Sisäasiainministeri Kari Rajamäki

Arvoisa puhemies! Suomessa on 90 poliisilaitosta, joista jo nyt osa hoitaa tehtäviään yhteistyössä muiden kihlakuntien poliisilaitosten kanssa. Nykyinen hallinnollinen jaotus ei mahdollista paikallispoliisin voimavarojen käyttöä taloudellisesti ja toiminnallisesti tehokkaalla tavalla. Tästä syystä on nimenomaan tämän hallituksen esityksen pohjalta hallintovaliokunnan mietinnössä nyt mahdollistettu poliisilaitosten täydellinen yhteistoiminta. Tämä toimialueen laajentamiskysymys poliisipiirinäkökulmasta ei sinällään vaikuta peruspoliisitoiminnan palvelupisteisiin. Poliisin peruspalvelut on tuotettava jatkossakin lähellä kansalaisia. Peruspalveluita ovat muun muassa nopeat hälytyspalvelut ja massarikosten tutkinta. Erikoistumista vaativat tehtävät sen sijaan voidaan hoitaa keskitetysti. Keskitetysti hoidettavia, erikoistumista vaativia tehtäviä ovat muun muassa vakavan rikollisuuden torjunta, yhäti lisääntyvät ulkomaalaisasiat, hallinto- ja tukipalvelut sekä käytännössä kansallisen arjen turvallisuuteen yhä enemmän kohdistuvat uudenlaiset toimintaympäristön uhat.

Eduskuntahan käsitteli selonteon keskus-, alue- ja paikallishallinnon toimivuudesta ja kehittämistarpeesta. Tämä hallintoselonteko nimenomaisesti totesi, että poliisia koskevaa lainsäädäntöä tulee muuttaa siten, että poliisilaitosten täydellinen yhteistoiminta mahdollistetaan. Haluankin tässä yhteydessä kiittää erityisesti hallintovaliokunnan puheenjohtajaa ja hallintovaliokunnan kantavia voimia vastuullisesta, (Ed. Väistö: Yksimielinen mietintö!) yksimielisestä mietinnöstä, joka on minusta saavutus ottaen huomioon, että tässä on monella tavalla myöskin vaikeasti arvioitavia asioita.

Mutta haluan omalla esiintymiselläni varmistaa ja vakuuttaa teidän tahollenne myös sen, että ministerinä otan myöskin hyvin vakavasti hallintovaliokunnan lähestymistavan. En usko, että meillä on tässä erilaisia painotuksia lopputuloksenkaan näkökulmasta. Hallintovaliokunta, kuten puheenjohtaja salista huomautti, hyväksyi hallituksen esityksessä ehdotetun kihlakunnan poliisilaitosten toimialueiden laajentamisen mahdollistamisen sellaisenaan. Hallintovaliokunta teki lausuman siitä, että hallituksen on huolehdittava siitä, että hyvissä ajoin ennen poliisilaitoksen toimialueen muodostamista useammasta kuin yhdestä kihlakunnasta hallintovaliokuntaa informoidaan kirjallisesti muutoshankkeesta perusteluineen. Neljännesvuosisadan, lähes, eduskunnan jäsenenä olleena ymmärrän tällaisen lähestymistavan. On tärkeätä, että vuorovaikutus valiokunnan ja nimenomaan hallituspuolueiden piirissä ratkaisua tehtäessä ministerinkin taholta varmistetaan. Tämä lopputulos on hyvä. Informoiminen valtioneuvoston toimivaltaan kuuluvasta yksittäisestä toimialueratkaisusta voi sinänsä vaikuttaa erikoiselta, mutta uskon, että pystyn sen tulkitsemaan hallintovaliokunnan puheenjohtajankin toivomalla tavalla, kun ratkaisujen aika koittaa.

Tämä poliisiyksiköiden yhteistoimintaa koskeva säännöshän tuli sellaisenaan hyväksyttyä. On erittäin tärkeätä, että meillä on kentän turvallisuustoiminnallisista ja poliisin tarpeista lähtevät mallit ja mahdollisuudet rakentaa turvallisuusjärjestelmä ja toimivat kansalliset turvarakennelmat.

Poliisioppilaitosten yhdistämistä siten, että uusi oppilaitos nimetään poliisiammattikorkeakouluksi, sisäasiainministeriö alun perin tavoitteli, mutta opetushallinnon vastustus vaikutti siihen, että emme sitä esittäneet. Lopputulos on tältä osin toivon mukaan toimiva. Ministeriö alun pitäen juuri tätä kannatti.

Hallintovaliokunta ei hyväksynyt hallituksen esityksessä ehdotettua ampuma-aseisiin ja yksityiseen turva-alaan liittyvien lupa-, valvonta- ja tarkastustehtävien siirtämistä sisäasiainministeriöstä Poliisin tekniikkakeskukseen. Tätä perusteltiin lähinnä Kilpailuviraston lausuntoon viittaavin, Poliisin tekniikkakeskuksen toiminnan uskottavuuteen liittyvin ja kilpailutukseen liittyvin näkökohdin. Haluan kuitenkin tässä avoimesti eduskunnan pöytäkirjaan todeta, että kun ampuma-aseisiin ja yksityiseen turva-alaan liittyvät lupa-, valvonta- ja tarkastustehtävien kaltaiset tehtävät eivät kuitenkaan kuulu mielestäni luonteensa puolesta ministeriötasolle tai ministeritasolla hoidettaviksi, niin tulisi pikaisesti kuitenkin linjata, miten näiden tehtävien ministeriöstä poissiirtämisen valmistelua jatketaan. Tässä on tietysti tiettyjä mahdollisuuksia.

Arvoisa puhemies! Haluan lopuksi keskittyä muutamiin poliisipalvelujen saatavuuden kannalta keskeisiin kysymyksiin. Saatavuuden kannalta hallinnollisissa jaotuksissa suuri merkitys on toimipaikka- ja palvelupisteverkostolla. En ole missään vaiheessa hyväksynyt sellaista lähestymistapaa, mikä kieltämättä on saattanut olla aikaisempien kihlakunta- ja muiden organisaatioratkaisujen taustalla, että tehdään hyvin nopeita karttaharjoituksia, piirrellään uusia alueita ja käytännössä on saatettu olla rakentamassa poliisipäälliköille isompia bunkkereita, hallintobunkkereita. Minusta on erittäin tärkeätä, että nyt katsotaan kentän toiminnallisista tarpeista tarkoituksenmukainen hallinnollinen jaotus, joka tehostaa voimavarojen käyttöä ja parantaa siten mahdollisuuksia varmistaa poliisin näkyvyys sekä ylläpitää riittävää toimipaikka- ja palvelupisteverkostoa. Palvelujen saatavuus varmistetaan palvelutavoitteiden asettamisen ja niiden toteutumisen seurannan avulla. Poliisin toiminnallinen johtaminen on aina tapahtunut ja sen on tapahduttava lähellä kenttää ja läheltä kenttää. Poliisin hallinnollisen johdon sijoittumisella ei ole samanlaista merkitystä palveluja tarvitseville. Poliisipäällikkö ei ole niin tärkeä kuin ympärivuorokautisessa hälytysvalmiudessa oleva partio, joka saadaan mahdollisimman nopeasti paikalle.

Hallinnollisen johtamisen osalta on keskeistä, että poliisipäällikölle ei voida asettaa todellista kokonaisvastuuta toimialueensa yleisestä järjestyksestä ja turvallisuudesta, jos hänen on tehtävänsä täyttääkseen turvauduttava säännönmukaisesti toisten virkamiesten johtamien poliisiyksiköiden henkilöstöön. Paikallispoliisin yksiköiden tulee olla voimavaroiltaan sellaisia, että ne kykenevät hoitamaan tavanomaiset poliisitehtävät pääsääntöisesti itsenäisesti. Tältä osin eri poliisin yksiköiden, paikallispoliisin, liikkuvan poliisin jnp. yhteistyö on myös tärkeätä. Samoin on hyvä nyt arvioida myöskin eri alueilla olevat erityistehtävätarpeet, ulkomaan rajan läheisyys, monet tämän tyyppiset kysymykset on hyvä pohtia tässä, kun myös poliisipiirien raja- ynnä järjestämisarviointia suoritetaan.

Kaiken lähtökohta on tietysti myös poliisin voimavarat. On myönteistä kertoa eduskunnalle linjauksesta, johon hallitus on yhtynyt. Vuoden 2002 poliisivahvuus, josta itse asiassa olemme 60—70 yli keskiarvon, on myös ensi vuoden osalta jo turvattu. Sisäministeriön poliisiosasto on tehnyt johdollani ja linjausteni mukaisen poliisimäärärahojen jakopäätöksen ensi vuodelle myös paikallispoliisin määrärahoja koskien. Siinä on nyt etenemässä edellyttämäni harva kerroin eli harvan asutuksen 5 vuoden aikainen huomioon ottaminen paikallispoliisin määrärahojen jaossa.

Nyt, arvoisa puhemies, haluan lyhyesti kommentoida lukemieni ensimmäisen käsittelyn pöytäkirjojen perusteella eräiden edustajien puheenvuoroja. Täällä on ollut tällainen ilmeisesti eräiden kunnanjohtajien aktiivisen vaikutuksen alainen edustajaryhmä, joka on ollut kytkemässä poliisipiirijärjestelyä kihlakuntakeskusteluun. Hallintoselonteon yhteydessähän nimenomaan eduskunta edellytti, että kihlakuntajako arvioidaan aikaisintaan 2008 ja että näitä poliisin toiminnallisesta ja turvallisuuden sanelemasta tarpeesta lähteviä ratkaisuja on kyettävä tekemään aikaisemmin. Siinä linjassa hallintovaliokunta on itse myöskin toiminut, ja se on arvokasta. Jos halutaan lykätä vuodelle 2008 käsiteltävän kihlakuntakeskustelun yhteyteen nämä asiat, niin kyseessä on selkeä halu pitkittää asian etenemistä väittäen, että palvelut häviävät pieniltä paikkakunnilta, jos edetään hallituksen esityksen mukaisesti.

Taustalla on, ymmärrän kyllä, ajankohtaan liittyvä, herkkä ja varmasti vaalikentillä hyväksi koettu uhkan esille tuominen, mutta se ei tee oikeutta kyllä hallintovaliokunnan eikä myöskään hallituksen ja sisäasiainministeriön toiminnalle ja toiminnan tavoitteille tässä asiassa. Siirtäminen olisi selkeästi pään pensaaseen panemista. Ongelmat eivät siitä mihinkään häviä, vaan siirtyvät tai jopa pahenevat poliisin toiminnallisten edellytysten ja toimintakyvyn osalta kansalaisten turvallisuuteen liittyen, muun muassa järjestäytyneen rikollisuuden aiheuttaman entistä suuremman toimintatarpeen tilanteessa.

Perusteet käsitellä asia tällä aikataululla, mitä nyt on esitetty, ovat erityisesti ikärakenteen muuttuminen, maassamuutto ja rikollisuuden muuttuminen. Hallituksen esityksellä pyritään toisaalta vastaamaan kansalaisnäkökulmaan, palvelujen säilyminen turvataan ja toisaalta poliisin vaikuttavuutta parannetaan. Kihlakuntarajat ylittävä yhteistyö tutkinnassa, järjestyksenpidossa ja liikenteen valvonnassa on tärkeätä. Mikä on vaihtoehto tälle? Sekö, että kaikki on ennallaan? Se tulee olemaan kaikista huonoin vaihtoehto poliisin toimintakykyä ja kansalaisten turvallisuutta arvioiden.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa rouva puhemies! On erinomainen asia ensinnäkin, että tällä kertaa, kun tämä asia on käsiteltävänä täällä eduskunnassa, niin tällä kertaa myös ministeri on paikalla aitiossa. Todellakin kysymys on nyt hallituksen esityksestä, joka on annettu jo viime keväänä, ja tämä esitys sisältää paitsi poliisin hallinnosta annetun lain muuttamisen myös neljä muutakin lakiehdotusta eli yhteensä viisi lakiehdotusta. Tässä puheenvuorossani ehdotan, että näistä lakiehdotuksista ensimmäinen hylätään.

Arvoisa puhemies, jatkan kuitenkin puheenvuoroani vielä itse asiasta. Nimittäin tästä on jo kulunut parisen viikkoa, kun tämä hallintovaliokunnan mietintö oli ensimmäistä kertaa täällä eduskunnan käsittelyssä, ja sen jälkeen noin viikko sitten, taitaisi olla tarkalleenkin viikko sitten, viime torstaina, ensimmäistä käsittelyä jatkettiin. Tuolloin käytiin aika kipakkasävyinen keskustelu siitä, onko kysymyksessä nyt sitten kihlakuntajärjestelmään puuttuminen, onko kysymyksessä poliisipalvelujen eli kansalaisten perusturvallisuuteen vahvasti ja vakavasti liittyvien poliisipalvelujen heikentäminen vai vahvistaminen. Tästä oikeastaan täällä keskustelussa aika lailla kiisteltiin. Kun ministeri ei ollut kuulemassa tuota keskustelua, niin haluan tässä muutamia asioita siitä keskustelusta vielä tuoda esille.

Ensinnäkin, monta kertaa tuolla kenttätyössäkin kuulee puhuttavan, että poliisin palvelut eivät toimi ja nimenomaan onnettomuustilanteissa ja tilanteissa, joissa ylipäätään poliisia tarvitaan nopeasti paikalle kansalaisten avuksi, niin niissä tilanteissa poliisin apu viipyy. Jotta tätä asiaa voisi tarkastella käytännön näkökulmasta, niin pitää mennä ajassa taaksepäin muutamia vuosia ja palata esimerkiksi siihen tilanteeseen, kun meillä oli Suomessa 222 nimismiespiiriä. Itse olen toiminut nimismiespiirin palveluksessa, ja noin kymmenen vuotta sitten eli joulukuun alussa 1996 nämä nimismiespiirit lakkautettiin ja siirryttiin tähän nykyiseen kihlakuntajärjestelmään ja perustettiin nämä 90 kihlakuntaa Suomeen. Tällöin tarkoitus oli aikaansaada näistä 90 kihlakunnasta niin kutsutut yhtenäisvirastot, joissa toimii poliisi, syyttäjä ja ulosotto, kaikki yhdessä, ja sitten vielä joittenkin osalta oli myöskin maistraatti mukana. Nyt on käynyt kuitenkin näitten kymmenen vuoden kuluessa niin, että tätä kihlakuntajärjestelmää on rapautettu lähinnä syyttäjän ja ulosottotoimen osalta, jotka ovat oikeusministeriön alaisia virastoja tässä yhtenäisvirastossa. Tämä on tapahtunut niin, että syyttäjä- ja ulosottopiirejä on paljon suurennettu ja moniin kihlakuntiin näistä 90:stä on jäänyt jäljelle vain poliisitoiminta.

Nyt on siis tässä esityksessä kyse siitä, että näitten kihlakuntien, joissa toimii poliisi, näitten kihlakuntien välistä poliisitoiminnallista yhteistyötä voidaan tämän esityksen pohjalta lähteä sitten toteuttamaan. Jos mietitään, etsitään vastausta kysymykseen, onko nyt kyse sitten kihlakuntauudistuksesta eli nykyisen kihlakuntajärjestelmän muuttamisesta vai eikö ole, vastaus löytyy silloin sieltä poliisitoiminnasta. Kun ministerikin äsken juuri ja hallitus esityksessään on lähtenyt siitä, että poliisitoiminta voidaan useamman kihlakunnan välillä yhteensovittaa ja sulauttaa yhdeksi kokonaisuudeksi, niin minun käsitykseni mukaan tässä on kyse silloin käytännössä kihlakuntauudistuksesta. Jos ei kerran kihlakunnassa ole muuta toimintaa enää, kihlakunta käsittää vain poliisitoiminnan, ja jos poliisitoiminta useassa kihlakunnassa pannaan yhteen, niin kyllä se käytännössä tarkoittaa samaa kuin kihlakuntauudistus.

Ministeri Rajamäki oli äsken tuossa puheenvuorossaan monilta osin aivan oikeassa siinä mielessä, että ei poliisipäällikön puuttuminen kihlakunnasta — jos jokaisessa kihlakunnassa ei ole poliisipäällikköä — välttämättä poliisin palveluja heikennä siellä kenttätasolla, mutta käytännön toiminta kentällä ja kokemukset sieltä osoittavat aivan muuta. Itse puhun vain 22 vuoden poliisin kenttätyökokemuksella, ei minullakaan ole sen enempää kokemusta, mutta se on antanut kuitenkin jonkin verran näköalaa näihin asioihin ja nimenomaan sieltä kenttätyötä tekevän poliisin näkökulmasta käsin.

Sitten vielä, herra puhemies, tähän hallintovaliokunnan mietintöön, joka on kirjoitettu, kuten viime keskustelussa viikko sitten jo täällä moneen kertaan todistettiin, itse mietintö on kirjoitettu hyvin ja kirjoitettu nimenomaan poliisipalvelujen turvaamisen näkökulmasta hyvin. Kuten mietinnössä, myöskin ministeri Rajamäki äsken täällä vakuutti, että hallintovaliokuntaa informoidaan hyvissä ajoin, mikäli tällaisia kihlakunnan poliisitoimintaan liittyviä uusia järjestelyjä useamman kihlakunnan välillä toteutetaan. Mitenkä on käynyt? Vaikuttaa siltä, että ministeriö, poliisiylijohto ja läänin poliisiylijohto ovat ottaneet tässä asiassa nyt varaslähdön. Korviini on nimittäin kantautunut — enkä ole ainoa edustaja, jonka korviin on kantautunut — että esimerkiksi Länsi-Suomen läänissä on pitkälle menevät suunnitelmat jo käytännössä kihlakuntien yhdistämisestä jopa maakunnallisiksi toimialueiksi. Jos näin on, niin ihmettelen, miten sisäasiainministeriön poliisijohto suhtautuu ylipäätään lainsäädäntöön ja Suomen eduskuntaan ja sen päätöksiin. Tässä valossa en oikein usko sellaisiin korulauseisiin, mitä tämä mietintö pitää sisällään. En myöskään usko, että tämän poliisihallintolain uudistuksen myötä, joka tähän ensimmäiseen lakiehdotukseen sisältyy, ainakaan poliisipalvelut harvaanasutulla maaseudulla paranevat. Päinvastoin olen täysin vakuuttunut, vedoten aikaisempiin kokemuksiin suuremmista poliisitoiminta-alueista, että palvelut tulevat tämän lain hyväksymisen myötä heikkenemään. Sen vuoksi, arvoisa puhemies, kuten jo tämän puheenvuoroni aluksi totesin, ehdotan, että tähän mietintöön sisältyvä ensimmäinen lakiehdotus hylätään.

Veijo Puhjo /vas:

Herra puhemies! Hallintovaliokunnalla on yksimielinen mietintö käsiteltävässä poliisin hallintolaissa. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että maaseutu tyhjeneekin poliiseista, vaikka mietinnössä luvataankin poliisipalveluiden säilyvän koko maassa. Poliisilaitosten reilu suurentaminen johtanee siihen, että poliisit myös asuvat myöhemmin laitosten pääpaikkakunnalla. Näin paikallispoliisin väheneminen heikentää nykytilaa. Poliisin saatavuudessa on jo nyt ollut maaseudulla ongelmia. Tulevaisuudessa ongelmaa pahentaa vielä valtion tuottavuusohjelma, jonka mukaan tiettävästi satoja poliiseja vähennetään.

Tämän mietinnön ongelma onkin se, että tätä ratkaisevaa asiaa eli puuttumista siihen, että varmistetaan riittävä poliisien määrä, ei ole painotettu tarpeeksi. Luulenpa, että ei vain poliisin osalta vaan monien muidenkin ammattiryhmien osalta, kun tulevaa hallitusohjelmaa laaditaan, tähän valtion tuottavuusohjelmaan joudutaan palaamaan. Se ei toimi. Tai muuten sitten, jos ei sitä muuteta, monilla yhteiskuntasektoreilla palvelut tulevat auttamatta heikkenemään.

Siksi kannatankin ed. Hemmilän hylkäysesitystä.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Muutama sana vielä tässä toisessa käsittelyssä. Ministerille voin todeta, että itse en edusta minkään keskisuuren kaupungin tai kunnan johtajia. En ole nähnyt sellaista paperia, mutta olen kuullut, että sellainenkin on ollut liikenteessä.

Itse arvostelin sinällään tätä järjestelmää, mutta totesin, että tämä mietintö on kyllä kirjoitettu hyvin, ja kehuin valiokuntaneuvos Lanttoa nimenomaan siitä, että näkee, että hän on sisäistänyt sen, miten poliisin pitäisi toimia. Jos näin toimittaisiin, niin uskon näin, että kaikki olisivat tyytyväisiä. Mutta valitettavasti kun itse olen myös jonkin verran erikokoisissa poliisilaitoksissa palvellut ja nähnyt myös sen kehityksen silloin, kun kihlakuntauudistus tehtiin, niin reuna-alueilla valitettavasti tilanne on heikentynyt ja heikkenee edelleen.

Se, minkä johdosta tähän nyt on jouduttu, on juuri se, että alun perin kun kihlakuntauudistus tehtiin, tarkoitus oli myöskin syyttäjän osalta, käräjäoikeuksien osalta ja ulosottotoimen osalta, että ne pysyisivät yhtenäisenä, mutta oikeusministeriöhän lähti useassa eri vaiheessa niitä romuttamaan. Viimeksi toissa viikolla, mikäli muistan oikein, oli syyttäjäorganisaation osalta uudistuksia, ja ilmeisesti siinä tullaan yhdistämään jopa kaksikin maakuntaa yhden syyttäjäpäällikön alaisuuteen, ja se on valitettava kehitys. Nyt on vaan tilanne sikäli ongelmallinen tässä, että me olemme lähteneet liikkeelle siitä, että 2008, niin kuin ministerikin totesi, lähdettäisiin muuttamaan ja arvioimaan selonteon jälkeen tätä kokonaisuudistusta kihlakuntien osalta, mutta kyllä minulla valitettavasti sellainen käsitys on, että tämä on juuri se vaihe siihen rakenneuudistukseen.

Sen sanoisin nyt, kun ministeri on läsnä, että kyllä minä hämmästelen Länsi-Suomen läänin poliisineuvoksen kirjoittelua kaksi kolme viikkoa sitten Pohjalaisessa: puoli sivua, jossa hän esitteli sen, kuinka sillä alueella tullaan muodostamaan nyt uudet alueet. Siinä oli kaksi eri vaihtoehtoa hänen haastattelussaan, ja silloin valiokunta ei ollut edes vielä käsitellyt lopullisesti asiaa. Ilmeisesti valiokunnan puheenjohtajakin on tietoinen tästä kirjoittelusta, mikä siellä oli. Se minun mielestäni antaa ikävän kuvan.

Mutta minä toivon sitä ja luotan siihen, kun tiedän ministerin tehokkuuden poliisiasioissa ja kun hän on luvannut pitää määrän vuoden 2002 tasolla, että tämä ensimmäinen lausuma saa todellista sisältöä, ennen kuin alueita lähdetään muuttamaan. Kun uusi hallitus muodostetaan, jos meillä ei ole näin tehokasta ministeriä, joka katsoo perään, mitä siellä ministeriössä ja vähän alemmalla asteellakin tehdään, niin saattaa olla, että tämä menettää merkitystään, mutta ainakin niin kauan kuin nykyinen ministeri on tehtävissään, niin uskon ja luotan siihen, että mitään sellaisia isoja alueita ei tule, mitä poliisineuvos Paatero siinä Pohjalaisen haastattelussa esitteli.

Niin kuin minä sanoin, tämä mietintö on kirjoitettu hyvin. Siellä sanotaan, että tulee muun muassa paikallistuntemusta säilyttää jne., tutkintapalveluiden turvaamista, mutta ongelmana on tämän kehitysvaiheen eri vaiheissa ollut se, että siellä on ollut sellaisia päälliköitä, jotka ovat määränneet työhönilmoittautumispaikkakunnan siihen kihlakunnan pääpaikkaan. Silloin ne poliisit, jotka asuvat vielä näissä pienemmissä kunnissa, ajavat sieltä, ja tuntuu aika järjettömältä se tilanne, että edestakaisin tavallaan mennään ja ajetaan. Toivon kyllä, jos enemmistö on sillä kannalla, että tämä hyväksytään, niin kuin ennakoin, että huolehditaan siitä, että edes ne poliisit säilyisivät, jotka vielä asuvat niissä kunnissa ja joilla on vielä se ilmoittautumispaikka siellä vanhan nimismiespiirin kansliassa tai poliisiasemalla.

Nimittäin tämän kehityksen ongelmana tulee olemaan se, jos näin suuriin yksiköihin mennään, että kaikki uudet poliisit sijoittuvat keskuspaikan lähistölle. Minä olen elänyt sitä aikaa poliisipäällikkönä, kun koulutettiin nimenomaan pieniin kuntiin kyläpoliiseja, jotka asuvat siellä. Silloin he tunsivat ne olosuhteet, tunsivat ne pikkukonnat, ja jutut saatiin selvitettyä hyvinkin nopeasti. Mutta nyt kun etäisyys kasvaa, niin ongelmana on se, että tällainen, jos kauniisti sanoo, yhteisvastuu asioitten hoitamisesta vähenee. Sitä minä eniten pelkään tässä silloin, kun meillä tulee suurempia poliisilaitostyyppisiä yksiköitä, joissa useita kihlakuntia yhdistetään.

Palvelujen osalta täällä todella kauniisti sanotaan, kuinka ne on säilytettävä, mutta kyllä minä korostaisin sitä, että tästä nyt on neljä viisi vuotta, kun liikennevaliokunnassa postipalvelulain yhteydessä sisäasiainministeriön edustaja kertoi, kuinka tullaan perustamaan yhteispalvelupisteitä valtionhallinnon osalta, mutta niitä oli perustettu kaksi kolme joitakin aikoja sitten, kun kuultiin asiantuntijoita. Eli jos ei lupahallintoa pystytä siellä yksinomaan poliisin puolella pitämään, niin sitten pitää perustaa näitä yhteispalvelupisteitä, joissa palvellaan ihmisiä valtion eri toiminnoissa, joko yhdessä kunnan kanssa tai muuten. Mutta niitten ihmisten pitää saada sitä palvelua. Minun mielestäni poliisi on kansalaisia varten eikä päinvastoin, ja se pitäisi aina näissä asioissa muistaa ja myös se, että ne reuna-alueenkin ihmiset maksavat veroja ja ne peritään — minä tiedän kokemuksesta — ihan sieltä syrjäisimmästäkin mökistä varmasti vaikka pitkospuita pitkin, mutta sitten kun on palveluista kyse, niin silloin nämä reuna-alueen ihmiset tahtovat jäädä vähän heikommalle ja viime aikoina paljon heikommalle myös turvallisuuspalvelujen osalta.

Arvoisa puhemies! Itse olen valmis myös kannattamaan ed. Hemmilän esitystä siltä osin, että tämä ensimmäinen lakiehdotus nyt hylättäisiin ja odotettaisiin sitä selontekoa, jolloin kokonaisvaltaisesti koko kihlakuntajärjestelmä katsottaisiin uudelleen, ja siinä täytyy pohtia ja keskustella erityisesti myös oikeusministeriön kanssa. Kun oikeusministeriö on yksin lähtenyt tekemään näitä muutosesityksiä, niin nyt syyttäjän, jonka periaatteessa pitäisi johtaa määrätyissä isommissa jutuissa esitutkintaa, alueet eivät ole enää yhtenäisiä. Siellä on tullut nyt monenlaista sekaannusta nimenomaan siihen alkuperäiseen tarkoitukseen nähden, mikä kihlakuntauudistuksella oli.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ennen kuin menen itse aiheeseen, haluaisin vähän kommentoida ministeri Rajamäen viittausta, joka liittyy tähän kuntajohtajien lähettämään kirjeeseen. Ensinnäkään en voi muuta kuin ihmetellä, että näin kevyesti on otettu valtionjohdossa 69 kunnanjohtajan kirje. En ole katsonut, mitä puoluekantaa ne kunnanjohtajat edustavat, mutta epäilen, että siellä on aika monta sosialidemokraattia myöskin ja vieläkin enemmän keskustalaisia. En usko, että heillä on mitään ideologista tavoitetta aiheuttaa tälle hallitukselle ongelmia, vaan kyllä se kertoo nimenomaan siitä, että siellä on aito huoli siitä asiasta, mistä nyt on kyse.

Omalta osaltani voin sanoa, kuten ministerikin viittasi, että tässä kihlakuntataistelussa on jo monta kierrosta ollut. Muistaakseni tämä oli jo neljäs kierros, kun toistakymmentä vuotta tästä asiasta on jo eri vaiheissa puhuttu. Tässä on ollut jo monet vaalit, osa sellaisiakin, joissa itse en ollut ehdokkaana, niin että kyllä tässä on asiaa vastustettu hyvin sitkeästi riippumatta siitä, onko vaalit tulossa tai ei. Sillä ei ole tässä asiassa mitään merkitystä. Se toki on totta, että kansalaiset ovat tästä asiasta huolissaan niillä paikkakunnilla, joita erityisesti tämä tilanne koskee.

Nyt tilanne on siltä osin muuttunut verrattuna siihen, mitä puheenvuoroja käytettiin ensimmäisessä käsittelyssä, viitaten siihen, mitä muun muassa ed. Hemmilä on täällä sanonut, että jos pitää paikkansa, että jo kaavaillaan sen tyyppistä uudistusta, että nykyisten kihlakuntien sijasta ikään kuin perusyksiköstä tulisi maakunnallinen, niin se on kyllä todella iso muutos ja se ei ole kyllä minun mielestäni missään mielessä sopusoinnussa myöskään hallintovaliokunnan mietinnön hengen kanssa.

Siihen liittyen on tietysti olennaista se, mihin myöskin sekä ed. Hemmilä että ed. Vistbacka alalla töissä olleina viittasivat, mikä tulee olemaan sitten siinä uudessa järjestelmässä, jos tällainen järjestelmä tulee, poliisin työhönmenopaikka. Se on hyvin keskeinen tämän poliisin näkyvyyden kannalta, koska tiedetään, että poliisi rauhoittaa myös silloin, kun on siviilit päällä pienellä paikkakunnalla, missä poliisi tunnetaan. Onko näin, että poliisin työhönmenopaikka tulee vain sinne keskuspaikkaan ja miten se toimii sekä uusien että nykyisten osalta, tämä on keskeinen kysymys. Toinen keskeinen kysymys on se, tuleeko näissä nykyisissä toimipisteissä, nykyisissä kihlakuntien pääpaikoissa, säilymään putka vai eikö tule säilymään, koska jos ei tule säilymään, se tarkoittaa silloin sitä, että kun sitä asiakasta sinne putkaan viedään, niin silloin se poliisi on hyvin pitkän aikaa sillä reissulla ja silloin on tilanne varsin huono. Se saattaa kestää useita tunteja pahimmillaan. Siinä kihlakunnassa, mistä itse olen asiaa seurannut Vammalan suunnalla, on arvioitu, että noin kaksi ja puoli tuntia kestää, jos vaikka humalainen viedään putkaan Tampereelle, ennen kuin partio on takaisin siellä omalla alueella. Sellainen aika siinä kuluu.

Tässä myöskin tämän prosessin vaiheissa on kuultu paitsi kunnanjohtajia myöskin kihlakunnissa toimivia poliisipäälliköitä. Kyllä heidän viestinsä on ollut tässä asiassa hyvin selkeä. Nämä ongelmat ovat kyllä aivan todellisia, mitkä tähän liittyvät. Se sitten, millä muulla tavalla tämä asia voitaisiin ratkaista, on hyvä kysymys. Kokoomuksen eduskuntaryhmä on joka vuosi esittänyt budjettiin lisärahaa poliisille. Jos esimerkiksi poliisi saisi nämä sata lisävirkaa, joita me olemme esittäneet jo useana vuonna, niin sekin auttaisi jonkun verran sitä virkapulaa, joka on näissä isoissa kaupungeissa, jotta ei tarvitsisi ikään kuin maaseudun kustannuksella tätä asiaa hoitaa.

Mitä tulee siihen, että poliisien määrä on sama kuin vuonna 2002, näin varmaan on, mutta se ei ole riittävä, koska poliisille on tullut uusia tehtäviä, joihin tarvitaan lisää voimia. Ministeri itsekin viittasi muun muassa järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan. Se on varmaan aivan järkevää, että sinne suunnataan näitä resursseja, ehkä myöskin huumerikollisuuden ja talousrikollisuuden torjuntaan, mutta samanaikaisesti tulee muistaa se, että tämän paikallispoliisin tehtävien määrä ei ole vähentynyt, ei todellakaan. Eli siellä ei ole olemassa tyhjää kapasiteettia, joka voitaisiin siirtää jonnekin muualle. Tämä on se perusongelma, eli ongelmana on resurssien puute, ja se ei ratkea sillä, että nyt mennään isompiin yksiköihin. Se voi hiukan muuttaa alueellisesti tilanteita, mutta erityisesti pelkään sitä, että näissä pienemmissä kaupungeissa ja niiden lähialueilla olevalla maaseudulla tilanne tulee heikkenemään. Sen takia tulen myös itse äänestämään ed. Hemmilän esityksen puolesta, vaikka hyvin harvoin äänestän missään laissa hylkäysesityksen puolesta.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa herra puhemies! Tämän poliisin hallintolain muutoksen käsittelyn ajankohta on se, jota olen aikaisemmissa keskusteluissa voimakkaasti kritisoinut, ja voin sanoa, että kahdesta syystä. Ensimmäinen syy on se, että ainakin itse ymmärsin, kun vajaa vuosi sitten käsiteltiin hallintoselontekoa, että sieltä ilmeni, että kihlakunta-asioita selvitetään selonteossa ja vuonna 2008 sen pohjalta tehdään päätökset uudistuksista. Tästä hieman enemmän myöhemmin. Toisaalta siksi, että — niin kuin tässä hallintovaliokunnan mietinnössäkin todetaan — valtiosihteeri Kari Salmen johdolla on tällä hetkellä käynnissä kokonaisselvitys paikallispoliisin aluejaotuksen toimipaikkaverkoston ja yhteistoiminnan kehittämiseen liittyvistä asioista. Mielestäni nämä molemmat asiat viittaavat siihen, että me olemme liian aikaisin käsittelemässä tätä asiaa, uudistusta. Siksi tein ensimmäiseen käsittelyyn tuon 6 §:n osalta muutosesityksen eli esitin, että se poistettaisiin ja jatkettaisiin nykyistä järjestelmää siihen asti, kunnes eduskunta saa tuon selonteon ja myös tämä valtiosihteeri Salmen kokonaisselvitys on käytössä. Nyt kuitenkin hallintovaliokunta on hallituksen kiireeseen yhtynyt ja ehdottaa tämän lainsäädännön uusimista eli hyväksymistä, ja mielestäni se on epäjohdonmukaista siihen nähden, mitä 16.3.2006 täällä päätettiin selonteon kohdalla.

Mihin tämä uudistus sitten nyt saattaa johtaa? Tässä oli tietysti mielenkiintoista ja ainakin minulle hieman uutta se, että ministeri Rajamäki, jota sinänsä tavattoman korkealle arvostan, otti nyt esille sen asian, että tässä ei olekaan kysymys kihlakunnista, on vallan muusta asiasta kysymys kuin kihlakunnista ja kihlakuntien palveluista. Tähän asti olemme käsittäneet tai ainakin itse olen käsittänyt, että poliisilaitos ja kihlakunnat ovat pitkälti yks yhteen kuitenkin vielä tänä päivänä.

Täällä mietinnössäkin sanotaan sivulla 4, että poliisilaitosten ja kihlakuntien määrä on tällä hetkellä 90, eli hallintovaliokunta rinnastaa poliisilaitokset ja kihlakunnat juuri yks yhteen, ja sitten todetaan, että kihlakuntien määrään hallituksen esityksellä ei puututa. Tämäkin on varmaan totta. Mutta jos tehdään niin, että esimerkiksi Keuruun kihlakunnan poliisilaitos yhdistetään toiminnallisesti joko Jämsän tai Jyväskylän poliisilaitokseen ja sitä kautta sitten siirretään poliisipäällikkö Keuruulta tai lakkautetaan ja poliisipäällikkö on sitten joko Jämsässä tai sitten ehkä aika pian koko Keski-Suomen osalta kaikkien osalta Jyväskylässä, niin tapahtuu sellainen toimenpide tai muutos, että Keuruulla, jonka kihlakunnassa on vain poliisilaitos, ei ole muita kihlakuntayksiköitä. Sen viimeinen päällikkö poistuu, ja koko läntisen Keski-Suomen alue, joka on varsin laaja pinta-alaltaan, menettää tämän yksikön. Silloin mielestäni on kyllä enemmän kuin epärehellistä puhua Keuruun kihlakunnasta, jos siellä ei ole poliisipäällikköä, siellä ei ole syyttäjää, siellä ei ole ulosottoa eikä maistraattia — koska niitä ei ole tänäkään päivänä, ainoastaan poliisipäällikkö ja poliisilaitos.

Tosiasiassa uskallan väittää, että viimeistään valtiosihteeri Salmen ehdotuksen pohjalta ja jälkeen Keuruun kihlakunta on vain nimi ja kuoret, mutta sillä ei ole lainkaan sisältöä. Poliisit ovat muualla ja käyvät ehkä siellä, taikka voi sinne jonkinlainen yksikkö jäädä, mutta varsinaiset poliisin palvelut siirtyvät kyllä varsin kauas. Esimerkiksi otetaan Keuruu—Pihlajavesi, sieltä 60—70 kilometrin päästä Keuruun keskustasta lähteen, ja sitten kun otetaan Keuruulta matka Jyväskylään, 60—70 kilometriä, niin sieltä on 150 kilometriä matkaa sieltä laidalta, ja jos se sattuu menemään Jämsään, joka on osittain nykyinen kihlakunnan keskus Keuruun osalta näitten muiden toimintojen osalta, niin se on vielä hurjempi. Väitän, että keuruulaiset — ed. Oinonen olisi asiantuntija, mutta hän nyt on poissa — kyllä varmasti tuntevat, että heidän palvelujaan ja turvallisuuttaan ei vain tuntein vaan myös todella realistisesti heikennetään, jos näin tapahtuu. Arvelen, että tällä uudistuksella juuri tähän suuntaan pyritäänkin, koska mitä järkeä tässä uudistuksessa muuten olisi, ellei näin tehtäisi?

Maaseudun palvelujen heikentäminen, voimakas keskittäminen on Vanhasen hallituksen politiikkaa, ja sitä syvästi ihmettelen enkä voi pitää oikeana. Ennen kaikkea pitäisi nyt odottaa rauhallisesti tätä selontekoa seuraavalta hallitukselta, ja vielä tärkeämpää on, että tämä valtiosihteeri Salmen kokonaisselvitys saataisiin tänne valiokunnalle ja sen jälkeen vasta hyväksyttäisiin lainsäädäntö ja annettaisiin valtuudet, jos annettaisiin, tehdä, mitä sitten sattuukin tulemaan.

Arvoisa puhemies! Aikaisemmassa puheenvuorossani nostin myös esille tämän paikallistuntemuksen tärkeyden lisäksi sen ongelman, joka syntyy tuollaisilla Keuruun tapaisilla paikkakunnilla, että sieltä alkaa viimeinenkin juristikoulutuksen saanut henkilö poistua. Se on kaupungin asukkaille ja koko seudulle aika iso ongelma, jos sieltä ei löydy edes yhtä juristia, kun nämä oikeusaputoimistotkin on keskitetty varsin laajalle ja kun syyttäjät ja kaikki muut toiminnot ollaan keskittämässä vain muutamiin harvoihin paikkoihin. Ehkä tälle ei hallitus anna mitään arvoa, mutta maaseudun ihmiset ja nämä seutukunnan yritykset ja muut kyllä arvioivat tätä hyvin vakavalla mielellä.

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta on ehdottanut tänne mietintöön lausuman tästä asiasta, ja se lausuma sinänsä on kaunis ja ihan varmasti hyvin muotoiltu. Mistä asti löytyykään tämä ensimmäinen lausuma? Siinä edellytetään, että hallitus antaa hyvissä ajoin ennen poliisilaitoksen toimialueen muodostamista useammasta kuin yhdestä kihlakunnasta hallintovaliokunnalle informoinnin kirjallisesti muutosehdotuksesta perusteluineen, noin vapaasti lainaten tämä teksti on tällä lailla. Katselin tätä Suomen perustuslakia, joka vielä on voimassa ainakin periaatteessa, ja täällä 47 §:n 2 momentti sanoo, että valiokunnalla on oikeus saada valtioneuvostolta tai asianomaiselta ministeriltä selvitys toimialaansa kuuluvasta asiasta. Valiokunta voi selvityksen johdosta antaa asiasta lausunnon valtioneuvostolle tai ministeriölle, eli ilman tätä ponttakin tämä oikeus tietysti hallintovaliokunnalla on pyytää ja saada, mutta valitettavasti tämä perustuslain momentti ja tämä ponsi ovat täysin hampaattomia. Selvitys varmastikin tulee, mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Se kirjataan saaduksi ja siitä voidaan antaa jopa lausunto, mutta hallitus tekee niin kuin parhaaksi näkee.

Ainakin tällä hetkellä näyttää siltä, että koko kihlakunta-asioiden osalta, niin kuin monen muunkin maaseutuasian osalta, keskittäminen ja alasajo ovat se linja, mitä harjoitetaan. Ikävä kyllä pelkään, että seuraavassa hallituksessa saattaa olla ministeri, joka ei hoida tehtäviään niin hyvin kuin ministeri Rajamäki hoitaa. Mutta kun nyt hylkäämme tämän lain, niin sitten asia jää harkintaan tämän eduskunnan jäljiltä.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Käydyssä keskustelussa on minusta hyvin tullut esille ne tilanteet tai se toiminta, jota on nykyisellään kihlakunnissa. Niissähän on pääosin lähinnä poliisi ja poliisipäällikkö. Tämä on se lukko, jolla tavallaan kihlakuntajärjestelmän palveluja aikanaan haluttiin säilyttää, kun erillislakien myötä oikeusministeriön hallinnonalan yksiköt vetäytyivät suurempiin kokonaisuuksiin. Voidaan sanoa, että nyt kuitenkin poliisin paikallishallinnon kehittämisen tarve on tullut välttämättömäksi ja jopa kiireelliseksi. Nykyinen vapaaehtoisuuteen perustuva yhteistyö poliisilaitosten kesken ei ole täysin ongelmaton. Sekä toimivuuteen että myös vastuusuhteisiin liittyy ongelmia.

Täällä viitattiin siihen, että hallintovaliokunta on mielestämme hyvin kirjannut ne tavoitteet, joita palvelujen turvaamisen osalta on välttämätöntä jatkossakin edellyttää poliisin hallinnolta. Lähtökohtanahan on se, että jokaisessa kihlakunnassa, joiden lukumäärä jatkossakin tulee olemaan 90 — siihen saakka, kunnes selonteon jälkeen, vuoden 2008 jälkeen valtioneuvosto toisin päättää, tulee olemaan siis 90 — jokaisessa kihlakunnassa tulee olla asianmukaiset poliisin palvelut, vaikka kaikissa kihlakunnissa ei olisikaan omaa päällikköä. Tämä on lähtökohta, ja sitä me halusimme, arvoisat edustajat, vielä lakiteknisin keinoin norminannolla vahventaa eli tällä palvelutavoiteasetannalla.

Mielestäni jatkossa on hyvin tärkeää, että nyt seurataan huolella entistä tarkemmin palvelutavoitteiden toteutumista ja erityisesti myös poliisin toiminnan kokonaisuutta. Nykyisellään pienet poliisilaitokset eivät kykene vastaamaan kaikilta osin niihin haasteisiin, joita niiltä on voitava tänä päivänä edellyttää, kuten täällä arvoisa ministeri jo totesi.

Yksikön peruskoon on siis oltava kyllin suuri, siis toiminnallisen ja hallinnollisen yksikön kokonaisuus. Se voi sijaita ja sen tulee sijaita useassa eri paikassa, niin kuin poliisilaitokset nyt sijaitsevat kihlakunnissa. Niin ne tulevat olemaan jatkossakin. (Ed. Hemmilä: Miksi tällaista uudistusta tarvitaan?) — Juuri sen takia, johon äsken jo viittasin, että nykyiset vastuusuhteet, toiminnallisuus, ne eivät ole riittävän hyvät vapaaehtoisessa yhteistyössä. Se on käynyt selväksi.

Edelleen, herra puhemies, kymmenessä vuodessa on tietoyhteiskuntakehitys edennyt myös aimo harppauksin. Sitä on myös poliisin toiminnan osalta tapahtunut, poliisin tietojärjestelmien osalta. Sitä on tapahtunut väestörakenteen kehityksen osalta erittäin paljon. Myös tuottavuuden osalta eri toiminnoissa on tapahtunut hyvin suuri muutos julkisten palvelujen järjestämisessä, ja tähänhän tavoitteena on vastata yhteispalvelun määrätietoisella kehittämisellä, eli tavoitteena on asteittain muodostaa sellainen hallinnon yhteinen palvelukanava, asiakaspalvelu, joka vastaa tämän päivän ja tulevaisuuden tarpeisiin. Me kaikki tiedämme, että palvelujen kysynnän rakenteessa on tapahtunut hyvin suuri muutos. Palvelujen tuotantomenetelmät ovat kehittyneet, lupahallinnon palveluista muun muassa on täällä puhuttu, ja myös verkkoasiointi on tänä päivänä varsin yleinen, kuten hyvin arvoisat edustajat tietävät. Näin ollen yhteispalvelun kehittäminen yhdessä verkkoasioinnin yleistymisen ja kehittymisen myötä tulee varmasti täyttämään suurelta osin niitä tämän päivän ja tulevaisuuden tietoyhteiskunnan palvelutarpeita, joita aikanaan näillä kiinteillä palveluyksiköillä on ylläpidetty laajemmin eli tällainen yhteinen asiakaspalvelukanava. Sehän on muodostumassa ja sitä varmasti tarvitaan, ja jokaisella tietysti pitää olla myös kyllin lähellä tämä palvelupiste, josta saa sen avun.

Herra puhemies! Mielestäni tämä keskustelu on nyt mennyt ja menossa paljon maltillisempaan ja asiallisempaan suuntaan kuin silloin, kun edellisen kerran ensimmäistä käsittelyä kävimme, ja minusta ihan oikein. Kaikki me tiedämme, että tämän tyyppiset turvallisuuteen liittyvät, palveluihin liittyvät asiat ovat hyvin tärkeitä kansalaisille. Niistä on voitava puhua. Niitä on punnittava huolella.

Kun täällä ed. Kankaanniemi otti esille tämän meidän pontemme ja ikään kuin mitätöi sitä, eihän meillä ole sellaista järjestelmää, jolla täysin ilman muuta kuin poliittista tietä kykenisimme vaikuttamaan näihin asioihin, ja lähtökohta on ... (Ed. Hemmilä: Tällä lainsäädännöllä!) — Siis tämän tyyppisiin, jotka ovat valtioneuvoston tai ministeriön päätettävissä olevia asioita. Kaikki te tiedätte, että toimeenpanoasioita ei eduskunnan hoteisiin ole tarpeen uskoa.

Tässä lähdetään siis siitä, että hallintovaliokuntaa pitää informoida. Hallintovaliokunta voi sen pykälän mukaisesti, mihin täällä ed. Kankaanniemi viittasi, pyytää tarvittaessa selvityksen, ja tämä tapahtuu ennen valtioneuvoston tai ministeriön päätöksentekoa. Siltä pohjalta hallintovaliokunta voi halutessaan antaa myös lausunnon ja linjata sillä ne tavoitteet, joita palvelurakenteen säilymisen näkökulmasta valiokunta pitää keskeisinä. Mielestäni tämä on sellainen toimintatapa, joka ainakin edellyttää ministeriössä ja valmisteluportaassa asioihin tarkkaa paneutumista, pohdintaa ennen kuin se tuodaan edes informaationa valiokunnalle.

Herra puhemies! Hallintovaliokunta, niin kuin totesin, oli mietinnössä yksimielinen. Näemme nyt, että siitä ollaan jossain määrin irtaantumassa. Tärkeintä on, että tämä asia kuitenkin saataisiin nyt vietyä eteenpäin.

Sisäasiainministeri Kari Rajamäki

Herra puhemies! Valiokunnan puheenjohtajan laajan yhteenvedon jälkeen haluaisin lähinnä korostaa muutamaa keskeistä näkökohtaa.

Ensinnäkin tässä tilanteessa on varmistettava kansallisen, arjen turvallisuuden näkökulmasta, riittävät voimavarat, nimenomaan kansallisen läheisyysperiaatteen näkökulmasta, mahdollisimman lähelle kansalaisia. Nimenomaan hallinnosta kentälle on siirrettävä turvallisuuden vahvistukseksi mahdollisimman paljon voimavaroja hallintoa keventämällä ja nimenomaan sitten kentän toimintakykyä muun muassa hälytysvalmiutta ja rikostutkintaa vahvistaen. On totta, että nimenomaan tämä kihlakuntarajat ylittävä täydellinen yhteistoiminta ei ole edennyt riittävällä tavalla, suositusten mukaisella tavalla. Tämä vaatii nyt tältä osin tiettyä selkeätä ohjausta muun muassa vakavamman järjestäytyneen rikollisuuden torjuntakyvyn parantamiseksi.

Tuntuu, että täällä eräät edustajat, joiden olisi luullut jonkin verran poliisin kanssa pitäneen yhteyttä viime vuosina — en tarkoita ed. Vistbackaa, joka on kyllä erittäin hyvin perillä myöskin tämän hetken kentän poliisityön tilanteesta — olisi luullut, että olisi ymmärretty se tilanne, mikä tällä hetkellä on varsinkin tietyn järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa. Kun aikoinaan määräsin Länsi-Suomen läänin poliisijohdon alaisuuteen muun muassa turkistarhoihin kohdistuvien iskujen tutkinnaksi erityisryhmän, määräsin sen siksi, että paljastui, että näitä tutkittiin kuin paikallisia kioskimurtoja. Hyvin paljon rikollisuutta on, jota ei voida tutkia kuin paikallisia kioskimurtoja, vaan on organisoitava rikostutkintaa vaativammalla tavalla, laajemmalla tavalla. Talousrikollisuushan on selkeä yksi esimerkki, jossa nyt tarvitaan laaja-alaisempaa lähestymistapaa.

Vaikka pilaan joidenkin kokoomuksen edustajien illan, niin haluan vain muistuttaa, että tämä määrätietoinen työ, jota olemme tehneet sisäasiainministeriössä poliisijohdon kanssa, on muun muassa viimeisten rikostutkinta- ja rikosten selvittämisarvioiden mukaan johtanut poliisin parhaimpaan toiminnalliseen tulokseen viiteentoista vuoteen. Tämä ei tarkoita, että olemme parhaassa mahdollisessa tilanteessa, mutta olemme menneet myönteisesti eteenpäin. Siksi täytyy sanoa, että tässä tavoitteessa ei ollut kieltämättä hyvä tilanne se, mikä perustuslakivaliokunnan taholta aikaansaatiin putkalaissa. Ed. Satonen näki vaivaa pohtiessaan, miten päihtyneitä kuljetetaan putkaan poliisiautolla. Olisin toivonut apua siinä tilanteessa, kun ollaan sitä mieltä, että etävalvonta ei ole mahdollista. Se tarkoittaa 90 poliisin viran sitomista lähinnä itselleen vaarallisten päihtyneiden valvontaan. Poliisi tältä osin jatkaa maan suurimpana kuljetus- ja säilytysliikkeenä. Eli tämä on kysymys, joka on myöskin kokonaisuuden kannalta tärkeä.

Poliisin vahvuus on mahdollista jatkossa säilyttää nykyisenä, koska 2003 syksyllä päätin nostaa poliisikoulutuksen määrää 360:sta 406:een. Ikääntyminen iskee hyvin voimakkaasti 2008— 2009 tilanteessa. Me emme olisi Suomen poliisikoulutuksella pystyneet vastaamaan tähän, ellei määrää olisi nostettu.

Sitten tähän tuottavuusohjelmaan ihan lyhyesti, että olen iloinen siitä, että hallitus on hyväksynyt sen linjauksen, että operatiivisen henkilöstön määrää ei heikennetä. Siis se koskee poliisin, Rajavartiolaitoksen, hätäkeskuspäivystäjien toimintaa.

Minusta ed. Vistbacka korosti kyllä erittäin tärkeitä näkökohtia ja minun täytyy myöntää, että olen itse tämän asian eri valmisteluvaiheissa — tästähän on puhuttu paljon keväällä jo, koko tästä kokonaisuudesta — olen tästä linjannut poliisijohdon kanssa ne lähestymistavat. Kun minä sanoin, etten hyväksy karttaharjoituksia, niin se tarkoitti nimenomaan sitä, että se perinteinen tapa, jolla ilmeisesti näitä asioita on hoidettu, piirtelemällä Suomen karttaa uusiin virityksiin, ei ole ministerin poliittisen tahdon takia ollut tämän valmistelun lähtökohta, vaan että toiminnallisista kentän tarpeista lähdetään tätä lähestymään. Siksi pidän myöskin erittäin epäonnistuneena, taitamattomana ja perustelemattomana sellaisia esityksiä, että jollain alueella tiedetään jo, miten karttaa piirretään, jos ministeri ja poliisijohto eivät sitä vielä tiedä.

Se, että asetin tähän valtiosihteeri Kari Salmen työryhmän, liittyi juuri siihen lähestymistapaan. Sen työryhmän pitää kuulla eduskunnan linjaus ja sen jälkeen edetä poliisin toiminnallisista tarpeista todella käytännön toiminnan valmiuksia vahvistavalla tavalla eri alueilla. Se on kova harjoitus. Se on myös tärkeä harjoitus sen takia, että siinä on myös poliisijärjestöjen edustus, eri alueiden edustus, toimijoiden edustus. En siis hyväksynyt tätä perinteiseksi karttaharjoitukseksi. Tämä lähestymistapa on minusta myöskin parlamentaarisesti hyvä, koska meillä on tässä vuorovaikutussuhde. Käsittääkseni valiokunnan puheenjohtajan ja ministerin tahdolla ei ole eroja. Me yritämme hakea tähän hyvän, myös poliisin kenttätoimintakykyä ja poliisin toimintaa palvelevan lähestymistavan.

Nämä yhteispalvelupisteet ja lupapalvelut, joita niin ikään ed. Vistbacka korosti, ovat erittäin tärkeitä. Minä sanoisin, että nyt vasta ollaan pääsemässä tässä yhteispalveluajattelussa eteenpäin. Hallinnon kehittämisen ministeriryhmä on tehnyt linjauksia, ja meillä on muun muassa poliisin puolella pilottilupa-autoja, joita me nyt käytämme eräällä alueella. Mainittakoon, että Ylä-Savon keskustelu Iisalmesta, mikä oli johtamassa keskittämiseen poliisijohdon ja Itä-Suomen läänin poliisijohdon kanssa, johtikin asiaan puututtuamme lupapalvelujen parantumiseen: entisten palvelujen päälle tulee vielä pilottiauto. Eli on hyvin tärkeää kansalaisten näkökulmasta, että näihin kiinnitetään huomiota.

Mutta todella myöskin tämä ajatus siitä, että poliisien keskittäminen noin kaavamaisesti vain täyttämällä aina keskuspaikkaa, johtaa ehdottomasti yhden paikallispoliisin valmiuden ja vahvuuden häviämiseen eli läheisyyden, paikallistuntemuksen tuhoamiseen. Siksi minusta on erittäin tärkeää, että tässä täytäntöönpanovaiheessa, voin vakuuttaa teille, tulen kiinnittämään erityistä huomiota siihen, että meillä on isoja pitäjiä, kuntia, kuntakeskuksia; ei niitä voida jättää sivuun tässä organisoimisessa. Me haemme kihlakuntarajat ylittävää täydellistä yhteistoimintaa vaativamman rikostorjunnan puolella, mutta emme paikallispoliisin ja poliisin läheisyyden kustannuksella.

Raimo  Vistbacka  /ps:

Arvoisa puhemies! Ihan muutama sana tästä vielä erityisesti, kun ministeri otti näitä asioita esille. Silloin, kun tämä poliisineuvos kirjoitteli taikka häntä oli haastateltu lehteen, siinä oli kihlakunta, jossa on kuusi vanhaa, entistä nimismiespiiriä, ja nyt sitä kaavaillaan vielä suuremmaksi ja etäämmäksi. Minä olen korostanut sitä, että poliisi on kansalaisia varten eikä päinvastoin.

Nyt näitä järjestelmiä tehdään ja uudistetaan. Valiokunnan puheenjohtaja ihan asiallisesti puhui siitä, että on siirrytty uuteen aikakauteen, mutta kuitenkin on paljon asioita, joissa pitää olla esimiehen taikka päällikön tai apulaispäällikön nimikirjoitus, ennen kuin päätös on tehty. Sen johdosta minun mielestäni pitäisi kehittää sillä tavoin, että nämä päälliköt tai apupäälliköt kiertävät siellä kanslioissa ja on niin sanottu vastaanottoaika, niin kuin ennen vanhaan oli, mutta tämä palveluperiaate minun mielestäni on joillakin alueilla hieman hämärtynyt.

Tässä on vielä toinen lausuma, josta täällä jo on paljon puhuttu. Kun ministeri on paikalla, niin itse ajattelisin seuraavasti: Tiedän kyllä, mikä on ollut valiokunnan tarkoitus tässä. Nimittäin jos esityksiä tulee sillä tavoin, että on liian vähän kihlakuntia, niin silloin ei ole sillä tavoin joukkojakaan läänin poliisijohdolla. Minun mielestäni tärkeämpää olisi se, että nyt selvitettäisiin, onko se instanssi, väliportaan hallinto, edes tarpeellinen. Siellä minun mielestäni on sellainen tilanne, että se ministeriön kannattaisi kyllä selvittää, eli ne tehtävät pystyisi minun käsittääkseni aika helposti ministeriöstäkin hoitamaan.

Yksi hyvä asia myöskin ministerin toimesta on seuraava: En tiedä, en osaa sanoa, oliko tämä alkuviikosta hyväksytty hallituksen esitys se, jossa siirrettiin läänin johdolta palvelupisteitten perustaminen ministeriölle. Näinkö se oli? (Ed. Väistö: Juuri niin, se oli hallintoselonteon linjaus!) — Joo, mutta se on oikea linja.

Sitten eräs mielenkiintoinen tapa, millä tämä mietintö on kirjoitettu, on sivulla 3: Vastuu, nimenomaan vastuu eli velvoite vastata kansalaisten palvelujen tasapuolisesta saatavuudesta ja laadusta maan eri osissa on poliisin ylijohdolla, eli nyt on annettu osoite, mihin ainakin voi kirjoittaa, jos palvelut heikkenevät, ja sitten tietysti tämä poliittinen vastuu on asia erikseen. Mutta tämä on mielenkiintoinen lisäys tavallaan siihen, mitä aikaisemmin ei ole ollut tästä vastuun kannosta.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tältä paikalta lyhyesti vaan totean, että jos nyt tämä lakiehdotus, joka koskee poliisin hallintoa — huomenna ilmeisesti äänestetään — eduskunnan enemmistöllä hyväksytään, niin kyllä täytyy todeta, että eduskunta tekee pienillä tiedoilla suuria päätöksiä. Olen aivan vakuuttunut siitä, että tämä kehittäminen, mistä kehittämisestä valiokunnan puheenjohtaja puhui, että se on tullut ajankohtaiseksi, tämä kehittäminen tarkoittaa samaa kuin palvelujen heikentäminen. Kyse on rahasta, ja tässä tapauksessa hallitus on nyt ratkaisemassa rahapulan ja siitä johtuvan henkilöstöpulan kyykyttämällä jälleen maaseutua. Tämä on sitä tyypillistä sosialidemokraattien politiikkaa. Sosialidemokraatit haluavat keskittää kaiken, ja keskusta tässä punamultahallituksessa on ollut se, joka on kumartanut sosialidemokraateille näissä asioissa. Keskusta on mennyt mukana, vaikka heidän periaatteisiinsa tällainen politiikka ei kuulu.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ministeri Rajamäen aikana poliisihallintoon on monella tavalla saatu jämäkkyyttä ja poliisitoimeen voimakasta kehitystyötä aikaan. Käsiteltävän asian yhteydessä, kun täällä on mainittu myöskin Keuruun kihlakunta, totean, että kyseisessä Keuruun kihlakunnassa poliisitoimi on erinomaisen hyvin järjestetty tällä hetkellä ja mikä parasta, poliisi on myös hyvin maaseudullakin esillä. Toivon, että tämä myös on jatkossa mahdollista, ja täysi tunnustus on annettava siitä, että päätetyllä tavalla Keuruun kihlakunta jatkaa myös siihen asti, kunnes asioita uudelleen tarkastellaan. Mutta minä toivon, että se jatkaa myös jatkossa edelleen.

Haluan, että paikallispoliisi säilyy. Kotipaikkakunnallani Haapamäellä on entinen poliisiasema, josta kolmisenkymmentä vuotta sitten poliisit poistuivat, samoin synnyinpitäjässäni Multialla. Mutta kun toisaalta nykyajan siirtymävälineillä ja nykyajan välineillä tavoittaa, niin asiat ovat ihan hyvin hoituneet. Paikallistuntemus on myös säilynyt.

Mutta minä pelkään, että jos jatkossa tulee tapahtumaan sellaista keskittämistä, jota hallintovaliokuntakaan ei missään tapauksessa edellytä, mutta jos helposti virkamiespäätöksillä tapahtuisi keskittämistä, että maaseudun nyt olemassa olevista toimipaikoista vähennettäisiin kohtuuttomasti väkeä, niin tämä ei ole kyllä oikeaa kehitystä. Ei ole enää aika sulkea yhtään poliisiasemaa, vaan tulee etsiä ne keinot, millä ne voivat edelleen olla toimivia ja kansalaisia palvelevia niin lupahallinnossa kuin muissakin poliisitehtävissä. Tätä pidän hyvin tarpeellisena ja välttämättömänä.

Samalla toivon, että vältettäisiin liikaa byrokratiaa. Monesti tuntuu, että poliisit joutuvat tekemään hyvin vähäpätöisiä tehtäviä, kun tärkeämmät tehtävät odottaisivat. Saatetaan tuoda rikostutkintaan asioita, joista näkee terveellä järjellä, että näissä ei ole pienintäkään aihetta enempiin tutkimuksiin. Mutta viikkokausia kulutetaan poliisien voimavaroja, joita ei aikoinaan maalaispoliisikäytännössä turhanpäiten kulutettu, vaan keskityttiin olennaisiin tehtäviin.

Toivon, että niinkin tärkeässä tehtävässä, kuin poliisitoimi on, haluttaisiin jatkossa keskittyä olennaisiin asioihin, jotta ne tulisivat mahdollisimman hyvin hoidettua ja että kansalaiset voisivat kokea turvallisuutta. Silloin tarvitaan poliisin näkymistä niin taajamissa, rajoilla kuin myös maaseudulla, hyvää poliisin saatavuutta ja tavoitettavuutta.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti tältä paikalta haluaisin vaan vielä mainita, ministeri Rajamäki jo tästä lähti, että en ihan ota koppia siitä pallosta, jonka hän heitti perustuslakivaliokuntaan liittyen tähän etävalvontaan ja varsinkin omaan toimintaani, kun muistaakseni olin ainoa koko valiokunnassa, joka vähän edes osoitti myötämielisyyttä sille ajatukselle, minkä ministeri Rajamäki täällä sanoi. Eli hän toi siis esille myöskin sitä näkökulmaa, kumpi on huolestuttavampaa: se, että valvonta pettää kentällä, vai se, että valvonta ei toimi aivan viimeisen päälle siellä putkassa. Mutta on myöskin sanottava rehellisyyden nimissä se, että asiantuntijoiden näkemys oli hyvin yksimielinen siinä asiassa, että meidän nykyisen perustuslakimme mukaan ei ole mahdollista se, että ilman valvontaa pidetään henkilöitä putkassa. Siinä suhteessa siinä ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin tämä ratkaisu tehdä sen asian suhteen, joten sillä verukkeella ei mielestäni voida tätä seuraavaa vaihetta viedä eteenpäin.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Vielä tässä yhteydessä haluan tuoda erään asian esille. Aikoinaan oli käytäntö poliisin kotivarallaolosta. Eri syistä tuo käytäntö on joko poistunut tai aivan ratkaisevan olennaisesti vähentynyt. Nyt kuitenkin ovat matkaviestimet aivan toisenlaiset kuin 30 vuotta sitten. Meillä hoidetaan palotointa ja ensivastetointa siten, että siellä ovat vapaaehtoiset työntekijät, jotka hälytetään kotoaan maaseutupaikkakunnilta. Minusta tätä käytäntöä tulisi kehittää yhteistyössä poliisin ammattijärjestöjen kanssa siten, että tämä kotivarallaolo tulisi yhdeksi vaihtoehdoksi. Se tehostaisi erittäin paljon hälytystilanteissa poliisin saatavuutta, nopeuttaisi, ja olisi hyvin edullinen ratkaisu ja antaisi mahdollisuutta myös poliiseille kohottaa palkkatasoa. Minä toivon, että tätä todella haluttaisiin kehittää.