Valto  Koski /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mitä äskeiseen keskusteluun tulee, niin kysymyksessähän oli Kainuun hallintokokeiluun liittyvä laki, johonka en halua enempää palata. Tietysti on mahdollisuus edustajien käydä laajempaakin keskustelua, ja toivon, että se aika vielä erikseen tulee.

Mitä nyt tähän hallituksen esitykseen 167/2004 vp tulee, on ensinnäkin todettava, että tätä esitystä valiokunnassa käsiteltäessä oltiin jo yhdessä vaiheessa sitä mieltä, että pitäisi hylätä koko laki sen takia, että ne kokeilutulokset, jotka tähän asti tästä kokeilulain tuloksena on saatu, eivät kauheasti puoltaneet sitä, että tämän lakiesityksen osalta olisi pitänyt jatkoa tehdä. Nyt kuitenkin sitten ajateltiin, että jos tämä laki kokonaan hylätään, niin niille henkilöille, kansalaisille, jotka ovat tämän lain sisällöstä jotakin hyötyneet, voisi olla aika ikävä viesti se, että kokonaan poistetaan siinä laissa olevat kohdat, joista kuitenkin joillekin ilmeisesti on ollut jotakin apua.

Tässähän ehdotetaan muutettavaksi toimeentulotuesta annettua lakia niin, että jatketaan tätä kokeilua, jossa jätetään ansiotulosta ottamatta huomioon tietyt asiat tukea myönnettäessä. Tämän ehdotuksen mukaan, joka on siis jatkoa nyt voimassa olevalle laille, huomioon ottamatta jätettäisiin 20 prosenttia toimeentulotukea hakevan henkilön tai perheen ansiotuloista, kuitenkin enintään 100 euroa kuukaudessa. Kun tätä asiaa pohdittiin asiantuntijakuulemisten jälkeen, valiokunta tuli siihen johtopäätökseen, että 20 prosenttia voisi siellä säilyä ja sitten nostettaisiin tätä 100 euron määrää, joka on nykyisessä laissa, 150 euroon. Tästä syntyi sitten yksimielinen valiokunnan kanta, jolloinka ainakin siltä osin voisi kuvitella, että tähän lain kannustavuuteen myönteisesti voitiin vaikuttaa.

Tässä on sen lisäksi tietysti aika merkittävä asema kuntien sosiaalitoimen päätöksillä, koska asiantuntijakuulemisten yhteydessä tuli korostetusti esille se, mikä tavallaan on yksi peruste sille, että valiokunta harkitsi jopa tästä luopumista, että samalla tästä 20 prosentin ja 100 euron käytännöstä on tullut kuntien päätöksenteossa tällainen pysyvä kaavamaisuus, jolloinka etuoikeutettu tulo voi joissakin tapauksissa jopa heikentää työssäkäyvien toimeentulotuen asiakkaiden tilannetta. Sen takia tämä 50 euron lisäys sinne otettiin, jos sillä olisi sitten tämän lain osalta jotakin myönteisempää merkitystä.

Kun valiokunta on valtion tulo- ja menoarviota koskevassa lausunnossaan valtiovarainvaliokunnalle kiinnittänyt keskeisesti huomion niihin asioihin, jotka varmasti nousevat nyt tulopoliittisen kokonaisratkaisun yhteydessä tehtävän veropaketin ohella keskusteluun — köyhyyden ja syrjäytymisen sisältökysymyksiin ja muun muassa 7 prosentin omavastuun asianmukaisuuteen ja muihin, kuten työmarkkinatuen korotustarpeisiin jne. — niin valiokunta on niitä jonkun verran lausunnossaan avannut.

Tavoitteena kuitenkin on edelleen se, että ensi keväänä kokonaisuudessaan tämän perhepoliittisen uudistuksen yhteydessä ja sitten niin sanotun Skogin työryhmän selvityksen yhteydessä, jossa työmarkkinatukea harkitaan uudelleen, voitaisiin tämä koko köyhyyspaketti, niin kuin valiokunta on näitä päätöksiään linjannut, ottaa yhteiseen tarkasteluun ja samalla tarkastella näiden tuloloukkujen vaikutuksia sosiaaliturvaan henkilötasolla. Nämä seikat on haluttu, vaikka ne ei suoraan tähän lakiin sisältyneetkään, nostaa esille sen takia, että tulee korostetusti esiin sosiaaliturvan matalan tason merkitys ja sen korottamisen merkitys erityisesti niiden ihmisten kohdalla, joilla on toimeentulovaikutuksia tämän matalan tason takia.

Oikeastaan tässä ei sen kummempaa ole. Valiokunta ehdottaa, että tämä laki hyväksytään muuten muuttamattomana, paitsi että 11 §:n 3 momentti tulisi kuulumaan niin, että säännöksen määräaikaisen soveltamisen aikana ansiotulot voitaisiin jättää huomiotta 150 euroon saakka. Valiokunta ehdottaa lisäksi voimaantulosäännöksen sekä johtolauseen teknistä selkiyttämistä väliaikaisen muutoksen osalta. Myöskin seurantaa halutaan korostaa niin, että kun kokeilu nyt jatkuu, niin sinä aikana vielä tarkemmin paneuduttaisiin niihin kohtiin, joita aikaisempi seuranta on jo jossakin määrin valottanut.

Ikävältä tuntuu se, että vaikka me olimme näistä köyhyyden ja syrjäytymisen ongelmista pitkälti yhtä mieltä, niin siitä huolimatta tähän käsittelyyn liittyi vastalause ja ponsiesitys, jotka varmasti esitellään niiden osalta, jotka ovat tämän vastalauseen allekirjoittaneet. Mielestäni tähän lakiin, vaikkakin 11 § sen mahdollistaa, näitä asioita ei voida laajemmin ottaa. Niinpä valiokunta onkin päättänyt omalta osaltaan, että näitä asioita jatketaan oman linjauksen mukaisesti. Tältä osin ei ole muuta sanottavaa.

Marjaana Koskinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Liittyen tähän vastalauseeseen, pykälään 11, esitän vastalauseen mukaisen muutosesityksen, että lapsilisiä ei oteta tuloina huomioon toimeentulotukinormilaskelmassa. Teen sen esityksen. Muutama peruste siihen:

Vuodesta 94 lähtien on leikattu toimeentulotukiperheiltä noin 140 miljoonaa euroa tätä kautta. Paavo Lipposen ykköshallituksen aikaan tehtiin asumiskulujen 7 prosentin omavastuu, joka on leikannut 42 miljoonaa euroa. Tämä on puolet varallisuusverosta. Jos nyt ajatellaan, että voidaan rikkaille antaa, niin annetaan köyhille edes puolet siitä. Sen takia teen tämän ehdotuksen. Käyn laajemman keskustelun, kun asia tulee kakkoskäsittelyyn. Tällä kertaa on kiire.

Erkki  Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Vastalauseen toisena allekirjoittaneena kannatan ed. Koskisen tekemää esitystä. Tässä on kysymys nyt siitä, että lapsilisää saavat perheet, jotka saavat myös toimeentulotukea, voisivat saada lapsilisän korotukset, kun niitä tulee. Kaikki muistamme, että edellisen lapsilisien korotuksen yhteydessä kävi niin, että kaikkein köyhimmät eli toimeentulotukea saavat toki saivat sen korotuksen, mutta siitä tuleva hyöty tietysti leikkaantui, koska tämän kytkennän vuoksi vastaavasti toimeentulotuki pieneni. En usko, että kukaan tässä salissa rehellisellä mielellä istuva kaipaa erityisiä perusteluita sille, että tällainen tilanne ei voi olla millään tavoin oikeudenmukainen.

Toisekseen ed. Koskinen viittasi tähän asumismenojen omavastuuseen toimentulotuen määräytymisen osalta. Vaikka se pykälä ei ollut auki, pidimme kuitenkin välttämättömänä kirjoittaa siitä ponsiesityksen vastalauseeseen, koska se on todennäköisesti tällä hetkellä pahin syrjäytymistä ja köyhyyttä tässä maassa aiheuttava lakipykälä. Sen enempää sitä perustelematta — saatan sen myös tehdä toisen käsittelyn yhteydessä — totean vaan, että tältäkin osin vastalause on perusteltu, toisin kuin valiokunnan puheenjohtaja esitti. Vaikkakin toki myönnän, että valiokunnan mietintö sinänsä on kohtuullisen asiallisesti kirjoitettu, niin se oli kirjoitettu viime vuonna ja niin se oli kirjoitettu sitä edellisenäkin vuonna. Tässä on aivan sama ilmiö, mihin viittasin jo eilisten lakiesitysten käsittelyn yhteydessä. Me toistamme toistamasta päästyämme näitä yksivuotisia lakeja, joilla köyhintä kansaa kuritetaan. Siihen olisi syytä saada muutos.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Niin kuin täällä on tullut jo esille, kysymys on köyhyydestä, syrjäytymisestä ja perhepolitiikasta. Voi sanoa, että jos siitä paljon on puhuttu, että meillä vahvistetaan lapsiperheitten asemaa ja yleensä perhepolitiikkaa, tämä on yksi surullinen huomio siitä, että näin ei tapahdu. Tässä on kysymys kokeilulaista, jota vielä on tarkoitus soveltaa tuonne vuoteen 2006. Kun tätä on jo seurattu tämän kokeilun aikana, kun se on ollut, niin täällä todetaan, valiokunnan kannanotoissakin se on, että niitä tavoitteita, joita sille asetettiin, mitä sen ajateltiin myönteistä tuovan, tämä uudistus ei ole tuonut.

Tietenkin se on syynä, että meidän sosiaaliturvamme matala taso on yksi ongelma, ja valiokunnan mietinnössä on muitakin — mitkä ovat nämä yhteensovittamisen ongelmat ja tiedotuksen jne. — mitkä ovat tuottaneet sen, että tällä ei ole mihinkään myönteisiin tuloksiin päästy. Olen todella mukana tässä vastalauseessa ja erityisesti myös sen ponsiosassa, jossa on tämä, että hallitus selvittää pikaisesti mahdollisuuden toimeentulotuen tasokorotukseen ja että toimeentulotuen asumiskulujen 7 prosentin omavastuuosasta luovutaan. Tähänhän liittyen on ollut lakialoitteitakin. Tässä tietysti se esitys, mikä tuossa pykälämuutoksessa on, on aika laaja, mutta näen, että nämä lapsiperheet ansaitsevat sen kaiken.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Tämän sosialidemokraatti- ja keskustajohtoisen hallituksen, jossa myöskin Rkp on mukana, ehdoton häpeäpilkku on se, että kun lapsilisiä korotettiin 10 euroa lapselta, niin tätä korotusta eivät saaneet Suomen kaikista köyhimmät lapsiperheet. Minusta se on niin suuri häpeä, että minä en voi käsittää, miten tämä eduskunta on voinut sellaisen hyväksyä. Hallituspuolueen kansanedustajat, jotka nyt istutte täällä, pistäkää käsi sydämelle — menikö tämä oikein?

Tämä ei tapahtunut vahingossa. Ei, tämä tapahtui aivan tarkoituksella. Nimittäin ministeri Hyssälältä useaan kertaan kysyin kyselytunnilla, aiotteko te hoitaa niin, että myöskin nämä kaikista köyhimmät lapsiperheet edes tämän 10 euron korotuksen saisivat — niin ei. Ei ollut kuulemma rahaa. Sen sijaan kansanedustajan tulotasolla ja vieläkin paremmilla tuloilla olevat henkilöt kyllä saivat tämän 10 euron korotuksen lapsilisiinsä. Minusta se kuvaa kyllä hyvin paljon tämän hallituksen ja hallituspuolueiden kansanedustajien arvomaailmaa, että edes valtiovarainvaliokunnassa, joka käsittelee budjetin eduskunnassa, tätä asiaa ei korjattu.

Tämän lain yhteydessä se olisi voitu korjata edes nyt. Mutta siihen sosiaali- ja terveysvaliokunnalla ei ollut halukkuutta. Minusta se on ihan käsittämätöntä. Ed. Rehula varmasti tulee sen sitten täällä vielä tänään selvittämään, miksi tätä 10:tä euroa ei voitu näille kaikista köyhimmille lapsiperheille tässä yhteydessä antaa. Kaikista huvittavintahan tässä oikeastaan on se, että me odotamme, että nämä kaikista köyhimmätkin lapsiperheet ja muut ihmiset kävisivät äänestämässä. Miksi he kävisivät äänestämässä, kun heitä tällä tavalla kohdellaan eduskunnassa? Mutta ehkä joidenkin tavoite onkin se, että nämä kaikista köyhimmät ihmiset eivät menekään äänestämään, ja kannustinloukkutyöryhmällähän, jonka ed. Soininvaara varsin hyvin muistaa vuoden 1995 jälkeen, oli juuri tämä ajatus, että nämä kaikista köyhimmät lapsiperheet pistetään vaikeuksiin, ja silloin oppositiossa ollut keskustapuolue minun käsittääkseni vastusti niitä toimia, ainakin toivon niin, että se vastusti, en voi ihan varmaksi niin sanoa.

Valiokunnan puheenjohtaja, ed. Valto Koski äsken tuossa sanoi, että tämä laki ei ole saavuttanut niitä tavoitteitaan tämän etuoikeutetun tulon suhteen, mitä oli tavoiteltu. En tiedä, mitä kaikkea tässä on tavoiteltu, kun ei ollut mahdollisuutta varajäsenenä kaikissa kokouksissa olla läsnä, mutta tiedän, että monet ihmiset ovat saaneet työstään edes tämän 100 euroa palkaksi, kun tämä etuoikeutettu tulo on ollut olemassa.

Minulla on esimerkki, olen avustanut henkilöä — valittanut niin pitkälle kuin se on mahdollista — joka oli seitsemän päivää työssä. Hän oli sitä ennen työmarkkinatuella ollut ja toimeentulotukiasiakas. Hän pääsi seitsemän päivän työhön, ja hänen toimeentulotukensa leikattiin kahdelta kuukaudelta eteenpäin, vaikka toimeentulotukioppaassa kerrotaan, että vain poikkeustilanteissa, jos tulee urakkapohjia tai tulee jotakin tällaista ylimääräistä tuloa sille ajalle tai joku perintö- tai ylimääräinen tulo, se voidaan jaksottaa pitemmälle ajalle kuin tämä normaali tulo on ollut. Mutta kyseisessä kaupungissa on normaali tapa, että se jaksotetaan kahdelle kuukaudelle. Ajatelkaa, seitsemän päivän työtulo, ja tälle henkilölle ei jäänyt käteen mitään muuta kuin tämä 100 euroa, jonka tämä etuoikeutettu tulo toi. Arvatkaa mitä tämä henkilö sanoi: Se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun hän lähtee töihin, koska hänelle ei jää tästä mitään. Sitäkö me olemme ajaneet, sellaistako toimeentulotukijärjestelmää me olemme ajaneet?

Minun mielestäni silloin, kun tämmöisiä säännöksiä laaditaan kunnissa, se tarkoittaa sitä, että siellä ei ole ollenkaan käsitystä kokonaistaloudesta, koska nythän pitäisi kannustaa ihmisiä menemään töihin, ja jos on kysymys vain seitsemän päivän tulosta, niin hyvä jos tarvitsee ottaa ylipäätään ollenkaan sitä huomioon toimeentulotuessa. Tässäkin tapauksessa henkilö kerkesi jo käyttää tämän rahan, ennen kuin hän tiesi kahden kuukauden kuluttua, että toinenkin kuukausi vielä häneltä leikataan tätä toimeentulotukea. No, sehän oli tietenkin ruokarahasta sitten pois.

Nyt täytyy antaa kiitokset ed. Soininvaaralle siitä, että hänen aikanaan edes tämä 100 euron etuoikeutettu tulo tähän hyväksyttiin, tai hänen ehdotuksestaan. Eli on mahdollisuus kyllä myöskin parantaa näitä lakeja, jos on siihen halukkuutta riittävästi. Näitten ehdotusten yhteydessä on tietysti mahdollisuus asettaa toiveita, ja nyt kyllä on nähtävissä jo, kun on 10 vuotta eletty sitä aikaa, kun on tämä asumisen 7 prosentin omavastuu ollut tässä toimeentulotuessa, että sillä ei ole ollut mitään muuta vaikutusta kuin se, että nämä ihmiset saavat sen 7 prosenttia vähemmän käteen rahaa. Ei heillä ole ollut mahdollisuutta muuttaa pienempiin asuntoihin, ei monessa paikassa edes ole tarjolla sellaista.

Käsittämättömintähän tässä on se, että vaikka ihminen muuttaisi pienempään asuntoon, vaikka kuinka pieneen luukkuun muuttaisi, niin silti yhä edelleen häneltä tämä 7 prosenttia peritään. Jos sillä olisi kannustinvaikutusta tavoiteltukaan, niin silloinhan olisi pitänyt tehdä niin, että jos tavoite oli, että henkilöt muuttavat pienempiin asuntoihin, niin silloinhan olisi pitänyt tämän muuton jälkeen lopettaa tämä leikkaus — mutta ei. Haluammeko me, että lapsiperheet esimerkiksi muuttavat pienempiin asuntoihin? Eivätkö tänä päivänä Suomessa lapsiperheet asu liiankin ahtaasti? Niin kuin tuossa aikaisemmassa selontekokeskustelussa viime viikolla totesin ryhmäpuheenvuorossa, lapsiperheet asuvat ahtaasti ja kun lapset ovat muuttaneet pois, sen jälkeen asutaan leveästi. Keskimäärin se näyttää sitten kohtuullisen hyvältä, mutta onko se hyvä asia nyt näin?

Nyt olisi minusta aika tarkastella näitä kannustinloukkutyöryhmän aika ikäviä aikaansaannoksia niin, että poistettaisiin ne huonot lait, jotka silloin lama-aikana ja välittömästi laman jälkeen tehtiin, kun nyt voidaan myöskin arvioida, ovatko ne tavoitteet toteutuneet vai ei. Tunnustan tässä, että olen ollut mukana tekemässä niitä. Ei ollut kovin helppoa silloin vastustaa, vaikka kuinka yritimme, ja oli tiedossakin se, että kaikki ei mene nyt oikein. Mutta nyt viimeistään pitäisi katsoa peiliin ja katsoa, että myös näiden kaikista köyhimpien perheiden ja myöskin yksittäisten henkilöiden, jotka joutuvat menemään toimeentulotukiasiakkaiksi, elämää hieman kohennettaisiin eikä pelkästään hyvätuloisimpien, joilta varallisuusveroa nyt ollaan kokonaan poistamassa.

Osmo Soininvaara /vihr:

Arvoisa puhemies! Haluaisin kommentoida tätä väitettä, että nyt käsittelyssä oleva kokeilulaki ei olisi ollenkaan vastannut niitä tavoitteita, joita sille on asetettu. Sille ensinnäkin asetettiin aika monta tavoitetta ja sitä tavoitetta, että se edistäisi toimeentulotuella olevien työllistämistä, ei ole pystytty vielä tutkimaan ollenkaan. Väitän, että sen tutkiminen muutenkin on aika vaikeata.

Mutta toinen tavoite siinä oli yksinkertaisesti edistää oikeudenmukaisuutta, ja ehkä, jos ed. Huotarin esimerkkihenkilö ei olisi saanut sentin senttiä siitä työssäkäymisestä, kyllä hän olisi ollut varmasti vielä vähän katkerampi siitä asiasta. Kyllä minusta jollakin tavoin on oikein, että jos sosiaaliturvalla oleva ihminen tekee töitä, myös hän saisi tästä työstä itselleen sentään jotakin. Kyllä tämä on yksinkertaisesti vaan oikeudenmukaisuuskysymys. Pidän myös aika päivänselvänä, että se jollakin tasolla vaikuttaa myös näihin työhaluihin, saako siitä yhtään mitään itselleen vai edes jotakin.

Sitten, arvoisa puhemies, kun tämä 7 prosentin omavastuu tähän tuli, silloinhan toimeentulotukea myös pikkuisen nostettiin, mutta lopputulos oli sen ajan hengen mukaisesti, että niin kuin kaikkia muitakin etuisuuksia oli leikattu, myös tätä leikattiin. Jos tuo leikkaus haluttaisiin perua, silloin pitäisin parempana nostaa toimeentulotuen normia kuin poistaa kaikki omavastuu vuokrista yksinkertaisesti sen takia, etten luota oikein vuokranantajien moraaliin. Pääkaupunkiseudulla, missä nämä ongelmat ovat ehkä kaikista vaikeimpia, tämä 7 prosenttia ei ole se olennainen asia vaan vuokrakatto ja se suurin mahdollinen vuokra, jonka kunta maksaa. Vuokranantajat näyttävät olettavan, että toimeentulotuessa on noin 25 euroa klappia, koska kaikki vuokrapyynnöt ovat toimeentulotuen normi plus 25 euroa.

Riikka Moilanen-Savolainen /kesk:

Arvoisa puhemies! On kyllä kovin vaikea ymmärtää sitä viestiä, mitä täällä puhutaan muun muassa opposition suunnasta, että köyhintä kansaa tällä lailla nyt kuritetaan. Tämä on kuitenkin laki, jossa on hyvin paljon positiivisia piirteitä, ja tällä pyritään nimenomaan kannustamaan niitä ihmisiä, jotka elävät viimesijaisen toimeentuloturvan varassa. Tämän lisäksi valiokunta kuitenkin sai parannettua esitystä niin, että tätä rajaa nostettiin 100 eurosta 150 euroon. Minun mielestäni työllisyys on parasta perusturvaa, ja meidän päättäjien on kaikella tavalla kannustettava ihmisiä nimenomaan työn pariin.

Valiokunnan käsittelyssä tuli ilmi, että kunnissa on kyllä kovin kirjava käytäntö, ja sen takia tähän mietintöönkin on lisätty kohtia, joilla halutaan selkiyttää ohjeistusta. Tämän lisäksi valiokunta korosti myös seurannan merkitystä. Seurantaa on jo tähän asti tehty, mutta jatkoa ajatellen sitä tulee vieläkin entisestään tehostaa. Valiokunnan mietinnöstä voi lukea myös hyvin selkeästi niitä ajatuksia, jotka tukevat niitä epäkohtia, mitä täälläkin on nostettu esille. On kohtia, joihin myös valiokunta haluaisi puuttua toimeentuloturvan osalta, mutta toivottavasti tähän palataan, kun tämä kokonaisselvitys saadaan eduskuntaan.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Laki toimeentulotuesta annetun lain 11 §:n muuttamisesta — olen yksi sen muuttamisen allekirjoittajista. Tällähän yritetään poistaa köyhyyden syitä Suomesta. Pienien etuuksien korottamisella on tärkeä rooli köyhyysongelmien voittamisessa, sillä useitten eri tutkimusten mukaan köyhyyden pääsyy ei ole vain pitkään jatkunut työttömyys vaan myös perusturvan riittämätön taso. Hallitus on luvannut korottaa lapsilisiä ensimmäisen lapsen osalta mahdollisesti jopa 10 eurolla kuukaudessa. Lapsilisien korottaminen tulee varmaankin tarpeeseen monissa pienituloisissa perheissä. Muodollisesti kaikki lapset kyllä saavat lisää, mutta toimeentulotuen varassa eläviltä perheiltä maksettu lapsilisä vähennetään suoraan toimeentulotuesta. Täten ne perheet, jotka lapsilisiä eniten tarvitsevat, eivät lainkaan hyötyisi suunnitelluista lapsilisien korotuksista.

7 prosentin omavastuusta sanoisin, että se on Stakesin tutkijoittenkin mukaan yksi suurimpia syitä Suomessa olevaan köyhyyteen. Toinen tapa, millä voitaisiin vaikuttaa pienituloisten ja köyhien ihmisten asiaan, on laatia Suomessa väliaikainen vuokrakatto. Asumiskustannukset ovat erittäin suuria, ainakin kasvupaikkakunnilla, kuten Jyväskylässä, kotikaupungissani, ja myös Helsingissä ja muualla.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Ed. Huotari piti edellä erinomaisen puheen köyhimpien lapsiperheiden puolesta. Olen kyllä hänen kanssaan samaa mieltä siitä, että tämä on se ryhmä, johon tulisi erityinen huomio nyt kiinnittää varsinkin, kun näyttää olevan myös liikkumavaraa järjestellä uudella tavalla tätä talouden ylläpitoa.

Toimeentulotuen asumiskulujen 7 prosentin omavastuun poistaminen on mielestäni oikea tavoite ainakin osittain toteutettuna. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä on useita vuosia peräjälkeen ehdottanut omassa tasapainotetussa vaihtoehtobudjetissaan, että tämä omavastuu puolitettaisiin. Jäin vain miettimään, kun ed. Huotari peräänkuulutti ja aloitti puheensa peräänkuuluttamalla eduskunnan moraalia asioista päätettäessä. Tätä samaa kysymystä olen itse kymmenen vuoden ajan täällä ihmetellyt, ja valitettavasti on todettava, että juuri tämä esitys toimeentulotuen asumiskulujen 7 prosentin omavastuusta tuli sen hallituksen toimesta, jossa myös vasemmistoliitto istui, eli vasemmistoliitto oli avainasemassa vaikuttamassa tähänkin kysymykseen ja täällä myös äänesti näitä kristillisdemokraattien ehdotuksia vastaan kahdeksan vuoden ajan myös tämän kysymyksen suhteen. Mutta hyviä puheita olette nyt puhuneet, ja toivotaan, että tämä asia lähtisi vihdoin edistymään.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Päivi Räsänen oli täysin oikeassa siinä, että vasemmistoliitto oli avainasemassa silloin, kun tätä 7 prosentin omavastuuta oltiin tekemässä. Nimittäin kokoomus, vihreät ja sosialidemokraatit ajoivat 20 prosentin omavastuuta. Silloisen ministerin Terttu Huttu-Juntusen ansiosta yön pimeinä tunteina, kun Ben Zyskowicz oli jo kerennyt lähteä pois neuvotteluista, se saatiin sitten laskettua 7 prosenttiin, joka sekin oli vielä korkea mutta kuitenkin parempi tulos kuin se, että olisi leikattu 20 prosenttia, mikä olisi ollut täysi katastrofi näille perheille. Sen vuoksi olemme nyt tässä vasemmistoliiton vaihtoehtobudjetissa esittäneet, että poistaisimme tämän kokonaan, koska meidän mielestämme se oli silloin jo virhe, mutta nyt ennen kaikkea meidän vaihtoehtobudjetissamme tähän kyllä riittää rahaa, mutta hallituksen oikeassa budjetissa ei näy riittävän rahaa.

Ed. Moilanen-Savolaiselle sanoisin: En ole väittänyt sanallakaan, että tässä laissa oleva muutos nostaa tämä etuoikeutettu tulo 100:sta 150:een olisi huono, vaan sanoin, että tämän lain yhteydessä olisi ollut täysi mahdollisuus korjata se 10 euron lapsilisän menetys, jonka nämä toimeentulotukiasiakkaat ovat menettäneet. Täytyy kuunnella, miten asioista puhutaan. Kyllä minä sen verran olen näihin perehtynyt, että en puhu ihan mitä sattuu.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Keskustelussa valiokunnassa sekä nyt siinä, mikä näkyy valiokunnan kannanotoissa, kyllä minusta selkeästi tulee esille se, että siihen, mitä tällä kokeilulla tavoiteltiin, ei ole päästy. Täällä se selkeästi sanotaan ja todetaan näistä kokeilun vaikutuksista, koska seurantatutkimus, kesäkuussa 2004 julkaistu, osoittaa sen, että tavoitteisiin ei ole päästy. On hyvä, että se on tänne kirjattu, ja se on minusta hyvä todeta. Niin kuin tässä sanotaan, ikään kuin tämmöisestä teknisestä lain muutoksesta on sitten kysymys. Silloin kaikki se, mitä ajatellaan tämän lapsiperheille tuovan, jää syrjään.

Kyllä todella kiitos ed. Huotarille ajatuksista lapsiperheiden näkökulmaan! Kyllä tämä on juuri sellainen laki, jonka yhteydessä pitää ajatella näitä arvoasioita vähän syvemmin ja tietenkin nähdä, että tässä nyt tehtiin myönteinenkin muutos tähän, korotettiin 150:een saakka tätä ansiotuloa, mikä otetaan huomioon. Mutta tämä perusperiaate, mikä tämän lain kohdalla on, pitää nostattaa esille, ja se on se ongelma, että köyhyyttä ja syrjäytymistä tapahtuu lapsiperheissä tämän lain jälkeen.

Jaana Ylä-Mononen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Halusin nimenomaan myöskin tämän lain myönteisistä kohdista nyt ottaa puheenvuoron, kun syntyi kieltämättä käsitys, että tässä olisi nyt kaikki menossa vaan jotenkin huonoon suuntaan. Kyllä tämä ed. Huotarin täsmennys ja korjaus oli oikein tervetullut. Minä näen ihan merkittävän eron siinä, että nyt tämä summa on muuttunut 100 eurosta 150 euroon. Muistan varsin hyvin viime kaudella tämän periaatteellisen keskustelun sosiaali- ja terveysvaliokunnassa tästä asiasta. Kyllä silloin ykskantaan mielestäni todettiin, että tämän tyyppistä korjausliikettä on helppo olla kannattamassa, kannustaa työntekoon, kannustaa ansioon, pieneenkin. Tietenkään tällä yksityiskohdalla ei koko toimeentulotukiproblematiikan ongelmia ole mahdollista korjata.

Virpa Puisto /sd:

Arvoisa puhemies! Kuuntelin tätä keskustelua huoneessa ja totesin, että joku raja on silläkin, miten asiat vääristyvät vuosien aikana. Kun ed. Huotari kuvaili, miten asumistuen omavastuuosuus on päätetty, eduskunnan pöytäkirjoista nyt löytyy, että te äsken puheessanne väititte, että sosialidemokraatit olivat ajamassa 20 prosentin omavastuuta. (Ed. Huotarin välihuuto) — Te olitte äsken sanomassa, että eduskunnassa sosialidemokraatit olivat sitä ajamassa. — Olemme olleet molemmat siinä samassa valiokunnassa. Olen toiminut itse silloin puheenjohtajana, joten tiedän, miten se asia on hoitunut. Sitä on silloin prosentti prosentilta neuvoteltu alas. Viimeinen kohta, johon se pysähtyi, oli se 7. Tiedän, kun olen pitänyt kampea kädessä. Jos siihen ei olisi pysähtynyt, se olisi kokoomuksen toimesta vedetty takaisin sinne 20:een. Se oli tavoite. Tavoite oli se. Tämä 7 oli tiukkojen neuvottelujen, kovan vääntämisen tulos. Silloin sovittiin, että tätä jäädään seuraamaan.

Se, mitä täällä on puhuttu siitä, että se ei toimi, pitää paikkansa. Se ei toimikaan. Sosiaalivaliokunnan lausunto kertoo asiantuntijalausunnoista, että tämä ei ole kannustava eikä tämä ole kuin köyhyyttä lisäävä. Toivonkin, että vielä tällä kaudella, eikä kukaan ole vielä sanonut, ettei vaikka ensi vuoden budjettiin, löytyisi määräraha, josta on arvioitu, että se on noin 43—45 miljoonaa euroa, joka on, kuten täällä on tänään todettu, vain varjo siitä, jos voidaan 120 miljoonaa ottaa varallisuusverosta. Johan meillä pitää olla tämäkin raha.

Toinen asia on se, että täällä kerrottiin, että kukaan ei ole kokenut huonoa omaatuntoa hallituksessa siitä, että kun lapsilisiä nostettiin, toimeentulotukea saavat eivät sitä saaneet. Sekään ei ihan pidä paikkaansa. Olen ainakin itse jättänyt rinnakkaislakialoitteen, että sitä ei olisi yhteensovitettu toimeentulotuen kanssa. Olen hyvin voimaperäisesti tehnyt sen kanssa töitä. Sille, että sosiaalivaliokunta ei halunnut sitä käsitellä, en voi edustajana mitään, kun en ole sen valiokunnan jäsen. Tämä jääköön pöytäkirjoihin.

Heikki A. Ollila /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toivotan ed. Puistolle menestystä, kun hän yrittää ensi vuoden budjetissa saada äsken kuvaamaansa tilannetta parannetuksi, ja voin omalta osaltani luvata, että kun se esitys sitten tänne tulee, niin kokoomus tulee sitä tukemaan. (Eduskunnasta: Oho!)

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Kerroin äsken tilanteen, mikä oli kannustinloukkutyöryhmässä. Kannustinloukkutyöryhmässä kaikki muut hallituspuolueet ajoivat sitä 20 prosenttia. Olin nimittäin pettynyt siihen, että siellä, kannustinloukkutyöryhmässä, sosialidemokraattien edustaja ei ollut valmis tukemaan silloin ministerinä ollutta Terttu Huttu-Juntusta. Kun näin niitä papereita, mitä sieltä tuli aikoinaan, niin kyllä täytyy sanoa, että hirvitti niitä lukea. Nimittäin jos lapsien lukumäärä perheessä ylitti kolme, niin se oli kauhistus. Minusta se on ihan käsittämätöntä, että viime viikolla kun puhuttiin perhepolitiikasta, me olemme nyt siinä tilanteessa, että me olemme eduskunnassa tehneet sellaisia ratkaisuja, jotka ovat johtaneet siihen, että lapsiperheet kokevat, että heitä ei arvosteta. Mutta en ole puhunut siitä, että eduskunnan valiokunnassa sosialidemokraatit olisivat olleet vastustamassa. En sanallakaan ole sitä sanonut ja tiedän sen, kun olen itse istunut myöskin siinä valiokunnassa, että yhteistyössä pyrimme siihen, ettei olisi tätäkään tarvinnut tehdä, mutta siellä hallituksen kannustinloukkutyöryhmässä tilanne oli toinen.

Sitten sanoisin vielä ed. Puistolle, että minä ihan oikeasti luotin silloin, kun budjetti oli valtionvaroissa, silloin kun tätä lapsilisää tehtiin, siihen, että te saatte enemmistön tueksenne myöskin omassa ryhmässänne ja sitten keskustassa. En tiedä, mistä se oli kiinni. Silloin tässä pääsääntöisesti istui vain keskustalaisia, kun äsken puhuin siitä ja sanoin, että toivottavasti koette sydämessänne sen nyt, että tämä muutos ei tullut, mutta sen tiesin, että te kyllä yrititte siinä parhaanne tehdä.

Ed. Ylä-Mononen oli saanut sen käsityksen, että minun mielestäni tämäkin 100 euron tulorajan nosto 150:een olisi huono asia. Minähän kerroin täällä oikein esimerkin siitä, että jos edes tätä 100:a euroa ei olisi olemassa, niin silloin niille ihmisille vasta huonosti kävisi, koska heille ei jäisi mitään käteen siitä työssäkäymisestä niitten sosiaalitoimistojen alueella, jotka tulkitsevat sillä tavalla, että työtuloa voi jaksottaa vaikka esimerkiksi kahdelle kuukaudelle eteenpäin, ja käytännössä sillä tavalla henkilö menettää sen työtulon kokonaan. Minusta on hyvä, että valiokunta on parantanut tätä 100:sta 150:een, mutta tämä perusongelma, että köyhyyttä ei ihan oikeasti tässä hallituksessa oteta vakavasti ja sen aiheuttamia seurauksia ei oteta vakavasti, on se huoli, ja siitä kuvaavin esimerkki on tämä 10 euron lapsilisän vaikutus toimeentulotukea pienentävästi.

Valto Koski /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti: Nyt täytyy muistaa, vaikka tässä nyt on avattu koko tämä sosiaalisektori, että kysymys on vaan kokeilulain jatkamisesta, jonka sisälle sitten voidaan näitä asioita uittaa vaikka kuinka paljon.

Kun totesin, että minä irrottaudun ainakin siinä mielessä näistä arvostelun kohteista ja valiokuntakin, ettemmekö me olisi tätä köyhyyden ja syrjäytymisen ongelmaa ja koko probleemakenttää avanneet. Meillä on sellainen valtion tulo- ja menoarvioon liittyvä lausunto, jonka sisälle on nimenomaan laitettu kokonaisvaltaisesti tämän köyhyyden ja syrjäytymisen ongelmakentän selvittäminen, muun muassa 7 prosentin asumistuen omavastuuosuuden poistaminen, työmarkkinatuen tasokorotus, sen lisäksi sitten Skogin työryhmään liittyen koko tämä työmarkkinatuen uudelleenarvioiminen jne. Jos olisi menetelty, niin kuin vastalauseessa on esitetty, että me olisimme sitten tämän yhden asian sieltä irrottaneet, niin sitten me olisimme pallostelleet tämän asian sellaiseksi, jota me emme halunneet. Kyllä meidän täytyy jonkunlaista vastuullisuutta valiokuntana tuntea siitä, että ykskaks heitetään tällaisen kokeilulain yhteydessä 140 miljoonan euron vuositason kustannukset koskeva esitys sinne sisään. Se, jos mikä, osoittaa tietyllä tavalla vastuuttomuutta. Näitä asioita pitää tarkastella kokonaisvaltaisesti ja laajasti.

Vielä tähän perhepolitiikkaan, josta niin paljon on puhuttu ja tutkijat ovat lapsiperheiden köyhyydestä puhuneet: Se on yksi osa hallitusohjelmaa, johon me valiokuntana luotamme, että se ensi keväänä tulee tänne eduskuntaan sellaisena, että voidaan sitten puuttua tähän kokonaisuudessaan ja nämä loukut ja muut selvittää laajemmin.

Virpa Puisto /sd:

Arvoisa puhemies! Kiitän ed. Huotaria siitä, että sain selvityksen, että kyse oli kannustintyöryhmästä — työryhmiä on paljon tässä maassa ja niissä on erilaisia edustajia. Ratkaisevampaa on se, miten kansanedustajat asioita käsittelevät ja mikä on lopullinen laki. Se on se, joka tässä salissa on merkityksellinen.

Sosiaalivaliokunnan puheenjohtajalle Valto Koskelle kiitos siitä, että valiokunnan mietinnössä valtiovaroille on tuotu esiin kaikki nämä köyhyysproblematiikat, jotka luettelitte. Valitettavaa on se, että niillä papereilla ja niillä teksteillä ei saa puoltakaan litraa maitoa. Siksi odotan, että erittäin nopeasti ministeri Mönkäre saa valmiiksi tiedon, että tätä köyhyysongelmaa ratkaiseva työryhmä on jo perustettu, että siitä tulisi tuloksia. Papereilla ei asioita ratkaista siitä huolimatta, että itsekin olen tänään jättänyt tunti sitten kirjallisen kysymyksen köyhien perheiden tukimuodoista.

Rakel  Hiltunen /sd:

Arvoisa puhemies! Minä kuuntelin tätä keskustelua huoneessani ja olin kyllä ed. Soininvaaran kanssa täysin eri mieltä. Kyllä minusta nyt toimeentulotuen 7 prosentin omavastuun korjaaminen olisi aiheellista tehdä tämän eduskunnan toimesta. Muistan, että silloin, kun tämä omavastuu tuli käytäntöön, seuraavan viikon aikana Helsingin Myllypurossa toimiva seurakuntien leipäjono kasvoi 280 ihmisellä. Kun virallisesti sosiaalitoimen puolesta selvitettiin kaiken kaikkiaan tätä asiakaskuntaa, tuli ilmi, että hyvin paljon iäkkäät, pienellä eläkkeellä olevat henkilöt olivat nimenomaan asumiskulujen ja pienen tulonsa kanssa siinä tilanteessa, että tämä 7 prosentin omavastuu ylitti sen kynnyksen, jolloin jouduttiin menemään leipäjonoon.

Kyllä minusta nyt eduskunta, joka varallisuusverosta luopuu todennäköisesti, voisi kyllä ajatella, että tämän kysymyksen ratkaiseminen olisi yksi helpotus siihen suuntaan, että se helpotus kohdentuisi kaikista heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Poliittinen kuvio toimeentulotuen asumiskulujen 7 prosentin omavastuuosuuden poistamisen suhteen näyttää nyt hyvin mielenkiintoiselta ja toiveikkaalta. Oppositiosta vasemmistoliitto ja kristillisdemokraatit kiirehtivät sitä ponnessa, ja vaikutusvaltaiset sosialidemokraatit ovat täällä salissa kannattaneet sen konkreettista poistamista ihan tämän vaalikauden aikana, ja jopa kokoomuksen taholta tuli lupaus tukea tätä uudistusta.

Herääkin kysymys, onko tässä nyt sitten enää esteitä muualla kuin keskustassa, eli olisi todella mielenkiintoista nyt keskustan edustajien suulla kuulla, mitä mieltä keskustan piirissä ollaan. Onko valmiutta lähteä korjaamaan tätä köyhien perheiden epäkohtaa?

Jaana Ylä-Mononen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Haluan vielä jättää pöytäkirjoihin oman mielipiteeni lapsiperheiden köyhyydestä.

Olen ymmärtänyt näin, että ei köyhyys yksin esiinny sellaisissa perheissä, joissa oltaisiin toimeentulotuella. Lapsiperheissä on aitoa köyhyyttä sellaisissa tilanteissa, joissa ei haeta toimeentulotukea, vaan ollaan joko yhden tai kahdenkin vanhemman taloudessa ja tulot vaan ovat niin pienet, että siellä ei televisiolupaa makseta eikä lehtiä tilata, niitä etuja, jotka katsotaan toimeentulotuen kautta automaattisesti, että ne kuuluvat ihmisille ja ne toimeentulotuesta perheisiin tai henkilöille sitten kustannetaan.

Tämä köyhyysasia ei ole yksin mikään toimeentulotukiasia, tätä pitää katsoa laajemmin. Siinä mielessä sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajan puheenvuoro oli erittäin tärkeä.

Anne  Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Nämä ed. Ylä-Monosen mainitsemat perheet ovat oikeutettuja toimeentulotukeen, jos he ovat niin pienituloisia, mutta kaikkihan eivät toki hae sitä tai ehkä heillä on joitakin muita syitä, etteivät halua mennä toimeentulotukiasiakkaiksi. Ei ole kovinkaan kauaa siitä, kun muutama vuosi sitten tehtiin tutkimus, että Suomessa olisi jopa 100 000 ihmistä ollut silloin toimeentulotukeen oikeutettuja henkilöitä, jotka eivät sitä hae. Erityisesti eläkeläisissä näitä ihmisiä on paljon, jotka ovat tulleet toimeen hyvin vähällä eivätkä lähde sinne kunnan luukulle sitä hakemaan. Heille omissa muistoissaan se on hyvin nöyryyttävä kokemus, jos heidän pitäisi näin tehdä. Muun muassa tutustuessani Myllypuron leipäjonoon eräs vanhempi rouva sanoi, että hän mieluummin kerää vaikka pulloja kuin lähtee toimeentulotukiasiakkaaksi.

Toivotan kyllä onnea ja menestystä hallituspuolueille, teille, jotka ajatte tätä asiaa, että tämä 7 prosentin asumisen omavastuu saataisiin tästä pois. Se auttaisi kaikkia köyhiä ihmisiä, myöskin yksinäisiä ihmisiä.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! On hiukan vaikea kuunnella hallituspuolueiden edustajien puheita nyt pienituloisten ja köyhien ihmisten puolesta, kun muistetaan, että vain noin viikko sitten äänestettiin täällä kansaneläkkeitten korottamisesta ja siihen tuli 7 euroa. Muistutin silloin jo, että sillä saa lihapullat tykötarpeineen tuolta kuppilasta. Samaan aikaan täällä on peräänkuulutettu eduskunnan moraalia. Tämä on pahinta kaksinaismoraalia, mitä voi olla, että viikon sisällä keskustellaan näin laidasta laitaan asioista.

Olisitte olleet kansaneläkkeitten korottamisen osalta samaa mieltä, silloin minä hyväksyisin tämän johdonmukaisena puheena.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Sillä, että me keskenämme täällä väittelemme ja jähnäämme, ne ihmiset, jotka leipää tarvitsevat, eivät saa desiäkään maitoa sen leivän kanssa.

Mutta kun täällä kysytään eri ryhmien kantoja, niin tässä joutuu toteamaan väkisinkin ääneen, että toivon, että ed. Puiston ja muutamien muiden sosialidemokraattien mielipiteillä olisi sosialidemokraattien ryhmässä enemmän painoarvoa. Nimittäin väitän, että se, että meillä on täällä vastalause, jossa on sosialidemokraattisen kansanedustajan nimi ensimmäisenä, ei valitettavasti ole se keino, jolla todellisiin tuloksiin päästään semminkin, kun meillä hallitusryhmien kesken valiokunnassa on, niin kuin valiokunnan puheenjohtaja Valto Koski totesi, jonkinlainen kuva siitä, miten me haluaisimme asiaa hoitaa.

Tämä aihepiiri, josta nyt puhutaan, lapsilisien etuoikeutettu asema toimeentulotukilaskelmaa tehtäessä tai asumistuen omavastuu 7 prosenttia tai työmarkkinatuen tasokorotus, on meille kokonaisuus, ja me, jotka yritämme kantaa myös vastuuta näissä asioissa, näemme, että me ihan kaikkeen emme tälläkään vaalikaudella pysty. Sen takia kärjen pitää olla jossakin, ja jos esimerkiksi sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän viesti on, että lapsilisien etuoikeutettu asema toimeentulotukilaskelmaa tehtäessä on ykkösasia, jota lähdetään viemään, niin se on hieno juttu. Mutta se päätös pitäisi pystyä tekemään, koska meillä ainakin toistaiseksi on voimassa oleva hallitusohjelma, jossa todetaan, että ensisijaisten etuuksien taso on se, jossa koetetaan eteenpäin mennä, jotta tätä viimesijaista toimeentulotukea ei edes tarvittaisi.

Eli tällainen periaatteellinen keskustelu, jonka haluan ihan julkisesti ja istunnossa todeta: olisi mukava tietää, mikä on se ykkösasia. Nimittäin tällä tavalla toimien, kuin mikä meillä nyt on täällä pöydällä, asiat eivät varmasti etene semminkin, kun ollaan tilanteessa, että tässäkin on varsinkin vasemmistoliiton edustajien taholta tahallaan vääristelty tämän keskustelun aikana sitä, mistä nyt on kysymys. Ed. Huotari katsoo tännepäin. En tarkoita teitä, vaan esimerkiksi ed. Kangas tuskin tiesi, mistä puhui, kun hän käytti puheenvuoron noin puolitoista vuotta vanhoista papereista.

Virpa Puisto /sd:

Arvoisa puhemies! Olen samaa mieltä ed. Rehulan kanssa siitä, että tämä toinen toiselle todistaminen täällä ei todellakaan tuo leipää eikä maitoa, mutta en voinut olla lähtemättä oikaisemaan keskustelua siinä vaiheessa, kun rupesin ääneen sanomaan huoneessani, että ei se näin ole.

Mutta olette oikeassa siinä, että se tapa, että hallituspuolueen jäsen tekee vastalauseen, ei ole rakentava. Niin ei asioita ratkaista. Yhdyn myös kantaanne siinä, että toivon, että ääneen ajatteleminen köyhien asiassa tuottaa parempaa tulosta sosialidemokraattisessa ryhmässä. Uskon sen kantavan hedelmää myös neuvotteluissa keskustan kanssa.