Eero Reijonen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Maa- ja metsätalousministeriön pääluokan budjetin laadinta tapahtuu erittäin haasteellisessa toimintaympäristössä: Maatalouden osalta lisääntynyt tuonti ja osin ylituotanto ovat tehneet maatalouden kannattavuuden haasteelliseksi. Toisaalta me kaikki tiedämme sen, että metsäsektorin globaalit ongelmat ovat suuria ja ne heijastuvat myös tänne Suomeen. Toisaalta ilmasto- ja energiapolitiikan vaikutukset maa- ja metsätalouteen ovat todella suuret. Sitä taustaa vasten jaosto pystyi määrittelemään aika nopeasti ja yksimielisesti painopisteet, joihin pientä jakovaraa lisäsimme. Haluan tässä vaiheessa lausua parhaat kiitokset jaoston jäsenille ja virkamiehille rakentavasta, hyvästä yhteistyöstä ja päämäärätietoisesta toiminnasta.

Jos hieman avaan näitä momentteja tarkemmin.

Maaseudun kehittäminen: Kaikki tiedämme sen, että muuttuvissa olosuhteissa neuvonnan merkitys korostuu, erityisesti juuri näinä aikoina, jolloin ilmastonmuutos on yksi hyvin keskeinen tekijä. Nähtiin tärkeäksi se, että neuvonnalle osoitetaan lisää määrärahoja, ja niin jaosto onkin lisännyt sinne momentille rahaa. On totta, että jaosto näki tärkeäksi myös sen, että neuvontajärjestöt tiivistävät yhteistoimintaa ja pyrkivät hakemaan edelleen sitäkin kautta toimintaan tehokkuutta. Se on aivan avainkysymys tässä taloustilanteessa.

4H-toiminta saman luvun alla: 4H-järjestöt tekevät Suomessa ansiokasta työtä, ja erityisesti nuorten yrittäjyyskasvatus on keskeisessä osassa. Tällä hetkellä toiminnan piirissä on 70 000 lasta ja nuorta ja kaiken kaikkiaan kerhokäyntejä vuodessa lähes 700 000. Nähtiin pieni määrärahalisäys sinne tarpeelliseksi.

Maaseudun kehittämisessä on kylätoiminta yksi keskeinen tekijä, ja kylätoiminnan rahoitushan avattiin vasta muutamia vuosia sitten. Niin ministeriö kuin jaostokin ovat nähneet tärkeäksi, että edelleenkin kylätoimintaa kehitetään ja sitä kautta kylille luodaan tulevaisuudenuskoa tänä rakennemuutoksenkin aikakautena. Ennen kaikkea se on nähty tärkeäksi, että kunta- ja palvelurakenneuudistuksen myötä tämmöinen paikallistoiminnan vahvistamisen tarve kasvaa. Sen vuoksi jaosto näki oikeaksi lisätä kylätoimintaan määrärahoja.

Maatalouden osalta kirjasimme lausuman, jossa todettiin, että vuonna 2010 on varauduttava maatalouselinkeinon taloudellisen tilanteen mahdolliseen heikkenemiseen. Talousarvioesityksen käsittelyn yhteydessä on kirjattu, että hallitus valmistelee toimenpiteitä taloudellisessa vaikeuksissa olevien maatilayritysten maksuvalmiuden parantamiseksi ja että ehdotukset tuodaan hallituksen käsittelyyn vuoden 2009 lokakuun loppuun mennessä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ehdotuksia ei kuitenkaan ole vielä tehty, ja niinpä valiokunta haluaa tästä myös muistuttaa, että on syytä nopeasti valmistella ja kiirehtiä asian eteenpäinviemistä.

Lähiruuasta puhutaan yhteiskunnassa tänä päivänä paljon. Me kaikki tiedämme, että lähiruoka on monesti ratkaisu, jolla harvaan asutuilla alueilla, maaseudulla, elinkeinoa voidaan ylläpitää. Lähiruuan terveellisyys, logistiset vaihtoehdot ja kaikki muu huomioiden lähiruokaan kannattaa panostaa, ja näin on myöskin maatalousjaosto tämän asian todennut.

Petoeläinten aiheuttamien vahinkojen korvaamisen osalta tekstiä laitoimme. Tunnistamme sen tilanteen, joka tällä hetkellä on, ja myös sen, että budjetissa petoeläinten aiheuttamien vahinkojen korvaaminen on kasvanut vuosi vuodelta, aika nopeastikin. Me tiedämme toisaalta sen, että suurpetojen osalta hyvin pitkälti EU:n luontodirektiivin puitteissa voimme edetä. Toisaalta ilveskanta on selkeästi kasvanut. Se on tällä hetkellä noin 2 000 yksilöä. Nyt saimme lisää kaatolupia, ja toivottavasti tämä tilanne rupeaa pikkuhiljaa vakiintumaan.

On todettu, että kalaa tulisi syödä meidän jokaisen vähintään kaksi kertaa viikossa. Niinpä valiokunta on todennut, että kalapuolelle, Ammattikalastajaliitolle, osoitetaan lisämäärärahoja. Mutta olemme uuden avauksen tehneet sikäli, että sisävesillä haluamme myös edistää kalastus-elinkeinoa siten, että sieltä poistetaan hoitotoimenpiteillä särkikalaa ja varmistetaan se, että siellä olevat muut kalat, jalokalat niin sanotusti, voisivat elää ja niitä voitaisiin sitten myöskin jatkossa kalastaa ja pyytää.

Vesitalous on keskeinen asia, ja siihen me panostimme voimakkaasti. Tiedämme sen, että nyt siinä budjetissa, mikä tuli valtiovarainministeriöstä, ainoastaan kolme hanketta voidaan käynnistää. Niinpä jaosto onkin lisännyt sinne lähes 3 miljoonaa euroa lisää, ja toivomme, että tämän lisäyksen kautta voimme käynnistää uusia kohteita.

Metsätalous, tuki puuntuotannon kestävyyden turvaamiseen eli niin sanottu Kemera-määräraha: Me kaikki tiedämme sen, että ennen kaikkea nuoren metsän hoidon, energiapuun ja haketuksen rahoitustarve on nousemassa yli 20 prosenttia vuoteen 2009 verrattuna. Sen takia näimme tarpeelliseksi lisätä määrärahaa myös Kemera-varoihin.

On tärkeätä se, että tiedostamme puumarkkinoitten tilanteen. Olemme myös nähneet tärkeäksi sen, että puurakentaminen nousee keskeisesti esille ja sen mahdollisuuksia nostetaan tulevaisuudessa voimakkaasti esille.

Arvoisa herra puhemies! Tässä lyhyesti tämä pääluokan esittely.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Haluan minäkin yhtyä niihin kiitoksiin, jotka jaoston puheenjohtaja ed. Reijonen täällä juuri esitti. Maatalousjaostossa on tehty erittäin hyvää työtä. Vuoden 2010 budjetti antaa maa- ja metsätalousministeriölle kohtuulliset toimintaedellytykset kireä taloustilanne huomioon ottaen. Esitetyt lisäykset muun muassa maatalousneuvontaan, vesihuoltohankkeisiin, Kemera-tukeen täydentävät ensi vuodelta puuttuvaa rahoitusta erittäin tervetulleella tavalla.

Maatalouden kannattavuuskehityksen kääntäminen nousuun on keskeisimpiä maa- ja metsätalousministeriölle asetettuja tavoitteita hallituksen hallitusohjelmassa. Tuottajahinnat kun määräytyvät markkinoilla eikä niihin nyt enää poliittisesti pystytä vaikuttamaan, niin silloin politiikan käytettävissä olevat keinot ovat verotus ja investointituet. Pääosin ne ovat nämä kaksi. Näillä keinoilla ei maatalouden kannattavuutta ole ainakaan vielä pystytty riittävästi parantamaan tehdyistä ja esitetyistä toimenpiteistä huolimatta. Maataloustuote- ja -tuotantopanosmarkkinoiden epävakauden lisääntyminen on samalla lisännyt hintavaihteluita, heikentänyt tilojen kannattavuutta ja lisännyt kaiken kaikkiaan epävarmuutta. Hyvänä esimerkkinä tästä käy syksyn vaikea viljamarkkinatilanne, joka on ajanut monet viljatuloista riippuvaiset tilat taloudelliseen ahdinkoon. Talouden vakaus ja tuotannon riittävä kannattavuus parantaa viljelijöiden työssäjaksamista ja samalla lisää myöskin työn mielekkyyttä.

Eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi on tehty määrätietoista työtä koko hallituskauden ajan uudistamalla säädöksiä. Kansalliset tavoitteet tuotantoeläinten hyvinvoinnille luo tuotantoeläinten hyvinvointistrategia. Siinä linjataan yleiset tuotantoeläinten hyvinvoinnin tavoitteet, esitetään ne käytännön toimet, joilla hyvinvointia voidaan edistää. Monia näistä toimista on toteutettu, viimeisimpänä aloitti joulukuussa toimintansa uusi laajapohjainen tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta. Ja kuten totesin, samanlainen tullaan asettamaan myöskin lemmikkieläinten kohdalle. Neuvottelukunta toimii maa- ja metsätalousministeriön apuna tuotantoeläinten hyvinvoinnin pitkäjänteisessä kehittämisessä ja eri toimijoiden välisen yhteistyön edistämisessä. Avoin ja rehellinen keskustelu kotieläintuotannosta on ainoa oikea tie ja oikea tapa edistää tuotannon läpinäkyvyyttä. Tuotantoeläinten hyvinvointia ei paranneta millään vastakkainasettelulla.

Vuonna 2009 perustettiin myöskin Eviran ja Helsingin yliopiston yhteistyönä Eläinten hyvinvointikeskus. Vuonna 2008 otettiin käyttöön eläinten hyvinvointituki. Tämä Eläinten hyvinvointikeskus edistää eläinten hyvinvoinnin valvonnan ja tutkimuksen yhteistyötä ja siten varmistaa sen, että lainsäädäntö ja valvonta perustuvat uusimpaan tutkittuun tietoon.

Eläinlääkintähuoltolaki valmistui eduskunnasta lokakuussa budjettilakina, ja se tuli voimaan marraskuun alussa. Ensi vuoden budjetissa on esitetty lain toimeenpanoa varten lisää rahaa 3,5 miljoonaa euroa, ja se raha on tarkoitus käyttää eläinsuojeluun ja eläintautien vastustamispalveluille. Eläinten hyvinvointiin ja eläinsuojeluvalvontoihin liittyvät tarkastukset ovat kuntien vastuulla. Valtio maksaa ensi vuodesta lukien kunnille ne kustannukset, jotka näiden palvelujen järjestäminen kunnissa edellyttää. Kun kuntien rahoitustilanne on heikentynyt, uskon, että tämä valtion rahoitus turvaa eläinsuojeluvalvontojen toimeenpanemisen ja tehostamisen, koska se korvaus tulee valtiolta, ja siinä tarvittava asetus on valtioneuvostossa hyväksytty.

Lisäksi eläinlääkintähuoltolain toimeenpanoon liittyen vuoden 2010 talousarvioesitys sisältää valtiovarainministeriön pääluokassa uusien aluehallintovirastojen eli avien toimintamenoihin noin miljoonan euron lisäyksen, jota käytetään lisäresurssien hankintaan. Tähänhän liittyvät ne 15 uutta eläinlääkärin virkaa, jotka lääneihin perustetaan, ja ne ovat nyt parhaillaan täytettävänä. Toiminta alkaa vuoden alussa.

Yksi keskeisiä tulostavoitteita ensi vuodelle onkin kotimaisen elintarvikeketjun ja erityisesti kuluttajan arvojen ja odotusten huomioonottaminen elintarviketuotannossa. Meillä Suomessahan elintarviketurvallisuus on korkealla tasolla, ja tämä taso pitää ylläpitää myöskin jatkossa, koska ilman kuluttajien vahvaa luottamusta meillä ei ole kotimaista maataloustuotantoakaan. Ne ovat täysin riippuvaisia toinen toisistaan. Silloin kotimainen tuotanto helposti korvautuisi tuonnilla mahdollisesti maista, joissa elintarviketurvallisuus ei olisikaan yhtä korkeaa tasoa. Tämä vaihtoehto ei ole sen enempää ympäristön eikä eläinten hyvinvoinnin mutta väitän, että ei myöskään kuluttajien kannalta tarkoituksenmukaista.

Luonnonvarojen kestävä käyttö ja raaka-aineiden monipuolisen hyödyntämisen tehostaminen ovat entistä tärkeämpiä. Tähän me pyrimme muun muassa bioenergiatuotantoa lisäämällä ja maatalouden ravinnekuormitusta vähentämällä. Tähän liittyy se iso vesienhoito-ohjelma, jonka valtioneuvosto juuri hiljattain hyväksyi.

Vuonna 2010 linjataan pitkälti EU:n maatalouspolitiikkaa vuoden 2013 jälkeiselle kaudelle. Näissä neuvotteluissa meidän on pystyttävä varmistamaan, että jatkossakin maataloutta pystytään kannattavasti harjoittamaan koko Euroopan unionin alueella, myös Suomen pohjoiset olosuhteet mukaan lukien. Samanaikaisesti edistetään myöskin maaseudun elinvoimaisuutta muun muassa yritystoiminnan avulla, sillä maatalouden rakennekehitys etenee, ja perinteisestä maataloustuotannosta saa toimeentulonsa jatkossa entistä harvempi yrittäjä. Maaseutua kehitetään kilpailukykyisenä asuinympäristönä, yritysten sijoituspaikkana ja asukkaiden työllistäjänä.

Metsätalous on myöskin erittäin suurien haasteiden edessä, ja parhaillaan istun tuolla, jahka tämä keskustelu on ohi, metsäorganisaatioiden edistämisen johtoryhmän kokousta, missä me pyrimme hakemaan ratkaisuja vuoden 2020 loppuun saakka ainakin tuleville metsäorganisaatioille. Markkinatilanteen muutos on johtanut siihen, että puun kysyntä on merkittävästi laskenut. Meillähän metsät kasvavat noin 100 miljoonaa kuutiota vuodessa, ja siitä valitettavasti vain noin puolet tänä päivänä tullaan hyödyntämään. Metsätalouden edistämisorganisaatioiden uudistusta viedään eteenpäin vuoden 2010 aikana. Metsälain uudistus käynnistyy tammikuussa, ja sen uudistuksen tarkoituksena on vastata paremmin nykypäivän metsänomistajien moniin eri tarpeisiin. Metsänomistajakunnan muuttuminen heijastuu myös siinä, että taloudellisen tuoton lisäksi metsänomistajilla on yhä laajempi kirjo erilaisia tavoitteita omalle metsätaloudelleen. Näihin tavoitteisiin tullaan vastaamaan tosiaan metsälain uudistuksen yhteydessä. Vuoden 2010 aikana toteutetaan myöskin Kansallisen metsäohjelman 2015 tavoitteita.

Kaiken kaikkiaan vielä kerran kiitoksia niin valiokunnalle kuin jaostollekin erittäin hyvin hoidetusta yhteistyöstä. Meillä on nyt sellaiset resurssit, että niiden kanssa ensi vuonna tullaan pärjäämään.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnalle voi antaa kiitosta siitä, että 4H-toiminta sekä maaseudun ja kylien kehittäminen saavat lisärahoitusta. Samoin se, että vesihuoltohankkeisiin saatiin yli 2 miljoonaa euroa, on hyvä asia. Vesiensuojelu on keskeistä, ja Suomessa on edelleen tarvetta vähentää vesistöihin päätyvien ravinteiden määrää. Maailman fosforivarojen ehtyminen lähivuosikymmeninä johtaa siihen, että ravinteiden tehokas kierrätys onkin olennaista ja lisää luomutuotannon tarpeellisuutta ja kannattavuutta.

Luomun ja lähiruuan edistäminen vaatii kuitenkin toimenpiteitä. Yksi keino on budjetissa lisärahaa saanut Lähiruokaviesti. Elintarvikkeiden kuljetus on hämmästyttävän laajaa. Huomattava osa päivittäisestä ravinnostamme kulkee tuhansia kilometrejä kumipyörillä ennen päätymistään ruokapöytään. Elintarviketeollisuus on vastannut kuljetuksiin ja pitkään toimitusketjuun luomalla tuotteet, jotka kestävät hyvin kuljettamista ja säilyttämistä käyttämällä säilöntäaineita ja pakastamalla. Pitkä kuljetusmatka lisää myös tarvetta tuotteiden pakkaamiseen ja prosessoimiseen, mikä lisää ympäristön rasitusta. Useimmiten kotimainen viljatuote tai peruna on ilmaston kannalta huomattavasti parempi vaihtoehto kuin tuontina tuleva riisi tai pasta.

Eläinten hyvinvointi on myös keskeinen kysymys. Oikeutta eläimille -järjestön kuvaamat sikavideot tarkoittavat sitä, että eläinsuojelulakiin tarvitaan muutos.

Arvoisa puhemies! Luomun edistämiseksi julkisten keittiöiden pitäisi lisätä luomun käyttöä. Suomessa luomun osuus edistyy varsin hitaasti verrattuna moneen EU-maahan. Luomun edistämisessä olisi tärkeää saada luomutuottajien välille yhteistyöverkosto ja saada logistiset ketjut kuluttajille helpoiksi. Luomun edistämiseen tarvittavat toimenpiteet on jo esitetty luomumarkkinoiden kehittämisen strategiatyöryhmässä vuodelta 2006, mutta toimenpiteet puuttuvat vielä.

Arvoisa puhemies! Etelä-Suomen metsistä on toistaiseksi alle 2 prosenttia suojeltu, mikä on aivan liian vähän turvaamaan monimuotoisen metsäluonnon säilyminen Suomessa. Erityisenä haasteena on suojelualueiden pienuus ja pirstaleisuus, jolloin uhanalaisten eläinten mikropopulaatioiden välillä ei tapahdu riittävää perimänvaihtoa. Jos niin käy, uhanalaisten eliöiden populaatiot heikkenevät. Suojelua on viime vuosina pystytty edistämään vapaaehtoisuuteen perustuvalla Etelä-Suomen metsien monimuotoisuus- eli Metso-ohjelmalla, mutta se ei yksin riitä takaamaan laajojen suojelualueiden syntymistä. Metson rinnalla onkin määrätietoisesti jatkettava suojelualueiden hankkimista valtion omistukseen, sillä se on varmin keino taata pitkäjänteinen luonnonsuojelu ja monimuotoisuuden säilyminen.

Vielä moitteen sana Metson rahoituksen tilasta. Metson määrärahat eivät kasva siinä määrin kuin valtioneuvoston hyväksymässä Metso-ohjelmassa alun perin linjattiin. Tarve vuodelle 2010 olisi vähintään 2 miljoonaa euroa esitettyä suurempi.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia ministerille siitä, että hän puuttui heti kautensa aluksi tuohon byrokratia-asiaan ja asetti selvitysmiehiä, mutta edelleen byrokratia niin hankkeissa kuin maatilatasollakin on saatava vähenemään. Se on varmasti kaikkien etu.

Arvoisa puhemies! Vuodesta 2010 alkaen viljelijä voi vaatia maatalouden verotettavan tulon kokonaan ansiotuloverotuksen piiriin. Tämä muutos keventää heikommin kannattavien yritysten verotusta, ja tätä on toivottu. Tuotantoeläinpuolella on tärkeätä, että erityisesti tuotantoeläimiin erikoistuneita eläinlääkäreitä saadaan tulevaisuudessa koulutettua riittävästi eikä vain pieneläinpuolelle keskittyneitä eläinlääkäreitä.

Ensi vuoden talousarviossa lisätään metsäta-louden edistämis- ja valvontaorganisaatioiden sekä Metsäntutkimuslaitoksen määrärahoja. Maa- ja elintarviketutkimus tuottaa ja välittää yhteistyössä neuvonnan kanssa tutkimukseen perustuvaa tietoa niin maa-, puutarha- kuin elintarviketalouden ja näihin liittyvän maaseudun yritystoiminnan kehittämiseksi. On tärkeätä, että näihin molempiin on riittävä rahoitus, ja neuvontaanhan valiokunta nyt lisäsi määrärahoja. Myös Hevostietokeskukselle, jonka tavoitteena on edistää hevosalan kehittymistä, osoitetaan määrärahaa, kuten viime vuonnakin. Ja 4H-toimintaan tuo lisäsumma jälleen kerran jaoston ja valiokunnan toimesta 180 000 euroa tällä kertaa.

Investointien vauhdittamiseksi Maatilatalouden kehittämisrahastoon eli Makeraan siirretään lähes 40 miljoonaa euroa, ja tämä määräraha nyt jo olemassa olevien määrärahojen kanssa pitää huolen siitä, että ensi vuonnakin on riittävä rahoitus maatalouden investointitukiin.

Arvoisa puhemies! Mikäli maatalouden rakennekehitykseen ei kohdenneta riittävästi varoja, on selvää, että elintarviketeollisuutemme kotimaisen raaka-aineen saanti vähenee ja samalla huoltovarmuus maassamme vaarantuu, siksikin tuo Makera on niin tärkeä.

Tämän vuoden toisessa lisätalousarviossa ja ensi vuoden talousarviossa aikaistettiin elinkeinokalataloushankkeita. Aikaistaminen mahdollistaa muun muassa Varkauden sammenviljelylaitoksen investoinnit.

Arvoisa puhemies! On erittäin tärkeätä, että kaikki elintarvikeketjun osat saavat oikeudenmukaisen osan markkinatuotosta. Etla laittoi tutkimuksen vireille elintarvikkeiden hintojen muodostuksesta, ja tuloksia pitäisi ymmärtääkseni olla tulossa. Kaiken kaikkiaan tutkimuksia tältä sektorilta on liian vähän. Mtt:n tuore selvitys nyt jo osoittaa, että teollisuuden ja kaupan osuus ruuan kuluttajahinnasta on kasvanut viime vuosien aikana.

Arvoisa puhemies! Valtion ensi vuoden budjetin maa- ja metsätalousministeriön pääluokassa haetaan tosiaan kannattavuutta ja työllistävyyttä vallitsevassa taloudellisessa tilanteessa ja osaltaan tätä haetaan metsätalouden puolelta, vaikka siellä metsäteollisuudessa kovat ajat ovatkin edessä ja päällä. Tavoitteena on lisätä kotimaisen puun hakkuita ja puun energiakäyttöä ja parantaa metsien puuntuotannollista tilaa edelleen, mutta samalla halutaan turvata metsien monimuotoisuutta ja metsätalouden kannattavuutta. Metson määrärahojen taso tosiaan nousee nyt, ja pienenä sivupointtina täytyy sanoa eteläsavolaisena, että nyt tuo metsämuseosäätiön ylläpitämä metsämuseo Luston valtiontuki siirtyy opetusministeriön hallinnonalalle.

Mutta takaisin varsinaisiin metsäasioihin. Kemera-varoja lisätään ja on edelleen varmaan tarpeen lisätä ensi vuonna. Määrärahalisäyksellä mahdollistetaan muun muassa tuo kasvavan energiapuun korjuutuen tarve. Koko metsäklusterin kehittämistä pohditaan nyt joka taholla, ja hallitushan on tosiaan tehnyt jo alustavia ratkaisuja esimerkiksi energiaveroleikkausten osalta. Hallitus panostaa monin tavoin metsäalan toimintaympäristön kilpailukyvyn parantamiseen, puutuotealan ja puurakentamisen kansainvälisen liiketoiminnan kehittämiseen ja tuon puuenergiankäytön lisäämiseen.

Meillä Suomessa on korkealaatuista puuraaka-ainetta, ja puurakentamisen mahdollisuudet ilmastonmuutoksen torjumiseen myös pitää huomioida. Talon valmistaminen puusta vaatii vain neljänneksen siitä energiamäärästä, jota tarvitaan vastaavan rakennuksen tekoon betonista ja teräksestä. Sementin valmistus on maailman mittakaavassa lentoliikenteen veroinen kasvihuonekaasujen aiheuttaja. Suomen metsät kuitenkin toimivat aikaisempaa tehokkaampina hiilinieluina, koska niiden käyttö on jäänyt nyt valitettavastikin kasvua pienemmäksi. Vuosittain hiiltä varastoituu jopa 6,5 miljoonaa tonnia. Toivotaan, ettemme Kööpenhaminassa joudu tästä maksumiehiksi.

Arvoisa puhemies! Olen tosiaan tyytyväinen sosiaali- ja terveysministeriön pääluokan osalta siihen, että lisälomapäivä karjatilayrittäjille tuli. Sikäli määrällinen tavoite nyt täyttyy tuon lomituspalvelutyöryhmän ehdotusten mukaisesti, mutta toivon, että edelleen edistetään esimerkiksi hoitovapaan sijaisavun maksu-uudistusta alle 3-vuotiaiden osalta, ettei perittäisi siitä puolitoistakertaista maksua ja esimerkiksi hevosyrittäjien lomitusoikeuden parantamista työryhmän ehdotusten mukaisesti.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Oikeutta eläimille -yhdistys julkisti hiljattain järkyttäviä videoita suomalaisilta sikatiloilta, ja asia on puhuttanut sen jälkeen paljon julkisuudessa. Ongelma ei kuitenkaan ole uusi. Tuotantoeläinten oloista on tiedetty jo vuosien ajan, ja aihe on ollut säännöllisesti esillä, mutta muutosta tilanteeseen ei ole kyetty saamaan aikaan lupauksista huolimatta. Taloudelliset voitot ovat ilmeisesti joillekin tuottajille eläinten hyvinvointia tärkeämpiä.

Kotieläintilojen valvonta ei selvästikään toimi nykymuodossa. Eläinlääkärit, viranomaiset ja teurastamoiden henkilökunta sulkevat silmänsä liian usein ongelmilta tai eivät sitten pysty niihin tehokkaasti puuttumaan. Vastuu on viime kädessä maa- ja metsätalousministeriöllä, jonka antamat eläinsuojelun määräykset ovat liian sallivia. Eläimet saa laillisesti sulloa liian pieniin tiloihin, joissa ne kärsivät ja stressaantuvat, kun eivät pääse toteuttamaan lajinmukaista käyttäytymistään.

Arvoisa puhemies! Viime päivien järkyttävät uutiset sikojen kohtelusta varmasti saavat yhä useamman suomalaisen miettimään, onko joulukinkulle todella tarvetta. Moni kuluttaja olisi mielellään valmis maksamaan eläinten paremmasta kohtelusta, mutta tällä hetkellä onnellista possua ei liiemmin ole saatavilla. Luomusikojen olot ovat jonkin verran muita paremmat, mutta luomulihan tuotanto on rajallista siitä aiheutuvien korkeiden kustannusten vuoksi. Luomutuotteiden kysyntä on kuitenkin viime vuosina kasvanut Suomessa, mikä kertonee ihmisten epäluuloisesta suhtautumisesta maataloustuotannon keskittymiseen, tilakokojen kasvuun ja tehotuotantoon. Huoli tuotantoeläinten hyvinvoinnista sekä tehotuotannon ympäristövaikutuksista on monelle kuluttajalle syy ostaa luomua. Toivonkin, että luomutuotantoa edistetään tulevaisuudessa nykyistä enemmän.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan elintarvikeketjun kehittämiseen osoittama määräraha, joka on tarkoitus käyttää elintarviketalouden laatustrategian täytäntöönpanoon, tulee tässä tilanteessa tarpeeseen. Valiokunnan mietinnön mukaan tarkoituksena on parantaa elintarviketalouden kilpailukykyä sekä vahvistaa elintarvikeketjun yhteiskuntavastuullisuutta ja kuluttajan luottamusta.

Valtioneuvoston Kestävät valinnat -periaatepäätöksen mukaan luonnonmukaisesti tuotettua kasvisruokaa tai sesongin mukaista ruokaa tulee olla tarjolla valtionhallinnon keittiöissä ja ruokapalveluissa vähintään kerran viikossa vuoteen 2010 mennessä ja vähintään kahdesti viikossa vuoteen 2015 mennessä. Tavoite on kannatettava, mutta pelkillä suosituksilla ei pitkälle pötkitä. Toivon kuitenkin, että suositusta noudatetaan myös kaikissa maamme kunnissa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri äskeisessä esittelypuheenvuorossaan kiinnitti huomiota viljatilanteeseen ja bioenergiaan monen, monen, monen muun asian rinnalla, ja näihin haluaisin kiinnittää erityistä huomiota. Nimittäin ensinnäkin viime kesänähän meillä oli puhetta siitä, että nyt saattaisi olla tilaisuus sille bioetanolitehtaalle, ja arvoisa ministeri silloin ilmoitteli meille kesäkokouksessa, että siitä ministeri Pekkarisen kanssa keskustellaan. Onko siinä asiassa tapahtunut nyt jotakin, koska nyt sitten ensi kesää ajatellen ja lähitulevaisuutta ajatellen viljaa on ihan tarpeeksi, taitaa olla parin vuoden käyttötarve, niin että siinä olisi mahdollisuus edetä?

Toinen juttu, joka liittyy tähän täsmälleen samaan, on se, että luin juuri raportin, jonka mukaan öljy- ja valkuaiskasvit ovat parhaiten kannattavia. Eikö tästä kannattaisi kehittää erikoisprojekti tulevaa kasvukautta ajatellen?

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiitos ministerille siitä, että hänen aikanaan on otettu tämä uusi momentti Bioenergian tuotannon avustukset. Sinne on nyt kolmen vuoden siirtomäärärahaa 5 miljoonaa euroa vuosittain. Kysyn: Onko tämä raha nyt riittänyt niihin hankkeisiin, joita maa- ja metsätalousministeriön osalta on saatu käyntiin?

Toinen kysymys liittyy sitten metsätalouteen. Valiokunta on nähnyt tärkeänä sen, että puumarkkinoitten toimintaa parannettaisiin, ja keinona olemme nostaneet esille muun muassa raakapuun hintatietojen saatavuuden parantamisen ja sähköisen puukaupan luomisen. Mikä on ministerin näkemys näihin valiokunnan esille nostamiin kysymyksiin ja avauksiin?

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että valtiovarainvaliokunnan maatalousjaosto on onnistunut tässä työssään näinkin hyvin näinä kireinä aikoina. En lähde missään tapauksessa tätä avaamaan sen enempää. Jaoston puheenjohtaja kertoi ne muutokset, mitkä jaosto teki. Mutta haluaisin kiinnittää huomiota siihen, että nyt kun metsätalouden tilanne on se kuin on, ja kuten ministerikin puheenvuorossaan totesi, niin puun ostohalukkuus on nyt ollut paljon vähäisempää tänä vuonna.

Sen sijaan nuorten metsien hoitotöitä on tehty huomattavasti enemmän kuin aiempina vuosina ja tullaan tekemään tulevana talvena. Nyt näyttää siltä, että metsissä on ensi talvena hyvä tehdä töitä, kun nämä pakkaset tekevät oman tehtävänsä. Kysynkin ministeriltä, kun olette paikalla: Miten aiotaan tämä Kemera-tuki ensi vuonna hoitaa, kun nyt ei kuitenkaan Kemera-tuki varmasti, vaikka sitä on lisätty tälle vuodelle, tule riittämään?

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valiokunta on muun muassa peräänkuuluttanut suurpetokantojen arvioinnin kehittämistä ja samalla myös sitä, kuinka vahinkoja voidaan ehkäistä. Petoyhdyshenkilöverkosto on varsin keskeinen näissä kantojen arvioinneissa. Tämä verkostohan, sen henkilöt, raportoivat Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselle. Tämän verkoston toimintaa on ministeriöstä Janne Pitkänen varsin seikkaperäisesti arvioinut. Toki toiminnassa on kehittämistä, ja yhtenä mahdollisuutena ja keinona täällä on mainittu petoyhdyshenkilöverkoston henkilöiden matkakustannusten korvausten maksaminen, jota myös puhuja on joissakin yhteyksissä ministerille viestittänyt. Nyt kysynkin: Onko tällä suunnalla tarkoitus edetä edes kokeiluluonteisesti riistanhoitopiirien ohjauksessa, vai onko, arvoisa ministeri, teillä ministeriössä muita jo päätettyjä keinoja näitten asianomaisten asioitten eteenpäinviemiseksi?

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Maatalousjaoston painotukset ovat erinomaisia ja lisäpanostukset tähän budjettiin, jotka liittyvät tulevaisuuden osaamiseen ja menestyksen luomiseen. Juuri näin pitää ollakin. Ne ovat samalla tavalla myös linjassa niin ministeriön, ministerin kuin myöskin valiokunnan tapaan nähdä tulevaisuutta, joka on selkeästi biotalous. Kun kaikki ne biotalouden raaka-aineet maaseudulta tulevat, meillä täytyy olla mahdollisuus järkevään, hyvään, kannattavaan, kannustavaan tuotantoon.

Puhemies! Mihin en ole tyytyväinen? En ole tyytyväinen siihen, että ministeri Anttila on hartiavoimin tehnyt töitä apunaan maatalouden tulo- ja kannattavuustyöryhmä, joka on tehnyt lukuisia esityksiä, ja on kaksi kirjainta, jotka ovat lähestulkoon kaikki torpanneet: valtiovarainministeriö, VM. Toivon, että nyt koko hallitus ottaa hallitusohjelmansa käteen ja lukee sieltä, mitä siellä maatalouden osalta on kirjoitettu, ja lähtee toteuttamaan näitä perusteltuja ehdotuksia, jotta kannattavuus ja kannustavuus saadaan taattua myös maatalousalalla.

Mats Nylund /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade herr talman, arvoisa herra puhemies! Ensin kiitokset maa- ja metsätalousministeriölle ja ministerille itselleen hyvin tehdystä pohjatyöstä. Aivan niin kuin kollegani, ed. Leppä, sanoi, tämä on rakennettu hyvin, mutta se ei yksin auta maatalouden kannattavuusongelmaan, vaan tarvitsemme koko hallituksen tukea ja muita keinoja, esimerkiksi verokeinot ja semmoista.

Myöskin kiitokset valiovarainvaliokunnalle, joka on ottanut erittäin hyvin huomioon maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunnot ja painotukset. Me tarvitsemme aivan varmasti vielä lisää rahaa haja-asutusalueiden vesitalouteen ja viemärirakennusprojektiin, koska, kuten olemme nähneet, ne uuspienpuhdistamot toimivat varsin heikosti. Tämä on yksi erittäin hyvä tapa parantaa luontoakin.

Viimeiseksi haluan nostaa esille erityisesti uuden eläinlääkintähuoltolain, kuten ministerikin teki. Siihen on panostettu, aivan niin kuin on mainittu hallitusohjelmassakin, hyvällä tavalla. Luomme uusia eläinlääkärin virkoja 15, jos muistan oikein, nimenomaan eläinsuojelutarkastukseen.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kotimainen ruoka, luomu- ja lähiruoka ovat erittäin tärkeitä asioita, mutta niin ovat myös tuotannon läpinäkyvyys ja eettisyys ja siinä eläinten hyvinvointi. Useat asiantuntijat ovat useamman vuoden ajan nostaneet huolen tuotantoeläinten suojelusta esiin. Ihan viime päivinäkin asiantuntijat ovat todenneet, että ministeriön omat päätökset ja alemmat säädökset ovat eläinsuojelulain ja lainsäädännön kanssa ristiriidassa. Tämä on erittäin vakava tilanne, jos näin todellakin on. Haluan kysyä ministeriltä, mihin toimiin ryhdytään, että nämä päätökset ja alemmat säädökset saadaan lain kanssa yhdensuuntaisiksi. Toki eläinsuojelulakia on syytä uudistaa, mutta kiireellisintä olisi saada nämä säädökset kuntoon.

Kysyn sitten vielä, kun meillä on maataloustuotteiden menekin edistämiseksi laitettu satojatuhansia veronmaksajien rahoja vuosittain, ja tänä vuonna on laitettu sianlihan edistämiseen, niin olisiko ollut ehkä parempi vaihtoehto, että nämä sadattuhannet eurot olisi laitettu siihen, että oikeasti siellä sikatiloilla asiat olisivat olleet kunnossa. Tästä olisin halunnut kuulla vielä ministerin mielipiteen.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Todellakin silloin pari vuotta sitten, kun ensimmäisen kerran nämä järkyttävät kuvat sikatiloilta tulivat, te, arvoisa ministeri, kerroitte, että sen jälkeen kaikki on kunnossa ja kaikki on hyvin, ja valitettavasti nyt näimme taas, että näin ei todellakaan ole. Sama on jatkunut. Meidän lakimme on aivan liian löysä. Valvonnassamme on isoja puutteita, ja aivan kuten täällä äsken todettiin, myös ministeriön omat määräykset on todettu löysiksi, ristiriitaisiksi ja vanhentuneiksi, ja näin ei kerta kaikkiaan saa olla. Ja tuli todellakin ilmi, että jotain sentään on tehty, eli on 250 000 euroa myönnetty sianlihan imagokampanjaan, sikayrittäjien kampanjaan. Minusta tämä valitettavasti antaa siinä suhteessa hyvin vastenmielisen kuvan, että sen jälkeen kun nämä ongelmat paljastuivat, niin valtio alkoi rahoittaa sianlihan edistämistä imagokampanjoin. Tulee sellainen tunne, että ihan kuin ne eläinsuojelulliset ongelmat lakaistaisiin maton alle ja jätettäisiin hoitamatta ja sitten rahalla imagokampanjoita tehtäisiin, ja se ei kerta kaikkiaan saa olla näin, eikä se kerta kaikkiaan voi olla oikein. Minä uskon, että suomalaiselle kuluttajalle parasta imagonkohotusta olisi se, jos hän voisi olla varma, että ihan oikeasti yhdessäkään sikalassa ei joudu virumaan niitä kärsiviä sikoja. Kun kampanja on nyt hakenut lisärahoitusta yli 400 000, niin kyllä minun mielestäni, ennen kuin tällaisia rahoja harkitaankaan myönnettävän, pitää olla täydellinen varmuus, että nämä asiat ovat kunnossa, ja se on sitä parasta imagoa.

Timo Juurikkala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin kiinnittää huomiota maatalouden vesiensuojeluasioihin. Maatalouden ympäristötuki kattaa yli 90 prosenttia viljelijöistä. Silti vesistöjä rehevöittävät valumat eivät ole olennaisesti vähentyneet ja edelleen maatalous vastaa yli 50 prosentista rehevöittävästä kuormituksesta. Olisin kysynyt ministeriltä, miten teidän mielestänne maatalouden ympäristötukea pitäisi kehittää tai uudelleenkohdentaa, jotta sen vesiensuojelullinen vaikuttavuus olisi nykyistä parempi.

Sitten vielä, puhemies, samasta asiasta vähän toiselta kannalta. Olen ymmärtänyt, että ympäristötuki on kyllä osaltaan vaikuttanut lannoitusta vähentävästi ja valumia vähentävästi, mutta tämä vaikutus on kuittaantunut muun muassa sillä, että on enenevässä määrin siirrytty esimerkiksi vehnänviljelyyn. Kysyn ministeriltä: Voisiko tällaisella yleisemmällä maatalouspolitiikalla myös vaikuttaa vesien tilaa parantavasti sillä tavalla, että kannustettaisiin viljelemään vähemmän vesistöjä kuormittavia kasvilajeja?

Lasse Hautala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitokset ministerille ja kiitokset myöskin maatalousjaostolle budjetin uudelleenkohdentamisesta.

Kuten tiedämme, eri tuotannonaloilla on suuria kannattavuusongelmia, markkinahäiriöitä. Myöskin Euroopan unioni on pyrkinyt löytämään ja etsimään toimenpiteitä näiden kannattavuusongelmien ratkaisemiseksi.

Maidontuotannon osalta komissaari Fischer Boel perusti korkean tason maitoryhmän, ja siinä alkuperäisessä agendassa kirjattiin muun muassa muutamiksi tämmöisiksi välineiksi markkinamekanismien pohtimista, EU:n ulkopuolisien mallien etsimistä, laadun, terveyden ynnä muiden seikkojen esiin nostamista. Millaisia odotuksia teillä ja kenties muilla neuvoston jäsenillä on nyt sitten tämän korkean tason ryhmän työn tuloksiin, ja mikä on aikataulu näiden osalta?

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Tosiaan on niin paljon kysymyksiä, että on varmasti aika tässä yhteydessä vastata.

Ensinnäkin ed. Johanna Karimäki kiinnitti huomiota tähän, että ruoka kulkee aivan liian pitkiä matkoja. Siitä olen hänen kanssaan ihan samaa mieltä siitä yksinkertaisesta syystä, että se on myöskin ilmastonmuutosta ajatellen ihan väärä kehityksen suunta.

Näistä Oikeutta eläimille -yhdistyksen esittämistä eläinsuojelulakiin tarvittavista muutoksista totean, että tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta jo ensimmäisessä kokouksessaan otti työn alle sen, mitkä ovat ne muutokset, jotka eläinsuojelulakiin ja säädöksiin tarvitaan, jotta ne ovat oikeassa suhteessa siihen, että eläinten hyvinvoinnista voidaan huolehtia. Se on jo linjannut seuraavat kokouksetkin, joten minä odotan ihan alkukevättalvesta esitystä, ja sen jälkeen asia tuodaan luonnollisesti eduskunnan päätettäväksi.

Sitten ed. Komi kiinnitti huomiota tähän koko metsäklusterin menestykseen. Se on tärkeä asia, ja sitä työtä tehdään sekä työ- ja elinkeinoministeriön että maa- ja metsätalousministeriön kesken siinä metsäalan strategisen osaamisen työryhmässä. Siinä on koko ketju hyvin laajasti edustettuna.

Sitten, ed. Ruohonen-Lerner ilmeisesti ei ole lukenut ihan tarkkaan näitä valvontatuloksia, koska hän totesi, että mitään ei ole kyetty saamaan aikaan.

Sikasektorilla vuonna 2007 löydettiin 37 prosentilla tiloista huomautettavaa, vuonna 2008 se prosentti oli pudonnut jo huomattavasti alemmaksi ja viimeisissä tutkimuksissa 15 prosenttiin. Mutta tämä ei ollenkaan ole hyvä tilanne, koska pitää saada tämä homma kokonaan kuntoon, mutta kehityksen suunta on kuitenkin tiettyyn suuntaan menossa. Siinä mielessä ollaan oikealla tiellä.

Koko ketju vastaa eläinten hyvinvoinnista. Tuottaja viime kädessä vastaa siitä, että eläimiä hoidetaan hyvin, mutta väitän, että yhtäläinen vastuu on myöskin teurastamoilla. Ne varmasti tarkkaan tietävät, minkälaisilta tiloilta ja minkälaista lihaa sieltä tulee. Sitä kautta voidaan myöskin vaikuttaa, ja huomenna tässä mielessä nimenomaan tapaan nyt sitten teollisuuden edustajat, ja meillä on varattuna pitkä aika siihen keskusteluun.

Ed. Pulliainen puuttui tärkeään asiaan. Bioetanolituotantotehtaan mahdollisuuksia selvitetään, ja selvityshenkilö Esa Härmälän mukaan — olen hänet viimeksi toissapäivänä tavannut Brysselissä — tammikuun loppuun mennessä tulee valmista, ja hän oli hyvin toiveikas. Muuta hän ei minulle sanonut. Mutta se on totta, että meillä on raaka-ainetta kaikki siilot pullollaan, kun saataisiin vaan asia eteenpäin.

Sitten, öljy- ja valkuaiskasvit ovat kannattavia, mutta ne ovat kaiken lisäksi meille aivan välttämättömiä. Me olemme noin 30 prosentin osuudella vasta valkuaisomavaraisia. Ajatelkaa, jos tulee joku kriisi, mistä me otamme sen valkuaisen. Muuta ei ole saatavana kuin gmo-soijaa, kun sanotaan ihan suoraan. Eli tämä on erittäin vakava tilanne sitä taustaa vasten, että pystymme säilyttämään korkealuokkaisen elintarviketuotannon Suomessa.

Sitten täällä oli kysymys, ed. Reijosen kysymys, jos oikein muistan, tästä bioenergian 5 miljoonan euron määrärahasta. Raha on ollut riittävä. Nyt on 16 hanketta allekirjoitettu ja hyväksytty, mutta valitettavasti niistä kuusi—seitsemän ei ole lähtenyt liikkeelle, kun odotetaan syöttötariffia tai vastaavaa järjestelmää. Nämä hankkeet eivät saa edes pankeista rahoitusta ennen kuin tämä asia tullaan ratkaisemaan, ja me olemme myöntäneet niille jatkoaikaa.

Sitten tämä sähköinen puukauppapaikka. Sitä kokousta istutaan tuolla parhaillaan, ja sinne menen kohta jatkamaan. Meillä on kolme tavoitetta nyt tässä metsäorganisaatiouudistuksen yhteydessä. Ensimmäinen on sähköinen puukauppa. Toinen vähintään yhtä tärkeä tieto on se, että metsänomistajan pitää tietää, mikä on puun hinta sillä alueella. Meidän pitää saada puun hintatiedot ihan niin kuin pörssitiedot jatkossa lehtiin jatkuvasti, joka päivä julkaistavaksi, jotta metsänomistaja tietää valvoa etujaan, kun käy puukauppaa. Sitten kolmas asia on, että me jatkossa keräämme vain yhden virallisen metsävaratiedon tässä maassa. Haemme keinot ja ratkaisun siihen, kenen toimesta ne kerätään, että ne ovat oikeita ja virallisia, mutta yksi metsävaratieto tulee sitten metsäkeskusten käyttöön, ja se on metsäkeskusten uusi tärkeä työväline.

Ed. Hemmilä kyseli, miten nuoren metsän hoito ja Kemera-tuki jatkossa aiotaan hoitaa. Siihen vaan pitää saada sen takia lisää rahaa, että se on sitä työllisyyttä parhaimmillaan. Se on juuri sitä puuraaka-aineen hyödyntämistä tässä tilanteessa. Samaan aikaan meillä on satojentuhansien rästit metsänhoitosektorilla taimikoiden hoidossa, metsän uudistamisessa, ja tälle puolelle pitää saada liikettä, koska ne tarkoittavat työllisyyttä.

Ed. Kähkösen kysymykseen lyhyesti, että tämä on ollut työn alla, että saisimme petolaskijoille matkakustannukset, mutta meidän budjettimme on ainakin tällä hetkellä sillä sektorilla niin tiukka, että katsotaan nyt sitten, löytyykö sieltä. Se ei kovin suuri määräraha olisi, mutta se olisi tärkeä korvaus kilometrikorvauksena heille, jotka vapaaehtoisesti tekevät tätä erittäin arvokasta työtä. Jos me se teetetään, niin se maksaa miljoonia euroja sen jälkeen.

Sitten ed. Leppä totesi, että on totta, että me olemme tehneet aika monta veroesitystä tuonne valtiovarainministeriön suuntaan, ja ne ovat siellä nyt edelleen neuvottelussa.

Ed. Nylund kiinnitti huomiota eläinsuojelutarkastuksiin. Tämä liittyy siihen eläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnan työhön. Meidän pitää sieltä kautta saada ne asiat kuntoon.

Ed. Sarkomaa, teidän kysymykseenne vastasin jo tämän eläinsuojelulain osalta. Niin kuin äsken totesin, hyvinvoinnin neuvottelukunta sitä asiaa hoitaa.

Mutta sitten menekin edistäminen on eurooppalainen järjestelmä. Se ei ole suomalainen järjestelmä. Sitä on sekä EU:n rahoittamana että kansallisesti rahoitettavana. 55 miljoonaa euroa käyttää Euroopan unioni siihen vuosittain rahaa, ja nyt meillä Suomessa vuosittain tuetaan 1,2 miljoonalla eurolla kasvisten, perunoiden ja vihannesten käyttöä. Me olemme lihaa tukeneet hyvin vähän, mutta liha on täysin niitten tuotteiden joukossa, joita Euroopan unionissa menekin edistämisellä edistetään, eikä tässä ole kysymys siitä, että tässä pistettäisiin tavallaan alaa kiillottaen, vaan kysymys on siitä, että opetettaisiin ja opetetaan kuluttajille, miten eri tavalla voidaan lihaa käyttää. Meillä on esimerkiksi Suomessa se tilanne, että meillä ei oikein luullista lihaa käytetä, vaikka Euroopassa sitä käytetään paljon enemmän ja se on todella hyvää. Eli siinä on kysymys siitä, että edistetään menekin edistämistä ja erityisesti oikeita käyttötapoja.

Sitten ed. Juurikkala kysyi vesiensuojeluasioista. Jatkossa ympäristötuesta tulee entistä enemmän täsmätoimi. Tämähän on 2014 alkavan seuraavan rahoituskauden keskeinen tavoite, mutta jo nyt merkittävä määrä esimerkiksi lannoitteiden käyttöä on vähentynyt johtuen lannoitteiden korkeasta hinnasta. Lannoitteiden käytössä on selkeästi tapahtunut 40—50 prosentin alenema.

Ed. Hautala kysyi tästä high level groupista. Se on komissaarin asettama ryhmä, päättyy 30.6., ja sieltä haetaan nyt niitä keinoja, joilla voitaisiin maidontuotannon ja yleensä maataloustuotannon kannattavuus turvata.

Itse sanon lopuksi, että on turha kuvitella, että sellainen kuin elintarvikesektori menestyy puhtaassa vapaassa kilpailussa globaalisti. Se on täysin harhaa. Ei se onnistu Euroopassakaan. Aina pitää olla jokin järjestelmä, jolla elintarvikkeiden jatkuva saatavuus, kuluttajien kysyntä ja tuottajien riittävä kohtuullinen toimeentulo ja kuluttajien ruuan kohtuullinen hinta, nämä kolme yhtälöä voidaan yhteensovittaa. Ne ovat jo Rooman sopimuksessa, mutta nyt pitää löytää keinot, joilla me jotenkin ohjaamme tuotantoa ja kulutusta, koska muuten tullaan juuri siihen tilanteeseen, joka maitokriisissä on nyt koettu.

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erinomaista, että ministeri Anttila on jaksanut erittäin vaikeassa ympäristössä maa- ja metsätalouden kannalta kuitenkin ajaa näitä asioita eteenpäin ja saanut hyvää tulosta aikaan. Siitä lämmin kiitos.

Uusiutuvat energiat ovat tämän päivän muotisana, johon törmää lähes joka päivä, ja todellakin, silläkin alalla on menty eteenpäin. Vuosittainen ongelma on kuitenkin ollut se, että Kemera-varojen riittävyys on ollut todella iso ongelma, joka vaivaa siten, että meillä on noin keskimäärin 10 miljoonan euron vaje siinä, että rahoitus siirtyy aina edelliseltä vuodelta seuraavalle vuodelle.

Arvoisa puhemies! Kysyn ministeri Anttilalta, olisiko mahdollista, kun nyt olette tehnyt muun muassa työ- ja elinkeinoministeriön kanssa yhteistyötä metsäyrittäjyyden taholla, että saataisiin tämä Kemera-varojen se osa, mikä käytetään haketustukeen — maantienvarteen tuotu puu on kuitenkin energiakäytössä jo siitä hetkestä eteenpäin, kun se on kasaan saatu — siirtää kokonaisuudessaan työ- ja elinkeinoministeriön puolelle, jolloin nämä Kemera-varat siihen metsälliseen työhön riittäisivät ja haketustuki tulisi työ- ja elinkeinoministeriön energiavaroista.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Hoskonen puhui haketustuesta ja siitä, että haketustuki pitäisi siirtää maksuun tuonne työ- ja elinkeinoministeriön puolelle. Minun mielestäni, ja minä puhun nyt kyllä kokemuksen rintaäänellä, semmoista haketustukea ei tarvittaisi ollenkaan.

Mutta minä halusin tämän puheenvuoron sen johdosta, kun ed. Viitanen, joka poistui täältä salista, otti esille tämän sikojen kohtelun, mikä ikävällä tavalla on ollut julkisuudessa viime päivinä. On selvää, että eläimiä pitää kohdella hyvin, ja nämä kuvat, joita olemme nähneet, ovat puistattavia. Mutta täytyy muistaa, että tällä tavalla näitten kuvien perusteella ei koko tätä tuotantoa, ei koko tätä sikataloutta, pidä nyt syyllistää ja osoittaa sormella. On aivan varma asia, että nämä tilat eivät ole tuotantotiloja. Siis sen näkee niistä kuvista. Tämä, näitten tilojen toiminta, ei ole tuotannollista toimintaa sen perusteella, kun nämä kuvat olemme nähneet.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haja-asutusalueiden vesihuolto on monelta osin puutteellinen, siihen viitattiinkin täällä. Me varmasti kaikki olemme samaa mieltä, että niin ympäristönsuojelullisesti kuin taloudellisestikin olisi perusteltua, että mahdollisimman suuri osa näistä kotitalouksista olisi yhteisviemäröinnin piirissä. Nyt kuitenkin voi todeta, että vuosittain, kiitos siitä, valtiovarainvaliokunta ja eduskunta ovat näitä rahoja lisänneet, niin kuin nytkin tässä budjettimietinnössä 2,7 miljoonaa vielä lisää. Tarve on kuitenkin paljon suurempi.

Kysyn arvoisalta ministeriltä, oletteko valmis lisäbudjetin yhteydessä vielä ensi vuoden, tulevan vuoden puolella lisäämään näitä rahoja. Toinen kysymys liittyy myös tänne haja-asutusalueille. Jätevesidirektiivi on tulossa voimaan, ja Lauri Tarastin työryhmä jätti mietintönsä. Vaikka tämä kuuluukin käsittääkseni toiselle ministeriölle ainakin osin, kysyn, mikä on teidän mielipiteenne, koska varsin kohtuuttomat kustannukset ovat lankeamassa monelle.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Mikäli muistan oikein, Vanhasen kakkoshallituksen hallitusohjelmassa taataan viljelijäväestölle tasavertainen tulonmuodostus tai -kehitys, ja minulla on valitettavasti sellainen käsitys, että on luisuttu viljelijäväestön tulotason osalta juuri päinvastaiseen. En väitä, että ministeri olisi siihen yksin syyllinen, mutta kuitenkin näin on käynyt, jos peilaa hallitusohjelmaa vasten.

Arvoisa puhemies! Eräs asia, joka minua on huolestuttanut tuolta Pohjanmaalta: Meillä on viime kesänä yli 300 000 hehtaarin alueella ruskomäntypistiäistuhoja. Minulla on se käsitys, että Metlalla ei ole edes riittävästi henkilöstöä nyt, joka selvittäisi näitä niin sanottuja pistiäisennusteita ensi kesän osalta, ja kun ei budjettikirjassa eikä käsitykseni mukaan myöskään valiokunnan mietinnössä ole mainintaa mahdollisesta biologisesta lentoruiskutuksesta ensi kesälle, niin olisin kysynyt ministeriltä, onko ministeriössä pohdittu tätä vakavaa tilannetta, koska on arvioitu, että kasvutappiot ovat kymmenen vuoden aikana vähintään noin 3 miljoonaa kuutiota.

Ulla Karvo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeriön hallinnonalaan kuuluu poroille aiheutuneiden petovahinkojen korvaaminen. Ongelmallista on ollut korvausten viivästyminen. Mutta perusongelma kuitenkin on viime vuosina suurpetokantojen voimakas kasvu, jota ei ole pystytty hillitsemään pyyntilupien lisäämisellä, koska niitä ei saada tarpeeksi. Suurpetojen liikkuminen valtioiden rajat ylittäen vääristää helposti eläinkantojen vahvuuksien arviointia.

Kysyisinkin, onko mahdollista, että Suomi neuvottelisi EU:n luontodirektiivin tiukoista tulkinnoista, jotta petovahingot eivät kasvaisi vuodesta toiseen.

Paula Sihto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalainen puhdas ruoka on arvo, josta pitää kantaa hyvää huolta. Suomalaiset haluavat puhdasta ja lähellä tuotettua ruokaa. Maatalousyrittäjien tulotaso on viime vuosina heikentynyt, ja se on osaltaan lisännyt erilaisia ongelmia ja vaikuttanut negatiivisesti maatalousyrittäjien jaksamiseen. Hyvinvoivat maatalousyrittäjät jaksavat kehittää ammattiaan ja uskoa tulevaisuuteen. Myös eläinten hyvinvointiin vaikuttaa merkittävästi se, että isäntä ja emäntä jaksavat ja voivat hyvin. Suomalaisilla tiloilla pidetään pääsääntöisesti hyvää huolta eläimistä, mutta näillä ikävillä yksittäistapauksilla halutaan valitettavasti leimata koko ammattiryhmä tiettyjen intressiryhmien kautta lähes rikolliseksi.

Kysyisinkin ministeriltä, miten te arvioitte tänä päivänä suomalaisten maatalousyrittäjien jaksavan ja mitä lisäpanostuksia voisi tehdä, että maatalousyrittäjät jaksaisivat tehdä arvokasta työtään ja uusia nuoria yrittäjiä jäisi jatkamaan tilanhoitoa.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olemme kantaneet yhteisesti huolta maaseutuelinkeinojen ja kaiken kaikkiaan maaseutuohjelmien rahoituksen hallinnoinnista. Täytyy sanoa, että te olette aikaansaava ministeri. Hyvin lyhyellä aikavälillä syntyi työryhmän esitys siitä, kuinka tuota byrokratiaa voidaan purkaa. Siitä kiitos teille.

Nyt on vaan katsottava, kuinka nämä päätökset saadaan vietyä sitten eteenpäin. On aivan järjetöntä, että muutamien tuhansien, kymmenientuhansien eurojen summia pyöritellään hyvin monella tasolla. Tämä on sitä byrokratian purkua, mitä pitää pystyä tekemään, ja maa- ja metsätalousministeriö, toki muutkin ministeriöt, työvoima- ja elinkeinoministeriö yhtenä osana sitä kokonaisuutta, ovat siitä vastuussa, mutta todellakin nyt vaan tuumasta toimeen. Tämä on hyvä joululahja, voi sanoa, myös tänään tullut työryhmän raportti ja esitykset siitä, että byrokratiaa voidaan purkaa.

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston Kestävät valinnat -periaatepäätöksen mukaan luonnonmukaisesti tuotettua kasvisruokaa tai sesongin mukaista ruokaa tulee olla tarjolla valtionhallinnon keittiöissä ja ruokapalveluissa vähintään kerran viikossa vuoteen 2010 mennessä. Kysyisin arvoisalta ministeriltä: Kuinka arvioitte, että tämä tavoite on toteutumassa?

Sitten luomusta vielä: Otin esille puheessani luomumarkkinoiden kehittämisen strategiatyöryhmän raportin vuodelta 2006. Kysyisin siihen liittyen, kuinka näitä toimenpiteitä on edistetty tai millä tavalla niitä voitaisiin nyt tästä eteenpäin edistää.

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ensinnä: Tämä ed. Vistbackan esille nostama teema oli oikea ja tärkeä. Hän puhui näistä pistiäistuhoista, ja varmasti ministeri siihen vastaakin. Mutta sitten kahdesta aiheesta vielä.

Ensinnä tämä lähiruokakysymys. Tiedän, ministeri, ponnistelunne sen eteen, että suomalaista, lähellä tuotettua ruokaa voitaisiin esimerkiksi kouluissa mahdollisimman hyvin tarjota tästä eteenpäinkin, ja ponnistelunne sen eteen, että kilpailutuksia voitaisiin hoitaa siten, että suomalainen ruoka pärjää. Se on aina parempi ja terveellisempi, turvallisempi vaihtoehto. Mitä vielä tämän asian tiimoilta voidaan tehdä?

Toiseksi liittyen metsiin. Suomalainen metsä, osa siitä, jää aina korjaamatta, itse asiassa aika isokin osa. Samaan aikaan tiedämme, että Venäjän puu on viime vuosina ollut kalliimpaa kuin suomalainen puu. Tässäkin kohtaa tiedän jo työnne, mutta mitä vielä voidaan tehdä, jotta suomalaista puuta saadaan myös innovatiivisessa mielessä hyödynnettyä? Mahdollisuuksia on paljon.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sikatalouttamme on todella ravistellut valitettava skandaali. Tilojen valvonnasta ensisijaisesti vastaava Evira joutuu tulemaan toimeen ensi vuonna pienemmällä budjetilla verrattuna tähän vuoteen. Ilmeisesti ministeriö aikoo hallituksen tuottavuusohjelman hengessä ulkoistaa eläinten hyvinvoinnin valvonnan eläinsuojelujärjestöille.

Ministeri Anttila, kun nyt olette myöntänyt rahaa sikateollisuudelle imagon puhdistukseen, luuletteko, että se parantaa sikojen elinolosuhteita niin, ettei vastaavaa skandaalia tapahdu jo vuoden päästä uudelleen? Mielestäni tilannetta ei korjaa tiedotuskampanja, vaan valvonnan parantaminen ja ensisijaisesti tilallisten jaksamisesta huolehtiminen.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On aivan itsestäänselvää, että eläinten hyvinvointi kuuluu kaikille. Sen pitää olla läpinäkyvää, sen pitää olla hyvää, ja kaikki siihen liittyvät epäselvyydet pitää selvittää, ja ne henkilöt, jotka ovat syyllistyneet johonkin muuhun, pitää tuomita. Se on aivan päivänselvä asia. Yhtä päivänselvää on se, että tällä ei saa leimata koko kotieläintuotantoa Suomessa. Me kestämme vaikka minkälaisen vertailun, maailmanlaajuisen vertailun suomalaiseen kotieläintuotantoon, ja toivon, että tätä ei julkisuudessa leimata koko alan ongelmaksi, jota se ei todellakaan ole.

Yhtä selvää on myös se, että viljelijälle, alkutuottajalle, kuuluu oikeudenmukainen osuus siitä pitkästä elintarvikeketjusta ja hänen kuuluu saada siitä palkkansa. Sillä on suora vaikutus myöskin siihen, minkälaisia investointeja, uusinvestointeja, joilla eläinten olosuhteita parannetaan, voidaan tehdä. Tähän on mielestäni erinomaiset säädökset olemassa. Niitä vielä edelleen, niin kuin ministeri Anttila tuossa mainiossa puheenvuorossaan totesi, entisestään parannetaan ja näin luodaan eläimille entistä parempia olosuhteita ja sitä kautta myös helpotetaan viljelijöiden jaksamista.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Toteaisin ed. Pentti Oinoselle sen, että asiantuntijakuulemisessa valiokunnassa Evira totesi, että siellä ollaan tyytyväisiä rahoituksen tasoon, ja varmaan silloin pärjätään. On varmaan näin ajateltu.

Totean sen verran vielä tähän, että meillä on ollut erittäin hyvä projekti, nämä uusjakotoimitukset. Tiedämme sen, että liikennepäästöt ovat merkittävä osa tässä ilmastokampanjassa ja pitää olla innovatiivisia ajatuksia jatkuvasti, ja ministeriössä tämä uusjakotoimitus on nähty tärkeänä tekijänä, on pystytty tätä kautta parantamaan tilojen kannattavuutta, on järkeviä lohkoja saatu aikaan jne. Kysyn ministeriltä: Miten kaiken kaikkiaan tämä uusjakotoimitusprojekti on menossa eteenpäin, ja onko vaikutuksia arvioitu jo tällä hetkellä, mitä sillä on saatu aikaan tilojen kannattavuuden näkökulmasta?

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Aloitan tästä ed. Reijosen viimeisestä kommentista. Uusjakotoimitusten määrärahat ovat tällä vaalikaudella nousseet 4 miljoonasta 7 miljoonaan, eli siellä sektorilla on päästy eteenpäin. Tavoitteeni on, että sinne saataisiin jatkossa lisää rahaa, ja siitä käydään seuraavan kehysriihen yhteydessä helmi—maaliskuussa neuvotteluja valtiovarainministeriön kanssa.

Eviran pärjäämisestä ja kaiken kaikkiaan näistä eläinsuojeluresursseista. Meillä on nyt puolitoista htv:tä lisää käytössä eläinsuojelulain uudistusten valmisteluun ja muihin valmisteluihin, eli eläinlääkintäosastolle ja Eviraan yhdessä on tämä htv-määrä nyt löydetty lisää meidän talon sisältä.

Ed. Leppä totesi näistä videoista, jotka näytettiin. Siinä kannattaa nyt muistaa, että niitä ei saa olla, mutta koko alaa ei pidä leimata sillä, että alalla on niitä, jotka rikkovat säännöksiä. Eihän yleensäkään ole niin, että jos yksi ajaa kännissä, niin koko kansa ajaa kännissä. Eli tämä pitää aina muistaa, että koko alaa ei pidä tällä leimata, ja on erittäin tärkeää muistaa, että suomalainen sianlihan tuotanto on erittäin korkeatasoista ja valtaosaltaan erittäin hyvin hoidettua.

Kysymys tästä niin sanotusta imagokampanjasta. Toistan vielä kerran: Se on aivan normaali Euroopan unionissa käytössä oleva järjestelmä, johon saa EU-rahaa, mutta myöskin kansallisia projekteja on käynnissä, ja tämän sikatalouden projektin on tarkoitus olla jatkossa nimenomaan EU-rahoitusprojekti. Sen takia siihen alkuun lähdettiin, ja muistutan siitä, että me joka vuosi tuemme 1,2 miljoonalla eurolla kasviksia, vihanneksia ja vastaavia. Siitä ei kukaan sano, miksi se ei ole sitten ongelma. Eli kysymys on siitä, että on aivan normaalia toimintaa menekin edistämiseksi.

Sitten tämä lähiruoka kouluissa, josta ed. Puumala muun muassa puhui. Meillä on suomalaisen ruuan edistämisohjelma tällä vaalikaudella. Siihen on 500 000 euron rahoitus vuosittain, ja siellä nyt tehdään arvokasta työtä nimenomaan koulusektorilla hankintapuolella, koska siinä useimmiten ongelma on se, että tarjouksia ei kyetäkään pyytämään riittävällä tarkkuudella, jotta saadaan vastaukseksi se lähiruoka taikka luomuruoka, mikä milloinkin halutaan. Se pitää siinä tarjouspyynnössä osata kohdentaa.

Venäjän puu on kalliimpaa kuin suomalainen puu. Se on totta. Se Venäjän puu vaan on vähenemässä juuri sen takia, että siellä ovat ne tullit, ja meillä on metsissä omaa puuta, se on toisaalta ihan hyvä asia. Koivu on ainoa, mistä meillä jatkossa on pulaa, mutta siitäkään käsittääkseni ei tällä hetkellä.

Sitten nämä mäntypistiäistuhot. Se on totta, että se on erittäin vakava ongelma, ja siihen Metlan eli Metsäntutkimuslaitoksen suunnalta mielestäni ollaan voimavaroja ohjaamassa. Siinä vaan on rehellisesti sanottava se, että siinä me tarvitsemme vähän enemmän osaamista. Me olemme yhden tämmöisen ruiskutusharjoituksen tehneet, ja se maksoi 200 000 euroa, ja se, joka sen toteutti, ei osannutkaan sitä tehdä niin kuin piti. Käytännössä tästä on yksi huono harjoitus olemassa, ja sanon sen tässä hyvin rehellisesti.

Ed. Karimäki puhui luomusta ja luomustrategiasta vuodelta 2006. Olen neuvotellut luomualan kanssa kolmisen kuukautta sitten, ja minulle on luvattu toimittaa luomutalli, joka tarkoittaa sitä, että me saamme Suomessa kaikki luomutoimijat yhteen rintamaan toimimaan. Sen jälkeen meillä on luomualalle rahaa käytettävissä hyviin hankkeisiin, mutta pidän aivan välttämättömänä, että ala ensin kokoaa voimansa, koska muutenkin ala on hyvin hajanainen. Nyt on tarkoitukseni mennä myöskin sitten Nürnbergiin luomumessuille ihan samalla tavalla kuin olin viime vuonnakin.

Ed. Rossi kysyi, miten nämä työryhmän päätökset pistetään täytäntöön. Tämä on tänään tullut esitys. Täällä on valmiit täytäntöönpanoesitykset, joista me tammikuun toisella viikolla istumme alas ja katsomme ministeriössä, kenen tehtävänä ovat sitten nämä hallinnon taakan vähentämiseen liittyvät toimenpiteet, joista Kari Kivikon johtama ryhmä teki erittäin hyvän esityksen. Ne tullaan panemaan täytäntöön heti alkuvuodesta niin pian kuin mahdollista, koska hanketoiminta on menossa ja ihmiset ovat ihan kyllästyneitä kerta kaikkiaan tähän valtavaan byrokratiaan.

Ed. Sihto kysyi, miten maatalousyrittäjät jaksavat. Sanon suoraan, että minä nostan joka päivä hattua jokaiselle yrittäjälle, joka jaksaa näis- sä olosuhteissa suuren kannattavuusongelman kanssa erittäin suuressa epävarmuudessa, tilanteessa, jossa vielä helposti yhteiskunnan toimesta vaatimukset ovat paljon kovemmat, mihin jaksaminen riittää. Eli se on erittäin vakava asia, ja se vaikuttaa siihen, miten me saamme alalle jatkajia.

Petovahinkojen korvaaminen. Täällä kysyttiin ihan oikeaa asiaa. Nämä ovat EU:n luontodirektiivin mukaisesti erittäin tiukasti säädeltynä, ja nyt täytyy katsoa, onko sille asialle sitten jotain käytännössä tehtävissä, mutta helppoa se ei missään nimessä tule olemaan. Sen käytännössä tiedän.

Sitten, eiköhän tässä nyt ... Niin, vielä yksi asia. (Puhemies: Aikakin taisi loppua!) Eläinten hyvinvointisäädökset tuotantorakentamiseen on valmistunut esitys. Tässä on kerätty kuudesta eri EU-jäsenmaasta parhaat käytännöt, ja nämä lähtevät nyt toteutukseen, kun avaamme valtion tukemat investoinnit. Eli tälläkin sektorilla olen puolentoista vuoden aikana tehnyt koko ajan työtä, ja Laura Hänninen, joka johtaa Eläinten hyvinvointikeskusta, on tämän käytännön työn tehnyt.

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousministeriön budjettiesitys ei maaseudun asukkaiden mieltä paljon lämmitä. Uusi jätevesiasetus on tästä oiva esimerkki. Tarastin työryhmä ehdotti muutama päivä sitten, että yli 70-vuotiaat vapautettaisiin jätevesiasetuksen velvoitteista. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että velvoitteet asetuksen noudattamisesta jäisivät seuraavalle sukupolvelle tai mahdollisille uusille asukkaille. Tarastin ehdotus on mielestäni lähes silmänlumetta, koska kyse ei ole ihmisten iästä, vaan tällä EU-lähtöisellä saneluasetuksella pakotetaan kansalaiset hankkimaan kallista tekniikkaa. Tämä asetus on mielestäni aivan tuulesta tempaistu, jos se pakotetaan tekemään koko maassa Itämeren saastumisen pelosta.

Arvoisa puhemies! EU-Suomessa maatilojen koot ovat kasvaneet dramaattisesti. Pientilat menettävät elinmahdollisuuksiaan, kun naapuriin rakennetaan hehtaariluokan halleja kanoja tai sikoja varten. Kysyisinkin hallitukselta: Aiotteko antaa kaikkien pientilojemme kuolla ja jättää koko elintarviketuotantomme suurten tilojen tai niiden taustalla olevien monikansallisten elintarvikejättien varaan?

Kestävän metsätalouden rahoituksen eli Kemeran osalta kaikki tietävät, että meillä on joka vuosi sama ongelma: rahat loppuvat kesken kauden. Pahimmillaan Kemera-rahat on käytetty elokuun loppuun mennessä. Hallitus on kasvattanut vuoden 2010 budjettiesityksessään Kemera-rahoitusta, mutta se voidaan todeta jo nyt, ettei sitä ole riittävästi. Samaan aikaan on nimittäin tarkoitus saada jopa 20 prosenttia enemmän hehtaareita toimenpiteiden alle. Näyttääkin siltä, että hallituksella ei ole todellista tahtotilaa satsata kestävän metsätalouden rahoitukseen sellaisella laajuudella, jolla turvattaisiin metsätalouden tulevaisuus ja kotimaisen puun saanti.

Herra puhemies! Maa- ja metsätalousvaliokunta joutuu hyväksymään pitkin hampain EU:sta tulleita säädös- ja lakihankkeita, vaikka valiokunnassa hyvin tiedetään, etteivät moiset typeryydet sovi suomalaiseen maatalouteen. Suomella on EU:n maatalouselimissä varajäsenen paikka, joten en oikeastaan ihmettele, miksi meille tuodaan sellaisia esityksiä. Ääntämme ei kuulla riittävästi Brysselin käytävillä. (Ed. Mieto: On siellä Soini!)

Haluan kuitenkin esittää maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenille kiitokseni siitä, että valiokunnassa keskustellaan hyvinkin kriittisesti EU:sta päin tulevista määräyksistä ja säädöshankkeista. Valiokunnassa yritetään mahdollisimman hyvin pitää suomalaisen maatalouden puolta.

Timo V.  Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! On aivan semmoinen vaativa paikka lähteä puhumaan maa- ja metsätalouspääluokan osalta retorisesti hyvin lahjakkaan esityksen jälkeen, ed. Oinosen esityksen jälkeen.

Ensinnäkin tämän maa- ja metsätalouspääluokan osalta erityisesti maa- ja metsätalousvaliokunta on todennut, aivan oikein, että hallituksen tulee seurata viljelijöitten tulokehitystä. Aivan oikein valiokunta tulee siihen johtopäätökseen, että tilanne kaiken kaikkiaan heidän osaltaan ei ole hyvä. Pitää paikkansa, koska maatalouden yrittäjätulo romahti muun muassa viime vuonna lähes 40 prosenttia edellisvuodesta. Syyhän tähän on ennen kaikkea erittäin korkeat tuotantokustannukset, joita markkinahinnat eivät ole kyenneet kattamaan. Tänä vuonna tuottajahinnat ovat alentuneet, mutta onneksi kuitenkin tuotantokustannukset ovat alentuneet. Se on kaiken kaikkiaan parantanut tilojen kannattavuutta jossakin määrin, mutta on aivan selvä asia, että tuotantosuunnittaiset erot kannattavuudessa ovat hyvinkin suuret. Joka tapauksessa on todettava se, että kaikkien tuotantosuuntien kannattavuus on hyvinkin vaatimaton, ja pahin tilanne on tietysti tällä hetkellä maidontuotannossa. Tietysti sianlihan tuotantoon sisältyy nyt kaikkia niitä ongelmia, mitä tänäkin päivänä tässä salissa on jouduttu näkemään ja jouduttu toteamaan ja kohtaamaan. Sianlihan tuotantoonhan on kohdistunut, niin kuin kaikki hyvin tiedämme, monellakin tavalla jopa hyvin rikosluonteista painostusta, joka missään tapauksessa ei ole ymmärrettävää eikä sallittavaa.

Koko alaa tarkastellen erityisen huolestuttava tilanne on tietysti paljon investoineitten nuorten viljelijöitten selviytymisessä. Heidän osaltaan on tietysti pyrittävä tekemään kaikki mahdollinen, jotta kannattavuus pystyttäisiin turvaamaan ja usko alan tulevaisuuteen pystyttäisiin turvaamaan. Kaiken kaikkiaan kannustan kyllä erittäin vahvasti ja lämpimästi edelleen toteuttamaan ministerin asettaman maatalouden kannattavuustyöryhmän eri esityksiä. Toki monia esityksiä on toteutettukin, mutta edelleen siellä on aivan erinomaisia maatalouden kannattavuutta oleellisesti parantavia näkemyksiä, ja toivon kyllä, että hallitus pystyy niitä tänne edelleen lainsäädännöksi tuomaan.

Sitten lyhyesti maaseudun yritystoiminnan monipuolistamisesta kaiken kaikkiaan. On aivan välttämätöntä edesauttaa kotimaisen uusiutuvan energian tuotantoa. Yksi tie tässä on, totta kai, syöttötariffi, josta päätöksiä laajemminkin edelleen vielä odotellaan. Tämän osalta olisi hyvä, jos puusähkölle löytyisi kannattava, järkevä tariffiratkaisu. Samoin olisi erittäin myönteistä, että biokaasulaitokselle löydettäisiin tariffiratkaisut. Työryhmähän esitti taannoin näitten biokaasulaitosten alarajaksi syöttötariffin osalta 300 kilowatin tuotantoa. Se on todella aivan liian korkea, eli on selvää, että tuota alarajaa pitäisi ehdottomasti laskea tai poistaa se sitten kokonaan, jotta todella päästäisiin eteenpäin tässä kotimaisen energian tuotannossa ja myös maatilapohjaisten biokaasulaitosten osalta.

Sitten tuon kestävän metsätalouden rahoituksen osalta on erittäin myönteistä, että valtiovarainvaliokunta korotti Kemera-varoja. Ehkä tässä on syytä huomauttaa ed. Oinosen edellisen puheenvuoron osalta, että tämän hallituksen aikanahan Kemera-varoja on nostettu vuosittain (Ed. Pentti Oinonen: On, muttei riittävästi!) ja korotukset ovat kohtuullisen merkittäviä. — Totta on, että yhteismäärätkään eivät ole vielä tarpeeseen nähden riittäviä, mutta nyt täytyy sitten toivoa, että esimerkiksi ensi vuoden osalta lisätalousarvioitten kohdalla näitä Kemera-varoja pystytään tarpeen mukaan korottamaan.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on puhuttu metsistä aika paljon, ja itsekin ajattelin joitakin huomioita kohdistaa nimenomaan metsäpuolelle.

Minun mielestäni metsät ovat Suomen tärkein luonnonvara ja erityisen tärkeitä ne ovat elinvoimaiselle maaseudulle. Kestävän puuntuotannon turvaaminen on erittäin tärkeä aluetalous- ja vientipoliittisista syistä. Vaarana vaan on, että ne määrärahat, joita budjettiin sisältyy, eivät riitä, ja kun valtiovarainvaliokunta on lisännyt sinne 1,5 miljoonaa euroa, siitä huolimatta tämä summa ei kyllä tule riittämään. Niin kuin mietinnöstäkin käy ilmi, tarve olisi tällä hetkellä yli 92 miljoonaa euroa ja hallitus esitti vain 70:tä miljoonaa euroa.

Suuri ongelma on se, että tällä hetkellä ainakin meidän alueella maksatukset tämän vuoden osalta loppuivat jo lokakuun alkupuolella eli ensi vuoden määrärahoista maksetaan kahden kolmen kuukauden taimikonhoidon maksut. Se tarkoittaa sitä, että nämä rahat, jotka nyt budjetissa on osoitettu ensi vuodelle, eivät tule missään tapauksessa riittämään. Vaikka ed. Korhonen aivan aiheellisesti täällä totesi, että on nostettu joka vuosi, niin eikö meillä ollut sellainen metsäohjelma, tässä joku aika sitten julkistettu, jossa todettiin, että tämän summan pitäisi olla 85 miljoonaa euroa vuosittain, jotta me pääsisimme pitämään tätä jollakin tasolla? Mutta ensiksi pitäisi saada nämä rästit pois, koska se on se ongelma, joka syö. Näin minä olen itse valitettavasti tämän tulkinnut. Tältä osin olisi myös järkevää se, että tällä toiminnalla pystyttäisiin takaamaan teollisuuden raakapuun saanti myös tulevaisuudessa, koska minä ainakin uskon siihen, että suomalaisella puulla on menekkiä vielä myös tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Täällä keskustelun yhteydessä otin esiin ruskomäntypistiäisvauriot tuolla Pohjanmaalla. Niitä todella siellä meidän alueilla on Etelä- ja Keski-Pohjanmaan laitamilla ja reuna-alueilla yli 300 000 hehtaaria. Käsitys, jonka itse olen saanut, on se, että Metlalla ei ole riittävästi henkilökuntaa tällä hetkellä edes pistiäisennusteiden tekoon, että tiedettäisiin, mille alueelle ne mahdollisesti ensi kesänä levittäytyvät. Jos ne tulevat samalle alueelle, niin sen jälkeen se on menoa niille metsille. On arvioitu, että kymmenen vuoden aikana tuolla alueella, missä viime kesänä ruskomäntypistiäiset olivat, kasvutappio on noin 3 miljoonaa kuutiometriä eli se tarkoittaa metsänomistajille noin 90 miljoonan euron menetyksiä.

En malta olla ottamatta esiin minun mielestäni mielenkiintoista sanontaa, jonka Länsi-Suomen metsänomistajien liiton toiminnanjohtaja Marko Mäki-Hakola eräässä kolumnissaan kirjoitti, kun hän oli ajellut siellä Perhon—Vimpelin—Alajärven alueella, kun puhuttiin siitä, että puulla ei ole kysyntää. Hän totesi, että siellä kyllä oli kysyntää eli kuitupuuvaltainen mänty on ollut haluttua Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla, mutta valitettavasti puun kysynnän takana eivät ole olleet kotimaiset kuitupuuta jalostavat yritykset vaan mäntypistiäiset, eli niille oli kyllä kelvannut tämä kuitupuu sillä alueella.

Arvoisa puhemies! Tilusjärjestelyihin on myös myönnetty rahaa, ja niin kuin ministeri totesi, ne rahamäärät ovat moninkertaistuneet. Tiedän sen omalla alueellani kylläkin, että se herättää monenlaisia tunteita, mutta kyllä minun mielestäni peltoalueiden uusjaon, samalla tavoin kuin pienten, kapeiden sarkojen yhdistämisen sillä tavoin, että myöskin metsää voidaan käyttää tehokkaasti ja järkevällä tavalla — kun on 10—15 metrin levyisiä sarkoja, jotka ovat useita kilometrejä pitkiä, 5—6 kilometriä pitkiä — hyödyntäminenkin on aika vaikeaa.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Riemastuneena päivän ilouutisesta eli siitä, että työsuhdetekijänoikeutta ei tullut eduskuntaan, haluan jatkaa pirkanmaalaisten kansanedustajien luovan ilmaisun perinnettä eli pitää niin sanotun kuttupuheen. Toivon ymmärtämystä puhemieheltä asialle.

Budjetissa on otettu huomioon se, että maatalouselinkeino voi ensi vuonna olla tavallista suuremmissa vaikeuksissa. On järjestettävä keinoja, joilla maatilayritysten maksuvalmiudesta pidetään huolta. Yksi ratkaisu on tietysti lähiruuan ripeä käyttöönotto esimerkiksi laitosten ruokaloissa ja ravintoloissa, ja kuten ministeri Pekkarinen esitti, lähiruualle pitäisi varata myös aivan oma hyllynsä marketteihin. Itse ehdottaisin kauppoihin myös kuttuhyllyjä. Sieltä sitten olisi saatavissa niin sanottua kutunjuustoa kuten -maitoakin.

Kuttu on erittäin tuottoisa, vähän kuten kelpo maatalon emäntäkin, kuttu lypsää maitoa jopa 6 litraa päivässä. Jos eivät kaikki vielä tiedä, kerrottakoon, että vuohenmaito muistuttaa lehmänmaitoa mutta erilaisen koostumuksensa ansiosta se sopii monille maitoallergisille. Täytyy korjata myös terminologiaa, tai en tiedä, onko se niin, mutta minä käytin viimeksi kaksi vuotta sitten kutusta nimitystä rinnat, mutta ed. Hänninen väitti, että ne ovat kyllä utareet.

Mutta tiesittekö, että maailmanlaajuisesti vuohenmaitoa juodaan enemmän kuin lehmänmaitoa? Tämä voisi olla meidän uusi vientituotteemme. Vuohenmaidosta voisi tulla perusta koko uudelle Suomi-brändille. Terveisiä vaan Jorma Ollilalle! Jatkossa Suomeen matkustettaisiin katsomaan joulupukkia, juomaan Finlandia-vuohenmaitoa ja jopa vuohikyliä voitaisiin perustaa; jossakin päin maailmaahan on näitä olut-, viski- ja viinikyliä. Kun ravintoloissa nykyään nuo nuoret muutenkin juovat viinansa maidon kanssa, niin voisi olla kuttu-valkovenäläisiä myös. Ei pidä unohtaa, että vuohesta saa myös hienoja matkamuistoja. Vuohennahasta on tehty noitarumpuja, vuohenmaidosta saippuoita, myös vuohen sarvesta ja luusta voi tehdä vaikka minkälaista uutetta miehisiin vaivoihin.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston Kestävät valinnat -periaatepäätöksen mukaista on tämä luonnonmukaisesti tuotettu kasvisruoka ja sesongin mukainen ruoka, jota pitää olla tarjolla myös valtionhallinnon keittiöissä ja ruokapalveluissa vähintään kerran viikossa vuoteen 2010 mennessä ja vähintään kahdesti viikossa vuoteen 2015 mennessä. Kunnille tämä on suositus. Toivon myös, että kutusta valmistetut herkut mahtuvat tähän joukkoon.

Kutunliha on terveellistä siinä missä lampaanlihakin. Sianlihaa syömme kyllä, mutta kutusta sopii varmasti nauttia vielä useammin ja runsaammin. Iloitsemme esimerkiksi siitä, että europarlamentaarikko Ville Itälä laihtui Atkinsin dieetillä yli 100-kiloisesta järkäleestä 90-kiloiseksi. Olisivatkohan siinä olleet jopa kuttutuotteet sitten salaisuutena? Sitä ei ole vielä valitettavasti tutkittu, vähentääkö kutunjuuston syönti mahdollisesti riskiä sairastua syöpään, mutta on väitetty, että lammaseläinten lihassa on lääke- ja ravinneaineita paljon, koska ne syövät mitä erilaisimpia yrttejä. Tämä on norjalainen tutkimus, joten en mene vannomaan. Ainakin kulutus vähentyy, kun vatsa on täynnä hyvää ruokaa ja niin sanottu kututus vähentyy. Toivottavasti monessa joulupöydässäkin on tänä vuonna vuohesta valmistettuja herkkuja.

Riistaeläimet aiheuttavat vuosittain vakavasti vahinkoja, ja jopa nyt siis valtiovarainvaliokunta myönsi 500 000 euroa, että saataisiin tarkat luvut selville, paljonko näitä riistaeläimiä, suurpetoja on. Mutta toista se on vuohien määrässä. Välillä se väheni todella pieneksi 1970-luvulle asti. Nyt vuohia on jo 6 500, eniten Satakunnassa, Pirkanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla. Kutusta ei ole haittaa, kuten petoeläimistä. Vuohi mahtuisi vaikka jokaisen torpan pihalle. Kun sen voimakkaan tuoksun vain sietää, on se niin kaunis eläin, ettei sitä tarvitse piilottaa.

Ottaisin näin joulun kunniaksi vielä globaalin näkökulman. Vaikka ruuasta on maailmalla vielä ylituotantoa, näin ei tule olemaan pitkään. Jo nyt kiinalaiset ostavat maata Afrikasta, jotta saisivat siitä oman ruoka-aittansa. Keskiluokkaistuvat kiinalaiset ja intialaiset eivät tyydy enää pitkään pelkkään riisiin ja bambuun, vaan hekin haluavat pihvejä. Astuvatko maailman ruokapulaan ratkaisijaksi kutut? Onko kuttu se ekologinen eläin, joka pelastaa nälkäiset ihmiset? Vuohenpaistista saa hienoa ja maukasta kylmäsavu-lihaa tai makkaraa, esimerkiksi metvurstia. Kuttu on ekologinen eläin. Se ei juo paljon vettä, kuten nauta, mutta silti se tuottaa maitoa, kuten jo aikaisemminkin todettiin. Vesi on kallisarvoista, eikä sitä voi tuhlata, kuten tähän saakka on tehty, lihakiloa kohti.

Kööpenhaminan ilmastokokous tiesi kertoa, että kutusta saadaan kuitenkin valitettavan vähän bioenergiaa, vaikka eläin tuoksahtaakin voimakkaasti ainakin niiden mielestä, jotka eivät kuttua vielä tunne. Toisaalta kutun ekologinen jalanjälki on pieni, se jopa putsaa nurmikoita. Hyvää joulua kaikille!

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr:

Arvoisa puhemies! Hyvät luovat edustajakollegat! Tiesittekö, mitä yhteistä on apurahansaajilla ja maatalousyrittäjillä? Kysyn tätä tietysti siksi, että tänään päätettiin kaataa luovia aloja heikentävä esitys työsuhdeolettamasta, johon ed. Alatalo jo viittasi. No, maatalousyrittäjillä ja apurahansaajilla on yhteistä tietysti se, että molempien eläketurva on järjestetty samassa eläkeyhtiössä, nimittäin maa- ja metsätalousyrittäjien eläkekassassa.

Sitten asiaan. Huoleni koskee kahta asiaa, nimittäin ensinnäkin eläinten hyvinvointia, josta tänään on jo paljon puhuttu. Olisi erinomaista, jos Suomessa ymmärrettäisiin jatkossa satsata enemmän luomuun ja sitä kautta myös eläinten hyvinvoinnin edistämiseen yhteistyössä tuottajatahojen ja yritysten kanssa. Samoin tulisi tiukentaa eläinsuojelulakia, kuten Eläinlääkäriliitto on vaatinut. Ja ymmärrän myös sen, että maatalousyrittäjien jaksamista pitäisi auttaa helpottamalla heidän raskasta työtään. Siitä yksi esimerkki on se, että mahdollistetaan myös maatalousyrittäjille paremmat mahdollisuudet kuin nykyisin heillä on pitää lakisääteisiä vapaitaan.

Toinen huoleni koskee monimuotoisuuden edistämistä. Ensi vuonna vietetään monimuotoisuuden juhlavuotta, ja olisin hyvin iloinen, jos monimuotoisuuden turvaamiselle ensi vuonna voitaisiin taata nykyistä enemmän varoja. Samoin olisin iloinen siitä, jos nyt käsittelyssä oleva uusi metsälaki vihdoin mahdollistaisi sen, että metsänomistajat voisivat nykyistä helpommin saada tukea metsän monimuotoisuuden edistämiselle ja sille, että metsissä voi kasvaa eriaikaisia, eri-ikäisiä puita, mikä puolestaan sitten edistää muun luonnon monimuotoisuutta.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Omasta puolestani haluan näin aluksi kiittää ed. Alataloa hyvän perinteen, kuttupuheen, vaalimisesta. Siinä hän teki arvokkaan kulttuuriteon suurena kulttuuripersoonana. Kiitos siitä! Mutta maataloudesta ja metsätaloudesta kun puhutaan, niin maatalouden osalta aloitan.

Arvoisa puhemies! Maatalouden tulevaisuudennäkymät eivät tällä hetkellä kieltämättä monen viljelijän mielestä ainakaan ole kovin häävejä. Jatkuva kannattavuuskriisi on jatkunut jo vuosia, eikä tulevaisuus näytä siltä osin kovin paljon paremmalta. Mutta joka tapauksessa on Suomen kannalta aivan erinomaisen tärkeää, että maatalouden kannattavuus pystytään turvaamaan ja ennen kaikkea suomalaisen maatalouden perusta, perheviljelmät. Minkäänlaiseen teolliseen maataloustuotantoon tällä maalla ei kerta kaikkiaan ole varaa. Suomalainen järjestelmä on monimuotoinen, hajautettu ja pystyy turvaamaan puhtaan, korkealaatuisen ruuantuotannon koko maassa ja on erinomainen raaka-aineitten tuottaja suomalaiselle elintarviketaloudelle. On muistettava, että elintarviketalous työllistää Suomessa lähes 400 000 ihmistä maatiloilta pöytään koko tämä ketju huomioiden. Se ei ole vähäinen asia, ja se on erinomaisen tärkeä asia myös huoltovarmuuden kannalta.

Kun elämme hyviä aikoja, niin muistamme sen aina, että pidämme itsestäänselvänä, että ruokaahan saa aina. Mutta sitten kun on kriisiajat, niin mites sitten käy? Jos maa ei ole omavarainen tässä asiassa, sen pärjäämismahdollisuudet ovat erittäin heikot.

On tärkeää, arvoisa puhemies, että välitetään totta kai kotieläinten hyvinvoinnista, mutta monesti siinä ketjussa unohdetaan se viljelijän hyvinvointi, koska jos viljelijä voi hyvin ja tuotanto on kannattavaa, niin aivan varmasti siinä koko tilan tuotantokoneisto, eläimetkin ja koko systeemi, voi todella hyvin. Toivon todella hartaasti, että tämä nyt käytävä julkinen keskustelu ei leimaa suomalaisia viljelijöitä, jotka tekevät työnsä erittäin suurella ammattitaidolla ja erittäin hyvin. Totta kai aina on poikkeuksia, mutta niin kuin ministeri sanoi, ei yksi rattijuoppo koko suomalaista autoilijakuntaa voi pilata. On muistettava, että tämä on ongelma, joka pitää hoitaa, ja ihmisten työterveyshuoltoon, kuten maanviljelijöiden työterveyshuoltoon, tulee panostaa.

Byrokratian purkutalkoisiin on käytävä paljon määrätietoisemmin. Tällä hallituskaudella on jo yhdet talkoot pidetty, ja toivon, arvoisa puhemies, että tätä purkutalkoota jatketaan, koska jos tällaista byrokratiaa halutaan maataloudessa ylläpitää, niin hukkaamme valtavan määrän resursseja ja tietenkin siinä sivussa rahaa.

Euroopan unionin maatalouspolitiikka tulee muuttumaan vuoden 2013 jälkeen, kun rahoituskausi vaihtuu. Mitä se on sen jälkeen, sitä on vähän vaikea ennustaa. Mutta tärkeää on, että Suomi pitää huolen siitä, että pystymme tuotantoa harjoittamaan edelleen kannattavasti tässä maassa.

Parista määräraha-asiasta, arvoisa puhemies! 4H-rahoitukselle on varattu se 5 miljoonaa euroa. Perinteisesti valtiovarainministeriö pudottaa siitä sen 4—5 prosenttia aina pois, ja niin tapahtui taas, mutta valtiovarainvaliokunnan maa- ja metsätalousjaosto maa- ja metsätalousvaliokunnan suosiollisella hyvällä mietinnöllä tuki ja palautti tähän sen 4 prosenttia takaisin, jolloin ollaan taas 5 miljoonan tasossa. Olisi erittäin hyvä, että tämä erinomaiseen tarkoitukseen, nuorten opetukseen, koulutukseen ja kasvatukseen, menevä määräraha olisi kiinteä, jolloin ei tätä vuosittaista näytelmää tarvitsisi näytellä.

Samoin toivon, että Kemera-rahoissa päästäisiin paljon korkeammalle tasolle. Nykyinen 70 miljoonan euron määrärahataso ei kieltämättä ole riittävä, ja se 10 miljoonan euron vuosittainen vaje on ollut havaittavissa jo pitkään, ja oikea taso, jolla päästäisiin eteenpäin, olisi mielestäni tuolla 85 miljoonan tasossa, jolloin energiapuun käytön lisääntyminen pystyttäisiin myös hoitamaan tyylikkäästi eikä rahoitusviiveitä syntyisi. Eräs metsäammattilainen, Suomen arvostettu metsäosaaja sanoi, että 100 miljoonan euron tasolla pystyisimme bioenergian käyttöä lisäämään olennaisesti.

Arvoisa puhemies! Lopuksi metsäorganisaatioiden osalta olen hyvin tyytyväinen siitä, että nykyiset metsäorganisaatiot, metsäkeskus ja metsänhoitoyhdistys, pystyvät jatkamaan työtään suomalaisen yksityismetsätalouden hyväksi. Metsäkeskuksen rahoitus 49 miljoonaa euroa on hyvä osoitus siitä, että suomalainen metsä tarvitsee osaajansa, oman hallinnoinnin ja ennen kaikkea sen organisaation, joka on vuosikymmenten aikana luotu. Jos nämä hyvät vahvat organisaatiot halutaan purkaa, se johtaisi nopeasti siihen, että pitäisi kysyä, kuka sitten hoitaisi suomalaisia metsiä ja ennen kaikkea kuka pitäisi siitä huolen, että suomalainen metsäteollisuus voisi tässä maassa hyvin.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Maatalouspääluokka on tärkeä, koska sen sisällä on meidän maatalouspolitiikkamme ja sitä kautta elintarviketalous, koko ketju alkutuotannosta alkaen. Myös nämä ajankohtaiset eläinsuojelukysymykset liittyvät tähän kokonaisuuteen, ja tietysti metsätalous ja luonnonvarat muilta osin, muun muassa vesihuoltoasiat.

Maatalouden näkymät ovat ehkä tällä hetkellä olleet hieman seesteisemmät, mutta ei ole ollenkaan helpot näkymät edessä. Monia uudistuksia on käynnissä ja valmisteilla ja niiden kautta tapahtuvat muutokset luovat epävarmuutta viljelijäväestöön. Euroopan unionissa tapahtuu maatalouspolitiikan uudistus. Se on iso ja todella tärkeä kysymys suomalaisen maatalouden osalta.

Maitokiintiöistä on päätetty jo luopua vuonna 2015. Se on kysymys, joka luo epävarmuutta. Lisäksi muun muassa Baltian maitten saama maatalouden täysi tuki vuodesta 2013 lähtien saattaa luoda uusia tilanteita suomalaiselle maataloudelle. Monia muitakin kysymyksiä on, jotka panevat vakavalle paikalle, kun ajatellaan kotimaista elintarviketuotantoa, josta tulee pitää todella huolta. Nykyinen politiikka johtaa siihen, että meillä on entistä harvempi määrä tiloja, kun pyritään, että ne ovat erittäin suuria teollisuustuotantotyyppisiä. Kun siihen tuodaan gmo:t ja muu tehotuotanto mukaan, niin ollaan perimmäisten kysymysten äärellä, onko Suomen kansan omaa elintarvikehuoltoa vastaava tuotanto mahdollista ja turvattu tulevaisuudessa tässä maassa, vai ajaudummeko tuontiruuan varaan entistä enemmän. Ministeri täällä totesi valkuaisen osalta, miten huolestuttava tilanne meillä on omavaraisuuden suhteen sen osalta. Meillä on monia kysymyksiä, jotka vaativat todella perusteellista pohdintaa.

Eduskunta on vähän ulkona tästä varsinaisesta maatalouspolitiikasta, koska se on unionipolitiikkaa, ja vain maa- ja metsätalousvaliokunta voi sitä tarkemmin käsitellä täällä isossa salissa vain budjetin yhteydessä ja hyvin hyvin harvojen lainsäädäntökysymysten osalta. Ja nekin ovat sellaisia ohuita asioita, joihin raamit on lyöty muualla meille näitten tärkeimpien kysymysten osalta. Siksi tässä yhteydessä olisi syytä käydä keskustelua maatalouspolitiikasta syvemminkin, mutta sali on melkein tyhjä valitettavasti. Henkilökohtaisesti kannan syvää huolta maatalouden näkymistä ja samalla koko maaseudun kehityksestä ja tulevaisuudesta.

Kun maataloutta ajetaan suuryksiköihin, niin maaseutuväestön mahdollisuudet elinkeinon harjoittamiseen vähenevät ja sitä kautta sieltä myös palvelut heikkenevät. Ja esimerkiksi nykyinen hallitus on ajanut maaseudun palveluita aika ikävällä tavalla yhä vähäisemmiksi ja vähäisemmiksi, ja monet ratkaisut aina kaupan aukiolojen vapauttamista myöten johtavat siihen, että maaseudun palvelut entisestään heikkenevät. Kehityksen suuntaa pitäisi kiireesti muuttaa.

Herra puhemies! Ajankohtainen eläinsuojelukysymys on tärkeä. Sattumoisin tein viikkoa ennen tämän televisio-ohjelman ulostuloa kysymyksen eläintensuojelun järjestämisestä, ja totean, että meillä on lainsäädäntöpuutteita, jotka tulee korjata, mutta vielä suurempi kysymys on se, että eläinsuojeluvalvonta on meillä aika heikoissa kantimissa. Meillä pitäisi olla päätoimiset eläinsuojelutarkastajat, jolloin voisi olla varmuus siitä, että valvonta myös pelaa. Eläinlääkärien ei ensi sijassa pitäisi olla siinä tehtävässä, koska he ovat tiloilla muutoin asiakassuhteessa ja siinä tulee jääviysongelmia. Kukapa työnantajaansa tarkastaisi kovin kriittisesti.

Eläinlääkärit varmasti tekevät hyvää työtä, mutta järjestelmä pitäisi luoda niin, että meillä valvonta olisi todella tehokasta ja se ennaltaehkäisisi ja myös paljastaisi nämä epäkohdat, joita valitettavasti on. Vaikka yhdyn siihen, että ei näistä muutamista tapauksista pidä vetää yleistä johtopäätöstä, mutta ei saa olla myöskään tällaisia tapauksia, joita nyt on tullut toistamiseen esille. Ne ovat osoitus kuitenkin siitä, että puutteita on ja valvonnassa ei olla asianmukaisella tasolla. Eli esimerkiksi aluehallintovirastoja tai ely-alueita vastaavat päätoimiset riippumattomat tarkastajat, joiden ei tarvitse olla eläinlääkäreitä. Mielestäni tällainen malli olisi edullinen ja tehokas, ja olisi eläinten kohtelun kannalta turvallinen, ja voisimme siihen varmasti luottaa.

Herra puhemies! Ajanpuutteen vuoksi en tuohon vesihuoltopuoleen syvemmälle mene, mutta täällä on siitä käytetty hyviä puheenvuoroja. Erityisesti tämä haja-asutusalueiden jätevesihuollon kysymys, Tarastin työryhmän työn pohjalta vielä pitemmälle mennen, on syytä toteuttaa, vaikka sitten Bryssel määräisikin meitä järjettömyyksiin, niin ei pidä järjettömyyksiin mennä kansallisella tasolla.

Janne Seurujärvi /kesk:

Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousministeriön pääluokan osalta täytyy kiittää valiokuntaa ja sen jaostoa hyvästä käsittelystä, mielestäni sillä määrärahatasolla ja -kehyksellä jälleen kerran hyvistä ja tasapainoisista lisäyksistä, joita jaosto on tehnyt. Nostan esille muutaman seikan.

Maaseudun kehittämisen osalta on lisätty miljoona euroa valtionapuun maaseudun elinkeinojen kehittämiseen. Tämä oli kysymys, joka nousi hyvinkin vahvasti esille tuossa syksyn aikana ProAgrian osalta, kuinka he kykenevät toimintansa hoitamaan alenevalla määrärahatasolla. Tältä osin eduskunta on vastannut tähän asiaan lisäämällä tälle momentille määrärahoja. Toivottavasti tämä hyvä työ, jota ProAgria tekee, tältä osin voi keskeytymättä jatkua.

Samoiten maaseudun kehittämisen osalta kylätoiminnan kehittämiseen on lisätty 160 000 euroa, joka myös kertoo siitä arvostuksesta kylätoimintaa kohtaan, jota eduskunnassa koetaan, ja tätä kautta tämä lisäys sitten konkretisoi asian.

Vesitalouden osalta vesihuoltohankkeisiin on lisätty toistuvasti määrärahoja, ja täälläkin on keskustelussa noussut hyvin esille se, että vaikka lisäys on suhteessa tuohon eduskunnan jakovaraan kohtuullinen, 2,7 miljoonaa euroa, se on edelleen riittämätön niihin tarpeisiin nähden. Odotettavissa onkin, että tulevina vuosina on paineita lisätä määrärahoja näihin maaseudun vesitaloushankkeisiin, jotka järkevimmillään ovat nimenomaan siirtoviemärihankkeita, yhdysvesi—siirtoviemärihankkeita. Tähän varsinaiseen haja-asutusalueiden jätevesiasetuksen toteuttamiseen aion itse ottaa kantaa huomenna ympäristöministeriön hallinnonalan pääluokan käsittelyssä.

Kysymys, jonka haluan nostaa esille tässä budjettikeskustelussa, liittyy petoeläinten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen. Nimittäin se on todettu jo moneen kertaan tässäkin salissa, että suurpetojen aiheuttamat vahingot ovat lisääntyneet voimakkaasti ja hälyttävästi viimeisinä vuosina. Toki pyyntilupia on lisätty ja jonkin verran tilannetta on saatu korjattua, mutta yhä edelleen vahinkojen määrä on merkittävä. Tässä talossa maa- ja metsätalousvaliokunnan erinomaisella käsittelyllä saatiin aikaan riistavahinkolaki, joka on tullut voimaan 1.12.2009. Sen lain käsittelyn yhteydessä todettiin, että uusi korvausjärjestelmä on joustavampi, tehokkaampi, kattavampi ja sillä tavalla, että kun elinkeino joutuu sietämään vahinkoja liian suuresta suurpetokannasta johtuen, niin nämä korvaukset tullaan toteuttamaan täysimääräisinä ja aikataulussa. Tämä oli se henki, joka riistavahinkolain käsittelyn yhteydessä tässä salissa oli.

No, valitettavasti käytännön elämä kertoo yhä edelleen toisenlaista totuutta. Sain eilen puhelun Lapista, käsivarren osalta. Siellä paliskunnissa on odotettu jo toista vuotta korvauksia riistavahingoista, toista vuotta. Sopii kysyä, että jos elinkeino sietää suurpetovahinkoja, niin pitääkö sen sitten vielä sietää yli vuoden ajan korvauksia oman elinkeinonsa menetyksistä. Minun mielestäni ei.

Sillä tavalla täytyy todeta, että kun meillä nyt on uusi laki, toki se on astunut vasta voimaan, mutta kun se nyt on olemassa ja siellä on kaikki jousto ja -maksatuskeinot olemassa, niin niitä pitää täysimääräisesti käyttää. Toivon, että tämä järjestelmä saadaan toimimaan niin, että luottamus toisaalta hallinnon ja elinkeinon välillä saadaan myös tätä kautta toimimaan.

Lisäksi nostan esille valiokunnan mietinnöstä kirjauksen: "Mikäli korvausta petoeläinten aiheuttamista vahingoista ei voida suorittaa talousarvion puitteissa täysimääräisesti, joudutaan jokaiselta vahingon kärsijältä leikkaamaan korvauksia samassa suhteessa". Tämä kertoo myös siitä, että se sama tilanne, epävarmuus, valtion budjettivarojen sidonnaisuudesta petovahinkojen määrään on säilymässä myös jatkossa, ja se on minun mielestäni kohtuutonta elinkeinoa kohtaan. Toki me tiedämme, että lisätalousarviossa on lisätty määrärahoja petovahinkoihin tilanteen mukaan, mutta kun budjettikirjassa lähdetään tästä olettamasta, niin se ei mielestäni ole elinkeinolle kohtuullinen.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Aivan aluksi vastaan ed. Seurujärven näkökulmaan riistavahingoista. On tosiasia, että määrärahat eivät juuri koskaan ole perustalousarviossa, budjetissa, riittäneet, ja niitä kun sitten maksetaan lisätalousarvioitten kautta, niin valitettavasti nämä korvaukset ovat viipyneet. Tässä tietysti on pikkuisen varmaan katsottava peiliin myös Paliskuntain yhdistyksen. Korvauksethan tilitetään sinne, ja ne tulevat vasta sieltä yksittäisille henkilöille, ja mikä tämä viive sitten on. Mutta varmasti perusteltuja nuo näkemykset sinänsä ovat.

Ajattelin puhua pelkästään tästä metsäsektorista.

Mutta kuitenkin vielä lyhyesti siihen, kun ed. Kankaanniemi otti esille tämän Tarastin työryhmän. Jaostohan oli aktiivinen tässä asiassa. Myöskin ed. Hemmilä oli merkittävässä roolissa. Me järjestimme erillisen kuulemisen tässä asiassa ja kuulimme myös selvitysmies Tarastia, kansliapäälliköitä ja lisäsimme kyllä painetta ymmärtääkseni tämän asian selvittämisen suhteen. Nyt kun Tarasti on jättänyt oman selvityksensä, niin minusta siinä on paljon hyvää, mutta toki perään voi sanoa, että vielä siinä vähän töitä ehkä riittää, jos rehellisesti sanotaan. Tosiasia on, että emmehän me voi lähteä siitä, että maaseutu autioituu sen jälkeen, kun ihmiset vanhenevat. Elämisen edellytyksiä pitäisi kai olla nuorillakin siellä.

Metsäsektorin merkitys joka tapauksessa kansantalouden näkökulmasta on erittäin merkittävä. Me tiedämme ne ongelmat, joita tällä hetkellä siellä on. Nostan kaksi asiaa.

Energiapuu tulee nousemaan tärkeään rooliin joka tapauksessa, ja tulee löytää uusia innovatiivisia keinoja, joilla saamme energiapuun paremmin liikkeelle. Myöskin metalliteollisuus hakee siihen toimintamalleja; logistisia ketjuja muodostetaan metsästä tuotantolaitoksiin, ja tässä varmasti on päästy hyvin paljon eteenpäin. Sinänsä on ollut minusta harmi, että ei ole voitu avata oikein tosiasiallista keskustelua siitä, tulisiko luoda puupohjaiselle bioenergialle myös syöttötariffijärjestelmä. Metsäteollisuus on vastustanut tätä voimakkaasti lähtökohtana se, että ovat pelänneet, että kuitupuun saanti vaikeutuu ja ennen kaikkea, että kuitupuun hinta nousee. Tosiasiahan tietysti viime aikoina on ollut sen kaltainen, että ei oikein sille kuitupuulle ole tahtonut olla kysyntää muutenkaan. Toivottavasti jatkossa on ja tätä kautta ainakin seuraavien hallitusneuvottelujen yhteydessä voisimme nostaa esiin syöttötariffikysymyksen myös puupohjaisille energialähteille ja sitä kautta saada tätä asiaa eteenpäin.

Suomen metsissä kasvaa hyvänlaatuista tukkipuuta, sahapuuta. Sen hyödyntäminen on meillä vielä lapsenkengissä. Tosiasia on, että mekaaninen metsäteollisuus ei ole mennyt eteenpäin vuosikymmeniin. Kyllä me paljon täältä lankkua ja lautaa viemme, ja ne palautuvat sitten tuolta Tanskasta huonekaluina takaisin, mutta en tiedä, onko se kansantaloudellisesti kovin järkevää. Tässä jos missä meillä töitä riittää.

Kyllä vahvasti nostan sitten myöskin puurakentamisen. Rakennuslehdessä oli pari viikkoa sitten tekstiä, jossa todettiin, että kaikki muut Pohjoismaat ovat ajaneet puurakentamisessa Suomen ohi, vaikka meillä on kuitenkin metsiä kaikista eniten. Tämä on käsittämätön tilanne sen takia, että siinä kerrottiin, että meillä byrokratia, palomääräykset muun muassa, on hyvin merkittävä este. Meillähän lähdettiin liikkeelle niin, että tavallaan tämä Platform-järjestelmä tuli rapakon takaa Kanadasta ja USA:sta tänne. Joitakin kohteita tehtiin, mutta tosiasia oli kuitenkin se, että hinta nousi tämän sprinklausjärjestelmän myötä niin paljon kalliimmaksi kuin muussa rakentamisessa ja sen takia tämä puurakentaminen on jäänyt. Nyt olisi löydettävä kuitenkin semmoinen yhteinen tahtotila, että tätä puurakentamista voitaisiin aidosti viedä eteenpäin ja sitä kautta saada Suomen metsävarannolle käyttöä. Se on järkevä lähtökohta, ja sitä vahvasti tuen.

Meillä on maa- ja metsätalousministeriön pääluokassa myös arkkitehtiosasto, jossa mietitään niin sanottuja A2-suunnitteluohjeita. Niitä ollaan muuttamassa. Kaikkien maatalouden tuotantorakennusten suunnittelijoina pitäisi jatkossa olla vähintään arkkitehtitasoinen henkilö; näin ajetaan tätä lausuntoa. Mielestäni lähtökohta on aivan väärä. Ei voi olla niin, että tulee jotakin uutta annettavaa, jos se ladon tahi tuotantotilan suunnittelijana on arkkitehti. Minä edelleenkin väitän niin, että mestarit osaavat kyllä suunnitella ne aivan yhtä hyvin ja edullisemmin toteutettuna.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa puhemies! Jaosto ja valiokunta on tehnyt todella hyvää työtä.

Mutta ensiksi täytyy ottaa kantaa tähän vilijelijöitten jaksamiseen, joka on nyt viime päivinä tullu akuuttisesti taas esille, ku on tehty sikatiloolle näitä niin sanottuja jos ei ny hyökkäyksiä, mutta kuitenki kuvauksia, jokk on valitettavia, mitä sielt on näkyny ja mitä sielt on irti saatu. Oli sitte osittain provosoitua tai ei, mutta näin ei saa olla. Nimittäin kyllähän vilijelijöitten jaksaminen tänä päivänä on akuutti tilanne, niin ku paljo jo kyselytunnilla tuli esille ja täällä monen kirvoittamana, että siellä saattaa olla vanhojapoikia viiksekkäitä, siellä voi olla alkoholiongelmallisia jnp. Mutta nämä ei saa olla mikään selitys sille, että tällaasta tapahtuu. Saatei näitä viljelijöitä on tosi paljo, puhutahan tuhansissa, jokka teköö hyvää työtä, ja sitte muutama tälläänen saa tämän vilijelijöitten elinkeinon mustattua ja sitte, niin ku täällä kyselytunnilla nähtihin jo, provosoitua. Lakanoja tuonne levitettihin, ku joulun aika on ja kinkkuja myyrähän, mutta mä luulen, jotta kinkut menöö entistä paremmin vain kaupan ja kotimaiset.

Mutta mä oon metsien mies ja mä kuitenkin haluan näistä metsistä puhua. On selevä asia, ja meirän pitää hyväksyä se, että metsäteollisuus on rakennemuutoksen kourissa ja kuinka täst etehenpäin mettien kans ja puuvarastojen kans, mitä niillä teherähän. No, erustaja Reijonen ottikin mun mielestä härkää niskasta kiinni, eli kyllä meirän pitää ruveta jatkossa jalostamahan puu paljo piremmälle. Meirän pitää laittaa puurakentaminen arvoonsa. Kaikki tietää sen, että puu hengittää. No, se on nyt, kun käyrähän Kööpenhaminan ilmastokokousta, johna torella pyritähän päättämähän isoost asioosta. Myös puu on niin sanottu hiilinielu, ja ku puusta teherähän hirsiä ja hirsirakennuksia, teherähän huonekaluja, ne kestää isältä pojalle ku Leijona-kello ja nehän jää, niin sanotut hiilivarastot eli hiilet, sinne. Eli se on hiilinieluna erittäin tärkiä materiaali tämä puu.

Jos ajatellahan sitä, että metsäteollisuus jatkossa ei varmahan käytä ehkä niin paljo puuta, vähä ne on ollu kateellisia siitäki seikasta, että bioenergiatarkootukseen käytetähän ehkä heille tarkootettua niin sanottua kuitupuuta, mutta mielestäni se on aivan turhaa. Se on metsänhoidollisesti tärkiä asia, että mettät piretähän tuottavas, hyväs veros ja ennen kaikkia ne piretähän tervehes kunnos. Kaikki meistä tietää, joka pikkuusenkin luonnos on liikkunu — me ollahan kaikki luonnonsuojelijoita, nimenomaan me, jokka siel luonnossa liikkuu — että jos mettä on esimerkiksi vähän ränsistynyttä, se on puolikuolluses tilas, ei se tuota mitään. Se ei ole niin sanottuna hiilinielunakaa, jotenka se on hirvittävän tärkiä asia ja erittäin tärkiä asia, että mettästä piretään hyvä huoli. Ennen teknologian ja Nokian tuloa maailmanmarkkinoille puhuttihin Suomesta, että se on vihreän kullan maa nimenomaan metsien ansiosta. Se siinä Nokian humussa hiipu ja unohtuu, mutta nyt ku teknologiateollisuus on kans rakennemuutoksien kourissa, niin nyt taas ruvetahan elvyttämähän metsiä, kuinka tärkeitä ne on.

Lopuksi haluaisin kuitenkin pikkuusen vielä mainostaa tätä seikkaa, ettei meirän saa kaikesta huolimatta turvettakaa unohtaa. Turve on kuitenki, se on, uusiutuva luonnonvara, puhutahan mitä puhutahan. Näin se vain sattumalta on: Etelä-Suomessa millin, Länsi-Suomessa 8 milliä vuoressa. Turpeelle on tulevaisuuressa käyttöä. Nyt kun meirän nämä koulutetut immeiset kehittää sellasia laitteita, jotta saadahan talteen niin sanottu kakkaan tapaanen aine, mitä turpeesta tuloo, niin sieltä on hyvä ruveta turvetuotantoa myös ottamahan teolliseen käyttöön.

Markku Pakkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Eläinsuojelusta ja kotieläimien hoidosta on viime päivinä jälleen Suomessa puhuttu paljon, ja myös tänään täällä kyselytunnin aikana saimme siitä kansalaisnäytteen, kuinka eläinaktivistit toimivat Suomessa. Ministeri ottikin kyselytunnilla kantaa, että valmisteilla on laki eläinsuojelusta ja siitä, kuinka eläimien hoitajille siinä laissa mahdollisesti sanktioita määritellään.

Pidän tärkeänä, että Suomessa kotieläimiä hoidetaan hyvin, samoin lemmikkieläimiä, ja mikäli hoidossa on jotain epäselvyyksiä ja laiminlyöntejä, niin toki niihin pitää välittömästi puuttua. Mutta erikoinen näkemys oli ministeriltä se, että kriminalisoidaan se hoitaja. Jos hänellä on kenties sairauksista tai muusta syystä johtuva puutteellinen kyky hoitaa eläimiä, niin aika erikoinen on se näkemys, että siitä sitten lailla sanktioita hänelle määrättäisiin. Itse voisin kuvitella omalta kohdaltani, että jos hoidan omaa kalustoani huonosti ja käyttäydyn asiakkaita kohtaan penseästi, ei minua sentään rikoksesta siinä voida syyttää. Toki luvan voi menettää tai perusteet sille voi menettää, mutta se, että se on kriminalisoitu, on aika vakava syytös.

Kotimainen puu on tärkeä suomalaiselle. Vihreän kullan maasta on puhuttu. Suomalainen metsäteollisuus on murroksessa, ja pidän kuitenkin tärkeänä, että kotimainen puu ja sen tuotanto turvataan ja metsäteollisuudelle raaka-ainetta saadaan. Viime päivien uutiset ovat tässä olleet mielestäni jo hiukan positiivisia, ja tukkipuun hinta on ainakin tuolla Kaakkois-Suomessa lähtenyt hienoiseen nousuun ja kauppa on ainakin lähtenyt hyvin käyntiin.

Puurakentamisesta on täällä mainittu, ja ed. Reijonen alan asiantuntijana onkin oikea henkilö arvioimaan kyseistä asiaa. Puurakentamisen edellytykset Suomessa tulee turvata ja kotimaiselle puulle sitä kautta lisää kysyntää, samoin huonekaluteollisuuden osalta. Ei myöskään sovi unohtaa energiahankkeita ja bioenergiaa.

Jätevesiasiassa on Tarastin mietinnössä saatu mielestäni hyvä uudistus. Se, että 70 vuotta vanhoille ja sitä vanhemmille ei tule tarvetta pakkoliittyä verkostoihin, on mielestäni erinomaisen tärkeä asia siinä mielessä, että silloin vanhempi väestö pystyy varmaan asumaan nykyisissä olosuhteissa eikä heille näin ollen tule tällaista pakollista kustannuserää elämän loppuvaiheisiin. Näin ollen tämä asia on saanut tältä osin hyvän päätöksen.

Sitten haluan vielä ottaa kantaa siihen, että on puhuttu maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön yhdistämisestä yhteiseksi luonnonvaraministeriöksi. Pidän tätä erittäin kannatettavana asiana. Näin ollen saataisiin kaksi hallinnonalaa yhdistettyä ja keskustelemaan meille kaikille tärkeistä asioista yhteisesti ja yhteiseen päämäärään liittyen. Toivon, että tämä hanke saa ensi vuonna tuulta purjeisiin ja nämä kaksi ministeriötä voidaan yhdistää luonnonvaraministeriöksi.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Maalta minäkin olen lähtöisin, vaikka ei aina uskoisi. Tosin siitä on kyllä kohta 50 vuotta mennyt aikaa, kun pikku-Valmetilla vetelin Sievin Asemakylän pellot puhtaaksi, kun isompien maatilojen massey fergusonit ja nuffieldit putoilivat suohon.

Metsäteollisuus on tällä hetkellä suuressa murroksessa, ja sen vuoksi, kun tuolta puualueeltakin tulen — Oulun yliopistossa on suurta tutkimusta puurakentamisesta — puhun aluksi vähän siitä, mihin meidän puuteollisuuttamme täytyisi kehittää. Olen ihmetellyt suunnattomasti viime vuosien vähenevää mallia, kun meillä Suomessa on kuitenkin semmoinen puuaines, mitä ei ole missään muualla maailmassa. Meillä on nimittäin maanjäristyksen kestävä puuaines, tiheäsyinen hirsi. Tämän tyyppistä tavaraa täytyisi entistä enemmän viedä. Sitä viedään jonkun verran mökkitavarana Keski-Eurooppaan mutta ennen kaikkea Aasiaan. Japani ja muut hyvin herkät maanjäristysalueet siellä tarvitsevat sellaista puuta, mitä meillä on.

Minä ihmettelen, miksi Suomessa rakennetaan puusta niin vähän. Oulun yliopiston professori Jouni Koiso-Kanttila kyllä toki johtaa puurakentamisen osastoa, ja onpa Ouluun rakennettu tuossa kymmenisen, viisitoista vuotta sitten yliopiston kupeeseen ihan pelkästään puusta yksi kaupunginosa, nimeltään Puulinnanmaa.

Toinen asia, mitä ihmettelen kanssa, on huonekaluteollisuus. Huonona esimerkkinä tästä on Kärsämäellä, Oulusta 120 kilometriä etelään, oleva Incap Furniture, joka joutui lopettamaan toimintansa viime keväänä, koska heidän suurin asiakkaansa oli Ikea. He tekivät pelkästään Ikealle tavaraa, ja kun he eivät pysyneet hintakilpailussa mukana, siellä on nyt noin kilometrin mittainen halli tyhjänä. Kävin itkeskelemässä ja ihmettelemässä sitä asiaa tuossa elokuussa kunnanjohtajan ja kumppaneitten kanssa, miten tuollainenkin täysillä toimiva huonekalutehdas voidaan pitää tyhjillään. Ihmettelen suunnattomasti.

Sitten menen maatilatalouden puolelle. Myöskin tästä on Oulun läänissä yksi erinomainen keksintö, puukaasuun liittyvä asia. Ihmettelen, miksi sillekään ei ole annettu enempää vihreää valoa — taitaa olla sillä tavalla, että Malta ja Suomi ovat ainoat maat, joilla ei ole syöttötariffia metsähakkeelle. Reisjärven kunnassa tämän tehtaan kävi avaamassa ministeri Mauri Pekkarinen, joten hän tuntee hyvinkin tämän asian. Tämä on maailmanluokan keksintö, joka tuottaa lähes puhdasta kaasua, energiaa ja lämpöä, semmoinen noin 100 000 euron hintainen kontti. Se on semmoinen merikontti, mihin tämä värkki on rakennettu, ja sinne syötetään pelkkää metsähaketta — voi sinne laittaa kyllä muutakin: siellä tutkitaan parasta aikaa myöskin elintarviketeollisuuden jätteiden, nahan ja lajitellun talousjätteen, käyttämistä hakkeeseen sekoitettuna polttoaineeksi, sitä tutkitaan parasta aikaa. Tämä on erikoinen vekotin. Jos sielläpäin liikutte, niin käykää ihmettelemässä. Tämmöisellä 100 000 euron arvoisella kontilla pystytään tuottamaan suunnilleen 3—5 maatilan kaikki lämpö, kaikki energia.

Paras asia tässä puukaasutuotannossa, joka siis perustuu sata vuotta vanhaan asiaan, siihen kun meillä on ollut näitä puukaasuautoja — se saattaa kuulostaa paluulta menneisyyteen, mutta minun mielestäni se ei ole ollenkaan huonoa kehitystä, ennen kaikkea näitten ilmastoasioiden aikana — näkyy silloin, kun menee katsomaan tuollaista kontissa olevaa toimintaa: Tässä kaasuprosessin lopputuotteena syntyy niin sanottua ek-kaasua ja hyvin vähän ympäristölle haitallisia päästöjä ja pienhiukkasia. Tuotekaasun hiukkaspitoisuus on vesipesun jälkeen hyvin pieni. En tiedä, onko salissa ketään, joka olisi siellä käynyt — ehkä ed. Kerola on saattanut käydä siellä paikalla. Se on erikoinen vekotin. Sinne syötetään todellakin puuta, puuhaketta, ja savupiipusta ei tule savua ollenkaan. Kaikki savut ja noet pestään sieltä pois, kaikki päästöt. Se tuottaa tosiaan sen verran, että 3—5 maatilaa pystyisi sillä tulemaan toimeen energian ja lämmön puolesta. Siis savupiipusta ei tule mitään muuta kuin vesihöyryä.

Minun mielestäni tämmöiselle asialle täytyisi ehdottomasti saada syöttötariffi ja sen verran matalaksi, tuonne 10 kilowattiin, että se parantaisi tämänkin markkinamahdollisuuksia. Ministeriö kuulemma tutkii näitäkin asioita. Tässä asiassa nimenomaan työ- ja elinkeinoministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön täytyisi tehdä erittäin tukevaa yhteistyötä.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Pyysin tämän puheenvuoron ed. Seurujärven käyttämän puheenvuoron johdosta. Hän viittasi puheensa loppuosassa riistavahinkolain, muistaakseni, 9 §:n 2 momenttiin, että mikäli korvausta ei voida suorittaa täysimääräisesti jne. Kun tätä riistavahinkolakia, sen mietintöä, työstettiin ja silloin aiemmin hyväksyttiin, niin kyllä sen henki ja ehdoton edellytys oli se, että jos ja kun tahallisesti eläimen omistaja ei tätä vahinkoa ole tavallaan aiheuttanut, ollut syypää siihen, niin korvaukset suoritetaan täysimääräisinä.

Se, mikä jälleen kerran ajatellen tulevaa vuotta on huonoa, on, että ensi vuodelle on varattu rahaa vain noin 2,8 miljoonaa, ja kun tänä vuonna oli alun perin noin 3 miljoonaa, niin lisäbudjetin kautta sinne 1,4 miljoonaa lisättiin. Toivottavasti sitten tällä määrärahalla tänä vuonna sattuneet vahingot voidaan korvata.

Arvoisa puhemies! Meillä on näille suurpedoille kansalliset hoitosuunnitelmat. Niitten puitteissa pystytään varmasti huomattavasti enemmänkin verottamaan näitä suurpetoja. Siitä kiitos, että nyt tänä syksynä kuitenkin muun muassa ilveksen ja karhun osalta nostettiin merkittävästi näitä lupamääriä. Onhan mielestäni, voi sanoa, hölmöyttä, jos näitten kantamäärien anne-taan valtavasti kasvaa ja korvauksiin rahaa työnnetään. Toisaalta myös vaikeutetaan huomattavasti elinkeinoa ja harrastemahdollisuuksia, niin että kyllä siinä mielessä kansallisesti rohkeampia askelia odotan, mutta nyt on kuitenkin positiivisia merkkejä siitä.

Janne Seurujärvi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näillä edellytyksillä.

Ed. Kähköselle kiitos perusteluista, kuinka valiokunnassa on tätä asiaa käsitelty. Nostin tämän esille siinä mielessä, että sain eilen puhelun, että Länsikairassa on toista vuotta odotettu korvauksia. Jos kirjauksen mukaisesti lähdetään siitä, että talousarvion puitteissa korvataan, niin mikäli raha ei riitä, sitten leikataan. Sehän automaattisesti tarkoittaa sitä, että jotta voidaan maksaa, pitää odottaa, paljonko vahinkoja vuoden aikana tulee. Siinä on automaattisesti syy siihen, miksi viive on olemassa.

Mutta asian toinen puoli on tietysti se, mikä on meidän suurpetopolitiikka. Siinä sanon ehdottomasti omana kantanani sen, että meillä on ehdottomasti tiukennettava suurpetopolitiikkaa. Pitää ensin kantaa rajoittaa ja sen jälkeen katsoa, mitkä ovat vahingot, ja korvata ne vahingot täysimääräisesti, joustavasti ja mahdollisimman nopeasti. Mutta ennen kuin tähän päästään, meidän pitää suurpetopolitiikka nostaa pöydälle, ja kaikki, mitä kansallisesti voidaan tehdä, tehdään. (Puhemies: Minuutti!) Toki osa on myös EU:n alaista.

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Halusin kirvoittaa tätä keskustelua vastauspuheenvuoron muorossa siinä mielessä, koska tunnen Lapin, tierän Lapin ihmiset, ja ennen kaikkea ed. Kähkönen on nyt siellä päättäjän paikalla, ja kun hän lupasi ja tunnusti ja tunnisti sen seikan, että meillä on tosiaan petoja liikaa, ja poromiehet on olleet tosiaan tästä aiheesta huolissaan. Mun mielestä ed. Seurujärvi nyt sai vastauksen siitä, jotta päättäjät on oikialla asialla. Jos nyt ed. Kähköseen on uskomista, niin mä luulen, jotta nämä asiat tuloo korjattua.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Maa- ja metsätalousministeriön pääluokkaan 30 saatiin valiokunta- ja jaostokäsittelyssä lisättyä todella tuo 5,2 miljoonaa, ja olen erittäin tyytyväinen siitä, että vesihuoltohankkeisiin tästä tuli runsaasti yli puolet, koska se on meille maaseudulla erittäin tärkeä asia monessa mielessä ja sitten se on investointinakin työllistävä. Samaten kestävään puutuotantoon saatiin 1,5 miljoonaa euroa ihan mainitakseni pari muuta.

Arvoisa herra puhemies! Maaseudun voimavara ovat yritteliäät, ahkerat ja osaavat ihmiset, uusiutuvat luonnonvarat sekä Suomen lähes koskematon luonto. Näiden varaan on rakennettavissa maaseudun menestysstrategia. Maaseudun ihmisille on tärkeää yhteiskunnan suhtautuminen maaseutuun. Kaupungeissa ja taajamissa maaseutu nähdään usein taakkana, jonka ylläpitäminen tulee veronmaksajille raskaaksi ja kalliiksi. Tällainen ajattelutapa on kohtalokasta, sillä maaseudun autioittaminen olisi vakava virhe. Jos maaseutu jäisi käyttämättömäksi, jouduttaisiin taajamiin muuttaville rakentamaan uudet asunnot ympäristöineen. Samoin työllisyystilanteemme heikkenisi olennaisesti ja taloutemme ulkoisen tasapainon ylläpitäminen olisi mahdotonta.

Yhteiskunnan yhtenä tehtävänä on turvata tasavertaiset yrittämisen edellytykset myös maaseudun ihmisille koko maassa. Maaseudun suunnittelu on perustunut usein taajamien väestön erilaisten tarpeiden tyydyttämiseen eikä itse maaseudun kehittämistarpeisiin. Maaseudulle, erityisesti haja-asutusalueille, rakentamiseen on ollut vaikea saada lupia. Siellä on myös varattu laa-joja alueita suojelualueiksi tähän asti lähes korvauksetta.

Arvoisa herra puhemies! Täällä on puhuttu työssäjaksamisesta, ja haluan esittää seuraavaksi kysymyksen, jaksaako viljelijä. Tosiasia on, että viljelijäväestön ja varsinkin karjatilojen viikoittainen työmäärä on kasvanut EU-aikakaudella lähes kohtuuttomiin määriin. Työtehoseuran tekemä tutkimus maidontuottajan työstä, työkyvystä ja vapaa-ajasta kertoo viljelijöiden työtuntimäärien työhuippujen kasvavan jopa 118 tuntiin viikossa henkilöä kohden. Vuorokautinen työrupeama voi siis olla kiireisimpinä aikoina yhtäjaksoisesti 17 tunnin mittainen niin kauan, kunnes työhuippu on ohitettu. Yli 40 prosenttia viljelijöistä oli sitä mieltä, että he eivät ehdi levätä tarpeeksi uusien haasteiden jo kasautuessa päälle. Useimmissa tapauksissa työhuiput ohitetaan vielä hyvän fyysisen kunnon ja henkilökohtaisen sitkeyden ansiosta, mutta vuosien kuluessa ja iän karttuessa ongelma vain pahenee. Työkyky heikkenee ja työtapaturmat kasvavat väsymisen myötä.

Maitotiloilla sattuu vuosittain noin 7 000 raportoitua työtapaturmaa, joista noin puolet karjanhoitotöissä. Myös ammattitaudit, kuten hengitysallergiat ja rasitussairaudet, ovat työvoimaan suhteutettuina hyvin yleisiä maataloudessa. Työmäärän lisääntymisen myötä myös henkinen kuormitus on lisääntynyt jopa niin runsaasti, että jaksamisen arvioidaan olevan yksi merkittävimpiä työterveysongelmia viljelijöillä. Miespuolisista viljelijöistä lähes 80 prosenttia ja naispuolisistakin liki 70 prosenttia vahvisti, että maata-loustyö sitoo tekijänsä maatilaan niin tehokkaasti, että vapaa-aikaa ei ole tai sitten vapaa-ajan ja työnteon raja on hyvin hämärä.

Suomen jäsenyys Euroopan unionissa on pakottanut maataloutemme sopeutumaan yhteiseen politiikkaan. Tämä on merkinnyt maataloudelle suurta murrosta.

Huolen nykyisistä ja tulevista tilanjatkajista on oltava aito ja yhteinen. Karjataloustilojen määrä alenee nopeaa tahtia, ja jäljelle jäävien työtaakka moninkertaistuu. Kuinka kauan yhteiskunnalla on varaa antaa elintarvikehuoltomme peruspilarien murentua, ennen kuin asialle tehdään jotakin konkreettista?

Arvoisa herra puhemies! Täällä on puhuttu myös pedoista, ja mielestäni maaseudulla on pystyttävä elämään ihmisten eikä susien ehdoilla. Susivahinkojen kanssa silmätysten joutuneiden ihmisten on vaikea ymmärtää erilaisia suunnitelmia ja ohjelmia. Kun sudet käyvät lammaskatraan kimppuun tai vievät koiran pihasta, ei pienten lasten lähettäminen koulutielle ole helppoa. Ei siinä auta puheet, että susi ei ole sataan vuoteen tappanut yhtään ihmistä. Monet sudet ovat totuttautuneet ihmiseen tavalla, joka rikkoo kotirauhaa sekä on uhka turvalllisuudelle. Sen takia ei ole noudatettava tarkasti EU:n luontodirektiiviä, jonka perusteella on evätty useimmat anomukset metsästää totuttautuneita susia. Samoin on todettava, että useimmat poliisipäälliköt eivät puutu tilanteeseen poliisilain perusteella.

Suomessa sudet ovat lisääntyneet EU:n suojelumääräysten tultua voimaan ja meillä arvioidaan susia olevan yli 200 yksilöä. Suomen susikanta on koko itärajan pituudelta yhteydessä Venäjän susipopulaatioon, (Puhemies: 5 minuuttia!) täten voidaan katsoa Suomen susikannan olevan noin 25 000—30 000 sutta käsittävän laajan esiintymän populaatio. Suden uhanalaisuus on liioiteltua. Mistään uhanalaisesta lajista ei ole kysymys.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Riistavahinkolaki tuli voimaan tämän kuun alusta, ja on aivan epäoikeudenmukaista se, että määräraha ei riitä todellakaan kaikkien petovahinkojen korvaamiseen, ja näin ollen määrärahaa petokorvauksiin leikataan siinä suhteessa, mitä korvauksia tulee, että kaikille jotain riittäisi. Kun Suomen valtiolla ja Euroopan unionilla on varaa suojella suurpedot, niin silloin pitää olla varaa maksaa myös siitä aiheutuneet korvaukset. On todella huolestuttavaa suurpetokantojen kasvu tässä maassa.

Kotikunnassani Ilomantsissa ollaan siinä tilanteessa, että rajan lähellä olevien kylien pihoilla ei uskalla enää arki-iltaisin ja pimeinä iltoina liikkua, kun sudet tulevat pihoihin. Tehtyjen havaintojen perusteella hyvin moni näistä susista ei ole niin sanottu aito, geneettisesti puhdas susi, vaan kyseessä on todennäköisesti koirasusi. On ihmeellistä, että Suomessa, jossa riistatutkimusta on harjoitettu jo pitkään, vuosikymmeniä, tätä ei todellakaan ole haluttu edes tutkia. Luulisi yhden tai kahden suden kaataminen ja tarkka geneettinen tutkimus olevan helppoa, mutta jostain syystä sitä ei vaan haluta tehdä. Veikkaisin syyksi sen, että mahdollisesti kaikki nämä tällaiset koirasudet päätettäisiin lopettaa eli metsästää pois luonnosta, koska tämä geneettinen epäpuhtaus on todella vaara ihmisille. Suurikokoinen koirasusi ei todellakaan pelkää ihmistä, mutta sen voimat ja käyttäytyminen muilta osin on aivan kuin aidon suden. Niin kauan kuin vielä ihmisuhreja ei ole päässyt tulemaan, tätä samaa tilannetta jatketaan.

Sekään ei pidä kyllä valitettavasti paikkaansa, että susi ei ole sataan vuoteen ihmistä tappanut. Vajaa vuosi sitten Permin tasavallassa Venäjällä 10-vuotias poika menetti henkensä susien hyökkäyksessä, että sekään ei todellakaan pidä paikkaansa, että susi ei voi hyökätä ihmisen kimppuun. Toivon, että tässä asiassa maa- ja metsätalousministeriö ottaa vahvan otteen ja suurpetojen kaatolupia saadaan todella lisää ja niin, että myös itärajan pinnan ihmisillä on kylällään oikeus kulkea turvallisesti myös pimeinä iltoina ja lapsilla on oikeus käydä turvallisesti koulua, aivan kuten kaikkialla muualla Suomessakin.

Lopuksi, arvoisa puhemies, vielä syöttötariffeista mainitsen sen verran, että olen todella samaa asiaa ihmetellyt kuin ed. Rajala, että minkä takia Suomessa ei puulle ole säädetty vielä syöttötariffia, kun se Euroopan maissa suurin piirtein kaikissa alkaa olla. Siitä usein keskustellaan, riittääkö suomalaiselle metsäteollisuudelle raakapuu, jos tämä syöttötariffi tulisi. Mielestäni pelko on aivan turha, koska meillä tällä hetkellä hakataan suurin piirtein 50 miljoonaa mottia runkopuuta vuodessa ja teknis-taloudellinen maksimipotentiaali on lähes 80:tä miljoonaa mottia, ja siinä ei ole vielä huomioitu metsässä olevaa niin sanottua hakkuutähdettä eikä tietenkään nuoren metsän kunnostusalueilta tulevaa niin sanottua vähäarvoista puuta.

On todella ihmeellistä, että meillä tämän asian kanssa vielä tänäkin päivänä, jolloin energiapuusta on valtaisa kysyntä markkinoilla, pelataan ja peilataan ja halutaan ikään kuin estää teknisen, järkevän, puhtaan energian tuotanto. Toivon, että tässä asiassa päästään eteenpäin niin, että jos ei tällä hallituskaudella niin viimeistään seuraavassa hallitusohjelmassa tästä asiasta pystytään sopimaan ja pystymme tuottamaan puhdasta energiaa sen sijaan, että ajaisimme tähän maahan esimerkiksi Australiasta kivihiiltä, kuten tähänkin kaupunkiin sitä toista miljoonaa tonnia parhaimmillaan vuodessa tulee. Toivon, että tämä asia saataisiin kuntoon vihdoin ja viimein.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kun salissa on vielä keskustelua, niin muutama sana Suomen maataloudesta.

Tällä hetkellä pahin ongelma Suomen maataloudessa on ehdottomasti se, että kun me olemme pitkälle riippuvaisia Euroopan unionin maatalouspolitiikasta ja kansalliset tuet eivät riitä tukemaan kannattavaa maataloutta, niin meillä on ongelma kannattavuudessa. Eurooppalaiset kollegat eivät välttämättä tiedä, minkälaisissa olosuhteissa suomalainen viljelijä joutuu tänä päivänä tuottamaan lihaa, viljaa tai maitoa.

Ajatellaan sitä, että Euroopan unionin rahavaroista noin puolet tuloutuu kuitenkin maataloudelle, halutaan tukea maataloutta Euroopan alueella, mutta meillä on jo pitkään ollut vallitseva tilanne, että meillä on Suomen keskustan edustaja ollut maatalousministerinä, ja Suomen keskustahan kuuluu Euroopassa liberaaliryhmään, jonka politiikka on lopettaa maataloustuet kokonaan Euroopasta. Kokoomuksen ja kristillisdemokraattien ryhmä kuuluu Euroopassa suurimpaan ryhmään eli EPP-ryhmään, joka koostuu merkittäviltä osin Euroopan muista maatalousministereistä ja myöskin komission poliittisista jäsenistä.

Pitäisin erinomaisen tärkeänä, jos suomalaista talonpoikaa ja maataloutta halutaan tulevaisuudessa viedä kannattavasti eteenpäin, että huomioitaisiin myöskin nämä poliittiset suhteet. Toiseksi suurin ryhmittymä on Euroopan sosialistit, johon kuuluu muun muassa meidän sosialidemokraatit. Nämä kaksi ryhmittymää, konservatiivinen EPP ja sosialistit, käyttävät tosiasiallisesti merkittävää valtaa myöskin maatalouspolitiikan osalta. Mikäli me haluamme edetä Euroopan unionin maatalouspolitiikan osalta, Suomen kannattaisi vakavasti harkita sitä, että maatalousministeri nimettäisiin vaihteeksi esimerkiksi sellaisesta ryhmittymästä, joka kuuluu suurimpaan ja vaikutusvaltaisimpaan EPP-ryhmään. Sitä kautta maksimoidaan se Suomen etu, koska on vaikea toimia maatalousministerinä sellaisessa ryhmittymässä, joka lähtökohtaisesti suhtautuu näihin kaikkiin täällä tänään puhuttuihin tärkeisiin asioihin negatiivisesti tai vastenmielisesti.

Toinen vaihtoehto on tietenkin se, että Suomen keskusta, joka perinteisesti puolustaa hyvin suomalaista maataloutta, sen myönnän ja sille annan paljon tunnustusta, niin kuin tekevät monet kokoomuslaiset ja monet kristillisdemokraatitkin, että Suomen keskusta siirtyisi siihen vaikutusvaltaisimpaan EPP-ryhmään. Tätähän on ehdottanut muun muassa europarlamentaarikko Takkula viime viikkojen lehdissä, mutta hän on todennut, että jostakin syystä hän ei saa tälle ajatuksellensa kantoaaltoa, vaikka se olisi pitkässä tähtäimessä koko Suomen maatalouden ja monen muunkin asian etu.

Halusin tämän tuoda tähän keskusteluun mukaan sen takia, että suomalainen talonpoika tarvitsee vahvat edusmiehet EU:ssa ja vahvat poliittiset puolueet, jotka tukevat maatalouden kannattavaa harjoittamista täällä Suomessa.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämän illan keskustelu maa- ja metsätalousministeriön pääluokasta on tähän saakka ollut kyllä rakentava ja hyvä, mutta kyllä täytyy sanoa, että ed. Salon puheenvuoro meni kyllä hieman yli sikäli, koska on lähdettävä ihan selkeästi siitä, että Euroopan unionissa konservatiivi lähtee suurmaatalouden perusajatuksesta, ja me täällä puolustamme hyvin vahvasti perhemaataloutta. Ymmärtääkseni tilanne on niin, että Suomen maatalousministerit ovat kyllä toimineet ansiokkaasti kansallisten etujen mukaisesti ja puolustaneet suomalaista maataloutta, ja kyllä minä sanoisin, että menestyskin on ollut varsin hyvä. Sitä kukaan meistä ei voi kieltää, etteikö se olisi sitä, ja sitä taustaa vasten nyt tämä ed. Salon puhe jotenkin tuntui tosi oudolta.

Mehän kaikki tiedämme sen, että EU:ssahan me voimme hakea mitä vaan. Maatalouspolitiikka on keskeistä eurooppalaista EU-politiikkaa, ja siellä pitää olla osaavia ihmisiä, ja ymmärtääkseni nykyinen ministeri on yhtä osaava kuin oli aikanaan Kalevi Hemilä, kun oli maatalousministerinä.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Salon puheenvuoro lähti maatalouden kannattavuudesta liikkeelle, ja siihen kytkeytyy monia sellaisia sivuhaaroja ja juonteita, jotka eivät suinkaan kohdistu pelkästään Suomeen, vaan koskevat kaikkia Euroopan maita. Meistä kaikki ovat varmasti nähneet mielenosoituksia Euroopan maista, joissa on nimenomaan tuotu esille se, että maatalouden kannattavuus on laskenut sille tasolle, että tuottajilla on ongelmia selviytyä oman ammattikuntansa ja oman elinkeinonsa kanssa.

Kysymys on siis paljon laajemmasta ongelmasta, kuin mitä ed. Salo tässä kuvaili. Kysymys ei ole yksittäisten puolueiden, yksittäisten ministereiden asioista eikä heidän tavastaan tai tyylistään hoitaa asioita, vaan ongelma on maailmanlaajuinen. Jos tähän vielä kytketään ilmastonmuutos ja kaikki muut olosuhdelisät, niin ongelmia meillä kyllä riittää, mutta ihan toisenlaisia kuin ed. Salo kuvaili.

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Reaktion osasin odottaakin. Tämä ei ollut mikään yllätys. Minä vaan mietin ihan sitä, että kun meidän maataloustulostamme kumminkin puolet tulee Eurooppa-politiikan onnistumisen johdosta ja kun olen kuunnellut niitä käytännön maanviljelijöitä, siis tuottajia, jotka tällä hetkellä tämän kannattavuusongelman kanssa painiskelevat, niin he suhtautuvat kuitenkin näihin näkemyksiini ihan toisella lailla kuin te. He ovat sitä mieltä, että olisi voinut ehkä hieman paremminkin joissakin asioissa onnistua ja olisi tarvittu ehkä vielä leveämmät hartiat, olisi tarvittu ehkä vielä paremmin niitä kavereita sieltä Euroopasta ja varsinkin, jos ne kaverit vielä suhtautuvat pohjoisen maatalouden tiettyihin kipukysymyksiin ihan oikealla tavalla. Minä vaan kiinnitän huomiota kuitenkin, että liberaaliryhmähän haluaisi lopettaa kaikki EU-maataloustuet, ja se on heidän ohjelmassaan ja kaikkien luettavissa.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa puhemies! Tarkootukseni enää ei ollut tulla tänne pönttöhön, erustajakolleega Kerola sanoi, että älä enää ota puheenvuoroa. Mä aattelin, jotta otetanpahan, ja ed. Salo kirvoitti minut tänne.

En halua kehua omia enkä mollata Saloa, mutta haluan pikkuusen tuoda tällaista näkökulmaa. Koittakaas ny miettiä yks totuus. 1960-luvulla, jokka oli monelle kaukainen asia, oliko vielä kaikki edes syntynyt silloon, sillon ku oltihin töissä, nii silloon riitti se, että ku tehtiin kuutena päivänä töitä. Oli vain lauantai-iltapäivä vapaata, sunnuntai, sillon piti jo keskittyä maanantain työpäivähän. Ku raha riitti ruokahan ja jonkinmoisihin kamppeihin ja se pieni ylimääräne osuus siitä palakasta, jos se meni sitte niin sanottuun humputuksehen, niin oltihin tyytyvääsiä. No, pikkuhilijaa ku ollahan menty viispäivääseen työviikkohon, entistä enemmän vapaata, entistä enemmän pitää olla rahaa käyttää vapaa-aikahan ja ruoan ei saisi maksaa yhtään mitään. Kaikki vähäki, mitä ruoka maksaa, soon liikaa. Mä väitän yhyren totuuren, jotta ny ku ollahan EU:ssa, ne maataloustuet, niin noon tarkootettu kuulkaa tekemähän ruoan halavaksi, jotta viljelijä pystyy tuottamahan sellaasta ruokaa kauppahan, jotta myös palakansaajien on sitä heleppo ostaa tietyllä hinnalla.

Eli nämä maataloustuet on juuri näitä rahoja, ja jos ei näitä olsi, niin haluaasinpahan vain kysyä, mitä torellisuures kaikille ruoka maksaas. Solis aivan toisenmoiset hinnat. Ja näitä samanmoisia tukiaasia on joka ikisellä alalla, tuotannonalalla. En halua ottaa ku yhyren pienen esimerkin. Taksimiehet ku ostaa taksin, ne saa kolomen vuoren, ku ne ajaa sillä, tietyn kompensaation, ja saattavatpa ajaa sellasella puoli-ilimaasella kulukuvälinehillä eli työkalulla, ja kun vaihtavat sen uutehen, niin saavat saman ku torellisuures on maksanut, eli näitä tukiaasia kuulkaa on joka asias.

Mutta minkä takia halusin tuon puheenvuoron torellisuures ottaa, kattoon televisiosta, onko tästä viikko aikaa, varmahan teistä moni muukin näki, joka oli suuri yllätys. Nämä isoot koirat eli hompit, mä oon sanonut isoja koiria, että noon homppia, ne päästää CO₂-päästöjä enemmän ku citymaasturi. Aivan uskomatonta, mutta totta kai, kun ne syö kuivattua lihaa tuollasen 160 kiloa vuoressa. Eli ny pitääs olla kaikkien meirän luonnonsuojelijoiden, ja se, että näitä ilimastoasioita ku puhutahan Kööpenhaminas, hirmu tarkkana, kuka torellisuures päästää ja kuka säästää luontoa. (Välihuuto: Kummasta pitää luopua koirasta vai maasturista?) — No, mä sanon, että ittekukin menköhön peilin etehen ja miettiköhön.

Hyvää joulua kaikille.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! En tiedä, mitenkä tätä ed. Salon kommenttia avaisi, mutta kaikkihan me sen tiedämme, että etujärjestöillä on aina oma edunvalvontatehtävä ja niiden pitää luonnollisesti nostaa omia tärkeitä kysymyksiä ja asioita esille. Kaikki varmaan voimme alleviivata sen, että paljon tehtävää maataloudessa riittää kannattavuuden suhteen. En tiedä, omassa maakunnassa ei kyllä ole tullut minulle ainakaan nykyisen ministerin toimesta valituksia, mutta saattaa olla, että meillä monta kokoomuslaista ei siellä olekaan tuottajina, että tätä on vaikea tietysti arvioida sitten.

Mutta asiaan sen verran, oikeastaan pyysin puheenvuoroni sen takia, että olemme olleet huolissamme tuolla jaostossa, jossa on erittäin hyvää työtä tehty niin kaikkien hallituspuolueitten kuin opposition kanssa ja olemme hallintokuluista aina keskustelleet. Hallinto ei ole koskaan itsetarkoitus. Nyt, kun alueellistamista on tapahtunut myös kyseisen pääluokan osalta, Maaseutuvirasto on siirtynyt Seinäjoelle — mistä ilmeisesti ed. Salokin on tyytyväinen — niin nyt ensi vuoden budjetille on saatu miinus 16 prosenttia hallintokuluihin vähennystä yli 4 miljoonaa euroa. Tämä on juuri sitä alueellistamista, mitä tehdään, että saadaan hallintokuluja alas. Kun nyt on näinkin merkittävä, yli 4 miljoonan euron vähennys, niin se on antanut sitten varsinaiseen operatiiviseen toimintaan liikkumatilaa. Näin minun mielestäni tulee ehdottomasti myös tehdä.

Täällä on puhuttu riistavahinkolaista ja kor-vauksista jne., aivan oikein sinänsä. Mutta jaoston yksimielinen näkökulma oppositiokin huomioon ottaen oli se, että me kyllä lisäämme painetta siihen suuntaan, että ei voi olla niin, että budjettirahoitus jatkuvasti kasvaa voimakkaasti. Pitää myös nähdä se, että silloin kun saavutetaan suurpetojen osalta kestävä taso, niin poistetaan myös sitä kantaa niin, että tämä kanta ei nouse niin isoksi, että nämä vahingot kasvavat holtittomasti. Tämä on meillä ollut se selkeä viesti, ja se on kirjoitettu sinne. Emme tänä vuonna lisänneet määrärahoja juuri tämän seikan takia, ja toivottavasti tämä myös ministeriössä sitten ihan aidosti huomioidaan.

Kemera-tuen riittävyyden osalta kaikki jaoston jäsenet tiedostivat sen tilanteen, että tarve vuodelle 2010 tulee olemaan noin 12—16 miljoonaa euroa lisää. Mutta kun me tiedämme, että meillä oli käytettävissämme noin 6 miljoonaa euroa, niin ei kaikkea rahaa voinut tähän Kemeraankaan laittaa. Lähtökohtaisesti olemme kirjoittaneet niin, että lisäbudjettien kautta tämä puuttuva Kemera-rahoitus on hoidettava. Hallituksellahan on käytettävissä lisäbudjetteihin 300 miljoonan euron potti.

Jyrki Yrttiaho /vas:

Arvoisa herra puhemies! En ole mikään maatalouden asiantuntija, mutta ed. Salon erittäin tiukka ja kitkerä EU:n maatalouspolitiikan ja Suomen keskustan maatalouspolitiikan kritiikki herätti minutkin tuolla takapenkillä uinujan.

Täällä on maaseudusta ja maataloudesta puhuttu voimakkaan puolustuksen sävyin, mutta on siinä kyllä paljon sellaisia kansallisromanttisia sävyjä. Helposti unohtuu, että ruoka tuotetaan raaan kapitalismin ja raaan kapitalistisen kilpailun oloissa. Ruuan hintojen nousu on räikeä esimerkki siitä, miten voitontavoittelu syrjäyttää ihmisten tarpeet. YK:n elintarvikeohjelman johtaja Sheeran on jo varoittanut siitä, että ruuan hinnan raju nousu voi nostaa maailmanlaajuisen hiljaisen tsunamin, joka uhkaa suistaa yli 100 miljoonaa ihmistä nälänhätään. Ruuan hintojen nousu koskettaa etenkin maailman köyhimpiä ja köyhimpiä niin täällä kuin muuallakin.

Hintojen nousun syyksi usein sanotaan muuttuneet sääolosuhteet, huonot sadot ja muutokset ruokavalioissa, se, että syödään yhä enemmän lihaa ja maitotuotteita, joiden tuottaminen vaatii paljon rehua. Sanotaan myös, että osasyy tähän ruuan hinnan nousuun on ruokakasvien käyttö liikenteen biopolttoaineiden kasvavassa tuotannossa. Nämä syyt eivät kuitenkaan yksinään riitä selittämään ruuan hintojen viimeaikaista maailmanlaajuista nousua. Biopolttoaineiden valmistaminen elintarvikkeista on vähentänyt ruuan tarjontaa tähän mennessä vain aivan marginaalisesti. Viljasadot eivät ole maailmanmitassa erityisen huonoja. Myöskään väestönkasvu ja kehitysmaiden kulutustason nousu eivät selitä hintojen radikaalia nousua muutamien kuukausien aikana. Kysymys on kapitalismista. Ruuan kysynnän nopea kasvu on merkittävältä osin seurausta globaalista rahoitusmarkkinoiden kriisistä ja sijoittajien lisääntyneestä kysynnästä näitä hyödykkeitä kohtaan.

Raaka-ainemarkkinat ovat tällä hetkellä hyvä sijoituskohde, kun sijoitusmarkkinat ovat monilla muilla aloilla epävarmoja tai eivät enää tuota yhtä paljon. Tällä tavalla globaali finanssikapitalismi tappaa ihmisiä nälkään keinotteluvoittojen nimissä. Järjestelmä on asettanut itsensä perimmäisten kysymysten äärelle. Jos globaali yhteisö ei ala toimenpiteisiin spekulaation kitkemiseksi esimerkiksi kieltämällä ruuan futuurikaupan ja ryhtymällä sääntelemään elintarvikkeiden hintoja maailmanlaajuisesti, tulevat nälkäisten ihmisten mielenosoitukset ja väkivaltaiset konfliktitkin leviämään ympäri maailmaa.

Helsingin yliopiston maatalouspolitiikan professori Jukka Kola tuo kaksi keskeistä keinottelun lisääntymisen syytä esiin hyvässä artikkelissaan Helsingin Sanomissa: hinnan nousu ja markkinoiden niukkuus. Maataloustuotteet ovat kauppatavaraa jo ennen kuin pellolla edes viheriö. Raaka-ainepörsseissä kauppaa käydään futuureilla, eli sato voidaan myydä esimerkiksi puoli vuotta ennen korjuuta. Voitot syntyvät nopeilla ja suurilla kaupoilla. Ruokamarkkinoiden spekulatiivinen luonne näkyy esimerkiksi siinä, että kohtuulliset sadotkaan eivät ole laskeneet hintoja. Myös suuret elintarvikeyhtiöt haluavat varmistaa osuutensa sadosta, mikä osaltaan nostaa hintatasoa yhä enemmän ja enemmän. Ruuan hinta on pysyvällä nousu-uralla. Ruokamarkkinat ovat suosittu sijoituskohde.

Miten EU sitten toimii maatalouspolitiikassa, maatalouspoliittisen spekulaation kitkemiseksi? Ei mitenkään. EU:n maatalouspolitiikka jouduttaa tuotannon ja jalostuksen keskittymistä. Suomalaisella perheviljelmällä ja monella muullakin eurooppalaisella perheviljelmällä ei ole tässä pyörityksessä tulevaisuutta. Tarvitaan markkinavoimien logiikasta vapaata maaseudun ja myös maatalous- ja metsätalouselinkeinojen kehittämistä, ja siinä avainasemassa tulevat olemaan erityisesti ruuan osalta kuluttajat: kuluttajien asenteet ja käyttäytyminen ja toiminta.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa puhemies! Omalla hyvin maalaisella päälläni olen miettinyt tätä kuviota: suomalainen maaseutu, sen tulevaisuus, lähiruoka, omavaraisuus, huoltovarmuus, elin- ja kasvuympäristön arvostaminen. Suomi on pieni maa. Meillä on suhteessa eurooppalaisiin kumppaneihin vielä varsin pienet tilakoot verraten siihen massiiviseen massatuotantoon, mitä muualla harjoitetaan.

Kyllähän se on tosiasia, että vaikka kuinka puhumme keskenämme täällä ja sätimme välillä toisiamme ja koulutamme toisia toimimaan paremmin ja tekemään asioita eri tavalla, niin totuus mielestäni löytyy tästä salista ja suomalaisesta poliittisesta päätöksenteosta yhteistyössä median kanssa. Jos me emme yhdessä pysty vaikuttamaan suomalaiseen kuluttajaan, suomalaisen kuluttajatottumuksiin ja ostopäätöksiin, niin se on kyllä mielestäni sitten meidän heikkoutemme.

Suomalainen pitkälti äänestää ruokaostoksilla myös mielikuvilla ja omilla mallinnuksillaan siitä, mikä on hyvää ja mikä on oikein. Ja jos me kykenemme yhteisillä toimilla, joka ikinen poliittinen ryhmä, yhdessä tekemään sen ratkaisun, että nyt me ajamme sellaisia markkinointikeinoja, semmoisia toimintamalleja, jotka edistävät suomalaisen, kotimaisen tuotannon siirtymistä joka ikiseen suomalaiseen ruokapöytään, niin se, jos mikä, on paras pelastuskeino kotimaiselle tuotannolle ja suomalaiselle maataloudelle, olivatpahan sitten komissaarit, ministerit, kanisterit ihan mistä tahansa. Se on meistä kiinni ja meidän ratkaisuistamme, haluammeko me tarttua siihen haasteeseen, minkä kuluttajat meille asettavat.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Tästä EU:n kehityksestä on kyllä syytä käydä keskustelua tässä yhteydessä, koska maatalouspolitiikka on nyt entistä enemmän ja entistä kauempana entistä vieraammissa käsissä. Unioni on saamassa romanialaisen maatalouskomissaarin. Se on erittäin arveluttavaa, mihin suuntaan silloin ollaan menossa. Toisaalta Lissabonin sopimus merkitsi sitä, että maatalouspolitiikka ainakin budjetin osalta siirtyy unionin parlamentille, ja parlamentissa jylläävät kaikenlaiset voimat, jotka ovat hyvin vieraita meille ja joiden suomalaisten olojen tuntemus on erittäin heikko.

Jos meiltä on vielä merkittävä parlamenttiryhmä maatalousvastaisessa ryhmässä siellä, ongelmat kyllä saattavat vakavalla tavalla kärjistyä. En ota siihen kantaa, mihin ryhmään keskustalaiset mepit haluavat kuulua. Jos he haluavat kuulua liberaaliryhmään, jossa perhepolitiikka on ääriliberaalia ja maatalouspolitiikka sellaista, mikä meille ei ollenkaan sovi, niin ok, muut tekijät varmaan vaikuttavat.

Mutta itse en kyllä pidä sitä ollenkaan toivottavana, että tällainen valtasiirtymä unionille vielä tästäkin kasvaa ja on nyt Lissabonin sopimuksen myötä kasvanut. Kyllä tämä on sellainen asia, josta pitäisi käydä täällä hyvinkin pitkä ja perusteellinen keskustelu vielä, minkälaista politiikkaa, millä ehdoilla ja kenen toimesta voidaan parhaiten hoitaa. Siinä suhteessa yhdyn kyllä ed. Salon harkittuihin sanoihin tässä yhteydessä.

Herra puhemies! Toinen kysymys, mikä nousi esille, on petokysymykset ja susiasiat. Valitettavasti päätösvalta on unionilla siinäkin asiassa, ja tämä Suomessa harjoitettava susipolitiikka on järjetöntä. Pitäisi saada siihenkin muutos, mutta hallitus ei edes yrittänyt, niin kuin ei 141:nkään kohdalla yrittänyt Lissabonin neuvotteluissa, niin ei myöskään tässä suhteessa. Tässä ollaan, emmekä ilmeisesti paljon muuta voi.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tosiasia on, että Suomessa syödään lähestulkoon EU:n kalleinta ruokaa. Ja sekin on tosiasia, että Suomessa ovat EU:n halvimmat ruuan raaka-aineet, eli suomalaiset tuottajat saavat vähiten, mutta kuluttajat maksavat eniten. Näin se on.

Olen, arvoisa puhemies, ollut koko tämän kolmituntisen keskustelun ajan tässä salissa ja kuunnellut tätä. Voin todeta, että täällä on vallinnut lähes liikuttava yksimielisyys siitä, että kotimaassa pitää elintarvikkeet tuottaa, jotta suomalaisilla olisi kotimaisia elintarvikkeita käytettävissään ja olisi syödä kotimaista ruokaa.

Äsken kuitenkin, kun vasemmistoliiton ed. Yrttiaho puhui, olin kuulevinani, että tämä harmonia, mikä täällä salissa on vallinnut tämän illan, vähän särkyi. En ole ihan varma, tarkoittiko hän oikeasti syyllistää suomalaisia maataloustuottajia korkeasta ruuan hinnasta. En ole aivan varma enkä pysty sitä nyt varmistamaan, kun hän on poistunut jo salista. Mutta jos niin on, hän on kyllä totaalisesti väärässä. Se pitää paikkansa, että Suomessa ruoka maksaa paljon, mutta siihen eivät ole syypäitä missään nimessä suomalaiset maanviljelijät.

Arvoisa puhemies! Meillä valiokuntatyö on myöskin sujunut erinomaisen hyvin näillä valtiopäivillä, ja tämän syksyn kuluessa maa- ja metsätalousvaliokunnassa on ollut hyvinkin vaikeita asioita ratkaistavana. On ollut hankalia hallituksen esityksiä, siinä mielessä hankalia, että niitä on pitänyt välttämättä täällä eduskuntakäsittelyssä korjata. Mutta ne korjaukset on tehty ja ne on tehty lähes yksimielisesti.

Olen tämän vaalikauden alusta alkaen ihmetellyt, miksi vasemmistoliitto, joka on kuitenkin merkittävä eduskuntapuolue, jättäytyi kokonaan maa- ja metsätalousvaliokunnasta pois. Tämä asia näyttäytyy vielä kummallisempana, kun meidän valiokunnassamme kuitenkin esimerkiksi perussuomalaisten pieni ryhmä on edustettuna. On onni, että vasemmistoliitto on ollut mukana muutamien tärkeiden asioiden ratkaisuvaiheissa tuolla valiokunnassa varajäsenen ed. Matti Kankaan toimesta. Ed. Kangas on hoitanut kyllä oman osansa ihan ammattimiehen lailla. Kiitos siitä. Mutta kuitenkin tämä on erikoista, että vasemmistoliittoa ei ole kiinnostanut valiokuntatyö.

Arvoisa puhemies! Haluan kolme asiaa vielä nostaa esille tässä lopuksi.

Huoltovarmuus niin elintarvikkeitten kuin myöskin energian osalta on kansallinen asia. Meidän kaikkien suomalaisten pitäisi se mieltää ja tunnustaa se tosiasia, että ilman kotimaista ruuan tuotantoa, ilman suomalaista elintarviketuotantoa, ilman maataloutta emme me pysty varmistamaan itsenäisyyttämme ja vapauttamme kaikissa olosuhteissa.

Toinen asia on, että meidän on myöskin huolehdittava puuhuollon tulevaisuuden turvaamisesta ja tämä budjettiesitys, mikä meillä on nyt käsiteltävänä, osaltaan tukee tätä tavoitetta, mutta paljon on tehtävää vielä ensi vuonna lisäbudjettien merkeissä. Siihen tullaan palaamaan.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi viittaan hallitusohjelmaan ja siihen, että byrokratiaa piti tällä vaalikaudella rankasti purkaa, mutta monet hallituksen esitykset ovat tuottaneet lisää byrokratiaa, lisää hallintoa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Pertti Hemmilä toi hyvin tärkeän asian esille, elintarvikkeitten huoltovarmuuden ja omavaraisuuden. Vaikka viime vuoden viljasato oli hyvä, meillä Suomessa on tosiasia se, että me olemme erittäin paljon ulkomailta tuotavan leipäviljan varassa. Ja jos ulkomailta tuontia ei voitaisi saada, niin meillä hyvin helposti oltaisiin sen todellisuuden edessä, mikä ruuan puute tältä osin olisi.

Meidän tulisi keskittää siihen toimintaan, että meillä olisi viljan varastointia. Meillä on viljan varmuusvarastointia esimerkillisesti maailmassa. Suomi on ainut maa, missä on viljan varmuusvarastointia, mutta meillä tulisi olla niin kuin vanha talonpoikainen viisaus, jonka isäni syntymäkodissa opetti: on oma vara, vieraanvara ja vielä jäämisen vara. Nämä kaikki meillä tulisi olla. Sen takia meidän tulee pitää huolta siitä, että meillä on maatalous, joka tuottaa elintarvikkeet tälle kansalle. Oma vara kaikissa oloissa, mutta myös vieraanvara.

Jos maailmalla tulisi irrationaalisista syistä kato, jonka tulivuoren purkaukset voisivat aiheuttaa ilmastonmuutoksena — tällaisethan ovat aiheuttaneet niitä nälkävuosia, joita 1800-luvulla muun muassa tässä maassa on koettu, aivan maapallon toiselta puolelta olleet vaikutukset ovat tuntuneet täällä katovuosina — silloin koeteltaisiin, mistä me saamme ruokaa. Tämän vuoksi meidän on pidettävä huolta, että meillä on todella oma vara, vieraanvara, jotta me voisimme täältä toimittaa muualle, ja vielä niin, että se todella riittää tämä jäämisen vara.

Edelleen näen, että meidän tulee pitää huolta myös karjan rehusta ja myös tämän varmuusvarastointiin tulee kiinnittää huomiota. Siksi suomalainen maatalous on asia, jota on puolustettava. Onneksi tänä aikana poliittisesta näkemyksestä riippumatta tämä tajutaan paremmin kuin aiemmin. Annan tunnustusta kaikille eduskuntaryhmille siitä, että kotimaisen ruuan arvo tunnustetaan ja tajutaan. Mutta se tarkoittaa myös sitä, että meidän on pidettävä huolta, että suomalainen ruuantuottaja saa yritystoiminnastaan toimeentulon. Tämä koskee myös karjataloutta, naudanlihan tuotantoa, maidon tuotantoa. Nämä kaikki ovat perusasioita.

Huonompanakin satovuonna saadaan kuitenkin sen verran vihreää, että karjan kanssa voidaan mennä eteenpäin. Ajattelen sitä, että jos tulisi jotain irrationaalisia ilmastonmuutoksia, näitä muita kuin mitä Kööpenhaminan ilmastokokous pohtii. Auringonpilkkujen muutokset, jotka ovat seitsemän vuoden jaksoissa keskimäärin, voivat myös olla hyvinkin yllättäviä sääolojen osalta.

Arvoisa puhemies! Metsätalouden osalta kiinnittäisin huomiota myös nuorten metsien ensiharvennuksiin, Kemera-rahoitukseen, siihen, että me saisimme myös sitä kautta metsät kasvaviksi ja riittävästi bioenergian raaka-ainetta.

Edelleen tässä yhteydessä kuulin, että täällä on puhuttu myös suurpedoista. Minusta on käsittämätöntä, että me Suomessa elämme tilanteessa, jollainen on ollut toistasataa vuotta sitten, että me joudumme kokemaan aivan todellista petovaaraa maaseudulla. Tälle helposti hymähdellään, mutta tämä on todellisuutta liian monien ihmisten kohdalla.

Järkyttävästi nuoriso vieraantuu luonnosta, ja mikä pahinta, tulevat metsänomistajasukupolvet eivät tunne välttämättä niitä metsiä, joitten omistajia he ovat muutaman vuoden, vuosikymmenten, päästä. Sen takia haluan, että luonto olisi edelleen turvallinen ja vapaa suurpedoista. Minusta on ollut täysin vastuutonta politiikkaa 1990-luvulla, että meillä on siirretty petoja sillä perusteella, että maanomistaja on antanut luvan, joku puutavarayhtiö, jolla ei ole mitään todellista vaikutusta sen asuinympäristön kannalta. Pedoilla on jalat, ne eivät kauan sillä tontilla pysy, mihinkä ne on siirretty, ja näin ollen täysin piittaamatta kansalaisten perustuslain takaamasta oikeudesta fyysiseen turvallisuuteen meille on tuotu suurpetojen, karhujen, kokoisia petoja maisemiin ja ne ovat vaaratekijä. (Puhemies: 5 minuuttia!)

Minusta pitäisikin päästä siihen, että tämä petovaara eliminoitaisiin eikä tulisi petovahinkokustannuksia ja ihmisillä ja kotieläimillä ja tuotantoeläimillä olisi myös turvallista kaikkialla.

Timo Kaunisto /kesk:

Arvoisa puhemies! YK:n maatalousjärjestön Faon arvion mukaan meillä on 40 vuotta aikaa maapallolla kaksinkertaistaa ruuan tuotanto. Sitä taustaa vasten on aivan turha täällä käydä keskustelua siitä, mikä ryhmä kenties hoitaisi maatalouden asioita parhaiten Suomessa ja maailmalla, kun meillä on yhteinen tavoite hoitaa tämän maapallon ja myös Suomen elintarvikeomavaraisuus. 40 vuotta on lyhyt aika maataloudessa ja ruokahuollossa. Pitäisi vihdoinkin päästä sellaiseen tilanteeseen, että meillä on yhteinen näkemys siitä, millä tavalla me ruokahuoltomme hoidamme.

Minä haluaisin olla kovasti samaa mieltä ed. Kyllösen kanssa siitä, että kuluttajat ovat se taho, joka valinnoillaan vaikuttaa siihen, millä tavalla suomalainen ruuan tuottaja ja millä tavalla suomalainen maatalous pärjää. Mutta valitettavasti Suomen oloissa meillä on erittäin keskittynyt, ehkä maailman keskittynein, vähittäiskauppa, jossa kourallinen ostajia vastaa siitä, mitä kaupan hyllyillä on ja minkä hintaista tuotetta siellä on. Se on johtanut aika epätoivoiseen tilanteeseen. Meillä tukipolitiikka menee omaa rataansa. Siihen me voimme osaltamme vaikuttaa. Mutta markkinoilta saatava tulon osuus pienenee koko ajan kahta kautta, sitä kautta, että hinnat alenevat, ja sitä kautta, että kotimaisen tuotteen osuus kaupassa koko ajan pienenee. Tähän meidän on keskityttävä ja tähän meidän on huomiomme kiinnitettävä. Meillä on todellakin vain muutama kymmenen vuotta aikaa saada tämä asia oikeille raiteille. Ei tämmöinen pieni pikkupoliittinen kinastelu tässä asiassa meitä kovin paljon hyödytä.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Kaunisto käytti edellä erittäin tärkeän puheenvuoron. Olen nyt vain hetken aikaa voinut seurata tätä keskustelua ja siksi koin, että on tähän tärkeään hallinnonalaan jotain sanottava, koska minusta meidän katseemme on aivan liikaa omissa varpaissamme nyt, kun me puhumme tästä tärkeästä hallinnonalasta, kun meidän pitäisi katsoa vähän kauemmaksi ja tunnistaa se, mihinkä meidän pitää keskittyä suomalaisessa elintarviketaloudessa ja mihinkä meidän pitää keskittyä suomalaisessa biotaloudessa. Siksi näen, että koko Euroopan unionin maatalouspolitiikka on erittäin suurien haasteiden edessä.

Maailman ruuan tuotannon kysyntä tulee merkittävällä tavalla kasvamaan, eikä riitä, että me Euroopassa näpertelemme nippa nappa omavaraisuuden kanssa, vaan muun muassa Kiinan, Aasian voimakas talouskasvu tulee merkitsemään sitä, että ravinnon kysyntä kasvaa niin merkittävästi, että meidän pitää pystyä näkemään laajemmin, ei vain niin, että me olemme tuonnin kohteena elintarvikeasioissa, vaan me sillä korkealla osaamisella, joka on Suomeen aikaansaatu, luomme tilaa myös suomalaiselle ruuan viennille, korkealaatuisille ruokatuotteille. Sille on nyt tarve, sille on todellinen tilaus.

Mutta tietyllä tavalla koko EU:n alueella me olemme käpertymässä tämän elintarviketalouden kanssa harmillisella tavalla, josta kärsii myös Suomi osana EU:n nykyistä maatalouspolitiikkaa. Me edelleen kuljemme sillä tiellä, miten arvoa alennetaan alkutuottajan näkökulmasta. Se on mahdoton tie. Meidän pitää uskaltaa tarkastella, millä tavalla me luomme arvoa koko elintarviketalousketjussa, millä tavalla me luomme lisää arvoa myös alkutuottajan näkökulmasta. Tähän kehitystyöhön meidän pitää uskaltautua ja ryhtyä.

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti otan myös metsäsektorin esille. Sinällään hyvä maatalousjaoston mietintö, mutta minusta meidän pitää havahtua siihen tosiasiaan, että jo viime vuonna Suomen metsiä hakattiin vajaa 60 miljoonaa kiintokuutiometriä noin 100 miljoonan kapasiteetista. Tänä vuonna tullaan hakkaamaan vain runsaat 40 miljoonaa kiintokuutiometriä, mikä merkitsee sitä, että Suomen metsissä on 60 miljoonan kiintokuutiometrin vajaakäyttö. Me edelleen vaan rullaamme vanhoilla raiteilla tämän erittäin tärkeän ja merkittävän luonnonvaran hyödyntämisen osalta.

Meidän pitää avata suomalainen raaka-ainelähde uusille toiminnoille, uusille toimijoille. Erittäin keskeinen potentiaalinen alue on bioenergia, puuenergia. Tähän asiaan minusta olisi voinut myös jaoston mietinnössä kiinnittää selvästi enemmän huomiota. Me vain hipsuttelemme tämän erittäin merkittävän luonnonvaran laajemman hyötykäytön osalta. Nyt tässä tarvitaan poliittista katalyyttiä. Meidän pitää lähettää se viesti, että uusia, rohkeita toimijoita tarvitaan tänne raaka-ainelähteille, jotka luovat sellaista arvoa tuotteille, jolla pärjätään kotimaassa ja kansainvälisillä markkinoilla.

Minä, arvoisat kollegat, palautan sen yksinkertaisen näkymän, mitä merkitsee, että suomalainen elintarviketalouden markkina on yli 10 miljardia euroa vuositasolla. Otammeko me siitä yhä suuremman siivun kotimaahan vai annammeko me periksi tämän tärkeän toimialueen kehittämisen osalta, on erittäin olennainen kysymys lähivuosina.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Hemmilälle: Vasemmistoliitto on hyvin mukana koko ryhmänä puolustamassa suomalaista maataloustuotantoa ja maaseudun hyvinvointia mutta myöskin niitä maaseudun palveluja, joita varsinkin tämä hallitus on runsaasti vähentänyt ja lopettanut. Vaikka meillä ei siellä valiokunnassa ole nyt tällä hetkellä kuin varajäsen, voin vakuuttaa, että hän on hyvin asioista perillä ja ryhmä tietää, missä mennään. Siinä mielessä olemme tästä asiasta samalla lailla huolissamme kuin monet muutkin tämän illan puheenvuoron käyttäjät.

Suomalainen ruokahan on puhdasta ja turvallista, ja sille pitää antaa mahdollisuus Suomessa ja suomalaisessa maatalouspolitiikassa. Suurin uhka suomalaiselle tuotannolle on Euroopan unioni, jonka maatalouspolitiikka on rakennettu niin, että se palvelee suurten jäsenmaiden, kuten Ranskan, Saksan ja Englannin, etuja. Annetaanhan maataloustukia muun muassa EU:sta Englannin kuningashuoneelle. Se kertoo sitä, minkälaista politiikkaa tämä on ja ketkä siitä hyötyvät.

EU:n maatalouspolitiikka ei huomioi sitä lyhyttä kasvukautta, joka meillä Suomessa on verrattuna Keski- tai Etelä-Eurooppaan. Tämä kasvukausihan aiheuttaa sen, että me emme tässä tuotantokilpailussa ole samalla viivalla, ja silloin samanlaisia pelisääntöjä ei pitäisi ihan joka asiaan tuputtaa Suomessa.

Suomalaista maatalouspolitiikkaa on viime vuosina johtanut keskustalainen maatalousministeri jo pitkään. Heidän aikanaan Suomi on antanut monissa asioissa periksi EU-byrokraateille, ja tämä on vaarantanut meidän oman tuotantomme maassamme. Suomi onnistui puolustamaan etuja paljon paremmin Lipposen hallituksen aikana, jolloin ministerinä oli Kalevi Hemilä. Muistan, kuinka monesti oli vaikeita tilanteita, mutta niistä muuten selvittiin silloin aika hyvin ja näihin pysyviin sopimuksiin ei silloin puututtu. Meillähän on pysyvä sopimus EU:n kanssa, muun muassa Pohjois-Suomelle hyvin tärkeä artikla 142, ja nyt aina puhutaan siitä, että siitäkin ollaan mahdollisesti jossain vaiheessa luopumassa. Näin ei saa tehdä, koska tämä sopimus on erityisesti Pohjois-Suomelle C-alueelle tärkeä, ja koska se on sovittu pysyvästi, sitä ei pidä mennä avaamaan. Se on varma, että silloin me menetämme sitä maataloutta tuolla pohjoisessa.

Edellinen puhuja otti esille tämän metsäpolitiikan. Se ei nyt ole onneksi yhteistä vielä Euroopan unionin kanssa, ja siinä pitää olla tiukkana, että metsäpolitiikkaa ei sidota näihin EU-kiemuroihin. Silloin ollaan hukassa eikä meillä ole mahdollisuutta hoitaa itse tätä metsäpolitiikkaa, niin kuin vielä tänä päivänä on. Se on suuri haaste. EU:n varmasti tekee mieli iskeä kyntensä myöskin tähän meidän metsäpolitiikkaamme, mutta tarvitaan jämäkkyyttä, ja toivottavasti sitä vihdoinkin alkaa nyt keskustan ministereiltäkin löytyä.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan vaan ed. Valppaalle todeta, että ihan tiedonkulun kannalta olisi varmasti hyvä, että noinkin merkittävän isolla eduskuntaryhmällä kuin vasemmistoliitolla olisi edustaja kaikissa valiokunnissa varsinaisena jäsenenä. Ihan tässä keskustelussa on käynyt ilmi, että se tiedonkulku ei ole ollut oikein hyvää. Ed. Yrttiahon puheenvuorosta kyllä kuulsi läpi tietty tietämättömyys taikka sitten asenteellisuus näihin asioihin.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Varmaan tätä tietämättömyyttä on, mutta minä luulen, että sitä on kaikissa muissakin ryhmissä, tietoa ei ole koskaan riittävästi. Mutta kyllä tämän maan talousasia on kuitenkin meillä hoidettu ihan hyvin. On tietenkin hyvä, että kokoomuksen taholta ollaan huolissaan siitä, että vasemmistoliittoa ei ole riittävästi siellä valiokunnassa, mutta minä uskon, että äänestäjäthän sen voivat korjata seuraavissa vaaleissa.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa puhemies! En puhu kovin kauaa. Haluan kiittää ed. Valpasta siitä, että mielestäni hän oli ihan oikeassa. Meidän pitää kyllä pitää siitä kiinni kynsin hampahin, että EU ei pääse päättämähän meirän metsäasioosta.

Sitten ed. Karjula otti erittäin tärkiän näkökulman esille. Meillä jää tosiaan tänä vuonna hakkaamata puuta mettästä mielettömät määrät — oliko se nyt 60 miljoonaa kiintokuutiometriä, eli se on tosi paljo. Tämä tarkoottaa sitä, että meirän mettät ei pysy sellases uusiutuvas kunnossa. Ne pikkuhiljaa rämettyy. Nimittäin ne rupiaa tulohon kuolemahan tilahan, koska ihminenkin ku tuloo määränsä päähän, niin sille käy köpelösti, jos ei me edesauta, samoon se käy mettille. Vaikia verrata ihmisiä ja mettiä, mutta luonnontilassa eletähän täällä kaikki.

Mutta se, minkä takia halusin ottaa puheenvuoron, niin ed. Oinonen takertuu mun mielestä siihen oljenkortehen eli oikiahan asiahan ytimehen. Hän on niillä alueilla, mihnä näitä petoeläämiä on torella paljo, ja se ei kannata meirän väheksyä ja nauraa. Siel on Multiat, Keuruut, isot selänteet. Ja sitte ku ottaa viel sen huomiohon, että siin on Ähtärin eläintarha: takavuosina on kerrottu, että elääntarhasta vietihin siihen elääntarhan vierelle mettähin näitä petoja ja siitä ne on pikkuhiljaa levenny. Toisin sanoen: pirettäköön jatkossa huoli siitä, että sillon, ku meillä on petoeläämiä ylimäärääsiä eläintarhoos, niitä ei päästetä villinä siihen lähialueelle irti. Ne pitää jollakin muulla konstilla joko hävittää kylymästi tai vierä johonkin mualle.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousministeriön osalta budjetin lisäykset ovat hyvin kohdennettuja. Resurssit tulevat maatalouteen, metsätalouteen, muiden maaseutuelinkeinojen ja maaseudun kehittämiseen sekä 4H-tuen kautta nuorten harrastustoimintaan.

Poronhoitoalueen eteläosassa pedot, erityisesti sudet ja ilvekset, ovat elinkeinon uhkana. Niinpä näen, että riistavahinkoihin tuleva 500 000 euron lisäys on paikallaan ja tulee tarpeeseen. Aivan kuten jaoston puheenjohtaja totesi, ilveksen poistolupia on nyt saatu lisää. Pari päivää sitten sain Alakitkan paliskunnan poroisännältä soiton, jossa hän harmitteli viranomaisten toimintaa tässä tilanteessa. Paliskunnalla on ilveksen poistolupa, mutta nyt kissapeto on oppinut piiloutumaan Oulangan kansallispuistoon. Aikaisemmin poroisäntä oli saanut luvan jahdata puistossa. Tänä syksynä ihmetyttää se, että oli tehty linjanmuutos kansallispuistojen osalta. Puiston johtaja eväsi tämän luvan, ja ihmettelen kyllä, kun nyt petopolitiikan osalta on kumminkin poronhoitoalueella tehty linjanmuutos, että tässä suhteessa tätä lupaa on kiristetty. Olisin odottanut toisenlaista päätöstä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun palattiin tähän suurpetopolitiikkaan, niin täytyy todeta, että tämä — näin väitetään — perustuu EU-direktiiveihin, toisaalta väitetään, että se on kotikutoista ongelmaa. Joka tapauksessa olemme joutuneet tilanteeseen, jossa hyvin merkittävät rahamäärät käytetään petovahinkojen korvauksiin, jotka ovat riittämättömiä korvauksia. Tämä on aivan ymmärrettävää, että vahinkoja yritetään korvata, mutta sekin jää vajaaksi. Tästä olen tehnyt kirjallisen kysymyksen muun muassa kuluvalla syyskaudella. Paljon järkevämpää olisi toimia talousarvioaloitteeni mukaan, että muodostettaisiin suurpetojen tappo-, kaatorahat takaisin ja näin ollen saataisiin hoidettua järkevällä ja terveellä tavalla tämä suurpetokanta.

Mutta, arvoisa puhemies, puheenvuoron varasin ed. Karjulan metsäkysymyksiin liittyvässä asiassa, kun hän totesi, että meillä jää hakkaamatonta puuta metsiin. Osaltaan tämä johtuu nyt alentuneista kantohinnoista. Puukauppa ei kävisi ollenkaan, ellei olisi hallituksen hyvää veropoliittista ratkaisua tehty viime vuonna. Pidänkin välttämättömänä, jotta puukauppa kävisi myös tulevan vuoden puolella, että haluttaisiin jatkaa tämän vuoden metsän puunmyyntiveron huojennuskäytäntöä 50 prosentin suuruisena myös tulevan vuoden alusta. Vaarana on, että meillä tulee metsien käyttöön ja puuhuoltoon tarpeeton katkos, joka aiheuttaa työttömyyttä metsäalalla, aiheuttaa ongelmia koneurakoitsijoille, kuljetusurakoitsijoille. Tämän vuoksi olen myös tehnyt asiasta talousarvioaloitteen ja toivon, että tähän metsien hyödyntämiseen ja työllisyyttä turvaavaan aloitteeseen kiinnitettäisiin nopeasti huomio.

Marko Asell /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä on tullut kannanottoja siitä, että puu ei liiku eli puuta ei saa metsä- ja paperiteollisuus tarpeeksi. Elikkä nyt kun monet metsänomistajat asuvat kaupungissa ja tavallaan metsä on pirstaloitunut omistajuuden suhteen, niin olisiko syytä palata siihen aikaan, kun metsää verotettiin pinta-alan mukaan? (Ed. Mustajärvi: Kyllä!) Oikeastaan se olisi ehkä ratkaisu siihen, että saadaan edelleen puuta liikkumaan tarpeeksi niin, että meidän metsäteollisuus ei olisi tavallaan sen ongelman parissa, (Ed. Mustajärvi: Se oli hyvä järjestelmä!) että saataisiin todellakin näistä niin sanotuista perintömetsistä myöskin puu teollisuuden käyttöön.