Martti Korhonen /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Eduskunnalle syksyllä annettu esitys sähköisen viestinnän tietosuojalain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta on aiheuttanut vilkkaan julkisen keskustelun aiheesta ja saanut kansanomaisia nimityksiä. Muun muassa urkintalakiesitykseksi lakiesitystä on mainittu.

Esityksen valiokuntakäsittelyssä — ja puhun nyt liikenne- ja viestintävaliokunnan käsittelystä — on nostettu esiin ne keskeiset valiokunnan toimialaan kuuluvat ongelmakohdat, joista lakiesitystä on julkisuudessa kritisoitu, ja, kuten puhemies totesi, lausunnonantajavaliokunnat esittelevät omat mietintönsä.

Hallituksen esityksessä on arvioitu nykyisen lainsäädännön toimivuutta. Erityisesti sähköisen viestinnän tietosuojalain 13 § on osoittautunut muotoilultaan hallituksen arviossa niin suppeaksi, ettei se takaa yhteisötilaajille riittäviä toimintamahdollisuuksia. Voimassa olevan lain ei ole katsottu sallivan yhteisötilaajien kerätä väärinkäytöksistä itse näyttöä, eikä televalvontakaan ole useimmissa tapauksissa ollut käytettävissä.

Huolestuttavaa hallituksen mielestä on se, että tiedustelutoimintaa kartoittavissa yritysturvallisuustutkimuksissa noin 10 prosenttia vastanneista yrityksistä on ilmoittanut havainneensa ja 18 prosenttia epäilleensä laitonta tiedonhankintaa viimeisen kahden vuoden aikana.

Valiokunnan saaman käsityksen mukaan asiantuntijakuulemisessa nykyisen sähköisen viestinnän tietosuojalain säännökset viestien ja tunnistamistietojen käsittelystä väärinkäytöstapauksissa ovat tulkinnanvaraiset ja sallivat jo ainakin osin tunnistamistietojen käsittelyn.

Valiokunnan enemmistön käsityksen mukaan hallituksen esitys varmistaa yritysten toimintaedellytyksiä kattamalla sen lainsäädännöllisen aukon, joka yrityssalaisuuksien suojasta tällä hetkellä sähköisessä viestintäympäristössä on auki. Esitys siis selkeyttää enemmistön mielestä nykyistä epäselvää tilannetta, asettaa ennakkoehtoja tunnistamistietojen käsittelylle ja edistää yhteisötilaajien tietoturvan parantamista. Esityksen sisältämät sanktioidut tiedottamisvelvoitteet sekä ennen käsittelyn aloittamista että jälkikäteen merkitsevät nykyiseen verrattuna parannusta myös käyttäjien tietoturvaan ja henkilökohtaiseen oikeusturvaan joissakin tapauksissa.

Valiokunnan enemmistö suhtautuu esitykseen kokonaisuudessaan kriittisen myönteisesti mutta toteaa sen avaavan käytännössä mahdollisuuksia myös toimivaltuuksien väärinkäyttöön, ja tämä kannattaa huomioida. Tätä tosin tasapainottaa osittain väärinkäytön selkeä sanktiointi. Kansainvälisen vertailun perusteella sähköisen viestinnän tietosuojan sääntely on tiukkaa Suomessa verrattuna esimerkiksi muihin Euroopan unionin jäsenvaltioihin.

Nyt esitetyt sähköisen viestinnän tietosuojalain muutokset merkitsevät osin säännösten selkeytymistä sekä yhteisötilaajan että käyttäjän kannalta eivätkä kaikilta osin julkisuudessa esitetyn tavoin romuta sähköisen viestin tietoturvaa.

Valiokunta on selvittänyt mahdollisuutta rajata yhteisötilaajan käsitettä tämän esityksen osalta. Tätä arvioitaessa on syytä erotella toisistaan yrityssalaisuuksien vuotamisen ja luvattoman käytön selvittäminen.

Kaikkia yhteisötilaajia eivät koske yrityssalaisuuksien vuotamisen selvittämistä koskevat säännökset yksinkertaisesti siitä syystä, ettei niillä ole suojattavia yrityssalaisuuksia. Luvattoman käytön selvittäminen puolestaan voi olla ihan pienimmillekin yhteisötilaajille todella hyvin merkittävää. Kaikki yhteisötilaajat, niin yliopistot kuin kirjastot ja taloyhtiötkin, voivat joutua niiden tarjoamien palvelujen tai viestintäverkon väärinkäytösten kohteeksi. Näiden toimijoiden kohdalla kyse on ennen kaikkea käyttäjien luvattoman käytön selvittämisestä.

Valiokunnan enemmistö ei katso mahdolliseksi rajata tässä tilanteessa yhteisötilaajia eri ryhmiin mutta toteaa, että säännökset tiukentavat huomattavasti puuttumista viestintäverkon ja palvelujen luvattomaan käyttöön.

Ennen kuin yksikään kirjasto, taloyhtiö tai yliopisto voi ryhtyä käsittelemään tunnistamistietoja, on sen esityksen mukaan laitettava tietoturva kuntoon, määriteltävä muun muassa, miten sen viestintäverkkoa tai -palvelua saa käyttää, annettava kirjalliset ohjeet käyttäjille, nimettävä ne ylläpidosta, tietoturvasta tai turvallisuudesta vastaavat henkilöt, jotka tunnistamistietoja voivat käsitellä, tiedotettava menettelystä ja käytännöistä, ilmoitettava tietosuojavaltuutetulle tunnistamistietojen käsittelyn aloittamisesta ja annettava tietosuojavaltuutetulle vuosittain raportti käsittelystä.

Hallituksen esityksen perusteluissa ilmenee, että esityksessä käytetyllä yrityssalaisuuden käsitteellä tarkoitetaan rikoslain 30 luvun 11 §:n yrityssalaisuuden määritelmää. Valiokunta ehdottaa selvennettäväksi lakiehdotusta lisäämällä lakiviittauksen suoraan pykälään. Tämä yrityssalaisuuden käsite on katsottu asianmukaiseksi, koska tähän liittyy kiinteästi elinkeinonharjoittajan oma salassapitotahto ja koska säännökset vaikuttavat yksityisten osapuolten välillä. Uuden täysin sisällöllisesti rikoslain omaksuttua käsitettä vastaavan määritelmän tuominen tässä esityksessä olisi omiaan asiantuntijoiden mukaan vain sekoittamaan lain soveltajia ja tulkitsijoita.

Hallituksen esitys asettaa selkeitä vaatimuksia yrityssalaisuuksien käsittelyjärjestelmälle. Yrityssalaisuuden käsittely on tosiasiallisesti suojattava ulkopuolisilta tahoilta. Käytännössä organisaatiossa vain tiettyjä tehtäviä hoitavat käyttäjät pääsevät yrityssalaisuuksiin käsiksi. Yhteisötilaajan on määriteltävä, miten yrityssalaisuuksia saa siirtää, luovuttaa tai muutoin käsitellä ja minkälaisiin kohdeosoitteisiin yrityssalaisuuksia käsittelemään oikeutetut henkilöt eivät ole oikeutettuja lähettämään viestejä. Nämä toimet omalta osaltaan määrittelevät käyttäjille, mitä yhteisötilaaja pitää keskeisinä yrityssalaisuuksina.

Valiokunta on myös tarkastellut esityksen 13 d §:n 3 momentissa sekä automaattiselle että manuaaliselle tunnistamistietojen käsittelylle asetettua merkittävän haitan edellytystä. Tämä edellytys on tarkoitettu kohdistumaan nimenomaan luvattoman käytön eli yhteisötilaajan laatimien ohjeiden vastaisen käytön tilanteisiin. Esityksen mukaan säännöksessä tarkoitettua merkittävää haittaa voisivat muun muassa olla lisääntyneet kustannukset tai sellainen lisääntynyt tiedonsiirtokapasiteetin käyttö, tietoturvauhka tai muu vastaava syy, joka vaarantaa, vaikeuttaa tai hidastaa viestintäverkon tai palvelujen käyttöä niille suunniteltuun käyttötarkoitukseen.

Valiokunnan enemmistö korostaa, että yhteisötilaajia on monenlaisia ja niiden viestintäverkon ja -palveluiden käyttö on hyvin moninaista. Luvaton käyttö sekä merkittävyys yhteisötilaajille määrittyy yhteisötilaajan omasta toiminnasta käsin.

Merkittävän haitan edellytys konkretisoituu yhteisötilaajan 13 b §:ssä tarkoittamilla kirjallisilla ohjeilla. Yhteisötilaajan on ennen tunnistamistietojen käsittelyn aloittamista 1) rajoitettava pääsyä viestintäverkkoonsa ja viestintäpalveluunsa ja niiden käyttöön sekä ryhdyttävä muihin toimenpiteisiin viestintäverkkonsa ja viestintäpalvelunsa käytön suojaamiseksi asianmukaisin tietoturvallisuustoimenpitein ja 2) määriteltävä, minkälaisia viestejä sen viestintäverkon kautta saa välittää ja hakea sekä miten sen viestintäverkkoa ja viestintäpalvelua saa muutoin käyttää ja minkälaisiin kohdeosoitteisiin viestintää ei saa harjoittaa.

Valiokunta kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että keskeiset työmarkkinajärjestöt kannattavat hallituksen esitystä. Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esiin muun muassa se, että toimintatavat työpaikoilla tietosuoja-asioissa vaihtelevat tällä hetkellä ja esitys toteutuessaan selkeyttäisi nykyisin vallitsevaa epäselvää tilannetta. Ehdotukseen on pitkään kestäneen valmistelun aikana myös sisällytetty useita työntekijöiden oikeusturvaa varmistavia säännöskohtia. Lausunnoissa on keskeisenä pidetty sitä, että lakiesityksellä ei heikennetä työntekijän työsuhdeturvaa. Esitys ei aiheuta muutoksia työ- tai virkasuhteen päättämiseen, vaan ne ratkaistaan edelleenkin työ- ja virkaoikeudellisten omien säännösten ja käytäntöjen mukaan.

Herra puhemies! Valiokunta ehdottaa eduskunnan hyväksyttäväksi myös kahta lausumaa. Toinen koskee lainuudistuksen tavoitteiden toteuttamisen ja sen soveltamisen seurantaa ja arviointia ja siitä valiokunnalle annettavaa selvitystä ja toinen tämän lakiesityksen esiin nostamien poliisien toimintavaltuuksien mahdollisten puutteiden ja epäselvyyksien pikaista selvittämistä tarvittaessa jo ennen pakkokeinolain laajempaa uudistusta.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietintöön on myös liitetty kolme vastalausetta: yksi pykälävastalause ja kaksi hylkäysvastalausetta.

Herra puhemies! Omana kantanani olen vastalauseessa 2 esittänyt lain hylkäämistä lähtökohtaisesti siitä syystä, että tämä lakiehdotus tulisi hylätä perusoikeuksiin ja niiden suojaan sekä siihen näkökulmaan liittyen, että ei oikeusvaltiossa ja oikeusvaltion pidä yksityistää ja ulkoistaa rikosepäilyn tutkintaa, esitutkintaa tässä tapauksessa. Yrityssalaisuuksien vuotoa käsittääkseni ja käsittääksemme — mietinnön vastalauseessa perustelemme sen tarkemmin — tällä esityksellä ei yksinkertaisesti saada estettyä. Tämä on tullut hyvin selkeästi asiantuntijoiden kuulemisessa ilmi. Ja se mikä on myös asiantuntijoiden mukaan riski, jos laki tulee hyväksytyksi esitetyssä muodossa, on se, että ihmisten perusoikeudet saattavat tulla loukatuiksi, ja sitä riskiä mielestäni ja mielestämme ei pidä ottaa. Lisäksi me kaikki tässä huoneessa ja tässä salissa päätöksiä tehneinä ja tekevinä tiedämme, että lainsäädännön pitää olla johdonmukaista, selkeää, sen pitää olla kansalaisille ymmärrettävää ja niin, että siitä tulkinnasta ei tule jatkuvaa oikeusprosessia. Tämän lain seurauksena on, minä pahaa pelkään ja epäilen, jos se menee tuossa muodossa läpi, että tämä ei ole kenenkään etu, ei yrityksien etu, ei kansalaisten etu ja me joudumme sellaiseen suohon tämän asian selvittelyn osalta, että se ei ole järkevää tehdä, ja siitä syystä lakiehdotus tulisi hylätä.

Kimmo Sasi /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunta on arvioinut hallituksen esityksen sähköisen viestinnän tietosuojalaista perustuslain ja erityisesti perusoikeuksien suojan kannalta. Tässä maassa perustuslaillisuuden valvonta kuuluu perustuslakivaliokunnalle, ja perustuslakivaliokunta on ollut omassa lausunnossaan täysin yksimielinen.

Perustuslain 10 § suojaa jokaisen yksityiselämää, ja perustuslain 10 §:n 2 momentti toteaa: "Kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton." Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen kannan mukaan itse viestin suoja on perusoikeuden ydinalueella, sen sijaan tunnistamistieto on sen ulkopuolella. Ydinalueen eli viestin sisällön suoja on siten erityisen vahva. Sen ulkopuoliseen tunnistamistietoon voidaan tehdä rajoituksia jossain määrin helpommin. Kaikkia oikeuksia arvioitaessa on suoritettava punnintaa sen ja muidenkin perusoikeuksien välillä, koska ne ovat valitettavasti usein konfliktitilanteessa ja tasapaino pitää löytää.

Perusoikeuksia voidaan Suomessa kuitenkin rajoittaa yleisten rajoitusedellytysten puitteissa. Tämä rajoittaminen perusoikeuksien osalta edellyttää kuitenkin, että rajoitukset perustuvat lakiin, rajoitukset ovat tarkkamääräisiä ja -rajaisia ja täsmällisiä, rajoitusperusteet ovat hyväksyttäviä ja painavan yhteiskunnallisen tarpeen vaatimia. Niiden on oltava oikeasuhtaisia, ja ne ovat sallittuja ainoastaan, jos tavoite ei ole saavutettavissa perusoikeuteen vähemmän puuttuvin keinoin, eikä rajoitus saa mennä pidemmälle kuin on perusteltua ottaen huomioon yhteiskunnallisen intressin painavuus suhteessa rajoitettavaan oikeushyvään. Oikeusturvajärjestelyjen on oltava riittävät, ja rajoitukset eivät saa olla ristiriidassa Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut tarpeellisiksi useita olennaisia tarkennuksia lakiin. Liikennevaliokunta on ottanut ne kaikki huomioon. Esitys on täten parantunut luottamuksellisen viestin suojan kannalta selkeästi. Perustuslakivaliokunnan lähtökohta on, ettei luonnollisen henkilön ja oikeushenkilön oikeuksia voida rinnastaa viranomaisvaltuuksiin, mikä on ollut keskeinen kysymys tässä käsittelyssä. Kysymys on siitä, ovatko ja millä ehdoilla esimerkiksi yrityksen oikeudet hyväksyttäviä ja oikeasuhtaisia. Perustuslakivaliokunta on ottanut huomioon myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön ja erityisesti sen ratkaisun Copland versus UK vuodelta 2007. Siinä asetettiin lailla säätämisen vaatimus sähköpostiviestinnän valvonnalle.

Tietosuojalaki puuttuu luottamuksellisen viestin suojaan seuraavissa, mainitsen erityisesti, kolmessa tapauksessa:

Ensinnäkin, toimenpiteet tietoturvan toteuttamiseksi, lain 20 §. Viestintämahdollisuuden turvaamiseksi teleyritys, lisäarvopalvelun tarjoaja ja yhteisötilaaja voivat analysoida sähköpostiviestit automaattisesti, estää viestin välittämisen ja vastaanottamisen, poistaa automaattisesti haitalliset tietokoneohjelmat ja ryhtyä muihin rinnastettaviin teknisluonteisiin toimenpiteisiin. Ehdotuksen mukaan myös viestin tunnistetietoja ja myös sisältöä voidaan käsitellä manuaalisesti eli tiedot voidaan näissä tapauksissa hakea ja myöskin avata, postiviestin sisältö voidaan avata. Edellytyksenä on, että viestin automaattinen sisällöllinen analyysi ei ole riittävä ja kyse on haitallisesta tietokoneohjelmasta tai ohjelmakäskystä. Nämä keinot ovat sallittuja tietoturvahäiriöiden havaitsemiseksi, estämiseksi ja selvittämiseksi ja esitutkintaan saattamiseksi mutta myöskin maksuvälinepetosten valmistelun ehkäisemiseksi. Luottamukselliseen viestiin puuttumista ei ole nähty ongelmalliseksi perustuslailliselta kannalta näissä roskapostia, nettihyökkäyksiä, virusten poistamista ja pankkitunnusten etsimistä koskevissa tapauksissa, koska viestintäverkon toimintaa ei voida turvata ilman tämän tyyppisiä toimia. Järjestelmä ei toimi, ja silloin ihmiset eivät saa viestejään perille, jos näissä asioissa ei toimita.

Arvoisa puhemies! Toinen tapaus ovat väärinkäyttötapaukset 13 §:n ja 13 a §:n mukaisesti. Teleyritys ja lisäarvopalvelujen tarjoaja sekä yhteisötilaaja voivat käsitellä tunnistamistietoja, edelliset verkkopalvelun, viestintäpalvelun tai lisäarvopalvelun maksullisen palvelun käyttöä maksutta tai muiden siihen rinnastettavien käyttöä koskevien väärinkäytösten havaitsemiseksi, estämiseksi ja selvittämiseksi ja yhteisötilaaja, jolla on siis se verkko ja serveri hallussaan, viestintäverkon luvattoman käytön ja viestintäpalveluiden ohjeen vastaisen käytön selvittämiseksi. Väärinkäytökset verkossa on aina ensisijaisesti pyrittävä selvittämään muiden kuin luottamuksellista viestintää koskevien tunnistamistietojen avulla. Käsittely on sallittu ainoastaan käsittelyn tarkoituksen vaatimassa laajuudessa. Käsittelyn pitää olla myös välttämätöntä. Yhteisötilaajan osalta suojautumisen keskeisenä tarkoituksena on estää palvelujen väärinkäytöstä aiheutuvia taloudellisia menetyksiä ja turvata verkon toimintakyky. Perustuslakivaliokunnan mielestä tällaiset omaisuuden suojaan ja myös sananvapauden käyttämiseen ja toteutumisen edistämiseen liittyvät seikat — eli jos verkko ei toimi, sananvapauskaan ei toimi — ovat hyväksyttäviä ja painavia perusteita tietoverkoissa harjoitettavaan viestintään kohdistuville rajoituksille. Perustuslakivaliokunta piti tarpeellisena kuitenkin täsmentää tietoturvallisuuden ja omaisuuden suojaamiseksi välttämättömien tekojen luettelon.

Puhemies! Kolmas asiaryhmä, yrityssalaisuuksien paljastamisen selvittäminen, joka on 13 a §:ssä. Yhteisötilaaja voi käsitellä tunnistamistietoja, ei siis viestin sisältöä vaan pelkästään tunnistamistietoja, yrityssalaisuuksien paljastamisen selvittämiseksi. Perustuslakivaliokunnan mukaan keskeisten yrityssalaisuuksien taloudellinen merkitys saattaa olla yrityksen kannalta niin suuri, että niiden turvaamiseen liittyvät seikat ovat hyväksyttäviä ja painavia perusteita viestintään kohdistuville rajoituksille. Hyväksyttävä peruste ei kuitenkaan tarkoita sitä, että rajoitus olisi automaattisesti hyväksyttävä. Sen on lisäksi täytettävä aiemmin mainitsemani rajoitusedellytykset, tuo pitkä luettelo.

Sääntelyn oikeasuhtaisuuden näkökulmasta olennaista on, että ensisijaisia ovat keinot, joilla ei puututa käyttäjän luottamukselliseen viestintään. Ennen luottamuksellisen viestin suojaan puuttumista on yhteisötilaajan ryhdyttävä seuraaviin toimiin yrityssalaisuuksien paljastamisen ehkäisemiseksi. Nämä toimenpiteet, joihinka työnantajan on ryhdyttävä, ovat: Pääsyä keskeisiin yrityssalaisuuksiin on rajoitettava ja ryhdyttävä toimiin tietojen suojaamiseksi asianmukaisin tietoturvallisuustoimenpitein. Pääsy tiedostoon voi olla vain tietyillä, määrätyillä henkilöillä, eli yrityksissä on varsin pieni henkilöjoukko, joka on nimetty, ja muun muassa Gmailin ja Hotmailin käyttö ja tietojen siirtäminen muistitikulle voidaan, tai tietyissä tapauksissa pitää, kieltää. Toiseksi, on määriteltävä, miten yrityssalaisuuksia saa siirtää, luovuttaa ja muutoin käsitellä. Kolmanneksi, on määriteltävä, minkälaisiin kohdeosoitteisiin yrityssalaisuuksia käsittelemään oikeutetut henkilöt eivät ole oikeutettuja lähettämään viestejä, eli voidaan sanoa, että näihin osoitteisiin viestejä ei saa lähettää, se on kiellettyä. Neljänneksi, on annettava kirjalliset ohjeet, joissa on määriteltävä, miten viestintäverkkoja ja viestintäpalveluita saa käyttää.

Perustuslakivaliokunta korostaa, että tunnistamistietojen käsittely on vasta viimesijainen keino ja käytettävissä vain, jos on ilmeistä, ettei yrityssalaisuuden paljastamista voida millään muulla tavoin selvittää. Valiokunta korostaa, että käsittely on sallittu vain sen tarkoituksen vaatimassa laajuudessa eikä käsittelyllä voida rajoittaa luottamuksellisen viestin suojaa enempää kuin on välttämätöntä. Käsittely on siten sallittu ainoastaan siinä laajuudessa, että yhteisötilaaja pystyy riittävällä tavalla yksilöimään poliisille osoitettavan rikosilmoituksen tai tutkintapyynnön. Sillä, joka tekee ilmoituksen, pitää olla tietoja, pitää olla tietty uskottavuus, koska jos se ilmianto on täysin perätön, niin silloin syyllistyy myöskin rikokseen, ja näin tulkittuna ja sovellettuna perustuslakivaliokunta pitää esitystä myös oikeasuhtaisena.

Oikeasuhtaisuuden kannalta olennaista on myös käsittelyn porrastus. Tunnistamistietoja tulee ensisijaisesti käsitellä automaattisilla hakutoiminnoilla. Manuaalinen käsittely eli se, että joku henkilö tarkastaa tunnistetiedot, on selvästi vasta toissijainen vaihtoehto ja vain laissa määritellyin edellytyksin käytettävissä oleva toimenpide. Manuaalisen käsittelyn edellytyksenä on, että on perusteltu syy epäillä, että yrityssalaisuus on luvatta annettu ulkopuoliselle. Perustusvaliokunnan huomautuksen johdosta säännöstä on täydennetty siten, että epäilyn pitää kohdistua nimenomaan luovuttamiseen viestintäverkon välityksellä.

Työnantajavalvonta työpaikalla on mahdollista Suomen laissa. Laki yksityisyyden suojasta työelämässä ja erityisesti sen 5 luku sallii kameravalvonnan työpaikalla tietyissä tilanteissa, kuten henkilöstön turvallisuuden varmistamiseksi, omaisuuden suojaamiseksi ja tuotantoprosessien asianmukaisen toiminnan valvomiseksi. Vielä voidaan todeta, että valvonta voidaan kohdistaa tiettyyn työpisteeseen, tiettyihin henkilöihin, jos tarkkailu on välttämätöntä, kun työntekijä käsittelee arvoltaan merkittävää omaisuutta. Tarkoitus on lisätä luottamusta ja ehkäistä lainvastaisia toimia työpaikalla, ja tämä on Suomen lain mukaan sallittua.

Merkitystä on myös sillä, että tässä lakiesityksessä oikeusturvan takeet on otettu huomioon. Menettelytavoista on sovittava työntekijöiden ja työnantajan välillä yt-neuvotteluissa. Tietosuojavaltuutettua informoidaan kaikista manuaalisen käsittelyn tapauksista sekä ennen että myöskin jälkeen käsittelyn. Merkitystä on myös sillä, että nykyisen lain 13 §, jos se luetaan, on varsin avoin ja kaipaa ehdottomasti täsmennystä. Selkeät säännöt edistävät lain noudattamista. Jos säännöt ovat epäselvät, niin silloin voidaan toimia helposti lainvastaisesti. On muistettava, että myös työnantajan tietoturvaihmisille on tärkeää tietää, mitä laki sanoo, koska törkeästä viestintäsalaisuuden rikkomisesta voi saada kolme vuotta vankeutta.

Tämänkin käsittelyn jälkeen meille jää vielä vaikeita haasteita. Ensinnäkin, millä tavalla turvataan ministereiden toimien julkisuus, kun ministerien viestit ovat tietosuojan piirissä ja käytännössä ministeri itse päättää, mitä viestejä hän pitää julkisina? Myöskin pitää muistaa se, että Suomi on aivan äskettäin saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta langettavan tuomion, jossa katsottiin, että henkilön terveystietojen vuotaminen ja se, että järjestelmällä ei kyetty selvittämään luottamuksellisen tiedon vuotamista viestintäverkostosta, oli lainvastaista, perusoikeuksien vastaista, ja Suomen pitää laittaa tältä osin tietoturva kuntoon niin, että kyetään estämään tällaiset tietovuodot ja tekijät saadaan myöskin selville.

Arvoisa puhemies! Meillä on nyt finanssikriisi selvästi opettanut meitä, että finanssimarkkinoiden sääntelyä tarvitaan, vaikka silloinkin puututaan omaisuuden suojaan. Myös viestintäverkkoja on syytä säädellä, koska täytyy sanoa, että jos niitä ei säädellä, niiden toiminta on varmasti uhattuna.

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunta on tarkastanut hallituksen esityksen, antanut siitä lausuntonsa, ja huomautus on otettu asianmukaisesti huomioon.

Tapani  Tölli /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys luo yhteisötilaajalle selkeän velvoitteen huolehtia tietoturvasta ensisijaisesti muilla keinoilla kuin tunnistamistietojen käsittelyllä. Mikäli edellytykset tunnistamistietojen käsittelylle kuitenkin ovat olemassa, yhteisötilaaja saa käsitellä tunnistamistietoja automaattisen hakutoiminnan avulla ja tietyin edellytyksin myös manuaalisesti.

Automaattisen haun tarkoituksena on erottaa manuaalisesti käsiteltäväksi väärinkäytöksiin liittyvien viestien tunnistamistiedot. Näitä voivat käsitellä vain yhteisötilaajan viestintäverkon ja viestintäpalvelun ylläpidosta ja tietoturvasta sekä turvallisuudesta huolehtivat henkilöt. Väärinkäytöksiin liittyvien viestien osalta tietoon tulevat hallituksen esityksen mukaan ainoastaan viestien osapuolia koskevat tiedot. Viestien sisällöstä yhteisötilaaja ei ole oikeutettu saamaan tietoa. Lakiehdotuksen 42 § sisältää rangaistussäännökset lainvastaisen toiminnan varalta.

Hallintovaliokunta on hallituksen esityksestä antamassaan lausunnossa korostanut, että jos tunnistamistietojen käsittelyyn on väärinkäytöstapauksissa ryhdyttävä, käsittely pitäisi sen mielestä aina pyrkiä tekemään ensimmäisessä vaiheessa automaattisen hakutoiminnan avulla. Manuaalisesti yhteisötilaajan tulisi käsitellä tunnistamistietoja vasta, jos automaattisen hakutoiminnan avulla on havaittu viestinnässä poikkeamia.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksen tarvetta on perusteltu sillä, että voimassa olevan lain ei ole katsottu sallivan yhteisötilaajan kerätä väärinkäytöksistä itse näyttöä. Sähköisen viestinnän avulla toteutettujen väärinkäytösten selvittämisessä ja esitutkintaan saattamisessa on myös ilmennyt ongelmia, joita ei ole voimassa olevaa lakia säädettäessä osattu ennakoida. Toisaalta tietoturvauhat ovat nykyisen lain säätämisen jälkeen muuttuneet ja laaja-alaistuneet.

Hallintovaliokunta on saamansa selvityksen perusteella pitänyt lain tarjoamaa yksityisyyden suojaa riittävänä. Näin siksi, että hallituksen esityksen mukaan tunnistamistietojen käsittely edellyttää, että yhteisötilaaja on täyttänyt laissa määritellyt velvoitteet ennakollisen tietoturvallisuuden korkean tason turvaamiseksi ja yrityssalaisuuksien suojaamiseksi. Työnantaja-asemassa olevan yhteisötilaajan on lisäksi otettava tunnistamistietojen käsittelyyn liittyvät asiat käsiteltäväksi yhteistoimintamenettelyssä ja tiedotettava niistä työntekijöille.

Ehdotettujen muutosten mahdollistamaa yhteisötilaajien tunnistamistietojen käsittelyä valvoo tietosuojavaltuutettu. Esitystä valmisteltaessa on arvioitu mahdollisuutta antaa väärinkäytösten selvittäminen yksin poliisin tehtäväksi. Yhteisötilaajien määrän, vikatilanteiden ja väärinkäytösten moninaisuuden, järjestelmien erilaisuuden ja tehtävien vaatimien resurssien laajuuden vuoksi tätä vaihtoehtoa ei kuitenkaan ole pidetty toteuttamiskelpoisena. Esityksen kohteena ovat yhteisötilaajien omien viestintäjärjestelmien päivittäiseen ylläpitoon liittyvät tehtävät, joista kukin yhteisötilaaja huolehtii itse.

Yrityssalaisuuksiin kohdistuvat rikokset ja luvaton käyttö ovat pääsääntöisesti asianomistajarikoksia. Tämä tarkoittaa sitä, että asianomistajan on ilmoitettava rikos syytteeseen pantavaksi. Esitutkintalain 2 §:n mukaan poliisin tai muun esitutkintaviranomaisen toimittaman esitutkinnan edellytyksenä on, että sille tehdyn ilmoituksen perusteella on syytä epäillä, että rikos on tehty. Voimassa olevan sähköisen viestinnän tietosuojalain ei ole kuitenkaan katsottu sallivan, että yhteisötilaaja kerää väärinkäytöksistä itse näyttöä. Asianomistajan tekemän rikosilmoituksen jälkeen esitutkinnan suorittaa poliisi.

Hallintovaliokunta on lausunnossaan korostanut, että yhteisötilaajan suorittaman tunnistamistietojen käsittelyn pitää olla sallittua ainoastaan siinä laajuudessa, että yhteisötilaaja pystyy riittävällä tavalla yksilöimään poliisille osoitettavan rikosilmoituksen tai tutkintapyynnön. Sisäasiainministeriön poliisiosaston edustaja on ollut valiokunnassa kuultavana ja jättänyt valiokunnalle kirjallisen lausunnon, jossa ei ole nähty ongelmana sitä, että yhteisötilaajalle annetaan laissa oikeus tietyin edellytyksin käsitellä sähköisen viestinnän tunnistamistietoja.

Kuten jo olen todennut, ehdotettujen muutosten mahdollistamaa yhteisötilaajien tunnistamistietojen käsittelyä valvoo tietosuojavaltuutettu. Tietosuojavaltuutetulle annetaan etu- ja jälkikäteiset selvitykset tunnistamistietojen käsittelystä. Tietosuojavaltuutettu on niin ikään ollut valiokunnassa kuultavana ja jättänyt valiokunnalle kirjallisen lausuntonsa. Valiokunta on päätynyt omassa arviossaan tämän lausunnon mukaisiin linjauksiin. Hallintovaliokunta on pitänyt työnantajan tiedotus- ja ilmoitusvelvollisuutta sekä velvollisuutta antaa tietosuojavaltuutetulle etu- ja jälkikäteisiä selvityksiä nyt käsiteltävänä olevan hallituksen esityksen kokonaisuuden kannalta olennaisena velvoitteena.

Tiedon saaminen tunnistamistietojen manuaalisen käsittelyn kohteeksi joutumisesta on puolestaan viestintäverkon tai viestintäpalvelun käyttäjän kannalta keskeinen oikeusturvakysymys. Ehdotuksessa muutetaan Viestintäviraston ja tietosuojavaltuutetun tehtävänjakoa silloin, kun kyse on yhteisötilaajien tunnistamistietojen käsittelystä väärinkäytöstilanteissa. Valiokunta on lausunnossaan todennut, että tietosuojavaltuutetun tehtävänä on valvoa henkilötietolain mukaisesti henkilötietojen käsittelyä ja että yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain mukaan sen noudattamista valvovat työsuojeluviranomaiset yhdessä tietosuojavaltuutetun kanssa.

Koska yksi suurimmista yhteisötilaajaryhmistä ovat yritykset työnantajina, on valiokunnan mielestä ollut johdonmukaista, että tietosuojavaltuutettu valvoo osin myös nyt käsiteltävänä olevan ensimmäisen lakiehdotuksen noudattamista. Tietosuojavaltuutettu on valiokunnalle antamassaan lausunnossa todennut, että lainvalvonta on sinällään selkeää mutta erittäin työlästä. Hallintovaliokunta on lausunnossaan katsonut, että ehdotuksen mukaisen valvonnan toteuttaminen edellyttää lisäresurssien osoittamista tietosuojavaltuutetun toimistolle, jolla ei pienenä yksikkönä ole mahdollisuuksia sisäisin järjestelyin kohdentaa resursseja uuteen valvontatehtävään.

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta on siis lausunnossaan lähtenyt siitä, että hallituksen esitys voidaan hyväksyä, ja korostaa seuraavia seikkoja: Ensimmäiseksi, laki lähtee siitä, että yhteisötilaaja huolehtii tietoturvasta ensisijaisesti muilla keinoin. Toiseksi, laki velvoittaa yhteisötilaajan tiedottamaan ennakolta tunnistamistietojen käsittelyn perusteista. Kolmanneksi, laki sisältää tunnistamistietojen käyttöä koskevan etukäteis- ja jälkivalvonnan, joka tarkoittaa sitä, että käyttäjille ja työntekijöille on ilmoitettava tunnistamistietojen käsittelystä. Lisäksi tietosuojavaltuutettu valvoo tunnistamistietojen käsittelyä. Hänelle annetaan etu- ja jälkikäteisselvitykset tunnistamistietojen käsittelystä.

Arvoisa puhemies! Tässä lausunnossa on yksi eriävä mielipide, perussuomalaisten ja vasemmistoliiton yhteinen eriävä mielipide.

Asiasta on, arvoisa puhemies, käyty vilkas keskustelu, ja se osoittaa mielestäni, että lain oltua jonkin aikaa voimassa on sen vaikutuksista ja toteutuneen valvonnan tehokkuudesta syytä tehdä riittävän perusteellinen arvio.

Arto Satonen /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on käsitellyt lakiesityksen työelämää koskevia osia. Lausunnon valiokunta antoi asiasta jo kesäkuussa 2008. Valiokunta puoltaa kolmikannassa yksimielisesti valmistellun lakiesityksen hyväksymistä.

Valiokunnan näkemyksen mukaan voimassa olevan lain säännökset tunnistamistietojen käsittelyssä ovat hyvin yleisellä tasolla ja niiden soveltamisessa on ollut ongelmia. Sen vuoksi valiokunta pitää tärkeänä, että asiasta saadaan selkeät säännökset, joiden soveltamisessa ei synny ongelmia.

Yrityssalaisuuksien vuotaminen on vakava asia Suomen kaltaiselle maalle, jonka kilpailukyky pitkälti perustuu erilaisiin innovaatioihin. Siten valiokunta pitää perusteltuna, että valvontamahdollisuus ulotetaan myös yrityssalaisuuksien vuotamiseen sähköpostin välityksellä. Yrityssalaisuuksia voivat kuitenkin vuotaa vain ne, joilla ylipäätään on pääsy yrityssalaisuuksia sisältäviin tiedostoihin. Vain heitä laki koskee, ei siis esimerkiksi kaikkia yrityksessä töissä olevia tradenomeja tai insinöörejä, kuten julkisuudessa on väitetty.

Lakiesityksen mukaan yhteisötilaajan velvollisuutena on ennen mitään laissa ehdotettuja toimia laittaa tietoturva kuntoon, määritellä, miten viestintäverkkoja ja -palveluja tulee käyttää, antaa kirjalliset ohjeet käyttäjälle ja nimetä ne ylläpidosta, tietoturvasta tai turvallisuudesta vastaavat henkilöt, jotka tunnistamistietoja voivat käsitellä. Lisäksi pitää yt-menettelyn mukaisesti tiedottaa menettelyistä ja käytännöistä. Nämä toimet vastaavat valiokunnan käsitystä tarpeellisesta etukäteistiedottamisesta.

Arvoisa puhemies! Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta perustaa lakiesitystä puoltavan lausuntonsa pitkälti siihen, että lakiesityksen koettiin myös työntekijäjärjestöjen taholta selkeyttävän nykytilannetta ja monin eri tavoin varmistavan työntekijän oikeusturvan. Haluankin tässä yhteydessä lainata SAK:n lakiesityksestä valiokunnalle antamaa lausuntoa:

"Sähköisen viestinnän tietosuojaa koskeva esitys liittyy keskeisiltä osin työelämän kilpailukyvyn, yrityssalaisuuksien ja luottamuksellisen toiminnan turvaamiseen. Ehdotukseen on pitkään kestäneen valmistelun myötä sisällytetty useita työntekijän oikeusturvaa varmistavia säännöskohtia. Näitä ovat muun muassa: Käsittelyoikeus on rajattu viestintäverkon luvattoman käytön viestintäpalvelujen ohjeidenvastaisen käytön ehkäisemiseksi sekä yrityssalaisuuksien paljastumisen selvittämiseksi. Käsittelyoikeuden rajaaminen tunnistetietoihin ja käsittely näiden tietojen osalta tapahtuu käytännössä ja pääosin automaattisesti. Käsittelyoikeuden ottaminen edellyttää yt-menettelyn ja pienemmissä yrityksissä vastaavanlaisen menettelyn läpikäymistä, jossa käsittelyn tarpeet, edellytykset ja menettelytavat käydään yhdessä läpi. Ennen käsit-telyoikeuden aloittamista tulee työnantajan tehdä ilmoitus tietosuojavaltuutetulle toiminnan pääkohdat eritellen ja vuosittain tulee tehdä ilmoitus, mikäli tunnistamistietoja on käsitelty manuaalisesti.

Ensisijaisesti yhteisötilaajan tulee rajoittaa asiatonta pääsyä viestintäverkkoon ja turvata se asianmukaisin tietoturvatoimin ja määritellä kirjallisesti, millaista viestintää viestintäverkossa saa harjoittaa ja muun muassa mihin osoitteisiin viestintää ei saa harjoittaa.

Yrityssalaisuuksien osalta työnantajan mahdollinen käsittelyoikeus on rajattu vain tietoverkon käyttäjiin, joille on annettu tai hyväksytty pääsy ko. tietoihin.

Väärinkäytöstilanteiden osalta käsittelyoikeuden edellytyksenä on, että tapahtumasta tai teosta aiheutuisi työnantajalle merkittävää haittaa tai vahinkoa tai yrityssalaisuuksien osalta paljastaminen olisi merkittävä toiminnan käynnistämisen tai sen harjoittamisen kannalta.

Tunnistetietojen manuaalisesta käsittelystä on laadittava selvitys, joka annettava tiedoksi asianosaisille, ja rangaistussäännökset."

Vastaavat kohdat löytyvät myöskin STTK:n lausunnosta, ja STTK lisäksi korostaa sitä, että työsuhteen päättymistä koskeviin säännöksiin ei tule muutoksia. Myöskin Akavan lausunto on asialle myönteinen. (Välihuutoja)

Arvoisa puhemies! Lakiesitykseen on huolellisen kolmikantaisen valmistelun ja eduskuntakäsittelyn aikana lisätty useita työntekijän asemaa turvaavia lausekkeita. Lopputulos on tasapainoinen kokonaisuus, jolla samanaikaisesti ehkäistään yrityssalaisuuksien vuotoa, selkeytetään pelisääntöjä työpaikoilla ja varmistetaan työntekijän oikeusturva.

Valiokunnan lausuntoon liittyy myös eriävä mielipide.

Markus  Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä sähköisen urkinnan suojelulaki on tyyppiesimerkki siitä, mitä syntyy, kun väen väkisin ajetaan jotain tiettyä ratkaisua perustellusta kritiikistä välittämättä. Vaikka valmistelu on kestänyt pitkään, jälki ei ole sen mukaista.

Hallituksen esityksessä on kyse kolmen keskenään jännitteisen kokonaisuuden, teknisten, liiketoiminnallisten ja oikeudellisten vaatimusten, yhteensovittamisesta. Kun valmistellaan lakia, joka koskettaa perusoikeuksia, työelämän keskeisiä pelisääntöjä ja nopeaa tietoteknistä muutosta, se pitäisi tehdä nöyrin mielin. Valitettavasti hallituksen alaston totuus on toisenlainen. Ministeri Lindénin puheet siitä, että työnantaja voi vaatia työntekijää riisuutumaan alasti, kuvastavat tietämättömyyttä ja tilannetajun puutetta, eivät edes huonoa huumorintajua. Se, joka ymmärtää, kuinka aralla alueella nyt liikutaan, ei laske tuohon tyyliin leikkiä, ei varsinkaan lain valmistelusta vastaavana ministerinä.

Tämä hallituksen esitys sisältää jo perustaltaan korjaamattoman valuvian. Mainittuun tavoitteeseen, harmaan alueen poistamiseen sähköpostiliikenteen valvonnassa ja tietojärjestelmissä, olisi päästy kahta vaihtoehtoista tietä. Ensinnäkin lähtökohdaksi olisi voitu ottaa laki yksityisyyden suojasta työelämässä. Toinen mahdollisuus olisi ollut tarkentaa poliisin valtuuksia niin, että se olisi voinut hoitaa sille kuuluvan tehtävän. Hallituksen esityksen suurin motiivi lienee yrityssalaisuuksien varjeleminen, mutta samalla valvonta ulotetaan koskemaan taloyhtiöitä, kuntia, valtion virastoja ja yliopistoja.

Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen esityksen yhteydessä on puhuttu myös uhkailusta ja painostuksesta. Tänään siitä on saatu uutta näyttöä. Uhkailun on sanottu kohdistuneen virkamiehiin ja poliitikkoihin ja myös työmarkkinakentän sisällä ainakin yhteen keskusjärjestöön. Jos näin on tapahtunut, kyse on aika oudosta kolmikantaisesta valmistelusta. Kaikki painostusväitteet tulee tutkia perin pohjin. Kovin paljon todistusvoimaa ei ole sillä, jos ennestäänkin lakiin myönteisesti suhtautunut kansanedustaja tai ministeri kertoo, ettei ainakaan häntä ole painostettu. Miksi olisi, jos kanta on jo etukäteen halutunlainen?

Hallituksen esitystä ovat voimakkaasti arvostelleet monet ammattiliitot, poliisi, kansalaisjärjestöt, oikeuskansleri ja perustuslakioppineet. Siihen peruskysymykseen, kuka valvoo valvojaa, ei vieläkään ole saatu vastausta. Kaikki oppositioryhmät ovat tehneet valiokuntatyön aikana muutosesityksiä ja esittäneet kritiikkiä, ja sitä on kuultu myös hallituksen sisällä. Toivottavasti vihreät lopultakin kykenevät ratkaisemaan, mitä mieltä asiasta ovat. (Ed. Laukkanen: Kyllä he ovat jo ratkaisseet!) Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa vasemmistoliiton lisäksi eriävän mielipiteen allekirjoittivat sosialidemokraattien ja kristillisdemokraattien edustajat.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on vastustanut johdonmukaisimmin hallituksen esitystä koko sen käsittelyn ajan. Olemme tehneet pykälämuutosesitykset, jotka velvoittavat ilmoittamaan yrityksen luottamushenkilölle tietosuojavaltuutetun lisäksi tietoliikenteen seurannan aloittamisesta. Tämä parantaisi oleellisesti työntekijän asemaa.

Toisessa käsittelyssä esitämme lausumaa, jolla turvataan tietosuojavaltuutetun toimiston talous ja henkilöresurssit, jotta tietosuojasta vastaavat viranomaiset voivat hoitaa työnsä eikä laki karkaa käsistä. Jos ja kun — siltä näyttää — välttämättömiä muutoksia esitykseen ei tehdä, niin vasemmistoliiton ryhmä tulee esittämään toisessa käsittelyssä lain hylkäämistä.

Näin monisyisessä ja perusoikeuksia käsittelevässä esityksessä päätäntävaltaa ei saa luovuttaa tämän talon ulkopuolelle, ei suuryritykselle eikä korporaatiolle. Niiden takaa kurkkii orwellilainen maailma, ja se sovi yhteen kansanvallan kanssa. Te, hyvät kollegat, päätätte, käyttävätkö sitä valtaa lobbarit, painostajat ja uhkaajat vai ne, jotka tähän taloon on suorilla vaaleilla valittu.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tähän alkuun on pakko lainata zeniläistä viisautta: "Sormi, joka osoittaa kuuta, ei ole kuu." (Ed. Tiusanen: Nokia on kuu!) Tosiasiat ja olettamukset ovat tämän lakiuudistuksen myötä sekoittuneet pahasti keskenään. Hallituksen esityksestä ja valmistelusta liikkuu valtava määrä väärää tietoa, ja painostusväittämä on mediapelin yhteydessä saanut jo ihan äärettömät mittasuhteet. Me emme tänään käsittele uutta lakia, vaan niitä epäkohtia, jotka on seurantaryhmän mukaan nähty vaillinaisiksi ja tulkinnanvaraisiksi vuonna 2004 säädetyssä sähköisen viestinnän tietosuojalaissa. Voimassa olevassa laissa ei ole riittävän selkeästi ja yksityiskohtaisesti säädetty rajoja siitä, milloin ja minkä ehtojen täyttyessä työnantajalla on oikeus tarkistaa työntekijänsä sähköisiä tunnistamistietoja. Kaikkien osapuolten oikeusturvan nimissä on erittäin tärkeää, että meillä on tarkat pelisäännöt tietosuojasta.

Argumentoinnissa on useasti jäänyt kertomatta myös ne toimenpiteet, mitkä yritysten ja yhteisöjen tulee toteuttaa, ennen kuin ne voivat ottaa käyttöönsä lain salliman tunnistamistietojen käsittelyn. Tunnistamistietojen seuraaminen on aina viimeinen toimenpide. Marssijärjestys alkaa tietosuojan päivittämisestä. Sen lisäksi tulee laatia kirjalliset ohjeet tulevasta käytännöstä, nimetä henkilöt, jotka saavat käsitellä tunnistamistietoja, tehdä asiasta ilmoitus tietosuojavaltuutetulle. Menettelyistä ja käytännöistä on sovittava yrityksessä yhdessä työntekijöiden ja johdon kesken yhteistoimintamenettelyssä, ja muissa sähköisen palvelun tarjoavissa yhteisöissä, kuten yliopistoissa, kirjastoissa ja taloyhtiöissä, käyttäjille on tiedotettava ohjeista ja säännöistä.

Huomattavaa on, että tietoverkkojen ohjeiden vastaisen ja luvattoman käytön tulee aiheuttaa vakavaa haittaa tai yrityssalaisuuksien tulee olla merkittäviä, ennen kuin lain sallimat mahdollisuudet tunnistetietojen käsittelyyn voidaan aloittaa. Lisäksi on syytä painottaa, että työnantajilla ja yhteisöillä ei ole uudenkaan lain myötä oikeutta missään tilanteessa lukea ihmisten sähköpostiviestejä. Näin viestinnän luottamuksellisuus säilyy edelleen, kuten perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Sasi omassa puheenvuorossaan hyvin laajasti korosti.

Päinvastoin kuin jotkut tahot ovat argumentoineet, laki ei siirrä poliisivaltuuksia yrityksille. (Välihuutoja vasemmalta) Yrityksille annetaan mahdollisuus selvittää, mikäli se epäilee sähköisessä muodossa olevaa omaisuuttaan varastetuksi. Jos tunnistamistietoja tarkastettaessa löytyy viitteitä rikoksesta, asia siirtyy poliisin tutkintaan. Prosessi on sama kuin muuta yrityksen omaisuutta kohtaan kohdistuvan rikosepäilyn ollessa kyseessä. Samalla tavoin yhteisötilaajalle laki tuo aiemmin puuttuneen mahdollisuuden selvittää tietoverkkoonsa kohdistunutta häirintää tai luvatonta käyttöä.

Arvoisa puhemies! On hämmästyttävää, kuinka välinpitämättömästi lain vastustajat suhtautuvat erityisesti tässä taloudellisessa tilanteessa suomalaisten yritysten oikeuksiin selvittää niiden toiminnan jatkuvuuteen kohdistuvat uhat eli suomeksi sanottuna yrityssalaisuuksien vuotamisen. Otan esimerkiksi suomalaisen ympäristöteknologiaklusterin Cleantechin. Globaalissa ilmastonmuutostaistelussa tämän kaltaiset toimijat ovat paitsi Suomen myös yritysten oman kilpailukyvyn kannalta avainasemassa. Kaikki mahdollisuudet ovat olemassa, että ympäristöteknologiaa kehittävät tutkijat ja yritykset ja Cleantech Clusterin tyyppiset innovatiiviset toimijat sen etunenässä ovat uusi suomalainen kansainvälinen menestystarina. Toimialan yritysten ja yhteisöjen, jotka toimivat hyvin spesifillä sektorilla ja joiden menestys on kiinni työntekijöiden erityisosaamisesta, tulee olla oikeutettuja merkittävät yrityssalaisuudet turvaavaan toimintaympäristöön.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan korostaa liikenne- ja viestintävaliokunnan mietinnössä olevia kahta lausumaa, joista toisessa edellytetään, että tämän lainuudistuksen tavoitteiden toteutumista ja sen soveltumista muun muassa yhteisötilaajien toimesta seurataan ja arvioidaan kattavasti ja että ministeriön on annettava valiokunnalle asiasta selvitys vuoden 2010 loppuun mennessä. Sen lisäksi toisessa lausumassa edellytetään ed. Mustajärven tarkoittamia tarkennuksia poliisin toimivaltuuksiin. Tämän lakiesityksen esiin nostamat mahdolliset puutteet tai epäselvyydet poliisin toimivaltuuksissa esimerkiksi selvitettäessä yrityssalaisuuksiin liittyviä väärinkäytöksiä ja rikoksia selvitetään pikaisesti ja tarvittaessa jo ennen pakkokeinolainsäädännön laajempaa uudistusta. Nämä lausumat toivottavasti hälventävät epäilyksiä ja vahvistavat käsitystä siitä, että lakimuutoksella on haluttu parantaa sekä käyttäjien että tietohallintohenkilökunnan oikeusturvaa.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olen ollut tässä talossa vasta kuusi vuotta, mutta kuitenkaan näitten kuuden vuoden aikana mikään laki ei tuolla talon ulkopuolella aiheuttanut näin suurta suoranaista hysteriaa kuin tämä, ja väitänpä, että hyvin useissa tapauksissa kyseessä on myöskin tietämättömyys tämän käsittelyssä olevan lain sisällöstä. Tästä laista puhutaan julkisuudessa, mediassa, missä tahansa, hirvittävin suurin väärin väittein. Koskapa täällä ei yksikään alustuspuheenvuoron pitäjistä kertonut, mikä on lain sisältö tällä hetkellä, ennen kuin tämä uusi laki mahdollisesti hyväksytään, niin voimassa olevan lain 13 § Käsittely väärinkäytöstapauksissa sanoo näin: "- - yhteisötilaaja voi käsitellä tunnistamistietoja, jos se on tarpeen - - käyttöä koskevien väärinkäytösten havaitsemiseksi, estämiseksi ja selvittämiseksi sekä esitutkintaan saattamiseksi."

Tämän olemassa olevan lain ongelmaksi on muodostunut väärinkäytös-käsitteen epämääräisyys ja avoimuuden, todennettavuuden ja viranomaisvalvonnan puute. Kuten huomasitte, tuo pykälä on kohtuullisen kevyt. Uudessa laissa tuota 13 §:ää on yhteensä 11 lisää, a:sta k:hon. Jokainen, joka siihen on tutustunut, tietää, että siellä on otettu kohtuullisen tiukka kanta tähän lakiin.

On myöskin puhuttu siitä, että liikenne- ja viestintävaliokunta olisi käsitellyt tätä löperösti eikä tunne tekemänsä mietinnön sisältöä. Meille kaikille tehtiin eilen pikagallup lehdistöstä. Kaikki tavoitetut liikenne- ja viestintävaliokunnan jäsenet, yhtä vaille, selvisimme puhtain paperein noista kysymyksistä. Eli kyllä me kaikki olemme tähän asiaan paneutuneet todella hyvin ja käsitelleet sitä ja kuunnelleet asiantuntijoita varmasti hartaudella ja arvokkaasti. Minäkin olin alun perin tähän lakiin nähden skeptinen, mutta kun asiasta saa selvää, niin silloin ihminen on tyhmä, jos ei muuta mielipidettään, kun saa asiasta parempaa tietoa.

Täällä perättiin sitä, että täytyy tehdä selkeitä, kansalaisille ymmärrettäviä lakeja. Minä kerron hyvin kansanomaisesti esimerkin siitä, mikä nykyään on jo mahdollista ja mistä ei kukaan rutise mitään. Kuten perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja kertoi, jo nykyään työnantajalla on mahdollisuus asettaa kameravalvonta muun muassa sellaisten työntekijöitten työpisteeseen, jotka käsittelevät suurta omaisuutta tai rahaa. Ei siitä kukaan ole valittanut mitään. Ei niitä kameroitakaan sinne, hyvät ystävät, poliisi vie. Ne kamerat asentaa työnantaja, ja kenties kameroitten perusteella esiintyneitten väärinkäytösten perusteella sitten viedään poliisille esitutkintaan. Työnantaja ne kameratkin sinne asentaa, ja se on laissa jo nykyään mahdollista. (Ed. Tennilä: Tämäkin on tv-ruudussa, tämä teidän puheenne!) Tämä ei muuta miksikään tätä asiaa. (Ed. Tennilä: Se on tässä tapauksessa ihan oikeaa valvontaa!)

Vasemmistoliitto kyseli täällä, kuka valvoo valvojaa. Sekin on otettu tässä laissa äärettömän hyvin huomioon. Jos olette lukeneet ne kaikki velvoitteet, mitä työnantaja joutuu tekemään, tämä on vihoviimeinen keino, teletunnistustietojen tarkkaileminen automaattisesti ja sen jälkeen mahdollisesti manuaalisesti, jos automaatin perusteella jotain väärinkäytöksiä ilmenee. Tästä voi työnantaja, jos ei näitä kaikkia perusteita täytä, joutua jopa vankilaan kahdeksi vuodeksi, joten sanktiot ovat olemassa myöskin eli valvojalle on olemassa valvoja, toisin kuin vasemmistoliitto väittää. Vasemmistoliittohan vastustaa perinteisesti kaikkea, jopa uusien työpaikkojen syntymistä tässä tapauksessa, mikäli se edellyttää työnantajan oikeutta puolustaa omaisuuttaan. (Ed. Tennilä: Voi että mitä lorua!)

Täytyy muistaa myöskin, että työnantajan velvollisuuksiin kuuluu ottaa yhteyttä aina, keskustella asia työntekijän kanssa, kun mennään teletunnistustietojen tarkkailuun. Sen lisäksi hänen täytyy ottaa yhteyttä tietosuojavaltuutettuun ja vuosittain antaa tietosuojavaltuutetulle myöskin kertomus siitä, mikäli teletunnistustietoja on manuaalisesti käsitelty. Ihmettelen, että meillä on salissa muutamia äärettömän pitkälle oppineita, tietosuojaankin perehtyneitä ihmisiä, ja vihreitten edustaja ilmoitti, että hänen täytyisi mennä kasvoleikkaukseen, jos hän hyväksyisi tämän lain.

Ihmettelen suunnattomasti, kun tämän päivän Kalevassa muun muassa, kotikaupunkini lehdessä, Petteri Järvinen, tietotekniikkakirjailija, kertoo näin: "Laissa on kaksi pääkohtaa: toinen yrityssalaisuuksien paljastamiskohta ja toinen väärinkäytöksien valvonta. Kummatkin ovat hyvin pieniä asioita. Edellisen käytännön merkitys on mielestäni hirveän pieni, ja jälkimmäinenkin vain parantaa käyttäjien tietoturvaa." (Puhemies: 5 minuuttia kulunut!)

Arvoisa puhemies! Runsaan tähän lakiin perehtymisen perusteella väitän, että tämä hyväksyttävänä oleva laki parantaa ennen kaikkea työntekijän turvaa.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa puhemies! Lex Nokia, ja yrityssalaisuudet ovat turvassa — vai ovatko?

Liikenne- ja viestintävaliokunta suhtautuu esitykseen kokonaisuudessaan kriittisen myönteisesti mutta toteaa sen avaavan käytännössä mahdollisuuksia myös toimivaltuuksien väärinkäyttöön. Tähän valiokunnan mietinnössä esiintyvään lauseeseen kulminoituu koko lakiesityksen problematiikka. Kukaan ei voi taata, että lakia käytetään vain esimerkiksi yrityssalaisuuden vuotamisten ennaltaehkäisyyn.

Haluammeko me todella olla luomassa lainsäädäntöä, jonka todellisuuspohja putosi jo valmisteluvaiheessa, sillä leppoisin, kannustavin sanoin näkyy lain valmistelussa patistellun kavereita ruotuun? Tämä on sitä reilua ja avointa kansanvaltaista lainvalmistelua: fair play, sit and stay.

Keskusrikospoliisin apulaispäällikön mukaan hallituksen esitys sähköisen viestinnän tietosuojalaiksi eli Lex Nokia sisältää lukuisia ongelmia. Krp ihmetteli muun muassa sitä, että lakiesitys antaa yksityisille yrityksille sellaisia tunnistetietojen tutkimisvaltuuksia, joita edes poliisilla ei tällä hetkellä ole. Pahimmillaan Lex Nokia voi haitata jopa esitutkintaa. Kun keinot ovat olleet poliisille niin hankalia saada, niin miten ne sitten näin helposti ollaan valmiita laajentamaan yksityiselle taholle?

Yritysten ei ole myöskään pakko ilmoittaa omien tutkimustensa tuloksia poliisille, jos kyseessä on asianomistajarikos, kuten teollisuusvakoilu. Näin poliisilta voi jäädä rikolliseen toimintaan liittyvää tietoa saamatta, ja tämäkö on kaikkien toimijoiden yhteinen etu, lainsäädännön tarkoitus, jättää virkavalta informaation ulkopuolelle?

Arvoisa puhemies! Valvonnan väitetään olevan kunnossa. Tietosuojavaltuutetun toimisto hoitaa tämänkin problematiikan, ja hommat sen kun rullaa. Uskotaan, uskotaan, sanoi hallitus ja joi kahveet päälle ja söi porukalla pullaa.

Miten se menikään tämän valtion tuottavuusohjelman kanssa? Kuinka monta viikkoa kuluu uusista pestauksista ja rahan sijoittamisesta, ennen kuin uudet tuottavuuskonklaavit iskevät päälle ja tietosuojavaltuutettukin toimistoineen leikkaantuu pienemmäksi? Kukaan ei nimittäin ole tässä salissa ilmoittanut, että valtion tuottavuusohjelma olisi jäissä heikon taloustilanteen vuoksi niin, että valtio myös kantaisi vastuunsa työllistämisestä ja osaavan henkilökunnan pitämisestä talossa. Yhteiskuntavastuu, kansalaisnäkökulma ja ennen kaikkea työntekijän asema on ulkoistettu tämän hallituksen ohjelmasta. Kukaan ei takaa, että valvonta toimii. Seuratahan aina voi, mutta toimenpiteet ovat asia erikseen.

Arvoisa puhemies! Eikö työelämän käytäntöjen kannalta olisi ollut parempi ratkaisu, että yksityisyyden suojasta työelämässä annettuun lakiin olisi otettu asianmukaiset ja tarkemmat säädökset työnantajan oikeudesta käsitellä työntekijän viestien tunnistamistietoja tai lisätä ja tarkentaa poliisien valtuuksia niin, että he voisivat tunnistetietoja käsittelemällä tutkia viestintäverkkojen luvatonta tai viestintäpalveluiden vastaista käyttöä sekä elinkeinotoiminnan kannalta keskeisten yrityssalaisuuksien luvatonta käyttöä? Mutta ei, tämä se ei käy, pitäisi niin maan kamalasti lisätä niitä poliisien voimavaroja ja resursseja, mutta vapaat valvontamarkkinat käyvät kyllä ja valvojan valvojana tietosuojavaltuutetun toimisto koettaa pitää hihnoja käsissään muutamalla lisähenkilöllä, ja toimii. Sehän toimii, kun suljetaan silmät arjen todellisuudelta, ja kävikö edes mielen vieressä, että lakiin voisi todella vahvistaa työntekijän ja kansalaisten oikeusturvaa? Kansalaisen oikeusturva — onko sitä ja kiinnostaako se tässä salissa ketään?

Allekirjoittanutta ja vasemmistoliittoa se kiinnostaa, niin kansalaisten oikeudet kuin rikosasioissa tutkintaoikeus ja päätösvalta, kenelle se kuuluu. Se kuuluu poliisivoimille ja oikeusasteille eikä markkinavoimille. Me emme ole valmiita laittamaan sitä kuuluisaa pukkia kaalimaan vartijaksi, ja jotta tässä voisi lämmitellä hiukan tulevaa debattia: Epäile ja urki, kysele ja kyttää. Tämä laki tavan kansan markkinavoimien rattaan alle lyttää. Pois alta kansanvalta, porvari porhaltaa oikealta! (Naurua)

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Kyllönen oli jälleen kerran hyvin runollisella tuulella, kiitoksia siitä. (Ed. Laukkanen: Onko tuohon enää mitään lisättävää!)

Perustuslakivaliokunnan jäsenenä kiitän myös perustuslakivaliokunnan puheenjohtajaa Sasia siitä, että hän toi esille ne seikat, joiden vuoksi perustuslakivaliokunta päätyi siihen ratkaisuun, että tämä laki on säädettävissä yksinkertaisella enemmistöllä elikkä ei myöskään perustuslakia siinä mielessä rikottu.

Ihmettelen sitä, minkä vuoksi asiantuntijat arvostelevat tätä nyt, vaikka tämä on hyvin perusteltu lausunto. Poliisien valtuuksia ja yritysten valtuuksia tässä laissa ei voida rinnastaa, koska poliisi ei voi tulla yrityksiin tekemään kenttätyötä, vaan sillä täytyy olla selvät tiedot siitä, onko rikottu yrityssalaisuutta vai eikö ole rikottu.

Toinen asia, mihin perustuslakiasiantuntijat ovat puuttuneet, on se, että tämä laki olisi kertakaikkisen huono verrattuna muiden länsimaiden lakeihin eli tässä rikotaan yksityisyyden suojaa. Päinvastoin, meidän lakimme on Euroopan unionin ehkä tiukin laki. Muissa maissa viestinnän salaisuus ja vapaus on paljon löysempää kuin meillä tässä uudessa laissa. Kysymys on siitä, että me tiukennamme sitä lainsäädäntöä, mikä meillä tällä hetkellä on voimassa.

Sitten puuttuisin siihen, mikä minun mielestäni tässä on oleellista: Onko lähdesuoja vaarantunut vai eikö ole vaarantunut? Tätä asiaa kysyin perustuslakivaliokunnassa, ja minä en siihen saanut vastausta. Meidän asiantuntijoillemme kyllä yksityisyyden suoja ja viestinnän suoja on paljon tärkeämpi kuin se, että ihmisille pitäisi voida kertoa mahdollisista väärinkäytöksistä tai mahdollisista yrityksen toimintatavoista. Tämä asia olisi minun mielestäni myös liikennevaliokunnan pitänyt ottaa mietinnössään huomioon.

Viestinnän Keskusliitto kannattaa ensinnäkin sitä, että tämä laki parantaa yritysten ja työntekijöitten oikeuksia, koska tiedetään, mitä tutkitaan, milloin tutkitaan ja miksi tutkitaan, jos tunnistetietoja tutkitaan. Sen sijaan Viestinnän Keskusliitto huomauttaa, että uusia säännöksiä ei pitäisi tulkita niin, että yritykset ja viranomaiset voisivat kirjallisilla ohjeillaan kieltää yleisesti henkilöstöään pitämästä yhteyttä tiedotusvälineisiin. Miksi tätä asiaa ei ole otettu esimerkiksi kolmanneksi lausumaksi viestintävaliokunnan mietintöön? Minkä vuoksi tämä on kokonaan syrjäytetty?

Toinen, minkä huomasin tästä viestintävaliokunnan mietinnöstä, on se, että tässä ei ole ollenkaan kuunneltu journalistien edustajaa. (Ed. Skinnari: Se on yksinkertainen enemmistö, siitähän se johtuu!) Siellä jos missä on asiantuntemusta siinä mielessä, mitä merkitsee lähdesuoja ja mitä se merkitsee sananvapaudelle. Tästä asiasta on kirjoittanut muistaakseni ennen joulua ylitarkastaja Risto Heinonen Tietosuojavaltuutetun toimistosta. Minun mielestäni hänen kannanottonsa olisi kannattanut ottaa huomioon. Tai eihän sitä tietenkään voinut ottaa, koska tämä mietintö tuli aikaisemmin, mutta joka tapauksessa olisi pitänyt huomata viestintävaliokunnassakin, että lähdesuoja on demokratian kannalta niin tärkeä asia, että sitä ei kannattaisi millään keinoin vaarantaa. Kysymys on siitä, että yritykset voivat jo nykyisenkin lain ja myös tulevan lain mukaan kieltää Gmailit ja Hotmailit elikkä niiden käyttö yritysten koneilla on mahdollista kieltää. Elikkä ainut keino, jos halutaan viestiä lehdistölle, on se, että käytetään omaa tietokonetta tai sitten puhelinta.

Mitään muuta huomautettavaa minulla tähän asiaa ei ole, paitsi että tämä asia on liian heikosti otettu huomioon. Lähdesuojaa tietenkin yritetään turvata sillä, että tietolähteen suojaan kuuluvia asioita ei saa ottaa selvityksen kohteeksi. (Puhemies: 5 minuuttia on kulunut!) Hakua ei saa tehdä lähdesuojan turvaamien tietojen selville saamiseksi. Mutta kun näitä tunnistetietoja selvitetään, niin siinä automaattisesti paljastuu, mihin ollaan yhteydessä. Tämä on minusta väärin. (Vasemmalta: Eiköhän hylätä!)

Antti Vuolanne /sd:

Arvostettu puhemies! Hyvät Suomen kansan kansanedustajat! Meille sosialidemokraateille on tärkeää ja ensiarvoista se, että Suomessa voidaan tehdä tutkimus- ja tuotekehitystoimintaa ja teknologista osaamista ja innovaatioita voidaan täällä kehittää siten, että yrityssalaisuudet pysyvät suojassa. Meidän pitää antaa yrityksille hyvä toimintaympäristö toimia Suomessa. Se on suomalaisten etu, ja sillä me huolehdimme suomalaisten hyvinvoinnista ja työpaikoista. Meidän on myös huolehdittava siitä, että laajeneva yritys- ja teollisuusvakoilu pysyy tietyissä rajoissa ja läheisen tarkkailun kohteena.

Kun me nyt haluamme hyvällä lainsäädännöllä varmistaa yrityksille hyvää toimintaympäristöä, se on kuitenkin tehtävä siten, että me pidämme kiinni niistä korkeista oikeusvaltion periaatteista, jotka meillä Suomessa on. Suomen kansalaisille kuuluvat perusoikeudet, eikä niitä tule heikentää kevyin perustein. Jokaiselle ihmiselle kuuluu perusoikeutena oikeus yksityisyyteen, yksityiselämään ja luottamuksellisten viestien salassa pysymiseen. Tästä on pidettävä tiukasti kiinni, ja tällaisen oikeuden rajoittaminen vaatii erityisiä perusteita. Näiden kaikkien rajoittamisedellytysten pitää täyttyä, ennen kuin ihmisten perusoikeuksien suojaa lähdetään rajoittamaan. Tästä me sosialidemokraatit olemme nyt huolissamme tässä salissa.

Miten me sitten saatamme nämä kaksi hyvää ja tärkeää yhteiskunnallista periaatetta yhteen, toisaalta yrityssalaisuuksien suojan säilymisen ja korkean perusoikeuksien suojan, toisaalta työntekijöiden oikeuksien täysimääräisen toteutumisen? Me olemme sitä mieltä, että laki olisi pitänyt rajoittaa vain sähköpostiyhteyttä työpaikalla tarjoaviin työnantajiin ja sitä käyttäviin työntekijöihin, jotka pääsevät yrityssalaisuuksiin käsiksi, heidän vapaaehtoisella suostumuksellaan. Yrityssalaisuuksien säilyminenhän on myös työntekijöiden itsensä etu työpaikkojen säilymisen varmistamiseksi.

Sen jälkeen, kun me perustuslakivaliokunnan jäsenet arvoimme, että tuo hallituksen esitys oli melko puutteellinen ja ontuva, ja teimme siihen viisi keskeistä muutosesitystä ihmisten perusoikeuksien suojan parantamiseksi, me emme kuitenkaan vielä ottaneet siinä kohtaa kantaa siihen, että tämä laki itsessään ratkaisisi näitä ongelmia tai se olisi tarpeellista säätää tällaisena kuin se on nyt tullut. Siksi me olemme sitä mieltä, että tämä laki on tässä kohtaa hylättävä ja valmisteltava uudelleen avoimemmin periaattein, kuuntelemalla myös sitä kansalaiskeskustelua, joka on antanut monia tärkeitä näkökulmia tämän lain käsittelyyn.

Ihmisten perusoikeuksiin ja työntekijöiden asemaan ei pidä kovin kevyesti puuttua. Me tarvitsemme tätä hallituksen esitystä tarkkarajaisemman lainsäädännön, sillä niin vakavasta asiasta on kysymys. (Ed. Laukkanen: Miltä osin tarkkarajaisempi? Mitä mieltä puhuja on?) Siksi tämä laki tulisi rajata vain niihin sähköpostiyhteyksiin työpaikoilla, joissa yrityssalaisuuksia käsitellään. Nythän näin ei ole. Tältä kohdalta me haluamme tätä tarkkarajaisuutta lisätä ja tähän lakiehdotukseen sisältyvää ylimalkaisuutta ja tulkinnanvaraisuutta vähentää.

Viestintäministeri  Suvi  Lindén

Arvoisa puhemies! Aiemmissa puheenvuoroissa on jo tuotu esiin tärkeitä keskeisiä asioita sähköisen viestinnän tietosuojaa koskevan hallituksen esityksen osalta. Pidän tärkeänä korostaa sitä, että nyt esitetyt muutokset jo voimassa olevaan lainsäädäntöön parantavat työntekijän ja sähköisten palveluiden käyttäjien oikeusturvaa muun muassa tiukentamalla ja rajaamalla mahdollisuutta tunnistamistietojen seurantaan. Nyt nimenomaan esitetään muutoksia vallitsevaan epäselvään käytäntöön ja tunnistamistietoja koskevaan aivan liian avoimeen ja tulkinnanvaraiseen säädökseen eli lain 13 §:ään. Tämän johdosta on ollut hieman hämmentävää seurata julkisuudessa esitettyjä väitteitä työnantajan suosimisesta tai sananvapauden rajoittamisesta lakiesityksen myötä, saati sitten väitettä siitä, että yhteisötilaajan käsite olisi uusi ja oikeudet annettaisiin vasta tällä esityksellä yhteisötilaajalle. Näin omassa puheenvuorossaan myös ed. Mustajärvi esitti, ja sitä hämmästelen suuresti. Käsittääkseni hän on ollut jossakin lakia käsitelleessä valiokunnassa mukana.

Lakia on valmisteltu erittäin huolella. Seurantaryhmässä, jonka ministeri Leena Luhtanen aikoinaan asetti, olivat edustettuina keskeiset ministeriöt, tietosuojavaltuutettu, Kuluttajavirasto, keskusrikospoliisi, työmarkkinakeskusjärjestöt sekä muita yksityisiä ja julkisia tahoja, joiden toimintaan laki vaikutti. Nyt säädeltävät kysymykset havaittiin ongelmiksi lähes viisi vuotta jatkuneessa seurantaryhmän työssä. Esityksen väärinkäytöksiä koskeva osa valmisteltiin liikenne- ja viestintäministeriön jatkotyöryhmässä, jossa olivat mukana oikeus-, työ-, sisäasiain- ja valtiovarainministeriöt sekä työmarkkinajärjestöt. Työryhmän ehdotus oli yksimielinen. Esitykseen ja siihen käytettyihin käsitteisiin on tehty useita tarkennuksia lausuntojen perusteella. Viimeisimmät muutokset tehtiin oikeuskanslerin ja oikeusministeriön pyynnöstä.

Pidin myös koko ajan tärkeänä sitä lähtökohtaa, että asiasta pyydetään eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausunto, ja näin myös tapahtui. Niin kuin totesin, ehdotetuilla muutoksilla selkeytetään niin käyttäjän kuin myös palveluista vastaavien tahojen asemaa. Pidän niin yksilön kuin yhteiskunnankin näkökulmasta tärkeänä sitä, että sähköisen viestinnän palveluita voidaan edelleen kehittää ja palvelut myös toimivat. Tässäkään keskustelussa ei ole syytä unohtaa sitä, että palvelun tarjoajalla on oltava riittävät keinot varmistaa palveluiden käytettävyys koko sen kohderyhmän osalta, jolle palvelua tarjotaan. Väärinkäytöksiin on voitava puuttua, jos niitä ilmenee.

Arvoisa puhemies! Arjen tietoyhteiskunnassa tietotekniset ratkaisut monipuolistuvat ja muuttuvat käyttäjien kannalta yhä kiinteämmäksi osaksi ihmisten ja yritysten sekä muiden yhteisöjen jokapäiväistä toimintaa. Tämän takia on oleellista, että kansalaiset voivat käyttää tietoyhteiskunnan palveluita vaivatta ja että sähköiset palvelut koetaan luotettaviksi. Tietoturvan merkitys tietoyhteiskunnassa on suuri ja sen merkitys entisestään on kasvamassa. Tämä on otettu korostuneesti huomioon myös tätä esitystä valmisteltaessa. Tällä hankkeella luodaan avoimuutta, todennettavuutta ja mahdollisuutta viranomaisvalvontaan. On tärkeää, että yhteisöt luovat etukäteen pelisäännöt sille, miten yrityksissä tai yhteisöissä viestintäjärjestelmiä saadaan luvallisesti käyttää. Minkään yhteisön ei ole pakko ottaa nyt esitettyjä säännöksiä ja niiden suomia oikeuksia ja velvollisuuksia käyttöön. Se on kunkin yhteisön valittavissa oleva asia. Esimerkiksi kirjastoissa väärinkäytöksiltä suojautuminen käytännössä tapahtuu yksinkertaisesti jo siten, että tietoteknisin keinoin määritellään käyttöön rajoituksia, esimerkiksi asiakkaiden suorittama ohjelmistojen lataaminen estetään.

Lakiesityksessä nimenomaan todetaan, että tunnistamistietojen seuranta on viimesijainen keino selvitettäessä yrityssalaisuuden vuotamista tai väärinkäytöksiä. Julkisuudessa on paljon tunnettu huolta siitä, saako muun muassa taloyhtiöverkon ylläpitäjä seurata, kenelle verkossa oleva asukas lähettää sähköpostia. Tähän myös ed. Mustajärvi kiinnitti huomiota. Tosiasiassa taloyhtiökysymys lienee lähinnä teoreettinen, koska taloyhtiöillä ei omia palvelimia useinkaan ole. Mikä sitten on taloyhtiö? Taloyhtiönhän muodostavat taloyhtiön asukkaat, ja uskon, että asukkaat eivät mitenkään löyhin perustein ota käyttöön sellaisia menettelyjä, joita eivät pidä välttämättöminä. Voi tietysti olla niinkin, että jos asukkaat eivät saa maksamiaan viestintäpalveluita tai niiden käyttö olennaisesti estyy jonkun väärinkäytön takia, tilanne on toinen. Useimmiten se tarkoittaisi sitä, että verkon ylläpitäjälle annettaisiin oikeus selvittää verkon häiriöiden syy. Kyse taloyhtiöissäkin on aina asukkaiden omasta päätöksestä, ja sittenkään kenelläkään ei olisi oikeutta seurata jokapäiväistä viestintäämme.

Yrityssalaisuuden osalta tulee tunnistamistietojen käsittely kyseeseen vain sellaisten tapausten yhteydessä, jotka ovat todennäköisesti merkittäviä elinkeinotoiminnan käynnistämisen kannalta. Vain pieni osa yrityksistä kokee tarpeelliseksi erityistoimet (Puhemies: 5 minuuttia kulunut!) yrityssalaisuuksien suojaamiseksi.

Arvoisa puhemies! Sen vuoksi onkin aika erikoista, että esimerkiksi eilen Insinööriliitto ja Tradenomiliitto lausuivat, että tämän marginaalisen toiminnan takia perusoikeudet ollaan viemässä kaikilta sähköpostia työssään käyttäviltä. Muun muassa insinöörit ja tradenomit käyttävät sähköpostia päivittäin, ja valvonta olisi siis heidän kohdallaan jatkuvaa. Tämän tyyppinen kannanotto kertoo vain sitä, että näissäkään liitoissa ei ole lain sisältöön perehdytty. (Ed. Tennilä: Kyllä on!)

Arvoisa puhemies! Jos sallitaan, ihan muutamaan puheenvuoroon vielä vastaus.

Täällä on muun muassa kysytty, miksi tämä laki on valmisteltu liikenne- ja viestintäministeriössä. Tätä asiaa käsiteltiin seurantaryhmässä ja seurantaryhmässä olleelle työministeriön edustajalle esitettiin harkittavaksi, että yksityisyyden suojasta työelämässä annettuun lakiin sisällytettäisiin säännökset tunnistamistietojen käsittelystä työelämässä luvattoman käytön ja yrityssalaisuuksien paljastamisen estämiseksi. Tuolloin työministeriön edustaja totesi, että kyseiset säännökset on syytä pitää yleislaissa jo eduskunnan säätämällä tavalla, koska niiden tulee kohdistua muihinkin kuin työsuhteisiin, muun muassa yliopistoissa ja muissa yhteisöissä, ja tuolloin muutoksen osalta ministerit Huovinen ja Filatov sopivat, että muutokset valmistellaan sähköisen viestinnän tietosuojalakiin.

Täällä on myös ed. Kyllönen kysynyt poliisin roolista, todennut, että laki nostaisi yritykset viranomaisten yläpuolelle. Tämä ei pidä paikkaansa. Yrityksille myönnetyt oikeudet ovat ihan erilaiset kuin viranomaisilla olevat oikeudet. Yrityksillä ja yhteisöillä on oikeus hallita viestintäjärjestelmiään samaan tapaan kuin ne hallinnoivat vaikkapa kiinteistöjään ja huonetilojaan, ja työnantajan koneilla voi olla tärkeitä yrityssalaisuuksia, joiden turvallisesta käsittelystä työnantajilla pitää olla mahdollisuus varmistua.

Myös tähän poliisipuoleen haluaisin todeta, että luvaton käyttö ja yrityssalaisuuksien vuotaminen ovat asianomistajarikoksia ja asianomistajarikoksia poliisi ei tutki ilman asianomistajan tutkintapyyntöä. Asianomistajan pitää tutkintapyynnön yhteydessä esittää riittävä näyttö poliisille tapahtuneista rikoksista, jotta poliisilla on syytä epäillä rikoksen tapahtuneen. Vasta tällöin poliisi voi aloittaa esitutkinnan, ja tällä lailla juuri mahdollistetaan tämän näytön hankkiminen mahdollista tulevaa esitutkintaa varten.

Mutta, arvoisa puhemies, varmasti vielä palaamme tämän lain sisältöön tulevissa keskusteluissa.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Lindénille ja miksei myös ed. Rajalalle näyttää olevan yhteistä ja tyypillistä se, että kaikki ne, jotka ovat teidän kanssanne eri mieltä, eivät vain tiedä asioista eivätkä ymmärrä niistä mitään, ja jos tietoa saa lisää, niin varmasti sitten tulee teidän linjoillenne. Minusta se on tasa-arvoisen ja avoimen keskustelun halveksuntaa. Pyydän tässä kaikkien edessä ministeriä toistamaan sen ja erittelemään, mikä minun puheenvuorossani ei pitänyt paikkaansa.

Näistä lähtökohdista: Työelämävaliokunnan eriävässä mielipiteessä, jonka minä kirjoitin, me toteamme, että jokaisella yrityksellä on oikeus työnsä tuloksiin ja yritykseen kertyneeseen aineelliseen ja aineettomaan pääomaan. Kyllä me sen tunnustamme, mutta sen suojaamiseen on paljon muitakin keinoja, ja nyt mennään kaltevalle pinnalle.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Keskeisin kansalaisoikeus on se, että voidaan asioida turvallisesti tietoverkoissa. Tämä on meillä se suuri haaste. Se on perusoikeus.

Jos me mietimme globaalia kehitystä tietoverkkopuolella, tällä hetkellä tietoverkkorikollisuus räjähdysmäisesti kasvaa. Meillä on suuri haaste Suomessa, että meidän lainsäädäntömme on samalla viivalla muun maailman kanssa, koska eihän verkkoasiointi tunne maan rajoja. Tämä on hyvin keskeinen osa tätä keskustelua. Yhdysvalloissa, Englannissa ja eräissä muissakin maissa yritykset omistavat sähköpostiliikenteen sisältöjä myöten. Siksi on hyvin tärkeää nyt vaan palauttaa tämä lähtökohta mieliin, että tässä puhutaan tunnistetiedoista, ei sisältöjen avaamisesta, jotka ovat edelleenkin perusoikeuksien piirissä.

Totean vaan lopuksi vielä, herra puhemies, että tämän lain nimi voisi olla myös Lex Kirjasto sen vuoksi, että tämä laki pakottaa yhteisötilaajat, myöskin yritykset, panemaan tietoturvajärjestelmänsä kuntoon. Se on kansalaisoikeus myöskin, että kirjastoissa voidaan turvallisesti asioida ja me suojaamme siellä myöskin kirjastojen toimesta lapset esimerkiksi haitallisilta sisällöiltä. Tämä lisää myöskin kirjastojen mahdollisuutta siihen. (Puhemies: Minuutti kulunut!) Tämä on hyvä tässä keskustelun kokonaisuudessa myös ottaa huomioon.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on aivan oikein kiinnitetty muun muassa ministerin toimesta huomiota siihen, että tämä voimassa oleva laki on ongelmallinen. Mutta mielestäni se ei saa johtaa siihen loppupäätelmään, että tätä voimassa olevaa lakia korjataan kehnosti, niin että me joudumme hetken päästä tämän korjaamisen jälkeen olemaan jälleen korjaamassa tätä lakia huomattuamme niitä ongelmia, joita tämä väistämättä aiheuttaa.

Haluan nyt kysyä ministeri Lindéniltä, eikö teistäkin ole kummallista se, että liikenne- ja viestintävaliokunta jo omissa perusteluissaan toteaa, että tämä käytännössä avaa mahdollisuuksia toimivaltuuksien väärinkäyttöön. Me emme pysty tähän haasteeseen millään tavalla vastaamaan. Täällä ei ole kerrottu, miten tällä lailla pystytään tämä väärinkäyttöjen mahdollisuus oikeasti estämään. Tämä on mielestäni koko tämän jutun iso pihvi.

Olen aivan samaa mieltä monien kansalaisten kanssa siitä, että tämä prosessi kaikkinensa ei ole kyllä varmastikaan vahvistanut kansalaisten luottamusta läpinäkyvään päätöksentekoon. Mutta jos hutiloiden tehty laki täällä nyt hyväksytään, niin se vahvistaa kansalaisten luottamusta vielä vähemmän.

Leena Harkimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nykyinen tilanne on epäselvä sekä työnantajan että työntekijän kannalta. Työnantajilla tulee olla mahdollisuus saattaa poliisin tutkintaan yrityssalaisuuksien luvattomia luovutuksia myös, jos ne on tehty sähköisessä muodossa. Työntekijöillä tulee olla oikeus siihen, että tunnistamistietojen käsittelylle on asetettu tiukat ennakkoehdot, yrityksen tietoturva on laitettu kuntoon sekä menettelystä ja käytännöistä on tiedotettu.

Tämä on hallituksen esityksen tavoite, kuten on myös tavoite se, että sellaisten työantajien, jotka aikovat ottaa tämän vapaaehtoisen lain käyttöönsä ja käyttää sen mahdollisuuksia, tulee huolellisesti varmistua siitä, että prosessit ovat edenneet lain edellyttämällä tavalla ja tasolla. Nimittäin jos näitä velvoitteita laiminlyödään, siitä seuraa ankara rangaistus.

Johanna Sumuvuori /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tulen myöhemmin esittämään varsinaisessa puheenvuorossani lakiin rajauksia ja täsmennyksiä liikenne- ja viestintävaliokunnassa tekemäni vastalauseen mukaisesti, mutta nyt olisin kysynyt ministeriltä, mikä on ministerin suhtautuminen niihin puheenvuoroihin, joiden mukaan lain valmisteluun on vaikutettu painostamalla, ja siihen, että lain kriitikoita on syytetty jopa rikollisten suosijoiksi ja viranomaisvallan väärinkäyttäjiksi. Haluaisin myös kysyä ministeriltä, että jos tämä laki tulee voimaan, miten hallitus aikoo seurata, ettei ihmisten perusoikeuksia rikota lain soveltamisessa.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me tulemme varmasti olemaan vaikeuksissa tämän sähköisen maailman kanssa monen lainsäädännön suhteen, koska se haastaa meitä aivan uudella tavalla. Mutta tämä laki on oikeastaan uskottavuuskriisissä jo ennen kuin se on säädetty.

Jos katsomme vaikkapa, mitä Joensuun yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen on sanonut, niin hän on sanonut, että täytyy olla todella huono teollisuusvakoilija, että jäisi tämän lain puitteissa kiinni, ja eikö tämä vakoilu ole kuitenkin se tärkein asia, minkä vuoksi näitä erityisiä oikeuksia työnantajille ja muille toimijoille tässä perustellaan? Sosialidemokraattien mielestä tässä laissa ei pitäisi olla mukana yliopistoja, taloyhtiöitä, kirjastoja ja kuntia, koska siellä ei myöskään ole tätä vakoilun ongelmaa.

Sitten, jos mietitään tätä valvontapuolta, tässä prosessissa on hyvin pyritty siihen, että valvojaakin valvottaisiin, mutta tosiasiassa tämä ei toteudu. Tietosuojavaltuutetulle asetetaan itse asiassa täysin mahdoton tehtävä. Hänen pitäisi lähes yksin antaa kanta siihen, onko yt-menettely ollut oikein, onko yritysrikkomus riittävä tämän lain puitteissa. (Puhemies: Minuutti kulunut!) Hän on itsekin epäillyt ja sanonut, että nämä perusteet tässä laissa ovat epäselvät. Kuka valvoo valvojaa?

Kari Kärkkäinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Luulen, että kaikki tässä salissa ovat sitä mieltä, että voimassa olevaa lakia on korjattava. Lex Nokian tarkoituksena oli suojata Suomessa toimivien suuryritysten yrityssalaisuuksia, ja voi sanoa, että lainsäätäjinä meidän, myös hallituspuolueiden edustajien, tulee rohjeta palauttaa lait uudelleen valmisteluun, mikäli epäilyt painostuksesta, joita tänään yksi virkamies on esittänyt ja myöskin Antti Rinne on kertonut ... Lait tulee rohjeta palauttaa uudelleen valmisteluun, mikäli epäilyjä painostuksesta tai valmistelun riittävästä huolellisuudesta on olemassa. Mielestäni Lex Nokian ympärillä vellova julkisuus ja virkamiesten ja median lausunnot tulisi myös tutkia, ja tätäkin taustaa vasten näen, että laki tulisi tuoda uudelleen eduskuntaan.

Mats  Nylund /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun tämä lakiesitys tuli tähän taloon, minä olin itse aika kriittinen ja epäilevä, mutta lain käsittelyn myötä olen tullut siihen tulokseen, että se on hyväksyttävä. Se nimenomaan rajoittaa ja tiukentaa tunnistamistietojen ehtoja. Voin vakuuttaa ja annan täyden tunnustuksen myös valiokunnan puheenjohtajalle, että tämä on tullut käsiteltyä erittäin huolellisesti ja liikenne- ja viestintäministeriön virkamiehet ovat antaneet oikeat ja täydentävät vastaukset meidän kysymyksiimme.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ei itse ole ollut valiokunnassa käsittelemässä asiaa, niin tässä on varsin hämmentynyt olo, kun on lukenut valtiosääntöasiantuntijoitten lausuntoja, joissa he ovat arvostelleet tätä hyvin voimakkaasti ja kuvanneet, millä tavoin tämä loukkaa perustuslain suojaamia perusoikeuksia.

Arvoisa puhemies! Eräs asia, joka myös minua on hämmentänyt, ovat julkisuudessa olleet tiedot siitä, mitä keskusrikospoliisi on todennut tästä käsittelyssä olevasta asiasta nimenomaan siltä osin, että tässä sotketaan viranomaisten ja yksityisten roolit, ja myöskin tiedot siitä, että yksityiselle annettaisiin laajemmat valtuudet kuin poliisille.

Arvoisa puhemies! Erityisesti minua on hämmentänyt keskusrikospoliisin toteamus siitä, että tässä laissa on sellainen kohta, jonka mukaan Viestintävirasto ja tietosuojavaltuutettu voisivat luovuttaa sähköpostiviestejä ulkomaisille esitutkintaviranomaisille mutta eivät Suomen poliisille. Tämä on minun mielestäni aika huolestuttava väite, jos tämä edes suuntaa antavasti pitää paikkansa.

Janne Seurujärvi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä sähköisen viestinnän tietosuojalaista on ollut julkisuudessa monenlaisia arvioita, ja virheellisten tietojen määrä on ollut huomattava. Ilmeisesti liikenne- ja viestintäministeri on palautetta myös saanut ja on ryhtynyt toimenpiteisiin oikean tiedon antamiseksi. Tätä väärien tietojen määrää ja levittämistä ei kyllä edesauta se, että myös tästä talosta niitä tietoja on annettu.

Suurella ihmetyksellä katsoin tämän päivän Iltalehteä, jossa meidän valiokunnan puheenjohtaja Martti Korhonen on antanut tästä laista lausunnon, jossa hän toteaa, että lakiteksti on heikkotasoisin, minkä hän muistaa 18 vuoden kansanedustajauraltaan. Kuitenkin valiokunta on lähtenyt siitä, että se on kuullut asiantuntijoita, on täsmentänyt tätä esitystä ja on sillä tavalla myös tarkentanut niitä epäselvyyksiä, jotka tähän lakiin liittyvät. Lisäksi puheenjohtaja on sanonut, että harvoin näin kallista lainsäädäntöä on yritysten näkökulmasta ennen tehty. Kysynkin, mikä tässä maksaa. Jokainen yritys saa itse päättää, ottaako se käyttöön mahdollisen tunnistamistietojen käytön, ja ainoa, mitä yrityksen tai yhteisötilaajan täytyy tehdä, on huolehtia tietoturvastaan ja sitten niistä (Puhemies: Minuutti kulunut!) erilaisista sanktioiduista velvoitteista. Eli mikä tässä maksaa, jos se niin paljon maksaa?

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Laukkanen otti aivan aiheellisesti esiin sen, että kansalaisilla on oikeus turvalliseen sähköiseen viestintään. Tämä edellyttää, että meillä on tarkat pelisäännöt tietosuojasta.

Itse asiassa tässä lakiesityksessä 13 b § on se, missä tämä kaikkein parhaiten sanotaan. Se on otsikoitu ehkä vähän epämääräisesti "Yhteisötilaajan huolehtimisvelvollisuus väärinkäytöstapauksissa", mutta tämä korostaa nimenomaan sitä, että sekä yritysten että yhteisötilaajien on varmistettava tietosuoja.

Sen lisäksi, koska väärinkäytöksiä koskevassa sääntelyn tulkinnassa on ollut ongelmia, niin voisi kai sanoa, että kaikki hyötyvät, sekä käyttäjät että myös tietoturvavalvojat, näistä uuden sääntelyn tuomista pelisäännöistä. Kenellekään ei jää epäselvyyttä siitä, miten yritykset ja yhteisötilaajat toimivat, kun näille kaikille käyttäjille on jo ennakkoon tiedotettu olemassa olevat pelisäännöt.

Minna  Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sirpin ja vasaran ilmestymisen vaalimainoksiin olisi pitänyt ehkä olla jonkin sortin vihje siitä, mistä kumpuavat hallituksen ihmiskäsitykset. Ihmiskäsitys ilmeisesti kumpuaa aika pitkälti samoista teemoista kuin herra Stalinilla, jonka työkalupakkiin kuului "epäile, urki, teloita ja palauta maine 20 vuotta kuoleman jälkeen". (Ed. Laukkanen: Kuka puhuu?)

Toisenlaisen perusoikeuskäsityksen ja toisenlaisen perusoikeusperinteen omaavassa Suomessa kuitenkin olisi kohtuullista, että ministeri edes kerran uskaltaisi vastata täällä, kuka tästä lähtien valvoo ihmisten perusoikeuksia ja perusoikeuksien suojaa. Kuka valvoo valvojaa ja millä resursseilla?

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Rikollisuus ja yritysvakoilu eivät ole missään nimessä hyväksyttäviä. Mutta valitettavasti tämä käsittelyssä oleva lakiesitys ei ole kuitenkaan oikea keino puuttua näihin ongelmiin. Lakiesitys on sekava, ja sen sisältämät käsitteet ovat epäselviä. Esimerkiksi yhteisötilaajan käsite on liian laaja, merkittävän haitan käsite on epäselvä, ja on tuo kysymys, johon täällä monet edustajat ovat viitanneet: kuka valvoo valvojaa?

Tätä lakiesitystä ei voida tässä muodossa hyväksyä, ja toivoisinkin, että ministeri Lindén olisi valmis vetämään tämän lakiesityksen pois eduskunnasta ja valmistelemaan sen avoimesti uudelleen.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin yhdyn ed. Ukkolan huoleen lähdesuojasta tämän lain yhteydessä. Mielestäni tämä oli tärkeä näkökulma, että jos työpaikoilta pidetään yhteyksiä tiedotusvälineisiin tai pidetään yhteyksiä viranomaisiin esimerkiksi yritysten ympäristörikostapauksissa, millä valtuuksilla silloin työnantaja saattaisi yrittää selvittää, kuka on ollut asialla ja muuta. Tämä on hyvin tärkeä näkökulma, jota ei saisi keskustelussa sivuuttaa.

Toinen huoleni liittyy tähän yhteisötilaajien hyvin suureen määrään. Uskon, että suomalaiset suuryritykset toimivat aivan paragrafien mukaan, mutta puhutaan tuhansista yhteisötilaajista, ja siellä eivät kaikki ole mallioppilaita, ja silloin tämä valvojan vastuu tässä konkretisoituu. Olen tästä aika huolissani, ja kun yhteisötilaajille annetaan suurempi vastuu kuin viranomaisille, niin tästä syystä erityisesti kannattaisi seurata, miten ne sitten käytännössä toimivat, eivät aina vain lain kirjaimen mukaan.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä lakiesityksestä on käyty varsin laajaa julkista keskustelua, joka on välillä lainehtinut aika lailla. Keskustelussa on lainattu monia asiantuntijoita ja on myös esitetty, onko valiokunnissa kuultu asiantuntijoita. On syytä todeta, että kun valiokunnat kutsuvat asiantuntijoita, asiantuntijat esittävät kirjallisen ja suullisen lausunnon ja valiokunnat käyttävät päätöksenteossaan, lausunnon tekemisessä ja mietinnön tekemisessä hyväkseen näitä lausuntoja eikä niinkään yksittäisten asiantuntijoiden lehtilausuntojen perusteella tehtyjä juttuja.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on keskusteltu siitä, kuka valvoo. Tietosuojavaltuutetulle raportoidaan etukäteen ja jälkikäteen. Hän valvoo. Ja jos joku syyllistyy laittomaan toimeen, niin tietysti poliisi valvoo. Valvonta tässä tapauksessa on poikkeuksellisen tehokasta. Pitää muistaa, että nyt otetaan askel selvästi parempaan lainsäädäntöön, koska saadaan selkeät menettelyt, joista työmarkkinaosapuolet ovat sopineet keskenään, ja esitys on huolellisesti valmisteltu.

Mitä perusoikeuksiin tulee, ministeriö käytti perustuslakiasiantuntijoita aikoinaan, oikeuskanslerin kanssa on neuvoteltu, esitys on palautettu ja perustuslakivaliokunta on myöskin huolellisesti käynyt tuon esityksen lävitse täällä eduskunnassa, joten tässä suhteessa ei ongelmia pitäisi olla.

Sitten on otettu esitys taloyhtiöistä. Otetaan tämä yhteisötilaaja. Kertokaa minulle yksikin taloyhtiö, joka on yhteisötilaaja. Tästä nostetaan valtavan suuri meteli, mutta sanokaa taloyhtiö, jolla on oma serveri ja joka valvoo sitä ja joka käyttää sitä. Minä en tiedä yhtään. On yritetty selvittää, löytää yksikin taloyhtiö, eikä tähän mennessä ole löytynyt. Kertokaa, niin palataan tähän kysymykseen siinä yhteydessä uudestaan.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Seurujärvelle vastaan ehkä sitten seuraavalla opposition kyselytunnilla niihin kysymyksiin, mitä hän esitti.

Mutta tähän lakiesitykseen: Itse asiassa pitää sanoa, että siellä on kaksi isoa ongelmaa tietenkin, jos ne haluaa kahteen kohtaan panna. On tämä oikeusperustaongelma, johon tässä on viitattu. Ymmärtääkseni perustuslakivaliokunta kuunteli tämän maan huippuasiantuntijat, ja ne asiantuntijat olivat sitä mieltä, että laki pitäisi säätää perustuslain säätämisjärjestyksessä. No, näin ei menetelty. Siihen varmaan joku perusteltu syy löytyy siihenkin. Mutta voisi nähdä toisinkinpäin, että tämä ei ollut silloin perustuslaillinen ongelma vaan tämä on poliittinen ongelma ja perustuslakivaliokunta päätyi sitten poliittiseen ratkaisuun.

Toinen asia on tietenkin sitten tämä, mitä ja ketä tässä nyt sitten kuullaan ja kuka on se oikea asiantuntijataho. Esimerkiksi keskusrikospoliisi, niin kuin tässä nyt on viitattu, on useita epäilyjä esittänyt tätä lakia kohtaan. Ministeri totesi tuossa, että tätä ei ymmärrä Insinööriliitto eivätkä tätä ymmärrä tradenomit jne. Eihän tällaista lainsäädäntöä silloin pitäisi mennä säätämään. Kyllä tämä on vaikeaa lainsäädäntöä, se on tullut koko asiantuntijakuulemisessa esille. Minä olen samaa mieltä, että lainsäädäntöä pitää kehittää, mutta ei huonoon ja typerään suuntaan.

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tuli moitteita perustuslakivaliokunnan suuntaan, niin olisin kiinnittänyt huomiota siihen, että otettiin huomioon näiden asiantuntijoiden lausuntoja ja ehdotettiin viittä muutosta, jotka otettiin liikennevaliokunnassa huomioon. Yhdestä kohdasta asiantuntijat olivat eri mieltä. Se koski sitä, onko työnantaja viranomainen vai ei. Me päädyimme siihen, että työnantaja ei ole viranomainen. Se perustuu kyllä valiokunnan aika hyvään aikaisempaan käytäntöön.

Koko tämä ongelmahan on syntynyt vuonna 2004, jolloin valiokunta otti tämän kannan. Silloin oli ed. Annika Lapintie mukana valiokunnassa ja tällä kertaa oli mukana ed. Veijo Puhjo, joka ei ole mikään mitätön mies. Luulisin, että hän on vähän oppineempi kuin ed. Martti Korhonen.

Minä kovasti ihmettelen nyt sitä, että oikeusturvan nimessä vaaditaan poliisia paikalle. Tässä on siis erittäin pieni mahdollisuus työnantajan selvittää pienen ryhmän, asiantuntijaryhmän, viestiliikennettä saadakseen näyttöä mahdollista rikosilmoitusta varten. Missään nimessä siinä ei ole poliisivaltuuksista kysymys, ja vasemmistoliitto vaatii poliisille uusia valtuuksia. Se on minusta täysin vierasta koko teidän periaatteelliselle (Puhemies: Minuutti kulunut!) linjallenne ja teidän historiallenne.

Jari Larikka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Äskeinen puheenvuoro oli kyllä erittäin kannatettava.

Olen tässä kovasti ihmetellyt, että tämä on aika ihmeellinen lakiesitys: Täällä ovat vastakkain kovat asiantuntijat, ja sitten toisella puolella ovat erilaiset huhumyllyt ja yleisönosastokirjoitukset ja kaiken näköiset katugallupit, ja tässä jo vaadittiin kansalaiskeskustelua tähän taakse. Mutta se, mikä tässä on erikoista, on se, että meillä on työntekijäkeskusjärjestöt, jotka puolustavat tämän lakiesityksen mukana työntekijöiden oikeuksia ja suomalaisen työn arvoa, ja sitä vastustaa vasemmistoliitto. Mihin tämä oikein johtaa tämmöinen? Tässä ei oikein tiedä, mihin päin salia tässä aina katsoo, kun lähtee kuuntelemaan ed. Mustajärveä.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämä on siitä kummallinen laki, että kukaan ei julkisesti oikein halua olla sitä mieltä, että on halunnut sitä lakia tai tarvitsee sitä lakia tai edes pitäisi sitä hyvänä tai hyväksyttävänä.

No, ensinnäkin näistä syytöksistä, että suuryritys Nokia olisi painostanut tämän lain valmistelua: Hehän ovat itse julkisesti sen kiistäneet ja todenneet, etteivät oikeastaan sitä tarvitsekaan.

Vaikka tässä nyt kuinka väitettiin, että perustuslakiasiantuntijat olisivat vaatineet vain muutoksia, niin se ei pidä paikkansa. On perustuslakiasiantuntijoita, jotka ovat nimenomaan todenneet, että kun laki on näin jyrkästi ristiriidassa työntekijöiden, kansalaisten perusoikeuksien kanssa eli yksityisyyden suojan kanssa, niin silloin on parempi olla säätämättä tätä lakia. Kuten on kuultu, poliisi on sitä vastustanut ja sitä ovat vastustaneet myös ammattijärjestöt. (Välihuutoja oikealta) En oikein ymmärrä, kuka tätä nyt haluaa, perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasiko? Kansanedustaja Sasi ja ministeri Lindén, (Puhemies: Minuutti kulunut!) minkä ihmeen takia te väen vängällä tätä lakia nyt väännätte ja viette, kun kukaan ei julkisesti tunnustaudu tämän isäksi eikä äidiksi?

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Asian ympärillä aivan hämmästyttävät mittasuhteet saanut keskustelu on aiheuttanut muun muassa sen, että suuri osa suomalaisista luulee, että me olemme jonkun uuden asian kanssa nyt tekemisissä. Tunnistetietojen käsittely ei ole mikään uusi asia. Nykyisin voimassa oleva laki väärinkäytösten osalta on tulkinnanvarainen, ja se voi osin jopa sallia tunnistetietojen käsittelyn tätä esitettyä kevyemmin perustein. Tämä tulkinnanvaraisuus täytyy laista poistaa ja muuttaa lakia tällä ehdotetulla tavalla. Lakimuutoksen myötä käyttäjien oikeusturva paranee. Näin ovat linjanneet niin elinkeinoelämä kuin myös työntekijöitä edustavat keskusjärjestöt. Kysyisin ministeriltä seurantaryhmän kokoonpanosta, mitkä kaikki tahot ovat siinä edustettuina.

Jyrki Kasvi /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Saksassa Deutsche Bahn, Lidl ja Deutsche Telekom ovat jääneet kiinni yrityksille annettujen sähköisen viestinnän valvontavaltuuksien väärinkäytöstä. Saksan lainsäädäntöä ollaankin tämän johdosta pikavauhtia uudistamassa työntekijöiden yksityisyyden suojan ja tietoturvan parantamiseksi. Mutta kun suomalaiset yritykset, Sonera ja Nokia, vuosikymmenen alkupuolella jäivät kiinni sähköisen viestinnän urkkimisesta, mitä tehtiin Suomessa? Alettiin valmistella lakimuutosta, siis jo edellisen hallituksen aikana, lakimuutosta, jolla päinvastoin heikennetään työntekijöiden yksityisyyden suojaa ja tietoturvaa ja lisätään työnantajan valvontavaltuuksia. Sen jälkeen sitä sitten onkin yhä uudelleen yritetty ajaa läpi ja jouduttu yhä uudelleen vetämään pois. Ihmettelen, miksi Suomi ja Saksa ovat reagoineet näihin varsin saman tyyppisiin väärinkäytöksiin näin eri tavalla.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei voi kuin ihmetellä, mitä hallituksen mielessä on liikkunut, kun tämä lakiesitys on laadittu. Minä en usko, että yksikään työntekijä, joka aikoisi vuotaa tai myydä yrityssalaisuuksia, käyttäisi tähän omaa sähköpostiaan tai omaa tietokonettaan, joten lähtökohtakin koko tässä lakiesityksessä on täysin absurdi. Toisaalta laki avaisi aivan loputtoman lankakerän vastaavista tarpeista eri yrityksissä ja muillakin tahoilla. Eli tämä lakiesitys ajaa työntekijän oikeudet ja yksityisyyden aivan nurkkaan, eli työntekijän oikeudet on täysin unohdettu. Tu- run yliopiston valtiosääntöoikeuden professorin Veli-Pekka Viljasenkin mukaan tässä laissa työnantajien oikeuksia on painotettu liikaa, eli on todella tarvetta lain uudelleenarviointiin.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluaisin todeta ed. Lapintielle, että hän ilmeisesti kuunteli vähän huonosti silloin, kun esittelin työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausuntoa, missä yhteydessä luin sanasta sanaan SAK:n lausunnon, jossa A-nelosen verran perustellaan, minkä takia tämä lakiesitys on tarpeellinen. Vastaavaa on myöskin STTK:n lausunnosta luettavissa. Ja jos me emme voi siihen luottaa, että tässä kolmikantaisessa valmistelussa työntekijöiden oikeusturva tulee huomioitua, niin mikä silloin on tämän kolmikantaisen valmistelun merkitys? Kyllä ainakin työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa ymmärtääkseni sekä tällä kaudella että edellisillä kausilla on totuttu siihen, että kuullaan aina työmarkkinajärjestöjen edustajia ja he kertovat, mitkä ovat heidän näkemyksensä, ja niiden pohjalta pitkälti on voitu luottaa siihen, mitkä asiat ovat työntekijöiden oikeusturvan kannalta tärkeitä. Näin on toimittu tälläkin kertaa, ja tästä löytyy mustaa valkoisella.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos Lex Nokia -laki tulee voimaan ja työnantajat soveltavat lakia vapaasti tulkiten, tulemme varmasti lähitulevaisuudessa näkemään oikeudenkäyntejä, joissa syytteessä ei ole sähköpostin lähettäjä vaan yritys tai yhteisö syytettynä työntekijöiden perusoikeuksien loukkaamisesta. Kysyisinkin ministeriltä: Onko hallitus jo varautunut tuleviin oikeudenkäynteihin yksityisyyden suojan loukkaamisesta?

Timo V.  Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perehdyttyäni tähän lakiesitykseen ensinnäkin hallintovaliokunnan kohtuullisen mittavassa käsittelyssä ja tutustuttuani sen jälkeen hyvin tarkoin myös perustuslakivaliokunnan lausuntoon ja liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintöön vastalauseineen minun on hyvin vaikea löytää mitään sellaista syytä, miksi tätä lakiesitystä ei pitäisi hyväksyä. Tämä lakiesityshän käytännössä selkeyttää tietosuojaa verrattuna nykyiseen hyvin vaikeaselkoiseen tietosuojalakiin. Itse näen niin, että tämä esitys on ehdottomasti liikenne- ja viestintävaliokunnan muutoksin kannatettava ja hyväksyttävä.

Mutta, arvoisa ministeri, yksi kysymys: Hallintovaliokunta katsoi, että tämä ehdotuksen mukainen valvonnan toteuttaminen edellyttää myös lisäresurssien osoittamista tietosuojavaltuutetun toimistolle. Minkä tyyppisiä ajatuksia ja linjauksia hallituksella tämän osalta on?

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän lain käsittelyn aikana on jo luvattu tietosuojavaltuutetun toimistolle, että sille lisätään hiukan määrärahoja ja resursseja. Kuitenkin me hyvin tiedämme, että jo tällä hetkellä ajatellen muuta toimintakenttää tällä toimistolla on riittämättömät resurssit ja vaikeuksia suoriutua tehtävässään. He ovat huolissaan myös tulevista resursseista. Toisaalta on myös peräänkuulutettu ohjeita tälle valvonnalle, eli nyt tilanne tältä osin on varsin huolestuttava.

Täällä on jo useampaan kertaan ministeriltä kysytty, mutta itsekin kysyn: Millä tavalla tähän aiotaan reagoida näitten ohjeitten suhteen mutta myös riittämättömien resurssien suhteen? Muutenkin tämä tehtäväkenttä on hyvin hyvin vaikea.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työantajille annettava oikeus seurata työntekijöiden sähköpostiviestiliikennettä on uusi askel työnantajien isäntäoikeuksien laajentamiseen. Hämmentävää ei ole se, että ministeri Lindén tuo tällaisen esityksen tänne eduskuntaan. Se vastaa hänen oikeistolaista ideologiaansa. Mutta hämmentävää on se, myönnän, että työntekijöiden keskusjärjestöjen johtajat ovat junttaamassa tällaista työnantajalakia läpi. Se on hämmentävää. Kun tähän lisätään miljardin euron lahjoitus työnantajille SAK:n ja STTK:n johtajien tuella, niin kyllähän se on pakko todeta, että tässä on nyt paha paikka vasemmistolla. (Oikealta: Vaihtakaa puoluetta!) Siellä on nyt ison Lassen autosta kumi puhjennut selvästi, ja pitää, toverit, viedä sinne terveisiä, että jos se näin jatkuu, niin työntekijöiden etuja ei pystytä puolustamaan, se on ihan selvää. Tässä on työnantajalaki tekeillä, ja jos näin jatkuu, niitä tulee lisää ja lisää, lindénit istuvat täällä vielä vuositolkulla.

Viestintäministeri  Suvi  Lindén

Arvoisa puhemies! Aloittaisin tästä loppupäästä. Täällä muun muassa ed. Timo Korhonen kyseli lisäresursseista. Tietosuojavaltuutetulle tämän vuoden talousarviossa on muistaakseni varattu 200 000 tähän toimintaan, ja myös ministeri Brax valmistelee maksuasetusta, jossa määritellään sitten perittävä maksu siitä ilmoituksesta, joka tietosuojavaltuutetulle tulee vuosittain antaa, ja näin ollen tietosuojavaltuutetun toimistolle varmasti varataan riittävät resurssit. Ministeri Brax on myös omalta osaltaan luvannut, että vuoden kuluttua tämän lain voimaantulosta järjestetään tilaisuus, jossa sitten arvioidaan ensimmäisen vuoden tapahtumia, kuinka paljon näitä ilmoituksia on tullut ja miten tämän lain voimaantulo on sitten vaikuttanut näihin keskustelussa olleisiin asioihin.

Arvoisa puhemies! Ed. Mustajärvi, jos nyt en aivan väärin kuullut, niin te omassa puheenvuorossanne totesitte, että yhteisötilaajille, kuten esimerkiksi taloyhtiöille, annetaan uusia oikeuksia sähköpostin seurantaan. Tämähän ei pidä paikkaansa. Olemassa oleva 13 § jo antaa yhteisötilaajille oikeuden väärinkäytösten paikantamiseksi. Näin ollen tämä pykälä ei tuo mitään uutta. Uutta tässä pykälässä on tietysti tämän pykälän hyvin tarkka toiminnan rajaaminen ja myös sitten tämä yrityssalaisuuksien ja luvattoman käytön erittely. (Ed. Tennilä: Olihan se kunnollisen lain tekeminenkin vaihtoehto!)

Ed. Huovinen totesi, että korjataan kehnosti lakia. Harvaa lakia on niin huolellisesti valmisteltu, niin kuin totesin omassa puheenvuorossani, laista on ollut laajat lausuntokierrot. Sitä on ollut kaksi ryhmää valmistelemassa. Parasta mahdollista työtä on tehty. Myös tässä talossa neljä valiokuntaa on lakia käsitellyt ja todennut tietyin korjauksin sen kelpoiseksi, voimaan tulevaksi. Näin ollen varmasti on tärkeä asia, että tämä seurantaryhmä perustetaan, niin kuin vuoden 2004 sähköisen viestinnän tietosuojalain voimaantulon jälkeen perustettiin seurantaryhmä, joka seurasi ja teki omat esityksensä tuolloisen lain epäkohtien korjaamiseksi.

Ed. Sumuvuori kysyi painostuksesta. On tietysti ollut erittäin vaikeaa seurata tätä julkista keskustelua lehdistössä, ja tiedotusvälineissä on väitetty ja esitetty painostusväitteitä, mutta kukaan työryhmän jäsenistä ei ole minun käsittääkseni julki tullut ja todennut, että olisi tullut painostetuksi. Tämä kyseinen henkilö, joka tämän päivän tiedotusvälineissä toi itsensä julki nimellä, ei ole ollut työryhmän jäsen missään vaiheessa, ja hän myös on iltapäivällä, käsittääkseni ainakin kännykkääni tulleen viestin mukaan, perunut tämän painostuksen. Eli koko ajan julkisuudessa ihmeellistä keskustelua käydään, mutta kukaan ei ole varsinaisesti kohdentanut tätä painostusväitettä. Ministeriön virkamiehistä kukaan ei ole tällaisen uhkailun tai painostuksen kohteeksi ilmoittanut tulleensa eikä myöskään kukaan työryhmän jäsen, joten se siitä sitten.

Ed. Vistbacka, kaikki, mitä lehdissä kirjoitetaan, ei ole totta. Ei myöskään tämä Kurenmaan haastattelu ollut täsmällinen kaikilta osin. Siinä oli hyvin paljon epäselvyyksiä. Sisäministeriö on ollut lain valmistelussa mukana, krp:tä on kuullut usea valiokunta, ja poliisia on kuullut usea valiokunta ja myös tämä valmisteleva työryhmä, ja ensinnäkin poliisivaltuuksien osalta perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Sasi jo asian totesikin.

Mutta sitten tämä tietojen luovutusmahdollisuus. Laissa annetaan Viestintävirastolle ja sen Cert-Fi-tietoturvayksikölle mahdollisuus luovuttaa muille tietoturvaviranomaisille tietoja. Nämä tietoturvaviranomaiset kansainvälisesti eivät ole tutkintaviranomaisia vaan tietoturvayksikköjä, jotka vaihtavat tietoja maailmanlaajuisista tietoturvauhista ja erilaisesta tietoturvarikollisuudesta, eli ei ole oikeuksia antaa tutkintaviranomaisille tietoja. Tämäkin oli väärä tieto tässä kyseisessä haastattelussa muiden tietojen lisäksi.

Ed. Haavisto kysyi lähdesuojasta. Käsittelyoikeuksien rajausten vuoksi tavanomaisen viestinnän tunnistamistiedot eivät altistu lainkaan käsittelylle tässä ehdotuksessa. (Puhemies: 5 minuuttia on mennyt!) Lähdesuojan tärkeän merkityksen vuoksi on rakennettu nimenomainen säännös, jonka mukaan käsittelyoikeutta ei saa käyttää lähdesuojan piirissä olevien tietojen selvit-tämiseksi.

Seurantaryhmän kokoonpanoa ei vielä ole hahmoteltu, mutta varmasti siitä tulee mahdollisimman laaja ja kattava.

Ed. Kasvi varmasti tietää, että Suomen ja Saksan sähköisen viestinnän tietosuojalait eivät ole identtisiä. Meillä on hyvin erilaiset lait, ja siltä osin Saksalla varmasti on syytä tiukentaa lainsäädäntöä, ja näyttää siltä, että meidän täytyy joltain osin vuonna 2004 säädettyä lainsäädäntöä höllentää.

Ville Niinistö /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä nykyinen laki on tosiaan sekava, ja siihen on toivottu täsmennystä. Mutta on tietysti oltava erittäin huolellinen, kun puhutaan kansalaisten perusoikeuksista tietoyhteiskunnassa, että ne täsmennykset eivät luo uusia keinoja, joilla tarpeettomasti rajataan perusoikeuksia. Itsekin perustuslakivaliokunnan jäsenenä saatoin hyväksyä sen yksimielisen mietinnön, kun sitä vielä tiukennettiin käsittelyn aikana muun muassa minun ehdotuksistani.

Mutta itselläni on sama huomio ja perusoikeusjuristien suurin huoli on käsittääkseni se, että tämmöistä nakertumista perusoikeuksien reunalla ja erityisesti tietoyhteiskuntaan liittyvissä kysymyksissä tapahtuu koko ajan. Koska tämä kokonaisuus arvioidaan, ettei mennä siihen, että perusoikeuksien suoja on aina se minimi, minkä perustuslaki takaa? Meidän pitäisi pyrkiä siihen, että meillä on vähän laajempi käsitys kansalaisten perusoikeuksien suojasta tietoyhteiskunnassa, koska se tulee olemaan tulevaisuuden kansalaisten vapautta ja myös elinkeinoelämän luovuutta ja yhteiskunnan luovuutta määrittelevä perustekijä yhteiskunnassa.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Valiokunnan mietinnössä todetaan, että tiedustelutoimintaa kartoittavissa yritysturvallisuustutkimuksissa noin 10 prosenttia vastanneista yrityksistä on ilmoittanut havainneensa ja 18 prosenttia epäilleensä laitonta tiedonhankintaa. Tämähän osoittaa, että voimassa oleva laki on huono ja siihen pitää saada muutos.

Oppositiossa olen oppinut sen, että jos ei olla tyytyväisiä hallituksen esitykseen, niin silloin tehdään oma esitys hallitukselle. Silloin tehdään oma esitys, mitä pykäliä halutaan muuttaa. Vain siinä tapauksessa, että pidämme voimassa olevaa lakia kaikkein parhaimpana, me esitämme hallituksen esitykselle hylkäystä. Minä en ole huomannut, että muut kuin vihreät olisivat esittäneet muutosta pykäliin. (Välihuutoja vasemmalta) Kyllä tämmöiset ympäripyöreät toivomukset, että meneteltäisiin näin ja näin, eivät ole riittävän yksityiskohtaisia. — Korjaan, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) vasemmistoliitolla on oma yksi pykälä.

Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on ihmetelty, kuka valvoo. Tuntuu, että tässä kaikilta menee pikkuhiljaa yöunet, kun on tämä vanha tyyli, että kyseinen hallituskoalitio taas on työmiehen asialla, ollaan melkein kuin ennen vaaleja taas jutussa, ja sitten vasemmisto tietysti tuolla ääressä tekee kaikkensa sotkeakseen koko jutun, koska vanha laki on huono. Eli tässä näin keskemmällä olevana tuntuu siltä, että on se hyvä, että oikeasti joku sentään valvoo tässä vaiheessa, mitä lakia me olemme tekemässä, koska onhan se nyt selvää, että tietysti oikeisto ajaa oikeiston asiaa ja suurpääomien ja kaikkien niitten asiaa ja vasemmisto ajaa taas toisten asiaa.

Eli aikoinaan mediatutkija Marshall McLuhan sanoi, että media is message, ja äänsi sen vähän huonosti itse, että kun kaikki nämä uudet tiedotusvälineet — tiedotusvälineet myös — kehittyvät, tietokoneet ja muut välineet, niin tämä väline on viesti. Väline on hierontaa, sovun ja rauhan hierontaa. Mutta tulee mieleen nyt tässä tapauksessa, että hän äänsi sen niin kuin "mess" vielä, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) että on sotku tämä koko juttu, ja tähän tarvitaan selkeyttä ja keskustelua.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mieli on tässä luonnollisestikin työntekijän puolella, koska me jokainen tiedämme, että sitoutumista ei saada kyttäämällä, se saadaan firman sitoutumisella työntekijöihin. Me jokainen tiedämme, että pieni breikki antaa motivaatiota työhön.

Kuitenkin tietosuojalakia pitäisi mielestäni pystyä katsomaan myös työantajan näkökulmasta. On pidetty pahana, jos firman koneilla ja yhteyksillä lähetettyjen sähköpostien tunnistetietoja voitaisiin tutkia monien monien edellytysten jälkeen. Entäpä jos olisit töissä kaivinkonefirmalla, kuuluisiko mielestäsi työnantajan tietää, jos kaivaisit firman koneella omalla pihamaalla firman työajalla? Luvan varmaankin totta kai saisi kysymisen jälkeen, mutta ei sitä ainakaan pidettäisi itsestäänselvyytenä. Silloin, jos kaivelisit kuoppaa toisen firman hyväksi, työnantaja voisi tykätä kyttyrää.

Haluankin esittää kysymyksen, kun on tässä tullut selville, että lakiahan ei käytetä hyväksi miten vain, ja olemme kuulleet työnantajajärjestöjen lausunnot. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Kysynkin: Olemmeko kokeneet väärin perustein työntekijän aseman ja oikeudet uhatuiksi?

Lyly Rajala /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä ihmettelen tässä kaikista eniten sitä, että perussuomalaisten edustaja Pentti Oinonen mellastaa täällä hirvittävän suurella suulla ja aikoo puhua suunsa puhtaaksi. Ed. Oinonen oli juuri se henkilö Iltalehden gallupissa, joka ei tiennyt koko lain sisällöstä mitään, vaikka on ollut liikennevaliokunnassa ... (Ed. Pertti Virtanen: Iltapäivälehden mukaan!) — Tämän päivän lehden mukaan. Samat kysymykset esitettiin meille kaikille.

Ihmettelen myöskin ed. Tennilää siinä, että hän on omiaan vastaan. Täällä on seitsemän muuta ryhmää. Tervetuloa, ed. Tennilä, toiseen ryhmään, jos teidän edusmiehenne eivät aja teidän asiaanne.

Sitten, koska ed. Filatov täällä viittasi Joensuun yliopiston professoriin, niin minäkin viittaan. Tämä Teuvo Pohjolainen, julkisoikeuden professori, sattuu olemaan myöskin Joensuun yliopiston vararehtori. Hän sanoo näin tämän päivän Kalevassa: "Hyvä puoli on se, että lailla pysäytetään verkkoihin kohdistuvat tuhotyöt, kuten haitalliset ohjelmat ja laitteet. Merkitys muutoin on erittäin vähäinen." Me puhumme täällä marginaaliasioista, (Puhemies: Minuutti on täysi!) mutta näille marginaaliasioillekin täytyy olla oikea ja tarkka laki.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta ed. Rajala on kyllä nyt ilkeä ja epälojaali viittaamalla iltapäivälehtien haastatteluihin. Ne voivat itse kunkin kohdalla tulla hyvin kyseenalaiseen paikkaan ja tilanteeseen.

Pyysin oikeastaan puheenvuoron sen takia, että työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan varapuheenjohtajana olisin toivonut, että puheenjohtaja esitellessään asiantuntijavaliokunnan lausuntoa olisi tuonut myöskin esille niitä kriittisiä painotuksia, jotka yhteisesti kirjasimme lausuntoomme: "Valiokunta toteaa, että lakiehdotuksen ymmärrettävyydessä on runsaasti toivomisen varaa, kun otetaan huomioon, että sen säännöksiä pitää pystyä soveltamaan työpaikoilla, joissa sen enempää työnantajan kuin työntekijöidenkään edustajat eivät aina ole tietotekniikan ja lainsäädännön asiantuntijoita."

Siellä oli muitakin kriittisiä kohtia. Minusta hyvän tavan mukaista on vähän laajemmin ja monipuolisemmin kuvata valiokunnan lausuntoa. Minusta on uskottavuuskriisi nyt. Tämä pitää palauttaa, (Puhemies: Minuutti on täysi!) tai sitten me hylkäämme sen.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kysehän on tietenkin siitä, jos katsotaan työntekijän tai jonkun muunkin yksilön näkökulmasta, kenellä on näitä oikeuksia tutkia. Tässä tulee selkeästi nyt yhteisötilaajille suuremmat valtuudet kuin poliisilla on, se on aivan selvä. Tällä hetkellä poliisi joutuu hakemaan oikeuden päätöksen siihen, että se saa mennä tutkimaan, ja tässä lakiesityksessä riittää ilmoitus tietosuojavaltuutetulle. Totta kai siellä on ne muutkin reunaehdot, joita pitää lähteä tekemään. Mutta lopputulema on yksilön kannalta se, että jos lähdetään puhumaan urkinnasta, niin tästä eteenpäin muut kuin viranomaiset voivat sitä tehdä laillisesti. Se on se fakta, johon tässä päädytään.

Kun ed. Söderman ihmetteli, että poliisilleko tätä halutaan, itse asiassa sosialidemokraatit haluavat omassa vastalauseessaan. Täällä lukee hyvin selkeästi, että "kyseessä on mielestämme poliisiasia, jonka ratkaisemiseksi poliisilla pitää olla riittävät resurssit ja toimintavaltuudet". Ed. Söderman on joko ryhmän kanssa samaa mieltä ja puheenjohtajan kanssa samaa mieltä tai sitten eri mieltä. (Puhemies: Minuutti on täysi!) Se on toinen asia.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suuri osa tämän lain herättämistä epäilyksistä liittyy tapaan, millä se on valmisteltu. Minun mielestäni Suomessa nykyään valmistellaan aivan liikaa kolmikannassa sellaisia lakeja, joilla itse asiassa ei ole enää tarkkaan ottaen mitään tekemistä työmarkkinoiden tai edes työelämän kanssa. Ed. Laukkanen, onko teistä hyvä, että kirjaston käyttäjien oikeuksista päätetään kolmikannassa? (Ed. Laukkasen välihuuto) — Niin, kyllä, mutta tietoturvasta voitaisiin varmaan päättää jossain aivan muualla.

Väittäisin, että ministeri Lindénkin tietää, että EU:n sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi tullessaan hyväksytyksi vuonna 1997 ei alun perin suinkaan ollut pelkästään mikään työelämädirektiivi. Väittäisinkin, että tässä on se ongelma. Tässä on menty hakoteille, kun on annettu niin suuri rooli työmarkkinaosapuolille tämmöisessä lainsäädännössä, joka koskettaa kaikkien kansalaisten perusoikeuksia. Kysyisinkin: Eikö tässä olisi syytä vähän miettiä tätä suomalaista (Puhemies: Minuutti on mennyt!) lainvalmistelutapaa? Kovin vähän on mahdollisuuksia lainsäätäjällä enää puuttua asioihin.

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun puheenvuoroni kohdistui ainoastaan siihen, mitä valtuuksia loppujen lopuksi tässä laissa on. Jo nykyisessä laissa työnantajalla on valtuuksia seurata hyvinkin laajasti ihmisten tunnistetietoja. Tämä laki rajoittaa sitä. Nimenomaan ne valtuudet, silloin kun ne koskevat yritysvelvollisuutta, koskevat vain sitä ryhmää, joka todella hallitsee näitä ja joka on murto-osa henkilökunnasta. Niiden valtuuksien käyttöön tullaan siis vasta pitkän matkan taa, ja koko toimintaa valvovat myös työntekijät työpaikalla. Minusta se, että huudetaan poliisia apuun tämän lain mahdolliseen uudelleenvalmisteluun, on ehdottomasti väärä tie. Siinä oikeastaan tulee pukki kaalimaan vartijaksi. Koko perusoikeusjärjestelmä on luotu nimenomaan sen vuoksi, (Puhemies: Minuutti!) että ihmisten perusoikeudet on suojattu julkista valtaa vastaan. Orwellin kuvaama kamala yhteiskunta oli nimenomaan kannanotto poliisivaltiota vastaan.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rajalalle niin kuin koko Suomen kansalle: Olin sairaslomalla koko sen ajan, kun liikennevaliokunnassa tätä lakiesitystä käsiteltiin. Jos ed. Rajala on kerran eläessään vastannut oikein kahteen kysymykseen, niin ei minun mielestäni siinä olisi aihetta paljon rintaansa röyhistellä. (Naurua)

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kommenttina vaan ed. Hautalalle, miksi otin tässä kirjaston esiin: Juuri sen takia, että kirjasto katsotaan täällä yhteisötilaajaksi ja kirjaston henkilökunta joutuu erittäin suureen vastuuseen seuratessaan esimerkiksi lasten ja nuorten tietoverkkokäyttäytymistä, onko haitallisia sisältöjä vai ei. Tämä luo nyt selkeästi pelisäännöt ja pakottaa myös yhteisötilaajat panemaan tietoturvallisuusasiat kuntoon. Tämä on minusta hyvin olennainen kysymys, että määritellään, miten viestintäverkkoa tai -palvelua saa käyttää, on annettava kirjalliset ohjeet käyttäjälle, nimettävä ylläpidosta, tietoturvasta tai turvallisuudesta vastaavat henkilöt, jotka tunnistamistietoja voivat käsitellä, tiedotettava menettelystä, käytännöistä, ilmoitettava tietosuojavaltuutetulle tunnistamistietojen käsittelyn aloittamisesta, eli tämä antaa selkänojaa.

Sen takia asiaa voidaan lähestyä mielestäni myöskin tämän hyvin olennaisen tietoverkkoturvallisuuskysymyksen kautta. Jos tämä laki saa aikaan sekä yrityselämässä että yhteisötilaajapuolella (Puhemies: Minuutti!) tässä parannuksen, me otamme pitkän askeleen kohti parempaa tietoturvallisuutta ja tietoyhteiskunnan aktiivikäyttöä sen kautta.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Lindénille: Saattoi olla niin, että kuuntelitte huolimattomasti. Totesin nimenomaan, että hallituksen esityksen suurin motiivi lienee yrityssalaisuuksien varjeleminen, ja sitten luettelin semmoisia tahoja, yhteisöjä, joilla on oikeus valvoa jollain muullakin perusteella sähköistä viestintää. Ne yhteisöt ovat nimenomaan sellaisia yhteisöjä, joilla varmaankaan ei ole mitään yrityssalaisuutta varjeltavana: taloyhtiöt, valtion virastot, kunnat, niillä harvemmin on. Siitä puhuin.

Mutta kokoomus, te nyt ylistätte kolmikantaa, ja sitä ei saisi kyseenalaistaa millään tavalla. Nykyisen työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtajan ed. Satosen kanssa, jota arvostan hänen osaamisensa puolesta erittäin paljon, istuimme neljä vuotta työelämävaliokunnassa vastakkaisilla puolilla pöytää. Neljä vuotta teimme samoista asioista vastalauseita ja eriäviä mielipiteitä, semmoisista asioista, jotka oli valmisteltu kolmikannassa. Koskaan emme tosin tehneet samaa vastalausetta (Puhemies: Minuutti on täynnä!) tai eriävää mielipidettä.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustajat Urpilainen ja Gustafsson ovat ehdottaneet hallitukselle, että hallitus vetäisi tämän mietinnön pohjana olevan hallituksen esityksen takaisin. Minun mielestäni näin ei pidä tehdä kerta kaikkiaan. Ja se syy on se, että ensinnäkin jos tästä prosessista jotakin vahinkoa on, se vahinko on tapahtunut nyt jo pääosin. Toisekseen nyt on fiilattu ja fiilattu ja fiilattu sellainen lain teksti, jonka nykyinen muoto on täsmälleen sellainen, että yksimielisesti perustuslakivaliokunta myös voi sen siunata. Nyt tämä pitää saada yleisen arvioinnin kohteeksi, yhteiskunnan vaste, jossa jokaisen pitää panna tietoturvansa kuntoon.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On väitetty, että asiantuntijat olisivat perustuslakivaliokunnassa tyrmänneet tämän hallituksen esityksen. Tämä käsitys ei ole oikea. He ovat esittäneet huomautuksia, mutta ne on pyritty ottamaan huomioon. Oikeastaan, niin kuin ed. Söderman täällä totesi, suurin erolinja on siinä, onko kysymys viranomaisvaltuuksista vai eikö silloin, kun yhteisötilaaja toimii. Perustuslakivaliokunta on katsonut pitkäaikaisen tradition pohjalta, että kysymys ei ole viranomaisvaltuuksista.

Kun täällä viitattiin professori Viljaseen, niin nyt luen hänen lausunnostaan. Hän edellyttää, että sääntelyä on tältä osin merkittävästi rajattava ja täsmennettävä. Ja perustuslakivaliokunnan ehdotuksesta tätä lainsäädäntöä on täsmennetty. Ei hänkään tyrmää vaan lähtee siitä, että tarvitaan täsmennyksiä, ja näin nämä professorit kaikissa kuulemisissa yleensä toteavat.

On totta, että esitys on äärimmäisen monimutkainen. Mutta niin kuin ed. Laukkanen totesi, on vain yksi yksinkertainen ratkaisutapa, joka on se, että kaikki työpaikalle tulevat viestit ovat työnantajaviestejä. Silloin meillä on selkeä järjestelmä. Mutta niin kauan kuin meillä tulee työnantajan koneisiin, laitteisiin sekä yksityisiä viestejä (Puhemies: Minuutti!) että työnantajaviestejä, meillä on hyvin vaikea lainsäädäntö joka tapauksessa edessä.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on keskusteltu kolmikantavalmistelun roolista, ja juuri sen vuoksi, että tässä on myös työelämää koskevia asioita, sosialidemokraatit haluavat, että tämä laki valmistellaan uudelleen sillä tavalla, että valmistelussa voivat olla myös eri osapuolet mukana.

Mutta kun tässä on moneen kertaan lähdetty siitä, että tätä lakia pitää arvioida ja seurata, niin kysyisin ministeriltä, miten hän uskoo tämän arvioinnin toimivan, kun perustuslakivaliokuntakin kehotti, että asetetaan arviointityöryhmä, joka selvittää, miten lakia on sovellettu. Kuitenkin kaikki ne tapaukset, jotka tulevat tietosuojavaltuutetun tietoon, on säädetty salaisiksi kaikilta osin. Miten tätä arviointia tehdään salaisiksi säädettyjen keissien perusteella, ja miten se ylipäätään tapahtuu sitten tässä tilanteessa, kun se, jonka pitäisi valvoa, tekee sitä salassa? Miten kansalaisyhteiskunta voi valvoa ja arvioida sitä, toimiiko laki valvonnan puolelta?

Janne Seurujärvi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen ed. Nylundin kanssa aivan samaa mieltä, että tätä hallituksen esitystä on käsitelty liikenne- ja viestintävaliokunnassa suuresti kunnioittamani puheenjohtaja Martti Korhosen johdolla huolella ja perusteellisesti useamman kuukauden ajan asiantuntijoita kuullen, perehtyen asiaan ja lopulta sitten tämän asian käsittelyn yhteydessä myös huomioiden niitä muutostarpeita, joita tähän esitykseen tulee. Juuri siksi ihmettelinkin valiokunnan puheenjohtajan lausuntoa "harvoin näin kallista lainsäädäntöä on yritysten näkökulmasta ennen tehty", jonka hän on antanut Iltalehdelle ja joka on tänään julkaistu. Puheenjohtaja sanoikin, että opposition kyselytunnilla torstaina hän tulee tähän kysymykseen vastaamaan, eli 48 tuntia on aikaa etsiä vastaus tähän kysymykseen. Jään odottamaan sitä.

Ed. Lapintie ja ed. Hurskainen sanoivat, että työmarkkinajärjestöt ovat vastustaneet tätä asiaa, tätä hallituksen esitystä. Minulla on täällä kolme lausuntoa työmarkkinajärjestöiltä, SAK:lta, Akavalta ja STTK:lta, ja kaikki pitävät esitystä työntekijän oikeusturvaa parantavana. Toivon, että ed. Lapintie ja ed. Hurskainen tuovat ne lausunnot, jos teillä on poikkeavia lausuntoja, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) joissa työmarkkinajärjestöt vastustavat tätä esitystä.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Onko kysymys isosta asiasta vai pienestä asiasta? Ed. Kasville ja kumppaneille: Nähkää edessänne valkoinen kirjekuori, joka saapuu yrityksen postikonttoriin. Kirje, jonka päällä on yrityksen nimi ja esimerkiksi yrityksen myyjän nimi, sisällä on tarjouspyyntö tai tilausvahvistus. Avataan postituksessa, laitetaan leima päälle, jossa näkyy saapumispäivämäärä, ja toimitetaan eteenpäin vastaanottajalle aika monessa tapauksessa sinne lokerikkoon, josta sen voi kuka tahansa yrityksestä noukkia. Tai kun toimiston nurkassa on faksi, joka raksuttaa esimerkiksi Lauslahdelle viestin, sen voi kuka tahansa noukkia ja toimittaa eteenpäin. Näkyvää, julkista, nimellä tulevaa viestintää. Miksi emme tästä nosta melua?

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on varmaan käynyt tämän lain yhteydessä samalla tavalla kuin tarinassa alokkaalle, jolla asento ei oikein onnistu. Kun se kapiainen sanoi, että pitäisi korjata asentoa, niin eiköhän tässä pitäisi kokonaan uusi asento tehdä.

Mutta kun tässä on puhuttu paljon näistä ongelmista, niin onhan tämä liian lavealle vedetty. Kun ed. Sumuvuori tässä muun muassa 13 a §:ään on tehnyt esityksen, niin minusta tämä tuntuu ihan törkeältä, että miksi on vedetty mukaan tämä kohta, joka koskee myös kiinteää tai matkapuhelinverkkoja, puhelinpalveluita ja tämmöisiä sekä internet-palveluita, eihän tämmöisiä voi tässä olla mukana. Toivon, että tämä pykälä ainakin hyväksyttäisiin sitten täällä, kun salissa äänestetään.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ei varmaan sitä opposition kyselytuntia taida tulla, niin minä vastaan nyt. Niin kuin tässä ed. Sasi äsken totesi, tämä on monimutkaista lainsäädäntöä. Tämä pitää sisällään niin paljon velvoitteita, että kun yritykset lähtevät niitä velvoitteita täyttämään, niin minä sanon, että sille tulee melkoinen hintalappu. Se on väistämätöntä, ei sille voi mitään. Minä olen kymmenen vuotta itse työkseni soveltanut sopimuksia, ja tästä lainsäädännöstä tulee niin monimutkaista lainsäädäntöä, että sitä oikeusasteessa vielä selvitetään, kuka on oikeassa ja kuka on väärässä.

Hyväähän tässä on se, minkä minäkin olen kyllä valmis tunnustamaan ja oikeastaan sanomaankin, että se aiheuttaa sen, että yrityksien pitää panna omia järjestelmiään kuntoon. Se on todella positiivista, mutta sen jälkeenkin jää niin paljon niitä harmaita alueita, joita lähdetään sitten veivaamaan ja panemaan kuntoon toivottavasti ilman oikeusasteitten päätöksiä. Mutta kun siellä ei ole työnantajapuolella eikä työntekijäpuolella juristiosaamista niin paljon, että siihen pystyttäisiin, niin se ostetaan myös se palvelu. Jos joku tässä pärjää, (Puhemies: Minuutti!) niin se on kyllä varmaan juristi tulevaisuudessa.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvä ministeri! Ministeri Lindén sanoi, että kukaan tätä lakia valmistelleesta työryhmästä ei ole tullut esiin ja kertonut tulleensa painostetuksi tämän lain valmisteluprosessin aikana. Kuitenkin juuri eilen Suomen Kuvalehti julkisti nettisivuillaan sähköpostiviestin, jonka Akavan edustaja oli saanut Elinkeinoelämän keskusliitolta. Siinä melko suorasanaista kieltä käyttäen suorastaan kiristettiin tai uhkailtiin hyväksymään laki. Samoin Akavasta on kerrottu, että myös SAK ja STTK ovat jollain tavalla painostaneet Akavaa hyväksymään lain tai olemaan sen valmisteluprosessissa mukana. Kysyn ministeriltä: Eivätkö nämä tiedot ole melko hälyttäviä tai vakavia, ja eivätkö ne anna syytä siihen, että tutkittaisiin, mitä tässä lain valmisteluprosessissa tosiasiassa on tapahtunut?

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! En ole tässä keskustelussa kuullut yhtään puheenvuoroa, jossa olisi sanottu, että nyt voimassa oleva laki olisi hyvä. Hallituksen alkuperäisessä esityksessä, tässä sen ensimmäisessä ehdotuksessa eli peruslaissa sähköisen viestinnän tietosuojasta, on esitys 23 §:n muuttamisesta. Liikenne- ja viestintävaliokunta on muuttanut näistä 23 §:n 13:a eli todella voimakkaasti. En tiedä, onko painostettu muuttamaan vai onko tehty ihan järkiperustein, mutta tämä kertoo varmasti siitä, että alkuperäinen hallituksen esitys ei kyllä ollut hyvä.

Mutta nyt tätä mietinnön mukaista lakiehdotusta on syytä verrata tällä hetkellä voimassa olevaan lakiin, enkä ole ihan varma, onko tämä täydellinen, tuskin on. Tässä on puutteita, tässä liikenne- ja viestintävaliokunnan mietinnön mukaisessakin ehdotuksessa, mutta se todennäköisesti on parempi kuin nyt voimassa oleva. Tätä odotan, onko vasemmisto (Puhemies: Minuutti!) samaa mieltä vai ei, ja odotan myös sitä, että hallitus paneutuu niihin puutteisiin, jotka ovat nousseet tässäkin keskustelussa esille, ja tuo tarkistusesityksen mahdollisimman pian.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mikäli julkisuudessa väitetty Nokian harjoittama sopimaton uhkailu tuottaa tulosta, on meillä syytä huoleen. Voidaanko Suomea tulevaisuudessa enää kutsua demokraattiseksi oikeusvaltioksi, jos todellinen valta on suuryrityksillä, joiden etu ohittaa kansalaisten perusoikeudet? Vielä tuoreessa muistissa olevassa vaalirahoituskohussa oli pohjimmiltaan kysymys samasta asiasta, siitä, että rahamaailma ostaa itselleen päätöksentekijöitä, jotka sitten tekevät rahamaailman kannalta suotuisia päätöksiä. Uhkailu, kiristäminen ja lahjonta ovat tunnetusti tehokkaita keinoja saada lapset toimimaan halutulla tavalla.

Mitä mieltä ministeri on, onko Suomi menettämässä lopullisesti asemansa maailman vähiten korruptoituneena maana?

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Rajalalle totean, että ei minulla ole tässä mitään ryhmänmuutostarpeita. Nythän koko vasemmisto vastustaa tätä lakia, ja tämä oppositiopolitiikka on koko ajan paranemassa. Ed. Söderman lienee ainoa vasemmiston puolella, joka kiittelee tätä hallituksen esitystä. Ei tässä mitään muuta hämminkiä ole. Kun saadaan vielä se ammattiyhdistysliike hereille puolustamaan työntekijöiden etuja, niin valta vaihtuu täällä niin kuin vaihtuu kohta Ruotsissa.

Sitten ed. Kalmari oli vielä siellä kaivinkoneajassa, pikkuisen riipaisi, noin nuori ja vielä niin kaukana siellä. Ed. Lauslahti oli jo päässyt postiin ja teleksiin, aika kaukana sekin on vielä tästä nykypäivästä, jossa ollaan erittäin haastavien kysymysten kanssa tekemisissä, kun puhutaan tietoturvasta. Uudet vehkeet, uudet laitteet, kaikkea voidaan seurata satelliitista, tietoverkkojen kautta, ja nyt annetaan työnantajalle tämmöinen oikeus. Mitä ne panevat salaisuudeksi, nehän itse päättävät sen. Tämä ed. Kasvin esimerkki Sonera-tapauksesta oli erittäin tärkeä. Sieltä ei vuotanut väärää tietoa ulos, mutta (Puhemies: Minuutti on mennyt!) sen hetkisen johdon kannalta se oli sellaista tietoa, jota ei haluttu antaa ulos, ja se tuli kuitenkin. Mitä väärää siinä sitten oli?

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Elämme totisesti tietoyhteiskunnassa emmekä missään menneessä ajassa, vaikka faksit ja traktorit ovat toki tätäkin päivää. Mutta edellisestä debatista sai ehkä sen kuvan, että laki tulisi hylätä, koska meillä on älykkäämpiä tai nerokkaampia tapoja varastaa. Kuitenkin esimerkiksi usb-muistitikulle kopioiduista tiedostoista voidaan saada tietää kopion tekijä, tallennetun tiedoston tyyppi, määrä ja ajankohta. Yritykset voivat järjestää muun muassa kulunvalvontaa ja käyttää salassapitosopimuksia oman tietopääomansa suojaamiseen, mutta sen sijaan yrityksillä ei ole lainkaan mahdollisuutta tällä hetkellä selvittää sähköisen viestinnän avulla toteutettuja tietovuotoja.

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Häkellyttävintä julkisessa keskustelussa sähköisen viestinnän tietosuojasta on ollut se, että samat asiantuntijat ja oikeusoppineet, jotka lehdessä kritisoivat lakiuudistusta varsin voimakkain sanankääntein, ovat valiokunnassa olleet melko myötämielisiä tätä lakiuudistusta kohtaan.

Mutta varsinainen kysymykseni koskee yhteisötilaajan määritelmää. On melko epätodennäköistä, että taloyhtiöt, kirjastot tai oppilaitokset lähtevät käsittelemään tunnistetietoja, mutta laki kuitenkin antaa siihen periaatteessa mahdollisuuden. Haluaisinkin kysyä ministeri Lindéniltä, miksi lakiesitystä ja lakia ei rajattu niin, että yhteisötilaajalle annettaisiin oikeus käsitellä viestien tunnistetietoja vain ja ainoastaan yrityssalaisuuksien vuotamistapauksien selvittämiseksi, jonka tarpeen me kaikki tässä salissa myönnämme ja tunnustamme.

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ymmärrettävästi ed. Tennilällä on ollut pää vähän sekaisin tällä hetkellä, koska normaalisti hän täällä todistelee, että kokoomus ei ole työväenpuolue, mutta tänään hän joutui todistelemaan, että kokoomus sitä onkin elikkä ammattiyhdistysliikkeen kanssa samaa mieltä asiasta. Totta on myöskin se, kuten ed. Huovinen täällä totesi, että tiedotussota asiassa on hävitty ja välttämättä ei ole eduskunnalle eduksi.

Kuten ed. Järvinen juuri kertoi, valiokunnissa asiantuntijat ovat olleet toista mieltä kuin julkisuudessa lehtien palstoilla, (Ed. Tennilä: Ei kyllä pidä paikkaansa!) ja toisaalta on se, mitä lehdet tällä hetkellä kirjoittavat asiasta huolimatta siitä, että asiantuntijat valiokunnissa ja valiokunnat ovat tehneet päätöksiä sen puolesta, että nyt hallituksen antama lakiesitys oleellisesti muuttaa ja parantaa voimassa olevaa lakia. Siitähän on kysymys: työntekijän oikeusturvasta ja hänen oikeusturvansa parantumisesta.

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Tennilä kiitteli minua siitä, että minä kiittelen tätä hallituksen esitystä, niin minä haluaisin sanoa sen, että minun puheenvuoroni ainoa tarkoitus oli puolustaa perustuslakivaliokunnan kantaa, omaa kunniaani ja hänen hyvän ystävänsä ed. Veijo Puhjon kunniaa. Se valiokunnan mietintö on hyvä, se perustuu aika paljon siihen kantaan, joka vuonna 2004 otettiin, silloin, kun teillä oli teidän ryhmänne lakimies ed. Lapintie mukana siinä.

Sitten, ed. Tennilä, kun me olemme olleet kauan mukana, niin muistatteko koskaan mitään sellaista tapausta, että työväenliike olisi vaatinut poliisia paikalle sen vuoksi, että yhteiskunnalliset ristiriidat saadaan paremmin ratkaistua? Ainakin koko minun nuoruuteni meni siihen, että minä vastustin poliisien liiallisia valtuuksia ja minä uskoin Orwellin analyysiin, että poliisivaltio olisi pahasta.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minäkin joskus hyvin hartaasti toivon, että Lapissa poliisi saataisiin paikalle, ed. Söderman. Siellä on aivan liian harvassa poliiseja meillä päin. En tiedä, miten on täällä teillä Helsingissä.

Mutta kysymys on siitä, että viranomaisvalvonta pitää olla, kun näin ääriherkissä asioissa ollaan. Nyt se annetaan työnantajille. Määräät salaisuuden, teet selvitykset ja toimit niin kuin toimit. Tämähän on hirmuista työnantajavaltaa tämmöinen. Kyllä tässä viranomaisvalvonta on se, mitä me haluamme, eikä tämmöinen valvomaton valvoja, niin kuin täällä on moneen kertaan tuotu. Tämä on se suuren luokan kysymys tässä.

Tommy Tabermann /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Teollisuusvakoilu ei ole mitään amatöörien puuhastelua vaan kovan luokan ammattilaisten työtä. On turha kuvitella, että kovat ammattimiehet ja ammattinaiset kovin paljon hätkähtävät tästä laista. Salaisuudet lähtevät varmasti talosta vaikkapa suolistossa tai kyyhkysen siiven alla.

Mutta se, minkä tämä laki tulee tekemään suomalaiselle työelämälle, on nähtävissä jo siitä keskustelusta, joka on julkinen ja täälläkin tänään. Se levittää ympärilleen epäsopua ja epäluottamuksen ilmapiiriä. Jumalat varjelkoot suomalaisia työpaikkoja lisältä epäsovulta ja epäluottamukselta. Siinä menee Suomen leipä pienemmäksi saman tien. Tämän lain on siksi oltava kirkas kuin lapsen silmä tai lesken kyynel, tai se on loputtoman murheen ja riidan lähde.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puheet siitä, onko painostettu ja ketä on painostettu ja kuinka paljon on painostettu, ovat minusta lastenleikkiä tällä hetkellä, kun vertaa niitä 1990-luvun alkuvuosiin. Silloin SAK todella painosti eduskuntaa niin, että rahkeet soi. Silloin kolme kertaa julistettiin yleislakkouhka päälle, ellei tehdä niin kuin me sanomme. Tämä on sitä painostusta, hyvät vasemmiston edustajat.

Olisin puuttunut sitten tähän lähdesuojaan. Periaatteessa pykälillä on lähdesuoja turvattu. Mutta kun käynnistetään etsintä rikoksen selvittämiseksi, niin siinä paljastuu myös se, jos on oltu yhteydessä toimittajiin. Toisin sanoen tässä laissa menee lähdesuoja toisinpäin, elikkä se ei jääkään enää toimittajalle, vaan se on se, joka antaa sen tiedon. Elikkä tämä menee kyllä nurinkuriseksi, jos oikein huonosti käy.

Merja Kyllönen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen tässä mielenkiinnolla kuunnellut tätä keskustelua, ja täällä on kysytty muun muassa sitä, paljonkohan tämä mahtaisi maksaa vai onko maksanu mittään. Jos tätä on viisi vuotta pyöritelty rattaissa, niin kait se on jo muutahi maksanut kuin kahet kahveet ja pullat.

Sitten mietin, että kun täällä on käytetty puheenvuoroja siitä, että suurin piirtein kaikki kriittiset ja kyseenalaistavat puheenvuorot on täysin esitetty ymmärtämättä ja täysin älyämättä koko asiaa, niin onko se niin, että kansakaan ei ymmärrä yhtään mittään. Täytyykö meidän kansa vaihtaa tässä opposition rinnalla?

Jos ajattelee näitä painostuspuheita, niin kyllä minun mittapuussani ovat kyseenalaistuneet kaikkien puulaakien lausunnot siinä vaiheessa, kun on ruvettu puhumaan painostustoimista. Täällä on Temmin alivaltiosihteeristä lähtien hypänneet (Puhemies: Minuutti on mennyt!) aian yli ja aian toiselle puolelle. Kysyisin vielä lopuksi, miten valtion tuottavuusohjelman ikeessä turvataan todella tämän valvojan valvojan, tietosuojavaltuutetun, resurssit nyt ja tulevaisuudessa.

Sanna Perkiö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Esitys sähköisen viestinnän tietosuojalain muuttamisesta vahvistaa suomalaisten immateriaalien oikeuksien suojaa ja sitä kautta työpaikkoja Suomessa. Lailla suojellaan suomalaisia työpaikkoja. On aivan väärin kuvitella, että sillä suojeltaisiin ainoastaan suuryrityksiä. Kyllä pienet tietoyritykset ovat tietosuojan tarpeessa kaikkein eniten. Ne ovat todella haavoittuvia pienen kokonsa vuoksi. On aivan käsittämätöntä, että tämä kritiikki on kohdistunut melkeinpä vain yhteen suuryritykseen tuossa hengessä, kun pienyrityksen työpaikkoja tässä suojellaan. Tämä laki ei todellakaan korvaa rehellisyyttä. Vielä jää paljon asioita rehellisyyden varaan ja keskinäisen sopimisen varaan.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pari kommenttia. Työ- ja tasa-arvovaliokunnan varapuheenjohtaja, ed. Gustafsson kiinnitti huomiota siihen valiokunnan lausunnon kohtaan, että lakiesityksen ymmärrettävyydessä on toivomisen varaa. Sillä on viitattu siihen kohtaan, että on tärkeää, että tämä asia yrityksissä tapahtuu yt-lain puitteissa tai pienemmissä yrityksissä vastaavan kaltaisen menettelyn kautta, eli asian vakavuus ja vaikeus on sitä luokkaa, että se vaatii tällaisen prosessin, ja siitä syystä tämä asia tulee näin tehdä, ja sitä myöskin omassa lausunnossani korostin.

Ed. Mustajärvelle toteaisin, että en ole sitä mieltä, että kolmikanta on aina oikeassa. Mutta sitä en kyllä epäile, että työntekijäjärjestöissä ei ymmärrettäisi sitä, mikä on työntekijän oikeusturvan kannalta tärkeää. Siihen kyllä luotan. (Ed. Mustajärvi: Koskeeko tuo Akavaa?)

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustajatoveri Södermanille haluaisin nyt vaan todeta entisenä työnantajanakin, että jos joku rikkoo minua vastaan siten, että sitä käsitellään rikoslaissa, niin mieluummin kutsun paikalle poliisin kuin työnantajan. Ylipäätäänkin pidän parempana sitä, että silloin kun on kysymys rikoksesta, niin asiaa tutkii poliisi eikä työnantaja.

Kun täällä joku kaivoi kaivurilla ojaa ja mietti, mitä se työnantaja nyt oikeasti saa tehdä, niin kyllä minun mielestäni työnantajan pitää pystyä järjestämään oma tietosuojansa niin, että siinä samalla ei ihmisten perusoikeuksia kuitenkaan loukata.

Kun täällä ed. Tennilän perusteita kyseltiin, (Puhemies: Minuutti täyttyy!) vasemmistoliitto on yksimielinen tässä asiassa, ja se ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi olla yksimielisiä joittenkin muitten järjestöjen, esimerkiksi SAK:n, kanssa. Emme ole yksimielisiä tässä asiassa emmekä ole myöskään kelamaksun poistamisessa.

Jukka Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tabermann epäili, että säädettävä laki lisää eripuraa. Itse näen asian juuri päinvastoin: silloin kun on eripuraa, tarvitaan yhteisiä pelisääntöjä, jotka tässä on sovittu hyvin yhteistyössä kolmikannassa. Yhteisillä pelisäännöillä on tarkoitus turvata sekä työntekijöiden oikeuksia mutta myös yrityksen immateriaalisia oikeuksia. Tarvitaan pelisääntöjä, kuten sitä, että yrityksellä ennen tämän lain käyttöä on velvollisuus laittaa tietoturva kuntoon, määritellä, miten sen viestintäverkkoa tai -palvelua saa käyttää, antaa kirjalliset ohjeet käyttäjälle, nimetä ne ylläpidosta, tietoturvasta tai turvallisuudesta vastaavat henkilöt, jotka tunnistamistietoja voivat käsitellä, tiedottaa menettelyistä, ilmoittaa niistä tietosuojavaltuutetulle ja antaa selvitys käyttäjälle. Minun mielestäni tässä sovitaan hyvin yhteisistä pelisäännöistä.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lakia perustellaan sillä, että yritykset katsovat esitetyn sääntelyn tarpeelliseksi. Sitä on myös perusteltu pelkästään viittaa-malla yrityssalaisuuksien suojaamistarpeeseen. Sääntelyssä on kuitenkin ongelmana se, että yrityssalaisuuksien rikkominen voi tapahtua monella eri tavalla, muun muassa tapaamisella, puhelimitse, postitse. Tästä näkökulmasta katsoen on mahdotonta uskoa asian hoituvan tällä hallituksen esityksellä.

Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työnantajan sähköpostijärjestelmän käyttö yrityssalaisuuden vuotamisessa on verrattavissa siihen, että naamioitunut ryöstäjä tyhjentää pankin ja kävelee sen jälkeen viereiselle kassalle ja tallettaa saamansa rahat omalle tililleen.

Arvoisa puhemies! Yrityssalaisuuksien ja tietoturvallisuuden turvaaminen ei onnistu käsittelyssä olevan lakiesityksen nojalla. Ensinnäkin se vaarantaa yhteisöverkon käyttäjien perusoikeudet ja heidän tietoturvansa, mutta lakiesitys ei myöskään kykene vastaamaan tosiasialliseen haasteeseensa, minkä takia sitä on alun perin lähdetty säätämään. Jääkiekkovalmentaja Juhani Tamminen on minusta hyvin kuvannut huonosti kulkevaa peliä, jossa kiekko on hukassa, toteamalla, (Puhemies: Minuutti!) että kun peli lähtee kerran kulkemaan tiettyjä uria, niin kehityksen pysäyttäminen on lähes mahdotonta. Onko näin, ministeri Lindén?

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä kohtaa, kun perustuslakivaliokunnan jäsenenä on tätä monet tunnit käsitellyt ja asiantuntijoita kuullut, voin ainakin omalta osaltani sanoa, että minkäänlaista painostusta ei ole tapahtunut mistään suunnasta. Tästä huolimatta pidän tätä lakia tarkoitukseensa nähden kovin huterana, epätarkkana ja epäselvärajaisena, joten se pitäisi nyt hylätä ja uudelleen valmistella selkeä, yksiselitteinen ja kaikkien ymmärrettävissä oleva laki, niin syvälle tämä menee ihmisen perusoikeuksiin, yksityisyyden suojaan ja luottamuksellisen viestin salaisuuden suojaan. Erityisesti kun tässä on tämä, keitä tämä koskee, esimerkiksi taloyhtiöitä, niin sittenkin, vaikka tässä tuli teidän, ministeri, vakuutuksenne, että siihen ei kukaan kovin heppoisin eväin lähde, niin se on vain vakuutus. Kyllä meillä täytyy olla myös nämä (Puhemies: Minuutti!) lain kirjaimessa.

Arja Karhuvaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Lakiesityksessä annetaan entistä parempi mahdollisuus, ei siis pakote, yrityksille ja yhteisöille turvata omaisuuttaan ja yritystoiminnan substanssia. Menettely on kuitenkin kohtuullisen raskas sekä työntekijä- että työnantajapuolelle, eikä kyseinen tutkintatoiminta myöskään menetetyllä työajalla mitattuna ole kovinkaan ilmaista. Senkin takia on tärkeää, että lain toteutumista seuraava seurantaryhmä paitsi on koko ajan selvillä tietosuojavaltuutettujen resursoinnista myös kirjaa työnsä yhteydessä tunnistamistietojen käsittelyn ja lain soveltamisen aiheuttamat yritysvaikutukset yhteisötilaajatyönantajalle raporttiinsa.

Janne Seurujärvi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu näistä kustannuksista, joita aiheutuu yrityksille. Toivoisin, että ministeri voisi vastata siihen, edellyttääkö tämä lainsäädäntö yrityksiltä, yhteisötilaajilta, ryhtymistä joihinkin toimiin, jotka aiheuttavat kustannuksia. Eli eikö kyse ole kuitenkin siitä, että jokainen yritys, jonka tietysti täytyy huolehtia tietoturvastaan, voi itse valita, käynnistääkö se prosessin näiden tunnistamistietojen käsittelyksi, jotta tässä asiassa ei jää kenellekään mitään epäselvää? Toivon, että tähän ministeri voisi vielä antaa vastauksen.

Viestintäministeri  Suvi  Lindén

Arvoisa puhemies! Jos aloitetaan taas loppupäästä. Ed. Seurujärvelle haluan todeta, että kustannuksia tämän lain osalta tulee ainoastaan silloin, jos ottaa tämän tunnistamistietojen seurantamahdollisuuden käyttöön. Silloin täytyy tehdä ilmoitus tietosuojavaltuutetulle ja siitä tulee lasku. Muussa tapauksessa näin ei ole, ja toivottavasti suurin osa suomalaisista yhteisöistä ja yrityksistä huolehtii tietoturvasta, jolloin välttämättä tämän lain pykäliä ei tarvitse missään olosuhteissa ja tilanteissa käyttää.

Jos sitten palataan alkuun.

Ed. Hautala puhui tästä sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivistä, joka vuonna 1997 tuli ja vuonna 2004 implementoitiin tänne Suomeen, ja tämä koskettaa kaikkia käyttäjiä, ei pelkästään yrityksiä. Nykyisessä pykälässähän, 13 §, juuri puhutaan tunnistamistietojen käsittelystä väärinkäytöksen tai luvattoman käytön paikantamiseksi, ja nyt tässä esityksessä sitten tämä pykälä ikään kuin avataan kahteen eri kokonaisuuteen: yrityssalaisuuksiin ja luvattomaan käyttöön. Mutta meillä on olemassa vuonna 2004 säädetty pykälä, joka antaa mahdollisuuden tunnistetietojen käsittelyyn, ja kun lupa on hyvin epämääräisesti annettu, niin sen vuoksi on erittäin tärkeää, että se nyt rajataan. Se tuo kaikille paremman oikeusturvan: niin heille, jotka ylläpitävät verkkoja, tietohallinnon ihmisille, yrityksille, kuin tietysti työntekijöille ja käyttäjille. Kukaan ei tunnu olevan kauhean huolestunut siitä, missä määrin tällä hetkellä yritykset ja yhteisöt tietoisesti tai tietämättään seuraavat tunnistetietoja ja näin ollen rikkovat viestinnän suojaa. Tämä on minun mielestäni vakava asia, ja tällä lailla toivottavasti ainakin tietämättömyys sitten viimeistään tämän julkisuuskeskustelun jälkeen katoaa, niin että tiedetään todellakin, että sähköpostien tunnistetietoja ei saa seurata. Valitettavasti vaan on aika paljon esimerkkejä siitä, että näin tapahtuu.

Tämän lain valmistelusta: Kolmikanta valmisteli yrityssalaisuuksien osalta tätä lakia ja myös luvattoman käytön osalta silloin, kun yhteisö on yritys, mutta muilta osin normaali lainvalmistelu on tapahtunut ministeriössä. Siinä on ollut kaksi laajaa lausuntokierrosta. Toisessa oli 120 lausunnonantajaa, toisella kierroksella vähemmän, ja lausuntojen jälkeen on sisältöä korjattu, ja myös sitten kansleri ja oikeusministeriö vielä sen jälkeen ovat lain tarkistaneet. Eli tämä on ollut ihan avoin, normaali lainvalmistelukierros, jossa erityisesti kolmikannalla on valmisteltu tämä yrityksiä koskeva osuus.

Ed. Filatov ihmetteli, millä tavalla tätä tullaan seuraamaan. Varmasti löytyy hyvä tapa seurata. Tietysti tässä on tärkeää se, että on sitten luottamuksellista tietoa mutta voidaan seurata, montako ilmoitusta tehdään, kuinka paljon tulee ilmoituksia sitten ikään kuin tästä manuaalisesta tunnistetietojen käsittelystä, josta täytyy tietosuojavaltuutetulle tehdä ilmoitus. Sitten voidaan seurata, moniko on edennyt poliisille asti. Nämähän olivat asianomistajarikoksia. Varmasti muitakin tapoja löytyy, kunhan nyt päästään sitten tätä puolta pohtimaan sen jälkeen, kun tämä laki saadaan täältä talosta ulos.

Ed. Alanko-Kahiluoto täällä kyseli painostuksesta. Täytyy sanoa, että tässä hieman hämmentyneenä olen tätä julkisuuskeskustelua seurannut, onko painostettu vai eikö ole painostettu. Mielipiteet tuntuvat päivittäin vaihtelevan. Itse katsoin sähköisestä mediasta työryhmässä jäsenenä olleen Markku Lemmetyn Akava-haastattelun, jossa hän totesi, että häntä ei ole painostettu. Lasse Laatusen kielenkäyttö tietysti hänen mukaansa on normaalia työmarkkinajärjestöjen välistä keskustelua. Siihen en voi ottaa kantaa. En ole ollut kumpanakaan osapuolena enkä tiedä, miten he keskenään keskustelevat. Mutta Markku Lemmetty, jolle tämä sähköpostiviesti oli lähetetty, itse totesi julkisuudessa, että hän ei ole kokenut tulleensa painostetuksi. Tiedä häntä, mutta ehkä työmarkkinajärjestöjenkin kielenkäytön on tultava tälle vuosituhannelle.

Ed. Ruohonen-Lerner kyseli korruptiosta. En oikein tiedä, mitä tekemistä tällä lailla on korruption kanssa. Vaikka julkisuudessa tätä lakia on kutsuttu Lex Nokiaksi, tätä ei ole säädetty Nokiaa varten. Tässä laissa halutaan (Puhemies: 5 minuuttia!) korjata olemassa olevia epätarkkoja pykäliä, jotka parantavat niin työntekijöitten kuin yritysten ja käyttäjien oikeusturvaa.

Jos sopii, arvoisa puhemies, ihan tähän loppuun vielä tästä luvattomasta käytöstä.

Ed. Järvinen kyseli sitä, miksi ei ole luvatonta käyttöä irrotettu. Ensinnäkin luvaton käyttö on olemassa olevassa pykälässä, ja toisaalta luvaton käyttö on tietysti hyvin ongelmallinen kysymys silloin, kun se kohdistuu verkon toimintaan. Luvaton käyttöosuus on kohdennettu verkon ylläpitoon, niihin mahdollisuuksiin, jos verkossa on häiriöitä, se on tukossa, viestit eivät kulje, jopa kaatuvat. Tällä hetkellä verkon ylläpitäjällä ei ole mitään mahdollisuutta selvittää, kuka ylikuormittaa verkkoa. Näin ollen tällä luvattoman käytön pykälällä mahdollistetaan verkon toimivuuden selvittäminen, mutta tämäkin vain siinä tapauksessa, että tämä luvaton käyttö aiheuttaa merkittävää haittaa tai vahinkoa. Tämä on erittäin tärkeä asia huomata, että yrityssalaisuuksissa puhutaan merkittävistä yrityssalaisuuksista ja luvattomassa käytössä täytyy olla merkittävää haittaa tällä luvattomalla käytöllä.

Mutta kyllä me, arvoisat kansanedustajat, hyvät kollegat, tiedämme, että tänä päivänä viestintäverkkojen toimivuus on aivan elintärkeää. Jos meidän sähköpostimme ei kulje, niin varmasti tuonne eduskunnan atk-numeroon soitetaan ja kysytään, miksi se ei kulje tai miksi verkot eivät toimi, ja juuri tätä varten tällä lainmuutoksella halutaan luoda mahdollisuudet myös verkon toimivuuden varmistamiseksi, toisaalta luvattoman käytön ennalta ehkäisemiseksi kuin myös sen paikantamiseksi.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä työnantaja ja muu yhteisötilaaja saisi oikeuden tarkkailla ja käsitellä työntekijöiden sähköpostiliikenteen tunnistamistietoja epäillessään, että työntekijä on paljastanut tai aikoo paljastaa yrityssalaisuuksia sähköpostissa. Laki koskee lisäksi kaikkea ip-pohjaista liikennettä, kuten nettipuheluita ja pikaviestipalveluja, mikä laajentaa sen soveltamisaluetta.

Niin tärkeää kuin yrityssalaisuuksien ja tietoturvallisuuden säilyttäminen onkin, ei lakiesitys lukuisten epäselvyyksien vuoksi vastaa sille asetettuun tarpeeseen vaarantamatta yhteisöverkon käyttäjien perusoikeuksia.

Ensinnäkin, lakiesityksessä yhteisötilaajan käsite on aivan liian laaja. Yritysten lisäksi sähköpostiliikenteen tarkkailuoikeus annettaisiin tietyissä tilanteissa jopa yliopistoille, virastoille, kirjastoille ja jopa taloyhtiöille, joilla on oma viestintäverkko. Näin ollen tällaisten yhteisötilaajien oikeudet laajenisivat nykyisiä poliisinkin oikeuksia laajemmiksi, kun edes nykylainsäädännön mukaan poliisikaan ei saa tarkkailla tunnistetietoja ilman oikeuden myöntämää lupaa. (Ed. Salo: Voi voi!) Valitettavasti siis lakiesityksessä ei ole eroteltu kunnolla poliisin ja yksityisten tahojen toimintavaltuuksia. Oikeudet sähköisen viestinnän tunnistetietoihin pitää olla vain poliisilla. Jatkossa voi kuitenkin käydä niin, että monissa yhteisöverkoissa, ehkä jopa taloyhtiöissäkin, isoveli todellakin valvoo ja poliisiakin suuremmin valtuuksin. (Ed. Pulliainen: Kyllä on turvallinen olo!)

Toiseksi, ei ole ollenkaan selvää, että tällä lakiesityksellä edesautettaisiin yrityssalaisuuksien suojelua todellisuudessa. (Ed. Salo: Ihan niin kuin Pohjois-Koreassa!) Esimerkiksi keskusrikospoliisin antamien tietojen mukaan kaikissa sen tutkimissa tapauksissa yrityssalaisuustiedot kopioitiin ja vietiin fyysisesti ulos yrityksestä. Samaan asiaan myös perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota edellyttäessään, että ennen tunnistetietojen penkomista on varmistettava, ettei yrityssalaisuuksia voida viedä toisenlaisin keinoin yrityksestä ulos. Valitettavasti kuitenkaan lakiesityksessä ei ole tähän asiaan kiinnitetty riittävästi huomiota. Voidaankin kysyä, arvoisat kansanedustajat, voiko kukaan teollisuusvakooja olla todellisuudessa niin huono, että jäisi tämän lain nojalla kiinni. (Ed. Pulliainen: Sitähän nyt testataan!)

Kolmanneksi, ongelmaksi muodostuu se, miten yrityssalaisuudet viime kädessä määritellään. Yrityssalaisuuksien paljastamiseksi voidaan käsitellä vain sellaisten työntekijöiden tunnistamistietoja, joilla on pääsy yrityssalaisuuksiin. Miten siis käytännössä määritellään yrityksille koituva merkittävä haitta, jota epäiltäessä voidaan lähteä tunnistetietojen penkomiseen, lakiesitys kun tarjoaa yhteisötilaajille varsin laajat oikeudet toimia ja tarkkailla verkkoa, kunhan lain edellyttämät ja vaatimat perusedellytykset täytetään?

Lain nykyisen sanamuodon mukaan yhteisötilaajan tunnistamistietojen käsittelyoikeus on suhteellisen vapaata, kun kysymys on käyttöä koskevien väärinkäytösten selvittämisestä. Tarkasti määriteltyjä ennakollisia tai jälkikäteisiä ehtoja tai edellytyksiä käsittelylle ei ole. Esityksen porsaanreikä piileekin nyt siinä, että lakiesitys jättää liiaksi yhteisötilaajan oman arvion varaan, minkälaisissa tilanteissa tunnistamistietojen penkomiseen on oikeutettua lähteä. Lakiesityksen valmistelussa ei ole valitettavasti kiinnitetty ollenkaan huomiota siihen, kuka jatkossa valvoo lakiesityksessä kaikki oikeudet saavaa valvojaa. Näin ollen tietosuojavaltuutetunkin todelliset mahdollisuudet valvoa uutta lainsäädäntöä tulevat olemaan erittäin rajalliset. Esitys avaakin uusia epätarkkuuksia ja tulkinnanvaraisuuksia sekä tarjoaa mahdollisuuden toimivaltuuksien väärinkäyttöön.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraatit eivät voi hyväksyä esitettyä lakiesitystä sellaisenaan. Jos sellaisenaan sitä (Puhemies: 5 minuuttia!) esitetään hyväksyttäväksi, me esitämme sitä hylättäväksi.

Petri  Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täytyy kyllä sanoa, että ei sitä kyllä kansallinen kokoomuskaan hyväksyisi, mikäli lain sisältö olisi vähänkin sellainen, mitä äskeinen edustaja tästä laista kertoi. Siis tässähän oli semmoiset uhkakuvat, että ihan niin kuin tämä laki olisi säädetty ja laadittu jostakin Pohjois-Korean mallista (Ed. Pulliainen: Mutta siellä se onkin selvä peli!) ja eduskunnan selkeä enemmistö olisi vielä neljässä valiokunnassa sen hyväksynyt. Ainoastaan olen samaa mieltä ed. Kiurun kanssa siitä, että vain kaikkein tumpelomaisimmat teollisuusvakoilijat tarttuvat tähän lakiin. Kyllä heillä on taitavammat keinot.

Mutta kaikki, mitä te kerroitte yhteisötilaajien velvollisuuksista, ja se, että joku orwellilainen yhteiskunta lähtisi seuraamaan meitä, eivät pitäneet paikkaansa. Hekin joutuvat noudattamaan kaikkia niitä sääntöjä, mitä tähän lakiin on sisälle kirjoitettu.

Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä en kyllä tiedä, oletteko te todella siellä teidän siivessänne lukeneet tämän lakiesityksen kunnolla. Tämä on erittäin suuri uhka esitetyssä lakiesityksessä, mitä tarkoitetaan yhteisötilaajan käsitteellä. (Ed. Salo: Ministeri selosti!) Yhteisötilaajan käsite on aivan liian laaja, ja siitä me olemme täällä olleet huolissamme. Mutta näyttää kyllä siltä, että hallituspuolueiden kansanedustajat eivät ole huolissaan yhteisötilaaja-käsitteen laajuudesta.

Lisäksi on pöyristyttävä se käsitys, että teidän mielestänne ei ollenkaan huolestuttavaa, keillä todellisuudessa on valvontavastuu siitä, että valvoja saa valvoa näitä tunnistetietoja. Lisäksi tuntuu aika erikoiselta se, että te ette kyseenalaista sitä, että poliisilla on nyt vähemmän toimintavaltuuksia näissä asioissa kuin joillakin yhteisötilaajilla, jos oikein pahasti sattuu.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kiuru, olen taatusti lukenut; koko viime yön tavasin lausuntoja muistaakseni, mitä siellä sanotaan. Mutta tämä yhteisötilaajahan, ed. Kiuru, on jo tämänhetkisessä laissa. Eihän tämä laki muuta tilannetta yhtään miksikään. Ainut, minkä se muuttaa, on se, että tulee uusia sääntöjä ja säädellään sitä toimintaa, miten yhteisötilaaja voi omissa verkoissaan toimia niissä tapauksissa, jos esimerkiksi taloyhtiöihin tai kirjastoihin hyökätään sähköposteilla ja viruksilla ja tämän tyyppisillä asioilla. Minä kysyn vaan, ed. Kiuru, oletteko te lukenut tämän lakiesityksen kunnolla.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tähän lakiesitykseen liittyy tavallaan tuleva maksuasetus, johon myös arvoisa ministeri viittasi, kun yrityksistä ilmoitetaan tietosuojavaltuutetulle, niin kysyn, miten pitkällä tämän valmistelu on, kun toki sen pitäisi olla yhtä aikaa sitten voimassa, kun varsinainen lakikin astuu voimaan, jos ja kun tämä laki nyt astuu voimaan. Onko siellä tarkoitus, että tähän maksuun vaikuttaa yritysten koko ja toisaalta se, haetaanko lupaa luvattomaan käyttöön vai sitten varsinaisesti yrityssalaisuuden valvontaan? Onko tähän maksun suuruuteen suunniteltu mahdollisia muita kriteereitä?

Janne Seurujärvi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhteisötilaaja-määritelmä, josta ed. Kiuru on nyt niin suunnattoman järkyttynyt, on kyllä voimassa olevaa lakia. Se käsite on luotu säädettäessä sähköisen viestinnän tietosuojalakia, joka on annettu marraskuussa 2003 silloisen liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtasen, puoluetoverinne, toimesta. Eli siinä suhteessa, jos aletaan perätä tämän nyt käsittelyssä olevan hallituksen esityksen vaikutusta tähän, kannattaa mennä muutama vuosi taaksepäin ja keskustella puoluetovereiden kanssa siitä, minkälainen määritelmä on silloin aikanaan tullut luotua.

Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä lakiesityksessä sähköpostiliikenteen tarkkailuoikeus selkeästi laajenee. Tietyille yhteisötilaajille tulee oikeus ilman oikeuden myöntämää lupaa tarkkailla aivan eri tavalla tunnistetietoja. Nyt me voimme täällä sitten saivarrella, onko ollut olemassa yhteisötilaajan käsite. Totta kai on ollut, mutta yhteisötilaajan käsite tässä lakiesityksessä antaa hyvin tulkinnanvaraisen ja epätarkan kuvan siitä, minkälaista tarkkailuoikeutta ja kenelle me olemme jatkossa säätämässä ja mitä se todella tulee tarkoittamaan. Nimittäin tämän lakiesityksen sanamuodon mukaan yhteisötilaajan tunnistetietojen käsittelyoikeus tulee olemaan hyvin epätarkkaa, hyvin tulkinnanvaraista. Ei ole olemassa tarkkoja, määriteltyjä, ennakollisia, jälkikäteisiä ehtoja ja edellytyksiä käsittelylle. On todella tärkeää kysyä jokaisen kansalaisen puolesta, (Puhemies: Minuutti täyttyy!) miksi se näin on.

Viestintäministeri  Suvi  Lindén

Arvoisa puhemies! Ensin ed. Kähköselle: Valitettavasti ministeri Brax istuu politiikkariihessä hallituksen kanssa, ja hänelle kuuluu tämä maksuasetuksen valmistaminen, eli en tunne tämänhetkisen valmisteluvaiheen tilannetta. Olen hänen kanssaan keskustellut, että tietysti pikimmiten se saadaan valmiiksi ja on käytössä silloin, kun laki astuu voimaan. Minulla ei ole tietoa siitä, onko tarkoitus, että maksu on kaikille sama, mutta joka tapauksessa, sanotaanko, maksu todennäköisesti on sen verran suuri, että jo sen vuoksi moni harkitsee, kannattaako turhaan ottaa näitä pykälän sallimia mahdollisuuksia käyttöön.

Arvoisa puhemies! Halusin tässä heti ed. Kiurun jälkeen, ennen kuin pitkä lista on tulollaan, vielä käyttää puheenvuoron siltä osin, että kun ed. Kiuru aloitti oman puheenvuoronsa, että saisi oikeuden käsitellä, niin haluan edelleen korostaa, että meillä on olemassa oleva pykälä, joka kuuluu: "Teleyritys, lisäarvopalvelun tarjoaja ja yhteisötilaaja voi käsitellä tunnistamistietoja, jos se on tarpeen verkkopalvelun, viestintäpalvelun tai lisäarvopalvelun yksittäisten maksullisten palvelujen käyttöä maksutta tai muiden siihen rinnastuvien käyttöä koskevien väärinkäytösten havaitsemiseksi, estämiseksi ja selvittämiseksi sekä esitutkintaan saattamiseksi." Tämä on olemassa oleva pykälä, joka on tulkinnaltaan ollut hyvin epämääräinen ja joka nyt tässä laissa, hallituksen esityksessä, hyvin tarkkaan rajataan.

Ed. Kiuru tässä totesi, että hallituksen esityksessä saisi ilman oikeudenmyöntämislupaa. Ei nykyinen laki vaadi oikeudenmyöntämislupaa eikä tietystikään vaadi tämä hallituksen muutos, jossa tämä 13 § tarkennetaan niin, että kaikkien oikeusturva paranee. (Ed. Salo: Juuri näin!) Muutetaan siten, tarkennetaan, että on omat momentit yrityssalaisuuksille ja omat momentit luvattomalle käytölle, tarkkarajaisesti rajataan, ja vielä on vaatimus siitä, että tulee aiheuttaa merkittävää tai vakavaa haittaa niin yrityssalaisuuksien vuotamisen yrityksille kuin sitten tämän luvattoman käytön tälle yhteisötilaajalle, sen verkolle.

Kyllä tässä nyt, ed. Kiuru, olisi syytä hieman paremmin perehtyä tähän hallituksen esitykseen ja ennen kaikkea jo voimassa olevaan lakiin, ennen kuin tulee todistamaan sitä, että tässä muutosesityksessä annettaisiin uusia oikeuksia käsittelyyn. Päinvastoin, olemassa olevia oikeuksia tarkennetaan, rajataan ja vähennetään.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Kun tätä lakiesitystä käsiteltiin liikenne- ja viestintävaliokunnassa, sosialidemokraatit jättivät valiokunnan mietintöön vastalauseen. Pääkritiikkimme kohdistui siihen, että lakiesitys ja sen sisältämät käsitteet jäävät epäselviksi. Se on myös erittäin tulkinnanvarainen. Mielestämme tässä muodossa lakiesitystä ei voi hyväksyä vaan on aiheellista valmistella laki uudelleen. Lopputuloksena pitää olla selkeämpi ja ymmärrettävämpi laki, jossa keskeiset käsitteet olisivat tarkkarajaisia. Näin lain oikea soveltaminen myös helpottuisi. Mietinnön vastalauseesta löytyvät tarkemmat perustelut ryhmämme hylkäysesitykselle.

On hyvä, että julkisuudessakin on nostettu esille lain ongelmakohtia. Yritysten lisäksi sähköpostiliikenteen tarkkailuoikeus annettaisiin tietyissä tilanteissa yliopistoille, kirjastoille ja jopa taloyhtiöille, joilla on oma viestintäverkko. Emme vastusta sitä, että yritysten tietoturvallisuutta parannetaan. Jokaisella yrityksellä on oikeus yritykseen kertyneeseen aineelliseen ja aineettomaan pääomaan. Emme hyväksy rikollisuutta emmekä tietovuotoja. Se ei ole yrittäjän eikä työntekijän etu. Kuitenkaan tämä lakiesitys ei ole vastaus yrityssalaisuuden parantamiseen, vaan hallituksen on valmisteltava selkeämmät yrityssalaisuuden suojelua tarkoittavat säännökset rajaten ne koskemaan vain työnantajan työpaikalla tarjoamaa sähköpostiyhteyttä työmarkkinajärjestöjen yhteisesti sopimien periaatteitten pohjalta.

Arvoisa puhemies! Jotta tunnistetietojen seuranta olisi tarkoituksenmukaista, yritysten pitäisi estää kaikkien pikaviestimien ja työntekijän henkilökohtaisten sähköpostien käyttö yritysten ulkopuolelle. Käytännössä se on mahdotonta, sillä periaatteessa kuka tahansa voi pystyttää oman sähköpostipalvelimen. Kun yrityksen toimesta näitä estoja esimerkiksi asetetaan, niin toisaalta näitten estojen kierto on erittäin helppoa. Käytännössä myös varmasti tietyllä tavalla tätä kiertoa tapahtuu kodeissa, eli lapset varmasti ovat nokkelia ja perustavat näitä uusia sähköposteja. Kun yrityksiin kielto tulisi, niin seuraavana päivänä voisi olla joku toinen yhteys. Toisaalta suurimmassa osassa yrityksiä ei tämä savotta onnistu, nimittäin yrityksillä ei ole riittäviä resursseja, sillä laki edellyttää yrityksiltä valtavasti työtä.

Lain lähtökohta on ongelmallinen. Mielestämme rikosepäilyksen syntyessä kysymyksessä on lähtökohtaisesti poliisiasia. Tällä hetkellä poliisi tarvitsee tunnistetietoja tarkkaillakseen oikeuden myöntämän luvan. Krp onkin tyrmännyt lain sillä perusteella, että lakiesityksessä menevät viranomaisten ja yksityisten roolit ristiin. Laki antaa yhteisötilaajille poliisia kevyemmin oikeudet tutkia muun muassa taloyhtiöiden tai kirjaston verkkoliikennettä. Toki tämä mahdollistuu vasta etukäteisjärjestelyjen kautta, ja siitä on tehtävä etukäteisilmoitus tietosuojavaltuutetulle. Kuka valvoo sähköpostia valvovaa yritystä? Myös tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio on useassa eri yhteydessä voimakkain sanakääntein arvostellut tätä lakiesitystä, muun muassa todennut, että laki on erittäin epäselvästi kirjoitettu.

Harkittakoon myös sitä, voitaisiinko yrityssalaisuuksien suojaaminen parhaiten hoitaa lisäämällä poliisin toimintavaltuuksia pakkokeinolain muutoksen kautta. Toki yrityksen on pantava ensin oma tietoturvansa kuntoon rakentamalla yritykselleen hyvä tietoturva. Vaikka oikeusoppineet ovat varsin yksituumaisesti varoittaneet kansalaisten perusoikeuksien ylikävelystä, sitä hallituspuolueiden edustajat eivät ole ottaneet kuuleviin korviin.

Arvoisa puhemies! (Puhemies: 5 minuuttia!) Aika käsittämättömiä ovat olleet myös lain vastuuministerin Suvi Lindénin julkisuudessa esittämät kommentit. Vaikka Lindén on puolustellut lausuntoja harmittomana huumorina, se kuvaa kuitenkin kokoomusministerin asiantuntemattomuutta työelämästä. Vihreille taas näyttää muodostuneen tavaksi pelata kaksilla korteilla eräissä hallituksen esityksissä ja linjauksissa, oli sitten kysymys puolustusmäärärahoista tai nyt käsiteltävänä olevasta lakiesityksestä.

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Entisenä liikenne- ja viestintäministerinä olen pyrkinyt siihen, että en ole kovin paljon täällä entisillä asioillani elämöinyt. Olen halunnut antaa työrauhan näille molemmille seuraajilleni. Mutta nyt kun tämä hallitus on pääsemässä puolimatkan krouviin, niin on kohtuullista varmasti odottaa tältä hallitukselta jo omaakin vastuunkantoa. Seuranta siis tiivistyy.

Tämän lakiesityksen tuominen eduskuntaan tässä muodossaan on nähdäkseni virhe. En kiistä ollenkaan, kuten jo aiemmin debatissa sanoin, nykylain ongelmallisuutta, saati sitten tarvetta estää rikollista toimintaa, jossa tuotekehityksen helmiä vuodetaan muualle, mutta tämä laki ei tule ratkaisemaan näitä ongelmia. Päinvastoin pelkään, että lainsäädäntö aiheuttaa uusia ongelmia, tulkintaepäselvyyksiä, epävarmuutta kaikkien toimijoiden piirissä ja suoranaista ajanhukkaa.

En puutu tässä yhteydessä lyhyen ajan vuoksi perusoikeuskysymyksiin. Totean vain, että kun vuonna 2006 pyysin oikeuskansleri Nikulalta kannanottoa tuolloin esillä olleeseen lakiesitykseen, hän kiinnitti vakavaa huomiota esimerkiksi työntekijän yksityisyyden suojaan, luottamuksellisen viestin salaisuuteen ja merkittävän haitan määrittelyyn, ja nämä asiathan ovat tänäänkin keskustelussa olleet.

Muun muassa näitä kysymyksiä ratkomaan tarvittiin väistämättä lisäaikaa. Siksi asetettiin työryhmä, jonka työn tarkoituksena oli tehdä puutteellisesta ja epäselvästä lakiesityksestä parempi ja selkeämpi. Valitettavasti tuossa työssä ei ole edelleenkään onnistuttu tavalla, jota pitää edellyttää kansalaisia näin laajasti koskevassa asiassa. Laki on tietysti eri vaiheiden myötä parantunut. Kummahan se nyt olisi, ellei näin olisi pitkän ajan puitteissa tapahtunut, ja esimerkiksi oikeuskansleri Nikulan huomioita on huomioitu entistä muotoilua paremmin, mutta tästä huolimatta käsittelyssä oleva lakiesitys on edelleenkin ongelmallinen.

Minusta oli vähän surullista äskeisen debatin aikana se, että täällä esitettävää kritiikkiä vähätellään nykyisen lain löysyyden vuoksi. Kyllä kritiikki pitää tässä salissa kyetä ottamaan asiallisesti vastaan, kun kritiikin aihetta selvästikin on.

Asiakin on tietysti monimutkainen, sitä ei käy kiistäminen, eikä julkisesta keskustelusta ole varmaankaan saanut aiheesta riittävän monipuolista kuvaa. Lainsäätäjän on kuitenkin mielestäni oltava erityisen tarkkana juuri hankalien lakiuudistusten kanssa. Ei pidä säätää lakia, jonka tulkinnasta jo näköjään etukäteen on kovasti erilaista epävarmuutta ilmassa. Eli kannattaa ehkä tehdä mieluummin kunnollista, kerralla kunnollista, lainsäädäntöä.

Tässä käydyssä keskustelussa lakiesitystä puolustettiin myös tietoturvan parantamisen vuoksi, ja kukaan ei tietenkään vastusta parempaa tietoturvaa, mutta kyllä keinoista on voitava täällä keskustella, varsinkin kun valiokunta omassa mietinnössään sivulla 3 toteaa, että esitys käytännössä avaa mahdollisuuksia myös toimivaltuuksien väärinkäyttöön. Kun näin todetaan täällä mietinnössä, niin onhan se nyt erikoista, jos ei tällaisen mietinnön kirjauksesta voisi käydä keskustelua, vaan se niin kuin nonsoleerataan sen perusteella, kun olemassa oleva laki on niin löysä. Kyllä tässä nyt tarvitaan pientä herättelyä. (Ed. Sasi: Voisiko tehdä muutosehdotuksen?)

Tietosuojavaltuutetun harteille asetetaan tässä aiotussa laissa melkoinen vastuu, ja valiokuntahan esittää hurskaan toiveen resurssien lisäämisestä. Mielelläni kuulisin ministerin näkemyksen siitä, onko tämä nyt aiottu resursointi teidän mielestänne riittävä. Toki kerroitte äsken, että tämä esitys ei ole aivan vielä valmis, mutta mielelläni kuulisin sitä arviota, kuinka paljon teidän näkemyksenne mukaan tähän uuteen lainsäädäntöön nyt näitä resursseja sitten tietosuojavaltuutetulle tarvitaan.

Lopuksi, arvoisa puhemies, totean, ettei tämän lain käsittelystä syntynyt kuva ole ollut omiaan kasvattamaan kansalaisten luottamusta yhteiseen päätöksentekoon ja sen läpinäkyvyyteen, ja vielä vähemmän tuo luottamus kasvaa, jos tämä epäselvä ja tulkinnanvarainen laki nyt hyväksytään.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lakeja aina voidaan parantaa, ja paikka, missä niitä parannetaan, on eduskunta. Nyt mielelläni kuulisin ed. Huovisen muutosehdotukset, joilla hän haluaa parantaa tätä ehdotusta, konkreettiset muutosehdotukset, millä demarit haluavat parantaa. Totuus on se, että tämä on parempi kuin teidän aikananne voimassa ollut laki, ja teidän pitää hyväksyä se. Mutta tietysti, jos teillä on parannusehdotuksia, ne otetaan mielellään huomioon.

Petri  Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun on entinen liikenneministeri, on tietenkin helppo arvioida tätä lakia myöskin oman kokemuksensa pohjalta ja kertoa, että hänen mielestään lain tänne tuleminen on "nähdäkseni" virhe. Siinä ei ollut varmaa, onko se virhe vai onko se "nähdäkseni" virhe. Samoin te arvioitte, että tämäkin laki tuottaa ongelmia. Siitäkään ei varmasti ole erimielisyyttä tässä salissa, etteikö tämäkin laki tuota ongelmia. Kuten perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja on kertonut, tämä säätäminen on vaikeaa, se pykälämuotoilu. Mutta kun te otatte tällaisen kannan, minä toivoisin, että teillä varmaan pitäisi olla kyky ja taito muotoilla nämä pykälät sellaiseen muotoon, että niissä ei olisi mitään ongelmia, ei perustuslaillisia ongelmia eikä sisällöllisiä ongelmia, vaan ne parantaisivat lakia. Mutta vain tällainen yleinen huutaminen, kuten täällä kuullaan, että vastustetaan tätä vain periaatteen vuoksi, ei johda mihinkään, ei paranna lain sisältöä yhtään.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tarkennetaan nyt sitten, kun täällä käydään sanoihinkin jo näin tarkasti kiinni, että mielestäni tämän lain tuominen tässä muodossa eduskuntaan on virhe. Perustan tämän käsitykseni asiantuntijavaliokunnassa työtä tehneiden sosialidemokraattien näkemykseen. Tiedätte kaikki, että olen ollut aikanani tässä prosessissa itse mukana, ja juuri kerroin, etten kiistä millään tavalla sitä, etteikö tämä nykyinen laki olisi löperö ja etteikö siihen kaivattaisi monien muiden näkemysten pohjalta muutoksia. (Ed. Salo: Parantaako tämä löperöä?)

Mutta minä uskon myös siihen, että jos esimerkiksi tälle työryhmälle, joka on tehnyt tässä pohjalla työtä tämän lainsäädännön tänne tuomiseksi, olisi vielä annettu lisäaikaa ja jos sille olisi vielä tarkennettu näitä kysymyksen alla olevia vaikeita kysymyksiä, jotka ovat tulkinnanvaraisia, joista me olemme täällä ilmeisesti aika yksimielisiä, vai kuinka, niin se olisi ehkä kyennyt tuottamaan vielä tätä paremman version. (Puhemies: Minuutti!) Tämä on minun näkemykseni, ja minulla on siihen täällä, vaikka olenkin entinen ministeri, aivan reilu oikeus.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sopiiko ed. Huoviselle se, että demarit äänestävät tämän hallituksen esityksen puolesta, hyväksytään tämä parempi esitys nyt ja sen jälkeen tässä työryhmässä katsotaan sitten jatkossa, millä tavalla nyt voimaan astuvaa lakia voidaan vielä kehittää?

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toistan vielä sen, että olen sellaisen lainsäätämisen kannalla, että kerralla tehdään kunnollista jälkeä eikä tehdä tilkkutäkkilainsäädäntöä. Me olemme täällä sitäkin tekemässä aika monessa asiassa. Jo tehdessämme huomaamme, että tämä nyt ehkä menee vähän sille puolelle, että ei taida toimia ja on aika paljon tulkintaepäselvyyksiä, ja silti teemme sen, ja hetken päästä ministerit tuovat tänne sisään korjatun version ja muutetaan ja muutetaan. Tämmöinen tilkkutäkkilainsäädäntö ei ole kenenkään etu.

Janne Seurujärvi /kesk:

Arvoisa puhemies! Nyt voimassa oleva — siis korostan: nyt, parasta aikaa voimassa oleva — sähköisen viestinnän tietosuojalaki on hyväksytty eduskunnassa kesäkuussa 2004. Lain tarkoituksena on turvata sähköisen viestinnän luottamuksellisuuden ja yksityisyyden suojan toteutuminen sekä edistää sähköisen viestinnän tietoturvaa ja monipuolisten sähköisen viestinnän palvelujen tasapainoista kehittymistä. Lain 13 §:ssä on säädetty viestien ja tunnistamistietojen käsittelystä väärinkäytöstapauksissa.

Liikenne- ja viestintävaliokunta on tuolloin 2004 mietinnössään todennut muun muassa, että ehdotettu momentti oikeuttaa havainnoimaan ja estämään väärinkäytöksiä mutta jättää rikoksen esitutkinnan yksinomaan esitutkintaviranomaisille. Väärinkäytösten havaitseminen edellyttää mietinnön mukaan tunnistamistietojen käsittelyä, joten tunnistamistietojen käsittely on välttämätöntä väärinkäytösten havaitsemiseksi. Tuolloin valiokunnan saaman käsityksen mukaan nykyisen sähköisen viestinnän tietosuojalain säännökset viestien ja tunnistamistietojen käsittelystä väärinkäytöstapauksissa ovat tulkinnanvaraiset ja sallivat jo nyt tunnistamistietojen käsit-telyn. Siis jo voimassa oleva laki sallii tunnistamistietojen käsittelyn.

Liikenne- ja viestintävaliokunnan käsityksen mukaan nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys varmistaa yritysten toimintaedellytyksiä täyttämällä sen lainsäädännön aukon, joka yrityssalaisuuksien suojassa tällä hetkellä sähköisessä viestintäympäristössä on. Esitys selkeyttää nykyistä epäselvää tilannetta, asettaa tiukat ennakkoehdot tunnistamistietojen käsittelylle ja edistää yhteisötilaajien tietoturvan parantamista. Huomionarvoista on myös se, että nyt voimassa olevan lain 13 §:n tunnistamistietojen käsittely ei edellytä minkäänlaista ennakollista toimenpidettä ennen käsittelyyn ryhtymistä.

Esityksen sisältämät sanktioidut tiedottamisvelvoitteet sekä ennen käsittelyn aloittamista että jälkikäteen merkitsevät nykyiseen verrattuna merkittävää parannusta myös käyttäjän, muun muassa työntekijöiden, tietoturvaan ja henkilökohtaiseen oikeusturvaan. Tämä käy hyvin ilmi työmarkkinajärjestöjen lausunnoista. Kaikkien neljän — EK, SAK, Akava ja STTK — mielestä tämä parantaa työntekijän oikeusturvaa, selkeyttää tilannetta nykyiseen lainsäädäntöön verrattuna.

Myös kansainvälisen vertailun perusteella sähköisen viestinnän tietosuojan sääntely on Suomessa tiukkaa, ja tämä lainsäädäntö ja nyt esitetyt muutokset tietosuojalakiin merkitsevät mielestäni lainsäädännön tiukentumista siltä osin, että lainsäädäntö selkeytyy. Tältä osin voisin todeta, että julkisuudessa esitetyt arviot sähköisen viestinnän tietoturvan romuttamisesta eivät todellakaan pidä paikkaansa.

Liikenne- ja viestintävaliokunnan käsittelyn yhteydessä on haluttu korostaa sitä, että ensisijainen keino jatkossakin on viestintäverkon ja viestintäpalvelujen käytön asianmukaisuuden turvaaminen eli tietoturvasta huolehtiminen sekä verkkojen ja palvelujen käyttäjille annettavat ohjeet ja niiden noudattaminen automaattisesti tapahtuvan seurannan kautta.

No, mitä sitten seurannan aloittaminen vaatii? Se vaatii yhteisötilaajalta huomattavia ennakollisia toimenpiteitä. Yhteisötilaajan on laitettava tietoturva kuntoon, määriteltävä, miten sen viestintäverkkoa tai -palvelua saa käyttää, on annettava kirjalliset ohjeet käyttäjille, nimettävä ne ylläpidosta, tietoturvasta ja tietoturvallisuudesta vastaavat henkilöt, jotka voivat tunnistamistietoja käsitellä, tiedottaa menettelystä ja käytännöistä työntekijöille yt-menettelyssä, ilmoittaa tietosuojavaltuutetulle tunnistamistietojen käsittelyn aloittamisesta ja annettava selvitys käyttäjille, jonka tietoja on manuaalisesti käsitelty. Myös vuosittainen raportti tietosuojavaltuutetulle tämän seurannan osalta on annettava. Siis hyvin merkittävät täsmennykset nykyiseen voimassa olevaan lainsäädäntöön, kuinka tunnistamistietoja voidaan käsitellä.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä lopuksi nos-taa esille yhden keskeisen väittämän, joka julkisuudessa on ollut esillä, tämän isoveli valvoo -tyyppisen asian. Tämä laki ei edelleenkään salli varsinaisen viestin avaamista, se on edelleen luottamuksellisen viestin salaisuutta suojaavan perusoikeuden piirissä. Nämä tunnistamistiedot käsittävät viestin lähettäjän, viestin vastaanottajan, viestin otsikon, viestinnän keston, viestinnän ajankohdan ja viestissä siirretyn tiedon, muun muassa liitetiedostojen, määrän. Tältäkään osin se tieto ei pidä paikkaansa, että kaiken sähköpostiliikenteen valvominen tästä eteenpäin tämän lain myötä olisi mahdollista.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ihmettelen kovasti ed. Huovisen purkausta siitä, että nyt tämä esitys olisi huono, kun tämä on selvä korjaus siihen edelliseen. Kun katsotaan mietinnössä olevaa sosialidemokraattien vastalausetta, niin siinä nyt ei ainakaan mitään korjausta tule esille. Siitä jopa puuttuisi silloin tämä luvaton käyttö kokonaan.

Lakimuutoksen myötä yhteisötilaajalla olisi oikeus tunnistamistietojen käsittelyyn vain, mikäli tietyt asialliset edellytykset täyttyvät. Tällainen tilanne voi olla kyseessä, jos yhteisötilaajalla on perusteltua syytä epäillä elinkeinotoiminnan kannalta keskeisten yrityssalaisuuksien luvatonta paljastamista tai jos yhteisötilaajalla on perusteltu syy epäillä verkkoa tai palvelua käytetyn ohjeiden vastaisesti ja jos lisäksi kyseessä on jokin 13 d §:n alakohdassa mainituista tilanteista.

Lakimuutoksen myötä väärinkäytöksen ja yrityssalaisuuden paljastamisen vakavuuteen kohdistuisi lisäksi merkittävyysvaatimuksia. Tunnistamistietojen käsittelyn on oltava välttämätöntä väärinkäytöksen selvittämiseksi, ja väärinkäytökset on aina ensisijaisesti pyrittävä selvittämään muiden kuin luottamuksellista viestintää koskevien tunnistamistietojen avulla. Menettelyistä ja käytännöistä on sovittava yhdessä työntekijöiden ja johdon kesken.

Muissa yhteisöissä noudatettavista menettelyistä ja käytännöistä on tiedotettava käyttäjille. Tunnistamistietojen käsittelyn aloittamisesta on aina ilmoitettava tietosuojavaltuutetulle. Lakimuutos siis itse asiassa, kuten on moneen kertaan sanottu, tiukentaa tunnistamistietojen käsittelyn edellytyksiä, mikä näin ollen luonnollisesti parantaa yksilön oikeusturvaa. Lakimuutoksella on tarkoitus luoda kaikkien tuntemat pelisäännöt, jotka eivät jätä epäselväksi laittoman ja laillisen tunnistamistietojen käsittelyn välistä eroa.

Julkisuudessa on virheellisesti väitetty, että lakimuutos siirtäisi poliisin valtuuksia yrityksille. Tämä ei ole totta. Yhteisötilaajilla ei edelleenkään ole oikeutta tarkastella viestin sisältöä. Tähän oikeus on vain poliisilla. Tämäkin on moneen kertaan sanottu. Mikäli tunnistamistietoja tarkastettaessa löytyy viitteitä rikoksesta, käynnistää siis poliisi tutkinnan.

Lakimuutos on saanut osakseen kohtuuttoman arvosteluryöpyn, vaikka loppujen lopuksi sähköisen viestinnän tunnistamistietoja voidaan verrata perinteisen postitoiminnan kirjeen tai paketin osoite- tai postileimatietoihin sekä kirjeen tai paketin kokoon ja muotoon. Kyse ei ole sen kummemmasta asiasta. Tietoyhteiskuntakehityksemme kannalta sähköisen viestinnän tietosuojan muutos on välttämätön, ja kun tämä esityksen sisältö on aivan selvä ja samoin tuo mietintö, niin ihmettelenkin, miksi on pitänyt liittää tähän mietintöön kaksi tällaista pontta, jotka eivät mielestäni ole tarpeellisia.

Heli Järvinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensin muutama sana hallitustyöskentelystä. Vakuutan, että minua ei ole tähän puheeseen ostettu eikä lahjottu, ei painostettu eikä uhkailtu, vaikka julkisuudessa niinkin on väitetty. Julkisuudessa olleista tiedoista huolimatta olen saanut vahvan käsityksen siitä, että kyllä tämä hallitus osaa keskustella, esittää ja ottaa vastaan kritiikkiä, joka monessa asiassa on paljon hyödyllisempää ja vie asioita enemmän eteenpäin kuin vain papukaijamainen nyökyttely. Silti hallitus osaa tiukassa paikassa olla riittävän yksimielinen.

Toinen asia on se, että tästä talosta tuntuu nousevan vuodessa pari kolme lakialoitetta julkisuuteen tavalla, joka alkaa elää omaa elämäänsä. Ennen juhannusta sellainen oli sakkojen muuntorangaistus, viime viikolla käsittelimme ulkomaalaislakia, ja yksi niistä on nyt käsiteltävä laki sähköisen viestinnän tietoturvasta. Sanoin jo aiemmin, että erityisesti tässä julkisessa keskustelussa ihmetyttää se, miten tiukasti lakia vastustaneet asiantuntijat ja oikeusoppineet ovat lakia vastustaneet lehdistössä, kun samat ihmiset ovat olleet melko myötämielisiä tälle lakiuudistukselle valiokunnassa.

Julkisessa keskustelussa on hyvin muistettu tuoda esiin lakiesityksen perustuslakiin liittyvät ongelmat. On maalailtu kauhukuvia asukkaiden sähköpostiliikennettä valvovista isännöitsijöistä ja opiskelijoiden viimeisenkin sananvapauden tuhoavista yliopiston tarkastajista. Otsikot ovat olleet raflaavia, mutta totuus on paljon tylsempi. Tässäkin laissa, kuten lähes kaikissa muissakin, on jotain hyvää ja jotain huonoa. Omasta näkökulmastani lain suurin ongelma on se, että se yksinkertaisesti vastaa huonosti itse ongelmaan, sähköisen viestinnän tietoturvaongelmaan, josta sinänsä lienemme hyvin yksimielisiä.

Mutta aloitetaan niistä hyvistä puolista. Yritysten tietoturva tällä hetkellä on Suomessa aivan retuperällä. Vain muutamalla prosentilla yrityksistä on riittävät tietoturvajärjestelmät ja -käytännöt. Tämä laki pistää yritykset suunnittelemaan omaa tietoturvaansa aivan eri tavalla kuin tähän asti. Jatkossakaan työnantajalla tai muilla yhteisötilaajilla ei ole oikeutta avata työntekijän sähköpostiviestejä, vaan tunnistamistietojen käsittely on vasta viimesijainen toimenpide. Ensisijaisesti työnantajan on suojattava viestintäverkkonsa ja -palvelunsa sekä yrityssalaisuutensa tietoturvalla sekä käyttäjille annetuin kirjallisin ohjein.

Toiseksi, mitä tahansa tietoja ei saa tämänkään lain jälkeen tutkia. Viestiliikennettä saa tarkkailla vain silloin, jos epäillään luvatonta käyttöä tai rikosta tapahtuneeksi, ja silloinkin pitää epäillä merkittävää vahinkoa. Lisäksi tutkinnasta pitää aina jo etukäteen ja myös sen aikana kertoa sekä työntekijälle että tietosuojavaltuutetulle. Työnantajalla on siis yhteistoimintavelvoite käsittelyn perusteista etukäteen. Myöskään kuka tahansa ei saa tutkia, vaan työnantajan on nimettävä etukäteen henkilöt, joiden tehtäviin tunnistamistietojen käsittely kuuluu, tai määriteltävä mainitut tehtävät.

Kolmanneksi, laki siis korjaa tutkittavan oikeusturvaa, sillä tutkinnan aloittamisesta ja sen edistymisestä pitää informoida sekä tutkittavaa että tietosuojavaltuutettua. Näiltä osin laki korjaa ja täydentää huomattavasti vanhaa lakia. Lakiesitys on myös nykylakia tarkkarajaisempi, ja se on ilman muuta hyvä asia. Näistä asioista olemme kuulleet hyvin saman suuntaisia lausuntoja niin työmarkkinaosapuolilta kuin myös tietosuojavaltuutetulta ainakin hallintovaliokunnassa. Hallintovaliokunnan käsittelemien asioiden puolesta laki on siis helposti hyväksyttävissä.

Toisaalta lakiesitys koskettaa kahta perusoikeutta. Toisaalta yritysten ja yhteiskunnan tietoturvaa tulee lisätä, mutta samalla tulee turvata yksilöiden ja kansalaisten perusoikeudet. Tietoturvan ja yritysturvallisuuden nimissä ei saa tarpeettomasti loukata yksilöiden intressejä. Lakiesityksen yrityksille ja muille toimijoille antamia toimintaoikeuksia voi olla käytännössä vaikea valvoa. On erinomaista, että nyt tietosuojavaltuutetun määrärahoja on lisätty, henkilökuntaa ollaan palkkaamassa lisää ja lakia tullaan seuraamaan erityisen tarkasti. Tarkkaa seurantaa on edellytetty myös lain valiokuntakäsittelyssä.

Sen sijaan ongelmallisin laki on perustuslain näkökulmasta. Koska Lex Nokia tai sähköisen viestinnän tietoturvalaki koskee niin vahvasti kansalaisten ja yksilöiden perusoikeuksia, toivon professori Tuomas Ojasen tapaan, että jokin kansalaisjärjestö vie eduskunnassa säädettävän lain (Puhemies: 5 minuuttia!) Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, jossa voidaan testata, onko tämä 8 artiklan mukainen.

Mats Nylund /r:

Ärade herr talman, arvoisa herra puhemies! Lagen om dataskydd vid elektronisk kommunikation har väckt starka känslor och en livlig debatt. Det är ytterst positivt att lagförslag debatteras och det stora mediala intresset har säkert på sitt sätt bidragit till att lagpropositionen behandlats ytterst ingående i kommunikationsutskottet.

Däremot har debatten och diskussionen i media i viss mån känts främmande för den som arbetat med lagen i riksdagen. Nej, lagen om dataskydd vid elektronisk kommunikation gör det definitivt inte möjligt för ett husbolag att kontrollera vilka internetsidor dess inneboende surfar på. Den tillåter absolut inte arbetsgivare att läsa de anställdas e-post och den tillåter under inga omständigheter att alla arbetstagare på ett företag får identifieringsuppgifterna från sin e-post granskade utan att de vet om det. Och nej, lagen rubbar inte heller mediernas källskydd.

Arvoisa herra puhemies! Tämän talon ulkopuolella käydystä keskustelusta on helposti saanut käsityksen, että lakiin sisältyisi jotain aivan uutta. Asia ei ole näin. Tietosuojalaki ja sen 13 § on ollut voimassa vuodesta 2004. Se antaa jo nyt lisäarvopalveluita tarjoaville teleyrityksille ja yhteisötilaajille mahdollisuuden käsitellä tunnistamistietoja. Sen sijaan rajat sille, milloin tämä on ollut sallittua, ovat olleet hämärät, epäselvät ja kuuluneet oikeustieteen harmaalle alueelle.

Lainmuutokseen, joka nyt ollaan hyväksymässä, sisältyy aiemman 13 §:n korvaaminen 11 uudella pykälällä, 13 a—k §:llä, jotka määrittelevät tiukasti, milloin työnantajalla tai yhteisötilaajalla on oikeus käsitellä tunnistamistietoja. Tunnistamistietojen läpikäyminen on mahdollista kahdessa tapauksessa: mikäli väärinkäytöksestä aiheutuu huomattavaa haittaa, jos esimerkiksi joku yliopiston tutkimusryhmästä vuotaa tietoja, jotka eivät kuitenkaan kirjaimellisesti ottaen ole yrityssalaisuuksia, tai mikäli epäillään yrityssalaisuuksien vuotaneen nimenomaan viestintäverkkojen kautta.

Uuden lain mukaan vaaditaan seuraavat toimenpiteet, ennen kuin organisaatio saa ryhtyä käsittelemään tunnistamistietoja: Tietosuoja pitää laittaa kuntoon, viestintäverkon käytön säännöt pitää määritellä, käyttäjille on annettava kirjalliset ohjeet, tietosuojasta vastaavat henkilöt, joilla on oikeus käsitellä tunnistamistietoja, tulee määritellä, menettelystä on tiedotettava tietosuojavaltuutetulle, on ilmoitettava tunnistamistietojen läpikäynnin aloittamisesta sekä annettava hänelle vuosittainen raportti menettelystä. Ennen läpikäynnin aloittamista vaaditaan siis huolellinen ja laaja prosessi, eikä sitä voida aloittaa kevyin perustein. Mikäli edellä mainittua käytäntöä ei noudateta, on kyse rikokseen syyllistymisestä, josta seuraa rangaistus.

Laki on käsitelty äärimmäisen huolellisesti eduskunnassa. Liikenne- ja viestintävaliokunta on kuullut lähes 20 asiantuntijaa. Lain mukanaan tuomia tarkennuksia eivät puolla ainoastaan elinkeinoelämän järjestöt vaan myös työntekijäjärjestöt ja suurin osa muista lausunnon antaneista, muun muassa Viestinnän Keskusliitto, jonka jäseniä maamme mediatalot ovat. Sähköisen viestinnän tietosuojalaki ei ole mikään mukava laki, mutta parhaassa tapauksessa sen avulla päästään siihen, että yhteisötilaajat parantavat tietosuojaansa ja laki tekee itsensä jopa tarpeettomaksi.

Kukaan meistä ei halua yhteiskuntaa, jossa isoveli valvoo. Kun lakiehdotus tuli eduskuntaan viime syksynä, suhtauduin itse siihen hyvin kriittisesti. Käsittelyn aikana olen tarkistanut mielipidettäni. Suomi on yksi tuotekehittelyn ja tietoliikenteen johtavista maista, mikä tarkoittaa, että yrityssalaisuuksien suojeleminen kuuluu kansallisiin intresseihimme. Lainmuutoksella yritetään vastata tähän haasteeseen.

Ärade herr talman! Lagen har behandlats ytterst noggrant i riksdagen. Kommunikationsutskottet har hört närmare tjugo sakkunniga. De preciseringar som lagen för med sig har förordats förutom av näringslivets organisationer också av arbetstagarorganisationerna och de flesta andra som avgett utlåtande, bland annat Viestinnän Keskusliitto som har våra mediahus som medlemmar. Lagen om dataskydd vid elektronisk kommunikation är ingen trevlig lag, men i bästa fall åstadkommer lagen att sammanslutningsabonnenter förbättrar sitt dataskydd och kanske till och med gör lagen sig själv onödig.

Ingen av oss vill ha ett samhälle där "storebror ser dig". När lagförslaget kom till riksdagen i höstas var jag själv mycket kritiskt inställd till det. Under behandlingens gång har jag kommit att ompröva min åsikt. Finland är ett av de ledande länderna i produktutveckling och datakommunikation, och det innebär av det är ett nationellt intresse att skydda företagshemligheter. Lagändringen är ett försök att svara mot den utmaningen.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustajan puheenvuorossa tuotiin esille Viestinnän Keskusliiton asiantunteva lausunto liikenne- ja viestintävaliokunnassa. Minä yritin aikaisemmassa puheessani selvittää, mitä se lausunto pitää sisällään, mutta huomasin yhtäkkiä, että minulla ei sitä lausuntoa ollutkaan käsillä, vaan paljon muuta tavaraa. Minä nyt voin sanoa, mitä se piti sisällään täsmällisesti.

Tilannehan on se, että näitä 13 §:n rajoitussäännöksiä ei ole tarkoitettu sellaiseen tapaukseen, että yritys kieltäisi henkilöstöä olemasta yhteydessä tiedotusvälineisiin. Viestinnän Keskusliitto nimenomaan huomauttaa, että säännökset on kuitenkin kirjoitettu niin yleiseen muotoon, että tällainenkin tulkinta periaatteessa on mahdollinen, ja myös huomauttaa jatkossa, että sananvapauden kannalta muotoilu on ongelmallinen, sillä sananvapautta perusoikeutena voidaan rajoittaa vain selvillä ja tarkkarajaisilla (Puhemies: Minuutti!) lain säännöksillä. Minä olen erittäin pahoillani, että valiokunta ei ottanut mietintöön esimerkiksi huomautusta siitä, että tämmöiset tapaukset täytyy estää.

Sinikka Hurskainen /sd:

Arvoisa puhemies! Jo on aikoihin eletty, kun hallitus esittää Lex Nokiassa, että yksittäisellä yrityksellä olisi oikeus penkoa yksittäisen työntekijän sähköpostiviestien lähettelyä samalla tavalla kuin aikoinaan naapurimaassa Isoveli valvoi yksittäisen ihmisen toimia. Aiemmin jo sanoin täällä salissa, että Turun yliopiston valtiosääntöoikeuden professorin Veli-Pekka Viljasen mukaan työnantajan oikeuksia painotetaan tässä laissa liikaa, ja minun mielestäni työntekijöiden oikeudet on oikeastaan unohdettu tässä laissa. Edelleen ihmettelen, että tällainen lakiesitys on laadittu. Tuskin yksikään työntekijä, joka aikoisi vuotaa tai myydä yrityssalaisuuksia, käyttäisi tähän omaa sähköpostiaan tai tietokonettaan; johan sen jo järkikin sanoo, joten siltä osinkin tämä on aivan absurdi lakiesitys.

Toisaalta tämä laki avaisi loputtoman lankakerän vastaavista tarpeista eri yrityksissä ja myös muilla tahoilla. Lex Nokia on alun pitäen aiheuttanut paljon hämmästystä ja kummastusta, huhuja ja eipäs juupas -väittelyä. Tämän aamun Helsingin Sanomissa viimein alivaltiosihteeri Markku Wallin paljasti Elinkeinoelämän keskusliiton edustajan tuoneen esille, että Nokia lähtisi Suomesta, ellei lakia saataisi aikaiseksi. Myöhemmin tuli ilmoitus, että hän ei ollut käyttänyt sanaa uhkailu. Jos moinen on kuitenkin ollut esillä Nokian puheissa, niin silloin sitä voi kutsua kiristykseksi, mutta kaikkinensa asia tulisi selvittää eikä tahria Nokian mainetta, ellei tässä puheessa ole perää. Nokiahan on aivan upea yritys.

Sosialidemokraatit eivät hyväksy tätä lakia, koska se on valmisteltu epätarkasti ja siinä on monen monta puutetta. Yhteisötilaajan käsite on erittäin laaja, ja sähköpostiliikenteen tarkkailuoikeus ei näin ollen jäisi ainoastaan yksittäiselle yritykselle, vaan mukaan tulisivat muiden muassa yliopistot, virastot, kirjastot jne. Niitä on jo täällä useaan otteeseen tänä iltanakin esitetty.

Täällä on myös esitetty puheenvuoroissa joitain provosoivia väitteitä oppositiosta ja meidän ajatusmaailmastamme. Luonnollisesti me emme hyväksy rikostoimintaa missään muodossaan emmekä tue sitä myöskään, sehän on selvä asia. Eli jos rikosepäily on syntynyt, asia tulisi saattaa poliisin tietoon ja sitä kautta selvitys etenisi minun mielestäni normaalia tietä.

Arvoisa puhemies! Lakiesityksessä on puutteita ja epäselvyyksiä, joiden tulkinta ajaisi lain voimaan tultua uusiin ristiriitoihin ja ongelmiin. Tämän vuoksi mielestäni lakiesitys on valmisteltava perin pohjin uudelleen. Tulen luonnollisesti äänestämään lakiesitystä vastaan.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Hurskainen ei varmasti ollut täällä paikalla silloin, kun huomautin siitä, mitä SAK teki 1990-luvun lamavuosina: kolme kertaa uhkasi yleislakolla. Onko tämä, ed. Hurskainen, kiristystä vai ei? Minä sanoisin, että tämä oli suurimman luokan kiristystä silloin 1990-luvun puolessavälissä. Nythän onneksi ammattijärjestöt ovat järkiintyneet eivätkä toimi enää tällä tavalla. Minä nyt kysyn ed. Hurskaisen kannanottoa tähän asiaan, kun hän niin pontevasti kertoi, että yritykset uhkailevat yhteiskuntaa.

Jari Larikka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä nyt tuntuu vähän hölmöltä, että tässäkin kohtaa pitää työnantaja nähdä joka kerta jonkin näköisenä mörkönä, joka haluaisi vain yksittäisen ihmisen oikeuksia tallata ja työntekijöitä vain sortaa. En oikein ymmärrä tätä ed. Hurskaisen katsantokantaa. Tässähän on kuitenkin kysymys siitä, että vaikka yrityksillä olisi tähän asti ollut epäilys siitä, että tietovuotoa sattuu, niin niillä ei ole minkään näköisiä mahdollisuuksia ollut tutkia tätä asiaa ja luovuttaa näin poliisille, ja koskaan nämä prosessit eivät ole päässeet etenemään. Nyt tämän lainmuutoksen myötä me pääsemme eteenpäin tässä. Eikö tämä ole hyvä asia suomalaisen työnkin kannalta ja työntekijän kannalta?

Ilkka Viljanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minua on kummeksuttanut tämän iltapäivän aikana useammassa puheenvuorossa esitetty kommentti siitä, että eihän tällä estetä yrityssalaisuuksien luvatonta käyttöönottoa tai ei estetä ammattitaitoisen rikollisen toimintaa. Jos tältä pohjalta mietitään lakien asettamista, tuleeko siitä aukoton, niin tämähän asettaa koko lakien asettamisen aivan uuteen valoon. En ymmärrä alkuunkaan sitä, että jos joku laki mahdollistaa kuitenkin. Eiväthän lait tuo täydellistä rehellisyyttä. Sitä vaaditaan joka tapauksessa. Ei tämmöinen laki ole ongelma ihmiselle, joka toimii yhteiskunnan pelisääntöjen ja työpaikalla sovittujen pelisääntöjen mukaan. Tuntuu oudolta pohdinnalta, että joku pystyy kuitenkin tekemään rikoksen, vaikka lakia olisi tiukennettu.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pitää todeta ed. Ukkolalle, että aivan oikein, SAK 1990-luvun alkuvuosina painosti. Se painosti eduskuntaakin. Se painosti eduskuntaa olemaan tekemättä sellaisia leikkauksia, jotka kohdistuivat kaikkein köyhimpiin ihmisiin. Mutta on yksi ero siihen painostukseen, josta nyt on puhuttu: Se painostus tehtiin avoimesti. Se tehtiin tuossa eduskunnan portaitten edessä jopa sillä tavoin, että jopa ed. Ukkola oli heti siitä tietoinen, ja tarkoitus olikin, että ed. Ukkola on siitä tietoinen. Sen sijaan se painostus, josta nyt on keskusteltu, on tehty aivan muin menetelmin. Se on tehty lähettämällä yksityisiä sähköposteja, keskustelemalla, painostamalla. En osaa sanoa, mitä oikeasti on tehty, mutta jos on tehty, niin se on joka tapauksessa tehty julkisuudesta piilossa. (Oikealta: Älkää sitten puhuko, jos ette tiedä!) Siinä on se iso ero.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Virtanen jo ehätti vastaamaankin ed. Ukkolan kysymykseen. Eli kun SAK on uhannut lakolla, niin silloin on varmaan poljettu työntekijöiden oikeuksia, kun näinkin rajuun toimenpiteeseen on menty. Mielestäni se on toki oikeutettua. (Ed. Salo: Ja työnantajien kanssa!)

Ed. Viljaselle: Luonnollisesti täytyy toimia pelisääntöjen mukaan, se on meidän lähtökohtamme, samalla pelisääntöjen täytyy olla myös järkeviä. Näin ollen meidän esityksemme on, että lakiesitys valmistellaan uudelleen.

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa puhemies! Sähköisen viestinnän tietosuojalain eli Lex Nokian ympärillä käyty keskustelu on ollut paljon kysymyksiä herättävää. Esimerkiksi lakiasiantuntijat ovat todenneet, että laki rikkoo nykymuodossaan perustuslakia, eikä keskusrikospoliisikaan ole hyppinyt riemusta vaan kokee lain lähinnä ongelmaksi.

Ongelmaksi koetaan myös se, että julkisuudessa on väitetty lain antavan tietoverkon omaaville taloyhtiöille mahdollisuuden seurata yksityishenkilöiden sähköpostiliikennettä. Jos näin on, (Oikealta: Ei ole!) ketä tällainen mahdollisuus palvelisi? Tällaisesta laista onkin sitten lyhyt matka yritysten, työntekijöiden ja yhteisöjen puhelujen nauhoittamiseen ja uloslähtevän kirjepostin availuun.

Yritysvakoilu ei toimi pelkästään sähköpostin avulla. Myös puhelimet ja kirjeet ovat tässä aivan yhtä käyttökelpoisia. Seuraava laki lienee Lex Lindén, jossa vaaditaan työntekijöiden riisuutumista työpäivän päätteeksi yrityssalaisuuksien ulosviemisen estämiseksi.

Oma lukunsa ovat mediassa olleet väitteet Nokian ja Elinkeinoelämän keskusliiton suorittamasta painostuksesta lainvalmistelun yhteydessä. Mielestäni tämän lain käsittely pitäisi keskeyttää, kunnes uhkailuväitteiden todenperä on selvitetty. Eduskuntaa ja lainsäätäjiä ei saa uhkailla, ja jos sitä tapahtuu, lainsäätämistyö pitää välittömästi viheltää poikki ja uhkailijat ohjata leivättömän pöydän ääreen.

Arvoisa puhemies! Liikenne- ja viestintävaliokunnassa on aiheellisesti kiinnitetty huomiota lain moniin ongelmiin, vaikka sairaslomani vuoksi en itse ollut valiokuntatyöskentelyssä mukana. Ensinnäkin laki kajoaa arveluttavasti yksityisyyden suojaan ja antaa yrityksille ja yhteisöille poliisille kuuluvaa toimivaltaa. Lisäksi on kysytty, kuka valvoo sähköpostin valvojaa. Viranomaiset ovat todenneet, että heillä ei ole voimavaroja kunnon valvontaan. Pelkään, että jos tämä laki tulee voimaan, tulemme näkemään oikeudenkäyntejä, joissa syytteessä ei ole sähköpostin lähettäjä, vaan yritys tai yhteisö syytettynä työntekijöiden perusoikeuksien loukkaamisesta.

Arvoisa puhemies! Lakiesitys on mielestäni niin kelvoton, että yhdyn liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintöön tehtyyn lain hylkäämistä vaativaan vastalauseeseen 3. Tällaista yksityisen henkilön oikeusturvaa ja yksityisyyden suojaa loukkaavaa lakia eivät perussuomalaiset voi koskaan hyväksyä.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävänä olevan lakiesityksen tavoitteena on estää yrityssalaisuuksien vuotaminen antamalla työnantajalle mahdollisuus seurata työntekijöiden sähköpostiliikennettä. Esityksen toteutuessa työnantaja pääsisi jatkossa käsiksi työntekijöidensä sähköpostiviestien tunnistetietoihin, mutta varsinaista viestin sisältöä sillä ei olisi edelleenkään lupa selvittää. Useat asiantuntijat ovat sitä mieltä, että tunnistetietoja eli vastaanottajaa, lähetysajankohtaa, viestinnän reititystä ja siirretyn tiedon määrää seuraamalla ei voida estää yrityssalaisuuksien vuotamista. Muutenkin moni oikeusoppinut suhtautuu lakiesitykseen kriittisesti. Käsittämättömänä pidetään muun muassa sitä, että uuden lain myötä yksityisille yrityksille ja yhteisöille myönnettäisiin suurempi valta rajoittaa kansalaisten perusoikeuksia kuin poliisille.

Arvoisa puhemies! Yritysten oikeudet eivät koskaan saisi mennä yksittäisten kansalaisten oikeuksien edelle, mutta tämän urkintalaiksikin kutsutun esityksen myötä juuri näin on käymässä. Se on askel huolestuttavaan suuntaan. Näinkö meidän perusoikeuksiamme aletaan pala palalta nakertaa liiketalouden etujen nimissä? Ei sellaista pidä hyväksyä. Työnantajan lisäksi urkintaoikeuden saisivat lainmuutoksen myötä myös muiden muassa virastot, kirjastot, yliopistot ja koulut. Riski oikeuden väärinkäyttöön on melkoinen.

On hyvä pitää mielessä, että tietoa yrityssalaisuuksista voi halutessaan välittää ilmankin, että käytetään yrityksen omaa sähköpostijärjestelmää. Tämä onnistuu vaikkapa kirjeitse, suullisesti tai valokuvaamalla. Lex Nokian hyöty on vähintäänkin kyseenalainen. Sähköpostien tunnistetiedot eivät edes riitä osoittamaan, onko lähetetyssä viestissä yrityssalaisuuksia. Laki toimisi siis parhaimmillaankin vain pelotteena. Merkittävää roolia tietosuojarikkomusten ehkäisyssä sillä ei ole. Aika heppoisin perustein tässä siis ollaan kajoamassa suomalaisten perusoikeuksiin.

Arvoisa puhemies! Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan Nokia on uhannut lähteä Suomesta, mikäli sen etujen mukaista lainmuutosta ei saada aikaan. Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n väitetään puolestaan painostaneen Akavaa Lex Nokian taakse jo vuonna 2006. Mielestäni on todella merkillistä, jos yksittäinen yritys saa painostamalla ja kiristämällä lainsäätäjät tanssimaan oman pillinsä mukaan. Lakiesityksen läpi meneminen olisi jokseenkin huolestuttava ennakkotapaus. On helppo ymmärtää yritysten halu suojella työnsä tuloksia. Samaan tavoitteeseen voidaan kuitenkin päästä eri tavoin.

Kuten hallintovaliokunnan lausuntoon jätetyssä, minunkin allekirjoittamassani eriävässä mielipiteessä todetaan, olisi esitetylle lakimuutokselle ollut olemassa vaihtoehtoja, jotka eivät olisi näin suuresti vaarantaneet kansalaisten yksityisyyden suojaa. Yksi vaihtoehto olisi ollut ottaa yksityisyyden suojasta työelämässä annettuun lakiin asianmukaiset säännökset työnantajan oikeudesta käsitellä työntekijän viestien tunnistamistietoja. Toinen vaihtoehto olisi ollut lisätä ja tarkentaa poliisin valtuuksia niin, että se voisi näissä tilanteissa käsitellä tunnistamistietoja.

Nykyisessä muodossaan lakiesitys on vaikeaselkoinen ja siihen liittyy liian monia ongelmakohtia. Näin ollen olisi viisasta ottaa aikalisä ja valmistella koko lakiesitys uudelleen, joten tässä vaiheessa paras ratkaisu olisi hylätä tämä lakiesitys.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Kasvi täällä aikaisemmin kiinnitti huomiota siihen, että Saksassa vastaava lainsäädäntö on menossa aivan päinvastaiseen suuntaan. Kysymys on siis aivan täsmälleen kahdesta erilaisesta kulttuurista, ja se tavallaan aika jännittävällä tavalla saa vahvistuksensa siitäkin, mitä ed. Ruohonen-Lerner äsken juuri totesi.

Siteeraan tässä STT:n ja Suomen Kuvalehden EK:n lainsäädäntöjohtajan Lasse Laatusen lausumaa, koska sillä on tässä merkitystä kokonaisuuden kannalta. Johtaja Laatunen toteaa, että hän haastaa "rikollisten suosijat ja viranomaisvallan väärinkäyttäjät tässä prosessissa", ja ilmoittaa, että hän ei "lepää ennen kuin he joutuvat vastuuseen ja häpeään". Nämä ovat siis näitä kuuluisia tekstiviestejä ja sähköpostiviestejä.

Tämä on mielenkiintoista sen takia, että joudutaan kysymään vakavasti, kuka puhuu. Puhuu EK, se instituutio suomalaisessa yhteiskunnassa, joka suosii harmaata taloutta ja mustaa taloutta ja joka haluaa jäsenkuntansa suojautuvan hallintarekisterin taakse anonyymina. Tämmöinen taho antaa tällaisen lausunnon, kuvaa siis varmasti toisenlaista ilmapiiriä ja toimintakulttuuria kuin se, mikä Saksassa on — tämä siis saksalaisten eduksi ilman muuta.

Arvoisa puhemies! Yrityssalaisuuksista. Minulla on kunnia olla näitten asioitten superekspertin, entisen vastavakoilun johtajan, lanko, joka yhteisillä kalastus- ja metsästysreissuillamme on käyttänyt yhteistä aikaamme kertomalla mitä hurjimpia juttuja siitä, millä tavalla yrityssalaisuudet ovat vaarantuneet suomalaisessa elinkeinoelämässä. Siis toisin sanoen tässä ollaan sinänsä aivan oikealla asialla. Kysymys on vain siitä, millä tavalla sitä taistelua käydään ja kuinka asiat hoidetaan. Tässä suhteessa tietysti ehdoton primääriedellytys on se, että yritysten tietoturva-asiat ovat kunnossa. Tässä koko hommassa ei ole mitään järjen hiventäkään, jos nämä tietoturva-asiat eivät ole täydellisesti kunnossa. Se koskee myöskin sitä, että yrityksen sisällä on saatettu harvinaisen selvästi tiedoksi se, kenellä on oikeus mihinkäkin tietoon.

Tässä katsannossa täytyy sanoa, että toivon mukaan tämä laki antaa oikeutuksen todeta muun muassa näin, että hyväksymällä tämän lakiehdotuksen parannetaan käyttäjän yksityisyyden suojaa ja annetaan pääkäyttäjälle selkänoja niitä vastaan, jotka haluaisivat hänen käyttävän teknisiä oikeuksia muuhun kuin palvelun suojelemiseen ja käyttökelpoisena pitämiseen, elikkä siis toisin sanoen tämä käännettynä eräällä tavalla toisinpäin.

Tässä katsannossa olen sitä mieltä, että voin tämän esityksen hyväksyä, olletikin kun prosessi on nyt käyty näinkin perusteellisesti läpi, sillä nyt tässä on se mahdollisuus, että katsotaan, mikä on yritysmaailman vaste, mikä on myöskin sen muun yhteiskunnan vaste, niistä kaikistahan on täällä arvokkaasti käytetty puheenvuoroja. Ja sitten seurantaponnenkin mukaan tähän asiaan täytyy palata, jos aihetta on, ja erittäin nopeasti.

Jari Larikka /kok:

Arvoisa puhemies! Suomi nojaa tänä päivänä ja nojaa tulevaisuudessakin vielä enemmän innovaatioihin ja jatkuvaan tuotekehittelyyn. Olisi vaarallista, jollemme kiinnittäisi tämän kansallisen tietopääoman vaalimiseen niin paljon huomiota kuin on mahdollista.

Nyt esitettävää lakiehdotusta on kritisoitu siitä, että se polkee pienen kansalaisen perusoikeuksia. On jopa haluttu ymmärtää tahallaan tai tahattomasti väärin, että jatkossa yritykset voivat lukea työntekijänsä viestiliikennettä noin vain ja koko viestin sisällön. Tämä ei tietysti pidä paikkaansa. Ensinnäkin tunnistetietojen avaamiseen vaaditaan perusteltu epäily yrityssalaisuuksien vuotamisesta kolmannelle osapuolelle, ja toiseksi yrityksen tietoturvaosasto ei voi sellaisessakaan tilanteessa, jossa epäily on jo olemassa, lukea itse viestin sisältöä, vaan asia siirtyy poliisin tutkittavaksi.

Lain muuttaminen on nähty myös tarpeelliseksi, koska vaikka yrityssalaisuuden vuotaminen on rikoslaissa säädetty rikokseksi, ei yrityksillä ole ollut edellytyksiä eikä valtuuksia tutkia epäilyksiä saadakseen tarpeeksi todistusaineistoa, jotta puolestaan poliisin tutkintakynnys olisi ylittynyt.

Arvoisa puhemies! Hallituksen tavoitteena on oikeudenmukainen ja kaikkia hyödyttävä lainsäädäntö. Asiaa tutkittaessa on huomattu, että pelisäännöt kaipaavat selkiyttämistä. Työntekijöiden oikeusturva vahvistuu, kun pelisäännöt selkiytyvät ja niistä pitää myös työntekijöille tiedottaa. Väärinkäytösten käsittelyyn luodaan nyt avoimuutta, rajoituksia ja tarkennuksia. Tämä on huomattu kolmikantaisessa asian valmisteluryhmässäkin. Huomattavaa on siis, että myös kaikki työntekijä- ja keskusjärjestöt ovat olleet valmistelemassa muutosta ja tukevat sitä yksimielisesti.

Esimerkkinä minulla on SAK:n vuosi sitten antama lausunto työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa. Luen täältä yhden kohdan: "Sähköisen viestinnän tietosuojaa koskeva esitys liittyy keskeiseltä osin työelämän, kilpailukyvyn, yrityssalaisuuksien ja luottamuksen toiminnan turvaamiseen. Ehdotukseen on pitkään kestäneen valmistelun myötä sisällytetty useita työntekijän oikeusturvaa varmistavia säännöskohtia." Alla on kuuden kohdan luettelo. En lue sitä, koska ed. Satonen luki sen tänään päivällä jo.

Valitettavaa kuitenkin on, että perinteisesti itseään työntekijäpuolen puolueena pitävä vasemmistoliitto ei tunnista sitä tosiasiaa, että yrityssalaisuuden vuotamisella ja työpaikkojen menettämisellä voi olla tekemistä toistensa kanssa. Onneksi sentään työntekijöitä edustavat järjestöt ovat hereillä maailman muuttuessa ja ovat työntekijöiden oikeuksien puolestapuhujina.

Tänä päivänä on vanhanaikaista ajatella, että yrityksillä olisi laajat mahdollisuudet estää paperi- tai muussa fyysisessä muodossa oleviin aineistoihin kohdistuvat väärinkäytökset vaikkapa kamera- ja kulunvalvonnalla tai lukitsemalla tiloja, mutta ei vastaavia oikeuksia samojen aineistojen osalta, jos ne ovat sähköisessä muodossa. Ongelmat rajoittuvat siis erityisesti sähköiseen viestintään. Kannattaa muistaa, että ennen kuin tunnistetietojen lukemiseen voidaan mennä, käydään muut, erilaiset keinot läpi. Tunnistetietojen tutkiminen on tosiaan vasta viimeinen keino. Ennen sitä on huolehdittava lukuisista muista toimenpiteistä, koska useimmiten väärinkäytökset voidaan estää muilla tietoturvatoimenpiteillä ja jo pelkästään käyttöoikeuksia hallinnoimalla.

Yrityksen tulee hoitaa tietoturva asianmukaiseen kuntoon: Tulee määritellä muun muassa, miten sen viestintäverkkoa tai -palvelua saa käyttää, antaa kirjalliset ohjeet käyttäjälle, nimetä ne ylläpidosta, tietoturvasta tai turvallisuudesta vastaavat henkilöt, jotka tunnistetietoa voivat käsitellä, tiedottaa menettelystä ja käytännöstä, ilmoittaa tietosuojavaltuutetulle tunnistamistietojen käsittelyn aloittamisesta ja antaa selvitys käyttäjälle, jonka tietoja on manuaalisesti käsitelty, antaa myös vuosittainen raportti käsittelystä tietosuojavaltuutetulle.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi lyhyenä yhteenvetona: Sähköpostiviestin sisältöön ei työnantaja saa koskea, vain tunnistetietoihin, eikä koko prosessia voi aloittaa kovin kevyin perustein. Viestintäsalaisuus on siis turvattu lain hyväksymisen jälkeenkin.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Keskustelu tai, kuten ed. Rajala aikaisemmin täällä salissa totesi, hysteria tämän sähköisen viestinnän tietosuojalain muutoksen ympärillä on ollut todella hämmentävää. Pääasiassahan julkinen keskustelu tai tämä hysteria on koskenut jotain aivan muuta kuin sitä, mistä itse asiassa ollaan nyt päättämässä. Jotkut vaativat lakimuutosta hylättäväksi ja toiset palautettavaksi uudelleen valmisteluun, mutta miksi? Onko hyvä syy vaatia palauttamista se, että liikesalaisuuksia voi varastaa älykkäämmin? Ei. Onko mitään syytä hylätä lakiehdotus, kun hylkäyksen seurauksena voimaan jäisi laki, jossa on kiistatta useita epäkohtia tunnistamistietojen seurannassa? Ei.

Hämmentävää kritiikistä on tehnyt erityisesti se, ettei se tunnu perustuvan lainkaan faktoihin. Lisäksi kritiikkiä on esitetty paljon asioista, jotka eivät edes liity lakiuudistukseen. Osasyynä julkisuudessa vellovaan omituiseen keskusteluun on varmasti myös tiedotus, joka ei jostain syystä ole tämän lain osalta onnistunut. Veikkaanpa, että vastaavaan tilanteeseen joudutaan torstaina yliopistolain osalta. Miksi näin on käynyt, ja miten oikean tiedon saantia olisi voinut parantaa, sitä on varmasti syytä miettiä sekä täällä että siellä toisella puolella, vastaanottajien ja kritiikin esittäjien suunnalla.

Yksi olennaisimpia asioita lakimuutoksessa on lain 13 §, joka täällä keskustelussa on tänään jo useaan kertaan luettu läpi. Pykälä on nykymuodossaan epäselvä ja löperö ja kaipaa muutosta. Tässäkin salissa puhutaan voimakkailla äänenpainoilla urkinnasta, niin kuin nyt olisi tulossa jotain uutta urkintaa. Nyt esitetyt muutokset eivät kuitenkaan tuo yrityksille, taloyhtiöille, kirjastoille tai yliopistoille mitään lisäoikeuksia verrattuna voimassa olevaan lainkohtaan, päinvastoin. Tämän nykyisen, hyvin niukan ja yleistasoisen pykälän tilalle ollaan esittämässä kaikkiaan kymmenen alakohtiin jaettua pykälää, joissa muun muassa velvoitetaan mahdollisissa väärinkäytöstapauksissa informoimaan asiasta työntekijää tai työntekijän edustajaa ja tietosuojavaltuutettua. Kaikki, mikä muuttuu, muuttuu parempaan ja selkeämpään suuntaan.

Hallituksen esityksessä, toisin kuin julkisuudessa käydystä keskustelusta ehkä saa käsityksen, esitetään säädettäväksi nimenomaan selviä rajauksia siihen, kenen kohdalla viestiliikenteen tunnistamistietoja yleensäkään on sallittua käsitellä. On myös tärkeää pitää mielessä ed. Virolaisen puheenvuorossaan luettelema seitsemän kohdan litania toimenpiteitä, jotka on toteutettava ennen tunnistetietojen käsittelyn aloittamista, sekä jälkiraportointi, joka tähän myös kuuluu.

Nämä esitetyt muutokset nimenomaan parantavat sekä työnantajien että työntekijöiden oikeusturvaa sekä asioiden hoidon läpinäkyvyyttä. Kukaan ei ole lakimuutoksessa saamassa oikeutta lukea toisten sähköpostien sisältöä. Työnantajille ei tämän muutoksen myötä ole tulossa myöskään oikeutta vahtia, millä nettisivustoilla työntekijät käyvät tai kuinka paljon aikaa milläkin sivustolla vietetään. Näihin asioihin ei tässä laissa oteta mitään kantaa.

Olennainen huomio tähän lakiin liittyen on esitetty hallintovaliokunnan suunnalta siitä, että tietosuojavaltuutetun resurssit on turvattava, jotta valvontatehtävä voidaan hoitaa hyvän hallinnon edellyttämällä tavalla. Olikin hyvä kuulla ministeriltä äskeisessä debatissa, että asia on hoidossa. Kiitos siitä.

Sähköisen viestinnän tietosuojalain muutos tarvitaan, ja ehdotetut muutokset ovat selviä parannuksia nykytilanteeseen ja oikeusturvaan. Siitä ei ole epäilystäkään.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Nyt ensimmäisessä käsittelyssä oleva hallituksen lakiesitys sähköisen viestinnän tietosuojalain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta on herättänyt harvinaisen kiivaan keskustelun niin puolesta kuin vastaan, niin täällä eduskunnassa kuin julkisessa sanassakin.

Lakiesitystä on sen käsittelyn yhteydessä varsin yleisesti alettu kutsua Lex Nokiaksi. Erikoista tässä on ollut se, että viime aikoina on aina aika ajoin tullut julkisuuteen mielestäni aika erikoisia piirteitä lain valmistelusta. Viimeksi eilen julkisuuteen tulleet uutiset saivat ainakin minut lievän hämmennyksen valtaan. Tällä tarkoitan Elinkeinoelämän keskusliitosta lähetetyksi väitettyä sähköpostia akavalaiselle vaikuttajalle. Julkisuudessa ollut sanamuoto yllätti ainakin minut suorasukaisuudellaan. En osaa arvioida viestin painostusastetta, kun en ole ollut mukana tuon tason ammattiyhdistysliikkeessä, mutta aika raflaavaa kielenkäyttöä se ainakin minun mielestäni oli.

Painostuksista ja muista valmisteluun liittyvistä seikoista en osaa arvioida mitään, mutta kyllä tämä nyt ainakin aika erikoisen kuvan antaa käsittelyssä olevan lain valmistelusta, kun ottaa huomioon sen, että entinen oikeuskansleri Paavo Nikulakin oli pitänyt silloista lakiesitystä kansalaisten perusoikeuksien kannalta arveluttavana, ja sen, millä tavoin sen jälkeen virkamiesten toimesta lakiesitystä on alettu viedä eteenpäin. Mielenkiinnolla odotan, tuleekohan tämän lain valmistelusta vielä julkisuuteen jokin yllättävä paperi, josta saamme lisätietoa tämän lakiehdotuksen taustoista, eli tilaamatta joku faksi voi jonnekin pian ilmestyä.

Arvoisa puhemies! Lain mahdollisesta perustuslainvastaisuudesta on esitetty monenlaisia tulkintoja. Monet niin sanotut perustuslakiasiantuntijat ovat arvostelleet lakiesitystä siitä, että se puuttuu liiaksi kansalaisten perusoikeuksiin ja on siten perustuslakimme vastainen. Lakiesitysten perustuslainmukaisuuden meillä tulkitsee yksinomaan eduskunnan perustuslakivaliokunta. Sen lausunto on yksimielinen, ja siinä todetaan ykskantaan, että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Tältä osin emme voi muuttaa tätä tulkintaa, siihen on vain tyydyttävä. Täytyy vain toivoa, ettei ole käynyt niin kuin eräs valtiosääntöasiantuntijamme on julkisuudessa todennut, että Nokia selätti Suomen perustuslain.

Arvoisa puhemies! Tähän lakiesitykseen liittyy mielestäni myös sellainen erityispiirre, jota en muista aikaisemmin olleen, että keskusrikospoliisi tulee julkisuuteen sillä tavoin kuin tämän lakiesityksen kohdalla on tapahtunut. Krp:n apulaispäällikön mukaan hyväksyttynä tämä käsittelyssä oleva laki sotkisi täysin viranomaisten ja yksityisten roolin. Lisäksi se antaisi yrityksille laajemmat valtuudet kuin poliisille. Varsin erikoista oli myös se, että lain perusteella Viestintävirasto ja tietosuojavaltuutettu voisivat luovuttaa sähköpostitietoja ulkomaalaisille viranomaisille mutta eivät Suomen poliisille. (Ed. Rajamäki: Mikä on sisäministeriön kanta? Vai lausuuko jokainen mitä sattuu?) — Ed. Rajamäki, tämä olisikin mielenkiintoista tietää, koska tältä osin krp:n apulaispäällikkö oli ilmoittanut, että krp on tätä mieltä ja mikä on sitten sisäministeriön ja -ministerin kanta.

Arvoisa puhemies! Mielestäni lakiesitys on liikenne- ja viestintävaliokunnan tarkennustenkin jälkeen liian tulkinnanvarainen ja sillä tavoin kansalaisten perusoikeuksiin puuttuva, että se tulisi hylätä asian toisessa käsittelyssä.

Johanna Sumuvuori /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä sähköisen viestinnän tietosuojalaki on epäilemättä puhutuimpia ja kiistellyimpiä lakeja, joita tällä hallituskaudella käsittelemme. Paine lain valmistelijoiden suuntaan on ollut kovaa, ja se on viime päivinä tullut julki varsin hämmentävissä lehtilausunnoissa eri tahoilta. Argumenttien sijaan lain lobbaajat ovat sortuneet painostamiseen. Elinkeinoelämän keskusliitosta käsin lain kriitikoita on myös syytetty rikollisten suosijoiksi ja viranomaisvallan väärinkäyttäjiksi. En suhtaudu kevyesti tämän kaltaisiin syytöksiin. Vaikutusvaltaisen työnantajajärjestön lausunnot ja toiminta osoittavat piittaamattomuutta normaalia demokraattista prosessia kohtaan. Kun kyse on ihmisten perusoikeuksista ja itse perustuslain tulkintaan liittyvästä asiasta, elinkeinoelämän edustajien kabinettipolitiikka ja lain läpirunnomiseen liittyvät toimet tuntuvat erityisen härskeiltä. Kehotankin Elinkeinoelämän keskusliittoa vakavasti miettimään, millä keinoin se näkemyksiään suomalaisessa yhteiskunnassa ajaa.

Arvoisa puhemies! Lakiesitystä ovat eri vaiheissa kritisoineet muun muassa useat oikeusoppineet, oikeuskansleri, keskusrikospoliisi, Valtiontalouden tarkastusvirasto ja tietosuojavaltuutettu. Sähköisten viestintävälineiden väärinkäyttö esimerkiksi yrityssalaisuuksien vuotamiseen on nykyisessä tietoyhteiskunnassa todellinen ongelma, johon pitää pyrkiä löytämään ratkaisuja. Tätä en kiistä minä eikä varmasti moni muukaan käsillä olevan lakiesityksen kriitikoista. Yrityssalaisuuksien vuotamisen estämiseksi tehtävien ratkaisujen tulee kuitenkin olla sellaisia, joiden seurauksena suhteellisen harvinaiseen ongelmaan puuttuminen ei aseta alttiiksi kaikkien kansalaisten perusoikeuksia.

Lakiesityksessä yhteisötilaajille myönnettäisiin oikeus viestien tunnistetietojen käsittelemiseen. Käytännössä esimerkiksi työnantaja siis näkisi, kuka lähettää minkä kokoisen ja tyyppisen viestin kenelle ja milloin. Tunnistetietojen käsittelemisestä toki pitäisi ilmoittaa tietosuojavaltuutetulle ja työntekijöille etukäteen, ja yhteisötilaajalla olisi velvollisuus raportoida valvonnasta tietosuojavaltuutetulle. Perusoikeuksiin puututtaessa on kuitenkin tarkoin arvioitava saavutettavia hyötyjä suhteessa perusoikeuksien kaventamiseen. Väärinkäytösten ehkäisyssä ja selvittämisessä tulee puuttua mahdollisimman vähän keskeisinä perusoikeuksina pidettäviin yksityisyyden suojaan ja luottamuksellisen viestinnän suojaan.

Valiokuntakäsittelyn jälkeenkään esitetty lakiuudistus ei tältä osin ole riittävän tarkkarajainen. Lakiesitys antaa yhteisötilaajille sellaisia tunnistetietojen tutkimisvaltuuksia, joita ei ole edes poliisilla. Lakiesityksen perusteluista ei käy ilmi, mitkä hyödyt puoltaisivat yhteisötilaajan oikeutta käsitellä tunnistamistietoja maksullisen tietoyhteiskunnan palvelun, viestintäverkon tai viestintäpalvelun luvattoman käytön tapauksissa suhteessa siihen perusoikeuksien kaventumiseen, jonka tällainen oikeus aiheuttaa. Nykymuodossaan lakiesityksen seurauksena aukeaisi ainakin periaatteessa mahdollisuus, että tiettyjen ehtojen täyttyessä esimerkiksi taloyhtiöissä, kirjastoissa ja oppilaitoksissa tai muissa organisaatioissa voitaisiin lain perusteella käsitellä tunnistetietoja. Yhteisötilaajan käsite on laaja, ja lakiesitys on siten altis ongelmille.

Arvoisa puhemies! Onkin perusteltua rajata lakia vähintäänkin siten, että oikeus käsitellä viestien tunnistetietoja olisi mahdollista vain ja ainoastaan yrityssalaisuuksien vuotamistapausten selvittämiseksi. Tällöin niiden ihmisten joukko, johon lakia voitaisiin soveltaa, rajoittuisi vain niihin, joilla on pääsy yrityssalaisuuksiin. Kuten perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella lakiin lisättiin, yrityssalaisuuksien paljastumisen on tällöin kohdistuttava rikoslain 30 luvun 11 §:n tarkoittamiin tietoihin ja edelleen kohdistuttava lakiesityksen 13 e §:n mukaisesti yhteisötilaajan tai sen yhteistyökumppanin elinkeinotoiminnan kannalta keskeisiin yrityssalaisuuksiin, jotka ovat merkittäviä elinkeinotoiminnan kannalta.

Yhteisötilaajan oikeus käsitellä tunnistetietoja maksullisen tietoyhteiskunnan palvelun, viestintäverkon tai viestintäpalvelun luvattoman käytön tapauksissa tulisi siis rajata lakiesityksestä pois. Laista tulisi myös rajata pois mahdollisuus tutkia internetpuheluiden tunnistamistietoja. Olen jättänyt liikenne- ja viestintävaliokunnassa tämän sisältöisen vastalauseen valiokunnan mietintöön pykälämuutoksineen.

Arvoisa puhemies! Näin rajattunakin on syytä epäillä lain toimivuutta käytännössä. On varsin epätodennäköistä, että koulutetut asiantuntijat vuotaisivat yrityssalaisuuksia työsähköpostistaan, kun käytettävissä on lukuisia muita keinoja tiedon kopioimiseksi ja eteenpäin toimittamiseksi. On myös aihetta epäillä, riittävätkö pelkät tunnistetiedot esitutkintakynnyksen ylittymiseen. Olisi ollut järkevämpää tarkastella esimerkiksi pakkokeinolain uudistamisen yhteydessä poliisin toimivaltuuksia yrityssalaisuuksien vuotamistapauksissa, jolloin yrityssalaisuuksien suojaaminen kuuluisi selkeämmin laillisuusvalvonnan piiriin.

Kansalaisten luottamus periaatteessa hyvää tarkoittavaa lakia kohtaan on sen puolustajien toimien takia menetetty. Yleisesti lain kunnioituksen vuoksi olisikin ollut toivottavaa, että lakiesitys olisi palautettu uudelleen valmisteluun.

Arvoisa puhemies! Haluan antaa eduskunnalle tilaisuuden rajata lakia siten, kuten edellä olen esittänyt. Esitänkin, että käsittelyn pohjaksi otetaan vastalauseeseen 1 sisältyvä lakiehdotus pykälämuutoksineen.

Marko Asell /sd:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssämme oleva hallituksen esitys sähköisen viestinnän tietosuojalain muuttamisesta on hyvistä tarkoituksistaan huolimatta puutteellinen, osin epäselvä sekä käsitteiltään epätarkka. Laki olisi joiltain osin parannus olemassa olevaan lakiin nähden, mutta eräiden jäljempänä esitettyjen perusteiden takia me sosialidemokraatit emme hyväksy lakia tässä muodossaan vaan esitämme sen palauttamista uudelleen valmisteluun.

Hallituksen esityksessä työnantaja ja muu yhteisötilaaja saa oikeuden tarkkailla ja käsitellä työntekijöiden sähköpostiliikenteen tunnistamistietoja epäillessään, että työntekijä on paljastanut tai aikoo paljastaa yrityssalaisuuksia sähköpostissa. Nyt voimassa oleva lainsäädäntö on koettu epämääräiseksi ja tulkinnanvaraiseksi. Ehdotetulla muutoksella on haettu tilanteen selkiyttämistä. Tietoturvallisuuden parantamiseen tähtääminen onkin myönteinen asia, ja kannatamme sitä. On erittäin tärkeää hakea välineitä yrityssalaisuuden suojaamiseen. Jokaisella yrityksellä on oltava oikeus työnsä tuloksiin ja yritykseen kertyneeseen aineelliseen ja aineettomaan pääomaan. Rikollisuus ja yritysvakoilu eivät ole missään nimessä hyväksyttäviä. Yritykset ovat kokeneet, että nykyisessä tietoturvaa koskevassa lainsäädännössä on sähköpostin mentävä aukko. Tämä laki ei mielestämme kuitenkaan ratkaise itse ongelmaa, sillä vilpillisellä on monia eri keinoja käytössään. Voidaan siis perustellusti kysyä, montako yrityssalaisuuden vuotoa tällä lailla kyettäisiin loppujen lopuksi estämään. Uskallan väittää, että vaarattomia amatöörejä lukuun ottamatta ei yhtään.

Arvoisa puhemies! Lain valmistelussa on jäänyt liian vähäiselle huomiolle se, että yhteisötilaajan käsite on laaja. Yritysten lisäksi sähköpostiliikenteen tarkkailuoikeus annettaisiin tietyissä tilanteissa yliopistoille, virastoille, kirjastoille ja jopa taloyhtiöille, joilla on oma viestintäverkko.

Lain lähtökohta on myös ongelmallinen, sillä rikosepäilyksen syntyessä kyseessä on mielestämme poliisiasia, jonka ratkaisemiseksi poliisilla pitää olla riittävät resurssit ja toimivaltuudet. Tällä hetkellä poliisi tarvitsee tunnistetietoja tarkkaillakseen oikeuden myöntämän luvan. Yritysten näkökulmasta tämän lain tuomat poikkeukselliset valtuudet ovat ymmärrettäviä, mutta ymmärrystä ei saa se asia, että lakiesitys antaisi myös yhteisötilaajalle poikkeuksellisia valtuuksia jopa kevyemmin kuin poliisille. Kun vielä niin sanottu merkittävän haitan käsite jää liiaksi yhteisötilaajan oman arvion varaan, on yhteisötilaajalla varsin laajat oikeudet toimia ja tarkkailla verkkoa, kunhan lain vaatimat perusedellytykset täytetään. Perusteltua onkin kysyä sitä, mitä täällä on paljon kysytty: kuka valvoo valvojaa?

Esitys avaa uusia epätarkkuuksia lainsäädäntöön ja mahdollisuuden toimivaltuuksien väärinkäyttöön. Työmarkkinajärjestöt ovat hallituksen esityksen hyväksyneet ja sopineet pelisäännöt yhteistoimintamenettelyssä. Työnantajalla ja työntekijällä on muista yhteisötilaajista poikkeava erityissuhde. Näillä yhteisillä pelisäännöillä on voitava myös sopia työpaikalla työnantajan tarjoamassa verkossa tapahtuvan sähköpostiliikenteen tunnistamistietojen tarkkailusta työntekijän luottamuksellisten viestien salaisuuden suojan kärsimättä. Mielestämme esitys olisi tullut rajata koskemaan vain työnantajan työpaikalla tarjoamaa sähköpostiyhteyttä. Sen sijaan muiden yhteisötilaajien ottaminen mukaan esitetyn lain piriin ei ole perusteltua ja vaatisi tietoturvankin osalta uuden, huolellisemman valmistelun.

Liikenne- ja viestintävaliokunnan enemmistö ei ole kuitenkaan katsonut mahdolliseksi rajata yhteisötilaajia eri ryhmiin. Valiokunnan käsittelyssä on ilmennyt, että lakiesitys ja sen sisältämät käsitteet jäävät epäselviksi. Tässä muodossa lakiesitystä ei voida hyväksyä, vaan on aiheellista valmistella laki uudelleen. Lopputuloksena pitää olla selkeämpi ja ymmärrettävä laki, jossa keskeiset käsitteet olisivat tarkkarajaisia, mikä osaltaan helpottaisi lain oikeaa soveltamista.

Ilkka Viljanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Sähköisen viestinnän tietosuojalain käsittely eduskunnassa on mennyt normaalisti laajan ja perusteellisen valiokuntakierroksen kautta, mutta muu onkin ollut sitten enemmän ja vähemmän epänormaalia. On varmasti niin, että on lukuisa joukko valmistelussa olevia lakeja, joiden varsinaisen sisällön hahmottaminen saattaa joskus tuntua hiukan hankalalta. Hankalaa tuntuu joillekin olevan myös vuodelta 2004 voimassa olevan lain sisällön hahmottaminen. Olennaista minusta on se, että meillä on laki vuodelta 2004, joka on siis voimassa, ja siihen tehdään nyt tarkennuksia niiden epäkohtien poistamiseksi, joita siinä on tullut esille.

Lain nykyisen sanamuodon mukaan yhteisötilaajan tunnistamistietojen käsittelyoikeushan on suhteellisen vapaata, kun kysymys on käyttöä koskevien väärinkäytösten selvittämisestä. Minkäänlaisia tarkasti määriteltyjä ennakollisia tai jälkikäteisiä ehtoja tai edellytyksiä käsittelylle ei ole. Lakiesityksen ympärillä kohistiin jo sen käsittelyn ollessa menossa, muun muassa perustuslakivaliokunnassa on tulkittu muun muassa, että laki nostaa yritykset ja yhteisöt viranomaisten yläpuolelle. En palaa siihen enää, vaan siitä ovat jo perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja tänään hyvin selkeästi täällä myöskin edustajia valaisseet.

Kyse ei ole poliisin tehtävistä. Jotta poliisi pääsisi yrityksen tai muun yhteisötilaajan tiloihin, tarvitsee poliisi luonnollisesti kotietsintäpäätöksen. Valmistelussa arvioitiin myös mahdollisuutta antaa väärinkäytösten selvittäminen yksin poliisin tehtäväksi. Tästä kuitenkin kuulemani mukaan luovuttiin jo aikaisessa vaiheessa hyvin monistakin syistä. Niin kuin liikenne- ja viestintävaliokunta esittää, jos poliisin toimivaltuuksissa on puutteita tai epäselvyyksiä, tulee ne myöskin pikaisesti selvittää.

Arvoisa puhemies! Yrityssalaisuuksien vuotamisessa tai luvattomassa käyttöönotossahan on kysymys talousrikollisuudesta. Talousrikollisuus on puolestaan lähes aina suunnitelmallista, kun taas esimerkiksi väkivaltarikollisuus tai näpistykset tai muut vastaavat saattavat johtua ja syntyä hetken mielijohteesta. Olen täysin vakuuttunut siitä, että tämä laki lisää suunnitelmallisen talousrikollisuuden kiinnijäämisriskiä ja toimii näin myöskin ennalta ehkäisevänä elementtinä. Väitteet, mitä täällä on päivän aikana useammissa puheenvuoroissa kuulunut, että eihän tällä estetä yrityssalaisuuksien luvatonta käyttöönottoa, eivät voi olla peruste sille, että joku laki jätettäisiin säätämättä.

Tällä perusteella voitaisiin miettiä liikennelakia, liikennemerkkejä ym. aivan uuteen uskoon, jos ajattelumaailma on se, että meillä on rattijuoppoudesta laki, mutta eihän se estä välttämättä rattijuoppoa ajamasta. Näitä kommentteja on kuulunut päivän aikana useampia. Henkilö, joka haluaa rikkoa lakia, pystyy sen tekemään hyvin monen lain kohdalla. Niin aukottomaksi lakia ei saada, ja niin kuin aikaisemmin jo totesin täällä, ei laki yksinään ole lisäämässä rehellisyyttä, jota vielä tarvitaan kuitenkin tässä yhteiskunnassa. En usko, että tämä nyt säädettävä laki on rehelliselle ihmiselle, joka noudattaa niitä pelisääntöjä, mikään ongelma.

Arvoisa puhemies! Suomi ei mielestäni elä tänä päivänä eikä tulevaisuudessa yrityssalaisuuksien vuotamisesta, ei luvattomasta käytöstä eikä varastamisesta, vaan Suomi elää tehdyn työn tuloksista. Ei Suomi elä myöskään siitä, että huudellaan tai lain kirjaimen epätarkoilla tulkinnoilla pelotellaan ympäristöä, vaan Suomi elää edelleenkin rehellisestä työstä.

Arvoisa puhemies! Tähän loppuun: Olisi varmaan tutkivan journalismin paikka siinä, mikä ajaa lain käsittelyn kalkkiviivoilla määrätyt tahot julkisuuteen erilaisilla väitteillä tai painostuspaljastuksilla. Se olisi toimittajillekin turvallinen kohde, koska minun mielestäni lakiesityksessä vahvistetaan lähdesuojaa entisestään.

Johanna  Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä laki on moneltakin osalta puutteellinen, ja siksi on hyvä, että asiasta on keskusteltu laajasti ja sitä on kritisoitu avoimesti. On myös huomattavaa, että liikenne- ja viestintävaliokunta teki esitykseen muutoksia perustuslakivaliokunnan havaintojen pohjalta ja huomioi myös työelämävaliokunnan vaatimuksen tietosuojavaltuutetun lisäresursseista.

Työelämävaliokunta on käsitellyt asiaa nimenomaan työpaikan näkökulmasta, emmekä ottaneet kantaa muihin lain piiriin kuuluviin julkisiin yhteisöihin, kuten kirjastoihin, yliopistoihin ja taloyhtiöihin. Lisäksi työelämävaliokunta painotti perustuslakivaliokunnan lausunnon tärkeyttä asiaan liittyvien perusoikeuskysymysten johdosta. Sinänsä laki voisi olla hyväksyttävissä yrityssalaisuuksien vuotamisen estämiseksi, mutta muille yhteisöille ei tällaista yksilönvapautta rajoittavaa oikeutta tule antaa.

Yrityksille tunnistamistietojen käsittelyn on oltava aina viimesijainen keino, kuten lakiesitys linjaa. Ensisijaisia ovat aina tietoturvatoimenpiteet ja käyttäjille annettavat ohjeet. Tunnistetietojen käsittelystä on aina tiedotettava työntekijälle, ennen kuin siihen ryhdytään. Tunnistamistietojen käsittelystä on lisäksi ilmoitettava ennakkoon tietosuojavaltuutetulle, jolle on myös raportoitava vuosittain. Tietoturvallisuuden kannalta on tärkeää, että ennen kuin työnantaja voi käsitellä tunnistamistietoja, hänen on rajoitettava pääsyä viestintäverkkoonsa sekä yrityssalaisuuksiinsa ja huolehdittava asianmukaisista tietoturvallisuustoimenpiteistä.

Yrityssalaisuuksien vuotaminen on todellinen uhka suomalaisille työpaikoille. Lakimuutos poistaa yhden väylän vuotaa yrityssalaisuuksia eli työnantajan sähköpostin, mutta jäähän yrityssalaisuuksien vuotoon muitakin keinoja. Sinänsä on aiheellista pohtia, annetaanko työnantajalle poliisia suuremmat valtuudet. Oleellista on kuitenkin se, että rikosten esitutkinnan suorittaa poliisi. Yritykset saavat selvittää vain viestien tunnistetiedot, ja ne luovuttavat tiedot sitten poliisille. Viestiä ei missään olosuhteissa eikä missään nimessä saa avata, koska silloin loukataan kirjesalaisuutta.

Avoin tietoyhteiskuntakeskustelu on todella toivottavaa, sillä monessa asiassa liikutaan yksilönsuojan rajamailla. Käyttäjinä tietojamme analysoidaan paljonkin erilaisten kanta-asiakasrekisterien ja bonuskorttien kautta. Kulkemamme matkat tallentuvat matkakorttijärjestelmiin, ja nettikauppa osaa suositella tilaajan profiiliin sopivaa kirjallisuutta jne. Jatkossa on seurattava, ettei lakia käytetä väärin, ja sanktioidenkin on oltava tuntuvia, mikäli väärinkäytöksiä ilmenee. Lain valmistelun tiimoilta esitetyt kiristys- ja painostussyytteet on tarkoin selvitettävä, koska tällaiset ilmiöt eivät saa pesiytyä lainsäädäntötyöhön.

Ville Niinistö /vihr:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys sähköisen viestinnän tietosuojalaiksi on periaatteellisesti tärkeä laki. Vaikka se vain täsmentää vuonna 2004 säädettyä lakia, sisältyy siihen keinovalikoiman konkretisoitumisen myötä aivan uusia, kansalaisten perusoikeuksia rajoittavia elementtejä. Samalla se kuitenkin parantaa verkon käyttäjien tietoturvan tasoa.

Perustuslakivaliokunnan jäsenenä olen osallistunut asian käsittelyyn nyt jo vuoden ajan. Valiokunta kuuli laista hyvin kriittisiä lausuntoja perustuslakiasiantuntijoilta. Vaikka olin itsekin hyvin kriittinen lain suhteen, saatoin kuitenkin neuvottelujen jälkeen hyväksyä valiokunnan sisällöllisesti tiukan, mutta tavallisen lain säätämisjärjestyksen mahdollistavan yksimielisen lausunnon.

Perustuslakivaliokunnan lausunto rajaa lain tulkintaa merkittävästi. Monet julkisuudessa esitetyt väitteet lain porsaanrei’istä eivät siten enää pidä paikkaansa. Perustuslain kannalta olennaisin kysymys liittyy työnantajalle ja ylläpitäjille annettaviin viranomaisvaltuuksiin mahdollisesti rinnastettaviin valvontaoikeuksiin. Tässä asiassa valiokunta asettui professori Kaarlo Tuorin vakuuttavasti laatiman tulkinnan taakse, jonka mukaan kysymys ei ole viranomaisvaltuuksista, vaan valtuuksista, jotka ovat rinnastettavissa yksityisyyden suojaa työelämässä koskevan lain ja sähköisen viestinnän tietosuojalain jo nykyisin antamiin oikeuksiin esimerkiksi kameravalvonnan osalta. Ihmisten perusoikeuksia suojaava oikeusturvarakenne on näin ollen erilainen yksityisen tahon ollessa kyseessä viranomaisen sijaan. Lain edellyttämä yt-menettely ja tietosuojavaltuutetun vahva rooli niin ennakko- kuin jälkivalvonnassa on perustuslaillisesti riittävä suojatoimi.

Perustuslaillisesti lakiin jää kaksi ongelmaa. Onko suhteellisuusvaatimuksen edellyttämällä tavalla tarpeellista antaa yrityksille poliisia suurempia valtuuksia, ja onko luvattoman käytön valvontaa rajoitettu lakiesityksessä riittävästi? Vastaukset näihin kysymyksiin ovat vaikeaselkoisia lain teknisen luonteen takia, ja siksi valiokunta vaatimuksestani edellytti seurantatyöryhmän arvioivan perusoikeuksien suojan tosiasiallista toteutumista lain voimaantulon jälkeen.

Arvoisa puhemies! Puolustan siis perustuslakivaliokunnan tulkintaa, mutta se ei tee laista vielä hyvää lakia, jota pitäisi kannattaa. Kansanedustajina meillä on kansalaisten edessä meitä velvoittava vastuu siitä, minkälaista yhteiskuntaa olemme rakentamassa. Mielestäni poliittisessa harkinnassa kansalaisten perusoikeuksien suoja pitää tulkita mieluummin laajasti kuin juridisen minimivaatimuksen edellyttämällä tavalla. Eduskunnan tekemien merkittävien rajoitusten jälkeenkin suurin ongelma laissa on periaatteellinen. Se on väärä signaali siitä kehityksestä, mihin ihmisten perusoikeuksia tietoyhteiskunnassa ollaan suuntaamassa.

Lakihankkeen valmistelu on herättänyt myös aiheellisen kysymyksen suomalaisen demokratian tilasta. Onko niin, että elinkeinoelämän intressi painaa viranomaisvalmistelussa enemmän kuin kansalaisten perusoikeuksien punninta? Onko niin, että korporatistisessa järjestelmässämme tehdään sopimattoman painostuksen tuloksena työmarkkinaosapuolten välillä sopimuksia, joita markkinoidaan poliittisille päättäjille yhteisenä kantana ja jotka poliitikot ottavat mukisematta valmistelun lähtökohdaksi huomioimatta lakihankkeen laajempaa vaikutusta yhteiskunnan kehitykselle?

Arvoisa puhemies! Meillä kansanedustajina on velvollisuus edellyttää, että lait valmistellaan avoimen ja kansanvaltaisen oikeusvaltion parhaita periaatteita noudattavalla tavalla. Tämän lain kohdalla herää kysymysmerkki, onko näin toteutunut. Samalla laaja asiantuntijajoukko ja kansalaismielipide vastustaa syvästi lakiesityksen tavoitteen toteuttamistapaa.

Hallituksessa on ollut yksimielisyys siitä, että verkko-omaisuuden ja yrityssalaisuuksien suojaa on parannettava, mutta liikenneministeriön esittämä keino on vähintään sekava ja vastaa monien asiantuntijoiden mukaan huonosti lain tarkoitukseen. Hallituksen olisikin syytä harkita tilannetta vielä kerran jo painostusepäilyjen selvittämisen ja valmisteluprosessiin kohdistuvien epäilyjen takia. Samalla, jos esityksessä otettaisiin vielä aikalisä, voitaisiin arvioida lain yksityiskohtiin kohdistuva kritiikki uudestaan. Esimerkiksi tietosuojavaltuutetun tosiasiallista oikeutta varmistaa lain edellytysten noudattaminen tulisi selkeyttää, jotta väärinkäytösten uhka voitaisiin minimoida. Luvattoman käytön nimissä tehtävä tunnistetietojen valvonta tulisi kohdistaa selkeästi verkon toiminnan suojaamisen kannalta välttämättömiin tilanteisiin, kuten tukiasemien kaappauksen torjuntaan, ei lievempiin väärinkäytöksiin. Muussa tapauksessa lakiesitystä on pyrittävä vielä parantamaan eduskunnan toimesta.

Siksi, arvoisa puhemies, kannatan ed. Sumuvuoren tekemää ehdotusta, joka perustuu liikenne- ja viestintävaliokunnassa jätettyyn vastalauseeseen 1. Tämä muutos vähentäisi perusoikeuksien rajoittamisen koskemaan tietoviestintää vain rajallisessa määrässä suuryrityksiä, jolloin epäily laajasta perusoikeuksien rajoittumisesta olisi perusteeton.

Arvoisa puhemies! Emme voi uhrata jo laajoja perusoikeuksiamme vain siksi, että tietoyhteiskunta mahdollistaa uudenlaisten valvonnan muotojen käyttöönoton. Todellinen turvallisuus ja menestyvä talous syntyy ihmisten vapaudesta, ei tämän vapauden häikäilemättömästä rajoittamisesta.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen kuunnellut kaksi tai kolme vihreitten puheenvuoroa, ja ed. Ville Niinistön puheenvuoron jälkeen minun tekee mieleni kysyä — kun hän sanoi, että perustuslakivaliokunnan hyväksymä mietintö sinänsä oli hyvä ja hän kannattaa sitä, mutta se ei vielä tee lakiesitystä sellaiseksi, jota pitäisi kannattaa — ja minä nyt kysyn: Kannattaako ed. Ville Niinistö vai eikö kannata tätä hallituksen esitystä ja sen saamaa muotoilua, ja kannattaako ed. Sumuvuori vai eikö kannata? Ed. Sumuvuori on esittänyt oman vaihtoehtoisen esityksensä. Mitä te aiotte tehdä? Jaatteko te äänenne kahtia, koska toinen kannattaa ja toinen ei kannata? Saisimmekohan me täällä kokoomuksessakin tehdä niin? Minäkin voisin äänestää, kun minä vähän epäilen, että tietynlaisia lähdesuojaongelmia mahdollisesti saattaisi tulla tämän lain myötä tai jopa nykyisen lain myötä.

Ville Niinistö /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jokainen toki toimii sen oman näkemyksensä mukaan, mikä on parasta tässä tilanteessa, mutta minä näen, että tämä ei ole sillä tavalla hallituksen arvovaltakysymys, etteikö eduskunnassa voida lakia vielä kehittää, koska me olemme lain tarkoituksesta samaa mieltä ja siitä, mitä tällä lailla voidaan pyrkiä toteuttamaan. Mutta nyt on kysymys siitä, voidaanko lakia kehittää niiden huomioiden mukaisesti, mitä kansalaiskeskustelussa ja asiantuntijoiden puheenvuoroissa on noussut esille, että lakia voitaisiin käyttää laajempaan tarkoitukseen kuin hallitus esityksessään on tarkoittanut. Siihen perustuu ed. Sumuvuoren esitys, jota olen kannattanut, ja itsekin haluan vielä, että lakiin tehdään näitä täsmennyksiä, joita puheenvuorossani toin esille ja jotka parantaisivat lain uskottavuutta kansalaisten silmissä.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on useammassa puheenvuorossa tullut esille näitä ongelmatilanteita ja pelkoja, joita tähän lainsäädäntöön liittyy. Lakimuutoshan ei tuo merkittäviä muutoksia nykyiseen lainsäädäntöön, vaan, niin kuin ed. Ville Niinistö totesi, lähinnä korjaillaan tuota vuoden 2004 lainsäädäntöä. Mutta koska tämä lakiesitys on kuitenkin aiheuttanut niin paljon epäilyksiä ja vastustustakin, olisi varmasti tarpeellista varmistaa, että laki voimaan tullessaan ei toimi ei-toivotulla tavalla, ja sen takia ministerin varmasti olisi syytä miettiä seurantaryhmän asettamista seuraamaan tämän lain vaikutuksia. Tällaisessa ryhmässä pitäisi olla mukana edustajia niin työnantajan kuin työntekijöidenkin puolelta sekä lainoppineita. Näin voisimme kehittää ja tarpeen mukaan sitten palata tähän lainsäädäntötyöhön, korjata sitä toisen kerran tuon 2004:n ja nyt 2009:n pohjalta, jos siihen osoitetaan tarvetta.

Leena Harkimo /kok:

Arvoisa puhemies! Julkisen keskustelun edetessä on hämärtynyt, mistä sähköisen viestinnän tietosuojalaissa on oikeasti kysymys. Keskustelua on käyty virheellisillä tiedoilla ja mielikuvilla pelaten. On luotu kuvaa siitä, että sähköisen viestinnän tietosuojaa kehittämällä mahdollistetaan mielivaltainen urkinta ilman pelisääntöjä.

Hallituksen esityksessä on kyse juuri pelisääntöjen tarkentamisesta. Muutokset ovat tarpeellisia, sillä nykyinen, vuonna 2004 säädetty laki on tulkinnanvarainen. Tämän lakiuudistuksen myötä yhteisötilaajille annetaan tunnistamistietojen käsittelyoikeus tietyin edellytyksin. Tunnistamistietoja saa siis käsitellä vain merkittävää haittaa aiheuttavan luvattoman käytön havaitsemiseksi tai keskeisten yrityssalaisuuksien oikeudettoman paljastamisen selvittämiseksi, sen sijaan ei ollenkaan esimerkiksi työajan seuraamiseksi.

Ensisijaiset keinot viestintäverkon ja viestintäpalvelun käytön asianmukaisuuden turvaamisessa ovat kuitenkin tietoturvasta huolehtiminen sekä verkkojen ja palveluiden käyttäjille annetut ohjeet ja niiden noudattamisen automaattisesti tapahtuva seuranta. Tämä sekä tietyin edellytyksin tapahtuva tunnistamistietojen käsittelyoikeus nostavat merkittävästi tietoturvan tasoa maamme yrityksissä ja yhteisöissä.

Liikenne- ja viestintävaliokunta suhtautuu ehdotukseen kriittisen myönteisesti mutta ei sulje silmiään toimivaltuuksien väärinkäytön mahdollisuudelta. Väärinkäyttö tulee sanktioida selkeästi. Valiokunta on myös sisällyttänyt mietintöönsä kaksi lausumaa: Ensinnäkin, kattava seuranta lain toimivuudesta on välttämätön. Toiseksi, lakiesityksen esiin nostamat mahdolliset puutteet tai epäselvyydet poliisin toimivaltuuksissa esimerkiksi selvitettäessä yrityssalaisuuksiin liittyviä väärinkäytöksiä ja rikoksia on selvitettävä pikaisesti ja tarvittaessa jo ennen pakkokeinolainsäädännön laajempia uudistuksia. Valiokunnan mietinnössä todetaan, että hallituksen esitys varmistaa yritysten toimintaedellytyksiä kattamalla sen lainsäädännön aukon, joka yrityssalaisuuksien suojassa tällä hetkellä sähköisessä viestintäympäristössä on auki.

Nykyinen tilanne on epäselvä sekä työnantajan että työntekijän kannalta. Yrityksillä tulee olla mahdollisuudet saattaa poliisin tutkintaan yrityssalaisuuksien luvattomia luovutuksia myös, jos ne on tehty sähköisessä muodossa. Työntekijöillä tulee olla oikeus siihen, että tunnistamistietojen käsittelylle on asetettu tiukat ennakkoehdot, yrityksen tietoturva on laitettu kuntoon sekä menettelyistä ja käytännöistä on tiedotettu. Hallituksen esitys tähtää tähän.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys ei tähtää kansalaisten perusoikeuksien vaarantamiseen. Se ei pyri avaamaan työnantajille mahdollisuutta työntekijöidensä sähköpostiviestien hallitsemattomaan valvontaan. Se ei myöskään pyri sallimaan yrityksille poliisia laajempia valtuuksia rikkomusepäilyjen tutkintaan, vaan esitutkinnan suorittaa edelleenkin poliisi.

Vuoden 2004 laissa tulkinnanvarainen 13 § on viiden rivin mittainen, nyt uudessa lakiehdotuksessa viiden sivun mittainen pitäen sisällään alapykälät a:sta k:hon. Tämä jo osoittaa, että sekä yhteisötilaajan että työntekijän oikeuksia pyritään tarkentamaan ja parantamaan.

Arvoisa puhemies! Vielä muutama sana. Eurobarometritutkimuksen mukaan 23 prosenttia suomalaisista rekisterinpitäjistä ei ole edes kuullut tietoturvatekniikoista, kuten työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausunnossa todettiin. Esityksellä esitetään luotavaksi järjestelmä, joka antaa yhteisötilaajille velvoitteen huolehtia tietoturvasta ensisijaisesti muilla keinoin. Esityksen voidaan siis katsoa edistävän arjen tietoyhteiskuntakehityksen kannalta välttämätöntä oikeutta tietoturvaan.

Elsi  Katainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävä lakiesitys on saanut ympärilleen julkisuutta, joka noudattaa jo totuttua kaavaa. Keskustelun osapuolet vetäytyvät nurkkiinsa, ja asiasisältöä vieritetään varsin kauas todellisesta ytimestä. Poliittisilta päättäjiltä toivoisi, ettei maalailtaisi ihmisille uhkakuvia, joilla ei ole tekemistä käsiteltävän asian kanssa. Tänään käsittelyn pohjana on erinomainen valiokunnan mietintö, jossa on mielestäni erittäin hyvin huomioitu myös yleisen keskustelun julki tuomia huolia ja etsitty ja korostettu vastaantuloja lain tulkinnan ja valvonnan osalta.

Nyt käsiteltävässä esityksessä ehdotetaan muutettavaksi sähköisen viestinnän tietosuojalakia. Muutokset, joita lakiin on haluttu tehdä, ovat luonteeltaan selkeyttäviä, eivät periaatteellisia. Merkittävin on ehdotus, jossa yhteisötilaajille annettaisiin tietyin edellytyksin oikeus käsitellä tunnistamistietoja. Oikeus tähän ei kuitenkaan ole automaattinen, vaan pitää olla vankka epäilys keskeisten yrityssalaisuuksien vuotamisesta. Väitän, että tämä kuuluu ehdottomasti suurimman osan suomalaisista maalaisjärkeen ja oikeustajuun.

Asian ympärillä käyty keskustelu on aiheuttanut myös sen, että osa suomalaisista luulee, että kyseessä on uusi aluevaltaus tunnistetietojen käsittelyyn. Nykyisin voimassa olevan laki väärinkäytösten osalta on tulkinnanvarainen, ja sen voi osittain katsoa sallivan tunnistamistietojen käsittelyn. Kaikenlainen tulkinnanvaraisuus lakiteksteissä on ongelmallista. Siksi tämäkin laki on todella syytä oikaista. Mielestäni lakia ollaan uudistamassa suomalaisen oikeuskäsityksen mukaisesti. Lakimuutoksen myötä käyttäjien oikeusturva paranee muun muassa tiedottamisvelvoitteiden ja rangaistusmenettelyn ansiosta. Näin ovat linjanneet niin elinkeinoelämä kuin työntekijöitä edustavat keskusjärjestötkin. Liikenne- ja viestintävaliokunta on myös aivan oikein painottanut tunnistetietojen käsittelyn viimesijaisuutta, mikä vahvistaa kriteerien painavuutta ennen tunnistetietojen selvittelyyn ryhtymistä.

Arvoisa puhemies! Lakiesitystä vastustavassa keskustelussa on väitetty, että lain toteuttaminen heikentäisi työntekijöiden perusoikeuksia. Kun käsittelimme asiaa perustuslakivaliokunnassa, linjattiin, että yrityssalaisuuksien luottamuksellisuuden turvaamisessa ensisijaisia ovat sellaiset keinot, joilla ei puututa käyttäjien luottamukselliseen viestintään. Toisaalta myös on tärkeää, ettei luottamuksellisten viestien suojaa kavenneta enempää kuin on välttämätöntä. Tässä korostuu siis toimenpiteiden tarkoituksenmukaisuus; missään nimessä ei haluta sallia viestiliikenteen seuraamista kevein perustein tai väärin motiivein. Seuraaminen onkin rajattu sellaiseen laajuuteen, että yhteisötilaaja pystyy riittävällä tavalla yksilöimään poliisille osoitettavan rikosilmoituksen tai tutkintapyynnön.

Ministeriöön asetetaan seurantaryhmä arvioimaan lain soveltamista, mikä edistää perusoikeuksien toteutumista ja on samalla osoitus hallituksen esityksen hyvästä kokonaisuudesta. Mikäli jostain syystä perusoikeuksia rikottaisiin, siihen pystytään reagoimaan seurannan kautta nopeasti. Toivon, että seurantaryhmä osallistuisi myös yhteiskunnalliseen keskusteluun asiasta, jotta turhat ja vääristyneet mielikuvat saataisiin kitkettyä pois. Toivoa myös sopii, ettei tähän lakiin tarvitsisi edes turvautua.

Arja Karhuvaara /kok:

Arvoisa puhemies! Tänä iltana on käyty tosi paljon keskustelua tämän lakiehdotuksen sisällöstä, joten käsittelen tätä lähinnä yritysten ja yhteisöjen kannalta.

Yhteiskuntien perustoimintojen ja tiedostojen siirtyessä sekä kansallisesti että globaalisti yhä enemmän verkkoon on laki nähtävä myös yleistä tietoturvallisuutta parantavana ja sen väärinkäyttöä vaikeuttavana tai estävänä toimena. Lakimuutos toimii osaltaan myös yhteisöjen ja yritysten tietoturva- ja suojausjärjestelmien käyttöönoton vauhdittamiseksi. Onhan tutkimuksissa havaittu, että murto-osa yhteisöjen tietoverkoista on asianmukaisesti suojattu. Laki myös suojaa työntekijöitä epäiltäessä mahdollista väärinkäytöstä.

Myös työnantajan omistamaa työkalua tuhonnut tai järjestelmän kaatumista edesauttanut työntekijä voidaan saada toimistaan edesvastuuseen. Tietoturvan ja laitteiston romahtaminen voi jopa tuhota pienemmän yrityksen kokonaan, esimerkkinä jo debatissakin esiin tulleet immateriaalioikeudet. Onkin hyvä, että laki koskee myös muuta kuin kansantaloudellisesti merkittävää yritystoimintaa.

Kuten Suomen Yrittäjät työelämävaliokunnassa kuulemisen yhteydessä totesikin, lakiesityksen tarkoittamia tunnistetietoja voi verrata kirjeen tai postipaketin osoite- ja postileimatietoihin ja kirjeen ja paketin kokoon ja muotoon. Paketin sisältö sitä vastoin kuuluu yksilön suojan ja kirjesalaisuuden piiriin.

Arvoisa puhemies! Olisin kuitenkin toivonut lakiin myös kirjausta vastaanotetun tiedon tutkimismahdollisuudesta tai mahdollisen ulkopuolisen vihjetodistetiedon tarpeellisesta selvittämisestä. Mutta mihinkään vaivalloiseen prosessiin yrittäjät eivät kevein perustein ryhdy, ja koska toiminnasta syntyy myös kuluja, onkin tärkeää, että lain toteutumisen seurantatyöryhmä huomioi myöskin yritysvaikutukset yhteisötilaajatyönantajille.

Juha Hakola /kok:

Arvoisa herra puhemies! Sähköisen viestinnän tietosuojalain muutoksen uskotaan loukkaavan kansalaisen perusoikeuksia. Toisin sanoen työntekijät pelkäävät, että lain myötä työnantaja saa valvoa työntekijöidensä sähköpostiliikennettä täysin mielensä mukaan. Toisen harhakäsityksen mukaan lain väitetään sallivan yrityksille poliisia laajemmat valtuudet väärinkäytösepäilyjen tutkimiseen. Kolmannen epärealistisen väittämän mukaan esimerkiksi taloyhtiöille ja kirjastoille suotaisiin mahdollisuus niin halutessaan seurata asukkaidensa ja asiakkaidensa sähköpostiliikenteen tunnistetietoja.

On todella tärkeää huomata, että nykyinen tilanne on kestämätön niin yksityisen henkilön kuin yrityksenkin kannalta. Sääntelemättömässä tilassa yksityinen henkilö ei tiedä välttämättä omia oikeuksiaan eikä myöskään velvollisuuksiaan. Lisäksi yritykset ovat tällä hetkellä täysin aseettomia sähköisen viestin avulla toteutettuja tietovuotoja vastaan.

Palaan vielä perusoikeusongelmaan. Jostain syystä ihmiset kokevat, että laissa asetetaan vastakkain kaksi perusoikeutta: luottamuksellisen viestinnän suoja ja omaisuuden suoja. Tämä on kiinnostava vastakkainasettelu, joskin tässä tilanteessa täysin irrelevantti. Itse näen asian niin, että lainmuutos parantaa tasapuolisesti molempien osapuolten asemaa.

Selkeiden toimintamallien puuttuminen on aiheuttanut yrityksissä hankaluuksia niin työntekijöille kuin työnantajillekin. Kaikkien osapuolten ollessa perillä yhteisistä toimintatavoista kovin suuria ongelmia ei pitäisi syntyä. Uusi laki kohentaa tilannetta lisäämällä avoimuutta, selkeämpiä rajoituksia ja tarkennuksia.

Arvoisa puhemies! Mitä varten tätä lakia sitten tarvitaan? Sähköisen viestinnän tietosuojalain, siis vuonna 2004 voimaan tulleen, myötä on ongelmalliseksi tullut lain käytännön soveltaminen väärinkäytöstilanteissa. Yritysten mahdollisuuksissa selvittää ja saattaa esitutkintaan omiin viestintäverkkoihinsa kohdistuneita tai niiden avulla tapahtuneita väärinkäytöksiä on hankaluuksia. Vaikka kysymys saattaa olla rikoslaissa rikokseksi säädetystä teosta, ei yrityksillä ole ollut edellytyksiä ja valtuuksia tutkia epäilyksiään eikä näin ollen löytää myöskään todisteita, jotta poliisin esitutkintakynnys ylittyisi.

On syytä painottaa myös sitä, että sähköpostin tunnistetietojen käsittely on aivan viimeinen keino väärinkäytöstilanteita tutkittaessa. Ensisijaisesti yrityksen tulee huolehtia työntekijöidensä oikeusturvasta panostamalla ohjeistamiseen. Lakimuutos antaa työnantajalle oikeuden tutkia työntekijän sähköpostin tunnistetietoja ainoastaan siinä tapauksessa, että automaattinen järjestelmä on havainnut jonkin merkittävän poikkeaman työntekijän sähköpostiliikenteessä. Tunnistetietojen avaamisessa vaaditaan vahva ja perusteltu epäily yrityssalaisuuksien vuotamisesta. Tosin tällöinkään itse viestin sisältöön ei ole mahdollista käydä käsiksi, vaan asia on siirrettävä poliisin tutkittavaksi.

Poliisin toimintavaltuudet ovat herättäneet kysymyksiä asian tiimoilta. Aluksi onkin syytä korostaa, että sekä keskusrikospoliisi että suojelupoliisi ovat olleet kuultavina lainsäädäntöprosessin eri vaiheissa. Eri tahoilta on myös väläytelty poliisin toimivaltuuksien laajentamista. Mikäli poliisin toimivaltuuksissa on asian suhteen korjaamista, tulee siihen puuttua muuttamalla pakkokeinolakia.

Mitä tulee siihen ajatukseen, että poliisilla olisi tosiasiallisia mahdollisuuksia alkaa selvittää laajasti yritysten tietosuojaan liittyviä epäilyjä, se on vähintäänkin epärealistinen. Poliisin jo nykyisellään niukat resurssit rajaavat luonnollisesti tehtäviä, ja mikäli poliisien resursseihin saadaan lisäpanostuksia, ei niitä tule suunnata tämän kaltaiseen tutkintaan. On muistettava, että kyse on yritysten omien viestintäjärjestelmien päivittäiseen ylläpitoon liittyvistä tehtävistä, jolloin on kai aika luonnollista, että yritys hoitaa asian itse. Vastuu ei missään nimessä kuulu poliisille.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi lienee paikallaan vielä kerran todeta, että liikkeellä on häkellyttävä määrä väittämiä, joita voidaan pitää vähintäänkin arveluttavina. Nyt olisi syytä rauhoittaa asian ympärillä käytävää keskustelua ja todettava rehellisyyden nimissä, ettei tämä laki tule varmuudella koskettamaan tai vaikeuttamaan tavallisten ihmisten jokapäiväistä elämää, ei työssä eikä kotona.

Jacob  Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! On poikkeuksellista, että eduskunnassa keskustellaan niin paljon perusoikeuksista kuin tämän hallituksen esityksen yhteydessä on tehty. Perustuslain 10 §:n 2 momentissa säädetään, että luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton. Perustuslain säännöksen suoja koskee kaikkia kansalaisten lähettämiä luottamuksellisia viestejä riippumatta siitä, kenen koneella ja missä verkossa ne liikkuvat. Tämä vastaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen nykyistä käytäntöä. Säännös koskee erityisesti viestin sisältöä. Tulkinnalla suoja on ulotettu koskemaan myös tunnistetietoja eli esimerkiksi sitä, minne ja koska viesti on lähetetty. Lakiesityksessä ei ole kysymys viestin avaamisesta vaan siitä, voivatko kansalaiset lähettää luottamukselliset viestit ilman, että niin sanottu yhteisötilaaja voi käsitellä tunnistetietoja.

Voimassa olevassa sähköisen viestinnän tietosuojalaissa on sen 13 §:ssä laaja valtuutus yhteisötilaajalle käsitellä viestien tunnistetietoja väärinkäytösten selvittämiseksi. Aikanaan lakiehdotus läpäisi perustuslakivaliokunnan ilman huomautuksia. Hallituksen esitys rajaisi tuon säännöksen soveltamista merkittävästi. Se, että keskustelu asiasta on syntynyt vasta nyt, johtunee uuden tekniikan mahdollistaman teknisen tarkkailun nopeasta lisääntymisestä. Kansalaiset aistivat enenevästi Orwellin isoveliyhteiskunnan lähestyvän.

Perustuslakivaliokunta kuuli hallituksen esityksestä monta asiantuntijaa. Kuulemansa perusteella valiokunta esitti lausunnossaan viisi muutosehdotusta, jotka liikennevaliokunta otti huomioon. Väite siitä, että asiantuntijoiden lausunnoista ei olisi välitetty, ei pidä paikkaansa. Yhdessä asiassa valiokunnan kuulemat valtiosääntöasiantuntijat olivat erimielisiä. Kysymys oli siitä, onko työnantaja rinnastettavissa viranomaiseen. Perustuslakivaliokunta oli jo lausunnossaan 9/2004 todennut, että sähköisen viestinnän tietosuojalaki säätelee pääasiassa yksityisten toimijoiden välisiä suhteita. Sama perusajatus hyväksyttiin käsiteltäessä lakiehdotusta yksityisyyden suojasta työelämässä. Valiokunta päätyikin siihen, ettei yhteisötilaaja, yleensä työnantaja, ole samassa asemassa kuin viranomainen. Lakiesitys vaatii, että tunnistetietojen käsittelystä on aina neuvoteltava työnantajan ja työntekijän välillä. Tietosuojavaltuutetulle on myös ilmoitettava. Työpaikalla toimivien ihmisten kannalta julkinen valta, poliisi, on ulkopuolinen taho. Poliisi tulee työpaikalle vain, jos rikoslainsäädännössä on siihen selvä perusteensa. Poliisi edustaa silloin repressiivistä voimaa.

Perusoikeusajattelu lähtee siitä, että kansalaisia suojellaan erityisesti julkisen vallan mahdolliselta mielivallalta. On ristiriitaista vaatia oikeusturvan nimissä poliisia tässä asiassa työyhteisön sisään, vieläpä pysyväksi tarkkailijaksi. Lakiesityksen tarkoitus on tietoturvan parantaminen ja yrityssalaisuuksien suojaaminen ennakoivilla toimenpiteillä. Tunnistetietojen käsittely on vihoviimeinen toimenpide. Yritysvakoiluepäilyn vuoksi tunnistetietoja voidaan käsitellä vain koskien rajattua ryhmää, murto-osaa henkilökunnasta. Kysymys ei siis ole viranomaisvaltuuksiin verrattavista oikeuksista. Käsittely on sallittu vain riittävien tietojen saamiseksi asian saattamiseksi esitutkintaan.

Julkisuudessa on puhuttu painostuksesta. Perustuslakivaliokunnassa en sellaista ole havainnut, eivätkä asiantuntijatkaan meitä varoittaneet sellaisesta. Yksi valiokunnan kuulema asiantuntija on tämän jälkeen moittinut poliitikkoja, hän on vaatinut tuomioistuimelle oikeutta arvioida lakien perustuslainmukaisuutta. Näin meneteltäessä hän on itse ryhtynyt politikoimaan. Tuo vaihtoehto oli muuten jo esillä, kun Suomen hallitusmuotoa säädettiin. Santeri Alkion maalaisliitto ja Ståhlbergin nuorsuomalaiset kaatoivat tuon ehdotuksen länsimaisen parlamentarismin nimissä. Vaatimusta ajoi kuningasmielinen oikeisto. Vasemmiston edustajat eivät sisällissodan jälkipyörteissä Matti Paasivuorta lukuun ottamatta olleet mukana.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksellä on tärkeä yhteiskunnallinen tavoite. Rankka arvostelu on osoittanut, että se on turhan vaikeaselkoinen ja monimutkainen. Ehkä hallituksen kannattaisi suostua siihen, että laki palautetaan uuteen avoimeen valmisteluun, joka takaisi sen paremman toimivuuden arkielämässä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Södermanin toiveisiin voin yhtyä ja nimenomaan siihen, että hallituksen olisi syytä vetää esityksensä takaisin ja valmistella se paremmin uudelleen.

Liikenne- ja viestintävaliokunnassa on jätetty vastalauseita asiasta. Vastalause 3, joka on vasemmistoliiton ed. Martti Korhosen ja allekirjoittaneen nimissä, päätyy siihen, että lakiehdotukset hylätään. Tästä huolimatta on vasemmistoliiton toimesta myös ed. Mustajärvi tehnyt pykälämuutosesityksiä.

Tässä salissa, puhemies, on keskusteltu myös siitä, että yhden hallitusryhmän, tässä tapauksessa vihreän eduskuntaryhmän, jäseniä on liittymässä hylkääjien joukkoon. Uskon, että Vanhasen—Kataisen hallitus on niin vahva, että se toki pystyy sietämään sen, että on hallituspuolueiden kansanedustajia, jotka näkevät tämän hallituksen esityksen niin huonona, että sitä ei voi kansanedustajan periaatteella eli oikeutta ja totuutta noudattaen hyväksyä. Mielelläni näkisin, että koko vihreä eduskuntaryhmä olisi mukana hylkäämässä tämän esityksen lopullisessa, toisessa, käsittelyssä.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä kirjoitetaan aitoa sisältöä perustuslaille suhteessa sähköiseen maailmaan, josta meillä ei ole kovin paljon kokemusta. Näin totesi liikenne- ja viestintäministeriön viestintäneuvos Juhapekka Ristola syksyllä 2006, kun sähköisen viestinnän tietosuojalain muutosesitys palautettiin viimeksi uuteen valmisteluun. Vastustin tätä esitystä silloin ja joudun vastustamaan sitä myös nyt, koska ne perusperiaatteet eivät ole hallituksen vaihdon myötä valitettavasti muuttuneet. Edelliset sanat sopivat hyvin myös tähän päivään, samoin johtopäätökset. Toinen aikalisä ja hiominen tekisivät esitykselle hyvää.

Keskusrikospoliisi, Valtiontalouden tarkastusvirasto, tietosuojavaltuutettu, liuta perusoikeusjuridiikan professoreita, 300 mielenosoittajaa ja 4 000 nettiadressin allekirjoittajaa ovat kritisoineet tätä lakiesitystä tai vaatineet sen käsittelemistä perustuslain säätämisjärjestyksessä. Laajasti ollaan yhtä mieltä siitä, että voimassa oleva sähköisen viestinnän tietosuojalaki on yhteisötilaajien osalta niin epämääräinen, ettei kukaan oikein tiedä, mitä saa ja mitä ei saa tehdä.

Siitäkin ollaan yksimielisiä, että yhteisötilaajien ja viranomaisten valtuuksien välissä on aukko, joka haittaa väärinkäytösten tutkintaa. Poliisi ei aloita esitutkintaa eikä saa tuomioistuimelta lupaa tunnistamistietojen käyttöön ilman näyttöä, mutta ilman tunnistamistietoja rikosta epäilevä yhteisötilaaja ei pysty näyttöä toimittamaan. Mutta siitä ollaankin sitten erittäin erimielisiä, miten tuo aukko yhteisötilaajien ja viranomaisten valtuuksien välillä täytetään. Itse laajentaisin ennemmin viranomaisten kuin yhteisötilaajien tutkintavaltuuksia. Muuttaisin tietosuojalain asemesta pakkokeinolakia, viranomaisilla kun on laissa määritellyt toimivaltuudet ja laillisuusvalvonta.

Tämän esityksen suurin ongelma on siinä, että se antaa yhteisötilaajalle asianomaisena valtuudet päättää tutkinnan aloittamisesta ja tunnistamistietojen käytöstä. Tutkinnan kohde on myös alisteisessa suhteessa tutkinnan tekijään. Työnantaja tutkii työntekijän viestintää, oppilaitos opiskelijan. Kynnys valittaa väärin perustein tai keinoin tehdystä tutkinnasta on korkea.

Käsitteiden epämääräisyys nostaa valituskynnystä entisestään. Miten määritellään viestintäpalvelujen ohje tai asianmukainen tietoturvallisuustoimenpide? Esimerkiksi tietoturvasta on kuultu hyvin erilaisia tulkintoja rajoitetuista käyttöoikeuksista aina työntekijöiden riisumiseen asti. Tulkinnanvaraisuus selittää myös sen, miksi tästä esityksestä on liikkeellä niin ristiriitaisia käsityksiä, sillä esitystä voi lukea usein eri tavoin. Käsiteongelmia kuvaa hyvin puheluiden erottelu sen mukaan, liikkuuko ääni ip- vai gsm-verkossa. Tekniikka ratkaisee, mitä puheluita yhteisötilaaja saa seurata ja mitä ei.

Ennen ennakkotapausten oikeuskäsittelyä kukaan ei tiedä, missä yhteisötilaajien ja viestintäpalveluiden käyttäjien oikeuksien raja todella kulkee. Itse vetäisin rajan viestintäpalveluiden toiminnan turvaamisen ja väärinkäytösten tutkinnan välille. Viestintäpalveluiden turvaaminen vaatii tietoliikenteen seurantaa, jopa tietoliikenteeseen puuttumista. Mutta kun seurannassa ilmenee jotain rikokseen viittaavaa, silloin asia tulee siirtää poliisille, ja poliisilla on puolestaan oltava riittävät tiedonsaantivaltuudet esitutkintapäätöksen tekemiseen. Myös päätöksen epäillyn liikesalaisuuksien vuotamisen esitutkinnasta jättäisin poliisiviranomaisille.

Ihmettelin viime keväänä, miksi työnantajien vaatimukset valvontavaltuuksien lisäämisestä menevät nyky-Suomessa niin hyvin läpi. Viime päivinä tähän on saatu vastaus: taustalla on ollut poikkeuksellisen voimakasta painostusta, sanavalinnoiltaan jopa uhkailua. Lex Nokian valmistelun neutraaliudesta onkin esitetty vakavia epäilyjä. On tällä esityksellä toki hyviäkin puolia. Seuratakseen käyttäjien tietoliikennettä yhteisötilaajat joutuvat muun muassa avaamaan tietoturvakäytäntönsä tietosuojavaltuutetulle. Tämä parantaa viestintäpalveluiden käyttäjien oikeusturvaa merkittävästi.

Arvoisa puhemies! Toivottavasti suomalaisilla yrityksillä on parempi moraali kuin saksalaisilla. Saksassa Deutsche Bahn, Lidl ja Deutsche Telekom ovat jääneet kiinni valvontavaltuuksien väärinkäytöstä. Saksan lainsäädäntöä ollaankin pikavauhtia uudistamassa työntekijöiden yksityisyyden suojan ja tietoturvan parantamiseksi. Ovat yritykset toki urkkineet työntekijöitä myös Suomessa. Soneran teleurkinta johti ehdollisiin vankeustuomioihin, kun taas Nokian sähköpostiseulonta ehti rikoksena vanheta. Suomessa näihin rikoksiin reagoitiin kuitenkin päinvastoin kuin Saksassa lisäämällä työnantajan valvontavaltuuksia ja heikentämällä työntekijöiden yksityisyyden suojaa ja tietoturvaa. Ja sitten meitä tämän lain vastustajia pilkataan naiiveiksi.

Lenita Toivakka /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksen taustalla on perusteltu tarve muuttaa ja korjailla olevassa olevaa lainsäädäntöä niin, että työntekijöiden oikeusturva toteutuu nykyistä paremmin ja että yritykset myös havahtuvat laittamaan tietoturvansa kuntoon. On valitettavaa, miten paljon ristiriitaista ja väärää tietoa tähän lakiesitykseen ja sen aikaisempaan käsittelyyn on liittynyt ja miten ylimalkaisesti monet kritisoijat ovat esityksen sisältöön puuttuneet.

Lakimuutoksessa on kyse olemassa olevan lainsäädännön tarkentamisesta. Mitään urkintavaltuutusta tämä laki ei yrityksille tai yhteisöille tule jatkossakaan antamaan. Monet hallituksen esitystä kritisoineet ovat väittäneet, että tämän lain myötä perusoikeudet vaarantuvat. Tämä ei pidä paikkaansa, koska uusi lakiesitys ei tuo yrityksille mitään uusia oikeuksia, joita niillä ei jo voimassa olevan lainsäädännön puitteissa olisi. Itse asiassa väärinkäytösepäiltyjen käsittelyyn uusi laki tuo avoimuutta, rajoituksia ja tarkennuksia.

Eniten kritiikkiä on saanut esityksen kohta, jossa viimeisenä toimenpiteenä yritykselle annetaan oikeus tutkia sähköpostiliikenteen tunnistetietoja. Tätä oikeutta käyttääkseen yrityksen on täytynyt tehdä hyvin paljon tietoturvansa parantamiseksi. Sen on myös täytynyt sopia yhdessä työntekijöidensä kanssa pelisäännöistä, menettelyistä ja käytännöistä. Yrityksen on myös tehtävä ilmoitus tietosuojavaltuutetulle ja nimettävä erikseen ne henkilöt, jotka tunnistetietoja voivat käsitellä. Tunnistetietojen käsittelyn lisäedellytyksenä on lisäksi se, että tapahtuma tai teko todennäköisesti aiheuttaa yhteisötilaajalle merkittävää haittaa. Pelkkä haitta tai vahinko ei siis riitä tunnistetietojen tutkimiseen, vaan kyseessä on oltava merkittävä haitta. Hyvä on myös muistaa se, että laki ei koske yrityksen koko henkilöstöä, vaan ainoastaan yrityssalaisuuksien parissa työskenteleviä.

Esitys on valmisteltu yhdessä kaikkien työntekijäjärjestöjen kanssa, ja ne tukevat sitä yksimielisesti. Tämäkin on jo omiaan osoittamaan, ettei kyseessä ole perusoikeuksien uhraaminen yritysten hyväksi, kuten joistakin kommenteista on saatu ymmärtää. Yksityisyyden suojan on myös väitetty vaarantuvan lain voimaantulon myötä. Tämäkin väite on liioiteltu, koska sähköpostiviestien sisältöön ei työnantaja saa koskea missään olosuhteissa. Mikäli rikosepäily on olemassa, suorittaa poliisi varsinaisen tutkinnan.

Arvoisa puhemies! Tätä keskustelua seuratessa ei voi välttyä tunteelta siitä, että olennainen on unohdettu. Yritysvakoilu on valitettavan yleistä ja erittäin haitallista suomalaisille yrityksille. On aivan paikallaan, että nykyisen lainsäädännön selviin epäkohtiin puututaan, lakia selkeytetään ja samalla työntekijöiden oikeusturvaa parannetaan, mutta myös on hyvin tärkeää, kuten valiokunta mietinnössään toteaa, se, että lain toimivuutta jatkossa seurataan ja epäkohtiin puututaan, jos niitä ilmenee.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Esitän johdannoksi kaksi kansallista perinnäistotuutta. Ensimmäinen on se, että tie helvettiin on tunnetusti kivetty hyvillä pyrkimyksillä. Toinen on se, minkä savolainen alokas sanoi vääpelille, kun vääpeli sanoi, että alokas, teidän asentonne on huono, korjatkaa. Alokas totesi, että mittee sitä huonoo korjoomaan, tehhään vallan uus.

Arvoisa puhemies! Sen, onko tämä laki hyvä vai huono, voi oikeastaan pelkistää siihen arvioon, ovatko tällä lailla, jos tämä nyt säädetään, saavutettavat rikostorjuntaa edistävät hyödyt suuremmat kuin ne mahdolliset haitat, jotka tämän lain säädöksistä aiheutuvat perusoikeuksille, tässä tapauksessa luottamuksellisen viestinnän suojalle.

Kun tätä keskustelua on täällä kuunnellut tänään ja itse asiassa kaikkea tätä keskustelua, joka tähän lainsäädäntöön on liittynyt, niin on joutunut tietysti vähän hämmennyksen valtaan. Täällä lakia puolustavat julistavat varsin vakuuttavasti kovalla äänellä, että perusoikeudet eivät ole lainkaan uhattuina. Minä en ole saanut riittävää näyttöä siitä tämän illan aikana enkä aiemminkaan. Toisekseen täällä on ministerinkin suulla ja ainakin kaikkien kokoomusedustajien suulla todettu, että tässä yhteydessä julkisuudessa ei ole ymmärretty, mistä on puhuttu, kun on arvosteltu tämän lain sisältöä. On pakko todeta, että jos asia on näin, niin ymmärtämättömien joukko Suomessa on kohtuullisen laaja, kattava ja aika edustavakin. Siihen kuuluvat, kuten täällä on niin monesti todettu, muun muassa tietosuojavaltuutettu, Valtiontalouden tarkastusvirasto, insinöörit ja tradenomit, iso joukko oikeusoppineita ja ainakin yksi eduskuntapuoluekin eli vasemmistoliitto.

Perusoikeudet ovat sen verran arvokas asia, että niitten puolesta mielelläni leimaudun vaikkapa ymmärtämättömäksikin, etenkin kun olen yhden erityisen asian suhteen tässä tämän illan kuluessa tullut entistä ymmärtämättömämmäksi, ja se on se, että jos ja kun tämä laki nyt tulee voimaan ja yritys haluaa käyttää sen suomaa mahdollisuutta näitten tunnistustietojen seuraamiseen, niin sitä ennenhän yrityksen on pitänyt täyttää kaikki ne ehdot, joita täällä on suureen ääneen mainostettu. Siitähän loogisesti seuraa myöskin se, että yrityksellä on pitänyt olla epäily. Mutta jos lakia ei ole rikottu näitten ehtojen osalta, niin yritys ei ole voinut saada tätä epäilyä ainakaan tästä sähköisestä viestinnästä, koska se ei ole voinut tarkkailla niitä viestejä rikkomatta niitä sääntöjä, joita se voi käyttää vasta sitten, kun se epäily on olemassa, jolloin sitten tietysti joutuu kysymään, mistä se epäily on tullut, ja silloin ollaan aika lähellä kehäpäätelmää.

Nimittäin jos sellainen vankka epäily, merkittävä epäily, kuten laki toteaa, on olemassa, niin minusta tuntuu, että siinä tilanteessa yrityksen entisenä toimitusjohtajana — vaikka johtamallani yrityksellä nyt ei suuria liikesalaisuuksia vuodettavaksi ollutkaan — jo siinä vaiheessa ottaisin yhteyttä poliisiin, ja vielä enemmän, jos olisin merkittäviä tietoja käsittelevän, esimerkiksi tietoteknisen yrityksen johdossa, kyllä mieluummin antaisin asian poliisin hoidettavaksi. Tällä tavalla, jos proseduuri aina menisi näin, vältyttäisiin myöskin siltä ongelmalta, joka syntyy tähän seurantaan liittyvästä perusturvaongelmasta. Eli jo pelkästään tämän perusteella, tämän kummallisuuden perusteella, minä kyllä lähettäisin tämän lakiesityksen uudelleen valmisteltavaksi. Tiivistettynä sanoisin, että on todennäköisesti kaikkien etu, että rikosepäilyjä tässä maassa tutkii mieluummin poliisi kuin yritykset.

Arvoisa puhemies! Tällä sanotulla periaatteella itse sen noudattamista yrittäen tulen äänestämään tämän lakiesityksen hylkäämisen puolesta sitten, kun sen aika koittaa.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva lakiesitys sähköisen viestinnän tietosuojalain muuttamisesta on johtanut laajaan keskusteluun ja herättänyt kansalaisissa levottomuutta. Lakiesityksen mukaan sähköpostin tunnistetietoja saa käsitellä viestintäpalvelun luvattoman käytön tilanteissa, jos näistä aiheutuisi merkittävää haittaa, sekä silloin, jos on perusteltua syytä epäillä keskeisten yrityssalaisuuksien paljastumista. Olennaista onkin korostaa, että kysymys on a) luvattomasta käytöstä, b) merkittävästä haitasta, c) perustellusta syystä, d) keskeisistä yrityssalaisuuksista sekä e) eri yrityksissä niistä harvoista työntekijöistä, joilla saattaa olla tietoja yrityssalaisuudesta. Kysymys on siis tunnistetiedoista, mutta viestien sisältö pysyy koskemattomana.

Arvoisa puhemies! Kun työnantaja antaa oikeudet internetin ja sähköpostin käyttöön, oletetaan, että niitä hyödynnetään työssä. Tosiasiassa suuri osa työntekijöistä käyttää työpaikan sähköpostia myös omien asioidensa hoitamiseen. Tämä ei varmastikaan ole ongelma muutoin kuin silloin, kun työntekijä luovuttaa luvatta yrityksen talouteen, tuotantoon, tuotteisiin sekä teknologiaan liittyviä tietoja yrityksen ulkopuolelle. Siksi yrityksille annetaan oikeus seurata tunnistetietoja sellaisessa tapauksessa, kun on perusteltua syytä epäillä työntekijää keskeisten yrityssalaisuuksien luovuttamisesta ulkopuoliselle taholle.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa puhemies! Sähköisen viestinnän tietosuojalaki täytyy tehdä uusiksi. Hallituksen esitys sähköisen viestinnän tietosuojalaiksi on yritys parantaa työnantajan oikeuksia tilanteessa, jossa on perusteltua syytä epäillä, että verkkoa on käytetty ohjeiden vastaisesti, ja on näyttöä väärinkäytöksistä, väärinkäyttö aiheuttaa merkittävää haittaa tai vahinkoa tai tunnistamistiedot ovat välttämättömiä luvattoman käytön ja käyttäjän selvittämiseksi.

Tämä hallituksen esitys hyvästä lähtökohdastaan huolimatta on kuitenkin osoittautunut niin sekavaksi ja epäselväksi, että sosialidemokraattien mielestä ainoa mahdollisuus on valmistella koko laki uudelleen. Lähtökohtana täytyy olla, että rikollisuus ja yritysvakoilu ovat aina tuomittavia ja vaativat lainsäädäntötason ohjausta. Tässä eivät kuitenkaan muun muassa vihreiden tekemät lakiesitykset ole se ratkaisu lain selventämiseksi.

Lain käsittelyn aikana on myös ilmennyt lainsäädäntötyöhön kohdistuvia epämiellyttäviä piirteitä, kuten uhkailua ja painostusta. Näin ei voi lakeja valmistella. Valmistelutyössä on myös liiaksi keskitytty ainoastaan yrityselämän tarpeisiin. Valmistelussa on kaiketi unohdettu lähestulkoon kokonaan tämän lain alaisuuteen kuuluvat muut tahot, kuten nämä yhteisötilaajat. Samalla tavoin on hallituksen esityksissä käynyt aikaisemminkin. Muistan vaan muun muassa tilintarkastuslain valmistelun, jolloin ei kuunneltu muita kuin yrityksiä, ei siis ollenkaan yhdistyksiä ja säätiöitä, joita laki myös koski.

Tietokoneen käyttöä ohjaavat useimmilla työpaikoilla työntekijän ja työnantajan välillä sovitut pelisäännöt, jotka molemmat ovat hyväksyneet. Näin siis jo tällä hetkellä. Tässä esitetyssä laissa kasvaisivat työnantajan oikeudet väitetysti jopa suuremmiksi kuin poliisin, minkä muun muassa poliisi on omalta osaltaan nähnyt hyvin ongelmallisena. Siltä osin nähtävästi tarve olisikin pakkokeinolain uudistamisessa.

Suurimpana asiana hämmentää yhteisötilaajan oikeus tunnistetietojen tutkimiseen, vaikkakin tätä on kyllä säännöksillä yritetty rajoittaa. Yhteisötilaajan määritelmä on varsin laaja: jokainen yhteisö, jolla on yhteinen viestintäverkko. Se voi siis olla huomattavasti laajempi kuin tällä hetkellä voimme edes kuvitella. Kysymys kuuluukin, miksi lakia ei ole rajattu ainoastaan työpaikkoihin, joista työmarkkinajärjestöt ovat oletettavasti olleet kiinnostuneita tukiessaan tätä esitystä. Kolmikannassa valmisteltujen linjausten pohjalta olisikin hyvä jatkaa jättäen nämä yhteisötilaajat tältä osin ulkopuolelle.

Toinen epäselvä kohta on merkittävän haitan käsite ja määritelmä, joka esityksessä jää täysin verkon haltijan arvion varaan. Eräs huomioitava asia on myöskin se, ettei laki koske ainoastaan sähköpostia, vaan kaikkea ip-pohjaista liikennettä, kuten nettipuheluita ja pikaviestipalveluja. Ongelmalliseksi viestien välityksen valvonnassa jää myös se, miten suhtaudutaan muihin kuin verkkotilaajan kautta kulkeviin posteihin muun muassa internetissä.

Lakiesitys ei siis korjaannu pienillä viilauksilla, vaan nyt on valmisteltava uusi esitys avoimessa valmistelussa niin, että myös yhteisötilaajan edustajat ovat edustettuina, ja saatava näin asian selkeyttämiseksi myöskin arvostus valmistelulle tältä osin parannettua.

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Esitys sähköisen viestinnän tietosuojalaiksi on matkan varrella parantunut ja täsmentynyt monin osin. On myönnettävä, että oikeuskanslerin huomautukset, oikeusministeriön ehdotukset ja täällä eduskunnassa perustuslakivaliokunnan vaatimukset ja sitten liikenne- ja viestintävaliokunnan esitykset ovat kaikki olleet omiaan parantamaan tätä lakia. On varmasti myös aivan selvää, että vallitsevaan oikeusturvaan verrattuna tämä laki merkitsee täsmennystä ja selvennystä.

Haluaisin kuitenkin tässä todeta, että se, että tämä laki parantaa nykytilaa kansalaisten tietosuojan kannalta, ei eräästä näkökulmasta katsottuna välttämättä ole peruste hyväksyä tätä lakiesitystä sellaisenaan. Siteeraan nyt edustajatoveri Södermania, joka totesi — kun monelta jäi huomaamatta se, että hallituksen esitys rajaisi eräiden säännösten soveltamista merkittävästi — seuraavalla tavalla: "Se, että keskustelu asiasta on syntynyt vasta nyt, johtunee uuden tekniikan mahdollistaman teknisen tarkkailun nopeasta lisääntymisestä. Kansalaiset aistivat enenevästi Orwellin isoveliyhteiskunnan lähestyvän." Tästä juuri on kysymys, ja mielestäni meidän lainsäätäjinä, poliitikkoina, kansalaisten edustajina pitäisi nyt aika tarkkaan aistia tämä huoli, mikä ihmisillä on.

Sen takia tietysti on myöskin ymmärrettävä, että tämän lain vaikutuksista on syntynyt tiettyjä ylilyöntejä. Itsekin olen moneen kertaan sanonut, että eihän tätä voi verratakaan Ruotsin niin sanottuun Fra-lakiin, jossa puolustusvoimien tiedustelulle annetaan oikeus tutkia myös sähköisen viestinnän sisältöjä, ja ymmärtääkseni tämä koskee myös meidän suomalaisten sähköistä viestintää. Kuinka vähän me olemme keskustelleet siitä laista, vaikka se koskee meitä? Tämä myöskin tuo esiin sen, että tarvitaan kansainvälistä, rajat ylittävää säätelyä, tarvitaan kansainvälisiä sopimuksia, jotka vahvistavat perusoikeuksia.

On surullista todeta, että EU:n tietosuojadirektiivi vuodelta 1997 on kuitenkin lähtökohdiltaan instrumentti, jonka piti nimenomaan olla sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi. Kuitenkin sitten alkoi ilmetä muutostarpeita, joilla on nakerrettu ja heikennetty tietosuojan painoarvoa suhteessa muihin intresseihin. Esimerkiksi suuri kansainvälinen terrorismisota vuonna 2001 sai aikaan heti keskustelun siitä, että operaattoreille piti säätää velvollisuus tallentaa teletunnistetietoja mahdollisen vakavan rikollisuuden tutkinnan edistämiseksi, ja tämähän saatettiin sitten muistaakseni vuonna 2006, niillä paikkeilla, täälläkin voimaan. No, tiettävästi, mielenkiintoista kyllä, ainakaan Suomessa operaattorit eivät liene käyttäneet tätä velvollisuutta.

Lain valmistelussa on myöskin ongelmia, joista kansalaisten on syytä olla huolissaan, ja sanoisinpa, että myös meidän vaaleilla valittujen päättäjien pitäisi olla huolissaan. En todellakaan usko, että herrasmiehet, joihin varmasti Nokiankin johto eli johtoporras kuuluu, olisivat millään tavalla uhkailleet tai painostaneet, mutta varmasti on käyty keskusteluja siitä, että ulkomaisille investoijille on välttämätöntä, että säädetään laki, joka antaa sellaisen kuvan, että Suomessa yritysten salaisuuksista huolehditaan ja niitä suojataan. Ei tähän tarvita mitään painostusta, ja ei varmaankaan ole niin, että kansanedustajia olisi millään tavalla painostettu, vaan jos tällaista painostusta on ollut, niin se on ollut siis hienovaraista herrasmiesten toimintaa ja se on varmasti kohdistunut valtioneuvoston keskeisiin jäseniin ja vaikutusvaltaisimpiin virkamiehiin.

Sitten, niin kuin tuossa debatissa sanoin, olen huolissani siitä, että kolmikannassa nimenomaan työmarkkinaosapuolet sopivat sellaisista asioista, jotka menevät paljon työelämän ja työmarkkinoiden säätelyn tuolle puolen. Sekin on yksi syy, minkä takia tämän lain voimaan saattaminen ei ole erityisen viisas ratkaisu.

Vielä olen kiinnittänyt huomiota siihen, että parhaillaan toimii poliisiesitutkintaa ja pakkokeinolakeja selvittävä toimikunta ja samalla kuitenkin olemme nyt luomassa tietynlaista rinnakkaista esitutkintajärjestelmää, jolla kuitenkin on vaikutus sitten siihen, ed. Söderman, että sitä varmemmin poliisi tulee vaatimaan itselleen lisää valtuuksia. Minusta tämä on väärä tapa edetä, ja sen takia olisin toivonut, että hallituspuolueiden kesken olisi voitu sopia siitä, että tämän lain kanssa otetaan aikalisä tai siihen valmistellaan merkittäviä elementtejä uudestaan.

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se on aivan totta, että tässä ollaan nyt hyvin vaikean ongelman edessä, jos ruvetaan säätelemään internetiä ja nettikansan elämää. Siinä on teknisiä vaikeuksia, siinä on periaatteellisia vaikeuksia, siinä on asennevaikeuksia, ja ihmiset ovat hyvin huolissaan tästä teknisestä valvonnasta.

Mutta minä nyt kuitenkin haluaisin sanoa ed. Hautalalle, että minä en usko, että poliisivaltuudet olisivat nyt tässä ratkaisu. Ja minä kyllä ihmettelen, kun täällä edellä vihreä edustaja, joka edustaa jonkunlaista teoreettista filosofointia verkkojen ympärillä, esittää, että nimenomaan ainoa ratkaisu on poliisilla. Minusta yhteiskunnallisia ongelmia ei ratkaista sillä, että poliisit saavat pidemmät pamput. Minä toivon, että ed. Hautala vihreiden ryhmässä nyt yrittää keksiä muita asioita tämän ratkaisun löytämiseksi. Minusta se, että työntekijöille tulee valvonta yrityksen sisällä, on oikeastaan erinomainen idea.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuitenkin mielestäni ed. Kasvi, jonka puheenvuoroon viittasitte, ed. Söderman, esitti ihan mielenkiintoisen ajatuksen siitä, että olisihan tietysti ollut mahdollista säätää niin, että viestintäpalvelujen turvaaminen, niin kuin hän sitä kutsui, ikään kuin hoidettaisiin normaalein menettelyin. Mutta sitten kun on syytä epäillä rikoksia, käännytään poliisin puoleen, ja hän sanoi, että hän haluaisi nähdä poliisilla näitä uusia valtuuksia. Minä puolestani olen sitä mieltä, että niitä valtuuksia on vaikeampaa pohtia vapaalta pohjalta silloin, kun tämä pakkokeino-, poliisi- ja esitutkintalaki tulee tänne eduskuntaan, jos olemme nyt vahvistaneet tällä tavalla ikään kuin yritysten mahdollisuuksia ryhtyä tällaiseen jonkin sortin esitutkintaan.

Sari Palm /kd:

Arvoisa puhemies! Tilanne on takapenkistä katsottuna jokseenkin haastava. SDP:n ministerin aikana aloitettu lakia uusiva valmistelu on nyt johtanut sinivihreään paikkauslakiin, joka ei tunnu nauttivan laajaa eikä yleistä hyväksyntää. Erityisesti yksityisyyden suojan osuutta on kritisoitu laajasti, ja siihen kritiikkiin on helppo yhtyä. On toki kiistatonta, että sähköisessä viestiliikenteessä tarvitaan ajanmukaisia pelisääntöjä, ja täytyy kyllä myöntää peiliin katsoen, että me olemme koko ajan lainsäätäjinä tässä rallissa jälkijättöisiä, jälkijunassa.

Kattava tietoturvan parantaminen on myös tavoiteltavaa, ja yrityssalaisuuteen tulee olla oikeus sähköisessäkin viestintämaailmassa. Lain perimmäinen tavoite korjata vuoden 2004 lakia ja suojata tarkemmin yrityssalaisuutta ja näin suomalaisten yritysten menestystä on helposti hyväksyttävä. Mutta vuoden 2004 lain korjaamiseksi ei tulisi rakentaa huojuvaa lainsäädäntöä. Liikenne- ja viestintävaliokunnan mietinnössä todetaan: "- - esitystä valmisteltaessa arvioitiin seikkaperäisesti mahdollisuutta antaa väärinkäytösten selvittäminen yksin poliisin tehtäväksi. Yhteisötilaajien määrän, vikatilanteiden ja väärinkäytösten moninaisuuden, järjestelmien erilaisuuden ja tehtävän vaatimien resurssien laajuuden vuoksi tätä vaihtoehtoa ei pidetty lainkaan toteuttamiskelpoisena."

Kun on kysymys väärinkäytöksistä tai rikosepäilystä, tämä lain kirjaus ajaa yksityisen yhteisötilaajan, jos ei nyt ihan esitutkivaan, niin ennakkotutkivaan asemaan. Nyt käsillä olevassa esityksessä yhteisötilaajalle tarjoutuu ensisijaisena tutkijana enemmän valtuutta kuin poliisille. Täällä on esitetty, että veli veljeä valvoo samalla työpaikalla, ja tämä ei luottamuksen rikkoneessa tilanteessa kyllä ole paras mahdollinen asia. Tässä olen ed. Södermanin kanssa eri ladulla. On toki huomioitava ja muistettava, että tunnistetietoja ei kaikilta tutkita, vaan mahdollisesti vain niiltä, jotka käsittelevät todella luottamuksellista tietoa. Toisaalta on pidettävä mielessä se, että laki määrittää mahdolliset rikkomukset asianomistajarikoksiksi, joita säännökset eivät velvoita edes esitutkintaan saakka. Eli tässä on myös oma problematiikkansa.

Yhteisötilaajamäärittelystä hiukan. Yhteisötilaajamäärittely suhteessa yrityssalaisuuteen on lain osalta väljä. Laki tarjoaa laajasti yhteisöille, kuten yliopistoille, osuuskunnille tai taloyhtiöille, periaatteellisen mahdollisuuden käyttää lain antamaa yrityspuolen luonteista seurantaa. Yrityssalaisuuden ja verkostojen toimivuuden ja toimintahäiriöiden sekoittaminen samaan lakiin, samoihin pykäliin ei ole ehkäpä kaikkein viisain teko. Olisinkin mielelläni nähnyt lain jakautuvan selkeästi kahteen: toinen puhtaasti yritysturvallisuuteen yrityksen osaamisen ja suunnitelmien turvaamisen näkökulmasta ja toisaalta toinen yhteisötilaajiin, kuten yleishyödyllisiin, laajapohjaisiin toimijoihin, niihin, joilla ei varsinaisia yrityssalaisuuksia ole ja joilla tämä verkoston valvonta liittyy lähinnä toiminnalliseen huoleen. Tällä kohdalla on toki muistettava, että esimerkiksi yliopistossa saattaa olla tutkimuksellisesti kiinnostavaa ja varsin salaista tietoa, jota halutaan myös suojata lähes yritysmaailman tavoin.

Sitten vähän valvonnasta. Valvontaviranomaiseksi määritellään tietosuojavaltuutettu ja hänen toimistolleen mietinnössä asetetaan odotuksia myös resurssien lisäämisestä. Onko meillä oikeasti todellista tietoa siitä, miten paljon odotamme tietosuojavaltuutetun työn lisääntyvän tämän lain mahdollisen voimaantulon jälkeen? Pidän tietosuojavaltuutettua sinänsä oikeana valvojana, mutta miten huolehditaan siitä, että valvonta tapahtuu tasapainossa työpanoksen jakautumisen, valvonnan vaateen ja toisaalta resurssien osalta?

Arvoisa puhemies! Lain osalta on nyt jäänyt niin paljon määrittelyä tässä matkan varrella kesken. Ja vielä, mitä viime päivinä on tullut seurattua yleistä keskustelua viitaten muun muassa tämän päivän mediatietoihin, mediassa olleeseen keskusteluun, vaikuttaa kyllä siltä, että lain valmisteluvaiheiden tarkempi läpivalaisu lienee paikallaan. Täällä on esitetty useampaan kertaan sitä, että olisi erittäin viisasta, kun ymmärrettäisiin vetää hallituksen toimesta laki vielä lisätarkasteluun.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyi.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Julkisuudessa laki on saanut ehkä aivan väärän nimen. Yhtä hyvin olisi voinut kutsua lakia nimellä Laki Suomi. Suomi on maana jo parinkymmenen vuoden ajan systemaattisesti kiinnittänyt valtion voimavaroja tiedon — tekisi viime aikoina mieli todeta: huippuosaamisen — saavuttamiseksi kansainväliseksi kilpailun keskeisimmäksi tekijäksi.

Suomeen on kehittymässä korkean osaamisen keskuksia, joissa yksityinen ja julkinen raha pyrkivät luomaan jotain sellaista tietoa, jonka varassa ensi vaiheessa yritys, myöhemmin myös valtio, voisi menestyä. Suomessa on hyvä perimä yksityisen sektorin ja Tekesin, Sitran, Suomen Akatemian, korkeakoululaitoksen ja useiden yliopistojen kesken — siihen varmaan tähtää myös uusi Aalto-yliopisto — joissa yhteistyössä luotaisiin sellaisia tietoja ja taitoja, joilla kansainvälisessä kilpailussa voitaisiin Suomea viedä eteenpäin ja saada kansallinen varallisuus ja elintaso entisestäänkin kasvamaan.

Nyt on kyse tietoa koskevasta lainsäädännöstä, joka näyttää ottavan, tekisi mieli epäillä, ensi askeleita. Jos tämä sana "tieto" muutettaisiin tässä laissa sanaksi "tavara", jossa lainsäädäntö on jo huomattavasti pidemmän elinkaaren käynyt, tai peräti maanomaisuudeksi, tämän tapaisia epäilyjä täällä tuskin esitettäisiin. On myös ehkä väärin todeta, että kyseessä olisi yhden suuryhtiön suojaksi tehty laki. Arvioni mukaan Suomessa on useita tuhansia sellaisia pieniäkin ja varsin pieniä tietotekniikan yrityksiä, joiden osaaminen kiinnostaa kilpailijoita niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.

Se, että tieto on näkymätöntä tässä muodossa kuin laki sitä käsittelee verrattuna tavaraan, puhumattakaan maaomaisuudesta, tekee tästä asiasta tietysti toisen tyyppisen. Myös valvonnan ja seuraamisen suhteen syntyy tietysti aivan toisenlaisia tarpeita. Mutta kansallisesti, jos me olemme päättäneet maana panostaa huipputiedon hankkimiseen ja käytämme siihen poikkeuksellisen suuren osan omasta kansantuotteestamme, on myös järkevää, että Suomessa tämäntapainen lainsäädäntö tukee meidän strategiaamme, on oikeudenmukainen kaikille osapuolille.

Jos nyt ajatellaan täällä tehtyä ja kuultua lainsäädäntöä, minun mielestäni se on kaikille niille, jotka toimivat vilpittömässä mielessä, ihan kelvollinen. Niitä, jotka ovat syyllistymässä vilppiin, se varmasti estää tai ainakin toivon mukaan panee harkitsemaan, mihin ovat ryhtymässä. Toivon mukaan virkavalta sitten korjaa sen, mitä tässä asiassa myöhemmin mahdollisesti itse asiassa kussakin tapauksessa on syytä tehdä. On olennaista, että Suomen valtio huolehtii niistä toimintaedellytyksistä, missä tieto on keskeinen kilpailutekijä maiden välisessä kilpailussa.

Jyrki Yrttiaho /vas:

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsittelyssä oleva sähköisen viestinnän urkintalaki, Lex Nokia, on tyyppiesimerkki yhtiövallan käytöstä ja sen vaikutuksista tässä maassa. Siksi spontaanisti noussut vastarinta on tervetullutta. Nokia on toki pakottanut lainsäätäjiä tekemään mieleisiään ratkaisuja ennenkin, ja turhaan ei täällä ed. Eero Lehti vetänyt on yhtä kuin -merkkiä Nokian ja Suomen välille.

Moni varmaan muistaa, miten Nokian silloinen pääjohtaja Jorma Ollila vuonna 2001 väläytti Ylen haastattelussa, että yhtiö siirtää pääkonttorinsa pois Suomesta, jollei hallitus lähde alentamaan määrätietoisesti suurituloisten verotusta. Hallitukset ovat sittemmin ottaneet opiksi, suurituloisten verotusta on kevennetty ja tuloeroja kasvatettu. Ja huomenna saattelemme täällä valiokuntakäsittelyyn yritysten kelamaksun poistamisesitystä, ja se, jos mikä, hyödyttää suuria Nokian kaltaisia yrityksiä.

Nyt Nokia tahtoo itselleen poliisiakin suuremmat valtuudet puuttua työntekijöidensä perustuslaillisiin oikeuksiin ja yksityisyyden suojaan. On häikäilemätöntä vallantäyteyttä painostaa kulissien takana lainsäädäntöä valmistelevia virkamiehiä, poliitikkoja ja etujärjestöjä. Nokia ja EK haluavat suuryritysten sisällä työnantajalle pakkokeinolainsäädännön kaltaisia poikkeuksellisia oikeuksia. Tästä me vasemmistossa puhumme emmekä suinkaan kutsu poliiseja yrityksiin, kuten täällä ed. Söderman on asian ymmärtänyt.

Nokia-yhtiö on kirjannut johtavaksi periaatteekseen yhteisvastuun ja eettisyyden yhteisenä asiana. Lex Nokian valmistelu ja lakiehdotuksen sisältö osoittavat, että yhtiö on käsittänyt yhteisvastuun ja eettisyyden aivan kummallisella tavalla. Korkeat eettiset ja moraaliset velvoitteet koskevat kaikkia muita mutta eivät Nokia-yhtiötä itseään. Nokia ei ole kiinnostunut vain yrityssalaisuuksien valvonnasta, ei toki. Nokiaa kiinnostaa henkilöstön viestien tunnistetietojen eli henkilöstön yhteyksien kontrolloiminen. Median lähdesuojan murtaminen tämän lain seurauksena on merkittävä valtaus sensuurin suuntaan, ja täällä ed. Haavisto tästä aivan oikein muistutti.

Ajatellaanpa tilannetta, että yrityksessä on käynnissä merkittävä konflikti. Yritystä tai yksikköä ajetaan alas, väkeä suunnitellaan irtisanottavan, yritys rikkoo työehtoja, rikkoo ympäristömääräyksiä tai muita. On selvää, että yritys ryhtyy painostustoimiin, jos tunnistetietojen perusteella käy ilmi, että yrityksen työntekijä on ollut yhteydessä näissä asioissa mediaan, ammattiyhdistysliikkeeseen, työsuojeluviranomaisiin tai ympäristöviranomaisiin. Kysymys on siis työntekijöiden yksityisyyden suojan kaventamisesta ja työntekijöiden sananvapauden loukkaamisesta. Tätä lähdesuojan säilyttämisen ja sananvapauden yhteyttä ei lain valmistelussa ole huomioitu tai käsitelty, ja se käy ilmi kyllä siitä, ketä valiokunnissa on kuultu. Tämä problematiikka on täysin avaamatta ja käsittelemättä.

Arvoisa herra puhemies! Täällä on hämmästelty niitä menettelytapoja, joilla Nokia sanelee tahtonsa myös työmarkkinajärjestöille. Lex Nokian valmistelu osoittaa, miten suvereenisti yhtiö vie tahtonsa läpi myös työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen kolmikantapöydässä. Tätä en itse ihmettele, sillä jo rajun it-kasvun alkuvaiheessa Nokia muokkasi Metallityöväen Liiton johtoa suopeaksi rajuille työaikajoustoille, vapauksille käyttää määräaikaisia työntekijöitä, vuokratyövoiman laittomalle käytölle, alihankkijoiden verille kilpailuttamiselle ja pienille palkoille. Nokia uhkasi synnyttää maahan oman it-sopimusalan ja vastaavasti oman nokialaisen it-ammattiliiton, jos yhtiö ei saa metalli- ja teknologiateollisuuden sopimusalan sisällä täydellistä autonomiaa. Tuleva historiankirjoitus varmaankin kertoo meille, kuka tässä taistossa taipui.

Herra puhemies! Arvoisat edustajat, vastustan tätä lakia ja tulen äänestämän lain hylkäämisen puolesta. Tässä yhtiövalta polkee jalkoihinsa kansanvallan.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kuunneltuani tätä keskustelua olen kyllä hämmentynyt. Ei tässäkään tietysti järki voi noudattaa aina hallitus—oppositio-rajaa, mutta ei ole kyllä kansanvallalle kunniaksi se tapa, millä tämä asia on julkisuudessa ollut viime aikoina. Jo pelkät epäilykset ja ajatukset siitä, että painostetaan, uhkaillaan, ovat iljettäviä kansanvallassa.

Tietysti ihmetyttää, että määrätyt mediat ovat olleet tässä hyvin aktiivisia. Katsovatko ne tätä lakia vai mahdollisesti omaa lähdesuojaansa ja asiaansa? Sitten kokonaan oma lukunsa on huonomuistiset kriitikot. Se on kumma, että kun kritisoidaan ja sitten kun tullaan kysymään, mitä mieltä olet, niin en mä nyt oikein muistakaan enkä mä nyt ole niin sanonut enkä mä nyt varsinkaan ole sitä tarkoittanut, mitä olen sanonut. Tämä on hämmentävää.

Mutta se olennainen osuus tässä tietysti on se, että kysymys on verrattavissa kirjesalaisuuteen, ja se taas on perustuslaissa turvattu. Se perusta, jolla itse aion äänestää tämän lain hylkäämisen puolesta, on juuri tämä perusoikeuspykälä.

Minä en ole niinkään huolissani tästä yrityssalaisuuden vuotamisesta tämän lain kannalta, koska jos konna meinaa yrityssalaisuuksia vuotaa, niin tuskin hän niitä työntekijänä työnantajansa sähköpostista käsin tekee tai sitten on perin juurin yksinkertainen konna. Voi tietysti niitäkin olla.

Arvoisa puhemies! Kyllä näissä perusteluissa ja myös vastalauseissa on hyvin kuvattu tämä asia, niin että ei tämä nyt niin valtavan epäselvä ole. Kysymys on periaatteessa siitä, onko kirjesalaisuuteen verrattava perusoikeus rikkomaton vai eikö se ole. Mielestäni se on.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen jo pajatson keskiosan ja takaressun tyhjentänyt omalta osaltani tämän iltapäivän aikana, ja nyt on eturessun tyhjentämisen aika. Se tarkoittaa sitä, että kun ed. Sasi teki ehdotuksen tai vaatimuksen suorastaan esitti siitä, että tutkittaisiin perusteellisesti se prosessi, mikä tähän lakiin liittyen on julkisuudessa ja vähän muutoinkin tapahtunut, niin minusta tässä olisi vallan loistava aineisto tehdä opinnäytteitä tohtorinväitöskirjaan saakka, niin monipuolisesti tämä prosessi on hetkauttanut suomalaista yhteiskuntaa ja niin värikkäästi paljastunut erilaisia asenneilmastoja ja maailmoita ja myöskin kansainvälisesti, niin kuin ed. Kasvin ja minun käyttämistä puheenvuoroista kävi ilmi vertailtaessa, mitenkä samassa asiassa käyttäydytään Saksassa ja Suomessa.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! En ole vielä ehtinyt pajatsoa ihan tyhjentää, mutta sen verran jäi mietityttämään, kun sain vastauspuheenvuoron, että kun ei tästäkään oikeastaan ole keskusteltu. Tämä kuulostaa ehkä rankalta väitteeltä, mutta tosiaan media — täällä mainittiin päivän aikana, illan aikana, monta mediaa: iltapäivälehdistöä, Uutta Suomea, Suomen Kuvalehteä ja Hesaria, jotka ovat ottaneet tähän kantaa — niin tosiaan tämä Marshall McLuhanin, aikoinaan yhteiskuntaopin guruni, lause "media is message" ja kuinka se sitten sotketaan mahdollisimman monella tavalla, tosiaan tässä mielessä tämä ihan meidän käyttömediamme on sotkeutunut mielenkiintoisella tavalla sekoittamaan tätä asiaa. Liittyy ihan siihen, onko iltapäivälehti kyseessä tai sensaatiohakuinen lehti, niin nämä samat asiantuntijat, jotka ovat olleet täällä erilaisten valiokuntien, perustuslakivaliokunnan ja muitten, kuultavana, ovatkin antaneet erilaisia lausuntoja. En minä nyt usko oikein siihen, että ne ovat niin kauhean erilaisia lausuntoja antaneet. Kun toimittaja tai toimitusjohtaja — tai mitä niitä nyt on siellä mediassa, kaiken näköisiä mediaattoreita — on painottanut, halunnut tuoda, kysynyt vähän eri lailla, niin totta kai tästä nyt jokainen saa irti kaiken näköisiä versioita, koska vanha lakihan on, ei se nyt välttämättä huono ole, mutta koska tämä on se nopeiten vaihtuva alue ja me olemme kaikki tämän keskellä ja aivan niin kuin meillä on nyt tämä tietokoneyhteiskunta ja verkko, kun se on joka paikassa, niin se muistuttaa aika paljon tämmöistä jumalan olemusta, että jatkuvasti voi blogata toisille synnintuntoa tai jotain muuta vastaavaa kiirastulta ja pahempaakin.

Eli välittömänä tilana tässä meidän on ratkaistava, koska me elämme sen kanssa, me enemmän ja enemmän elämme tämän messagen kanssa, mess, ollaan messissä tässä, siis media mesettää, koko ajan tulee niin paljon kaikkea rojua torvesta, että tosiaan pakko on saada mahdollisimman selkeä ja turvallinen, jotenkin haltuun tämä asia. Senkin takia tämä keskustelu on toivottavasti vasta alkanut. Mutta tulen, etten unohda sitä, niin kun tämä nyt näitä perusoikeuksia kuiteskin minun mielestäni ainakin nakertaa sillä lailla ... Aina on vaaransa, kun on tämmöinen oikeistolaisempi hallitus, niin se jo pelkästään ideologiana viittaa semmoiseen vähän yliturvalliseenkin juttuun, ja ehkä kansanedustajat itsekään eivät välttämättä huomaa edustaessaan tiettyjä puolueita, että tämmöinen perusturva saattaa olla vaarassa, yksityisyyden suoja ja kaikkea tämmöistä, kun tuolla mukavasti pikkuhiljaa veistellään sieltä pieniä lastuja aina pois.

Niin, kun tämän kanssa nyt sitten eletään ja ollaan, niin toivottavasti, kun äänestän siis tätä vastaan tai sen hylkäämisen puolesta tai mikä se sana nyt onkaan, niin toivon, että mahdollisimman äkkiä tapahtuisi sitten jotain mokia, että saataisiin tästä hedelmällisiä oikeusjuttuja ja pidettäisiin tätä prosessia yllä, koska tosiaan sen verran vielä jatkaisin, että kun tämä media is message — se liittyy kaiken näköiseen hieromiseen ja muuta — niin tämä laki on sinällään, media law is message. Tavallaan tämä media — nyt minä puhun näistä meidän iltapäivälehdistämme ja vähän niin kuin päivälehdistä ja kaikista muistakin, jotka on tulleet tähän — on tehnyt meistäkin vähän idiootteja, koska monet ovat lukeneet omia lausuntojaan sitä kautta ja nyt kansanedustajat tavallaan saavat syikseen sen, että me teemme jotenkin epäselvää, huonoa lakia ja kaikki on sekaisin, ja vasemmisto vetää hernettä nenään koko ajan. (Ed. Erkki Virtanen: Hyvä kuvaus vallitsevasta tilanteesta!) — No, periaatteessa sen takia, että message minulle selvisikin, että tässä on tämä sekasotkuinen ydin, että tämä medialaki on tavallaan median kautta muuttunut, että media viestii oikeastaan omasta tilastaan meille tämän lain yhteydessä, että sekin täytyisi saada jotenkin paremmin kuriin eikä ainoastaan tätä nopeasti meidän kanssamme nyt muuttuvaa sähköistä viestintää tässä muodossa.

Ei muuta tällä kertaa.

Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunnassa päätimme yksimielisesti, että laki voidaan hyväksyä normaalin lain säätämisjärjestyksessä, ja lain tarkoituksena on suojata Suomessa toimivien suuryritysten yrityssalaisuuksia. Tältä osin me varmaan kaikki tässä salissa olemme sitä mieltä, että laki on tarkoitettu koskemaan tai sen ensisijainen tarkoitus oli koskea noin kymmentä Suomessa toimivaa yritystä ja sitä, että suomalaisten insinöörien osaamisen jaloja tuotteita on myöskin lainsäädännöllä turvattava.

Mutta viime päivinä on ollut uutisia, muun muassa tänään elinkeinoministeriön alivaltiosihteeri Markku Wallin on todennut, että Lex Nokian valmistelu on poikennut tavanomaisesta lainvalmistelusta, lakia valmisteltiin pienessä piirissä ja etujärjestöt ovat onnistuneet vaikuttamaan virkamiehiin. Tämä oli viimeisin STT:n viesti, jonka iltapäivällä luin Wallinin todenneen, ja samaan aikaan Toimihenkilöunionin puheenjohtaja Antti Rinne kertoi kuulleensa Nokian uhkauksista.

Mielestäni kaikki nämä painostusväitteet tulisi tutkia, ennen kuin me eduskunnassa tätä lakia uskallamme ulos antaa. Mikäli tämän tyyppisiä toimia on täällä ollut, niin ne olisi syytä tuoda päivänvaloon plus se, että en ole ihan varma siitä, onko myöskään medialla ollut tässä asiassa aivan puhtaat jauhot pussissa. Välillä tuntuu, että tässä on ajettu kuin käärmettä pyssyyn, että tämä laki ei toteutuisi muutamien medioiden kohdalta, ja myöskin joidenkin asiantuntijoiden lausuntoja on mielestäni aika vastuuttomasti mediassa lainattu, yksittäisiä lausuntoja, jotka eivät kuitenkaan ole kertoneet ihan koko totuutta siitä, mitä nämä asiantuntijat ovat koko lausunnollaan tarkoittaneet. Siinä mielessä myös medialla on vahvasti peiliin katsomisen paikka tässä asiassa.

Mutta nämä painostusväitteet tulisi tutkia ja miettiä sitä, uskallammeko me antaa tätä lakia ulos, ennen kuin nämä asiat on selvitetty, ja toivon, että nämä asiat tulevat päivänvaloon ja ne voitaisiin selvittää mahdollisimman pian.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Edustajat Kärkkäinen ja Pertti Virtanen pohdiskelivat median ja virkamiestenkin osuutta tässä lain valmistelussa. Mielestäni ed. Heidi Hautala täällä aikaisemmin kiteytti aika hyvin. Kun me olemme nyt itse kukin lukeneet niitä päivän lex nokioita, esimerkiksi Helsingin Sanomien sivuilta näitä myöntämisiä ja kertomisia ja sitten kieltämisiä, niin ed. Hautala kiteytti sen niin, että ei tarvita mitään painostusta, vaan Nokian edustajat keskustelevat ja kertovat vaikutelmiaan, omistajatahon toiveita tai mahdollisia odotuksia ja voi sanoa, että Nokian kuiskaus on sitten ukkosenjyrähdys joidenkin korvissa. Ei tarvitse olla mitään painostusta tai sellaista vaikuttamista, vaan kysymyksessä on keskustelu, niin kuin ed. Hautala sanoi, herrasmiesten keskustelu. Tämä on sitten vaan Suomessa, tässä Nokialandissa, niin voimakas informaatio ja signaali, että se otetaan tosissaan.

Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa puhemies! Vielä yhden asian haluan nostaa tässä: Mikäli tätä asiaa nyt ei eduskunnassa tulla hyväksymään ja tätä lähdetään vielä uudelleen valmistelemaan, näitten yhteisötilaajien ottaminen mukaan lain piiriin ei tällä hetkellä ole perusteltua ja se vaatisi tietoturvan osalta uuden, ehkä vähän huolellisemman valmistelun, joten tähän asiaan, mikäli tämä asia vielä palautuu valmisteluun, toivoisin kiinnitettävän erityistä huomiota.

Jyrki Yrttiaho /vas:

Arvoisa herra puhemies! Lex Nokian värikkäät vaiheet ja taustat olisi ihan hyvä selvittää perusteellisesti. Tässä maassa tarvittaisiin kyllä tällainen kansanvallan totuuskomissio tutkimaan, miten suuri raha ohjaa tämän maan lainsäädännön valmisteluja, miten julkeasti yksityiset yritykset, suuryritykset, pyrkivät alistamaan nämä demokratian perustuslailliset elimet ja ajamaan omia intressejään, eikä nyt ole kysymys vain Nokiasta. Eihän tästä ole pitkä aika, kun suuret amerikkalaiset lääkeyritykset lobbasivat täällä eduskunnassa ja puuttuivat täällä säädettävään lääkelainsäädäntöön.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Sen verran tämän Nokian ehkä tähän mukaan vetämisestä, kun muistetaan, kuinka ansiokkaasti tässä vielä kirjoitettiin Nokiasta edellisen laman jäljiltä, että Nokia pelasti koko maan, niin ehkä tässäkin on myös sen verran poliittisiakin tarkoitusperiä, että Nokiaa on ehkä haluttu syyllistääkin, koska se isona jaksaa kantaa tämän taakan, että jotkut poliittisista päätöksentekijöistä ovat ehkä pesseet tässä käsiään.

Sen verran tuonne vasemmallekin, että MOT:ssa tuli eilenkin ohjelma justiin S-marketeista ja Turun parkkihallista ja muusta kaikesta. Kyllä semmoinen vanha perinne tässä maassa on, että tämä raha, on se oikealla tai vasemmalla ollut, on aina puhunut aika rankastikin näissä päätöksenteoissa. Eihän se nyt mukavaa ole eikä suotavaa, mutta tosiaan ehkä tässä Nokialla käsien peseminen jotenkin tai syyllistäminen tuntuu vähän kohtuuttomaltakin, varsinkin kun se on vielä noin kaupunkinakin Tampereen naapurina ja olen vielä asunut aikoinani Pirkkalassakin, joka on kuulunut aikoinaan Nokia—Pirkkalaan. Kun tietää koko Nokian tavallaan historian, niin voi lähteä siitä, että siellä, jos missä, on sitten myös sitä asiantuntemusta ja huippuosaamista ihan oikeasti ja jopa sitä harvinaista välittämistä, että Nokia näinkin pitkälle on pysynyt tässä maassa.

Eli jotenkin tuntuu, että jotkut, onko sitten taas toimittajat ja media tai joku ihme vanhanaikainen politikointi, ovat tehneet tästä sen kaltaista, että ihan itsesuojeluvaiston nimissä — ja puhun nyt koko Suomesta tässä mielessä — tuntuu vähän kohtuuttomalta tosiaan tämän kaltainen, tämän tasoinen syyllistäminen tällä tasolla.

Jari Larikka /kok:

Arvoisa puhemies! Ihan ihmettelen tätä keskustelua tästä lobbaamisesta tämän talon sisällä. Me käsittelemme täällä päivittäin erilaisia lakeja, ja me kutsumme nämä samat lobbarit joka päivä tänne sisään meille kertomaan mielipidettään asiasta, ja riippuen aina siitä, minkä värinen hallitus täällä on, otetaan eri puolilta näitä asioita paremmin huomioon. Kyllä minä nyt vähäsen epäilen, että me oikeasti haluaisimme semmoista asiaa, että Nokia lopettaisi Suomessa lobbaamisen. Silloin kun se loppuu, niin täällä on monta muutakin asiaa kyllä ikävä. Minusta tämä tämmöinen omien asioiden ajaminen näillä etujärjestöillä ja yrityksillä on yksi niiden homma ja niiden tulee sitä tehdäkin.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Larikalle haluaisin todeta, että kyllä ihan väristä riippumatta kaikki hallitukset Suomessa varmasti, niin kauan kuin Suomessa on ollut elektroniikkaa valmistava Nokia, ovat suhtautuneet siihen täsmälleen samalla tavalla.

Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa puhemies! Tässä on tullut selkeästi Wallinin viestissä tänään esille se, että Lex Nokian valmistelu on poikennut selkeästi tavanomaisesta lainvalmistelusta. Tämä tekee ehkä tästä asiasta erikoisen. Tätä lakia on valmisteltu pienessä piirissä, ja etujärjestöt ovat onnistuneet vaikuttamaan virkamiehiin, se on hyvä, ja ministerit ovat sitten ikään kuin uskoneet tuon, mitä virkamiehet ovat heille syöttäneet. Mutta tässä tilanteessa Markku Wallinin viesti on selkeästi, että tämä on ollut poikkeuksellista.

Lain tarkoituksena on suojata Suomessa toimivien suuryritysten yrityssalaisuuksia, mutta mielestäni lakia olisi tullut rajata siten, että yhteisötilaajille annettaisiin oikeus käsitellä viestien tunnistetietoja vain ja ainoastaan yrityssalaisuuksien vuotamistapausten selvittämiseksi. Tässä on ollut hiukan huonoa myöskin lainvalmistelu, eikä ministeri omilla toimillaan ole helpottanut suinkaan sen asian prosessia.

Siinä suhteessa nyt nämä viimeiset viestit, mitä mediassa nähdään, ovat sellaisia, että täytyy olla varsin tarkkana, koska kansalaiset, tietyt ryhmät, käyvät varsin kuumina tässä asiassa. Jotta tästä asiasta ei jää tällainen yhden yrityksen likainen temppu mieleen ihmisille, niin näkisin, että tämä olisi järkevää valmistella ja tuoda uudestaan puhtaalta pöydältä eduskuntaan ja korjata nämä virheet, mitkä tässä nyt ovat esille vahvasti nousseet, ja tuoda tämä uusi laki. Se parantaisi nykyistä tilannetta selkeästi.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Sen verran vielä tuohon äskeiseen väitteeseen, että se oli sen verran kovaa kamaa. Minä olen kyllä mediasta vaan lukenut näitä juttuja, että kaikki hallituksessa ainakin ovat kiistäneet näitä juttuja. Sitten SAK:t, ja mitä näitä muita kaiken näköisiä järjestöjä siellä on, ovat kertoneet, että se on normaalia käytäntöä, nämä äänenpainot ja kaikki ovat tämmöisiä. Eli tämäkin meni taas siihen, että media on ikään kuin toiminut tässä oikeutena tai jotenkin saanut meidät jotkut ehkä uskomaan siihen, että nyt joku on käyttäytynyt hirvittävällä mafiameiningillä tässä ihan uudella tavalla, että meillä on uusi käytäntö. En vieläkään lähtisi tältä pohjalta tuomitsemaan, ennen kuin selkeästi sieltä jotkut ministerit tulevat todistamaan, että näin on käynyt ja vetäkää meidät niin kuin kölin ali.