Mikko Kuoppa /vas(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Ensinnä haluan kiittää asunto- ja ympäristöjaoston jäseniä ja valtiovarainvaliokunnan jäseniä ja valiokuntaneuvosta hyvästä yhteistyöstä.

Ympäristöministeriön toimialalla supistuva rahoitus ja tuottavuusohjelman edellytysten aluehallintouudistukset asettavat hallinnonalan vaikeaan tilanteeseen. Ympäristölupavirastot, alueelliset ympäristökeskukset ja ympäristölupatehtävät siirtyvät vuoden 2010 alusta osaksi perustettavaa aluehallintovirastoa ja muu osa alueellisista ympäristökeskuksista osaksi perustettavia elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia. Valiokunta korostaa, että aluehallintouudistuksen toimeenpanossa tulee turvata ympäristöhallinnon palvelukyky ja laatu, sekä muistuttaa siitä, että ympäristöministeriön hallinnonalalla asioiden sisältöohjaus tulee edelleen ympäristöministeriöstä.

Avustuksia järjestöille: Hallitus esitti momentille 2 miljoonan euron määrärahaa, joka oli 50 000 euroa pienempi kuin tänä vuonna. Valiokunta lisäsi 50 000 euroa järjestöjen avustuksiin ympäristöjärjestöille ympäristön hoitoon.

Ympäristö ja luonnonsuojelu: Luonnonsuojelualueilla on myönteinen vaikutus ihmisten terveyteen. Ihmisten liikkumista tukevien ja hyvinvointia edistävien palvelujen tuleekin olla helposti saavutettavissa ja käytettävissä. Kansallispuistojen käyntimäärät ovat keskimäärin kasvaneet noin 3 prosenttia vuodessa. Lisääntyvä käyttö nostaa ylläpitokorvauksia ja asettaa haasteita alueiden kestävälle kehitykselle ja käytölle.

Merenkurkun saaristo liitettiin vuonna 2006 Unescon maailmanperintöluetteloon. Toiminnan käynnistämiseen on saatu yhteensä 810 000 euroa, jotka ovat käytettävissä vuoden 2009 loppuun saakka. Maailmanperinnön jatkorahoitus on kuitenkin auki. Valiokunta pitää tärkeänä, että alueen kehittämistä ja ylläpitämistä voidaan jatkaa hallinto- ja kehityssuunnitelman mukaisesti. Valiokunta lisää momentille 200 000 euroa Merenkurkun saariston maailmanperintöalueen hallintoon, opastukseen ja hoitoon.

Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelman mukaiseen metsäalueiden hankintaan ja korvauksiin esitetään käytettäväksi 22,5 miljoonaa euroa. Se on lähes kolme kertaa enemmän kuin vuonna 2009 mutta 5 miljoonaa euroa periaatepäätöksessä linjattua vähemmän. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan puun hinnan aleneminen mahdollistaa periaatepäätöksessä asetettujen tavoitteiden saavuttamisen ja 5 000 hehtaarin suuruisen alueen liittämisen suojelun piiriin. Alkuperäisen Metso-ohjelman tavoitteet luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämisestä jäävät kuitenkin saavuttamatta, ja valiokunta pitää tärkeänä, että jatkossa seurataan myös niiden toteutumista.

EU:n ympäristörahaston osallistuminen ympäristö- ja luonnonsuojeluhankkeisiin: Määräraha vastaa tulona saatavaa osuutta rahoituskauden 2007—2013 Life plus -ohjelmasta osarahoitettaviin hankkeisiin. Life plus rahoittaa luonnonsuojelu- ja ympäristöhankkeita yhteisön ympäristöpolitiikan lainsäädännön toteuttamiseksi. Kansallisen rahoituksen osuus on hankkeessa 50 prosenttia. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kansallisen rahoituksen niukkuus ja sen lähteiden hajanaisuus ovat vähentäneet hakemusten määrää, mikä puolestaan johtaa siihen, ettei Suomi pysty täysimääräisenä hyödyntämään lähes 9 miljoonan euron jäsenosuutta. Valiokunta pitää tärkeänä, että EU-rahoitus hyödynnetään täysimääräisesti.

Ympäristötyöt: Ympäristötyöt ovat alueellisesti merkittäviä työllistäjiä, ja samalla ne vähentävät riskiä ympäristön saastumisesta. Siirtoviemärien rakentaminen antaa myös haja-asutusalueilla asuville mahdollisuuden liittyä julkiseen viemäriverkostoon ja vähentää tarvetta rakentaa pienkiinteistökohtaisia puhdistuslaitoksia. Valiokunta pitää esitettyä määrärahaa tarpeisiin mitoitettuna liian pienenä ja lisää momentille 3 miljoonaa euroa.

Yhdyskuntarakentaminen ja asuminen: Valtion tukema asuntojen uudistuotanto lähtee liikkeelle. Vuoden 2009 loppuun mennessä valmistuu asuntoja yli kolminkertainen määrä verrattuna vuoteen 2008. Myös asuntojen korjausrakentaminen on selvästi lisääntymässä, ja samalla rakentamisen resursseja on siirtynyt uudisrakentamisesta korjausrakentamiseen. Vapaarahoitteinen asuntotuotanto on sitä vastoin ollut lähes pysähdyksissä. Valtion tukemalla asuntorakennustoiminnalla on ehkäisty rakennusalan työttömyyden kasvua. Valiokunta pitää esitettyjä valtion asuntorakentamisen tukitoimia edelleen perusteltuina vuonna 2010.

Korkotukilainojen hyväksymisvaltuus on 1 670 miljoonaa euroa, se on pidetty vuoden 2009 tasolla vuonna 2010. Valtuus mahdollistaa arviolta 12 000 asunnon rakentamisen, joista noin 4 000 asuntoa on niin sanottua välimallin mukaista tuotantoa. Määräaikaisiin käynnistysavustuksiin on määrätty 69 miljoonan euron valtuus. Asunto- ja vuokrataloyhtiöiden korjauksiin tarkoitettuja suhdanneluonteisia avustuksia jatketaan nykyisin ehdoin 31.3.2010 saakka. Tämän jälkeen avustuksia myönnetään ainoastaan energiatehokkuutta parantaviin korjauksiin tai siirtymiseen uusiutuviin energialähteisiin.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen kysyntä kasvukeskuksissa on lisääntynyt voimakkaasti. Samalla vuokrataso on noussut ja asumiskustannusten suhteellinen osuus nettotuloista on kasvanut. Myös vuokrasaatavien määrä on monissa kunnissa lisääntynyt.

Erityisryhmien asuminen: Eduskunta nosti erityisryhmien investointiavustukset 110 miljoonaan euroon. Vuodelle 2010 esitetty valtuus budjetissa oli 85 miljoonaa euroa. Avustuksen nostamiseen on kuitenkin suuret paineet vanhusten, kehitysvammaisten, pitkäaikaisasunnottomien ja opiskelijoiden asumishankkeissa. Valiokunta pitää tärkeänä erityisryhmien asumistarpeisiin vastaamista ja korottaa avustusta 25 miljoonalla eurolla elikkä 110 miljoonaan euroon, mikä se oli myöskin tänä vuonna.

Tutkimus- ja kehitystoiminta elikkä Ara: Ara-keskuksen toimintaedellytyksiä parannetaan osoittamalla sille Asuntorahaston resursseja asumisen kehittämishankkeisiin. Valiokunta pitää tarpeellisena asumisen kehittämistoiminnan lisämäärärahoja ja lisää perusteluihin, että vuonna 2010 saa Valtion asuntorahaston varoista käyttää enintään 700 000 euroa asumis- ja tutkimustoiminnan rahoittamiseen.

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi haluan ympäristöministeri Lehtomäen puolesta pahoitella, ettei hän Kööpenhaminan ilmastokokouksen vuoksi pääse osallistumaan tähän keskusteluun. Sitten muutama sana omalta sektoriltani.

Kun viime vuonna samassa tilaisuudessa hyvin suuren epävarmuuden vallitessa tätä budjettia teimme, viritimme silloiset korkotukivaltuudet 670 miljoonaan euroon, voi sanoa, onneksi. Tämä osoittautui aivan liian pieneksi summaksi, ja — vielä suuremmaksi onneksi — hallitus ja eduskunta sitten kahteen eri otteeseen, molemmilla kerroilla 0,5 miljardin euron edestä, lisäsivät tätä valtuutta 1,67 miljardiin euroon.

Lopputulos on varsin hyvä. Tämän viikon alkuun mennessä Suomessa on aloitettu tänä vuonna 13 722 valtion tukeman asunnon rakentaminen, kun edellisenä vuonna luku oli noin 4 000. Tulos on itse asiassa parempi kuin edes uskalsimme odottaa ja toivoa. Olen vuoden mittaan todennut, että tämä tuotanto tulee vähintään kaksinkertaistumaan, ehkä jopa kolminkertaistumaan. Nyt se käytännössä 3,5-kertaistuu, eli tulee noin 10 000 uutta valtion tukemaa asuntoa verrattuna edellisen vuoden tasoon.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että valtion tukema asuntotuotanto käytännössä kompensoi kokonaan vapaarahoitteisen asuntotuotannon romahduksen. Tämä johtaa myös siihen, että tästä valtavasta maailmanlaajuisesta talouskriisistä huolimatta kokonaisasuntotuotanto ei paljoakaan laskenut tänä vuonna Suomessa pudoten noin 23 500:sta noin 21 000:een. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että valtion elvytystoimenpiteillä on saatu 1 miljardin euron edestä asuntotuotantoa, jolla on pelastettu yli 20 000 henkilötyövuotta. (Ed. Saarinen: Se on hyvä suoritus!) — Se on hyvä suoritus, kuten ed. Saarinen täällä aivan oikein toteaa. — Elvytys on onnistunut, ja myös ajoitus on ollut hyvä.

Onnekseni eilen julkistettu valtiovarainministeriön, ympäristöministeriön ja Aran yhteinen virkamiestyöryhmä päätyi myös siihen, että kustannukset eivät ole nousseet, että elvytys ei ole mennyt hintoihin ja varsinkin täällä Pääkaupunkiseudulla, missä suurin osa tuotannosta tapahtuu ja missä hinnat eniten nousivat noususuhdanteen aikana, ovat tänä aikana tästä massiivisesta elvytyksestä huolimatta rakennuskustannukset laskeneet noin 10 prosenttia.

Vuosi 2010 on viritetty itse asiassa tismalleen samalle tasolle kuin kulunut vuosi. Varsinaiset elvytystoimenpiteet eli välimallilainsäädäntö ja parannettu ja valtakunnallistettu käynnistysavustus ovat tismalleen samassa muodossa kuin tänäkin vuonna, ja valtuus on sillä tasolla, mikä se oli tänä vuonna kaikkien lisäbudjettien jälkeen. Ja kun vielä eduskunta nosti tämän erityisryhmien investointivaltuuden 110 miljoonaan euroon, mistä erikseen haluan kiittää, meillä on siis edellytykset tuottaa tismalleen samanlainen määrä valtion tukemaa asuntotuotantoa myös ensi vuonna. Kuinka hyvin se alkavana vuonna sitten vetää, tietenkin jää nähtäväksi, varsinkin tämmöisellä alalla muutokset saattavat tapahtua aika nopeastikin. Mutta joka tapauksessa edellytykset sille, että samanlainen massiivinen elvytys on käynnissä myös ensi vuonna, on nyt luotu.

Korjausrakentamisen puolella on vaikeampi määritellä se, kuinka paljon uutta tuotantoa on saatu aikaiseksi, mutta tosiasia on se, että tämä niin sanottu 10 prosentin korjausavustuksen kokonaismääräraha, kun otetaan huomioon vielä ensi vuoden alun kolme kuukautta, on 175 miljoonaa, ja kun sen vipuvaikutus on siis kymmenkertainen, niin päädytään 1,75 miljardin euron arvoiseen korjausrakentamiseen. Tämä tarkoittaa noin 30 000:ta henkilötyövuotta, mistä sitten on ehkä pikkasen vaikea ja itse asiassa mahdotonkin arvioida, kuinka paljon siitä on uutta, mutta jos siitä on noin pari—kolmekymmentä prosenttia sellaista, joka muuten ei olisi toteutunut, niin puhutaan ehkä 6 000—9 000 turvatusta, pelastetusta työpaikasta. Tämän keskustelun yhteydessä itse asiassa ainoa kritiikki on kohdistunut tähän aikatauluun sekä siihen, että korjausavustus ei ole energiapainotteinen. Nyt sekin on korjattu. Tätä jatketaan kolme kuukautta ensin vanhoin ehdoin ja tämän jälkeen sitten siirrytään energiaperusteiseen korjausavustukseen.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi: Siitä huolimatta, että valtion tukema asuntotuotanto ja korjausrakentaminen on onnistunut erittäin hyvin, paremmin kuin kuviteltiinkaan, koko rakentamisen kentässä tilanne tietenkään ei ole yhtä hyvä. Varsinkin hyvin markkinaehtoinen liike- ja toimitilarakentaminen on romahtanut reilusti, eikä ole näköpiirissä, että se tästä muutamaan vuoteen ainakaan vauhdikkaasti lähtisi liikkeelle. Myös niin sanottu gryndituotanto, vapaarahoitteinen asuntotuotanto, on varmaankin jo pohjansa nähnyt, mutta toisaalta pohja oli niin matala, että kyllä tässä varmaan useita vuosia vielä menee, ennen kuin päästään lähellekään sitä tasoa, millä totuttiin olemaan. Sen takia valtion tukemalla asuntotuotannolla ja korjausrakentamisella tulee olemaan erittäin merkittävä rooli koko rakentamisen kentässä myös tulevana vuonna.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Olen todella ilahtunut siitä, että valtiorahoitteisen asuntotuotannon määrä on saatu nostettua todella kompensoimaan vapaarahoitteista asuntotuotantoa. Kiitos siitä valppaan hallituksen, joka on tehnyt oikeita päätöksiä, ja kiitos tietysti, voi sanoa, tälle ikävälle asialle eli talouskriisille, että tämä on nyt saatu näin tasapainotettua oikeaan suhteeseensa. Sosiaalinen asuntotuotanto on määrätyillä alueilla laahannut todella perässä, ja ministeri Vapaavuori on osannut nyt tämän huomioida erittäin nopeasti ja hyvätahtoisesti.

Nämä avustukset korjaustoimintaan energiapuolelle jatkossa, nyt tällä hetkellä normaaliin asuntojen korjaustoimintaan, ovat todella peräänkuulutettu ja hyvä asia, ja se on sitä ympäristöystävällisyyttä, mitä me tarvitsemme. Ei tarvitse romuttaa kokonaisia taloja, vaan pystytään niihin korjausrakentamisen kautta saamaan elinikää reippaasti enemmän. Se, mitä minä peräänkuuluttaisin vielä enemmän, on myöskin vapaa-ajanasuntoihin liittyvä lämmitysmuotojen muuttaminen ja siihen liittyvä tuki, koska sehän on myös, varsinkin haja-asutusalueilla, hyvinkin tärkeä pointti.

Asia, minkä olen nostanut moneen otteeseen täällä tämän viikon aikana esiin, on nimenomaan tutkimus- ja kehitystyöhön ja tuotteistukseen ja siihen panostukseen liittyvät ongelmat. Moni näistä tutkimus- ja kehittämishankkeista tyssää hallintorajoihin, ja sitä, kenen momentilta mitäkin asiaa otetaan, on hakemusta tehdessä hyvin vaikea määritellä, sitä mihin se kuuluu. Toivon, että hallinnossa, sekä kunnissa että myöskin valtionhallinnossa, pystyttäisiin puuttumaan näihin hallintorajojen ongelmiin ja katsomaan yhdessä, mikä vie asioita todella eteenpäin, etteivät ne pysähdy byrokratiaan.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää valtiovarainvaliokuntaa siitä, että ympäristöjärjestöjen avustuksia on lisätty ja että samoin ympäristötöihin lisättiin 3 miljoonaa euroa.

Sitten Suomen kansallishelmistä eli kansallispuistoista. Kansallispuistojen käyntimäärät ovat viime aikoina kasvaneet keskimäärin 3 prosenttia vuodessa, ja tämä lisääntyvä käyttö asettaa tietysti haasteita kansallispuistojen kulumiselle ja kustannuksille. Samalla on kuitenkin huomattava, että kansallispuistojemme matkailijat jättävät paikallistalouteen noin 70 miljoonaa euroa vuodessa, ja niiden työllisyysvaikutusten arvioidaan oleva 893 henkilötyövuotta — nämä tiedot ovat siis Metsähallituksen tuoreesta selvityksestä — joten kansallispuistot tuovat myös paljon hyvää kansantaloudelle ja edistävät matkailualaa. (Ed. Pulliainen: Onko jotakin pahaa siinä?)

On hyvä asia, että valiokunta toteaa, että Selkämeren kansallispuisto perustetaan. Tähän voi toki yhtyä, mutta muistutan sitten, että samalla vuoroaan odottaa Sipoonkorven kansallispuisto, joka on hallitusohjelmassa. Sillä on todella kiire, koska Sipoonkorpea uhkaavat rakentamispaineet ja Sipoonkorpi on Nuuksion ohella Pääkaupunkiseudun Viherkehää ja näitä molempia tarvitaan asukkaiden virkistyskäyttöön.

Tuulivoimasta todetaan, että Metsähallitus siirtää alueita tuulivoimakäyttöön. Marraskuussa julkaistu Tuuliatlas vahvistaa, että Suomessa tuulee. Eniten tuulee Ahvenanmerellä ja Suomenlahdella, mutta myös sisämaassa on runsaasti hyviä tuuliolosuhteita. Suurimmat tuulinopeudet mitataan tuulivoimaloiden tuotantokorkeuksilla talvikuukausina. Tuuliatlas-tietokanta tarkasteltuna paikkatiedon ja muiden maantieteellisten muuttujien kanssa on keskeinen työkalu tuulivoimalayrittäjille ja kaavoittajille. Tuulipuistojen massiivista ja mielivaltaista yva-lupamenettelyä on kevennettävä, sillä liian raskas ja arvaamaton yva-prosessi on nyt kehityksen esteenä. Se tukee myös hallituksen tavoitetta kaksikymmenkertaistaa tuulivoiman osuus vuoteen 2020 mennessä. Vielä haluan korostaa sitä, että syöttötariffityöryhmän esitys 1 megawatista tariffin piiriin tulevien laitosten tehorajaksi on myös kestämätön ja sitä tulee huomattavasti pienentää.

Sitten Metson rahoituksesta. Toistan jälleen sen pettymyksen, että Metson rahoitus ei ole sillä tasolla kuin alun perin suunniteltiin eli se on 5 miljoonaa euroa valtioneuvoston periaatepäätöstä alhaisempi. Tässä tilanteessa on kestämätöntä tinkiä luonnon monimuotoisuuden suojelusta. Valtionhallinto julkaisi kesällä raportin luontomme tilasta. Sen mukaan maamme ei tule saavuttamaan tavoitetta pysäyttää luonnon monimuotoisuuden väheneminen vuonna 2010. Selvitys todisti uusilla indikaattoreilla jo ennenkin tiedetyt luonnonsuojelumme puutteet: suot, perinnemaisemat, rannat, metsät ja Etelä-Suomen pirstoutunut ekologinen verkosto. Samanlaiset tulokset ilmenevät myös kesällä julkaistusta EU-raportista. Suomen luonnon köyhtymisen jatkumisesta on nyt sekä kotimaista että kansainvälistä tuoretta tietoa. Ensi vuosi onkin luonnon monimuotoisuuden juhlavuosi, ja todella luonnon monimuotoisuuden varmistaminen vaatii paljon vahvempaa ja tiukempaa otetta luonnonsuojelualueiden hankintaan.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Erityisryhmien asunto-olojen parantamiseen tarvitaan tosiaan koko ajan lisää rahaa, ja olen erittäin iloinen, että lisäsimme jaostossa ja valiokunnassa 25 miljoonaa euroa valtuutta ensi vuodellekin. Valtuus on hallituksen asuntopoliittisen ohjelman mukainen ja hyvällä tasolla. Pitkäaikaisasunnottomuuden poistamiseen suunnattuja hankkeita ja kehitysvammaisille rakennettavia asuntoja on käynnistynyt tavoitteiden mukaisesti.

Ympäristöministeriön toimintamäärärahamomentille tulee 1,5 miljoonaa euroa määrärahaa rakennusten energiatehokkuuteen liittyviin selvityksiin, mikä on varmaan tarpeen. Valtion elvytys- ja tukitoimia rakentamisessa voidaan pitää kokonaisuutena tarkastellen onnistuneina. Valtion tukemaa uudistuotantoa lähtee liikkeelle tämän vuoden loppuun mennessä yli kolminkertainen määrä vuoteen 2008 verrattuna, ja myös asuntojen korjausrakentaminen on selvästi lisääntynyt. Vaikka merkkejä rahoitusmarkkinoiden palautumisesta on jo olemassa ja jotkut ovat esittäneet toimien pysäyttämistä, niin esitettyjen tukitoimien suorittaminen on ihan perusteltua.

Asunto-osake- ja vuokrataloyhtiöitten korjauksiin tarkoitettuja suhdanneluontoisia avustuksia jaetaan tosiaan maaliskuun loppuun asti. Eri alueilla ovat vähän erilaisia olleet nuo kysyntä—tarjonta- ja ylikuumenemistilanteet, ja tarvetta esimerkiksi Itä-Suomessa näille avustuksille tänäkin vuonna olisi ollut enemmän kuin mihin rahat ovat myöten antaneet. Tuon maaliskuun jälkeen tosiaan avustusta myönnetään ainoastaan energiatehokkuutta parantaviin korjauksiin tai siirtymisiin uusiutuviin energianlähteisiin.

Uudet rakentamismääräykset tulevat voimaan 1.1.2010 ja tiukentavat tosiaan noin 30 prosenttia nykyistä määräystasoa. Tässä yhteydessä on korostettava sitä, että näitten määräyksien toimivuutta täytyy seurata, ettei synny mitään uusia rakennusteknisiä kansantaloutta rasittavia ongelmia. Ja aina kun säädöksiä muutetaan, niin neuvontaa, tiedotusta tarvitaan, jotta näihin energiaa säästäviin ratkaisuihin ihmiset osaavat pyrkiä.

Arvoisa puhemies! Rakennusten kosteus- ja homeongelmien vähentämiseksi jatketaan vuosille 2009—2013 ajoittuvaa toimenpideohjelmaa. Sen tavoitteenahan on terveyshaittojen vähentäminen ja uusien kosteusvaurioiden syntymisen torjuminen. Se, mikä tässä on huolestuttavaa, on se, että tilanne ei ole hirveästi parantunut viimeisten vuosien aikana, vaikka toimintatapoja onkin pyritty kehittämään.

Arvoisa puhemies! Ympäristötyöt-määrärahan taso on saatava pysyvästi korkeammaksi. (Ed. Saarinen: Valtahan on teillä!) Siirtoviemärihankkeille on erityinen tarve vuoteen 2013 päättyvän siirtymäajan loppuun saakka, jolloin nämä kiinteistökohtaiset talousvesijärjestelmät täytyy saattaa asetuksen vaatimuksen mukaisiksi tai liittää vesihuoltoverkkoon. Tämän määrärahan osalta on huomattava se, että sillä pitäisi hoitaa myös näitten pilaantuneitten, isännättömien alueiden kunnostuksia, joilla aika usein ehkäistään myös pohjavesien pilaantumista.

Kuten tuossa edellinen puhuja totesi, Merenkurkun saariston maailmanperintökohteen hoitoon, hallintoon ja opastukseen haluttiin myös ohjata 200 000 euroa jaostossa ja valiokunnassa. Varmasti ihan hyvä kohdennus tämäkin.

Arvoisa puhemies! Kööpenhaminan ilmastohuippukokous on edelleenkin ilmeisesti kovan tehtävän edessä. Siellä on liikuttu melko yleisellä tasolla, vaikka nyt sitten viimeiset tiedot tuntuvatkin olevan, että jonkunnäköistä edistymistä on tapahtunut. Yksi vaihtoehto on se, mikä näytti vielä hyvin todennäköiseltä tässä tällä viikolla, että Kööpenhaminassa tullaan tavallaan sopimaan vain siitä, mistä työryhmissä tullaan sitten sopimaan. Kehittyneitten, kehittyvien ja kehitysmaitten välillä tuntuu olevan aika isoja näkemys-eroja siitä, miten ilmastonmuutosta hillitään, ja varsinkin siitä, kenen varoin. Mutta ehkä tästä jollakulla on vielä tarkempaa tietoa, mikä on juuri nyt ajankohtainen tilanne tällä hetkellä, vaikka tosiaan ympäristöministeri Lehtomäki siellä Kööpenhaminassa onkin eikä pysty sen vuoksi täällä olemaan tänään paikalla.

Arvoisa puhemies! Haja-asutusalueilla noin 30 prosenttia pysyvässä asuinkäytössä olevista ja 70 prosenttia vapaa-ajan kiinteistöistä täyttää säädetyt jätevesien käsittelyvaatimukset. Nämä nykyiset toteutusmäärät ovat aika kaukana siitä tavoitteesta, mikä on olemassa, ja sen takia, kun tuntuu, että loppuaika tulee kuormittumaan, ministeri Lehtomäki asetti Tarastin pohtimaan, miten voitaisiin vielä selkeyttää tätä ohjeistusta. Sieltä tuli ihan hyviä tarkennuksia, joita ministeriö on luvannut alkuvuodesta pistää eteenpäin. Toivon, että kun tuota jätevesineuvonnan rahoitusta mietitään ministeriössä, niin pohditaan myös mallia, jossa olisi ihan tällaisia kuntien yhteisiä seudullisia neuvojia — se on malli, johon Etelä-Savon suunnassa esimerkiksi on jo osittain päätetty lähteä — ja myös rahoitusta siihen voitaisiin sitten tukea. Ja tietenkin kaikkien näitten laitteitten toimivuutta täytyy tarkkailla, neuvontaa lisätä ja miettiä, mitkä ovat ne oikeat ratkaisut kussakin paikassa.

Esko Ahonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Todellakin asunto- ja ympäristöministeriön hallinnonalalla tehdyt panostukset asuntotuotantoon, peruskorjaamiseen ovat olleet todella merkittävät. Ilman näitä panostuksia koko ala, koko rakennussektori, olisi kärsinyt täydellisen katastrofin. On pystytty valtion tukemalla asuntotuotannolla korvaamaan nimenomaan tämä vapaarahoitteinen osuus, mutta ennen kaikkea peruskorjaamisrakentamisessa tämä taloyhtiöille kohdennettu investointiavustus on ollut myös todella merkittävä, ja sen jatkaminen ensi vuoden maaliskuun loppuun saakka on todella hyvä asia.

Erityisryhmien asuntotuotantoon sijoitetut lisävaltuudet ovat kaksisuuntaisia. Ne työllistävät, mutta toisaalta taas, kun kunnat ovat tässä taloudellisessa tilanteessa, se myös edesauttaa niiden taloutta.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Asuntotuotannon lisääminen on ollut merkittävää, ja on todella hyvä, että valtion tukema asuntotuotanto on lähtenyt käyntiin.

Mutta meillä on edelleenkin muutamia ongelmakohtia, lähinnä tämä pitkäaikaisasunnottomuus, jota ei ole pystytty ratkaisemaan. Uusia asuntoja on kylläkin tullut, mutta näyttää siltä, että edelleenkin pitkäaikaisasunnottomuus on lisääntymässä, ja samoiten kehitys- ja vaikeavammaisten kohdalla tämä tarve on vielä huomattavasti suurempi kuin mitä nyt pystytään rakentamaan näillä varoilla. Toivoisi, että ministeri ottaisi näihin kantaa ja siihen, mitenkä tämä asia ratkaistaan. Tietenkin yksi ratkaisu on se, että voitaisiin tätä tukea vastaisuudessa edelleen lisätä.

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy ensiksi kiittää ministeriä erittäin hyvästä budjetista ja asunto- ja ympäristöjaostoa siitä, että saimme tehtyä erittäin hyviä pieniä paikkauksia sitten loppuvaiheessa tähän budjettiin.

Kuitenkin siinä vaiheessa, kun neuvottelut oli jaoston puolella jo käyty, tuli lisäyksenä Aran puolelle 700 000, joka ensiksi tuli vain 500 000:n summana mutta joka nousi viime metreillä 700 000:een, ja sitä perustellaan asumisen tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoittamisena. Koska tämä tuli niin nopeassa vaiheessa, että emme ehtineet saada minkäänlaista selvitystä siitä, onko täällä selvät suunnitelmat siitä, miten raha käytetään ja mikä tämä oikea tarve on, niin voisiko tästä saada jonkun selvityksen, tästä Aran rahoituksesta, joka tuli näin ohi kaiken?

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Me puhumme täällä ympäristöministeriön pääluokasta, ja kannan äärimmäisen suurta huolta yleisestä kehityksestä ympäristön suhteen. Täällä on tuttuja artikkeleita siitä, että ympäristöjärjestöt ovat nimenneet tämän hallituksen historian ympäristökielteisimmäksi hallitukseksi. Meillä on käynnissä ennennäkemätön ympäristöhallinnon alasajo, on tämä Alku-hanke, suunnitteilla oleva Metsähallituksen organisaatiomuutos, ja molemmissa arvot menevät niin, että luontoarvot ollaan syrjäyttämässä elinkeinoelämän arvojen alle, puhumattakaan siitä, että keskustan varapuheenjohtaja Rantakangas on esittänyt ihan julkisesti, että ympäristöministeriökin nyt sitten vielä lakkautetaan, (Ed. Zyskowicz: Ei siitä kannata puhua!) ja aiemmin ed. Pulliainen täällä vahvisti, että Säätytalolla aikanaan, kun Alku-hankkeesta päätettiin, laitettiin siihen malliin palikat, että ympäristöministeriö voidaan ennen pitkää lakkauttaa. Eli siis tämä on kauhistuttava tilanne, ja haluaisin todellakin, että vaikkapa ministeri Vapaavuori voisi ottaa kantaa tähän, miten hallitus nyt aikoo tätä mainettaan kohentaa ja estää sen ympäristöhallinnon alasajon, mitä valitettavasti hallitus on nyt parhaillaan tekemässä.

Janne Seurujärvi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haja-asutusalueiden jätevesiasetuksen toimeenpano on ollut aktiivisti puheenaiheena, ja Tarastin ehdotusten osalta on saatu ihan hyvä malli siitä, joten voitaisiin tehostaa tilannetta ikävapautuksen, yhdysvesi- ja siirtoviemärihankkeiden edistämisen, siirtymäaikojen pidentämisen ja sitten lykkäysmahdollisuuksien kautta. Sitten on vielä tehty esitys rahoitusmahdollisuuksien parantamisesta. Täytyy todeta, että kaikkien näiden toimien toimeenpanoon on todella syytä mennä.

Tuossa valiokuntakäsittelyssä kysyin asiantuntijoilta, onko nykyisen toimeenpanon osalta kustannus—hyöty-suhteessa mitään järkeä, ja vastaus oli, että ei ole tai on hyvin vähän järkeä.

Millä tavalla, ministeri Vapaavuori, näitä Tarastin ehdotuksia tullaan nyt viemään eteenpäin, ja tullaanko niiden osalta muun muassa tiedotuksessa toimimaan niin, että ihmiset saavat asianmukaisen tiedon näistä lykkäyksistä ja muutosehdotuksista?

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Helsingissä oli tavoitteena 5 000 asunnon rakentaminen tai rakentamisen aloittaminen tänä vuonna, ja toteutuma näyttää siltä, että 2 500 asuntoa on nyt valmisteilla. Ne elvytystoimet, joita hallitus ministeri Vapaavuoren esityksestä on tehnyt, ovat olleet kyllä oikeita, koska nimenomaan nyt tämä aravarakentaminen ja välimuotomalli ovat toteutumassa, mutta sitten kovan rahan asuntotuotanto ei ole käynnistynyt, ja samankaltainen tilanne on nähdäkseni koko Pääkaupunkiseudulla. Nyt, arvoisa ministeri, paitsi että tuo ed. Hemmingin kysymys oli hyvä, vielä teiltä kysyn: Eikö nyt olisi jo syytä suunnitella vuotta 2011, mikä näiden elvytystoimenpiteiden tulevaisuus on, koska näyttää siltä, että aivan välttämätöntä olisi löytää vielä joitakin keinoja, joilla voidaan myös tätä kovan rahan asuntotuotantoa saada vauhdittumaan?

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Vapaavuori on kyllä varsin ansiokkaasti hoitanut näitä asuntoasioita, mutta kun täällä ei ole ympäristöministeriä varsinaisesti paikalla ja ympäristöministeriön pääluokka on kuitenkin käsittelyssä, niin koen tärkeäksi sanoa jotain tältäkin sektorilta.

Hallitus voisi kyllä vähän ryhdistäytyä tämän viimeisen täyden vuoden aikana näissä luonnonsuojelukysymyksissä. Ympäristökysymykset ovat vähän eri asioita, luonnonsuojelukysymykset ovat eri asia. (Vasemmalta: Hyvä!) Niistä on aika paljon huolta todella aidosti nyt luonnonsuojelupiireissä. Muun muassa Metsähallituksen reformin täytyisi olla sellainen, että siellä jatkuisivat nämä hyvät käytännöt, mitkä ovat koskeneet kansallispuistoja. Metso-ohjelma tarvitsisi myöskin kipeästi rahaa, koska Etelä-Suomessa hakataan viimeisetkin vanhat metsät nyt. Nyt olisi edullista ostaa metsää. Voitaisiin pelastaa vielä viimeisiä vanhoja metsiä.

Sitten täällä Pääkaupunkiseudulla on kyllä ihan vakavasti nyt otettava se, että Sipoonkorven kansallispuisto on perustettava. Sitä selvitystä ei ole saatu, jota hallitusohjelmassa luvataan. Metsähallitus tiettävästi sitä valmistelee, mutta sitä ei ole vielä näkynyt.

Sitten ihan viimeisenä asiana se, että on täysin mahdotonta hyväksyä ja ymmärtää sitä, että hallitus esitti suuren hotellin rakentamista kansallispuistoon Pallakselle. Sitä ei voi millään hyväksyä. Siinä mennään nyt semmoisen raja yli, jota ei voi käsittää.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Lehtomäki on ymmärrettävistä syistä tänään poissa eli Kööpenhaminan ilmastokokouksessa, mutta minusta on tärkeää, että täältä myöskin, Suomen eduskunnasta, tulee vahva tuki sille, että Kööpenhaminassa tänään saadaan neuvottelutulos, ja toivottavasti Euroopan unioni tässä säilyttää edelläkävijäasemansa.

Olisin kiinnittänyt tässä yhteydessä kahteen asiaan huomiota.

Toinen on se, että kun tulee tällainen suuri ilmastorahoituspaketti, johon Suomikin osaltaan sitoutuu, niin koko sen hallinto ja valvonta siinä, että rahat käytetään tehokkaasti, on aivan avainkysymys, se miten nopeasti ilmastonmuutokseen voidaan reagoida. Tätä pitäisi Suomenkin ajaa, tehokasta hallintoa näiden rahojen käytölle.

Toinen asia, joka liittyy ministeri Vapaavuoren sektoriin. Rakentamisessa ja rakennuksissa on paljon energiatehottomuutta tänä päivänä, ja puuttuu sellaiset kannustinjärjestelmät, joilla oikeasti saataisiin ison mittaluokan rakentamisessa matalaenergiataloja, nollaenergiataloja aikaan. Kehottaisin ministeri Vapaavuorta, niin paljon kuin voidaan tässä tehdä, käyttämään energiaansa, jotta saataisiin rakennusten energiankäyttö pieneksi.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin riennän käyttämään tässä ympäristöministeriön pääluokassa puheenvuoron niin kauan kuin tämä ministeriö on olemassa, koska kyllä olin aika yllättynyt, kun keskustan vahva talousmies ed. Antti Rantakangas ilmoitti keskustan tavoitteena olevan ympäristöministeriön lakkauttamisen. Ministeri Lehtomäkihän sanoi, että hän ei sitä hyväksy, mutta kiinnitin huomiota siihen, että pääministeri Vanhanen ei kyllä mitenkään tätä kommentoinut. Odotan mielenkiinnolla, että keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli lausuu, mikä keskustan eduskuntaryhmän kanta on tähän ed. Rantakankaan ehdotukseen.

Huolta kuitenkin on, kun katsoo, mitä on tapahtumassa ympäristöasioissa: Aluehallintouudistuksessa itsenäiset ympäristökeskukset lakkautettiin ja siirrettiin elinkeinoministeri Pekkarisen ohjaukseen. Sitten Metsähallituksen uudistus on käynnissä, niin että luontoarvot ovat uhattuna sen käytännön toiminnassa. Ja tämä kansallispuistojen rakentamishanke merkitsee suun-nanmuutosta meidän kansallispuistopolitiikkaamme. On siis paljon asioita, joissa joutuu kysymään, mikä on keskustan todellinen kanta näissä asioissa.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ympäristöministeriö on toiminut noin 25 vuoden ajan, ja sillä on ollut huomattava merkitys suomalaisessa yhteiskunnassa tänä päivänä, jolloin kestävä kehitys, luonnonsuojelu ja ympäristöarvot ovat läpitunkevia asioita kaikilla hallinnonaloilla. Pitäisi olla valmius arvioida uudelleen myös keskushallinnon rakennetta. Meillähän on toteutettu historiallinen aluehallintouudistus, ja nyt seuraavana pitäisi jatkaa keskushallinnon uudistamista samassa hengessä kuin missä tämän hallituskauden alussa perustettiin työ- ja elinkeinoministeriö yhdistämällä kaksi vahvaa ministeriötä, työministeriö ja KTM. Tulevan hallituskauden aikana pitäisi vakavasti tätä pohtia ja toivon mukaan toteuttaa luonnonvaraministeriön perustaminen, joka koostuisi kahdesta merkittävästä ministeriöstä elikkä maa- ja metsätalousministeriöstä ja ympäristöministeriöstä. Ymmärrän, että ehkä yksimielisyyttä on vaikea löytää, mutta pitäisi olla valmius arvioida kuitenkin myös keskushallintoa tuottavuusnäkökulmasta, myöskin luonnonvarojen tehokkaan hyödyntämisen näkökulmasta, koska kyllä Suomen menestyksen kannalta luonnonvarat muodostavat erittäin tärkeän lähtökohdan.

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Salolaisen näkemykseen Sipoonkorven osalta haluan mielelläni yhtyä. Ihmettelen kovasti sitä, että huolimatta Helsingin seudun kuntien, Pääkaupunkiseudun kuntien, ja Pääkaupunkiseudun poliitikkojen hyvin yksimielisestä ja vahvasta näkemyksestä, että Sipoonkorpi pitäisi viedä eteenpäin, ympäristöministeriön virkamieskunta on se porukka tässä kokonaisuudessa, joka sitä jostain ihmeellisestä syystä vastustaa. Seudun asukkaiden ja heidän edustajiensa näkemyksillä ei ole näköjään tässä asiassa mitään merkitystä.

Mutta ed. Haaviston puheenvuoroon liittyen, siihen, että Suomessa on yhä enemmän tietyn tyyppistä energiatehottomuutta: Hän sanoi, että uudistuotantoon pitää löytää uusia ratkaisuja, matalaenergiatalojen, passiivitalojen toteuttamiseen. Mutta haluaisin kantaa suurta huolta nimenomaan olemassa olevan rakennuskannan energiatehokkuuden lisäämisestä. Voisiko Suomessa ajatella jotain omakotitalojen, yksityistalouksien, tukemiseen, jotta saadaan maalämpöpumppujen, ilmalämpöpumppujen tehokkaampaa käyttöönottoa, kuten on muissa Pohjoismaissa taikka EU-maissa ylipäätään?

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä ministeri Vapaavuori kiitoksen ansaitsee, mutta muutama tuhat aravavuokrataloa rakennuttaneena tekee mieli sanoa ed. Matikainen-Kallströmille, että tämä hallitus ei ole rakennuttanut yhtään vuokra-asuntoa. Kiitokset kuuluvat rakennuttajille ja myöskin Kuntarahoitukselle, joka pelasti pitkälle tämän järjestelmän viime keväänä.

Arvoisa puhemies! Minä haluaisin lopettaa puhumisen sosiaalisesta asuntotuotannosta, koska siinä asuminen latistetaan sosiaalipolitiikan osaksi ja asunnot sen välineeksi. Meidän sen sijaan pitäisi rakentaa koteja kaikille ja ymmärtää, toisin kuin esimerkiksi Sata-komitea on nyt tekemässä, että aravavuokra-asuntokin on siellä asuvien ihmisten koti eikä kuntakonsernin rahoituslähde tai valtiontalouden vakauttaja tai asuntopolitiikan väline. Jos me emme tätä ymmärrä, niin emme ymmärrä kyllä asumisesta paljon muutakaan.

Lopuksi ehkä ministeri Vapaavuorelta voisi toivoa, että jos teidän nyt jotain pitää tehdä, niin yrittäkää pitää aravavuokrat kurissa, koska ne alkavat näyttää todella huolestuttavilta. Siihen on ihan hyviä keinoja, jotka tekin tunnette.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käytännössä ympäristöviranomaisten tehtävät lisääntyvät samalla, kun organisaatiota heikennetään ja resursseja vähennetään. Esimerkiksi vuonna 2014 voimaan tuleva jätevesilain uudistus tuo mukanaan paljon lisätyötä. Samanaikaisesti olemme tilanteessa, jossa ympäristörikokset ovat lisääntyneet merkittävästi. Niiden aiheuttamat ympäristövahingot ovat aivan toista luokkaa kuin mitä haja-asutusalueiden pienten kotitalouksien jätevesistä aiheutuu, ja mielestäni viranomaisten resursseja tulisikin kohdentaa näiden vakavien rikosten selvittämiseen. Kysynkin arvoisalta ministeriltä: Onko ympäristöviranomaisten työpanoksen kohdentaminen hänestä oikeaa, kun mummonmökit pannaan tehovalvontaan ja samanaikaisesti vakavien ympäristörikosten tutkimiseen ja torjuntaan ei varata riittävästi resursseja? (Ed. Vistbacka: Ökyisännät saa rellestää!)

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Valtion keskushallinnon uudistaminen on todella tärkeää, mutta en näe kyllä sitä mallia, että ympäristöministeriö ja sen hallinnonala alistettaisiin elinkeinopolitiikalle, perusteltuna tässä tilanteessa enkä tulevaisuudessakaan.

Herra puhemies! Tämä hallituksen esitys ympäristötöiden osalta oli surullinen, kun ympäristötöiden lukua oli leikattu varsin merkittävästi. Onneksi valiokunta on nyt lisännyt sinne jonkin verran, mutta vielä jää kuitenkin iso aukko tämän vuoden määrärahaan verrattuna. Vesihuoltotyöt ja jätevesiasetus ovat sellaisia ajankohtaisia asioita, joihin pitää löytyä tehokkuutta ja uutta ajattelua. Täällä ed. Komi muun muassa näitten puolesta voimakkaasti puhui, mutta teot puuttuvat. Siirtoviemäreitä tarvittaisiin jopa 40 ihan nopeasti, ja sitten tämä jätevesiasetus on maaseudulla aivan kohtuuttomassa mallissa. Siihen pitää löytyä paljon järkevämpi ratkaisu kuin mikä nyt on tarjolla.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä luonnonvaraministeriön selvitys kannattaa tehdä tässä tilanteessa. Se on minusta aivan selvää.

Olen ihmeissäni kuunnellut sosialidemokraattien puolelta puheenvuoroa siitä, että Aralle ei saisi kehittämisrahaa antaa. Jo nimikin on Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus. Kun nyt energiamääräykset muuttuvat, niin onhan se aivan käsittämätöntä, jos Ara ei voisi olla mukana tässä kehittämistyössä. (Sosialidemokraattien ryhmästä: Kuka väitti?) — Ed. Hiltunen.

Sitten tähän varsinaiseen rakentamiseen. On hienoa, että ministeriössä on toimittu niin, että on saatu yli 20 000 työpaikkaa rakennusalalle. Kysyn kuitenkin, kun on arvostelua tullut siitä, että erot neuvottelu-urakoitten niin sanotun välimallin osalta ja sitten kilpailu-urakoitten osalta olisivat merkittävän suuria: Onko ministeriöllä tietoa, onko todella näin tämä tilanne vai onko kuitenkin näissä neuvottelu-urakoissakin päästy kohtuullisen hyviin lopputuloksiin, joissa on voitu käyttää rakennusliikkeen tonttia ja valmiita suunnitelmia?

Sitten ... — Aika taisi kyllä mennäkin, jatketaan seuraavalla kerralla.

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Muutama huomio. En yritäkään vastata niihin kysymyksiin, jotka koskevat ministeri Lehtomäen sektoria, mutta omalta osaltani vastaan.

Aloitetaan ed. Reijosen kysymyksestä. Eilen valmistuneen raportin mukaan myös näissä neuvottelu-urakoissa kustannukset ovat olleet hyvin kohtuullisia, pikkasen korkeampia kuin kilpailu-urakoissa mutta vain hyvin vähän korkeampia. Toinen asia, mihin työryhmä kiinnitti huomiota, on se, että ilman tätä neuvottelu-urakkamenettelyä tätä elvytystä ei olisi voitu toteuttaa. Silloin ne tontit olisivat jääneet käsiin emmekä olisi näin hyvässä tilanteessa, missä me nyt olemme.

Ara-vuokratasosta: Ensinnäkin siitä, mikä liittyy Sata-komitean harjoitukseen, olen ed. Erkki Virtasen kanssa samaa mieltä ja olen siitä myös kirjelmöinyt. Muuten pitää muistaa, että Ara-vuokrat ovat omakustannusperusteisia ja niihin vaikuttavat toisaalta rakentamiskustannukset, jotka ovat nyt jonkin verran laskeneet, ja sitten ennen kaikkea erilaiset ylläpitokustannukset, toisaalta rahan hinta, energian hinta ja sitten, mitä kaikkea kiinteistönhoitoa onkaan. (Ed. Viitanen: Paremmat ehdot auttaa!) Tämä on tietenkin tilanne ollut aina ja on tulevaisuudessakin. Tätä kauttahan tämä vuokrataso ennen kaikkea määräytyy.

Yksi asia, mikä täällä on ehkä unohdettu, kun on puhuttu korjausavustuksista, on se, että tämä hallitus myös olennaisesti paransi kotitalousvähennystä, taisi olla noin vuosi takaperin, ja varsinkin kun puhutaan näistä pientalojen lämmitystapamuutoksista ja muista, niin tämähän on nimenomaan se elementti, jota siellä pitäisi käyttää.

Ed. Hiltunen kysyi vuodesta 2011. Minun on pakko myöntää, että en edes oikein uskalla ennustaa, mitä vuonna 2011 tapahtuu. Meillä on erittäin vaikea tilanne, kun lähdemme kehysneuvotteluihin tammi—helmikuussa ja meidän pitäisi miettiä, minkälaisen budjetin yritämme virittää vuodelle 2011. Kyllä tässä maailmantalouden tilanteessa on vaikea nähdä, miltä se 2011 näyttää, ja sen takia uskon, että ratkaisut rakentamisen osalta vuoden 2011 osalta tehdään sitten kuitenkin vasta budjettineuvotteluissa elokuussa, ja silloinkin sitä voi olla vielä vaikea arvioida. Mutta totta kai meidän pitää varautua siihen, että ei tämä talouskriisi vielä ensi vuodenvaihteessa ohi ole ja että 2011:kin tarvitaan erityistoimenpiteitä.

Pitkäaikaisasunnottomuus ei ole lisääntynyt. Toimenpiteemme pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämiseksi ovat onnistumassa, uskon siihen täysin vakaasti. Mutta toinen asia on sitten se, että tämän talouskriisin seurauksena perinteinen asunnottomuus ikävä kyllä näyttää jonkun verran lisääntyvän.

Mitä erityisryhmien valtuuksiin muutoin tulee, niin siitähän on korvamerkitty noin 30 miljoonaa pitkäaikaisasunnottomille. Nyt meillä on tarkoitus ministeri Risikon kanssa yhdessä tuoda valtioneuvostoon periaatepäätös kehitysvammaisten asuinolojen parantamisesta, mikä tarkoittaisi, että tulemme seuraavat viisi vuotta panostamaan vielä aivan erityisesti tähän. Minun mielestäni tämä on erittäin tärkeätä, että me pystyisimme näiden pitkäaikaisasunnottomien ja kehitysvammaisten, jotka ovat ehkä kaksi merkittävintä ryhmää, heikoimmassa asemassa olevaa ryhmää, asuinoloja vaikkapa seuraavan viiden vuoden aikana olennaisesti parantamaan, koska sitten taas väestön ikääntymiskehitys johtaa siihen, että nämä erityisryhmien investointivaltuudetkin tulevat pikkuhiljaa väkisinkin siirtymään sille puolelle. Sen takia olisi tärkeää, että nämä kaksi ryhmää saadaan sitä ennen kohtuullisesti hoidettua.

Täällä useampi edustaja on kiinnittänyt huomiota tutkimusrahoihin ja alan tutkimukseen. Meillähän on sillä lailla hieman hankala tilanne, että luonnon- ja ympäristönsuojelun puolella on oma sektoritutkimuslaitos Syke, jossa taitaa olla noin 500 tutkijaa, mutta meillä asuntosektorilla tämmöistä ei ole. Meillä on silti valtava tarve mitä erilaisimpaan tutkimus- ja kehitystoimintaan, siis valtava tarve, mihin varsinkin tämä energiaharjoitus ja ilmastonmuutos viittaavat, aivan valtava tarve. Olen asettanut selvitysmies Matti Kokkalan Vtt:stä selvittämään, ketkä tällä sektorilla ylipäänsä selvittävät ja tutkivat. Tietenkin yleisesti tiedossa on, että Sitra, Tekes, Vtt ja muut ovat tällä hetkellä itse asiassa merkittävimmät toimijat, ja kun me nyt saamme kokonaiskäsityksen siitä, mitä itse kukin toimija tekee, niin sen pohjalta me voimme ehkä myös paremmin arvioida, mikä Aran rooli on siellä. Varmasti löytyy tehtäviä, varmasti löytyy rooleja, mutta pitäisi miettiä sillä lailla, että ei tehdä päällekkäistä työtä ja ehkä varsinkin Ara valtion viranomaisena ottaisi semmoisen siivun siitä tutkimus- ja kehitystoiminnasta, joka muuten uhkaa jäädä tekemättä. Mutta tämä on asia, jota Ara ja ympäristöministeriö nyt tämän eduskunnan lisäyksen jälkeen ryhtyvät yhdessä pohtimaan. Itse olen sitä mieltä, että yksi luonteva kohde Aran tutkimus- ja selvitystyölle voisivat olla nämä 1960—1970-luvulla rakennetut lähiöt ja niitten peruskorjaukset, koska se on ehkä sen tyyppinen kohde, johon ei sitten kohdistu muuta kiinnostusta niin valtavan paljon.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies: Oma henkilökohtainen kantani on se, että ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö ovat vähän niin kuin suola ja sokeri ja niitten yhdistämisestä ei kyllä seuraa yhtään mitään hyvää. Minun mielestäni se ajatus ei ole tästä maailmasta. (Ed. Saarinen: Järkevää puhetta!) Kun esimerkiksi Tanskan valtio on nostanut profiiliaan perustamalla oman ilmastoministeriön, niin en oikein usko siihen, että mentäisiin täysin toiseen suuntaan, enkä tiedä, (Ed. Rajamäki: Kyllä kepun johdolla pystytään!) löytyykö yhtään kansainvälistä esimerkkiä, joka mitään tämän tyyppistä harjoitusta tukee millään lailla.

Toisaalta haluan muistuttaa muun muassa ed. Rantakangasta, että ympäristöministeriössä on myös rakennetun ympäristön osasto, jolla on huomattavan paljon enemmän liittymäkohtia liikenneministeriön toimialaan kuin maa- ja metsätalousministeriön toimialaan. Tässä mielessä haluaisin sanoa, että kyllä tästä Alku-hankkeesta on lähtemässä myös tiettyjä positiivisia mahdollisuuksia, varsinkin siellä aluetasolla. Se, että me saamme aidosti ympäristöviranomaiset ja liikenneviranomaiset pohtimaan asioita yhteisesti, on välttämätöntä, jos me haluamme yhdyskuntarakenteita eheyttää. Siinä mielessä oman sektorini osalta muutenkin totean, että tämä yhteistyö liikenneministeriön suuntaan on huomattavan paljon tärkeämpää.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli erittäin tärkeätä kuulla ministerin puheenvuoro. Nimittäin ed. Rantakangas on ollut kyllä harvinaisen rehellinen keskustan pyrkimyksissä. Minä olen ihmetellyt pitempään sitä, mihin vihreitä ja ympäristöministeriä tarvitaan tällaisessa hallituksessa, joka on valmis romuttamaan kansallispuistolainsäädännön, Natura-lainsäädännön. Pallas ja sen megahotelli on tästä järkyttävä esimerkki.

Toisaalta Metsähallitusta ollaan yhtiöittämässä. Meidän kansallisvarallisuuttamme, metsät ja rannat, pannaan kaupanteon kohteiksi, ja tässä lamakriisissä varmasti voi kuvitella, mitä jatkoa aikaisemmalle valtion omistajuudelle tähän liittyy. Päinvastoin voisi sanoa, että maa- ja metsätalousministeriössäkin pitäisi tehdä sisäistä pohdintaa. Metsäpolitiikka, jossa me olemme keskeisesti kiinni, on maatalouspolitiikalle alistettua. Tässä kriisissä, jossa koko Suomen metsätalouden ja metsäteollisuuden tulevaisuus on kyseessä, olisi tarvittu ympäristöministeriä ja metsäministeriä.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen ympäristöpolitiikassa on alun alkaen ollut kolme isoa asiaa: ilmasto, Itämeri ja Etelä-Suomen metsien suojelun kautta tapahtuva luonnon monimuotoisuuden ylläpito. Kaikissa näissä isoissa asioissa on onnistuttu, ja niinpä oppositiolle ei jää mitään muuta mahdollisuutta kuin lillukanvarsia täällä heilutella. (Välihuutoja — Vasemmalta: Ohhoh! — Ed. Rajamäki: Teidän isoja jälkiänne katsellaan!) — No niin, siellä ne lillukanvarret taas rupesivat heilumaan.

Ilmastopolitiikassa on asetettu kunnianhimoiset tavoitteet, kunnianhimoisemmat kuin koskaan aikaisemmin. Käytännön toimissa on tehty esimerkiksi uudistuvan energian eteen enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Itämeren osalta saavutettiin kansainvälinen sopimus. Suomi on lähtenyt sitä omalta osaltaan toteuttamaan. Taloudellisesta taantumasta huolimatta Metso-ohjelmaa toteutetaan ensi vuonna kasvavin määrärahoin. Silloin se oikeastaan vasta pääsee käyntiin.

Mitä tulee näihin ministeriörakenteisiin, niin palataan niihin myöhemmin.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen elvytystä on arvosteltu tässä salissa usean kerran, usein mutu-tuntumalla. Taantuman aikana asuntorakentaminen on vähentynyt, ja kysyisin ministeriltä, kun elvytysrahaa on ohjattu aika paljon rakentamisen tukemiseen: Minkälaisia tuloksia on saatu, ja minkä verran tuo vapaarahoitteinen rakentaminen on romahtanut, ja miten tuo elvytys siihen on purrut?

Arvoisa ministeri, energiatehokkuusnäkökulman olette nostanut esille kiinteistöveron painotuksissa. Miten tässä asiassa ollaan etenemässä?

Sitten vielä aurinkoenergian hyödyntäminen. Saksa esimerkiksi käyttää huomattavasti enempi pientaloissa aurinkoenergiaa, ja itse asiassa kovinkaan suurta eroa ei ole siinä hyötysuhteessa, joka olisi meillä saavutettavissa. (Ed. Kuoppa: Espanjassa vielä enempi!) Olisiko ministerillä myös tähän mahdollisuus jollain tavalla puuttua?

Aivan lopuksi: en voi olla kuin yhtä mieltä ed. Salolaisen kanssa siitä, että me tarvitsemme ympäristönsuojelua, mutta me tarvitsemme myös painotusta lisää luonnonsuojelunkin puolelle.

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutoksen torjuntaan tarvitaan nyt kaikki tehotoimet käyttöön. Yksi keskeinen kysymys on maankäyttö, kaavoitus ja rakentaminen. Kaavassa pitäisi voida vaatia tiukempia rakennusmääräyksiä kuin laki vaatii, mutta nyt maankäyttö- ja rakennuslaki on tämän suhteen aika tiukka eikä salli ohittaa Suomen rakennusmääräyskokoelmaa. Kunnat voisivat esittää tiukempia rakennusmääräyksiä kaavoissa niin halutessaan, ja kysyisin ministeri Vapaavuorelta: Voisiko tällaisen muutoksen tehdä?

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On todella hyvä, että valtion tukema asuntotuotanto on tullut korvaamaan tätä romahduksen kokenutta vapaarahoitteista asuntotuotantoa, mutta on tärkeää, ettei samalla tavalla kuin 1990-luvun alun laman jälkeen vuokra-asuntotuotanto jää tällaiseksi suhdannelääkkeeksi. Vuokra-asumisen arvostuksen, vuokra-asumisen statuksen, pitäisi säilyä kaikkina aikoina suhdanteista riippumatta. Se on tärkeää työmarkkinoiden toimivuuden kannalta, se on tärkeää nuorten ihmisten itsenäistymisen, elämänuran suunnittelun kannalta jne. Toivon todella, että ministeri painottaa vuokra-asumisen merkitystä suhdanteista riippumatta ja vuokratasojen kohtuullisena pitämistä.

Yksi seikka, joka liittyy sekä EU:n energiatehokkuusdirektiiviin että meidän omiin energiatehokkuustavoitteisiimme rakennusten osalta, on se, että ne törmäävät joskus aluearkkitehtien, rakennusvalvonnan ja Museoviraston vaatimuksiin, esimerkiksi siitä, että talon ulkonäkö ei saa muuttua. Jos aiotaan todella päästä energiatehokkuudessa eteenpäin, niin silloin pitää uskaltaa myöskin rohkeasti tehdä ratkaisuja, jotka mahdollisesti muuttavat myöskin näitä rakenteita, jopa rakennusten ulkonäköä.

Timo Kaunisto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vähän lillukanvarsia tähän ympäristökeskusteluun. Miten sellainen hallitus, jonka aikana liito-oravien määrä on kuusinkertaistunut edelliseen hallitukseen nähden ja metsistä löytyy 1 500 uutta lajia kolmen vuoden kartoituksessa, voi olla ympäristölle vahingollinen?

Mutta itse varsinaiseen asiaan, luonnonvaraministeriöön. Itse en ole kovin innostunut luonnonvaraministeriöajatuksesta, aivan yhtä vähän kuin olen innostunut esimerkiksi ed. Haaviston hiljattain esittämästä maa- ja metsätalousministeriön pilkkomisesta. Minun mielestäni me tarvitsemme vahvan elinkeinoministeriön, maa- ja metsätalousministeriön, jossa erityisesti metsätalouden ja energiatuotannon asemaa korostetaan, sillä ympäristönsuojelu ei voi toteutua ilman elinkeinojen osuutta. Jos puhumme vain hallinnoinnista — toverit ja kaverit ympäristövirastoon ja tällaisen ympäristösokeuden piiriin — ei sillä saavuteta kestäviä tuloksia. Elinkeinot on kytkettävä tähän asiaan, ja tämä saavutetaan parhaiten sektoriministeriöitä vahvistamalla.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vapaavuori toi esille ensimmäisessä puheenvuorossaan, että korjausrakentamisen puolella on vaikea määritellä suoraan hallituksen toimenpiteitä — jotenkin näin se meni. Olen samaa mieltä, ja tästä mielestäni kärsivät erityisesti pienituloiset, vuokralla asuvat henkilöt. Hallitus ei esimerkiksi ole esittänyt mitään mallia vuokra-asuntojen peruskorjauksen tukemiseksi. Meidän mallissamme tuki tulisi porrastaa remontin ekologisuuden mukaan niin, että remontille saa paremman tuen, kun se parantaa rakennuksen energiatehokkuutta. Se olisi erittäin upea vaihtoehto.

Lisäksi haluaisin nostaa esille puurakentamisen. Siitä ei myöskään hallitus ole oikeastaan sanonut yhtään mitään. Se on erittäin ympäristöystävällistä. Siinä voisi myös yhdistää rakentamisen ja ympäristöasiat.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos jotakin, niin viimeisen kahden viikon aikana Kööpenhaminassa käydyt ilmastokeskustelut ovat osoittaneet sen, kuinka valtavan kokonaisvaltaista politiikkaa koko maapalloa koskien tarvitaan. Silloin on äärimmäisen tärkeää, että on olemassa työnimellä ympäristöministeriö-instituutio, joka on eräällä tavalla haloo-instituutio joka suuntaan, ei ole myymässä mitään, vaan on valvomassa. Tässä suhteessa on erinomaisen arvokasta, että Suomella on ympäristöministeri tällä hetkellä Kööpenhaminassa neuvotteluissa mukana. Sillä on jo uskottavuuden kannalta mitä suurin merkitys. On järkyttävää, että aiotaan lakkauttaa tällainen instituutio. Onneksi jo keskustan puolellakin taitaa alkaa olla horjuvuutta tässä, mutta hyvä, että kokoomus on sillä toisella puolella ja vasemmisto. Tämä on sellainen rintama, että eiköhän tämä ed. Rantakankaan politiikka jää. Venäläisystävienne mukaisina voitte kyllä olla (Puhemies: Minuutti on mennyt!) sitä mieltä.

Matti Ahde /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Vapaavuorelle täytyy tänäkin vuonna antaa tunnustusta: hallituksen parhaasta päästä oleva ministeri.

Mitä asuntoasioihin tulee, niin on tärkeää, että nämä kustannukset saadaan jotenkin kuriin. Tässä korkotuen rooli on valtion kannalta hyvin tärkeä, ja siinä ehkä pitäisi toivoa jotakin parannusta.

Tähän ympäristöministeriö-keskusteluun haluan vielä 25 vuoden jälkeenkin palata. Ihan uskomatonta on tämä keskustapuolueen revanssin rakentelu, että lakkautettaisiin ympäristöministeriö, tehtäisiin luonnonvaraministeriö, jotta voidaan luontoa hyödyntää paremmin. Luontoa Suomessa pystytään hyödyntämään niin hyvin kuin mitenkään luonto antaa mahdollisuuksia, mutta se, mitä me tarvitsemme paljon enemmän, on luonnonsuojelun korostaminen. Ja jos hallintomalleja muutetaan, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) niin maatalousministeriön ja elinkeino-ministeriön yhdistämistä kannattaa harkita.

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämä hallitus on tehnyt hyvää työtä siinä, että on saatu asuntoja rakentumaan, niin kovemman rahan asuntoja kuin pehmeämmän rahan asuntoja. Siitä ministeri ansaitsee kiitoksen.

Mutta yhdestä asiasta olen erittäin huolissani, nimittäin asumisoikeusasujien oikeuksista. Siellä on ilmennyt jopa suoranaisia väärinkäytöksiä niitten yhtiöitten taholta, missä asumisoikeus-asujat asuvat. Kustannuksia on vyörytetty toisen asumisoikeusasuntoyhtiön osalta ja taholta toiselle asumisoikeusyhtiölle ja sen kautta sen asujille. Mielestäni tämä ei todellakaan ole oikein. Tämä on budjettikysymys sillä tavalla, että Aran resursseja pitää tietysti lisätä, jotta tämä valvonta voi toteutua ja asiat menevät niin kuin niitten pitää mennä, jotta asiat ovat oikein. Tämä koskettaa koko Suomea. Asumisoikeusasujia on aika paljon. Miten te, ministeri, hoidatte myös tämän asian kuntoon? Toivon siinä nopeaa etenemistä.

Jouko Laxell /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tyytyväinen mielipide siihen, kun ministeri sanoi, että kehitysvammaisten asunto-oloihin on tulossa roimaa parannusta. Minusta se on hyvin inhimillistä toimintaa.

Timo Juurikkala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin muutama sana ympäristöhallinnosta ja ympäristöministeriöstä.

Nyt viimeisinä vuosina ympäristöhallinnossa hoidettavat asiat ovat jatkuvasti vaan lisääntyneet ja niitten painoarvo on kasvanut. On ilmastoasioita, energiansäästöhaasteita, Itämeri-kysymyksiä jne. Tulevaisuuteen katsottaessa näyttää siltä, että ei painoarvo ainakaan vähenemään päin ole, ja sen johdosta tämä ympäristöhallinnon ja ympäristöministeriön itsenäisyyden säilyttäminen on ensiarvoisen tärkeää.

Kun täällä ministeri Vapaavuori ihmetteli, onko malleja tällaisesta luonnonvaraministeriösysteemistä maailmalta, niin voin kertoa, että Venäjällä tällainen malli on, niin että ilmeisesti tätä on pyritty sitten matkimaan. Toivoisin, että keskustan ed. Rantakangas kumppaneineen tulisi tässä asiassa nyt järkiinsä ja luopuisi tästä hankkeesta ja olisi kuunnellut herkällä korvalla, mitä esimerkiksi ministeri Vapaavuori asiasta sanoo.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunta ja myös valtiovarainvaliokunta näyttävät kiinnittäneen huomiota kosteus- ja homeongelmien aiheuttamiin probleemoihin myös julkisissa rakennuksissa. Tämä ongelma on hyvin mittava, ja on ihan selvä asia, että tarvittaisiin jonkunlaista selkeää suunnitelmaa siitä, millä tavalla näitten ongelmien osalta julkisessa rakentamisessa ja julkisissa rakennuksissa nyt edetään. Minkä tyyppisiä suunnitelmia hallituksella nyt tämän osalta on?

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sata-komiteassa on jo keväällä linjattu, että julkisesti tuettua asuntokantaa ohjataan jatkossa siten, että siltä edellytetään uudenlaista asukasvalintakriteeriä. Täällä lukee: "Sosiaalisen vuokra-asuntokannan käytön ohjaamisessa pyritään siihen, että yleisen asumistuen piirissä pitkään olevista nykyistä suurempi osa asuisi valtion tukemissa vuokra-asunnoissa." Ministeri Vapaavuori, mihin perustuu tämä linjaus? Yleisesti on todettu eri puolilla Suomea, että pyritään täysin päinvastaiseen suuntaan. On nähty pikemminkin myönteisenä asiana se, että asukaspohja on mahdollisimman monialainen eikä näin yksisuuntainen. Tällä hetkellä asumistukea saavat ihmiset ovat todella köyhiä. Esimerkiksi 2 000 euroa ansaitseva pienituloinen ei saa asumistukea. Ministeri Vapaavuori, tarkoittaako tämä sitä, että hallitus lähtee tietoisesti rakentamaan köyhälistön asuntoalueita, ja tarkoittaako tämä sitä, että hallitus lähtee heikentämään köyhempien ihmisten asuntorakentamisen laatua?

Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Luonnonvarojen liikakäyttö näkyy näissä kahdessa suuressa ympäristöhaasteessa: ilmastonmuutoksessa ja luonnon monimuotoisuuden vähenemisessä. EU:han on sitoutunut pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden vähenemisen vuoteen 2010 mennessä, mutta on tehty aivan liian vähän. Metso-määrärahoja on myös leikattu, ja vaikka tästä taloussuhdanteesta johtuenkin määrärahalla saadaan hieman enemmän hankintoja aikaiseksi, niin kuitenkin Metson alkuperäisistä tavoitteista ollaan jäämässä, kuten valtiovarainvaliokunnan mietinnöstäkin käy ilmi. Kysyisinkin esimerkiksi ed. Tiilikaiselta, kun totesitte, että Metso on onnistunut kovin hyvin, oletteko oikeasti tyytyväinen siihen, että Metson tavoitteet ovat jäämässä toteutumatta. Ja vielä kysyisin, kun täällä keskusta niin voimallisesti tätä ympäristöministeriön alasajoa ajaa, ettekö todella näe, että tässä ajassa jos missä ympäristöministeriön toimiala on se, jota pitäisi ennemminkin vahvistaa kuin lähteä heikentämään.

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Muutama lyhyt vastaus.

Ensinnäkin ed. Anneli Kiljuselle: Olen tästä asiasta eri mieltä Sata-komitean kanssa. Minun mielestäni se on huono ehdotus. Asukasvalintakriteerit tällä hetkellä lähtevät liikkeelle siitä, että asunnon tarve on määräävä kriteeri, ja totta kai usein käy niin, että ne, joilla on suurin tarve, saavat myös asumistukea, mutta ei välttämättä, ja meidän pitää kaikin keinoin välttää tätä segregaatiokehitystä ja liian yksipuolisten kaupunginosien rakentamista.

Kosteus- ja hometalkoitten osalta toteaisin, että valtioneuvosto on päättänyt käynnistää viisivuotiset kosteus- ja hometalkoot. Ympäristöministeriön vastuulle kuuluu tämmöinen yleinen organisointi ja asian pohdiskelu. Olemme jo päässeet niin pitkälle, että noin kolmasosa virheistä on suunnitteluvirheitä, noin kolmasosa rakennusvirheitä ja noin kolmasosa käyttövirheitä. Tämäkin jo kertoo siitä, kuinka valtavan vaikeasta asiasta on kysymys. Se, että niitä saattaa olla jonkun verran enemmän julkisissa rakennuksissa kuin muualla, varmaan pitää paikkansa, mutta sitten taas se, mitä sille tehdään ja millä aikavälillä ja millä rahoilla, ei enää kuulu meidän vastuullemme vaan valtiovarainministeriön puolelle.

Asunto-oikeusasioitten osalta yksittäisiä väärinkäytöksiä on tapahtunut varmasti. Niin on tapahtunut vuokra-asuntoyhtiöissä ja ihan yksityisissä asunto-osakeyhtiöissä, ja se on oma tarinansa, ja niitä ratkaistaan siten kuin ratkaistaan, erilaisia väärinkäytöksiä, tässä yhteiskunnassa. Mutta meillä on kyllä käynnissä ympäristöministeriössä myös hanke, jossa me pohdimme, onko tarvetta lainsäädäntömuutoksiin, jotta näitä voitaisiin jatkossa välttää.

Ed. Hurskainen täällä kyllä nyt sekoitti pari asiaa todetessaan, että meillä ei ole minkäänlaisia pyrkimyksiä tähän korjausrakentamisen tukemiseen vuokra-asunnoissa. Asiahan on tismalleen päinvastoin. Toisin kuin 1990-luvun lamassa, jossa vuokra-asuntoyhtiöt jätettiin tämän korjausavustusmomentin ulkopuolelle kokonaan, ne nimenomaan otettiin tällä kertaa mukaan, ja sitä on käytetty erinomaisen aktiivisesti nimenomaan vuokra-asuntoyhtiöitten osalta.

Sitten kun peräänkuulutettiin tämmöistä energialeimaa tähän, niin sehän on nimenomaan tulossa siihen. Sehän on nimenomaan se lakiesitys, joka täälläkin on jo hyväksytty, joka huhtikuun alusta kohdistaa nämä tukitoimenpiteet nimenomaan vain ja ainoastaan jatkossa energiatehokkuutta parantaviin ja uusiutuvia energialähteitä lisääviin toimenpiteisiin.

Puurakentamisesta kysyttiin. Ympäristöministeriön, joka vastaa rakentamismääräyksistä, linja on pitkään ollut se, että rakentamismääräysten pitäisi lähtökohtaisesti olla rakennusmateriaalineutraaleja eli että mitään rakennusmateriaalia sinänsä ei suosittaisi. Kolme edellistä hallitusta on tätä pohtinut. Nyt vielä kerran perustin yhden työryhmän pohtimaan, onko näin, että meidän rakentamismääräyksemme faktisesti jonkun verran syrjivät puurakentamista. Tämähän liittyy paloturvallisuusmääräyksiin. Meillä on metsäteollisuuden kanssa yhteinen työryhmä pohtimassa, pitääkö näitä määräyksiä vielä muuttaa. Muutoinhan puurakentamisen edistäminen, niin kuin ylipäänsä elinkeinotoiminnan edistäminen, kuuluu sitten ministeri Pekkarisen toimen vastuulle.

Ehkä viimeisenä kysymyksenä, johon nyt tässä vielä ehtii vastata: Ed. Heinonen kysyi tästä kiinteistöveron porrastuksesta. Se on siis allekirjoittaneen ja ministeri Kataisen yhteinen hanke, jolla pohditaan, onko mahdollista porrastaa kiinteistövero rakennuksen energiatehokkuuden perusteella. On todettu, että se on periaatteessa mahdollista, mutta se on teknisesti hyvin vaikeata. Meillä on nyt tarkoitus selvittää tätä asiaa niin paljon, että malli olisi valmiina sitten seuraavaa hallitusta muodostettaessa, jolloin seuraava hallitus ottaa kantaa siihen, tehdäänkö näin vai ei.

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministerin kertomat tiedot valtion asuntotuotannosta ovat miellyttävää kuultavaa, hallitus on tässäkin suhteessa onnistunut hyvin.

Puurakentamisesta ministeri tuossa äsken kertoi. Ihan vielä kysymys: Onko nyt puurakentamisen osalta mitään uusia uhkakuvia olemassa? Siinähän viime vuonna niitä kertoimia jonkin verran korjattiin, ja se auttoi tilannetta, mutta onko nyt tulossa EU:n piiristä mitään semmoisia direktiivejä, jotka tätä tehokkuutta edelleen vaativat lisää?

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En tiedä, tekeekö joulun läheisyys minut liian helläksi ja hempeäksi. Eilen jouduin pikkasen kehumaan keskustaa valiokuntatyöskentelyssä maa- ja metsätalousvaliokunnassa, ja nyt minä joudun tukeutumaan lähes samoilla ajatuksilla ed. Rantakankaaseen ympäristöministeriön lakkauttamisessa ja yhdistämisessä luonnonvaraministeriöön.

Mutta sanoisin tästä luonnonsuojeluhömpötyksestä, että se on kyllä mennyt jo ihan liiallisuuksiin. Tässähän kohta ruvetaan rajoittamaan kansalaisten liikkumisvapautta, kun suunnitellaan, että 1 000 uutta luonnonsuojelualuetta tulisi jo olemassa olevien lisäksi.

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvostettu puhemies! Ovat olleet hyvin kriittisillä korvilla myös ympäristöjärjestöt liikkeellä, kun ovat kuulleet tämän hallituksen linjauksia ja nimenneet tämän porvarihallituksen kaikkein ympäristövastaisimmaksi hallitukseksi. Politiikkaa tehdään ajassa ja kaikissa maissa ympäristötoimenpiteissä mennään eteenpäin paitsi näköjään Suomessa kovin vaatimattomasti. Nyt nämä ympäristöministeriön lakkauttamispuheet ovat jatkoa tuolle. Kalastuslain valmistelu osoittaa samaan suuntaan.

Meillä pitäisi päästä eteenpäin esimerkiksi vesistöjen suojelussa ja siinä, että yhä enemmän luonnonkutuinen kala voisi lisääntyä. Toivoisin, että nimenomaan aluetasolla ympäristöministeriö voisi toimia yhä enemmän antaen foorumeita maanomistajien ja tämän monimuotoisuuden väliselle (Puhemies: Minuutti on nyt täysi!) sovittelulle ja tiedotukselle.

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos ed. Rantakankaalle siitä, miten urheasti hän on ottanut vastaan sen röykytyksen — minä nimittäin jatkan sitä.

Nämä 1970-lukulaiset tuulahdukset suorastaan itänaapurimme suunnasta ovat aika lailla kovaa kuultavaa. Olen iloinen, että kokoomuksen ministeri Vapaavuori on ottanut erittäin selkeän kannan tähän ajatukseen luonnonvaraministeriöstä. Puheet luonnonvarojen tehokkaasta käytöstä ovat tietysti ihan älykkään kuuloisia tehokkuusajatuksen kannattajille, kuten minulle, mutta valitettavasti meille Suomenlahden rannalla asuville tehomaatalouden tulokset, jotka näkyvät koko ajan sinilevänä ja muuna meren mahdottomana käyttönä nykyisin, muistuttavat siitä, mistä on oikeasti kyse.

Eettisyys myöskin luonnonvarojen käytössä on se trendi, johon ollaan menossa enenevästi. Se on erittäin hyvä suunta. Meillä on tämä yksi ainoa maapallo, meillä on yksi ainoa Suomen luonto, ja näistä täytyy pitää kiinni jatkossakin. En mitenkään näe mahdolliseksi sitä, valitettavasti, (Puhemies: Minuutti!) ed. Rantakangas, että teidän ehdotustanne lähdettäisiin ikinä toteuttamaan.

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Vapaavuori otti tärkeän seikan esille, tämän puurakentamisen. Mä kuitenki kehoottasin olohon positiivinen sinne suuntahan, koska se on kotimaista, siellon heleppo hengittää ja on torettu, että se on myös ympäristöystävällistä, se sitoo niin sanottua ympäristöä tuhoavaa maapallon hiilidioksidia, eli kannattaa näitä ottaa huomioon.

Mutta se seikka, joka liittyy näihin mummonmökkeihin: Tuolta maakunnista on tullu paljo kehootuksia siitä, ne on ihan suruissaan, jos niiren 10 000 euroa molemmin puolin pitää jätevesisysteemihin upottaa rahaa. Otetahas nyt tässä järki kätehen, se on hyvin vähäästä saastuttamista. Se on eri asia sitten jatkossa, kukka sen joskus lunastaakin, mitä niille sitte tehrään, mutta annetahan elinikää ja rauhaa ja ennen kaikkea maltillista otetta niitä kohtaan.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvostettu puhemies! Sama asia, mistä edellinen puhuja puhui. Elikkä tuolla maaseudulla elävät ovat huuli pyöreänä ja pää pyörällä, mitä tässä on tapahtumassa tämän jätevesiongelman takia. Odottaisi, kun nyt tämä Tarastin työ on valmistunut, että nyt mahdollisimman nopeasti tehtäisiin semmoinen selkeä sapluuna, millä tavalla tässä edetään, miten tämmöinen järjettömyys, mitä ed. Mietokin totesi tuossa, estettäisiin.

Minulla on ihan omakohtainen kokemus. Asun maaseudulla, ja niillä seuduilla on asuttu niitä taloja satoja vuosia, siellä on vesikaivot vieressä ja jätevesisysteemit ovat toimineet, ja siellä kaivossa ei ole kolibakteereita eikä mitään. Silloin pitäisi kyllä järki ottaa käteen — myös tästä Tarastin työstä riippumatta — vielä siinä, miten hoidetaan se juttu, kun ei ole mitään ongelmaa. Ei se saastuta Itämerta; jos siellä jossakin Tuupovaaran Öllölässä on mökki, niin Itämeri kyllä kestää siihen nähden ihan puhtaana.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmettelen, jos ed. Taiveaho ajattelee, että on luonnonvarojen ylikäyttöä se, että käytämme muutaman kymmenen miljoonaa kuutiota metsistä, kun ne kasvavat 100 miljoonaa kuutiota tänä vuonna. Minä olisin päinvastoin huolestunut siitä, että metsiä ei ole tänä vuonna käytetty.

Luonnonvara-alan ja ympäristöalan yhteistyöstä: Minun mielestäni tätä asiaa pitäisi katsoa siltä kannalta, että ympäristöasioiden täytyy kulkea ehdottomasti etukenossa ja etunojassa kaikessa päätöksenteossa, mikä liittyy luonnonvarojen käyttöön. Jos lähdetään isommasta perspektiivistä katsomaan, niin perusasioita on, että maata ei valmisteta lisää, perusasioita on, että 2020 meillä on 8 miljardia ihmistä tällä maapallolla ja ruuasta on oleva pula — on sanottu, että tulevaisuudessa on vielä aika, jolloin, jos saa valita öljytynnyrin tai vesitynnyrin, joku valitsee sen vesitynnyrin. (Puhemies: Minuutti!) Perusasioita on myöskin se, että yhteyttävät kasvit ovat ainoa hiilinielu, ja mitä paremmin hoidetut metsät meillä on, (Puhemies: Minuutti on nyt mennyt!) sitä paremmat hiilinielut. Eli näin kai sen pitää kulkea.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä minä olen ihan aidosti nyt järkyttynyt tästä keskustan linjasta, nimittäin siitä, että ennen arvostamani ed. Tiilikainenkin puhuu täällä lillukanvarsista. Me puhumme kansallispuistoista, me puhumme luonnonsuojelualueista, me puhumme ympäristöhallinnon kohtalosta, ja ne ovat sitten vaan lillukan-varsia. (Ed. Heinäluoma: Ja kansallispuistoista!) — Ja kansallispuistoista, aivan. — Nämä ovat keskustan mielestä lillukanvarsia.

Sitten todellakin täällä ed. Rantakankaan näkemyksiä on jo tuettu: ed. Reijonen sanoi, että kyllä pitää selvittää, perustetaanko luonnonvarainministeriö. Suomen keskustan linja näyttää olevan tämän salikeskustelun perusteella se, että ympäristöministeriö pitäisi lakkauttaa. Se ei sovi tähän aikaan, kuten täällä on todettu, se on Venäjän linja. Suomen keskusta ja Venäjä tässä nyt sitten kulkevat ilmeisesti käsi kädessä. Minä kyllä toivon, että selkeästi tänään Suomen eduskunnasta tulee lähtemään viesti, että tässä maassa säilyy itsenäinen ympäristöministeriö, ja minä jään odottamaan ed. Heinäluoman tavoin, että täällä tulisi nyt tänään keskustan eduskuntaryhmän kanta selville, mikä se on tässä tilanteessa.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On todella surullista, että sekä SDP:ssä ja kokoomuksessa näyttää olevan muutamia, jotka ovat jämähtäneet menneeseen aikaan, kun tarkastellaan hallintorakenteita. Keskusta ei missään tapauksessa ole vähättelemässä ympäristöarvoja tai polkemassa niitä. Kuten täällä ed. Tiilikainen kertoi, tämä hallitus jää myönteisessä mielessä historiaan erittäin voimakkaasti ympäristöasioita edistävänä hallituksena. Uusiutuvien luonnonvarojen käytön osalta, uusiutuvan energian osalta me tulemme tekemään läpimurron Suomessa, läpimurron siinä mittakaavassa, millä uusiutuva energia otetaan Suomessa käyttöön.

Mutta, SDP:n edustajat, te teette pahaa ristiriitaa: kun te pari pääluokkaa sitten puhuitte työpaikoista ja Suomen menestyksestä, niin nyt te olette museoimassa ja estämässä luonnonvarojen kestävän ja järkevän hyödyntämisen. Teidän puheillanne ei ole mitään uskottavuutta, kun puhutaan Suomen kansan menestyksestä, hyvinvoinnin rakentamisesta ja tulevaisuuden tekemisestä. Te museoitte ja suojelette, (Puhemies: Minuutti on nyt mennyt!) me keskustassa haluamme rakentaa ja kehittää.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin kiittää ed. Erkki Virtasta siitä, että tarkensitte ja täsmensitte sanomisiani ja toitte esille hallituksen hyvät teot myös sosiaalisen asuntotuotannon sektorilla.

Tämä hallitus ja erityisesti ministeri Vapaavuori ovat, erityisesti pääomittamalla kuntarahoitusta, luoneet niitä edellytyksiä kunnille, että kunnat pystyvät rakennuttamaan sosiaalista asuntotuotantoa. Nyt me vihdoin pääsemme tästä epäkohdasta eroon, että sosiaalinen asuntotuotanto laahaa reippaasti vapaarahoitteisen asuntotuotannon perässä. Eli nyt pääsemme tämän epäkohdan korjaamaan. On erittäin hyvä, että tämä hallitus on puuttunut elvytystoimin ja kaikin muinkin mahdollisin toimin nimenomaan siihen, että saadaan korjattua epäsuhdat.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllähän tässä ympäristöministeriöasiassa testataan todellinen linja, koska siinähän on kysymys siitä, onko meillä ministeriötä, jonka toimialaan ja oikeuksiin kuuluu nimenomaan tämän puolen katsominen.

Olen itse erittäin vahva talousmies, mutta kyllä sen olen ymmärtänyt aikoja sitten, että talouskasvu ja luontoarvot täytyy sovittaa yhteen niin, että me jätämme tuleville polville sen luonnon, minkä me olemme esi-isiltämme perineet. Kaikkea ei voida uhrata talouskasvun, ei edes työpaikkojen, eteen, ja siksi olen kyllä tyrmistynyt siitä, että kansallispuistoissa käynnistetään rakennusohjelmia. Se kyllä kertoo jotain tämän hallituksen linjasta. (Ed. Seurujärvi: Missä puistossa?) Eikä oppositio ole nimennyt tätä hallitusta kaikkien aikojen ympäristövihamielisimmäksi, vaan ympäristöjärjestöt.

Sanon teille, arvoisat edustajat, että keskustan puheenvuorot kannattaa ottaa vakavasti. (Eduskunnasta: Kyllä!) He onnistuivat lopettamaan jo työministeriön ja siirtämään sen elinkeinoministeri Pekkarisen alaisuuteen, ja nyt syödään parhaillaan ympäristöministeriötä. Kuvaavaa on, että keskustan ryhmäpuheenjohtaja Timo Kalli ei uskalla tulla edes saliin kertomaan, mikä on keskustan ryhmän linja.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin täytyy kiittää niitä, jotka ovat täällä kiinnittäneet alkuperäisluonnon suojeluun huomiota: ed. Salolainen, ed. Heinäluoma, ed. Ahde ja monet muut. Mielestäni nämä biodiversiteettiasiat ovat jääneet vähän vähemmälle, kun on puhuttu muista ympäristökysymyksistä, kuten ilmastonmuutoksesta. Tähän on kiinnitettävä enemmän huomiota.

Olen seurannut hyvin läheltä Venäjän ympäristöhallinnon kehitystä. Silloin kun sinne luotiin ministeriö, oli optimistinen aika. Sitten se alennettiin ympäristökomiteaksi, sitten sekin lakkautettiin ja sulautettiin luonnonvaraministeriöön. Ja lopputulos on kyllä, ed. Rantakangas, erittäin huono tällaisessa rakenteessa, koska se ministeriö, jonka tarkoitus on edistää luonnonvarojen käyttöä ja hyödyntämistä, ja se, jonka pitäisi niitä suojella ja valvoa, ovat saman katon alla. Se järjestelmä ei toimi, koska siinä se valvonta, johon täällä on viitattu, itsenäinen valvonta ja itsenäinen ympäristöääni, jää puuttumaan ja jää alisteiseksi tälle taloudelliselle hyödyntämiselle. En suosittele tätä mallia Suomeen.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ympäristöasioitten painoarvo kasvaa tulevaisuudessa. Keskustan ympäristöministeri Paula Lehtomäki, joka paraikaa neuvottelee Kööpenhaminassa ilmastosopimuksesta, erittäin tärkeästä asiasta tulevaisuuden kannalta, on ilmoittanut, että ympäristöministeriötä ei lakkauteta. (Ed. Saarinen: Kai on tieto tässä?) — Hän on keskustan varapuheenjohtaja myös, ja uskon tässä Lehtomäkeä ja tuen hänen ajatuksiaan.

Kansallispuistot eivät ole uhattuina. Tämä hallitus on juhlaistunnossaan päättänyt perustaa yhden lisää, Sipoonkorpi varmaan selvitetään. Luonnon monimuotoisuudesta on katsottu, että kipeimmin se on uhattuna Etelä-Suomen runsaspuustoisissa metsissä. Sitä varten on perustettu oma suojeluohjelma, joka ensi vuonna lähtee kunnolla vauhtiin kasvavan rahoituksen myötä. Jos EU-komission salkkujakoa katsotaan pikkasen, niin pikemminkin pitäisi ilmasto- ja energia-asiat (Puhemies: Minuutti!) yhdistää ympäristön kanssa kuin perustaa luonnonvaraministeriö vanhan mallin mukaan.

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Tässä nyt ei valtavan montaa uutta asiaa tullut, mutta pariin asiaan haluaisin vielä muutaman kommentin lausua.

Useampikin keskustan edustaja kyseli vielä tästä puurakentamisesta. Kysymyshän on lyhyesti siitä, että kolme edellistä hallitusta on pyörittänyt puurakentamisen edistämisohjelmia ja saanut aikaiseksi varsin paljon. Ikävä tosiasia on kuitenkin se, että alan teollisuutta tämä ei ole valtavan paljon kiinnostanut, eivätkä ne ole olleet hirveän innostuneita tästä asiasta. Nyt tämä käynnissä oleva metsäteollisuuden rakennemuutos ilmeisesti muuttaa tämän tilanteen. Olen huomannut, että metsäteollisuuden puolelta on nyt osoitettu huomattavan paljon suurempaa aktiviteettia puurakentamista ja sen kehittämistä kohtaan kuin aiemmin. Se on tietenkin tilaisuus, joka pitää pystyä hyödyntämään.

Tätä voi katsoa monesta eri näkökulmasta. Ensimmäinen on se, että energiatehokkuusmääräykset tulevat myös jatkossa kiristymään, tulevat ne sitten EU:sta tai kansallisesti, ihan varmasti tulevat. Itse olen jo linjannut, että vuonna 2012 tehdään se seuraavan kerran. Se asettaa tiettyjä haasteita ennen kaikkea hirsirakentamiselle, ei välttämättä muulle puurakentamiselle vaan ennen kaikkea hirsirakentamiselle. Siinä on tietenkin merkittävä tutkimuksen ja tuotekehittelyn paikka. Mutta kun samanaikaisesti on tarkoitus ottaa myös primääri energialähde huomioon näissä rakentamismääräyksissä, niin se kyllä tarkoittaa sitä, että perinteinen hirsirakentaminen jatkossakin on mahdollista; se edellyttää sitten tietenkin sitä, että käytetään poikkeuksellisen paljon uusiutuvia energialähteitä. Tämäntyyppisessä kombinaatiossa en näe mitään ongelmaa.

Välillisesti kaikkein parhaiten puurakentamista Suomessa edistettäisiin, jos me saisimme aidon kaupunkimaisen pientalorakentamisen kunniaan täällä. Kun me tiedämme, että hyvin iso osa suomalaisista perheistä haluaa asua pientaloissa mutta ilmastovaatimukset ja yhdyskuntarakenteitten eheyttämisvaatimukset tarkoittavat, että ne pitäisi rakentaa nyt kohtuullisen lähelle toisiaan, niin jos me saisimme tämmöisen, niin kuin monissa Keski-Euroopan maissa ja Pohjois-Amerikassa se on suosittua, kaupunkimaisen pientaloasumisen mallin rantautettua tähän maahan, me tekisimme palveluksen samanaikaisesti sekä yhdyskuntarakenteitten eheyttämiselle että myös puurakentamiselle. (Ed. Heinäluoma: Oikein!)

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi vielä — sanoin tämän ihan aluksikin, mutta on hyvä lopettaa siihen, mistä aloitti: Kun täällä ed. Heinonen kysyi vielä näistä elvytysvaikutuksista, niin sanottakoon se vaikka lyhyesti näin, että tämän talouskriisin seurauksena tänä vuonna vapaarahoitteinen asuntotuotanto Suomessa romahti noin 10 000 asunnolla ja samana vuonna valtion tukema asuntotuotanto lisääntyi noin 10 000 asunnolla. Se, että me emme ole ihan samassa luvussa kuin olimme vuonna 2008, johtuu siitä, että näitten ikään kuin väliin sijoittuva pientalo-, omakotitalorakentaminen putosi noin parillatuhannella. Mutta käytännöllisesti katsoen valtion tukema asuntotuotanto on kompensoinut koko gryndituotannon romahtamisen tänä vuonna, ja se on hyvä saavutus. Kuinka paljon gryndituotanto ensi vuonna elpyy, on kysymysmerkki, mutta olemme luoneet edellytykset sille, että valtion tukema asuntotuotanto voi olla samalla tasolla ensi vuonna kuin tänäkin vuonna.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa puhemies! Maakunnissa on erittäin paljon puhuttanut tämä haja-asutusalueiden jätevesiasetus ja sen kohtuuttomuudet ja monet käytännön esimerkit, jotka ovat osoittaneet, että tätä asetusta pitäisi pystyä tulkitsemaan uudella tavalla ja asiakasystävällisemmin. Tätä taustaa vasten keskustalainen ympäristöministeri Paula Lehtomäki asetti Lauri Tarastin selvittämään tämän asetuksen täytäntöönpanoa, ja olen erityisen iloinen, että Tarasti antoi konkreettisia ehdotuksia siitä, mitenkä kohtuullistettaisiin tämän haja-asutusalueiden jätevesiasetuksen täytäntöönpanoa. Tämä alkuperäinen asetus on täysin käsittämätön ja kohtuuton niitä yksin asuvia vanhuksia kohtaan, joilla on pieni kiinteistö haja-asutusalueella ja näitten viemäriverkostojen ulkopuolella.

Nyt on tärkeää, että nopeasti, heti vuoden alusta, saatetaan täytäntöön nämä Tarastin ehdotukset, mikä tarkoittaa sitä, että muun muassa 70 vuotta täyttäneet ihmiset vapautetaan tämän asetuksen piiristä. Sitten annetaan lisäaikaa niihin tapauksiin, joissa suunnitellaan yhteistä siirtoviemäriverkostoa, ja sitten kohtuuttoman kalliin tai teknisesti vaikean ratkaisun osaltakin tulee siirtymäaikoja. Nämä kaikki ovat asioita, jotka todella täytyy saattaa täytäntöön. Myöskin tiedotuskysymys, jossa on ollut erittäin paljon epäselvyyttä ja puutteellisuuksia, pitää korjata talouskohtaisesti, jotta tältä aiheelliselta pelolta ja kohtuuttomilta kustannuksilta vältytään. Täällä Tarastin esityksessä on myöskin selkeä esitys siirtoviemärirahoituksen lisäämisestä, ja se pitää hallituksen ottaa vakavasti, kun tulevien vuosien kehyksiä arvioidaan. Kotitalousvähennyksen laajentaminen on myöskin hyvä ehdotus ja myöskin korjausavustusten lisääminen. Eli tällä kokonaispaketilla pystytään kohtuullistamaan tätä aiemmin päätettyä asetusta. Tässä ministeri Lehtomäellä on avaimet käsissään, ja tiedän, että hän toimii.

Sitten, puhemies, muutama sana tästä äsken käydystä keskustelusta. Kiitän vilkkaudesta ja erilaisista mielipiteistä, niin kuin tapana on sanoa. Me pääsimme hyvään alkuun siinä perustavoitteessa, millä tavalla suomalaista hallintoa pitäisi kehittää ja millä tavalla koko Suomen yhteiskunnan hyvinvointia pitäisi rakentaa pitkällä tähtäimellä. Oikeastaan ed. Kalmari käytti tämän salin parhaimman puheenvuoron mennessään substanssiin ja sisältöön, siihen, mitkä asiat ovat maailmalla tärkeitä ja koko kansakunnan, ihmiskunnan kannalta tärkeitä. Kyllä siinä luonto, ympäristö ja luonnonvarat muodostavat erittäin tärkeän ja ratkaisevan kokonaisuuden.

Keskustan linjahan on, niin kuin tunnettua on, että me haluamme tasapainossa kehittää suomalaista yhteiskuntaa, eurooppalaista yhteiskuntaa ja maailmaa, jossa yhteensovitetaan luonnonvarojen kestävä käyttö ja ympäristönäkökohdat läpitunkevana ajatuksena alhaalta ylöspäin ja ylhäältä alaspäin. Mutta me emme hyväksy sellaista ajattelua, että Helsingin ministeriökabinetissa olisi se kaikki viisaus taistolaistaustaisten virkamiesten hallitsemana ja sieltä sanottaisiin, miten Suomessa pitää asioita hoitaa jossakin päin maan kolkkaa. Tämä ei ole oikea ajatus; tämä on sitä Neuvostoliiton aikaa, ei edes Venäjän aikaa, mennään jo paljon syvemmälle ja taaksepäin ajattelussa.

Tässä mielessä me haluamme kehittää hallintoa, tehdä siitä entistä virtaviivaisemman, nykyaikaisen ja selkeämmän kansalaisnäkökulmasta ajateltuna. Tässä mielessä ei ole mitään järkeä sulkea ennakkoon pois mitään vaihtoehtoa uudesta keskushallinnosta. Ei voi olla niin, että meillä alue- ja paikallishallintoa supistetaan ja ajetaan alas ja toteutetaan tuottavuusohjelmaa ja keskushallinto sen kuin paisuu, byrokratisoituu ja vaikeuttaa tavallisten ihmisten elämää maan jokaisessa kolkassa.

Tässä mielessä meillä on syvä näkemysero, jos tämä pitää paikkansa, ed. Heinäluoma ja ed. Viitanen, että SDP on jämähtänyt tuonne menneisiin vuosikymmeniin tässä hallinnon kehittämisessä. Tämä nykyinen hallitus, Vanhasen kakkoshallitus — kiitos hyvien hallituskumppanien — (Ed. Zyskowicz: Kiitos!) pystyi uudistamaan elinkeino- ja työhallintoa entistä nykyaikaisemmaksi, dynaamisemmaksi, vahvemmaksi, niin että vastataan Suomen talouden haasteisiin, Suomen työllisyyden haasteeseen, (Ed. Erkki Virtanen: Käykääpä kysymässä siellä kentällä!) paljon paremmin kuin ennen tätä uudistusta tehtiin. Tässä mielessä seuraavassa vaiheessa pitää katsoa Suomen tulevaisuuden kannalta tärkeä osa-alue elikkä meidän luonnonvarojemme, Suomen työn ja tulevaisuuden varmistaminen myöskin hallintoa hyödyntäen.

Arvoisa puhemies! Näillä linjoilla ja ajatuksilla mennään eteenpäin.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse tästä substanssista kävimme jo äsken keskustelua. Olemme siitä eri mieltä ed. Rantakankaan kanssa.

Mutta yhteen asiaan kyllä kiinnitin huomiota. Kuulinkohan oikein? Puhuitte taistolaistaustaisista virkamiehistä (Ed. Erkki Virtanen: Terveisiä kansliapäällikölle!) ja puhuitte yhdestä ministeriöstä, jolla on pitkä ura ja joka on ollut monen eri poliittisen johdon alla. Minusta tämä on uskomatonta, että tässä salissa leimataan jonkun valtionhallinnon osa muka jonkun poliittisen oppisuunnan edustajaksi. Tämä on kyllä loukkaus, ed. Rantakangas, ja minusta teidän pitää pyytää sitä anteeksi ministeriön virkamiehiltä.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä minäkin oli puulla päähän lyöty tuon kannanoton jälkeen, että miten Suomen eduskunnassa voidaan virkamiehet tuolla tavalla leimata. Se on kyllä uskomaton puheenvuoro. Se on siis loukkaus ympäristöministeriön virkamiehiä kohtaan, mutta loukkaus myös koko maan virkakuntaa kohtaan, että poliittisia tarkoitusperiä perustellaan virkamiesten yhteiskunnallisilla kannanotoilla. Kyllä ympäristöministeriön lakkauttamisen voi tehdä ihan muilla perusteilla kuin virkamiehiä syyttämällä.

Tässähän nyt tuli selväksi kuitenkin se, että tämä on siis keskustan kanta, niin kuin ed. Rantakangas sanoi, että ympäristöministeriö pitää lakkauttaa. Tässä otetaan revanssia 30 vuoden takaa. Silloinhan ympäristöministeriön perustamisesta päätettiin tässä salissa äänestäen, ja keskusta ei ole koskaan antanut tätä asiaa anteeksi.

Samaa suuruusluokkaa on myös ajatus kalastuslain muuttamisesta. Olen kuullut, että tarkoitus on polkea alas jokamiehenoikeudet ja ottaa maanomistajien oikeudet tilalle.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Keskustelu tästä hallinnosta osoittaa sen, että meidän pitäisi ennen tätä järjestelmäkeskustelua käydä keskustelua siitä, mitä varten meillä ympäristöministeriö on olemassa. Itse katson niin, että meidän ei tule keskustella hallinnosta eikä järjestelmästä ensisijaisesti, vaan tulee keskustella siitä, että ihmiset saavat palvelut, elinkeinoelämä voi elää Suomessa ja toimia, ja ennen kaikkea siitä, että luonto ja ihminen pistetään elämään rinnakkain niin, että kaikilla on mahdollisimman hyvä olla. Tämän pitää tapahtua niin valtakunnan tasolla kuin alueellisella ja paikallisella tasolla.

Meillä on yllin kyllin kysymyksiä, joita tulee ratkaistavaksi tulevaisuudessa, asioita, jotka liittyvät ilmastonmuutokseen ja muihin isoihin asioihin. Tässä keskustelussa meillä ei ole varaa käydä kamppailua siitä, mikä on järjestelmä, vaan meidän pitää keskustella siitä, miten palvelut yhteiskunnassamme toimivat.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käsittääkseni, ed. Kerola, te olette keskustan ryhmän varapuheenjohtaja. Olisin todella toivonut, että tämän kaiken jälkeen te olisitte sanoutunut selkeästi irti tuosta asiasta ja sanonut, että keskustan mielestä ympäristöministeriötä ei tule lakkauttaa. Mutta tämä teidän puheenvuoronne nyt vahvisti sen, minkä ed. Rantakangas äsken tuolla pöntössä sanoi, että Suomen keskustan kanta on se, että ympäristöministeriö tulee lakkauttaa. En ole koskaan kuullut noin pitkää ja tällaista hienosävyistä puheenvuoroa näin yksinkertaisesta asiasta. Mitään muuta johtopäätöstä ed. Rantakankaan äskeisestä johdattelusta ei voi tehdä kuin että johtopäätöksenä on se, että ympäristöministeriö tulee lakkauttaa. Se on todella surullista.

Yhdyn myös edustajien Haavisto ja Heinäluoma paheksuntaan: eihän tällaista puhetta täällä eduskunnan salissa virkamieskuntaa kohtaan voi olla kuin mitä ed. Rantakangas äsken täällä sanoi. Minä olen todella pahoillani siitä, että Suomen keskustan linja ympäristöministeriötä kohtaan on tämä. Kuten todettu, sillä on kunniakas historia, (Puhemies: Minuutti on nyt mennyt!) ed. Jacob Södermanin ponnesta aikanaan on lähtenyt tämä taival.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutos konkreettisesti osoittaa sen, miten ihmisen, talouden ja ympäristön kestävyyden ristiriita on hyvin kouriintuntuva. Sen ristiriidan ratkaisu sillä tavalla, että meidän talousjärjestelmämme nojaa myös ekologisiin reunaehtoihin eikä yritä ylittää niitä, on äärimmäisen tärkeä tehtävä. Myös tästä ed. Rantakangas äsken puhui, talouden ja ympäristön yhteensovittamisesta kestävällä tavalla. Minusta on oikeastaan turha käydä sitä keskustelua siellä hallinnon rakenteissa. Äsken totesin, että keskustan varapuheenjohtaja, ministeri Lehtomäki, ei kannata luonnonvaraministeriömallia. Siitä ei ole keskustalla yhtenäistä kantaa, meillä on erilaisia näkemyksiä.

Mitä tulee ympäristöministeriön virkamiehiin, niin arvostan suuresti heidän asiantuntemustaan, koska olen saanut heidän kanssaan työskennellä. Muistutan, että siellä (Puhemies: Minuutti!) on muun muassa keskustalainen kansliapäällikkö.

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä keskustapuoluelainen valtion keskushallinnon muutospolitiikka, joka perustuu siihen, että jonkun virkamiehen entinen poliittinen kanta olisi jotain, ei perustu liberaaliin demokraattiseen valtiojärjestykseen, ei Suomen perustuslakiin, ei kansalaisoikeuksiin, ei ihmisoikeuksiin. Meillä ei virkakieltoa ole entisille taistolaisillekaan, ja sellaista ei tule. Meidän isänmaamme kansalaisoikeusjärjestelmä ja ihmisoikeusjärjestelmä perustuvat siihen, että jokaiselle nämä kansalaisoikeudet kuuluvat, ja edellyttäisin, että keskustapuolue pyytää anteeksi tuota kantaansa. Näin teen isänmaallisen työväenliikkeen edustajana. (Ed. Zyskowicz: Sentimentaalisuutta!) Me taistelimme kommunismia vastaan, mutta emme koskaan kieltäisi suomalaisilta ihmisoikeuksia ja kansalaisoikeuksia.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime vuosien aikana on ympäristöministeriön toimintaa pystytty reivaamaan oikeampaan suuntaan ja nimenomaan paremmin huomioimaan sekä elinkeinojen kehittämistä, Suomen hyvinvointia että ympäristöarvoja. Tämä on välttämätön tosiasia tulevaisuudessakin, ja kukaan ei tässä salissa ole esittänyt, että me laiminlöisimme ympäristöarvoja ja luontoarvoja.

Tämän vääristelyn, mitä tähän suuntaan SDP:n puolelta tuli, ymmärrän totta kai poliittisena propagandana. Teidän pitää sitä tehdä ja kertoa sitä, julistaa ja valistaa omia kannattajianne, että on olemassa tällainen mörkö kuin Suomen keskusta, joka haluaa huolehtia Suomen, isänmaan, eduista ja jokaisen suomalaisen toimeentulosta ja hyvinvoinnista, ja sitten maalata siihen tällaista pelkoa. Me pidämme ympäristöarvoja tärkeinä, ja ne ovat tärkeä osa kaikkien maailman valtioitten tulevaisuutta. Me olemme meidän ympäristöministerimme johdolla nyt neuvottelemassa historiallisesta sopimuksesta, ilmastosopimuksesta, ja myöskin pääministerimme, keskustalaisen pääministerin, toimesta. Elikkä parhaat voimat ovat nyt tekemässä sopimusta koko kansakunnan ja maailman parhaaksi.

Erkki  Virtanen  /vas:

Arvoisa puhemies! 25 vuotta ympäristöministeriön työntekijöitten kanssa yhteistyötä tehneenä en arvioi heidän poliittista kantaansa tässä, vaan esitän näkemyksen asumisen visioksi, missioksi ja strategiaksi. Sitä saa ihan vapaasti käyttää.

Ensinnäkin visio: Jokaisella suomalaisella on oma koti, jossa hänen on hyvä asua. Se koti on aivan yhtä hyvä riippumatta siitä, asuuko siinä omistaja vai vuokralainen.

Sitten missio: Suomi korjaa vanhoja ja rakentaa uusi asuntoja niin, että suomalainen löytää halutessaan kolmessa kuukaudessa itselleen tarpeidensa ja toiveidensa mukaisen kodin ja se koti ei ole kullan kallis. Suomalainen asuu turvallisesti ja terveellisesti omassa kodissaan. Hänellä on oikeus ja mahdollisuus, mutta ei velvollisuus, vaikuttaa kaikkeen omaa asumistaan koskevaan päätöksentekoon niin kodissaan, asuinyhteisössä kuin ympäristössäänkin. Suomalainen asuu yhtä mukavasti missä tahansa, koska eri asuinalueiden houkuttavuuserot ja sen myötä asuntojen hintaerot pienenevät. Asuinalueiden asukasrakenteet monimuotoistuvat, mutta säilyvät tasapainoisina.

Sitten strategia:

Suomen hallitus lopettaa asuntopolitiikan ja siirtyy asumisen politiikkaan, koska seinät eivät ole ensisijaisia, vaan elämä seinien sisäpuolella.

Hallitus synnyttää Suomeen kouluttamalla ja asennekasvatuksella lähes ennenkokemattoman erityisryhmän: asiansa osaavan, asukkaiden etuja ensisijaisesti ajavan rakennuttajan. Rakennuttaja ohjaa asuntosuunnittelijat ajoissa ymmärtämään, että nämä eivät suunnittele monumenttia itselleen vaan kotia asukkaille eikä ensisijaisena pyrkimyksenä ole asumisen korkea hinta vaan asumisen laatu ja sen edullisuus. Ihmisten koteja ei hoideta kuin Pispalan likka tavaraansa, vaan ajoissa, huolella ja suunnitelmallisesti, ei kuitenkaan milloin tahansa ja mihin hintaan tahansa.

Kaikkien suomalaisten mahdollisuuksia asua oman toiveensa mukaisesti omassa kodissaan mahdollisimman pitkään parannetaan. Asumisen fyysisiä ja psyykkisiä esteitä vähennetään, poistetaan, asumisen tukea lisätään ja eri toimijoiden yhteistyötä parannetaan.

Onnellisen kodin toiseksi pahin uhka on asukkaiden maksukyvyltä karkaavat asumiskustannukset. Siksi aravakorkoja alennetaan, korkotuen ehtoja parannetaan ja kuntia ei pakoteta korottamaan maksujaan, taksojaan ja kiinteistöverojaan.

Ministeri Vapaavuori tuossa äsken nosti hoitokustannukset keskeisiksi vuokran kurissapitäjiksi. Kyllä se kuitenkin niin on, että hallituksen käsissä on kenties tehokkain keino siihen: omavastuukoron alentaminen aravalainoituksen osalta. Sillä saadaan vuokratasoa merkittävästi alaspäin, ja siihen on syytä suuntautua, kuten valtiovarainvaliokuntakin on mietinnössään todennut.

Arvoisa puhemies! Asukasdemokratia on vuokratalonpidon paras keksintö. Se on vuokralaisten ja vuokranantajien yhteistä tahtoa ja toimintaa. Se ei ole hallinnointia eikä integrointia vaan aitoa pyrkimystä parempaan asumiseen. Asukkaiden aito vaikutusvalta omiin koteihinsa edellyttää, että aravavuokratalojen päätöksentekoelimissä on enemmistö asukkailla.

Kaikkien asuminen ei käy tanssien. Niinpä me tarvitsemme enemmän voimavaroja tukiasuntoihin ja asumisen tukijoihin. Tarvitsemme lisää aitoa avohoitoa, mutta myös akuuttia apua tarjoavia hoitolaitoksia, sillä vaikeasti sairaiden paikka ei ole yksin kotona. Me tarvitsemme yksilöllistä turvaa ja samalla yhteisöllistä huolenpitoa, jotta kaikilla olisi koti, missä asua turvallisesti.

Arvoisa puhemies! Ihmiset ja heidän asumisensa tarpeet ovat erilaisia. Me tarvitsemme urbaaneja kivimuureja cityjen sydämiin, omakotitaloja järven rannalle keskelle kaupunkia ja mummonmökkejä mansikkamaan laidoille. Me tarvitsemme asunnonomistajia ja vuokranmaksajia, mutta myös kaikkea tarkoituksenmukaista ja järjellistä siltä väliltä. Me tarvitsemme sekä kallista että halpaa, pientä ja suurta, yhteisöjä ja yksityisyyttä, tuttua ja turvallista, uutta ja ennakkoluulottomasti kokeilevaa. Tärkeintä ei ole hallinnon muoto, vaan hyvä asuminen. On annettava tuhansien asuntojen kukkia, mutta samalla ihmisten itse päättää omista asioistaan.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ympäristömme tulevaisuus riippuu pitkälti siitä, millaisia ilmasto- ja energiapoliittisia päätöksiä saadaan aikaan. Suomi on osallistunut ilmastotalkoisiin EU:n asettamien tavoitteiden kautta. Olemme myös omatoimisesti ryhtyneet toimiin energian säästämiseksi ja päästöjen hillitsemiseksi. Hallitusohjelmassa painotetaan ympäristöasioita, mutta ympäristöministeriön hallinnonalan supistuva rahoitus ei riitä kaikkien välttämättömien uudistusten toteuttamiseen.

Esimerkiksi jätevesihuollon uudistaminen on erittäin tärkeä projekti kaikkien Suomen vesistöjen kannalta. Tarvittavat toimenpiteet on tehtävä kiireellisellä aikataululla, sillä kiinteistökohtaiset jätevesijärjestelmät on saatettava asetuksen mukaiseen kuntoon vuoden 2013 loppuun mennessä. Valiokunnassa on todettu, että haja-asutuksen jätevesihuollon uudistus on lähtenyt hitaanpuoleisesti liikkeelle. Vaikka määräaika on olemassa, hätiköityihin ja virheellisiin ratkaisuihin ei kuitenkaan pidä lähteä. Kuntien viranomaisten pitää määritellä eri alueille soveltuvat puhdistusvaatimukset.

Suomen kannalta on erityisen tärkeää ohjata resursseja myös vesistöjen suojeluun. Maamme tunnetaan tuhansista kauniista järvistään, ja niiden soisi olevan tulevienkin sukupolvien ilona. EU:n vesipolitiikka sisältää tavoitteen, että vesien tila sen alueella on hyvä viimeistään vuonna 2015. Tämä tavoite on otettava huomioon jakamalla ympäristöministeriön rahoja myös suomalaisten vesistöjen suojeluun. Vesien hyvän tilan saavuttaminen edes vuoteen 2021 tai 2027 mennessä vaatii huomattavasti lisää rahoitusta. Konkreettisia toimenpiteitä on kiirehdittävä, ja kuntien ja valtion on oltava samassa veneessä, jotta saadaan todellisia tuloksia aikaan.

Tilanne esimerkiksi Pien-Saimaan vesistöalueella on hälyttävä. Vesistö on vuosikymmenien ajan rehevöitynyt valuma-alueen jätevesihaittojen myötä. Viime vuosina alueella esiintynyt erittäin voimakas leväkukinta osoittaa vesialueen kunnostamisen ja suojelun akuutin tarpeen. Leväkukinta uhkaa myös Lappeenrannan kaupungin vesihuoltoa, sillä kaupungin raakavesi vesialtaisiin otetaan kukinta-alueelta. Pien-Saimaata kuormittavat tietenkin maatalous, metsäteollisuus, turvetuotanto, vapaa-ajan asutus ja hulevedet.

Saimaan vesistöalue on ollut viime aikoina paljon esillä myös saimaannorpan suojelun takia. Norppaa on suojeltava, ja sen elintila tulee säilyttää. Suojelussa täytyy kuitenkin pitää järki mukana. Koko Saimaasta ei voida tehdä kansallispuistoa, vaikka jotkut populistiset kannanotot tässä istuntosalissa siihen ovatkin viitanneet. Paikalliset asukkaat ja kalastajat ovat lähteneet aidosti norpan suojeluun mukaan. Syyllistäminen ja toimenpiteiden vähättely asiaa selvästi tarkemmin tuntemattomien ihmisten taholta on satuttanut vapaaehtoisesti suojelutyöhön lähteneitä.

Herra puhemies! Rakentamisen saralla on menty monessa asiassa kiitettävästi eteenpäin. Puurakentamisen puolesta on moni nähnyt tässä salissa uutta, kasvavaa, työllisyyttä edistävää potentiaalia metsäteollisuuden rakennemuutoksessa.

Kokonaan uusien asuntojen rakentamisen ohella pitää edistää korjausrakentamista. Jälkimmäisen osalta on tärkeää varata riittävästi rahaa korjaustoiminnan tukiin ja vuokra-asuntojen ylläpitoon. Jo rakennusvaiheessa on varmistettava riittävä laadunvalvonta.

Kiinnitän vielä lopuksi huomiota valtion vuokra-asuntokannan ylläpitoon ja asumiskustannusten seuraamiseen. Jokaiselta paikkakunnalta on löydyttävä tavallisten ihmisten lompakoille sopivia vuokra-asuntoja. Toinen asuntopuolen tärkeä asia on erilaisten palveluasuntojen tukeminen. Esimerkiksi dementiakodeista tulee jatkossa olemaan huutava pula. Yhteiskunnan tulee panostaa palveluasuntosektorille nyt, sillä tukea tarvitsevia on vuosi vuodelta enemmän. Mitä enemmän rakennamme nyt, sitä parempi tilanne meillä tulevaisuudessa on. Myös erilaisten järjestöjen ja yhdistysten panosta kaivataan tälle sektorille.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Ensiksi haluan muistuttaa hallitusohjelmasta, jossa luvataan seuraavaa: "Hallituksen asuntopolitiikan tavoitteena on sovittaa yhteen ihmisten asumisen toiveet ja tarpeet, yhteiskunnan tarpeet ja kestävä kehitys. Hallitus edistää jokaisen mahdollisuutta tarpeitaan ja toiveitaan vastaavaan asumiseen." Nämä ovat kauniita tavoitteita, mutta käytännön tasolla on menty päinvastaiseen suuntaan.

Arvoisa puhemies! Ympäristöhallinnon määrärahojen supistaminen yhdessä tuottavuusohjelman edellyttämien säästötavoitteiden toteuttamisen ja aluehallintouudistuksen kanssa asettavat hallinnonalan todella haasteelliseen tilanteeseen. Näissä olosuhteissa on kuitenkin tärkeää, että ympäristöhallinnon palvelukyky ja laatu edes yritetään pitää jonkinlaisella kohtuullisella tasolla.

Valiokunta esittää lausunnossaan mielestäni aivan aiheellisesti huolensa kansalaisten vähentyneestä valmiudesta omassa arjessaan pienentää sähkönkulutusta ja muuten toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Olisi todella tärkeää, että jokainen meistä kantaisi kortensa kekoon, sillä pienillä arjen valinnoilla on suuri merkitys lopputuloksen kannalta. Valojen ja koneiden sammuttaminen huoneesta lähdettyä, kierrätys, julkisten kulkuvälineiden suosiminen, kaiken kulutuksen vähentäminen ja kasvissyönnin lisääminen ovat helppoja keinoja vaikuttaa ympäristön hyvinvointiin. Mielestäni kestävän kehityksen edistäminen ja opettaminen tulisi ulottaa kaikille tasoille päiväkodeista kouluihin, työpaikoille ja ihmisten harrastusten pariin.

Arvoisa puhemies! Asumisen ilmastovaikutuksiin on Suomen kaltaisessa kylmässä ja harvaanasutussa maassa syytä kiinnittää huomiota. Ympäristövaliokunnan lausunnossa todetaan, että Valtion asuntorahaston varoista tuettavassa asuntorakentamisessa suositaan edullisesti yhdyskuntarakenteeseen sekä hyvien liikenneyhteyksien ja palvelujen ääreen sijoittuvia hankkeita. Tämä on haasteellinen mutta kannatettava asia. Epäilen kuitenkin sen toteutumista käytännön tasolla, sillä tavallisesti kuntien isotkin asuntohankkeet toteutetaan kaukana keskusta-alueista eli siellä, missä suurilla rakennusliikkeillä on halpaa maaomaisuutta.

Asuntojen energiatehokkuuteen on syytä tulevaisuudessa panostaa nykyistä enemmän. Rakennusmääräykset tiukentuvatkin tältä osin 30 prosenttia nykyisiin verrattuna vuoden 2010 alusta. Valiokunta toteaa lausunnossaan pitävänsä hyvänä sitä, että uusia määräyksiä sovelletaan tehokkaasti. Mutta mistä jo tässä vaiheessa voidaan tietää, että näin todella tehdään? Rakentamismääräyksien soveltamisessa on ollut runsaasti puutteita tähänkin asti, joten lienee ennenaikaista lausua kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Homerakennukset puhuttavat paljon. Käytännössä kuntien rakennusvalvonta on hyvin muodollista. Valvonta tehdään rutiininomaisesti, ilman että rakentamisen laatuun kiinnitetään riittävästi huomiota. Tästä ovat olleet seurauksena rakennuskantamme kosteus- ja homevauriot, joiden vuoksi lukuisat ihmiset ovat saaneet vakavia terveysongelmia. Suurimpia ongelmat ovat olleet julkisissa rakennuksissa, kuten kouluissa ja sairaaloissa. Valiokunnan lausunnossa mainitaan vuosille 2009—2013 ajoittuva rakennusten kosteus- ja homeongelmien vähentämiseen tähtäävä toimenpideohjelma, jonka koordinaatiovastuu on ympäristöministerillä. On hyvä, että tällainen ohjelma on olemassa, mutta se ei yksin riitä.

Valiokunnan lausunnossa todetaan, että tilanne ei ole kymmenen viimeisen vuoden aikana parantunut, vaikka toimintatapoja on pyritty kehittämään sekä viranomaisohjauksen keinoin että kiinteistö- ja rakennusalan vapaaehtoisin toimin. Tämä vapaaehtoisuus pitäisi muuttaa pakoksi, ja kuntien rakentamisvalvonnan vastuusta pitäisi tehdä (Puhemies: 5 minuuttia!) nykyistä konkreettisempaa ja velvoittavampaa. Nämä rakennusvalvojat pitäisi saada henkilökohtaiseen vastuuseen siitä, jos ovat katsoneet läpi sormiensa vakavia rakennusvirheitä.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun ed. Heinäluoma tuossa puhui siitä, kuinka luonnonvara-alan elinkeinoja täytyy toteuttaa luontoa kunnioittaen, tuntui oikein hyvältä, niin äärikeskustalainen tämä vanha talonpoikainen sanoma oli, sanoma siitä, että luonto tulee jättää yhtä hyvässä tai paremmassa kunnossa seuraaville sukupolville kuin missä me olemme sen itse saaneet. Kunpa tähän saliin leviäisi samanlainen ajattelutapa myös siitä, että ihminen on osa luontoa, että osaisimme olla kiitollisia niille ihmisille, jotka luonnossa maaseudulla asuvat ja hyödyntävät luonnonvaroja kestävästi ja varjelevat sitä luontoa käytännössä. Tämän ajatusmaailman toivoisi myös leviävän.

Olen mielissäni niistä lisäyksistä, mitä valtiovarainministeriö on ympäristöministeriön sektorille tehnyt, mutta tietenkin tässä puheenvuorossa aina kiinnitetään huomiota myös niihin, mihin olisi toivonut rahaa vielä löytyvän.

Ensimmäinen asia, mikä vielä janoaa tulevaisuudessa lisärahoitusta, on viemärihankkeet. Hyvä, että sinne rahaa lisää saatiin, mutta moni viemärihanke eri puolilla Suomea odottaa vielä käynnistyäkseen lisää resursseja.

Metsoon olisin toivonut lisärahoitusta. Metsäluonnon hoidon edistäminen on tärkeä asia, ja emme voi toteuttaa sitä niin hyvin kuin soisin, kun meillä ei ole riittävästi rahaa.

Toiveita olisi myös siihen, vaikkei se rahaa erityisesti veisikään, että sekä kaava- että ympäristölupamenettelyyn tulisi uusia avauksia erityisesti näitten tuulivoimaloitten kohdalta, niin että voisimme sitä Tuuliatlasta tulevaisuudessa hyödyntää.

Toivoisin myös, että asuntoministeri Vapaavuori pohtisi elinkaaren huomioonottamista silloin, kun on kyse puurakentamisesta ja rakennusmääräyksistä, päästövaateitten määräytymisestä, sillä puurakentaminenhan jos mikä sitoo hiiltä hyvin pitkäksi aikaa, jopa kahdeksisadaksi vuodeksi. Eli tälle sektorille toivon vähän uudenlaista ajattelua, ja sitä ehkä tiedänkin sieltä ministeriöstä löytyvän.

Kaiken kaikkiaan toivon, että koskaan tässä salissa eivät menisi vastakkainasetteluksi ympäristöasiat ja luonnonvara-asiat. Nämä niveltyvät hyvin paljon käsi kädessä toisiinsa, ja läpileikkaavana ajatuksena aina pitää olla ympäristön huomioiminen silloin, kun puhutaan luonnonvarojen hyödyntämisestä. On myöskin niinpäin, että esimerkiksi Virossa maa- ja metsätalousministeriö on ympäristöministeriön alainen asia.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vielä muutama ajatus tästä hallintokeskustelusta, mitä täällä salissa on käyty.

Harva meistä tulee ajatelleeksi, kuinka loppujen lopulta tärkeä ympäristöministeriön hallinnonala on. Se säätelee monia sellaisia asioita, mitkä tapahtuvat ihmisen elämässä vain kerran. Tämä koskee sekä yksittäisiä ihmisiä että monesti myös elinkeinoja. Ihminen esimerkiksi rakentaa yleensä talonsa tai asettuu asumaan vain kerran, korkeintaan kolmesti, ja valitsee näin paikkansa, tekee kaikki lupamenettelyihin liittyvät prosessit, jos on yksittäinen rakentaja, ja näin tulee tutuksi niiden toimenpiteiden kanssa, mitkä vaikuttavat ympäristöön ja elinolosuhteisiin ja niiden molempien valintaan. Elikkä on kysymys ihmistä todella läheisesti ja tärkeästi koskevista asioista. Elikkä ympäristöministeriö on yksi ihmisen elämää säätelevimmistä ministeriöistä. Jos puhumme kaavoituksista liittyen ihmisten elämään, kouluihin, julkisiin rakennuksiin, vesistöihin tai tielinjauksiin, niin kukapa muu on niissä enemmän näppejänsä näyttämässä kuin ympäristöministeriö. Elikkä todella suurta valtaa käyttää tämä ministeriö kokonaisuutena.

Arvoisa puhemies! Kun asumiseen viittasin, niin ympäristöministeriön hallinnonalaan liittyy läheisesti se, miten säädellään ihmisten asuttamista, ja itse kannan huolta ennen kaikkea siitä, että meillä tulee mahdollistaa se, että ihminen halutessaan voi asettua myös haja-asutusalueille asumaan, taajamien ulkopuolelle harvaanasutuille alueille, mutta tietäen sen, että hän samalla haluaa lisätä oma-aloitteisuutta enemmän kuin radanvarsissa tai tienvarsissa asuvat. Viittaan tällä kannanotollani siihen, että kun meillä vesi- ja viemäröintitöitä on viime vuosina avustettu valtion toimin, niin on oikein ja kohtuullista, että ihmisiä, jotka asettuvat kauemmas muusta asutuksesta, tuetaan myös näissä hankkeissa, että he voivat saada vetensä tulemaan ja menemään asiallisin kustannuksin ja voivat hoitaa elantonsa muuallakin kuin keskustoissa tai kaupungeissa. Molemmissa on oltava sijansa ihmisille asua.

Siksi on tärkeää myös se, kun haja-asutusalueen vesihuoltohankkeista on keskusteltu ja Lauri Tarasti on oman ohjeistuksensa lanseerannut ulos, että toteutamme ja pistämme käytäntöön kunnissa nämä tärkeät toimet niin, että kenellekään ei ole epäselvää, minkälaisen viemäröintiverkoston päässä hänen tulee asua perheinensä.

Arvoisa puhemies! Aloittaisin puheeni varsinaisen osuuden energiatehokkuudella. Meillä on vuosien saatossa teollisuudelle asetettu kovat rajat energiatehokkuuden saavuttamiseksi. On käytetty kannusteita ja porkkanoita ja tuloksia on saavutettu, ja olettaisin, että myös yksityisen kotitalouden on helppoa saavuttaa näitä energiatehokkuuden tavoitteita. Mutta yksi asia tietysti huolettaa, ja se on se, että jos ministeriöllä on vain tavoitteita eikä ole vaikuttavuuden mittareita, niin vaarana on se, että menemme ojasta allikkoon, toisin sanoen rakennamme liian tiiviitä taloja ja sitä kautta saamme sitten sairastavuuskertoimia lisättyä sosiaali- ja terveysministeriön puolelle. Elikkä perään sitä, että vaikuttavuuden mittarit ovat sellaiset, että ne ovat tehokkaita mutta palvelevat myös ihmisten koko elämää.

Olen hyvilläni siitä, että homekoulujen, terveyskeskusten ja vanhainkotien korjausavustuksia on lisätty ja myös lisätty sosiaalisia avustuksia niihin kohteisiin, joissa nimenomaan pyritään terveellisen asumisen muotoihin tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Tässä ajatukseni.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Ympäristöministeriön hallinnonala on todella tärkeä. Niin kuin edellä ed. Kerola toi esille, se koskettaa elinympäristön kautta hyvin vahvasti ihmisen hyvinvointia ja terveyttä, ja siksi meidän on siitä pidettävä huolta.

Valiokunnan mietinnössä nostetaan esille ympäristötyöt, ja on hyvä, että valiokunta lisää ympäristötöihin 3 miljoonan rahoituksen. Siellähän todetaan, että edellisvuonna eli 2009 se määräraha oli jopa 19 miljoonaa ja nyt tulevalle vuodelle esitys on vain 12,5 miljoonaa. Todella siihen on tarpeen lisätä, ja tälläkään summalla ei vielä päästä tuloksiin, koska näyttää siltä, että vain kaksi varsinaista erikoishanketta pystytään sillä toteuttamaan. Eli lisärahoitus nyt on ainakin tarpeen.

Arvoisa puhemies! Toiseksi on erittäin hyvä, että valiokunta on nostanut esille tämän haja-asutuksen jätevesihuollon uudistuksen ja siitä sen, että toimeenpano on lähtenyt liian hitaasti liikkeelle ja että ohjauskeinot ovat riittämättömät. Onkin tärkeää, että työryhmä, joka valmistelee toimenpiteitä tämän tilanteen korjaamiseksi, saataisiin mahdollisimman pian ja poistuu epävarmuus siitä, mitä haja-asutusalueilla vanhoissa asunnoissa olevat ja usein iäkkäät ihmiset joutuvat tässä tilanteessa tekemään ja minkälainen rasitus heille tulee. Olen samaa mieltä siitä, mitä täällä on sanottu, että erillisratkaisuihin tulee päästä näitten vanhojen haja-asutusalueilla olevien asuntojen kohdalla. Haja-asutusalueiden vesihuollon parantaminen kaiken kaikkiaan on tärkeää ja tukee merkittävällä tavalla myös ympäristösuojelullisia tavoitteita. Esimerkiksi Itämeren kuormituksen vähenemiseksi on tärkeää, että haja-asutusalueiden vesi- ja viemärihuolto saadaan kuntoon. Monilla alueilla on ongelmia puhtaan veden saannissa. Samalla kun runkovesijohtoja rakennetaan, voidaan toteuttaa myös välttämättömiä jätevesihuoltohankkeita.

Kiireellisiä tarpeita on siis runsaasti, mutta määräraha niiden toteuttamiseen edelleenkin on riittämätön, ja vaikka näitä lisäyksiä on, niin mekin vaihtoehtobudjetissa — olemme nähneet, että tulisi siihen saada lisää — olemme esittämässä 1:tä miljoonaa haja-asutusalueiden vesihuoltoon, vaikkakin se on maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan momentille ajateltu.

Arvoisa puhemies! Vielä ympäristötöiden ja näitten haja-asutusalueiden ongelmien lisäksi kysymys erityisryhmien asumisesta. On hyvä, että se on nostettu valtiovarainvaliokunnan mietinnössä — mielestäni kyllä vahvasti — esille ja lisätty: "Valiokunta pitää tärkeänä erityisryhmien asumistarpeeseen vastaamista ja korottaa 25 000 000 eurolla erityisryhmien asunto-olojen parantamiseksi annetun lain - - mukaista avustusvaltuutta." Tämä on hyvä ja varmasti tarpeeseen tuleva, ja siitäkin voi todeta, että ei välttämättä riittävä.

Täällä ministeri Vapaavuori priorisoi näitä kolmea asiaa, joista tässä mietinnössäkin puhutaan: kysymystä dementoituneista vanhuksista ja heidän tarpeistaan monimuotoisen asumisen kehittämiseksi, sitten kehitys- ja vaikeavammaisia ja sitten pitkäaikaisasunnottomia.

Hän erityisesti nosti esiin sen, että kiireellistä on hoitaa pitkäaikaisasunnottomat, koska siitä on tämä politiikkaohjelma. Se pitää saada kuntoon, koska siellä tarve on huutava.

Samoin jos pitkäaikaislaitoshoidon paikkamäärää ollaan muuttamassa, se lisää todella asuntojen tarvetta kehitysvammaisille.

Koska meillä on ikäihmisten palvelujen laatusuositukset, joissa laitospainotteisuudesta pitäisi siirtyä enemmän kotipalveluun, avopalveluun ja palveluasumiseen, niin samalla tavalla pitäisin erittäin kiireellisenä sitä, että dementoituneille vanhuksille saataisiin erilaisia asumismuotoja lisää. Koska meillä on erilaisia järjestöjä, jotka varmasti olisivat tässä toteuttajina, (Puhemies: 5 minuuttia!) niin voitaisiin myös tämä ryhmä ottaa kiireelliseksi, niin että sitä toteutetaan.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Käyn tässä läpi lyhyesti SDP:n vastalauseen linjanvedot tämän ympäristöministeriön pääluokan suhteen. Aluksi kuitenkin totean tähän aiempaan debattiin viitaten, että kyllä tämä ympäristöministeriön kohtalo on äärimmäisen tärkeä kysymys ja on ikävää, jos tällaisia mustia pilviä sen osalta ilmassa on. Toivoisin kyllä, että eduskunnalta tulisi selkeä viesti siitä, että ympäristöministeriötä missään nimessä ei pidä lakkauttaa vaan se tulisi säilymään itsenäisenä myös jatkossa.

Puhemies! Sosialidemokraattien yksi sellainen punainen lanka, mikä meidän elvytyspolitiikkaamme ja talouspolitiikkaamme kuuluu tänä päivänä ja ylipäätään yhteiskuntapolitiikkaamme, on ympäristövetoinen kasvu eli se, miten samaan aikaan torjutaan ilmastokriisiä ja työllisyyskriisiä ja luomme sellaisia työpaikkoja, joista myös ympäristö kiittää. Niinpä koko vaihtoehtobudjettimme eri pääluokissa meillä on määrärahanlisäyksiä, jotka edistäisivät tätä ympäristövetoista kasvua. Ympäristö ja työ kättä lyö, kuten ensimmäinen ympäristöministeri Matti Ahde aikanaan sanoi eräässä seminaarissamme, jossa juhlistimme SDP:n 40 vuotta sitten Suomen puolesta tekemää ensimmäistä ympäristöohjelmaa.

Tässä ympäristöministeriön pääluokassa näitä rahoja kohdistuu muun muassa ympäristötöihin ja asuntojen ekologiseen peruskorjaukseen. Muissa pääluokissa puhumme joukkoliikenteestä, uusiutuvien energialähteiden tukemisesta jne. Eli ympäristövetoinen kasvu on meille hyvin tärkeä asia, asioiden yhdistäminen, niin että uudet työpaikat syntyvät ympäristöystävällisille aloille. Tämä on iso asia, ja tämä on sosialidemokraateille hyvin tärkeä asia.

Asuntopuolesta meidän pääsanomamme on se, että nyt kun rakennetaan ihmisille yhteiskunnan tuella koteja, niin on hyvä, että vuokra-asuntotuotanto on elpynyt, mutta ongelma on se, miten näiden syntyvien vuokra-asuntojen hinnat voisi saada tässä tilanteessa halvemmiksikin, kohtuullisiksi, niin että bussikuskeilla ja sairaanhoitajilla olisi paremmat edellytykset myös näissä taloissa asua, omissa kodeissaan. Niinpä esitämme korkotuen ehtoihin lisäparannuksia, jotta myös tämä olennainen osa, asumisen hinta, saataisiin alemmaksi. Noin 10 euroa neliöltä on meidän tavoitteemme meidän tukimalliemme kautta, kun tällä hetkellä esimerkiksi hallituksen välimallilla syntyvät hinnat ovat siinä 15—20 euroa neliö, ja se ei ole enää kohtuuhintaista.

Korjausrakentamisesta sen verran, kun ministeri Vapaavuori täällä ihmetteli SDP:n linjoja ja kertoi, että hallitus tekee juuri tätä, että meidän oma esityksemme on, toisin kuin hallituksen, että me haluaisimme myös perusparannuksen osalta parantaa korkotuen ehtoja ja porrastaa ne ekologisesti siten, että nimenomaan vuokra-asuntoja voitaisiin tämän tuen kautta peruskorjata. On totta, että hallitus on tämän väliaikaisen remonttituen tehnyt, mutta meidän kritiikkimme sitä kohtaan on ollut se, että se ei ole tähän asti ollut ekologisesti rajattu. Nythän se tulee sitten maaliskuulta loppuvuodeksi ekologisesti rajatuksi, mutta olisi voinut tulla kyllä aiemminkin. Se on tärkeää. Me olemme kannattaneet peruskorjauksen tukemista, siinä meillä ei ole sanomista. Päinvastoin nämä toimet ovat olleet meidän vaateidemme mukaisia sinänsä.

Kotitalousvähennyksen osalta olemme tuoneet esiin sen kritiikin, että ei ole mitään järkeä siinä, että yhteiskunnan tuella voi esimerkiksi vaihtaa öljykattilan toiseen tai että tuetaan sitten tällaista kesämökin muuttamista ympärivuotiseksi, vaan kyllä siinä pitäisi olla ekologinen rajaus, ihan ehdottomasti.

Meidän toinen kritiikkimme kotitalousvähennystä kohtaan on ollut se, että se ei kohtele eri asumismuotoja tasapuolisesti. Se pitäisi ulottaa myös kerrostaloihin, ja tämä on tärkeä asia. Myös Kiinteistöliitto on muun muassa puhunut joskus mielestäni tämänkaltaisen tavoitteen puolesta, ja se on meillä ollut myös tällainen oma huomiomme tähän systeemiin.

Uutena avauksena me esitämme myös, että tuolta Aran rahoista valtion tuella voisi palata tähän aiempaan malliin, joka on ollut jo 90-luvun alkupuolelta käytössä, että myös omistusasuntoja voitaisiin tässä suhdannetilanteessa rakentaa valtion tuella. Erityisesti nuoret ja lapsiperheet hyötyisivät näistä malleista. Sieltä on kovasti toiveita tullut.

Sitten yksi avaus, mikä meillä on, liittyy työttömien asemaan ja siihen, että työttömistä ihmisistä pitää pitää parempaa huolta, ja yksi liittyy sitten asumiseen eli siihen, että olisi siinä tilanteessa, kun työttömyys tulee, oikeasti mahdollisuus säilyttää oma koti. Se on ihan kohtuutonta, jos joutuu näiden asioiden kanssa siinä samassa sitten tappelemaan. Niinpä me esitämme, että valtio ryhtyisi siinä takuumieheksi. Mikäli vapaaehtoisia lainajärjestelyjä pankkien kanssa ei saada sovittua eikä velkaneuvonnasta — yliruuhkautuneesta muuten, sinnekin esitämme lisää resursseja — ole sillä hetkellä apua, niin luotaisiin tämmöinen kevyehkö valtiontakuumalli, jolla sitten työttömälle ihmiselle taattaisiin tässä tilanteessa oikeus omaan kotiin, samoin myös, jos yritys menee nurin. Eli tämän suhdannetilanteen väliaikaisiin ongelmiin ratkaisuksi tarjoamme tätä.

Tämähän on sama idea, josta ministeri Vapaavuori ja puhemies Niinistökin ovat vuosi takaperin puhuneet, mutta me tietenkin edellytämme, että myös tekoja tulee eikä vain niitä puheita, ja siksi meillä on tässä ihan konkreettisesti tämä asia myös (Puhemies: 5 minuuttia!) paperilla. Sama koskee sitten sitä mallia, että vuokra-asuntopuolella tämä sama pitäisi pystyä tavalla tai toisella toteuttamaan.

Ilkka Viljanen /kok:

Arvoisa puhemies! Toisin kuin ed. Viitanen totesi, tarvitsee todeta varsinkin tästä pääluokan ministeri Vapaavuoren osuudesta, että asuntotuotannossa on tehty juuri niitä toimenpiteitä, joita tänä yhteiskunnallisena aikana on pitänytkin tehdä. Saimme juuri tiedon ennusteista siitä, että Suomen talous kasvaa ensi vuonna odotettua enemmän, mutta sen sijaan työttömyyden edelleenkin ennustetaan nousevan, ja tämä sektori, joka liittyy asuntotuotantoon ja rakentamiseen, on parasta elvytystä, mitä voidaan tähän aikaan yhteiskunnassa tehdä.

Kun ministeri itse tuli nyt paikalle ja kun tiedän, että kaavoitusprosesseihin ja niiden eteenpäinviemiseen on varmasti käytetty aikaa ja niitä pähkäilty, niin tekisi mieli kysyä tai antaa viestiä siitä, miten niitä saataisiin eteenpäin. Toinen osahan siinä on tietenkin myöskin ministeri Braxin puoli: kuinka sitten valitukset, joita tehdään, etenevät hallinto-oikeudessa myöskin päätöksentekotasolle. Joskus on tuntunut siltä, että ajatuksen tarvitsee olla se, että kaavojen pitää kulkea 3—5 vuotta etuajassa niiden käyttötarpeeseen nähden, että tätä valmista kaavaa olisi käytettävissä jo siinä vaiheessa, kun rakentaminen tai kasvu tulee ajankohtaiseksi.

Palveluiden tuottaminen kunnissa ja julkishallinnossa edellyttää sitä, että meillä on tehokasta yritys- ja elinkeinopolitiikkaa, ja se ei toteudu muuten kuin joustavalla ja pitkäjänteisellä maankäytöllä ja kaavoituspolitiikalla.

Toivon, että ministeri jatkaa ja jaksaa jatkaa sitä aktiivista työtä, jota tähän asti on tehnyt tämän hallituskauden aikana, koska jos tämä puoli tökkii, niin sitten tökkii koko yhteiskunta.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnassa olemme voineet vaikuttaa myönteisesti ensi vuoden budjettiin, ja yksi niistä kohdista, missä olemme voineet mielestäni aivan erityisesti vaikuttaa, kun ajattelee, että jakovara on ollut 41 miljoonaa, on ollut juuri asunto- ja ympäristöjaoston se kohta, jossa olemme pystyneet lisäämään erityisryhmien asumiseen merkittävän summan, 25 miljoonaa euroa.

Täytyy kiittää ministeriä. Hän on ansioituneesti ja selkeästi tuonut nämä epäkohdat esille, niin että on ollut helppo myös toimia, ja painotus on aivan oikein. Jos ajatellaan näitä erityisryhmiä, niin siellä mukana on muun muassa dementoituneita vanhuksia, kehitysvammaisia, pitkäaikaisasunnottomia ja opiskelijoita.

Suuressa valiokunnassa olemme saaneet seurata, että EU-papereissa jatkuvasti pyörii yhtenä keskeisimmistä asioista, joita tulee hoitaa, Alzheimerin taudin seuraaminen, puuttuminen hoitoon ja sitä tukevat toimet, niin että tämä tauti saataisiin ehkä löydetyksi ja sitten taas vastaavasti ihmiset asianmukaisesti hoidetuiksi. Tämä päätös muun muassa tästä erityisasumisen määrärahan nostamisesta tukee tätä kehitystä ja on linjassa EU-politiikan kanssa ja terveen järjenkin kanssa.

Toinen asia on luonnonsuojelualueiden käyttö. Se tuntuu olevan varsin moderni ajatus— näin ainakin Metsähallituksen asiantuntija sanoi — että viemällä työntekijöitä ja ihmisiä luontoon saadaan heistä, sanotaan nyt suoraan, enemmän irti myös työtehoa, puhumattakaan terveysvaikutuksista. Onhan tehty tutkimuksia, joissa väitetään, että kun potilas saa katsoa vihreää luontoa, hän paranee nopeammin kuin katsomalla toisen talon seinää. Se on ihan ymmärrettävää. Ehkä tämä tämä kansallispuistoissa matkailukin puree myönteisellä tavalla ihmisten hyvinvointiin, ja tuohan se paikallistalouteen noin 70 miljoonaa euroa vuodessa sekä työllistää arviolta noin 900 henkilötyövuoden edestä.

Yksi asia, pieni mutta tärkeä asia, joka kertoo ympäristömme tilasta, on lintuvesiemme tila. Suomessa on kansainvälisestikin arvostettuja lintuvesiä, ja ympäristöministeri on todennut useampaan otteeseen, että sinne tarvittaisiin lisäpanostusta. Rahaa ei tietenkään kaikkeen ole, mutta ehkä näitäkin asioita voidaan viedä jatkossa vielä paremmin eteenpäin.

Kaiken kaikkiaan ympäristö ja luonnonvarat ovat kallisarvoisia. Mielestäni pitäisi taata riittävät resurssit kaikille niille aloille, jotka vaikuttavat ympäristöön ja luonnonvaroihin, tietenkin siihen niitten myönteiseen kehitykseen, käyttöön ja kohtuulliseen, kestävään kehitykseen. Tosin kestävää kehitystä pidetään vähän vanhanaikaisena terminä, mutta mielestäni se on hyvin kuvaava, joten käytän sitä silläkin uhalla, että sanotaan, että se on vanhentunut termi.

Ne ympäristöön ja luonnonvaroihin vaikuttavat alueet, joilla tulee riittävästi huomioida ympäristöä ja luonnonvaroja, liittyvät tietenkin asumiseen ja rakentamiseen, terveydenhuoltoon, esimerkiksi ympäristöterveydenhuoltoon. Se on edelleenkin aika lailla lapsenkengissä, kun ottaa huomioon, kuinka tärkeä se kuitenkin on, kun tulee näitä myrkytystapauksia ja terveydentilaan vaikuttavia ympäristöhaittoja, kuten homekoulut, kosteusvauriot jne. Emmekä tietenkään saa unohtaa energiaratkaisuja. Tässä tulee mieleen, kun ed. Skinnari on nyt siellä ilmastokokouksessa, että hän puhuu aina, että energia on yksi peruspalveluista, ja mielestäni se on aika oikean suuntaista ajattelua.

Monet ovat sitä mieltä, että maaseudun jätevesiongelmat on ratkaistava niin, että iäkkäille asujille ei aiheutuisi kohtuutonta rasitusta siitä, että he asuvat haja-asutusalueella. Siihen on esitetty ratkaisuja, ja toivon, että ratkaisut olisivat järkeviä ja kestäviä, niin että asiat hoidettaisiin nyt eikä niitä siirrettäisi johonkin hamaan tulevaisuuteen, toisaalta niin, että senioreita ei rasitettaisi kohtuuttomasti, mutta toisaalta niin, että ei myöskään todella siirretä sitä asiaa tuleville sukupolville. Tuntuu siltä, että tulevilla sukupolvilla on jo tarpeeksi ongelmia ratkottavanaan, ja kun katsoo kuntatalouden kehitystä ja yleistä maailmanmenoa, niin meillä kyllä riittää varmasti talkoita yhteisten asioitten päättämisessä ja hoidossa ilman, että siirrämme asioitten päätöksiä tulevaisuuteen.

Lopuksi, arvoisa puhemies, haluan todeta, että kotitalousverovähennys on vaikuttanut positiivisesti myös tällä hallinnonalalla. Se on työllistänyt monta ihmistä ja auttanut monta kotitaloutta. Haluan vielä loppuun todeta, että Kauppalehti on todennut, että kotitalousvähennys on viime hallituksien yksi parhaimmista työllistävistä toimenpiteistä. Kiitos, että olette suhtautuneet siihenkin myönteisesti. Tietenkin kotitalousverovähennyksessä on vielä kehittämisen varaa.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Aivan Helsingin itäisellä portilla sijaitsee Sipoonkorven metsäalue. Kysymyksessä on Pääkaupunkiseudun suurin yhtenäinen metsäalue Nuuksion kansallispuiston jälkeen. Luonnoltaan ja lajirikkaudeltaan Sipoonkorpi on jopa Nuuksiota monipuolisempi. Sipoonkorpi on maisemaltaan jyrkkää ja pienipiirteistä kallioiden, lehto- ja kangasmetsien sekä soiden ja purolaaksojen mosaiikkia. Alueelta löytyy myös hakamaita, metsälaitumia sekä hienoja kulttuurimaisemia. Pääosin on kyse Valtatie 7:n pohjoispuolella sijaitsevasta alueesta, mutta laajasti katsottuna samaan kokonaisuuteen kuuluvat myös merenrannalla sijaitsevat Östersundomin lintuvedet, jotka ovat osa Natura 2000 -luonnonsuojeluverkostoa. Tätä tärkeätä luontokokonaisuutta on suojeltava.

Paineet asuntorakentamiseen ovat kuitenkin kovat, koska Pääkaupunkiseudun asukasluku tulee lähivuosikymmeninä kasvamaan. Eri tiedotusvälineiden kautta on viime aikoina tullut julkisuuteen tietoja, joiden mukaan Pääkaupunkiseudun metropolialueen on suunniteltu laajenevan myös idän suuntaan. Helsinki, Vantaa, Porvoo, Sipoo sekä Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maakuntaliitot ovat laatineet yhteisen kehyssuunnitelman, jossa ideoidaan maankäytön kehityslinjoja vuoteen 2050 asti.

Laajentumista koskevien suunnitelmien mukaan Helsingin ja Porvoon väliselle alueelle asettuisi vuoteen 2050 mennessä jopa 150 000 asukasta. Alueelle suunnitellun asuntorakentamisen massiivisuus huolestuttaa. Kehityssuunnitelmassa on tosin maininta Sipoonkorven ja muiden laajojen arvokkaiden metsäalueiden säilyttämisestä. On ryhdyttävä konkreettisiin toimiin, jotta Sipoon ainutlaatuisen alueen olemassaolo voidaan turvata.

Paras tapa turvata Sipoonkorven säilyminen on perustaa alueelle kansallispuisto. Perustamisprosessi tulisi aloittaa sopimalla tulevan kansallispuiston rajoista, ennen kuin Helsingin ja Porvoon väliselle alueelle kaavailtu rakentaminen etenee nykyistä pidemmälle. Kansallispuiston alue on vahvistettava niin, ettei Porvoonväylän pohjoispuolelle sallita enempää rakentamista.

Herr talman! Enligt naturvårdslagen ska en nationalpark omfatta minst tusen hektar statlig mark. Området ska ha betydelse som allmän natursevärdhet eller annars för att öka naturkännedom eller intresse för naturen. Sibbo storkog uppfyller alla dessa krav. Grundandet av en nationalpark öster om Helsingfors skulle ha en positiv inverkan på hela metropolområdets image. Landets huvudstad skulle få ett utmärkt rekreationsområde som skulle vara lätt att ta sig till, enligt samma modell som vi har i Stockholm och Köpenhamn.

Den belastning som Noux nationalpark i dagens läge utsätts för skulle avhjälpas ifall ett område av samma status också fanns öster om Helsingfors. Nationalparksstatus skulle också innebära att användningen av Sibbo storskog i rekreationssyfte kunde regleras för att skydda området.

Det är inte acceptabelt att bygga ut området öster om Helsingfors utan att det finns garantier för att Sibbo storskog bevaras. Det är nödvändigt för storskogens framtid att snabbt överväga och besluta om hur de värdefulla områdena kan skyddas. Det viktigaste är att snabbt besluta om den kommande nationalparkens gränser, så att byggandet inte tilllåts norr om Borgåleden. Att grunda nationalparken är nu ett beslut som kommande generationer kommer att vara tacksamma för, att låta bli det, och samtidigt äventyra existensen av ett unikt naturområde, vore däremot ett stort misstag.

Herr talman! Med stöd av detta kommer jag att föreslå att ett anslag på 1 miljon beviljas för grundandet av Sibbo storskogs nationalpark.

Arvoisa puhemies! Näistä syistä tulen esittämään miljoonan euron määrärahaa Sipoonkorven kansallispuiston perustamiseen.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunnassa olimme huolissamme ympäristöministeriön alenevista määrärahoista. Se on ristiriidassa sen tosiseikan kanssa, että ympäristöministeriön tehtävät laajenevat jatkuvasti muun muassa ilmastonmuutoksen ja EU-lainsäädännön asettamien haasteiden vuoksi.

Ympäristötöiden momentilta valtion budjetista rahoitetaan ympäristönsuojelun kannalta olennaisia vesihuoltohankkeita ja pilaantuneiden alueiden parannuksia. Valtion vuoden 2009 talousarvio ja lisätalousarviot yhteen laskettuna kuluvan vuoden toteutuneeksi määrärahatasoksi muodostui yhteensä 18 950 000 euroa. Vuoden 2010 talousarviossa hallitus esittää määrärahatasoksi vain 12,5:tä miljoonaa euroa. Suunta on roimasti aleneva, vaikka sitä vertaisi vain vuoden 2009 varsinaiseen talousarvioon sisältyvän määrärahan tasoon.

Talousarvioaloitteeni Hyrylän itäisen siirtoviemärin rakentamisesta on hyvä esimerkki ympäristötöiden määrärahalla rahoitettavien hankkeiden suuresta merkityksestä myös talouden ja rakentamisen elpymisen kannalta. Siirtoviemärin rakentaminen on edellytys Hyrylän Rykmenttipuiston asuinalueen toteuttamiselle. Alue on aivan Tuusulan kuntakeskuksen tuntumassa ja hyvien liikenneyhteyksien äärellä. Se tarjoaisi valmistuessaan kodin 10 000—15 000 ihmiselle. Hanke edistää merkittävästi Helsingin seudun kuntien asuntopoliittisen aiesopimuksen toteutumista.

Uudellamaalla kiireellisesti kunnostettavia pilaantuneita maa-alueita on asuinalueilla, tärkeillä pohjavesialueilla ja vedenottamoiden läheisyydessä. Useimmat vanhoista teollisuus-, varasto- ja satama-alueista sijaitsevat kaupunkien ja kylien keskustoissa, siis alueilla, joita tarvittaisiin muun muassa asutus- ja virkistyskäyttöön, kun yhdyskuntarakennetta halutaan tiivistää. Siksi Helsingin ja Uudenmaan kansanedustajien neuvottelukunta on tehnyt yhteisen aloitteen pilaantuneiden maiden kunnostukseen osoitettavasta määrärahasta. Yksi määrärahoja odottava kohde on Kellokosken ruukin pilaantuneiden maiden kunnostus, joka on tehtävä ennen kuin historiallisesti arvokasta aluetta päästään kunnostamaan ja kehittämään.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta esitti 3 miljoonan euron lisäystä ympäristötöiden määrärahoihin eduskunnan jakovaroista. Lisäys on tärkeä mutta suuruusluokaltaan liian pieni. Talousarvioesityksessä me sosialidemokraatit esitimme 10 miljoonan euron lisäystä ympäristötöiden määrärahoihin. Koska hallitus esittää 3:a miljoonaa jakovaroista, jää esityksestämme uupumaan edelleen 7 miljoonaa euroa ensi vuodelle. Sen takia olemme esittäneet momentille 35.10.77 otettavaksi lisäyksenä 7 miljoonaa euroa ympäristötöiden määrärahojen turvaamiseksi.

Arvoisa puhemies! Puurakentamisesta on paljon puhuttu niin maa- ja metsätalousministeriön kuin myös ympäristöministeriön osalta. Haluaisin itse myös tukea tätä ajatusta, että kehitettäisiin ja lisättäisiin puurakentamista. Se olisi todella uusi mahdollisuus toteuttaa kaupunkimaista pientalorakentamista.

Arvoisa ministeri, Ristikytö on varmasti ministerille tuttu alue. Se on Järvenpään ja Tuusulan välillä lähellä Tuusulanjärveä Rantatien läheisyydessä. Nyt kulmakunnilla on yhteinen tahto, että tälle alueelle toteutetaan uusi asuntoalue, ja toivoisin, että se olisi tämmöinen ensimmäinen ekopuurakentamiskohde.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! On lämmittävää jatkaa tästä, mihin kaimani äsken omassa puheenvuorossaan jäi, ja mennä etiäpäin.

Olen pohdiskellut omassa maalaisessa päässäni, meneeköhän kaikissa näissä hankkeissa, mitä ympäristönsuojelun tueksi ollaan tekemässä, aina kaikki ihan järjen mukaisesti ja sillä tavalla, että ihmiset aidosti sitoutettaisiin niin rakentamisen kuin uudishankkeidenkin osalta toimimaan yhteistyössä meidän kaikkien parhaaksi. Viime viikkojen tapahtumat esimerkiksi Kainuussa ovat saaneet minut miettimään tästä viemäriosuuskuntahankkeesta, onkohan loppujen lopuksi kuitenkaan meidän kaikkien etu, että vesihuoltolaissa on sellainen säädös, jotta vesihuoltolaitoksen toimintaympäristössä kaikilla läsnä olevilla on velvollisuus liittyä osuuskuntaan riippumatta siitä, olisiko alueen kansalaisilla halukkuus rakentaa oma järjestelmänsä, jonka mahdollisesti voisi saada jopa edullisemmin ja joka täyttäisi kaikki lain säädökset. Ei siinä, joskus helppous ja yksinkertaisuus olisi se oikea ratkaisu, mutta olisi niin, että jokainen pystyisi oman varallisuutensa ja oman olemassaolonsa mahdollistamisen kautta toimimaan ympäristön hyväksi ilman mitään varsinaisia pakkoja ja väkisin tehtäviä muutoksia, koska yleensä ne herättävät ihmisissä vain valtavaa vastarintaa.

No, viemäriasioitten jälkeen pohdiskelin arjen tekoja, kotitalouksien aktiivisuutta lämmitysenergian, yleisen sähköistyksen ym. omavaraisuuden kanssa. Olen tavannut kansalaisia, joilla on kova halu muuttaa oma huushollinsa omavaraiseksi esimerkiksi energiantuotannossa ja sähköistyksessä, mutta tällä hetkellä meidän systeemimme ei hirveästi anna siihen tukea. Tietyllä tavalla nämä tariffikysymykset myös kotitalouksien osalta varmasti nousevat tulevina vuosina pintaan. Mutta se, että me pystyisimme yhdessä tukemaan myös yksittäisten kansalaisten, omakotiasujien, hankkeita mielestäni vaikuttaisi merkittävästi myös siihen energiaan, mitä pystymme sitten vapauttamaan muihin tarpeisiin.

Ministeri Vapaavuori urheasti istuu ja kuuntelee — kiitos siitä!

Vammaisten asumisen osalta on tänä vuonna tapahtunut myönteisiä liikahduksia, ja uskon, että tapahtuu jatkossa eteenkinpäin. Halusin nostaa asian esille vain sen vuoksi, että näen asian niin, että oikeus omaan kotiin, myös vammaisella, on mielestäni ihmisoikeus ja kuuluu tähänkin selontekoon, mikä tällä hetkellä eduskunnassa on ollut valiokunnissa käsittelyssä, eli ihmisoikeuspoliittiseen selontekoon eikä suinkaan ole mikään vähäpätöinen asia. Tänä päivänä vammaisten vanhemmat monessakin kunnassa ovat ikääntyneitä, ja ongelmia tulevina vuosina varmasti tämän asumisen ja selviytymisen suhteen tulee, joten on kiire monessakin paikassa yhteisten asumisyksiköiden ja vammaisille omien kotien rakentamisen suhteen.

En malta myöskään olla nostamatta sitä asiaa esille, joka verotuskysymyksissä on saanut minut pohtimaan esimerkiksi nykyautojen ja vanhojen autojen saastuttavuutta ja sitä, onko ympäristöteko, että ostat uuden auton, vai onko ympäristöteko, että ajat vanhan auton loppuun. Jollakin tapaa keskustelussa on jäänyt pohtimatta se, että entiseen aikaan oli ympäristöteko, jos et joka vuosi ostanut jotain uutta vaan käytit kulutushyödykkeesi mahdollisimman tarkkaan ja oltiin ikään kuin tarkan markan, tarkan euron, vartijoita eikä hölvätty aina uusiin kodinkoneisiin ja uusiin laitteisiin, uusiin autoihin. Mutta tämä on tietysti semmoinen asia, joka meillä täällä poliittisessa kentässä täytyy läpikäydä ja keskustella.

Ihan viimeiseksi, kun valot jo täällä vilkkuvat: naiset ja ilmastonmuutos. Perheissä tapahtuvan sisäisen muutoksen vaikuttajina näen, että naisten merkitys ja osallistuminen yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla on äärimmäisen tärkeää ja varsinkin kehitysmaiden naisten osalta tämä korostuu, jotta saataisiin kaikki maailman perheet tähän yhteiseen taistoon ympäristömme puolesta.

Tapani Mäkinen /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on useassa puheenvuorossa ja useaan otteeseen siis otettu kantaa puurakentamisen puolesta. Ministeri ansiokkaasti kyllä tilannetta, voisiko sanoa, noin hallituksen näkövinkkelistä puolusti ja sanoi, että edellisten hallitusten ja nykyisenkin hallituksen toimesta ja hänen toimestaan on taas työryhmää pistetty pystyyn asiaa pohtimaan.

Mutta voisiko noin yleisesti ottaen tästä puurakentamisesta sanoa, että kyllä tavattomasti ihmettelen kuitenkin sitä varsin maltillista linjaa, mikä puurakentamisen puolesta on, kun on tapahtumassa merkittävä rakennemuutos metsäteollisuudessa. Ihmettelen sitä, miten metsäteollisuus ylipäätään ei ole toiminut aktiivisemmin kuin tähän saakka on toiminut. Nyt viittaan oikeastaan siihen, että meillä julkisilla toimijoilla, niin valtionhallinnon edustajilla kuin kuntapäättäjilläkin, on kyllä tietysti peiliin katsomisen paikka, mutta jos ajattelen omasta näkövinkkelistäni, niin eipä juuri minun puoleeni kukaan ole kääntynyt liittyen puurakentamisen puolesta puhumiseen. Elikkä kyllä metsäteollisuus ansaitsee vielä mielestäni peiliin katsomista, kovin maltillisesti asiassa etenevät. Toivon tavattomasti jo pelkästään metsäteollisuuden rakennemuutoksen takia, kun jalostamisastetta tavoitellaan nostettavaksi, että puurakentaminen olisi yksi konkreettinen osoitus siitä.

Viittasin julkisiin toimijoihin, ja toivoisin, että julkiset toimijat, niin valtiovalta kuin kunnatkin, olisivat esimerkillisiä puurakentamisessa. Odotan sitä päivää, kun kunnat ja valtio kilvan ääneen ilmoittavat niistä isoista investoinneista, jotka toteutetaan puurakentamisen konstein. On se säälittävää, että Suomessa on vain yksi pääkonttori — taitaa olla yhden metsäteollisuuskonsernin pääkonttori — joka on puusta tehty, taitaa olla ainoa puinen toimistorakennus koko Suomessa noin isommassa mittakaavassa. Puurakentaminen kerrostalorakentamisessa on varsin vähäistä; se on kyllä harmillinen asia. Mutta on kiitettävää, että ministeri on vielä kuitenkin tähän asiaan paneutunut ja metsäteollisuuden kanssa yhdessä asiaa pohditte. Asia ansaitsee tämän huomion ja myöskin minun puheenvuorossani tämän ylös nostamisen.

Arvoisa puhemies! Yksityistalouksien energiatehokkuuden parantamiseen liittyen tuossa debattikeskustelussa otin asioita esille. Ymmärsin hyvin ministerin vastauksen, kun hän viittasi siihen, että nykyisen hallituksen vallan aikana kotitalousvähennyksen roolia on ansiokkaasti nostettu oleellisesti. Se vastaa myöskin tietysti tähän asiaan, jolla yksityisiä talouksia elikkä perheitä ja omakotiasukkaita voidaan tukea heidän kannustamisessaan energiatehokkuuden parantamiseksi. Niin kuin hyvin tiedämme, tämä on iso osa-alue, jolla voidaan saada paljon aikaan, nimenomaan ilmastonmuutoksen kannalta positiivisia asioita.

Mutta voisiko luvalla sanoen kuitenkin todeta, että kotitalousvähennys on siinä mielessä ongelmallinen juuri tässä mielessä, että työn osuus on varsin vähäistä. Pääomakustannukset ovat ihan toista luokkaa. Kun puhutaan vaikka ilmalämpöpumpusta, työn osuus on marginaalinen siinä kokonaisinvestoinnissa. Toisaalta myöskin maalämpöpumpussa työn osuus on ehkä kolmannes kokonaiskustannuksesta.

Voisin ajatella, että kotitalousvähennystä voitaisiin ehkä jalostaa siihen suuntaan, että voitaisiin yksityistalouksien elikkä omakotitalojen energiatehokkuusponnisteluja kannustaa ehkä siihen suuntaan kuin Ruotsissa, niin että jos tehdään energiatehokkaampia ratkaisuja kotitalousvähennys hyödyntäen, saavutettaisiin aidosti ehkä selkeämpää verohyötyä kuin tänä päivänä eikä pelkästään työhön kohdistuen. Nyt puhun nykyisen, voimassa olevan kotitalousvähennyksen säilyttämisestä, ei, kuten ed. Viitamies osoitti, ohjaamisesta pelkästään energiatehokkuushankkeisiin, ei niin. Kotitalousvähennys säilyköön, koska se on hyvin työllistänyt, se on yksi merkittävimmistä uusia työpaikkoja luoneista muodoista ollut viime vuosina. Mutta energiatehokkuuden parantamisen tasolla voisi tätä kehittää.

Yhden asian sanon, puhemies, vielä lopuksi. Nimittäin tasan vuosi sitten maankäyttö- ja rakennuslaki sai täällä eduskunnassa merkittävän huomion. Hyväksyimme maankäyttö- ja rakennuslakiin muutoksia, ja siellä nimenomaan nostettiin esille Pääkaupunkiseudun yhteinen yleiskaava. Pääkaupunkiseudun yhteisellä yleiskaavallahan tavoitellaan sitä, että voidaan luoda edellytykset rakentaa lisää asuntoja tehokkaammin, energiatehokkaammin. Se vastaa siis moneen eri tavoitteeseen, joita valtioneuvostokin on asettanut omissa tavoitteissaan ilmastonmuutoksen kannalta mutta myöskin uusien asuntojen rakentamisen kannalta. Nyt kysynkin ministeriltä: Mihin toimenpiteisiin ympäristöministeriössä on ryhdytty Pääkaupunkiseudun kuntien suhteen, (Puhemies: 5 minuuttia!) että Pääkaupunkiseudun yhteistä yleiskaavaa lähdettäisiin toteuttamaan?

Sinikka Hurskainen /sd:

Arvoisa puhemies! Kuulin, että ed. Pia Viitanen oli täällä korjaillut ministerin ymmärrystä tästä meidän aiemmasta keskustelustamme, joten en enää puutu siihen.

Kööpenhaminan ilmastokokouksen yhteydessä kansainväliset ympäristöjärjestöt arvioivat myös yksittäisten maiden ponnisteluja. Suomi paransi sijoitustaan ilmastotoimien vertailussa, mutta edelleen arvosanamme on välttävä ja olemme kaikkien muiden Pohjoismaiden takana. Suomen sijoituksen paranemiseen vaikutti taantuma, joka on vähentänyt päästöjä, ja myös tavoitteemme ovat suhteellisen kunnianhimoisia. Parantamisen varaa on kuitenkin vielä paljon.

Budjetissa ilmastonmuutos on nostettu ympäristöministeriön hallinnonalan kärkeen. Siellä painotetaan, että Suomen on vaikutettava tehokkaasti muun EU:n mukana ilmastosopimuksen aikaansaamiseksi. Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että omassa pitkän aikavälin ilmasto- ja energiapoliittisessa strategiassaan hallitus kuitenkin varautui vain 20 prosentin päästövähennyksiin vuoteen 2020 mennessä eikä näin ollen tuntunut vuosi sitten edes uskovan kansainvälisen ilmastosopimuksen syntyyn. Jos tätä uskoa ja kunnianhimoa olisi löytynyt, olisi strategiassa tavoite nostettu 30 prosenttiin.

Suomen virallisessa puheenvuorossa Kööpenhaminassa presidentti Halonen korosti, että sopuun on päästävä vähintään kolmesta asiasta: teollisuusmaiden päästövähennystavoitteista, kehitysmaille asetettavista velvoitteista ja kehitysmaiden ilmastotoimien rahoittamisesta. "Myös kehitysmaiden, erityisesti nousevien talousmahtien, on annettava selkeä sitoumuksensa." Halonen on vakuuttunut, että yhteisymmärrykseen päästään ja sopimus syntyy.

Tämäkään budjetti ei valitettavasti tue sitä, että Suomen tuulivoimatuotanto pääsisi lapsenkengistään. Olosuhteet Suomessa ovat tietysti toisenlaiset kuin Kööpenhaminan ilmastokokouksen isäntämaassa Tanskassa, mutta esimerkiksi Suomen merialueilla tuulivoimapotentiaali on kymmeniä terawattitunteja vuodessa. Olemme vielä todella kaukana tämän potentiaalin täysimääräisestä käyttöönotosta.

Tanska sen sijaan on todella hyvä esimerkki siitä, että talouskasvu ja energiatehokkuus voivat kulkea käsi kädessä. Siellä energian kulutus on samalla tasolla kuin vuonna 1980 ja hiilidioksidipäästöt ovat vähentyneet, vaikka talous on kasvanut 78 prosenttia. Tavoite on jatkossakin asetettu korkealle. Sähkön tuotannosta puolet olisi tuulivoimaa vuoteen 2025 mennessä. Nyt sen osuus on viidennes. Olisi ollut todella tärkeää, että myös Suomen hallitus olisi ensi vuoden budjetissa antanut viitteitä samanlaisesta rohkeudesta ja kunnianhimosta.

Sosialidemokraatit ovat olleet aktiivisia ympäristöpolitiikassa (Ed. Heinäluoma: Näin on!) kautta vuosikymmenien, ja meiltä oli ensimmäinen ympäristöministerikin. Sosialidemokraatit esittivät 2 500 000 euroa ministeriön tutkimuksen, kehityksen ja suunnittelun määrärahoihin. (Ed. Heinäluoma: Se on minimi!) — Kyllä vaan, joo. — Sosialidemokraatit pitävät ympäristöministeriön määrärahoja riittämättöminä. Vuosi vuodelta vähenevillä määrärahoilla on mahdotonta turvata ympäristöministeriön hallinnonalalle riittävät tutkimus- ja kehitysvoimavarat, joita ympäristöpolitiikan suunnittelu, toimeenpano ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus edellyttävät. Tutkimusmäärärahat ovat lähes puolittuneet muutamien viime vuosien aikana.

Tässä olisi tietysti vielä paljon sanottavaa, mutta huomaan, että kello käy. On parempi, että lopetan tähän kuin että jätän kesken seuraavan asian.

Jukka Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Ympäristöministeriön hallinnonala on erittäin ajankohtainen Kööpenhaminan kokouksen vuoksi, mutta ehkä keskityn tähän asuntoministerin osuuteen, vaikka hänkin tästä lähti pois.

Ympäristöministerille toki ehkä sellaiset terveiset, että on ollut silmiinpistävää, kuinka paljon näitä tutkimuksia kohtaan, mitä ilmastonmuutoksesta on tehty, tieteellistä kritiikkiä on esitetty viime aikoina. Minun mielestäni siinä olisi kyllä semmoinen paikka, että erittäin tarkasti ja kriittisesti pitää näitä tutkimuksia arvioida ja niiden on ehdottomasti täytettävä kaikki tieteen ja tutkimuksen vaatimukset.

Ministeri Vapaavuori aloitti puheensa sillä, että on käynnistetty 13 722 valtion tukemaa asuntokohdetta. Mukava kuulla, että on täsmällisiä lukuja ja että näin paljon on saatu käyntiin. Nyt kun markkinatilanne on muuttumassa, on tarkkaan harkittava, millä tavalla valtio tässä toimii. On harmi, että tällä hetkellä virolaiset ja myöskin latvialaiset ja liettualaiset rakennusyritykset ovat erinomaisen kilpailukykyisiä, koska siellä markkinat ovat vielä huonommassa tilanteessa kuin täällä kotimaassa, ja osa näistä töistä on valunut sinne.

Pitäisin erinomaisen tärkeänä, että koko suomalainen rakennusteollisuus, sekä yritykset, järjestöt että valtio, tekisivät kaiken mahdollisen työn sen eteen, että meidän hyvästä ammatillisesta koulutuksestamme valmistuvat rakentajat työllistyisivät suomalaisille työmaille. Tämä osaaminen on meille jatkossakin erityisen tärkeätä. On suuri huoli siitä, että tämä markkinatilanne kehittyy sillä tavalla, että vaikka Suomessa viiveellä päästään noususuhdanteeseen, niin Virossa, Liettuassa ja Latviassa päästään vielä suuremmalla viiveellä nousuun. Se tarkoittaa silloin sitä, että sieltä on erittäin halvalla saatavissa laadukkaita rakennusyrityksiä ja työntekijöitä, jotka sitten vievät paljon työtä Suomen markkinoilta. Minusta pitäisi päästä tässä siihen, että kun olemme lisänneet ammatillisen koulutuksen määriä ja sieltä valmistuu paljon nuoria ja ammattitaitoisia mutta vähän kokemattomia, heidät saataisiin mukaan työelämään ja saataisiin osaaminen kehittymään, pystyttäisiin kehittämään suomalaista asuntotuotantoa päästöttömään suuntaan suomalaisen elintavan mukaan sekä kaupunkimaisissa keskuksissa että pientalovaltaisilla alueilla. Näen, että siinä olisi valtavan hyvä mahdollisuus Suomelle tutkia ja kehittää ja hankkia sitä osaamista.

Arvoisa puhemies! Haluan myöskin mainita tästä aiesopimuksesta, mikä on Helsingin seudulle saatu tähän valtion tukemaan asuntotuotantoon ja kaikkeen asuntorakentamiseen. Mielestäni se on erinomainen esimerkki kuntien välisestä yhteistyöstä ja se on erinomainen esimerkki kuntien ja valtion välisestä yhteistyöstä. Sillä tavalla pitää pystyä edistämään asuntorakentamista, lisäämään sen volyymia. Se, että asuntotuotannosta 20 prosentin tulee olla valtion tukemaa, sopii hyvin tähän. Sillä tuetaan ehyttä kaupunkirakennetta, hyviä joukkoliikenneyhteyksiä, ja toivottavasti ne myöskin Kehäradan ja Länsimetron myötä paranevat. Ehyt kaupunkirakenne siinä mielessä on erikoinen, että vaikka valtioneuvosto siihen voimakkaasti kannustaa, niin valtionosuusjärjestelmä jakaa kuitenkin rahat siten, että mitä enemmän on hajallaan, sitä enemmän saa. Näihin pitäisi saada joku sopusuhta.

Totean vielä sellaisen asian, että ministeri Kiviniemi arvosteli voimakkaasti Espoota siitä, että siellä ei valtion tukemaa asuntotuotantoa toteuteta. Haluan tässäkin korjata sen, että ministerillä oli tässä virheelliset tiedot. Tässä aiesopimuksessa, minkä valtio on tehnyt Helsingin seudun kuntien kanssa, Espoo on täyttänyt nämä kaikki tavoitteensa, ja viimeisen 20 vuoden aikana noin 40 prosenttia Espoossa valmistuneista asunnoista on ollut valtion tukemaa asuntotuotantoa. Määrä ja suhteellinen osuus asukaslukuun suhteutettuna on koko Suomen suurin.

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Aivan muutama huomio ympäristöministeriön toimialasta.

Ensinnäkin tuulivoiman edistäminen vaatii kaavoituksessa ratkaisuja, joilla saadaan vauhtia tuulivoiman rakentamiseen. Toivottavasti ministeri Vapaavuori on niitä valmis eteenpäin viemään.

Täällä on kannettu huolta Sipoon kansallispuistosta tai Sipoon metsäalueen säilymisestä. Sitä on edistetty tälläkin vaalikaudella maanvaihdoin Metso-ohjelman keinoin. Yhdyn siihen huoleen monimuotoisuuden säilyttämisestä tuolla alueella. Milloin ollaan kypsiä mahdollisesti kansallispuistolle? Ei välttämättä aivan vielä.

Puhemies! Täällä on jonkun verran esitetty kritiikkiä ympäristöministeri Lehtomäkeä kohtaan. Tällä hetkellä Kööpenhaminan ilmastoneuvotteluissa on erittäin kriittiset vaiheet, joissa katsotaan, tuleeko sopimus vai eikö tule. Sen sijaan, että ministeri Lehtomäki olisi täällä vastaamassa niihin kritiikkeihin, mitä hän on saanut, hän on eilisiltana EU-puheenjohtajamaa Ruotsin pyynnöstä ottanut kontolleen EU:n vastuuta pitkän aikavälin tavoitteitten neuvottelussa ja etsii siellä sitä poliittisen läpimurron paikkaa. Kun täällä kotimaassa ministeriä kritisoidaan, niin minun mielestäni se, että EU:n puheenjohtajamaa luottaa ministeri Lehtomäkeen tämmöisessä kysymyksessä, kertoo hänen sitoutumisestaan näihin ympäristöasioihin.

Arvoisa puhemies! Täällä aiemmin on kyselty keskustan eduskuntaryhmän kantaa ympäristöhallinnon järjestelyihin. Näen, että keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli on myös salissa, ja toivon, että ed. Timo Kalli nyt keskustan eduskuntaryhmän puolesta valottaa keskustan suhtautumista tärkeitten ympäristöasioitten käsittelyyn ympäristöhallinnossa. (Ed. Kankaanniemi: Mikäs on Tiilikaisen kanta?) Itse kannatan sitä, että toistaiseksi ympäristöministeriö säilyy ennallaan. (Välihuutoja vasemmalta) Suomalainen yhteiskunta ei ole vielä niin kypsä, että pystyttäisiin muihin ratkaisuihin. Mutta mielelläni näkisin, että puheenjohtaja Kalli tätä kommentoisi.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todellakin täällä on toivottu, että keskusta selkeyttäisi omaa linjaansa niinkin olennaisessa asiassa, onko meillä itsenäinen ja toimintakykyinen ympäristöministeriö. Siinähän testataan koko se linja, annammeko näille luontonäkökohdille todellista arvoa ja työkaluja niiden säilyttämiseen. Kaikkea ei voida alistaa elinkeinoministeriölle ja ministeri Pekkariselle, vaan täytyy olla luonnon puolestapuhujia.

Mutta eihän tämä keskustan linja selvene tässä ollenkaan, kun ed. Tiilikainenkin nyt ilmoittaa, että "toistaiseksi" ympäristöministeriö säilyy. Se nyt vielä puuttuisi, että tässä tänä päivänä tehtäisiin päätös, että huomisesta alkaen se lopetetaan ja pyydetään ympäristöministeri pois Kööpenhaminasta. Toivon, että ed. Kalli todellakin saa sanottua selvällä suomella, onko keskustalla tämmöinen suunnitelma, ajatteko tätä ja onko tämä teidän ensi hallitusneuvottelujenne iso tavoite.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aiemmin käydyn keskustelun jatkeeksi on tietysti ihan mielenkiintoista nyt kuulla ed. Kallilta keskustan eduskuntaryhmän näkemys. Toki tässä nyt on voinut huomata, että keskusta on todellakin nopeasti kehittyvä liike: ed. Tiilikainen vielä tunti sitten oli aivan varma siitä, että hän vastustaa ympäristöministeriön lakkauttamista, mutta nyt hän pitää sen elossa vain "toistaiseksi". Kertokaa nyt, ed. Kalli, mikä teidän linjanne on nyt, toistaiseksi ja myöskin tulevaisuudessa.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä tukee tätä hallitusohjelmaa, ja tämän hallituksen ohjelmassa (Ed. Viitanen: Tämän hallituksen!) ympäristöministeriön asemaa on vahvistettu ja sen tehtäviä laajennettu, niin että se pystyy ottamaan entistä paremmin vastaan niitä haasteita, joita ilmastonmuutos ja tämän päivän ihmisten tarpeet edellyttävät. Olemme tietenkin sitä mieltä, että hallintoa pitää jatkuvasti kehittää. Siinä pitää elää ajassa, ja nimenomaan ympäristöstä huolehtiminen on ylisukupolvista. Täällä me hoidamme asioita aina yksi vaalikausi kerrallaan. Se on seuraavan vaalikauden hallitusneuvotteluiden asia sitten pohtia, niiden puolueiden ja niiden edustajien, jotka ovat mukana, minkälaisella hallinnolla lähdetään siitä eteenpäin. Me tuemme tätä hallitusohjelmaa ja myöskin ympäristöministeriötä, -ministeriä ja niitä tehtäviä, joita ministeriöllä on.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ympäristöasioitten painoarvo kasvaa jatkuvasti. Tulevaisuudessa ympäristöasioita täytyy äärimmäisen pitkäjänteisesti tarkastella. Tämä täälläkin käyty keskustelu osoittaa, että suomalainen yhteiskunta ei ole vielä sisäistänyt ympäristöasioiden läpitunkevaa merkitystä läpikotaisin, ja sen takia ympäristöministeriö on varmasti tarpeen jatkossakin. Itse en lähde kuitenkaan hallinnon malleja lyömään vuosikymmeniksi tai vuosisadoiksi eteenpäin, siitä tuo "toistaiseksi". Mutta pitkään aikaan ei ole näkyvissä sitä, että ympäristöasioitten painoarvo vähenisi. Ne ovat myös oman ministeriönsä väärti.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täytyy kyllä nyt sanoa, että odotin paljon tältä ed. Kallin puheenvuorolta. Kuvittelin, että keskusta irtisanoutuisi sellaisesta suunnitelmasta, että ympäristöministeriö oltaisiin lakkauttamassa. Mutta päinvastoin tämä kyllä kovasti nyt minun pelkojani lisäsi. Te puhuitte, että te tuette tätä hallitusohjelmaa ja tässä ja nyt ette tee mitään, mutta teillähän on puolueessa meneillään parhaillaan valmistelu tämän luonnonvaraministeriön osalta. Voisitte kertoa varmasti oman mielipiteenne, mitä tulette seuraavissa hallitusohjelmaneuvotteluissa, mikäli siellä olette, itse esittämään tähän pohjaksi. Minusta tämä oli äärimmäisen huolestuttavaa ja edelleenkin vahvistaa sitä näkemystä, että meiltä on lähdettävä tänään eduskunnasta selkeä viesti, että ympäristöministeriö tulee säilymään itsenäisenä myös jatkossa, myös seuraavilla hallituskausilla.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Harvoin on saatu kuulla semmoista puheenvuoroa, jonka luvattiin selkiinnyttävän asiaa mutta jossa itse asiassa ei kerrota asiasta yhtään mitään. Se nyt vielä puuttuisi, että ed. Kalli olisi ilmoittanut, että keskusta ei tue nykyistä hallitusohjelmaa.

Tämä keskusteluhan on herännyt siitä, että keskustan johtava talousasiantuntija, keskustan ohjelmatyötä vetävä varapuheenjohtaja Antti Rantakangas on julistanut, että ympäristöministeriö pitää lopettaa. Hän on puhunut siitä täällä ja tämän salin ulkopuolella, ja nyt sitten keskusta kiemurtelee ja vaikertelee, eikä saa sanottua edes ed. Kalli, joka yleensä on suorapuheinen mies, ollaanko tämän ed. Rantakankaan ympäristöministeriön lakkautusprojektin kannalla vaiko ei olla. Tästähän seuraa aito huoli, ja tämä koskettaa kyllä aika isoa osaa suomalaisia ja erityisesti ympäristöväkeä mutta jokaista, joka haluaa, että meillä on olemassa ympäristöviranomaiset, jotka saavat esteettä huolehtia siitä, että luontoa Suomessa puolustetaan kaikissa ratkaisuissa.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tänään täällä eduskunnassa käsittelyn pohjana on hallituksen ja valtiovarainvaliokunnan budjetti, ja siinä selkeästi lähdetään siitä, että ympäristöministeriölle luodaan erinomaiset toimintaedellytykset ottaa vastaan haasteita. Täällä ei juosta huhujen perässä eikä torjuta sellaisia huhuja, jotka tulevat muualta. Me olemme tämän budjettiesityksen takana. Me lähdemme siitä, että ympäristöministeriö hoitaa niitä tehtäviä, joita sille yhdessä on sovittu.