Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä lakialoite 5/2002 tähtää kuntien valtionosuuslain muuttamiseen siten, että kuntien välinen yhteistyö huomioitaisiin valtionosuuslainsäädännössä niin, että silloin kun useampi kunta päättää järjestää esimerkiksi terveyspalvelut tai teknisen toimen palvelut, elinkeinotoiminnan palvelut tai muut yhteistyössä, niin asianmukainen ministeriö, sisäministeriö, voisi myöntää erillisvaltionosuutta tämän yhteistyön kannustamiseksi ja sitä kautta lisätä kuntien välistä yhteistyötä. Täällähän on paljon puhuttu kuntataloudesta ja kuntien välisten erojen kasvamisesta. Toisaalta on haettu keinoja, kuinka kansalaiset saisivat peruspalvelut tasavertaisesti kuntakoosta tai kuntasijainnista riippumatta.

Tammikuun puolivälissä julkaistiin Suomen Kuntaliiton tilaama selvitys kunnallisen itsehallinnon ja kansalaisten perusoikeuksien toteuttamisesta. Tämän selvityksen oli laatinut Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professori Kaarlo Tuori. Selvityksen johtopäätöksissä korostetaan yksiselitteisesti valtion viime käden vastuuta kansalaisten perusoikeuksien toteuttamisessa. Tästähän kuntapäättäjät ovat toistuvasti muistuttaneet valtion suuntaan ja korostaneet viime vuosikymmenen valtionosuusleikkausten vaikutusta. Kuntaliiton laskelmien mukaan kunnallistaloutta heikennettiin valtion säästöpäätöksillä 1990-luvulla 4,4 miljardilla eurolla eli noin 26 miljardilla markalla. Lisäksi kunnallisverosta tehtäviä vähennyksiä lisättiin 0,7 miljardia euroa eli noin 4 miljardia markkaa. Valtionosuusprosentit ovat vastaavasti tippuneet merkittävästi. Esimerkiksi 1990 valtio rahoitti sosiaali- ja terveydenhuolloin toiminnasta 44,2 prosenttia, kun rahoitusosuus vuonna 99 oli enää 20,9 prosenttia. Tämä on merkinnyt kuntien omavastuun korostumista ja kuntien oman rahoituspohjan merkittävää muutosta.

Tuorin mukaan kuntien rahoitusosuuden kasvu sosiaali- ja terveydenhuollossa voi uhata kansalaisten perusoikeuksien tasa-arvoista toteutumista. Hänen mukaansa, mikäli kunta joutuu nostamaan veroprosenttiaan pakollisista tehtävistä selviytyäkseen, sen perustuslaillinen itsemääräämisoikeus kaventuu. Merkittävää Tuorin lausunnossa on, että kuntatalouden tarkastelussa pitäisi lähteä vaikeimmassa asemassa olevien kuntien tasolta. Nythän valtion suunnalla lasketaan keskiarvoja ja korostetaan keskiarvojen merkitystä kunnallistalouden kokonaisuutta, mutta myös yksittäisten kuntien tilannetta arvioitaessa.

Tämä keskiarvoajattelu ei sovi kuntatilanteeseen ja kuntakentän todellisuuteen. Voin kertoa esimerkin Pohjois-Pohjanmaalta, joka on eräällä tavalla Suomi pienoiskoossa. Kolmen vuoden 1998—2000 yhteenlasketut verotulokehitykset olivat koko maakunnassa yhteensä 19,8 prosenttia, eli todella merkittävä verotulojen kasvu. Miten maakunnan sisällä tämä verotulokehitys jakaantui? Se jakaantui siten, että Oulussa kasvua oli 35,5 prosenttia, Siikalatvan seutukunnassa kolmen vuoden yhteenlaskettu määrä oli -3,7 prosenttia, Nivala—Haapajärven seutukunnassa -1,5 prosenttia, Lakeuden seutukunnassa -0,9 prosenttia ja Raahen seutukunnassa +2,1 prosenttia. Tämä kertoo siitä, että keskiarvot eivät anna oikeaa kuvaa kuntataloudesta. Niin kuin sanoin, täällä on puhuttu hyvin voimakkaasti kuntien asiasta, mutta liiaksi keskiarvojen pohjalta ja liiaksi korostaen kuntaliitosten olevan ratkaisu kuntatalousongelmiin.

Lakialoite, jonka olen jättänyt yhdessä 29 kollegan kanssa, tähtää siihen, että lainsäädännöllä kannustettaisiin kuntia yhteistyöhön ja tällä tavalla perusoikeuksien toteuttaminen voitaisiin turvata. Nyt tuetaan porkkanalainsäädännön kautta kuntien yhdistämistä, mutta ei yhteistyötä. Koen, että lakiesitys antaisi paremman vaihtoehdon kunnille itse ratkaista, mikä on sopiva tapa tuottaa palveluita.

Lakialoitetta tukee hyvin ed. Ranta-Muotion jättämä toimenpidealoite, jossa hän esittää, että yhteisinvestoinnit saatettaisiin parempaan asemaan valtion rahoituspolitiikassa ja sillä tavalla myös investointipolitiikan kautta tuettaisiin seutukuntayhteistyötä ja kuntien yhteistoimintaa.

Tarkemmat perustelut lakialoitteeseen löytyvät lakialoitteesta.

Pekka  Ravi  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Rantakangas on tehnyt lakialoitteen, jota voisi kuvata tavoitteiltaan oikean suuntaiseksi, mutta lakiteknisesti kannattaa varmaan kiinnittää viimeistelyyn huomiota. Mielenkiintoinen tämä esille nostettu problematiikka on.

Lakialoitteen perusteluissahan ed. Rantakangas aika perinpohjaisestikin tekee selkoa valtionosuusjärjestelmän tavoitteista ja myöskin niistä ongelmista, joita tällä hetkellä voimassa olevassa valtionosuusjärjestelmässä on, kun sitä on monta kertaa jouduttu ikään kuin paikkaa paikan päälle virittelemään. Tästä voi olla aivan yhtä mieltä. Samaten voi olla yhtä mieltä niistä mittavista ongelmista, joita peruskunnilla on palveluittensa järjestämisen suhteen. Erityisestihän se korostuu tietysti kansalaisille ehdottoman välttämättömien sosiaali- ja terveyspalveluitten katsannossa.

Ehkä kuitenkin kannattaa tuoda tässä keskustelussa esille se näkökulma, että jos me lähdemme valtionosuusjärjestelmää edelleen kehittämään sillä tavalla, että me yritämme paikkaa paikan päälle laittaa, se ei pitkässä juoksussa ole kestävä ratkaisu. Kaikkien voimavarojen tässä talossa pitää suuntautua minun käsittääkseni siihen suuntaan, että pystyisimme kiirehtimään valtionosuusjärjestelmän kokonaisuudistusta, jonka valmistelu ei tällä hetkellä ole aivan siinä vauhdissa kuin tässäkin talossa on peräänkuulutettu.

Mielenkiintoisesti ed. Rantakangas on perusteluissaan käsitellyt myöskin äskettäin käsittelyssä olleen kuntajakolain uudistusta. Hän on aivan oikein todennut, että siellä saatiin aikaan merkittävää eteenpäinmenoa. Minulle jäi mieleen se, että kun sitä keskustelua täällä käytiin, keskustan eduskuntaryhmän erittäin vaikutusvaltainen kunnallisasioihin paneutunut edustaja ja Kuntaliiton puheenjohtaja Hannes Manninen antoi siitä lakiesityksestä erittäin mairittelevan arvion, kun hän totesi, että kuntajakolaki näine muutoksineen on itse asiassa niin toimiva instrumentti kuin se näissä olosuhteissa voi olla. Siihen ei varmaan ole mitään sen kummempaa sanottavaa.

Samaa mieltä olen myöskin siitä, mitä ed. Rantakangas äsken sanoi, että aivan liian usein vannotaan autuaaksi tekevänä keinona kuntatalouden ongelmiin liian yksisuuntaisesti vain ja ainoastaan kuntaliitosten nimeen. Minä itsekin olen monta kertaa täältä puhujakorokkeelta käynyt puhumassa seudullisen yhteistyön puolesta ja haluan sen nytkin tehdä.

Sitten, jos ed. Rantakangas sallii, hieman kritiikkiä siitä osiosta, kun hän toteaa perusteluosansa loppupuolella, että "kuntien yhteistyö ei tällä hetkellä ole itsestäänselvyys, joten valtion tulisi satsata kuntien yhteistyöhön ehdottamamme aloitteen muodossa kuntien valtionosuuslain muuttamisesta". Kyllä minä ihmettelen, jos tämän päivän kuntakentässä on kuntia ja kunnallispoliitikkoja, joille ei kuntien välinen yhteistyö ole tänä päivän itsestäänselvyys. Saattaa olla, että ed. Vihriälä tuntee läheisesti jonkun sellaisen kunnallispoliitikon, mutta hän varmaan omassa puheenvuorossaan tuo sen esille. Mutta jos laajasti asiaa katsotaan, kyllä tänä päivänä kuntien välinen yhteistyö ainakin Itä-Suomessa on minun ymmärtääkseni aivan itsestäänselvä asia.

Seudullisella yhteistyöllä on minun käsittääkseni saatu myöskin aikaan semmoisia tuloksia, joiden pitäisi olla ruokkimassa yhteistyön syvenemistä ja levittäytymistä yhä uusille aloille. Siinä mielessä minä hieman oudoksun sitä, jos kuntakentässä ei pystytä havaitsemaan, että yhteistyön palkinto tulee kahta kautta. Se tulee sitä kautta, että pystytään kuntalaisille tarjoamaan entistä parempia ja laadukkaampia palveluja, ja toinen palkinto tulee kustannustehokkuuden kautta, kun toimimalla yhdessä saadaan tietenkin palveluita tuotetuksi edullisemmalla tavalla. Ei minulla tietenkään mitään sitä vastaan ole, jos päädytään siihen, että seudullista yhteistyötä vielä yhteistyöstä itsestään saatavan hyödyn lisäksi jollakin valtionosuusjärjestelmällä voidaan tukea.

Sitten, rouva puhemies, tulen loppuun ja, kun katson pykälän muotoilua, teen muutaman huomion siitä. Tässä on varmaan käynyt niin, että asia on koettu tärkeäksi ja on jäänyt vähemmälle miettimiselle, mitä pykälässä itse asiassa ehdotetaan. "Kunta-asioita käsittelevä ministeriö voi, - -". Minä luin sen sillä tavalla, että sillä tarkoitetaan itse asiassa sisäasiainministeriötä. Tämä jatkuu: "- - jos kunnat pitävät sitä kuntien keskinäisen yhteistyön kannalta tarpeellisena- -." No, varmaan pitävät. Tarkoittaisiko tämä, että tällaisten kuntien, jotka pitävät tarpeellisena avustusta yhteistyöhön, pitäisi ikään kuin hakemusmenettelyllä sisäasiainministeriöstä erityistä valtionosuutta hakea?

Kolmas seikka, joka pykälän sisällöstä minulle jää vähän epäselväksi: Miten sisäasiainministeriö voisi mennä jakamaan tehtäväkohtaisia valtionosuuksia ohi substanssiministeriöiden? Jos se onnistuu, niin silloin on ainakin osittain varsin merkittävä raja-aita ylittynyt.

Arvoisa rouva puhemies! Lakialoitteen lähtökohtaa ja tavoitteita seudullisen yhteistyön edistämiseksi pidän erittäin hyvinä. Varmaan keskustelun kuluessa tulen saamaan vastauksia näihin muutamiin esittämiini kysymyksiin.

Aulis  Ranta-Muotio  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Voimassa olevan kuntien valtionosuusjärjestelmän yksi puute on se, että se ei kannusta kuntia yhteistyöhön. Pelkkä puhuminen yhteistyön tarpeellisuudesta ei vain riitä. Asia on kyllä näin kuin ed. Ravi totesi. Voisin todeta, että Länsi-Suomessakin on niin, että muutaman viime vuoden aikana seudullinen yhteistyö on tiivistynyt, mutta vauhti saisi olla paljon kovempi. Ed. Rantakankaan lakialoite on aivan hyvä. Tämä antaisi kannustimia tähän toimintaan.

Kuntajakolain muutoksessa, joka joulun alla hyväksyttiin, tosiaan annettiin kuntaliitoksiin uusia porkkanoita. Sen lisäksi, että yhdistymisavustuksia korotettiin, tuli uusi investointi- ja kehittämistuki, jopa 10 miljoonaa markkaa tapausta kohti, kuntien yhteisiin palveluntuotantohankkeisiin, toki harkinnanvaraisena. Mielestäni tämäntapainen porkkana pitäisi olla myös vapaaehtoisessa seudullisessa yhteistyössäkin. Molemmillahan tähdätään samaan. Tosiasia on vain se, että kuntaliitosasia ei etene. Siinä on monia esteitä. Paikallisdemokratia siinä heikkenee. Vapaaehtoista yhteistyötä pitäisi mielestäni kannustaa. Vaikka siitä yhteistyöstä itsestäänkin koituu säästöjä, siinä on kuitenkin sellaisia esteitä, että sopivalla tällaisella samantapaisella investointi- ja kehittämistuella sitä saataisiin liikkeelle. Esimerkiksi seutuyhteistyökokeilussa, joka on nyt käynnissä, olisi erinomainen mahdollisuus testata näitä porkkanoita.

Se, mistä ed. Ravi, puhui, pitää tietysti paikkansa, liittyen ed. Rantakankaan lakialoitteeseen. Sisäministeriön on aika vaikea puuttua muihin toimialoihin. Voisi olla viisasta kehittää tällainen kuntaministeriö ...

No niin, kaikki tuli jo sanotuksi.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Rantakankaan lakialoite, jonka myös itse olen allekirjoittanut, on perusteltu ja hyvä, kuten täällä on jo useamman kerran tullut sanottua. Ehkä ne puutteet, mitä ed. Ravi toi esille, olisi juuri valiokunnassa katsottava, kun tämä sinne menee, mitä voitaisiin tehdä. Ennen kaikkea tämä kannustaisi seudulliseen yhteistyöhön. Kyllähän kunnallinen itsehallinto on niin arvokas asia, että minusta sitä pitää kuitenkin suomalaisessa demokratiassa vaalia ja pitää ehdottomasti siitä kiinni. Kaikki pakkotoimenpiteet, mitä kunnallishallintoon koetetaan tuoda, sen voi sanoa, on tuomittu aina epäonnistumaan. Ne eivät vain mene. Eivät ne mene Itä-Suomessa, mutta eivät ne mene varsinkaan Länsi-Suomen puolella, puhumattakaan Pohjanmaasta, semmoiset, kun pakkopelillä yritetään jotakin lähteä viemään. Se ei sovi kunnalliseen demokratiaan missään tapauksessa.

Kannustimia tarvitaan, ja mielestäni tämä lakialoite tältä pohjalta on hyvä juuri sen takia, että aina, kun yhteistyötä yritetään eräittenkin kuntien kesken — puhun myöskin omasta alueestani — on kuntaliitosasia ensimmäinen peikko, joka kaataa asiat. Jos ei kuntaliitokseen suostuta heti, niin sitten ei myöskään muu yhteistyö sen jälkeen tahdo luistaa. Se on nähty. Siitä on konkreettisia esimerkkejä. Luulen, että siitä on esimerkkejä muualtakin kuin Pohjanmaalta. Kaikki tökkii sen jälkeen, ettei juuri mihinkään yhteistyöhön olla valmiita. Pannaan poikki ja pinoon ja jenka päähän asian kohdalle. Odotetaan taas uutta valtuustoa, tai uusia valtuustoja. Näinkin voi sanoa, ja siinä mielessä olisi hyvä, jos lainsäädännöllä voitaisiin edesauttaa järkevää yhteistyötä esimerkiksi seutukunnittain tai muuten kuntien yhteistyötä. Kyllä seutukunta on varmasti ihan hyvä ratkaisu, mutta ehkä on eräitä tapauksia muutenkin seutukuntien tai maakuntien raja-alueella, että voisi ajatella ja pitääkin ajatella, että kunnat voisivat yhteistyötä harjoittaa.

Sitten valtionosuuksiin. Se on kyllä avoimesti todettava, emme me siitä mihinkään pääse, että vaikka nyt tällä hetkellä tilanne on hieman parempi, kun ajattelemme tätä vuotta kuntien kohdalta verrattuna viime vuoteen, niin kyllähän nyt taas voi todeta, että Lipposen hallitusten aikana valtionosuusjärjestelmää on merkittävästi heikennetty. Kunnille on siirretty lisää rasitteita ja taas valtionosuuksia tämän talon päätöksillä on siirretty kuntien kannettavaksi. Me olemme säätäneet täällä monta sellaista lainsäädäntöä, joista kunnat suoraan joutuvat vastaamaan. Minusta tästä asiasta ei päästä yli eikä ympäri, vaan se on avoimesti todettava. Siitä kantavat poliittisen vastuun Lipposen hallitukset kokonaisuudessaan. Mikään poliittinen ryhmä ei pääse tätä vastuuta karkuun.

En sano, olisiko keskustakin, jos se olisi ollut hallituksessa, joutunut tiettyjä leikkauksia tekemään. Todennäköisesti, mutta poliittinen vastuu on nimenomaan Lipposen hallituksilla ja ennen kaikkea siellä olevalla valtiovarainministerillä ja muilla vastuuta kantavilla ministereillä. Asiahan on juuri näin. Minä uskon, että kaikki me, jotka kunnallisissa päätöksentekojärjestelmissä omissa kotikunnissa olemme mukana, tiedämme sen. On aivan turha piiloutua täällä mihinkään ja todeta, että näin ei ole.

Mutta myönnetään se, että nyt on vähän saatu parannusta, kun vaalitkin lähestyvät. On tietenkin ymmärrettävää, että nyt myönteiset tuulet ovat puhaltamassa, kun siellä kunnissa on kuitenkin niitä ääniä ympäri maan. Näinhän asia on. Sen takia on tietenkin myönteisenä todettava, että asiat ovat lähteneet vähän parempaan suuntaan menemään.

Tähän lakialoitteeseen liittyy se, varsinkin kun tässä puututaan sosiaali- ja terveyspuoleen, että Kansallinen terveysprojekti etenee ja saa varmaan jonkinlaisen päätingin huhtikuun aikana ja sitten lähdetään katsomaan sitä, mitä pitää tehdä. Ainakin ennakkotiedot kertovat, että meillä on tällä hetkellä tämän projektin mukaan liian pieniä terveyskeskuksia. Terveyskeskusten määrästä puhutaan, että asukasluvun pitäisi olla vähintään 20 000. Tässä tullaankin monella seutukunnalla siihen tilanteeseen, että varmasti muutoksia tällä puolen on tulossa ja tapahtuu. Toisaalta mielestäni juuri tällä lakialoitteella ja näillä näkemyksillä, mitä tässä esitetään, juuri tähän yhteistoimintaan voitaisiin saada lisää tehoa ja parannusta, jos tällä tavalla meneteltäisiin kuin ed. Rantakangas on lakialoitteessaan esittänyt.

Arvoisa puhemies! Mielestäni kuntajakolaki, joka hyväksyttiin, oli hyvä esitys. Se antaa mahdollisuuden kunnille niin sanotun porkkanarahan turvin liittyä toiseen kuntaan ja tehdä kuntaliitoksia. Jos ne vapaaehtoisesti tapahtuvat, mielestäni semmoista pitää tukea. Ei sitä pidä vastustaa, jos kerran kunnalliset päättäjät ja kuntalaiset ovat sitä mieltä, että suurimmassa kuntayksikössä ja paremmin toimivassa voidaan mennä eteenpäin, vaan sitä pitää tukea. Minusta tämä niin sanottu porkkanalakiesitys oli erittäin myönteinen.

Parastaikaa on menossa kuntaliitoshankkeita tai -selvityksiä, niitä on Etelä-Pohjanmaalla, niitä on Pohjois-Pohjanmaalla, taitaa olla myöskin Itä-Suomessa merkittäviä tällä hetkellä menossa. Kun kansalaiset ovat nämä sitten käsitelleet myöskin kansanäänestyksissä, toivottavasti sitten valtuustot tekevät sen mukaiset ratkaisut. Siinä kyllä saavutetaan, jos niistä jotakin syntyy, merkittävää taloudellista etua myöskin uudelle muodostettavalle kunnalle. Nythän ei kuntia liitetä yhteen, vaan kunnat lakkaavat olemasta ja perustetaan uusi kunta yhteistyöhön haluavien kuntien kesken.

Pekka  Ravi  /kok(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Ed. Vihriälä puhui ihan viisaita puheenvuorossaan. Haluan yhtyä hänen näkemyksiinsä ensinnäkin siinä, mistä hän aloitti, että seudullinen yhteistyö ei todellakaan ole pelkästään seutukuntayhteistyötä, vaan todellakin täytyy katsoa näitten tänä päivänä monesti varsin keinotekoisten seutukuntarajojen yli.

Kun hän puhui siitä, että nimenomaan Lipposen hallitusten aikana on tapahtunut kehitystä, että on säädetty kunnille lisää lakisääteisiä tehtäviä ja taloudelliset resurssit eivät ole täysimääräisinä seuranneet perässä, sekin on totta. Mutta mahtaako ed. Vihriälä, joka on hyvin pitkäaikainen kunnallispoliittinen päättäjäkin, muistaa sellaista aikaa, minä en ainakaan omalta uraltani muista sellaista aikaa, jolloin olisi tapahtunut niin, että kun täällä on säädetty jokin subjektiivinen oikeus, se täysimääräisesti olisi resursoitu myöskin kunnille. Kyllä sekin pitää sanoa.

Sitten tervehdin tyydytyksellä ed. Vihriälän oikean suuntaista näkemystä siitä, että nyt on ikään kuin alkanut (Puhemies koputtaa) uusi ura valtioneuvostonkin suhtautumisessa kuntatalouteen.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Raville vain hyvin lyhyesti totean, että jo oli aikakin alkaa uusi ura.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Eduskunnan käsittelyssä on ollut nyt harvinaisen paljon kunta-asioita. Niitä on ollut sekä hallituksen esitysten muodossa että budjettiin liittyen ja myös lakialoitteiden muodossa. Mielestäni nyt lähetekeskustelussa oleva ed. Antti Rantakankaan ja muiden lakialoite on varsin ajankohtaan ja asiaan sopiva.

Parhaillaanhan hallintovaliokunnan käsittelyssä on hallituksen esitys koskien seutuyhteistyötä. Kysymys tässä on kokeiluhankkeesta. Mielestäni tämä lakialoite tukisi osaltaan sen hankkeen toteutumista, jos ja kun päästään kokeilusta pysyvään käytäntöön. Tämä lakialoite olisi omiaan edistämään kuntien vapaaehtoista yhteistyötä, jota tänä päivänä kautta maan suoritetaan jo varsin paljon.

Esille on noussut kysymys siitä, miten kuntia tähän kannustetaan ja pitäisikö kannustaa. Meillehän on Lipposen hallituksen taholta todettu, että kun yhteistyö tuo sinällään säästöä, onko tarpeen enää liittää tähän kannustavaa valtionosuutta. Mielestäni on tarpeen. Jos me näemme tärkeänä sen, että kannustetaan kuntajakolain mukaisin valtionosuusporkkanoin tai muilla porkkanoilla kuntia liittymään yhteen, niin miksi emme kannustaisi vapaaehtoiseen yhteistyöhön. Siitä pitää saadakin säästöä, mutta siitä tulee varsinkin joissakin tilanteissa, ja etenkin alkuvaiheessa, myös kustannuksia, kun tehdään selvityksiä yhteistyöstä, kenties olemassa olevien tilojen käytön ja voimavarojen käytön uudelleen järjestelystä tai uusista, tähän aikaan ja tilanteeseen sopivista toimintatavoista. Alkuvaiheessa tarvitaan kenties lisäpanoksia useimmissa yhteistyökuvioissa. Kannustavaa toimintatapaa ja kannustavaa valtionosuusjärjestelmää tässä siis tarvittaisiin.

Elinkeinopuolellahan on kenties pisimmälle päästy yhteistyökuvioissa. Se on koettu helpoimpana. Vaikeampia ovat sitten kunnan perustehtäviin kuuluvat terveyspalvelujen, sosiaalipalvelujen tai koulupalvelujen järjestäminen kuntalaisille. Näiden peruspalvelujen osalta kysymys on monissa kunnissa jo siitä, ovatko kansalaiset tasavertaisessa asemassa palvelujen saatavuuden suhteen. Etenkin palvelujen laadun suhteen on ongelmia ja, mikä vakavinta tulevaisuutta ajatellen, palvelujen kestävän rahoituspohjan suhteen. Ei voi olla oikein, että kunnat pakotetaan velkaantumaan tai että kunnat pakotetaan myymään sellaista varallisuutta, joka on niille myös tuottavaa, vuosien ja vuosikymmenten saatossa kertynyttä varallisuutta, kuten metsäomaisuutta, kyetäkseen täyttämään lain ja perustuslain velvoitteet kuntalaisten, kansalaisten, suhteen.

Arvoisa puhemies! Mielestäni tässä on käyty hyvää evästystä, ja se jatkuu. Keskustelussa on noussut esille myös se, mikä on lakialoitteiden sisältö ja miten niitä käsitellään, pitääkö lakialoitteen olla niin hyvin tehty, että sitä ei valiokuntakäsittelyssä ja eduskunnan käsittelyssä korjata. Muistuttaisin tässä siitä, että eri valiokunnissa on käsitelty hallituksen perusteellisesta valmistelukoneistosta tulleita hallituksen esityksiä, joiden pykälistä yli puolet on valiokuntakäsittelyn aikana muutettu. Näin ollen ne sanamuodot, joita ed. Antti Rantakankaan lakialoitteessa on koskien 6 a §:ää, voivat kaivata korjausta. Sitä varten valiokunta kuulee asiantuntijoita. Sitä varten se perehtyy tähän perusteellisemmin. Näinhän tehdään hallituksenkin esitysten osalta.

Totean vielä sen, että hallintovaliokuntahan sai oman lakialoitteensa viime vuoden puolella, viime valtiopäivillä, hoidettua, ja se on myös viime viikolla vahvistettu. Yhdyn niihin ajatuksiin, että eduskunnassa pitäisi kyetä myös lakialoitteilla hoitamaan sellaisia asioita, jotka nähdään täällä yhteisesti ja perusteellisen pohdinnan pohjalta tärkeiksi lakihankkeiksi, ja viemään niitä tavoitteita eteenpäin, joita täällä laaja poliittinen yhteinen tahto näkee keskeisinä. Ymmärtääkseni tässä asiassa ollaan erään sellaisen tärkeänä nähtävän asiakokonaisuuden kanssa tekemisissä.

Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Yhdyn niihin ajatuksiin, joita täällä on todettu ed. Rantakankaan lakialoitteen tarpeellisuudesta. Minusta myöskin tämä lakialoite on perusteltu ja tarpeellinen johtuen siitä, että nyt olemme yksimielisesti täällä todenneet kuntatalouden vaikeudet ja olleet yksimielisiä myöskin siitä, että kuntien palvelukykyä palvelujen riittävyyden ja laadun suhteen ei voida varmistaa muuten kuin saattamalla valtionosuusjärjestelmä uudelleen ajan tasalle siten, että kunnilla on vakaa tulopohja ja riittävät resurssit palvelujen tuottamiseen. Mutta kun näyttää siltä, että tämä ei etene kaikin ajoin siinä aikataulussa ja rytmissä kuin asioiden tila vaatisi, hallituksen taholta on nostettu hyvin vahvasti ratkaisuksi kysymykseen aina rakenteelliset muutokset. Sitä taustaa vasten on juuri, niin kuin täällä on todettu, uudistettu kuntajakolaki ja sinne on tullut parannettu yhdistymisavustusjärjestelmä ja lisäksi investointi- ja kehittämistuki harkinnanvaraisena, elikkä näillä toimilla edistetään hyvin vahvasti rakenteellisia muutoksia.

Toisaalta näyttää selvästi siltä, että myöskin Kansallisen terveydenhuoltoprojektin väliraportissa yhtä lailla ollaan valmiita taloudellisesti tukemaan nimenomaan rakenteellisia muutoksia eikä niinkään yhteistoimintaan liittyvää palvelujen tuottamisjärjestelmää, sillä terveydenhuoltoprojektin väliraportissa todetaan, että sairaanhoitopiirien yhteistyötä ja työnjakoa parannetaan ja sairaanhoitopiirien määrää vähennetään tukemalla vapaaehtoista yhdistymistä. Yhtä lailla perusterveydenhuollon ja aluesairaaloiden sekä pienten keskussairaaloiden yhdistymistä terveydenhuoltopiireiksi tai terveydenhuoltoalueiksi tuetaan, toki molemmat vapaaehtoisuuden pohjalta, mutta kuitenkin selvästi rakenteellista muutosta ollaan valmiit taloudellisesti tukemaan. Siinä mielessä kuntien vapaaehtoinen yhteistyö palvelujen tuottamisessa tulee saattaa taloudellisesti tasavertaiseen asemaan rakennemuutosten kanssa siten, että yhteistyöllä tuotettu palvelujärjestelmä saa saman lähtökohdan ja myöskin tämän lakialoitteessa esitetyn harkinnanvaraisen tuen keskeisille kuntien toimialoille palvelujen tuottamiseen. Siinä mielessä minusta tämä on erinomainen. Uskon, että meillä hallintovaliokunnassa on tilaisuus tästä asiasta keskustella.

Hallitus on myöskin tuonut eduskuntaan lain seutuyhteistyökokeilusta. Siinähän myöskin vapaaehtoisuudesta on kysymys. Kunnat voivat järjestää yhteistyön kunnallisten yhteisten toimielinten kautta tai yksityisoikeudellisten yhteisöjen kautta. Siinäkin on porkkanaksi esitetty kuitenkin se, että tulisi sitova lausuntomenettely kuntien osalta suhteessa valtion aluehallintoon ja maakuntaliittoihin. Tällä myöskin on pyritty porkkanaa seutuyhteistyökokeiluun löytämään, joten kyllä tämä kuntien yhteistyö kaipaa myöskin tukea taloudellisesti, niin kuin lakialoitteessa on esitetty.

Minä kannatan tätä lakialoitetta ja toivon, että tämä saa valiokunnassa myönteisen käsittelyn.

Esa  Lahtela  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Rantakangas on tehnyt lakialoitteen, joka pitää tietysti arvioida kokonaisuutena, mitä tämä tarkoittaa, ja muutama ajatus, joka on tullut mieleen.

Tässä tulee sellainen mieli, jotta ollako vai eikö olla. Mitä tässä on hyviä asioita? Tässä alussa voisi asettaa kysymyksen niinpäin, jotta pitääkö jonkun maksaa yhteistyöstä. Ymmärrän ed. Vihriälän näkemyksen pohjalaisuudesta. Siellä ollaan sen verran jäyhiä kavereita, jotta vaikka olisi persauki, kaverin kanssa ei kyllä yhteistyötä tehdä. Pitääkö valtion lähteä siihen maksumieheksi?

Mutta sitten minä kuitenkin näen tässä semmoisen näköalan, jotta tässä on kyse tietyn tyyppisestä porstuasta. Tämä on niin kuin esiaste. Ed. Rantakangas on siinä mielessä tehnyt hyvän aloitteen siltä näköalalta, jotta kun ensin saadaan nämä jäyhät kaverit porstuaan tekemään yhteistyötä pienillä porkkanoilla, sen jälkeen he huomaavatkin, jotta tässähän on isommat porkkanat tulossa kuntajakolain osalta, jolloin isketään kättä päälle ja sanotaan, jotta mitäpäs me nyt erillään ollaan, pannaanpa yhteinen valtuusto pystyyn. Minusta tämä on ajatuksena ihan hyvä. En tiedä, onko ed. Rantakangas näin ajatellut, mutta kun ihmisiä on oppinut tuntemaan eri puolilla Suomea, niin tämä voi olla semmoinen. Sen takia minä en olisi hirveän paljon vastustamassa tätä.

Tässä saadaan semmoinen järjestelmä, joka edesauttaisi kuitenkin kuntarakenteen kehittämistä. Nimittäin olen vakaasti sitä mieltä, jotta kynnyksiä pitäisi saada madallettua siihen suuntaan, jotta tehdään enemmän yhteistyötä kuntarajojen yli, mahdollisesti liitetään ihan pieniä kuntia yhteen. Nimittäin on järjetön juttu, jotta meillä on muutaman sadan ihmisen kuntia. Täällä Helsingissä se tarkoittaa, jotta yhden talon asukkaat olisivat oma kuntansa. Siihen liittyen voi sitten kysyä, miksi me emme sitten, jos pieni kunta on niin hirveän hyvä ja tehokas, jaa Suomea yhä pienempiin kuntiin. Kun Joensuusta tehdään vaikka 5 000 asukkaan kuntia, niin siitä saadaan kymmenen kuntaa, ja Helsingistähän saakin jo sitten — paljonko täällä nyt onkaan asukkaita, melkein 600 000 — siitähän tulee 500 kuntaa, mitä siitä nyt tulee. Saadaan ihan reippaasti kuntia lisää, jolloin virkamieskunta lisääntyy ja saadaan työpaikkoja hirveästi lisää. Silloinhan se tarkoittaa, että työllisyys saadaan hoidettua. Mutta sitä en vain tiedä, kuka sen maksaa, maksupuolella voi olla vähän hankalaa.

Porstua-ajatuksen minä tässä hyväksyisin, ja jos ed. Rantakangas sitä on ajatellut, niin olen sitä hyvin lämpimästi kannattamassa.

Sitten on puhuttu, jotta nämä Lipposen kaksi kautta ovat olleet yhtä kurjuutta. Pitäähän kuitenkin todeta, että onhan tässä jotain myönteistäkin tapahtunut. Ed. Ravi mustamaalasi, että koko tämä aika on ollut synkkää ja pimeää kehitystä ja kunnille kurjaa, mutta onhan tapahtunut hirveän paljon. Kyllähän jos yhteisöveromuutosten osalta miettii, niin onhan siellä jotain myönteistä kuitenkin pienten kuntien osalta. Tai sitten kun katsoo, mitä sosiaali- ja terveyspuolen tai koulupuolen valtionosuuksissa on tapahtunut, niin nyt ollaan kuitenkin menossa hyvää vauhtia hyvään suuntaan. Sen takia niitä ei pidä vähätellä, koska kyllä silloin, kun oli ne mustat vuodet, mitä elettiin viime vuosikymmenen puolessavälissä vuodesta 95 lähtien, oltiin niin kurjassa tilanteessa, että jotain oli tehtävä. Uskon, että vaikka olisi ollut semmoinen hallitus, jossa keskustapuolue olisi ollut mukana, niin ilmeisesti saman tyyppisiä toimia olisi jouduttu tekemään. Kaikkea itse en silloin hyväksynyt, äänestin aina jossakin vastaankin, mutta joka tapauksessa ilman niitä isompia linjoja ihan niitä isoja markkamääriä, mitä säästettiin, ei olisi pystynyt tekemään. Kun miettii ja muistelee viime vuosikymmenen alun tilannetta, kun keskustakin oli mukana hallituksessa, niin kyllähän silloin tehtiin vielä rajummat leikkaukset siinä tilanteessa, kun muutoinkin verotulot supistuivat rajusti kunnissa.

Itse pitkään kunnallispoliitikkona olleena muistan ne ajat, miten tuskallista oli ja miten porukkaa lomautettiin isoja määriä. Meilläkin omassa kunnassani jopa irtisanottiin, ja kun oikeaan aikaan lähdettiin niitä toimenpiteitä tekemään, niin tällä hetkellä kunta on kohtuullisessa kunnossa. Mutta sinällään valtionosuuksien muutoshan on ollut rajua, kun katsoo siitä ajasta. Prosentteina en ole ihan varma, mutta saammekohan me tällä hetkellä oman kuntanikaan osalta enää kuin puolet siitä, mitä 80-luvun lopulla. Kyllä se rajua meininkiä oli, ja silloin jouduttiin sopeutumaan ja tehostamaan toimia. Sen takia minusta kuitenkin kuntien välisellä yhteistyöllä ja mahdollisesti sitä myötä syntyvillä kuntaliitoksilla pystytään joissakin tapauksissa vielä saamaan lisää säästöjä aikaan ja lähinnä sitä, miten saadaan ei säästöjä vaan miten voidaan palvelut järjestää sillä tavalla tehokkaasti, jotta ei satsata hallintoon ja niin sanottuihin turhiin virkamiespaikkoihin, joita joutuu kunnissa olemaan, vaan se voidaan hoitaa kuntarajan yli. Minusta se on tärkeä juttu, että miten ihminen saa tarvitsemansa palvelun, joka lakien ja kohtuuden mukaan yksittäiselle kuntalaiselle kuuluu.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minun on erittäin vaikea ymmärtää, kuinka ed. Lahtela minun puheenvuorostani sai sellaisen käsityksen, jonka hän äsken esitti, että minä olisin voittopuolisesti ikään kuin tuonut esille Lipposen hallitusten kuntatalouden raunioittamisongelmia. En omasta mielestäni sellaista sanonut. En ymmärrä tätä muuten kuin, että ed. Lahtela ei joko kuullut tai kuunnellut, mitä sanoin, tai sitten hän hioi omaa puheenvuoroaan niin viimeisteltyyn sävyyn, että hän ei voinut keskittyä siihen, mitä minä sanoin.

Matti  Väistö  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni on harmillista, että ed. Lahtela tavan takaa väheksyy ja vähättelee kuntien itsehallintoa. Se on kuntalaisten itsehallinto, joka Suomessa on toiminut erinomaisesti. Se on kyennyt tarjoamaan kuntalaisille tasavertaiset peruspalvelut. Tässä mielessä minusta ei missään mielessä pieniä eikä suuria kuntia ja niiden kuntalaisten päätöksiä tulisi vähätellä. Meidän on täällä säädettävä lainsäädäntöä niin, että kunnat kykenevät kantamaan vastuunsa. Tuntuu oudolta myös se, että hän jatkuvasti puhuu turhista virkapaikoista. Mielestäni kunnissa virkamiehet ja työntekijät tekevät arvokasta työtä. En ymmärrä tällaista näkökantaa. En myöskään sitä, että kunta, pienikin, olisi vähäpätöinen. Sehän on oman alueensa kehittämis- ja hyvinvointikeskus. Se huolehtii todella tärkeistä asioista, joita kuntalaiset tarvitsevat. Jos siirrytään suuriin kuntayksiköihin, kustannukset siirtyvät paljolti etäisyyden myötä kuntalaisille palvelujen hakemisesta. Kyllä tässä pitää myös (Puhemies koputtaa) kansalaisia ajatella.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ehkä ed. Esa Lahtela ei kuunnellut tarkkaan ed. Ravin puhetta. Minusta se oli hyvin perusteltu ja asiallinen. Ehkä oli juuri näin. Mutta kun ed. Lahtela taas koetti puolustaa Lipposen hallitusten aikaa kuntatalouden osalta, minusta on syytä nyt todeta eduskunnan pöytäkirjoihin, mitä on tapahtunut viimeisen seitsemän vuoden aikana. Esimerkiksi Pohjois-Karjalan kohdalla väkiluku vähenee. Eivät kunnat yksin pysty väkeä siellä pitämään. Nytkin yksi edustajanpaikka on menossa tulevissa vaaleissa. (Välihuuto) — Eikö mene? Anteeksi, väärä tieto. — Mutta ei väkiluku kovin kasvuun ole kääntynyt myöskään Pohjois-Karjalassa. On monta vaalipiiriä, joissa väki vähenee juuri sen takia, että ei ole työpaikkoja siellä. Kuntataloudella on oma merkityksensä tässä.

Esa Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Ravi epäili, että olin valmistelemassa puheenvuoroa. Minä en valmistellut ollenkaan puheenvuoroa. Kuuntelin tarkkaan ed. Ravin vastauspuheenvuoroa ed. Vihriälän puheenvuoroon. Siinä hän totesi sillä tavalla, jotta kyllä Lipposen hallitus on tehnyt. Sen minä kuulin ihan tarkkaan. Sillä tavalla hän tuki täydellisesti ed. Vihriälän rökitystä, mitä hän käytti Lipposen hallituksia kohtaan. Sen minä kuulin ihan tarkkaan. Näin minä ymmärsin omasta mielestäni sen oikein.

Ed. Väistölle voisi sen todeta, jotta minusta myös voidaan asia järjestää toisin. Nimittäin kunnathan ovat tällä hetkellä muodostuneet kirkkojen ympärille. Jos uudelleen pyöritettäisiin Suomen karttaa ja lähdettäisiin tekemään kuntarakennetta, niin en usko, jotta siitä tulisi tämmöinen kuin se tällä hetkellä on. Sen takia meidän pitää järkevästi uskaltaa katsoa sitä, voidaanko ihmisten palvelut järjestää tehokkaasti muuten kuin sillä tavalla, jotta pitää olla 500 ihmisen kunta, jossa on kaikki se johtajabyroo, jolle palkat maksetaan.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Pahoittelen, että tätä täytyy jatkaa, mutta ed. Lahtelalle haluaisin sanoa sen, että kun puhutaan tapahtuneesta kehityksestä, minusta on oikein, että ollaan rehellisiä, puhutaanpa hallituksen edustajana tai opposition edustajana. Minä toivotan tervetulleeksi ed. Lahtelan todella vilpittömästi hallituksen urheitten sotureitten joukkoon, jossa hän kovin usein ei ole viime aikoina seisonut.

Hannu Aho /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on paljon hyviä puheenvuoroja käytetty. Aion vaan lyhyesti muutamaan seikkaan todeta.

Ed. Lahtela ja demarit ovat yleensä rakenteellisia muutoksia kovin korostaneet ja teroittaneet, mutta unohtavat sen, että rakenteellisia muutoksia voidaan muutenkin tehdä ja käydä kuin aina kuntia yhdistämällä. Kuntarajojen yli yhteistyöhön kannustaminen on minusta sitä, jota meidän pitää tehdä, mutta meidän ei pidä rajoittua tiukasti totuttuihin vanhoihin rajoihin vaan pitää uskaltaa katsoa myöskin uusia suuntia, joista voidaan palveluja hakea. Jos kuntia lähdetään yhdistämään, monesti tapahtuu niin, että kuntalaiset ovat hyvin eriarvoisessa asemassa ja palvelujen saatavuus ja laatu kärsivät. Tässä pitää nähdä vähän tämmöisiä uusiakin tuulia, mutta ei yhdistäminen aina ole ainut autuaaksi tekevä, vaan yhteistyötä pystytään tekemään monella eri tavalla, ja sitä aivan varmasti tehdään, sanoisiko näin, myöskin niissä kepulaisissa kunnissa, joita täällä on hyvin paljon moitittu.

Antti   Rantakangas  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Ravi kiinnitti huomiota lakiesityksen teknisiin kysymyksiin. Hallintovaliokunnan puheenjohtaja Väistö vastasi erinomaisen hyvin. Mielestäni on tärkeintä saada kuntapolitiikan keinovalikoimaan uusi elementti, kuntien välistä yhteistyötä kannustava valtionosuusjärjestelmäelementti, ei niin, että ministerit kiertävät maakuntia ja sanovat, että kuntaliitokset ovat se ainut oikea ratkaisu, ja patistavat kuntia yhdistymään. Se on vaihtoehdotonta politiikkaa ja virheellistä politiikkaa.

Ed. Esa Lahtela ei ole paikalla, mutta sanon vain suoraan, että ei siitä mihinkään pääse, että 1990-luvulla kuntien tulopohjaa on heikennetty 30 miljardilla markalla vuositasolla. Jos nyt tänä vuonna tulee 1,5 miljardia lisää ja siinä 5 prosenttia leikkauksista palautuu, eihän se ole niin, että yhdellä pienellä plusmerkkisellä ratkaisulla ikään kuin pyyhitään mennyt negatiivinen kehitys pois. Tästä johtuvat kuntien väliset erot. Nyt pitää hakea kaikki keinot, millä kansalaisten kannalta tärkeät palvelut pystytään järjestämään. Kaikella tavalla yhteistyö on paras keino. Siihen on vielä paljon tehtävää, kun vain voidaan myöskin lainsäädännön kautta kannustaa.

Tero  Rönni  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Tutkiskelin ed. Rantakankaan esitystä ja aluksi totesin, että tässä on ihan hyvä idea kokonaisuutena, mutta sitten rupesin miettimään, että hetkinen, missäs mennään. Tulin vähän samanlaisiin tuloksiin kuin ed. Ravikin. Onko jossain päin maata vielä varaa olla tekemättä yhteistyötä, ja onko tosiaan niin, että siihen yhteistyöhön tarvitaan rahaa? Onko niin, että järjen käyttö on kiellettyä ja jos halutaan järkeä käyttää, siihen tarvitaan valtion rahaa, että sitä järkeä voitaisiin ruveta käyttämään? Se tässä oudolta tuntuu.

Mielestäni seutukuntien on joka puolella maata ollut pakko mennä yhteistyöhön, ja varmaan jokainen tiedämme, mistä yhteistyön edellytykset ovat tulleet, koska ei tämän maan talous ole kunnossa vieläkään. Kuntataloudella ei hirveästi velkaa ole, valtiolla sitä on riittämiin, ja jostain ne velat on maksettava. Keskimäärin kunnilla menee hyvin. Siihen olen itsekin ottanut kantaa, että keskimääräinen ei ole mikään laskentatapa, mutta ei mielestäni myöskään lisärahan laittaminen siihen, että aletaan tehdä yhteistyötä, ihan järjelliseltä tunnu.

Ed. Väistö sanoi, että kunnat tarjoavat tasavertaiset peruspalvelut. Siitäkin voidaan olla monta mieltä, onko tällä hetkellä ... (Ed. Väistö: Pitäisi tarjota!) — Pitäisi tarjota, mutta sanoitte, että tarjoavat. Mielestäni ei palveluista pidä puhuakaan, jos ruvetaan puhumaan kuntien yhdistämisestä, johon muuten Lipposen hallitus ei ole tehnyt pakotteita eikä myöskään vaatinut yhdistämisiä. Sinne on vain annettu porkkanoita, että jos näitä tulee, siihen annetaan rahaa, ja se raha tulee myöskin takaisin, kun taas toisaalta saadaan vuosien kuluessa hyöty.

Sanoisin, että tässä on kyse siitä, kuten meidänkin seudullamme, että edes kuntayhteistyön selvittämistä, yhdistymisen selvittämistä Mäntän ja Vilppulan kesken, ei voida Vilppulan keskustan mielestä aloittaa. Heidän mielestään ei voi edes selvittää, onko syytä liittää kunnat yhteen. Tällaisia samanlaisia kuntia ovat muun muassa Nurmo ja Seinäjoki, ed. Vihriälä. Nurmolaiset käyttävät Seinäjoen palveluja eivätkä maksa mitään. Missään tapauksessa ei voida yhdistää kuntia. Siellä ollaan nyrkit pystyssä lähestulkoon silloin, kun mennään esittämäänkin tällaista asiaa. Samanlaisia tapauksia ovat Mänttä—Vilppula, 6 kilometriä, ja Jämsä—Jämsänkoski. On paljon tämmöisiä, joissa keskustojen väli on vain muutama kilometri ja silti halutaan pitää kunnat erillään.

Yhteistyötä meillä toki tehdään laajalti lähes koko repertoaarilla. Enää on vain hallinnosta kyse. Haluammeko me pitää kuntien hallintoa erillään? Sitäkö te haluatte, että siellä on muutama johtava virkamies, jotka hoitavat, ja tietysti keskustalaiset kunnanvaltuutetut? Tämä minusta haisee aika pahasti kepun iltalypsyltä eikä miltään muulta. Viimeiseen asti koetatte pitää kaikista kunnanvaltuutetuistanne kiinni eikä mitään muuta. Minusta tässä ei ole muuta takana.

Antti   Rantakangas  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rönni provosoi varmasti tietoisesti ja tarkoituksellisesti. Meillä on kovin erilainen kuntatilanne maantieteellisistä olosuhteista johtuen. Esimerkiksi Lapissa kylältä taajamaan saattaa olla 100 kilometriä matkaa. Jos silloin esitetään lääkkeeksi vain kuntaliitosta, eihän se tuo mitään muutosta kansalaisille tärkeisiin palveluihin. Ei keskusta torju kuntaliitoksia, mutta me haluamme, että kansalaiset ottavat niihin kannan. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla itse olen ottanut myönteisen kannan Raahe—Pattijoki-liitokseen. Siellä välimatka on 6 kilometriä, ja kuntaliitos olisi sen alueen palveluiden kannalta myönteinen asia, mutta ei niin, että viedään pieniltä kunnilta talousedellytykset hoitaa palvelut, niin kuin Lipposen hallitukset ovat tehneet valitettavasti.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Ed. Rönnille: Ei Nurmossa eikä Seinäjoella olla nyrkit pystyssä. Kun ed. Rönni puhuu keskustan iltalypsystä kunta-asioissa, halutaan pitää muka valtuutetut, niin haluaisin todeta vielä kerran eduskunnan pöytäkirjoihin sen, että Nurmossa yritettiin saada aikaan selvitys Nurmon ja Seinäjoen yhteistyöstä ja ehkä laajemmastakin yhteistoiminnasta, mutta kolme kertaa se kaatui sekä kunnanhallituksessa että -valtuustossa kokoomuksen ja sosialidemokraattien äänin. Valtaosa keskustalaisista oli sen takana, mutta nimenomaan sosialidemokraatit ja kokoomus vastustivat tämän selvityksen tekemistä. Ei esitetty vielä mitään kuntaliitosta. Liitos olisi katsottu sen jälkeen, jos tehdään selvityksiä, mutta sosialidemokraatit ja kokoomus valitettavasti eivät olleet tähän valmiita.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Antti Rantakankaan tekemä lakialoite 5/2002 vp on minusta ihan hyvä. Sen takia olen tähän lähtenyt mukaan. Ed. Rantakangas itsekin kunnallismiehenä, kuten me monet muutkin, tietää ne tilanteet, jotka hyvin erilaisesti erilaisissa kunnissa ovat olemassa. Ei tässä ole suinkaan kysymys siitä, että tällä mallilla pitäisi kaikkialla toimia, vaan minusta pitäisi löytää vaihtoehtoja, joista tässä on tuotu yksi malli, jolla saatettaisiin edesauttaa järkevää yhteistoimintaa.

Kuntaliitos on niin tunneherkkä kysymys, että se ei kovin helpolla tahdo mennä läpi. Jokaisella kunnalla on oma historiansa, jolle on annettava oma arvonsa. Se edustaa omalla tavallaan lähidemokratiaa, jossa ihmiset tuntevat vastuuta lähiympäristöstään. Se on kunnallishallinnon myönteinen puoli. Suomessa kunnille on uskottu kuitenkin ihmisiä lähinnä olevien perustarpeitten täyttäminen. Silloin kunnilla tulee olla tähän riittävät voimavarat.

Olen sitä mieltä, että 70—80-luvulla aivan liikaa paisutettiin kuntien virkarakennetta. Tuolloin olisi ollut tarpeen löytää järkevät yhteistyömuodot, en tarkoita välttämättä kuntaliitoksia mutta järkevän yhteistyön muodot. Mitkä ne ovat, ei ole tietenkään aivan helppoa sanoa. Kuntayhtymät, aiemmin kuntainliitot, osaltaan kasvattivat byrokratiaa ja osaltaan ovat karanneet peruskuntien päättäjien ulottumattomiin. Monien sairaanhoitopiirien kohdallahan muun muassa nähdään, että kustannukset ovat nousseet erikoissairaanhoidossa tavattoman paljon, paljon yli inflaatioprosentin, ilman että hoitosuoritteet ovat lainkaan nousseet, ilman että hoitopäivät olisivat lisääntyneet tai hoidettavien potilaiden lukumäärä olisi lisääntynyt. Sairaanhoitopiirien kustannukset peruskunnille ovat voimakkaasti nousseet, paljon enemmän kuin inflaatioprosentti tai vaikkapa palkkakehitys.

Elikkä jonkinlaista karkaamista tässä on, ja on tietysti kuntayhtymien yksi heikkous, että ne ovat kylläkin peruskuntien muodollisesti ja itse asiassa käytännöllisestikin hallitsemia, mutta sitten kuitenkaan demokratia enää niissä ei toteudu. Eli on kysymys kyllä siitä, että pitäisi löytää semmoiset järkevät yhteistoiminnan muodot, joissa kustannukset eivät pääsisi kohtuuttomasti karkaamaan. Päinvastoin, pitäisi päästä järkevästi yhteistyöllä vähentämään menoja ja parantamaan palveluja.

Uskon, että tällä lakialoitteella asianomaisessa valiokunnassa on mahdollisuus synnyttää keskustelua, jolla tätä tärkeää huolenaihetta kannetaan eteenpäin. Tällä hetkellähän vallitsee tavatonta eriarvoisuutta kuntalaisten välillä riippuen siitä, mikä on kunnan varallisuus tai mihin kunnissa halutaan niitä voimavaroja, mitä taloudellisesti on, kohdentaa. Saattaa olla, että melko vauraatkin kunnat joissakin palveluissa käyttävät paljon vähemmän rahaa kuin jotkut vähemmän varakkaat kunnat, ja kuitenkin kuntalaisten tulisi olla kutakuinkin samanarvoisia.

Kysymys väestörakenteesta ikärakenteen osalta vaihtelee kunnissamme, voisi sanoa, järkyttävän paljon. Tässä suhteessa olisi todella tarve päästä yhteistyöhön. Tällä yhteistyöllä voitaisiin edesauttaa sitä, että voimavarat voisivat kohdentua sinne, missä niitä tarvitaan. Saattaa olla, että naapurikunnassa on vapautuvaa koulupalvelujen henkilöstöä. Tämä voisi ehkä palvella naapurikunnassa, tai sitten sosiaalipuolella väestön ikääntymisen myötä olisi lisääntyvää tarvetta, kenties näin. Toisaalta ongelmat ovat helposti naapurusten keskenkin yhteiset. Valitettavasti tämä pätee hyvin laajoilla alueilla arkitodellisuuteen.

Kuntatalous on kaikkiaan hyvin vakava kysymys, ja tässä aletaan olla kohta niillä rajoilla, että jotain on tehtävä. Kun kuntien on tasapainotettava taloutensa määrävuosissa, niin tämä ohjaa sellaisiin ratkaisuihin, jotka eivät ole leikkauksia, vaan ne ovat amputaatioita, joilla tehdään pysyvää vahinkoa. Esimerkiksi kyläkoulun lopettaminen saattaa tuoda näennäistä säästöä, ja siitä joutuvat vastuun ottamaan kunnallispäättäjät. Mutta mitä se merkitsee mahdollisesti kylän tulevalle kehitykselle, sen me jokainen tiedämme. Se merkitsee vain kielteistä.

Eli, arvoisa rouva puhemies, katson, että tämä aloite on aiheellinen ja on hyvä, jos se synnyttää keskustelun vakavassa ongelmatilanteessa.

Jaana  Ylä-Mononen  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä edustaja hetken aikaa sitten väitti tämän aloitteen olevan kepun iltalypsyä. Ed. Rönni nimenomaisesti arveli näin. Samalla hän peräänkuulutti järjen käyttöä ja sitä ettäkö se ei olisi missään mahdollista ilman erillistä rahoitusta. Melkoista viranhaltijoiden työn aliarvioimista tällainen lausuma. Minä olen itse lypsytaitoinen kepulainen, mutta tätä aloitetta pidän erittäin asiallisena. Olen sen myös itse allekirjoittanut ja pohtinut lähinnä sitä, millaisessa tilanteessa tällainen lisävaltionosuus olisi paikallaan.

Tosiasiassahan tänäkin päivänä kaikkia näitä yhdistymishankkeita tai eri hallinnonalojen yhteistyöasioita ja -kuvioita, silloin kun niitä lähdetään suunnittelemaan, joku rahoittaa. Se on siitä jokapäiväisestä normaalista työstä pois, on sitten kysymys terveydenhuoltopiiristä tai -alueesta tai ostorenkaasta, mistä hyvänsä. Ainakin Pohjois-Pirkanmaan seutukunnalla, kun näitä hallinnonalan yhteisiä hankkeita ja projekteja on väsätty, sieltä on tullut EU-rahaa, ja kaikki on tavattoman tuskaisen hidasta. Monta vuotta menee siihen, että niitä papereita väsätään, rahaa haetaan, ja sitä sitten joko tulee tai ei tule. Se hyvä asia, se pieni kipinä — voitaisiinko, kaksi tai kolme kuntaa tai useampi, tehdä jokin asia yhdessä, paremmin, laadukkaammin ja jopa taloudellisemmin — usein lässähtää tämän projektin alle.

Nyt erityisesti kun Vilppulasta ei ole tällä kertaa omaa kansanedustajaa täällä ja mänttäläinen, naapurikunnan kansanedustaja näin voimakkaasti syyllisti Vilppulaa siitä, että yhteistyö ei toimi, kun keskusta nimenomaan on yhteistyön esteenä ed. Rönnin mukaan, niin tietysti kysyy, miksi sitten on niin. Mänttähän on sosialidemokraattien yksinkertaisella enemmistöllä toiminut viimeiset vuosikymmenet käsittääkseni, ja kulttuuri kunnallispolitiikassa on sen mukainen. Vilppula on, ei suinkaan keskustaenemmistöinen, vaan siellä on sekä oikealta, keskeltä että vasemmalta kunnallispolitiikassa väkeä mukana. Tietenkin poliittiset asenteet ja toimintakulttuurierot varmasti ovat yksi tekijä, miksi yhteistyö ei tahdo lähteä käyntiin, vaikka Virroilta, siitä vierestä, katsoen se tuntuisi enemmän kuin luonnikkaalta.

Me yhdistimme musiikkiopiston Ylä-Pirkanmaalla huitaisemalla. Se on ihmeellinen yksi asia, missä saatiin hyvää hyötyä kaikki ja yksi asia nopeasti järjestykseen, ja yhteistyö on ollut hedelmällistä. Mutta kyllä sielläkin se siivoaminen jäi sitten tämän uuden organisaation tehtäväksi, hoitaa hankalat asiat pois.

Minusta aikaa ja tyhjänpäiväistä työtä säästääksemme pitäisi olla joku tällainen rahoitusmahdollisuus, millä hyvät ideat pääsisivät nopeasti liikkeelle. Väitän, että tänä päivänäkin tähän asiaan laitetaan rahaa, mutta se menee jostakin muualta. Esimerkiksi silloin, kun terveydenhuollon kehittämisestä, yhdistämisestä tai yhteistyöstä puhutaan, johtavat lääkärit sitä tekevät ja istuvat kokouksissa, ja palkka juoksee peruskunnista, ja lääkärintyö jää tekemättä. Eli itse näkisin näin, että jos on selkeä asia, mikä pitää selvittää, siihen pitää laittaa kunnolla ihminen tekemään se erikseen ja se työpanos, minkä hän normaalisti tekee, pitäisi pystyä korvaamaan, jotta nämä asiat myös joskus saataisiin asialliseen päätökseen.

Minusta tämä on hyvä lakialoite, minkä ed. Antti Rantakangas on tehnyt. Tämän verran täytyisi olla tahtoa edistää kuntien keskinäistä yhteistyötä. Erityisesti merkitsen tämän perustelutekstin hyvänä, koska meillä Kansallinen terveydenhuoltoprojekti on parhaillaan painottamassa aivan samaa asiaa kuin tekstissä nyt kirjoitetaan. Siellä puhutaan vahvasti seutukuntaistamisesta, mutta enemmänkin pitänee puhua seutuyhteistyöstä ja kuntien välisestä yhteistyöstä.

Oikeastaan on kaksi asiaa, minkä takia yhteistyö yleensä lähtee liikkeelle. Toinen on se, että kunnassa on armoton rahapula, näin lienee Mäntässäkin, ja toinen pää on se, että ammattihenkilöistä on niin huutava pula, että on pakko tehdä jotakin, on puolipakkotilanne. Sellaisessa kunnassa, missä kaikki on hyvin, rahaa on riittävästi ja on millä mällätä, ei yleensä tapahdu vapaaehtoisesti eikä tällaisella rahallakaan juuri yhtään mitään.

Petri Salo /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Kuuntelin työhuoneessa mielenkiinnolla tätä keskustelua kuntataloudesta ja kuntien seudullisen yhteistyön parantamisesta. Minulle jäi mieleen kuitenkin ed. Ravin analyyttinen puheenvuoro, jossa hän korosti seudullista yhteistyötä, joka lienee pitkällä tähtäimellä ainoaa sellaista yhteistyötä, joka johtaa myöskin parempiin palveluihin ja kustannusten säästöihin, joiden pitäisi olla riittäviä kannustimia myös kuntayhteistyön lisäämiseen. Meillä taitaa olla Suomessa sellainen tilanne, että jos nyt olisi maan kartta täysin puhdas ja meidän pitäisi sijoitella kunnat mahdollisimman järkevästi ja taloudellisesti Suomeen, alle tuhannen asukkaan kuntia ja yli puolen miljoonan asukkaan kuntia ei välttämättä muodostuisi ja kappalemäärä ei taatusti olisi 450:tä.

Minkä takia vapaaehtoinen kuntayhteistyö on nihkeää? Olen joskus miettinyt, onko meidän taloudellinen tilanteemme kunnissa vielä, niin kuin ed. Ylä-Mononen viittasi, niin hyvä, että se ei kannustaisi kuntia todella jotain tekemään. Pitääkö tulla pää vetävän käteen, että nyt on tehtävä jotakin, jotta pystytään elämään? Vai onko tilanne se, että Lipposen hallitus on kerta kaikkiaan epäonnistunut, kaikista pahiten, tehdessään nimenomaan rakennemuutosta kuntien taloudellisen ja järkevän yhteistyön eteen?

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Rantakankaan lakialoite kuntien valtionosuuslain muuttamisesta varmaan on lähtökohdiltaan ja tavoitteiltaan hyvää tarkoittava, siis lisärahoituksen saaminen kuntien vapaaehtoisen yhteistyön edistämiseen.

Muotoilu, mikä tässä esityksessä on, jää minulle kuitenkin kokonaan avautumatta. Siinä puhutaan siitä, että kunta-asioita käsittelevä ministeri voi myöntää tehtäväkohtaisten valtionosuuksien piiristä tukea. Onko tarkoitus, että tehtäväkohtaisista valtionosuuksista, jotka eri toimintoihin nykyisin määräytyvät, erotetaan jokin osa alentamalla kunnille suoraan tulevaa tukea ja osoittamalla siitä osa ylimääräisenä tukena näille yhteistyötä harrastaville kunnille? En tiedä, mikä on esityksen tekijöiden tarkoitus, eikä se tästä aukea.

Toisaalta, jos tuon tyyppistä järjestelmää mietitään, todennäköisesti on niin, että mitään mahdollisuuksia sen toimimiseen ei ole, kun on usean ministeriön välisistä valtionosuusjärjestelmistä ja tuista kysymys. Jos tuon tyyppistä järjestelmää tavoitellaan, oikea paikka kai olisi arvioida kuntien harkinnanvaraista rahoitusavustusta koskevan lainsäädännön muuttamista muuttamalla sen perusteita niin, että joissakin tapauksissa voidaan myöntää harkinnanvaraista ylimääräistä tukea.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Jotta ei jäisi epäselväksi kuntien välisessä yhteistyössä meidän seudulla tapahtunut kehitys, sanon sen vielä kerran, että ed. Ylä-Mononenkin tietää, mistä on kyse. Eli kyse on siitä, että olemme tehneet vapaaehtoista yhteistyötä hyvässä hengessä jo vuosia. Meillä on muun muassa palotoimi, koko terveydenhuolto, ympäristötoimi, monta muuta asiaa, jotka hoidetaan jommankumman kunnan toimesta ja yhdessä tehden. Emme me ole tarvinneet siihen mitään porkkanarahoja, eikä ole kyselty perään mitään, vaan on alettu tehdä yhteistyötä ja sillä siisti, ja on yhteisiä viranhaltijoita.

Nyt kun näitä yhteistyökuvioita ei enää tahdo olla lisää, vaan kyse on siitä, että meillä on 6 kilometrin välimatkoin kaksi kunnantaloa, joissa hallinnot vain ovat erillään, minun mielestäni aito ja ainoa konsti, millä tästä eteenpäin päästään, on se, että lyödään loputkin hynttyyt yhteen. Tämän asian selvittämiseen Vilppulan kunnanhallituksen keskustan jäsenet ovat sanoneet jyrkästi "ei". Kaikki muut ovat sitä mieltä, että pitää selvittää nämä hyödyt, mutta he ovat tähän kohtaan sanoneet, että ei pidä edes selvittää.

Antti  Rantakangas  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Polvi ei ollut alkukeskustelussa mukana. Siinä korostin aloitteen periaatteellista merkitystä ja sitä, että on tietysti käytävä läpi yksityiskohdat, millä tavalla kannustavuus tulee. Perusideana on se, että esimerkiksi terveydenhuollon yhteistyö seutukunnan tai kahden kunnan välillä tuottaisi tietyn lisäkertoimen siihen valtionosuuteen, mitä kunnat saavat silloin, jos ne yksinään tekevät jonkun peruspalvelun. Tämä on se idea, ja sitä pitää kehittää tältä pohjalta. Joka tapauksessa: kannustavuus aina, kun yhteistyö etenee käytännön tasolle.

Petri Salo /kok:

Arvoisa puhemies! Arvostan todella ed. Iivo Polven asiantuntemusta tämän lainsäädännön osalta. Itsekin mietin, mikä tässä on se punainen luu, mitä tässä esityksessä haetaan, mutta en tohtinut sitä sanoa. Kun allekirjoittajina tässä on 22:kin edustajaa, niin näen, että on vakaasti tutkittu, millä tavalla tämä sitten käytännössä toimii.

Sen verran poliittisesta ilmapiiristä kuitenkin, että emme me pohjalaiset aivan saamattomiakaan kuitenkaan ole, vaikka täällä on tullut vähän turpiinkin. Nimenomaan Seinäjoki ja Peräseinäjoki ovat keskustelleet kuntaliitoksesta hyvin nopealla aikataululla. Jo nykyinen valtionosuuslainsäädäntö, porkkanalaki, tuo 30—40 miljoonaa markkaa sinne lisää rahaa, ja asiat ovat edenneet erittäin hyvin. Jo kesällä aiotaan Peräseinäjoen ja Seinäjoen välisestä kuntaliitoksesta järjestää kansanäänestys. Minä luulen tällä hetkellä, että se tulee menemään myös positiivisesti läpi, eli Pohjanmaa näyttää kyllä tässä myöskin esimerkkiä muulle Suomelle, että tässä päästään eteenpäin.

Jos Nurmossa takkuaa, niin luulen, että ei siellä ole kysymys mistään poliittisesta ryhmästä. Siellä taitaa olla kyse yhdestä kahdesta henkilöstä, jotka siellä ohjaavat tyhmyyttä eteenpäin.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Petri Salo otti esille Seinäjoen ja Peräseinäjoen kuntaliitosselvityksen, joka on menossa, ja haluaisin nyt todeta siltä osin, kun täällä ed. Rönni on voimakkaasti keskustaa arvostellut siitä, että sillä ei ole valmiutta vapaaehtoisiinkaan kuntaliitosselvityksiin jne., että Peräseinäjoella on erittäin vahva keskusta ja myöskin Seinäjoella taitaa olla tällä hetkellä keskusta suurin valtuustoryhmä, niin että kyllä niissä molemmissa valmiutta löytyy.