Maria Kaisa Aula /kesk:

Arvoisa puhemies! Jos puhemies sallii, niin voisin sanoa muutaman sanan näistä kaikista neljästä seuraavasta lakialoitteesta, koska ne ovat keskustan ryhmän ehdottama kokonaisuus nykyiseen talouspoliittiseen tilanteeseen.

Keskustan ryhmässä on pohdittu sitä, mitä tulisi tehdä talouspolitiikassa nyt, kun kansantalouden kasvu hiipuu. Ollaan ilmeisesti 0—1 prosentin tasolla kansantuotteen kasvussa tänä vuonna, kun vielä alkuvuodesta odotettiin jopa 4—5 prosentin kasvua. Mitä tulisi tehdä? Taantumahan on tietysti vientilähtöinen, että siihen ei nyt sinänsä voida vaikuttaa, mutta kuitenkin voidaan lievittää niitä haittavaikutuksia, joita talouden kasvun hiipumisella Suomen talouteen on. Tietysti suurimmat haittavaikutukset ja uhkatekijät ovat siinä, että työttömyys lähtee kasvuun.

Tietysti monenlaisia vaihtoehtoja tekemisille on. Jotkut ovat puhuneet myöskin suuremmista elvytystarpeista. Keskustan ryhmä ei usko sitä, että tilannetta voitaisiin korjata jollakin suuremmalla elvytyksellä. Sen sijaan katsomme, että olisi tärkeää tehdä täsmäkohdennettuja toimenpiteitä, jotka edistävät työllisyyttä, työllistämistä, yrittämistä ja itsensä työllistämistä, ja on hyvä tehdä sellaisia toimenpiteitä, jotka olisivat muutoinkin järkeviä toteuttaa. Tavallaan haluaisimme vauhdittaa ja nopeuttaa itsensä työllistämistä, yrittämistä ja työllistämistä edistävien veroratkaisujen tekemistä näillä aloitteilla.

Aloitteista kaikkein tärkein ja merkittävin mittaluokaltaan koskee työnantajamaksujen alentamista. Ehdotamme, että työnantajan kansaneläkevakuutusmaksu niin sanotussa alimmassa poistoporrastusluokassa kokonaan poistettaisiin elikkä siitä tulisi 0 prosenttia, kun se tällä hetkellä on vähän reilu 2 prosenttia. Samalla muutoksemme poikkeaa hallituksen esityksestä niin, että hallitushan ehdottaa työnantajan kansaneläkevakuutusmaksun alentamista myöskin suurempien ja pääomavaltaisempien yrityksien osalta. Me jättäisimme sen nyt tässä vaiheessa tekemättä ja kohdentaisimme kaikki voimavarat pienimpien, työvaltaisten yrityksien työnantajamaksun alentamiseen. Ajatus on se, että juuri matalapalkkaisilla, pienipalkkaisilla, aloilla työnantajamaksut ovat suurin työllistämisen este. Tässä tilanteessa olisi tärkeää tehdä vaikuttavia toimenpiteitä siihen, että palvelualoilla, työvaltaisilla aloilla työnantajat rohkaistuisivat palkkaamaan työntekijöitä.

Kaikkein tehokkain keino sinällään olisi, jos työnantajamaksun porrastus voitaisiin suorittaa niin, että työnantajamaksut ylipäätänsä olisivat alemmat pienipalkkaisilla aloilla. Korkeapalkkaisimmilla aloilla ne voisivat olla isommat. Mutta nykyisen lainsäädännön ja maksujärjestelmien puitteissa tämmöistä lakialoitettakaan on aika vaikea tehdä. Se vaatisi muutoksia tilastointi- ja muihin järjestelmiin. Sen takia olemme joutuneet tyytymään tähän malliin, joka on ed. Pekkarisen nimissä jätetyssä aloitteessa.

Toinen aloite koskee itsensä työllistämisen helpottamista, elikkä haluaisimme joustavoittaa arvonlisäverollisen liikevaihdon alarajaa niin, että itsensä työllistävillä, monesti käsityöalojen, palvelualojen, muun muassa kampaamoalojenkin yrittäjillä myöskin yrityksen liikevaihdon kasvattaminen tulisi helpommaksi. Tällä hetkellähän ongelma on se, että liikevaihdon alaraja on 50 000 markkaa, ja jos liikevaihto yrityksessä on sitten alempi, ei mene arvonlisäveroa lainkaan, mutta jos se on sitä ylempi, se menee täysimääräisesti. Tähän on tullut hankala kynnys, joka voi lisätä harmaata taloutta eikä myöskään rohkaise pieniä käsityövaltaisia yrittäjiä kasvattamaan tuotantoaan ja toisaalta tekee siinä itsensä työllistämisen vaiheessa yrittämisen helposti aika kannattamattomaksi. Ehdotamme, että tähän tulisi Suomen Yrittäjien ehdottaman mallin mukaisesti 20 000 markan vähennys, joka pienenisi liukuvasti tilitettävän veron kasvaessa, jolloin arvonlisäveron alentamisvaikutus kohdentuisi aina reilun 100 000 markan liikevaihdollisille yrittäjille asti.

Kolmas ehdotus koskee ruoan arvonlisäveron alentamista. Katsomme, että sillä on paitsi työllistävää myöskin tulonjaollista merkitystä. Alentaisimme ruoan arvonlisäverotusta 17:sta 15 prosenttiin ensi vuonna. Se rahoitettaisiin osittain sillä, että tuloveroasteikon ylimmän luokan lisäverokevennys käytettäisiin tähän tarkoitukseen.

Arvoisa puhemies! On aika ilmeistä, että Suomessa ollaan nyt tosiaan vientivetoisessa taantumassa, eikä kovin paljon merkkejä käänteistä myönteisempään suuntaan ole olemassa kansainväliselläkään puolella, esimerkiksi Yhdysvalloissa. Siksi olisi tärkeää varautua siihen tulevina vuosina, että työttömyyttä ei päästettäisi nousemaan, ja tehdä keskustan ehdottamia toimenpiteitä työllisyyden ja yrittäjyyden mahdollisuuksien parantamiseksi. Valtiovarainministeriöhän ennustaa toiveikkaasti, että talous lähtisi kasvuun jälleen ensi vuoden puolella, mutta on olemassa suuri riski, että näin ei tapahdu vaan että hitaan kasvun aika jäisi pidemmäksi. Tietystikään emme tiedä, tapahtuuko näin, ja toivomme, että talous lähtisi kasvuun jo ensi vuonna, mutta siltä varalta, että hitaan kasvun kausi onkin pidempi kuin nyt toiveikkaimmissa ennusteissa oletetaan, olisi järkevää tehdä juuri tällaisia verotuksellisia ja työnantajamaksujen alentamisen täsmätoimenpiteitä työllisyyden parantamiseksi.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Totean, että keskusta on yrittäjien kannalta tehnyt kaksi hyvää lakialoitetta. Viimeksi mainittu lakialoite, joka koskee arvonlisäveron alarajan nostamista 50 000:sta 100 000 markkaan, on mielestäni oikean suuntainen. Minun mielestäni arvonlisäveron alaraja pitäisi kuitenkin kerralla nostaa 200 000 markkaan, koska kun raja nostetaan 200 000:een, sen jälkeen se koskee nimenomaan yhden henkilön yrityksiä.

Toisessa aloitteessa ehdotetaan, että pudotettaisiin ruoan arvonlisäveroa 17:sta 15 prosenttiin. Minusta pitäisi noudattaa EU:n keskiarvoa ruoan arvonlisäverossa ja pudottaa se 12 prosenttiin.

Sitten ravintoloissa, kun työntekijä käsittelee ruokia, arvonlisävero nousee 22 prosenttiin 17:sta. Suunta on virheellinen. Jos me haluamme työllistää kansalaisia, meidän täytyy arvonlisävero ravintolaruoankin osalta pudottaa 12 prosenttiin.

Marja-Liisa  Tykkyläinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Aulan puheenvuoron johdosta voin todeta, että olen samoilla linjoilla arvonlisäveron kohdalta liittyen nimenomaan käsityö- ja pienyrittäjien arvonlisäveron alentamiseen.

Mutta sen sijaan mitä tulee valtion taloudelliseen tilanteeseen, me kuulimme asiantuntijoita tästä valtiovarainvaliokunnassa. Minulle ainakin jäi siinä kuulemisessa vähän erilainen käsitys tästä asiasta. Eli mitä tulee Suomen talouteen, meidän tilanteemme on hyvin paljon riippuvainen esimerkiksi Yhdysvaltain tapahtumista ja maailman tapahtumista. Joka tapauksessa meidän on varauduttava siihen, että turvaamme oman taloudellisen tilanteemme, ettemme joudu vaikeuksiin, jos Yhdysvalloissa tulee vielä lisää vaikeuksia heidän talouteensa.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Aula esitteli jo äsken keskustan keskeiset verolakiehdotukset. En niihin syvällisemmin ja perusteellisemmin tästä syystä enää tässä kajoa. Muutama ajatus kuitenkin erityisesti parista esityksestä.

Näiden aloitteiden yhteinen tavallaan kärki on yhtäältä luoda edellytyksiä entistä työllistävämmän taloudellisen kehityksen aikaansaamiselle Suomessa. Ne talouden yleiset, hivenen synkät näkymät, mitkä nyt on jo todettu, ja se vaara, mikä vielä huonommasta on edessä, uhkaa kaatua nimenomaan työllisyyden päälle, ja työllisyyden kohdalla erityisesti pienet, työvaltaiset yritykset ovat herkimpänä ensimmäisenä joutumassa tilanteeseen panna työntekijöitään työttömiksi. Sellaisillakin toimialoilla, joissa lisää työllistäminen voisi tulla kysymykseen, siellä nimenomaan korkea työllistämiskynnys, työn kallis hinta, estää ihmisten työllistämistä.

Näistä syistä keskusta esittää todellakin hallituksen esityksestä poiketen, että pienimpien, työvaltaisimpien yritysten kohdalla välillisten maksujen kevennys ei olisi 0,65 vaan tasan 2 prosenttiyksikköä, moninkertaisesti se, mitä hallitus omassa esityksessään kevennystä esittää. Vastaavasti suurempien, pääomavaltaisempien, liikevaihdoltaan huomattavasti suurempien ja sijoitetun pääoman mittarilla mitaten huomattavasti pääomavaltaisempien yritysten kohdalla me emme esitä 0,45 prosenttiyksikön kevennystä, mitä hallitus esittää.

Miksi näin? Miksi keskitämme tähän tapaan sen kevennysvaran näihin pienempiin yrityksiin, liikevaihdoltaan pienempiin yrityksiin, sijoitetun pääoman mittarilla mitaten pienempiin yrityksiin ja useimmiten nimenomaan pienipalkkaisiin yrityksiin? Miksi näin? Siitä yksinkertaisesta syystä, että meidän käsityksemme mukaan suurten yritysten, kuten esimerkiksi Nokian, ongelma työvoimansa suhteen ei ole se, maksaako työvoima 0,45 prosenttiyksikköä enemmän vaiko vähemmän. Ei, vaan keskeinen ongelma Nokian kaltaisten yritysten työvoimakysymysten kohdalla on siinä, saako tämä yritys hyvin koulutettua, osaavaa, tietävää ja taitavaa työvoimaa vaiko ei. Pullonkaulat selvästi ovat siellä.

Mutta sellaisilla aloilla, sanotaan palvelualoilla, monta kertaa juuri palvelualoilla, jotka perinteisesti työllistävät aika pienituloisia ihmisiä, siellä, noitten yritysten kohdalla, noitten toimialojen kohdalla, se seikka, onko työn hinta 2 prosenttiyksikköä kalliimpi tai halvempi, siellä tällä 2 prosenttiyksiköllä voi olla jo todella suuri merkitys. Näistä syistä me keskitämme tämän kevennysvaran juuri äsken kertomani tapaisiin yrityksiin.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pääsääntöisesti yritykset, joiden liikevaihto on muutama kymmenen miljoonaa markkaa tai joku sata miljoonaa markkaa maksimissaan vuodessa, ja sitä pienemmät yritykset saavat lähes neljä kertaa suuremman kevennyksen kuin tasavallan hallitus näille yrityksille antaa. Tämä meidän mielestämme palvelee työllisyyttä ja työllistämistä, tämä palvelee erityisesti niitten yritysten asiaa, jotka muutoinkin ovat vaikeimmassa tilanteessa.

Tämän esityksen vaikutukset ovat suuremmat kieltämättä kuin hallituksen esityksen. Hallitushan lähti siitä, että sosiaaliveron menetykset ovat noin 1,5 miljardia markkaa. Tämän bruttovaikutukset ovat ehkä 3 miljardia, nettovaikutukset vähän runsaat 2 miljardia markkaa, eli meidän esityksemme mukaisesti toimittaessa aukko on kieltämättä vähän suurempi kuin hallituksen esityksessä.

Kaksi muuta esitystä liittyvät nimenomaan toimiin, jotka tähtäävät erityisesti käden ojentamiseen verotuksen keinoin niille yksilöille, niille perheille, jotka ovat sosiaalisesti vähän heikommassa asemassa. Nämä esitykset ovat yhtäältä hallituksen esittämistä kaikkein kovimman tulotason veronkevennyksistä luopuminen, ja toisaalta esitämme myöskin ruoan arvonlisäveron keventämistä. Me emme ota pois veronkevennystä suurin piirtein 300 000:n vuosituloihin asti, me emme ota sitä markkamääräistä kevennystä pois näiltä ihmisiltä, jonka kevennyksen saavat vähemmän kuin 300 000 markkaa vuodessa ansaitsevat, mutta me emme anna sitä ylimääräistä kevennystä esimerkiksi puoli miljoonaa vuodessa ansaitsevalle, minkä hallitus nyt ilmeisesti vasemmistoliiton tuella on antamassa kaikkein suurituloisimmille ihmisille. Nämäkin saavat meidän mallissamme sen kevennyksen, minkä saavat pienituloisemmat, alle 300 000 ansaitsevat — he nyt eivät ole edes ihan pienituloisia, aika hyvätuloisiakin — mutta siitä kaikkein suurituloisimmille menevästä lisästä, siitä muita enemmän heille tuovasta veronkevennysvarasta, me tässä esityksessä luovumme.

Vastaavasti esitämme sitä, että ruoan arvonlisäveroa lasketaan todellakin ei niin yltiöpäisesti kuin ed. Kuosmanen esitti, jonka hyvä sydän on aina kohdallaan silloin kun pienen ihmisen asiasta puhutaan, joka esitti 12 prosenttia. Meille riittäisi tässä alkuvaiheessa se, mitä me kokoomuksen kanssa yhteisesti sovimme mutta mistä kokoomus oikopäätä tultuaan sosialidemokraattien kanssa hallitukseen oli valmis luopumaan. Emme me tällaista oikein hyväksy emmekä ymmärrä. Sen takia me, ed. Kuosmanen, mieluusti näkisimme, että teidän intonne toppaisi tässä alkuvaiheessa 17 prosenttiin; kun saadaan uudelleen ohjat käsiin, mennään sitten prosenteissa alaspäin vaikka sinne 12 prosenttiin.

Meidän aloitteessamme mennään siis 17 prosenttiin pienin askelin. Sekin on meidän mielestämme realismia tässä tilanteessa. Osin se rahoittuisi äsken kerrotulla, kaikkein suurituloisimmille myönnetystä ylimääräisestä kevennyksestä saadulla liikkumatilalla. Osin se rahoittuisi sillä.

Arvoisa puhemies! Täällä on myös eräs muu aloite, mutta en sitä käy enemmän esittämään, kun ed. Vihriälä tulee sen seikkaperäisesti esittelemään. Ainakin näissä asioissa erityisesti ed. Kuosmaselta, jonka havaitsen kohta käyttävän puheenvuoron, toivoisin tukea.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Pekkarisen ansiokkaan ja rakentavan yhtiöverotuspuheenvuoron jälkeen totean, että vuodesta 1996 Oecd-maissa osakeyhtiöitten verotus on laskenut keskimäärin 5 prosenttia. Suomessa kehitys on kuitenkin mennyt ihan toiseen suuntaan: laskun sijasta verotus onkin kiristynyt 4 prosenttia. Pääoma- ja yhteisöverokannan jatkuva nosto vähentää ulkomaalaisia sijoituksia ja heikentää Suomen suhteellista kilpailukykyä, mikä ei tietenkään ole hyvä asia hallituspuolueitten kannalta eikä ennen kaikkea opposition kannalta.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvänen aika, kun me olemme samaa mieltä ed. Kuosmasen kanssa! Juuri tästä syystä me esitämme nimenomaan yritysten välillisten sosiaaliturvamaksujen alentamista, jonka alennuksen kokonaisvaikutukset ovat nettomääräisesti noin miljardi markkaa suuremmat kuin on siinä mallissa, mitä hallitus esittää. Ed. Kuosmanen perusteli asian, tarpeen keventää työvaltaisten yritysten verotaakkaa, aivan erinomaisella tavalla, mutta minä pelkään, että hän on päätymässä kuitenkin aivan päinvastaiseen johtopäätökseen elikkä tukemaan hallituksen huonoa esitystä. Nähtäväksi jää, kuinka lopulta ed. Kuosmanen toimii.

Lauri  Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ruoan arvonlisäveron alentaminen on yhteiskunnallisesti oikeaa veropolitiikkaa. Tämä kohtelee oikeudenmukaisesti erityisesti pienituloisia, eläkeläisiä, opiskelijoita. Samoin tänä aikana työttömillä on paljon ideoita, millä tavalla ryhtyisi pienyrittäjiksi. Kaikin tavoin tulisi verolainsäädännöllä edistää sitä, että ideat voisivat tulla myöskin käytännössä todeksi. Käsiteltävillä lakialoitteilla paitsi edistetään oikeaa arvonlisäveropolitiikkaa myöskin halutaan osaltaan edesauttaa yritystoimintaa. Toivon niille menestystä jatkokäsittelyssä.