Kimmo Sasi /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta jättää budjettimietintönsä käsittelyn pohjaksi, ja tässä budjettikeskustelussa sen mukaisesti budjetin loppusumma on 53,9 miljardia euroa, ja huomatkaa: se on 1 miljardi vähemmän kuin vuonna 2014, (Sirkka-Liisa Anttila: Se on miljardi ilman tulosta!) eli budjetin loppusumma pienenee. Täytyy sanoa, että se on poikkeuksellista ja osoittaa, että talouden haasteet on pyritty ottamaan vakavalla tavalla huomioon. (Sirkka-Liisa Anttila: Miljardi ilman tulosta!) Valtiovarainvaliokunta esittää omassa budjettimietinnössään lisäresursseja yhteensä 55 miljoonaa euroa tarkoituksiin, joilla pyritään edistämään kasvua ja kilpailukykyä sekä turvallisuutta.

Puhemies! Talouden kasvunäkymät ovat edelleen heikot. Kotimainen talouskehitys on ollut vaimeaa. Valtiovarainministeriön syyskuun ennusteen mukaan bkt ei kasva tänä vuonna, ja ensi vuonna kasvun arvioidaan olevan 1,2 prosenttia ja 1,4 prosenttia vuonna 2016. Viimeisimmät ennusteet, viimeisin niistä on Suomen Pankin ennuste, ovat selvästi huonompia. Tänäkin vuonna kokonaistuotanto supistuu, ja ensi vuonnakin se todennäköisesti on hieman miinuksen puolella. Täytyy sanoa, että tämä ennuste on huolestuttava. Valtiovarainministeriön ennuste tulee 17. päivä joulukuuta, ja valitettavasti se ei ehdi budjettikäsittelyyn, mutta ehtii kyllä keskusteluun vielä. Se tietysti saattaa johtaa siihen, että budjettia joudutaan tarkastamaan ensimmäisessä lisäbudjetissa helmikuussa. (Mauri Pekkarinen: Ei haittaa, se on mennyt aina pieleen kuitenkin!)

Arvoisa puhemies! Suomen suuri ongelma on kuitenkin valitettavasti velka. Vakaus- ja kasvu-sopimuksen mukaisesti Suomen velkaantumisen pitäisi olla enintään 3 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen vuodessa. Tämän luvun alla Suomi on. Mutta suhde kokonaistuotantoon kokonaisvelassa on ylittämässä 6 prosentin rajan vuonna 2015, ja tältä osin olemme rikkomassa kasvu- ja vakaussopimusta. Huolestuttavaa on se, että velka kasvaa edelleen suhteellisen suurella vauhdilla. Ensi vuoden lopussa arvioidaan, että velka olisi yli 100 miljardia euroa kaiken kaikkiaan.

Mitä tulee sitten rakenteelliseen alijäämään, joka on uusi EU-kriteeri, niin sehän saa olla enimmillään 0,5 prosenttiyksikköä. Valitettavasti vuonna 2014 se on 1,2 prosenttia ja vuonna 2015 se on 1,3 prosenttia, joten tuota rakenteellisen alijäämän kriteeriäkään emme täytä. Myönteistä kuitenkin on, vaikka puhun velkaantumisesta, että alijäämä alenee ja alijäämä on tämän budjettikäsittelyn jälkeen 4,7 miljardia euroa, mikä on lähes 3 miljardia euroa kuluvaa vuotta vähemmän, kun sitä verrataan alkuperäiseen budjettiin. Mutta tietysti tietyllä tavalla huolestuttavaa on se, että valtiovarainministeriön budjettiehdotuksessa velkaa oli 3,9, sen jälkeen itse budjettiesityksessä oli 4,5 ja nyt täydentävän esityksen jälkeen velka kasvaa 4,7 miljardia euroa ensi vuonna.

Tärkeää kuitenkin tässä tilanteessa on se, että pyritään tasapainottamistoimenpiteisiin mutta samalla pyritään siihen, että meillä on kasvua tukevia toimenpiteitä. Valiokunta onkin omassa mietinnössään antanut rahoitusta erityisesti pk-yritysten kansainvälistymiseen, viennin edistämiseen ja tutkimukseen ja tuotekehitykseen.

Syyt Suomen talouden tilanteeseen ovat varsin selvät. Meillä on voimakas talouden rakennemuutos, joka tarkoittaa sitä, että elektroniikkateollisuudessa on selkeää supistumista, mutta myöskin paperin tuotanto on vähenemässä. Meillä on tehty liian korkeat palkankorotukset viime vuosien aikana lukuun ottamatta viimeistä tulopoliittista kierrosta. Kansainvälinen talouskehitys on ollut meille vaikea, ja viimeisimpänä on Ukrainan kriisi, joka vähentää nimenomaan kysyntää Venäjällä ja matkailua Suomessa Venäjältä.

On keskusteltu paljon elvytyksestä, ja valtiovarainvaliokunta järjesti kuulemisen, jossa kuultiin Suomen parhaita asiantuntijoita, ja asiantuntijoitten viesti oli tässä suhteessa suhteellisen selkeä: ensin rakenteelliset uudistukset eli talous kuntoon, ja kun se on tehty, niin sen jälkeen on mahdollisuus siihen, että taloutta voidaan myöskin elvyttää. Tietysti tässä tilanteessa voidaan ajatella investointien aikaistamista, eli sellaiset investoinnit, jotka joka tapauksessa jouduttaisiin tekemään, kannattaa ehkä tehdä mieluummin aikaisemmin kuin myöhemmin, ja tietysti tärkeätä on se, että kaikille investoinneille, jotka tehdään, saadaan selkeätä tuottoa. Silloin investointi on perusteltu.

Olen jonkin verran vertaillut lamaa 91—93 ja nyt tätä lamaa ja sen ratkaisemista. Täytyy sanoa, että mitä elvyttämiskeskusteluun tulee, niin luin suuresti arvostamani ja suuriin linjoihin keskittyneen valtiovarainministeri, presidentti Mauno Koiviston haastattelun Kansantaloudellisesta aikakauskirjasta. Silloinkin hän lähti siitä — hän sanoi siinä kirjoituksessaan — että ei pidä ryhtyä elvyttäviin toimenpiteisiin liian aikaisin, eli silloin jos ne resurssit käytetään liian aikaisessa vaiheessa, (Mauri Pekkarinen: Just näin!) ne on käytetty tilanteessa, jossa ne olisi käytetty hukkaan, vaan ne pitää käyttää tilanteessa, jossa on selvästi mahdollisuuksia kasvuun, eli oikeassa vaiheessa. Eli elvytyksen ajoittaminen on äärimmäisen tärkeätä. Totuushan on se, mitä tulee nyt vallitsevaan tilanteeseen, että me olemme jatkuvasti elvyttäneet sitten vuoden 2009, ja se on syy, minkä takia valtiontalous tällä hetkellä on alijäämäinen.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnalla on selkeitä linjauksia tulevaa taloudenhoitoa varten. Meillä on kolme lausumaa.

Ensimmäinen edellyttää, että hallitus jatkaa toimia, joilla julkiset menot saadaan kestävästi rahoitettavissa olevalle tasolle, ja vauhdittaa rakennepoliittisia toimia. Eli säästölinjaa pitää edelleen jatkaa, mutta myöskin pitää pyrkiä pitämään huolta siitä, että nuo rakennepoliittiset toimet, jotka sinänsä ovat oikeansuuntaisia, myöskin pannaan täytäntöön. (Jouko Skinnari: Tämä on mietinnön esittely!)

Toinen lausuma on mietinnön toinen ponsi, jossa edellytetään, että hallitus toimii määrätietoisesti Suomen kilpailukyvyn palauttamiseksi ja tässä tarkoituksessa kohentaa yritysten yleisiä toimintaedellytyksiä ja edistää työllistymismahdollisuuksia, työvoiman liikkuvuutta ja maltillista palkkapolitiikkaa sekä tukee tutkimusta ja innovaatioita. Eli Suomen kilpailukyky on saatava kuntoon. Vienti on pudonnut 20 prosenttia, ja vain sillä, että me saamme viennin jälleen kasvamaan, meillä on mahdollisuuksia menestyä. Tosin tässä suhteessa meillä on ulkoisia tekijöitä, jotka auttavat. Toinen niistä on öljyn hinnan lasku, ja toinen on myöskin euron heikentyminen. Ne antavat meille tiettyä momentumia, tiettyä mahdollisuutta, tuohon kasvupyrähdykseen.

Kolmas linjaus valtiovarainvaliokunnalta on, että hallitus pyrkii nostamaan Suomen työllisyysastetta ja alentamaan työttömyyttä poistamalla kannustinloukkuja, pitämällä huolta koulutuksen laadusta sekä suuntaamalla koulutusta paremmin työvoimatarpeiden mukaan lisäämällä työvoiman liikkuvuutta, pidentämällä työuria, parantamalla työssä viihtymistä sekä edistämällä työkykyisyyttä ja kuntoutusta. Eli jos Suomea verrataan muihin Pohjoismaihin, siellä työllisyysaste on 75—76 prosentin paikkeilla, meillä 68, ja sen kasvattaminen pohjoismaiselle tasolle antaisi meille mahdollisuudet ja pitäisi huolta siitä, että pohjoismainen hyvinvointivaltio voidaan ehdottomasti turvata.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta on myöskin laittanut rahoitusta eräisiin hankkeisiin.

Suurimmat määrän lisäykset on tehty liikenne- ja viestintäministeriön pääluokkaan, jossa on katsottu erityisesti sellaisia liikennehankkeita, jotka ovat teollisuudelle ja teollisuuden kuljetuksille tärkeitä, ja niitä on pyritty edistämään. Turvallisuuden parantamiseen panostetaan ja Rajavartiolaitoksen toimintamenoihin annetaan lisää rahoitusta. Rahoitusta annetaan myöskin ympäristöhankkeisiin, kuten Itämeren suojeluun, Suomenlahden rantavaltioiden ympäristönsuojelun yhteistyöhön ja ravinnekuormaa vähentävään Nutri-hankkeeseen.

Tämän lisäksi terveydenhuollon yksikkötasojen tutkimukseen annetaan rahoitusta, ja täytyy sanoa, että tämä on erittäin tärkeää, koska tervey-denhuollon alalla Suomi on maailman huippuosaaja ja tuon osaamisen hyödyntäminen myöskin globaalisti antaa suuria mahdollisuuksia. Mutta meillä on tiettyjä koulutuspuutteita, ja niitä ovat myöskin lastentarhanopettajien ja sosiaalityöntekijöiden koulutus. Meillä on selvästi suurempi tarve koulutukselle, ja tähänkin annetaan rahoitusta.

Myöskin veteraanien kuntoutusmäärärahoja lisätään ja myöskin lasketaan sotainvalidien haitta-asterajaa 15 prosenttiin, jolta osin eduskunta on aikaisemmin hyväksynyt myöskin lain.

Arvoisa puhemies! Kehitysyhteistyörahoista on syntynyt viime päivinä keskustelua. Valiokunta vähentää 3 miljoonaa euroa kehitysyhteistyövaroista. Kehitysyhteistyömenot ovat kaiken kaikkiaan ensi vuonna 1 miljardi 15 miljoonaa euroa. Hallitus itse on leikannut kehitysyhteistyörahoja, ja määrän kehitys kääntyy nyt jatkossa laskuun. Mikä on merkittävää kehitysyhteistyörahojen osalta, ovat siirtomäärärahat. Vuodelle 12 siirtyi 274 miljoonaa euroa siirtomäärärahoja, vuodelle 13 siirtyi 365 miljoonaa ja vuodelle 14 eli tälle vuodelle 435 miljoonaa euroa. Eli huikean suuret summat ovat siirtyneet aikaisemmilta vuosilta myöhemmille vuosille. Osittain sitä selittävät myöskin päästökauppatulot, 23 miljoonaa euroa vuodessa, mutta kuitenkin kun puhutaan sadoista miljoonista, niin kysymys on siitä, että ei ole ollut riittävän hyviä hankkeita, joita olisi voitu toteuttaa. On hyvä, että ministeriössä on oltu tarkkoja siinä suhteessa, että huonoihin hankkeisiin ei mennä mukaan, mutta jos 3 miljoonaa euroa tässä tilanteessa leikataan, niin summa on varsin pieni. Kaiken kaikkiaan vaikuttavuus ja valvonta ovat erittäin tärkeitä kehitysyhteistyön osalta.

Arvoisa puhemies! Viimeisenä asiana haluan tuoda esille kysymyksen, josta myöskin on paljon keskusteltu, joka liittyy koulutukseen tehtyihin 6 miljoonan euron säästöihin. Tältä osin kyse on teknisistä järjestelyistä, nimittäin lakia päivähoito-oikeuden rajoittamisesta ei kyetty antamaan riittävän aikaisessa vaiheessa eduskunnalle, ja se merkitsee 6 miljoonan euron lisäystä. Tämä lisäys on otettu pois koulutusmäärärahoista, mutta tältä osin on ministeri Rinteen kanssa sovittu, että tuo päivähoito-oikeuden rajoittamista koskeva lakiesitys annetaan mahdollisimman pian eduskunnalle, minkä jälkeen nuo koulutusmäärärahat voidaan nostaa takaisin aikaisemmalle tasolle.

Tässä tarkoituksessa valiokunta on hyväksynyt lausuman, jossa todetaan, että edellytetään, että hallitus antaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamista koskevan lakiesityksen eduskunnalle viimeistään tammikuun alussa, jotta eduskunta voi käsitellä ja hyväksyä esityksen hyvissä ajoin ennen ensi vuoden ensimmäisen lisätalousarvion hyväksymistä ja että eduskunta voi tuossa yhteydessä arvioida uudelleen ja lisätä yleissivistävän koulutuksen laatua koskevien hankkeiden rahoitusta. Valiokunta korostaa, että yleissivistävän koulutuksen laatua koskevat hankkeet on voitava toteuttaa suunnitellulla tavalla.

Raija Vahasalo /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Terve talous on työkalu, jolla luodaan hyvä yhteiskunta. Suomen tulee tulevaisuudessakin olla maa, jossa kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet menestyä. Suomen pitää olla maa, jossa kaikilla on työtä ja ketään ei jätetä silloin, kun omat voimat eivät riitä.

Me kaikki tiedämme kansantaloutemme erittäin vakavan tilanteen. Tuotantokustannuksemme ovat kasvaneet kilpailijamaitamme nopeammin. Meidän kokonaistuotantomme on pudonnut noin vuoden 2006 tasolle. Suomen Pankin tuoreimman arvion mukaan kasvu lähivuosina on korkeintaan kituliasta. Kansantalouden tila heijastuu vääjäämättä myös julkiseen talouteen. Valtion velka on lähes kaksinkertaistunut vuoden 2008 jälkeen. Talous kasvaa heikosti, julkinen talous on velkainen, ja väestö ikääntyy. On selvää, että näin ei voi jatkua. Meidän pitää hoitaa asiamme kuntoon. Velaksi elämisen on loputtava. Tämä koskee sekä valtiota että kuntia. Tämä edellyttää tiukkaa menokuria, säästöjäkin. Kukaan ei tee veronkorotuksia tai leikkauksia mielellään. Ne ovat kuitenkin olleet välttämättömiä. Valtion menojen on kohtuullisella aikavälillä vastattava tuloja. Seuraavallakin hallituksella on edessään paljon tosiasioiden tunnustamista.

Suomen talouden kehitys on osoittautunut vuosi toisensa jälkeen arvioitua huonommaksi. Tämän vuoksi vuonna 2011 asetetut talouspoliittiset maalit ovat jääneet saavuttamatta. Tämä hallitus on joutunut sopeuttamaan julkista taloutta eniten sitten Lipposen ensimmäisen hallituksen. Se on tehnyt osittain myös tulevan hallituksen töitä. Hallituskauden aikana päätetty sopeutus, 6,4 miljardia, on valtava luku. Myös eräät keskeiset rakenteelliset uudistukset ovat edenneet.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä on monien suomalaisten kanssa samaa mieltä siitä, että tämän hallituksen olisi pitänyt tehdä enemmän. Myös me olemme pettyneitä siihen, että monia uudistuksia ei ole saatu riittävästi eteenpäin. Kaikkein vaikeinta näyttää olevan työmarkkinoiden ja julkisten palvelurakenteiden uudistaminen. Kokoomuksen eduskuntaryhmä on koko vaalikauden tukenut hallitusta. Se on ollut ainoa vastuullinen tie. Vaikeinakin aikoina Suomi on tarvinnut vastuunkantajia. Vuonna 2011 muunlainen hallituspohja ei ollut mahdollinen. Tämän hallituskokoonpanon yhdistävä tekijä on ollut vastuu.

Arvoisa puhemies! Suomi tarvitsee käänteen. Kokoomuksen eduskuntaryhmällä on selkeä käsitys siitä, mitä talouden tervehdyttäminen vaatii. Kaikki lähtee suomalaisesta työstä. Siksi tarvitsemme uudistuksia työmarkkinoilla, jotta entistä useampi pääsisi töihin. Tarvitsemme kannustavaa verouudistusta. Tarvitsemme menokuria, järkeviä investointeja, sosiaaliturvan uudistamista, julkisen sektorin tuottavuuden kasvatta-mista ja kilpailun lisäämistä. Tarvitsemme investointeja tulevaisuuteen eli osaamiseen ja koulutukseen panostamista. Kokoomuksen eduskuntaryhmä on valmis myös kaikkein vaikeimpiin uudistuksiin.

Tämän hallituskauden pitää olla herätys koko Suomelle. Näin suurten haasteiden edessä on pakko kysyä, toimiiko suomalainen päätöksen-teko. (Keskusta ryhmästä: Ei!) Otetaanko työmarkkinaratkaisuissamme huomioon tulevat sukupolvet, opiskelijat, maanviljelijät, työttömät, eläkeläiset ja pienyrittäjät, joilla ei ole edustajaa neuvottelupöydissä? Miten varmistamme, että puolustusratkaisumme on oikeasti riittävä, jos pyritään täyteen yksimielisyyteen? Onko meistä tullut konsensusajattelun vankeja? Onko yhdessä sopiminen muuttunut keinoksi, jolla jokainen taho voi pysäyttää kaikki itselleen epämieluisat uudistukset? Jos kaikki sanovat ei, kukaan ei sano tulevaisuudelle kyllä. Kokoomuksen eduskuntaryhmä jakaa pääministeri Stubbin näkemyksen siitä, että eräs oleellisimmista jakolinjoista Suomessa kulkee uudistajien ja menneisyyteen katselevien välillä myös talouspolitiikassa.

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden budjetista löytyy monia hyviä yksityiskohtia. Suomen tuleva kasvu syntyy korkeasta osaamisesta. Valtiovarainvaliokunta päätti korostaa osaamista esimerkiksi VTT:n lisärahoituksella. Yliopistojen 75 miljoonan pääomittaminen on tärkeä panostus tutkimuspohjaiseen osaamiseen. Valitettavaa on, että oppositiopuolue keskusta tahtoisi peruuttaa tämän panostuksen. Hallitus panostaa myös yritysten kasvumahdollisuuksiin. Tekes, Teollisuussijoitus ja Finnvera saavat lisäresursseja muun muassa biotalouden ja cleantechin edistämiseen. Budjetissa kasvua tukevia liikennehankkeita rahoitetaan ympäri koko Suomen. On hyvä, että monia liikennehankkeita sidotaan järkevään maankäyttöön ja kaavoitukseen. Näin saadaan paras mahdollinen hyöty irti: rakentaminen vauhdittuu ja asuntopula kasvualueilla helpottuu. Hankkeita käynnistyy ympäri maata. Sekin on tärkeää. Perusinfran pitää toimia koko maassa.

Arvoisa puhemies! Suomen kansa vaatii meiltä merkittäviä, rohkeita toimia. Ilman niitä toimia emme tule jättämään lapsillemme yhtä hyvää Suomea kuin missä olemme itse saaneet elää. Meillä on oltava niin paljon rohkeutta, että uskallamme ottaa vastuun ja tehdä, mitä tulevaisuuden turvaaminen vaatii. Rakas Suomemme pysyy hyvänä maana vain kovalla työllä ja katsomalla eteenpäin. Olemme sekä menneille että tuleville polville velkaa sen, että uskallamme uudistua.

Antti Lindtman /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoonnumme nyt käsittelemään vaalikauden viimeistä talousarviota. On hyvä palauttaa mieliin se perintö, jonka Kiviniemen porvarihallitus jätti seuraajalleen: Suomi velkaantui yli 8 miljardia vuodessa, eriarvoisuus kasvoi, ja Suomen suunta oli hukassa. Näistä lähtökohdista huolimatta hallitus on onnistunut puolittamaan velkaantumisen ja kääntämään eriarvoisuuden laskuun ja luotsannut Suomea pitäen kiinni hyvinvointiyhteiskunnan peruspilareista. Työvuoroa on kuitenkin vielä jäljellä.

Arvoisa puhemies! Tässä tilanteessa Suomi tarvitsee lisää työtä, tasa-arvoa ja turvallisuutta. Nämä kolme asiaa löytyvät tämän vaalikauden viimeisestä budjetista. (Ben Zyskowicz: Ja SDP:n vaaliohjelmasta!)

Ensinnäkin nyt panostetaan työllisyyteen. SDP on tyytyväinen siihen, että uusiin työpaikkoihin panostetaan monin tavoin. Hallituksen käynnistämien laajamittaisten investointien työllisyysvaikutukset ovat jopa 60 000 henkilötyövuotta. Lisäksi eduskunnan valtiovarainvaliokunnan budjettiin tekemiin muutoksiin sisältyi lähes 19 miljoonaa euroa kasvua tukeviin liikennehankkeisiin jo aiemmin sovittujen päälle. Miksi näin tehdään? Siksi, että työllisyysastetta on nostettava. Vain riittävän korkea työllisyysaste turvaa julkisen talouden tasapainon. Kun hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohja on uhattuna, on tärkeää saada uutta kasvua, uusia investointeja, joilla julkinen taloutemme saadaan pysymään kestävällä uralla. Leikkaukset eivät ole mikään ihmerohto, ne eivät tuo yhtään uutta työpaikkaa. Tarvitsemme vientivetoista kasvustrategiaa, jonka tavoitteena on saada Suomeen uusia investointeja ja sitä kautta synnyttää uusia työpaikkoja.

Toiseksi hallituksen esitys ja valtiovarainvaliokunnan mietintö lisäävät tasa-arvoa. On hyvä huomata se muutos, joka Suomessa on tapahtunut tällä vaalikaudella. Valtiovarainministerin tärkein tehtävä on pitää huolta julkisen talouden kestävyydestä. Uutta tämän lisäksi on ollut se, että valtiovarainministerit Urpilainen sekä Rinne ovat pitäneet huolta sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Taloutta on hoidettu vastuullisesti, mutta oikeudenmukaisuudesta ei ole tingitty. SDP:n linjausten mukaisesti talkoita verotuksen oikeudenmukaisuuden lisäämiseksi jatketaan. Verotuksessa pelivara kohdistetaan sinne, missä on eniten tarvetta. Jälleen kunnallisveron perusvähennystä ja työtulovähennystä nostetaan, ansiotuloverotuksessa inflaatiotarkistukset tehdään vain alimpiin tuloluokkiin valtion verotuksessa, ja rajusta vastustuksesta huolimatta valtiovarainministeri Rinteen ajamat eläketulo- ja lapsivähennykset astuvat voimaan ensi vuoden alusta. (Jukka Gustafsson: Erinomaista!)

Nämä kaikki toimenpiteet helpottavat eniten keski- ja pienituloisten palkansaajien, eläkkeensaajien ja lapsiperheiden arkea. Täyskäännös porvarihallituksen rikkaita ja suurituloisia suosivaan veropolitiikkaan on tarkoittanut sitä, että tämän hallituksen esittämien toimenpiteiden seurauksena esimerkiksi 1 300 euroa kuussa ansaitseva eläkkeensaaja maksaa ensi vuonna yli 200 euroa vuodessa vähemmän veroa kuin porvarihallituksen aikana. Sen sijaan yli viiden tonnin suureläkkeistä maksetaan yli tonni vuodessa enemmän. (Välihuuto keskustan ryhmästä) Niin ikään palkansaajien puolella hyötyjiä ovat olleet muun muassa alle 2 600 euroa ansaitsevat suomalaiset. Heitä Suomessa on satoja tuhansia, vaikka koko yhteiskunnan eliitti ei sitä aina muistakaan.

Kolmanneksi nyt panostetaan turvallisuuteen. Yhteiskunnan sivistys mitataan sen kyvyllä ja tahdolla huolehtia heikoimmista. Hyvinvointiyhteiskunnan perusajatus, kaveria ei jätetä, lisää meidän kaikkien turvallisuutta. (Välihuutoja keskustan ryhmästä) Talousarvion yhteydessä hyväksyttävä uusi sosiaalihuoltolaki parantaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten ja perheiden hyvinvointia mahdollistamalla varhaisen puuttumisen. Aikaisemmin vaalikaudella ikäihmisten turvallisuutta on lisätty muun muassa vanhuspalvelulailla.

On kuitenkin syytä todeta, että ylenmääräiseen hypetykseen ja rintojen röyhistelyyn ei ole varaa. Esimerkiksi koulutuksen puolella on jouduttu tekemään kipeitä säästöjä.

Arvoisa puhemies! Entäpä sitten opposition vaihtoehto? Erityisesti puheenjohtaja Sipilä on mainostanut keskustan oppositiopolitiikkaa sillä, että vain vastustaminen ja kritisointi eivät riitä, on esitettävä myös vaihtoehto. (Keskustan ryhmästä: Ja niitä meillä on!) Käytyäni läpi keskustan vaihtoehdon on todettava, että kritisoida ja vastustaa te, arvoisat keskustalaiset, kyllä osaatte. Olette joka ikinen vuosi tällä hallituskaudella kritisoineet, vastustaneet ja kritisoineet ja vastustaneet, kun kuntien valtionosuuksista on säästetty. Olette lähes neljä vuotta luvanneet suomalaisille parempaa vaihtoehtoa. On kritisoitu joka ikistä koulutussäästöä. Nyt kun sen vaihtoehdon aika on tullut, herää kysymys: mitä ihmettä? Ette esitä euroakaan lisää kuntien peruspalvelujen valtionosuuksiin. (Välihuutoja) Koulutussäästöihin vastauksenne on nettomääräisesti vähentää koulutuksen ja sivistyksen määrärahoja valtiovarainvaliokunnan mietintöön verrattuna. Tästä herääkin vakava kysymys: Oletteko johtaneet suomalaisia harhaan lupauksilla, joita ette alun perinkään aikoneet toteuttaa? Arvoisa keskusta, oletteko te nyt juksaamassa suomalaisia? (Hälinää)

Varsinainen pommi löytyy kuitenkin perussuomalaisten vaihtoehdosta. Se, että perussuomalaiset haluavat lopettaa Pohjois-Suomen teollisuudelle elintärkeän kuljetustuen, ei sinänsä vielä yllätä. Esitys on linjassa perussuomalaisten aikaisempien, nyt jo onneksi takaisinvedettyjen, työllisyydelle haitallisten esitysten kanssa. Näistä mainittakoon työnantajien Kela-maksun palauttaminen keskellä pahinta taantumaa. Tämä on onneksi jo vedetty pois.

Mutta, arvoisat perussuomalaiset: kun te olette mainostaneet olevanne työväen asialla, miten te kehtaatte, ja puheenjohtaja Soinia lainatakseni, kyllähän te kehtaatte, lyödä märän rätin maan pienipalkkaisimpien duunareiden ja koko suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen kasvoille? Laitatte pienituloiset työttömät tappelemaan keskenään työttömyysturvasta esittämällä sidoksen purkamista ansiosidonnaisen työttömyysturvan ja peruspäivärahan väliltä. Haluatte rajata yli kaksi miljoonaa suomalaista palkansaajaa esityksenne ulkopuolelle. Tämän lisäksi johtavat talousajattelijanne, muun muassa edustaja Turunen, ovat esittäneet yleissitovuuden purkamista. Ajatuspajanne on esittänyt palkkojen laskuja. Näitä esityksiä on totuttu kuulemaan porvaripuolueilta, ja nyt olette ottaneet pitkän loikan tähän kelkkaan. (Jukka Gustafsson: Pitää vaihtaa paikkaa täällä!) Perussuomalaisten viesti yli kahdelle miljoonalle suomalaiselle palkansaajalle on tyly: jos työpaikka menee alta, sinä maksat! Kun ynnää yhteen tällä vaalikaudella tekemänne esitykset tavallisen pienipalkkaisen työntekijän aseman heikentämiseksi, ei voi tulla muuhun lopputulokseen kuin siihen, että perussuomalaiset ovat suomalaisen palkansaajan pahin uhka sitten keskustan työreformin.

Arvoisa puhemies! SDP:n eduskuntaryhmä kannattaa valtiovarainvaliokunnan mietinnön hyväksymistä. Suomi tarvitsee työtä, tasa-arvoa ja turvallisuutta, nyt ja jatkossa. Pienikin teko on enemmän kuin oppositiosta annettu suuri lupaus. Maailma ei ole valmis, siksi tekoja suomalaisen työn puolesta on jatkettava. (Hälinää)

Jari Lindström /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen Pankin tuoreen ennusteen mukaan kuluvasta vuodesta on tulossa jo kolmas peräkkäinen taantumavuosi, eikä talous kasva ensi vuonnakaan. Maamme työttömyys kasvaa tällä hetkellä hälyttävää tahtia, ja mikä huolestuttavinta, pitkäaikais- ja nuorisotyöttömyys ovat räjähtämässä käsiin. Taloustilanteemme on sanalla sanoen synkkä.

Perussuomalaiset ovat johtavana ja vastuullisena oppositiopuolueena tarjonneet tämän kauden jokaiseen budjettiin oman, paremman vaihtoehtonsa. Oppositiopuolueiden vaihtoehtojen oma salikäsittely on ollut tämän eduskuntakauden parhaimpia uudistuksia, ja perussuomalaiset ovat alusta asti suhtautuneet niiden tekoon suurella vakavuudella ja tarkkuudella. Tämä on huomattu myös maamme ekonomistipiireissä. Ekonomiska Samfundetin järjestämässä tilaisuudessa sekä Etlan johtaja Vesa Vihriälä että PT:n johtaja Seija llmakunnas pitivät perussuomalaisten vaihtoehtobudjettia selvästi perusteellisimmin valmisteltuna. He kehottivatkin muita oppositiopuolueita suhtautumaan varjobudjettien tekoon samalla vakavuudella. He myös toivoivat, että varjobudjetit saisivat mediassa nykyistä enemmän näkyvyyttä.

Tähän on helppo yhtyä, sillä reilu viikko sitten paljastui, ettei Helsingin yliopiston valtio-opin professori Jan Sundberg ollut edes tietoinen vaihtoehtobudjettimme olemassaolosta. Toisaalta on varmasti parempi, että politiikkamme sisältö on kunnossa ja olemme epäonnistuneet vain markkinoinnissa, kuin toisinpäin.

Arvoisa puhemies! Vielä kerran vaihtoehtojemme keskeiset linjat.

Vaihtoehtobudjettimme keskeinen tavoite on samaan aikaan sekä saada julkisen sektorin syömävelanotto kuriin että investoida tulevaan kasvuun. Ottaisimme syömävelkaa noin puoli miljardia hallitusta vähemmän, mutta samalla panostaisimme kertaluonteisesti kasvua tukeviin investointeihin 750 miljoonaa euroa hallitusta enemmän. Erotuksen rahoittaisimme suuntaamalla tähän osan jo päätetyistä valtion omaisuuden myyntituloista.

Vaihtoehtomme koostuu seuraavista kuudesta paketista:

350 miljoonan euron työllisyys- ja yrittäjyyspaketti, tavoitteena nostaa työllisyysasteemme muiden pohjoismaiden tasolle sekä parantaa pk-yritysten asemaa. Työuratakuumme tarkoituksena on edesauttaa työkykyisten ja -haluisten ikääntyneiden työuran jatkumista eläkeikään saakka. Pk-yrityksiä taas tukisimme toteuttamalla työllistävien pk-yritysten Viron mallin mukaisen yritysverotuksen. Nostaisimme myös alvin alaisen toiminnan alarajaa nykyisestä 8 500 eurosta 20 000 euroon. On hienoa havaita, että tässä asiassa perussuomalaisten linjoilla ovat nyt myös keskusta, SDP sekä vasemmistoliitto. Lisäksi purkaisimme turhaa sääntelyä ja ketteröittäisimme lupabyrokratiaa, sillä mielestämme on käsittämätöntä, että lupaprosesseissa on jumissa miljardien edestä investointeja.

Yli puolen miljardin euron energiapakettimme tavoitteena on kääntää energiapolitiikkamme suunta ja ottaa energiaomavaraisuuden tuntuva nostaminen energiapolitiikan keskeiseksi tavoitteeksi. Alentaisimme energiaverotusta 450 miljoonalla eurolla. Lisäksi panostaisimme korjaus- ja energiatehokkuusinvestointeihin.

800 miljoonan euron turvallisuus- ja hyvinvointipakettimme tarkoituksena on turvata kansalaisten perusturvallisuus. Olisimme valmiita korottamaan perusturvaa ja omaishoidon tukea sekä panostamaan lisää lasten, nuorten ja perheiden tukemiseen. Emme leikkaisi lapsilisiä emmekä eläkeindeksejä tai kuntien valtionosuuksia.

Katsomme myös, että tasa-arvoinen ja laadukas opetus on maamme menestyksen perusta, joten lisäisimme resursseja peruskoulun ryhmäkokojen pienentämiseen ja kattavan kouluverkon ylläpitoon. Emme myöskään ole hallituksen tavoin valmiita tinkimään sisäisestä tai ulkoisesta turvallisuudesta edes syrjäseuduilla. Lisäksi katsomme, että puhdas kotimainen ruoka vaatii maaseudun elinvoimaisuuden turvaamista.

Arvoisa puhemies! 750 miljoonan euron investointipakettimme kantava voima on usko siihen, että Suomeen investoimalla saamme maan nousuun. Katsomme, että nykyisessä taloustilanteessa on syytä panostaa tieverkkoon, julkisten rakennusten homekorjauksiin, kohtuuhintaiseen asumiseen sekä kasvuyritysten rahoitukseen. Sen lisäksi, että tällä olisi suhdanteita tasaava vaikutus, tämä olisi myös järkevää julkisen rahan käyttöä, koska matalasuhdanteessa näiden investointien teko on halvempaa kuin korkeasuhdanteessa.

800 miljoonan euron säästöpakettimme leikkaisi julkisia menoja ilman mainittavia vaikutuksia maamme kansalaisten hyvinvointiin. Säästäisimme uudistamalla kehitysavun rahoituksen ja yritystukijärjestelmän. Leikattavaa riittää myös puoluetuessa, maahanmuutossa ja luonnonsuojelualueiden hankinnassa. Emme myöskään hyväksy euroalueen kriisimaiden tukemista suoraan budjetistamme.

Veropakettimme uudistaisi verotustamme oikeudenmukaisempaan ja kannustavampaan suuntaan. Vapauttaisimme 1 000 euron kuukausitulot ansiotuloverotuksesta ja nostaisimme suurituloisten tuloverotusta. Uudistaisimme osinkoverotusta oikeudenmukaisella ja kasvua tukevalla tavalla verottamalla pieniä osinkoja kevyemmin ja suuria osinkoja ankarammin. Palauttaisimme yhteisöveron Ruotsin 22 prosentin tasolle ja laajentaisimme veropohjaa verottamalla myös suursäätiöiden pääomatuloja.

Arvoisa puhemies! Tämä vaalikausi tullaan muistamaan historiankirjoissa hukattuina vuosina. Tuskin yksikään hallituspuolueen jäsen voi olla tyytyväinen tämän kauden saavutuksiin ja antaa suoritukselleen minkään muun kuin hylätyn arvosanan. (Antti Kaikkosen välihuuto) Hallitus, jonka ainoa rakentamisperuste oli Portugalin tukipaketin hyväksyminen, ei ole kovinkaan yllättäen kyennyt tukipakettien jaon lisäksi mihinkään muuhun kuin julkiseen riitelyyn. Seuraavalla hallituksella onkin edessään massiivinen tehtävä selvittää nykyisen aiheuttamat sotkut.

Ehdotankin eduskunnan hyväksyttäväksi seuraavan epäluottamuslauseen: "Eduskunta katsoo, että hallitus on epäonnistunut talouspolitiikassaan. Hallitus on jatkuvasti kautensa aikana laiminlyönyt työllisyyden ja talouskasvun edistämisen. Kaiken lisäksi hallitus on siirtänyt Brysseliin ennennäkemättömän määrän verovaroja ja budjettivaltaa. Tämän johdosta eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta."

Timo Kalli /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tärkeintä on sopiminen. Suurin piirtein näin sanoi Hannes Hynönen, itsenäisyyspäivänä meille suomalaisille tutuksi tullut 102-vuotias sotaveteraani, joka on viime viikon aikana monissa haastatteluissa arvioinut maailman ja Suomen menoa. Hynöstä kannattaa kuunnella. Suomi on epäkunnossa, monissa kohdin jopa rikki. Apatian tilasta noustaan vain yhteistyössä uudistuksista sopimalla.

Tarvitsemme kaikki suomalaiset mukaan ja koko maan voimavarat käyttöön, jotta Suomi saadaan sellaiseen kuntoon, että meille syntyy uusia investointeja ja työpaikkoja. Suomella ei ole varaa vastakkainasetteluun, jossa suomalaisia jaetaan eri leireihin. Tällaisiakin puheenvuoroja on valitettavasti kuultu. Päinvastoin, nyt jos koskaan tarvitaan yhteen hiileen puhaltamista ja oikeudenmukaisuutta, koska joudumme tekemään vaikeita ratkaisuja. Tätä suomalaiset odottavat. Edessä olevista päätöksistä hankalimmat liittyvät siihen, miten tulot ja menot saadaan tasapainoon. Me uskomme ihmisten hyväksyvän myös hankalat päätökset, kun ne tehdään oikeudenmukaisesti.

Hallituksen budjetti on joka tapauksessa tyhjän päällä. Siksi viimeistään nyt on tunnustettava tosiasiat. Koska kasvun edellytykset puuttuvat, ei budjetin 1,2 prosentin bruttokansantuotteen ennuste tule toteutumaan. Sen sijaan alkamassa on neljäs peräkkäinen vuosi, jolloin talous supistuu. Suomeen tarvitaan joka tapauksessa 200 000 työpaikkaa tulevina vuosina. Muuten emme saa tuloja ja menoja tasapainoon.

Viime aikoina on keskusteltu siitä, mitä valtio voi tehdä suunnan muuttamiseksi. Keskustan mielestä valtio voi tehdä paljon. Suomi tarvitsee yhteiskuntasopimuksen. Siinä on sovittava sellaisista uudistuksista, joilla työllisyyttä ja taloutta parannetaan. Yhteiskuntasopimuksen aikaansaaminen on eduskuntavaalien jälkeisen muodostettavan hallituksen ja valittavan pääministerin ensimmäinen tehtävä. Kiireellisintä on lisätä pienten ja keskisuurten yritysten kannusteita investoida ja työllistää. Näitä ovat esimerkiksi yrittäjävähennys, investointien vapaa poisto-oikeus, kotitalousvähennyksen ehtojen parantaminen ja tuki ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen. Yrittämistä ja työntekoa hankaloittavaa byrokratiaa on karsittava, ja työllistävän kotimaisen energian kilpailukykyä on parannettava. Keskusta on myös valmis aloittamaan erilaisia kokeiluja siitä, miten eri uudistukset toimivat käytännössä. Yksi tällainen on aktiivisuuteen kannustava perustulo. (Jukka Gustafsson: Keille kaikille semmoinen tulee?)

Arvoisa puhemies! Keskustan yksi ratkaisu kasvun ja työpaikkojen luomiseksi hiipuville mutta Suomen kannalta elintärkeille aloille ja kokonaan uusille aloille on kasvurahasto. Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä esitti rahastoa tässä salissa kaksi vuotta sitten. Nyt EU-komissio on valmistellut vastaavaa järjestelyä. Kasvurahastossa valtion omistusta muutetaan uuteen, kasvua ja työpaikkoja luovaan muotoon ja avataan pullonkauloja, joita yritysten rahoituksessa nyt on.

Arvoisa puhemies! Keskusta katsoo, että kotimaiset luonnonvarat, lähiruoka ja biotalous laajemmin ovat mahdollisuus pysyviin uusiin työpaikkoihin. Myös esimerkiksi matkailu, kaivannaisteollisuus, hyvinvointi sekä tietotekniikan soveltaminen ovat aloja, joille voi syntyä uusia työpaikkoja. Työllistämiselle ja työn tekemiselle on luotava edellytykset koko Suomeen. Liikenne- ja muita investointeja on tehtävä tasaisesti eri puolille maata. Tiestön kunto on monin paikoin kuitenkin ala-arvoinen. Keskusta on esittänyt lisärahoitusta perustienpitoon ja yksityisteihin. Budjetin ulkopuolisen liikennerahaston perustaminen on puolestaan keskustan ratkaisu merkittävien liikennehankkeiden taloudelliseen ja sujuvaan läpivientiin.

Arvoisa puhemies! Suomi tarvitsee myös tulevina vuosina palkka- ja muutakin malttia työmarkkinoilla. Kolmikanta on ollut osa suomalaista yhteiskuntaa. Sopimisen tapaa ei tarvitse muuttaa, mutta sisällön on voitava muuttua, ja valtion on voitava olla kolmikannassa entistä aloitteellisempi osapuoli. Jo nykyisissä sopimuksissa olevat paikallisen sopimisen mahdollisuudet on otettava laajemmin käyttöön. Entistä useammalla työpaikalla on haettava rohkeasti ratkaisuja, joissa yhdistetään työntekijän turva ja toisaalta työvoiman joustavuus työnantajan näkökulmasta. Luottamus lähisopimiseen syntyy, kun molemmat osapuolet kokevat voittavansa. Sopiminen ei silloin ole sanelua. Työn vastaanottamisen ja tarjoamisen esteitä on määrätietoisesti ja ennakkoluulottomasti raivattava pois. Keskusta on valmis harkitsemaan esimerkiksi ehdotusta pitkäaikaistyöttömän palkkauksen helpottamisesta.

Arvoisa puhemies! Keskustan vaihtoehto on ollut koko ajan enemmän kuin vain vaihtoehto hallituksen yhden vuoden budjetille. Suomen suuntaa ei muuteta, jos politiikka on alun alkaen tehty väärälle pohjalle. Esitämme ensi vuoden budjettiin sellaisia täsmätoimia, joilla lisätään oikeudenmukaisuutta ja tuetaan kotimaista ostovoimaa. Keskusta esittää, että lapsilisien leikkaus perutaan, omaishoidon tuki siirretään Kelan hoidettavaksi ja kaikista pienituloisimpien eläkeläisten takuueläkkeeseen tehdään korotus. Keskustan verolinja on oikeudenmukainen. Alentaisimme pieni- ja keskituloisten verotusta ja kiristäisimme suurituloisten, yli 68 000 euroa vuodessa tienaavien verotusta. Kokonaisveroaste ei voi nousta, vaan muutokset pitää tehdä nykyisen verotuksen sisällä.

Arvoisa puhemies! Suomi ansaitsee parempaa. Enää toista kertaa Suomella ei ole varaa menettää neljää vuotta. Keskusta on tehnyt budjettimietinnön vastalauseeseen epäluottamuslause-ehdotuksen, jonka johdosta esitämme, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta.

Kari Uotila /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vasemmiston vaihtoehto on talouspolitiikan uudistaminen leikkaavasta, talouskasvua hyydyttävästä linjasta työllistävämpään ja talouskasvun käynnistävään suuntaan. Viittaan jälleen Kansainvälisen valuuttarahaston suositukseen velkaelvytyksen tarpeesta. IMF suosittaa laittamaan velkarahaa järkeviin elvyttäviin julkisiin investointeihin. Julkisten menojen lisääminen 1 prosentilla suhteessa bkt:hen toisi IMF:n mukaan talouskasvua ensimmäisenä vuonna 0,4 prosenttia ja neljäntenä vuonna peräti 1,5 prosenttia. Myös OECD ehdotti, että euroalueen tulisi löysätä säästökuuriaan ja elvyttää talouttaan.

Elleivät hallitukselle kelpaa nämä IMF:n tai OECD:n suositukset, niin kelpaisivatko suomalaisten asiantuntijoiden näkemykset? Professori Pertti Haaparannan elvytystä vaativaan valiokuntakuulemiseen viittasin jo marraskuussa, mutta myös monet muut asiantuntijat ovat samoilla linjoilla. Palkansaajien tutkimuslaitoksen Eero Lehto totesi valiokunnalle 27.11., että kannattaa elvyttää, koska kysyntä on ongelma ja koska pääomamarkkinat hyväksyvät valtion väliaikaisen velkaantumisen. Mikäli Haaparanta ja Lehto tuntuvat liian radikaaleilta, niin lisätään joukkoon Pellervon taloustutkimuksen Veera Holapan lausuntoa samalta päivältä. Hän totesi muun muassa, että sääntöjen rikkomisesta ei ole tulossa sanktioita. Säännöt luovat hyvät rajat toiminnalle, mutta niiden liian tiukka noudattaminen heikossa taloustilanteessa voi olla haitallista.

Arvoisa puhemies! Suomen taloustilanne ei ole helpottumassa. Viime viikolla Suomen Pankki ennusti taloutemme supistuvan tänä vuona ja vielä ensi vuonnakin. Vasemmisto yhtyy ennusteeseen, mutta emme yhdy EKP:n ja Suomen Pankin vaatimuksiin palkkojen alentamisesta. EKP:lla on syytä katsoa itse peiliin, onko itse tehnyt kaikki oikein.

Viime viikolla amerikkalaisen finanssijätin Citigroupin pääekonomisti Willem Buiter totesi tilanteen järkyttäväksi ja totesi euroalueen ajautuneen omasta syystään massatyöttömyyteen. Hänen mukaansa väärällä talouspolitiikalla ja väärillä ideologisilla valinnoilla on seurauksensa.

Emme ole saaneet hallitukselta eikä vanhoilta oppositiopuolueilta tukea elvyttävämmälle talouspolitiikalle mutta asiantuntijoilta sitäkin enemmän. Elvytys on ollut lähes kirosana hallitukselle ja vanhoille oppositiopuolueille. Eilenkin pääministerin kyselytunnilla pääministeri Stubb lähes pilkkasi elvytyksen vaatijoita. Minä väitän, että puheet uudistamisesta, lisäsopeutuksesta, kilpailukyvyn korjaamisesta ja rakenteellisista uudistuksista ilman konkreettisia ehdotuksia ovat löysempää puhetta kuin asiantuntijoiden ehdotukset elvytystarpeesta.

Keskustan vaihtoehto valtion hyvin tuottavan omaisuuden myymisestä on järjetöntä tilanteessa, jossa valtio saa lainaa nollakorolla.

Perussuomalaisten innovaatio, että talousongelmat hoituvat tekemällä jokaisesta päivästä Nenäpäivä, ei ole onneksi saanut tukea keneltäkään.

Arvoisa puhemies! Onneksi valiokunnassa perustelumme ja asiantuntijakuuleminen ovat saaneet aikaan liikahdusta elvytyksen suuntaan. Yleisperusteluissa elvytys on jopa väliotsikkona. Vaikka valiokunta korostaa rakennemuutosten ensisijaisuutta, niin pidän rohkaisevana, että valiokunta pitää perusteltuna arvioida myös sellaisten investointien tekemistä, jotka joka tapauksessa olisi tehtävä. Näin valiokunta on tullut edes vähän vasemmiston linjalle, ja se on hyvä.

Arvoisa puhemies! Velkaantumisella on kansaa peloteltu myös kyseenalaisin perustein, kun on verrattu julkista velkaantumista kotitalouksien velkaantumiseen. Lyhytnäköisellä velan välttelyllä voidaan tehdä kohtalokkaita virheitä ja heikentää pitemmän aikavälin velkakestävyyttämme. On muistettava, että velkaa on monenlaista. Euromääräisen valtion ja julkisen velan lisäksi meillä on myös korjausvelkaa ja hyvinvointivelkaa.

Viime perjantaina parlamentaarinen liikenneverkon korjausvelkatyöryhmä ehdotti 2,4 miljardiin nousseen korjausvelan vähentämisen aloittamista välittömästi. Ellei näin tehdä, viemme pohjaa myös euromääräisen julkisen velan maksumahdollisuuksilta. Paino- ja nopeusrajoitukset, kiertotiet ja surkea väylästön kunto vaikeuttavat niin vientiteollisuuden kuin kotimarkkinoidenkin toimintaa. Raaka-aineiden ja valmiitten tuotteiden kuljetuskustannukset kasvavat, joukkoliikenteen ongelmat pahenevat ja niin edelleen.

Rakennuskantamme korjausvelan arvioidaan olevan 30—50 miljardia euroa. Tässä summassa on homekoulu poikineen. Nyt on järkevää ryhtyä korjaamaan rakennuksia, kun korot ovat matalalla.

Arvoisa puhemies! Meillä on myös hyvinvointivelkaa. Suurin osa siitä tulee jättityöttömyyden seurauksena. Yli 4 miljardia euroa menee työttömyysturvan maksamiseen, lisäksi menetetyn työpanoksen arvo, menetetyt verotulot, syrjäytymisen kustannukset ja pitemmällä aikavälillä myös työvoiman tarjonnan vaarantuminen. Hyvinvointivelkaa syntyy myös, kun laiminlyömme hyvinvointivaltion keskeisiä palveluita lyhytnäköisellä säästämisellä.

90-luvun laman jäljiltä meillä on edelleen tätä hyvinvointivelkaa muun muassa siitä, kun mielenterveyspotilailta vietiin laitospaikat mutta luvattuja avohoitopalveluita ei järjestettykään. Vasemmisto varoittaa hallitusta tekemästä samaa virhettä vanhusten laitoshoidon vähentämisen osalta. Ellei riittäviä ja kaikkien ulottuvilla olevia kotiin tai palveluasumiseen kohdentuvia palveluita pystytä turvaamaan, muuttuu säästö kasvaneeksi hyvinvointivelaksi.

2012 julkaistussa väitöskirjatutkimuksessa osoitettiin, että 2000-luvun alussa lapsille ja nuorille suunnattuja erikoissairaanhoidon palveluita joutuivat käyttämään enemmän ne kunnat, jotka olivat rajuimmin leikanneet kouluterveydenhoidon palveluja 1990-luvun alun laman aikana. Myös koulutuksen ja osaamisen laiminlyönti kasvattaa hyvinvointivelkaa ja heikentää yhteiskunnan kykyä selvitä tulevaisuudesta.

Arvoisa puhemies! Myös tuloerojen kasvu lisää hyvinvointivelkaa ja hyydyttää myös talouskasvua. OECD kertoi viikko sitten, että Suomessa tuloerojen kasvu on heikentänyt talouskasvua 9 prosenttia vuodesta 1980 alkaen. Haloo siellä oikealla laidalla! Lopettakaa nyt puheet siitä, että tuloerojen salliminen tuo dynamiikkaa ja talouskasvua. Kun ette ole uskoneet vasemmistoa, niin uskokaa edes OECD:n arvioita.

Arvoisa puhemies! Velkaa on ja sitä syntyy monessa muodossa. Vasemmiston mielestä näitä kolmea velkaantumisen muotoa on käsiteltävä kokonaisuutena.

Arvoisa puhemies! Vaihtoehtobudjettimme mukaisia lisäysehdotuksia ei sisälly valiokunnan mietintöön eikä hallituksen talousarvioehdotukseen. Sen vuoksi esitämme epäluottamuslausumaa:

"Hallitus ei ole ryhtynyt tarvittaviin toimiin työllisyyden parantamiseksi ja talouskasvun käynnistämiseksi eikä ole halunnut kääntää leikkaavaa talouspolitiikan suuntaa elvyttävämmäksi eikä näin ollen nauti eduskunnan luottamusta."

Johanna Karimäki /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen talous on vaikeassa tilanteessa: vienti ei vedä riittävästi, työttömyys pahenee, eikä talous kasva. Velka on tuplaantunut kuudessa vuodessa 100 miljardiin euroon. Samalla uhkaa hiipivä deflaatio, mikä on pysäytettävä. Kokemuksen mukaan aika korjaisi deflaation, mutta sen kesto voi olla kymmenenkin vuotta. Meillä ei ole tähän varaa. Siksi pienituloisten ostovoimasta on huolehdittava.

EK:n avaus julkisen sektorin työntekijöiden vähentämisestä ja palvelujen leikkaamisesta on vastuuton. Ei opettajien, hoivatyöntekijöiden ja poliisien vähentäminen hyödytä yksityistä sektoria, ellei yksityinen sektori löydä omaa menestymisen reseptiä, uusia innovaatioita ja vientituotteita. Toki julkiset juoksevat kulut ja 9 miljardin kestävyysvaje on saatava priorisoinneilla, rakenneuudistuksilla ja tehostamistoimilla kuriin, mutta liiallinen säästäminen ja leikkaaminen hyvinvointipalveluista vain vahvistaisi lamaa.

Julkisen talouden kestävyysvajeen torjumiseksi tarvittavien rakenteellisten uudistusten toteuttamistahti on ollut liian verkkainen. Tarvitaan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus, eläkeuudistus, metropoliuudistus, kuntauudistus ja tuottavuuden parantamista hyödyntäen digitalisaatiota ja automaatiota. Elvytystä voidaan tehdä velaksikin, suhdannepoliittisista syistä ja tiukkojen reunaehtojen täyttyessä. Tällaisia voivat olla esimerkiksi tulevaisuuden energia- tai liikenneinfrastruktuuriin liittyvät hankkeet sekä homekoulujen korjaukset.

Pitää ottaa askelia vihreän talouden suuntaan: cleantech, biotalous ja kiertotalous ovat vahvoja kasvualoja maailmalla, ja Suomessa on paljon näiden alojen osaamista. Tarvitsemme kasvavia vientiyrityksiä varten vahvat kotimarkkinat. Tuotteita on vaikea myydä ulkomaille, jos ne eivät ole kelvanneet kotimaassa.

Vihreät esittivät syksyn talouspoliittisessa avauksessa muun muassa energiarahastoa vauhdittamaan bio-, tuuli- ja aurinkoenergian hankkeita sekä älyjärjestelmiä sähköverkkoihin ja liikenteelle. Myös pientuotannon nettolaskutus tarvitaan kiihdyttämään hyvää kehitystä.

Työllisyysasteen nostaminen on kestävyystalkoissa olennaisinta. Pienten, erityisesti yhden hengen yritysten kynnystä palkata työntekijöitä tulee madaltaa. Tätä kautta Suomeen voi saada kymmeniätuhansia uusia työpaikkoja. Jos alle 10 henkeä työllistävistä mikroyrityksistä joka viides palkkaa yhden uuden työntekijän, syntyy 50 000 uutta työpaikkaa.

Perustulo ja osa-aikatyön lisääminen, työttömän oikeus opiskeluun ja yrittämiseen, ensimmäisen työntekijän palkkaamisen helpottaminen, pienyrittäjän ja itsensä työllistäjän sosiaaliturvan parantaminen — ne kaikki yhdessä elvyttäisivät työelämää ja toisivat kaivattua joustoa.

Pitkän aikavälin tavoitteista tärkeimpiä on koulutuksen ja tutkimuksen resursseista huolta pitäminen. Hyvin koulutettu, osaava kansa on Suomen vahvuus, jonka varassa pärjäämme myös tulevaisuuden muuttuvissa oloissa. Yksi merkittävä tekijä on se, että kaikki pysyvät mukana. Koulupudokkuutta ja syrjäytymistä on torjuttava nykyistä voimakkaammin. Koulutuksen perusta luodaan jo varhaiskasvatuksessa. Peruskoulu tavoittaa koko ikäluokan. Sen pitää olla valtiovallan erityisessä suojeluksessa. Vihreät eivät hyväksy hallituspuolueiden tekemää 6 miljoonan euron leikkausta perusopetuksesta.

Tutkimuksesta ja tuotekehityksestä huolehtiminen on ainoa mahdollisuutemme pärjätä maailman mullistuvilla markkinoilla. On huonoa kehitystä, että Tekesin rahanjakovaltuudet ovat laskeneet 2010-luvulla 100 miljoonalla eurolla. Useat tutkimukset pitävät juuri innovaatiotukia parhaina yritystukimuotoina. Ne muuttavat elinkeinorakennetta, uudistavat. Tekes-tuen tärkeä merkitys on myös siinä, että se verkostoi yritykset, yliopistot ja tutkimuslaitokset.

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen yhteydessä tiedon tarve kansalaisten hyvinvoinnista ja palvelujen vaikuttavuudesta vain lisääntyy. Siksi on lyhytnäköistä leikata esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen resursseja.

Me vihreät emme ole tyytyväisiä hallituspuolueiden valiokunnan mietintöön tekemiin budjettiratkaisuihin. Leikkaus lasten koulutuksesta on kestämätön, ja sosiaalialan sektoritutkimuksesta on leikattu niin paljon, että laitosten toiminta halvaantuu.

Suomen kehitysapua on hallitusohjelmankin mukaan tarkoitus nostaa 0,7 prosenttiin bkt:stä. Tästä olemme kaukana, vaikka tilannetta on helpottanut päästöhuutokauppatulojen ohjaaminen kehitysyhteistyöhön. Määrärahojen laskiessa on kestämätöntä, että hallituspuolueet ovat vähentäneet niukoista määrärahoista 3 miljoonaa euroa. Moni lapsi pelastuu nälkäkuolemalta hätäavun turvin tai saa tulevaisuuttaan turvaavaa koulutusta kehitysyhteistyöllä. Maailman kaikkein köyhimmiltä ei pidä leikata.

Edellä mainittujen lisäksi esitämme vastalauseessa lisämäärärahaa turvakodeille, Itämeren suojeluun, eläinkokeiden vaihtoehtomenetelmäkeskukselle ja ympäristöjärjestöille. Kansalaisjärjestöjen työ on entistä haasteellisempaa ja merkityksellisempää, kun hallitus on muun muassa keskeyttänyt uhanalaisten soiden suojeluohjelman.

Kataisen ja Stubbinkin hallitusten toimien ansiosta kaikkein heikoimmin toimeentulevista on pidetty huolta muun muassa korottamalla perusturvaa. Tästä huolimatta köyhyyttä ei ole saatu ratkaisevasti vähenemään maassamme, ja siksi ponnisteluja tulee jatkaa. Lapsilisien leikkaaminen toimii kaikkien hyvien tavoitteiden vastaisesti.

Ikääntyvä väestö on rakentanut meille hyvinvointipohjan, joka on rohkeasti ravisteltava uusiksi. Se on tehtävä, jotta voimme turvata ikäihmisille hyvän vanhuuden hoivan ja yhteisöllisen, mielekkään arjen. Myös he haluavat turvata lasten ja lastenlasten tulevaisuuden ilman raskasta velkasäkkiä harteillaan kauniissa, turvallisessa Suomessa.

Tulevaisuuden kannalta olennaista on huolehtia ympäristön elinkelpoisuudesta ja ilmastonmuutoksen torjunnasta. Suomen suot, metsät ja vesistöt, Itämeri mukaan lukien, tarvitsevat suojelua, jotta luonnon monimuotoisuus ja tärkeät ekosysteemipalvelut voidaan turvata.

Mats Nylund /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade talman, arvoisa puhemies! Det här är den sista budgeten för valperioden. Vi vet alla att under alla år sedan nedgången 2009 har Finlands och hela euroområdets ekonomi präglats av svag exportefterfrågan och en rekordlång recession på hemmaplan. Att balansera statsfinanserna har krävt mycket jobb och tuffa beslut under hela valperioden. Det bör sägas att tack vare anpassningsåtgärder har regeringen lyckats förhindra att budgetunderskottet växer ytterligare. Att vi nu minskar landets nettolåntagning från årets 7,4 miljarder till omkring 4,7 miljarder nästa år är värt att notera.

Även nästa års budget präglas av den grundlinje som först regeringen Katainen och nu regeringen Stubb följt i ett mycket otacksamt ekonomiskt läge. Det kan sammanfattas i två punkter: regeringen satsar på åtgärder som skärper Finlands konkurrenskraft, men det kombineras med en rättvis social linje som ser till de svagaste gruppernas behov.

Arvoisa puhemies! Yhteiskuntarakenteen koossa pitäminen on tärkeää myös taloudellisesti vaikeina aikoina. Budjetin käsittely on hyvä tilaisuus katsoa eteenpäin. Vaikka taloudessa onkin paljon tasaisen harmaata, on syytä nostaa esiin joitakin positiivisia asioita. Metsäteollisuudessa on käynnissä myönteinen kehitys, ja huomattavia investointeja tehdään kaikissa suurissa metsäyhtiöissä, ei pelkästään Äänekoskella. Nämä ovat sellaisia positiivisia signaaleja, joita tarvitsemme.

Tämä budjetti sisältää merkittäviä panostuksia kasvua luoviin investointeihin, joilla on nopea työllistävä vaikutus. Ryhmämme pitää hyvänä kohdennettuna toimenpiteenä Tekesin lainavaltuuksien korottamista cleantech- ja biotaloushankkeisiin. Kun keskustelemme taloudesta ja tulevaisuudesta on aina syytä korostaa opetuksen roolia. Suomi nousee vain jos ymmärrämme puolustaa vahvaa perusopetusta ja innovatiivista taitoa. Budjettikirjassa on useita välineitä, joilla voimme saada talouden taas jaloilleen. Ruotsalainen eduskuntaryhmä haluaa kuitenkin korostaa, että ilman selkeää asennemuutosta koko yhteiskunnassamme emme saavuta näitä tavoitteita.

Työllisyys on saatava kohenemaan. Tämä koskee kaikkia ikäryhmiä. Kun katsomme eteenpäin ensi vaalikauteen, meidän on onnistuttava sopimaan vielä lisää konkreettisia toimenpiteitä, joilla helpotetaan pienten ja keskisuurten yritysten työllistämistä. Emme voi enää sulkea silmiämme siltä, että työelämässä tarvitaan enemmän joustoja. Suomella ei ole enää varaa olla maa, jossa saavutettuja etuja näytetään puolustettavan enemmän kuin mitään muuta.

Värderade talman! Om vi vill ha den dynamik som vår ekonomi absolut skulle behöva måste vi på ett helt annat sätt än hittills bli öppna för nya lösningar. Det fordras också att vi gör det lättare för utländsk arbetskraft att delta i vår ekonomi. Mångkulturell tillväxt ska inte ses som en kostnad, utan den ger mycket för den dynamiska ekonomin. En förklaring till att Sverige har en starkare tillväxt än vi är att där finns ett större arbetskraftsutbud. Detta borde vi kunna medge och handla därefter.

Svenska riksdagsgruppen vill understryka att denna nya öppna attityd och flexibilitet i arbetslivet inte betyder att strävan att uppnå helhetslösningar på arbetsmarknaden raseras. Breda samhällsavtal har gett stabilitet, och stabilitet behövs också i framtiden. Arbetsmarknadslösningarna måste ändå modigare se framåt, annars riskerar vi att ytterligare halka efter.

Arvoisa puhemies! Työtä olisi priorisoitava myös verotuksellisesti. Ei voi olla niin, että verotuksessa palkitaan siitä, että onnistuu osoittamaan tulojensa tulevan muusta kuin palkkatyöstä. Suomen kokonaisveroasteen oletetaan olevan ensi vuonna yli 45 prosenttia suhteessa kokonaistuotantoon, ja sen odotetaan nousevan edelleen vuonna 2016. Kokonaisveroaste on ongelmallisen korkea erityisesti sen vuoksi, että se osuu pahoin palkkatyöhön ja hidastaa elpymistä.

Värderade talman! Av de enskilda projekt som finansutskottet backat upp vill jag särskilt nämna tilläggsanslagen för jordbruket och flera satsningar för att skydda Östersjön och Finska viken. Jakobstads hamnväg som nu slutförs är ett exempel på en investering i lokal infra som uttryckligen gynnar exportindustrin. Att landsvägsfärjornas natturer i skärgården tryggas genom ett extra anslag är återigen en viktig sak för många enskilda människor som lever sin vardag i glesbygden. — Tack.

Jouko Jääskeläinen /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomessa on käytetty merkittäviä puheenvuoroja. EK:n tuleva puheenjohtaja Matti Alahuhta totesi äskettäin, että tarvitsemme enemmän työtä ja työtunteja, keveämpää verotusta ja julkisen sektorin sopeutusta. Uutispäällikkö Jussi Pullinen totesi, että Suomi on sirpaleina. Tämä on kaikuja suuresta muutoksesta, globalisaatiosta. 1800-luvun Suomen rakentajat muodostuivat Suomen heimoista, jotka sittemmin pitkälti yhdistyivät. Globalisaation toteuttaneessa ja monin tavoin jakautuneessa maailmassa voittavat nyt ne, joiden heimo eli samaistumisryhmä on maailmanlaajuisessa nosteessa. Alahuhta kaiuttaa, että seuraavan hallituksen pitää saada 200 000 työpaikkaa yksityissektorille vuoteen 2020 mennessä. Suomessa on aivan liian vaisu ja energiaton mieliala. Vain koulutus voi nostaa meidät uuteen kasvuun. Ajan puheenvuoroissa voimme hyvin tunnistaa vaikkapa insinöörin, yhteiskuntatieteilijän, lakimiehen ja sosiaalityöntekijän heimot ja roolit, jotka antavat aika lailla erilaisia vastauksia taloutemme ja ihmisten hätään, mutta kokonaiskuva ei ehkä sittenkään ole hallinnassa.

Kaikki luetellut vaatimukset ovat omista näkökulmistaan tosia, ja niihin pureutuu myös valtiovarainvaliokunta. Vaadimme, että julkiset menot on asetettava kestävästi rahoitettavissa olevalle tasolle. Yritysten toimintaedellytykset ja kyky työllistää on huolemme kohteena. Kannustinloukkuja on poistettava, koulutuksen laatua parannettava ja kuntoutusta tarvitaan aina ennen työkyvyttömyyttä.

Kuntien asema on ensi vuonna erityisen vaikea. Laskelmat kertovat 1,5 prosentin keskimääräisestä veronkorotuksen tarpeesta. Uhka suuntautuu eri paikkakuntiin eri tavoin. Sote ei ole ratkaiseva uhkan aiheuttaja, mutta soten rahoitusmalli on kylläkin valittava niin, ettei kuntahaitari leviä ja hajoa käsiin.

Arvoisa puhemies! Väestörakenteen pysyvä muutos on seurausta poliittisista arvovalinnoista. Tämän päivän nuorista työelämään saapuvista puuttuvaa joukkoa ei voida tempuilla korvata. Maahanmuuton huomattava aktivointi vaatisi voimakasta asennemuutosta ja vahvaa kotouttamista.

Tutkijoiden havainto läntisen maailman aikanaan tapahtuneesta noususta kohdistui luonnonvarojen löytämisen ja monien keksintöjen lisäksi niin sanotun protestanttisen etiikan voimakkaaseen vaikutukseen. Ahkeruus, työnteko, perheestä huolehtiminen ja kristillinen vakaumus nivoutuivat monien kohdalla toisiinsa. Tämän päivän vaisu ja energiaton mieliala kertoo siitä, että analyysi tilanteesta, tavoitteenasettelu ja työn motivointi eivät ole sopusoinnussa keskenään. Kristillisdemokraattien mielestä Suomessa tarvitaan aivan uutta energiaa, joka ei synny vain teollisuusrobottien määrän lisäämisestä, vaan yhteisöllisten arvojen voimakkaasta esille nostamisesta.

Voimme syyttää taloutemme heikosta kuvasta suurta maailmantalouden taantumakuvaa, mutta emme voi jäädä tämän toteamuksen varaan pelkästään. On syytä vaatia, että poliittiset ryhmät pian selkeästi piirtävät esille ajatuksensa suomalaisen yrittäjyyden uudesta noususta. Miksi lähes kahdella kolmanneksella yrittäjistä tulot jäävät alle keskipalkan? Mitä kertoo se, että suuryritykset ovat jo pitkään olleet suhteellisesti mitaten heikoimpia työllisyyden edistäjiä?

Yrittäjällä on palkansaajaa korkeampi vastuu vakuutus- ja eläkemaksujensa keräämisestä ja maksusta. Arvonlisävero on erityisen haastava yrittäjille, joilla ei ole verotuksessa vähennettäviä hankintoja. Kristillisdemokraattien mielestä on korkea aika helpottaa ensimmäisen työntekijän palkkaamiskynnystä ja kustannuksia sekä koeajan määräytymistä, kun nyt jo korkeasti koulutetutkin jäävät vaille työpaikkaa. Pitkän odottelun jälkeen tammikuussa 2015 yrittäjän perheenjäsen on eräin reunaehdoin muihin nähden yhdenvertaisessa asemassa työttömyysturvan suhteen, lopultakin. Sukupolvenvaihdoksien yhteydessä on huomioitava riittävät maksuaikahuojennukset, ettemme joudu näkemään turhia kon-kursseja.

Arvoisa puhemies! Verotuksen yleistä tasoa ei juuri kenenkään mielestä voisi korottaa, mutta toisaalta menoja ei kuitenkaan ole kyetty hallitsemaan riittävästi. Tuloja pitäisi saada lisää, mutta kansainvälinen verokilpailu uhkaa rapauttaa verorakennetta. Maailmassa, jossa uhkaa yhteisöveron rapautuminen, tarvitaan ratkaisuja, joilla turvataan yritysten pysyminen kotimaissaan ja verokikkailun lopettaminen. Samalla on mietittävä, miten yritysverotusta voitaisiin yksinkertaistaa välttäen turhat tarpeet verosuunnitteluun ja miten toteuttaa tämä kaikki varmistaen samalla verotuksen yrittäjyyttä innostava vaikutus.

Meidän kristillisdemokraattien mielestä kehitysyhteistyön euromääräinen taso on hyvin tärkeä asia. Silti entistä tärkeämmäksi nousee vaatimus oikeudenmukaisesta arvoketjusta. Ei voi olla niin, että kevyellä verotuksella ja alihinnoitetuilla maksuilla tuomme kehitysmaista hyvinvointia itsellemme. Tarvitsemme reilut päätökset oikeasta arvoketjusta ja arvon määrittämisestä niin, että kullekin jää oma osuutensa oman työnsä mukaan.

Valitettavaa on myös 6 miljoonan leikkaus koulutuksesta aivan prosessin loppuvaiheissa. Tämän korjaaminen luvataan. Toteamme, että valiokunnan esittämään vaatimukseen subjektiivisen päivähoito-oikeuden lainsäädäntömuutoksesta ei sisälly vaatimusta eikä lupausta muista perhepoliittisista toimenpiteistä. Kaikkien vähiten sellaisista, jotka lisäisivät kuntien menoja korjaamatta työllisyystilannetta oikeasti.

Arvoisa puhemies! Eduskuntakäsittelyssä saatoimme lisätä budjetin sosiaalista vaikutusta. Esille nousivat sekä lastentarhanopettajien että sosiaalityöntekijöiden koulutusmäärien lisääminen ja monet selkeästi arjen asioita korjaavat hankkeet ja syrjäytymiseen puuttuminen. Kansallinen turvallisuus paranee, kun panostamme Rajavartiolaitoksen toimintaan, Tullin kykyyn pysäyttää laitonta alkoholin tuontia sekä muun muassa palopäällystön koulutukseen.

Tiehankkeilla sekä yritysten markkinoinnin ja rahoituksen tukitoimilla on kauppaa ja työllisyyttä lisäävä vaikutus. Maatalouden saama erityistuki helpottaa suomalaisten maanviljelijöiden asemaa, toivottavasti myöskin neuvottelijoittemme asemaa. Jo neljäntenä vuotena peräkkäin lisätään hieman oikeudenmukaisuutta, kun ilman yhteisövero-osuutta jäävät uskonnolliset yhdyskunnat saavat pientä tukea toimitilojensa korjauksiin.

Arvoisa puhemies! Kiitämme valiokuntaa, sen jaostoja sekä kaikkia prosessissa työtä tehneitä. Toivomme, että hieman entistä vähemmät rahamme kuitenkin riittäisivät kaikkeen olennaiseen.

Valtiovarainministeri Antti Rinne

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden talousarviota käsitellään synkässä taloustilanteessa. Haluan kuitenkin kiittää valtiovarainvaliokuntaa ja koko eduskuntaa budjetin käsittelystä ja niistä hyvistä keskusteluista, joita olemme täällä käyneet. Jaamme kaikki saman huolen Suomen talouden tilasta ja sen tulevaisuudesta.

Tässäkin keskustelussa on kuitenkin hyvä pitää mielessä, miksi olemme tähän tilanteeseen päätyneet. Globaali talous on kokenut viimeisen 15 vuoden aikana voimakkaan murroksen. Kiinan avattua markkinoitaan maailmantalouden painopiste siirtyi nopeasti Aasiaan ja Euroopasta tuli hitaan talouskasvun aluetta. Finanssikriisi, Euroopan velkakriisi ja sitä seurannut investointilama ovat varjostaneet vientiriippuvaista talouttamme jo pitkään.

Suomen vienti on vähentynyt finanssikriisin alusta lukien noin viidenneksen, enemmän kuin missään muussa kehittyneessä taloudessa. Tämän seurauksena kymmeniätuhansia työpaikkoja on kadonnut. Tähän liittyy tietenkin tämä meidän oma elinkeinorakenteen murros, painopaperin tuotannon vähentyminen ja Nokian kännykkäbisneksen nousu ja romahdus.

Tässä tilanteessa on kaikkein tärkeintä keskittyä luomaan uutta talouskasvua ja työllisyyttä. Siihen tässä budjetissa on useita elementtejä. Keskeisimmät panostukset liittyvät uusiin osaamis- ja innovaatioinvestointeihin ja nopeasti työtä luoviin sekä kilpailukykyä tukeviin liikenne- ja rakentamishankkeisiin.

Bruttokansantuotteemme on nyt noin 30 miljardia euroa pienempi kuin mitä se olisi ollut, jos kasvu olisi jatkunut trendillään vuodesta 2008 eteenpäin. Siksi valtiontalous on ollut pitkään alijäämäinen. Alijäämä kuitenkin pienenee tehtyjen päätösten seurauksena. Viimeisen neljän vuoden aikana on päätetty valtion menoja vähentävistä ja tuloja lisäävistä toimista, jotka nettomääräisesti ovat noin 6,4 miljardia euroa eli 2,8 prosenttia suhteessa kokonaistuotantoon. Merkittävä osa näistä päätöksistä tulee voimaan ensi vuonna.

Arvoisa puhemies! Kuulluissa ryhmäpuheenvuoroissa käytiin läpi ensi vuoden budjetin eri puolia. Me emme ole kaikesta yhtä mieltä täällä, mutta meitä kaikkia yhdistää huoli maamme talouden edelleen heikentyneestä tilasta. Siksi meidän on keskityttävä riitelyjen sijasta tulevaisuudenuskon luomiseen, ja Suomen Pankin ennuste, jossa seuraavan 15 vuoden aikana luvataan enintään prosentin vuotuista talouskasvua, on asia, joka on kaikkien pidettävä mielessä. Vientiteollisuuden kustannuskilpailukyky ja kyky päästä kiinni uusille markkinoille on heikentynyt. Kansainvälisen talouden kasvun näkymät pysyvät vaisuina, eikä nopeaa vetoapua ole meille odotettavissa. Myös kotimarkkinoidemme kehitys on vaimeaa. Julkisen talouden tasapainottaminen ja uusien työpaikkojen synty edellyttävät talouden kasvun käynnistämistä uudelleen. Jos tässä ei onnistuta, on edessämme edelleen budjettialijäämiä, leikkausten ja veronkorotusten kierre, jota on vaikea katkaista. Tässä tilanteessa vakaaseen kasvuun pääsee vain viennin kasvun kautta.

Tarvitsemme työmarkkinaratkaisun, joka tukee kilpailukykyä ja ostovoimaa ja luo siten siirtymää, näkymää eteenpäin. Maailmantalouden megatrendit tarjoavat uusia kasvumahdollisuuksia, joita ei voi jättää hyödyntämättä. Kaupungistuminen, ilmastonmuutoksen torjuminen, energiateknologia, jätehuolto, puhdas vesi ovat asioita, joista voimme ammentaa uutta tulevaisuutta ja uutta vientiä.

Me tarvitsemme uusia investointeja, ei pelkästään Suomeen, vaan Eurooppaan, ja niiden investointien esteiden poistaminen ja edellytysten parantaminen on erittäin tärkeää. Meidän pk-sektorilla on paljon kasvupotentiaalia ja paljon mahdollista tarjolla olevaa työtä, ja kaikki on tehtävä sen eteen, että sinne syntyy uutta työtä, uusia työtilaisuuksia ja kasvua. Pk-sektorin yritysten kansainvälistymiskehitys ja kasvun rahoittaminen on yksi keskeisiä asioita, joita on edistettävä voimakkaasti. Meidän vientimme pohjaa on myöskin laajennettava merkittävästi.

Arvoisa puhemies! Vaikka nämä ajat ovat vaikeat, ei suomalaisten kannata vaipua synkistelyyn ja epätoivoon. Meillä on paljon hyviä tulevaa kasvua, tulevaa kehitystä turvaavia toimenpiteitä. Meidän yhteiskuntamme on rankattu monessa suhteessa maailman kilpailukykyisimpien joukkoon. Taloutemme kääntämisessä kasvuun on vielä paljon tehtävää, mutta meillä on kaikki eväät onnistua siinä. Tämä hallitus uskoo Suomeen ja suomalaisiin. Tämä budjettiesitys osaltaan on tuomassa tähän maahan uutta työtä ja talouskasvun näkymiä. — Kiitoksia.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustapuolue teki sen taas. Yhtä ainutta "opetus-" tai "koulutus"-sanaa tästä teidän ryhmäpuheenvuorostanne ei löydy. Tämä maa tarvitsee 200 000 uutta työpaikkaa. Miten te ajattelette, että ne työpaikat syntyvät, jos ei panosteta koulutukseen ja opetukseen? (Välihuutoja keskustan ryhmästä) Sen sijaan te olette valmiita leikkaamaan korkeimmasta koulutuksesta koko ajan. Ja kuitenkin tämän maan taloudellinen ongelma on rakenteellinen eikä suhdanteellinen, ja se tarkoittaa sitä, että tarvitaan uutta luovaa osaamista.

Kokoomus on sitä mieltä, että pitää panostaa opetukseen, tutkimukseen ja koulutukseen ja sieltä tulee se kasvu, sieltä tulee se uuden oppiminen, mikä sitten tuo hyvää tälle maalle. Vain sitä kautta Suomi nousee. (Mauri Pekkarinen: Voisiko puhuja kertoa, missä ne teidän lisärahat on?)

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se, millä Suomi nousee, on työ. Me tarvitsemme uutta kasvua, uusia investointeja, mutta yhtä tärkeää kuin uusi työ on se, miten työn hedelmät jaetaan, miten pidetään oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta kiinni. Ja sen takia en voi olla ihmettelemättä tätä perussuomalaisten uutta avausta siitä, että asetetaan työttömät kahteen kastiin, siis että valtio asettaisi työttömät kahteen kastiin sen mukaan, kuuluvatko he ammattiliittoon ja työttömyyskassaan vai eivät, ja kohtelisi heitä eri tavalla. Paljon puhutaan, että niillä, jotka ovat ansiosidonnaisella työttömyysturvalla, on suuria ansiosidonnaisia päivärahoja. No, esimerkiksi kaupan myyjällä tai kampaajalla ne ovat reilusti alle 1 000 euroa kuukaudessa. Ovatko he perussuomalaisten mielestä hyväosaisia työttömiä? Voisitteko te, edustaja Lindström, entisenä paperimiehenä kertoa, miten te tämän esityksenne, jolla lyötte märän rätin (Puhemies koputtaa) suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen kasvoille, perustelette entisille työkavereillenne?

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän vaalikauden alussa aloittaneen hallituksen tavoitteet valtiontalouden sopeuttamiseksi ovat täysin epäonnistuneet, ja siksi minusta tästä lähtökohdasta meidän nyt pitäisi enemmän haastaa toinen tosiamme, mitenkä tästä politiikasta löydetään sellainen politiikka, jolla valtiontaloutta voidaan hoitaa paremmin.

Keskusta on esittänyt kasvurahastoa, jolla yrittäjyyttä voidaan parantaa. Me olemme esittäneet yhteiskuntasopimusta, jossa koko yhteiskunta kerättäisiin yhteen mahdollisimman oikeudenmukaisesti niin, että sillä synnytetään luottamusta, ennakoivuutta ja uusia työtilaisuuksia — ja vielä kolmanneksi liikennerahastoa, jolla voidaan mahdollistaa se, että luodaan edellytyksiä suomalaiselle yrittäjyydelle. Toivon, että tästä nyt puhuttaisiin täällä.

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Yhteen kysymykseen ensin vastaus, edustaja Lindtmanin ryhmäpuheessa viittaamaan perusturvan ja ansiosidonnaisen sidoksen purkamiseen. Me esitämme tosiaan perusturvan korottamista 100 eurolla kuukaudessa. Minkä takia? Sen takia, että erityisesti pienituloisimmat työttömät saavat tilanteeseensa helpotusta. Tämmöisinä aikoina niukat varat on syytä ohjata mahdollisimman tehokkaasti sinne, missä niitä eniten tarvitaan.

Ansiosidonnaiselle korvaukselle jääneet työttömät saavat uudistuksessa yleensä euromääräisesti suurimman hyödyn. Näin ollen me olisimme kustannussyistä valmiita korottamaan vain peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea mutta emme ansiopäivärahan perusosaa. Tämä pienentäisi tuloeroja ja purkaisi näitä kannusteloukkuja.

Ja jotta totuus paljastuisi näistä asioista, niin te, hallitus, olette itse esittäneet hallituksen esityksen 151, ansiosidonnaisen päivärahan leikkauksia. Täällä on aivan turhaa hyökätä meidän kimppuumme tässä asiassa. Näin olette tehneet.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri totesi, että voimme olla eri mieltä asioista mutta riitelyllä asiat eivät korjaannu. Viittaan nytten edustaja Vahasalon ryhmäpuheenvuoroon: Te aika lailla aloitte riidan kylvämisen. Te kritisoitte hyvin voimakkaasti kolmikantayhteistyötä, sopimusyhteiskuntaa. Ne ovat olleet niitä voimavaroja, joilla tätä yhteiskuntaa on vuosikymmenten aikana rakennettu. Tarvittaisiinko tilalle enemmän vastakkainasettelua, sellaista, että voimalla ja ennen kaikkea pääoman voimalla, työnantajien voimalla lähdetään sanelemaan niin työpaikoilla kuin muutenkin yhteiskunnassa? Sillä on lyhyet jäljet ja esimerkkejä monesta maasta, mihin se johtaa.

Elinkeinoelämän puolelta tulee kovia ehdotuksia. Sitra 2015 -kurssikaveri Matti Alahuhta lateli kovia vaatimuksia. Ne ovat hyvin yleisellä tasolla. On helppo sanoa, että leikataan 3 miljardia julkisia menoja, mutta kun lähdetään erittelemään, otetaanko ne koulutuksesta, otetaanko ne maanpuolustuksesta vai mistä ne otetaan, niin se onkin paljon vaikeampi kysymys.

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vihreiden mielestä talouden rakenteita on ravisteltava rohkeasti, on tehtävä rakenteellisia uudistuksia, joilla edistetään työllisyyttä ja hyvinvointia, ja on myös satsattava koulutukseen ja tutkimukseen. Mutta tässä kyseessä olevassa budjettikäsittelyssä valtiovarainvaliokunnassa tehtiin hyvin poikkeuksellinen menettely, kun hallitusryhmän jäsenet muuttivat budjettia siten, että siirsivät rahoja momentilta toiselle ja vieläpä sitten lopuksi poistettiin yhdessä sovittuja perusopetuksen laadun kehittämisen määrärahoja. Nämä ovat todella kylmääviä ratkaisuja lasten kannalta. (Välihuutoja) Perusopetuksen laadun kehittäminen on juuri se, mitä tarvitaan, jotta autetaan jokaista lasta, napataan ne, jotka ovat vaarassa pudota. (Paavo Arhinmäki: Itsehän te leikkasitte!)

Mitä tulee kehitysyhteistyöhön, sillähän voidaan toimittaa vettä ja ruokaa pakolaisleireille, rokotteita lapsille. Jokainen ropo kehitysyhteistyöhön menee tarpeeseen, ja nämä määrärahat siirtyvät sitten tuleville vuosille hankkeista, jotka ovat kesken, mihin puheenjohtaja Sasi viittasi.

Mats Nylund /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomen kokonaisveroaste on varsin korkea, ja se nousee lähimmät vuodet. Mutta kansallisten ja kansainvälisten veroasiantuntijoiden mukaan yhtä tärkeä kuin kokonaisveroaste on verotuksen rakenne, ja he ovat yhtä mieltä siitä, että kaikkein haitallisin veromuoto on työn verotus. Me verotamme työtä valtion tuloveron kautta ja kunnallisveron kautta, ja se toiseksi mainittu on kolme kertaa suurempi kuin valtion tulovero. Ovatko muut puolueet valmiita keskustelemaan tästä asiasta vaalikampanjan aikana? Voimmeko me muuttaa meidän verotuksen rakennetta niin, että ei jatkossa olisi näin, että kaikkein kovimman veron me maksamme nimenomaan työnteosta?

Jouko Jääskeläinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun sanomme sanan "työ" kolme kertaa, niin meidän pitää sanoa sana "yritys" myöskin kolme kertaa. Haluaisin haastaa tässä asiassa meitä hallituksessa, että elinkeinopoliittiset kehittämisinstrumentit on vain kohdistettava nimenomaan pk-yrityksiin, jos halutaan luoda kestäviä työpaikkoja ja samalla jopa uutta kansainvälistymistä, mistä valtiovarainvaliokunnassakin olemme valtiovarainministeri Rinteen kanssa käyneet hyvää keskustelua.

Toinen asia on kehitysyhteistyö. Tietysti jokainen euro ja sentti, joka on sieltä pois, on erittäin huono asia, mutta samalla meidän pitää lähteä kehittämään vahvasti tätä kehitysmaakumppanuutta, pieniä ja keskisuuria yrityksiä sinne mukaan. Ei Afrikka ole enää mikään kurjuuksien kotitanner, vaan sielläkin muututaan yhä merkittävämmäksi liiketoimintakumppaniksi. Tarvitsemme luovuutta, jotta voimme olla siellä mukana tekemässä työpaikkoja. Täytyy luoda pk-yrityksille mahdollisuuksia toimia siellä. Oikea kauppapolitiikka, rehellinen kauppapolitiikka ja kehitysyhteistyö ovat samaa myönteistä arkea.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koko hallituskauden ajan taloustilanne on vain vaikeutunut, ja kun se on vaikeutunut, niin lääkkeeksi on haettu sitä, että kansallista liikkumatilaa on kavennettu koko ajan. Valtion talousarvioesitys lähetetään ennakkotarkistukselle Brysseliin, ja talouskurisopimus, vastoin aiempia puheita, koskee myöskin Suomea. Eikö tässä tilanteessa, kun liikkumavara on kaventunut, olisi äärimmäisen tärkeää se, että kansanedustajat saavat todenmukaisen kuvan siitä, mitkä ovat Suomen valtion taloudelliset sitoumukset? Viime vuonna budjettikirjassa oli 11 miljardin euron sitoumus Euroopan vakausmekanismille, ja sanamuoto oli, että se on maksettava vaadittaessa. Enää meillä ei ole edes harkintavaltaa semmoisen summan suhteen, joka on yksi viidesosa Suomen valtion vuosibudjetista. Miksi tämä sitoumus on poistettu tämän vuoden budjettikirjasta?

James Hirvisaari /m11(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koska näyttää siltä, että minä olen tämän eduskunnan ainoa kansan edustaja ja olen siinä onnellisessa asemassa, että uskallan ilman ryhmäkuripainetta sanoa juuri sen, mitä itse haluan, sanon nyt sen, mitä kukaan muu täällä ei enää rohkene: Euroopan unioni on meille hirvittävä kirous ja ikuinen ongelma ja itsenäisen Suomen tuho. Suomen on erottava EU:sta ja eurosta ja otettava käyttöön oma valuutta, jos kansan enemmistö niin haluaa. Myös kaikki hurmoksellinen maailmanparantaminen velkarahalla on aivan ääliömäisen tyhmää, ja sellaisesta on luovuttava. Näihin pitäisi tarttua.

Arvoisa puhemies! Suuri ratas on sijoiltaan, ja sen takia kaikki tämä turhauttava budjettikeskustelu koko tämän viikon ajan on täynnä pelkkiä lillukanvarsia ja säälittäviä hienosäätöjä ja sen takia ihan silkkaa ajanhukkaa, ehkäpä näitä epäluottamusehdotuksia lukuun ottamatta. Enkä siihen tämän enempää aio osallistua. — Kiitos.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Uotilalle vain, että kun tilanne maassamme on nyt pahin 150 vuoteen, niin kyllä se on sillä tavalla, kun maailma on niin paljon muuttunut, että samat lääkkeet eivät enää tepsi näihin nykypäivän ongelmiin. Eli meidän täytyy hakea uutta päätöksentekoa, meidän täytyy hakea uutta ajattelua, ja kun ajattelette, että esimerkiksi maanviljelijät, opiskelijat, yrittäjät, työttömät, eläkeläiset eivät ole niissä neuvottelupöydissä, mihin te viittaatte, niin eivät he saa koskaan ääntänsä kuuluville. (Kari Uotila: Tämä on se työpöytä, jolla puolustetaan opiskelijoita ja työttömiä!) Meidän pitää löytää sellainen ratkaisu, jossa me kaikki saamme löytää sellaisen uuden ajattelutavan, jolla me saamme tämän Suomen nousuun.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On sokea ja umpisokea. Jos nyt ajatellaan Vahasalon käyttämän puheenvuoron perustaa, niin nämä järjestöt ja organisaatiot ovat keskusteluissa mukana ja tämä eduskuntasali edustaa niitä kaikkia tahoja. Mutta niissä perusrakenteissa, jotka liittyvät siihen, että me voisimme edustaja Kallin ansiokkaasti tuomaa laajaa yhteiskuntasopimusta käydä läpi, pitää olla se kolmikantaisuus, koska se on kuitenkin siinä keskiössä.

Ja juuri ne sopijaosapuolet. Esimerkiksi otetaan mallia Saksasta, missä ei lähdetty siitä, että on alipalkattuja, vaan siellä yhdessä sovittiin niistä pelisäännöistä, että yritykset sitoutuivat siihen, että irtisanomisia ei suoriteta, ja työntekijät vastapainoisesti, kun nähtiin, että turvattiin omia työpaikkoja, olivat erittäin maltillisten palkkaratkaisujen osana. Sitä samaa tarvitaan nyt jatkossakin. Ei se, mitä viime viikoilla olemme kuulleet luottamusmiesten irtisanomisista, työllistä Suomessa. (Ben Zyskowicz: Lisää laittomia lakkoja!)

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tämän hallituskauden aikana on nähty, että kolmikantaa tarvitaan. Siis Suomella on kaksi vahvuutta, osaaminen ja kyky yhteistyöhön, ja näitä pitää hyödyntää. Viime kaudella nähtiin, mitä tapahtui, kun kolmikanta ei oikein toiminut. Silloin lähti liikenteeseen palkkakilpailu, ei saatu tupoa aikaiseksi ja kustannuskilpailukyky heikentyi, itse asiassa aivan niin kuin valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja Sasi totesi.

Mutta vielä on palattava perussuomalaisten esitykseen jakaa työttömät kahteen leiriin. Esimerkiksi keskusta on porvaripuolue, ja on ymmärrettävää, että he käyttävät taktiikkaa, jossa he asettavat köyhän ja tosi köyhän keskenään tappelemaan samasta eurosta, mutta että perussuomalaiset tekevät tämän! Miten te perustelette tämän suomalaiselle ammattiyhdistysliikkeelle? Onko todella niin, että teidän mielestä esimerkiksi siivooja tuhannen euron ansiopäivärahalla on jotenkin rikas työtön?

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ei tietenkään tuhannella eurolla työskentelevä.

Mennäänpäs nyt ihan asian ytimeen. Te kehutte kolmikantaa. Niin kehun minäkin, mutta ilman kolmikantaa tuli tämä hallituksen esitys 151 työttömyysturvaleikkauksista tänne eduskuntaan. Hallitusta ei kiinnostanut kolmikanta siinä vaiheessa, kun ruvettiin leikkaamaan näitä ansiosidonnaisia. Ja korotusosa tiputetaan 65 prosentista 58:aan. Se tarkoittaa tuhannen euron tuloilla viidenkympin leikkausta, ja te täällä nyt esiinnytte hurskaana ja syytätte meitä, että me hyökkäämme työttömien kimppuun. Toisaalta tämä meidän vänkäämisemme ei varmaan vie Suomea yhtään eteenpäin.

Edustaja Vahasalo, olen aivan samaa mieltä siitä, että uusia vaihtoehtoja tarvitaan. Työtä ja yrittämistä, näitä kahta asiaa, ei pidä laittaa vastakkain. Tämä vastakkainasettelu ei johda mihinkään. Me tarvitsemme Suomeen luottamusta siihen, että toiseen osapuoleen pitää voida luottaa, ja nämä asiat pitää tehdä sopimalla.

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos katsotaan koko hallituskautta, niin tämä hallitus paransi työttömien perusturvaa — siis riippumatta siitä, ovatko he ansioturvalla vai peruspäivärahalla — jo silloin, kun perussuomalaiset eivät edes sitä itse vaaleissa olleet esittäneet, ja koko vaalikauden saldo on näiltä osin selkeästi plussalla. Mutta tässä on kyse periaatteesta, siitä, että halutaan jakaa työttömät kahteen leiriin ja samaan aikaan kääntää selkä yli 2 miljoonalle suomalaiselle palkansaajalle, jotka kuuluvat ammattiliittoon.

Arvoisa puhemies! Mitä tulee verotukseen ja vaalien läheisyyteen, niin nyt kansalaisten kannattaa olla tarkkana löysien lupausten kanssa. Huomasin, että perussuomalaiset lupasivat poistaa autoveron. Se maksaa miljardi euroa. Mistä rahat? Ja onko se oikeudenmukaista, että olette valmis antamaan veroedun sellaiselle henkilölle, joka kolmen vuoden välein vaihtaa uuteen Bemariin, vero-edun, joka on saman verran kuin keskipalkkaisen ihmisen kolmessa vuodessa maksamat verot yhteensä? Onko se teistä oikeudenmukaista?

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Autovero oli alun perinkin väliaikainen. Perussuomalaiset on esittänyt siitä luopumista neljässä erässä. Itse kannatan sitä ajatusta, että siitä voidaan luopua kerralla.

Lindtman laittoi aiheellisen kysymyksen, että mistä rahat. RKP:kin jo otti täällä esille sen, että meillä on korkea verotusaste, ja nimenomaan verotuksen rakenteesta. Jos tässä maassa kaikki maksaisivat veroja, niin tämäntyyppiset uudistukset olisi helppo toteuttaa. Hallitusneuvotteluissa RKP ja kokoomus torjuivat käytännössä harmaan talouden torjunnan toimenpiteet aluksi, ja ihmettelen nyt, että sosialidemokraatit ovat lähteneet tälle samalle linjalle. Hallituksen esitys 46 koskee itsekriminointia ja todisteen hyödyntämistä, jotka auttavat merkittävässä määrin harmaan talouden toimijoita ja veroparatiisiyhtiöitä, ja valtiovarainministeri on tuonut oman esityksensä arvo-osuusjärjestelmästä eduskunnan käsittelyyn. Tässä kuitenkin on (Puhemies koputtaa) sisällä se, että voidaan käyttää hallintarekisteriä eli salata myöskin osakeomistukset. (Puhemies: Aika on täynnä!) Arvoisa ministeri... [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaalikauden saldo on synkkä, neljäs supistumisen vuosi on alkamassa, työttömiä 400 000, velka paisuu — tähän on kokoomuksen johdolla tultu.

Mutta teille, valtiovarainministeri Rinne, sanon kiitokset rehellisyydestä, koska myönsitte puheessanne, että ensi vuoden budjetti ei perustu tämänhetkiseen talousarvioon, ja lupasitte, että sitä tullaan tarkistamaan realistiselle pohjalle lisätalousarviossa. Arvostan myös sitä, että sanoitte, että riitelyllä eivät asiat ratkea. Juuri näin on. Vaikeassa tilanteessa tarvitsemme luottamusta, jotta pystymme sopimaan laajasti yhteiskunnassa Suomen suunnan kääntämiseksi kasvuun. Mutta sen lisäksi myös te voisitte vielä tehdä nopeita toimenpiteitä yrittäjyyden, kannusteiden ja työllistämisen helpottamisen eteen byrokratian purkamiseksi, kotimaisen energian (Puhemies koputtaa) kilpailukyvyn palauttamiseksi. Vieläkö näitä on luvassa?

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri peräänkuuluttaa sopimista ja sitä, että riitelyllä ei tätä maata rakenneta, aivan oikein. Tätä maata ei ole pystytty rakentamaan eikä pelastamaan myöskään velkaelvytyksellä. Sitä on tehty kuusi vuotta, ja jos se olisi onnistunut, niin me emme olisi nyt tässä tilanteessa, missä nyt olemme. Sen sijaan nyt tarvittaisiin työelämäuudistuksia, semmoisia rakenteellisia uudistuksia, jotka tähtäävät siihen, että paikallisesti voidaan enemmän sopia, tulee enemmän joustoja. Me tarvitsemme rohkeita uudistuksia työelämässä, jotta työnteko olisi tulevaisuudessa nykyistä houkuttelevampaa ja kannattavampaa ja jotta myöskin yrittäminen olisi mielekästä ja kannattavaa.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me tarvitsemme, kuten täällä valtiovarainministeri esitti, yhteistyötä. Siihen liittyy kuitenkin se, että meidän pitää pystyä sopimaan siitä, mitkä ovat ne oikeat luvut, ja yksi tällainen oikea luku on nyt Eurostatista tullut, jossa on työvoimakustannukset. Suomi on kahdeksantena EU-maista työvoimakustannuksissa, noin 31 euroa tunnilta. Tanskassa se on 40 euroa tunnilta. Kaikki sellaiset maat, joita me pidämme vertailumaina Euroopassa, ovat kalliimpia työvoimakustannuksiltaan kuin Suomi. Tämä ei ole se syy, miksi me olemme lamassa, vaan syyt ovat muut.

Tässä budjetissa on otettu esille muun muassa se, miten me kykenemme hakemaan nyt näitten leikkausten jälkeen näitä EU-rahoja: miten me pystymme myös käytännössä hyödyntämään tätä komission 300:aa miljardia, miten Euroopan keskuspankin tuhatta miljardia pystyvät käytännössä suomalaiset pankit hyödyntämään pienten yritysten hyväksi tai miten Horisontti 2020 -ohjelmaa? Nämä ovat sellaisia asioita, joita pitäisi pystyä hyödyntämään. Suomessa on jonkinlainen älyllinen lama siitä, että meillä ei mennä asioissa eteenpäin. Suomi pitäisi saada liikkeelle.

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä valtion budjetin rakenteesta muutama sana. Minä ja eräät muut olemme tuolla valtiovarainvaliokunnassa toivoneet, että valtiollakin siirryttäisiin samankaltaiseen bruttoperiaatteeseen kuin peruskunnissakin. Esimerkiksi me otamme lainaa ensi vuonna 16,6 miljardia mukaan lukien emissiotappiot, lyhennämme lainoja, kuoletamme niitä ja varaudumme pääomatappioihin 12,2 miljardia. Netto on 4,4 miljardia. Minä toivoisin, että jatkossa lainanotto ja lyhennykset näkyisivät bruttona.

Toinen asia, mitä valtionvaroissa edustaja Saarisen kanssa olemme lukuisia kertoja toivoneet, on se, että valtion budjetista ilmenisi, kuinka monta miljoonaa tai kuinka monta miljardia valtio käyttää investointeihin, samaan tapaan kuin kuntien budjetista tämä asia löytyy, joko niin, että investoinneille on oma pääluokka, tai sitten luettelo ikään kuin liitteenä. Tämä selvittäisi sen asian, ottaako valtio vuosittain syömävelkaa vai eikö ota.

Mika Lintilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täytyy myöntää, aikaisempiin puheenvuoroihin viitaten, että hiukan itsekin yllätyin, että perussuomalaiset viikonloppuna toivat ratkaisuksi suurtyöttömyyteen ja talouden taantumaan autoverosta luopumisen. Aika yllättävää priorisointia omasta mielestäni.

Mutta arvoisa valtiovarainministeri, kuten edustaja Skinnari sanoi, niin tärkeää on se, että on oikeat luvut, joilla puhutaan. Yksi tämän keltaisen kirjan merkittävimpiä lukuja on bkt:n kasvuennuste. Tässä kirjassa se on vielä kirjattu 1,2 prosenttiin, mutta kuten tiedämme, tällä viikolla VM:stä tulee uusi ennuste, ja jos veikkailla voi, niin se on todenmukaisesti aika yhdensuuntainen niiden laitosten kanssa, jotka ovat tuoneet aikaisemmin ennusteet. Se, mikäli bkt-kasvu tipahtaa 0,4—0,6:n kieppeille, vaikuttaa jo huomattavasti näihin lukuihin, joita olemme käsitelleet ja erityisesti maan velkaantumiseen. Eikö olisi mahdollista, että tämä ennuste (Puhemies koputtaa) pystyttäisiin saamaan siihen vaiheeseen, kun eduskunta alkaa käsittelemään budjettia?

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Hemmilä ja kokoomus jatkavat täällä tätä virheellistä käsitystä siitä, että olisi useita vuosia elvytetty ja ensi vuonnakin elvytettäisiin, että velanotto olisi yhtä kuin elvyttäminen. Ei se sitä ole. Opiskelkaa edes sen verran taloustiedettä, että ymmärrätte, että jos meidän budjetin loppusumma pienenee, se on supistava, se on leikkaava, ei elvyttävä budjetti. Tämmöiset perusfaktat olisi hyvä tietää. Samoin edustaja Vahasalon, kun hyökkää keskustan kimppuun sinänsä ihan aiheellisesta asiasta, olisi hyvä tuntea faktat. Hallitushan leikkaa koulutukselta, perusopetukselta. Valtiovarainvaliokunta leikkaa vielä lisää tässä lopullisessa päätöksessä peruskoulutuksesta. Täällä te kehutte, että pitäisi panostaa koulutukseen ja tutkimukseen, ja samaan aikaan te leikkaatte sieltä.

Arvoisa puhemies! Näissä puheenvuoroissa ei ole ollut sellaista näkymää, jolla saataisiin todellinen käänne Suomen talouteen. Tarvitaan vahvaa elvytystä, tarvitaan uudenlainen talouspoliittinen ote.

Arvoisa valtiovarainministeri Rinne, kysyisin teiltä, kun EK:lta tuli Salman Rushdien (Puhemies koputtaa) kirjan hengessä oma esitys 3 miljardin leikkauksista ja 4 miljardin veronkorotuksista, onko teillä sama käsitys kuin EK:lla, että meillä on miljardi euroa jakovaraa (Puhemies: Aika on täynnä!) ensi kaudella?

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tietenkin kuulostaa hyvältä puhua elvytyksestä, ja se ei periaatteessa ole väärin, mutta se edellyttää erilaisia rakenteita yhteiskuntaan, jotta se elvytysraha alkaa poikia ja kasvaa korkoa. (Mauri Pekkarinen: Kertokaa yksi rakenneuudistus!) — Suomen suurin ongelma, edustaja Pekkarinen, on 2000-luvulta asti ollut trendi, jossa Suomen kustannustaso on noussut kilpailukyvyltään liian heikoksi. Jos sitä äkkiä arvioisi, niin meidän hinnat ja kustannustaso kauttaaltaan on noin 20 prosenttia liian korkea. Minä toivoisin, että arvoisa valtiovarainministeri arvioisi vähän, mitä tälle todelliselle ongelmalle voidaan tehdä, koska se vienti tuo meille sen elintason ja arvonlisän, ja nyt tämä vienti sakkaa ja se ei toimi sen takia, kun meillä on globaali hintataso, mutta lokaali kustannustaso. Minun mielestäni on rehellistä puhua oikeista ongelmista myös eduskunnassa.

Ja kiitän perussuomalaisia tästä autoverolinjauksesta. Ainakin oman näkemykseni mukaan on täysin selvä, että autovero pitää jollakin aikajänteellä poistaa. (Paavo Arhinmäen välihuuto) Se on toinen juttu, millä se tulo korvataan.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi ei nouse sillä, että Suomen kansa verotetaan hengiltä. Suomi ei nouse sillä, että meillä töihin pääseminen on tehty niin vaikeaksi, että kukaan ei saa sitä työtä, jolla haluaisi elää. Suomi ei sillä nouse, että me täällä järjestämme akateemisia keskusteluhetkiä, vaan Suomi nousee sillä, että me ajattelemme uudella tavalla ja sillä, että me haemme uusia ratkaisuja. Emme me nytkään enää toimi samalla tavalla kuin toimittiin vielä 20, 30, 40 vuotta sitten. Sotien jälkeen kansakunta oli hyvin innovatiivinen, oli hyvin luova, hyvin uutta ajatteleva, ja kuinka kävi? Yhdestä maailman köyhimmistä valtioista tuli yksi maailman rikkaimpia, yksi parhaiten menestyvä valtio. Tätä samaa henkeä me nyt tarvitsemme tässä maassa.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se, mistä meillä tällä hetkellä on pulaa, edustaja Vahasalo, on työpaikat. Meillä on tällä hetkellä virallisten tilastojen mukaan 320 000 työtöntä. Laaja työttömyys on 450 000. Nyt tarvitaan sellaista talouspolitiikkaa, että ihmisille löytyy työtä, he pystyvät maksamaan veroja, jolloin meidän kansantaloutemme lähtee hyvään suuntaan, meidän taloutemme lähtee nousuun ja päästään ylös tästä lamasta. Ei tämä maa millään uusien ajatusten haihattelulla nouse, vaan tämä nousee sillä, että luodaan työpaikkoja, annetaan työttömille mahdollisuus tehdä töitä.

Tällä hetkellä monet EK-johtoiset yritykset, kokoomusjohtoiset yritykset irtisanovat edelleen työntekijöitä, eivät anna edes sitä mahdollisuutta työntekoon. Tämä teidän pitäisi myöntää. Nyt tarvitaan talouspolitiikan ja yritysten hengessä muutos.

Eero Lehti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Arhinmäen sinänsä oikeisiin lukuihin, jotka koskivat työttömyyttä, jatkaisin sillä, minkä ministeri Rinnekin tuntee hyvin, kun istui työeläkeyhtiön hallituksessa pitkään, toistakymmentä vuotta muistaakseni.

Työeläkeyhtiöiden yhteiset rahastot ovat tällä hetkellä noin 172 miljardia euroa. Ulkomailla niistä on viimeisen tilaston mukaan 127 miljardia ja pk-sektorin listaamattomilla yhtiöillä noin 3 miljardia. Jos näistä pystyttäisiin siirtämään vähänkin varoja niihin Tekesin rahoittamiin hankkeisiin, jotka odottavat käyttöpääoman rahoitusta (Mauri Pekkarinen: Me ollaan puhuttu siitä vuosikausia!) — kyllä, puhun lisää vielä, ennen kuin saan sen asian hoidettua — miljardi tähän pottiin mahdollistaisi noin tuhannen uuden yrityksen tai liikeidean käynnistämisen, minkä seurauksena syntyisi maahan merkittävä määrä korkean osaamisen hyväpalkkaisia töitä.

Ministeri Rinne, toivon, että omalla arvovallallanne ja asiantuntemuksellanne voisitte vaikuttaa siihen lainsäädäntöön, joka osittain heikentää työeläkeyhtiöiden päätösvaltaa.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Talouteen liittyy paljon psykologiaa, ja te, ministeri Rinne, sanoitte, ettei kuitenkaan ole syytä synkistelyyn. Näyttää kuitenkin siltä, että samaan aikaan kun odotamme viennin kasvua ja maailmanmarkkinoiden elpymistä ja ehkä näitä uusia markkinoitakin ja teemme töitä niiden eteen, mihin muun muassa edustaja Jääskeläinen viittasi, niin pitäisi saada kotimarkkinoilla hommat toimimaan. Nyt on paljon kotitalouksia, jotka odottavat vielä investointeja ja hankintoja, lykkäävät niitä, ja monia yrityksiä, jotka makuuttavat rahaa tilillä, eivät uskalla lähteä näihin investointeihin. Minusta nämä ajatukset, joista tässä on puhuttu, kasvurahastosta ja muusta, voisivat olla yksi apu tähän. Nimenomaan riskirahoittamisesta on nyt pulaa. Pankeissa on kyllä rahaa, mutta yritykset tarvitsevat vakuuksia, ja täytyy olla valmius ottaa suurempia riskejä, jotta saadaan näitä kotimaan investointeja liikkeelle. Mitkä olisivat ne konkreettiset askeleet tähän suuntaan tässä tilanteessa, ministeri Rinne?

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eestilä, juuri niin, rakenneuudistukset ovat kaikki tämän hallituksen toimesta ajettu seinään. (Ben Zyskowicz: Höpö höpö!) Yhtään ei ole tehty niitä. Lisäksi yrittäjyydeltä, suomalaiselta innovaatiopolitiikalta ja kotimaisuudelta erityisesti energiassa matto on vedetty alta pois, ja näiden seurauksena kasvu on neljä vuotta perä perää miinusta, työttömyys ennätyksellisissä lukemissa.

Arvoisa puhemies! Tähän liittyy se kysymys: Millä sitä kasvua saadaan aikaan? Ministeri oli hyvin rakentava omissa askelmerkeissään, mutta kertokaa tarkemmin, miten te suhtaudutte niihin esityksiin, mitä keskusta on esittänyt. Yrittäjyydessä, rahoituksessa on pullonkauloja, siellä tarvitaan valtiota mukaan saamaan se yksityinen pääoma sieltä liikkeelle. Valtion insentiivillä mukaan, yksityinen pääoma liikkeelle ja sillä investointeja matkaan. Junckerin rahoitukseen te olette lupautuneet lähtemään mukaan. Onko se parempi jollakin tavalla, että me lähetämme rahat Brysseliin, menemme (Puhemies koputtaa) sieltä sitten hakemaan, kuin että käytämme niitä samoja rahoja täällä Suomessa investointitoiminnan liikkeelle saamiseksi?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Pekkarinen yhtyi siihen mediassa ja täällä joka päivä kuultuun hokemaan, että juuri tämän vaalikauden hallitukset eivät ole saaneet mitään aikaiseksi eivätkä ole pystyneet tekemään päätöksiä. No, verrataan edellisen vaalikauden hallituksiin, niihin, joissa edustaja Pekkarinen oli mukana.

Ensin mitä tulee säästöihin: Nykyinen hallitus on tehnyt säästöjä noin 3 000 miljoonan euron edestä ensi vuoden tasossa. Edustaja Pekkarinen, ne hallitukset, joissa te olitte mukana, tekivät säästöjä nolla, nolla miljoonaa euroa. Eläkeuudistus: edellinen hallitus teki aloitteen, nykyinen hallitus työmarkkinajärjestöjen kanssa yhdessä teki sovun, ja asia on menossa eteenpäin. Sote-uudistus: edellinen hallitus ei tehnyt mitään, nykyinen hallitus sovun, ja asia on menossa eteenpäin. Kuntien tehtävien ja velvoitteiden karsiminen: edellinen hallitus ei tehnyt mitään, nykyinen hallitus satojen miljoonien eurojen edestä.

Jopa prosesseja on sujuvoitettu ja normeja karsittu nyt enemmän kuin silloin kun te, edustaja Pekkarinen, olitte hallituksissa.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ihan totta, että on leikattu ja on sopeutettu yli 6 miljardilla eurolla. Mutta, edustaja Zyskowicz: mitä on tapahtunut samaan aikaan? Kansantuote on lähes 10 miljardia euroa ei suurempi vaan pienempi. Miksi? Siksi, että te olette vetäneet kasvun alta maton pois. Näin on tapahtunut.

Mitä tulee vielä eläkeuudistukseen, se on yksi niistä rakenteellisista uudistuksista. Mitä te olette tehneet? Te panitte ulkopuolisen valmisteluryhmän, joka ei kyennyt tälle eduskunnalle tuomaan ensimmäistäkään esitystä. Vai tietääkö teistä joku, että täällä olisi joku esitys, jolla eläkeuudistus tai työmarkkinauudistukset tehdään? Ei ensimmäistäkään. Ette uskaltaneet niitä tehdä. Sysäsitte seuraavalle eduskunnalle.

Aivan samalla tavalla kuin palvelurakenteitten uudistaminen: kertokaa, mitä palvelurakenteitten uudistamiseksi tämän hallituksen aikaan on tehty. Tarkalla korvalla kuuntelen nyt. (Välihuutoja) (Ben Zyskowicz: Riippuu puhemiehestä!)

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Te tiedätte yhtä hyvin kuin minäkin, mitkä ovat ne syyt, että Suomen talous on kärsinyt miinusta tällä vaalikaudella. Se rojahdus tapahtui muuten 2009 (Välihuuto) ja 2010. Paljonko te otitte velkaa ollessanne ministerinä, edustaja Pekkarinen? 10 miljardia! 10 miljardia vuonna 2010. Nykyhallitus on säästänyt — siis puhun säästöistä — 3 miljardia, sen lisäksi tasapainotustoimia verotuksen kautta.

Entä nämä uudistukset? Eläkeuudistus: kyllä, pääministeri Vanhanen ja silloinen kokoomuksen puheenjohtaja Katainen totesivat, että eläkeuudistus tarvitaan. Ay-liike tyrmäsi, siihen jäi. Nykyisen hallituksen aikana neuvottelut on käyty, sopu on syntynyt. Kuvitteleeko joku, etteikö se toteutuisi? En usko, että kukaan kuvittelee.

Entä toinen rakenneuudistus, sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus? Mitä teidän ollessanne hallituksessa aikoinaan siinä tapahtui? Kertokaa. (Välihuutoja) Mitä tapahtui sote-uudistukselle viime vaalikaudella? Ei mitään. Nyt on saatu laaja yhteisymmärrys. Asia on menossa eteenpäin.

Sama koskee myös muun muassa kuntien tehtäviä ja velvoitteita: niitä karsitaan nyt, ei karsittu silloin, kun te olitte hallituksessa.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun Lehman Brothersista alkoi maailmanlaajuinen romahdus, totta kai se otti myöskin Suomesta. Edustaja Zyskowicz, mitä tapahtui sen jälkeen? Me saimme Vanhasen ja Kiviniemen hallitusten aikaan kahtena vuonna peräkkäin Suomen talouden nousuun. Se oli kasvua eikä laskua, mutta sen jälkeen neljättä vuotta peräkanaa, muuten Suomen nykyaikaisessa taloushistoriassa ensimmäisen kerran, potti on supistunut kaiken aikaa.

Mitä tulee taas siihen, että me otimme velkaa: No, totta kai me otimme Lehman Brothersin vuonna 2008 velkaa, totta kai me otimme. (Ben Zyskowicz: Ja 2009 ja 2010!) Mutta, edustaja Zyskowicz, sitä edellisinä kuutena vuonna peräkkäin me onnistuimme siinä, että Suomen julkinen talous oli joka vuosi ylijäämäinen. Nyt tuommoinen tilanne, missä me onnistuimme olemaan monen vuoden ajan, on kaukainen unelma tässä tilanteessa, jossa talous supistuu kaiken aikaa.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä puhutaan investointien puutteesta, muun muassa edustaja Haavisto piti ansiokkaan puheenvuoron siitä, koska se on oikeasti akuutein ongelma Suomen yhteiskunnassa tällä hetkellä, ja keskusta on puhunut suuremman valtion kasvurahaston puolesta kuin se, mistä hallitus on päättänyt, ja kasvurahasto ehdotetaan muodostettavaksi varoilla, jotka saataisiin, kun valtio myisi osan osakeomistuksistaan osassa valtionyhtiöitä, ja yhtenä esimerkkinä on mainittu muun muassa TeliaSonera.

En periaatteessa vastusta ajatusta, että valtio kasvattaa kapasiteettiaan kasvurahastoissa, mutta kysymys on kuitenkin: onko keskustan malli sitten se paras ratkaisu, koska valtion omistamat sijoitukset esimerkiksi TeliaSonerassa antavat merkittävästi paremman korkotuoton kuin se, mitä valtio nyt joutuu maksamaan lainoistaan korkoa? Minun mielestäni puute käyttöpääomasta ja kiristykset lainamarkkinoilla ovat tällä hetkellä (Puhemies koputtaa) suurempi uhka kuin kasvurahastojen puute pääomasta. Mitä keskusta tuumaa tästä?

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä edustaja Pekkarista on muistutettava siitä, että silloin, kun porvarihallitus aloitti, valtiontalous oli 3 miljardia ylijäämäinen ja silloin kun se lopetti, oli lähes 10 miljardia alijäämää.

Tämän lisäksi porvarihallituksen ministerit, esimerkiksi edustaja Pekkarinen, puhuivat kyllä verotuksen oikeudenmukaisuuden puolesta, mutta toimet olivat aivan päinvastaisia. Ja onkin herttaista, että nyt, juuri 4 kuukautta ennen vaaleja, keskusta on tullut sosialidemokraattien linjoille tässä verotuksen oikeudenmukaisuudessa. Siitä on annettava tunnustusta. Toivottavasti tässä asiassa lupaukset pitävät, toisin kuin näissä kuntalinjauksissa.

Mutta on pakko vielä käydä tähän perussuomalaisten autoveroasiaan. (Perussuomalaisten ryhmästä: Voi voi voi!) Olette siis valmiita käyttämään miljardi euroa siihen aikana, jolloin rahaa ei ole, että johtaja, joka vaihtaa Bemaria kolmen vuoden välein, saa 12 000 euron veroalen. Ja mitä tarjoatte käytetyllä Toyotalla ajavalle koulun vahtimestarille? Hän maksaa saman verran veroja kolmessa vuodessa. Te tarjoatte työsuhdeturvan heikentämistä.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tähän autoveroasiaan haluan puuttua sillä tavalla, että on aivan järjetöntä, että poistettaisiin autovero mutta ei tehtäisi mitään muuta. On erittäin perusteltua se, että poistetaan vain hidastetulla aikataululla autovero ja siirretään se kuluttamisen verottamiseen. Se on järkevää myöskin ympäristöllisesti, ja sitä asiantuntijatkin ovat suositelleet. Mutta sellainen ehdotus, että poistetaan autovero tuosta vain, on täysin populistinen ja täysin turha ja täysin mahdoton. Mutta siirretään sitä kulutukseen, sitä minäkin kannatan, niin että vuosi vuodelta kerätään sitä, kun autoa käytetään, muun muassa polttoaineen hinnassa ja niin edelleen. Se on silloin tarkoituksenmukaista ja ympäristöllisestikin oikeaa.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Salolaiselle: Eiväthän perussuomalaiset ole esittäneet sitä, että se kerrasta poikki on ja autovero pois, vaan nimenomaan esimerkiksi hallituskauden aikana. Tämä esitys on tullut suoraan meidän puolueen hallitukselta, ja sinänsä se on kannatettava, koska pitäähän meidänkin tässä EU-perheessä noudattaa niitä samoja sääntöjä, mitä muutkin valtiot saavat noudattaa, elikkä antaa mahdollisuus muillekin kuin Antti Lindtmanille ajaa uudella autolla. Elikkä kyllähän tämä mahdollisuus pitää antaa kaikille kansalaisille. Ja siinä mielessä olen samaa mieltä siitä, että tähän kulutuksen verottamiseen pitää kohdistaa se kärki, elikkä kyllähän me voimme autoa käytönkin mukaan verottaa tai sitten polttoaineverosta siltä osin nostaa sitä verotusta.

Mutta ihmettelen kyllä eniten yhtä asiaa: kuinka kokoomus pystyy yhdessä yössä antamaan miljardin euron yhteisöveroalennuksen, ja sitten tässä puhutaan useamman vuoden siirtymäajasta? Tämä ei kelpaa sitten millään tavalla. Hallituksessa oli mukana muistaakseni SDP tekemässä samaa päätöstä, että miljardi yhdessä yössä annettiin suuryrityksille etua, mutta ei tavallinen palkansaaja mitään ole saamassa teiltä.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ymmärsinkö äskeisen puheenvuoron oikein? Tarkoititteko sitä, että te olette kyllä valmiita siihen, että verotetaan kulutusta niin, että auton käytön verotus kompensoi sitä, mitä autoverossa lasketaan? Onko tämä teidän linjanne? Sanokaa sitten suoraan älkääkä populistisesti vain esittäkö, että autovero pois. Onko tämä teidän vastauksenne?

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sitä linjaa meillä ei ole vielä tehty, mistä se miljardi otetaan takaisin. (Välihuutoja) Ainakaan meille kansanedustajille ei ole täällä sitä annettu, mutta se on meillä puoluehallituksessa tehty. Mutta onhan oikeudenmukaisempaa verottaa siitä auton käytöstä mieluimmin kuin että annetaan autoverotuspäätöksen nykyisellään olla voimassa. Kyllä me tulemme antamaan teille selkeän vaihtoehdon siihen.

Mutta edelleen peräänkuulutan sitä, kuinka te kokoomuksessa voitte antaa miljardin euron veroalennuksen yhdessä yössä ja sitten te ette halua kuitenkaan tämmöisestä ratkaisusta lähteä avoimesti edes keskustelemaan.

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy nyt kysyä, onko tuo sitä kreikkalaista kirjanpitoa, kun veronalennuskohteet on kyllä jo löydetty mutta nyt vielä sitten mietitään, millä ne rahoitetaan.

Arvoisa puhemies! Kyllä näinä aikoina suomalaisten täytyy olla todella, todella tarkkoina, kuka ja mikä puolue antaa lupauksia, joihin he ilmoittavat täällä eduskunnassa, että he eivät ole niihin rahoitusta keksineet. Ja vielä, mitä tulee tämän veron poistamiseen, suurin hyötyjä tästä olisi se, joka vaihtaa mahdollisimman kalliiseen uuteen autoon, ja se koulun vahtimestari, joka ajaa sillä vanhalla Toyotalla, joutuisi tämän esityksenne maksumieheksi. Tärkeintä verotuksessa on kokonaisuus ja se, että verot maksukyvyn mukaan -periaate vahvistuu. Se toteutuu tämän hallituksen budjetissa, ensi vuoden budjetissa, kuten koko vaalikautena, ja tätä on jatkettava myös ensi vaalikaudella.

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä hallitus on kyllä löytänyt ne kohteet, mistä saadaan ne rahat, mitä tarvitaan. Ihan viimeisin oli sellainen, missä leikattiin työttömyysturvaa. Minäpä kerron teille.

Jos ihminen on saanut ennen työttömyyttä palkkaa 3 115 euroa kuukaudessa, hänen ansiosidonnainen päivärahansa pienenee 82 euroa kuukaudessa. Korotettu ansio-osa muuttuu hänen osallaan siten, että se pienenee 163 euroa kuukaudessa, ja jos tuo palkka on ollut 2 000 euroa, niin se pienenee 91 euroa kuukaudessa. Jos palkka on ollut 4 000 euroa, niin palkasta nipistetään 289 euroa kuukaudessa. Näillä toimenpiteillä teidän hallituksenne saa 50 miljoonaa — 50 miljoonaa käyttörahaa ihan mihin tahansa haluaa. Onko oikein?

Ministeri Rinne, kuinka on: jos tällainen vähennys tehtäisiin palkkatyöstä, mitä tässä maassa tapahtuisi, hyväksyisivätkö palkansaajat sen? Työttömillä ei ole mahdollisuutta sanoa "ei käy".

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Tolppanen on aivan oikeassa siinä, että hallitus on leikannut työttömiltä sekä ansiopäivärahaa että indeksien kautta, indeksien kautta leikannut myös opiskelijoilta ja eläkeläisiltä. Mutta kun täällä perussuomalaisten johtava talousasiantuntija, edustaja Turunen, ilmoitti, että autoveroa ollaan valmiita leikkaamaan hänen puolestaan yhdellä kertaa miljardin euron verran, ja tässä te, edustaja Tolppanen, puhuitte 50 miljoonan euron leikkauksista, niin nyt enää tarvitsee saada miljardin verran kasaan.

Onko niin, että te ette ole valmiita tulevaisuudessa puolustamaan työttömiä, eläkeläisiä, opiskelijoita, korjaamaan niitä vääryyksiä, joita heitä kohtaan on tehty, koska te mieluummin käytätte ne rahat autoveron alentamiseen, siihen, että mitä kalliimpi uusi auto, sitä isommalla alennuksella sen saa? Tätäkö te todella ajatte, että yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus on sitä, että ne vähät rahat, mitä on, laitetaan (Puhemies koputtaa) uusien autojen ostamiseen?

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hiukan imartelevaa, kun toisen kerran tässä salissa jo tituleerataan minua johtavaksi talousasiantuntijaksi. (Paavo Arhinmäki: Perussuomalaiseksi! — Naurua) — Kyllä. (Ismo Soukola: Se kyllä päihittää monen vasemmistoliittolaisenkin!)

Perussuomalaiset ovat tehneet avauksen siitä, että neljässä vuodessa autovero poistetaan, koska se on eurooppalainen säännöstö, jota täytyy Suomessakin noudattaa. Perussuomalaiset eivät pysty sitä yksin poistamaan, joten siitä täytyy käydä poliittinen keskustelu muitten puolueitten kanssa, miten se rahoitetaan. Mutta täytyy muistaa, että rajojen ulkopuolelle meiltä lähtee Suomesta miljardeja euroja ilman minkäännäköistä vastiketta. Se on yksi vaihtoehto. Sitten on monia muita vaihtoehtoja, jotka varmaan Salolaiselle paremmin käyvät, mutta näistä täytyy keskustella. Lähtökohta on se, että päätetään ensin, että autoverosta luovutaan vaikka neljässä vuodessa, ja katsotaan yhdessä ne keinot.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puhuimmepa mistä verotuksesta tahansa, oli kyse autoverotuksesta tai muusta, olisi syytä miettiä sen työllisyysvaikutukset. Esimerkiksi Saksassa on ymmärrettävää, että autoverotus on alhainen, koska siellä autoja tuotetaan kotimaassa. Meille suurin osa niistä tulee ulkomailta, ja tällä on myös vaikutusta siihen.

Valtiovarainministeri Rinne puhui hyvin siitä, että meidän pitää löytää niitä uuden kasvun siemeniä ja olla mukana maailman megatrendeissä. Toivoisin, että jossakin vaiheessa kertoisitte vähän konkreettisemmin, mitä ne välineet voisivat olla, joilla me pääsisimme mukaan tähän kasvuun ja joihin olette tässä viitanneet.

Mutta kysyisin yhdestä yksittäisestä ja budjetin kokonaisuudessa pienestä asiasta mutta ihmisten elämässä äärimmäisen suuresta asiasta, ja se liittyy suomalaiseen väkivaltaan. Suomessa kuolee 20 naista ja 5 miestä vuosittain perheväkivallan seurauksena. Nyt kun eduskunta on käynyt läpi esimerkiksi turvakotien siirtoa valtiolle, on käynyt ilmi, että se raha, joka tuohon tarkoitukseen on varattu, ei riitä pitämään yllä edes nykyistä turvakotipaikkatasoa. (Puhemies koputtaa) Kun sosiaali- ja terveysvaliokunta on mietinnössään edellyttänyt, että lisäbudjetissa saataisiin tuohon 3,5 miljoonaan tarvittavat eurot, jotta nykytaso säilyisi, (Puhemies koputtaa) niin kysyisinkin: saammeko me tuon rahan?

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kaikki ovat täällä puhuneet, että tarvitaan uusia työpaikkoja ja kasvua aikaiseksi. Valitettavasti neljä vuotta on mennyt hukkaan, hallitus ei ole saanut mitään aikaiseksi. Me kaikki tiedämme, että työttömyys on koko ajan kasvanut.

On aika hämmästyttävää, että täällä kaikki vetoavat siihen, että pk-yrittäjät ovat se taho, mistä niitä uusia työpaikkoja syntyy, mutta esimerkiksi ne veroratkaisut, joita tämä hallitus on tehnyt, suosivat suuryrittäjiä. Ilmeisesti sosialidemokraatit ovat kuitanneet sen kokoomuksen tahtotilan, että lähdetään sillä EK:n linjalla ja tehdään ne veroratkaisut niin, että suuryrittäjät hyötyvät. Pk-sektori ei ole tässä veropolitiikassa hyötynyt yhtään tämän vaalikauden aikana. On ollut kyllä aika hämmästyttävää todeta, että ollaan koko ajan menossa huonompaan suuntaan. (Ben Zyskowicz: Kiristäisitte lisää yrittäjien verotusta!) — Keskusta on selkeästi tuonut omia vaihtoehtoja, joilla pk-yrittäjyyden verotusta kevennetään. — Minun mielestäni on tärkeätä se, että löydämme yhteisesti semmoisen tahtotilan, jolla Suomi saadaan nousuun. Näin emme voi (Puhemies koputtaa) kovin pitkään jatkaa.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vakava tosiasia on se, että tulevina vuosina kasvu on korkeintaan kivuliasta ja työttömyys Suomessa on kestämättömällä tasolla. On rehellisesti sanottava, että hallitus on tehnyt liian vähän liian myöhään. Enemmän on tehty kuin edelliset hallitukset, se on ihan selvä. Edustaja Ben Zyskowicz totesi, mitä kaikkea on tehty suhteessa ehkä aikaisempaan hallitukseen esimerkiksi rakenteellisissa uudistuksissa, (Ben Zyskowicz: Pekkarinen ei ole tehnyt mitään uudistusta!) mutta nyt on katsottava eteenpäin ja todettava, että liian vähän on tehty. Nyt on tärkeää kysyä valtiovarainministeri Rinteeltä, mitä vielä voisimme tehdä, miten me saamme aikaiseksi käänteen Suomessa. Uskon, että se on työ ja yrittäjyys.

Toivon todellakin, että näihin kasvun siemeniin, kuten täällä edustaja Filatov totesi, tulisi jotain uutta. Mitä hallitus vielä voisi tehdä sen rinnalla, että tuodaan puuttuvat säästölait eduskuntaan, sen rinnalla, että lisäbudjetissa tasapainotetaan budjetti? Edustaja Filatov toi esille yhden esimerkin, että hallitus on taas tuonut eduskuntaan lakiesityksiä, jotka eivät ole täysin budjetoituja. Tämä on kestämätöntä, (Puhemies koputtaa) kun Suomi velkaantuu. Eli mitä uutta teette? Voisivatko esimerkiksi nuo normien purkutalkoot (Puhemies: Aika on tullut täyteen!) alkaa ensi vuoden puolella vielä?

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Täällähän jo todettiin, että hallitus nimenomaan vivuttaa myymällä osakkeita ja tekemällä rahastosiirtoja, eli tämä keskustan kasvurahastoidea on toteutumassa vähän eri tavalla.

Porvarit täällä vaativat joustoja työelämään. Eihän siellä ole mitään esteitä joustaa tänä päivänäkään. Mutta jos te tarkoitatte joustolla, että huononnetaan työehtoja, sillä kannalla sosialidemokraatit eivät voi olla.

Kehitysyhteistyömäärärahoista täällä on puhuttu. Valitettavaa, että niihin on jouduttu puuttumaan. Se on ikään kuin vähän teknisluonteinenkin asia liittyen budjetin tasapainotustarpeisiin, mutta todettakoon, että siirtomäärärahoja, siis käyttämättä olevia kehitysyhteistyömäärärahoja, on noin 435 miljoonaa. Se kestää lyhytaikaisesti 3 miljoonan tasapainotusasian, kun se jälkeenpäin sitten palautetaan.

Sitten haluan lausua kiitoksen valtiovarainministeri Rinteelle rakentavasta ja kunnioittavasta asenteesta eduskuntaa kohtaan tämmöisen (Puhemies koputtaa) vaikean budjettiprosessin yhteydessä. Näin eivät kaikki valtiovarainministerit välttämättä ja valitettavasti aina ole osanneet täällä käyttäytyä.

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Jossain määrin ihmettelen kokoomuksen asennetta tätä budjettia kohtaan. Selityksiä on paljon ilmassa, ja syy siihen, miksi esimerkiksi rakenteellisia uudistuksia ei ole viety eteenpäin, on milloin teidän nykyisten hallituskumppaneiden ja milloin teidän edellisten hallituskumppaneiden, mutta teissä sen sijaan ei tunnu olevan minkäänlaisia syitä. (Ben Zyskowicz: Mehän oltiin molemmissa!)

Rakenteelliset uudistukset eivät ole tällä kaudella edenneet, niiden perään me olemme tässä huutaneet. Vahasalo aloitti puheenvuoronsa sillä, että hän toivoisi, että tämä olisi maa, jossa kaikilla olisi mahdollisuuksia. Nythän te olette esimerkiksi koulutusleikkauksilla nimenomaan poistaneet ja vähentäneet näitä mahdollisuuksia eri puolilla Suomea. Olette nyt huolissanne 6 miljoonan euron perusopetusleikkauksesta, hyvä niin, mutta missä te olitte silloin, kun perusopetuksesta leikattiin 600 miljoonaa euroa tälle vaalikaudelle? Ei 6 miljoonaa euroa, vaan 600 miljoonaa euroa. Tuntuu, että kansakynttiläpuolueesta ei ole paljon muuta kuin kynttilänjalka jäljellä, jos sitäkään, ja te huudatte keskustan vaihtoehdon perään: missä on keskustan vaihtoehto? (Puhemies koputtaa) Me olemme määrätietoisesti tuoneet esille (Puhemies: Aika!) oman vaihtoehtomme kaikissa tilanteissa.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Edustaja ja puheenjohtaja Sipilä sanoi tv-keskustelussa, missä olivat kaikki puheenjohtajat, että tärkeimmät rakenteelliset uudistukset ovat eläkeuudistus, sote-uudistus ja normien purkaminen. Jos katsotaan näitä uudistuksia, edustaja Puumala, niin tämän hallituksen aikana eläkeuudistus on nimenomaan ratkennut ja mennyt eteenpäin ja tulee lakeina eduskuntaan ensi vaalikaudella. Edellisen hallituksen aikana, jossa me toki olimme mukana, eläkeuudistuksesta tehtiin aloite Rukan lumilla ja sen jälkeen se tyssäsi tiiliseinään eli ammattiyhdistysliikkeeseen.

Mitä sote-uudistukseen tulee, niin edellinen hallitus ei tehnyt sote-uudistuksessa yhtään mitään, edustaja Puumala, ei yhtään mitään. Tämän hallituksen aikana sote-uudistus on mennyt eteenpäin ja on eduskunnassa ja menee eteenpäin, ei välttämättä ihan tuollaisena, mutta menee eteenpäin.

Mitä koulutukseen tulee, edustaja Puumala, te ette varjobudjetissanne esittäneet sinne lisää euroakaan.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Niitten ihmisten, jotka kuuntelevat tätä keskustelua, on syytä miettiä, ketkä tästä eteenpäin voisivat saada uudistuksia aikaiseksi, kun kokoomus ei ole tikkua ristiin laittanut, että näitä uudistuksia tällä hallituskaudella vietäisiin eteenpäin. Päinvastoin tuntuu, että soten jarrumiehinä on oltu, ja mitä se edesauttaa, että Risikko kiertää tuolla kenttää puhumassa uudesta kuntauudistuksesta. Väitän, että se vie vähän taaksepäin tässä etenemisessä.

Kun pääministeri on sanonut, että hallituksella ei ole paljonkaan tehtävissä kasvun luomiseksi, niin toivoisin, että te, valtiovarainministeri, kertoisitte, oletteko te toista mieltä. Keskusta nimittäin ajattelee, että kyllä hallituksella on paljonkin mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, millainen tulevaisuus Suomella on. Se ei ole helppoa, mutta yhdessä varmasti saamme jotakin aikaiseksi.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä nyt, edustaja Kalmari, kiistän teidän väitteenne kokoomuksesta, että emme olisi tikkua ristiin laittaneet rakenteellisten uudistusten eteen. Me olemme urakoineet hihat käärittyinä koko vaalikauden ja olemme rehellisesti sanoneet, että nopeammin ja paremmin olisi pitänyt edetä. Mutta olemme tyytyväisiä, että eläkeuudistus on siinä vaiheessa, että saamme sen eduskuntaan seuraavalla kaudella. Parlamentaarinen sopu saatiin sotesta. Se olisi voinut olla parempi, mutta työstämme sitä yhteisymmärryksessä.

Koulutuksesta sanon sen, että olemme vahvasti puhuneet sen puolesta esimerkiksi perusopetuksessa, että hallituksen on tuotava säästölait eduskuntaan heti tammikuussa, jotta voimme perua ne säästöt, joita perusopetuksen laadun kehittämiseen tuli. Olemme sanoneet, että jos ei välttämättömiä rakenteellisia uudistuksia tehdä, joudutaan leikkaamaan lisää koulutuksesta, ja siihen me emme ole valmiita.

Mutta olin kovin pettynyt keskustan vaihtoehtoon. Ei killinkiäkään lisää koulutukseen. Vielä ette antaisi yliopistoille niitä lisärahoja, jotka ne kipeästi tarvitsevat, jotta yliopistouudistusta voidaan viedä eteenpäin ja (Puhemies koputtaa) ja oikeasti saada yliopistot kukoistamaan, mikä on kokoomuksen tavoite.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiinnittäisin valtiovarainministerin huomiota tähän valtiovarainvaliokunnan kannanottoon, jossa esitetään, että on perusteltua arvioida mahdollisuudet sellaisiin investointeihin, jotka olisi joka tapauksessa tehtävä. Tässä käydyssä keskustelussa niin vasemmistoliiton kuin vihreittenkin puheenvuoroissa tuotiin esille tämä lisäelvytyksen tarve. Viitattiin myöskin valtiovarainvaliokunnan kuulemiin asiantuntijoihin, joista professori Haaparanta, johtaja Kiander ja suurin osa olivat sitä mieltä, että voidaan ja pitää tehdä suurehkokin elvytyspaketti. Toivon, että valtiovarainministeri nyt ottaa kopin tästä valtiovarainvaliokunnan kannanotostakin ja rupeaa keräämään sentyyppistä elvyttävää pakettia, joka luo (Puhemies koputtaa) kasvua ja työtä Suomeen.

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ymmärrettävää, ettemme voi esittää tätä varjobudjettia kokonaisuudessaan, koska tuo keltainen kirja on yli 900 sivua.

Mutta haluaisin esittää myös sitä, että teemme me minkälaisia budjetteja tahansa, niin tämä talous ei nouse ensi vuonna kasvuun. Tämä varjobudjettimme onkin sellainen, että tulevien vuosien varalta on tarpeellista, että käännetään tämä energia, kotimainen energiateollisuus, kotimainen työ nousuun, sääntelyn purku. Maaseudulla on mahdottomat mahdollisuudet, jos ne otetaan käyttöön, samoin kaivannaisteollisuus metsäteollisuuden ja biotalouden ohella. Näitä tulee pohtia.

Täällä ei kannata mitään yksityiskohtaisia keskusteluja käydä, mutta palauttaisin nyt mieleen, kuka puolue ja ketkä puolueet olivat, jotka antoivat tälle suurelle kapitalismin pääomalle yritysveroalennusta lähes miljardi euroa. Tälläkin oltaisiin varmaa montaa köyhää ja työttömyyttä autettu.

Riitta Myller /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on hyvinkin monessa puheenvuorossa vertailtu nykyhallitusta ja edellistä hallitusta. Tässä vertailussa täytyy nyt sanoa, kun on todettu, että keskusta ei ole onnistunut eikä kokoomus ei ole onnistunut, että onneksi tässä hallituksessa on sosialidemokraatit, koska nyt on saatu aikaan näitä rakenteellisia uudistuksia. On saatu aikaan sellainen veromalli, jota edustaja Pekkarinen ajoi itse edellisessä hallituksessa puheissaan mutta ei teoissaan, eli verotuksesta on tehty oikeudenmukaisempaa. Ne, joilla on veronmaksukykyä, maksavat veroja.

Mutta ilman muuta ennen kaikkea meidän on kyettävä kiinnittämään huomiota siihen, mistä me saamme kasvua aikaan suomalaiseen yhteiskuntaan, koska ilman sitä meillä ei ole myöskään sen hyvinvointiyhteiskunnan perusteita, joista tässä nyt sitten puhutaan. Sen vuoksi kiinnitän huomiota siihen, että meillä on nimenomaan mahdollisuudet tarttua niihin asioihin, joita globaalisti tarvitaan. Esimerkiksi cleantech ja ilmastonmuutoksen vastaiset toimet ovat niitä asioita, joissa Suomessa on otettava (Puhemies: Aika!) tosi… [Puhemies sulki puhujan mikrofonin, koska puheaika ylittyi.]

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tosiasia on se, että keskustan ja kokoomuksen johtamien hallitusten aikana Suomen velkaantuminen on noussut noin 100 miljardiin euroon (Mauri Pekkarinen: No tuo nyt ei pidä paikkaansa ollenkaan!) ja velkaantuminen jatkuu edelleen. On ennustettu, että ainakin 20 miljardia vielä otetaan lisävelkaa. Tämä on valtava yhteiskunnallinen ongelma, ja sitä on edelleen ollut voimistamassa se, että meillä ei julkisella sektorilla ole parhaat mahdolliset voimat tekemässä päätöksiä, johtamassa. Meillä on esimerkiksi rakennuspuolella julkisella sektorilla katsottu läpi sormien sitä rakennustyötä ja saneerausta ja sitten on tullut rakennusvirheitä, homeongelmia. Samaten julkisen ict-hankkeet ovat epäonnistuneet ja ollaan maksettu hirveästi ylimääräistä rahaa satoja miljoonia joka vuosi. Poliittiset virkanimitykset ovat yksi keskeinen syy siihen, että julkisella sektorilla niin kunnissa kuin valtiollakin menee huonosti. (Puhemies: Aika on täynnä!) Nyt kysynkin arvoisalta ministeriltä: Mikä on ministeri Rinteen näkemys poliittisiin virkanimityksiin? Eikö niiden aika ole ohi?

Valtiovarainministeri Antti Rinne

Arvoisa puhemies! Kiitos hyvästä tähänastisesta keskustelusta. Totean, että kaiken tämän talouskeskustelun takanahan on se, niin kuin edustaja Myller totesi, millä rahoitetaan hyvinvointiyhteiskuntaa, mistä saadaan se talouskasvu ja työllisyys, joilla kyetään ylläpitämään tavallisten suomalaisten kannalta turvallista ja hyvää yhteiskuntaa.

Me tarvitsemme paljon erilaisia toimenpiteitä. Viennin toimintaedellytysten pitää olla kunnossa. Meillä on syntynyt ongelmia viennin näkökulmasta palkkaratkaisujen myötä 2000-luvulla. On ihan selvää, että me tarvitsemme hintakilpailukykyä turvaavia palkkaratkaisuja tästä eteenpäin, niin kuin omassa puheenvuorossani jo aiemmin totesin. Me tarvitsemme energiapolitiikassa ennustettavuutta, tarvitsemme turvattua energiatulevaisuutta. Me tarvitsemme monia asioita, jotka vaikuttavat, pieniä asioita ja isompia asioita, jotka vaikuttavat olemassa olevan viennin toimintaedellytyksiin. Me tarvitsemme myöskin sitä pohjan laajentamista. Niistä mega-trendeistä puhuin, kaupungistuminen on yksi. Minä tapasin, en muista nyt missä tapasin, mutta tapasin henkilön, joka oli Katmandussa osallistunut viemäri- ja vesiverkoston suunnittelukilpailuun ja voittanut sen. Meillä on paljon semmoista osaamista, joka liittyy kaupungistumiseen, ja siitä voidaan tehdä uusia vientituotteita. Puhdas vesi on semmoinen asia ja niin edelleen.

Haluaisin myös todeta sen, että pk-sektorin toimintaedellytykset ovat yksi niistä asioista, joilleka meidän täytyy tehdä paljon erilaisia asioita. Erityisesti tällä hetkellä, jos ajattelee startupien osalta tilannetta, siellä on käytännössä hyvä rahoitus. Meille syntyy paljon uusia start-up-yrityksiä, mutta sitten kun pitäisi skaalata niitä yrityksiä kansainvälisille markkinoille ja vahvistaa sitä, niin sieltä puuttuu rahaa. Meillä on tällä hetkellä valmistelussa VM:ssä tähän muutoksia yhteistyössä TEMin kanssa. Me tarvitsemme byrokratian purkamista, me tarvitsemme parempaa sääntelyä, niin että sääntely ja byrokratia eivät vie yrittäjän aikaa. Me tarvitsemme myöskin ihan pienille yrittäjille parempaa sosiaaliturvaa kuin mitä tällä hetkellä on tarjolla.

Investoinnit ovat iso kokonaisuus, jota me tarvitsemme. 90-luvulta lähtien meillä on ollut tilanne, jossa suomalaisesta yhteiskunnasta on puuttunut merkittävä määrä investointeja. Me tarvitsemme uusia investointeja, uutta työtä luovia investointeja. Sen eteen täytyy tehdä paljon.

Me tarvitsemme myöskin julkisen sektorin rakennemuutoksia. Me tarvitsemme tehokkuutta ja vaikuttavuutta julkisen sektorin puolella, ja se tarkoittaa sitä, että täytyy tehdä rakennemuutoksia. Ne täytyy tehdä sillä tavalla, että ne kohtelevat ihmisiä inhimillisesti. Tämän kaiken lisäksi me tarvitsemme tiukkaa taloudenpitoa, määrätietoista taloudenpitoa tilanteessa, jossa näköpiirissä on eteenpäin todella matalat talouskasvun vuodet, ja sen takia sitä tiukkaa taloudenpitoa tarvitaan, erityisesti julkisen sektorin taloudenpitoa.

Sitten minä vastaisin yksittäisiin kysymyksiin, jotka tässä tulivat esille.

Edustaja Mustajärvi kyseli kokonaisvastuista, ja toteaisin, että me olemme pääomittaneet EVM:ää, Euroopan vakausmekanismia, 1,44 miljardilla eurolla, ja se vaadittaessa maksuun tuleva enimmäispääoma on 11,14 miljardia euroa. Nämä vaadittaessa maksuun tulevat edellyttävät yksimielisyyttä EU-tasolla, ja ne edellyttävät Suomessa eduskunnan päätöksiä. Viimeksi on tehty pääomitusta 2012, ja tällä hetkellä ei ole näköpiirissä, että semmoista pääomitustarvetta olisi. Sen takia niitä ei ole sinne budjettikirjaan merkitty.

Sitten totean, että... (Mauri Pekkarinen: Mutta ERVV-vastuut jäivät puuttumaan tästä!) — Minä puhuin EVM-vastuista, joista kysyttiin. Sitten totean edustaja Turuselle liittyen hallintarekisteriin, että asia on valmistelussa VM:ssä ja se tullaan tuomaan eduskuntaan vähimmäistasolla, todennäköisesti sillä tavalla, että arvopaperiasetukseen liittyvät asiat korjataan lainsäädännössä, mutta se läpinäkyvyys pitää turvata, ja hallintarekisteriä siinä muodossa kuin se on ei tulla tuomaan tällä kaudella eduskuntaan.

Edustaja Lintilälle totean, että ihan samalla tavalla kuin aiemmatkin hallitukset nykyinen on perustanut budjettiesityksensä ennusteisiin, jotka ovat sillä hetkellä voimassa. Me teimme syyskuun puolessavälissä tämän budjettiesityksen, ja sillä hetkellä voimassa olevien ennustusten mukaan tehtiin myöskin talousarvio. Jos tilanne muuttuu olennaisesti tulevien ennusteitten mukaan, niin toki meillä on mahdollisuus lisätalousarviossa korjata tilannetta.

Arvoisa puhemies! Tässä tämänkertainen.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Filatov kysyi näistä turvakodeista. Tältä osinhan tilanne on se, että niitten järjestämisvastuu siirtyy nyt Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle. Tilanne on se, että tosiaan budjetissa on rahaa, mutta 8 miljoonaa euroa ei riitä oikeastaan nykyisenkään toiminnan pyörittämiseen. Ja on vähän hassua, että Istanbulin sopimus pannaan täytäntöön mutta raha ei riitä, kun resursseja pitäisi kasvattaa. Tietysti tämä ei ole oikein johdonmukaista politiikkaa. Kyllä meidän pitäisi lähteä siitä, että kun lainsäädäntö hyväksytään, kustannukset arvioidaan oikein ja toteutetaan sitten myöskin se, mikä on välttämätöntä toteuttaa lainsäädännön puitteissa. Tästä syystä valtiovarainvaliokunta onkin tehnyt ponsilausumaehdotuksen 10, jossa lähdetään siitä, että jo ensimmäisessä lisätalousarviossa pitäisi antaa lisäraha, että ainakin nykyisellään turvataan ja olisi aavistuksen verran mahdollisuus myöskin parantaa niitä resursseja tässä suhteessa.

Lopuksi vielä elvytyskeskusteluun täytyy todeta, että se ajoitus on olennainen. Kuten Koivisto sanoi, ensin pitää tehdä rakenneuudistukset. Sitten, kun ehkä talous supistuu jonkin verran niitten johdosta, pitäisi elvytyspanostus antaa, että päästään niissä uusien resurssien kohdentamisissa kasvuun. Se tarkoittaa sitä, että ei elvytystä nyt vaan rakennepäätösten jälkeen elvytys. Silloin me saamme hyvän taloudellisen kehityskuvan Suomelle.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä turvakotiasia on kuten edustaja Sasi tässä totesi. Mielestäni siinä on se ongelma, että siinä vaiheessa, kun sosiaali- ja terveysvaliokunta sääti tuota lakia ja teki mietinnön, siinä linjattiin, että se 3,5 miljoonaa tarvittaisiin, jotta nykytaso voitaisiin pitää läsnä. Valtiovarat käsitteli asiaa mutta ei ohjannut siihen rahaa vaan jätti sen ponnen tasolle. Ja mielestäni, jos meillä Istanbulin sopimuksessa sanotaan, että me asteittain kuljemme kohti sitä suositusta, mitä Istanbulin sopimus edellyttää, me emme voi samaan aikaan tehdä leikkaavaa päätöstä, vaikka mielestäni on hyvä, että tässä on tehty rakenteellinen uudistus, jossa nuo turvakodit on siirretty valtiolle, eikä siten, että ne ovat kunta- tai — niin kuin hyvin pitkälle myös nykyjärjestelmässä — järjestövetoisia, vaikka järjestöt kai niitä jatkossakin osittain tuottavat. Mutta me emme voi leikata tällaisesta kohteesta.

Anne Louhelainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu turvakotien toiminnasta on erittäin tärkeä. Ministeri Huovinen onkin ansiokkaasti tuonut esityksiä muun muassa juuri turvakotitoiminnan ja omais-hoitajien tilanteen parantamiseksi. Rahoitus sen sijaan on jäänyt pahasti puutteelliseksi, ja on mahdollista, että turvakotien tärkeät toimintamahdollisuudet jopa heikkenevät nykyisestä.

Myös vanhuspalvelulain muutosten myötä avopalveluiden ja omaishoidon tarve lisääntyy, mutta omaishoitajien tilanteen parantamiseksikaan ei ole riittävää rahoitusta. Kunnissakaan eivät taloudelliset tai henkilöstöresurssit ole riittäviä näille uusille velvoitteille.

Arvoisa ministeri Rinne, tuetteko näitä ministeri Huovisen esityksiä? Ja kysyisin teiltä: sitoudutteko siihen, että näiden hankkeiden peruspilarit eli rahoitus turvataan jatkossa eikä palvelutaso heikkene nykyisestään?

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä onkin hyvä jatkaa. Hallitus on sopeuttanut valtiontaloutta leikkaamalla kuntien peruspalvelujen valtionosuutta 1,5 miljardia vuosina 2012—2015. Nyt ollaan juuri siinä tilanteessa, että kunnat eivät kykene enää tarjoamaan niitä perus- ja ydinpalveluita, joita kaikkein kipeimmin tarvitaan. Nimittäin tänne tulee jatkuvasti yhteydenottoja kansanedustajille siitä, kuinka hankalimmassa asemassa olevat, kuten mielenterveyskuntoutujat, lastensuojelun piirissä olevat ja lastensuojelullisia toimia tarvitsevat perheet, jotka tarvitsevat tukea siihen vanhemmuuteensa ja muuta, eivät saa enää kunnilta palveluja, koska kunnilla ei ole rahaa järjestää niitä. Nyt sitten järjestöt ja kirkot yrittävät auttaa, mutta näiden edustajat, jotka täällä kävivät, kertoivat, että heille tulee paljon asiakkaita nyt sen takia, että kunnat eivät pysty toteuttamaan omaa toimintaansa näillä sektoreilla. Eivät hekään pysty kaikkeen vastaamaan. Nyt on kyllä leikattu aivan liikaa kuntien palveluista, (Ben Zyskowiczin välihuuto) ja nyt ne kaikkein heikoimmassa asemassa olevat kärsivät.

Sinuhe Wallinheimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minusta on turhaa keskustella siitä, mitä edellinen hallitus tai nykyinen on tehnyt. Mikä Suomella tai suomalaisilla meni ohi, oli se fakta, että maailmalla on 2 miljardia uutta yrittäjää ja osaajaa, jotka valitettavasti tekevät tuotteita laadullisesti ja hinnallisesti halvemmin kuin suomalaiset. Ja jos ei euro jousta, meidän valitettavasti täytyy joustaa, sillä tällä hetkellä me emme ansaitse nykyistä hyvinvointiyhteiskuntaa.

Valtiovarainvaliokunta otti mielestäni ansiokkaasti mietinnössään kantaa siihen, että jos haluamme tasapainottaa ja sopeuttaa talouttamme aikataulussa, meidän on tehtävä rakennepaketissa sovitut toimenpiteet päättäväisesti ja täysimääräisesti. Nyt kuitenkin esimerkiksi olemme jäämässä kuntien tehtävien karsinnasta aika lailla, ja se on ilmeisesti valtiovarainministerin alaisuudessa tehtävä harjoitus, joten toivoisin ministeri Rinteeltä (Puhemies koputtaa) johtajuutta, että tässä asiassa edettäisiin.

Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Silloin kun tämä suuri taantumakausi vuonna 2008 alkoi, Suomi oli aika hyvässä tilanteessa. Meillä oli vahvat puskurit, joita ansiokkaasti oli kerätty. Jos tuolloin olisi ymmärretty, että nyt olisi aika tehdä aika merkittäviä rakenneuudistuksia, nuo rakenneuudistukset olisi voinut tehdä hallitusti ja sillä tavalla, että ne eivät olisi olleet mitään leikkauksia, vaan nimenomaan uudistuksia. Meidän olisi pitänyt uudistaa työmarkkinoita aika reippaasti, nostaa eläkeikää ehkä jo silloin, tehdä yrityspuolella, yritysverotuspuolella ja yritysrahoituspuolella, monia hyviäkin uudistuksia. Mutta ne jätettiin tekemättä. Silloin vain odotettiin ja odotettiin ja odotettiin, ja nyt näitten uudistusten tekeminen on hyvin hankalaa, koska nyt edessä on vain leikkausten tie. Tämä on kyllä hyvin valitettavaa.

Ilkka Kantola /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä puhutteleva kohta on se, jossa kerrotaan, että pohjoismainen taso työllisyysasteen osalta on 75 prosenttia, kun se on Suomessa vähän päälle 67 prosenttia. Ero on tässä aivan valtava, ja se selittää pitkälti sen, minkä takia meidän taloutemme on nyt näin heikossa kunnossa.

No, kansalaisten näkökulmasta näyttää, että valtio on kovin epäjohdonmukainen itsensä kanssa, kun samaan aikaan valtionyhtiöissä, jotka tuottavat voittoa, jotka ovat hyvässä kunnossa, käydään yt-neuvotteluja. Väkeä vähennetään muun muassa Nesteen Naantalin toimipaikasta kymmeniä. Siellä ovat yt-neuvottelut olleet käynnissä. Turussa VR:n varikkoa ajetaan alas, ja siellä on myös pelastuspalvelun kestävyydestä kysymys. Samaan aikaan vähennetään työllisyyttä valtionyhtiöissä, kun tämän työllisyystavoitteen pitäisi olla ihan toisensuuntainen. Pitäisi ajatella vähän tarkemmin tätä suhdannetta tässä kysymyksessä.

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kantolan puheenvuoroon on todettava, että ehkäpä ne yhtiöt sitten tavoittelevat tuloksen parantamista yt:itten kautta, niin voidaan maksaa sitten tulospalkkioita paremmin, kun vähennetään väkeä.

Mutta kun täällä on moitittu perussuomalaisia siitä, että ei pidä antaa katteettomia lupauksia, niin ei pidä. Kataisen hallituksen aloittaessa valtiovarainministeri Urpilainen muistaakseni sanoi, en ihan tarkkaan muista sanoja, mutta että on tavoitteena luoda 100 000 uutta työpaikkaa ja että on keinot luoda ne. Ei ollut: 140 000 työpaikkaa hävisi. Kaikki täällä salissa tuntuvat kyllä olevan yhtä mieltä siitä, että työpaikkoja pitää luoda, mutta kukaan ei oikein tunnu tietävän, minne. Kilpailukyvyn puute on aivan varmasti yksi suuri tekijä, ja kiitän valtiovarainministeriä siitä, että olette maltillisempi sanoissanne kuin edeltäjänne.

Kyllä meillä on lähellä esimerkkimaa Ruotsi, joka kilpailukyvyssä pärjää, omalla valuutalla pärjää. Kun työmarkkinat eivät jousta, valuutta joustaa. Tätä mahdollisuutta Suomessa ei ole.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Viime päivinä on käyty kovaa keskustelua tämän ison sote-ratkaisun myötä siitä, toteutuvatko perustuslailliset asiat jokaisen kansalaisen kohdalla. Nyt tätä samaa asiaa kysyisin myöskin täällä koulutuspuolella. Isot leikkaukset, joiden loppupäätä ei vielä näy, ovat tulossa vuosien saatossa, eikä kukaan kyseenalaista sitä, toteutuvatko perustuslailliset oikeudet kaikkialla maassa ja kaikkien kansalaisten kesken. Tämä kysymys on minusta nyt paikallaan esittää myöskin koulutusleikkausten kohdalla. Keskusta on esittänyt sitä, että yliopistopuolella turvattaisiin pitkäjänteinen ja ennustettava rahoitus eikä tällaista poukkoilevaa rahoitusta niin kuin kokoomus on tässä esittänyt.

Arvoisa puhemies! Toinen kysymys, jonka haluan valtiovarainministerille esittää: kun suhdanne käy korkeana, niin silloinhan yritykset pärjäävät niin sanotusti omin neuvoin, mutta nyt, kun talous sakkaa, niin (Puhemies koputtaa) kuinka paljon valtionvarainministeri on valmis siihen, että valtio osallistuu edellytysten luomiseen paremmin kuin tähän saakka?

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pakko vielä kerran käydä tämä keskustan vaihtoehto läpi, kun täällä nyt useiden keskustan kansanedustajien suulla on näiden leikkausten kimppuun käyty: sekä Kerola, Kalmari että muut. Kalmari totesi, että nyt on syytä katsoa eteenpäin, keskustella siitä, miten tästä nyt päästään eteenpäin. Keskustan vastalauseen lausumaehdotus numero 11: "Eduskunta edellyttää, että mahdolliset tulevat kuntien valtionosuusleikkaukset kytketään toimenpiteisiin, jotka tosiasiallisesti keventävät kuntien tehtäviä ja muita velvoitteita."

Eli käydäänpäs läpi: Joka ikistä kuntien valtionosuuden leikkausta, kierrosta te olette täällä kritisoineet. Lähes kaikkia koulutusleikkauksia olette täällä kritisoineet. Nyt kun vaihtoehdon aika on, ette esitä euroakaan kuntien peruspalvelujen valtionosuuksiin lisää, esitätte nettomääräisesti koulutuksesta vähemmän, ja täällä vielä viittaatte mahdollisesti tuleviin valtionosuusleikkauksiin. On kysyttävä vielä kerran: ette kai te nyt ole tässä juksaamassa suomalaisia?

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitushan on luvannut tuoda tänne lakeja, joissa kuntien tehtäviä vähennetään. Keskusta on lähtenyt siitä, että keskusta haluaa tasapainottaa nämä hallituksen tekemät kuntien valtionosuusleikkaukset sillä, että tehtäviä vähennetään. Tähän te ette ole pystyneet.

Sitten aiemmin täällä on esitetty väite, että keskusta ei olisi opetukseen esittänyt lisärahoitusta. Mehän äänestimme valtiovarainvaliokunnassa keskustan esittämästä vaihtoehdosta, (Välihuutoja) ja mehän tulemme näkemään täällä tämän viikon aikana, jolloinka tästä asiasta äänestetään, mitenkä kokoomus tulee tässä käyttäytymään.

Mutta, arvoisa puhemies, minusta hyödyllisempää olisi käydä keskustelua siitä, mitenkä me saisimme tulevaisuudessa enemmän verotuloja, ettei tarvitsisi valtionosuuksia vähentää eikä tarvitsisi heikommilta ottaa. Sen tähden viittaan tähän Suomen Pankin kasvuennusteeseen, joka lähtee siitä, että Suomi ei välttämättä pääse mukaan kasvuun, vaikka se voimistuisi, (Puhemies koputtaa) kun meillä ei ole tehty eikä tehdä investointeja. Valtiovarainministeri totesi...

...että tarvitaan palkkamalttia, tarvitaan säännösten vähentämistä.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En ajatellut osallistua tähän keskusteluun, mutta nyt on pakko, edustaja Kalli, todeta, että teidän vaihtoehtobudjetissanne, jonka te saitte aivan itse tehdä ilman, että tarvitsi tehdä kompromissia sosialidemokraattien tai kokoomuksen tai kenenkään muun kanssa, te ette esittäneet senttiäkään lisää koulutukseen, te ette esittäneet senttiäkään lisää kuntien valtionosuuksiin.

Jos me ajattelemme koko vaihtoehtobudjettien ideaa ja sitä, että eduskunta on halunnut tarjota mahdollisuuden niiden käsittelemiselle entistä perusteellisemmin, niin ideahan on, että siinä oppositiopuolueet voivat esittää oman kokonaisvaltaisen vaihtoehtonsa sille, mitä hallitus on esittänyt. Sitä tosiasiaa, edustaja Kalli ja muut, emme pääse karkuun, että teidän vaihtoehtobudjetissanne te ette esittäneet koulutukseen ettekä kuntien valtionosuuksiin senttiäkään enemmän kuin hallitus, päinvastoin tehän esititte yliopistorahoja leikattavaksi.

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että keskustelu etenee ja nyt tähän keskustan vaihtoehtoon saatiin selvyyttä. Edustaja Kalli sanoi, että keskusta haluaa tasapainottaa kuntien talouden vähentämällä tehtäviä ja velvoitteita. (Ben Zyskowicz: Missä ne esitettiin?) Ja olette kritisoineet sitä, että valtionosuusprosentti on painunut historiallisesti alle 30 prosenttiin. No, nyt jos otetaan lähtökohdaksi se — kuten ette esitä — että euroakaan ei tule lisää kuntien peruspalvelujen valtionosuuksiin, niin tiedättekö te, kuinka paljon tehtäviä ja velvoitteita pitää euromääräisesti vähentää, jotta peruspalvelujen valtionosuusprosentti nousee 30 prosenttiin? Se luku on 4 miljardia euroa. Tarvittaisiin siis 4 miljardin euron tehtävien ja velvoitteiden vähentämiset, (Ben Zyskowicz: Missä ne esitykset on?) jotta päästäisiin siihen lukuun, josta te nyt tätä kritisoitte. Oletteko te valmis tähän, vai miten te aiotte tämän kuntatalouden tasapainottaa sille tasolle, josta te olette hallitusta kritisoineet? (Ben Zyskowicz: Missä ne keskustan esitykset on?)

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskusta on lähtenyt siitä, että leikkausten tiellä tätä maata nousuun ei saada, ja siksi koko tämän vaalikauden olemme lähteneet siitä, että pitää saada aikaan kasvua, pitää tehdä sellaisia toimia, joilla saadaan aikaan kasvua. Sen lisäksi tarvitaan rakenteellisia uudistuksia, ei pelkästään kasvua, vaan tarvitaan rakenteellisia uudistuksia. Mutta te hyvin ymmärrätte, että jos vuosi vuodelta budjetti kerrallaan me joudumme tekemään oikaisuja sellaiseen budjettiin, joka ei perustu meidän lähtökohtiimme, niin tarvitaan myöskin rakenteellisia uudistuksia. Me olemme lähteneet siitä, että kuntien tehtäviä pitää vähentää suhteessa niihin leikkauksiin. Se on keskustan linja. (Ben Zyskowicz: Missä ne ehdotukset on?)

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä olen täysin samaa mieltä siitä asiasta, että nyt pitäisi puhua tulevaisuudesta, pitäisi puhua kasvusta, ja ne ehdotukset ovat kuitenkin meillä valitettavasti ristiriitaisia. Joissakin ehdotuksissa vasemmalta tulee ensimmäisessä lauseessa, että "mitä korkeampi verotus", ja toisessa lauseessa on, että "sitä suurempi kasvu, mitä yritetään saada". Ei se vain toimi tässä nykymaailmassa.

Toinen kysymys, joka liittyy sitten esimerkiksi valtiovarainministeriön puolelle, on, että em-me me kenties saa tällaisella julkisella rahoituksella aitoa kasvua, mutta meidän pitäisi ottaa mallia jostain muusta maasta. Esimerkiksi Saksassa työmarkkinakysymyksiä katsotaan sisäisesti ja on löydetty kasvua, katsotaan sisäisesti niitä kysymyksiä työntekijöiden ja työnantajan kesken. Pitäisikö hallituksen miettiä tämäntyylisiä Saksan malleja?

Ja kolmanneksi arvoisalle keskustalle: Kyllä meidän yhdessä pitäisi löytää ne koulutuksen kasvun tiet, ei syyttämällä toinen toisia, vaan me tiedämme, että me tarvitsemme koulutukseen panostusta. (Puhemies koputtaa) Jos me johonkin tarvitsemme panostusta, niin koulutukseen...

...niin että turha syyttää siitä.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy nyt sen verran sanoa, että oli teillä yksi asia siellä. Se oli oppisopimus. Se sana kyllä löytyy teidän vaihtoehtobudjetistanne. Mutta miten sitä sitten kehitetään tulevaisuudessa, se on ollut myöskin tämän hallituksen yksi painopisteasia, ja hyvin on tässä asiassa edistytty. (Välihuutoja keskustan ryhmästä) Mutta kyllä saa olla todella huolissaan Suomen kansa ja Suomen koululaitos, jos keskustasta tulee hallitukseen kumppani, siitä syystä, että kun ei koulutukseen näytetä haluavan panostaa yhtään mitään, ei osata arvostaa sitä, niin mistä se meidän kasvu tulee?

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On sinänsä lystikästä kuunnella, kun kokoomus ja SDP keskustelivat keskenään keskustan vaihtoehdosta. Hyvät kokoomusedustajat, väitteenne siitä, että keskusta ei esitä lisärahoitusta koulutukseen, on epätosi. Esitämme 22 miljoonaa lukiokoulutukseen, mistä te leikkaatte 35 miljoonaa. Viime lahjananne vielä leikkasitte 6 miljoonaa perusopetuksesta.

Te olette leikanneet hallituksessa valtion-osuuksia, leikanneet koulutuksesta. Edustaja Vahasalo, oletteko valmiita vielä leikkaamaan ministeri Kiurun esittämän 260 miljoonaa toisen asteen koulutuksesta, lukioilta ja ammattiopetuksesta, lisää jo tekemiinne? Oletteko valmiit siihen? (Keskustan ryhmästä: Kyllä vai ei?)

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ihan selvää, että kun ikäluokat pienenevät, niin jotain tarvitsee tehdä ja säästöjä täytyy tehdä. Me emme siitä pidä ollenkaan, ja pidättekö te? Ette pidä. Ei kukaan muukaan pidä, eivätkä meidän hallituskumppanimmekaan pidä. Mutta koulutus on siinä samassa kuin kaikki muutkin. Me joudumme myöskin leikkaamaan terveydenhuollosta, (Keskustan ryhmästä: Seli seli!) sosiaalihuollosta, kaikesta muustakin, mutta se, miten se tehdään, mistä se otetaan se leikkaus, se on se juttu. (Mauri Pekkarinen: No kertokaa se juttu!) Siinä täytyy todeta, että siinä on vähän erilaisia painotuksia, (Mauri Pekkarinen: Mutta te leikkaatte kuitenkin!) mutta tämä on kuitenkin tärkeätä. Minua vähän harmittaa se, että te nyt kyttäätte ja odotatte, että me teemme sen likaisen työn täällä, jolloin te sitten ajattelette, että te saatte laittaa vähän paremmaksi ensi kaudella. Kyllä me tässä yhdessä teemme näitä hommia, ja tämä on meidän yhteinen talkoo, koko Suomen kansan talkoo. Uutta ajattelua tässä tarvitaan muutakin kuin pelkkää elvytystä, (Mauri Pekkarinen: Siis lisäleikkauksia!) elvytystä, joka on tilapäistä. Kyllä me tarvitsemme panostusta myöskin koulutukseen, osaamiseen ja tutkimukseen.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin kysynyt edustaja Vahasalolta: oletteko te yhtä mieltä opetusministeri Kiurun kanssa, että toiselta asteelta pitää vielä teidän jo tekemienne leikkausten lisäksi leikata 260 miljoonaa, lukiosta ja ammattiopetuksesta? Opettajien ammattijärjestö on muun muassa arvioinut, ja Kuntaliitolla on samansuuntaisia arvioita, että tuo johtaisi jopa kolmanneksen karsintaan toisen asteen opetusverkosta. Siis joka kolmas lukio- tai ammattioppilaitos pantaisiin kiinni. Oletteko te valmiit tähän? Tätäkö on se teidän yhteinen tekemisenne?

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se, miten minä sen tekisin, olisi, että laittaisin lukioita keskenään enemmän yhteisen hallinnon alle. Laittaisin lukioita ja korkeakouluja lähempään kanssakäymiseen, yhteistyöhön keskenään, jolloin kokonaisopiskeluaika lyhenee ja jolloin opiskelu tehostuu, ja se auttaa myös opiskelijoita. Tässä on olemassa keinoja, kuinka tämä voitaisiin tehdä, ja sitä haluan peräänkuuluttaa, että minulla on ehkä vähän erilaiset keinovalikoimat tähän summaan kuin muilla.

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! En tiedä, olenko salissa ainut, joka havaitsee nyt jotain ristiriitaisuutta siinä, miten kokoomus tässä tilanteessa toimii. Edustaja Vahasalo, neljän minuutin sisällä te olette ensinnä syyttänyt keskustaa siitä, että me emme esitä riittävästi lisäyksiä koulutukseen, ja sen jälkeen puolustanut sitä, että vielä pitäisi leikata 260 miljoonaa euroa lisää. (Raija Vahasalo: Ei, ei!) Nyt te puhutte siitä, että hallinnosta voitaisiin säästää. Koko toisen asteen koulutuksen hallintokulut ovat noin 130 miljoonan euron luokkaa. Siis vaikka koko hallinto lakkautettaisiin, mikä on tietenkin mahdotonta, me emme pääsisi noihin teidän esittämiinne leikkausvaateisiin ja tarpeisiin. Hallinnosta voidaan saada ehkä joitakin kymmeniä miljoonia euroja, mutta se on jäävuoren huippu tässä kokonaisuudessa. Edustaja Vahasalo, täällä on esitetty kysymys: vieläkö näiden tehtyjen 1,5 miljardin euron koulutusleikkausten lisäksi 260 miljoonaa euroa lisää? Myös oppisopimuskoulutuksesta voitaisiin tehdä parempi. Edustaja Vahasalo, te ette ole päässeet siinä eteenpäin toivotulla tavalla, (Puhemies: Aika on täynnä!) yrittäjien esittämällä mallilla.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ei tätä kahta kertaa leikata. Nyt pitäisi katsoa tulevaisuuteen, eikös vain? (Keskustan ryhmästä: Kolme kertaa!) Ja nyt pitää saada tämä Suomi nousuun, että pidetään nämä asiat nyt (Mauri Pekkarinen: Vastatkaan kysymykseen!) tosi tarkkaan siinä fokuksessa, missä me nyt olemme. Meidän on turha nyt jauhaa tätä asiaa, kuka mitäkin sanoi, teki, (Naurua keskustan ryhmässä) koska opiskelija tuolla odottaa omaa koulutuspaikkaansa, opiskelija odottaa, että hän saa toivomansa opiskelupaikan ja sitä kautta pääsisi sitten työelämään. Kyllä meidän pitäisi nytten näistä omista navoistamme päästä irti ja vähän katsoa, mitä kentällä tapahtuu, mitä meidän asiakkaamme (Inkeri Kerolan välihuuto) nyt odottavat meidän tekevän, ja täytyisi keskustapuoleenkin miettiä, mikä se teidän visionne tulevaisuudesta on. Ei se nyt kauhean koulumyönteiseltä kyllä ole näyttänyt.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä täytyy nyt tunnustaa, että hallitus on oikeassa siinä, että keskusta ei nyt ihan ollut hereillä tässä koulutuksen leikkauskysymyksessä. Toki näihin tuleviin leikkauksiin liittyen yhdessä tehdään työtä. Mutta olisitte voineet tulla perussuomalaisten linjoille siinä, että mekin esitimme 150 miljoonaa euroa lisää koulutuksen parantamiseen, kuten kattavan kouluverkoston säilyttämiseksi 50 miljoonaa euroa. Nämä ovat tärkeitä arvovalintoja, ja meidän puolueessamme ne on nähty tärkeiksi. Kuten myös 200 miljoonaa esitettiin kuntien valtionosuuksiin lisärahaa ja 150 miljoonaa kasvuyrityksiin lisää.

No, miten Suomi saadaan nousuun? Tästä on tänään puhuttu paljon. Perussuomalaisilla on keskeisin viesti ollut se, että hallitus keskittyy leikkauksiin, joita se kutsuu rakenneuudistukseksi, vaikka sen tulisi hakea elvytystä työllisyyden kasvusta, ja siinä keskeisenä keinona pitää olla viennin lisääminen. Tässä yrittäjien kirjasessa, joka teille kaikille on jaettu, Yrittäjien rohkea Suomi, mainitaan se, että pk-yritykset työllistävät tällä hetkellä Suomea. 1—9 hengen, työntekijän yritys luo 48 prosenttia uusista työpaikoista. Vastaavasti (Puhemies koputtaa) se ei näy missään vienninedistämisessä. Me olemme 5—7 kertaa jäljessä (Puhemies: Aika on tullut täyteen!) Ruotsia ja Viroa näissä... [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Finanssikriisi on meitä nyt varmaan jo kuusi vuotta kovistellut, ja tällä hetkelläkin näyttää siltä, että talouskasvu on tosi tiukassa tilanteessa, ja täällä eduskunnassa meidän pitäisi nyt kaikkien tehdä yhdessä työtä sen eteen, että me saamme tämän talouden kasvuun täällä Suomenmaassa ja pystymme sen myötä myös sitten työllistämään ihmisiä. Tällä hetkellä työttömiä on aivan liikaa, ja työllisyys on ensiarvoisen tärkeä asia. Sen kautta saadaan myös sitten valtiolle verotuloja ja pystytään jatkossa huolehtimaan myös ihmisten hyvinvointipalveluista.

Mutta täytyy sanoa — siitä huolimatta, että nyt oppositio on kuinka räksyttänyt ja haukkunut hallituspuolueita — että hallituspuolueet ovat tehneet tosi järkevää talouspolitiikkaa (Keskustan ryhmästä: Missä se näkyy?) ja todella vaikeassa tilanteessa. Nimenomaan meidän lähtökohtamme on ollut se, että ihmisistä pidetään hyvää huolta, kaikista heikko-osaisimpia ihmisiä muistetaan eikä suinkaan suisteta heitä pois tästä hyvinvointiyhteiskunnasta. (Puhemies koputtaa) Me tarvitsemme (Puhemies: Aika on täynnä!) täällä ihan jokaisen mukana... [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]

Martti Mölsä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri Rinne, totesitte puheessanne, että budjetti sisältää useita elementtejä talouden korjaamiseksi ja kaikki eväät ovat olemassa, tarvitaan ennustettavuutta. Olette nyt puoli vuotta seurannut oman ministeriönne toimintaa. Voitteko nyt jo ennustaa tulevaisuutta bruttokansantuotteen osalta, sehän on nyt kuusi vuotta jauhanut paikallaan? Ja kuten edustaja Lindström kysyi: kuinka kalliiksi hukatut vuodet nyt ovat tulossa?

Puheessaan edustaja Arhinmäki kaipasi todellista käännettä. Mielestäni heillä oli kyllä näyttö: kolme vuotta hallituksessa. Tulos oli nolla. Nyt tarvitaan uusi hallitus ja eduskunta ensi keväänä, ei tämä tilanne kyllä muuten korjaannu.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu on osoittanut sen, että täällä kyllä meistä itse kukin osaa toinen toistaan arvostella ja kritisoida, mutta eipä paljon juuri muuta, ja haluaisin jotenkin siirtää tätä keskustelua tämmöiseen isompaan kuvaan ja siihen, minkälaisia uudistuksia olemme toinen toisiltamme puolueina ja myös hallitus—oppositio-rajojen yli valmiita hyväksymään.

Keskustan esityksiä kasvurahastosta on täällä jo tuotu esille meidän ryhmäpuheenvuorossamme, ja myös Suomen Pankki itse asiassa aika myötäsukaisesti samansuuntaisia ajatuksia esitti, ja tämä on sukua myös komissionkin esitykselle tästä 300 miljardin euron paketista. Olemme esittäneet, että oppisopimus muutettaisiin koulutusrahastoksi, ja liikennerahastoa ja monia muita esityksiä tuolta löytyy.

Haluaisin kysyä nyt vielä kuitenkin tässä valtiovarainministeri Rinteeltä tähän Suomen Pankin viime torstaiseen esitykseen liittyen: miten te kommentoitte näitä heidän esityksiään, joita oli lukuisa joukko (Puhemies koputtaa) siellä ja tätä arviota näistä bruttokansantuotteen kasvuluvuista lähivuosina?

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan oikein, täällä on helppo kritisoida toisiaan, varsinkin keskustaa, jolla on pelkät otsikot ilman sisältöä omassa vaihtoehdossaan.

Mutta miten eteenpäin: nimenomaan meidän yksi kantava voima on se, että me tuemme pk-sektoria. Valtionvarainministeri Rinne, oletteko kanssamme samaa mieltä, että esimerkiksi arvonlisävelvollisuuden alarajan nosto voisi kiihdyttää talouskasvuamme? Entä sitten nämä investoinnit, mitä teemme tieverkostoon, perusväylänpitoon, joka on enemmän kuin tämä parlamentaarinen ryhmä esitti? Olisiko se tässä kohtaa oikea toimenpide?

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tätä keskustelua on kuunnellut, niin tuntuu, että kaikilla on pelkät otsikot ja sisältö puuttuu.

Mutta täytyy nyt kumminkin tässä tilanteessa kiitellä hallituksen esitystä ja toivoa, että tämä tyydyttää oppositiotakin tulevana vuonna. (Anu Vehviläinen: Ei tässä paljon muuta voi!) Vienti ei vedä, kotimainen kysyntä on notkahtanut, yrityksillä ei ole kilpailukykyä eikä uusia tuotteita, ja tästähän on hyvin pitkälle kysymys, ja silloin täytyy valtion tehdä semmoisia päätöksiä, mitkä vaikuttavat investointien kautta ja valtion kautta esimerkiksi väyliin ja homekouluihin, terveyskeskuksiin, päiväkoteihin ja niin poispäin, elikkä tämäntyyppistä.

Yhteiskuntarauhasta on myös puhuttu. Kyllä tässä täytyy työnantajan puoleenkin nyt katsoa, että työsopimusmarkkinauudistus pistettiin jäihin pelkästään työnantajien omalla päätösvallalla, ja tämä ei oikeastaan hyvää näyttele myöskään. Täytyy tarkastella molempia osapuolia ja (Puhemies koputtaa) yhtä kättä mennä eteenpäin.

Osmo Kokko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä kun tätä keskustelua on seurannut, ei uskoisi, että aikamiehet ja aikanaiset ovat paikalla. Tämä on ollut kyllä sellaista huutelua puoleen ja toiseen, ja kuka on syytellyt mitäkin.

Minun mielestä nyt meidän kaikkien pitäisi pistää panostuksia siihen, millä tähän maahan ollaan luomassa todella sitä kasvua ja niitä työpaikkoja. Siinä minä näkisin, että silloin tarvitaan ennen kaikkea pienien yritysten toimintaedellytysten parantamista. Hallitus on tehnyt yhteisöveroratkaisun, joka on auttanut isompia yrityksiä ja vientiä tietysti, mutta nyt kaivataan nimenomaan pienten yritysten puolelle helpotuksia avoimille kommandiittiyhtiöille ja toiminimille, että näiden toimintayritykset paranevat ja ne pystyvät tuottamaan tuotteita kilpailukykyisesti meille sekä sisämarkkinoille että vientiin.

Tietysti myös koulutuksen puolelle tarvitaan panostuksia, samoin kuin sitten tutkimukseen ja kehittämistyöhön. Hallitus on jonkin verran lisännyt sinne (Puhemies koputtaa) resursseja, mutta (Puhemies: Aika!) vielä kaivataan lisäpanostuksia näihin asioihin, jolloinka syntyy uutta. (Mauri Pekkarinen: Ei ole lisännyt, kun leikannut!)

Eero Suutari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalaisten yritysten koko suhteessa populaatioon ja keskiarvoon Euroopassa on U:n muotoinen, elikkä meillä puuttuu tästä keskisuuret yritykset. Keskisuuret yritykset ovat viennin kärjessä esimerkiksi Keski-Euroopassa ja Ruotsissa. Sen takia meillä olisi syytä — tosiaan täällä ovat monet maininneet sitä — viennin edistämistä tehdä. Kyllä tämä on minun mielestä ihan ratkaisevaa, miten me saamme aikaan näitten yritysten kasvua ja vientiä.

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu moneen suuntaan, mutta nyt tarvitaan yhteistyötä, jotta tämä Suomen taantuma ja niukentuva talous saadaan kasvuun ja sitä kautta syntyy niitä työpaikkoja, joita me täällä peräänkuulutamme.

Työpaikat syntyvät yrityksiin, ja täällä on tullut monia hyviä huomioita siitä, kuinka pystytään helpottamaan sitä, että yrityksillä on luottamusta investoida, palkata henkilökuntaa. Pitää raivata turhaa sääntelyä ja purkaa yrittämisen esteitä.

Kilpailukyky syntyy uusista keksinnöistä, uusista tuotteista, ja siihen tarvitaan koulutuspanoksia, että meillä on tuotekehitystä, meillä on tiede ja yliopistot ja korkeakoulut semmoisessa mallissa, että tulee uusia tuotteita, joita maailmalla halutaan ostaa, ja uusia toimintatapoja. Mutta myöskin on huomioitava, että kilpailukyvyssä yksi osa on liiketoimintamallit. Ne uudistuvat tässä taloudellisessa rakennemuutoksessa, ja silloin on katsottava meidän säätelykenttää: mahdollistetaanko yrityksille myös kilpailu näissä liiketoimintamalleissa.

Terhi Peltokorpi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tätä keskustelua kohta pari tuntia tässä kuunneltuani on tullut välillä sellainen olo, että keskustelu olisi ehkä hedelmällisempää, jos me itse kukin lukisimme toistemme vaihtoehdot ja kommentoisimme sitten niitä.

Arvoisa puhemies! Täällä on todettu, että keskustan vaihtoehdossa on pelkät otsikot ja sisältö puuttuu. Jatkossa puheenvuorossa todettiin pienten ja keskisuurten yritysten tukemisesta. Edustaja Jalonen, juuri sitä meidän ehdotuksemme sisältää hyvin pitkälle. Keskusta näkee, että kiireellisintä on lisätä varsinkin pienten ja keskisuurten yritysten kannusteita investoida ja työllistää, vähentää yrittämistä ja työntekoa hankaloittavaa byrokratiaa. Näitä asioita olemme tuoneet viime kuukausina jatkuvasti esiin, emme siksi, että kiillottaisimme omaa kilpeä, vaan siksi, että haluaisimme olla tukemassa hallitusta viemään näitä tärkeitä asioita eteenpäin. Se, että uudistuksia tapahtuu, ei ole meidän kenenkään yksittäisen ihmisen etu, vaan se on tämän maan pelastus.

Anna Kontula /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Paras pk-yrityksiä auttava verouudistus olisi suurten kansainvälisten yritysten veroshoppailun hillitseminen. On aivan kohtuutonta, että kansainvälisten arvioiden mukaan suurilla ja pienillä tai keskisuurilla yrityksillä saattaa olla jopa 15 prosentin ero siinä, paljonko he maksavat veroja. On aivan ymmärrettävää, että kilpailutustilanteessa bisnes keskittyy näille suurille yrityksille. Jos me haluamme tukea paikallisia suomalaisia yrityksiä, silloin meidän pitää käyttää niitä keinoja, joita meillä on käytettävissä sen estämiseksi, että meidän markkinoilla häärää sellaisia toimijoita, jotka eivät huolehdi verovelvoitteistaan vaan pyrkivät paremminkin niitä parhaansa mukaan kiertämään. Nykyisen kilpailulainsäädännön mukaan ainakin yksi sellainen toimenpide olisi maakohtaisen raportoinnin vaatiminen, vaikka sitten aluksi ainoastaan julkisissa hankinnoissa. Se olisi iso askel kohti pk-yritysten kannalta edullisempaa toimintaympäristöä.

Esko Kurvinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minäkin edustan sitä koulukuntaa, joka olisi toivonut vähän enempi tulevaisuuteen suuntautuvaa keskustelua varsinkin, kun ensi vuoden budjetista on puhe.

Mutta täällä ovat työllisyys ja kasvu nousseet aina silloin tällöin esille muitten asioitten välillä. Ministeri Rinne omassa puheenvuorossaan hyvin sanoi, että täytyy kääntää kaikki kivet, on paljon erilaisia toimenpiteitä. Suomessa kuitenkin työllisyyttä on ylläpitänyt ja uusia työpaikkoja synnyttänyt pk-yritystoiminta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Minun mielestäni pitäisi katsoa sinne suuntaan, missä on mahdollisuutta tulevaisuudessakin näitä uusia työpaikkoja syntyä, elikkä luoda olosuhteita niille yrittäjille ja yrityksille, jotka ovat siinä pk-kentässä.

Kysynkin ministeri Rinteeltä, kun sanoitte, että sinne pk-puolen työllistämisen edistämiseksi on tulossa monenlaista: voitteko vähän paljastaa, mitä mahdollisesti vielä ennen vaaleja olette tuomassa eduskuntaan?

Laila Koskela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen talouden kasvu on vaatimaton ja työllisyys heikkenee edelleen. 60—65-vuotiaiden ikäryhmässä työttömien määrä on seitsemän viime vuoden aikana yli kaksinkertaistunut. Näistä korkeasti koulutettujen määrä on lisääntynyt muita nopeammin. Kaikkien yli 60-vuotiaitten työttömien määrä on edelleen kasvussa. Työnantaja ennemminkin irtisanoo kuin työllistää ihmisiä, joilla on eläköityminen muutaman vuoden sisällä. Tässä tulisi tukea ikääntyneiden pysymistä työelämässä, jotta eläkesäädösten kiristäminen ei muutu työttömyydeksi vaan työllisyydeksi. Ikääntyneillä on motivaatiota jatkaa työssä, mutta työnantajan asenteet ovat usein esteenä. Mitä mieltä ministeri on tästä asiasta?

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on kyselty, mitä miettivät ne, jotka tätä keskustelua kuuntelevat. Itse uskon, että aika moni on hieman surullinen siitä, kuinka täällä kinastellaan ja irvaillaan samaan aikaan, kun Suomi tarvitsisi yhdessä tekemistä ja ratkaisuja isoihin asioihin.

Taloutta tulee hoitaa hyvin, ja on varmasti rehellistä myöntää, että tällä vaalikaudella on tehty paljon mutta vielä enemmänkin olisi voinut ja olisi pitänyt tehdä. Mutta velkaantuminen on puolitettu, olemme sillä tiellä, ja tätä tietä on määräaikaisesti myös eteenpäin jatkettava.

Arvoisa puhemies! Yksi sellainen iso uudistus, joka vahvistaa meidän osaamistamme, on varhaiskasvatuslain voimaan saattaminen, ja kysyisin valtiovarainministeriltä, että ettehän te vain tässä asiassa tue opetusministeri Krista Kiurun esitystä, joka toisi varhaiskasvatuslain voimaan vasta vuonna 2025. Sen aika on nimittäin juuri nyt.

Eila Tiainen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on oltu yhtä mieltä siitä, että me tarvitsemme lisää työpaikkoja, uusia työpaikkoja, ja että Suomi pitää ehdottomasti saada nousuun.

Ministeri Rinne edellisessä puheenvuorossaan totesi, että viennin pitää olla kunnossa. Nyt viime perjantaina julkistettiin tämmöinen korjausvelkatyöryhmän raportti, jossa todettiin, että meillä on erinomaisen suuri korjausvelka ja että me voisimme tätä kilpailukykyä ja vientiä tukea esimerkiksi sillä, että tekisimme investointeja meidän liikenneverkkoomme. Suomalaisten yritysten logistiikkakustannukset ovat peräti 14 prosenttia liikevaihdosta, ja nyt, kun vuodenvaihteessa rikkidirektiivi astuu voimaan, se myöskin nostaa näitä kuljetuskustannuksia. Millä tavalla tätä liikennettä ja liikenneverkkoa parantamalla teidän mielestänne voisimme tukea tätä vientiä paremmin kuin nyt?

Jaana Pelkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koulutuksesta on puhuttu tänään salissa paljon, ja myöskään nuorisotakuuta ei tule unohtaa. Nuorisotakuussa riittää paljon haasteita ja kehitettävää. Saadun palautteen perusteella yksi suurista ongelmista on se, ettei te-toimistoissa kyetä riittävästi huomioimaan nuorten yksittäisiä tarpeita ja erityistilanteita.

Huomattavasti huolestuttavampaa on omasta mielestäni kuitenkin se, että iso joukko nuoria ei ylipäätään ole hakeutunut lainkaan työvoimahallinnon asiakkuuteen. He eivät myöskään opiskele. Olisi äärimmäisen tärkeää saada joka ikinen nuori tässä yhteiskunnassa takaisin yhteiskunnan rattaisiin, ja tällä hetkellä nuorisotakuussa ei ole lainkaan sellaisia säännöksiä, joilla näitä kaikkein heikoimmassa asemassa olevia nuoria autettaisiin. Välittäminen on sitä, että puututaan, ja ketään ei todellakaan saa jättää heitteille.

Kysyisin ministeri Rinteeltä: miten jatkossa huolehditaan siitä, että jokainen nuori oikeasti saadaan avun ja tuen piiriin?

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Joo, hieman tuonne tulevaisuuteen ja hieman kehujakin hallitukselle. Tämän hallituskauden aikana käyttöön otettu 300 euron suojaosa oli äärimmäisen hyvä asia. Kysyisin valtiovarainministeri Rinteeltä ihan lyhyesti, onko pohdittu, mitä muita kannusteloukkuja poistavia keinoja voitaisiin ottaa käyttöön niin, että se työn vastaanotto tulisi aina kannattavaksi.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä Suomen Pankin kasvuennusteessa todetaan, että investointien aikaansaanti on se yksi ydinkysymys. Toinen on se, että kuitenkaan monet näistä asioista eivät ole ulkoisia vaan ne ovat sisäisiä. Te olette antaneet sympatiaa palkkamaltille, te olette antaneet sympatiaa yritysten säädösten purkamiselle, byrokratian purkamiselle ja tämänkaltaisille positiivisille asioille.

Millä aikavälillä te, ministeri Rinne, olette valmiit edistämään yrittäjyyttä, investointeja ja sitä, että me saisimme aikaan säädösten purkua niin, että syntyisi ennustettavuutta ja yritykset olisivat valmiit investoimaan? Millä aikavälillä tämänkaltaisia esityksiä, vieläkö tämä hallitus?

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on paljon nostettu yhdeksi keinovalikoimaksi elvyttäminen, mutta me olemme jo Suomessa elvyttäneet Euroopassa eniten. Se elvytys on muuten ihan hyvä, mutta tarvitaan sitä, että se on tilapäinen, ja sen täytyy olla oikea-aikainen.

Mutta miten tästä eteenpäin, kun meidän pitäisi nämä oman hyvinvointivaltiomme hyvinvointipalvelut säilyttää, miten me voimme ne säilyttää? Nykyrahoituspohjalla tuskin voidaan, julkista sektoria pitää tehostaa, joten mitä mieltä ministeri olisi siitä, että tuotaisiin yksityinen sektori ja julkinen sektori enemmän tasavertaisiksi vaihtoehdoiksi, jolloin kansalaisen näkökulmasta vaihtoehdot lisääntyisivät palveluissa ja jolloin julkisen palvelun näkövinkkelistä paineet sen rahoituksen laajentamiseksi pienenevät ja kevenevät, (Puhemies: Aika!) jolloin saadaan parempi lopputulos kaikille?

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos yksi hyvä asia tästä keskustelusta löytyy, se on ainakin se, että kyllä minä uskon, että tämä on karsinut turhia ja katteettomia lupauksia, mitä tulee tuleville vuosille. Kyllä opposition esityksistä hyviäkin asioita löytyy. On hyvä, että keskusta on tullut sosiaalidemokraattien linjoille tässä verotuksen oikeudenmukaisuudessa. Perussuomalaisiltakin joitakin hyviä ideoita löytyy. Toivoisin, että loppuisi vain se suomalaisen duunarin kurittaminen.

Se, mikä tästä nyt vielä jää kyllä ilmaan, on tämä autoverokysymys tämän keskustelun aikana. Puheenjohtaja Soini perussuomalaisten Suomen Uutisissa sanoo, että se rahoitetaan juuri niillä asioilla, jotka ovat teidän säästöänne täällä budjettiesityksessä. Mutta uskon, että tähän vielä päästään palaamaan useaan kertaan tässä salissa vielä tämän vaalikauden aikana.

Arvoisa puhemies! Suomi tarvitsee työtä, tasa-arvoa ja turvallisuutta, vientivetoista kasvustrategiaa ja ennen kaikkea sitä, että työn hedelmät jaetaan entistä oikeudenmukaisemmin.

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Salissa on keskusteltu myös elvyttämisestä ja sen tasosta. Minusta massiiviseen elvyttämiseen meillä ei ole varaa, sillä rakenteelliset uudistukset ovat laahanneet. Keskeisintä on taittaa 9 miljardin euron kestävyysvajetta ja kiirehtiä rakenteellisia uudistuksia. Toki deflaatiota ja pysähtyneisyyttä on vältettävä. Elvyttäminen tulee jossain määrin kyseeseen tulevaisuuden rakenteisiin, kuten raideinfraan ja homekouluihin.

Ja sitten pk-yrityksistä. Ne ovat todella meidän yksi suuri toivomme työllistämisen näkökulmasta. Monella edustajalla on ollutkin täällä hyviä ideoita ja esityksiä, mutta minusta meidän pitää kuunnella ensisijaisesti yrittäjiä. He parhaiten tietävät, mitä toimenpiteitä tarvitaan, mitä rakenteellisia uudistuksia, jotta työllistämisen riskiä voidaan madaltaa, että he varmasti uskaltaisi-vat työllistää enemmän.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Karimäki esitti erittäin tärkeän näkökohdan, eli pitää kuunnella yrittäjiä tässä tilanteessa.

Siitä tulen sellaiseen isoon kysymykseen, joka tässä keskustelussa alkuvaiheessa oli esillä, eli tähän yhteiskuntasopimukseen. Sen puolesta tä-nä päivänä liputtavat puheenjohtaja Sipilä, puheenjohtaja Rinne, puheenjohtaja Lyly ja monet muut. Minustakin Suomessa on laaja-alaisella yhteistyöllä ja konsensuksella tehty paljon hyvää ja erittäin hyviä ja merkittäviä uudistuksia.

Mutta se, mitä nyt joudumme kysymään, on se, ovatko ne uudistukset, jotka tämä yhteiskunta kipeästi tarvitsee, jotta voisimme pärjätä ja nousta tästä suosta, tehtävissä tämmöisellä laaja-alaisella yhteisymmärryksellä. Eli toisin sanoen ovatko esimerkiksi työmarkkinaosapuolet valmiita sellaisiin rohkeisiin uudistuksiin, joita tarvitaan? Kun edustaja Karimäki mainitsi yrittäjien kuuntelemisen, niin totean vain, että lauantain Helsingin Sanomissa yrittäjien nokkamies Jussi Järventaus selvästi (Puhemies: Aika on täynnä!) esitti epäluottamuksensa tätä järjestelmää kohtaan.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Zyskowicz alkaa tulla oikeaan maastoon. Me todella tarvitsemme nyt laaja-alaista yhteiskuntasopimusta, jossa idean pitää olla se, että me yhteisvastuullisesti, ilman että joku toinen laskee toisen takalistolla liukumäkeä, sovimme siitä, että me palautamme kansakunnan kilpailukyvyn, että me sitoudumme siihen, että me teemme enemmän työtä ja ehkä vähän tarpeettomimmasta kulutuksesta leikkaamme, ja että me sitoudumme myöskin siihen, että me uudistamme niitä rakenteita, ennen kaikkea palvelurakenteita, niin että se julkisen sektorin taakka jatkossa, joka on välttämätön, mitoitetaan sellaiseksi, että me siitä kansakuntana selviydymme. Ja tähän kaikkeen me tarvitsemme vaalien jälkeen saman pöydän ympärille kaikkia keskeisiä osapuolia: elinkeinoelämän, työmarkkinajärjestöjen, kuntakentän ja myöskin, totta kai, valtiovallan edustajia. Minusta eduskuntavaaleissa, jotka ovat edessä, keskeinen kysymys on, (Puhemies: Aika on täynnä!) miten me tulkitsemme yhteiskuntasopimuksen sisällön. Minä toivon, että yhteisymmärrystä löytyy.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On oikein ilahduttavaa, että keskustelu päätyy tähän kaiken sen kinastelun jälkeen, mitä täällä on ollut. Näitä isoja näkökulmia, isoa kuvaa, me tarvitsemme, ja siihen liittyy oikeastaan se, mitä täällä nyt viimeksi edustaja Pekkarinen toi esille.

Sitten se, mikä minua myös ilahdutti, oli se, että edustaja Lehti toi tänne kysymyksen siitä, miten me pystymme nykyistä paremmin hyödyntämään näitä työeläkerahastoja, jotka ovat osa työvoimakustannuksia. Jokaisesta palkasta 24 prosenttia joka kuukausi otetaan työvoimakustannuksena, ja nämä rahastot ovat kasvaneet 172 miljardiin. Ja tämä oli minulle uusi tieto, että ulkomailla on nyt jopa 127 miljardia. Tämä kuvastaa sitä, että työeläkerahastotkin ovat häipyneet Suomesta ja lähteneet muualle sijoittamaan ihan samanlaiseen tarkoitukseen kuin mitä meidän pitäisi täällä Suomessa saada tehtyä. On osaamista tehdä sellaisia (Puhemies koputtaa) rahoituspaketteja, että tuottavasti ja turvaavasti työeläkeyhtiöt saavat omansa pois...

...eli suomalainen työeläkkeensaaja.

Jouko Jääskeläinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kansalaisten ja meidän vähäväkistemme kannalta ei ole kauhean rakentavaa kuunnella, mitä vähän isommat kiistelevät siitä, kuka on tehnyt virheitä. Kaikki ovat tehneet virheitä, nyt on katsottava eteenpäin.

Täällä oli tärkeä puheenvuoro, jossa mainittiin, että maailmalla on 2 miljardia yrittäjää, jotka tekevät asiat paremmin kuin me. Nyt on todella kysymys yrittämisestä, pienten yritysten mahdollisuuksista toimia, mikroyrittäjien mahdollisuudesta saada antaa työtä. Miksi on eroja palkkatyöläisen ja yrittäjän mahdollisuuksissa toimia? Miksi emme käytä kehitysyhteistyössä vahvemmin hyväksi sitä yritteliäisyyttä, mitä meillä on? Miksi emme mene sinne paremmin luokse ja läsnä oleviksi? Pieni kiistely verojen tasosta ei tätä ongelmaa poista, eikä myöskään pieni kiistely menojen tasosta tätä poista, vaan yrittäjyys, työnteko ovat ne, mitkä meidät nostavat ylöspäin.

Ja sanoisin vielä lopuksi omalta osaltani: Se, joka keksii hyvän järjestelmän sähkön varastointiin, on ehkä se seuraava kilpailun voittaja. Edellinen voittaja oli ict-alalla. Nyt täytyy keksiä uusia innovaatioita, joilla on todella kauaskantoista vaikutusta.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhteiskuntasopimus voi olla hyvä tai huono. Se riippuu siitä, käytetäänkö sitä yhteiskuntasopimusta yhteiskunnan uudistamiseen. Sitä voidaan käyttää myöskin jarruttamiseen. Meillä on hyvä esimerkki Lipposen ykköshallituksen ajalta. Hallituksella oli selkeä visio, mentiin eteenpäin, mutta turvattiin samalla yhteiskuntarauha. Jos se toimii näin, meillä on hyvä näkymä. Sen sijaan jos lähtökohta on se, että kiistellään ja riidellään, sitä käytetään kehityksen estämiseen, ja silloin näkymä on erittäin huono.

Edustaja Pekkarinen on siinä oikeassa, että kuten valtiovarainvaliokunnankin mietinnössä esitetään, on kolme osa-aluetta, joissa on pakko päästä eteenpäin. Ne ovat julkisten menojen karsiminen, kilpailukyvyn turvaaminen ja työllisyysasteen nostaminen, työn tarjonnan lisääminen. Ja nyt oikeastaan se, mitä puolueitten pitäisi tehdä, on selkeitä, konkreettisia ehdotuksia — ei vain se, että tehdään jokin sopimus, vaan se, mitä näillä osa-alueilla pitää tehdä — ja pyrkiä neuvottelemaan kaikkien tahojen kanssa, jotta syntyy semmoinen konsensus, joka vie Suomea eteenpäin. (Mauri Pekkarinen: Kyllä!)

Valtiovarainministeri Antti Rinne

Arvoisa puhemies! Lähden liikkeelle noista Suomen Pankin ennusteista. Ne on varmasti tehty huolellisesti ja kaikella parhaalla tiedolla, joka sieltä löytyy, ja siellä on paljon tietoa. Siellä suositellaan sitä työmarkkinaratkaisua, josta minäkin olen todennut useampaan otteeseen tänäänkin, että olisi järkevää viennin hintakilpailukyvyn näkökulmasta saada syntymään palkkaratkaisu pitkälle tulevaisuuteen, (Mauri Pekkarinen: Heti vaalien jälkeen!) millä varmistetaan, että asiassa päästään eteenpäin. (Mauri Pekkarinen: Juuri näin!)

Sitten siellä todetaan, että investointeja on tuettava. Se tarkoittaa täsmälleen samoja keinoja, joita tässä on haettu nyt jo pitkän aikaa, niin että saadaan investoinnit syntymään. Meidän täytyy viennin edistämisen lisäksi myöskin pyrkiä saamaan ulkomailta investointeja tänne Suomeen. Minä tiedän, että meihin on paljon kiinnostusta. Nyt täytyy vain konkretisoida se kiinnostus oikeiksi investoinneiksi. Niin kuin todettua, 90-luvulta lähtien meillä on ollut todella heikko investointiaste Suomessa uutta työtä luoviin investointeihin.

Täytyy tähän alv-alarajakysymykseen todeta se, että minä uskon, että alv-alarajan nostolla kyettäisiin auttamaan erityisesti pieniä yrityksiä parempiin työllistämismahdollisuuksiin ja parempaan kehitykseen.

Edustaja Jaskarille toteaisin, että se Saksan malli on toki tuonut kansantalouteen kasvua, mutta se on samalla myöskin ollut sosiaalisesti aika monimutkainen juttu. Se on nostanut osa-aikatyön määrää 18 prosenttiyksikköä. Saksassa on ennen tätä nyt viime keväänä tehtyä ratkaisua, johon liittyi tämä minimipalkan nosto, ollut 1,7 miljoonaa ihmistä, jotka ovat joutuneet enintään 5 euron tuntipalkalla tulemaan toimeen, ja 20 prosenttia työmarkkinoilla olevista teki alle 8 euron tuntipalkalla töitä. Tämä on johtanut siihen, että yksi ihminen joutuu ottamaan monta työsuhdetta. Minä mieluummin olisin semmoisessa yhteiskunnassa, jossa talouskasvu ja jalostusarvon lisääminen nostavat meidän työllisyysastettamme ja sitä kautta työttömien määrä vähenee. Minusta on parempi satsata sinne päin. (Ben Zyskowicz: Sitähän kaikki kannattaa!)

Sitten haluaisin todeta näistä bkt-ennusteista tulevaisuuteen, että minä en uskalla sen kummempia ennusteita tehdä kuin meidän virkamiehemme ja Suomen Pankki uskaltavat tehdä asioista eteenpäin.

Täällä kysyttiin, paljonko on hukattu näitten neljän vuoden aikana. Itse asiassa voi lähteä kuusi vuotta taaksepäin asiaa arvioimaan. Sen jälkeen, kun tämä meidän bkt romahti sen 8,3 prosenttiyksikköä, (Mauri Pekkarinen: Sen jälkeen se nousi!) on menetetty 30 miljardia bruttokansantuotteen kasvusta verrattuna aiempaan kasvu-uraan.

Edustaja Filatoville toteaisin, että minun mielestäni turvakotien tilanne on niin vaikea, että se rahoitus on jollakin tavalla turvattava. Siellä tehdään niin tärkeätä työtä, että se on hoidettava jollakin tavalla kuntoon.

Edustaja Paloniemelle totean, että on totta, että kuntien palveluista on leikattu sen takia, että valtionosuuksiakin on leikattu. Joudutaan tekemään niin kauan, kunnes ne ovat talouskasvun ja työn näkökulmasta paremmassa tilanteessa.

Tässä, puhemies.

Markus  Mustajärvi  /vr:

Arvoisa puhemies! Tämä on ryhmäpuheeni, onko 7 vai 5 minuuttia?

Kiitos. — Arvoisa puhemies! Nyt kun valtiovarainministeri lähtee, haluan kuitenkin huomauttaa siitä, että jos tulee tarve Euroopan vakausmekanismin pääomittamiselle ja Suomi on maksanut sen ensimmäisen osan sinne, niin on aivan varma, ettei tule semmoista poliittista tilannetta, että Suomi kieltäytyisi siitä laskennallisesta jyvitysosuudestaan. Eli käytännössä se Euroopan vakausmekanismin puuttuvan maksu-osuuden maksaminen on automaatio, josta Suomi ei tule irtaantumaan.

Mutta vaalikauden viimeistä talousarviota käsitellään vähintään yhtä synkässä tilanteessa kuin aiemminkin. Tätä ennen hallituksen toimintatapa on ollut sellainen, että talousennusteet on laadittu aivan liian myönteisiksi ja sitten tätä virallista optimismia on korjailtu paremmin totuutta vastaavaksi lisätalousarvioissa ja kehysratkaisuissa. Nyt kun eduskuntavaalit lähestyvät, hallituspuolueet syyllistävät oppositioryhmiä kriisitietoisuuden puutteesta. Kyllä ainakin se vanha horjumaton ja linjakas oppositio tuolla vasemmalla laidalla on varoitellut koko ajan siitä, mitä tuleman pitää.

Perusongelmat johtuvat pitkälti siitä, että taloustilanne luettiin väärin, kun hallitusta muodostettiin. Eurokriisin laajuus, sen syveneminen ja jalkautuminen myös Suomeen jäi tunnistamatta. Suomen vienti niin itään kuin länteen takkuaa, ja kotimarkkinoitten nihkeyttä on ruokittu myös omilla päätöksillä, esimerkiksi arvonlisäveroa korottamalla. Kun Suomen talouden ongelmat ovat syventyneet, sekä rakenteelliset että taloudellisista kriiseistä johtuvat ongelmat, on kansallista liikkumatilaa kavennettu entisestään. Suomen 11 miljardin euron sitoumus Euroopan vakausmekanismiin on siivottu kokonaan pois budjettikirjasta.

Valtion talousarvoesitys lähetettiin vuosi sitten ensimmäisen kerran Brysseliin ennakkotarkastukselle, ja talouskurisopimus koskee myös Suomea. Muistan, että kun siitä aiemmin keskusteltiin täällä salissa yön pimeinä tunteina, niin annettiin kuva, että Suomen taloudellinen tilanne on niin hyvä, että tämä talouskurisopimus ei meitä koske, mutta niin vain sieltä budjettikirjasta tähän liittyvät kirjaukset löytyvät.

Yhtä kuuliaisesti, lähes kritiikittä, Suomi on ollut mukana EU:n pakoterintamassa, vaikka siinä jaossa Suomella on eniten hävittävää ja vähiten voitettavaa. Kannustankin kyllä siihen, että kun viime päivien uutisissa on nähty se, että kokoomuksen ja keskustan välillä jännitys nousee, niin on aivan perusteltua, aivan niin kuin presidentti Niinistö on painottanut, pitää yllä myöskin kahdenkeskisiä neuvotteluyhteyksiä ja miettiä sitä, mikä on Suomen kansallinen liikkumatila, kun mietitään meidän kauppasuhteitamme tärkeimpään tai toiseksi tärkeimpään kauppakumppaniin.

Arvoisa puhemies! Surkea taloustilanne näkyy ennen kaikkea työttömyydessä. Yli 300 000 työtöntä on ehdottomasti liikaa. Pitkäaikaistyöttömyys on kaksinkertaistunut vuodesta 2011, ja nuorisotakuun toteuttaminen on pitkässä kuusessa. Silti on varaa jättää työllisyysmäärärahoja käyttämättä kymmeniä miljoonia joka vuosi. Työvoimatoimistoissa ei kyetä palvelemaan edes niitä, joilla palveluntarve on suurin, ja valiokunta on kiinnittänyt huomiota aivan oikeaan asiaan. Jos työvoimatoimiston virkailija kirjoittaa sähköpostilla pitkäaikaistyöttömälle tai paikkaansa etsivälle nuorelle, että ota elämä hallintaasi, niin ei siinä paljon asiakkaan kilpailukyky työmarkkinoilla parane. Näistä asioista me vasemmalla laidalla olemme pitäneet ääntä koko hallituskauden ajan.

Ja sitten muutama yksittäinen huomio.

Kun alueitten erilaistumiskehitys kiihtyy ja syvenee, on hallituksen lääke paitsi luopua alueellisesta työllistämisvelvoitteesta, myös lakkauttaa maakunnan kehittämisraha. Valiokunta toteaa, että pienelläkin siemenrahoituksella on voitu saada liikkeelle vipuvaikutuksiltaan merkittäviä työllisyyttä, yrittäjyyttä ja elinkeinoelämää tukevia hankkeita. Tämä on aivan totta, mutta lopullista johtopäätöstä valiokunta ei kuitenkaan tee.

Yhtä lailla sosiaali- ja terveyssektori on myllerryksessä eikä vähiten hallituksen toimien vuoksi. Sosiaalialan osaamiskeskukset ovat tärkeä tukiorganisaatio tulevan ennakoinnissa, ja niiden toiminta on lakisääteistä. Mitä enemmän esimerkiksi sote-ratkaisua on ylhäältä hämmennetty, sitä enemmän tarvitaan sosiaalialan osaamiskeskuksia. Valiokunta esittää määrärahaa korotettavaksi 400 000 eurolla, mutta vieläkin se jää aivan liian alhaiseksi. Nyt jos joskus pitäisi tukea sellaisia prosesseja, jotka lisäävät kykyä ennakointiin.

Sitten viimeiseksi: En löytänyt yhdestäkään vastalauseesta enkä mietinnöstä kohtaa, jossa olisi puututtu Metsähallituksen tuottovaatimuksen kohtuullistamiseen. En ihan kohta kohdalta jokaista vastalausetta enkä edes mietintöä ehtinyt lukea, mutta en kuitenkaan tällaista kirjausta löytänyt. Se on aika lailla ihmeellistä sen suhteen, että tämä lyhyessä aikaa, muutamassa vuodessa liki kaksinkertaistettu tuottovaatimus 70:stä 135 miljoonaan euroon on täysin kestämätön. Ylisuuri tuottovaatimus johtaa ensinnäkin kiinteän omaisuuden pakkorealisointiin, sellaisten metsien hakkaamiseen, joihin ei vielä joku vuosi sitten olisi koskettu, ja kausityöttömyyden lisääntymiseen, kun Metsähallitus tekee vain sellaisia töitä, joista tuoton saa heti.

Vasenryhmän eduskuntaryhmä toteaa: "Hallituksen talouspolitiikassa on unohdettu realiteetit, valtion velka on lisääntynyt ilman, että rakenteellisiin ongelmiin on kyetty puuttumaan, ja myös muiden puolesta otetut talousvastuut ovat kasvaneet. Samaan aikaan sosiaalinen ja alueellinen erilaistuminen on kiihtynyt. Tästä syystä hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta."

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Loppukesästä alkanut urakka valtion ensi vuoden budjetista on viimein päättymässä. Ensi vuoden talousarviossa on paljon hyvää verrattuna viimeisiin vuosiin, mutta myös rutkasti parannettavaa löytyy.

Jo heti alkuun oli nähtävissä hallituksen esityksestä, että valtiovarainministeriö oli laskenut valtion tulot ja velkaantumisen hyvin ylioptimistisiksi. Budjetin käsittely eduskunnassa kaipaa myös parantamista. Eduskunta on taas tähänkin hallituksen talousarvioesitykseen tehnyt vain promillen verran muutoksia. Ei liene jatkossa tarkoituksenmukaista käyttää näin paljon aikaa ja yhteiskunnan voimavaroja näin pieniin muutoksiin. Hyöty—kustannus-suhde on jäänyt huomattavan alhaiseksi.

Tätäkään budjettia ei ole tasapainotettu tarpeeksi, vaan elämme reilusti yli varojemme ja hyvinvointiamme rahoitetaan edelleen velalla. Suomen valtionvelka ylittää pian 100 miljardin rajan, ja koko julkisen sektorin velka suhteessa bruttokansantuotteeseemme lähentelee jo EU:n määrittämää 60 prosentin kriisirajaa.

Taloudellisen laskusuhdanteen alkaessa vuonna 2008 Suomen ennustettiin selviävän taantumasta muita maita helpommalla. Nyt on helppo todeta, että ennuste oli pahasti väärässä. Nykyinen taloudellinen taantuma on paljastanut karulla tavalla suomalaisen yhteiskunnan suurimmat ongelmakohdat.

Suomi tarvitsee kipeästi rohkeita työelämän rakenteisiin meneviä uudistuksia, jotta voimme edes jossain määrin säilyttää nykyisenkaltaisen hyvinvointimme tason. Maailma on muuttunut huomattavasti siitä, kun Nokia-Suomea pidettiin malliesimerkkinä pienestä maasta, joka menestyy korkean osaamisen, laadun ja innovaatioiden avulla. Nokia-Suomi on muuttunut lähes tunnistamattomaksi muutamassa vuodessa. Ensin metsätalous siirtyi paremmin tuottaville alueille jättäen monet suomalaiset metsäteollisuudesta riippuvaiset ihmiset ja paikkakunnat vaille työtä ja työpaikkoja. Viimeiseksi viime keväänä Nokian maailmankuulut ja arvostetut matkapuhelinliiketoiminnat myytiin Microsoftille.

Nämä ovat vain yksittäisiä esimerkkejä Suomessa tapahtuneista muutoksista, mutta ne kuvaavat hyvin sitä surullista kehityskulkua, joka on vallinnut Suomessa viime vuodet. Kun työ ja suomalaiset tuotteet eivät käy kaupaksi maailmalla, yritykset pakenevat Suomesta halvempien kustannusten maihin, ja se puolestaan kasvattaa suomalaisten työttömyyttä. Erityisesti nuorten ja korkeakoulutettujen työttömyys on kasvanut hälyttävän nopeasti. Korkeakoulutettujen työttömyys on tänä vuonna noussut kaikkien aikojen korkeimmalle tasolle, 50 000 työttömään. Meillä ei ole varaa menettää ainuttakaan työikäistä kansalaista. Erityisesti nuoret ovat se ryhmä, johon tulevaisuuden Suomen tulisi nojata.

Arvoisa puhemies! Jotta Suomi saataisiin nostettua takaisin maailman menestyneimpien ja hyvinvoivimpien maiden joukkoon, on uskallettava tehdä koviakin päätöksiä. Rakenneuudistusten pikainen toteuttaminen on välttämättömyys. Hallitus on saanut päätökseen sote-lain valmistelun, ja tästä odotetaan tulevaisuudessa merkittäviä tuloksia. On ensisijaisen tärkeää muuttaa suomalaista yhteiskuntaa yrittäjäystävällisemmäksi. Taloutemme tulee nousemaan tästä taantumasta ainoastaan uusien yritysten ja uuden työn avulla. Aika on jo ajanut ohi Nokian kaltaisista suurista yrityksistä yhteiskunnan ja talouden ylläpitäjänä. Pienyritykset ovat tulevaisuuden työllistäjiä, ja meidän on ehdottoman tärkeää osoittaa niille, että suomalainen yhteiskunta tukee yritystä ja yrittämistä. Hallitukset toisensa jälkeen ovat lupailleet pienyrittäjille arvostusta. Samanaikaisesti ne ovat kuitenkin tuottaneet eduskunnalle hyväksyttäväksi lainsäädäntöä, joka on vaikeuttanut yritysten menestymismahdollisuuksia. Nyt tarvitaan todellisia tekoja yritysten hyväksi.

On selvää, että viimeaikaiset verouudistukset ovat hyödyttäneet enemmän pörssiin listautuneita suuria yrityksiä kuin pienyrityksiä. Yrityksissä kuitenkin arvostetaan paljon enemmän byrokratian ja hallinnon keventämistoimia kuin verotuksen alentamistoimenpiteitä. Poistamalla turhaa byrokratiaa valtio myös säästäisi vuositasolla jopa satoja miljoonia euroja. Samalla liian suureksi kasvanut julkinen sektori joutuisi kriittisen tarkastelun alle ja turhien kulujen karsiminen voisi onnistua.

Maria Lohela /ps:

Herra puhemies! Suomen tilanne on erittäin vakava, kuten monessa puheenvuorossa olemme kuulleet. Valtion ja kuntien velkaantuminen ja työttömyys, nuorten tai vanhempien työttömyys ovat suuria kysymyksiä, jotka on ratkaistava. Ilman taloudellista myötätuulta, väestön toimeliaisuutta ja yrityselämän parempia toimintaedellytyksiä emme voi ratkaista mitään muitakaan hyvinvointiyhteiskuntamme haasteita.

Realismia ei pidä sekoittaa negatiivisuuteen. Asiat on voitava sanoa siten kuin ne ovat, ilman että yksityiskohdat häivytetään epäolennaisuuksien taakse. Negatiivisen ilmapiirin ja synkkyyden lietsominen ei ole hyväksi, mutta yltiöoptimististen odotusten luominen lisää epärealistista kuvaa paremmasta todellisuudesta.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Lindström kiitteli puheenvuorossaan eduskuntakaudella käyttöön otettua mahdollisuutta käsitellä oppositiopuolueiden vaihtoehtobudjetteja täysistunnossa. Yhdyn hänen kiitoksiinsa. Asioiden tila ei heikkene ideoiden, ajatusten tai esitysten myötä, vaan vaikenemisen ja vaientamisen kulttuurissa. Meillä kaikilla olisi varmasti edelleenkin tekemistä toisten kuuntelemisessa ja keskustelutaidoissa sekä omien virheiden tunnistamisessa ja tunnustamisessa.

Kuluvan vaalikauden avainsanoja ovat olleet rakenteelliset uudistukset. Uudistumisen vaikeudesta kertoo suunnitelmien etenemisen hitaus ja osin myös vesittyminen. Se on inhimillistä. Poliitikot ovat ihmisiä, ja omasta etupiiriajattelusta on varmasti joskus vaikea irrottautua. Joskus mielessä on käynyt, onko se edes mahdollista, mutta toivon, että olisi.

Perussuomalaiset haluavat panostaa työhön ja yrittämiseen. Työntekijää ja työnantajaa ei pidä asettaa vastakkain. Ilman työnantajien ottamia riskejä ja kantamia vastuita ei olisi työpaikkoja. Ilman työntekijöiden panosta ei olisi mahdollisuuksia yritysten kasvulle. Uudet työpaikat ovat yrityksissä: pienissä yhden hengen yrityksissä, vähän isommissa, keskisuurissa, isoissa. Julkisen sektorin paisuttaminen ei ole vastaus taloutemme ongelmiin.

Suomessa on otettava aivan uusi asento suhteessa yrittämisen toimintaedellytysten ja työllistämisen kehittämiseen, helpottamiseen, parantamiseen. Tällöin kaikki yritykset ovat tärkeitä. Työpaikoilla on voitava sujuvammin keskustella koko henkilöstön kanssa ja aidosti pohtia ja päättää niistä keinoista, joiden avulla juuri siinä työpaikassa asiat voitaisiin tehdä paremmin, jotta työt säilyisivät ja jotta niitä saataisiin lisää.

Yhteiskunnallista keskustelua on käytävä ilman leimakirveitä, pilkkaamista ja väheksymistä. Ajatuksista ei tarvitse koskaan pitää, eikä niistä tarvitse olla edes samaa mieltä, mutta vapaus niiden esittämiseen on yksi tärkeimpiä demokratian kulmakiviä.

Herra puhemies! Tällä hallituksella on ollut paljon ideoita. Osa on toteutunut, osa peruuntunut, ja osa on muutettu moneen kertaan. Me emme tarvitse enää hukattuja päiviä, kuukausia emmekä vuosia.

Kannatan edustaja Lindströmin tekemää epäluottamuslause-ehdotusta.

Mika Lintilä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Olemme päättelemässä tämän vaalikauden viimeistä budjettikäsittelyä, ja on varmaan paikalla hiukan katsoa taaksepäin sen suhteen, mitä tämä vaalikausi on pitänyt sisällään ja mistä olosuhteista tähän on lähdetty.

Vaalituloksella määrittyi hallituspohja, joka osoittautui verrattain nopeasti varsin toimintakyvyttömäksi. Iso ongelma oli myös heti alkuun se, että hallitusohjelma rakentui jo siinä vaiheessa epärealistiselle pohjalle. Hallitusohjelman tavoitteet olivat kieltämättä kunnianhimoiset, mutta niitä ei millään akselilla tullut tavoitettua talouspolitiikan suhteen. Vielä vuonna 2012 budjetissa VM ennusti 2 prosentin kasvua Suomeen. No, tiedämme kaikki, mitä sille tapahtui. Mutta oikeastaan tilanne ei ole siitä muuttunut. Edelleen VM esittää ylioptimistista kasvua tässä budjetissa, ja oma käsitykseni on se, että eduskunta tulee tammi—helmikuun vaihteessa saamaan loppuviikolla saatavaan valtiovarainministeriön arvioon perustuvan lisäbudjetin, jossa tullaan kasvua tiputtamaan ja velanottoa lisäämään.

Hallituskauden aikana hallitukselta toivottiin paljon sen rakenteellisilta muutoksilta. Niitä on käyty tässä salissa ja julkisuudessa läpi paljon. Valitettavaa on, että pitkälti kompromissien varaan rakentunut hallitus ei pystynyt näitä päätöksiä tekemään, vaan ne lykkääntyivät tuleville hallituksille. Ongelma on se, että nämä lykkääntymiset tulevat maksamaan Suomelle erittäin paljon. Kaikki se työ, mitä olisi voitu tehdä tämän hallituskauden aikana, olisi huomattavasti vähentänyt velkataakkaa ja talouden toipumisen taakkaa, mutta nyt oikeastaan voi sanoa, että tämä luovuttanut hallitus on jättänyt kaikki seuraavan hallituksen tehtäväksi.

Mielestäni oli varsin kuvaavaa, kun pääministeri Stubb kertoi uuden ympäristöministerin valinnasta ja hän luonnehti, että nyt kokoomuksella on kasassa hyvä vaalitiimi. Aika mielenkiintoista, että tilanteessa, jossa maahan on valittu uusi valtioneuvoston jäsen, pääministerin luonnehdinta on se, että vaalitiimi on nyt kasassa.

Suomi on vaipunut tämän hallituskauden, tämän vaalikauden aikana vahvan apatian tilaan, ja kaikki oikeastaan odottavat tulevia vaaleja. Yhteiset tavoitteet tuntuvat olevan varsin selviä jopa tälle salille. Keskusta on pitkään esittänyt, että me tarvitsemme 200 000 uutta työpaikkaa seuraavan kymmenen vuoden aikana. Sen luomiseen me tarvitsemme kannusteita pieni- ja keskisuurille yrityksille, koska, kuten useaan kertaan on todettu, ne ovat tällä hetkellä ne lohkot, jotka pystyvät Suomessa työllistämään.

Meillä on laaja työttömyys, joka koskettaa 450 000:ta ihmistä, ja Suomi ei pysty nousemaan ilman, että me ratkaisemme tämän työttömyysongelman. Me emme pysty velkaantumaan — me velkaannumme nyt jo liikaa. Tämän Suomen Pankin kasvuennusteen mukaisesti meidän on erittäin vaikea hoitaa velkaantuminen kasvun myötä, vaan me joudumme varmasti tekemään talouden sopeuttamista seuraavalla kaudella.

Suomi tarvitsee oikeudenmukaista politiikkaa ja Suomi ansaitsee parempaa politiikkaa kuin mitä se on tällä vaalikaudella saanut, mutta vielä näin joululahjana hallitukselle kannatan edustaja Kallin epäluottamusesitystä hallitukselle.

Aino-Kaisa Pekonen /vas:

Arvoisa puhemies! Puhutaan yhtä mutta tehdään toista. Näin voisi kuvailla nykyhallituksen toimia. Hallitus puhuu elvytyksestä ja uusista työpaikoista, mutta todellisuudessa se on tehnyt taloutta kiristävän budjettiesityksen, joka rapauttaa perusturvaa ja luo työttömyyttä. Nyt tarvitaan työtä, toimeentuloa ja kestävää kasvua.

Hallituksen tekemä politiikka on leikkauspolitiikkaa. Suomi ei kuitenkaan nouse taantumasta leikkaamalla vaan elvyttämällä. Budjetti on pitkälti sellainen kuin mitä keväällä hyväksyttiin kehyksissä ja täydennettiin hallitusneuvotteluissa. Valitettavasti budjetti ei sisällä korjauksia niihin keskeisiin ongelmiin ja suurempiin virheisiin, joita vasemmistoliitto on nostanut esille. Valtion ensi vuoden budjetti on kiristävä mutta ei elvyttävä. Hallituksen linja kurjistaa ja eriarvoistaa Suomea.

Talouden sopeutukset olisi voitu tehdä oikeudenmukaisemmilla keinoilla, jos vain hallitus niin olisi halunnut. Hallitus kuitenkin päätti laittaa tulilinjalle pienituloisimmat ja heikoimmat: eläkeläiset, työttömät, opiskelijat ja lapsiperheet. Hallituksen päätös osajäädyttää eläkkeet ja muut sosiaalituet on pienillä tuloilla elävien kannalta kohtuuton. Samalla lääkekorvausten ja työmatkojen omavastuuosuutta korotetaan, asuntolainan korkovähennystä tiukennetaan, kiinteistö- ja energiaveroja nostetaan ja jäävuoren huippuna lapsilisiä leikataan.

Arvoisa puhemies! Lapsilisien leikkaus on puhuttanut niin kansaa kuin eduskuntaakin jo pitkään. Hallituksen sisälläkin on ollut erimielisyyksiä lapsilisiin kohdistuneista leikkauksista, mutta tahtoa tämän päätöksen kumoamiseen ei kuitenkaan löytynyt. Hallitus päätti tehdä epäoikeudenmukaisen leikkauksen lapsiperheille.

Vuonna 1995 lapsilisiä leikattiin ensimmäisen kerran, 570 markasta 535 markkaan eli 35 markkaa ensimmäisestä lapsesta. Säästöä laskettiin saatavan 750 miljoonaa markkaa. Yhdessä muiden sopeutuspäätösten kanssa se vaikuttaa yhteiskunnassamme edelleen. Monelle 1990-luvun lapselle korkea työttömyys, tulonsiirtoihin tehdyt leikkaukset ja lapsiperheiden toimeentulovaikeudet muodostavat yhteisen sukupolvikokemuksen. Molempien vanhempien työttömyys samassa perheessä ja siitä johtuvat toimeentulovaikeudet johtivat monenlaisten sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien kasautumiseen yksille ja samoille. Lapsilisää ei ole vuoden 95 leikkausten jälkeen korotettu takaisin sille tasolle, jolla se oli, kun sitä leikattiin.

Syksyllä 2014 päätettiin jäädyttää lapsilisän indeksi. Se oli niin ikään tapa leikata lapsilisää tekemättä siitä kuitenkaan konkreettista leikkausta. Kun inflaatio on vaikuttanut lapsilisän reaaliarvoon, on lapsilisän ostovoima vaihdellut suuresti ilman näkyviä leikkauksiakin. Esimerkiksi vuosien 94 ja 2013 välillä yhdestä lapsesta maksettavan lapsilisän reaaliarvo laski tutkimusten mukaan 21 prosenttia.

Arvoisa puhemies! Hallitus päätti tulla omasta mielestään vastaan ja kompensoida tätä leikkausta monimutkaisella verovähennysjärjestelmällä, vaikka tavoite on kaiken aikaa ollut vähentää verovähennyksiä ja selkeyttää verotusta. Nyt lapsiperheiden tuet muuttuvat entistä monimutkaisemmiksi. Kaikkein pienituloisimmat perheet ovat huonoimmassa asemassa, he kärsivät lapsilisäleikkauksista mutta eivät hyödy verovähennyksistä: jos ei ole tuloja, ei voi saada verovähennystäkään. Lapsivähennysjärjestelmä hyödyttää siis vain matala- ja keskituloisia lapsiperheitä, mutta miten käy niille kaikkein pienituloisimmille?

Arvoisa puhemies! Suomalaisia on nyt pitkään peloteltu huonolla taloustilanteella, jonka seurauksena myös ne, joilla olisi varaa kuluttaa, ovat vetäneet lompakkonsa nyörit kiinni. Talouden rattaat lakkaavat pyörimästä. Valtion velkaa ja kotitalouden velkaa ei voi verrata keskenään, vaikka sitä usein esimerkkinä käytetäänkin. Kotitalouksissa velkaa otetaan asuntoon tai autoon ja velasta pyritään pääsemään nopeasti eroon lyhentämällä velkaa palkkatuloilla. Valtio sen sijaan vastaa julkisista palveluista, tie- ja rautatieverkoston ylläpitämisestä, koulutuksesta sekä hyvinvoinnista, ja valtiolla on veronkanto-oikeus, eikä se pyri täysin velattomaan tilaan.

Arvoisa puhemies! Hallitus tekee nyt lyhytnäköisiä päätöksiä, jotka kasvattavat sekä investointi- että hyvinvointivelkaa, josta edustaja Uotilakin tuossa aiemmin vasemmiston ryhmäpuheessa puhui. Kannatan edustaja Uotilan tekemää epäluottamusesitystä.

Thomas Blomqvist /r:

Värderade herr talman! Vi har redan flera år av ekonomiskt utmanande tider bakom oss, och tyvärr säkert också ett flertal framför oss. I det här läget kan ingen vänta sig stora förbättringar heller i statsbudgeten i form av nya eller ökade anslag, utan det vi behöver allra mest just nu är nya modeller eller strukturer för att klara av att finansiera vår välfärd. I svåra tider är det också så att alla får dra sitt strå till stacken. Den offentliga sektorn måste effektiveras och strukturella reformer är nödvändiga.

Balanseringen av ekonomin är ett av de viktigaste målen för både riksdag och regering. För att lyckas med det krävs att vi gör upp en ansvarsfull budget. Regeringens budgetförslag innebär att skuldsättningen inte ökar lika snabbt som under de senaste åren. Och det är naturligtvis bra. Men fortfarande hamnar vi att låna drygt 4 miljarder euro för att täcka de planerade utgifterna.

Det är därför ytterst viktigt att vi lyckas hålla utgiftssidan i strama tyglar. Samtidigt är det lika viktigt att vi får en tillväxt i vår ekonomi. I statsbudgeten ska vi försöka styra resurser till sådana ändamål som främjar tillväxt. Finlands totalskattegrad förväntas nästa år ligga vid drygt 44 procent i förhållande till totalproduktionen. Totalskattegraden är problematiskt hög, särskilt för att den slår hårt mot lönearbete och riskerar hämma den ekonomiska återhämtningen.

Herra puhemies! Meidän tulee rohkaista yrittäjyyteen. Yrittäjät työllistävät itsensä ja monia muita, ja ainoastaan työn kautta nousemme tästä taloudellisesta tilanteesta. Varsinkin ensimmäisen työntekijän palkkaamisen tulisi olla helpompaa yrittäjille. Parantaaksemme yrittäjien tilannetta meidän tulee, viimeistään tulevalla kaudella harkita mallia, jossa yrityksen voittoa verotetaan vasta siinä vaiheessa kun voitto nostetaan yrityksestä.

Veropolitiikan tulisi perustua siihen, että työnteko on aina kannattavaa. Siksi ansiotuloverotuksen tulee kannustaa työllisyyteen myös omalta osaltaan. Työn vastaanottamisen on aina oltava kannattavaa. Tarvitsemme myös lisää maahanmuuttajia, ja meidän on samalla integroitava heidät nopeammin yhteiskuntaamme ja työmarkkinoillemme kuin tähän asti olemme onnistuneet.

Herr talman! Satsningar på infrastruktur är också satsningar på tillväxt. Ett fungerande vägnätverk ökar Finlands konkurrenskraft då det möjliggör tyngre, rakare och mera effektiva transporter av varor, och framför allt gör livet lättare, eller ibland redan att det gör det möjligt för alla de som bor på glesbygden att leva och verka. Om vi trots en ansträngd statsbudget vill stimulera ekonomin vore det klokt att göra det via investeringar som är nödvändiga och lönsamma för så många sektorer som möjligt.

Ett fungerande nätverk av vägar och järnvägar underlättar människors vardag och är en grundläggande förutsättning för att företag ska kunna verka och handeln löpa. Satsningar på befintlig infrastruktur ska gå före investeringar i helt nya projekt. Ett behövligt projekt som skulle ge stor samhällsekonomisk nytta är till exempel elektrifieringen av Hangö—Hyvinge-banan. För Hangö hamn skulle det här vara en livsviktig investering, och en investering som även skulle föra med sig positiva effekter för hela den omkringliggande regionen. En annan mycket behövlig investering är fortsättningen av grundförbättrandet av den nuvarande kustbanan mellan Åbo och Helsingfors. — Tack.

Peter Östman /kd:

Arvoisa puhemies! Käsittelemme tämän hallituskauden viimeistä talousarvioesitystä. Kun kolme vuotta sitten pidin poliittisen katsaukseni meidän oman puoluevaltuustomme edessä, varoitin myrskyisestä matkasta ja kehotin kiinnittämään turvavyön. Kuuden puolueen hallitus oli muodostettu, haasteet olivat moninaiset ja olimme keskellä eurokriisiä, johon kuului myös keskustelu kriisimaiden tukipaketeista. Ja onhan matka todellakin ollut täynnä turbulenssia. Olemme kantaneet suuren vastuun, olleet vaikuttamassa ja neuvottelemassa. Olemme tehneet hyviä päätöksiä sekä joitakin vähemmän hyviä päätöksiä, mutta useat asiat ovat edelleen puolitiessä.

Arvoisa puhemies! Suomen taloudelliset haasteet kasvavat yhä suuremmiksi päivä päivältä. Osa tehdyistä päätöksistä on, kuten jo aiemmin totesin, hyviä ja tarpeellisia, mutta paljon on vasta puolitiessä. On puhuttu paljon Suomen heikentyneestä kilpailukyvystä. Kaikki puhuvat siitä, ja ongelma siis tiedetään. Parantunut kilpailukyky saadaan aikaan vain, jos kustannuksia suhteessa kilpailijoihin lasketaan, tehdään parempia tuotteita sekä parannetaan tuottavuutta.

Suomi on monta vuotta taistellut monista Euroopan maista tuttujen ongelmien kanssa. Julkiset menot paisuvat, vienti ei vedä ja ikääntyvien määrä väestössä kasvaa nopeasti. Mutta, arvoisa puhemies, nämä haasteet olivat tiedossa jo 10 vuotta sitten, ja sillä aikaa, kun me täällä Suomessa olemme pohtineet uudistuksia, ovat useat maat jo ratkaisseet ongelmiaan. On viitattu Ruotsiin ja Saksaan. Meidän olisi järkevää ottaa opiksi vertailukelpoisten talouksien ratkaisuista ja soveltaa parhaita käytäntöjä päätöksenteossa.

Voimme toki säätää veroasteikkoja ja puhua palkanalennuksista, mutta se ei ratkaise akuuttia kilpailukykyongelmaa. Meidän tulee saada enemmän ihmisiä työelämään. Sen toteuttamiseksi tarvitsemme enemmän yrityksiä, jotka uskaltavat työllistää. Polku takaisin parantuneeseen kilpailukykyyn on pitkä ja edellyttää monia toimenpiteitä ja korjauksia. Tässä tilanteessa meidän on uskallettava tehdä muutoksia myös työmarkkinamekanismeihin.

Mutta loppujen lopuksi valtiolla on voimaannuttajan ja mahdollistajan rooli. Julkisen vallan tulee tukea yksityisten ihmisten toimintaa, jotta kansalaiset voivat itse rakentaa elämänsä mahdollisimman kukoistavaksi. Valtio ei saa aikaan talouden myönteistä kehitystä, mutta mahdollistaa sen ja tukee sitä.

Arvoisa puhemies! Tämän päivän yhteiskunnassa korostetaan, että kaikilla tulee olla tasa-arvoinen asema. Meillä on kaikki perusteet, huomioon ottaen viime viikkojen traagiset tapahtumat, asettaa kysymys, annetaanko lapsiperheille sitä arkipäivän apua, jonka he välttämättä tarvitsevat, ovatko kaikki lapset tasa-arvoisessa asemassa.

Toinen ryhmä, joka ei ole lain edessä tasa-arvoinen, on pienyrittäjät. Jos yrittäjä tai perheenjäsen sairastuu, ei ole olemassa samaa yhteiskunnallista turvaverkkoa kuin tavallisella kansalaisella, puhumattakaan siitä, mitä tapahtuu, kun tilauskanta supistuu ja rahat loppuvat. Yrittäjän työttömyysturva on silloin lähes olematon.

Entä millainen on ikääntyvien tilanne? Saavatko he tasa-arvoista kohtelua viimeisinä vuosinaan? Saavatko he elää turvassa? Uusi lakiehdotus, jonka tavoitteena on laitospaikkojen vähentäminen, voi itsessään kuulostaa ihan hyvältä. Kyllähän se on eduksi, että vanhukset voivat asua kotona niin pitkään kuin mahdollista, mutta miten turvallista se on vanhalle ihmiselle ilman sosiaalista verkostoa? Valitettavasti me emme voi huijata itseämme. Hoito napin painalluksen takana on myytti, sanoi tunnettu ruotsalainen poliitikko ja syöpätutkija Jerzy Einhorn jo vuonna 1997.

Arvoisa puhemies! Lopuksi: Työllisyyden ja yrittäjyyden edistäminen tulee olemaan meille päättäjille lähivuosikymmenten keskeinen ja sangen haastava tehtävä. Ilman työtä suomalaisten hyvinvoinnin, yhteiskunnallisten palvelujen ja tulonsiirtojen turvaaminen on mahdotonta. Valtionvelan lisääminen on kestämätön tie. Kristillisdemokraatteina me emme halua väistää totuutta, vaan haluamme kohdata sen.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Kolme viikkoa sitten Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker ja varapuheenjohtaja Jyrki Katainen julkistivat komission ehdotuksen 315 miljardin euron suuruisesta investointiohjelmasta. Ohjelmaa on jo ehditty perustellusti arvostella siitä, ettei se sisällä yhtään lisärahaa EU:n budjetista tai Euroopan investointipankista, vain takauksia noin 20 miljardin euron edestä ja toiveen siitä, että yksityiset investoijat alkaisivat toteuttaa ohjelmaan kuuluvia hankkeita. Komissio on pyytänyt EU-maiden hallituksilta ehdotuksia investointihankkeiksi. Ehdotuksia kertyi 1 300 miljardin euron edestä. Tämä on hieman yli 10 prosenttia Euroopan unionin kokonaistuotannon arvosta.

Jos komission tapaan lähdetään siitä, että investointihankkeita toteutettaisiin kolmen vuoden kuluessa, koko ohjelman toteuttaminen merkitsisi hieman yli 3 prosentin vuosittaista satsausta EU-talouksiin. Tämä kuulostaa hyvältä. Lopputulos voi kuitenkin olla hyvin laiha, koska investointien rahoitus on käytännössä täysin auki. Lisäksi investointiohjelmaa toteuttavan rahaston johto päättää, mitkä projektit ovat toteuttamiskelpoisia ja mitkä eivät.

Ehdotukset kuitenkin osoittavat, ettei Euroopasta puutu hyviä investointikohteita. Esimerkiksi Suomen hallitus ehdottaa investointihankkeita yhteensä noin 13 miljardin edestä. Ne kaikki vaikuttavat hyvin perustelluilta. Suomen osalta ne koskevat kolmea keskeistä aluetta: energiaturvallisuutta ja uusiutuvaa energiaa, Suomen teollisuutta ja liikenneyhteyksiä. Todella tuohon luetteloon mahtuvat nesteytetyn maakaasun terminaali ja Itämerellä sijaitseva tuulivoimapuisto, investointeja biotalouteen ja investointeja liikenneyhteyksiin, muun muassa nopea ratayhteys Helsingin ja Turun välillä. Noin 13 miljardia euroa on suunnilleen 6 prosenttia Suomen kokonaistuotannosta eli ei vähäpätöinen summa. Jos tällainen ohjelma toteutettaisiin esimerkiksi ensi vaalikaudella, sitä voisi jo kutsua oikeaksi elvytykseksi.

Oma lukunsa on arktisen yhteistyön mahdollisuuksien realisointi ja hyödyntäminen. Suomi on Arktisen neuvoston puheenjohtaja vuosina 2017—2019, ja tuo asema olisi ehdottomasti syytä käyttää kansallisen ja muun muassa suomalais-venäläisen arktisen yhteistyön kehittämiseksi. Erittäin mielenkiintoinen aloite on myöskin puhemies Heinäluoman aloite arktisesta ministeristä. Varmasti se loisi tiettyä painoa koko tämän yhteistyön kehittämiselle käytännössä.

Puhemies! Viime kädessä EU-hallitusten ehdotusten toteuttaminen on kiinni poliittisesta tahdosta, ei rahoituksen riittävyydestä. EU-päättäjien pitäisi olla valmiita hyväksymään julkisen rahan käyttö investointien rahoittamisessa. Tällaista valmiutta ei EU:ssa kuitenkaan näytä olevan, ei meillä eikä muualla. Jos uutta poliittista tahtoa ei löydy, ei löydy aineksia Euroopan elpymiseenkään. Eurooppa on uusliberalistisen politiikan vanki. Käännettä Euroopan elpymiseen saadaan odottaa.

Puhemies! EU:n rahapolitiikka on Euroopan keskuspankin monopoli. Millään jäsenmaalla ei ole vaikutusmahdollisuuksia sen politiikkaan. EKP:n politiikan ydin on olemattoman inflaation vastainen taistelu, jossa aseena on jäsenmaiden pakottaminen sisäiseen devalvaatioon. Tällä politiikalla EU on tappanut talouskasvun, lisännyt massatyöttömyyttä ja ajanut EU-maat Saksaa lukuun ottamatta deflaatioon. Euroopan elpyminen on mitä suurimmassa määrin poliittisen tahdon asia. Investointien saaminen liikkeelle edellyttäisi rahapolitiikassa suunnanmuutosta, Emun pakkokeinoista ja pakkopaidoista irtautumista.

Puhemies! Kannatan edustaja Mustajärven täällä tekemää epäluottamusesitystä.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Suomen kansantalous lukeutuu EU-maiden heikoimmin kehittyneisiin alkuvuoden 2008 jälkeen. Tuona aikana valtionvelka on kasvanut noin 50 miljardia euroa, kokonaisveroaste noussut 45,6 prosenttiin. Bruttokansantuote on nyt 6,5 prosenttia alemmalla tasolla kuin kuusi vuotta sitten. Suomen teollisuustuotanto on pudonnut noin viidenneksen ja koko tavara- ja palveluvienti 16 prosenttia. Samanlainen alamäki on koettu vain Italiassa ja Espanjassa. Vanhasen ja Kiviniemen hallitukset elvyttivät voimakkaasti velkarahoituksella, kun luultiin, että menossa on tavallinen ohimenevä suhdannetaantuma, mutta olikin sekä pitkä taantuma että rakenneuudistustarve yhtä aikaa.

Suomen julkisen talouden ongelmat ovat ennen kaikkea rakenteellisia. Rakenneuudistukset ratkaisevat pitkälle Suomen kohtalon. Vain tekemällä ne luomme edellytykset uuteen nousuun. Se tekee kipeää ja kirpaisee, mutta päätökset on tehtävä ja toteutettava ripeässä tahdissa. Tulopuolella Suomen nousu tehdään yritysten menestyksellä, ja menestys riippuu pääasiassa viennin kehityksestä ja yritysten kasvusta. Toimimalla pelkästään kotimarkkinoilla emme pysty säilyttämään nykyistä elintasoamme.

Maailmantalous kasvaa tällä hetkellä kuitenkin 3—4 prosentin vuosivauhdilla. Näin ollen edellytyksiä Suomen ongelmien ratkaisemiseksi on olemassa, mutta ratkaisut ovat meistä itsestä kiinni. Tarvitsemme parempaa kilpailukykyä, tarvitsemme yrittäjyyttä kannustavia olosuhteita ja ilmapiiriä. Tarvitsemme osaamista ja innovatiivisuutta kaikkeen toimintaan. Tarvitsemme joustavia työmarkkinoita ja viranomaistoimintoja. Tarvitsemme kannustavampaa verotusta, ja ennen kaikkea tarvitsemme työtä yhä useammalle suomalaiselle.

Valtion tehtävä on luoda yrittäjyydelle ja yrittäjille hyvät olosuhteet menestyä, sillä vain menestyvät yritykset työllistävät. Olennaista on myös se, että riskinotosta ja kovasta yrittämisestä pitää saada kunnon korvaus. On valitettavaa, että Suomeen on levinnyt käsitys, että toimeentulo ei ole riippuvainen onnistumisesta ja ansioista.

Suomeen siis kaivataan vahvaa johtajuutta ja päätöksentekokykyä. Poliittiset kompromissit ovat harvoin rohkeita. Ne ovat pääasiassa säilyttäviä, ei uudistavia. Vaikeissa päätöksissä tarvitaan rohkeutta ja Suomen asettamista aina etusijalle omien kynnyskysymysten ja saavutettujen etujen sijaan. Luja enemmistödemokratia vie lopulta parhaaseen tulokseen. Olisikohan niin, että eduskuntaan tarvitaan enemmän niin sanottuja omantunnon asioita, sillä viimeaikaiset päätökset osoittavat, että eduskunnalla on kykyä viedä Suomea rohkeasti eteenpäin, jos sille annetaan tilaa ja tuodaan esityksiä.

Arvoisa puhemies! Uudet suuret investoinnit luovat kuitenkin uskoa tulevaan. Fennovoiman ydinvoimalan toteuttamisen kannalta ovat viime viikot olleet merkittäviä. Turun telakka näyttää pääsevän todella vauhtiin uuden perheyritysyhtiön vetämänä. Paperiteollisuuden aikomukset miljardien sijoituksista Suomeen ja kovia kokeneen ict-alan osaamisen suuntautuminen uusiin yrityksiin näyttää synnyttävän uusia työpaikkoja ja startup-yrityksiä ja vetää jopa ulkolaisia sijoituksia Suomeen sinne, missä ict-ekosysteemi on kunnossa.

On hyvä, että hallitus on panostanut myös yritysten kasvun mahdollisuuksiin. Tästä ovat osoituksena Tekesin, Teollisuussijoituksen ja Finnveran saamat lisäresurssit. Näin ne voivat olla mukana yritysten kasvussa ja viennissä. Pohjoisten alueitten kilpailukyky edellyttää toimivaa infrastruktuuria. Toimivilla, tehokkailla ja turvallisilla matkoilla ja kuljetuksilla on keskeinen merkitys. Suomeen tarvitaan kuitenkin nopeasti logistiikkastrategia, josta pidetään kiinni yli eduskuntakausien.

Hanna Tainio /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ensi vuoden talousennusteet eivät näytä juurikaan tätä vuotta lupaavammilta. Bruttokansantuote kasvaa vähän jos ollenkaan, eikä työttömyys ole lähdössä laskuun. Venäjää kohtaan asetetut talouspakotteet jatkuvat, ja jos euroalueen kysyntä ei merkittävästi kasva, ei vientikään vedä. Meillä on nyt käsissämme budjetti, joka pyrkii jatkuvassa vaikeassa tilanteessa jälleen tukemaan kasvua ja työllisyyttä. Luottoluokituksen laskusta huolimatta Suomen talousnäkymät on todettu suhteellisen vakaiksi. Meillä on ollut määrätietoinen pyrkimys vastuulliseen talouspolitiikkaan, ja useita rakenteellisia uudistuksia on käynnistetty.

Keskeinen tekijä tälle taloudellisen luotettavuuden säilymiselle on velkaantumisen hidastuminen, ja tässä ensi vuoden budjetti tekee ison harppauksen. Suomi ottaa vuonna 2015 lähes 2,5 miljardia euroa vähemmän velkaa kuin tänä vuonna. Käytännössä tämä tarkoittaa tietenkin sitä, että hyvin monesta paikasta menoja joudutaan leikkaamaan. Budjetin takana on siis suuri joukko vaikeita poliittisia päätöksiä. Hallituksen kyvyt ja osaaminen mitataankin ennen kaikkea siinä, miten näitä leikkauksia kohdennetaan.

Julkisuudessa on esitetty vaatimuksia palvelutason pudottamisesta jonnekin vuosituhannen alun tasolle, millä voisi olla hyvinkin arvaamattomia seurauksia. Paniikinomaisen leikkaamisen sijasta meidän tulee tunnistaa ne palvelut, joita ei ole varaa heikentää ja jotka pikemminkin tarvitsevat vahvistamista. Tässä valossa on annettava tunnustusta hallituksen pyrkimykselle panostaa sopeutumistoimienkin keskellä sellaisiin kohteisiin, joissa lisätukea tarvitaan kaikkein eniten.

Sosiaalihuoltolaki, joka vähentää asiakkaan pallottelua ja siirtää varsinkin lastensuojelun painopistettä korjaavista toimenpiteistä ehkäiseviin, on uudistuksena odotettu ja tärkeä. Kipeästi kaivattujen lastentarhanopettajien sekä sosiaalityöntekijöiden koulutukseen suunnataan lisäresursseja. Vaikka koulutusmenoista valitettavasti joudutaan säästämään, tätä kompensoidaan lisäpanostuksella muun muassa perusopetuksen ryhmäkokojen pienentämiseen, koulupudokkaiden tukemiseen, erityisoppilaiden aseman parantamiseen sekä perusopetuksen laadun kehittämiseen. Merkittävää lisätukea on tulossa myös koulujen kerhotoimintaan, jonka on todettu vahvistavan lasten turvallisuutta ja sosiaalisia suhteita ja samalla ehkäisevän syrjäytymistä harrastuksista ja vuorovaikutussuhteista. Kaikilla näillä keinoilla tuetaan pitkällä tähtäimellä nuorten valmiuksia tasapainoiseen elämään, kouluttautumiseen ja sitä kautta aikanaan myös työllistymiseen.

Toisaalta meidän tulee tunnistaa myös ne palvelut, joita voi ja on syytäkin karsia. Hyvä esimerkki on laitoshoidon vähentäminen vanhustenhuollossa. Laitosasumisen sijasta kotiin tuoduilla palveluilla annetaan ikääntyneille mahdollisuus pärjätä ja elää entistä pidempään omassa kodissa, mikä tukee ikäihmisten omaa hyvinvointia ja on myös julkisen talouden kannalta järkevää. Tämän tukemiseksi kuntien valtionosuuksiin osoitetaan nyt korotus omaishoidon tuen kehittämiseksi. On tärkeää, että jatkossa kotiin tuotavien palveluiden ja omaishoidon mahdollisuuksien parantamiseen suunnataan entistä enemmän huomiota ja resursseja.

Arvoisa puhemies! Talousarviosta pistää valitettavasti edelleen silmään STM:n hallinnonalan virastoihin ja laitoksiin kohdistuva leikkaus. Myös sosiaali- ja terveysvaliokunta sekä valtiovarainvaliokunta ovat aiheestakin kiinnittäneet tähän huomiota. Toimintaansa joutuvat yhä merkittävästi supistamaan Säteilyturvakeskus, Työterveyslaitos ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Myös yliopistotasoisen tutkimuksen, Kelan tutkimusosaston ja sosiaalialan osaamis- ja kehittämiskeskusten rahoitusta vähennetään. Kokonaisuutena näillä toimenpiteillä heikennetään merkittävästi sosiaali- ja terveydenhuollon osaamista. Samalla heikennetään mahdollisuuksia tuottaa päätöksenteon tueksi tietoa suomalaisten hyvinvoinnista ja sosiaali- ja terveyspalvelujen vaikuttavuudesta.

Kun olemme historiallisen suuren sote-uudistuksen kynnyksellä ja pyrimme integroimaan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä, tällä alalla tuotettu tieto on vielä entistäkin arvokkaampaa. Meidän olisi nyt aika pysähtyä katsomaan koko tätä tutkimuskenttää kokonaisuutena ennen kuin teemme peruuttamatonta vahinkoa alan osaamiselle.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Suomessa on kohta puoli miljoonaa työtöntä. Olemme eläneet jo kauan velaksi. Meillä on tällä hetkellä 100 miljardia velkaa, mikä on kaksi kertaa valtion vuosibudjetin verran. Näin ei voi yksinkertaisesti jatkua.

Olemme vajonneet taloudessa euroalueen hännille, vain Kreikalla menee meitä huonommin. Osallistumme kuitenkin Kreikan tukemiseen. Aikaisemmin tässä salissa taisin sanoa niin, että jos Suomen hallitus käyttäisi siitä innokkuudesta, mitä se käyttää energiaa, aikaa ja vaivaa muiden euromaiden talouden kuntoon saattamiseksi, edes osan Suomen talouden kuntoon saattamiseksi, niin voisi olla, että meillä olisi paljon parempi taloudellinen tilanne tällä hetkellä.

Meidän ongelmamme on nimenomaan vientiteollisuuden kilpailukyvyn puute suhteessa kilpailijamaihin, aivan niin kuin valtiovarainministeri Rinne sanoi tänään debattikeskustelussa kolme asiaa: viennin kilpailukyvyn pitää olla kunnossa, viennin hintakilpailukyvyn täytyy olla kunnossa ja viennin pohjan laajentamisen täytyy olla kunnossa. Näihin arvioihin voi yhtyä, mutta ministerillä ei ollut yhtään keinoa, miten nämä asiat laitetaan kuntoon. Siis meidän ongelmamme on vientiteollisuuden kilpailukyvyn puute suhteessa kilpailijamaihimme. Kysymys ei ole vientituotteistamme vaan siitä, että esimerkiksi Ruotsi vie samoja tuotteita halvemmalla. Miksi? Ruotsilla on oma valuutta ja oman valuutan tuoma noin 5 prosentin kilpailuetu euroon nähden ja Suomeen nähden. Euro on meille suomalaisille liian kallis valuutta.

Jos haluamme taloutemme kuntoon, on meidän nostettava reilusti työllisyysastettamme. Se onnistuu vain palauttamalla vientiteollisuutemme kilpailukyky. Vientiteollisuuden menestys valuu alihankkijoiden työpaikoiksi aina mikroyrityksiin asti. Se, miten se tehdään, onkin ratkaisevan tärkeä duunarin kannalta. Jos kilpailukykyä parannetaan vain palkkoja ja työehtoja leikkaamalla, kurjistaa se työläisen elämää, ja jos työllisyyttä ei hoideta ja valtiontaloutta hoidetaan vain leikkaamalla palveluita, kurjistaa se kaikkien kansalaisten elämään. Näin on muun muassa troikka vaatinut toimittavan Kreikassa, ja näin siellä on myöskin toimittu. Suomi on jo pitkällä Kreikan tielle.

Kilpailukyky voidaan palauttaa kahdella tavalla: sisäisellä devalvaatiolla tai ulkoisella devalvaatiolla. Jos se palautettaan sisäisellä devalvaatiolla, se tarkoittaa sitä, mitä Suomen Pankin pääjohtaja Liikanen ja Euroopan keskuspankin pääjohtaja Draghi ovat esittäneet, eli palkkojen leikkauksia. Toinen näistä vaihtoehdoista on ulkoinen devalvaatio, ja se tarkoittaa sitä, että me siirrymme euron sijasta omaan valuuttaan. Tällöin ei palkkoja eikä työehtoja tarvitse leikata.

Onko eurosta mahdollista sitten erota? Käsitykseni mukaan on. Raimo Sailas pohti asiaa muun muassa Lännen Medialle ja oli sitä mieltä, että ei ole mahdollista erota. Mutta ihmettelen sitä Sailaksen lausuntoa, kun hän sanoo, ettei sillä saavutettaisi mitään. Enemmän luotan kuitenkin Suomen Pankin entiseen johtaja Koskenkylään ja lukuisiin muihin asiantuntijoihin tässä asiassa. Paluu omaan valuuttaan on täysin mahdollista. Se täytyy aloittaa nyt heti, ennen kuin on katastrofi päällä, (Matti Saarinen: Sailas on oikeassa!) ja voi sanoa näin, että duunarin, nimenomaan duunarin, etu on oma valuutta. — Vai haluaako edustaja Saarinen käyttää nimenomaan tätä sisäisen devalvaation mahdollisuutta kilpailukyvyn palauttamiseksi, mikä tarkoittaa duunareitten palkkojen leikkausta? Ainakin tässä salissa te olette tähän asti sitä vastustaneet. — Palkkoihin ja työehtoihin ei tarvitse kajota siinä tapauksessa, että siirrymme omaan valuuttaan.

Siirtymistä omaan valuuttaan täytyy, niin kuin sanoin, lähteä valmistelemaan heti. Se täytyy valmistella hyvin, ja täytyy turvata asuntovelallisten ja yrittäjien asema noin 5—10 prosentin devalvaatiosta, mikä siitä tällä hetkellä laskennallisesti muodostuu. Siis se on täysin mahdollista.

Arvoisa puhemies! Lopuksi kannatan edustaja Lindströmin epäluottamuslause-esitystä.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Täällä aamulla kysyttiin, että kuka juksaa Suomen kansaa, taisi olla sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuorossa. Minusta nyt tuntuu vähän siltä, kun tätä budjettikirjaa lukee, että kyllä hallituspuolueet hieman nyt juksaavat Suomen kansaa. Tämän budjetin tulopuoli ja talouskasvu ovat varsin tyhjän päällä ja eivät kovin totuudenmukaisia, ja tämähän tuli täällä ministerinkin suulla jo todettua. Olisi kyllä ollut oikein, jos hieman tarkemmin näitä talouskasvu- ja bkt-kasvulukuja olisi tarkasteltu, koska neljä vuotta on menty samaa tahtia. Joka vuosi on todettu se, että ne ennusteet eivät ole pitäneet paikkaansa, ja jälkikäteen niitä on sitten oikaistu.

Konkreettiset esitykset valitettavasti puuttuvat. Täällä on useaan eri otteeseen viitattu kilpailukykyyn ja kilpailukyvyn palauttamiseen, ja kun valtiovarainvaliokunnan hallituspuolueet ovat kolme lausumaa panneet ja täällä on myös kilpailukyvystä mainittu muun muassa niin, että eduskunta edellyttää, että hallitus toimii määrätietoisesti Suomen kilpailukyvyn palauttamiseksi ja tässä tarkoituksessa kohentaa yritysten yleisiä toimintaedellytyksiä, edistää muun muassa työvoiman liikkuvuutta, niin minä luulen, että kilpailukyky ei kyllä tällä lausumalla kovin merkittävästi korjaannu. Päinvastoin, se vain käytännössä johtaa siihen, että entistä suurempi määrä pohjoiskarjalaisia rakennusmiehiä ajaa tänne etelään töihin, ja ei kai se nyt liene tämän lausuman tarkoitus, että näin kävisi. On kuitenkin muistettava se, että nuo luonnonvarat, ja kun biotaloudesta kaikki puhumme, ovat jossakin muualla kuin täällä pääkaupunkiseudulla. Eli tässäkin näkyy tämä keskittämisen ideologia, joka on, valitettavasti, hallituksella ollut päätöksenteossa varsin keskeisessä roolissa.

No, täällä ovat kaikki puhuneet yrittäjyyden puolesta, ja kaikki ovat sitä mieltä, että sieltä se kasvu lähtee. Minä olen ehdottomasti samaa mieltä. Tarvittaisiin kyllä erittäin voimakasta byrokratian karsimista, lupajärjestelmien nopeuttamista ja hieman uutta asennetta myös, myös työmarkkinapuolelle. Tosiasiahan on se, että Suomi alkaa olla semmoisessa tilanteessa tällä hetkellä, että kaikkien tahojen, niin SAK:n, EK:n kuin kaikkien Suomen yrittäjien pitäisi ymmärtää, että jotakin muutosta on saatava, rytminmuutos on saatava tähän menoon, muuten me velkaannumme koko ajan lisää. Valitettavasti toimet ovat olleet aika vaatimattomia. Hallitushan lupasi jo silloin kun aloitti taipaleensa, että hallinnollista taakkaa kevennetään yritysten osalta vähintään 25 prosenttia, mutta en ole havainnut, että mitään siellä olisi tapahtunut, ja nämä lupaukset eivät vie kyllä kovin paljon eteenpäin.

Haluan nostaa yhden asian. Vaikka en itse pätkätöitä kannatakaan, niin osa suomalaisista on kuitenkin siinä tilanteessa, että he haluaisivat tehdä pätkätöitä, ja kun kuitenkin niitä on, niin työttömyysturva pitäisi saada näissä asioissa joustavaksi. Eli ihminen, joka haluaa tehdä pätkätöitä, pääsee välittömästi työttömyysturvan piiriin, eikä tarvitse odottaa kovin kauan sitten, että saa ne eurot käyttöönsä. Kyllä meillä on paljon tämän byrokratian osalta tehtävää.

Arvoisa puhemies! Elinkeinoelämän toimintaedellytykset tarvitsevat myös sitä, että meillä on koko Suomessa toimiva liikenneverkko. Tämä alkaa olla pullonkaula monessa suhteessa. Rekkojen painot kasvavat koko ajan, ja alempiasteinen tieverkko on erittäin huonossa kunnossa varsinkin nyt, kun niin sanotut syysrospuutot iskevät, eli ilmastonmuutos on ajanut siihen, että näitä vetisiä kelejä on jatkuvasti. Yksityistiet ovat hyvin keskeisessä roolissa myös, sinne kannattaa panostaa.

Alkutuotannon kannattavuus tulee turvata aina. Jossakin vaiheessa se varmaan meille tulee kaikille eteen, että sittenkin suomalainen ruoka on turvallista ja sen eteen kannattaa töitä tehdä.

Elvytys on mielenkiintoinen sana. Minä itse ajattelen niin, että panostamalla korjausrakentamiseen se tuo valtion kassaan enempi kuin se vie. Sehän ei ole sitä, että velkarahalla elvytetään. (Kauko Tuupainen: Just näin!) Jos panemme 100 miljoonaa korjausrakentamiseen, niin se työllistää merkittävän joukon suomalaisia ja tuo verotuloja niin valtion kuin kuntienkin kassaan, ja tämä pitäisi nähdä vähän erilaisessa ajatusmaailmassa kuin mitä tällä hetkellä puhutaan. Elvytys tuntuu olevan kirosana, mutta sillä voidaan myös yhteiskuntaa kehittää.

Arvoisa puhemies! Lopuksi kannatan edustaja Kallin epäluottamuslause-esitystä.

Anna Kontula /vas:

Arvoisa puhemies! Vuoden 2015 budjetin ongelma ei ole sen yksityiskohdissa vaan suuressa kuvassa. Se on rakennettu harhaanjohtavien ja virheellisten taustaoletusten varaan. Siinä prioriteettina on talouskasvu, kun sen pitäisi olla ilmastonmuutoksen hillitseminen. Siinä ajetaan hyvinvointirakenteita alas sellaisen kestävyysvajeen nimeen, jonka koosta tai edes olemassaolosta meillä ei ole varmuutta. Tässä salissakin on murehdittu julkisen sektorin hallitsematonta kasvua, vaikka inflaatiotarkistetuilla luvuilla on kasvu ollut todellisuudessa vähäisempää kuin mihin demografia antaisi aihetta, jotta palvelut pysyisivät edes totutulla tasolla.

Suomi on hyvä maa. Meillä on täällä paljon, mistä olla ylpeitä. Silti jokin on nyt pahasti vialla. Suomi on vauraampi kuin koskaan, ja silti politiikan tärkein keskustelunaihe vuodesta toiseen, itse asiassa koko minun aikuisikäni, on ollut rahojen riittämättömyys. Suomi on koulutuksen suurvalta, mutta silti hallitukset kilpailevat koulutusmahdollisuuksien heikentämisellä. Suomalaiset asuvat nyt lähempänä toisiaan kuin koskaan, ja silti yksinäisyys lisääntyy hälyttävästi. Suomalaiset rakastavat luontoaan aivan niin kuin aina ennenkin, mutta tuhoavat silti huolettomasti tulevien sukupolvien elinehtoja.

Kuka silloin on renki ja kuka isäntä, kun valtio leikkaa miljoonia lastensa koulutuksesta puhtaasti budjettiteknisistä syistä? Mikä se sellainen vauraus on, josta ei riitä kaikille edes perustavimpaan, joka rankaisee työttömyydestä, vaikka työtä ei ole, joka piiskaa ihmisiä yhä kovempaan ponnisteluun, yhä läähättävämpään elämään, vaikka tuottavuuden kasvun piti antaa ihmisille tilaa muuhunkin kuin jatkuvaan eloonjäämistaisteluun?

Arvoisa puhemies! Vasemmistolla on vaihtoehto. Se ei ole yksityiskohtainen utopia paremmasta yhteiskunnasta, sillä kuten jo Marx sanoi, tulevaisuuden arjesta päättäminen on tulevaisuuden ihmisten oikeus. Vasemmisto ajaa kuitenkin periaatteita, joiden varaan rakentaa tasa-arvoista, vapaata ja kukoistavaa yhteiskuntaa. Näitä ovat progressiivinen verotus, perustulo sekä universaalit, pääosin maksuttomat julkiset palvelut.

Eivät ihmiset unelmoi mahdottomista. Useimpien mielestä siinä on jo kylliksi, kun on lämmin koti, ruokaa jääkaapissa ja aikaa läheisille, kun pääsee kipeänä lääkäriin, saa tehdä mielekästä työtä ja voi laittaa lapsensa kouluun. Eivät ihmisten onnen ehdot maksa maltaita. Näin rikkaalla maalla kuin Suomi niihin kyllä on varaa, kun vain tahtoa löytyisi.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Kun lukee valtiovarainvaliokunnan mietintöä, on helppo yhtyä niihin ajatuksiin, jotka sieltä kumpuavat, eli Suomeen pitää pystyä luomaan uusia, aitoon kysyntään perustuvia työpaikkoja. Sehän ei millään poppakonsteilla tule onnistumaan, mutta kun katsoo työllisyysastetta, joka on 67,6 prosenttia, joka on vuodessa huonontunut puolella prosenttiyksiköllä, ja muissa Pohjoismaissa 75 noin pyörein luvuin, niin totta kai näin on, ja niitä pitää pystyä tekemään.

Mille toimialoille? Kyllä arktinen ulottuvuus on yksi Suomen vahvuus, sinne vain pitää mennä. Sellu näyttää olevan tällä hetkellä nouseva ala myöskin, biotalous kaiken kaikkiaan, sitten tämä cleantech-asia. Me olemme muun muassa vesien käsittelyssä maailmanhuippua, eli osaamme erottaa nesteistä epäpuhtaudet pois, mutta me emme osaa myydä. Meillä on yksi ainut myynnin professuuri Aalto-yliopistossa minun tietojeni mukaan. Kyllähän tässä tilanteessa pitää pystyä sitä meidän osaamistamme myymään vähän samalla tavalla kuin jenkit myyvät eskimoille varvassandaaleita. Näin se on. Kaivannaisteollisuus on tietenkin yksi asia, johon sopii myöskin panostaa.

Erityisesti viennin parantamiseksi on luotava kilpailukykyisiä tuotteita. Meidän tuotteemme, joilla on sitä kansainvälistä kysyntää, ovat menneet vähän vanhoiksi, ja tämähän tietenkin edellyttää panostuksia osaamiseen, innovaatioihin ja tuotekehittelyyn. Yritysten pitää sen lisäksi olla enemmän kasvukykyisiä sekä kasvuhaluisia kuin ne tänä päivänä ovat, minkä lisäksi tarvitaan kansainväliseen kaupallistamiseen hyvää osaamista. Tähän liittyy myöskin tuo, että ne pitää pystyä myymään ja osata myydä.

Tutkimus- ja tuotekehityspanostukset ovat erittäin tärkeitä, tällaisina aikoinaan varsinkin, mutta valitettavasti niitähän on vähennetty sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Toki budjetista löytyy Tekesin, Tesin ja Finnveran osalle rahaa myöskin, ja nämä panostukset ovat tosi hyviä. Myöskin perinteisen teollisuuden aloja pitää kehittää näitten uusien tuotteiden, innovaatioiden, tuotekehittelyn ja uusien liiketoimintamallien kautta, koska vanha suomalainen teollisuus suinkaan ei ole vielä missään nimessä henkitoreissaan, vaan sinne pitää myöskin panostaa.

Kun puhuin näistä Tesi-, Tekes-, Finnvera-panostuksista, niin nyt pitää riskilläkin panostaa ja lisätä rahoitusinstrumenttien monipuolisuutta. Itse asiassa on myöskin aika helppo yhtyä niihin puheisiin, joissa tässäkin salissa on sanottu, että tuotantotuista pitää pyrkiä innovaatiotukiin eli synnyttämään uutta. Ei tämä muuten lähde, jos jahnataan koko ajan tässä samassa paikassa.

Sen lisäksi tämä sopiminen: 5,3-miljoonainen kansakunta tarvitsee yhdessä sopimista. Tänä päivänä muutaman kerran olen kuullut täällä, että kolmikantainen sopiminen on tullut tiensä päähän. Rohkenen kyllä olla vahvastikin eri mieltä, koska erityisesti nyt sitä yhdessä sopimista tarvitaan. Paikallista sopimista on myöskin peräänkuulutettu. Se on hyvä asia, ei kahta sanaa, pelisääntöjen vain pitää olla selvät. Tällä hetkellähän tämä paikallinen sopiminen kaatuu ihan puhtaasti yksi—nolla siihen, että ei ole luottamusta työpaikoilla sopia asioista.

Kaiken kaikkiaan tässä neljän minuutin puheessakin tuli niin paljon tehtävää meille kaikille, että vuosikausiksi riittää. Tämä on kymmenen vuoden projekti, näin se vain on, ja jos uusi toimiala lähtee liikkeelle, niin tosiaan kymmenen vuotta on lyhyt aika, ennen kuin se on merkittävä työllistäjä.

Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Suomi on koko tämän hallituskauden elänyt vekselikierteessä, josta syystä kaikki talouden tunnusluvut ovat edelleenkin miinuksella. Talous ei kasva, kun vienti ei vedä mutta tuonti lisääntyy. Bkt laskee jatkuvasti paitsi em. syistä myös siksi, että bruttokansantuotteeseen vaikuttavat julkinen talous ja yksityinen kulutus ovat alamaissa ja investoinnit kautta Suomen jäissä. Kun tähän lisätään yrityselämän lähes päivittäiset irtisanomiset, niin ei todellakaan hyvältä näytä.

Hallituksessa on vaadittu niin taloudellista elvytystä kuin myös rakenteellisia uudistuksia, mutta mitään näkyvää ei ole saatu mielestäni aikaan. Minä kaipaan molempia, koska budjettielvytys vaikuttaa maamme talouteen lyhyellä ja rakenteelliset uudistukset pitkällä aikavälillä. Hallitus ei ole ehtinyt perehtymään perussuomalaisten kuuden kohdan paketin ohjelmaan, johon kuuluu 350 miljoonan euron työllisyys- ja yrittäjäpaketti, yli puolen miljardin energiapaketti ja 800 miljoonan euron turvallisuus- ja hyvinvointipaketti. Nostaisimme myös alv:n alaisen toiminnan alarajaa nykyisestä 8 500 eurosta 20 000 euroon. Näiden lisäksi purkaisimme turhaa sääntelyä ja ketteröittäisimme lupabyrokratiaa, sillä on käsittämätöntä, että lupaprosessissa on jumissa useiden miljardien investoinnit.

Arvoisa puhemies! Maamme tieverkostot vaativat tuhansien kilometrien kunnossapidon pelkästään uusasfaltointien osalta, mutta budjettirahat riittävät korkeintaan puoleen siitä. Homekorjaukset ovat edelleenkin vailla riittävää rahoitusta. Vuosi sitten suoritettujen hometutkimusten perusteella on tosiasia, että kymmenettuhannet koululaiset, opiskelijat ja opettajat altistuvat päivittäin kosteus- ja homevaurioille.

Suomessa on tällä hetkellä 317 itsenäistä kuntaa. Näille kunnille on sälytetty 535 lakisääteistä tehtävää. Valtio on luvannut ottaa enimmän osan tehtävistä omalle kontolleen ja huolehtia myös tehtävien rahoituksesta. Tässäkin asiassa on hallitus epäonnistunut ainakin tänä vuonna, ensi vuosi ei näytä yhtään paremmalta.

Suomessa on yli 300 000 omaishoitajaa, joista ainoastaan 35 000 on virallisesti rekisteröity ja siten saa omaishoitajan tukea. Itse asiassa kyse ei ole verottomasta tuesta vaan verollisesta palkkiosta. Omaishoidon tuen maksatus on siirrettävä Kelalle, jolloin kaikki Suomen omaishoitajat pääsevät siitä osallisiksi. Onhan totta, että omaishoito on kymmenen kertaa edullisempaa kotona kuin jokapäiväinen hoito vanhainkodeissa tai terveyskeskuksissa.

Lopuksi, arvoisa puhemies, totean sen, minkä jo debatissa totesin, ja toivon, että valtion kirjanpidossa siirrytään kaikilta osin niin sanottuun bruttoperiaatteeseen eli budjettikirjasta ilmenee esimerkiksi vuosittain otettavien lainojen määrä bruttona sekä niiden avulla suoritettavat lainojen lyhennykset ja kuoletukset samoin bruttona. Nykyisinhän budjetista ilmenee vain nettolainanotto, tänä vuonna 4,4 miljardia euroa. Samoin tulisi budjettikirjasta ilmetä yhdestä pääluokasta tai talousarvion liitetiedosta kaikki seuraavan vuoden investoinnit ja investointien kohde, mallia voi ottaa vaikkapa peruskuntien talousarvioista.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! 2000-luvun ensimmäiset vuodet olivat Suomessa mainiota talouden kasvun aikaa. Vuoden 2008 finanssikriisi johti romahdukseen, ei vain meillä vaan koko teollisessa maailmassa. Meidän veroisistamme maista tuskin löytyy yhtään, jonka kansantuote ei olisi tuona vuonna suorastaan romahtanut, ei liioin monta sellaista maata, joka ei olisi tuossa tilanteessa peittänyt tai täyttänyt sitä talouden aukkoa sillä tavalla, että julkinen valta ei olisi velkaantunut. Näin teki Suomikin, mutta Suomen talous saatiin nousuun jo vuosina 2010 ja 2011.

Kataisen ja Stubbin hallitusten taival on nyt sitten ollut toista maata. Kun maassa olisi pitänyt aloittaa ne välttämättömät rakenteelliset uudistukset, joita olisi tarvittu jatkoksi Paras-hankkeelle tai 106 kunnan liitoksille, jotka tehtiin kahden edellisen hallituksen aikaan, kokoomushallitukset ovat ajaneet näissä asioissa uudistukset ihan täysin päin seinää. (Keskeltä: Pitää paikkansa!) Samaa on tapahtunut myöskin työmarkkinauudistusten kanssa. Kun niissä olisi pitänyt kyetä jo tällä vaalikaudella ratkaisuihin, tässä tapauksessa sosialidemokraattien vaatimuksesta ratkaisut siirrettiin seuraavalle vaalikaudelle. Kuka kertoo yhdenkin ratkaisun, joka tämän vaalikauden aikaan olisi tehty?

Samalla pk-yrittäjyyden monia taakkoja on lisätty, kotimaisen energian kilpailukykyä on heikennetty, keskittämiskehityksellä on näivetetty toisaalla maassa ja toisaalla aiheutettu tungosta, ja innovaatiorahoituksesta, toisin kuin täällä on moneen kertaan tänä päivänä sanottu, on leikattu neljän vuoden aikaan 127 miljoonaa euroa. 127 miljoonaa euroa! Osa tästä on sillä tavalla lainamuotoista rahaa lisätty, mutta vain osa. Älkää viitsikö puhua, että tämä hallitus on lisännyt rahaa innovaatiotoimintaan. Niin ei totisesti ole käynyt.

Kun rakenneuudistuksiin ei ole siis kyetty ja kasvun alta matto on vedetty monin tavoin, kansantuotteen lasku ja työttömyyden kasvu on ollut tosiasia. Hallitus kertoo nyt täällä, että näihin asioihin on vastattu sillä, että julkisia menoja on leikattu. Se on totta, yli 6 miljardia euroa on leikattu, samalla verotusta on kiristetty. Mitä tämä on käytännössä tarkoittanut? Se on iskenyt päin pläsiä nimenomaan talouden kasvua: kun talous on entisestään supistunut, on taas pitänyt tehdä uusia leikkauksia, taas uusia veronkorotuksia, ja seuraavana vuonna ollaan samassa tilanteessa todettu, että kasvu onkin mennyt alaspäin eikä ylöspäin, ja taas on leikattu. Tämä on näivettymiskierre, siitä on kerta kaikkiaan päästävä irti.

Arvoisa puhemies! Suomi tarvitsee nyt nopeasti vahvan kasvun strategian. Edellytykset sille on luotava yhteiskuntasopimuksella, josta vaalien jälkeen on voitava sopia kaikkien tärkeitten yhteiskunnallisten osapuolten kesken. Tässä mielessä kolmikanta on mielestäni asia, jota tuiki tärkeästi tarvitaan vaalien jälkeen. Eikä vain kolmikantaa, vaan siihen tarvitaan mukaan myöskin muun muassa Suomen kuntien edustajat, kuntakenttä, ja myös yrittäjäjärjestöt, jotka tällä hetkellä eivät ole aktiivinen osa tätä kolmikanta-ajattelua. Näiden kaikkien on istuttava saman pöydän ympärille.

Mistä siinä pöydässä, muun ohessa, on mielestäni pystyttävä sopimaan? On pystyttävä sopimaan toimista, joilla Suomen kilpailukykyä parannetaan. Me tarvitsemme heti uudet tuloratkaisut, vaikka niitten aika ehkä muutoin sääntömääräisesti olisi vähän tuonnempana; tarvitaan nopeasti tieto siitä, minkälainen on kustannuskehitys vaaleja seuraavien neljän vuoden aikana. Tarvitaan myöskin työmarkkinoiden ja työelämän uudistamista ja nimenomaan sillä tavalla, että me tarvitsemme joustoja, mutta me tarvitsemme jouston vastapuolelle myöskin turvaa. Sellaisia joustoja, joilla vain joustetaan ja ihminen joutuu ongelmiin, niin kuin monesti joustoissa joutuu, me emme kannata. Me kannatamme ratkaisuja, joissa jousto ja turva kulkevat käsi kädessä. Me tarvitsemme toimia, joilla työn tarjonta kerta kaikkiaan nostetaan kasvuun. 25 vuotta sitten 20 000 työikäistä ihmistä vähempi määrä kuin tänään teki noin puoli miljardia työtuntia vuodessa enemmän kuin me teemme tänä päivänä.

Me tarvitsemme ratkaisuja, joilla työn tarjontaa lisätään. Me tarvitsemme myöskin palvelurakenteitten uudistamista, sitä työtä, jota nyt hallitus yritti mutta jossa se ei ole tämän vaalikauden aikana onnistunut. Me tarvitsemme toimia, joilla myöskin yrittäjyyden edellytyksiä parannetaan, ja, arvoisa puhemies, me tarvitsemme kansallisia toimia, kansallisen kasvurahaston sekä yritysten pääomatarpeisiin puuttumaan, niihin helpotusta tuomaan, että myöskin rakentamaan sellaista julkista infraa, jossa pitää päästä liikkeelle. Jos noista ensiksi mainituista asioista voidaan sopia, tarvittaessa valtio voi vaikka velkarahalla laittaa pystyyn sekä nämä infrarakentamista koskevat hankkeet että myöskin yritysten pääomatarvetta helpottavat toimet.

Arvoisa puhemies! Tämänsuuntaista yhteiskuntasopimusta me vaalien jälkeen tarvitsemme. (Kauko Tuupainen: Täyttä asiaa, edustaja Pekkarinen!)

Katja Hänninen /vas:

Arvoisa puhemies! Leikkausbudjetti kahmaisee suomalaisten osaamisesta, turvallisuudesta ja arvokkaasta elämästä. Oikeudenmukaisemmalla verotuksella näitä uhrauksia ei tarvitsisi tehdä.

Hallitus leikkaa siis osaamisesta. Viimeisin perusopetusleikkaus on kuulemma budjettitekninen temppu, mutta sen kompensoiminen ensi vuonna alle kouluikäisten lasten subjektiivisen päivähoito-oikeuden poistolla ei säästä lapsia eikä perheitä. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, hallitus esittelee perusopetukseen palautettavat miljoonat suurena elvytysavustuksena. Koulutus on leikkaamisen kohteena myös toisella asteella vaarantaen siten suomalaisten tasa-arvoiset kouluttautumismahdollisuudet.

Leikkaukset teiden ja kevyen liikenteen väylien kunnossapitoon ja parantamiseen leikkaavat liikenneturvallisuudesta. Onnettomuudet ja autojen nopeampi kuluminen eivät ole säästöä vaan velanottoa. Kun tähän lisätään piittaamattomuus nopeusrajoituksista ja muista liikkujista, koulu-, työ- ja asiointimatkat käyvät todella vaarallisiksi.

Hallituksen esitys vanhusten laitoshoitoon pääsyn kriteerien muuttamisesta kertoo, mistä vanhuspalvelujen ja laitoshoidon 300 miljoonan leikkauksissa on kysymys. Kriteereistä ollaan nimittäin poistamassa arvokkaan elämän takaamisen mainitsevaa kohtaa. Tätä muutosta vauhdittamaan satojen miljoonien leikkaus onkin omiaan.

Arvoisa puhemies! Kuten vasemmisto on monta kertaa esittänyt, nyt on aika elvyttää, rakentaa tulevaisuutta. Välttämättömiin investointeihin ja hoivapalvelujen työntekijävajeen korjaamiseen pitää löytyä samaa rohkeutta ja päättäväisyyttä, jolla Suomi on seissyt EU:n pakoterintamassa ihmisten elämää ja yritysten toimintaa vaikeuttamassa. Rauha on katsottu pakoteriskin arvoiseksi, ja yhteiskuntarauhan parantaminen työpaikkoja lisäämällä on sekin varmasti riskinsä arvoista.

Valtion tuloihin saisi parannusta ottamalla jälleen käyttöön varallisuusvero, mutta se ei kelpaa kokoomukselle. Verokertymän lisäksi se parantaisi julkista tietoa omistuksista, mikä auttaisi veronkierron kitkemisessä. Hallitus kuitenkin mieluummin laittaa vanhukset ja lapset kantamaan vastuun kapitalismin kriisistä kuin kaikista äveriäimmät osallistumaan palvelujen rahoittamistalkoisiin. Suurinta yhteiskuntavastuuta finanssikriisin ja talouspakotteiden puristuksissa kantavat tavalliset pieni- ja keskituloiset ihmiset. Harmaan talouden kitkemiseen käytetään hämmästyttävän vähän resursseja, ja nekin vähät on suunnattu mieluummin kuitinantovelvollisuuden kyttäämiseen kuin kansainvälisten veroparatiisien sulkemiseen.

Kurjistavaa leikkausbudjettia ei voi hyväksyä. Valitettavasti myös suurten oppositiopuolueiden esitykset jatkavat samaa leikkauslinjaa eivätkä tarjoa todellista vaihtoehtoa. Toivoa sopii, että ensi keväänä äänestäjät löytävät inhimillisen ja elvyttävän vaihtoehdon.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa puhemies! Terve talous on kivijalka paremman Suomen rakentamiseksi. Suomen on oltava tulevaisuudessa maa, jossa kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet tehdä työtä, yrittää, kouluttautua sekä asua ja elää. Suomen pitää olla maa, jossa ketään ei jätetä silloin, kun omat voimat eivät riitä.

Maamme tulevaisuudennäkymät ovat melkoisen synkät. Suomen Pankin tuoreimman arvion mukaan kasvu lähivuosina on korkeintaan kituliasta. Tuotantokustannuksemme ovat kasvaneet kilpailijamaitamme nopeammin, ja kokonaistuotantomme on pudonnut. Valtion velka on lähes kaksinkertaistunut vuoden 2008 jälkeen. On tärkeää, että tunnistamme tosiasiat ja sisuunnumme, jotta saamme maamme uuteen nousuun. Itse uskon suomalaiseen työhön ja yrittäjyyteen ja siihen, että Suomen kansa on vaikeassa tilanteessa aina vahvimmillaan, ja uskon, että tästä nousemme.

Kun katsomme tämän eduskuntakauden viimeistä budjettia, on todettava se, että suuri ongelma on ollut koko eduskuntakauden se, että emme ole saavuttaneet asetettuja tavoitteita ja tehdyt toimet eivät ole olleet riittäviä, koska talouspoliittinen latu on muuttunut koko ajan heikommaksi. Mutta todettava on se, että tumput suorina ei olla oltu. Olemme tehneet mittavat sopeuttamispäätökset, 6,4 miljardia on valtava luku. Samaan hengenvetoon on tunnustettava, että tämä ei riitä.

Erityisen pettynyt olen siihen, että hallituksen itse tekemä rakennepaketti ei ole edennyt niin nopeasti kuin olisi pitänyt ja monet rakenteelliset uudistukset ovat takunneet. Mutta totta on se, että asiat ovat kuitenkin edenneet, ne asiat, jotka viime vaalikaudella takkusivat: eläkeuudistus, sote-uudistus. Näitä on saatu pykälä eteenpäin, ja siitä voi tässä vaikeassa tilanteessa olla myöskin iloinen, mutta työtä on paljon vielä näissä tehtävänä.

Se on sanottava, että nykyinen hallituskoalitio on vastuullisempi, tarjoaa paremman vaihtoehdon kuin nuo opposition vaihtoehdot, joita tänään salikeskustelussa käytiin läpi. Erityisesti keskustan on syytä kirkastaa talouspoliittista linjaansa. Edelleen on hyvin epäselvää, säästäisikö keskusta, leikkaisiko jostakin, tasapainottaisitteko te budjettia vai ottaisitteko enemmän velkaa. Siitä ei tämänkään päivän keskustelussa saatu selvää, saatikka sitten siitä, mikä teidän veropoliittinen linjanne on. Mutta yhtä lailla totta on se, että juoksua on myöskin hallituksen parannettava, muuten Suomi on entistä vaikeamman tilanteen edessä.

Ydinkysymys ja tärkein tavoite on se, että luomme edellytyksiä sille, että yksityiselle sektorille syntyy lisää työpaikkoja. Tarvitsemme kannustavampaa verotusta, toimivampia työmarkkinoita, reilua työelämää kaikenikäisille, tuottavampaa julkista sektoria ja kaikkia työhön kannustavaa sosiaaliturvaremonttia, menomalttia ja osaamiseen ja koulutukseen panostamista. Siinä on lista, jonka kanssa myös tämän hallituksen on urakoitava. Ei voi jäädä tuleen makaamaan, vaan toimia tarvitaan.

Haluan myöskin nostaa esiin huoleni, että on arvioitava, onko käsittelyssä oleva budjetti realistisella tasolla, olemmeko siinäkin ylioptimistisia. Olemme valtiovarainvaliokunnassa esittäneet pahoittelumme siitä, että edelleen hallitus on tuonut eduskuntaan lakiesityksiä, jotka ovat alibudjetoituja. Esimerkiksi turvakotiasiasta käytiin täällä keskustelua, ja päädyimme sitten eduskunnassa siihen ratkaisuun, että emme halua lisätä kertaluonteisesti rahoja, koska niitä ei ole kehyksessä, vaan heitimme pallon takaisin hallitukselle. Edellytämme, että turvakotiasiaan löytyy kehyksestä riittävät rahat.

Ensi vuoden budjetin ehkä vaikuttavin ansio on lähes 3 miljardin valtiontalouden alijäämän umpeen kurominen, mutta kyllä sieltä löytyy hyviä yksityiskohtia. Yliopistojen 75 miljoonan pääomittaminen on tärkeä panostus tutkimuspohjaiseen osaamiseen. Tärkeä eduskunnan tekemä muutos oli se, että me lisäsimme yliopistotasoiseen terveydenhuollon tutkimukseen voimavaroja ja myöskin esitämme pontta, jossa edellytetään tutkimusrahoituksen romuttamisen katkaisua, koska on totisinta totta, että tämän päivän tutkimus on huomisen vaikuttavaa ja kustannustehokasta hoitoa.

Haluan vielä todeta, että viidennen kerran pelastimme päihdeäitien palvelut. Toivon todellakin, että tämä asia, kaikkein heikoimmassa asemassa olevien lasten asia, on kunnossa, kun seuraavaa talousarviota käsitellään.

Mutta ihan lopuksi haluan sanoa sen, arvoisa puhemies, että kun tämä ensi vuoden budjetti hyväksytään, niin samalla hyväksymme valtion-osuuden lastensairaalaan, ja olen siitä erittäin iloinen. Mikä olisikaan parempi lahja 100 vuotta täyttäneeltä Suomelta tuleville sukupolville kuin uusi lastensairaala, ja on tärkeää, että valtio on tässä vahvasti mukana.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Suomi on suurten taloudellisten haasteiden edessä. Meillä on vuosikausia jatkunut suurtyöttömyys, samanaikaisesti vienti ei vedä, ja sitten oman maan velkaantuminen kasvaa vuosi vuodelta. On ennustettu, että nyt kun meillä on noin 100 miljardia velkaa, niin se tulee nousemaan vielä yli 20 miljardia euroa kahden seuraavan vuoden aikana. Lisäksi Suomi on harjoittanut vuodesta 2010 alkaen keskustan johdolla aloitettua tukipakettipolitiikkaa heikoille euromaille. Kreikka oli ensimmäinen maa, jolle Suomi lähti antamaan tällaista tukipakettia, ja vaikuttaa siltä, että ei loppua näy tälle tukipakettipolitiikalle, joka on meidän kokonaisvastuita hyvin paljon nostanut ja erilaisia riskejä talouteen liittyen.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisilla on jälleen tänä vuonna perusteellinen vaihtoehto, joka on tässä valtiovarainvaliokunnan mietinnössä vastalause numero 1, sivut 114—153. Sieltä voi yksityiskohtaisesti käydä lukemassa perussuomalaisten vaihtoehdon hallituksen budjettiesitykselle. Toivon, että mahdollisimman moni käy tutustumassa siihen, jotta tietäisi, mitä oikeasti haluamme edistää omassa vaihtoehdossamme.

Arvoisa puhemies! Olen tarkastusvaliokunnan jäsenenä osallistunut useisiin kokouksiin, joissa olemme käsitelleet Senaatti-kiinteistöjä, joka on rahastanut valtion virastoja ja laitoksia kohtuuttoman suurilla vuokrilla. Tässä jokin aika sitten valtiovarainministeri Antti Rinne lupasi eduskunnan kyselytunnilla, että näistä Senaatti-kiinteistöjen tuottotavoitteista luovutaan ja siirryttäisiin omakustannusperusteiseen systeemiin. Toivon hartaasti, että tämä lupaus myös lunastetaan ja valtion virastoja ja laitoksia ei jatkossa rahastettaisi toimitilojen kohdalla, koska tilannehan on käytännössä johtanut siihen, että kun on hyvin kalliita toimitiloja, niin sitten on jouduttu leikkaamaan henkilöstömenoissa.

Arvoisa puhemies! Valtio on menettänyt miljoonia euroja lepsusti hoidetuissa ict-hankkeissa. 90-luvun alussa lopetettiin Valtion tietokonekeskus, ja sen jälkeen eri yhtiöt ovat päässeet rahastamaan aivan huikeilla summilla kaikkia julkisen sektorin virastoja ja laitoksia. Nämä yksityiset yritykset, jotka ovat rahastaneet julkista sektoria, ovat tavallaan monopoliasemassa: kun ne ovat päässeet johonkin järjestelmään käsiksi, niin kaikki järjestelmään tulevat muutokset ja lisäykset täytyy sitten tämän yhden yrityksen toimesta suorittaa ilman minkäänlaista kilpailutusta. On valitettavaa, että nämä hankkeet ovat niin paljon vieneet rahaa. Kun niiden olisi pitänyt tuoda säästöjä ja kustannustehokkuutta ja muutenkin toimintaa olisi pitänyt tehostaa ict-hankkeiden avulla, niin vaikuttaa siltä, että päinvastoin on käynyt.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten vaihtoehtobudjetissa olemme korostaneet esimerkiksi omaishoitajien asemaa. He tekevät valtavan paljon arvokasta työtä ja säästävät yhteiskunnan varoja, kun hoidettavat henkilöt ovat kotona eivätkä laitoshoidossa. On erittäin tärkeätä tukea omaishoitajia, jotta he jatkossakin jaksavat tehdä tätä arvokasta työtä. Tämä työ todella pitäisi myös korvata, ja sen lisäksi näille omaishoitajille pitäisi saada asiaan kuuluvat vapaapäivät.

Arvoisa puhemies! Otin tässä aikaisemmin esille nämä poliittiset virkanimitykset, jotka ovat varsinainen riesa julkiselle sektorille. En saanut valtiovarainministeri Rinteeltä vastausta kysymykseeni, kun kysyin, että eikö niitten aika ole jo ohi, jotta saataisiin tehokkuutta ja tuottavuutta julkisen sektorin työhön.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Keskusta käy seuraavia vaaleja kohti teemalla Suomi kuntoon. Se kertoo kaksi asiaa. Se kertoo, missä tilassa Suomi nyt on. Se on epäkunnossa, monessa kohdin jopa rikki. Samalla se kertoo siitä, että jos saamme vaaleissa kansalta riittävän vahvan valtakirjan, lähdemme pistämään Suomea kuntoon. (Pirkko Ruohonen-Lerner: Panetteko Kreikankin hanat kiinni?) Se tehtävä ei ole helppo. Meidän päävastustajamme ei tule toisesta puolueesta, ja toivon, että kenenkään puolueen kansanedustajilla ne vastustajat eivät löydy sieltä, vaan meidän kaikkien päävastustajamme pitäisi olla työttömyys ja talouden huono kehitys. Meidän on saatava tolkullisessa ajassa tämä velkaantuminen pysäytetyksi.

Edustaja Sarkomaa tuossa kyseli, ottaako keskusta enemmän velkaa vai vähemmän velkaa. Me olemme hallituskaudella jokaisen vaihtoehtobudjetin myötä antaneet vaihtoehdon, jossa otetaan vähemmän velkaa. Yritämme tehdä vastuullista budjettia, ja toivon, että se kantaa hedelmää. Mutta tärkein asia, mihin meidän on paukkuja laitettava, on se, että saamme tulevina vuosina pitkällä tähtäimellä 200 000 uutta työpaikkaa tänne Suomeen. Se on vähän sama asia kuin kotitaloudessa. Se ei auta, vaikka kuinka sammuttelisimme valoja ja säästäisimme ruokamenoissa, parsisimme sukkia, pelkät säästöt eivät auta, jos ei ole työtä ja toimeentuloa, ja siihen tämän maan hallituksen olisi satsattava.

Ensimmäinen tehtävä tulevalla uudella pääministerillä on koota joukot yhteen pohtimaan sitä, miten itse kukin vähän vastaan tulemalla saamme uutta työtä aikaiseksi. Se on tosiasia, että Suomen kilpailukyky tällä hetkellä ei ole kovin hyvä ja byrokratiammekin koko ajan lisääntyy. Meillä on liian vähän ensimmäisen euron tekijöitä. Sen jälkeen, kun on kuusen kaatajia, on kyllä oksan ottajia. Jatkuvasti vaaditaan uutta sertifikaattia ja todistusta ja koulutusta yrittäjiltä. Jossain vaiheessa pitäisi ehtiä tehdä oikeita töitä. Sen takia olen mielissäni, että tänäänkin keskustelussa kuitenkin eri puolueista on tähän asiaan löytynyt ymmärtämystä, ja tässä meidän pitää aivan oikeasti päästä tekoihin. Yksikään puolue ei ole syytön siihen, että nykyään niin työntekijöiden kuin yrittäjien taakka byrokratian osalta on liian iso ja työaikaa menee aivan joutavaan.

Meidän on pakko lisätä pienten ja keskisuurten yritysten kannusteita niin, että saamme sitä uutta työtä syntymään. Viimeisen kymmenen vuoden aikana, kun 110 000 työpaikkaa tänne maahan on syntynyt, niistä alle 50 henkilön yrityksiin on syntynyt yli 80 000 työpaikkaa. Kuitenkin tämä hallitus on nyt laittanut kaikki paukut sinne suurten yritysten Suomessa pysymiseen. Sekin on totta kai tärkeää, että yhteisövero on kilpailukykyinen, koska kansainvälisesti verotuksella kilpaillaan, mutta täytyy muistaa, että niitä työpaikkoja syntyy pieniin yrityksiin, ja siellä on kamelin selkä katkeamassa.

Meidän on pakko parantaa kotimaisen energian ja ruuan kilpailukykyä. Onhan se aivan järjetöntä, että tuomme energiaa 8 miljardilla Suomeen. Ruuan vaihtotase on 3 miljardia pakkasen puolella.

Keskusta haluaa löytää ratkaisut yritysten rahoitusvaikeuksiin. Siinä yksi osa voisi olla tämä kasvurahasto, joka onneksi on alkanut saada tuulta siipien alle monien eri puolueiden ja esimerkiksi Suomen Pankinkin taholta.

Tärkeä asia on se, että silloin kun on vaikeaa, emme unohda vähempiosaisia. Siksi keskustassa tässäkin vaihtoehtobudjetissa, vaikka sen tiukalla seulalla teimmekin, halusimme pitää huolen siitä, että vähävaraisilta perheiltä ei viedä lapsilisiä. Halusimme pitää huolen siitä, että kun eläkeläisten menot ovat lisääntyneet, niin takuueläkkeisiin tulee edes pieni vastaava korotus. Halusimme huolehtia siitä, että omaishoitajan arki olisi parempi, kun kaikissa kunnissa riippumatta siitä, missä ne sijaitsevat, omaishoitajat saisivat heille kuuluvan omaishoidon tukensa, kun omaishoito siirtyisi Kelalle.

Eila Tiainen /vas:

Arvoisa puhemies! Tällä alkavallakin viikolla yli 20 000 lähimmäistemme sonnustautuu leipäjonoihin eri puolella Suomea hakemaan ruokaa, kun rahat ovat lopussa. Vastikään ilmestyneen tutkimuksen mukaan leipäjonoihin joutuvat turvautumaan muuta väestöä huonompiosaiset, pienituloiset sosiaaliturvan varassa elävät sekä ne pienipalkkaiset, joiden tulot eivät kerta kaikkiaan riitä elämiseen. Arvon harvat kollegat, vastaako tämä käsitystänne hyvinvointi-Suomesta?

Totta on, että suuri enemmistö meistä voi paremmin kuin koskaan aikaisemmin, mutta ruokajonot ovat kuitenkin pidempiä kuin 90-luvun suuren laman vuosina. Näistä ruokajonoistakaan ei muuten huolehdi julkinen valta, vaan vastuu ruuan jakamisesta, samoin kuin nyt joulun alla tapahtuvista hyväntekeväisyyskeräyksistäkin, on erilaisilla järjestöillä, seurakunnilla ja yksityisillä ihmisillä. Ruoka-apu tekee näkyväksi hyvinvointivaltion köyhyyden ja huono-osaisuuden, mutta teemmekö me tällä viikolla sellaisia päätöksiä, jotka auttaisivat näitä ihmisiä?

Kataisen hallitusohjelmassa — siinä, jota vasemmistoliittokin oli tekemässä — todettiin: "Eriarvoisuuden kasvu on vaara suomalaiselle yhteiskunnalle ja elämäntavalle. Hallitus toimii päättäväisesti hyvinvointiyhteiskunnan perusrakenteiden kehittämiseksi ja vahvistamiseksi. Köyhyyttä, eriarvoisuutta ja epätasa-arvoa vähennetään. Perheiden hyvinvointia ja jokaisen yhteiskunnallista osuutta lisätään." Tuon hallituksen piti siis toimia voimakkaasti köyhyyttä ja syrjäytymistä vastaan.

Arvoisa puhemies! Viime kevään kehysriihen päätökset ja nyt käsiteltävänä oleva ensi vuoden talousarvio eivät enää Kataisen hallitusohjelman linjauksia noudata. Päinvastoin hallituksen talousarvioesitys merkitsee selvää käännettä noihin linjauksiin. Se lisää köyhyyttä ja kansalaisten eriarvoisuutta. Hallitus päätti leikata lapsilisiä 110 miljoonaa, mutta suuren vastustuksen ja keskustelun jälkeen se palautti osalle perheitä verovähennyksenä 10 miljoonaa, joista jo erilaiset järjestelmäkulut vievät arviolta 2,5 miljoonaa. Onko tässä mitään järkeä? Toinen onneton esitys on työttömyysturvan ja muiden sosiaalietuuksien indeksien leikkaus 91 miljoonalla. Tämä esitys rokottaa pahasti vähätuloisia ja erityisen raskaasti monilapsisten perheiden arjesta selviämistä.

Monet muutkin talousarvioon sisältyvät ehdotukset lisäävät eriarvoisuutta ja heikompien ahdinkoa, esimerkkeinä vaikkapa asuntolainavähennyksen pienentäminen, kiinteistöveron korotus sekä lääkekorvausjärjestelmän uudistaminen. Tämänkaltaiset päätökset lisäävät hyvinvointivelkaa, josta edustaja Uotila vasemmistoliiton puheenvuorossa mainitsi. Se kasvaa, kun emme huolehdi hyvinvointivaltion keskeisistä palveluista ja sallimme lähimmäistemme syrjäytyä muun muassa jättityöttömyyden seurauksena. Meillähän on todellisuudessa jo lähes 400 000 työtöntä, ja pitkäaikaistyöttömyys lähentelee 100 000:n rajaa. Eikä harvinaista enää ole sekään, että työttömyys ja huono-osaisuus periytyvät sukupolvelta toiselle. Hyvinvointivelkaa uhkaa karttua nyt tämän talousarvion seurauksena myös vanhuspalveluista, koulutuksesta ja kuntien ennalta ehkäisevien palvelujen leikkauksista. Tuloerojen kasvu ei ole tuonut talouteen kaivattua dynamiikkaa.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto on hallituksesta lähdön jälkeen puhunut leikkausten sijaan elvyttämisestä. Tarvitsemme suunnanmuutosta leikkaavasta, talouskasvua hyydyttävästä linjasta työllistävämpään ja elvyttävämpään suuntaan. Valtiovarainvaliokuntakin on omassa lausunnossaan pitänyt perusteltuna sellaisten investointien tekemistä, jotka joka tapauksessa on hoidettava. (Sari Sarkomaa: Kunhan rakenteelliset uudistukset tehdään!) Meillä on runsaasti kohteita, joihin investoiminen olisi nyt erinomaisen tarpeellista ja edullista. Monet homekoulut esimerkiksi kaipaavat korjaamista, ja viime perjantaina julkistettiin liikenteen parlamentaarisen korjausvelkatyöryhmän raportti, jossa tuon velan määräksi arvioitiin 2,3 miljardia. Sen vähentäminen on keskeinen rakennepoliittinen toimi.

Korjattavista kohteista ei ole pulaa. Päinvastoin, jos emme saa liikenneväyliä säälliseen kuntoon, se saattaa estää jopa uudet työllistävät investoinnit. Esimerkiksi Keski-Suomeen suunniteltu Metsä Groupin biotehdas tarvitsee sujuvat ja hyvät liikenneyhteydet (Sinuhe Wallinheimo: Hoituu!) niin raaka-ainehankintaan kuin valmiiden tuotteiden viemiseen.

Viime viikon uutiset hallituksen tavasta tehdä talousarviopäätöksiä muun muassa koulutuksen ja kehitysyhteistyövarojen leikkauksista ovat vähintäänkin häkellyttäviä, samoin budjetin pohja, joka perustuu 1,5 prosentin kasvulle. Suomen Pankin ennuste kokonaistuotannon kasvuksi oli kuitenkin miinusmerkkinen.

Sinuhe Wallinheimo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käymme tätä talousarvion palautekeskustelua poikkeuksellisessa tilanteessa. Suomen talous käy läpi pisintä rauhan ajan laskukauttaan ainakin 150 vuoteen. Sen pohjana on 1990-luvun alussa täyteen vauhtiin kiihtynyt globalisaatio, joka on murtanut vanhoja rakenteita. Sen seurauksena myös talouden valta on hiljalleen palannut lännestä itään. Meillä on myös meneillään suurin väestörakenteen muutos Suomen historiassa. Eläköitymisen seurauksena työmarkkinoilta lähtee enemmän väkeä kuin sinne tulee. Sen seurauksena kansantalous voi kasvaa vain tuotannon tehokkuutta lisäämällä.

Arvoisa puhemies! Ikävä kyllä muuttuneen maailman tosiasiat ovat näkyneet liian heikosti meidän viime vuosien talouspäätöksissä. Yhteinen tilannekuva Suomen asemasta ja sen seurauksena myös yhteinen tavoite Suomen talouspolitiikassa ovat puuttuneet niin hallitukselta kuin oppositiolta. Sen seurauksena me olemme tässä jamassa kuin me tänään olemme. Käsissämme on tuore Suomen Pankin talousennuste, jonka mukaan asioiden kuntoon saattamiseen menee vähintään vuosikymmen, ja tähän päälle vielä lähes 100 miljardin velka.

Nykyisen ja edeltävän hallituksen ansioksi on kuitenkin oppositionkin luettava se, että se on tehnyt osansa julkisen talouden tasapainottamiseksi. Esimerkiksi ensi vuonna astuu voimaan enemmän sopeutusta kuin kertaakaan sitten 90-luvun laman, kun menoja vähennetään jopa 3 miljardia ja alijäämää pienennetään jopa 2,3 miljardia. Silti me kaikki tiedämme sen, että ennustetuilla kasvuluvuilla tämäkään ei riitä. Ensi huhtikuun vaalien jälkeen aloittava hallitus pääsee ensi töikseen tekemään päätöksiä uusista säästöistä julkisen talouden kestävyyden vahvistamiseksi.

Arvoisa puhemies! Näitä tosiasioita vasten opposition esittämät talouslääkkeet vaikuttavat silmänlumeelta. Esimerkiksi keskusta lupaa lukuisia menolisäyksiä perusväylänpidosta lapsilisiin, yrittäjävähennykseen, takuueläkkeisiin ja maatalouden tukemiseen, mutta ei kerro, mistä ne tämän kaiken hyvän rahoittaisivat. Vieläkin hurjempia tarjouksia ovat vasemmistosta tulevat vaatimukset velkaelvytyksestä. Ikään kuin Suomen ongelmissa olisi edelleen kyse pelkästä suhdannetaantumasta.

Me kaikki tiedämme, että todellisuus on toisenlainen. Ongelmiemme ydin on siinä, että suomalainen työ ja osaaminen eivät maailmalla myy enää samalla lailla kuin 20 vuotta sitten. Olemme myös menettäneet asemamme maailmalla houkuttelevana investointikohteena. Vero- ja sääntelypolitiikalla me olemme heikentäneet kotimaisen yrittämisen edellytyksiä. Siksi myös lääkkeiden tulee olla rankemmat kuin mitä oppositio on esittänyt. Poppakonstien ja miljardien kylvämisen sijasta me tarvitsemme jatkossakin menokuria, kasvua ja julkisen sektorin kestävyyttä parantavia rakenneuudistuksia. Niihin täytyy kuulua toimia työn tarjonnan lisäämiseksi, kasvua tukevaa verouudistusta, maltillisia palkkaratkaisuja, työurien pidentämistä, julkisen sektorin tuottavuuden parantamista, kilpailun lisäämistä, normitalkoita, osaamiseen panostamista ja niin edelleen.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä lyhyesti Keski-Suomesta. Hallitus ansaitsee kiitokset siitä, että tässä budjetissa se ottaa ensimmäisiä askeleita Äänekoskelle suunnitellun biotuotetehtaan toteuttamiseksi. Päätös kantatie 77:stä oli sellainen, ja saman suuntaan soutaa myös päätökset korotetuista yritystuista Viitasaari—Äänekoski-seudulle. Näitä avauksia täällä juuri nyt tarvitaan muun muassa Valtran isojen irtisanomisten ja Äänekosken vaikean työttömyysongelman lievittämiseksi. Silti lisäpanostuksia kaivataan. Jos valtio haluaa tukea tavoitetta 3 000 työpaikan luomiseksi biotehtaan ympärille, tarvitaan jatkossa myös muitakin tukia. Yksi konkreettinen pullonkaula on esimerkiksi tehtaalla tarvittavien työntekijöiden koulutus. Tehdas tarvitsee toimiakseen muun muassa satoja uusia metsäkoneiden kuljettajia, joiden koulutusmäärät maakunnassa ja koko Suomessa ovat tällä hetkellä riittämättömät.

Suna Kymäläinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Taloustilanne on hankala, ja keskustelu on ollut suurimmalta osalta tämän tosiasian tiedostavaa. Tämä talousarvio on vastuullinen ja kyllä pitää juuri siksi sisällään myös ikäviä asioita, semmoisiakin, mitä en itse koskaan esittäisi, ja sellaisia, mitä yksin sosialidemokraatit eivät tulisi esittämään. Tämä esitys onkin hallituksen kompromissien tulosta.

Keskityn kuitenkin nyt omassa puheenvuorossani enemmän yksityiskohtaan. Haluan tässä talousarviopalautekeskustelun yleisosassa keskittyä verojen kantoon. Koko maan osaltahan henkilöasiakkaiden verovuosien 2008—2012 jäännösveroja on yhä kertymättä lähes puoli miljardia eli noin 452 miljoonaa euroa. Kun tarkastellaan esimerkiksi henkilöasiakkaiden verojäämä-tietoja Etelä-Karjalasta ja Etelä-Savosta vuosilta 2008—2012, molemmissa maakunnissa näitä verojäämiä on vielä maksamatta noin 9 miljoonaa, joista Suomen kansalaisten osuus Etelä-Karjalassa on 89 prosenttia ja Etelä-Savossa 97 prosenttia. Voidaankin todeta, että muiden kuin suomalaisten ja EU-kansalaisten jäämät ovat lähes viisi kertaa suuremmat Etelä-Karjalassa.

Verohallinto kuitenkin varoittaa samassa yhteydessä, etteivät muiden kuin Suomen kansalaisten kansalaisuustiedot ole kaikilta osin luotettavia, koska Verohallinto ei ylläpidä niitä kattavasti. Suuntaa antavia luvut kuitenkin ovat. Kiinteistöverosta Verohallinto ei pysty tuottamaan luotettavasti vastaavanlaista maakunta- tai kansalaisuusjaottelua, koska verojäämät näkyvät heillä asiakastasolla asiakkaan kotikunnan eikä kiinteistön sijaintikunnan mukaisesti.

Arvoisa herra puhemies! Meillä on paljon panostettu tietojärjestelmiin ja niiden toimivuuteen. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että meillä ei ole veronkannossa aivan tarkkaa tietoa edes siitä, kuka on verovelkaa kenelle ja kuinka paljon. Varmaan yksisilmäinen luotto tietojärjestelmiin ilman toimivaa perintää ja kirjanpitoa ei anna kovin hyvää kuvaa asioiden tilasta eikä näin ollen tue verojen maksamisen ja veronkannon yleistä hyväksyttävyyttä.

On hyvä, että valiokunta mietinnössään on vielä terästänyt budjettiesitystä tällä harmaan talouden erittäin kustannustehokkaalla lisämäärärahalla, miljoonalla eurolla. Tämäkin taitaa olla niitä sarkoja, joihin panostamiseen enemmänkin olisi varmasti ollut perusteita, mutta hyvä näinkin.

Osmo Kokko /ps:

Arvoisa puhemies! Kuluva vuosi on Suomen Pankin tuoreen ennusteen mukaan jo kolmas peräkkäinen taantumavuosi Suomella, eikä talouden oleteta kohenevan ensi vuonnakaan. Meillä Suomessa on vakavaa kilpailukykyongelmaa, meidän tuotteet ja palvelut ovat liian kalliita suhteessa kilpailijoihin. Tämän lisäksi valuuttamme euro ei jousta riittävällä tavalla ja energian hintamme on liian korkea. Yhteisöveron alennus oli askel oikeaan suuntaan mutta yksittäisenä toimenpiteenä valitettavasti riittämätön. Suomi nousee tästä suosta vain työllä eli yrittäjyyttä kannustamalla. Arvonlisäverovelvollisuuden alarajaa tulisi korottaa 20 000 euroon aloittavien yritysten toiminnan helpottamiseksi. Tämän lisäksi työvoimavaltaisille yrityksille tulisi luoda helpotuksia työllistämisen parantamiseksi. Tästä erinomainen esimerkki on välillisten työvoimakulujen tuplapoisto silloin, kun yritys palkkaa ensimmäisen ulkopuolisen työntekijän.

Arvoisa puhemies! Yrittäjyyttä tukemalla ja byrokratiaviidakkoa karsimalla saataisiin myös työpaikkoja aikaan. Suomen pitäisi muutenkin ottaa yritysverotuksen suhteen mallia Virosta. Virossa veroa maksetaan vain jaetusta osingosta ja muusta voitonjaosta mutta yhtiöön jätettyjä voittoja ei veroteta. Tämä on merkittävä kilpailukykytekijä virolaisille yrityksille. Yrityksiin jätettävien voittojen verottomuus kannustaa yrityksiä kehittämään toimintaansa ja investoimaan eli luo talouskasvua. Tätä me tarvitsemme Suomeenkin: kannustavaa veropolitiikkaa, joka lisää työtä. Olen tästä jo useaan kertaan kysynyt eri ministereiltä, mutta toistaiseksi hallitus ei ole näyttänyt asialle vihreää valoa, enkä suoraan sanottuna ymmärrä, miksi. Talouskasvu on meidän kaikkien yhteinen etu, ja siihen meidän tulisi pyrkiä.

Arvoisa puhemies! Pienten yrittäjien tuotekehitykseen ja verotukseen tulisi muutenkin kiinnittää entistä enemmän huomiota. Pk-yritysten määrä on ollut kasvussa viime vuosina, ja työpaikkojen lisäys on ollut pitkälti pienten yritysten varassa. Yrityksetkin tarvitsevat silti selvästi kannustavampaa toimintaympäristöä. Yrittäjävähennys on hyvä esimerkki siitä, miten jälleen kerran hallitus suosii osakeyhtiöitä, kun vuoden 2014 budjetissa sovitut yritysten verotusta keventävät muutokset kirjattiin koskemaan vain osakeyhtiöitä jättäen toiminimet ja henkilöyhtiöt sivuun kannustavasta verokehityksestä. Näin yhteisöveron alentamisen kaltainen kannustin jää saamatta noin puolelta maamme yrittäjistä. Verotuksen keventämisestä saataisiin potkua yritysten investointipäätöksiin ja luotua sitä kautta uusia työpaikkoja.

Arvoisa puhemies! Liikennepuoli sai hieman helpotusta tuskiinsa budjettiriihessä, mutta toisaalta tilanne ei ole vieläkään kummoinen. Ensiksi liikennerahoista leikattiin noin 100 miljoonaa euroa, minkä jälkeen sinne hieman palautettiin rahoja takaisin. Lopputulos on joka tapauksessa miinusmerkkinen. Etenkin mitta- ja massauudistuksen voimaan tultua tiestö kaipaa kipeästi rahaa, ja tästä erityisenä esimerkkinä surkeassa kunnossa oleva alempiasteinen tieverkkomme. Tiestön kuntoa olisi pitänyt alkaa arvioimaan ja kunnostamaan jo ennen kuin mitta- ja massa-asetus tuli voimaan.

Anu Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin totean, että en mene nyt tämän ensi vuoden budjetin yksityiskohtiin tässä puheenvuorossa vaan sitten, kun niitä pääluokkia tarkemmin käsitellään. Haluan tässä ottaa esille itse asiassa sen, että yhden vuoden budjettiratkaisulla ei kyllä muuteta Suomen suuntaa vaan meidän pitää katsoa huomattavasti pidemmälle aikavälille ja tietysti lyhytaikaisiin toimiin, joilla välittömästi pystyttäisiin vaikuttamaan Suomen nousuun saamiseksi, ja sitten niihin, mitkä luovat perustaa vähän pidemmällä aikavälillä. Ajattelin tässä lyhyessä puheenvuorossani ottaa esille myös Suomen päätöksentekojärjestelmän uudistamisen ja ehkä sen, miten saataisiin omia päätöksiämme tästä talosta myös nopeammin vietyä eteenpäin käytäntöön.

Ensinnäkin Suomen päätöksentekojärjestelmä vaatii todellista uudistamista. Me olemme nähneet useamman vaalikauden ajan mutta myös tälläkin vaalikaudella, että niitä päätöksiä ei tahdo syntyä. Se johtuu varmaan osittain tällä vaalikaudella tästä leveästä hallituspohjasta, mutta ei sekään kyllä ainoa syy tähän asiaan ole. Valtioneuvoston on pystyttävä omaa toimintaansa parantamaan myös rakenteellisesti, että uudistuksia syntyisi, mutta sitten vielä ehkä tärkeämpi asia olisi se, että me ottaisimme laajemmin käyttöön myös kokeiluja ja tekisimme Suomesta tällaisen laajemmin sanottuna kokeilevan yhteiskunnan ja sitä kautta testaisimme ajatuksia ja ideoita myös tuolla käytännössä määräaikaisilla ja alueellisilla kokeiluilla. Osa voi olla pilotteja, joita kyllä käytetään, mutta voisi olla sitten myöskin toisenlaisia kokeiluja, ja saisimme ehkä niistä tietoa erityisesti sellaisista asioista, jotka ovat kiistanalaisia.

Otan esille tässä nyt yhden, jonka puheenjohtajamme Juha Sipilä esitti jo alkusyksystä, eli tämän perustulokokeilun. Siitä on itse asiassa pari viikkoa sitten esitetty jonkinlainen malli, miten sitä kokeilua voitaisiin järjestää, ja pitäisin hyvänä, että tuleva hallitus pystyisi lähtemään näitten kokeilujen osalta liikkeelle. Ajattelen sillä tavalla, että kokeiluja voisi syntyä aika monenkin hallinnonalan osalta ja osa voisi olla tämmöisiä hallituksen liikkeelle laittamia. Mutta sitten meidän pitäisi pystyä toimimaan myös alhaalta ylöspäin lähteviä kokeiluja tukien, aivan paikallisia ja alueellisia kokeiluja eteenpäin vieden, ja saamaan sitä kautta hyvää käytäntöä levitettyä paikasta toiseen.

Tämän kokeiluidean takana on ajatus siitä, että me olemme niin vaikeassa tilanteessa, että me tarvitsemme tuoretta otetta ja uudenlaisia toimintatapoja. Olen huomannut, kun tässä talossa olen aika pitkään ollut, että helpolla sanotaan, että ei näin voi tehdä tai se maksaa liian paljon. Me tarvitsemme uudenlaista ajattelua tässä kohtaa.

Mitä hyötyä tällaisista kokeiluista sitten olisi? No, niistä olisi tietysti se hyöty, että jos osoittautuisi jo kokeilun aikana, että se ei toimi, niin se voitaisiin keskeyttää, mutta hyvät kokeilut voitaisiin myös laittaa käytäntöön. Suomessa on tehty muutamia mittavia kokeiluja, ja ne on otettu käyttöönkin. Esimerkiksi kotitalousvähennys lähti aikanaan liikkeelle kokeilutoiminnan kautta. Toimeentulotuen Kelalle siirtoa kokeiltiin jo 90-luvulla aika laajastikin, ja nyt toivottavasti ensi tammikuussa saamme vihdoin vielä tänne lakiesityksen, jolla se viedään eteenpäin.

Mitä tavoitteita voisi olla? No, edistää tietysti työllisyyttä ja yrittäjyyttä. Esimerkiksi ansiosidonnaisen päivärahan muutos määräaikaiseksi starttirahaksi yrittäjäksi ryhtyvälle voisi olla kokeilemisen arvoinen. No, rakentaa siltaa sosiaaliturvan ja työssäkäynnin välille, siinä voisi olla tämä perustulokokeilu. Helpottaa normien ja byrokratian purkamista, esimerkiksi ottaa kaavakokeiluja käyttöön, vaikka haja-asutusalueella niin sanotun kevennetyn kyläkaavan, jolla mahdollistettaisiin, että pystyttäisiin rakentamaan väljemmin sinne haja-asutusalueelle. Tai syventää julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta. Monenlaisia tavoitteita voitaisiin toteuttaa.

Itse ajattelen sillä tavalla, että olisi hyvä, että myös muut puolueet ottaisivat tästä pallon ja lähdettäisiin yhdessä ideoimaan tämän talven aikana sellaisia asioita, jotka olisivat käytännössä eteenpäin vietävissä. Eli en ole niin sanotusti haastamassa muita puolueita vaan kysymässä ja toivomassa, että kokeiluideologia voisi levitä tässä maassa eteenpäin. Itse asiassa tulevaisuusvaliokunnalla on aika hyvä raporttikin tästä reilun vuoden takaa, miten kokeiluja voisi toteuttaa.

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa puhemies! Tänään on kuultu hyvää keskustelua tässä salissa, ja kaikki ovat todenneet sen, että tilanne on tiukka ja tulee jatkumaan samanlaisena seuraavina vuosina. Täytyy todeta, että harmittaa se, että tässä vaiheessa vaalikautta emme ole pystyneet viemään näitä tärkeitä rakennepoliittisia asioita eteenpäin sillä vauhdilla kuin alun perin kuvittelimme. Tärkeää on kuitenkin ymmärtää tämä kestävyysvajeen paikkaamisen tarve ja se, että nyt me joudumme tekemään tiukkoja päätöksiä, vaikka emme niin haluaisikaan välttämättä tehdä. Nythän on hyvä tilanne sikäli, että lähes kaikki edustajat kaikista puolueista ovat olleet samoilla linjoilla, ja siinä mielessä ensi vaalien jälkeen meillä varmaankin tulee auvoisat ajat, koska kaikki ovat ymmärtäneet tilanteen ja haluavat pelkästään hyvää.

Arvoisa puhemies! Hyvää on sanottava myös joistakin asioista koulutuksen saralla. Tarkemmin niistä sitten OKM:n asioiden kohdalla huomenna tai keskiviikkona, mutta hyvää on siis se, että lastentarhanopettajien koulutusta lisätään, samoin sosiaalityöntekijöiden koulutusta. Se on seuraavien vuosien kannalta erittäin merkittävä asia. Ikävää on koulutuksen puolella tietenkin se, että joudumme tekemään toiselle asteelle lisää kipeitä leikkauksia. On suotavaa, että seuraavalla hallituksella, kuten sivistysvaliokunta edellyttää, on raportointivelvollisuus siitä, kuinka nämä leikkaukset tulevat meidän nuorisoamme kohtelemaan.

Hyvää oli myös tänään kuulla valtiovarainministeri Rinteen lupaus siitä, että turvakotien rahoitus varmasti tullaan pitämään sillä tasolla, minkä se tulee tulevaisuudessa tarvitsemaan.

Ilolla kuuntelin edellisen edustajan toivomusta siitä, että muut lähtisivät näihin kokeiluihin mukaan. Olen varma, että meillä kaikilla täytyy olla mahdollisuus kaikenlaisen uuden toimintatavan harkintaan seuraavina vuosina. Olemme siinä tilanteessa, että emme voi yksiselitteisesti sanoa millekään ei, vaan on otettava todellakin yhteistyössä lusikat kauniisiin käsiimme ja mietittävä, kuinka sitä soppaa saataisiin paremmin jaetuksi.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Valtion budjetti leikkauksineen ja lisäyksineen vaikuttaa olennaisesti ihan tavallisen kansalaisen elämään. Lässähtänyt sixpack-hallitus on unohtanut Suomen kansan ja sen ahdingon. Hallitus syytää rahaa Eurooppaan ja muihin maihin, mutta omistaan se ei juuri pidä huolta. En haluaisi räksyttää tässä, mutta pakko sanoa nämä muutamat asiat suoraan. Leipäjonoja riittää joka kaupungissa, ja mitä olen seurannut monena vuonna, niin leipäjonot sen kuin kasvavat. Hursti sanoi, että opiskelijoiden ja eläkeläisten määrä leipäjonoissa on kasvanut oleellisesti. Se on hälyttävää.

Täällä on ollut erittäin suuri yhteisymmärrys ja symbioosi, mitä tulee mikroyrittäjiin ja heidän tilanteensa parantamiseen, mutta suoraan sanottuna en löydä kyllä mitään, mitä heidän hyväkseen olisi tehty viimeisen 3,5 vuoden aikana, ja hehän ovat nyt sitten meidän toivomme, jos työpaikkoja ajatellaan.

Vaikuttaa siltä, että valtioneuvostossa keskitytään liikaa riitelyyn, irtiottoihin ja lähestyviin vaaleihin, ja kaiken tämän sekoilun kustantaa Suomen kansa. Kovasti toitotetut rakenneuudistukset, joiden avulla Stubbin johtaman hallituksen piti siivittää maamme nousuun, ovat jääneet torsoiksi. Säästöjä tarvitaan, kun politiikka ei pelaa. Verotus ja kotimaisen tuotannon sekä viennin edistäminen ovat esimerkkejä hallituksen räikeistä epäonnistumisista. Nyt laitetaan kansa maksamaan päättäjien virheistä ja saamattomuudesta.

Kuntien kyky tuottaa palveluita heijastuu kansalaisten arkeen. Kun kunnilta leikataan, näkyvät säästöt väistämättä niiden kyvyssä hoitaa jopa lakisääteisiä tehtäviä. 188 miljoonan euron vähennys kuntien valtionosuuksissa on rankka toimenpide, kun otetaan huomioon vallitseva taloustilanne ja kuntien toimintaan jo pidemmän aikaa kohdistuneet säästötoimet. Samanaikaisesti lappaamme rahaa Kreikkaan, kun heikennämme suomalaisten palveluja. Näin sen ei pitäisi mennä.

Maaseudun nykytilanne on hälyttävä esimerkki hallituksen kohtuuttoman leikkauspolitiikan tuloksista. Palvelut keskitetään surutta kasvukeskuksiin. Ihmiset ajetaan kasvukeskuksiin työn ja palveluiden perässä. Myös maatalouden laskenut kannattavuus on huolenaihe, kun ajatellaan maaseudun tulevaisuutta, eikä tämä talousarvio ratko maatalouteen liittyviä ongelmia toivotulla tavalla. Kouluverkoston karsiminen iskee tuntuvimmin juuri maaseudulle. Me perussuomalaiset suhtaudumme kuitenkin kriittisesti koulutukseen kohdistuviin leikkauksiin, koska näemme laadukkaan ja tasa-arvoisen koulutusjärjestelmän avaimena tulevaisuuden taloudelliseen menestykseen.

Hallitus on aliarvioinut kulttuurin ja liikunnan yhteiskunnalliset vaikutukset ja melko pienten säästötavoitteiden johdosta karsinut ihmisille kovin tärkeistä palveluista. Esimerkiksi liikkumattomuudesta koituu julkiselle terveydenhoidolle miljardiluokan lasku. Tämä tulisi pitää mielessä, kun aiotaan leikata liikunnan saralta. Sairauksien ennaltaehkäisy tulee paljon halvemmaksi kuin sairauksien hoito, inhimillisestä puolesta puhumattakaan näiden asioiden kyseessä ollessa.

Arvoisa puhemies! Hallituksen kyvyttömyys hoitaa talouspolitiikkaa on keskeinen syy, miksi maamme asiat ovat nyt huonossa hapessa. Myös sen kasvuhakuiset panostukset yrittäjyyden edistämiseksi ja innovaatioiden synnyttämiseksi ovat epäonnistuneet. Yritystukijärjestelmän kautta tuet eivät kanavoidu optimaalisiin kohteisiin, toisin sanoen pk-sektorille, jossa suurin kasvupotentiaali piilee. Jos miettii tuoretta talousarvioesitystä verrattuna tämän hallituksen aiempien vuosien budjetteihin, voidaan todeta, ettei taaskaan ole pahemmin päästy eteenpäin. Kun nykytilanne on lähes kaikilla hallinnon aloilla enemmän tai vähemmän tuskainen, luulisi, että jotain konkreettista nyt tarttis tehdä ja pian. Suomi tarvitsee uudistusta, ja tätä uudistusta ei valitettavasti olla saavuttamassa ilman uusia vaaleja. Hallituspuolueiden, nykyisten ja entisten, tulisi miettiä talouspolitiikan linjattomuuden seurauksia maallemme. Maksamme vielä pitkään yhdestä hukatusta vaalikaudesta.

Arvoisa puhemies! Lopuksi, kannatan edustaja Lindströmin esittämää epäluottamuslausetta hallitukselle.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Puhuin vuosi sitten valtion talousarvion yleiskeskustelussa maailmantalouden alakulosta ja euroalueen ongelmista. Ei ole kyllä tälläkään hetkellä mitään positiivista näkymissä. Edelleen nämä ongelmat kurittavat Suomen taloutta.

Sen verran täytyy palata menneeseenkin aikaan, että jos olisi tämä kestävyysvajeen parantamisen linjaus otettu jo edellisellä kaudella, niin meillä olisi todella helpompi toimia nyt. Mutta kun ei ole tehty sitä, niin kaikki kaatui nyt sitten tämän hallituksen tehtäväksi. Täytyy todeta, että sote-uudistus, kuntarakenneuudistus, valtion-osuusuudistus — kaikki isoja ja kestävyysvajeeseen vaikuttavia asioita — jäivät tämän hallituksen tehtäväksi. Sitten ennen kaikkea tämä ministeriruletti on merkittävästi vaikuttanut myös tähän hallituksen toimintaan. On kyllä todettava, että tämä ministeriruletti ei ole ollut hyvä asia, mutta nämä uudistukset kumminkin on saatu vietyä eteenpäin, mihinkä ei edellisellä kaudella pystytty.

Venäjän ja Ukrainan kriisin kärjistyessä olemme Venäjä-pakotteiden vuoksi joutuneet yhä hankalampaan taloustilanteeseen. Venäjä-pakotteet vaikuttavat merkittävästi Suomen talouteen, etenkin elintarviketeollisuuden osalta. Sen takia oma pesä täytyy pitää puhtaana ja tässäkin taloustilanteessa pitää katsoa tulevaisuuteen.

Porukalla täytyy täällä eduskunnassa tehdä järkeviä päätöksiä, ja onneksi olemme siihen pystyneet. Tästä esimerkkinä olkoot vaikka Fennovoima-ydinvoimalaperiaatepäätös, että olemme pystyneet energiassa kasvattamaan omavaraisuusosuuttamme, ja edellä mainitut sote-, kuntarakenne- ja valtionosuusuudistus.

Arvoisa puhemies! Hyvinvointimme perusta on julkinen sektori ja vastine verovaroillemme jatkossakin. Julkisen sektorin suuntaan kivien heittäjiäkin on näkynyt, minkä toiminnan kyllä tuomitsen. Kuntatyöntekijöitä on suotta syyllistää maan taloudesta. Julkisen sektorin toimivuus mitataan arjen kokemuksilla. On selvä, että palvelujen turvaaminen edellyttää käytänteiden rohkeaa uudistamista ja myös yhteistyötä yksityisen sektorin suuntaan. On toki ymmärrettävää, että myös rajoja raivaamalla ja rakenteita uudistamalla myös julkinen sektori sujuvoituu tehokkaimmin.

Arvoisa puhemies! On tärkeää muuttaa Suomen suuntaa niin, että syntyy taloudellista kasvua, ihmisille uutta työtä. Näissä toimissa valtio voi toimia hyvinvoinnin takaajana. Yrittäjähenkisemmän valtion on omalla toiminnallaan edistettävä tulevaisuusinvestointeja. Veroina kerättyjen varojen maasta ulos liputtamista tulee suitsia ja edistää rahan kiertoa kotimaassa. Tämä vahvistaa hyvinvointivaltion kivijalkaa ja mahdollisuuksia työllisyyttä edistäviin investointeihin ja kaupankäyntiä elvyttäviin julkisiin hankintoihin. Valtiolla pitää olla riskien maksumiestä aktiivisempi rooli kansantaloudessa.

Valtion toimet teollisuuden tukemisessa ovat olleet ensiarvoisen tärkeitä. STX:n Turun telakan uudet omistajajärjestelyt olivat hallitukselta erinomainen suoritus. Myös Talvivaaran konkurssipesän rahoittaminen valtion kukkarosta on tuonut yhtiölle ja sen henkilökunnalle uutta toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Tässä kohtaa haluan kiittää hallituskumppaneita, ministereitä ja kansanedustajia, jotka ovat suhtautuneet järkevällä tavalla Talvivaaran sekä kainuulaisten työpaikkojen pelastamiseen. Talvivaaran kohdalla erityisen tärkeää on yhteiskunnan panostus ympäristönsuojeluun ja niihin toimiin, joilla kaivostoimintaa Talvivaarassa voitaisiin jatkaa kestävällä tavalla.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta te-ki useita määrärahojen lisäyksiä talousarvioesitykseen, ja haluan näistä mainita muutamia. Ensinnäkin on vt 22:n kohta, mikä on meille Oulun vaalipiirin kansalaisille erittäin tärkeä, että vt 22 Oulun päästä päästiin aloittamaan, ja se täytyy nyt sitten 2016 budjettiin turvata. Päinvastoin sitten Kontiomäki—Ylivieska-rautatieradan kehittämisestä olen todella pettynyt, että se vietiin tästä. Toivon, että siihen voidaan myös vuonna 2016 palata tai sitten tulevissa lisätalousarvioissa tässäkin kevään korvalla. Sen sijaan Ylivieskan kohtauslaitteen parantamiseen varattiin 1,5 miljoonaa euroa, sitä pidän erittäin myönteisenä, ja 400 miljoonaa vesihuoltotöihin ja sitten saman verran harmaavesien osalta kolmen M:n piiristä. Kemeran myöntövaltuus 10 miljoonaa on erittäin hyvä metsäteollisuudelle. — Kiitos.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Tämän vaalikauden kokoomusvetoisilla hallituksilla on ollut kauniita talouspoliittisia tavoitteita: työllisyysasteen nosto 72 prosenttiin, työttömyyden alentaminen 5 prosenttiin, valtion velkaantumisen taittaminen laskuun sekä kolmen A:n luottoluokituksen säilyttäminen. Yksikään näistä hallituksen itselleen asettamista tavoitteista ei tule toteutumaan.

Myös lukuisat muut hallitusohjelmaan tehdyt kirjaukset ovat jääneet toteuttamatta, tai niiden toteutukseen ei varata tarpeeksi rahaa, hyvänä esimerkkinä vaikkapa turvakotien rahoituksen siirtäminen valtiolle. Hieno uudistus, joka jää tehottomaksi, sillä siihen ei ole varattu riittäviä varoja budjetista. (Matti Saarinen: Tullaan varaamaan!) Ensi vuodelle varatulla rahoituksella turvakotien toimintaa ei rahoiteta, sillä ei edes ylläpidetä nykyistä verkostoa, ja tämä on käytännön toimijoiden mielipide, joka perustuu siihen, että he tietävät, mistä he puhuvat. Tästä turvakotien rahoituksesta on keskusteltu tänä syksynä jo useaan otteeseen. Valtiovarainministeri Rinne vastasi tänään debattiosuudessa, että turvakotien tekemä työ on niin tärkeää, että rahoitus on jollakin tavalla turvattava. Tämän lupauksen lunastamista tulemme haukkana vahtimaan.

Arvoisa puhemies! Liian monet tämän hallituksen esitykset käsitellään liiallisella kiireellä. Hallitus on tuonut suurimman osan vaalikauden esityksistään täysistuntosaliin ja valiokuntiin viime tingassa, ja nyt ne käsitellään kiireellä valiokunnissa, jotta ne saadaan vietyä läpi tällä vaalikaudella. Tällainen toiminta ei lisää kansalaisten luottamusta päättäjiin ja demokraattiseen järjestelmäämme.

Arvoisa puhemies! Suomen taloudellinen tilanne on huolestuttava. Suomen Pankin mukaan kuluvasta vuodesta on tulossa jo kolmas peräkkäinen taantumavuosi. Talous ei tuoreen ennusteen mukaan kasva ensi vuonnakaan. Marraskuussa Euroopan komissio antoi myös arvionsa Suomen taloudesta, eikä sekään ollut mairitteleva. Tänä vuonna Suomen talous supistuu 0,4 prosenttia, ensi vuonna kasvua ennustetaan 0,6 prosenttia. Vain Kyproksen taloudella menee komission lukujen mukaan huonommin. Julkisen velan osuus kasvaa ensi vuonna yli 60 prosenttiin bkt:stä, ja velka sen kuin jatkaa kasvuaan myös vuonna 2016.

Stubbin hallitus jatkaa ensi vuoden budjetissaan suomalaisia pienituloisia kurjistavaa talouspolitiikkaansa. Ensi vuoden budjetissa kohdistetaan sekä suoraan että välillisesti lukuisia toimia nimenomaan pienituloisten talouteen ja ostovoimaan. Lapsiperheiltä ja eläkeläisiltä leikataan, ja samaan aikaan elintärkeitä kulutusveroja nostetaan. Yhä useammalla suomalaisella elämä menee tukalammaksi, ja leipäjonot pitenevät.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset on johtavana ja vastuullisena oppositiopuolueena tarjonnut tämän kauden jokaiseen budjettiin oman, paremman vaihtoehtonsa yhteistyön hengessä. Perussuomalaiset ovatkin alusta asti suhtautuneet niiden tekoon suurella vakavuudella. Kuten edustaja Lindström puheenvuorossaan jo totesi, Ekonomiska Samfundetin järjestämässä tilaisuudessa sekä Etlan johtaja Vesa Vihriälä että PT:n johtaja Seija Ilmakunnas pitivät perussuomalaisten vaihtoehtobudjettia selvästi perusteellisimmin valmisteltuna. He kehottivatkin muita oppositiopuolueita suhtautumaan varjobudjettien tekoon samalla vakavuudella. Onkin helppo yhtyä heidän toiveeseensa siitä, että varjobudjetit saisivat myös mediassa nykyistä enemmän näkyvyyttä.

Arvoisa puhemies! Väestömme ikääntyy, ja vanhustenhoito nousee yhä merkittävämpään osaan. Viime viikolla keskustelimme täällä vanhuspalvelulain muutoksesta, jonka myötä laitoshoitoa vähennetään. Samalla riittäviä panostuksia kotihoitoon tai omaishoitoon ei kuitenkaan tehdä. Myöskään kunnissa eivät taloudelliset tai henkilöstöresurssit riitä takaamaan, että voisimme tuottaa uusia, velvoitteiden mukaisia palveluita muun muassa avohuollon puolella. Talousarviota täydentävässä esityksessä omaishoitajien terveystarkastuksiin varattiin vajaa 5 miljoonaa euroa lisärahaa. Se on hieno alku, kiitos siitä, mutta edelleen täysin riittämätön satsaus, jos vertailemme sitä, paljonko yksi kotona hoidettu omaishoitotapaus säästää yhteiskunnalle. Se on nimittäin jopa 30 000—50 000 euroa vuodessa.

Arvoisa puhemies! Totta kai myönnämme kaikki, että ensi vuoden budjetin rakentaminen on haastavaa tässä taloustilanteessa. Tapasin viikonloppuna Lahdessa markkinoilla paljon ihmisiä, ja heillä kaikilla oli sama viesti: Hoidetaan nyt ensin nämä kotimaan asiat, ja pelastetaan se muu maailma vasta sen jälkeen. Meillä kaikilla kun omissa kotinurkissa riittää ihan tarpeeksi korjattavaa.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Lindströmin epäluottamuslausetta.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Ryhmäpuheenvuorojen jälkeisessä debatissa muistuteltiin monesta suusta, että Suomella ei ole varaa vastakkainasetteluihin täällä eduskunnassakaan. Silti sitä harrastettiin varsin hanakasti. Mutta olen kyllä samaa mieltä: nyt jos koskaan tarvitaan yhteen hiileen puhaltamista ja tosiasioiden tunnustamista. Suomi vajoaa ja ajelehtii edelleen. Talous supistuu pian neljättä vuotta, ja työttömyys sekä velkaantuminen vain pahenevat entisestään. Jos hallitus yhtään välittää Suomesta, se ryhtyy töihin ja edes yrittää kääntää surkean tilanteemme paremmaksi, ja koko eduskunnan on oltava mukana tässä työssä.

Keskusta haluaa laajan yhteiskuntasopimuksen, jonka avulla voidaan päästä eteenpäin uudistuksissa, jotka nyt ovat junnanneet paikoillaan. Kun maassa on jo noin 400 000 työtöntä eri laskutavoilla laskien, kaikkein kiireisintä on tietenkin luoda edellytyksiä työpaikkojen lisäämiseksi. Keskusta esittää pienten ja keskisuurten yritysten kannusteiden lisäämistä investointeihin ja työllistämiseen. Me haluamme vähentää yrittämistä ja työntekoa hankaloittavaa byrokratiaa, ja me haluamme parantaa työllistävän kotimaisen energian kilpailukykyä. Esitämme 5 prosentin yrittäjävähennystä ja tukea ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen.

Puheenjohtajamme Juha Sipilä on jo pari vuotta sitten ehdottanut kasvurahastoa, jossa valtion omaisuutta muutetaan muotoon, joka luo uusia työpaikkoja. Tämä ei oikein ole ottanut tuulta tähän saakka. Kuitenkin nyt EU-komissio on valmistellut vastaavaa järjestelyä, tietenkin suuremmassa mitassa, mutta kuitenkin. On hauskaa katsoa, miten hallituksessa nyt tähän kasvurahastoasiaan suhtaudutaan, kelpaako idea nyt myös Suomeen.

Olemme tehneet noin 30 laki- ja toimenpide-aloitetta viime kesänä ja nyt syksyllä yritysten ja kansalaisten elämää halvaannuttavan byrokra-tian vähentämiseksi. Tästä olemme saaneet runsaasti palautetta ja ideoita tähän kansalaisilta.

Arvoisa puhemies! Valtion taloutta on sopeutettu siirtämällä vastuuta kuntien hoidettavaksi. Kuntien valtionosuuksista on leikattu jo 1,5 miljardia euroa, ja sehän tietenkin näkyy peruspalveluiden rapautumisena. Vaikka valtiovalta on viime kädessä vastuussa siitä, että perustuslakiin kirjatut sosiaaliset ja sivistykselliset perusoikeudet toteutuvat, valtio ei mielestäni nyt kanna tässä kyllä vastuutaan. Kaikkein kipeimmin kuntapalveluita tarvitsevat ryhmät, kuten vanhukset, lastensuojelun tukea tarvitsevat lapset, nuoret ja perheet, mielenterveyden ongelmista kärsivät ja sairaat, on kyllä nyt pantu hallituksen epäonnistuneen talouspolitiikan maksumiehiksi. Vaikutukset näkyvät kunnallisveron korotuksena, palvelujen rajuna karsimisena ja henkilöstön, esimerkiksi opettajien, lomautuksina ja irtisanomisina. Kuntien tulevaisuudennäkymät heikkenevät entisestään, ja hallitus on lisäämässä kunnille uusia tehtäviä eikä suinkaan lupaustensa mukaisesti vähentämässä niitä.

Nyt ollaan tässä eriarvoistumiskierteessä jo niin pitkällä, että osa kansalaisista on jäämässä lähes heitteille. Ei ole monta päivää, kun tässä salissa keskusteltiin ihmisoikeusselonteosta. Kyllä hallituksen pitäisi nyt ymmärtää, että perus- ja ihmisoikeudet eivät ihan oikeasti toteudu läheskään kaikkien kohdalla sivistysvaltio Suomessa. Keskusta haluaa muutosta tähän, ja me haluamme vahvistaa pienituloisten kansalaisten perusturvaa.

Arvoisa puhemies! Biotaloudella on mittaamattomasti mahdollisuuksia. Esimerkkeinä tästä ovat biopohjaiset kuluttajatuotteet, biomuovit, komposiitit, tekstiilikuidut ja niin edelleen. Puuta hyödynnetään rakennetussa ympäristössä, uusiutuvaa energiaa asumisessa, liikkumisessa ja teollisuudessa. Bioteknisesti voidaan tuottaa lääkkeitä ja paljon paljon muuta. Äänekoskelle rakennettava biotuotetehdas luo erinomaisen ympäristön myös monille pk-yrityksille uusien tuotteiden kehittämiseen. Nyt tarvittaisiin kipeästi valtion julkista tukea yritysten tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan, mutta juuri siitä Kataisen ja Stubbin hallitukset ovat kuitenkin lyhytnäköisesti leikanneet.

Globaali kysyntä kehittyy nopeasti, ja meidän on mentävä kasvaville markkinoille välittömästi. Suomessa on katsottava eteenpäin, tunnistettava markkinamahdollisuudet ja osattava valita osaamiskärkemme. Tällä vauhdilla me emme saavuta tavoittelemaamme biotalouden edelläkävijäasemaa, vaan meidän on luotava rohkeasti uusia toimintamalleja. Monissa maissa on jo laadittu strategioita biotalouden hyödyntämiseksi, ja myös suuri joukko globaalisti toimivia yrityksiä toimii varsin aktiivisesti. Raaka-aineistamme on puristettava lisää euroja, ja se onnistuu korkeammalla jalostusarvolla. Meidän on tästä biotalousstrategiastamme tehtävä ennen kaikkea riittävän konkreettinen. Siinä meillä on paljon mahdollisuuksia.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! "Hallituksen budjettiesitys on rakennettu tyhjän päälle." Näin aloitti keskustapuolueen ryhmäpuheenjohtaja, edustaja Kalli tänään ryhmäpuheenvuoron. Tässä ei ollut oikein paljon konsensushenkeä, jota täällä on peräänkuulutettu. Tämä haiskahti vähän vastakkainasettelulle.

Hyvät ystävät, Suomi on vientiriippuvainen, pieni kansantalous. Maailmantaloudessa meillä on lähinnä sellainen alihankkijan rooli, ja siksi Suomessa suhdannetilanteet voivat vaihdella varsin nopeasti. Viitaten vielä tähän edustaja Kallin räväkkään puheenvuoroon, niin osoituksena siitä, mitenkä Suomessa todella voi käydä, viittaan aikaan 2007, jolloinka keskustajohtoinen hallitus pääsi aloittamaan hallitustaipaleen. Tuolloin valtiontalous oli noin 3—4 miljardia ylijäämäinen. He saivat siis hyvän perinnön lähtökohtaisesti. Mutta ulkoisista syistä pääasiassa johtuen muutamaa vuotta myöhemmin tuo reilu, miljardien ylijäämä oli vaipunut noin 10 miljardin alijäämän tasoon. Pahimmillaan siis valtio lainasi kymmenkunta miljardia vuodessa.

En syytä tästä silloista hallitusta, vaan käytän tätä esimerkkinä siitä, miten herkkä tämä pieni kansantaloutemme on tässä globaalisessa maailmantaloudessa. Näin voi käydä. Ja kuka siis tietää, millekä jalustalle tämä ensi vuoden budjetti onkaan rakennettu, koska se ennustaminen on tunnetusti niin kovin vaikeata. Tosiasia on nyt kuitenkin, että tuosta 10 miljardin euron velkaantumisvauhdista on pystytty vauhtia hiljentämään yli puolet. Hallitus arvioi, että ensi vuonna velkaa on pakostakin otettava, mutta kuitenkin alle 5 miljardia.

Herra puhemies! Iso kuva taloustilanteesta on suht samanlainen niin oppositiolla kuin hallituspuolueillakin. Se näkyy esimerkiksi suhtautumisessa velanottoon: muutaman sadan miljoonan sisällä on kaikkien vastuullisten ryhmien näkemys velanoton tarpeesta, jolloinka tässä mielessä meillä on yhteinen näkemys.

Hallituksen budjettiehdotus tavoittelee kasvua ja työllisyyttä. Tällöin huomio kiinnittyy erityisesti koulutukseen, tutkimukseen, asuntorakentamiseen sekä liikenneinvestointeihin, ja näinhän hallitus on tehnytkin. Tämä on kaikki peilattava tietysti tätä taloudellista ahdinkoa vasten.

Sitten hallitus esittää määrärahoja muun muassa Länsimetron jatkamiselle sekä elintärkeälle Pisara-ratahankkeelle, jota täällä on joiltakin suunnilta vähän arvosteltu ja kivitetty. Eurooppa-tasoinen liikenneverkko ja sen osa Turusta Pietariin olisi nyt mahdollista myöskin saada rakenteille, ja siihen olisi mahdollisuus saada huomattavasti Euroopan unionin rahoitusavustuksia. Silloin meidän pitäisi lähteä ponnistelemaan Helsinki—Turku-yhteyden nopeuttamiseksi. Niin sanottu tunnin rata tulisi käynnistää. Nyt olisi aika sille monessa muussakin mielessä — työllisyyttä, kasvua, EU-tukia ja niin edelleen.

Paljon lyhyemmällä aikataululla voitaisiin myöskin läntisen Uudenmaan ahdinkoa parantaa sillä tavalla, että työllisyys- ja elinkeinopoliittisin perustein käynnistettäisiin jo valmiiksi suunniteltu Hanko—Hyvinkää-radan sähköistystyö. Uskon, että siinä päästään eteenpäin.

Herra puhemies! Mietinnössä on ponsi, joka koskee sitä, että ulkomaalaiset rahapeliyhtiöt markkinoivat tuotteitaan Suomessa: eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimiin tämän laittoman toiminnan estämiseksi.

Sitten aivan lopuksi lyhyt kannanotto harmaaseen talouteen. Meillä on aika vähän puhuttu aktiivisen katumisen mahdollisuudesta, mutta asiantuntijat sanovat, että valtio voisi välttyä täysin velanotolta, jos kruunu saisi verotettavaksi sen, mikä kruunulle kuuluu. Tällainen aktiivinen katuminen ulkomailla olevien pääomien palauttamiseksi Suomeen on monissa maissa käytössä, ja sillä on huomattavan positiivisia vaikutuksia. Kannatan tätä periaatetta, että ainakin selvitettäisiin, voisiko Suomikin toimia tämmöisen aktiivisen katumisen suuntaan.

Martti Mölsä /ps:

Arvoisa puhemies! Kuten hyvin tiedämme, tämä hallitus on kiristänyt verotusta lähes 5 miljardilla eurolla, kun mukaan lasketaan myös kuntien verot ja sosiaalivakuutusmaksut. Säästöjäkin on tehty muun muassa leikkaamalla kuntien valtionosuuksia peruspalveluista ja siirtämällä työttömyyskorvausten maksuja kunnille, joille on tarjottu keskeneräisiä uudistuksia toinen toisensa perään. Vuosille 2012—2017 kohdistuneiden leikkausten johdosta kunnilta jää saamatta peruspalvelujen valtionosuuksia 6,9 miljardia euroa. Valtiovarainministeriön laskelma sote- ja valtionosuusuudistuksen ja valtionosuusleikkauksien yhteisvaikutuksesta kertoo korutonta kieltään. Kuntien veronkorotuspaineet ovat laskelman mukaan jopa yli 8 prosenttiyksikköä. Korkeimmat kunnallisveroprosentit nousisivat yli 28 prosenttiin. Nyt on kunnat pantu kyykkyyn.

Hallitus hehkuttaa, kuinka se tekee ansiotuloverotukseen inflaatiota vastaavan tarkistuksen tuloveroasteikon kolmeen alimpaan tulorajaan vuonna 2015. Veronmaksajain Keskusliiton mukaan tulo- ja kulutusverojen muutokset huomioiden keskituloisten palkansaajien ostovoima on alenemassa 0,6 prosenttia vuonna 2015. Hallituksen kuntiin kohdistuneet säästötoimet siirtävät verotuksen painopistettä kunnallisveroon, mikä puolestaan vaikuttaa merkittävästi enemmän pieni- ja keskituloisiin kuntalaisiin kuin valtion tuloveroon.

Arvoisa puhemies! Talousarvioesityksessä työmatkakulujen vähennysoikeutta kavennetaan vuonna 2015 siten, että työmatkakustannusten omavastuuosuutta kasvatetaan 750 euroon. Henkilö- ja pakettiautojen vuotuista ajoneuvoveroa korotetaan niin, että korkeampaa veroa kannetaan verovuodesta 2016. Ajoneuvoverokannan keskipäästöisellä autolla vero nousee noin 60 euroa vuodessa. Myös liikenteen polttonesteiden veroa korotetaan. Näin hallitus jälleen rankaisee sitä kansanosaa, jonka on pakko käyttää omaa autoaan työmatkoilla ja tavoittaakseen välttämättömät palvelut. Yhä useammin autoilija joutuu käyttämään matkoihinsa yhä huonommassa kunnossa olevaa tieverkkoa. Varsinkin haja-asutusalueilla alempi tieverkko on paikoin täysin luokattomassa kunnossa.

Liikenne- ja kuntaministeri Risikon johtama työryhmä on laskenut maamme väyläverkoston korjausvelaksi 2,4 miljardia euroa. Työryhmä on todennut, että liikenneverkon korjausvelan kasvun pysäyttäminen vaatii perusväylänpitoon lisärahoitusta 100 miljoonaa euroa vuodessa nykytasoon verrattuna. Ryhmän toimeksiannon mukainen korjausvelan vähentäminen edellyttää edellisen lisäksi lisärahoitusta vähintään 50 miljoonaa euroa vuodessa.

Arvoisa puhemies! Hallituksen olisi kannattanut muistaa, että elinkeinoelämää ja työllistäviä yrityksiä on myös alemman tieverkon varrella. Kasvun kannalta kriittisimmiksi kohteiksi ovat osoittautuneet pk-yritykset. Euroopan unionin yritystoimintaa esittelevän julkaisun mukaan pienissä ja keskisuurissa yrityksissä on jo yli 70 prosenttia kaikista työpaikoista. Uusien työpaikkojen syntymisessä pk-yritykset ovat vielä keskeisemmässä roolissa: jopa 85 prosentin uusista työpaikoista arvioidaan syntyvän juuri pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Mikro- ja pienyrittäjissä ovat siis ne kasvun mahdollisuudet, joilla Suomi saataisiin nousuun.

Mitä tämä hallitus sitten voi enää tehdä ensi kevään vaaleja ajatellen? Sen, että huolehditte omien luottohenkilöidenne valinnoista ministeriöissä tai muissa julkisen sektorin laitoksissa korkeille paikoille, kuten ministeri Viitanen jo teki, sillä seuraava hallitus pääministeri Sipilän johdolla tulee miehittämään nämä paikat taas omilla miehillään. Samoin rahaa jaetaan entiseen tapaan ympäri Eurooppaa. Näin se menee, jos poliittinen media saa ohjata kansakuntaa entiseen tapaan. Vain perussuomalaiset voivat tämän kaiken estää, ja siitä on lähdettävä. (Matti Saarinen: Politiikka pois eduskunnasta!)

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tätä hallituskautta ovat leimanneet uudenlainen parlamentaarisesta, yhteisestä työskentelytavasta lähes luopuminen sekä talouden tiukkana aikana tehdyt poliittiset arvovalinnat, jotka näyttäytyvät suomalaisia kohtaan vahvana keskittymisenä sekä aika kylminä arvovalintoja muun muassa lapsiperheitä kohtaan. Suomalaisen yhteiskunnan epätasa-arvoisuus on kasvanut vakaviin mittoihin. Hyvinvointiyhteiskunta on sitä enää vain osalle väestä.

Tutkijat puhuvat jo massatyöttömyydestä. Työttömyys koskettaa nyt miljoonaa suomalaista joko omakohtaisesti tai perheenjäsenen kautta. Köyhyydessä elää 800 000 suomalaista, joista noin 100 000 kärsii pitkäaikaisesta huono-osaisuudesta. 20 000 suomalaista hakee ruokansa viikoittain leipäjonoista. Kaikkein heikko-osaisimpien elämään kuuluu pitkäaikaistyöttömyyden lisäksi asunnottomuutta ja tietysti heikkoa terveydentilaa. Liian usein myös seuraava sukupolvi jatkaa samalla polulla. Työttömyys on kuitenkin vain ani harvoin ihan vapaaehtoinen valinta.

Arvovalinnoilla on valtava voima. Ensi vuoden budjetti jatkaa hallituspohjan muutoksista huolimatta entisillä pohjilla. Ei voi olla sattumaa, että koulujärjestelmämme ei takaa jokaiselle samoja eväitä tulevaisuuteen. Nyt erityisesti lukio ja ammatillinen koulutus ovat hallituksen tulilinjalla. Arkea on myös se, että toiset pääsevät heti lääkäriin ja toiset joutuvat jonottamaan. Arvot johtavat poliittisiin päätöksiin, joissa alueellinen keskittäminen lyhytnäköisen tehokkuuden varjolla on ottanut valtaa.

Perinteisesti eriarvoisuus on nähty tuloerojen kasvussa, mitä ei nytkään tietysti voi sivuuttaa, mutta nyt eriarvoistuminen on saanut uudenlaisia, vahvempia muotoja. Alueellinen ja sosiaalinen eriarvoisuus kasvavat, kun erityisesti syrjäisemmillä seuduilla eläminen ja yrittäminen esimerkiksi liiallisen byrokratian kautta vaikeutuu. Onneksi byrokratiatalkoisiin olemme ryhtyneet aika lailla yksissä tuumin. Samalla työpaikat ja sosiaali- ja terveyspalvelut ovat kuitenkin siirtymässä matkojen päähän. Sitäkin tärkeämpää olisi, että koko maan kasvun eväät tunnistettaisiin. Sisäisen turvallisuuden suurin uhka on syrjäytyminen erityisesti juuri nuorten ihmisten kohdalla.

Arvoisa puhemies! Kunnat ovat kautta maan todella syvässä talouskriisissä, ja on huolestuttavaa, että valtionosuusleikkausten ohella harkinnanvaraiset kuntien valtionosuudet on kutistettu aika olemattomiin. Tämä asettaa suomalaiset palvelujen saannin suhteen epätasa-arvoiseen asemaan. Ei kuitenkaan voi olla niin, että kuntien rahat eivät riitä samanlaisten palvelujen järjestämiseen. Siksi hallituksen olisi pitänyt pitää siitä lupauksesta kiinni, että se vähentää sen miljardin verran kuntien tehtävätaakkaa.

Myös tutkijat, jotka ovat jopa julkisuuteenkin nykyään jo päässeet siinä asiassa, ovat esittäneet huolensa erityisesti hallituksen kuntiin kohdistuneitten päätösten eriarvoistavasta vaikutuksesta. He ovat puhuneet siitä, kuinka perusarvot ovat nyt murentuneet. Budjettia ei heidänkään mielestään saisi laatia vain talouspoliittisin perustein, sillä perusoikeudet ovat voimassa silloinkin, kun on taloudessa tiukkaa, ja peruspalveluiden saatavuus on varmistettava kaikkialla.

Arvoisa puhemies! Sitten yhteen yksittäisempään asiaan, joka täällä on puhuttanut jo pitkään ja on äärimmäisen tärkeä: tiemäärärahoihin. Hallituksen suhtautuminen niihin on ollut mielestäni hyvin yksipuolista. Nyt menoja lisäävät satsaukset toisivat tulevaisuudessa tuloja muun muassa maaseudun voimavarojen käyttöönoton myötä. On selvää, että alemman tieverkoston kunnossapidon laiminlyönti vain lisää sitä korjausvelkaa, joka nyt on se kaikkien tuntema 2,3 mil-jardia euroa, ja sitä laskua lykätään vain tuleville sukupolville. Yksityistiet ja perusväylänpito ovat koko maan verisuonisto, jota ilman me jätämme hyödyntämättä todella moninaiset mahdollisuudet maan kilpailukyvylle. Hajautettu energiapolitiikka, joka nojaa kotimaisiin uusiutuviin energianlähteisiin, ei vain toteudu, jos ei joka puolella ole asiallista infraa. Energia-alan lisäksi maaseutu vastaa suomalaisen, kotimaisen ruuan, etätyöskentelyn ja matkailun tarpeisiin. Näiden toteutuminen vaatii panostuksia liikenne- ja myös tietoliikenneyhteyksiin, muuten koko maan voimavarat eivät tule koko maan hyväksikäyttöön.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Neljättä vuotta jatkuva taantuma on vaikuttanut Suomen kasvunäkymien heikentymiseen. Pääomakanta metsäteollisuudessa on pienentynyt kuuden vuoden aikana viidenneksen ja sähkö- ja elektroniikkateollisuudessa 15 prosenttia. Yritykset eivät ole investoineet, koska vientiteollisuuden näkymät ovat olleet heikkoja, ja myös kotimainen kysyntä on laimentunut. Odotettavissa on, heijastuuko öljyn hinnan lasku tuontihintoihin, joiden aleneminen näkyisi vaihtotaseen paranemisena.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten vaihtoehtobudjetin keskeinen tavoite on saada julkisen sektorin syömävelan otto kuriin, niin kuin täällä Lindström mainitsi, sekä investoida tulevaan kasvuun. Ottaisimme siis syömävelkaa 500 miljoonaa hallitusta vähemmän. Samalla satsaisimme kerralla kasvua tukeviin investointeihin 750 miljoonaa euroa hallitusta enemmän. Erotus rahoitettaisiin käyttämällä jo päätettyjä valtion omaisuuden myyntituloja. Säästömme kohdistuvat maasta ulos suuntautuviin rahavirtoihin. Energian kotimaisuusasteen nostamisella saadaan vaihtotasetta korjattua miljardeilla ja samalla luotua 50 000 uutta työpaikkaa. Alentaisimme myös energiaverotusta 450 miljoonalla eurolla. Pk-yrityksiä tukisimme nostamalla alvin alarajaa 8 500:sta 20 000 euroon. Myös pkt-yritysten vientitukeen on satsattava. Välilliset työvoimakustannukset rasittavat työnantajia palkan lisäksi sivukuluineen jopa yli 70 prosenttia.

Yliopistojen ja korkeakoulujen tutkimus- ja tuotekehitys on saatava paremmin palvelemaan yrityksiä ja yhteiskuntaa. Tutkimustoiminnan hedelmät on hyödynnettävä ensisijaisesti Suomessa, tästä esimerkkinä bio- ja lääketeollisuus. Kaivannaisteollisuus metsäteollisuuden ja biojalostamojen ohella tulisi ottaa vakavasti. Meidän on keskityttävä tukemaan kehittyviä uusia trendejä: vihreys, tietotekniikan hyödyntäminen ja korkea laatu kaikessa tekemisessä tuo pitkällä aikavälillä tuloksia.

Veropaketissa palauttaisimme muun muassa yhteisöveron 22 prosentin tasolle. Onkin kysyttävä, mitä ovat ne dynaamiset vaikutteet, mitä hallitus lupasi, kun yhteisöveron alennusta tuli, jotka hyödyttävät ennen kaikkea suuryrityksiä lähelle miljardin verran. (Matti Saarinen: Kaikkia yrityksiä!) — Eivät voi vähentää pienet yritykset näin.

Ruokahuollon ja laitosruokailun järjestäminen kotimaisten elintarvikkeiden varaan tuo työtä ja hyvinvointia ja samalla korjaa vaihtotasettamme. Haluammehan, että koko maamme pysyy asuttuna ja elinvoimaisena. Saammeko sote-uudistuksen myötä luottoa myös siihen, että maamme eri osissa lähipalvelut turvataan ja lähipalveluiden täsmällisyys tiedotettaisiin paremmin? Pääseekö terveyskeskuksiin 10—15 kilometrin säteellä, vai onko kaikki kaunista sanahelinää?

Kunnille esitetään 200 miljoonan euron lisäys peruspalveluiden järjestämiseen. Kun laitoshoitoa ollaan purkamassa, vaihtoehtoja pitää löytää tukiasunnoista ja omaishoidon uudelleen tarkastelua tulee pohtia vakavasti. Omaishoidon tulisi olla yksi varteenotettava hoitomuoto, missä arvokasta työtä tekevälle annetaan kunnon palkkio. Samoin lapsiperheiden ja nuorten asemaan ja heidän ongelmiinsa on puututtava ennalta ehkäisevästi. Koteihin saatavaa perhehoitoa tulee lisätä. Kodinomaisia paikkoja huostaanotetuille lapsille on vähintä, mitä niin sanottu hyvinvointivaltio voi tarjota. Painotan edelleen, että huostaanotto on viimeinen keino lastensuojelussa. Myös vammaiset ja mielenterveysasiakkaat pitää nähdä yhdenvertaisina, ja heille on suotava inhimillinen elämä.

Poliisille, Rajavartiolaitokselle, Tullille sekä oikeuslaitokselle harmaan talouden torjuntaan on turvattava riittävät määrärahat.

Arvoisa puhemies! Lopuksi: Ryhmämme puheenjohtaja esitteli budjettimme, ja on toivottu, että joka puolue esittelee budjettivaihtoehtonsa vaalien alla. Silloin äänestäjällä on parempi mahdollisuus tietää, mitä kukin puolue haluaa edistää ja mihin sitoutua. Nopeaa tietä ei ole onneen, tarvitsemme pitkäjänteistä ja tulevaisuuteen tähtäävää yhteistyötä, yhteishenkeä. Kaikesta huolimatta kannatan edustaja Lindströmin tekemää epäluottamuslausetta.

Hanna Mäntylä /ps:

Arvoisa puhemies! Valtion taloudellinen tilanne on huolestuttava. Kipeitä leikkauksia on tehtävä. Talous ei tasapainotu kuitenkaan kurjistamalla pieni- ja keskituloisten asemaa, kuten nyt on toistuvasti tehty. Sen sijaan olisi tarvittu rohkeita rakenteellisia uudistuksia ja kykyä katsoa eteenpäin. Kun talous sakkaa, on käsittämätöntä, että tehdään päätöksiä, joilla se saadaan sakkaamaan entistä pahemmin. On luotu oravanpyörä, josta ei niin vain ulospääsyä ole. Seuraava hallitus joutuu tekemään koviakin korjausliikkeitä tämän hallituksen päätösten vuoksi.

Työttömyysluvut ovat karmaisevia. Jatkuvat yt-neuvottelut ja irtisanomiset ovat arkipäivää. Moni pk-yrittäjä on joutunut laittamaan lapun luukulle tai vakavasti harkitsemaan sen tekemistä. Moni on siirtänyt tai siirtämässä toimintaansa Suomen rajojen ulkopuolelle. Ne onnekkaat, joilla on vielä töitä, eivät tahdo enää pärjätä yhdellä työllä. Moni tekeekin kahta tai jopa kolmea työtä, jos niitä on löytänyt. Sen sijaan yli 400 000 ihmistä on täysin ilman työtä tällä hetkellä.

Vakavat taloudelliset vaikeudet ovat arkipäivää. Maksuhäiriöisten määrä on kasvanut huomattavasti, samoin kuin tarve velkaneuvonnalle. Esimerkiksi Takuu-Säätiön palveluihin on tietojeni mukaan jopa kahdeksan kuukauden jonotusaika. Se on niin pitkä aika, että moni menettää jo siinä ajassa luottotietonsa. Seuraava vaihe on, että omaisuutta aletaan ulosmitata. Nämä ovat realiteetteja, joiden kanssa yhä useampi aivan tavallinen työssä käyväkin painii.

Hallituksen esitysten ja päätösten valmistelu ja vaikutusarvioinnit ovat usein puutteellisia. Niistä uupuvat todelliset kustannusvaikutukset ja muut toimenpiteiden kokonaisarvioinnit suhteessa muihin esityksiin tai lakeihin, saati esimerkiksi sosiaaliturvajärjestelmän eri kustannuseriin ja -muotoihin. Kokonaiskuva uupuukin aivan liian usein, samoin esitysten kokonaisvaltainen arviointi vaikutuksineen ennen kaikkea ihmisten arjessa selviytymiseen.

On myönnettävä, että hallitus on tehnyt hyviäkin esityksiä, joille on ollut mahdollista antaa täysi tuki esimerkiksi sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Emme varmasti vastusta hallituksen esityksiä vain vastustamisen riemusta. Jokainen vastuullinen poliitikko ymmärtää, että ajat ovat vaikeat. Kyse on kuitenkin arvovalinnoista. Lapsilisien leikkaus, kansaneläke- ja työeläkeindeksien tason pysyvä leikkaus, Kelan matkakorvausten omavastuuosuuksien korotus, työttömyyskorvauksen leikkaukset, lääkkeiden korvausjärjestelmän heikennykset niin, että erityisesti pienituloiset kärsivät eniten, ovat esimerkkejä päätöksistä, joita perussuomalaiset eivät voi hyväk-syä.

Arvoisa puhemies! Ne vähäiset investoinnit, joita Lappiin hallituksen taholta on annettu, tuntuvat lähinnä armopaloilta. Lapin syrjäseutujen palveluita ja työllisyyttä on järjestelmällisesti ajettu alas. Syrjäseudut autioitetaan, palvelut karsitaan, ikääntyvät pakotetaan muuttamaan pois kodeistaan, töitä ei ole, ja nuorille ei ilmeisesti pian ole koulutuspaikkojakaan. Huoli toisen asteen koulutuksesta on suuri, samoin nuorten työllistymisestä. Paikka auki — nuoret työelämään -projektin myötä saamassani taulussa sanotaan, että työuraa ei voi pidentää, jos sitä ei saa edes alkuun. Tämä kiteyttää erinomaisesti nuorten tilannetta myös Lapissa.

Pitkien etäisyyksien Lapissa oma auto on erityisesti syrjäseuduilla välttämättömyys. Autoilun kustannukset alkavat kuitenkin olla sitä luokkaa, että edes työssäkäyntiin ei ole ihmisillä pian varaa. Joukkoliikennettä karsitaan, mikä ehditään, ja teiden kunnossapito talvella on täysin kestämätöntä. Pieni toivonkipinä toki syntyi hallituksen Soklin ratapäätöksestä. Tämä olisi toteutuessaan erittäin positiivinen piristysruiske vaikeasta työllisyystilanteesta kärsivälle Itä-Lapille ja hyödyttäisi myös koko Lappia.

Myös Perämerenkaaren kehitykseen tulee panostaa. Lisäksi on tärkeää ja välttämätöntä huolehtia, että myös lentoliikenneyhteydet kehittyvät ja esimerkiksi Kemi—Tornio-lentoliikenteen tulevaisuus turvataan kehittämällä eri yhteistyömuotoja. Lapissa on vahvaa potentiaalia ja osaamista. Meillä on kykyä ja tahtoa myös vahvaan yhteistyöhön silloin, kun sitä tarvitaan. Siitä olen suunnattoman ylpeä. Olisikin hienoa, että hallituksemmekin olisi ollut ylpeä pohjoisimmasta Suomesta ja antanut arvostuksensa näkyä myös taloudellisin panostuksin.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisilta kysellään tasaisin väliajoin vaihtoehtoja. Olemme niitä esittäneet lukuisia näiden liki neljän vuoden aikana ja varmasti esitämme niitä tulevina kuukausina myös lisää. Liian usein ne tyrmätään populismiksi. Toivoisin, että vaihtoehtoihimme tutustutaan, ennen kuin väitetään, ettei sellaisia edes olisi. Pienellä vaivalla etsien niitä löytyy vaikka kuinka ja paljon. Ylimielisyys sekä tietoinen vaihtoehtojemme vähättely myös ajoittain julkisen sanan toimesta eivät ainakaan paranna niitä yhteistyömahdollisuuksia, joita me pyrimme luomaan. Ne lukuisat asialliset, tärkeät ja perustellut aloitteet, joita edustajamme ovat tehneet eduskunnassa, harvoin läpäisevät median uutiskynnystä. Sama koskee niin vaihtoehtobudjettiamme kuin puolueen muitakin avauksia ja esityksiä. On myös huomionarvoista, että perussuomalaiset ovat tietääkseni tehneet ylivoimaisesti eniten valtiopäivätoimia tänä kautena.

Perussuomalaisilla on aito ja vahva tahto olla mukana nostamassa maamme talous jälleen kasvu-uralle. Me emme ole puolue, joka pakoilee vastuuta tai ei olisi valmis tekemään vaikeitakaan päätöksiä. Kyse on kuitenkin arvoista ja siitä, kenen etua me ensisijaisesti haluamme ajaa. Meille tärkeintä on suomalaisten hyvinvointi ja kansallinen itsemääräämisoikeus oman maamme asioihin ja päätöksentekoon. Olemme valmiita keskustelemaan, yhteistyöhön ja hakemaan kompromisseja nyt ja jatkossakin. Sen sijaan me emme myy arvojamme, periaatteitamme tai petä lupauksiamme. Sitä on nähty aivan riittämiin suomalaisessa politiikassa, myös tämän hallituskauden aikana.

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelin tuota tämän päivän debattia, tuli mieleeni sulkea välillä korvani, niin paljon ilmassa oli syyttelyä ja leimakirveitäkin. Tuossa keskustelussa muisteltiin edellisten ja sitä edellisten hallitusten tekemisiä ja tekemättä jättämisiä ja mentiin välillä jopa vuosikymmenten päähän siten, että mieleeni tuli edustaja Rehulan viime viikolla vastaavassa keskustelussa käyttämä aika osuva termi: arkeologiset kaivaukset. Niin kauas menivät ja niin turhilta nuo kiivaat puheenvuorot välillä tuntuivat.

Uskon nimittäin, että tilanteessa, jossa Suomen kansantuotteen ennustetaan supistuvan neljättä vuotta peräkkäin, suomalaiset eivät ole niinkään huolissaan menneisyydestä kuin tulevaisuudesta. Kansalaisia kiinnostaa, millä lääkkeillä Suomen suunta saadaan käännettyä, millä toimenpiteillä velkaantuminen saadaan pysäytettyä. Hallitus markkinoi nyt velkaantumisen su-pistumista tällä budjetilla. Tämähän on yhtä aikaa sekä totta että vain osa totuutta.

Nimittäin jos osakkeiden myyntitulot ja tuloutukset valtion liikelaitoksista sekä muiden tulojen kasvu otetaan huomioon, todellisuudessa velkaannumme ensi vuonnakin tämän esityksen mukaan, jos vertailukelpoinen luku haetaan, noin 7 miljardia euroa. On selvää, että joka vuosi emme voi vastaavasti paikata omaisuuden myynnillä meidän kulujamme.

Siitä täytyy kuitenkin antaa hallitukselle kiitokset, että kulukuri on aika hyvin pitänyt tätä budjettia laadittaessa. Meidän valtion menojen ennustetaan siis ensi vuonna pienenevän, mikä on toki asia, josta pitää antaa hallitukselle arvostusta. Hallitushan on ollut tässä kulukurissa jopa niin puhdasoppinen, että välillä se on vienyt sen mielestäni vähän liiallisuuksiin. Meillähän on monta kertaa tässä salissa keskusteltu lapsilisien leikkauksesta ja siitä, että sitä yritetään hyvittää tällä lapsivähennyksellä, ja kun tämä lapsivähennys on toteutettu ja toteutetaan erittäin epäonnistuneella tavalla, joka kohtelee eri tavalla samassa tuloluokassa olevia lapsiperheitä riippuen siitä, miten tulot jakaantuvat eri puolisoiden kesken, pidän tätä ratkaisua erittäin huonona. Sen takia tällainen näinkin puhdasoppinen tavallaan kulukuri on mielestäni johtanut vähän hullunkurisiinkin tilanteisiin.

Mutta, arvoisa puhemies, äänestäjät odottavat nyt ratkaisuja syyllisten etsimisen sijaan, eikä syyllisiä tähän ongelmaamme taida löytyäkään. Suomen ongelmat ovat usean tekijän summa, kuten valtiovarainministeri omassa puheenvuorossaan totesikin. Maailmantalouden ja Euroopan talouden heikko kehitys eivät ole meitä nyt nostamassa ylös. Samaan aikaan on sattunut perinteisten teollisuusalojemme metsäteollisuuden ja elektroniikkateollisuuden murros. Vientiteollisuutemme on menettänyt myös kustannuskilpailukykyään keskeisille kilpailijamaille. Kysymys ei ole pelkästään palkkakustannuksista vaan myös tuottavuuden kehityksestä, ja tätä kehitystä ei auta yhtään se, että uudet työpaikat siirtyvät Suomessa usein matalamman tuottavuuden palvelualoille niiden lähtiessä korkeamman tuottavuuden teollisuusaloilta.

Miten Suomen suunta sitten käännetään? Tä-mä on se kysymys, johon äänestäjät ottavat myös kantaa ensi kevään vaaleissa. Kenen ratkaisuvaihtoehtoihin he uskovat? Keskusta omassa ryhmäpuheenvuorossaan nosti esille keskeiset ratkaisuehdotuksemme, mutta otan itse tässä lopussa esille yhden, ja se on koko maan voimavarojen käyttöön ottaminen.

Kun katsotaan hallituksen investointilinjaa, niin valitettavasti se painottuu hyvin tänne Etelä-Suomeen. Me olemme jääneet pohjoisessa kaipaamaan sitä, että nähtäisiin, että ne luonnonvarat ja mahdollisuudet, joita meillä on, pitäisi nyt tässä tilanteessa pystyä nopeammin ja paremmin hyödyntämään.

Se on selvää, että meillä on muutamia toimivia kaivoksia pohjoisessa ja Lapissa, muun muassa Kevitsa, jossa on laajennus meneillään, ja se on erinomainen asia. Ne tuovat työtä, ne tuovat laajemminkin koko Suomeen työtä ja tilauskantaa alihankintojen kautta. Muun muassa kaivosteollisuus, matkailu ja metsäteollisuus ovat aloja, joilla on vielä meillä erittäin kova potentiaali myös pohjoisessa Suomessa.

Arvoisa puhemies! Haluan lopussa nostaa esille vielä yhden asian, joka nousee yllättäen esille kaikkialla, missä olen kulkenut ympäri Suomea ja ympäri omaa maakuntaani, ja se on työnteon kannustavuus. Useat ihmiset eri ammattiryhmistä ottavat esille sen, miten voi olla mahdollista, että yhä meillä Suomessa lyhytaikaisiin tai vähän pitempiaikaisiinkin sijaisuuksiin on niin vaikea saada työntekijöitä ja samaan aikaan meillä on kasvava työttömyysongelma. Tämä on rakenteellinen kysymys, joka meidän tulisi ratkaista. Sitä ei ole vielä ratkaistu, ja sen ratkaisu jää seuraavalle hallitukselle.

Arvoisa puhemies! Suomi nousee yhdessä tekemällä ja yrittäjyydellä, ei arkeologisilla kaivauksilla.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kaikki eduskuntapuolueet tavoittelevat 200 000 uuden suomalaisen työpaikan saantia. Se on erittäin arvokas tavoite, ja ymmärrämme, että vain sillä pelastamme lapsemme tulevalta velkavankeudelta.

Suomalaisten työpaikkojen kasvu viimeisten vuosien aikana on jäänyt pienten ja keskisuurten yritysten harteille. Suomessa on aloittanut viime vuosina noin 40 000 yksinyrittäjää, mutta Suomesta puuttuu yritysten kasvu. Meiltä puuttuu yrityksiä, jotka investoivat ja työllistävät lisää suomalaisia. Suomalaisten yritysten jakauma suhteessa muuhun Eurooppaan on U:n muotoinen: Suomessa on kohtuullisen paljon mikroyrityksiä ja globaaleja suuryrityksiä, mutta meiltä puuttuu kasvava, pienehkö, keskisuuri ja vientiä harjoittava yritys. Sen vuoksi kasvun esteitä on edelleen raivattava, että saisimme tämän korjattua. Silloin olisivat asiamme ratkaisevasti paremmalla tolalla.

Viennin edistäminen on ensiarvoisen tärkeää, sillä keskisuurten yritysten kasvu ei mahdu kotimaahan. Viennin, erityisesti vientimyymisen osaaminen on taantunut Suomessa. Myös yliopistokeskusten, ammattikorkeakoulujen sekä yritysten tutkimus-, kehitys- ja innovaatiopanostukset ovat Nokian jälkeisessä uskonpuutelamassa. Vaikka meillä on maailma avoinna esimerkiksi digitalisaation ja 3D-tuotannon osaamisen kehittämisessä, niin meiltä puuttuu uskoa.

Arvoisa puhemies! 3D muuttaa kaiken tuotannon. Jo nyt sillä tuotetaan rakennuksia ja rakenteita, vaikka volyymi onkin prototuotannossa. 3D on erityinen mahdollisuus juuri Suomelle, koska meillä on osaamista ja 3D muuttaa globaalin suurtuotannon lokaaliksi pientuotannoksi. On välttämätöntä, että tiedämme, mitä Suomelle tapahtuu, kun teollinen työ muuttuu suunnitteluksi ja paikalla tulostamiseksi esimerkiksi konepajatyössä. Tämän 3D:n halusin tuoda vain esimerkkinä tarpeestamme puhua tässä salissa enemmän tulevista mahdollisuuksistamme ja niiden vaatimista koulutus- ynnä muista ratkaisuista sen sijaan, että puhuisimme täällä juuri noista edustaja Lohen esittelemistä kaivauksista.

Arvoisa puhemies! Yleinen puhuminen rahastoista kaipaa myös tarkempaa keskustelua. Suomalaiset yritykset jakautuvat lähes tasaisesti neljään eri luottoluokkaan. A-luottoluokan yritykset saavat kaiken rahansa ja rahoituksensa pankeilta. B-luottoluokan yritykset saavat rahoituksensa osin pankeilta ja osin yhteisesti pankeilta ja Finnveralta. Näiden kahden luottoluokituksen yritysten luottotappiot ovat olemattomia, eikä niillä ole pulaa oman pääoman rahoituksesta. C-luottoluokituksen yritykset saavat myös rahoituksensa Finnveran ja pankkien yhteistyöstä. Niiden pääomahuolto on pääosin kunnossa ja rahoituksen luottotappiot ovat 3,5 prosentin luokkaa. Tämän valtio joutuu korvaamaan Finnveralle, ja pankit kärsivät osansa nahoissaan.

D-luottoluokituksen yrityksiä luotottavat lähinnä yksityiset, mutta myös osin julkiset riskisijoittajat. Niillä yrityksillä on puutetta myös omasta pääomasta. Tästä riskipääomasta ja muustakin pitkäjänteisestä rahasta on siis pulaa. Kysyn silti, onko tämä valtion tehtävä, sillä D-luottoluokituksen yritysten luottotappiot ovat vuosittain 20 prosentin luokkaa.

Pidänkin huonona ajatuksena, että myytäisiin miljardeilla valtion omistamia 6 prosentin tuottoa tekevien yritysten osakkeita ja sijoitettaisiin siitä saatu raha kaikkein riskipitoisimpiin yrityksiin, sillä valtion ei tule rahoittaa niitä yrityksiä, jotka saavat rahansa markkinoilta. Sellainen interventio sotkisi rahoitusmarkkinat ja mahdollistaisi uuden tulevan kuplan. Hallitus on jo mielestäni mahdollistanut riskirahoituksen kasvun nykyisten rahalaitosten, muun muassa Finnveran kautta.

Arvoisa puhemies! Valtion lähes 54 miljardin budjettiin nähden opposition budjetit eroavat todella vähän. Siksi on todettava, että kaikista epäluottamuslauseista huolimatta oppositio tukee hallitusta.

Lopuksi toivon, että ensi vuoden ensimmäisessä lisätalousarviossa palautetaan vt 22:n 30 miljoonan euron ja Ylivieska—Iisalmi-radan sähköistämisen 90 miljoonan euron siirrot tulevaisuuteen.

Timo Heinonen /kok:

Arvostettu puhemies! Hyvät edustajakollegat! On tehty paljon, mutta pitää tehdä vielä enemmän. Ensi vuonna 2015 astuu voimaan itse asiassa enemmän sopeutusta kuin kertaakaan sitten 1990-luvun laman, mutta on myönnettävä se, että nämäkään toimet eivät vielä tule riittämään — yhteensä siis yli kaksi kertaa enemmän kuin tähän mennessä on tullut voimaan sopeutuksen saralla. Menoja vähennetään 3 miljardia ja alijäämä pienenee jopa 2,3 miljardia tähän vuoteen verrattuna. Velkaantuminenkin hidastuu, mutta velkaa otetaan ensi vuonna edelleen 4,7 miljardia. Tänä vuonna tuo vastaava luku on siis noin 7 miljardia. Velka ylittää ensi vuonna 100 miljardin rajan ja 60 prosenttia bruttokansantuotteesta, ja julkisen talouden alijäämäksi arvioidaan 2,4 prosenttia bkt:stä. Tehtävää siis jää vielä ensi vuoden jälkeenkin ja ensi vuonna aloittavalle uudelle hallitukselle.

2015 budjetti on tehty itse asiassa 1,2 prosentin kasvuarviolle, mutta nyt uusimmat ja tuoreimmat ennusteet, joita muun muassa Säästöpankki ja Nordea ovat antaneet, kertovat, että ensi vuonnakin maamme talouskasvu pysyy nollassa tai jopa on maltillisesti supistunut. Budjetin pohja ei siis todennäköisesti tule pitämään, ja se vaatii korjaustoimia mahdollisimman pian.

Suomi käy siis läpi rauhanajan pisintä laskukauttaan ainakin 150 vuoteen, ja haasteet eivät helpota rakenteita. Meidän tulee uudistaa ensi hallituskaudellakin, ja todennäköisesti vielä seuraavallekin riittää toimenpiteitä. Kasvua tulee hakea tukien yrittäjyyttä, muun muassa pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Arvonlisäveron alarajoja pitää pohtia, vanhemmuuden kustannukset tulee jakaa tasaisesti, ensimmäisen työntekijän palkkaamista tulee helpottaa ja joustoja pitää löytyä silloin, kun niitä puolin ja toisin tarvitaan.

Kiitosta annan tästä budjetista paikalla olevalle valtiovarainministeri Rinteelle joukkoineen siitä, että tässä rohkeasti tehdään suuria, kauan odotettuja investointeja, joilla on työllisyysvaikutusta. Muun muassa pääradan investointi, välityskyvyn parantaminen on sellainen, joka hyödyntää koko Suomea. Riihimäen aseman remontti, kolmioraide, joka helpottaa liikennöintiä pohjoisesta itään, on toteutuksessa nyt, kuten myös Herajoen teollisuusalueen risteysratkaisu, joka erityisesti tulee helpottamaan ensimmäisenä Valion toimintaa. Toivottavasti heidän kauppansa myös Venäjälle saadaan vetämään tulevaisuudessa.

Perustienpito tulee vaatimaan lisää määrärahoja. Korjausvelka on noin 2 miljardia, ja liikenteeltä kerätään Suomessa 7 miljardia. Tästä vain noin 10 prosenttia palautuu siis tieliikenteen hyväksi, ja olen esittänyt aiemmin ja mielestäni tuo Risikon työryhmäkin päätyi aika lailla samanlaiseen ajatukseen, että jos ei yhteistä tahtotilaa yli oppositio—hallitus-rajojen löydy, niin näitä teitä ei mikään hallitus tule kuntoon laittamaan. Tämä rapistuminen on käynnistynyt jo keskustan ollessa hallituksessa. Se on jatkunut kokoomuksen ollessa hallituksessa, sosialidemokraattien, vasemmistoliiton ja kaikkien puolueiden ollessa hallituksessa, paitsi tietysti perussuomalaisten, jotka eivät hallitukseen uskaltaneet lähteä. Tähän pitää löytyä yhteistä tahtoa, että ne tiet laitetaan kuntoon omana hankkeenaan, valtion pienemmät tiehankkeet, ja se vie jonkin aikaa.

Arvoisa puhemies! Itse kannustan varhaiskasvatuslain valmisteluun niin, että se tulee voimaan aikaisemmin kuin opetusministeri Krista Kiurun esittämässä aikataulussa 2025. Se pitää saada voimaan mielellään ensi vuonna tai viimeistään seuraavan vuoden alussa. Myös Puolustusvoimien määrärahoja tulee turvata, ja ensi vuonna kertausharjoituspäivät pystytään nostamaan jo hyvälle tasolle, kuten myös maastovuorokaudet, mutta jatkossa meidän pitää varata Puolustusvoimille kokoomuksen linjan mukaisesti 1,5 prosenttia bkt:stä. Toivon, että tähän vastuulliseen linjaan saamme mukaan myös muut puolueet.

Arvoisa puhemies! Tämän lisäksi Puolustusvoimat tarvitsevat vielä varmistuksen Ilmavoimien, Merivoimien ja myös Maavoimien suurempien kalustohankintojen toteutuksesta ensi ja sitä seuraavina vaalikausina. Kasvu-ura, talous pitää saada kuntoon ja se pitää tehdä minun mielestäni yhdessä, ei riidellen, jollainen kuva tämän päivän keskustelusta osittain on syntynyt. Ei syytellen, vaan vastuuta yhdessä yli puoluerajojen kantaen.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Puheenvuoroni siis liittyy vuoden 2015 talousarviokeskusteluun. Suomi on ajautunut vakavaan tilanteeseen. Se on ainoa asia, josta eduskunnassa näkyy oltavan yhtä mieltä. Syistä kiistellään. Jotkut panevat mielellään vaikeutemme kansainvälisen talouden kehityksen syyksi, toiset korostavat sen lisäksi oman talouspolitiikkamme linjattomuutta, ja vielä löytyy niitä, jotka kohdistavat arvostelun suoraan Kataisen ja Stubbin hallituksiin. Tosiasia taitaa joka tapauksessa olla se, että me emme ole pystyneet vetämään oikeita johtopäätöksiä vuoden 2008 Yhdysvalloista liikkeelle lähteneestä talouskriisistä. Olemme kriisin alusta lähtien jääneet odottavalle kannalle. Olemme kyllä mukana kaikissa niissä toimenpiteissä, joihin euromaat Euroopan talouden kohentamiseksi ovat ryhtyneet, mutta kotimaassa emme ole pystyneet tilanteen vaatimiin johtopäätöksiin ja toimenpiteisiin.

Hallituksen mielestä olemme elvyttäneet koko ajan, ja tällä hallitus viittaa siihen, että olemme ottaneet kymmeniä miljardeja velkaa tasapainottaaksemme talousarviota, siis vuosi vuoden perään velkarahalla. Toisaalta hallitus on kyllä tehnyt myös leikkauksia. Esimerkiksi sivistyspuolen leikkaukset ovat kaikkiaan jo liki pari miljardia euroa. Monet näistä säästöistä tulevat voimaan vasta seuraavan hallituksen aikana. Sekä velanoton että leikkausten kohdalla tulee näkyviin näiden kahden hallituksen perusongelma. Hallitus ei ole kyennyt laatimaan kokonaisvaltaista strategiaa siitä, miten ryhdytään linjakkaisiin toimiin, jotta Suomi nousee ylös tästä montusta, johon se on vajonnut. Kun näin on, vaikuttavat toimenpiteet hätäiseltä hosumiselta, niissä ei ole johdonmukaisuutta ja niistä puuttuu määrätietoisuus.

Tämä tulee selkeästi esiin, kun verrataan hallituksen toimintaa niihin näkemyksiin, jotka keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä on tuonut julki. Sipilän keskusta lähtee siitä, että maamme talouden tilanne on niin vaikea, että ei pidä edes asettaa tavoitteeksi sitä, että se korjataan kuntoon yhden vaalikauden aikana. Hän on laskenut, että jos pystymme lisäämään tehokkuutta julkisen sektorin toiminnassa puolella prosentilla vuosittain, saamme julkisen sektorin kustannusten nousun pysähtymään. Samaan aikaan meidän on saatava käyntiin talouskasvu. 2 prosentin talouskasvulla pystymme pysäyttämään lisävelkaantumisen 2022 tai niillä main. Vasta tämän jälkeen olisi toivoa päästä takaisin ylijäämäisiin budjetteihin.

Keskusta ja Sipilä eivät todellakaan lupaile mitään helppoa tietä. On aivan käsittämätöntä se poliittinen retoriikka, jota tässäkin salissa olen kuullut jopa pääministerin suusta, että Sipilä lupailee kevyesti asioita. Keskusta ei lupaile mitään kevyesti, sillä meillä on mielestäni realistinen kuva Suomen ja maailmantalouden tilanteesta. Jo tuo 2 prosentin kasvu merkitsee erittäin suurta talouden elpymistä kaikilla mantereilla. Merkit viittaavat siihen, että saamme tyytyä alempaan kasvuun, ja se merkitsee vastaavasti sitä, että edessä on kahta vaalikautta pitempi työ talouden tasapainottamisessa.

Minun on tässä vaiheessa pakko sanoa, että korjaaminen edellyttää, että Sipilän keskusta saa laajan tuen ensi kevään vaaleissa, ja se edellyttää, että uusi pääministeri saa mukaan hallitukseen henkilöitä, jotka ovat yhteistyökykyisiä, rakentavia ja vastuuntuntoisia ja jotka tekevät kaikkensa saadakseen omat puolueensa sitoutumaan vaativaan työhön isänmaan hyväksi. Siinä on pystyttävä unohtamaan oma etu, puolueen etu ja erilaisten ryhmäkuntien edut, on pystyttävä katsomaan kokonaisuutta.

Nostan lopuksi muutaman konkreettisen työllisyyttä ja taloutta korjaavan näkökulman.

Lapin näkökulmasta on edelleen voimakkaan kasvun mahdollisuuksia omaava elinkeino tällä hetkellä matkailu. Se tuo valuuttaa ja luo työtä palvelusektorille. Edelleenkään ei täällä etelässä oikein ymmärretä sen mahdollisuuksien volyymia. Tähän on panostettava ja erityisesti ulkomaanmatkailuun. Meillä on jo nyt esimerkiksi Ylläksellä yrityksiä, joiden liikevaihdosta 90 prosenttia muodostuu ulkomaisista asiakkaista, valuuttaa maahan tuovista asiakkaista.

Metsäsektori on myös edelleen kehityskelpoinen, tuleva Äänekosken investointi kertoo siitä. Lapissa on mekaanisen jalostuksen alueella nousemassa Keitele Groupin tehdas Kemijärvelle ja Kemin isot tehtaat jauhavat edelleen. Myös merkittäviä paikallistyöllistäjiä ovat monet sahateollisuuden yritykset.

Outokumpu—Elijärvi-kombinaatio kertoo myös siitä, että kaivos ja siihen liittyvä jalostustehdas ovat valtavan onnistunut kokonaisuus. Muutoin kaivosteollisuudelle ei kuulu nyt erityisen hyvää. Maailmanmarkkinahinnat ovat alhaalla, ja esimerkiksi Tornionlaaksossa Pajalan Kaunisvaarassa, Ruotsin puolella siis, on miljardiluokan investointi, siis samankokoinen investointi kuin Talvivaara, ajautunut nyt konkurssiin. Tämä Kaunisvaaran kaivos on rautakaivos.

Menestystarinoitakin Lapissa on: Kevitsa ja Kittilän kultakaivos. Soklin kehittäminen pitäisi Itä-Lapinkin vuoksi jo pelkästään saada käyntiin. Se on myös kansallinen hanke. Tietenkin ympäristön vaatimukset tulee ottaa huomioon siinäkin.

Valtion on pidettävä huoli siitä, että julkisen sektorin palvelut toimivat koko maassa. Kuntien rahoituksesta valtionosuuksien kautta on huolehdittava, jotta kaikki ihmiset saavat tasavertaiset palvelut. Sote-ratkaisuun on paneuduttava kaikkialla maassa. Nyt on pallo paljolti alueilla, joiden on pysyttävä luomaan palvelujen tuotantoalueet, jotka takaavat hyvän hoidon.

Koulutuksen osalta on heitetty epävarmuuden verkko erityisesti lukioiden ylle. Uskon, että kunnat kuitenkin hakevat järjestämislupia ja pyrkivät rahoittaen myös kunnallisveroista valtionosuuden lisäksi pitämään yllä lukiot kukin omassa pitäjässään.

Maaseutualueitten kehityksen kannalta on erityisen tärkeää, (Puhemies koputtaa) että siellä voidaan jatkaa... — Arvoisa puhemies!

No, tämä loppuu nyt parin lauseen jälkeen. Jatketaan sitten myöhemmin keskustelussa.

Niin, arvoisa puhemies, maaseutualueitten kehityksen kannalta on erityisen tärkeää, että siellä voidaan jatkaa ja lisätä rakentamista. Tulevan hallituksen on minun mielestäni muutettava rakennuslakia niin, että vesistöjen varteen voidaan rakentaa tiiviimmin kuin nyt on sallittua. Maaseudun ongelma ei ole se, että siellä rakennetaan liikaa ja liian tiheästi, vaan se, että siellä rakennetaan liian vähän ja liian harvaan.

Sauli Ahvenjärvi /kd:

Arvoisa puhemies! Suomen julkisen velan bkt-osuus puhkaisee ensi vuonna tuon maagisen 60 prosentin rajan, ja ensi vuonnakin otamme velkaa enemmän kuin mitä on bkt:n kasvu. Tämä on selkeä epäonnistuminen, näin hallituspuolueen edustajana on pakko todeta. Tavoitteemmehan oli tämän vaalikauden aikana pysäyttää julkisen velan bkt-osuuden kasvu.

Eikö hallitus ole tehnyt tarpeeksi, vai onko tehty vääriä asioita? Nämä ovat kysymyksiä, joihin voidaan tulevaisuudessa saada vastaus. Juuri nyt tuon arvioiminen on liian aikaista. Toimintaolosuhteet ovat joka tapauksessa kehittyneet paljon huonommin kuin tähän vaalikauteen lähdettäessä ennustettiin. Kukaan ei tuolloin voinut aavistaa esimerkiksi idänkaupassa tapahtuneita muutoksia.

Niin, vaikka sopeutustoimet ovat olleet massiiviset tällä vaalikaudella, ei tuota tavoitetta velkaantumisen pysäyttämisestä tulla saavuttamaan. Tulevaisuudessakaan näkymät eivät ole kovin valoisat. Ensi vuonna talouden kasvu jää hyvin vaisuksi, ja on aivan oikein, että nyt edelleen pyritään rakenteiden uusimiseen ennen elvytystoimia. Olen samaa mieltä, että sellaisia investointeja, jotka ovat kannattavia ja joita joka tapauksessa tulee tehdä, voidaan aikaistaa, mutta muuten pitää säilyttää maltti elvyttämisessä ja keskittyä tässä vaiheessa rakenteellisiin uudistuksiin.

Meillä on edelleen julkisten palveluiden tuottamisessa tehostamisen varaa. Liian paljon tehdään julkisella sektorilla sellaista työtä, joka ei koidu palveluiden tarvitsijoiden hyödyksi. Kaikenlainen tyhjäkäynti ja turha papereiden pyörittäminen ja raportointi olisi karsittava pois ja päästävä keskittymään oleelliseen. Tässä riittää meille työtä vielä pitkään.

Totta kai on hyvin tärkeää, että sote-palveluiden tuottaminen onnistutaan ratkaisemaan niin, että kaikki kansalaiset saavat riittävät ja laadukkaat peruspalvelut ja samalla kustannusten kasvu saadaan kuriin. Mutta ennen kaikkea meidän on pidettävä huoli siitä, ettei orastavalle kasvulle aseteta mitään esteitä. Kyllä Suomi tulee nousemaan tästäkin lamasta, vaikka se vaatii enemmän ponnisteluja kuin edellinen lama. Väestön ikärakenteen muuttuminen on sellainen fakta, joka juuri nyt vaikeuttaa tehtävää. Kyse ei ole ainoastaan palveluiden kysynnän kasvusta väestön ikääntymisen myötä vaan myös siitä, että työtä tekevän väestön suhteellinen osuus pienenee ja myös kansalaisten kulutuskäyttäytyminen muuttuu, kun keski-ikä nousee.

Niin, tavallaan meidän kansantalouden moottorin kuutiotilavuus on pienenemässä, mutta tehoa ja vääntöä pitäisi saada enemmän kuin aikaisemmin. Tällainen trimmaus ei tule olemaan helppo tehtävä.

Arvoisa puhemies! Tästä pääsenkin sujuvasti erääseen tänään debatissa käsiteltyyn teemaan, nimittäin autoveroon. Perussuomalaisethan ovat esittäneet, että autoverosta tulisi luopua, ja täällä taisi olla kokoomuksen suunnalla joku samaa mieltä, että tuohon suuntaan pitäisi liikkua. Minä olen asiasta eri mieltä. Autoveron alennuksesta ei debatissa mainittu sitä tosiasiaa, että se heikentää kauppatasetta. Tällaisella veromuutoksella ryhdyttäisiin tukemaan voimakkaasti ulkomaista autoteollisuutta. En näe tälle hyviä perusteluja. Samalla, kun tällaista veromuutosta ehdotetaan, pitäisi kertoa selkein sanoin, mistä korvaava tulo hankintaan ja miten kauppatasetta heikentävä vaikutus kompensoidaan. Minusta on täysin perusteltu valinta, että me Suomessa ajamme hieman vanhemmalla autokannalla kuin Keski-Euroopan autonrakentajamaat.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Ensimmäiseksi on todettava edustaja Ahvenjärvelle, että nämä varjobudjetithan ovat tasapainotettuja budjetteja. Niihin sisältyy nimenomaan niitä eri painotuksia verotukseen ja leikkauksiin, ja niistä voisimme varmasti keskustella jossain vaiheessa. Mutta nyt haluan lausua kiitokset valtiovarainministeri Rinteelle budjetin esittelystä, ja kiitos, että olette ollut täällä salissa keskustelemassa kanssamme ja kuuntelemassa opposition vaihtoehtoja.

Kuten täällä on moneen kertaan todettu tänäänkin, olemme yhtä mieltä siitä, että meillä on työnantajapula ja meillä on julkisella sektorilla kohta palkanmaksajapula. Eli työpaikkoja täytyy saada lisää, mutta kukaan täällä nyt ei oikein tarkalleen tunnu tietävän, minne niitä ollaan saamassa.

Vientialoja tarvitaan, ja kyllähän se vienti vetää, kun tuote on oikea ja oikeanhintainen ja markkinat toimivat. Mutta kun eurolta ja Suomelta puuttuu se kilpailukyky. Julkisuudessa on esitelty muun muassa maltillisia palkkaratkaisuja, mutta jos elinkustannukset nousevat, niin kysehän on silloin palkkojen leikkauksesta. Kun työmarkkinat joustavat sangen vähän, valuutta käytännössä on joustamaton, niin silloin tarjotaan vaihtoehdoksi palkkojen ja työehtojen heikentämistä, ja tämä ei minusta ole hyvä vaihtoehto. No, Ruotsilla on omalla valuutalla julkisuudessa esitettyjen arvioiden perusteella 5 prosentin kilpailuetu euroon nähden. Jotenkin siis kaipaan omaa valuuttaa, tai ainakin kilpailukykyisempää valuuttaa, ja se olisi myös duunarin etu.

Vientiin tarvitaan myös uusia tuotteita. Sekin on täällä moneen kertaan todettu, ja yhtenä varmaan on biotalouden uusi nousu. Mitä ne ovat? Nanoselluloosa, biokomposiitit. Mutta uskon myös, että toki perinteisiä biotalouden tuotteita tai metsätalouden tuotteita tarvitaan. En usko esimerkiksi, että pitkäkuituisen sellun aika on ohi. Perinteisistä teollisuuden työpaikoista on myös pidettävä kiinni, samoin kuin perinteisistä vientialoista, kuten matkailu.

Meneillään olevasta kalastuslain uudistuksesta on lupa odottaa kalastusmatkailuun vauhtia, vaikka sangen byrokraattiselta tuo uudistus minusta vaikuttaa. Minusta tähän byrokratian purkuun, sääntelyn purkuun, on kyllä kaikkien suhtauduttava vakavuudella, myöskin minun mielestä Elinkeinoelämän keskusliiton, eikä vain sitten huudella, että byrokratia on purettava. On pohdittava vaihtoehtoja, ja minä uskon, että byrokratian purkamisella me myös luomme mahdollisuuksia.

Minä otan tässä yhden esimerkin, jos näin saan valtiovarainministerille kertoa. Esimerkkinä on kalankasvatus pohjoisessa. Meillä on sama EU, sama rajajoki, sama Itämeri, mutta Ruotsissa vain on sitä sääntelyä vähemmän, ja sitten tämä kalankasvatus on siirtynyt sinne Ruotsin puolelle. Elinkeino on mennyt sinne, mutta itse sen vesistön kannalta ei ole käytännössä tapahtunut yhtään mitään. Mutta me olemme työpaikkoja vain siirtäneet sinne, missä on ketterämpi sääntely, sidosryhmät huomioivampi sääntely ja osallistuvampi sääntelyn rakentaminen.

On selvää, että tarvitsemme myös niitä rakenteellisia uudistuksia, ja näitä on touhuttukin jopa osin ansiokkaasti viime vuosina: edellisen hallituksen Paras-hanke, Kainuun hallintokokeilu, josta oli hyviä esimerkkejä, tämän hallituksen kuntarakennelaki, sote-uudistuksesta puhumattakaan. Tänään on EVA julkaissut esityksensä väliportaan hallinnosta, jota monessa muussa Euroopan maassa on, mutta ei Suomessa, ja he puhuvat ihan avoimesti tämmöisestä piirikuntamallista, jota myöskin taisivat perussuomalaiset jossain vaiheessa esittää. Eli ehkäpä juuri tämmöisellä hallinnon porrastamisella voisikin keventää valtionhallintoa ja leventää kuntien hartioita. En tiedä, mielestäni se olisi pohdinnan arvoinen paikka.

No, kunnat ovat lujilla, niin kuin tiedetään. Tänä iltana vielä myöhemmin esitetään valtio-osuusprosentin leikkausta. Tiedetään, että kunnissa puhaltaa kylmästi. Hyvinvointivaltion tilaa kyllä on arvioitava ihan tilastojen kautta. Puhutaan toimeentulotukiasiakkaista, velkajärjestelyihin joutuneista, leipäjonoista, ja tällaiset asiat minusta täytyisi nyt pohtia ja analysoida ihan tarkkaan ottaen.

Sitten tietysti haluan, että maatalouteen meillä kiinnitetään erityisesti pohjoisessa huomiota elintarvikeomavaraisuuden takia. Toivon, että kunnissa ja julkisella sektorilla uskallettaisiin isänmaallisemmin käyttää hankintalakia elintarvikehankinnoissa ja myöskin eettisemmin. Jos me vaadimme, että omalla maataloudellamme on korkea sääntelyn taso, ja sitten ostamme sellaisista maista, joiden lainsäädäntö ja sääntely on erilainen, niin minusta se on eettisesti epäreilua omia maanviljelijöitämme kohtaan.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelemme valtion talousarvioesitystä vuodelle 2015. Julkinen talous on pysynyt alijäämäisenä pitkään jatkuneen heikon suhdannetilanteen vuoksi. Ikäsidonnaisten menojen kasvu heikentää julkisen talouden rakenteellista rahoitusasemaa niin, että tämänhetkisellä veroasteella muodostuvat julkisen talouden tulot eivät riitä kattamaan julkisen talouden menoja. Ilman korjaavia toimenpiteitä valtionvelan määrä uhkaa kasvaa eikä julkisen talouden rahoitus ole kestävällä pohjalla pitkällä aikavälillä.

Tässä tilanteessa talouspolitiikan ensisijaisena tavoitteena on toteuttaa jo sovitut rakennepoliittiset toimenpiteet. Keskeisiä uudistuksia ovat kuntatalouden tasapainottaminen, eläkeuudistus ja rakenteellisen työttömyyden alentaminen, sote-uudistus sekä tuotantopotentiaalin nostaminen. Rakenteellisten uudistusten lisäksi on välttämätöntä huolehtia myös talouden kasvua vauhdittavista toimista. On tehtävä panostuksia kasvuun, työllisyyteen ja kotimaisen ostovoiman tukemiseen keinoina kilpailukyvyn parantamiseen, kotimaisten investointien edistämiseen, kannustinloukkujen purkamiseen sekä työnteon kannustavuuden lisäämiseen.

Arvoisa puhemies! Olen erittäin tyytyväinen siihen, että budjetissa panostetaan nimenomaan uusiin työpaikkoihin. Vuoden 2015 talousarvioesityksen keskeisimmät panostukset liittyvätkin uutta kasvua luoviin osaamis- ja innovaatioinvestointeihin sekä nopeasti työllistäviin liikenne- ja rakentamishankkeisiin. Hallituksen käynnistämien laajamittaisten investointien kuten Pisara-radan, Länsimetron sekä monien maakuntiin suuntautuvien investointien työllisyysvaikutus on jopa 60 000 henkilötyövuotta. Lisäksi valtiovarainvaliokunnan budjettiin tekemiin muu-toksiin sisältyy jo aiemmin sovittujen lisäksi lähes 19 miljoonaa euroa kasvua tuoviin liikennehankkeisiin.

Arvoisa puhemies! Hallitus käynnistää myös asunto- ja infrastruktuurirakentamista koskevan toimenpideohjelman, mikä sisältää muun muassa uuden 20-vuotisen korkotukimallin sekä pääkaupunkiseudulle kohdennetut 2 miljoonaa euroa määräaikaisiin käyttötarkoituksiin muutos-avustuksiin, joilla pyritään edistämään toimisto- ja teollisuusrakennusten muuttamista vuokra-asuntokäyttöön. Valtion asuntorahastosta kohdennetaan korjausavustuksiin yhteensä 35 miljoonaa euroa vuodelle 2015. Asunto-osakeyhtiöiden, vuokratalojen ja asumisoikeustalojen perusparannuksiin tarkoitetun määräaikaisen käynnistysavustuksen myöntämisvaltuutta lisätään 40 miljoonalla eurolla 140 miljoonaan euroon vuonna 2014.

Arvoisa puhemies! Olen erittäin iloinen, että vuonna 2015 aloitetaan Keravantien eli maantie 148:n perusparannus. Hankkeelle on myönnetty tänä vuonna valtion tukea 13 miljoonaa euroa, mikä mahdollistaa Keravantien hankkeen käynnistymisen. Hanke on erittäin odotettu ja tärkeä, sillä se sujuvoittaa liikennettä maantie 148:n liittymissä ja linjaosuuksilla rakenteilla olevan uuden logistiikkakeskuksen vuoksi. Hankkeessa maantie 148 levennetään kaksiajoraiteiseksi Savion eritasoliittymän ja Lahdentien eli maantie 140:n välisellä osuudella. Lisäksi hankkeessa rakennetaan uusi silta Keravajoen yli sekä tehdään kaista-, ramppi- ja kevyen liikenteen järjestelyjä. Myös liikennevalo-, tievalaistus- ja melusuojaustoimenpiteitä sisältyy hankkeeseen. Toimivalla logistiikalla on merkittävä vaikutus alueen kilpailukykyyn, yritysten toimintaedellytyksiin sekä työllisyyteen. Keravantien toimivuus tukee myös kansallista huoltovarmuutta. Alueen liikennejärjestelyiden parantamisella on positiivisia vaikutuksia myös pitkälle tulevaisuuteen.

Arvoisa puhemies! Valtion ja Helsingin seudun kuntien välillä on saavutettu alustava sopimus siitä, että Helsingin seudun kuntien kaavoitustavoitetta nostetaan 25 prosenttia voimassa olevaan maankäytön, asumisen ja liikenteen aiesopimukseen verrattuna. Sopimuksen mukaan vastavuoroisesti valtio tukee Pisara-rataa ja Länsimetron jatketta Kivenlahteen saakka. Lisäksi osapuolten tavoitteena on jatkaa Kuha-rahoitusjärjestelmän ja hankekokonaisuuden toteutumista vuosina 2016—2019. MAL-aiesopimuksen myötä myös tärkeiden Klaukkalan ja Hyrylän ohikulkuteiden suunnittelu etenee.

Jatkan sitten myöhemmin uudestaan.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen budjetti on rakennettu ylioptimistisille odotuksille Suomen talouden kehityksestä. Näin ollen on täysin selvää, että Suomi joutuu ottamaan velkaa enemmän kuin talousarviossa on suunniteltu otettavaksi tai vastaavasti on tehtävä enemmän menovähennyksiä. Jälkimmäiseen vaihtoehtoon meitä patistavat EU:n kasvu- ja vakaussopimus ja sen 60 prosentin bkt-pohjainen velkakatto, joka on ylittymässä ensi vuonna, ja lisäksi eduskunnan enemmistön, siis myös vasemmistoliiton, tällä kaudella hyväksymä EU:n talouskurisopimus, joka sääntelee julkisen talouden rakenteellista alijäämää. Se saa olla enintään prosentin, ja sekin raja on pian paukkumassa. Mielestäni kannattaa mieluummin tehdä itse kipeät päätökset kuin odottaa, että EU kertoo ne meille. Esimerkkiä on Kreikasta.

Hallituksen lääkkeet ovat olleet näpertelyä, joka samaan aikaan on heikentänyt kasvunäkymiämme entisestään. Alijäämäämme ei voi kutsua suhdanteelliseksi, sillä tilanne on ollut huono jo vuodesta 2009 ja kaksi viime vuotta talouskasvu on ollut pakkasella. Ensi vuosikin näyttää siltä, ja Suomen Pankin mukaan jopa seuraavat kymmenen vuotta. Sellaisessa ei ole kysymys enää suhdanteesta vaan siitä, että talouden painopiste on siirtynyt Euroopasta, mutta etenkin Suomesta, muualle maailmaan, kuten autoritääriseen Kaukoitään.

Meillä on keskitytty saavutettujen etujen puolustamiseen sekä seksuaalivähemmistöjen, etnisten vähemmistöjen ja uskonnollisten vähemmistöjen puolustamiseen, samoin kuin roistojen olojen parantamiseen. Vallalla on liberaali hyysäys, jossa ei saa sanoa totuuksia ääneen. On muotia olla sensitiivinen. Kohta tavallinen ihminen ei uskalla sanoa mitään, kun saa pelätä joutuvansa mielipiteistään tilille ja tulevansa eristetyksi, jos ne loukkaavat jotakin vähemmistöä joko ihmisoikeusaktiivien tai näihin vähemmistöihin kuuluvien itsensä mielestä.

Tämä mukasuvaitsevaisto on vaarallinen porukka, joka todellisuudessa rapauttaa parlamentarismiamme ja demokratiaamme. Mielestäni ratkaisut on tehtävä tässä salissa ja edustuksellisen demokratian kautta eikä kaduilla. Todellisuudesta vieraantuneet päivystävät ihmisoikeustutkijat eivät omaa kokonaisnäkemystä yhteiskunnasta vaan ovat hyvin pitkälle yhden asian ihmisiä. He ottavat keppihevosekseen milloin minkäkin asian, jolla ratsastetaan kohti liberaalimpaa yhteiskuntaa. Ymmärtämättömyydessään he eivät tajua sitä, että sen reissun päässä on lähinnä amerikkalainen yhteiskunta, jossa on kyllä vapauksia mutta jossa jokainen saa toteuttaa itseään ja elämäänsä omilla rahoillaan ja varoillaan. Sitäkö tässä todella halutaan? Aina tuntuu löytyvän hyödyllisiä idiootteja, jotka menevät tähän halpaan.

Arvoisa puhemies! Vähennykset voidaan aloittaa kehitysavusta, joka on ulkomaille suuntautuva rahavirta. On täysin kestämätöntä, että harjoitamme valtiona 1 000 miljoonan euron edestä vuosittain hyväntekeväisyyttä lastemme piikkiin ostaaksemme itsellemme paremman omantunnon. Perussuomalaiset on esittänyt kehitysapupolitiikkaan kansan kipeästi kaipaaman rakenteellisen uudistuksen, jolle löytyy myös kannatusta. Se säästäisi valtion varoja vähintään 500 miljoonaa euroa vuodessa. Kun kansalaisilta on erilaisissa kyselytutkimuksissa kysytty, mistä pitäisi ensimmäisenä leikata, kehitysapu on aina kolmen kärjessä, mikäli se on yksi vastausvaihtoehdoista. Kehitysapu on kuitenkin myös kansan yleisesti kannattamaa toimintaa, eli se on koettu kyselytutkimuksissa tärkeäksi asiaksi, kunhan sitä ei verrata mihinkään muihin määrärahoihin, kuten vaikkapa vanhustenhuoltoon, josta hallitus aikoo säästää muutaman sata miljoonaa euroa.

Arvoisa puhemies! Nenäpäivä-keräys oli samaa luokkaa kuin mitä valtio antaa joka ikinen päivä kehitysapuun. Kansan käsi on siis karttuisa. Mielestäni kansalaiset saavat pitää Nenäpäivän vaikka joka päivä, mutta valtiolla siihen ei ole tällä hetkellä mitään mahdollisuuksia. Valtiolla on nyt kuitenkin Nenäpäivä joka päivä. Mielestäni valtiolla ei tule olla Nenäpäivä joka päivä.

Arvoisa herra puhemies! Lopuksi kerrottakoon, että henkilökohtaisesti tein suuremman summan edestä talousarvioon määrärahojen vähennys- kuin lisäysesityksiä.

Lauri  Heikkilä  /ps:

Arvoisa puhemies! Tuosta edustaja Saarakkalan puheesta kokosin tämmöiset ylioptimistiset odotukset. Ne kuvaavat hyvin tuota hallitusohjelmaa, mikä on ollut meillä edellisinä vuosina, ja varmaan samalla linjalla tämä jatkuu. Myöskin tämä "hyödylliset idiootit" oli semmoinen käsite, mistä muodostui heti tämmöiselle yliopistossa lähes 25 vuotta työskenneelle semmoinen kuva tästä toiminnasta täällä, osittain eduskunnassa ja hallituksessa ja kaikessa tässä.

Nytkin kun katsoo näitä mappeja taikka lehtiöitä tai luetteloita tästä toiminnasta, niin kun tämmöinen kasa lyödään käteen, kun viikonlopuksi lähtee ja sitten kun käy vähän markkinoilla ja muualla, niin kyllä se tutustuminen näihin ohjelmiin varmaan monella jää aika vähiin, kun katsoo tätä salin miehitystä. Tosin nyt on jo ilta sillä lailla, että olisi ehkä välillä eduskunnankin hyvä olla kotona lepäämässä, niin että jaksaisi siellä tutustua näihin papereihin ja vähän katsoa, missä mennään, ja katsoa vähän ympärilleenkin välillä, ettei aina olisi puhumassa. Tosin itsekin olen syyllistynyt siihen, että olen tullut tänne istumaan ja näitä puheita pitämään, kuten nytkin.

Hallitushan on puhunut tutkimustoiminnan ja kaiken muun korostamisesta. Avasin sattumalta sivulta 81 tämän valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä 37 pääluokasta 32 tämmöisen kohdan 49, missä on valtionavustus Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:n toimintaan. VTT:hän on nyt edustanut semmoista asiantuntijaorganisaatiota, mistä yritykset ovat saaneet ostaa koestustoimintaa ja testaustoimintaa tuotekehityksensä edistämiseen ja siihen, että saa kaupallisia näyttöjä siitä ja pohjaa sekä kotimaankauppaan että ulkomaankauppaan. Nythän meiltä tietysti puuttuu tätä testaustoimintaa ja muuta osaamista, että saataisiin liikkeelle tuotteita enemmän.

Sieltä ollaan sitten leikkaamassa kumminkin, vaikka puhutaan, että edistetään hommia ja että työllistäminen olisi tärkeätä ja muuta, vuoteen 2017 vähennetään yli 21 miljoonaa euroa. Siitä voi laskea sitten, montako henkilöä se tarkoittaa, koska VTT:llähän säästöjä ei tule muuta kuin siitä, että henkilöitä vähennetään. No, sillä tietysti voi saada sekavuutta aikaiseksi. Siellä se on vähän niin kuin sanoisi, että kunnista vähennetään henkilöitä, kun kuntaliitoksia tehdään.

Nämä hallituksen toimet ovat tämmöisiä, että ne aiheuttavat tuolla työmarkkinoilla ja kansan parissa vain epävakautta. Semmoista jatkuvuutta, mihin voisi turvautua sillä, että kun tekee hyvin töitä, voisi saavuttaa jotain, sitä ei tässä yhteiskunnassa enää oikeastaan ole. Ja jos pyritään vakauttamaan ja kehittämään jotain, niin ehkä se syy siihen, että ollaan tässä tilanteessa, ei olekaan hallituksen, vaan se on se, että on koulutettu ihmisiä. Meillä on korkea elintaso, suhtkoht korkeat palkat, hyvä osaaminen, tai korkeastakin osaamisesta voidaan puhua. Sen on nyt sitten tuhonnut lähinnä se, että on tullut tuo kansainvälistyminen, ja on puhuttu, etteivät suomalaiset yritykset ole kansainvälistyneitä. Mutta ne ovat siellä yritysjohdon tasolla jopa kansainvälistyneet niin paljon, että ne ovat jo 10—15 vuotta sitten huomanneet, että on paljon tuottavampaa siirtää se yritys ja osaaminen vähitellen tuonne ulkomaille halpatyövoiman maihin kuin että tuottaisi reilusti täällä tämän kansan hyväksi ja pyörittäisi yritystä täällä ja maksaisi verot.

Se on kyllä pitkä kehitys, mutta se on nukuttu täällä eduskunnassa eri suurten puolueitten ja hallitusten toimesta ihan täysin ohi ajan. Nyt me olemme vain tulleet semmoiseen tilanteeseen, kun vieläkään ei ymmärretä, että näitä varoja pitäisi käyttää oman kansan hyväksi, vanhustenhoitoon, omaishoidon tukeen ja muuhun. Jos halutaan sairaalat tyhjätä ja vanhukset kotiin hoitoon, niin eihän se ihan ilmaiseksi mene sielläkään. Samalla aikaa maksetaan työttömät kortistoon ja sitten puhutaan, että tarvitaan lisätyövoimaa. Jos meillä on 75 000 alle 25-vuotiasta suomalaista nuorta työttömänä eikä niitä oikein paljon koulutetakaan mihinkään, niin emme me silloin tarvitse ulkomailta työvoimaa. Kyllä tähän pitäisi ottaa se järki käteen, että koulutettaisiin heidät. Heillä olisi 30 vuotta työaikaa vielä viiden vuoden koulutuksen jälkeen jäljellä. Jos ei tätä muutosta tule, niin ei tässä mitään saada aikaan.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Muutama sana elvytyksestä ja Suomen suunnasta. Aiemmin täällä kokoomuksen ryhmäpuhuja, edustaja Vahasalo haki vauhtia sotien jälkeisestä ajasta, ja se on ihan hyvä vertailukohta. Silloinhan maa jälleenrakennettiin. Lappi nostettiin tuhkasta Lapin sodan jälkeen, evakot asutettiin, samoiten rintamamiehet ja maksettiin huikeat sotakorvaukset, ja ainakin minun käsitykseni mukaan aika iso osa siitä kaikesta toiminnasta tehtiin velkarahalla, mutta silloin oli suunta, oli aikamoinen pakkokin, mutta näistä kaikista toimista johtui se, että esimerkiksi metalli- ja metsäteollisuus kehittyivät hyvin nopeasti ja vahvasti ja niistä tuli sitten seuraavan suomalaisen teknologiamurroksen pohja. Eli se, että otetaan velkaa, voi aivan hyvin olla sijoitus, kun se otetaan ja käytetään oikeisiin kohteisiin.

Toinen asia: Jos mennään sodan jälkeiseen aikaan, niin voidaan mennä aivan hyvin talvisodan aikaankin. Nimittäin jos puhutaan työelämästä ja tuottavuudesta, niin talvisodassa ensimmäisen kerran suomalainen oikeisto tunnusti suomalaisen työntekijän oikeudet, ja se on varmaan ollut sitten yksi äärimmäisen tärkeä tekijä sen suhteen, että suomalainen työelämä lähti siihen kehitykseen kuin lähti ja että työntekijöillä oli tunnustettu asema. Kyllä sellainen työntekijä, joka kokee, että hänellä on ainakin osittain oman työn autonomia ja että hän on itsellinen toimija myöskin siinä työyhteisössä, varmaan tuottaa paremmin kuin semmoinen, jota pidetään suoraan alistetussa asemassa, jota aina käskytetään.

Arvoisa puhemies! Yhdestä äärimmäisen tärkeästä yksittäisestä asiasta, jota täällä on moneen otteeseen sivuttu. Eli nyt kun sote-ratkaisu tulee muuttamaan jokaisen kunnan asemaa ja toimintamalleja oleellisesti riippumatta siitä, minkä muodon se lopulta saa, niin tällaisessa tilanteessa ehkä tärkeimmän kuntien tukiorganisaation, sosiaalialan osaamiskeskusten, valtionapua ollaan leikkaamassa hyvin ikävällä tavalla, ja täytyy muistaa, että sosiaalialan osaamiskeskusten toiminta on lakisääteistä. Jo aiemmin määrärahaa leikattiin 14 prosenttia. Nyt esitys oli kolmanneksen luokkaa, ja vaikka valiokunta palautti siihen 400 000 euroa, niin kuitenkin jäädään pahasti pakkasen puolelle. Valiokunta toteaa, että leikkaus vaikeuttaa myös sosiaali- ja terveydenhuollon laajan integraation toteutumista, sillä sote-uudistuksen onnistuminen edellyttää vahvaa kehittämistä, missä osaamiskeskuksilla on keskeinen rooli yhdessä sote-alueitten kanssa. Voi kyllä kysyä, onko tämmöisessä tilanteessa mitään järkeä, kun eletään tällaista murrosaikaa.

Arvoisa puhemies! Vielä sitten, kun ollaan aika lähellä itsenäisyyspäivää, EU:n ja Suomen suhteesta: Siinä suhteessa minä kyllä tunnustaudun Esko Seppäsen opetuslapseksi. Siinä, mitä hän 1990-luvulla analysoi, sanoi ja ennusti, hänellä ei ole tänäkään päivänä kovin paljon hävettävää. Kävi niin, että kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, monet pelkäsivät jäsenyyden vähentävän Suomen täysivaltaisuutta omissa asioissaan, ja kiistatonta on, että suuri osa näistä peloista on toteutunut.

Suomen kohtalo on aiemmin kytkeytynyt Tukholma—Moskova—Berliini-kolmion varaan, mutta nyt täytyy sanoa, että Suomella ei ole ollut omaa talouspolitiikkaa. On peesattu Saksaa, ja meitä hallitaan EU:n yhteisellä rahalla, ja rahaliitto Emussa unionin pakkokeinoihin kuuluu sisäinen devalvaatio, joka on suomeksi sanottuna työttömyyttä, irtisanomisia, valtiovallan privatisointia, palkkojen ja eläkkeitten alentamisia, sosiaaliturvan alasajoa. Eikä tarvitse olla kaksinen ennustaja, kun sanoo, että meno vain kiihtyy.

Tämä on koko Euroopan unionin integraation ydin, ja jos sitä ollaan lähdetty ajamaan joltain suunnalta, niin sitten se tie kuljetaan loppuun asti, jos sille ei esteitä laiteta. Muuten tässä liittovaltioideassa ei ole mitään järkeä. Kun sitten vielä kaikki EU-lait ovat ylempiä kuin omat vastaavat lakimme, niin tämä ensisijaisuus tarkoittaa sitä, että silloin valta on annettu tuomioistuimille ja EU:n toimivaltaa on laajennettu aloille, joille jäsenvaltiot eivät ole sitä unionille luovuttaneet.

Laila Koskela /kesk:

Arvoisa puhemies! Vakava ja tärkeä kysymys suomalaisten tuloeroista, eriarvoisuudesta ja köyhyydestä on, onko tämä hallitus vastannut työttömien, nuorten, lapsiperheiden ja vanhusten hätään. Pienituloiset ovat tällä hetkellä työllistämis- ja sosiaaliturvaviidakon keskellä vailla riittävää tukea, jonka avulla heille tarjottaisiin mahdollisuus työelämään ja näin täysivaltainen jäsenyys suomalaiseen yhteiskuntaan.

Hallituksen ajamat toimenpiteet eivät ole tuoneet tarpeeksi uusia työpaikkoja, eikä köyhyys ole poistunut, päinvastoin. Heikompiosaisten määrä lisääntyy hälyttävästi. Meillä jää päivittäin seitsemän kahdeksan nuorta työkyvyttö-myyseläkkeelle. Taustalla on mielenterveysongelmat ja masennus. Määrä on kasvanut koko 2000-luvun ajan. Kasvavan työttömyyden myötä maksuhäiriöitten määrä on lisääntynyt. Maksukykyhäiriöisiä on jo noin 365 000, ja näistä kaksi kolmasosaa on miehiä.

Hallituksen leikkaukset lapsiperheiltä ovat osaltaan olleet kasvattamassa eriarvoisuutta. Lasten ja nuorten elämä rakentuu kaveri- ja toisten nuorten ihmissuhteiden kautta. Syntyy köyhyyden kierre ja siihen usein liittyvä toivottomuuden tunne, josta ei näytä olevan ulospääsyn tietä. Köyhyys on myös usein periytyvää.

Hyvin huolestuttavaa on perheväkivallan lisääntyminen. Vuonna 2011 tehdyn tutkimuksen mukaan perheväkivallan aiheuttamat kustannukset olivat yhteiskunnalle vuosittain noin 90 miljoonaa euroa. Huolestuttavaa on myös se, että Suomessa ei ole riittävästi turvakotipaikkoja niitä tarvitseville perheille. Myös se suuntaus on huolestuttava, että turvakotiasiakkaina on yhä enemmän ikäihmisiä, näitä turvakotipaikkoja tarvitsevien joukossa, usein dementoituneen aviopuolison taikka alkoholisoituneen lapsen vuoksi.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Käsitellään hallituksen esitystä eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2015, ja ensin tuosta päivällisestä keskustelusta: On kyllä tunnustettava, että perussuomalaisten vaihtoehto on tasapainossa itsensä kanssa. Vaikkakin täytyy sanoa, että se enemmän kuulostaa Tuntemattoman jääkärikapteeni Kaarnan lausahdukselta: "mennäänpäs tuon laman yli, niin että heilahtaa". No, toki näin ei aivan käynyt silläkään kertaa. Intomielisyys on hyvästä, mutta on hienoa, että käytetään myös harkintaa ja perustellaan omia näkemyksiä.

Sinällään kasvun mahdollisuuksia edistäviä toimintoja on talousarvion sisällä. Olisin toivonut, että siellä olisi enemmän ketteryyttä sekä rohkeutta tarttua nyt vallitseviin ongelmiin. Kataisen hallitusta muodostettaessa sovittiin velkaantumisen taittamisesta, mutta unohdukseen on jäänyt, että päätettiin myös elää vallitsevassa ajassa, toki kunnioittaen näitä periaatteita. Olisi tarvinnut tässäkin kohtaa, nyt Stubbin hallituksessa, nähdä, mikä on tilanne, ei vain pitäytyä itsepintaisesti jo aiemmin sovituissa periaatteissa vaan elää tilanteessa.

Itsensä hengiltä säästäminen ei kannata tilanteessa, jossa tällä hetkellä korjausvelan kasvun myötä järkevämpää kuin olla elvyttämättä olisi elvytys halvalla, erittäin halvalla velkarahalla niillä infraa rakentavilla toimilla, jotka toisivat tähän hetkeen työllisyyttä ja jotka mahdollistaisivat sen tulevan kasvun nopeamman nousun. On kuitenkin valittava infrarakentaminen ja siihen kohdistetut toimet maltilla, sillä erityisesti velkarahalla tai millään valtion toimilla, joilla investointeja ja investointien mahdollisuuksia lisätään, ei saa kuumentaa markkinoita, sillä hetkessä se edullinen rakentamisen ja investointien mahdollisuus hukataan, jos liiaksi pumpataan kuplaan ilmaa.

Rohkeutta olisin kaivannut esimerkiksi start-up-yritysten saattamiseen kasvuyrityksen kynnykselle. Tässä maassa on erittäin hyviä innovatiivisia yrityksiä, meillä luodaan startup-yrityksiä kunnioitettavan paljon, eikä valtiovaltaa voi tästä moittia. Meiltä kuitenkin puuttuu Tekes-rahoituksen jälkeen näiltä yrityksiltä luonnollinen polku Tesin rahoituksen piiriin. Eri toimin pitäisi ohjata niin, että Tekes antaa perinnön, jossa suositellaan Tesin toimia, niin että eri rahastojen kautta houkutellaan tällaiseen mahdolliseen teolliseen kasvuyritykseen pääomia, jotta kasvun askeleet voidaan ottaa.

Toisaalta tässä salissa monesti on puhuttu siitä, että ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen pitäisi saada välineitä. No, ehdotankin, että meidän tulisi ensimmäisen työntekijän palkkaamiseksi rohkeasti katsoa niin, että palkka- ja sivukulujen vähennysoikeus on joko porrastetusti tai yhden vuoden osalta ensimmäisen työntekijän palkkaamisen osalta käyttöön otettava väline. Työtön työntekijä on kalliimpi yhteiskunnalle kuin se, että yrittäjä tai yritys saa tätä kautta mahdollisuuden palkata ensimmäisen työntekijän. Samalla Suomeen suuntautuvien investointien vähennysoikeutta tulisi rohkeammin laajentaa, ja ainakin siten, että cleantech-laitteistojen osalta — eli yritys, joka ostaa cleantechia sisään — voisi saada huomattavasti suuremmat poisto-oikeudet. Näin luotaisiin mahdollisuudet tälle clean-tech-laitteita valmistavalle yritykselle saada luonnollisia referenssejä, joilla taas edelleen luotaisiin työpaikkoja tähän maahan.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa herra puhemies! Suomi on nyt kyntänyt talouskriisissä vuodesta 2008, eikä nousua vieläkään näy. Hallitus on urheasti tässä matkan varrella ja kuluneella eduskuntakaudella tehnyt korjaavia toimia, mutta globaalin talouspolitiikan realiteetit ovat olleet niin julmia, etteivät nämä toimenpiteet ole auttaneet, ja me velkaannumme edelleen. Niin ikään Suomi ei ole kovin kilpailukykyinen, ja emme näin ollen ole olleet mukana niissä pienissä suhdannenousuissa, joita maailmalla on ollut, vaan ne ovat ohittaneet Suomen.

Kuinka me ratkaisisimme tämän yhtälön? Toki tämä talousarvioesitys on askel jälleen oikeaan suuntaan. Budjetin loppusumma on pienempi kuin aiemmin, ja tehdään säästöjä ja niin edelleen, mutta kuten totesin, lainaakin otetaan. Mielestäni pitkällä tähtäimellä — tätä työtä siis tulee jatkaa — ratkaisun avaimet liittyvät työhön, talouteen ja sääntelyn vähentämiseen. Tämähän on varmasti tällainen kolminaisuus, joka täällä monen suusta on tänään muussakin yhteydessä kuultu.

Meidän pitää muuttaa yritysten verotusta, yksityishenkilöiden verotusta siten, että se on kannustavampaa. Tällä hetkellä yritysverotus on sellainen, että yrittäjät, varsinkin pk-yrittäjät, jotka ovat se toiveemme siitä, että he työllistäisivät jatkossa suomalaisia, investoivat mieluummin muualle kuin tänne Suomeen, koskei tänne kannata rahojaan likoon laittaa, kun siitä saatava hyöty on epävarma. Puhutaan siitä Viron veromallista paljon. Käsittääkseni se ei sellaisenaan Suomeen sovi, mutta meidän varmasti tulisi pohtia senkaltainen ratkaisu, jonka avulla saamme sitten yritykset investoimaan Suomeen entistä enemmän.

Tavoista, joilla työn tekemisestä tässä maassa sovitaan, pitäisi tehdä uusia ratkaisuja, uusia sopimuksia. Tarkoitan tällä sitä, että paikallista sopimista pitäisi lisätä ottaen niitä joustoja käyttöön. Olen sitä mieltä, että palkkoja ei tule alentaa, kyllä työmies ja työnainen ovat aina palkkansa ansainneet, mutta muilla tavoin lisätä sitä joustoa niin työntekijän suuntaan kuin yrityksenkin suuntaan. Täällä on käyty aiemminkin keskustelua tästä, ja minun mielestäni yritysten ja työntekijöiden tulisi ymmärtää se, että molemmat osapuolet itse asiassa ovat samassa veneessä eivätkä toisilla puolin pöytää, kuten historiallisesti täällä Suomessa on ollut tapana ajatella. Edustaja Mustajärvi luonnehti työntekijän asemaa omassa puheenvuorossaan minun mielestäni erittäin hyvin, että sellaiseen tilanteeseen pitää päästä, että työntekijä tykkää käydä töissä ja kokee olevansa arvostettu ja työnantaja arvostaa työntekijää. Tämä on minustakin sellainen tavoitetila, johon jokaisen itseään kunnioittavan suomalaisen yrityksen tulee pyrkiä. Ei ole oikein, että työntekijät kokevat olevansa alisteisessa asemassa, se on väärin.

Sääntelytalkoita on vietetty jo jonkun aikaa. Mitään ei kuitenkaan ole saatu aikaiseksi. Kyllä nyt on syytä ryhtyä toimeen niiden osalta. Kerronpa ihan tällaisen esimerkin tai parikin. Olin eräällä viinitilalla vierailulla vähän aikaa sitten, ja siellä viinitilallinen sitten kertoi, kuinka heillä on yksi rakennus sitä varten, että sieltä voidaan myydä viiniä pulloissa vierailijoille, mutta pitää olla toinen erillinen rakennus, joiden välillä ei saa olla kulkuyhteyttä, jossa sitä viiniä voidaan sitten anniskeluoikeudella tarjota maistettavaksi, eli kaksi lämmitettävää rakennusta yhden viinipullon myymistä varten. No sitten kysyin, että entäpä jos aiotte alkaa panna olutta täällä, niin mitäs sitten tulisi tehdä. No, tarvittaisiin kolmas rakennus, koska olutta saa sitten myydä mukaan ainoastaan elintarvikekioskista tuolla haja-asutusalueella, ja ei se kyllä kannata, mutta onneksi sitä olutta voisi tarjota kuitenkin maistettavaksi siinä rakennuksessa, jossa sitä viiniäkin tarjotaan maistettavaksi. Minusta tämä on semmoinen hyvä esimerkki siitä, millä pienyrittäjät tuolla maalla ja muualla pannaan ahtaalle ja he joutuvat moneen kertaan miettimään, kannattaako Suomessa yrittää.

Edustajat Mustajärvi ja Myllykoski puhuivat tuosta elvyttämisestä. Tässä tilanteessa minusta se ei ole hyvä ratkaisu, koska on väistämätöntä, että tämä raha, joka elvytykseen käytetään, on velkarahaa ja se kuluu tehottomien rakenteiden ylläpitämiseen. Ei ole tulossa mitään suhdannenousua, joka poimii meidät tästä kuopasta, ellemme me kilpailukykyämme paranna ja ellemme täällä Suomessa rakenteita muuta sillä tavoin, että me olemme kilpailukykyisempiä.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämän vaalikauden talousarviokeskusteluissa on ollut ainakin yksi yhteinen tunnusmerkki läpi ajan: näitä talousarvioita käsitellään vuosi vuodelta valitettavasti huonommassa, huonommassa ja huonommassa taloustilanteessa. Käännettä parempaan ei ole saatu aikaiseksi, ja valitettavasti tämä vaalikausi kokonaisuutena tullaan, rohkenen näin sanoa, muistamaan uusien epäonnistuneitten hallitusten menetettynä aikakautena. Toki myös on rehellisyyden nimissä todettava, että vaativa on tämä aikakin ollut.

Suomen Pankin talousennusteet viikko taaksepäin olivat hyvin hätkähdyttävää luettavaa. Pankin arviot tulevasta ovat synkkiä ja haastavat poliittisen päätöksentekokyvyn armottomalla tavalla. Massiivinen työttömyys, onneton talouskasvu, tältä vaalikaudelta siirtyvät ongelmat — syvällä oleva Suomi — vaativat yhteistyökykyistä Suomea ja Suomen kaikkien voimavarojen käyttöä.

Suomen Pankin arviot pysäyttävät myös tämän budjettiesityksen äärellä. On kaiken kaikkiaan kovin vaikea uskoa, että talousarvion kasvuennusteet, muun muassa kasvuennusteet, pitävät paikkansa. Esitys näyttää olevan monella tavalla tyhjän päällä, koska kasvuedellytykset yksinkertaisesti puuttuvat eli edessä on jälleen yksi supistuvan talouden vuosi. Suomen Pankin ennuste yksiselitteisesti näyttää lähtevän siitä, että taloutemme kehitystä huonontaneet tekijät ovat sellaisia, etteivät ne väisty nopeasti. Toisaalta olemme niin syvästi velkaantuneita, että tiukallakin menokurilla olemme tekemisissä useamman vaalikauden mittaisessa talouden kuntoon saattamisessa.

Erityisen hätkähdyttävää Suomen Pankin arvioissa on se, että talouskasvu saattaa hidastua vielä entisestään. Jos tällä vuosikymmenellä bkt kasvaa alle prosentin ja 2020-luvulla kasvu kiihtyy ainoastaan runsaaseen prosenttiin, on edessämme aika kova kuva. Eli tämä kaikki alleviivaa sitä, että meidän on löydettävä yhteisen tekemisen tahto tulevina vuosina, saatava tulot ja menot tasapainoon ja tehtävä päätöksiä oikeudenmukaisesti.

Koska tasapainottamisen urakka on valtava, tarvitaan totta kai isoja ja pieniä ratkaisuja. Yksi isoimmista varmasti on se, että tässä yhteiskunnassa voidaan sopia yhteisestä tahtotilasta esimerkiksi tarvittavien uudistusten tekemiseksi. Keskusta puhuu tässä yhteydessä yhteiskuntasopimuksesta. Olkoon nimi mikä tahansa, tärkeintä on päästä eteenpäin.

Tänään keskustan ryhmäpuheenvuorossa on tuotu esille keinoja, joilla työllisyyttä ja talouden kasvua meidän näkemyksemme mukaan saadaan aikaiseksi. Totean tässä vain sen, että hallituspuolueiden ei niitä kannattaisi kovin herkästi tyrmätä, koska hallitusten tekemisen jälki ei oikeuta välttämättä kovin kriittiseen arviointiin.

Arvoisa puhemies! Haluan tässä ottaa esille yhden ison peruslinjauksen, joka on mielestäni elintärkeä Suomen tulevaisuudelle. Se on se, että tämä maa kehittyy vain koko voimallaan. Sillä, miten kykenemme hyödyntämään laajan maan kaikkia resursseja ja osaamista, sillä, miten kykenemme kehittämään maan kaikkia alueita, ratkaistaan koko laajan Suomen tulevaisuus ilman minkäänlaista vastakkainasettelua maaseudun ja taajamien välillä.

Puhuttaessa 200 000 uuden työpaikan tarpeesta niistä hyvin suuri osa on helpoiten ja monia nousevia yhteiskuntaperiaatteita parhaiten noudattaen luotavissa etenkin luonnonvara- ja biotalouteen eli laajalti ymmärtäen maaseudun resurssien varaan. Näiltä aloilta meillä on huippuosaamista, ja satsaaminen näihin aloihin on järkevää, koska kaikilla aloilla jatkuvasti koveneva kansainvälinen kilpailu ei vie työpaikkoja täältä pois vaan ne olisivat ikään kuin tietyllä tavalla pysyviä työpaikkoja. Näiden alojen nousu vaatii eittämättä myös poliittisia toimia, mutta tuo 200 000 työpaikan tavoite on Suomen talouden kannalta niin tärkeä, että nuo aluksi myös menoja lisäävät toimet kannattaa toteuttaa, jotta saadaan luotua käänne kohti tasapainoa. Työllistämiselle ja työn tekemiselle on luotava edellytykset koko maassa. Koulutuksen tasa-arvosta on pidettävä huolta. Liikenne- ja muita investointeja tarvitaan koko maahan. Lähipalvelut on totta kai kyettävä turvaamaan, ja paikallista ja alueellista päätösvaltaa on vahvistettava.

Monet alueiden kehittämistä tukevat linjaukset antaisivat pontta myös alueellisen kehittämispolitiikan ulkopuolelle jäävälle yhteiskuntapolitiikalle. Tällainen on esimerkiksi byrokratiatalkoot, joilla on pyrittävä pois rajoittamis-Suomesta kannustavuuteen ja luovaan ja ennakkoluulottomaan Suomeen. Byrokratiatalkoista ajattelen niin, että hallinnon pitäisi olla kehittämistä varten eikä yksilöä tai yrittäjyyttä rajoittamassa.

Tasapainoinen Suomi, puhemies, ei varmasti toteudu sormia napsauttamalla. Kyse on kaiken kaikkiaan kehittämispolitiikan suunnan muuttamisesta. Eli on syytä siirtyä keskittämispolitiikasta hajauttavan yhteiskunnan suuntaan.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Nostan tästä budjetista esille muutamia kohtia, sosiaali- ja terveyspolitiikkaa sekä perhepolitiikkaa.

Hallituksen budjetti on mielestäni raaka. Se ottaa lapsiperheiltä, se vie vanhuksilta, se rokottaa niiltä heikoimmilta, joille meidän päinvastoin pitäisi antaa. Hallitus jätti aivan aluksi indeksikorotukset tekemättä lapsilisiin, ja sen jälkeen hallitus päätti leikata lapsilisiä. On paljon puhuttu siitä, ovatko nämä leikkaukset niin suuria, että ne tuntuvat lapsiperheen arjessa. Kyllä ne tuntuvat, sillä yhä useampi suomalainen lapsiperhe elää pienituloisena ja jopa köyhyydessä.

Vanhuksille tehtiin vanhuslaki, ja se astui voimaan siinä uskossa, että se parantaa myös ikäihmisten asemaa. Varmasti näin on myös tapahtunut, mutta juuri eduskuntaan saamamme hallituksen esitys siitä, että vanhuslakia ollaan kiristämässä siltä osin, että laitoshoitoa leikataan, on mielestäni kohtuuton päätös. Kriteereitä tiukennetaan niin, että yhä useampi ikääntynyt joutuu viettämään aikaa huonokuntoisena omassa kodissaan. Kotihoidon resurssit tietäen voimme kuvitella, että hyvää tällä päätöksellä ei ainakaan saada aikaiseksi. Olemme toki puhuneet täällä eduskunnassa, että hoivapaikkoja lisätään lähinnä palvelutaloihin, jotta ihminen ei kuitenkaan olisi siellä kodissaan vaan vaihtoehtoista hoitoa olisi tarjolla, mutta en usko, että se tämän hallituksen esityksen mukana tulee näin olemaan. Tämä hallituksen esitys siitä, että laitoshoitoa vähennetään, johtaa vääjäämättä siihen, että omais-hoidon odotetaan lisääntyvän, ja omaishoitajien jaksamiseen tulisikin kiinnittää erityistä huo-miota.

Hallitus on myös päättänyt leikata kotihoidon tukea siten, että se pakolla jaetaan molempien vanhempien kesken. Tätä esitystä olemme odottaneet eduskuntaan, ja kysynkin teiltä, hyvä ministeri: tuotteko te tämän esityksen? Oma toiveeni olisi, että ette toisi, koska se on virhe. Perheet kyllä pystyvät itse päättämään, kumpi vanhemmista jää hoitamaan lasta kotiin. Mielestäni pakolla ei voida esittää täältä käsin niitä toiveita, millä tavalla lastenhoito perheessä järjestetään. Olen saanut paljon yhteydenottoja lapsiperheiden äideiltä, ja heillä on pelko siitä, milloin tämä mahdollinen suunniteltu muutos astuu voimaan, ja pelko erityisesti siitä, että heillä ei ole työtä. Eli mihin he sitten menevät, ohjaako tämä esitys äidit kortistoon? Totuus on myös se, että yhä useampi isä on parempituloinen eikä senkään takia pysty jäämään hoitamaan lasta kotiin.

Kun vanhuslaki astui voimaan, hallitus kirjasi lakiin ei ainoastaan toivomuksen vaan ihan kirjauksen siitä, että mikäli yksikin hoivapaikka vuoden 2014 loppuun mennessä ei täytä hoitajamitoituksen suositusta 0,5:tä, niin hallitus antaa esityksen siitä, että tätä vanhuslakia tiukennetaan ja hoitajamitoitus laitetaan asetuksena sinne lakiin. Tätä hallituksen esitystä sen sijaan, toisin kuin tätä kotihoidon tuen pakkojakamista, odotan tänne eduskuntaan.

Kysyn sitäkin teiltä, arvon ministeri: aiotteko tuoda tämän hallituksen esityksen vielä eduskuntaan tällä kaudella? Nimittäin olen ymmärtänyt, että ministeri Huovinen sen haluaisi, mutta taasen olen kuullut huhuja, että kokoomuksen riveistä ei haluttaisi hoitajamitoitusta kirjattavan lakiin. Eli mitenkä tämä mahtaa olla, pitävätkö nämä huhut paikkansa, että tätä kirjausta ei oltaisi kunnioittamassa?

Tulen itse tekemään tähän budjettiin muutamia talousarvioaloitteita ja myös yhden vähen-nysesityksen.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Työ ja työllisyys ovat avainsanoja siihen, miten Suomi saadaan nousuun. Perussuomalaisten vaihtoehtobudjetissa on 350 miljoonan euron työllisyys- ja yrittäjyyspaketti, jonka tavoitteena on nostaa Suomen työllisyysaste muiden Pohjoismaiden tasolle ja parantaa pk-yritysten asemaa.

Tämän päivän hokema on pidentää työuria. Fakta on kuitenkin se, että monikaan ei yksinkertaisesti jaksa eläkeikään saakka nytkään. Valitettavan monen kohtalona on myös tulla yt-neuvotteluissa irtisanotuksi. Todellisuutta on myös se, että yli 50-vuotiaana on erittäin vaikea työllistyä. Monilla olisi kyllä tahto ja toive työn tekemisestä. Työuratakuumme tarkoituksena onkin edesauttaa työkykyisten ja työhaluisten ikääntyneiden työuran jatkumista eläkeikään saakka.

Arvoisa puhemies! Heikko työllisyystilanteemme johtuu ennen kaikkea juuri yli 55-vuotiaiden heikosta työllisyydestä. Työuratakuu on neliosainen työkalu, jonka tarkoituksena on edesauttaa työkykyisten ja työhaluisten ikääntyneiden työuran jatkumista eläkeikään saakka. Nyt kun Suomessa on sovittu eläkeiän asteittaisesta nostamisesta 65:een, tämä on erityisen tärkeää. Jos yli 55-vuotiaiden työurien pidentämiseksi ei löydetä uusia keinoja, on mahdollista, että eläkeiän alarajan nostolla ei ole haluttua vaikutusta työurien kestoon. Työuratakuumme sisältää myös mestari—kisälli-mallin, automaattisen palkkatukijärjestelmän yli 55-vuotiaille työttömille alan vaihtajille, työeläkemaksujen ikäporrastuksen sekä työkyvyttömyyseläkejärjestelmämme uudistamisen kannustavampaan ja oikeudenmukaisempaan suuntaan.

Arvoisa puhemies! Haluamme myös muistuttaa, että talouskasvun parantaminen vaatii elinvoimaisen yrityssektorin. Viimeisen vuosikymmenen aikana käytännössä kaikki uudet työpaikat ovat syntyneet pk-sektorille ja ennen kaikkea pieniin alle viiden henkilön yrityksiin. Valtion tulisikin tukea nykyistä paremmin pk-yritysten kasvua. Me nostaisimme alv:n alaisen toiminnan alarajaa nykyisestä 8 500 eurosta 20 000 euroon ja toteuttaisimme työllistävien pk-yritysten Viron mallin mukaisen yritysverotuksen. Lisäksi nostaisimme kotitalousvähennyksen vähennyskelpoisen työkorvauksen määrää 45 prosentista takaisin 60 prosenttiin.

Arvoisa puhemies! On kansalaisten etu, että yhdessä rakentavasti mietimme tässä salissa ja valiokunnissa, miten saamme työllisyyttä nostettua ja työttömyyden nousun katkaistua. Työtä tekemällä saamme kerättyä kipeästi kaivattuja veroeuroja, joilla me rahoitamme hyvinvointiyhteiskuntamme palvelut.

Arvoisa puhemies! Olisin kysynyt ministeri Rinteeltä vielä edellisessä puheessani toistamaani asiaa turvakotien rahoituksesta. Ministeri Huovinen on tehnyt tärkeää työtä turvakotien toiminnan vakiinnuttamiseksi. Valitettavasti hänellä ei ole tuluskukkaron nyörien avaimia, joilla toiminta voitaisiin turvata ja toimintaa kehittää. Arvoisa ministeri Rinne, totesitte tänään debattiosuudessanne, että turvakotien tekemä työ on niin tärkeää, että sen rahoitus on jollakin tavalla turvattava. Kiitos lupauksistanne, tulemme todellakin haukkana vahtimaan, että se toteutuisi. Ministeri Huovinen on salissa todennut, että turvakotien toiminnan kehittämiseen, muutaman vuoden takaisen laskelman perusteella, tuo tarve olisi noin 32 miljoonaa euroa. Arvoisa ministeri Rinne, löydätte lähes tuon puuttuvan summan Suomen Pankin eräiden sijoitustuotteiden siirrosta Kreikan valtiolle. Tuo summa on ensi vuonna 27 miljoonaa euroa. Se löytyy budjettikirjasta, Hallinnonalan määrärahat, kohdasta 28.01.69 sivulta 280. — Kiitos.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Liikenne- ja viestintävaliokunnan jäsenenä haluan nostaa esiin myös Hanko—Hyvinkään-ratahankkeen sähköistyksen. Hanke on liikennepoliittisessa selonteossa aikataulutettu vuosille 2016—2022. Olisi todella hyvä asia, jos hanketta voitaisiin aikaistaa vuodella, jotta Hangon satamaa voitaisiin entistä paremmin hyödyntää ja myös vähentää rikkidirektiivistä aiheutuvia lisäkustannuksia. Hangon satama on maamme eteläisin satama, jonka kautta on lyhyin reitti Keski-Eurooppaan. Sähköistetty ratayhteys vähentää myös teollisuuden kuljetuskustannuksia. Tiedetään, että Suomessa toimivien yritysten logistiikkakustannukset ovat moniin kilpailijamaihin verrattuna huomattavan korkeat. Olisi hyvä, jos pystyttäisiin suomalaisten yrittäjien kilpailukykyä parantamaan ja siitä huolta pitämään.

Arvoisa puhemies! Edustaja Juvonen otti puheessaan esiin hoitajamitoituksen ja myös pitkäaikaislaitospaikkojen vähentämisen. Eli pitkäaikaisia sairaansijoja on tarkoitus vähentää nimenomaan terveyskeskusten vuodeosastoilta. On ajateltu, että ihmisten on parempi olla kotona, jos vain on sen verran kykyä, että pystyy tulemaan kotona toimeen, kun saa kotiin riittävästi palveluita, ja toki, jos kotona asuu, on myös mahdollisuus päästä kotoa jonnekin aktiivitoimintaan kerran kaksi viikossa. Minä pidän äärettömän hyvänä asiana sitä, että nimenomaan lähdetään siitä, että vuodeosasto ei ole kenenkään koti. Nimenomaan vuodeosasto on sitten ihan viimehetkistä hoitoa, kun ei enää kotona pärjää. Esimerkiksi ministeri Huovinen on nyt tehnyt äärettömän hyvää työtä sosiaali- ja terveydenhuollon alueella ministerinä. Me olemme saaneet monia hyviä uudistuksia tämän hallituskauden aikana eteenpäin. Myös tämä laitospaikkojen purkaminen on hyvä uudistus, jos lähtökohtana on, että ajatellaan niitä ikäihmisiä ja heidän tarpeitaan.

Sauli Ahvenjärvi /kd:

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten varjobudjetissaan esittämä kehitysyhteistyön uudenlainen rahoitusmalli on erittäin mielenkiintoinen. Olen itsekin pohtinut tämän kaltaista järjestelyä, ja minulle kävisi oikein hyvin, että otetaan tämä uusi malli nykyisen rinnalle kokeiluun, ja sitten leikataan veroilla kustannettuja kehitysyhteistyömäärärahoja, kun tuo 0,7 prosentin bkt-osuus on saavutettu. Mutta vastustan kyllä ehdottomasti sitä, että ensin leikataan ja vasta sitten katsotaan, miten uusi malli tuottaa.

Kysehän ei ole kehitysyhteistyössä suinkaan hyvän omantunnon hankkimisesta, vaikka mielestäni sekin on aivan kelvollinen syy tehdä hädänalaiselle lähimmäiselle hyvää. Kehitysyhteistyöllä pystytään konkreettisesti auttamaan ihmisiä, joilla on oikeasti hätä. Paljonhan me kulutamme verorahaa kyseenalaisiin hankkeisiin, mutta mielestäni hädänalaisten auttamiseen käytetty raha on varmasti hyvin käytettyä rahaa.

Mikko Savola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin kiitos siitä kollegoille, että täällä on keskustelu näinkin pitkään kestänyt, että ehti tuolta maakunnallisista luottamustehtävistä vielä myös täysistuntoon tähän talousarvion ensimmäiseen keskusteluun muutaman oman ajatuksen tuomaan.

Herra puhemies! Kyllähän me vakavassa tilanteessa Suomessa olemme. Meillä velkamäärä kasvaa ja työttömien määrä kasvaa, ja meidän on pakko saada kurssi Suomessa muuttumaan. Meidän täytyy löytää keinoja siihen, että me saamme työllisyyttä parannettua. Meillä ei oikeastaan mitään muuta keinoa siihen ole kuin tukea ja kannustaa ja poistaa byrokratiaa, yrittämisen esteitä, että me saamme työllistämään yrittäjät, yritykset, pienet ja keskisuuret yritykset, jotka ovat se suurin määrä meidän työllistämisessä, sekä tätä kautta kasvattamaan verotuloja meillä koko Suomessa ja sitä kautta Suomen nousuun, pystymme turvaamaan tätä hyvinvointiyhteiskuntaa, pääsemään sinne pinnan yläpuolelle, pääsemään tilanteeseen, missä jälleen tienataan enemmän kuin syödään.

Herra puhemies! Keskusta on esittänyt erilaisia vaihtoehtoja tähän ja ratkaisuja, kuinka päästään tämän pahimman yli ja kuinka saadaan tämä Suomen kurssi muuttumaan. Me tarvitsemme yrittäjyyteen yrittäjävähennystä, me tarvitsemme investointien vapaata poisto-oikeutta, me tarvitsemme kotitalousvähennyksen ehtojen parantamista, ja me tarvitsemme tukea ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen. Tarvitaan niitä perusteita, mistä voidaan lähteä pk-yritysten kohdalla siihen, että me saamme heidät työllistämään enemmän ihmisiä.

Herra puhemies! Kun yrittäjien kanssa keskustelee, niin kaikista suurin este ja turhautuminen on se valtava byrokratian määrä. Se näkyy oikeastaan aivan kaikessa. Me keskustassa keräsimme ideoita siitä, mitä kaikkea byrokratiaa meillä pitäisi vähentää, ja näitä ehdotuksia tulikin heti yli sata kappaletta, 101 kappaletta, ja sitten kun niitä kysyttiin vielä lisää, niin niitä tuli yli sata lisää. Kyllähän meillä hyvin paljon semmoista turhaa byrokratiaa on tässä maassa, joka tavallaan kangistaa tätä meidän koko järjestelmää ja on siten myös sitä semmoista luontaista kehittämistä, hyvää kehittämistä, heikentämässä tässä maassa.

Me tarvitsemme meidän maakuntia, me tarvitsemme meidän maaseutua, me tarvitsemme meidän luonnonvaroja siihen, että tämä maa saadaan nousuun. Hyvin suuri osa siitä yrittäjyydestä ja niistä elinkeinon mahdollisuuksista sijaitsee tuolla meillä maakunnissa. Maatalous on tietysti se peruselinkeino siellä, ja tietysti ne kaikki toimet, joita tällä vaalikaudella maatalouteenkin on tullut, ovat olleet hyvin negatiivisia. Kaikki leikkaukset, joita on tapahtunut, ja tietysti EU-politiikka ovat tuoneet hyvin suuria muutoksia ja heikennyksiä, mutta sitten tämä viimeisimpänä oleva, mikä on taas tästä kansainvälisestä politiikasta johtuvaa ja ulkopolitiikasta johtuvaa, Eurooppa-politiikasta johtuvaa, ovat nämä sanktiot. Valitettavasti suurin maksumies meillä Suomessa on suomalainen elintarviketeollisuus, suomalaiset tuottajat, jotka näistä sanktioista kärsivät. Toki täytyy tunnustus siihen antaa, että yritetty on tehdä hallituksen toimesta ja hieman on sitä hyvitystä sieltä EU-komissioltakin saatu, mutta eihän tämä missään tapauksessa riittävä ole. Noin yhden kuukauden maitotilin verran esimerkiksi tällä kompensaatiota voidaan saada.

Me tarvitsemme maaseudulla, jotta meillä elinkeinorattaat pyörivät, toimivaa infraa, perustienpitoa, väylähankkeita. Yksi semmoinen hyvin keskeinen asia meidän kotikulmille, kun Keski-Suomeen, Etelä-Pohjanmaahan peilataan, on tämä Äänekosken biotuotetehdas, joka toivottavasti valmistuu. Se on miljardihanke ja heijastaa hyvinvointia hyvin laajasti ympäri Keski-Suomea sinne meidän maakuntaan Etelä-Pohjanmaalle saakka.

Vielä tässä korostan näitä maakuntien välisiä liikenneyhteyksiä. Valtatie 18, Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen välinen liikenneväylä, on äärimmäisen tärkeä saada lähivuosina kuntoon. Olen tästä jättänyt useammankin talousarvioaloitteen eri vuosina ja haluan siltä osin pitää tätä hanketta esillä. Tässä ovat kunnat vahvasti mukana, siellä on kaavoituksia tehty, mutta kyllä nyt seuraavalla vaalikaudella tarvitaan tähän suunnittelumäärärahaa ja vahva ponnistus siltä osin eteenpäin. Luonnonvaroissa on meidän voima, metsässä, pelloissa, ja sieltä täytyy tämä hyvinvointi saada liikkeelle, jotta saadaan kasvua ja työllisyyttä aikaan tässä maassa. — Kiitos, herra puhemies.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa puhemies! Suomi on tosiaan ajautunut negatiiviseen kierteeseen, jossa verovaroin ei kyetä enää ilman massiivista lainanottoa ylläpitämään julkista sektoria nykyisessä mittakaavassaan. Talouspolitiikan kiristämiselle olisi siis tarvetta, mutta se taas lyhyellä aikavälillä heikentäisi talouskasvua vähentämällä kotimaista kulutuskysyntää. Toisaalta julkisen sektorin velan ja alijäämän määrä suhteessa bruttokansantuotteeseen on paisumassa jo ensi vuonna tasolle, joka voi vaarantaa luottoluokituksemme ainakin lähimpien vuosien aikana.

Käytännössä onkin niin, sikäli kuin Suomi jatkaa vientiteollisuudellemme myrkyllisen rahaliiton jäsenenä joutuen kärsimään vahvasta euron arvosta, että joudumme sopeuttamaan julkisia menoja lisää riippumatta hallituspohjasta. Ja tähän johtavat myös aiemmassa puheenvuorossani mainitsemani talouskurisopimus ja EU:n vakaus- ja kasvusopimus.

Jotta edessä olevat leikkaukset eivät hyydyttäisi talouttamme lopullisesti, tarvitaan silloin isoja muutoksia, joilla teollisuutemme voi elpyä. Kelluvan markan käyttöön ottaminen euron rinnalle olisi hyvä vaihtoehto viennistä riippuvaiselle Suomelle. Se on kestävämpi vaihtoehto kuin Euroopan keskuspankin EKP:n toimivaltuuksien lisääminen ja jäsenmaiden keskinäisen yhteisvastuun kasvattaminen setelejä lisää painamalla. Mielestäni Suomen tulee jättää rahaliitto kokonaan, mikäli EKP:n toimivaltuuksia muutetaan edellä mainittuun suuntaan. On myös selvää, että mikäli paikallista sopimista ei kyetä lisäämään työmarkkinoilla, euro on Suomelle aivan liian kallis valuutta.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen kansanedustajan ominaisuudessa muutama havainto erityisesti niin kutsuttuun elvytyskeskusteluun.

Vuonna 2008 elvytys oli perusteltua. Kun finanssikriisi iski, tarvittiin toimenpiteitä, ja silloin piikki avattiin aika massiivisesti. 2009 valtionvelka lisääntyi 12,5 miljardia, kun menot olivat 50 miljardia kaiken kaikkiaan. Vanhasen—Kiviniemen hallituksen ongelma oli se, että oikeastaan tätä elvytysputkea koskaan ei kyetty täysin katkaisemaan. Elvytystä hillittiin, mutta se säilyi edelleen hyvin suurella tasolla. Tästä syystä osittain Kataisen hallitus sai kohtalaisen huonon perinnön. Korkea menotaso ja elvytys edelleen jatkuivat.

Kun hallitusohjelmaneuvotteluja käytiin kesäkuussa 2011, silloin kuitenkin Suomen kasvu oli 2,5 prosenttia ja kuviteltiin, että kasvu jatkuu suhteellisen hyvällä tasolla, ja silloin katsottiin, että tarvitaan tasapainottamistoimenpiteitä. Ne eivät alun pitäenkään olleet aivan riittäviä silloin, kun ratkaisuja tehtiin, mutta uskottiin, että niillä kuitenkin voidaan selvitä, jos kaikki menee vielä hieman odotettua paremmin. Valitettavasti kuitenkin jo syksyllä 2011 olosuhteet muuttuivat merkittävästi nimenomaan eurokriisin ja Kreikan ongelmien johdosta, jolloin ympäristön vaikutuksesta kasvu meillä varsin pitkälti hyytyi. Ja Suomi jatkoi tuota elvytystä, varsin massiivista elvytystä, edelleen, ja se jatkuu vielä tänä päivänä. Tosin ministeri Rinteen ansiosta ensi vuonna se elvytys pikkuisen pienenee, niin että aletaan päästä vähän kestävämmälle tasolle, mutta joka tapauksessa se edelleen jatkuu kuusi vuotta tuon finanssikriisin jälkeen. Ja se on merkinnyt sitä, että tuo koko raha on käytetty syömävelkaan. Sitä ei ole käytetty investointeihin, ja siitä syystä Suomi on tänä päivänä suhteellisen huonossa asemassa. Eli elvytys ei ole auttanut Suomea, vaan Suomen talous elvytyksestä huolimatta on suhteellisen huonossa kunnossa.

No, mitä hallitus teki, oliko oikea ratkaisu? Elokuussa 2013 tehtiin rakenneratkaisuja osittain johtuen siitä syystä, että ei päästy eteenpäin kuntauudistuksessa, jonka oli tarkoitus olla hallituksen se suuri rakenneuudistus. No, valitettavasti marraskuussa piti tehdä syvempiä päätöksiä. Niihin ei oikein kyetty. Sen jälkeen seuraava mahdollisuus oli maaliskuussa 2014, ja silloinkaan ei päästy kovin pitkälle eteenpäin.

Hyvä esimerkki on muun muassa kuntien tehtävien vähentäminen. Tältä osin täytyy sanoa, että kun tavoitteena oli miljardin tehtävien vähentäminen, on päästy muutamaan sataan miljoonaan kaiken kaikkiaan. Voidaan sanoa, että tehtävien tehostamisella voidaan päästä ehkä jonkin verran eteenpäin, mutta nämä arviot eivät ole kovin täsmällisiä, ja sitä, konkretisoituvatko ne, on loppujen lopuksi vaikea sanoa.

No, tänä päivänä kun käydään keskustelua, hämmästelen tätä keskustelua ylipäätänsä. Täällä joku lupaa, että autovero poistetaan kokonaisuudessaan, tuloverotusta ollaan kovasti keventämässä, kaikkia veroja ollaan vähentämässä, etuuksia ollaan jakamassa suuresti lisää. Ja voin sanoa, että tämä keskustelu ei ole lainkaan tästä päivästä.

Tilanne on se, että oikeastaan konsepti, millä tavalla tästä eteenpäin, on suhteellisen selvä. Viittasin tuohon Mauno Koiviston haastatteluun Kansantaloudellisessa aikakausikirjassa 20 vuotta sitten, kun Koivisto nimenomaan totesi, että ensimmäinen kysymys on se, täytyykö Suomessa ajaa aina päin seinää ennen kuin ollaan valmiita säästötoimenpiteisiin. Toinen oli sitten se, että velkaa ei pidä ottaa siinä vaiheessa, kun sitä ei tarvita, vaan siinä vaiheessa, kun elvytys on oikea-aikaista. Ja tämä johtaa siihen lopputulokseen, että oikeastaan se, mitä nyt pitäisi tehdä, on se, että pitäisi hyvin nopealla aikataululla menot saattaa tulojen mukaisiksi eli tehdä hyvin reippaita menosäästöjä, minkä jälkeen, kun ne on tehty, pitää ottaa sitä elvytysrahaa, jolla rakenteita muutetaan, tehdään hyviä investointeja ja luodaan se uusi kasvupohja, joka on kestävällä, hyvällä pohjalla, ja tällä tavalla Suomi voi päästä eteenpäin.

Ja mikä on tärkeätä jatkossa? Että ollaan johdonmukaisia. Hallitus on tehnyt päätöksen siitä, että yritysten kustannuksia ei lisätä. Sillä periaatepäätöksellä ei ole yhtään mitään merkitystä. Sitten hallitus teki päätöksen siitä, että kunnille ei anneta uusia tehtäviä. Sillä päätöksellä ei ole yhtään mitään merkitystä. Jatkuvasti ministerit tekevät ehdotuksia siitä, että kunnalle annetaan uusia tehtäviä. Tällaisessa tilanteessa pääministerin ja valtiovarainministerin pitäisi selkeästi sanoa, että ministerin esittely ei ole hallituksen periaatteitten mukainen, se palautetaan, ja asia on sillä selvä. Valitettavasti osa säästöistäkin perutaan muutaman viikon kuluttua siitä, kun niitä on tehty, ja tämä lapsilisien kompensoiminen tällä lapsivähennyksellä on oikein kukkanen tässä suhteessa, kuinka ei pitäisi tehdä, mutta poliittisista syistä kuitenkin kaiken kaikkiaan tehdään.

Arvoisa puhemies! Suomi on tukiyhteiskunta, ja toivon, että mietitään sitä, tarvitaanko meillä rakentamiseen tukea, energiatukea ja yritystukia. Suurin osa näistä rahoista menee hukkaan, ja ne olisivat hyviä säästökohteita.

Markus  Mustajärvi  /vr:

Arvoisa puhemies! Edustaja Sasille täytyy huomauttaa, että eihän se, että otetaan velkaa, ole sinällään mitään elvytystä. Kysehän on siitä, mihin se velka ja taloudellinen liikkumavara käytetään. Silloin elvytys ja myöskin velkaelvytys voivat olla kannattavia investointeja, kun mietitään, mistä saadaan parhaat tuotot, ja meillä kyllä kohteita riittää aivan tarpeeksi. Ymmärrän kyllä, miksi ideologisista syistä kokoomus vastustaa elvytystä, niin kuin vastustaa muutakin valtion ja julkisen sektorin vahvaa roolia taloudessa, mutta ei siinäkään ole mitään järkeä, että tehdään ensin vainaja ja sitten aletaan elvyttämään. Kyllä se elvytys pitää tehdä riittävän ajoissa ja oikein kohdennettuna.

Ja sitten vielä tästä Suomen kansallisesta liikkumavarasta, mikä on mennyt jo äärettömän pieneksi Euroopan unionissa, koska me olemme matkalla liittovaltioon. Se on aivan turha kiistää, askelmerkit ovat olleet niin selvät. Aikoinaan, kun puhuttiin jäsenyydestä, sanottiin, että tämä ei tarkoita yhteistä valuuttaa. Kun tuli yhteinen valuutta, sanottiin, että tämä ei missään nimessä tarkoita yhteisiä vastuita. Tulivat yhteiset vastuut yksittäisiä kriisimaita koskien, mutta tuli myös Euroopan vakausmekanismi. Sitten tuli budjettien ennakkotarkastus Brysselissä, tuli talouskurisopimus ja pankkiunioni, ja pankkiunioni on kiistatta yhteisvastuuta muiden veloista. Ja siinä kun vielä muistaa, mikä on EKP:n rooli, se on monopoli, ja se vastaa yksin EU:n rahapolitiikasta. Eikä millään jäsenmaalla ole vaikutusmahdollisuutta sen politiikkaan. EKP:n politiikan ydin on olemattoman inflaation vastainen taistelu, ja siinä aseena on jäsenmaiden pakottaminen sisäiseen devalvaatioon.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Merja Kuusisto edellisessä puheessaan mainitsi näistä vanhustenhoidosta tehtävistä leikkauksista ja mainitsi, että kotihoito on se hyvä hoitomuoto. Toki se sitä on, kyllähän kotona on ihmisen hyvä olla, mutta se ei välttämättä ole se paras paikka. Minä olen äärettömän huolissani siitä, että samalla kun tehdään tällainen päätös, että kriteerejä laitoshoitoon pääsyssä tiukennetaan entisestään, ei kuitenkaan resursseja kotihoitoon anneta, ja tämä on vallitseva käytäntö koko Suomessa. Ongelma meillä on se, että me emme edes tiedä, kuinka paljon kotihoidossa on tätä henkilöstöä. Kyllä meidän pitäisi tietää, sillä sinnehän me olemme ne vanhukset lähettämässä.

Kriteerit siitä, pääseekö sairastuessaan yön yli hoitoon eli laitokseen, ovat monenkirjavat. Voi olla, että jos henkilö ei muista mitään mutta liikkuu hyvin kodissaan, niin katsotaan, että hän kykenee ja pärjää siellä kodissaan. Tai sitten päinvastoin voi olla, että täysin muistava ja skarppi ihminen mutta liki liikuntakyvytön ja huonosti kodissansa kulkeva, kaatumisvaarassa oleva henkilö joutuu olemaan siellä kodissaan. Elikkä vanhukset häädetään omiin koteihin, tavallaan suljetaan pois valvovan silmän alta, ja minä näen tämän erittäin ikävänä ja jopa vaarallisena kehityssuuntana. Meidän täytyy turvata sinne tarpeeksi hoitajia, käsiä ja resursseja. Ehdottomasti pitäisi tehdä kartoitus siitä, mitkä ovat kotihoidon resurssit tällä hetkellä.

En tästä kyllä väsy muistuttamaan. Tunnen sen hoitotyön kentän, koska siellä olen tehnyt pidemmän uran kuin täällä eduskunnassa, ja tiedän kyllä, että eivät siellä asiat pelkällä hyvällä tahdolla parane, vaan kyllä täytyy todellakin sitä auttavaa kättä ohjata sinne kotiin.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Kyllä elvyttää pitää, mutta sen pitää olla kohdennettua, jos sitä velkarahalla tehdään. Velanottoa syömävelaksi — ei mitään järkeä. Kyllä meillä nyt löytyy tälle korkotasolle järkeviä ratkaisuja, että me rakennamme työllisyyttä samalla ja sitten mahdollistetaan sen uuden kasvun nousu. Me huolehdimme semmoisesta infrarakentamisesta nyt tällä korkokannalla, mikä meillä on. Me saamme sen työllisyyden ja sitä kautta verotulojen kautta, ja voidaan vaikka säästää näistä tulevia koronmaksun nousuja varten sitä rahaa, jos niikseen on, mutta nyt pitää järkevästi nähdä eikä vain pitäytyä siinä, voisiko sanoa, ideologisessa näkemyksessä, että ei voida velkarahalla elvyttää.

Kyllä meidän pitää saada omin toimin... Komppaan tässä kyllä edustaja Pekkarista, joskin hänenkin puolueessaan on pikkuisen eri näkemystä siitä, onko Junckerin 300 miljardia... Siitä Pekkarisen taustalta vähän sanottiin, että sekin on hieno asia, mutta olen samaa mieltä, että ehdottomasti se raha, mitä siihen on sitoutumassa, pitää ottaa tänne kotimaahan, saada sitä kautta vivuttamalla julkisia rahoituksia enemmän liikkeelle ja yhdessä sitten tämän velkarahan kanssa valikoida ne kohteet, millä saadaan työllisyyttä ja parannettua sitä tulevaisuuden kasvua tähän maahan.

Kyllä valtion aktiivinen osallistuminen on juuri se, joka voi mahdollistaa. Valtio yhtenä toimijana on yksi ehkä keskeisempiä ja uskottavampia markkinoiden liikkeellä pitäjiä. Otetaan nyt vaikka telakkateollisuus, jossa pitkään haluttiin täältä vasemmistoliiton puolelta ja keskustaoppositiosta sitä, että Suomen valtion pitää olla aktiivinen ja lähteä siihen mukaan, ja niin vain kävi. Onneksi niin kävi, että valtio lähti siihen mukaan ja me pystyimme pelastamaan omilla toimillamme, ei annettu tulla ruumista ja koettaa sitten vasta tekohengittää. Siinä mielessä elvytys oli paikallaan.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Edustaja Juvoselle olisin halunnut vastata, että jos ikäihmisiltä kysytään, miten he haluavat elämänsä viettää — ja tämä kysymys on tehtävä heille ennen kuin päätetään heidän hoitopaikoista tai muista heitä koskevista asioista — niin tällä hetkellä tiedetään, että yli 75-vuotiaista 2 prosenttia tarvitsee pitkäaikaisen laitoshoidon. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin jokainen meistä tietää, että meidän terveyskeskuksen vuodeosastoilla on hoidettu muitakin kuin tätä kahta prosenttia, joka ihan oikeasti sen laitospaikan tarvitsee.

Jos sitten mietitään, minkälaisia mahdollisuuksia on nykyisin ikäihmisillä olla kotona, niin kyllä se vain on niin, että ne palvelut saadaan sinne kotiin ja kotiin saadaan paljon myös turvapuhelimia ja myös muunlaisia kontrolleja, millä voidaan seurata, että ikäihminen siellä kotona pärjää. Ilman muuta se lähtökohta on aina se, että jos ikäihminen haluaa olla kotona ja ei ole mitään dementiaa, niin hänelle annetaan se mahdollisuus ja turvataan ne palvelut sinne kotiin. Tosissaan niistä yli 75-vuotiaista vain pari prosenttia tarvitsee sitä terveyskeskuksien vuodeosastoa, ei yhtään enempää.

Minä voin kertoa omasta kotikunnastani, että meillä oli kaksi osastoa, joissa oli 40 sairaspaikkaa. Tällä hetkellä on niin, että siellä on noin 10 pitkäaikaista hoitopaikkaa. Eli ihmiset on laitettu kotiin, palveluasuntoihin tai johonkin muuhun heille sopivaan hoitopaikkaan, mutta vuodeosastoja ei tarvita.

Me tarvitsemme uudenlaista ajatusta siitä, että kunnioitetaan sitä ikäihmisen aktiivisuutta ja halua pärjätä kotona mahdollisimman pitkään ja tarjotaan ne palvelut sinne kotiin, jos näin halutaan. Se on... [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle].

Mikko Savola /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuten aiemmassa puheenvuorossa hieman jäi kesken, niin infra maakunnissa ja maaseudulla on aivan oleellinen osa sitä, että me saamme yhteiskunnan pyörät pyörimään, ja erityisesti meidän energiapolitiikkamme kannalta, että me saamme puun metsistä liikkeelle ja me saamme meidän turvevarat käyttöön ja saadaan ne myös sinne, missä tätä seosta poltetaan.

Tällä vaalikaudella mentiin energiapolitiikassa kyllä pahasti pieleen. Se, että metsähakkeen tukea leikattiin ja turpeen verotusta rajusti korotettiin, teki tästä seoksesta epäedullisen suhteessa kivihiileen. Nyt tietysti pieniä parannustoimenpiteitä on yritetty tehdä, mutta edelleen ne ovat riittämättömiä, ne täytyy pystyä korjaamaan. Meidän täytyy pystyä meidän kotimaista energiantuotantoa nostamaan huomattavasti. Meidän täytyy pystyä parantamaan meidän metsävaroja, mutta myös turvevaroja sekä muita luonnonvaroja, mitä meillä on, kuten vesivoimaa ja myöskin tuulivoimaa, missä meillä on hyvin paljon mahdollisuuksia tässä maassa.

Yksi esimerkki tuulivoiman järjettömästä byrokratiasta. Etelä-Pohjanmaan maakunnassa Soinin kunta suunnittelee tuulivoimapuistoa sinne. Tältä alueelta on löytynyt maakotkan pesä. Tämä kotka on pesinyt 20 vuotta sitten tällä alueella, mutta nyt tämä tuntuu ylivoimaiselta esteeltä sille, että koko tuulivoimapuistoa pystyttäisiin rakentamaan sellaisena kuin se on suunniteltu. Tämä on aivan järjetöntä, ja tämmöiset byrokratian hallinnolliset esteet, tällaiset virkamiesten järjettömät tulkinnat on yksinkertaisesti saatava tämän maan kehittymisen tieltä pois. Tuulivoima esimerkiksi tuolla alueella on yksi elinehto sille, että tämäntyyppiset alueet pystyvät kehittymään. Sen vuoksi nämä mahdollisuudet tällaisille alueille pitää antaa ja tämäntyyppisistä esteitä päästä eroon.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Myllykoskelle toteaisin, että ei elvytystä velkarahalla. Korkeintaan sitten, kun Suomen kilpailukyky on kunnossa, jos silloinkaan. Jos me elvytämme tässä tilanteessa, vaikutus on lyhytaikainen ja lopputulos on se, että velkataakka on entistä suurempi, ja jälkipolvet senkin sitten maksavat.

Nyt kun valtiovarainministeri Rinne on paikalla, minulla olisi tämmöinen konkreettinen ehdotus, jolla valtio voisi nopeasti tienata miljoonia euroja, ja kerron sen nyt. Se koskee kaksikäyttöajoneuvojen alv-vähennysoikeutta. Kaksikäyttöajoneuvot ovat ajoneuvoja, jotka ovat avolavapakettiautoja, joissa on tehdasvalmisteinen takapenkki. Niissä ei yrityskäyttöön ostettuna ole alv-vähennysoikeutta toisin kuin esimerkiksi pakettiautoissa.

Nyt kuitenkin pienet rakennusyritykset ja niin edelleen tällaisia autoja tarvitsisivat, jotta voisivat kuljettaa sekä tavaran että miehistön samalla kyydillä. Nyt ne ostavat pakettiauton, josta saavat alvivähennyksen ja josta ei valtio saa autoverotuloa. Nämä kaksikäyttöajoneuvot sen sijaan ovat autoverollisia ajoneuvoja, joten vaikka niistä annettaisiin alvivähennys, valtio saisi silti autoverotuloa, vaikka niitä yrityskäyttöön ostettaisiinkin. Käsittääkseni tästä on VM:ssä selvitys tehty, mutta se lienee hautautunut jonnekin tärkeämpien asioiden alle. Minusta olisi hienoa, jos valtiovarainministeri voisi asiaan perehtyä ja katsoa, josko tässä olisi keino tienata valtiolle helpolla lisää verotuloja.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! On se vaan niin, että myös edustaja Sasin, jota ihan paljossa arvostan, puheenvuoroissa kyllä tulee hyvin selvästi esille, mikä on kokoomuksen ja keskustan ero käsityksessä siitä, miten Suomen taloutta pitäisi elvyttää, saada kasvua aikaiseksi. Sasi suhtautuu hyvin penseästi sellaisiin rahoitusinstrumentteihin kuin esimerkiksi innovaatiorahoitus. Se on ylivoimaisesti tärkein julkisen, yrityksiin kohdistuvan tuen määrä valtion budjetissa, aivan ylivoimaisesti tärkein, ja te olette leikanneet sitä 127 miljoonaa euroa tämän vaalikauden aikaan, ja vieläkin Sasi on sitä mieltä, että liikaa menee, pitäisi ottaa pois tämä. Eikö tämä ole kasvun kannalta ihan avainasemassa olevan tärkeätä rahoitusta? Tai että energiaa ei saa tukea ja niin poispäin, kotimaista energiaa ei saa tukea. Penseästi kokoomus suhtautuu myöskin osin julkisella rahalla pystyyn pantaviin kasvurahastoihin, joista keskusta puhuu aktiivisesti ja innokkaasti ja niin poispäin.

Se ristiriitaisuus tulee siitä, että samaan aikaan kokoomus on erityisen innokas siinä, että Suomen kannattaa osallistua Junckerin pakettiin. Suomen piikkiin Juncker ottaa noin puolella miljardilla eurolla, joko suoraan rahalla tai meidän takausvastuulla rakennetaan tätä rahastoa. Kysymys kuuluu: Millä tavalla on parempaa tämä Brysselin kautta tapahtuva rahan tai meidän vastuillamme otettavan velan sinne pyöritys ja sieltä sitten rahojen hakeminen tänne, kuin olisi se, että me täällä itse satsaisimme sellaisiin kasvun tekijöihin, kuten esimerkiksi innovaatiorahoitukseen tai sitten näihin kasvun rahastoihin, oli sitten infran kasvusta tai rahoituksesta kysymys tai sitten yritystoiminnan pullonkaulojen poistamisesta ja tällaisesta siihen arkkitehtoroitavasta kasvun rahoituksesta? Miten tämän ristiriidan, joka ainakin näyttää minun silmiini selvältä ristiriidalta — tuetaan kyllä kaikkea sitä, mitä rahaa käytetään tuolla Brysselin kautta, mutta ollaan penseitä sitä kohtaan, että Suomessa satsataan näihin asioihin — kokoomus selittää? Mieluusti sen tässä vielä keskustelun aikaan kuulen.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Ensin vasemmistoryhmälle haluan todeta, kun edustaja Mustajärvi sanoi, että ei tarvitse ottaa velkaa, että elvytetään ilman velanottoa: tämähän sopii meille ihan hyvin kyllä. (Markus Mustajärven välihuuto) Eli tarkoittaa sitä, että niitä menoeriä, joita meillä on budjetissa, se valtion laiska raha, joka nyt on budjetissa, pitää laittaa hyviin investointeihin, joilla saadaan kasvua aikaan. Oikeat priorisoinnit, niin pitää juuri tehdä. Tällaista politiikkaa me kannatamme.

Sitten jos puhutaan siitä, että otetaan lisää velkaa, mikä on se oikea velkataso? 2009 budjetista rahoitettiin velalla 25 prosenttia. Sitten vielä pari vuotta sitten 15 prosenttia rahoitettiin velalla, nyt rahoitetaan 10 prosenttia. Nämä ovat aika merkittäviä lukuja. Jos sanotaan, että vielä lisää... Tuntuu siltä, että vaikka se olisi 50 prosenttia, aina sanottaisiin, että ei tämä elvytys riitä, pitää ottaa vielä enemmän velkaa, että saataisiin talous paremmin kulkemaan. Tietysti semmoisessa politiikassa ei ole päätä eikä häntää.

Edustaja Pekkariselle on syytä todeta ensinnäkin se, että aivan oikein totesin, kannattaako rakentamista tukea ylipäätänsä, koska jos tehtäisiin niin, että kaavoitus toimisi paremmin, (Mauri Pekkarisen välihuuto) meillä olisi paremmat normit, niin asuminen olisi halvempaa ja se tuki voitaisiin poistaa ja yhteiskunta toimisi tehokkaammin ja ei tarvitsisi käyttää tukia tällä tavalla. (Mauri Pekkarisen välihuuto)

No, toinen on energiatuki: miksemme me tee sillä tavalla, että verotetaan energiaa sillä tavalla — koska siitä saadaan kuitenkin verotuottoja — että sitä, joka on haitallista, verotetaan enemmän, ja sitä, joka on vähemmän haitallista, verotetaan vähemmän. Kivihiiltä mahdollisimman paljon, kotimaista ei välttämättä lainkaan, jotta tukia ei kaiken kaikkiaan tarvita. (Mikko Savolan välihuuto)

Ja yritystuet: Mielestäni yritystukia juurikaan ei tarvita, mutta siitä on yksi ehdoton poikkeus. Se tehtiin jo Ahon hallituksen aikana, mutta se tehtiin myöskin tämän hallituksen aikana. Kokoomus taisteli tiiviisti ja ahkerasti sen puolesta, että tutkimukseen ja tuotekehitykseen tehtäviä säästöjä ei tehtäisi, ja säästöjä budjettiriihessä kokoomuksen ansiosta pienennettiinkin, koska se on tehokasta rahaa. Tosin sielläkään ei saa olla laiskaa rahaa. Jos johonkin annetaan liian paljon tutkimusrahaa, sitten se menee huonoihin hankkeisiin. Eli se mitoitus pitää pitää oikeana, mutta Suomessa tällä hetkellä tutkimuksen ja tuotekehityksen rahoitus, innovaatiorahoitus, ei ole liian suurta, ja haluan muistuttaa vielä, että valtiovarainvaliokunnassakin annoimme lisää rahaa juuri näihin tarkoituksiin, koska uskomme, että sillä on tehoa.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti. Edustaja Sasi on sitä mieltä, että näitä fossiilisia, siis kotimaisen kilpailijoita, pitäisi verottaa. Se on yksi tapa. Jos löytyy sellainen menettelytapa, jolla näin tehdään, niin minusta se ei ole hassumpi. Mutta miten te olette toimineet, teidän hallitus on toiminut? Te ette ole nostaneet sitä kivihiilen veroa niin korkealle, että sillä pantaisiin este tälle kivihiilen tulvalle, vaan te olette nostaneet sen turpeen verotusta, ja kun kotimaisen puun tuki on siihen sidoksissa, tämä seos, niin kuin edustaja Savola täällä kertoi, on käynyt kannattamattomaksi itse asiassa monessa tapauksessa kivihiileen verrattuna. Tällaisiin virheisiin ei näinä aikoina pitäisi olla kerta kaikkiaan varaa. Te kaksi vuotta tulitte seikkailleeksi nyt tällä tiellä. Onneksi nyt vähän kuitenkin suostutte muuttamaan tätä menettelyä.

Mitä tulee vielä innovaatiorahoitukseen, edustaja Sasi, minusta on ihan hyvä, että te olette pikkusen lisänneet, mutta todella huono, että te vaalikauden aikaan tulette leikanneeksi suoraa innovaatiotukea, (Puhemies koputtaa) tätä rahoitusta 127 miljoonaa euroa vuositasolla. (Puhemies koputtaa) Lainamuotoista on tullut vähän lisää...

...mutta avustusmuotoiselle on käynyt kerrotulla tavalla.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Sasi osaa vedättää puheissaan ja osaa tahallaan kuullakin väärin. Minä nimenomaan sanoin ja painotin sitä, että hyväksyn elvytyksen, hyväksyn velkaelvytyksen silloin, kun kohteet on mietitty oikein ja ajoitus on oikein ja se on osa laajempaa talouskokonaisuutta.

Mutta jos ajatellaan sitten, mitä muita ratkaisuja on tehty, minkä takia meidän veropohja pettää, niin kyllähän yksi on esimerkiksi yhteisöveron miljardin euron alennus ohi hallitusohjelman. Silloin hehkutettiin, kuinka käynnistyvät valtavat investoinnit Suomessa. Sitten kehdattiin sanoa, että esimerkiksi Stora Enson investointipäätökset ovat seurausta siitä, että yhteisöveroa on alennettu. Kuitenkin Stora Enson koko konserni joinakin vuosina on maksanut yhteisöveroa vähemmän koko Suomessa, siis koko konserni, kuin on hyvätuloinen palkansaaja, yksi hyvätuloinen palkansaaja, maksanut yksinään. Siinä näkee kyllä tämän puheitten, tekojen ja syy- ja seuraussuhteitten ristiriidan.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Niin pitkälle kuin ollaan edustaja Pekkarisen kanssa samaa mieltä, niin ehkä ei kaikessa kannata nyt taistella tämän kotimaisuuden ja tuontienergian suhteen. Pitää muistaa se, että joku on energian käyttäjä. Ei pidä tässä kiihkeässä keskustelussa unohtaa sitä, että ehkä ne, jotka valitsevat sen energiamuodon, ovat vastuussa siitä, että se yritys pyörii ja se teollisuus voi pyöriä ja työllistää tässä maassa. Koetetaan löytää semmoinen hyvä ratkaisumalli, mutta ei pelkästään niin, että me rupeamme kamppailemaan täällä kivihiilestä ja muista energiamuodoista. Onko loppukäyttäjälle kuinka tärkeää, jos meillä tuulivoimaa edistetään: no, se on sille loppukäyttäjälle varmasti saman hintaista, kun me veronmaksajat sitten kompensoimme sen osaltamme ja siinä mielessä menetämme ehkä sitten tietyn verran verovaroja, joilla pystyttäisiin tätä julkista taloutta ylläpitämään.

Se, että kokoomuksen intohimona on se, että pitää olla...

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin edustaja Pekkariselle Brysselistä. Tältä osin täytyy sanoa, että tämä Junckerin paketti on pitkälti lainarahoitusta. Sitä paitsi se pysyy kehysten puitteissa, jäsenmaat eivät joudu antamaan juuri lainkaan uutta rahaa, ja tosiaan, kuten sanottu, se on lainamuotoista tukemista erilaisille hankkeille, eli tässä suhteessa rahan käyttäminen on loppujen lopuksi suhteellisen vähäistä. On tehty iso paketti, jossa loppujen lopuksi panos on hyvinkin pieni.

Mitä tulee sitten energian verottamiseen, niin edustaja Pekkarinen on sillä tavalla oikeassa, että niin kauan kuin vihreät olivat hallituksessa, turvetta oli pakko verottaa suhteellisen suuresti, mikä johti siihen, että turve oli kannattamatonta, kotimainen polttoaine oli kannattamatonta ja kivihiiltä tuotiin. Nyt hallitus on tehnyt korjauksen tässä suhteessa, ja edustaja Pekkarinen oli itse tyytyväinen tähän korjausliikkeeseen. Kun on nähty ongelmat, vihreät eivät ole enää hallituksessa, korjaukset on voitu tehdä.

Mitä tulee sitten vielä yhteisöveroon, niin tältä osin ei ole kaiken kaikkiaan miljardin menetystä. Kyllä niitä tuottoja on tullut aktiviteetin lisääntymisen kautta aavistuksen verran, eli se miljardin mitta menetyksen osalta ei ole toteutunut.

Mikko Savola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on hieman erikoista se, että kokoomus menee ainoastaan vihreiden selän taakse siinä, että näitä ratkaisuja ei ole tehty taikka ne ratkaisut, mitä on tehty, ovat olleet tämän suuntaisia kuin ovat.

Jos me haluamme meidän kotimaista energiaamme saada oikeasti ylöspäin, niin se vaatii tiukkoja toimenpiteitä sen eteen. Tämä vaalikausi on ollut suorastaan soutamista ja huopaamista asian suhteen, ja tietysti paljon vahvempia toimenpiteitä kokoomukselta olisi toivonut näitten suhteen jo aikaisemmin.

Nyt suunta on sinänsä saatu kääntymään, mikä on hyvä asia, se on oikean suuntainen mutta ei vielä riittävä, edustaja Sankelo. Mutta jos me haluamme meidän energiaomavaraisuutemme kokonaisuudessaan nousuun, meillä pitää olla kunnianhimoiset tavoitteet siitä 32 prosentista nostaa vähintään 60 prosenttiin. Se vaatii sen sinänsä hyvän ydinvoimalapäätöksen, mikä periaatepäätös on tehty, mutta myös nämä muut asiat: kivihiilestä eroon, turvetta ja metsähaketta tämän tilalle, ja sitä kautta myös niitä kipeästi kaivattuja työpaikkoja Suomeen.

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Energiapolitiikassa olisi kyllä ollut korjaamisen varaa, ja onneksi tässä nyt on tehty näitä muutoksia viime metreillä. Edustaja Pekkarinen on sikäli oikeassa, että turpeen käytössä on tapahtunut erilaisia vaiheita. Sitä ensiksi rajoitettiin, minkä seurauksena myös valitettavasti puun ja metsähakkeen käyttöä on jouduttu rajoittamaan. Myöskään turpeelle ei ole uusia nostoalueita saatu niin nopeasti lupaprosessissa läpi kuin olisi toivottu. Mutta on tärkeätä ymmärtää, että turvetta tarvitaan, sitä käytetään polttamisessa yhdessä puun ja metsähakkeen kanssa. Se on alueellisesti merkittävä työllistäjä. Tähän on nyt tullut muutos, ja näin edetään.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Tästä elvyttämisestä ollaan hyvin montaa eri mieltä täällä näköjään. Minä ainakin ajattelen niin, että kun meillä kumminkin on tällä hetkellä olemassa väyliin korjausvelkaa 2,4 miljardia ja Suomi saa tällä edullisesti lainaa ja urakkahinnat ovat laskeneet ja me saisimme sillä samalla rahalla enemmän, niin miksi me emme tekisi nyt, kun meillä on kotimaisesta työstä ja toimeentulosta puutetta, näitä investointeja ja todellakin samalla rahalla enemmän.

Minä viittaan siihen, että minkä takia valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja on vastoin omaa lausuntoansa. Täällä puhutaan elvytyksestä: "Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on arvioitu mahdollisuutta ja tarvetta taloutta elvyttäviin toimiin ja viitattu myös Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n tuoreeseen raporttiin, jossa Euroopan maita kehotetaan elvyttämään vaikka velkarahalla." Tämä on just tätä, että nyt kun saadaan pienellä korolla lainaa, niin tehtäisiin tätä, mitä meillä on syntynyt väyliin ja ennen kaikkea myös rakentamiseen, homekoulut ynnä muut, investointeja ja sitä kautta työtä ja hyvinvointia. Minä en voi käsittää, että valiokunnan puheenjohtaja voi toimia tällä tavoin vastoin omaa lausuntoansa.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen rakennemuutoksiin ja julkisen sektorin säästöohjelmaan kuuluvan esityksen mukaan vanhuspalvelulakiin väsätään muutosesitystä siten, että kotiin hankittavat palvelut olisivat jatkossa ensisijainen vaihtoehto laitoshoidon sijaan. Palvelurakennetta muuttamalla tavoitellaan ministeri Huovisen mukaan kustannusten kasvun hillitsemistä 300 miljoonan euron arvosta vuoteen 2017 mennessä. Kunnissa siis vähennetään laitoshoitoa, ja se tarkoittaa väistämättä sitä, että myös omaishoidon tarve lisääntyy. Ministeri Huovinen totesi puheessaan täällä eduskunnan lakiesityksen lähetekeskustelussa, että paine laitoshoitoon syntyy muun muassa hoitavien omaisten uupumisesta.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä laati kansallisen omaishoidon kehittämisohjelman, jossa linjattiin omaishoidon kehittämisen strategiset tavoitteet. Loppuraportti luovutettiin jo maaliskuussa. Tämän jälkeen kehittämistyö on ikävä kyllä pysähtynyt. Pelkona onkin, että tämä jää historiaan jälleen yhden työryhmän tuloksena, joka ei koskaan johtanut mihinkään.

Arvoisa ministeri Rinne, aiotteko tukea ministeri Huovista tässä omaishoidon lain valmistelun edistämisessä vielä tällä hallituskaudella?

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Suomen talouden näkymät ovat synkentyneet synkistymistään. Kun katsotaan naapurimaita, niin siellä tilanne on varsin toinen. Miksi tämä veto ei ulotu Suomeen? Suomen kilpailukyky on hiipunut. Me tiedämme, siihen on monia eri syitä, ja pääviesti on se, että me itse voimme muuttaa tämän suunnan. Veronkorotukset ja leikkaukset ovat tähdänneet velkaantumisen pysäyttämiseen ja talouden tasapainottamiseen, mutta on samalla huomioitava se, että pelkästään leikkaamisella ei synnytetä uutta kasvua. Ajat ovat vaikeat. Kun hyväksymme budjetin, pikkuhiljaa myös monet ihmiset kokevat lähipiirissään tulojen laskua ja palveluiden heikentymistä.

Mutta nyt me tarvitsemme uudenlaisen vision, uudenlaisen näkymän, mihin me ryhdymme näitä niukkoja resursseja kohdistamaan, mitä muutoksia voimme tehdä, jotka olisivat enemmänkin rakenteellisia eikä niinkään leikkauslinjaa edistäviä. Talouden perusta on joka tapauksessa saatava kuntoon, koska se antaa viestin yrittäjille. He ovat rohkeita yrittämään, he uskaltavat investoida, ja siitä syntyy tulevaisuuteen työtä. Mutta me tarvitsemme myös politiikassa vähän pidemmän linjan politiikan tekemistä. Esimerkiksi äsken käyty lyhyehkö debatti energiapolitiikasta: ei voi olla näin hötkyilevää tämä päätöksenteko kuin se on nyt ollut viimeisen kolmen vuoden aikana. Lisäksi me tarvitsemme aivan uudenlaista ketteryyttä ja joustavuutta, jotta voidaan niitä yrittämisen esteitä ja turhaa säätelyä purkaa. Kasvu syntyy uusista tuotteista, uudenlaisista toimintatavoista, uusista palveluista — teollinen internet tulee — mutta myöskin uudenlaisista liiketoimintamalleista. Valitettavasti yritysten on hyvin vaikea lähteä kehittämään uudenlaisia yrittämis- ja liiketoimintamalleja, koska säätely saattaa olla este, jolloin he eivät pääse mukaan tähän globaaliin talouskilpaan.

Kaiken kasvun, innovaatioiden ja kaiken osaamisen takaa löytyy koulutus. Talouden rakenteiden muuttuessa meille tulee uusiksi kärjiksi cleantech, biotalous ja digitalisaatio, koulutuksen asema entisestään vain korostuu ja me tarvitsemme aivan uudenlaisen, isomman koulutuksellisen muutoksen Suomeen. Peruskoulun on annettava tiedot, taidot, sivistys, uudenlaisen tiedon rakentamisen väylä, mutta me tarvitsemme muutosta ammatilliseen koulutukseen, yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen uudenlaisten tutkintojen rakentamiseen. Paljon voidaan tehdä yhteistyötä lisäämällä, mutta tokihan me tarvitsemme myös resursseja tiedon, tieteen ja tutkimuksen edistämiseen. Meidän on myös korjattava meidän tutkimusekosysteemimme kuntoon. On löydettävä resursseja, jotta me pystymme tekemään tutkimuksesta tuotteita ja myös viemään nämä uudet innovaatiot markkinoille.

Panokset kasvuun ja yrittämisen esteiden poistaminen ovat nyt tärkeimpiä viestejä. Tämä budjetti on hyvä alku kääntää Suomen suunta, mutta työ on vasta aivan alussa, ja tämä tehtävä ei todellakaan pääty nopeasti.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelun aikana on noussut aika vahvasti tämä vanhustenhoito nyt esiin. Sinänsä on hyvä ajatus, että laitoksissa ei tarvitsisi olla kovinkaan pitkään. Nyt tässä on herännyt keskustelussa semmoinen epäily, pystytäänkö tätä edes tekemään niin, että itse ihminen ei joudu kärsijän rooliin. Semmoisilla ihmisillä, jotka ovat jossain laitoshoidossa, on hyvin harvoin semmoinen tilanne, että tilanne paranee niin paljon, että pääsee kotiin tai edes johonkin palveluasuntoon, mikä on siinä välillä. Tässäkin kohtaa tarvitsisi määritellä oikeastaan koti-sanan merkitys, sillä ainakin tuntuu, että jotkin tahot ja ihmiset käsittävät nämä tämmöiset palveluasumismuodot kodiksi. Itselläni on hieman erilainen ajatus tähän.

Mutta on se sitten laitoshoitoa, hoitoa kotona omaishoitajan kanssa tai jossain palveluasumismuodossa, niin kaikkialla tehdään kuitenkin hyvää työtä, ja se hoitopaikka pitää valita aina sen ihmisen kunnon mukaan, ei sen mukaan, mitä me budjetissa määräämme, että laitospaikkoja vähennetään, koska jos me haluamme ensinnäkin laitospaikkoja vähentää, niin se vaatii päällekkäistä budjetointia ensin siihen, että kotona pystytään kehittämään niitä palveluja ja sitä kautta vähentämään sitä painetta sieltä laitoshoidon suunnalta, mutta se vaatii päällekkäistä panostusta monien vuosien ajan ensin.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Nyt salissa on selväksi kyllä tullut, mikä on se kokoomuslainen ideologia, että menot kuriin, kun tulot eivät riitä. Niin me kaikki varmasti joudumme tekemään, mutta me emme ole kotitalous. Me olemme Suomi. Me olemme valtio, joka mahdollistaa monien kotien, monien kaupunkien, monien kuntien osalta sen, että nämä toiminnot voivat inhimillisesti ottaen toteutua.

Olisi tässä tilanteessa, missä meidän julkinen sektori ei ole paisunut, vaan pysynyt hyvinkin ennallaan, kohtalokasta lähteä leikkaamaan sitä nyt niin, että tulot ja menot voivat olla tasapainossa. Vietäisiin juuri ne mahdollisuudet koulutuksen pitämiseksi sillä tasolla, että me olemme korkean koulutuksen maa. Meillä ei tarvitsisi tehdä semmoisia toisen asteen koulutuksen leikkauksia, kun me tiedämme, että tämä jatkossa tulee varmasti vastaan. Tai kun tehtiin se hallituksen päätös, että ihmiset eivät voi siirtyä työstä toiseen, kiellämme heiltä mahdollisuuden opintorahan avulla kouluttautua toiseen tutkintoon. Juuri niillä alueilla, kun meillä rakenteellista muutosta on, meillä teknologiateollisuuden osalta it-sektori on eri lailla suuntautumassa, ja meillä pitää olla mahdollista ihmisten kouluttautua.

On mahdoton ajatus, että me nyt lähtisimme sopeuttamaan ja niin voimakkain toimin, että todellakin tapahtuisi se, mitä vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuorossa tuotiin esille. Mielenterveysongelmaisten osalta avohoitoa avattiin ja koetettiin, että jospa se sitten muulla tavoin. Nyt vanhuspalveluissa ei saa käydä niin. Pitää olla suunnitelma ja rahoituspohja kunnossa.

Janne Sankelo /kok:

Arvoisa puhemies! Kun kyseltiin kokoomuksen ideologian perään, niin yksi on ainakin aivan selvästi uudet työpaikat, joita biotalous kyllä tulevaisuudessa tuo.

Vähän aikaa sitten puhuttiin turpeen verotuksesta. Niin kuin on todettu, meillä oli vaalikauden alussa suhteellisen laaja koalitio, jonka kanssa ei kyllä löytynyt tästä asiasta yhteistä näkemystä, mutta tänä syksynä ollaan verotusta turpeen osalta kyetty laskemaan ja metsähakkeen tukea korottamaan perinteisen kiikkulautaperiaatteen mukaisesti. Nythän on myös linjattu, että turpeen verotusta lasketaan vuoden 2016 alusta vuoden 2012 tasolle, mitä on myös opposition puheissa toivottu.

Nyt kun mietitään tätä metsähakkeen tuen kohdennusta vuoden 2016 alusta, niin metsäteollisuus ja energiateollisuus ovat vuorotellen ja yhtä aikaa esittäneet huolta puun yhden osan, rankapuun, jatkokäytöstä. Siitä voidaan siis tehdä sellua, ja palaa se hyvin kyllä kattilassakin. Puuta riittää Suomessa moneen tarkoitukseen. Suomalainen metsä kasvaa enemmän kuin sitä ehditään hyödyntää. Nyt, kun on oikein valtiovarainministeri paikalla, niin teenpäs tässä sitten myös kysymyksen: Mikä on valtiovarainministerin arvio metsähakkeen osalta ja sen kohdentamisen osalta? Millä tavalla energiateollisuuden ja metsäteollisuuden sinänsä tärkeät intressit tässä voitaisiin yhdistää, kun pohditaan sitä, mitenkä tämä metsähakkeen tuki kohdennetaan vuoden 2016 alusta?

Mikko Savola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kotihoidon tuki, siihen tehtävät muutokset, sen pakkokiintiöittäminen, on kyllä hyvin huolestuttava asia tasa-arvon kannalta. Sen vuoksi tämä on asia, mihin ei missään tapauksessa tulisi mennä. Tällä tullaan kasvattamaan päivähoitomenoja, tällä tullaan kasvattamaan työttömyysturvamenoja, tällä tullaan asettamaan kunnille hyvin paljon lisää kuluja ja myöskin normitusta ja lisää tehtäviä. Perheiden valinnanvapautta ei valitettavasti tässä asiassa kuunnella. Nythän on saanut päättää perhe itse, jääkö lapsen kanssa kotiin isä vai äiti.

Tasa-arvon nimissä on sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty jopa vaatinut valtiovarainministeriltä nopeita toimenpiteitä sen suhteen, että nämä esitykset tulisi tänne tuoda. Kyllä minä vetoan valtiovarainministeriin siinä, että annettaisiin perheiden itse päättää, kuinka halutaan lapset hoitaa. Valitettavasti nyky-yhteiskunnassa vietetään muutenkin liian vähän aikaa omien lasten kanssa. Sen vuoksi, mitä pidempään pystytään kotona olemaan lasten kanssa, kun he ovat pieniä, niin sitä paremmin myös lasten kannalta tulevaisuus menee. Toki perheet ovat eri tilanteissa, ja se on ymmärrettävää, että joillekin myös päiväkotimahdollisuudet ovat hyvät. Mutta se, että perheet saavat itse päättää, on mielestäni kaiken lähtökohta.

Tällä hetkellä 94 prosenttia kotihoidon tuella olevista on äitejä, on naisia, ja sen vuoksi tämä pakkokiintiöittäminen tulee tuomaan hyvin paljon ongelmia kyllä yhteiskuntaan. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että lapset on silloin laitettava aikaisemmin päivähoitoon ja sitä aikaa kotona ei voida viettää. Muun muassa monet yksinyrittäjät ovat tästä huolestuneina kertoneet. Jos mies on yrittäjä, niin ei sieltä ole yksinkertaisesti mahdollisuuksia silloin jäädä kotiin lapsia hoitamaan. Vetoan teihin, valtiovarainministeri, että (Puhemies koputtaa) tämä pystyttäisiin vielä säilyttämään ennallaan.