Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Lakialoite koskee adoptiovanhempien perhevapaiden pidentämistä. Lakialoitteessa ehdotetaan sairausvakuutuslakia n:o 364/1963 muutettavaksi siten, että adoptiovanhempien vanhempainrahakausi pidennetään vastaamaan biologisten vanhempien äitiys- ja vanhempainrahakautta. Adoptioisille taataan sama oikeus isyyslomaan kuin muilla isillä.

Lapsettomuus on kipeä ongelma monille aviopareille, ja adoptio on heille ainoa mahdollinen tapa saada lapsia. Perhevapaiden suhteen ottovanhemmat eivät kuitenkaan ole tasavertaisessa asemassa muiden vanhempien kanssa. Lapsen saaminen adoption kautta on yhtä arvokasta kuin muilla tavoin. Usein se on myös ainoa vaihtoehto. Adoption kautta "syntyvä" lapsi tulee olemaan aikanaan samanlainen veronmaksaja kuin biologinenkin lapsi. Jos nämä perheet eivät saa lapsia, on se pois tulevista työntekijöistä ja veronmaksajista. Adoptiolapsella ja hänen vanhemmillaan kuuluu olla samat oikeudet kuin biologisella lapsella ja hänen vanhemmillaan. Kaikki lapset ovat arvokkaita, eivätkä heidän hyväkseen tulevat toimenpiteet ole koskaan turhia.

Nykyisin vanhempainrahaa maksetaan ottovanhemmalle jokaiselta arkipäivältä siihen saakka, kunnes lapsen syntymästä on kulunut 234 arkipäivää, kuitenkin vähintään 180 arkipäivältä. Biologisen äidin äitiyspäivärahakausi kestää 105 arkipäivää, minkä jälkeen vanhempainrahakausi kestää 158 arkipäivää. Biologisten isien oikeus isyyslomaan on 18 päivää, adoptioisien vain 6 päivää. Muissa Pohjoismaissa adoptio- ja biologisten vanhempain vanhempainlomat ovat yhtä pitkät. On epäkohta mielestäni, että Suomi ei ole vielä korjannut tätä asiaa. Etenkin adoptioisien asema kaipaa pikaista parannusta. On vaikea kuvitella, miten voidaan perustella adoptioisien isyysloman pituudeksi vain kuusi päivää, kun se biologisen lapsen syntymän yhteydessä on 18. Jo pelkästään esimerkiksi lapsen hakumatka kansainvälisen adoption kohdalla on lyhimmilläänkin pari viikkoa. Käytännössä tämä tarkoittaa suurimman osan adoptioisien kohdalla palkattomien päivien tai virkavapaiden käyttöä. Yhtä pitkä isyysloma adoptioisillä kuin biologisillakin isillä toisi ainakin osittaista helpotusta tähän edelleen perheiden kustannuksiakin lisäävään epäkohtaan.

Kuuden päivän mittainen isyysloma on auttamattoman lyhyt, kun perheeseen tulee uusi lapsi, joka tarvitsee ihan yhtä paljon molempia vanhempiaan. Lapsen ja vanhemman välinen kiintymyssuhde ei synny hetkessä. Syntyvyys alenee maassamme jatkuvasti. Joka neljäs pari kärsii jossain vaiheessa elämäänsä lapsettomuudesta. Toisaalta maailmassa on paljon lapsia, joilla ei ole omaa perhettä ja kotia, jossa kasvaa. Sekä kansainvälinen että Suomen lainsäädäntö ovat huolehtineet siitä, että adoptio tapahtuu lapsen etua ajatellen. Adoptio on ratkaisu, jossa lapsen parhaaksi toimimalla voidaan toimia myös lasta kaipaavien perheiden hyväksi.

Väestönkasvun hiipuessa tulisi tukea ja tehdä yhdenvertaisiksi kaikkia niitä hyväksyttyjä muotoja, joilla perheisiin hankitaan lapsia. Adoptiolasten kohdalla kyse ei ole jatkuvasti sosiaalista tukea ja yhteiskunnan erityispanostusta tarvitsevasta erityisryhmästä vaan todennäköisesti hyvin yhteiskuntakelpoisiksi kasvavista kansalaisista. Väite perustuu Ruotsissa tehtyihin tutkimuksiin aikuistuneista adoptiolapsista sekä siihen tosiasiaan, että adoptiolapset tulevat perheisiin, joissa elämänhallinta ja sosiaalinen asema ovat tyypillisesti vakaat, mikä edesauttaa lapsen tasapainoista kasvua.

Alkuajan sopeutuminen uuteen perheeseen ja ympäristöön vie adoptiolapselta vähintään saman kuin vauvan sopeutuminen kohdun ulkopuoliseen maailmaan, minkä takia näen, että on perusteltua asia, joka lakialoitteessa esitetään. Adoptioäidin valmistautumisessa lapsen tuloon jää myös elämättä biologisen äidin raskausaika, joka konkreettisella tavalla valmistaa äitiä lapsen syntymään. Lapsen tulo perheeseen vaatii myös vanhemmilta sopeutumista ja roolin hakemista. Adoptiovanhemmilta edellytetään kykyä rakentaa elinikäinen, hoitava ja lämmin suhde lapseen. Adoptiossa kaikkein keskeisintä on lapsen edun toteutuminen. Lapsella siis täytyy olla oikeus rauhalliseen sopeutumiseen uudessa tilanteessa.

Noin kaksisataa lasta adoptoidaan vuosittain ulkomailta Suomeen. Näiden lasten vanhemmilta menee lapsen syntymämaasta riippuen 2—6 viikkoa siihen, kun he hakevat lapsen kotiin. Kotimaisten adoptioiden määrä on vuosittain noin kymmenen tai jopa vähemmän. Perhevapaiden pidennys koskisi sekä Suomesta että ulkomailta lapsen adoptoineita vanhempia. Adoptiovanhemman oikeus vanhempainrahaan alkaisi, kun adoptiolapsi on saapunut perheeseen. Vaihtoehtoisesti oikeus vanhempainrahaan alkaisi jo lähdettäessä noutamaan lasta hänen syntymämaastaan.

Kustannukset adoptiovanhempien perhevapaiden pidennyksestä olisivat mielestäni varsin kohtuulliset. Kysymys on hyvin pienestä joukosta verrattuna siihen, että kaiken kaikkiaan vanhempainrahan saajia on vuosittain noin 140 000. Moni ehkä muistuttaisi nyt, kuinka adoptioperheiden ongelmia ovat myös 7 vuoden ikäraja vanhempainrahakauden ehdoissa sekä muissa Pohjoismaissa maksettavan adoptioavustuksen puuttuminen. Tästä on olemassa lakialoite n:o 55/2000 vp, joka on tällä hetkellä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Tämän toivoisi myös etenevän suotuisasti.

Lapsiperheiden riittävä tukeminen on Suomen tulevaisuuden viisasta rakentamista sekä väestöpoliittiselta että perheiden hyvinvoinnin kannalta. Taloudellisesti hyöty on varmasti lisäkustannuksia suurempi. Samalla meidän tulee muistaa, mitä positiivisia vaikutuksia lasten määrän lisääntymisellä on maamme ikärakenteen kannalta. Tarvitsemme lisää lapsia ja työikäistä väestöä. Adoptio- ja biologisten vanhempien asemaa yhdenmukaistamalla voidaan lapsettomia rohkaista adoptioon samalla, kun moni lapsi odottaa kotia.

Arvoisa puhemies! Tulevaisuudessa adoptiovanhempien lukumäärä ja erityisesti kansainvälisten adoptiolasten vanhempien määrä tulee varmasti kasvamaan. Siksi olisi tärkeää, että heitä kohdeltaisiin tasa-arvoisesti muihin perheisiin nähden. Adoptioperheiden tasa-arvoisen aseman takaamiseksi ja adoptiolasten parhaaksi toivon, että tämä lakialoite etenee nopeasti konkreettisiin tuloksiin.

Margareta Pietikäinen /r:

Fru talman! Lagmotionen är angelägen och viktig. Det är utan vidare så att vi behöver flexibilitet och en mångsidig lagstiftning när det gäller familjer och olika typer av familjer. Riksdagsledamot Rauhala tog också upp frågan om åldersgränsen vid adoption. Det borde vara helt självklart att inse att ett barn som byter land, miljö och familj, till exempel vid sju eller åtta års ålder, utan minsta tvivel ställer alldeles speciella krav för att kunna anpassa sig till den nya miljön.

Jag har själv väckt en lagmotion i riksdagen om prematurbarn och deras föräldrar. Det var faktiskt tidigare så att föräldraledigheten och moderskapsledigheten började medan barnet ännu var på sjukhuset. Situationen var den att när barnet äntligen efter kanske ett halvt års vård på intensivavdelningen kom hem, hade moderskapsledigheten redan gått ut. Tack och lov ledde denna motion till sådan lagstiftning som medfört förbättringar.

Tarvitaan siis mielestäni joustavuutta ja joustavaa lainsäädäntöä, joka tukee lasten ja perheiden hyvinvointia. Itse tein aikanaan lakialoitteen koskien keskosvanhempien vanhempainlomaa. Aikaisemminhan tilanne oli se, että vanhempainloma, äitiysloma, olikin joskus jo päättynyt, kun lapsi pitkän sairaalassaolon jälkeen pääsi kotiin. Mutta onneksi tämä johti lainsäädäntöön ja tämä on nyt hoidettu.

Mielestäni tämä on tärkeä lakialoite, ja haluan tässä yhteydessä vielä todeta kansainvälisestä adoptiosta, että ongelma ovat myös adoptiosta koostuvat kustannukset, matkakustannukset ym. Toivoisin, että siihenkin kiinnitettäisiin huomiota. Ryhmämme on muun muassa talousarvioaloitteessa kiinnittänyt tähän asiaan huomiota. Adoptiovanhemmiksi tuleminen ei saisi olla rahasta kiinni.

Marja Tiura /kok:

Arvoisa puhemies! Pidän ed. Leea Hiltusen lakialoitetta koskien sairausvakuutuslain 23 §:n muuttamista erittäin tärkeänä. Itsekin olen tästä aihepiiristä tehnyt matkan varrella useita kirjallisia kysymyksiä.

Jos ajattelemme, että perhevapaiden suhteen ottovanhemmat eivät ole tasavertaisessa asemassa muiden vanhempien kanssa, tämä on mielestäni aivan selkeä epäkohta, joka on olemassa ja joka meidän pitäisi pystyä korjaamaan.

Myöskin jos ajatellaan, että biologisten isien oikeus isyyslomaan on 18 päivää ja adoptioisien kohdalla se on 6 päivää, on se mielestäni aika nurinkurista siinä mielessä, että biologisilla isillä on mahdollisuus sopeutua, valmistautua lapsen tuloon 9 kuukauden ajan. Ottaen huomioon taas esimerkiksi adoptioisät välttämättä heillä ei aina ole näin pitkää tilaisuutta valmistautua tähän tilanteeseen. Kun ajatellaan, kuinka paljon maailmassa on lapsia, jotka elävät todella huonoissa, ala-arvoisissa olosuhteissa tällä hetkellä, mielestäni adoption ja kansainvälisen adoption helpottaminen on asia, johon meidän pitäisi todella paneutua. Pidän sitä erittäin arvokkaana asiana.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Jossakin kirjallisessa kysymyksessä esitin, että 2000-luvun ensimmäisestä vuosikymmenestä tehtäisiin lasten vuosikymmen suomalaisessa yhteiskunnassa. Siihen on omat perusteensa, kun katsoo syntyvyyslukuja ja sitä tilannetta, mikä meillä tulee olemaan, jos emme osaa hoitaa lapsiystävällistä politiikkaa. Tässä on yksi niitä asioita.

Minusta tämä lakialoite on ihan paikallaan ja hyvä siinä mielessä, että tässä puututaan siihen ensi vaiheeseen, kun on sellaisia perheitä, jotka eivät saa lapsia, ja sitten turvaudutaan tähän vaihtoehtoon ja otetaan ottolapsi. Kyllähän siinä vaiheessa pitäisi ensi kontaktien ja aikojen olla sillä tavalla, jotta pystytään tutustumaan. Niin kuin on todettu, suurin osa lapsista tulee vielä ulkomailta, mikä vaatii erityisen paljon panostamista. Siinä mielessä tämmöinen vapaa, joka ei ole pitempi kuin muilla, tasa-arvoistaa vanhempainlomat. Minä kannatan tätä ja toivoisin, että tämä otetaan ihan vakavasti valiokunnassa, vaikka tässä ei ole kuin aloitteentekijän oma nimi. Jos käy sillä tavalla hassusti, jotta valiokunta ei ota käsittelyyn, niin odottaisi, että viesti menee hallitukselle ja hallitus valmistelee tähän suuntaan menevän lakiesityksen.

Jouni  Lehtimäki  /kok:

Arvoisa puhemies! Minä olen aloitteentekijän ja myös esittelevän puheenvuoron käyttäneen kanssa samaa mieltä siinä, että kyseessä on erittäin tärkeä ja merkittävä oikeudenmukaisuuskysymys. Toisin kuin tekijä minä en kuitenkaan usko siihen, että ihmiset hankkivat lapsia taloussyistä, eli minä en usko siihen, että aloitteella kuitenkaan saadaan syntymään enemmän adoptioita tai sitä, että lapsille löytyy useampia koteja, vaan kaiketi kyse on siitä, että tänä päivänä Suomessa kansainvälinen adoptio kestää puolitoista vuotta, kolmekin vuotta pahimmassa tapauksessa. Jos me haluamme vaikuttaa siihen, että lapsettomat saavat lapsia, tärkein keino on tukea kv-adoptioita hoitavia järjestöjä sillä tavalla, että ne kykenevät tuomaan Suomeen ja hankkimaan lapsia lapsia haluaville vanhemmille.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Käsiteltävä aloite, jolla adoptioperheiden asemaa parannetaan, on kaikin tavoin kannatettava. Viime päivinä monet kansalaiset ovat ottaneet adoptioperheiden tilanteessa lukuisasti meihin edustajiin yhteyttä. Osaltaan tämä on myös suomalaista perhepolitiikkaa. On kannatettavaa, että perheet voisivat suorittaa adoptiota silloin, kun kokevat siihen aihetta.

Maria Kaisa Aula /kesk:

Arvoisa puhemies! Minunkin mielestäni on kannatettavaa se, että erilaisia perheitä kohdeltaisiin samalla tavalla riippumatta siitä, onko kyse omasta biologisesta lapsesta vai adoptoidusta lapsesta, kun ajatellaan äitiys- ja isyysrahakausia. Tässä jää oikeastaan miettimään, mikä on mahtanut aikoinaan lainvalmistelussa olla se logiikka, millä on saatu nämä eroamaan toisistaan. Onko se ollut se tyypillinen rahakysymys, että rahat eivät riittäneet ja jostain on nipistetty, vai onko siinä ollut jotakin filosofiaa taustalla? Toisaalta tuntuu, että ei tämä voi rahallisestikaan kovin suuri asia olla, koska vain kaksisataa lasta, niin kuin tuli esille, adoptoidaan vuosittain ulkomailta Suomeen. Ehkä on enemmän vain tavallaan asia, tämmöinen tärkeä pieni yksityiskohta, unohtunut huonolle tolalle.

Haluan tässä yhteydessä saattaa tietoon, että myös keskustan ryhmän puolelta on tehty aloite kansainvälisen adoption avustuksesta ja se on huomenna lähetekeskustelussa.