Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys ei tue hallitusohjelmassa esitettyä tavoitetta nostaa suomalaiset maailman osaavimmaksi kansaksi vuoteen 2020 mennessä. Opetuksen ja tutkimuksen laatu tulee heikkenemään säästöesityksen myötä. Niin ikään yhteiskuntatakuun toteutumiseen on vaikea uskoa, kun rahoitusta vähennetään koulutuksen monelta sektorilta. Lisäksi esimerkiksi ammattikorkeakoulujen aloituspaikkoja vähennetään yli 2 000:lla ensi vuonna.

Myös oppisopimuskoulutuksen kehittämiseen tulisi panostaa kunnolla. Kansanopistojen merkitys yleissivistävänä toimijana kansalaisille on kiistaton. Silti leikkuri leikkaa kansanopistoiltakin suuren siivun.

Perussuomalaisten varjobudjetissa opetus- ja kulttuuritoimen rahoitus sekä vapaa sivistystyö eivät ole näin suurten leikkausten kohteena. Koska hallituksen esitykset eivät vastaa hallituksen tavoitetta opetuksessa, kulttuurissa ja koulutuksessa, perussuomalaisten ryhmä on tehnyt vastalauseen 2, jossa ehdotetaan, että hallituksen esitykset 97 ja 168 hylätään.

En kammarissa, vaan että nämä hallituksen esitykset 97 ja 168 hylätään.

Kyllä, kyllä.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin kannatan edustaja Elomaan tekemää hylkäysesitystä kyseisistä lakiehdotuksista.

Koulutuksesta leikkaava yhteiskunta syyllistyy ryöstöviljelyyn ja elää kädestä suuhun. Tällainen toiminta tulee myöhemmin väistämättä kielteisellä tavalla maksuun. Ihmettelen, että täällä salissa ei nyt ole sivistysporvareita. Missä ylipäätänsä ne vanhan ajan sivistysporvarit ovat, puhemiestä lukuun ottamatta? Tai sosialidemokraatit, jotka ovat pitäneet milteipä pyhänä arvona, aivan oikein, koulutuksen tasa-arvoisuutta?

Pitäisi, hyvät ystävät, kollegat, jo havahtua täällä salissa ja ennen kaikkea opetus- ja kulttuuriministeriössä kansanopistoinstituution katastrofaaliseen tilanteeseen. Tämä upea, perinteinen mutta toisaalta myös uudistuva ja ajassa elävä koulutusmuoto on tällä hetkellä todella vakavien vaikeuksien äärellä, vaaravyöhykkeellä. Nyt on yhdestoista hetki herätä pelastamaan kansanopistoinstituution tulevaisuuden edellytykset.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä pariminuuttinen tästä paikalta puhuen ei riittäisi kertomaan kaikista niistä leikkauksista, mitä nämä kaksi lakiesitystä, jotka käsittelyssä ovat, sisältävät. Leikkaushaitari on niin laaja ja niin syvä, että tämän seurauksena voi sanoa, että Suomi ei ole enää sivistyksen ystävä eikä sitä jaloa tavoitetta voida saavuttaa 2020. Tämän vuoksi keskusta on tehnyt vastalauseen, jonka sisältö on näiden molempien lakiesityksien hylkäys.

Esitän hyväksyttäväksi tämän hylkäysesityksen.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! On sanottu, että tällä kertaa hallitus tekee niin suuren leikkauksen koulutusmäärärahoihin kaikilta osin, aivan kuten edustaja Kerola totesi, että tällaista ei ole ennen tässä salissa oltu todistamassa. Kaiken tämän yleisen koulutuspolitiikan leikkauslinjasta otan yhden asian, jonka tässä erityisesti nostan esiin.

Yhdyn tässä edustaja Kivelän näkemykseen kansanopistojen tulevaisuudesta. Monet kansanopistojen rehtorit ovat arvioineet, että tällä linjalla, minkä nyt hallitus tekee, se käytännössä tulee viemään kansanopistoilta toimintaedellytykset. He ovat jopa esittäneet, että olisi paljon parempi käydä läpi kansanopistoverkosto, jos kerran rahaa sinne ei aiota enää laittaa siinä määrin kuin tarvitaan, ja arvioida, mitkä oppilaitokset voivat jatkaa. Nimittäin he ovat sitä mieltä, että tällä näivetyslinjalla koko kansanopistoverkosto tulee loppumaan. Sehän olisi kyllä sellainen, että sitä ei todellakaan sivistysvaltiossa pitäisi päästä tapahtumaan. Ei pitäisi voida olla mahdollista, että näin tehdään. Tässä mielessä on erityinen huoli tähän vapaaseen sivistystyöhön kohdistuneista leikkauksista.

Herra puhemies! Kannatan edustaja Kerolan ehdotusta.

Pirkko  Mattila  /ps:

Arvoisa puhemies! Nämä kyseiset leikkaukset lisäävät painetta tss-oikeuksien kaventumiseen, josta juuri esitimme lain hylkäysehdotuksen koskien peruspalveluiden valtionosuuksia. Sivistys- ja opetustyöstä leikkaaminen on vakava asia valtiolle, joka on vuosikymmeniä voinut olla ylpeä koulutuksen tasostaan. On aikoja, että suomalaiset perheet laittoivat lapsiaan vuorotellen kouluun, kun kaikille lapsille ei ollut kenkiä. Se takasi sen, että niitä kenkiä on nyt ja jää ylikin. Olemme hyvinvointivaltio, ja sen perusta on vahva sivistys.

Ensinnäkin ammatilliseen ja oppisopimuskoulutukseen kohdistuvat leikkaukset syövät uskottavuutta nuorten yhteiskuntatakuun toteutumiselta. Yhteiskuntatakuu on tänäänkin monesta suusta asetettu hallituksen kärkihankkeeksi, eikä voi kuin toivottaa vain onnea hallitukselle näissä taloudellisissa raameissa, mitä sivistystyölle on annettu. On äärimmäisen vaikea kuvitella, että vähemmän olisi enemmän. Nämä leikkaukset synnyttävät kilpailua harvenevista koulutuspaikoista, ja kotimaakunnassani Pohjois-Pohjanmaalla leikkaukset ovat aivan kohtuuttomia, kun tunnen oman maakuntani erityispiirteen: se on nuorten maakunta.

Ammattikorkeakoulumme on ollut koulutusjärjestelmämme osa, jonka läpäisevyys on ollut hyvä. Se on tuottanut ammattitaitoista työväkeä maakuntiin, ja sen innovaatiotoiminnan tuloksena on luotu maahamme uusia työpaikkoja. Se on ollut mahdollista juuri maakuntien vahvuuksien kautta yritystoiminnan kanssa yhteistyössä toteutettuna. Lisäksi ammattikorkeakoulu on toiminut hyvässä yhteistyössä yliopistojen kanssa, eikä tämä yhteistyö vielä päässyt näyttämään kynsiään siinä, mihin kaikkeen olisi voitukaan pystyä, ja tämä kehitystyö jää kesken. Kun näitä leikkauksia nyt tehdään ja toimintoja ajetaan alas, on niitä jatkossa todella hankala käynnistää taas. Siksi pelkään, että monet investoinnit valuvat hukkaan, opettajien ammattitaito, koulutus, infra ja juuri ne maakuntien vahvuudet.

Säästöjä olisin mieluummin hakenut rakenteista siten, että ammatillisen koulutuksen kestoa olisi lähdetty miettimään uusiksi. Olisiko jo aika lyhentää ammatillista koulutusta kaksivuotiseksi ja nostaa oppivelvollisuus 18 vuoden ikään? Tämäkin olisi mielestäni yhteiskuntatakuuta. Koulutuskentällä toimineena tiedän, että juuri kolmivuotiseen ammatilliseen koulutukseen liittyy sellaisia kipukohtia, jotka osaltaan vaikuttavat koulutuksen läpäisevyyteen juuri heikentävästi. Ehkäpä rakenteissa on siis ilmaa ja nuori on näitten ilmavirtojen armoilla, kun ei enää ollakaan oppivelvollisuuden piirissä.

Vapaa sivistystyö on myös paljon vartijana, ja me emme ehkä arkielämässämme tule tietäneeksi, kuinka paljon nekin vastaavat ammatillisesta aikuiskoulutuksesta, toimivat kesäyliopistojen kanssa yhteistyössä ja ennen kaikkea järjestävät muuta vapaan sivistystyön koulutusta ja kurssitusta. Pelkona on heitetty omarahoitusosuuden kasvaminen, jotta ylipäätään kursseja olisi mahdollista järjestää. Tämä voi olla monelle pienituloiselle eläkeläiselle ja työttömälle ylipääsemätöntä, ja kuinka tärkeitä kursseja ja arjen henkireikiä heiltä jääkään sitten käymättä?

Aikuiskoulutuksen määrärahoja tulisikin mielestäni lisätä ja laskea alaikärajaa, ketkä koulutukseen pääsevät. Näin voitaisiin poimia niitä pudokkaita, jotka ovat jääneet vaille ammatillista koulutusta. Muistelen kaiholla ja lämmöllä ja toivon, että hallituskin muistelisi ja kaivaisi esille Noste-rahoituksen tulokset. Tällä projektilla koulutettiin juuri niitä aikuisia, joilla ammatillista koulutusta ei ollut, ja itse ollessani opettajana näin juuri tässä projektissa todella hyviä tuloksia.

Yleisesti ottaen olemme tänäänkin keskustelleet budjetin yhteydessä Suomen kasvutavoitteista, viennin edistämisestä, biotalousohjelmasta. Mistä saamme uudet osaajat näihin kärkihankkeisiin? Esimerkiksi bioenergian kasvumahdollisuudet ovat maakunnissa. Siellä on raaka-aine, siellä on nuoria. Kaivetaan kotimaista öljyä sieltä, missä sitä on.

Arvoisa puhemies! Toivon todella, että nämä säästöleikkaukset ovat äärimmäisen kriittisen tarkastelun kohteena myös hallituksen puolivälitarkastelussa ja myöskin lisäbudjetoinnin mahdollisuus olisi äärimmäisen herkässä. Ymmärrän sen, että monet budjetin säästöt ovat tarpeen talouden tasapainottamiseksi, mutta kuitenkin koulutuksen säästöt ovat liikaa valtion omaan nilkkaan ampumista. Tulevaisuudesta leikkaaminen on aina vaikeampi korjata.

Kannatan edustaja Elomaan tekemää ehdotusta. [Puhuja kannatti ehdotusta sen jälkeen, kun mikrofoni oli sulkeutunut.]

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Kannatan myös edustaja Elomaan tekemää esitystä. Tuli tämä Mattila sitten tässä kuitattua.

Arvoisa puhemies! On hyvin lyhytnäköistä kohdistaa suuret menoleikkaukset koulutukseen ja kasvatukseen taloudellisen taantuman aikana. Nythän olisi nimenomaisesti se aika, jolloin pitäisi antaa ihmisten päivittää tietotaitonsa ja työtehtävien osaamisensa. Nyt menetellään kuitenkin päinvastaisesti, vaikka koko valtakunnassa on tällä hetkellä liki 300 000 ihmistä, jotka ovat kokonaan vailla toisen asteen koulutusta. Tässä taantuman vaiheessa olisi erittäin hyvä asia esimerkiksi oppisopimuksella tarjota heille mahdollisuus saada tutkinto siitä työstä, mitä he ovat tehneet. Nämä ihmiset ovat siis työssä, vaikka heillä ei ole koulutusta.

Sitä paitsi kuluvana vuonna lähes joka kolmas ammatilliseen koulutukseen hakeneista jäi ilman opiskelupaikkaa. Aloituspaikkoja supistetaan nyt ikäluokkien pienentymiseen vedoten, mutta supistus tulee liian nopeasti. Ikäluokat eivät supistu siinä suhteessa, mitä nyt paikkoja pannaan kiinni. Kaiken lisäksi laskelmien mukaan muutaman vuoden päästä ikäluokat ryhtyvät jälleen kasvamaan, ja silloin meillä puuttuu taas opiskelupaikkoja.

Olisi paljon järkevämpää miettiä vähän sitä, mille aloille tarvittaisiin koulutusta, ja tehdä niistä koulutusaloista mielenkiintoisia, koska tällä hetkellä pannaan kiinni sellaisia koulutusaloja, minne ei ole hakijoita, vaikka alalla olisi työtä. Jos työstä maksetaan asiallinen palkka, olipa ala mikä tahansa, niin se varmasti kiinnostaa kaikkia.

Vielä lopuksi haluaisin kiinnittää huomiota siihen, että kun aloituspaikkoja supistetaan, niin esimerkiksi 16-vuotiaat koulunsa päättäneet joutuvat matkustamaan useiden satojen kilometrien päähän ammatilliseen kouluun. Olisitteko te valmiit päästämään 16-vuotiaan pojanvillikkonne 300 kilometrin päähän ammattikouluun? Minä en.