1) Hallituksen esitys laiksi korkeakoululaitoksen kehittämisestä annetun
lain 3 §:n muuttamisesta
Kaarina Dromberg /kok:
Arvoisa puhemies! Eduskunta on useasti viime vuosina vaatinut
hallitukselta toimenpiteitä yliopistojen perusvoimavarojen
vajeen korjaamiseksi. Viime syksynä eduskunnassa oli vireillä hallituksen
esitys laiksi korkeakoululaitoksen kehittämisestä annetun
lain 3 §:n muuttamisesta eli hallituksen esitys n:o 113/2000
vp. Ehdottaessaan hallituksen esitystä hyväksyttäväksi
sivistysvaliokunta muutti ratkaisevalla tavalla yliopistoille suunnattavia
lisävoimavaroja koskevaa säännöstä.
Sivistysvaliokunnan kannanoton mukaan yliopistojen toimintamäärärahat
olisivat kohonneet ... (Hälinää)
Puhemies:
(koputtaa)
Puheenjohtaja Dromberg, anteeksi hetkinen! — Täällä on
totisesti sen laatuinen äänenkäyttö nyt
salissa, että ei ole kohtuullista valiokunnan puheenjohtajan
pitää esittelypuheenvuoroaan. Pyydän
käymään yksityiset keskustelut salin
ulkopuolella ja rauhoittumaan eduskuntatyöhön.
Kiitos, puhemies! — Sivistysvaliokunnan kannanoton
mukaan yliopistojen toimintamäärärahat
olisivat kohonneet vuonna 2002 vuoteen 2000 verrattuna 978 miljoonalla
markalla. Eduskunnan täysistunnon ensimmäisen
käsittelyn jälkeen hallitus veti esityksen pois.
Huomattavaa on, että tämän hallituksen
esityksen perusteluissa ei mainita asiasta viime syksynä annettua
esitystä ja sen käsittelyvaiheita.
Valiokunnan tämänkertainen mietintö on
melko suppea. Seikkaperäisemmin valiokunta käsitteli
yliopistojen rahoitusongelmia viimesyksyisessä mietinnössään.
Valiokunta pitää myönteisenä sitä,
että viime syksynä valiokunnan käsiteltävänä olleeseen
hallituksen esitykseen verrattuna rahoitusjärjestelmä tässä esityksessä johtaa parempaan
lopputulokseen yliopistojen kannalta niin määrärahojen
suhteen kuin sen vuoksi, että tiivis kytkentä tutkintojen
määriin on jätetty pois.
Valiokunta pitikin välttämättömänä jo
edellä mainitussa mietinnössään
ottamassaan kannanotossa, että yliopistojen rahoitusrakennetta
pyritään edelleen kehittämään
niin, että yliopistojen tehtäväkenttä koko
laajuudessaan voitaisiin huomioida rahoitusta määriteltäessä nykyistä paremmin.
Samoin valiokunta kiirehti tulosohjausjärjestelmän
uudelleenarviointia niin, että opetuksen ja tutkimuksen
laadulliset kriteerit sekä yliopistojen sivistystehtävän
hoitaminen huomioidaan siinä nykyistä voimakkaammin.
Nyt käsittelyssä olevan hallituksen esityksen
säännöksen sanamuoto antaa mahdollisuuden
kehittää järjestelmää,
jossa voidaan rahoitukseen vaikuttavana tekijänä ottaa
yliopistojen toiminta laajemmin huomioon kuin ainoastaan suoritetut
tutkinnot.
Valtiovarainvaliokunta antoi eduskunnan päätöksen
mukaisesti lausunnon tästä hallituksen esityksestä.
Valtiovarainvaliokunta on lausunnossaan sivistysvaliokunnalle ehdottanut,
että sivistysvaliokunta harkitsisi hallituksen esityksen muuttamista
siten, että myös vuokrasta aiheutuvat kustannustason
muutokset otetaan huomioon vuosittaista määrärahatarkistusta
tehtäessä. Sivistysvaliokunta on selvittänyt
asiaa ja todennut, että vuokrien huomioon ottamiseen suoraan
lakiin otettavan säännöksen nojalla määrärahoista päätettäessä liittyy
myös monenlaisia epäkohtia. Sen vuoksi sivistysvaliokunta
ei tässä vaiheessa ehdota säännöstä asiasta.
Sivistysvaliokunta kuitenkin pitää välttämättömänä,
että tilakustannusten määräytyminen
ja niiden huomioon ottaminen yliopistoille myönnettävissä määrärahoissa
selvitetään mahdollisimman nopeasti. Selvitys
tulee tehdä yhteistyössä asianomaisten
tahojen kesken ja edustettuina tulee olla ainakin opetusministeriön,
valtiovarainminiteriön, yliopistojen ja Senaatti-kiinteistöjen.
Sen vuoksi sivistysvaliokunta ehdottaa asiasta lausumaa, jossa edellytetään
pikaista selvitystä tilakustannusten yliopistoille aiheuttamista kustannuksista.
Selvitykset tulee tehdä niin, että tarvittavat
korjaukset voidaan tehdä vuoden 2003 talousarviosta päätettäessä.
Arvoisa puhemies! Mietintöön sisältyy
vastalause, jossa ehdotetaan korkeampia määrärahalisäyksiä vuosille
2002—2004 kuin valiokunnan hyväksymässä hallituksen
esityksessä.
Maria Kaisa Aula /kesk:
Arvoisa puhemies! Muutama sana valtiovarainvaliokunnan lausunnosta,
jonka annoimme sivistysvaliokunnalle korkeakoulujen kehittämislaista.
Käsityksemme on sivistysvaliokunnan kanssa yhteinen
siitä, mikä on korkeakoulujen ja yliopistojen
tämänhetkinen ongelma. Ongelma on se, että toiminnot
ovat 90-luvun aikana laajentuneet nopeammin kuin määrärahat
ja näiden välille on tullut aikamoinen epäsuhta,
joka on kertautunut 90-luvun aikana. Tietysti tämä johtuu
erityisesti opiskelijamäärien kasvusta, mutta
myös muiden tehtävien kasvusta.
On ihan hyvä ottaa muutamia lukuja. Niin kuin valiokunta
toteaa, vuosina 91—99, kun otetaan toiminnan laajentuminen
huomioon, osoitetut määrärahat ovat laskeneet
uusia opiskelijoita kohden 13 prosenttia ja maisterin- ja tohtorintutkintojen
yhteismäärää kohden 30 prosenttia.
Siltä kannalta uusi korkeakoulujen kehittämislaki on
erittäin tarpeen.
Kustannustason nousua on 90-luvulla kompensoitu palkkamenojen
osalta, mutta esimerkiksi tilakustannusten voimakasta kasvua ei
ole otettu huomioon. Tätä valtiovarainvaliokunta
erityisesti keskittyi käsittelemään,
ja sen vuoksi tilakustannuksista muutama sana vielä puheenvuoroni
loppupuolella.
Toinen ongelma tilakustannusten ohella on se, että monia
uusia tehtäviä ja hankkeita on toteutettu valtakunnallisina
hankkeina, jotka on rahoitettu pääasiassa yliopistojen
voimavaroja uudelleenkohdentamalla. Ne ovat pienentäneet
yliopistojen niin sanottua vapaata perusrahoitusta eli sitä rahoitusta,
mitä yliopistot pystyvät itse vapaasti yliopistojen
sisällä kohdentamaan. Yhä suurempi osa
yliopistojen rahoista on tosiaankin sitoutunut näihin erilaisiin
opetusministeriön kanssa sovittuihin valtakunnallisiin
tavoitteisiin.
Valtiovarainvaliokunnalla on ollut sivistysvaliokunnan kanssa
tosiaan sama näkemys siitä, että yliopistojen
vapaan, sitomattoman perusmäärärahan
osuutta tulisi lisätä. Meillä on ollut myöskin
sama käsitys siitä alun perinkin, mikä yliopistomäärärahojen
vaje oli. Kun sivistysvaliokunta lähti korkeakoulujen kehittämislakia korjaamaan
ja muuttamaan hallituksen esitystä, sen taustalla oli myöskin
valtiovarainvaliokunnasta tullut ponsilauselma, jossa edellytimme juuri
tämän suuntaista toimintaa budjettimietinnössämme.
Tämä hallituksen esitys on, totta kai, niin
kuin valtiovarainvaliokuntakin toteaa, selkeästi parempi
kuin hallituksen alkuperäinen esitys, ja tämä on
myönteistä, mutta tämä ei kuitenkaan vielä kokonaan
kompensoi jälkeenjääneisyyttä näissä yliopistojen
toimintamäärärahoissa. Opetusministeriöhän
itse ehdotti, jos verrataan nyt esitettyyn 500 miljoonaan markkaan,
joka tässä tulee ylipistoille lisärahoitusta,
190:tä miljoonaa markkaa enemmän, ja oli tietysti
hyvä, että korkeampaan summaan pyrittiin.
Yliopistorahoituksen jälkeenjääneisyys
on tietysti omiaan vaikeuttamaan osaavan työvoiman saatavuutta
elinkeinoelämälle, yliopistojen kilpailukykyä ja
muita tämmöisiä taloudenkin näkökulmasta
tärkeitä asioita. Mutta valtiovarainvaliokunta
haluaa kiinnittää huomiota siihen, että rahoituksen
jälkeenjääneisyys on vaikeuttanut myös
yliopistojen sivistystehtävän hoitamista. Sivistystehtävä edellyttää myös
panostusta sellaisiin toimintoihin, jotka eivät välttämättä näy suurina
tuotannollisina kasvulukuina, mutta luovat pohjaa henkiselle ja
kulttuuriselle kasvulle. Juuri tämän tyyppiset
alat tahtovat tässä resurssikilpailussa jäädä jälkeen.
Valtiovarainvaliokunta kiinnitti huomiota erityisesti yliopistojen
tilakustannuksiin. Yliopistokiinteistöjen hallintohan muutettiin
90-luvun lopulla, kun yliopistokiinteistöt siirrettiin
opetusministeriöltä Valtion kiinteistölaitokselle,
nykyisille Senaatti-kiinteistöille. Samalla otettiin käyttöön
niin sanottu sisäinen vuokrajärjestelmä.
Sisäinen vuokrajärjestelmä on sinänsä ihan perusteltu.
Tavoitteena on lisätä tietenkin virastojen kustannustietoisuutta
ja tehokasta tilojen käyttöä ja kohdentaa
kustannukset oikein. Mutta sen tarkoitus oli olla virastojen sekä yliopistojen nettomenojen
kannalta neutraali. Tarkoitus oli, että budjettikehystä yliopistoille
lisätään sillä vuokramenojen
määrällä, mitä ne maksavat
Valtion kiinteistölaitokselle, nykyisille Senaatti-kiinteistöille.
Valtiovarainvaliokunnan selvityksessä kävi hyvin
esille, että tätä kasvua ei ole täysimääräisesti
kompensoitu. Erityisesti vuokrien indeksikorotuksia ei ole yliopistoille
kompensoitu, vaan ne ovat osaltaan nakertaneet opetukseen ja tutkimukseen
tarkoitettua perusvoimavaraa.
Valiokunta kiinnitti erityisesti huomiota siihen, että Senaatti-kiinteistöt
tekee hankesuunnitelmansa ja investointipäätöksensä tuottoperusteisesti
ja käyttää pääoman
7 prosentin tuottoon perustuvaa vuokranmääritystapaa.
Valiokunta katsoo, että yliopistokiinteistöjä tulisi
käsitellä kuitenkin niiden erityisen luonteen
edellyttämällä tavalla. Siksi olisi parempi,
että yliopistojen vuokrat määräytyisivät
kustannusperusteisesti eikä tuotto- tai markkinaperusteisesti.
Tämä kiinteistötoiminta kuitenkin
yliopistotoiminnan näkökulmasta on välineellistä,
ja sen on tarkoitus tukea koulutusta ja tutkimusta.
Tämän takia pidimme tärkeänä,
että sivistysvaliokunta harkitsee kehittämislain
muuttamista niin, että vuokrista aiheutuvat kustannukset
otettaisiin huomioon vuosittaista määrärahatarkistusta
tehtäessä. Myöskin on tärkeää ylipäätään uudelleenarvioida
ja kehittää yliopistojen vuokranmääräytymisjärjestelmää niin,
että vuokrien näköpiirissä oleva
voimakas kasvu ja vuokrakustannusten kasvu saataisiin hallintaan.
Tästä näkökulmasta pidän
hyvänä, että sivistysvaliokunta on ottanut
mietintöönsä tämän
ponsilauselman.
Tietysti olisi ollut aina parempi, jos asia olisi saatu heti
pykälämuotoon, mutta on selvää,
että tässä on monia selvitettäviä asioita,
jotka liittyvät niihin neuvotteluihin, joita ministeriön,
yliopistojen ja Senaatti-kiinteistöjen välillä on
käytävä. Näitähän
on yritetty käydä kuluneen kevään
ja syksynkin aikana, mutta ne ovat valitettavasti rauenneet tuloksettomina.
Nyt on erittäin hyvä, että sivistysvaliokunnan
ponnenkin myötä eduskunta vauhdittaa tätä työtä.
Toivottavasti saadaan nämä tahot yhteen niin,
että saadaan myöskin tilakustannusten osalta yliopistojen
perustoimintoja paremmin tukevat käytännöt
toimeen.
Opetusministeri Maija Rask
Arvoisa rouva puhemies! Sivistysvaliokunta esittää,
että eduskunta hyväksyisi kehittämislakiehdotuksen muuttamattomana,
ja se on hyvä asia.
Muutama sana yliopistojen perusrahoituksen turvaamisesta. Se
on ollut hallituksen yksi keskeisimmistä tavoitteista.
Ylipäätään voi todeta sen, että hallitus
on todellakin panostanut opetukseen ja tutkimukseen. Sen näkee
katsomalla budjettilukuja, koska kun vuoden 99 budjettia vertaa
ensi vuoden budjettiesitykseen, niin opetusministeriön
hallinnonalan menot ovat nousseet yli 6 000 miljoonaa markkaa, joten
koulutukseen ja tutkimukseen halutaan panostaa.
Kuluvana vuonna yliopistojen toimintamenomäärärahat
lisääntyivät yli 400 miljoonaa markkaa
edelliseen vuoteen verrattuna, ja ensi vuonna yliopistojen toimintamenot
lisääntyvät yli 500 miljoonaa markkaa.
Tämän lisäksi kehittämislaki
toteutuessaan tuo yliopistoille vuosina 2003—2004 yhteensä vähintään
297 miljoonaa markkaa. On selvää, että kehittämislain
turvaaman tason yli menevät rahoitustarpeet otetaan opetusministeriössä huomioon
seuraavien vuosien määrärahakehysten
valmistelussa. Tästä ei varmaankaan ole epäilystä.
Tämän lisäksi usein jää huomiotta
se, että Suomen Akatemian tutkimushankkeisiin sisältyvä yleiskustannusosuus
ja huippuyksikkötoiminnan lisävaltuus merkitsevät
täydessä laajuudessaan 165:tä miljoonaa
markkaa. Näidenkin lukujen valossa voi todeta, että yliopistojen
rahoituksesta tahdotaan pitää huoli.
Miten sitten Suomi panostaa korkeakoulutukseen verrattuna muihin
Oecd-maihin? Valiokunnan mietinnössä on vastalause,
jossa tähän kysymykseen puututaan. Vuonna 98 Suomi
käytti korkea-asteen koulutukseen yli Oecd-maiden keskiarvon.
Keskiarvo oli 1,33 prosenttia bruttokansantuotteesta. Suomen luku
oli 1,67 prosenttia. Suomen jälkeen jäävät
muun muassa Iso-Britannia, Ranska, Saksa ja Hollanti. Suomen panostus
tutkimus- ja kehittämistoimintaan on maailman huippua,
sitä ei kukaan voi kiistää. Mutta sitten
on olemassa yksi mittari, jonka kohdalla näyttää siltä,
että me jäämme jälkeen Oecd:n
keskiarvosta. Se on se mittari, jolla mitataan panostusta opiskelijaa
kohden. Miten se on sitten mahdollista? Se on mahdollista sen tähden,
että tähän lukuun vaikuttaa se, että Suomessa
kokonaisopiskelijamäärä on hyvin suuri,
mutta mukana ovat poissa oleviksi ilmoittautuneet ja myös
passiiviset opiskelijat.
Meillä on selvitetty opetusministeriössä sitä, kuinka
paljon meillä oikeasti on yliopisto-opiskelijoita, ja näyttää siltä,
että noin puolet yliopisto-opiskelijoista voidaan katsoa
osa-aikaisiksi. Meillä ei ole tällaista osa-aikaisopiskelijastatusta.
Huolestuttavaa oli myös se, että laajassa selvityksessä kävi
ilmi, että viidennes kirjoilla olevista ei ollut edellisen
vuoden aikana suorittanut lainkaan opintoja. Toisaalta jos kansainvälisessä Oecd-vertailussa
otetaan lähtökohdaksi kumulatiivinen panostus
per opiskelija, huomataan, että Suomessa kustannukset ovat
yli 45 000 US-dollaria, kun tietoja antaneiden Oecd-maiden keskiarvo
on vain hiukan yli 35 000 US-dollaria.
Arvoisa puhemies! Mitä nyt on tarkoitus tehdä?
Tulosohjausjärjestelmää on syytä kehittää. Tähän
on opetusministeriössä ryhdytty. Olemme asettaneet
työryhmän kehittämään
ministeriön ja yliopistojen välistä tulosohjausjärjestelmää ja toimintamenorahoituksen
muodostumisperusteita sopimuskaudelle 2004—2006. Työryhmän määräaika
on syyskuun loppuun ensi vuonna. Tulosohjausjärjestelmän
kehittämisen keskeisenä lähtökohtana
on valtakunnallisten korkeakoulupoliittisten tavoitteiden tukeminen,
myös valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajan Aulan esille
tuoma sivistystehtävän tukeminen.
Yliopiston tulosohjausjärjestelmää kehitetään tavoitteena
selkeä strateginen ohjaus, jossa korostetaan arvioinnin
roolia toiminnan kehittämisessä. Mikä on
tavoitteena? Tavoitteena on selkeästi profiloitunut yliopistolaitos,
tavoitteena on yliopiston toiminnan korkea laatu, tavoitteena on
vahvistunut yhteiskunnallinen ja alueellinen vaikuttavuus sekä toiminnan
taloudellisuus ja tuottavuus.
Arvoisa puhemies! Mielestäni sivistysvaliokunta ja
valtiovarojen sivistys- ja tiedejaos ovat puuttuneet yhteen keskeiseen
ongelmakohtaan, joka liittyy yliopistojen tilakustannuksiin. On
todellakin niin, että sitä on yritetty selvittää.
On ollut työryhmä, jossa ovat olleet mukana Kiinteistölaitos,
opetusministeriö ja yliopistot. Työ ei johtanut
toivottuihin tuloksiin, vaan työryhmän työskentely
on tällä hetkellä keskeytyksissä, mutta
neuvotteluja tämän tilanteen ratkaisemiseksi on
todellakin tarkoitus jatkaa. Mielestäni sivistysvaliokunnan
ja kohta eduskunnan lausuma antaa sille kyllä hyvää pontta.
Tytti Isohookana-Asunmaa /kesk(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Todellakin täytyy antaa opetusministeriölle
runsaasti kiitosta siitä, että vihdoinkin on tulosohjaustyöryhmä asetettu ja
uusia kriteereitä tulosohjauksessa yritetään löytää,
koska on aivan selvästi ollut pitkän aikaa havaittavissa,
että nykyiset mittarit ovat yksipuolisia.
Mutta kun kuuntelin ministerin puhetta kasvuluvuista, kyllä täytyy
myöskin ottaa huomioon se, että samanaikaisesti
on lisätty kustannuksia, kuten esimerkiksi vuokrakustannuksia
ja tilakustannuksia, palkankorotukset ovat aika merkittävä osa
ja yliopistolle on annettu viime vuosina vuosi toisensa perään
velvoitteita kasvattaa opiskelijamäärää,
mutta näihin ei ole tullut sitä lisäresurssia,
mikä olisi tarvittu. Edelleenkin jälkeenjääneisyys
on melkoinen, kuten vastalauseista aivan selvästi voidaan
havaita. Myöskin sivistysvaliokunnan mietinnössä todetaan,
että esitetty summa ei ole täysin kattava, kuten
myöskin opetusministeriö itse on todennut, kun
on enemmän esittänyt valtiovarainministeriölle.
Mutta ennen kaikkea halusin tämän vastauspuheenvuoron,
puhemies, siitä syystä, että silloin
kun esitetään lukuja, kuinka paljon on kasvua,
pitää myöskin kertoa, että samanaikaisesti on
valtiovallan taholta kustannuksia kasvatettu.
Puhemies:
Vastauspuheenvuoro on sitten minuutin mittainen.
Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Aluksi totean kuitenkin sen, että sivistysvaliokunta
tässäkin asiassa toteuttaa perustehtäväänsä,
sivistyksen kehittämistä. Me olemme aika vahvalla
käsialalla vaikuttaneet myöskin ammatillisen aikuiskoulutuksen
voimavaroihin ja opettajankoulutukseen.
Mutta kiinnitin huomiota ministeri Raskin puheessa osa-aikaisten
opiskelijoitten isoon määrään.
Itse nyt toivon, että kun voimavaroja ollaan lisäämässä,
niin niitä käytettäisiin yliopistoissa nimenomaan
perusopetuksen edellytysten parantamiseen ja lisäämiseen
ja myöskin opinto-ohjaukseen, koska tiedossani on, että erittäin
paljon graduvaiheen opiskelijat jäävät
roikkumaan ja ilman tarvittavaa tukea ja ohjausta.
Liisa Hyssälä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Asia on juuri niin kuin ministeri totesi,
että Suomi on opiskelijakohtaisen perusrahoituksen määrässä Oecd-maitten
viimeisimpiä. Se jäi sanomatta, että meillä opiskelija—opettaja-suhde
on 44 prosenttia heikompi nyt kuin vuosikymmen sitten. Opiskelijamäärät ovat
nousseet kymmenillätuhansilla, mutta opettajamäärät
ovat vain laskeneet. Meillä on maisterintutkintojen määrä kasvanut
37 prosenttia ja tohtorintutkintojen 121 prosenttia kyseisenä aikana.
Ilman kiinteistömenoja itse asiassa budjettirahoituksen
määrä tutkintoa kohti on tosiasiassa
laskenut 26 prosenttia. Myöskin tästä määrärahalisäyksestä huomattava
osahan on inflaatioon liittyviä korotuksia, joten sellainen
reaalinen raha, jonka yliopistot saavat, (Puhemies koputtaa) on
todellakin perusrahoituksessa laskeva.
Irja Tulonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministerille onnea vaan niissä neuvotteluissa,
jotka koskevat Senaatti-kiinteistöjä ja tulostavoitetta,
mikä täytyisi tulla vuokrien korotuksista, jotka
asettaa valtiovarainministeriö. Tämä on
sivistysvaliokunnan yhteinen tahto ja toive, että tämä asia
saadaan kuntoon.
Arvoisa puhemies! Kun ministeri kiinnitti huomiota siihen, että meillä on
erinäisiä ryhmiä, joille täytyy
tulla lisää koulutusta, opettajat ja lääkärit,
niin valiokunta on ja itsekin olen siitä tosi huolestunut,
että kun kuitenkin meillä on uusi laki ja me tiedämme,
että opettajia me joudumme kouluttamaan määrällisesti
todella paljon, samoin lääkäreitä,
jotta ei tule ihan valtavaa työvoimapulaa näillä kahdella
alueella, niin on valtavan vaikeaa tavallaan tarpeeksi kohdentaa näistä rahoista
näille lisämäärällisille
(Puhemies koputtaa) koulutusohjelmille. Tuntuu, että niihin täytyisi
saada vielä lisäpanostusta.
Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministerin puheenvuoro oli ihan hyvä määrärahojen
lisäysten osalta, mutta se, mikä puuttui sekä hänen
että aikaisempien puheenvuorojen käyttäjien
puheista, oli se, miten raha jakautuu muun muassa niitten paikkakuntien
osalle, jotka ovat yliopistojen täydennyskoulutuskeskusten
tai muitten osien paikkakuntia, kuten esimerkiksi Lahti. Tässä tullaan
siihen tilanteeseen, miten yliopistojen sisällä rahat
jaetaan, mutta myös millä tavoin opetusministeriö voi
itse osallistua siihen, että yliopistotoiminta olisi näillä usein
myös, niin kuin Lahden ja Porin laita on, korkean työttömyyden
alueilla riittävän korkeatasoista. Esimerkiksi
Lahden kaupunki tällä hetkellä maksaa
professorin viroista (Puhemies koputtaa) nimenomaan sen osuuden,
että ne virat yleensä voivat olla olemassa, eikä se
voi olla kaupungin tehtävä.
Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Usein sanotaan, että jokin
hallituksen esitys on oikean suuntainen, mutta riittämätön.
Mielestäni tässä esityksessä tämä luonnehdinta
on enemmän kuin paikallaan.
Keskustahan esitti valtiovarainvaliokunnassa, että tämä lisäys
olisi vuosina 2002—2004 vähintään
50 miljoonaa euroa eli 300 miljoonaa markkaa vuodessa. Kun on tulevaisuusinvestoinnista
kysymys,
tämä olisi ollut hyvin perusteltua.
Toinen näkökulma on Senaatti-kiinteistöjen rooli,
josta eduskunnassa on puhuttu. Kyllähän se politiikka
yliopistojenkin suhteen yleensäkin on erittäin
kovaa tulostavoitteista politiikkaa, jossa ei ole kyllä huomioitu
niitä tavoitteita, joita yhteiskunnalla voisi olla esimerkiksi
yliopistojen osalta.
Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri kiinnitti huomiota siihen huolestuttavaan
tilanteeseen, että opiskelu Suomessa on liiaksi osa-aikaista.
Sitä ei ole tarkoitettu osa-aikaiseksi primäärisesti,
ja peräti viidesosa opiskelijoista ministerin mukaan ei
lainkaan suorita opintoja.
Haluaisin tiedustella ministeriltä, onko opintotukijärjestelmämme
itse asiassa sen kaltainen, että se ei rohkaise täysipainoiseen
opiskeluun. Meillä opintoraha on liian pieni, jotta se
takaisi toimeentulon opiskelijalle, ja kun opiskelijat eivät
halua ottaa markkinaehtoisia opintolainoja, niin huomattava osa
opiskelijoista on samanaikaisesti osa-aikaisessa työssä.
Tämä on tietenkin epäkelpo järjestelmä.
Eikö meidän pitäisi pyrkiä kattavaan
opintotukeen, joka olisi selkeästi suorituksiin sidottua,
jolloin voitaisiin täysipainoisesti opiskella?
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri aloitti puheenvuoronsa toteamalla,
että on hyvä, että sivistysvaliokunta
esittää hallituksen esitystä muuttamattomana.
Minä sanon, että on erittäin huono, että se
ei ottanut valtiovarainvaliokunnan ehdotusta huomioon. Nimittäin
Senaatti-kiinteistöt vaativat kymmenen vuoden vuokrasopimuksia korotusautomaatilla.
Arvoisa ministeri ihmettelee, miksi osa-aikaistuminen opinnoissa
yleistyy. Siksi, että peruskursseja ei ole riittävästi
tarjolla. On järkevämpää osa-aikaistaa
opiskelu, kun peruskurssitarjontaa ei ole riittävästi.
Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Rask toi hyvin esille Suomen paikan
Oecd-maiden joukossa. Mutta erityisesti hän toi esille
myös suomalaisen opiskelijan aseman eli passiivisuuden
ja poissaolot. Rahoja on nyt lisätty niinkin suuressa määrin kuin
ministeri toi esille. Tulee hyvin selkeästi esiin se, että palkkakustannukset,
tilakustannukset ja uudet velvoitteet vievät niistä huomattavan osan,
ja silloin juuri tähän ydinasiaan, josta tulee olla
huolissaan, eli perusopetukseen, ei jää rahaa,
niin kuin edellisessä puheenvuorossa ed. Pulliainen ja
muut ovat jo tuoneet esille. Nyt jos koska tulee olla huolissaan
opiskelijoitten asemasta, siitä, miten perusopetus turvataan.
Kun opettaja—opiskelija-suhde on tällainen, siinä ei opintojen
ohjaus toteudu. Näen, että on todella valitettavaa,
että vaikka (Puhemies koputtaa) sivistysvaliokunnassa pääsimme
pitkälle, valtiovarainvaliokunnan mietintöön
emme saaneet tätä asiaa.
Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Kaiken kaikkiaan lienee kuitenkin selvää,
että tässä vaiheessa korkeakoulut tulevat
saamaan merkittävästi lisää rahaa. Vaikka
lisäys ei ihan niin suuri ollutkaan kuin sivistysvaliokunta
aikaisemmin olisi halunnut, tämä on kuitenkin
se askel eteenpäin, mitä haluan korostaa.
Haluan myös korostaa meidän ponttamme siitä,
että jatkossa selvitetään vuokrakustannusten osuus
rauhassa, koska tämä malli, joka toimisi menoautomaattina, ei
olisi ollut paras mahdollinen.
Arvoisa puhemies! Sen takia halusin vastauspuheenvuoron, että nyt
kun tätä kautta osaltaan mennään
askel eteenpäin yliopistojen perusvoimavarojen rahoituksessa,
niin tämä toivottavasti myös heijastuu
yhteiskunnalliseen keskusteluun siten, että näemme,
että julkisesti voimme parantaa yliopistojen perusrahoitusta,
niin ettei tarvitse lähteä iänikuiseen
jankutukseen siitä, että jotkut lukukausimaksutyyppiset
ratkaisut olisivat ratkaisuja niihin ongelmiin, joita korkeakoulujen
rahoituksessa on.
Tässä yhteydessä haluan, arvoisa
puhemies, todeta, että missään tapauksessa
suomalaisessa yhteiskunnassa ei saa jatkossakaan keskustelusta huolimatta
ottaa askelta siihen suuntaan, että korkeakouluopetusta
tai mitään muutakaan opetusta meillä muutettaisiin
maksulliseksi lukukausimaksujen johdosta. Se olkoon meidän
tasa-arvoisen yhteiskuntamme peruskivi edelleenkin.
Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Minäkin kiinnitän
huomiota tilavuokriin. Laskennalliset tilavuokrat valtion omistamissa
toimitiloissa ovat sisäistä rahalla näpertelemistä ja
pyörittämistä. Nehän tulisi
käsitellä kirjanpidollisin keinoin. Eihän
siinä oikeasti valtiokonsernissa raha liiku. Esimerkiksi
eihän täysistunnostakaan makseta vuokraa eduskunnan
kiinteistöhallinnolle. Voidaan tietysti kirjanpidossa niitä lukuja
pyöritellä, jos niin halutaan, mutta ei sillä herran
huonetta rakenneta.
Sen sijaan valtiolla olisi tarvetta järjestää kirjanpitonsa
niin, että miljardien EU-tuloutukset tai -menot osuisivat
oikealle talousarviovuodelle. Meillä on nytkin talousarviokorjausesitys täällä,
joka on 1,8 miljardia, kun raha osuu väärälle
vuodelle. Siellä olisi oikeasti tehtävää. Tämä on
näpertelyä näitten sisäisten
asioitten kanssa, koska siellä summien pitäisi
olla saman suuruiset meno- ja tulopuolella ja siitä välistä ei saa
vetää kukaan.
Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Sinänsä tässä hyvässä kokonaisuudessa
on taas kerran niin, että kehitystä halutaan viedä eteenpäin
ottamalla esiin huolenaiheita. Tässä yhdyn niihin
kansanedustajiin, jotka ovat omalta osaltaan esittäneet
huolensa tästä, ettei valtiovarainvaliokunnan
lausunnon mukaista kantaa sivistysvaliokunnasta tullut. Ymmärrän,
että asia ei ollut vielä kypsä. Sen tämä keskustelu
on osoittanut. Toivon, että ministeri Raskin lisäksi
koko hallitus sitoutuu siihen, että saadaan tähän
asiaan kohtuullinen ratkaisu.
Kyllä yliopistojen sisällöllinen
ja opetuksellinen kehittämistyö vaikeutuu, mikäli
vuokramuutoksiin ei saada pysyvää asetelmaa yliopistojen ja
valtion välillä.
Opetusministeri Maija Rask
Arvoisa rouva puhemies! Kommenttina edustajien puheenvuoroihin
totean lyhyesti opintojen etenemisen tehostamisesta yliopistoissa.
Opetusministeriö on edellyttänyt jokaiselta yliopistolta
strategiaa tämän vuoden loppuun mennessä siitä,
millä tavalla opintojen suunnittelu-, ohjaus- ja seurantajärjestelmillä,
opintoviikkojen mitoituksella ja muilla opetusjärjestelyillä taataan
se, että opiskelijoilla olisi todella realistiset mahdollisuudet
suorittaa opintonsa säädetyissä ajoissa.
Opetuksen ja opintojen ohjauksen kehittämishankkeita opetusministeriöstä tuetaan vuosina
2001—2003 noin 30 miljoonalla markalla.
Näiltä strategioilta edellytetään
myös sitä, että yliopistoissa voidaan
siirtyä opiskelijakeskeiseen toimintatapaan, jolloin todellakin
tuetaan opiskelijoiden valmistumista. On selvää,
että jos ei ole kursseja, ei silloin voi kursseja suorittaa. Se
on ihan totta. Täytyy miettiä myös sitä,
että meillä on yliopistoja, joissa viiteen kuukauteen vuodessa
ei järjestetä opiskelua. Kysymys myös siitä,
kuinka paljon opiskelua järjestetään,
on keskeinen. Åbo Akademissa on otettu käyttöön kolmas
lukukausi. Myös se on keskeistä, minä viikonpäivinä opetusta
järjestetään. Jos tiistaista torstaihin
järjestetään opetusta, kyllä opiskelijan on
mahdoton silloin opintojaan suorittaa. Tässä tietysti
täytyy asiaa tarkastella monelta kantilta.
Sitten kysymys opiskelijamääristä suhteessa opettajamääriin:
On tietysti selvää, että jos noin puolet
opiskelijoista on osa-aikaopiskelijoita, se vaikuttaa kyllä siihen
määrään, miten opiskelijat osallistuvat
tarjottuun opetukseen. Itse asiassa uusien opiskelijoiden määrä on
kolme per opettaja. Tämä on yksi luku, joka on
aika tuore. Sen pitäisi kyllä mahdollistaa yksilöllinen
opintojen suunnittelu ja ohjaus ja myös opintojen etenemisen
seuranta.
Opintojen ohjaus, johon ed. Gustafsson puuttui, on hyvin keskeinen
kysymys. Sitä on ihan hiljattain arvioitu. Tuloksena oli
se, että ohjausta kyllä on runsaasti, mutta erityisesti
ohjausta pitäisi koordinoida ja saada tarkoituksenmukainen työnjako.
Niin kuin ed. Gustafsson totesi, myös graduohjaus on yksi
asia, johon pitää kiinnittää huomiota,
mutta kyllä myös siihen opintojen alkuvaiheeseen,
jotta opiskelija pääsee hyvällä tavalla
opinnoissaan käyntiin.
Ed. Skinnari puuttui siihen, millä tavalla pidetään
huoli, että niillä paikkakunnilla, joilla ei varsinaista
yliopistoa ole vaan on olemassa olevien yliopistojen sivutoimipisteitä,
rahoituksesta huolehditaan. Meillähän on Lahtea,
Poria, Seinäjokea, Mikkeliä. Vuosittain tulossopimusneuvotteluissa
asianomaisten yliopistojen kanssa puututaan myös siihen,
millä tavalla yliopistot huolehtivat näistä sivutoimipisteistään.
Meillä on tällä hetkellä tähän
ehkä liittyen tärkeä asia se, että meillä on
työryhmä, joka ihan lähiaikoina tulee antamaan
mietintönsä, joka liittyy yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen
alueelliseen vaikuttavuuteen. Tässä tätäkin
ed. Skinnarin esille ottamaa kysymystä arvioidaan.
Opintotukikysymykset, jotka kuuluvat ministeri Lindénin
toimialaan, ovat ikuinen keskustelunaihe. On selvää,
että pelkkä opintoraha, vaikka asumistuella lisättynä,
ei riitä varmistamaan sitä, että pelkästään
sillä selviäisi. Mutta kansainvälisesti
verrattuna meidän opintotukemme on kyllä hyvällä tasolla.
Se, löytyykö opintotuen lisäykseen esityksiä ja
poliittista tahtoa, on varmasti yksi keskeinen kysymys. Mutta tietysti
se, että opinnot pitkittyvät sen tähden,
että opiskelijat käyvät työssä,
on se opintojen pitkittymisen keskeisin syy. Joku opiskelija käy
töissä sen tähden, että turvaa
elantonsa. Joku käy työssä sen tähden,
että varmistaa tulevan työpaikan. Syyt ovat monia.
Niitä minun mielestäni ei tietenkään pidä mennä arvioimaan
hyviksi tai huonoiksi. Jokainen opiskelija vastaa omasta elämästään.
Inkeri Kerola /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Mieleni tekisi pitää tämä koko
pitkä puhe, jonka olen valmistellut. Mutta jotta pysyisimme aikataulussa,
voin lyhentää sitä ja siirtää puheenvuoroni
sellaiseen ajankohtaan, että saan sen rauhallisesti pitää.
Ihan pari lukua haluan kuitenkin esille ottaa.
Ilman kiinteistömenoja budjettirahoituksen määrä tutkintoa
kohden on tosiasiassa laskenut 26 prosenttia. Se on keskustelussa
tullut esille. Toinen fakta: vuonna 2000 opetusministeriön
rahoittaman budjettirahoituksen ulkopuolisen rahoituksen osuus on
noussut 36 prosenttiin yliopistojen kokonaisrahoituksesta. Tässä pientä pohjaa
sille vastalauseelle, jonka olemme tehneet liittyen tähän
lakiesitykseen. Tulen lain käsittelyn yksityiskohtaisessa
käsittelyssä esittämään
vastalauseen sisältämät muutosehdotukset.
Tässä, arvoisa puhemies, lyhyesti.
Puhemies:
Asian käsittely keskeytetään.