Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ympäristöministeriön pääluokkaa 35 jaosto- ja valiokuntakäsittelyssä korotettiin 3,25 miljoonalla eurolla, joista suurin osa meni ympäristötöihin, ja se on erittäin hyvä asia, kun ajatellaan sitä, että sen työllistävä vaikutus on todella merkittävä. Tuosta 3 250 000 eurosta 3 miljoonaa meni ympäristötöihin.

Arvoisa herra puhemies! Täällä on puurakentamisesta jo puhuttu, ja minusta se on erittäin tärkeä asia, niin että ajattelin siitä muutaman ajatuksen myös tässä omassa puheenvuorossani lausua.

Kaikista käytössä olevista materiaaleistamme on puulla eniten käyttökohteita. Suomessa on aina rakennettu puusta, koska sitä on ollut helposti saatavilla. Se on paikallinen materiaali, mistä johtuen kuljetuskustannukset ovat alhaiset. Puu on myös ainoa materiaali, jota on saatavissa kestävällä pohjalla. Se on luonnossa itsestään uusiutuva materiaali. Puusta tehdään niin kallisarvoisia soittimia kuin halpoja pakkauslaatikoitakin. Puuta käytetään rakennuksissa sekä kulkuneuvoissa. Puun moninainen käyttö johtuu sen monipuolisista ominaisuuksista. Puu on materiaalina kestävää, kaunista ja helposti työstettävää. Se on täysin kierrätettävä materiaali.

Nopean elintason kasvun aikana puu meni pois muodista, koska se yhdistettiin mielikuvissa köyhään menneisyyteen. Suurten puurakennusten tekemistä rajoittivat myös kaava-, palo- ja rakentamismääräykset. Vasta viime vuosina puurakentaminen on noussut taas uuteen arvoon. Lainsäädäntöä on muutettu suosimaan puurakentamista, ja rakennustaidot ovat elpyneet ja kehittyneet.

Puurakentaminen on siis jälleen myötätuulessa. Tutkimusten mukaan suomalaisista 80 prosenttia haluaa asua pientalossa. Ympäristösyyt puoltavat uusiutuvien luonnonvarojen, kuten puun, käyttöä. Puuteollisuus on lisäksi harvenevaa maaseutua ratkaisevasti ylläpitävä elinkeinoala sekä myös merkittävin rakennustuotteiden vientiala.

Myös poliittisesti puu on myötätuulessa. Puunkäytön edistämistä edesauttavat tätä varten tehdyt erilaiset ohjelmat muun muassa kauppa- ja teollisuusministeriössä. Puuteollisuuden elinkeinopoliittinen ohjelma ja puurakentamisen edistämisohjelma ovat synnyttäneet synergiaa ja innovaatioita vientikelpoisten puutuote- ja palveluohjelmien luomiseksi. Euroopan puunkäytön edistämisohjelma yhdentyy osaksi puuteollisuuden elinkeinopoliittista ohjelmaa. Ohjelman tavoitteena on ollut opettaa puurakentamisen edut keskieurooppalaisille siellä, missä puu ei ole ollut ykkössijalla.

Arvoisa herra puhemies! Puukulttuuristaan huolimatta Suomi on Euroopan kerrostalovaltaisimpia alueita. Nykyisestä asuntotuotannostamme vain noin puolet on pientaloja ja valtion rahoittamasta tuotannosta ainoastaan neljännes. Nykyinen tarjonta ei siis vastaa kysyntää. Tähän asiaan voidaan vaikuttaa sillä, että tarjotaan rakentajille enemmän pientalorakentamiseen kaavoitettuja alueita.

Valtion ja teollisuuden yhteiset kehittämishankkeet ovat olleet jo pitkään onnistuneita. Puutuotealan liikevaihto on kasvanut kymmenessä vuodessa 2,8 miljardista eurosta 6,7 miljardiin euroon. Tarkoituksena oli nostaa puutuotealan bruttoarvo vuoteen 2010 mennessä 8,4 miljardiin euroon — tavoite tuskin saavutetaan tämän maailmanlaajuisen laman vuoksi. Tämän ennustettiin nostavan työpaikkojen lukumäärää puuteollisuudessa 43 000 työntekijään. Samalla se olisi lisännyt puun, koneiden sekä palvelujen kysyntää erityisesti maaseudulla. Tämä asia koetaan myös merkittävänä omalla kotiseudullani Järviseudulla, sillä onhan meillä seutukunnassa paljon puutuotealan teollisuutta sekä alan korkeaa ammattitaitoa.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Ahonen puhui hyvin puurakentamisesta, ja todella lämpimästi kannatan tämänsuuntaista ajatusta. Puhun kumminkin nyt tuulimyllyistä.

Euroopan unionin ilmasto- ja energiapaketissa on asetettu tavoitteet Suomen uusiutuvalle energialle. Komission asettaman tavoitteen mukaan Suomen on tuotettava 38 prosenttia energiasta uusiutuvilla energialähteillä vuoteen 2020 mennessä. Tuulivoimalle hallituksen ilmasto- ja energiapoliittisessa strategiassa tästä on asetettu tavoitteeksi 2 000 megawatin nimelliskapasiteetti. Suomessa on käytössä nyt 144 megawattia tuulivoimaa, joka vastaa noin 0,3:a prosenttia maamme sähkönkulutuksesta. Tuulivoimalan polttoaineena on tuuli, uusiutuva energia, joka on ilmaista. Tuulta ei tarvitse tuottaa eikä kuljettaa. Vettä ei tarvita jäähdyttämiseen eikä jätevettä tuoteta. Sähköä tuotetaan ilman kasvihuonekaasuja ja muita ei-toivottuja jätteitä, kuten tuhkaa ja lietettä. Kerrassaan mainiota, ja tämä kaikki toteutuu nykytekniikalla!

Arvoisa puhemies! Tuulivoimamarkkinat ovat vahvassa kasvussa. Eräiden arvioiden mukaan maailmanlaajuiset tuulivoimamarkkinat tulevat nelinkertaistumaan vuoteen 2020 mennessä. Arvoltaan tämä tarkoittaa 200 miljardin euron kokonaismarkkinoita. Tuulivoiman käyttöönotto uusiutuvana energiana on siis vahvassa kasvussa, mikä on Suomen mahdollisuus ja asema kansainvälisessä kilpailussa. Kuinka valmis maamme ympäristöpolitiikka on vastaanottamaan tuulivoimamarkkinoiden kasvun haasteet?

Arvoisa puhemies! EU-maissa tuulivoima työllistää nyt 188 000 henkeä, ja suurimmat tuulivoiman tuottajat ovat Saksa, Tanska ja Espanja. Näissä maissa on 74 prosenttia tuulivoiman työntekijöistä. Suomessa tuulivoima-ala työllistää nyt noin 3 000 henkeä, jotka ovat pääosin komponentti- ja materiaalivalmistuksessa. Tuulivoima-alan liikevaihto oli vuonna 2008 noin miljardi euroa. Viennin osuus oli tästä noin 90 prosenttia.

Tuulivoimassa on suuret mahdollisuudet suomalaiselle teollisuudelle. Meidän täytyy vahvistaa tuulivoimaosaamistamme ja luoda teollisuudelle edellytykset kasvattaa toimialaa. Eräiden arvioiden mukaan tuulivoima voisi Suomessa työllistää vuonna 2020 jopa 30 000 henkilöä, jolloin toimialan markkina-arvo olisi noin 12 miljardia euroa.

Arvoisa puhemies! Tämän tavoitteen saavuttamiseksi meidän pitää ponnistella ja luoda toimialalle vakaa investointi-ilmapiiri ja tukea pitkäjänteisesti teknologian kehittämistä. Tuulipuistojen merellä, sisämaassa ja arktisilla alueilla täytyy olla yhteisenä tavoitteenamme, jotta tavoite toteutuu. Tämä vaatii vahvaa julkista tukea. Me sosialidemokraatit olemme valmiita tekemään kaikkemme, jotta EU:n asettamat tavoitteet tullaan saavuttamaan.

Christina Gestrin /r:

Värderade talman! Miljöfrågorna har inte minskat i betydelse sedan ministeriet grundades i medlet av 1980-talet. Tvärtom har miljöfrågornas betydelse ökat och medvetenheten om miljöskyddets betydelse har aldrig varit lika stort som det är nu. Om vi blickar in i framtiden kan vi vara säkra på att miljöfrågornas betydelse blir ännu viktigare än de är i dag. Därför är det problematiskt att resurserna för miljöministeriet är snävt tilltagna och det förvånar mig mycket att det finns politiska krafter också här i riksdagen som är beredda att upplösa miljöministeriet.

Ed. Rantakankaan argumentointi ympäristöministeriön lakkauttamiseksi osoittaa sen, että yhä edelleen on voimakkaita ennakkoluuloja ympäristöhallintoa ja ympäristönsuojelua kohtaan, mikä on hyvin valitettavaa. Toivon todellakin, että ed. Rantakankaan mielipide edustaa vain yksittäisen keskustapoliitikon näkemystä.

Det behövs ett expertministerium för miljön. Miljöfrågorna är ofta komplexa och kräver spetskunskap inom flera områden. Om miljöexpertisen underordnas ett annat ministerium så innebär det att man ger miljön en underordnad betydelse. Så var läget före miljöadministrationen utvecklades och miljöministeriet grundades. I den nya regionförvaltningen blir det en stor utmaning att sammanjämka och ge en tillräcklig tyngd till miljöförvaltningen. Och miljöministeriets roll blir ännu större än förr.

Ilmastopolitiikka tulee olemaan keskeistä pitkälle tulevaisuuteen. On luonnollista, että ministeriöistä juuri ympäristöministeriö koordinoi ilmastopolitiikkaa. Elämäntapakysymykset ja kestävä yhteiskuntakehitys ovat keskeisiä asioita, jotka edellyttävät kokonaisvaltaista tarkastelutapaa ja pitkän aikavälin toimintaa. On luonnollista, että ministeriöistä juuri ympäristöministeriö koordinoi tätä kokonaisuutta. Tietysti ympäristöasioiden asiantuntemusta tarvitaan myös muissa ministeriöissä, mutta ympäristöministeriön tulee johtaa ympäristöpolitiikkaa myös tulevaisuudessa.

Talman! Östersjöns miljö tangeras i finansutskottets betänkande genom de tillskott på sammanlagt närmare 6 miljoner euro som riktas till miljöarbeten och utbyggnaden av vatten- och avloppsnätet. Under den gångna hösten har flera utskott fördjupat sig i hur förordningen om glesbygdens avloppsvatten framskrider. Faktum är att förverkligandet har stött på många problem. En allvarlig fråga är att det har visat sig att de fastighetsvisa små vattenreningsverken, som ofta kostat tusentals euro att ta i bruk, inte har fungerat. Informationen om tekniken har varit bristfällig och myndigheterna har inte haft de nödvändiga resurserna för att på gräsrotsnivå ge den nödvändiga servicen.

Nu uppmanar miljömyndigheterna allmänheten att hellre gå ihop i vattenandelslag och bygga ut avloppsvattennätet och centralisera vattenreningen till större vattenreningsverk. Men problemet är att pengarna inte räcker till för att bygga ut avloppsvattennätet i tillräckligt snabb takt. Riksdagen har redan under flera års tid lagt till pengar för det här ändamålet, men för att snabbt komma vidare borde regeringens grundfinansiering vara mångfalt den summa som nu reserveras. Det här är en viktig fråga och handlar mycket om kostnadseffektivitet.

Itämeren ympäristö kaipaa myös muilta osin panostuksia. Toukokuussa 2010 pidetään Helcomin ministerikokous Moskovassa. Kokouksessa kaikkien maiden tulee esitellä kansalliset toimintasuunnitelmansa Helcomin toimintaohjelman toimeenpanemiseksi. Suomi on lähtenyt kovin myöhään liikkeelle oman ohjelmansa laatimiseksi. Nyt on äärimmäisen tärkeää, että myös Suomi laatii kunnianhimoisen ohjelman ja pyrkii saavuttamaan vielä kovemmat tavoitteet kuin mitä toimintaohjelma edellyttää Suomelta, fosforin vähentämistä 150 tonnilla ja typen 1 200 tonnilla.

En ny ide som riksdagens miljöutskott hört sakkunniga om är att genom riktat fiske på mörtfiskar få bort betydande mängder näring från havet. Tidigare har mörtfiske använts som vårdmetod i sjöar och riksdagen har de facto ökat anslagen för bortfiskning av mörtfisk i sjöar för nästa år. Jag hoppas att regeringen i budgeten för 2011 beaktar det behov av finansiering som fisket av mörtfisk i havet kommer att innebära. Fiske av mört skulle förbättra havsmiljön och samtidigt kunna bli en verklig inkomstkälla för de yrkesfiskare som skulle ta sig an uppgiften.

Regeringen har 2009 stött en nybildad fond som administreras av Nordiska investeringsbanken och Nefco. Fondens medel ska användas för att uppgöra projektplaner för genomförande av Helcoms åtgärdsplan. Regeringen har inte reserverat pengar för 2010 och jag hoppas att regeringen kan återkomma till det här under årets lopp, ifall det visar sig att fondens verksamhet det kräver.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Koskettelen vain yhtä asiaa: haluan esittää huoleni Ympäristötyöt-momentin määrärahan jatkuvasta vajauksesta. On hyvin tiedossa, että kiinteistökohtaiset jätevesijärjestelmät tulee saattaa talousjätevesiasetuksen mukaiseksi vuoden 2013 loppuun mennessä. Tämä aiheuttaa erityisen tarpeen siirtoviemäreiden rakentamiselle, ja usein ne ovat myös halvempia kuin kiinteistökohtaiset järjestelmät, joten kaikinpuolisesti pitäisi edistää nyt näitten siirtoviemäreitten rakentamista.

Voisi melkein sanoa, että valtiovarainministeriö olisi jo ehkä ajanut alas tämän Ympäristötyöt-momentin ilman eduskunnan ja sen valtiovarainvaliokunnan merkittävää panosta, vahvaa osuutta siinä, että tästä momentista on pidetty huolta. Nyt siihen lisätään näistä niukista kehysbudjetin sallimista lisäyksistä 3 miljoonaa euroa eli nostetaan 15,5 miljoonaan euroon. Tänä vuonna on käytössä ollut vajaat 19 miljoonaa euroa. Ilmeisesti keskimääräinen tarve olisi tuollainen 20 miljoonaa euroa vuodessa, sikäli kuin sitä nyt sitten pystytään arvioimaan — varmaan vähän enemmänkin pikkuhiljaa. Tällä eduskunnan lisäyksellä voidaan tehdä 5 aloituspäätöstä ensi vuonna enemmän kuin mitä muuten olisi voitu tehdä, mutta noin 35 hanketta nyt jää tällä lisäyksellä jonoon. Ympäristöministeriön virkamiespäättäjiä vaivaa se, että kehys on kovin alhaalla, esimerkiksi vuoden 2011 kehys on 10 miljoonaa euroa. Tavallaan asioita ei pysty kunnolla ennakoimaan, kun asia on kuitenkin budjettisidonnaista ja vuosittaista.

Eli tämä on nyt asia, johon jatkossa eduskunnan minusta pitää vieläkin vahvemmin puuttua ja hoitaa niin, että tähän kaikkien tunnustamaan todella tärkeään tarkoitukseen nyt sitten lähivuosina ohjattaisiin huomattavasti enemmän varoja.

Petteri Orpo /kok:

Herra puhemies! Ensinnäkin nämä kiinteistökohtaiset jätevesijärjestelmät, joiden todellakin pitää vuoteen 2015 mennessä olla kunnossa, ovat aiheuttaneet jo nyt valtavan määrän yksittäisiä investointeja yksittäisiin kohteisiin. Onkin noussut esille suuri pelko siitä, että ihmiset, kotitaloudet, ovat käyttäneet kymmeniä miljoonia, tai sadoista miljoonista puhutaan, varoja sellaisiin laitteisiin, jotka eivät toimi. Nyt olisi erittäin tärkeää kiireesti panostaa uuteen teknologiaan, jonka toimivuudesta voidaan olla varmoja, jotta ihmiset eivät tee tämän lain velvoittamana näitä hukkainvestointeja. Toisaalta meidän pitäisi saada nopeasti käyttöön luotettava testausjärjestelmä ja laatuluokitusjärjestelmä näille kiinteistökohtaisille vedenpuhdistamoille.

Herra puhemies! Suomella ja koko maailmalla on tällä hetkellä kaksi suurta haastetta: talouskriisi ja ilmastonmuutos. Useasti todetaan, että talouskriisistä selviämiseksi tarvitaan innovatiivisuutta ja uuden tekniikan kehittymistä, sellaisen tekniikan, joka palvelisi myös päästöjen vähentämistavoitetta. Suomen talouden pelastamiseksi on pyritty löytämään keinoja päästöjä vähentävästä tekniikasta, jota voitaisiin viedä myös ulkomaille. Uudenkaupungin Valmet Automotiven tehtaalla on aloitettu sähköautojen tuotanto, ja se on erinomainen esimerkki tästä kehityksestä. Tällä tuotannonalalla on suuria mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Sähkökäyttöisillä ajoneuvoilla tullaan varmasti korvaamaan tulevaisuudessa perinteisiä polttonesteitä käyttäviä autoja ja myöskin niitten tuotantoa.

Suomessa ei kuitenkaan ole sähköautoille määritelty omaa verotusta, joka kannustaisi sähköauton hankintaan tai käyttöön. Uusi verojärjestelmämme huomioi kyllä päästöjen määrän, mutta sähköautoja ei sinänsä. Hiilidioksidipäästöihin perustuvat verotaulukot eivät tunne lainkaan päästötöntä autoa, ja lisäksi sähköautoista joutuu maksamaan käyttövoimaveroa kuten dieselautoista. Olisikin ympäristön ja uuden teollisuuden kehittymisen kannalta erittäin tärkeää, että sähköautojen verotus määriteltäisiin mahdollisimman alhaiseksi ja näin kehityksen alkuvaiheessa se voitaisiin jopa kokonaan poistaa. Sähköautojen määrän kasvu auttaisi ilmastotavoitteiden saavuttamisessa, sillä juuri liikenteestä syntyy paljon hiilidioksidipäästöjä. Samalla kun sähköautojen hintoja pystyttäisiin tällä verotuksen alentamisella tai poistamisella laskemaan, voitaisiin myöskin tukea kotimaista sähköautojen kysyntää ja näin tukea tämän nousevan teollisuudenalan liikkeellelähtöä. Tässä alkuvaiheessa, kun sähköautoja tuotetaan, ne määrät ovat aika pieniä, ja silloin kotimarkkinoillakin on erittäin keskeinen merkitys siinä, että tämä nouseva teollisuudenala lähtee liikkeelle, Suomeen syntyy uutta teollisuutta ja uusia työpaikkoja.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi lyhyesti Saaristomeren kansallispuistohankkeesta. Satakunnan merialueelle ollaan perustamassa Saaristomeren luonnonpuistoa. Tämä hanke on erittäin hyvä ja kannatettava, mutta olisi tärkeää pitää se siellä Satakunnan puolella. Ympäristöministeriöllä on suunnitelmia laajentaa puistoa myöskin Varsinais-Suomen vesialueille Vakka-Suomen, Uudenkaupungin, edustalle. Ymmärrän tavoitteen, mutta sillä seudulla on runsaasti Natura-alueita ja jo suojeltuja kohteita, jotka mielestäni täyttävät hyvin Saaristomeren suojelulliset tavoitteet. Mikäli tämä luonnonpuisto ulottuisi tänne Vakka-Suomen vesialueelle, se saattaisi erittäin suuresti haitata sillä seudulla tärkeän kalatalouden, kalateollisuuden, toimintaa. Siksi toivon, että kun tätä kansallispuistoa, luonnonpuistoa, eteenpäin valmistellaan, niin tehtäisiin erittäin hyvää yhteistyötä seudun kuntien ja asukkaiden ja myöskin kalatalouden edustajien kanssa.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Asuntoministeri Jan Vapaavuori ansaitsee reilun hatunnoston. Hänen sektorillaan eli asuntorakentamisessa elvytys on toiminut erinomaisesti, juuri niin kuin on toivottu. Tänä vuonna uusien asuntojen rakentaminen on pysynyt lähes viime vuoden tasolla. Elvytysrahalla tuettu asuntorakentaminen on korvannut vapaarahoitteisen asuntorakentamisen romahduksen lähes kokonaan. Valtion tukemien Ara-asuntojen määrä kasvoi yli 10 000:lla viime vuodesta, ja valtion elvytyshankkeilla pystyttiin pelastamaan tällä sektorilla noin 20 000 henkilötyövuotta juuri niin kuin elvytyksessä on tavoitteenakin.

Kööpenhaminassa neuvotellaan paraikaa tietä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tai pysäyttämiseksi. Tämä edellyttää siis kasvihuonekaasupäästöjen roimaa vähentämistä, ja se taasen tarkoittaa energian säästöä mutta myös uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämistä. Näissä talkoissa rakennuskantamme on erittäin suuressa roolissa. Rakennuskantamme vastaa nimittäin peräti 40 prosentista maamme energian kulutuksesta ja 30 prosentista maamme kasvihuonepäästöistä, ja tähän haasteeseen pitää ehdottomasti puuttua.

Kun tiedämme myös sen, että siitä asuntokannasta, rakennuskannasta, joka maassamme on vuonna 2050, jo nyt puolet on rakennettu, niin se tarkoittaa sitä, että pelkästään uudisrakentamiseen puuttumalla ei tätä haastetta rakentamisen ja asumisen sektorilla tulla hoitamaan, vaan tarvitaan nimenomaan korjausrakentamiseen panostuksia, niin että pystymme muuttamaan talojen lämmitysmuotoja maa- ja ilmalämmön suuntaan, hyödyntämään aurinkoenergiaa, asentamaan jälkiasennettavia ilmalämpöpumppuja suoran sähkölämmityksen taloihin ja tekemään ikkunaremontteja, vesi- ja putkiremontteja ja nimenomaan niin, että kiinteistöihin tulee tehdä pakolliseksi huoneistokohtainen vedenmittaus. Tutkimukset osoittavat, että sellaisissa asuinrakennuksissa, joissa on huoneistokohtainen vedenmittaus, veden kulutus on jopa 10—30 prosenttia vähäisempää kuin näissä, joissa yhteisvastuullisesti veden kulutus maksetaan.

Arvoisa puhemies! Nostan esille sitten yhden pienemmän asian, joka minua on pitkään vaivannut ja vaivaa aika isoa osaa Suomessa kasvavaa alaa, ja se on tämä lempilapseni hevosenlannan polton salliminen. Olen aiheen nostanut eduskunnassa lukuisia kertoja esille ja saanut siihen myös ministereiltä vastauksia, ja siitä huolimatta asia ei ole edennyt mihinkään. Yhden hevosen päivässä tuottama lanta kuivikkeen kanssa vastaa noin 3 polttoöljylitran polttamista, ja kun Suomessa on noin 70 000 hevosta, näiden päivittäinen lanta vastaa 210 000:ta litraa polttoöljyä. Eli 4—5 hevosella voisi lämmittää omakotitalon ja tätä kautta suurempiakin kiinteistömassoja.

Aiheeseen puuttui viimeksi Maaseudun Tulevaisuus otsikolla "Hevosenlannan poltto olisi sallittava" 11. marraskuuta tänä vuonna, ja lehdessä todettiin: "Suomen hevostiloilla hevosenlannan polttoasia näyttää menevän totaalisesti kiville. Näyttää siltä, että energiateollisuuden myyjät ovat jälleen kerran onnistuneet vakuuttamaan ympäristöministeriön virkakoneiston ja sitä kautta korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisijat siitä, että Suomessa hevosenlantaa ei saa polttaa tilakohtaisesti ilman erikoispuhdistusprosessointia. Hevostilallinenhan voisi tulla energiaomavaraiseksi." Näin totesi Maaseudun Tulevaisuus.

Arvoisa puhemies! Olen lehden kanssa täysin samaa mieltä ja ihmettelen sitä, miksi tämä asia ei Suomessa etene. Mitä tästä ajattelevat keskustalaiset ministerit, joiden toimialueelle tämän asian hoitaminen kuuluu? Ympäristöministeri Paula Lehtomäki: asia ei ole edennyt. Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila: hänelle tämä asia olisi keskeistä, asia ei ole edennyt. Energia-asioista vastaava elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen: asia ei ole edennyt. Voi kysyä, eikö keskustalle enää maaseudun tulevaisuus ole tärkeää.

Arvoisa puhemies! Päätän tämän puheenvuoroni siihen, että totean, että hevosenlannan pienpoltto tulee mahdollistaa pikimmiten Suomessakin Saksan, Alankomaiden, Tanskan ja jopa Ruotsin tapaan.

Eero Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! Ensin asuntoasioihin ja niistä yhteen — toisaalta pieneen, mutta monille ihmisille erittäin suureen — asiaan, ja se koskee kotitalousvähennyksen käyttöä asuntoremonteissa, erityisesti putkiremonteissa kerrostalo- ja rivitaloyhtiöissä.

Olemme edelleenkin siinä tilanteessa, että kotitalousvähennyksen käyttö on niin rajattu, että kerrostaloissa asuvat henkilöt, olivat he sitten omistusasujia tai vuokralla, eivät pysty saamaan kotitalousvähennyksen hyötyä vaikkapa putkiremontteihin tai energiaremontteihin. Tämä on käsittämätön ja erittäin epäoikeudenmukainen tilanne ja tarkoittaa sitä, että ne 2 miljoonaa ihmistä, jotka asuvat näissä taloissa, jäävät tämän vähennyksen käytön ulkopuolelle.

Epäsuhta on tullut radikaalisti suuremmaksi ja ongelma suuremmaksi sen jälkeen, kun kotitalousvähennyksen määrää radikaalisti lisättiin nostamalla tuo vähennys 3 000 euroon henkilöltä ja aviopareilta 6 000 euroon. Mikään, mitä olemme kuulleet, ei selitä tämän tilanteen jatkumista. Pitäisin välttämättömänä, että valtiovarainministeriö ensi tilassa korjaisi toimintaansa ja toisi tänne lakiehdotuksen, jolla tasapuolistettaisiin kotitalousvähennyksen käyttö. Tällä asialla on kiire.

Sitten ympäristöasioihin.

Olemme käyneet täällä jo aikaisemmin keskustelun ympäristöministeriön tulevaisuudesta. Täytyy sanoa, että tässä on käynyt harvinaisen selväksi se, että keskustassa valmistellaan ympäristöministeriön lopettamista ja sen siirtämistä tämmöiseen luonnonvaraministeriöön. Eli samalla tavalla aiotaan tehdä kuin tehtiin työministeriön lakkautuksessa siirtämällä se elinkeinoministeriön osaksi.

Tässä näkee, että keskusta ei ole antanut anteeksi sitä, että eduskunta aikoinaan 30 vuotta sitten tämän salin päätöksellä loi nykymuotoisen ympäristöministeriön. Keskustahan oli silloin tätä ratkaisua vastaan, mutta jäi äänestyksessä vähemmistöön. Tämä on huolestuttava kehityssuunta. Pitäisin tärkeänä, että eduskunta ottaisi tähän asiaan kantaa ja irrottautuisimme tässä asiassa hallitus—oppositio-asetelmista, varsinkin kun tämä selvästi koskee tulossa olevaa isoa hallinnonuudistusta, josta toivottavasti nykyinen hallitus ei ehdi päättää, vaan joka tulee ratkaistavaksi ensi vaalien jälkeen.

Tehdään mikä tahansa hallintouudistus, se ei mielestäni poista sitä tarvetta, että ympäristöllä ja luonnolla pitää olla omat puolestapuhujansa, itsenäiset ja riippumattomat ympäristöviranomaiset. Tässä otettiin iso askel huonoon suuntaan, kun aluehallintouudistuksessa suostuttiin siihen, että itsenäiset ympäristökeskukset siirrettiin työvoima- ja elinkeinoministeriön alaisuuteen. Se oli askel taaksepäin, ja pelkään pahaa, että se tulee näkymään päätöksenteossa.

Ed. Rantakangashan täällä kertoi jo perustelut tälle asialle: ollaan tyytymättömiä siihen, miten nykyisellään ympäristöministeriö ja sen itsenäiset virkamiehet toimivat. Heitä on näköjään myös poliittisesti ryhdytty luokittelemaan, mikä oli kyllä erittäin hämmästyttävää kuulla tämän päivän Suomessa.

Olisi historiallinen joululahja, jos eduskunta nyt tekisi päätöksen siitä, että se puolustaa itsenäisen ympäristöministeriön jatkoa. Se olisi joululahja kaikille niille, jotka välittävät ympäristöstä ja luonnosta. Tiedän, että tähän joukkoon kuuluu paljon niitä, jotka haluavat huolehtia myös meidän taloudestamme. Nämä kaksi asiaa eivät ole ristiriidassa keskenään. Mutta on paljon luontoarvoja, vaikkapa meidän kansallispuistomme, jotka on syytä säilyttää tuleville polville. Kaikkea ei pidä altistaa lyhyen tähtäimen voitontavoitteluun.

Ed. Söderman puhui erinomaisesti täällä Sipoonkorven kansallispuiston perustamisen puolesta. Tällä asialla on todella kiire. Nyt käynnistyvä itäisen Helsingin ja siitä eteenpäin suuntautuvan kaavahankkeen tekeminen Helsingin ja Porvoon välillä on se hetki, jolloin tämä ratkaisu täytyy tehdä. Meidän täytyy saada aikaan raideliikennepohjaisia ratkaisuja, joiden pohjalta rakennetaan uutta asujaimistoa, mutta yhtä tärkeää on, että ennen näitä päätöksiä Sipoonkorpi-asia ratkaistaan, perustetaan Pääkaupunkiseudulle uusi kansallispuisto, joka on täällä olevalle väestölle erittäin tärkeä. Se on myös sellainen päätös, voi sanoa, jos se saataisiin aikaan, joka olisi ehkä tämän hallituskauden myönteisin päätös ympäristö- ja luontoalalla. Se olisi satojentuhansien ihmisten virkistysalue. Se olisi ratkaisu myös tulevien polvien virkistysmahdollisuuksien puolesta ja sen puolesta, että elävää luontoa säilyy myös pääkaupungin lähellä.

Toivon, että Sipoonkorpi-päätös voisi syntyä yli puoluerajojen, ja nyt olisi oikea hetki. Kannatan tässä asiassa ed. Södermanin erinomaista puheenvuoroa ja hänen tekemiään ehdotuksia.

Mikko  Kuoppa /vas:

Arvoisa puhemies! Kuulun niihin, jotka haluavat puolustaa itsenäistä ympäristöministeriötä ja -ministeriä.

Ympäristöministeriön tehtäviä on siirretty viime aikoina, viime vuosina, muille ministeriöille, ja ympäristöministeriön budjetti on pienentynyt kuin pyy maailmanlopun edellä. Se on myöskin vaikuttanut siihen, että ympäristöministeriön toimintamahdollisuudet ovat heikentyneet kaikista vakuutteluista huolimatta, ja tämä on kyllä ympäristön kannalta erittäin huolestuttava asia.

Puurakentamisesta haluan todeta, että kun nyt tiukentuvat energiamääräykset rakentamiseen tulee, niin energiamääräysten tiukennuksessa pitäisi ottaa huomioon hirsirakentaminen. Jos energiamääräykset tehdään yleisesti eikä huomioida hirsirakentamisen erikoisluonnetta, niin käy niin, että hirsitalot Suomesta loppuvat, ja tätä minä en missään tapauksessa halua, että uusia hirsitaloja Suomeen ei rakennettaisi, vaan nimenomaan haluaisin, että niitä voidaan rakentaa ja niin, että uudet energiamääräykset eivät sitä estä.

Herra puhemies! Haluan tehdä yhden korjauksen. Meillä on esitys ympäristöjärjestöjen tukemisesta tässä pääluokassa momentilla 35.01.65, esitys 6. Siihen on tullut kolme nollaa liikaa. Piti olla 150 000 euroa, ei 150 miljoonaa euroa, kuten tässä kirjallisessa muodossa lukee. Toivon, että se voidaan merkitä pöytäkirjaan ja esitystä tehdessä myöskin tullaan korjaamaan. (Ed. Pulliainen: Opposition korjaus!)

Ympäristötöistä vielä sen verran, että jolleivät valiokunta ja jaosto olisi lisänneet tätä 3:a miljoonaa euroa ympäristötöihin, se olisi merkinnyt sitä, että vain kaksi uutta hanketta olisi ensi vuonna voitu aloittaa, ja se olisi ollut todella vähän sekä työllisyyden kannalta että ympäristön kannalta. Nyt voidaan onneksi tämän lisäyksen ansiosta aloittaa muutama hanke lisää.

Niitä oli kolme liikaa, siis pitää olla 150 000 euroa.

Matti Ahde /sd:

Arvoisa puhemies! Ympäristöministeriön pääluokan osalta ehkä vielä kerran tunnustusta ministeri Vapaavuorelle asuntopolitiikan hoidosta. Hän on ollut yksi hallituksen tarmokkaimpia ministereitä, ja oppositiosta käsinkin voi antaa hänelle pääasiassa puhtaat paperit.

Mitä tulee ympäristöministeriön varsinaiseen tehtäväalueeseen ja siihen keskusteluun ympäristöhallinnon muutoksista, jonka ensinnä pari vuotta sitten ministeri Anttila ja nyt sitten keskustan varapuheenjohtaja ed. Antti Rantakangas ovat nostaneet esille, että ympäristöministeriö lakkautettaisiin ja tehtävät siirrettäisiin maatalousministeriöön, jonka nimi ehkä muutettaisiin luonnonvaraministeriöksi, tämä ehdotus on jyrkästi torjuttava monella eri perusteella.

Ensinnäkin jos katsotaan historiallista taustaa, niin noin 30 vuotta sitten eduskunta päätti hyvin myrskyisien vaiheitten jälkeen ministeriön perustamisesta, ja tuo ministeriön perustamispäätöshän tehtiin hyvin poikkeuksellisessa järjestyksessä. Hallitus joutui antamaan kaksi vaihtoehtoista mallia ministeriön rakenteesta, ja se laaja-alainen ministeriöratkaisu sitten eduskunnassa lopulta hyväksyttiin. Siitä päivästä lähtien keskustapuolueen riveistä on kuulunut näitä äänenpainoja, että revanssi on joskus saatava aikaiseksi, ja nyt jälleen on synnytetty keskustelu ministeriön lakkauttamisesta.

Jos katsotaan tämän hallituksen ympäristöpolitiikan aikaansaannoksia ja ympäristöpolitiikan kannalta tärkeitä asioita, niin Vuotoksen ja Kollajan altaitten ympärillä on käyty hyvin paljon keskustelua nimenomaan tämän hallituksen aikana. Siitäkin huolimatta, ettei ympäristöministeri Lehtomäki näiden asioitten osalta ole selkeästi kantaansa esittänyt, ympäristöministeriö kuitenkin tarvitaan, koska ministeriön virkamieskunta on edelleen koskiensuojelulain ja erillispäätöksellä tehtävän Vuotoksen altaan rakentamista vastaan.

Pallastunturin kansallispuiston hotellihanke on eräs hyvä esimerkki siitä asenneilmaston muutoksesta, joka ihan viime aikoina on tapahtunut. Tässäkin valitettavasti täytyy keskustapuolue nostaa tikun nenään, koska he ovat voimakkaimmin ajaneet tätä Pallastunturin hotellihankkeen läpiviemistä myös lopulta täällä eduskunnassa.

Sipoonkorven kansallispuistohanke on todella tärkeä, ja toivoa sopii, että hallitus tässä asiassa nopeasti saisi päätökset aikaiseksi, että tämä Sipoonkorven kansallispuisto tehtäisiin. En mene tähän enempää. Ed. Heinäluoma äskeisessä puheenvuorossa ja ed. Söderman aikaisemmassa puheenvuorossa perustelivat tämän hankkeen hyvin.

Saimaannorppa odottaa suojelua edelleen. Eilisissä Helsingin Sanomissa oli otsikko, jonka mukaan saimaannorppatoimikunta saisi jatkoaikaa. Minä olisin jo toivonut, että siellä olisi lukenut, että saimaannorppa saa jatkoaikaa. Kysymys on vakavasta ja tärkeästä, ihan ainutlaatuisesta, suomalaisesta hankkeesta, ja sen takia toivoisi, että tässä hallitus nyt myös ryhdistäytyisi nopeasti.

Vielä lopuksi ympäristötöistä. Ne ovat tosi tärkeitä. Ed. Kiviranta minusta hyvin kuvasi muun muassa siirtoviemärihankkeitten määrärahan pienuutta. On todellakin tärkeää, että huolehditaan myös Suomen vesiluonnosta, ja tässä mielessä tuen hänen näkökantojaan hyvin lämpimästi.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ihan tässä keskustelun lopputiimoissa parista asiasta haluan mainita.

Puurakentaminenhan on noussut jo aikaisemmin vahvasti esille, ja puustahan saadaan sekä asuin- että vapaa-aikakäyttöön viihtyisiä ja luontoon hyvin soveltuvia rakennuksia. Puuraaka-ainetta meillä riittää, ja puuta valmistavat sahat ja yritykset työllistävät koko maassa väkeä hienosti. Toivotaan, että nämä energiatehokkuuteen liittyvät asiat eivät tulisi ongelmaksi hirsirakentamisessa. Mielelläni yhdyn ed. Kuopan juuri äsken esittämään kantaan, jossa huolehditaan hirsirakentamisen mahdollisuuksista.

Varsinaisesti käyn läpi tässä puistoasiaa, ja ed. Ahteen puheen jatkoksi ajattelin muutaman sanan sanoa kansallispuistoista. Kansallispuistot ja luonnonpuistot ovat yksi puhtaaseen ja monimuotoiseen luontoon liittyvä vahvuutemme. Kansallispuistojen ja retkeilyalueiden, joita yhteensä on 45, kävijöiden rahankäytön paikallistaloudellisista vaikutuksista on hiljattain, lokakuun lopussa, julkaistu raportti. Nämä puistot ovat osa Metsähallituksen toimintaa.

Itselleni läheisin on Oulangan kansallispuisto, ja sen vaikutusarvot ovat näistä puistoista kaikista suurimmat. Oulangan kansallispuiston kokonaisvaikutus on tuolla talousalueella 14,2 miljoonaa euroa, kokonaistyöllisyysvaikutus on 183 henkilötyövuotta, tulovaikutus 6,5 miljoonaa euroa vuodessa. Kävijöitä Oulangan kansallispuistossa on vuonna 2008 ollut 163 000 kulkijaa. Luvut ovat suuria, ja kun tiedetään, että Oulangan kansallispuiston vieressä rajan takana, pilkotuksen takana, niin kuin paikallisesti sanotaan, on niin ikään luonnonkaunis Paanajärven puisto, joustavilla viisumijärjestelyillä ja palveluja myöskin siellä rajan takana edelleen kehittämällä tällä yhteispuistolla on lähes rajattomat mahdollisuudet. Kehittyminen vaatii myöskin Oulangan puistoon johtavan, vaihtelevassa kunnossa olevan 14 kilometrin soratien kunnostamista ja päällystämistä. Resursseja tien kunnostamiseen on saatava pikaisesti.

Arvoisa puhemies! Uutta luonnonsuojelulakia säädettäessä odotan paikallisen väen näkökulmasta, että matkailun, porotalouden, kalastuksen ja metsästyksen paikallisetkin tarpeet otetaan huomioon. Luotan eduskunnan kykyyn päättää laista, jonka perusteella kansallispuisto ja paikallinen väestö ja elinkeinot voivat elää vuorovaikutuksessa ja rakentavassa yhteistyössä.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Hänninen puhuu suuria totuuksia Oulangan kansallispuistosta ja Paanajärven kansallispuistosta ja niitten suomista mahdollisuuksista. Asiat ovat varmasti tismalleen juuri niin kuin ed. Hänninen sanoi.

Mutta näihin liittyy yksi hyvin mielenkiintoinen asia. Samalla kun ne tuovat rahaa, niihin pitää sijoittaa rahaa, ja se on nyt ongelma. Meillä on pikkuisen sellainen perustavaa laatua oleva ajatusvirhe, että kävijämääriä voitaisiin rajattomasti nostaa. Jos ei niitä huolleta, pitkoksia tehdä jnp., ne kuluvat niin pahan näköiseen kuntoon, että se säästetty luonto häviää. Elikkä aina pitää rinnalla muistaa se, että rahaa kyllä tulee mutta sijoittaa pitää ja kävijöitten määrää ohjata.

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen käytti oivan puheenvuoron siitä, miten sitä kehittämistä pitää myöskin tehdä. Siellä on hienosti toimittu, ja siinä on myöskin Oulangan biologinen asema ihan yhteydessä, sitäkin yhteistyötä voidaan lisätä. Tuo vaan olisi semmoinen mielenkiintoinen hanke selvittää, mihin tuo kansallispuisto pystyisi, jos me saisimme sen tien sellaiseen kuntoon, että sinne voidaan kunniallisesti mennä kaikkina vuodenaikoina, että ei sen tien takia reissua jätettäisi tekemättä. Uskon, että sillä varmaan 50 prosentin kasvuun sen puiston kävijöiden osalta voidaan päästä.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Niin kuin täällä on todettu, Suomen ympäristöjärjestöt ovat määritelleet tämän hallituksen historiamme ympäristökielteisimmäksi hallitukseksi. Oikeastaan tähän voisi lopettaa, tämä on kova lausunto. Tässä salissa on harva, joka pystyy sitä asiantuntevammin enää perustelemaan.

Tämähän ilmenee monella tavalla. Täällä on todettu, että tavoitteena on ajaa ympäristöhallintoa alas, määrärahoja on leikattu, esimerkiksi tärkeistä ympäristötöistä. Valiokunta itse toteaa, että se 3 miljoonan lisäys on liian vähän siihen 12,5 miljoonan pohjaesitykseen, mutta budjettivaltahan olisi ollut valtiovarainvaliokunnalla ja tällä salilla! Tämän vuoden ympäristötöihin varattu määräraha on 19 miljoonaa, eli sitä leikataan tämmöisenä aikana, kun ympäristö kärsii, maassa on taloudellinen lama. Tässä ei ole kovin paljon ideaa. Siis noin siinä tapahtuu.

Sitten Pallastunturi ollaan pilaamassa mammuttimaisella rakennushankkeella. Monilla muilla hallinnonaloilla, jos nyt vaikkapa joukkoliikenteen tarpeita puntaroi, näyttäytyy myös se hallituksen henki, ettei oikein sellaista vihreätä lankaa löydy. Minä ymmärrän ihan hyvin, että isot porvarilliset puolueet riistävät luontoa, niillä on intressi kaiken maailman tuottavuusohjelmiin. Mutta minun on vaikea ymmärtää, mitenkä niin upea kansanliike kuin vihreitten puolue jaksaa olla tuollaisessa kimpassa mukana. Se ei ole minun päänsärkyni. Jos päätä särkee, niin se on vihreiden oma asia, mutta ulkoapäin sitä varmaankin sopii edes kommentoida. Oletan, että tuntuu ajoittain varmaan aika raskaalta.

Mitä tulee tähän meidän ympäristöpolitiikkaan kaiken kaikkiaan, niin kyllä keskustapuolue on miehittänyt nämä tehtävät sillä tavalla, että väistämättä siellä on rooli- ja intressiristiriitoja, ja jälki näkyy. Jokainen meistä tietää, mitä maatalouden harjoittaminen merkitsee meidän vesistöillemme, erikoisesti esimerkiksi Itämerelle, joten kyllä on aika loivat liikkeet. Kerta kaikkiaan tuloksilla ei voi kerskua. Tässä mielessä niin kauan kuin meillä on pukki kaalimaan vartijana -tilanne, meillä ei ole kovin paljon toivoa, että näissä asioissa tapahtuisi joitain merkittäviä edistysaskeleita. Keskustapuoluehan on tässä lähtenyt miehittämään näitä tärkeitä ministerinposteja pitkälti tällaisella jarrutus- ja peruutuslogiikalla, ja ne tulokset kyllä näkyvät.

Sitten, herra puhemies, vielä jotakin aloitteista. Minulla on kädessäni valtiovarainvaliokunnan mietintö. Siinä ensimmäiset 40—50 sivua on kansanedustajien tekemiä talousarvioaloitteita. Niitä on noin 1 100, tarkkaan ottaen 1 109. Niistä 287 aloitetta on hallituspuolueitten kansanedustajien tekemiä. Toistaiseksi tähän perjantai-iltapäivään mennessä yksikään hallituspuolueen kansanedustaja ei ole aktivoinut aloitettaan, jotta olisi päästy siitä äänestämään.

Wincapita-asiassa melkein vuoden oli mies nimeltä Kailajärvi tutkintavankeudessa. Epäillään, että hän on huijannut. En tiedä, minkälaisia sanktioita pitäisi antaa niille, jotka syyskuussa tekevät talousarvioaloitteita, julkaisevat ne paikallisissa lehdissä eivätkä vie niitä aloitteita täällä sitten äänestykseen. Se on äänestäjien huijaamista. Esimerkiksi ympäristöministeriön pääluokan kohdalla Etelä-Suomen vesistöjen suojelusta ja Itämeren suojelusta on ed. Perkiö tehnyt talousarvioaloitteen. Ed. Vahasalo on tehnyt aloitteen Siuntio—Kirkkonummi-siirtoviemärin valtionosuuksista. Niistä pitäisi päästä täällä äänestämään.

Monasti näissä aloitteissa on vielä tilanne, että ne ovat esimerkiksi jonkun maakuntaliiton tai vastaavan kanssa yhteisiä, niin että kansanedustajat ovat yhdessä tehneet niitä aloitteita ja ne ovat jonkun edustajan nimissä. Kyllä siinä vaikuttavuus on minimissä, jos edes tällaisia yhteisiä aloitteita ei tuoda eduskunnan äänestykseen. (Ed. Hemmilä: Ei niillä mitään vaikutusta ole!) — Kyllä, ed. Hemmilä, teilläkin on täällä pari sivua aloitteita, ettekä ensimmäistäkään ole aktivoinut. (Ed. Hemmilä: Olen hoitanut muuten ne!) Nimittäin, ed. Hemmilä, valtiopäiväjärjestyksen mukaan eduskunta ei voi muuttaa budjettia kuin aloitteen pohjalta. Siellä pitää olla niitä aloitteita pohjalla, jos ei satu olemaan momentti auki. Tämä on jo pelkästään sitä taustaa vasten äärettömän tärkeä valtiopäivätoimi. Toivon, että kerrotte sitten myös syyskuussa, kun teette niitä kymmeniä aloitteita, että niillä ei ole mitään merkitystä, jos te olette tuota mieltä. (Ed. Viitanen: Aivan, Saarinen on täysin oikeassa!) Kertokaa se silloin, kun lähetätte paikallislehtiin referaatteja. Täällä siitä on turha supatella ja kuiskutella, kertokaa se äänestäjille.

Mutta, herra puhemies, pyydän anteeksi, että vähän alan puhua täällä sydämen puolelta, mutta lämpimästi hyvää joulua kuitenkin kaikille kuulijoille!

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi haluan nostaa Kööpenhaminan kokouksen esiin. Mehän kaikki odotamme kuumeisesti sitä, että kokouksessa päästäisiin riittävästi eteenpäin ja saataisiin mahdollisimman hyvä ja sitova sopimus aikaan. Aamun uutiset kokouspaikalta olivat jo vähän myönteisempiä siinä, että sopimusluonnos on saatu aikaan, vaikkakin paljon jää sovittavaksi vielä jatkokokouksiin. USA:n ja Kiinan päämiehet neuvottelivat päivällä, ja tältä neuvottelun tulokselta odotettiin paljon. Yhdysvaltain ja Kiinan lupaukset päästöjen vähentämisestä ja rahoituksesta käytännössä ratkaisevat pitkälti sen, minkälainen sopimus Kööpenhaminassa saadaan aikaan. Ja nyt valitettavasti viimeiset uutiset ovat sen kaltaisia, että USA ei ole valmis nostamaan päästöleikkauksiaan aiemmin lupaamastaan. Tämä on erittäin valitettava viesti.

Tämä päivähän on hyvin ratkaiseva päivä ilmastonmuutoksen hillinnän ja tulevien sukupolvien hyvien ja turvallisten elämänedellytysten varmistamisen kannalta. Maailma on huutanut Kööpenhaminan kokouksen perään, ja toivottavasti tämä huuto kuullaan ja päästään riittävään sopuun päästövähennyksistä ja kehitysmaiden rahoituksesta. Kokouksen jälkeen tulee taas painopistettä siirtää meillä kotimaahan ja toimiin täällä kotimaassa. Esimerkiksi energiansäästöön ja energiatehokkuuteen panostamisessa tulee edetä ripeästi, ja näen tärkeäksi, että kotimaan päästövähennystoimien tueksi säädettäisiin ilmastolaki tuomaan toimiin ennustettavuutta ja varmuutta.

Ympäristöministeriön budjettiin liittyen olen erityisen huolissani luonnon monimuotoisuuden turvaamisesta. Metso-ohjelman rahoitusta on leikattu ja Metson tavoitteita ei saavuteta, kuten valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä käy ilmi. Suomi ja EU ovat sitoutuneet luonnon monimuotoisuuden heikentymisen pysäyttämiseen vuoteen 2010 mennessä. Vuosihan on nyt aivan käsillä, mutta tehty on aivan liian vähän. Tarvittaisiin tehostettuja suojelutoimia luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Luonnonsuojelualueet ovat jakautuneet maassamme epätasaisesti, pohjoisessa niitä on etelää huomattavasti enemmän. Etelä-Suomen nykyinen metsiensuojelualueverkko on aivan liian harva uhanalaisempien metsälajien suojelemiseksi. Vain noin prosentti maan eteläosan metsistä on suojeltu lakisääteisesti tai valtioneuvoston periaatepäätökseen perustuen. Etelä-Suomen metsät ovat kuitenkin lajirikkaimpia, ja myös virkistyspaineet ovat Etelä-Suomessa suurimmat.

Vaikka taloussuhdanteesta johtuen määrärahoilla arvioidaan saatavan hieman enemmän hankintoja toteutettua kustannusten laskun kautta, ei se poista sitä huolestuttavaa tosiasiaa, että Metson tavoitteet jäävät toteutumatta. Lisäksi tarvitaan myös muiden uusien suojelualueiden, kuten kansallispuistojen, perustamista Etelä-Suomeen. Tarvitaan Selkämeren ja Sipoonkorven kansallispuistot, mutta myös muita uusia alueita tarvittaisiin, esimerkiksi Evolle.

Haluan ottaa esiin vielä vesiensuojelun. Vuosi toisensa jälkeen tähän budjetoidaan liian vähän, ja eduskuntakäsittelyssä aina hieman lisätään talousarvioresursseja. Suomihan on tälläkin saralla sitoutunut turvaamaan vesien hyvän tilan vuoteen 2015 mennessä, mutta tämäkin tavoite on valitettavasti karkaamassa. Tässä tulisi edetä ripeästi. Kaikki tiedämme Itämeren vakavan, huonon tilan, mikä vaatii yhä tehokkaampia toimia, muun muassa maatalouden ympäristötuen kehittämistä entistä vaikuttavampaan suuntaan. Huomio tulisi kiinnittää myös pienvesistöjen ja järvien suojeluun. Maa- ja metsätalouden päästöjä tulee voida vähentää, mutta myös haja-asutuksen päästöt tulee saada kuriin. Haja-asutuksen jätevesiasetuksen toteuttaminen on edelleen edennyt varsin hitaasti. Tätä tulisi vauhdittaa ja varata riittävät resurssit myös sosiaalisin perustein tarjottavaan tukeen kansalaisille, jotteivät toimet kohtuuttomasti vaikeuttaisi pienituloisimpien asemaa ja tilanteita. Ympäristötöiden määrärahoihin olisi työllisyysnäkökulmastakin erittäin tarpeellista panostaa.

Arvoisa puhemies! Vielä tähän keskusteluun ympäristöministeriön lakkauttamisesta, joka tänään on ollut vahvasti esillä, haluan todella painokkaasti todeta, että tässä ajassa tarvitaan kipeästi ympäristöhallinnon vahvistamista, ei suinkaan heikentämistä. Keskustan puheet tältä osin tuntuvat aivan uskomattomilta, ja valitettavasti on toistettava sekin viesti, joka ympäristöjärjestöiltä on tullut, että ne ovat nimenneet tämän hallituksen ympäristökielteisimmäksi. Esimerkkejä niistä syistä, miksi tällainen nimike tai maininta on tälle hallitukselle annettu, ovat aluehallintouudistus, Metsähallituksen suunnitelmat luontopalveluiden osalta, kansallispuistojen rakentamishankkeet tai vaikkapa tämä eduskuntaakin paljon puhuttanut saimaannorpan tilanne. Näitä ei voi mitenkään hyväksyä. Hallituksen tulisi todella kääntää kelkkansa nyt ympäristön ja luonnon suuntaan.

Antti Vuolanne /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Elämme näinä hetkinä erittäin mielenkiintoisia ja jännittäviä aikoja. Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa vaaditaan näin suurta kansalliset lyhyen tähtäimen edut ylittävää ajattelutapaa yhteisen globaalin vastuun kantamiseksi siten, että ymmärrämme yhteisen edun koituvan jokaisen yksityisen tahon eduksi lopulta, ja vaaditaan ratkaisuja, jotka eivät ole kovin helppoja, jotka vaativat aivan uskomatonta ongelmanratkaisukykyä ja kykyä tehdä yhteistyötä eri kansojen, maiden, maanosien välillä.

Voi vain toivoa, että tämä hanke onnistuisi ja edistyisi ja saisimme sellaisia ilmastopoliittisia tavoitteita saavutetuksi, jotka lopulta sitten kannattavat kaikille. Meillä usein ympäristöpolitiikassa on sellainen valintatilanne, missä lyhyen tähtäimen edut pitää laittaa pitkän tähtäimen etujen alle ja toissijaisiksi. Se vaatii aina ihmiseltä erityisen suurta sivistystä ja kaukokatseisuutta.

Hyvät edustajat, me olemme täällä tänään kuulleet paljon keskustelua siitä, miten ympäristöhallinto pitäisi tässä maassa hoitaa, ja suoranaisia vaatimuksia siitä, että ympäristöministeriö pitäisi lakkauttaa. Me sosialidemokraatit ensimmäisenä puolueena Suomessa hyväksyimme ympäristöpoliittisen ohjelman ja ajoimme tuota hanketta, että Suomeen saataisiin ympäristöministeriö. Ja kun meiltä vielä tuli ensimmäinen ympäristöministeri maahan sosialidemokraattisesta puolueesta, voi ajatella, että tämä on meille jonkinlainen lempilapsi. Me emme sinänsä rakasta hallintoa, mutta uskomme, että hyvä hallinto takaa myös sen, että hyvä lainvalmistelu toteutuu ja asiantuntemus on riittävää valtion keskushallinnossa.

Siksi olemme olleet erittäin suruissamme siitä, että tämä yksipuolisesti pelkästään porvaripuolueisiin perustuva hallitus on lähtenyt niukentamaan ympäristöministeriön määrärahoja ja määrärahatilanne ympäristöhallinnon osalta on selkeästi vaarantunut. Voi olla, että vieläkin ympäristöhallinto joutuu käymään perustaistelua olemassaolostaan ja siitä, että meillä ympäristöarvot nähtäisiin yhtä tärkeiksi kuin monet muut yhteiskunnalliset arvot.

Kun me puhumme ympäristöarvoista, me puhumme erityisesti tasa-arvosta, tasavertaisuudesta nykyisten sukupolvien ja tulevien sukupolvien välillä. Sosialidemokratialle tasavertaisuuden, tasa-arvon liikkeenä on hyvin luontevaa olla silloin puolustamassa tulevien sukupolvien yhtäläisiä mahdollisuuksia hyvinvointiin, kasvuun, työllisyyteen ja toimeentuloon. Meille työllisyys ja toimeentulo ovat tärkeitä, mutta niitä ei voi edistää siten, että veisimme tulevien sukupolvien mahdollisuudet ja edellytykset yhtä suureen vaurauteen ja kasvuun kuin meillä on ollut. Se olisi vastuutonta.

Hyvät ystävät, minun mielestäni ympäristöpolitiikassa pitäisi pyrkiä sellaisiin ratkaisuihin, joissa lievennettäisiin vastakkainasettelua. Mielestäni vastakkainasettelun aika on ohi. On monia hyviä mahdollisuuksia. Esimerkiksi voidaan ajatella, että vaikka maanomistajien ja sitten ympäristöaktiivien välillä voidaan paikallisesti sopia monista sellaisista hankkeista, jotka tyydyttävät molempia osapuolia riittävästi, esimerkiksi vaikka vesiensuojelun osalta. Välttämättä ei aina vesien puhtaus ja suojelu ole maanomistajien edun vastaista, vaan päinvastoin on tärkeää, että luonnonkutuiset kalat voivat lisääntyä siten, että virtauspaikkoja lisätään ja luonnon monimuotoisuutta puolustetaan (Puhemies: 5 minuuttia!) ilman, että siitä aiheutuu erityisen suurta haittaa.

Voi olla silti, että monessa kohtaa tällaisia vastakkainasettelun asenteita on turhaan syntynyt. Toivoisin, että ympäristöhallinto ja paikallishallinto voisivat tarjota yhä enemmän neuvottelu-, sovittelu- ja tiedonjakofoorumeita, joissa voidaan asioista sopia siten, että maanomistuksen ja luonnon monimuotoisuuden tavoitteet voisivat samanaikaisesti toteutua.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Totean heti aluksi, että joudun käyttämään vähän enemmän kuin 5 minuuttia tähän puheeseeni, joka on tämän hallinnonalan, ympäristöministeriön pääluokan, osalta ensimmäinen ja myös viimeinen. Sen voin luvata, arvoisa puhemies.

Pääministeri Anneli Jäätteenmäen hallituksen, jonka ympäristöministerinä toimi Jan-Erik Enestam, säätämän jätevesiasetuksen mukaan vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla talousjätevesistä ympäristöön joutuvaa kuormitusta on vähennettävä orgaanisen aineen osalta vähintään 90 prosenttia. Fosforin osalta vähennyksen on oltava 85 prosenttia ja kokonaistypen osalta vähintään 40 prosenttia verrattuna käsittelemättömän jäteveden kuormitukseen. "Jos jätevesijärjestelmä on rakennettava tai sen toimintaa tehostettava, tätä koskeva suunnitelma on liitettävä - - rakennus- tai toimenpidelupahakemukseen taikka rakentamista koskevaan ilmoitukseen." Lisäksi "jokaisesta jätevesijärjestelmästä on oltava ajan tasalla olevat käyttö- ja huolto-ohjeet". "Jätevesijärjestelmää on käytettävä ja huollettava ohjeiden mukaisesti siten, että se toimii suunnitellulla tavalla ja että asetetut jätevesien käsittelyvaatimukset täytetään." Näin siis kesällä 2003 annettu asetusteksti.

Asetuksen mukaan viemäriverkostojen ulkopuolisissa kiinteistöissä jätevesijärjestelmän tulee olla käytössä vuoteen 2014 mennessä. Vuonna 2003 annetusta jätevesiasetuksesta on kuusi ensimmäistä siirtymävuotta nyt jo kulunut, mutta asetuksen piirissä olevista vakituisista ja vapaa-ajanasunnoista vain pieni osa täyttää nämä asetuksen vaatimukset.

Sen lisäksi, että asetuksen mukaiset uudistukset ovat aikataulullisesti haastavia, ne velvoittavat myös Suomen ympäristökeskuksen seuraamaan yleisesti saatavilla olevia jäteveden käsittelylaitteistoja ja näitä menetelmiä sekä niillä saavutettavia tuloksia. Ympäristökeskuksen tulee saattaa tällainen tieto myös kansalaisten helposti saataville.

Jätevesijärjestelmien puhdistuslaitosten tulosten arviointi yksiselitteisesti on kuitenkin vaikeaa ja erittäin monimutkaista. Kiinteistökohtaisista jätevesijärjestelmistä ympäristöön pääsevän kuormituksen on todettu vaihtelevan eri viikkoina, eri päivinä ja jopa eri kellonaikoina. Todellisen keskimääräisen kuormituksen määrittäminen edellyttäisi jätevesimäärän ja laadun jatkuvaa seurantaa, mikä on käytännössä vaikeaa toteuttaa. Tätä todistaa Ympäristökeskuksen eräs toimintamalliesimerkki jätevesikuormituksen ja puhdistustuloksen arvioimiseksi:

Määritetään jätevesien käsittelyjärjestelmästä ympäristöön johdettavan jäteveden näytteenottokohta. Selvitetään vedenkulutus asukasta kohti vuorokaudessa. Sovitaan laboratorion kanssa jätevesinäytteiden laatututkimuksista ja näyteastioista. Ensimmäisenä näytepäivänä otetaan kokoomanäyte ja analysoidaan se laboratoriossa. Toisena näytepäivänä vähintään kahden viikon päästä otetaan jälleen kokoomanäyte ja analysoidaan laboratoriossa. Kuormitukset ja kuormituksen vähenemä lasketaan molemmille näytepäiville aina erikseen ja lasketaan kuormituksen keskimääräinen vähenemä.

Näin siis on ohjeistettu Suomen ympäristökeskuksen taholta.

Jätevesien käsittelyjärjestelmän toimivuutta heikentävät myös monet muut asiat: Jäteveden määrä on liian suuri, eli puhdistamo on liian pieni. Jäteveden määrä voi vaihdella liian paljon. Hyvä puhdistamo kestää kuormitusvaihteluja, muttei kuitenkaan liian suuria vaihteluita. Saostuskaivot saattavat olla täynnä lietettä, ja sitä karkaa myös puhdistamoon. Puhdistamo voi olla joko asennuksen jäljiltä tai routanousun seurauksena vinossa. Puhdistamoon voi päästä myös pintavesiä. Viemäriin pääsee biologista prosessia tuhoavia tai sen toimintaa heikentäviä kemikaaleja. Joissain tapauksissa tuuletus ei pelaa tai se on riittämätön. Esimerkkejä on lukuisia.

Siitä huolimatta, että ympäristöhallinto on viime aikoina korostanut uudistuksen tärkeyttä pohjavesien suojelemiseksi, mikä on aivan oikein, ei puhdistuslaitoksille ole kuitenkaan asetettu minkäänlaisia vaatimuksia ulosteperäisten bakteerien poistamiseksi. Tämä olisi pohjavesien suojelun kannalta aivan oleellista.

Herra puhemies! Jätevesiasetus aikoinaan valmisteltiin virkamiestyönä, ja hallitus teki päätöksen ilman, että asiaa mitenkään käsiteltiin täällä eduskunnassa. Lopputuloksena on ollut kalliita kiinteistökohtaisia ratkaisuja, joilla ei kuitenkaan saavuteta toivottuja tuloksia ympäristön kannalta.

Jätevesiasetuksella luotiin puhdistuslaitteiden myyjille monen miljardin euron markkinat. Asetuksen perusteluissa aikoinaan laitteistojen hinnaksi arvioitiin noin 3 000 euroa per talo tai mökki, mutta käytännössä hintataso on ollut jopa moninkertainen.

Ympäristökeskuksen ja vesiensuojeluyhdistysten selvityksissä on havaittu, että puhdistuslaitteet eivät toimi niin tehokkaasti kuin laitteiden valmistajat lupaavat. Erityisesti asetuksen edellyttämä fosforin ja typen talteenotto ei onnistu. Se ei onnistu sen vuoksi, että laitteet ovat yleensä yhden hengen tai pienperheen talouteen liian suuria ja vaikeakäyttöisiä. Lisäksi puhdistusjärjestelmät ovat työläitä hoitaa, ja niitä on vaikea huoltaa. Kestävän kehityksen ja ympäristönsuojelun näkökulmasta haja-asutuksen jätevesiuudistus on alun perin ollut jo vanhanaikainen, ja se on erittäin lyhytnäköinen linjaus.

Ympäristöministeriön selvitysmies Lauri Tarasti on ehdottanut vapautusta yli 70-vuotiaille asukkaille sekä jatkoaikaa vähävaraisille, hankalan paikan kiinteistöille sekä niille, joiden luo kunta on lähivuosina rakentamassa viemäriverkkoa. Tämänkaltaiset esitettävät keinot jo kertovat siitä, ettei jätevesiasetus ole riittävän selkeä, hyvin valmisteltu ja tarkkarajainen.

Herra puhemies! Vielä lopuksi. Vuonna 2003 annettu jätevesiasetus tulee kumota. Saavutetut ympäristöhyödyt ovat osoittautuneet varsin vaatimattomiksi suhteutettuna kalliisiin investointeihin. Tutkimustietoa haja-asutuksen ravinnepäästöistä vesistöihin ei juurikaan ole edes käytettävissä. Ei myöskään kyetä mitenkään osoittamaan, millainen vaikutus jätevesiasetuksen edellyttämillä kalliilla jätevedenpuhdistusjärjestelmillä loppujen lopuksi on vesistöjen ja Itämeren suojelun kannalta.

Monille kiinteistöjen omistajille taloudelliset investoinnit ovat kohtuuttoman suuret. Asetuksen kumoamisen yhteydessä on aiheellista harkita myös, miten voidaan korvata jo asennetuista jätevesijärjestelmistä kiinteistöjen omistajille aiheutuneita kuluja. Viemäriverkoston ulkopuolisten kiinteistöjen jätevesien käsittelyyn ja ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi tulee kehittää toisenlaista lainsäädäntöä, joka mahdollistaa tarkoituksenmukaisten, toimivien ja kohtuuhintaisten kiinteistökohtaisten ratkaisujen tekemisen.

Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Hemmilä kokee tämän jätevesiasetuksen huomattavan kielteiseksi. Täytyy kuitenkin todeta, että silloin vuonna 2003 tämä astui voimaan, mutta ihan yhteisiin, sitä edellisen hallituksen toimiin tämä jätevesiasetus pohjautui, eli silloin kokoomuskin on ollut kyllä hallituksessa, kun tämä on laitettu vireille. Tässä jätevesiasetuksessa on itse tavoitteet oikein hyvät ja kannatettavat. Kyse on vaan siitä, mitenkä nyt sitten sovelletaan tiettyjen kotitalouksien osalta olemassa olevaa asetusta. Itse haluan painottaa sitä, että kaikista pienituloisimpien osalta pitää olla sosiaalisin perustein saatavaa tukea riittävästi, jotta pienituloisimmat eivät joudu kohtuuttomiin tilanteisiin. Mutta vesiensuojelun kannalta tämän jätevesiasetuksen tavoite on kyllä ihan oikea.

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vain tähän ed. Taiveahon kannanottoon. Nimittäin kyllähän totuus on niin, että kyllähän tuolla maalla ne mummonmökit pitääs nyt kattoa ja jättää maalaihjärjellä pikkusen parempahan rauhahan.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Yhdyn siihen käsitykseen, että jätevesiasetus kaipaa pehmentäviä elementtejä ja semmoista inhimillistä otetta. Mutta lähtökohdiltaanhan se on ihan kannatettava sinänsä. Lauri Tarastilla oli tässä asiassa mielestäni aika paljon inhimillistä otetta, ja hänen viisaita ajatuksiaan varmaan kannattaisi ottaa käyttöön.

Herra puhemies! Ed. Hemmilä suoritti sellaisen välihuudon joku aika sitten, että aloitteilla ei ole mitään merkitystä. Kysyisin häneltä, kun hän on tehnyt 19 talousarvioaloitetta, miksi hän on niitä tehnyt.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mitä tulee jätevesiasetuksen valmisteluun, niin todellakin se on aloitettu jo 1990-luvulla, mutta tuolloin pääministeri Lipposen hallituksessa se ei edennyt. Sitä valmistelua jatkettiin myöskin pääministeri Lipposen toisen hallituksen aikana, mutta tuonkaan hallituksen päätöksenä tätä asetusta ei kuitenkaan annettu, eli sitä kyllä silloiset ympäristöministerit yrittivät viedä eteenpäin hallituksessa, mutta se torpattiin, kokoomuksen toimesta lähinnä. (Välihuutoja vasemmalta) Siis tavoitteet tämän asetuksen osalta ovat ihan oikeat, mutta niillä toimenpiteillä, miten näihin tavoitteisiin tämän asetuksen määräyksien mukaan päästään, ei tavoitteita mitenkään saavuteta. Se on nyt todettu Suomen ympäristökeskuksenkin toimesta. Tämä on selvää. Sen vuoksi nyt eduskunnan pitäisi tehdä se, minkä kansalaiset nyt näkevät tässä varsin oikeaksi.

Timo Juurikkala /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensinnä muutama sana ympäristöhallinnosta. En kuitenkaan aio tästä ympäristöministeriöasiasta tässä sanoa mitään, koska oma kantani ja vihreiden kanta on tässä keskustelussa tullut jo harvinaisen selväksi. Joka tapauksessa ympäristöhallintoa koskevat haasteet ja velvoitteet ovat viime vuosina lisääntyneet, ja näköpiirissä on, että ne edelleen lisääntyvät. Minulla on kyllä vakava huoli ympäristöhallinnon resurssien riittävyydestä tässä nykyisessä tilanteessa ja tulevaisuudessa.

Alueellinen ympäristöhallinto ja erityisesti elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset eli ely-keskukset ovat tässä kovan haasteen edessä. Näinkin mittava organisaatiouudistus aiheuttaa aina tiettyä hankaluutta ja kitkaa uusissa olosuhteissa. Siinä on jo riittävän kova haaste, mutta kun tämä yhdistetään tuottavuusohjelman toimeenpanoon ja muuhun resurssien kiristämiseen, niin tässä on oikeasti kyllä syytä olla huolissaan tämän alueellisen toiminnan, erityisesti ely-keskusten, resursoinnista.

Minä haluan korostaa, että ympäristöhallinnon hyvä toimivuus, hyvä laatu, on tietysti ennen kaikkea meidän ympäristömme ja luonnon etu, mutta se on myöskin elinkeinoelämän etu, että ympäristöhallinto toimii sillä tavalla kuin on ajateltu. Näin muodoin totean, että näiden ely-keskusten ja avienkin tilannetta resurssien osalta on tarpeen erittäin tarkasti seurata ja tarvittaessa reagoida sitten lisäbudjetin konstein tai jollain vastaavalla tavalla.

Sitten toinen asia, josta haluan muutaman sanan sanoa, on luonnonsuojelu ja luonnon monimuotoisuuden edistäminen. Täällä on ilahduttavan moni edustaja kiinnittänyt tähän asiaan huomiota. Erityisesti minua ovat ilahduttaneet monien sosialidemokraattien puheenvuorot, joista käy ilmi ilmeisesti sosialidemokraattien nykyinen ympäristömyönteinen linja. Tämähän loistaa toisella tavalla esiin kuin mitä on takavuosina useinkin nähty. On totta, että nyt tässä viime aikojen keskustelussa ilmastonsuojelu on ollut se teema numero ykkönen ja luonnonsuojelu ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on valitettavasti jäänyt vähän sen varjoon. Tähän on jatkossa kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota.

Täällä on vähän kahdensuuntaista viestiä ollut eteläisen Suomen metsien suojelua koskettelevasta Metso-ohjelmasta. Toisaalta on väitetty, että sen resursseja on leikattu, mutta budjettikirjaa lukemalla näkee, että kyllä sen resurssit lisääntyvät nyt ensi vuodelle aika tuntuvasti, moninkertaistuvat. Leikkausta summissa on tietysti siihen nähden, mitä olivat aiemmat suunnitelmat, mutta nykytilanteessa hehtaaritavoitteet kyllä pystytään täyttämään.

Sen sijaan olen kyllä yhtä mieltä siitä, että Metso-ohjelmassakin on tiettyjä ongelmia. Ensinnäkin koko suunniteltu resursointi on alamittainen, ja toisekseen Metson rakenne on semmoinen, että siinä luonnonsuojelualueiden verkosto, ekologiset yhteydet eivät toteudu parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä on vähän pirstaleinen malli, mutta tietysti hyvä näin, että edes tällaista viedään eteenpäin.

Täällä on enemmän kiinnitetty huomiota metsien osalta monimuotoisuuden suojeluun, mutta haluan tässä nostaa esille myös suoluonnon ja erityisesti maaseudun perinnebiotoopit, jotka ovat meillä ehkä kaikkein uhanalaisin luontotyyppi. Tässä pitäisi yhdessä maaseudun toimijoiden kanssa hakea uudenlaisia toimintamalleja, joilla voitaisiin hakamaiden ja laidunmaiden ja tämäntyyppisten maiden luonnon monimuotoisuutta tukea ja vahvistaa.

Sitten, arvoisa puhemies, vielä lopuksi muutama sana energiansäästöstä asumiseen liittyen. Nythän hallitukselta on tullut hyviä esityksiä tätä koskien. Nimenomaan suhdanneluontoiset avustukset, jotka kohdistuvat vuokra-asuntokohteisiin ja asunto-osakeyhtiöihin, ovat nyt positiivisia. Mutta tässä minua vähän huolestuttaa meidän laaja pientalokantamme. Nyt ei ole sellaista instrumenttia tällä hetkellä käytössä, jossa pientalojen energiaremontit olisivat kohdennetusti tuen piirissä. Toki kotitalousvähennyksen avulla voidaan saada osittain huojennuksia kustannuksiin, mutta toivoisin, että asuntoministeri Vapaavuori tai joku muu innokas ja sopiva taho miettisi tätä asiaa ja kehitettäisiin sellaiset instrumentit, joilla pientalojenkin energiaremontteja voitaisiin tukea.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Nyt sitten palaamme jälleen siihen aiheeseen, mistä ehkä tänään jokin aika sitten olemme käyneet isoimman poliittisen debattimme, nimittäin ympäristöministeriön tulevaisuuteen ja ylipäätään ympäristöhallintoon. On tietenkin ollut varsin huolestuttavaa se kritiikki ja muu, mikä on esitetty sen suhteen, että tällä hetkellä on monessa näkynyt, että ympäristöhallintoa on alettu ikään kuin ajaa alas. Tähän Alku-hankkeeseen liittyy näitä elementtejä, ja samoin myös paljon on pelkoja liikkeellä Metsähallituksen tulevan organisaatiouudistuksen kanssa. Toivon todellakin, että sieltä ei tule mitään uutta katastrofia ulos, vaan että ihan aidosti otettaisiin huomioon tässä valmistelussa se, että ympäristöarvoja ja luontoarvoja jälleen kerran ei poljettaisi elinkeinoelämän arvojen alle.

Mutta, puhemies, tässä nyt nousi aika yllättävänkin iso debatti ympäristöministeriöstä, ja ainakin minua, niin kuin varmasti montaa muutakin täällä ihan puoluekantaan katsomatta, alkoi huolestuttaa kovasti se asia, mikä on ympäristöministeriön tulevaisuus, onko meillä liikkeellä voimia, jotka eivät halua tulevaisuudessa enää nähdä itsenäistä ympäristöministeriötä, pitäisikö se kenties muka joidenkin mielestä yhdistää johonkin luonnonvaraministeriöön tai muuta. Tämä on mielestäni kyllä ollut erittäin huolestuttavaa.

Siksi toistan sen, minkä sanoin aiemminkin täällä salissa: Minun mielestäni pitäisi tulla selkeä viesti tästä eteenpäin, että ympäristöministeriö näinä aikoina, kun sitä tarvitaan enemmän kuin koskaan ja — aivan kuten muun muassa ed. Taiveaho sanoi — sitä tarvitaan vahvempana kuin koskaan, kerta kaikkiaan voisi olla asemastaan varma ja me voisimme täällä olla varmoja, että olemme yhdessä sitä mieltä, että ympäristöministeriön tulee säilyä jatkossakin. Ja päinvastoin sen täytyisi tosiaan olla vahvempi, ja on aivan mahdollista, että sinne voisi jopa muista ministeriöistä siirtää joitain uusia tehtäviä, mutta se on sitten toisen keskustelun paikka. Mutta tärkeää on tässä ja nyt puhua nimenomaisesti siitä, että ympäristöministeriö saa oman jatkoaikansa eikä tarvitse koko ajan ihmetellä, minkälaisia puhereferaatteja tai muita vaatimuksia ympäristöministeriön lakkauttamisesta milloinkin esitetään.

Niinpä, arvoisa puhemies, koska tämä on mielestäni äärimmäisen tärkeä asia ja on noussut tänään ihan juuri sillä painoarvolla, millä se ansaitseekin nousta, tämän salikeskustelun melkeinpä pääasiaksi, minä tulen tässä keskustelussa esittämään lausumaa tämän asian puitteissa ja toivon, että eduskunta jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa tämän päivän aikana vielä, kun pääsemme siihen kohtaan, että alamme näitä lausumia käsitellä, voisi tähän lausumaan yhtyä.

Puhemies! Esitän lausumaa, joka kuuluu seuraavasti, tämä on siis pääluokkaan 35 tarkoitettu lausuma, joka kuuluu seuraavasti: "Eduskunta edellyttää, että tulevissa hallintouudistuksissa Suomessa säilytetään itsenäinen ympäristöministeriö." Minä sanon tämän vielä uudestaan ihan vaan siksi, että tämä on nyt uusi lausuma ja tätä ei tällä hetkellä lue vielä pohjapapereissa. Toki se varmasti jossain vaiheessa pian tästä eteenpäin saliinkin jaetaan, mutta sanon sen varmuuden vuoksi vielä toisen kerran: "Eduskunta edellyttää, että tulevissa hallintouudistuksissa Suomessa säilytetään itsenäinen ympäristöministeriö." Mielestäni tässä on nyt kyse ihan siitä viestistä, mikä juuri tämän päivän keskustelun jälkeen on erittäin tärkeää vahvistaa, erittäin tärkeää tuoda esiin, ja toivon todella, että voisimme tähän lausumaan laajalla rintamalla kaikkinensa yhtyä.

Arvoisa puhemies! Näinä aikoina ympäristöministeriötä tarvitaan, näinä aikoina ei ole mahdollista se, että entistä enemmän kaupallisten arvojen alle jäävät ympäristöarvot. Suomessa ympäristöhallinto on hyvä hallinto, sillä on hyvä historia, meillä on ollut hyviä ympäristöministerejä kautta linjan, ja meillä systeemit toimivat. Olisi järkyttävää, jos täällä haluaisimme mennä esimerkiksi Venäjän linjalle siinä, että menisimme täysin päinvastaiseen suuntaan kuin moderni yhteiskuntakehitys ja tämä maapallo vaativat.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Meillä on käsittelyssä ympäristöministeriön pääluokan talousarvioesitys, ja itse pyrin kyllä keskittymään pääasiassa siihen. En ota siihen kantaa, onko ministeriötä jatkossa vai ei. Se ei ole minusta budjettiasia.

Rakentamisen kansantaloudellinen merkitys on todella suuri, ja on erinomaista, että ministeriössä ja hallituksessa on nähty tämä asia oikein. On panostettu vahvasti rakentamisen elvyttämiseen, ja tulokset näkyvät todella hyvin — tästä erityiskiitos myös ministeri Vapaavuorelle! On kuitenkin niin, että rakentamisessa on edelleenkin monia kysymyksiä, jotka alan yrittäjiä askarruttavat.

Meillä käynnistyivät taannoin niin sanotut Normitalkoot, joissa lähtökohtaisesti pyrittiin siihen, että rakentamisessa olevia käytäntöjä yhtenäistetään ja haetaan semmoisia toteuttamistapoja, joilla kustannuksia voitaisiin alentaa. Lähtökohtaisesti Normitalkoiden tulokset jäivät aika vaatimattomiksi, tosiasiassa hyvinkin vaatimattomiksi, ja sikäli varmaan niihin tavoitteisiin, joita oli asetettu, ei valitettavasti päästy. Kuitenkin sinänsä varmaan hyvä, että talkoot käynnistettiin, ja toivoisin, että asiaan palattaisiin ja hakisimme yhdessä niitä muotoja, joilla rakentamisen kustannuksia voitaisiin alentaa.

Mehän kaikki tiedämme sen, että on tullut paljon rakentamismääräyksiä, jotka nostavat merkittävästi kustannuksia mutta jotka voitaisiin hoitaa paljon edullisemmin muulla tavalla kuin normituksen kautta, luomalla tavallaan suunnittelun kautta niitä mahdollisuuksia, niin että muutostyö olisi sitten helppo toteuttaa.

Tähän liittyvät osittain myös nämä rakentamisessa valitettavasti olevat home- ja kosteusongelmat, joista Tutkaksen seminaarissa puhuimme jokin aika sitten. Yllättävää on kuitenkin se, että aika laajasti nähdään se tilanne niin, että ei ole yksittäistä syytä, miksi home- ja kosteusongelmia on. Nyt kun tämä työryhmä työskentelee, niin olisi hyvin toivottavaa, että pystyttäisiin nopeammalla aikataululla viemään tämän työryhmän työ loppuun saakka, koska tässä on myös rakentamismääräyksiin liittyviä kysymyksiä, suunnitteluohjeita jne. ja sitä kautta asiaa voitaisiin viedä aidosti eteenpäin. Mutta on hyvä, että tutkimus- ja kehittämistyöhön myös Aran kautta tätä rahoitusta on ohjattu.

Tässähän lähtökohtaisesti on tavoite se, että kun uudet energiamääräykset tulevat voimaan, niin voitaisiin tutkia sitä, että ei tule samoja kosteus- ja homeongelmia kuin aikaisemmin on ollut, ja kun tehdään niitä muutoksia, joilla energiaa säästetään, niin oikeasti tietäisimme, miten käyttäytyvät rakennusfysikaalisesti ne ratkaisut, joita nyt tehdään. Tämä on äärettömän iso kansantaloudellinen kysymys. Jos teemme virheratkaisuja, ne maksavat myös seuraaville sukupolville todella paljon.

Täällä on otettu esille tämä jätevesiasia-asetus, ja on varmaan niin, että kun se aikanaan annettiin, aivan tarkkaan ei mietitty sen asetuksen sisältöä. Ehkä kaikista suurin ongelma tässä on ollut sittenkin se, että ministeriöstä ympäristökeskuksiin ja kuntiin lähteneet toteuttamis- ja valvontaohjeet eivät ole olleet riittävän selviä. Tämä on ollut suuri huoli. Kunnissa on hieman eri tavalla asioihin suhtauduttu, ja myös monet ympäristökeskukset, jotka nyt lakkautuvat, ovat suhtautuneet asioihin eri tavalla. Keskustajohtoinen ympäristöministeriö on nähnyt tarpeelliseksi selvittää näitä asioita. Nyt selvitysmies Tarasti on tehnyt pohjaesityksen, jossa on oikeita elementtejä, mutta sittenkin tarvitaan vielä hieman tarkennuksia, kun emme tiedä seurauksia. Kun ikäraja on pantu, niin minun mielestäni kuitenkaan ihmisten asuinpaikan suhteen ikä ei voi ratkaista sitä, voidaanko siellä olla vai ei. Kyllä pitää myös nuorien asumisen mahdollistua maaseudulla, siitä riippumatta, että tämä jätevesiasetus on tavallaan päällä.

On tärkeätä, että ympäristöministeriön toimenpiteet tukevat elinkeinoelämää. On tärkeätä, että me saamme kansantalouteen uutta tulopohjaa, jolla voimme hoitaa monia tärkeitä asioita, ja varmasti tämä kestävä kehitys ja ratkaisu löytyy yhdessä, jos emme itse rakenna sitä vastakkainasettelua.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Reijonen tunnetaan osaavana ja harkitsevana kansanedustajana, mutta minun täytyy sanoa, että hänellä on joku persoonallinen näkemysristiriita itsellään sisällään siinä, että jos ei ympäristönsuojeluasioita hoideta ja luontoa ei suojella, niin ei sille elinkeinoelämälle pitemmän päälle ole mitään edellytyksiä.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tarkoitan tällä lähinnä sitä, että kun me tarvitsemme elinkeinoelämässä tiettyjä raaka-aineita, jotka välttämättä eivät tuhoa luontoa lainkaan, niin ympäristöhallinnon ei tule omilla toimenpiteillään vaikeuttaa sitä. Muun muassa maa-ainesluvat ovat tämmöisiä. Jos maakuntakaavoissa on ne ottopaikat yhdessä sovittu, niin ei ympäristöhallinnon tule valittaa kaikista niistä luvista, joita elinkeinoelämä hakee.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Ympäristöministeriön hallinnonalan budjetissa on hyvin vahvasti nostettu esille tässä viimeisessä vaiheessa koko ympäristöministeriön hallinnonalan rakennetta ja yhdistämistä, ja nyt tässä saamme miettiä myös sitä, miten vastaamme siihen uuteen ponteen, mikä sinne on tullut. Itse näen erittäin tärkeänä, että meillä on vahva ympäristöministeriö, nimenomaan vahva ympäristöministeriö, joka pystyy niillä resursseilla, mitä sillä on, vastaamaan niin luonnonsuojeluun kuin yksittäisen ihmisen arkielämään, asumiseen ja lähielinympäristöön liittyviin asioihin, jotka tukevat terveyttä.

Arvoisa puhemies! Oikeastaan otin vielä puheenvuoron yhden asian vuoksi. Kun katsoin tämän hallinnonalan kohdalla ympäristövaliokunnan lausuntoa tästä pääluokasta, niin siellä hyvin vahvasti nostetaan rakennusten kosteus- ja homeongelmien vähentäminen esille ja se toimenpideohjelma, joka vuosille 2009—2013 on. Siellähän on tavoitteena terveyshaittojen vähentäminen ja uusien kosteusvaurioiden syntymisen torjuminen uudis- ja korjausrakentamisessa.

Tässä lausunnossa todetaan mielestäni hyvin oikeutetusti, että on huolestuttavaa, että home- ja kosteusvauriot ovat suurimmat nimenomaan julkisissa rakennuksissa — kouluissa, sairaaloissa — joissa homeelle altistuvat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat lapset ja sairaat. Ympäristövaliokunta toteaa, että korjausvelka on valtava ja suunnitelma valtion omien rakennusten korjaustoimista tulisi saada nopeasti aikaan samoin kuin periaatteet valtion tuen kohdentamisesta muiden tahojen omistamien rakennusten suhteen. Avustuksissa korjaustoimintaan on todella riittämätön määräraha, ja siihen tulisikin puuttua todella pikaisesti ja nopeasti ja kattavasti ja vielä, niin kuin täällä sanotaan, poikkihallinnollisesti vahvalla otteella, jotta tämä ongelma pystyttäisiin korjaamaan. Siis valtion talousarvioon tulisi sisällyttää riittävä määräraha nimenomaan näiden akuuttien ongelmien hoitamiseen. Näitä ympäristövaliokunnan asiantuntijalausunnon nostamia asioita ei ole mielestäni valtiovarainvaliokunnan mietinnössä nostettu niissä puitteissa lisäyksinä. (Ed. Ollila: On, on!) — Ei lisäyksinä ole vahvasti tullut esille, vaikka siellä avustus- ja korjaustoimintaan on lisää laitettu, mutta ei kuitenkaan ...

Toiseksi vielä, arvoisa puhemies: Täällä oli ministeri Vapaavuori äsken paikalla, mutta ei ole enää. (Ed. Mieto: On, selkä sinnepäin!) — Ai, onko hän? — Olisin häntä vielä kiittänyt siitä, että hän nosti esille erityisryhmien asumisen parantamisen. Tarvitsemme todella pitkäaikaisasunnottomuuden puolittamiseen 2 000 uutta asuntoa ja kehitys- ja vaikeavammaisten asumisen parantamiseen ja muuttamiseen jopa 3 600 uutta asuntoa. Vielä voi todeta, että pitkäaikaisasunnottomuutta syntyy koko ajan lisää ja tälläkään rakentamisella ei vielä päästä niihin tavoitteisiin, joten on todella tärkeää, että näihin asioihin nyt paneudutaan sillä tavalla, että niissä voidaan päästä tavoitteisiin.

Vielä lopuksi nostan esille sen, että vanhusten, ikäihmisten, palvelujen laatusuosituksissa on myös, että laitospainotteisuudesta pitää päästä kotipalvelun, avopalvelun ja palveluasumisen painotteisuuteen, ja siihen tarvitaan myös ympäristöministeriön hallinnonalalta panostuksia.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kun on asunut koko elämänsä samalla paikkakunnalla ja seurannut valtuutettuna 41 vuotta, kuinka Keravalla rakennetaan, olen päätynyt siihen lopputulokseen, että hallinnon kustannukset rakennusten kokonaiskustannuksista tänä aikana ovat olennaisesti nousseet.

Suomessa ei voida väittää, että raakamaata sinänsä puuttuisi, mutta kun kaavoitus, joka useassa tapauksessa lähtee nimenomaan raakamaasta ja jonka lopputulos on rakentamiskelpoinen tontti, vie aikaa valituksineen keskimäärin useita vuosia, jolloin osa kaavoituksen lopputuotteesta, valmiista kaavasta, osoittautuu sopimattomaksi varsinaiseen rakennustuotantoon, niin on syytä pohtia, toimitaanko Suomessa rakennusmaan kaavoituksessa ja rakentamisessa taitavasti ja tehokkaasti. Olin useita vuosia Euroopan talous- ja sosiaalikomitean ympäristöjaostossa jäsenenä, jolloin tehtiin vertailu siitä, miten eri maissa tämä prosessi etenee. Suomi tässä vertailussa osoittautui varsin määrämuotoiseksi, mutta epäilen, että myös tämän hallinnon kokonaiskustannukset näkyvät rakennusten loppuhinnoissa.

Ensinnäkin se, että pääsääntöisesti valmista rakennuskelpoista maata kaavoituksineen on tarjolla vähän, on omiaan nostamaan tonttien hintoja. Jos vielä otetaan huomioon erityistapaukset, joissa valitusoikeutta käytetään toisten rakentamisen viivyttämiseen, sen välilliset kustannukset ovat usein moninaiset — joudutaan pyytämään uusia urakoita, joudutaan laatimaan uusia rahoitussuunnitelmia — ja nämä ovat vaikeasti arvioitavissa, mutta aina lisäävät kustannuksia.

Pahin esimerkki mielestäni on Suomessa se, miten ympäristöviranomaiset käsittelevät Lapin rakennusoikeuksia. Todennäköisesti Lappi on Euroopan unionin alueella harvimmin asuttu maankolkka, jossa rakennusoikeus per hehtaari on poikkeuksellisen alhainen. Se on johtanut siihen, kuten hyvin tiedätte, että käytetään niin sanottua ullakkorakentamista, jolloin ullakoista tehdään alle 160 senttimetrin korkuista tilaa, joka sinänsä on erittäin hankalasti käytettävissä. Jos näitä tiloja voitaisiin korottaa metrillä, niin asumiskelpoista tilaa tulisi rutkasti lisää.

Myös kuntien kiinteistöveron muodostamisen kannalta olisi toivottavaa, että ministeriö ei jatkossa käsittelisi yhtä ankarasti näitä rakennusoikeuksia. Ylipäätänsä rakennusoikeus Suomessa on tehty kateuden tai jonkun muun syyn takia niukaksi reserviksi, jolloin, kun tarjolla on vähän rakennuskelpoista maata, tonttien hinnat nousevat ja mahdollisuudet valita sopiva tontti asukkaille heikkenevät.

Ei ole ehkä kovin loppuun asti mietittyä sekään, että kun valtio on raakamaan omistaja monilla alueilla, niin valtio asettaa tontin myynnissä maalleen lähes kaavoitetun maan hintatason. Tämä on myös omiaan johtamaan sellaiseen tilanteeseen, että myös muut maanomistajat vaativat valtion hintatason, jolloin maan hankinta raakamaana kunnille vaikeutuu. Kunnilla tietysti on oikeus tehdä kaavoitussopimuksia suoraan maanomistajan kanssa, mutta kun subjektiiviset oikeudet koulurakentamisen, päiväkotien tai muiden osalta ovat vuosikymmenten aikana vain nousseet, niin tämä periaate mielestäni on kuntatalouden kannalta kestämätön.

Kaiken kaikkiaan voisin alkaa epäillä, että tässä koko rakentamisen prosessissa eri vaiheissa olevat hallinnon määrämuotoiset asiat ovat myös ministeriölle hankalia. Siltä joskus tuntuu, kun katsoo päätöksiä, jotka on tehty tuntematta paikallisia olosuhteita, käymättä paikalla. Pahin muistikuva on, kun lääninhallituksen kaavoittaja valitti siitä, että on tehty valmis kaava kahdessa vuodessa. Olisi kuulemma pitänyt käyttää useampi vuosi aikaa. Kun kaavaan käytetään paljon aikaa, se maksaa, se sitoo kuntien varoja erilaisissa vaiheissa oleviin maanhankintoihin, ja viime kädessä ne on sitten kunnallisverolla katet- tava.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan — ilmeisesti näiden valtiopäivien viimeisimmässä puheenvuorossani — korostaa suomalaisen puurakentamisen merkitystä. Kautta vuosisatojen Suomessa on rakennettu puusta. Se on luontainen materiaali, se on erittäin ekologinen ja sitoo hiiltä, ja toivon, että näillä ilmastokysymyksillä ei vaikeutettaisi vaan edistettäisiin puurakentamista. Tällä tavalla harjoittaisimme oikeaa ilmastopolitiikkaa, kun edistämme puurakentamista. Samalla edistämme kotimaista teollisuutta ja metsätaloutta. Toivon, että nimenomaan puurakentamisen edistämiseen myös kerrostaloissa ja julkisissa rakennuksissa kiinnitet-täisiin entistä enemmän huomiota.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Yleisön pyynnöstä huolimatta kipusin kerran vielä tänne puhujapönttöön kommentoidakseni ministeri Vapaavuoren sinänsä hyvää esitystä. Kun hän kommentoi omalta taholtaan puurakentamista, niin hän totesi jotenkin tähän sävyyn, että "kaikkien materiaalien pitää olla tasavertaisessa asemassa". Jos tämä on tavoite, niin puurakentamisen kannalta tämä olisi ensimmäinen askel positiiviseen suuntaan. Lopetetaan nyt sitten puurakentamisen sortaminen ja painaminen. Ryhdytään niihin talkoisiin, että puurakentaminen todella pääsee tasavertaiseen asemaan muiden rakennusmateriaalien kanssa.

Minun ymmärtääkseni — ja tämä on minun toiveeni — meidän pitäisi pikemminkin tällaisena metsävaltaisena maana näyttää maailmalle, että me lähdemme omista kansallisista intresseistä johtuen suosimaan puurakentamista. Näinpäin toivoisin nämä palikat asetettavan. Tähän meillä on kyllä varmaan sellaisia keinoja, jotka eivät ole ristiriidassa tämän isoveli EU:n kanssa.

Herra puhemies! Sitten vielä lopuksi ed. Hemmilälle, joka ei ole paikalla mutta joka hyvin pontevasti huusi väliin, että talousarvioaloitteilla ei ole mitään merkitystä. Hyvät kollegat, kädessäni on valtiovarainvaliokunnan mietintö. 59 ensimmäistä sivua pitää sisällään meidän tekemiämme talousarvioaloitteita. Niitä on 1 109. Hallituspuolueitten edustajat ovat tehneet 287 talousarvioaloitetta syyskuussa, ja niitä on mainostettu ja ne on erinomaisen näkyvästi sitten myöskin julkistettu. Tämän kokouksen tähän aikaan mennessä hallituspuolueitten taholta ei ole aktivoitu yhtään näistä 287 talousarvioaloitteesta. Me emme ole päässeet ottamaan niihin kantaa. Minkälainen kuluttajansuoja on suomalaisella äänestäjällä?

Kun ed. Hemmilä huusi täällä niin mahtipontisesti, että todellakaan ei aloitteilla ole mitään merkitystä, niin kysyin häneltä vastauspuheenvuorossani, miksi hän on sitten tehnyt 19 talousarvioaloitetta syyskuussa (Eduskunnasta: Se on populismia!) ja jättänyt ne kaikki aktivoimatta. Hän on poistunut, ei keskuudestamme vaan salista, (Naurua) ja jätti vastaamatta. Olen tästä asiasta eri mieltä. Mielestäni talousarvioaloitteilla on paljon käyttöä ja merkitystä.

Lauri Oinonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten täällä tiedämme, aloitteet menevät asianomaiseen valiokuntaan, ja talousarvioaloitteitten osoite on valtiovarainvaliokunta, johon on valittu eduskunnasta kansanedustajat. (Vasemmalta: Tiedetään!) Aloitteet käsitellään valiokunnassa, ja jos ne siellä nähdään hyväksi tässä vaiheessa etenemiselle, niitten ura etenee. Mutta jos aloite ei tällä kertaa etene, niin se voi olla pohjana hallituksen tulevien budjettien valmistelulle, kuten useassa muussakin yhteydessä on nähty. Elikkä kaikkein parhaiten aloite toimii silloin, kun se on tulevan budjetin valmistelun suuntaviivojen antajana.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Saarinen ei ehkä omalta ajalta, siltä ajalta, kun demarit olivat hallituksessa, muista sitä, että nythän meillä on ministeriössä tällä hetkellä tilanne sellainen, että koko syksyn virkamiehet ovat lukeneet näitä meidän aloitteitamme ja heillä on joulukin menossa pilalle siitä, kun he miettivät, millä tavalla he pyrkivät jo heti ensi vuoden alussa hoitamaan asiat kuntoon.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Pulliaisen kommentin johdosta totean, että muistan hyvin, kun demarit olivat hallituksessa. Meilläkin yritettiin pamputtaa ryhmäkurilla rivejä suoraksi; se ei vaan onnistunut. Nyt hallituspuolueet ovat nöyrtyneet perustuslain vastaiseen tilanteeseen. Miksi te nöyrrytte? Ette ole paikallisissa hankkeissa mukana, ette maakuntaliittonne hankkeissa mukana, ette hyvissä hankkeissa mukana. (Ed. Karjula: Kaikissa hyvissä hankkeissa!) Miksi te teette näitä aloitteita, kun pitäisi julkisista menoista säästää? Jättäkää ne syyskuussa sitten tekemättä.

Aloitteitten merkityksestä ihan siunatuksi lopuksi se, että kiinalainen viisaushan sanoo, että pitkäkin matka alkaa ensimmäisellä askeleella, ja niin on tilanne aloitteittenkin kohdalla.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä on puurakentamisesta puhuttu. Tämä sali on yksi pahimmista puurakentamisen esteistä. Täältä voitaisiin poistaa esteitä ja rahoittaa ja aidosti lykätä sitä asiaa eteenpäin.

Mutta edellisestäkin lamasta noustiin rakentamisen avulla, ja niin myös tästä lamasta noustaan rakentamisen avulla, rakentamista elvyttämällä. Se heijastuu monille aloille. Tässä on ongelmana tämäkin, että pankit eivät hoida taloyhtiöitten putkiremontteja ja saneerauksia. Nyt pitäisi hallituksen enemmän myöntää rahaa siihen. Kohteita on Helsingissä ja kaikissa suurimmissa kaupungeissa kuinka paljon hyvänsä ja rakennustyömiehiä on työttömänä. Pidetään kumminkin siitä huoli, että ne olisivat suomalaisia työmiehiä, jotka niitä tekevät, ja lopetetaan tämä ulkolaisten rakennusmiesten hyysääminen täällä.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Kyllä me yleensä ymmärrämme vasta silloin, kun me olemme edun menettäneet, sen merkityksen. Emme arvosta terveyttä, ennen kuin me olemme sen menettäneet. Vähän sama asia on ympäristön kanssa. Me pidämme ehkä itsestäänselvänä asiana sitä, että meillä on puhdas ilma, puhdas vesi, puhdas ja turvallinen ja terveellinen ympäristö. Mutta silloin kun me olemme sen menettäneet, silloin vasta me huomaamme ja ymmärrämme, mitä me olemme menettäneet ja miten meidän olisi pitänyt toimia toisin.

Minusta on äärettömän hyvä, että tämä kysymys ympäristöministeriön asemasta on noussut keskustelunalaiseksi. Oletan tietäväni, ja varmasti tiedänkin, mikä on äänestyksen lopputulos, (Ed. Rajamäki: Ja ympäristöministeriö alas!) mutta siitä huolimatta toivon todella, että hyväksyisimme sen ponnen yksimielisesti. Se ei maksa mitään, se ei ole poliittinen. Joku voi sanoa, että se on populistinen, mutta ei se sitä ole. Se olisi selkeä tahdonilmaisu eduskunnalta, että ympäristöministeriötä tarvitaan.

Kyllä minä ymmärrän, että ympäristöministeriö joutuu tekemään paljon sellaisia päätöksiä, jotka herättävät toisessa leirissä hurraa-huutoja ja toisessa leirissä taas moitteita. Se tavallaan työskentelee kahden tulen välissä. Mutta tässä tapauksessa ei kannata kyllä tulen kanssa leikkiä, vaan esittää selkeä tahdonilmaisu, että ympäristöministeriötä tarvitaan ja hallintouudistuksessa se myöskin tulee säilymään.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä tukee ed. Pia Viitasen tekemää perustelulausumaa, ja se vielä puuttuisi, ettemme sitä tekisi. Me olemme hyvin paljon viime aikoina korostaneet ekokonservatismia, ja ilman ympäristöministeriötä ei näitä meidän ohjelmassamme, kuten ei varmasti myöskään kaikkien muitten ryhmien ohjelmissa, asetettuja tavoitteita voida saavuttaa, mikäli meillä ei ole omaa ympäristöministeriötä.

Ei ole ollut mahdollisuutta — tai mahdollisuus on ollut kyllä, mutta en ole saanut itsestäni irti niin paljon, että olisin yrittänyt — katsoa, löytyykö Euroopasta maita, missä ei toimi omaa ympäristöministeriötä, (Ed. Pulliainen: Venäjä!) kuinka paljon niitä löytyy ja miten ympäristö on hoidettu niissä maissa, mistä puuttuu ympäristöministeriö. Ja kun tästä asiasta ollaan harvinaisen yksimielisiä, niin sanon nyt vielä kolmannen kerran: olisi äärettömän tärkeätä, että tulisi selkeä tahdonilmaisu eduskunnasta, että ympäristöministeriö tarvitaan jatkossakin.

Esa Lahtela /sd:

Arvostettu puhemies! Puutun yhteen asiaan.

Tämän hallinnonalan piiriin kuuluu tämä asuntorakentamisen tukeminen. Tuon vaan yhden esimerkin siitä, että tällä hetkellä meidän vanhat aravatalomme monessa paikassa ovat ajautumassa ulkolaisiin käsiin. Siitä pitäisi vaan huolehtia, että sen tyyppistä ei tapahtuisi jatkossa. Nimittäin esimerkki on Joensuusta, jossa vuokralaiset saivat ilmoituksen, jotta se lämpötila lasketaan 18 asteeseen, kun aikaisemmin ei tämmöistä rajoitusta ollut. Nämä vuokrakerrostalot reilu vuosi sitten siirtyivät tämmöisen tanskalaisen kiinteistösijoittajan omistukseen, ja heti tulivat esiin vuokrankorotukset, saunamaksujen korotukset, ja sitten nämä lämmitystolpat tulivat maksamaan, ja parkkipaikoistakin piti jo maksaa erikseen. Mutta nyt tänä syksynä tuli tietoa, että lämpö on laskettu 18 asteeseen. Miettii vaan, onkohan tässä ihan kaikki kohdallaan siinä mielessä, jotta voitot menevät muualle, vaikka ne aravavaroin aikanaan, yhteisin varoin, tuetuilla varoilla, on rakennettu. Sitten kun tässä tapauksessa nämä ovat Repolan taloja, niin ne ovat siirtyneet sitten vapaille markkinoille, kun aravat on maksettu pois. Toivoisi, että tämän tyyppistä menettelyä ei enää sallittaisi, koska tämä on jotenkin suomalaisten ihmisten aliarviointia ja kyykyttämistä. Ihmiset eivät mahda mitään sille toiminnalle.

Kari Kärkkäinen /kd:

Puhemies! Ympäristöministeriön asemasta keskustelu on kieltämättä vähän haastavaa tämmöisessä ajankohdassa, jossa merkittäviä kansanedustajia on Kööpenhaminassa, myöskin ministeri Lehtomäki. Minä näkisin, että tämä keskustelu olisi ollut reilumpaa ehkä käydä sillä tavalla, että myös ministerit olisivat voineet olla eduskunnassa paikalla. Kristillisdemokraatit ovat esittäneet useampia vaihtoehtoja energiatehokkuuden parantamiseksi ja ympäristöministeriön hallinnonalalla tälläkin kerralla. Nostan tässä pari kappaletta niitä esiin.

Me olemme sitä mieltä, että tiukentavia säädöksiä, lisääntyviä tukitoimia, uusiorakennusta ja korjausrakentamisen energiaratkaisujen suuntaamista tulisi tehdä entistä enemmän kohti matalaenergia- ja passiivitaloja. Passiivirakentaminen on saatava vallitsevaksi käytännöksi, ja korjausrakentamisessa ulkovaipan lämpöeristyksiin ja talotekniikan parantamiseen tulisi selkeästi lisätä tukea. Sen lisäksi kd nosti omassa 20-kohtaisessa ohjelmassaan esiin muun muassa entistä tehokkaammat toimet ja tukitoimet energiansäästölamppuihin siirtymiseksi ja tulevina vuosina led-valoihin siirtymiseksi nopeassa aikataulussa.

Kd on myös toivonut, että energia-alan tutkimus- ja kehitysponnisteluja voitaisiin kasvattaa. Uusia ratkaisuja on kehitettävä lisäämällä nimenomaan t&k-rahoitusta ja tukemalla koe- ja demonstraatiolaitoksia entistä enemmän. Koska uusiutuvaan energiaan tullaan investoimaan paljon, on tärkeää valita alusta lähtien parhaita, kustannustehokkaita teknisiä ratkaisuja, joita voisi täydentää. Nyt ed. Räsänen on paikalla, niin että Kärkkäinen lopettaa.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Saariselle haluaasin kertoa, ku hän Hemmilän kans pallootteli siitä, ku oppositio on vähän kärmeissään siitä, jotta hallituspuolueen edustajat laittaa alotteita muttei ne aktivoi niitä, niin mä kehoottasin, jotta aktivoikaa te ne hallituspuolueitten ehdotukset, niin eiköhän ne pikkuhiljaa rupia vähenemähän.

Mutta se, minkä takia lähinnä haluaasin vielä muutaman sanan sanoa, on se, että tuos kirvoitti puhumahan tämä puurakentaminen. En halua enempää siihen puuttua vaan lähinnä niihin terveydellisiin syihin, minkä takia kannattaa puurakentamista suosia. Silloon ku puuta käytetähän, oli huonekaluissa tai sitten rakennuksessa konsanaan, niin väitän, että ihmiset pysyy paljo terveempänä, monia allergioita ei tuu ollenkaan, jotenka senkin takia puurakentaminen on jo hyväksi.

Sitten jo ympäristön ja luonnonkin syistä on erittäin tärkiää, että me piretähän siitä kiinni. Mä luulen, jotta vaikka me oltaas mistä kolokasta Suomia, erimoista lähtökohrista, meistä kaikki on luonnon ihmisiä, me halutahan suojella luontoa. Ja jos joku epäälöö, niin tulukohon Kurikkahan puoleksitoista kuukaudeksi mettätöihin mun kans, niin näköö, että siinä se varsinainen luonnonsuojelija on.

Miapetra Kumpula-Natri /sd:

Arvoisa puhemies! Puheenvuorooni kirvoitti ed. Kalliksen mietintö, kun hän mietti, onko maita, joissa ei ole ympäristöministeriötä. Kovin suurta keskustelua Suomessa herätti se, kun Venäjältä lakkautettiin ympäristöministeriö ihan hiljan. Ymmärsin, että Suomessa nämä moitteet, paheksuminen ja huolen kantaminen olisivat olleet melko laajaa konsensusta. Olin aika yllättynyt, kun alkoikin tulla puheenvuoroja ensiksi MTK:n taholta Maaseudun Tulevaisuudessa ja sen jälkeen hallituspuolueiden näkyviltä kansanedustajilta, että tällaista voitaisiin Suomessakin hallita.

Pengoin hieman asiaa. Ruotsissa on yhdistetty eduskunnassa maatalous- ja ympäristöasiat, mutta ymmärtäisin, että siellä se tosiaan tarkoittaa sitä, että ympäristöasioille on alistettu maa- ja metsätalousministeriön — sielläkin erillisen ministeriön — hallinnonalan kysymyksiä. Tunnen hyvin Anders Ygemanin, ja hän aina puhuu olevansa ympäristövaliokunnan puheenjohtaja. Epäilen, että täällä esitettyjen tahdonilmausten mukaan oltaisiin tekemässä toisinpäin tätä alisteisuutta.

Mutta tämän budjetin suurimman linjan pitäisi olla työllistävyys. Sen takia pidän hyvänä, että se näkyy tuossa SDP:n vaihtoehtobudjetissa, että kuntien rakennusinvestointimahdollisuuksia lisättäisiin vielä. Tämä 30 esitettyä miljoonaa tulisi käynnistämään 300 miljoonan hankkeet, kun se olisi 10 prosenttia ja saataisiin lisää hankkeita ja työllistävyyttä käyntiin.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa puhemies! Kiitän saamastani huomiosta. Minulla ei ollut tilaisuutta kaikkia puheenvuoroja kuulla, kun muun muassa ulkoministerin kanssa oli tilaisuus tuossa puoli tuntia keskustella. (Ed. Rajamäki: Lakkautetaanko sekin ministeriö?)

Mutta haluan todeta sen, että keskusta on sitoutunut täysin Vanhasen kakkoshallitukseen, kuten ryhmäpuheenjohtaja Kallikin sanoi, ja hallituksen politiikkaan, hallituksen ohjelmaan ja hallituksen toimenpiteisiin, ja tällä vaalikaudella ei ole tarkoitus enää perustaa yhtään uutta ministeriötä tai lakkauttaa yhtään ministeriötä. (Ed. Viitanen: Se ei olekaan se olennainen kysymys!) Tämä on varmasti huojentava viesti myös meille kaikille ja myöskin ympäristöministeriön suuntaan, jossa ilmeisesti huolta on kannettu. Joulumieltä kaikille!

Mitä tulee sitten tuleviin ohjelmiin ja vaalitavoitteisiin, niin varmaan puolueet esittävät omat tavoitteensa hyvissä ajoin ennen eduskuntavaaleja. Niin on tarkoitus tehdä Suomen keskustankin, noin vuoden kuluttua kertoa kansalle, minkälaisten asioitten kautta me haemme valtakirjaa kolmannelle pääministerikaudelle. Niin kuin sanonta on, ei kahta ilman kolmatta, ja tämä on tietysti selkeä tavoite myös eduskuntavaaleissa 2011.

Pidän itsestäänselvänä, että me kaikki, koko eduskunta, arvostamme ja nostamme korkealle arvoon ympäristöasiat, luontoarvot ja kaikki ne asiat, jotka ovat ylisukupolvista ajattelua. Ne ovat olleet keskustalle aina aatteellinen kysymys, tärkeä aatteellinen kysymys, (Ed. Raja-mäen välihuuto) jossa me olemme halunneet sellaista periaatetta viedä eteenpäin, että tila pitää luovuttaa seuraavalle sukupolvelle aina paremmassa kunnossa kuin missä se itse saadaan. Eli tämä ympäristö- ja vihreä asia on meille ollut ensimmäisenä, ennemmin kuin muille puolueille, aatteellinen ja hyvin tärkeä kysymys, ja niin se on myöskin tulevaisuudessa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Me vihreät tulkitsemme, toivottavasti ihan in corpore, ed. Rantakankaan äskeisen esiintymisen hengessä ja sydämessä Canossan matkaksi, jossa hän peruuttaa aikaisemmat puheensa (Ed. Rajamäki: Ei ollut vakuuttava! — Välihuutoja vasemmalta) ja tulee hallituksen ruoteliin kaikilla mielensä ilmaisuilla. Tämä tarkoittaa silloin sitä, että hallitus voi olla ryhdikkäästi loppuun saakka näissä karkeloissa mukana, ympäristöministeriö säilyy ja ed. Rantakangas ei puheillaan häiritse ministeriön virkamiesten joulurauhaa, ei uudenvuoden rauhaa, ei työrauhaa ministeriöissä, ja myöskin antaa sellaisen vakuutuksen, että hommat menevät tätä samaa rataa eteenkinpäin.

Arvoisa puhemies! Vielä lyhyesti kommentoin ed. Rantakankaan äskeistä puhetta. Jos te, ed. Rantakangas, kuuntelitte täällä tarkkaan käytetyt puheenvuorot, niin teillä on kova tavoite seuraavissa vaaleissa, 102 kansanedustajaa vähintään, että pystytte yksinään muodostamaan hallituksen, koska ei täällä teidän kanssanne kukaan ole samaa mieltä ympäristöministeriön tulevaisuudesta.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa puhemies! Tosiaan nyt käsitellään sinivihreän hallituksen ympäristöministeriön pääluokkaa, ja tosiaankaan tähän ei sisälly esitystä siitä, että ympäristöministeriö lakkautettaisiin. Päinvastoin sinivihreä hallitus on halunnut vahvistaa ympäristöministeriötä ja ennen kaikkea ekologisia näkemyksiä kaikilla hallinnonaloilla.

Nuo puheet siitä, että ympäristöministeriö yhdistettäisiin maa- ja metsätalousministeriöön, mielestäni ovat järjettömiä. Kaikki järkisyyt sanovat, että siinä ei ole mitään järkeä. Kyllä siinä pukki olisi kaalimaan vartijana, jos näin yksinkertaistaa ennen joulua. (Ed. Rajamäki: Niinhän se kepu on tottunut olemaan!) Kyllä siinä keskusta lyö nyt kuokkansa kiveen, jos tällaista esittää.

Mutta tosiaan nyt käsitellään budjettia, ja tällaisia esityksiä ei ole. Kyllä kokoomuksen puolelta sanon, että ennen kaikkea ympäristöministeriön vaikutusmahdollisuuksia pitäisi lisätä ja budjetissa ehkä ensi kerralla voisi olla se, että ympäristöön vaikuttavat asiat, ilmastonmuutokseen vaikuttavat asiat, vesiensuojeluun, Itämereen liittyvät asiat, voisi koota yhdeksi kokonaisuudeksi budjettiin. Voisimme arvioida, kuinka paljon voimavaroja ympäristöön menee eri hallinnonaloilla, ja voisimme sitten katsoa sitä tehokkuutta ja vaikuttavuutta, jotta voimme varmistaa, että ympäristöasioihin on riittävät voimavarat.

Toivon, että tämä ehdotus otetaan ympäristöministeriössä huomioon. Ministeri Vapaavuori oli täällä paikalla, hän voi viedä Lehtomäelle terveiset.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Kun ed. Viitasen lausumaehdotus ympäristöministeriön säilyttämisestä on otettu tässä käsittelyyn, niin ymmärtääkseni keskustelu ei laajene silloin, kun tästä teemasta puhutaan.

Vaikka ymmärränkin ed. Rantakankaan perusteluja ja eräiden keskustalaisten perusteluja, niin kyllä itse pidän tärkeänä, että ympäristöministeriö säilytettäisiin ihan omana, itsenäisenä ministeriönään. Kyllä se, mitä asioita yleensä hallitus pitää tärkeänä, näkyy myös ministerinimikkeissä, ja varsinkin tällaisena aikana, jolloin ympäristöongelmat herättävät yhä suurempaa huolta, olisi kovin merkillinen signaali, jos ympäristöministeriöstä luovuttaisiin.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen, eiköhän sovita niin, että jokainen tulkitsee itse oman puheensa, ja minä en tässä mielessä tulkitsijaa tarvitse. Kaikesta siitä, mitä tässä salissa olen sanonut, olen edelleen täsmälleen samaa mieltä. (Välihuutoja)

Vanhasen kakkoshallituksessa ei ole enää uusia hallintouudistuksia tälle kaudelle, (Ed. Kumpula-Natri: Entä hallitusneuvotteluihin?) ja se on se fakta, minkä mukaan eletään. Mitä tulee tulevaisuuteen, niin ne ratkaistaan puolueitten ohjelmien perusteella ja tulevissa hallitusneuvotteluissa, ei tämän eduskunnan toimesta.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä on surullista, jos tämän keskustelun loppusaldo hallituspuolueiden, erityisesti keskustan, osalta, on se, että me tuemme meidän nykyistä hallitusohjelmaamme. Sekö on teidän saldonne tässä keskustelussa, kun me puhumme tulevaisuudesta ja ympäristöministeriön asemasta? Tämä on siis minun mielestäni aivan järkyttävää kaikkinensa.

Toinen asia, mikä minusta on tälle keskustelulle ikävä päätös keskustan osalta, on se, että te todellakin nyt sitten jätätte näköjään viimeisen sanan ed. Antti Rantakankaalle. Eikö kukaan halua käyttää täällä puheenvuoroa, ed. Tiilikainen tai joku muu? (Välihuutoja vasemmalta) Onko se nyt varapuheenjohtaja Rantakangas, joka määrittelee kuitenkin sitten keskustan linjan? Sen me olemme lukeneet lehdestä, se ei ole huhupuhe. Minä olen nähnyt haastatteluja, referaatteja siitä, että ympäristöministeriö on lakkautettava, ja tässä sitten ed. Rantakangas kertoo yhteenvedonomaisesti, että keskustan kanta on se, että me tuemme nyt omaa ohjelmaamme. Mutta entä tulevaisuudessa? Siihen te nyt ette sano mitään, mikä siis tarkoittaa valitettavasti sitä, mitä ed. Rantakangas on jo monta kertaa meille lehdissä todennut.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa puhemies! Ed. Miedolle toteaisin — en ollut kuuntelemassa tätä keskustelua talousarvioaloitteista, mutta huomauttaisin tämän uusille edustajille — että hallituksen esitykseen ei voida tehdä muutoksia valtiovarainvaliokunnassa, jos ei ole talousarvioaloitteita. Tämä nyt vaan tiedoksi muun muassa toissailtaiselle vuodattajalle, ed. Lyly Rajalalle, joka arvosteli hyvin voimakkaasti sitä, että tehdään talousarvioaloitteita: muuten ei voida tehdä muutoksia nykyisten säännösten mukaan, jos ei ole talousarvioaloitteita.

Arvoisa puhemies! Ed. Rantakankaalle, keskustapuolueen varapuheenjohtajalle, toteaisin, että henkeä pidätellen odotan taas joulun välipäivinä teidän kannanottojanne siitä, kuinka Kemeran rahat loppuvat ja perustienpitoon ei ole tullut rahaa. Minä henkeä pidätellen odotan teidän kannanottojanne jälleen, kun puoluetoimisto ilmoittaa teidän kannanottonne julkisuuteen.

Eero Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! Pakko vielä pyytää puheenvuoro, (Ed. Hiltunen: Ei ole pakko enää!) kun ed. Rantakangas ensin lupasi toivottaa hyvää joulurauhaa ja sen jälkeen hän ryhtyi pelottelemaan suomalaisia keskustan kolmannella hallituskaudella. (Naurua)

Haluan kuitenkin sanoa, että tämä keskustelu ympäristöministeriön asemasta on ollut tärkeä ja vakava keskustelu. Kun edustajat Viitanen ja Kallis ovat esittäneet siitä kannanottoa, niin se on noteeraamisen arvoista. Minusta on tärkeätä nähdä, että tämä kannanotto ei suuntaudu nykyiseen hallituspolitiikkaan. Mielestäni tässä ei ole hallitus—oppositio-asetelmaa. Ei siinä oteta kantaa nykyisen hallituksen toimintaan. Kysymys on siitä, mitä tehdään 1,5 vuoden kuluttua, joka aika on aika lähellä, itse asiassa aiemmin kuin 1,5 vuoden kuluttua, reilun vuoden. Jos eduskunnassa on selvä tahto, niin tässä minusta olisi hyvä tilaisuus ilmaista se, että haluamme jatkaa vahvaa ympäristöpolitiikkaa ja katsomme, että itsenäinen, riippumaton ympäristöministeriö tässä on tarpeellinen. Koen, että jos tämä aloite menisi eduskunnassa lävitse, niin se ei ole näpäytys hallitukselle, vaan se on ympäristöasioiden hoidon voitto. Se olisi se joululahja, jonka moni suomalainen toivoisi varmaan meiltä tänään saavansa.