Pia Viitanen /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Luulen, että aloitin vuosi takaperinkin puheenvuoroni toteamalla, että kyseessä on erittäin merkittävä pääluokka. Aina kun puhumme sivistyksestä, opetuksesta, koulutuksesta, lasten ja nuorten asioista, esimerkiksi liikunnan tai kulttuurin tukemisen tai nuorisotyön suhteen, puhumme tosi tärkeistä asioista. Edelleen on syytä todeta, että paitsi että puhumme periaatteellisista, tärkeistä asioista, myös tämä ennennäkemätön talouskriisi ja työllisyyskriisi osaltaan nostaa tämän pääluokan merkitystä, sillä tässä jos missä — puhumme aikuiskoulutuksesta tai nuorten työpajoista tai tämän tyyppisistä seikoista — niiden merkitys sen kun kasvaa. Sitten voisin melkein todeta, että kun vaikeina taloudellisina aikoina tietenkin on hyvin tärkeää, että ihminen voi henkisesti hyvin, niin kyllä kulttuuri ja tämän kaltaiset seikat ovat myös tässä asiassa tärkeitä vetureita. Eli tärkeä pääluokka on kyseessä.

Esittelen seuraavaksi jaoston osuuden valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä.

Opetusministeriön pääluokkahan on perinteisesti sellainen, että sinne eduskunnassa on lisätty, niin kauan kuin minä olen asioita seurannut, aika useita rahasummia, jotka välttämättä eivät ole määrältään kovin suuria mutta ovat hyvin hyvin tärkeitä niille tahoille, jotka näitä lisämäärärahoja saavat.

Jaosto teki myös, ja valtiovarainvaliokunta sitä kautta, tällä kertaa määrällisesti useita lisäyksiä, joista kohta puhun lisää, mutta alkuun totean sen, että jaosto alussa yhtyy siihen, kuinka tärkeää onkaan se, että kehittämiskohteena on sekä peruskoulutus että korkeampi koulutus. Tänä päivänä haasteet ovat isot, ja äsken kun kuntaministeri puhui ja kertoi kuntien tilanteesta, myöskään koulupuolella tietenkään ei ole yhdentekevää, miten kunnat voivat, koska tietenkin se, miten hyvä peruskoulu meillä on tulevaisuudessa, johtuu paljon myös siitä, kuinka paljon siihen on varaa kunnissa satsata. Tietenkin on ollut äärimmäisen hyvä ja tärkeää, että myös opetusministeriön kautta on ollut näitä erilaisia ryhmäkokoa pienentäviä rahoja jnp. Valitettavasti vaan taitaa olla niin, että tilanne kunnissa sitten johtaa siihen, että ne ryhmät eivät kaikkialla niin kovasti pienentyneet olekaan.

Mutta tosiaan kerron tässä, puhemies, määrärahalisäyksistä. Käyn ne läpi ja samoin muutaman periaatteellisen kirjauksen, minkä valiokunta tässä yhteydessä teki.

On miellyttävää todeta, että tällä kertaa ammattikorkeakoulut saavat tässä eduskuntakäsittelyssä lisää määrärahoja 600 000. Siellähän on ollut pitkään toiveita, tarpeita, puhutaan useammasta miljoonasta, nimenomaan näitä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiorahoja, ja tässä nyt sitten soveltavaan tutkimukseen lisätään 600 000 euroa. (Ed. Gustafsson: Aika vähän!)

Positiivista on myös se, että nuorten työpajat eduskuntakäsittelyssä saivat 800 000 lisää. Nimittäin muistan keskustelun tässä salissakin, kun huoli oli iso nimenomaan näistä rahoista, kun niissä kovasti niukkuutta vielä syksyn alussa oli.

Asia, mikä on kovasti puhututtanut vuosien varrella, ovat ylimääräiset taiteilijaeläkkeet, ja nyt niihinkin sitten tulee todella kaivattu lisäys: 16 kappaletta ja 350 000. Tietenkin myös ilahduttavaa on se, että vapaan sivistystyön käynnistämisavustukset sekä myös opintoseteliavustus tulevat lisäresursoiduksi eduskunnan toimesta.

Täällä on useita pieniä tärkeitä summia, ja kiinnitän huomiota siihen, että esimerkiksi jaostokäsittelyssä kovasti pidetyt määrärahat Ihmisoikeusliiton, rauhantyön ja kulttuuri-instituuttien puolesta ovat sellaisia, jotka jälleen kerran ovat lisäyksiä saaneet — se on hyvä, erittäin tärkeä asia — ja siitä kannamme huolta, että nämä ovat niitä rahoja, jotka on jo kerran lisätty eduskunnan toimesta ja sitten viety pois ja taas eduskunta lisää. Tietenkin toivottavaa olisi, että nämä rahat pysyisivät sillä lisätyllä tasolla ottaen huomioon, kuinka tärkeää rauhantyö esimerkiksi tämän päivän maailmassa onkaan.

Täällä on myös muita tuttuja eriä. Konsertti joka kouluun, oppilaiden musiikkiharrastusta tuetaan; Valtion taidemuseon taidehankinnat, jossa nimenomaan kotimaista työllisyyttä tätä kautta myös voidaan edistää; teknologiakasvatukseen, erinomainen asia. Tulee lisäresursseja Suomi-kouluihin, Monika-Naisille ja myös ruotsinkieliseen lastentarhanopettajaopetukseen sekä EU:n arktisen tiedotuskeskuksen konseptin laatimiseen, ja tuttuna kohteena on myös Näkövammaisten kirjasto, jonka osalta huolta oli kovasti, sillä siellä määrärahat olivat niukentuneet. Tässä nämä lisäykset lueteltuna.

Puhemies! Pari kirjausta, mitkä ovat tärkeitä noin periaatteellisesti. Ensinnäkin opettajankoulutus on sellainen asia, joka puhututtaa paljon. Täällä sivulla 90 nyt on sen osalta valiokunnasta sellainen linjanveto, että "valiokunnan mielestä opettajankoulutuksen kokonaistilanne tulisi selvittää" ja että "opetus- ja kulttuuriministeriön tulisi mahdollisuuksiensa mukaan huolehtia siitä, että yliopistot pidättäytyisivät opettajankoulutuslaitoksia koskevista ratkaisuista, kunnes selvitys on valmistunut". Tämä on mielestäni hyvä todeta mietintöön sisältyvänä linjauksena.

Samoin liikunnan koulutuskeskusten osalta toteamme periaatteellisen kysymyksen, ja se on se, että liikunnan koulutuskeskusten rahat pääosin tulevat veikkausvoittovaroista, vaikka ne tietenkin pitäisi lakisääteisinä valtionosuuksina rahoittaa valtion budjetin kautta. Nyt on käynyt niin, että tässä budjetissa tätä osuutta vielä isonnetaan, ja valiokunta tästä sanoo, että se ei pidä sitä hyväksyttävänä.

Lopuksi vielä otan yliopistot ihan erikseen, koska se on sellainen asia, mistä olemme useasti todenneet, ja täällä varmasti kaikki salissa olijat tietävät sen ongelman. Vaikka sinänsä tämä uusi yliopistojärjestelmän indeksi yliopistojen yhtenä rahoitusjärjestelmänä toimii siten, että varat lisääntyvät tällä hetkellä, niin siellä on eräs todella suuri ongelma, ja se on työnantajien työttömyysvakuutusmaksu. Siitä valiokunta toteaa, että tähän täytyy saada pysyvä ratkaisu, tämä ei voi olla näin. Tämä on nyt tällä hetkellä poikkeuslain varassa 2011—2012, mutta mitä sen jälkeen tapahtuu, sitä emme tiedä. Pyydän kiinnittämään huomiota siihen, että kyseessä silloin, kun tämä poikkeuslaki ei enää ole voimassa, on 40 miljoonan aukko. Me tiedämme kaikki valtiontalouden haasteet. Se ei ole helppo urakka, mutta valiokunnan tahto tässä on selkeästi hoitaa tämä asia ja todeta tämä ongelma.

Tässä, puhemies, hyvin yleispiirteisesti jaoston lisäykset. — Anteeksi, meinasi unohtua, olenpa hassu: Nimittäin kiitokset tietenkin kuuluvat tässä vaiheessa, kun joulu lähestyy, jaoston jäsenille hyvästä yhteistyöstä jo peräti neljän vuoden aikana, ja totta kai myös ministereille, ministeri Virkkuselle ja Wallinille, kiitokset jaoston puolesta hyvästä yhteistyöstä!

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Jaoston puheenjohtaja ed. Viitanen lopussa puuttui yliopistojen rahoitukseen. Se on todella suuri ongelma. Nyt on puhuttu jo kerjäläisyliopistoista. Tämä budjettiesitys ei takaa yliopistoille sellaista perusrahoitusta, jolla pystytään huolehtimaan kunnollisesta opetuksesta ja tutkimuksesta.

Olen kiertänyt kymmenkunta yliopistoa ja korkeakoulua ympäri Suomea, tavannut henkilökuntaa, tavannut professoreita, tavannut opiskelijoita, ja kaikilta tulee sama viesti: aikaa ei ole riittävästi opetukseen, aikaa ei ole riittävästi tutkimukseen, aika menee uuden byrokratian pyörittämiseen. Ja miksi kerjäläisyliopisto? Yliopistot entistä enemmän käyttävät voimavaroja ja aikaa ulkopuolisen rahoituksen metsästämiseen.

Mitä piirteitä tämä on saanut Oulun yliopistossa? Uuden yliopistolain mukainen uusi hallitus — ensimmäisenä yt-neuvottelut. Itä-Suomen yliopistossa filosofian laitos Joensuusta lakkautettiin, kun ulkopuolinen rahoittaja lehdessä sanoi, että emme me tarvitse tämmöistä hömppätiedettä vaan tarvitaan kovia aloja, jotka hyödyttävät suoraan julkisella puolella.

Miten näillä rahoilla, ministeri Virkkunen, voidaan huolehtia sivistysyliopistosta? (Puhemies: Minuutti!) Minun mielestäni ei mitenkään. Siksi esitämme lisärahoitusta yliopistoille.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä jaoston puheenjohtajan esityksessä ei ollenkaan sivuttu ajankohtaista koulutuspoliittista asiaa, joka liittyy tähän tuoreeseen Pisa-tutkimukseen. Se herättää kysymyksen siitä, onko meillä peruskoulussa opetuksen taso kuitenkin hyvistä pyrkimyksistä huolimatta viime vuosina laskenut. Kysymyshän ei nyt ole yksin tämän porvarihallituksen aikaansaannoksista. Pidän itse erittäin huolestuttavana sitä, että lasten ja nuorten lukemisinto on niin radikaalisti heikentynyt ja esimerkiksi 15-vuotiaista pojista vain puolet käyttää aikaansa lukemiseen, eivät edes käy netissä. Kysymys kuuluu, miten nämä nuoret jatkossa voivat osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja yhteiskunnalliseen keskusteluun. Vastaus on: (Puhemies: Minuutti!) eivät tietysti mitenkään.

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan kasvu jo hallituksen esityksenä oli 4 prosenttia koulutuksen osalta ja 5 prosenttia kulttuurin osalta. Kun valtiovarainvaliokunta teki vielä tähän 4,15 miljoonan euron lisäykset hyvin tarkoin harkiten, voidaan todeta kokonaisuuden olevan ihan tyydyttävä ja sivistyssektorin voivan luottavaisesti, vakaasti katsoa tulevaan vuoteen.

Oikeastaan kielteisiä tai toteutumatta jääneitä asioita oli ainoastaan yliopistojen työttömyysvakuutusmaksun ratkaisun siirtyminen ensi vuodelle ja opintotuen sitominen indeksiin. Mutta kun eletään tämmöistä kansainvälistä lamaa, niin eihän kaikkea kerralla voida saada; ihan voidaan tähän lähtökohtaan olla hyvinkin tyytyväisiä.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyisin opetusministeriltä: Jos tästä muodostuu — ja toivottavasti, kun tästä muodostuu — koko eduskunnan kanta, tästä kokonaistilanteen arvioimisesta opettajankoulutuksen osalta, millä tavalla te aiotte ryhtyä toimeen tämän toivottavasti koko eduskunnan yhteisen kannan eteenpäinviemiseksi? Onko teillä siihen mahdollisuuksia ja onko teillä halua toimia sen eteen, että näiden okl:ien tulevaisuus nyt selvitetään? Meillä on maailman parhaat opettajat ja erittäin korkeat tulokset edelleen.

Toisena kysymyksenä haluaisin kysyä ministeri Wallinilta toisen asian, joka nousi jo lähetekeskustelussakin esille, eli nämä liikunnan koulutuskeskukset. Veikkausvoittovarat nousevat nyt 23 miljoonalla. Miten te perustelette sen, että tässä budjetissa liikunnan koulutuskeskuksille osoitetaan kaikki rahoitus vastoin tuon jakosuhdelain mukaista pelisääntöä?

Tuula Peltonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tämä yliopistojen pärjääminen on ihan tosiasia, elikkä 55 prosenttia yliopistoväestä oli kyselyssä sitä mieltä, että yliopistouudistus on epäonnistunut. Nyt on ihan selkeästi nähtävissä jo tällä hetkellä yliopistojen hyvin suuri kahtiajakautuminen taloudellisesti ja myös tieteenalakohtaisesti. Täällä ed. Heinonen puhui laadukkaasta opettajankoulutuksesta. Kohta voimme kyseenalaistaa laadukkaan opettajankoulutuksen, koska opettajankoulutus ei ole oikein suosiollinen tieteenala. Kasvatustieteet ja humanistiset tieteet eivät ole kovinkaan suuressa suosiossa rahoittajien suhteen. Ja kohta varmaan meilläkin opiskelijat kiertävät ovelta ovelle kerjäämässä, kuten Englannissa tahtoo yliopistojen taholla olla.

Toinen asia, josta haluaisin kyllä kovasti kuulla, on tämä tuntijakouudistus, joka on nyt ihmeen hämärissä huoneissa tällä hetkellä. Emme ole saaneet siitä kuulla mitään. Ja jos ministeri on sitä mieltä, että tämä rahoitetaan ihan tuosta noin vaan, näin suuri valinnaisuus, niin kyllä suuresti ihmettelen, mistä nämä rahat löytyvät.

Samoiten haluan myös kysyä näistä (Puhemies: Minuutti!) Pisa-tuloksista. Miten nämä äidinkielen huolestuttavat tulokset nyt sitten vastaavat (Puhemies: Minuutti on kulunut!) tuntijakouudistuksen äidinkielen opetuksen vähentymistä?

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yliopistojen filiaalikysymyksistä ja harjoittelukoulujen osalta oli tarpeenkin laittaa tekstiä. Etelä-Savossa kyse on osaltaan Savonlinnan okl:stä ja sen tulevaisuudesta. Opettajankoulutuksen kokonaistilanteen selvittäminen on ilman muuta tärkeätä, ennen kuin esimerkiksi mitään lisälakkautuksia tähän asian liittyen tulee tapahtumaan. Opettajankoulutusta ei ole myöskään ilman asianmukaisia harjoittelukouluja.

Ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehittämistoimintaan saatiin tosiaan tänä vuonna taas lisää rahaa täällä eduskunnassa ohjatuksi. Iloitsen siitä, vaikka se määräraha ei suuri olekaan. Mutta ed. Viitaselle toteaisin, että tähän on toki muinakin vuosina lisätty keskustan vaatimuksesta rahaa, ei tosin viime vuonna. Tämä on tietenkin myös alueellisen tasa-arvon kannalta erittäin tärkeää. Monilla, esimerkiksi sellaisilla maakunnilla kuin Etelä-Savo, jolla ei varsinaista yliopistoa ole, ammattikorkeakoulu näyttelee erittäin suurta osaa myös yritysmaailman kehittämisen ja soveltavan tutkimuksen osalta.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Yliopistoista on tullut nyt tämmöisiä finanssiyhtiöitä, sijoitusyhtiöitä, elikkä tahtoo olla, että tämä päätehtävä on jäänyt sivutoimeksi. Ainakin viime aikoina, mitä on tullut mediassakin esille, pitäisi sijoittaa suomalaiseen pääomaan. Heillä menee suuret resurssit kumminkin näihin sijoitustoimintaan, elikkä pyrkivät saamaan sitten sille sijoitetulle pääomalle hyvän tuoton.

Sitten toinen asia: Opettajankoulutus lakkautettiin Kajaanissa, mutta olette olleet kuitenkin sitten lisäämässä Jyväskylän opettajankoulutusta ja vaikuttaneet tällä tavalla. Meillä on Kainuussa Jyväskylän yliopiston alaista toimintaa, ja eikö olisi ollut mahdollista opettajankoulutusta jatkaa Jyväskylän alla myös Kajaanissa?

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Ed. Gustafsson mainitsi tämän Pisa-tutkimuksen, mikä on äärimmäisen tärkeä ottaa esille. Juuri sanoin, että jos se olisi silloin tullut, kun jaosto vielä mietintöään kirjoitti, niin varmasti olisimme siihen muutaman sanan analyysia tästä laittaneet ja muun muassa tästä lukemisen ymmärtämisen merkityksestä, mikä on tärkeä asia.

Toinen asia myös, mikä siellä nousi esiin hyvin huolestuttavana piirteenä, oli koulujen eriarvoistuminen. Silloin, jos puhumme peruskoulujen eriarvoistumisesta, puhumme todella isosta sivistyksellistä ja koulutuksellista tasa-arvoa, koko yhteiskunnallista tasa-arvoa, vaarantavasta tekijästä. Lapset ansaitsevat tasavertaisen, laadukkaan koulutuksen, kaikki, joka ikinen lapsi. Tämä eriarvoistuminen näkyy paitsi alueellisena eriarvoistumisena — toisaalla on paljon erilaista tarjontaa, joillain muilla seuduilla ei niinkään paljon — ja sitten myös sillä tavalla, että varmasti esimerkiksi monissa lähiöissä, joissa on haastavaa oppilasainesta, saattaa käydä niin, että hyviä opettajia ei niinkään helposti saa kuin joihinkin muihin kouluihin. Tämä on mielestäni tuhon tie, ja se on pelottava tie, ja se pitää katkaista. Siksi esimerkiksi sosialidemokraatit ovat esittäneet, ((Puhemies: Minuutti!) että tällaisille haasteellisille kouluille annettaisiin enemmän resursseja, positiivista ikään kuin lisäresursointia.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olemme edelleen maailman huippua Pisa-tuloksissa, että ei siinä mitään. Tietenkin näitä heikkoja signaaleja pitää kuunnella. Mutta tämä Pisa on nyt sellainen, joka mittaa ministeri Raskin silloista tuntijakouudistusta, ja silloin äidinkielen asemaa parannettiin ja vahvistettiin, niin että näyttää siltä, että ei tämä lukutaidon hiipuminen poikien ja tyttöjen kohdalla, varsinkin poikien kohdalla, välttämättä nyt ihan riipu äidinkielen tuntien lukumäärästä, vaan yleensä varmaan tästä yhteiskunnallisesta kehitykses-tä, ja siihen täytyy nyt oikeasti syventyä ja paneutua.

Sitten tämä nykyinen tuntijako todellakin eriarvoistaa myöskin, koska kunnat eivät välttämättä satsaa sitä rahaansa sinne kouluihin, mihin on pitänyt. Sen takia olisinkin sitä mieltä ja kysyisinkin, pitäisikö lainsäädäntöä kiristää, ihan niin kuin tehdään sosiaali- ja terveydenhuollon puolella. Jos eivät kunnat toteuta lakia, niin sitten sitä kiristetään. (Puhemies: Minuutti!) Pitäisikö tehdä myöskin lainkiristyksiä opetustoimessa?

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Näistä Pisa-tutkimuksista huolissaan oleville on kuitenkin hyvä todeta, että me olemme sentään Euroopan paras, niin että kyllä se nyt jotain kertoo, vaikka toki pitää olla hereillä ja valmiita uudistamaan silloin, kun on uudistamisen paikka.

En myöskään ymmärrä tätä kritiikkiä yliopistouudistusta kohtaan. Onko se todellakin huono asia, että suomalainen elinkeinoelämä kantaa omaa yhteiskuntavastuutaan laittamalla rahaa suomalaiseen koulutukseen? (Ed. Arhinmäki: Ainakin yliopistoyhteisöjen mielestä!) Minä näen sen erittäin hyvänä asiana, ja sillä on erittäin suuri positiivinen vaikutus työllistymiseen myöhemminkin.

Kysyn opetusministeriltä sitä, että kun ammattikorkeakouluja nyt tarkastellaan, niin tuleeko siellä muuttumaan järjestelmä niin, että valmistumista arvostetaan entistä enemmän ja ehkä työllistymistäkin rahanjaossa kuin tähän asti. Korostaisin myöskin ammattikorkeakoulujen merkitystä. Erityisesti niillä paikoilla, joissa ei ole yliopistoa, näissä rakennemuutostilanteissa on hyvin tärkeätä, että siellä ammattikorkeakoulussa mahdollistetaan uusien työpaikkojen luominen.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Taidekasvatuksen merkitys pitäisi mielestäni paljon paremmin ymmärtää kouluopetuksessa ja sen käyttöön pitäisi olla myös paremmat mahdollisuudet. Taidekasvatuksen eri menetelmillä on saatu hyviä oppimistuloksia vaikkapa osa-aikaisessa erityisopetuksessa. Ainakin kotikaupungissani Jyväskylässä on tehty kovasti paljon työtä näitten asioitten eteen. Ylipäätään koulua pitäisi saada hengittävämmäksi. Minusta moni asia kertoo siitä tänä päivänä.

Kun on viitattu näihin Pisa-tuloksiin ja lukemisen oppimiseen, äidinkieleen ja siihen, että pojat erityisesti eivät ole niin kovin kiinnostuneita aineesta, niin siitä pitäisi tehdä kiinnostavampi ihan oikeasti. Siinä minä ajattelen, että tämän paljon parjatun draaman ja vuorovaikutustaitojen, empatiakyvyn lisääminen, ylipäätään elämyksellisen aineksen mukaan tuominen vaikkapa äidinkielen opetukseen olisi varmaan yksi lääke siihen, että tuosta koko aineesta saataisiin jotenkin kiehtovampi, kiinnostavampi ja myös poikia kiinnostava. Itselläni on 10-vuotias poika, ja ei hänkään ole niin erityisen kiinnostunut siitä, ja se varmaan on jotenkin kuivaa tänä päivänä kouluissa, sanon ihan suoraan. (Puhemies: Minuutti!) Eli meillä olisi paljon tehtävää ihan näillä yksinkertaisilla menetelmillä, kun jotenkin tehtäisiin ne lihaksi.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Eduskunnassa toimiva yliopistotyöryhmä tapasi viime viikolla Helsingin yliopiston kansleri Ilkka Niiniluotoa, ja kysyimme häneltä erityisesti hänen näkemystään yliopistojen rahatilanteesta. Niiniluoto vastasi, että uusi yliopistoindeksi, joka tuli uuden yliopistolain myötä, on sinänsä hirveän hyvä. Mutta samaan aikaan kuitenkin tuottavuusohjelma edelleen kohdistetaan yliopistoihin. Kun päinvastoin kuin esimerkiksi opetusministeri Sari Sarkomaa lupasi budjettikeskustelussa 18.9.2008 tuottavuusohjelma kohdistuu edelleen yliopistoihin ja sitten samaan aikaan myöskin vastoin lupauksia ei ole korvattu yliopistoille tätä uutta työnantajamaksua, kansleri Niiniluodon mukaan tilanne on se, että yliopistojen rahoitus tai ainakin Helsingin yliopiston rahatilanne menee tällä hetkellä miinuksen puolelle sen vuoksi, että samaan aikaan henkilöstömäärärahat ja tilakustannukset ovat nousseet. Eli kun on parannettu rahoitusta (Puhemies: Minuutti!) yliopistoindeksin kautta mutta samaan aikaan leikataan, niin rahoitus menee miinuksen puolelle. Eikö tämä ole todella huolestuttavaa, jos samaan aikaan halutaan parantaa (Puhemies: Minuutti on kulunut!) opettaja—opiskelija-suhdetta ja suomalaisen tieteen laatua?

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jatkan ed. Alanko-Kahiluodon aiheesta. Tähän voi lisätä sen, että paitsi että näiden uusien menoerien takia monen yliopiston talous on mennyt tappion puolelle, hallituksen rahat ovat jakautuneet kovin epätasaisesti. Siinä missä Aalto-yliopisto on saanut 56 miljoonaa, kaikki muut yhteensä ovat saaneet 17 miljoonaa. Siksi haluaisinkin ministerin mielipiteen siitä, miten filiaalien ja muiden yliopistojen varmuus tulevaisuudessa voidaan ja pitää kirjata hallitusohjelmaan, mutta erityisesti filiaalien asema, jotta ne tulevat säilymään.

Täällä on moneen kertaan vedottu Pisa-tutkimukseen, mutta haluan muistuttaa siitä, että kun otetaan mukaan kouluviihtyvyys, kiusaaminen jne., niin niissä tilastoissa Suomi ei kyllä pääse juurikaan edes kymmenen parhaan maan joukkoon. Mitä toimia suunnataan juuri tähän tarkoitukseen?

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kulttuuribudjetin painotuksia on syytä kiittää. Niillä on mahdollista vahvistaa luovan työn tekijöiden toimintaedellytyksiä ja samalla mahdollistaa myös meille suomalaisen kulttuurin tuomat nautinnot. Suomalainen elokuva on tällä hetkellä nousussa, ja Turussakin on kuvattu Vares-elokuvia lähes liukuhihnamaisella tahdilla. Haluan huomauttaa, että kun elokuvia tehdään, se on myös suuri mahdollisuus siellä ammattikorkeakoulun taideakatemiassa opiskeleville nuorille. He saavat siitä harjoittelupaikkoja, ja he saavat siitä myös työllistymismahdollisuuksia. Sen lisäksi elokuvatuotannolla on myös huomattavat alueelliset vaikutukset esimerkiksi sekä ravintola- että matkailubisnekselle.

Jyrki Yrttiaho /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kannattaa vakavasti panna merkille eilen julkistettu teknologiateollisuuden innovaatioraportti. Työryhmän vetäjänä oli Elinkeinoelämän keskusliiton johtaja Antti Herlin. Siinä vedetään painavaa linjaa yliopisto- ja tiedepolitiikalle ja asetetaan vaatimuksia seuraavalle hallitukselle.

Tuossa raportissa on kaksi keskeistä vaatimusta. Akatemian tutkimusrahoitusta on uudelleen suunnattava. Elinkeinoelämä haluaa kasvavaa siivua itselleen ja strategisen huippuosaamisen keskittymille. Toiseksi siinä vaaditaan korkeakoulujen hallinnon uudistuksen loppuun viemistä. Tavoitteena on, että Suomeen muodostetaan hallinnollisesti 6—8 yliopistoa ja 12—14 ammattikorkeakoulua. Raportissa vaaditaan siis yliopistojen ja korkeakoulujen määrän puolittamista lähimmän kymmenen vuoden aikana. Järkyttävä tappolista. Miten te kommentoitte tätä raporttia ja sen vaatimuksia, ministeri Virkkunen?

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen edustaja Tuulikki Ukkola esitti eilen käyttämässään puheenvuorossa tukien leikkaamista kansalais- ja työväenopistoilta sekä urheilu- ja harrastekerhoilta osana tukien karsintaa. Hän kyseenalaisti tämän valtion ja kuntien tuen antamisen ja oli kovasti sitä mieltä, että näiden tulisi tulla toimeen omillaan. Tämähän tarkoittaisi käytännössä alkua sille kehitykselle, jossa kaikenlainen opetus siirtyy maksulliseksi. Eivätkö kansansivistys ja urheiluharrastukset kuulukaan enää kaikille varallisuuteen katsomatta?

Kysyisinkin opetusministeri Virkkuselta: Jaatteko te edustajakolleganne Ukkolan näkemykset kansalais- ja työväenopistojen sekä kerhojen lopettamisen suhteen?

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Luonnollisesti tähän valiokunnan mietintöön liittyy SDP:n vastalause myös tämän opetustoimen osalta, ja eräs tärkeä asia, minkä siinä nostamme esiin, on tämä indeksisidonnaisuuden puuttuminen opintotuesta. Nimittäin näyttää siltä, että hallitukselta loppuu solidaarisuus aina siinä vaiheessa, kun kysymys on nuorista ihmisistä. Viime viikolla täällä leikattiin nuorten toimeentulotukea sellaisen pääministerin hallituksessa, joka puhuu perusturvasta. (Ed. Gustafsson: Aivan!) Ja tällä viikolla nuoret opiskelijat jätetään ainoana ryhmänä tämän indeksisidonnaisuuden ulkopuolelle.

Jos pääministeri olisi paikalla tai ministeri Katainen, pyytäisin tälle perusteluja, sillä minun on ainakin ollut hyvin vaikea perustella tätä asiaa. Täällä tänään esimerkiksi vihreät sanoutuivat irti vastuustaan yliopistorahoituksen suhteen hallituspuolueena ja eilen he sanoutuivat irti tästä, että olisivat halunneet tämän indeksikorotuksen. Onko se sitten kokoomus vai kuka sitä sitten junnaa, ettei näitä yliopistorahoja tai indeksikorotuksia saada läpi? Kyllä tässä niin kuin vakavaa huolta täytyy myös tästä opposition näkökulmasta (Puhemies: Minuutti!) heittää valitettavasti näiden asioiden suhteen.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Satonen sanoi täällä, että yliopistouudistus on hieno ja hyvä asia. Toista mieltä on henkilöstö tutkimusten mukaan. Olisi kuvitellut, että kokoomuksen suuret korvat olisivat kuulleet henkilöstön äänen, mutta tässä tulee jälleen kerran näkyviin se, mikä on näköjään yliopistoissa samalla lailla kuin kaikilla muillakin työpaikoilla, ei työväenpuolue kokoomus henkilöstöä kuule.

Toisaalta tätä kritiikkiä tuli nyt myös hallituksen sisältä. Edustajat Alanko-Kahiluoto ja Järvinen erittäin voimakkaasti kritisoivat hallituksen linjaa siitä, että yliopistorahoitus on niin surkealla tasolla. Mitä tämä herättää teissä, opetusministeri Virkkunen? Ainakin se johtopäätös tästä voidaan tehdä, että edustajat Järvinen ja Alanko-Kahiluoto huomenna tulevat äänestämään sen puolesta, että yliopistot saavat ne 35 miljoonaa euroa lisää, jota ne ovat itse pyytäneet ja josta huomenna äänestetään.

Mutta, ministeri Wallin, alaltanne kerätyt hyvitysmaksut ovat kahdessa vuodessa puolittuneet. Tämä on teidän asetuksellanne mahdollisuus korjata niin, että luovan työn tekijät (Puhemies: Minuutti!) saavat toimeentulonsa työstä. Aiotteko te korjata hyvitysmaksut niin, että tämä puolittuminen korjataan jo ensi vuonna?

Opetusministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Aivan alkuun haluan kiittää paitsi tästä lämminhenkisestä debatista, joka täällä on käynnissä, myös luonnollisesti sivistys- ja tiedejaostoa ja sivistysvaliokuntaa tästä erittäin hyvästä, tuloksellisesta yhteistyöstä ja näistä monista tärkeistä huomioista ja määrärahoistakin, joita valiokunta on osoittanut opetuksen hyväksi. Suurin osa näistä lisäyksistä on täällä tullut mainittuakin, mutta erikseen ehkä haluaisin nostaa vielä esiin nuo Suomi-koulut, jotka eivät erityisesti tulleet esiin, että se on myös erittäin tarpeellinen kohde. Tiedämme, että siellä ulkomailla tehdään erittäin hyvää työtä suomen kielen ja kulttuurin tuntemuksen parantamiseksi ja vahvistamiseksi suomalaisten lasten parissa.

Kaiken kaikkiaan ensi vuoden talousarvio jatkaa hyvin vahvoja hallituksen osaamisen investointeja, joita todella täällä eduskuntakäsittelyssä entisestään on vahvistettu. On hyvin tärkeää, että haasteellisessa taloustilanteessakin tehdään rohkeasti tulevaisuuteen suuntautuvia investointeja, joita ilman muuta koulutus ja tutkimus ovat. Tiedämme, että parhaiten Suomi kansakuntana menestyy nimenomaan niin, että pidämme huolta ja varmistamme koko kansakunnan osaamis- ja sivistystason kasvattamisen, jotta voimme tulevaisuudessa menestyä kansakuntana ja jokainen omassa elämässämme mahdollisimman hyvin.

Tuossa ensi vuoden budjetissa erityisen vahvasti näkyvät juuri hallituksen aiemmin jo omaksumat painopisteet eli perusopetuksen laadun vahvistaminen ja yliopistouudistus. Tuohon perusopetuksen laadun parantamiseenhan ensi vuoden budjetissa ohjataan kaikkiaan 80 miljoonaa euroa, joka tulee nimenomaan niin sanottuna laskennallisena säästönä siitä, että ikäluokkia on nyt perusopetuksessa vähemmän. Kaikkein suurin osa tuosta rahoituksesta kohdennetaan tämän vuoden tapaan ryhmäkokojen pienentämiseen, johon on suunnitelmissa ohjata 30 miljoonaa euroa, ja se jaetaan kunnille valtionavustuksina. Tämä on hiukan byrokraattisempi malli kuin suoraan siirtäminen valtionosuuksiin, mutta näin voimme varmistaa sen, että se varmasti menee sinne luokkahuoneisiin ja opetusryhmien pienentämiseen. Tätä rahaahan on erityisesti käytetty juuri resurssiopettajien palkkaamiseen ja jakotuntien lisäämiseen.

Lisäksi Pop-rahoitusta suunnataan muun muassa erityisopetuksen vahvistamiseen, ja tuo hyvin suosittu koulujen kerhotoiminnan tukeminen jatkuu edelleen. Muutamassa vuodessa tuolla ylimääräisellä valtionavustuksella on saatu Suomen kouluissa käyntiin 12 000 uutta kerhoa, mikä on aivan erinomainen asia. Pidän hyvin tärkeänä sitä, että jokaisella lapsella on mahdollisuus ainakin yhteen harrastukseen, ja tuo maksuton koulujen kerhotoiminta juuri tuollaista on. Myös opettajien täydennyskoulutuksen Osaava-ohjelma jatkuu edelleen ensi vuonna 8 miljoonalla eurolla, ja tämän ansiosta noin 30 000 opettajaa voi saada valtion rahoittamaa täydennyskoulutusta.

Arvoisa puhemies! Kuten täällä on todettukin, ammatilliseen koulutukseen on tässä taantumatilanteessa haluttu erityisesti satsata ja siihen on ohjattu nyt muutamassa vuodessa 12 000 opiskelijapaikkaa. Nythän talousarvioon sisältyy myös erityinen kehittämismääräraha ammatillisen koulutuksen keskeyttämisen vähentämiseksi ja valmistumisen jouduttamiseksi kaiken kaikkiaan.

Tänä syksynä käynnistyi myös lukiolaisten opinto-ohjauksen kehittämishanke, ja myönsimme rahoitusta tässä vaiheessa 13 pilotille, joissa ryhdytään nyt jokaiselle lukiolaiselle laatimaan omaa henkilökohtaista opintosuunnitelmaa. Tarkoituksena on vahvistaa lukiolaisten näkemystä omasta tulevaisuudestaan ja ohjata sujuvammin jatko-opintoihin.

Tuohon samaan tavoitteeseen tähtää myös korkeakouluopintoihin siirtymisen sujuvoittaminen siten, että korkeakouluille rakennetaan yhteinen sähköinen hakujärjestelmä, ja sen aloitusrahahan on myös mukana ensi vuoden budjetissa. Tavoitteena on, että tuo yhtenäinen hakujärjestelmä on käytössä vuonna 2013 opiskelijavalinnoissa.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi vielä yliopistojen rahoituskysymyksestä, joka täälläkin nousi vahvasti esiin tässä debattivaiheessa. Itse kyllä katson, että taloudellista tilannettakin vasten arvioituna tuo yliopistojen rahoituskehitys on kyllä ensi vuonna erittäin positiivinen. Kaikkiaan yliopistojen valtionrahoitus nousee 160 miljoonaa euroa, ja tästä uuden yliopistoindeksin vaikutus on reilut 40 miljoonaa euroa. Yhteensähän tuo yliopistojen valtionrahoituksen osuus on vuositasolla 1,8 miljardia euroa. Mutta on hyvin tärkeää, että myös tästä riittävästä rahoituspohjasta pidetään huolta jatkossa, ja täälläkin nousi esiin tuo yliopistojen työttömyysvakuutusmaksu, joka on ilman muuta hoidettava seuraavassa rahoituskehyksessä, koska tällä hetkellähän se ei vielä täysimääräisesti rasita yliopistojen taloutta, koska menemme tällä alennetulla maksuprosentilla. Mutta jatkossa kun se tulee täysimääräisenä voimaan, se on erittäin iso kustannuserä ja se on huomioitava valtionrahoituksessa.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Haluan myöskin aloittaa kiittämällä erittäin hyvästä yhteistyötä ja myöskin hyvistä, perustelluista lisäyksistä ensi vuoden talousarvioon. Tuntuu siltä, että lisäykset ikään kuin kruunaavat tämän hallituksen neljännen ja tällä haavaa viimeisimmän budjettiesityksen, mitä tulee kulttuuri-, liikunta- ja urheilumäärärahoihin.

Kommentoin muutamia kohtia tässä, mitä on tullut nyt esille valiokuntakäsittelyn ja jaostokäsittelyn aikana.

Näkövammaisten kirjaston toimintamenoihin on lisätty 250 000 euroa. Tämä on erittäin tervetullut lisäys, koska tällä esitetyllä lisämäärärahalla kirjasto pystyy nyt vastaamaan ensi vuonna kysynnän kasvuun ja myös kehittämään omia toimintojaan sillä tavalla kuin opetus- ja kulttuuriministeriö pitää tärkeänä nimenomaan näkövammaisten kirjastopalvelujen turvaamiseksi, joten tämä on erittäin hyvä lisäys.

Valtion taidemuseon kokoelmien kartuttamiseen, josta käytiin keskustelua syksyllä, on tullut täydentävässä esityksessä, siis hallituksen omassa esityksessä, 200 000 euroa lisää, mikä vastaa tämän vuoden tasoa. Nyt on jaosto lisännyt siihen vielä toisen mokoman päälle, mikä on erittäin tervetullut lisäys Valtion taidemuseon osalta. Kun puhutaan tauluhankinnoista, on varmaan paikallaan myöskin todeta, että siinä tapauksessa, jos missä, on varmaan sallittua mennä kehyksien ulkopuolelle, niin kuin tässä nyt sitten kirjaimellisesti mennään. Tämä on varmaan aivan sallittua, ja museossa pidetään tätä erittäin onnistuneena ratkaisuna.

Kulttuuri-instituuttien rahoitus on joka vuosi täällä salissa esillä, ja nyt siihen esitetään 400 000 euroa lisää. Tämä lisäys todellakin takaa instituuttien toimintaedellytykset ensi vuonna. Ministeriö itse esitti alun perin 500 000 euroa, mutta tämä lisäys on myöskin erittäin hyvä.

Sitten tietysti tämä suuri päätös, pidän sitä myöskin linjaratkaisuna, että on nyt päätetty lisätä taiteilijaeläkkeisiin rahaa, joka mahdollistaa sitten 16 uuden eläkkeen myöntämisen ensi vuonna. Tämä on erittäin hyvä asia, koska opetus- ja kulttuuriministeriö pitää ylipäätään näitten eläkkeitten määrän lisäämistä perusteltuna, koska apurahansaajien sosiaaliturvauudistus ei korvaa taiteilijaeläkkeiden tarvetta, koska kaikki taiteilijat eivät näitä apurahoja saa tai sitten ne ovat niin lyhytaikaisia, että niistä ei kerta kaikkiaan kerry eläkettä. Nyt lisäksi eläkkeelle jäävien, suuriin ikäluokkiin kuuluvien taiteilijoiden eläketurvaan tämä eläketurvan sosiaaliturvauudistus ei ole ehtinyt vaikuttaa.

Ehkä on hyvä muistaa, että vielä 1990-luvun alkupuolella myönnettiin vuosittain 65 uutta eläkettä. Sen jälkeen tämä määrä on laskenut. Nyt ollaan palaamassa vuoden 1993 tasolle, kun ensi vuonna pystytään sitten myöntämään ainakin 51 eläkettä. Tekee mieli lainata edesmennyttä kollegaamme Tommy Tabermannia, joka tässä salissa erään kyselytunnin aikana otti esille tämän asian, hän puhui nimenomaan kulttuurityön rintamaveteraaneista. Mielestäni tämä on hyvä kunnianosoitus myöskin Tommy Tabermannille, että tästä nyt pidetään huolta.

Liikunnan osalta ed. Heinonen kysyi syystäkin, mistä syystä liikunnan koulutuskeskuksien valtionosuuksia on siirretty veikkausvoittovarojen puolelle. Alun perin tämä operaatio tehtiin syksyllä budjettiriihen aikana, kun ilmestyi tarve tehdä OKM:n pääluokkaan tällaisia ikään kuin ylimääräisiä uudelleen kohdentamisia ja kohteita oli aika vaikea löytää, löytyi ainoastaan huonoja vaihtoehtoja. Tämän jälkeen tässä täydentävässä esityksessä on tullut myönnettyä sitten yli 8 miljoonaa enemmän veikkausvoittovaroja kuin oli alun perin tarkoitus. Tässä mielessä tämä itse vahinko ehkä korjaantuu siellä itse liikuntapuolen varsinaisilla momenteilla, mutta olen aivan samaa mieltä kuin jaosto siitä, että lakisääteiset valtionosuudet, totta kai, tulisi rahoittaa yleisen budjetin varoilla.

Ed. Arhinmäki kysyi hyvitysmaksuista, joista on tänään ollut tempaus myöskin eduskunnassa. Tästähän keskusteltiin lyhyesti viime viikon kyselytunnilla. Jaan täysin tämän luovan työn tekijöitten ja kentän huolen siitä, että hyvitysmaksujen kertymä on tullut alaspäin. Siihen löytyy tosin useita syitä. Eräs syy on se, että digiboksien myynti on aivan odotetusti laskenut reippaasti vuoden 2008 jälkeen. Toinen syy löytyy taloustaantumasta, jonka aikana laitteitten, viihde-elektroniikan, myynti on laskenut yli 30 prosenttia ja maksukertymä tullut alas lähestulkoon saman verran. Kolmas syy taas on se, että sellaisten laitteiden myynti on kasvanut, jotka ovat siis tämän maksuasetuksen ulkopuolella mutta joiden käyttö perustuu enenevässä määrin siihen, että niihin tallennetaan laillista materiaalia, josta on maksettu lisenssimaksu kerran. Olisi tietysti hieman nurinkurista, jos perittäisiin kaksinkertainen maksu, sekä lisenssimaksu että tämä hyvitysmaksu.

Tämä laitekannan kirjo ja teknologian nopea kehitys on tietysti ehkä se perimmäinen syy siihen, miksi tämä asetus aina laahaa jotenkin perässä, koko meidän järjestelmämme tekee näin. Sama pätee myöskin Ruotsissa, Tanskassa. Norjassa on taas budjettirahoitusjärjestelmä, heillä ei ole siellä samanlaista ongelmaa kuin täällä. Mutta joudumme nyt pärjäämään kuitenkin tällä kansallisella järjestelmällä toistaiseksi.

Pitäisin ihanneratkaisuna sitä, että eurooppalaisella tasolla, siis EU:n puitteissa, pystyttäisiin sopimaan eurooppalaisesta standardista. Huomattavista pienemmistä asioista, nippeliasioista, on päästy sopimukseen, pystytty standardisoimaan, mutta tässä tapauksessa ei, siihen menee vuosia. Sitä odotellessa joudumme sitten vuosittain tarkastelemaan tätä kotimaista maksujärjestelmää ja asetusta. Uskoisin, että seuraavalla vaalikaudella joudutaan tekemään jonkinlaista laajempaa remonttia tähän järjestelmään, koska tämä nykyinen tilkkutäkkijärjestelmä on kuitenkin aikansa elänyt.

Samalla on tietysti perusteltua huolehtia siitä, ettei synny automaattiolettamaa, että jokaista myytyä kännykkää tai jokaista myytyä pöytätietokonetta automaattisesti käytetään laittoman materiaalin tallentamiseen. On myöskin paljon niitä, jotka eivät käytä laitteitaan lainkaan tähän tarkoitukseen. Vähän saman tyyppistä logiikkaa olisi se, että sakotettaisiin automaattisesti kaikkia autoilijoita siitä, että heidän autonsa saattaa kulkea ylinopeutta. Näin ei onneksi ole. Mutta pyrimme pitämään tästä tasapainoisesta järjestelmästä kiinni, ja tulen esittämään sellaista asetusta, joka tulee lisäämään tätä maksukertymää itse asiassa aika paljonkin, mutta samalla myöskin pidetään jalat maassa.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Wallin, kun katsoo tätä taulukkoa — kysymys ei ole digibokseista, se piikki oli erillinen silloin, kun digibokseja hankittiin — tasaisesti noin 12 miljoonaa euroa meidän luovan työn tekijöille on kerätty hyvitysmaksuilla. Jos tätä tahtia nuoli menee alaspäin, kahden vuoden kuluttua ei enää tule sentin senttiä. Millä nämä pienillä tuloilla toimivat kulttuuri-ihmiset sen jälkeen pärjäävät?

Tässä, ministeri Wallin, on kysymys siitä, oletteko te Nokian ja suurten yritysten puolella vai oletteko te taiteilijoiden puolella, jotka pienellä korvauksella tekevät työtä. Kysymys ei ole laittoman musiikin lataamisesta, vaan siitä, että samalla tavalla kuin c-kaseteille aikaisemmin tallennettiin ihan laillisesti musiikkia, tänä päivänä ne tallennetaan muistikorteille, kovalevyille. Kysymys on siitä, pannaanko tämä kuntoon. Käykö tässä nyt ihan samalla tavalla kuin siinä, kun te käänsitte selkänne opiskelijoille: ei tasokorotusta, ei indeksiin korotusta, jätetään entistä heikompaan asemaan opiskelijat. Nyt te olette hylkäämässä vielä kulttuuri-ihmisetkin.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Olen kyllä ihan samaa mieltä tästä hyvitysmaksusta kuin ed. Arhinmäki edellä. Se pitäisi ehdottomasti hoitaa kuntoon.

Haluaisin vielä palata keskusteluun, arvoisat ministerit, opintotuen indeksisidonnaisuudesta. Se ei saa olla tabu, siitä täytyy keskustella, ja minä toivoisin myös hallitukselta avoimia vastauksia siihen, miten se voi olla perusteltu linjassa sen suhteen, että kaikki muut sosiaalietuudet on nyt sidottu indeksiin. Tämä on iso vääryys, se ei ole reilua, ja se erityisesti huolestuttaa, koska juuri viime viikolla leikattiin nuorten toimeentulotukea ja siinä jatkumossa tämä näyttää erittäin pahalta.

Yliopistoihin palaan vielä sen verran, kun täällä aivan oikein nousi esiin tulevaisuus. Itse puhuin jaoston kantana tästä työttömyysvakuutusmaksusta, mutta sen lisäksi todellakin täällä nousi esiin myös tuottavuusohjelma, josta sanottiin, että se on kiveen hakattu, että se ei koske uusimuotoisia yliopistoja. Nyt se on koskenut koko ajan. Olemme kuunnelleet lukuisia asiantuntijoita, ja näyttää siltä, että edelleen ei ole ollenkaan selvää, etteikö se jatkossakin koskisi. Eli pelkään nyt tätä hivutustaktiikkaa. (Puhemies: Minuutti!) Se on 11 miljoonaa suuruusluokaltaan, mikä siellä kiristää.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä hyvitysmaksuproblematiikka on erittäin suurimerkityksellistä varsinkin muusikoille, ja varsinkin heidän kohdallaan tämä on iso romahdus. Totta kai se koskettaa myös muitakin. Sitten ovat tulossa nämä e-kirjat kovalla ryminällä — miten käy kirjailijoiden? Kun se on romahtanut niin valtavan paljon normaalitasosta, joka on noin 12 miljoonaa, se on huipputasolla ollut joskus 16 miljoonaa euroa ja nyt se on 6 miljoonaa, niin kyllä se nyt tuntuu joka ikisen luovan työn tekijän kukkarossa jo. Syytä olisi kyllä saada siihen hyvä parannuskeino, koska me kauniisti puhumme luovan työn tekijöistä ja heidän toimeentulostaan, ja meidän täytyy tehdä konkreettisia toimenpiteitä myöskin näiden eteen. Kysyisinkin nyt vielä, voiko ministeri kertoa tarkemmin tekemästään asetusehdotuksesta.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kopiointi ei todellakaan ole vähentynyt. Hyvitysmaksutulo on romahtanut, ja tämä johtuu siitä, että hyvitysmaksusta vastaavat tahot eivät ole päivittäneet laitekantaa kopiointikehitystä vastaavasti. He eivät myöskään ole täyttäneet tästä syntyvää tulovajetta korottamalla vanhojen laitteiden maksuja.

Kysyisin myöskin vielä kaiken lisäksi EY-tuomioistuimen tuoreesta päätöksestä. Siinähän täsmennetään nyt niin, että hyvitysmaksun kerääminen ei kuluttajamarkkinoilla olevien laitteiden osalta edellytä muuta kuin sitä, että laite soveltuu kopiointiin. Eli EY-tuomioistuimen päätös ei ollenkaan mieti sitä, kuinka paljon kopioidaan, vaan ylipäätään laitteesta, joka kelpaa ja on käytettävissä kopiointiin, pitäisi saada hyvitysmaksu. Kyllä minä pidän tätä romahdusta 12 miljoonasta 6 miljoonaan hyvitysmaksuissa niin suurena, että nyt meillä taiteen ja kulttuurin kehittäminen tältä osin heikkenee, ja tuo pieninä palasina oleva taiteilijoitten elanto menee vielä vain huonommaksi. Tälle asialle pitäisi kyllä saada tehtyä jotain.

Tuula Peltonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! En oikein saanut ministeriltä vastausta opettajankoulutuksen tulevaisuuteen ja huoleen siitä, eli miten tässä nyt meillä on käymässä, kun nämä tieteenalat ovat kovin eriarvoisessa asemassa jo tällä hetkellä.

Ministeri puhui opettajien täydennyskoulutuksesta ja sen satsauksista, mutta kuitenkaan tämä hallitus ei ole pystynyt lähellekään siihen, mitä edellinen hallitus on satsannut opettajien täydennyskoulutukseen. Nyt nimenomaan, kun erityisopetusuudistus on tulossa ja käynnistymässä, olisi pitänyt nimenomaan satsata opettajien täydennyskoulutukseen hyvin paljon enemmän. Miten näette, että tässä tilanteessa saadaan nämä koulutusmäärärahat riittämään?

Edelleenkin peräänkuulutan ministeriltä tuntijakouudistustilannetta. Aiotteko jääräpäisesti viedä tämän uudistuksen läpi, vaikka se on hyvin lapsia, kouluja ja kuntia eriarvoistava?

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hieman erilainen kysymys. Venäjän pääministeri Putin esitti muutama päivä sitten suomen kielen opetuksen lisäämistä Pietarin alueella ikään kuin vastineena Itä-Suomen venäjän opetuksesta.

Rajan takana Karjalan tasavallassa asuu paljon suomen- ja karjalankielisiä, joita huolestuttaa heidän kielensä kohtalo tulevaisuudessa, ei vähiten Venäjän vähemmistöpolitiikan muutosten takia. Mielestäni Suomen tulisi vaatia Venäjää turvaamaan suomensukuisten kansojen kielen säilymisen, ja opetusministerimme tulee olla osaltaan tässä aktiivinen. Sitten kysymys ministerille: Millaisena opetusministeriö näkee käytännön yhteistyön mahdollisuudet Venäjän kanssa suomen kielen opetuksessa?

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Arvoisat ministerit! Kaikella rakkaudella, tämä dialogi toimisi paremmin, jos kysymyksiin vastattaisiin. Nyt täällä on vastaamattomia kysymyksiä ainakin yliopistojen henkilökuntakyselystä, tuottavuusohjelmasta sekä hallitusohjelmakirjauksista filiaalien suhteen, kuten myöskin kansalaisopistoista.

Mutta samaan hengenvetoon haluan kiittää ja oikeastaan onnitella ministeri Wallinia. Teillä on ollut ilo toimia kulttuuriministerinä aikana, jolloin jakovara kulttuurille ja liikunnalle on kasvanut koko ajan, ja terveisiä Veikkauksen hallintoneuvoston kokouksesta tältä päivältä. Yhtiö paukuttaa historiansa parasta tulosta, joten rahaa on tulossa jatkossakin. Suomalaisten pelaajien kannalta se ei ehkä ole kauhean onnellinen asia, mutta kulttuurin ja liikunnan kannalta kylläkin.

Lopuksi haluaisin kysyä, ministeri Wallin: Olette moneen kertaan puhunut museoviraston toimintojen alueellistamisesta myös Itä-Suomeen. Mitä kuuluu mahdollisille alueellistamissuunnitelmille koskien Savonlinnaa?

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensimmäisenä ed. Viitaselle täytyy todeta, että toimeentulotukea siis voidaan leikata, sitä ei automaattisesti nuoriltakaan leikata.

Perusopetuksen arvopohjaanhan kuuluu, että opetuksessa otetaan huomioon erilaiset oppijat. Nyt uusi kolmen portaan erityistyön malli toimia auttaa oikein toteutettuna myös lahjakkuuden tukemisessa. Monissa maissahan lahjakkaiden oppilaiden tunnistamisella pyritään oikeastaan erottamaan lahjakkaat ja pistämään vaikkapa omiin kouluihinsa tai joihinkin erityisohjelmiin. Mielestäni on erittäin hyvä, että meillä Suomessa lahjakkuuden tunnistamisella tähdätään pikemminkin siihen, että lahjakkaiden tarpeet tulisivat mahdollisimman hyvin huomioiduiksi ja tuetuiksi ihan normaaliopetuksen puitteissa.

Mitenkä opetusministeri näkee erilaisen lahjakkuuden huomioimisen ja havaitsemisen peruskouluissamme tällä hetkellä? Saavatko lapset itsetuntoaan vahvistamaan niitä positiivisia kokemuksia, joita he voisivat saada?

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koulutuksen tasa-arvoa on sivuttu tässä Pisa-tulosten muodossa jo hieman. Koulutuksen tasa-arvo on suomalaisen koulutusjärjestelmän vahvuus, ja nyt kun perusopetuksessa kouluverkko harvenee, toisen asteen koulutus 50 000 väestöpohjan ansiosta ammatillisen koulutuksen osalta menee suurempiin yksiköihin, lukioverkko harvenee, ammattikorkeakoulurakennetta uudistetaan ja yliopistoverkkoa kaiken kaikkiaan myöskin remontoidaan, niin aina kun tämmöisiä rakenteellisia uudistuksia tehdään, siinä on vastakkaisena puolena koulutuksen tasa-arvo, ja ratkaisuja tehtäessä tämä tulee ottaa huomioon. Nyt kun perusopetuksen osalta tuntijaossa kieliohjelman ja valinnaisuuden osalta ratkaistaan nämä lopullisesti, minusta juuri koulutuksen tasa-arvo pitää kyllä nostaa erityiseen asemaan. Sitä ei missään nimessä saa uhrata.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Arvoisa opetusministeri Virkkunen, ette vastannut kysymykseeni siitä, miksi tuottavuusohjelma edelleen kohdistuu yliopistoihin. Minusta tuntuu, että eduskuntaa on suorastaan huijattu myönteiseksi tälle yliopistolaille niillä lupauksilla, joita opetusministerit ovat meille antaneet.

Tämä on suora sitaatti ministeri Sarkomaalta: "Nyt on aloitettu yliopistouudistus, että päästään tuottavuusohjelmasta." Ja tämä ei suinkaan ole ainoa lupaus, joka on kuultu kokoomuksen opetusministereiden suulla siitä, että tuottavuusohjelma ei enää uuden yliopistolain myötä koske yliopistoja.

Esimerkiksi Professoriliiton ja Tieteentekijöiden liiton budjettikannanotossa sanotaan, että yliopistojen ja harjoittelukoulujen rahoitusperusteisiin esitetään vuodelle 2011 edelleen 266:ta henkilötyövuotta vastaava määrärahavähennys, mikä siis suomeksi sanottuna tarkoittaa sitä, että tuottavuusvaade edelleen kohdistuu yliopistoihin. Miten tämä on selitettävissä?

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä luovan työn tekijöiden maksujen osalta on vaikea löytää mitään hyvää perustetta, minkä takia, ministeri Wallin, tässä ei toimita.

Hyvitysmaksujärjestelmän tulot ovat romahtaneet, ja kyllä se syy on se kolmas eli nämä uudet laitteet, jotka eivät ole hyvitysmaksujärjestelmän piirissä. Se perustelu, minkä esille toitte, että niitä käytetään myös laillisen materiaalin tallentamiseen, kyllä se ontuu. Niin käytettiin aikanaan c-kasetteja, niin käytettiin aikanaan vhs-kasettejakin.

Ei olisi kauhean isosta maksusta kyse, jos se jyvitettäisiin tälle kaikelle uudelle teknologialle, että saisimme kasaan sen luovan työn tekijöille kuuluvan potin. Ja fakta on se, että jos tuo tulopohja rapistuu, niin kuin se nyt on rapistunut, lasku tulee jollain toisella tavalla joka tapauksessa meidän valtion ja kuntien niskaan taiteilijoiden tulopohjan heikentyessä.

Kysynkin teiltä, ministeri, milloin tässä asiassa tulee tuo teidän esityksenne, että taiteilijoiden tulopohja saadaan jälleen vankemmalle pohjalle.

Pauliina Viitamies /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Virkkuselta haluaisin myös minä kuulla jonkinlaisen linjauksen siitä, millä tavalla yliopistojen filiaalit tulevaisuudessa tulevat elämään tai eivät. Tässä ed. Järvinen aikaisemmin kysyi sitä, kuinka ne tultaisiin mahdollisimman järkevällä tavalla kirjaamaan hallitusohjelmaan. Onko teillä siitä jotakin ajatusta? Meidän puolueemme on ollut siinä hyvin aloitteellinen ja edelläkävijä. Olemme valmiita kirjaamaan lausunnon samalla tavalla kuin yliopistokeskuksista on pystytty kirjaamaan. Tuetteko kenties tätä meidän esittämäämme ajatusta? Ja taas toisaalta haluan kysyä teiltä, ministeri Virkkunen, suoraan: Ymmärrättekö te, mitä nämä filiaalit tarkoittavat niiden alueille?

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tuottavuusohjelmasta sen verran, että sehän leikkaa sokeasti henkilötyövuosia, ja käsittääkseni se ei mittaa mitenkään oppilaitosten toiminnan tuloksellisuutta. Eikö sitä pitäisi mitata oppimistuloksilla eikä sillä, kuinka monta ihmistä on koulurakennuksessa töissä? Tässä mielessä toivoisin, että nimenomaan teidän taholtanne nostettaisiin tällaisia asioita esiin. Niiden pitää tähdätä oppimistulosten parantamiseen, jotka meillä ovat kiistatta aika hyviä, mutta aina pitää sitä ykköspaikkaa puolustaa.

Ilokseni kuulin täällä myöskin edustajakollega Hännisen puheenvuoron tasa-arvoisesta koulujärjestelmästä. Se on vaalimisen arvoinen. Tässä yhteiskunnassa puhaltavat aika oikeistolaiset tuulet, jotka tähtäävät yksityistämiseen ja ulkoistamiseen — vaikkapa nyt tukiopetuksen osalta ensimmäisiä askeleita ollaan ottamassa. Toivoisin, että ministerit pitäisivät tasa-arvoisen koulujärjestelmän puolia. (Puhemies: Minuutti!) Se on tämän yhteiskunnan ihan peruspilareita.

Opetusministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Olen pahoillani, että kaikkiin kysymyksiin en pystynyt vastaamaan edellisessä puheenvuorossani, koska se on vaan niin, että 25 edustajaa ehtii kysyä enemmän kuin yksi ministeri muutamassa minuutissa vastaamaan. (Ed. Arhinmänki: Varsinkin, jos lukee valmiiksi kirjoitetun puheen!)

Jos sopii, niin en nyt mene seuraaviin hallitusohjelmaneuvotteluihin sen syvemmälle tässä puheenvuorossa, vaan jokainen puolue varmaan miettii niitä omia tavoitteitaan siihen.

Mutta tuottavuusohjelman osalta on aikaisemmin tässä salissa todettu, että silloin, kun on tehty tämän hallituskauden kehykset, joka vuosi on tehty se 11 miljoonan euron vähennys yliopistojen rahoitukseen tuottavuusohjelman mukaisesti, eikä se miinus 11 miljoonaa ole poistunut tältä tai ensi vuodelta, mutta henkilötyövuosivaade poistui luonnollisesti. Eli kun yliopistoista tuli tämän vuoden alusta itsenäisiä työnantajia, ei valtiolla ole siihen sanomista, miten ne sitten kohdentavat tuon rahoituksen vähennyksen, eli edellyttääkö se henkilöiden vähentämistä.

Mutta itse asiassa tilanne on toteutunut niin, että viime vuonna yliopistoilla oli 600 htv:tä enemmän kuin aikaisemmin. Eli siellä henkilöstö ei ole vähentynyt, vaikka tuottavuusohjelman mukaiset vähennykset ovat rahoituspohjassa olleet. Mutta toki ensikin vuodelle, vaikka siellä on se 11 miljoonaa tämän osalta vähennystä, kuitenkin indeksi- ja muiden korotusten johdosta ollaan plussalla 160 miljoonaa. Eli tässä suhteessa se ei ole niin suuri ongelma, mutta luonnollisesti se edellyttää myös sitä, että se otetaan huomioon toiminnassa.

Yliopistot ovat lähteneet nimenomaan vastaamaan sillä tavalla näihin tulevaisuuden tuottavuustarpeisiin myös omista lähtökohdistaan, että ne ovat näitä erilaisia tuki-, talous- ja hallintopalveluita muun muassa ryhtyneet ostamaan yhtiöltä ja näin pyrkineet saamaan lisää tehokkuutta siihen ja voimavaroja jatkossa enemmän opetukseen ja tutkimukseen, mikä on ilman muuta se tavoite.

Ehkä muutama sana tuosta Pisasta, joka nousi täällä aika monessa puheenvuorossa esiin. Siinähän todella voi olla iloinen siitä, että suomalaiset nuoret ovat edelleen oppimistuloksiltaan aivan maailman kärkeä. Mutta tällaisia huolestuttavia signaaleja ehkä nimenomaan oli se, että nyt koulujen väliset erot olivat hienokseltaan kasvaneet. Toki ne ovat Oecd:n pienimmät edelleen, mutta tämä on selvästi sellainen asia, mihin on kiinnitettävä hyvin vakavasti huomiota ja varmistettava se, että jokainen asuinpaikasta riippumatta saa siitä omasta lähikoulustaan parasta mahdollista opetusta.

Kaiken kaikkiaan kaupunkikouluissa meillä on jonkin verran paremmat oppimistulokset kuin maaseutukouluissa, ja oppimistuloksiltahan pohjoisen Suomen tytöt olivat kaikkein parhaita. Nämä sukupuolten väliset erot erityisesti nyt näkyivät sen vuoksi, että lukutaito oli tällä kertaa päätutkimuksen alue. Siinä näyttää siltä, että emme ole tehneet riittävästi nimenomaan poikien lukutaidon edistämisen ja siihen kannustamisen eteen. Eli siinä on paljon työtä tehtävänä.

Mutta uskon, että tässä voidaan onnistua, koska matematiikan osalta, joka nyt oli suppeammassa arvioinnissa, sukupuolten välistä eroa oli saatu aika merkittävästi kiinni. Meillä on taas siinä ollut aikaisemmin niin, että pojilla on ollut merkittävästi paremmat tulokset, mutta nyt tuo ero oli enää hyvin pieni, pienin kymmeneen vuoteen. Eli siinä mielessä näyttää siltä, että se työ, mitä tyttöjen matematiikkaan kannustamisen eteen on tehty, on ehkä nyt tuottanut tulosta. Uskon, että samanlaisia tuloksia on saatavilla poikien osalta myös lukutaidon osalta.

Mutta se kysymys, mikä täällä nousi esiin, on luonnollisesti se, että meidän täytyy arvioida perusopetusta muistakin lähtökohdista kuin siitä, että menestyisimme Oecd-mittauksessa eräiden oppimistulosten osalta. Kyllähän se tärkein lähtökohta on se, että meillä jokainen suomalainen lapsi ja nuori saisi omasta koulustaan mahdollisimman hyvän paketin, sellaiset tiedot, taidot ja elämän eväät, millä pärjäisi tulevaisuudessa mahdollisimman hyvin omassa elämässään. Siihen liittyy oleellisesti täälläkin esiin nostettu lasten ja nuorten hyvinvointi kaiken kaikkiaan, se oma itsetunto, motivaatio, psyykkinen ja fyysinen hyvinvointi. Näiden eteen on tärkeää tehdä töitä joka päivä kouluyhteisössä, vahvistaa lasten omaa osallisuutta ja sitä, että jokaisen on joka päivä kiva tulla kouluun ja opiskella siellä ja ketään ei kiusata tai syrjitä, vaan kaikkia kannustetaan käyttämään omia kykyjään.

Tässä suomalaiset opettajat ovat aivan erinomaisia. Heillä on erittäin hyvä koulutus, ja on tärkeää juuri sen johdosta, että pystymme pitämään opetusryhmät niin pieninä, että jokaiselle lapselle on riittävästi aikaa ja että siellä voidaan ikään kuin havaita erilaiset lahjakkuudet ja kannustaa lapsia käyttämään kykyjään. Toisaalta eräissä aineissa osa lapsista tarvitsee enemmän tukea, osa taas voi tehdä vaativampia tehtäviä, ja tällöin on tärkeää, että opettaja kykenee havaitsemaan ja tukemaan jokaista lasta tämän mukaisesti. Siitähän lähtee meidän perusopetuslaki ja perustuslakikin, että jokaisen on saatava omien kykyjensä ja tarpeidensa mukaista opetusta.

Ehkä muutama sana vielä opettajankoulutuksesta, joka nousi täällä vahvasti esiin. Opettajat ovat se meidän tärkein voimavaramme nimenomaan näiden hyvien oppimistulosten takana, ja voimme olla tyytyväisiä siitä, että meillä Suomessa opettajan ammatti on edelleen yksi vetovoimaisimmista ammateista ja hakijoita on niin paljon, että voimme valita kaikkein parhaimmat opettajankoulutukseen. Se on meille aivan erinomainen asia. On tärkeää, että opettajantyön vetovoimasta pidetään myös jatkossa huolta. Tärkeä osa sitä on paitsi ne omat työjärjestelyt myös mahdollisuus omaan täydennyskoulutukseen ja osaamisensa päivittämiseen. Tässä korjaan ed. Peltosen tietoja siltä osin, että tämän hallituksen satsaukset opettajan täydennyskoulutukseen ovat merkittävästi suuremmat kuin edeltäjiensä.

Okl:ien osalta juuri muistaakseni vuonna 2007 valmistui tämä opettajankoulutuksen ikään kuin tulevaisuutta pohtinut raportti, eli se on kyllä melko tuore. Mutta totta kai toimitaan siltä pohjalta, niin kuin eduskunta nyt eväitä antaa okl:ien osalta. Tähän antaa hyvää pohjaa myös se, että meillä on valmistumassa näinä viikkoina opettajan tiedonkeruu, joka viime keväänä tehtiin. Meillähän tehdään kahden vuoden välein myös tämä, missä pyritään arvioimaan tulevaisuuden opettajatarvetta kaiken kaikkiaan, ja siitä saamme myös hyvää evästä jatkovalmistelulle tämän osalta. Jonkin verranhan nuo kansalliset ennakoinnit näyttävät sitä, että luokanopettajatarve jossain määrin on vähentymässä, mutta muun muassa juuri erityisopettajatarve kyllä lisääntyy.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin

Arvoisa puhemies! Tosiaankin jaan täysin tämän huolen hyvitysmaksukertymien laskusta, mutta samalla on ehkä hyvä muistuttaa siitä, että tämä ei ole nyt millään tavalla ainoa luovan työn tekijöitten toimeentuloon vaikuttava seikka, vaan tällä vaalikaudella on lisätty valtion kulttuurimäärärahoja 100 miljoonalla eurolla, plus 35 prosenttia. Tästä on hyötynyt koko tämä luova kenttä. Tätä ei voi jättää huomioimatta, kun lähtee keskustelemaan tästä yhdestä sinänsä tärkeästä asiasta, nimittäin hyvitysmaksuista. Siis luovan työn edellytykset Suomessa eivät ole koskaan aikaisemmin olleet niin hyvät kuin tänä päivänä, kiitos Veikkauksen kovan tuloskunnon ja kiitos tämän hallituksen päätösten.

Siis jaan täysin tämän itse huolen, mutta ei ole samalla myöskään samantekevää, miten tämä maksu kerätään: rokotetaanko kaikkien laitteitten ostajia, myöskin sellaisten ihmisten, vanhojen mummojen, laitehankintoja, jotka eivät millään tavalla eivätkä missään vaiheessa ole aikomuksissaan käyttää näitä laitteita lataamiseen tai materiaalin tallentamiseen. Pitää olla joku linja tässä, ja se linja on tietysti hyvinkin vaikea löytää, koska tämä laitekanta kehittyy niin nopeasti, kun tällä tavalla kehittyy.

Tämä 12 miljoonan maksukertymä parin vuoden takaa on huomattava summa, mutta se ei ole mikään ikään kuin automaattisääntö. Se on taso, joka saavutettiin pari vuotta sitten, (Ed. Arhinmäki: Ei pidä paikkaansa! Tässä on pitkä taulukko!) mutta mikään ei puhu sen puolesta, että tämä olisi jotenkin se automaattinen olettama. Nyt pitää hakea sellaista linjaa, joka toisaalta huomioi tämän laitekannan kehittymisen mutta toisaalta myöskin ehkäisee tällaisen kaksinkertaisen maksukertymän, siis sekä lisenssimaksujen että hyvitysmaksujen kautta. Tämä valmistelu on tällä hetkellä työn alla. Tämä asetus tulee valtioneuvoston käsittelyyn lähiaikoina. Mahdollisuuksia ei ole kovinkaan monta, koska joulu tulee eteen ja asetuksen pitää olla voimassa vuodenvaihteessa, mutta kuten totesin äsken, valmistelu on edennyt siinä hengessä, tarkoittamallani tavalla, että tämä ed. Arhinmäen näyttämä käyrä tulee kääntymään nousuun ensi vuonna. Ja tähän tulee siis sellainen muutos, joka nostaa maksukertymän tasoa ensi vuodesta alkaen.

Mitä näihin muihin asioihin tulee, opintorahan indeksikorotuksen kohtalo valitettavasti jäi avoimeksi tänä vuonna. Tästä todellakin pitää puhua, koska puhutaan kuitenkin opiskelijoitten tulonmuodostuksesta ja perustoimeentulon ennustettavuudesta, itse asiassa ostovoimasta. Tästä tein esityksen budjettiriihessä elokuussa, mutta se ei silloin menestynyt, ja toivotan tälle esitykselle menestystä sitten seuraavissa hallitusneuvotteluissa. (Ed. Arhinmäki: Kuka sen esti? Vihreät? Kokoomus?)

Sitten ed. Järvinen kysyi tästä Museoviraston alueellistamishankkeesta. Olen vissiin kolme kertaa esittänyt Savonlinnaa ja olen pahoillani siitä, että opetus- ja kulttuuriministeriön osalta kulttuuripoliittisen osaston puolella ei ole yhtäkään kunnon alueellistamistapausta päästy kirjaamaan kirjoihin. Olisi ollut kenties mahdollista perustaa tämä sivutoimipaikka Savonlinnaan, jos oltaisiin nipistetty Museovirastolta henkilötyövuosia, mutta koska tuottavuusohjelma rokottaa virastoa kuitenkin niin pahasti jo ennestään, niin me emme lähteneet rokottamaan sitä lisää, ja kun noita lisähenkilötyövuosia ei saatu Savonlinnaan ikään kuin keksittyä, siis löydettyä uusia, niin tämä hanke ei sitten siinä menestynyt.

Kaiken kaikkiaan tämän kauden kulttuuri-, liikunta-, urheilu- ja nuorisomäärärahojen osalta täytyy olla tyytyväinen. Lisäystä on tullut reippaasti, noin 170 miljoonaa euroa kaiken kaikkiaan. Mutta oli mukava kuulla ed. Järviseltä, miten hyvin Veikkauksella menee edelleenkin. Tämä on tiedossa. Se tarkoittaa myöskin sitä, että poliittiset harkinnat, joita tehdään varmaan aika piankin, ovat niitä harkintoja, joiden perusteella päätetään, missä määrin nämä Veikkauksen hedelmät tulisivat ja tulevat edelleenkin edunsaajien käyttöön.

Toivoisin, että nähtäisiin Veikkauksen tuloskuntoa ja hedelmiä sellaisena ilmiönä, jonka kautta päästään tukemaan kulttuuria, liikuntaa, urheilua, nuorisotyötä tällaisena poikkiyhteiskunnallisena ilmiönä, ei pelkästään eristettynä ilmiönä. Kun näillä sektoreilla menee hyvin, menee myöskin koko suomalaisella yhteiskunnalla hyvin, koska näillä sektoreilla on niin paljon hyvinvointivaikutuksia läpi linjan, ja tämä on poliittinen arvovalinta, miten näihin veikkausvaroihin suhtaudutaan jatkossa. Toivoisin, että nykylinja jatkuu elikkä että rahat tulevat lyhentämättöminä edunsaajien käyttöön jatkossa, aivan riippumatta siitä, mikä seuraavan hallituksen kokoonpano sitten onkaan.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Virkkuselle on todettava, että tuo edellinen selvitys ei katsonut esimerkiksi tasa-arvon näkökulmasta okl:ien kehittämistä. Me tarvitsemme selvityksen siitä, minkälaisia vaikutuksia tutkintotavoite- ja toimipisteverkkopäätöksillä on julkisen kokonaistalouden näkökulmasta huomioon ottaen esimerkiksi tyhjilleen jäävät valtion toimitilat ja kuntien omistamat opiskelija-asunnot mutta ennen kaikkea pätevien luokanopettajien saatavuus maakuntien Suomessa.

Itä-Suomen yliopiston Savonlinnan kampus on esimerkiksi kasvatustieteen tutkintojen tuottajana hyvin taloudellinen verrattuna esimerkiksi Helsingin yliopistoon, noin 40 prosenttia kustannustehokkaampi. Opiskelijan kannalta Savonlinnassa on edullisempaa kuin Pääkaupunkiseudulla, ja samoiten valmistumisajat ovat olleet hyviä.

Toinen kommentti. Kouluissamme yhteisöllisyys pitää pitää kunniassa jatkossakin. On erittäin tärkeätä huomata, että oppimista tapahtuu paljon muuallakin kuin oppitunneilla, myös koulupäivän aikana.

Arvoisa puhemies! Kulttuuri-, liikunta- ja nuorisotyö saavat siis lisätukea työllistäviin hankkeisiin, ja veikkausvoittovaroja tuloutetaan 30 miljoonaa ylimääräistä, jotta näitä toimialoja vahvistettaisiin.

Sitten, kuten opetusministeri Virkkunen totesi, nuo Suomi-koulut ovat syntyneet todellakin tarpeeseen, ja kansainvälistymisen lisääntyessä kysyntä lisääntyy edelleenkin. Kouluja on jo noin 150 kaikkiaan 35:ssä eri maassa. Muualla maailmassa asuvien suomalaislasten äidinkielen taidon säilyttäminen on yksi näitten Suomi-koulujen tavoitteista, ja on hyvä, että näille lisätään tuo 0,2 miljoonaa euroa ensi vuodelle valiokunnan toimesta. En usko, että se niitä tarpeita läheskään tyydyttää, mitä näillä Suomi-kouluilla tuolla maailmalla todellakin olisi.

Arvoisa puhemies! Ikäluokkien pienenemisestä aiheutuvia säästöjä kohdennetaan siis perusopetuksen laadun parantamiseen. 30 miljoonaa euroa suunnataan opetusryhmien koon pienentämiseen. Tästä kouluilta on tullut erittäin hyvää palautetta, pidetään jopa suurena tätä summaa. Tehostettua ja erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opetuksen ja tukitoimien vahvistamiseen sekä kerhotoiminnan tukemiseen kohdistetaan lisärahaa, kuten ministerikin sanoi. Jonkun verran on tästä tullut sitä palautetta, että niitä ryhmien vetäjiä, kerhojen vetäjiä, on ennemminkin vaikea saada, että oppilaat kyllä ovat innoissaan mitä erilaisimpiin kerhoihin osallistumaan.

Ensi vuoden budjetissa lukioiden opiskeluhuollon ja opinto-ohjauksen parantamiseen lisätään tukea, jotta muun muassa oman alan löytyminen nuorilla nopeutuisi. Työtä tehdään myös ammatillisella puolella. Korkeakoulujen hakujärjestelmän uudistaminen ja opinto-ohjaajakoulutus tukevat myös näitä tavoitteita. Ammatilliseen peruskoulutukseen kohdennetaan 12 miljoonan euron lisäys koulutukseen pääsyn turvaamiseksi. Tällä lisäyksellä voidaan opiskelijamäärää lisätä 3 250 opiskelijalla. Työikäisten osaamiseen panostetaan jatkamalla ammatillisesti suuntautuneen aikuiskoulutuksen kokonaisuudistuksen toteuttamista. Myös opintosetelityyppisillä avustuksilla helpotetaan ammatillista tutkintoa vailla olevien aikuisten mahdollisuuksia suorittaa ammatti- tai erikoisammattitutkinto.

Nuorten työpajatoimintaan kohdennetaan lisärahoitusta ympäri maata 0,8 miljoonaa euroa. Etsivä nuorisotyö on toimintatapana jo lähes 200 kunnassa, ja hyvä niin. Nuorten vaikuttamismahdollisuuksia parantaa nuorisolain toimeenpano. Konsertti joka kouluun -hanke tavoittelee sitä, että jokaiselle noin 600 000 peruskoululaisellemme tarjotaan ainakin yksi elävän musiikin koulukonsertti.

Liikuntapaikkarakentamisen määrärahat kasvavat yli 7 miljoonaa euroa. Se sekä työllistää että luo perustaa terveyden edistämiselle, omaehtoiselle sellaiselle.

Arvoisa puhemies! On hyvä, että tämän vuoden viimeisessä lisätalousarviossa lisättiin taas Museovirastolle rahaa myös Olavinlinnan kunnostukseen. Se on nimittäin vielä useamman vuoden projekti, ja senkin jälkeen ylläpitoon tarvitaan noin 100 000 euroa per vuosi. Toivotaan, että nämä rahat jatkossa löytyvät.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! On aivan oikein, että tässä ensi vuoden budjetissa lisätään perusopetuksen laatua, koska perusopetus on kulmakivi meidän koulutusjärjestelmässämme ja se perusta, jonka varaan sitten voidaan myöhemmin opintoja tehdä. Se, mitä perusopetuksessa tehdään, vaikuttaa siihen, kuinka pitkälle päästään toisella asteella ja korkeakouluopinnoissa. On upeaa, että tämä hallitus on lisännyt varoja juuri siihen opetuksen ydintehtävään eli siihen, mikä on se tilanne, oppilaan ja opettajan välinen kommunikointi. Siihen ydintehtävään on lisätty rahaa toisin kuin aikaisempina hallituskausina, ja tämä on aivan huikeata.

Ikäluokat ovat pienentyneet, ja siitä syystä on saatu irrotettua rahoja, takaisin suunnattua sinne perusopetukseen. Täytyy todeta, että tällä hetkellä ikäluokat kasvavat. Vuonna 2002 syntyneiden ikäluokka on pienin, ja he taitavat nyt olla noin 7-vuotiaita, 8-vuotiaita. Mutta sen jälkeen syntyneitten osuus taas kasvaa, joten ensi kaudella ei voida tehdä sellaista kirjausta hallitusohjelmaan, että ikäluokkien pienenemisestä koituvat säästöt, koska ikäluokat kasvavat. Niitä kyläkouluja, joita kunnissakin lakkautetaan, nyt täytyy kohta varmaan taas uudelleen avata.

Nämä Pop-hankkeet. Pop-rahoitus on ollut erittäin välttämätöntä, koska sillä tavalla on voitu turvata se, että sitä ydintehtävää vahvistetaan siellä kunnissa. Se raha on korvamerkitty silloin suoraan siihen opetukseen ja sen laadun parantamiseen, koska pelkät valtionosuudet eivät ole ohjautuneet kunnissa itsekseen tai kuntien päättäjien toimesta oikeaan osoitteeseen. Sen takia usein olen pohtinutkin, onko syytä lainsäädäntöä kiristää, normitusta tarkentaa, aivan kuten on tehty sosiaali- ja terveydenhuollon puolella, kun silläkään puolella ei aina ole kunnissa lakia noudatettu.

Se, mitä tulevaisuudessa pitää tehdä, on kuitenkin edelleenkin jatkaa perusopetuksen kehittämistä, sillä meidän maailmamme muuttuu todella nopeasti, ja tällä hetkellä, tänä päivänä, meidän pitää antaa sellaiset eväät lapsillemme ja nuorillemme, jotka sitten vielä toimivat työelämässä 2060. Pitäisi olla ajantasaista opetusta jatkuvasti, ja näitä uuden ajan kansalaistaitoja ja muuta, mitkä sitten liittyvät siihen tuntijakoehdotukseenkin, olisi syytä saada käytäntöön, sillä se on se, jonka varassa Suomi voi taas säilyttää kilpailukykynsäkin.

Yksi yksityiskohta on tämä, että meidän teknologiakehitys on aivan huikeaa, ja sen takia tieto- ja viestintätekniikkaan on syytä ensi kaudellakin panostaa. Joka kouluun pitää saada kunnon laitteet ja opettajille täydennyskoulutus, jotta päästään tässä asiassa ajan tasalle. Ammatilliselle koulutukselle on tämä hallitus hienosti lisännyt opiskelijapaikkoja mutta myöskin niin paljon, että on tullut sitten tarvetta lisätä myöskin ammatillista opettajankoulutusta, ja tässä budjetissa nyt hienosti sitä myös lisätään.

Sitten vielä nopeasti tähän yliopistorahoitukseen — aika käy tiiviiseen tahtiin. On puhuttu tästä mielipidekyselystä, ja nyt kun tämä muutos on kovin vähän aikaa ollut voimassa, vuoden alusta, on vähän varhaista vielä kysellä, mitä esimerkiksi sivistysvaliokuntakin päätti, että 2012 keväällä annetaan raportti, miten yliopistolaki on soveltunut käytäntöön. Moni ongelma, mikä siellä kentällä nyt on, ei suinkaan johdu siitä itse laista vaan monesta muusta tekijästä, joten turhaan aina syytetään lakia. Muutos on ollut raju, ja itsenäistymisen tuska näkyy siellä kentällä, mutta meidän on syytä antaa apua yliopistoille ja tukea siinä, että ne pääsevät itsenäistymisensä tielle.

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa rouva puhemies! Keskityn tässä opetusministeriötä koskevassa puheenvuorossani kielipoliittisiin kysymyksiin ja muutamiin asiaa sivuaviin aloitteisiini, joihin ainakin toivoisin Rkp:n edustajien kiinnittävän erityisen suurta huomiota.

Viime aikoina on keskusteltu paljon ruotsin ja venäjän kielten käytöstä Itä-Suomessa. Perussuomalaiset kannattavat kielivapautta, jossa jokaisella olisi mahdollisuus valita se vieras kieli tai kielet, joista arvelee itselleen olevan eniten hyötyä tai vanhemmat arvelevat olevan.

Näkemyksemme mukaan pakkoruotsi ei toimi. Fakta nimittäin on, ettei itärajan pinnassa ruotsin kielestä ole paljonkaan hyötyä, aivan kuten ei venäjän osaamisesta länsirannikonkaan ruotsalaisseuduilla. Pakko tuo vastakkainasettelua, ja pakottaminen mihin tahansa tuo kriittiset tunteet pintaan, jos kyseinen asia mielletään turhaksi. Siksi olisikin syytä antaa suomalaisille vapaus valita. Se ei ole keneltäkään pois.

Monasti pakkoruotsin opetusta perustellaan sillä, että onhan meillä pakkomatematiikkakin. On perusteltua kysyä, kumpaa maassamme tarvitaan enemmän, matematiikkaa vai ruotsin kieltä. Jos gallupeja asiasta tehtäisiin, luulen, että tulos olisi 100—0 matematiikan hyväksi.

Rouva puhemies! Kuten alussa mainitsin, olen tehnyt muutamia budjettialoitteita kielikysymyksiin liittyen. Ensinnäkin on 50 000 euron aloite ruotsinsuomalaisten Finska nu -projektille Ruotsissa. Kuten tietänette, Suomessa on ollut käynnissä Svenska nu -niminen projekti ruotsin kielen opiskeluinnon kohottamiseksi Suomessa, jolla on Ruotsin ja Suomen valtion taloudellinen tuki takana. Myös Ruotsissa on tarvetta valistaa ruotsalaisia maassaan satoja vuosia asuneen suomenkielisen kielivähemmistönsä ja sen kulttuurin olemassaolosta, eikä se valistus olisi pahitteeksi ruotsalaistuneiden suomalaistenkaan keskuudessa, jotta suomen kieli säilyisi Ruotsissa.

Toinen mainittava budjettiin liittyvä aloitekokonaisuuteni sisältää itse asiassa neljä aloitetta karjalan kielen tukemiseksi Suomessa. Tilanne on se, että Suomen valtionjohto on tunnustanut tasan vuosi ja kymmenen päivää sitten eli 4.12.2009 alkaen presidentin allekirjoituksella, että Suomen alueella jo 1 200 vuoden ajan puhuttu karjalan kieli on olemassa myös Suomessa ja että Suomen on sen säilymistä tuettava. Tähän velvoittavat moraalia sitovat kansainväliset sopimukset kotoperäisten vähemmistökielten suojelemisesta. Karjalan kieli on saanut käytännössä samanlaisen tunnustuksen kuin saame, romani ja viittomakieli.

Mikä olisikaan paras tapa tukea kotoperäisen kielivähemmistömme säilymistä kuin tukea näitä tekemiäni neljää aloitetta karjalan kielen hyväksi? Aloitteet kattavat lastentarhaikäisten karjalaislasten kielipesätoiminnan tukemisen 50 000 euron summalla, karjalankielisen kouluopetuksen tukemisen 40 000 euron summalla ja siihen läheisesti liittyvän oppikirjatuotannon tukemisen 100 000 euron summalla. Lisäksi esitän Joensuussa toimivan karjalan kielen ja kulttuurin osaamiskeskuksen toiminnan tukemista 50 000 euron summalla. Yhteensä puhutaan 240 000 eurosta. Summa on valtion budjetin mitassa mitätön mutta Suomen noin 25 000 hengen suuruiselle karjalan kieltä puhuvalle tai ymmärtävälle yhteisölle kirjaimellisesti elintärkeä. He katsovat teihin apua pyytäen, arvon kollegat.

Arja Karhuvaara /kok:

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Tulevan työvoiman työkykyyn liittyvät myös liikkumisen taidot ja fyysisen kunnon ylläpito ja sitä parantava liikunta, niin kuin täällä on jo tänään ollut puhettakin. Toimintakyky- ja kouluterveyskyselyissä esiin tulleiden tukielinvaivojen estämiseen liittyy myöskin kouluterveydenhuollon rooli ja siellä varsinkin oman alani ammattilaisten alikäytetty resurssi, vaikka kyseessä on selkeästi vaikuttavaksi osoitettu toiminta, eli puhun fysioterapian roolista kouluterveydenhuollossa.

Lasten koulutyöskentelyn muuttuessa entistä istuvammaksi tietokonetyöskentelyn lisääntyessä muuttuu myös lapsen aivojen fysiologinen kehitys ja sen eri osien yhteistyön rakentuminen. Mielestäni tämä näkyy jo nyt esimerkiksi lukemisen ymmärtämisessä ja keskittymiskyvyn puutteessa sekä, osaksi, erityisopetuksen tarpeen lisääntymisessä.

Koululiikuntaan satsaaminen on hyvä asia, ja mielestäni se näkyy tässä budjetissa ja näissä uusissa opetussuunnitelmissa erinomaisesti. Se on hyvä asia nimenomaan, jos se on oikein opetettua ja se mahdollistaa yhdenvertaiset mahdollisuudet liikkumistaitojen oppimiseen kaikille lapsille. Kodit eivät välttämättä liikkumistaitoja ja monipuolisia mahdollisuuksia pysty tarjoamaan. Liikkumistaitojen työkalupakki yksinkertaisesti tarvitaan työkykyä ylläpitävässä ja parantavassa toimenpidevalikoimassa silloin, kun lapsi on aikuinen ja niitä työkaluja tarvitsee.

Nuoria ja varsinkin poikia, jotka osin armeijan ja pääsykoeyhteensopivuuden takia jäävät ilman opiskelupaikkaa, tulisi kannustaa jollain tavoin hakeutumaan olemassa oleviin avoimien korkeakoulujen sekä erityisaloille orientoivien opintojen piiriin nykyistä aktiivisemmin, vaikkakin ne opinnot ovat usein maksullisia ja eivät anna yleensä oikeutta opintoetuuksiinkaan varsinkaan, jos nuori on alle 20-vuotias.

Opiskelutaito on työkalu, joka helposti käyttämättömänä heikkenee ja helposti myös syrjäyttää nuoria jo siinä vaiheessa, kun opintoihin pitäisi pyrkiä. Opiskelutaitoon voidaan myös vaikuttaa opinto-ohjauksella sekä panostamalla myöskin pienryhmäopetukseen. En itse asiassa itsekään ymmärrä, joku edustaja sanoi täällä, miksi edelleen puhutaan opetussuunnitelmista mitattavissa olevien oppimistavoitteiden sijaan.

Arvoisa puhemies! Sosiaalinen ja yhteisöllinen kansalaisten hyvinvointi, kulttuurin ja perinteiden siirtäminen sukupolvelta toiselle sekä tapakasvatus ovat alueita, joita on maassamme vahvistettava nykyisestä. Maahanmuuttajaperheiden lapset sekä kansainvälistyvien työpaikkojen perässä muuttavien perheiden lapset sopeutuvat paremmin eri kulttuureihin niistä tietäessään ja toisaalta säilyttävät oman identiteettinsä myöskin kasvaessaan ja tuntiessaan juurensa ja oman kulttuurinsa.

Kulttuurilaitosten kuten museoiden ja teatterien käyttöä tulisi myös lisätä osana opetusta. Tällä hetkellä varsinkin teatteri- ja oopperalippujen hinta estää jopa osan lapsista koskaan elämänsä aikana pääsemästä teatteriin, ja sen vuoksi osana näiden laitosten tuottavuusohjelmaa, varsinkin jos ovat yhteiskunnan varoilla rahoitettuja, niiltä pitäisi edellyttää sitä, että ne voivat toimintaansa suunnitellessaan ottaa huomioon sen, että voisivat olla enemmän koulujen ja päiväkotien ja muiden lasten toimintaympäristöjen toiminnassa aktiivisesti mukana.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Valtiovarainvaliokunnalle ja sen sivistys- ja tiedejaostolle lausun lämpimän kiitoksen nappiin menneestä budjettilisäysten kohdentamisesta. Sivistysvaliokunnalla ja sivistys- ja tiedejaostolla on yhtenäinen näkemys siitä, mihin nämä lisärahat tulee kohdentaa. Tässä oli käytettävissä 4,15 miljoonaa euroa, ja tosiaan hyvin valikoidut kohteet on näille saatu.

Valiokunta on päättänyt eri koulumuodoille seuraavia summia lisätä: Yleissivistävän koulutuksen osalta 150 000 euroa teknologiakasvatukseen ja 200 000 euroa Suomi-koulujen avustuksiin. Kun maailma kansainvälistyy, niin meidänkin oletetaan siirtyvän kansainvälisille kentille, ja siellä on tärkeää, että koulutuspalvelut pelaavat myöskin Suomi-koulujen osalta. Ammatillisen koulutuksen kohdalla on hyvä 4 miljoonan euron avustus läpäisyn tehostamisohjelmaan opintojen nopeuttamiseksi. Oppilaanohjaus ja oppilashuolto ovat monesti avainasemassa koulutyön sujumisessa.

Aikuiskoulutuksessa tällä vaalikaudella on tehty isoja uudistuksia, ja vapaa sivistystyö on ollut yhtenä kehittämiskohteena. On hyvä, että nyt tälle vapaalle sivistystyölle ja maahanmuuttajien ja erityisryhmien opintoseteliavustuksiin on varattu 500 000 euroa. Siinä on vielä tämä vapaan sivistystyön rakenteen uudistaminen tulossa, ja siellä varmaankin näitä määrärahoja tarvitaan.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen tavoite on ollut opetuksen ja tutkimuksen laadun edistäminen. Ensi vuoden budjetissa on tärkeää jatkaa tällä hyviä tuloksia tuottaneella linjalla. Peruskoulujärjestelmästämme tullaan edelleen ottamaan oppia eri puolilta maailmaa. Suomalaiset yläkouluikäiset ovat menestyneet edelleenkin kaikesta huolimatta hyvin Oecd-maiden Pisa-tutkimuksessa. Tuo tuorein tulos, jossa olemme toisella sijalla Etelä-Korean kanssa, ei ole huono tulos.

Yksi Suomen vahvuuksista on opetuksen tasainen laatu eri puolilla maata. Tasokasta opetusta on tarjolla asuinkunnasta riippumatta. Ensi vuonna perusopetuksen parantamiseen suunnattua Pop-ohjelmarahaa on käytössä peräti 80 miljoonaa euroa. Rahojen turvin suomalaiset lapset voivat opiskella pienemmissä opetusryhmissä ja saavat osallistua monenlaiseen kerhotoimintaan. Kouluihin on syntynyt muutamassa vuodessa jo yli 12 000 uutta kerhoa. Näillä panostuksilla voidaan taata, että jokainen kouluikäinen pääsee ainakin kerran viikossa harrastustensa pariin.

Hyvän koulutuksen tarjoamiseen kuuluu olennaisena osana toimivat ja turvalliset koulutilat. Koululaisille on tärkeää tarjota terveellinen oppimisympäristö. Siksi pidän tärkeänä, että koulujen rakentamiseen ja peruskorjaukseen panostetaan. Homekouluja tuntuu löytyvän yllin kyllin joka taajamasta. Peruskorjaustarve on jopa moninkertainen verrattuna siihen, mihin valtion tuet todellisuudessa riittävät. Korjausrahoituksen tasoa on siis syytä tarkistaa.

Rouva puhemies! Suomessa on panostettava nimenomaan korkeakoulutuksen laatuun, sillä määrällisesti emme voi kilpailla korkeakoulututkinnoista muiden maiden kanssa. Yliopistojen perusrahoituksen turvaaminen on äärimmäisen tärkeää. Ensi vuodelle valtion rahoitukseen on luvassa 160 miljoonan euron lisäys. Sillä taataan yliopistojen jatkuva rakenteellinen kehittäminen ja kansainvälisen kilpailukyvyn parantaminen. Kokonaisuudessaan valtionrahoitus yliopistojen toimintaan tulee vuonna 2011 olemaan yli 1,8 miljardia euroa. Valtio varautuu myös tekemään yliopistoihin finanssisijoituksia 125 miljoonan euron edestä.

Pidän erittäin tärkeänä, että yliopistoverkko säilyy alueellisesti kattavana. Myös opetuksen laadun on oltava tasokasta kaikissa korkeakouluissa, jotta osaavan työvoiman saatavuus joka alueella turvataan. Pienissä yliopistokaupungeissa on todellinen huoli oman oppilaitoksen säilymisestä. Kilpailu opiskelijoista tulee olemaan tulevaisuudessa entistä tiukempaa. Tuolloin yliopistojen on tärkeää kartoittaa omat erityisosaamisalueensa ja hakea kumppanuuksia niin läheltä kuin kaukaa.

Rouva puhemies! Samalla kun peruskouluissa ja korkeakoulutuksessa on saavutettu laadullisesti korkea taso, on tärkeä huolehtia myös koulutusjärjestelmän asiakkaista, nuorista. Suomalaisten nuorten hyvinvoinnista riippuu se, kuinka hyvin Suomi tulevaisuudessa pärjää. Nuoret tulevat kantamaan hyvinvointivaltion paineet, kun suuret ikäluokat, joita itsekin jo lähes edustan, ovat eläkkeellä ja väestö ikääntyy vauhdilla. Nuorten työllisyystilanne on edelleen huolestuttava. Meillä ei ole yksinkertaisesti varaa siihen, että nuoret syrjäytyvät ja putoavat koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle.

Koulutuspaikkoja on oltava tarpeeksi, ja niiden on oltava helposti saavutettavissa. Nykyhallitus on lisännyt ammatillisen koulutuksen paikkoja kiitettävästi. Nuorille on rakennettu myös erilaisia polkuja helpottamaan työelämään siirtymistä. Nuorten työpajatoiminta ja harjoittelumahdollisuuksien parantaminen ovat tuoneet lupaavia tuloksia. Kulttuuri-, liikunta- ja nuorisotyölle varattu 19 miljoonan lisärahoitus menee varmasti oikeaan osoitteeseen.

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Työpajatoiminta on tehokas keino ehkäistä työttömien, opintonsa keskeyttäneiden nuorten tai peruskoulun jälkeen ilman opiskelupaikkaa jääneiden syrjäytymistä. Pajatoiminnalla voidaan auttaa myös pitkäaikaistyöttömiä ja muuta kuntoutusta tarvitsevia pääsemään kiinni työelämään. Työpajatoiminnan etuna on kyky tarjota pitkäaikaisia räätälöityjä palveluja tarvittaessa useiden viranomaisten yhteistyönä. Alle 25-vuotiaita työnhakijoita on paljon, lähes 40 000. Tässä tilanteessa työpajojen rahoitusta ei suinkaan pidä supistaa, vaan päinvastoin työpajatoimintaan tulee panostaa niin, että niitä löytyy eri puolilla maata. On välttämätöntä satsata työpajojen toiminnan kehittämiseen. Nuoriin panostaminen on aina hyvä sijoitus.

Arvoisa puhemies! Opintotukiuudistuksen valmistelun yhteydessä annettiin ymmärtää, että luvassa on sekä parannuksia että tiukennuksia. Kun hallitus esitti ainoastaan opintotuen tiukentamista, sosialidemokraatit tekivät lakialoitteen opintotuen sitomisesta indeksiin. Opetusministeriön asettaman työryhmän tehtävänä oli kehittää opintotukea päätoimiseen opiskeluun kannustavaksi ja pidentää samalla suomalaisten työuria. Se ehdotti opintotuen tiukennuksia ja opintotuen sitomista indeksiin niin, että se nousisi automaattisesti elinkustannusten noustessa. Lisäksi tukeen ehdotettiin palautettavaksi opiskelevien vanhempien huoltajakorotus. Budjettiriihessä hallitus päätti kuitenkin toteuttaa vain työryhmän esittämät tiukennukset, mutta ei opintotuen indeksisidontaa. Kun muut etuudet, kuten lapsilisät ja kotihoidon tuki, ovat tulossa indeksisidonnaisiksi, sosialidemokraattien mielestä myös opintotuen on saatava indeksisuoja.

Hallituksen esitys perusopetuslain muuttamiseksi erityisopetuksen osalta oli tavoitteeltaan kannatettava. Siinä korostetaan varhaista puuttumista ja tehostetun tuen merkitystä opiskeluissa erityistä tukea tarvitsevan lapsen kohdalla. Laki tulee käyttöön ensi elokuussa, mutta kaikissa kunnissa asiaa ei ole haluttu ottaa huomioon talousarviota laadittaessa, ja näin odotettavissa on ongelmia. Lain hengen toteuttaminen vaatii pienempiä opetusryhmiä, ja siihen ei kaikilla vieläkään ole taloudellisia resursseja. Tästä, arvoisa rouva puhemies, mielestäni valtio ei ole pitänyt ensi vuoden talousarvioesityksessäkään tarpeeksi huolta. (Ed. Vahasalo: Onhan sinne lisätty rahaa!) — Ei ole tarpeeksi. Kunhan näette, arvoisa ed. Vahasalo.

Puhemies! Yliopistouudistuksesta saadut kokemukset osoittavat jo nyt, että erityisesti rahoituksen osalta laki on epäonnistunut. Se ei kohtele kaikkia yliopistoja tasa-arvoisesti. Säätiöyliopistot ovat saaneet suurimman osan yliopistoille suunnatuista määrärahojen lisäyksistä. Julkisoikeudelliset pääkaupungin ulkopuolella sijaitsevat yliopistot taas ovat joutuneet suuriin vaikeuksiin. Osoituksena talousahdingosta ovat eräissä yliopistoissa toteutetut henkilöstön irtisanomiset ja laitosten lakkauttamiset. Yliopiston taloudellinen asema tulee turvata niin, että yliopisto kykenee kaikissa olosuhteissa antamaan vapaaseen tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta. Kansalaisten tasa-arvoinen mahdollisuus yliopisto-opiskeluun eri puolilla maata tulee taata. Samoin yliopiston tasavertaiset mahdollisuudet saada tukea valtion varoista tulee turvata.

Opetusministeriön tuleekin seurata tilanteen kehittymistä, ja tarvittaessa taloudellisissa vaikeuksissa oleville yliopistoille on myönnettävä täydentävää rahoitusta. Olemme ehdottaneet, että valtioneuvosto toimittaa eduskunnan tarkastusvaliokunnalle ja sivistysvaliokunnalle selvityksen yliopiston taloudellisesta tilasta ja toiminnan vaarantumisesta.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Viitamies nosti esille opintotuen. En nyt tänään enää mene siihen kovin syvälle, mutta se on jokaisen helpolla tutkittavissa, mitä nykyhallitus on vajaan neljän vuoden aikana tehnyt opintotukikokonaisuuden eteen: korotukset 15 prosentilla 15 vuoden odotuksen jälkeen, vapaan tulon rajan korotukset, sairastuneiden opiskelijoiden aseman vahvistaminen, lukuisat, lukuisat muut toimenpiteet. Kun katsotaan, mitä edellinen hallitus teki, niin teot ovat niitä kauneimpia sanoja. En mene siihen tämän syvemmälle.

Arvoisa puhemies! Tuossa debattiosuudessa nostimme paljon tärkeitä asioita esille ja saimme niihin myös vastauksia. On hyvä, että muun muassa veikkausvoittovarojen jakamisesta tuon jakosuhdelain mukaisesti halutaan pitää kiinni, ja toivotaan, että tuo liikunnan koulutuskeskuksille nyt sieltä osoitettu raha tulevaisuudessa rahoitetaan budjettivaroin, niin kuin se pitäisi tehdä. Oli myös hyvä kuulla ministeriltä, että hän ottaa tuon todennäköisesti yhteiseksi kannaksemme muodostuvan kannan opettajankoulutuslaitoksiin vakavasti ja siitä tehdään laaja, koko maan kattava selvitys ennen kuin yliopistojen hallitukset siinä toimenpiteisiin ryhtyvät.

Arvoisa puhemies! Tässä budjetissa on sivistyspuolelle paljon hyvää. Perusopetuksen laatua on parannettu tällä hallituskaudella poikkeuksellisen paljon, ja tätä työtä jatketaan. Ikäluokkien pienenemisestä aiheutuva laskennallinen säästö ohjataan jälleen takaisin perusopetuksen laadun parantamiseen, tällä kertaa 30 miljoonaa euroa muun muassa opetusryhmien koon pienentämiseen, 17 miljoonaa euroa tehostetun ja erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opetuksen ja tukitoimien vahvistamiseen ja 10 miljoonaa euroa kerhotoiminnan tukemiseen. Tästä Pop-toiminnasta, Pop-rahoituksesta, tulokset ovat erittäin vakuuttavia ympäri Suomenmaan. Kaikki ovat saaneet kerhorahaa ja saaneet kerhoja käynnistymään 1990-luvun laman jälkeen, ja se on sellainen ohjelma, jolle toivoo tulevaisuudessakin jatkoa.

Erittäin positiivista ensi vuoden budjetissa on myös opintoaikojen nopeuttamiseen tulevat lukuisat toimenpiteet, muun muassa lukiokoulutukseen nyt tuleva opinto-ohjauksen pilottihanke, joka toivottavasti seuraavalla hallituskaudella voidaan laajentaa kaikkiin Suomen lukioihin ja samalla nostaa tuo lukiokoulutus nyt sitten seuraavaksi sivistyspolitiikan kehittämisen ja kehityksen keskiöön. Se on varmasti nyt vuorossa.

Arvoisa puhemies! Myös tämä budjetti tuo paljon ammatillisen koulutuksen parissa työskenteleville ja nuorille, jotka tähtäävät sinne. Opiskelutakuu on yksi asia, jota halutaan vahvistaa. 12 000 opiskelijapaikkaa on ministereiden Sarkomaa ja Virkkunen aikana lisätty ammatilliseen koulutukseen, ja olemme pystyneet hyvin tarjoamaan nuorille opiskelupaikkoja. Edelleen kuitenkin kohtaanto-ongelmaa on toisen asteen koulutuksessa. Meillä on alueita, Päijät-Häme, Kanta-Häme, Uusimaa, joissa on hakijoita puolitoista, jopa kaksi jokaista aloituspaikkaa kohden, ja sitten paljon Suomessa alueita, joissa ei ole yhtään hakijaa jokaista aloituspaikkaa kohden. Kyllä tähän pitää uskaltaa puuttua myös, arvoisat keskustan kansanedustajat, että siirrämme näitä paikkoja. Ei se ole yhdenkään ammattioppilaitoksen alasajoa, jos käyttämättömiä paikkoja siirretään vaikkapa Vantaalle taikka Lahteen, missä niille on tarvetta. Sitten kun tarvetta tulee muualle, niin silloin niitä siirretään takaisin. Kyllä tämä pitää uskaltaa nyt myös vakavasti nostaa esille.

Arvoisa puhemies! Pisa-tutkimus on tänään myös puhuttanut paljon. Omasta mielestäni Pisa-tulokset vahvistavat vain sitä, että meillä on tarve uudistaa säännöllisesti suomalaista peruskoulua. Siellä esimerkiksi yksi tehtävä oli luetun ymmärtämisessä sellainen, että piti osata tuota aineistoa käyttää ja etsiä sieltä tietoa, ja tässä kymmenessä vuodessa on tapahtunut, ei voi puhua dramaattista muutosta, mutta muutosta kuitenkin suomalaisten lasten ja nuorten osaamisessa. Silloin on todella tarpeellista ei pelkästään puhua tuntijaosta, vaan ennen muuta siitä, mitä opetetaan ja millä tavalla opetetaan. Toivotaan, että tässä peruskoulun tuntijakoja ja oppisisältöjä koskevassa uudistuksessa voimme edetä.

On erittäin positiivista, että tuon myötä on tulossa (Puhemies: 5 minuuttia!) neljä vuosiviikkotuntia lisää kaikkiin kouluihin. Se lisää suomalaisen peruskoulun tasa-arvoisuutta merkittävästi, ja myös erittäin hyvä asia on se, että taito- ja taideaineisiin halutaan nyt kymmenen vuoden odotuksen jälkeen panostaa ja myös liikuntaan lisätä näitä tunteja. Toivon, arvoisa ministeri, että määrätietoisesti etenette tässä tuntijakouudistuksessa ja oppisisältöjen uudistamisessa ja näin pidämme huolta meidän korkean koulutustasomme kruununjalokivestä, perusopetuksesta.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Koulutuspolitiikassa on meneillään todella tapahtumarikas vuosi. Meneillään on paljon uudistuksia, jotka viedään maaliin ja jotka tietysti jatkuvat hallituskausien ylitsekin. Uusi yliopistolaki hakee toimintavarmuutta ja omaa rooliansa varmasti vielä tulevina vuosina. Perusopetuksen tavoitteita ja tuntijakoa ollaan parhaillaan uudistamassa, ja siinä on todelliset väännöt menossa myöskin hallitusryhmien sisällä. Korkeakoulurakenteita uudistetaan, pääsykoejärjestelmiä uudistetaan, valmistumista pyritään nopeuttamaan ja koulutuksen laatutavoitteita parantamaan. Tässä vain muutama listaus siitä, mitä kaikkea on parhaillaan menossa.

Koulutusbudjetti näyttää oman mittapuuni mukaan kohtuulliselta. Siellä lisätään etenkin valmistumisen nopeuttamiseen ja yleissivistävän koulutuksen ohjaukseen ja oppilashuoltoon ja sen vahvistamiseen tuo 5 miljoonaa euroa, ja se tulee tarpeeseen. Tällä tavoin tuetaan nuorten siirtymistä tutkintoon johtavaan koulutukseen, ehkäistään opiskelujen keskeyttämistä ja nopeutetaan valmistumista ja siirtymistä työelämään. Huoli nuorista koulupudokkaista ja syrjäytyneiden tilanteesta on aiheellinen, kun puhutaan lama-ajasta, laman kourissa elävistä nuorista, jotka eivät löydä työpaikkaa tai koulutusta. Mutta tähän huutoon hallitus on vastannut monissa lisäbudjeteissa, ja etenkin nuo ed. Heinosen nostamat ammatillisen koulutuksen lisäaloituspaikat ovat tulleet tarpeeseen ja oikeille aloille.

Veikkausvoittovaroista suunnataan merkittävä panos nyt etsivään nuorisotyöhön ja nuorten työpajatoimintaan. Toiminnan asiakkaat ovat usein niin vaikeassa elämäntilanteessa, että he eivät pysty ilman apua nousemaan takaisin jaloilleen, ja silloin yhteiskunnan on autettava. Toimintamuotoja on käytössä, siis näitä työpajoja, tällä hetkellä 192 kunnassa. Jo vuonna 2009 sen avulla tavoitettiin 3 400 nuorta. Heistä 2 400 ohjattiin takaisin kiinni yhteiskuntaan erilaisten toimenpiteiden avulla. Uusi nuorisolaki myöskin pyrkii yhdistämään eri hallintokuntien ja viranomaisten toimintoja ja työtä nuorten tukemiseen silloin, kun he kamppailevat erilaisten vaikeuksiensa kanssa. Tavoite on parantaa nuorten palveluiden saatavuutta ja nuorisopalveluiden olemassaoloa kunnissa.

Arvoisa puhemies! Liikuntabudjetti kohdistuu muun muassa tällä erää liikuntapaikkarakentamiseen, terveyttä edistävään liikuntaan sekä liikunnan kansalaistoiminnan tukemiseen. Liikuntapaikkarakentaminen on tehokas keino tukea kansalaisten hyvinvointia. Liikunnassa on tuettava itse urheilijoita sekä seuroja, ei hallintorakenteita. Ja tämä jälkimmäinen tuli ainakin sivistysvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa esille, että suoraan urheilijoille kohdennetut apurahat ovat parasta huippu-urheilun tukemista.

Sivistyspoliittinen ministeriryhmä linjasi korkeakoulutuksen alueellisesta uudistamisesta, että korkeakoulutuksen tulee olla saavutettuna koko maassa, Suomessa, tulevaisuudessakin niin, että yhdessä maakunnassa on ainakin yksi korkeakoulu tai korkeakouluja. Koulutuksen laatuun tulee kiinnittää huomiota, ja ennen kaikkea tässä alleviivaan myöskin ammatillisen koulutuksen laadun parantamista. Kun olemme lisänneet näitä aloituspaikkoja ammatilliseen koulutukseen, niin siellä täytyy tulevina vuosina, seuraavassa hallitusohjelmassa, painopisteeksi ehdottomasti ottaa se, että ammatillisen koulutuksen laatua parannetaan.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Nyt käsittelyssä oleva opetusministeriön pääluokka, vaikkakaan se ei ole ensi vuoden talousarvion suurin pääluokka, on Suomen yhteiskunnan ja tulevaisuuden kannalta varmasti se tärkein pääluokka. Miten opetuksessa onnistumme, sen hyvät hedelmät poimimme sitten jatkossa Suomen kansantalouden ja Suomen kansan hyväksi.

Opetusministeriön hallinnonalalla on tällä hallituskaudella ollut käynnissä paljon uudistuksia. Muun muassa perusopetusta ja yliopistojen hallintoa ja rahoitusta on muutettu tai parhaillaan suunnitellaan muutettavaksi. Koulutus on ehkä kansakuntamme tärkein menestystekijä. Hyvät tulokset Pisa-testeissä todistavat, että olemme tähän asti onnistuneet hyvin, mutta tyytyväisyyteen ei saa olla liikaa syytä. Meidän täytyy olla kriittisiä omia järjestelmiämme kohtaan ja mitoittaa koulutus ja sen taso niin, että pärjäämme jatkossakin maailmanmarkkinoiden tiukkenevassa kilpailussa ja että myös kansakuntana tulemme paremmaksi.

On tärkeää huomata se, että on kiinnitettävä jatkossa huomiota siihen, että koulutuksen laatutaso säilytetään ihan siitä, kun pieni lapsi menee ensimmäiselle luokalle kouluun, niin pitkään kuin hän haluaa opiskella, esimerkiksi yliopiston huippututkintoon saakka.

Ensinnäkin tällä hetkellä meillä on yhteiskunnassamme iso ongelma koulupudokkaista, jotka peruskoulun opinnot kesken jätettyään joutuvat väliinputoajiksi. Näiden pudokkaiden ryhmä ei ole suuren suuri. 5—10 prosenttia ikäluokasta sijoittuu tähän luokkaan, ja suurin osa pudokkaista on valitettavasti poikia, noin 90 prosenttia. Pudokkaiden määrä on huolestuttava, ja huolestuttavinta on se, että nimenomaan pojat eivät tunnu jostakin syystä koulumiljöössä viihtyvän. Näillä nuorilla on ikävä mahdollisuus jäädä hyvin pitkäksi aikaa työttömäksi tai sitten jopa syrjäytyä, mikä on tulevaisuuden kannalta se kaikkein huonoin vaihtoehto. On sanottukin, että syrjäytyneen nuoren kustannus yhteiskunnalle on suurin piirtein miljoona euroa. Näitä asioita ei voi tietenkään mitata rahalla, vaan inhimillisillä kärsimyksillä, jotka ovat monesti mittaamattoman suuria.

Tässä yhteydessä kannatan lämpimästi, että näiden koulupudokkaiden ja mahdollisessa syrjäytymisvaarassa olevien nuorten opetukseen ja koulutukseen käytetään kaikkia mahdollisia keinoja, ja tämä hallitus on pyrkinyt aktiivisesti lisäämään esimerkiksi oppisopimuskoulutusta, jolla on pyritty saamaan näitä erikoisryhmiä takaisin koulunpenkille.

Perusopetukseen on suunniteltu valinnaisuuden lisäämistä yhä enemmän. Opettajalta saatu palaute ei kuitenkaan tue valinnaisuuden lisäämistä sellaisenaan. Lapset eivät ole alakoulussa vielä valmiita valitsemaan omaa alaansa, ja pelkkään tykkäämiseen ei voi alakoulun oppiainevalintaa perustaa. Eivät myöskään aikuiset osaa vielä omien lastensa alakoulun suorituksista päätellä, mihin lapset lopulta aikuistuttuaan sijoittuvat yhteiskunnassa, joten on parempi, että peruskoulu säilyy mahdollisimman yleissivistävänä. Lahjakkaille oppilaille toki voidaan aina antaa lisätehtäviä ja heikommin opetuksessa pärjääville oppilaille voidaan antaa tukiopetusta. Tässä yhteydessä hallitushan on tehnyt ansiokasta työtä, kun opetusryhmien koko on pidetty järkevänä ja säästyviä rahoja on käytetty opetuksen laadun parantamiseen, niin että niitä ei ole valtion budjettien pohjattomaan kassaan siirretty suoraan.

On tärkeää, että yhteiskunnassa lahjakkaille ja menestyville oppilaille tarjotaan uusia, parempia mahdollisuuksia. Vähintään yhtä tärkeää olisi myös kiinnittää huomiota siihen, että nämä heikommin pärjäävät oppilaat saavat suoritetuksi jonkun tutkinnon loppuun ja sitä mukaa ammatillisen koulutuksen päättötyön kautta saavat mahdollisesti hyvän ammatin ja sitten viihtyvät työssään. Tällä keinoin pystytään estämään se valitettava negatiivisuuden kierre, joka monelle lapselle valitettavasti tänä päivänä Suomessa on vielä ihan arkipäivää.

Arvoisa rouva puhemies! Yliopistoja on tällä hallituskaudella uudistettu vahvalla kädellä. Joitakin yliopistoja on yhdistetty toki niiden omasta tahdosta. Toisaalta yliopistojen hallituksiin on tuotu vahva yhteiskunnan ja yritysmaailman edustus ja osa yliopistojen filiaaleista on jopa lakkautettu. Tässä yhteydessä nostan esille Kajaanin opettajankoulutuslaitoksen lakkauttamisen, jota pidin erittäin vaikeasti hyväksyttävänä asiana. Toki ymmärrän, että kysymyksessä oli Oulun yliopiston hallituksen tekemä päätös, mutta siltikin sata vuotta opettajia valmistaneen laitoksen lopettaminen tuntui pahalta, kun ottaa huomioon, mitkä ovat näiden Kainuun kuntien tarpeet tulevaisuudessa. Tulevaisuutta pitää olla myös reuna-alueiden kunnilla.

Lopuksi, arvoisa rouva puhemies, haluan todeta vielä sen, että kun nyt käydään vilkasta kielikeskustelua Suomessa, pitäisikö sallia venäjän kielen opetus itärajan kunnissa oleville oppilaille, (Puhemies: 5 minuuttia!) niin kannatan lämpimästi sitä, että ministeriössä valmisteltaisiin sitä vaihtoehtoa, että sen toisen kotimaisen kielen sijaan saataisiin itärajan kunnissa opiskella venäjää, koska niissä olosuhteissa venäjän kielen osaaminen on paikallisen yhteisön kannalta erittäin arvokasta ja tukee vahvasti alueen elinkeinoelämää.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Pop-rahoituksen valtionavustukset 30 miljoonaa euroa perusopetuksen ryhmäkokojen pienentämiseen ja 8 miljoonaa euroa kerhotoimintaan tulevat todella tarpeeseen. On aivan selvää, että suuret ryhmäkoot eivät anna mahdollisuutta yksilölliseen opetukseen ja riittävään tukeen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen taannoinen tutkimuskatsaus paljasti laajan ja voimakkaan yhteyden lapsuudenaikaisten ongelmien ja aikuisuuden mielenterveyshäiriöiden kehittymisen välillä. Se osoittaa, miten tärkeää olisi huolehtia perheistä ja lasten hyvinvoinnista koko kasvun ja kehityksen ajan paitsi kotona myös varhaiskasvatuksessa, koulussa, toveripiirissä ja harrastuksissa.

On välttämätöntä, että nuorten sosiaalista vahvistamista tuetaan etsivään nuorisotyöhön ja työpajatoimintaan lisätyillä resursseilla. Näin vähennetään syrjäytymistä ja autetaan nuoria elämänhallinnan taidoissa. Etsivä nuorisotyö on käynnissä, ilahduttavaa kyllä, jo 192 kunnassa. Valiokunta lisäsi 800 000 euroa nuorten työpajatoimintaan, joka on erinomainen paikka yhdistää valmennus, yhteisöllisyys ja viranomaispalvelut.

Arvoisa puhemies! Olen tyytyväinen sivistys- ja tiedejaostossa tekemiimme määrärahalisäyksiin. Vapaan sivistystyön oppilaitosten laatu- ja kehittämistyö ansaitsee lisäpanoksen. Tämän oppilaitosverkoston merkitys vain kasvaa elinikäisen oppimisen periaatteen jalkauttamisessa alueille, ja alueilla koulutustarpeet vaihtelevat suuresti. Opintoseteleillä lisätään maahanmuuttajien ja syrjäytymisvaarassa olevien aikuisten oppimismahdollisuuksia.

Ammattikorkeakoulujen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan lisäsimme 600 000 euroa. Summa on toki pieni mutta näyttää suuntaa. Ammattikorkeakoulujen soveltavan tutkimuksen perusrahoitusta on vaadittu jo pitkään korotettavaksi. Ammattikorkeakouluilla on vahva rooli pk-sektorin, yritysten, julkisen sektorin ja alueen palvelutoiminnan kehittämisessä.

On erittäin tärkeää, että valtiovarainvaliokunta haluaa selvittää opettajankoulutuksen kokonaistilanteen koko maassa, jotta vältytään Kajaanin tilanteen toistumiselta. Opettajia tarvitaan joka puolella maata, eikä päätöksiä yksiköiden lakkauttamisista saa tehdä ilman perusteellista selvitystä esimerkiksi laitosten tehokkuudesta.

Hyvin tärkeää oli myös se, että ruotsinkieliseen lastentarhanopettajankoulutukseen saatiin nyt lisäraha. Koulutus voidaan aloittaa ensi vuonna Helsingissä.

Ylimääräisten taiteilijaeläkkeiden määrän lisääminen 16:lla niin, että niitä on nyt yhteensä 51, oli valtionvarainvaliokunnalta työvoitto. Hakijamäärät ovat koko ajan lisääntyneet. Tällä kaudella apurahansaajien sosiaaliturvaan tehdyt myönteiset muutokset eivät korvaa taiteilijaeläkkeitä, koska läheskään kaikki taiteilijat eivät saa apurahoja.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan pienemmätkin rahalisäykset menevät oikeisiin kohteisiin. Konsertti joka kouluun -hanke saa jatkoa, yhteistyö alueellisten oppilaitosten ja Taikalamppu-verkoston kanssa tuo työtä taiteilijoille, teknologiakasvatukseen liittyvä Teknokas-hanke on jo nyt näyttänyt kyntensä, ja satsaus näkövammaisten kirjastopalveluiden vahvistamiseen on tuiki tärkeää. Suomi-koulujen tukeminen sekä rahalisäykset Ihmisoikeusliiton ja rauhanjärjestöjen toimintaan ovat myös juuri sitä kansalaisyhteiskunnan tukemista, jota tässä ajassa pitääkin tehdä.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies: Olen iloinen siitä, että koulujen kerhot ovat olemassa ja voivat hyvin. Koulujen kerhotoiminta ei todellakaan ole kukoistanut näin sitten 1990-luvun alun. Kerhoja on koko maassa noin 20 000 ja niissä noin neljännesmiljoona lasta ja nuorta. Kerhotoiminta kattaa niin musiikin, liikunnan kuin kädentaidotkin, ja monelle suomalaiselle lapselle koulun kerho tarjoaa tänä päivänä ainoan ilmaisen harrastuksen, ja tätä toimintaa pitää edelleenkin tukea.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! On harmi, että ministeri päätti lähteä pois kesken pääluokan, koska olisi ollut paljon hänelle asiaa. Hallitus on kehunut vuoden alussa toteutettua yliopistouudistusta kovinkin runsaasti. Kuitenkin totuus on hyvin toisen näköinen. Juuri suoritetun mielipidekyselyn mukaan suurin osa yliopistoväestä on sitä mieltä, että yliopistot eivät voi hyvin. Yliopistojemme tiedekenttää ja akateemista vapautta uhkaa kaventuminen. Kauppa- ja insinööritieteet ovat saaneet vankimman jalansijan ja humanistiset ja kasvatustieteet saavat väistyä yritysmaailman tieltä takavasemmalle. Miten tämä vaikuttaa meidän tiedemaailmamme monimuotoisuuteen ja huippututkimukseen? Sitä voi tietysti jokainen mielessään kuvitella.

Kasvatustieteiden joutuessa ahdinkoon kärsii myös opettajankoulutus ja seurauksena siitä edelleen perusopetus. Perusopetus on jo muutoinkin päätymässä tuhon tielle: ministeri ajaa jääräpäisesti tuntijakouudistusta, vaikka kunnilla ei ole mitään mahdollisuuksia tai edellytyksiä sitä toteuttaa. (Ed. Heinosen välihuuto) — Työryhmässä läsnä olleena ei pystynyt tekemään muuta kuin jättämään eriävän mielipiteen, valitettavasti.

Silmäilin eilen oman kuntani talousarviolukuja opetustoimessa, ja ihme pitäisi tapahtua, että niin suuri valinnaisuuden lisääminen voitaisiin tehdä. Asia on vain näin. Ministerin lupaamat verot budjetin momentilta eivät paljon naurata, tuntijakouudistuksen kokonaiskustannukset kun kohoavat jopa 170 miljoonaan euroon. Niitä rahoja ei ihan mistä vain budjetista vedellä. Pisa-tulosten mukaan suomalaislapset eivät enää ole huipulla lukutaidossa, matematiikassa, luonnontiedossa. Edelleenkin ministeri kuitenkin haluaa vähentää äidinkieltä ensimmäiseltä luokalta. Muutenkin valinnaisuuden näin suuri kasvattaminen on taloudellisesti mahdotonta ja pedagogisesti järjetöntä, koska se tehtäisiin yhteisten perusopintojen kustannuksella ja liian varhaisilta luokilta alkaen.

Arvoisa puhemies! Sen lisäksi, että hallitus haluaa stailata yliopistot bisneskuntoon, se haluaa kurjistaa opiskelijoiden elämän. Hallitukselle ei riittänyt se, että opintotukea ei haluttu sitoa indeksiin, vaan se halusi vielä leikata toimeentulosta opintojen keskeytyessä. Näin siis toimii vastuullinen sinivihreä ja hyvin sosiaalinen hallitus, ja tässä kohtaa voi sitten hymyillä.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä haluaa puolustaa jälleen heikompia. Olemme omassa vaihtoehtobudjetissamme esittäneet lisäystä julkisoikeudellisten yliopistojen perusrahoitukseen, jotta kaikki ei jäisi kerjuun varaan ja humanistiset ja kasvatustieteelliset tieteenalat täysin katoaisi korkeakouluistamme. Haluamme tukea myös aikuiskoulutusta ja ammattikorkeakouluja. Opintotuen sitoisimme heti indeksiin ja kehittäisimme toisen asteen opintotukea. Osoitamme tukea myös yleissivistävän koulutuksen valtionosuuksiin sekä koulujen ja kirjastojen perustamiskustannuksiin sekä viittomakielisen kirjaston toimintaan. Näemme myös, että syrjäytymisvaarassa olevien nuorten kanssa tulee jatkaa hyvää etsivää nuorisotyötä ja työpajatoimintaa.

Kaiken kaikkiaan haluamme vaalia kasvun edellytyksiä pitämällä kiinni inhimillisistä voimavaroista ja niiden täysipainoisesta hyödyntämisestä toimivan koulutuksen avulla. Hallitus ei ole pystynyt turvaamaan kuntien voimavaroja, peruspalvelujen tasapuolista toteutumista kaikkialla maassa. Sinivihreän hallituksen toimet ovat olleet päinvastoin eriarvoistavia.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Peltonen, nuo nyt julkistetut Pisa-tulokset kertovat nimenomaan sen teidän sosialidemokraattisen opetusministerin Maija Raskin vuonna 2003 johdolla tehdyn peruskoulu-uudistuksen vaikutuksista. Tämän uudistuksen jälkeen ovat tulleet opiskelemaan nämä koululaiset, joita nyt Pisa-tutkimuksessa on tutkittu. Se tutkimus osoittaa yksiselitteisesti, että lukutaito on laskenut Suomessa, ja aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet sen, että vaikka oppimistulokset ovat edelleenkin maailman kärkiluokkaa, vaikka emme ykkösiä olleetkaan, niin kouluissamme viihdytään aiempaa huonommin. Eli taito- ja taideaineiden määrä Raskin johdolla ajettiin alas, mikä on kyllä yleisesti myönnetty suureksi virheeksi. Nyt sitä halutaan keskustan ja kokoomuksen ja vihreiden ja Rkp:n johdolla korjata, lisätä taito- ja taideaineita kouluihin ja lisätä liikuntaa (Puhemies: Minuutti on nyt mennyt!) ja lisätä tasa-arvoa suomalaiseen peruskouluun.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Peltonen puhui myös tästä yliopistorahoituksesta ja puhui kerjuusta, että yliopisto on kerjuulla. (Ed. Peltosen välihuuto) Siis valtio rahoittaa edelleenkin yliopistojen rahoituksia, ei siinä mitään, mutta yliopistoille on annettu mahdollisuus nyt tämmöiseen niin kuin "extra pengar", kaikki yliopistot saavat mahdollisuuden siihen ylimääräiseen hyvään, ja se on nimenomaan ylimääräistä hyvää. Se on vaan positiivinen asia, että yliopistot näin ovat tehneet.

Se mielipidekysely, mikä tehtiin, oli mielipidekysely, ja se on tehty tässä varhaisessa vaiheessa, ja tässä kun muutokset ovat juuri nyt menossa, niin se on hyvinkin sillä tavalla herkkä vaihe, että ei ehkä olisi vielä kannattanut tehdä sitä vaan odottaa vielä vähän aikaa ja antaa niiden sopeutua tähän uuteen tilanteeseensa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti tähän eräänlaiseen kiistaan kokoomuksen ja demareiden välillä totean, että se, mitä nyt todella tarvittaisiin, on erittäin objektiivinen selvitys. Yliopistomaailmaankin kuuluu se tieteellinen arviointi, ja nimenomaan koko yhteiskunta tarvitsee sitä, että selvitetään perin juurin, mitä on tapahtunut ja mitkä ovat mahdolliset syyt.

Tuula  Peltonen  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nimenomaan, niin kuin ed. Pulliainen täällä sanoi, nyt pitäisi katsoa tulevaisuuteen ja sitä, miten tästä lähdetään, mitä täytyy tehdä, jotta me voisimme parantaa tuloksia. Tietenkin näin pitää ajatella myös koulutusmaailmassa. Silloin en ymmärrä ollenkaan sitä, että tuntijakouudistuksessa ollaan ensimmäiseltä luokalta vähentämässä äidinkielen tuntimäärää, jonka pitäisi nyt päinvastoin kasvaa.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomalainen koulujärjestelmä on yhteinen ylpeyden aiheemme. Ei ole sattumaa, että Suomi on viime vuosina menestynyt erinomaisesti Pisa-tutkimuksissa, mutta myös yhteisesti voimme todeta, että edelleen on kehitettävää. Sen vuoksi ensi vuoden talousarvion perustaksi on asetettu koulutus- ja tiedepolitiikan erityisenä painopisteenä perusopetuksen sekä korkeakouluopetuksen ja tutkimuksen laadun kehittäminen. Tähän kohdistetaan erityisiä määrärahoja, mutta kokonaisuutena arvioiden voi todeta, että ensi vuoden määrärahataso opetusministeriön hallinnonalalla on varsin hyvin järjestyksessä.

Mutta, arvoisa puhemies, kun käytän tämän hallinnonalan viimeistä puheenvuoroani eduskuntatyössä, kun nyt käsitellään urani 16:tta valtion budjettia, niin sen vuoksi ajattelen, että kun on niin tärkeästä hallinnonalasta kysymys, niin otan esille muutaman sellaisen näkökulman, johonka haluan puuttua siinä hengessä, että hyvästä tehdään vielä parempaa.

Ensimmäinen alue koskettaa ihan tätä meidän peruskouluamme. Siellä on käyty viime vuosina erittäin paljon keskustelua erikokoisten koulujen olemuksesta ja koulutuksen laadusta jne. Tosiasia on se, että meillä on tällä hetkellä edelleen valitettavan paljon kouluja, joissa on homeongelmia, elikkä ulkoisten puitteiden osalta asiat eivät ole kunnossa.

Toinen erittäin harmillinen asia on, että erilaiset työrauhaa häiritsevät tekijät ovat voimakkaasti lisääntyneet viime vuosina. Minä vasta sain eräältä helsinkiläiseltä opettajalta sähköpostiviestin, jossa hän arvioi myös tähän tuntijakouudistukseen liittyviä asioita ja kysyy: "Herää kysymys, oletteko te päättäjät ajan tasalla sen suhteen, millaisessa uuvuttavassa tilanteessa erittäin monet opettajat ovat?" Hän viittaa tässä kirjeessä nimenomaan niihin häiriötekijöihin, jotka ovat siellä luokkatilanteissa, ja mitenkä vaatimattomasti on resursoitu nimenomaan erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden tilanne. Tähänhän tulee nyt ensi vuoden budjettiin tiettyä lisäystä, mutta kaiken kaikkiaan tämä työrauhakysymys vaatii varmastikin jatkossa erityistä huomiota.

Toinen havainto liittyy suomalaisten yliopistojen ja korkeakoulujen tilanteeseen, siihen, että me olemme toteuttaneet yliopistouudistuksen, joka luonnollisesti merkitsee enemmän vastuuta yliopistoille, siihen, että edelleen valtion budjetin kautta turvataan perusrahoitus. Mutta olennainen kysymys on se, millä tavalla yliopistojen opetuksen laatua, tutkimuksen laatua jatkossa kehitetään, millä tavalla kehitetään ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen yhteistyötä. Tähän liittyy hyvin olennaisesti se, millä tavalla yliopistot ovat mukana ja osana suomalaisen innovaatiojärjestelmän kehittämistä. Me käymme edelleen periaatteellista keskustelua siitä, toteutuvatko tiedelähtöiset innovaatiot vai käytäntölähtöiset innovaatiot. Kumpaa painotetaan enemmän? Minusta tämä ei saisi olla tämän meidän koulutusjärjestelmän sisällä oleva ristiriita, vaan molemmille poluille pitää tulla riittävää tukea niin yliopistojen kuin ammattikorkeakoulujen toiminnasta. Tähän liittyvät myös keskeisesti opiskeluajat.

Arvoisa puhemies! En voi olla ottamatta esille keskustelua parin kolmen viikon takaa nuoren vastavalmistuvan kauppatieteiden opiskelijan suhteen, joka 3,5 vuodessa saa tutkinnon valmiiksi. Hän vähän hämmästellen kysyi, mitähän kaiken kaikkiaan siellä opiskelurintamalla tapahtuu, kun puhutaan työn ja opiskelun yhteensovittamisesta. Hän on pääosan opiskeluajastaan ollut myös työelämässä, ja silti opinnot ovat jouhevasti edenneet. Minusta tämä on kysymys, joka haastaa myös yliopistot asenteellisesti luomaan uudenlaista toimintakulttuuria, että opintojen edistyminen on yhteinen tavoite ja yhteinen päämäärä.

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti viimeisenä asiana tähän opettajankoulutukseen, josta aika paljon puhutaan. Kun me tiedämme sen, että suomalaisten opettajien taso on korkea, miksi me emme määrätietoisemmilla ponnistuksilla aikaansaa todellista vientituotetta nimenomaan suomalaisesta opettajankoulutuksesta? Minä uskon, että jos tässä löydetään riittävä yhteistyörintama, meillä on erittäin paljon annettavaa ja samalla myös saavutettavaa.

Jyrki Yrttiaho /vas:

Arvoisa herra puhemies! Jo debatin aikana kysyin ministerin mielipidettä eilen julkistetun teknologiateollisuuden innovaatioraportin keskeisiin vaatimuksiin. Työryhmän vetäjänä oli Elinkeinoelämän keskusliiton johtaja Antti Herlin. Raportissa vedetään yliopisto- ja tiedepolitiikan linjaa ja asetetaan vaatimuksia seuraavalle hallitukselle.

Innovaatioraportissa vaaditaan, että strategisten huippuosaamisen keskittymien kehittämisessä lähtökohtana on oltava elinkeinoelämän tarpeet. No, se ei yllätä. Raportissa vaaditaan tutkimusrahoituksen keskittämistä näihin shokeihin ja akatemian roolin uudelleen määrittelyä. Opetus- ja kulttuuriministeriön on huolehdittava siitä, että myös Suomen Akatemia alkaa aidosti suunnata rahoitustaan shokeille. Elinkeinoelämän mielestä shokeilla ei tällä hetkellä ole riittävää prioriteettia akatemian rahoituksessa, todetaan tuossa raportissa.

Hallitus esittää nyt akatemian tutkimusmäärärahoihin 235 miljoonaa euroa. Näistä rahoista elinkeinoelämä haluaa kasvavaa siivua itselleen ja strategisen huippuosaamisen keskittymilleen.

Raportissa vaaditaan myös, että korkeakoulujen hallinnonuudistus on vietävä loppuun. Tavoitteeksi on asetettava, että Suomeen muodostetaan hallinnollisesti 6—8 yliopistoa ja 12—14 ammattikorkeakoulua. Raportissa vaaditaan siis yliopistojen ja korkeakoulujen määrän puolittamista lähimmän 10 vuoden aikana. Järkyttävä tappolista. Jos maassa olisi koulutuksesta, tutkimuksesta, sivistyksestä ja alueiden vahvuuksista huolta kantava hallitus, se torjuisi oitis Herlinin työryhmän esitykset. Innovaatioraportti jättää sentään tappolistojen konkreettisen suunnittelun opetusministeriön tehtäväksi.

Teknologiateollisuuden uusimman raportin henki on jääkylmä bisnesyliopistojen henki. Vuonna 2004 samaisen Teknologiateollisuus ry:n 100-vuotissäätiö myönsi puoli miljoonaa tutkijaguru Pekka Himaselle, joka laati edellisen innovaatioraportin. Sen nimenä oli Suomalainen unelma. Himanen totesi lennokkaasti tuon raportin prologissa: "Minulla on unelma, että tulevaisuudessa elämme Suomessa, joka on sekä luova että välittävä! Käytännöllisemmällä tasolla sanottuna käsillä oleva innovaatioraportti puolustaa sellaista suomalaista unelmaa, jota olemme aiemmin Manuel Castellsin kanssa kutsuneet Suomen malliksi: siinä innovaatiopohjaisen talouden menestys mahdollistaa yhtäläisten mahdollisuuksien rahoittamisen jatkamisen, ja yhtäläisten mahdollisuuksien kautta puolestaan koko kansan potentiaali pääsee täydemmin jatkamaan taloutemme menestystä. Kyse on siis ’hyvän kehälle’ - - perustuvasta vastauksesta globalisaatioon." Näin siis Himanen hahmotteli innovaatioyhteiskunnan visioita edellisessä innovaatioraportissa Suomalainen unelma muutama vuosi sitten.

Puhemies! "Ja unelmat ei lopu multa milloinkaan", lauletaan Malmstenin tutussa laulussa Pennitön uneksija. EK:n ja Kone Oyj:n Antti Herlin ei ole pennitön uneksija vaan Suomen rikkaimpia miehiä. Siksi hän lyö seuraavien hallituspuolueiden eteen Himasen unelmahötön sijasta selvät rätingit. Tässä raportissa ei todellakaan ole jälkeäkään hyvän kehästä eikä koko kansan potentiaalin hyödyntämisestä. Raportissa vaaditaan tiede ja tutkimus tiiviimmin rahan tekemisen palvelukseen, tappolistoja Suomen yliopistoille ja korkeakouluille ja akatemian rahat shokeille, strategisen huippuosaamisen keskittymille.

Hyvät edustajatoverit, tätä on luvassa, jos kevään vaalien jälkeen Suomen yliopisto- ja tiedepolitiikkaa johtaa edelleenkin kokoomus.

Timo Juurikkala /vihr:

Arvoisa puhemies! Keskityn tässä puheenvuorossa vain kahteen pääasiaan, vaikka pääluokka on laaja ja tärkeitä asioita tässä on paljon. Aion muutaman sanan puhua perusopetuksesta ja sitten nuorisoasioista.

Ensinnäkin peruskoulun merkityksestä täytyy tietysti todeta se, mikä täällä salissakin on moneen kertaan tuotu esiin, että se on meidän hyvinvointivaltiomme aivan keskeisin instituutio ja siinä mielessä sen hyvinvoinnista ja hyvästä tulevaisuudesta täytyy jatkuvasti pitää huolta. Ja tässä kohtaa täytyy kyllä sanoakin, että nykyinen hallitus on kyllä leiviskänsä aika hyvin hoitanut ja se näkyy myös tässä tulevan vuoden budjettiesityksessä, jossa edelleen laitetaan lisärahoitusta opetusryhmien pienentämiseen sekä tehostetun ja erityisen tuen järjestämiseen. Tämä hieno sanayhdistelmähän tarkoittaa suomeksi erityisopetusta. On syrjäytymisen ehkäisyn kannalta tietysti tärkeätä, että erityisopetuksen laadusta pidetään huolta ja sitä kehitetään.

Yksi tärkeä asia, joka on myöskin tämän hallituskauden aikana päässyt ikään kuin uudestaan voimiinsa, on kerhotoiminta. Siihenkin edelleen lisää rahoitusta on tulossa, ja tämä on kyllä peruskoulun tasavertaisuuden edistämisen kannalta erittäin hyvä asia, että kerhotoimintaan on mahdollisuuksia.

Haluan vielä peruskoulun osalta ottaa esille tämän mielenkiintoisen hankkeen Joustava perusopetus, eli Jopo-hankkeen, yläkoulun oppilaille, jossa pyritään syrjäytymisen ehkäisyyn sillä tavalla, että peruskoulun oppimäärä pystytään joustavilla menettelyillä suorittamaan kunnialla lävitse. Tämä on erinomaista työtä, että tällä tavalla pyritään vähentämään peruskoulusta putoamista ja syrjäytymistä.

Nyt keskustelussa on tuotu muutamaan kertaan esiin Pisa-tutkimusten tulokset ja tämä murheellinen seikka, että Suomi on pudonnut ykkössijalta, oliko se nyt, jaetulle kakkossijalle. Minä en olisi tästä sijoituksen romahtamisesta erityisen pahasti huolissani. Ei ole aihetta sirotella tuhkaa päällensä tämän osalta. Sen sijaan täytyy kiinnittää huomiota siihen, että koululaisten viihtyvyystutkimuksissa Suomen peruskoulu ei ole koskaan oikein hyvin pärjännyt, ja tämä on semmoinen osa-alue, johon pitää jatkossa kiinnittää enemmän huomiota. Täälläkin esillä ollut taito- ja taideaineiden opetuksen lisääminen on tässä tietysti yksi mahdollinen tapa parantaa sitä viihtyvyyttä.

Nyt tässä tosiaan voi aika positiivisissa merkeissä ensi vuoden budjetin osalta peruskoulun tilannetta arvioida. Kun on ollut tilaisuus tutustua valtiovarainministeriön näkemyksiin tulevaisuudesta vuoteen 2020 mennessä, niin suurempi huoli alkaa tässä olla siitä, mitenkä näidenkin tärkeiden asioiden jatkossa tulee käymään. Se on joka tapauksessa selvää, että peruskoulun puolustaminen tulee jatkossa tarvitsemaan paljon voimakkaampia puolestapuhujia kuin tähän mennessä on ollut tarvis.

Sitten, arvoisa puhemies, nuorisotyöstä sen verran, että työpajatoiminnan vahvistamista on täällä jo monessa puheenvuorossa käsitelty. Se on erinomaista, että tälle puolelle rahoitusta edelleen ohjataan runsaasti. Tämä työpajatoiminta on tärkeä syrjäytymisen torjunnan instrumentti. Se on tuettua työntekoa ja tuettua opiskelua ja auttaa monia nuoria, joilla se oma paikka ei niin helposti ole löytynyt.

Samaan suuntaan vaikuttaa etsivä nuorisotyö, jota on tässä käynnistetty. Tässä kyllä herää kysymys siitä, pitäisikö meidän järjestelmämme olla sellainen, että tällaista etsivää työtä ei sitten enää niin paljon tarvittaisi vaan että nuorisotyön, lastensuojelun ja koulun yhteistoiminnassa pidettäisiin myöskin peruskoulun jälkeisenä aikana nämä nuoret paremmin ikään kuin kontaktissa sillä tavalla, että näitä etsittäviä ei sitten olisi niin paljon vaan tiedettäisiin jo aikaisemmassa vaiheessa, keillä tämä homma ei oikein ilman tukitoimenpiteitä etene.

Haluan vielä korostaa tässä yhteydessä, että näen sekä etsivän nuorisotyön metodit että työpajatoiminnan erittäin tärkeinä myös maahanmuuttajanuorten tukemisessa. Nythän kahden kulttuurin ristipaineessa kasvavien nuorten osa ei ole kovin helppo, ja esimerkiksi ammatillisessa koulutuksessa maahanmuuttajataustaisten nuorten keskeyttämisaste on varsin korkea.

Sitten, arvoisa puhemies, aivan lopuksi vielä pari seikkaa. Nuorisopolitiikasta budjettikirjassa todetaan, että nuorten aktiivisen kansalaisuuden tukeminen on keskeinen tavoite. Esitetään myös, että edellytyksiä jokaiselle nuorelle yhteiskuntaan vaikuttamiseen vahvistetaan ja osallistu-mis-, vaikuttamis- ja kuulemisjärjestelmiä kehitetään. Tässä tietysti näyttää siltä, että keskitytään lapsiparlamentteihin ja nuorisovaltuustoihin. Minä korostan sitä, että se oikea nuorten vaikuttaminen omaan elämäänsä ja yhteiskuntaan tapahtuu heidän arkiympäristössänsä eli ihan päiväkodista lähtien, peruskoulussa, oppilaskunnissa, siinä työpaikassa, jossa kulkevat. Siellä nämä vaikuttamismahdollisuudet ja vaikuttamiskanavat opitaan.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Voi olla niin nykyisessä tuntijaossa peruskoulun osalta, että on jopa 500 tunnin ero perusoppilaalla riippuen siitä, minkä kunnan koulussa hän käy sitä koulua ja opiskelee. Sen takia olisi välttämätöntä, että tätä yhteistä minimituntimäärää nostetaan, joka sitten on esitetty myös siinä tuntijakotyöryhmässä. Suomessa on erittäin lyhyet koulupäivät, tällä hetkellä kolmanneksi lyhimmät kaikista Oecd-maista, ja niitä koulupäiviä on varaa vähän kasvattaa. Tämä on sitä tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, mitä täällä on peräänkuulutettu.

Oppilas viihtyy koulussa silloin, kun hän oppii, ja hän oppii, kun on riittävän pienet opetusryhmät. Hän viihtyy silloin, kun hän voi toteuttaa itseään koulussa, ja eri lahjakkuudet tulee silloin ottaa huomioon. Tämä todetaan jo nykylaissa, mutta se ei kunnolla toteudu nykyperuskoulussa, joten tähän asiaan pitää kiinnittää huomiota. Musiikkiluokat, liikuntaluokat, luma-luokat ovat ne ainoat, mitkä antavat vähän yksilöllisempää opetusta. Pelkkä eriyttäminen ei riitä, vaan tarvitaan syvällisempää opetusta näiden oppilaiden kohdalla, jotka ovat kiinnostuneita näistä eri oppiaineista. Heille tulee suoda se, jotta he kasvavat täyteen mittaansa.

Puhemies! Lukiot ovat jääneet nyt tässä vähemmälle, ja nyt lukiotyöryhmä on antanut ehdotuksensakin, ja syytä olisi nyt nopeasti ensi vaalikaudella laittaa lukiot kuntoon, rahoitukset kuntoon, vahvistaa yleissivistävyyttä jne.

Mitä tulee tähän kulttuuripuoleen, niin täytyy todeta, että siltä osin kulttuuribudjetti on erityisen hyvä (Puhemies: 2 minuuttia!) mutta luovan työn tekijöiden asemaa tulisi vielä parantaa. Sitä on kyllä jo vähän parannettukin.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Muutama näkökohta tähän arvokkaaseen keskusteluun, ensinnäkin se, mitä varten ylipäätään kouluja käydään. Sitä varten ... (Ed. Vahasalo: Elämää!) — Kyllä, elämää varten tietysti. — Mutta sisällöllisesti olennaista on se, että nuori ihminen oppii tekemään oikeita kysymyksiä, sillä oikeat vastaukset tulevat vanhoiksi parhaimmillaan muutamassa viikossa. Sillä tavalla ratkaisevaa henkilökohtaiselle mukavalle, kohtuulliselle elämälle on, että tuntee pystyvänsä tekemään sellaisia oikeita kysymyksiä, että pystyy itsekunnioituksensa säilyttämään ja tuntemaan, että kyllä minä täällä pärjään.

Arvoisa puhemies! Onko syrjäytyminen tuttu sana monelle nykyisestä keskustelusta? Sehän on se kaikkein pahin tila, mikä nuorelle ihmiselle voi sattua. Kun on kuunnellut viimeisen tunnin aikana keskusteluja, niin varsin moni on muistanut Valtiontalouden tarkastusviraston selvityksen siitä, että jos nuori todella syrjäytyy siinä peruskoulun päättymisen ajankohdan tienoilla, niin hän saattaa pysyvästi koko elämänsä ajaksi syrjäytyä yhteiskunnasta. Sen kustannus jo sitten, paitsi että se on inhimillinen kustannus tälle henkilölle itselleen, on miljoonan euron kustannus yhteiskunnalle. Se on paljon, paljon.

Me olemme Oulun kaupungissa laskeskelleet, että meillä on 300 kuulemma suurin piirtein tällaista henkilöä siellä tällä hetkellä. Ajatellaan, että se on potentiaalisesti 300 miljoonan euron vastuu. Se on kova juttu tänä aikana kenenkä tahansa kannettavaksi.

Arvoisa puhemies! Toinen asia on, että tässä katsannossa kaikki sellaiset viitteelliset tulokset kuin nämä Pisa-tutkimuksen tulokset, sijoittumiset siinä, ansaitsevat todella perusteellisen tutkimisen. Siis kysymys ei ole siitä, että etsittäisiin syyllisiä, kuka on möhlinyt ministerinä jnp., vaan kysymys on siitä, että selvitetään yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset ja projisoidaan nämä havainnot sinne ja katsotaan, mitä voitaisiin didaktisesti tehdä tämän asian hyväksi.

Amerikassa vierailevana proffana taikka luennoitsijana, sanotaan nyt vaikka näin, usein käyneenä olen oppinut yhden sanan siitä sikäläisestä tematiikasta, ja se on workshop, työpajajuttu. Heti, kun rupesi tulemaan työpaikalla ongelmia, niin se oli workshop-juttu. Siis työpajaan pantiin ja pantiin miettimään, mikä on asia oikein. Tämä workshop-juttu on se, johonka nyt sitten näyttää valtiovarainvaliokunnassakin sijoitetun lisää varallisuutta, ja se kyllä todella, jos se oikein käytetään, menee syrjäytymisen torjunnan mielessäkin oikeaan osoitteeseen.

Arvoisa puhemies! Kolmas asia on tämä yliopistouudistus. Minä olen äärimmäisen raskautettu ollut, kun olen käynyt työpaikallani, viimeksi pari viikkoa sitten. On niin tympeä tunnelma Oulun yliopiston käytävillä ja laitoksella ja joka paikassa. Kun on saanut olla siellä proffana aikana, jolloinka tehtiin iloisesti töitä ja kaikilla oli suhtkoht siedettävä mieliala ja kaikki tekivät parhaansa, niin nyt ei mitään muuta kuin tuntuu huonolta. Tämän hallituksen kannattaa tämä asia ottaa vakavasti nyt, kun päätteleepi työaikaansa.

Totean tästä keskustelusta oppineena yhden ainoan asian, mitenkä voi pienellä asialla mennä paljon pieleen. Aikoinaan meillä oli professorit jaettuna kahteen kategoriaan, varsinaiset professorit ja apulaisprofessorit. Apulaisprofessoreilta edellytettiin hyvää opetustaitoa. Sitten siirryttiin samaan, yhteen kategoriaan, ja heti rupesi menemään opetuksellisesti pieleen.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa puhemies! Jatkan äsken kesken jäänyttä koulutuspoliittista kommentointia. Kävin yleissivistävän koulutuksen ja ammatillisen koulutuksen ja aikuiskoulutuksen lisämäärärahoja jo läpi. Myöskin korkeakoulutukseen on tulossa ihan hyviä määrärahoja, ensinnäkin 1 miljoona euroa avustuksena ammattikorkeakoulujen ammatillisen opettajankoulutuksen laajentamiseen. Meille on tullut 13 000 uutta ammatillisen koulutuksen aloituspaikkaa. Sinne tarvitaan päteviä opettajia, ja ilman lisäresursseja näitä muodollisesti päteviä opettajia ei saada. Tämä tulee tarpeeseen. Toisaalta sitten ruotsinkieliseen lastentarhanopettajankoulutukseen tulee 200 000 euroa ja se koulutus käynnistetään täällä Helsingin yliopistossa.

Ammattikorkeakoulujen tutkimusrahoja on kaivattu vuosikausia. Muistan, että keskustan sivistysvaliokuntaryhmäkin on monta kertaa ollut esittämässä sitä määrärahojen lisäystä. Toistaiseksi ne eivät ole menneet läpi, mutta nyt saadaan 600 000 tähän asiaan, ja se on kyllä tärkeää, että sitä soveltavaa tutkimusta saadaan vietyä eteenpäin. Sieltä tulee hyviä tuloksia, ja maakunnat ovat äärimmäisen tyytyväisiä tästä toiminnasta.

Arvoisa puhemies! Ed. Peltonen näki äsken mörköjä melkeinpä kaikissa koulutuspoliittisissa toimissa, (Ed. Vahasalo: Väärin näki!) joita tällä vaalikaudella on tehty. Itselläni on kokemusta edellisestä punamultakaudesta ja sitten nyt tästä sinivihreästä kaudesta sivistysvaliokunnassa ja täällä eduskunnassa. Kyllä nyt ne sivistysväen toiveet on kuultu paremmin ja miellyttävämpi on ollut työskennellä ja muun muassa ikäluokkien pienenemisestä syntyneet säästöt on saatu aidosti kohdennettua nyt sinne koulutuksen kehittämiseen. Tämä on ollut ihan siinä mielessä parempi kausi, ja myöskin prosentuaalisesti määrärahat ovat kehittyneet myönteisesti.

Tuon uuden yliopistolain toimivuudesta on tässä ihan hyviä kommentteja kuulunut. Sinnehän on lakiin kirjattu, että keväällä 2012 tulee seurantaraportti tämän yliopistolain toiminnasta, ja sitten meillä pitää tehdä oikein kunnon analyysi siitä, mikä siinä on hyvää ja mitä kielteistä sitten mahdollisesti tähän lakiin sisältyy, ja ryhtyä jatkotoimiin, että saadaan tilannetta tarvittaessa korjattua. Sitten on viimeistään aika toimia.

Arvoisa puhemies! Koulutus ja osaaminen ovat pienen maan tärkein menestyksen avain. Vuoden 2011 budjetin sivistysrahoilla voimme huolehtia koululaitoksemme kansainvälisestä kilpailukyvystä ja viedä kehitystä eteenpäin.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Aika usein tämän opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan keskusteluissa vähemmälle huomiolle jää liikunta ja urheilu, ja ajattelin sitä muutamalla sanalla nyt käsitellä.

Muistan omasta lapsuudestani, että me silloin myös katsoimme televisiota ja katsoimme sitä, kun Janne Puikkonen hyppäsi ja menestyi tai Matti Nykänen hyppäsi ja menestyi. (Ed. Hemmilä: Juha Mieto menestyi!) — Juha Mieto hiihti ja menestyi. — Siihen aikaan tapahtui niin, että kun tuo lähetys loppui, niin me lapset laitoimme monot jalkaan ja lähdimme ulos esimerkin valossa tekemään. Muistan, kuinka hyvä ystäväni ja lapsuuskaverini Esa Kortesalmi laittoi sukset jalkaan ja hyppäsi mäkeä ja siihen tuli sellaista tekemisen riemua.

Olen aika huolestuneena seurannut sitä kehitystä, mitä tänä päivänä marketeissa on. Nyt kun joululahjoja jälleen hankitaan, niin hankitaan tietokonepelejä, joilla saataisiin lapset liikkumaan. Eli tietokonepelejä, joiden päällä hypitään, tanssitaan, liikutaan. Toki sekin on hyvä, että niin tehdään. Mutta kyllä joku silloin tietyllä tavalla tässä maailman menossa on vinksallaan, että tarvitaan televisio ja tietokone siihen, että viitsitään liikkua taikka saadaan lapsen jalat liikkumaan.

Sen takia pidän hirveän hyvänä, että urheiluun ja liikuntaan on pystytty panostamaan merkittävästi rahaa. Minun mielestäni se on aika lailla — en tiedä, onko siinä kuinka paljon tämän salin ansiota noin yleensäkään, ei varmaan paljon hallituksen ansiota, vaan se on meidän yhteinen järjestelmä, joka on luonut veikkausvoittovaroista merkittävästi rahaa slogaanilla "suomalainen voittaa aina", ja sieltä rahoitusta on tullut erittäin merkittävästi.

Liikunnan määrärahoja lisätään ensi vuodelle jälleen näistä veikkausvoittovaroista yli 5,2 miljoonaa euroa. Nimenomaan nyt tällä hallituskaudella — se on toki nyt ollut arvovalintoja — tämän tuen painopisteet on kohdistettu liikunnallisten elämäntapojen edistämiseen, liikunnan kansalaistoimintaan, lasten ja nuorten liikuntaan sekä eettiseen ja yhteiskuntavastuulliseen ja kansainväliseen menestykseen tähtäävään huippu-urheiluun.

Itse asiassa tässä on minun mielestäni hirveän paljon hyvää ajatusta, että on uskallettu nostaa myös se huippu-urheilu tähän kehittämisen yhdeksi pääpainopisteeksi. Salibandy toi meille viime viikonloppuna MM-kultamitalin, ja salibandy on hyvä esimerkki siitä, millä tavalla menestyminen ja hyvä uusi urheilumuoto on valloittanut suomalaiset. Olen varma, että tuo menestys, jota nyt kotikilpailuissa MM-kullan valossa jälleen saimme, tulee entistä enempi saamaan näitä lapsia liikunnan pariin.

Mutta kyllä me tarvitsemme näitä mestareita esimerkeiksi, ja on hyvä, että tuohon huippu-urheiluun panostetaan. Itse toivon, että nyt kun tämä huippu-urheilun työryhmä tekee työtä huippu-urheilun uudistamiseksi, niin vakavasti mietittäisiin sitä, mihin suomalainen raha tällä hetkellä huippu-urheilussa menee. Kyllä suomalaisessa huippu-urheilussa, urheilujärjestelmässä, hyvin paljon rahaa hukkuu hallintoon ja rakenteisiin, liiton eri tasoihin, kun esimerkiksi Ruotsissa on siirrytty siihen, että raha menee suoraan seuroihin ja sinne, missä urheilijat ovat. Tämä minun mielestäni on sellainen, mikä pitää vakavasti nyt nostaa keskusteluissa esille.

Myös tärkeää on nostaa se koululiikunta, joka nousi esille, mutta ennen muuta niin, että ei pidä olla niin, että koululiikuntaa pitää olla niin paljon, että lapset pysyvät hyvässä kunnossa taikka saisivat tarpeeksi liikuntaa niillä liikuntatunneilla, vaan niillä liikuntatunneilla pitää saada lapsiin syttymään se kipinä, että halutaan liikkua. Koulupihat pitää tehdä sellaisiksi, että niissä voi harrastaa ja liikkua. Ei voi olla niin, että johonkin turvallisuussyyhyn vedoten ei koulupihoilla voisi olla välineitä liikkua ja harrastaa. Välitunnit ovat yksi paras paikka liikkua, eli välituntiliikunnan haluan nostaa aivan keskiöön tässä.

Arvoisa puhemies! Lyhyesti, etten joudu vielä uutta puheenvuoroa ottamaan, haluan nostaa veikkausvoittovaroista esille myös sen, että taiteen rahoja pystytään lisäämään myös veikkauksen tuloutuksen myötä merkittävästi. Olen erittäin tyytyväinen, että taiteenalojen lisäyksistä merkittävin osa kohdistuu nimenomaan kotimaisen elokuvan tuotantoon ja levittämiseen sekä kulttuuriviennin tukemiseen. Nämä ovat sellaisia asioita, joissa pienellä maalla on tulevaisuudessa hyvinkin paljon annettavaa.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan vielä lyhyesti puuttua tähän lasten ja nuorten syrjäytymiseen, jossa koululla on hyvin keskeinen merkitys. Tässä on muutamissa puheenvuoroissa asiaa tarkasteltu, mutta haluan vielä pysähtyä siihen, mitä merkitsee se lapsen aidon lahjakkuuden tunnistaminen, löytäminen ja tämän lahjakkuuden riittävä huomioon ottaminen.

Meillä jo peruskoulussa on näitä syrjäytymisen piirteitä tänä päivänä liiankin paljon. Siinä mielessä liian vähälle huomiolle on jäänyt professori Lea Pulkkisen pitkäjänteinen tutkimustyö, joka on perustana eheytetyn koulupäivän kokeiluille ja mahdolliselle käyttöönotolle ja jossa jää tilaa riittävästi myös harrasteille.

Tässä edellä ed. Heinonen puhui liikunnan merkityksestä, mutta laajentaisin asian siihen, mitenkä tärkeää on kasvavalle lapselle se, että hän löytää itselleen rakkaan harrastuksen. Tämä rakas harrastus voi olla erittäin merkittävä kanava lapsen eheytymiselle, ja tässä mielessä toivon, että seuraavaa hallitusohjelmaa rakennettaessa otetaan esille myös tämän eheytetyn koulupäivän kokemuksiin liittyvät huomiot ja havainnot, millä tavalla kehitetään tuntijakoa ja annetaan koulupäivässä riittävää huokoisuutta myös hyville harrastuksille.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tätä keskustelua on käyty kohta kolme tuntia, ja kun seurasin tätä ensimmäisen kahden tunnin aikana, tuntui, että täällä oli kuin muurahaispesä, jossa muurahaiset pyörivät ja hyörivät sinne tänne ja mitään selkoa ei oikein tullut siitä keskustelun sisällöstä. Sisältöä tuli vasta viimeisissä puheenvuoroissa, ja puheenvuorot keskustelun sisällön laajentamiseksi aloitti oikeastaan ed. Heinonen ja edustajat Karjula ja Pulliainen jatkoivat.

Liian vähän tässäkin keskustelussa, niin kuin suomalaisessa sivistyskeskustelussa yleensäkin, keskitytään sisältöön. Liian vähän keskitytään perusopetuksen sisältöön ja siihen, minkälainen työilmapiiri siellä kouluissa vallitsee.

Sitten ammatillisesta opetuksesta: Täällä on paljon puhuttu niin perusopetuksen kuin ammatillisen opetuksen ja korkeakouluopetuksen osalta näistä määrärahoista, miten taas on 2 miljoonaa sinne ja 7 miljoonaa tuonne, mutta kuitenkin meillä on tilanne se, että kunnilla on itsehallinto ja kunnat päättävät siitä, mihin ne käyttävät näitä määrärahoja.

Tämän ammatillisen opetuksen sisällöstä haluaisin todeta, mitä tuolta kentältä niin opettajien kuin opiskelijoitten keskuudesta viestiä tulee, ja viesti on se, että Opetushallitus, joka laatii opetussuunnitelman perusteitten tavoitteet, asettaa ne aivan liian korkealle tasolle. Tämä on viesti kentältä: opetussuunnitelmien perusteitten tavoitteet ovat aivan liian korkealla tasolla.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Opetuksen laadun turvaaminen ja kansainvälisestikin hyvien oppimistulosten säilyttäminen ovat opetustoimen suuria haasteita myös tänä päivänä ja samoin tulevaisuudessa. Luovuus, osaaminen ja korkea sivistystaso ovat edellytyksiä Suomen ja suomalaisten pärjäämiselle maailmassa, jossa kansallisvaltioiden rajat hämärtyvät. Suomen kansainvälinen menestys perustuu ja on perustunut monessa suhteessa osaamiseen, jonka pohja luodaan peruskouluissa. Kansainvälistyvässä maailmassa meillä on erityinen syy panostaa koulutukseen ja sivistykseen. Ne tulevat olemaan valttejamme esimerkiksi talouskilpailussa, joka kiristyy koko ajan. Korkea osaaminen on yksi hyvinvoinnin takaajista tulevaisuudessakin.

Arvoisa herra puhemies! Ihan vielä muutama sana tähän lopuksi. Hyvinvoivat lapset ja nuoret ovat ikääntyvän Suomen paras vanhuudenturva. Hallitus on kiinnittänyt huomiota lasten ja nuorten ja perheiden hyvinvointiin politiikkaohjelmilla. Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointiin investoiminen on siis elintärkeää. Hallituksen tavoitteena on lapsiystävällisempi Suomi. Politiikkaohjelmalla pyritään ehkäisemään pahoinvointia ja syrjäytymistä. Ohjelmalla vahvistetaan yhteisöllisyyttä, vanhemmuutta sekä vastuuta lasten ja nuorten hyvinvoinnista.

Useimmat kasvun ja kehityksen riskitekijät ovat havaittavissa jo varhaislapsuudessa. On tärkeää luoda pohja terveydelle ja sosiaaliselle hyvinvoinnille jo lapsuus- ja nuoruusiässä. On kuitenkin muistettava, että koulun kasvatustehtävästä huolimatta yhteiskunta voi ainoastaan luoda puitteet lasten hyvinvoinnille. Lasten ja nuorten hyvä kasvu ja kehitys turvataan aina ensisijaisesti kotona. Hyvinvoinnin turvaamiseen tarvitaan perheiden omaa tahtoa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ihan tarkoituksella halusin tämän kaksiminuuttisen irrottaa tuosta viisiminuuttisesta sen sisällön vuoksi. Nimittäin minun mieltäni jäi eiliseltä keskustelulta erittäin paljon askarruttamaan ed. Arhinmäen käyttämä yliopistopuheenvuoro. Sen sisältöhän oli sellainen, että se koski Joensuun yliopistoa ja sitä, että siellä autokauppias Laakkonen oli ilmoittanut, että filosofia pitää lopettaa yliopistosta, ja niin se lopetettiin ja siitä kiitettiin sillä, että autokauppias Laakkonen antoi 100 000 euroa yliopistolle.

Arvoisa puhemies! Jos tämä on totta — minä korostan ja tähdennän: jos tämä on totta — niin tämä on oire erittäin synkästä tulevaisuudesta.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on hyvällä tavalla käyty läpi sivistyksen kenttää oikeastaan laidasta laitaan, tuota kasvun ja oppimisen ketjua. Pienemmälle huomiolle toki on jäänyt aivan se oppimisen alkuvaihe. Me olemme puhuneet paljon perusopetuksesta ja siitä, millä tavalla perusopetusta ja peruskoulua pitää uudistaa, mutta halusin aivan tähän loppuun nostaa esille vielä tuon esiopetuksen.

Meidän lapsistamme 97 prosenttia osallistuu vapaaehtoiseen esiopetukseen, 3 prosenttia syystä tai toisesta ei siihen osallistu. En itse ole innokas pakon kannattaja tässäkään, mutta kyllä toimenpiteitä pitää sen eteen tehdä, että pystymme selvittämään sen, keitä tähän 3 prosentin joukkoon kuuluu. Siellä on todennäköisesti jonkin verran maahanmuuttajataustaisia lapsia, joille tuosta esiopetuksesta olisi erittäin paljon hyötyä, ja sitten siellä on sellaisten perheiden lapsia, jotka ovat ehkä syrjäytyneet jollain tavalla tästä yhteiskunnasta. Siellä on toki niitäkin perheitä, joiden lapset varmasti esimerkiksi liian pitkän matkan tai jonkin muun syyn takia jäävät pois.

Haluaisin, että tuo esiopetuksen paketti nostettaisiin vielä keskusteluun tässä yhteiskunnassa laajasti. Se sopii erittäin hyvin siihen, että kyllä meidän on korkea aika uudistaa jo 40 vuotta vanha päivähoitolaki tälle vuosituhannelle ja tehdä siitä varhaiskasvatuslaki, jossa mietitään ja tehdään ratkaisu valtakunnallisesti siitä, että päivähoito siirretään sosiaalitoimesta osaksi sivistystoimea, niin kuin lukuisat kunnat ovat jo ratkaisun tehneet, ja sitten uudistetaan nimenomaan moniammatilliseen suuntaan tätä varhaiskasvatusta ja niin, että perheiden tarpeet otetaan huomioon. On aivan varma tosiasia, että tuosta (Puhemies: 2 minuuttia!) vuodesta 1970, kun tuo laki tuli voimaan, yhteiskunta on muuttunut erittäin paljon, ja on syytä, että myös päivähoito tulevaisuudessa uudistuu.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Heinosella on tähän keskusteluun kaksi erittäin merkittävää etua: se, että hän on koulutukseltaan opettaja, ja sitten se, että hän on toiminut opettajana sillä tavalla hiljattain, ettei hän ole vielä irronnut ihan kokonaan siitä arkitodellisuudesta, ja sen kuulee kyllä hänen puheistaan. Tämä, mitä hän viimeksi totesi varhaiskasvatuksesta ja varhaiskasvatuslain uudistamisen tarpeesta, on kyllä aivan totta. Kyllä me Suomessa tarvitsemme nyt 2010-luvulla uuden varhaiskasvatuslain. Lasten päivähoito ja varhaiskasvatus pitää irrottaa ikään kuin toisistaan ja ottaa perheiden tarpeet kokonaisuutena huomioon ihan sieltä esikouluiästä alkaen.

Mutta syy siihen, miksi erityisesti halusin vielä tämän puheenvuoron käyttää, on se havainto, kun tänäänkin on uutisia seurannut ja kuunnellut, niin kyllä se vaan tällä hetkellä on tosiasia, vaikka me puhuisimme täällä mitä ja vaikka me olemme varmasti kaikki parhaamme tehneet, jotta työrauha kouluissa olisi mahdollisimman hyvä ja opiskelijoilla ja opettajilla olisi mahdollisimman hyvät työskentelyolosuhteet tässä maassa, että kouluissa voidaan aika pahoin. Lapset voivat pahoin, opettajat voivat pahoin, ja tähän pitäisi enemmän keskittyä suomalaisessa yhteiskunnassa, koska siinä on meidän tulevaisuutemme niin hyvässä kuin pahassakin.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen viittasi tärkeään asiaan, tuohon ed. Arhinmäen aikaisempaan puheenvuoroon, jossa sijoittaja tai rahoittaja on tehnyt tietynlaisen ennakkoedellytyksen sille, että hän rahoittaa Joensuun yliopistoa, ainakin antanut ymmärtää, ja sitten on tehty tietynlaisia päätöksiä yliopiston hallinnossa.

Tämän tyyppinen yksityisen pääoman ja rahoituksen tulo julkiseen opetukseen on epätervettä, kun siitä seuraa erilaisia sekä vaikuttavia seurauksia, esimerkiksi jonkun tiedekunnan lopettaminen, että sitten enemmän kuvaannollisia. Enpä ole ihan varma, mutta ed. Pulliainen varmasti muistaa, onko Oulun yliopistossa tällaisia luentosalien nimeämisiä tietyille rahoittajatahoille. Jos näin on Oulussa, niin uskon, että siinä syntyy hiukan sellainen oppimisympäristö, jossa on läsnä Oy Ab, onko se Nokia vai mikä milloinkin, ja se ei enää ole vapaata yliopiston elämää, vaan siinä on tämä rahoittajan henki vahvasti läsnä. Tämä tällainen rahoittamisajatteluhan saattaa sitten siirtyä myös jatkossa esimerkiksi yläasteelle taikka lukioihin, ja sitten lopulta voimme vaikka kuvitella sen siirtyvän alakouluun ja lopulta sitten päivähoidonkin puolelle.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen muistaa aivan oikein. Oulun yliopiston Linnanmaan kampuksella luentosalien ovenpielessä on OP-sali ja lahjoittajien salit jnp., ja rehtori Lajunen, entinen varadekaanini, pitää sitä asiaankuuluvana. Minä taas, jos olisin dekaani ja yliopiston hallituksen jäsen edelleen, olisin tehnyt kaikkeni, että tämmöistä fibaustakaan ei olisi tullut tehdyksi.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Itse en ole näin ymmärtänyt, mitä ed. Tiusanen täällä salissa todisti. Hän väitti, että on edellytetty tällaisia toimenpiteitä, että yliopistolle on rahoitusta tämä Laakkonen tuonut. Itse en ole mistään löytänyt todistetta siitä, että hän olisi edellyttänyt, että yliopiston pitää tehdä tällaisia toimenpiteitä, jotta hän rahaa antaa. Hän on yksityisenä henkilönä käynyt lahjoituksen jälkeen keskustelua siitä, mitä hän pitää tärkeänä, ja minun mielestäni sananvapauteen kuuluu se, että meistä jokainen voi pohtia sitä.

Tässä se rahoitus, kun yliopistojen perusrahoitus on turvattu ja se on nyt sidottu myös indeksiin ja yliopistoille on annettu mahdollisuus lisäksi kerätä ulkopuolista rahaa, nimenomaan tapahtuu niin, että raha ohjautuu yliopistolle ja yliopisto käyttää sen ja sitä ei voi missään tapauksessa lahjoittaja korvamerkitä, että minä haluan, että tämä raha menee nyt tuohon pisteeseen, vaan lahjoittaja voi valita vain sen, mitä yliopistoa hän on rahoittamassa ja pääomittamassa ja sitä kautta vankistamassa sen yliopiston asemaa.

Mutta jos ed. Tiusasella on tällainen tieto, että tämän rahan taustalla on ollut tuollainen edellytys, niin silloin varmasti kannattaa toimenpiteisiin ryhtyä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! En puhunut Laakkosesta mitään, mutta viittasin siihen, että jos joku edellyttää tai antaa ymmärtää. Sananvapauden kannalta Laakkosella, tällä mainitulla yrittäjä Laakkosella, on oikeus sanoa mitä tahansa, edellyttää mitä tahansa tai antaa ymmärtää mitä tahansa. Se on eri asia sitten, mitä tekee tässä tapauksessa yliopisto, yliopiston johto. Siitä on toki kysymys. Tämä on kyseenlaista, jos näin tapahtuu. Mutta niin kuin sanottu, nämä tiedothan pohjautuvat yleensä, mitä minäkään olen tästä lukenut, lähinnä valtakunnan viralliseen lehteen eli Helsingin Sanomiin. Siellä on annettu ikään kuin ymmärtää tämä asian kanta. Ei tietenkään niin, että tässä nyt pitäisi Laakkosta syyllistää, lähinnä yliopiston johtoa.

Arvoisa puhemies! Tässä on puhuttu paljon myös Pisa-tutkimuksen tuloksista ja siitä, että hiukan ovat käyrät kääntyneet alaspäin. Hyvin tärkeä asia olisi edelleenkin pitää koko ikäluokka mukana tässä koulutuksen tasossa ja koulupudokkaiden määrä mahdollisimman vähäisenä. Tietysti myös maahanmuuttajien määrän lisääntyminen vaikuttaa näihin Pisa-tuloksiin, ja mikä myös vaikuttaa, puhemies, on se, jos pieniä kouluja lakkautetaan. Pieniä kouluja lakkautetaan muun muassa Kouvolassa. Tästä pyrimme keskustelemaan eilen ed. Laukkasen kanssa, joka on Kouvolasta. Siellä on ollut kansanliikkeitä näiden pienten koulujen puolesta, jotka kuitenkin ovat olleet sen suuruisia, kolmen opettajan kouluja, että niillä olisi ollut elämisen mahdollisuuksia. Sieltä ei puuttunut koulunkävijöitä, vaan oli kysymys taloudellisista ratkaisuista.

Pertti Hemmilä /kok:

Puhemies! Mitä tulee pienten koulujen lakkauttamisiin, niin sehän sai aivan uutta vauhtia viime vaalikaudella punamultahallituksen toimesta, kun silloin lopetettiin tällainen pienten koulujen erityinen valtionosuusapuraha, voisi kutsua apurahaksi sitä, millä pienet koulut sinnittelivät hengissä. Nythän on tutkimuksinkin osoitettu, että näitä pieniä kouluja, kyläkouluja, niin sanottuja kyläkouluja, ei olisi pitänyt sillä tavalla lakkauttaa kuin Suomessa on toteutettu. Nyt pitäisi ainakin panna sille kehitykselle piste.

Mutta se, mitä ed. Pulliainen tässä keskustelussa äsken toi esille koskien Joensuun yliopiston rahoitusta, niin jos, ja korostan, jos se on totta, että yliopisto-opetuksen sisältöön on edes pyritty vaikuttamaan sillä tavalla, mitä ed. Pulliainen toi puheenvuorossaan esille, niin tilanne on kyllä todella vakava ajatellen tätä koko yliopiston rahoitusuudistusta ja miten se tästä eteenpäin kehittyy. Jos sillä tavalla todellakin edes pyritään vaikuttamaan siihen opetuksen sisältöön, niin tästä ei hyvää seuraa. Sen vuoksi tämä pitää ottaa kyllä nyt asianomaisten henkilöitten, meidän korkeakouluopetuksesta vastaavien henkilöitten, ottaa nyt tosissaan ja vakavasti ja selvittää, mitä Joensuussa on tapahtunut. Tänään MTV:n Seitsemän uutiset uutisoi aika näyttävästi ja näkyvästi mielenosoituksista nimenomaan Joensuussa.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Pienet koulut, jotka ed. Tiusanen nosti esille, on erittäin hyvä keskustelunaihe omastakin mielestäni. Olen omalla valtuustourallani 14 vuoden aikana ollut lopettamassa yhden kyläkoulun, joka painui noin 14 oppilaaseen, alle sen, ja oli yksiopettajainen enää siinä vaiheessa. Silloin itse opettajanakin olin sitä mieltä, että koulu oli jo turhan pieni, kun siitä etäisyydet olivat muutama kilometri seuraavaan lähimpään kouluun. Viime syksynä yhdistimme kaksi 20 oppilaan koulua muutaman kilometrin välein yhdeksi kolmiopettajaiseksi kouluksi, jossa on nyt sellainen noin 50 oppilasta.

En ymmärrä itse sitä, että tällaisia kolmiopettajaisia kouluja, joissa oppilasmäärä on 40—80, Suomenmaassa edelleen kunnissa lopetetaan. Kannustaisin kaikkia, jotka tätäkin keskustelua seuraavat, tutustumaan vaikkapa Janakkalan kuntaan, joka on tuossa Hämeenlinnan kupeessa, elinvoimainen kunta. Se on säilyttänyt kyläkoulunsa, siellä on poikkeuksellisen paljon kyläkouluja, mutta heidän perusopetuksen kustannuksensa ovat erittäin alhaiset. Siellä perusopetus tehdään kustannustehokkaasti näistä maalaiskouluista huolimatta.

Eli se ei osoita sitä, että aina tuo suuren ekonomia toimisi ja pieniä kyläkouluja kannattaisi alas ajaa. Ja aina täytyy muistaa — eilen omassa kunnanvaltuustossamme Lopella lisäsimme jälleen koulukuljetuksiin merkittävästi rahaa — että kyllä se on sellainen, mikä menee niin sanotusti tuhkana tuuleen, jos lapsia kuljetetaan tuo maksimiaika ympäri kylää, että he pääsevät kouluun, kun lähikouluun olisi mahdollisuus usein mennä kävellen. Eli inhimillisestä näkökulmasta itse kannatan ehdottomasti näiden ainakin kolmiopettajaisten koulujen tulevaisuutta.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Oikeastaan tuon ed. Hemmilän puheenvuoron innoittamana ajattelin käyttää vielä yhden puheenvuoron tähän.

Suomen asutusrakenteesta ja historiallisesta perinteestä johtuen maan koulujen alueellinen sijoittuminen on ollut hajautunut. Kouluverkko on ulottunut tasaisena yli koko maan myös haja-asutusalueille. Tämän seurauksena pienten koulujen lukumäärä on Suomessa ollut suuri. Suomessa kansakoulujen ensimmäinen lakkautusaalto nousi 1960-luvulla. Pienten koulujen lakkauttaminen oli suurimmillaan 1970-luvulla, tuolloin yhden vuoden aikana lopetettiin jopa yli 300 kyläkoulua. Koulujen lakkauttaminen 1980-luvulla oli vähäisempää kiihtyen hiukan tultaessa 1990-luvulle. Jälleen 2000-luvulla käydään vilkasta keskustelua kyläkoulujen lakkauttamisesta. Tässä faktatietoa, ed. Hemmilä, teidän äskeiseen puheenvuoroonne.