Pirkko Mattila /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ehdotetuilla laeilla pannaan täytäntöön direktiivi koskien kolmansien maiden kansalaisille myönnettävää lupaa maassa oleskeluun sekä siihen liittyvää työntekijöiden yhdenvertaista kohtelua — tämä myös niin sanottuna yhdistelmälupadirektiivinä tunnetaan. Yhdenvertainen kohtelu laajenee näin lähtökohtaisesti kaikkiin kolmansista maista tuleviin työntekijöihin, jotka ovat tämän yhdistelmäluvan haltijoita, ja heitä on kohdeltava yhdenvertaisesti jäsenvaltion omien kansalaisten kanssa tietyillä sosiaaliturvan aloilla sekä muun muassa työolojen, työehtojen, yhdistymisvapauden, koulutuksen ja veroetuuksien osalta.

Esityksellä ei muuteta ulkomaalaislupajärjestelmää eikä -harkintaa. Ulkomaalaislain työntekoa koskevia säännöksiä yksinkertaistetaan ja lakiin lisätään määritelmät erilaisista työnteon perusteella myönnettävistä oleskeluluvista sekä työnteko-oikeudesta. Lisäksi ulkomaalaislakiin lisätään direktiivin edellyttämä säännös neljän kuukauden enimmäiskäsittelyajasta.

Esityksen mukaan siis yhdenvertainen kohtelu sosiaaliturvan alalla ulotetaan koskemaan julkisia terveyspalveluja sekä perhe-etuuksia. Direktiivi sallii tietyt rajoitukset perhe-etuuksien osalta, ja ne on tarkoitus ottaa Suomessa täysimääräisesti käyttöön. Muiden asumisperusteisten etuuksien ja sairausvakuutuksen osalta ollaan antamassa erilliset hallituksen esitykset.

Valiokunnalle esitettyjen arvioiden mukaan tämä esitys saattaa lisätä Suomessa työskentelyn vetovoimaisuutta, joskaan henkilömäärän kasvua ei voida selvityksen mukaan hyvin arvioida. Samoin todetaan, että mahdollisuudet ja motivaatio järjestelmän väärinkäyttöön voivat lisääntyä sosiaaliturvaan pääsyn helpottuessa. Siksi hallintovaliokunta pitää tärkeänä, että yhdistelmälupadirektiivin täytäntöönpanon vaikutuksia, niin kuin kustannusarvion toteutumista, seurataan ja viranomaisten välistä tietojenvaihtoa kehitetään.

Voimassa oleva lainsäädäntö ei suoraan oikeuta sosiaaliviranomaisia tiedon oma-aloitteiseen luovuttamiseen oleskelulupaviranomaisille tilanteessa, jossa henkilö toistuvasti turvautuu toimeentulotukeen. Nykyään tiedon luovutus voi tapahtua vain oleskelulupaviranomaisen pyynnöstä. Oleskeluluvan myöntäminen jo edellyttää, että ulkomaalaisen toimeentulo on turvattu, ja toistuva toimeentulotuen tarve voi johtaa oleskeluluvan peruuttamiseen tai uuden oleskeluluvan epäämiseen.

Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut toukokuussa 2010 työryhmän selvittämään toimeentulotukilain tarkoittaman toimeentulotuen myöntämisen perusteita ulkomaalaisille sekä siihen liittyvää ohjeistusta. Työryhmä esitti kesäkuussa 2011 raportissaan, että toimeentulotukilakiin lisättäisiin säännös, jonka nojalla toimeentulotukea myöntävä virkamies voisi antaa poliisille tai Maahanmuuttovirastolle tiedon toistuvasta toimeentulotuen myöntämisestä. Tätä työtä on nyt jatkettu uuden työryhmän puitteissa, jonka toimikausi päättyy lokakuussa 2014. Hallintovaliokunta pitää työtä tarpeellisena lainsäädännön kehittämisen kannalta.

Tämä mietintö ei ole yksimielinen, vaan siihen sisältyy hylkäysesitys.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Kuten valiokunnan puheenjohtaja, edustaja Mattila äsken selosti, tämän asian yhteydessä hallintovaliokunta on mietinnössään kiinnittänyt huomiota siihen, että meillä liittyy ongelmia tilanteisiin, joissa ulkomaalaiset turvautuvat toistuvasti toimeentulotukeen.

Valiokunta kirjoittaa mietinnössään näin: "Sosiaali- ja terveysministeriön 20.5.2010 asettama työryhmä selvitti toimeentulotukilain tarkoittaman toimeentulotuen ulkomaalaisille myöntämisen perusteita sekä sitä, miten myöntämiseen liittyviä käytäntöjä ja ohjeistusta voitaisiin selkeyttää. Työryhmä esitti 20.6.2011 luovuttamassaan raportissa muun muassa, että toimeentulotukilakiin lisättäisiin säännös, jonka nojalla toimeentulotukea myöntävä viranomainen voisi antaa poliisille tai Maahanmuuttovirastolle tiedon toistuvasta toimeentulotuen myöntämisestä ulkomaalaislain 158 a §:ssä mainittujen rekisteröitymisen edellytyksenä olevien toimeentuloa koskevien seikkojen selvittämiseksi tai 39 §:ssä tarkoitetun oleskeluluvan edellytysten tarkistamiseksi." Ja valiokunta päätyy vielä kirjoittamaan näin: "Hallintovaliokunta pitää lainsäädännön kehittämistä tarpeellisena ja kiirehtii asiassa jatkotoimenpiteitä." Haluan kiittää hallintovaliokuntaa siitä, että tässä yhteydessä tähän asiaan on kiinnitetty huomiota ja kiirehditty jatkotoimenpiteitä. Tietysti tämä hallintovaliokunnan kanta olisi voinut olla vielä terävämpikin, mutta hyvä näin.

Jos suomeksi yritän sanoa saman, mikä edellä hallintovaliokunnan tekstissä on hienosti kirjoitettu, niin kyse on siis siitä, että Suomessa oleva ulkomaalainen ei saa turvautua toistuvasti toimeentulotukeen. Jos hän näin menettelee, hän menettää oikeutensa olla Suomessa. Tämä koskee EU-kansalaisia, ja se koskee myös muita ulkomaalaisia, mutta se ei luonnollisestikaan koske niitä, jotka ovat saaneet oleskeluluvan humanitäärisin perustein.

Kun sitten sosiaaliviranomainen, virkailija, huomaa, että joku ulkomaalainen, sanotaan nyt vaikka virolainen, joka on tullut Suomeen töihin mutta menettänyt työpaikkansa, turvautuu toistuvasti toimeentulotukeen, niin tämä sosiaalivirkailija ei saa kertoa sitä oleskelulupaviranomaisille. Siis vaikka hän työssään päivittäin huomaisi, että ulkomaalaiset toistuvasti turvautuvat toimeentulotukeen, niin hän ei saa kertoa sitä edelleen niille viranomaisille, joille kuuluisi asianomaisten ja asianmukaisten johtopäätösten tekeminen oleskeluluvasta Suomessa.

Mitä tässä oikein suojataan, kun kielletään tätä sosiaalivirkailijaa toimimasta? Onko ulkomaalaisen oikeus olla eräällä tavoin lainvastaisesti maassa todellakin tärkeämpi kuin sosiaalivirkailijan oikeus ilmoittaa havaitsemastaan lainvastaisesta tilanteesta? Tämä on täysin käsittämätöntä, että sosiaalivirkailija ei tällaisessa tilanteessa saa viedä tietoa eteenpäin, jotta ulkomaalaislaki voisi toteutua.

Mitä tästä on seurannut, nykylainsäädännöstä? Siitä on seurannut esimerkiksi Helsingissä se, että jatkuvasti maksetaan ulkomaalaisille toistuvasti toimeentulotukea, ja siitä on seurannut se, että Helsingin kaupunki maksaa virolaisille enemmän toimeentulotukea kuin Tallinnan kaupunki.

Miksi me emme korjaa tätä asiaa? Mietintö STM:n työryhmän puolelta jätettiin jo kesäkuussa 2011. Mietintö oli lähes yksimielinen, yksi ainoa henkilö oli eri mieltä. Miksi me emme tätä korjaa? Haluammeko todella olla tällaisia hyväntahtoisia hölmöjä, joiden hyväntahtoisuutta käytetään hyväksi ja jotka emme muuta lainsäädäntöä siten, että tällainen väärinkäyttö voitaisiin ehkäistä?

Pitää, herra puhemies, sanoa, että en ole enää oikein pitkään aikaan ymmärtänyt näitä meidän tietosuojasäännöksiä. Vaikka myönnän, että nyt sekoitan varmasti omenien ja melonien pipot, vai miten tämä nyt menikään, niin murhamiehillä ja rikollisilla on kyllä oikeus saada tietää, ketkä vanginvartijat tai poliisit ovat vankirekisteristä katsoneet heidän tietojaan — ja sen seurauksena meillä on nyt satoja oikeusjuttuja ja muita nostettu, siis täydellistä järjettömyyttä — mutta sosiaalivirkailijalla ei ole oikeutta, kun hän näkee lainvastaisen tilanteen, kertoa tästä eteenpäin toisille viranomaisille, joiden velvollisuuksiin kuuluisi ryhtyä toimenpiteisiin.

Herra puhemies! Kun nyt eduskuntakin on tämän asian mietinnössään todennut sen lisäksi, että tästä on lukuisia kertoja täällä salissa puhuttu, niin vetoan todellakin ministeri Huoviseen, että hän ryhtyisi toimiin ja tämä täysin ilmeinen epäkohta, joka johtaa veronmaksajien rahojen haaskaamiseen, saataisiin korjattua.

Kari Tolvanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kannan huolen täysin samasta asiasta kuin edustaja Zyskowicz. Vertaan tätä vähän vuosien takaiseen. Silloin sosiaaliviranomainen ei saanut ilmoittaa poliisille, jos perheessä pahoinpideltiin lasta tai vauvaa tai lasta käytettiin seksuaalisesti hyväksi. Silloin sosiaaliviranomainen teki esitutkinnan, syyteharkinnan ja määräsi tuomion eli hän käytti tuomiovaltaa. Se oli kohtuuton taakka tämmöiselle sosiaaliviranomaiselle. Nythän laki on muuttunut niin, että sosiaaliviranomainen on velvollinen ilmoittamaan nämä pahoinpitelytapaukset ja seksuaaliset hyväksikäytöt poliisille, niin kuin pitääkin olla, ehdottomasti.

Mutta tässä tilanteessa nyt ollaan vähän yhtä hullunkurisessa tilanteessa, että sosiaaliviranomainen havaitsee väärinkäytöksiä liittyen toimeentulotukeen ja hänellä ei ole oma-aloitteista oikeutta ilmoittaa tästä asianomaiselle viranomaiselle. Nyt tässä käy niin, että sosiaaliviranomainen tutkii nämä maassaolon edellytykset ja tekee sen jälkeen hallintopäätöksen, ja sehän ei voi olla oikein Suomen kaltaisessa valtiossa. Kyllä minun mielestäni sosiaaliviranomaisille pitää säätää oma-aloitteinen ilmoitusvelvollisuus. Se helpottaa myös heidän elämäänsä hyvin paljon. Heidän on toimittava lakien mukaan, ja he voivat asiakkaallekin sanoa, että laki velvoittaa minua ilmoittamaan. Tämä olisi nimenomaan tällainen rehellinen ja oikeudenmukainen asia. Meidän pitää auttaa sellaisia ulkomaalaisia ihmisiä, jotka ihan oikeasti apua tarvitsevat, mutta ei meidän tarvitse auttaa ihmisiä, jos he täällä käyttävät hyväksi meidän hyvää sosiaalijärjestelmäämme. Semmoista meidän ei pidä hyväksyä.

Kuten edustaja Zyskowicz sanoi, lakia on ehdottomasti muutettava tähän suuntaan, että sosiaaliviranomaisella pitää olla velvollisuus ilmoittaa tällaisesta väärinkäytöksestä.

Jussi Halla-aho /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kuten täällä on aiemmin jo todettu, meillä on tosiaan nyt erikoinen tilanne, jossa lainsäädäntö estää tietojen kulun viranomaisten välillä, viranomaisten, joiden pitäisi periaatteessa pelata yhteiseen maaliin ja puhaltaa yhteiseen veronmaksajan hiileen. Tämä on taloudellinen ja periaatteellinen kysymys. Se on taloudellinen kysymys ennen kaikkea Helsingissä. Helsingissä asuu lähes 9 000 ulkomaalaista kotitaloutta, jotka ovat toimeentuloedellytyksen piirissä mutta joille siitä huolimatta maksetaan toimeentulotukea. Näiden ulkomaalaisten toimeentulotukeen jatkuvasti turvautuvien kotitalouksien määrä kasvaa räjähdysmäisesti sekä absoluuttisesti että verrattuna kaikkiin toimeentulotuen asiakkaisiin. Tämä on siis nopeasti kasvava ongelma. Helsingin kaupunki maksoi vuonna 2012 näihin vajaaseen 9 000 ulkomaalaiseen kotitalouteen toimeentulotukea yli 30 miljoonaa euroa. Mitä 30 miljoonalla eurolla saa? No, sillä saa lastensairaalan. Se on suurempi summa kuin millä Helsingin kaupungin toimeentulotukibudjetti ylittyy, ja se on olevinaan suuri kriisi Helsingissä. Tämä on yksi keskeinen toimeentulotukibudjettia kriisiyttävä tekijä Helsingissä.

Uuden ampuma-aselainsäädännön myötä meillä on tilanne, jossa lääkäri on velvollinen ilmoittamaan lupaharkintaa suorittavalle poliisille asiakkaasta eli potilaasta, jonka lääkäri oman arvionsa perusteella epäilee olevan mahdollisesti vaaraksi itselleen tai muille tai yleisesti ottaen sopimaton pitämään hallussaan ampuma-aseita. Nyt on siis kyse henkilöistä, jotka eivät ole syyllistyneet mihinkään rikokseen ja joiden ei oikeastaan edes epäillä syyllistyvän mihinkään rikokseen. Tämä on tavallaan ymmärrettävää, koska kyseessä on niin sanottu yleinen etu, yhteiskunnan turvallisuus, joskin tätä lakia voidaan kyllä vahvasti kritisoida.

No, nyt meillä on tässä toimeentulotukiasiassa tilanne, jossa sosiaaliviranomainen, toimeentulotuesta päättävä viranomainen, kohtaa asiakkaan, joka melko suurella varmuudella rikkoo ulkomaalaislakia, ja hänellä ei ole oikeutta ilmoittaa siitä niille viranomaisille, jotka arvioivat tämän henkilön maassaolon edellytysten täyttymistä. Maassaolon edellytyksiä siis ei ole, jos muin kuin humanitaarisin perustein maahan tullut ulkomaalainen toistuvasti turvautuu toimeentulotukeen, koska ulkomaalaislaki lähtee siitä, että henkilön tulee lähtökohtaisesti itse vastata omasta toimeentulostaan.

Edustaja Tolvanen vaati, että ilmoitusoikeuden sijaan pitäisi olla ilmoitusvelvollisuus. Olen samaa mieltä. On hyvä, että edustaja Tolvanen ja edustaja Zyskowicz ovat tällä linjalla. Olisi mukavaa, jos heidän puolueensa olisi samoilla linjoilla myös valiokunnassa, kun asiasta päätetään. Täytyy antaa se tunnustus, että Helsingin kaupungin johdossa edustajien Zyskowicz ja Tolvanen puolue on heräämässä tähän ongelmaan pitkän odottelun jälkeen.

Sosiaali- ja terveysministeriö on tosiaan teettänyt työryhmällä raportin jo vuonna 2011. Helsingin kaupungin sosiaalivirastosta kerrotaan, että tämän jälkeen mitään ei ole tapahtunut. Kun asiasta tiedustelin viime viikolla peruspalveluministeri Huoviselta, sain kuulla, että on olemassa uusi työryhmä selvittämässä asiaa, joka on lähes yksimielisesti jo selvitetty kaksi vuotta sitten. On selvää, että tässä ei nyt ongelmana ole selvitysten puute tai tiedon puute vaan poliittisen halun puute. Kun ei ole poliittista halua tehdä tälle asialle mitään, sitä voidaan jälleen roikottaa ja viivyttää seuraavat kaksi vuotta ja sen jälkeen perustaa uusi työryhmä selvittämään asiaa. Eihän tämä voi loputtomasti näin jatkua.

Ilmoitusvelvollisuus on välttämätön ilmoitusoikeuden sijaan myös sen vuoksi, että voidaan turvata eri paikkakunnilla asuvien ulkomaalaisten keskinäinen yhdenvertaisuus, toisin sanoen, jotta heidän maassaolon edellytyksiään arvioidaan samoilla kriteereillä eikä riippuen siitä, minkä sosiaaliviranomaisen kanssa he ovat tekemisissä. Samalla täytyy toki lainsäädännön tasolla määritellä se, mitä merkitsee toistuva turvautuminen toimeentulotukeen, onko se kaksi kertaa vuoden aikana, kolme kertaa, mitä vain, mutta meillä on oltava selkeät kriteerit. Tämä ei tee sosiaaliviranomaisista ulkomaalaispoliisia, aivan samalla tavalla (Puhemies koputtaa) kuin lääkäri ei tee päätöstä ampuma-aseluvista mutta hän toimittaa harkinnan suorittavalle viranomaiselle sen tiedon, jota tämä viranomainen tarvitsee voidakseen suorittaa hänelle kuuluvan lupaharkinnan.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa puhemies! Olemme ymmärtääkseni kannattaneet työvoiman vapaata liikkumista Euroopan unionin maiden välillä. Me haluamme yhdenvertaista kohtelua ihmisten kesken niin työehdoissa kuin palkkauksessa. Olemme useasti puhuneet tässä salissa siitä, että tänne tulee ulkomaalaisia ja haluamme, että heille maksetaan sama palkka kuin täällä Suomessa oleville, tai jos suomalaiset menevät ulkomaille, haluamme, että heitä kohdellaan samalla tavalla yhdistymisvapaudessa, työehdoissa ja muissa sosiaaliturvakysymyksissä. Pitää muistaa, että tämä direktiivi ei kosketa kaikkia sosiaaliturvamuotoja, vain osaa niistä. Olen iloinen siitä, että tähän on saatu tämä 4 kuukauden määräaika, jolloinka työlupakäytäntö on saatava tehtyä, saako luvan vaiko ei.

Sitten tämä ongelmakohta. Täällähän lukee mietinnössäkin, että "oleskelulupaviranomaisen pyynnöstä". Jos epäillään väärinkäytöksiä, niin tietysti oleskelulupaviranomainen siinä tapauksessa varmaan pyytää sosiaaliviranomaisilta näitä dokumentteja, ja toisaalta niin päin, että sosiaalityöntekijät ammattilaisina kyllä jo tälläkin hetkellä minun tietojeni mukaan myöskin kysyvät toisin päin: kuinka monta kertaa olet ollut ulkomailla tai kotimaassasi, toisessa kotimaassasi, x-määrän aikana, jopa passia näyttää ynnä muuta. Elikkä sitä arviointia voidaan tehdä siinä kohtaa, kun mietitään, onko oikeutettu saamaan toimeentulotukea. En tiedä, mikä on Helsingin käytäntö, kun tuntuu, että koko eduskunta puhuu täällä nyt ainoastaan Helsingistä ja Helsingin ongelmista, mutta tiedän, että monilla muilla paikkakunnilla näitä käytäntöjä on jo otettu käyttöön. Sen takia ehkä en ajattele, että suomalaista lainsäädäntöä tehdään vain Helsinkiä varten.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Suomi on suomalaisten edunvalvontamekanismi. Ainakin itse koen, että ensisijaisesti Suomi on tietenkin omia kansalaisiaan varten. Totta kai tänne sopii töihin tulla ja tietenkin samat työehdot pitää olla ja mieluiten muutenkin sen sopeutumisen meidän yhteiskuntaan mahdollisimman kattavaa.

Mutta kyllä tässä nyt on käynyt niin, että EU on pala palalta murentamassa suomalaista sosiaaliturvajärjestelmää. Tässä saattaa käydä niin, että tämä on niitä ensimmäisiä askelia sosiaalipolitiikan puolella, jotka sitten johtavat siihen meidän järjestelmämme murenemiseen, ja ihmetyttää se, että mikäli tällaisia direktiivejä sitten kansallisesti hyväksytään, niin ei todella olla kuitenkaan vakavasti otettu niitä huolia, joita on jo aiemmin, niin kuin esimerkiksi tämän valiokunnan mietinnön mukaan, esitetty, ja nyt sitten ollaan huolissaan.

Kyllä ainakin itse olen samaa mieltä kuin meidän ryhmämme siellä valiokunnassa on ollut, että näiden asioiden on oltava kunnossa samaan aikaan, jos tämmöistä lähdetään viemään, ja ylipäätään, kun on jo muutenkin vaikea asia, niin sitten kun ei ole tämä tietojensaantioikeus ja tämä velvollisuus niitä antaa sillä tolalla, millä pitäisi olla, niin ei tässä voi muuta kuin suhtautua kielteisesti tämäntyyppiseen lakihankkeeseen.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Tarvitsee aluksi mainita, että edustaja Zyskowicz piti hyvän puheenvuoron, koska jos lähden kehumaan vaikkapa Halla-ahon puhetta, niin siitäpä nousee riemu rajaton.

Tänne tulee ihmisiä ulkomailta käytännössä kuluttamaan varojamme tavalla tai toisella. Ja kun kyseessä on semmoinen asia, etteivät viranomaiset tosiaankaan saa ilmoittaa eteenpäin, niin silloin siinä on suuri riski, että siinä syntyy väärinymmärryksiä ja väärinkäytöksiä. Ja kun näitä on tullut julki ainakin yksi tapaus, missä on hyvin suuri summa oikeastaan otettu suomalaisten taskuista, pistetty omaan taskuun huijaamalla, niin on syytä epäillä, että näitä on enemmänkin. Toki on väärinkäyttäjiä myös kantaväestön suhteen, mutta niin kauan kuin tämmöinen hämyn verho on näiden tukien ympärillä, niin siinä vaiheessa on myös hyvin suuri riski jopa maahanmuuttajien suhteen, että se lisää tämmöistä vihamielisyyttä.

Jos me ajattelemme maahanmuuttajienkin etua — edustaja Paatero täällä varmasti viittasi siihen — niin eikö olisi parempi, että tämä järjestelmä olisi avoin, jolloin ei pääsisi syntymään mitään väärinkäsityksiä ja ne, ketkä käyttävät väärin tätä meidän järjestelmää, jäisivät sitten kiinni siitä? En usko, että kuitenkaan tekään haluatte tähän maahan mitään semmoisia henkilöitä, jotka haluavat oikeasti vain käyttää väärin meidän etujamme.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! En kadehdi lainkaan edustaja Paateroa, joka tässä asiassa, mistä nyt keskustelemme, yritti puolustaa voimassa olevaa asiaintilaa. Tosin yrityksenne oli tuomittu epäonnistumaan, koska tätä voimassa olevaa asiaintilaa ei voida millään järkevillä argumenteilla puolustaa.

Kyse on siis tilanteesta, jossa Suomessa oleva ulkomaalainen turvautuu toistuvasti toimeentulotukeen ja jonka perusteella hänen oikeutensa oleskella Suomessa periaatteessa päättyy. Kyse ei ole humanitäärisen perusteen oleskeluluvan saaneista, kyse ei ole työtä tekevistä, itsensä elättävistä ulkomaalaisista.

Voi olla, että pienillä paikkakunnilla poliisi voi jokaisen ulkomaalaisen kohdalla soittaa sosiaalivirastoon ja kysyä, että ei kai tämä ole teidän asiakkaana ollut nyt puoli vuotta tai vuoden, mutta esimerkiksi Helsingissä, Espoossa, Vantaalla — ja luulen, että vähän muissakin kaupungeissa, kuvittelisin, että myös Kotkassa — ei poliisilla ole mitään edellytyksiä tuhansista ja taas tuhansista ihmisistä jokaisesta soittaa sosiaalivirastoon ja kysyä, että onko tämä henkilö teidän asiakkaana.

Toinen perustelu edustaja Paaterolla oli, että sosiaalivirkailija voi kysyä siltä asiakkaalta, ja kuulemma kysyykin Kotkassa. Niin voi kysyä, ja asiakas saa kertoa, että joo, että tässä on nyt puoli vuotta oltu toimeentulotuella. So what? Sosiaalivirkailijalla ei ole mitään perustetta tällä perusteella olla myöntämättä toimeentulotukea, eikä hänellä ole oikeutta ilmoittaa oleskelulupaviranomaiselle, että tämä perhe on nyt täällä ollut puoli vuotta toimeentulotuella. Mitä auttaa kysyä siltä asiakkaalta, kun ei mitään johtopäätöksiä voi asiasta tehdä?

Edustaja Paatero, kyllä teillä on nyt mahdoton keissi puolustettavana.

Jussi Halla-aho /ps:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Paaterolle minäkin haluaisin kommentoida, että vaikka maahanmuuttoviranomaisilla toki on periaatteessa oikeus kysyä sosiaaliviranomaiselta, onko henkilö X heidän asiakkaansa, niin jos meillä on kaupungissa 50 000 ulkomaan kansalaista, niin eihän Maahanmuuttovirasto voi ryhtyä järjestelmällisesti käymään näitä läpi. Tämä asia olisi helposti hoidettavissa niin, että tieto tulisi automaattisesti sosiaaliviranomaisen päästä, jolloin meidän ei tarvitsisi arvuutella sitä, miten ruma se kokonaiskuva mahdollisesti on.

Minun on periaatteen tasolla mahdotonta ymmärtää, miksi jotkut tässäkin talossa ehdoin tahdoin haluavat ylläpitää laissa olevaa porsaanreikää. Jos joku on vilpittömästi sitä mieltä, että maahanmuuttajalla pitää olla oikeus asua täällä sosiaaliturvan varassa rajattoman ajan, niin miksei hän vaadi ulkomaalaislain muuttamista siten, että toimeentuloedellytys yksinkertaisesti poistettaisiin sieltä ja todettaisiin, että kaikilla tämän maapallon asukkailla on oikeus nauttia sosiaaliturvaa hautaan asti Suomessa? Miksi halutaan ylläpitää tilannetta, jossa meillä näennäisesti on tiukka kontrolli mutta jota käytännössä ei voida toteuttaa laissa olevan virheen vuoksi?

Johannes Koskinen /sd:

Arvoisa puhemies! Minua häiritsee tässä keskustelussa se, että konsulit ovat selvästi nukkuneet onnensa ohi. Tähän olisi pitänyt puuttua ja tehdä korjausehdotuksia tätä lakia valiokunnassa käsiteltäessä. Nyt sen paremmin perussuomalaisilta kuin kokoomukselta ei ole niitä muutosehdotuksia. Perussuomalaiset ovat vastustaneet koko direktiiviä, vaikka se tuntuisi aika luontevalta, että meillä kuitenkin työssäolon perusteella tulee oikeus toimeentuloon niin kuin muihinkin sosiaaliturvaetuuksiin silloin, kun todella töissä ollaan.

Tämä reunakysymys, joka erityisesti Helsingissä on tullut akuutiksi, sehän on syytä hoitaa pois. Ei sosiaaliturvan väärinkäytöstä pidä hyväksyä, mutta ei kannata nyt syyllistää semmoisia, jotka eivät ole siinä syypäitä, vaan pitää vain sitten asianmukaista lakia muuttaa ja nostaa asia vireille — sen sijaan, että nyt leimataan kaikki, jotka ovat tätä sinänsä asiallista muutosta hyväksymässä, ikään kuin oltaisiin suosimassa väärinkäytöksiä, vaikka tässä ei ole sitä asiaa nyt käsitelty. Olisi mielellään varmaan, jos olisi tehty ehdotuksia tuon käsittelyn kuluessa, joita olisi voinut ministeriökin syynätä, voitu asia hoitaa kuntoon.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! En epäile edustaja Koskisen vilpittömyyttä tässä asiassa. Päinvastoin, arvostan hyvin korkealle hänen näkemystään siitä, että jos tässä on ongelma, niin se pitäisi korjata lakia muuttamalla. Mutta olette, edustaja Koskinen, vilpittömästi väärässä. Tämän lakiesityksen yhteydessä tämä toimeentulotukilain säädös ei ollut sillä tavoin esillä, että tässä yhteydessä olisi ollut mahdollisuus tätä korjata.

Tämä STM:n työryhmä esitti pykälämuotoilua jo vuonna 2011 kesällä, ja se esitti pykälää toimeentulotukilakiin. Siitä lähtien hallituksen esitystä asian korjaamiseksi on odotettu ja keskustelua eduskunnassa on käyty monissa eri yhteyksissä, mutta esitystä sieltä hallituksesta ei ole saatu. Sitä on todella vaikea ymmärtää.

Nyt tämän uuden työryhmän, joka on asetettu elokuussa tänä vuonna, tehtävänä on toimeentulotukilain kokonaisvaltaisempi uudistaminen. Kun me tiedämme, että tämmöinen haastava kokonaisuudistus hautaa tarpeelliset osittaisuudistukset, niin meidän ei pidä nyt vuosia odottaa tätä toimeentulotukilain kokonaisuudistusta, vaan meidän pitää hallitukselta, tässä tapauksessa ministeri Huoviselta, edellyttää, että tämä hänen oman ministeriönsä lähes yksimielisen työryhmän jo vuonna 2011 esittämä pykälämuutos toimeentulotukilakiin nyt tehtäisiin. Tänään on koko päivä ja ilta puhuttu kuntien tehtävistä. Solariumia ei tarvitse enää valvoa, jos hallituksen rakennepäätökset menevät läpi. Siellä on puhe ehkä tuhansista euroista. Tässä asiassa on puhe miljoonista euroista.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Koskiselle voisin todeta, että kun sanoitte, että vastustamme koko direktiiviä, niin toki direktiiviäkin voin vastustaa, mutta nyt tässä tapauksessa ja kannanotossa olen kannattamassa lain hylkäämistä. Minä en vain voi oppositiosta käsin mitenkään vaikka koko hallintovaliokuntaa kantaa sinne ministeriöön ja laittaa tätä lakiesitystä sinne uudelleen myllyyn ja myllytettäväksi. Kyllä tämän asian edustaja Zyskowicz todisti väkevästi.

Sitten edustaja Paaterolle haluaisin todeta sen, että mietinnössä on todettu ja me olemme asiantuntijakuulemisissakin saaneet kuulla, että lukumäärien arvioiminen on vaikeaa. Meille ei pystytty esittämään mitään tarkkoja lukumääriä. Tietysti valiokunta edellytti tässä seurantaa ja myöskin kustannusten arviointia. Me emme saaneet laskelmia. Meidän oli mahdotonta tähän mietintöön laittaa edes minkäänlaista arviota kustannusvaikutuksista. Kyllä minä olen myös edustaja Zyskowiczin kanssa aivan samaa mieltä, että tässä talouden tilanteessa jokaisessa lakiesityksessä täytyisi olla kustannusvaikutusten arviointi mukana. Kun tuntuu, että kyllä sitä juustohöylääkin tämän päivän rakennepaketin mukaan, siis hallituksen esityksen mukaan, ollaan käyttämässä, niin sitten ollaan hyväksymässä lakia, jonka kustannusvaikutuksista me emme voi tietää käytännössä oikeastaan juuri mitään.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vaikka tämä toimeentulotukiasia ei aivan suoraan tähän hallituksen esitykseen ja mietintöön liitykään, niin pidän erittäin arvokkaana sitä, että tästä asiasta on täällä keskusteltu ja tämäntyyppinen selvä mahdollisuus väärinkäytöksiin on tullut ilmi. On myös hyvin tärkeää, että hallintovaliokunta kuuli asiasta ja on kiinnittänyt tässä mietinnössä siihen huomiota. Ainakin henkilökohtaisesti toivon, että tähän asiaan tartutaan ja hallitus sitten tuo tätä koskevan esityksen mahdollisimman pikaisesti eduskunnan käsittelyyn.

Ylipäätään tietysti on todella tärkeää, että oleskeluoikeutta koskevat säännökset ovat mahdollisimman selkeitä ja yksiselitteisiä, ja silloin kun kyse on myös selkeistä väärinkäytöksistä, näihin puututaan. Tämä on kokonaisuuden kannalta mielestäni erittäin tärkeä asia, ja tiedonsaanti on yksi osa tätä kokonaisuutta.

Kaikkein parasta tietysti olisi se, että ei välttämättä viranomaisten tarvitsisi keskenään soitella asioista, vaan suora tiedonsaanti esimerkiksi rekistereistä tietyin rajoituksin olisi mielestäni kaikkein perusteellisin tapa lähteä tätä asiaa eteenpäin viemään. Valitettavasti vain meidän rekisterimme eivät välttämättä taivu tällaiseen menettelyyn, ja sitä suuresti myös tässä kohtaan epäilen ja pelkään. Silloin, kun tiedot haetaan hit—no-hit-periaatteella, niin silloin ei myöskään ehkä niin laajalti jouduttaisi sen asian kanssa tekemisiin, miten laajalti tietoja menee eteenpäin, vaan voidaan keskittyä niihin tiettyihin kysymyksiin, jotka ovat ongelmallisia.

Jussi Halla-aho /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tässä salissa näyttää nyt puoluekantaan katsomatta vallitsevan konsensus siitä, että maailmassa on virhe, jos laki pakottaa yhden viranomaisen sabotoimaan toisen viranomaisen toimintaa veronmaksajan tappioksi.

Haluan muistuttaa edustaja Koskista siitä, että ainakin kun viimeksi katsoin, niin sosialidemokraatit ja kokoomus olivat hallituksen suurimmat puolueet. Ei lakeja muuteta oppositiosta käsin.

Tein tästä asiasta ministeri Huoviselle kirjallisen kysymyksen. Tulen tekemään siitä lakialoitteen, mutta eihän sellaisella ole menestymisen mahdollisuuksia eduskunnassa. Jos me olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että tämä naurettava virhe laissa pitää korjata, niin sanokaa nyt, hyvät ihmiset, puolueenne ministereille vaikka seuraavassa ryhmäkokouksessa, että panevat töpinäksi, ettei meidän tarvitse odottaa yhden pykälämuutoksen vuoksi seuraavaa kahta vuotta ja sen jälkeen taas seuraavan työryhmän työtä seuraavia kahta vuotta.