Mari  Kiviniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Erityishoitorahaa saa tällä hetkellä sellainen lastaan hoitava henkilö, joka on estynyt tekemästä työtään eikä saa tämän poissaolon ajalta palkkaa. Tämä nimenomainen etuus on tarkoitettu korvaamaan lyhytaikaisesta lapsen sairaudesta tai vammasta johtuvaa ansionmenetystä. Hoitorahaa voi saada lapsen vanhempi, joka osallistuu lapsensa hoitoon tai kuntoutukseen sairaalassa, sairaalan poliklinikalla, kuntoutus- tai sopeutumisvalmennuskurssilla tai sairaalahoitoon tai sairaalan poliklinikkahoitoon liittyvässä kotihoidossa. Edellytyksenä on, että lapsen sairaus on vaikea. Näihin vaikeisiin sairauksiin lukeutuvat muun muassa leukemiat ja muut pahanlaatuiset kasvaimet, vaikeat sydänviat, vaikeat mielenterveyden häiriöt ja vaikea kehitysvammaisuus.

Nykyisen lainsäädännön mukaan vain alle 16-vuotiaan sairaan lapsen huoltaja on oikeutettu saamaan tätä erityishoitorahaa. Tämän lakialoitteen tavoite on muuttaa lainsäädäntöä siten, että erityishoitorahaa maksettaisiin kaikille alle 18-vuotiaiden lasten vanhemmille. Vanhempien osallistumista lapsensa sairauden hoitoon ja kuntoutukseen olisi tuettava aina täysi-ikäisyyteen saakka nykyisen alle 16 vuoden iän sijasta. Vanhempien edellytykset hoitaa ja kontrolloida lapsensa sairautta sekä tukea sairasta lastaan paranevat, jos heille on taloudellisesti taattu mahdollisuus olla mukana lapsensa lääkärikäynneillä.

Poissaolo työstä lapsen sairauden takia tarkoittaa joillekin vanhemmille isoa ansionmenetystä, joka voi horjuttaa perheen taloudellista tilannetta hyvinkin paljon. Pahimmassa tapauksessa tämä voi johtaa ikäviin valintatilanteisiin, joissa lapsen sairaudesta johtuvat lääkärikäynnit ja perheen elannonsaanti kilpailevat toistensa kanssa kohtuuttomalla tavalla. Minulle kerrotun mukaan tälläkin hetkellä nykyistä lakia kierretään siten, että lääkäri antaa sairauslomaa ja todistuksen myös lapsen vanhemmalle, jolle ei muussa tapauksessa olisi käytännössä taloudellisesti mahdollista olla lapsen mukana hoidoissa. Jotta tällaista kiertoa ei tarvittaisi, tällainen lainmuutos olisi tarpeen.

Tämä pieni epäkohta on hyvä osoitus myös siitä, miten lapsia koskeva ja myös sosiaaliturvaa koskeva lainsäädäntö on usein hyvinkin repaleista. Näin ei tietenkään pidä olla. Ei sosiaaliturvassa tarvita mitään aukkokohtia. Näitä aukkokohtia on tällä hetkellä hyvin paljon, esimerkiksi 16—18 vuoden iässä lapsilisissä, josta asiasta tein lakialoitteen viime vuonna. Senkin osalta pitäisi päästä siihen tilanteeseen, että lapsilisää maksettaisiin siihen saakka, kunnes lapsi täyttää 18 vuotta.

Hannu Aho /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Minusta tämä lakialoite on hyvä, mutta yksi ongelmakohta siinä varmasti on, jota kehottaisin miettimään. Onko välttämättä kaikissa tapauksissa oltava jokin määrätty ikäraja, kuten täysi-ikäisyyteen saakka? Tiedän erään sairauden, jota sairastavia on muutamia kymmeniä Suomessa ja joka välttämättä vaatii vanhemman mukaan myöskin sairaalaan potilasta hoitamaan. Tänä päivänä sairaalassa on niin tiukka aikataulu, että henkilöstö ei pysty olemaan jatkuvasti jokaisen luona. Olisi yhteiskunnalle paljon halvempaa, jos näissä harkinnan perusteella ratkaistavissa tapauksissa pystyttäisiin maksamaan myös vanhemmalle, kun hän joutuu olemaan työstä poissa, että lapsi saadaan hoidettua, eikä välttämättä lapsi, vaan ihan aikuisikään saakka. Silloin yhteiskunnan kannalta olisi paljon halvempi ratkaisu, että harkinnan perusteella voitaisiin katsoa ilman ikärajaa, että sairaus vaatii huoltajan mukanaolon sairaalassa. Sitä kautta tulisi homma paremmin hoidettua.

Petri Salo /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Hannu Aho sanoi juuri sen asian, mitä halusin sanoa, kun puheenvuoron pyysin. Ajattelin myös, että kiinteät ikärajat ovat joskus myöskin vähän kankeita eivätkä sovellu aina kaikkiin tilanteisiin samalla tavalla. Kun otettaisiin kokonaisuutena huomioon perheen kokonaisarviointi, taloudellinen tilanne, sairauden laatu, muut huoltajat ym., voisi löytyä parempikin malli. 18 vuoden ikä saattaa tässä tapauksessa olla kustannusvaikutuksiltaan sellainen, että jos siitä tulee tavallaan absoluuttinen oikeus, niin sen katsotaan muodostuvan valtiolle liian kalliiksi ja hyväkin asia jää menemättä eteenpäin.

Luultavasti ed. Mari Kiviniemi, joka on lakiesityksen tehnyt, on laskenutkin kustannusvaikutukset, ja kuulemme kohta, paljonko tällainen maksaa vuositasolla, ja myös, millä tavalla tämä on ajateltu rahoittaa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ilmeisesti edelliset puhujat jostain syystä heräsivät ihan samaan asiaan. Minä kanssa mietin, että tätä lakialoitetta pitäisi kehittää siihen suuntaan, jotta ikärajakysymys voisi olla joustavampi siten, jotta tarve määrittäisi sen, ei pelkästään ikäraja. Ikäraja ei kerro, niin kuin edellä on todettu, oikeastaan mitään.

Kun tätä aloitetta toivon mukaan valiokunnassa käsitellään, ja jos ei käsitellä, mutta hallitus tältä pohjalta lähtee tätä asiaa valmistelemaan sitten aikanaan, niin tämä pitäisi ottaa huomioon. Eri tilanteissa voidaan eri sairauksien ja vammaisuuksien kanssa olla eri näköisessä asemassa, ja sen takia pitäisi ottaa huomioon lähinnä, mikä ihmisen kannalta on tarpeellista, vaikka olisi yli kaksikymppinenkin ihminen. Jos on järkeä siinä, että mahdollisesti vanhempi olisi mukana, ja jos tämmöinen ihminen on kotona, niin onhan se fiksumpaa, että vanhempi on mukana kuin että joku viranhaltija otetaan hoivaamaan. Sen takia minusta tätä pitäisi pohtia enemmän.

Sinällään, ilta kun pimenee, niin aloitteet paranevat. Tässä on yksi hyvä aloite.

Mari   Kiviniemi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Aloitteessa lähdetään nimenomaan lapsen näkökulmasta ja lapsi on lapsi siihen 18 vuoden ikään asti, kunnes täysi-ikäisyys koittaa, monelle vanhemmalle vielä monta kymmentä vuotta sen jälkeenkin. Mielestäni olisi järkevää, että olisi selkeä ikäraja, jollainen 18 vuoden ikäraja on, jolloin täysi-ikäisyys koittaa, ja raja olisi yhdenmukainen koko sosiaaliturvalainsäädännössä.

En tiedä markkamääräisesti, paljonko tämä tulisi maksamaan, ja sitä on myöskin vaikea arvioida, koska tällä hetkellä jo joissain tapauksissa pystytään järjestämään sukulaisten ja vanhempien kesken asia niin, ettei tarvitse olla poissa töistä. Mutta suurista rahasummista tässä ei missään tapauksessa puhuta. Nimenomaan kyse on siitä, että olisi yhdenmukainen, aukoton sosiaaliturvajärjestelmä, joka koskee lapsia, ja päättyy 18 vuoden iässä.