Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Maataloudessa on eletty tuulista kautta. Edelliseen vuoteen on mahtunut toki positiivista mutta myös monia maataloutemme kannattavuudelle kielteisiä seikkoja. Maataloustuotteiden kysyntä on vuoden aikana kansainvälisesti kasvanut ja tuottajahinnat lähteneet vihdoin nousuun. Samalla viljelijöiden saama maataloustulo kohosi, mutta tuottoa on syönyt tuotantokustannusten raju kasvu. Tämä on johtanut kannattavuuden heikkoon kehitykseen.

Ilmastonmuutos on realismia myös maataloudessa. Parin edellisen kasvukauden sääolot kasvun ja korjuun osalta ovat olleet heikot ja meillä pohjoisessa ajoittain jopa surkeat. Uudet ilmastolliset uhkat ja suuret satovaihtelut ovat vilkastuttaneet keskustelua huoltovarmuudesta ja elintarvikkeiden omavaraisuudesta. Keskustelussa on korostettu kaikkien ruokaketjun osapuolten, eli tuottajien, jalostajien, kaupan, kuluttajien ja muiden vastuuta ketjun toimivuudesta ja taloudellisista realiteeteista. Pallo on nyt mielestäni erityisesti kaupalla ja teollisuudella. Elintarvikkeiden hinnoittelussa tulisi ottaa huomioon kaikkien tuotantopanosten hintojen nousu. Tuo nousu on tänä vuonna ollut noin 17 prosenttia.

Meille maatalousväelle tuttu sanonta, parempi lehmä on lypsää kuin tappaa, pitää kirjaimellisesti paikkansa. Jotta tuotantoketjuun saataisiin uudenlaista asennoitumista, on hallitus rakentamassa pysyvää neuvottelukuntaa koko elintarvikeketjuun. Neuvottelukuntaan, jonka tavoitteena on yhdessä hakea suomalaiselle ruualle lisäarvoa, ovat tulossa mukaan kaikki ketjun toimijat. Tavoitteena on kestävä laatuketju, joka perustuu kotimaisiin raaka-aineisiin. Samalla meidän on huolehdittava maaseutuyrittäjien liiketaloudellisesta osaamisesta.

Maatalouden tulo- ja kannattavuustyöryhmä ministeri Anttilan johdolla on selvittänyt keinoja maatalouden kannattavuuden parantamiseksi. Esille ovat nousseet maatalousverotuksen keventäminen, tuottajahintojen kehitys ja tuotantokustannusten karsiminen sekä tuotannollisten investointien tärkeys. Verotuksen keventämiseen on varattu valtion ensi vuoden budjettiin noin 10 miljoonaa euroa ja Makeraan on nyt tulossa rahaa kiitettävästi eli 145 miljoonaa euroa.

Reilut viisi vuotta kestäneen parlamenttiurani aikana on EU:n maataloudessa paljon muuttunut. Muutoksia on tapahtunut muun muassa ympäristötuen ehdoissa, Etelä-Suomen tuen eli artiklan 141 mukaista tukea on muutettu, ja juuri on menossa neuvottelu pohjoisen tuen jatkumisesta. EU:n maatalouspolitiikan välitarkastuksesta saatiin juuri myönteinen päätös. Luonnonhaittakorvauksen eli lfa:n uudistus on tulossa lähitulevaisuudessa. Kun kansanedustajilla, jotka eivät ole jäseninä maa- ja metsätalousvaliokunnassa, on vaikeuksia pysyä mukana uudistusvimmassa, niin aivan samoin on tilanne keskivertoviljelijällä. Tavalliset kuluttajat ja kansalaiset eivät juuri pysty keskusteluun osallistumaan.

Arvoisa puhemies! Metsätalouden osalta tämän vaalikauden aikana on tehty hartiavoimin töitä puunhuollon turvaamiseksi sahoille ja muulle teollisuudelle. Kestävän metsätalouden rahoitus Kemera on ensi vuonna 67,4 miljoonaa euroa, joka lienee suurin summa kautta aikojen. Toki tavoite on lähivuosina saada rahoitus 75 miljoonaan. Kemera-tuki ja puun myyntiveron puolittaminen ovat tämän vuoden tärkeimmät aikaansaannokset. Harmiksi epävarmuus jäi suurimpien yhteismetsien, eli Kuusamon, Posion ja Sallan yhteismetsien, tukien ylle. EU:n de minimis -säädösten vuoksi pelkona on, (Puhemies: 5 minuuttia!) ettei samaa tukea kuin yksityismetsänomistajille muuten ole tulossa. Huippukokous taisi tehdä viime viikolla tämän osalta hyvän päätöksen, kun nosti tätä alarajaa 200 000 eurosta 700 000 euroon. Onneksi valtiovarainvaliokunta on antanut hallitukselle velvoittavan ponnen, jos tässä vielä ongelmia ilmenee.

Janne Seurujärvi /kesk:

Arvoisa puhemies! Valtion ensi vuoden talousarvioesityksessä maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalle esitetään määrärahoja hieman yli 2,8 miljardia euroa. Lapille tärkeälle kala-, riista- ja porota-loudelle budjetoitujen määrärahojen osuus ensi vuodelle on noin 60 miljoonaa euroa. Riistatalouden puolella ensi vuoden budjetti jatkaa jo viimeviikkoisen riistavahinkolain käsittelyn yhteydessä lupaavasti virinnyttä keskustelua Suomen suurpetopolitiikasta. Riistataloudessa tavoitteena on panostaa tasapainon löytämiseen erityisesti suurpetokantojen koon, alueellisen levinneisyyden ja niiden yhteiskunnallisten vaikutusten välillä. Ensisijainen keino tasapainoisessa riistataloudessa on suurpetokannan pitäminen kohtuullisena.

Suomen petopolitiikkaa on tarkasteltava erityisen kriittisesti. Suurpetojen aiheuttamat vahingot etenkin porotaloudelle ovat paikoin yli ymmärryksen meneviä. Voiko kenenkään mielestä olla oikein, että pahimmillaan poronhoitoalueen eteläisten paliskuntien vasahävikki voi olla jopa 70 prosenttia? Esimerkkinä porovahingoista voidaan mainita, että vuonna 2007 porovahingot kasvoivat yli 4 400 yksilöön, kun vuonna 2006 vastaava luku oli 3 300. Omaisuusrikos tuntuu jokaisesta uhrista epäoikeudenmukaiselta. Tunne on täysin sama poroelinkeinonharjoittajien kohdalla, kun porot katoavat petojen suihin.

Maa- ja metsätalousministeriö reagoi petotilanteeseen kuluvan vuoden aikana siirtämällä suurpetojen kaatolupien poikkeusluvat riistanhoitopiirien päätettäväksi. Menettely on heti osoittautunut toimivaksi, joskin kaatoluvat myönnetään edelleen ministeriön antamien kiintiöiden perusteella. Valtiovarainvaliokunta on todennut budjettimietinnössään, että karhu- ja ilveslupien määrä on edelleen liian alhainen kannan kasvuun nähden ja johtaa riistavahinkojen kasvun jatkumiseen.

Riistaeläinten aiheuttamat vahingot ja niiden korvaaminen oikeudenmukaisella tavalla on tärkeä osa suomalaisen petopolitiikan hyväksyttävyyttä. Toissijainen keino tasapainoisessa riistataloudessa onkin toimiva petokorvausjärjestelmä, toisin sanoen korvausten suuruus ja maksatusten toimivuus. Nykyisessä korvausjärjestelmässä etenkin korvausten maksatuksessa viipymät ovat olleet liian pitkiä. Ei ole kohtuullista, että omaisuuttaan petojen suuhun menettänyt poromies joutuu odottamaan jopa puolitoista vuotta korvausta.

Tervehdinkin ilolla riistavahinkolain eduskuntakäsittelyn yhteydessä tehtyjä kannanottoja tätä epäkohtaa koskien sekä ministeriön aikeita parantaa korvausjärjestelmän toimivuutta uuden lain astuessa voimaan. Petoeläinten aiheutta-mien vahinkojen korvaamiseen myönnetään ensi vuodelle yhteensä 2,75 miljoonaa euroa. Tästä maasuurpetojen korvauksiin on varattu 2,25 miljoonaa euroa sekä vahinkojen ennaltaehkäi- syyn, eläinkantojen seurantaan ja suojelemiseen 500 000 euroa. Yhdyn täysin valiokunnan kantaan, että petovahinkojen korvaamiseen tulee osoittaa vahingot kattava määräraha. Tarvittaessa määrärahatarpeeseen on reagoitava nopeasti lisätalousarvioiden kautta.

Porotalouden edistämiseen on ensi vuoden budjettiin varattu 1 685 000 euroa. Valiokunta on asianmukaisesti lisännyt momentille 100 000 euroa poroaitojen rakentamiseen ja kunnossapitoon sekä 60 000 euroa Inarin Kutuharjun koeporotarhan kalustohankintaan. Näillä rahoilla sekä petovahinkojen korvaamiseen varatuilla varoilla edistetään porotalouden laidunkestävyyden turvaamista sekä porotalouselinkeinon rakenteen ja kannattavuuden kehittämistä.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan vielä kiittää kerran maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilaa päätöksestä säilyttää Metsäntutkimuslaitoksen Kolarin, Kannuksen ja Punkaharjun toimipisteet. Päätös oli ehdottomasti oikea ja tukee Suomelle elintärkeän metsäntutkimuksen monimuotoisuuden ja alueellisten erityispiirteiden säilyttämistä. Kiitoksen ansaitsee myös valiokunta, joka on tehnyt budjettiin 300 000 euron lisäyksen organisaatiomuutoksen kohteena olleiden pienten alueellisten yksiköiden toimintaedellytysten turvaamiseen.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Tästä on helppo jatkaa. Olen iloinen myös siitä, että Metlan Länsi-Suomen yksikkö on Parkanossa jatkossa, kiitos hallitukselle tästä edelleen.

Maa- ja metsätalouden pääluokkahan kasvaa nyt 23 miljoonaa, ja täytyy sanoa, että tarpeeseen rahat varmasti tulevat.

EU:n uudistuva maatalouspolitiikka asettaa suuria vaatimuksia maatalouden hoidolle, ja kiristyvät ympäristönormit ja byrokratia edellyttävät yhä suurempaa tietämystä direktiiveistä. Erittäin tärkeää on nuorten viljelijöiden neuvonta. Siksi hieman protestoisin sitä, että maaseutukeskukset eivät saa nyt ihan samaa määrää tukea kuin aikaisemmin. Ne tekevät tärkeää työtä ja maaseudulla saadaan elinkeinotoiminta pysymään vireänä ja monipuolisena. Valiokunta on tehnyt oikean päätöksen lisätessään 850 000 euroa maaseudun neuvontajärjestöille neuvonnan rahoittamiseen.

Mutta sen sijaan me saimme kuulla ikäviä uutisia Maatalousmuseosta. Tänään juuri Loimaalla olevan Maatalousmuseon johtaja Juha Kuisma eroaa, koska hän katsoo, että määrärahat eivät ole riittävät tämän museon pyörittämiseen. Täytyy toivoa, että jos Maatalousmuseo siirretään opetusministeriön alaisuuteen, silloin ainakin toiminnan rahoitus paremmin taataan.

Tärkeää työtä nuorten parissa tekee 4H-järjestö sekä kaupungeissa että maaseudulla. Se antaa nuorille tietoja ja arjen taitoja. Yhdistystoimintaa tuntevat ihmiset tietävät, kuinka vaikeaa on perustaa uusia yhdistyksiä. Paljon järkevämpää onkin tukea jo olemassa olevaa toimintaa, vaikkapa juuri 4H-järjestöä.

Aivan samoin Suomen Kylätoiminta ry harjoittaa sellaista tärkeää, yhteisöllisyyttä lisäävää toimintaa, jota kannattaa tukea, kuten valtiovarainvaliokunta on ehdottanut.

Arvoisa puhemies! Maatalousministeri on tehnyt hyvää työtä edistäessään kotimaisen ruuan arvostusta ja lähiruuan käyttöä. Ei siitä oikeastaan sen enempää nyt tällä kertaa, mutta sitä tietysti toivon, että keskusliikkeet saadaan myös mukaan tähän suomalaiseen lähiruokaan. Kyllä tietysti esimerkit ulkomaisesta ruuasta ja kaikenlaisista myrkkytapauksista siellä tuovat varmasti kuluttajia puhtaan kotimaisen ruuan ostajiksi, kun vain jakelu toimii.

Suurpedot tulevat todella kalliiksi, koska niiden suojelussa on menty liian pitkälle. Petojen aiheuttamat vahingot ovat kasvaneet merkittäviksi. Tietysti Itä- ja Pohjois-Suomi on erityisesti tämän ongelman edessä, mutta jopa meillä tuolla Pohjois-Pirkanmaallakin on petoeläimiä liikkeellä. Onneksi metsästysasetusta on muutettu, niin että suurpetojen kaatamisen poikkeuslupien myöntäminen on siirretty riistanhoitopiireihin, jotka varmasti tietävät asiat paremmin. Onhan kritisoitu Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitosta, että he eivät ole välttämättä samaa mieltä näistä tilastoista, mutta onko se sitten totuudenmukaista, tiedä häntä. Mutta joka tapauksessa karhuja ja ilveksiä saa kaataa tälläkin hetkellä liian vähän, kun vertaa niiden kantojen kasvuun, puhumattakaan susista.

Vesihuolto kuuluu osittain myös ympäristöministeriöön. Kerrottakoon sen verran, että huomenna on tulossa Pohjois-Ylöjärveltä juuri ympäristöministerin vieraaksi ihmisiä, jotka haluaisivat sinne yhdysvesijohtoa ja siirtoviemäriä. Totta kai tässä maatalouden pääluokassakin on näitä viemäriasioita, ja nämä ovat tärkeitä. Budjetissa esitetään 5,1:tä miljoonaa euroa, jolla laitettaisiin yhdysvesijohtoja ja siirtovesiviemäreitä kuntoon. Tarve on paljon paljon suurempi tällä hetkellä, ja sanotaan, meidänkin tapauksessamme siellä Ylöjärvellä se tulisi todella suureen tarpeeseen. Maatalouskin tarvitsee puhdasta vettä ja yritystoimintaa. Pirkanmaalla uusi Kihniö—Parkano-siirtoviemäri tarvitsisi 300 000 euroa ja Lounais- ja Luoteis-Pirkanmaan kakkosvaihe vielä vajaan miljoona euroa, Kangasala—Rusko vielä miljoonan. Virtain vesihuoltohanke ei ole edes päässyt MMM:n esitykseen vielä tässä vaiheessa.

Hyvät kansanedustajakollegat, täytyy vielä lopuksi sanoa puuntuotannon kestävyyden turvaamisesta. On esitetty aiheellisesti 2 miljoonaa euroa lisää viime vuoteen verrattuna, ja on hyvä reagoida vallitsevaan tilanteeseen, kun metsäteollisuus meinaa lakkauttaa toimintaansa Suomessa yhä laajemmassa määrin Venäjän puutullien painaessa päälle ja toisaalta puuta tarvitaan lisää myös bioenergian takia. Korkeisiin puutulleihin siirtymiseen saatiin toki odotusaikaa, mutta on järkevää varautua pahempaan tilanteeseen. Metsien kasvussa on kyse aina pitkän tähtäimen toiminnasta. Valiokunnan lisäys on metsänhoitoon ja perusparannustöihin 1,7 miljoonaa ja se on hyvin hyvin perusteltu toimenpide.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Olisin toivonut, että ed. Alatalo olisi laulanut vaikka "Mä maalaispoika oon". Se olisi sopinut tähän aiheeseen hyvin.

Ihan ensiksi täytyy todeta, että on ilo havaita, että Suomen Kylätoiminta ry on huomioitu rahoituksessa. Näin kuntaliitosten kulta-aikana on erittäin tärkeää, että huolehdimme kylien mahdollisuudesta kehittää toimintaa ja luoda elinvoimaisuutta. Tämä kaikki vaatii verkostoitumista, elinkeinopoliittista aktiivisuutta sekä asukkaiden palvelujen turvaamista. Hyvin usein kuntaliitoksen yhteydessä juuri reuna-alueiden pieniä kyliä kohdellaan hyvin kovakouraisesti. Kauppoja ja terveysasemia suljetaan ja palvelut keskitetään kuntakeskukseen, puhumattakaan tietysti lukuisista kyläkouluista, jotka saavat veisata viimeisen suvivirtensä keskittämisen ja tehokkuuden odotellessa nurkan takana. Itsekin maaseudulla pienessä kyläyhteisössä kasvaneena tunnustan kaikki ne arvot ja positiiviset tekijät, joilla suurta vaikutusta elinympäristön puolesta hyvään kasvatustyöhön.

Arvoisa puhemies! On todettu, että suurpetojen aiheuttamissa vahingoissa on tapahtunut voimakasta kasvua viime vuosina. Tämä näkyy tietysti maatalousyrittäjien tuotantoeläinvahinkoina sekä myös lemmikkieläinvahinkoina, joiden suhteen on tärkeää ohjata oikeita toimia sekä luonnollisesti uusia ja päivittää korvausjärjestelmää.

Kuitenkin haluaisin tässä yhteydessä ottaa esille myös suurpetojen, lähinnä susien, takia tehdyt kyyditykset koululaisten koulumatkoilla. Monelle kunnalle koituu kovat lisäkustannukset siitä, että lapsia kuljetetaan kouluun niillä alueilla, missä susihavaintoja on tehty. Omassa maakunnassani Keski-Suomessa niin sanotut susikuljetukset ovat ihan tätä päivää edelleen. Tämä tulisi myös huomioida, kun määritellään korvausjärjestelmää uudelleen. Kunnilla on hyvä olla mahdollisuus hakea avustusta susikuljetusten aiheuttamiin lisämenoihin. Riistanhoitopiirit eivät ota nimittäin kantaa tämän uhan suuruuteen.

Arvoisa puhemies! Puukaupasta olemme päässeet keskustelemaan useita kertoja, ja täällä eduskunnassa on todettu, että veroalekaan ei vielä pelasta puukauppaa. Hyväksyimme puukaupan veronhuojennuksen, mutta näyttää siltä, ettei sillä ole vielä riittäviä mahdollisuuksia saada puukauppaa alkuvuodesta käyntiin. Puun myyntivero puolitetaan ensi vuoden loppuun asti ja veroa alennetaan nykyisestä neljänneksellä vuoden 2010 loppuun. Siihen, miten nopeasti puuta saadaan liikkeelle, vaikuttavat myös luonnollisesti metsäteollisuuden tuotantotahti ja -tarpeet. Näinä aikoina tuo tahti ei ole ollut kovin vilkas. Paperiteollisuutta vaivaa myös hyvin epävarma tulevaisuus. Tällä hetkellä puun vetovoimaisuutta haittaa myös se, että paperiteollisuudella on hyvät suuret varastot ja lisäksi puuta tuodaan muualta enemmän kuin aikaisemmin, jos ei nyt Venäjältä, niin sitä enemmän Baltiasta ja Ruotsista.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä muutama sana maatalousyrittäjien byrokratian koukeroista. Tämä päivänä maatalousyrittäjät ovat toivottoman kovan paperisodan pyörteissä. Monet asiat vaativat papereiden täyttöä, ja virheitä ei saa tehdä, koska silloin voi joutua tukisanktion kohteeksi. Tästä sanktioinnista taas pitävät huolen EU:n viralliset tarkastajat. On todettu, että paperitehtäviin maatalousyrittäjillä menee työajasta jopa yli 60 prosenttia. Se ei kuulosta järkevältä, kun ajatellaan maatalouden työtehtäviä noin yleisesti. Myös lupahakemusten vastausten viipyminen on suuri ongelma. Tässä on kysymys myös kansalaisten oikeusturvasta, ja onkin tärkeää, että asioiden viivytyksettömän käsittelyyn kiinnitetään erityistä huomiota myös maatalousyrittäjien toimialalla.

Juha  Mieto  /kesk:

Arvoisa puhemies! — (Edustajaa yskittää) Anteeksi, ei ollut mitään virkayskää, mutta on iskeny vatikurunvirus, jos tällaista sanontaa käyttää.

Ensiksi ministeri Anttilalle suuret kiitokset siitä, että hän on ollu lievässä hirressä, mutta hän on selvinny erinomaisesti. Varmaan oma persoona ja hänen hyvin tuntemat kollekat tuol Brysselin pääs on eresauttanu sen, että Suomen maatalourelle kuitenkin on saatu hyvät neuvottelut aikaan. Ja se, että ensi vuoden lokakuun alussa alenoo ruuan arvonlisävero, niin se on erittäin tärkiä tässä tilanteessa ja varmahan eresauttaa kuitenkin juuri sitä porukkaa: eläkelääsiä ja pie-nituloosia. Ruoka on kuitenki ihmisen pääelinkeino, joka päivä on kuitenki syötävä.

Mutta mä haluaasin keskittyä lähinnä metsään. Metsä on mulle sinänsä tärkiä elementti ollu jo pienestä pitäen. Se antaa myös henkisiä voimavaroja, ja ennen kaikkea sielä voi ajatuksia larata. Nythän on juuri meneillä sellaanen tilanne, että mettänomistajat on pistetty vähän niin ku syntipukiksi siitä, että puun saatavuus ei oo riittävää. Totuushan on juuri päinvastoon. Suomessa on enemmän puita ku koskaan myyrä, sitä myyrähän, siit ei oo kysymys. Ja nyt jos firmat ajattelis sitä puolta, että Venäjän puutullit on se este, että pistetähän firmoja kiinni, ni nyt ku Venäjä ei pistäny puutullia täytäntöhön, niin se on osoottautunu suureksi mysteeriksi. Eli Suomen mettistä tuloo puuta ihan riittämiin.

Otan pienen esimerkin. Ed. Matikainen-Kallström otti sen esille, että ku 16 prosenttia nykyisistä maatalousomistajista, viljelijööstä, on mettänomistajia, suurin osa on kaupunkilaasmettänomistajia ja niille pitääs tietoa saara enemmän viritettyä, kuinka mettiä hoiretaan ja kuka niitä hoitaa. Voin väittää, minä ainaki Kurikas oon jo vuoren vieny etehen sellaasta ajatusta, että kaikki mettät, mitä Kurikan sisällä on, aarillensa tieretähän, kuka mihnäki omistaa mettää ja mihnä on omistaja, ja niil on jo lähteny kirjelmä ja puhelinsoittoja. Tarkistin sen viime viikolla, ku meillä oli metsänhoitoyhdistyksen kokous. Eli siit ei oo kysymys, etteikö kaupunkilaasten mettät oo tulossa hoitoon. Kysymys on vain siitä, että saarahan tieto perille, että toisen ja kolomannen polven kaupunkilaahet, jotka urbanisoituu, ei laita niitä luonnontilahan eli ne tuloo metsänhoirollisiin tarpeihin eli tuotehan massaa, paperia.

Ennen kaikkea nyt, ku suomalaane puu on tiivistä, hyvälaatuista, sillä on kuitenkin menekkiä, niin hoiretaas nämä tulevat rakennukset mahdollisimman pitkälle puusta ja ennen kaikkea huonekalut. Eli ne lelut, mitä talojen sisälle rakennetaan, tehrään raakasta puusta eikä mistään lastulevyystä ja ennen kaikkea Ikean tuotteista, jotka tuotetahan tuolla Kaukoirässä.

Tietenkin bioenerkia on päivän sana. Puuta löytyy mettistä ihan tarpeeksi, ja toivotaan, jotta bioenerkiatuotanto lähtöö meillä käyntiin, ja ennen kaikkea annetaan signaali niille, jokka bioenerkialaitteita tai - tuotteita kehittelöö.

Eli metsänhoiros on erittäin tärkeää, että ruohonjuuritasosta ruvetahan mettiä hoitamaan. Sieltä saarahan heti lähtemään puu kasvamaan ja nopeutetaan kymmenellä vuorella ennen päätehakkuita.

Päätän tämän tarinani tähän, ja hyvää yötä kaikille.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Puheenvuoroni aluksi haluan kiittää ministeri Sirkka-Liisa Anttilaa erinomaisesta yhteistyöstä maa- ja metsätalousasioissa maa- ja metsätalousvaliokunnan kanssa. Kiitokseni haluan kohdistaa myös maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Jari Lepälle, jonka johdossa valiokunta on pystynyt tekemään erittäin jäntevää ja hyvää työtä. Olkoon esimerkkinä EU:n maatalousasioiden terveystarkastus tai sitten viimeksi mietinnön muotoon saatu riistavahinkolaki. Työskentely on ollut miellyttää ja erittäin hyvin vuorovaikutteista ministeriön kansaa.

Mutta asiaan sitten. Kemera-rahoista olen, arvoisa herra puhemies, erittäin tyytyväinen, että nyt uudessa, ensi vuoden budjetissa on saatu aikaan 67,8 miljoonan euron taso, jossa on 1,7 miljoonaa lisäystä aikaisempaan. Se on totta, että Kansallisen metsäohjelman tavoite, 75 miljoonaa euroa, jää edelleen tavoittamatta, mutta on tärkeää kuitenkin, että tiedämme sen päämäärän, minne olemme menossa, ja ennen kaikkea se, että tällä vaalikaudella pyritään 75 miljoonaan euroon pääsemään.

Huolestuttavaa on se, että tällä hetkellä on noin 6 miljoonaa euroa jo tämän vuoden lopussa kertyneitä töitä, joita ei ole tämän vuoden rahoilla pystytty rahoittamaan, ja se syö sitten ensi vuoden rahoja ikään kuin jo valmiiksi, vaikka itse töitä ei silloin ensi vuoden alussa ole vielä aloitettukaan. On tärkeää, että seuraavissa lisätalousarvioissa tämä huomioidaan ja pystytään tämä rahavaje tyydyttämään lisätalousarvioiden kautta.

Toisena, arvoisa herra puhemies, on valtionapu 4H-toimintaan. Se 5 miljoonaa euroa, mikä nyt sinne saatiin taas kerran pienen neuvottelun jälkeen, on erittäin hyvä asia. Se tukee sekä lasten että nuorten perehdyttämistä arvokkaisiin metsä- ja luontoasioihin kautta Suomen maalta kaupunkiin saakka. On ihmeellistä, että vuosittain valtiovarainministeriön esityksessä tätä määrärahaa leikataan, vaikka tämä historiallinen järjestötoiminta on tehnyt erittäin hyvää työtä suomalaisten keskuudessa. Tämän työn pitää jatkua, ja tällaisen määrärahapelleilyn, jota ministeriön taholta on osoitettu, soisi loppuvan viimeistään tähän kauteen.

Riistavahinkolain uudistaminen oli myös valiokunnalle suuri työ, ja se mietintö, minkä valiokunta sai aikaan yhdessä ministeriön hyvän, suosiollisen yhteistyön kanssa, oli erittäin hyvä. On erittäin tärkeää myös, että riistavahinkolain myötä myös petoeläinvahinkojen korvauksista pystytään huolehtimaan ja valtio tulevissa budjeteissa ja tarvittaessa lisätalousarvioissa myös osoittaa riittävät määrärahat suurpetojen aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen. Tämä on kipeä kysymys Lapissa varsinkin, jossa porotaloudelle suurpetojen aiheuttamat vahingot ovat elinkeinolle uhka, ja tätä uhkaa ei missään nimessä pidä väheksyä.

Tulevaisuudessa pitää kiinnittää ihan aidosti huolta siihen, että suurpetojen kantoja pystytään tässä maassa rajoittamaan. Euroopan unionin luontodirektiivi antaa siihen mahdollisuuden, mutta ympäristöministeriön jääräpäinen tulkinta luontodirektiivistä on ollut tässä maassa erittäin suuri kehityksen jarru, olkoon kysymyksessä vaikka järkevä suurpetokantojen säätely tai sitten esimerkiksi metsätalous tai kaikki elinkeinotoiminta tässä maassa. Tällaisesta menneisyyden hallinnosta tulee päästä irti jo 2000-luvulla. Sen aika on jo tänä vuonna.

Vesihuollon avustuksiin tuleva määräraha on erittäin tarpeen. 5,1 miljoonaa euroa valtion toteuttamiin seudullisiin vesijohto- ja viemärihankkeisiin on oikea linjaus, koska haja-asutusalueiden jätevesiasioista on paljon puhuttu ja niitä pitää nyt sitten laittaa kuntoon siltä osin kuin rahaa riittää. En ymmärrä sitä alueellisten ympäristökeskusten kantaa, jonka mukaan 800 miljoonan euron tarve on olemassa, jos kaikki hankkeet toteutetaan vuosina 2009—2015, mitkä ovat tarpeen. Myöskin tällainen linjaus on mielestäni järjetön, koska ei ole mitään todisteita siitä, että haja-asutusalueiden jätevesien saastuttava vaikutus ulottuisi suomalaisiin järviin ja etenkin merelle saakka. Tästä ei ole minkään näköistä tieteellistä todistetta, tämä perustuu lähinnä mutu-tuntumaan ja joidenkin ympäristöministeriön virkamiesten erittäin kapea-alaiseen ajatteluun.

Arvoisa herra puhemies! Lopuksi olen erittäin kiitollinen siitä maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilalle, että hän jaksoi uskollisesti painaa asiaa eteenpäin ja Kolarin, Kannuksen ja Punkaharjun metsäntutkimusasemat jäävät edelleen jatkamaan työtään ja niiden toimintaa pystytään kehittämään. Tällaisia viisaita päätöksiä Suomessa soisi syntyvän ministeriöissä viikoittain, jotta suomalainen talouselämä ja elinkeinoelämä kehittyisi positiivisesti. On tärkeää, että Metsäntutkimuslaitoksen määrärahatarpeet (Puhemies: 5 minuuttia!) pystytään tyydyttämään ja tulevaisuudessa yhä kipeämmin tarvittava metsäntutkimus kehittyy edelleen. Suomi elää siitä tänäkin päivänä, metsästä meinaan, ja jos puuta ei saada liikkeelle, elintasomme on silloin laskeva.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Lähiruoka koetaan tutuksi ja turvalliseksi. Ruuantuottaja tunnetaan, tai ainakin tuottaja on helppo saada selville. Lähiruoka on tuoretta, lisäaineita tarvitaan vähemmän, sillä pitkiä kuljetusmatkoja ja säilyvyysaikoja ei tarvita. Lähiruoka antaa työtä alueen ihmisille, ja näin maamme pysyy asuttuna. Lähiruoka kuormittaa vähemmän ympäristöä, sillä tuotteita ei tarvitse pakata kestämään monien päivien kuljetusmatkoja. Kuljetuksen aiheuttamat ympäristöhaitat ovat sitä pienemmät mitä lähempänä tuotanto- ja kulutusalue sijaitsevat. Lähiruuan tuotannossa käytetään mahdollisimman tarkkaan talousalueen raaka-aineita ja tuotantopanoksia. Karjan rehu kasvatetaan pääosin omalla pellolla, ja jatkojalostajat käyttävät raaka-aineenaan oman alueen tuotteita. Lähiruoka kulutetaan omalla talousalueella joko joukkoruokailun, vähittäiskaupan tai suoramyynnin välityksellä. Lähiruuan tuotannossa käytetään kestäviä menetelmiä raaka-aineen tuotannosta kuljetukseen ja kauppaan. Ruoka tuotetaan ympäristöä kunnioittavalla tavalla ja luonnonvaroja säästäen. Ylipakkaamista ja turhia kuljetuksia vältetään. Lähiruoka suosii myös suomalaisten vuodenaikojen sesonkeja ja hyödyntää alueellista ruokaperinnettä vahvasti.

Lähiruuan pääsy kauppaketjuihin ei maassamme ole suinkaan yksinkertaista. Pienten tuotta-jien on vaikea päästä suurten tukkukauppojen valikoimiin. Lähikauppa ja kyläkauppa voisivat toimia lähiruuan jakelukanavina, mutta se edellyttää, että me kuluttajat käytämme lähikaupan palveluita. Pelkästään autottomien kuluttajien, vanhusten ja lasten ostovoima ei riitä pitämään lähikauppoja pystyssä puhumattakaan kauppojen aukioloaikojen muutoksista, jotka yleensä suosivat suuria kauppakeskuksia.

EU:n maatalouskomissaari esitti pari vuotta sitten EU:lle kouluhedelmätukea, jonka avulla jaettaisiin koululaisille välipaloiksi ilmaisia hedelmiä vastaavaan tyyliin kuin Euroopan unioni on mahdollistanut koulumaitotuen. Miksi meidän täällä pohjoisessa pitäisi tukea Euroopan unionin eteläisten jäsenmaiden tuotantoa, kun meillä on marjat omasta takaa ja osa niistä mätänee joka vuosi metsiin? Voisimme täällä ottaa tuen piiriin kuuluviksi marjat, jos eteläisissä maissa otetaan kerran hedelmät. Nyttemmin olen kuullut, että hedelmätuki olisi edennyt ja Suomestakin on oltu aktiivisesti mukana Brysselin neuvotteluissa. Toivoisin, että parlamentti näyttää vihreää valoa hedelmätuessa myös marjoille ja vihanneksille sekä prosessoiduille marjavälipaloille. Ja jos ei näytä, niin meidän pitää laittaa se näyttämään vihreää valoa.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyi.

Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! Maa- ja metsätalouden pääluokan osalta on todettava, että 78 prosenttia tämän pääluokan menoista on jollain lailla kytköksissä EU:n päätöksiin ja Euroopan unionin komission antamiin suuntaviivoihin. Maa- ja metsätalousministeriössä on parhaillaan valmisteilla useampiakin tukiin ja tuotantoon ja myöskin verotukseen liittyviä asioita. Osa on käsitelty eduskunnassa, ja osa on tulossa vielä seuraaville valtiopäiville.

Kaksi ja puoli viikkoa sitten päästiin sopuun EU:n maatalouden terveystarkastuksesta, jonka seurauksena tuki irrotetaan tuotannosta. Tämä muutos suosii Keski- ja Etelä-Euroopan maiden suuria tuottajia. Se murentaa Euroopan unionin maatalouspolitiikan peruspilareita. Suomi sai kuitenkin neuvoteltua joitain erityistoimenpiteitä, joilla muutoksia voidaan jossain määrin lieventää lähivuosina. Muun muassa 10 prosenttia EU-tuesta saadaan maksaa tuotantoon sidottuna jatkossakin. Neuvottelutulos oli kuitenkin Suomen kannalta laiha. Nyt on kyettävä kansallisesti sopimaan ja paikkaamaan tilanne ja on käynnistettävä sellaiset maaseudun kehittämistoimet, jotka kohdentuvat erityisesti tästä uudistuksesta kärsiville viljelijöille.

Herra puhemies! Parhaillaan Suomi käy neuvotteluja Euroopan komission kanssa pohjoisen tuen eli 142-tuen jatkosta. Neuvotteluista tihkuneiden tietojen mukaan nyt käytävissä neuvotteluissa ei kuitenkaan tulla varmistamaan tasapuolisia kotieläintukiratkaisuja kaikille Suomen tuottajille. Etelä-Suomen kansallista 141-artiklan mukaista tukea maksetaan viimeisen kerran Etelä-Suomen tuottajille vuonna 2013. Vuoteen 2013 mennessä tuen kokonaismäärä laskee portaittain siten, että tuon vuoden tukitaso on enää kolmannes vuoden 2007 tukitasosta. Täytyy todeta, että vuoden 2013 jälkeen tämä tukimuoto loppuu kokonaan. Pääosa tuesta maksetaan vuosina 2009—2013 vertailuvuotena käytettävän vuoden 2007 tuotantomäärien mukaan, ottamatta huomioon tuotantomäärien kasvua. Tämä merkitsee suuria ongelmia nimenomaan viime vuosien aikana ja tämänkin vuoden aikana investoineille, paljonkin investoineille tiloille.

Tällä hetkellä 141-artiklan mukaisessa kotieläintuotannossa sekä sika- että siipikarjan tuki on erotettu tuotannosta ja tuki alenee vaiheittain tuohon vuoteen 2013 saakka. Nyt EU:n kanssa käytävissä neuvotteluissa oleva pohjoisen tuen muutosesitys pitää sisällään ehdotuksen siitä, että 142-tukialueella samoin tuki erotettaisiin tuotannosta mutta itse tukisumma ei tulisi olemaan lainkaan aleneva. Tästä syystä meillä täällä Suomessa, jos näin käy, Etelä-Suomen sika- ja siipikarjatuotanto joutuu sellaisiin vaikeuksiin, että todennäköisesti täällä myöskin tuon tuotannon jalostus eli teurastamojen toiminta tulee joko loppumaan taikka ainakin olennaisesti nykyisestä vähenemään.

Arvoisa puhemies! Ajattelin tässä puheenvuorossa keskittyä nyt nimenomaan tähän akuuttiin, ajankohtaiseen ongelmaan ja jätän muilta osin tämän budjetin käsittelyn tuonnemmaksi.

Mats Nylund /r:

Ärade herr talman, arvoisa herra puhemies! Regeringens budgetförslag gällande jord- och skogsbruksministeriets huvudtitel är mycket balanserat. Ministeriet har i stort sätt lyckats beakta de behov som finns inom sektorerna och riksdagens finansutskotts jordbruksdelegation föreslår behövliga tillägg under rätt moment.

Jag vill uttala ett tack till finansutskottet som i hög grad beaktat de linjedragningar som gjordes i jord- och skogsbruksutskottets utlåtande. Här kan bland annat nämnas ökade anslag till landsbygdsrådgivningen och ökade anslag till 4H-rörelsen, något som är ytterst viktigt uttryckligen nu när allt fler ungdomar, fler än någonsin, riskerar att bli marginaliserade.

Ytterligare vill jag nämna de höjda anslagen som finansutskottet föreslår för vatten- och avloppsförsörjningstjänster och de ökade anslagen för nyskiftesförrättningar. Båda är ytterst viktiga för dem som berörs av dem och båda momenten har betydelse för samhällsutvecklingen. I synnerhet nyskiftesförrättningarna har stor betydelse för samhällsbygget, för jordbrukets kostnadsbild samt inte minst för klimatuppvärmningen. Varje onödig körkilometer och varje timme som inbesparas sparar pengar, arbetstid och bränsle. Allt annat är också hemåt.

Arvoisa herra puhemies! Panostukset kestävän puunkäytön neuvontaan ja tukeen koskettavat koko yhteiskuntaamme. Valtiovarainvaliokunta korostaa mietinnössään, että tulevia hakkuumahdollisuuksia ja kestävää puuntuotantoa tukee erityisesti taimikoiden ja nuorten metsien hoitotöiden suorittaminen ajallaan, ja vetää johtopäätöksen, että metsien tulevat hakkuumahdollisuudet turvataan osoittamalla riittävä rahoitus metsänhoito- ja perusparannustöihin. Valtiovarainvaliokunta on tästäkin selvillä.

Lisäksi haluan mainita valtion avustuksen 4H-toimintaan. Yhteiskunnan 4H-toimintaan panostamat rahat tulevat moninkertaisesti takaisin. Nuorten opettaminen yritteliäisyyteen, vastuunottoon ja niin lähimmäisensä kuin ympäristönsäkin huomioon ottamiseen on mitä kannattavinta.

Olen myös tyytyväinen, että valtiovarainvaliokunta nostaa esiin neuvontatyön tärkeyden ja huomioi sen myös rahoituksessa. Nuorten viljelijöiden neuvonta ja tukeminen yritystoiminnan aloittamisessa ja kehittämisessä on äärimmäisen tärkeää. Valtiovarainvaliokunta mainitsee myös viljelijöiden jaksamisen. Nykymaataloudessa se on yksi tärkeimmistä asioista.

Ärade herr talman! Jord- och skogsbruksminister Sirkka-Liisa Anttila lyckades försvara Finland och Finlands jordbruksintressen väl i EU:s hälsogranskningsprocess. Lösningen bygger på att speciell hänsyn kan tas till det finländska jordbrukets höga kostnadsnivå och att en avsevärt större del av EU:s jordbruksstöd kan bindas till produktionen i Finland jämfört med andra EU-länder.

Mycket långt handlar ändå lösningen om att vi får möjligheten att använda en nationell finansiering och komplettera EU-stöden med egna medel. Detta kräver att tillräckliga anslag finns för ett nationellt stöd, det gäller då främst nötkötts-, mjölk- och stärkelsepotatisproduktionen. Jag utgår ifrån att regeringen uppmärksammar detta faktum och skrider till åtgärder om så krävs. Vår inhemska livsmedelsproduktion är trots allt den mest livsviktiga produktionen som finns i detta land.

Paula Sihto /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Maa- ja metsätalousministeriön toimialan elinkeinot ovat tällä hetkellä suurten maailmanlaajuisten haasteiden edessä. Kansainvälinen kilpailu kiristyy sekä elintarvike- että metsäsektorilla, samalla kun toiminnan ympäristövaikutuksille asetetaan yhä tiukempia vaatimuksia.

Kokonaisuutta ajatellen maaseudun elinvoiman säilyttäminen tulee olla kestävällä pohjalla. Erityisiä haasteita ovat harvaanasutun ja ydinmaaseudun väestökehityksen tasapainottaminen, työllisyyden parantaminen ja elinkeinotoiminnan monipuolistaminen. Näihin tavoitteisiin vaikutetaan muun muassa maaseudun yritys-, tutkimus- ja kehittämishankkeiden samoin kuin maaseudun neuvontapalveluiden avulla, joiden painopistealueina ovat energian tuotanto, maaseutumatkailu, urakointi ja muu palveluyrittäjyys. Neuvonta kattaa yrityksen elinkaaren perustamisesta sukupolvenvaihdokseen.

Tärkeää onkin, että valtiovarainvaliokunta esittää lisärahoitusta 850 000 euroa maaseudun neuvontajärjestöille, joilla on merkittävä rooli EU:nkin osaksi rahoittaman Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman toimeenpanossa.

Kansallisin toimin voidaan vaikuttaa ohjelman täysimääräiseen hyödyntämiseen. Erittäin tärkeää on nuorten viljelijöiden neuvonta ja tukeminen yritystoiminnan aloittamisessa ja kehittämisessä. Toimintaympäristön jatkuvasti muuttuessa myös viljelijöiden jaksamiseen tulee kiinnittää entistäkin enemmän huomiota.

Uusiutuvan energian tuotannon lisääminen on tärkeää EU:n ilmasto- ja energiapoliittisten tavoitteiden ja energiaomavaraisuuden kannalta. Tämän johdosta puuperäisen energian käytön lisäämiseksi metsähakkeen käyttö pyritään nostamaan 8—12 miljoonaan kuutiometriin vuoteen 2015 mennessä, kun käyttö oli viime vuonna vain noin 3 miljoonaa kuutiometriä. Asetetun tavoitteen saavuttamiseksi vahvistetaan puuenergian tuotantoa ja käyttöä edistävän neuvonnan resursseja sekä tuetaan energiakäyttöön tulevan pienpuun korjuuta ja haketusta.

Arvoisa puhemies! Kaikkein tärkeintä tulevaisuutta ajatellen on maataloustuotannon jatkuminen koko Suomessa ja kotimaisen elintarvikeketjun tarvitseman laadukkaan raaka-aineen tuottaminen ja ennen kaikkea maatalouden kannattavuuden turvaaminen. Kannatettava ajatus on myös maatalousperäisen bioenergiatuotannon lisääminen.

Keskustan ansiosta Suomessa voidaan EU-maatalouspolitiikan niin sanotun terveystarkastuksen lopputuloksena maksaa lähivuosina tuotantoon sidottuja EU-tukia enemmän kuin missään muussa jäsenvaltiossa. Näin voidaan turvata naudanlihan- ja maidontuotanto jatkossakin. Kiitokset siitä maatalousministeri Anttilalle.

Kotimainen ruoka on suomalaiselle kuluttajalle tärkeä asia. Ruoka ja raaka-aineet ovat puhtaita ja terveellisiä. Suomalaisen ruuan edistämisohjelmaan on suunnattu 0,5 miljoonaa euroa, ja ohjelman tavoite on ruuan ja ruuan tekijöiden arvostuksen kohottaminen laatua kehittämällä, ravitsemuskäyttäytymistä ohjaamalla, lähiruuan ja luomuruuan käyttöä sekä kansainvälistymistä edistämällä.

Toinen merkittävä hanke on niin sanottu lähikeittiöhanke, jossa edistetään lähiruuan käyttöä julkisen sektorin ruokapalveluissa. Hankkeeseen sisältyy myös niin sanottu kehittäjärengastoiminta, johon on sitoutunut yli 50 kuntaa tavoitteena alueella kasvatettujen tuoretuotteiden käytön lisääminen.

Valtion työnä toteutettaviin seudullisiin yhdysvesijohto- ja siirtoviemärihankkeisiin osoitetaan 5,1 miljoonaa euroa. Vesihuoltoavustuksiin esitetään 8,1 miljoonaa euroa, josta 1,5 miljoonaa euroa on tarkoitus kohdistaa viemäriverkostojen laajentamisen tukemiseen haja-asutusalueille, joilla on aiemmin valtion tuella rakennettu runkovesijohto.

Selvitysten mukaan viemäriverkostojen piiriin tulisi saattaa yli 200 000 asukasta. Valiokunnan kanta, että haja-asutusalueillakin tulee pyrkiä liittämään kiinteistöt kunnalliseen vesihuoltoon aina, kun se on teknistaloudellisesti järkevää, on kannatettava. Suunnitelmat, minne viemäriverkostoja aiotaan rakentaa, on kunnissa pikaisesti aikaansaatava, jotta turhilta kiinteistökohtaisilta ratkaisuilta vältytään.

Arvoisa puhemies! On tärkeää vaalia ja edistää kotimaisen maa- ja metsätalouden toimintaedellytyksiä koko maassa. Se on kestävää kehitystä ja tukee mitä parhaimmalla tavalla hallituksen aktiivista ilmasto- ja energiapolitiikkaa.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa puhemies! Niin kuin täällä monissa puheenvuoroissa on tullut esille, olemme kovien haasteiden edessä maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla ja näihin haasteisiin vaikuttavat hyvin paljon maailman tilanne ja EU:n säännökset. Tässä mielessä voin yhtyä täällä ministeri Sirkka-Liisa Anttilalle osoitettuihin kiitoksiin siitä, että näissä olosuhteissa hän selvisi tästäkin ja viimeisestä neuvottelusta oikein hyvin.

Sen sijaan maatalousyrittäjän näkökulmasta on kovin huolestuttavaa ollut viime aikojen hintojen nousu, lannoitteiden hintojen lähinnä, ja toisaalta sitten kaikkien tuotantokustannusten nousu, kun vastaavasti tuotteiden hintojen kehitys ei ole ollut saman suuntainen. Tämän vuoksi on tärkeää, että maatalousyrittäjät pystyvät yrittämään ja heidän yrityksensä pysyy pystyssä. Maatalouden korkotukilainojen myöntäminen aina 300 miljoonaan euroon saakka tulee erittäin tärkeään saumaan.

Ruuan osalta on hyvä, että hallitusohjelmassa on suomalaisen ruuan ohjelma ja että siihen panostetaan aika merkittävästi. 500 000 euroa on tarkoitus laittaa tähän suomalaisen ruuan ohjelmaan. Toisaalta suomalaisen ruuan osalta budjettiin liittyvä ruuan alvin alennus jakaantuu kyllä sitten vähäosaisille ja hyödyntää juuri kaikkia heitä, koska kaikkien meidän täytyy syödä.

Kiinnitän huomioni myöskin budjetissa olevaan maaseudun kehittämiseen ja siinä lähinnä kylätoimintaan osoitettuihin 700 000 euroon. Kylätoiminta on erittäin tärkeää ja pitää ihmisten vireyttä maaseudulla yllä ja (Puhemies: 2 minuuttia!) heidän mahdollisuuksiansa etsiä muita erilaisia sivuelinkeinoja ja muuta yrittäjyyttä ja toimeentuloa.

Kaiken kaikkiaan maa- ja metsätalouspääluokan budjetti on oikein kohdennettu, vaikka tämä olisi voinut olla monilta osin vielä merkittävästi suurempi, jos ajatellaan tavallista viljelijää, joka niitä vaikeuksia kohtaa.

Sampsa Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalouden hallinnonalalle kuuluvat myös toimenpiteet tulvariskien hallinnasta, ja on hyvä, että budjetissa on kiinnitetty huomiota siihen, että myös Kokemäenjoen tulvariski on selvitettävä entistä täsmällisemmin. Olisin toki suonut, että jo ensi vuoden budjetissa olisi hankkeeseen osoitettu selvästi määrärahoja. Olen tehnyt asiasta yhdessä muiden Kokemäenjoen vaikutuspiirissä olevien kansanedustajien kanssa myös talousarvioaloitteen. Tulvat ovat aiheuttaneet Kokemäenjokivarren asutukselle ja maataloudelle ja teollisuudelle mittavia taloudellisia tappioita ja muita haittoja vuosien ja vuosikymmenten ja -satojen aikana, ja on sillä tavalla vaikeasti ymmärrettävää, että vieläkään asioita ei ole saatettu kuntoon. Oikeastaan suunnitelmistakaan ei ole enää kyse, vaan kyse on yksinomaan siitä, että riittäviä määrärahoja ei ole löytynyt.

Erityisesti Porin keskustan kohdalla tarve olisi sille, että rakennettaisiin uusi jokiuoma tai kaivettaisiin esiin vanha perinteinen, umpeenkasvanut jokiuoma, joka toimisi varaventtiilinä silloin, kun esimerkiksi jääpato uhkaa Kokemäenjokea Porin keskustan kohdalla tai sen alapuolella.

Toinen tulviin liittyvä kysymys on se, että maa- ja metsätalouden osalla budjetissa on kyllä varauduttu siihen, että vesistöjen tulvimisesta aiheutuvat vahingot korvataan, mutta vieläkään ei ole ryhdytty toimenpiteisiin, jotta lakia, johon perustuu tämä korvauksien jakaminen, olisi muutettu niin, että myöskin sadevesitulvat voitaisiin tästä rahasta korvata. Sen vuoksi on tänä vuonna lisätalousarviossa onneksi osoitettu harkinnanvaraista tukea muun muassa siihen, että Porissa sadevesitulva aiheutti miljoonien eurojen vahingot. Mutta tämä ei ole varmastikaan pysyvä ratkaisu, vaan toivon, että jatkossa muutettaisiin lakia niin, että myös nämä sadevesivahingot voitaisiin korvata siinä missä vesistöjenkin tulvimisesta aiheutuneet vahingot ja tälle osoitettaisiin myös tulevissa budjeteissa riittävät määrärahat.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Haluan itsekin ottaa osaa tähän tulvakeskusteluun. Nimittäin tulvat ovat aiheuttaneet meille satakuntalaisille ja erityisesti meille porilaisille päänvaivaa viimeisinä vuosina. Erityisesti Kokemäenjoen varsialue kärsi asutuksen, teollisuuden ja maatalouden suhteen kovin suuria takaiskuja. Elokuussa 2007 nimittäin kävi niin, että hyvin harvinainen, voimakas, kaupunkialueelle osunut tulva toi meille tuhannen kiinteistön kohdalla valtavat kustannukset, kun tulva sai kellarit lainehtimaan. Tässä tapauksessa olemme nyt sitten saaneet harkinnanvaraista tukea tähän Poria kohdanneeseen kamalaan luonnoniskuun.

Sen vuoksi haluaisinkin nyt tässä, arvoisa puhemies, todeta, että mielestäni budjetissa on varattu valitettavasti aivan liian vähän rahaa ylipäänsäkin tulvasuojeluun, nimittäin tulviin tarvittaisiin selkeästi enemmän määrärahoja. Näin ollen sitten erityisesti kun ilmaolosuhteet muuttuvat, tulvariski lisääntyy, ja meillä Kokemäenjoenlaakson alueella tällaisen tulvasuojelun kustannukset jo ensimmäisessä vaiheessa tämän ensimmäisen suunnitelman mukaan ovat 3 miljoonaa euroa. Olemme nyt sitten, maakunnan kansanedustajat yhdessä, anoneet valtiolta tulvasuojeluun 1,5 miljoonaa tukea.

Ed. Kataja ottikin jo esille sen, että tulvia, joita me olemme täällä meidän maakunnassamme kohdanneet, on kahdenlaisia. On näitä vesisateen aiheuttamia tulvia, joihin ollenkaan vielä ei ole lain tasolla selkeää mahdollisuutta puuttua. Näin olemme sitten harkinnanvaraiselta tuelta saaneet apua tähän meitä kohdanneeseen katastrofiin. Mutta selkeää on se, että lainsäädäntötoimin pitäisi nyt muuttaa lakia niin, että myöskin sadevesien aiheuttamat tulvat korvattaisiin selkeästi myöskin lain tasolla ja sieltä löytyisi asetukset, joiden pohjalta tällaiseen tulvasuojeluun voitaisiin löytää myöskin valtion tukea.

Niin kuin totesin jo tässä aikaisemmin, niin myöskin sellaisiin tulviin, jotka aiheutuvat ylipäänsä vesistöjen tulvimisesta, pitäisi löytyä myöskin selkeitä määrärahoja vieläkin enemmän. Olen siitä kiitollinen, että valtiovarainvaliokunta on kiinnittänyt asiaan huomiota ja ottanut sen kannan, että näihin vesistötöihin pitäisi löytyä enemmän määrärahoja. Mutta pidän näitä nyt osoitettavissa olevia määrärahoja niin alhaisina, että vain yhden maakunnan todellisiin vesistötöihin tulee riittämään nämä nyt esitetyt määrärahat. Minusta tämä on suuri uhka silloin, kun ilmasto-olosuhteet muuttuvat tätä tahtia ja tulvariski lisääntyy, erityisesti kun meidän maakuntaamme halkaisee Kokemäenjoki, ja se tuo kyllä valtavan suuret riskit.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi toivon, että täällä salissakin otettaisiin kuuleviin korviin se, että lakia pitäisi muuttaa sen osalta, että tulvien suojeluun, myöskin sadevesien aiheuttamien tulvien suojeluun ja tällaisten vahinkojen korvaamiseen löytyisi myöskin lakikirjasta erilliset momentit. Siihen kyllä pitäisi ripeästi puuttua, ja toivonkin — kun uskon, että myöskin kyseisessä valiokunnassa on tähän kiinnitetty huomiota — että tämä lisäisi painetta myöskin hallituspuolueiden sisällä puuttua siihen, että sadevesien ai-heuttamiin tulviin löytyisi jatkossa muutakin rahoitusta kuin tällaista harkinnanvaraista, että löydettäisiin se tänne oikealle momentille ja lakikirjaan kirjattuna.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! En kyllä ollut varautunut; tämän puheenvuoron, jonka nyt käytän, pitäisi olla kuttupuhe, mutta en ollut siihen tällä kertaa varautunut, joten puhun nyt metsätalouden rahoista eli puuntuotannon kestävyyden turvaamisesta, ja siitähän on paljon puhuttu. Vaikka tämä maa- ja metsätalouspääluokan määräraha, jonka eduskunta nyt päättää, on ihan kohtuullisella tasolla, näitten Kemera-rahojen osalta kyllä nyt ollaan paljon jäljessä tavoitteista.

Monissa puheenvuoroissa on mainittu myöskin tuo Kansallinen metsäohjelma, ja siinähän on linjattu puuntuotannon kestävyyden turvaamiseen 75 miljoonaa euroa. Se oikeastaan on vähimmäissumma, mikä tarvittaisiin. Nimittäin Metlan arvioiden mukaan metsien hoitovaje on jatkuvasti vaan lisääntynyt ja uusimman valtakunnallisen metsien inventoinnin mukaan yksityismetsien taimikoiden hoito sekä ensiharvennukset pitäisi kaksinkertaistaa. Tähän juuri käytetään näitä Kemera-rahoja, ja nyt Kemera-rahat ovat kyllä alimitoitetut tarpeeseen nähden.

Kun ensi vuoden budjettia valmistellaan, niin nimenomaan kestävän metsätalouden rahoitukseen eli tulevaisuuden puuntuotannon kestävyyden turvaamiseen pitäisi nyt panostaa enemmän. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että tämänvuotinen Kemera-määräraha on jo ajat sitten loppunut kesken ja se on noin 7 miljoonan vaje, joka siirtyy ensi vuoden rahoista maksettavaksi.