaksi eläkeindeksiä. Kyllä kansaneläkeindeksikin ansaitsisi määräkseen sellaisen tason, joka vastaa yhteiskunnassa tapahtuvia taloudellisia muutoksia.

Eläkepaketti pitää sisällään ehdotuksen yhdestä yhtenäisestä indeksistä työeläkkeisiin. Käsittelyssämme on malli, jolla vastataan eläkeläisten kysymyksiin siitä, miksi eri ikäisiä eläkeläisiä kohdellaan ja on kohdeltu eri tavoilla. Keskustan lähtökohta on, ja tähän lainaan keskustan eläkepoliittisista tavoitteista kertovaa asiakirjaa: "Erisuuruiset indeksit työ- ja kansaneläkkeissä sekä iän perusteella ovat vastoin eläkkeensaajien yhdenvertaisuutta. Tavoitteena tulee olla yksi yhtenäinen indeksi, joka turvaa eläkkeiden oikeudenmukaisen kehityksen ja joka sopeutuu kansantalouden kestokykyyn." Näin olemme siis aikaisemmin sanoneet. Tämän eteen olemme tähän asti työtä tehneet, eikä tätä tavoitetta ainakaan nykytietojen valossa ole tarpeen mihinkään muuttaa. Me katsomme, mitä eduskuntakäsittely näiltä osin tullessaan tuo, minkä jälkeen teemme omat ratkaisumme, kun lopulliseen päätöksentekoon ryhdytään.

Nyt minulla on mahdollisuus kysyä ministeri Perholta tähän asiaan liittyen suoraan asiaa, jonka ed. Kuoppakin otti täällä jo esille: Mitä tapahtuu niille 350 000 eläkeläiselle, joilla tällä hetkellä on tämä niin sanottu parempi, niin sanottu puolitettu indeksi, aikarajan 1.1.2005 jälkeen? Mitä indeksiä heidän kohdallaan tuon päivän jälkeen noudatetaan? Kysyn siksi, että käsitykseni mukaan lain henki on se, että nykyisiä eläke-etuuksia ei heikennetä ja että nykyiset eläke-etuudet jäävät niiltä osin voimaan kuin ne olemassa ovat. Miten nyt vastaamme me kansanedustajat, miten ministeri vastaa, miten heille jatkossa käy, sillä varsinkin vasemmistoliiton piiristä muutkin edustajat kuin ed. Kuoppa ovat tämän asian esiin tuoneet? Säilyykö heillä tämä nykyinen niin sanottu parempi indeksi vai eikö säily?

Arvoisa rouva puhemies! Yksi periaatteellisimpia muutoksia koko järjestelmän kannalta on se, että siirrytään työsuhdekohtaisesta vuosiansioihin perustuvaan eläkelaskentaan, mistä seuraa hallituksen toimenpiteiden lisäksi se, että tässä pätkätöiden maailmassa nuoremman sukupolven eläkekertymä tulee paranemaan.

En unohda tässä yhteydessä myöskään sitä, että eläke alkaa karttua jo 18 ikävuodesta lähtien, mikä on myönteinen asia. Näiltä osin keskusta voi kiittää hallituksen esitystä. Samoin kiitämme niiltä osin hallitusta ja Puron työryhmää, että vihdoinkin tässä yhteydessä huomioidaan ja hyväksytään kotona tehtävä hoivatyö ja sen eläkekelpoisuuden periaate. Se on meillekin keskustassa iso asia, josta on vuosikaudet puhuttu. Tämä paketti pitää tämän asian periaatteellisen hyväksynnän sisällään. Neljännen kerran, kiitos siitä hallitukselle. En väheksy myöskään sitä, että opiskelijoitten opiskeluajalta eläketurva jatkossa karttuu.

Hallitus on esityksellään arvottanut kotona tapahtuvan hoivatyön, ja se on arvottanut sen 500 euron hintaiseksi. Tämä mielestäni kertoo sitten osaltaan toisaalta näiden kiitosten jälkeen hallituksen enemmistön arvoista ja arvostuksista, kun tiedämme ja julkisuuteen on tullut tietoja siitä, että toisenkinlaisia tavoitteita ja arvoja, hintoja, tälle kotona tehtävälle työlle oli. Nyt naulataan yksi taso kiinni ja tulevaisuus näiltäkin osin näyttää, mitä tapahtuu.

Muutoksia ja uudistuksia on paljon. Eläkejärjestelmämme varautuminen eliniän pitenemiseen niin sanotulla elinaikakertoimella on eräs niistä. Eläketurva sopeutetaan tätä kautta eliniän kasvuun, ymmärrettävä peruste ja lähtökohtaisesti myös hyväksyttävä. Itse näen kuitenkin myös niin, että mikäli laskelmat, joiden varassa tänään päätöksiä tehdään, osoittautuvat syystä, toisesta jos kolmannestakin liian optimistisiksi, elinaikakertoimen muutoksilla pystytään säilyttämään kulissit kunnossa eläkkeiden tasoon puuttuen. Todellinen merkitys ja vaikutuksien ennakointi pitää pystyä selvittämään näiltä osin hallituksen esitystä täsmällisemmin ja laskelmien valossa.

Tämänkin paketin jälkeen satojentuhansien ihmisten tuleva eläkelaskenta odottaa edelleen päätöksiään ja itse asiassa esityksiään. Jää nähtäväksi, miten nyt tehty ratkaisu vaikuttaa aikanaan neuvottelujen alaisena olevaan julkisen sektorin ratkaisuun. Mielestäni julkisen sektorin ratkaisun ja neuvottelujen tulos, ainakin hyvin pitkälle menevä tieto, olisi oltava sosiaali- ja terveysvaliokunnan käytettävissä ennen kuin tämä paketti lopullisesti lukkoon lyödään. Kiirehän meillä tässä on, mutta onhan meillä ensi vuoden puolellekin aikaa.

Aivan lopuksi, arvoisa rouva puhemies, olen vuonna 2060 97-vuotias, tosin tasa-arvoisuushan ei näiltäkään osin naisten ja miesten välillä toteudu, ja minun elinaikaodotteeni ei ehkä ihan sitä ole, mitä tämä laskelma edellyttää, mutta pieni mahdollisuus on; suvussa henkilöitä löytyy, jotka ovat liki 100-vuotiaiksi eläneet.

Sosiaali- ja terveysministeri   Maija  Perho

Arvoisa puhemies! Näistä laskelmista. Totta kai näihin muuttujiin, joiden mukaan tämä arvio tämän koko paketin vaikutuksista on tehty, liittyy epävarmuuksia. Mutta tässä on työttömyysastearvio — mielestäni se on varovainen siihen nähden, mitä tässä nyt oletetaan tämän ikärakenteen muutoksen kautta — täällä on työllisyysasteolettama, inflaatio-olettama, reaaliansiotason kasvuolettama jne., eli kysymys on siitä, että nämä eri tekijät ja muuttujat on arvioitu sillä asiantuntemuksella, mikä tämmöisten pitkälle tulevaisuuteen ulottuvien tekijöiden suhteen tuntuu mahdolliselta.

Täällä myöskin ed. Rehula omassa puheenvuorossaan kiinnitti huomiota kansaneläkejärjestelmän käsittelyyn tässä yhteydessä. Haluan tähdentää sitä, että tämä ehdotus ei heikennä niiden asemaa, jotka saavat sekä kansaneläkettä että työeläkettä, vaan tämä parantaa kaikissa olosuhteissa. Kysymys on siitä, että kansaneläkettä ja työeläkettä yhdessä saavien asema ei parane aivan niin paljon kuin niiden, jotka saavat työeläkettä. Olen itsekin halunnut perehtyä tähän perusteellisesti, teettänyt laskelmia siitä, millä tavalla tämä kohtelee, millä tavalla se vaikuttaa tulevaan eläketuloon, ja ne laskelmat ovat kyllä plus-merkkisiä.

Niilo Keränen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Nyt käsiteltävänä oleva hallituksen esityspaketti on jonkinlainen vastaus niihin ongelmiin, joita suomalaisessa eläkejärjestelmässä on tiedetty olevan. Eläkelainsäädäntö on ensinnäkin erittäin monimutkainen. Eläkkeen karttumasäännökset, eläkepalkan laskutavat, eläkkeen suuruus, kun jäädään eri ikäisinä eläkkeelle, eläkkeiden indeksikorotukset, yhteensovitukset, erilaiset lisäeläkkeet ja eläkesääntöjen vaihtelu eri järjestelmissä ovat kaikki niin monimutkaisia, että yksittäisen ihmisen on mahdotonta itse selvittää oman eläkkeensä suuruutta taikka sitä, onko maksettu ja saatu eläke oikein ja oikeudenmukainen. Tämä uusi esitys, tavallaan samaan pakettiin liittyvät osittain jo käsitellyt, käsiteltävänä olevat ja käsittelyyn tulevat hallituksen ehdotukset on tarkoitettu selkiyttämään systeemiä edes jonkin verran.

Toinen suureksi koettu ongelma on suomalaisten varhainen lähteminen eläkkeelle. Nykyisinhän Suomessa jäädään eläkkeelle suunnilleen 59-vuotiaana. Tämä aiheuttaa paineita tulevien eläkkeitten maksajille, työntekijöille ja työnantajille, jotka joutuvat maksamaan eläkkeet palkoista. Paineet eläkemaksujen nostamiseen ovat suuret, ellei mitään järjestelmälle tehdä. Kun tässä yhteydessä vielä muistetaan, että lähivuosina alkaa suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle, ja jos uskotaan siihen, että uhkaamassa on työvoimapula, maksurasitus saattaisi tulevina vuosikymmeninä olla kerrassaan sietämätön. Tähän tämä esitys pyrkii myös tuomaan korjausta myöhentämällä eläkkeelle jäämistä ja säätämällä eläkeiän joustavaksi, 63—68 vuodeksi. Samalla tämä esitys pyrkii tekemään eläkkeistä oikeudenmukaisempia niin, että esimerkiksi muutamat pitkät työsuhteet eivät antaisi erilaista eläkettä kuin lukuisat lyhyet.

Toki monia muitakin pulmia eläkejärjestelmässämme on, mutta nämä kolme on ehkä koettu suurimmiksi pulmiksi. Niitä muita käsittelen jonkin verran, kun poimin tähän muutamia alustavia ajatuksia hallituksen esityksestä.

Arvoisa puhemies! Heti alkuun on sanottava, että suhtaudun esitykseen periaatteessa myönteisesti. Hallitus ja sen esitystä edeltänyt työryhmä ovat pystyneet tekemään esityksen, jossa eläkemenot kokonaisuudessaan pysyvät kurissa ja tulevaisuudessa jopa pienenevät samalla, kun käytännössä lähes jokaisen eläkkeensaajan eläke tulevaisuudessa paranee. Tämän tyyppisiä esityksiähän esittää tavallisesti oppositio, mutta kerran näinkin päin. Toki ymmärrän, että eläkkeelle jäämisen myöhentyminen tuo niitä säästöjä, jos se myöhentyminen onnistuu.

Uusi laki pyrkii kannustamaan ihmisiä, että he pysyisivät pitempään työelämässä. Tähän pyritään erityisesti eläkkeen karttumasäännöksillä niin, että eläkettä karttuu enemmän eli 1,9 prosenttia vuosiansioista niinä työvuosina, jotka työntekijä tekee 53 vuoden jälkeen. Sitä ennenhän karttuma on 1,5 prosenttia. Toisaalta myös työntekijän eläkemaksuprosentti kohoaa 53 ikävuoden jälkeen, joten se kyllä nipistää siitä houkuttelevuudesta osan. 63 vuoden jälkeen karttuma nousee peräti 4,5 prosenttiin. Vuoden 94 alusta on jo ollut 60 vuotta täyttäneille suurempi eli 2,5 prosentin karttuma, mutta se ei ole sanottavasti vaikuttanut eläkkeelle siirtymisen myöhentämiseen. Sopii toivoa, että nyt luodut karttumat houkuttelevat enemmän. Tulevan ajan karttumaprosenttia en tässä käsittele, sehän löytyy esityksestä. Tämän karttumahoukuttelun lisäksi työelämässä pysymiseen yritetään toki vaikuttaa muillakin keinoilla toisissa lakiesityksissä, joita jo osittain onkin käsitelty.

Arvoisa puhemies! Uuden lain mukaan eläkkeeseen vaikuttavat periaatteessa kaikki työvuodet, kun nyt voimassa olevan systeemin mukaan palkansaajaeläkkeeseen vaikuttavat vain kymmenen viimeistä työvuotta, eikä ole, arvoisat edustajat, monta vuotta vielä siitä, kun eläkkeeseen vaikuttivat vain neljä viimeistä työvuotta. Koko työhistorian huomioiminen tuo mukanaan joitakin ongelmia, jotka esityksessä on pyritty ratkaisemaan edes jotenkin. Nimittäin kaikki eivät aloita työuraansa samanikäisenä, osa opiskelee pitkäänkin, ja uusi laki huomioi opiskeluajasta osan, mutta pitkästä opiskelusta ei kaikkea. On myös huomattava, että opiskeluajan eläkepalkaksi laskettu 500 euron summa saattaa monen kohdalla olla selvästi pienempi kuin saman ajan työssä olevan ihmisen palkka. Uskoisin, että tähän kohtaan tullaan palaamaan jo lähiaikoina. Väitän nimittäin, että Suomen ei ole kyllä edullista pidemmän päälle väheksyä koulutuksen ja opiskelun merkitystä. Sinänsä on toki erinomainen asia, että opiskelijoita nyt jollakin tavalla huomioidaan edes tämän verran.

Kun koko työhistoria huomioidaan, toiseksi ongelmaksi muodostuvat myös lapsenhoitoajat. Alle 3-vuotiasta lastaan hoitavalle eläkepalkaksi lasketaan myös tuo virtuaalinen 500 euron kuukausitulo. Niiden ihmisten kohdalla, jotka jäävät vanhempainrahakauden jälkeen hoitamaan lastaan, sekä myös koti-isille tai kotiäideille tämä on tietenkin selvä parannus nykytilanteeseen, ja hallitukselle on tästä syytä antaa tunnustus. Myönteistä tässä on toki sekin, että tästä lastenhoitoajasta karttuva eläke ei pienennä kansaneläkettä. Koko työhistorian huomioimisesta on kuitenkin se seuraus, että näiltä osin lapsiaan hoitavien eläke jää pienemmäksi kuin vastaavan ajan työssä olevien. Koska lapsia edelleenkin hoitavat enemmän äidit, naisten eläke näyttää tällä systeemillä jäävän keskimäärin pienemmäksi.

Etten vaikuttaisi kiittämättömältä, niin toistan, että aikaisempaan systeemiin verrattuna tämä kohta on kuitenkin selvä parannus, josta äidit ja isät tulevat nauttimaan sitten 30—40 vuoden kuluttua. Toisaalta olen pohdiskellut, olisiko ollut loogisempaa, että palkattomilta jaksoilta kertyvät eläkkeet olisi jollakin tavalla ympätty kansaneläkkeen mukaan, mutta tässä pohdiskelussani en ole vielä mihinkään päätynyt. (Ed. Stenius-Kaukonen: Minä voin kertoa seuraavassa puheenvuorossani!) — Kiitoksia, ed. Stenius-Kaukonen.

Arvoisa puhemies! Elinaikakertoimesta: Elinaikakerroinhan on tarkoitus ottaa käyttöön siksi, että suomalaisten elinikä on nykytiedon mukaan pidentymässä ja eläkkeiden maksurasitus lisääntyisi pitkän päälle, ellei jotain korjausta tehtäisi. Julkisuudessa on esitetty varsin tuomitseviakin puheenvuoroja elinaikakertoimesta, joka pienentäisi tulevia eläkkeitä tai vastaavasti pakottaisi pysymään työssä pitempään. Itse en kuitenkaan usko, että elinaikakertoimen vaikutus olisi mitenkään dramaattinen. Jos niin kävisi, että se olisi dramaattinen, olen ihan varma, että kerroin otettaisiin uuteen eduskuntakäsittelyyn, sekin sitten joskus 20 vuoden kuluttua. Elinaikakertoimen mukaan ottamista pidän tässä yhteydessä lähinnä periaatteellisena kysymyksenä. Eliniän piteneminen on asia, jota ei tule unohtaa.

Muutama sana kansaneläkkeistä: Nythän on käymässä niin, että kansaneläkkeissä vanhuuseläkeikärajana on säilymässä edelleen 65 vuotta. Tämä tulee aiheuttamaan todella hämmennystä siinä vaiheessa, kun uusien sääntöjen mukaan ollaan eläkkeelle jäämässä. Erityisen selvästi näen silmissäni tilanteen, jossa työnantaja painostaa pienituloista pätkätyöläistä jäämään eläkkeelle 63-vuotiaana. Kun hän ei siinä vaiheessa vielä voi saada täyttä kansaneläkettä, hänestä kyllä tulee todellinen väliinputoaja. Tässä suhteessa kansaneläkeratkaisu sorsii nimenomaan pienituloisia.

Arvoisa puhemies! Näyttäähän tämä eläkeratkaisu sitä paitsi muutoinkin olevan kuin tehty räätälöitynä näille minun edustamilleni suurille ikäluokille, joille tämä ratkaisu todennäköisesti tulee olemaan kaikkein edullisin.

Lyhyt huomautus vielä indekseistä, joilla eläkkeitä vuosittain tarkistetaan: Käsittääkseni on sinänsä hyvä asia, että jatkossa pyritään yhtenäiseen indeksiin. Erilaisten eläkkeitten kohdalla tässä esityksessä käytetään pykälissä ja voimaantulosäännöissä erilaisia rajavuosia ja siirtymäaikoja ja myös erilaisia indeksejä. Kokonaisuus on niin monimutkainen, että lyhyellä tutustumisella en kyllä pystynyt sitä itselleni selvittämään. Näiltä osin eläkelainsäädäntö ei kyllä muutu kovin yksinkertaiseksi, mutta kysymyshän on vain vajaan 10 vuoden siirtymäajasta, jolloin moni eläkeläinen ehtii hommata omille kansanedustajilleen lukuisia harmaita hiuksia.

Arvoisa puhemies! Äsken ed. Rehula esitti ministeri Perholle kysymyksen näistä indekseistä, mutta äsken en ainakaan vastausta kuullut, niin että toivoisin minäkin, että se tulisi.

Arvoisa puhemies! Lopuksi, lakipaketissa on hyvin runsaasti yksityiskohtia muun muassa yrittäjien kohdalla. Niihin en tässä puheessani ole ehtinyt puuttumaan enkä myöskään ole ryhtynyt tarkastelemaan sitä, miten julkiset eläkkeet pitäisi järjestää. Kovin hyvin en koko pakettiin ole pystynyt perehtymään. Toivonkin, että valiokunnassa paneudutaan eläkepakettiin tarkasti ja kuullaan riittävästi asiantuntijoita. Sitä mieltä kuitenkin olen, että tämä paketti tulee olemaan eläkepolitiikkamme merkkipaaluja.

Liisa Hyssälä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on aika moni puhuja miettinyt, kuinka vanha olisi silloin — ed. Rehula totesi, että hän olisi 97-vuotias, ja 100 vuottakin kertoi joku olevansa — mutta seuraava ainakin on faktaa, että olen ministeri Perhon kanssa sosiaalipolitiikkaa opiskellut jo 60-luvun lopulla ja 70-luvun alussa, jolloin eläkepolitiikkaa olemme samoissa seminaareissa pohtineet, ja näköjään sitten täällä 30 vuoden kuluttua pohdimme uudelleen. Tästä voitte jotakin iästä päätellä.

Arvoisa rouva puhemies! Nythän se, milloin eläkepoliittiset lait ja linjaus on tehty, on todellakin jo vanhaa aikaa, ja varmasti tämä, mitä on tapahtunut ympäröivässä yhteiskunnassa, on ollut pontimena siihen, että nyt on näitä lakeja uusittava. Jos ajatellaan ihmisen työhistoriaa ja elämänuraa, siihen sisältyy useita työpaikkoja, pätkätöitä, uran vaihtoja, uudelleenkoulutusta, työttömyyttä, pitkäaikaistyöttömyyttä, kotona tehtävää hoito- ja hoivatyötä jne. On selvää, että järjestelmien on otettava huomioon nämä muutokset ja tietenkin taattava myös kattava perusturva eri elämänvaiheissa. Mielestäni tällöin myöskin kansaneläkejärjestelmä järjestelmänä erityisesti korostuu.

Täällä on tänä iltana kiinnitetty aika paljon huomiota myöskin kansaneläkkeen varhennusvähennykseen, joka Puron eläketyöryhmän paketissa on mielestäni hyvin keskeinen asia, koska näyttää siltä, että meille todellakin on tulossa kaksi eri eläkeikää riippuen siitä, onko kansaneläke- vai työeläkejärjestelmästä kysymys. Nimittäin varhennusvähennyshän on siinä pohjana, että jos on riittävästi työvuosia, voi halutessaan jäädä työeläkkeelle kaksi vuotta ennen virallista vanhuuseläkeikää. Jos henkilö todella jää eläkkeelle 63-vuotiaana, häneltä leikataan pysyvästi liki 10 prosenttia kansaneläkkeestä, johon hän olisi ollut oikeutettu 65 vuotta täytettyään. (Ed. Kuoppa: Olettaen, että työeläke on niin pieni!) — Tämä koskettaa erityisesti pienipalkkaisia naisia, kuten ed. Kuoppa totesi, joilla työeläke on pieni ja joille kansaneläke on tuntuva vanhuuden turva.

Jos ei ota varhennettua ja samalla leikattua kansaneläkettä, vaan haluaa ottaa sen täysimääräisenä, niin — jos olen väärässä, niin korjatkaa — joutuu kaksi vuotta esimerkiksi odottamaan sen pienen työeläkkeen varassa. Mikä on silloin perusturva, jos työeläke on niin pieni, että se ei kata perusturvaa? Toivoisin, että siihen tänä iltana tulisi vastaus, että jos työeläke jää alle toimeentulominimin, niin onko se silloin automaattisesti vain se sosiaalitoimiston luukku, josta haetaan toimeentulotukena se puuttuva osa. Mielestäni meillä ihan perustuslain mukaan pitäisi ensisijaisen järjestelmän antaa riittävä toimeentulo eikä vasta toimeentulotuen. Tähän haluaisin todellakin vastauksen. Eli tämä johtaa siihen, että meillä pienituloiset eivät voi jäädä 63-vuotiaina eläkkeelle.

Nyt olisi kuitenkin syytä toteuttaa tämä uudistus niin, että eläkkeelle voi siirtyä oman valinnan mukaan ja saada kansaneläkkeen samasta iästä kuin työeläkkeensäkin. Tämä edellyttää tietysti, että täysimääräinen kansaneläke yhteensovitetaan työeläkkeen kanssa ja maksetaan ilman varhennusvähennyksiä, kun eläkkeelle siirtyvä 63 vuotta täytettyään käyttää oikeuttaan työeläkkeen mukaiseen vanhuuseläkkeeseen. Tämä ratkaisu, mikä nyt esityksessä on, on mielestäni selkeästi sosiaalipoliittinen linjaratkaisu, jossa korostuu ansiosidonnainen sosiaaliturva ja perusturvan kehittäminen jää toissijaiseksi.

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että palkattomilta jaksoilta yleensäkin alkaa karttua eläkettä, kuten täällä on todettu. Myönteistä on se, että se ei pienennä kansaneläkettä. Tämä parantaa erityisesti naisten eläketurvan tasoa, joka on 78 prosenttia miesten eläkkeistä. Pelkästään työstä karttuneissa eläkkeissä naisten keskieläke on vain 60 prosenttia miesten eläkkeistä. Mutta tämä 500 euroa, joka tässä on pohjana, on kyllä todella pieni summa, ja mielestäni summan kaksinkertaistaminen on välttämätöntä. Miksi tämä palkattomien jaksojen eläketurva muuten ollaan sijoittamassa työeläkejärjestelmään? Eikö kansaneläkejärjestelmä olisi ollut paljon luonnollisempi paikka nimenomaan tämän tyyppiselle eläketurvalle, niin että sitä kautta tätä olisi edelleen kehitetty?

Sitten täällä on ollut puhetta indekseistä. On aivan selvää, että nyt kansaneläkkeellä olevat eivät pääse osallisiksi yhteiskunnan hyvinvoinnin kasvusta siinä kuin työeläkkeellä olevat juuri indeksien tarkistusten takia. Jatkossa on ilman muuta selvää, että jos yhteiskunnan kakku kasvaa, niin kyllä silloin kansalaisten tasavertaisen kohtelun takia myöskin kansaneläkkeellä olevien täytyy indeksien kautta saada tästä hyvinvoinnin kasvusta oma osansa. Tämä edellyttää yhtä yhtenäistä indeksijärjestelmää, joka ottaa huomioon kansantalouden realiteetit.

Arvoisa rouva puhemies! Aiemmin julkisuudessa ed. Vehkaoja on kritisoinut Puron eläketyöryhmän kapea-alaisuutta ja esittänyt muistini mukaan parlamentaarista eläkekomiteaa. Olen itse samoilla linjoilla. Puron työryhmä on puhtaasti korporatiivinen, se on hyvin kapea-alainen valmistelu, jos ajatellaan meidän takavuosien parlamentaarisia eläkekomiteoitamme. Esimerkiksi koko julkinen sektori on ollut tämän valmisteluprosessin ulkopuolella, valtio, kunta, kirkko, Kela, ja kuitenkin säädösten mukaan julkisen puolen ratkaisun tulee olla vähintään TEL-tasoinen. Päätöshän tältä osin koskee satojatuhansia ihmisiä. Tällä ratkaisullahan on tietysti iso vaikutus elinkeinoelämään. Onhan palkkasummasta eläkepuoleen liittyviä maksuja noin 20 prosenttia, joten jo tämä edellyttää sitä, että valmistelun olisi pitänyt olla laaja-alaisempi.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä muutamia keskeisiä huomioita, mutta toivon, että valiokuntakäsittelyssä asiantuntijoitten kuulemisen kautta nämä epäselvät kohdat vielä tarkentuvat. Tätä on ehdottomasti muutettava täällä eduskunnassa. Tällaisenaan tämä ei voi mennä läpi.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas:

Rouva puhemies! Kansaneläkejärjestelmä on nerokas järjestelmä; hatunnosto niille, jotka ovat sen keksineet. Tekemällä kansaneläkkeeseen kunnollinen tasokorotus olisi yhden pykälän muutoksella kerralla saavutettu tulos kaikkien niiden osalta — pätkätyöläisiä, kotona olevia äitejä, opiskelijoita — joita nyt yritetään saada eläketurvan piiriin. Vain tekemällä kansaneläkkeeseen tasokorotus tämä asia olisi kerralla hoitunut.

Eikö meidän tavoitteemme ole ollut yksinkertaistaa lainsäädäntöä niin, että ihmiset, joita se koskee, ymmärtävät, mitä se tarkoittaa, että virkailijat, jotka soveltavat sitä, osaavat soveltaa sitä oikein? Miksi me olemme tekemässä sellaista muutosta, joka monimutkaistaa tätä järjestelmää entisestään?

Kansaneläkkeen tasokorotuksella voitaisiin juuri kattaa sitä puuttuvaa työtuloa, johtuipa se siitä, että on nuorena sairastunut tai vammautunut, että on joutunut hakeutumaan jo nuorena eläkkeelle, ei ole ollut mahdollisuutta saada työtuloja; tai johtuupa se siitä, että hankkii lapsia ja lastenhoidon vuoksi on kotona ja palkkatuloja jää kertymättä; tai johtuupa siitä, että opiskelee pitkään. Varusmiehet ja siviilipalvelusmiehetkin olisi tällä samalla hoidettu kerralla, ja muutkin pätkätyöläiset. Nämä syyt, minkä takia ihminen ei aina voi osallistua työelämään, ovat moninaisia. Nämäkin ovat nyt kaavamaisia ratkaisuja, mitä tässä tehdään, ja aina jää väliinputoajia. Mutta kansaneläkkeen tasokorotuksella olisi voitu kaikkiin näihin todella yhdellä pykälänmuutoksella tehdä korjausta.

Kun kansaneläke nostettaisiin riittävälle tasolle, niin että sillä ihminen todella kunnollisen vähimmäistoimeentulon saisi, se hoitaisi juuri nämä, jotka eivät työelämässä voi ollenkaan olla mukana. Mutta sitten silloin, kun työelämässä on poissaolopätkiä, työansiot leikkaavat kansaneläkettä aina 50 prosentilla — eli jos saat 20 euroa enemmän työeläkettä, niin kansaneläke pienenee 10 eurolla — ja juuri tämä sitten pikkuhiljaa syö kansaneläkettä pois, kunnes ollaan sillä tasolla, että on katsottu, että työeläke yksin riittää toimeentulon turvaamaan.

Tämä järjestelmä toimii kaikilla juuri eripituisia poissaoloja koskien kuin yhtä hyvin myöskin sitä, että palkat ovat olleet pienet. Tämä tasaa näitä kaikkia eroja. Tästä kansaneläkejärjestelmän ja työeläkkeen yhteensovituksesta tietysti seuraa se, että meillä pienistä eläkkeistä käteenjäävä eläke on varsin saman suuruinen. Mutta eikö tämä ole juuri oikein, että myöskin niillä ihmisillä, jotka eivät ole olleet syystä tai toisesta työelämässä, jotka ovat tehneet jotain muuta arvokasta taikka jotka eivät ole voineet sairauden takia osallistua työelämään, on oikeus kohtuulliseen toimeentuloon? Eikö se juuri ole oikein, että sen vuoksi tasoitetaan näitä eroja sillä, että käteen jää loppujen lopuksi suurin piirtein saman verran, kun vielä kunnallisverotuksen eläketulovähennys omalta osaltaan pienentää pienten eläkkeiden verotusta?

Mutta ikävä kyllä monta kertaa olen havainnut, että tämä herättää kateutta, että sellaisen käteenjäävä eläke, joka on ollut pitkään työelämässä, ei ole kovin paljon suurempi kuin sellaisen, joka ei ole ollut työssä tai jolla on ollut pieni palkka, että näin ei saisi olla. Miksi ihmeessä näin ei saisi olla? Äsken jo tätä asiaa pohdiskelin. Miksi ei saisi sillä, joka ei koskaan ole voinut vamman taikka sairauden takia osallistua työelämään, miksi hänellä ei saisi olla inhimillinen toimeentulo? Miksi sillä, jonka palkka on ollut pieni, kuten yleensä naisilla, ei saisi eläkkeellä ollessa jäädä käteen sen verran, että hän elää sillä? Miksi sillä, joka on ollut pätkätöissä tai työttömänä välillä, miksi hänellä ei saisi olla sellaista eläkettä, että hän tulisi sillä toimeen? Ei tämä kokonaan tasaa niitä eroja, mutta mielestäni juuri erittäin oikeudenmukaisesti turvaa kohtuullisen toimeentulon pienituloisille, edellyttäen tietenkin, että kansaneläkkeeseen tehdään tasokorotus.

Mutta jostain kummallisesta syytä tätä vaihtoehtoa ei ole lähdetty esittämään. Ei olisi tarvinnut pitkään istua ja pohtia, miten tätä osuutta hoidetaan. Tietysti hallituksen tehtävä olisi ollut huolehtia siitä, että juuri näiden ihmisten eläkeasiat myöskin olisi hoidettu.

Se, että kansaneläkettä ei voi saada 63-vuotiaana, vaan vasta 65-vuotiaana: en voi ymmärtää lainkaan niitä perusteluja, mitä ministeri Perho esittää. Tämähän koskee juuri sitä osaa ihmisistä, jolla on ollut pienet palkat, jolla on ollut työelämä pätkittäistä. Heille ei suoda sitä mahdollisuutta, että he saisivat täytenä sen eläkkeen, mikä 65-vuotiaaksi mennessä on kertynyt. Ne, joilla on paremmat olot, saavat, mutta ne, joilla on huonommat olot, eivät saa. Miksi? Tämä on mielestäni asia, jota valiokunnassa pitää tarkkaan miettiä. Tämähän koskee juuri pääasiassa naisia, jatkossakin.

Sitten tämä superkarttuma: Kaikissa vaiheissa, kun näitä superkarttumia on tehty — niitähän on, ne eivät ole niin superia kuin tämä uusi supersuperkarttuma — omana henkilökohtaisena mielipiteenäni olen aina tuonut esille, että tämä hyödyttää hyväosaisia, niitä, joilla työkykyä riittää ja yleensä myöskin työolot ovat sellaisia, että pystyy pidempään jatkamaan työelämässä. Mielestäni tämä ei ole oikea keino yrittää pidentää työelämässä mukanaoloa. Oikeampi keino olisi parantaa työolosuhteita ja parantaa niiden ihmisten oloja, että he ylipäänsä pysyisivät työelämässä ja että heillä olisi töitä. Tämä olisi keino mahdollistaa se, että meillä myöskin pidempään oltaisiin työelämässä mukana.

Elinaikakerroin myöskin on mielestäni, varsinkin kun se koskee työkyvyttömyyseläkkeellä olevia, erityisesti asia, mikä pitää kyllä hyvin tarkkaan tutkia. Kun ihminen joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle, niin vaikka hän saa täyden eläkkeen — täysi eläkehän on 60 prosenttia täydestä palkasta — toiset jatkavat täydellä palkalla ja se onneton, joka joutuu jäämään työkyvyttömyyden vuoksi pois työelämästä, joutuu loppuikänsä olemaan korkeintaan tällä 60 prosentin tulolla. Nämä ovat usein yhtä lailla perheellisiä ihmisiä. Tietysti jos on aivan nuori, kun tulee työkyvyttömäksi, silloin ei ole perhettäkään vielä ennättänyt perustaa, mutta hyvin usein nämä ovat työikäisiä ihmisiä, joilla on perhe ja lapset kasvatettavana. (Ed. S. Kanerva: Ja heille tulee taitettu!) — Aivan. Tämä seuraavana asiana juuri.

Minkä takia aina kadehditaan, jos ihmisellä on täysi työkyvyttömyyseläke ja se on kohtuullinen. Eihän se koskaan vastaa sen ihmisen tuloa, joka on voinut terveenä jatkaa työssä. Aina näitä sitten kadehditaan ja rangaistaan. Useimmitenhan näillä ihmisillä ei se eläke ole kauhean suuri. Tähän liittyy vielä juuri taitettu indeksi, että tämä tehdään niin, että heikennetään sitä. Jos otetaan ensi vuoden indeksikorotukset, nyt kun on vahvistettu ensi vuoden indeksikorotukset, niin nyt jälleen näkyy se. Meillä oli ennakkoarviot siitä, mitkä ensi vuoden indeksikorotukset ovat. Vielä lokakuussa arvio oli se, että työeläkeindeksin korotus on alle 65-vuotiailla 2,5 prosenttia, ja nyt kun indeksit on vahvistettu kolmannen neljänneksen tilanteen mukaan, inflaatio on alentunut, ja se on tietysti hyvä asia. Tämä työeläkeindeksi alle 65-vuotiaalla, siis ennakkoarvio 2,5 prosenttia, on nyt vahvistettu 2,4 prosentiksi.

Mutta mitä tapahtui yli 65-vuotiaille? Heille ennakkoarvio oli vielä lokakuussa 2,1 prosenttia, ja nyt lopullinen vahvistettu indeksi putosi 1,7 prosenttiin juuri sen takia, että siinä tämä inflaation hintojen indeksi on näin vahva. Eroa on nyt 0,7 prosenttia ensi vuoden korotuksissa. Kansaneläkeindeksi on vain 1,2 prosenttia, koska se on puhtaasti hintaindeksi. Näin tämä jälleen kerran tuo esille hyvin sen ... vaikka tietysti sinänsä on hyvä, että inflaatio ei laukkaa, mutta kun ajattelemme esimerkiksi nyt alle 65-vuotiaitakin, jotka ovat työkyvyttömyyseläkkeellä, niin kyllähän heidän eläkkeidensä pitäisi seurata myöskin palkkakehitystä, ja myöskin vanhuuseläkkeellä olevilla, kuten ed. Kuoppa omassa puheenvuorossaan totesi, työeläkkeethän varsinkin ovat sitä säästettyä palkkaa, myöhemmin maksettua palkkaa. Emme mekään nyt voi hyväksyä sitä, että niillä ihmisillä, jotka eivät ole kyenneet osallistumaan työelämään taikka ovat olleet työttöminä pitkään, kehitys jäisi sitten vain tämän hintaindeksin varaan. Taitettu indeksi on tietysti erittäin ikävä, että se on tässä, kun muuten paketti koskee tulevia eläkkeitä. Miksi on tehty tähän tosi rankka muutos?

Kyllä varoittelin eläkeläisiä joka tilaisuudessa, jossa he vaativat yhdenmukaista eläkettä, että varokaa vain, sitten kun se tulee, miten siinä käy. Siinä käy niin, että kaikille tulee heikompi indeksi, ja eihän tässä tarvitse olla mikään ihmeellinen ennustajaeukko, että tietäisi, että nyky-Suomessa nämä ovat sitten ne ratkaisut. Mutta tietysti tässä on mahdollisuus vielä eduskunnalla sanoa sanansa. Toivon, että me kykenisimme johonkin, mutta en tietysti ole siitä ollenkaan varma. Tietysti onhan tässä hyviäkin kohtia, mutta niitä on täällä jo ministerin suulla tuotu esille. Mutta tuon yhden, joka liittyy niihin ongelmiin, joiden kanssa paljon jatkuvasti työtä teen: työkyvyttömyyseläkkeen tulevan ajan oikeus tulee kaikkiin työkyvyttömyyseläkkeisiin. Se on erittäin tärkeä korjaus.

Liisa  Hyssälä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Olen aivan samaa mieltä ed. Stenius-Kaukosen kanssa kansaneläkkeen tasokorotuksen tarpeellisuudesta. Se jää nyt tämän indeksinkin takia koko ajan jälkeen. Tässähän tuli lähinnä kosmeettinen korotus, runsaat 70 markkaa. Elikkä tarvitaan reilu tasokorotus, jolla tosiaan ihminen elää, kun nyt näyttää siltä, että jälleen lääkkeiden hinnat kohoavat, omavastuut kohoavat. Ihmiset eivät kerta kaikkiaan sillä elä. Muutenkin näyttää siltä, että vasemmistolla on hyvin saman tyyppiset linjaukset tässä eläkepolitiikassa. Toivotaan, että saadaan valiokunnassa sekä täällä salissa sitten korjauksia aikaan.

Christina  Gestrin  /r:

Värderade talman! Långsiktigheten i Finlands politik kommer väl fram i den aktuella pensionreformen. Finland är ett av de första länderna i Europa som förbereder sitt pensionssystem inför det faktum att åldersstrukturen kommer att ändras betydligt inom kort. Det är viktigt för samhället att pensionernas finansiering kan tryggas på lång sikt. Samtidigt är det viktigt att systemet utgår ifrån att det skall vara rättvist och solidariskt.

I Puros paket kommer man också att korrigera de mest tydliga orättvisorna i det nuvarande pensionssystemet. Till exempel snuttarbetare har behandlats styvmoderligt i det nuvarande systemet och personer under 23 år har inte samlat in pension trots att de betalat pensionsförsäkringsavgifter. Båda dessa brister rättas till. De olika pensionskassornas regler förenhetligas också, vilket innebär att skyddet inte blir beroende av vilken kassa man råkar tillhöra.

Arvoisa puhemies! Tällä esityksellä poistetaan myös keinotekoinen niin sanottu yhden vuoden sääntö, jonka mukaan monet äidit ovat menettäneet oikeutensa eläkkeeseen siltä ajalta, jona he ovat jääneet kotiin lastensa kanssa, mikäli he ovat olleet kotona yli vuoden. Useimmat ovat olleet tietämättömiä tällaisesta säännöstä. Sääntö on koskenut ainoastaan niitä, joilla on ollut vakituinen työpaikka heidän jäädessään lasten kanssa kotiin.

Suuri periaatteellinen uudistus on se, että henkilö voi ansaita eläkettä palkattomilta jaksoilta. Kaksi tällaista suurta ryhmää ovat opiskelijat ja alle kolmevuotiaiden lasten vanhemmat, jotka jäävät kotiin hoitamaan lapsia. Tämä on johdonmukaista seurausta siitä, että tulevaisuudessa eläkettä kertyy 18 vuoden iästä lähtien. Pidempi opiskeluaika kompensoidaan tällä tavalla tulevassa eläkkeessä.

Kaikille lapsia kotiin hoitamaan jääville vanhemmille eläke tullaan laskemaan ikään kuin heillä olisi 500 euron kuukausipalkka. Tämä on askel oikeaan suuntaan, ei kuitenkaan riittävä. Nyt on pidettävä mielessä, että Puron paketin laskelmat ulottuvat vuoteen 2100 saakka. Sillä, mistä nyt päätämme, on vaikutukset kauas tulevaisuuteen. Tällöin on syytä välttää puolinaisuuksia.

Useissa muissa EU-maissa kotona olevien vanhempien eläke lasketaan huomattavasti suuremmista summista ja pidemmältä ajalta. Tässä asiassa olemme olleet jälkijunassa. Olen tehnyt lakialoitteen eläkkeen perusteena olevan summan korottamisesta 1 000 euroon. On tärkeää, että yhteiskunta antaa selkeän signaalin siitä, että se arvostaa kotona tehtävää hoito- ja kasvatustyötä. Summan korottaminen on konkreettinen asia, jolla on oikeasti merkitystä siitä huolimatta, ettei sitä huomaa juuri nyt.

Värderade talman! För alla hemmaföräldrar kommer pensionen att räknas ut som om de hade en lön på 500 euro i månaden. Det är ett steg åt rätt håll, men inte tillräckligt. Nu bör man hålla i minnet att kalkylerna för Puropaketet sträcker sig fram till 2100. Det vi nu beslutar om har verkningar långt in i framtiden. Då skall man undvika halvmesyrer. I flera andra EU-länder beräknar man hemmaföräldrarnas pension på betydligt högre summor och för en längre tid. I den här frågan har vi varit på efterkälken.

Jag har väckt en lagmotion om att höja den pensionsgrundande summan till 1 000 euro i stället för 500, som regeringen nu föreslår. Det är viktigt att samhället ger en klar signal om att det värdesätter det vårdarbete som utförs i hemmet. En höjning av summan är en konkret sak som skulle ha betydelse trots att man inte märker av den just nu. Det är också en jämställdhetsfråga.

Här har det idag framförts att en orsak till att man inte vill reservera mera än 500 euro för ändamålet beror på att man vill jämföra det med hemvårdsstödet. Den här logiken förstår jag inte överhuvudtaget. Jag tycker att om det är någonting man vill jämföra summan med så borde man ju se till den lön som t.ex. en familjedagvårdare har.

Då regeringen förband sig till att avge ett lagförslag om det här, utgick man ifrån att denna pension skall tillkomma samtliga mammor för tre års tid oberoende av om de jobbar eller inte. Kostnadskalkylerna gjordes också upp på basis av detta. Nu har gruppen begränsats till att gälla endast dem som de facto sköter barnen hemma, vilket jag tycker är en rättvis gränsdragning och motsvarar det som avsetts med lagen. Därför finns det luft i utgifterna som regeringen förbundit sig till och räknat med och det borde vara möjligt att använda det här svängrummet för att finansiera höjningen av pensionsgrunden från 500 till 1 000 euro.

Någon kan säga att summan bör vara lika för studerande och hemmaföräldrar. De är dock verksamheter av helt olika karaktär. Då studier för det mesta syftar till en högre lön i framtiden gör inte hemvård av barn det. Samtidigt har studerande helt andra möjligheter att arbeta vid sidan av studierna samt under somrarna och på det sättet intjäna pension. De 500 euro som föreslås i regeringens proposition för både studerande och föräldrar som vårdar småbarn hemma är inte jämförbara med varandra, eftersom det gäller helt olika sysselsättningar och livssituationer.

För att undvika missförstånd vill jag ändå säga att jag stöder förslaget att göra studietiden pensionsberättigad även om jag anser att tiden för vård av barn borde räknas utgående från en högre summa. Jag hoppas att den här frågan också skall väcka diskussion när den nu går vidare till utskottsbehandling och att lagmotionen om att höja pensionsgrunden för de föräldrar som vårdar sina barn hemma beaktas i det här sammanhanget.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Eläkelainsäädännön muuttaminen tällä tavoin on erittäin haasteellinen tehtävä. Se on iso ja vaativa tehtävä, koska nyt pitäisi saada pystyyn semmoinen järjestelmä, jonka pitäisi vähintään 40 vuotta, ellei jopa tämän esityksen mukaan 100 vuotta pitää kutinsa. Ne, jotka tietävät eläkejärjestelmämme historiaa, esimerkiksi silloin, kun TEL aikanaan syntyi 60-luvun alussa, voivat arvioida, että tämä voi olla vähän liian iso kakku kerralla haukattavaksi. Kun tätä taustaa vasten nyt ajattelee koko Puron komitean pakettia, sanoisin, että hämmästyttävän paljon hyvää tähän kaikesta huolimatta on saatu aikaan.

Yleisperiaatteenahan tämän pitkäkestoisuuden ja luotettavuuden ohella erityisesti pidetään sitä, että TEL-järjestelmän pitäisi taata riittävä ansiosidonnainen työeläketurva ja vastaavasti Kelan puolella riittävä vähimmäisturva. Jotta tähän päästäisiin, Puron komitea joutui tähän työskentelyyn mukaan, koska Suomessahan on käynyt niin, että yhä useammat ihmiset jäävät eläkkeelle mahdollisimman aikaisin syystä tai toisesta ja keskimääräinen ikä eläkkeelle vetäytymisessä meillä on nykyisin 59 vuotta, vaikka järjestelmän mukaan vasta 65-vuotiaina meidän olisi tarkoitus mennä eläkkeelle. Toisin sanoen tarkoitus on nostaa keskimääräistä eläkkeellejäämisikää muun muassa.

Puron komiteaa on täällä vähän arvosteltukin. Tavallaan ymmärrän sen, mutta myöskin ymmärrän, minkä takia pelkän Puron komitean varassa tässä on tehty töitä. Siinähän on ollut hallituksen esityksen mukaan 15 eri tahoa, jotka ovat ministeriön kanssa yhteistyössä tätä asiaa valmistelleet, niin että varsinainen ehdotus on tehty sosiaali- ja terveysministeriössä. Eli ministerimme ovat koko ajan tienneet kuitenkin, missä mennään, vaikka Puron komitea ei varsinaisesti ministeriön asettama komitea olekaan.

On aivan totta, että tämä komitea on hivenen yksipuolinen, koska siellä on ammattiliitot ja työnantajajärjestöt varsin laajasti kuultu, mikä on aivan oikein. Se nyt olisi kaiken huippu, että niitä ei kuultaisi, mutta eläkeyhteisöt tietysti puuttuvat kokonaan. Eläkeläisjärjestöjä ei millään lailla huomioitu asiantuntijoina tässä, jotka itse asiassa kuitenkin jäsentensä kautta omistavat kaikki ne rahat, jotka eläkejärjestelmässä pyörivät. Tämä on kyllä mielenkiintoista, että näin laajaa keskustelua ei pystytty käynnistämään. Mutta voihan olla niin, että keskustelu ei koskaan olisi päättynyt eikä valmistelutyö olisi päässyt alkamaankaan, jos olisi näin laajaa keskustelua haluttu.

Mutta kun täällä on puhuttu esimerkiksi parlamentaarisesta eläkekomiteasta, sen pystyyn laittamisesta, niin rohkenisin kyllä suhtautua siihen hyvin, sanotaan nyt, torjuvasti sen takia, että ensinnäkin oma mielipiteeni on jo vähän sen mukainen mutta ennen kaikkea historian jäljet tässä kyllä pelottavat. Parlamentaarinen puoli täytyy liittää tähän mukaan ja se liitetään nyt mukaan niin, että tätä keskustelua käydään täällä eduskunnassa. Siihen nähden, kun tämä on näin järisyttävä muutosyritys, niin aika vähän edustajia on paikalla. En tiedä, olisiko parlamentaarinen komiteakaan sitä puolta sitten parantanut.

Tavoitteista, joita yleisesti haluttiin päätavoitteiksi, haluan muutamalla sanalla mainita. Ensimmäinen on se, että keskimääräistä eläkkeellejäämisikää yritetään tavalla tai toisella, kuten sanottu, myöhentää. Työssä jatkamisesta on tarkoitus myöskin maksaa ja korvata selvästi enemmän kuin nykyisessä systeemissä. Keskimääräisen elinajan kasvuun myöskin varaudutaan. Toisin sanoen tällä tarkoitetaan sitä, että eläkejärjestelmä pystyisi kustantamaan kaikki eläkkeet, vaikka väestö keskimäärin elää paljon pitempään nyt kuin esimerkiksi 10—20 vuotta sitten. Samaten tarkoitus on aivan asiallisesti ja aktuaarilaskennan kautta pitää työeläkemaksun nousupaineet vähintäänkin kohtuullisina.

Näistä ehkä tärkein tavoite on työeläkemenojen nousupaineiden alentaminen. Eihän järjestelmä pysy pystyssä, jos nousupaineita ei pystytä hallitsemaan. Ne on hallittava niin, että palkansaajien työnantajien työeläkemaksut eivät nousisi kohtuuttoman korkeiksi. Eläketurvakeskuksen arvion mukaan nimittäin työeläkemenot tulevat nousemaan nykyisestä 18 prosentista vuoteen 2050 mennessä noin 36 prosenttiin palkoista, mikäli jotain ei tehdä. Tämä 36 prosenttia on tietysti kestämätön tilanne.

Toinen keskeinen tavoite on työeläkejärjestelmän yksinkertaistaminen siten, että jatkossa yksityissektorin palkansaajien eläkelait yhdistetään.

Kolmas keskeinen tavoite on työeläkejärjestelmän muuttaminen vakuutusperusteiseksi siten, että eläke määräytyisi nykyistä selvemmin sen perusteella, kuinka paljon työeläkemaksuja kukin palkansaaja on maksanut.

Näitä on jo tarkasteltu aikaisemmissa puheissa, joten en mene niihin sen syvemmälle, mutta nämä ovat erittäin hyviä perusteluita. Vain tämmöinen komitea, joka Puron johdolla on työtään tehnyt, on pystynyt kaiken tämän meille työstämään. Tämähän kaikki vaikuttaa varsin laajasti meidän eläkeoikeuksiimme ja eläkkeen määräytymiseen, vakuutusmaksuihin ja sillä lailla on tervehdittävä asia.

Sitten itse ehdotetun järjestelmän sisältä muutama huomio, arvoisalle ministerille myöskin.

Ensimmäinen on palkattomat jaksot. On erinomainen asia, että ne uutena elementtinä otetaan tähän mukaan. Aikaisemminhan ei esimerkiksi perheenäideillä ollut minkäänlaista tekoeläketurvaa, vaikka he tekivät erittäin tärkeätä työtä tulevaisuuden kasvattamiseksi. Opiskelu on se, joka tässä minua itseäni ehkä eniten kiehnää, eivät lastenhoitoon liittyvät asiat, niistä kuitenkin on kohtuullinen esitys nyt tehty. Totta kai se voisi olla parempi, mutta se on kohtuullinen.

Sen sijaan opiskelun osalta jään erityisesti miettimään sitä, että Suomi puhuu korkeasta koulutuksesta ja sen suosimisesta ja sanoo, että meidän tulevaisuutemme on täysin kiinni siitä, että jatkossakin meillä on korkea know-how-taso, mutta kun nyt lähdetään mahdollisimman aikaisin tienaamaan työeläkettä, 18-vuotiaana, se lyö korvalle niitä, jotka eivät lähde työelämään mukaan, jotka lähtevät sinne ehkä 5—10 vuotta myöhemmin. Tämä ei millään lailla ollut kohdennettu erityiserä, jota jatkossa Puron komitean olisi pitänyt työstää. Sitä on roikotettu siellä mukana, ja tämähän oli asia, jonka Akava ja STTK voimakkaimmin myöskin eriyttivät neuvotteluissa.

Neuvotteluissa saatiin se hyvä aikaan, että niin sanottu korotettu karttuma 1,9 prosenttia tulee vuodesta 53 eteenpäin, mikäli koulutettu ihminen edelleen on silloin töissä. Mutta, arvon ministeri, tässä on minun ensimmäinen kysymykseni: Eikö tämä raja voisi olla alempi? Voisiko se olla 50 vuotta tai esimerkiksi 48 vuotta? En halua ehkä mielipiteellistä vastausta vaan enemmän analyyttisemman kannan, toisin sanoen, onko laskettu, mitä mahdollisesti maksaa, jos tämä korotettu karttuma olisi lähtenyt juoksemaan aikaisemmin. Miksi se otettiin nimenomaan 53 vuodesta käyttöön?

Toinen asia koskee indeksejä. Sehän menee päinvastoin sillä lailla, että kun ensinnäkin eläkepalkkaa lasketaan, silloin palkkakertoimessa otetaan huomioon 80-prosenttisesti palkkakehitys ja 20-prosenttisesti kaikki muu tavallinen elinkustannuksiin liittyvä ongelmatiikka, mutta kun sitten maksussa olevaa eläkettä yritetään pitää ajan tasalla, silloin nämä prosentit menevät päinvastoin. Tiedän, että tälle moni asiantuntija on erittäin myötämielinen. Mutta tiedän myöskin, että on täysin päinvastaisia kantoja jäljellä. Pitkässä juoksussa olisin hallituksen esityksestä halunnut lukea sen, miksi tasamalli 50/50, johon ministeri kyllä esityksessään jo viittasi, ei kuitenkaan voisi olla kilpaileva vaihtoehto. Tällä hetkellä voi näyttää siltä, että tämä ehdotettu malli tulee halvemmaksi eläkejärjestelmälle. Mutta rohkenen kyllä epäillä, että mikäli meillä tulee semmoinen tilanne, että palkat eivät nouse ja hinnat kovasti nousevat, eläkkeitä ei nosteta hintojen nousua vastaavalla tavalla vaan silloin tullaan tilanteeseen, jossa tätä indeksijärjestelmää joudutaan muuttamaan. Semmoisessa päätöksenteossa minä en ainakaan haluaisi olla mukana. Sen takia ilman mitään aktuaarikoulutusta väittäisin, että pitkässä juoksussa 50/50 tasaindeksimalli on kaikista turvallisin jatkon kannalta itse asiassa ilman muuta.

Vielä lopuksi, arvoisa puhemies: Intresantti yksityiskohta on tietysti elinaikakerroin. Se on aivan uutta vakuutuskäytäntöä ja varmasti aivan viisas, kun se tehdään niin kuin nyt laissa on sanottu, että se sopeutetaan eliniän kasvun mukaan silloin, kun eläkepäätös kyseiseen henkilöön kohdistuu. Toisin sanoen, kun sinä vuonna, kun ihminen lähtee eläkkeelle, nähdään, että elinaika onkin pidentynyt, silloin sama työeläkekertymä jaetaan niiden vuosien kesken, mikä merkitsee sinänsä vähän pienempää työeläkettä per vuosi, mutta kaikki se, mitä on kerätty, tulee maksuun. Minusta se on tyylikäs tapa eläketurvaa hoitaa.

Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kysymys siitä, milloin ja miten sovelletaan uutta indeksiä: Kyseessä on aika pitkä kappale ja perustelu, ja lakiehdotuksen sivulta 16 löytyvät kaikki tätä koskevat yksityiskohdat.

Täällä kysyttiin, miksi palkattomat jaksot sijoitetaan työeläkejärjestelmään eikä kansaneläkejärjestelmään. Eduskunta on hyväksynyt, en muista, oliko vuosi sitten vai vähemmän tai enemmän, joka tapauksessa lain niin sanotun viimeisen eläkelaitoksen periaatteista. Kysymys on siitä, että se työeläkelaitos, joka on se viimeinen laitos, joka maksaa eläketurvan, kerää kaikki eri järjestelmistä syntyneet eläkkeet yhteen ja maksaa sen ja laskuttaa näitä muita. Viimeinen eläkelaitos laskuttaa siis valtiolta siltä osin kuin on kertynyt eläkettä palkattomilta jaksoilta. Tällä pyritään pelkästään siihen, että se olisi tulevan eläkkeensaajan kannalta vaivatonta ja yksinkertaista. (Ed. Stenius-Kaukonen: Ei se ollut vastaus siihen kysymykseen!) Miksi palkattomat jaksot sijoitetaan ... — No, jos vastaus ei ed. Stenius-Kaukosta tyydytä, sitten olen vain pahoillani, mutta tämä on se vastaus. Tällä on haluttu tehdä tästä eläkkeen laskenta- ja hakemusmenettelystä mahdollisimman yksinkertainen.

Sitten valmistelusta: Täällä annettiin ymmärtää, että ne kaikki tahot, joita täällä mainittiin, Kuntien eläkevakuutus, valtion eläkelaitos, MTK jne., ovat olleet sosiaali- ja terveysministeriövetoisessa valmistelussa koko ajan mukana kaikissa alatyöryhmissä ja muun muassa siitä syystä, että MYEL-järjestelmän muutokset jo sisältyvät tähän lakipakettiin. Jotta olisi se kaikki tieto ja ne näkökohdat, joita tässä valmistelussa on tullut esille, nämä tahot ovat olleet tässä mukana.

Sitten, ed. Stenius-Kaukonen, en tiedä, tarkoititteko sitä, mutta sellaisen käsityksen saattoi saada, että ikään kuin superkarttuma ja työelämän kehittäminen olisivat toistensa vaihtoehtoja, että vain toisella tai vain toisella kannustettaisiin pysymään pidempään työelämässä. Ne eivät tietenkään ole vaihtoehtoja vaan rinnakkaisia keinoja. Olen tänään esittelypuheenvuorossani ja monesti eri yhteyksissä aikaisemmin korostanut sitä, kuinka tärkeitä nämä työhyvinvoinnin kehittämistoimenpiteet ovat, on sitten kysymys työsuojelusta, työterveydenhuollosta, varhaiskuntoutuksesta, täydennyskoulutuksesta tai uudelleenkoulutuksesta, johtamisjärjestelmistä, henkilöstön vaikuttamismahdollisuuksista jne. Niiden eteen on tehty työtä ja tehdään jatkossa. Tässä äärettömän tärkeätä on se, että asenteet yrityksissä, työpaikoilla ovat myönteisiä ja että entistä enemmän tehdään suunnitelmallista työtä näiden asioiden edistämiseksi.

Täällä on kritisoitu superkarttumaa. Äskettäisessä puheenvuorossaan ed. Akaan-Penttilä esitti pahoittelunsa sen takia, että hänen mielestään opiskeluajalta ei riittävästi kerry eläketurvaa. Aikaisemmassa puheenvuorossani jo totesin, että toisaalta se, että eläkettä alkaa kertyä jo 18 ikävuodesta alkaen, mikäli siitä asti on työansioita, edesauttaa lyhyemmin koulutettujen eläketurvan parantamista ja palkattomat jaksot ja superkarttuma nimenomaan taas sitten parantavat pidemmälle koulutettujen eläkekertymää ja eläkekarttumaa. Siinä, kuinka suuri tämän summan, euromäärän, pitäisi olla, jolle pohjalle tämä palkattomien jaksojen eläketurva pohjautuu, me käytimme opintorahan määrää ja kotihoidon tuen määrää, jotka ovat keskenään suurin piirtein samanlaiset, tätä summaa kaksinkertaisena. Taustana tälle on tietysti se, kuinka suuren laskun me kirjoitamme sitten seuraaville hallituksille ja seuraaville eduskunnille pitkässä juoksussa. Tämäkin ratkaisu on varsin mittava sitten, kun mennään kymmeniä vuosia eteenpäin.

Edelleen ed. Akaan-Penttilä kysyi, miksi ei päädytty tähän 50/50 indeksiin, ja ymmärsin niin, että tarkoititte, että sillä karttuisi sekä eläkepalkka että sitten eläke. Tätä voidaan tietysti haarukoida eri suunnista. Kun se kertyy tällä indeksillä 80/20, jossa 80 on ansiotasoindeksi, 20 elinkustannusindeksi, totta kai se tuottaa sinne pohjalle suuremman eläkepalkan, jota sitten korotetaan tällä päinvastaisella indeksillä. Kummasta tämä lopputulos sitten pitkässä juoksussa olisi edullisempi, en tiedä, löytyykö tästä salista tai lehteriltä tai tämän talon ulkopuolelta niin taitavaa matemaatikkoa ja eläkeasiantuntijaa, joka pystyisi tämän varmuudella sanomaan. Kysymys on vaan siitä, missä vaiheessa tämä järjestelmä tällä tavoin rakentuu.

Vielä ed. Stenius-Kaukoselle, joka kantaa kovasti huolta pienipalkkaisista henkilöistä, niistä, joille vain pieni työeläke kertyy ja kansaneläke muodostaa merkittävän osan eläkepalkasta: Totesin jo aiemmin, että tämä järjestelmä ei huononna, ja jos halutaan tehdä tasokorotus kansaneläkkeeseen, minusta se on sitten oma päätöksensä, joka kuuluu minusta sitten vähän eri yhteyteen kuin tähän. Se on sitten sitä punnintaa, jota en tiedä ketkä tekevät, mutta jota seuraavan hallituksen muodostamisen yhteydessä tehdään. Jos silloin halutaan kansaneläkkeen perusturvaa nostaa, se kuuluu siihen yhteyteen. Tällä ratkaisulla, joka nyt on esitetty, ei heikennetä niiden asemaa, jotka saavat eläketurvansa sekä kansaneläkkeestä että työeläkkeestä, vaan heidänkin tilanteensa paranee.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin indekseistä. Minusta on aivan oikein, että eläkepalkka lasketaan 80-prosenttisesti palkan mukaan. Sitä yritin sanoa. Kysymykseni koski indeksien taloudellisia vaikutuksia, niiden rahallisia vertailuja. Sitä ei tehdä sivulla 16, jonka olin lukenut, eikä myöskään hallituksen esityksen taloudellisessa selonteossa. Siinä osassa olisin halunnut siitä koelaskelmia, sitä yritin sanoa.

Sitten opiskelusta, sen vaikutuksesta ja siitä, minkä sorttinen se on: Luenpa vaan Insinööriliiton yhden esimerkin, jossa he sanovat, että Puron mallin laskentakaava osoittaa, että 18-vuotiaana työelämään siirtyvän henkilön on mahdollista ansaita jopa 78 prosentin eläke, kun opiskelevalle henkilölle eläkettä kertyy 58 prosenttia. Näitä voidaan laskea monin tavoin, tiedän sen, mutta tämä on puhuttelevaa meidän koulutusyhteiskunnassamme, että tämmöisiä vääristymiä voi sisältyä tähän lainsäädäntöön.

Juha  Rehula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tässä keskustelussa ovat ainakin edustajat Kuoppa, Keränen ja allekirjoittanut kysyneet, miten käy niin sanottujen parempien, niin sanottujen puolitettujen, indeksien, jotka ovat voimassa vielä 31.12.2004. Mitä niille tapahtuu 1.1.2005? Te neuvoitte lukemaan hallituksen esityksen sivua 16. Olen lukenut tämän sivun lisäksi sivua 24 ja sivua 74 ja olen vielä yrittänyt kysyä asiaa tunteviltakin tätä asiaa. Te vastaatte: lukekaa. Tuon useamman kerran lukemisen ja asian vatvomisen ja veivaamisen jälkeenkin joudun edelleen kysymään, ministeri Perho: Mikä on indeksi, jolla nämä niin sanotut paremmat indeksit lasketaan 1.1.2005 jälkeen? Toivon jo ihan tiedotusvälineitä varten, että kerrotte, kyllä vai ei, parempi vai huonompi.

Hannu  Aho  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! On pakko todeta, että vaikka sanotaan, että tässä ei kellään eläke heikkene, kyllä meiltä löytyy aika paljon semmoisia ryhmiä, joissa eläkekarttuma tulee olemaan huomattavasti alhaisempi kuin niin sanotuilla parempiosaisilla. Meillä löytyy yllättävän paljon näitä ryhmiä, ja se perusryhmä on puhtaasti kansaneläkkeen varassa olevat. Siellä ei valitettavasti se korotus tule jatkossakaan, koska indeksit ovat puolitettuina näissä asioissa.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Ministeri Perholta kysyttiin, miksi nämä palkattomat jaksot on korvattu työeläkejärjestelmässä, mutta meidän olisi pitänyt ilmeisesti kysyä teiltä, miksi niitä ei ole sijoitettu kansaneläkejärjestelmään, jolloin olisitte vastannut meille siihen esitettyyn kysymykseen. Ei sillä viimeisen laitoksen periaatteella ole mielestäni mitään tekemistä tämän asian kanssa.

Mutta kansaneläkkeen tasokorotuksella olisi tähänkin asiaan saatu ratkaisu, eikä se ole mikään erillinen asia, mitä ratkotaan sitten, vaan juuri kansaneläkkeen tasokorotuksella olisi voitu pienempää eläkettä, silloin kun on palkattomia jaksoja, korjata, tekemällä tasokorotus. Se olisi ollut erittäin yksinkertainen keino, ja samalla sillä olisi voitu auttaa niitä, joilla on kaikkein pienimmät eläkkeet. Juuri tässä yhteydessä se olisi pitänyt tehdä. Nyt jälleen, kun sanotaan, että se siirtyy hallitusohjelmaan — nyt kun tehdään tällainen ratkaisu — niin ne, jotka ovat pelkän kansaneläkkeen varassa, joilla ei ole koskaan edes mahdollisuutta työelämään, jäävät todella heikoimmalle.

Sosiaali- ja terveysministeri  Maija  Perho

Arvoisa puhemies! Ed. Akaan-Penttilälle totean saman kuin jo aiemmin: tämä puoliväli-indeksi on kalliimpi. Sen takia se vuoden 96 alusta muutettiin, jotta pystytään hillitsemään jatkossa eläkemenojen varsin rajua kasvua, joka eläkemenojen kasvu tulee sitten sekä palkansaajan että työnantajan kontolle. Se merkitsee veroasteen kiristymistä palkansaajan näkökulmasta, ja se merkitsee työnantajalle työllistämiskynnyksen nousua, koska henkilöstösivukulut tätä kautta edelleenkin nousisivat.

Näistä palkattomista jaksoista: Kyllä se on ihan todellinen oikea vastaus. Jos ei tyydytä, niin en voi sille mitään. Jos se olisi mennyt Kelalle, totta kai se olisi ollut sinne sitten uusi lisätehtävä. (Ed. Stenius-Kaukonen: Ei vaan tasokorotus!) — No, tasokorotus on sitten toinen linja kokonaan, mutta tässä haluttiin valita tämä täsmäratkaisu niin, että se menee opiskelijoille ja alle 3-vuotiasta lasta hoitaneille aikanaan, tämä etu.

Tästä indeksimuutoksesta: Sivulla 16 on kerrottu se, ketkä ovat tämän indeksimuutoksen ulkopuolella, ja sivulla 24 on todettu, että tätä puoliväli-indeksiä sovelletaan edelleen tarkistettaessa ansioita sellaisia eläkkeitä myönnettäessä, jotka lain voimaantulon jälkeenkin myönnetään nykyisten säännösten mukaan. Eli tässä on tämä suojasäännös, joka liittyy siihen, kumman eläkepalkan laskentatavan valitsee.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Aivan, se puoliväli-indeksin suojasäännös koskee eläkkeen laskemista, mutta kaikkia eläkkeitä tullaan vuodesta 2005 alkaen korottamaan vuosittain vain huonommalla, taitetulla indeksillä, jossa kuluttajahintaindeksin paino on 80 prosenttia ja ansiotasoindeksin paino 20 prosenttia. Mutta tämä on juuri se asia, mistä paljon tuossa keskustelussa puhuttiin, että on vielä yritettävä saada tätä indeksiä korjatuksi. Toivottavasti me pystymme edes jotain tekemään.

Sosiaali- ja terveysministeri   Maija  Perho

Arvoisa puhemies! Vielä näihin alle 65-vuotiaisiin eläkeläisiin, jotka paljolti ovat juuri työkyvyttömyyseläkeläisiä: Kannattaa samanaikaisesti tämän indeksikeskustelun yhteydessä huomioida se, että tuleva aika työkyvyttömyyseläkkeessä perustuu erilaiseen laskentakaavaan, parempiin indekseihin, nuorten työkyvyttömien kohdalla tällaiseen tarkistukseen, joka tehdään. Valiokunta varmaan perehtyy tähän kokonaisuuteen huolella ja saa sitten laskelmia siitä, mistä todella on kysymys.

Juha  Rehula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Olen ollut eduskunnassa juuri sen ajan, kun kansaeläkkeen pohjaosasta on keskusteltu. Joka kerta on vakuutettu, että kenenkään eläke ei heikkene, vaikka tämä pohjaosan leikkaus tehdään. Nyt kun koin ymmärtäneeni ministerin vastauksesta, lähinnä rivien välistä, jotakin, niin on ennakoitavissa — eikä tarvitse olla kummoinenkaan ennustajaeukko — että tämä taitetun indeksin kohdalla on käymässä samalla tavalla. Siellä on sisällä tekijöitä, jotka eläkeläiset kyllä ymmärtävät, ja me päättäjät näköjään tulemme vakuuttelemaan, että eläke ei laske, asiat ovat kunnossa. Toivon mukaan tälle asialle tosiaankin vielä pystyttäisiin tekemään jotain, koska tämä ei tule olemaan eduksi kenellekään.

Seppo  Kanerva  /kok:

Arvoisa puhemies! Siihen ei nyt sitten tullut vastausta, että kun minä vuoden 2006 alussa täytän 65, joudunko jo vuotta ennen taitetun indeksin piiriin vai enkö. Se jäi epäselväksi. (Ed. Stenius-Kaukonen: Ei se ole epäselvää, ilman muuta!) — Ministerin vastauksesta jäi epäselväksi kylläkin, mutta ed. Stenius-Kaukosen vastauksesta ja siitä suunnitelmasta päätellen valitettavasti joudun.

Asettamalla taitettu indeksi kaikille eläkeläisille tehdään heistä samoja b-kansalaisia, joita nyt ovat yli 65-vuotiaat eläkeläiset. Tuntuu kuin hallitus haluaisi laittaa keltaisen merkin kaikkien eläkeläisten rintaan ja siirtää heidät gettoon. Kun sairaseläkeläinen joutuu nyt sortoindeksin kohteeksi, merkitsee se sitä, että 30-vuotiaana vammautuneen elämisen taso on 60-vuotiaana pudonnut puoleen. Sekö on nyt sitä superkertymää? Varusmiespalveluksen jättäminen huomioon ottamatta puolestaan on selvää sukupuolisortoa.

Ei tätä maata ajeta nurin eläkkeillä vaan ylisuurilla palkankorotuksilla, joita automaattisesti seuraavat suuremmat eläkkeet. Olisiko nyt syytä panna jäitä hattuun ja selvittää, miten eläkeasiat on järjestetty muissa EU-maissa, jottei taas kohta tarvitsisi muuttaa eläkelakeja? Lopuksi toteaisin, että kummastuttaa tuo äskeinen, että on tarkoitus vuonna 2005 soveltaa taitettua sortoindeksiä myös vanhoihin ja maksussa oleviin eläkkeisiin. Olisikohan se perustuslain vastaista?

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Näyttää siltä, että hallitus on onnistunut kerrankin tekemään jonkinlaisen esityksen tämän eläkekysymyksen ratkaisemiseksi. Asiaa vähän tarkemmin miettien täytyy olla niin, että työmarkkinajärjestöt ovat sopineet ja hallitus on tämän ansiokseen kirjannut. Väliäkö hällä! Jos hallitus ei nyt kuitenkaan ole tätä työmarkkinajärjestöjen sopimusta romuttanut, niin menköön näin.

Niin kuin ed. Seppo Kanerva puhui, tämän suurin ongelma on tämä taitettu indeksi ja siihen liittyen eläkeläisten aseman aliarvioiminen tässä yhteiskunnassa. Kyllä heidän asemaansa pitää katsoa tulevaisuudessa eteenpäin muutenkin kuin edustajien omasta näkökulmasta katsottuna, omasta näkökulmasta niin, että silloin kun tämä parhaimmillaan voimaan astuu, niin itse täältä erinomaisen moni toivon mukaan tätä eläkettä myöskin nauttii tällä pohjalla.

Jos sitten katsotaan tätä asiaa, mistä tämä rahoitus tähän löytyy, niin luulen, että hyvää tahtoa ollen varmaan kaikki eläkeläiset olisivat nähtävissä sillä rivillä kuin palkansaajatkin, niin että tämä kustannustaso korvattaisiin ilman tätä taitettua indeksiä.

Sitä mitä tähän esitykseen liittyy eläkkeen kertymisestä näiltä palkattomilta jaksoilta, pidän erinomaisen kaukonäköisenä, kauaskantoisena, ajatustapaa missä nähdään, että eläkettä kertyy opiskeluajalta ja pienten lasten hoitoajalta, ja tältä osalta, niin kuin ed. Seppo Kanerva puhui, erittäin suurena puutteena pidän, että sitä ei kerry tämän esityksen mukaan varusmiespalveluajalta. Varusmiespalvelu suomalaisen miehen ja naisen osalta on sijoitus ja katsaus tulevaan yhteiskuntaan ja tulevaan turvallisuuteen. Kyllä sen ehdottomasti pitää sisältyä tähän matkaan. Kaikin tavoin toivon, että valiokuntakäsittelyssä tämä asia otetaan huomioon, katsotaan ja rinnastetaan se myöskin opiskeluun.

Toivon, että tämä lakiesitys saa valiokuntakierroksella perusteellisen käsittelyn ja oikeudenmukaisen kohtelun ja sitä tehdään harkiten ja huolella kuitenkin tavoitteena ja vaatimuksena, että se tulee käsiteltyä näillä valtiopäivillä viimeistään tammi—helmikuun aikana.

Jouko Jääskeläinen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Paljon hyviä puheenvuoroja on jo käytetty ja varmaan valiokunta tähän asiaan perusteellisesti sitten paneutuu. Puron työryhmä ja hallitus ovat tehneet suuren työn tämän asian kanssa. Esittäisin kuitenkin sen epäilyksen, ettei tämä nyt varmaan sataa vuotta tule edes valiokunnan hyväksymässä ja salin hyväksymässä muodossa olemaan voimassa. Varmaan siellä joitakin pieniä tarkistuksia tullaan tekemään.

Mutta jatkaisin hieman asiasta, johonka ed. Gestrin täällä ainakin ja ehkä jotkut muutkin ovat puuttuneet, kysymykseen alle 3-vuotiaan lapsen hoitoon liittyvän eläke-edun kertymästä. Kun mietimme, mitä kaikkea tällaista tärkeää yhteiskunnallista työtä kodeissa tehdään, muistamme, että hoidetaan myös vanhuksia, vammaisia, pitkäaikaissairaita. Joissakin kohdin omaishoidon tuki tulee avuksi tässä kysymyksessä, ja tiettyyn määrään asti eläketurvaa sieltäkin taitaa kertyä, mutta tämä on ulottuvuus, jota käsittääkseni ei tässä ole laajemmin pohdittu. Voi olla, että tähän asiaan asti ei tässä lakimuutoksessa päästä, mutta kun seuraavienkin vuosien ja vuosikymmenien aikana tarkennuksia ja mietintöjä tehdään, ei kannata tätäkään unohtaa.

Mutta sitten on kysymys alle 3-vuotiaan lapsen hoidon eläketurvan tasosta. Se on tässä nyt määritelty 500 euroksi ikään kuin laskennallisesti pohjana ajatus kotihoidon tuen tasosta. Kuitenkin, joku äiti, joskus isäkin, hoitaa kotona myöskin kahta lasta, saattaa hoitaa kolmeakin lasta, jopa useampiakin, myöskin alle 7-vuotiaita lapsia, saattaa hoitaa sen jälkeen, kun lapsi on täyttänyt 3 vuotta. Haluaisin kysyä, miten suhtaudumme tämän eläketurvan tasoon tässä suhteessa. Meidän ryhmämme tulee tätä asiaa sekä vielä miettimään valiokuntakäsittelyssä että harkitsemme myöskin oman rinnakkaisaloitteen tekoa tämän asian kohdalta.

Täytyy muistaa, että kotona tapahtuva lasten hoivatyö on myöskin tavattoman tärkeä tehtävä, se on sijoitus mitä suurimmassa määrin tulevaisuuteen. Olemme tietysti hyvin varovaisia siinä suhteessa, että emme halua kirjoittaa tuleville sukupolville sellaista laskua, johon ei pystytä vastaamaan, jota ei pystytä maksamaan. Tässä suhteessa ryhmämme varmaan suorittaa hyvin tarkkaa harkintaa. Kun nyt katsomme niitäkin lukuja, jotka eilisessäkin keskustelussa tulivat esille, esimerkiksi siitä, että vuodesta 95 viime vuoteen vuosittainen syntyvyystaso on laskenut 7 000 lapsella, niin nämä ovat sellaisia lukuja ja tekijöitä, jotka tässä satavuotisessa tarkastelussa, jota nyt yritetään eteenpäin tehdä, tulee ottaa huomioon.

Toivomme todellakin, että valiokunta tähänkin ulottuvuuteen tarkasti paneutuu, ja meidän ryhmämme tulee myöskin tämän syksyn aikana vielä jatkamaan pohdiskelua.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on laajasta esityksestä kyse, ja niin kuin edellä on todettu, kyse on aika vaikeasta paketista, joka, jos se hyvin onnistuu, voi olla voimassa useita kymmeniä vuosia, mutta en itsekään usko kyllä, mitä ministeri Perho totesi, että 2060 tai 2100 nämä vielä olisivat voimassa. Kyllähän tässä nyt jo, kun katsoo menneitä vuosia, muutamaa kymmenen vuotta taaksepäin, täällä on tehty joka hallituksen aikana monta muutosta eläkelakiin. Uskon sillä tavalla maailman muuttuvan eteenkin päin, että näitä joudutaan tarkistamaan. Mutta sillä ajallahan niitä tehdään, missä eletään, ja tässä on nyt se aika menossa ja ne tarpeet.

Tässä on hyviä elementtejä olemassa, niin kuin edellä on todettu monissa puheenvuoroissa. Palkaton aika otetaan nyt huomioon, jos hoidetaan kotona lapsia. Itsekin olen siitä tehnyt aloitteita ja moni muu on täällä salissa tehnyt aloitteita. Nyt tässä tullaan vastaan johonkin mittaan asti, ja niin kuin on esityksessä näkyvissä, joku aina maksaa nämä, ja tässä tapauksessa se menee veronmaksajien piikkiin, mikä on luonnollinen seikka, koska rahoituksen pitää olla turvattu jatkossakin, ei voi tyhjän varaan mitään rakentaa.

Sitten minä näen hyvänä sekä huonona korkeamman kertymän. Kun ikää karttuu 53 vuoteen, kertymä on korkeampi ja sillä kiihotetaan työntekoon, mutta toisaalta maksu myös kasvaa. Se on kaksiteräinen miekka sinällään, joka tietysti perustuu siihen vakuutusperiaatteeseen, että joka saa, myös maksaa. Saa nähdä, mitä se tulee vaikuttamaan innostukseen jatkaa työssä pitkään.

Sitten tämä iäisyyskysymys tässä on nyt hoidettu, 18-vuotiaiden eli alle 23-vuotiaiden asema. Tässä esityksessä 18-vuotiaat lähtevät kerryttämään työeläkettä itselleen, ja se on hyvä asia, sillä tähän mennessä se käytäntö onkin ollut hyvin epälooginen sinällään, jos maksetaan maksua, mutta ei saada turvaa. Sitä ei voi mitenkään pitää kohtuullisena.

Yksi epäkohta tässä on, ja se pitäisi minusta korjata eduskunnassa ja tehdä valiokunnassa sen eteen kaikki: kansaneläkkeen osuus. Kyllä minusta eläkelakien pitää olla linjassa toisiinsa nähden, ja tähän jää epäloogisuus, jos tämä näin menee läpi, jotta toisessa on mahdollisuus päästä eläkkeelle 62-vuotiaana tai täydelle eläkkeelle 63-vuotiaana, mutta kansaneläkkeen puolella se raja on 65. Tätä en oikein näe järkevänä millään opilla perustella. Odotan, että valiokunta katsoo, miten se korjataan, ja etsii siihen säännökset. Alun perin ymmärsin kyllä silloin, kun Haikarainen ilmeisesti tätä on valmistellut ministeriössä, että hänellä on ollut ajatuksena kuitenkin saattaa ikärajat samaan linjaan kansaneläkkeiden ja työeläkkeiden osalta, mutta en tiedä, mihin tämä ajattelu sitten kariutui.

Sitten tässä on se näkökulma, jotta kun lähtee siitä 63:sta eteenpäin tekemään työtä aina 68 ikävuoteen asti, niin kertymä on korkeampi. Kyllä tässä itsellä on tullut samanlainen ajattelu kuin jo heti alussa puheenvuorossa, taisi ed. Laitinen aloittaa keskustelun siitä, jotta tämä on niin kuin valkokaulusporukan hommia. Kyllä jos katsoo tämmöisiä tavallisia raskaamman työn raatajia, niin hyvin harvalla enää siinä iässä töppönen heiluu tai harva jaksaa tehdä töitä. Siinä mielessä minusta tämä seikka on eriarvoistava. Sinällään tietysti tämä sallii ihmisten tehdä työtä, jos tämmöiset valkokaulusihmiset jaksavat tehdä, mutta minusta kertymän pitäisi olla sillä tavalla aikanaan mietitty, jotta kun tekee raskasta työtä, niillä ihmisillä olisi isompi kertymä. Pitäisi olla joku pisteytysjärjestelmä, jolla tämmöisen helpomman työn tekijällä olisi sitten pienempi eläkekertymä.

Mutta näissä kaikissahan tätä ennen on ollut toisinpäin. Tähän asti helpomman työn tekijät ovat päässeet 30 vuoden työhistorialla täydelle eläkkeelle, kun raskaan työn raatajan on pitänyt tehdä 40 vuotta. Tässä sinällään muuten tämä perusjuju tasaantuu, mutta sitten vaikuttaa myöhempi työhistoria: kun pystyy sen takia tekemään töitä pitkään, että aikaisemmin on ollut helpompaa, niin sitten voi mahdollisesti saada paremman eläkkeen. Mutta en ole heille kateellinen, sillä työhön sidottuja varmaan he ovat kovasti. Raskaan työn raatajat voivat sitten tietysti olla vähän raihnaisia, mutta kun työkyky ja sen ylläpitäminen toivon mukaan työpaikoilla paremmin otetaan huomioon, niin myö soudellaan tuolla veneellä ja ongitaan tuolla suomalaisilla järvillä sitten.

Sitten on kysytty, pitääkö varusmiesaika ottaa tähän mukaan. Minusta se olisi kyllä tärkeä asia, koska se on kansalaisvelvollisuus ja ainakin jokaisen miehen on oltava varusmiesaika armeijan palveluksessa, jos ei sivariksi heittäydy. Siinä tapauksessa olen sitä mieltä, että se aika pitäisi ehdottomasti ottaa huomioon myös eläkekertymän osalta, koska se olisi työaikaa, jos ei sitä palvelusta olisi.

Vihonviimeisenä seikkana on indeksikysymys. Itse näen kyllä sen sillä tavalla — toivon mukaan tähän nyt järkeä löytyy — että se 50/50-indeksi eli palkkoja puolet, kuluttajahintoja puolet olisi minusta oikeampi tarkastelutapa myös eläkkeellä oltaessa. Tässähän tämä käy niin, jotta eläkepalkkoja kyllä tarkistetaan, kun eläkkeelle jäädään, katsotaan takautuvasti, että seurataan palkkakehitystä 80-prosenttisesti, mutta sitten se keikahtaakin toisinpäin, että palkkaindeksi putoaa 20:een eläkkeellä ollessa. Näen vähän toisella tavalla kuin jotkut edelliset puhujat, että uskon kuitenkin, että jatkossakin palkkakehitys tulee olemaan vähän nopeampaa kuin kuluttajahintojen kehitys. Sen takia toivoisi, jotta tähän seikkaan voisi valiokunta puuttua ja ottaa sen kannan, jotta eläkeläisten tulojenkin pitää seurata palkkojen kehitystä enemmän kuin tässä esitetään.

Mikko  Immonen  /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. E. Lahtelan jakoon raskaista töistä kyllä en henkilökohtaisesti osaa sanoa sitä, kuinka sen jaon voisin tehdä valkokauluksisen tai ruumiillisesti raskaan työn kesken. Kyllä raskasta työtä on monesti työ kuin työ, on sitten henkistä tai ruumiillista työtä.

Yleensä uudistus-sanan kuullessaan tavallinen kaduntallaaja poistaa aseestaan varmistimen, kaivautuu poteroonsa ja alkaa pälyillä epäillen kaikkea, mikä vähänkin haiskahtaa uudistus-sanalta. No, miksikö hän käyttäytyy niin? Lieneekö kyseessä perisuomalainen muutosvastarinta, yltiöpäinen konservatismi, vai kiusallaanko hän epäilee kaikkea uutta? Voin kuitenkin vastata tässä hänen puolestaan, ettei kyseessä liene mikään edellä luettelemani syy, vaan tämän kaduntallaajan on vuosien mittaan Siperia opettanut. Opin oivasta perillemenosta johtuu, että hän hyppää varpailleen heti tuon maagisen uudistus-sanan kuullessaan.

Kun joskus ammoisina aikoina hänen vielä työelämässä ollessaan puhuttiin palkkauudistuksesta, se tarkoitti käytännössä samaa kuin palkkojen alentaminen. Tai kun esille nostettiin työelämän uudistaminen, esimerkkihenkilöllemme se tarkoitti sitä, että hänelle luettiin lopputili kouraan. Tätä taustaa silmälläpitäen ei ole ollenkaan epätavallista, että hän suhtautuu epäillen kaikkiin uudistuksiin.

Mutta nyt kuitenkin minun lienee syytä rauhoitella häntä ja muita hänen tavallaan nyt käsittelyssämme olevaan eläkeuudistukseen suhtautuvia ja sanoa, että mielestäni tämä uudistus kannattaa tehdä, selkeyttäähän se muun muassa kirjavaa ja monimutkaista eläkekenttäämme, tuo pääsääntöisesti lisää euroja eläkeläisten kukkaroon ja tuo joustavuutta eläkkeelle siirtymiseen. Ennen kaikkea, jos on uskomista Eläketurvakeskuksen arvioon, uudistus vaikuttaa merkittävästi ikääntyvien työllisyyteen.

Nykyisin voimassa oleva järjestelmähän sortaa nuoria, koska eläkettä alkaa karttua vasta 23 ikävuoden jälkeen, vaikka työeläkemaksua voidaan alkaa periä jo 14-vuotiaaltakin. Uudessa eläkemallissahan eläke alkaa karttua jo 18-vuotiaalle. Nuorille pätkätyöläisille, jotka usein ovat yhtä kuin sama ryhmä, vaikutusta on myös sillä, että eläkkeiden laskennassa käytettävässä palkkakertoimessa yleisen ansiokehityksen osuus nousee 50 prosentista 80 prosenttiin. Näin tulee huomioiduksi se, ettei nuoruusvuosina ansaittuja eläkkeen osia leikata.

Eläkeuudistuksen yhtenä tavoitteena on ollut nostaa keskimääräistä eläkkeellesiirtymisikää 2—3 vuodella. Nykyisinhän keskiarvo on 59 vuotta, joten tavoiteltavana oleva eläköitymisiän keskiarvo on 62 vuotta. Muutoksella haetaan siis sitä, että kymmenen vuoden päästä enemmistö pakertaisi töissä vähintäänkin 62-vuotiaaksi asti. Jos eläkkeelle siirtymisen myöhentämisessä onnistutaan, vaikuttaa se myönteisesti niin ihmisten eläkkeisiin kuin yhteiskunnan maksukykyynkin. Ihmiset saavat paremman toimeentulon ja isommat eläkkeet, samalla kun turvataan yhteiskunnan eläkkeidenmaksukyky. Verotulot lisääntyvät ja paine työeläkemaksujen korottamiseen vähenee.

Jo alussa esittelin kaduntallaajan pelkoa uudistus-sanaa kohtaan. Nyt on esittelyvuorossa jousto-sana, johon hän suhtautuu vähintäänkin yhtä epäilevästi. Mutta edelleenkin voin lohduttaa: ei tämäkään sana sisällä sellaista elastista peikkoa, johon hän kaikkine venymisineen on vuosien varrella joutunut tottumaan. Siispä vuoden 2005 jälkeen voi jäädä eläkkeelle joustavasti 62 ja 68 vuoden välillä. Mutta jos työntekijällä työtä ja paukkuja riittää pidempään työssäjaksamiseen, tämä palkitaan. Ihmisen jäädessä eläkkeelle 62 vuoden iässä hänen ansaitsemaansa eläkettä pienennetään enintään 7,2 prosenttia eli 0,6 prosenttia yhtä varhennuskuukautta kohti. Jos taas hän pystyy jatkamaan työssä 63-vuotiaaksi, voi hän saada siihen mennessä ansaitsemansa eläkkeen. Jos työntekijällä kuitenkin terveyttä ja työhaluja riittää, voi hän jatkaa työskentelyä vielä 63 ikävuoden jälkeenkin. Tästä hänet palkitaan suuremmalla eli 1,5 prosentin sijasta 4,5 prosentin eläkekarttumalla.

On kuitenkin selvää, etteivät kaikki jaksa työskennellä edes 63 ikävuoteen asti. Heidät tuleekin huomioida eläköitymisensä jälkeen muulla tavoin, kuten kuntoutuspalveluja lisäämällä. Jo ansaitut eläkeoikeudet säilyvät, sillä uusi laskutapa vaikuttaisi vasta vuoden 2005 alusta lukien eli merkityksellinen se olisi vasta niiden eläkkeille, jotka tulevat työelämään vuonna 2005 tai sen jälkeen.

Ei elämä ole pelkästään ruusuilla tanssimista; niin ei myöskään uusi eläkepaketti ole täydellinen. Esimerkiksi osa-aikaeläkkeelle pääsyä kiristetään nostamalla ikäraja 56:sta 58 vuoteen ja muuttamalla eläkkeen laskutapaa siten, että eläke karttuu vain osa-aikatyön mukaan. Myös työttömyysturvan lisäpäiviin oikeuttavaa alaikärajaa korotetaan kahdella vuodella eli niin sanotun eläkeputken alkupäätä siirretään kahdella vuodella.

Vaikka eläkepaketissa riittääkin vielä pientä viilaamista, niin kokonaisuutena se sisältää sen verran myönteisiä elementtejä, että kannatan sen hyväksymistä.

Pertti Turtiainen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Esityksestä eläkelainsäädännön muuttamiseksi on ainakin ennakkoon julkisuudessa käydyssä keskustelussa saanut kuvan, että se on tämmöinen kovan väännön kompromissi, joka tulee hyväksyä sitten täällä eduskunnassa miltään osin kajoamatta siihen kompromissitulokseen. Tämä kuva on tullut myös siitä, kun erilaisissa tilaisuuksissa tässä on kulkenut, eläkeläisten tilaisuuksissa ja ay-liikkeen tilaisuuksissa. Eläkeläiset ovat sanoneet, että tämä paketti pitää aukaista, koska tässä on paljon epäkohtia ja korjattavia kohtia. Hyvin useissa ay-liikkeen tilaisuuksissa on tullut esiin se, että tämä on kolmikannassa valmisteltu ja tähän ei tule millään tavalla kajota, että tämä pitää tässä muodossa, mikä on hallituksen esitys, hyväksyä.

Ainakin nyt täällä käytetyt puheenvuorot ovat osaltaan kyllä tuoneet esiin melkoisia aukkoja, epäoikeudenmukaisuuksia, joita tämä esitys pitäisi sisällään. Se on ainakin osoitus siitä, että jotakin korjattavaa tässä tietenkin on. Täällä on niin monta puheenvuoroa käytetty, sanotaan, kriittisessä mielessä, että ainakin valiokunnalla tehtävää tulee olemaan paljon.

Omalta osaltani en lähde ainakaan kaikkea toistamaan, mitä täällä on tullut esiin erilaisista kriittisistä kohdista ja myönteisistä kohdista. Ed. Immonen viittasi tähän työttömyyseläkeasiaan. Se on yksi semmoinen asia, mikä aika paljon puhuttaa ja epäilyttää, onko esitys sitten kuitenkaan oikeudenmukainen työttömyyseläkkeelle siirtyviä kohtaan pitkässä juoksussa.

Myönnettävä on kuitenkin se, että tässä on hyvin paljon myönteisiäkin kohtia, ettei tätä voi pelkästään katsoa sillä tavoin, että tämä on, sanotaan, väkisin tehty kompromissiratkaisu, joka pitää vain kielteistä sisällään. Kyllä myönnettävä on, että tässä on myönteistäkin. Koko ratkaisun pitkävaikutteisuus pitää myös huomioida. Tämä on pitkälle tulevaisuuteen tehty ehdotus, ja toivottavasti se tulee toimimaan sitten lopullisen käsittelyn jälkeen. Huono asia on ollut se, että vaikka tämä on kolmikannassa tehty, olisi kuitenkin pitänyt eläkeläisjärjestöjen jollakin tavalla olla mukana kytkettynä valmistelutyöhön, koska se on suuri joukko ja siitä saa kaiken aikaa kuulla, että tässä esityksessä ei välttämättä heidän peukalonjälkeänsä kaikilta osin ole.

Silmiä ei tule ummistaa myöskään siltä, miten sitten koko tämä ratkaisu rahoitetaan, ja huomioida pitää myös se, että ikääntyminen tulee olemaan yksi keskeinen tekijä tulevaisuutta ajatellen eläkkeiden rahoituksen osalta. Varmaankin tähän asiaan tullaan vielä puuttumaan, miten tämä rahoituspuoli hoidetaan. Mutta väärä tapa tämän asian käsittelyn yhteydessä mielestäni on se, että tätä korostetaan osaltaan, että tullaan säästämään eläkemenoja tulevaisuutta ajatellen, kun paketti hyväksytään. Se ei nyt kyllä ole oikein linjana hyvä, sillä säästäminen tässä yhteydessä tarkoittaa sitä, että joillakin tulevat sitten eläkkeet heikentymään. Linjauksena tämä on mielestäni väärä tapa tuoda asia esiin.

Sitten jonkin verran sitä kritiikkiä, joka on täällä esillä ollut. Niin sanotusta taitetusta indeksistä on taitettu peistä hyvin pitkään, useita vuosia. Nythän tämä ollaan sitten ratkaisemassa tämän esityksen osalta niin, että kaikki on tasapäistetty ja kaikilla on saman tyyppinen 20/80-indeksi elikkä palkat 20, hinnat 80. Mutta mikä on sitten oikea indeksi, onko se sitten 50/50, kun taloudellista kehitystä hintojen ja palkkojen kohdalta ei pystytä aivan tarkkaan määrittelemään, mikä se on kymmenen vuoden päästä tällä kehityksellä, palkkakehitys ja hintakehitys? Ed. Akaan-Penttilä arveli sitä, että siitähän ei olla varmoja, mikä tämä kehitys on. Mikä on sitten oikea muoto? Ainakin omasta näkökulmastani 50/50 voisi olla oikeudenmukaisempi esitys tähän liittyen. Tämä 20/80 ei ainakaan minua tyydytä tältä osin.

Sitten tähän laskenta-aikaan. Hyvä asia on se, että 18-vuotiaiden kohdalla lähtee kertymä liikkeelle heti. Opiskelijoiden kohdalta on hyvä asia, että on huomioitu opiskeluaikaa. Sen sijaan on tullut esiin varusmiespalvelu ja siviilipalvelu, jotka ovat jääneet kokonaan ulkopuolelle. Tämä on yksi epäoikeudenmukaisuuden kohta myös, joka on varmaan helppo ja halpa korjata tässä yhteydessä, että huomioidaan myös varusmiespalvelus- ja siviilipalvelusaika tässä ehdotuksessa.

Sitten on puheenvuoroissa noussut esille tämä, että kun pitkään opiskellaan korkeakouluissa ja yliopistoissa, viisi vuotta, kymmenen vuotta, ennen kuin on tutkinto suoritettu, ja sen jälkeen siirrytään työelämän palvelukseen, niin tämä olisi näiden puheenvuorojen näkemyksen mukaan epäoikeudenmukaista verrattuna siihen, että toiset pääsevät 18-vuotiaina karttuman piiriin. Mutta pitää huomioida se, että tämä pitää sisällään sen kriittisen kohdan, superkarttuman, joka hyödyttää taas niitä, jotka opiskelevat pitkään ja jaksavat olla työelämässä pidempään kuin ne, jotka alkavat ylipäätään 18-vuotiaina, esimerkiksi tehdastyöläiset, palveluammateissa olevat.

Sitä ei voi ihan näin sanoa, että opiskeluaika on se ratkaiseva tekijä, vaan se, kuinka pitkään pystyy tekemään ja mikä on ansiotaso siellä loppupäässä. Kyllä se on ihan toista näillä pitkään opiskelleilla kuin tehdastyöläisillä taikka maaseutuelinkeinoissa toimivilla ihmisillä. Mikä on tämä gäppi siinä välissä, sitä ei varmaan pysty ihan tarkkaan laskemaan. Onko tämä superkarttuman 4,8 prosenttia oikea määrä tähän liittyen vai pitäisikö sen olla pienempi vai mikä oikea luku on, sitä en pysty sanomaan. Mutta se on varmaa, että vaikka raskaissa työtehtävissä olevia kuinka kannustetaan, kyllä 68 vuoden eläkeikäraja aika mahdoton asia on. Ei ole monia työpaikkoja, joissa tähän ikärajaan päästään.

Täällä on ollut esillä kansaneläkkeen vanhuusikäraja 63 vuotta, ja se on tyrmätty ihan tässä esityksessä ja ministerinkin taholta. Tätä en oikein ymmärrä. Kyllä tämä on ihan oikeudenmukaisuuskysymyskin mielestäni.

Arvoisa puhemies! Lopuksi yksi epäkohta, mikä on ollut jo esillä. Se koskee niin sanottuja raskaan työn raatajia. Eläkemallissa rangaistaan niitä, jotka joutuvat jättämään työelämän ja siirtymään työkyvyttömyyseläkkeelle. Näillä on tuleva eläkekertymä 1,3 prosenttia 50—63 ikävuosina. Tässä odottaisikin enemmän inhimillisyyttä työkyvyttömyyseläkkeelle joutuneita kohtaan, sillä useimmissa tapauksissa työkyvyttömyyden osittainen syy on työstä johtuva, vaikka sairautta ei ammattitaudiksi luokiteltaisikaan. Työkyvyttömyyseläkkeelle joutuvan tulevan ajan eläkekarttuman olisi oltava sama kuin on työssä käyvilläkin.

Arvoisa puhemies! Toivonkin jatkossa, että valiokunta käsittelynsä jälkeen tuo sellaisen mietinnön, jossa salissa esillä olleet korjausehdotukset ja kritiikki on paikallaan, niin että eduskunta sen voisi hyväksyä ja päästä todella pitkäjänteiseen eläkeratkaisuun.

Matti Huutola /vas:

Rouva puhemies! Ihan aluksi haluan todeta sen, että paketti on aika mittava, valtavan työtaakan alla tehty eläkepaketti, joka on aloitettu helmikuussa 98, jonka eri käänteissä on ollut monta erilaista vivahdetta ja näkemystä ja suuntausta. Nyt on varmasti vaikeiden neuvottelujen, vaikeiden ratkaisujen jälkeen tehty uudistuspaketti, jota kuitenkin kauttaaltaan on isosti tarkasteltava isona kokonaisuutena.

Tuo kokonaisuus, tarkastelee sitä miten hyvänsä, on kuitenkin voittopuolisesti plusmerkkinen. Uudistus kaiken kaikkiaan on monilta osin huomattavasti selkeyttävä ja parantava, eläkkeitäkin parantava ja järjestelmiäkin parantava uudistus. Ottaen huomioon sen, että tämäkin keskustelu on käyty ja uudistus nyt on tehty, itse asiassa uskon, että tämä ei ole lopullinen, vaan luulen, että lähivuosina tullaan edelleen keskustelemaan eläkkeensaajien asemasta ja eläkkeistä niiden eri tasoissa.

Tätä vaikeutta kuvaa tietysti kaksi lukua, ja haluan kuitenkin täsmentää sitä vaikeutta: meillä tällä hetkellä on noin 1,8 työikäistä ihmistä yhtä eläkkeensaajaa kohti, siis työssä olevaa ihmistä, työikäistä ihmistä. Kun 25 vuoden päästä olemme tilanteessa, jossa on yhtä monta eläkeläistä kuin työikäistä ihmistä, tältä tosiseikalta ei kukaan voi ummistaa silmiään. Sen vuoksi näen, että kun tämä paketti on laadittu kolmikantaperiaatteen mukaisesti ja tavallaan maksajat ovat olleet neuvotteluosapuolina, on minusta neuvottelujärjestelmä ollut oikea.

Yhdyn niihin käsityksiin, että varmasti paketin neuvottelujen kuluessa olisi eläkeläisjärjestöjen tiiviimpi yhteistyö ollut varmastikin vielä tarpeellinen. Uskon kuitenkin, että ne neuvottelijat, jotka kolmikantaryhmässä Puron pakettia ovat neuvotelleet, ovat olleet erittäin tarkoin tietoisia siitä, mikä on nykyisin eläkkeellä olevan väen tarkoitus.

Mutta ihan selkeä yksi iso asia tässä kokonaisuudessa on aivan ensimmäiseksi muistettava: se, mitä on hallitusohjelmaan kirjattu eläkepolitiikasta. Kaikki lähtee perusasiana siitä, että hyvin keskeinen tavoite ja sopimus on ollut se, että tehdään järjestelmiä, jotka mahdollistavat nykyistä enempi työvuosia ihmisille. Se on yksi iso asia, mikä on ollut kaiken tarkastelun yhtenä selkeänä lähtökohtana.

Toiseksi tähän hallituksen ohjelmalliseen tavoitteeseen on sisältynyt työhyvinvointi ja työssäjaksaminen, jotka olisivat tukena mahdollisten erilaisten järjestelmien muutostarpeen osalta. Nyt on tehty esitys järjestelmän muutoksesta, tai ollaan tekemässä. Olen vakuuttunut siitä, että ihmisten työvuodet eivät jatku 2—3 vuodella järjestelmää muuttamalla, vaan oleellista on se, mitä tapahtuu lähivuosina työelämässä. Nyt on tarve tehdä ja tarvitaan aika rajujakin toimenpiteitä työelämän kysymyksissä, niin että ihmiset eivät uuvu työpaikallaan. Tällä minusta on olennainen, vähintään yhtä suuri ja oikeastaan suurempi merkitys siihen, jatkuvatko työvuodet vai eivätkö jatku.

Keskustelun yhteydessä on sivuttu kuitenkin muutamia asioita, joihin eduskunnan valiokuntakäsittelyssä tulisi kiinnittää huomiota. Yksi keskeinen muutoksen tarve ja etsimisen ja pohtimisen arvoinen asia on minusta joka tapauksessa se, että kyllä jollain tavalla tuntuu vähän epäoikeudenmukaiselta järjestelmältä se, että täysi kansaneläke kertyisi vasta 65-vuotiaana, kun työeläkettä saavalle se tulisi 63-vuotiaana. Minusta tässä osiossa eduskunnan tulee nyt tarkasti paneutua sen merkitykseen. Se on huonopalkkaisia ja myöskin naisia sortava ikärajaerotus. Tässä suhteessa näkisin, että eduskunnalla tulisi olla mahdollisuus vielä tuota tarkastella ja tarvittaessa muuttaa.

Toinen asia, mitä haluan korostaa ja minkä haluan todeta, kun nyt on puhuttu superkarttuman merkityksestä. Meidän on rehellisesti tunnustettava se, että sitä ei raskasta työtä tekevä, ehkä huonosti koulutettukin työntekijä tule saamaan, koska nykyisinkin esimerkiksi rakentajien osalta eläkkeellejäämisen keski-ikä lienee siinä 54 vuotta. On enempi harvinaisuus, että 60-vuotias fyysistä, raskasta työtä tekevä, joka vielä yleensä on huonosti koulutettu, kykenisi olemaan 68 ikävuoteen asti työssä. Se on todella harvinaisuus. Siinä vaiheessa, kun hyväksymme tämän esityksen, on tiedettävä, että superkarttumista nauttivat yleensä aika korkeasti koulutetut, aika hyvissä viroissa työelämässä olleet henkilöt. Se on nyt jo todettava. Sen vastapainona tietysti on ollut hyvä ja välttämätön uudistus se, että työeläke kertyy nyt 18 ikävuodesta lähtien, niin että myöskin ne raskainta työtä tekevät työntekijät voivat sitä kautta saada jonkinlaisen parannuksen.

Hannu Aho /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tämän lakiuudistuksen tavoitteena on varmaan ollut kestävä rahoitus eläkkeille. Kun asiaa on pohtinut, on pitkään ollut kysymys siitä, riittävätkö rahat. Eläketurvakeskuksen hallinnossa mukana olleena, kun sitä olen kysellyt, siellä on hyvin epäilevästi sanottu, että kyllä ne riittävät, mutta ei oikein vankasti ole kuitenkaan oltu sen takana. Voisi todeta, että kyllä tässä on nyt esitys, jolla pyritään toimenpiteisiin, että eläkkeisiin saadaan rahat riittämään.

Mutta se on minusta kyllä harhaanjohtava ajatus, että kaikilla eläkkeet nousevat ja eläkemenot vähenevät. Se yhtälö ei kyllä minulle mene läpi muuta kuin sillä tavalla, että itse kukin maksamme kasvavan maksuosuuden ja sitä kautta pystytään eläkkeisiin pitkällä tähtäimellä vaikuttamaan. Toisaalta tämä on tietysti hyvä siinä mielessä, että itse kukin vastaa omista eläkkeistään niillä avuilla, mitä palkkaa maksetaan, ja siitä sitä kertymää sitten otetaan. Silloin se on siinä mielessä tasapuolista.

Kun ajattelee tätä eläkeuudistusta, mikä nyt on kyseessä, niin väistämättä tulevat ne asiat eteen, niin kuin monessa puheenvuorossa on tuotu asia esille, että kyllä kuitenkin suhteessa pientä eläkettä saavat, raskasta työtä tekevät, ovat niitä, jotka tämänkin, jos nyt sanoisi lainausmerkeissä, uudistuksen jollakin tavalla kyllä maksavat. Ei voida olettaa, että niillä, jotka ovat raskaassa työssä, kun ikä nousee, fysiikka paranisi, ja sitä kautta he vielä pystyisivät antamaan työelämässä sen panoksen, mitä tänä päivänä siellä vaaditaan. En väitä, etteikö henkilöitä löydy, jotka pystyvät ihan fyysisestikin hyvään työhön ihan loppuun saakka, mitä tässä näitä mahdollisuuksia on.

Kun miettii, mitkä ovat ne ryhmät, mitkä mahdollisesti ovat mukana tässä 5 prosentissa, josta tässä on puhuttu, niin kyllä valitettavasti maailma menee siihen suuntaan, että pätkätöitä tulee olemaan entistä enemmän itse kullakin mailla ja mannuilla ja siihen on tyydyttävä, jos ei pitempiaikaisia löydy. Myöskin pk-yrittäjät ja naisvaltaiset alat tulevat olemaan niitä, jotka tässä jäävät vähän niin kuin lapsen asemaan edelleen. Samaten tämä koskee myöskin suurimmalta osalta viljelijäväestöä.

Tämä kansaneläkkeen osuus, josta tässä on paljon puhuttu, että se ei leikkaannu, ei myöskään kerrytä kyllä sillä tavalla kuin sen todella pitäisi kerryttää sitä eläkettä, jotta se pienelläkin eläkkeellä oleva saisi vastaavia korotuksia kuin tässä paremmilla eläkkeillä olevat tulevat saamaan. Tulee myös muistaa, että on merkittävää tässä maassa kotona tapahtuva lastenhoitotyö ja muu hoitotyö vanhuksia ja vammaisia kohtaan, mitä meilläkin tehdään. Sanotaan, että siinä hyvin paljon tehdään myöskin aivan ilmaiseksi tätä työtä siitä velvollisuudesta, että kun ne ovat minun vanhempiani tai minun lapsiani, niin minä ne myöskin hoidan. Tulee muistaa, että tämäkin on tärkeää työtä ja se vähentää yhteiskunnan kustannuksia, ja se pitäisi pystyä myöskin ottamaan näissä huomioon.

Toisaalta kyllä henkilökohtaisesti ihmettelen sitä suuresti, että nytkään ei vielä pystytty ajattelemaan sitä, että puhtaan kansaneläkkeen saajat, joita on tietämäni mukaan noin 110 000 henkeä tänä päivänä keskuudessamme, ovat niin pienellä eläkkeellä toimeen tulevia ihmisiä, että heille olisi kyllä todella tarvittu jotakin perustavaa laatua oleva tasokorotus ja edes se ajatus tänä atk-aikana, että tätä indeksiä ei puoliteta tätä eläkettä saaville.

Minusta se ei ole mikään muu kuin tahtokysymys, että sitä ei pystytä tekemään. Rahakysymys se ei ole eikä myöskään se kysymys, eikö sitä pystytä maksamaan. Tämä on puhtaasti tahtokysymys. Se nyt olisi pitänyt vähimmässäkin määrin toteuttaa tässä esityksessä. No, se voidaan tietysti toteuttaa, jos eduskunta on sitä mieltä. Mutta niin monesti kuin tässä on nähty, niin ei vain tahdo löytyä, vaikka puheet ovat sen suuntaisia, sitten loppujen lopuksi niitä, jotka sen todella haluavat tehdä.

Ministeri Perho sanoi, että jos puhutaan tasokorotuksista, niin se vaatii oman päätöksensä niistä. Mutta kyllä meillä on liian paljon tässä maassa vielä liian pienillä eläkkeillä toimeen tulevia, ja varmaan moni joutuu ihmettelemään, miten se on mahdollista. Kyllä meidän edustajien pitää huolehtia siitä, että me tulemme vaatimaan tasokorotusta näihin pieniin eläkkeisiin. Kun meillä kuitenkin hinnat nousevat, kaikki palvelut nousevat ja ollaan menossa siihen suuntaan, että entistä enempi itse kunkin pitäisi palveluista vielä maksaa, niin he eivät pysty kerta kaikkiaan tulemaan toimeen, koska sairastavuuskin kuitenkin on vanhemmilla ihmisillä hyvin korkealla tasolla. Jo yksistään lääkekustannukset ovat niin korkeat, että ne tulevat vaatimaan oman osansa siitä pienestä eläkkeestä. Se on meidän tehtävämme, ja siihen meidän on panostettava ja pystyttävä tekemään myöskin määrätyt tasokorotukset näihin pienimpiin eläkkeisiin. Meillä on suuriakin eläkkeitä, joihin ei varmaankaan tarvitse tehdä mitään ylimääräisiä korotuksia. Niillä tulee kyllä toimeen. Mutta silloin, kun puhutaan, että elämme niillä äärirajoilla, mitkä ovat elämisen rajat, niin silloin pitää inhimillisyyden kyllä tulla esiin ja meidän pitää vaatia sitä korotusta ja tehdä todellisia päätöksiä tämän hyväksi.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys eläkelainsäädännön muuttamiseksi sisältää hyvää ja huonoa. Lakiesitys on kokonaisuus, joka on kolmikannassa sovittu. Hyväksyn tällaisen asioitten käsittelyn. Se on tuonut tulosta Suomessa. Tämä esitys erityisesti parantaa epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevien eläkettä ja yleensä niitten eläkettä, jotka eivät ole nyt eläkekertymää saaneet. Mutta sen sijaan olen epäilevä sen suhteen, että työntekijät jaksaisivat tehdä töitä 63 ikävuoteen asti varsinkin niitten kohdalla, jotka tekevät raskaita töitä ja vuorotöitä, kuten rakennuksilla, teollisuudessa ja hoiva-alalla tehdään. Ed. Aho toi esille henkilöt, jotka työskentelevät maataloudessa, ja luulen, että myöskin he ovat suuressa vaikeudessa päästä näin korkeaan eläkeikään.

Täällä kun on puheenvuoroja kuullut, niin täällä moni luulee, että kun nostetaan eläkeikää, niin ihmiset jaksavat tehdä töitä 63 ikävuoteen asti. Voin sanoa, että näin ei ole. Nyt voi olla, että suuri joukko ihmisiä jää tyhjän päälle, jos varsinkin vakuutusyhtiöillä on sellainen valta niin kuin niillä nyt on, että ne voivat hylätä eläkehakemuksen näkemättä hakijaa ja tutkimatta hänen kuntoaan. Tähän oikeuteen pitäisi saada muutos ja ihmiset, palkansaajat, pitävätkin tätä suurena epäoikeudenmukaisuutena. Tässä eläkeuudistuksessa tämäkin oikeus olisi pitänyt ottaa uudelleen harkintaan.

Täällä on todettu, että tämä uudistus tarjoaa kultaisen kädenpuristuksen siistiä sisätyötä tekeville ihmisille, jotka jaksavat tehdä niitä vuosia, joista tulee superkertymä. Valitettavasti se on pienen ryhmän oikeus.

Nyt tulisi samalla kehittää työelämää ja työolosuhteita niin, että työntekijät jaksaisivat olla työssä, niin kuin eläkeuudistus edellyttää. Pitkäaikaisena työsuojeluvaltuutettuna voin todeta, että nykymenolla ei tähän ylletä, mutta toivottavasti työnantajat, jotka ovat olleet tässä kolmikantayhteistyössä mukana, ovat sitoutuneet sellaisiin uudistuksiin työelämässä, että siellä työntekijät pärjäävät vanhemmalla iällä.

Työeläke ja kansaneläke muodostavat kokonaisuuden ja siten täydentävät toisiaan. Tämä probleema tulee hoitaa valiokunnassa, ennen kuin lakiesitys tuodaan päätettäväksi. Se on yhteensovitettava, ettei kukaan jää väliinputoajaksi.

Minä myös paheksun taitetun indeksin yhdenmukaistamista, niin kuin se nyt tehdään. On luvattu eläkeläisille, että enää ei leikata eläkkeitä, mutta nyt kuitenkin niin tehdään. Muutenhan tämä uudistus ei koske tämän päivän eläkeläisiä.

Toivottavasti tämä uudistus lopettaa puheet siitä, että eläkkeellä olevat ihmiset ovat suuri taakka palkansaajille. Jokainen meistä pääsee vuorollaan eläkkeelle, emmekä me varmaan pidä tällaisista puheista, eikä se hyvältä tunnu, että olemme vähän niin kuin ylimääräisiä ihmisiä.

Kansaneläkkeen tasokorotuksen tulee olla tulevassa hallitusohjelmassa, ja sen pitää olla tuntuva, koska kansaneläkettä saavat ovat tämän maan pienintä eläkettä saavia ihmisiä.

Pekka Vilkuna /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Todella tämä lakiesitys eläkeuudistukseksi on puhuttanut tänä päivänä hyvin vilkkaasti. Olen kuunnellut huoneessani näitä kannanottoja. Tämä on aivan oikea asia, että se uudistus tehdään, ja tässä on monta hyvää puolta, mutta on tässä todella heikkouksiakin. Tuo, että se kolmikannalla on neuvoteltu, on ilman muuta tämän suomalaisen yhteiskunnan perusta tänä päivänä. Ne sopimukset, jotka sillä systeemillä tehdään, ovat silloin mahdollisimman hyvin kaikkia osapuolia mukaan ottavia ja huomioivia juttuja.

Mutta tässä on puhuttu, että tämä uudistus pienentää eläkemenoja, ja kuitenkin puhutaan yhtä aikaa, että se suurentaa ihmisten eläkkeitä. Ei minusta tämä sillä yksinkertaisella Ojalan matematiikalla, minkä minä olen kansakoulussa lukenut, toimi. Jompikumpi tässä nyt on väärässä.

Tämä taitettu indeksi: on todella vääryys, että se edelleen siellä roikkuu mukana, vaikka on luvattu aivan muuta.

Sitä, että siellä ei ole asevelvollisuusajalta eläkekertymää, pidän kyllä hyvin kummallisena asiana. Kun kuitenkin siviilipalvelus on erilaista hommaa — sen aikana tapahtuu tietynlaista parempaa tulonmuodostustakin, ja se on silloin eläkekertymän parissa — niin se on ehdottomasti väärä tapa, että jos nuoret miehet ja naiset tekevät kansalaisvelvollisuutensa ja käyvät armeijan, heitä sillä lailla rangaistaan, että he ovat sen vuoden ulkona eläkekertymästä.

Mutta kaikkein suurin epäkohta minun mielestäni tässä lakiehdotuksessa on, että kotona tehtyä työtä ei arvosteta vieläkään. Lastenhoito kuitenkin on ehdottomasti yhteiskunnan kannalta arvokkainta työtä, mitä voi tehdä. Kyllä kotona lastaan hoitavan kumman vain vanhemman täytyisi saada eläkekertymä niiltä vuosilta vähintään sillä oletetulla tulotasolla, mitä vastaavaa työtä yhteiskunnan palkkaamana oleva henkilö tekee päivähoidossa tai muissa laitoksissa. Omaishoito on samoin hyvin arvokasta työtä yhteiskunnan kannalta. Kyllä näiltä töiltä pitäisi saada aivan selkeästi reilu eläkekertymä aikaan. Ne ovat pahimmat epäkohdat.

Minua ihmetyttää myös se, että tänne ei vieläkään ole pantu minkäänlaista minimieläkettä, mikä ihmisen täytyisi joka tapauksessa saada sitten, kun työelämästä pois jää. Tänä päivänäkin tuolla maalla taiteilevat ihmiset 2000 vanhan markan eläkkeellä, 400 euron eläkkeellä, jopa alle sen. Pitää olla todella fakiiri, että hengissä pysyy, mutta he näyttävät siitä huolimatta pysyvän hengissä. Kyllä sen minimieläkkeen pitäisi olla jossain 700—800 euron paikkeilla vähintäänkin, jonka tämän tasoinen hyvinvointiyhteiskunta eläkkeelle siirtyville ihmisille vähintäänkin takaa.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Kun nyt käsittelemme hallituksen esitystä eduskunnalle eläkelainsäädännön muuttamiseksi, niin on ehkä hyvä todeta, että tämän eläkeuudistuksen valmistelussa ei ainakaan voida puhua turhasta hosumisesta, vaan tätä on valmisteltu hyvin pitkään, ja olenpa kuullut sanottavan, että kyseessä on myöskin eräänlainen eläkeuudistuksen pitkä marssi. Todellakin jo 98 on tämän esityksen valmistelu aloitettu Kari Puron vetämässä työmarkkinajärjestöjen eläkeneuvottelukunnassa, ja sittemmin Paavo Lipposen toisen hallituksen ohjelmaanhan on kirjattu tämä tavoite yksityisen sektorin eläkelakien selkeyttämisestä ja keskimääräisen työmarkkinoilta poistumisiän nostamisesta pitkällä aikavälillä 2—3 vuodella.

No, nyt meillä on niin sanottu kolmikannassa valmisteltu esitys, ja kuten täälläkin käydystä keskustelusta on tullut ilmi, tämä esitys, joka nyt tässä vaiheessa siis koskee nimenomaan yksityistä sektoria, pitää sisällänsä sekä parannuksia että myöskin asioita, joihin varmaan moni toivoisi ja haluaisi muutoksia vieläkin paremmiksi. Näinhän se aina on. Täälläkin on monta hyvää asiaa tuotu esille, ja useimmat niistä kyllä maksavat. On vain aika vaikea ajatella, että toteutettaisiin vain ne hyvät puolet tästä paketista ja sitten vielä suuria lisäparannuksia saataisiin täällä aikaiseksi. Mutta eduskunnalla on nyt tämä paketti käsiteltävänä ja täytyy katsoa, miten asiaan voidaan vaikuttaa.

Minusta on erittäin hyvää ja tärkeää se, että työeläke alkaa kertyä nyt myös alle 23-vuotiaille. Tämähän on ollut tähän asti erittäin suuri epäkohta. Monet nyt kohta eläkeikää lähestyvät suuriin ikäpolviin kuuluvat työntekijät ovat menneet työelämään jo 15-vuotiaina, maksaneet aikoinaan myöskin työeläkemaksuja, mutta eläkettä on alkanut kertyä sitten vasta 23-vuotiaana. Eli tämä on merkittävä parannus.

Tietenkin tärkeää on myöskin tämä myöskin aika paljon keskusteluttanut eläkkeen laskentamalli, ja sehän nyt sitten tietenkin jakoi myöskin työmarkkinajärjestöissä kenttää siitä, miten lasketaan, miten muutetaan, otetaanko koko työura huomioon ja miten se tapahtuu. Se asia kuitenkin sitten ratkesi niin, että päästiin yhteisymmärrykseen tässäkin vaikeassa asiassa, ja siinä tietysti yhtenä elementtinä tuotiin tämä niin sanottu superkarttumakin aika huomattavilla prosenttiosuuksilla mukaan. Se voi olla tietysti niin, että toivottu tulos, että hyvin moni jaksaisi sinne 68 vuoteen, ei ehkä toteudu, mutta uskon kyllä ja toivon, että tämä eläkeuudistus toisi tullessaan sen, että yhä useampi jaksaisi työelämässä yli 60-vuotiaaksi, sinne 63-vuotiaaksi esimerkiksi. Ei tietysti tämä eläkelaki sitä ratkaise, vaan se ratkaisee aika paljon, miten työelämää kehitetään ja minkälaisia johtamisjärjestelmiä otetaan käyttöön ja minkälainen työtahti ja työilmapiiri työpaikoilla on.

Minusta on syytä nostaa esille tämän lakiesityksen puolelta myöskin se tärkeä asia, kun täällä on kritisoitu, että kotona tehtävää työtä ei arvosteta, että näinhän ei suinkaan ole, vaan nyt nimenomaan tässä tulee uutuutena myös se, että alle 3-vuotiaan lapsen hoitoajalta sekä opiskeluajalta kertyy eläkettä. Aina voidaan sanoa, että enemmän pitäisi kertyä, mutta kyllä minusta se 500 euroa kuukaudessa on hyvä ja tärkeä avaus. On hyvä myös muistaa se, että meillä on hyvin paljon myös vastentahtoisesti osa-aikatyötä tekeviä ihmisiä, joille myöskään tämä eläkekertymä ei kovin suuri ole, ja tietysti näitä voidaan sitten rinnastaa. Jos ajat paranevat ja jaettavaa on enemmän, ei varmaan mikään estä aikoinaan nostamasta näitä summia, mutta tämä on tärkeä, että tämä avataan ja tunnustetaan se, että pienten lasten hoitaminen on myöskin tärkeää työtä, ja samoin on tärkeää tämä opiskeluajan huomioiminen.

Minusta on myöskin tärkeää, että nyt tämän lakiesityksen yhteydessä on tehty tämä niin sanottu suvaus-arviointi eli sukupuolivaikutusten arviointi, koska nimenomaan me tiedämme, että aikoinaan ja monesta syystä naisethan ovat juuri kärsineet siitä, että naiset ovat olleet kotona hoitamassa lapsia, ja kun muutoinkin toimitaan pienipalkkaisissa tehtävissä useimmiten, niin sitten myöskin vielä se eläke on ollut entistäkin pienempi sen takia, että tätä lastenhoitoaikaa ei ole laskettu eläkkeeseen. Tämä suvaus-arviointi on mielenkiintoinen ja hyvä, ja siihen kyllä kannattaa tutustua. Toivottavasti monien muidenkin lakiesitysten perusteena saamme tällaisia selvityksiä tulevaisuudessa.

Yksi ongelma, jonka haluan nyt nostaa esille täällä, on tietysti se, että tämä kansaneläkettä saavien, siis nimenomaan niiden pienipalkkaisten, joiden työeläke jää pieneksi ja joille sitten kansaneläke tulee vastaan korvaamaan pientä eläkettä, kohdalla tämä esitys mielestäni nyt on jäänyt vajaaksi. Tässä yhteydessä haluan tietysti muistuttaa siitä, että tämä kansaneläkettä koskeva osuushan ei ole ollut työmarkkinapöydässä mukana, vaan tämä on nyt hallituksen esitys. Toivon, että tähän asiaan voidaan nyt paneutua täällä, ja jos uskallan esittää toivomuksia, myöskin, että asiaan voitaisiin löytää ratkaisu täällä. Kyllä se on tietenkin niin, että jos on esimerkiksi Maija, jolle on kertynyt hyvin vähän 63 vuoteen mennessä työeläkettä, esimerkiksi 750 euroa kuukaudessa, niin hänen kohdallaan silloin tämä työeläkettä täydentävä kansaneläkeosuus olisi 220 euroa 90 senttiä kuukaudessa. Jos hän sitten jää 63-vuotiaana eläkkeelle, eikä odota siihen 65:een, hänelle tehdään tämä niin sanottu varhennusvähennys, joka on siis vähän runsaat 25 euroa kuukaudessa. Eli tässä on epäkohta, että pientä työeläkettä saavan osalla myöskään tämä kansaneläke ei tule riittävästi vastaan. Toivon, että tähän asiaan voitaisiin vielä täällä paneutua.

Vielä yhden asian, arvoisa puhemies, haluaisin ottaa tässä esille. Täällä on nimenomaan noussut hyvin vahvasti esille taitetun indeksin ulottaminen nyt myöskin alle 65-vuotiaisiin. Kun se aikoinaan tuli 65 vuotta täyttäneisiin, niin me tiedämme, että se on herättänyt eläkeläisten piirissä erittäin paljon kritiikkiä. On ehkä hyvä kuitenkin meidän muistaa se, että eri maissa, kun katsotaan esimerkiksi eri Euroopan maita, niin useimmissa maissa palkkakehitystä ei oteta ollenkaan huomioon eläkkeissä. Tietenkään se ei ole hyvä asia, mutta siitä huolimatta haluaisin nyt kuitenkin, että muistaisimme sen, että Suomessa on luotu järjestelmä, jossa jatkossakin myöskin palkkakehitys otetaan huomioon, ei ainoastaan hintakehitystä. Tietenkin aina voi toivoa, että se olisi suurempi, jos siihen mahdollisuutta on, mutta olen nyt ymmärtänyt kuitenkin, että tässäkin on kokonaisuudesta kysymys ja voi olla, että tähän ei voida puuttua, mutta meidän tulee muistaa myöskin, että meillä on todella parempi järjestelmä kuin aika monessa muussa maassa ja se on tärkeää myöskin säilyttää jatkossa.

Sen sijaan täällä ei ole tullut, tai en ole varma, onko tullut riittävästi esille se, mikä parannus tulee nykytilanteeseen verrattuna. Se on nimenomaan se, että sitten kun sitä työeläkettä aikanaan lasketaan, niin palkkakerroin tulee olemaan edullisempi kuin tällä hetkellä on käytössä. Elikkä sitten kun sitä eläkettä lasketaan menneiden vuosien ansioiden perusteella, on tietysti tärkeää se, mikä otetaan vertailupohjaksi, ja siinä nimenomaan tämä palkkakehitys otetaan paremmin huomioon kuin tällä hetkellä, ja se kannattaa myöskin tämmöisenä positiivisena asiana todeta.

Arvoisa puhemies! Eduskunnassa on paljon töitä, mutta toivon, että myös tämä lakiesitys saadaan ripeästi täällä eduskunnassa eteenpäin ja sitten katsotaan, onko löydettävissä vielä joitakin parannuksia. Se tietysti edellyttää, että löytyy riittävä yhteisymmärrys näistä asioista.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä nyt esillä oleva lakiuudistus on tärkeä sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta. Meillä on suuria haasteita tulevaisuudessa väestön vanhenemisen myötä, mutta eläkelain perusteella on myöskin yksilöille taattava selviytyminen vanhetessaan. En halua tässä nyt syleillä enää koko lakiesitystä, vaan otan vain yhden yksityiskohdan esiin.

Hallituksen esitys sisältää eläkkeeseen vaikuttavan kompensaation muun muassa opiskeluajalta ja lasten hoitovapaan ajalta. Sen sijaan kompensaatiota ei syntyisi varusmiespalvelusajalta tai sitä vastaavalta siviilipalvelusajalta. Edelliset ovat täysin perusteltuja esityksiä, mutta varusmies- ja siviilipalvelusajan jättäminen pois sotii ainakin minun oikeustajuani vastaan. Yhdessä asevelvollisuuslain kanssa hallituksen esittämä eläkelakiuudistus johtaisi perustuslain vastaiseen, sukupuoleen perustuvaan eriarvoisuuteen.

Asevelvollisuus on ikiaikaisesti miehelle kuulunut rooli ja lakisääteinen velvollisuus, joka on muodostunut pysyväksi osaksi meidän kulttuuriamme. Siitä syystä sen sukupuolille eri tavoin asettamia rasitteita onkin varsin harvoin nostettu pöydälle, eikä sitä ole nytkään syytä tehdä. Sen sijaan esitetyn lakiuudistuksen myötä tuleva taloudellinen seurannaisvaikutus ei millään muotoa täytä sukupuolten keskinäisen tasa-arvon vaatimusta eikä voi olla lainlaatijan tarkoitus. Tasa-arvon mallimaana meidän tulisi säilyttää esimerkillinen linjamme.

Opiskeluajan kompensaatiota on perusteltu toteamuksella, että hallitus ei halua osoittaa vähättelevänsä opiskelun merkitystä, ja näin pitää ollakin. Ellei hallitus halua osoittaa vähättelevänsä varusmiespalveluksen merkitystä, sen tulisi tältä osin muuttaa esitystään. Nykyisessä muodossaan lakiesitys saattaa edelleen rohkaista varusmiespalveluksen vieroksuntaan. On myös esitetty näkemys, että nuoren henkilön eläkkeeseen vaikuttava tulo olisi vain vähäinen. Oikeampi tarkastelukulma on, että varusmies tai siviilipalvelusmies alkaa saada matalaakin tuloa muita myöhemmin, häviää työkokemusvertailussa muille koko työuransa ajan ja menettää itse asiassa työuran lopusta ehkä hyvätuloisimman vuoden siirtyessään vertailuryhmän kanssa samanaikaisesti eläkkeelle.

Kun eläkelakiuudistuksen täysimääräinen vaikutus alkaa vasta vuosikymmenien kuluttua, henkilökohtaisen eläkkeen kertymisperusteet saattavat sitä ennen muuttua korko- tai indeksiperusteisiksi, jolloin elämän varhaisessa vaiheessa syntynyt eläkkeeseen vaikuttava tulo nousee kaikissa tapauksissa erityisen keskeiseen asemaan.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Puhemies! Juuri niistä syistä, jotka ed. Nepponen äskeisessä puheenvuorossaan toi esille, on erinomaisen hyvä, että eduskunnalla on nyt vielä vaalikauden lopussa arvioitavana tämä hallituksen esitys, niin että tämä eduskunta toivon mukaan pystyy ottamaan kantaa periaatteellisesti tärkeisiin ratkaisuihin. Tässä on sukupuoleen liittyvän vaikutuksen ulottuvuus se sama toisella tavalla, mistä perinteisesti on keskusteltu.

Pitäisin erinomaisen tarpeellisena sitä, että tulevaisuudentutkimus tulisi kerrankin mukaan lainsäädäntötyöhön, koska kysymys on pitkälle tulevaisuuteen vaikuttavista asioista. Olisi erinomaisen paikallaan, että ainakin noin joka 15. tai 20. vuosi suoritettaisiin työeläkelainsäädännön kodifiointityö, arvioitaisiin, mikä yhteiskunnan rakenne on, odotettavissa oleva ikä- ja sukupuolikoostumus, ja minkälaiseksi yhteiskunnan taloudellinen varallisuus on muodostumassa. Sillä tavalla luotaisiin eläkejärjestelmästäkin sillä tavalla vaikuttava, hyväksyttävä ja toteuttamiskelpoinen, että siihen olisi tietty luottamus kaikilla ikäluokilla.

Leea  Hiltunen  /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä kokonaisuus, eläkeuudistus, on erittäin odotettu ja merkittävä varmasti, kun meidän ikärakenteemme on se, mikä tällä hetkellä on, ja erityisesti, kun viime aikoina olemme puhuneet työelämässä jaksamisesta. Siitä on kannettu huolta, että työelämästä joudutaan sairaina ja väsyneinä poistumaan. Moni varmasti haluaisi jatkaa pidempään mutta ei ole jaksanut, ja on monia tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet työssäjaksamiseen. Koen tämän siinä mielessä merkittäväksi, että tässä avataan uudenlaisia mahdollisuuksia.

Se, että eläkekertymä lähtee todella 18-vuotiaasta, on merkittävä kokonaisuus ja sitten valinnanmahdollisuus, että voi vielä jatkaa, mikäli on mahdollista. Näen, että on kysymys siitä, että niillä, jotka pitkään opiskelevat, varmasti, niin kuin täällä on jossain yhteydessä tullut esille, onkin mahdollisuus kuitenkin olla pidempään työssä, kun pääsevät myöhemmin työelämään mukaankin. On kannustimia, mitkä tässä ovat erittäin tärkeät. Nyt on uusia ryhmiä otettu, tulee opiskeluaika huomioiduksi ja hoitotapahtuma, alle 3-vuotiaan lapsen hoitokertymä, ja ne ovat erittäin merkittäviä varmasti perhepoliittisesti ja yhteiskuntapoliittisesti. Nähdään, että erilaisia erillisryhmiä tuodaan tähän pöytään mukaan.

Siitä on tietysti kannettava vastuuta, että tuleville sukupolville ei laskua anneta, sellaista, mitä ei pystytä maksamaan, mikä on merkittävää. Minäkin näkisin, että tässä on syytä vielä arvioida se, mikä on pienten eläkkeiden saajien tilanne tässä kokonaisuudessa, jotka ovat pelkällä kansaneläkkeellä, ja minimieläkkeen mahdollisuus. Sitten, kun perhepolitiikasta puhumme, onko mahdollisuutta, että kun jotkut haluavat hoitaa kotona jopa alle 7-vuotiasta, myöhempään kuin 3-vuotiaaksi, sieltäkin olisi jotakin kertymää? Sitten on muu ryhmä, joka kotona hoitaa esimerkiksi omaisia, vanhuksia, sairaita. Millä tavalla omaishoitojärjestelmää mahdollisesti kehitetään?

Tässä on vielä näitä uusia asioita otettava asiantuntijakuulemisessa mielestäni esille. Kyllä kannatan myöskin sitä, että varusmiespalvelus ja siviilipalvelus otetaan tarkasteluun tämän lain yhteydessä.