Martti Korhonen /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitykseen sisältyvät uudet energiatodistusta koskevat velvoitteet perustuvat direktiiviin rakennuksen energiatehokkuudesta. Kyse on siten direktiivin täytäntöönpanosta, jolta osin on joitakin muutosvaihtoehtoja, osin ei.

Voimassa oleva laki energiatodistuksista on ollut voimassa vuodesta 2008 alkaen, joten energiatodistuksen laatimisvelvollisuudesta on jo merkittävää kokemusta, joskin soveltamisala oli aiemmin suppeampi. Aikaisemmin velvoitteet koskivat vain rakennettavia uusia pientaloja. Nyt sääntely on ulotettu koskemaan myös vanhoja pientaloja niiden myynti- ja vuokraustilanteissa, joita on noin 20 000 kappaletta vuosittain. Jos kysymyksessä on ennen vuotta 1980 valmistunut pientalo, säännöksiä sovelletaan vasta 1.7.2017 alkaen.

Kokemukset nykyisen lain soveltamisesta ovat olleet pääsääntöisesti myönteisiä. Energiatodistuksia on laajasti pidetty tehokkaina, motivoivina, helposti ymmärrettävinä energiatehokkuuden jatkuvan parantamisen, ylläpidon ja arvioinnin välineinä. Toisaalta ongelmana on pidetty energiatodistusten kirjavuutta. Kun todistus voi olla laskennallinen tai perustua toteutuneeseen kulutukseen, antotapoja ja lomakkeita on ollut monenlaisia ja energiakulutuksen määrittely vaihtelee rakennustyypistä riippuen.

Selkeää on kuitenkin se, että energiansäästö on kustannustehokkain tapa vähentää kasvihuonekaasupäästöjä, ja rakennuksesta aiheutuu noin 40 prosenttia Suomen kasvihuonepäästöistä. Energiatodistuksen tarkoituksena on tehdä ostajalle ja vuokraajalle mahdolliseksi verrata luotettavasti ja yksinkertaisesti eri rakennusten energiatehokkuutta. Laskennallinen energiatodistus tarjoaa rakennuksen teknisiin ominaisuuksiin perustuvaa tietoa, joka ei ole riippuvainen käyttäjän tottumuksista.

Energiatehokkuusluokitus muuttuu. Uuden lain mukaan se perustuu rakennuksen E-lukuun, joka määritetään rakennuksen laskennallisesta vuotuisesta ostoenergiakulutuksesta painotettuna eri energiamuotojen kertoimilla. Käytännössä ovat siten samat kertoimet ja määritelmät energiatehokkuudesta, jotka on hyväksytty varsinaisten energiatehokkuusmääräysten pohjaksi.

Arvoisa puhemies! Energiatodistus perustuu siis rakennuksen laskennalliseen kulutukseen vertailtavuuden mahdollistamiseksi, mutta kiinteistönpito on tärkeää itse energiatehokkuuden parantamistavoitteen edistämiseksi. Hallituksen esityksen valmistelussa ja käsittelyn kuluessa on käyty paljon keskustelua siitä, tulisiko todistuksen perustua laskennalliseen vai toteutuneeseen energiankulutukseen. Valiokunta joutui erityisesti selvittämään perusteita laskennalliseen kulutukseen perustuvan linjan valinnalle. Saamansa selvityksen perusteella valiokunta toteaa, että laskennalliseen kulutukseen perustuvalla mallilla on Suomessa hyvät perusteet rakennusten energiatehokkuusmääräysten muodostaman kokonaisuuden, toiminnan sekä rakennusten vertailtavuuden toimivuuden kannalta. Valiokunta katsoo myös, ettei esimerkiksi Ruotsissa käytössä olevaa, toteutuneeseen energiankulutukseen perustuvaa malliakaan olisi mahdollista toteuttaa aivan yksinkertaisella tavalla, mistä johtuen malli ei olisi hinnaltaan olennaisesti edullisempi taikka muutoin kustannustehokkaampi. Päinvastoin voi sanoa, että siihen sisältyy epävarmuustekijöitä ja malli on melkoisen raskas.

Laskennallinen kulutus on siis hyvä pohja energiatodistukselle, joka on rakennusten vertailudokumentti. Toteutunutta energiankulutusta koskevat tiedot ovat kuitenkin lisäksi olennaisia, sillä asumisen käyttötottumusten vaikutus asuinhuoneistojen ja talojen energiankäyttöön on helposti 25 prosentin luokkaa. Tämän vuoksi valiokunta pitää tärkeänä, että laskennallisen perustan lisäksi toteutunut energiankulutus on ilmoitettava aina, kun tiedot ovat saatavilla, ja periaatteessa tiedot ovat aina saatavilla. Tätä korostaakseen valiokunta ehdottaa myös pykälän sanamuodon muutosta eli 9 §:n 2 momentin muuttamista.

Toteutunutta energiankulutusta koskevat tiedot ovat tärkeitä kiinteistönpidon kannalta, ja tärkeitä ovat myös energiatodistuksen sisältämät energiansäästösuositukset. Lakiehdotuksen 9 §:n 3 momentin mukaan todistuksessa annetaan suosituksia toimista, joilla voidaan parantaa kustannustehokkaasti rakennusten energiatehokkuutta. Säästösuositusten sisällyttäminen energiatodistukseen on lähtökohta energiatehokkuuden parantamisessa ja tekee todistuksen antamisen mielekkääksi. Energiatodistuksen laatijoiden pätevyys puolestaan on edellytyksenä laadukkaille säästösuosituksille, joten riittävät siirtymäajat ovat tarpeen myös sen varmistamiseksi, että pätevöityneitä laatijoita on käytössä riittävästi. Korkeatasoisella tekemisellä varmistutaan siitä, että todistus ei ole pelkkää byrokratiaa vaan siitä on käytännön hyötyä.

Muutama sana hinnasta.

Hallituksen esityksen arvion mukaan pientaloenergiatodistuksen laatimiskustannukset tulisivat olemaan noin 500—700 euroa ja asuinkerrostalokohteen noin 1 000—1 500 euroa. Koska hinnat määräytyvät markkinoilla, hinnasta ei voida säätää eikä tarkkaa keskihinta-arviota määrittää. Valiokunta pitää tätä arviota hintatasosta korkeana. Erityisesti pientaloenergiatodistuksen arvioitu keskihinta on kerrostaloa koskevaan arvioon verrattuna suhteellisen korkea, vaikka tosin on sanottava myös, että tämä on voimassa 10 vuotta.

Valiokunta edellyttää, että valtakunnallisesti edistetään yhdenmukaisten, helppokäyttöisten työkalujen ja palvelujen kehittämistä erityisesti pientaloille kustannusten hillitsemiseksi. Siirtymäajat vaiheittaisesta soveltamisesta erilaisiin rakennuksiin ovat tarpeen myös markkinoiden toimivuuden kannalta ja kustannusten pitämiseksi kohtuullisina. Sääntelyn hyväksyttävyyden kannalta on myös olennaista, että lakiin sisältyy kevennetty energiatodistusmenettely arvoltaan hyvin vähäisille kiinteistöille.

Valiokunta korostaa lisäksi, että energiatodistuksen hankkiminen on tarkoituksenmukaista yhdistää rakennuksen kuntotarkastukseen, jolloin energiatodistuksen hinnan pitäisi synergiahyötyjen vuoksi olennaisesti alentua. Rakennusten kuntotarkastuksia tehdään nykyään jopa noin 80 prosentissa pientalojen kaupantekotilanteissa, joten energiatodistuksen laatimisen yhdistymisellä kuntotarkastukseen voi olla käytännössä todistuksen hinnalle huomattava merkitys.

Muutama sana soveltamisalasta ja kevennetystä menettelystä.

Lain soveltamisalan ulkopuolelle jäävät esimerkiksi loma-asunnot, alle 50 neliön suuruiset rakennukset, tuotantorakennukset sekä suojellut rakennukset. Toinen merkittävä poikkeus on kevennetty menettely, jota sovelletaan silloin, kun myytävä rakennus tai kiinteistö taikka huoneisto tai sen hallintaoikeus enintään kaksi huoneistoa käsittävässä asuinrakennuksessa on arvoltaan vähäinen taikka jos on olemassa muu erityisen perusteltu syy kevennetyn menettelyn käyttämiseen. Valiokunta pitää kevennettyä menettelyä perusteltuna, ettei laki johda kohtuuttomiin tilanteisiin.

Valiokunta ehdottaa pykälään teknisiä muutoksia, pykälän tarkentamista täsmälliseksi ja arvon määrittämistä hyvin vähäiseksi vähäisen sijaan. Muutokset ovat teknisiä, eli säännöksen sisältöä ei muuteta, vaan lähtökohtana tulee pitää esityksen mukaisesti arvon määrittämistä asetuksella tarkemmin noin 50 000 euron luokkaan.

Pykälän toinen poikkeus liittyy erityisesti kiinteistöjen luovutuksiin, joissa kauppa tehdään suoraan myyjän tai ostajan välillä ilman, että rakennus on vapaasti myynnissä markkinoilla, esimerkiksi lähisukulaisten välisessä kaupassa, kuolinpesän järjestelyihin liittyvissä kaupoissa tai muutoin tilanteessa, jossa kiinteistöä ei anneta julkiseen myyntiin. Tätä on lain tasolla myös täsmennettävä.

Seurantavelvoitteesta. Yhteenvetona voidaan todeta, että valiokunta pitää yhtenäistä energiatodistusjärjestelmää tarkoituksenmukaisena, mutta erityisesti pientaloja koskevien todistusten hintaa on seurattava. Hintatason pitämiseksi kohtuullisena on edistettävä valtakunnallisesti yhdenmukaisten, helppokäyttöisten työkalujen ja palvelujen kehittämistä erityisesti näille mainituille pientaloille. Valtakunnallisen informaation ja helppokäyttöisten työkalujen sekä palvelujen edistämiseen sekä lain valvontaan on osoitettava myös riittävät resurssit, että tätä voidaan hoitaa.

Valiokunta korostaa, että lain täytäntöönpanon seurannalla on varmistuttava myös todistusten laatijoiden pätevyydestä ja riippumattomuudesta, todistusten korkealaatuisuudesta ja hintatason kohtuullisuudesta.

Valiokunta on, arvoisa puhemies, sisällyttänyt mietintöönsä lausumaehdotuksen. Valiokunta edellyttää, että ympäristöministeriö seuraa lain täytäntöönpanoa ja energiatodistuksen hintatason määräytymistä markkinoilla sekä hintatason kohtuullisuutta suhteessa siitä saatavaan hyötyyn ja antaa valiokunnalle selvityksen tilanteesta sekä laatijoiden pätevyydestä ja todistusten laadusta sopivan ajan kuluessa lain voimaantulosta ottaen erityisesti huomioon mahdollisuuden tarkastella pientaloja koskevia käytäntöjä.

Arvoisa puhemies! Mietintöön sisältyy myös kaksi vastalausetta, jotka varmaan esitellään tässä myöhemmin.

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Eduskunnalle on annettu esitys uudeksi rakennusten energiatodistuksia koskevaksi lainsäädännöksi. Lisäksi ehdotetaan vaihtoehtoisten neuvontamenettelyjen valitsemista rakennusten ilmastointijärjestelmien ja lämmitysjärjestelmien energiatehokkuuden parantamiseksi. Ehdotetulla lainsäädännöllä ja ehdotetuilla vaihtoehtoisilla neuvontamenettelyillä täytäntöön pannaan osittain uudelleen laadittu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi rakennusten energiatehokkuudesta.

Rakennusten energiatehokkuus on yksi keskeinen energiatehokkuutta koskeva työkalu, josta on saatu jo hyviä kokemuksia muistakin maista, erityisesti muutoin uudisrakentamisen puolella. Se on työkalu rakennusten energiatehokkuuden vertailuun ja parantamiseen rakennuksen tai huoneiston myynnin ja vuokrauksen yhteydessä. Rakennusten energiatodistuksia on tehty Suomessa nykyisen lainsäädännön mukaisesti vuodesta 2008, kuten valiokunnan puheenjohtaja jo sanoikin.

Energiatodistus tarvitaan myynnin tai vuokrauksen yhteydessä tai uudisrakennukselle rakennuslupaa haettaessa. Eli siis käytännössä vain myynti- tai vuokraustilanteissa tarvitaan jatkossa energiatodistusta. Talolle, jolla ei ole aikeita tähän suuntaan — eikä omistajalla — tätä todistusta ei tarvita. Uudistuksella täydennettäisiin lainsäädäntöä valvonta- ja seuraamussäännöksellä. Olemassa olevat omakotitalot on myös nyt tarkoitus ottaa vaiheittain energiatodistusmenettelyn piiriin. Koska asunto on meidän suomalaisten elämän suurin hankinta, on tietenkin hyvä, että myös vanhan pientalon ostaja voi tulevaisuudessa arvioidessaan ostopäätöstä mitata hankintaansa myöskin ympäristön ja energiatehokkuuden näkökulmasta.

Tähän mennessä energiatodistusten hankkiminen on ollut vapaaehtoista ennen vuotta 2008 valmistuneelle omakotitalolle ja enintään kuuden asunnon asuinrakennukselle. Tarkoitus oli siis, että vasta tällä hallituskaudella nämä tulisivat sääntelyn piiriin. Uusitussa rakennusten energiatehokkuusdirektiivissä on lueteltu ne rakennukset, joille ei tarvitse hankkia energiatodistuksia, ja valitettavasti, tai onneksi, miten sitä ajatteleekin, pientalot eivät ole tässä listassa mukana. Se tarkoittaa sitä, että pientalotkin ovat tämän sääntelyn piirissä.

Jotta energiatodistusten hankkiminen kävisi sujuvasti, ehdotetaan, että ennen vuotta 1980 rakennetuille pientaloille energiatodistus tarvittaisiin myynnin ja vuokrauksen yhteydessä kuitenkin vasta myöhemmin, 1.7.2017 alkaen. Myös muille rakennustyypeille esitetään siirtymäaikoja, jotta uudistus tulee sopivasti portaittain voimaan rakennuskannassa. Todistuksiin tulee esityksen mukaan direktiivin edellyttämät säästösuositukset, jotka ovat tietenkin tärkeitä kuluttajan kannalta.

Paikan päällä käynti todistusta tehtäessä on myös askarruttanut: tarvitaanko vai ei? On vaikea ajatella, että kuluttaja saisi aivan nappiin menevää tietoa, jos ei paikan päällä ollenkaan käytäisi. Näin todistuksen laatija osaa siis ehdottaa oikeaan osuvia säästösuosituksia. Rakennusten ja huoneistojen myynti- ja vuokrausilmoitukseen tulee jatkossa nähtäville rakennusten energialuokkaa osoittava kirjain, ja varmasti olette jo nähneet näitä ilmoituksia ympäri Eurooppaa. Energiatodistus tulee esille suurissa yleisöpalvelutiloissa.

Energiatodistusta ei kuitenkaan tarvita muun muassa loma-asunnoille eikä myöskään alle 50 neliön rakennuksille, ei tietenkään suojelluille rakennuksille tai tietynlaisille erikoisrakennuksille. Uudessa menettelyssä pyritään selkeyteen ja luotettavuuteen määrittämällä energiatehokkuus aina samalla tavalla ja vaatimalla energiatodistuksen laatijoilta myöskin pätevöitymistä. Mutta olemme halunneet varmistaa, että näitä päteviä kuitenkin riittää, ettei ohjeistus ole liian hankala pätevyyden saamiseen. Siksi pätevyyksiä porrastettaisiin tehtävän vaativuuden perusteella.

Arvoisa puhemies! Todistus on aina rakennuskohtainen, ja sen energialuokitus perustuu rakennuksen E-lukuun. E-luku lasketaan painottamalla rakennuksen laskennallista vuotuista ostoenergiakulutusta eri energiamuotojen kertoimilla. Myös toteutunut ostoenergian kulutus ilmoitetaan todistuksessa, jos tarvittavat tiedot ovat saatavilla.

Todistuksen hinnaksi arvioidaan Suomessa pientaloissa 500—700 euroa, ja jos tämä olisi ollut helppo tehtävä, niin olisimme tietenkin voineet ajatella myöskin kunnallista valvontaa, mutta valitettavasti sillä puolella tehtävät ovat jo hyvin kasautuneita, eli sitä kautta tehtävät annetaan yksityisen sektorin hoitoon. Matkakustannukset todennäköisesti voivat vaikuttaa myös hintaan. Tätä kautta voimme vertailun vuoksi todeta tästä 10 vuoden voimassa olevasta energiatodistuksesta, vertailun vuoksi siis, että Ruotsissa, jossa on kulutukseen perustuva energiatodistus, hinta pientalon todistukselle tulee olemaan lähes saman verran eli noin 350—700 euroa.

Jos myydään arvoltaan vähäistä rakennusta tai jos on olemassa muu erityinen perusteltu syy, on mahdollista käyttää energiatodistuksen hankinnassa myös kevennettyä menettelyä. Tällä tehdään mahdolliseksi se, että tämän todistuksen hankinta ei ole kenellekään kohtuutonta. Uudistetut energiatodistukset tulisivat käyttöön vaiheittain. Myös vanhan lain mukaisille laatijapätevyyksille ehdotetaan tietenkin siirtymäaikaa. Valvonnasta vastaisi pääosin Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus Ara, ja laiminlyönneistä ja virheellisyyksistä voisi aiheutua kuitenkin hallinnollisia seurauksia.

Tarkoituksena on, että nämä lait saatettaisiin voimaan mahdollisimman pian, sillä direktiivi on ollut pantava täytäntöön jo viimeistään 9. päivänä heinäkuuta 2012. Se kertoo siitä, että tämän esityksen tekeminen eduskunnalle ei ollut helppo työ ja siinä meni pidempään kuin kuvittelimmekaan. Siksi haluan kiittää myöskin valiokunnan jäseniä. Te olette tehneet valtavan paljon töitä, kun olette syventyneet näihin nyansseihin. Kiitän teitä lämpimästi siitä, että olemme nyt tässä vaiheessa ja saamme ennen joulua tämän satamaan.

Jari Lindström /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kiitos ministerille myös, mutta kritiikkiäkin tässä pikkuisen tulee. Tämän lain tarkoituksena sekä edellytyksenä on säätää uusia pakollisia velvoitteita alalle rakennusten energiatodistusten käyttöönoton muodossa. Näiden todistusten tarkoituksena on parantaa erityyppisten rakennusten vertailtavuutta energiatehokkuuden suhteen niin uudisrakentamisen, asunnon myynnin kuin vuokrauksenkin yhteydessä sekä muulloinkin tietyissä rakennuksissa, joissa käy yleisöä.

Perussuomalaiset pitävät periaatteessa hyvänä lähtökohtana sitä, että pyritään parempaan, turvallisempaan sekä kestävämpään rakentamiseen. Perussuomalaisten valiokuntaryhmä ei kuitenkaan voinut hyväksyä nyt tehtyä esitystä, sillä mielestämme se rankaisee ja asettaa kansalaiset energiamuotokertoimen kautta eriarvoiseen asemaan riippuen siitä, mikä on heidän lämmitysmuotonsa. Näin siksi, että energiamuotokertoimet ovat poliittista ohjausta, jolla vaikutetaan energiankäytön ohjailuun politiikan ja istuvan hallituksen toimesta. Tämä poliittinen ohjaus asettaa nykyisillä esitetyillä muotokertoimilla kotimaisen energiatuotannon jopa huonompaan asemaan esimerkiksi tuontiöljyyn verrattaessa.

Perussuomalaiset eivät voi hyväksyä tätä lakia myöskään siksi, että todellisuudessa tällä pakotetaan vanhoissa omakotitaloissa asuvat ihmiset maksamaan energiatodistuksista, joihin vain äärimmäisen harvoin tullaan myöntämään tämä niin sanottu kevennetty menettely. Kevennettyä menettelyä voidaan käyttää, kun rakennuksen arvo on alhainen. Tämä arvo määriteltäisiin asetuksella. Kysymyksessä on jätevesiasetuksen kaltainen pakkokeino, jollaista holhousyhteiskunnan kaltaista menettelyä emme voi olla tukemassa.

Perussuomalaiset paheksuvat hallituksen esityksessä olevaa liiallista poliittista ohjausta sekä pakkoa. Tällaista kehitystä, mitä EU-tason lainsäädäntö aiheuttaa maassamme, ei voida pitää kansalaisten edun mukaisena. Jätimme siis valiokunnassa vastalauseen, jossa esitimme hallituksen esityksen hylkäämistä ylimitoitettuna toimenpiteenä, perusteluna siis ennen kaikkea se, että tällä todellisuudessa pakotetaan vanhoissa omakotitaloissa asuvat ihmiset maksamaan energiatodistuksesta. Vaikka tähän esitykseen sisältyy niin sanottu kevennetty menettely, niin käytännössä tällainen menettely myönnetään ani harvoin.

Tulemme esittämään asian toisessa käsittelyssä lain hylkäämistä.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Keskityn omassa puheenvuorossani lähinnä tähän täytäntöönpanoon ja seurantaan perustuen siihen, että tämähän ei ollut, kuten valiokunnan puheenjohtaja omassa puheenvuorossaan totesi, valiokunnalle mikään niin sanottu helppo rasti ja asioita joutui miettimään monelta suunnalta. Totean kuitenkin, että tämä kevennetty menettely, joka tämän lain sisällä on, on minun mielestäni hyvä, ja toivottavasti se myöskin toimii. Siitähän ei vielä kokemuksia ole.

Muutama sana todistuksen perustumisesta tähän todelliseen kulutukseen eli siihen Ruotsin malliin. Siitä käytiin keskustelua paljon ja todettiin asiantuntijakuulemisessa, että kyllä se todelliseen kulutukseen perustuva malli herkästi johtaa semmoiseen 150-sivuiseen sovellutusohjepakettiin ja tulkintaohjepakettiin. Siellä on sitten korjauskertoimia, kaikkea mahdollista lisänä. Totta kai se energian todellinen kulutus pitää ilmoittaa, mutta kuten täällä jo todettiin, niin sehän ei ole sen talon rakenteen mukainen vaan esimerkiksi sen, montako ihmistä siellä nyt sitten sattuu asumaan.

Tähän täytäntöönpanoon ja seurantaan. Valiokunta tosiaan pitää tärkeänä sitä, että kun tämä todistusmenettely laajentuu koskemaan vanhoja pientaloja — toki siellä on se pitkä siirtymäaika eli 1.7.2017, jos se talo on rakennettu ennen vuotta 1980 — ja informaatiotarve näistä eri ratkaisuista, toimintatavoista ja erilaisista hyvistä käytännöistä korostuu, tämmöinen yhtenäinen energiatodistusjärjestelmä on kaiken kaikkiaan tarkoituksenmukainen mutta erityisesti näihin pientaloja koskevien todistusten hintoihin kohdistuu vähintäänkin kohtuullisia paineita, ja jotta niistä ei muodostuisi kohtuuttomia, on keskityttävä myöskin valtakunnallisesti yhdenmukaisten ja helppokäyttöisten työkalujen ja palvelujen kehittämiseen. Erityisesti pientaloille ja valtakunnallisen informaation ja helppokäyttöisten työkalujen ja palvelujen edistämiseen sekä lain valvontaan on osoitettava riittävät resurssit, joista myöskin kuulemisen yhteydessä keskusteltiin paljon, millä tavalla nämä resurssit sitten turvataan tässä taloudellisessa tilanteessa.

Kuten edustaja Korhonen totesi, valiokunta edellyttää, että tämän lain täytäntöönpanoa ympäristöministeriö seuraa ja myöskin äsken kuvaamieni energiatodistusten hintatason määräytymistä siellä markkinoilla seurataan sekä niiden kohtuullisuutta saatavaan hyötyyn nähden ja annetaan valiokunnalle selvitys tilanteesta sopivan ajan kuluessa lain voimaantulosta. Erityisesti silloin pitää katsoa näitä mahdollisuuksia tarkastella näitä pientaloja koskevia käytäntöjä.

Energiatodistusten antajien ammattitaidon osalta valiokunta korostaa, että seurannalla on varmistuttava myös todistusten laatijoiden pätevyydestä sekä erityisesti riippumattomuudesta, niiden todistusten korkealaatuisuudesta ja hintatason kohtuullisuudesta. Ja kyllä se kuntotarkastuksen liittäminen tämän energiatodistusmenettelyn yhteyteen on äärimmäisen tärkeä. Sillä saadaan kaksi kärpästä niin sanotusti yhdellä iskulla, ja se hintakin sitten asettuu ehkä joihinkin järkeviin uomiin. Mutta tarkkaa seurantaa tämä kaiken kaikkiaan tarvitsee, ja hyvä on, että valiokunta tulee säännöllisin väliajoin sitten selvityksen tämän lain toimivuudesta saamaan.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä käsittelyssä oleva pakollinen laskennallinen energiatodistus tuo varsinkin omakotiasujille kohtuuttoman lisäkustannuksen, joka itsessään ei vielä johda energian säästöön. On arvioitu, että hallituksen esityksen tarkoittama energiatodistus maksaisi noin 500—700 euroa. Tämä tulee siis asukkaiden maksettavaksi, valitettavasti. (Riitta Myller: Missä vaiheessa?) — Siinä vaiheessa, kun todistus tilataan ja konsultti tulee sen tekemään, edustaja Myller. — Onkin oletettavaa, että todistuksia laatimaan syntyy melkoinen konsulttien armeija, jonka jälki tuskin on tasalaatuista. Miten tässä mallissa voidaan turvata kansalaisten tasaveroinen kohtelu? Miten ehkäistään väärinkäytösten mahdollisuus?

Arvoisa puhemies! Sain kansalaispostia, jossa oltiin huolissaan kirjoittajan 90-vuotiaan äidin tilanteesta. Edessä voi olla lähtö kotoa laitokseen jossain vaiheessa. Talo ei ole kovin energiatehokas, sen tietää myyjä, ja kyllä hölmömpikin ostaja sen näkee. Mutta nyt sitten pitäisi jostain tilata joku kirjoittamaan oikein todistus asiasta, ja lasku menee 90-vuotiaan mamman eläkkeestä, jos se siitä on jotenkin irrotettavissa, (Riitta Myller: Paljonko se saa siitä talosta?) eikä todistus vielä itsessään vähennä energiankulutusta sentilläkään.

Arvoisa puhemies! Keskustan mielestä laki pitäisi nykymuodossaan hylätä ja aloittaa uusi valmistelu, jossa energiatodistus pohjautuu todelliseen kulutukseen. Tällainen todistus olisi huomattavasti halvempi ja tarkempi. Asiantuntijakuulemisissa on arvioitu kulutukseen perustuvan todistuksen hinnaksi noin 50 euroa. Tällaista todelliseen kulutukseen perustuvaa menetelmää käytetään monessa muussakin kohtaa: esimerkiksi jää- ja pakastinkaappien ja muidenkin kodinkoneiden energiatehokkuus määritetään mitattujen kulutustietojen pohjalta, ei jonkun teorian pohjalta. Tai autojen kulutus ja päästöt — niidenkin energiatehokkuus määritellään mitattujen kulutusten ja päästöjen perusteella, ei sen perusteella, kuinka paksu seinä auton ovessa on tai minkälaisia eristeitä siellä välissä on, vaan mitataan se todellinen kulutus.

Arvoisa puhemies! Myös rakennuksen energiatehokkuus on yleisesti määriteltävissä tapahtuneitten, todellisten kulutustietojen pohjalta. Myös käyttäjien lukumäärän vaikutus on varsin helpostikin huomioitavissa. Tällainen todelliseen energiankulutukseen perustuva laskentamalli on käytössä esimerkiksi naapurimaassamme Ruotsissa, joka varmastikin EU-maista on lähimpänä Suomea. Mutta nyt Suomi on hallituksen esityksellä siirtymässä laskennalliseen malliin, joka on byrokraattinen, epätarkka ja kallis. Pidämme myös tätä hallituksen esittämän kalliin todistuksen pakollisuutta huonona asiana.

Arvoisa puhemies! Sinänsä on tärkeää, että rakennusten energiatehokkuutta parannetaan, mutta siihen kyllä olisi käytössä kustannustehokkaampia ja paremmin maalaisjärkeen sopivia malleja kuin hallituksen nyt nähtävästi läpi jyräämä energiatodistus.

Kulutuspohjaisten todistusten hyvä toimivuus korostuu rakennusten ylläpidon ja energiatehokkuutta parantavien korjausten yhteydessä. Tämä kaavamaiseen laskentaan pohjautuva todistus puolestaan ei huomioi ylläpitoa, vaikka sen vaikutus energiatehokkuuteen on kokemusten mukaan suuri, ehkä luokkaa 20 prosenttia. Mikäli energiatehokkuutta parannetaan raskaammin toimenpitein, kuten vaikkapa uusimalla ikkunoita tai parantamalla muutoin lämmöneristystä, näkyy todellinen vaikutus silloinkin parhaiten kulutuksen muutoksena. Laskennallisia todistuksia käytettäessä tämäkään ei kunnolla nouse esiin. Ja myös, kuten ympäristöministeriön lausuntoyhteenvedossa tai ympäristövaliokunnan asiantuntijakuulemisessa kävi ilmi, oli asiantuntijalausunnoissa huomattava määrä kannattamassa nimenomaan tämmöistä todelliseen kulutukseen perustuvaa laskentatapaa — taisi olla toistakymmentä erilaista asiantuntijatahoa.

Arvoisa puhemies! Kyllä tässä hallituksen esityksessä valitettavasti on merkittäviä ongelmia, joista tavallinen kansalainen joutuu kärsimään ja maksamaan. En ole sinänsä tässä ensisijaisesti puhumassa omasta puolestani, vaikka itsekin omakotitalossa asun. Ennen muuta puhun nyt satojentuhansien muiden omakotiasujien puolesta. Mutta voin toki itsekin ihmetellä, miten tämä todistus tehdään esimerkiksi omassa talossani, joka on rakennettu vuonna 28. Ei itselläni tai kellään muullakaan elossa olevalla ole tietoa, mitä vanhassa talossa mikäkin seinä on tarkkaan ottaen syönyt. Millä ilveellä mikään konsultti tällaisessa tapauksessa laskee teoreettisen energiatehokkuuden? Parhaiten sen tässäkin tapauksessa näkee sähkölaskusta. Sitä on voitu kohtuullistaa vaihtamalla ikkunat entistä tiiviimmiksi ja asentamalla taloon ilmalämpöpumppu. Lisäksi omassa talossani vanha ulko-ovi olisi varmastikin järkevää vaihtaa. Sen saisi varmaan vaihdettua tuolla energiatodistuksen hinnalla, 500—700 eurolla. Voi sitten kysyä, kumpi toimenpide parantaa talon energiatehokkuutta enemmän: se, että vaihdan sen ulko-oven siihen parempaan, vai se, että tilaan energiatodistuksen konsultilta. (Erkki Virtanen: Hyvä kysymys!)

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä: Hyvät hallituspuolueiden edustajat ja arvostamani ministeri, kannustan teitä vielä kerran miettimään, voisiko tämän esityksen sittenkin vetää takaisin ja valmistella asian uudestaan. Tehkää se nyt vaikka joulun kunniaksi, joululahjana kansalaisille, sillä jos näin ei tehdä, pelkään, että tästä laista tulee vielä melkoinen meteli ja harmi, aivan erään jätevesiasetuksen tapaan.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt sanon selkokielellä ja hitaasti: jätevesiasetuksella ja mummonmökillä ei pidä pelotella ihmisiä tämän asian yhteydessä. Minusta se on ihan selvä, koska kysymyksessä on vain velvoite, joka koskee tilannetta, jossa kiinteistö myydään, ja niitä on noin 20 000 vuodessa tässä koko maassa. Tämä ei koske jokaista mummonmökkiä. Tällainen harhakuva levitetään ihan tietoisesti tällä hetkellä.

Totta on, että valiokunnan käsittelyn yhteydessä tämä laskennallinen tai kulutukseen perustuva järjestelmä oli vakavan pohdinnan alla. Ja kun nykyisin tiedämme, että myös älykkäät kulutusta mittaavat järjestelmät ovat käytössä ja laajenevat erittäin voimakkaasti, niin toivoisin ja ministeri voisi kertoa meille, että kun valiokunta edellyttää tätä seurantaa, niin otettaisiin tämä vaihtoehtoinen Ruotsin malli kuitenkin nyt analyysin pohjaksi, ja että kun selvitys valiokunnalle tuodaan aikanaan, niin siinä olisi eritelty ja myös se mahdollisuus otettaisiin huomioon, että ehkä järjestelmää voidaan sitten vielä harkita sen jälkeen, kun saadaan tämä kokemus nyt.

Vielä sanoisin edustaja Kaikkoselle, että niillä kiinteistöillä, jotka ovat valmistuneet ennen vuotta 1980, siirtymäaikaa on vuoteen 2017. Eli siihen mennessä kyllä myös edustaja Kaikkonen ehtii päättää, millä tavalla oman rakkaan kiinteistönsä energiatehokkuutta lisää.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pitää siltä osin yhtyä, että ei kannata nyt ihmisiä pelotella sellaisella, jossa pelkoon ei ole aihetta. Te haluatte keskustan ryhmänä nytten Ruotsin mallia. Minä selvitin ja selvitytin Ruotsin mallin, mikä se on. Se on johtanut siihen, että tällä hetkellä Ruotsissa mittaustuloksen muuntaminen laskennalliselle energiatehokkuusluvulle vaatii 150 sivua ohjeita, 150 sivua ohjeita, että voidaan jonkunkaanlainen arvio saada siitä. Sitäkö te haluatte ihan oikeasti tänne? Ja Ruotsissa hintaluokka on 350—700 euroa. Minusta nyt puhutaan kumminkin asiasta, että me saamme sille kiinteistölle olemassa olevan E-luvun, josta voi jonkun johtopäätöksen ostajakandidaatti tehdä. Tämä on kuluttajansuojaa, ei oikeastaan mitään muuta, kalleimmassa ostoksessa, mitä yksittäinen kansalainen elämässään tekee. Ja kuten tässä nyt on nostettu esille, valtaosa kiinteistöistä, asunnoista tällä hetkellä on jo tämän piirissä. Nyt tulee se jäljellä oleva osa. Silloin, kun keskusta oli hallituksessa, tämä näin määriteltiin.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kaikkosen puheenvuoro olisi kuulostanut järkevämmältä, jos energiatodistuksessa ei lainkaan edellytettäisi ilmoittamaan toteutunutta energiankulutusta. Mutta niin kuin edustaja Kaikkonen valiokunnan jäsenenä erinomaisen hyvin tietää, niin juurikin sitä siellä edellytetään.

Edustaja Lindström esitti sellaisen näkemyksen, että energiamuotokerroin sorsisi kotimaisia energianlähteitä. Asia on juuri päinvastoin. Energiamuotokerroin nimenomaan suosii kotimaisia uusiutuvia energianlähteitä.

Energiamuotokerroin myös rokottaa suorasähkölämmitystä. Minkä takia näin? Jos edustaja Lindström rakennuttaa talon ja lämmittää sitä sähköllä, niin se lisää sähkönkulutusta, talvella pääosin, koska talvella lämmitystarve on suuri. Millä talvella, talvisaikaan, huippukulutuksen aikaan, sähkö tuotetaan? Se tuotetaan pääsääntöisesti hiililauhteella. Eli jokainen edustaja Lindströmin sähköllä lämmittämä neliö lisää hiililauhteen kulutusta, ja hiililauhde on ympäristön kannalta kaikkein haitallisin tapa tuottaa energiaa.

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pyysin puheenvuoroa ennen kuin tosiaan edustaja Tynkkynen otti tämän asian esille. Olin kommentoimassa tätä kevennettyä menettelyä ja kommentoinkin. Eli kun sen kevennetyn menettelyn käyttöä asiantuntijalta valiokunnassa kysyi, kyllähän se vastaus oli enemmän tai vähemmän suoraan se, että käytännössä sitä ei ole ollenkaan. Toisekseen Euroopan unioni ei tämmöistä kevennettyä menettelyä tule hyväksymään. Siinä mielessä tämä on kyllä varsinaista pelleilyä puhua tästä kevennetystä menettelystä. Sitä ei ole käytännössä ollenkaan.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tämä minun käsitykseni mukaan koskee jokaista mummonmökkiä ainakin jossain vaiheessa, koska jotakuinkin jokainen kiinteistö jossain kohtaa omistajaa vaihtaa, valitettavasti se elämä vain menee sillä tavalla, tai se vuokrataan jossain kohtaa eteenpäin.

Merkittävä joukko erilaisia asiantuntijatahoja puolsi tätä kulutukseen pohjautuvaa laskentamallia. Ihan muutama esimerkki: Asunto-, toimitila- ja rakennuttajaliitto Rakli, Energiateollisuus, Kaupan liitto, Kuntaliitto, Arkkitehtiliitto, taisi Suomen luonnonsuojeluliittokin olla tätä asiaa lausunnossaan ainakin jossain määrin puoltamassa. Näitä oli pitkälle toistakymmentä. Ovatko nämä kaikki väärässä, edustaja Korhonen, jos sopii nyt vaikkapa teiltä kysyä, vai mistä tässä on kysymys?

Omakotiliitto, joka varsin hyvin tuntee omakotiasujien asiat, arvioi itse, että tämmöinen kulutukseen perustuva malli maksaisi noin 50 euroa. Siis tämä oli Omakotiliiton arvio tästä näin. On se nyt melkoinen ero kuitenkin tähän 500 tai 700 euroon, arvoisa puhemies.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä luulen, että hyvin harva on itse asiassa perehtynyt siihen Ruotsin malliin, miten se siellä toteutetaan ja kuinka vaikeaa se itse asiassa on teknisesti suorittaa. Minä voin teille antaa paperin, edustaja Kaikkonen, jossa se on käyty läpi. Se on todella monimutkainen järjestelmä, tähän kulutukseen pohjautuva, joka on ihan looginen, mikä johtaa siihen, että jos sinä haluat samaa lopputulosta, mitä nyt Suomessa halutaan elikkä rakennukselle E-luku, että se ostaja tai vuokraaja tietää, minkälaista asuntoa hän on energiankulutuksen näkökulmasta hakemassa ja mistä hän on maksamassa, niin kyllä tämä hallituksen esityksessä valittu järjestelmä on vaan järkevin tapa toimia. Jos me haluamme todella monimutkaisen, todella vaikean ja todella byrokraattisen järjestelmän, silloin menemme tähän kulutukseen pohjautuvaan, mikäli me haluamme samat oletustiedot kuin tässä Suomen järjestelmässä. Me lisäksi nimenomaan kirjoitimme, että todellinen kulutus pitää aina ilmoittaa, kun se on saatavissa, ja niin kuin esittelypuheenvuorossa sanoin, se on aina saatavissa, koska ei ole oikeastaan edes teoreettisesti sellaista tilannetta, että kuitit ovat menneet hukkaan, koska energiayhtiöltä tai joltakin muulta sinä saat sen tiedon. Ei tässä pitäisi olla mitään epäselvää.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puheenjohtaja! En ehdota, että apinoimme täsmälleen Ruotsin mallia, mutta totean, että kyllä siitä peruslaskentatavasta voisi katsoa sen Ruotsin perusajatuksen. Helpoimmillaan kai se lähtee siitä, että otetaan huomioon sähkölasku ja lämmitystapa, mikä talossa on, ja jos otetaan sen lisäksi huomioon Ruotsin mallin hyvät puolet, niin uskon, että olisi löydettävissä suomalainen sovellus.

Nyt lähdetään tästä laskentaan perustuvasta mallista, mikä taitaa olla Portugalissa, Maltassa, Italiassa. Ruotsi on kuitenkin ilmastoltaan lähimpänä Suomea, niin että siinä mielessä tietty järki voi olla siinä, että kuitenkin haettaisiin malli pikemminkin sieltä kuin Suomesta. Minä epäilen, että tässä kyllä Suomeenkin syntyy hyvin paksu kirjanen siitä, miten tätä tullaan soveltamaan Suomessa. Tuskin sekään yksi A-nelonen on, edustaja Korhonen tai arvoisa ministeri. Eppäilenpä, että aika paksu nivaska on tulossa.

Pauli Kiuru /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ruotsin malli, jossa rakennuksen energiankulutus lasketaan mitatuista energiankulutustiedoista, oli vahvasti esillä meillä valiokunnassa, ja olin itsekin siitä hyvin kiinnostunut. Kuten valiokunnan puheenjohtaja Korhonenkin mainitsi, niin 150 sivua ohjeistusta asiasta ei kyllä todellakaan johda yhtään helpompaan tulkittavuuteen eikä varmasti edullisempaankaan malliin kenenkään kannalta.

Muistutan edelleen, mikä nyt tässä on moneen kertaan mainittu, että tämä toteutunut kulutus on ilmoitettava, jos se tieto on saatavilla, eli on tärkeää, että me tiedämme sen laskennallisen ja myös sen toteutuneen kulutuksen, jolloin saadaan mahdollisimman kattava ja selkeä kuva siitä, minkälainen se kulutus on.

Edustaja Kaikkonen mainitsi tässä näistä, että pitäisikö vaihtaa ovi vai laittaa villoja katolle tai jotain sen suuntaista. Mistä ihmeestä se omakotiasuja tietää, mihin se 500 euroa tai 700 euroa kannattaa laittaa, koska hänellä ei ole käsitystä siitä, mistä talo vuotaa sitä energiaa.

Martti Mölsä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suuri muutos tässä uudessa laissa on voimassa olevaan lakiin tämä energiamuotokertoin. Se on suuri poliittinen asia, ja siinä on pakko kysyä, ovatko vihreät jälleen asialla, koska tämmöinen öljylämmitteinen talo saa E-luvussa kaksi luokkaa paremman arvon kuin sähkölämmitteinen talo. Teille ei käy ydinvoima, ei vesivoima, ei tuulivoima, ei turvevoima, ei kivihiili, ei kaasu, mutta tämä tuontiöljy käy, ja se antaa kaksi luokkaa paremman energiatehokkuusluokan kuin sähkölämmitteinen talo. Tynkkysen puheenvuoro voidaan aina asettaa kyseenalaiseksi. Sitä ei pystytä millään perustelemaan, koska suurin osa taloista lämpiää öljyllä enemmän kuin sähköllä.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomessa on enemmän sähkölämmitteisiä taloja kuin öljylämmitteisiä, eli kannattaa tarkistaa ne tilastot.

Edustaja Mölsä kysyi, ovatko vihreät energiamuotokertoimen takana. Eivät ole. Se on silloisen ministerin Vapaavuoren aikana laadittu ja ministeri Vapaavuoren valmistelussa tehty. Mutta pidän tätä energiamuotokerrointa hyvänä ratkaisuna. Yritin sitä jo tuossa edellisessä puheenvuorossa avata. Silloin, kun talven kulutushuippujen aikaan lisätään sähkönkulutusta, se lisäys tulee hiililauhteesta, ja se on ympäristölle niin hiivatin haitallinen tapa tuottaa sähköä kuin mahdollista vain on. Se ei myöskään ole kotimaista energiaa, edustaja Lindströmille toteaisin.

Mutta kun edustaja Kaikkonen haikailee tämän toteutuneen kulutuksen perään, niin sehän johtaisi sellaiseen malliin, että meillä olisi uusissa rakennuksissa laskennalliseen kulutukseen perustuva energiatodistus ja käytetyissä rakennuksissa toteutuneeseen kulutukseen perustuva energiatodistus. Niitä ei olisi enää mahdollista lainkaan vertailla. Olisiko se erityisen kätevä ja toimiva malli teidän mielestänne?

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Että tämä tulee selväksi, niin tämä energiamuotokerroinhan ei varsinaisesti tämän lain yhteydessä ole käsittelyssä. Se oli meillä tässä aiemmin, ja siinä käsittelyssähän me nostimme nimenomaan koko valtioneuvoston päätettäväksi sen silloin, kun energiamuotokertoimista päätetään, johtuen siitä, että sillä tietynlaista ohjausta voidaan suorittaa, jolloin se ei ole enää kenenkään yksittäisen intressin tai poliittisen ryhmittymän asia vaan se on koko valtioneuvoston asia, ja valtioneuvosto määrittelee sitten sen muotokertoimen, mikä sitten annetaankaan eri polttoaineille, mutta nimenomaan siitä syystä koko valtioneuvosto vastaa sitten.

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikka en ole tätä lakiasiaa kovin perusteellisesti tutkinut, tuntuu kyllä ihmeelliseltä, kuka voi tätä lakia puolustaa vedoten kuluttajansuojaan, että kun energiatehokkuustodistus annetaan, niin sillä parannetaan kuluttajansuojaa, niin kuin edustaja Hiltunen sanoi, että tämä koskee vain sitä, että kiinteistöjä myydään. Ymmärrän, että jos hallitus olisi värkännyt sellaista lakia, että tutkittaisiin esimerkiksi, onko myytävässä omakotitalossa homeongelmaa tai vesivahinkoa, niin siitä mielellänsä voisi maksaa tämän 500 euroa, mutta tämä on kyllä ihan vain rahastusta rahastuksen perään. Toivon kyllä, että kerrotaan, mitä tällä energiatehokkuudella haetaan. Kyllä jokainen ostaja tietää, paljonko siinä — on se sitten uudempi tai vanhempi omakotitalo — on mennyt sähköä tai muuta ainetta, niin että kyllä tämä laki on ihan tuulesta temmattu.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kaikkonen arveli, että tästä syntyy konsulttien armeija tekemään tätä hommaa. Toivottavasti niitä ammattinsa taitavia ihmisiä on todella tarpeeksi, ja lakiesityshän määrittelee aika tarkkaan sen ammattitaitovaatimuksen, mitä tässä vaaditaan.

Sitten vielä se, että se todelliseen kulutukseen perustuvan energiatodistuksen arvo olisi joku 50 euroa. No, ei mittarin lukemisesta nyt kyllä sen enempää voi maksaakaan, koska sehän on ihan puhdasta mittarinlukua ja siitä katsotaan, mitä on. Ja vielä, että eihän todelliseen kulutukseen perustuva energiatodistus anna viitettä siitä, mistä antaa tämä laskennallisen kulutuksen laskeminen, eikä anna sitten katsoa, miten energiaa todellisuudessa kuluu. Tästähän pääsee katsomaan ihan oikeasti sen, mitä siinä talossa tapahtuu. Se antaa vertailupohjaa sille asukkaalle ja nimenomaan sille ostajalle tai vuokraajalle.

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Arvostan sitä, että saan muutaman minuutin käyttää tähän tärkeään asiaan. Tässä on ollut aika monenlaisia puheenvuoroja, mutta kuitenkin tarvitaan vielä jonkinlaista selkeäsanaisuutta, jotta saamme tämän näyttämään joltakin muulta kuin edustaja Mäkipää sanoi. Edustaja Mäkipää sanoi, että tämä on tuulesta temmattua. Minä jäin oikein pelästymään. Ajattelin, että vaikka Kiuru olenkin, niin tässä kyllä on aika vähän ollut siipien havinaa nimittäin.

Kyllä tosiasia on se, että me olemme sitoutuneet EU-tasolla energiatehokkuusdirektiivien kautta siihen, että nämä asiat laitetaan kuntoon. Erityisesti minä ihmettelen sitä, että aikaisempi hallituspuolue ja pääministeripuolue täällä irtisanoutuu vallan näistä hankkeista, koska tämä tarkoittaa sitä, että direktiivitasoinen sääntely ei ole sellainen valinnan alainen asia, että laitetaanko tämä kuntoon vai ei. Selvitin kuitenkin sen, olisiko meillä mahdollisuutta toimia niin kuin isoin oppositioryhmä ehdotti, että pientalot eivät tulisi ollenkaan energiatehokkuustodistusten piiriin. Valitettavasti minulla ei ole esittelevänä ministerinä sellaista mahdollisuutta esittää eduskunnalle, että näin olisi menetelty. Tämä on vain valitettava tosiasia niille, jotka ovat sitä mieltä, että pientalot olisi pitänyt vapauttaa kokonaan tästä. Tämä siirtymäaika on ollut varsin pitkä, minkä tässä jo valiokunnan puheenjohtaja ansiokkaasti kävi läpi, ja tämä siirtymäaika vielä jatkuu juuri sen takia, että on oikeutettua ja reilua, kun me vasta 80-luvulla olemme päässeet energiatehokkuustalkoisiin, että tämä vanhempi asuntokanta tulee vasta myöhemmin käsittelyyn.

Edustaja Kaikkonen esitti minusta sen aivan keskeisen kysymyksen: Mitä hyötyä on edustaja Kaikkosen vanhaa omakotitaloa, melkein mummonmökkiä, laittaa kuntoon? Mitä hyötyä siitä on? Jos tämän joutuu vielä myymään, niin onhan se aika iso rasitus, jos siitä täytyy maksaa 500—700 euroa. Minusta se kysymyksenasettelu kannattaa suunnata pikemminkin päinvastoin. Tämä onkin edustaja Kaikkosen omakotitalon ostajan etu, että me myöskin tiedämme, mitä me ostamme. Tämä on kuluttajasuoraa parhaimmillaan, (Martti Korhonen: Kuluttajansuojaa!) että me tiedämme, minkälaisen niin sanotun omakotitalon me ostamme, ja niin ison investoinnin kuin tavallinen kuluttaja tekee, niin kaikki eivät voi olla insinöörejä, kuulkaa, ja perehtyä näihin asioihin niin hyvin. EU-tasolla on lähdetty siitä, että myöskin pientalojen ostajilla on luottoa siihen, minkälaisen talon hankkii.

Nyt ne esimerkit, joita edustaja Kaikkonen tässä esitteli, eivät minusta parhaiten kuvaa sitä. Minä yritän toisella tavalla muotoilla tämän esimerkin. Meillä on kaksi mahdollisuutta: Joko me tyydymme siihen, että mittaamme yksittäisen Virtasen tai Lahtisen elämää siellä pientalossa, me mittaamme, kuinka paljon he kuluttavat ja käymme siellä mittarilla mittaamassa. Mitä se kertoo sille ostajalle, sille edustaja Kaikkosen omakotitalon ostajalle? Mitä se kertoo siitä, kuinka paljon Kaikkonen kuluttaa siellä? Se kertoo hyvin vähän suhteessa siihen, että mitä jos sillä Lahtisella on toisenlaiset kulutustottumukset. Kuinka paljon siitä kiinteistöstä pesee? Kuinka paljon siitä löytyy virtaa? Siksi myöskin tämä laskennallinen puoli valitettavasti on tärkeä, jos me haluamme suomalaisille kuluttajille kertoa, kuinka paljon siitä potentiaalista, siitä kiinteistöstä, on sitä todellista potentiaalia. Siitä on kysymys.

Kysymys on siis siitä, että tiedät jo ostopäätöstä tehdessäsi — vaikka kuinka nuukasti energiatehokkuuden suhteen elelisit — mitä se kiinteistö teknisesti tulee sinulta vaatimaan. Ja on hyvä, että on kannustavuutta siinä, että sinä todella voit parantaa myöskin sitä kiinteistöä, sen teknisiä ominaisuuksia, päästäksesi parempaan lopputulokseen. Mutta se ei riitä: niin kuin täällä on korostettu monissa puheenvuoroissa, tarvitaan myöskin niitä ei vain laskennallisia vaan toteutuneen kulutuksen pohjalta tehtäviä kulutuskäyttäytymisen muutoksia. Sekin on tärkeää, että nämä suositukset tulevat myös siltä puolelta mukaan, ja siksi on aika ontuvaa vaatia Ruotsin mallia ja ainoastaan toteutuneen kulutuksen mittaamista, jos samaan aikaan ei ole valmis myöskin etenemään siellä rakennusten energiatehokkuutta parantavien toimien puolella. Ja valitettavasti, kun me olemme vertailleet Ruotsin ja Suomen mallia, lopputuloksena sen pitkän prosessin aikana, mitä tässä nyt on tätä hallituskautta ollut: niin kuin totesin, tämä on ollut vaikea rasti valita oikea tapa. Me olemme yrittäneet tehdä mahdollisimman järkevästi suomalaisen kuluttajan kannalta. Kysymys on kymmenen vuoden todistuksesta, ja minusta edustaja Kärnä hyvin vertasi sitä, että kun konsultit tekevät tänä päivänä jo aika paljon myöskin näitä meidän peruskuntotutkimuksiamme tai jopa -kartoituksiamme, niin niissähän on todettu ihan suoraan, että me suomalaiset teemme niitä jo jopa 80 prosenttia maksimissaan. Näitä on mitattu meidän hometalkoidemme yhteydessä.

Kysymys onkin siitä, että me olemme valmiita maksamaan tälläkin hetkellä siitä, että me tiedämme, mitä me ostamme. On tärkeää, että olemme valmiita jatkossa myöskin katsomaan, mitä ne rakenteet ovat syöneet energiatehokkuuden puolella, koska sähkölaskussa tai muussa lämmitystapaan liittyvässä laskussa, joka kotiin tulee, näkyy sitten, mitä se käytännössä tarkoittaa, kun me teemme näitä toimia myöskin energiatehokkuuden puolesta. Eli se raha tulee vielä monta kertaa takaisin, jos näihin talkoisiin osallistuu, ja vain silloin, kun ostaa, myy tai vuokraa kiinteistön. Tämä koskee vain niitä kiinteistöjä. Edustaja Rakel Hiltunen tästä juuri äsken jo mainitsikin, että se on pieni ryhmä, jota tämä koskee.

Eeva-Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiuru sanoi, että meillä on tavoitteena rasti. Meillä on todellakin tavoitteena mennä yhteisesti samalle rastille, mutta se meidän reittimme valinta näyttääpi olevan hyvin erilainen. Meidän kaikkien tavoitteena on energian säästäminen.

Mutta miksi nyt puhumme Ruotsin mallista? Ruotsin mallissa on paljon heillä itsellänsä virheitä tai kuvioita — miksi me suomalaiset emme voisi tehdä parempaa mallia kuin ruotsalaiset? Siellä on hyvä malli, mistä voitaisiin ottaa mallia, kehittää siitä meille paremmin toimiva kuvio, mikä näyttäisi siltä, että me saisimme sen toimimaan paremmin.

No, toinen asia sitten ovat nämä, mitkä eivät ole tulleet paljoakaan esille: vuokrattavat asunnot. Hyvin moni mummonmökki tullaan vuokraamaan lähiaikoina. Niihin pitää alkaa tehdä sitten energiatodistuksia, eikä todellakaan tämmöinen laskennallinen ole tässä tapauksessa järkevä kokonaisuus.

Elikkä meiltä on nytten kyllä karkaamassa maalaisjärki tässä hommassa, että saataisiin kuviot menemään eteenpäin.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei tässä nyt ollut, arvoisa ministeri, kysymys siitä, pannaanko meikäläisen vaatimaton talo kuntoon vaiko ei, vaan siitä, tarvitaanko sinne konsultti tekemään tästä asiasta energiatodistus, joka on vielä kallis.

Minä tiedän, että siellä yhdessä seinässä on sahanpurua. Sitten minä tiedän, että yhdessä seinässä on villaa. Mutta siellä on vielä monta muuta seinää, joista en tiedä, mitä siellä on. Tuleeko se konsultti poraamaan reikiä sitten taloni seiniin ja ehkä kattoonkin selvittääkseen pohjaa teoreettisille laskelmilleen? En nyt oikein sitäkään, arvoisa puhemies, halua ja luulen, että ei halua aika moni muukaan suomalainen, jolla tämmöinen vähän vanhempi talo on. Meitä on kuitenkin ihan kohtalainen määrä.

Direktiivi sinänsä pitää toteuttaa, mutta se voidaan hoitaa kevyemmällä menettelyllä kuin hallitus nyt esittää. Ruotsin mallikin toteuttaa direktiivin, ja siitä hieman maalaisjärkisempi suomalainen versio olisi varmasti hyvä ratkaisu. Voin osoittaa ostajalle sähkölaskut näyttämällä ja lämmitystavan kertomalla suurin piirtein sen talon energiatehokkuuden, (Puhemies koputtaa) mikä on muuten aika hyvä.

Arvoisa puhemies! Kun hallitus on muutenkin ongelmissa, niin älkää nyt tästä… [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä nyt vaikuttaa siltä, että me olemme jälleen kerran tämänkin direktiivin implementoinnissa tämmöinen Euroopan unionin saparopäinen, kiltti pikkutyttö, joka hyväksyy kaiken.

Haluan sanoa edustaja Hiltuselle ja Korhoselle sekä ministeri Kiurulle, että kyllä tämä mummonmökkiasia vain on tosiasia, mikä pitää ottaa tässä huomioon. Meillä on mummonmökkejä, joiden arvo on noin 10 000 euroa. Kaikkien arvo ei ole edes sitä. Ne ovat tällä hetkellä mummoille ja paapoille talviasuttavia mökkejä, mutta kun he myyvät ne pois, niin niistä tulee kesämökkejä, ja he tarvitsevat sitä rahaa saadakseen itsellensä vaikka pienenkin osakkeen, lämpimän osakkeen. Se, joka ostaa sen mummonmökin, tietää vuorenvarmasti, mitä hän saa. Jollei sinne tule vettä ja jos siellä on ulkohuussi, niin kyllä silloin täytyy tietää. Avatkaa silmät, älkää olko niin kylmiä. Meillä on ihmisiä, jotka asuvat vielä näin.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muutaman talon rakennuttaneena ja niitä ylläpitäneenäkin voin sanoa, että kyllä tämä keskustelu on kuulostanut lievästi sanoen mielenkiintoiselta. Hallituksen uskollisena soturina totean, että edustaja Kaikkonen oli monessa asiassa aivan oikeassa, mutta hänen Ruotsin mallinsa puute on siinä, että se ei ota huomioon niitä kulutustottumusten vaihteluita siellä. Mutta toisaalta ei sitä Kaikkosen talon kerrointa minkäännäköinen konsultti pysty laskemaan oikein.

Minä en usko kovin pitkälle siihen, että näillä todistuksilla ja niillä arvioilla, jotka tulevat rasittamaan ihmisten lompakoita, saavutetaan sitä todellista tavoitetta, mihin pyritään. Ja minun kritiikkini aihe on se, että koko ajan asumiskustannuksiin menee rahaa. Äsken kyselytunnilla täällä kauhisteltiin, että asumisen hinta sen kuin nousee. Kyllähän se nousee, ja niin kauan kuin minä muistan, ja minä muistan 1980-luvun alusta, julkisen vallan toimenpiteet ovat lisänneet asumisen kustannuksia. Kun nyt puhutaan tästä energiatehokkuudesta asumisen yhteydessä, (Puhemies koputtaa) niin minä todella toivon, että kustannus—hyöty-laskelmiakin alkaisi jossain esiintyä.

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä laskennallinen ja kulutukseen perustuva malli ovat aiheuttaneet kovasti paljon keskustelua ymmärrettävästi, ja siitä käytiin paljon keskustelua myöskin ympäristövaliokunnassa suuntaan ja toiseen.

Sen takia valiokunta otti vahvasti myöskin kannan siihen, että kulutukseen perustuva on aina ilmoitettava, kun tieto on olemassa, jotta sitten tulevalla ostajalla olisi myöskin näkemystä siitä, mihinkä kiinteistön osalta on mahdollisuuksia, ja toisaalta myöskin se energiankulutuksen vähentäminen on keskiössä, ja kaikki toimenpiteet sen kannustamiseksi pitää tehdä.

Edustaja Mäkipää totesi, ettei tunne koko lakiesitystä. No niin, se oli kyllä havaittavissa monessakin mielessä hänen puheenvuorostaan.

Edustaja Kaikkoselle totean, kun hän yhtyi tuohon Mäkipään arvosteluun siinä, miksi pitää tarkastajan tulla: Yksi selkeä selitys myöskin valiokunnassa oli se, että energiankulutusta pitää pyrkiä vähentämään, ja tarkastaja on nimenomaan henkilö, joka konsultoi myöskin sitä asukasta ja tulevaa asukasta tästä näkökulmasta. Sen takia siitä osaamisesta pitää myöskin maksaa.

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Asunnon omistajalle energiankulutus on merkittävä asia, ja se on myös iso meno. Nyt sitten ratkaisuksi esitetään tätä energiatodistusta, joka antaa ostajalle tai vuokraajalle tiedon, paljonko energiaa asunto kuluttaa ja mitkä ehkä ovat arviolta menot.

Mutta toivon totisesti, että tästä energiatodistuksen hankkimisesta ja tarkastajakäynneistä ja kaikesta ei muodostu semmoista aikamoista maksuautomaattia ja rasitetta. Niin kuin on tässä monta kertaa jo kuultu, asumiskustannukset nousevat pieninä puroina, ja kun sitä omaa asuntoaan myy, niin yleensähän sitä vaihtaa sitten ehkä suurempaan tai toisenlaiseen asuntoon, ja jokainen euro on siinäkin prosessissa tärkeää käyttää sen uuden asunnon hankkimiseen.

Toivon totisesti, että ministerillä olisi nyt sitten jonkinlainen keino, jolla asetetaan esimerkiksi näille energiatodistuksille jonkinlainen raja-arvo, missä hintaluokassa niitä voidaan sitten hankkia.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Erkki Virtanen muiden ohella oli huolissaan asumisen kustannuksista ja niin olen minäkin. Siinä, mikä vaikuttaa asumisen kustannuksiin, yhtenä tekijänä on energian hinta, ja kun tiedämme, että energian hinta on pikemminkin todennäköisesti nousemaan kuin laskemaan päin, niin energiatehokkuuden parantaminen kodeissa on yksi tapa leikata asumisen kustannuksia.

Energiatodistuksen avulla on tarkoitus antaa asunnon omistajalle tai asukkaalle keinoja — tai erityisesti omistajalle keinoja — parantaa rakennuksen energiatehokkuutta. Juuri näitä energiatehokkuusmahdollisuuksia meillä Suomen rakennuskannassa on edelleen hyvin paljon hyödyntämättä osittain siitä syystä, että läheskään kaikki asukkaat eivät tiedä, millä konsteilla sitä energiatehokkuutta kustannustehokkaasti voi parantaa.

Jäin vähän sellaiseen käsitykseen, että hallituksen uskollinen puolustaja, edustaja Erkki Virtanen ei kauheasti pitänyt tästä energiatodistusajatuksesta. Teillä alan asiantuntijana on varmasti tukuittain erinomaisia keinoja, joilla rakennusten energiatehokkuutta pitäisi paremmin ja tehokkaammin parantaa, jos tämä energiatodistus on teidän mielestänne huono.

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pari tuntia sitten, hieman ennen kyselytunnin alkua, minulle soitti Jyväskylästä rakennusmestari, joka on pitkään toiminut isännöitsijänä, ja hän lyhyessä puheenvuorossaan, jonka kerkesin kuunnella puhelimessa, sanoi, että tämä energiatodistus ei ole tätä päivää. Hän on sitä mieltä, että kun asutaan nuukasti, niin energiaa säästetään, ja hänen mielestään euro on paras mittari tässä asiassa.

Yhtä asiaa minä ihmettelen entisenä asuntoyhtiöitten tilintarkastajana. Takavuosina oli voimassa semmoinen asetus, että 10 vuoden välein piti asuntoyhtiöissä suorittaa ilmastointikanavien tarkistus, mikä oli erinomaisen hyvä asia. Tämä määräys, asetus, kumottiin tässä puolenkymmentä vuotta sitten, ja tätä minä pidän huonona. Tämä pitäisi saada uudestaan esille, koska ilmastointikanaviinhan muodostuu vuosien saatossa rasvaa ym. epäpuhtaita aineksia ja tästä aiheutuu jopa tulipalovaaraa.

Arvoisa ministeri, vaikka puhuttekin nyt toisen ministerin, ex-ministerin, kanssa, (Puhemies koputtaa) niin toivottavasti kuulitte tämän minun pienen toiveeni, joka on tullut suoraan kansan syvistä riveistä.

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri mainitsi puheessaan, että kaikki eivät ole insinöörejä. Siinä mielessä tietysti energiatodistus on puolusteltavissa, mutta nyt kun tätä ympäristövaliokunnan mietintöä tästä asiasta lukee ja katsoo, miten siellä on määritelty sen tarkastajan pätevyys ja minkälaisia hinta-arvioita täällä on, 500—700 euroa pientalon energiatehokkuuden mittaustulokset ja muut maksaisivat, niin sitten, kun tämmöinen laki taikka asetus saadaan voimaan, siitä hinnasta tulee varmaan lyhyessä ajassa kymmenkertainen, jos edellytetään, että sillä tutkijalla, joka käy sen arvioimassa, on mahdollisesti ammattikorkeakoulututkinto tai sitten rakennusmestarin tutkinto ja pätevyys suorittaa tuommoinen arviointi.

Kysyisinkin ministeriltä, miksei esimerkiksi sähkölämmitteisen omakotitalon omistaja voisi vapautua tämmöisestä todistuksesta, koska nyt ainakin itselläni on 10 vuoden tilastot, paljonko (Puhemies koputtaa) lämmitysenergiaa on kulunut, ja ne osoittavat varmaan tarkemmin asian.

Pauli Kiuru /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jos lähdetään liikkeelle siitä, mistä tässä on kaiken kaikkiaan kysymys, niin kysymyshän tässä on ilmasto-, ympäristöasioista. Jos ajatellaan esimerkiksi 1970-lukua, kun sääntely vesiensuojelusta alkoi kiristyä, niin mihin olisimme päässeet vapaaehtoisuuden kautta? Emme yhtään mihinkään. Vedet olisivat jatkaneet likaantumistaan.

Minä olen itse entistä enemmän taipuvainen siihen suuntaan, että me tarvitsemme tiukkaa sääntelyä, kohtuullisen tiukkaa ohjeistusta silloin, kun meillä on puheissa ja kysymyksessä ilmasto-, ympäristö- ja vesistönsuojeluasiat. Nyt on tavoitteena energiankulutuksen vähentäminen, ja se on yhteydessä ilmastoasioihin. Älkää kysykö, mitä maksaa ilmastonsuojelu. Kysykää mieluummin, mitä maksaa ilmastokatastrofi.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan tämän puheeni aluksi edustaja Kiurulle haluaisin kommentoida, kun sanoitte, että tarvitaan tiukkaa sääntelyä tämän osalta ja että sillä ratkaistaan ilmasto-ongelmat: Eihän tällä energiatodistuksella ratkaista mitään ilmasto-ongelmia eikä itse asiassa mitään muuta. Tämä on pelkkä rahastuskeino.

Jos me otamme tällaisen energiatodistuksen johonkin, vaikka Kaikkosen mökkiin, josta tuli jo kuuluisa, niin se otetaan ja mitataan Kaikkosen mökin energiatehokkuus, ja se on siinä. Ei se pistä vielä sitä omistajaa tekemään sitten sen päälle isoja remontteja. Siinä mielessä se ei sinällänsä estä millään tavalla ilmastokatastrofeja tai mitään muitakaan.

Mutta tässä on nyt vain semmoinen tilanne taas, että tämä on EU:sta tullut direktiivi, jota Suomi nöyrästi noudattelee. Minä ihmettelen sitä, kuinkahan käy Kreikassa tai Italiassa. Ne eivät varmaan lotkauta korvaansa tämäntyyppisille direktiiveille.

Ismo Soukola /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On ihanaa, että Suomen kansa voi uhrautua tällä ilmaston pelastamisen eteen, kuten edustaja Kiuru toi esille.

Ministeri Kiuru otti esille nämä asuntojen kuntotarkastukset. Tämä on erinomaisen hyvä esimerkki siitä, kuinka vapaa ja villi ala rehottaa tälläkin sektorilla, elikkä me olemme yhden ja toisen kerran saaneet lukea kuntotarkastuksista, joittenka arvo on käytännössä nolla. Talo on osoittautunut homepesäksi, vaikka sen on pitänyt olla hyväkuntoinen ja homevapaa.

Lakiesityksen mukaan vain pätevä ja rekisteröity laatija voi tämmöisen energiatodistuksen laatia, mutta missään ei tarkenneta näitä pätevyysvaatimuksia. Tämä on aika lailla mielenkiintoista. Kun rakennusvalvonnankin taso tässä maassa on näillä uusilla rakennusjärjestyksillä ja -järjestelmillä ollut koko lailla kirjava, niin en minäkään tässä näe kauhean hyvää lupausta, että tästä jotain hyvää seuraisi.

Ari Torniainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tärkeää, että olemassa olevien rakennusten energiatehokkuutta saadaan parannettua, ja nykyisten energiatodistussäädösten mukaiset kulutukseen perustuvat todistukset osoittautuneet yllättävänkin hyväksi energiatehokkuuden parantamisen välineeksi. Toteutuneeseen kulutukseen pohjautuvissa todistuksissa on toki parannettavaa, eivätkä kaikki ole soveltaneet niitä parhaalla mahdollisella tavalla.

Entä saavuttaako hallituksen esitys sitten tavoitteensa, eli saadaanko energiatodistusten avulla parannettua eri rakennusten energiatehokkuuden vertailtavuutta uudisrakentamisen, myynnin ja vuokrauksen yhteydessä sekä muulloinkin tietyissä rakennuksissa, joissa käy yleisöä? Vertailtavuus varmaankin paranee, mutta itse pääasiassa elikkä energiatehokkuuden parantamisen kanssa ei ole varmaa. Millainen energiatodistus sitten on se oikea ja paras tapa? Itse olen ollut vähän yli 30 vuotta rakennusalalla ja tehnyt myöskin työkseni energiatodistuksia tällä hetkellä, ja täytyy myöntää, (Puhemies koputtaa) että ne todistukset ovat aika teoreettisia kyllä tänäkin päivänä.

Pauli Kiuru /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Turunen sanoi, että todistus ei lisää omistajan kiinnostusta energiatehokkuutta parantaviin investointeihin. Olisin tästä kyllä lievästi eri mieltä. Olen aivan varma, että uutta omistajaa hyvin laadittu energiatodistus varmasti motivoi tekemään järkeviä investointeja.

Jos uuden asunnon ostajalla, omakotitalon ostajalla, ei ole käytössään muuta kuin vanha sähkölasku, niin mihin hän perustaa ne investointinsa tulevista remonteista? Mutta jos hänellä on hyvin laadittu todistus, niin hän tietää, mihin hän sen rahan kohdistaa, jotta se investointi ja raha tuottavat mahdollisimman hyvän hyödyn. Se on ihan selvä asia.

Siinä suhteessa yhdyn kyllä opposition esittämään huoleen, että aina kun tämmöisiä mekanismeja ja malleja rakennetaan, niin valvontaa se vaatii. Siinä suhteessa hallituksen pitää olla tarkkana, että tällaisia rahastussysteemejä ei pääse syntymään, ja jokainen meistä tietää, että omakotiasujille on näitä maksukuormia tullut aivan liikaa, (Puhemies koputtaa) niin kuin olemme tänään monessa yhteydessä kuulleet.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun edustaja Tynkkynen tiedusteli minulta näitä mahdollisia toimenpiteitä, niin totean nyt käytännöstä, että kun tämä kerrostaloja koskeva tuli voimaan, niin aiemmin johtamani yhtiö, jolla on noin 250 kerrostaloa, maksoi siitä muistaakseni 170 000 ja ei saanut mitään käytännön hyötyä siitä yksinkertaisesta syystä, että eiväthän ne todistukset antaneet osaavalle kiinteistön pitäjälle mitään lisää. Sen vain ne köyhät vuokralaiset maksavat, ja tämä on se syy, minkä takia minä olen tässä pillastunut.

Koko ajan tulee myöskin sellaisia esityksiä, jotka oikeasti, joko todisteellisesti tai sitten epäiltävästi, eivät johda mihinkään positiiviseen. Neljännet ikkunaruudut saattavat parantaa ilmaston pelastumisen mahdollisuuksia, mutta pitää sitä arvioida, maksaako se enemmän kuin ne hyödyt, mitä sillä saavutetaan. Tämä on unohtunut.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On vähän vaikea keskustella, kun keskustelun taso menee laidasta laitaan. Tässä nimenomaan on rajattu ulos ne mummonmökit, alle 50 neliötä olevat mökit, loma-asunnot on rajattu ulos jne., alle 50 000 euron omistusasunnot on rajattu ulos, niin että ei tämä nyt koske niitä 10 000 euron mummonmökkejä, joita tässä nyt yritetään nostattaa. Ne on rajattu pois tästä.

Toisaalta sitten taas tuohan, mitä Erkki Virtanen tuossa edellä sanoi, on osin totta, mutta kun se osin ikävä kyllä ei ole totta. Minä varsin katselin taloyhtiöiden kuluissa, minkälaisia eroja on kiinteistön hoidossa, ihan euromääräisiä tuoreita lukuja, ja jos katsotaan sieltä kaukolämpö, vesi, kiinteistösähkö, jätehuolto, niin yllätys, yllätys, Oulusta löytyy tämän maan kaikista halvimmat: 60 neliön asunto, vuosikustannus noin 1 300 euroa. Kallein: Savonlinna, vuosikustannus 1 900 euroa. Onhan se nyt ihan käsittämätöntä, minkälaiset erot tässä kiinteistönhoidossa on. Edustaja Virtasen edustama kiinteistöyhtiö varmaan on hoitanut asiat hyvin, mutta kun kaikki eivät ole niitä. Siitähän syystä näitä pitää saada, jotta sille asukkaalle saadaan se etu tulemaan.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin tästä hinnasta. Tässä pari päivää siten omakotitaloliiton Savonlinnan edustajan kanssa keskusteltiin, ja hänellä on konkreettinen esimerkki. Hän on tutkinut tämän tilanteen, ja tämmöinen lämpökamerakuvaus, joka on pohjana tämmöiselle energiatodistukselle, maksaa minimissään 1 500 euroa. Eli jo tässä hallituksen esityksessäkin on lähdetty ihan liian pienistä summista liikkeelle.

Sitten edustaja Kiurulle, että kyllä se tilanne vain on, että siinä vaiheessa, kun sinä myyt asuntoa tai vuokraat asunnon, niin ostajan kannalta se on ihan okei, että on tämmöinen todistus, mutta se ei aiheuta sitä, että sille rakennukselle tehdään ennen myyntiä energiaremontti tai ennen vuokrausta tehdään energiaremontti. Tämä on vain semmoinen, että ei tällä ilmastoa pelasteta. Tällä rahastetaan vain asukas, ihminen, talon omistaja, huoneiston omistaja.

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä energiatodistuksessa on ihan hyviä rajoitteita, jotka tosiaan suojaavat aivan näitä vähäarvoisempia asuntoja. Mutta ihan yleisenä huomiona tämä, että kun me pyrimme energian säästämiseen, niin kyllähän sekin täytyy tunnustaa, että tänä päivänä meillä on erittäin paljon kosteus- ja homevaurioita niissä kiinteistöissä, joissa on pyritty nimenomaan energiansäästöön. Joidenkin arvioiden mukaan nämä erinäköiset sisäilmasta aiheutuvat ongelmat ovat jopa 3 miljardin suuruisia. Se on tietysti jonkun arvio, mutta sehän on enemmän kuin koko Suomen lämmityskanta.

Kyllä tässäkin energiansäästössä kannattaisi nyt ottaa huomioon, että jos me näin kylmässä maassa lähdemme rakentamaan pulloja, niin sehän aiheuttaa valtavat paineet ilmastointijärjestelmille, ja vähäisetkin virheet niissä aiheuttavat sisäilmaan ongelmia ja sitä kautta ihmisten sairastumisia. Kyllä tämä pitäisi vakavasti ottaa huomioon, ettei lähdetä taas tielle, jossa yhdessä kohtaa säästetään ja toisaalla tulevat suuret kustannukset ja ne kustannukset ovat nimenomaan ihmisten terveyden kustannuksia.

Pauli Kiuru /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edelleen Turuselle toistan sitä, että kun ostaja on asunnon saanut haltuunsa, niin hänen motivaationsa on varmasti korkea laittaa asiat kuntoon. Ja jos myyjä on vähänkin fiksu ja ymmärtää muutakin kuin tuunata sen keittiön ja olohuoneen, niin kai hän tekee niitä remontteja, ja jos ei tee remontteja, niin nyt sitten ainakin hankkii sen energiatodistuksen, jotta tietää, mitä on myymässä. Kyllä minä ainakin itse haluan myyntitilanteessa saada sellaiset dokumentit, jotka osittain puolustavat selustaa ja antavat sellaisen rehellisen vaikutelman siitä, että myyjä tietää, mitä hän on myymässä. Otetaan sieltä se sähkölasku, näytetään, mikä on toteutunut kulutus, otetaan sitten se lain vaatima energiatodistus, josta nähdään, mitä se teoreettisesti vie, ja siitä sitten ostaja hyvin aukottomasti näkee, mikä on se todellisuus kyseisen rakennuksen kohdalla.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin edellisessä puheenvuorossa sanoin, ostajan on hyvä tietää, ostajalla on hyvä olla tämmöinen energiatodistus, mutta se ei aiheuta sitä, että silloin, kun myyjä myy talon, hän tekisi sille talolle välttämättä mitään. Kuitenkin jos puhutaan omakotitaloasukkaasta, niin kyllä hän tietää, mitä siinä menee energiaa. Hän tietää kuitenkin, ovatko siinä ikkunat sellaiset, että tuulee sisälle. Kyllä tällä omistajalla on tiedossa ne. Ei siihen erikseen tarvita energiatodistusta, joka maksaa 1 500 euroa.

Meillä on tälläkin hetkellä sellainen lainsäädäntö, että myyjällä on erittäin raskas vastuu esimerkiksi myymästään omakotitalosta. Paljon on käyty polemiikkia siitä, että jos myyjä jättää kertomatta joitain olennaisia tietoja tämmöisessä asuntokaupassa, niin hinnanalennukset käytännöllisesti katsoen menevät tänä päivänä läpi aina, jos näistä valitetaan. Meillä on olemassa oleva lainsäädäntö. Tässä on nyt vain kysymys siitä, että EU:sta on tullut tämmöinen juttu (Puhemies koputtaa) ja te vain puolustelette sitä täällä, ja tämä on selvä rahastus.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen edustaja Eestilän kanssa samaa mieltä, että kosteus- ja homevauriot ovat iso ongelma ja niihin pitää puuttua. Toteaisin vain, että huonoa tässä maassa on osattu rakentaa kauan ennen energiatehokkuusvaatimuksiakin ja meillä on paljon energiatehottomia taloja, joissa on myös kosteus- ja homevaurioita. Yksin energiatehokkuudesta ne eivät suinkaan johdu.

On totta sinänsä, että energiatodistus yksin ei ketään pakota tai velvoita tekemään energiatehokkuusparannuksia, mutta se tarjoaa tiedon rakennuksen energiatehokkuuden nykytilasta ja suosituksia siitä, miten energiatehokkuutta voidaan parantaa. Olettaisin, että kyllähän järkevä omistaja tämän tiedon saatuaan alkaa punnita, että jos on taloudellisesti houkuttelevia keinoja parantaa energiatehokkuutta, niin niihin myös tartutaan.

Energiatodistushan ei yksin ole ainoa työkalu meidän työkalupakissa. Hiljattain eduskunta hyväksyi maankäyttö- ja rakennuslain uudistuksen, jossa on tavoitteena se, että tulevissa isoissa energian kulutukseen vaikuttavissa remonteissa nykyisessä rakennuskannassa samalla parannetaan energiatehokkuutta, ja energiatodistus tukee tätä.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun ilta pitenee, niin maksu kallistuu. Nyt mentiin jo 1 500 eurossa. Minä en tiedä, mistä hatusta se nyt tuli tähän keskusteluun, mutta jostakin se tähän putkahti, elikkä hinta kallistuu, kun tunnit vähenevät.

Mutta eihän tämä ole nyt ihan näin yksinkertainen kuin te yritätte antaa ymmärtää. Meillä valtaosa asunnoista on jo tällä hetkellä kiinni tässä järjestelmässä. Esittääkö teistä nyt joku, kun te arvostelette sitä, että puretaan tämä voimassa oleva järjestelmä ja siirrytään siihen villiin ja vapaaseen, missä me aiemmin olimme? Meillä on noin 1,1 miljoonaa omakotitaloa, joista vuositasolla tehdään noin 24 000 kauppaa, plus kerrostalot plus rivitalot plus mitä kaikkia taloja nyt sitten onkaan. Meidän asuntokanta kai on jotakin 2,5—3 miljoonaa, en minä osaa sanoa tarkalleen, mitä se on. Tämä koskee kaikkia muita paitsi noin 20 000:ta tällä hetkellä olevaa, jotka tulevat tämän piiriin ensi vuoden alusta. Purammeko me ne muut sieltä pois, vai mitä tämän kanssa pitää tehdä, kun te olette niin näppäriä ja viisaita?

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Tässä kun ilta vanhenee, niin kysymykset vain lisääntyvät. Minä kiitän tästä keskustelusta. On ollut hyvä, että kaikenlaista on saatu pullautettua ilmoille, niin että päästään sitten myöskin keskustelemaan niistä todellisista asioista.

On hyvä ensinnäkin muistaa, että rakennuksissa kuluu jopa 40 prosenttia meidän energian kokonaiskulutuksesta, ja nyt pitää kysyä eduskunnalta, haluammeko me, että energiankulutukseen puututaan, ja jos siihen vastataan, että kyllä, niin kuin on vastattu jo pitkällä aikavälillä kaikkien muiden paitsi pientalojen suhteen, että siihen puututaan, niin vastaus on siis, että on puututtava.

Seuraavaksi me kysymme, pitäisikö pientalojen energiankulutukseen puuttua. No kyllä, koska 27 prosenttia on pientalojen osuus meidän energiankulutuksesta rakennuskannassa. Pakko puuttua.

Sitten on tämä yhdenvertaisuusnäkökulma, joka tuli jo esiin. Eli kaikki muut rakennustyypit ovat jo mukana paitsi pientalot ja nämä paritalot, eli sitä kautta me joudumme vastaamaan positiivisesti siihen haasteeseen, joka EU-direktiivitasoisella sääntelyllä on meidän edessämme, ja tämä viimeinen etappi regulaatiosta on nyt tekeillä, ja tätä kautta ollaan näiden keskeisten kysymysten äärellä.

Myöskin edustaja Eestilä kantoi huolta näistä kosteus- ja homeongelmista. Minä jaan sen huolen tässä vaiheessa, kun me teemme energiatehokkuustoimenpiteitä ja teemme isoja rakennusmääräyksiin liittyviä toimenpiteitä esimerkiksi siirtyen vuoteen 2020, lähes nolla energiarakentamiseen. Se on suuri haaste yhteiskunnalle, ja pitää ottaa huomioon, että siinä tehdään sellaisia ratkaisuja, jotta ei tehdä sutta ja sekundaa, ja nämä ovat asiallisia kysymyksiä, mutta minä toivoisin, että pidetään nyt kirkkaana se, mistä tänään täällä keskustellaan.

Täällä sekoitettiin myöskin se keskustelu, että tähän E-lukukeskusteluun voitaisiin todellisuudessa vaikuttaa. Minä olen pahoillani, eduskunta, mutta kun se vene meni jo. Me olemme päättäneet alkaa osallistua energiatehokkuustalkoisiin direktiivitasoisella sääntelyllä, ja nämä E-luvut, niin kuin tiedätte, päätettiin jo viime hallituskaudella, ja me olemme naimisissa niiden ratkaisujen kanssa. No, itse pohdin henkilökohtaisesti, olisiko niihin lukuihin mahdollisuus puuttua, ja silloin päädytään siihen ongelmaan, josta edustajat täällä jo puhuivat, ja myöskään sitä kautta ei ole mahdollista palata valitettavasti menneeseen tässä asiassa.

Sitten me keskustelimme, edustaja Tolppanen nosti esiin nämä mummonmökit. Nyt on hirveän tärkeätä, että luetaan se, mitä me olemme tekemässä. Ei meillä kansanedustajilla ole, ei ole myöskään Suomen hallituksella, pahaa tahtoa, nimenomaan ei niin kuin te korostitte, ei niin, vaan nimenomaan niin, että me olemme halunneet, että on kohtuulliset lähtökohdat kaikilla. On rajattu alle 50 neliön asunnot pois, alle 50 000:n asunnot pois. On rajattu myöskin suojelukohteet pois, on rajattu lomamökit pois, kaikki mahdolliset, mitkä voidaan tämän direktiivitasoisen sääntelyn pohjalta rajata. On myöskin tehty kevennetty menettely, ja voitte vain kuvitella, kuinka kevennetyksi se yksittäiselle kuluttajalle sitten tiukan paikan tullen tulee, kun meillä ei ole näitä sanktiokeinoja kuitenkaan. Ainakaan vankilaan onneksi tässä asiassa ei jouduta. Minä toivoisin sellaista kohtuullisuutta, kun käydään tätä keskustelua, että käydään oikeista asioista keskustelua ja puhutaan niin kuin asiat ovat.

Edustaja Turusen kanssa olen osittain samaa ja eri mieltä, ja se on aika kiinnostava ajatus, kun kuuntelin teitä. Minä olen aivan sitä samaa mieltä, että on hyvä, että juuri ostajalla on tämä energiatodistus, kun hän on kaupan tehnyt. Minä olen siitä aivan samaa mieltä, koska me myöskin suojelemme suomalaisia ostajia, ja me käymme tätä keskustelua useimmiten myyjän näkökulmasta, koska me kaikki omistamme ainakin jonkun sukulaisen tai ystävän kautta jotakin ja me olemme kokeneet sitä omistamisen tuskaa. Mutta kun alkaa kokea sitä omistamisen tuskaa, niin luulisi, että suomalaiset kokevat, että olisi hienoa tietää, mitä ostaa, ja sutta säkissä ei varmaan kukaan meistä haluaisi ostaa, koska meidän energiatehokkuustalkoissa on mitattu sitä, kuinka moni suomalainen lähtee kuntotutkimuksella kiinteistökauppoja tekemään: 50—80 prosenttia. Se kertoo siitä, että me olemme tulleet siihen, että me suomalaiset arvostamme niin paljon sitä omaisuutta, että me haluamme myöskin tietää, mitä me ostamme, ja sen takia ei kannata myöskään vähätellä suomalaisia, ja tämä on minun mielestäni se keskeinen kysymys, jota minä haluaisin, että edustaja Turunen vielä kerran miettisi.

Me emme ole pakottamassa ketään mihinkään. Ottakaa huomioon, että tätä todistusta tarvitaan vain, jos sinä myyt, ostat tai vuokraat, ja se on vapaaehtoista, ja vaikka mitä mitattaisiin sillä 500—700 euron todistuksella, vaikka mitä mitattaisiin 10 vuoden haitarilla, kun se on voimassa, se on maksimissaan seitsemänkymppiä vuodessa. Jos et sinä halua tehdä niitä energiatehokkuuteen viittaavia toimia, niin ei ketään pakoteta niitä tekemään. Se on minusta tärkeä juttu, että me emme ole holhousyhteiskunta sillä tavalla.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi minun pitää sanoa teille, että kun tätä keskustelua kuuntelee, niin on hirveän tärkeää, että kun me nyt olemme kaikki ylistäneet sitä Ruotsin mallia, niin me teimme myöskin valtavasti töitä, että me tutkimme, lähdemmekö me toiselle tielle kuin Ruotsi. Ja Ruotsin mallissa puhutaan todella siitä, että mitataan sitä energiankulutusta. Kuinka moni teistä ostaa pesukoneen ajatellen, että minä ostan pesukoneen miettien, mitä se Virtanen sillä pesukoneella on pessyt? Minä pesen ihan erilaisia pyykkejä kuin Virtanen, kun Kiuru ostaa pesukoneen. (Erkki Virtasen välihuuto) Nyt on tärkeätä miettiä, kuinka paljon siitä pesukoneesta irtoaa energiankulutuksessa ja kuinka paljon se energiankulutus tulee minulle maksamaan suhteessa siihen, minkälaista pyykkiä minä pesen. Sillä ei ole niin suuri merkitys, mitä Virtanen on pessyt.

Ja valitettavasti, kun me olemme tutkineet myöskin hintoja, vaikka täällä on annettu toisenlainen kuva, virkamiesesittelyn kautta olen saanut sellaiset luvut, jotka ovat lähes suoraan verrannollisia kustannusten puolesta Ruotsin ja Suomen mallin välillä, niin että kannattaa pitää nämä tarkkaan mielessä.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, minä sanon, että voi kun me poliitikot aina kiinnitämme huomiota siihen, mikä on minkäkin asian hinta. Voi kun me niin monta kertaa enemmän kiinnittäisimme huomiota siihen, mikä on minkäkin asian arvo, ja minusta tästä näkökulmasta edustaja Mäkinen puhui äsken todella kauniisti, että kun me saamme paketissa molemmat, niin miksi se ei olisi meille hyvä juttu.

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yksi asia, mikä täällä on sanottu ääneen mutta mikä ei ole saanut ehkä sitä painoarvoa, mikä sen tulisi saada. Muun muassa edustaja Tynkkynen omassa puheenvuorossaan taisi itsekin siitä mainita, mutta haluan sen vielä sanoa kertaalleen. Kysymyksessähän on tavoitteena vähentää energiankulutusta, löytää keinoja ihmisille, kannustaa ihmisiä, kannustaa suomalaisissa kodeissa asuvia ihmisiä löytämään uusia tapoja säästää energiaa. Tässä yksi selkeä asia, mikä tässä tulee uutena elementtinä, mitä aikaisemmin ei ole ollut, on energiatodistuksen tekijän antamat suositukset. Niillä suosituksilla on merkittävä mahdollisuus vaikuttaa tulevaisuudessa energiankulutukseen vähentävästi. Ja silloin on tärkeää, että se henkilö, joka sen energiatodistuksen tekee, todella ymmärtää, mitä hän on tekemässä, ja antaa oikeita ohjeita, oikeita neuvoja, oikeita suosituksia, millä aidosti voidaan vähentää energiankulutusta.

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On totta, että ihan noihin kaikkein pienimpiin tosiaan tätä ei uloteta. Pitää muistaa kuitenkin, että 85 prosenttia myydyistä omakotitaloista maksaa enemmän kuin 60 000 euroa mutta siltikin ne ovat halpoja taloja. Nyt on syytä ehkä vähän rajata sitä, mitä tarkoitetaan sanonnalla "mummonmökki". Se on lähinnä tämmöinen rintamamiestalo, jonka neliöt ovat kyllä enemmän kuin 50 neliötä, koska siinä on se puolitoista kerrosta, yläkerta ja alakerta. Jos nyt tällä halutaan energiatehokkuutta tehdä ja sen takia myyjän täytyy hankkia tämä todistus, niin minä en ymmärrä sitä, koska eihän myyjä tee sille talolle enää mitään. Eikö se säädös voida kääntää niin päin, että sen, joka ostaa, ennen kuin hän voi lainhuudon tehdä, täytyy hankkia tämmöinen energiaselvitys tästä talosta ja sen jälkeen hän voi ihan itse tehdä ne remontit, mikäli hän haluaa tehdä ne remontit? Silloinhan ei olisi minkäännäköistä ongelmaa minnekäänpäin.

Eeva-Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä oli kyse siitä, miten me autamme ihmisiä säästämään energiaa. Koska tavoitteena olisi energiatehokkuus ja säästäminen, niin vielä puolustan sitä, minkä takia todelliseen kulutukseen pitää perustua. Jos meillä on tämä todelliseen kulutukseen perustuva systeemi, niin sillä perusteella ihmiset säästävät energiaa jo nykyään asuessaan asunnossaan, rakennuksessaan, sillä sen jälkeen ihminen voisi kuvitella, että minä saan tästä paremman hinnan, kun ihmiset näkevät sen, että minä olen pystynyt säästämään energiaa, tässä on pyritty vähemmällä tulemaan toimeen. Eli ehdottomasti meillä tämä todellinen kulutus auttaa säästämään energiaa ja kannustaa ihmisiä oikeaan suuntaan.

Ari Torniainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Mäkinen totesi aivan oikein, että tavoitteena on parantaa energiatehokkuutta ja energiankulutusta. Näin tuleekin olla, mutta herää kysymys, antaako tämä hallituksen esityksen mukainen energiatehokkuuden määrittely oikean kuvan rakennuksen energiatehokkuudesta. Omasta mielestäni ei, koska se ei huomioi esimerkiksi rakentamisen vaikutusta, rakennuksen osien ja materiaalien, tarvikkeiden, laitteiden ja järjestelmien todellisia ominaisuuksia, ylläpidon ja hoidon vaikutusta ja useita energiatehokkuuteen ja energiankulutukseen vaikuttavia tekijöitä. Herää myös kysymys, antaako esityksen mukainen energiatehokkuus oikean kuvan rakennuksen energiankulutuksesta ja energiakustannuksista. Omasta mielestäni ei. Oikeastaan kysymys on se, millaisen energiatodistuksen me teemme, ja kyllä sen pitäisi perustua myöskin siihen todelliseen kulutukseen.

Martti Mölsä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Torniainen otti varsin oikean asian esille, antaako oikean kuvan nyt tämä uusi laki, ja sitten ministeri Kiuru toi esille tämän, ovatko nämä vertailtavissa, ja pesukoneasian tähän. Nythän tällä uudella lailla sotketaan täydellisesti se, että a) on muotokertoimet, ei voida vanhoja todistuksia verrata nyt uusiin tehtäviin, ja sitten b) säätietojen vertailupaikkakunta muuttuu Jyväskylästä Helsinkiin, vanhoja todistuksia ei voida verrata taas uusiin. Tämä vertailu ei onnistu niin kuin niissä pesukoneissa, joten kyllä tässä melkoisesti sotketaan nämä kuviot nyt toisiinsa.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Torniaisella oli oikein hyvä puhe ja samaten edustaja Mölsällä.

Mukavalta kuulosti se, että ollaan ministerin kanssa myöskin samaa mieltä tässä asiassa, että ostajalla on hyvä olla tämmöinen energiatodistus, mutta se, mistä ollaan nyt ministerin kanssa eri mieltä, on pakottaminen. Minä en tykkää siitä, että pakotetaan tai pistetään pakkoja. Silloin kun pistetään myyjälle tämmöinen pakko, niin se tekee tästä asiasta rahastuksen. Joka tapauksessa, kun minimissään tämäntyyppiset todistukset omakotitaloasioille tulevat maksamaan sen 1 500 euroa ja siitä ylöspäin, niin minun mielestäni tämä on jopa aika raakaa rahastusta. Tämä voisi olla vapaaehtoinen, ja silloin ostaja voisi olla ostamatta semmoista taloa, johon ei ole tämmöistä energiatodistusta. Ostaja voisi päättää, että hän ostaa sellaisen talon, missä on energiatodistus, mutta se olisi kuitenkin myyjälle vapaaehtoinen.

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Ajattelin, että vastaan kuitenkin. Tässä oli aika erilaisia asioita, jotka nousivat vielä esiin. Lähden täältä loppupäästä purkamaan.

Edustaja Turunen, siitä me olemme siis samaa mieltä, että energiatodistus on hyvä, mutta siitä, pitääkö sitä nyt ikään kuin pakolla vaatia osto-, myynti- ja vuokraustilanteessa: ministerinä ja sen virkamiesvastuulla annetun tiedon valossa, jonka olen saanut tämän valmistelun aikana — tätä on nyt melkein puolitoista vuotta säädetty — valitettavasti minulla ei ole mahdollisuutta esittää eduskunnalle, että me emme ota pientaloissa käyttöön tätä energiatodistusta. Näin se vain on, ja yritin omassa puheenvuorossani monta kertaa sitä jo kuvata. Eli sellainen opposition vaihtoehto, että tätä todistusta ei tarvitse ottaa käyttöön, ei ole valitettavasti minulle annetun tiedon valossa mahdollista sillä direktiivitasoisen sääntelyn pohjalla, jolle Suomi on sanonut jo aikaisemmin "kyllä", ja toinen oppositiopuolue on ollut myöskin merkittävästi tähän osallistumassa. Sen takia tämä nyt reguloidaan. Pientalot tulevat mukaan, ja kaikki muut tyypit ovat jo mukana. Sitä kautta myöskin ihmisten oikeudenmukainen ja yhdenvertainen kohtelu on jo ratkaistu aikaisemmin. Kaikkia tullaan kohtelemaan energiatodistuksella niin, että osto-, myynti- ja vuokraustilanteessa kuluttajat ovat tämän suojelun piirissä. Näin on päätetty EU-tasolla ja Suomen eduskunnassa jo aikaisemmin, nyt vain pientalot tulevat viimein mukaan.

Edustaja Mölsä oli siitä huolissaan, että näitä vanhoja ja uusia todistuksia kohdellaan eri tavalla ja on erilaisia tekijöitä. On totta, mutta minä olen nähnyt sen tärkeänä, että on myöskin jonkinlainen siirtymäaika sille, että nämä vanhat todistukset ovat voimassa. Pidän sitä kohtuullisena kuluttajan kannalta. Tulevaisuudessa tämä ongelma, edustaja, poistuu.

Edustaja Tynkkynen on käyttänyt täällä monta erittäin hyvää puheenvuoroa, ja haluan kannustaa siihen, että tässä voi nähdä myöskin jotakin positiivista, että ostajaa me voimme suojella siinä, että ollaan energiatehokkuustalkoissa mukana, koska täällä edustaja Mäkinen kertoi juuri siitä, että lämmöneristystä parantamalla, esimerkiksi ilmanvaihdon lämmön talteenotolla, tai uusiutuvan energian käyttöönotolla me pystymme jo yksistään parantamaan niitä sen meidän talomme käyttöominaisuuksia niin, että niistä seinistä ikään kuin saadaan enemmän irti.

Sitä, että tehdään sitten niin kuin edustaja Maijala sanoi, että vielä omalla kulutuskäyttäytymisellä saadaan paljon hyvää aikaiseksi, me ehdottomasti vaadimme, ja se on tässä myöskin mukana. Siksi minusta ei pidä mennä sen selän taakse, että katsotaan vain sitä, miten yksittäinen perhe kuluttaa ja seuraava perhe ottaa siitä kopin. Seuraava omistaja voi olla vaikka yksineläjä, ja hän ei voi koskaan tietää, mitä se hänen kohdallaan tarkoittaisi. Sen takia on epäoikeudenmukaista kuitenkin antaa ymmärtää, että se olisi todellinen vertailukelpoinen tieto. Se todellinen energiankulutus ja se, mikä on laskennallinen, ne ovat kuin yö ja päivä, ja nämä mallit ovat olleet valiokunnalla esittelyssä. On voinut katsoa, kummalla saadaan parempaa aikaan. Eduskunta on ollut kiinnostunut siitä, lähdetäänkö 150-kohtaiseen asetukseen vai lähdetäänkö nyt muutaman lauseen asetukseen, joka taitaa puoleen riviin mahtua A4:lle tällä hetkellä. Nämä ovat ne valintakysymykset, millä tavalla me suomalaisia kuluttajia kohtelemme. Minulla ei tämän tiedon valossa, joka minulla on ollut, ole mitään muuta mahdollisuutta kuin esittää eduskunnalle tätä laskennalliseen perustuvaa. Se jakaa yhteiskuntaa, osa on eri mieltä, osa samaa mieltä, niin että katsokaa lausunnot myöskin siltä näkökannalta, kuka minkäkin intressin pohjalta esittää mitäkin. Se on minun mielestäni tärkeä keskustelu.

Totean vielä, että on hyvä sanoa tästä näkökulmasta siitä, onko tämä yksittäiselle kuluttajalle halpa vai kallis investointi, että hyvin nopeasti tuo investointi tulee takaisin siinä, jos haluaa parantaa oman rakennuksen energiatehokkuutta tai sitten heittäytyy vielä siellä kulutuksen puolellakin säästämään, kun kerran nämä ohjeistukset molempiin tulevat. Hyvin nopeasti kymmenen vuoden tähtäimellä tämä investointi tulee takaisin. Ja on hyvä muistaa aina kertoa turuilla ja toreilla, että tämä koskee vain niitä ihmisiä, jotka ostavat ja myyvät tai vuokraavat asuntoja. Näillä uusilla omistajilla on oikeus saada tietoon se, mikä on sen rakennuksen todellinen kapasiteetti energiansäästössä, ja siihen päälle vielä kulutustottumusten kautta tehtävät säästöt. Minusta se on reilua ja oikeudenmukaista. Ja kun hinnasta on puhuttu, niin se on vielä kuulkaa saman hintaista näillä meidän tiedoilla kuin on Ruotsissakin. Silloin eduskunta joutuu miettimään, mikä on se paras linja, ja sen takia tämä hallituksen esitys perustuu tällaisiin reunaraameihin kuin tämä perustuu.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa puhemies! Kiitos, ja pahoittelen, että osoitin vähän kiirettäni, kun jokaisellahan meillä tässä alkaa tähän aikaan olla jo muitakin menoja mielessä.

Arvoisa herra puhemies! Energiatodistuslaki on unelma, jolla ajatellaan maailman pelastuvan. Hallitus esittää uutta energiatodistusta pakolliseksi myös vanhoille omakotitaloille ja pienille rivitaloille. Tällainen pakollinen todistusjärjestelmä uhkaa nyt kehittyä byrokraattisesti ja koko yhteiskunnalle kalliiksi ratkaisuksi. Todistuksen voisi myöntää vain pätevä ja rekisteröity taho, jonka toimintaa taas viranomaisen olisi valvottava. Käytännössä esitys vaatii lisäresursseja valvontaviranomaisille, pakottaa asunnon omistajat tekemään kalliita remontteja ja maksamaan sen jälkeen tyhjästä todistuksesta.

Esityksen mukainen todistus ei kerro asunnon todellisesta energiatehokkuudesta, koska se laadittaisiin laskennallisena arviona. Todistusta varten talon energiankulutusta ei siis oikeasti mitata, vaan energiatodistus perustuisi todistuksen myöntäjän teoreettiseen arvioon. Todelliset kulutustiedot voitaisiin ottaa huomioon vain niin halutessa. Vaikka todistus olisi puhtaasti laskennallinen, todistuksen antajan on pakko käydä tarkastamassa kiinteistö paikan päällä, mikä nostaa todistuksen hintaa varsinkin pitkien välimatkojen maassa. Mitä tällä saavutetaan?

Käytännössä esitys tarkoittaa sitä, että vanhan talon omistaja tai haltija joutuu hankkimaan 500—700 euroa maksavan todistuksen myynnin yhteydessä ja osoittamaan sillä, että talo ei vastaakaan tämän päivän energiatehokkuusvaatimuksia. Todistuspakko olisi siis lakisääteinen tulonsiirto talon omistajalta todistuksen myöntäjälle. Mitä talon omistaja saa tästä vastineeksi? Arvottoman paperin, joka vanhojen talojen kohdalla alentaa myyntihintaa.

Arvoisa herra puhemies! Pahimman iskun esitys antaa omissa taloissaan asuville pienituloisille eläkeläisille. He joutuisivat käyttämään eläkesäästönsä kalliisiin remontteihin, jotta talon energialuokka ei tippuisi aivan pohjalle ja laskisi myyntihintaa. Onko tämä oikein niitä vanhuksia kohtaan, jotka ovat vaalineet talojaan vuosikymmeniä?

Esitystä yritetään myydä nyt suomalaisille energiaa ja ympäristöä säästävänä uudistuksena. Se on kuitenkin hyvin kaukana siitä, koska esityksen mukainen vaatimus energiatodistuksesta ei keskity energiatehokkuustavoitteeseen, vaan välineeseen, joka on energiatodistus, ja siihen, että jälleen kerran on löydetty yksi keino ja taho rahastaa vaikkapa juuri näitä iäkkäitä suomalaisia ihmisiä.

Näistä kaikista syistä, mitä tässä puheessani mainitsin, on erittäin hyvä, että perussuomalaiset ovat jättäneet tästä oman vastalauseensa.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa herra puhemies! Minä kyllä kannatan näitä ilmastotavoitteita, rakennustehokkuuden ja rakentamisen tavoitteita, mutta epäilen keinoja ja pelkään lopputulosta.

Perussuomalaisten ympäristövaliokunnan jäsenet ovat kiinnittäneet vastalauseessaan huomiota erittäin tärkeään asiaan elikkä esitettyihin muotokertoimiin, joilla voidaan asettaa kotimainen energia jopa huonompaan asemaan tuontiöljyyn verrattuna. Tätä ei voida pitää millään muotoa kestävänä kehityksenä. Maaseudun Tulevaisuus uutisoi tällä viikolla, että suomalaiset haluavat eroon tuontienergiasta. Mielestäni meillä on täysi oikeus todellakin haluta näin, ja jos tällä ollaan meille aiheuttamassa lisäöljyn tuontia lyhyellä aikajänteellä, tämä ei ole kestävä ratkaisu. Tämä hallitus on jo aiemmin energiaveroratkaisuillaan saanut aikaan sen, että meille tuodaan kivihiiltä. Tätäkään emme enää tarvitsisi lisää.

Huolenaiheeni on myös, että tämä aiheuttaa haittaa puurakentamiselle. Edustaja Eestilä otti esiin erittäin tärkeän seikan: olemmeko tekemässä tällaisia pullotaloja, jotka eivät hengitä, kun meillä kotimaisella hirsipuurakentamisella olisi mahdollisuus tehdä ilmastoltaan terveitä taloja?

Muutoinkin meille täällä kylmässä Pohjolassa asuville tämä rakennusten lämmitys on aivan välttämättömyys, ja tämän mietinnön mukaan lämmitys aiheuttaa Suomen kasvihuonepäästöistä 40 prosenttia. Mutta kyllä meillä vain on lämmitettävä taloja, ja tämä direktiivi asettaa meidät eriarvoiseen asemaan Euroopan muiden maiden kanssa, jotka eivät todellakaan ehkä ole ensimmäisenä näitä implementoimassa. Elikkä kyllä tämä hallituksen esitys on ylimitoitettu.

Energiatodistus lisää byrokratiaa. Se on siis nyt tulossa vanhojen pientalojen myynti- ja vuokratilanteessa uutena. Ja kyllä nämä tilanteet tulevat väistämättä. En minä usko, että meillä jää taloja kuitenkaan hirvittävästi myymättä, ja asuntoja on ostettava, asuntoja on vaihdettava. Energiatodistuspaperi ei ratkaise ilmastopoliittisia kokonaistavoitteita, jotka ovat varmasti aivan muualla kuin asuinrakentamisessa.

Energiatodistuksen antajan pätevyyskään ei pelkästään ratkaise tehokkuutta, vaan minä peräänkuuluttaisin ihan oikeita rakennusteknisiä ja rakentamisen aikana tehtäviä ratkaisuja, sitä oikeaa laatua, mitä rakentamisella tulee tavoitella.

Ja sitten täällä edustaja Korhonen hieman hilpeästi totesi, että todistuksen hinta nousee, kun ilta pitenee. Mutta kyllä täällä mietinnössä ihan suoraan sanotaan, että todistuksen hinta määräytyy lopulta markkinoilla eikä sitä ollut mahdollista tässä mietinnössä määritellä eikä lakiesityksessä säätää.

Martti Mölsä /ps:

Arvoisa puhemies! Vertailtaessa voimassa olevaa lakia ja sitten tätä uutta esitystä rakennuksen energiatodistuksesta ei tässä nyt kovin suurista muutoksista ole kysymys kuitenkaan. Olennaisia muutoksia on kolme. Kolme olen kirjannut. Yksi on energiamuotokertoimet, jotka ovat poliittista ohjausta, se on mielestäni se suurin muutos. Toinen suuri muutos on, että vanhat pientalot, pääasiassa omakotitalot, tulevat nyt tämän lain piiriin. Kolmantena kohtana säätietojen vertailupaikkakunta muuttuu Jyväskylästä Helsinkiin.

Vastalauseessahan perussuomalaiset pitävät periaatteessa hyvänä lähtökohtana sitä, että pyritään parempaan, turvallisempaan sekä kestävämpään rakentamiseen. Perussuomalaisten valiokuntaryhmä ei kuitenkaan voi hyväksyä nyt tehtyä esitystä, sillä mielestämme se rankaisee ja asettaa kansalaiset energiamuotokertoimen kautta eriarvoiseen asemaan riippuen siitä, mikä on heidän lämmitysmuotonsa. Näin siksi, että energiamuotokertoimet ovat poliittista ohjausta. Tässä jo aikaisemmin maankäyttö- ja rakennuslain muutos on hyväksytty, ja siellä nämä energiamuotokertoimet ovat mukana. Näillä kertoimilla vaikutetaan energiankäytön ohjailuun politiikan ja istuvan hallituksen toimesta. Tämä poliittinen ohjaus asettaa nykyisillä esitetyillä muotokertoimilla kotimaisen energiantuotannon jopa huonompaan asemaan esimerkiksi tuontiöljyyn verrattaessa. Tämä on se suurin syy, miksi tämän vastalauseen valiokunnassa asetimme.

Mielestäni teknisissä laskelmissa ei tarvita poliittista ohjausta. Tekniset laskelmat näyttävät totuudenmukaisesti sen, mikä on rakennuksen energiatehokkuus, eikä siinä mitään poliittista ohjausta tarvita. Se antaa vallan tälle nykyiselle hallitukselle ohjata energiapolitiikkaa valtakunnan tasolla. Se on suuri poliittinen asia, ja kysyinkin jo debatissa, ovatko vihreät jälleen asialla tässä asiassa, kun heille ei käy ydinvoima, ei vesivoima, ei turvevoima, ei kivihiilivoima eikä tuulivoima eikä kaasu. Kaikki on kiellettyä, mutta tälle tuontiöljylle he vastaavat kyllä. Aivan käsittämätöntä. Siksi täällä on Lindström jo ehdottanutkin, että tämä lakiehdotus tulee hylätä, ja mielestäni vanha laki on paremmin tasapuolisesti toimiva. Täällä on edustaja Torniainenkin todennut, että todistukset ovat paremmin vertailukelpoiset nykyisen lain puitteissa kuin nyt tässä ehdotuksessa, koska tämä ei anna vertailukelpoista tilastoa. Eihän vanhan lain mukaan tehtyä energiatodistusta ja uuden lain mukaan tehtyä voida vertailla. Nämä kolme asiaa, mitkä tässä toin esille, ovat syynä siihen.

Näillä sanoilla, arvoisa puhemies.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Energian säästäminen on tosiaan meidän kaikkien yhteinen asia ja varmasti järkevä tavoite. Viime keväänä tuli tämä ensimmäinen lakiesitys ympäristöministeriöstä kyseisestä energiatodistusasiasta. Siinä vaiheessa perehdyin tähän tarkemmin ja järkytyin siitä esityksestä. Esityksessä oli mukana se, että kaikista asuinrakennuksista tulee jättää tämä energiatodistus. Jätin silloin lausunnon — ilmeisesti aika moni muukin jätti — ja onneksi siihen saatiin tämä kevennetty menettely. Että jos minä joskus voin kiittää porukoita, niin minä kiitän siitä, että tämä kevennetty menettely saatiin siihen matkaan.

Tästä kevennetystä menettelystä. Minä todella toivon, että Suomen eri tahot pysyvät loppuun asti tässä asiassa matkassa, sillä mahdollista on, että EU-tasolla se vielä otetaan pois siitä, kuulemma, koska se ei ole EU-säädöksissä matkassa. No, jos se tulee eteen, niin sitten palaamme tähän asiaan. Elikkä todellakin EU:ssa vielä tämä alkuun vahvistetaan, lopuksi katsotaan. Jos me emme noudatakaan heidän esitystänsä, niin voi olla, että me menetämme tämän kevennetyn menettelyn, ja siihen meillä ei todellakaan ole varaa.

Sitten tämä asetusasia, elikkä tästä on työn alla nyt asetus. Asetuksessa on muun muassa tästä kevennetystä energiatodistusmenettelystä. Tämä arvo on hyvin vähäinen. Kuitenkin yksi semmoinen asia, mikä pitäisi siinä ottaa tarkemmin huomioon, on se, että kun kyse on kiinteistön arvosta, niin meillä voi olla hyvin halpoja rakennuksia, jotka ovat kalliilla tontilla, ja tämä pitäisi siinä asetuksessa vähintään ottaa huomioon: se, mikä ero on kalliilla tontilla ja halvalla asunnolla siinä matkassa. Elikkä jos se asunto on halpa mutta tontti on kallis, niin silloin tämä vaihtoehto pitää ottaa asetukseen matkaan.

Sitten toinen asia, mikä ei ole ollenkaan vielä esillä tässä asetuksessa eikä muuallakaan, on tämä alhainen vuokra, koska hyvin paljonhan meillä on kiinteistöjä, missä vuokra on alhainen. Esimerkiksi niitä mummonmökkejä, jotka siinä vaiheessa, kun mummo siirretään asumaan jonnekin palvelulaitokseen tai tämmöiseen, olisi järkevä saada nopeasti vuokrattavaksi jonnekin. Onko meidän, tai tämän vanhuksen, järkevää laittaa vuokrattavaksi kiinteistöä, jonka arvo onkin vähäinen, mutta se on kuitenkin sen verran kallis, tai vuokra-aika lyhyt, ja sitten pitäisi tehdä energiatodistus, jolloin tämä vuokraaminen tulee käytännössä mahdottomaksi? Eli vuokra-asiat vähintään siihen asetukseen myöskin matkaan.

Niin kuin meillä keskustan osalta on tullut esille, kyllähän me sitä vaadimme, että todistuksen tulee perustua todelliseen kulutukseen. Tästä Ruotsin asiasta todellakin tehdään sitten kehitetty versio meille Suomeen. Tämä todellinen kulutus on selkeää, ymmärrettävää, ja se kertoo todellakin rakennuksen todellisen tilanteen. Siinä vaiheessa, jos on tämä todellisen kulutukseen perustuva todistus, siinä voisi olla matkassa osio, missä edellinen käyttäjä voi kertoa, mihin perustuu tämä korkea tai alhainen kulutus. Kyllähän me siitä pystymme näkemään sen, jos ei ole iso perhe ollut, minkä takia siellä on korkea kulutus.

Meillä on rakennuksissa, niin kuin aikaisemmin tuli esille, hyvin paljon rakenteellisia virheitä, joita sitten ei näy tässä laskennallisessa kulutuksessa. Todelliseen kulutukseen perustuvassa arviossa voisimme saada näitä vähennettyä.

Yksi asia näissä energiatodistuksissa on myöskin nämä matkakorvaukset. Minä, joka asun vähän kauempana, kiinnitän aina huomiota matkakorvauksiin. Jos meille vaikka Kemijärveltä 120 kilometrin päästä tulee henkilö tekemään energiatodistusta, niin siinä on äkkiä toistasataa euroa taas lisää kustannuksia siihen todistukseen.

Tämä lakiesitys on minun mielestäni keskeneräinen. Se on keskeneräinen sen takia, että meillä tällä hetkellä tehdään jo rakennuksista myyntitilanteessa kuntotodistukset. Ehdottomasti meidän tässä lakiesityksessä olisi pitänyt lähteä siihen, miten me kuntotodistukset ja energiatodistukset yhdistämme, jolloin saadaan tämmöinen järkevä, toimiva kokonaisuus tästä asiasta. Sillä voitaisiin säästää kustannuksia, ja kokonaisuudesta tulisi paremmin ymmärrettävä. Siinä vaiheessa voisi olla mukana myöskin laskennallinen todistus tästä asiasta.

Lapsiperheen edustajana haluaisin kyllä tuoda esille sen, että kyllä minä haluaisin, jos minä ostaisin asunnon, että se todistus olisi mahdollisimman luotettava ja ymmärrettävä, ja silloinhan se perustuisi ehdottomasti siihen todelliseen kulutukseen. Kiitoksia eräille henkilöille, jotka ovat tuoneet tämän asian esille.

Todellakin lopuksi sanon sen, että me keskustalaiset emme ole tyytyväisiä esitykseenne ja tämä lakiesitys tulisi hylätä ja laittaa uudelleen valmisteluun. Vielä tähän haluan korostaa sen asian, että me olisimme todellakin tarvinneet esitystä, joka opastaa, joka kannustaapi asukkaita käyttämään energiaa koko ajan säästäen, ettei ainoastaan siinä myyntitilanteessa asunto ole siinä kunnossa, että se on laskennallisesti hyvä, vaan että se on jo pitkän aikaa, jo kymmenen vuotta ennen myyntiäkin, siinä kunnossa, että se ei todellakaan kuluta paljoa energiaa. Elikkä todellakin tarvitsemme kannustavan esityksen, joka korjaa asuntojen kulutusreiät.

Nyt sitten meille on odotettavissa ihan samanlainen paperishow, mikä on Ruotsissa. Elikkä odotetaan nyt sitten, jos tämä laki hyväksytään, sitä Suomeen tulevaa 150:tä sivua muistioita.

Ari Torniainen /kesk:

Arvoisa puhemies! On tärkeää, että olemassa olevien ja uusienkin rakennusten energiatehokkuutta parannetaan. Tässä hallituksen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi laki rakennuksen energiatodistuksesta. Esityksen mukaan energiatodistuksen saisi laatia vain pätevä, rekisteröity energiatodistuksen laatija. Rakennuksen energiatodistuksen luokitus perustuu laskennalliseen kokonaisenergian kulutukseen energiamuodon ympäristövaikutukset huomioiden. Todistuksessa ilmoitettaisiin laskennallinen ostoenergian kulutus ja myös toteutunut ostoenergian kulutus silloin, kun tieto on saatavilla. Esityksen mukaan todistus tehtäisiin rakennukselle, joissain tapauksissa rakennuksen osalle. Todistuksiin sisällytettäisiin säästösuosituksia. Esitykseen sisältyvät lait on tarkoitettu tulemaan voimaan alkuvuodesta 2013.

Mitä tämä hallituksen esitys sitten käytännössä tarkoittaa? Valvonta lisääntyy, byrokratia lisääntyy, koulutusta tarvitaan, ja asumiskulut lisääntyvät uuden energiatodistuksen laadinnan myötä. Kuluja on energiatodistusten myötä tullut jo uusiin rakennuskohteisiin, mutta nyt kuluja tulee lisää myös vanhoihin rakennuksiin, sellaisiin, joita aiotaan myydä tai vuokrata. Erityisesti kustannukset nousevat omakotitaloasujilla. Energiatodistus maksaa heille arviolta noin 500—700 euroa. Energiatodistuksen pitäisi perustua nimenomaan todelliseen kulutukseen eikä laskennalliseen kulutukseen. Todelliseen kulutukseen perustuva todistus olisi luotettavampi ja halvempi. Tällainen halvempi direktiiviin perustuva malli on käytössä ainakin Ruotsissa, ja se voitaisiin soveltaen ottaa käyttöön myös Suomessa.

Saavuttaako hallituksen esitys tavoitteensa, eli saadaanko energiatodistusten avulla parannettua eri rakennusten energiatehokkuuden vertailtavuutta uudisrakentamisen, myynnin ja vuokrauksen yhteydessä sekä muulloinkin tietyissä rakennuksissa, joissa käy yleisöä? Vertailtavuus varmaan paranee, mutta pääsian elikkä energiatehokkuuden parantamisen kanssa ei ole kovin varmaa. Hallituksen esityksessä on vaarana se, että se asettaa kotimaisen energiantuotannon heikompaan asemaan esimerkiksi tuontiöljyllä tuotettuun energiaan verrattuna.

Arvoisa puhemies! Kuten jo aiemmassa puheenvuorossa totesin, olen ollut rakennusinsinöörinä noin 30 vuotta tekemisissä rakentamisen ja sen säädösten kanssa. Itse myöskin energiatodistuksia tutkineena ja joitain laskeneenakin jotain niistä voin todeta.

Energiatodistuksilla ja niitä koskevilla säädöksillä on varmasti oma hyvä tarkoituksensa, mutta käytännön hyödyksi se ei kovin helpolla vanhojen rakennusten kohdalla etene. Energiatodistus ei suoraan vähennä asuntojen energiankulutusta. Kulutustietoihin pohjautuva energiatodistus ja energiatehokkuuden määrittely tulisi mahdollistaa energiatodistuslaissa. On harmillista, jos kulutuspohjaisiin todistuksiin liittyvät ongelmat ratkaistaan poistamalla kulutuspohjaiset todistukset kokonaan. Toteutuneeseen kulutukseen pohjautuvat energiatodistukset ovat kuitenkin tarjonneet toimivan ja helposti ymmärrettävän pohjan energiatehokkuuden arvioinnille ja parantamiselle.

Näillä perusteilla tätä hallituksen esitystä ei tulisi viedä eteenpäin vaan se tulisi hylätä.

Hanna Mäntylä /ps:

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi ministeri Kiurulle tässä kiitos näistä hänen selventävistä vastauksistaan tähän esitykseen. Aion tässä nyt kuitenkin silti tähän hiukan kritiikkiäkin antaa. Tämä hallituksen esitys on herättänyt vahvaa ja kielteistä palautetta kansalaisissa ympäri Suomen. Lähinnä tätä voisikin verrata niin sanottuun jätevesiasetukseen, johon täällä myös edustaja Kaikkonen aiemmin viittasi.

Energiatodistuksen tuleminen pakolliseksi toisi erityisesti omakotitaloasujille täysin kohtuuttomia lisäkustannuksia. Arvioitu on, että energiatodistus maksaisi noin 500—700 euroa, jonka asukkaat maksavat. Pistää miettimään, kuinka iäkkäät, jotka elävät pienillä eläkkeillä, tämän maksavat halutessaan myydä tai vuokrata omakotitalonsa. Tämä ratkaisu on kuitenkin tulevina vuosina yhä useamman ikääntyvän kohdalla todellisuutta. Kuten perussuomalaisten vastalauseessa todetaan, odotettavissa on myös joukko innokkaita konsultteja, jotka palvelua tulevat kauppaamaan. Sinällään on toki hyvä, että rakennusten energiatehokkuutta parannetaan. Tämä tapa, jolla asiaa nyt viedään pakolla eteenpäin, ei kuitenkaan ole todellakaan se oikea tapa.

Arvoisa puhemies! Uskallan väittää, että useimmat pientaloasukkaat jo nyt pyrkivät kaikin tavoin säästämään ja jopa säännöstelevät energiankulutusta ja myös tekevät kaiken mahdollisen, jotta energiankulutus olisi mahdollisimman pieni. Jos halutaan aidosti vaikuttaa jatkossakin sen potentiaalin ja tahdon hyödyntämiseen, jota pientaloasukkailla on jo olemassa, on lisättävä neuvontaa, valistusta ja kannustimia eli löydettävä ratkaisuja, jotka nimenomaan kannustavat vapaaehtoisesti erilaisiin saneerauksiin ja energiatehokkuuden parantamiseen.

Arvoisa puhemies! Erityisesti laskennallinen todistus tuo useita ongelmia ja epävarmuustekijöitä. Dokumenttien uupuminen ja arviointiajankohta ovat eräitä ongelmallisia kohtia. Lisäksi laskennallisen järjestelmän rakentaminen tulee myös kalliiksi yhteiskunnalle. Paljonko maksaa pätevän ja osaavan ammattikunnan koulutus, auktorisointi ja asianmukainen valvonta? Kysymykseksi jää myös se, kohdellaanko kansalaisia yhdenvertaisesti. Riitatilanteet ja jopa oikeusprosessit ovat täysin mahdollisia.

On kyseessä sitten laskennallinen tai kulutukseen perustuva todistus, yhtä kaikki kyseessä on pakkotoimi, jota emme voi perussuomalaisina hyväksyä. Onkin hyvä, että valiokuntamme jäsenet tulevat esittämään lain hylkäämistä, kuten edustaja Lindström täällä aiemmin toi esiin.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Aloitan laskennallisesta ja toteutuneesta kulutuksesta, koska ne ovat tänään puhuttaneet eniten. Laskennallinen ja toteutunut kulutus mittaavat ihan eri asioita. Laskennallisessa kulutuksessa tarkastellaan rakennuksen energiantarvetta ja toteutuneessa käyttöä. Toki niillä on yhtymäkohtia, mutta nämä ovat ne olennaisimmat erot. Molemmista saadaan hyödyllistä tietoa, ja sen takia on ihan perusteltua, että energiatodistuksessa esitetään molemmat, niin kuin nyt tässä hallituksen esityksessä ja ympäristövaliokunnan mietinnössä hyvin selvästi todetaan.

Laskennallisen kulutuksen perusongelma on sen heikko vertailtavuus. Kaksi tismalleen yhtä energiatehokasta taloa voisivat toteutuneen kulutuksen perusteella saada hyvinkin erilaiset energialuokat, jos se luokitus perustuisi vain toteutuneeseen kulutukseen. No, mitä hyötyä kuluttajalle sitten olisi sellaisesta energialuokasta, että yhdestä talosta voisi olla energialuokka vaikkapa E ja toisesta samanlaisesta talosta D? Mitä kertoisi sille ostajalle tai asukkaalle sellainen energiatodistus? No, eipä juuri mitään.

Uusissa taloissa kulutuksen luokitus perustuu toki laskennalliseen kulutukseen siitä yksinkertaisesta syystä, että uusissa rakennuksissa sitä toteutunutta kulutusta ei vielä ole olemassakaan. Jos vanhoissa taloissa päädyttäisiin muun muassa Suomen Keskustan esittämällä tavalla seuraamaan toteutunutta kulutusta luokituksessa, niin silloin uusia ja vanhoja rakennuksia ei voitaisi energiatehokkuudeltaan vertailla keskenään. Vaikea nähdä, miten tämäkään palvelisi kuluttajia.

Energiatodistuksen aivan keskeinen elementti ovat suositukset siitä, miten energiatehokkuutta voidaan kohteessa parantaa. Pelkkä tieto toteutuneesta kulutuksesta ei vielä riitä, ellei nyt satu olemaan rakennusmestari tai joku muu asiantuntija, joka pystyy itse arvioimaan riittävän hyvin rakennuksen energiatehokkuuden parantamismahdollisuuksia. Meille tavallisille asukkaille ja kuluttajille energiatodistuksen tiedot ja suositukset energiatehokkuuden parantamisen toimenpiteistä tulevat oikein suureenkin tarpeeseen.

Se, mikä tässä keskustelussa on tuntunut unohtuvan, on se, että direktiivihän piti panna toimeen jo jokin aikaa sitten tänä vuonna ja sen pitäisi olla voimassa nyt vuoden taitteessa. Jos Suomen Keskustan esittämällä tavalla päädyttäisiinkin yhtäkkiä rakentamaan tämä energiatodistus Ruotsin mallin mukaan toteutuneen kulutuksen perusteella, niin sitä ei varmastikaan ihan hetkessä valmisteltaisi, ja se tarkoittaisi sitä, että Suomi päätyisi käräjille, koska ei olisi toimeenpannut direktiiviä riittävän ajoissa.

Keskustelu energiamuotokertoimesta on nyt kyllä kulkenut ihan täyden ympyrän. Muistan, että silloin, kun taannoin energiatehokkuuden laskentaa pohdittiin ja se perustui siis pelkästään kulutukseen, moni sanoi, että minkä takia tarkastellaan vain energian kulutusta, kun varsinainen asia on itse päästöt ja päästöihin vaikuttaa myös se, millä se energia tuotetaan. Esimerkkinä käytettiin sitä, että meillä voi olla hirsitalo, joka kuluttaa sinänsä aika paljonkin energiaa lämmitykseen, mutta jos se hirsitalo lämpiääkin kotimaisella puuenergialla, niin eihän se sitten ole ilmaston kannalta kovinkaan paha asia, vaan päinvastoin ihan passeli ratkaisu. Vanhat energiatehokkuuslaskennat, -luokitukset eivät tätä ottaneet huomioon, eli ne sortivat näitä kotimaiseen energiaan perustuvia, vähän energiatehottomampia rakennuksia.

Nyt kun on sitten päädytty siihen minusta aivan perusteltuun ratkaisuun, että energialuokitukseen vaikuttaa paitsi energian kulutus myös se, millä se energia tuotetaan, niin sitten kritisoidaan sitä, minkä takia se energiantuotantotapa otetaan huomioon: minkä takia se hirsitalo, joka lämpiää puulla, saa etua siitä, että se lämpiää puulla. Ei tässä voi muuta todeta kuin että alkaa ehkä olla vähän liian vanha näihin tehtäviin, kun muistaa ne aiemmat kierrokset ja aiemmat keskustelut, kun kaikkia tunnutaan vastustavan. Ainoastaan perustelut vaihtuvat symmetrisesti vastakkaisiksi.

Edustaja Mölsä arveli omassa puheenvuorossaan, että vihreille ei käy mikään energiantuotantotapa. No, vihreillehän todellisuudessa hyvinkin käyvät kotimaiset uusiutuvat energialähteet: tuuli, metsähake, aurinko, vesivoima nykyisessä laajuudessaan, biokaasu, peltoenergia, lämpöpumput. Jätteistä voidaan saada energiaa hyvin monellakin eri tavalla. Maakaasu on selvästi parempi tapa tuottaa energiaa kuin muut fossiiliset polttoaineet, ja sen takia sitä kannattaa käyttää myös tulevaisuudessa. Turvettakin tarvitaan vielä jonkin aikaa metsähakkeen tukipolttoaineena, mutta sitä turpeenottoa pitää kehittää tietysti ympäristön kannalta kestävämpään suuntaan. Ja sekin on vielä totta, että nykyisiä ydinvoimaloita joudutaan ainakin jonkin aikaa käyttämään, kunnes ne pystytään korvaamaan paremmilla ratkaisuilla. Ja paras energiantuotantomuoto on tietysti aina se säästetty energia, eli kun energiaa käytetään mahdollisimman tehokkaasti, niin sitä myös tarvitaan mahdollisimman vähän. Laskeskelin, että tässä tuli lueteltua 12 eri energiamuotoa, jotka vihreille kelpaavat, ja 12 on vähän eri luku kuin nolla, jota edustaja Mölsä omassa puheenvuorossaan väitti vihreiden hyväksymien energiamuotojen lukumääräksi.

Mutta, arvoisa puhemies, haluaisin vielä palata siihen, minkä takia energiatodistus ylipäätään on otettu käyttöön Euroopan unionissa ja meillä täällä Suomessa. Rakennuksethan kuluttavat suuruusluokkaa noin kaksi viidennestä kaikesta Suomen energiasta ja tuottavat niin ikään suunnilleen kaksi viidennestä kaikista päästöistä. Sekä uusissa että vanhoissa rakennuksissa on Suomessa huomattavia mahdollisuuksia parantaa energiatehokkuutta usein kohtuuhintaan ja toisinaan jopa sellaisilla konsteilla, jotka päinvastoin säästävät selvää rahaa eli ovat taloudellisesti hyvin kannattavia investointeja. Takaisinmaksuajat voivat olla vuotta tai kahta, sitä suuruusluokkaa.

Iso osa näistä mahdollisuuksista on hyödyntämättä monestakin syystä. Yksi syy on se, että todellakaan monet meistä tavallisista suomalaisista asukkaista emme ole mitään rakentamisen tai energiatehokkuuden asiantuntijoita. Emme me tiedä, millä konsteilla nyt parhaiten siellä omassa omakotitalossa energiatehokkuutta saisi parannettua, ja juuri siihen energiatodistus tarjoaa työkaluja. Energiatodistuksesta voi lukea, että juuri tässä minun omassa talossani, juuri tässä, energiatehokkuutta voi parantaa tällaisilla ja tällaisilla ja tällaisilla konsteilla, ja kyllä se on aika paljon kättä pitempi. Se on hyvä ratkaisu siinä tilanteessa, kun omistaja miettii, mitä tälle omalle kodille nyt sitten voisi tehdä.

Kuvitellaan, että opposition toiveet toteutuisivat ja energiatodistusta ei nykymuodossaan hyväksyttäisi. Mitä siitä seuraisi? No, itse väitän, että todennäköisesti se heikentäisi mahdollisuuksia parantaa rakennusten energiatehokkuutta Suomessa, ja se tarkoittaisi sitä, että olisimme enemmän riippuvaisia tuontienergiasta, meidän vaihtotaseemme jatkaisi heikkenemistään, meidän asumisen kustannukset nousisivat sitä kautta, kun energialaskut kasvavat — todennäköisesti energian hinta tulevaisuudessa kuitenkin on pikemminkin nousemaan kuin laskemaan päin. Se tarkoittaisi, että meillä päästöt olisivat suuremmat kuin silloin, kun parannetaan rakennusten energiatehokkuutta.

Kun tiedämme, että energiatehokkuuden parantaminen on sekä taloudellisin että ympäristön kannalta ylivoimaisesti kestävin tapa leikata päästöjä, niin jos jarruttelemme energiatehokkuuden parantamisessa, se tarkoittaa sitä, että me maksamme siitä päästöjen vähentämisestä toisaalla vain kovemman hinnan sekä taloudellisesti että ympäristön kannalta. Sen takia tämä rakennusten energiatodistus on arvokas työkalu. Sen takia sitä pitää ilman muuta viedä eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Jos jotain kritisoitavaa ministerin puheista pystyn keksimään tämän illan aikana, niin se on se, että ei meidän tässä kannata mennä EU:n selän taakse. Tämä on järkevä toimenpide ihan riippumatta siitä, mitä EU:ssa on päätetty, ja on harmillista, että Suomi päätyy tekemään näitä järkeviä ratkaisuja usein vasta EU:n velvoittamana eikä jo sitä ennen, vaikka se olisi meidän kaikkien suomalaisten etu.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Tynkkysen kanssa meillä on ollut monia hyviä keskusteluja, ja luultavasti tuon äskeisenkin, sinänsä hyvän puheen perusteella voitaisiin ihan rakentava keskustelu käydä. Mutta yhteistä siinä on se, että esimerkkinä oli hirsitalo, ja se, että Suomen pitää tehdä omat päätökset eikä mennä EU:n narulieassa.

Nyt tämä energiakokonaisuus, mikä tässä on ollut monellakin taholla, polttoaineesta sähkön veroihin ym., on semmoista, mikä on pääsääntöisesti tullut muodossa tai toisessa tuolta EU:n suunnasta. Tätä EU-uskovaisuutta ovat harrastaneet jo edellisetkin hallitukset ja nyt tämä hallitus myös. Minun mielestäni meidän pitäisi kehittää enemmänkin semmoisia lakeja, juuri niin kuin edustaja Tynkkynen sanoi, mitkä ovat parhaita tänne, eikä siinä suunnassa, mitä EU haluaa. Muuallakaan EU:n pillin tahtiin ei tanssita niin rajusti kuin täällä Suomessa pruukataan tehdä.

Esimerkiksi Suomen maaseudulla on ikävä kyllä sähkökatkoja usein, ja silloin on merkitsevämpää se, pystytäänkö sähkökatkojen aikana asumaan siellä maaseudun talossa, mikä on tehty perinteisesti hirrestä ja vaikka painovoimaisella ilmanvaihdolla. Näitähän nykylainsäädännöllä ei pysty oikeastaan edes tekemään, se on melkein sula mahdottomuus. Mutta ennemminkin pitäisi keskittyä näihin Suomen olosuhteisiin kuin siihen, mitä EU:sta tulee.

Jari Lindström /ps:

Arvoisa herra puhemies! Täällä edustaja Korhonen valiokunnan puheenjohtajana käytti puheenvuoron jokin aika sitten siitä, että täällä ei ole käyty kovinkaan korkeatasosta keskustelua. Minusta tämä on ollut korkeatasoinen, ja siinä mielessä otin tämän viimeisen puheenvuoroni tähän keskusteluun, että tiputan tätä keskustelun tasoa hieman alemmas.

Ministeri Kiuru, te sanoitte, että ei ollut mahdollisuuksia jättää pientaloja ulos tästä laista, ja myös sen, että olemme sitoutuneet EU:n ilmastotavoitteisiin. Tämähän onkin se kivi kengässä, että aina vain meille ilmoitetaan, että muuttakaa lakejanne Euroopan unionin tahdon mukaisesti. Joskus ihmettelen tätä, vaikka Suomi on siellä ytimissä ja niissä pöydissä, joissa näistä asioista päätetään, mutta toisaalta, arvoisa puhemies, en ihmettele enää kovin usein.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Tämä on työllisyyslaki, ja jos sitä ajatellaan, miten se on työllisyyslaki, niin se tulee työllistämään asuntojen omistajat, kun he joutuvat hankkimaan näitä todistuksia. Se työllistää myöskin kaikensorttisia rakennusalan ammattilaisia, se työllistää monia lakimiehiä. Tässä lakiesityksessä, kun se on huonosti valmisteltu, ei ole näitä tarkastajien ja rakennusten arvioijien pätevyyksiä eikä vaatimuksia siitä, miten rakennukset pitää arvioida ja energiatehokkuudet ja muut todeta ja mitata. Sitä ei ole piisalle hyvin määritelty. Varmaan se aiheuttaa riitatilanteita ja töitä myöskin lakimiehille, ja monet, kun pettyvät kauppojen yhteydessä, rupeavat hakemaan sitten näistä energiatodistuksista ja muista syitä kauppojen perumisille. Siitä tulee lisää töitä lakimiehille ja pahaa mieltä sitten näille osittain epäpäteviksi todettaville rakennusalan ammattilaisille.

Täällä on myöskin esityksen taloudellisia vaikutuksia arvioitaessa johdannossa todettu valtion ja kuntien rakennuksien osalta, kun näitä energiatodistuksia pitää laatia: "Oletettavaa on, että rakennuksiin liittyvät asiakirjat ovat helposti todistuksen laatijan saatavilla. Tyypillisen päiväkodin tai koulun energiatodistuksen tekemiseen kuluu - - noin 0,5—1 työpäivää, mikä omakustannushintaisena vastaisi noin 175—350 euron kustannuksia." Sitten on todettu, että "suuria yleisöpalvelutiloja sisältävän virastorakennuksen energiatodistuksen tekemiseen voidaan arvioida kuluvan 1—2 työpäivää. Tällöin vastaava kustannus on 350—700 euroa." Sitten on todettu jäähdytetyistä rakennuksista ja muista. Mutta sitten kun mennään tässä samassa lakiesityksessä sivulle 39, niin täällä on todettukin sitten energiatodistuksen kohteesta, että "ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä siitä, milloin rakennuksen käyttötarkoitukseltaan olennaisesti eroava osa voidaan katsoa merkittäväksi", ja näille merkittäville osille pitää tehdä sitten oma arviointi ja tarkastus ja oma todistus.

Kun ajatellaan tuommoista päiväkotirakennusta, mistä aloitin puheen, niin siellähän nyt voi olla sitten keittiötilat, jossain maaseudulla voi olla vielä jossain vanhassa päiväkodissa kellaritilatkin, ja on siellä pesutilat ja voi olla vaatteidenpesutilatkin, niin että aika monipuolinen tulee siitä energiatodistuksesta. Minä vain ihmettelen sitä, jos sen puolessa tai yhdessä työpäivässä saa tehtyä, jos siitä ruvetaan katsomaan, onko se pätevä todistus, ja kun se oletus jo lähti siitä, että kaikki tarpeelliset asiakirjat ovat helposti saatavilla, että se puoli päivää tai päivä menee sitten vasta, niin kyllä tässä ollaan aika kevein perustein liikkeellä.

Sitten toinen kysymys on se, että ei ole tosiaan määritelty sitä, minkälainen koulutus pitää olla sillä arvioinnin tekijällä, ymmärtääkö hän energiasta mitään, energiankulutuksen mittaamisesta, osaako hän edes energiayksiköitä tai sähköyksiköitä. Se vain riittää, että hän on jossain todettu päteväksi ja sitten hänellä on joku lupa myöntää niitä tuloksia. Ei se varmaan riitä, kyllä siellä joku insinöörikoulutus pitäisi olla taikka pitkäaikainen rakennusmestarin kokemus. Ehkä se ei riitä, rakennusmestarilla ei ole energianmittauksesta minkäännäköistä pohjakoulutusta tutkinnossaan. Kyllä se menee aika monimutkaiseksi sitten, kun ne oikeudenpalvelijat rupeavat arpomaan niitten todistusten voimassaoloa. Siitä tulee se, että se on työllisyyslaki, aika selvästi esille. Monen näköistä vaivaa siitä varmaan jatkossa tulee. No, nämä ovat vain muutamia epäkohtia, millä voi helposti osoittaa, että tämä lakiesitys on melko hätäisesti tehty ja siitä tulee ihmisille paljon enemmän vaivaa kuin mitä se sitten parantaa talojen energiatehokkuutta.

Edustaja Maijala tuossa puheessaan esitti, että tämä lakiesitys pitäisi huonosti valmisteltuna palauttaa valiokuntaan, ja, arvoisa puhemies, kannatan edustaja Maijalan tekemää esitystä, että tämä laki pitäisi palauttaa valiokuntaan uudelleen valmisteluun.

Reijo Tossavainen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Melkein tämän keskustelun loppukevennyksenä kerron esimerkin järjettömästä byrokratiasta.

Naapurini osti 200 vuotta vanhan hirsitalon ja siirsi sen kesämökiksi. Hän entisöi talon sisältä viimeisen päälle. Ulkopuolelle hän laittoi lautavuorauksen ja ylimääräisen lämpöeristyksen. Ikkunat olivat kolminkertaiset, ja muutoinkin varustustaso oli nykyaikainen. Nyt hän olisi muuttanut talon ympärivuotiseen käyttöön, mutta viranomaisten mielestä se ei ollut siihen sopiva. Ilmastointi ei ollut heille mieleinen. Rakennusinsinöörinä naapuri ei kuitenkaan halunnut sillä pilata oivallista taloaan.

Byrokratiaa vastaan pitää taistella byrokratian keinoin. Niinpä naapurimme muuttivat niin sanotut kirjat meille mutta asuvat ympärivuotisesti naapurissa elikkä kotonaan.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Hyvä ystäväni meni vastaan amerikkalaista liiketuttavaansa Helsinki-Vantaan lentoasemalle ja kertoi, että Helsingissä on kova asuntopula. Tämä amerikkalainen ystävä sanoi, että hetkinen, minä laskeuduin metsän keskelle tänne, miten te olette keksineet tämän asuntopulan.

Tämä vain osoittaa sitä, että koko rakentamissektori meillä on tämmöinen puolisosialistinen järjestelmä: kaikkea tuetaan, kaikkea säädellään älyttömällä tavalla, ja sen takia asuminen on kallista. Minun täytyy sanoa, että tämä koko pitäisi vapauttaa totaalisesti, niin että ensinnäkään rakentamista ei tueta lainkaan, asujia voidaan ehkä pikkuisen tukea korkovähennyksellä ja asumistuella, mutta sitten asumisen säätely pitäisi melkein kokonaisuudessaan räjäyttää ja tämmöiset energiatodistukset pitäisi heittää pois.

Tosin täytyy sanoa — niin kuin tässäkin tapauksessa — me emme ole yksin syyllisiä, vaan tämä EU:n kauhea byrokratia on myöskin syyllinen siihen, että joudutaan tekemään tämmöistä älytöntä lainsäädäntöä. Ihmisten pitäisi itse saada päättää, miten rakennetaan, miten he haluavat, millä hinnalla rakennetaan. Silloin meillä olisi asumisessa kohtuukustannukset. Mutta kun puhutaan siitä, että asuminen on kallista, niin se johtuu pelkästään siitä, että tässä salissa halutaan nostaa asumisen hintaa. Ja tämä on yksi esimerkki siitä.

Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Isännöintiliitto on tyrmistynyt siitä, että eduskunta on säätämässä lakia, joka tuo kiinteistönomistajille tuhansien eurojen tarpeettoman lisälaskun. Energiatodistuksesta uhkaa tulla kallis, raskas ja ennen kaikkea turha. Ympäristövaliokunnan mietintö asiasta julkistettiin viime tiistaina, kuten tiedetään.

Mikäli tämä laki menee läpi eduskunnassa, energiatodistus on jatkossa teoreettinen laskelma, jolla ei juurikaan ole todellista vaikutusta energiansäästöön. Lisäksi tästä tulee tuhansien eurojen lisäkulut kiinteistönomistajille. Uuden energiatodistuksen laatimiskustannukset olisivat kerrostaloissa 1 000—1 500 euroa. Ympäristöministeriö seuraa energiatodistuksen hintatason kehittymistä.

Energiatodistuksen ulkopuolelle on jäämässä merkittäviä energiakustannukseen vaikuttavia tekijöitä, kuten rakennusten tekniset järjestelmät ja käyttäjien toiminta. Teoreettinen energiatodistus ei kerro mitään rakennuksen todellisesta energiankulutuksesta ja energiakustannuksista.

Energiatodistus ei vähennä yhtään kilowattituntia energiankulutusta. Taloyhtiöissä todellista energiansäästöä saadaan aikaa panostamalla säätöihin ja asukkaiden valistamiseen. Isännöintiala on sitoutunut energian säästämiseen.

Arvoisa puhemies! Lakia valmistellut ympäristövaliokunta ei ole huomioinut Isännöintiliiton lausuntoja, joissa tuotiin esiin muun muassa edellä mainitut ongelmat. Laki uhkaa muuttaa energiatodistuksen hyödyttömäksi ja lisää kiinteistönomistajien kustannuksia. Tästä ei voi olla oikeasti kyse, mutta siltä näyttää, arvoisa puhemies.

Reijo Tossavainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Sasi oli hyvin pitkälti oikeassa, kun hän sanoi, että ennen vanhaan osattiin rakentaa. Totta on, että siihen aikaan, kun rakentamista ei valvottu juuri ollenkaan, meillä ei ollut minkäännäköisiä homeongelmia.

Toinen esimerkki tuolta kotipuolestani Valkealasta. Siellä purettiin varuskunta-alueella asuinkerrostaloja, jotka oli tehty 70-luvulla, koska niitä ei kannattanut korjata. Mutta Mikkelissä ja Haminassa on tsaarin aikaan tehtyjä punatiilisiä vanhoja kasarmeja, jotka ovat täyttä tavaraa vieläkin. Siis tuntuu siltä, että mitä enemmän on määräyksiä, mitä enemmän on valvontaa, sitä enemmän on ongelmia.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Edustaja Sasi esitti ajatuksen, että rakentamista ei saisi juuri säädellä oikeastaan melkein lainkaan. Hän ei täsmentänyt, mistä pitää karsia, karsitaanko rakentamisen turvallisuutta ohjaavista säännöksistä vai karsitaanko rakentamisen terveellisyyteen vaikuttavasta säädöspaketista vai pitäisikö luopua esimerkiksi esteettömyyttä koskevista vaatimuksista rakentamisen ohjauksessa.

Mahdollisimman suuri valinnanvapaus on hyvä periaate, ja erityisen järkevä se on silloin, kun vaikutukset kohdistuvat vain ihmiseen itseensä. Mutta silloin, kun vaikutukset ulottuvat myös muihin ihmisiin, myös nämä pitää ottaa huomioon. Jos minä rakennan edustaja Sasin naapuriin sysiruman rakennuksen, hän joutuu katselemaan sitä päivät pääksytysten vuosia eteenpäin. Sen takia meillä kaavoituksessa pyritään ottamaan huomioon myös muitten kuin rakentajan itsensä näkemyksiä. Kun rakennus kuluttaa paljon energiaa, se vaikuttaa päästöihin. Päästöt aiheuttavat muun muassa ilmastonmuutosta, ja se taas heikentää monien muiden ihmisten elinmahdollisuuksia eli rajoittaa toisten ihmisten vapautta. Tämä on ihan perusliberalismin aakkosia, ja on jännää, että sitä joudutaan nyt tässä energiatodistusta koskevassa keskustelussa käymään läpi.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Halusin nostaa esille energiatodistuksesta vielä sen näkökulman, kun julkisten rakennusten homekorjauksia tullaan kiihtyvässä määrin tekemään ja niissä monesti myös niitä tutkimuksia tehdään hyvin pienellä tai epämääräisellä ammattitaidolla. Tämmöisten erilaisten kriteereitten luomisessa tulisi yhdenmukaistaa jokaiseen kuntaan jonkunnäköiset kriteerit siitä, millä tavalla näitä rakentamismääräyksiä noudatetaan, ja korjaamisesta ja tutkimuksista. Toivoisin, että tämmöinen yhteinen pelisääntö löytyisi kaikkien ministeriöiden kesken, koska ministeriöistähän se lähtee liikkeelle, että tulee selkeitä ohjeita kunnille, niin kuin tässäkin esityksessä oleva asia sitä peräänkuuluttaa.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä lyhyesti haluan vain todeta sen, että kotini on linnani, se on minun periaatteeni, ja lähtökohtaisesti pitää saada rakentaa sillä tavalla kuin parhaaksi katsoo. Okei, on selvää, että tietyillä alueilla on tiettyjä periaatteita, minkä kokoisia rakennuksia saa rakentaa, että on jotakin yhdenmukaisuutta, mutta niitten tiettyjen, hyvin väljien raamien puitteissa rakentamisen pitäisi olla mahdollista. Minä ymmärrän, että vihreillä on tuommoinen kollektiivinen ajattelu, että me päätämme muitten puolesta ja ihmisillä ei ole omaa vapautta päättää asioistaan, mutta tämmöistä liberalisminvastaista ajatusta minä en voi missään tapauksessa hyväksyä.

Pauli Kiuru /kok:

Arvoisa herra puhemies! Yleensä olen tottunut arvostamaan edustajakollega Sasin mielipiteitä mutta nyt hieman joudun ihmettelemään hänen lähestymistapaansa. Se, että pitäisi saada rakentaa lähestulkoon vapaasti haluamallaan tavalla, kuulostaa kyllä aika edesvastuuttomalta lähestymistavalta ihan jo pelkästään turvallisuusnäkökulmat huomioiden, puhumattakaan kauneusihanteista ja (Kari Rajamäki: Nyt on kahden tulen välissä!) tämän suuntaisista asioista. Jos tätä logiikkaa vietäisiin eteenpäin, voitaisiinko ajatella niin, että kun tästä eduskunnasta lähtee kotimatkalle, voisi ajaa tuolla liikenteessä parhaaksi katsomallaan tavalla, parhaaksi katsomaansa vauhtia?

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa puhemies! Sinällään varmasti hyvää tarkoittava lakialoite, mutta vietän tälle pienen hiljaisen hetken. — Tässä ei ole kyllä mitään järkeä. Sen löytää kyllä totta kai siitä, että kun on ihmisiä, joittenka tottumuksia halutaan korostaa, ja ihmisiä, jotka eivät osaa katsoa asunnon edellisiä sähkölaskuja tai lämmönkulutusta, niin hyvä niin, jos se sitten sillä muutamalla sadalla eurolla tulee hoidetuksi, mutta tämä ei todellakaan vaikuta energian käyttöön ja kulutukseen, ellei sitten tästä seuraa muutaman vuoden päästä se, että kun on tietynlainen energiataso määritelty, mitä se huoneisto tai asunto kuluttaa, edellytetään ihmisiltä, että se ei saa kuluttaa enempää asukaslukua kohden niissä neliöissä.

Minä pelkään, että tästä seuraava askel on se, että joudumme maksamaan sitten energiankäyttöveroa vielä enemmän. Kun kerran energiataso, lämmitystaso on määritelty jollekin osalle siinä huoneistossa, niin ruvetaan sitten määrittelemään, että hei, kansalainen, sinä siellä, sinun poikasi käyttää liikaa lämmintä vettä suihkussa, sinun pitää nyt puuttua siihen, mikä sinällään on hyvää kasvatuksellista ohjaamista mutta ei sovellu tähän kyllä minunkaan mielestäni. Minulla nyt ei ole mahdollisuuttakaan ajatella, että kotini on linnani, mutta se asunto, joka minulla on, on tietysti toista maata ja toisella maalla. Kaiken kaikkiaan tästä ei suoranaista hyötyä tule olemaan tälle yhteiskunnalle.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Hämmästelen sitä keskustelua, jossa esimerkiksi edellä edustaja Myllykoski toteaa, että tästä ei ole mitään hyötyä suomalaiselle yhteiskunnalle. Jos me katsomme aiempia energiatodistuksia, meillä on tapahtunut merkittävää muutosta meidän asuntokannassamme. Kun me olemme antaneet ohjeistuksia esimerkiksi ikkunoiden energiatehokkuudesta, niin meillä on tapahtunut merkittävää muutosta siinä, ja tämän lain isoin asia on se, että emme me haluakaan puuttua siihen, millä tavalla edustaja Myllykosken perhe tai jonkun muun perhe käyttää vettä tai käyttää sähköä, vaan me haluamme lisätä tietoa rakentamisesta ja me haluamme lisätä tietoa ostajalle, kun hän ostaa asunnon.

Varmasti joku oli aikanaan sitä mieltä tässä salissa, kun ryhdyttiin keskustelemaan kuntokartoituksista ja kosteusmittauksistakin, että ne ovat turhia tietoja. Tänä päivänä ne tehdään lähes kaikkiin asuntoihin kaupan yhteydessä, ja ympäristövaliokunta nimenomaan nosti esille tämän puolen, että jos pystyisimmekin siihen, että tämä energiatodistus tehtäisiin siinä samassa toimenpiteessä kuin esimerkiksi kuntokartoitusta ja kosteusmittauksia, niin silloin kustannukset olisivat huomattavasti pienemmät kuin nämä, jotka esille ovat nousseet. Kyllä me valiokunnassa pidimme näitä esillä olleita kustannuksia todellakin aika korkeina, ja emme usko siihen, että ne tulevat olemaan näitä toteutuvia.

Mutta tämän lain paremmuus verrattuna esimerkiksi Ruotsin malliin on se, että me emme halua mitata sitä, millä tavalla joku perhe käyttää energiaa, vaan tämä todistus tulee mittaamaan ja kertomaan siitä, minkälainen kiinteistö, millainen se rakennus on. Ei Ruotsin mallikaan kovin toimiva ole, vaikka sitä lehdistössä ja monessa on hehkutettu. Siellä on 150 sivua ohjeistusta sitten siitä, (Puhemies koputtaa) mikä on tavanomaista asumista, ja malli on äärimmäisen byrokraattinen ja paljon työtä tuottava, ja uskon, että se ei ole ainakaan halvempi kuin tämä meillä nyt esitetty malli, jota on mahdollisuus muuttaa sen mukaan, miten tämä lähtee toimimaan.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Juuri varmasti näin, ja tässä se yksi heikkous onkin, että tämä olisi pitänyt ehdottomasti liittää kuntokartoituksen yhteyteen, jolloin se olisi tehty siinä asuntokaupassa. Myyjä jo tänä päivänä edellyttääkin kuntokartoitusta juuri sen takia, että meillä rakentamisen kulttuuri on romuttunut ja meillä on erittäin paljon homevaurioita ja muita asunnoissa, ja se on se myyjän takuutodistus siitä, että hän on myynyt kelvollista tuotetta. Tämä olisi ehdottomasti pitänyt liittää siihen samaan yhteyteen. Nyt tulee kaksi rahastusta yhden sijasta. Toivotaan, että markkinoilla olevat kuntokartoittajat ottavat tämän omakseen ja myyvät tämän tuotteen samassa yhteydessä.

Mutta kyllä minun täytyy sanoa, kun minä asunnon jokusen kerran olen ostanut, että kyllä minä olen osannut käydä katsomassa, mitä neliöihin normaalisti käytetään lämmitykseen. Löytyvät netistä kyllä ne tiedot tänä päivänä jokaiselle, joka on kiinnostunut siitä, mitkä ovat normaalit asunnon lämmityskustannukset niillä kuutioilla, mitä siinä huoneistossa on, kontra se, minkälainen on ollut se sähkölasku sen osalta, taikka sitten vain ei halua tietää, (Puhemies koputtaa) eikä tämä sitä tietoa lisää.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Edustaja Sasi arvioi, että rakentamisen ohjaus edustaa kollektivistista ajattelua. Toteaisin teille, että ministeri Vapaavuori tiukensi rakentamisen energianormeja tässä maassa enemmän kuin kukaan muu ja ministeri Vapaavuori toimi ennen nykyistä tehtäväänsä elinkeinoministerinä teidän edustamanne puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtajana.

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Meillä on ollut pitkä ja kiinnostava ilta. Tässä on ollut hyvin monenlaisia puheenvuoroja äänessä, ja ajattelin, että korjaan nyt vielä joitakin käsityksiä, jotka tuntuvat olevan jostakin syystä aina vallalla.

Ensinnäkin edustaja Maijala totesi täällä, että kun tämä lakiesitys tuli julkisuuteen, me olisimme olleet valmiit reguloimaan kaikki rakennukset. Minusta se on erikoinen väite tilanteessa, jossa me voimme lukea jo lain perusteluista, että jo yksistään direktiivitasolla on lukuisa joukko rakennuksia, jotka ovat tästä vapautettuja. Alle 50 neliön rakennukset esimerkiksi, suojellut kohteet, vähäiset arvoltaan eli noin alle 50 000, loma-asunnot jne. — nämä ovat kaikki niitä rakennuksia, jotka ovat tämän lain ulkopuolella. Minä toivon, että pidettäisiin tämä kirkkaana mielessä.

Toinen väärä ajatus liittyy siihen, että edustaja Mölsä käytti monta kertaa täällä puheenvuoron energiamuotokertoimista ja koki, että nyt me päätämme tosissamme energiamuotokertoimista. Kuulkaa, se juna meni jo. On aivan mahdoton ajatus, että meillä olisi sellainen rakennuskanta, jota me emme voisi keskenään vertailla. Eihän siitä mitään tule. Meillä pitää olla sekä vanhalla että uudella rakennuskannalla jonkunlainen tolkku siinä, että me vertailemme niitä. Eihän minulla ole mahdollisuutta ministerinä lähteä sitä viime hallituskauden työtä panemaan uusiksi, ja näiltä pohjilta me joudumme nyt rakentamaan. Minusta me olemme tässä tilanteessa rakentaneet sellaisen järjestyksen, jossa me nyt kuitenkin jollakin tavalla voimme vertailla meidän rakennuksiamme keskenään.

Seuraava väite, joka täällä on esitetty, on se, että ei kannateta laskennallista vaan kannatettaisiinkin mieluummin mitattavaa. Väännän tämän nyt vielä kerran rautalangasta: Jos meillä on tasan kaksi samanlaista omakotitaloa vaikka jossakin keskisuuressa taajamassa ja leikitään, että ne molemmat, vaikka Liisankadulla olevat, kiinteistöt ovat täsmälleen samanlaisia, samaan aikaan rakennettuja ja ovat samalla energiamuodolla käynnissä olevia rakennuksia, niin ajatus on ollut se, että kun keskusta esittää täällä nyt, että meidän olisi pitänyt ruveta vertailemaan niiden kahden täsmälleen samanlaisen omakotitalon kohdalla, toisessa asuu Lahtinen ja toisessa Virtanen, kuinka paljon Virtanen kuluttaa ja kuinka paljon Lahtinen, tämä tarkoittaisi sitä, että me emme saisi ostajalle sitä tietoa, kuinka paljon se kiinteistö niillä ominaisuuksilla tulee kuluttamaan omaa rahapussia, oli sitten Virtanen, Lahtinen tai vaikka Pekkarinen. Kun vielä panimme tähän kaupan päälle sen, mitä täällä on toivottu esimerkiksi keskustan puolelta, että suosituksilla hoidetaan vielä sekin, että kerrotaan Virtaselle, Lahtiselle ja Pekkariselle siinä samassa talossa eläessään, kuinka he voivat vielä omalla kulutuskäyttäytymisellään säästää, niin kyllä me olemme nyt, kuulkaa, eduskunta, kertoneet suomalaiselle kuluttajalle molemmilla tavoilla, miten me voimme olla mahdollisimman energiatehokkaita.

Minä toivon, että pidettäisiin kirkkaana mielessä, minkä takia jouduttiin ratkaisemaan tämä asia näin kuin ratkaistiin. Ei ole niin, että Ruotsissa energiatodistuksen hinta on viisikymppiä. Meidän tietojemme mukaan, mitä minulle on annettu virkamiesesittelyn kautta, se on 350—700 euroa, ja meidän omassa lain perustelussamme lukee 500—700 euroa. Pitää pitää kirkkaana mielessä, että nämä järjestelmät tulevat olemaan hintasuhteiltaan suurin piirtein vertailtavia. Tekniikka on eri, ja sen jälkeen me olemme aika isolla asetustiellä. Kun edustaja Kimmo Sasi täällä kaipasi sitä, että ei reguloida eikä asetuksilla säädetä enempää, niin Ruotsin mallin mukaan täytyisi laittaa 150 asetuspykälää tähän riviin, ja siitä jo puhui inhorealistisen kauniisti edustaja Heinonen täällä.

Sitten mentiin siihen keskusteluun, kumpaa tämä hyödyttää, ostajaa vai myyjää. Minä en tiedä, kumpaa meidän pitäisi suomalaisena kuluttajana enemmän suojella. Mutta semmoinen ajatus, että meitä ei ollenkaan kiinnosta, minkälaisia taloja, pientaloja esimerkiksi, me Suomessa myymme, on minusta pelottava ajatus, kun samaan aikaan tarkastusvaliokunta on tehnyt meidän rakennuskantaan mittavan työn siinä, että on tarkastettu kosteus- ja homeongelmia ja niiden syitä. Minusta se on aika kevyttä puhetta, että me täällä eduskunnassa tuosta vain vetäisimme jotain paperille ja toisimme myöskin hallituksena täällä sellaisia esityksiä. Minä korostan sitä, että me jo tällä hetkellä kosteus- ja hometalkootutkimuksen piirissä tehtyjen tutkimusten mukaan 50—80 prosentissa jokaisesta ostohetkestä satsaamme siihen kuntotutkimukseen. Suomalaiset siis arvostavat sitä, kun isolla rahalla ostavat jotakin itselleen tärkeää, näin ison hankinnan tekevät, he katsovat, mitä he sillä rahalla saavat: sikaa ei osteta enää tänä päivänä säkissä. Meitä jokaista kuluttajaa varmasti pelottaa se, onko meillä tarpeeksi asiantuntemusta tehdä tämä iso ostos. Ja se vain on niin, että kun taloa myydään, totta kai se energiatodistuksen hinta kymmenelle vuodelle, siis 500—700 euroa kymmenelle vuodelle, tulee tietenkin sen kaupan hinnan päälle, mutta se on myös ostajalla sitten kymmenen vuotta jo valmiiksi voimassa. Nyt pitää katsoa sitä asiaa vähän myös siitä näkökulmasta, onko ostajalla oikeus tietää, mitä hän ostaa. Täällä oli paljon ajattelijoita, jotka katsoivat sitä myyjän näkökulmasta, että ei sillä väliä ole, kunhan saadaan myydyksi. Minusta on tärkeätä, että me myöskin katsomme, minkälainen on se suomalainen rakennuskanta.

Arvoisa puhemies! Vielä käytiin kovaa debattia myöskin siitä, kannattaako tällainen ylipäänsäkään, ja haluaisin kiinnittää edustaja Heikkilän huomiota tähän suuntaan sen takia, että te käytitte pitkän ja ansiokkaan puheen siitä, että tämän lain perustelut ovat väärässä siinä, että tarvittaisiin kuitenkin todellisia insinöörejä tätä hommaa hoitamaan, ei riitä edes rakennusmestari. Täällä oli paljon muita ajattelijoita, jotka minua kritisoivat juuri siitä, että minä tuon sellaisen esityksen tänne, että kerta kaikkiaan tämä varmasti hirveästi nostaa näitä hintoja jne. Me olemme juuri rakentaneet sellaisen esityksen, että me emme hirveän paljon nostaisi hintoja vaan me saisimme paljon ammattilaisia heti tekemään näitä energiatodistuksia. Olemme lähteneet siitä, että täytyy olla pätevöitymiskoe, jota te peräänkuulutitte — sellainen on. Siihen päälle on haluttu, että ei vain tarkkaan määritellä, ketkä ovat päteviä, vaan riittää soveltuva tutkinto tai sitten muu käytännön kokemus. Minusta se on myöskin se juttu, että kun me annamme tämän nyt markkinoiden hoidettavaksi, niin jos minulla olisi ollut valta, me olisimme voineet tämän vaikka panna kuntien rakennusvalvontaan. Mutta hyvät hyssykät, miten me voisimme sen eduskunnassa tehdä, kun me laskemme jo nyt kuntien menoja niin tarkkaan? Tätä ei vain voinut siihen laittaa, eikä minulla ole muuta tahoa kuin yksityiset markkinat, jotka tätä asiaa tulevat jatkossa hoitamaan. Näin se vain nyt on, ja näillä pelimerkeillä me joudumme pelaamaan.

Tosiasia on se, että nyt oli tärkeää tehdä tästä lakiesityksestä tarpeeksi pätevien ihmisten toimintaa mutta kuitenkin niin, että sitä pätevyyttä ei myöskään yliarvosteta, koska se näkyisi sitten liikaa hinnassa. Näitä osaajia pitäisi olla joka puolella Suomea ja valtava kiinnostus myöskin käynnistää sellaiset markkinat, jotka laskevat kuluttajahintoja näissä asioissa. Jos se kompataan, niin kuin Myllykoski tässä sanoi, kuntotutkimukseen, se on hienoa, mutta kun sitten samaan aikaan sanotaan, että nyt näin paljon reguloidaan, niin mitäpä edustaja Sasi ajattelisi, jos tänne olisi Kiuru vielä tuonut esityksen, että pannaan vielä kuntotutkimuskin samaan kauppaan? Sehän olisi ollut ihan mahdoton ajatus, että vielä silläkin puolella reguloidaan, ja tämä on sentään EU-lainsäädännön puolelta tuleva regulaatio, josta me emme valitettavasti voi kieltäytyä — tai onneksi emme voi kieltäytyä, katsojakulmasta riippuen — eli me joudumme sanomaan tälle tarjoukselle, ja mielellämme, kyllä, koska on päätetty EU-alueella, että myös pientalot tulevat, ja siitä ei nyt vain voi kieltäytyä. Tämä on hankkeen viimeinen vaihe, joka meillä on nyt menossa.

Kiitoksia tästä keskustelusta kaikille eduskunnan aktiivisille tahoille.

Tapani Mäkinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin täällä on sanottu — mutta on hyvä todeta se vielä uudestaan — kysymyshän on siitä, että energiankulutusta pitää vähentää. Ihmisiä pitää kannustaa vähentämään energiankulutustaan, ja merkittävin ja helpoin tapa energiankulutuksen vähentämiseksi on se, että suomalaiset kiinteistöt olisivat energiatehokkaampia.

Miten kiinteistöt saadaan energiatehokkaammiksi? Yksi keino on tietysti se kannustaminen, ja lähtökohta valiokunnassakin keskustelussa oli se, millä tavoin saadaan energiatietoisuutta lisättyä suomalaisille kiinteistön omistajille, asukkaille, olemassa oleville tai tuleville asukkaille.

Varmasti on niin, että kulutukseen perustuva mittaaminen on yksi hyvä, selkeä tapa kannustaa, mutta kun käytiin keskustelua laskennalliseen ja kulutukseen perustuvan mittauksen välillä valiokunnassa, sitä keskustelua käytiin pitkään ja hartaasti ja paljon. Valiokunta sitten päätyi puoltamaan hallituksen esitystä tämän laskennallisen puolesta, sillä kun verrataan kahta samansisältöistä rakennusta, on silläkin väliä, onko sen rakennuksen lämmittämiseen kulunut kymmenen mottia halkoja, mitä ei ilmoiteta missään, vai sitten ei.

Tässä on paljon riskejä olemassa sen osalta, että se kulutukseen perustuva voisi olla tiedoiltaan virheellinen siinä mielessä, että ihmiset ovat erilaisia. Perheissä asuu eri määrä ihmisiä, eri-ikäisiä ihmisiä, ja niin kuin tiedetään, varsinkin nuorempi polvi kun suihkussa seisoo, niin se seisoo siellä kohtuullisen kauan verrattuna sitten vähän vanhempaan sukupolveen. Aivan totta, hyvät ystävät, edustajakollegat, näistä asioista syntyy energiankulutuksen määrä kussakin kiinteistössä: siitä suihkussa seisomisesta ja pattereiden lämmittämisestä.

Valiokunta keskusteluissaan päätyi kuitenkin siihen ja halusi painottaa sitä, että kulutukseen perustuva toteuma tulee ilmoittaa energiatodistuksessa aina, kun se on mahdollista. Elikkä lähdetään siitä, että jatkossa myöskin kulutukseen perustuvat tiedot löytyvät energiatodistuksesta. Tällä yhtälöllä valiokunnan enemmistö oli sitä mieltä, että hallituksen esitys oli hyvä.

Sitten toinen asia, mikä liittyy tähän aiheeseen hyvin vahvasti: Täällä on keskusteltu tänään paljon siitä mahdollisesta tulevasta kustannuksesta, mikä tästä asiasta aiheutuu. Edustaja Kaikkonen muun muassa viittasi, että jos olisi kulutukseen perustuva todistus, niin sen todistuksen voisi tehdä melkein kuka tahansa ja sen hinta olisi todennäköisesti 50 euroa. No, ehkä niin, se on hänen arvionsa, mutta kuitenkin tässä on taustalla myöskin se, että sitä energiankulutusta halutaan vähentää, halutaan lisätä tietoisuutta, miten kiinteistössä energiankulutusta vähennetään. Ja tämän energiatodistuksen tekijän yksi tärkeimmistä tehtävistä on antaa suosituksia sen kyseisen kiinteistön kohdalla, suosituksia siitä, miten sitä energiankulutusta voitaisiin vähentää, millä toimenpiteillä, millaisilla ratkaisuilla, mitä ne mahdollisesti myöskin kiinteistön omistajalle kustannuksina aiheuttavat. Näillä suosituksilla on iso merkitys tulevan Suomen energiankulutuksen määrässä.

Arvoisa puhemies! Sen takia todistuksen tekijän ammattitaidolla ja kokemuksella on myöskin tässä suhteessa merkitystä.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunnassa kävimme pitkän ja perusteellisen asiantuntijakuulemisen rakennusten energiatodistuksista. Tämähän on muuttumassa EU-direktiivin myötä, ja meillä oli Suomessa tarve lähteä uudistamaan näitä energiatodistuksia, jotka tähän asti ovat olleet Suomessa osittain rakennuskannassa käytössä, ja niillä on saavutettu varsin myönteisiä tuloksia rakennuskannan uudistumisen rinnalla mutta myös asuntokaupan yhteydessä.

Rakennuksen energiatodistuksen tavoitteena on siis välittää yksinkertaisesti ja ymmärrettävästi tietoa rakennuksen energiatehokkuuden tasosta rakennusten keskinäisen vertailun helpottamiseksi kaupantekotilanteissa sekä esittää suosituksia energiatehokkuuden parantamiseksi kustannustehokkaasti. Rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen on vahvat syyt. Siihen tulee kiinnittää huomiota eri keinoin, sillä rakennukset käyttävät noin 40 prosenttia maamme käytettävästä energiasta. Eniten energiaa kuluttavat lämmitys, ilmanvaihto, lämmin vesi ja valaistus, ja rakennusten lämmitys aiheuttaa maamme kasvihuonepäästöistä noin 40 prosenttia.

Energiatodistuksen tarkoituksena on ensinnäkin parantaa asunnon ostajan mahdollisuuksia arvioida talon energiatehokkuutta ennakollisesti ja toisaalta nostaa energiatehokkuuden merkitystä ostopäätöksen tekemisessä. Tulevaisuudessa energian hinnan noustessa energiatehokkuudesta tulee yhä merkittävämpi asuntomarkkinoihin vaikuttava tekijä. Niin kuin alussa totesin, tarve tähän uudistustyöhön lähti direktiivistä. Voimassa olevaa lakia energiatodistuksesta on muutettava uudelleen laaditun direktiivin velvoitteiden täytäntöön panemiseksi.

Valiokunnassa itsekin alkuun ajattelin, että eikö se nyt olisi helppo ja yksinkertainen tapa lähteä tätä asiaa selvittämään vain kulutuksen mukaan eli katsoa, minkä verran perhe Mattila taikka perhe Miettinen energiaa käyttää, ja laittaa tuo sitten todistukseen tiedoksi. Se on toki tarpeellinen ja hyvä tieto, ja sen myös halusimme lisätä ympäristövaliokunnan käsittelyssä tähän lakiin. Me tiukensimme muotoa, ja nyt se kirjataan muotoon "todistuksessa ilmoitetaan", eli enää ei jää vaihtoehtoa siitä, kerrotaanko tuo todellinen energiankulutus, vaan se tulee kirjata, niin kuin edustaja Mäkinen edellä kertoi, tuon energiatodistuksen yhdeksi tiedoksi.

Myös siitä kävimme aivan lopussa keskustelua, riittääkö, että kirjataan yksi vuosi, pitäisikö vaatia kaksi kolme vuotta, niin että tällä hetkellä se on kirjattu näin ja sillä tarkoitetaan sitä, että olemassa oleva tieto tulee kirjata tuohon energiatodistukseen. Laskennalliseen energiatodistukseen päädyimme lopulta, niin kuin myös hallitus oli päätynyt, sen takia, että siinä nimenomaan kerrotaan rakennuksesta ja sen rakennuksen energiatehokkuudesta eikä siitä, minkä verran joku perhe käyttää energiaa. Yksi valiokuntamme jäsenistä kertoi esimerkin omasta perheestään, jossa pojan muuttaminen kotoa pois laski energiankulutusta merkittävästi. En muista, oliko se nyt niin, että 20—25 prosenttia sähkölasku pieneni, vedenkulutus putosi merkittävästi, ja siinä oli syynä se, että murrosikäinen poika oli kuluttanut paljon harrastuksiensa ja muiden myötä vettä ja tietysti sähköä, ja kun lapset kodista pois muuttivat, niin näin tuo energiankulutuskin väheni.

Pohdimme valiokunnassa myös sitä, mitä se sitten tarkoittaisi, kun joku perhe menisi ostamaan talon, jonka energiatodistuksessa lukee tietty energiankulutuksen määrä, ja siinä talossa olisi asunutkin yksinäinen mies taikka pariskunta, joka olisi käyttänyt varsin vähän energiaa. Kun sen jälkeen talon olisi ostanut perhe, jossa on neljä lasta, niin totta kai tällainen perhe olisi nopeasti kokenut, että ei tuo energiatodistus kertonut sitä tosiasiaa, mikä talon energiankulutus on. Se oli ehkä totta, se mittasi kulutusta, mutta ei suinkaan sen talon energiatehokkuutta.

Arvoisa puhemies! Tämä kulutukseen perustuva mittaus on käytössä Ruotsissa. Niin kuin aiemmassa puheenvuorossani totesin, kun sitä on kovin meidän lehdistössäkin kehuttu, että se on helppo ja yksinkertainen tapa ratkoa asiaa, niin täytyy todeta, että kyllä Ruotsista saamamme selvitys kertoo, että se malli on hyvin byrokraattinen. Siellä on 150 sivua selvitystä siitä, mitä on tavanomainen asuminen, miten tavanomainen asuminen tuossa energiatodistuksessa pitää huomioon ottaa. Minun mielestäni parempi on siis mitata asuntoa eli tämän kiinteistön energiatehokkuutta, energiankulutusta, kuin sitten sitä, ketkä asunnossa asuvat.

Arvoisa puhemies! Yksi keskustelun kohta valiokunnassa oli myös se, pitääkö tämän energiatodistuksen kirjoittamiseen sisällyttää velvoite paikan päällä käymiseen, ja tätä myös valiokunnassa läpi kävimme ja tulimme lopulta siihen lopputulokseen, joka myös meidän mietintöömme kirjattiin, että katsoimme, että velvoite paikan päällä käyntiin on tärkeä myös energiatodistuksen luotettavuuden ja suositusten korkeatasoisuuden vuoksi. Kun tavoitteena on saada pakollisesta todistuksesta aitoa hyötyä kiinteistön ostajalle, on perusteltua edellyttää käytännön perehtymistä kyseiseen kiinteistöön.

Myös tämän energiatodistuksen tekemisen laatimiskustannuksia kävimme valiokunnassa läpi, ja arviot vaihtelivat noin 500:sta 700 euroon ja asuinkerrostalokohteen osalta noin 1 000:sta 1 500 euroon. Hinnat ovat kuitenkin aina tapauskohtaisia, niin kuin valiokunnan mietinnössä toteamme, joten tarkkaa keskihinta-arviota ei ole mahdollista antaa, ja myös todistuksen laatijan matkakustannukset voivat vaikuttaa hintaan jonkin verran rakennuksen sijainnista riippuen.

Mutta niin kuin totesin aiemmin, niin rakennusten kuntotarkastuksia tehdään tänä päivänä jopa 80 prosenttiin myytävistä pientaloista kaupantekotilanteessa, ja kyllä minä itse näen, niin kuin valiokunnassakin keskustelimme, että tämä energiatodistus on hyvin luontevaa tehdä tuossa samassa vaiheessa. Kuntotarkastuksista on tullut hyvin tärkeä kiinteistökaupan osa, ja vaikka silläkään ei ole sellaista juridista roolia, että se esimerkiksi vapauttaisi myyjää homeongelmista tai kosteusongelmista, niin näen sen kuitenkin arvokkaana asiakirjana ja toivon, että tämä energiatodistuskin on sellainen.

Arvoisa puhemies! Kävimme myös keskustelua siitä, minkälaisia kiinteistöjä pitää vapauttaa tästä energiatodistuksesta, ja teimme hyvin perusteellisen asiantuntijakuulemisen tämänkin osalta. Muun muassa alle 50 000 euron kiinteistöt vapautetaan, vapaa-ajan asunnot, jotka eivät ole vakinaisessa käytössä, vapautetaan, kuten myös sellaiset kiinteistöt, jotka ovat esimerkiksi perinnöksi tulleita ja vaihtavat omistajaa sukulaiskaupan kautta, ja myös sellaiset kaupat, joissa kauppa tehdään ei niin sanotusti julkisesti vaan esimerkiksi tuttavaperheelle myydään.

Arvoisa puhemies! Valiokunta kiinnitti vielä huomiota myös siihen, että ympäristöministeriön tulee seurata lain täytäntöönpanoa ja energiatodistuksen hintatason määräytymistä markkinoilla sekä hintatason kohtuullisuutta suhteessa siitä saatavaan hyötyyn. Vaadimme myös sitä, että eduskunta saa selvityksen tilanteesta sekä laatijoiden pätevyydestä ja todistusten laadusta sopivan ajan kuluessa lain voimaantulosta ottaen erityisesti huomioon mahdollisuuden tarkastella pientaloja koskevia käytäntöjä.

Arvoisa puhemies! Itse uskon, että tämä nyt käsittelyssä oleva esitys tulee vaikuttamaan meidän rakennuskantaan tulevaisuudessa, ja ainakin itse kaikessa muussakin lainsäädännössä olen aina valmis sitten tukemaan korjauksia ja muutoksia, jos niin käy, että tämä energiatodistusmalli, joka nyt on käsittelyssä, ei tuo niitä tuloksia, joita siltä odotetaan.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Haluaisin kiinnittää huomiota siihen, että kun energiatodistuksen laatimistavassa edellytetään rakennuksen, rakennusosien sekä teknisten järjestelmien eli lämmitys-, ilmanvaihto-, käyttövesi-, jäähdytys- ja sähköjärjestelmien energiateknisen kunnon selvittämistä ja arviointia, niin on aivan epäjohdonmukaista kuvitella, että esimerkiksi Ruotsin tapaan 50 eurolla tehdään tämän kaltainen tutkimus. En tiedä, miten Ruotsissa toteutuu tämä tutkimus, jolla viidelläkympillä saadaan energiatodistus syntymään, jos se tehdään kunnolla. Näin ollen ministerin vertaus Ruotsin energiatodistuksen laadintaan ei oikein vastaa sitä vaatimusta, jota Suomessa tavoitellaan tämän todistuksen tekemisen suhteen.

Halusin myös kiinnittää huomiota siihen, että mielestäni käytännön kokemus ei voi yksin riittää näin vaativan todistuksen laatimiseen. Tällähän hetkellä omakohtaisesti kokemusta on esimerkiksi siitä, että arkkitehti, joka talon on suunnitellut, laatii sen energiatodistuksen. Pienomakotitalossa se maksaa noin tuhannen euron luokkaa, joten se on aika työläs tehtävä. Nyt, jos ei vaadita mitään pätevyyttä näiltä energiatodistuksen laatijoilta, käytännössä se johtaa siihen, että markkinat kyllä hoitavat, että alalle tulee henkilöitä, joilla ei oikeasti ole mitään pätevyyttä siihen.

Mielestäni tällaisessa lainvalmistelussa tulisi ottaa huomioon myös näiden kuluttajien oikeusturva ja kuluttajansuoja siinä merkityksessä, ettei saa sikaa säkissä, niin kuin sanonta kuluu.

Miksi ei voitu tätä asiaa vastuuttaa kuntien rakennusvalvonnalle? Kysyisin sitä hallitukselta. Kuntien rakennusvalvonta on ainoa oikea taho, joka olisi puolueettomasti ja asianmukaisesti tämän energiatodistuksen pystynyt laatimaan jokaiselle sitä tarvitsevalle. Tämähän ei olisi tuonut kunnille lisäkustannuksia, koska ne kustannuksethan olisi saatu otettua niiltä asiakkailta pois, ja siinä mielessä tämä olisi ainoa oikea tapa toteuttaa tämän energiatodistuksen laatimisen pätevyys ja velvoite, koska sitä kautta voidaan varmistaa se, että tulee oikealla tavalla paperi tehtyä. Tämähän ei poissulje sitä, etteikö kunta voi käyttää alihankintana myös silloin päteviä henkilöitä, mutta sen vastuulle jää se, että sieltä tulee oikealla ammattitaidolla varustettu henkilö tämän todistuksen tekemään.

Olisi vielä toivonut, että jollakin tavalla voitaisiin määritellä sitä vastuuta vähän lisää niille, jotka todistuksia laativat, sillä varsinkin kuntotarkastuksien yhteydessä kuntotarkastuksen tekijän vastuuhan on käytännössä niin pitkään kuin on takavalot näkyvissä. Näissä asioissa täytyy aina yrittää ajatella kuluttajan etua, ja toivoisin, että tässäkin laissa tämä tarkasteltaisiin uudelleen.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Yhdyn tässä oman ryhmäni edustajien puheenvuoroihin. Mielestäni tässä asian valmistelussa on ollut kyllä ongelmia, ja se, että tällaisia energiatodistuksia aletaan vaatia, kun vanhoja kiinteistöjä myydään, on mielestäni aivan kohtuuton tilanne.

Se on siis se peruslähtökohta, ja jo lähetekeskustelussa ilmaisin oman kriittisen kantani ja ikävä kyllä joudun sen vielä tässä näin lyhyesti ilmaisemaan. Olisin toivonut, että tässä olisi saatu parannuksia aikaan, mutta näin ei ole käynyt.

Martti Mölsä /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Mäkinen näytti olevan paikalla, kun hän vetosi Kaikkosen puheenvuoroon, että 50 eurolla saataisiin energiatodistus aikaiseksi silloin, kun puhutaan kulutuksen mittaukseen perustuvasta todistuksesta. Tämän energiatodistuksen pätevyyden omaavana henkilönä voin sanoa, että se on saivartelua täällä salissa. Kukaan ei sitä sillä hinnalla tee. (Välihuuto) — No, Kaikkonen, ja sinä jatkoit. (Välihuuto) — Ei kannata puhua semmoisia puheita täällä.

Pauli Kiuru /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tällaisissa hankkeissa, missä puhutaan rahasta, investoinnistahan tässäkin on kysymys, kannattaa suhteuttaa se maksettava hinta siihen, kuinka paljon vuosittain käytetään esimerkiksi sähkölaskuun rahaa. Sitä kautta päästään sitten investoinnin takaisinmaksuaikaan, jolloin tähän keskusteluun alkaa syntyä ihan erilainen lähestymistapa.

Otan nyt esimerkkinä oman kotini: omakotitalo, sähkölasku vuodessa 2 000—2 500 euroa. Jos minä suhteutan siihen hintaan tämän energiatodistuksen hinnan, joka on, sanotaan, että se on 500—700 euroa, ja jos energiatodistuksen kautta sitä sähkölaskua saadaan pienennettyä 10 prosenttia, niin se investointi on kahdessa vuodessa maksettu takaisin.

Kun tätä asiaa lähtee tällä tavalla miettimään, niin se energiatodistus kannattaa hankkia, vaikka ei olisi asuntoansa edes myymässä tai vuokraamassa, koska euron kautta se ostos, hankinta, muuttuu mielekkääksi ja taloudelliseksi. Energiatodistuksen kautta saadaan tietoa, jota voidaan käyttää sitten investoinnin ja rakentamisen ja talon energiatehokkuuden parantamiseksi.

Tapani Mäkinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Kirun puheenvuoron jälkeen on hyvä jatkaa sen takia, koska — täällä on sanottu se moneen kertaan, mutta sanotaan se vielä toiseen kertaan — energiatodistuksen yksi elementti on se, että todistuksen antaja antaa suosituksia kiinteistön omistajalle. On tilanteita, joissa kiinteistön omistaja on niin viisas ihminen, että hän itse ymmärtää ja näkee tarkoituksenmukaiseksi sen, mitä kiinteistössä on syytä tehdä, mutta on usein myöskin semmoisia tilanteita, että kiinteistön omistaja ei sitä tiedä. (Välihuuto) — Ja nyt, edustaja Mölsä, kuunnelkaa tarkkaan, mitä minä nyt sanoin. — Edustaja Kaikkonen sanoi, että jos se olisi kulutukseen perustuva, niin se todistuksen hinta olisi 50 euroa. Mutta tässä tilanteessa, kun se ei ole kulutukseen perustuva vaan se on laskennallinen, se hinta on 500—700 euroa, koska energiatodistuksen antajalta vaaditaan tiettyä pätevyyttä ja osaamista ja myöskin suosituksen antamiselta vaaditaan tiettyä osaamista. Sen hyvin itsekin tiedätte.

Tältä osin puheenvuoroni oli aivan sama kuin minkä hetki sitten käytin ja mikä liittyi tähän hintaan.