1) Hallituksen esitys eduskunnalle talous- ja rahaliiton vakaudesta,
yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta tehdyn sopimuksen
hyväksymisestä sekä laiksi sopimuksen
lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten
voimaansaattamisesta ja sopimuksen soveltamisesta sekä julkisen
talouden monivuotisia kehyksiä koskevista vaatimuksista
Peter Östman /kd:
Arvoisa herra puhemies! Aivan aluksi haluan kiittää Suomen
keskustaa vastuullisesta toiminnasta äskeisessä äänestyksessä.
(Eduskunnasta: Oho, oho! — Hälinää) Myönnettäköön,
myönnettäköön, käsittelyssä oleva
sopimus ei ole ongelmaton. Mutta pelleilyllä asioita ei
ratkaista. (Markus Mustajärvi: Kuka tässä on
pelleillyt?) Suomen hallituksella ja eduskunnalla on suuri vastuu
valvoa, analysoida ja päättää eurokriisiin
liittyvissä kysymyksissä siitä, mikä on
toisaalta Suomen kansallinen etu ja toisaalta myös koko
euroalueen etu pitkällä tähtäimellä.
Arvoisa puhemies! Koko velka- ja finanssikriisin aikana olemme
julkisessa keskustelussa, myöskin tässä salikeskustelussa,
kerta toisensa jälkeen saaneet kuulla moitteita siitä,
miten eteläisen Euroopan jäsenmaat ovat hoitaneet
talouttaan holtittomasti. Lisäksi olemme lukuisia kertoja
syyttäneet pankkisektoria löysästä lainapolitiikasta.
Mistä tämä kertoo? Kun nykyistä Emu-järjestelmää luotiin,
ei osattu ennakoida nyt vallitsevaa tilannetta. Siksi Emun kehittäminen
vaatii useita toimenpiteitä, jotta saadaan luottamus palautumaan.
Tässä kehitystyössä hallituksen esitys
talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta
ja hallinnasta tehdystä sopimuksesta on yksi työkalu.
Arvoisa puhemies! Niin kuin alussa totesin, esitys ei ole ongelmaton,
mutta se on työkaluna parempi kuin nykyiset ohjausjärjestelmät.
Pietari Jääskeläinen /ps:
Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset kannattavat vastuullista
talouspolitiikkaa. Emme voi hyväksyä sellaisia
talousliitto Emua vahvistavia sopimuksia, joissa Suomen talouspoliittista
itsenäisyyttä annetaan talouskurin varjolla pois.
Brysselin herrojen kokonaispakettiin kuuluvat Eurooppa-neuvoston
puheenjohtajan Herman Van Rompuyn ja hänen kannattajiensa
ehdotelmat, jotka eivät tervehdytä Euroopan taloutta,
eivät ratkaise eurokriisiä eivätkä vauhdita
talouskasvua. Sen sijaan kyseiset suunnitelmat toteutuessaan tekisivät
EU:sta liittovaltion, jonka keskeisiä piirteitä ovat
syvä taloudellinen yhteisvastuu ja ylikansallinen päätöksentekovalta
jopa budjettipolitiikassa. Esitetään jopa yhteistä budjettia
ja valtiovarainministeriä.
Ehdotetun kaltainen pankkiunioni ei ole hyväksyttävissä.
Jos komission kaavailema pankkiunioni toteutuisi, se johtaisi liittovaltiokehitykseen
ja aiheuttaisi merkittäviä lisäkustannuksia suomalaisille
veronmaksajille. Pankkivalvonnan tiukentaminen on kannatettavaa,
mutta siitä ei saa seurata yhteisvastuuta pankkikriisin
kustannuksista. Kannatamme yhteistyön lisäämistä pankkivalvonnassa,
mutta emme voi hyväksyä euroalueen yhteistä talletussuojaa
emmekä kriisinratkaisurahastoa. Koska nämä kaikki
kolme linkittyvät kiinteästi toisiinsa, niitä ei
voi päättää erikseen. Pitää katsoa
kokonaisuus ennen lopullista päätöksen
tekemistä.
EU:n sisämarkkinoiden tasavertaisen kilpailun kannalta
on ongelmallista, että yhteiseen pankkivalvontaan ei ole
tulossa kaikkia EU-maita. Perussuomalaisten mielestä on
varmistettava se, että pankkiunioni ei heikennä suomalaisten rahoituslaitosten
kilpailukykyä EU:n sisämarkkinoilla. EKP:n riippumattomuuden
kannalta on ongelmallista, että pankkivalvonta on tarkoitus liittää sen
yhteyteen. Rahapolitiikasta päättävän elimen
ei tulisi joutua valvomaan myös pankkisektoria, jonka tehtävänä on
rahapolitiikan käytännön toteuttaminen.
Tällöin on olemassa vaara, että tehtävät
menevät sekaisin ja pankkivalvontaa höllennetään
rahapoliittisista syistä.
Aikataulu yhteisen pankkivalvonnan käyttöönottoon
on liian tiukka. Ottaen huomioon valvottavien pankkien määrän,
yli 6 000, valvonta-alueen laajuuden sekä heterogeenisyyden,
aikaa toimivan valvontaorganisaation rakentamiseen on syytä varata
runsaasti. Looginen syy asian kiireelliseen valmisteluun on saada
edes jonkinnäköinen yhteinen pankkivalvonta mahdollisimman
nopeasti pystyyn, jotta viime kesäkuun huippukokouksen
asettama reunaehto EVM:n suoraan pankkitukeen täyttyisi.
Pankkiunionin päätarkoitus ei siis ole pankkien
valvonnan parantaminen vaan suomalaistenkin veronmaksajien saaminen
mukaan kriisimaiden pankkien suoraan pääomittamiseen,
pankkitukeen.
Mauri Pekkarinen /kesk:
Arvoisa puhemies! Kun finanssikriisi tuli Eurooppaan, ensiapua
lähdettiin antamaan niille, jotka olivat suurimmassa vaarassa,
rakennettiin myöskin valleja tämän kriisin
leviämistä varten, jäätiin odottamaan,
riittävätkö nämä toimet
patoamaan sitä kriisiä, mikä Eurooppaan
tuli. Aika nopeasti jo keväällä 2011
nähtiin, että nämä toimet eivät
riitä. Monet niistä maista, erityisesti ensimmäisenä Kreikka,
jonka piti saada taloutensa kuntoon, eivät meinanneetkaan
sitä saada. Monet mittarit veivät kaiken aikaa
punaiselle ja punaiselle. Kreikkaa ja muita näitä kriisimaita
roikotettiin kaiken aikaa kuitenkin mukana, käymättä niitä tarkemmin
tässä läpi, erilaisilla ratkaisuilla
kuukausi toisensa jälkeen. Tultiin tilanteeseen, jossa kriisirahasto
ERVV:n mitaksi alun perin sovittu lainanantokapasiteetti 440 miljardia
euroa nostettiin 500 miljardiin ja sitten myöhemmässä vaiheessa,
kun nämä toimet eivät riittäneet,
päätettiin nostaa lainanhoitokapasiteetti aina
700 miljardiin euroon asti viime syksynä. (Kari Rajamäki:
Just vaalien alla!) Kun tämä päätös
tehtiin, monet silloin tulivat tuolta Brysselistä ja kertoivat,
että nyt on tehty sellaiset ratkaisut, että näillä tämä kriisi
talttuu. Kuitenkin jo muutaman päivän tai viikon
kuluttua kävi selväksi, että ei taltu. Korot
lähtivät nousemaan Espanjassa ja eräissä muissakin
maissa, Italiassa. Kaikki me muistamme tämän.
Oli vaara, että nyt tulee pahaa jälkeä. Siinä tilanteessa
Euroopan keskuspankki tuli kuvioihin mukaan, teki päätöksen,
että tapahtui mitä tapahtui, Euroopan keskuspankki
panee seteleitä liikkeelle niin paljon, että äkkikriisiä, äkkikuolemaa
ei millekään maalle voi tulla, että joka
tapauksessa kaikissa oloissa EKP on viimekätinen toimija,
joka vastaa siitä, että syvää äkkikriisiä ei
pääse tulemaan.
EKP:n näin kuvioihin mukaan tuleminen merkitsi käytännössä sitä,
että saatiin aikaikkunaa venytettyä huomattavasti
pitemmälle, ja nyt me olemme tällä hetkelläkin
tuon aikaikkunan alkupäässä, ja sen kuluessa
nyt tämä esitys, arvoisa puhemies, liittyy tähän
uuteen aikaikkunaan omalta osaltaan.
Tämän aikaikkunan puitteissa voidaan sanoa, että on
käynnistetty oikeastaan luonteeltaan kahdenlaisia toimenpiteitä:
Yhtäältä toimia, joilla tätä kriisiä,
joka koskee muutamia kriisimaita, siirretään pala
palalta kaikkien euromaiden yhteisvastuulle. Tämäntyyppisistä toimista
on monta esimerkkiä. Toiseksi kategoriatoimia, joita tämän
aikaikkunan puitteissa ollaan tekemässä, ovat
ne toimet, jotka syventävät eurooppalaista integraatiota
pala palalta monella eri osa-alueella. Tämä esitys
liittyy nimenomaan myöskin tähän.
Käymättä läpi nyt sen yhteisvastuullisen
taakan laajentamista, koska se ei ole ihan välittömästi
tätä osaa, keskityn nyt nimenomaan niihin toimiin,
jotka merkitsevät integraation syventämistä,
ja tavallaan siinä kontekstissa arvioin tätä hallituksen
nyt tässä käsittelyssä olevaa
esitystä.
Tänä aamuna viimeksi on tuolla Brysselissä löydetty
yhteisymmärrys pankkiunionista, Rompuyn, neljän
puheenjohtajan ja sitten niin sanotun blueprint-paperin, kaikissa
näissä papereissa hahmotellaan nyt näitä lyhyen
ajan toimia, keskipitkän ajan toimia ja sitten pitkän
aikatähtäyksen toimia. Pankkiunioni, fiskaaliunioni,
talousunioni ja poliittinen unioni: neljä eri stradaa,
joilla jokaisella otetaan askeleita. Mihin suuntaan? Stabiilin tilanteen
vakiintumiseenko vai taaksepäin integraatiota viemään?
Ei, vaan nimenomaan kaikilla näillä aloilla otetaan
askeleita integraation syventämiseksi.
Pankkiunionin osalta nyt on syntynyt sopimus, jossa pankkivalvonnasta,
hyvä asia, periaatteessa sovitaan. No, siinäkin
on monta kohtaa, jotka ovat vielä auki, jotka eivät
kaikin osin tyydytä, mutta periaatteessa valvonta, kun
kerran ollaan samassa valuutassa, on kuitenkin ihan hyvä. Mutta
esimerkkinä vain päätöksenteko,
kun se on EKP:n kyljessä, jossa jokaisella maalla on periaatteessa
sama äänimäärä, niin
nyt kuitenkaan tässä pankkivalvonnan osalta ei
noudatetakaan tätä samaa periaatetta siinä tehtävissä ratkaisuissa
vaan ihan toisenlaista periaatetta. Mutta periaatteessa valvonta
on hyvä.
Sen sijaan, arvoisa puhemies, huono osa tätä ratkaisukokonaisuutta
pankkiunionista on se, että samalla kun päätetään
valvonnasta, samalla kun sovitaan, että on lääkäri,
joka tutkii potilaan ja katsoo, mikä on diagnoosi, samalla
ei kuitenkaan päätetä siitä,
miten valvonnan tuloksena tunnistettavat ongelmat aiotaan hoitaa.
Ei päätetä kriisin selvitysjärjestelmästä.
Siis on lääkäri, sovitaan, kuka analysoi
potilaan, mutta ei ole sitä varsinaista lääketieteellistä hoitoa,
niitä hoitotoimenpiteitä. Niistä ei päätetä eikä siitä,
kuka maksaa ne hoitotoimenpiteet, joilla sen diagnosoinnin seurauksena
todettu sairaus aiotaan hoitaa. Tämä on tämän
pankkiunionin tavallaan tämmöinen vaje, mikä tässä ratkaisussa
syntyy. Sovitaan kylläkin valvonnasta, mutta ei sovita
samanaikaisesti siitä, mistä pitäisi
sopia, siitä kriisien ratkaisun järjestelmästä tai
talletussuojajärjestelmästä, josta pitäisi
samalla kertaa sopia.
Arvoisa puhemies! Käymättä näitä kaikkia asioita
läpi, käyn läpi tässä yhteydessä näistä muutaman
sellaisen, siis vähän erityyppisen asian, jotka
liittyvät kuitenkin sillä tavalla elimellisesti
toisiinsa, että niissä kaikissa otetaan kuitenkin
askeleita eteenpäin kohti integraation syventämistä,
ja niistä eri raiteilla otettavista askeleista, kun ne
vievät samaan suuntaan, kokonaisvaikutus tämän
integraation syventymisen kannalta on kyllä sitten aika
merkittävä.
Pankkiunionin ohella finanssiunionin rakentamisessa ollaan nyt
tietyssä vaiheessa. Tämä esitys liittyy
siihen. Ajatus siitä, että aletaan valvoa entistä paremmin
eri jäsenmaitten finanssipolitiikkaa, koordinoimaan, valvomaan,
yhteensovittamaan ja rakentamaan tälle metodille, tälle
menettelylle, imperatiivinen toimintamuoto, siis ajatus siitä,
että me sovimme periaatteista, mitä kriteereitä eri
maiden finanssipolitiikan pitää täyttää,
ja jos ei täytäkään, niin sitten
sovitaan siitä, että suvereenin maan, eurovaltion,
omiin ratkaisuihin voi puuttua EU-tuomioistuin omilla päätöksillään.
Tämä on erittäin suuri periaatteellinen
muutos siihen nähden, miten tähän saakka tätä koordinaatiota
ja yhteensovitusta on käytännössä noudatettu.
Toinen seikka, joka liittyy, arvoisa puhemies, tähän
esitykseen, on se, että jos sovitaan pelisäännöistä,
minkä mukaan pitäisi toimia, niin kuin sovittiin
tietyistä kriteereistä silloin, kun Emu pantiin
liikkeelle, kriteerit olivat aika selvät silloin, mutta
se valvonta oli epäselvä, nyt tässä idea
on se, että nyt se kriteeri on epäselvä,
ja vaikka valvonta olisikin selvä, niin kun on epäselvä se
kriteeri, mitä aiotaan käyttää,
niin lopputulos välttämättä ei
ole kovin hyvä. Mitä tarkoitan? Sitä,
että on erittäin vaikea päästä selville, mitä ja
minkälainen oikein on tämän rakenteellisen
alijäämän laskentamalli. Osaako joku
selittää, minkälainen se on? Aina kenen
tahansa ja minkä tahansa toimijan, jonka pitää noudattaa
jotain pelisääntöä, pitäisi
periaatteessa, ennen kuin alkaa sukeltaa siihen aikaan, jossa pelisääntöä noudatetaan,
etukäteen tietää, mikä on se
kriteeri, jolla mitataan, miten toimit siinä edessä olevassa
aikaikkunassa. Nyt jälkikäteen tiedetään, vasta
päästään arvioimaan se, mikä oikein
se kriteeri oli ja pystymmekö sitä noudattamaan
tai elämään sen kriteerin mukaan vai
ei. Tässä mielessä ei ole kysymys hyvästä hallinnosta
vaan vähän epämääräisestä järjestelystä.
Vaikka periaatteessa siis kannatan sitä, että tällainen
yhteinen tietyn mittainen kontrollikin tai yhteensovitus on periaatteessa
paikallaan, niin kahden seikan vuoksi — tämän äsken
sanotun epämääräisyyden vuoksi
ja toisaalta siitä syystä, että tämä esitys
liittyy yhtenä osana moniin samansukuisiin toimiin, jotka
kaikki merkitsevät integraation syventämistä tähän
kokonaisuuteen — on vaikea tätä esitystä,
arvoisa puhemies, kaiken kaikkinensa hyväksyä.
Kun tämän lisäksi sitten finanssipolitiikan,
tavallaan yhteisen finanssipolitiikan, syventämisessä ollaan valmistelemassa
ihan uudentyyppisiä asioita, niin myöskin sitten
se, mitä nyt ollaan tänään juuri
tuolla Brysselissä valmistelemassa tulevia aikoja varten,
vielä on sellainen lisä, joka on pakosti otettava
siihen punnintaan, jossa kokonaispunninnassa arvioidaan nyt käsittelyssä olevaa esitystä.
Mitä tarkoitan? Yksi niistä Rompuyn, kolmen puheenjohtajan
ja blueprint-paperin esityksistä on idea rakentaa tällainen,
hienosti sanottuna, yhteinen rahoituskapasiteetti. No, kun puhutaan
yhteisestä rahoituskapasiteetista, yhtäkkiä voi
ajatella, että no, ei se nyt ainakaan mikään
budjetti ole, että se on joku semmoinen muu kuin budjetti.
Siinä ei ole kysymys mistään muusta kuin
yhteisestä eurooppalaisesta budjetista. Se on yhteisrahoitteinen
järjestely, jolla yhteisesti rahoitetaan joku juttu, joka
jostakin jutusta rahoitetaan. Siinä on kolme pääasiallista
kohdetta, mitä sillä on tarkoitus rahoittaa: joko
rakenteellisia uudistuksia yksittäisissä jäsenmaissa
tai näitä epäsymmetrisiä sokkeja,
siis että jotain maata kohtaa joku talouden ilmiö voimakkaammin
kuin jotain toista euromaata, tai kolmantena suhdannevaihteluita
aiotaan sillä rahoittaa. On hyvä, että Suomen
hallitus ei hyväksy sitä, että suhdannevaihteluita
rahoitetaan. Mutta Suomen hallitus jättää oven
auki sille, että tällä yhteisellä rahoituskapasiteetilla
voidaan rahoittaa näitä rakenneuudistuksia.
Arvoisa puhemies! Kun tällaisille mahdollisuuksille
edes jätetään ovi avoimeksi, niin kuin se
hyvin selvästi jätetään avoimeksi,
se on lisäpunnus tavallaan siinä kokonaisarvioinnin
vaakastossa, josta minä ainakin arvioin myös nyt
käsiteltävänä olevaa asiaa.
(Miapetra Kumpula-Natri: Ottaisitko, Pekkarinen, Suomen pois päättävistä pöydistä?)
Arvoisa puhemies! Oma lukunsa ovat sitten vielä monet
muut talousunionin syventämiseen liittyvät toimet,
ajanpuutteen vuoksi en niihin kajoa enempää, lisäksi
myös poliittisen unionin syventämiseen liittyvät
toimet. Kaikkien niitten yhteinen nimittäjä on
se, että ne merkitsevät integraation syventymistä myös
toteutuessaan.
Arvoisa puhemies! — Kun siellä suuren valiokunnan
puheenjohtajan kirkkaan äänen kuulin, en malta
olla siihen sanomatta sen verran: minä annan tunnustuksen
suuren valiokunnan puheenjohtajalle.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Arvoisa puhuja! 10 minuutin aikarajoitus on tullut täyteen.
Okei. Kun se on ohi, niin minä kysyn. (Ben Zyskowicz:
Hän pääsi juuri asiaan!)
Arvoisa puhemies! Kysyin äsken pääsihteeriltä,
onko tässä aikarajoitetta, mutta hän
sanoi, ettei ole. Mutta minä noudatan tietysti puhemiehen
tahtoa ja lopetan puheenvuoroni.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Kiitoksia tästä. Uskon, että salikin
arvostaa sitä, koska olemme sopineet yhteisesti 10 minuutin
enimmäisrajoituksen kaikkiin puheenvuoroihin. Se on tosin
vapaaehtoinen, mutta oletan, että kollegat katsoisivat
vähän silmät kurtussa, jos joku ei noudattaisi tätä yhdessä sovittua
rajoitusta.
Kari Rajamäki /sd:
Herra puhemies! Me olemme todella käyneet aika nopean
ja monella tavalla kyllä hallitsemattoman kehityskulun
toukokuusta 2010, jolloin tuotiin silloisen hallituksen epätodennäköisenä pitämä Kreikka-lainatakaus
1,6 miljardia tänne ja samoin Euroopan rahoitusvakausväline
kesäkuussa 2010. Tältä osin edustaja
Pekkarinen, joka kovin lennokkaasti tulevaisuutta rakentaa, tyylikkäästi
kyllä unohtaa sen, miten häpeällinen
oli se käsittely silloisessa eduskunnassa. Sosialidemokraatit
esittivät muun muassa valtiovarainvaliokunnassa ERVV:n
lähettämistä perustuslakivaliokuntaan,
ja äänestyksellä hallituspuolueet estivät
näin vakavan moraalikatokattauksen perustuslaillisen käsittelyn.
Keskityn nimenomaan enemmän tähän
eduskunnan budjettivallan ja perustuslain pohdintaan, jota nyt valtiovarainvaliokunnassa
sosialidemokraatit ovat vakavasti tehneet. Sinänsä täytyy
sanoa, että uuden hallituksen aloitettua on selvästi
tämän kasinokapitalismin hallintaa pyritty aikaansaamaan
niin, että veronmaksajien ja Suomen riskiä pienennetään
ja sijoittajien vastuuta korostetaan. Halutaan kieltäytyä yhteisvastuusta,
veloista, joka lisäisi juuri moraalikatoa, kun sen seurauksena
maa tai pankki voisi ottaa suurempia riskejä. Valitettavasti
vain hallitusohjelman rahoitusmarkkinavero ym. eurooppalaiset toteutukset
kaadettiin. Nekin kuuluivat sosialidemokraattien tavoitteistoon
saada kansanvaltaa rahavallan sijaan ja puuttua tämän
kriisin syihin.
Haluan lyhyesti käydä läpi nyt tätä taustaa. Nythän
periaatteessa on tietysti hyvä ohjeistaa jäsenmaita
kohti budjettitasapainoa, mutta on erittäin vakava asia
Suomen kohdalla, jos joudutaan tilanteisiin, joissa epäsymmetriset
syklit, meidän teollisuuden, meidän suhdannepolitiikan liikkumavara
lukitaan talouspolitiikkaan niin, ettemme pysty puolustautumaan
kansallisesti. Tämän takia tämän
asian käsittely ei ole lainkaan ollut sosialidemokraateille
myöskään valtiovarainvaliokunnassa mikään
rutiiniasia.
Ensinnäkin lakiin kirjattu sitoumus voi osoittautua
Suomen kohdalla ajoittain aika tiukaksi rajoitteeksi, joka ei ole
edes tarpeellinen. Suurilla alijäämillä,
ajoittaisilla, ei ole kovin suurta väliä, jos
velkataso pidetään kohtuullisena. Sitten täytyy
korostaa, että jotta etelän maiden ylivelkaantuminen
voidaan estää jatkossa, kontrollit ovat varmaan
sinänsä välttämättömiä,
mutta esimerkiksi Kreikkaa lukuun ottamatta nykyisetkään
ongelmat eivät johdu valtioiden velkaantumisesta vaan yksityisen
sektorin velkaantumisesta, jota taas valtioiden voi olla vaikea
rajoittaa.
Se, että budjetit pitäisi käyttää jossain
ulkomailla hyväksyttävänä, on
aika vakava periaate mennä hyväksymään.
Se istuu huonosti kansanvaltaan ja demokratiaan ja pohjoismaiseen
kansanvallan perinteeseen. Tämä on taustalla hyvä muistaa,
ja tämän takia muun muassa on valtiovarainvaliokunnassa
tätä asiaa kriittisesti arvioitu. Ensinnäkin
on tärkeä tämä finanssipoliittinen
neuvosto, jolla halutaan vahvistaa riippumatonta asiantuntijoista
koostuvaa finanssipoliittista osaamista, joka tukee VTV:n osaamista.
Sanotaan nyt suoraan, että muutamaa puolipäivätoimista
komission virkamiestä paremmin varmasti osaavat tuoda kansallisen
edun valvontaa mukaan, ja tältä osin oli hyvä,
että puheenjohtaja Sasin ja sosialidemokraattien yhteinen
linjaus myös valtiovarainvaliokunnan hallitusryhmien toimesta
selkeästi täällä todetaan.
Tästä valtiovarainvaliokunnan käsittelystä. Perustuslakivaliokunnan
lausunto jätti toivomisen varaa perustuslaillisen analyysin
suhteen. Esimerkiksi tämä 37/2012 ei
kirjoittanut auki budjettivallan kaventamiseen johtavan sopimuksen
oikeusperustaa siltä osin kuin sopimusmääräykset
menevät pidemmälle kuin Suomea jo sitova vakaus-
ja kasvusopimus, jonka aikanaan on todettu olevan perussopimuksen
ja perustuslain mukainen.
Kun tässä valmisteluvaiheen 24/2011
tilanteessakin pidettiin tärkeänä, että näitä uusia
velvoitteita jäsenvaltioille pohditaan, niin 2011 täällä lausunnossa
nimenomaan katsottiin: "Tältä osin jatkovalmistelussa
on kuitenkin syytä kiinnittää erityistä huomiota
uuden ja melko tulkinnanvaraisen SEUT 136 artiklan käyttöön
- -". Nyt tässä 37-lausunnossa se ei
totea oikeusperustasta tältä osin mitään.
Myöskään tarpeellista tulkintaa sinänsä auki kirjoitettujen
uusien velvoitteiden merkittävyydestä ei kuitenkaan
juuri käydä tai ainakaan selosteta auki tässä uusimmassa
lausunnossa. Erityisesti tämä oikeusperusta on
kirjoitettu auki ainoastaan tuomioistuimen toimivallan laajentamisen
osalta.
Kun 2010 perustuslakivaliokunta totesi, edellytti, että "ehdotusten
jatkokäsittelyssä on syytä varmistua
siitä, että säännöksiä mahdollisesti muutettaessa
oikeusperustojen riittävyyteen ja asianmukaisuuteen kiinnitetään
erityistä huomiota", niin tähän liittyy
valtiovarainvaliokunnan nyt eri vaiheessa ottama kanta siitä,
että kun on vaara, että aikaisemmat takaukset — Kreikka mitä ilmeisemmin,
mitä piti silloinen hallitus epätodennäköisenä,
että laina edes tarvitaan — aiheuttavat meille
myöskin valtion talouden kestävyyteen mahdollisesti
meidän hyvinvoinnin ja myöskin koko talouden rahoitukseen
selviä riskejä, niin on selvää,
että tältä osin nämä budjettivaltaan
liittyvät kysymykset ovat erittäin tärkeitä valtiovarainvaliokunnan
taholta myöskin budjettivallan näkökulmasta
ottaa eteenpäin. On nimenomaan tämmöinen
liu’uttamisen, vähä vähältä pala
-strategian vaara, minkä takia oli myös hyvä,
että valtiovarainvaliokunta kävi vielä perustuslakivaliokunnan
puheenjohtajan kanssa eilen aamulla tätä asiaa
läpi.
Puheenjohtaja Sasin kanssa saimme erittäin vahvasti
kansanvallan, eduskunnan budjettivallan ja kansallisen talouspolitiikan
näkökulmasta myöskin selvät
linjaukset, jotka kaikki muuten menevät kirkkaasti ohi
keskustan vastalauseen. Se oli monta päivää jäljessä tässä prosessissa
ja jäi valitettavasti eiliseen tai toissapäivään.
Nimittäin selvästi todetaan, että vaikka
nykyisen vakaus- ja kasvusopimuksen velvoitteisiin ja rajoituksiin
verrattuna lisärajoituksia ei pidettäisikään yksittäisinä muutoksina
valtiosääntöoikeudelliselta kannalta
ja merkittävinä, ne tosiasiallisesti kaventavat
tuntuvasti eduskunnan budjettipolitiikan vaihtoehtoja tietyissä suhdannetilanteissa.
Tämän
takia eduskunta edellyttää, että vaiheittaisten
muutosten kumulatiivinen vaikutus eduskunnan budjettivaltaan sekä kansalliseen
suvereniteettiin on otettava korostetun huolellisesti huomioon,
jos EU-sääntelyä jatkossa aiotaan edelleen
vahvistaa kansallista päätöksentekoa
rajoittavalla tavalla. Tämä on erittäin
tärkeä asia, nimenomaan että uutta normistoa
sovelletaan Suomen perustuslakia ja sen mukaista vallan kolmijakoa
kunnioittavalla tavalla. Eduskunnan budjettivallan ja kansanvallan
turvaamisen on mahdollistettava riittävä suhdannepoliittinen
itsemääräämisoikeus.
Kyllä nyt ollaan selvästi rajalla. Nyt on
selvästi kansallisen toimintakyvyn osalta katsottava kokonaisuutta.
Ei voida mennä pikkuhiljaa eteenpäin. Olen sanonut
täällä viime keväänä tästä virityksestä,
että sellaista tilannetta, jossa Suomen talouspoliittinen
itsenäisyys, kansallinen toimintakyky, eduskunnan budjettivalta,
siirtyisi Venäjän autonomiaa huonompaan aikaan,
ei ole hyväksyttävissä. Näillä valtiovarainvaliokunnan hallitusryhmien
ja toivon mukaan eduskunnan nyt yhteisellä rajapyykillä ja
otteella on nyt todella hallituksen ja perustuslakivaliokunnan tältä osin
erityisesti seurattava tarkkaavaisuudella jatkovaiheita.
Anne Louhelainen /ps:
Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä oleva
hallituksen esitys talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta
ja hallinnasta tehdyn sopimuksen hyväksymisestä on
todellinen ja vakava uhka suomalaisten itsenäiselle päätösvallalle.
Nyt on viimeinen hetki herätä huomaamaan, että Suomen
itsenäistä päätösvaltaa
viedään Brysselin yön pimeyteen, ainakin
huippukokousten suuret päätökset kun
tunnutaan tehtävän siellä nimenomaan
yön pimeinä tunteina, kuten myös viime yönä yhteiseurooppalaisesta
pankkivalvonnasta.
On syytä painottaen todeta, että Suomen ei
ole pakko tätä sopimusta ratifioida. Sopimus tulee voimaan,
mikäli kaksitoista euroalueeseen kuuluvaa osapuolta on
tammikuun 2013 alkuun mennessä tallettanut ratifioimiskirjansa.
Toinen huomionarvoinen seikka on se, että peruutusvaihdetta
ei ole. Tätä sopimusta ei voida irtisanoa.
Arvoisa puhemies! Tätä esitystä on
käsitelty muun muassa valtiovarainvaliokunnassa. Valiokunnan
kannanotossa todettiin, ettei tämä sopimus ratkaise
akuuttia talous- ja velkakriisiä. Lisäksi valiokunta
korostaa, että finanssipoliittiset tavoitteet eivät
ole tällä hetkellä Suomen kannalta ongelmallisia.
Miksi siis Suomen pitäisi tämä sopimus
ratifioida? Sopimuksen ratifiointi pitää kohdistaa
nimenomaan niihin kriisimaihin, joilla niitä ongelmia on.
Suomi ei vielä ole kriisimaa. Me emme siis tarvitse EU:ta
tai komissiota vahvistamaan markkinoiden luottamusta siihen, että maamme
harjoittaa vastuullista talouspolitiikkaa.
Perussuomalaiset puoltavat talouskurin vahvistamista erityisesti
kriisimaiden kohdalla. Muun muassa Kreikalle annettiin tiukkoja
ehtoja sopeutusohjelmansa rahoittamiseksi ja tukipakettien saamiseksi.
Käytäntö on kuitenkin jo osoittanut,
että kun ehdot eivät täyty, niin muutetaan
ehtoja, jotta tukipaketit voidaan silti maksaa. Euroryhmä on
juuri päättänyt seuraavan tukipaketin
maksamisesta.
Arvoisa puhemies! EU:ssa kehitetään uusia sopimuksia
toinen toisensa perään. Kun voimassa olevien sopimusten
raja-arvot paukkuvat, niin tehdään uusia mieleisemmillä kriteereillä.
Perinteiden mukaan siis tämäkään
sopimus ei todellakaan tule jäämään
viimeiseksi. Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan Herman Van Rompuyn joulukuun
alussa antaman raportin mukaan yhä syvemmälle
taloudelliseen yhteisvastuuseen vieviä sopimuksia on tulossa.
Aivan aiheellisesti valtiovarainvaliokunta kantaa sopimuksesta
antamassaan mietinnössä huolta siitä,
ettei komissiolla ole riittävän syvällistä asiantuntemusta
jäsenmaiden talouden tunnuslukujen arviointiin.
Arvoisa puhemies! EU:n keskiössä ei uskalleta,
vai pitäisikö sanoa, ettei kehdata, myöntää, että nyt
olisi viimein aika nostaa kädet ylös ja todeta,
että tämä valittu tie ei toimi. Näin
ei kuitenkaan tehdä, koska Euroopan unionin poliittisten kasvojen
menettämistä pelätään.
Mutta tällä pelolla on jo niin suuri hinta, että suomalaisilla
ei siihen yksinkertaisesti ole varaa.
Tämä sopimus talousunionin vahvistamisesta on
valtiosopimus, joten se on joko hyväksyttävä tai
hylättävä. Valtiovarainvaliokunnassa
perussuomalaisten kansanedustajien vastalauseessa ehdotettiinkin
tämän lakiehdotuksen hylkäämistä.
Arvoisa puhemies! Nyt olisi jo aika aloittaa laaja-alainen kansalaiskeskustelu
euroalueen integraatiosta ja ennen kaikkea siitä, miten
syvälle olemme valmiit integraatiossa menemään.
Kansalaiskeskustelun lopuksi olisi syytä järjestää neuvoa-antava
kansanäänestys, sillä vuoden 94 EU-jäsenyysäänestyksessä ei
todellakaan annettu mandaattia laaja-alaisen talouspoliittisen vallan
siirtoon EU:lle.
Tom Packalén /ps:
Arvoisa herra puhemies! Eurooppa on kriisissä, ja
Suomen demokratia on kriisissä. Hallitus on sitomassa Suomea
entistä syvemmälle Euroopan liittovaltioon ja
rahaunioniin. On moraalisesti todella arveluttavaa, jos hallitus
ajaa Suomen vähä vähältä niin
syvälle EU:n ja euron mustaan aukkoon, että tulevatkaan
hallitukset eivät sieltä löytäisi
takaisin itsenäiseen Suomeen. Nykyinen hallitus tuntuu
jatkuvalla syötöllä allekirjoittavan
sopimuksia, joita he eivät täysin ymmärrä ja
jotka ovat niin epäselviä, että parhaat
juristitkaan eivät pysty sanomaan, miten leväperäisesti
avoimeksi jätettyjä pykäliä tulkitaan,
kun ne päätyvät EU-tuomioistuimeen.
Arvoisa herra puhemies! Nyt on viimeinen hetki herätä tästä pahasta
unesta ja lopettaa tämä hölmöily.
Suomen on oltava demokratia jatkossakin.
Kimmo Kivelä /ps:
Arvoisa herra puhemies! Kysymys on toistaiseksi lyhyen parlamentaarikkourani
merkittävimmästä talouspoliittisesta
linjauksesta, jolla on kauaskantoiset seuraukset. Kaikkinensa on
kyse rauhan ajan historiamme keskeisestä linjauksesta.
Nyt voidaan kysyä perustellusti, miksi tässä salissa
ei aikaisemmin tätä keskustelua ole käyty.
Kun tämä asia oli lähetekeskustelussa,
oli myöhä ilta ja merkittävää keskustelua
ei päässyt tuolloin syntymään,
eikä tämän asian ympärillä ole
julkisuudessa käyty myöskään
kansalaiskeskustelua riittävässä määrin.
Missä olet, EU, missä olet, Eurooppa, voidaan
perustellusti kysyä. Toistaako historia itseään?
Olin hiljattain katsomassa teatterissa Mika Waltarin 1930-lukua
kuvaavaa näytelmää, joka oli nimeltään
Yö yli Euroopan. Jälleen on yö Euroopan
yllä. (Kari Rajamäen välihuuto) — Se näytelmä oli
nimenomaan äärimmäisyyksien, äärimmäisten
totuuksien, totuuden omistajien vuoropuhelua, ja samanlaisia totuuden
omistajia tuntuu Euroopan eliitti nyt olevan, edustaja Rajamäki.
Missä olet, Eurooppa? (Eduskunnasta: Hukassa!) Edesmenneen
itäisen naapurimme päämiehen Boris Nikolajevitš Jeltsinin
väitetään sanoneen, että maamme
on ollut pitkään kuilun partaalla mutta nyt uskallamme
ottaa ratkaisevan askeleen eteenpäin. (Naurua) EU on nyt
samanlaisessa tilanteessa. Hyvin usein tämän talous-
ja rahaliiton vakaussopimuksen ympärillä käydyssä keskustelussa
on puhuttu viipalointitaktiikasta. Tämän ilmaisun
historiahan vie sodanjälkeiseen Unkariin. Kun kommunistit
Mátyás Rákosin johdolla nousivat valtaan,
puhuttiin salamitaktiikasta: pala palalta otettiin valtaa, valloitettiin
avainpaikat, ja sitten yhteiskunta oli kommunistisen diktatuurin
hallinnassa. Meillä perustuslakivaliokunnassa, vaikka siellä on
jätetty eriäviä mielipiteitä,
perustuslakivaliokunnan enemmistö on katsonut, että yksittäiset
askeleet ovat olleet vain vähäisiä vallansiirtoja
ja eivät näin riko perustuslakia. Todellisuudessa
perustuslakimme rajoja on testattu ja koeteltu, ja silloin, kun
Suomen kansa äänesti EU-jäsenyydestä 1994,
ei varmasti oletettu, että 18 vuoden kuluttua ollaan tällaisessa
tilanteessa, ja silloinen perustuslaki ei olisi tällaista
tilannetta edes mahdollistanut. Perustuslakia piti uudistaa myös
tämän vuoksi.
Edustaja Sasi, valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja, aivan
oikein sanoi, että rakenteellisen alijäämän
arviointi on vaikeaa. Niin se on. Se ei ole rakettitiedettä,
se on lähinnä salatiedettä eikä perustu
mihinkään faktoihin vaan on enemmän tai
vähemmän jonkin sortin unelmahöttöä. Naivismi
ei ole poliittinen aatesuunta, on eräiden edustajien toimesta
tässä salissa joskus sanottu. Syvää naivismia
on olettaa, että esimerkiksi Ranska tai Italia kykenisi
noudattamaan tätä sopimusta.
Tämä sopimus tulee hylätä,
ja EU-politiikasta tulee järjestää kansanäänestys.
Minä ihmettelen, että Suomen Keskustan edustajia
ei ole täällä salissa nyt tämän
enempää. Samoin ihmetykseni oli, kun nämä paperit,
valtiovarainvaliokunnan mietinnön, sain käsiini,
miten ylimalkainen Suomen Keskustan vastalause on. Siinä ei
ole mitään todellista substanssia. Sen sijaan
perussuomalaiset ovat tässä vastalauseessaan perehtyneet asiaan
perusteellisesti, kuten myös perustuslakivaliokunnan eriävässä mielipiteessään.
Tämäkin asia ja äskeinen äänestyskäyttäytyminen,
jota kristillisen liiton ryhmänjohtaja keskustan osalta ylisti,
osoittavat, että keskusta on enemmän tai vähemmän
hallituspuolue ilman ministerisalkkuja, hallituksen äänetön
yhtiömies.
Arvoisa herra puhemies! On välttämätöntä, ennen
kuin tästä asiasta päätetään,
että tähän asiaan herätään,
että käydään julkisuudessa kansalaiskeskustelua
tästä asiasta. Tällaisia päätöksiä ei
saa tehdä EU-eliitin toivomusten mukaisesti laput silmillä.
Timo Soini /ps:
Arvoisa herra puhemies! Ensin haluan kiinnittää huomiota
todellakin valtiovarainvaliokunnan vastalauseeseen, jossa perussuomalaisten
valiokuntaryhmä on tehnyt ansiokkaan työn. Tämä kannattaa
lukea, tässä on perusteet, tässä on
nootitukset. Se on aivan eri tasoa kuin keskustan viisitoista riviä,
ja sitten heillä on vielä täällä ehdotus,
joka ei mitään hylkäystä esitä vaan
edellyttää, että hallitus ryhtyy sellaisiin
ja sellaisiin toimiin.
Miten tämä asia on nähtävä?
Tämä asia on nähtävä siten
kuin se on. Tämä koko onneton Kreikka-seikkailu
ja siitä alkanut rahojen lappaaminen etelän helmaan
alkoi Matti Vanhasen hallituksesta. (Eduskunnasta: Ohhoh!) Kyllä tämä on
hämmästyttävää, se
oli keskustan hallitus, kokoomus oli siellä apupuolueena
ja kaikki muutkin apupuolueet. Silloin sosialidemokraateilla vielä tuntui
olevan tolkkua. Te vastustitte tätä, puhumattakaan
nyt vasemmistoliitosta.
Mitä on tapahtunut sen jälkeen? Kreikka ykkönen,
Kreikka kakkonen, Kreikka kolmonen, juuri on lähtenyt 53
miljardia Kreikkaan. Tulevatko nämä rahat takaisin?
No, eivät varmasti tule. Ne tullaan leikkaamaan, ja keskusta
on tässä valmistautumassa siihen hikiseen iltapäivään, että kun
niitä leikataan, niin he ovat olleet myöntämässä vakuudettomia — vakuudeton
laina, mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa, että sillä lainalla ei
ole total return swapin suomaa johdannaissopimuksen suojaa. Siis
se ei mikään täysvakuus tietenkään
ole vaan total return swap -johdannaissopimus.
Kun EU:ssa tulee ongelmia, mitä tapahtuu? Konklaavi
kokoontuu Brysseliin, valvoo yön ja sanoo, että lisää Eurooppaa,
ja sen jälkeen lähtevät laskut kansallisille
hallituksille. Meillä on eurokomissio, meillä on
europankit, kohta on euroverot, eurobondit, oli meillä joskus
eurokommunismikin mutta ei ole onneksi enää.
Arvoisa puhemies! Kyllä täytyy sanoa, että Ruotsi
on toista maata. Se osaa sanoa, että seurataan, katsellaan,
tutkitaan, ja sitten kun he ovat seuranneet, katselleet ja tutkineet,
niin he ovat päättäneet, että he
eivät lähde tähän syvenevään integraatioon
mukaan. Tänään tuli tieto, jonka mukaan
Ruotsin kansasta 80 prosenttia vastustaisi eurovaluuttaan siirtymistä,
vain 8,5 prosenttia kannattaisi. Se on puolet vähemmän
kuin perussuomalaisten gallupkannatus. (Miapetra Kumpula-Natrin
välihuuto) — Kyllä minä, edustaja,
tiedän, että näin on asia, mutta nyt
puhuin siitä isosta linjasta, mihin ollaan menossa, pankkiunionista,
koska eihän tämä tähän
jää, arvoisa suuren valiokunnan puheenjohtaja.
Te tiedätte nämä asiat ja yön
pimeinä hetkinä hikikarpalot otsalla tuskailette
tämän asian kanssa niin kuin minäkin,
ja tämähän meitä yhdistää.
Arvoisa puhemies! Ainoa, mikä on tässä todella
selvä asia: meidän pitäisi palauttaa
freedom to fail, oikeus epäonnistua, se on markkinataloutta.
Minä olen kyllä ihmetellyt, missä vaiheessa
kokoomuksesta tuli sosialistinen puolue. Se sosialisoi yhteiset
velat koko kansan maksettavaksi. Täytyy kysyä,
missä ihmeessä te olette markkinataloutenne oppineet.
Ette ainakaan siellä, missä se on käytännössä toiminut.
Oikeata sijoittajavastuuta on se, että kun sijoittaa väärin, menettää rahansa.
Se voi tapahtua raviradalla, se voi tapahtua veikkauksessa, mutta
se ei voi tapahtua Euroopan unionin velka-asioissa, koska jos sijoitat
väärin, niin veronmaksajat maksavat. Tämä on
pelkkää pankkitukea, jossa pelastetaan ranskalaisia
ja saksalaisia pankkeja. Tässä ei pelasteta kreikkalaisia,
ei pelasteta portugalilaisia, ei espanjalaisia, päinvastoin
he kurjistuvat.
Arvoisa puhemies! Tällä kaulapannalla luodaan
sellainen järjestelmä, että kun ihmiset
ja kansat menevät labyrinttiin, ne eivät osaa
sieltä ulos, eivät osaa ulos, ja tässä ei
ole peruutusvaihdetta.
On kyllä käsittämätöntä,
että Euroopassa ollaan siirtymässä siihen
tilanteeseen, että ongelmat hoidetaan painamalla rahaa
lisää. Jos minä tai joku teistä menisi
autotallinsa nurkkaan painamaan lisää rahaa, niin
sinitakkiset tulisivat ja veisivät niin, etteivät
jalat maata tapaa. Mutta kun Euroopan keskuspankki tekee samaa,
levittää setelikoneella tätä gospelia,
niin ei tapahdu mitään.
Sitten olennaista: Kun meillä on ollut talous-, kasvu-
ja vakaussopimus, siinä olivat valtion velkaantumisen enimmäisraja-
ja alijäämäasiat. Ranska ja Saksa itse
rikkoivat tämän sopimuksen. Oliko siitä joitain
sanktioita? Luuletteko te, arvoisat kollegat ja minä myöskin,
että Ranska joskus tuomitaan maksamaan jonkinnäköisiä sanktioita?
Ne ovat pieniä maita varten, jos niitäkään
varten. Tässä on sellainen tilanne, että Suomi
voi olla, isänmaa, sellaisessa talouspoliittisessa tilanteessa
tulevaisuudessa, että tämän sopimuksen
edellyttämä talouspolitiikka pahentaa ja jyrkentää lamaa
ja tätä kulmaa.
No, sitten vielä tämä ratifiointiprosessi
itsessään. Kyllä täytyy sanoa,
että oikeudellisen hyväksyttävyyden kannalta,
puhumattakaan kansan hyväksyttävyydestä,
tämä on surullinen jatkumo siihen Paavo Lipposen
ja Sauli Niinistön junailemaan tapaan, jolla Suomi vietiin
ilman kansanäänestystä eurovaluuttaan.
Tätä kautta tältä eurosyventämiseltä puuttuu
moraalisesti kestävä pohja, ja tämä on
se iso asia, joka kalvaa ja johonka ei mitään
muuta ratkaisua ole kuin ajan oloon uusi kansanäänestys:
haluammeko me olla tässä mukana?
Tämä on vakava paikka sikäli, että vaihtoehtoja
on kaksi. Nyt me tulemme sinne rotkon reunalle. Otammeko askeleen
eteenpäin vai otammeko taaksepäin? Ottaisin askeleen
taaksepäin. Miksi? Siksi, että jos me sitoudumme
näihin sopimuksiin, niin me sitoudumme yhteiseen velkaan,
yhteiseen valtiovarainministeriöön, yhteiseen
Brysseliin, vaaleilla valitsemattomien ihmisten valtaan.
Kuka on joskus äänestänyt Herman
Van Rompuyta EU:n presidentiksi? No, ei ole äänestänyt, enkä minäkään äänestäisi.
No, kuka on valinnut Barroson EU-komission puheenjohtajaksi, missä siitä on
päässyt äänestämään,
ja kuinka näistä mainituista herroista pääsee
eroon? Tällaisille me — ja te — olemme
antamassa vallan. Meitä on sentään äänestetty
tähän taloon ja meidät voidaan äänestää täältä pois,
mutta näitä EU-byrokraatteja, vaaleilla valitsemattomia
presidenttejä, komissaareja, emme saa äänestää emmekä saa äänestää virasta
pois. Tätä kutsumme demokratian syventämiseksi.
Tämä on vaarallinen, vaarallinen harha.
Arvoisa puhemies! Mikä on eurovaluutan suurin ongelma?
Se on se, että on niin erilaisia kansantalouksia, ne eivät
voi samassa valuutassa toimia. Käytännössä Kreikalta,
Portugalilta on viety taloudellinen pohja. He eivät voi
tuottaa tällä hintatasolla mitään
palveluja ja tuotteita, jotka menevät vientiin, eivät
mitään. Ainoa tuote, joka menestyy, on auringonmollukka,
ja sitä riittää, eli turismi. Mitään
muuta ei ole. Ei mitään tuotannollista ole, ja
tämä on vakava asia.
Me perussuomalaiset emme halua, että näiden kansojen
kärsimykset jatkuvat. Olemme jankuttaneet, sanoin jo, että jankuttaneet,
kaksi vuotta olen puhunut ihmisten ja enkelten kielillä Suomessa,
Brysselissä, New Yorkissa ja Lontoossa ja sanonut, mikä sosialidemokraateillekin
silloin oli selvää: heti Kreikkaan velkasaneeraus,
koteloitu, ja sillä olisi selvitty. Mutta kun ei voitu brysselistien
kasvojen takia, ja nyt tämä syöpä on levinnyt
kaikkialle.
Arvoisat kollegat! Arvoisa puhemies! Kun syöpä leviää,
niin se voidaan vielä leikata. Jos sitä ei ajoissa
leikata, se tappaa.
Pirkko Mattila /ps:
Arvoisa puhemies! Pannaanpa nyt porukalla merkille, että tähän
mietintöön on jätetty vastalauseita ja
eriäviä mielipiteitä, ja eikö me
olla yhtä mieltä siitä, että puhua täällä sopii?
Ihan aluksi: Tällä touhulla, tällä järjestelyllä taas
kerran Euroopan unioni murentaa itse itseltään
arvovaltaansa, ja samalla näin myös sen tekee
Kataisen hallitus. Eli mitä aseita annatte meille käteemme?
Tämänkö, että Euroopan unioni
velkaantuu, menettää kilpailukykynsä,
ei noudata omia sääntöjään?
Tämäkö, joka julistaa mahtipontisesti,
että lisää byrokratiaa, ja vyöryttää direktiivejä valvomatta,
tulevatko ne toimeen ja mitä implementoidaan? Kroatiaa
ollaan tällä hetkellä sisään
heittämässä unioniin, niin mitä seuraavaksi?
En täysin voi ymmärtää sitä.
Pelkään aivan oikeasti unionin itsensä puolesta,
että tämä ei ole hyvää kehitystä unionin
puolesta.
Vesa-Matti Saarakkala /ps:
Arvoisa herra puhemies! Ensimmäisen kerran tämä nyt
käsittelyssä oleva talousunionisopimus tuotiin
perustuslakivaliokuntaan tämän kuluvan vuoden
alussa. Sitä käsiteltiin silloin pöytäkirjauksen
muodossa, koska lopullista sopimusta ei ollut olemassa ja siihen
ei voitu siten ottaa lopullista kantaa. Kuitenkin tämä sopimus
allekirjoitettiin maaliskuun alussa, siis noin yhdeksän
kuukautta sitten, ja olenkin ihmetellyt, missä tämä sopimus
on viipynyt ja miten ihmeessä se on nyt tuotu juuri tähän
ajankohtaan käsiteltäväksi tänne
eduskuntaan, samalle päivälle, kun meillä on
ollut käsittelyssä muun muassa Van Rompuyn ja
kumppaneitten aivan järkyttävä paperi,
joka siis menee vielä tästäkin ylitse,
mitä nyt olemme varsinaisesti täällä käsittelemässä.
Paperi vei varmasti päivällä kaiken huomion,
ja kun tämä asia on tämän istunnon
loppupäähän näin lykätty,
niin tuskin saa tämäkään riittävää huomiota.
(Miapetra Kumpula-Natri: Toinen asia!) Aivan turha on itkeä siellä hallituspuolueitten
edustajien, että pitää tulla iltavuoroon,
kun olette itse junailleet asian tällä tyylillä tänne
näin.
Tämä sopimushan on sisällöltään
aivan ennenkuulumaton. Tässä luovutetaan Suomen eduskunnan
budjettivaltaa, sen tunnustavat kaikki puolueet tässä salissa.
Perussuomalaisten mielestä tämä toimivallan
luovutus on merkittävä, ja se edellyttäisi
siksi vähintäänkin sitä, että sen seurauksena
se pitäisi täällä käsitellä vaikeutetussa
järjestyksessä, ja jotta se voitaisiin hyväksyä,
sitä pitäisi kannattaa kahden kolmasosan eduskunnasta.
Alun perinhän tämän sopimuksen sisältö oli
tarkoitus perustuslain tasolla säätää kansallisesti,
mutta poliittisista syistä sitten sitä sopimusta
muokattiin siten, että se saataisiin vietyä vähin äänin
jäsenmaissa läpi.
Tämä sopimus voidaan saattaa voimaan, jos 12
eurojäsenmaata allekirjoittaa sen ja hyväksyy kansallisissa
parlamenteissaan. En ymmärrä, minkä takia
me solidaarisuudesta toisia eurojäsenmaita kohtaan,
jotka ovat meitä vastaan rikkoneet, sitten hyväksyisimme
tämän sopimuksen täällä tässä lakiesityksen
muodossa.
Tässä sopimuksessa luodaan myös uutta
toimivaltaa EU-tuomioistuimelle, sellaista toimivaltaa, jota sillä aiemmin
ei ole ollut, koska nyt tämä toimivalta laajentuu
itsenäisten kansallisvaltioiden suvereniteetin eli täysivaltaisuuden ydinalueelle,
kun on kyse budjettipolitiikasta eli siis siitä, että meidän
julkiselle sektorillemme säädetään
jatkossa pysyvästi tämä alijäämäsäännös,
joka on 0,5 prosenttia maksimissaan.
Minua vain ihmetyttää, minkä takia
me todella näin toimimme, en ole kuullut hyviä perusteluita
sille. Ainoa perustelu on nähdäkseni se, että tämä hallitus
ei todennäköisesti tule pysymään koossa,
ja tällä sopimuksella haetaan selkänojaa siihen
tilanteeseen, jos talous yhä laskee: silloin saadaan tulla
tänne julistamaan, että emme me leikkaisi, mutta
kun tämä sopimus sanoo näin. Tämä sopimushan
on sen kaltainen, että siinä ei ainakaan mainita,
miten se voidaan irtisanoa. Myöskään
asiantuntijat eivät ole tuoneet esille sitä, miten
tämä voitaisiin irtisanoa. Joku voi sanoa, että eduskunnan
enemmistöllä — ehkä niin, mutta
siitä ei ole keskusteltu sen kummemmin.
Tämän lain, jonka tasolla tämä nyt
säädetään, kun perustuslakivaliokunnan
enemmistö on esittänyt, että yksinkertainen
enemmistö riittää, on kuitenkin tarkoitus
olla pysyväisluonteinen. Jos sitä lakia aikoo
joku päivä muuttaa, niin siitä seuraa
heti, että toiset jäsenmaat voivat vetää sen seurauksena
meidät EU-tuomioistuimeen, ja sieltä tiedetään
kyllä, mikä on tuloksena. Eli kyllähän
tässä ollaan ottamassa aivan ennenkuulumatonta
harppausta kohti liittovaltiota, ja siksi tämän
sopimuksen alkuperäinen nimi onkin sopimus talousunionista
eikä mikään näin pitkä rimpsu,
mikä tässä nyt on lueteltu. Tästähän
on puhuttu kurisopimuksena, vakaussopimuksena, finanssipoliittisena
sopimuksena, niin monena, ettei varmasti tavallinen kansalainen
pysy perässä, kun sitä täällä illan
hämärinä tunteina käsitellään.
Tämä sama touhuhan oli silloin aikoinaan, kun
EU:n perustuslaki muutettiin muotoon Lissabonin sopimus. Tällä tavallahan
saa myytyä mitä tahansa tuotetta, mutta ainakin
jos tuolla markkinoilla tuolla tavalla toimii, niin siitä kyllä seuraa
tuomio, ja niin pitää seuratakin, ikävä kyllä.
Tässä on menty nyt salamasotataktiikalla, ja siten
kansalaiset eivät pysty reagoimaan, kun hyökkäys
läpi linjojen käy koko ajan valtavalla voimalla
ja vimmalla, vääristelyllä ja harhaan johtamisella.
Siinä on onnistuttu kyllä erinomaisen hyvin, mutta,
ikävä kyllä, ei siitä oikein
viitsi onnittelemaankaan ruveta. Salamitaktiikka on ilmeinen, eli
tämä, että viipale kerrallaan tehdään näitä toimivallan
siirtoja, ja sitten sanotaan, että ei tämä yksittäinen
siirto vielä mitään, mutta sitten ehkä kokonaisuus — mutta
koska me pääsemme arvioimaan sitä, voisimmeko
esimerkiksi alistaa nyt kansanäänestykseen tämän
Van Rompuyn paperissa olevan sisällön? Kyllä tämä tilanne
pitää äänestää uudestaan
myös Suomen eurojäsenyyden osalta, koska vuonna
94 ei todellakaan annettu tämän kaltaiseen kehitykseen mandaattia.
Täällä aikoinaan pääministerin
tiedonannolla tuotiin eurojäsenyys käsittelyyn.
Ei siitäkään ole kansa päässyt
mitään sanomaan.
Tähän sopimukseen sisältyvät
myös poikkeukselliset olosuhteet todennäköisesti
suuria jäsenmaita varten. Eli kuitenkin on tilanne se,
että jos talouden taantuma on päällä,
niin näistä alijäämäsäännöksistä voidaan
poliittisista syistä lipsua. Se on täysin poliittinen
päätös, jos näin tehdään,
ja se pitää myös tiedostaa: ei pidä sinisilmäisesti
uskoa siihen, että jos me tätä noudatamme,
niin muut sen sitten tekisivät. Minä ainakin uskon,
että jo tämän päivän
olosuhteet saatetaan tulkita poikkeuksellisesti. Eli heti ensimmäisestä päivästä lähtien,
kun tämä sopimus astuu voimaan, jos se nyt hyväksytään,
voivat olla olemassa poikkeukselliset olosuhteet monissa maissa,
jotka ovat tämän allekirjoittaneet, ja siten he
saavat suoraan alkaa rikkoa sitä sopimusta.
EU-politiikan juridinen tulkintahan on erittäin luovaa
tänä päivänä. Siinä ei
enää auta luottaa siihen, mitä Brysselistä meille
kerrotaan. Mehän olemme siellä neuvotteluissa
olleet monta kertaa sopimassa hallituspuolueitten voimalla asioita,
ja kun sieltä on tultu kotiin, niin parin päivän
päästä on soitettu takaisin, että ei
se asia näin olekaan, että me olemme täällä mahdollisesti
enemmistöllä sen nyt päättäneet,
ei se sitä tarkoita, vaan se tarkoittaa tätä.
Sitten myös kotimaisten asiantuntijoiden, hallituspuolueitten edustajien
asiantuntemus on ollut heikkoa siinä suhteessa, että esimerkiksi
ERVV:n osalta ei ymmärretty, että siinä sopimuksessa
ei ole mitään korkokattoa, vaan siihen kuuluu,
että me maksamme ne korot kaikkineen päivineen,
jos siitä varainhankinnasta niitä korkoja seuraa.
Ensisijaisen velkojan asema EVM:n osalta: täällä kailotettiin
moniin kertoihin, että sellainen siinä on, vaan
ei ollut. Sitten on vielä kai käynnissäkin
tällä hetkellä eräitä neuvotteluja,
joissa Suomella on jonkin verran eri näkemyksiä siitä,
mitä on sovittu ja miten ja missä järjestyksessä ne
asiat pitää päättää siellä unionissa.
En mene nyt tässä vaiheessa tähän
Van Rompuyn paperiin, joka on ollut tänään
suuren valiokunnan käsittelyssä. Se ansaitsee
myös tukkapöllyä ja piiskausta aika lailla,
mutta meillä on varmasti tässä vielä iltavuoroa
jäljellä, joten palaamme varmaan siltäkin
osin asiaan.
Jussi Niinistö /ps:
Arvoisa puhemies! Suomen ei pidä ratifioida sopimusta
talousliiton vahvistamisesta. Täällä on
jo edellä käytetty monia merkittäviä puheenvuoroja
tästä tärkeästä aiheesta.
Etenkin perussuomalaisten kansanedustajat ovat keskustelussa kunnostautuneet,
enkä tahdo tässä yhteydessä enää toistaa
kaikkea jo sanottua. Tahdon vain alleviivata tämän
hallituksen esityksen epädemokraattista, liittovaltiokehitystä vauhdittavaa
ulottuvuutta. Olen ylpeä siitä, että eduskunnassa
vaikuttaa todellinen vaihtoehto, perussuomalaiset, vaihtoehto Kataisen
hallituksen eurouskoiselle politiikalle, jota keskusta tukee. Keskusta
on hallituspuolue ilman ministereitä.
Perussuomalaisten mielestä demokratia eli kansanvalta
ei ole täydellinen päätöksentekojärjestelmä,
ei suinkaan, mutta se on kuitenkin paras, mitä on keksitty.
Sitä haluamme puolustaa. Keskustelussa olevan talousliitto
Emua vahvistavan sopimuksen velvoitteet voimaan tullessaan kaventaisivat
kansanvaltaisesti valitun Suomen eduskunnan budjettivaltaa ja siten
entisestään Suomen valtiollista suvereenisuutta
eli täysivaltaisuutta. Suomen talouspoliittista itsenäisyyttä ollaan
sopimuksen myötä talouskurin varjolla antamassa
tarpeettomasti pois. Siksi en voi esitystä hyväksyä,
vaikka talouskurin tiukentaminen periaatteessa myönteinen
asia onkin. Suomi ei tarvitse kriisimaiden tavoin EU:ta tai komissiota
vahvistamaan markkinoiden luottamusta talouspolitiikkaamme.
Tähän yhteyteen pari sanaa kansallisen suvereniteetin
käsitteestä.
Seuraavan ajatelman kirjasin ennen eduskuntavaaleja vaaliteemoihini,
joiden puolesta olen edustajana pyrkinyt parhaani mukaan toimimaan:
"Uskon kansalliseen suvereniteettiin: vain ja yksinomaan kansalla,
joka muodostaa muista kansoista erillisen kansakunnan, on ikuinen
ja rajoittamaton oikeus vapaasti ja itsenäisesti päättää kaikista
omista asioistaan. Mielestäni aito demokratia on mahdollista
vain kansallisvaltioissa."
Arvoisa puhemies! Kansalta on kysyttävä. Tarvitaan
kunnon keskustelu Suomen ja Euroopan suunnasta. Kuka kannattaa budjettivallan luovuttamista
Suomen ulkopuolelle? Kuka vastustaa? Tästä on
kyse. Kannatan neuvoa-antavan kansanäänestyksen
järjestämistä euroalueen integraatiosta
ja Euroopan unionin tulevaisuudesta, sillä vuoden 1994
EU-jäsenyyskansanäänestyksessä ei
todellakaan annettu mandaattia laaja-alaiseen talouspoliittisen
vallan siirtoon EU:lle, kuten edustaja Saarakkala edellä aivan
oikein totesi. Eurososialistinen talouskolhoosikehitys on pysäytettävä.
Liittovaltiokehitys on pysäytettävä. Äänestin
vuonna 94 EU:ta vastaan. Olen siitä yhä ylpeä,
teen niin jatkossakin.
Juho Eerola /ps:
Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset ei hyväksy talousliitto
Emun vahvistavaa sopimusta, sillä siinä Suomen
talouspoliittista itsenäisyyttä annetaan talouskurin
varjolla tarpeettomasti pois muille maille vierahille. Emu, mikä lie,
siivetön lintu, milloin lie drontti kuolee sekin sukupuuttoon.
Suomi ei, toisin kuin useimmat näistä kriisimaista,
tarvitse EU:ta tai sen komissiota vahvistamaan markkinoiden luottamusta
siihen, että maamme harjoittaa vastuullista talouspolitiikkaa.
Tämä rakenteellinen alijäämä,
jota sopimuksessa ehdotetaan uudeksi budjettikurin mittariksi, on
ihan ok lisämittari mutta yksittäisenä numeerisena
sääntönä hyvinkin ongelmallinen.
Nimittäin tämä rakenteellinen alijäämä voidaan
laskea monin eri tavoin ja kuitenkin voidaan väittää,
että oikein on laskettu.
Lisäksi tämä rakenteellinen alijäämä on
hyvin herkkä kaikenlaisille ennusteille ja spekulaatioille
tulevasta talouskasvusta. Tarkka arvio tämän alijäämän
tasosta saadaankin usein vasta vuosia, vuosia myöhemmin.
Ennustusvirheet ovat suurimmillaan suhdannekäänteissä eli
juuri silloin, kun finanssipolitiikan numeerisia sääntöjä kaikkein
todennäköisimmin ollaan rikkomassa.
Esimerkiksi Irlanti ja Espanja eivät rikkoneet kasvu-
ja vakaussopimusta. Ne eivät olisi rikkoneet myöskään
tätä uutta, nyt tulevaa rakenteellisen alijäämän
sääntöä. Nykytiedoilla tehtyjen laskelmien
mukaan esimerkiksi vuonna 2008 ne rikkoivat alijäämäsääntöä selvästi,
mutta senaikaiset laskelmat näyttivät aivan päinvastaista.
Näiden numeeristen finanssipoliittisten sääntöjen
ongelma on juuri niiden joustavuus. Tietyissä tilanteissa
sääntöjen rikkominen voi olla jopa perusteltua,
joten niihin on syytä rakentaakin jonkinnäköinen
perälauta. Sääntöjen toimivuus
paranee selvästi, jos niiden tulkinta annetaan riippumattomalle
finanssipoliittiselle neuvostolle.
Nyt käsittelyssä olevassa sopimuksessa ongelma
on huomioitu, mutta tulkinta ja päätäntävalta on
annettu Euroopan komissiolle ja Eurooppa-neuvostolle. On täysin
päivänselvää, että eiväthän
tämmöiset instanssit, mitä ei ole koskaan
demokraattisesti missään yhteydessä valittu,
voi täyttää tämmöisen
riippumattoman valvojan edellytyksiä, ainakaan minun ymmärrykseni
mukaan.
Ongelmallista on edelleen myöskin se, että tämmöiselle
Suomen kaltaiselle pienelle, avoimelle taloudelle nämä nyt
ehdotetut alijäämäsäännökset
eivät sovi lähellekään yhtä hyvin kuin
esimerkiksi Ranskalle ja Saksalle. Meidän taloutemme pienuus
ja riippuvuus yksittäisistä toimialoista kasvattavat
suhdanteiden ja julkisen sektorin tasapainon vaihtelua, ja tästä syystä todennäköisyys
sille, että Suomi joskus sattumalta rikkoo jonkun mielivaltaisesti
asetetun rajan, on huomattavasti suurempi kuin tällaisilla
isommilla euromailla on. Suomi saattaa tulevaisuudessa olla siis
pakotettu harjoittamaan esimerkiksi syvässä taantumassa
sitä entisestään pahentavaa talouspolitiikkaa,
vaikka maan julkisen sektorin velkataakka ja markkinapaine alijäämän
välittömään leikkaukseen olisivatkin
verrattain alhaiset.
Arvoisa puhemies! Tässä sopimuksessa on useita,
useita, monia kohtia, jotka viittaavat liittovaltiokehityksen vauhdittamiseen,
esimerkiksi joukkovelkakirjojen liikkeellelaskun ennakkoraportit
sekä monenmoiset erilaiset keskustelukerhot. Suomen eurojäsenyydestä onkin
järjestettävä kansanäänestys — ensi
vuonna kansanäänestys 2013, olkoon se vaikka jonkunnäköinen
hyvä slogan — syystä, että sopimuksen
velvoitteet kaventaisivat merkittävästi tämän
meidän eduskunnan budjettivaltaa ja siten myöskin
Suomen, meidän, suvereniteettia ja täysivaltaisuutta.
Tämä sopimus on yritys syventää jäsenmaiden
keskinäistä integraatiota erittäin merkittävällä tavalla
ilman, että asiasta käydään
kunnollista julkista keskustelua, ja se on mielestäni hyvin pöyristyttävää.
Eurokriisin varjolla Suomi on jo luovuttanut meidän omaa
talouspoliittista valtaa Euroopan unionin tasolle, esimerkiksi sixpackin ja
EVM-sopimuksen kautta — eli sixpackia ja tupakkia, aika
terveet on konstit tällä menolla. Tämä hallituksen
esityksen hyväksyminen luovuttaisi tätä valtaa
entisestään ja lisää.
Tätä talouspoliittista valtaa yritetään
luovuttaa pieni siivu kerrallaan. Ennen puhuttiin siitä vivuttamisesta,
tämä on eräänlaista hivuttamista. Ja
ongelma on, että tällöin katsotaan jokainen
yksittäinen askel kerrallaan niin vähäiseksi
vallansiirroksi, ettei sen hyväksyminen vaadi esimerkiksi
eduskunnan määräenemmistöä tai
mitään neuvoa-antavaa kansanäänestystä,
toisin kuin me perussuomalaiset nyt vaadimme.
Sitten, arvoisa puhemies, ehkä jäi joltain
huomioimatta se, että tällä viikolla
tälle eduskunnalle luovutettiin useiden maamme eturivin
merkittävien tutkijoiden allekirjoittama vetoomus, jossa
nämä kyseiset allekirjoittajat toivovat, että eduskunta
ei ratifioi tätä sopimusta, jolla EU-politiikkamme
perustan oikeudellisen hyväksyttävyyden lisäksi
sen demokraattinen hyväksyttävyys voidaan taata.
Eli toisin sanoen on joko järjestettävä ihan
kokonaan uudet vaalit tai sitten se neuvoa-antava kansanäänestys.
Kun minä aikanaan vuonna 1994 äänestin,
silloin hyvin vaistonvaraisesti, tätä EU:ta vastaan, ei
silloin puhuttu tällaisista liittovaltiokehityksistä tai
muista. Ei puhuttu edes yhteisestä rahasta. Se oli jotain
ihan muuta, mistä silloin äänestettiin,
ja tämän takia onkin järjestettävä tämä uusi kansanäänestys,
kansanäänestys 2013.
Sopimusta talousliiton vahvistamisesta ei siis pidä ratifioida,
eikä Suomen pidä ottaa käyttöön maallemme
epäoptimaalisia EU-tason sääntöjä. Nyt
on siis käynnistettävä laaja kansalaiskeskustelu
tämän meidän euroalueen integraatiosta
sekä ennen kaikkea siitä, miten syvälle — miten
syvälle — olemme valmiit tässä integraatiossa
menemään.
Arvoisa puhemies! Totean vielä kerran, että tästä asiasta
on järjestettävä kansanäänestys 2013.
Astrid Thors /r:
Arvoisa puhemies, värderade talman! Kun kuuntelee
tätä keskustelua, ei oikeastaan tiedä,
tiedetäänkö, että puhutaan valtiosopimuksesta,
jonka ovat allekirjoittaneet kaikki EU-maat paitsi Yhdistynyt kuningaskunta
ja Tšekki. Me tiedämme tällä hetkellä,
että Yhdistynyt kuningaskunta ei hyväksy Strasbourgin
ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisua, haluaa irtautua EU:n vapaasta
liikkuvuudesta, ei halua tunnustaa työntekijöiden
sosiaalisia oikeuksia jne. jne.
Sitä vastoin tässä sopimuksessa ovat
mukana esimerkiksi Ruotsi ja Tanska, ja kun me katsomme, mitkä maat
ovat taloudellisesti menestyneet, niin ne ovat nimenomaan Ruotsi
ja Saksa, joista toisella on omassa perustuslaissa tämäntyyppinen
säännös, josta nyt keskustelemme, tunnustamme,
että tässähän on saksalaista
inspiraatiota, ja Ruotsissa on niin sanottu skuldregel, joka on Anders
Borgin ohella pitänyt Ruotsin talouden hyvin erinomaisessa
jamassa.
Jotkut väittävät, että tässä on
jotain aivan uutta. Tässähän on kyse
siitä, että puhumme samoista asioista kuin esimerkiksi
sixpackistä ja tähdennämme ja täsmennämme,
mitä jo Emussa on. Mutta kun keskustellaan siitä,
onko tämä hirveän rajoittava tai onko
tämä liian löysä, niin löytyy
mielipiteitä jokaiseen suuntaan. Joidenkin mielestä tämä rakenteellinen
alijäämä jättää paljon
erilaista tulkintavaraa, ja toisten mielestä tämä on
liian tiukka. Varmaan se totuus silloin on jossain tässä välissä.
Kun katsotaan, mitä uusia osioita tässä on, niin
tässä on muun muassa sellaista, että sitoudumme
koordinoimaan talouspoliittisia toimia muun muassa niin, että keskustellaan
esimerkiksi etukäteen, miten valtion lainoja lasketaan
liikkeelle.
Det är en bra sak att man är redo till ekonomisk-politisk
koordinering, och det är en sak som vi måste konstatera
att i många år nu har varit Finlands regerings,
regeringars, målsättning, att man ska sträva
till en ekonomisk-politisk koordinering. Det är naturligt
när man har en gemensam valuta.
Arvoisa puhemies! Käsite rakenteellinen alijäämä on
syystä herättänyt keskustelua tänään. Niin
kuin minä sanoin, joidenkin mielestä se on löysä ilmaisu
ja joidenkin mielestä se ei todellakaan toisaalta tuo Maastrichtin
sopimukseen verrattuna mitään uutta.
Mutta hyvät ystävät, meidän
oma hallitusohjelmamme, meidän oma budjettiraamitapamme on
monessa mielessä tiukempi kuin tämä nyt
esitetty sopimus. Todellakin voimassa oleva hallitusohjelma on tasapainon
osalta tavoitteellisempi kuin tämä sopimus. Missä on
se perustotuus, että maalla, joka hoitaa taloutensa hyvin,
ei ole mitään pelättävissä,
mailla, jotka ovat menestyksellä hoitaneet taloutensa,
niin kuin Saksa ja Ruotsi. Mailla, jotka hoitavat taloutensa hyvin, joilla
on fiscal discipline, ei myöskään ole
pelättävää suhteessa finanssimarkkinoihin.
On myös keskusteltu syystä tästä,
että tarvitaan finanssipoliittista neuvostoa. Olen samaa mieltä siitä.
Kun esimerkiksi katsomme, miten jotkut ennustuslaitokset Suomessa
arvioivat kasvuennustetta, koska kasvuennuste on tässä tärkeä,
niin olemme huomanneet aika suurta poliittista tarkoituksenmukaisuutta.
On hyvä, että valtiovarainvaliokunta toteaa tässä,
että se laitos, joka on tehnyt parhaimman arvion, on valtiovarainministeriö,
kun katsoo kymmenen vuotta taaksepäin, ja on hyvä,
että meillä on valtiovarainministeriö,
joka tekee poliittisista suhdanteista riippumattoman arvion. Tämä on
tärkeää.
Tarkastusvirastolle on myöskin suunniteltu roolia.
Valitettavasti minun arvioni tarkastusvirastosta ei ole yhtä suopea
kuin tästä finanssipoliittisesta neuvostosta.
Esimerkiksi tämän syksyn kokemukset Valtiontalouden
tarkastusviraston eri kohuraporteista ei ole lisännyt minun
luottamustani Valtiontalouden tarkastusvirastoa kohtaan. Esimerkiksi
yliopistojen vastinrahoitusasiassa he väittivät,
että oli miljoonien, kymmenien miljoonien virhe. Itse asiassa
virhe oli 30 000, koska oli annettu yliopistoille huonoja ohjeita.
Bästa vänner! Ingen har nämnt att
det här avtalet också vill bland annat främja
sysselsättning och stärka konkurrenskraften i
Europa. Det är också ett av de målen,
och det är också ett av de målen som
man ska göra, som man kan nå om man undviker onödig
skuldsättning. Och det är klart att när
man pratar om ett begrepp som strukturell inbalans så är
konjunkturpolitik möjlig. Den som påstår
något annat är faktiskt ute och seglar. Och om
vi talar om vad vi alla har ansett har varit bristerna i det gällande
EU-avtalet så var det ju att det inte fanns starka sanktioner
mot den som 2004 och 2005 bröt mot de gällande
reglerna. Här har också i dag förts fram
en massa påståenden.
Hyvät ystävät! Kreikka on parantanut
huomattavasti kilpailukykyään raskaalla tavalla,
raskaalla tavalla, josta tuskin moni täällä voi
kuvitella, miten paljosta moni tavallinen kreikkalainen joutuu luopumaan.
Tässä on puhuttu pankkiunionista tavalla,
joka ei ole totuudenmukainen. Tanska on esimerkiksi ei-euromaana
selkeästi menossa mukaan. Fantastinen Margrethe Vestager,
joka vähän muistuttaa Borgenin pääministeriä kyllä olemukseltaan,
totesi yön neuvottelujen jälkeen ruotsalaiselle
kollegalleen, että he menevät mukaan. Ruotsissa
on myöskin paljon tahoja, jotka haluavat, että Ruotsi
menee mukaan. Todellakin yön neuvotteluissa on päädytty
sellaiseen ratkaisuun, joka myöskin esimerkiksi ministeri
Borgin mukaan on monella tavalla tullut Ruotsia vastaan. He nyt
odottavat joitakin muitakin ratkaisuja, mutta me voimme olla tyytyväisiä,
että tänä yönä on saatu
aikaan sellainen ratkaisu, joka mahdollistaa näitten kahden
maan mukaantulon siihen tärkeään pankkiunioniin.
Arvoisa puhemies! Tämä on hyvä sopimus, jonka
voimme hyväksyä. Se parantaa kurinalaisuutta,
se parantaa talouspoliittista koordinaatiota. Sitä me tarvitsemme
EU:ssa.
Anneli Kiljunen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys ehdottaa, että eduskunta hyväksyy
valtiosopimuksen, jolla pyritään talous- ja rahaliiton
vakauden lisäämiseen yhdistämällä siihen
sitovia toimia, joilla jäsenmaiden talouspolitiikkaa sovitetaan
yhteen yhteisesti sovittujen linjausten mukaisesti. Tarkoituksena
on vahvistaa osapuolten julkisen talouden hoitamisen kurinalaisuutta
ja talouspolitiikkojen yhteensovitettavuutta sekä parantaa
talouden ohjausta ja hallintaa. Eli sopimuksella pyritään
nykyistä tehokkaammin sitomaan rahaliiton jäsenmaat budjettikurin
tavoitteisiin. Sinällään perustavoite
on hyvä ja erittäin kannatettava. Suurena kysymyksenä on
kuitenkin se, että käytännössä sopimus
merkitsee osittaista talouspoliittisen päätösvallan
siirtämistä pois kansalliselta tasolta Euroopan
unionin komissiolle, ja siten kyseessä on myös
erittäin merkittävä periaatteellinen
ratkaisu. Siihen nähden tämä on saanut
yllättävän vähän keskustelua
eduskunnassa tätä iltaa lukuun ottamatta.
Talouden hallinta ja ohjaus ovat olleet mukana jo rahaliiton
valmistelun vaiheessa sekä rahaliiton vakaus- ja kasvusopimuksessa.
Ongelmana on ollut kuitenkin se, että osa jäsenmaista
ei ole noudattanut budjettikuria. Kyse ei ole kuitenkaan vain valtioiden
talouskurista vaan myös yksityisen sektorin liiallisesta
velkaantumisesta, jonka seurauksena syntyvät yksityisen
sektorin laajemmat luotonsaannin ongelmat. Siltä osin talouden
hallinta on entistäkin vaikeampi ja laajempi kysymys.
Valtiosopimus edellyttää jäsenvaltioilta
julkisen talouden tasapainotavoitteita. Julkinen talous on tasapainossa,
kun noudatetaan vakaus- ja kasvusopimukseen perustuvia keskipitkän
aikavälin tavoitteita eikä jäsenvaltioiden
rakenteellinen alijäämä ylitä 0,5
prosenttia bruttokansantuotteesta. Julkisen velan on oltava myös
merkittävästi alle 60 prosenttia bruttokansantuotteesta. Valiokunta
arvioi, ettei sopimus aseta Suomen talouspolitiikalle tiukempia
ehtoja kuin olemme itse itsellemme asettaneet. Valiokunta piti kuitenkin
tärkeänä sitä, ettei sopimus
estä normaalia suhdannepolitiikkaa, kuten elvyttävien
toimien ja aktiivisen työvoimapolitiikan harjoittamista.
On kuitenkin huomautettava, että Suomen julkisen talouden
tilanne tällä hetkellä on hyvä lähinnä sen
vuoksi, että Suomen rahoitusylijäämäinen
työeläkesektori luetaan mukaan julkisen talouden
lukuihin. Ilman tätä tekijää Suomen
julkisen talouden alijäämä olisi noin
3 prosenttia bruttokansantuotteesta eli lähellä länsieurooppalaista
keskiarvoa. Toisaalta Suomen kannalta on hyvä, että eläkesektori
luetaan osaksi julkista taloutta, mitä se lakisääteisyytensä vuoksi
onkin. Se ei saa kuitenkaan ohjata taloutemme tasapainotusta. Työeläkejärjestelmien
itsenäisyys on säilytettävä,
ja niiden perimmäinen tarkoitus tulee säilyttää kaikissa
eri tilanteissa.
Meidän tulee myös muistaa, että järjestelmä poikkeaa
muista maista ja että meidän on kynsin hampain
pidettävä kiinni tästä järjestelmästä. Eläkejärjestelmää voidaan
kehittää mutta ainoastaan meidän omilla
ehdoillamme, suomalaisten eläkeläisten hyväksi.
Arvoisa puhemies! Sopimus edellyttää, että kansallisessa
laissa on korjausmekanismi, joka käynnistyy välittömästi,
jos tilanne sitä vaatii. Näin on myös
Suomessa. Suomen korjausmekanismiksi on valittu tiedoksianto, joka
turvaa budjettivallan säilymisen. Tärkeää on,
että tilanteeseen puututaan heti, välittömästi
ja riittävän ajoissa. Tästä syystä on
tärkeää, että Valtiontalouden
tarkastusvirasto, joka toimii riippumattomana valvontaviranomaisena,
tekee säännöllisesti oman arvionsa Suomen
rakenteellisesta jäämästä.
Arvoisa puhemies! Sopimus talousunionin vahvistamisesta on valtiosopimus,
joten se joko hyväksytään tai hylätään.
Sopimus tulee hyväksyä. Valiokunnassa käytiin
kuitenkin keskustelua siitä, että nyt hyväksyttävä sopimus
ei yksistään vaikuta tai rajoita eduskunnan budjettivaltaa
mutta tosiasiallisesti kaventaa tuntuvasti eduskunnan budjettipolitiikan
erilaisia vaihtoehtoja tietyissä suhdannetilanteissa. Tästä syystä on ehdottoman
tärkeää arvioida jatkossa aina muutosten
kumulatiivinen vaikutus nyt sekä pidemmille ajanjaksoille,
miten kukin päätös vaikuttaa eduskunnan
budjettivaltaan sekä kansalliseen suvereniteettiin.
Tästä syystä valiokunta halusi tuoda
lausumamuodossa eduskunnan tahtotilan jatkotyötä ja
tulevaisuutta varten. Valiokunnan lausumaehdotus on: "Eduskunta
edellyttää, että vaiheittaisten muutosten
kumulatiivinen vaikutus eduskunnan budjettivaltaan sekä kansalliseen
suvereniteettiin on otettava korostetun huolellisesti huomioon,
jos EU-sääntelyä jatkossa aiotaan edelleen vahvistaa
kansallista päätöksentekoa rajoittavalla
tavalla." Tämä on ehdottoman tärkeää tulevaisuutemme
kannalta.
Hanna Mäntylä /ps:
Arvoisa puhemies! Sopimuksessa vaaditaan leikkaamaan 60 prosentin raja-arvon
ylittävää velkasuhdetta vuosittain 5 prosentilla.
Jo nyt on selvää, että kaikki sopimuksen
hyväksyneet maat eivät pysty tätä noudattamaan.
Jälleen kerran siis ollaan tekemässä sopimusta,
jota eivät kaikki maat edes pystyisi noudattamaan.
Ilmeisesti tähän on jo varauduttu, koska olemme
saaneet Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan antaman raportin "Kohti
todellista talous- ja rahaliittoa". Siinä esitellään
aikataulut ja prosessit talous- ja rahaliiton lopulliseksi toteuttamiseksi. Raportissa
todetaan, että kaikki ehdotukset merkitsevät syvempää yhdentymistä.
Raportissa myös todetaan, että tavoitteena olisi
jo ensi vuonna perustaa yhteinen kriisinhallintaviranomainen sekä mekanismi
vahvempaa koordinointia varten. Jotta maat saataisiin sitoutettua
toteuttamaan vaadittuja sitoumuksia, voitaisiin maita tapauskohtaisesti
tukea väliaikaisella ja joustavalla rahoitustuella. Jälleen
uusi rahoitustukimalli niille maille, jotka eivät pysty
hoitamaan talouttaan. Kuka maksaa? Suomalainen veronmaksaja.
Vuonna 2014 on raportin mukaan aika perustaa jälleen
uusi yhteinen rahoituskapasiteetti, jota perustellaan sillä,
että sillä parannettaisiin maakohtaisten talouden
häiriköiden sietokykyä keskustason vakuusjärjestelmän
kautta. Kuka tämän maksaa? Suomalainen veronmaksaja.
Tämä raportti on todella järkyttävää luettavaa
ja jättää kaikki ovet auki imeä myös
pieni Suomi taloudellisesti kuiviin.
Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys
talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta
ja hallinnasta on yritys syventää jäsenmaiden
keskinäistä integraatiota merkittävällä tavalla
ilman, että asiasta käydään kunnolla
julkista keskustelua, ja se on myös kansalaisten halveksuntaa.
Asiasta tulisikin aikanaan järjestää kansanäänestys.
Esityksen selkeänä tavoitteena on liittovaltio,
ja sitä perussuomalaiset eivät voi hyväksyä.
Pentti Kettunen /ps:
Arvoisa puhemies! Mitähän tästä tilanteesta
sanoisivat ne suomalaiset intellektuellit, eli älymystö,
jotka jo 1800-luvun lopulla ajoivat viisaasti, ennakoivat Suomen
itsenäistymistä ja saivat Venäjän
senaatilta luvan ruveta painamaan suomalaista rahaa eli hopeakolikoita?
Ehtona oli kuitenkin, että kolikon kääntöpuolella
täytyy olla Venäjän vaakuna eli kaksipäinen
kotka.
Mitähän sanoisivat ne, jotka sitten Venäjän vallankumouksen
melskeissä 1917—1918 saivat julistettua Suomen
itsenäiseksi ja rakennettua itsenäisen Suomen?
Mitähän tästä tilanteesta sanoisivat
ne veteraanit ja sotainvalidit, jotka 1939—1944 puolustivat
Suomen itsenäisyyttä niissä olosuhteissa
silloin, ja mitä sanoisivat ne, jotka antoivat jopa henkensä niissä taisteluissa?
Minä luulen, että kaikki nämä ihmiset
ihmettelisivät tätä tilannetta.
Herra puhemies! Tämä torstai on Suomen itsenäisyyden
historian musta torstai. (Perussuomalaisten ryhmästä:
Kolmastoista päivä!) Tästä torstaista
minä julistan alkavaksi Suomen kolmannen itsenäisyystaistelun.
Kaikki te kansanedustajat, jotka olette tästä huolestuneita,
tulkaa mukaan tähän Suomen kansan kolmanteen itsenäisyystaisteluun.
Nyt on se hetki.
Herra puhemies! Tällä menolla, mikäli
annamme tämän jatkua, Suomi menettää itsemääräämisoikeutensa,
meistä tulee osa eurooppalaista liittovaltiota, ja sen
jälkeen Suomen venäjänkielinen nimi tulisi
kuulumaan tällä tavalla: Jevropeiska
Federatsija Respublika Finlandii. (Perussuomalaisten ryhmästä:
Ota se respublika pois siitä!) — Kyllä se
respublika kuuluu siihen.
Kysymyksessä on siis asia, joka on meidän kohtalonkysymys.
Olen perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan kanssa eri mieltä tämän
lain säätämisjärjestyksen osalta.
Olen sitä mieltä, että tämä laki
tulisi säätää vaikeutetussa
järjestyksessä, eikä sillä tavalla
niin kuin nyt perustuslakivaliokunnan enemmistö on tulkinnut.
Herra puhemies! Kannatan ehdottomasti myöskin niitä ajatuksia,
että Suomessa on mitä pikimmiten järjestettävä tästä kehityksestä neuvoa-antava
kansanäänestys. Minulle käy myöskin
sitova, mutta vähintäänkin neuvoa-antava kansanäänestys.
Niin kuin tässä aikaisemmissa puheenvuoroissa
on esitetty, tästä rahaliittoon liittymisestä Suomen
kansa ei ole saanut sanoa mitään. Nyt on tullut
se hetki, että Suomen kansalta on kysyttävä näistä asioista.
En toista niitä kaikkia asioita, mitä täällä on
jo esitetty. Lopuksi, herra puhemies, ehdotan, että tämä asia
palautetaan uudelleen valtiovarainvaliokunnan valmisteltavaksi ja
valtiovarainvaliokunnalle perustuslakivaliokunnan tulee antaa lausuntonsa,
joka ei voi olla tämä sama, mikä tätä mietintöä tällä hetkellä seuraa.
Ari Jalonen /ps:
Arvoisa puhemies! Edustaja Kettunen piti hyvän puheen.
Hän aloitti ja kertoi siinä sotiemme veteraanien
taisteluista ja toiminnoista. Minä aloitan samalla asialla.
5. päivä joulukuuta me annoimme koko täysistunnon
sotiemme veteraanien kunniaksi. Kaikki olimme pukeutuneet, toiset
olivat kammanneet hiuksensa ja laittautuneet asiaan kuuluvalla tavalla.
Nyt tässä vaiheessa tilanne on hieman erilainen;
kunnioitus tuntuu olevan jossain muualla.
Keskustajohtoiset hallitukset ovat aloittaneet tämän
EU-uskovaisen linjan. On ollut kaikennäköisiä ERVV:itä,
on sitten takauksia tai ilman, ja on ollut EVM:ää,
mihin on luvattu rahaa yli 12 miljardia — valtavia rahasummia.
Me emme voi näille enää yhtään
mitään. Me olemme siitä jo aikaisemminkin
EVM-kohdassa keskustelleet, mutta siellä on selkeät
pykälät, mitkä toteavat, että Suomen
ei tarvitse hyväksyä sitä, että EVM tilaa
lisää rahaa, joka menee taas Kreikkaan tai johonkin
muualle. Mutta se, mikä on ollut yhtenäisenä linjana
tässä koko ajan, on, että Suomen itsenäisyyttä luovutetaan
pala palalta EU:n alttarille, ja kaikki tämä EU-alttarille
uhraus tehdään vain siksi, että liittovaltio
syntyisi. Julkisesti sanotte toki, että ette kannata EU-liittovaltiota. Kuitenkin
kaikki teidän tekonne ovat suoraan EU-hermannien käsikirjasta,
miten liittovaltio synnytetään. Kaikille on selkeät
askelmerkit, ja te noudatatte niitä.
Arvoisat hallituspuolueitten jäsenet, eikö teitä hävetä yhtään?
Mukaan lukien keskusta näytti tälläkin
kertaa sen, että on äänettömänä hallituksen
jäsenkumppanina. Miten te aiotte selvittää tämän
puheeni alussa mainitsemalleni veteraanipolvelle? Miten te selitätte
sen linjamuutoksen, jolla 5. päivä joulukuuta
kunnioititte veteraanien uhrauksia Suomelle ja isänmaamme
itsenäisyydelle ja pala palalta myytte sitä eteenpäin?
Toisena hävettävänä toimenpiteenä minä pidän
sitä tapaa, miten nämä asiat on tuotu
yön pimeinä hetkinä tänne saliin
käsittelyyn niin, ettei paikalla ole edes lehdistöä,
joka kertoisi eteenpäin kansalle totuuden, mikä on
tässä takana. Tämä on suorastaan
hävettävää. Onneksi Suomella
on hyvä oppositio — tarkennan, kahden ryhmän
oppositio — ja se pitää kyllä huolen
siitä, että Suomi ja suomalaiset saavat kuulla
totuuden, mikä tässä asiassa on takana.
Ehdottomasti tästä liittovaltiokehityksestä on
kuultava kansaa paremmin. Kuten edustaja Kettunen sanoi, niin neuvoa-antava,
sitova, miten tahansa, mutta kansanäänestys on
liittovaltiokehityksestä pidettävä. Kansaa
on kuultava. (Jussi Niinistö: Kansa tietää!)
Tämä asia on tosiaan nyt käsittelyssä yön
pimeinä tunteina. Meidän hyvän opposition
kahden ryhmän yhteistyöllä yritettiin
siirtää tätä asiaan kuuluvalle
ajankohdalle niin, että kansa saisi tietää asiasta.
Te ette sitä halunneet, joten tämä asia
tarvitsee nyt sitten hioa kuntoon ja paremmaksi niin, että tämä tulee
kunnolla käsiteltyä. Tässä tilanteessa,
tässä muodossaan, mikä tämä on,
tätä ei voi missään nimessä hyväksyä,
vaan tämä tarvitsee hioa kuntoon. Sen takia, että tämä saadaan
hiottua kuntoon, kannatan edustaja Kettusen tekemää hyvää esitystä asian
palauttamiseksi ja järjelliseen kuntoon saattamiseksi.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Keskustelussa on edustaja Kettunen edustaja Jalosen kannattamana
ehdottanut asian lähettämistä valtiovarainvaliokunnan
ja perustuslakivaliokunnan käsittelyyn. Kun ehdotuksen
hyväksyminen keskeyttää asian ensimmäisen
käsittelyn, on ensin tehtävä päätös
tästä ehdotuksesta. Pyydän sen vuoksi seuraavia
puhujia lausumaan käsityksensä valiokuntaan lähettämisehdotuksesta.
Keskustelu valiokuntaan lähettämisestä päättyi.