Päivi Räsänen /kd(esittelypuheenvuoro):
Tällä lakiehdotuksella on tarkoitus vahvistaa
ihmisarvon toteutumista siten, ettei perustuslain sanamuodosta johdu
liian tiukkoja rajoituksia muulle lainsäädännölle
sen määritellessä yhteiskunnallisesti
hyväksyttävän ja torjuttavan välistä rajaa
sananvapauden toteutumisessa. Tämä kysymys on
ollut merkittävänä esillä muun
muassa kuvatallenteiden levittämistä koskevan
lainsäädännön yhteydessä.
Kun viime kaudella muistaakseni, vai oliko jo Lipposen ensimmäisellä hallituskaudella,
käsiteltiin kuvaohjelmien ennakkotarkastuksesta luopumista
koskevaa lakiehdotusta, niin nimenomaan tässä yhteydessä tulkinta
sananvapaudesta nousi hyvin voimakkaasti esiin ja perustuslain säädöksiin,
sanamuotoihin, vedottiin silloin nimenomaan sen puolesta, että tällaista
kuvaohjelmien ennakkotarkastusta ei voitaisi edes raa’an väkivallan
ja kovan pornografian osalta lainsäädännössä säilyttää.
Tässä lakiehdotuksessa esitetään,
että myös ihmisarvo nostettaisiin alaikäisten
suojelemisen rinnalle tärkeäksi lainsäädännön
kriteeriksi. Eurooppalaisessa keskustelussa sekä lasten
että ihmisarvon suojelu ovat merkittäviä käsitteitä.
Samalla lavennetaan mainintaa kuvaohjelmista sanonnalla "ja vastaavaa
viestintää", koska pelkkä maininta kuvaohjelmista
on nykyisen viestintäkäsityksen ja viestinnän
vaikutusarvioiden mukaan liian ahdas. Käytännön
elämässä aikuisiin ja alaikäisiin
suuntautuvan viestinnän rajat eivät ole millään
tavalla selkeitä tai kovinkaan helposti valvottavissa.
Ihmisarvo on uuden valtiosäännön
keskeinen perusta. Se on ollut lainsäädäntömme
ohjenuora toki myös aiemmin. Perustuslain 1 §:n
2 momentissa todetaan, että valtiosääntö turvaa
ihmisarvon loukkaamattomuuden. Tämän periaatteen käytännön
toteutumisen määrittelee puolestaan erillislainsäädäntö,
jonka tulee noudattaa perustuslaissa ilmaistuja periaatteita. Perustuslaissa säädellään
sananvapautta ja julkisuutta 2 luvun 12 §:ssä.
Pykälässä annetaan mahdollisuus säätää rajoituksia
sananvapauteen, mikäli lastensuojelulliset näkökohdat
sitä vaativat. Tosin täytyy todeta, että myös
näiden lastensuojelullisten näkökohtien
tulkinta on käynyt varsin tiukaksi eli kovin helposti tätäkään
näkökohtaa ei ole erillislainsäädännössä huomioitu.
Mutta ihmisarvokysymys on tästä jäänyt
täysin huomiotta. Lainsäätäjällä olisi
näin enemmän harkintavaltaa erillislainsäädännön
laatimisessa, mikäli perustuslain kriteereissä otettaisiin
huomioon alaikäisten lisäksi myös ihmisarvon
suojeleminen.
Monet vanhemmat ovat huolestuneina seuranneet kuvallisen ja
vastaavan viestinnän muotoja, jotka eivät ole
vastanneet heidän käsitystään
terveestä viestinnästä. Samalla on havaittu,
että monet muodollisesti aikuisille tarkoitetut viestintätuotteet
ovat käytännössä aivan liian
helposti myös levinneet alaikäisten käsiin.
Kansainvälisen lapsen oikeuksien yleissopimuksen 17 artiklan
mukaan sopimusvaltiot tunnustavat joukkotiedotusvälineiden
tärkeän tehtävän. Artiklassa taataan,
että lapsi saa tietoa monenlaisista kansallisista ja kansainvälisistä lähteistä,
erityisesti niistä, joiden toiminta tähtää hänen
sosiaalisen, hengellisen ja moraalisen hyvinvointinsa sekä ruumiillisen
terveytensä ja mielenterveytensä edistämiseen.
Artiklassa rohkaistaan myös kehittämään
asianmukaisia toimintatapoja lasten suojelemiseksi heidän
hyvinvoinnilleen vahingollisilta tiedoilta ja aineistolta.
Viestinnän tehtävänä on
vaikuttaa myös silloin, kun viestinnän kohde on
täysi-ikäinen. Siten lainsäädäntöön
on mielestäni tarpeen luoda mahdollisuus rajoittaa myös
ihmisarvoa loukkaavaa viestintää. Tätä mahdollisuutta
nykylainsäädäntö ei näytä riittävästi
turvaavan varsinkaan, jos muistelemme vaikkapa tätä kuvaohjelmien
ennakkotarkastusmahdollisuudesta luopumista koskevaa lainsäädännön
uudistusprosessia.
Leena Rauhala /kd:
Arvoisa puhemies! Ed. Räsäsen aloite on mielestäni
sellainen, joka pitäisi todella saada eteenpäin.
Perustelen sitä niillä syillä, mitkä ed.
Räsänen tässä toi esille, mutta myös
sillä, että itse olen ihan tässä vasta
ollut eräässä tilanteessa, jossa lehtien
ja julkaisujen levittäjän kanssa kävimme
keskustelua siitä, millä voitaisiin vaikuttaa
siihen, että voisimme lapsiamme suojella niiltä kaikilta
paitsi väkivaltaisilta videoilta, myös julkaisuilta,
jotka ovat pornografisia jne. ja joita perheetkään
eivät haluaisi katsella tai joita ei pitäisi olla
sellaisissa julkisissa paikoissa, joissa niitä on selkeästi
näkyvillä, esimerkiksi kaupoissa, lehtikioskeissa
jne., jotka ovat julkisia paikkoja, kun sinne mennään
ostamaan. Sieltä tuli selkeä viesti, että lainsäätäjän
on tehtävä jotakin. Lehden julkaisijat, levittäjät, myyjät,
tekevät sitä, mikä on heidän
tehtävänsä. He odottavat, että lainsäätäjät
tekevät sellaisia lakeja, joilla voidaan puuttua vahingoittavaan
julkaisuun. Silloin olin aika ymmällä, kun minä ajattelin,
että lakeja olemme täällä tehneet,
meillä on perustuslaki ja meillä on tämä kuvanauhalaki,
ja niissä olemme kyllä todella tehneet näitä huomioita,
että emme ole saaneet niihin sitä lapsen suojelua
riittävästi näkyviin. Sen vuoksi nyt toivoisin,
että tästä lähtisi keskustelua,
mitä me lainsäätäjät
teemme lapsen suojelemiseksi.
Keskustelu päättyy.