Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Viime vuoden tilastojen mukaan Suomen runsaslumisin alue sijaitsi Kainuussa. Sen vuoksi tienhoidon kulut talvisin ovat meille erityisen kalliit. Lisäksi rahoituskehys tiestön suhteen on jäänyt jälkeen muun maan ja esimerkiksi muun muassa Oulun alueen rahoituksesta, joten toivon, että tämä asia korjataan mahdollisimman pikaisesti.

Ministeri Lindén ei valitettavasti ole ollut tänä päivänä täällä paikan päällä, mutta erilaiset tietoliikenneyhteys- ja puhelinyhteysmurheet täyttävät varsinkin pohjoista Suomea ja uskon, että useilla kansanedustajilla on ihan vastaavanlaisia kokemuksia. Huolestuttava viesti on ollut se, että esimerkiksi 3 vuorokauden sähkövajeen vuoksi, 3 vuorokauden sähkökatkoksen vuoksi tietyiltä alueilta Kainuusta katoavat kaikki yhteydet. Elikkä kun nämä legendaariset vanhat puhelinlinjat on purettu pois, niin on tiettyjä alueita, joille ei saa minkäänlaista yhteyttä, ellei lähde jollekin toiselle paikalle soittamaan. Tämä asettaa kyllä kansalaiset jo sellaiseen vaaran paikkaan, että jos edes hätäpuhelua ei pysty omasta kodistaan soittamaan, niin silloin puhutaan jo minun mielestäni liian pitkälle menevästä tietoliikennekatkoksesta.

Lisäksi yritystoiminnan suunnasta ja Itellan postipalveluiden suunnasta on tullut viestiä, että esimerkiksi taksiyrittäjät kamppailevat erittäin haasteellisessa tilanteessa alueilla, joilla tietoliikenneyhteydet eivät pelaa, kännyköiden kautta eivät yhteydet toimi. Monta tilausta jää saamatta ja monta turhaa mutkaa eri paikoissa tekemättä. Itellan osalta ongelmat syntyvät siinä, että kun postipalvelupaikkoja on vähennetty ja Itella haluaa laajentaa omaa palveluaan ja tuoda asiakkaille paketit kotiin, niin jos asiakkaalla ei satukaan olemaan käteistä rahaa sinä päivänä siinä käden ulottuvilla, käy pian niin, että pankkikorttia ei voi käyttää, kun tietoliikenneyhteydet eivät pelaa ja maksua ei voi suorittaa. Täytyykin kysyä, missä vaiheessa kaikki suomalaiset todella pääsevät tasavertaisten yhteyksien piiriin niin puhelinten kuin tietokoneidenkin maailmassa.

Viimeisenä kohtana haluan kiinnittää vielä kollegojen huomion laajakaistakysymyksiin. Meillä on tehty kauaskantoisia päätöksiä, että tehostetaan meidän järjestelmiämme ja lisätään nopeuksia ja laitetaan kaikki järjestelmät jokaisen saataville. Mutta tällä hetkellä esimerkiksi TeliaSoneran laajakaistassa tuntuu olevan varsin mielivaltainen muutosprosessi käynnissä. Asiakkaille lähetetään kirjeitä, joissa ilmoitetaan heidän asuvan alueella, jolla kiinteän puhelinverkon huolto- ja ylläpitokustannukset ovat koko ajan kasvaneet eikä toiminta asiakaskunnan vähentyessä ole nykymuodossaan kannattavaa. He ilmoittavat muuttavansa hinnat paremmin kustannuksia vastaaviksi, ja kiinteän puhelinverkon laajakaistaliittymän kuukausihinta nousee kolminkertaiseksi. Lisäksi tarvitsee ostaa uusi modeemi, joka maksaa toistasataa euroa, ja samanaikaisesti koko kirje vaikuttaa täysin pötypuheelta, kun monellakaan alueella puhelinpylväitä ei ole vaihdettu kuin viimeksi 70—80-luvulla ja niillä on ihan täysin reilusti jäljellä vielä parikymmentä vuotta käyttöikää. Ja kun huoltoa suorittavalta yritykseltä on tiedusteltu, minkälaisia toimenpiteitä tälle verkolle on täytynyt tehdä, jotta sitä ylläpidetään, niin mitään ei ole tehty moneen vuoteen, kun siihen ei ole ollut tarvetta.

Toisekseen muutamat ihmiset, jotka ovat olleet yhteydessä viime aikoina, kertovat asuvansa alueilla, jotka kehittyvät, kasvavat, alueelle muuttaa lisää ihmisiä, joten tuntuu mielenkiintoiselta saada kirje TeliaSoneralta, joka kertoo, että te asutte kuihtuvalla alueella. No, vaikuttaa ihan riistohommalta. Ensin nostetaan hinnat pilviin, jolloin kellään ei ole varaa pitää liittymää, (Puhemies: 5 minuuttia on kulunut!) ja sen jälkeen puretaan tyhjät linjat pois. Toivon, että liikenne- ja viestintäministeriö kiinnittää asiaan huomiota ja muutoksia tulee.

Hanna-Leena Hemming /kok:

Arvoisa puhemies! On erittäin ilahduttavaa, että valtiovarainvaliokunta ehdottaa 3 miljoonan euron lisärahoitusta joukkoliikenteen palvelujen ostoon ja kehittämiseen. Tämä raha tulee todella kovaan tarpeeseen. Ilmastonmuutoksen torjumiseksi Suomi on sitoutunut vähentämään kasvihuonepäästöjä merkittävästi vuoteen 2020 mennessä. Tästä saatiin tänään juuri tuoretta tietoa EU-tasolla. Jotta näihin tavoitteisiin kuitenkin päästäisiin, vaatii se muun muassa kuitenkin joukkoliikenteen kehittämistä varteenotettavaksi vaihtoehdoksi yksityisautoilijoille. Juuri tähän joukkoliikenteen kehittämiseen haluan kiinnittää huomiota. Valiokunta nimittäin toteaa mietinnössään, että tälle momentille myönnetyllä 3 miljoonalla eurolla, tällä lisärahalla, turvataan nykyinen palvelutaso. Tämä 3 miljoonaa euroa on raha, jolla katetaan se vaje, jonka suurille kaupungeille hallituksen talousarviossa esitetty 5 miljoonan euron määräraha jättää muun joukkoliikenteen tukeen. Tällä lisärahalla ei siis paranneta tai kehitetä vielä yhtään mitään.

Suurin osa Suomen joukkoliikennematkoista tehdään, kuten kaikki tietävät, Pääkaupunkiseudulla. Täällä joukkoliikennettä käyttääkin 400 000 ihmistä joka arkipäivä. Erityisesti Pääkaupunkiseudun joukkoliikennetarjontaa ja -verkostoa tulee siis kehittää. Tämä on alue, jossa on miljoona asukasta. Liikkuminen verkostomaisesti on erittäin huonosti tällä hetkellä järjestetty. Espoon eri alueilta pääsee Helsingin keskustaan, ja siellä voi vaihtaa kuljetusvälinettä ja jatkaa matkaa siitä eteenpäin toisella, mutta Tapiolasta Vantaan mihinkään osaan pääseminen on erittäin hankalaa, puhumattakaan sitten esimerkiksi Espoon muista kaukaisemmista osista, Espoonlahdesta taikka pohjoisemmista osista.

Rahaa tuleekin siis entisestään kohdentaa sinne, missä joukkoja liikkuu. Pidän erittäin myönteisenä sitä, että valtio on ensi vuonna aloittamassa suurten kaupunkien joukkoliikenteen tukemisen, ja kuten valiokuntakin, pidän myönteisenä, että hallitus on käynnistänyt liikennepoliittisen selonteon linjausten mukaisesti joukkoliikenteen kehittämisohjelman. Hallituksen talousarviossa esitetty 5 miljoonan euron kohdistettu määräraha suurten kaupunkien joukkoliikenteen tukeen on kuitenkin äärimmäisen vaatimaton summa, jonka valiokuntakin mietinnössään toteaa. Kuntien panostukseen nähden määräraha on suorastaan naurettavan pieni, sillä Pääkaupunkiseudun kunnat ja Tampere ja Turku ovat käyttäneet joukkoliikenteen rahoitukseen vuosittain yhteensä noin 180 miljoonaa euroa, ja nyt valtio puhuu 3:sta ja 5:stä miljoonasta. Mielestäni olisi perusteltua, että myönnetty lisäraha käytettäisiin nimenomaan Pääkaupunkiseudun ja muitten suurten kaupunkikeskusten joukkoliikenteen kehittämiseen. Kuitenkin voimme todeta, että työtä joukkoliikenteen sujumiseksi on tiedossa jatkossakin hartiavoimin, jos mielimme lisätä joukkoliikenteen toimivuutta ja käyttäjämääriä ja samalla pienentää tehokkaasti suomalaisten hiilijalanjälkeä.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Liikennepoliittinen selonteko sai syystäkin suitsutusta sen hyväksymisen yhteydessä. Liikennepolitiikka on osa kokonaisuutta, johon sisältyy niin yhteiskunnan arjen toiminnot kuin maamme kilpailukyvyn ja elinkeinoelämän turvaaminen.

Täällä on jo aamupäivän aikana käytetty runsaasti puheenvuoroja perusväylänpidon riittämättömästä rahoituksesta. Koska jo vuosien ajan korjausvelkaa on kerätty runsaasti, on aivan ilmeistä, että perusväylänpidon rahoitus on tällä hetkellä pahasti jäljessä tavoitetasosta. Rahoituksen tasapaino onkin saatava aikaiseksi perusväylänpidon ja investointien kesken. Liikennepoliittisen selonteon käsittelyn yhteydessä eduskunta hyväksyy kannanoton, jonka mukaan mahdollisuudet tie- ja liikennerahastojen käyttämiseen on selvitettävä tällä hallituskaudella. On hienoa, että selvitysmies on asetettu ja tuloksia odotettavissa ensi vuoden loppupuolella. Meillä on lisäksi hyviä esimerkkejä muista toimivista rahoitusmalleista, kuten Lahden moottoritien elinkaarimalli, ja näitä eri rahoitusmalleja tulisikin jatkossa hyödyntää entistä enemmän.

Liikenneturvallisuuden parantaminen on yksi niistä haasteista, johon tulee panostaa resursseja nopealla aikataululla. Tämä koskee niin tie-, raide- kuin vesiliikennettäkin ja samalla niin henkilö- kuin tavaraliikennettäkin. Liikenneturvallisuus on Suomessa parantunut viimeisen vuosikymmenen aikana valitettavan hitaasti, eikä kehitys yllä lähellekään Euroopan kärkimaiden tasoa. Tilanteen parantaminen on monen asian summa lähtien väylien kunnossapidosta aina asennekasvatukseen saakka.

Arvoisa puhemies! Varsinais-Suomessa liikenneturvallisuutta ja myös talouden elvyttämistä lisäisi merkittävästi Raision ja Nousiaisten välin rakentaminen nelikaistaiseksi ja Valtatie 9:llä, Lieto—Aura-välillä leveäkaistatien muuttaminen ohituskaistatieksi. Liikenteen sujuvuuden, Turun keskustan liikenteen ja ilmanlaadun kannalta on välttämätöntä ohjata raskas liikenne pois keskusta-alueelta Turun sataman yhteyksiä parantamalla ja muuttamalla Suikkilantie nelikaistaiseksi. Nykytilanteessa raskas rekkaliikenne kulkee keskustan kautta ruuhkauttaen liikennettä, eikä tiestön kunto ole edes raskaalle liikenteelle suunniteltua. Alueen kilpailukyvyn ja elinkeinoelämän kannalta olisi myös tärkeä saada Kehätien nelikaistaistaminen Liedon Navantin teollisuusalueen kohdalla pikaisella aikataululla toteutetuksi.

Valiokunta mietinnössään kiirehtii merenkulun turvallisuutta parantavan teemapaketin käynnistämistä. Osa väylistä on madaltunut, osa turvalaitteista ja telemaattisista järjestelmistä on huonokuntoisia, ja niiden toimintavarmuus on heikentynyt. Väylien turvallisuus on tärkeää elinkeinoelämän kilpailukyvyn kannalta mutta myös olennainen osa Itämeren suojelua. Olen tyytyväinen valiokunnan 400 000 euron lisäyksestä saaristoliikenteelle sekä mainintaan riittävän ja pitkäjänteisen palvelutason varmistamisesta. Momentti muuttui valiokunnan käsittelyssä myös siltä osin, että määrärahaa saa käyttää huonokuntoisten yhteyslaiturien kunnossapitoon. Panostus on saariston elinvoimaisena säilymisen kannalta merkittävä ja alueella vakituisesti asuville ehdottomuus.

Arvoisa herra puhemies! Joukkoliikenteen edistäminen ja parantaminen on tärkeä osa myös ilmastopolitiikkaa. Arki paremmaksi, joukko- liikenne toimivaksi -joukkoliikenneohjelmalla sekä työsuhdematkalippujärjestelmää kehittämällä joukkoliikenteen houkuttelevuutta lisätään varmasti. Vaikka suurille kaupungeille myönnetty 5 miljoonan euron joukkoliikennetuki on armotta liian pieni suhteessa kaupunkien omiin panostuksiin, on se kuitenkin oikea suunta ja impulssi joukkoliikenteen kehittämiselle.

Haluan vielä lopuksi palata väyläviraston ja liikenteen turvallisuusviraston sijoittamisselvityksiin. Turvallisuusviraston osalta myös hajasijoitusmallia selvitetään niin, että meriturvallisuustoiminto sijaitsisi Kotkassa. Ihmettelen suuresti, miksi tämä selvitys tehdään vain yhden kaupungin osalta ja Turku, jossa varsin yleisesti tiedetään olevan laajaa merenkulun osaamista, koulutusta ja kansainvälisesti merkittävä meriklusteri, on sivuutettu siitä huolimatta, että muun muassa Varsinais-Suomen liitto esitti ajallaan Turkua mukaan selvitykseen, eikä alueellistamista ole toteutettu Varsinais-Suomeen kuin ainoastaan merivoimien esikunnan osalta. Hämmästelen sitä, voidaanko painotus Itä- ja Pohjois-Suomen osalta tehdä todellakin näin kategorisesti. Kysymys ei voi olla pelkästä alueellistamisesta, sillä hajasijoittamisessa pitäisi objektiivisesti arvioida Pääkaupunkiseudun parhaat ulkopuoliset sijoittamispaikkakunnat niiden vahvuuksien osalta.

Janne Seurujärvi /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallitus antoi keväällä 2008 historian ensimmäisen liikennepoliittisen selonteon, jonka keskeisenä tavoitteena oli linjata lähivuosien liikennepolitiikkaa ja lisätä sen pitkäjänteisyyttä. Muita tavoitteita olivat muun muassa liikennejärjestelmän toimivuuden ja liikenneturvallisuuden parantaminen sekä joukkoliikenteen edistäminen. Uutta selontekomenettelyä voi pitää onnistuneena ja sen jatkamista voi pitää jo heti ensi kokemuksella suositeltavana.

Jotta edellä mainitut selonteon keskeiset tavoitteet täyttyvät, on selontekomenettelyn poliittista sitovuustasoa kuitenkin syytä tarkastella yli hallitus—oppositio-rajojen. Tähän liittyen eduskunta hyväksyy liikennepoliittisen selonteon käsittelyn yhteydessä kannanoton, jonka mukaan liikenneinvestoinneista ja niiden rahoituksesta on päätettävä parlamentaarisesti yhtä kautta pidempinä kokonaisuuksina ja siten, että rakentamisen volyymi on tasainen myös hallituskausien taitteessa. Samaan asiaan kiinnittivät huomiota vuoden 2009 budjettilausunnossa liikenne- ja viestintävaliokunta sekä budjettimietinnössään valtiovarainvaliokunta.

Liikennepoliittisen selonteon linjauksia ja hankkeita aletaan toteuttaa kiitettävästi jo heti ensi vuodesta lähtien. Käynnissä olevia liikenneinvestointeja valmistuu tai jatketaan, ja uusia isompia hankkeita käynnistetään budjettirahoituksella kolme ja kuntien aikaistamisrahoituksella niin ikään kolme. Myös tulevien väylähankkeiden osalta on hyvä edetä selonteon linjausten mukaisesti ulottaen toteutukseen menevien investointien tarkastelujakso jo hyvässä ajoin vuoden 2011 jälkeisiin hankkeisiin. Tämä tarkoittaa ennakoivaa suunnittelua ja hankkeiden käynnistyksen valmistelua rakentamisen tasaisen volyymin säilyttämiseksi. Tällä tavalla lisätään hankkeisiin tarpeellista ennakoitavuutta ja pidetään rakentamisen kustannustaso mahdollisimman hyvin kohdallaan.

Eduskunta on kiinnittänyt selonteon käsittelyn yhteydessä huomiota eräiden isojen liikennehankkeiden toteutusajan venymiseen kohtuuttoman pitkäksi. Seinäjoki—Oulu-rata on koko maan ja etenkin Pohjois-Suomen kilpailukyvyn kannalta keskeisen tärkeä väylä, jonka perusparannuksen ja laajennuksen valmistuminen uhkaa venyä nykyisellä toteutusaikataululla yli vuosikymmenen mittaiseksi projektiksi. Elinkeinoelämän toimintaa vaikeuttaa tänä aikana paitsi puuttuva kaksoisraide niin myös rakennustöiden aiheuttamat liikennerajoitukset ja jopa keskeytykset.

Aiempien vuosien tapaan liikenne- ja viestintäministeriön budjettiesityksen suurin ongelma liittyy kuitenkin perusväylänpidon riittämättömään rahoitukseen. Perustienpitoon esitetään ensi vuodelle 510,6 miljoonaa euroa, joka on lisätalousarviot huomioiden liki 55 miljoonaa euroa vähemmän kuin kuluvana vuonna. Lisäksi määrärahasta käytetään osa puuhuollon turvaamiseen ja itäliikenteen ongelmien ratkaisuun. Samaan aikaan asiantuntija-arviot tarvittavasta lisämäärärahasta vaihtelevat välittömästä 60 miljoonan euron tasosta korjausvelan lyhentämisen mahdollistavaan 100 miljoonaan euroon. Tästä syystä valtiovarainvaliokunnan reilun 20 miljoonan euron lisäysesitys perustienpidon momentille alueellisten investointien toteuttamiseen sekä kevyen liikenteen väylien rakentamiseen on hyvä ja perusteltu. Tästä lisärahasta kyetään rahoittamaan uusia tiehankkeita eri puolille maata aina Lappia ja Utsjokea myöten. Arvatenkin perustienpidon rahoitukseen kuitenkin palataan vielä ensi vuoden lisätalousarvioiden yhtey-dessä.

Myös perusradanpidon lisärahoitustarpeeksi on esitetty 50—80 miljoonaa euroa vuositasolla. Ensi vuoden ratainvestointeihin on esitetty 140 miljoonaa euroa, josta puukuljetusten turvaamiseen kohdennetaan 20 miljoonaa euroa. Valiokunnan noin 14 miljoonan euron lisäysesitys perusradanpidon momentille on sekin siis perusteltu.

Lisärahaa tarvitaan myös vesiväyliin eikä ainoastaan merellä vaan myös sisävesistöissä.

Arvoisa puhemies! Liikennepoliittisen selonteon käsittelyssä esitettiin eduskunnan yleiskeskustelussa parlamentaarisen työryhmän asettamista pohtimaan tulevaisuuden perusväylänpidon rahoitusta. Esitys on erittäin kannatettava, ja toivonkin, että se myös tullaan toteuttamaan jo heti ensi vuoden aikana. Työryhmän tarvitsee itse asiassa vain sopia jo selonteossa ja eduskunnan linjauksissa esittämien tavoitteiden toteuttamisesta koskien liikennepolitiikan pitkäjänteisyyden turvaamista ja riittävää rahoitusta muiden muassa perusväylänpidon tason ylläpitämiseksi.

Arvoisa puhemies! Lopuksi, ensi vuoden talousarviossa esitetään suurten kaupunkien joukkoliikenteelle uutta 5 miljoonan euron tukea. Tämä on muiden muassa ympäristösyistä perusteltu esitys. Samalla se olisi merkinnyt muun joukkoliikenteen tuen vähentämistä 3 miljoonalla eurolla. Vähennys olisi pahimmillaan merkinnyt satojen bussivuorojen lopettamista haja-asutusalueilla. Tältä osin budjettiesitystä voi pitää hyvin tylynä ja valiokunnan 3 miljoonan euron lisäysesitystä nykyisen palvelutason turvaamiseksi vähintäänkin perusteltuna. (Puhemies: 5 minuuttia!) Hallituksen ensi vuoden työlistalla olevaa joukkoliikenteen kehittämisohjelmaa ja sen sisältämää ehdotusta haja-asutusalueiden kyytitakuusta voi sen sijaan pitää erittäin kannatettavana.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Me sekä käytämme liikennettä, me asumme että me tietysti syömme päivittäin ravintoa, ja kaikista hiilidioksidipäästöistämme tulee tällä tavoin noin kolme neljäsosaa näistä kolmesta, ja ne ovat kutakuinkin tasavertaisia kooltaan, jolloinka liikennepoliittinen selonteko, kun se rakentui aika tavalla kylläkin puutteellisesti hiilidioksidipäästöjen hillintään, oli aivan oikea ratkaisu. Mutta meidän pitäisi päästä tässä asiassa tietysti myös konkreettisiin toimenpiteisiin, ja silloin joukkoliikenteen lisääminen ja nimenomaan kiskojen rakentaminen, radat, ovat keskeisessä tehtävässä.

Pääkaupunkiseudulta suoraan itään puuttuu ratayhteys, ja se on myös ympäristönäkökulmasta perusteltu hanke. Nykyinen hallitus on liikenneministerinsä toimesta sitä edistänyt niin, että asiaa on selvitetty maakuntakaavojen suhteen, mutta seuraava askel pitäisi myös ottaa.

Mitä tulee vesiliikenteeseen ja sisävesiliikenteeseen erityisesti, niin Saimaan kanavan kehittäminen on realistista.

Maanteistä voi todeta sen, että Suomi on sitoutunut EU-mitassa E18:n valmistumiseen vuoteen 2015 mennessä ja vaikuttaa siltä, että tuota aikataulua ei pystytä pitämään. Ainoa asia, mikä budjettikirjassa on E18:aan nähden sitovasti, on Vaalimaan rekkaparkkialue, 24 miljoonaa. Mielestäni tuota summaa ja sen käyttöä taas voitaisiin tarkastella hiukan uudelleen, onko se todella tarpeen. En ole aivan varma, tuleeko peruuttaa tästä rekkaparkista, mutta joka tapauksessa asiaa olisi syytä katsoa. Summa on joka tapauksessa melkoinen. Edelleen tämä vinjettimaksu mielestäni taas on paikallaan. Meidän pitäisi päästä tieliikenteessä myös tiemaksuun, kuten monissa monissa muissa EU-maissa on tilanne.

Arvoisa puhemies! Saaristoliikenteestä, sen hoidosta, voi todeta positiivista mietinnöstä. Sinne on 400 000 euroa lisätty, ja tuo käyttömahdollisuus laitureiden korjaamiseen on hyvä näin, mutta jatkossa tämäkään määräraha ei ole riittävä.

Meriturvallisuudesta ja sen kehittämisestä olemme puhuneet paljon. Suomenlahti on kaikkein ongelmallisin alue, etenkin sen itäinen osa siinä mielessä, että siellä jääolosuhteet talvisin sekä luonnonolosuhteet kaiken kaikkiaan, saaristo, ahtaat väylät, ovat haaste. Tällöin myös meriturvallisuusviraston sijoittaminen Kotkaan on tältäkin kannalta aivan perusteltu hanke, ja toivotan tälle hyvää tuulta.

Arvoisa puhemies! Emme paljon voi kehua liikenteessä ympäristönäkökulmien huomioon ottamista, koska edelleenkin meidän hiilidioksidipäästömme myös liikenteen osalta ovat selkeästi sen yläpuolella, mitä niiden pitäisi Kioton sopimuksenkin toteutumisen kannalta olla. Sitten vuoden 2012 jälkeisen ajan suhteen meidän pitäisi pystyä pudottamaan hiilidioksidipäästöjä nimenomaan liikenteessä vuoteen 2020 mennessä arvioni mukaan vähintään 20 prosenttia vuoden 2005 tasosta, ja tuokin arvio voi jäädä liian matalaksi, jos ajattelemme sitä, että Kööpenhaminassa päästään ensi vuonna todellakin aitoon sopimukseen, joka merkitsisi EU:lle 30 prosentin hiilidioksidipäästöalenemaa vuoteen 1990 nähden.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Perusväylänpidon rahoitus on ollut jo pitkään puutteellista, ja tämä korjausvelkahan on tietysti jo useampien hallituksien kausilla tullut. Lisää rahaa tuli kyllä puukuljetusten edellyttä-mien teiden kunnostamiseen, mutta samalla se vei sitten pois sitä muilta. Elvytyspaketissa perustienpitoon on tulossa nyt 20 miljoonaa euroa lisää eri maakuntiin, kiitos siitä valtiovarainvaliokunnalle, mutta kyllähän tämä summa tietysti on laiha lohtu siihen nähden, että pitäisi 150 miljoonaa euroa tätä vajetta kattaa, että saataisiin teitä ja siltoja kuntoon. On muistettava, että mitä pahempaan kuntoon tiet päästetään, sitä kalliimmaksi niiden kunnostus tulee myöhemmin.

EU on tosiaan sitoutunut päästörajoituksiin. Se vaatii satsausta joukkoliikenteeseen. Jotta joukkoliikenne taas toimisi, se tarvitsee omat kaistansa. Pirkanmaan liitto on jo oma-aloitteisesti ehdottanut omia kohteitaan, joihin elvytysvaroja voitaisiin kohdentaa. Tampereen rantaväylän joukkoliikennekaistojen rakentamisen kustannusarvio on 20 miljoonaa euroa, josta Tampereen kaupunki on kuitenkin valmis rahoittamaan puolet. Toivoisin, että tämä ministeriössä otetaan huomioon.

Teemahankerahoitusta lisäämällä voitaisiin puolestaan parantaa liikenteen sujuvuutta ja turvallisuutta rakentamalla keskikaiteellisia ohituskaistoja. Tässä tulevat esille lähinnä Valtatiet 3, 9 ja 11, myös Valtatie 12, ja tosiaankin Valtatie kolmonenhan on tuossa liikenneselonteossa kyllä mukana. Me saimme sen siihen mukaan, mutta se on vasta vuoden 2011 jälkeen olevissa toimenpiteissä, ja saas nähdä sitten, kuinka se tullaan toteuttamaan.

Meillä on toki paljon pieniä korjausremontteja vaikka kuinka paljon. Niitä olisi pitkä lista. On Jämijärventietä, on Nokianvirran sillan korjausta, Alakosken sillan uusimista Ylöjärven Kurussa. Näitä voisi luetella todella paljon. Mutta ylipäänsä voi sanoa näin, että jos elinkeinoelämää aiotaan edistää ja alueiden kilpailukykyä, niin kyllä näitä täytyy kuntoon saattaa.

Sen verran sanotaan nyt positiivisia uutisia, että aihe, joka viime kaudella kovasti keskustelutti eduskuntaa, on, että meillä on kuitenkin Tampereen läntisen ohitustien vihkiäiset tammikuussa, ja hyvä näin, että punamultahallitus teki silloin tästä sen päätöksen, vaikka siinä nyt vähän pelisääntöjä rikottiinkin. Se on kuitenkin läntisen Suomen tärkeä valtaväylä, Helsinki—Uumaja-tie. Näin voi sanoa.

Hyvä, että ministeriö on asettanut asiantuntijaryhmän miettimään näitä rahoitusmalleja. Pasi Holm selvittää muun muassa liikennerahastojen käyttöä. Koska pelkät budjettivarat eivät välttämättä riitä, rahastot voitaisiin kerätä valtionyhtiöiden myyntituloista, ruuhkamaksuista ja eläkelaitosten sijoituksista. Kannatan kyllä myös jossain määrin varauksellisesti, mutta kuitenkin, itäiseltä raskaalta tieliikenteeltä perittäviä tiemaksuja, kunhan niillä tuettaisiin sitten tai jotenkin subventoitaisiin myös suomalaisia kuljetusyrittäjiä. Kotkan suunnalla tästä on kyllä toinen mielipide. Siellä kovasti pelätään, että tämä heidän satamiaan hyödyttävä, seitsemän Summan tehtaan verran tuloja antava liikenne loppuu sitten, jos näitä maksuja tulee, mutta pysähdyksissä satamaliikenne on tällä hetkellä joka tapauksessa.

Ilmastolliset ja alueelliset näkökohdat puoltavat monia liikennehankkeita, ja tässä mielessä koko hyöty—kustannus-suhteen osalta pitäisi uudelleen määrätä tämä kustannuslaskentamalli. Ei aina voida ajatella pelkästään sen liikennemäärän mukaan, vaan myös sen mukaan, miten tärkeää se on aluepoliittisesti. Sanotaan nyt esimerkkinä vaikka, että meillä yksi Pirkanmaan tärkeitä matkailukohteita on Sappeen laskettelukeskus. Ei siellä varmasti suuria liikennemääriä ole, mutta se on meille erittäin tärkeä kohde aivan vastaavalla tavalla kuin joku Himosvuori on Keski-Suomessa, ja siellä ainakin tiet ovat kunnossa, liekö sitten hyvien ministereiden ansiota.

Valtio voi edistää joukkoliikennettä monilla porkkanoilla, mutta erityisen huolissani olen tietysti tästä maaseudun joukkoliikenteestä. Olen sitä mieltä, että ihan tämä normaali liikennelupaan perustuva bussiliikenne on toiminut hyvin ja kannattavilla linjoilla on myös sitten pystytty pitämään yllä kannattamattomia. Jos lähdetään kovasti muuttamaan tätä järjestelmää, niin saas nähdä, kuinka käy. Kutsutaksien avulla tietenkin voidaan jonkun verran tätä paikata.

Tämä kritiikki on tietysti rakentavaa siinä mielessä, että pidän erittäin tärkeänä, että me saimme tuon selonteon valmiiksi kuluneen vuoden aikana. Siinä on linjattu pitkälle tiehankkeita. Mutta niin kuin sanottu, rahat ovat tällä hetkellä riittämättömiä. Hyvään suuntaan (Puhemies: 5 minuuttia on kulunut!) ollaan menossa, mutta enemmän vielä pitää saada satsausta liikenneväyliin ja myös näitä uusia rahoitusmalleja.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Liikennepoliittinen selonteko ja vuoden 2009 budjetti ovat pahasti ristiriidassa. Selonteko on jäämässä selontekojen kirjossa kärpässarjaan. Jos sitä vertaa puolustuspoliittiseen selontekoon, jossa kuvatekstin alla on ollut kirjaus, että materiaalihankinnat sidotaan indeksiin, niin tällaisesta kuvatekstistä on tullut perustuslain tasoinen normi ja sen mukaan eletään. Liikennepoliittinen selonteko on jäämässä siis paperin arvoiseksi, valitettavasti.

Juuri nyt suhdannepoliittinen tilanne vaatisi investointeja, ja näinhän ollaan kyllä tekemäs- säkin. Kiinnitän huomiota siihen, että budjettilisäyksistä siitä 70 miljoonasta yli puolet käytetään liikenneministeriön pienen pääluokan rahoituksen paikkaamiseen. Tämä jo sinänsä kertoo, miten pielessä rahoitustaso siinä pääluokassa on.

Perusväylänpidon määrärahoihin me sosialidemokraatit esitämme selvästi nykyistä enemmän eli 70 miljoonaa euroa lisäystä. Tämä on vaatimaton esitys. Asiantuntijat, jotka tietävät asiat, lähtevät noin 100—150 miljoonan euron tarpeesta.

Hallitus on selonteossaan myöskin sitoutunut teemahankkeisiin, joilla voitaisiin parantaa liikenneturvallisuutta. Keskikaideohjelmat ja kevyen liikenteen väylät ovat hyviä hankkeita, mutta, hyvät kollegat, rahoitus on nolla. Ei lähde ainoatakaan teemapakettia liikkeelle näillä määrärahoilla. Tässä mielessä jälleen viittaan yksimieliseen liikennepoliittiseen selontekoon.

Millä tavalla liikennepoliittinen selonteko ja ensi vuoden budjetti vastaavat sitten ilmastonmuutoksen vaatimuksiin? Hyvin huonosti. Täällä paikkaillaan niitä leikkauksia joukkoliikenteen tarpeisiin, mitä hallituksen esityksessä oli. Muutama miljoona joukkoliikennetukeen estää niitten satojen bussivuorojen lakkauttamisen, jotka olivat uhan alla, mutta muilta osin tämä on näpertelyä. Siinä mielessä edelleen ollaan lähtökuopissa joukkoliikennetukien osalta.

Hallitus ei myöskään ole tarttunut meidän esityksiimme siitä, että työsuhdematkalippu tulisi saada verovapaaksi. Tällä tavalla voitaisiin saada hyvin merkittäviä ilmastopoliittisia vaikutuksia. Meidän selkeä tavoitteemme on, että joukkoliikenteen lippujen hintoja on voitava alentaa.

Kiinnitän huomiota myös alueelliseen liikennepolitiikkaan. Hämmästyin, miten ministeri Vehviläinen perusteli liikennemäärärahojen uusia jakoperusteita aluepoliittisin, sanoisinko, hehtaariperustein. Mielestäni hänen kantansa on kestämätön, sillä määrärahoja tarvitaan eniten siellä, missä on eniten liikennettä. Päätösten perusteiden tulisikin olla liikennepoliittisesti kestäviä ja läpinäkyviä.

Arvoisa puhemies! Ihan vielä lopuksi pikkasen alueellista näkökulmaa. Ministeri Vehviläisen keskustalainen liikennepolitiikka on johtanut myös siihen, että läntisen Uudenmaan liikennehankkeet on täysin unohdettu. Hankkeita on lykätty. Määrärahoja on leikattu. Liikennepoliittinen selonteko ei edes noteeraa läntisen Uudenmaan hankkeita juuri alkuunkaan.

Samoin on tilanne vuoden 2009 budjetissa. Läntisen Uudenmaan kunnat ja elinkeinoelämä jäävät edelleen kaipaamaan Valtatien 25, siis Kehä vitosen, peruskorjausta, Hanko—Hyvinkää-rataosan sähköistystä ja Valtatie kakkosen toteuttamista alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti, niin kuin mietinnössäkin todetaan, sekä Kantatien 51 peruskorjausta Kirkkonummi—Kivenlahti-osuudelta. Tämä jos mikä olisi perusteltua aloittaa juuri nyt, koska hankkeesta tehtiin aloittamispäätös jo viime vaalikaudella, mikä sitten valitettavasti peruttiin nykyhallituksen toimin ja voimin. Heti alkumetreillä lyötiin tällä märällä rätillä päin naamaa, näin voi sanoa.

Kuka voikaan vielä tämän jälkeen sanoa, etteikö vaalituloksella olisi merkitystä? Kantatie 51 toimii valitettavalla tavalla yhtenä pienehkönä esimerkkinä, mutta budjetti 2009 ja liikennepoliittisen selonteon linjaukset ovat myöskin selvä osoitus siitä, että ajattelu on muuttunut. Nyt ei enää välitetä siitä, minkälaisia ovat hyöty—kustannus-indeksit, (Puhemies: 5 minuuttia!) vaan nyt rahoitetaan ja rakennetaan teitä sinne hehtaarien mukaan. Sanoisin tätä heinäkenkäpolitiikaksi.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä hallituksen budjettiesitykseen tehdään useita muutoksia liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla. Valiokunnan muutokset korjaavat hallituksen esitystä hyvään suuntaan. Valiokunta on huolissaan perustienpidon rahoituksen jälkeenjääneisyydestä ja lisää määrärahoja yli 20 miljoonalla eurolla. Perusradanpitoon lisätään rahaa runsaat 13 miljoonaa. Tärkeä valiokunnan tekemä parannus on myös 3 miljoonan lisäys joukkoliikenteen tukemiseen. Saariston yhteysalusliikenteen osalta hallituksen talousarvioesitys on järkyttävä. Esityksen toteutuminen olisi merkinnyt 200 000 euron vähennystä tämän vuoden määrärahoihin nähden. Valiokunta hylkää hallituksen linjauksen asianmukaisesti ja lisää asianomaiselle momentille määrärahoja 400 000 euroa.

Valiokunnan tekemät lisäykset eivät kuitenkaan nosta keskeisiä määrärahoja riittävälle tasolle. Sosialidemokraatit ovat vastalauseessaan ottaneet vakavasti sen tosiasian, että perusväylänpidon rahoitus on pahasti jäänyt jälkeen. Tämän tosiasian hallituskin on periaatteessa tunnustanut sekä hallitusohjelmassa että syyskuussa antamassaan liikennepoliittisessa selonteossa. Oikeat johtopäätökset vain jäävät hallitukselta tekemättä.

Valiokunnan mietinnössä arvioidaan, että perusväylästön välitön lisärahoitustarve olisi luokkaa 148 miljoonaa. Infra ry:n tiedotteen mukaan väyläverkostoomme sitoutunut korjausvelka on jopa 2,5 miljardia euroa.

Arvoisa puhemies! On sinällään erikoista, että valtiontalouden tilinpito järjestelmänä on mahdollistanut tällaisen rahoitusvajeen syntymisen vuosien mittaan. Normaalissa tilinpidossa maantiet ja rautatieverkko arvioitaisiin kerran vuodessa poistojen osalta ja varauduttaisiin tuleviin korjaustarpeisiin sen mukaan. Uudessa liikennepoliittisessa selonteossa on otettu onneksi askel oikeaan suuntaan perusrahoituksen systemaattisessa ja ennakoivassa kehittämisessä.

Suomen tieverkostolla on välittömässä kor- jaustarpeessa 1 500 kilometriä pelkästään pääteitä. Tätä laajempi ongelma piilee muun tieverkoston jäämisessä luvattoman heikolle rahoitukselle viime vuosien aikana. Toistuvat lämpimät talvet ovat merkinneet tuntuvaa lisärasitusta maanteillemme. Vesimärän tienpinnan pienetkin vauriot leviävät nopeasti, ellei nopeisiin korjaustoimiin ryhdytä. Routajaksojen jääminen aikaisempaa lyhyemmäksi heikentää monien teiden kuntoa niin ikään. Liittyvät ilmastonmuutokseen nämä asiat ilmeisestikin.

Pikaista korjausta ja kunnostamista tarvitsee noin tuhat siltaa, jotta liikennettä haittaaviin painorajoitusten kiristämisiin ei tarvitsisi mennä. Rataverkon ongelmat ovat monet. Ratojen heikko kunto ei salli nopeiden matkustajajunien potentiaalin käyttämistä, mistä on aikanaan maksettu, ja tämä haittaa matkustajaliikennettä ja ohjaa ihmisiä henkilöauton käyttöön. Esimerkiksi Helsingin ja Turun välisen Rantaradan liikennöinti on taantunut hyvin epävarmaksi toistuvien turvalaiteongelmien takia. Radan pohjan heikon kunnon takia kaluston huippu, Pendolino-juna, on Rantaradalla matkustusmukavuudeltaan heikkoa tasoa verrattuna kotimaiseen Ic-kalustoon. Eihän tämän näin pitänyt mennä.

Teollisuuden näkökulmasta puutteet radan pohjassa rajoittavat raskasta tavaraliikennettä ja alentavat toiminnan kannattavuutta. Varsinais-Suomen teollisuuden kilpailukyvyn kannalta kriittisiä ovat ennen muuta Turku—Toijala-radan kapasiteetin nostaminen sekä Turku—Uusikaupunki-radan perusparannus. Perusradanpidon lisäpanostukset ovat tarpeen, jotta mahdollisimman suuri osa henkilö- ja tavaraliikenteestä voisi käyttää raiteita edelleen ja lisääntyvässä määrin. Tämä olisi tärkeätä myös ilmastopoliittisista syistä.

Esitämme vastalauseessamme listan useista väylähankkeista, joita ed. Saarinen täällä jo luetteli, joiden osalta työt voisivat käynnistyä pikaisesti, mikäli rahoitusta järjestetään. Käsillä olevassa suhdannetilanteessa vapautuu merkittävä määrä kapasiteettia rakentamiseen. Tätä kapasiteettia olisi hyvä ohjata nyt tarpeellisten ja välttämättömien hankkeiden aikaistamiseen. Hankkeiden toteuttamiseen panostetut rahat vahvistaisivat maamme taloutta kahdella tavalla: ne parantaisivat teollisuuden toimintaedellytyksiä ja viisaalla toteutuksella auttaisivat torjumaan ilmastonmuutosta. Toiseksi, pikaisesti käynnistettävät hankkeet vahvistaisivat työllisyyttä ja sitä kautta kotimaista ostovoimaa. Välttämättömiin hankkeisiin panostaminen vaikka lainarahalla olisi nyt älykästä, elvyttävää suhdannepolitiikkaa. Vastalauseessamme emme esitä rahojen roiskimista sinne tänne emmekä niitä tyhjästä vetäise, vaan kansallisomaisuuden viisasta kasvattamista ja työllisyyden vahvistamista rohkeilla täsmäinvestoinneilla.

Arvoisa puhemies! Liikenne- ja viestintäministeriön tärkeisiin tehtäviin kuuluu viestintäyhteyksien kehittäminen koko maassa. Toimivat ja kaikkien saatavilla olevat tehokkaat viestintäyhteydet ovat olennainen edellytys (Puhemies: 5 minuuttia!) sananvapauden täydelle toteutumiselle nyky-yhteiskunnassa. Kun puheavaruudessa kaiken aikaa sadat ja tuhannet viestit kilpailevat huomiostamme myös muualla kuin täällä eduskunnassa, on kansalaisten yhdenvertaisuuden kannalta tärkeätä, että jokaisella kansalaisella on nopea ja vaivaton pääsy nykyaikaisiin viestintäverkkoihin. Sadan megan laajakaistayhteyden rakentaminen joka kotiin on kunnianhimoinen tavoite, jota vielä muutama vuosi sitten olisi pidetty epärealistisena ja liioittelevana. Kommunikaatiomaailman nopean muutoksen takia tätä tavoitetta tulee kaikin tavoin edistää.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi täytyy ed. Saarisen puheenvuoroa kyllä hieman kommentoida. Siinä ei ollut kovinkaan paljoa totuutta tästä budjetista, joka tänään on käsittelyssä. Kyllä se oli kovin värittynyttä tekstiä, jota hän täällä esitti. Jos päivän keskustelua seurasi silloin, kun ministeri Vehviläinen oli paikalla, niin hän jo useisiin näihin väitteisiin, joita ed. Saarinen uusi, vastasi aivan asiallisesti ja niin kuin osaava ja tekevä ministeri tekee. Hän kertoi muun muassa näistä teemahankkeista, joista annettiin täysin väärää tietoa pari puheenvuoroa edeltäneessä ed. Saarisen puheenvuorossa. Teemahankkeista ministeri Vehviläinen ilmoitti, että hankkeisiin palataan ensi vuonna ja ne tulevat olemaan yksi merkittävä osa tuota elvyttävää toimenpidepakettia, joka on tulossa. Myöskin puheenvuorossa väitettiin, että mitään ei tehtäisi. Kyllä tämä on väylähankkeiltaan varmasti yksi lähihistoriamme kovimpia budjetteja. Budjetin myötä aloitetaan kaiken kaikkiaan kuusi uutta, isoa väylähanketta nyt käynnissä olevien kuudentoista väylähankkeen lisäksi. Väyläinvestointeja käynnistetään nyt 550 miljoonalla eurolla, mikä on rehellisesti sanottuna erittäin hyvä panostus viime vuosiin nähden. Tämä on kuitenkin totta, mikä tuosta Keltaisesta kirjasta löytyy.

On kuitenkin rehellisyyden nimissä todettava sekin, että kyllä tiepuolella vielä paljon työtä tulee riittämään. Täällä on noussut esille pyörätiet näiden teemahankkeidenkin yhteydessä. Pyöräteiden tarve on erittäin merkittävä nyt ja tulevaisuudessa. Monessa maakunnassa, monessa tiepiirissä tarve on kymmeniä, jos ei satoja kilometrejä. Viime vuosina on ainoastaan muutamia kilometrejä pystytty pyöräteitä tekemään. Pyörätiet ovat tärkeä osa turvallista koululiikkumista, koululaisten arkipäivää, mutta ne ovat myös tänä päivänä erittäin tärkeitä lähiliikkumispaikkoja. Se on aina syytä myös pitää esillä silloin, kun pyöräteitä rakennetaan. Itse asiassa olisin halunnut nostaa tämän ministeri Vehviläiselle yhdeksi ykkösteemaksi nimenomaan lähiliikkumisnäkökulman kannalta ja toivoa ja kysyä muun muassa sitä, olisiko tästä voinut löytyä yhteistyökärkiteema eri ministeriöidenkin välille lähestyen juuri lähiliikkumisen suunnasta tätä asiaa.

Perustienpidossa asetetaan budjetissa etusijalle tiestön jokapäiväinen liikennöitävyys, tieverkon kunnosta huolehtiminen ja liikenneturvallisuus. On rehellisyyden nimisissä varmasti todettava sekin, että tuohon arkipäivän tien kunnossapitoon eivät nämä määrärahat tule täydellisesti riittämään. Budjetissa todetaankin rehellisesti, että päätiestöllä hoidon taso takaa hyvät ajo-olosuhteet, seututeillä tyydyttävät ajo-olosuhteet ja yhdysteillä ainoastaan välttävät ajo-olosuhteet. Pääteiden ja muiden vilkkaiden teiden kunto säilyy nykytasolla, todetaan tässä budjetissa. Nämä lauseet ovat rehellisiä ja kertovat kuitenkin sitä, että työtä on edelleen jatkettava.

Ed. Kantola nosti tien kulumat esille, ja se on viimeinen, jonka itsekin haluan esille tässä nostaa. Hän lähestyi asiaa ehkä enempikin siitä näkökulmasta, että teitä pitää kunnostaa ja parantaa. Itse haluaisin tuoda tähän tiekuluma-ajatteluun myös sen, että tässäkin voisi ottaa ennalta ehkäisevän otteen, niin kuin monessa muussakin asiassa tänä päivänä. Minun mielestäni voisi miettiä uudemman kerran talvirenkaiden lainsäädäntöä, joka on jäänyt tästä päivästä pahasti jälkeen. Toki kitkarenkaat ovat jo nyt vaihtoehtona, mutta niiden hinta on perinteisiä nastarenkaita korkeampi. Tänä päivänä nastarenkailla kulkeminen eteläisessä Suomessa on hyvinkin usein turhaa ja järjetöntä. Se aiheuttaa erityisen paljon tiekulumaa, jos katsotaan esimerkiksi tätäkin syksyä, ja pöly- ja muita ympäristöhaittoja. Itse olisin valmis siihen, ja olen myös tätä liikenneministerille ehdottanut, että voisimme mennä Ruotsin mallin suuntaan, jossa laissa vaaditaan ainoastaan kelin mukaiset renkaat (Puhemies: 5 minuuttia!) ja tuo harkinta on jätetty autoilijoille itselleen.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Hallitus on leikkaamassa perustienpidon määrärahoista 14 miljoonaa euroa, perusradanpidosta 25 miljoonaa euroa, ja liikennepoliittisessa selonteossa mainittuihin teemahankkeisiin ei ole ohjattu rahaa lainkaan. Tuntuu vähän hullulta siinä mielessä, että näitä teemahankkeita on kehitelty ja eteenpäin laitettu, jos sitten kuitenkin rahoituksessa onnutaan. Tämä kertoo varmasti myös totuutta ja rehellisyyttä tämän hallituksen oikeista toimista kansalaisten hyvinvointia, voisiko sanoa: hyvin kulkemista, ajatellen.

Jos jossakin halutaan vaikuttaa kaikkien kansalaisten arkea parantavasti, niin se on nimenomaan väylien kunnossapito. Nykyinen tilanne on melkoisen katastrofaalinen eri puolilla Suomea. Tienpintoja paikataan, eikä ole mahdollisuutta laittaa kunnolla niitä kuntoon. Kunnat odottavat määrärahoja sen jälkeen, kun ovat oman osuutensa rahoitukseen hoitaneet. Omassa maakunnassani Keski-Suomessakin riittää näitä vaarallisia tienpätkiä lukemattomiin, eikä monellakaan niistä näy toimenpiteitä vielä vuosikausiin.

Eräs vaikeus on koululaisten koulumatkaturvallisuus. Omassa kunnassani on lapsia kuljetettu kouluun jo vuosia sen takia, kun koulumatka on niin vaarallinen kevyen liikenteen väylien puuttumisen ja raskaan rekkaliikenteen takia. Tähän menee vuosittain melkoinen potti, ja sitä varten on anottu harkinnanvaraista apua, sinänsä hölmöläisen hommaa. Tänä vuonna kuitenkaan tuota apurahaa ei edes saatukaan.

Arvoisa puhemies! Tämä määrärahojen leikkaus tarkoittaa sitä, että normaalilla perustienpidolla ja nykyisillä määrärahoilla ei pystytä ylläpitämään tiestöä siinä kunnossa, jota liikenteen näillä määrillä vaadittaisiin, varsinkaan kun lähtökohtana ovat myös tiestön liikenneturvallisuuteen perustuvat vaatimukset.

Vielä omasta seutukunnastani. Siellä on eräs surmanloukku, jos semmoinen määritelmä olisi olemassa, muun muassa Kantatie 56, Jämsä—Mänttä, josta on paljonkin puhuttu. Siellä liikkuu päivittäin suuri määrä raskasta puuteollisuuden kuljetuskalustoa, ja vaikka nyt metsäteollisuus näyttää välillä huonoja merkkejä, niin uskomme edelleen puuteollisuuden voimaan tulevaisuudessa emmekä halua olla poissulkemassa niitä edellytyksiä, joita teollisuuden harjoittaminen meiltä vaatii.

Arvoisa puhemies! Tieverkoston lisäksi olen suuresti huolestunut rataverkon kunnosta. Rataverkostomme ei ole siinä kunnossa, että sen rasitusta voitaisiin enää yhtään kasvattaa. Peruskunnostuksetkin ovat täysin kesken. Jos rataverkkomme olisi paremmassa kunnossa, voisimme siirtää muun muassa puuteollisuuden kuljetuksia yhä enemmän rautateille, jolloin säästäisimme tiestömme paineita raskaan kuljetuksen osalta. Myös henkilöliikenteen osalta tulisi pyrkiä ratkaisuihin, joilla voisimme ohjata muun muassa työmatkaliikennettä enemmän rautateille. Tätä kehitystä haluaisin nähdä kaikkialla Suomenmaassa.

Eikö meidän tulisi etsiä ratkaisuja, joilla voimme luoda parempia edellytyksiä koko maamme väestölle käyttää julkisia liikennepalveluja? Tämä ei ole mielestäni pelkästään Etelä-Suomen väestöä koskeva asia. Yhtä lailla maakunnissa ja taajamissa on väestöä, joka mieluusti käyttäisi julkisia liikennepalveluja, jos niitä vaan olisi tarjolla. Eli sen lisäksi, että hallitaan perusradanpitoa, tulisi olla suunnitteilla uusia ratahankkeita nimenomaan tähtäimenä autoliikenteen vähentäminen.

Nopeusrajoitukset uhkaavat jälleen myös lisääntyä, jos radanpitoon ei saada lisää rahaa. Rataverkon osalta uusi merkittävä hanke Keski-Suomea ajatellen olisi Jämsä—Lahti-radan rakentamisen aloittaminen. Sillä purettaisiin Helsinki—Tampere—Jyväskylä-radan paineita huomattavasti. Samalla nopeutettaisiin matkustamisaikoja melko lailla. Tähän hankkeeseen näkisin suotavan määrärahoja pikimmiten. Yleisesti rautateiden kunnostamiseen tulisi saada huomattavasti lisää määrärahoja. Esimerkiksi Tampere—Jyväskylä-välillä rata soveltuu tällä hetkellä vain 160:n ja 140 kilometrin tuntivauhtiin, vaikka Pendolinot pystyisivät 220 kilometrin tuntivauhtiin. Myöskään uusia raiteita ei ole varaa rakentaa.

Arvoisa puhemies! Ratahallintokeskus on laskenut, että vuosina 2010—2013 korvausinvestointeihin on käytettävissä ainoastaan 135 miljoonaa euroa vuodessa, mikä on vuodessa 40 miljoonaa vähemmän kuin vuosina 2005—2008. Vuodessa tarvittaisiin 100 miljoonaa euroa enemmän, että rataverkko pysyisi liikenteen tarvetta vastaavassa kunnossa ja korvausinvestointisumaa pystyttäisiin jollakin tavalla purkamaan. Tänä päivänä Keskisuomalainen-maakuntalehti kertoo, että keskisuomalaisten on turha odottaa, että junamatka Jyväskylästä Helsinkiin lyhenisi dramaattisesti lähivuosina. Tämä tarkoittaa nimenomaan radan parannuksia. Orivesi—Jämsänkoski-välillä radan geometria on kuulemma artikkelin mukaan sellainen, että kyseessä olisi hyvin suuri investointi, ja VR:n henkilöliikennejohtajan Antti Jaatisen mukaan Suomen koko 6 000 kilometrin rataverkostolla suuret nopeudet ovat mahdollisia vain hyvin pienessä osassa verkkoa.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Tieverkko on sellainen kansallisvarallisuus, jonka kunnosta on pidettävä jatkuvasti hyvää huolta. Vuosia on mennyt, että näin ei ole tapahtunut, vaan tiestömme on lähes kokonaisuudessaan rapautunut, heikentynyt. Meillä on tieverkostolla jopa tuhat siltaa, jotka ovat vaarallisessa kunnossa.

On positiivista, että Vanhasen toinen hallitus antoi eduskunnalle selonteon liikennepolitiikasta ja antoi sen yhteydessä vahvoja toiveita meille ja maakuntiin, koko maahan, siitä, että nyt tiestön osalta tapahtuu suunnanmuutos ja aletaan kantaa todellista vastuuta koko tieverkoston kunnossapidosta ja näin koko maan kehittymisen ja asuttuna pysymisen edellytyksistä.

Valitettavasti tämä käsittelyssä oleva ensi vuoden talousarvio ei vastaa selonteon henkeä eikä kirjainta. Erityisen vakava puute on perustienpidossa, jossa määräraha tämän vuoden tasosta merkittävästi laskee. Tämä on aivan hämmästyttävää, että näin pääsee tapahtumaan. Erityisesti maakuntien Suomessa odotetaan, että ne keskeneräiset ja huonokuntoiset tiet, joita siellä on luvattoman paljon, saisivat rahoitusta ja pantaisiin vähitellen kuntoon. Tällä rahoituksella senkään jälkeen, mitä valtiovarainvaliokunta määrärahaa perustienpitoon lisäsi, 20 miljoonaa euroa, ei päästä lähellekään sitä summaa, mikä on tänä vuonna budjetoitu ja tullaan käyttämään.

Perustienpito sisältää alemmanasteisiin teihin tarvittavat varat ja lisäksi koko tiestön hoidon. Hoito on ollut jo tänäkin syksynä muutaman lumisen päivän aikana esimerkiksi omalla seudullani täysin ala-arvoista. Hoitoluokat on vedetty niin tiukalle määrärahojen puutteen takia, että ihmisten turvallisuus on vaarantunut, onnettomuuksia tapahtuu, autoja hajoaa ja jopa ihmisvahinkoja tapahtuu, ja tämä on todella hankalaa ja kallista koko yhteiskunnalle.

Herra puhemies! Täällä on annettu nyt väärää kuvaa hallituspuolueitten taholta perustienpidon rahoituksesta. Tämä on aleneva, siitä ei pääse yhtään mihinkään. Laskekaa budjettikirjasta summa. Katsokaa tämän vuoden summat, ensi vuodelle hallituksen esitys, valiokunnan lisäys, niin sittenkin ollaan alamäessä. Tämä on kyllä häpeällistä, eikä ole ihme, että tietyt puolueet kunnallisvaaleissa kokivat raskaan tappion maaseudulla. Näin siinä käy, kun ei siitä kanneta huolta, vaan rahat menevät johonkin muualle.

Herra puhemies! Perusradanpidossa on pitkälti samanlainen tilanne. Sielläkin ollaan pienemmissä luvuissa kuin on ollut tänä vuonna. Siksi kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä esittää sekä perustienpitoon että perusradanpitoon vielä lisäystä. Nämä ovat myös sitä elvytystä viisaalla tavalla, kun näihin panostetaan.

Erityisinä yksityiskohtina oman maakunnan osalta totean Keitele—Päijänne-kanavan siltojen nostamistarpeen, joka on esimerkiksi Jyväskylän Keljonlahden uuden voimalan polttoaineen kuljetusten kannalta tarpeellista ja muutoinkin tarpeellista. Pikaisesti olisi myös Hirvaskankaan eritasoristeys rakennettava. Se olisi hyvinkin työllistävä hanke. Monia muita hankkeita on eri puolilla maakuntaa, pienempiä ja isompia hankkeita. Tietysti kaikkein polttavin on Vaajakosken kohta Valtateillä 4, 9 ja 13. Se on siis monen valtatien risteyskohta ja todella ongelmallinen tällä hetkellä.

Herra puhemies! Muilta osin totean, että lentoliikenteestä meidän on pidettävä huolta. Esimerkiksi monilla maakuntakentillä kansainvälisen teollisuuden tarpeet vaativat, että on lentoliikenneyhteydet käytössä, ja näin ei kaikilta osin ole.

Herra puhemies! Joukkoliikenteen palvelujen osto hallituksen esityksessä oli vain kolmelle seudulle: Pääkaupunkiseudulle, Turun ja Tampereen seudulle, jotka saisivat tuota rahaa. Se on täysin käsittämätöntä. Esimerkiksi Oulun, Jyväskylän ja Lahden seudut on tässä jätetty pois. (Puhemies: 5 minuuttia!) Esitämme, että siihen tulee lisäystä ja näin ollen korjataan tuo puute, joka on räikeä käsittämätön hallituksen linjaus, että vain kolmen suurimman keskuksen asukkaita tuetaan joukkoliikenteen lippujen alennuksella valtion varoin, mutta muut seutukeskukset ja alueet, puhumattakaan maaseudusta, unohdetaan.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Liikenneministeriön pääluokka on maamme tulevan kehityksen kannalta yksi tärkeimmistä koko valtion talousarviossa. Toimivat liikenneväylät ovat elinkeinojen kehittämisen kannalta välttämätön edellytys. Liikennepoliittisessa selonteossa saatiin määriteltyä koko liikennepolitiikan tuleva suunta, tämän vaalikauden tarkka lista toteutettavista suurista hankkeista ja myös hyvä suunnitelma koko ensi vuosikymmenen ajalle. Selonteossa tehtiin myös merkittävä päätös, jonka mukaan perusväylänpidon rahoitus asetetaan tasolle, jolla turvataan teiden riittävä kunto. Tästä päätöksestä on vihdoin syytä pitää kiinni ja tiukasti.

Herra puhemies! Asiantuntijoiden mukaan tällä hetkellä tarvitaan perustienpitoon jopa 200 miljoonaa euroa lisää vuosittaista rahaa, jotta pystytään pikkuhiljaa kuromaan umpeen vuosikymmenten aikana syntynyttä hoitovajetta. Pelkkien lisätalousarvioiden varaan jäävä tien- ja radanpidon rahoitus on huono vaihtoehto, aivan kuten valtiovarainvaliokunta budjettimietinnössä toteaa. Nyt valiokunnan tekemät lisäykset vuoden 2009 talousarvioon lisäävät maanteiden liikenneturvallisuutta kevyen liikenteen väylien lisärakentamisella, ja pieni lisäys radanpidon rahoihin on tarpeen, mutta todellista ongelmaa, väylien kunnon heikkenemistä, nämä pienet li- säykset eivät pysäytä.

Liikenneministeri Vehviläisen johdolla on tällä vaalikaudella pystytty parantamaan tiestömme ja ratojemme kuntoa, mutta ei kuitenkaan riittävästi. Metsäteollisuuden puuhuollon turvaamiseksi on saatu lisää rahoitusta nimenomaan perustienpitoon ja junaratojen korjaamiseen niin sanotut vähäliikenteiset radat mukaan lukien.

Herra puhemies! Sisävesiliikenteen kehittäminen on tärkeää varsinkin metsäteollisuuden toimintaedellytysten turvaamiseksi ja bioenergian käytön lisäämiseksi. Tänään on EU:ssa hyväksytty ilmasto- ja energiapaketti, joka korostaa uusiutuvien energioiden käytön merkittävää lisäämistä Euroopassa. Jotta saavutamme kansallisesti asetetut uusiutuvien energioiden käyttötavoitteet hyväksyttyjen päätösten mukaisesti, on välttämätöntä kehittää voimakkaasti sisävesiliikennettä, koska tiestömme liikenteestä johtuvaa rasitusta voidaan vähentää siirtämällä raskasta liikennettä sisävesiväylille.

Erinomaisena pilottihankkeena on heti käynnistettävä Päijänne—Keitele-alueella kolmen sillan alikulkukorkeuden nostaminen 8 metriin, jotta esteetön laivaliikenne tulee mahdolliseksi vesitiekuljetuksille. Kun vielä kunnostetaan vanhat uittoväylien varrella olevat varastoalueet bioenergiaterminaaleiksi, mahdollistuvat Jyväskylän Keljonlahden uuden biovoimalan energiakuljetukset laivaliikenteenä sisävesiteitse. Muualla Euroopassa käytetään sisävesireittejä tehokkaasti. Samalla tavalla on Suomessakin siirryttävä ympäristön ja liikenneturvallisuuden kannalta parhaan mahdollisen liikenneväylän käyttöön yhä enemmän.

Herra puhemies! Tulevaisuuden kannalta on myös välttämätöntä jo tällä vaalikaudella tehdä perusteellinen suunnitelma sisävesiliikenteen kehittämisestä Suomessa, jotta pääsemme kehittämään tehokasta liikennemuotoa koko maan kehityksen varmistamiseksi. Tämä olisi erittäin hyvää ilmasto- ja energiapolitiikkaa sekä parantaisi olennaisesti liikenneturvallisuutta maassamme.

Liikennerahoituksen kannalta on myös välttämätöntä ottaa käyttöön uusia rahoituskeinoja investointien rahoittamiseksi. Elinkaarimallista meillä on hyviä kokemuksia. Kaikki muutkin rahoituskeinot pitää ottaa käyttöön. Selvitysmies Pasi Holmin raportin valmistuttua ensi vuonna on jo tällä vaalikaudella rohjettava hyödyntää uusia rahoitusmalleja, jotta saadaan aito mahdollisuus myös perusväylänpidon lisärahoitukseen.

Herra puhemies! Tietoliikenneyhteydet ovat välttämättömiä nykyisin. Hallituksen käynnistämä hanke koko maahan ulottuvaksi laajakaistaverkoksi pitää rakentaa mahdollisimman pian suunnittelun valmistuttua. Tavoitteeksi asetettu valmistumisvuosi 2015 olisi suotavaa aikaistaa. Hanketta varten suunnitellun rahoituksen valtion, EU:n ja kuntien hoitamana pitää painottua pääasiassa valtion ja EU-rahoituksen puolelle, koska tietoverkot kuuluvat yhteispalveluperiaatteen piiriin ja myös nykyaikana normaalien, yhteiskunnan järjestäminä saatavien palveluiden piiriin.

Myös maaseudun joukkoliikenteen jatkuminen pitää pystyä varmistamaan linja-autoliikenteen vähetessä. Linja-autoliikenteen vähetessä pitää kehittää kutsutaksin tyyppistä liikennettä, joka valtion tukemana on toimiva ratkaisu nykyolosuhteissa. Liikenneministeri Anu Vehviläinen on ansiokkaasti vienyt tätä asiaa eteenpäin, ja selvitysmies Olli Riikosen työn pohjalta on hyvä kehittää maaseudun joukkoliikennettä toimivaksi.

Lopuksi, arvoisa puhemies, haluan kiittää ministeri Anu Vehviläistä ennakkoluulottomasta liikennepolitiikan kehittämisestä. Tällä tiellä pitää jatkaa tavoitteena riittävä ja pysyvä perusväylänpidon rahoitus sekä oikein mitoitetut uudishankkeet.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Pääluokka 31 ei sisällä pelkästään teitä, ratakiskoja ja siltarumpuja, vaan se käsittää myös viestinnän. Se käsittää sen tosiasian, että sen turvin tässä pääluokassa annetaan rahaa meidän tietoyhteiskuntamme kehittämiselle.

Hallitus ansaitsee täyden tunnustuksen siitä, että se on hyväksynyt suunnitelman, joka tuo jokaisen kansalaisen ulottuville laajakaistayhteydet vuoteen 2015 mennessä. Kyseessä on tärkeä päätös, sillä nyt on taattu se, että kun markkinaehtoisesti rakennetut laajakaistat ja tietoverkot eivät ulotu siihen loppuun 5 prosenttiin, niin sitten valtio tulee ja auttaa kuntia ja rakentaa loppuun asti. Mehän olemme Suomessa ottaneet hieman toisenlaisen kannan tietoyhteiskunnan rakentamiseen: Se on rakennettu markkinaehtoisesti ja on kuviteltu — ja todennäköisesti pitääkin paikkansa — että se on pitänyt hinnat kohtuullisina. Ruotsissa otettiin toinen kanta: valtio rakensi koko maahan täydet laajakaistayhteydet.

Internet-yhteydet ovat tietenkin tärkeitä sen takia, että tietoyhteiskunta kehittyy vauhdilla. Valtion, kuntien ja järjestöjen palvelut menevät nettiin, sähköistyvät vauhdilla, ja kansalaisten on päästävä niiden pariin joka paikassa. Siksi se 5 prosenttiakin kansalaisista, vähän yli 100 000 kansalaista, tarvitsee 100 megabitin laajakaistayhteydet pystyäkseen toimimaan tietoyhteiskunnassa.

On valitettavaa, että ministeri Lindén ei ollut täällä paikalla, koska minun mielestäni olisi ollut tärkeää keskustella siitä, mihin tämä tietoyhteiskunta on menossa, mitä me olemme valitsemassa. Kun paratiisissa aikanaan oli hyvän- ja pahantiedon puu ja Eeva otti sen omenan ja tässä me sitten olemme, niin nyt olemme tietyllä tavalla samanlaisen valintatilanteen edessä. Internet, netti, on hyvä ja paha. Siellä on erittäin tärkeää hyvää tietoa, mutta se on täynnä saastaa, jota minä en toivo kenenkään kykenevän tai pystyvän lukemaan. Mutta me emme pysty myöskään estämään sitä. Tämähän on se tosiasia, joka muuttaa meidän maailmaamme ja joka muuttaa meidän käsityksiämme tiedonvälityksestä.

Tälläkään hetkellä me emme tiedä, minkälaisten murrosten edessä me internetin ja uuden tietoyhteiskunnan kanssa olemme. Esimerkiksi sanomalehtien levikit ovat laskussa koko ajan kaikkialla, sanomalehtien internet-osasto, nettilehti, sen sijaan kasvaa, vahvistuu, uudistuu ja voimistuu. Mutta toistaiseksi se ei maksa oikeastaan mitään. Miten jatkossa tiedonvälitys kehittyy, minkälaiseksi se muuttuu tämän internet-vallankumouksen takia, sitä me emme pysty vielä oikein hahmottamaan.

Me suunnittelemme nettipoliisia ikään kuin me kykenisimme valvomaan internetiä. Me emme todellakaan siihen kykene. Joku muu keino täytyy olla siihen, että kykenemme suojelemaan lapsiamme, kykenemme suojelemaan uusia sukupolvia siltä saastalta, mitä netti saattaa sisältää. Me tarvitsemme nettietiketin, mutta emme pakolla. Me tarvitsemme tietynlaisen omavastuun siitä, miten me käytämme nettiä ja mihin me sitä käytämme. Se ei onnistu pakolla eikä valvonnalla, vaan meidän on itse omaehtoisesti kyettävä muuttumaan tämän uuden yhteiskunnan myötä. Se on vaikea tehtävä.

Minä en tiedä, mihin me menemme, ja minä olisin toivonut, että me olisimme tästä voineet hieman laajemmin tämän liikennepääluokan yhteydessä keskustella. Nyt me olemme keskustelleet vain teistä ja rautateistä ja väylistä ja muistakin tämmöisistä, toki tärkeistä, asioista, mutta netissä on kysymys ihan toisesta asiasta. Siinä on kysymys yhteiskunnan todella syvällisestä muutoksesta.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyi.

Sinikka Hurskainen /sd:

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä nostaa budjettivastalauseessaan esiin, että hallituksen erityisesti perusväylänpitoon osoittamat määrärahat ovat täysin ristiriidassa eduskunnan yksimielisesti esittämiin vaatimuksiin. Pitkäjänteisen liikennepolitiikan perusehto on uskottavuus ja määrärahojen riittävyys siten kuin eduskunta on jo pitkään hallitukselta edellyttänyt.

Toimiva liikennejärjestelmä tukee elinkeinoelämän toimintamahdollisuuksia ja kilpailukykyä ja sitä kautta talouskasvua. Hallitus on kuitenkin leikkaamassa muun muassa perustienpidon määrärahoja peräti 14 miljoonaa euroa. Monessa kohdin suunnitelmat ovat täysin valmiit, mutta tämä hallitus myöhensi useita jo edellisen hallituksen sopimia tiehankkeita heti työnsä aloittaessaan. Nämä päätökset tulisi pikaisesti korjata ja suhdannetilanteen takia juuri nyt, jos koskaan, olisi oikea aika tehdä päätökset työllisyyttä tukevista infrahankkeista.

Sosialidemokraattien esityksessä lähdetään siitä, että nyt myös liikennehankkeiden elvyttävä vaikutus maamme talouteen on valjastettava täysimääräisesti käyttöön. Tätä rohkeutta ja ymmärrystä ei hallitukselta kuitenkaan tunnu löytyvän. Muiden muassa E18-hanke Haminan ohikulkutien osalta odottaa päätöstä töiden aloittamisesta. Suunnitelmat ovat täysin valmiit. On käsittämätöntä, että hallitus pitkittää sellaisen hankkeen aloittamista, joka poistaisi ainoan käytössä olevan kaupungin läpimenon ja liikenteen pullonkaulan. Kyseessä kuitenkin on Suomen tärkein kansainvälinen yhteys.

Luumäki—Imatra on tärkeä rataosuus Kaakkois-Suomen ja muun Suomen välissä tavara- ja henkilöliikenteessä sekä itäisen Suomenlahden satamiin suuntautuvissa vientikuljetuksissa. Venäjällä on suunnitelmissa rakentaa uusi ratayh-teys välille Pietari—Svetogorsk—Imatra, mikä lisäisi erittäin voimakkaasti tavaraliikenteen kuljetuksia myös Suomen puolella. Tavaraliikenteen kasvua Venäjältä Suomeen ja Suomesta Venäjälle on odotettavissa edelleen tulevaisuudessa. Talouslama ei ole ikuista.

Puutulliasia onneksi lykkääntyi, mutta mikäli tullit tulevaisuudessa astuvat voimaan, tulee se merkitsemään kotimaisen puun merkittävää lisäkäyttöä Etelä-Karjalan tehtailla. Tällöin Venäjän rautatiekuljetusten sijasta puu tulee tehtaille pääasiassa kuorma-autoilla. Tällöin Kantatie 62:n raskas liikenne tulee olennaisesti lisääntymään, mikä vaatii tien nopeaa parantamista.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattisen ryhmän vastalauseessa nostetaan esiin myös huoli maamme siltojen heikosta kunnosta. Tällä hetkellä korjauksen tarpeessa on noin tuhat siltaa, ja myös tarkastusvaliokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että määrärahatason pitkään jatkunut alimitoitus on vain pahentanut tilannetta. Hallitus ei keväällä antamassaan liikennepoliittisessa selonteossa esittänyt minkäänlaista ratkaisua asiaan. Mutta toivoisin todella, että tähän ongelmaan puututtaisiin pikaisesti, ennen kuin ensimmäinen huonokuntoinen silta vaatii uhrinsa.

Laajeneva ongelma on myös ilmastonmuutoksen aiheuttamat lisääntyneet tulvat ja maan routiminen. Tuoreena esimerkkinä on Kymijoen poikkeuksellinen tulviminen. Tarkastusvaliokunnassa on huolestuneena pantu merkille, että näiden vaikutus eri puolilla Suomea on ajoittain yksi merkittävimmistä ongelmista sekä liikenteelle että tiestön ja ratojen kunnolle. Jo nyt on selvitetty, miten nämä ilmiöt vaikuttavat ratojen ja pengerten kuntoon sekä tiestöön. Hallituksen olisikin otettava nämä selvitykset vakavasti ja ryhdyttävä pikaisesti tekoihin myös tämän asian korjaamiseksi.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt on aivan välttämätöntä kyllä oikaista tuota ed. Hurskaisen ja useamman sosialidemokraatin esille nostamaa perustienpidon määrärahojen leikkausta. Ed. Hurskainen totesi, että ensi vuonna perustienpidon määrärahoja leikattaisiin 14 miljoonaa. Tämä ei pidä paikkaansa. Eli tuo 14 miljoonaa tulee suoraan tästä Keltaisesta kirjasta, mutta sen päälle tulee tuo puunkuljetuksen 15 miljoonaa ja sen päälle valiokuntakäsittelyssä lisätty 20,2 miljoonaa. Näin ollen perustienpidon rahat tulevat ensi vuonna lisääntymään 21,3 miljoonaa. Tämä on faktaluku.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tänään täällä keskisuomalaiset kansanedustajat Tuula Peltonen ja Toimi Kankaanniemi toivat jo hyvin esille maakuntamme liikennehankkeita, niin tiehankkeita kuin ratahankkeita ja lentoliikennehankkeita. Uskon, että ed. Reijo Laitinen aivan hetken kuluttua maakunnan näkemyksiä haluaa myös tuoda puheessaan esille. Sen vuoksi tässä puheenvuorossani en ryhdy toistamaan, mitä kollegat ansiokkaasti ovat tuoneet esille.

Keski-Suomihan on, kuten ed. Toimi Kankaanniemi totesi — ei puheessaan vaan puheensa jälkeen — läpikulkumaakunta. Se on tietysti väkiluvultaan 5 prosentin maakunta, mutta tieverkostoa meillä on tähän nähden kaksinkertaisesti, ja sen merkitys korostuu maan keskellä, jossa on tätä kauttakulkua.

Mutta, arvoisa puhemies, minä haluan kiinnittää aivan muihin asioihin huomiota. Ed. Ukkola toi esille täällä tämän viestiliikenteen ja siihen liittyviä internetongelmia.

Henkilökohtaisesti tuon esille myöskin tämän lankapuhelinverkon. Se on monen mielestä vanhanaikainen, kaikkein eniten Soneran mielestä, mutta minun mielestäni se on kuitenkin toimintavarma systeemi silloin, kun muut viestintäjärjestelmät ovat poissa käytöstä. Elektromagneettinen pulssi tai joku muu vastaava, tavalla taikka toisella aiheutettu häiriö todennäköisesti hyvin helposti katkaisee muut viestiyhteydet, ja silloin ainakin osa lankapuhelinverkosta voi olla käytettävissä. Sen takia haluan, että lankapuhelinverkon purkamisesta luovuttaisiin ja jätettäisiin olemassa oleva lankapuhelinverkko käyttöön, koska se on vahva investointi, jolla on myös vahva asema silloin, kun näitä nykyajan tietoliikenneyhteyksiä haja-asutusalueille käytetään. On muistettava, että nykyajan tietoliikenneyhteyksissä on paljon yhteiskunnan rahaa mukana, kun juuri näitä nykyajan internetin vaatimia nopeita yhteyksiä on rakennettu ja sitten niitä aiottaisiin nyt purkaa. Tämä kehitys pitäisi pysäyttää ja katsoa ajassa vähän eteenpäin. Olemassa olevaa järjestelmää ei kannattaisi hävittää.

Arvoisa puhemies! Palaan sitten joukkoliikenteeseen. Maaseudulla ja harvaanasutuilla seuduilla paremminkin olisi puhuttava julkisesta liikenteestä tai yleisestä liikenteestä. Olen huolissani siitä, että meillä satoja linja-autovuoroja uhkaa lopettaminen, ellei saada ostorahoitusta niitten liikennöintiin. Näkisin, että muitakin keinoja tulisi kokeilla: arvonlisäveron tuntuvaa alentamista, polttoaineen veron alentamista, jotta liikennöinti kannattaisi. Meillä on Suomessa ainutlaatuinen yksityiseen perheyrittäjyyteen perustuva linja-autoliikenne, jollaista ei välttämättä kovin monessa muussa maassa valitettavasti ole, ja tämä linja-autojen reittiliikenne tulee voida säilyttää.

Täällä on viitattu tuohon kutsutaksijärjestelmään. Se on hyvä, mutta se ei korvaa esimerkiksi kuntakeskusten, seutukuntakeskusten välisiä reittilinjoja, vaan se saattaa täydentää sitä.

Samoin junaliikenteen ostoon tulisi osoittaa riittävästi rahoja. Vähäliikenteisten ratojen kannattamattomuus, näin olen itse selvittänyt, suurimmalta osalta tulee ratamaksuista. Kuitenkin on muistettava, että rautatiet ovat olemassa. Olemassa olevaa rakennetta tulisi hyödyntää ja käyttää, ja minusta pitäisi nämä laskentaperusteet katsoakin juoksevien kulujen mukaan; siitä mitä aiheutuu kuluja, että liikennettä on. Silloin jos liikennettä ei ole, ei ole kuluja, mutta ei silloin tehty investointikaan ole käytettävissä siihen tarkoitukseen, mitä varten se on tehty. Haluan, että arviointiperusteet julkisen liikenteen tappioista katsottaisiin aivan uudelleen. Väitän, että moni kannattamattomaksi merkitty junavuoro sillä perusteella, kun katsotaan todelliset kulut, olisikin kannattava. Toivon, että tätä periaatetta voitaisiin noudattaa esimerkiksi Haapamäen kautta kulkevien ratojen liikenteessä ja että Haapamäki—Parkano—Pori-rata uudelleen nähtäisiin tulevaisuuden vaihtoehtona.

Reijo Laitinen /sd:

Herra puhemies! Todellakin keskisuomalaiset kansanedustajat ovat täällä hyvin ansiokkaasti nostaneet esille Keski-Suomen maakunnan kannalta tärkeitä hankkeita, väylähankkeita, koskien niin tieliikennettä, raideliikennettä, vesiliikennettä kuin myöskin ilmaliikennettä. Näihin edustajien Kankaanniemi, Peltonen ja Lauri Oinonen käyttämiin puheenvuoroihin voi täysin yhtyä ja tietenkin voisi todeta niin, että allekirjoittaa pöytäkirjalla heidän sanomansa.

Puhemies! Perustienpidon osalta tässä talousarviossa esitetään 510,6 miljoonaa euroa määrärahaa Keltaisessa kirjassa, meillä valtiovarainvaliokunnan liikennejaoston jäsenillä punaisessa kirjassa ja valtiovarainvaliokunnan jäsenillä punaisessa kirjassa. Se määräraha on noin 55 miljoonaa euroa vähemmän kuin tämän vuoden taso, kun lasketaan sekä talousarvio että lisätalousarviot. Tämä merkitsee sitä, että kun otetaan huomioon kustannustason nousu, joka on noin 25, jopa 30 miljoonaa euroa vuositasolla, ja kun valtiovarainvaliokunta esittää nyt, että sinne lisätään, niin kuin täällä ed. Heinonen oikein sanoi, 20,2 miljoonaa euroa, niin kokonaissumma on 530,8 miljoonaa euroa, joka on kuitenkin kustannustaso huomioon ottaen selkeä leikkaus, selkeä leikkaus perustienpidon määrärahoissa. Budjettikirjassa tämän vuoden tasohan oli 14 miljoonaa euroa, mutta täytyy ottaa huomioon tämä kustannustason nousu. Kaikki asiantuntijat, kaikki asiantuntijat laidasta laitaan, totesivat sen, että perustien- ja perusradanpidon osalta tulisi löytää yhteinen kansallinen tahto, jolla tämä ongelma ratkaistaan.

Tässä ei ole liiaksi syytä osoitella nykyhallitusta tämän epäkohdan hoitamisessa. Tämä kysymys on jäänyt hoitamatta myöskin edelliseltä hallitukselta, mikä on tarkoittanut sitä, että korjausvaje on kasvanut niin tiepuolella, perustienpidon puolella kuin radanpidon puolellakin lähes 200 miljoonaa kummallakin vuosittain ja koko vaje liikkuu jo 1,5 miljardissa eurossa. Tämä on se tosiasia. Olisi todella toivonut, niin kuin täällä ed. Kankaanniemi aikaisemmin totesi, että selonteon yhteydessä olisi löydetty se yhteinen kansallinen tahto, aivan samalla tavalla kuin Ruotsissa, nyt viimeksi Tanskassa, Norjassa, millä me nostamme oman väyläverkkomme sille tasolle, mihin se kuuluu. Me menetämme koko ajan kilpailukykyä, me heikennämme ihmisten, tavaroiden liikkumista maanteillämme.

Meillä on tällä hetkellä tiepuolella huonokuntoisia tai erittäin huonokuntoisia teitä noin 3 500 kilometriä, joka on noin 100 kilometriä enemmän kuin tänä vuonna. Meillä on huonokuntoisia tai erittäin huonokuntoisia siltoja noin vajaa 1 000 kappaletta, ja se on sellainen kysymys, joka myöskin hakee ratkaisuaan. Nyt tämmöisessä suhdannetilanteessa olisi erittäin järkevää ja tärkeää, että nyt tänne investoidaan, koska ne investoinnit ovat joka tapauksessa meillä edessä. Kustannustaso on tullut alas, meillä on kapasiteettia, meillä on työvoimaa tehdä näitä asioita. Kyllä se vaan niin on, että tieverkko ja radat ovat meidän kansallisomaisuuttamme, kansallisvarallisuuttamme, mistä on pidettävä huolta. Elikkä tähän kysymykseen on pakko aivan ehdottomasti palata ja hakea sitä konsensusta, mitä tämä kysymys tarvitsee.

Investointien osalta voisi sanoa sen, että ohjelma on suhtkoht hyvä, mutta sosialidemokraatit esittävät joka tapauksessa perustienpidon määrärahaa lisättäväksi 70 miljoonalla eurolla, radanpitoon myöskin 70 miljoonaa euroa ja sitten investointien osalta noin 350 miljoonan euron lisärahaa. Ne eivät tule ruiskimalla eikä roiskimalla, niin kuin täällä monet hallituspuolueiden edustajat ovat sanoneet, (Puhemies: 5 minuuttia!) eihän se näin ole. Nämä meidän ehdotukset on haettu yhteisistä näkemyksistä, muun muassa liikennepoliittisesta selonteosta sekä perustienpidon, radanpidon puolelta että myöskin näiden investointien osalta. Siellä on monta hanketta, jotka odottavat toteutumistaan.

Mutta vielä kerran, puhemies, kun kello käy jälleen punaisella, joka sinänsä on hyvä väri, jota aivan ehdottomasti mielelläni tunnustan ja kannan, niin totean sen, että tästä juupas—eipäs-asettelusta pitää päästä pois. Pitää löytää se yhteinen tahto siitä, miten tämä kansallinen ongelma hoidetaan yhdessä, niin että se tulee toteutukseen.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa puhemies! Perustienpidon määrärahat ovat edelleen riittämättömät, niin kuin ne ovat olleet jo aiempienkin hallitusten aikana viime lamasta lähtien, niin kuin edellä jo muun muassa ed. Laitinenkin täällä totesi. Perustiestön rapautumiseen ovat kiinnittäneet huomiota Valtiontalouden tarkastusvirasto ja tarkastusvaliokuntakin.

Hyvänä pidän sitä, että hallitus on osoittanut rahaa puukuljetusten kannalta tärkeiden liikenneväylien kunnostamiseen. Kevyen liikenteen väylien rakentaminen on lähes hiipunut. Pirkanmaallakin on hankkeita jonossa nykyvauhdilla arvioiden ainakin noin 70 vuodeksi. Myös maaseudun joukkoliikenteen tarve on kasvanut palveluiden etääntyessä.

Maaseudun tietoliikenneyhteydet ovat puhuttaneet, ja näyttää siltä, että hallitus on ottanut asian hoitoonsa, ja se on erittäin tärkeätä, koska tietoliikenne tämän päivän yritystoiminnassa on välttämätön asia ja siihen on pakko panostaa, jotta yritystoiminta maaseudulla voi jatkossa menestyä. Pidän hyvänä, että valtiovarainvaliokunta on lisännyt määrärahoja reilulla 20 miljoonalla eurolla.

Arvoisa puhemies! Hallitus on luvannut tuoda ensi vuoden alussa elvytyspaketin, josta riittänee rahaa myös kiireellisiin ja suunnittelun puolesta nopeasti toteutettaviin liikennehankkeisiin. Pirkanmaan maakuntahallitus on päättänyt esittää joitakin hankkeita, joita ed. Alatalokin täällä jo aiemmin toi esille. Haluan ne vielä tässä yhteydessä tuoda esiin: Tampereen rantaväylän, Paasikiventien ja Teiskontien joukkoliikenteen, laatukäytävien ja mainittujen kohteiden muiden joukkoliikennettä tukevien järjestelyiden rakentamiset, kustannusarviot ovat yhteensä 20 miljoonaa euroa, josta Tampereen kaupunki on valmis rahoittamaan 50 prosenttia.

Teemahankerahoituksen lisääminen liikenteen turvallisuuden ja sujuvuuden parantamiseksi: keskikaiteellisten ohituskaistojen rakentaminen Pirkanmaalla Valtatie 3:lla, Valtatie 9:llä, Valtatie 11:llä ja Valtatie 12:lla Tiehallinnon tarkemmin määrittelemiin kohteisiin; perustienpidon rahoituksen lisääminen alueellisiin investointeihin muun muassa Kilvakkala—Jämijärvi-välin perusparantamiseen, tie 261; ja huonokuntoisista maantiesilloista Nokianvirran sillan korjaus Nokialla, kustannusarvio 0,8 miljoonaa euroa, Alakosken sillan uusiminen Ylöjärven Kurussa, kustannusarvio 1,5 miljoonaa euroa. Toivottavasti näihin hankkeisiin nyt sitten tästä elvytyspaketista rahaa riittäisi.

Arvoisa puhemies! Haluan nostaa myös yksityistieavustukset esiin: ensi vuoden budjettiin on osoitettu 23 miljoonaa euroa, ja siinä on li-säystä 5 miljoonaa euroa kuluvaan vuoteen verrattuna, ja tätä pidän erittäin tärkeänä. Maatalouden rakennemuutos on lisännyt maatalousyritysten ja muidenkin maaseudulla asuvien liikkumistarvetta, ja metsähakkeen käyttöä ollaan lisäämässä, ja tämä lisää kuljetustarvetta maaseudulla oleellisesti. Kalusto on suurentunut, ja tiet ovat kapeita ja heikkokuntoisia, ja maaseudun harvenevien yrittäjien kustannukset tältä osin ovat kasvamassa merkittävästi. Eräs ongelma liittyy myös näihin liikenneturvan parantamisiin, kun rakennetaan tärkeille liikenneväylille keskikaiteita, ja samalla sitten kevyen liikenteen väylien lisääntyessä yksityisteiden liittymät vähenevät, ja tämä aiheuttaa myös sitten osaltaan merkittävästi lisää kustannuksia niille ihmisille, jotka joutuvat näitä teitä käyttämään. Kun viljelyspinta-alat ovat kasvaneet ja peltoja joudutaan viljelemään hyvin pitkienkin etäisyyksien päässä, niin näitten yksityistiekustannusten osuus on merkittävästi nyt sitten lisäämässä maatalouden muutenkin lisääntyneitä kustannuksia.

On tullut toivomuksia jo aiemminkin, että yksityisteiden arvonlisäverotus pitäisi poistaa, ja tämän tapaisia vaatimuksia tulee jatkuvasti, koska kustannukset kasvavat (Puhemies: 5 minuuttia!) ja nämä valtionavustuksetkaan eivät sitten näihin käyttökustannuksiin tule avuksi.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kello lähestyy 23:a, ja vielä on maa- ja metsätalousministeriön pääluokassa useita kymmeniä puheenvuoroja käyttämättä ja tässäkin vissiin yli kymmenen puheenvuoroa, jotenka se on hyvin perusteltua, että puhemies pitää kiinni tuosta 5 minuutin tavoiteajasta, josta minullakin on jo 20 sekuntia kulunut.

Arvoisa puhemies! Perustienpidon osalta täällä on puhuttu paljon ja väiteltykin siitä, että lisääntyvätkö vai peräti vähenevätkö perustienpidon määrärahat. Mutta maailma on muuttunut todella nopeasti. Viime kesänä elokuussa ja vielä oikeastaan syyskuussakin näytti siltä, että todellakin perustienpidon määrärahat reaalisesti vähenevät jopa 60 miljoonalla eurolla. Tällaisia asiantuntijalausuntoja tuli myöskin valtiovarainvaliokunnan liikennejaostoon, ja se väheneminen näytti jopa aika todelliselta. Mutta nyt sitten muutamassa kuukaudessa, kolmessa kuukaudessa, kustannustaso on alentunut niin paljon erityisesti energian hinnan alentumisesta johtuen, että esimerkiksi tien rakentamiskustannukset ja teiden päällystyskustannukset ovat alentuneet jopa kymmeniä prosentteja, jotenka tällä hetkellä en ainakaan itse menisi väittämään enää, että perustienpidon määrärahat alenevat reaalisesti.

Mutta joka tapauksessa Suomessa kuljetetaan tavaraa asukasta kohden eniten Euroopassa. Sen vuoksi hyvät liikenneyhteydet takaavat parhaimmalla tavalla elinkeinoelämän kilpailukyvyn. Tieliikenne on kasvanut viime vuosina voimakkaasti vuosi vuodelta. Nyt kun suhdanteet ovat muuten kääntyneet mollivoittoisiksi, niin todennäköisesti myöskin liikennemäärät tulevat vähenemään teillämme.

Hallitusohjelman tavoitteitten mukaisesti liikenneväylien rakentamiseen suunnataan varoja huomattavasti viime vuosia enemmän, jopa kaksinkertaisesti siihen nähden, mitä kaksi vuotta sitten. Mutta perustienpidon rahoitus on ollut vuosikaudet riittämätöntä, ja metsäteollisuuden toimintaedellytysten turvaamisen lisäksi on pidettävä huoli myöskin muun elinkeinoelämän kuljetustarpeista. On pidettävä huoli kansalaisten tasapuolisista liikkumismahdollisuuksista sekä erityisesti liikenneturvallisuuden takaamisesta koko Suomessa. Myös ilmastonmuutoksen myötä Suomen tieverkosto on erityisesti talviaikaan entistä kovemmalla koetuksella. Tällä kertaa kuitenkin väylärahoituksen lisäykset ovat painottuneet erityisesti metsäteollisuuden tarpeisiin.

Herra puhemies! Nykyisen kaltaiset talvet koettelevat erityisesti Etelä-Suomen alempiasteista tiestöä. Varsinais-Suomen teillä esimerkiksi on käytännössä kelirikko monta kuukautta vuodessa. Itse asiassa kelirikko on alkanut jo loppukesästä, ja näyttää siltä, että se jatkuu ihan ensi kevääseen. Sen vuoksi, kun tämä näyttää olevan pysyvä muutos, tämä olisi otettava huomioon myöskin määrärahojen jaossa. Kun tähän asti alempiasteiselle tieverkolle on jaettu määrärahoja suhteellisen tasaisesti koko maahan, niin tilanne on nyt kerta kaikkiaan muuttunut. Pohjoisemmassa Suomessa tiet jäätyvät talven aikana kunnolla, eivätkä tarvitse niin paljon kelirikon vaatimaa kunnossapitoa. Jatkossa tulisikin eteläisen Suomen tiestölle ohjata suhteessa nykyistä enemmän kunnossapitorahoja.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on moneen otteeseen viitattu syksyllä hyväksyttyyn liikennepoliittiseen selontekoon. Selonteossa johtoajatus on pitkäjännitteisyyden lisääminen liikennepolitiikkaan ja koko liikennejärjestelmän huomioiminen. Tavoitteena on myös yhdistää nykyistä paremmin hankkeet ja niiden rahoitus. Valitettavasti talousarvioesityksessä ei kuitenkaan ole riittäviä varoja selonteon linjausten eteenpäinviemiseksi.

Keskeisen ongelma muodostaa perusväylänpidon heikko ja riittämätön rahoitus. Valiokunnan tekemät lisäykset perustien- ja perusradanpitoon ovat välttämättömiä ja hyviä, mutta nekään eivät valitettavasti riitä. Tiehallinnon, Ratahallintokeskuksen ja Merenkulkulaitoksen arvioiden mukaan perusväylästön välitön lisärahoitustarve on yhteensä noin 148 miljoonaa euroa. Asiantuntijalausuntojen mukaan väyläverkostoomme sitoutunut korjausvelka on jo yli 1,5 miljardia euroa. Todella huolestuttavaa on, että tieverkostamme välttämättömässä korjaustarpeessa on yli 1 500 kilometriä pääteitä ja noin 1 000 siltaa. Rataverkollamme on liikennerajoituksia noin 600 kilometrin matkalla. Suomalaisissa luonnonolosuhteissa tämä on myös todellinen liikenneturvallisuusriski.

Sosialidemokraattien omassa vaihtoehdossa olemme esittäneet merkittäviä lisäyksiä perus-tien- ja perusradanpitoon, jotta väylien turvallisuutta ja käytettävyyttä voidaan parantaa. Aivan kuten valiokunnan mietinnössäkin todetaan, hyvin suunnitellulla ja oikein ajoitetulla perusväylänpidolla voidaan pitkällä aikavälillä vähentää kustannuksia. Rahoitusvajeen jatkuva korjaaminen lisätalousarvioilla ei ole liikennepoliittisen selonteon linjausten mukaista, vaan se vaikeuttaa pitkäjänteistä suunnittelua ja lisää kustannuksia.

Arvoisa puhemies! Kuten tiedämme, perusväylänpidolla on erittäin keskeinen merkitys yhteiskunnan ja talouden toimivuuteen ja ihmisten arkipäivään. Liikennepoliittisilla päätöksillä voidaan vaikuttaa merkittävästi ilmastoon ja ympäristöön. Päätöksillä on oma ohjaava vaikutuksensa ihmisten liikuntatapojen valintaan ja sitä kautta terveyteen ja hyvinvointiin. Liikenneratkaisut vaikuttavat alueiden elinvoimaan, yritysten sijoittumiseen ja palvelujen saatavuuteen ja saavutettavuuteen. Siksi on vähän turhauttavaa, että eduskunta joutuu kerta toisensa jälkeen puuttumaan näihin samoihin ongelmakohtiin. Kuten mietinnössäkin todetaan, eduskunta on useita kertoja todennut, että kehyspäätöksen mukainen rahoitus ei ole riittävä perusväylien kunnossapitoon.

Kun hyväksyimme liikennepoliittisen selon-teon vajaat kolme kuukautta sitten, me myös yhdessä hyväksyimme kannanoton, jossa korostimme sellaista rahoitustasoa, jolla turvataan perusväylänpidon riittävä kunto. Valitettavasti eduskunnan sana ei tässä asiassa tunnu painavan. Eduskunta sai lisättyä 34 miljoonaa perusväylänpitoon, mikä sekin on tietysti parempi kuin ei mitään.

Arvoisa puhemies! Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa olisi entistä paremmin perusteltua investoida väylähankkeisiin sekä korjauksiin ja ylläpitoon kuten myös kokonaan uusiin hankkeisiin. Kuten täällä on ollut puhetta, hyvistä hankkeista ei ole pulaa.

Arvoisa puhemies! Kaakkois-Suomessa on tällä hetkellä käynnissä yksi suuri tieverkon kehittämishanke, Valtatie 6:n parantaminen välillä Lappeenranta—Imatra. Tämän lisäksi hallitus on sitoutunut Valtatie 6:n jatkosuunnitteluun välille Lappeenranta—Taavetti sekä liikennesujuvuuden kannalta tärkeän Jurvalanharjun tieosuuden parantamiseen nykyistä turvallisemmaksi ja sujuvammaksi. Nämä ovat erittäin tärkeitä linjauksia ja päätöksiä Kaakkois-Suomen ja Etelä-Karjalan tulevaisuuden kannalta. Jotta logistiikka toimisi hyvin eikä pullonkauloja syntyisi, olisi tärkeää, että myös Valtatiellä 26 Taavetti—Haminan tieosuus tultaisiin korjaamaan. Olen useaan otteeseen kertonut tämän tievälin turvattomuudesta ja vaaroista, joten ei siitä sen enempää. Tiedän, että myös ministeri Vehviläinen on tietoinen tämän tieosuuden vaaroista, turvattomuudesta sekä tieosuuden tärkeydestä metsäteollisuuden ja toimivan logistiikan kannalta.

Alkusyksyn aikana Etelä-Karjalassa sekä myös täällä eduskunnassa käytiin kiivasta keskustelua itärajan liikenteen sujuvuudesta ja pitkistä rekkajonoista. (Puhemies: 5 minuuttia!) Rekkajonot ovat olleet jonkun ajan poissa, mutta tänään rekkajonot ovat jälleen palanneet Valtatie 6:lle Joutsenon suoralle asti. Tämä kertoo, että tilanne elää jatkuvasti ja rajasujuvuus ei edelleenkään toimi riittävän hyvin. Yleisestä taantumasta huolimatta meidän tulee muistaa se tosiasia, että maakunnassa on edelleen yksi maailman suurimmista metsäteollisuuden keskittymistä, joka tuo valtavan määrän rekkaliikennettä. Olemme myös rajaliikenteen keskeinen toimija, ja rajaliikenteen sujuvuutta pitää edelleen kehittää.

Petri Pihlajaniemi /kok:

Arvoisa puhemies! Pohjanmaalla on alkamassa monta väylähanketta, kiitos tälle hallitukselle. Mutta vielä olisi tärkeää huomioida Suupohjan rata eli Seinäjoki—Kaskinen-väli, joka on erittäin vaarallinen. Kuluvan vuoden aikana siellä on tapahtunut monta kuolonkolaria. Eli rata olisi erittäin tärkeä Kaskisten teollisuudelle — siitä huolimatta, että Metsä-Botnia aikoo lopettaa Kaskisten sellutehtaan — ja tulevaisuudessa mahdollisuus luoda yhteys Kristiinankaupungin syväsatamaan.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa puhemies! Arvoisat yökyöpelit eli kollekat! Ed. Pihlajaniemi otti tärkiän asian esille, Suupohjan rata, joka kulokoo siitä meirän kartanon takaa, ja ihan rehellisesti meirän kohras siinä, ihan meiltä 0,5—5 kilometriä, viimeisen vajaan kymmenen vuoden aikana tosiaan on tullut useampi kuoloonuhri siinä rataväylällä. Eli se on kyllä hyvin tarpeellinen väylä korjata, jos ajatellahan sitäki, että Kaskisissa — saas nähärä, toivotaan niin — tehras jatkaa toimintaansa. Ainakin erellytykset on puunsaannin suhteen.

Mutta selonteko vuorelle 2009 tuntuu siltä, että perustienpito on se akilleenkantapää ainaki tuolta maakunnasta kattoen. Nimittään sillon 1990:n laman vuosien jälkehen se on jäänyt torella retuperälle, perustienpito. Se on pikkuhiljaa rapistunu ja rapistunu. Kaikki tietää sen, että jos talollekaan ei viimeisen 20 vuoren aikana teherä mitään, se lysähtää kerralla ja se sitten räjähtää kaikki yhrellä kertaa hoirettavaksi eli korjattavaksi, ja näin on käyny valitettavasti perustienpirossa.

On surkuhupaasta tuolla maakunnassa kulkia. Voirahan sanoa, että lähes joka toinen kerta, kun yhteyttä otetahan, niin se on juuri, minkämoises kunnos on perustienpito. Varsinki ensimmäisen kauren erustajana siitä saa kuulla ja vielä ku ottaa huomioon sen, että perussuomalaasia — ei niitä källätä saa, niitä pitää jopa kehua, että ne tuo innokkaasti alotteita näistä teistä. Jälleen huomaa, että huomenna äänestyksessä on sellaanen tie, jottei mun tartte ku kolme kertaa loikata, ku se lähtöö sellainen tietty tienpätkä, joka periaattees sille saralle ei kuulukkaan. Mutta se, että saataas perustienpitohon jatkos kuitenki enemmän varoja, olisi hirmu tärkiä asia, jotta siinä mielessä monen kollekan tuolta vasemmalta puolelta, oppositiosta, heittämihin toivomuksiin pitää kyllä valitettavasti yhtyä.

No, jotain positiivistakin pitää tuora tietysti esille. Seinäjoen ohikulkutie, joka on ollut kauan tapeetilla, on nyt toteutumas, ja se varmahan Pohojammaan keskipisteen eli Seinäjoen tieverkostoa eli tiehuoltoa, väyliä, parantaa. Eli kaupunkilaasetkin pääsee jo tallustelemaan siellä muuskin rekan hajussa, eli ilima kulokoo keuhkoihin pakkasellakin paremmin.

Samoin Vaasan-raran sähköistys on tietenkin hieno asia, ei yksistään vaasalaasille, vaan siitäkin on taisteltu täällä niin monet vuoret, ja nyt se tuloo toteutumiskelposeks.

Sen verran pitää kuitenkin omalla paikkakunnalla siellä ajatuksissaan pyöriä, että nyt kuitenki Tiehallinto on tehnyt selevän vaktan eli suuntauksen siitä, että Kolomostie Tampereelta suorana väylänä kohti Vaasaa kulukoo siitä Kurikan lävitte ja 2011 se on toteutumispisteessä. Ehrottaasinkin, ku Kurikassa on juuri meneillä sinne niin sanottu Saaren risteys, joka koskettaa tätä Kolmostietä, siihen menöö varoja usiampi miljoona ja Kurikan kaupunki olis kyllä valamis lainaamahan valtiolle korottomana lainana muutamaksi vuoreksi ja nyt varsinkin ku elvytetään, halutahan elvyttää ja torennäköisesti hinnat putuaa, niin olis oiva tilaisuus valtion tarttua tähänki ansaan.

Kaikin puolin mä luulen, että hallitukses on kuitenkin sellaanen henki, jotta näitä teitäkin ruvetahan paremmin ylläpitämähän. Ainakin tällainen karu, harras toivomus on.

Thomas Blomqvist /r:

Ärade herr talman! Den trafikpolitiska redogörelsen som regeringen avgav på våren var och är avsedd att förbättra möjligheterna till en långsiktig, målinriktad och målmedveten trafikpolitik. Linjedragningarna i redogörelsen syns helt följdriktigt i budgetförslaget, vilket naturligtvis är en bra sak.

Det som är lite problematisk är att alla viktiga projekt naturligtvis inte ryms med i redogörelsen, och också enligt min mening saknas en del viktiga trafikinvesteringar från den. Till exempel borde förbättrandet av riksväg 25 både när det gäller trafiksäkerheten och trafikströmmarnas smidighet ha funnits med. Likaså hade jag gärna sett att elektrifieringen av Hangö—Hyvinge-banan skulle ha planerats att förverkligas tidigare än under perioden 2011—2014 som man nu skrivit in i den trafikpolitiska redogörelsen.

Arvoisa herra puhemies! Olen iloinen siitä, että valtiovarainvaliokunta ehdottaa perustienpitoon runsaat 20 miljoonaa lisää rahoitusta. Ongelmallista tietysti on vain se, että pitkällä tähtäimellä tämäkään ei tule riittämään. Ministeri Vehviläinen sanoi aikaisemmin tänään, että tieinvestointeihin varataan 400 miljoonaa euroa eli lähes kaksinkertainen määrä verrattuna viime hallituskauden vastaavaan tasoon. Tämä kehitys on tietysti erittäin tervetullut. Kiitos siitä ministerille ja koko hallitukselle!

Suuri huolenaihe on kuitenkin perustien- ja perusradanpidon riittämättömät varat. Perusväylänpidon rahoituksen jälkeenjääneisyys on kestämätön eikä sovi yhteen liikennepolitiikan pitkäjänteisten tavoitteiden kanssa. Eduskunta hyväksyi liikennepoliittisen selonteon ja samalla kannanoton, jossa korostetaan sellaisen rahoitustason saavuttamisen tärkeyttä, jolla perusväylänpidon riittävä kunto turvataan. Ongelmallista on, että jotta tämä päämäärä voidaan saavuttaa, on selvittävä olemassa olevasta välittömästä lisärahoitustarpeesta, joka perustienpidon osalta on noin 148 miljoonaa euroa.

Valtiovarainvaliokunnan mielestä hyvin suunniteltu ja oikein ajoitettu perusväylänpito on järkevää, pitkäjänteistä ja kustannustehokasta politiikkaa. Perusväylien hyvä kunto vaikuttaa suoraan sekä liikenteen turvallisuuteen että elinkeinoelämään ja alueiden kilpailukykyyn. Olen aivan samaa mieltä. Sen takia minusta olisi nyt taloudellisesti järkevää toteuttaa ne hankkeet, joista on jo tehty päätökset ja jotka ovat pitkälle valmiiksi suunniteltuja. Esimerkiksi Kantatie 51:n kunnostus ja moottoritien rakentaminen tulisi aikaistaa ja ottaa mukaan ensimmäiseen lisätalousarvioon ensi vuonna.

Myös perusradanpidon rahoitustaso on jo kauan ollut jälkeenjäänyt. Vuosittainen korvausinvestointitarve olisi noin 190 miljoonaa euroa, ja se takaisi rataverkon kunnon parantamisen ja tason turvaamisen. Ratojen sähköistämiseen kannattaa satsata, koska se on osa ympäristöystävällistä ja turvallista liikennepolitiikkaa. Minusta Hanko—Hyvinkää-radan sähköistämiseen tulisi panostaa. Se on erittäin tärkeä koko Länsi-Uudellemaalle ja myös Suomelle, koska Hangon sataman kansainvälinen kilpailukyky vahvistuisi, ja se on taas tärkeä asia koko Suomelle.

Mielestäni eri teemahankkeet ovat äärimmäisen tärkeitä ja hyvä tapa toteuttaa liikenneväy-lien investointeja. Tässä yhteydessä nostaisin esille Valtatie 25:n liikenneturvallisuuden parantamisen muun muassa rakentamalla keskikaiteita, leventämällä kapeita osuuksia ja rakentamalla turvallisia liittymiä. Valtatie 25 on tärkeä osa Kehä 5 -projektia, joka muodostaa dynaamisen yhteistoiminnan ja kasvuvyöhykkeen osana laajentuvaa ja kehittyvää Helsingin metropolialuetta.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluaisin kiittää hallitusta sen aloitteesta turvata laajakaistayh-teys kaikille. Hallituksen linjavedot ja 66 miljoonan lisärahoitus voi olla ratkaiseva menestystekijä haja-asutusalueille. On kuitenkin tärkeää, että ministeriö seuraa kehitystä ja tarkkailee, ettei toimivia järjestelmiä hajoteta, varsinkaan sellaisia, joita ehkä tarvitaan tulevaisuudessa. Ei voi olla oikein, että nykyisiä toimivia yhteyksiä ollaan korvaamassa 450-verkon riittämättömillä palveluilla. Ei riitä, että sanotaan, että kenenkään palvelutaso ei saa heikentyä. Huomenna nykyinen kapasiteetti ei tule riittämään.

Toivon, että ministeri ja ministeriö seuraavat tilannetta tarkasti ja varmistavat sen, että hallituksen tavoitteisiin päästään.

Markku Pakkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on pääluokka 31.

Valtionhallinnon alueellistaminen on edennyt kohtuullisen ripeään tahtiin tällä hetkellä, mutta tässä yhteydessä haluaisin nostaa Liikenteen turvallisuusviraston samoin kuin meriturvallisuuskeskuksen sijoittamisen. Kouvola ja Kotka ovat kaupunkeina sopivia ja kulttuuriselta taustaltaan hyviä virastokaupunkeja, onhan Kouvola entinen läänimme pääkaupunki.

Sisävesiliikenteen puolesta täällä salissa on käyty keskustelua, ja itse haluaisin nostaa kanavointiasian. Päivällä jo käytin puheenvuoron Kymijoen kanavoinnista. Pidän tärkeänä, että Kymijoen kanavan, ainakin Kimolan sulkujen osalta, investointipäätöksissä päästäisiin jo pikkuhiljaa eteenpäin. Onkin syytä kysyä, että jos tämmöiset päätökset olisi tehty 1970-, 1980-, 1990-luvulla, olisiko metsäteollisuuden puunhankintatilanne Pohjois-Kymenlaaksossa tällä hetkellä toinen. Onhan kuitenkin näin, että sisävesiliikenne on energiataloudellisesti edullisin kuljetusmuoto, kun suuria puumassoja liikutellaan.

Tieasioista alueemme kansanedustajat ovat käyttäneet hyviä puheenvuoroja, joten ohitan ne asiat näin, että toivon, että kaikki maakuntamme hankkeet etenevät siinä aikataulussa kuin ne liikennepoliittisessa selonteossa tällä hetkellä ovat.

Joukkoliikenteeseen. 5 miljoonan euron joukkoliikennetuki suurille kaupungeille ja niiden alueille on toki tarpeellinen. Samalla on syytä muistuttaa, että haja-asutusalueiden määrärahataso taas heikentää niiden joukkoliikennepalveluja, ja tässä näenkin pienen ristiriidan. Olen aina ihmetellyt, miksi helsinkiläisten pitää saada kulkea neljälläkympillä koko kuukausi joukkoliikenteessä, kun tuolla maakunnissa joudumme maksamaan kuitenkin normaalin linja-autotaksan mukaiset taksat päivittäin, käytämme sitä sitten kerran tai kymmenen kertaa päivässä, mutta aina se linja-autotaksa kuitenkin maksetaan siellä.

Hyvä on myös ministeri Vehviläisen vuoden aikana aikaansaama kyytitakuujärjestelmä, jossa haja-asutusalueiden asukkaille taataan kyyti palveluiden mukaan, ja tällä on hyvä merkitys tietenkin niille asukkaille, jotka sitä tarvitsevat. Sielläkin on syytä korostaa, että tässä kyytitakuussa he maksavat linja-autotaksan mukaisen maksun siitä kyydistä. Heille ei tule tällaista kiinteää, esimerkiksi 40 euron kuukausimaksua, mikä täällä Pääkaupunkiseudulla tai jossakin muualla kenties on.

Tänään on myös noussut keskusteluun taksien asemapaikkasäädökset ja taksiliikennelaki, onko laki ajankohtainen ja ajan tasalla. Laki on ajan tasalla. Toivon, että ministeri Vehviläisen ilmoitus tänä päivänä, että hän tulee lääninhallitukset ohjeistamaan, että tämä asemapaikkasäädös tullaan tarkentamaan niin, että nykyinen palvelu säilyy myös sellaisilla alueilla, missä kuntaliitokset tapahtuvat, toteutuu, koska ongelmaksi tulee näin, että lääninhallitus tällä hetkellä tulkitsee, että se tuleva uusi kunta on se asemapaikka, ja näin takseille tulisi oikeus tehdä sitä työtään vain kenties sen kunnan päätaajamassa. Kouvolassa tämä tulee muodostamaan ongelman, koska tällä hetkellä asemapaikkamääritelmä on näin, että sieltä kotiseudulta se homma hoidetaan ja meillä on mahdollisuus mennä sinne Kouvolaan ajamaan. Toivon, että ministeri Vehviläisen ohjeistus on tässä asiassa tarkka ja täsmällinen ja sinällänsä lakiin ei tarvitse tehdä muutosta ja uudistuksia, vaan tarkennetaan ja näin saadaan palvelut turvattua myös haja-asutusalueilla.

Mats Nylund /r:

Ärade herr talman, arvoisa herra puhemies! I år har riksdagen behandlat statsrådets redogörelse om riktlinjer för trafikpolitiken och utvecklings- och finansieringsprogram för transportnätet fram till 2020, där ett av de viktigaste målen har varit att ge trafikpolitiken större långsiktighet. I budgetpropositionen för 2009 har man strävat efter att beakta de strategier som lagts fram i den trafikpolitiska redogörelsen. Det är mycket glädjande.

Den 10 september 2008 antog riksdagen den trafikpolitiska redogörelsen och godkände därtill ett ställningstagande där det underströks att anslagsnivån måste vara tillräckligt hög för att säkerställa bastrafikledernas tillstånd. Riksdagen har i flera sammanhang anmärkt att anslagen för bastrafiklederna i rambeslutet är otillräckliga.

En långsiktig trafikpolitik och ett fungerande trafiksystem är ytterst väsentliga för näringslivets verksamhetsbetingelser och konkurrenskraft och även för hela landets konkurrenskraft. Basfinansieringens betydelse är väsentlig. Låga anslag för bastrafikledshållningen är inte längre ett alternativ. Nu måste också långsiktiga satsningar göras.

Arvoisa herra puhemies! Talousarvioesityksen mukaan monia korjaushankkeita käynnistetään vuoden 2009 liikennepoliittisen selonteon perusteella. Lisäksi noin 290 miljoonaa euroa on varattu hallituskaudelle puukuljetusten turvaamiseksi. Tämä on äärimmäisen tärkeää kotimaiselle metsäteollisuudelle. Metsä on edelleenkin Suomen vihreä kulta, ja metsäteollisuus on osa suomalaisen teollisuustuotannon selkärankaa.

Kehyspäätöksen määrärahataso rataverkolle on myös selvästi liian alhainen. Täsmällisyys ja turvallisuus on taattava myös tässä. Erittäin tärkeä linjaus, jonka haluan nostaa esiin, on liikenne- ja viestintävaliokunnan kehotus hallitukselle Seinäjoen ja Oulun välisen rataosuuden rakentamisesta kaksiraiteiseksi liikennehäiriöiden ja myöhästymisten estämiseksi. Sellaisia syntyy vääjäämättä rataosuuden peruskorjauksen yhteydessä, ja niitä saimme kokea jo viime kesänä. Muun muassa Pohjois-Suomen erittäin suuret kaivoshankkeet ovat varsin riippuvaisia hyvin toimivista kuljetuksista.

Rahoituskriisi ja maailmantalouden taantuma edellyttävät valtiolta panostuksia, jotka elvyttävät taloutta ja joilla on työllistävä vaikutus. Tämä näkyy vuoden 2009 talousarvioehdotuksessa, hallitus esittää elvytysbudjettia, ja tämä näkyy erityisesti liikennesektorilla. Valtiovarainvaliokunta esittää mietinnössään hyvin harkittuja korotuksia hallituksen esitykseen nähden. Panostukset perustienpitoon ja perusradanpitoon ovat juuri sellaisia välttämättömiä, ajankohtaisia panostuksia, jotka täyttävät talouden elvyttämiselle ja työllisyyden ylläpitämiselle asetetut ehdot.

Viimeiseksi haluan mainita valiokunnan ehdotuksen määrärahojen lisäämisestä yhteysalusliikenteeseen ja yhteysalusten laiturien korjaamiseen ja kunnossapitoon. Määrärahan korottaminen on erittäin tärkeä saariston väestön kannalta, heitähän asia koskee. Yhteysalukset merkitsevät heille samaa kuin tiet mantereella asuville, siis mahdollisuutta liikkumiseen, työnsä hoitamiseen, lyhyesti sanottuna elämänsä elämiseen.

Ärade herr talman! Till allra sist vill jag nämna utskottets förslag om ökade anslag för förbindelsefartygstrafiken och för reparation och underhåll av de bryggor som används för förbindelsebåtarna. Anslagsökningen är liten men den är ytterst väsentlig för den skärgårdsbefolkning som den berör. Förbindelsebåtarna betyder för dem det samma som vägen för den som bor på fastlandet, möjlighet att röra sig, sköta sitt jobb, kort sagt leva sitt liv.

Paula Sihto /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Liikenne- ja viestintäministeriö edistää yhteiskunnan toimivuutta ja väestön hyvinvointia huolehtimalla siitä, että kansalaisten ja elinkeinoelämän käytössä on laadukkaat, turvalliset ja edulliset liikenne- ja viestintäyhteydet sekä alan yrityksillä kilpailukykyiset toimintamahdollisuudet. Hallinnonalan politiikkalohkoja ovat viestintäpolitiikka ja liikennepolitiikka sekä näitä tukevat liiketoiminta, tutkimus ja hallinto.

Tietoyhteiskunnan kehittäminen edellyttää aktiivista viestintäpolitiikkaa. Lähivuosien liikenne- ja viestintäpolitiikasta haetaan välineitä toimivaan ja turvalliseen yhteiskuntaan ja tehoa yritysten toimintaan. Teknisen kehityksen myötä viestintäpolitiikan merkitys korostuu. Lähivuosina liikenteen toimintaympäristöön vaikuttavat merkittävällä tavalla toimet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Tulevien vuosien liikennepolitiikan toteuttaminen perustuu keväällä eduskunnalle annettuun liikennepoliittiseen selontekoon. Selonteossa linjataan rahoituksen periaatteet ja pitkäjänteisyys, otetaan kantaa alueiden ja elinkeinojen menestymisen tukemiseen, väestön sujuvaan liikkumiseen, ilmastonmuutoksen torjuntaan ja joukkoliikenteen edistämiseen sekä liikenneturvallisuuden parantamiseen. Selonteko on saanut paljon kiitosta ja on sen ansainnutkin. Käsitellessään liikennepoliittista selontekoa eduskunta hyväksyi kannanoton, jonka mukaan mahdollisuudet tie- ja liikennerahastojen käyttämiseen on selvitettävä tällä hallituskaudella ja selvityshenkilö tekee työtä käskettyä ensi vuoden lokakuulle saakka.

Valtiovarainvaliokunta esittää budjettimietinnössään talousarvioon noin 70 miljoonan euron lisäyksiä. Nämä talousarviolisäykset kohdistuvat etenkin työllistäviin ja elvyttäviin toimiin. Merkittävin osa lisäyksistä kohdistuu liikenteen perustarpeisiin. Lisäykset ovat tarpeen infrastruktuurin ylläpitämiseksi ja koskevat koko maata. Toimiva logistiikka on tärkeää kilpailukyvyllemme. Suurin määrärahalisäys, runsaat 20 miljoonaa euroa, kohdistuu perustienpitoon. Lisäykset perusradanpitoon ja joukkoliikenteeseen ovat huomattavia, ja niitä on helppo perustella myös ympäristönäkökulmasta. Nämä tukevat hallituksen ilmasto- ja energiapolitiikkaa, jossa näkyy vahvasti keskustalainen kädenjälki. Suomen on osaltaan kannettava vahva vastuu ilmastonmuutoksen hillitsemisestä.

Siitä huolimatta perustienpidon määrärahat ovat edelleen alakantissa johtuen pitkään jatkuneesta rahoitusvajeesta. Tarpeita on joka puolella Suomea, ja ympärivuotiset kelirikot aiheuttavat väyläverkolle nopeampaa huononemista kuin etukäteen on osattu laskea.

Korvamerkityt rahat puuhuollon turvaamiseen ovat olleet enemmän kuin tarpeeseen. Puuhuollon turvaamiseksi yksityistieavustuksia korotetaan liikennepoliittisen selonteon mukaisesti seuraavien 3 vuoden aikana vuosittain 10 miljoonalla eurolla. Kiitokset niistä liikenneministeri Vehviläiselle.

Arvoisa puhemies! Toimivat ja nopeat liikenneyhteydet maalla, merellä ja ilmassa ovat tärkeitä nyky-yhteiskunnassa. Seinäjoen Rengonharjun lentokentällä on niin lähialueelleen kuin koko maakunnallekin suuri aluepoliittinen merkitys. Se tukee ja auttaa elinkeinoelämää ja tarjoaa palvelujaan niin suurille kuin pienemmillekin yrityksille, ja myös tavalliset matkustajat ovat ottaneet kentän palvelut omakseen. Matkustajamäärät ovat nousseet, ja lentokenttä on osoittanut tarpeellisuutensa. Kiitorataa on pidennetty ja levennetty siten, että se on valmis vastaanottamaan myös suuremmat koneet. Säätiömuotoisen kentän investointi- ja ylläpitokustannukset ovat rasittaneet kohtuuttomasti alueen kuntia, ja nyt taloudellisen taantuman painaessa päälle kuntien rahalla olisi muutakin käyttöä. Erittäin tärkeänä näkisin sen, että valtio ottaisi Rengonharjun kentän pikaisesti hoitoonsa.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Helsingin seutu on Suomen johtavia kasvualueita, kun kasvua mitataan työllisyyden ja väestön muutoksella. Väestö kasvoi vuosina 2005—2008 reilun prosentin, kun koko maan kasvu oli 0,4 prosenttia. Helsingin seudun muodostavat Pääkaupunkiseudun neljä kaupunkia ja niiden kehäalueilla sijaitsevat 14 kehyskuntaa. Oma kotikuntani Tuusula kuuluu kehyskuntien Kuuma-kuntiin. On erittäin tärkeätä, että Uudenmaan alueella on toimiva liikenneverkko, jotta yritystoiminnalla on hyvät mahdollisuudet harjoittaa yritystoimintaansa. Uudenmaan tiepiirissä perustiedonpidon rahoitus on pudonnut alle lamavuosien tason. Samanaikaisesti liikennemäärät ovat kasvaneet huomattavasti. Alueella asuu 1,4 miljoonaa asukasta, ja tiepiirin alueella tehdään jo 30 prosenttia suomalaisten matkoista.

Uudenmaan tiemäärärahojen tiukka rahoitus on jo Uudenmaan kehityksen jarruna. Niukoilla perustiemäärärahoilla pitää rahoittaa muun muassa tiestön hoito ja ylläpito sekä liikenneympäristön parantaminen. Tällä hetkellä alueella on useita toteutusta odottavia hankkeita, joilla parannettaisiin liikenneympäristöä. Nykyisellä rahoitusvauhdilla hankkeiden toteuttamiseen kuluisi seuraavat 130 vuotta. Monet uusmaalaiset odottavat turhaan parannuksia, jotka kohdistuisivat heidän arkeensa ja alueen elinkeinotoimintaan. Tilanne hankaloittaa myös kuntien kaavoitusta, koska kunnissa on pakko sopeutua siihen, että tärkeitä hankkeita ei saada liikkeelle. Tämä vaikeuttaa myös kuntien väestön ja työpaikkaomavaraisuuden kasvua. Niin uudet asukkaat kuin yrittäjätkin odottavat, että liikenneverkko on toimiva ja kattava sekä turvallinen.

Helsingin alueen seutukunnissa ei ole riittävästi jalankulku- ja pyöräteitä. Tämä aiheuttaa sen, että monien oppilaiden koulutie on vaarallinen ja heidät kuljetetaan autokyydillä kouluun. Paljon parempi vaihtoehto olisi se, että lapset saisivat kävellä tai pyöräillä kouluun turvallista jalankulkutietä pitkin. Pidän erittäin tärkeinä ja kiireellisinä hankkeina Helsingin ja Uudenmaan kansanedustajien neuvottelukunnan yhteisiä talousarvioaloitteita kaupunkiradan jatkamisesta Helsingistä Riihimäelle sekä Kehä IV:n suunnitteluun esitettyjä määrärahoja.

Jätin myös talousarvioaloitteen Kantatie 45:n liikenneympyrän parantamiseksi. Liikenneympyrä sijaitsee Koskenmäen ja Nahkelantien risteysalueella Tuusulassa. Risteys on ollut jo pitkään tukkoinen, ja pahenevat ruuhkat ovat jatkuva keskustelunaihe kunnassamme. Hankkeen toteuttamisella on jo kiire.

Lisäksi tein talousarvioaloitteen määrärahan osoittamiseksi kevyen liikenteen turvallisuutta parantavaan hankkeeseen. Keski-Uudellamaalla on monia vilkkaasti liikennöityjä maanteitä, joilta puuttuvat kevyen liikenteen väylät, esimerkiksi maantie 1421 Jokelasta Järvenpäähän.

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä on jättänyt erinomaisia talousarvioaloitteita muun muassa joukkoliikenteen tukemiseen, teemahankkeisiin sekä perustienpitoon ja perusradanpitoon.

Arvoisa puhemies! Kaikki esittämäni hankkeet tukevat hallituksen ilmastopoliittisia tavoitteita eli päästökaupan ulkopuolisten kasvihuonekaasujen vähentämistavoitteita.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! On erittäin hyvä, että valtiovarainvaliokunta on tehnyt määrärahalisäykset budjetin jo hieman kohonneisiin tunnuslukuihin, mikä koskee perustienpitoa ja perusradanpitoa. Näille määrärahoille on aivan erityistä tarvetta. Kun tähän vielä lisää sen, että jo liikennepoliittisessa selonteossa mainittu ilmastonmuutos koettelee, jos talvet tällaisena säilyvät, aivan erityisesti meidän tiestömme runkoa, on niiden uuden tyyppisiin päällystämis- ja rakentamismenetelmiin panostettava entistä enemmän ja ne tulevat myöskin maksamaan nykyistä enemmän. Elikkä siihen pitää varautua.

On myöskin erittäin hyvä, että valiokunta lisäsi lentokenttien kohdalle Mikkelin lentokenttään ja sen rakenteiden ja laitteiden investointeihin ja ylläpitoihin liittyvän lausuman. Kenttä on tarpeellinen alueelle ja maakunnalle ja myöskin sen vuoksi, että siellä on olemassa maavoimien esikunta ja sen lentotarpeet.

Toinen asia, joka myöskin on täällä mietinnössä erinomaisella tavalla jälleen kerran tuotu esille, on se, että tieinvestoinnit ja kunnossapito tulisi erottaa toisistaan vielä selkeämmin, niin kun valiokunta mainitsee. Tämä jos mikä selkiyttäisi isojen hankkeiden ja perustienpidon välistä skismaa, jota tässäkin keskustelussa on jatkuvasti esille tuotu. Molemmat ovat tärkeitä, mutta investointi on investointi ja kunnossapito on kunnossapitoa.

Puhemies! Lopuksi tietoyhteiskunta-asiasta ja siitä, millä tavalla meidän tietoverkkomme ovat rakentuneet. Tämä ei nykyisellään ole väestön, ihmisten, tasapuolista kohtelua millään tavalla esille tuova asia, koska Pääkaupunkiseudulla ja monissa kaupungeissa ovat megaluokan yhteydet jopa ilmaiset ja tuolla maaseudulla, syrjäseudulla, haja-asutusalueella joudumme mikkihiiritason yhteyksillä, jotka maksavat vielä paljon enemmän, toimimaan. (Puhemies: 2 minuuttia!) Tämä ei voi olla oikein kansalaisten yhdenvertaisuuden näkökulmasta.

Valto Koski /sd:

Arvoisa puhemies! Ajattelin käyttää vielä aikaa muutaman hetken puhumalla Suomen vesiteiden merkityksestä liikenteelle, koska siitä näyttää hyvin vähän olleen tässä keskustelussa puhetta ja näyttää muutenkin olevan tämä Suomen vesiteiden kehittäminen vastatuulessa. Vuodesta 1995 asti eduskunnassa on toiminut työryhmä, jonka tarkoituksena on ollut selvittää, onko Suomen sisävesiliikenteen kehittämiselle tässä tuhansien järvien maassa olemassa edellytyksiä. Aikaansaatuja tuloksia ja selvityksiä voidaan pitää mielestäni vähintäänkin merkittävinä, mutta siitä huolimatta sisävesiliikenteen kehittämisen merkitystä ei ole täysin ymmärretty.

Viimeksi työryhmä on ollut aktiivinen liikennepoliittisen selonteon yhteydessä. Luovutimme ministeriölle hyvin perustellun kannanoton, mutta pettymykseksemme olemme joutuneet toteamaan, ettei selonteossa mainita sisävesiliikenteestä sanaakaan. Työryhmässä yritimme vaikuttaa myös Sitran yliasiamiehen Esko Ahon työryhmään metsäteollisuuden kehittämistarpeiden selvittämisestä, eikä siitäkään ollut kovin paljon hyötyä. Perustelimme hanketta hyvin laajasti muun muassa sillä, että nyt ja tulevaisuudessa eri liikennemuotojen kilpailu- sekä toimintamahdollisuudet ovat olennaisia kokonaiskustannusten hallinnassa. Siksi myös vesiteiden kuljetuspotentiaali tulisi ottaa huomioon ja käyttöön koko kansakunnan parhaaksi.

Seuraavassa muutamia näkemyksiä ja syitä, miksi mielestäni vesiteitä tulee kehittää ja lisärakentaa koko valtakunnan etua silmällä pitäen. Ensinnäkin bioenergia. Bioenergian käyttö on nostettu valtiovallan toimesta tavoitetasoltaan 12,5 miljoonaan irtokuutiometriin vuoteen 2010 mennessä. Bioenergiakorjuu ja -logistiikka työllistävät toteutuessaan useita tuhansia työntekijöitä. Valtaosa työpaikoista kohdentuu harvaanasutuille seuduille, missä muutoinkin on vähän työmahdollisuuksia. Kotimaisen bioenergian laajamittainen käyttö on samalla huoltovarmuuteen ja kriisienhallintaan liittyvä kysymys säästäen samalla myös valuuttaa pienentämällä tuontienergian ostoa.

Bioenergian logistiset ratkaisut ja uuden kuljetuskaluston ja lastausjärjestelmien kehittäminen ovat kotimaista teollisuutta tukevaa ja työllisyyttä tukevaa vaikutuksiltaan. Vuonna 2010 kuljetettava, arviolta 12,5 miljoonan irtokuution bioenergian kokonaismäärä lisää maantiekuljetuksia 150 000 täysperävaunullista rekka-autoa vuodessa valtakunnan tieverkoille. Koska energiankulutus painottuu talvikuukausille, on myös raskaan liikenteen lisäys maanteillä korkeimmillaan vaikeiden talviolosuhteiden aikana. Siirtämällä liikennettä sisävesialuksille parannetaan liikenneturvallisuutta ja tehostetaan kuljetuksia.

Työllisyys ja alueellinen tasapaino. Uusia työpaikkoja kanavaverkon rakentamisen aikana syntyy arviolta noin 20 000 henkilötyövuotta. Kerrannaisvaikutukset uusinvestointeina ovat lähes samaa kokoluokkaa. Edullinen ja kestävän kehityksen mukainen vesitiekuljetusjärjestelmä turvaa Sisä-Suomen teollisuuden kilpailukyvyn ja lisää toimintaedellytyksiä. Uusi, edullinen logistinen järjestelmä mahdollistaa uusien työpaikkojen synnyn alueelle. Kanavaverkko mahdollistaa uusien innovaatioiden käyttöönoton teollisuudessa ja matkailun sektorilla ja siten myös uusien pysyvien työpaikkojen syntymisen koko vaikutusalueelle.

Teollisuuden työpaikkakato on perusteollisuudessamme ollut yhäti kiihtyvä ja oletetaan, että näin tulee jatkumaankin. Korkea kustannustaso työvoimakustannuksissa ja etenkin logistiikassa ajaa teollisuutta lähelle markkinoita. Vesitiekuljetuksilla on mahdollista alentaa kuljetuskustannuksia ja siten edesauttaa työpaikkojen säilymistä kotimaassa. Välimatkoille me emme mahda mitään, mutta kuljetuskustannusten alentamiseen kotimainen, ympärivuotisesti liikennöitävä vesitieverkko luo erinomaisia mahdollisuuksia. (Puhemies: 5 minuuttia!)

Arvoisa puhemies! Tässä puheenvuoroni Suomen vesiliikenteen kehittämisen puolesta ja merkityksestä. Nyt olisi vain korkea aika ryhtyä sanoista tekoihin. Se pieni teksti, jonka valtiovarainvaliokunta on mietintöönsä saanut, on sinänsä hyvänä muistutuksena vesiliikenteen merkityksestä. Mutta koska se puuttuu liikennepoliittisesta selonteosta, näyttää siltä, että asia ei ole etenemässä lähitulevaisuudessa hyvistä ja kestävistä perusteluista huolimatta. Vesitieverkon kehittäminen on mahdollista tehdä myös vaiheittain, mutta kokonaisratkaisusta tulisi tehdä selkeä, aikataulutettu näkemys, jotta logistisen järjestelmän kehittäminen olisi taloudellista ja mielekästä. Vesitieverkon kehittäminen on viisasta varautumista nykyisiin ja tuleviin tarpeisiin.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Liikkuminen ja liikenne ovat yksittäisen ihmisen ja yhteiskunnan tärkein osa nykypäivän elämisen edellytyksissä. Jokainen päivä me tarvitsemme erilaisia hyödykkeitä päivittäisestä ruuasta alkaen ja koko maassa. Myös työelämän tarpeet ja elinkeinoelämän tuotanto edellyttävät hyvää ja liikennöitävässä kunnossa olevaa väyläverkostoa ja erilaisia julkisia ja yksityisiä liikennemuotoja.

Vanhasen hallituksen vuoden 2009 budjettiesitys sisältää merkittäviä parannuksia Suomen liikenneolosuhteisiin. Tie-, rata- ja meriväylien rakentamiset ja kunnossapitotyöt ovat myös tärkeitä työllisyyden ja hyvinvoinnin ylläpitäjiä. Hallituksen esitys ja siihen eduskunnassa tehdyt lisäykset tulevat juuri oikeaan aikaan, kun Suomi on taantumassa ja sen odotetaan vielä syvenevän. Eduskunnan lisäyksistä merkittävä osa kohdistuu perustienpidon ja perusradanpidon sekä joukkoliikenteen parantamiseen. Pelkät lisäykset hallituksen budjettiesitykseen nostavat liikennemomentin määrärahaa 37,4 miljoonaa euroa.

Arvoisa puhemies! Eduskunnassa on käyty keskustelua liikenteeseen osoitettujen rahojen riittävyydestä ja hankkeiden käynnistämisen aikaistamisesta. Tässä yhteydessä on syytä kiittää liikenneministeri Anu Vehviläistä liikennepolitiikan nostamisesta keskeiseen ja sille kuuluvaan asemaan Suomessa. Juuri valmistunut liikennepoliittinen selonteko linjaa Suomen liikennepolitiikan kaikkia osa-alueita ja mahdollistaa historian merkittävimmät investoinnit Suomen tieolosuhteiden parantamiseksi tulevina vuosina. Kun hankkeita nyt aikaistetaan, on erittäin tärkeää, että koko Suomea kohdellaan tasavertaisesti ja otetaan huomioon maakuntien elinkeino- ja ikärakenne sekä työllisyys ja bruttokansantuote. Kun infrahankkeita nyt aikaistetaan, on suuri vaara, että hankkeita käynnistetään vain niissä maakunnissa, jotka jo selonteossa saivat hyvän aseman. Ne maakunnat, kuten Satakunta, jossa on korkea työttömyys ja jossa on muun muassa Suomen suurimmat teollisuussatamat, jäävät taantuman vuoksi aikaistettujen toimien ulkopuolelle, jos näin toimitaan.

Pidän välttämättömänä, että hankkeita käynnistettäessä arvioidaan oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti kaikkien maakuntien ja eri alueiden oikea tilanne ja käynnistettävien hankkeiden vaikutus koko Suomelle. Satakunta on Suomen teollistunein maakunta. Pelkästään Rauman sellutehdas työllistää 1 300 henkeä. Rauma—Jämsänjokilaakson rataosuus on eräs Suomen metsäteollisuuden tärkeimmistä tavarankuljetusradoista. Teollisuuden kilpailukyvyn ylläpitäminen ja parantaminen edellyttää kuljetuskustannusten alentamista. Rauman—Jämsänjokilaakson radan akselipainojen korotukset alentaisivat kuljetuskustannuksia noin 20 prosentilla. Tämä edellyttää koko yhteisen rataosuuden akselipainojen korottamista 25 tonniin. Akselipainojen korotustyöt on radan osalta Rauma—Kokemäki jo tehty, mutta rataosuuden Kokemäki—Jämsänjokilaakso osalta rahan puutteen vuoksi edelleen tekemättä. Tässähän ei sinänsä ole mitään taloudellista järkeä, että ne ovat edelleen tekemättä.

Valtakunnallisesti hyvin merkittävien vienti- ja tuontisatamien lisäksi Satakunnassa on monimuotoista teollisuutta, joka tarvitsee riittävän hyvät maa-, rata- ja meriväylät. Porin ja Rauman meriväylien syvennyksiin on odotettu valtionosuuksia jo vuosikausia. Juuri nyt on näiden merisatamien väylien rakentamisen aika. Satakunnan elinvoimaisuus ja liikenneturvallisuus edellyttää myös, että Valtatie 8:lle tehdään liikenneturvallisuushankkeita, joihin on olemassa valmiit suunnitelmat ja jotka ovat siten vain käynnistämistä vailla. Jo nyt on selvillä, että Valtatie 2:n kaikkia liikenneturvallisuushankkeita ei voida nykyisen määrärahan puitteissakaan tehdä.

Arvoisa puhemies! Edellä toteamani perusteella hallituksen tulee ottaa huomioon myös Satakunnan tarpeet, jotka heijastuvat taloudellisena voimavarana koko maahan. Edellä mainitut rataosuudet, meriväylät ja tieosuudet tulee saada myös Satakunnassa asianmukaiseen ja liikennöitävään kuntoon. Tällä hetkellä esimerkiksi meriväylien tilanne on se, että kun Satakunnassa on suuria metalliteollisuuslaitoksia, niin laiva joutuu lastaamaan uudelleen pienempään laivaan tavaransa Tanskassa ja taas vastaavasti, kun on sinnepäin menossa, koska väylän syväys on liian matala. Tämä ei ole mitenkään kilpailukyvyn kannalta hyväksyttävää.

Investointien tekeminen myös Satakuntaan elvyttää (Puhemies: 5 minuuttia!) koko Suomen taloutta, mahdollistaa satamien hyödyntämisen ja teollisuuden kilpailukyvyn sekä antaa toivoa Satakunnan yritteliäille ihmisille ja maakunnalliselle elinvoimaisuudelle.