Täysistunnon pöytäkirja 132/2006 vp

PTK 132/2006 vp

132. KESKIVIIKKONA 13. JOULUKUUTA 2006 kello 10 (10.06)

Tarkistettu versio 2.0

3) Hallituksen esitys valtion talousarvioksi vuodelle 2007 Hallituksen esitys vuoden 2007 talousarviota koskevan hallituksen esityksen (HE 122/2006 vp) täydentämisestä

 

Markku Koski /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomen talous- ja työllisyyskehitys on ollut kuluneen vuoden aikana monella tavalla suotuisaa ja talouden kehitys ollut poikkeuksellisen hyvää myös moniin muihin EU-maihin verrattuna. Tämä tuli esille myöskin, kun valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajisto oli Euroopan kiertueella. Vierailimme Ranskan parlamentissa, Oecd:ssä ja muissa paikoissa, ja siellä kovin Suomen talouden tilannetta kehuttiin. Oecd:n vertailussa sai kyllä havaita, että Suomi on taloudenhoidon osalta kansainvälistä kärkeä. (Hälinää)

Puhemies:

(koputtaa)

Arvoisat edustajat! Toivon, että ei edes aloiteta erilaisia palavereja tässä salissa, vaan keskitytään istuntoon ja palaverit siirretään salin ulkopuolelle.

Puhuja:

Kiitoksia, herra puhemies, tämä helpottaa huomattavasti puhumista.

Bruttokansantuote on kasvanut muutamana vuonna 3 prosenttia, josta se nopeutuu kuluvana vuonna 4,5 prosenttiin. Talouskasvu nojautuu laaja-alaisesti sekä ulkomaiseen että kotimaiseen kysyntään. Vuonna 2007 kasvun arvioidaan hidastuvan, mutta yltävän silti vielä 3 prosenttiin. Työllisyysasteen arvioidaan nousevan 68,8 prosenttiin vuonna 2006 ja edelleen paranevan vuonna 2007. Työvoiman kysyntä on kasvanut etenkin yksityisissä palveluissa ja rakentamisessa mutta myös teollisuudessa. Työttömyysasteen arvioidaan laskevan 7,7 prosenttiin kuluvana vuonna ja 7,4 prosenttiin ensi vuonna.

Hallituksen talouspolitiikan keskeinen tavoite työttömyyden vähentämisestä ja työllisyyden lisäämisestä, 100 000 henkilöä hallituskauden aikana, ollaankin näillä näkymin lähes saavuttamassa. Työvoiman saatavuusongelmat ovat kasvaneet alueellisesti muun muassa rakentamisessa mutta myös eräillä muilla toimialoilla, joilla työvoiman kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Rakennetyöttömyyden arvioidaan pysyvän edelleen korkeana, ja se muodostaa yhdessä työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmien kanssa kasvavan riskitekijän vakaalle talouskasvulle.

Valiokunta pitääkin tärkeänä, että työnhakijoita kannustetaan ammatilliseen ja alueelliseen liikkuvuuteen. Työvoiman tarjonnan lisäämiseksi ikääntyneiden olisi jatkettava työelämässä nykyistä pidempään ja nuorten tultava työmarkkinoille nykyistä varhaisemmassa vaiheessa. Valiokunta kiinnittää erityistä huomiota nuorten työelämästä syrjäytymisen ehkäisemiseen sekä työperäisen maahanmuuton onnistumiseen, sen toteuttamiseen, jotta työvoiman saanti turvataan myös tulevaisuudessa. Silmiinpistävää on se, että syrjäytyneitten nuorten osalta on oltava toimenpiteitä. Meillä ei ole varaa menettää yhtään nuorta tulevaisuudessa. Kaikki suomalaiset tarvitaan töihin.

Valiokunta on pitänyt hallituksen tulo- ja veropolitiikkaa onnistuneena. Keskeisenä tavoitteena on ollut talouskasvun ja työllisyyden edistäminen. Hallituskauden ansiotuloveronkevennysten yhteismääräksi tulee noin 2 650 miljoonaa euroa. Verotusta on kevennetty kaikilla tulotasoilla, mutta painopiste on ollut pieni- ja keskituloisten verotuksessa.

Kansantalouden myönteiseen kokonaiskuvaan on keskeisesti vaikuttanut hallituksen talouspolitiikka. Valtiontalouden menojen kasvu on pysynyt uudistettujen menokehysten asettamissa maltillisissa puitteissa. Verojärjestelmän kilpailukykyä on parannettu sekä työmarkkinoiden toimivuutta on lisätty rakenteellisilla uudistuksilla. Julkisen talouden rahoitusasema on pysynyt kokonaisuudessaan vahvana. Julkisen talouden ylijäämän arvioidaan seuraavan neljän vuoden aikana olevan 2,5 prosenttia suhteessa kokonaistuotantoon. Suomi täyttää siten EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen velvoitteet myös keskipitkällä aikavälillä.

Valiokunta pitää merkittävänä, että valtionvelka on saatu hallitusohjelman mukaiselle alenevalle kehitysuralle. Valtionvelka oli vaalikauden alussa 43,4 prosenttia bruttokansantuotteesta. Sen arvioidaan laskevan kuluvana vuonna 35,2 prosenttiin ja jatkavan alenemistaan myös ensi vuonna. Tänä vuonna on päästy alle 60 miljardin tason. Se on hyvä saavutus, kun ottaa huomioon, että 90-luvun lopussa oli valtionvelkaa yli 70 miljardia. Tämä on kyllä silmiinpistävä saavutus. Samanaikaisesti kun valtionvelkaa on voitu vähentää, kuntien velka on lisääntynyt, vaikkakin hidastuen. Kuntatalouden arvioidaan kuitenkin asteittain tasapainottuvan vuosina 2008—2011. Valtio rahoittaa kuntien peruspalveluja valtionapujen kautta yhteensä 7,8 miljardia euroa vuonna 2007. Väestön ikääntymisen vuoksi palvelutarpeet kasvavat erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa. Kuntasektorin kykyä vastata peruspalveluiden tuottamiseen, sen asettamiin haasteisiin, pyritään vahvistamaan kunta- ja palvelurakenneuudistuksella. Valiokunta korostaa hankkeen tärkeyttä ja toivoo sen etenevän suunnitellulla tavalla siten, että uudistus toteutuisi vuoden 2009 loppuun mennessä.

Kehysmenettelyn osalta valiokunta katsoo, että kehysmenettely on osoittautunut valtiontalouden kannalta toimivaksi ja tarpeelliseksi välineeksi, joka on tuonut finanssipolitiikan kautta uskottavuutta. Kehysmenettelyn toimivuutta ja kehittämistarpeita on saatujen kokemusten pohjalta kuitenkin syytä arvioida seuraavan hallitusohjelman rakentamisen yhteydessä. Valiokunnan mielestä hallituskauden puolivälissä on oltava mahdollisuus arvioida uudelleen määrärahojen tasoa. Tämä on tarpeen muuttuneiden olosuhteiden vuoksi tai siksi, että määrärahataso on alustavan arvion mukaan määritelty liian alhaiseksi.

Valiokunta katsoo myös, että menokehyksen sisällä syntynyttä säästöä tulisi kyetä käyttämään kehyskauden muina vuosina. Mahdollisuus säästyneiden varojen käyttämiseen seuraavina vuosina ei muuttaisi menokehystä, mutta se lisäisi osaltaan säästäväisyyttä ja resurssien pitkäjänteistä suunnittelua ja käyttöä. Valiokunta pitää lisäksi tärkeänä, että valtiontalouden ohjausta vahvistetaan siten, että toiminnan ja talouden suunnittelu sekä sen toteuttamisen seuranta olisivat nykyistä lähempänä toisiaan. Valtiontalous voitaisiin esimerkiksi jakaa käyttötalouteen ja pääomatalouteen, mikä parantaisi päätöksenteon selkeyttä ja läpinäkyvyyttä. Tämä edellyttää budjettirakenteen uudelleenarviointia ja sen kehittämistä.

Pääluokkien osalta valiokunta kiinnitti huomiota siihen, että ulkoasiainministeriön pääluokassa kehitysyhteistyömäärärahat ovat kasvaneet tämän hallituskauden aikana yhteensä 47 prosenttia ja määrärahataso vastaa 0,43:a prosenttia vuoden 2007 ennustetusta bkt:stä.

Oikeusministeriön osalta valiokunta kiinnitti huomiota Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen jo useassa tapauksessa katsomaan tilanteeseen, että Suomi on rikkonut oikeudenmukaista oikeuskäytäntöä koskevaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen määräystä oikeudenkäyntimenettelyn pitkän keston vuoksi. Valtiovarainvaliokunnan näkemyksen mukaan oikeudenkäynnit eivät saa muodostua kohtuuttoman pitkiksi ja käsittelyajoissa olevat erot eri puolilla maata eivät saa kasvaa kovin suuriksi. Hallinto- ja hovioikeuksien käsittelyaikojen lyhentämiseen valiokunta osoittaa lisää 1 miljoona euroa.

Sisäasiainministeriön osalta järjestäytyneen rikollisuuden torjunta: Suomessa toimii useita järjestäytyneitä rikollisryhmiä. Valiokunta pitää huumausaine- ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa tärkeänä asiana, johon tulee panostaa. Tälle momentille esitetään lisäystä 500 000 euroa, jotta voitaisiin puuttua tähän järjestäytyneeseen, organisoituneeseen toimintaan. Kuntien harkinnanvaraista rahoitusavustusta valiokunnan näkemyksen mukaan tulee lisätä, jotta vaikeuksissa olevien kuntien osalta niiden tilannetta voidaan helpottaa. Momentille esitetään lisättäväksi 2,5 miljoonaa euroa.

Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousministeriön osalta on todettu, että neuvonnan rooli on erityisen tärkeä EU:n uuden ohjelmakauden tuomien haasteiden ratkaisemisessa ja toimintaympäristön muuttuessa. Maatalouden ja muiden maaseutuelinkeinojen kehittämiseen esitetään 1,4 miljoonaa euroa lisää.

Vesistö- ja vesihuoltotyöt: Niihin esitetään lisäyksiä sen vuoksi, että viemäriverkostojen piiriin tulisi saada lähivuosina 60 000—70 000 haja-asutusalueiden taloutta, ja nykyisillä tukitoimilla ja liittymisvauhdilla vain noin puolet tästä tavoitteesta saavutetaan vuoteen 2013 mennessä. Sen vuoksi tähän esitetään lisäystä 1,6 miljoonaa euroa.

Metsätalouden osalta pienenevän valtionavun myötä metsäkeskusten on vaikea irrottaa riittäviä varoja välttämättömiin toimiin, kuten puun energiakäytön neuvontaan ja Kansallisen metsäohjelman 2010 tavoitteiden saavuttamiseen, sekä samanaikaisesti tuottaa muut nykyaikaiset palvelut. Lisäksi kasvavat metsänhoidon tarpeet vaativat metsänomistajien aktiivisuuden lisäämistä, jolloin metsäneuvontapalveluiden rooli korostuu. Momentille esitetään lisää 900 000 euroa.

Opetusministeriön osalta valiokunta ehdottaa, että opiskelijoiden opintososiaalisia etuuksia lisätään 5,668 miljoonaa euroa. Tästä 2,8 miljoonaa euroa käytetään opiskelijoiden opintotukeen vaikuttavien vanhempien tulorajojen korottamiseen 1.11.2007 lukien. Menovaikutus on vuositasolla 14 miljoonaa euroa. Lisäksi ateriatukeen esitetään 2,60 miljoonaa euroa.

Hallitus esitti eräistä avustuksista vähennystä kuluvaan vuoteen verrattuna 1,82 miljoonaa euroa. Tämä olisi kohdistunut muun muassa ystävyysseurojen sekä kulttuurilehtien tukemiseen, rauhantyön ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kohteiden säilyttämiseen. Valiokunta on palauttanut määrärahat näihin tarkoituksiin kuluvan vuoden tasolle. Valiokunta on myös lisännyt Venäjän ja Itä-Euroopan instituutille ensi vuoden toiminnan turvaavat määrärahat. Valiokunta ehdotti lausumaa, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin koulujen ja kirjastojen perustamishankkeiden määrärahatason korottamiseksi tulevina vuosina. Valiokunnan mielestä tilanne koulujen ja kirjastojen rakentamisessa ei voi enää jatkua niin, että valtion tuki perustamishankkeiden rahoitukseen on vuosi vuodelta riittämätön.

Herra puhemies! Liikenne- ja viestintäministeriön osalta valiokunta on kiinnittänyt koko vaalikauden ajan poikkeuksellisen paljon huomiota liikenneinfrastruktuurin kehittämiseen ja sen rahoitukseen. Tämä on johtunut siitä, että kuluvan vaalikauden alussa hyväksytty menokehys ei ottanut lainkaan huomioon liikenneväylien kehittämistarpeita, vaan menokehykseen sisältyi alun perin vain keskeneräisten hankkeiden vaatimat kustannukset. Jokaisen uuden hankkeen rahoituksesta on siksi päätetty erikseen, mistä johtuen päätöksenteko on ollut lyhytjänteistä ja vaikeasti ennakoitavaa. Valiokunta ehdotti lausumaa, jossa edellytetään, että seuraavalla vaalikaudella määrärahakehys on alusta lähtien sellainen, että se antaa mahdollisuuden liikenneväylien pitkäjänteiseen kehittämiseen ja kunnossapitoon sekä joukkoliikenteen parantamiseen kaikilta osiltaan. Keskeiset määrärahamuutokset valiokunnan osalta ovat seuraavat: Perustienpitoon lisätään 8,8 miljoonaa euroa ja yksityisteiden valtionapuun 2,2 miljoonaa euroa. Perusradanpitoon valiokunta esittää 8,8 miljoonaa euroa ja saaristoliikenteelle 1,2 miljoonaa euroa sekä Seinäjoen kiitotien laajennushankkeelle 500 000 euroa ja lisävaltuutta 3,9 miljoonaa euroa jatkossa. Merkittävä on myös lausuma, jossa edellytetään, että suurten kaupunkien joukkoliikenne tulee saattaa valtiontuen piiriin. Valiokunta edellytti myös, että ratojen sähköistysohjelmaa on myöskin jatkettava.

Kauppa- ja teollisuusministeriön osalta valiokunta korostaa kansainvälistymisen haasteita ja katsoo, että kansainvälistymisavustuksiin osoitettu määräraha on riittämätön. Valiokunta korotti ensi vuoden avustusvaltuutta 2,5 miljoonaa euroa lähinnä kohdennettavaksi suomalaisten yritysten kansainvälistymiseen, verkottumiseen ja siihen, että suomalaiset yritykset olisivat yhdessä tarpeeksi suuria kansainvälisillä markkinoilla tekemään siellä tarvittavia tarjouksia. Velkaneuvontaan tarvitaan myöskin yhä enemmän johtuen siitä, että kotitaloudet ovat velkaantuneet, ja sinne valiokunta esittää korotusta 150 000 euroa.

Sosiaali- ja terveysministeriön osalta valiokunta kiinnitti huomiota lisääntyneisiin päihdeongelmiin ja erityisesti päihdeongelmaisten äitien ja naisten päihdepalvelujen riittämättömyyteen. Valiokunta ehdottaa, että päihdeongelmaisten äitien ja naisten hoitojärjestelmän parantamiseen osoitetaan 3,5 miljoonaa euroa määrärahaa. Valiokunta kiirehtii myös vammaispalvelulainsäädännön kokonaisuudistusta sekä vaikeavammaisten oikeutta käyttää henkilökohtaista avustajaa. Eduskunta on osoittanut erillisen määrärahan lasten ja nuorten psykiatristen palvelujen järjestämiseen jo vuodesta 2000 lukien, ensi vuodelle osoitetaan jälleen lisää 4 miljoonaa euroa. Terveyden edistämiseen lisättiin 1,5 miljoonaa euroa, mikä merkitsee noin 20 prosentin korotusta hallituksen esittämään määrärahaan.

Työministeriön osalta valiokunta kiinnittää nyt jo toistamiseen huomiota siihen, että tilapäisen oleskeluluvan varassa olevien henkilöiden oleskelu on usein muodostunut pitkäaikaiseksi, mutta tilapäinen oleskelulupa ei anna mahdollisuutta kotoutumista edistäviin toimiin. Valiokunnan mielestä jatkossa on selvitettävä tilapäiseen oleskelulupaan liittyvät ongelmat ja löydettävä ratkaisu, joka antaa tilapäisen oleskeluluvan saaneelle mahdollisuuden päästä sellaisen kotoutustoimenpiteen äärelle, jolla voidaan luoda hyvät valmiudet kotoutusprosessin jatkamiseen tarvittaessa. Valiokunta korostaa myös toimia, joilla vajaakuntoisten työllisyyttä voitaisiin parantaa. Tämä on tärkeää työllisyyden nostamiseksi.

Ympäristöministeriön osalta valiokunta kiinnittää huomiota toimenpiteisiin, joilla voidaan edistää Itämeren suojelua ja vähentää etenkin fosforipäästöjä. Lisäksi ympäristötöihin lisättiin 2 miljoonaa euroa lähinnä kohdennettavaksi siirtoviemäreiden rakentamiseen. Valiokunta korostaa toimenpiteitä, joilla voidaan edistää Pääkaupunkiseudun kohtuuhintaista asuntotarjontaa. Valiokunta pitää myös tärkeänä, että hissien rakentamiseen ja asumisen esteettömyyttä parantaviin toimiin suunnataan jatkossa riittävät resurssit.

Herra puhemies! Tässä pääkohtia valiokunnan mietinnöstä. Haluan tässä vaiheessa kiittää valtiovarainvaliokuntaa ja myöskin jaostojen jäseniä hyvästä yhteistyöstä. Mielestäni tämän yhteistyön tuloksena olemme saaneet ihan hyvän budjetin ja myöskin ne lisäykset, mitä eduskunnassa teimme, tapahtuivat aika hyvin hyvässä yhteistyössä ja sitä kautta mielestäni onnistuivat erinomaisesti. (Ed. Kallis: Parempikin voisi olla!)

Tähän mietintöön sisältyy myöskin neljä vastalausetta, jotka ajanpuutteen vuoksi jäävät esittelyn osalta vastalauseitten tekijöitten tehtäväksi, mutta niittenkin asioitten osalta valiokunnassa käytiin ihan mielenkiintoisia keskusteluja, jotka olivat hengeltään rakentavia.

Timo Kalli /kesk (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomella menee paremmin kuin koskaan. Vanhasen hallituksen kuluneet vuodet ovat erittäin onnistuneita. Talouskehitys on ollut suotuisaa. (Ed. Kallis: Niin menee ensi vuonnakin!) Tehty työ kantaa hedelmää, ja tulokset puhuvat puolestaan.

100 000 uutta työpaikkaa, 20 000 yritystä ja hoitojonojen lyhentyminen 60 000:sta leikkaushoitoa odottavasta (Ed. Tiusanen: Poliklinikkajonot ovat pidentyneet!) 10 000:een hoitoa tarvitsevaan kertovat hallituksen politiikan onnistumisesta. Hallitus on toimillaan ja aktiivisella politiikallaan luonut työllisyyttä ja uutta yrittäjyyttä sekä hyvinvointia koko Suomeen.

Tässä vaiheessa vaalikautta on syytä arvioida vaalikauden mittaisia asioita ja päätöksiä. Vanhasen hallituksen alku ei ollut suotuisan talouskehityksen aikaa. Työllisten määrä vähentyi hallituksen ensimmäisen vuoden aikana ja julkisen talouden tasapaino heikentyi.

Vaalikauden alussa hallitus kuitenkin teki määrätietoisesti talouskasvua vahvistaneet veronkevennykset ja tarkoin harkitut sekä välttämättömät menonlisäykset muun muassa perhe-etuuksiin. Kotimarkkinoille synnytettiin kysyntää, jonka avulla mentiin kansainvälisen taantuman yli, saatiin talous- ja työllisyyskehitys myönteiselle kasvu-uralle. Perhe-etuuksien korottaminen usean nollavuoden jälkeen oli tunnustus kotona tehtävälle työlle ja perheille. Suunta siis on muuttunut. (Ed. Kuoppa: Miksi siis köyhyys lisääntyy edelleen?)

Hallitus teki yritysverouudistuksen, joka kannustaa yrityksiä kasvuun ja investointeihin. Yritysten sukupolvenvaihdosten verokohtelua on helpotettu. Työnantajamaksujen alentamisella on edistetty ikääntyneiden työntekijöiden palkkaamista myös matalan tuottavuuden työpaikkoihin. Kotitaloustyön jalostumista työpaikoiksi ja yrityksiksi on helpotettu korottamalla kotitaloustyön verovähennysoikeutta. Näin on luotu kaivattua dynamiikkaa palvelualoille.

Myös ansiotulojen verotuksen kevennys jatkuu edelleen. Veronkevennykset lisäävät ostovoimaa ja kysyntää sekä luovat työllisyyttä ja yrittäjyyttä. Kunnianhimoinen 100 000 uuden työpaikan tavoite ei karkaa hallituksen käsistä, vaikka oppositio täällä toistuvasti näin on epäillyt.

Hallitus on vahvistanut talouden ja työllisyyden pidemmän ajan kehitysnäkymiä monin tavoin, ennen kaikkea panostamalla tutkimukseen, kehitystoimintaan, koulutukseen ja myös infran parantamiseen.

Hallitus on pysynyt myös sovituissa menokehyksissä. Aiemmat hallitukset eivät siihen aina ole kyenneet. Valtiovarainministereiltä on karannut mopo käsistä, (Ed. Dromberg: Ohohoh, nyt oli liioittelua!) kun menokuri on revennyt loppuvaalikaudesta. Nyt ei ole näin käynyt. Kehyksistä on pidetty kiinni. (Ed. Ollila: Ja se näkyy!)

Suomi ja suomalaiset yritykset ovat olleet tähän saakka globalisaation kiistattomia voittajia. Tällä viikolla julkaistiin valtioneuvoston globalisaatioselvitys. Selvitys on syytä nyt lukea huolella ennen kuin aikoo tyrmätä meistä kuka vaan sen. Uusien työpaikkojen synnyttäminen on hyvin vaativa haaste, joka ei toteudu pelkillä julistuksilla eikä uhoamisella.

Raportti esittää muun muassa lisää joustoja työmarkkinoille, mutta samalla korostetaan aivan oikein turvaa ja aktiivisen työllisyyspolitiikan keinoja. Pärjätäksemme yhä kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa avoimilla markkinoilla tarvitsemme muutoksia ja joustoa työmarkkinoilla. Samalla kuitenkin on taattava riittävä turva työntekijöille. (Ed. Kuoppa: Mikä se muuten on, kertokaapa se!)

Arvoisa puhemies! Vaalikauden viimeinen budjetti tehtiin Paras-hanketta silmällä pitäen. Tämän budjetin yksi tärkeimmistä painopisteistä on peruspalvelujen vahvistaminen. Tämä budjetti vahvistaa reilusti kuntien rahoitusasemaa. Budjetin vaikutus kuntien talouteen on yhteensä 414 miljoonaa euroa. Summa auttaa eniten kunnallisia palveluja käyttäviä — eläkeläisiä ja lapsiperheitä. Myös valtion ja kuntien kustannustenjaon tarkistus saatettiin loppuun etuajassa. Päätös vahvistaa kuntien veropohjaa ja normalisoi kunta—valtio-suhdetta.

Olemme siis tällä vaalikaudella uudistaneet rohkeasti kuntien palvelurakenteita. Odotamme myös seuraavalta hallitukselta sitoutumista Paras-hankkeen jatkotyöhön. Vaalien alla ei saa sortua poliittiseen populismiin ja luvata katteettomia, (Ed. Dromberg: Niin kuin keskusta teki viimeksi!) että kunnissa ja julkisella sektorilla ei muuttuisi mikään. (Ed. Huotari: Yrittäkää hillitä keskustaa!) Paras-hankkeen myötä kuntien toiminnan ja palveluiden kehittäminen on nähtävä myönteisenä haasteena, jolla luodaan uusia käytäntöjä, ja samalla kunta-alasta tehdään houkuttelevampi työnantaja.

Palvelujen järjestämis- ja tuottamisvastuut on kyettävä erottamaan nykyistä selvemmin toisistaan. Järjestämisvastuu säilyy kunnilla, mutta tuottajana voi olla yritys tai yhteisö. Palvelumarkkinoiden syntymistä pitää edistää ja kuntien hankintaosaamista myös lisätä.

Tässä budjetissa kuntien yhdistymisavustuksiin suunnataan 55 miljoonaa euroa. Valtion tulee jatkossakin rohkaista kuntia sekä liitoksiin että yhteistyöhön. Myös yhteistyömuotoja tulee uudistaa. Kuntayhtymien rinnalle tarvitaan sekä osakeyhtiöitä että liikelaitoksia.

Keskusta on tyytyväinen perhe- ja sosiaalipolitiikassa tapahtuneeseen suunnanmuutokseen, jota tämäkin budjetti edelleen jatkaa. Kodeissa tehtävän työn määrä on merkittävä. Vanhasen hallitus on tehnyt päätöksiä, joilla tuetaan kotityötä. Yhtenä esimerkkinä voidaan mainita perhevapaauudistus.

Arvoisa puhemies! Lapsiin on panostettava yhä voimakkaammin. (Ed. Nepponen: Miksei niin tehdä?) Yhteiskuntamme vakavin eriarvoistuminen on lasten jakautuminen hyväosaisiin ja huono-osaisiin. Hallitus on tehnyt perhe-etuuksiin parannuksia, joilla pienituloisten perheiden asemaa on parannettu.

Valitettavasti perheiden ongelmat näyttävät kasaantuvan. Päihteiden käyttö, väkivalta ja mielenterveysongelmat ovat tosiasioita, joihin on edelleen puututtava. Siksi satsaukset lasten ja nuorten psykiatriseen hoitoon ja kuntoutukseen tulevat nyt tosi tarpeeseen.

Myös eläkeläisten aseman ja toimeentulon parantaminen on ollut koko hallituskauden keskustan tärkeimpiä teemoja perhepolitiikan ohella. (Ed. Uotila: Mitkä ovat tulokset?) Merkittävät satsaukset peruspalveluihin ja aiemmat korotukset auttavat erityisesti eläkeläisväestöä.

Opintotukea on kehitetty Vanhasen hallituksen aiemmissa budjeteissa muun muassa opintolainan valtiontakausta korottamalla, opintolainan vähennysoikeudella sekä opintotuen asumislisän ylärajaa nostamalla. (Ed. Kuoppa: Eikös se vaatinut opintorahan korotusta?)

Opiskelijoiden hyvinvoinnin ja opintojen edistymisen kannalta edullinen ja laadukas opiskelijaruokailu on perusedellytys. Ateriatuki kohdentuu tasapuolisesti kaikille päätoimisesti opiskeleville opiskelijoille. (Ed. Dromberg: Eduskunta teki senkin!)

Viimeaikainen keskustelu sähkön hinnannoususta on ollut tarpeellista. Keskustelulla ei ole silti synnytetty yhtään uutta kapasiteettia. Uutta kotimaista hiilidioksidivapaan sähkön tarjontaa on lisättävä sähkön hinnan vakauttamiseksi. (Ed. Sarkomaa: Millä keinoilla?)

Energiapolitiikan keskeisenä tavoitteena tulee olla omavaraisuuden nostaminen. (Ed. Nepponen: Olisi pitänyt ydinvoimala saada!) Siinä bioenergialla ja muulla uusiutuvalla energialla on tärkeä rooli. Bioenergiaa on perinteisesti käytetty paikallisesti siellä, missä se on tuotettukin. Sen käytön edistäminen on myös tehokasta maaseutu-, alue- ja työllisyyspolitiikkaa. (Ed. Nepponen: Ei riitä puu meillä enää!)

Ennalta-arvaamattomiin muutoksiin on syytä varautua omavaraisuutta nostamalla ja energiapalettia laajentamalla. Energiapolitiikkamme vaatii monipuolisia tuotantotapoja: bioenergiaa sekä tuuli-, vesi- ja myös ydinvoimaa.

Seuraavan vaalikauden alussa on kyettävä tekemään päätöksiä vesivoiman ja jätteenpolton lisäämisestä ja kotimaisen uusiutuvan energian investoinneista, jotta selviämme lähivuosien energiatarpeesta. Puolueiden on nyt syytä kertoa ennen vaaleja reilusti kantansa esimerkiksi vesivoiman lisärakentamiseen ja jätteenpolton lisäämiseen, joilla voidaan lisätä omavaraisuutta ja taata puhdas energiantuotanto lähivuosina. Pelkästään uuden ydinvoiman rakentamispäätös ei tuo helpotusta eikä uutta kapasiteettia lähivuosille. Se kannattaa aina muistaa.

Keskusta haluaa jatkaa tällä vaalikaudella aloitettua kotitalouksien lämmitystapojen muutosavustusta. Ympäristön kannalta on aina arvokas päätös, jos kansalaiset vaihtavat omakotitalojen lämmitysjärjestelmät kotimaisiin uusiutuviin energialähteisiin fossiilisten polttoaineiden sijasta.

Arvoisa puhemies! Biodieselmaasturilla ajaminen on ympäristön kannalta varmasti hyvä ratkaisu. Biopolttoaineiden edistämiseen ja ilmastonmuutoksen torjuntaan eivät riitä silti pelkät lennokkaat lauseet öljyttömästä Suomesta. (Ed. Kuoppa: Polkupyörä olisi vielä parempi!) Tarvitaan tekoja. Muiden puolueiden kannat ovat kiitettävällä tavalla seuranneet keskustan avauksia. Biopolttoaineista ja uudistuvasta puhtaasta kotimaisesta energiasta on saatu aikaan kovan väännön jälkeen hyviä päätöksiä. Hyvä, jos linja on muuttunut.

Puhtaat kotimaiset elintarvikkeet turvaavat osaltaan kansalaisten terveyttä ja omavaraisuutta. Kotimainen perheviljelmiin pohjautuva elintarviketalous on myös varautumista erilaisiin epävarmuustekijöihin. Maatalouden investoinnit, sukupolvenvaihdokset ja rakenteen kehittäminen tulee turvata riittävällä Makera-rahoituksella.

Talouspolitiikan keinoin pitää tukea suomalaisen työnteon, yrittämisen ja omistuksen kilpailukykyä markkinoilla. Keskeisiä arvoja tulee olla kansalaisten välinen tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja mahdollisuus toimia omaehtoisesti. Talous- ja työllisyyspolitiikan päätehtävä on lisätä työllisten määrää, alentaa työttömyyttä, kasvattaa tuottavuutta ja laajentaa ihmisten mahdollisuuksia päättää itse elämänsä keskeisistä asioista.

Seuraavankin vaalikauden veropäätöksillä on edistettävä työn tarjontaa ja kysyntää, yrittäjyyttä ja myös sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Verotuksen kautta on myös vahvistettava suomalaista omistajuutta. Työn verotuksen keventäminen on tuottanut tulosta. Yhä useammalla on työtä, palkasta jää enemmän käteen, (Ed. Kuoppa: Kenelle jää!) ja valtiontalous on myös hyvässä kunnossa. Tätä linjaa on jatkettava.

Hallituksen talouspolitiikan linja on ollut yhtä aikaa vakaata ja dynaamista. Vakautta on luonut pitkäaikainen tuposopimus, joka on katkolla tulevan vaalikauden alussa. Pitkä ja maltillinen tulopoliittinen sopimus on kiistatta luonut vakautta ja vaurautta.

Valitettavasti kaikki väestöryhmät eivät silti ole päässeet parhaalla mahdollisella tavalla osallisiksi talouden voimakkaasta noususta. Nämä väestöryhmät — perheet, lapset, opiskelijat ja eläkeläiset — tarvitsevat vahvan puolestapuhujan ja toimia toimeentulonsa parantamiseksi. (Ed. Ollila: Mihin viljelijät unohtuivat?)

Yksi tehokas keino auttaa lapsiperheitä ja eläkeläisiä on alentaa esimerkiksi ruuan arvonlisäveroa. Se on Suomessa liian korkea. Ruuan arvonlisäveron alentaminen helpottaa eniten lapsiperheiden ja pienituloisten tilannetta, kuten tehdyt tutkimuksetkin osoittavat. (Ed. Dromberg: Miksette tehneet mitään?) Siksi keskustan eduskuntaryhmän mielestä ruuan arvonlisäveroa pitää seuraavan vaalikauden aikana alentaa. (Ed. Ollila: Seuraavissa hallitusneuvotteluissa!)

Perintö- ja lahjaverotusta on uudistettava oikeudenmukaisemmaksi. (Ed. Ollila: Seuraavissa hallitusneuvotteluissa!) Suomessa pienten perintöjen verotus on ankaraa verrattuna muihin maihin. (Ed. Ollila: Entä Ylen lupamaksut — seuraavissa hallitusneuvotteluissa?) Nykyistä verovapaata perinnön ylärajaa pitää korottaa tuntuvasti.

Yrittämisen edistämiseksi ja työllisyyden parantamiseksi yritysten sukupolvenvaihdosten verokohtelua on myös huojennettava. Keskustan tavoitteena on, että perintö- ja lahjavero poistetaan kokonaan yritysten sukupolvenvaihdoksista. (Ed. Ollila: Seuraavissa hallitusneuvotteluissa!)

Nyt on aika katsoa tulevaisuuteen. Keskusta haastaa kilpakumppanit oikealla ja vasemmalla esittämään vaihtoehdon politiikallemme. Olemme ilolla seuranneet, kuinka oppositiopuolue kokoomus on julistautunut keskustaoikeistolaiseksi puolueeksi. Tervetuloa keskustaan! Keskusta on siellä ollut jo sata vuotta.

Arvoisa puhemies! Hallituskumppaneille ja koko oppositiolle alkaa bioenergiakin maistua, kun vaalit lähestyvät. Biodiesel ja peltoenergia ovat hyviä vaihtoehtoja öljylle. Hyvä niin, mutta tarvitaan aitoja tekoja. (Ed. Häkämies: Niin kuin ruuan arvonlisäveron alentaminen!) Se tietää toivottavasti hyvää seuraavan hallituksen energiapolitiikkaan.

Matti Ahde /sd (ryhmäpuheenvuoro):

Herra puhemies! Vuoden 2007 talousarvio painottaa työllisyyttä, tulevaisuusinvestointeja infrastruktuuriin, osaamiseen, kuntien taloudellisen aseman kohentamista sekä täsmätoimia kaikkein vaikeimmassa asemassa oleville. Samalla kun tehdään määrätietoisia toimia hyvinvoinnin edistämiseksi ja työllisyyden kohentamiseksi, huolehditaan valtion ja koko julkisen talouden tasapainosta vastuullisella tavalla. Valtionvelkaa vähennetään ja kuntataloutta tasapainotetaan. Ensi vuoden talousarvio jatkaa johdonmukaisesti muiden tämän vaalikauden talousarvioiden kanssa yhteiskunnan epäkohtia korjaavaa linjaa.

Vaalikauden viimeisen talousarvioesityksen käsittely on sujunut eduskunnassa hyvässä yhteisymmärryksessä hallituspuolueiden kesken. Yhteistyö valtiovarainvaliokunnan ja valtiovarainministeriön välillä on myös toiminut hyvin. Talousarvion valiokuntakäsittelyn yhteydessä kehysmenettely ja sen edellyttämä menokuri pitivät hyvin, eikä käsittelyn yhteydessä sorruttu usein niin tuttuun menojen liialliseen kasvattamiseen vaalien alla. (Ed. Kallis: Mikä on liiallinen?)

Talousarvioon sisältyy työllisyydenedistämistoimista koostuva toimenpidepaketti. Erityisesti pyritään vaikuttamaan työvoiman saatavuusongelmaan. Samanaikaisesti työttömyyden kanssa on yhä enemmän pulaa ammattitaitoisesta työvoimasta. Erityisesti rakennus- ja metallialalla sekä hoivatöissä tilanne on monella paikkakunnalla todella vaikea. (Ed. Kallis: Ja ylikuumentunut!) Työvoiman ammatillista ja alueellista liikkuvuutta edistäviin toimenpiteisiin suunnataan lisää määrärahoja tässä budjettiesityksessä. Työvoiman saatavuus selvästi rajoittaa tuotannon kasvumahdollisuuksia jo tällä hetkellä. Pitkällä tähtäimellä saatavuusongelmaa voidaan korjata vain tehokkaammilla yhteiskuntapoliittisilla uudistuksilla.

Hyvästä taloustilanteesta riippumatta kaikilla ei mene edelleenkään Suomessa hyvin. Eduskuntakäsittelyn aikana kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tilanteeseen on kiinnitetty huomiota, on tehty eräitä parannuksia ja korjauksia hallituksen jo hyvään pohjaehdotukseen. Myös tulevissa hallitusneuvotteluissa heidän taloudellista tilannettaan on korjattava edelleen.

Tällä hallituskaudella on tehty kaksinkertaiset panostukset hyvinvointi- ja sosiaalipolitiikkaan verrattuna siihen, mitä oikeisto-oppositio esitti tämän vaalikauden vaalitavoitteissaan. On turvattu hyvinvointia, ehkäisty syrjäytymistä ja parannettu pienituloisten asemaa. Lisäksi on kohennettu työllisyyttä ja työelämän lainsäädäntöä. Pätkätyöntekijöiden sosiaalietuuksia ja työttömyysturvaa on parannettu. Työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista on konkreettisesti edistetty laajentamalla osittaista hoitovapaata, toteuttamalla pienten koululaisten iltapäivätoiminta sekä kotihoidon tuen tasokorotus. Lapsilisää ja sen yksinhuoltajalisää sekä vähimmäisvanhempainrahoja on korotettu ja laajennettu ansiosidonnaisen päivärahan piiriä. Kansaneläkkeitä on korotettu vaalikauden aikana kaksi kertaa. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevien asemaa on parannettu toimeentulotuen asumisen omavastuun poistamisella.

Tällä linjalla jatketaan, kun hallitus suuntaa erityistoimia kaikkien vaikeimmassa asemassa olevien tilanteen parantamiseen. Sosiaalipaketti on monipuolinen. Yksinhuoltajille maksettavaa lasten elatustukea nostetaan. Lapsiperheiden lisäksi toimia kohdennetaan myös eläkeläisille, veteraaneille ja vammaisille. (Ed. Kuoppa: 5 euroa tuli!) Omais- ja perhehoitajien jaksamista tuetaan. Eläkkeensaajien asumistukea nostetaan.

Eduskuntakäsittelyn yhteydessä tehtiin tärkeät lisäykset muun muassa lasten ja nuorten psykiatriseen hoitoon, päihdehoitoon ja terveyskasvatukseen.

Eläkepolitiikan jatkon kannalta on kaikkein tärkeintä, että annetut eläkelupaukset pidetään ja työeläkkeiden taso Suomessa myös tulevaisuudessa säilytetään. Jotta näin tapahtuu, pitää työeläkemaksuja korottaa tulevaisuudessa maltillisesti. (Ed. Kuoppa: Eikö pitäisi korottaa niitä eläkkeitä?) Tämän sanominen on välttämätöntä siksi, että viime päivinä on jälleen ryhdytty kansalaisia pelottelemaan eläkkeiden mahdollisista leikkaustarpeista. Näissä pelotteluissa sosialidemokraatit eivät ole mukana.

Sosialidemokraatit ovat aina korostaneet koulutuksen merkitystä sivistyksen ja taloudellisen menestyksen avaintekijöinä. Tällä hallituskaudella koulutusjärjestelmää onkin kehitetty monella tavalla. Ammatillisessa koulutuksessa on muun muassa toteutettu näyttötutkinnot ja lisätty oppisopimuskoulutusta. Lukioiden suurin uudistus on ollut ylioppilastutkinnossa valinnaisuuden lisääminen sekä ainereaali. (Ed. Kuoppa: Ja hintojen nousu!) Korkea-asteella on otettu käyttöön kaksiportainen tutkintorakenne, opintoaikojen nopeuttamiseen tähtäävät yliopistolain muutokset sekä toteutettu ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnot. Noste-ohjelman avulla on tuettu vailla ammatillista tutkintoa olevien aikuisten osaamisen kehittämistä ja ammatillisten tutkintojen suorittamista.

Kouluyhteisön hyvinvointi on noussut viime aikoina varsin näkyvästi esille. On hyvä, että kouluhyvinvointiin ja -viihtyvyyteen sekä koulupudokkaiden vähentämiseen tähtääviin toimiin on ryhdytty ja niihin kiinnitetään aivan erityistä huomiota.

Opiskelijoiden opintososiaalista asemaa on tällä hallituskaudella kaikesta huolimatta parannettu enemmän kuin viidentoista edellisen vuoden aikana. (Ed. Lindén: Ei pidä paikkaansa!) Pidämme tärkeänä, että tätä työtä myös jatketaan seuraavalla vaalikaudella. Toisen asteen opiskelijoiden vanhempien tulorajoihin tehtiin eduskunnassa 30 prosentin korotus, minkä johdosta ensi syksystä opintotuen piiriin pääsee lisää noin 10 000 uutta nuorta ja 30 000 opiskelijan opintotuki nousee.

Eduskunta on kiinnittänyt kuluvan vaalikauden aikana poikkeuksellisen paljon huomiota liikenneinfran kehittämiseen ja sen rahoitukseen, koska kuluvan vaalikauden alussa hyväksytty menokehys ei ottanut riittävästi huomioon liikenneväylien kehittämistarpeita.

Valtioneuvoston asettaman liikenneinvestointiohjelmaa pohtivan ministerityöryhmän esittämistä hankkeista on tehty rahoituspäätökset. Vuoden 2007 aikana alkaa yhteensä kymmenen uutta väylähanketta. Lisäksi on sovittu, että Mikkeli—Lusi-tieosuushanke alkaa vuonna 2008. Hallitus on käynnistänyt suuria kehittämishankkeita 1,2 miljardilla eurolla. (Ed. Nepponen: Mitä se semmoinen sopiminen on, kun kuitenkin budjetti rajoittaa!)

Maamme perustie- ja rataverkko kuitenkin uhkaavat rappeutua. Tämän vuoksi eduskunta on joutunut joka vuosi lisäämään näihin tarkoituksiin määrärahoja. Jotta tilanne voidaan korjata tyydyttävälle tasolle, seuraavissa hallitusohjelmaneuvotteluissa on nostettava määrärahoja riittävälle tasolle, jolloin kaikki tiet ja radat voidaan pitää liikennöitävässä kunnossa. Tämä on seuraavien hallitusohjelmaneuvottelujen yksi kaikkein tärkeimmistä kysymyksistä.

Nykyinen järjestely, jossa kehysmäärärahoja paikataan vuoden mittaan lisäbudjeteilla tai eduskunnan tekemillä korjauksilla talousarvion käsittelyn yhteydessä, ei ole kokonaisedun kannalta paras vaihtoehto vaan johtaa usein ylimääräisiin kustannuksiin infrahankkeissa. Laadukkaat, tehokkaat ja hyvin toimivat sekä alueellisesti ja sosiaalisesti tasavertaiset liikenneväylät ovat nykyaikaisen yhteiskunnan perusedellytys. Pidemmällä aikavälillä liikenneväylien kehittäminen ja tarpeellisten investointien tekeminen ovat välttämättömiä koko maan kehittämisen ja kilpailukyvyn kannalta.

Valtiovarainvaliokunta käsitteli tälläkin kertaa varsin perusteellisesti kehysmenettelyä ja sen kehittämistä. Kehysmenettely on osoittautunut valtiontalouden kannalta toimivaksi ja tarpeelliseksi välineeksi. Sen avulla finanssipolitiikan vakaus, uskottavuus ja ennustettavuus ovat lisääntyneet. Tulisi harkita, pitäisikö kehysmäärärahatasoja tarkastella myös vaalikauden aikana.

Arvoisa puhemies! Hallituksen politiikan onnistumisesta kertoo hyvin se, miten opposition esittämältä kritiikiltä on asiallisesti ottaen pudonnut kokonaan pohja pois sitä mukaa, mitä pidemmälle hallituskautta on jatkunut. (Välihuutoja) Opposition eväät ovat todella vähissä. Se tullaan kuulemaan myös seuraavissa puheenvuoroissa. Se ei ole kyennyt esittämään tämän vaalikauden aikana vakavasti otettavaa vaihtoehtoista linjaa. (Ed. Pulliainen: Niinhän nytkin reagoidaan!) Opposition neuvottomuus on kasvanut sitä enemmän, mitä pidemmälle hallituskausi on edennyt. (Ed. Kallis: Miksi ongelmat ovat lisääntyneet?)

Työttömyydestä piti tulla tämän oppositiotoiminnan ja -politiikan kärki, jolla hallitusta oli tarkoitus hiillostaa aina sopivan tilaisuuden tullen. Toisin kuitenkin on käynyt. Hallituksen toimenpiteiden teho työmarkkinoilla on asiallisesti ottaen syönyt opposition uskottavuutta merkittävästi. (Ed. Ollila: 300 000 työtöntä!)

Samalla tavalla on käynyt myös kuntataloutta koskeneessa kritiikissä. Kuntatalous on kohentumassa, ja ensi vuodelle suunnitellut panostukset ovat voimakkaimmat valtion panostukset kuntien hyvinvointipalveluihin viiteentoista vuoteen. (Ed. Gustafsson: Totuus tekee kipeää!) Valtion ja kuntien kustannustenjakoa koskeva viimeinen tarkistuserä, 185 miljoonaa euroa, maksetaan kunnille ensi vuonna. (Ed. Kallis: Sehän ei ollut mikään velka!) Kokoomuslaisen valtiovarainministerin aikanaan käyttöön ottama "pakkolaina" on näin maksettu takaisin. (Ed. Kallis: Eihän se mikään pakkolaina ollut!)

Ansiotuloveroja on kevennetty varsin tuntuvasti, ja pääpaino kevennyksissä on ollut pieni- ja keskituloisissa. (Ed. Kuosmanen: Kokoomuksen linja!) Vaalikauden keskeisin talouspoliittinen ratkaisu kuitenkin on ollut vero- ja tulopolitiikan onnistunut yhteensovittaminen. (Ed. Ollila: Vain varallisuusveroa on onnistuttu keventämään!) Keskituloisen työntekijän veroprosentti on alentunut lamaa edeltäneen tason alapuolelle. Verojen ohella kevennyksiä on tehty myös sosiaalivakuutusmaksuihin. (Ed. Kuosmanen: Köyhät on unohdettu!)

Yritysverotusta on ajanmukaistettu ja siitä on tehty kansainvälisestikin varsin kilpailukykyinen järjestelmä. Tämä on osaltaan auttanut turvaamaan Suomen kilpailukyvyn yritysten kotipaikkana.

Laman syvimmän vaiheen jälkeen työttömyysaste on alentunut lähes 8 prosenttiyksikköä ja työllisten lukumäärä kasvanut lähes 400 000 hengellä. (Ed. Kuosmanen: Kaikki ovat pätkätöissä!) Uusia työpaikkoja on syntynyt tähän mennessä tällä vaalikaudella noin 80 000. Ne ovat kaikki kansainvälisesti ottaen hyviä lukuja, ja niistä Suomen eduskunnankin kannattaa olla tyytyväinen, vaikka se ei vielä riitä.

Työllisyyden parantaminen on perustunut hallituksen etupainotteisiin veroratkaisuihin ja tulosopimuksiin. Suomella menee monella mittarilla mitattuna siis varsin hyvin. (Ed. Sinnemäki: Entä köyhyys?) Kokonaistuotannon kasvukin on yltänyt lähes huippuvuosien tasolle. Uusien tilastojen mukaan bruttokansantuote kasvoi tarkistettujen tietojen mukaan tammi—syyskuussa 6 prosenttia viime vuoden vastaavaan ajanjaksoon verrattuna. (Ed. Tiusanen: Ketkä hyötyvät siitä?) Vaikka kansantalouden kasvuluvut eivät ole politiikan kilpailukohde, niin Euroopasta on vaikea löytää yhtään maata, jossa taloudellinen kehitys ja kasvu olisi voimakkaampaa. (Ed. Kuosmanen: Puoli miljoonaa suomalaista näkee nälkää!)

Veronalennusten vaikutus julkisen talouden tasapainoon on ollut myös suotuisa. Työttömyyden lasku ja vahva talouskasvu ovat pitäneet verokertymän hyvänä. (Ed. Pulliainen: Se on ollut parempikin!) Julkisia menoja on voitu hallitusti kasvattaa. Valtiontalous on ollut ylijäämäinen, ja näin tulee jatkumaan myös lähivuosina.

Veronkevennysten seurauksena palkansaajien keskimääräinen tuloveroprosentti on alentunut lamavuosien korkealta tasolta noin 30 prosenttiin viime vuoden aikana. Kun samalla työllisyys on kohentunut, on elintasomme kokonaisuudessaan noussut, ja laman aikana kasvanut kuilu muuhun Länsi-Eurooppaan on siten kaventunut. (Ed. Kuosmanen: Eläkeläiset on hylätty!)

Arvoisa puhemies! Julkinen talous on valtiontalouden osalta hyvässä kunnossa. Sen sijaan kuntatalouden tila on toinen, vaikka silläkin puolella ollaan kulkemassa kohti parempaa suuntaa. Kuntatalous on tärkeä jatkossa, koska palvelut tuotetaan kunnissa. Eduskunnassa oleva lakiesitys kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta on sen vuoksi erityisen tärkeä ja historiallinen Suomen tulevaisuuden kannalta.

Suomalainen talous- ja työmarkkinamalli on myös osoittanut toimivansa hyvin globaalitaloudessa. Kokonaisuutena arvioiden Suomi on maailmantalouden voittajia. Runsaan vuosikymmenen kuluessa Suomeen on luotu kovan kansainvälisen kilpailukyvyn paineessa lähes tyhjästä uusi viestintäteknologiaan pohjautuva teollisuudenala. Siitä on tullut Suomen tärkeä vientiala, joka pärjää kaikkialla maailmassa. Myöskään niin kutsuttu perinteinen metalliteollisuus ei ole joutunut taipumaan kilpailun edessä. (Ed. Kuosmanen: Työnantajien ansiosta eikä demareiden!)

Menestys ei ole tullut meille sattumalta. Olemme kärsivällisesti panostaneet tutkimukseen sekä tuotekehitykseen ja luoneet tällä tavoin hyvän toimintaympäristön myös huipputeknologiayrityksille. Yhtä kärsivällisiä olemme olleet koulutuspolitiikassa. Maksuton, kaikille Suomessa asuville tarjolla oleva koulutus on ollut merkittävä kilpailutekijä. Työmarkkinajärjestelmämme yhteistyöhakuisuus on ollut myös valtti globalisaatiopolitiikassa. Suomessa kansalaiset eivät ole nousseet kapinaan eivätkä ajautuneet epätoivoon vaikeissakaan muutostilanteissa niin kuin monessa eurooppalaisessa maassa. Olemme löytäneet yhdessä hyväksyttyjä toimia selvitä uusissa oloissa.

Menestystä globaalitaloudessa voidaan mitata monin tavoin. Voidaan tehdä kilpailukykytutkimuksia ja voidaan katsoa, kuinka suuri osa taloudesta toimii avoimessa, maailmanlaajuisessa kilpailussa. Suomi menestyy hyvin, käytettiinpä kumpaa mittaria hyvänsä. Olemme tutkimusten kärjessä. Olemme kärjessä myös viennin kilpailukyvyssä.

Tämä vaalikausi ja viimeinen talousarvioesitys luovat hyvät edellytykset jatkaa hyvinvointiyhteiskunnan kehittämistä, jossa on paljon vielä korjaamisen tarvetta. Seuraavalla vaalikaudella joudutaan kohtaamaan monta haastetta. Yksi isoimmista on hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksen turvaaminen: miten turvaamme eläke- ja hoivamenojen kasvun rahoittamisen. (Ed. Kallis: Kyllä me pian kerromme! — Ed. Ollila: Ei tällä menolla!)

Hallituskaudella on toteutettu hallitusohjelmassa luvatut keskeiset tavoitteet. Talouspolitiikka on ollut uskottavaa ja pitkäjänteistä. Se on perustunut hallituksen ja eduskunnan sekä työmarkkinajärjestöjen hyvään yhteistyöhön. Tällä linjalla Suomen kannattaa jatkaa.

Puhemies:

Toivon, että ryhmäpuheenvuoroissa pitäydytään täysistunnon päättämässä 15 minuutissa.

Ed. Tuija Nurmi merkitään läsnä olevaksi.

Lyly Rajala /kok (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jo budjettiesityksen lähetekeskustelussa totesimme, ettei hallitus kyennyt budjettiriihessä tekemään poliittisia painopistevalintoja, vaikka sillä olisi ollut historiallinen mahdollisuus tehdä rohkeitakin uudistuksia taloudellisen suhdanteen huipulla. Nyt oli niin sanotusti tuhannen taalan paikka rakentaa edellytyksiä tulevaisuuden kasvulle ja varautua väestön ikääntymisen lähivuosikymmeninä aiheuttamiin kustannuksiin. Tämän mahdollisuuden hukkasi ensin hallitus, ja sen näyttävät nyt olevan hukkaamassa toistamiseen hallituspuolueiden edustajat täällä eduskunnassa. Ensi vuoden budjetti ei paljon korjaantunut valtiovarainvaliokunnan käsittelyssä. Tarpeelliset uudistukset jätetään perintönä ensi vaalikaudelle ja seuraavalle hallitukselle.

Kokoomus jätti omat muutosesityksensä budjettiin syyskuussa. Nämä esitykset muodostivat kokoomuslaisen vaihtoehdon hallituksen budjettipolitiikalle. Kyseessä oli laaja yhteisten talousarvio- ja lakialoitteiden kokonaisuus, jossa keskityttiin työllisyyspolitiikan uudistamiseen, tulevan kasvun tukemiseen, opetuksen laadun parantamiseen peruskouluista yliopistoihin sekä ikääntyvän väestön tarpeista huolehtimiseen.

Kokoomuksen esitykset eivät kuitenkaan hallitukselle kelvanneet, ja esittämämme lakimuutokset on hallituspuolueiden toimesta äänestetty nurin. Valtiovarainvaliokunnan mietintöön jätetty vastalauseemme sisältää sellaisia mielestämme kriittisiä muutosesityksiä, jotka vielä budjettikäsittelyn tässä vaiheessa olisi mahdollista toteuttaa ensi vuodelle.

Arvoisa herra puhemies! Erityisesti olemme kritisoineet hallituksen demarijohtoista työllisyyspolitiikkaa, jota keskusta tuntuu vain tyytyvän myötäilemään, ja sen kyvyttömyyttä uudistua vastaamaan aikamme haasteisiin.

Rakennetyöttömyys on vitsaus, jonka purkamiseen ei tällä hallituksella ole ollut kykyä. Jo pitkään jatkuneesta vahvasta talouskasvusta huolimatta liian suuri osa työikäisistä suomalaisista on edelleen työttömänä, tukityöllistettynä tai kurssitettavana. Hallituksen budjettiesitys sisälsi niin sanotun työllisyyspaketin, jota markkinoitiin erityisesti valtiovarainministeri Heinäluoman suulla ratkaisuna työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmiin. Kuitenkin työllisyyspaketin todelliset toimet jäivät pitkälti kosmeettisiksi. Tosiasia on, ettei tämä paketti tilannetta kovasti muuta, kuten eivät ole muuttaneet aikaisemmatkaan istuvan hallituksen tekemät työllisyyskannanotot tai julkilausumat.

Hallitus luottaa edelleen aivan liiaksi perinteisiin työllistämistemppuihin, joiden kautta ei kyetä merkittävästi luomaan uusia oikeita työpaikkoja. Hyvä hallitus, työtön tarvitsee töitä, ei turhauttavia kursseja kurssien perään. Työministeriön tutkimukset ovat useaan otteeseen osoittaneet, että merkittävä osa työllisyyden edistämiseen laitettavista euroista käytetään toimenpiteisiin, joiden vaikuttavuus on vähäinen tai jopa olematon. Työvoimakoulutuksen kautta tapahtuva työllistäminen on tehotonta ja kallista. Näihin asioihin kiinnitetään kyllä jonkin verran huomiota valtiovarainvaliokunnan mietinnössä, mutta hallitusta velvoittavaa lausumaa tästä asiasta ei kuitenkaan ole uskaltauduttu tekemään.

Tutkimuksista huolimatta hallitus on jatkuvasti lisännyt panostuksiaan tehottomiin työllistämistoimiin. Jatkuvat lisäykset ovat johtaneet siihen, että näitä rahoja jää vuosi toisensa jälkeen käyttämättä. Samanaikaisesti kuitenkin hallitus saa näyttävät riidat aikaan monta kertaa pienemmistä panostuksista, kuten nyt esimerkiksi ystävyysseurojen määrärahoista. Tämä on kaikkea muuta kuin vastuullista verovarojen käyttöä.

Osa työllistämistoimista on tehokkaita. Tätä emme suinkaan kiistä. (Ed. Gustafsson: No niin, hyvä!) Kokoomuksen omassa vaihtoehtoisessa työllisyyspaketissa ehdotettiin voimavarojen siirtoa tehottomiksi todetuista toimista näihin tehokkaampiin toimiin. Tarkoituksena oli luoda edellytykset sille, että 100 000 uuden työpaikan tavoite voitaisiin kuluvalla vaalikaudella saavuttaa. Pakettimme sisälsi kohdennuksia muun muassa kotitalousvähennyksen laajentamiseen, oppisopimuskoulutukseen ja opintotukeen. Näistä painopistevalinnoista äänestykseen vielä tässä vaiheessa tuomme muun muassa oppisopimuskoulutuksen ja nuorten työpajatoiminnan. (Ed. Gustafsson: Missä talouspolitiikan iso linja?)

Oppisopimuskoulutuksen avulla vastataan niin elinkeinoelämän kuin työntekijöidenkin tarpeisiin. Hallituksen esittämä oppisopimuspaikkojen nosto on hyvä päätös, mutta tarvitsee rinnalleen valtionosuuden korotuksen. Vasta tällöin saadaan koulutuspaikkoja riittävästi käyttöön. Työpajatoiminnalla puolestaan voidaan ennalta ehkäistä työttömien tai opintonsa keskeyttäneiden nuorten syrjäytymistä sekä helpottaa päihde- ja mielenterveysongelmaisia ja maahanmuuttajia pääsemään kiinni työelämään. Jos verrataan, mitä syrjäytymisvaarassa olevat nuoret maksaisivat yhteiskunnalle ilman työpajatoimintaa, ovat nämä pienet lisärahat selvä sijoitus.

Perinteisen temppupolitiikan nimeen vannovan hallituksen kyvyttömyys uudistua tulee esille laajemminkin koko työelämään ja sen pelisääntöihin liittyvässä keskustelussa. Selkeä todiste tästä saatiin kokoomuksen jätettyä hallitukselle välikysymyksen naisten työmarkkina-asemasta. Hallitus ei ottanut kuuleviin korviinsa esittämiämme uusia konkreettisia keinoja naisvaltaisten alojen palkkatason nostamiseksi tai perusteettomien pätkätöiden karsimiseksi. Samanlaisen yksiselitteisen tyrmäyksen sai osakseen talousneuvoston työmarkkinauudistuksia sisältävä raportti. SDP:n puheenjohtajan Heinäluoman mukaan koko raportti ei kelpaa demareille edes keskustelun pohjaksi. (Ed. Pulliainen: Se oli fiksu lausunto!)

Arvoisa herra puhemies! Vastalauseessamme kiinnitämme erityistä huomiota ikäihmisten palveluihin ja pienituloisten eläkeläisten taloudellisen aseman korjaamiseen. Vanhasen hallituksen jo viime vuonna toteutunut kansallisen terveysprojektin määrärahaleikkaus iskee kaikkiin terveyspalveluiden käyttäjiin ja luonnollisesti myös heikentää ikäihmisten saamia palveluita. Säästöt vaarantavat kuntien mahdollisuudet hoitotakuun toteuttamiseen eli leikkausjonojen lyhentämiseen sekä riittävän nopean tutkimukseen pääsyn turvaamiseen.

Eläkeläisten tulotasosta on kuluvalla vaalikaudella puhuttu paljon. Kohtuullisen uutena asiana keskusteluun on noussut eläkkeiden palkkatuloja korkeampi verotus tietyillä tulotasoilla. Kokoomus totesi jo kesällä, että eläkeläisten verotus ei millään tulotasolla saa olla korkeampi kuin palkansaajien verotus. Osalla eläkeläisistä toimeentulo-ongelmat aiheutuvat korkeista terveydenhuolto- ja lääkemenoista. Lääkkeiden hintojen noustessa monet eläkeläiset ajautuvat ongelmalliseen tilanteeseen. Ikäihmisten muusta väestöstä eroava kulutusrakenne tulisi huomioida niin, että esimerkiksi eläkeindeksi seuraisi nykyistä paremmin lääkkeiden hintakehitystä. Tämän uudistuksen yhteydessä syytä olisi arvioida uudelleen myös sosiaali- ja terveydenhuollon maksupolitiikka eläkeläisten osalta.

Yksi selkeä epäkohta löytyy sotiemme veteraanien kylmästä kohtelusta, sillä hallitus on leikkaamassa rintamaveteraanien kuntoutustoiminnan rahoitusta. Eduskunnan edellyttämä vuosittainen kuntoutus ei toteutunut vuonna 2005 eikä toteudu kuluvanakaan vuonna ennakkotietojen mukaan. Kuntoutuksen laadun ja saatavuuden takaaminen edellyttää, ettei hallituksen esittämää leikkausta toteuteta. Kun hallitus säästää vääjäämättä harvenevasta veteraanien joukosta, säästää se aivan väärästä paikasta.

Arvoisa puhemies! Väyläverkolla on Suomessa suuri merkitys talouskasvun, teollisuuden kilpailukyvyn ja alueiden elinvoimaisuuden kannalta. Valtiovallalla ja viime kädessä eduskunnalla on vastuu laadukkaiden, turvallisten ja edullisten yhteyksien tarjoamisesta. Hallituksen lyhytjänteisessä väyläpolitiikassa on paljon parantamisen varaa. Kuluvalla vaalikaudella on kyllä käynnistetty uusia hankkeita, mutta liikenneverkon kehittämisestä on päätetty pienissä palasissa ilman selkeää ja virtaviivaista kokonaissuunnitelmaa.

Päätökset puuttuvat edelleenkin useiden kansallisesti tärkeiden investointien toteuttamisesta. Erityisen paljon investointitarpeita liittyy Suomesta Venäjälle suuntautuvaan liikenteeseen. Näiden teiden ja ratojen toimivuudella on merkitystä koko Euroopan unionin ja Venäjän väliselle kaupankäynnille. (Ed. Laukkanen: Tässä puhuja on oikeassa!) Vakka itärajan rekkajonojen pääsyyt löytyvät Venäjän puolelta, on tälläkin puolella rajaa jossain määrin tarvetta katsoa peiliin. Kun hallituskin nyt on ilmaissut huolensa suomalaisen merenkulun kilpailukyvystä, olisi tärkeää varmistaa kuljetusten toimiminen myös maissa. Merenkulun kilpailukyvyn tukeminen vaatii lupausten lisäksi kuitenkin konkreettisia päätöksiä muun muassa tonnistoveron uudistamisesta ja merenkulun teemapaketista. Näihin asioihin kiinnitti huomiota myös liikennevaliokunta lausunnossaan.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä Suomessa on siirryttävä nykyistä pitkäjänteisempään väyläpolitiikkaan. Käytännössä tämä tarkoittaa useampien vaalikausien mittaista investointiohjelmaa, jonka toteuttamiseen eduskunta sitoutuu. Osittain ongelma on myös budjettitekninen: väylät ovat investointeja, joiden toteuttamiseen nykyisen kaltainen budjetointimenettely soveltuu varsin huonosti.

Arvoisa puhemies! Vielä muutama sana koulutuksesta ja osaamisesta. Koulutukseen käytettävissä olevat resurssit ja toisaalta koulutukselle asetetut tavoitteet ovat ristiriidassa. Tämä tuntuu yhtä lailla päiväkotien kuin yliopistojenkin arkipäivässä. Hallitusohjelmaan sisältyvä lupaus käyttää ikäluokkien pienenemisestä koituva säästö opetuksen kehittämiseen jää kokonaan lunastamatta. Koulujen ylisuuret ryhmäkoot ja erityisopetuksen tarpeen kasvu aiheuttavat monia ongelmia, joita ei ratkaista pelkästään toimilla kouluviihtyvyyden parantamiseksi. (Ed. Gustafsson: Kokoomus aikanaan vastusti niitä!)

Tarvitaan toimenpiteitä, jotka kohdistuvat itse ongelman ytimeen, (Ed. Backman: Puhuja ei voi tietää, kun ei ollut kokoomuksessa!) sinne, mistä esimerkiksi koulukiusaaminen, huono viihtyvyys ja oppimisvaikeudet saavat alkunsa, eli ryhmäkokoihin. (Hälinää — Välihuutoja) Oman ongelmansa luovat koulurakennusten kosteus- ja homevauriot, joiden korjaaminen ei voi odottaa. Tältä osin olenkin tyytyväinen, että valtiovarainvaliokunta on todennut valtion tuen olevan riittämätön ja päätynyt patistamaan hallitusta korjaamaan asian pikaisesti.

Yliopistoissa ja korkeakouluissa paisuneet sisäänottomäärät (Hälinää — Puhemies koputtaa) ilman vastaavia lisärahoja ovat heikentäneet opetuksen laatua. Rahoitusvaje on käymässä kestämättömäksi. Vanhasen hallitus vannoo puheenvuoroissaan huippuosaamisen, tutkimuksen ja kehityksen sekä innovaatioiden nimeen. Näitä ei kuitenkaan synny ilman perusopetusta. Hallituksen korkeakoulusektorille nyt lupaamasta lisärahasta leijonanosa uppoaa nouseviin kiinteistöjen vuokriin ja palkankorotuksiin, jolloin yliopistojen mahdollisuudet ydintoimintojen kehittämiseen eivät tosiasiassa kohene yhtään.

Opiskelijoiden osakseen saama kohtelu on ollut yhtä farssia. Hallitus lupaa kyllä hallitusohjelmassa parantaa opiskelijoiden opintososiaalista asemaa. Sadattuhannet opiskelijat sinnittelevät silti edelleen toimeentulon rajamailla. Tämä on yksi paljastava esimerkki hallituksen kyvyttömyydestä nähdä laajempi kokonaiskuva. Kun opintotuki ei riitä sekä syömiseen että asumiseen, on opiskelujenaikainen jatkuva työssäkäynti sääntö eikä poikkeus. (Ed. Kalli: Siksi tarvittiin ateriatuki!) Se vie vääjäämättä voimavaroja pois opiskelusta ja hidastaa valmistumista. Tutkintojen suorittaminen venyy, ja monelta jäävät opinnot vuosikausiksikin lepäämään. Tämä ei ole varmasti kenenkään etu.

Opintotuen pitää kokoomuksen mielestä kannustaa valmistumaan, lyhentää opiskeluaikoja ja taata mahdollisuudet täysipäiväiseen opiskeluun. Hallitukselle ei kelvannut esittämämme lakialoite opintotuen kokonaisuudistuksesta. Opiskelijoiden taloudellinen tilanne on kuitenkin niin tiukka, että jotain on välttämättä tehtävä ja pikaisesti. Opiskelijajärjestöjen ja hallituspuolueidenkin tiettyjen edustajien esittämä opintorahan korottaminen 15 prosentilla toimisi hyvin tällaisena ensiaskeleena oikeaan suuntaan ja päänavaajana suuremmalle rakenteelliselle uudistukselle.

Arvoisa herra puhemies! Kokoomus on kantanut oman vastuunsa finanssipolitiikan kestävyydestä myös oppositiosta käsin. Sekä vaaliohjelmamme että aikaisempien vuosien talousarvioihin jätetyt vastalauseet on koottu hyvin maltillisesti. Vastalauseemme ensi vuoden talousarvioon on tasapainotettu, eikä se siten vähentäisi ensi vuonna takaisin maksettavan valtionvelan määrää. Tämänhän lupasimme jo, kun tämä samainen budjettiesitys lähetettiin syksyllä valiokunnan käsittelyyn.

Edellä olevan perusteella ehdotan, että eduskunta hyväksyy valtiovarainvaliokunnan mietinnön vastalauseessa 2 esitetyn mukaisesti yleisperusteluissa lausuttavaksi:

"1) Eduskunta edellyttää, että hallitus tuo vielä kuluvan vaalikauden aikana eduskunnan käsittelyyn ne toimenpiteet, joilla tehottomiksi todetuista työllistämistoimista budjettimäärärahoja siirrettäisiin sellaisiin työllisyystoimenpiteisiin, joilla on mahdollista luoda todellisia uusia työpaikkoja."

"2) Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy — tukeakseen tasa-arvon toteutumista ja edistääkseen naisten asemaa työmarkkinoilla — toimiin sekä vanhemmuudesta työnantajille aiheutuvien kustannusten korvaamiseksi nykyistä paremmin että kuntien valtionosuusjärjestelmän uudistamiseksi tavalla, joka edistää erityisesti perusteettomien pätkätöiden vähentämistä ja sukupuolten välisen palkkaepätasa-arvon poistamista."

"3) Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy pikaisesti toimiin eläkeläisten taloudellista asemaa koskevien epäkohtien poistamiseksi mm. keventämällä eläkeläisten verotusta ja terveydenhuolto- ja lääkekustannuksia sekä ryhtymällä toimenpiteisiin eläkeindeksiin vaikuttavan elinkustannusindeksin muuttamiseksi siten, että se vastaa paremmin eläkeläisten kulutustottumuksia ja kohentaa heidän ostovoimaansa."

Ja lopuksi: " 4) Eduskunta edellyttää, että hallitus kiirehtii päätöksiä koko kansantalouden kannalta tärkeiden väylähankkeiden, kuten El8:n, rahoituksesta ja toteutusaikataulusta."

Kari Uotila /vas (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On totta, että työllisyys on kuluvalla vaalikaudella parantunut. Todellisuutta kuitenkin hämärtää pätkätöiden suuri osuus. Työelämän murros näkyy lisääntyvinä epätyypillisinä työsuhteina, joiden kirjo on laaja: on määräaikaisia, osa-aikaisia, tarvittaessa työhön kutsuttavia ja vuokratyösuhteita. Niiden kaikkien yhteinen ongelma on se, että työntekijän työsuhdeturva on heikko ja palkka ei riitä elämiseen.

Työllisyyden kasvuun nähden tehtyjen työtuntien määrän kehitys on ollut heikkoa, ja monet paikkakunnat kärsivät edelleen sietämättömän korkeasta työttömyydestä. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä torjuu jyrkästi kokoomuksen esitykset työvoimapolitiikan määrärahojen leikkaamisesta.

Suomen talous on loistokunnossa. Julkinen talous, valtion talous ja budjettitalous ovat kaikki ylijäämäisiä. Suomen talouden iskukyvystä kertoo parhaiten valtionvelan bkt-osuuden lasku jo 35,2 prosenttiin tämän vuoden lopussa. Globaalin talouden kasvu, erityisesti Kiinan kasvu, öljyn hinnannousun tuoma potku Venäjän talouskasvulle ja euroalueen talouskasvu ovat tuoneet vauhditusta myös Suomen taloudelle.

Hallitus ei voi kuitenkaan ottaa kaikkia sulkia hattuunsa myönteisestä kehityksestä. (Ed. Kalli: Entäs oppositio?) Hallituksen on kuitenkin otettava vastaan risut kasvun hedelmien huonosta jaosta, vaikka valtaosan kasvun hedelmistä hallitus on jakanut ylisuurina veronkevennyksinä.

Suurelta osin nämä 2 650 miljoonan euron veronalennukset ovat pysyvästi poissa verotuloistamme. Tämän tunnusti myös budjettipäällikkö Mäkinen valtiovarainvaliokunnassa. Hän totesi, että veronkevennyksistä takaisin tulevaa hyötyä on mahdoton mitata, mutta sen arvioidaan asiantuntijoiden mukaan olevan kolmanneksesta puoleen tehdyistä kevennyksistä. Näin ollen arvioin, että kumulatiivinen veronmenetys vaalikaudella noussee 10 miljardin suuruusluokkaan. Vain vahva talouskasvu ja työllisyyden paraneminen hallituksesta riippumattomista ulkoisista syistä on turvannut verotulojen kasvun ylimitoitetuista kevennyksistä huolimatta. Näin ollen suuriin menoleikkauksiin ei ole onneksi tarvinnut ryhtyä. (Ed. Kalli: Ainakin kansalaiset ovat saaneet veronalennuksia!)

Hallituksen veropolitiikka on suosinut suurituloisia. He ovat hyötyneet veronalennuksista eniten. Kaikkein rikkaimmilta hallitus poisti varallisuusveronkin kokonaan. Kokonaan veronkevennysten ulkopuolelle hallitus on jättänyt yli miljoona suomalaista. He ovat eläkeläisiä, työttömiä, opiskelijoita ja erilaisia etuuksia saavia kansalaisia. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän mielestä näiden ryhmien ostovoiman lisääminen olisi oikeudenmukaisuuden lisäksi suurituloisten verohelpotuksia paremmin lisännyt kotimaista kysyntää ja työllisyyttä.

Veronkevennysten epäoikeudenmukaisen kohdentamisen lisäksi niiden suuruusluokka on todella käsittämätön. Hallitus on toteuttanut veroalen kaksinkertaisena siihen nähden, mihin hallituspuolueet kauden alussa sitoutuivat. (Ed. Zyskowicz: Kokoomuksen linjalla!)

Nyt vaalien lähestyessä veronalennuskrapulapuheet ovat alkaneet. SDP:n johtokin on toistuvasti varoitellut lisäveronalennuksista. Viimeksi 29.11. valtiovarainministeri Heinäluoma muistutti verotulojen turvaamistarpeesta vastaanottaessaan eduskunnan portailla yli 400 000 nimen adressin hoitohenkilökunnan palkkojen nostamiseksi. Nähtävästi Heinäluoma halusi näin torjua puheita muun muassa elintarvikkeiden arvonlisäveron alentamisesta.

Samaan aikaan kun menokuria ja siinä pysymistä kehutaan jopa vientituotteeksi, ovat vaalien alla alkaneet siis puheet ja lupaukset muun muassa eläkeläisille ja opiskelijoille. On järjestetty maan kattava eläkeläisten kuuntelukierros ja lehti-ilmoituksissa on luvattu, että ensi kaudella eläkeläisten asioista huolehditaan. Kuka tällaisiin puheisiin uskoo, että hallituspuolueet SDP, keskusta ja Rkp vaihtaisivat nykyisen epäoikeudenmukaisen veropolitiikkansa ja menojen kuristuslinjansa, jota kehua retostelevat ympäri maailmaa? Tällaista vaalienalusretoriikkaa tuskin kukaan uskoo. Päinvastoin, bluffin läpi nähdään, koska muistetaan, miten kävi viime kerralla. (Ed. Gustafsson: Vaalien jälkeen on uusi kehys!) Tosin on todettava, että keskustan ryhmäpuheessa tänään kyllä toivottiin toteutetun epäoikeudenmukaisen veropolitiikan jatkumista eikä juurikaan kannettu huolta verovarojen riittävyydestä palveluihin.

Arvoisa puhemies! Olemme jälleen saaneet uuden pohjoismaista hyvinvointimallia kyseenalaistavan ja tilaustyön makuisen uhkakuvaraportin Suomen tulevaisuudesta. Talousneuvoston sihteerin Vihriälän globalisaatioraportti on saanut odotetusti kehuja oikeistolta ja työnantajilta. Ammattiyhdistysliike ja vasemmisto puolestaan ovat ampuneet sen alas, ja niin pitääkin ampua.

Mutta kuinka paljon Vihriälän ehdotukset sitten poikkeavat toteutetusta politiikasta? Eivät oikeastaan paljoakaan. Hyvätuloisia ja rikkaita on suosittu veronkevennyksillä ja varallisuusveron poistolla. Ulkomaisia asiantuntijoita kohdellaan verotuksessa anteliaasti, jopa menemällä pitemmälle kuin Ruotsissa.

Työttömyysturvaa ei ole suoranaisesti leikattu, mutta kun senttiäkään ei ole annettu tasokorotuksiin neljään vuoteen peruspäivärahaan ja työmarkkinatukeen, on niiden ostovoima jäänyt jatkuvasti jälkeen ansiotuloista. Työttömät ovat jääneet myös ilman veronkevennyksiä. Lisäksi työmarkkinatuesta on tehty määräaikainen. On myös ruvettu maksamaan matalapalkkatukea työnantajille korvauksena siitä, että he maksavat pieniä palkkoja.

Myös kilpailuttamista ja yksityistämistä on tehty ideologisista syistä, vaikka jäljet pelottavat. Esimerkiksi jäänmurron ja saariston yhteysalusliikenteen kilpailuttaminen on epäonnistunut.

Valtion omaisuutta on myyty vauhdilla. Näin on kyllä saatu varoja valtion velanmaksuun ja vähän infraan ja tutkimukseenkin, mutta samalla on luovuttu lypsävistä lehmistä. Hallitus korostaa saatuja myyntituloja, mutta uskaltaako hallitus edes kertoa, kuinka paljon on menetetty osinkotuloja omistuksen myymisen seurauksena? Taitavat menetykset nousta miljardiluokkaan.

Arvoisa puhemies! Tämän talousarvioesityksen myötä hallituspuolueet hukkasivat viimeisen mahdollisuutensa oikeudenmukaiseen budjettiin. Vanhasen hallitus ja sitä tukevat eduskuntaryhmät jatkavat tuloeroja kasvattavaa ja köyhyyttä lisäävää linjaansa. Ylisuurista ja epäoikeudenmukaisesti kohdennetuista verohelpotuksista huolimatta valtiontalous olisi mahdollistanut oikeudenmukaisemmankin talousarvion.

Liian tiukan menokehyksen kahleissa olevat hallituspuolueiden eduskuntaryhmät tyytyivät pikkukorjauksiin ja oikomaan hallituksen tarkoituksella talousarvioesitykseen jättämiä alibudjetoituja kohtia. Sinällään tärkeitä lisäyksiä tehtiin esimerkiksi kulttuurijärjestöille, väylänpitoon, vankeinhoitoon, ympäristötöihin, terveyden edistämiseen, lastenpsykiatriaan, päihdeäitien hoitoon ja opetukseen. Näistä lisäyksistä ja muutamasta hyvästä lausumasta pieni kiitos hallituspuolueille. (Ed. Kalli: Tuli se sieltä!) Luonnollista kuitenkin on, ettei näin marginaalisilla muutoksilla korjattu budjetin epäoikeudenmukaista peruslinjaa. Monia välttämättömiä ja kentällä hallituspuolueiden edustajien lupaamia parannuksia opintotukeen, eläkkeisiin, työttömyysturvaan ja palveluihin ei esitetty.

Vasemmistoliiton vaihtoehto ja esitykset valtiovarainvaliokunnassa johtaisivat toteutuessaan köyhyysongelman lieventymiseen ja palvelujen turvaamiseen. Esitämme opintotukeen 15 prosentin korotusta ja kansaneläkkeeseen vähintään 20 euron korotusta kuukaudessa. Samalla pienet työeläkkeet nousisivat eläketulovähennyksen kautta.

Työmarkkinatuen ja työttömyysturvan parantamiseen suuntaamme yhteensä 156 miljoonaa euroa. Leikkausjonojen purkamiseen ja kunnallisten palvelujen turvaamiseen esitämme yhteensä 130,5 miljoonaa euroa. Esitämme lisäyksiä myös liikenneväylien parantamiseen, joukkoliikenteeseen ja ympäristöön.

Valtiontalouden ennakoitua suurempi liikkumavara mahdollistaisi nämä satsaukset. Kysymys on valinnoista kansalaisten tarpeiden ja hyvätuloisia suosivien veronkevennysten ja nopean valtion velanmaksun välillä. Hallituksen veropolitiikka on epäoikeudenmukaista, ja siksi vasemmistoliitto tulee esittämään talousarvion yleisperusteluissa lausuttavaksi:

"1) Eduskunta toteaa, että etuustulojen palkkatuloja ankarampi verotus lisää köyhyysrajan alapuolella olevien määrää, sillä palkkatuloja koskevat veronkevennykset eivät hyödytä niitä, jotka saavat pieniä etuustuloja, ja edellyttää, että hallitus valmistelee pikaisesti kunnallisen eläketulovähennyksen kaltaista sosiaalitulovähennystä koskevan hallituksen esityksen annettavaksi eduskunnalle heti eduskunnan kokoontuessa vuoden 2007 alussa."

Arvoisa puhemies! Ikääntyneille ihmisille on taattava yhdenvertaiset ja laadukkaat vanhuspalvelut koko maassa kunnioittaen palvelun tarvitsijoiden itsemääräämisoikeutta ja valinnan vapautta tuloista riippumatta. Esitämmekin talousarvion yleisperusteluissa lausuttavaksi:

"2) Eduskunta toteaa, että ikääntyneet ihmiset eivät tällä hetkellä saa riittäviä ja tasavertaisia vanhuspalveluja koko maassa ja että myös omaishoitajien taloudellisen aseman turvaaminen vaihtelee kunnittain, ja edellyttää hallituksen antavan pikaisesti esityksen koko maassa yhtäläisin perustein annettavista vanhuspalveluista ja omaishoitajan oikeuksista."

Hallitus ei ole ainoastaan kitsastellut etuuksissa vaan lisäksi myös kuntarahoituksessa. Se on johtanut kuntien velkaantumiseen siitäkin huolimatta, että jälleen kerran suuri joukko, 106 kuntaa, korottaa veroprosenttiaan ensi vuodelle ja lisäksi kunnat joutuvat karsimaan palvelujaan. Kuntien talousahdingosta huolimatta hallitus esittää kustannusten nousun korvaamista kunnille vain 75-prosenttisesti. Kunnat joutuvatkin veroprosentin ja maksujen korottamisen lisäksi myös palvelujen karsintaan. Vasemmistoliitto tulee esittämään kunnille lisää rahaa eri momenteilla sekä yleisperusteluihin seuraavaa lausumaa:

"3) Eduskunta toteaa, että vaalikauden menokehyksissä kuntien valtionosuudet ovat olleet riittämättömät kansalaisten palvelujen takaamiseksi, ja edellyttää kunta- ja palvelurakenneuudistuksen yhteydessä kuntien rahoituksen lisäämistä oleellisesti."

Osana vasemmistoliiton köyhyyden ja syrjäytymisen vastaista ohjelmaa esitämme kansaneläkkeeseen vähintään 20 euron tasokorotusta ensi vuoden alusta alkaen ja yleisperusteluihin seuraavaa lausumaa:

"4) Eduskunta toteaa, että kansaneläke ja työeläkkeet jäävät yhä enemmän jälkeen yleisestä palkkakehityksestä. Eduskunta edellyttää kansaneläkkeen tasokorotusta, joka poistaa jälkeenjääneisyyden, ja että eläkkeiden indeksitarkistukseksi otetaan käyttöön taitetun työeläkeindeksin ja vielä huonomman kansaneläkeindeksin sijaan puoliväli-indeksi (50 prosenttia palkat, 50 prosenttia hinnat)."

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä ei hyväksy hallituspuolueiden eriarvoisuutta lisäävää toimintalinjaa ja tulee esittämään myös seuraavaa lausumaa:

"5) Eduskunta katsoo, että hallitus ei ole hyvästä talouden kehityksestä huolimatta puuttunut eriarvoistumiskehitykseen ja opintotuen, pienten eläkkeiden ja työttömyysajan perusturvan riittämättömään tasoon, vaan on suosinut hyvätuloisia, ja toteaa, että hallitus ei siksi nauti eduskunnan luottamusta."

Miltä näyttää sitten tulevaisuus? Kuten viime vaalien alla, SDP varoittelee veronalennuksista ja painottaa palveluihin panostamista. Ovatko nämä puheet verotuksesta uskottavia? Viimeksi vaalienaluspuheet paljastuivat kuplaksi, kun demarit toteuttivat keskustan ja Rkp:n kanssa kaksinkertaiset veroalet siihen nähden, mihin olivat hallituskauden alussa sitoutuneet. Kaikkein rikkaimmilta hallitus poisti vielä varallisuusveronkin.

Sama takinkääntö voi tapahtua myös seuraavalla vaalikaudella, mikäli nykyinen hallituspohja jatkaa. Ensin torjutaan verotuksen oikeudenmukaistaminen ja muun muassa elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen ja hallitusohjelmaan kirjataan maininta tulosopimuksen edistämisestä mahdollisilla veroratkaisuilla. Sitten tuporatkaisun yhteydessä tehdään taas mittavat suurituloisia hyödyttävät tuloveronkevennykset, jotka vaarantavat kansalaisten tarvitsemien palveluiden kehittämisen. Näin jälleen annetaan työnantaja- ja pääomapiirien kasvattaa voittojaan maksattamalla osa palkankorotuksista veronmaksajilla. Samalla jätetään jälleen veronalennusten ulkopuolelle erilaisten etuisuuksien varassa elävät ja pienituloiset eläkeläiset — ryhmät, jotka hyötyisivät eniten muun muassa elintarvikkeiden arvonlisäveron alentamisesta.

Onneksi kansalaiset pääsevät ottamaan kantaa puheiden ja tekojen johdonmukaisuuteen maaliskuun vaaleissa. Tarvitsemme avointa keskustelua seuraavan vaalikauden veropolitiikasta. Vasemmistoliitolle tärkeintä on riittävän veropohjan turvaaminen, jotta kansalaiset saavat tarvitsemansa palvelut. Tavoitteenamme on myös verotuksen korjaaminen pienituloisia suosivaan suuntaan antamalla veronkevennyksiä myös etuisuustulojen varassa eläville ja pienituloisille eläkeläisille, alentamalla elintarvikkeiden arvonlisäveroa ja oikeudenmukaistamalla perintöveroa. On tärkeää, että verotuksen muutoksilla oikeudenmukaistetaan tulonjakoa, vähennetään köyhyyttä sekä turvataan palvelut kansalaisille. Siksi myös varallisuusveron palauttaminen kaikkein rikkaimmille olisi oikeudenmukaista.

Arvoisa puhemies! En voi kuin hämmästellä, mihin on kadonnut hallituspuolueiden usko pohjoismaisen mallin vahvuuteen, mallin, jota katsotaan arvostavasti ympäri maailmaa. Rkp:n osalta tämän voi ymmärtää. Keskustakin on unohtanut pohjoismaisen mallin ja köyhän asian ajamisen ajat sitten. Tämä siitäkin huolimatta, että keskusta on aikoinaan näitä turvarakenteita ollut rakentamassa.

Eniten kuitenkin ihmettelen SDP:n lipeämistä markkinavetoisen, yksityistämistä suosivan ja köyhyyttä ja tuloeroja kasvattavan linjan taakse. Missä on tahto puolustaa mallia, joka perustuu suhteellisen korkeaan verotukseen, laajaan julkiseen sektoriin, kattaviin julkisiin palveluihin, pieniin tuloeroihin, vähäiseen köyhyyteen ja sopimusyhteiskuntaan?

Vasemmistoliitolla on tämä tahto. Toivottavasti sitä löytyy myös muilta puolueilta.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Ilkka Kanerva.

Johanna Sumuvuori /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Politiikalta on lupa toivoa kaukonäköisyyttä, pitkäjänteisyyttä ja vahvaa tahtoa. Vaalikauden viimeinen budjetti ei valitettavasti kuitenkaan todista hallituksen kyvykkyydestä tehdä vaalikaudet ylittäviä, kestäviä päätöksiä. Eräs 1900-luvun suurimmista poliitikoista totesi kerran puheessaan näin:

"Jos kuljemme eteenpäin kuono maassa, vailla perspektiiviä taaksepäin ja suuntaamatta katsettamme tulevaisuuteen, joka ulottuisi seuraavaa neljännesvuotta pitemmälle, emme voi koskaan muuttaa yhteiskuntaa ja olemme aina yhtä valmistautumattomia tulevaisuuden tarjoamiin ongelmiin."Näin viisaasti lausahti Olof Palme Ruotsin sosialidemokraattisen nuorisoliiton kongressissa muutama vuosikymmen takaperin. (Ed. Pulliainen: Mitä Heinäluoma tähän sanoo?) Puheen otsikossa todettiin, että politiikka on tahdon asia.

Talousarvio vuodelle 2007 olisi voinut osoittaa parempaa poliittista tahtoa kestävämmän ympäristö-, sosiaali- ja talouspolitiikan rakentamiseksi ja antaa vahvemman viestin yhteiskunnallisista ja maailmanlaajuisista ongelmista tulevia hallitusneuvotteluita silmälläpitäen.

Kevättalvella paikkansa jättävän hallituksen nelivuotiskautta voi luonnehtia köyhyyden ja eriarvoisuuden kasvamisen sekä ympäristöpolitiikan epäonnistumisen kaudeksi. Tämä kaikki siitä huolimatta, että kansantaloudella pyyhkii paremmin kuin pitkään aikaan. Ehkäpä hallituskin on epäonnistumisensa huomannut, koska aiempi ongelmien kieltämisen taktiikka on vaihtunut ongelmien osittaiseen myöntämiseen ja alati toistuvaan lupaukseen puuttua ongelmiin seuraavassa hallituksessa.

Vihreiden mielestä hallitukselta puuttuu kyky reagoida suuriin, mutta hitaasti eteneviin muutoksiin ajoissa ja riittävän voimakkaasti. Niinpä hallituksen ei tarvitse kantaa huolta esimerkiksi Jäämeren muuttumisesta jäättömäksi tai syrjäytymisen muuttumisesta perinnölliseksi.

Vihreät julkaisivat syksyllä oman vaihtoehtobudjettinsa, joka on rakennettu tuloiltaan ja menoiltaan tasapainoiseksi kokonaisuudeksi. Toisin kuin hallituksen talousarvioesitys, se sisältää myös aidosti vaikuttavia toimia niin ilmastonmuutoksen torjumiseen kuin köyhyyden vähentämiseen. Vihreiden vaihtoehtobudjetti painottaa ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja köyhyyden vähentämisen lisäksi myös kulttuurin merkitystä hyvinvoinnin ja sivistyksen kantajana. Pääoppositiopuolue kokoomuksen vaihtoehtobudjetista se eroaa monen muun asian lisäksi siinä, että sen menoja ei kateta pelkällä oletuksella verotulojen kasvusta.

Arvoisa puhemies! Suomalainen yhteiskunta on rikkaampi kuin koskaan. Siitä huolimatta hallitus on sallinut suomalaisen yhteiskunnan eriarvoistumiskehityksen, jonka suurimpina kärsijöinä ovat olleet muun muassa lapsiperheet, työttömät, opiskelijat ja pelkkää kansaneläkettä nauttivat eläkeläiset. Köyhyyden lisääntyminen ei koske pelkästään tulonsiirroista riippuvaisia — maamme köyhiin lukeutuu myös työssäkäyviä ihmisiä.

Samalla kun maassamme on noin puoli miljoonaa köyhää, menee osalla väestöstä taloudellisesti paremmin kuin koskaan. Nämä ihmiset ovat hallituksen erityisessä suojeluksessa: valtaosan taloutemme liikkumavarasta hallitus on käyttänyt tulonsiirtojen sijasta hyvätuloisten veronkevennyksiin.

Vihreä eduskuntaryhmä haluaa pitää kiinni universaalista hyvinvointivaltiosta, joka turvaa myös pienituloisten ja huono-osaisten aseman. Vihreät eivät halua veropolitiikkaa, joka suosii suurituloisia, eivätkä vihreät halua veronalennuksia palveluiden kustannuksella.

Vaihtoehtobudjetissa esitämme, että alkoholiveron ja jäteveron korotuksella sekä hallituksen tekemien veronkevennysten osittaisella peruuttamisella rahoitettaisiin työmarkkinatuen korotus, äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan vähimmäistason korotus, elatustuen korotus, opintorahan korotus sekä pelkkää kansaneläkettä saavien eläkkeiden korotus ja tehtäisiin vielä tuntuva panostus kuntien palvelutuotannon turvaamiseen.

Hallitus sen sijaan ei — kuten tiedämme — halua esimerkiksi alkoholiveroon koskea, vaikka kaikki lienevät yhtä mieltä siitä, mitä alkoholiveron alennus on yhteiskunnassamme saanut aikaan.

Kaikkein hälyttävin hallituksen harjoittaman politiikan seuraus on maahamme syntynyt lasten luokkayhteiskunta. Lapsiperheiden köyhyys on suhteellisesti eniten maassamme yleistyvä köyhyyden muoto. Kaikkein tiukimmalle ovat joutuneet monilapsiset perheet ja yksinhuoltajat. Luokkayhteiskunnasta voidaan puhua, kun lapset ja nuoret alkavat jakautua hyvin toimeentuleviin ja köyhiin lapsiin ja kun lähes joka viides lapsi on vaarassa syrjäytyä. On hankala puhua hyvinvointivaltiosta, jos lapsen menestys elämässä on riippuvainen vanhempien varallisuudesta.

Laadukas peruskoulutus ehkäisee syrjäytymistä ja eriarvoistumista, mutta viimeaikaiset tutkimukset kertovat toisenlaisesta, huolestuttavasta kehityksestä. Opetushallituksen äskettäin julkaiseman raportin mukaan peruskoulun oppilaiden arvioinnit ovat muuttuneet epäyhtenäisiksi ja kuntien välillä on suuria eroja tuki- ja erityisopetuksen järjestämisessä. Koulut ovat eriytymässä hyvien ja heikompien oppilaiden kouluiksi, ja ilman tukea jäävät ne lapset ja nuoret, jotka sitä eniten tarvitsisivat.

Näiden ongelmien lisäksi nuoret viihtyvät koulussa yhä huonommin. Tämä kehitys saadaan pysäytettyä ainoastaan perusopetuksen laatua parantamalla, luokkakokoja pienentämällä, taito- ja taideaineita lisäämällä sekä mahdollistamalla opettajien riittävä täydennyskoulutus. Myös koululaisten kerho-, aamu- ja iltapäivätoimintaa tulee kehittää. Kaiken aikaa on pidettävä mielessä, että lapsia ei saa alistaa tehokkuusajattelulle.

Arvoisa puhemies! Lisääntyvät tehokkuusvaatimukset näyttävät leviävän huolestuttavaa vauhtia kaikkialle yhteiskuntaan. Tämän ovat saaneet tuntea erityisesti opiskelijat. Moni on ihmetellyt, miten opiskelijoita on voitu tässä budjettiesityksessä kohdella näin huonosti. Vastaus kuitenkin löytyi jo syksyn alussa, kun valtiovarainministeri Heinäluoma paljasti Ylioppilaslehdessä täydellisen tietämättömyytensä opintotuen suuruudesta ja opiskelijoiden kestämättömästä tilanteesta. Riittämätön toimeentulo heikentää jatkuvasti opiskelijoiden hyvinvointia, valtion kilpailukykyä sekä koulutusjärjestelmän tasa-arvoisuutta.

Opintoraha on ollut samalla tasolla lähes 15 vuotta, jona aikana sen reaaliarvo on laskenut 20 prosenttia. Eduskunnasta ei näytä löytyvän riittävää tukea opintorahan 15 prosentin tasokorotukselle, vaikka ainakaan vihreälle eduskuntaryhmälle ei tule mieleen mitään muuta tulonsiirtoa, jonka olisi annettu näin romahtaa.

Korkeakouluopiskelijoiden asemaa horjuttaa se, että yliopistojen perusrahoitus ja tieteen tekemisen vapaus ovat olleet jo vuosia huolestuttavalla tolalla. Esimerkiksi opetushenkilökunnan määrää ei ole kasvatettu vastaamaan lisääntyvää tarvetta. Tutkimuksen laadun puolesta kyllä puhutaan Suomessa syvin äänenpainoin, mutta rahallinen panostus on ollut lähinnä määrän, ei laadun kasvattaminen. Koulutuksen tehokkuusvaatimukset ovat johtaneet siihen, että yliopistot pakotetaan haalimaan mahdollisimman paljon tutkintoja. Perusopetuksen resurssipula näkyy massaluentoina, kirjatenttien lisääntymisenä ja henkilökohtaisen opinto-ohjauksen puutteena. Puutteet opetuksessa ja ohjauksessa viivästyttävät valmistumista. Tämä ei ole sen enempää opiskelijan kuin kansantaloudenkaan etu.

Yksi ihmisryhmä, jonka asema ei tämän talousarvion myötä myöskään juuri parane, on vammaiset ihmiset. Lisäys tulkkipalveluihin merkitsee pientä edistysaskelta, mutta päivätoiminnan laajentamisen perustelut on vakavasti asetettu kyseenalaisiksi. Hallituksen olisi pitänyt viimeinkin turvata vaikeavammaisten henkilökohtaisen avustajajärjestelmän kehittäminen subjektiiviseksi oikeudeksi. Vihreiden vaihtoehtobudjetissa korostetaan, että valtion olisi kustannettava uudistus. Nykyisin vaikeavammainen henkilö voi jäädä ilman asianmukaista avustamista, jos hänen kotikuntansa kaihtaa vastuuta palvelun rahoittamisesta. Henkilökohtainen avustaja on erittäin tärkeä vaikeavammaisen henkilön perustuslaillisten oikeuksien turvaamiseksi.

Eriarvoisuus on tällä hallituskaudella lisääntynyt myös sukupuolten välillä. Yksi suurimmista tasa-arvo-ongelmista on edelleen naisten ja miesten palkkaerot ja erityisesti naisten riesana olevat määräaikaiset työsuhteet. Kun Euroopan unionissa miesten ja naisten palkkaero on noin 15 prosenttia, Suomessa se on edelleen 20 prosentin luokkaa.

Naisten aseman ongelmat tiivistyvät paitsi epätasa-arvoiseen palkkaukseen, myös työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen ongelmiin, pätkätöihin ja nuorten naisten pahoinvoinnin lisääntymiseen. Myös opiskelun ja perhe-elämän yhteensovittaminen on erittäin haasteellista. Lasten hankkiminen heikentää naisten työmarkkina-asemaa, ja niin ei todellakaan pitäisi olla. Vanhemmuuden kustannusten epätasaisen jakautumisen takia työllistyminen on hankalaa erityisesti nuorille naisille. Työmarkkinoiden epätasa-arvoa ei aiheuta biologia, vaan naisvaltaisten ammattialojen heikko arvostus, palkkaerot ja vanhempainvapaiden epätasa-arvoinen jakautuminen naisten ja miesten kesken. Vihreä eduskuntaryhmä katsookin, että hallituksen toimet ovat olleet riittämättömiä, ja vastalauseessa edellytämme, että vanhemmuuden kustannukset tasataan kokonaan kaikkien työnantajien kesken.

Arvoisa puhemies! Eilisestä lehdestä saimme lukea tutkimuksesta, jonka mukaan Jäämeri on jäätön kesällä 2040. Eri puolilla maailmaa tehdään kunnianhimoisia päätöksiä kasvihuonepäästöjen rajoittamisesta, ja Britannian hallituksen tilaama Stern-raportti on saanut myös ilmastoskeptikkoja havahtumaan.

Suomessa sen sijaan hallituksen ilmastopolitiikka on ollut johdonmukaisesti yhtä huonoa kuin sen viime vuoden lopulla julkaisema energia- ja ilmastostrategia antoi odottaa. Sen sijaan että hallitus olisi panostanut kunnianhimoisesti uusiutuvien energialähteiden ja energiansäästön tukemiseen, se on puolittanut teollisuuden sähköveron, lakkauttanut kerros- ja rivitalojen energia-avustuksia, antanut turpeelle rajun tukipaketin sekä tiukentanut uusiutuvien energialähteiden investointituen ehtoja.

Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan marraskuun lopussa julkaiseman tutkimuksen mukaan yksi kansalaisissa eniten huolta aiheuttava asia on maapallomme ympäristön tila. Samanlainen tulos on saatu aiempienkin vuosien tutkimuksissa, mutta hallituksen ympäristöpolitiikkaa nämä kansan kaiut eivät tunnu tavoittavan.

Hallituksen budjettiesitys ei pidä sisällään juuri lainkaan uusia toimenpiteitä ilmastonsuojelun edistämiseksi. Sen lisäksi, että hallituksen aneeminen politiikka on vaarallista ilmaston kannalta, menetetään siinä myös iso osa uusiutuvien energialähteiden mahdollisuuksista suomalaisten työpaikkojen, yritysten ja vientitulojen edistäjänä.

Vihreä eduskuntaryhmä vaatii valtiolta viimeinkin vastuullista ympäristöpolitiikkaa päästöjen vähentämiseksi. Tämä tarkoittaa energiapolitiikan lisäksi myös ilmaston huomioivaa liikennepolitiikkaa ja verotuksella kansalaisten kulutustottumuksiin vaikuttamista. Vaadimme vastalauseessamme hallitusta valmistelemaan pitkän aikavälin ilmastostrategian, jotta ilmastopäästöt laskisivat 30 prosenttia vuoteen 2020 mennessä ja 80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Vaadimme myös hallitusta valmistelemaan ohjelman, jolla Suomi pääsee eroon öljyriippuvuudesta vuoteen 2030 mennessä.

Vihreä eduskuntaryhmä on erityisen huolissaan joukkoliikenteen tilasta. Eilen tuli julki uutinen, jonka mukaan VR on nostamassa tammikuun alussa junalippujen hintoja. Junaliikenteellä ei mene todellakaan hyvin. Perusradanpitoon ei ole laitettu tarpeeksi määrärahoja, mikä on johtanut junien takkuileviin yhteyksiin ja jatkuviin myöhästelyihin. Myös junaliikenteen ravintolatoimintaa ollaan ajamassa kovaa vauhtia alaspäin. Näinkö hallitus huolehtii joukkoliikenteen kilpailu-kyvystä?

Ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttäisi aivan päinvastaista kehitystä ja suurempia panostuksia joukkoliikenteen kilpailukyvyn ja houkuttelevuuden lisäämiseksi. Vaihtoehtobudjetissa esitämme panostuksia perusradanpitoon, uusiin ratahankkeisiin ja suurten kaupunkien joukkoliikennetukeen ja valtion tukea VR:n lipunhintojen alentamiseen.

Arvoisa puhemies! Vihreälle eduskuntaryhmälle on aina ollut tärkeää paitsi vaalikausien myös valtion rajojen yli näkevä politiikka. Globaali oikeudenmukaisuus ja Suomen kansainväliset sitoumukset niin ilmastonsuojelussa kuin humanitaarisessa työssä ovatkin vihreän politiikan kulmakiviä.

Istuva hallitus ei ole vihreän eduskuntaryhmän mielestä pitänyt kiinni kansainvälisistä sitoumuksistaan, sillä kehitysyhteistyön tason nostamisen vauhti on ollut etanamaisen hidasta ja Suomen häpeällinen vitkuttelu kuluvan vuoden pakolaiskiintiön täyttämisessä on ollut äärimmäisen noloa. Vihreä eduskuntaryhmä haluaa nostaa kehitysyhteistyön tasoa huomattavasti nopeammin, jotta Suomi saavuttaisi YK:n suosituksen mukaisen kehitysavun tason eli 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta. Muut Pohjoismaat ovat tämän riman ajat sitten ylittäneet, mutta Suomea perässähiihtäjän rooli ei näytä hetkauttavan. Vihreä eduskuntaryhmä vaatii myös, että pakolaiskiintiön vaje täytetään jo tänä vuonna, ja mikäli se ei onnistu, vaje on paikattava ensi vuonna esimerkiksi lisätalousarviolla. Ensi vuonna Suomen pitäisi nostaa myös pakolaiskiintiötä tuhanteen henkeen eduskunnan tahdon mukaisesti.

Arvoisa puhemies! Vihreiden mielestä poliittisen päätöksenteon tulisi aina perustua siihen, ettei tehtyjä ratkaisuja tarvitsisi hävetä tulevien sukupolvien edessä. Katsomme, että hallitus on epäonnistunut niin tehokkaassa ilmastonmuutoksen torjumisessa kuin eriarvoisuuskehityksen hillitsemisessä. Olof Palme kirjoitti, että todellisuuden muuttaminen on aina vaikeata. Vihreiden mielestä se on kuitenkin välttämätöntä.

Vihreät esittävät vastalauseessaan, "että hallitus ei ole talouspolitiikassaan halunnut hillitä suomalaisen yhteiskunnan eriarvoistumiskehitystä ja että se ei ole toiminut lapsiköyhyyden vähentämiseksi eikä siksi nauti eduskunnan luottamusta". Teen nyt tämän ehdotuksen.

Eva Biaudet /r (ryhmäpuheenvuoro):

Ärade talman, arvoisa puhemies! Haluan aloittaa kiittämällä valtiovarainministeriä ja kollegoitani siitä, että prosessi sopimukseen pääsemiseksi eduskunnan muutoksista budjettikirjaan sujui hyvin.

Haluan kuitenkin hiukan analysoida eduskunnan budjettivallan käyttöä. Tällä kaudella eduskunnan neljä budjettipakettia ovat olleet lähes identtisiä. Puolet on mennyt vajaarahoitteisille liikennemomenteille, kun loppu on mennyt momenteille, joiden monet tarpeet ovat jo ennestään olleet hyvin tiedossa.

Useat ministeriöt osoittavat silmiinpistävää piittaamattomuutta eduskunnan budjettivaltaa kohtaan kieltäytymällä hyväksymästä eduskunnan tahtoa jättämällä pois vuosi toisensa jälkeen edellisenä vuonna esitetyt lisäykset. Nykyaikana eduskunta ei voi toimia näin. Olemme lisäksi perustamassa uutta tarkastusvaliokuntaa, joka tulee antamaan eduskunnalle yhä ajankohtaisempaa tietoa eduskunnan budjettipäätösten toteutumisesta vuoden kuluessa. Nyt sekä ministeriöiden että eduskunnan on lopetettava tämä ikivanha peli.

Eduskunnan budjettikäsittelyssä periaatteeksi on muodostunut panostusten suuntaaminen puoleksi infrastruktuuriin ja puoleksi muuhun. Emme pääse siitä, että akuutteja tarpeita on niin tie- ja rataverkostossa kuin sosiaali- ja terveydenhuollossa. Tulevaisuudessa eduskunnan olisi tarkoin harkittava, onko viisasta kasvattaa liikenne- ja viestintäministeriön momenttia 1,24 prosenttia, kun taas sosiaali- ja terveydenhuolto saavat ainoastaan 0,1 prosenttia tai opetussektori 0,15 prosenttia. Mielestäni tämä nyt ei ole ihan suhteellista.

Ärade talman! Som sagt är många av budgettilläggen de samma från tidigare år. Trots det är de fortfarande lika viktiga. Det är helt nödvändigt att fyra miljoner öronmärks för barns och ungdomars psykvård för att den inte skall hamna i fötterna på kommunreformens strukturomvandling. Den särskilda statsandelen för specialsjukvården ökas också helt riktigt med 2 miljoner. Jag vill här dessutom understryka det öronmärkta ökade stödet på 4 miljoner för att bygga ut rusvårdsservicen så att den bättre kan erbjuda hjälp för väntande mödrar och också för äldre mödrar. De radikalt ökande siffrorna för omhändertagandet av barn korrelerar starkt med mödrarnas alkoholmissbruk. Det gäller dock att noggrant överväga eventuella kommande ändringar i alkoholbeskattningen med tanke på att 70 procent av den ökade alkoholkonsumtionen 2003—2005 fortfarande härstammar från importen, trots de sänkta inhemska skatterna.

Finansutskottets social- och hälsovårdsdelegation har också noterat behovet av utvidgad rehabilitering för veteraner. Regeringen har föreslagit att invaliditetsgränsen skall sänkas så att fler veteraner kommer inom ramen för rehabiliteringen. I budgetboken finns också flera andra satsningar på de äldre. Närståendevårdarna får rätt till ytterligare en ledig dag och specialvårdbidraget för svårt sjuka höjs. Dessutom höjs bostadsbidraget för pensionärer med 10—15 euro.

Hallituksen alkuperäiseen ehdotukseen sisältyi monia niin nuoria kuin vanhojakin koskevia sosiaalipoliittisia parannuksia. Elatustuen minimiä korotettiin hieman. Lapsilisän ja sen yksinhuoltajalisän yhteensovittaminen toimeentulotuen kanssa on kuitenkin edelleen este kaikkein köyhimpien lapsiperheiden tilanteen parantamiseksi. Sitä ei voi piilottaa. Lapsiperheiden kotihoidon tuen sisaruskorotusta korotetaan myös. Perhevapaauudistus toteutetaan ja isyyskuukaudesta tulee joustavampi. Lisäksi adoptioperheiden vanhempainrahakautta pidennetään hieman. Seuraavan eduskunnan olisi vihdoin asetettava adoptiovanhempien tuki tasavertaiseksi biologisten vanhempien tuen kanssa. Perusteet evätä adoptioäideiltä äitiysvapaata ovat ehdottomasti vanhentuneet. Kun lisäksi kauden ensimmäisiin talousarvioihin sisältyneet perhepoliittiset panostukset otetaan huomioon, perhepoliittisten panostusten luettelo on kuitenkin vakuuttava.

Arvoisa puhemies! Hallituspuolueet ehdottavat, että eduskunta lisää koulutusmomenteille runsaat 10 miljoonaa euroa. Päämomenttien osalta hoitamattomia asioita on paljon. Oli hyvä, että eduskunta pystyi nyt sopimaan siitä, ettei ystävyysseurojen ja muuhun kansainvälisyyteen liittyvän yhdistystoiminnan tukea lakkauteta. Asiasta syntyi laaja keskustelu, ja pidän hyvin myönteisenä suomalaisen kansalaisyhteiskunnan aktiivisuutta tällä alueella.

Opiskelijat ovat tyytymättömiä siihen, että opintotukea ei nyt voitu korottaa. Mutta heidän vaatimuksensa olivat myös suurempia kuin mitä hallituksella ja eduskunnalla oli jäljellä jaettavaa. Täysin osattomiksi opiskelijat eivät toki jääneet. Toisen asteen opiskelijoiden opintotukea parannetaan korottamalla vanhempien tulorajoja. Tällä tavalla nyt myös esimerkiksi ammattikoulussa opiskelevat saavat kohtuullisemman opintotuen. (Ed. Laakso: Ei opintoraha nouse!) — Totta. — Eduskunta korottaa myös opiskelijaruokailun ateriatukea, ja opiskelijoiden terveydenhuolto turvataan lisäämällä määrärahoja vuokramenoihin. On kuitenkin ilmeistä, että opiskelijoiden tukia on tarkistettava tulevan hallituksen ensimmäisessä talousarviossa. Opintorahaa voitaisiin korottaa, mutta koska on ilmeistä, että opintojen loppuun saattaminen vie pidemmän aikaa muutamissa korkeiden asumiskustannusten kaupungeissa, ruotsalainen eduskuntaryhmä ehdottaa panostamista asumislisän korottamiseen.

Ärade talman! Såväl ur finlandssvensk synvinkel som för att värna om landets tvåspråkighet är det en stor sak att riksdagen nu sätter in extra resurser på 100 000 euro för utbildningen av barnträdgårdslärare på svenska i huvudstadsregionen. På det här sättet hoppas vi snart kunna råda bot på den akuta bristen på behörig daghemspersonal i Helsingforsregionen.

Tidigare i år har mediedebatten kretsat kring oron att förlora betydande svenskspråkiga inslag som den svenskspråkiga servicen på Finska notisbyrån samt Sveriges television. För FNB:s del är saken redan tryggad i och med regeringens beslöt att stöda FNB med 150 000 euro för att trygga nyhetsrapporteringen på svenska. På grund av upphovsrättsliga tvister har regeringen hittills dock bara kunnat trygga att SVT:s sebarhet förblir på dagens nivå. Däremot saknar vi ännu ett positivt beslut som skulle utvidga SVT:s sebarhet också i Nyland. Svenska riksdagsgruppen utgår ifrån att de ansvariga ministrarna sköter saken såsom man tidigare utlovat.

Budgeten innehåller nu många viktiga beslut också inom trafiken. Breddandet av stamväg 51 mellan Stensvik och Kyrkslätt kommer äntligen igång 2007, likaså får passagerartågstrafiken mellan Karis och Hangö och färjtrafiken över Kvarken sin finansiering. Positivt är också att finansutskottet nu lyfter fram kravet på att sätta igång elektrifieringen av Vasa—Seinäjoki banavsnitt.

Under sommaren slog man larm i skärgården eftersom de ökade kostnaderna höll på att hota hela förbindelsetrafiken med färjor. I budgetmanglingen satte regeringen in en halv miljon till och nu föreslår finansutskottet att momentet ökas ytterligare med 1,2 miljoner. Med tanke på att bränslepriset gått ned under hösten borde nästa års kommunikationer i skärgården nu vara tryggade.

Arvoisa puhemies! Tarvitsemme edelleenkin panostuksia, joilla työnantajat houkutellaan työllistämään ihmisiä. Tämän vuoksi emme saa unohtaa, että eduskunta on jo hyväksynyt ensi vuoden verolait, joiden mukaan keskituloisen tuloveroa alennetaan vajaalla prosentilla. Yrittäjyyttä helpotetaan myös parantamalla yrittäjän perheenjäsenten työttömyysturvaa. Valtio panostaa myös 40 miljoonaa tutkimus- ja kehitystoiminnan tukemiseen Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn vahvistamiseksi. Valtiovarainvaliokunta ehdottaa lisäksi yritysten kansainvälistymistukien lisäämistä.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä on monien vuosien aikana jatkuvasti varoittanut kauppalaivastomme meneillään olevasta ulosliputtamisesta. Suomen hallitus on kaikkien näiden vuosien aikana tehnyt päätöksiä ainoastaan silloin, kun muita vaihtoehtoja ei ole ollut. Nyt hallituksen päätös työnantajamaksujen täysimääräisestä korvaamisesta jo aiemmin tehdyn periaatepäätöksen mukaisesti tuli kaikeksi onneksi kreivin aikaan. Jotakin on nyt vielä tehtävä koko varustamoverotukselle investointeja edistävän varausjärjestelmän avulla tai valinnaisesti edullisella tonnistoverotuksella, jota myös työvaltaiset matkustaja-alukset voivat käyttää hyväksi.

Som vanligt skulle det ha funnits behov att satsa betydligt mera på miljöpolitiken, men då man summerar de satsningar som gjorts under miljöförvaltningen under denna period kan vi nog vara nöjda. Också nästa års budget innehåller flera viktiga miljösatsningar. Oljebekämpningskapaciteten förbättras då Finland får nya oljebekämpningsfartyg i Finska viken. Också stödet för medborgarorganisationernas verksamhetsbidrag hålls på den förhöjda nivå man beslöt om i fjol. Detta innebär att man kan trygga till exempel avfallshanteringen i skärgården. Finansutskottet föreslår nu också att momenten för marksanering och förnyande av centrala avloppsnät höjs med över tre miljoner.

Lähetekeskustelussa ruotsalainen eduskuntaryhmä peräsi panostusten lisäämistä bioenergiaan. On ilahduttavaa, että hallitus on nyt ottanut askeleen eteenpäin kotimaisen bioenergian tuotannon parempaan kannustamiseen. Ennen kaikkea vauhtia tulisi saada pienimuotoiseen tuotantoon, jota on tavallisesti maatilojen yhteydessä. Ilahduttavaa on, että teollinen tuotanto kehittyy omaa vauhtiaan Fortum Oilin päättäessä rakentaa toisen biodiesel-laitoksen Porvooseen.

Maatalous ei kuitenkaan kehity pelkästään biodieselin voimalla, vaan myös varsinaista maataloutta on kehitettävä, jotta se pärjäisi kilpailussa. Tämän vuoksi meidän on tulevaisuudessa huolehdittava siitä, että tutkimus- ja neuvontapalveluja voidaan kehittää koko elinkeinon piirissä.

Ärade talman! En regering hinner inte genomföra alla önskemål på fyra år. Flera reformer blir kvar till nästa period. Att fylla givna löften för höjningen av utvecklingsbiståndet har inte heller denna regering lyckats med. För detta bär vi alla gemensamt ansvar, vi alla i riksdagen. Följande regeringsförhandlingar kan inte längre undvika en kraftigt ökande budget. Debatterna här i riksdagen har ändå visat att det finns så gott som enigt stöd för att göra vissa satsningar under nästa period. Och det gäller främst ökandet av ensamförsörjarnas och folkpensionärernas stöd. Det råder också bred enighet om att rätta till den ojämlikt hårda beskattningen av många arbetspensioner. Jag nämnde redan studenterna, men vi skall inte heller glömma gruppernas löfte till specialgrupper, sådana som de rörelsehindrade som behöver personliga assistenter. Med tanke på denna enighet i riksdagen så borde det vara tämligen lätt att komma överens om statsbudgeten för 2008.

Bjarne Kallis /kd (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On tavallaan tilinpäätöksen aika. Onko hallitus onnistunut tällä kaudella hyvin, kohtalaisesti, vai onko hallitus epäonnistunut? Olisi kauheata, jos Suomi olisi kehittynyt huonompaan suuntaan. Meillä on ollut joka vuosi talouskasvua. Meillä on sotien jälkeen ollut talouskasvua kaikkina muina vuosina paitsi 90-luvulla pari kertaa ja heti Korean sodan jälkeen oli myöskin miinusta bruttokansantuotteen kasvussa. Mutta kaikkina muina vuosina työtä on tehty ja bruttokansantulo on kasvanut ja maa on mennyt eteenpäin. Niin myöskin tällä hallituskaudella.

Mitä on sitten mennyt parempaan suuntaan, mitä huonompaan suuntaan? Totean, että työttömyysluvut ovat parantuneet. Vuonna 2003, silloin kun tämä hallitus aloitti, työttömyys oli 9 prosenttia. Tänä päivänä se on noin 7,8 prosenttia, eli pientä parannusta on tapahtunut. Onko tämä 7,8 prosentin työttömyysaste hyvinvointivaltiolle pieni vai suuri? Minä katson suuriksi hyvinvointivaltioiksi Pohjoismaat: Norja, Ruotsi, Tanska ja aikaisemmin myöskin Suomi. Työttömyys Tanskassa on 4,3 prosenttia, Ruotsissa 4,8 prosenttia. Tiedän, että tulee huutoa, että joo, mutta siellä keinotekoisesti työllistetään. Aivan oikein, niin me teemme myöskin Suomessa, ja nämä luvut ovat täysin vertailukelpoisia. Minä olen täysin vakuuttunut siitä, että Suomen kansa olisi tyytyväisempi, jos työttömyysluku olisi Ruotsin tasolla, vaikka veroaste olisi pikkasen, pikkasen korkeampi, jos kansalta kysyttäisiin. (Ed. Kuosmanen: Työnantajia ei löydy!) Miten työllisyysaste on kehittynyt? Sekin on mennyt parempaan suuntaan. Kun hallitus aloitti, se oli 67,3 prosenttia, nyt se on 68 prosenttia. Pientä nousua ihan oikeaan suuntaan. Entäs veroaste? Onko veroaste muuttunut huonompaan vai parempaan suuntaan? Mikä on huono, mikä on hyvä? Hyvä suunta on alentaa korkeata veroastetta, ja siinäkin hallitus on onnistunut. Se on laskenut 43,8 prosentista 43 prosenttiin eli loppujen lopuksi aika vähän. (Ed. Soini: Mutta rikkaat täysin!) Tässä oli muutamia esimerkkejä siitä, missä on menty oikeaan suuntaan, mutta mielestäni ei ole menty tarpeeksi paljon. Olisi voitu mennä paljon enemmän. Totean tuosta veroasteesta sen, että verotuksen rakenteessa on tapahtunut aikamoisia muutoksia. Valtionvero on ansiotulojen osalta tippunut, mutta kunnat ovat taas joutuneet omia veroprosenttejaan nostamaan. Kun kunnallisvero kuitenkin on pitkälti suhteellinen vero, niin kyllä tämä ikävä kyllä tarkoittaa sitä, että siirtymää verorasituksessa on tapahtunut pienituloisten haitaksi.

Tähän myönteiseen kehitykseen ovat varmasti vaikuttaneet hallituksen hyvät suhteet työmarkkinajärjestöihin, niin työnantaja- kuin työntekijäjärjestöihin, ja haluan sanoa, että kristillisdemokraatit tukevat tätä linjaa. Kolmikantasopimukset ovat maan kannalta erittäin tärkeitä. Uskallan väittää, että tämä on ollut osatekijä, huomattavakin osatekijä, siihen, että on mennyt näinkin hyvin.

No, mitä kielteistä on tämän hallituskauden aikana tapahtunut? Pidän melkein, jos en pahimpana, niin huolestuttavana sitä, että kotitalouksien velkaantuminen on lisääntynyt. Kotitalouksien velka on tänä päivänä 70 miljardia euroa. Kun vertaa sitä siihen, mitä se suhteellisesti oli ennen lamaa 90-luvulla, niin se on nyt suurempi. Kotitalouksien velka ei ole koskaan suhteellisesti ottaen ollut niin suuri kuin se on tällä hetkellä. Mainitsin jo sen luvun, 70 miljardia, ja jokainen ymmärtää, että jos kotitaloudet ovat velkaantuneet, silloin myöskin kulutusmahdollisuudet ovat kasvaneet. Kun sanotaan, että bruttokansantuote on kasvanut kotimaisen kulutuksen ansiosta, pitää muistaa, että osa tästä johtuu juuri siitä, että velkarahalla on kulutettu, velkarahaa on käytetty kulutukseen. Ottaen huomioon, että korkotaso voi muuttua ja voi muuttua ikävään suuntaan, eli korkotaso voi nousta, niin jo puolen prosenttiyksikön nousu koroissa merkitsee 350:tä miljoonaa lisää menoja näiltä velkaisilta kotitalouksilta ja 350 miljoonaa on kyllä enemmän, paljon enemmän kuin nämä ovat tuloveronalennuksia saaneet. Tuloveronalennuksia on tullut enemmän, mutta nyt puhun velkaisista kotitalouksista, ja tämä voi olla aikapommi, jota hallitus ei ehkä riittävästi ole ottanut huomioon.

Kielteisenä asiana pidän myöskin sitä, että omaisuutta on myyty. Ei ole viisasta myydä sitä omaisuutta, mitä Suomi ja hallitus on tällä kaudella myynyt. Velkamäärä on suhteellisesti laskenut, mutta nimellisesti se ei ole kovinkaan paljon laskenut. Nyt kun käsittelemme ensi vuoden budjettia, sitä on paljon kehuttu, mutta velka alenee vain muistaakseni 35 miljoonalla eurolla.

Palvelutaso kunnissa on heikentynyt. Sitä ei voi kukaan kieltää. Viestit kunnilta ovat olleet sellaisia, että on jouduttu kunnallisveroprosenttia nostamaan ja samanaikaisesti myöskin leikkaamaan tiettyjä palveluja, huonontamaan tiettyjä palveluja. Kuilu yhteiskuntaryhmien välillä on jonkin verran kasvanut, ja vaikeassa asemassa ovat kyllä tänä päivänä eräät eläkeläiset, eräät opiskelijat. Nämä ovat ne ryhmät, jotka ovat viestinsä meille tuoneet ja joihin me kansanedustajat olemme myöskin tutustuneet ja tiedämme, että niissä piireissä on ongelmia.

Kaikkein pahimpana pidän sitä, että tiedossa olevia epäkohtia ei ole korjattu. On kyllä tiedostettu ja tunnustettu, että on suuria epäkohtia, mutta on todettu, että nämä siirretään seuraavalle kaudelle. Minä en esimerkiksi voi ymmärtää, miten on mahdollista, että lähes jokainen kansanedustaja niin kuin myöskin ministeri toteaa, että perintö- ja lahjaverolaissa on ilmeisiä epäkohtia, ilman että hallitus korjaisi nämä epäkohdat. (Ed. Soini: Kaikki rahat menivät varallisuusveroon!) Miten voi sanoa, että on kohtuuttomia pykäliä ja syntyy kohtuuttomia tilanteita perintöverotuksessa, ilman että korjaa niitä? On olemassa lakialoite, jonka on allekirjoittanut 102 kansanedustajaa ja joka poistaisi suurimmat epäkohdat, mutta hallitus ei anna lupaa tuoda sitä tähän suureen saliin vaan siirtää tämän seuraavalle kaudelle. (Ed. Ahde: Perintönä seuraavalle hallitukselle!) — Nyt en valitettavasti kuullut, mitä ed. Ahde sanoi. (Ed. Ahde: Perintönä seuraavalle hallitukselle!) — Niin, perintönä. Sehän on aivan kauheata, että niin menetellään.

Sitten toinen asia, josta lähes kaikki kansanedustajat toteavat, että tuo on epäkohta, mikä pitäisi hoitaa, on alkoholivero, alkoholiveron korottaminen. Jos Lääkäriliitto sanoo, että jo joka neljäs potilas on tehohoidossa alkoholin takia, ja tietää, että tähän voidaan jonkin verran puuttua korottamalla alkoholiveroa, ja hallituskin sanoo, että korotetaan, siirretään se seuraavalle kaudelle, niin minä kysyn, miksei jo tällä kaudella. Tässä on nyt kaksi epäkohtaa. Mutta jatkan: Opintoraha. Kuulimme hallitusryhmien puheenvuoroista, että ensi kaudella hoidetaan sitten opintorahat. Kysyn, miksei tällä kaudella. Joku voi sanoa, että ei ole varaa. Okei, jos ei ole varaa siihen 15 prosenttiin, niin pieni korotus olisi kuitenkin paikallaan.

Neljäs asia, vaikeavammaisten henkilökohtainen avustaja: Perustuslain mukaan vaikeavammaisella on oikeus sellaiseen. Me tiedämme, minkälainen ongelma on vaikeavammaisella ilman henkilökohtaista avustajaa. Me tiedämme, mitä se maksaisi, se maksaisi 40 miljoonaa. Miksi tämä siirretään seuraavalle kaudelle, miksi annetaan heidän kärsiä vielä pari kolme vuotta? Se oli neljäs asia.

Viides asia, vanhusten hoito: Joitakin viikkoja sitten luovutettiin eduskunnan portailla adressi, jossa oli yli 400 000 nimikirjoitusta. Valtiovarainministeri otti sen vastaan, käytti siellä erittäin hyvän puheenvuoron, totesi, että hän oli yllättynyt, että meillä on vanhustentaloissa puolet henkilökuntaa siitä, mitä Ruotsissa on. Tämä pitää paikkansa. Mutta miksi tämä siirretään seuraavalle kaudelle, kun tämä on ilmeinen ongelma? Mutta annan tunnustusta valtiovarainministerille, kun hän sanoi, että tämä on se suurin epäkohta — taisi sanoa suurin epäkohta — mihin ensi kaudella tullaan puuttumaan. Minä todella toivon, että ensi kaudella puututaan, mutta siitä huolimatta minä kysyn, miksei tällä kaudella puututtaisi. (Ed. Soini: On hoidettu EU-puheenjohtajuutta!)

Nyt tässä luettelin seitsemän kohtaa, mihin olisi pitänyt puuttua mutta jotka on siirretty seuraavalle kaudelle. Huomaan, että vaalit lähestyvät, nyt alkavat tulla ne viime vaalikampanjan puheet uudelleen esille. Keskusta haluaa ruuan arvonlisäveron alentaa, niin kuin halusi viime kerralla, mutta en ole huomannut, että olisi pantu tikkua ristiin, että tällä kaudella olisi edes yritetty. (Ed. Lindqvist: Tutkimukset on teetetty!) Ministeri Hyssälä puhuu tupakkaveron nostamisesta. Hän saa muutaman päivän kuluttua äänestää sen puolesta, kun meidän vaihtoehtobudjettiimme sisältyy sellainen kohta. (Ed. Soini: Takki kääntyy!)

Arvoisa herra puhemies! Kun tässä on todettu, että ei ole ollut vaihtoehtoja, niin eihän se pidä paikkaansa. Minä olen luetellut joitakin kohtia, mitä pitäisi hoitaa, mistä saataisiin rahat. Kukaan salissa ei voi kieltää, etteikö olisi mahdollista muuttaa verolakeja niin, että joitakin veroja myöskin kiristettäisiin. (Ed. Kuosmanen: Pörssivero!) Useimmissa maissa — tai en sano useimmissa maissa — mutta väitän, että monessa, monessa maassa verotetaan tämmöisiä luovutusvoittoja, jotka perustuvat lyhytaikaiseen omistamiseen, ankarammin. Hallitus teki sen virheen, että tällä kaudella lievennettiin luovutusvoittojen verotusta, mikäli omistusaika oli lyhyt, ja kiristettiin pitkäaikaisen omistamisen luovutusvoittoja. Siis meneteltiin juuri päinvastoin. (Ed. Soini: Väärinpäin!) Olisi pitänyt lieventää sellaisia luovutusvoittoja, jotka perustuvat pitkäaikaiseen omistamiseen, ja kiristää sellaisia, jotka perustuvat lyhytaikaiseen omistamiseen. Mutta meneteltiin toisin. Mutta tämäkin voidaan korjata, ja se voidaan korjata milloin tahansa. Se edellyttää kuitenkin sitä, että hallitus antaa siitä lakiesityksen.

Ed. Kuosmanen huusi "pörssivero". Aivan oikein, siihenkin voitaisiin mennä. Englannissa on 0,5 prosentin vero. Siitä huolimatta se pörssi kasvaa koko ajan. En minä pelkää yhtään sitä, että vaikka Suomessa otettaisiin käyttöön 0,1 prosentin vero, sen takia pääoma karkaisi Suomesta. Se raha, joka Helsingin Arvopaperipörssissä pyörii, ei ole uutta, tervettä rahaa. On sula mahdottomuus, että joka päivä tulisi sinne uutta rahaa, vaan se on sama raha, joka pyörii aamusta iltaan, päivästä toiseen. Pörssin liikevaihto on suurin piirtein yhtä suuri kuin Suomen bruttokansantuote, eli tarkoittaisi sitä, että jos se olisi nyt tervettä rahaa, niin mihinkään muuhun ei riittäisi, kun Suomen kaikki rahat pyörisivät pörssissä. Se on siis mahdottomuus. Se on keinottelua, ja keinottelua voidaan aivan hyvin pikkasen verottaa.

Arvoisa herra puhemies! Me tulemme äänestyttämään eduskuntaa kaikista näistä hyvistä asioista. Siellä on mahdollisuus äänestää tästä lyhytaikaisen omistamisen ankarammasta verosta, pörssiverosta. Keskustalla on mahdollisuus äänestää ruuan arvonlisäveron alentamisen puolesta. Ed. Hyssälällä on mahdollisuus äänestää tupakkaveron korottamisen puolesta. On mahdollista myöskin toteuttaa vaikeavammaisille henkilökohtainen avustaja niin kuin myöskin muuttaa eläkeläisten ankarampaa verotusta lievemmäksi. Tietenkin minä tiedän, mitkä ne lopputulokset ovat, tiedän, miten hallituspuolueet äänestävät. Mutta tuntuu vähän oudolta, että täällä kovasti puhutaan, että näin ja näin pitäisi tehdä, mutta siirretään se sitten seuraavalle kaudelle. Me emme pidä järkevänä sitä, että siirrettäisiin semmoisia asioita, jotka voidaan nyt hoitaa. Hoidetaan nyt ja vastaamme sitten huudoistamme myöskin muualla.

Raimo Vistbacka /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Maamme talous- ja työllisyyskehitys on kulkenut viime vuodet suotuisalla ladulla. Vaikka hallitus ja valtiovarainvaliokunta toista väittävät, kansantaloutemme myönteinen kokonaiskuva ei ole yksistään hallituksen talouspolitiikan ansiota. Suomi on saanut elää onnellisten tähtien alla kansainvälistä nousukautta. Vienti on kasvanut ja kasvaa edelleen. Inflaatio on pidetty ja pidettäneen kurissa ensi vuonnakin. Asiantuntijoiden mukaan maailmantalouden taivaalle on kasautumassa pilviä. Ne eivät ole synkkiä pilviä, mutta suhdannehuippu on kiistatta ohitettu, ja olemme siirtymässä hitaamman kasvun vaiheeseen. Suomen kansantalouden pyörät pyörivät joka tapauksessa ensikin vuonna vinhaa vauhtia. Jakovaraa on. Perussuomalaisten mielestä sitä olisi myös jaettava mutta viisaasti ja oikeudenmukaisesti.

Arvoisa puhemies! Vanhasen hallituksen aikana on verojen kevennyslinjaa johdonmukaisesti jatkettu. Valitettavasti se ei ole perussuomalaisten mielestä tapahtunut oikeudenmukaisesti pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallimme hengessä. Hallituksen tehokkaasti markkinoima köyhyyspaketti jäi lopultakin enemmän puheiksi kuin teoiksi. Meillä olisi varmasti ollut enemmän varaa rakenteellisesti suurempiin satsauksiin köyhyyden ja eriarvoisuuden poistamiseksi. Tätä osoittaa myös eilen lähetekeskustelussa ollut kolmas lisätalousarvioesitys, jossa tulo- ja varallisuusveron tuottoarviota korotettiin nyt 150 miljoonalla eurolla, (Ed. Soini: Rikkaat rikastuvat!) kun tuottoarviota on toisessa lisätalousarviossa jo korotettu lähes 600 miljoonalla eurolla. Rahaa siis tulee, mutta onko siitä ollut hyötyä vaikeuksissa olevalle kansanosalle, onkin jo eri kysymys. (Ed. Kalli: Miksi sitä tulee?) Räikeäksi esimerkiksi historiaan joka tapauksessa tämän hallituksen harjoittamasta epäsosiaalisesta politiikasta jää raharikkaille lahjoitettu varallisuusveron poisto. Erikoisesti SDP kantaa tässä suhteessa melkoista taakkaa. Näin SDP on yhdessä hallituskumppaniensa keskustan ja Rkp:n kanssa tietoisin toimin lisännyt suomalaisten eriarvoisuutta. (Ed. Kallis: Heillehän tuli osinkovero!)

Perussuomalaisten mielestä yhteiskunnallista eriarvoisuutta pitää pyrkiä poistamaan. Sosiaalisesti oikeudenmukaisten veronkevennysten painopiste olisi ollut ennen muuta kaikkein pienituloisimpien kansalaisten verorasituksen keventämisessä. Etenkin lapsiperheiden köyhyys on lisääntynyt Vanhasen hallituksen aikana sellaiselle tasolle, että luulisi hälytyskellojen soivan jo kovimmankin porvarin korvissa. Vai mitä mieltä olette siitä, että perusturvan varassa olevissa perheissä kasvaa noin 120 000 lasta, joiden perheiden elintaso on EU:nkin määrittelemän köyhyysrajan alapuolella? Perussuomalaisten mielestä tämä on suorastaan häpeä. Hallitus olisikin voinut tehdä enemmän täsmätoimia vaikeuksissa elävien perheiden hyvinvoinnin puolesta. Nyt se esimerkiksi korottaa ansiosidonnaisia vanhempainpäivärahoja mutta ei alimpia äitiys- ja vanhempainrahoja, joiden korotuspaine on myös huutava. Perussuomalaisten mielestä niiden pitäisi olla vähintäänkin työttömän perusturvan tasoisia.

Arvoisa puhemies! Esimerkkejä vastaavista suositeltavista täsmätoimista suomalaisten perheiden ja peruspalvelujen puolesta voisi toki esitellä monia muitakin. Tyydymme vielä yhteen perustavaa laatua olevaan, joka on täällä jo aikaisemmin puheenvuoroissa mainittu. Olemme sanoneet seuraavan usein aikaisemmin ja sanomme sen nytkin: Parhaiten ja nopeimmin pienituloisten ja vähävaraisten asemaa helpotettaisiin alentamalla ruuan arvonlisäveroa. Siitä olisi sitä paitsi hyötyä kotimaiselle maataloudelle ja koko kansantaloudelle, sillä tosiasia on, että kaikkein pienituloisimmille annettu lisäeuro palautuu heti kulutukseen liki täysimääräisesti, kun taas hyvätuloisten osalta lisäeuron palautumisprosentti on käytännössä olematonta, väittäkööt tutkijat mitä tahansa. (Ed. Soini: Kepu estää!) Pienituloisilla eläkkeensaajilla, sotiemme veteraaneilla ja kotirintamanaisilla, opiskelijoilla, työttömillä, lapsiperheillä sekä yksinhuoltajilla lisäeurot siirtyvät suoraan hyödyntämään kotimarkkinoita. Nämä väestöryhmäthän joutuvat pakosta käyttämään käytännössä lähes kaikki käytettävissään olevat varat jokapäiväisiin elinkustannuksiin kuten ruokaan, asumiseen, vaatteisiin ja liikkumiseen. Hyvätuloisilla lisäeurot taas siirtyvät, kuten tutkittu on, säästöihin ja sijoituksiin. Vallankahvassa olleella keskustalla olisi ollut monta mahdollisuutta alentaa ruuan arvonlisäveroa tällä hallituskaudella, mutta ne puheet ovat jääneet vaalilupauksiksi. Nähtäväksi jää, kuinka seuraavalla vaalikaudella käy. Nythän keskustaehdokkaat jälleen vannovat ruuan arvonlisäveron alentamisen nimeen, (Ed. Haapoja: Ei vannota!) kun vaalit ovat lähestymässä. (Ed. Soini: Äänestäjien harhautusta!) — Taitaa jälleen olla kyseessä äänestäjien harhauttaminen.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset ovat toistuvasti kantaneet huolta myös pienituloisista eläkeläisistä. Meillähän on yli 650 000 eläkeläistä, jotka saavat kansaneläkettä, ja heistäkin noin 85 000 joutuu tulemaan toimeen pelkällä kansaneläkkeellä, joka on keskimäärin noin 500 euroa kuukaudessa. Jokainen voi arvioida, minkälaista elintasoa tuollaisella summalla voi ylläpitää suomalaisessa yhteiskunnassa erityisesti vielä, kun erilaisten palvelujen omavastuita ja palvelujen hintoja koko ajan korotetaan. Eläkkeiden jälkeenjääneisyys johtuu monelta osin epäoikeudenmukaisesta taitetusta työeläkeindeksistä ja vieläkin epäoikeudenmukaisemmasta kansaneläkeindeksistä. (Ed. Huotari: Ei kansaneläkkeeseen vaikuta taitettu indeksi!) — Puhuinkin eläkkeistä.

Arvoisa puhemies! — Ed. Huotari voi kuunnella tarkemmin. — Perussuomalaiset tulevat tämän budjettikäsittelyn yhteydessä antamaan kaikille, myös niille keskustapuolueen kansanedustajille, jotka ovat antaneet lupauksia eläkeläisille, mahdollisuuden äänestää pelkkää kansaneläkettä saaville pieneläkeläisille 20 euron suuruista kuukausittaista perustoimeentulolisää. (Ed. Soini: Odotamme mielenkiinnolla!)

Talousarvioesitys ja siitä annettu mietintö eivät sisällä mitään merkittäviä parannuksia sotiemme veteraanien ja kotirintamanaisten etuuksiin. Vaikka heidän poistumansa onkin suuri, tarvitsevat he yhä enemmän rahaa kuntoutukseen ja asuntojen peruskorjaukseen unohtamatta toimivaa omaishoitoa, jotta he voisivat asua mahdollisimman pitkään omassa kodissaan. On muistettava, että tämän itsenäisyyttämme puolustaneen ja hyvinvointimme rakentaneen väestönosan keski-ikä on jo noin 85 vuotta. Pian heidän etuuksiensa parantaminen on myöhäistä.

On myös muistettava, että eläkkeensaajien verotuksessa on merkittäviä epäkohtia. Eläketulon verotus ei saisi millään tulotasolla olla korkeampaa kuin vastaavan suuruisen palkkatulon verotus. Perussuomalaiset pitävät tärkeänä myös perintöverotuksen räikeiden epäkohtien korjaamista muun muassa lähiomaisten kohdalla. (Ed. Kallis: Korjataan se!)

Kuten valiokuntakin mietinnössään toteaa, opintorahan määrää ei ole korotettu 1990-luvun opintotukiuudistuksen jälkeen. (Ed. Kallis: Kerran leikattu!) Tämän seurauksena opintorahan ostovoima on laskenut viidenneksellä. Esimerkiksi kolmannen asteen oppilaitoksissa opiskelevien osalta tämä tarkoittaa sitä, että opiskelijalla on, asumistuen suuruudesta riippuen, käytettävissään rahaa noin 400 euroa kuukaudessa. Tällä summalla tulisi kustantaa asuminen, ruoka, vaatteet, opintoihin liittyvät maksut jne. On selvää, ettei tämä ole varsinkaan Pääkaupunkiseudulla mahdollista. Tästä johtuu, että noin puolet päätoimisista korkeakouluopiskelijoista joutuu täydentämään toimeentuloaan käymällä töissä opintojensa ohella. Tämä luonnollisesti pidentää valmistumisaikoja, mikä on sekä opiskelijalle että yhteiskunnalle vahingoksi. Hallitus puolestaan on esittänyt tiettyjä aikarajoja, joihin mennessä opiskelijoiden tulisi valmistua, mutta on omilla toimillaan vienyt niiden toteuttamiselta pohjan. Opintorahan korottamistakin halutaan lykätä seuraavalle hallituskaudelle, vaikka nyt olisi tekojen aika.

Arvoisa puhemies! Valtion tuottavuusohjelman mukaisesti sekä oikeus- että sisäministeriö joutuvat edelleen vähentämään henkilöstöään. Tämä tulee vaarantamaan kansalaisten oikeusturvaa ja palvelujen saatavuutta. Vaarana on, että tuomioistuimissa käsittelyajat entisestään pitenevät ja ratkaisujen laatu mitä ilmeisimmin heikentyy, kun työmäärä paisuu. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, kuten valiokunnan puheenjohtaja täällä totesi, on jo useassa tapauksessa katsonut Suomen rikkoneen oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen määräystä oikeudenkäyntimenettelyn pitkän keston vuoksi. Oikeusturvan takaamiseksi käsittelyaikoja on pystyttävä lyhentämään, ja tämän tulee toteutua koko valtakunnassa. Samaan aikaan syyttäjälaitoksessa suunnitellaan organisaatiorakenteen muutoksia suurempiin yksiköihin. Uudistus sisältää säästötoimia, jotka ovat omiaan entisestään lisäämään kohtuuttomasti syyttäjien työpaineita.

Sisäasiainministeriö puolestaan on linjannut poliisihenkilöstön määrän säilytettäväksi vuoden 2002 tasolla. Se ei valitettavasti näy paikallispoliisikentässä. Poliisilaitokset joutuvat jättämään avoimiksi tulleita virkoja pysyäkseen rahoituskehyksissä. Esitetyillä määrärahoilla poliisin näkyvyys tulee edelleen heikkenemään etenkin maakunnissa ja niin sanottujen tavallisten rikosten tutkinta-aika tulee pidentymään entisestään. Henkilöstöpula aiheuttaa päivystysvalmiuden heikkenemistä ja kansalaisten turvattomuudentunnetta. Lisää resursseja tarvitaan myös talousrikosten sekä huume- ja järjestäytyneen rikollisuuden selvittämiseen ja kansainvälisen rikollisuuden torjuntaan. Pelkona on, että rahoitusvaje johtaa ennalta ehkäisevän työn ja nuorten parissa tehtävän toiminnan lakkaamiseen.

Arvoisa puhemies! EU on kurittanut maataloutta ja maaseutua, ja tämä linja jatkuu myös kansallisesti. Budjettiesitys ei ollut lohdullinen maataloudelle, eikä sitä ollut mietintökään. (Ed. Uotila: Talonpojan tappolinja!) Maatilatalouden kehittämisrahaston osalta valiokunta ennakoi kerrassaan tylysti, etteivät "ehdotetut määrärahat riitä edes vuodelta 2006 siirtyvien hakemusten käsittelyyn". Maatalouteen liittyvää tutkimustoimintaakaan ei haluta riittävästi tukea. Näyttää siltä, että budjettia laadittaessa ja hyväksyttäessä unohdetaan ne seikat, joista paljon puhutaan korostettaessa maaseudun elinvoimaisuuden säilyttämistä. Lyödään laimin jopa maaseudun kestävään kehitykseen sekä elintarvike- ja maatalouteen liittyvää tutkimusta harjoittavan keskuksen rahoitus.

Suomessa korostetaan metsätalouden merkitystä kansantaloudelle, mutta silloin kun kyse on valtion tuesta metsänparannustoimintaan, johon sisältyy myös energiapuun korjuuta, niin tämä painotus näyttää unohtuvan. Nytkin ehdotettu määräraha jää yli 7 prosenttia Kansallinen metsäohjelma 2010:ssä arvioidusta tasosta.

Maaseutuun ja maatalouteen liittyvänä erikoisuutena on ihmeteltävä, ettei turkistarhaajille ole vieläkään saatu minkäänlaista lomitusjärjestelmää.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan vielä todeta, että perussuomalaiset yhtyvät valiokunnan esittämään huoleen toistuvasta määrärahojen alibudjetoinnista. Etenkin perusradan- ja tienpidon sekä vankeinhoidon menot on viime aikoina järjestelmällisesti jouduttu rahoittamaan lisätalousarvioilla. Tästä perustuslain vastaisesta tilanteesta on ensi hallituskaudella päästävä eroon samoin kuin sinällään valtion finanssipolitiikkaan ryhtiä tuovasta mutta aivan liian jäykästä kehysmenettelystä, joka on esimerkiksi tehokkaasti torpannut liikenneväylien kunnossapitoa puhumattakaan kehittämisestä ja siten tuhonnut yhteistä kansallisomaisuuttamme. Tämän seurauksena suuri osa alempiasteisesta tiestöstä on lähes kelvottomassa kunnossa, jota osoittavat tälläkin hetkellä olevat syyssateiden aiheuttamat painorajoitukset.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset ovat tehneet talousarvioon liittyen useita muutosesityksiä, joilla pyrimme omalta osaltamme korjaamaan pahimpia mietinnön ja hallituksen esityksen epäkohtia, ja toivomme, että niille löytyy kannatusta myös muista eduskuntaryhmistä. (Välihuutoja) — Mutta kyllä vähennetään.

Toinen varapuhemies:

Tämän jälkeen annan valtiovarainministeri Heinäluomalle mahdollisuuden arvioida ryhmäpuheenvuoroja, ja sen jälkeen käymme nopeatahtiseen keskusteluun, mutta ensin valtiovarainministeri Heinäluoma, 10 minuuttia maksimissaan!

Valtiovarainministeri Eero Heinäluoma

Arvoisa puhemies! Suomen talous on tällä hetkellä erittäin vahvalla kasvu-uralla, ja se on tietysti ajatellen myös koko vaalikauden talouspolitiikan arviointia tärkeä asia. Tuoreimmat tiedot viittaavat siihen, että tämän vuoden kokonaistuotannon kasvu ylittää ensi vuoden budjetin pohjalla olevan 4,5 prosentin arvion. En pidä mahdottomana, että tänä vuonna päästään hyvin lähelle 5 prosentin kasvulukua, parhaassa tapauksessa jopa ylitse 5 prosentin kasvun. (Ed. Pulliainen: Se on paljon!) Se on eurooppalaisittain huippusaavutus. (Ed. Ollila: Kaikki hallituksen ansiota!) Kaikki se hyvä, mitä täällä oikeutetusti on esitetty ja mitä myös hallituksen budjettiesitykseen sisältyy, edellyttää tervettä taloutta ja talouden toimeliaisuutta.

Tärkeätä on, että tämä korkea kasvu voi toteutua oloissa, joissa inflaatio on pidetty hyvin hallinnassa. Suomessa rahanarvon heikentyminen, inflaatio, on pienimuotoisinta EU-maiden keskuudessa. Olemme hoitaneet oman kasvumme ilman inflatorista politiikkaa. Suomi on oppinut elämään matalan inflaation oloissa. Muutos aikaisempiin vuosikymmeniin on merkittävä.

Tärkeää tässä kehityksessä on, että olemme koko vaalikauden ajan pystyneet huolehtimaan kotimarkkinoiden vahvasta toiminnasta. Meillä ei ollut ulkopuolista tukea, kun hallitus aloitti. Vuosien 2002 ja 2003 talouden notkahdus on tosiasia, ja se perustui pitkälti ulkomaiden huonoon kehitykseen, meidän vientimarkkinoidemme huonoon kehitykseen. (Ed. Zyskowicz: Siitä notkahduksesta selvittiin veronalennuksilla!) Nyt olemme tilanteessa, että tämän vuoden osalta saamme myös tukea kansainvälisestä talouskehityksestä, ja tärkeätä on, että oma taloutemme on siinä kunnossa, että pystymme ottamaan tämän vahvan kansainvälisen talouskehityksen hyödyn myös itse vastaan.

Meillä on ollut vakaa talousympäristö, ja siinä aivan ratkaiseva tekijä on ollut onnistuminen pitkäikäisen tuloratkaisun aikaansaamisessa. (Ed. Kuosmanen: Hyvät työnantajat ja hyvät yrittäjät!) Se on ollut tärkeä tekijä, jotta yritykset voivat luottaa tulevaisuuteen ja yrityksillä on näköala vakaasta kustannuskehityksestä pidemmälle eteenpäin. Tämä tuloratkaisu on Suomelle ominaista luottamuspolitiikkaa. Se on meidän vahvuutemme. Siitä kannattaa pitää kiinni ja samalla kannattaa muistaa, että se ei ole itsestäänselvyys. Tässä tupotalossa ikkunoiden kivittäminen on aina helpompaa kuin yhteistyön ilmapiirin rakentaminen. Mutta ilman tätä vakautta me emme olisi näissä talouslukemissa, emme myöskään näissä työllisyyslukemissa.

Hallitus on liittänyt oman veropolitiikkansa menestyksellä tuloratkaisuun. Hallitus on tehnyt veroratkaisuissa itsenäiset omat päätökset, mutta vasta sen jälkeen, kun se on nähnyt, mikä tulee olemaan työmarkkinoiden linja. Näin hallituksen veroratkaisut ovat voineet tukea työmarkkinoilla vakaata kehitystä, luoda yrityksille myönteistä, ennakoivaa ilmapiiriä ja myös kotitalouksille riittävää luottamusta siihen, että huomenna asiat tulevat olemaan hyvässä suunnassa ja paremmin kuin tänä päivänä. (Ed. Ollila: Ei valitettavasti voida luvata!) Se on antanut uskon siihen, että kotimarkkinoilla on kyetty tekemään meille kaikille tärkeitä kulutuspäätöksiä.

Tärkeätä on, että nämä veroratkaisut on tehty vastuullisella tavalla. Hallitus alkuvaiheessaan hyväksyi lähtökohdaksi sen, että voi syntyä alijäämää budjettiin, mutta hallituksen keskeinen tavoite oli, että vaalikauden lopussa budjetti on tasapainossa. Näin nyt tapahtuu. Hallitus voikin tyytyväisin mielin todeta, että myös eduskunnan käsittelyn jälkeen ensi vuoden budjetti on tasapainossa, lievästi ylijäämäinen. Se on tärkeä tässä noususuhdanteessa oleva rakenteellinen linjaus.

Tärkeätä on, että tähän kehitykseen on liittynyt vahva palkansaajakunnan ostovoiman kasvu ja kaikille yhteiskuntapiireille tieto siitä, että inflaatio pidetään kurissa, ja näin tästä ostovoimasta hyötyvät kaikki väestöryhmät.

Valtiovarainministeriö julkistaa uuden arvionsa talouskehityksestä ensi viikolla. Oletettavaa on, että kansantuotteen kasvun ohella myös muut talouden osoittimet näyttävät myönteistä kehityssuuntaa. Kun ulkomaankauppa vetää hyvin ja kotimarkkinoilla vallitsee vakaus, myös ensi vuodesta on odotettavissa hyvä vuosi. Näin olisimme tilanteessa, jossa, kun katsotaan lopputulosta, oltaisiin jo neljässä peräkkäisessä taloudeltaan hyvässä vuodessa.

Jatkon kannalta on tärkeätä, että pidämme yllä oikeata suhdannepolitiikkaa ja teemme oikeata työllisyyspolitiikkaa. Siitä on kaikki vaurautemme kiinni. Suhdannepolitiikan kannalta on tärkeätä, että kun ollaan 5 prosentin kasvulukemissa, niin silloin menotalous on riittävän kurinalainen. 5 prosentin kasvuvaihe ei ole oikea hetki heittää talouteen lisää aineksia, jotta pidämme inflaatiokehityksen hallinnassa ja jotta pidämme siitä huolta, että meillä on olemassa toimintamahdollisuuksia myös, kun tulee huonompia vuosia. Niitäkin tulemme näkemään.

Siksi on tärkeätä, että eduskunta mahdollisimman laajasti voi hyväksyä tämän vastuullisen menolinjauksen. Se on tässä valtiovarainvaliokunnan käsittelemässä budjettiehdotuksessa sisällä. Tärkeätä onkin, että tässä tilanteessa meille jää pelitilaa myös, kun uusi hallitus aloittaa. Parhaita huomenlahjoja seuraavalle hallitukselle tämä hallitus ja nykyinen eduskunta voivat antaa sillä, että meillä on liikkumatilaa julkisessa taloudessa, kun uusi vaalikausi alkaa. Tämä vastuullinen linja, johon nyt on sitouduttu, antaa tulevalle hallitukselle sekä hyvät lähtökohdat yhteiskunnalliseen uudistustyöhön ja taloudesta ja työllisyydestä huolehtimiseen että myös edellytykset julkisten palveluiden ja sosiaaliturvan parantamiseen.

Työpaikkojen osalta on tuoreiden suhdannenäkymien pohjalta myönteistä kerrottavaa. Työllisyyden kasvu on syksyllä uudestaan hieman nopeutunut, ja lähes 40 000 työpaikan lisäys kuluvana vuonna nostaa työllisyysasteen hyvin lähelle 69:ää prosenttia. Ensi vuonna on edellytykset 70 prosentin työllisyysastetavoitteen saavuttamiseen. Nämä uudet työpaikat yhdessä viime vuoden aikana syntyneiden työpaikkojen kanssa nostavat hallituskauden aikaisen työpaikkanettolisäyksen 80 000:een. Kun katsotaan kehitystä runsaan kahden vuoden aikana, ollaan itse asiassa tilanteessa, että tässä on tullut jo yli 100 000 työpaikkaa eli noin 120 000—130 000 työpaikkaa. Työttömien määrä vähenee edelleen, mutta samaan aikaan on selvää, että myös työvoiman tarjonta kasvaa eli meille tulee työelämän ulkopuolelta uutta väkeä, joka on kiinnostunut tässä tilanteessa käyttämään työmahdollisuuksia hyväksi. Se on myönteinen asia. Tämä siivittää myös tämän vuoden jälkipuoliskon kehitystä.

Osa-aikatyön määrä on tuoreiden tietojen mukaan laskussa, 5 prosentin lasku osa-aikaisten määrässä, ja myös määräaikaisten pätkätyössä olevien määrä on laskussa, 14 prosenttia on pätkätyöntekijöiden määrän vähentyminen tuoreissa tiedoissa. Tässäkin suhteessa olemme menossa terveeseen suuntaan. (Ed. Mustajärvi: Millä aikavälillä?)

Julkinen velka on saatu hyvin hallintaan. Kävimme pahimmillaan 70 prosentissa kansantuotteesta. Nyt olemme lähestymässä 35:tä prosenttia ja ensi vuonna olemme sen alla eli olemme puolittaneet julkisen velan määrän. Kun lama alkoi 1991, meillä julkinen velka oli 10 prosenttia kansantuotteesta. Jos se olisi ollut suurempi, jos taloutta olisi hoidettu 80-luvulla huonommin, emme olisi selvinneet tuosta 90-luvun lamasta. (Ed. Kuosmanen: Kuinka paljon valtion omaisuutta on myyty?) Valtionyhtiöiden arvo on tänä päivänä suurempi kuin hallitus vaalikauden aloittaessaan saattoi tälle eduskunnalle kertoa. (Ed. Ollila: Paljonko sitä on myyty?)

Noususuhdanteen hallinta vaatii sitoutumista kaikilta. Olen iloinen siitä, että kehysmenettely on otettu hyvin vastaan ja siihen on eduskunnassa laaja sitoutuminen, joka näkyy myös valtiovarainvaliokunnan mietinnössä.

Pari kommenttia budjettivaihtoehdoista ja valtiovarainvaliokunnan mietintöön sisältyvistä vastalauseista.

Olen iloinen siitä, että eduskuntaryhmät laveasti ovat sitoutuneet tasapainoisen budjetin näkemykseen. Pahoittelen sitä, että kokoomus poikkeuksena muista puolueista puolueena on valmis lisäämään ensi vuonna 200 miljoonaa euroa velkaa, kun elämme talouden huippusuhdanteessa. Mielestäni poikkeamana muiden eduskuntaryhmien linjaan se ei ole kovin vastuullista taloudenpitoa. (Ed. Kuosmanen: Kuka semmoista on esittänyt minun selkäni takana?) Sehän näkyy siinä, että budjetin tasapainotus perustuu Suomen Pankille osoitettuihin kerjuukirjelmiin ja verotuloarvioiden tarkistuksiin, jotka siis tarkoittavat hallituksen esitykseen nähden velan lisäottoa verrattuna siihen, mikä on hallituksen esitys.

Kristillisten osalta, samalla kun pyydän kiittää ed. Kallista varmaankin vaalikauden tasapainoisimmasta analyysista, jossa oli oikeutettua tunnustusta — niin luin — hallituksen politiikalle, (Ed. Kuosmanen: Seitsemän hyvää ja seitsemän huonoa!) mutta myös oikeutettua kritiikkiä, koska kaikki ei ole valmista, totean kuitenkin, että kun teidän vastalauseessanne on kiinnitetty huomiota erityisesti vanhustenhoitoon, mikä on ihan oikein, niin sillä rahalla, mitä esitätte (Ed. Sarkomaa: Perustuslain vastainen tilanne!) vanhustenhoidon lisäämiseen, ei saataisi 4 000:ta uutta hoitajaa vaan 12 000 uutta hoitajaa, joten se esittämänne 160 miljoonan euron lisäys merkitsisi vielä huomattavampaa parannusta.

Kiitän valtiovarainvaliokuntaa erinomaisesta yhteistyöstä tämän budjetin laadinnan aikana. Se on osoittanut, että yhteistyössä jopa hallituksen hyväänkin ehdotukseen on tehtävissä perusteltuja parannuksia, jotka jatkavat kuitenkin samaa peruslinjaa eli vastuullista taloudenhoitoa, työllisyyttä tukevaa, palveluista huolehtivaa linjaa.

Lyly Rajala /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Heinäluoma väitti, että kokoomuksen esitys ei ole tasapainotettu. Meidän esityksemme on tasapainotettu kolmella tavalla.

Teimme aluksi vähennyksiä työvoimapolitiikan rahoihin, joista jäi käyttämättä vuonna 2003 yli 80 miljoonaa euroa, 84 miljoonaa euroa vuonna 2004 ja viime vuonnakin 35 miljoonaa euroa jäi käyttämättä. Kuitenkin hallitus on nostanut taas tulevalle vuodelle 15 miljoonalla käyttämättömiä rahoja. Järjetöntä.

Toiseksi tuloverokertymän arvioita olemme korottaneet 91 miljoonalla eurolla. Se on taatusti uskottava, (Ed. Viitanen: Se ei ole tasapainottamista, se on temppupolitiikkaa!) koskapa kolmannen lisätalousarvion jälkeen kuluvan vuoden tuloverokertymäksi arvioidaan 12,9 miljardia euroa. Meidän esityksemme nostaisi ensi vuoden verotuloarvioksi 12,812 miljardia euroa eli vähemmän kuin kuluvana vuonna. Taloustilanne näyttää kuitenkin hyvältä, kuten ministeri Heinäluoma (Puhemies koputtaa) moneen kertaan sanoi. Tähän hyvään taloustilanteeseen uskoi myös hallitus, koska arvonlisäverotuotoksi arvioidaan vuodelle yli 13,5 miljardia euroa (Puhemies koputtaa). Lisäksi tuota Suomen Pankin tuloutusta ...

Toinen varapuhemies:

Edustaja, tässä on 1 minuutin aikarajoitus!

Puhuja:

... josta mainitsitte, olemme nostaneet 34 miljoonalla eurolla, eli se on täsmälleen samalla tasolla kuin kuluvana vuonna. Tässä aluksi.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainministerin luentoon ei ole sinällään kommentoitavaa, joten kommentoin keskustan ryhmäpuheenvuoroa.

Keskustan ryhmäpuheenvuorossa selkeästi todettiin, että keskusta haluaa jatkaa tätä nykyistä veropolitiikkaa, ja korostettiin myöskin tätä tuloveronkevennyslinjaa (Ed. Laukkanen: Tämähän tuotti tuloksia!) ja sen lisäksi vasemmistoliitonkin kannattamia esityksiä ruuan arvonlisäveron alentamisesta ja perintöveron oikeudenmukaistamisesta. Mitä tämä merkitsee yhteensä verotulojen kannalta? Jos tällä tasolla tehdään seuraavallakin vaalikaudella suurituloisia hyödyntäviä tuloveronkevennyksiä, niin on ilman muuta vähemmänkin hitaissa talouden kasvun oloissa edessä leikkaukset palveluihin ja niiden väestöryhmien asioihin, joita toisaalta keskusta haluaa tässä ryhmäpuheenvuorossaan puolustaa. Tämä on täysin ristiriitaista.

SDP oli hyvin varovainen seuraavan vaalikauden verolinjauksista, ja siitä olisi mielenkiintoista kuulla ed. Ahteelta, mitkä ne ovat.

Johanna Sumuvuori /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa valtiovarainministeri Heinäluoma, aloititte ryhmäpuheenvuorojen kommentoinnin toteamalla, että talous on vahvalla kasvu-uralla ja eurooppalaisittain huippuluokkaa. Puhuitte myös painokkaasti matalasta inflaatiosta, korkeista kotimarkkinoista ja vahvasta kansantalouden kehityksestä. Tämä oli vahvaa talouden kieltä.

Jäin kuitenkin kaipaamaan sosialidemokraattiselta valtiovarainministeriltä sosiaalista kieltä ja kysyisinkin, miten on mahdollista, että näin hyvässä taloudellisessa suhdanteessa köyhyys ja eriarvoisuus ovat maassamme lisääntyneet. Kysyisin myös, mihin perustuu sosialidemokraattien ryhmäpuheessa esitetty väite, että hallituksen tuloveronalennukset olisi painotettu hyödyntämään erityisesti pienituloisia, kun on selvää, että euromääräisesti veronkevennykset ovat koituneet erityisesti hyvätuloisten eduksi. Myös jos katsotaan palkansaajien nettotuloja, ovat veronkevennykset suosineet prosentuaalisesti eniten hyvätuloisia. Toivoisin vastausta ministeri Heinäluomalta.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ettei nyt vaan kenellekään jäisi sellainen käsitys, ettemme osaa laskea, niin totean, että kun me olemme esittäneet 4 000:ta hoitajaa, niin me olemme lähteneet siitä, että valtio kustantaa kokonaan tämän määrärahan, vastaa kokonaisuudessaan määrärahasta. Me olemme lähteneet siitä, että yksi työpaikka maksaa vajaat 40 000 euroa. Mutta on aivan selvä, valtiovarainministeri on aivan oikeassa, että jos palkataan niin kuin yleensä palkataan, että kunnille tulee oma osuus, silloin tulisi kyllä 12 000, mutta jos valtiovarainministeri antaa sen puuttuvan osan, niin ilomielin 12 000. Mutta me lähdimme siitä, ettei kuntia rasiteta tällä lisämäärärahalla.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Valtiovarainministeri aivan oikein totesi, että talous on kasvanut ja rahaa tulee valtion kirstuun. Kaksi kertaa tänä vuonna on tuottoarviota korotettu noin 750 miljoonalla eurolla. Olisi odottanut myöskin pohdittavan sitä, miten te valtiovarainministerinä näette sen, että kun tuloja tulee, niin eikö raameja voisi hieman raottaa ja jakaa sitä rahaa, joka tulee valtion kassaan, niille tahoille, jotka elävät kurjuudessa ja köyhyydessä, edes hieman parantaa. Mikä järki siinä on, että niitä raameja pidetään niin tiukalla menopuolella, mutta tulopuolella sitten todetaan vaan niin kuin eilen täällä salissa totesimme? Minun mielestäni ne tulisivat sieltä takaisin myös valtion kirstuun, kun niitä vähän kierrätettäisiin järkevällä tavalla esimerkiksi alempiasteiseen tiestöön. Yritykset pystyisivät toimimaan, tulisi lisää työpaikkoja jne.

Markku Koski /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kokoomuksen suuntaan muistutus siitä, että valtiovarainministeri Niinistö jätti jälkeensä kasvavan työttömyyden ja heikkenevän valtiontalouden. (Kokoomuksesta: Ohhoh!) Tämän hallituksen aikana on saatu aikaan parannus ... (Hälinää) — Pyydän saada käyttää puheenvuoroni loppuun.

Toinen varapuhemies:

Ed. Koskella on puheenvuoro!

Puhuja:

Kiitoksia, herra puhemies! — Elikkä tämän hallituksen aikana on oivallettu se, mikä tämä globaali kehitys on, (Ed. Ollila: Säälittävää! — Ed. Zyskowicz: Surkeeta, syvästä lamasta lähdettiin!) ja päästy siihen mukaan sillä tavalla, että olemme voineet työllisyyden nostaa ja tehdä 100 000 uutta työpaikkaa. Todella hyvä saavutus. Voisi sanoa, että me emme voi vaikuttaa Kiinan kehitykseen tai muitten valtioitten kehitykseen, mutta meidän pitää oivaltaa, millä tavalla pysymme siinä kehityksessä mukana, ja tämän hallitus on oivaltanut. Tämä antaa myöskin pohjaa sitten tehdä ratkaisuja, joilla pidetään huolta vähempiosaisista tässä valtiossa. (Ed. Zyskowicz: Teillä taas puheissa riittää ymmärrystä!) Se tarvitsee verotuloja ja hyvän valtiontalouden, jotta voimme tämän tehtävän tulevaisuudessa hoitaa.

Matti Ahde /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Täytyy ihmetellä kokoomuksen suhtautumista ehkä tämän vaalikauden kaikkein tärkeimpään poliittiseen debattiin, jota nyt käydään viimeisen budjetin osalta. Ed. Rajalan puheenvuoro ei kyllä todella vakuuttanut, että meidän oppositiollamme olisi nyt hanskat pitävästi käsissä ja hanskoissa ote. Ihmettelen, että täältä uupuu koko kokoomuksen johto. Me käsittelemme kuitenkin viimeistä budjettia, (Ed. Sarkomaa: Paikalla ollaan!) teemme tilinpäätöstä tästä kaudesta, ja täällä ei sitä millään tavalla esitetä puolueen johdon toimesta.

Haluaisin sitten ed. Rajalalle vain yhden asian todeta: miten hän pohjoisen ihmisenä, joskus työväenliikkeeseenkin myönteisesti suhtautuneena, kristillisiin myönteisesti suhtautuneena, haluaa näihin työttömyysmäärärahoihin kajota, siis rahoihin, jotka Pohjois-Suomen kannalta (Ed. Ollila: Miksi niitä ei käytetä!) ja tavallisten ihmisten, köyhien ihmisten kannalta ovat kaikkein tärkeimpiä. Miksi niitä pitää alentaa? Se on erittäin käsittämätöntä.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuuntelin tuossa puolenpäivän aikoihin uutisia, ja siellä kerrottiin, miten keskustan ja sosialidemokraattien ryhmäpuhujat olivat ylistäneet hallituksen politiikkaa ja tätä budjettia. Maakunnissa radioiden ja televisioiden äärellä ihmiset ovat varmasti hyvin hämmentyneitä, koska kun samojen puolueiden puhujat kiertävät maakuntia, niin siellä kerrotaan, miten suuria ongelmia tänä päivänä on terveydenhuollossa, vanhustenhoidossa, perusopetuksessa, yleensä koulutuksessa ja monissa muissa tärkeissä asioissa. Ja tällä kertaa on totta, että se, mitä te siellä kentällä puhutte, on paljon lähempänä totuutta kuin se, mitä te tänään tuolta pöntöstä julistitte. Julistitte myös, että olisi maksettu kunnille pakkolaina pois. (Ed. Vihriälä: Kyllä!) Tuo ei pidä paikkaansa. Yli 600 miljoonaa euroa kunnat jäivät vajaaksi sen vuoksi, että lykkäsitte pakkolainan maksua, ja näillä yli 600 miljoonalla eurolla (Puhemies koputtaa) olisi huomattavasti voitu parantaa kansalaisten peruspalveluja.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituspuolueiden ryhmien puheenvuoroista, samoin kuin ministerin puheenvuorosta, puuttui se analyysi, että myös suomalainen köyhyys on kasvu-uralla samaan aikaan, kun taloutemme on ollut kasvu-uralla. Tämän hallituksen selkeä epäonnistuminen on se, että tämä on päässyt tapahtumaan. Lasten köyhyys on erilaisista köyhyysryhmistä se, joka kasvaa kaikkein voimakkaimmin. Tähän olisi pitänyt pystyä puuttumaan paremmin.

Toinen asia, joka tästä budjetista valitettavasti puuttuu, on pitkäjänteinen ilmastopolitiikka. Sitä hallitus ei myöskään ole pystynyt tekemään. Se on valitettavaa, sillä olemme menettäneet neljä vuotta tehtävässä, joka on hyvin kiireinen: ilmastonmuutoksen torjunta.

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin odottanut tässä vaalikauden viimeisessä budjettikeskustelussa vähän enemmän tulevaisuusnäkökulmaa nimenomaan näistä ryhmien vastauksista, muun muassa kysymyksiä, miten selvitään hyvinvointipalvelujen rahoituksesta tai työvoiman kohtaanto-ongelmasta ja monista muista kysymyksistä, miten siirrytään ehkäisevään politiikkaan sosiaali- ja terveydenhuollossa kalliin korjaavan sijaan. Sen sijaan kaikki lupasivat kaikkia veroja alas (Ed. Kallis: Ei luvattu, ei varmasti!) ja sen lisäksi tuli paljon yksityiskohtaisia lupauksia äänestäjille siitä, minkälaista jakopolitiikkaa kukin puolue harrastaa. Tämähän on mahdoton yhtälö, sen tietävät kaikki. Ainut veronalennus, jota en kuullut, on ehkäisyvälineiden alvin alentaminen, josta varmaan nuoret äänestäjät olisivat olleet kiinnostuneita.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tämän keskustelun selkeä kärki on ollut se, että tämä neljä vuotta on ollut menestystarina. Yhdyn siinä valtiovarainministeri Heinäluomaan, että tämän menestystarinan juuret löytyivät sieltä, että Suomessa kyettiin tekemään hyvin laaja, kattava tulopoliittinen sopimus. Se edellytti sitä, että piti tehdä ne veroratkaisut, joilla saatiin aikaan kotimarkkinoille kysyntää. Jos haluamme, että tämä linja jatkaa, se edellyttää, että jatkossakin — sinne vasemmalle, vasemmistoliittoon — meidän pitää saada aikaan ratkaisuja, joilla pienen maan eri toimijat voivat yhtyä, (Ed. Kuoppa: Olette muuten aina vastustaneet sitä!) saada aikaan kasvua, voidaan tehdä työpaikkoja, ja sitä kautta syntyy jaettavaa. Siksi jatkossakin seuraaviin hallitusneuvotteluihin, riippumatta siitä, ketkä siellä ovat, on syytä mennä sillä mielellä, että jatkossakin voidaan kaikki suomalainen osaaminen, taito ja resurssit, eri järjestöt, hallitus ja eduskunta saada yhteen ja sitä kautta ponnistaa. Tästä on hyvä jatkaa.

Heikki A. Ollila /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jotta velan väheneminen tässä budjetissa huomattaisiin graafisista esityksistä, tarvitaan kyllä suurennuslasia, eikä sekään riitä, mikroskooppia en ole vielä kokeillut. Se vähennys, josta muun muassa valtiovarainministeri ja myös pääministeri syksyllä kovasti uhosivat, on nyt tämän syksyn aikana kutistunut viidennekseen. Käytännössä ollaan, ihan kuten totesittekin, arvoisa ministeri, tasapainossa. Pitäisi kuitenkin pystyä lyhentämään näinä kasvuvuosina.

Entä sitten tuloverotus? Tosiasiallinen tilannehan on se, että valtio perii ensi vuonna 4 miljardia enemmän tuloveroja kuin vuonna 2004 eli erotus on 13 prosenttia. Edelleen maassa on nuo yli 300 000 työtöntä, joka kolmas kunta nostaa joka vuosi veroprosenttiaan, puolet kunnista hakee harkinnanvaraista avustusta. Toivottavasti te, valtiovarainministeri, tiedätte todellisen tilanteen. Ymmärrän hyvin, (Puhemies koputtaa) että te pyritte antamaan hyvän kuvan budjetista, mutta tärkeää on, että tiedätte, mikä on oikea todellisuus.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämä budjettiprosessi on ollut toimiva ja asiallinen vuoropuhelu hallituksen ja eduskunnan välillä, ja opposition kolmen kärki on katkaistu. Vuositolkut täällä on hallitusta hakattu 100 000 työpaikan syntymättä jäämisestä, pakkolainan maksamattomuudesta — sehän nyt maksetaan suunniteltua aikaisemmin — ja liikenneinfrahankkeitten toteutumisesta; nekin toteutuvat suunnitelmien mukaan. Jos todella Suomen asiat olisivat niin kuin oppositio väittää, niin luulisi, että ruotsinlaivat olisivat tupaten täynnä maastamme poistuvia pakolaisia.

Ministeriltä kysyisin, miksi tulot on jälleen kerran arvioitu alamittaisiksi. Tämä on enemmän kuin maan tapa. Ja toiseksi, onko hallituksella jotain näkökulmaa, mitenkä eläkeläisten verotusta koskeva epäkohta poistetaan väliltä 13 000—30 000 per vuosi?

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituspuolueiden ryhmäpuheenvuoroissa nostettiin esiin asioita, joihin aiotaan puuttua ensi vaalikaudella, vaikka nyt käsitellään Vanhasen hallituksen ja tämän vaalikauden viimeistä budjettia. Ihmettelen sitä, miksi näitä tärkeitä asioita ei ole hoidettu tässä budjetissa. Keskusta otti esiin muun muassa elintarvikkeiden arvonlisäveron alentamisen, sosialidemokraatit eläke- ja hoivamenojen kasvupaineet, ja Rkp puuttui opiskelijoiden aseman kohentamiseen.

Eilen valtiontilintarkastajat luovuttivat kertomuksensa eduskunnalle ja nostivat erityisesti esille vanhustenhoidon huonon tilan, johon ministeri Heinäluomakin puheenvuorossaan puuttui. Tilintarkastajat pitivät tätä nykytilannetta jopa perustuslain vastaisena. Valtiovarainministeri totesi, että on tärkeää, että ensi vaalikaudelle jää liikkumatilaa parantaa julkisia palveluja, (Puhemies koputtaa) mutta miten monet näistä vanhuksista edes elävät sinne saakka ja voivat odottaa sitä, että heidän palvelunsa paranevat?

Ed. Rauno Kettunen merkitään läsnä olevaksi.

Suvi  Lindén  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustan ryhmäpuheenvuorossa lueteltiin niin sanottuja hallituksen saavutuksia, muun muassa 20 000 uutta yritystä, mutta kuitenkaan ei kerrottu sitten, kuinka monta on toimintansa lopettanut. Mielenkiintoista olisi saada lukuja myös tästä näkökulmasta. Omalla alueellani saldo on kovin karu. Uusia yrityksiä on syntynyt vähän yli 4 000 ja toimintansa on lopettanut noin 4 000, elikkä plussasaldo on vain muutamia satoja. Yrittämistä on yritetty edesauttaa, mutta yrittämisen edellytykset ovat edelleenkin erittäin huonot. Erityisesti pk-sektorilla on kovasti tyytymättömyyttä hallitusta kohtaan. Kertoohan se jotakin, että keskustan kannatus pk-yrittäjien keskuudessa on vain nelisentoista prosenttia, demareillahan tätä kannatusta juuri koskaan ei ole ollutkaan.

Arvoisa valtiovarainministeri, milloin hallitus valottaa eri politiikkaohjelmiensa saavutuksia ja tuloksia eduskunnalle? (Puhemies koputtaa) Yrittäjyysohjelmankin saavutukset olisi erittäin mielenkiintoista saada tänne eduskuntaan arvioitaviksi.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen edustajien puheenvuoroissa on kehuttu tätä budjettia, mutta selvästi suljetaan silmät aikamme suurimmalta ongelmalta, joka on yhteiskunnan kahtiajakautuminen yhä enemmän ja se, että kaikkein vähätuloisimmat putoavat kelkasta pois yhä rajummin.

Miksi ette katso samalla silmällä Suomea kuin muualla maailmalla tehdään? Vähän aikaa sitten muun muassa Britannian parlamentaarikot kävivät ihailemassa koulujärjestelmäämme ja kouluruokailua ja sitä, miten verovaroilla rahoitetun peruskoulun ja peruskouluruokailun kautta saavutetaan näitä Pisa-tutkimuksen johtopaikkoja. Kaikkialla muualla maailmassa ihaillaan meidän järjestelmäämme, jossa on korkea progressiivinen valtionverotus, jolla sitten voidaan taata korkeatasoiset julkiset palvelut ja myös tulonsiirtoja. Eli miksi tätä pitää lähteä romuttamaan, kun muualla sitä ihaillaan ja käytetään esimerkkinä, miten Pohjoismaat ovat onnistuneet luomaan tällaisen järjestelmän? Nämä veronalennuspuheet ja teot, (Puhemies: Aika!) mitä olette tehneet, ovat olleet todella vahingollisia.

Maija-Liisa Lindqvist /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on noudattanut hyvää yhteistyön politiikkaa, joka on tuonut talous- ja työllisyyskehitykseen erittäin paljon uutta työllisyyttä, uusia työpaikkoja, mikä on kerryttänyt verokertymiä, jotta olemme voineet vihdoinkin myös sosiaalisia tulonsiirtoja toteuttaa. (Ed. Zyskowicz: Olette, vai?) — Tällä kaudella olemme todella — kun kokoomus leikkasi valtiovarainministeri Niinistön johdolla, muun muassa kotihoidon tukea ym., työmarkkinatuen lapsikorotuksia — voineet parantaa näitä sosiaalisia etuisuuksia. — Samoin on voitu koko ajan tutkimukseen ja tuotekehitykseen satsata enemmän, jotta varmistetaan myös tulevien vuosien hyvä talous ja työllisyyskehitys.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä keskustan ryhmäpuheenjohtaja ed. Kalli totesi menestystarinasta. Kyllä tämä on ollut menestystarina optiomiljonääreille, jotka huuhtelevat Karibialla varpaita ja tilaavat lisää Cabana-Colaa. Kyllä tämä on ollut menestystarina niille, jotka maksoivat varallisuusveroa mutta eivät enää maksa. Kyllä tämä on ollut menestystarina EU:n paisuvalle byrokratialle, joka saa yli 600 miljoonaa suomalaisia pakkojäsenmaksuja. Mutta menestystarina tämä ei ole ollut suomalaiselle opiskelijalle — 14 vuodessa ei yhtään korotusta. Pieneläkeläisille on tullut 5 euroa koko vaalikaudelta, työttömille ei mitään. Ei tämä voi ainakaan sosialistinen menestystarina olla, tällainen, jossa rikkaat saavat ja vähäosaiset kärsivät. Verotus kevenee, mutta erotus levenee! Näin on käynyt.

Valtiovarainministeri Eero Heinäluoma

Arvoisa puhemies! Ensin tähän keskusteluun näistä työllisyysmäärärahoista. Pidän todella onnettomana, että kokoomus on lähtenyt esittämään työllisyysmäärärahojen leikkauksia, ottamaan pois rahaa niiltä, jotka sitä kaikkein eniten tarvitsevat. (Välihuutoja kokoomuksen ryhmästä) — Jos voisitte kuunnella, kyllä minäkin kuuntelin teidän puheenvuoronne.

Kun te pidätte perusteena sitä, että meillä syntyy vuoden lopussa tilanne, että jokainen työllisyyteen varattu euro ei ole tullut käytettyä, niin se ei suinkaan johda siihen havaintoon, että ne rahat pitäisi leikata pois. Ette te pidä sitä perusteena myöskään maatalouden kohdalla, että kun meillä maaseutuohjelmista jää käyttämättä rahoja vuoden lopussa, kun jokainen projekti ei osu kohdalle, niin siirretään seuraavalle vuodelle, se on se ratkaisu. Työllisyyden hoidosta ei pidä tinkiä, koska me tulemme yhä haastavampaan tilanteeseen. Jos me haluamme auttaa niitä, jotka ovat olleet pitkään työttöminä, meidän pitää olla valmiita myös käyttämään rahaa.

Kun eri keinoja vertaillaan, arvoisa kokoomus, pidän hyvänä, että meillä on tehty verotukseen kotitalousvähennys, mutta se on kalliimpi tukimuoto vaikutuksiltaan kuin tukityöllistäminen, se maksaa valtiolle enemmän. (Kokoomuksen ryhmästä: Ei pidä paikkaansa!) — Se pitää paikkansa, löydätte tämän Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimustuloksista. Ulkomuistista lukien kotitaloustyöpaikka, verovähennyksellä luotu työpaikka, on yli 30 000 euroa kustannuksiltaan. Ei sekään ole ilmaista. Se ei vaan tule näkyviin, kun se on verovähennys. — Me olemme sitä mieltä, että kotitalousvähennystyöpaikkojakin tarvitaan, mutta tarvitaan myös nämä suorat työllisyysmäärärahat. Niistä ei, arvoisa kokoomus, pidä leikata. (Ed. Perho: Emme me niitä kaikkia leikkaakaan, sen mikä jää yli!)

Kyllä se vaihtoehtobudjetti on ilman päällä silloin kun esitetään, että arvioidaan verotuloja ylöspäin. En kyllä ole nähnyt näin löysää budjettivaihtoehtoa täällä kertaakaan aikaisemmin tarjoiltavaksi, että verotulojen arvioiden kautta rahoitetaan menolisäykset, joita esitetään. Se tarkoittaa sitä, että velkaa otettaisiin lisää nykyisessä korkeasuhdanteessa, jossa kasvu on 5 prosenttia. (Ed. Perho: Ei tarkoita, vaan parempaa arviota!) — No, tarkoittaa 200 miljoonaa enemmän velkaa kokoomuksen vaihtoehdossa ensi vuonna. — Sitten täällä ed. Ollila samaan aikaan vaatii, että on hirveätä, kun otetaan velkaa, että pitäisi vähentää velkaa. Päättäkää nyt, arvoisa kokoomus, oletteko te ed. Ollilan kannalla vai ed. Rajalan kannalla. Ne eivät mahdu kuitenkaan samaan logiikkaan. (Kokoomuksen ryhmästä: Samaan ryhmään mahtuvat!) — No se on hienoa, että nykyään mahdutte samaan ryhmään kuitenkin.

Toinen varapuhemies:

(koputtaa)

Pyydän eduskuntaa hieman rauhoittumaan ja käymään asialliset keskustelut.

Puhuja:

Ed. Sumuvuori otti jo esille ympäristöpolitiikan, mutta kyllä, arvoisat vihreät, täytyy katsoa, että tänä aikana on ympäristöpolitiikassa suhteessa ilmastonmuutokseen tehty enemmän kuin aikaisempina kausina. Meillä on biopolttoaineesta lakiehdotukset olemassa, jotka lähtevät siitä, että meillä on muutaman vuoden kuluttua, vielä tällä vuosikymmenellä, 6 prosenttia biopolttoaineiden osuus polttoaineista. Me tulemme tällä kehityksellä menemään, ei EU:n viimeisten joukossa, vaan ensimmäisten joukossa. Meillä on päätökset siitä, miten päästöjä vähennetään. Meillä on lisäbudjettiin sisältyvä päätös satsata lähes 10 miljoonaa euroa toisen sukupolven biopolttoaineiden kehittämiseen. Me tuemme kotitalouksia, että ne voivat muuttaa ympäristöystävällisempään lämmitysmuotoon, pois öljystä. Eli mehän teemme koko ajan toimia. Kyllä näiden pitäisi olla kaikkien tiedossa täällä.

Sitten ed. Zyskowicz pohti, mitä jäi saamatta tässä kuntien hyväksi tehtävässä ratkaisussa ensi vuonna, ja päätyi 600 miljoonaan euroon. Pahaa pelkään, että jos ministeri Niinistö nyt lasketaan mukaan, niin nämä saamatta jääneet nousevat kyllä yli miljardin euron, koska tämän niin sanotun pakkolainanhan, josta te puhutte — palautan nyt vaan mieleen — keksi teidän kansanedustajaehdokkaanne Uudeltamaalta, ei se ollut nykyisen hallituksen keksintö. (Ed. Ollila: Pitikö sitä jatkaa väkisin?)

Sitten ed. Saarinen kysyi tuloarvioista. Korkeasuhdanteessa käy tyypillisesti tietenkin niin, että kun talous kasvaa ennakoitua nopeammin, niin tuloarviot tulevat jäljessä. Eduskunnan valtiovarainvaliokunnan toivomalla tavalla kuitenkin pyrimme päivittämään, ja sehän näkyy lisäbudjettiesityksessä, jossa korjataan menoarviota, mutta jokainen tekee tässä suhteessa samalla tavalla varmaan kotitaloudessaankin, että mieluummin ollaan varovaisia tulojen arvioinnissa kuin arvioidaan niitä ylitse sen, mikä tulee toteutumaan. Erityisen tärkeätä on, että kun meillä on tilapäisiä, tähän suhdanteeseen liittyviä, tuloja, niin ei niillä voida pysyviä menoja rahoittaa; ei voida rahoittaa pysyviä menoja tilapäisillä suurilla tuloilla. Kyllä järkevää talouspolitiikkaa on mitoittaa pysyvät menot pysyvästi arvioitujen tulojen mukaan, ja toivon, että tämä voisi olla yhteinen viisaus myös tässä keskustelussa.

Sitten ed. Lindén kysyi oikeutetusti ja hyvin sen perään, mitä on yrittäjille Suomenmaassa tapahtunut. Tällä vaalikaudella yrittäjien määrä on lisääntynyt 9 prosenttia, siis lähes 10 prosentin kasvu yritysten määrässä. Se on huikea tulos ja kertoo siitä, että asioihin voidaan vaikuttaa. Yrittäjyysohjelmahan on ollut menestys. Siinä on jatkettu tietysti aikaisempaa linjaa, mutta tämän kauden tulokset ovat erinomaisia: lähes 10 prosentin yrittäjien määrän lisääntyminen. (Puhemies koputtaa) Tämä lupaa hyvää myös tulevaisuuteen.

Ed. Lapintien puheenvuoroon voin vain yhtyä. Pitää pitää huolta kaikesta siitä, minkä sanoitte, ja se edellyttää myös sitä, että olemme valmiit pitämään huolta veropohjasta ja työllisyysasteesta.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomen talous ja kansantalous on todella hyvässä kunnossa tällä hetkellä, ja se johtuu siitä, että maailmantaloudessa menee hyvin. Maailmantalous kasvaa 5 prosentin luokkaa ja Euroopan — meidän päävientialueemme — talous noin 3 prosentin luokkaa.

Mutta suurin huoli meillä kansanedustajilla pitäisi olla tulevaisuudesta lähinnä työllisyyskehityksen ja talouskehityksen osalta niiltä osin, että ulkolaiset investoinnit eivät hakeudu Suomeen, vaikka meillä on huippuhyvää osaavaa työvoimaa tarjolla. Samoin suomalaisen teollisuuden ja yritysten investoinnit karkaavat, lähinnä Venäjälle, EU:n uusiin maihin ja Kaukoitään. Tämä on se ainut ongelma jatkossa, että meidän teollisuustyöpaikkamme häviävät Suomesta ulkomaille, ja jos tämä ongelma (Puhemies koputtaa) pystytään ratkaisemaan, niin uskon, että tämä hyvinvointivaltio säilyttää jatkossakin itsensä.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisalle valtiovarainministerille kommentti tuosta äskeisestä biopolttoaineasiasta: Olemme aivan samaa mieltä, että sen signaalin merkitys on todella suuri, se on aivan totta näin. Sen käytännössä suuri merkitys on siinä, että sillä tavalla saadaan tuontisoija korvattua kotimaisella karjanrehulla, valkuaisrehulla, ja se on loistava asia.

Mutta se, arvoisa ministeri, mitä teidän nyt pitää tehdä oman ohjelmanne mukaan seuraavaan hallitusneuvottelujaksoon, on se, että biokaasun osalta, jolloin ne nettovaikutukset ovat todella merkittävät, teette sellaisen ohjelman, joka voidaan suoraan kirjata hallitusohjelmaan, solmi sen hallitusohjelman kuka tahansa.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kalli käytti arvokkaan puheenvuoron. Oli miellyttävää kuulla, että ryhmäpuheenjohtaja korosti kolmikannan ja tulopoliittisen sopimuksen merkitystä yhtenä keskeisenä tekijänä siinä hyvässä tilanteessa, jossa nyt olemme.

Oloni on murheellinen; se johtuu teistä, hyvät kokoomuslaiset. (Ed. Zyskowicz: No, mikä meissä on vikana?) — En niitä kaikkia vikoja voi kertoa minuutin aikana. — Te käytte röyhkeällä tavalla työttömien kimppuun. Vuosi sitten te äänestitte Noste-määrärahat budjetista pois, kun rahat oli kohdennettu niille henkilöille, joilla ei ole ammatillista tutkintoa. Sitten te toisaalta puhutte siitä, että tarvitaan osaamista ja pitää olla ammattityövoimaa ja näin. Täydellistä ristiriitaa.

Kun sivistysvaliokunnassa käsiteltiin (Puhemies koputtaa) aikanaan perusopetuslakia, olisimme halunneet määritellä eka ja toka luokan oppilasryhmäkoot. Kokoomus vastusti, te kaadoitte sen. Nyt vaalien alla te lupaatte yhtä ja toista, mutta käytännössä toimitte ihan toisella tavalla. Olkaa rehellisiä, kokoomus. Te olette oikeistolainen puolue, te saatte vastustaa näitä asioita, mutta toimikaa (Puhemies koputtaa) niin kuin teidän ohjelmannekin edellyttävät.

Toinen varapuhemies:

Pyydän puhujia ottamaan huomioon yhteisen päätöksemme minuutin aikarajasta.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Karaisin luontoni ja luin sellaisen kirjan kuin Vahvan keskustan tie. Tämän kirjan kansi on kuin ihan suoraan Vartiotorni-lehdestä, mutta sisältökin on mielenkiintoinen. Täällä on otsikko "Suomi tarvitsee koko työreformin" — siis koko työreformin — ja sen alla teksti: "Nyt voidaan kuitenkin sanoa, että työreformin sisältö on valtaosin jo toteutunut. Tämä on asioiden kannalta olennaisinta." Minä olen näiden nuorten keskustapoliitikkojen kanssa aivan samaa mieltä. Hiipivä työreformi etenee. Talousneuvoston globalisaatioraportissa esitettiin sellaisia toimia, jotka ovat tuttuja pääministeri Vanhasen työreformista. Raportissa esitetään irtisanomisen helpottamista, sosiaalietuuksien leikkaamista ja hyvätuloisten verohelpotuksia, mutta niinhän me olemme eläneet jo tähänkin asti. Työmarkkinatuki on määräaikaistettu, varallisuusverosta on luovuttu, työttömyysturvaa ei ole korotettu senttiäkään neljään vuoteen ja käyttöön on otettu matalapalkkamalli, jossa työnantaja saa tuen sillä perusteella, että maksaa työntekijälle riittävän pientä palkkaa. Valitettavasti sama linja jatkuu ensi vuonna. Oletteko te huomannut, ministeri Heinäluoma, että työreformi etenee?

Sari Essayah /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suotuisista suhdanteista ja talouden kasvusta ei automaattisesti seuraa heikoimmista huolehtiminen, arvoisa valtiovarainministeri Heinäluoma. Te kehuitte, kuinka talous on kasvanut lähes 5 prosentin vauhtia, ja varoititte koko eduskuntaa ylikuumentamasta tätä tilannetta. Sanoitte näin, että ei ole aika heittää talouteen lisää, vaan peräätte vastuullista menolinjaa. Kuitenkin meillä opiskelijoitten, monilapsisten perheitten, eläkeläisten, työttömien talouksissa ei ole mitään ylikuumentumisen vaaraa. Näitten perusetuuksien varassa elävien ihmisten tulotaso on viimeisen 15 vuoden aikana heikentynyt koko ajan. Arvoisa sosialidemokraattinen valtiovarainministeri Heinäluoma, perään oikeudenmukaisempaa sosiaalipolitiikkaa.

Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä ihmettelen ed. Gustafssonin puheenvuoroa, koska viime kaudella teimme todella hyvää koulutuspolitiikkaa. Että teillä on otsaa tulla tänne sanomaan tuolla lailla! Ja te olette kääntänyt turkkinne täysin sitten koulutukselle, jos te näin voitte sanoa. (Hälinää ja välihuutoja — Eduskunnasta: Ei sillä turkkia ole!) — Kyllä, kyllä!

Siis täytyy sanoa, että silloin kyllä laitettiin myöskin tämä pattitilanne viivalle eli aikuiskoulutus ja katsottiin niitä ongelmakohtia, kuten sitä, miten me pääsisimme ammatillisella puolella etenemään niiden osalta, joilla ei ollut loppututkintoa. Kun Noste-ohjelmasta on kuitenkin jäänyt niitä varoja yli, niin ne rahat olisi ehdottomasti ollut suunnattava sinne. Miksi te ette ole tehneet sitä? Koska on jäänyt työllisyysmäärärahoja käyttämättä, niin tämä olisi ollut juuri oikea kohde niille, joilla ei ollut mitään loppututkintoa.

Kyllä te puhutte nyt ylitse itsenne tässä kysymyksessä, ja siinä mielessä kokoomus on ollut siinä työryhmässä mukana teidän kanssanne. (Puhemies koputtaa) Edelliskaudellakin, kun ei määrätty niiden ryhmien kokoa, te kuitenkin olitte allekirjoittamassa sen (Puhemies koputtaa) mietinnön ja olitte sen lain takana. Ihmettelen teidän puheenvuorojanne.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen onnistunut talouspolitiikka on tuottanut tuloksia, ja nyt on syytä kiinnittää katse tulevaisuuteen, miten varmistamme pitkällä aikavälillä Suomen talouden myönteisen kehityksen. Mielestäni työvoimareservin käyttöönsaanti on yksi iso haaste tulevan vaalikauden aikana. Meillä on liian paljon ihmisiä työelämän ulkopuolella. Tämä edellyttää muun muassa koulutuspolitiikan uudistamista vastaamaan paremmin työelämän tarpeita.

Se edellyttää uudistuksia, joissa palkan, verotuksen ja sosiaaliturvan yhdistelmä on sen verran houkutteleva, että jokaisesta työpäivästä kertyy palkansaajillekin katetta ja työn vastaanottaminen tulee kannattavaksi. Se edellyttää tulevaisuudessa panostamista perhepolitiikkaan. Se edellyttää huolehtimista siitä, (Eduskunnasta: Mitä se ei edellytä?) että valtion menokehykset pidetään sellaisina, että tuottavuus hallinnossa kehittyy myönteisesti. Tällä haluan viitata siihen, että tarvitaan puolueilta ja eduskunnalta ennakkoluulottomuutta.

Muutama päivä sitten alivaltiosihteeri Vihriälä esitti (Puhemies: Aika!) globalisaatioraportin. Siellä oli monia hyviä esityksiä. Toivon, että automaattisesti sitä esitystä ei ammuttaisi alas, vaan katsottaisiin viileästi, mitä hyviä asioita sieltäkin voi löytyä (Puhemies koputtaa) yhtenä osana tätä laajempaa keskustelua.

Jyri Häkämies /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaalikauden alussa toteutetut kokoomuslaiset veronalennukset ryydittivät Suomen taloutta. Se oli viisas liike, näin tuli tehdä. Nyt kansainväliset suhdanteet ovat Suomea suosineet, meillä on hyvä talouden lähihistoria. Hyvä niin.

Mutta, ed. Ahde, totesitte puheessanne, että tämän hallituksen erityinen ansio on työllisyystilanne tai alhainen työttömyys. Työllisyys kyllä on noussut, mutta työttömyys ei ole riittävässä määrin laskenut. Meillä on edelleen yli 300 000 työtöntä tai työvoimatoimenpiteiden kohteena ja tähän kovaan ytimeen ei tämä hallituksen harjoittama temppupolitiikka pure.

Me olemme esittäneet koko vaalikauden ajan muun muassa kotitalousvähennyksen laajentamista. Nyt ministeri Heinäluoma sanoo, että se ei tepsi, vaikka faktat kertovat aivan toista. (Ed. Backman: Ei hän niin sanonut, väärin kuultu!) Se on ollut hyvin käytetty, se on yksi työllisyyslääke. Me olemme esittäneet palvelusektorille muun muassa matalan tuottavuuden mallin laajentamista. Te toteutatte sen tavalla, joka ei tuo lisää työpaikkoja. Eli (Puhemies koputtaa) meidän lääkkeemme ovat uusia, muun muassa oppisopimuskoulutuksen laajentaminen; meillä on useita ehdotuksia työllisyyspolitiikkaan. Te luotatte vanhoihin, (Puhemies koputtaa) jotka eivät todistetusti pure.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomus ei ilmeisesti ymmärrä työmarkkinoita ollenkaan ja niitä joukkoja, ketkä työttöminä tuolla kortistossa ovat, koska jos siellä ei näitä tukityöpaikkoja järjestetä, niin he ovat sitten työttöminä. He ovat tekemättä mitään; siellä on osa semmoista porukkaa.

Mutta sitten sotaveteraani soitti tuossa eilen. Hän kysyi, jotta kun on rahaa nopean toiminnan joukkoihin ja Libanoniin lähettää isoja määriä ihmisiä, mitä heille tulee tässä. Ja aika vaikea on vastata, että ei tässä mitään uutta tule.

Mutta sitten yksi asia tässä oli unohtua kokonaan, ja se on työttömät tässä, työmarkkinatuella olevat. Nyt olisin odottanut kyllä, jotta hallitus tuo esityksen, että työmarkkinatukea korotetaan, tehdään tasokorotus. Mutta se on tietysti eduskunnan käsissä, ja odotan, että kun täällä äänestetään, tehdään se tasokorotus eduskunnan toimesta.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelemme vaalikauden viimeistä budjettia ja täytyy olla todella yllättävän kiitollinen siitä, miten tällä vaalikaudella on pystytty määrätietoisesti asioita hoitamaan. En olisi uskonut neljä vuotta sitten, että tämä hallitus pystyy näin hyvään tulokseen. Hyvällä talous- ja veropolitiikalla on asioita saatu vietyä eteenpäin.

Täällä tämä kokoomuksen ryhmäpuheenvuoro oli kyllä, kun sitä tuolla työhuoneessa kuuntelin, uskomaton. Tuntuu, että meillä on niin huonosti, ettei suomalaisessa yhteiskunnassa ole koskaan ollut, sosiaalipolitiikka, veropolitiikka. Meillä on kaikkia etuja leikattu. Minä kysyn vaan, mitä on, ed. Zyskowicz ja ed. Rajala, meillä leikattu tämän viimeisen neljän vuoden aikana esimerkiksi peruspalveluista. Hoitojonot ovat pienentyneet, eteenpäin on menty ja voidaan mennä tästä. Minusta nyt on todella syytä olla kiitollinen, ja toivottavasti samanlainen yhteistyö voi jatkua seuraavallakin vaalikaudella.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mitä ensin tulee pakkolainaan, niin kyllä Niinistö aika teräsmies on, mutta sitä en tiennyt, että hän on vastuussa vielä tämänkin hallituksen tekemisistä. Tosiasia on ja tosiasiaksi jää, että pakkolainalla hallitus on rokottanut kuntia yli 600 miljoonalla eurolla. Peruspalvelut luonnollisesti ovat siitä kärsineet.

Mitä tulee muuten asioihin, kun ne ovat niin hyvin, niin minkä takia lehdissä kepulaiset vaan vaativat: Anttila patistaa hallitusta selvittämään eläkeläisten köyhyyttä, Hyssälä lupaa lapsilisiin indeksikorotuksia. Ehkä asia on niin kuin pitkän linja kepulainen Taavi Laitila Haapavedeltä (Naurua) toteaa: "Rohkenen sanoa, että ei nyt keskustan kannata langeta turhan suuriin lupauksiin, kuten viime eduskuntavaalien edellä. Me keskustan peruskannattajat, puolueelle ikämme työtä tehneet uskollisimmat äänestäjät, joudumme miettimään, miten menetellä tulevissa vaaleissa." (Hälinää — Naurua — Välihuutoja) Tämmöisiä ne puhuvat ja asiat muka hyvin.

Pekka Nousiainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz edelleen nosti tämän kuntien talouden tilanteen ja edellisen valtiovarainministeri Niinistön toimet tämän asian osalta. On toki muistettava, että ansiotulovähennysten korotusten kautta kunnat menettivät verotuloja 800 miljoonaa euroa ja nyt tämä hallitus on niitä kuitenkin paikannut. Ensi vuonna kuntatalous vahvistuu 424 miljoonaa, ja toisaalta kunta- ja palvelurakennehankkeen kautta uudistetaan rakenteita, kustannuksia hillitään. Ennen kaikkea hyvällä talouskasvulla on luotu ensi vaalikaudelle panostuksia ja mahdollisuuksia panostaa sosiaaliturvaan, julkisiin palveluihin. Se merkitsee myöskin edelleen kuntatalouden vahvistamista ja veropohjan laajentamista.

Minna Lintonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos ed. Gustafsson on kääntänyt turkkinsa, niin kokoomuslaiset ovat täällä susia lammasturkeissaan puhuessaan täällä koulutuspolitiikasta. Esimerkki siitä: Jos kuuntelimme ryhmäpuheen pitäjää, niin hän puhui niin kauniisti siitä, mitä kokoomuslaiset haluaisivat koulutuspolitiikalla tehdä tässä Suomenmaassa, mutta te ette halua mitään muuta kuin markkinaehtoisuutta, segregointia ja valikointia. (Hälinää — Välihuutoja)

Sitten vielä, kun puhutaan ryhmäkoosta — koettakaa olla pelkkänä korvana nyt — niin Oecd:n viimeisen raportin mukaan Suomessa on oppilaita opettajaa kohden Oecd:n keskiarvon verran, ja kaikissa kansainvälisissä vertailuissa olemme pärjänneet oppimistuloksissa.

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ahde täällä sosialidemokraattien puheenvuorossa korosti kovasti sitä, että tämä budjetti katsoo tulevaisuuteen. Ei ollut varmaan sattumaa tämä Globalisaation haasteet -kirjasen julkaiseminen. Siinä oikeastaan päällimmäisenä näin ammattiyhdistysliikeihmisenä näen nämä irtisanomisajat. Voi kysyä, eikö nyt jo ole kyllin helppo irtisanoa työntekijä: kahdessa viikossa alta vuoden työsuhteessa. Ainakin minun kokemuksellani on päinvastoin niinkinpäin, että kun on pieni noususuhdanne, niin työnantajilla on vaikeuksia siitä, jos olisi lyhyemmät irtisanomisajat: väki lähtisi parempiin hommiin.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kuosmanen teki hyvän kysymyksen: millä voisimme vilkastuttaa ja taata sitä, että Suomeen investoitaisiin enemmän. Minusta siinä on kolme asiaa: hyvä hallituksen talouspolitiikka; sen kaltaista koulutus- ja työllisyyspolitiikkaa, jossa koulutetaan entistä parempaa työvoimaa, luodaan siltoja, luodaan ihmisille uskoa; ja sen lisäksi on järkevää ja uskottavaa energiapolitiikkaa. Nämä asiat on hyvä muistaa, ja sen tähden on syytä välttää vastakkainasettelua.

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Zyskowicz yleensä harrastaa tätä lehtireferointia, niin minullakin on aina täällä referaattivalmius: Aamulehti perjantaina 1.9.2006 (Ed. Gustafsson: Huom! Aamulehti!) — Aamulehti. — "Kokoomuksen ruhtinaalliset menonlisäykset osoittavat, että puolue siirtyy ainakin pari piirua populismin suuntaan." Jatkoa: "Vaalitaktisesti se on ymmärrettävää, mutta sikäli sääli, että näin menetetään taas kerran mahdollisuus aitoon ja rehelliseen tulevaisuuskeskusteluun." Aamulehti päättää pääkirjoituksen toteamalla: "Hyväkään suoritus ei riitä, jos muut ovat parempia." Ei maha mittään!

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituspuolueet kehua retostelevat siitä huolimatta, että häpeällisesti leikkaavat kunniakansalaistemme, veteraanien, kuntoutusta. Ed. Ahde, vähennetään 4 miljoonaa euroa. Jo lähetekeskustelussa ministerit Haatainen ja Hyssälä kehuivat, että lisätään miljoona euroa. Miten tähän päästiin? Kuulemma piti leikata 5 miljoonaa, mutta leikattiinkin 4 miljoonaa. Se on muka miljoonan euron lisäys.

Ministeri Heinäluoma, te lupasitte kesällä veteraanijärjestöjen puheenjohtajille, että jos kaikki eivät pääse vuosittain kuntoutukseen, lisätään määrärahoja. (Ed. Hemmilä: Juuri näin!) Saman lupasitte tässä salissa koko salille lokakuussa. Nyt tiedot viime viikolta oltuani yhteydessä puheenjohtajiin: Kaikki eivät suinkaan pääse, edes halukkaat, vuosittaiseen kuntoutukseen. Monille ilmoitetaan, että ei kannata hakea, koska rahoja ei ole. Mitä te nyt vastaatte näille veteraaneille, jotka ovat pelastaneet tämän isänmaan?

Matti Ahde /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Kauppilan ja ed. Uotilan puheenvuoroon lyhyesti.

Ed. Kauppilan puheenvuoroon ensinnä: Minusta tämä globalisaatioraportti, jonka Vesa Vihriälä on tuottanut, on selvästi huonompi kuin veljensä Jukka Vihriälän täällä käyttämä puheenvuoro äskettäin. Kun sitä kysyttiin, niin voin sanoa, että minusta se ei muodosta hyvää pohjaa tulevaisuuden suuntaviivojen vetämiselle Suomessa.

Sitten ed. Uotilalle veropolitiikan painotuksista seuraavalla vaalikaudella: Kun ansiotuloja tullaan tupossa nostamaan, toivottavasti työeläkkeitä korottamaan, tarvitaan maltillinen ansiotulojen verotuksen alentamisen linja myös seuraavalla vaalikaudella. Jotta ratkaisu tukee tätä talouden vahvaa kasvua, tulot ja verot yhteensovitetaan.

Pienten perintöjen ja lahjojen vero on Suomessa Euroopan korkein; sitä vastoin suurten perintöjen verot Euroopan matalimpia. (Puhemies: Minuutti!) Sen takia on tärkeää, että näitä pienten perintöjen ja lahjojen veroja alennetaan. Sitten me joudumme luonnollisesti tekemään (Puhemies: Minuutti!) eläkkeitten verotuksessa korjauksen. Se on seuraavaa hallitusohjelmaa varten pöydällä.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Sirkka-Liisa Anttila.

Valtiovarainministeri Eero Heinäluoma

Arvoisa puhemies! Ed. Häkämies oli ilmeisesti saanut epätarkan selostuksen puheenvuorostani koskien kotitalousvähennystä. Ette tainnut olla silloin paikalla, kun käytin puheenvuoron. Nimittäin en todellakaan sanonut, että kotitalousvähennystä ei tarvittaisi. Sanoin, että sitä tarvitaan ja se on perusteltu, mutta sanoin, että sekään ei ole ilmainen ja että sen kustannukset per työpaikka ovat erittäin korkeat, (Ed. Dromberg: Harmaa työ vähenee!) 30 000 euroa. Se on siis kalliimpaa kuin mitä tukityöllistämisessä on. Päädyin siihen johtopäätökseen, että meillä ei ole varaa tinkiä ei kotitalousvähennyksestä mutta ei myöskään suorista työllisyysmäärärahoista, molemmat tarvitaan. Kun puhutaan kotitalousvähennyksestä, niin joudun kuitenkin palauttamaan mieleen ed. Häkämiehelle sen, että tämä hallitus on toteuttanut kotitalousvähennyksen suurempana kuin mitä te esititte omassa vaaliohjelmassanne. (Ed. Zyskowicz: Taas on luvattu liian vähän! Se olkoon syntimme!)

Silloin, kun te olitte vielä viime vaaleihin valmistautumassa ja ajattelitte tulevanne hallitukseen, niin te kerroitte, mitä te ajattelitte. Nyt te puhutte sillä tavalla kuin Aamulehti kuvaa eli ette enää ota vastuuta, siirrätte vastuun kuulijalle omista lupauksistanne. Se on huonoa oppositiopolitiikkaa, siksi puutun siihen. Se on tähdellistä sanoa senkin takia, että tämä hallitus on laittanut sosiaaliturvaan, julkisiin palveluihin kaksi kertaa niin paljon rahaa, kuin mitä kokoomus esitti.

Mitä tulee terveydenhuoltoon, niin tämä hallitus on laittanut terveydenhuoltoon rahaa lähes neljä kertaa sen, mitä kokoomus esitti, ja siinä näkyy vähän eroa, mikä on tämän hallituksen linja ja mikä oikeisto-opposition linja. (Ed. Dromberg: Kustannuksetkin ovat nousseet! — Ed. Zyskowicz: Kaikki siis hyvin terveydenhuollossa!) — Ei ole tämänkään jälkeen kaikki hyvin. Se on selvä, että meillä on huutavia puutteita terveydenhoidossa edelleenkin, vaikka kehityssuunta on oikea. Meillä on vanhustenhoidossa erittäin kovia puutteita. Näitä me poistamme, mutta kaikki maailma ei tule valmiiksi tänäkään syksynä, niin kuin se ei tullut neljä vuotta sittenkään. Aina jotakin jää myös seuraavalle hallitukselle. (Ed. Dromberg: Aika paljon, todella paljon!) Täällä on alkanut hyvä ja lupaava keskustelu siitä, mitä pitää tehdä lähivuosien aikana. (Ed. Zyskowicz: Sananmukaisesti lupaava!)

Se, minkä perinnön tämä hallitus voi tähän keskusteluun antaa, on tärkeä, se on hyvä. Tämä voi antaa hyvässä kunnossa olevan valtiontalouden, joka antaa mahdollisuuksia tehdä niitä parannuksia, joita ed. Essayah toivoi. Eli meillä on ensi vaalikaudella liikkumatilaa. Puolueet voivat nyt tehdä rauhallisin mielin ohjelmia tulevaan vaalikauteen liittyen.

Kehotan vertailemaan vaikkapa esimerkiksi SDP:n vaaliohjelmaa viime eduskuntavaaleista. Kun katsoo sen toteutumaa, niin se on erinomaisen hyvä ohjelma. 1,1 miljoonaa, jonka lupasimme laittaa palveluihin ja sosiaaliturvaan, on juuri toteutettu ja ensi vuoden budjetin osalta mennään jopa tästä vähän ylitsekin.

Talousneuvoston raportti on täällä mainittu. On syytä sanoa selvästi, että ei ole mitään talousneuvoston raporttia, ei ole mitään talousneuvoston raporttia. On talousneuvoston pääsihteerin, täällä mainitun Vesa Vihriälän, tekemä ehdotus, ja siinä on muutamia kohtia, joista on syytä selvästi sanoa, että ne eivät ole hyväksyttäviä. En ole niiden takana ja sanon sen tässäkin. Irtisanomissuojan heikentäminen ei ole oikea asia. Emme kaipaa työttömyysturvan ehtojen tiukentamista emmekä kaipaa eläkepelotteluja eläkkeiden leikkauksista. Eläkeasia on iso asia ihmisten kannalta, jotka ovat eläkkeellä. Heidän pitää voida luottaa siihen, että tämä sali ja koko yhteiskunta seisoo annettujen eläkelupausten takana.

Ennen kuin annetaan uusia lupauksia, joita täällä on tänään kuultu luvaten, mitä kaikkia parannuksia tehdään, pidetään nyt ensin siitä huolta, että nykyiset eläkelupaukset täytetään. Kun meillä on raportteja, niin kuin Vihriälän raportti, jossa vaaditaan eläkeleikkauksia, ja meillä on puheenvuoroja, vaikkapa Evan Sixten Korkmanin, jossa sanotaan, että pitää panna katto eläkemaksuille ja sitä kautta eläkkeet leikattavaksi, tämän politiikan torjun. Haluan, että annetuista eläkelupauksista pidetään kiinni. Jokaisen, joka on nyt eläkkeellä, pitää voida luottaa siihen, että nykyiset eläkkeet säilyvät, ja myös niiden, jotka ovat eläkkeelle menossa, ja siitä pidetään kiinni.

Tämä on iso sitoumus, ja toivon, että jokainen eduskuntaryhmä ottaisi tähän kantaa ja olisi valmis sanomaan, että ei ole eläkkeitä ilman maksuja. Jos halutaan nykyinen eläketaso turvata, pitää olla valmis maltillisesti korottamaan eläkemaksuja. Niin kuin ed. Ahde täällä sanoi, niin 0,2 prosenttia vuodessa riittää eli tämä voidaan hyvin tehdä. Tämä on todellinen valinta, tämä on iso valinta, ollaanko valmiit turvaamaan annetut eläkelupaukset niille, jotka ovat eläkkeellä, ja niille, jotka ovat sinne menossa. Siihen pitää ottaa nyt kanta, ja sen jälkeen voidaan keskustella, mihin kaikkiin parannuksiin vielä riittää rahaa, joten, kyllä työtä jää vielä myös seuraavalle eduskunnalle, näin pelkään. Mutta ollaan rehellisiä ja sanotaan se, mitä todella ajatellaan suhteessa näihin isoihin linjauksiin, koskevatpa ne taloutta tai eläkkeitä tai ihmisten toimeentuloa.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Valtiontalous kasvaa hyvin ja on tuonut myöskin liikkumatilaa. Kysyn valtiovarainministeri Heinäluomalta: Miksi tieverkoston annetaan rappeutua? Miksi sinne ei ohjata lisää rahaa? Tässä on kuitenkin kysymys tällä hetkellä jo siitä, että me menetämme kaiken aikaa nyt olemassa olevaa pääomaa, ja investointeja tulevaisuuteen pitäisi olla myöskin infrapuolella.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minäkin olen kyllä hyvin huolestunut kokoomuksen linjasta. Erityisen huolestunut siitä ristiriitaisesta politiikasta minä olen naisena. Nimittäin kokoomuksen vasen käsi puhuu kauhean kauniisti naisten työmarkkina-asemasta ja samaan aikaan kokoomuksen oikea käsi, se ideologinen käsi, hyvin vahvasti vastustaa yt-lain turvallisuutta lisääviä parannuksia, myötäilee tätä globalisaatioraportin irtisanomishenkeä. Minusta se on aika pöyristyttävää ja ehdottomasti lisää turvattomuutta työmarkkinoilla. Kun puhutaan naisten asemasta työmarkkinoilla, turvallisuus on ykköstekijä. Vahvistetaan sitä.

Minä olen kyllä sitä mieltä, että kun täällä kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa sanottiin, että oltiin tyytymättömiä työvoimapolitiikkaan ja puhuttiin, että ei vastaa ajan haasteisiin, niin kertokaa, arvoisa kokoomus, mikä teidän mielestänne on ajan haaste. Onko se ajan haaste teidän mielestänne se, että irtisanomisturvaa pitää heikentää? Onko paluu tämmöiseen torppari- ja isäntäaikaan, vanhaan aikaan, teidän vastauksenne tähän työelämän haasteeseen, sen minä haluaisin todellakin kuulla. Eli onko kokoomuksen ajan haaste se, että palataan jonnekin isäntävallan ajoille, heikennetään irtisanomisturvaa?

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kovin on kylmää ja ylimielistä valtiovarainministeri Heinäluoman puhe. Selvästi ette ole kiinni ihmisten arjessa. Täällä te puhutte vastuullisesta talouspolitiikasta ja siitä, kuinka talous voi hyvin, mutta kuinka voivat ihmiset, ministeri Heinäluoma? Tuoreessa Valtiontilintarkastajien raportissa todetaan, että ikäihmisten kohtelu ja palvelut ovat romahtaneet sellaisiksi, että ne ovat perustuslain vastaisia, perustuslain vastaisia, ministeri Heinäluoma!

Mitä te teette täällä? Silmät kiiluen kerrotte talouden numeroista, mutta ette piittaa pätkääkään ihmisistä. Kysynkin tässä, mihin toimiin hallitus ryhtyy, jotta ikäihmisten kohtelu ja palvelut saadaan sellaisiksi kuin niiden kuuluisi sivistysvaltiossa olla. Tällä hetkellä tilanne on aivan mahdoton. Jos valtiontalous on suhdannehuipulla, miksi ikäihmisten palveluihin ei ole laitettu riittävästi rahaa? Vastauksen tähän varmaan haluavat suomalaiset kuulla.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Heinäluoma totesi vastatessaan ed. Lapintielle, että näihin kohteisiin pitää löytää rahaa, kun ed. Lapintie viittasi niihin, jotka nyt on jätetty heitteille: pienituloiset eläkeläiset, työttömät, lapsiperheet, opiskelijat jne. Samaan aikaan täällä edelleen nyt myöskin sosialidemokraatti, ed. Ahde totesi, että veronkevennyslinjaa pitää jatkaa, samanlaista veronkevennyslinjaa pitää jatkaa. Tämä yhtälö on mahdoton. Jos jatketaan samalla linjalla, niin mikä on sosialidemokraattien veronkevennyslinja seuraavalla vaalikaudella? Nyt tehtiin kaksinkertaisesti se, mitä vaalikauden alussa suunniteltiin, 2 miljardia 650 miljoonaa euroa kevennettiin. Tämä on kestämätön tie hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksen ja palvelujen turvaamisen kannalta. Taantuma tulee. Pikkasenkin notkahtaa taloudellinen kasvu, niin silloin ollaan leikkausten tiellä. Sen ymmärtää varmasti ed. Backmankin, ja siitä ovat myös ekonomistit varoittaneet.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On valitettavaa, että sosialidemokraattiselta valtiovarainministeriltä ei vieläkään ole saatu vastausta siihen kysymykseen, mikä on hallituksen vastuu suomalaisen köyhyyden kasvamisesta. Miksi tälle asialle ei ole tehty mitään? Myöskään ed. Sumuvuoren ja muutamien muidenkin esittämä kritiikki siitä, että tämän hallituksen veronalennukset ovat kohdistuneet suurituloisille, ei ole saanut kommenttia.

Arvoisa puhemies! Haluaisin myös yhtyä niihin puheenvuoroihin, jotka ovat täällä kriittisessä sävyssä tarkastelleet kokoomuksen vaihtoehtobudjettipolitiikkaa. Se ei ole poliittisen tahdon osoittamista, että arvioi verotuloja korkeammiksi kuin ne hallituksen esityksessä on arvioitu, joten se ei ole todellisen ryhmän kokonaisen vaihtoehdon esittämistä, mitä te olette täällä tehneet. (Puhemies koputtaa) Tämä on valitettava tosiasia.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdyn edellä ed. Sinnemäen kysymykseen, miten me saisimme sen vastauksen, miten erityisesti, valtiovarainministeri, näette tämän sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutumisen ja sen, miten me voimme hyväksyä tämän köyhtymisen. Millä perusteella voidaan? Ei pelkästään mielestäni sillä, että pitää saada kestäviä tuloja ja sitä kautta rahoittaa näitä, kun meillä kuitenkin on ihan selkeästi väestössä ryhmiä, jotka voivat huonommin kuin aikaisemmin, ja tämä talouskehitys on ollut nyt parempaa. Valtiovarainvaliokunnan mietinnössäkin sanotaan, että viime aikojen suotuisasta työllisyyskehityksestä huolimatta vajaakuntoisilla ja pitkäaikaistyöttömillä on edelleen merkittäviä vaikeuksia. Siis erityisesti vammaisilla heidän koulutuksessaan ja työhön pääsemisessään on erityisiä vaikeuksia. Sanotaan täällä mietinnössä myös se, että esimerkiksi (Puhemies koputtaa: Minuutti!) aikuispsykiatrian palvelut ovat huonontuneet.

Markku Koski /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen kannalta on erittäin tärkeätä myös se, että Eurooppa-politiikassa onnistutaan. Juuri tulleen viestin mukaan Euroopan parlamentti on hyväksynyt kemikaalilainsäädännön, mikä tarkoittaa sitä, että kemikaalivirasto tulee Suomeen. Se muuten on myöskin sulka hallituksen hattuun. (Ed. Kalli: Menestystä riittää!)

Varsinaisesti pyysin tämän puheenvuoroni siitä syystä, että aika monelta taholta on todettu, että opiskelijat ovat jääneet heitteille tämän hallituksen aikana. Ei pidä paikkaansa. Elikkä hallitus on korottanut hallituskauden aikana esimerkiksi korkeakouluopiskelijoille opintolainan valtiontakausta, joka nousee 220 eurosta 300 euroon kuukaudessa, (Ed. Lindén: Lisäsitte opintolainapainotteisuutta!) ja korkeakouluopiskelijoiden asumislisän vuokrakattoa on korotettu. Se myöskin auttaa. Opintolainan verovähennysoikeus, yli 2 500 euron menevästä opintolainasummasta voi vähentää verotuksessa 30 prosenttia. Ateriatukea on korotettu. Sen vaikutus on 2,6 miljoonaa. Sitten vanhempien tulorajoja on (Puhemies koputtaa) korotettu, se on 2,8 miljoonaa. Elikkä nämä vain muistutuksena, että myöskin on tekoja tehty. (Ed. Kalli: Just näin!)

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän mietinnön lausumassa 10 peräänkuulutetaan riittäviä määrärahoja liikenneväylien kunnostamiseen ja joukkoliikenteeseen. Tulkitsen tämän siten, että se koskee myös perustienpitoa ja perusradanpitoa. Nimittäin jo useamman hallituksen aikana näihin varatut määrärahat ovat olleet riittämättömät. Uskon, että nyt tämän lausuman eduskunta hyväksyy ja sitten toivottavasti asia hoidetaan seuraavan eduskunnan toimesta. Asialla on todella kiire. Vain näin reuna-alueiden elinkeinoelämän ja teollisuuden toimintaedellytykset ja kilpailukyky pystytään turvaamaan.

Meillä kaikilla on peiliin katsomisen paikka. Paljon on puhuttu ja tehty suurten liikenneväylien kohdalla, mutta tosiaan nämä perusasiat, tärkeimmät, (Puhemies koputtaa) ovat jääneet tietyllä tavalla hunningolle. (Puhemies: Minuutti!) Niin hallituspuolueilla kuin oppositiolla on syytä katsoa peiliin.

Suvi Lindén /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin aika varovainen kehumaan tämän hallituksen saavutuksia opiskelijoiden opintososiaalisen aseman parantamisessa. Toisto tuntuu tarttuvan, kun demaritkin olivat ottaneet ryhmäpuheenvuoroonsa ministeri Saarelan tyylin, jossa katsotaan aina taaksepäin, kun ei tulevaisuuteen kehdata katsoa tai tähän päivään.

Tämä hallitus sai kohtuullisen vakaan ja hyvän valtiontalouden perinnöksi, ja kun verrataan siihen, minkälaisissa olosuhteissa Lipposen edelliset hallitukset kuitenkin kehittivät opintotukea lupaamatta sitä hallitusohjelmassa ja tämä hallitus lupasi hallitusohjelmassa mahdollistaa opiskelijoiden täysipäiväisen opiskelun, niin kyllä siinä on aivan eri kokoluokka. Eli todellakaan ei kannattaisi kauheasti kehua ja ennen kaikkea verrata edellisten hallitusten saavutuksiin siinä mielessä, että olosuhteet olivat aivan erilaiset. Täällä on kehuttu, miten (Puhemies: Minuutti!) talous on vakaa ja hyvä, nyt olisi voitu jotain tehdä.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu on, ottaen huomioon sen, että tämä on oikeastaan tämän vaalikauden viimeisiä talouspoliittisia isoja keskusteluita, aika ponnetonta; mitään erityistä hehkua ja jännitettä tässä ei ole. Se johtuu siitä, että hallitus on hoitanut talouspolitiikkaa aivan erinomaisesti samoin kuin valtiontaloutta eikä oppositiolla ole esittää vaihtoehtoa.

Mutta se asia, joka täällä eniten näyttää nyt kiivailua aiheuttavan, on maanantaina julkistettu globalisaatioraportti. Siitä olen sitä mieltä, ettei sitä pidä tyrmätä sellaisenaan eikä myöskään noukkia sieltä yksityiskohtia yksitellen, joille sanotaan "ei", vaan tulee katsoa sitä kokonaisuutena ja vähitellen purkaa auki ja tutkia, löytyisikö sieltä eväitä erityisesti nuorisotyöttömyyden ja ikääntyneiden työttömyyden parantamiseen. Tämä hallitus on useita toimenpiteitä ottanut käyttöön, joilla tätä ongelmaa voitaisiin helpottaa, mutta vielä meillä on tehtävää, jotta me pystymme pitämään kiinni siitä lupauksesta, jonka ministeri Heinäluomakin täällä esiin toi, eli pitämään nämä eläkelupaukset. Olemme varmasti kaikki yhtä mieltä siitä, että niistä pitää pitää kiinni, (Puhemies koputtaa) mutta se ei onnistu, (Puhemies: Minuutti!) ellemme pysty tekemään ihmisille pidempää työuraa ja siten mahdollistamaan sitä taloudellisesti.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todella hallituspuolueiden ryhmäpuheenvuorot olivat aivan toista kuin todellisuus noiden ovien ulkopuolella. Se on aivan selvä asia. Voi kysyä eläkeläisiltä, mitä mieltä he ovat, tai katsoa niitä junia, jotka eivät koskaan saavu asemalleen, koska radat eivät toimi. (Ed. Ahde: Ei niitä voi katsoa!) — No, niitä junia pitää käydä katsomassa siellä, missä ne seisovat siellä Tampereen ja Helsingin välillä. — Näin ollen tämä on tärkeä kysymys, onko hallitus tehnyt, mitä sen on pitänyt.

Haluaisin myös todeta sen, että kemikaalilaista meidän pitäisi katsoa, minkälainen kemikaalilaki on saatu aikaan. Tämähän oli jakojäännös, tämä Kemikaalivirasto. Pääministeri Lipponenhan kävi ennen edellisiä vaaleja televisiossa sanomassa pääministeri Perssonin tuella, että Suomi on saanut Elintarvikeviraston. No nyt tämä tuli, mutta minkälainen kemikaalilaki on saatu?

Lopuksi valtiovarainministerille: (Puhemies: Minuutti!) Uskon, että valtiovarainministeriössä nyt kyllä ilmastonmuutos paremmin ymmärretään, (Puhemies koputtaa) mutta tarvitsemme todella lisää tekoja.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos arvoisa puhemies sallii, niin kommentoin valtiovarainvaliokunnan mietintöä poikkeuksellisesti tässä keskustelussa. Nimittäin poimin sieltä yhden ainoan asian, joka sopii oikein hyvin jatkoksi äsken kuultuun, nimittäin siihen, että vihdoinkin valtiovarainvaliokunnasta on tullut signaali, joka on konkreettinen liittyen harmaan ja mustan talouden kuriin saattamiseen. Pidän erinomaisen hienona signaalina sitä, että siellä osoitetaan 500 000 euroa järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan.

Arvoisa valtiovarainministeri, kun tekin olette puhunut myöskin SAK-kautenanne samasta asiasta, voitaisiinko ajatella, että kun äsken otitte vastaan tämän biokaasuohjelman laatimisen, niin ottaisitte myöskin tehtäväksenne tältä pohjalta laatia todella konkreettisen harmaan ja mustan talouden kuriinsaattamisohjelman sellaiseen muotoon, että seuraava hallitusohjelma voi adoptoida sen sellaisenaan?

Valtiovarainministeri Eero Heinäluoma

Arvoisa puhemies! Kun veropolitiikasta on puhuttu, on siis syytä sanoa, että tämä hallitus on toteuttanut veroratkaisut painottaen nämä pieni- ja keskituloisiin (Ed. Kuoppa: Ei pidä paikkaansa!) — painottaen ne pieni- ja keskituloisiin juuri samalla tavalla kuin siinä hallituksessa, jossa vasemmistoliitto oli kahdeksan vuotta mukana, ja siinä hallituksessa, jossa vihreät olivat hivenen lyhyemmän aikaa mukana. Pieni- ja keskituloisia painottaen on nämä ratkaisut tehty.

Varallisuusverosta olemme moneen kertaan aikaisemmin puhuneet. Se keskustelu ei ole tuonut kovin paljon uutta. Olen sanonut, että vapaiden pääomaliikkeiden maailmassa varallisuusvero ei ole toimiva vero. Sen takia siitä on Oecd-maissa yleisesti luovuttu. Tämä hallitus toteutti osinkojen verollelaiton. Se tuottaa enemmän kuin varallisuusveron tuotto oli. (Ed. Kallis: Viisi kertaa enemmän!) Se on merkki siitä, että oikeudenmukaisuudesta veropolitiikassa ei ole tingitty. Joten vielä kerran nämä moneen kertaan käydyt asiat, ei tässä nyt varmaan mitään yllättävää uutta teille ollut, mutta ehkä nyt on hyvä, että pöytäkirjoihin kirjataan tämäkin totuus, kun tästä on moneen kertaan puhuttu.

On hyvä, että oikeudenmukaisuuden perään täällä kuulutetaan. Kun katsoo hallituksen esitystä ja eduskunnan siihen tekemiä korjauksia, niin kyllähän siinä näkyy se, että valtiovarainministerillä on myös sosiaalinen sydän kaiken talouden keskellä. Me teemme useita uudistuksia ensi vuonna: Parannamme vammaisten tulkkipalveluja, parannamme kotihoidon tukea, teemme parannuksia omaishoidon puolella. Tämä lista on kohtuullisen pitkä. Mikään niistä ei ole dramaattinen, niitä on tehty aikaisemmin. Me olemme toimeentulotuesta poistaneet asumisen omavastuun. Ne toimivat kaikki yksittäisissä kohderyhmissä kymmenientuhansien ihmisten kohdalla positiivisella tavalla. Tätä politiikkaa tarvitaan jatkossakin, mutta ei se sitä poista, että ei maailma tule valmiiksi ensi vuonna. Mutta vielä kerran on tähdellistä sanoa, että kun hoidamme talouden hyvin, niin kuin nyt olemme hoitaneet ja käsittääkseni siitä vallitsee aika iso yksimielisyys täällä, niin se antaa pohjaa jatkaa tätä uudistustyötä myös ensi vuonna.

Sitten kun ed. Sarkomaa kysyi vanhustenhoitoasiaa, niin toivoisin, että meillä olisi nyt joku logiikka ja joku johdonmukaisuus täällä salissa sillä, mitä me kulloinkin puhumme ja mitä me ryhmänä teemme. Olen lukenut vastalauseet valtiovarainvaliokunnan mietintöön. En tiedä, pitäisikö ed. Zyskowiczin toimittaa suurennuslasi käyttööni, mutta näillä lukulaseilla, mitkä täällä on, (Ed. Sarkomaa: Meillä on lisää terveyspalveluihin!) en löydä kokoomuksen vastalauseesta rahaa ollenkaan vanhustenhoitoon. (Hälinää — Välihuutoja) Vanhustenhoitoon teiltä ei löydy lisää rahaa. Kristillisdemokraateilla on kyllä vanhustenhoitoon lisää rahaa. Joten, ed. Sarkomaa, esittäisin, että pyrkisitte vaikuttamaan puheenjohtaja Häkämieheen, jotta hän ottaisi tämän vanhustenhoidon asiakseen. Se olisi semmoinen tie, jossa voisitte nopeammin vaikuttaa, mutta nyt teillä ei ole mitään. Tämä vaan kertoo, mikä on teidän oppositiopolitiikkanne tilanne tänä päivänä. Te avaatte aina kulloisenkin lehden ja katsotte, mikä uutinen siellä on. Hetken aikaa kannatatte niitä hyviä vaatimuksia, sitten heitätte pois niin kuin märän rukkasen ja unohdatte asian. (Ed. Sarkomaa: Voisiko ministeri vastata, mihin toimiin hallitus ryhtyy?)

Puutun toiseen epäkohtaan teidän osaltanne, joka koskee tätä teidän naistenpalkkausvälikysymystänne, joka oli tarpeellinen ja oikea ja jossa puutuitte oikeaan asiaan. Nyt te kannatatte täällä globalisaatiotyöryhmän nimissä olevaa raporttia, jossa vaaditaan, että palkat sovitaan työpaikoilla. Mitä tapahtuu naisten palkoille? Mitä he saavat, kun ne sovitaan siellä kaupassa tai ravintolassa tai yksityisellä terveydenhoitopuolella? Saavat heikommin kuin tällä hetkellä saavat. Sopimukset ja nämä ammattiliitot, niin kaupan kuin muillakin aloilla, Tehy ja muut, ovat naisten turvana. Kun te viette sieltä sopimukset sinne työpaikoille, lopputulos on naisille vähemmän palkkaa, suuremmat tuloerot ja tämä ero ei koskaan kavennu. Teidän todellinen lääkkeenne siis on juuri toiseen suuntaan kuin mitä te täällä välikysymyksessä aikaisemmin olette puhuneet. (Ed. Sarkomaa: Ei pidä paikkaansa!)

Minä ymmärrän, että vuosien varrella tulee eroa puheiden ja tekojen välillä, mutta että saman viikon aikana ja saman syksyn aikana puheet ovat keskenään jo ristiriidassa, se on huonompi merkki, joten toivon, että ed. Häkämiehellä olisi aikaa pitää enemmän ryhmäkokouksia, jotta ehdittäisiin saada nämä kokoomuksen keskinäiset puheenvuorot samaan linjaan.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Olen kyllä hyvin surullinen ja pettynyt, ministeri Heinäluoma, teidän puheenvuorostanne. Kokoomus on todennut uudesta raportista, globalisaatioraportista, että se on hyvä keskustelun avaus. Emme ole sitä hyväksyneet. Olemme valmiita siitä keskustelemaan. Te tyrmäsitte sen tuoreeltanne. Jos katsotaan vähän lähihistoriaa, kaikki asiat, mitä te olette vahvasti vastustaneet, veronalennukset, kotitalousvähennys, millä kansaa olette pelotelleet, kilvan olette toteuttaneet heti, kun olette olleet hallituksessa. Voi vain arvata, että jos seuraavaan hallitukseen ponnistatte, niin siellä olette näitä asioita toteuttamassa. Todellakin haluan sanoa, että toivon, että ryhdytte toimiin naisten työmarkkina-aseman parantamiseksi. Kokoomus on tehnyt tähän ehdotuksia, ja te olette niihin ylimielisesti suhtautuneet. Toivon todellakin toimia. Kyllä suomalaiset naiset ovat parannuksen asemaansa ansainneet.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on paljon viitattu, äskettäin monessa puheenvuorossa, globalisaatiotyöryhmän raporttiin. Toteaisin sen, että sitä en ole lukenut, ja toivoisin vielä, että myös kaikki, ennen kuin sitä kovin voimakkaasti kommentoivat, lukisivat sen kokonaisuuden. Se tuntemus minulla on, että se on työryhmän tekemä. Ei sitä suinkaan yksi henkilö ole tehnyt, vaan siinä on ollut useita tekijöitä. Sen tiedän, että sen kuitenkin keskeinen tavoite on tämän suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan turvaaminen.

Arvoisa rouva puhemies! Yhteen asiaan eli veteraanikuntoutukseen. Kun täällä ed. Nepponen otti niin vahvasti esille, että veteraanikuntoutuksen määrärahoja on leikattu, niin me tiedämme, että veteraanien lukumäärä vuosittain vähenee noin 12 000, ja tämä oli sen esityksen mukainen, että 5 miljoonaa sen takia olisi vähentynyt nimenomaan, mutta sitä nostettiin 1 miljoonalla. Nyt on kirjattu (Ed. Nepponen: Siis vähemmän leikattiin!) tänne mietintöön, että ensi vuoden aikana lisäbudjeteilla hoidetaan määrärahat kaikille veteraaneille, jotka eivät pääse kuntoutukseen.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on useita asioita, joihin olisin halunnut kommentoida, mutta nostan nyt ainoastaan pari asiaa esille.

Ensinnäkin olisi hyvä, että kokoomus olisi todella korvana eikä suuna päänä joka asiassa. (Eduskunnasta: Ohoh!)

Mutta se, mikä minua pöyristytti tässä keskustelussa, voi sanoa, ehkä eniten, oli kokoomuksen ehdotus, että työllisyysmäärärahoja pitäisi pienentää. Se oli todella pöyristyttävä ehdotus sen takia, että työllisyysmäärärahathan jaetaan. On hyvä, että hallitus varautuu työllisyysmäärärahoihin ja ne jaetaan alueellisesti. Jos alueellisesti niitä ei pystytä käyttämään, niin on erittäin vaikeaa niitä siirtää toiselta alueelta toiselle, koska alueet eivät itse niistä luovu. Se on ennen kaikkea alueista kiinni. Minusta tämä kokoomuksen ehdotus oli aivan käsittämätön.

Toinen ... (Puhemies: Minuutti!)

Iivo Polvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kalli keskustan ryhmäpuheenvuorossa kehui kuntatalouden vahvistumista ja esitti lukumääränkin 424 miljoonaa euroa. Samaan yhtyi ed. Ahde omassa ryhmäpuheenvuorossaan. Sen vuoksi on syytä tuntea syvää huolta, jos suurimpien hallituspuolueiden edustajilla on näin heikko kuva kunnallistalouden todellisuudesta. Pelkästään lukemalla valiokunnan mietintöä voi todeta, että kuntatalous heikkenee eikä vahvistu, niin kuin näissä kummassakin puheenvuorossa todettiin. On syytä todeta se luku, mihinkä täällä viitattiin, 424 miljoonaa, mistä se koostuu. Otetaan yksi esimerkki. Kun valtio leikkaa kuntien valtionosuuksia neljänneksellä eli 44 miljoonaa euroa, niin itse asiassa kuntatalous vahvistuu 133 miljoonaa euroa.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kun ed. Jukka Gustafsson on tässä salissa useita kertoja muistellut noita koululain aikoja ja muistanut väärin sieltä (Ed. Kallis: Ja ollut murheellinen!) — murheellisena niitä muistellut — niin haluaisin nyt oikaista sellaisen asian, että ed. Jukka Gustafsson totesi, että vastoin kokoomuksen tahtoa sosialidemokraatit olisivat halunneet säätää lailla perusopetuksen ryhmäkoot. No, en tiedä, mitä keskusteluja on kulissien takana käyty, mutta valiokunnan pöytäkirjoista kyllä löytyy vastalause, jossa ehdotettiin säätelyä perusopetuksen ryhmäkokoihin, ja kristillinen liitto oli silloin ainoana puolueena sitä ajamassa. Yksi keskustalainen tuli tukemaan. Ed. Gustafsson ja sosialidemokraatit äänestivät sitä vastaan. (Ed. Kallis: Sen takia hän on murheellinen!) Nyt olen kyllä iloinnut siitä, että niin keskustasta, (Puhemies: Minuutti!) sosialidemokraateista kuin kokoomuksestakin on tullut jälkikäteen asialle tukea.

Eero Lämsä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri kyllä on lähtenyt jo pois, mutta täällä on kuitenkin valtiovarainvaliokunnan varapuheenjohtaja paikalla, ja haluaisin kiinnittää huomiota alempiasteisen tieverkon kuntoon. Se on tällä hetkellä todella akuutti ongelma. Se uhkaa puuhuoltoa. Se uhkaa jo sitä tilannetta, (Hälinää — Puhemies koputtaa) että sahoja joudutaan laittamaan kiinni. On todella ongelmallinen se tilanne. Kyllä toivoisi, että tähän nimenomaan sitten puututtaisiin tulevan hallitusohjelman yhteydessä niin, että kertaluontoisella menoerällä hoidettaisiin. Heitän lonkalta, joku 100 miljoonaa euroa tarvittaisiin alempiasteisen tiestön kuntoon saattamiseen, että se elinkeino siellä maaseudulla voisi toimia.

Toinen asia, mikä liittyy maaseudun elinkeinoihin, on tämä Makeran tilanne. Sitä ei ole hoidettu tässä riittävän hyvin. Tämä hallitus kyllä on lisännyt pääomia Maatilatalouden kehittämisrahastoon mutta ei riittävästi. Tämä on kanssa sellainen asia. Kun sitä ei nyt tämän budjetin yhteydessä pystytty (Puhemies koputtaa) enää hoitamaan, niin tulevaan hallitusohjelmaan on myös tämän asian kuntoon saattaminen merkittävä.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Räsäselle ystävällisesti se, että on todellakin niin, että nämä neuvottelut, mitä käytiin koskien tätä oppilasryhmien kokoasiaa, olivat hallituspuolueitten käymiä keskusteluja. Siinä yhteydessä todella kaikki muut hallitusryhmät olisivat halunneet näitten alimpien luokkien kohdalta kirjata joko lakiin tai asetukseen oppilasryhmäkoot, mutta kokoomus ei sitä hyväksynyt. Me kaikki tiedämme sitten nämä hallituksen pelisäännöt, että emme tietystikään voineet sitten isossa salissa irtaantua, koska me saimme kuitenkin yhdessä myöskin kokoomuksen kanssa silloin monia tärkeitä asioita neuvoteltua uuteen perusopetuslakiin. Muun muassa lähikouluperiaatetta vahvistettiin, ei tullut pääsykokeita peruskouluun, sekin asia oli vähän kiikan kaakan jne.

Jyri Häkämies /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Heinäluoma näyttää poistuneen, harmi, mutta ehkäpä ed. Ahde voisi huhuilla hänet takaisin tänne saliin, kun on tällä saralla kunnostautunut.

Mutta ministeri Heinäluoma suhtautuu kovin nihkeästi tähän kotitalousvähennykseen. Ymmärrän kyllä. Se on kokoomuslainen aloite 90-luvun puolivälistä. Me olemme toistuvasti esittäneet sen laajentamista ja kehittämistä. Mutta muutama fakta siitä. Työministeriön tutkimus 310 tältä vuodelta kertoo, että kotitalousvähennyksellä on luotu 12 100 uutta työpaikkaa ja edelleen että se on tehokas keino luoda työpaikkoja, sillä vähennyksen avulla luodut työpaikat näyttävät maksavan itsensä takaisin. Tämä siis kotitalousvähennyksestä, tutkimustietoa työministeriöltä.

Sen sijaan Heinäluoma tuntuu luottavan tähän tempputyöllistämiseen, josta Vattin tutkimus kesältä kertoo kyllä aika karua kieltä. Ministeri Heinäluoma suositti kokoomukselle palavereita. Minä kyllä nyt suositan, että ministeri Heinäluoma ja työministeri Filatov pitävät ihan oman palaverin.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Näyttää siltä, että suurin ero hallituksen ja opposition välillä on siinä, että hallituspuolueiden puheenvuorot ja hallitus katsovat eteenpäin ja kokoomusoppositio varsinkin katsoo taaksepäin. Tästä on tehtävissä se johtopäätös, että kokoomus on nostanut nyt tässä haasteessaan kädet pystyyn. Todellinen tavoite näyttää olevankin vuonna 2011, pyyhe on heitetty kehään, ja kun ryhmäpuheenjohtaja Häkämies vihdoinkin on tullut saliin — vihdoinkin — niin kertokaa nyt, hyvänen aika, meille se kokoomuksen talouspolitiikan kolmen kärki, joilla pärjätään seuraavalla vaalikaudella ja joilla luodaan tällaisia ylijäämäbudjetteja, niin kuin nytkin meillä on käsittelyssä, joilla taataan se, että jatketaan matalan inflaation politiikkaa, vakaata talouspolitiikkaa, mikä on teidän kantanne nyt tämän hallituskauden veropolitiikan jatkamiseen, työllisyyspolitiikan sisällön jatkamiseen, näihin keskeisiin avauksiin. Te katselette taaksepäin. Nyt on aika kertoa, (Puhemies koputtaa) mitkä ovat vaalien yli menevän aikakauden, seuraavan hallituskauden sisällölliset tavoitteet.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sen minä vielä ymmärrän, jos kokoomus ja keskusta kehuvat hallituksen veropolitiikkaa, mutta vähän ihmettelen sosialidemokraattien veropolitiikan kehumista. Täällä ed. Ahde ja ministeri Heinäluoma kertoivat, että nämä vähennykset ovat kohdistuneet pieni- ja keskituloisiin. Mitenkähän se on? Sähköasentaja teollisuudessa ja rakennuksilla saa 2 500 euroa kuukaudessa ja saman firman toimitusjohtaja 30 000 euroa kuukaudessa, ja kun prosenttimääräisinä annetaan, niin minä kysyn ed. Ahteelta, kumpi tässä nyt saa suuremman eurotukun käteensä. Sitten vielä jätettiin tällä hallituskaudella miljoona tämän maan pienituloista ihmistä ilman verohelpotuksia, ja ne ovat eläkeläiset, työttömät ja pätkätyöläiset.

Täällä ed. Kiviniemi paljasti keskustan karvat. He ovat työreformin kannalla edelleen ja hyväksyvät tämän globalisaatiotyöryhmän tuloksen.

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Laukkanen täällä sanoi, että hallituspuolueiden edustajat katsovat eteenpäin. Olisipa näin hyvin, mutta minusta tuntuu, että he katsovat ylöspäin ylpeinä, niin paljon ylöspäin, etteivät näe eivätkä koe, kuinka huonosti ihmiset voivat heidän ympärillään. Jollakin tavalla tuntuu vähän siltä, että ei pysty näkemään kanssaihmisten todellista ahdinkoa, kun on tyytyväinen itseensä ja omiin tekosiinsa, mutta ehkä on tekemisissä vain hyvätuloisten ihmisten kanssa. Jotenkin kaipaisin kyllä kovasti nyt sosiaalista ilmastonmuutosta hallituspuolueiden edustajille. Oikeasti mentäisiin lähelle ja katsottaisiin, miten ihmiset oikeasti voivat tällä hetkellä.

Kokoomus sanoo, että heillä on korvat. Meillä on sydän. Minä toivon, että teilläkin on sydän ja aivot paikallaan, että voitte oikeasti nähdä, että talous on tärkeää, mutta talous koostuu myös ihmisistä. Jos me nyt syömme tulevaisuutta, syömme sitä hyvää itsetuntoa, hyvää terveyttä, kaikkea, mitä ihmisillä on, kun he voivat hyvin, niin meillä menee huonosti tulevaisuudessa.

Toinen asia on ympäristö. Tulisi oikeasti ottaa Sternin raportti ym. vakavasti, oikeasti vakavasti. Päästökauppa oli hieno. (Puhemies: Minuutti!) Ministeri Enestam teki paljon töitä, mutta me olemme jääneet erittäin paljon jälkijunaan.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on oppositio kritisoinut muun muassa sitä, että vaikeavammaiset on unohdettu budjetissa. Tämähän ei pidä ollenkaan paikkaansa. Sekä tukia että palveluja vaikeavammaisille parannetaan, muun muassa tulkkipalveluja.

Sitten ihmettelen erityisesti vihreitten sydäntä ja ed. Johanna Sumuvuoren puheenvuoroa. Hän kritisoi kovasti tätä, että kehitysvammaisten päivätoimintaa laajennetaan koskemaan myös muita vaikeavammaisia. Missä teidän sydämenne on, kun tämä uudistus nimenomaan parantaa esimerkiksi mielenterveysongelmaisten asemaa? Hehän pääsevät tämän uudistuksen puitteissa nyt sitten järjestetyn päivätoiminnan piiriin eli pääsevät paremmin mukaan yhteisölliseen toimintaan. Tämäkö on teidän sydämenne?

Jyri Häkämies /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Laukkanen kaipaili kokoomuksen verokantoja. Pikemminkin niitä voisi kysyä keskustalta tai sosialidemokraateilta, mitä tulee viime vaaleihin. Puheet ja teot ovat olleet toisia. Hyvä niin, se on ollut Suomelle hyväksi. Me olemme kannattaneet ja kannatamme työn verotuksen maltillista mutta määrätietoista alentamista myöskin jatkossa. Me kannatamme myöskin sen kytkemistä tulopoliittiseen ratkaisuun, jos sen yhteydessä pidetään palkkaratkaisu maltillisena. Se käy kyllä meille.

Kolmantena asiana olen havainnut, että sosialidemokraatit ovat tulleet kokoomuksen linjalle myös siinä, että te olette havainneet, että eläkeläisillä, jotka saavat vuodessa noin 13 000—30 000, on korkeampi verotus kuin vastaavilla palkansaajilla. Tuon eläkeläisiä koskettavan verotuksellisen epäkohdan ratkaiseminen ja poistaminen on ensi vaalikauden alussa tehtävä. Tervehdin tyydytyksellä SDP:n kannanmuutosta.

Matti Ahde /sd(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Ed. Polven puheenvuoron johdosta totean, että omassa ryhmäpuheenvuorossani sanoin näin: "Julkinen talous on valtiontalouden osalta hyvässä kunnossa. Sen sijaan kuntatalouden tila on toinen, vaikka silläkin puolella ollaan kulkemassa kohti parempaa - -." Sitten sanoin, että tämä hallitus on enemmän kuin mitkään hallitukset viiteentoista vuoteen antanut kunnille valtionosuuksina ja sitten hoitanut tämän niin sanotun pakkolainan takaisin. Ne ovat positiivisia toimia.

Sitten tähän ansiotuloverotukseen. Tämä hallitus on toteuttanut ansiotulovähennysten korotuksen ja asteikkomuutokset tavalla, josta voidaan käyttää suomalaista ilmaisua: pieni- ja keskituloisia suosivalla tavalla. Tämä on totta. Totta kai suurituloisille markkamääräisesti tulee enemmän huojennusta. Se on ihan selvä asia.

Tämän lisäksi lopuksi haluan todeta, että jos palkankorotukset toteutetaan ja työeläkemaksua nostetaan työntekijöille ja jos ei tehdä ansiotuloverotuksessa alennusta, (Puhemies koputtaa) niin työntekijöitten verotus kiristyy. Sekö on sitten vasemmistoliiton politiikkaa työntekijöille? (Välihuuto) — Ei hyvä.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Olen pannut merkille, että salissa on murheellisia, surullisia, syvää huolta tuntevia jne. Jos te nyt olisitte kristillisdemokraattien vaihtoehdon kannalla, niin voin vakuuttaa, että suru häviäisi, huolet häviäisivät ja myöskin monet ongelmat häviäisivät. On aivan oikein, että pitää katsoa tulevaisuuteen, mutta pitää myöskin katsoa, missä ovat ne ongelmat, jotka voidaan pienellä rahalla poistaa, ja sellaiset ongelmat, jotka ovat yksilölle erittäin suuria.

Esimerkiksi ed. Gustafsson on paljon puhunut työttömyydestä. Ajatelkaa, että tässä yhteiskunnassa on sellaisia perheitä, missä sekä isä että äiti ovat työttöminä. Minkälainen henki vallitsee sellaisessa piirissä? Me tulemme nyt esittämään, kun tästä budjetista äänestetään, että huolehditaan siitä, että valtio takaa, (Puhemies: Minuutti!) ettei Suomesta löydy yhtäkään perhettä, missä molemmat huoltajat ovat työttöminä. Minä edellytän, että ed. Gustafsson äänestää tämän puolesta.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ihmetyttää kyllä, miksi kokoomuksessa on niin suuri tuska ja valitus, koska jos sekä sosialidemokraatit että keskusta ovat merkittävissä asioissa heidän kanssaan samaa mieltä, ei olisi syytä valittaa.

Arvoisa puhemies! Vanhasen hallituksen talous-, vero- ja työllisyyspolitiikka ovat olleet erittäin onnistuneita, ja se näkyy tulevalla vaalikaudella. Tulevina vuosina tullaan tämän kauden hedelmiä todellisuudessa nauttimaan. Silloin, kun puhutaan verotuksesta, joka koskettaa kaikkia suomalaisia, haluan tässä lyhyesti nostaa tämän elintarvikkeiden arvonlisäverokysymyksen esille, koska täällä on syytetty, että keskusta ei ole toteuttanut sitä tällä kaudella. Se on selvä, että hallituksella ei ole ollut yksimielistä näkökulmaa asiasta eikä asiaa ole hallitusohjelmassa sovittu. Keskusta on työskennellyt määrätietoisesti tämän kauden aikana. Meillä oli elintarvikkeiden arvonlisäverotyöryhmä. Sen jälkeen on tullut puolueetonta tutkimustietoa, puoluekokouksemme on hyväksynyt tuon tavoitteen, samoin eduskuntaryhmä aiemmin. Se on meidän veropolitiikkamme keskeinen tavoite. (Puhemies koputtaa) Onneksi tuota tavoitetta ovat pitäneet myös monet ryhmät, kuten (Puhemies: Minuutti!) kristillisdemokraatit, yllä tässä salissa ja se viedään eteenpäin. Se on meidän tavoitteemme ensi vaalikaudella.

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa hallituspuolueitten edustajat ovat ottaneet aivan ylikorostetusti kaunistelevan linjan. Te puhutte numeroista, mutta te ette puhu ihmisistä, miten heillä menee. Miten menee 300 000 työttömällä? Työttömyydestä puheen ollen te olette valinneet linjan "hyökkäys on paras puolustus". Ed. Gustafsson veti tässä kyllä pohjanoteerauksen, kun hän sanoi kokoomukselle, että kokoomus röyhkeällä tavalla iskee työttömien kimppuun, ja sanoi meille "olkaa rehellisiä".

Minä heitän pallon teille, arvoisa valtiovarainministeri ja sosialidemokraattiset kansanedustajat: Olkaa rehellisiä, teillä on 12 vuotta ollut tässä maassa työministeri, te olette halunneet nimenomaan jokaisissa hallitusneuvotteluissa, että teillä on työministerin salkku. Meillä on yli 300 000 työtöntä. Te vastaatte siitä, että meillä on yli 300 000 työtöntä, ja he ovat työttömiä juuri sen takia, että meillä on täysin luutunut sosialidemokraattinen työllistämisjärjestelmä. Siihen ei saa sormellakaan koskea kukaan muu. Se nähtiin viimeksi (Puhemies: Minuutti!) EU-rahoista äänestettäessä tänä päivänä. Korostan vaan, että olkaa rehellinen, vastatkaa, valtiovarainministeri, veteraanien osalta, teidän kantanne, miksi olette leikannut veteraanien kuntoutusrahoja.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan ed. Ahteelle ja valtiovarainministeri Heinäluomalle todeta, kun puhutaan verotuksesta, että yksilötasolla tavallisen SAK:laisen palkansaajan, joka saa noin 25 000 euroa vuodessa ansiota, neljän vuoden aikana saama verohyöty on noin 890 euroa, elikkä nettotulon lisäys 5 prosenttia. 200 000 euroa ansaitsevan hyöty on 4 870 euroa, 5,1 prosenttia nettotulon lisäys. Ja jos mennään pienempiin tuloihin, pienipalkkaisten naisten tuloihin, 15 000 euroa vuodessa ansaitsevan nettotulohyöty on 490 euroa ja prosentteina 4,1 prosenttia, nettotulon lisäys. Elikkä myöskin prosentuaalisesti suurituloiset ovat saaneet suuremmat veronalennukset kuin pienituloiset. (Puhemies: Minuutti!) On turha väittää, että veronalennukset ovat suosineet pieni- ja keskituloisia. Eurot ratkaisevat.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä minä sen ihan ymmärrän, että kokoomus haluaa tehdä tällaista vähän ylimielistä propagandapolitiikkaa toistamalla, että SDP on kokoomuksen verolinjoilla. Mutta kyllähän ne verolinjat, arvoisa kokoomus, hyvin tiedätte, ovat kuin yö ja päivä. Eli kyllä sosialidemokraattien verolinja aina on perustunut nimenomaan työllisyyteen ja myös tuporatkaisujen yhteyteen. Tämä oli minulle hyvä asia, että ed. Häkämies äsken kertoi, että kokoomus on tullut sosialidemokraattien linjalle ja hyväksyy myös sen, että veronkevennykset tehdään tupon yhteydessä. Tervetuloa meidän linjoillemme. Se on erittäin hyvä asia. Tähän mennessä te olette kantaneet huolta lähinnä ylimpien marginaaliverojen alentamisesta. On myös miellyttävää, että olette tulleet meidän linjallemme hyvinvointiyhteiskunnan puolustamisessa. On hyvä, että nyt haluatte lisätä palveluihin rahaa. Me olemme todellakin lisänneet sitä nelinkertaisesti siihen, mitä te olette aiemmin halunneet. Eli tervetuloa sosialidemokraattiselle linjalle niin vero- kuin työllisyyspolitiikassa ja samoin hyvinvointipolitiikassa, arvoisa kokoomus.

Marjukka Karttunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! 100 000 uutta työpaikkaa on vielä kaukainen haave, eikä sekään riitä. Suomi tarvitsee 200 000 työpaikkaa, että voidaan ylläpitää hyvinvointiyhteiskunnan palvelut. Samaan aikaan työn vastaanottaminen on erittäin vaikeaa. Jos esimerkiksi Tyksin sairaanhoitaja ottaa vastaan lyhytaikaisen työn, hän saa odotella tästä palkkaa seuraavaan kuuhun ja soviteltuja päivärahoja 2—3 kuukautta. Millä yksinhuoltajaäiti tällä ajalla ruokkii perheensä? Kyllä hallitus on tiennyt tällaiset tuloloukut ilman mitään uutta globalisaatioraporttiakin. Miksei hallitus edes tässä viimeisessä budjetissaan tarttunut järjestelmän kehittämiseen niin, että työnteko olisi aina kannattavaa? Tämä on Matti Vanhasen hallitukselta erittäin tyly viesti työttömälle yksinhuoltajaäidille: pysy sinä kotonasi, tämä yhteiskunta ei tarvitse sinun palveluksiasi.

Tatja Karvonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En voi olla muuta kuin hämmentynyt, kun katson kokoomuksen vaihtoehtobudjettia. Minulla on käsissäni 8. joulukuuta oleva paperi ja sitten myös syyskuussa hyväksytty vaihtoehtobudjetti. Ette voi selittää sitä, että tässä kuukausien aikana olisi tapahtunut jotakin pientä viilausta, vaan kysymyksessä on pelkästään suuri puhallus.

Täällä ovat sivistysvaliokunnan kokoomuslaiset jäsenet esittäneet lokakuussa 50 miljoonaa yliopistojen toimintamenoihin, 69 miljoonaa opintorahaan, ja kun katsotaan tätä joulukuista paperia, niin summat eivät ole lähelläkään tosiaan.

Ed. Häkämieheltä olisin kysynyt, oletteko laisinkaan lukenut sitä paperia, jonka valtiovarainvaliokunnassa olette allekirjoittanut. Kotitalousvähennystä olette täällä huutanut ja vaatinut, mutta vaihtoehtobudjetissa se ei näy millään tavalla.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Rajala sanoi omassa ryhmäpuheenvuorossaan, että työtön tarvitsee työtä, ei kursseja kurssin perään. Kuitenkin on niin, että kurssi kurssin perään on kuitenkin enemmän kuin pitkä työttömyys ilman mitään. Siinä mielessä työttömyystoimenpiteiden määrärahojen karsimistavoite on aika kohtuuton.

Ed. Uotila sanoi puheenvuorossaan, että hallituksen ei pidä ottaa kaikkia ansioita itselleen, mutta risut sitä vastoin kuuluvat hallituksen perusoikeuksiin.

Ed. Vielma, olette sitä mieltä, että kaikki työttömät ovat työministeriön syytä. Kysynkin: Oletteko sitä mieltä, että yritykset, jotka ovat pistäneet satoja työntekijöitä kilometritehtaalle usein varsin kyseenalaisin perustein, ovat täysin syyttömiä?

Valtiovarainministeri Eero Heinäluoma

Arvoisa puhemies! Pikkuisen pelkään, että keskustelu alkaa jo pyöriä paikallaan. Vaikea löytää uusia näkökulmia. Syytä kuitenkin oikaista muutama ilmeinen väärinkäsitys. Kun ed. Sarkomaa sanoi, että SDP olisi vastustanut tätä kotitalousvähennystä, (Ed. Sarkomaa: Piikayhteiskunnalla perustelitte!) niin haluan muistuttaa, että SDP oli siinä hallituksessa, jossa tämä toteutettiin, suurin hallituspuolue ja on sen jälkeen useaan eri kertaan lisännyt kotitalousvähennyksen määrää, joten, niin kuin sanoin, (Ed. Sarkomaa: Alun perin vastustitte!) tällä hetkellä tämä vähennys on suurempi, kuin mitä kokoomus omassa vaaliohjelmassaan esitti.

Samaten, mitä tulee veroratkaisuihin, on vielä syytä kertaalleen sanoa, tämänkin olen sanonut kyllä aikaisemmin, että SDP:n vaaliohjelmassa vuonna 2003 kannatetaan maltillista työverotuksen ja keventämisen linjaa. (Ed. Zyskowicz: Kauhistellaan kokoomuksen linjaa!) Ei ole koskaan luvattu pitää veroja korkeana. Ymmärrän, että se on suuri pettymys. Mielellään tietysti kokoomuksessa toivottaisiin, että SDP lupaisi pitää verot korkealla, mutta semmoista lupausta emme ole antaneet. (Ed. Zyskowicz: Te kauhistelitte meidän veronalennuksiamme!) Olemme antaneet lupauksia liittyen palvelujen parantamiseen ja olemme ne lupaukset täyttäneet, niin kuin vaaliohjelmassamme sanoimme, ja laitamme nämä etusijalle ja haluamme, että teemme verotuksessa vastuullista politiikkaa, ja siihen koko hallitus on sitoutunut.

Veteraanien osalta pyysin selvityksen jo aiemmin tästä veteraanien kuntoutustilanteesta. Siinä hallituksen linja on erittäin selkeä. Jokaisella veteraanilla on oikeus kerran vuodessa tapahtuvaan kuntoutukseen. Sen toteutus on kuntien tehtävänä, ja kuntien osalta se edellyttää sitä, että ne ovat valmiit ohjaamaan veteraanit kuntoutukseen, jossa tämä on mahdollista, eli välttämään raskasta pitkäkestoista kuntoutusta, jotta kaikilla olisi tämä mahdollisuus. Meillä on kuntia, jotka jättävät käyttämättä, eivät pysty jakamaan tai jostain syystä eivät jaa kaikkia näitä määrärahoja, ja hallituksen linja on se, että nämä rahat käytetään uudelleen veteraanien hyväksi, (Ed. Nepponen: Mutta kun sekään ei riitä!) joten jokaisella veteraanilla on oikeus kuntoutukseen ja tämä toteutus tulee viime kädessä varmistaa kunnissa tehtävin päätöksin. Tämä oli saamani selvitys tästä asiasta. (Ed. Vielma: Tehän äänestitte vastaan kuukausi sitten asiassa!)

Sitten kun tästä globalisaatioraportista on vielä kerran puhuttu, niin on syytä ottaa vielä yksi siihen raporttiin liittyvä ehdotus, jota en voi hyväksyä, ja se on veropolitiikan suunnan tarkistaminen, suunnan tarkistaminen siihen suuntaan, jota vasemmisto todella pelkää. Eli siinähän vaaditaan, että kaikkein suurituloisinta, sitä ylintä marginaaliveroluokkaa, pitäisi keventää verotuksella enemmän kuin muita tuloryhmiä. Sitä en voi hyväksyä. En pidä tätä oikeudenmukaisena veropolitiikkana. (Ed. Hemmilä: En minäkään pidä!) Mutta totean mielenkiinnolla, että kokoomus täällä vaatii tälle verolinjalle tukea (Ed. Petri Salo: Kuka?) yhdessä näiden muiden, irtisanomissuojan heikentämisen, työttömyysturvan kiristämisen ja sopimustoiminnan siirtämisen työpaikoille, rinnalla. (Ed. Sarkomaa: Ei pidä paikkaansa!) Siinä tulee ehkä joitakin eroja suhteessa siihen asenteeseen, joka meillä on tulevaan politiikkaan nähden. Siinä mielessä raportin tekeminen oli hyvä, koska se antaa mahdollisuuden hyvään keskusteluun jatkopolitiikasta ja hahmottaa myös tulevaan politiikkaan liittyviä erilaisia käsityksiä puolueiden välillä.

Muutoin totean, että itse peruslinjaan nähden kai tässä ei ole tullut enää uutta eli voimme olla kai siitä yhtä mieltä, että talous perusteiltaan on hyvin hoidettu ja siltä pohjalta meillä on mahdollisuus käyttää rahaa myös niihin tärkeisiin palveluihin ja kansalaisten turvallisuuteen liittyviin asioihin, jotka täällä on mainittu.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tällä hetkellä tilanne on se, että 14—15 prosenttia suomalaisista on työttömänä, tukityöllistettynä tai työllisyyskoulutuksessa ja samaan aikaan meillä on hyvin voimakas työvoimapula, niin vain silloin jos täysin sulkee silmänsä, voi väittää, että tämä tilanne on jollain lailla hyvä. Eli siis kyllä tässä pitäisi tehdä vakavia toimia sen suhteen, että työvoiman ammatillista ja alueellista liikkuvuutta edistettäisiin. Siitä myöskin ed. Ahde täällä mainitsi, mutta hallitus ei ottanut siihen lähellekään riittävästi kantaa, esimerkiksi tämä kakkosasunnon verovähennysoikeus puuttuu täältä kokonaan.

Toisekseen, ennen kuin valtiovarainministeri poistuu, haluaisin sanoa sen, että pidän kyllä erittäin vakavana asiana sitä, että valtiovarainministeri suhtautuu niin yliolkaisesti tähän globalisaatioselvitykseen. Koska jos Suomi ei toteuta sellaista politiikkaa, että me hyödymme tästä globalisaatiosta, niin meillä ei ole myöskään varaa pitää yllä tätä hyvinvointiyhteiskuntaa, ja sen takia tätä asiaa ei voida tarkastella niin, että sieltä otetaan yksittäisiä kohtia, mitä tyrmätään, vaan pitää katsoa kokonaisuutena.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Haluan nostaa esille tämän verokysymyksen vielä kerran. Siitä on keskusteltu paljon, mutta kyllähän verotuksella voidaan selkeästi ohjata talouskehitystä, ja tämä kausi osoittaa sen, että hallitus on onnistunut erittäin hyvin. Veropolitiikan tulee olla kuitenkin siihen aikaan sidottua, mitkä ovat ne tarpeet ja tulevaisuuden haasteet. Varmasti veropolitiikassa ne ovat hyvin pitkälti perintö- ja lahjaveropuolella ja ennen kaikkea siinä, että kannustetaan yrittäjyyteen. Varsin suuri joukko yrittäjiä on jäämässä eläkkeelle, ja sitä taustaa vasten tämä perintöverokysymyksen ratkaisu on keskiössä. Minusta on tärkeätä, että keskustan ryhmäpuheenvuorossa tämä tuotiin vahvasti esille. (Ed. Kallis: Miksei korjata nyt?)

Kotitalousvähennys on ollut hyvä, mutta silläkin on joku raja. Ei voi olla niin, että sitä koko ajan nostetaan. Minusta pitää enempikin kannustaa omatoimisuuteen ihmisiä. Ei voi olla niin, että yhteiskunta tulee aina vastaan ja holhoaa. Tässäkin peruslinjaukset (Puhemies: Minuutti!) ovat hyviä, mutta tarvitaan myös omatoimisuutta.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! On valitettavaa, että ministeri Heinäluoma lähti pois, ja nyt, kun näin tärkeää asiaa käsitellään, täällä ei ole ainuttakaan ministeriä paikalla.

Mutta tämä Vihriälän globalisaatioraportti on puhututtanut paljon, ja olisin kysynyt ministeriltä, mutta varmaan voin kysyä myöskin SDP:n ryhmän jäseniltä, tietävät varmaan, onko tämä todella vain yhden miehen ajattelua tämä raportti. Pääministeri Vanhanen on ainakin antanut osittaisen tukensa tälle. Kenen pyynnöstä se on tehty? Oletteko te, demariryhmä, tämän raportin takana vai sanoudutteko siitä kokonaan täysin irti? (Ed. Gustafssonin välihuuto) — Heinäluoma toi muutamia kohtia esille, mistä hän sanoutui irti. — Mutta minä kysyn koko raportista, oletteko te valmiita irtisanoutumaan siitä.

Tämähän muistuttaa hyvin paljon keskustan aikoinaan masinoimaa työreformia. Onko tämä nyt tehty sitä varten vain tämä raportti, että voidaan lähteä hakemaan niitä torjuntavoittoja sitten? Ja todetaan, että tämäkö taas tuli torjuttua. Eli tehdään niin mahdoton raportti. (Puhemies: Minuutti!) Kertokaa nyt SDP:n edustajat!

Rosa Meriläinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Reijonen juuri hetki sitten totesi aivan oikein, että verotuksella voidaan ohjata talouskehitystä. Olisin toivonut, että hallitusohjelmaan taannoin kirjattu ekologinen verouudistus olisi ollut yksi osa tämän hallituksen politiikkaa, jolla talouskasvua olisi suunnattu aineettoman kulutuksen suuntaan, luonnonvarojen kestävän käytön suuntaan. Vihreiden vaihtoehtobudjetissa esitetään alkoholi- ja jäteveron korotusta ja windfall-veroa. Me kannamme vastuuta hyvinvointivaltion veropohjasta.

Arvoisa puhemies! Täällä on aivan oikein kritisoitu kokoomuksen varsin populistista nykylinjaa. Teidän talouspolitiikkanne on kupla, ja teidän korvissanne on vaikkua.

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pari asiaa ministeri Heinäluoman puheeseen viitaten. Hän mainitsi työllisyyden hyvän kehityksen. Se on erittäin hieno asia. Arvostan sitä suuresti, ja se osoittaa hallituksen talouspolitiikan onnistuneisuutta. Siihen liittyy kuitenkin alueellinen epätasapaino edelleen. Työttömyys tietyillä alueilla kasvualueita lukuun ottamatta on edelleen noin vajaa 10 prosenttia suurempaa kuin keskimäärin Suomessa. 7,7 prosenttia työttömyysprosenttina ei ole hyvä, vielä siitä toki pitää mennä parempaan. Mutta alueellisesti siihen pitää pystyä puuttumaan, että hyvä työllisyyskehitys koskee myös reuna-alueita. Siihen yksi hyvä keino on yrittäjyyden lisätukeminen, kuten ministerikin itse mainitsi. Siinä yhteydessä nimenomaan valtion tulee antaa myös mahdollisuutta investointitukien lisäämiseen näillä alueilla, koska yrittäjyyden tukemiseen tulee se positiivinen piirre tätä kautta, että yrittäjä itse sijoittaa isoja pääomia lisää omaan yritykseensä, jolloin työllisyyttä todella tuetaan. Monesti käy niin, että verotuloilla (Puhemies: Minuutti!) pystytään kompensoimaan nopeasti tämä syntynyt investointi valtiolle takaisin.

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kiviniemi käytti täällä hyvin rakentavan puheenvuoron hallituspuolueen kansanedustajana. Hän totesi globalisaatiotyöryhmän raportista, että sitä pitäisi tarkastella kiihkottomasti kokonaisuutena. Se edusti viisautta hallituspuolueen kansanedustajalta.

Ed. Saarinen, joka on myös hallituspuolueen kansanedustaja, kritisoi täällä aidosti sitä, minkä takia verotuloarviot on tehty näin alakanttiin. Myöskin hallituspuolueiden kansanedustajat Mauri Salo, Kähkönen ja Lämsä moittivat sitä, että hallitus ei riittävästi satsaa teihin, perustienpitoon, infraan, maatalouteen. Kun he tuovat tämän esille salissa, niin sanotaan, että se on ok, mutta jos samat asiat tuo esiin kokoomus eduskuntaryhmänä — verotulot, infra, maatalous, eläkeläiskysymykset — se on pahaa politiikkaa. Olisi ollut kiva kuulla, ed. Matti Ahde, onko niin, että kun teidän omasta ryhmästänne tulee sama kritiikki kuin kokoomuksen eduskuntaryhmästä, niin se on väärää kritiikkiä.

Arja Alho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on perätty rehellistä talouspoliittista keskustelua, ja nyt sitten yritän sitä vähän tässä edesauttaa.

Kolme näkökohtaa. Minusta on tärkeätä alleviivata sitä, että talouspolitiikka on yhteiskuntapolitiikan väline eikä itseisarvo. Kun valtiontaloutta on hoidettu hyvin, niin samaan aikaan kuitenkin julkisen talouden tilanne ei ole yhtä hyvän näköinen. Valtionvelkaa on toki voitu laskea, mutta kunnat ovat velkaantuneet, tosin vähän hitaammin nyt viime aikoina, mutta joka tapauksessa velkaantuneet. Tästähän selittyvät ne ongelmat, joita on kunnissa vaikeavammaisten palveluiden järjestämisen suhteen ja vanhustenhuollon suhteen jne.

Toinen asia on se, että kun puhutaan hyvästä talouspoliittisesta ympäristöstä, niin kukaan ei ole vielä täällä maininnut sitä, että kyllä meidän talouspoliittista tilannetta on edesauttanut ehdottomasti se, että kuulumme Emuun, että rahapolitiikkaa hoitaa Euroopan keskuspankki, joka myöskin on pystynyt pitämään korot alhaalla ja tätä kautta myöskin on voinut vaikuttaa inflaatiokehitykseen.

Ja kolmanneksi: Täällä ei ole vielä puhuttu juuri ollenkaan näistä välttämättömistä rakenneuudistuksista, esimerkiksi siitä, että jos työeläkemaksuja korotetaan, niin silloin tietysti työn hinta nousee. Mitä tapahtuu sen jälkeen työllisyydelle? Miten sovitetaan yhteen verotusta, sosiaalietuuksia (Puhemies: Minuutti!) ja pieniä palkkoja, tai mitä ruuan alvi tarkoittaa koko elintarvikeketjulle? Hyvää tietysti.

Terhi Peltokorpi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä olen mielenkiinnolla kuunnellut tätä keskustelua ja lukenut näitä vastalauseita, joita oppositiopuolueet ovat valtiovarainvaliokunnan mietintöön jättäneet. Ihmettelen sitä, että näyttää siltä, että erityisesti kokoomuksen ja vasemmistoliiton ne edustajat, jotka ovat itse olleet allekirjoittamassa näitä vastalauseita, eivät näytä tuntevan täysin niiden sisältöä tai ainakaan sitten puheet ja vastalauseisiin kirjoitetut asiat eivät kulje käsi kädessä. (Ed. Sarkomaa: Kertokaapa esimerkki!) Täällä on esimerkiksi ed. Sarkomaa vaatinut vanhustenhuoltoon lisää rahaa. (Ed. Sarkomaa: Kysyin hallituksen toimia!) Kuitenkaan kokoomuksen vastalauseissa ei esitetä sinne senttiäkään lisää. Vasemmistoliitto on täällä kovasti kritisoinut veronalennuslinjaa, jota hallitus on vienyt eteenpäin. Heidän vastalauseensa yleisperusteluissa sitä kritisoidaan, mutta pääluokkakohtaisissa ei heillä esitetä mitään muutosta eikä yhtään esitetä lisää tuloja tulevaksi veronkiristyksistä.

Lyly  Rajala  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Aluksi ed. Ahteelle: Te peräänkuulutitte, enkö pidä huolta sen alueen ihmisistä, missä asun. Minä todella pidän. Minä asun Oulussa. Te asutte Vantaalla, muistakaa se, tai Martinlaaksossa, en tiedä, mutta Suur-Helsingin alueella, jossakin täällä. Joka tapauksessa kokoomus peräänkuuluttaa niitä työvoimapoliittisia keinoja ihan uusiin uriin, ettei niitä panna turhuuteen. Teidänkin varmaan, ed. Ahde, täytyy se tietää. Valtiontalouden tarkastusviraston tutkimuksen mukaan työvoimakoulutuksen kautta tapahtuva työllistäminen on niin kallista, sillä yhden uuden työpaikan valtiolle aiheuttama kustannus on jopa yli kaksinkertainen palkansaajien keskimääräiseen vuosipalkkaan nähden. Näin sanoo Valtiontalouden tarkastusvirasto, joten ihmeellisiä väitteitä Heinäluoma täällä kertoi. Jos olisi Heinäluoma paikalla, olisin halunnut myöskin tuosta liikenneinfrasta sanoa sen, kun hän on korkein kirstunvartija, että valtion suurin omaisuuserä ovat tiet, 15 miljardia euroa. (Puhemies: Minuutti!) Tällä menolla niitten arvo alenee 100 miljoonaa euroa vuodessa. Onko se järkevää politiikkaa?

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tosiaan tällä vaalikaudella mieliinpainuvimpia asioita ovat olleet taistelut erilaisista teistä. Onneksi järki on voittanut muun muassa Tampereen kehätien suhteen ja liikenneinfran ykköskorikinhan on toteutumassa, kiitos hyvän hallituksen. Mutta kuitenkin toivoisi sellaista pitkäjännitteistä teiden suunnittelua ja rahoitusta, niin kuin Ruotsissa tehdään. Olisinkin mielelläni valtiovarainministeriltä kysynyt sitä, miten liikenneväylien kehittämisessä päästään näihin väljempiin kehyksiin. Toisaalta tarvitaan myös perustienpitoon rahaa. Meillä on suuria haasteita ensi vaalikaudella. Siellä on autoverotusasia, siellä ovat sukupolvenvaihdokset, perintöverotusremontti, ruuan alvin verotus, mutta nimenomaan yksi asia on pienet eläkkeet, ihan pienet peruseläkkeet, alle 500 euron eläkkeet. Minusta ne ovat tasokorotuksen tarpeessa ennen kaikkea, (Puhemies koputtaa) vaikka täällä on tietysti puhuttu työeläkkeistä ja niiden eläkemaksujenkin korottamisesta, mutta tärkeää on nimenomaan peruseläkkeiden nostaminen.

Matti Ahde /sd(vastauspuheenvuoro) :

Rouva puhemies! Ensinnä ed. Rajalalle, että minä asun Oulussa. Olen oululainen veronmaksaja. Minulla on myös asunto Helsingissä, ei Vantaalla eikä Martinlaaksossa. (Ed. Zyskowicz: Olette Kärppien kannattaja!) Mutta tähän varsinaiseen asiaan. Tämäkin oli kuitenkin tärkeätä korjata. Ed. Rajalan puheenvuorossa oli niin paljon virheitä, myös tämä.

Mutta sitten tähän varsinaiseen asiaan, ja se liittyy infraan, ed. Salolle, ja tuloennusteisiin budjetissa. Minusta ed. Saarinen kysyi ihan oikein ja ministeri Kalliomäki totesi, että yleensä hallitukset varovaisuuden periaatteella ennustavat tulonsa (Ed. Petri Salo: Kalliomäki ei ollut täällä!) ja sitten korjaavat tuloennusteitaan lisäbudjeteissa. Se on maan tapa ja itse asiassa lähtee perustuslaista tämä suuri oivallus.

Toiseksi, mitä infraan tulee, niin tämä eduskunta on koko eduskuntakauden ajan moittinut hallitusta ja hallitusohjelmaa tästä, että perustienpidon ja perusradanpidon mitoitus tehtiin hallitusneuvotteluissa väärään paikkaan, ja se on meitä ahdistanut. Siksi olemme korottaneet näitä rahoja, (Puhemies koputtaa) ja tämän ovat myös sosialidemokraatit todenneet.

Lopuksi tähän kotitalousvähennykseen ja tukityöllistämiseen, että tässä sosialidemokraattien kanta on (Puhemies: Minuutti!) ehdoton: Me tarvitsemme tukityöllistämiseen määrärahoja myös tulevaisuudessa, ja kotitalousvähennys on toimiva lisävaihtoehto.

Maija-Liisa  Lindqvist  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Yritysten toimintaedellytysten turvaaminen edellyttää meiltä hyvää, kohdentuvaa koulutuspolitiikkaa, samoin sitä, että meillä ei osa jatkuvasti syrjäydy eli puututaan entistä varhemmin koulupudokkaiden tilanteeseen. Meidän on välittömästi, kun koulu keskeytetään, löydettävä väylä, jolla nuori menee joko työpajatoimintaan, työharjoitteluun tai oppisopimuskoulutukseen. Hänen ei pidä sallia jatkavan sitä, että hän jää yhteiskunnan ulkopuolelle. Samoin yliopistokeskusten toiminta on turvattava. Ne ovat maakuntien kehityksen kannalta elintärkeitä niille maakunnille, joissa ei ole yliopistoa.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Ministeri Heinäluoman vastauksesta veteraanikuntoutuksen osalta tuli mieleen Tuntemattoman sotilaan erään henkilön lausahdus "sulla ei voi olla nälkä". Veteraaneista osalla on nälkäkin, mutta he eivät pääse kuntoutukseen. Veteraaniliittojen valtuuskunta jätti syyskuussa ryhmille kirjeen: "Rintamaveteraanikuntoutus ei ole valtioneuvoston 2004 päättämän linjauksen mukaisesti toteutunut jokavuotisen kuntoutuksen osalta. Määrärahan riittämättömyyden vuoksi tuhansille kuntoutukseen pyrkiville ja sitä tarvitseville veteraaneille on annettu kielteinen päätös. Joillekin on ilmoitettu, että kuntoutukseen ei kannata hakea määrärahan loputtua." Tämä pitää paikkansa.

Niin kuin minä sanoin, olin viime viikolla yhteydessä kaikkiin liittoihin. Edelleen sama tilanne. On turha syyllistää kuntia, siellä osa hoitaa asian huonosti, osa hoitaa hyvin, mutta vain puolet hakeutuu ja heistäkin vain noin 80 prosenttia hyväksytään kuntoutukseen. Miten tämä kattaa tuon eduskunnan ja valtioneuvoston linjauksen? Ei mitenkään. Olisi kyllä korkea aika tunnustaa tosiasiat.

Ensimmäinen varapuhemies:

Totean tässä vaiheessa, että nyt on käytetty 89 vastauspuheenvuoroa ja katson sen tässä vaiheessa riittäväksi. Menemme takaisin varsinaiseen puhujalistaan. Totean, että yleiskeskustelu käydään nopeatahtisena keskusteluna, jossa ennakolta varattujen puheenvuorojen pituus on enintään 5 minuuttia.

Susanna Haapoja /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomi on vauras maa, suomalaiset voivat talouden puolesta elää rikasta henkistä elämää. 100 000 uutta työpaikkaa, siis täysin uutta työpaikkaa, ei eläkkeelle siirtymisen seurauksena laskettuja, yhteisen ja yksilön onnea työn ja onnistumisen kautta. 20 000 uutta yritystä takaa taloutta ja toimintaa koko Suomessa. Työllisyysaste on noin 69 prosenttia.

On ensiarvoista, että Suomessa jokainen voi kokeilla itse siipiään ja osaamistaan. Yrittäjyyden tukeminen on näkynyt Vanhasen hallituksen politiikassa, ja näin on myös ensi vuonna. Perheyritysten ja yrittäjien sosiaaliturva tarvitsee kohennuksia edelleen, niitä on jo tehtykin. Hoitotakuun ansiosta hoitojono on lyhentynyt 60 000:sta leikkaushoitoa odottavasta 10 000:een hoitoa tarvitsevaan. Se kertoo hallituksen politiikan onnistumisesta.

Hallitus on toiminnallaan ja aktiivisella politiikallaan luonut työllisyyttä ja uutta yrittäjyyttä sekä hyvinvointia koko Suomeen. Hallitus on yhteistyössä kuntien ja alueiden kanssa tehnyt linjakasta työtä, josta tämä budjetti on vahva osoitus. On oleellista, että taloudellisia mahdollisuuksia on ja tehdään tarvittavia toimia. Hyvää kasvukehitystä ja verotuloja tarvitaan edelleen. Valtionvelan lyhentäminen on tuleville vuosille kova satsaus. Budjetin ylijäämä käytetään, aivan oikein, velan lyhentämiseen.

Sanotaan, että raha ei tuo onnea, mutta kyllä se olon helpommaksi tekee. Vanhasen hallituksen vahva ja vakava ote menokehysten kautta tiukkaan politiikkaan luo sittenkin lujaa pohjaa. Valtionkin kukkaron linja perustuu vain pitkän linjan tasapainoiseen toimintaan. Hallitus on pysynyt sovitussa menokehyksessä. Budjetissa näkyy alueellisiin eroihin paneutuminen muun muassa työnantajan sosiaaliturvamaksun alentamiskokeilun laajentamisena. Suomalaisen ihmisen turvallisuutta lisää, kun hän tietää yhteiskunnan tulevan heikolla hetkellä avuksi. On kuitenkin myönnettävä meidän tarvitsevan myös uusia keinoja syrjäytymisen ehkäisyyn sekä inhimillisen elämän tukemiseen.

Puhemies! Työ ja tekijä kohtaavat, vahva talous hoitaa aina heikkoa.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Hallituspuolueiden ryhmäpuheenvuoroissa käytiin varsin laajasti ja seikkaperäisesti läpi vaalikauden saavutuksia, joten tässä ei sen enempää.

Valtiovarainvaliokunta teki ensi vuoden budjettiin omassa käsittelyssään lisäysehdotuksia lähes 56 miljoonaa euroa. Tämä summa on kyllä varsin vaatimaton, mutta syykin on selvä. Koko vaalikautta on sitonut ja säädellyt erittäin tiukka ja joustamaton kehysbudjetointi. Toki siinä on ollut omat hyvät puolensa, muun muassa menokuri on pitänyt ja sen myötä liikkumatilaa on järjestynyt seuraavalle vaalikaudelle. Mutta uskon, että tähän mennessä on otettu myös opiksi ja ensi vaalikaudelle menettelyä rukataan. Joustoa täytyy tarvittaessa olla. Määrärahojen tasoa on pystyttävä tarkistamaan kesken vaalikauden.

Kuitenkin on syytä todeta, että nämäkin lisäykset, joita valtiovarainvaliokunta teki, ovat hyviä ja tyhjää parempia. Kuntien harkinnanvaraisia rahoitusavustuksia kasvatettiin hiukan ja muun muassa homekoulujen kunnostukseen varattiin 650 000 euroa. Kuntakentässä on tapahtunut ja tulee tapahtumaan Paras-hankkeen vauhdittamana lähivuosina monia muutoksia. Tähän saumaan tarve harkinnanvaraisiin avustuksiin on kuitenkin suurempi kuin jaettavaa rahaa on ja oli tänä vuonna, eikä tilanne varmasti ensi vuonnakaan vielä niin hyvä ole, että tätä rahaa on riittämiin. Toki on myönnettävä, että ei niinkään voi olla, että vuodesta toiseen ollaan samoissa kunnissa näitten harkinnanvaraisten varassa.

Vesi- ja vesihuoltotöihin esitetään 1,6 miljoonan euron lisäystä tässä budjettimietinnössä. Se lisäys on erittäin tärkeä muun muassa maaseudun viemäröintihankkeiden nopeuttamiseksi ja vesihuollon turvaamiseksi erityistilanteissa, viittaan muun muassa tulviin. Näiden hankkeiden myötä vähennetään jätevesien ympäristölle aiheuttamaa kuormitusta ja tätä kautta myös välillisesti parannetaan elintarviketurvallisuutta.

Myös määrärahan lisäys hissien korjausavustuksiin parantaa monen ikääntyvän ja vammaisen kotona asumisen edellytyksiä. Niin hissien rakentamiseen kuin muihin asuntojen esteettömyyttä parantaviin toimiin on panostettava aiempaa enemmän jatkossa, jotta niin vanhukset kuin vammaiset voivat asua mahdollisimman pitkään normaaleissa asunnoissa. Myös omassa kotikunnassani näitä hissejä on rakennettu ja rakennetaan parhaillaan myös näihin vanhoihin asuntoihin.

Muussa yhteydessä tulen puhumaan kuntien talous- ja velkaneuvonnasta. On hienoa, että siihen tuli jonkin verran lisää. Olen siitä tehnyt myös talousarvioaloitteen.

Todettakoon vielä, että lasten ja nuorten psykiatriseen hoitoon jälleen kerran on korvamerkittyä rahaa. Sitä on ollut vuodesta 2000 lähtien. Kun tähän rahaa on saatu, niin tätä kautta toisaalta myös tällaista ennalta ehkäisevää toimintaa voidaan tehdä. Uskon, että tämän kautta monen nuoren tilanne voidaan tavallaan pelastaa.

Monessa muussa yhteydessä on myös ollut puhetta siitä, että muun muassa erityisopetuksen tarve on kasvanut koko ajan. Se kielii tietysti hyvin monenlaisista asioista.

Arvoisa puhemies! Aikaa on vähän, totean vain sen, että korjattavaa riittää. Muun muassa opiskelijoitten asemaan näitä parannuksia on, mutta opintotuen korottaminen on varmasti ensimmäisiä asioita uudella hallituksella, uudella eduskunnalla. Samoin kaikkein heikoimmassa asemassa olevien — viittaan kansaneläkkeellä ja työmarkkinatuella oleviin — aseman parantaminen on kiireellisin. Eläkeläisten verotuksen epäkohtien poistaminen ja heidän taloudellisen asemansa parantaminen sekä eläkkeiden tason turvaaminen on erittäin tärkeää, ja se on monessa puheenvuorossa myös täällä tuotu esille.

Mitä tulee perustienpidon ja perusradanpidon sekä joukkoliikenteen määrärahoihin, niistä debatissa puhuin. Tämä on yksi kiireellisimmistä asioista, niiden epäkohtien korjaaminen. Niistä muussa yhteydessä lisää.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, monien muiden korjattavien asioiden joukkoon kuuluu varmasti omaishoitajien aseman parantaminen.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Keskustelussa todettiin monta kertaa, että kokoomus leikkaa työttömiltä. Tämä ei pidä paikkaansa. Me olemme esittäneet tehottomiksi todettuja työvoimapoliittisia voimavaroja kohdennettaviksi niin, että saadaan uusia aitoja työpaikkoja. Tämä on paras esitys myöskin palveluiden turvaamiseksi ja ikäihmisten tilanteen korjaamiseksi.

Ed. Peltokorven esitys täällä, että puhumme yhtä ja teemme toista, oli muunneltua totuutta. Me esitämme vastalauseessamme terveydenhuoltoon lisää rahaa, veteraanien kuntoutukseen, eli kaiken kaikkiaan olemme ikäihmisten tilannetta korjaamassa päinvastoin kuin hallitus, joka on sitä heikentänyt.

Valtion ensi vuoden talousarvio on todellakin monella tapaa hukattujen mahdollisuuksien budjetti. Kun selkeitä painopisteitä ei punamullalla ole, niin rahaa laitetaan sinne tänne ja yritetään peitellä sitä rumaa jälkeä, mitä epäonnistuneesta politiikasta on tullut.

Kuvaava on tämä tuore Valtiontilintarkastajien raportti, jossa todetaan, että tällä hetkellä ikäihmisten kohtelu ja palvelut ovat taantuneet perustuslain vastaisiksi. Todellakin heikko kuntatalous on romahduttanut vanhusten avopalveluiden saatavuuden ja omaishoidon tilanteen ja myöskin vanhustenhuollon henkilöstömitoitus on heikentynyt, ja ei millään hallitus voi puolustella sitä, että korkeasuhdanteessa tällä tavalla ikäihmisiämme kohdellaan. Syytä on viivytyksettä ryhtyä korjaustoimiin. Kiireellisintä olisi todella saada se laki, hoito- ja hoivatakuulaki, jossa määriteltäisiin ne kriteerit, millä ehdoin kotisairaanhoito ja kotipalvelu saadaan jokaiselle ikäihmiselle.

Niin on, että palveluiden tarpeeseen ei vaikuta pelkästään ikä, vaan ihmisen kunto ja terveys. Kun väestö ikääntyy, niin entistä enemmän pitäisi terveyden edistämiseen ja kuntoutukseen laittaa rahaa. On ollut kovin ikävä nähdä, että tämä kuntatalous on johtanut siihen, että kun kuntatalous on heikko, niin ennaltaehkäisystä on säästetty, ja kovin ikävää on katsoa, kun kouluterveydenhuollossa ja neuvolatoiminnassa laatukriteerit, suositukset, eivät täyty, vaan siellä on aika graaveja puutteita. Siksi tähän terveyden edistämisen murentavaan politiikkaan on saatava täyskäännös ja painopiste palveluihin.

Ensi vuoden budjetissahan leikataan terveydenhuollon rahoja useita kymmeniä miljoonia, ja kokoomus ei tätä todellakaan hyväksy, vaan me esitämme näiden leikkauksien purkamista. Samoin lisävoimavaroja tarvittaisiin kipeästi etenkin Helsinkiä ja Pääkaupunkiseutua rokottavaan erikoissairaanhoidon ja lääkärikoulutuksen erityisvaltionosuuden alennustilaan. Tähänhän eduskunta sai kovan väännön jälkeen vähän lisärahoja, mutta edelleen evo-rahojen matala taso on uhka meidän korkeatasoiselle lääketieteellemme ja terveydenhuollollemme. Ne eivät todellakaan ole itsestäänselviä asioita. Niihin tarvitaan voimavaroja, mutta tätä hallitus ei näytä ymmärtävän.

Erityisesti Helsingissä ja suurissa kaupungeissa terveyspalveluiden toimivuus edellyttäisi myöskin sitä, että olemattomaksi kutistunutta kelakorvausta nostettaisiin, ja erityisesti hammashuollon hoitoonpääsyn takaamiseksi tämä olisi aivan välttämätöntä. Tämäkin sisältyy kokoomuksen vastalauseeseen.

Arvoisa rouva puhemies! Koko vaalikauden me olemme eduskunnassa joutuneet korjaamaan hallituksen budjettia, koska siinä on opiskelijat aina unohdettu. Nyt me saimme jopa korjata niitä leikkauksia, joita hallitus oli esittänyt. Ateriat olisivat kallistuneet. Opiskelijoiden terveydenhoidosta olisi leikattu, ellei eduskunta olisi korjannut näitä leikkauksia. Mutta kokoomus ei tyydy vain korjaamaan näitä leikkauksia, vaan me esitämme opintotukeen 15 prosentin korotusta, sitä samaa esitystä, mitä hallituspuolueen edustajat markkinoivat ja sanoivat kannattavansa opiskelijoiden mielenosoituksessa. Kyllä tämä opintotukifarssi kuvaa karmaisevalla tavalla hallituksen piittaamattomuutta tulevaisuudesta. Maamme tulevaisuuden kannalta ei ole yhdentekevää, tarjoammeko tasapuoliset mahdollisuudet opiskeluun vai emme.

Suuri huoli kokoomuksella on myös yliopistojen ahdingosta. Kasvaneet sisäänottomäärät ilman voimavarojen nostoa ovat heikentäneet meillä opetuksen laatua, ja yhtä kovalla kädellä tämä hallitus on kohdellut myös perusopetuksen määrärahoja.

On vaikea kuvitella typerämpää tekoa kuin vaarantaa lasten opetuksen laatu. Sikäli tämä lupauksen pettäminen, että ikäluokkien pienenemisestä vapautuvia voimavaroja ei kohdenneta opetuksen laadun kehittämiseen, oli todella suuri pettymys ja todellakin epäviisas teko. Kokoomus esittää tähän muutosta. Meidän tasapainotetussa vastalauseessamme on lisää voimavaroja perusopetukseen ja tutkimukseen. Tosiasia on se, että mikäli tutkimukseen, kehitykseen ja osaamiseen ei panosteta, me taannumme kyllä taantumuksen takapajulaksi, ja sen tämä punamultahallitus tekee, jos toinen kausi on tulossa.

Arvoisa puhemies! Suuri puute on ollut paitsi tämän hallituksen mutta myöskin eduskunnan politiikassa kautta vuosien se, että me emme tee kunnollista kaupunkipolitiikkaa. Tämä osuu kaikkein kipeimmin tavallisiin keskituloisiin eläkeläisiin, jotka asuvat kaupungeissa. (Puhemies: 5 minuuttia!) Kun muualla metropolialueita kehitetään, niin toivoisin, että hallituskin olisi ryhtynyt niihin toimiin, joita eduskunta on edellyttänyt, esimerkkinä tämä suurten kaupunkien (Puhemies: 5 minuuttia, ed. Sarkomaa!) joukkoliikenteen tuki.

Arvoisa puhemies! Totean lopuksi, että kannatan ed. Rajalan tekemiä ehdotuksia lausumiksi budjetin yleisperusteluihin.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Valtiontalous on hyvällä tolalla. Sitä ei voi kukaan kiistää. Kasvuennuste ensi vuodellekin on myönteinen, mutta kysymys kuuluu: Kuinka kasvun ja hyvän talouden hedelmät jaetaan? Tähänastinen linja on ollut tyly, ellei suorastaan raaka.

Ilmeisesti päähallituspuolueitten yhteistyön kittinä on ollut se, että kumpikin puolue on tinkinyt keskeisistä periaatteistaan. Keskusta on luopunut aluepolitiikasta. Mitään uusia aluepoliittisia avauksia ei ole tehty neljään vuoteen. Sosialidemokraatit taas ovat unohtaneet solidaarisen vero- ja sosiaalipolitiikan. Siitä pahin esimerkki lienee se, että työttömyysturvaa ei ole korotettu senttiäkään eikä koroteta ensi vuonnakaan ja että työttömiä verotetaan eri tulonsaajaryhmistä kaikkein rankimmin. Näillä linjauksillaan sosialidemokraatit ja keskusta liukuivat lähelle kokoomusta, eikä se ole ihme, sillä heti vaalien jälkeen hallituspuolueet ryöstivät kokoomuksen vero-ohjelman. Veroaleohjelmallaan kokoomus hävisi eduskuntavaalit, ja niitä vastustavalla julistuksellaan demarit ja keskusta astuivat hallitusvaltaan, mutta niiden verolinja vaihtui heti vaalien jälkeen.

Nyt jos koskaan olisi ollut mahdollista kaventaa tuloeroja ja huolehtia yhteiskunnan sosiaalisesta eheydestä. Suomi kuitenkin jakautuu pelottavaa vauhtia sekä sosiaalisesti että alueellisesti. Oppositiota hallituspuolueet eivät halua uskoa, mutta uskoisivat edes suomalaisia köyhyystutkijoita, jotka kaikki ovat päätyneet samaan lopputulokseen: tuloerot kasvavat ja köyhyys lisääntyy. Se jos mikä, on häpeä näin vauraassa maassa.

Arvoisa puhemies! Onpa eduskuntavaalien jälkeinen hallituspohja mikä hyvänsä, uusi hallitus ei pääse pakoon sitä, että valtiontalouden kehykset on räjäytettävä auki. Enää ei voi jatkua menettely, jossa valtiovarainministeriön virkamiehet pitävät poliittisia päättäjiä niskalenkissään. Alun alkaenkin liian ahtaiksi määritellyt kehykset sekä menosääntö ovat johtaneet tilanteeseen, jossa liian nöyrät ministerit tanssivat virkamiesten tahtiin.

Valtio—kunta-suhdetta ei kyetä vakauttamaan, vaan kuntatalous ajautuu entistä syvempään ahdinkoon myöskin ensi vuonna. Pelastusta Paras-hanke ei tähän tuo, sillä se ei lupaa kuntatalouteen yhtään lisää rahaa. Ministeri Manninen voisi tunnustaa sen, että hänen kotimaakunnassaankin Lapissa kuntatalous heikkenee koko ajan, liikenneyhteydet rapautuvat ja kannattaviakin liikenneyhteyksiä lakkautetaan, kuten esimerkiksi tapahtui Kemijärven yöjunaliikenteen kohdalla. Onneksi kansalaisten mitta täyttyi ja kansalaisliikkeen ansiosta Kemijärven yöjunaliikenteen pelastaminen nousi tällaisen liikennepolitiikan vastaisen taistelun symboliksi. Ihan kaikkea sentään kansa ei niele.

Arvoisa puhemies! Pahimmin hallitus on epäonnistunut työllisyyspolitiikassaan, vaikka työttömyys alenee — hitaasti — ja työllisyys kasvaa. Työllisyyskasvu on tosin kupla, sillä työlliseksi tilastoidaan järjestelmässä henkilö, joka tutkimusviikolla työllistyy yhden tunnin. Näitä silpputyömarkkinoilla sinnitteleviä sisältyy työllisyyden kasvuun pelottavan paljon. Parempi kuvaaja tai tunnusluku olisi kansantaloudessa tehdyt kaikki työtunnit, ja se antaa aivan toisenlaisen kuvan työllisyyden kehityksestä kuin hallitus nyt julistaa.

Me näemme lähiaikoina, että siellä, missä on koettu pahin massatyöttömyys, nähdään piakkoin pahin työvoimapula. Työttömyyden alueelliset erot ja valikoiva muuttoliike ovat sen saaneet aikaan, ja sitä linjaa hallitus haluaa jatkaa maksamalla erityisen muuttoavustuksen. Valitettavasti se on viesti, joka lähetetään reuna-alueelle: Lähtekää vielä, kun voitte!

Niissä kunnissa, joissa yhdistyvät heikkenevä kuntatalous, muuttotappio ja valikoiva poismuutto, vinoutuva ikärakenne, lakkautettavat liikenneyhteydet ja yksipuolistuva elinkeinoelämä, eletään todella ahtaalla. Nämä kunnat ovat keskustan vahvoja kannatusalueita, ainakin toistaiseksi. Näin se pitää muotoilla.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Hallituksen talouspolitiikan merkittävin väärä valinta on perusturvan varassa elävistä ihmisistä huolehtimatta jättäminen. Suomalaiset tuloerot ovat kasvaneet tämän hallituksen aikana, ja se on johtunut siitä valinnasta, että hallituksen menokehys on ollut liian tiukka samaan aikaan, kun sen huolehtiminen tuloista on ollut hyvinkin suurpiirteistä.

Liian tiukka menokehys, joka ei ole antanut mahdollisuutta perusturvan parantamiseen, on tarkoittanut sitä, että esimerkiksi työmarkkinatukea ei ole korotettu. Se on tarkoittanut sitä, että pienin äitiys-, isyys- ja vanhempainraha on kaukana työmarkkinatuenkin ja peruspäivärahan tasosta. Se on tarkoittanut sitä, että kansaneläkettä saavat eläkeläiset ovat jääneet vaille tuntuvia korotuksia.

Hallituksen olisi ollut mahdollista tehdä toisenlaista talouspolitiikkaa, koska liikkumavaraa tämän nelivuotiskauden aikana on ollut. Hallitus on puolustanut omaa veronalennuspolitiikkaansa sillä, että tällä politiikalla on ollut olennainen vaikutus työllisyyden paranemiseen kotimaisen kulutuskysynnän kasvun takia. Kotimaista kulutuskysyntää olisi kuitenkin voitu jakaa toisin. Kotimaista kulutuskysyntää olisi lisännyt myös se, että esimerkiksi kansaneläkettä saavat olisivat saaneet eläkkeeseensä korotuksen.

Vihreän ryhmän vastalauseessa tähän budjettimietintöön esitetään opintotuen korotusta 15 prosentilla. Mielestäni se on ainoa oikea johtopäätös siitä, miten opiskelijoita on tähän mennessä kohdeltu, ja se on ainoa oikea johtopäätös siitä poliittisesta keskustelusta, jota opiskelijoiden opintososiaalisesta asemasta on käyty tänä syksynä oikeastaan melkein kaikissa puolueissa. Jos nyt jotkut esitykset, joista tässä salissa vielä tällä ja ensi viikolla äänestetään, ovat sellaisia, joissa toivoisi hallituspuolueiden vielä kääntävän kelkkansa, niin epäilemättä tämä opintotuen 15 prosentin korotus olisi sellainen. Vihreiden ryhmän vastalause on tulo- ja menoarvioltaan tasapainoinen. Se tarkoittaa myös sitä, että tämän opintotuen korotuksen vaatima 67 miljoonan vuositason korotus on meidän esityksessämme katettu.

Arvoisa puhemies! Vihreän eduskuntaryhmän vaihtoehtobudjettiin tänä syksynä sisältyi kokonaisuus, jota nimitimme kulttuuripaketiksi. Tämän paketin esitykset ovat osa meidän vastalausettamme. Suomalaisessa kulttuuripolitiikassa on vielä paljon tehtävää ja monet niistä asioista koskevat hyvin yksinkertaisesti taiteen tekijöiden mahdollisuutta tehdä koulutustaan vastaavaa työtä, tehdä taidetta, ja myös heidän sosiaaliturvaansa. Vihreille oli pettymys se, ettei ministeri Tuula Haatainen tuonut eduskuntaan kunnollista esitystä apurahan saajien ottamisesta sosiaaliturvan piiriin. Vihreiden vastalauseessa on esityksiä muun muassa taiteilijaeläkkeiden kasvattamisesta, joka liittyy sekä taidepolitiikkaan mutta myös oikeudenmukaiseen sosiaalipolitiikkaan. Taiteilijaeläkettä hakevien määrät nousevat luonnollisesti, kun suuret ikäluokat tulevat eläkeikään. Ne nousevat vuosi vuodelta, mutta myönnettävien eläkkeiden määrä on pysynyt samana.

On valitettavaa, että kun valiokunta korjasi ministeri Saarelan tekemiä leikkauksia niihin epäsopiviin kohteisiin, joita olivat rauhanjärjestöt, ystävyysseurat ja mielipidelehdet, niin on ehkä eräänlaista pikkumaisuutta — tai en tiedä, oliko se jonkinlainen näpäytys ministerille — että tässä yhteydessä piti leikata sitä korotusta, jota oli tehty kotimaisen elokuvan tukeen. Kotimaisen elokuvan tuki tällä vaalikaudella ei ole kasvanut siinä määrin kuin mitä ministeri on elokuva-alalle luvannut ja itse asiassa perusteita kotimaisen elokuvan tuen kasvattamiselle edelleen on olemassa. On olemassa hyviä perusteita, (Puhemies: 5 minuuttia!) joten yksi vastalauseemme esityksistä koskee nimenomaan kotimaisen elokuvan tuen korottamista.

Pehr Löv /r:

Värderade fru talman, arvoisa rouva puhemies! Det går ekonomiskt bra för Finland idag. Den förväntade livslängden fortsätter att stiga, speciellt vill jag nämna pensionärerna under 75 år som har ett mycket friskare liv idag än tidigare.

Skall vi då vara helt nöjda med utvecklingen? Nej, tyvärr inte. I ett högfartssamhälle mår ensamma och svaga, speciellt de arbetslösa, dåligt. Många lever ohälsosamt, de super, de röker och de blir feta. Många unga mår psykiskt dåligt och får inte tillräcklig hjälp och inte tillräckligt snabbt.

Statsmakten skall i sin ekonomiska politik också ta lösningar som korrigerar människors illamående. Detta samtidigt som man skapar goda förutsättningar för näringslivet att skapa nya arbetsplatser. Vettig skattesänkning som förbättrar konkurrenskraften ger nya arbetsplatser och mera resurser för god välfärdspolitik. Mot den här bakgrunden är jag glad över de förbättringar som regeringsgrupperna kunde enas om i riksdagens budgetförhandlingar.

Vi får nu 4 miljoner öronmärkta euron till för barn- och ungdomspsykiatrin. Den tidigare öronmärkta resursen för psykiatrin har satt i gång ett fantastiskt förebyggande arbete i kommunerna som måste få en fortsättning. Det är egentligen väldigt förvånande att ministeriet inte insett det här och satt in pengarna i det normala budgetförslaget. Nu hamnar vi i riksdagen att varje år sköta om tilläggsanslaget.

Jag är speciellt glad för att det hälsoförebyggande arbetet nu äntligen fått mera pengar. Det här är ett viktigt uppvaknande i riksdagen för vi ser signalerna på nya folksjukdomar, de som jag redan nämnde, det vill säga övervikt i brist på motion, ökat missbruk, tobaksrökningen går inte ner osv. osv. Egenvården skapar de extra resurser som specialsjukvården behöver för att kunna sköta det den är satt att ta hand om.

Satsningarna för gravida som har problem är ett viktigt öronmärkt anslag också i avsikt att minska antalet alkoholskadade barn som ökar hela tiden i Finland.

För att näringslivet skall fungera och vi alla kunna förflytta oss tryggt i ett geografiskt stort land behövs goda vägar. Kompletteringarna i riksdagen för basvägnätet och privata vägar är därför synnerligen välkomna trots att de ännu inte är helt tillräckliga för att upprätthålla ett gott skick på vägnätet. Vi skall också komma ihåg att i den ordinarie budgeten finns nu anslag för starten på stamväg 51 mellan Esbo och Kyrkslätt, en flaskhals som har varit besvärlig under en lång tid. Det är jag glad för.

Puhemies! Suomessa menee taloudellisesti hyvin. Kaikki eivät kuitenkaan voi ihan hyvin. Ihmiset kärsivät tässäkin järjestelmässä. Sen takia olen varsin iloinen korjauksista ja lisäyksistä, jotka tehtiin eduskuntakäsittelyssä. Ne koskevat terveyden edistämisrahaa, ne koskevat lapsi- ja nuorisopsykiatriaa ja myöskin odottavien äitien päihdehuoltoon suunnattua lisärahoitusta.

Sari Essayah /kd:

Arvoisa puhemies! Lähes kolmen kuukauden käsittely budjetin ympärillä eri valiokunnissa ei ole tuonut siihen merkittäviä muutoksia — sinällänsä tärkeitä muutoksia kyllä, mitä ed. Lövkin tuossa edellä luetteli. 55 miljoonaa euroa on kuitenkin promilleluokkaa, kun ajatellaan budjetin kokonaisuutta. On tärkeää, että on tullut lisäyksiä esimerkiksi ennalta ehkäisevään terveydenhuoltoon, lasten- ja nuorten psykiatriaan, infraan, ateriatukeen ja ystävyysseuroille. Ne ovat olleet juuri sitä paikkausta, mihin eduskuntaa on tarvittu, kun hallituksen esitys on ollut vaillinainen.

Mutta kaiken kaikkiaan voisi sanoa, että se on kuitenkin näpertelyä eri budjettiluokkien välillä, koska kyllä täytyy sanoa, että keskeisin sisältö budjetissa on aina siellä talouden kasvun ja työllisyyden puolella. Vain sitä kautta voimme sitten säilyttää sellaisen verotuksen tason, että hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohja pysyy kunnossa, kun ikärakenne kuitenkin voimakkaasti tulevina vuosina tulee muuttumaan.

Täälläkin tänään ryhmäpuheenvuoroissa, aika monessakin, hallituspuolueiden puolelta tuotiin esille tyytyväisyyttä siitä, kuinka työpaikkoja on syntynyt. Oppositio voi totta kai yhtyä tähän tyytyväisyyteen, mutta siitä huolimatta haluaisin alleviivata sitä, että kaikkein keskeisin luku, kun tarkastellaan työllisyyttä, on kuitenkin työllisyysaste. Tällä vaalikaudella sitä on kaikesta huolimatta pystytty hilaamaan ylöspäin vain noin prosentin verran, ja se on, kollegat hyvät, aivan liian vähän.

Jos ajatellaan sitä tavoitetta, mikä on asetettu, että ensi vaalikauden lopussa meillä pitäisi olla 75 prosentin työllisyysaste, niin 6,5 prosenttia kirittäväksi seuraavan neljän vuoden aikana on kyllä aivan liian suuri tavoite mille tahansa hallituspohjalle. Siinä mielessä haluaisin omassa puheenvuorossani kyllä nyt tuoda esille sen, että sellaiseen tyytyväisyyteen ja hymistelyyn ei edes tässä suhdanne- ja työllisyystilanteessa ole kuitenkaan aihetta. Työllisyysaste on saatava selkeästi nykyistä korkeammalle tasolle. Kuten täällä on jo monessakin puheenvuorossa tuotu esille, vaikka on ollut hyvä suhdannetilanne, niin me emme ole kuitenkaan tähän rakenteellisen työttömyyden tiukkaan ytimeen pystyneet edelleenkään riittävästi saamaan helpotusta.

Arvoisa puhemies! Hallituksen toimenpidelinja talouspolitiikassa on ollut yksitotisen samanlainen koko vaalikauden ajan. Meillä on veronalennuksiin käytetty reilusti 3,5 miljardia euroa, mutta kuitenkin tässä talouspolitiikassa on kintaalla viitattu noin miljoonalle suomalaiselle eläkeläiselle, työttömälle, opiskelijalle ja vähävaraiselle, joita nämä veronkevennykset harvoin koskettavat. Valtiovarainministeri tuossa omassa puheenvuorossaan kehui tätä 5 prosentin talouskasvua ja varoitti ylikuumentamasta tilannetta. Debatissa jo totesin, ettei siellä opiskelijan, eläkeläisen, työttömän eikä monilapsisen perheen taloudessa ole minkäänlaista ylikuumentumisvaaraa eivätkä he kylläkään ole päässeet tästä talouskasvusta osallisiksi. Heidän ostovoimansa vahvistamista hallitus ei ole pitänyt tärkeänä.

Nämä hallituksen eurohelpotukset tulevat olemaan moninkertaiset suurituloisille, kun niitä verrataan pienituloisen käteenjäävään summaan. Sen tähden meillä kristillisdemokraateilla on ollut omassa vaihtoehdossamme se keskeinen veropoliittinen linjaus, että ruuan arvonlisäveroa tulisi alentaa. Se olisi sosiaalisesti oikeudenmukainen tapa. Myöskin pienituloisimpien lapsiperheiden kohdalla ottaisimme käyttöön lapsen huoltajan ansiotuloverovähennyksen. Eläkeläisten ostovoimaa olisi tällä vaalikaudelle pitänyt ehdottomasti korottaa. Eläkeläiset edelleenkin odottavat sitä varsinaista tasokorotusta.

Tietysti on sitten tämä peruspalveluitten taso: Monet kansalaiset asettavat toimivat peruspalvelut muutamien eurojen verohelpotusten edelle. Peruspalvelut yhdessä sosiaaliturvan kanssa muodostavat tämän hyvinvointiyhteiskunnan perustan. Jollakin tavalla hallitus on jättänyt tämän kansan syvien rivien näkemyksen huomioimatta ja vaarantanut järjestelmällisesti kuntien kyvyn vastata palveluitten tarjonnasta. Keskusta esimerkiksi hyvin usein verhoutuu tuolla vaalikentillä kuntapuolueimagoon, toisaalta demarien kulissina on aina kunnallisten peruspalveluitten puolustaminen, kun vaalit tulevat lähelle. Käytännön politiikka on ollut kylmää kyytiä kunnille, ja sillä tavalla me olemme vaarantaneet näitten palveluitten tarjoamisen. Kuntien rahoitus ei tule paranemaan tuon puitelain myötä, mikä on sen suurin heikkous.

Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kuten täällä on jo todettu, niin Suomen kansantalous ja valtiontalous ovat vakaalla kasvu-uralla, ja viimeiset ennusteet kertovat siitä, että meidän talouskasvu tänä vuonna saavuttaa 4,5 prosentin, jopa 5 prosentin kasvutason, ja se on syntynyt siitä hyvästä talouspolitiikasta, mitä hallitus on harjoittanut: vakaata veronkevennyspolitiikkaa, tasapainoista tulopolitiikkaa, joka on ollut maltillista. Näin on luotu edellytykset, että maahan on syntynyt lähes 100 000 uutta työpaikkaa, mikä oli hallituksen keskeinen tavoite. Se on luonut edellytykset myöskin merkittäville sosiaali- ja talouspoliittisille uudistuksille.

Jos tätä budjettia tarkastelee lähemmin yksityiskohdittain, minusta täältä nousee ehkä kaksi sellaista kysymystä ensisijaisesti, jotka tulevaa vaalikautta ja hallituskautta arvioiden ovat keskeisen tärkeitä. Täällä monet edustajat ovat puhuneet kuntapalveluista, palveluista, ja se on minusta yksi keskeinen kysymys. Kun Suomen kansa ikääntyy, palvelujen kysyntä kasvaa ja ennen kaikkea kuntatyönantajankin pitää olla kilpailukykyinen työnantaja. Monet vain ovat unohtaneet sen, mistä tämä kuntatalouden heikko tilanne johtuu. Elikkä siellähän on perintö edellisiltä hallituskausilta. (Ed. Pulliainen: Onko se Niinistön törttöilyä?) Ansiotulovähennyksen korotuksen kautta kunnat menettivät verotuloja noin 800 miljoonaa euroa, ja nyt tällä vaalikaudella on kyetty korvaamaan paremmin indeksikorotukset, kompensoimaan nämä verotulonmenetykset, ja ennen kaikkea nyt käsittelyssä oleva ensi vuoden budjetti lisää valtion toimenpitein kuntien tulopohjaa 424 miljoonaa euroa, elikkä tämä on paras kuntabudjetti 13 vuoteen, mikä on nyt myöskin tunnustuksella todettava.

Voidaan myöskin todeta se, että eiväthän kuntapuolella kaikki asiat ole hyvin. Meillä on kuntakohtaisia eroja hyvin paljon kuntakokoluokkien välillä, alueellisia eroja, ja nyt kun myöskin puitelain ja kunta- ja palvelurakennehankkeen kautta uudistetaan rakenteita, palvelujen tuotantotapoja, niin uudistetaan myöskin kuntien vero- ja valtionosuusjärjestelmää. Sitä kautta on lähdettävä myöskin siitä, että kun kunta- ja palvelurakennehanke ei ratkaise kaikkia kysymyksiä, on ensi vaalikauden jakovara arvioiden otettava myöskin keskeisesti veropoliittisen keskustelun rinnalle sosiaaliturvan parantamiseen liittyvät kysymykset, yhtä lailla kuin panostukset kuntapolitiikkaan ja kansalaisten palveluihin. Se on hyvinvointiyhteiskunnan perusasia, ja toivon, että siinä voidaan liikkua myönteiseen suuntaan.

Toinen kysymys, mikä on täällä noussut esille, on ollut tämä väyläpolitiikka, jossa myöskin perintönä oli varsin alhainen kehystaso. Nyt on kiitoksella tietysti todettava se, että hallitus on kyennyt tällä vaalikaudella käynnistämään mittavan joukon tieinvestointihankkeita, jotka kaiken kaikkiaan sitovat rahaa 1,8 miljardia euroa, ja ensi vuonna päästään tässä ministeri Luhtasen väylätyöryhmämietinnön toteuttamisessa varsin pitkälle. Omassa maakunnassani lähtevät liikkeelle Savonlinnan keskustan liikennejärjestelyt ja Valtatie 5:n parantaminen Mikkelin eteläpuolisilta osin jää vuodelle 2008 aloitettavaksi. Mutta ne sitovat kannanotot, mitkä sekä kehyspäätöksessä että tässä budjettipäätöksessä on tehty, ovat mielestäni kuitenkin takeet sille, että 2008 pääsee alkamaan työ, joka on keskeinen koko Itä-Suomen kannalta.

Alemmalle tieverkolle toivomme lisää rahaa. Kehyksessä tavoitetason piti olla 50 miljoonaa euroa korkeammalla, ja sitä on kyetty viemään eteenpäin. Nytkin eduskunta parantaa 8,8 miljoonaa euroa, mutta siinä on parantamisen varaa, kuten myös yksityisteiden valtionosuuksien osalta on todettavissa.

Arvoisa puhemies! Täällä muun muassa ed. Nepponen puhui debatissa veteraanien kuntoutuksen määrärahan riittävyydestä. Minusta se on kunnia-asia. Tuo määräraha pitää nähdä arviomäärärahana, ja lisäbudjettien kautta on kyettävä tähän panostamaan rahaa sillä tavalla, (Ed. Pulliainen: Siis seuraava hallitus hoitaa tämän asian!) että jokainen veteraani niin halutessaan pääsee joka vuosi kuntoutukseen ja että nimenomaan se kotona selviytymisen mahdollisuus on olemassa. Se ei ole pelkkä kuntoutuskysymys. Siinä on kyse kotipalvelujen riittävästä saatavuudesta. Siihen liittyvät riittävät ateriapalvelut, ja näistä kunniakansalaisista on pidettävä, rouva puhemies, huolta.

Ed. Hannes Manninen merkitään läsnä olevaksi.

Sinikka Hurskainen /sd:

Arvoisa puhemies! Pidän valtiovarainvaliokunnan mietintöä varsin onnistuneena niin kuin budjettiakin, joskin olisin toivonut vielä joitain pieniä tarkennuksia.

Budjettiesityksessä on otettu huomioon Imatran ja Etelä-Karjalan erityistarpeet Suomen kaakkoisimpana maakuntana. Tästä osoituksena ovat muun muassa Lappeenrannan ja Imatran välisen Kutostien kehittämishankkeen aloittaminen, Imatran raja-aseman ympärivuorokautinen aukiolo jo ensi vuoden alusta sekä Lahti—Luumäki-ratahanke, josta olisin toivonut, että jättämäni talousarvioaloitteen mukaisesti työt radan jatkamiseksi Imatralle asti olisi kyetty aloittamaan jo ensi vuonna. Rajavartiostokoulutuksen säilyminen Imatralla ja Rajavartiostokoulun rakennusten korjaukseen ja kunnostukseen varatut määrärahat saavat edelleen kiitokseni.

Edessä oleva talousarvioesitys ja -mietintö herättää minussa tyytyväisyyttä usealta kohdin, mutta siihen jäi korjaamisen varaa. Myönteistä on, että ensi vuoden budjetissa parannetaan eläkkeensaajien asumistukea, erityishoitotukeen tehdään 15 euron tasokorotus ja sotaveteraaneille, joista täällä on paljon puhuttu, ja heidän puolisoilleen turvataan lisäkuntoutusta.

Pientä eläkettä saavien asemaan en ole aivan tyytyväinen. Aikoinaan, kun kansaneläkettä leikattiin silloisen ministeri Mönkäreen ehdotuksesta, vastustin leikkauksia vahvasti. Tämän hallituksen aikana on tehty merkittäviä veronkevennyksiä sekä palkansaajien että eläkeläisten tuloihin, mutta ne eivät koske kaikkein pienituloisimpia eläkeläisiä. Näihin eläkkeisiin olisi saatava korjaus joko korotusten tai erinäisten vähennysten kautta.

Olen hieman pettynyt, että valtiovarainvaliokunta ei ottanut onkeensa aloitettani pienituloisten eläkeläisten ulkopuolisella teetettävän, kotitalousvähennykseen kuuluvan työn tukemisesta. Valtion ensi vuoden budjettiin olisi ollut ehdottomasti lisättävä määräraha, jolla olisi subventoitu vähintäänkin pelkkää kansaneläkettä saavien vanhusten kotona teettämän työn kustannuksia.

Sivistysvaliokunta puuttui mietinnössään leikkauksiin, jotka olisivat tuoneet kestämättömän tilan muun muassa kulttuurisektorille. Onneksi valtiovarainvaliokunta on mietinnössään ottanut huomioon edes osan näistä. Silti usea asia jäi harmittamaan, kuten esimerkiksi se, että opetusministeriöltä tuleva tukiraha Suomen ulkomailla toimivien kulttuuri- ja tiedeinstituuttien rahoituksen turvaamiseksi on jäämässä tämän vuoden tasolle, vaikka kustannukset ilman lisätoimintoja kasvavat. En pidä hyväksyttävänä myöskään sitä, että ministeri Saarela jatkaa kulttuurivientiin tarkoitettujen organisaatioiden kehittelyä samalla, kun vanhat, useaan otteeseen paikkansa lunastaneet toimijat jätetään oman onnensa nojaan.

Ulkomailla toimivat kulttuuri- ja tiedeinstituuttimme muodostavat edelleen monipuolisen ja ainutlaatuisen välineen suomalaisen kulttuurin, tieteen ja yhteiskunnallisen elämän tunnetuksi tekemisessä. Jotta instituutit voisivat selvitä toimintamenojensa kustannuspaineista ja pystyisivät varautumaan tuleviin haasteisiin, olisi niiden tullut saada tarvittava määrärahan tasokorotus vuoden 2007 talousarvioon.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan puuttua ihan yleisellä tasolla päätöksentekoon sekä valtion ja kunnankin toimintaan. Jotenkin tuntuu, että toiminnan pääpaino ei ole enää täysin ihmisten asioiden hoitamisessa, vaan sekä kuntien että myös ministeriöiden työstä, ajasta ja rahoista mammuttimainen osa kuluu uusien organisaatioiden, uusien työmenetelmien ja erilaisten tukien tekniseen kehittelemiseen. Menetelmien ja organisaatioiden kehittämisestä (Puhemies: 5 minuuttia!) on tullut pääasia, ja varsinainen asia eli tavoite on jäänyt toiselle sijalle. Toivon seuraavan budjetin tavoitteeksi kirjattavan kansalaislähtökohta joka asiaan.

Olli Nepponen /kok:

Rouva puhemies! Niin kuin täällä on moneen kertaan todettu, kansantaloutemme vahva kasvu jatkuu, kiitos erityisesti viennin myönteisen kehittymisen, mutta totta toki myöskin kotimaisella kulutuskysynnällä on oma osuutensa. Täällä nostettiin esiin huolestuttavana seikkana, että vaikka talous kehittyy myönteisesti, välttämättä investointeja ei tehdä riittävästi ja se pitkällä tähtäimellä on ongelmallista juuri , kun tulee myöskin huonommat ajat.

Tässä hyvässä taloustilanteessa olisi ollut mahdollisuus hallituksella puuttua muutamiin epäkohtiin paremmin kuin on yleensä tehty, ja mielessäni on erityisesti kasvava eläkeläisten joukko, joiden ostovoima ei ole kehittynyt sillä tavalla kuin palkansaajien ostovoima. Se on merkittävästi heikompaa, ja juuri eläkeläiset käyttävät pääosan tuloistaan kulutukseen, jolla on kansantaloutta eteenpäin vievä vaikutus. Näin tämän eläkkeiden ostovoiman kehittäminen paremmin olisi lisännyt sitten myöskin talouden kehittymistä.

Tähän on saatava muutoksia, ja millä tavalla? Ne keinot on sitten etsittävä ensi kevään hallitusneuvotteluissa, joissa tulee esiin muun muassa eläkeläisten indeksin määräytyminen niin, että se ottaa paremmin huomioon ne kulutustottumukset, jotka eläkeläisillä on, ja myöskin tuo verotuksen kireys verrattuna palkansaajiin eräissä tuloluokissa on saatava sellaiseksi, että missään tuloluokassa eläkeläisten verotus ei ole palkansaajien verotusta korkeampi. Siinä on paljon tehtävää. Väestö ikääntyy, ja he käyttävät kyllä myöskin omaan itseensä, tulevaisuuteen, paljon rahaa, mutta se ei vain riitä. Silloin myöskin yhteiskunnan on oltava tässä vahvasti mukana, niin kuin täällä todettiin veteraanien osalta. En lähde enää sitä käymään läpi, vaan palataan vielä siihen asiaan paremmin sosiaali- ja terveysministeriön menoluokan kohdalla.

Toinen asia, joka on jatkuvasti tullut esiin, on panostus väyläverkkoihin. Valitettavasti perustienpidossa ja perusradanpidossa on ollut kasvavia ongelmia, puhumattakaan yksityisteistä. Jo nyt näkyy tämän ongelmallisen syksyn vaikutus. Puuhuolto on pahoissa vaikeuksissa, ja se on monilla alueilla eräs keskeinen talouteen vaikuttava tekijä, erityisesti Etelä-Savossa. Vaarana on, että sahoja ja tehtaita tulee pysähtymään, jos pitkään vielä tällaiset olosuhteet jatkuvat. Siksi suurempi panostus, kuin on tehty väyläverkkoon, on tarpeellista. Erittäin hyvä esimerkki on oikorata, joka valmistuttuaan — sehän lähti edellisen hallituksen aikana, jolloin kokoomus oli mukana — on lisännyt merkittävästi radan käyttöä. Mikkelistä jopa noin 30 prosenttia on käyttö lisääntynyt. Se osoittaa, että panostamalla väyläverkkoihin saadaan kehitystä eteenpäin. Pahinta on, että Itä-Suomen keskeinen väylä, Valtatie 5, joka vaikuttaa ei vain Etelä-Savoon, vaan Pohjois-Savoon, Kajaaniin ja Pohjois-Karjalaan, jää jälkeen kehityksestä ja etenee kovin hitaasti.

Kuntatalouden haasteet tulevat jatkumaan huolimatta siitä, että tuo pakkolaina tulee maksettua. Toivottavasti kunnat pystyvät hillitsemään menojaan ja Paras-hankkeen kautta luodaan sellaisia palveluntuottamisjärjestelmiä, että sitten menokehitys pystytään asettamaan niihin raameihin. Mutta näiden heikoimpien kuntien osalta tilanne olisi edellyttänyt myöskin ensi vuonna vielä harkinnanvaraisia panostuksia enemmän kuin niitä on. Meillä on todella lähes konkurssikypsiä kuntia, niin että ne olisivat tarvinneet apua siihen akuuttiin tilanteeseen, johon ei Paras-hankkeen kauttakaan apua löydy.

Ensimmäinen varapuhemies:

Täysistunto keskeytetään ja sitä jatketaan kello 16.30.

Täysistunto keskeytetään kello 15.30.
Täysistuntoa jatketaan kello 16.36 Puhetta johtaa toinen varapuhemies Ilkka Kanerva.

Yleiskeskustelu vuoden 2007 talousarvioesityksestä jatkuu:

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa herra puhemies! Vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuorossa ed. Uotila esitti ryhmän näkemykset hallituksen harjoittamasta tulo- ja varallisuusveroja voimakkaasti alentaneesta talous- ja veropolitiikasta, ja myös ne vasemmistoliiton painotukset, jotka on ilmaistu ryhmän vaihtoehtobudjetissa. Kun ryhmäpuheenvuorojen jälkeen käydyn debatin yhteydessä ei ollut tilaisuutta kommentoida ryhmäpuheenvuoroissa ja sen jälkeen käydyssä debatissa kaikkia perusteettomia väitteitä, niin aion jonkin verran niitä tässä oikoa.

Ensiksi on syytä todeta, että keskustan ryhmäpuheenvuorossa ihannoitiin sitä, kuinka hyvin on pidetty kehyksistä kiinni. Sehän on tosiasia, siinä puhuja oli aivan oikeassa, mutta hän unohti kertoa samalla sen, että sen seurauksena meillä on ennätysmäärä köyhyysrajan alapuolella eläviä kansalaisia, niin pientä eläketuloa saavia, työmarkkinatuen, työttömyysturvan perusturvan varassa olevia, pätkätyöntekijöitä, opiskelijoita, lapsiperheitä jne. Hehän eivät ole hyötyneet veronalennuksista käytännössä senttiäkään tämän hallituskauden aikana, ja useampi näistä ryhmistä on jäänyt kokonaan tulojen noususta paitsi.

Ed. Kalli totesi hallituksen vahvistavan kuntien talousasemaa indeksikorotukset mukaan lukien 424 miljoonaa euroa. Siinä väitteessä sivuutetaan tosiasiat. Tarkastelemalla sitä taulukkoa, josta luku löytyy, vähänkin kuntatalouden perusteita tunteva voi päätellä, että tuo johtopäätös on väärä. Taulukostahan voi lukea, että kun valtio tekee kuntien valtionosuuksiin 75 prosentin indeksitarkistuksen eli siis leikkaa neljänneksen indeksin mukaisesta kustannustason noususta, joka merkitsee noin 44 miljoonan leikkausta, niin tuon taulukon mukaan kuntatalous kuitenkin vahvistuu siitä 133 miljoonaa euroa. Jokainen kai, joka vähänkin ymmärtää kunnallistaloutta, ja ainakin tässä salissa olevien pitäisi ymmärtää sen verran, voi päätellä, että tuo luku kuvaa täysin muuta kuin kuntatalouden vahvistumista. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa.

Mutta ilmeisesti samaa logiikkaa käytti ed. Ahde demarien puheenvuorossa. Kun tuossa debatin yhteydessä tuli jonkin verran epäselvyyttä siitä, mitä tuossa puheenvuorossa kerrottiin, niin otan siitä muutaman kohdan. Ed. Ahde tuossa ryhmäpuheenvuorossa toteaa muun muassa, että alkuvaiheessa talousarvio painottaa kuntien taloudellisen aseman kohentamista. Edelleen jatketaan myöhemmin, että valtionvelkaa vähennetään ja kuntataloutta tasapainotetaan. Sitten myöhemmin vielä todetaan, että kuntatalous on kohentumassa ja ensi vuodelle suunnitellut panostukset ovat voimakkaimmat valtion panostukset kuntien hyvinvointipalveluihin viiteentoista vuoteen. Tuosta viimeisestä toteamuksesta en tiedä, mistä se löytyy ja mihinkä se perustuu, mutta sillä ei voi olla yhtymäkohtia tosiasioiden kanssa.

Muutkin väitteet, mitä tuossa esitettiin, voi todeta virheellisiksi budjettimietinnöstä. Budjettimietinnössä, jonka laatimisessa muun muassa ed. Ahde on keskeisesti ollut mukana, todetaan se, että kuntatalouden velkaantuminen jatkuu — se todetaan budjettikirjassa. Miten kuntatalous vahvistuu ja kohenee? Minusta on omituista logiikka, millä tässä pelataan. Myös siltä osin voi budjettikirjaa lukemalla todeta, että nämä luvut eivät kuvaa sitä, mitä niiden on tässä puheenvuorossa väitetty kuvaavan, eli täysin harhaa.

Saman suuntainen on tilanne tietenkin veronalennusten painotuksen osalta. Edelleen väitetään, että ne painottuvat ensisijaisesti pieni- ja keskituloisiin. Kun viime vuoden lopussa oli yli 700 000 eläketuloa saavaa, joiden tulo ei yllä valtionverotukseen asti, he eivät ole saaneet sentinkään alennusta eivätkä saa valtionveron alennuksen myötä. Siellä on monia muita ryhmiä. Työttömyysturvan varassa olevat eivät hekään saa. Sieltä löytyy yli miljoona tulonsaajaa, jotka eivät saa sentinkään alennusta verotukseen. Eivätkö nämä paina näiden puheenvuoron käyttäjien vaa’assa mitään? (Puhemies koputtaa) Eikö heitä pidetä kansalaisina ollenkaan? Ovatko he pelkkää vaalikarjaa, vai mistä johtuu se väite, että veronalennus kohdistuu pienituloisiin? (Puhemies koputtaa) Niin absoluuttisesti kuin suhteellisestikin veronalennukset ovat painottuneet ensisijaisesti suurituloisille.

Ed. Jari Leppä merkitään läsnä olevaksi.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensiksi haluan kannattaa ed. Sumuvuoren tekemää epäluottamuslausumaa.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan arvoisa puheenjohtaja aloitti puheenvuoronsa käyttämällä Oecd-tilastoja vertailukohtana menestykselle ja totesi, että noissa tilastoissa Suomi on pärjännyt erinomaisen hyvin ja sen kansantuotteen kasvuluku nyt on huippuluokkaa. Tämä varmasti pitää paikkansa. Se ansaitsee vähän tarkasteluakin.

Ensinnäkin on todettava, että tämän vaalikauden aikana johtuen ehkä osittain kansallisista syistä, joihinka kohta tulen, kansantuote on ollut kasvussa koko ajan, ensin parin kolmen prosenttiyksikön luokkaa ja sitten noussut jopa lähelle viittä tai jopa ylittänyt viisi. Tämänhän, jos minkä, olisi pitänyt johtaa erittäin voimakkaaseen verotulojen kasvuun. Baikka asteikkoja on lievennetty, niin kuin ed. Polvikin äsken juuri kuvasi, siitä huolimatta suhteellisesti ottaen olisi pitänyt olla erittäin voimakas ja odotuksiin nähden erittäin voimakas verotulojen kasvu, mutta näinhän ei ole tapahtunut. Tämä viimeinenkin kumulatiivinen korjausoperaatio muutamassa lisäbudjetissa oli vain vajaan miljardin luokkaa.

Ja mistä me saamme, arvoisa puhemies, tähän sopivan vertailukohdan? No saamme sen tietysti 1990-luvun alusta, jolloin bruttokansantuote laski räväkästi ja ensimmäinen 4—5 prosentin kasvu johti 18—20 miljardin markan verotulolaskuun. Kun oltiin hallitusneuvotteluissa 91, meille ilmoitettiin vuositasolla jo 40 miljardin markan laskusta verotulokertymässä ja valtion tulojen karttumisessa. Elikkä siis toisin sanoen nyt olisi näitten kasvulukujen pitänyt olla verotulopuolella aivan kokonaan toista luokkaa. Jotakin on häipynyt, johonkin on häipynyt.

Valkokaulusrikollisuus, harmaa talous ja veronkierto ovat siinä yksi keskeinen asia, ja toinen keskeinen asia on ollut musta talous elikkä talousrikollisuus, johonka valtiovarainvaliokunta aivan oikein nyt on reagoinut signaalinomaisesti ja on osoittamassa nyt 500 000 euroa lisää järjestäytyneen rikollisuuden torjuntatyöhön. (Ed. Kuoppa: Yhden rikollisjengin torjunta maksaisi miljoona euroa!) — Näin se on kuulemma, aivan oikein, ed. Kuoppa. — Tähän tarvitaan siis toisin sanoen hallituksen toimesta seuraavaa hallitusta varten aivan erikoisen voimakas ohjelma. Kuulemma tämä moottoripyöräjengirikollisuus on jo nyt karkaamassa omille teilleen, ja tämän takia tarvitaan erittäin voimakkaita ja nopeita toimenpiteitä. Tästähän jo tuossa valtiovarainministerin kanssa debatoimmekin.

Mikä on tähän tilanteeseen johtanut sitten taustalla? Tietysti tulopolitiikka, joka on ollut meillä ainoalaatuista koko Oecd-alueella ja myöskin Eta-alueella. Toisin sanoen meillä on ollut sellainen instrumentti käytössä, jota muilla ei ole ollut, ja asioita täytyy tarkastella tässä katsannossa. Sitten se, mikä on heikkona puolena ja liittyy tähän harmaaseen ja mustaan talouteen, on se, että talousrikostutkintaa kyllä suoritetaan, nyt toivottavasti yhä tehostetummin, mutta tehokkuusohjelma viekin yllättäen syyttäjälaitoksen pois kokonaan. Elikkä mitä se nyt hyödyttää ylipäätään tutkia yhtään mitään ja kerätä niitä mappeja — saattaa olla 50 mappia yhdestä ainoasta talousrikostutkinnasta — jos syyttäjälaitos on romutettu, niin pieleenhän tämä koko systeemi aivan kerta kaikkiaan täydellisesti menee.

Vielä, arvoisa puhemies, yksi asiahavainto, jossa syvällisesti meillä täällä oppositiopuolella on näkemyserot, ja se on opintoraha-asia. Siinä me olemme nyt kokoomuksen kanssa aivan eri kelkassa kerta kaikkiaan, niin että yhtenäistä oppositiota ei tässä suhteessa ole.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tulevan vuoden budjettilinjaukset ovat oikean suuntaiset, joskin muutamat painopisteet, joita oletin kirjauksiin otettaviksi, näyttävät sieltä nähtävästi periaatteellisista tai poliittisista syistä, ei niinkään rahanpuutteen vuoksi, puuttuvan. Niistä lähemmin pääluokkakohtaisissa kannanotoissani.

Istuva hallitus on saanut elää positiivisten suhdanteiden aallokossa. Kansainväliset suuret yrityksemme ovat hyötyneet valuuttatasosta ja saaneet vientinsä vetämään. Talouden rahavirrat ovat osuneet muidenkin yritysten osalta suotuisien tuulien saattelemina omaan maahamme. Siten olemme saaneet kasvatettua talouskasvua, toisin kuin hallitustaipaleen alun luvut osoittivat. Yhteisymmärryksessä tehdyt vero- ja muut ratkaisut ovat osuneet kohdalleen lisäten kulutuskysyntää.

Talouskasvulla on aina toinenkin puoli. Kun taloudessa menee huonommin, henkiset arvot nostavat päätään, ja päinvastoin. Budjetin keskustelun yhteydessä on tuotu esiin Suomen selviytymishaaste tulevaisuudessa ainakin yhtä ponnekkaasti kuin tänä päivänä. Tätä keskustelua on peilattava sekä aineellisen että henkisen hyvinvoinnin kannalta. Selviytymismonikulmiomme neljä tärkeää kärkeä ovat mielestäni tasainen ja turvallinen energiavaranto, osaamistasomme ja koulutusjärjestelmämme tuottama työntekijäjoukko sekä palkkausjärjestelmämme sopeutuvuus, ja vähätellä ei sovi myöskään liikenneyhteyksiä. Nämä neljä täkyä on kyettävä pitämään valmiudessa, jolla pystymme vastaamaan muuttuvaan ympäristöömme.

Kun talouden kasvupisteet siirtyvät maantieteellisesti, kuten ennakoitavissa on, vaikkakin ne nyt sijaitsevat Aasiassa, on Suomen seurattava muutoksia niin, että yleinen toimivuutemme on valmiudessa riippumatta siitä, millaisin täsmätoimin muun muassa osaamisellamme on vastattava muuttuvassa, työelämävalmiuksia vaativassa yhteiskunnassamme.

Debattivaiheessa tuli esille juuri valmistuneen globalisaatioselvitysraportin sisältö, joka mielestäni oleellisesti liittyy tähänkin budjettikeskusteluun. Kun puhumme eläkejärjestelmän muutoksista, eläkkeiden summasta tai eläköitymisiästä, on samalla uskallettava keskustella myös koulutuksesta ja erityisesti siitä, mikä on ennustettavissa oleva eläkkeiden maksajien joukko. Huolenaiheeni kärjistyy siihen kokonaistalouteen, mutta myös siihen henkiseen ilmapiiriin, johon meidän on yhteisesti ilman poliittisia intohimoja kyettävä vaikuttamaan pitkällä aikavälillä.

Kenen ehdoilla sitten teemme maamme kasvuennusteita? Tällä hetkellä alle 18-vuotiaista 17 000 lasta on sijoitettu kodin ulkopuolelle ja 58 000 on erilaisten tukitoimien piirissä. Tämän ryhmän hallittu siirtäminen työelämän piiriin vaatii resursseja, joita on tohdittava kohdentaa juuri näiden lasten ja nuorten elämänpolulle saattamiseksi. Kun puhumme kokonaisen yhden ikäluokan väliinputoamisesta, alkaa olla kiire puuttua oleellisimpaan kysymykseen: Kuka tai ketkä ylläpitävät tulevina vuosina taloutemme kasvua, puhumattakaan eläkevelvoitteiden maksusta, jos emme kykene pitämään veneessämme edes yhtä ikäluokkaa samanaikaisesti, kun eläköityminen etenee hurjaa vauhtia maassamme verrattuna koko Eurooppaan? Haasteet ovat kovat. Näihin vastaamiseen eivät riitä pelkästään aineelliset varat, eivät euromäärät eivätkä hyvätkään ennusteet. Arkielämä talomme ulkopuolella kulkee latua, johon on mahdollisimman varhaisessa vaiheessa puututtava. Mielestäni ennakointi ja ennakoivat toimenpiteet ovat ratkaisu, jolla kykenemme selviytymään niistäkin eläkeskenaarioista, joiden viestejä on luettava rehellisesti.

Arto Seppälä /sd:

Arvoisa herra puhemies! Suomella menee talouden näkökulmasta katsoen paremmin kuin koskaan. Talouden kasvun puolesta rummuttavat muun muassa kilpailukykymittarit, Oecd-mittaukset ja Suomen taloudellinen menestys muiden Emu-maiden joukossa. Valtiontalous on ollut useana vuonna ylijäämäinen ja bruttokansantuote on ollut kasvussa.

Hyvästä talouskasvusta huolimatta kaikilla ei edelleenkään mene hyvin. Vaikka laman varjo onkin poistunut talouden yltä, ovat monet säästötoimenpiteiden aiheuttamat vaikutukset pitkäaikaisia ja edelleen merkittävä osa kansalaisten arkea. Erityisen mainittavia parannuksia valtion talousarvioesityksessä sekä valtiovarainvaliokunnan mietinnössä näihin ongelmakohtiin ovat vahvat panostukset työllisyyteen, kuntatalouteen sekä hyvinvointipalveluihin, jotka ohjautuvat erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten arjen helpottamiseen.

Koulutuksen merkitystä hyvinvoivan valtion taustavoimana ei voida liiaksi korostaa. Lukioiden ja korkeakoulujen koulutusjärjestelmän kehittämisen lisäksi on Noste-ohjelman avulla tuettu vailla ammatillista tutkintoa olevien aikuisten osaamisen kehittämistä ja ammatillisten tutkintojen suorittamista. Tässä yhteydessä ei ole syytä unohtaa myöskään työpajatoiminnan osuutta koulupudokkaiden ja syrjäytymisen ehkäisemisessä.

Kansaneläkkeiden korotuksilla on kohennettu pienituloisten eläkkeensaajien asemaa, joskaan ei riittävästi tällä kaudella. Uskottavan eläkepolitiikan kannalta on tärkeää, että lupaukset eläkkeiden parantamisesta ja työeläkkeiden tason ylläpitämisestä pidetään. Talouskasvu voisi kuitenkin heijastua yhteiskuntaan enemmän. Talouden rullauksen pitää näkyä selvemmin myös kansalaisten arjessa eikä vain lainanlyhennyksessä. Tällä hallituskaudella tehdyt panostukset ovat olleet tärkeitä ja oikean suuntaisia, mutta hyvinvoinnin turvaaminen vaatii huomattavia lisäpanostuksia vielä tulevillakin vaalikausilla huomioiden kuitenkin myös eläke- ja hoivamenojen lisääntymisen.

Arvoisa puhemies! Edellisvuoden budjettikeskustelun tapaan haluan jälleen nostaa esille kehysmenettelyn kehittämisen, josta piisaa aina paljon puhetta mutta joka toistaiseksi ei ole muokkautunut parhaimpaan muotoonsa. Kehysmenettely on osoittautunut valtiontalouden vakauden ja uskottavuuden kannalta tarpeelliseksi välineeksi, mutta sen toimivuutta ja joustavuutta on syytä kehittää edelleen. Kehysmäärärahojen paikkailu lisäbudjeteilla ja eduskunnan tekemillä korjauksilla talousarvion käsittelyn yhteydessä ei ole tehokasta ja johtaa vain ylimääräisiin kustannuksiin. Määrärahatasoja pitää arvioida useammin kuin neljän vuoden välein, jotta ne kattaisivat muuttuneet olosuhteet tai mikäli ne on määritelty alun perinkin liian alhaisiksi. Lisäksi määrärahakorotukset tulee huomioida myös seuraavan vuoden budjettia laadittaessa, jotta joka vuosi ei lähdettäisi liikkeelle nollapisteestä. Ei myöskään voi olla niin, että kun ministeri ei pääse valtiovarainministerin kanssa talousarvioneuvotteluissa yhteisymmärrykseen, jätetään rahoituksen turvaaminen eduskunnan vastuulle, oli sitten kysymyksessä esimerkiksi opiskelijoiden ateriatuki, tie- ja rata-asiat tai kansalaisjärjestöt.

Tämän kaltaisella määrärahatasojen uudelleen arvioinnilla olisi voitu välttää muun muassa kuluvan vaalikauden liikennemäärärahojen selvä alimitoitus. Kun jokaisen uuden hankkeen rahoituksesta on pitänyt päättää erikseen, on kärsinyt paitsi liikennepolitiikan pitkäjänteisyys myös alueellisen tasa-arvon periaate. Esimerkkinä tästä on alun perin ykköskoriin sijoitettu Valtatie 5:n korjaustöiden aloittaminen, joka elokuussa käytetyillä kovilla puheilla saatiin ensi vuoden budjettiin, jossa töiden aloitus on kirjattu vuodelle 2008. Päätös on tehty ja toivon, että se myös pitää.

Arvoisa puhemies! Valtion talousarvioesitys vuodelle 2007 on monin tavoin painotuksiltaan onnistunut. Eduskuntakäsittely ja valtiovarainvaliokunnan mietintö paikkaavat sitä kattavasti niiltä kohdin, jotka alkuperäisessä esityksessä jäivät puutteellisiksi. Yksi tällainen asiakohta on lääkäri- ja pelastushelikopterien rahoitus. Istuva hallitus on linjannut, että rahoitus hoidetaan kumppanuusmallin kautta, jossa mukana on Raha-automaattiyhdistys. Tämän vuoden alusta käynnistyneen kumppanuusmallin mukaan helikopterien kulut jaetaan sairaanhoitopiirin, Raha-automaattiyhdistyksen ja sisäasiainministeriön kesken. Kustannukset jaetaan niin, että sairaanhoitopiiri hoitaa lääkintäkustannukset ja Raha-automaattiyhdistys lentotoiminnan rahoituksen ja sisäasiainministeriö puolestaan maksaa pelastustoimen. Raha-automaattiyhdistyksen aloittama keskustelu kumppanuusmallin romuttamisesta ihmetyttää. Politiikan toimijoiden pitää jälleen kerran laittaa asia kuntoon niin, että kumppanuusmalliin sitoutuu myös Raha-automaattiyhdistys ja toimii sen mukaisesti niin kauan, kunnes valtion rahoituksen piiriin saadaan lääkäri- ja pelastushelikopterit.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Otan alkuun tässä tämän päivän Maaseudun Tulevaisuuden etusivulta: "Tuet eivät estäneet viljelijän tuntipalkan laskua 3,4 euroon." Ei ole ihme, että täällä keskustan kansanedustajia ei paljon näy paikalla. Jos joku etujärjestö tai sen kannattaja tai jäsen tänä päivänä väittää oikein ministerin suulla, että tuntipalkka on 3,4 euroa, niin kuvittelisi, että tässä salissa olisi melkoinen huuto sen puolueen edustajien taholta, jotka väittävät eniten tukevansa maaseutua. Hämmästelen sitä hiljaisuutta, mutta ehkä tässä onkin tarkoitus, että keskustelu näistä tuista kääntyisi vähän muualle kuin itse asiaan.

Muutama sana globalisaatiosta, eli tämä valtioneuvoston tilaama kirjanen on minusta merkittävä paperi siinä suhteessa, että itse muistan semmoisen kuin Liisan listan joskus 90-luvun alussa, muistaakseni oli semmoinen (Ed. Kuoppa: 1995!) — vuonna 1995 — ja kun eilen luin junassa tätä kirjasta ja hahmottelin, mitä siellä lukee, niin itse asiassa se on Liisan lista. Mielenkiintoista oli nyt, että valtiovarainministeri sanoutui irti, taikka hän ei välttämättä sanoutunut valtiovarainministerinä vaan sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtajana, ja ennustan, että se kirjanen on seuraavan tupopaketin pohjapaperi. Tämä on nyt minun väittämäni.

Täällä on puhuttu aika paljon tästä kehysmenettelystä ja sitä on nyt vähän niin kuin kirottu, että se estää kaiken. Itse muistan, kun aikanaan oli kts:ää ja pts:ää, oli viiden vuoden suunnitelmaa ja kymmenen vuoden suunnitelmaa julkisella sektorilla, ja nehän toimivat aikansa, kunnes ne ajettiin ikään kuin piippuun samalla lailla kuin nyt tämä kehyskuvio. Minusta on aivan sama, mistä puhutaan, kunhan kehyksissä taikka sitten kts:ssä olisi riittävästi rahaa. Tämä on vähän niin kuin tuolla rationalisointipuolella, että aina kullekin ajalle pitää löytää uusi nimike, jotta ihmiset tottelisivat. Elikkä minusta tämä globalisaatioraportti, mikä nyt on tehty, on aika merkittävä paperi tulevaisuutta ajatellen; siitä puhutaan, haluttiin taikka ei.

Sitten tämän talousarvion muutamiin kohtiin. Olen tehnyt määräraha-aloitteen vaikeavammaisten henkilökohtaisista avustajista aiheutuviin kustannuksiin, ja se on semmoinen asia, minkä osalta täällä ovat kaikki eduskuntaryhmät luvanneet, että asia hoidetaan, mutta budjetissa ei näy mitään. En lähde toistamaan perusteluja, ne ovat siinä määrärahaesityksessä, mutta totean vain, että siitä varmastikin tulee useampiakin esityksiä kuin yksi, mutta se on varmaa, että siitä äänestellään.

Herra puhemies! Vasemmistoliiton budjettivaihtoehto on solidaarinen ja ihmisläheinen. Me tahdomme vahvistaa sosiaalisesti oikeudenmukaista Suomea. Olemme vastavoima eriarvoistumiskehitykselle, joka nakertaa yhteiskuntaamme ja ihmisten luottamusta siihen. Vaurastuva Suomi on aivan liian monelle kova paikka. Köyhyys ja työelämän epävarmuus ovat lisääntyneet. Me haluamme nostaa ihmisten arjen kipeätkin asiat politiikan päiväjärjestykseen. Me haluamme poistaa köyhyyden, taata ihmisarvoisen elämän edellytykset kaikille, korottaa työttömyysturvaa, kansaneläkettä, opintotukea ja muita perusturvaetuuksia ja uudistaa perusturvan yhtenäiseksi ja selkeäksi, lisätä julkisten palvelujen rahoitusta ja varmistaa palvelujen hyvän laadun kautta koko Suomen. Elikkä vasemmistoliiton tulevissa budjettimäärärahaesityksissä sekä ponsi- ja lauselmaesityksissä korjataan huomattavasti hallituksen esitystä.

Toimi  Kankaanniemi  /kd:

Herra puhemies! Aika murheellisella mielellä kuuntelin tätä keskustelua tämän päivän alkupuolella, kun erittäin monet puhujat, kansanedustajat, korostivat sitä, että meillä menee valtavan hyvin. No budjetti kertoo siitä, että kansantaloudessa ja valtiontaloudessa menee hyvin, mutta se toinen puoli on kyllä nostettava voimakkaasti esille ja todettava, että kansalla kokonaisuudessaan ei mene hyvin. Vain osalla menee hyvin taloudellisesti. Tavattoman suurella osalla kansasta menee taloudellisesti erittäin heikosti, ja kun niitten joukossa, joilla menee heikosti, on muun muassa hyvin paljon lapsiperheitä, niin sellaista suitsutusta hallitukselle ja taloudenpidolle ja tälle valtion talousarviolle, jota tänään on täällä paljon kuultu, ei ole todellakaan syytä antaa.

Talouskasvu Suomessa on historiallisenkin suuri. Viiden prosentin lukuihin ei päästä kehittyneissä teollisuusmaissa kovinkaan helposti. Noissa kehittyvissä maissa päästään, kun pohja, lähtötaso, on alhainen. Mutta kun lähtötaso on korkea, niin silloin tällaisia lukuja harvoin nähdään. Meillä kuitenkin tällainen tilanne nyt on johtuen paljolti siitä, että maailmantaloudessa veto on hyvä: Venäjä vaurastuu ja Venäjän- kauppa kasvaa nopeaa vauhtia, Venäjä on pian taas Suomen suurin kauppakumppani, ja muuallakin maailmassa menee aika hyvin. Osatekijöitä tähän meidän sekä kansantalouden että valtiontalouden hyvään tilanteeseen makrotasolla ovat veropolitiikka ja tämä tiukka kehysbudjetointi, mitä nyt on harjoitettu. Mutta kyllä nämä ovat vain osatekijöitä tässä talouden hyvässä vedossa.

Tämä veropolitiikkahan, jota on harjoitettu Jäätteenmäen, Vanhasen hallitusten toimesta, on aivan samaa veropolitiikkaa, mitä harjoitettiin edellisen hallituksen toimesta, jossa istuivat sosialidemokraatit, kokoomus, Rkp, vasemmistoliitto ja pääosan aikaa myös vihreät. Eli vasemmistoliittokin oli, hyvät toverit, tässä veropolitiikassa arkkitehtinä viime vaalikaudella, (Ed. Kuoppa: Ketkä oli, ketkä ei!) ja nyt sitä samaa politiikkaa vähän kiihdytettynä on jatkettu. Sitä ei tarvitsisi moittia, jos se olisi ollut suunnattuna oikeudenmukaisesti, mutta sitä se ei ollut edellisellä kaudella eikä varsinkaan tällä kaudella. Rikkaat ja hyvätuloiset ovat saaneet sekä prosentuaalisesti että ennen kaikkea euromääräisesti tavattoman hyvät alennukset verotukseensa, mutta köyhimmät miljoona suomalaista eivät ole saaneet mitään, ja se on se vääryys, joka tässä on tapahtunut, joka ansaitsee ankaran moitteen.

Kotitaloudet ovat velkaantuneet viime vuosina äärettömän nopeasti. Budjettikirjassa kerrotaan, että vuonna 2003 kotitalouksien velkaantumisaste oli 73,4 prosenttia, ja budjettikirja kertoo, että ensi vuonna se on 99,5 prosenttia. Eli valtava velkaantumiskehitys on kotitalouksilla, ja kun korot ovat nousussa, niin vaara, riski, on suuri, että meillä on vaikeuksia tämän asian suhteen. Jos ja kun useissa tapauksissa velkaantuminen on tapahtunut lapsiperheille, osin työttömille, niin tilanne on huolestuttava. Hallitus levittelee käsiään tämän ongelman edessä. Mitä se voisi tehdä? Sitä on tietysti vaikea sanoa, mutta ei ainakaan mitään ole edes yritetty.

Lapsiperheiden lisäksi työttömät, opiskelijat ja eläkeläiset ovat jääneet unholaan tässä budjetissa, vaikka talouskasvu on näin hurjaa. Siitä ei voi antaa hallitukselle muuta kuin ankarat moitteet. Kuntataloudesta on sanottava, että tämä budjetti ei paranna kuntataloutta niin kuin on väitetty. Vääriä tietoja on annettu, suorastaan harhaanjohtavia tietoja, ja siitä ei voi sanoa muuta kuin että se on sopimatonta, ja ehkä siihen on sisäasiainministeriön budjettikohdalla syytä palata. Totean, että kristillisdemokraateilla oli tämä vaihtoehtobudjetti. Jos tämän mukaan olisi menetelty, niin talous kasvaisi vielä nopeammin ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus paranisi ja työllisyys paranisi paljon enemmän kuin mitä hallituksen linja merkitsee.

Antti  Rantakangas  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Täällä aiemmin päivällä sekä valtiovarainministerin että hallituspuolueitten ryhmäpuheenvuoroissa korostettiin niitä ansioita, joita hallituksen talouspolitiikan kautta on saatu aikaan. Kyllähän ne ovat kiistattomat. Suomen talous on tällä hetkellä, jos katsotaan Euroopan mittakaavassa, yksi vahvimpia talouksia. Meidän velkaantuminen on supistunut ensi vuonna noin 34 prosenttiin kansantuotteesta. Talouskasvu on nopeaa, työllisyys kehittyy hyvään suuntaan, ja tämä 100 000 uuden työpaikan asetettu tavoite on hyvin lähellä toteutumista. Tämä vahva talouspolitiikan linja on merkinnyt sitä, että Suomella on mahdollisuudet vastata näihin tulevaisuuden haasteisiin paljon paremmin kuin jos olisi harjoitettu erilaista politiikkaa — politiikkaa, jossa ei olisi varauduttu tulevaisuuteen.

Tässä perusteenahan oli hyvin aktiivinen veropolitiikka, jolla aikaansaatiin pitkäkestoinen tulopoliittinen ratkaisu, merkittävät panostukset yritysveron keventämiseen, sukupolvenvaihdosten helpottamiseen ja moniin muihin toimiin, joilla aikaansaatiin Suomessa positiivisia vaikutuksia yritystoiminnan kehittämiseen. Eli tämän pohjan ja perustan kautta on sitten hyvä varautua myöskin tulevaisuuteen.

Arvoisa puhemies! Nyt kun tässä hyvässä tilanteessa ollaan, niin pitääkin katse kääntää tulevaisuuteen, miten me pystymme varmistamaan vahvan talouskasvun jatkossakin. Sehän on itse asiassa perusedellytys sille, että me voimme hoitaa hyvinvointiyhteiskunnan peruspalvelut ja tulonsiirrot myöskin tulevaisuudessa siitäkin huolimatta, että väestö ikääntyy nopeasti ja maailmanlaajuinen kilpailu kovenee markkinoilla. Tässä mielessä nämä tulevaisuuteen katsovat puheenvuorot ovat nyt paljon merkittävämpiä kuin menneisyyteen katsovat puheenvuorot.

Itse pidän suurena haasteena jatkossa sitä, miten me saamme työvoimareservit nykyistä paremmin käyttöön. Meillä on liikaa tällä hetkellä henkilöitä työelämän ulkopuolella. Tulevien vuosien keskeinen haaste on, miten me pystymme uudistamaan koulutusjärjestelmää niin, että se huomioisi entistä paremmin työelämän tarpeet, miten me pystymme madaltamaan työn vastaanottamisen kynnystä niin, että palkan, verotuksen ja sosiaaliturvan yhdistelmä muodostaa aina kannattavan kokonaisuuden palkansaajan kannalta ottaa vastaan työtä ja niin, että siitä jää aina myöskin positiivisia vaikutuksia talouteen. Eli tämän sosiaaliturvan ja verotuksen yhteensovittaminen on tässä tärkeää.

Me tarvitsemme myös toimia, joilla vahvistetaan Suomen houkuttelevuutta investointikohteena. Tässä mielessä on tärkeää, että meillä on kilpailukykyinen veropolitiikka, meillä on oikeat panostukset energian saatavuuteen kohtuulliseen hintatasoon. Meillä on huolehdittava siitä, että liikenneverkosto toimii, infra on kunnossa ja meillä on osaavaa työvoimaa tarjota. Tästä kokonaisuudesta pitää jatkossa huolehtia.

Hyvin tärkeää on, puhemies, että koko Suomen voimavarat otetaan myös käyttöön. Se merkitsee sitä, että jatkossa myöskin aluepolitiikkaan panostetaan nykyistäkin enemmän. Me tarvitsemme tulevan hallituksen ohjelmaan politiikkaohjelman, joka kantaa kokonaisvaltaisesti vastuuta aluekehityksestä niin, että kaikki ministeriöt toimivat samaan suuntaan eli parantavat alueiden kehittämisedellytyksiä. Infra, koulutusjärjestelmä ja peruspalveluitten rahoituksesta huolehtiminen muodostavat tärkeän kokonaisuuden.

Hyvin tärkeä asia on myöskin se, että me hyödynnämme Suomessa meidän luonnonvaramme mahdollisimman tehokkaasti. Uusiutuvat energiavarat, metsävarat, kaivannaiset jne. ovat niitä toimialoja, joilla työpaikat säilyvät kotimaassa ja joita ei voida siirtää myöskään rajojen ulkopuolelle. Me tarvitsemme tulevaa veropolitiikkaa, jossa panostetaan tuloveron keventämisen lisäksi niin elintarvikkeitten arvonlisäveron alentamiseen kuin perintö- ja lahjaverotuksen epäkohtien korjaamiseen. Uskon, että tästä meillä löytyy hyvin laajaa yhteisymmärrystä täälläkin käytettyjen puheenvuorojen perusteella.

Me tarvitsemme myöskin perusturvan kehittämistä jatkossa. Tämän hallituksen aikana on otettu askelia oikeaan suuntaan, mutta edelleen meillä on paljon tarpeita nimenomaan minimietuisuuksien kehittämisessä, jotka ovat jääneet jälkeen ja joissa tarvitaan uudella hallituskaudellakin entistä mittavampia ponnisteluja. Mutta kaikki tämä on mahdollista vain sen jälkeen, kun me huolehdimme talouskasvusta ja työllisyyden ja talouden myönteisestä kehityksestä, niin kuin tällä kaudella on tehty.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa herra puhemies! Me olemme voineet valmistella ensi vuoden tasapainoista ja peruslinjauksiltaan hyvää budjettia hyvissä taloudellisissa olosuhteissa. Talouden kasvu on ollut voimakasta. Verotulot ovat kasvaneet. Tästähän me eilenkin keskustelimme, kun käsittelimme tämän vuoden kolmatta lisäbudjettia. Myös työllisyyskehitys on ollut erittäin hyvä. Kiitos tästä kuuluu nykyisen Vanhasen hallituksen mutta myöskin edeltävien Lipposen hallitusten oikeille ja oikea-aikaisille talouspoliittisille päätöksille.

Työllisyyden parantaminen on ollut tämän hallituksen ykkösasia, ja se on sitä ensi vuonnakin. Tämä on ensi vuoden budjetin selkeä painopistealue. Työllisyyden parantaminen onkin tarpeen, sillä meidän on kyettävä nostamaan työllisyysastetta muutamalla prosenttiyksiköllä jo senkin takaamiseksi, että meillä jatkossa on edes sama määrä työntekijöitä työssä kuin on tänä päivänäkin. Me olemme siirtyneet pysyvästi sellaiseen tilaan, jolloin työmarkkinoilta poistuu enemmän väkeä kuin sinne tulee. Lähivuosina ero on jopa 15 000, eli tarvitsemme todellakin uusia työntekijöitä, ja tämä onnistuu vain työllisyysastetta parantamalla.

Tällä hetkellä meillä on ongelmana se, että vaikka meillä on erittäin paljon avoimia työpaikkoja, jopa noin 40 000, niin niihin ei löydy ammattitaitoisia työntekijöitä eli työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaanto ei toimi. Tässä mielessä ensi vuoden budjetti on minun mielestäni hyvä, koska siinä pyritään löytämään ratkaisua juuri tähän suureen kysymykseen. Budjetissa on toimenpiteitä, joilla pystytään edistämään työvoiman alueellista liikkuvuutta. Nämä ovat perusteltuja siksi, että nämä ovat hyvin nopeavaikutteisia toimia, mutta kyllä me tämän lisäksi tarvitsemme myöskin koulutuspoliittisia toimia. Me tarvitsemme myöskin asuntopoliittisia toimia.

Työvoiman liikkuvuuteen liittyy oleellisesti myös kysymys komennus- ja matkatyötä tekevien verotuskohtelusta. Siinähän on ollut selviä epäkohtia lähinnä Lounais-Suomen verotoimiston kohtuuttomien tulkintojen vuoksi. Tässä mielessä odotan parhaillaan työtä tekevältä valtiovarainministeriön asettamalta työryhmältä selkeitä linjauksia tämän asian korjaamiseksi. Minun mielestäni luottamus on voitava palauttaa komennusmiehille, että he uskaltavat lähteä jatkossakin töihin. Tällä hetkellä tällaista halukkuutta ei juurikaan esiinny.

Toisena asiana haluan lyhyesti ottaa esiin budjetin kuntapolitiikan. Tätä budjettiahan on kutsuttu parhaaksi kuntabudjetiksi moniin aikoihin, ja tämä kyllä pitää mielestäni paikkansa, koska tässä budjetissa on erittäin suuria panostuksia kuntasektorille. Uskon, että myöskin hyvä taloudellinen kehitys ja siihen liittyvä hyvä verotulojen kasvu näkyy kunnissakin ja osaltaan on vahvistamassa kuntien taloutta ensi vuonna. Toiveita asetan myös kunta- ja palvelurakennehankkeeseen. Minun mielestäni sieltä täytyy löytyä uusia, tehokkaampia toimintatapoja kuntien palvelutuotantoon.

Jari Koskinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tänään täällä on hehkutettu aika paljon, tuskin on kuitenkaan hehkuviinillä mitään osuutta asiaan. Väitetään, että hallitus on hoitanut maan asioita tosi hyvin ja kaikki hyvä on pelkästään hallituksen ansiota. Ei se taida ihan rehellisesti sanottuna olla näin. Bkt on kasvanut, työllisyys on parantunut, vienti vetää jne. Osa johtuu varmaan kotimaisista toimista, onnistuneesta veropolitiikasta ja ehkä onnistuneista ratkaisuistakin, mutta varmaan aika paljon painoa on myös sillä, että kansainvälinen tilanne on ollut Suomelle suotuisa. Kansainvälinen tilanne on suotuisa myös korkojen osalta. Korot ovat olleet alhaalla, suomalaiset ovat uskaltaneet ottaa lainaa, investoida, ostaa asuntoja, ja myös valtionvelan korkokulut ovat huomattavasti laskeneet. Paljonko on sitten hallituksen toimien ansiota ja paljonko on ulkoisia syitä, sitä voi jokainen arvioida. Varmaan joku tekee joskus tutkimustyötäkin kyseisen asian kohdalta.

Täytyy yhteen asiaan puuttua. Kuuntelin työhuoneessani valtiovarainministeri Heinäluoman puhetta. Hän totesi muun muassa, että nyt on tämä hallitus pistänyt osingot verolle, korjataan se. Osingoista on aina maksettu veroja. Ennen vaan Suomessa oli voimassa yhtiöveron hyvitysjärjestelmä, osingoista maksettiin yksinkertainen vero. Nykyään maksetaan osittain kaksinkertainen vero, joten on syytä sekin korjata oikeasti.

Mutta on kyllä hämmästyttävää se, kuinka paljon liikkumavaraa hallitus on saanut budjettia varten ja muutenkin valtionvelan korkokulujen vähenemisen kautta. Siis omaisuutta on myyty, sillä on lyhennetty valtionvelkaa, ja kun korkokanta on laskenut, niin kuin totesin, niin se on tuonut liikkumavaraa. Kun katsoin tilinpäätösasiakirjoja vuodelta 2003, niin sinä vuonna valtion korkomenot olivat 4,6 miljardia euroa. Ensi vuonna nyt käsiteltävässä olevassa budjetissa arvioidaan valtion korkomenojen olevan 2,3 miljardia euroa eli siis puolet vähemmän kuin neljä vuotta sitten. 2,3 miljardia euroa on tullut lisää niin sanottua pelivaraa tai rahaa käyttöön monenlaisiin hyviin ja tarpeellisiin kohteisiin, ja voi olla, että sen takia budjetin tekeminen on ollut kovin helppoa ja eduskunnassakin on löytynyt paljon erilaisia kohteita, mihin sitä rahaa on voitu laittaa. Eivät olleet varmaan kymmenen vuotta sitten asiat ihan tällä tavalla.

No, onko Suomessa sitten kaikki hyvin? Ei varmasti ole. Siitäkin on tänään kuultu monenlaisia esimerkkejä. Tiedetään, että globalisaatio on haaste, mutta kun globalisaatioraportti vähän aikaa sitten julkaistiin, niin osa varmaan tyrmäsi sen välittömästi edes lukematta sitä. Tuntuu siltä, että mistään asiasta ei saa keskustella tai ei saa yhtään miettiä tulevaisuutta sillä tavalla, kun kuitenkin kohdataan tämä globalisaatiohaaste tai on jo osittain kohdattu. Pakko meidän on muuttua ja mukautua, jos haluamme pärjätä.

Kilpailukykymittareiden päälle on vannottu. Kuka uskoo, mittaavatko nämä oikeita asioita? Eräs tutkimuslaitos arvioi, että Suomi on maailman kilpailukykyisin maa. Toisen tutkimuslaitoksen mielestä Suomi on kolmanneksitoista kilpailukykyisin maa. Mutta jos me olemme todella kilpailukykyisiä, niin miksi Suomi ei houkuttele investointeja? Naapurimaahan Ruotsiinkin ulkomaisia investointeja tulee huomattavasti enemmän, USA:sta ja monista muista Euroopan valtioista puhumattakaan. Olemmeko me todella oikeasti kilpailukykyisiä?

Suomalaiset yliopistot ja korkeakoulut ovat kaukana eurooppalaisten yliopistojen kärkipäästä. Me emme pääse edes sinne ensimmäiselle sivulle, kun katsoo, mitkä yliopistot tai korkeakoulut pystyvät antamaan erinomaista tai hyvää opetusta. Kuitenkin me olemme ylpeitä omista yliopistoistamme, mutta kuinka pitkään me pärjäämme niillä, jos ei niille anneta lisää rahoja?

Työmarkkinoilla on selviä kohtaanto-ongelmia, mutta kuitenkaan työllisyys- ja työllistämispolitiikkaa tai käytettäviä keinoja ei saa millään tavalla arvostella tai rahoja ei saa suunnata edes sinne, missä ne paremmin toimisivat. Vähän aikaa sitten luin lehdestä, että Hämeenlinnan seudulla kuntien perustama kehittämisyhtiö alkaa hakea lehti-ilmoitusten avulla hoitohenkilökuntaa Pääkaupunkiseudulta Hämeeseen töihin. Samaan aikaan Hämeen te-keskuksen tilastojen mukaan meillä on Hämeessä noin 1 200 koulutettua hoiva-alan työtöntä työnhakijaa. Jotain on pielessä, kun kerran työt joko eivät kiinnosta tai eivät löydä tekijöitään. (Ed. Kuoppa: Kiinnostaa!) — Joo, varmaan ed. Kuoppa kertoo sitten, mistä johtuu, että meillä on niin paljon työttömiä kuitenkin ja avoimia työpaikkoja jopa samoissa kaupungeissakin.

Mutta ratkaisuja on tulevaisuudessa löydettävä moniin asioihin. On kannustava verotus, Suomessa palvelujen osuus bkt:stä on huomattavasti alhaisempi kuin monissa Euroopan maissa. Jos me haluamme palvelualalle lisää työpaikkoja, meidän pitää jatkaa verotuksen keventämistä. Sitä kautta tulee ostovoimaa ja kysyntää palveluille. Se on selkeä linjaus. Muun muassa OKOn pääjohtaja Antti Tanskanen on useaan kertaan sanonut, että nyt olisi oiva tilaisuus alentaa verotusta. Minun mielestäni Antti Tanskanen on monta kertaa aiemminkin ollut oikeassa.

Herra puhemies! Lopuksi vielä — kello käy, 20 sekuntia aikaa — kokoomuksen vastalauseessa aikanaan syksyllä tehdyt esitykset olivat aina tasapainossa. Kun me esitimme menojen lisäyksiä, ne oli kaikki katettu. Sama on nyt meidän vastalauseemmekin osalta. Summat eivät nyt joulukuussa ole samoja kuin syksyllä johtuen siitä, että kaikki meidän lakialoitteemme eivät menneet läpi, jolloin niitä tuloja, mitä sitä kautta olisi valtion budjettiin tullut, ei voida käyttää tässä yhteydessä. Siinä mielessä sen, joka meidän vastalausettamme lukee ja siihen syventyy, kannattaa muistaa se, että meidän tekemämme esitykset ovat täysin realistisia eivätkä missään nimessä lisäisi valtionvelkaa.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Täällä ed. Koskinen kaipaili sitä, mistä niitä työntekijöitä löytyy. Tampereen kaupunki haki juuri kolmeakymmentä henkilöä Koukkuniemen vanhainkotiin; 30 työpaikkaa, 190 hakijaa, elikkä kyllä työhaluisia ihmisiä on, kun vaan otettaisiin töihin. Kysymys on myös monesti siitä, että työnhakijoille tarjotaan kunnollisia, inhimillisiä työehtoja ja sitä kautta myöskin silloin työntekijöitä löytyy. Se on kyllä aika erikoista, että on määrättyjä firmoja ja määrättyjä alojakin, joille ei työntekijöitä löydy, mutta valtaosaltaan työntekijöitä löytyy edelleenkin.

On kyllä suomalaisille kapitalisteille tietenkin hankala paikka, jos joutuu semmoiseen heille käsittämättömään tilanteeseen, että portin takana ei ole pitkää jonoa työnhakijoita. Sitä on ollut vuosikymmenet, heidät on siihen totutettu, ja nyt, jos he joutuvat kilpailemaan työvoimasta, se on heille kyllä uusi tilanne. Siinä mielessä tietenkin ymmärtää erityisesti porvarien huolen asiasta. Mutta tämä ei ollut puheenvuoroni pääsanoma.

Valtiovarainministeri Heinäluoma totesi puheenvuorossaan, että ostovoimasta hyötyvät kaikki väestöryhmät. Siitä varmasti hyötyvät, mutta jos ei ole ostovoimaa, niin miten sellaiset väestöryhmät siitä voivat hyötyä? Tuloerojen kasvu on tällä hallituskaudella ollut erittäin voimakasta, ja se on johtanut siihen, että esimerkiksi lapsiperheiden köyhyys tässä maassa on lisääntynyt. Köyhiä on enemmän kuin aikaisemmin. Siitä huolimatta esimerkiksi keskustapuolue mainostaa tämän hallituksen politiikkaa erinomaisen esimerkilliseksi ja oppikirjamaiseksi, josta voisi ottaa oppia. Mielestäni, jos kansaa jaetaan kahtia niin rajusti kuin on tehty, jos siitä tehdään oppikirja, sen pitäisi olla varoittava esimerkki siitä, miten ei pitäisi menetellä.

Myös täällä on yritetty todistaa sitä, kuinka hyvin on esimerkiksi eläkeläisten asioita hoidettu. Täytyy muistaa, että se 5 euron tasokorotus, jos siitä tasokorotuksena voi puhua, teki 18 senttiä päivää kohti kansaneläkettä saavalle henkilölle. Ei voida mistään pitkistä askelista parempaan suuntaan puhua. Jos sellaisia askelia mennään, kyllä siinä kantapäät käyvät omilla varpailla hyvin usein. Taso on täysin riittämätön. Täytyy muistaa, että täysi kansaneläke ensimmäisessä kuntaryhmässä on 510 euroa. Nythän siihen tulee indeksitarkistus päälle, mutta siitä huolimatta se on erittäinkin alhainen. Indeksitarkistushan on korvaus tapahtuneesta hintojen noususta, elikkä kansaneläkkeen tasokorotus on välttämätön, jos haluamme köyhyyttä vähentää.

Toisena asiana työttömyysturva. Työttömyysturvaan, työmarkkinatukeen, ei ole tehty sentinkään tasokorotusta. Työmarkkinatuki on edelleenkin hieman päälle 23 euroa päivässä 21,5 päivältä kuukaudessa, ja kaiken lisäksi tästä pitää maksaa vielä veroa. Sen sijaan Suomen rikkaimmilta poistettiin varallisuusvero.

Opintotuesta täällä on paljon käyty keskustelua myöskin ja annettu ymmärtää, että ikään kuin opintotukea nyt oltaisiin merkittävästi parantamassa. Täytyy muistaa, että opintorahaa ei nosteta sentilläkään. Korkeakoulujen opintoraha on 259,01 euroa. Se on sitä tämän vuoden joulukuussa, ja jos ei eduskunta sitä muuta, se on myöskin ensi vuoden tammikuussa tämä sama summa. Samoin toisen asteen opiskelijoitten opintoraha, joka on 213,60 euroa kuukaudessa, säilyy saman suuruisena, elikkä tässä ei tapahdu mitään muutoksia. Näin ollen on turha puhua siitä, että opiskelijoille joitakin merkittäviä parannuksia on tapahtunut. Ne ovat olleet kyllä todella minimaalisia. Nämä ryhmät ovat juuri niitä Suomen pienituloisimpia.

Työttömien osalta on todettava, että työttömissä lapsiperheissä tämä köyhyyden ongelma on jokapäiväinen. Sen sijaan, että hallitus olisi esimerkiksi korottanut lapsilisiä tai tehnyt lapsilisistä etuoikeutettua tuloa toimeentulotukeen nähden, siihen hallitus ei ole puuttunut, vaan kaikista köyhimmät lapsiperheet jäävät ilman lapsilisän korotusta, koska jos he saavat toimeentulotukea, niin vastaava summa toimeentulotukea vähennetään. Hallituksen politiikka on jakanut kansakuntaa entistä enemmän rikkaisiin ja köyhiin, menestyjiin ja niihin, jotka sysätään yhteiskunnan ulkopuolelle taloudellisista syistä.

Ed. Leena Luhtanen merkitään läsnä olevaksi.

Pertti  Hemmilä  /kok:

Herra puhemies! Tämä talousarvion palautekeskustelu on tuottanut meille monille edustajille aika suuren pettymyksen. Itselleni pettymyksen aiheutti ainakin se, että hallitus ja hallituspuolueitten kansanedustajat enemmänkin keskittyivät moitiskelemaan oppositiota sen sijaan, että he olisivat esittäneet ratkaisuehdotuksia tämän päivän suuriin ongelmiin ja tulevaisuuden haasteisiin. Mutta ehkä tässä talossa on tämäntapaiseen asioitten käsittelyyn totuttu ja varsinkin tämän hallituksen aikana.

Herra puhemies! Talousarvioesityksessä on varattu varoja myös julkisten rakennusten rakentamiseen ja korjaamiseen. Töitä suunnitellaan aloitettavaksi jo ensi vuonna tai ainakin lähitulevaisuudessa, kuten esimerkiksi tämän Eduskuntatalon remontti. Rakennusmarkkinat ovat kuitenkin tällä hetkellä kovin ylikuumentuneet. Urakoiden hinnat ovat korkealla, ja on pulaa ammattitaitoisesta työvoimasta. Julkishallinnon rakennusinvestointipäätökset voitaisiin tietysti nyt tehdä korkeasuhdanteenkin aikana, mutta varsinaiset työt pitäisi aloittaa vasta sitten, kun suhdanteet heikkenevät, koska silloin tulee taas olemaan pulaa työpaikoista.

Talousarvioesityksessä tuttuun tapaan poliisin toimintamenoihin on jälleen kajottu, jopa niin, että niihin osoitettu määräraha on yli 2 miljoonaa euroa kuluvalle vuodelle osoitettua pienempi. Monissa kihlakunnissa on useita virkoja täyttämättä nimenomaan määrärahojen puuttuessa. Poliisin toimintamenoistahan 85 prosenttia on palkkakustannuksia, joten määrärahojen puute heijastuu ilman muuta suoraan virkojen täyttämiseen. Pidänkin hyvin valitettavana, ettei poliisin määrärahoja ole tässäkään budjetissa riittävästi, jotta avoinna olevat virat voitaisiin täyttää tai jotta edes voitaisiin ryhtyä niitä täyttämään.

Herra puhemies! Maatilatalouden kehittämisrahastoon valtiovarainvaliokunta ei ole maa- ja metsätalousvaliokunnan vakavasta vetoomuksesta huolimatta lisännyt rahaa. Maatilatalouden kehittämisrahaston, Makeran, tilanne onkin aivan katastrofaalinen. Hallitus ei ole kyennyt turvaamaan sen toimintaedellytyksiä. Makeran pääoma on nyt painunut alle sen tason, jolla voitaisiin turvata edes maatiloilla tapahtuvat sukupolvenvaihdokset ja niistä aiheutuvat investoinnit tulevaisuuteen.

Myös kestävän metsätalouden rahoituksen, Kemeran, osalta budjetin käsittely valtiovarainvaliokunnassa on pettymys. Hallitushan esitti 5 miljoonan euron leikkausta tämän vuoden tasoon nähden nimenomaan taimikon ja nuoren metsän hoitotöihin. Valiokunta ei ole maa- ja metsätalousvaliokunnan suosituksesta huolimatta lisännyt Kemeran rahoitusta.

Herra puhemies! Kun vuosi sitten EU:n tukimiljoonia maataloudessa leikattiin, hallitus lupasi kompensoida viljelijöille aiheutuneet menetykset kansallisin toimenpitein. Toisin on käynyt. Eilen julkistettujen tietojen mukaan maataloustulo on alentunut edelleen tänäkin vuonna 5,5 prosentilla. Yhteensä koko vaalikaudella maataloustulo on alentunut reippaasti yli 20 prosenttia. Varsinais-Suomessa tulojen aleneminen on ollut vieläkin jyrkempää.

Varsinais-Suomen osalta myös valtiovarainvaliokunnan perustienpitoon ehdottamat pienet määrärahalisäykset ovat pettymys. Varsinais-Suomessa on useiden miljoonien eurojen vaje tiemäärärahoissa. Talousarvioesityksen perusteluissakin todetaan, että kustannustaso ja liikennemäärät ovat nousseet viime vuosina voimakkaasti. Teihin investoiminen olisi nimenomaan investoimista Suomen elinkeinoelämän toiminta- ja kilpailukykyedellytyksiin sekä liikenneturvallisuuteen. Tässä yhteydessä tulen esittämään vielä toimenpidealoitteella budjetin rakenteeseen muutosta siten, että perustienpidon määrärahojen läpinäkyvyys lisääntyisi. Perustienpidon momentin määrärahapotti pitäisi nimittäin jakaa siten, että varsinaiset kunnossapitotyöt ja korjaus- ja rakentamistyöt erotettaisiin toisistaan.

Herra puhemies! (Puhemies koputtaa) Olen ehdottanut jo budjetin lähetekeskustelussa vähennystä työllistämiskoulutus- ja erityistoimien rahoitukseen, ja tästä asiasta tulen käyttämään erikseen vielä puheenvuoron.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Olemme valmistautumassa käsittelyyn ensi vuoden talousarvion osalta, mikä merkitsee tämän eduskuntakauden ja hallituskauden viimeistä talousarviota.

Käydyssä keskustelussa on vahvasti tuotu esille se, että tällä hetkellä Suomen talouskasvu on Euroopan unionin maiden huippuluokkaa. Tänä vuonna tulemme todennäköisesti nousemaan yli 5 prosentin talouskasvuun, mikä on erinomainen saavutus. Muistamme myös sen, että kun tämä hallitus aloitti työnsä, elettiin supistuvan talouskasvun olosuhteissa. Me olemme lähes onnistuneet saavuttamaan tälle hallituskaudelle asetetun päätavoitteen, 100 000 uuden työpaikan aikaansaamisen, tämän lisäksi ja tähän kiinteästi liittyen noin 20 000 uuden yrityksen syntymisen, jotka molemmat ovat erittäin merkittäviä saavutuksia tämän myönteisen talouskehityksen ohella. Voidaan näin ollen todeta, että hallituskaudella toteutettu tulo- ja veropolitiikka on ollut hyvin onnistunutta.

Tämän rinnalla ja samanaikaisesti on kuitenkin huomioitava se tosiasia, että väestön polarisoituminen on kiistatta yksi tämän hyvinvointiyhteiskunnan suurimmista haasteista. Meillä on pääosa väestöstä aidosti voinut nauttia tästä myönteisestä talouskehityksestä, mutta sen lisäksi meillä on pieni osa väestöä, jonka asema on huolestuttava. Jopa tämän käsittelyssä olevan talousarvion yhteydessä me joudumme panostamaan lisää ei ainoastaan hyvinvointipalveluihin vaan myös pahoinvointipalveluihin. Esimerkkinä tästä on eduskunnan toimesta tehtävien lisäysten osalta muun muassa lastenpsykiatriaan tehtävät panostukset, mutta ennen kaikkea päihdeäitien aseman parantamiseen tehtävät panostukset.

Jos ajatellaan, että eduskunnan lisäykset ovat noin 55 miljoonaa euroa ja tästä kokonaisuudesta 7,5 miljoonaa euroa kohdistetaan nimenomaan näihin yhteiskunnan pahoinvointi-ilmiöihin, minusta tämän tulee olla sillä tavalla havahduttava, että se haastaa meitä ei ainoastaan katselemaan näitä talouden tunnuslukuja vaan hahmottamaan myös niitä mittareita, joilla aidosti tunnistetaan hyvinvointiyhteiskunnan olemusta. Tämä osaltaan vastuun katoamiseen liittyvä seuraus on asia, johonka meidän tulee nykyistä vahvemmin tarttua, ja tämän vuoksi on äärimmäisen tärkeää, että budjettitaloudessa ja budjetin rakentumisessa tulevina vuosina otetaan yhä vahvempi ote ennakointiin tulevaisuustyön kautta. Tässäkin yhteydessä haluan korostaa sitä, että hallituksen ja eduskunnan tulevaisuustyön ja budjettityön yhteyttä meidän pitää jatkossa kehittää.

Tässä on useassa puheenvuorossa tarkasteltu kehysbudjetoinnin merkitystä, sen hyviä ja huonoja puolia. Kehysbudjetoinnilla on kiistaton merkitys. Me emme olisi taloudellisesti näin hyvässä asemassa nyt valmistamassa ensi vuoden budjettia koskevia päätöksiä, ellei tämän hallituskauden aikana olisi ollut riittävän vahvaa kehysbudjetointia lähtökohtana. Mutta silloin kun me katsomme esimerkiksi seuraavan hallituskauden kehittymistä ja rakentumista, on äärimmäisen tärkeää, että ei ainoastaan rakenneta automaattista jatkumoa näihin menoihin vaan tehdään niitä korjaavia toimenpiteitä, joilla varmistetaan ehyt ja tasapainoinen yhteiskuntakehitys.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Kun olen kuunnellut tänä päivänä sosialidemokraattien puheenvuoroja, valtiovarainministeri Eero Heinäluoma kärjessä, olen hiljaa itsekseni ihmetellyt, miten ylimielisiä, itseriittoisia ja vallantäyteisiä tänä päivänä sosialidemokraatit ovat. On pakko jälleen kerran tältä paikalta todeta se, että sosialidemokraateilla on maassamme vain 25 prosentin kannatus ja he käyttävät kolme neljännestä vallasta sekä valtakunnallisessa päätöksenteossa että koko valtionhallinnossa. Taustatukenaan heillä on turvajoukkoina ay-väki, joka uhkaa heti lakoilla, jos tuo teennäinen valtarakennelma edes hiukan horjahtelee. Ei tarvitse tehdä suuria selvityksiä, kun jo huomaa, että sosialidemokraatti seuraa toistaan ja jopa päällystakkina vartioiden toinen toistaan. Tämä koko toimintaa vaikeuttava ylivaltapolitiikka on saatava oikeisiin uomiin. Toivottavasti sen myös toistuvasti nöyryytetyt keskustapuolueen kansanedustajat vihdoinkin huomaavat. Viimeksi tänä päivänä sosialidemokraatit sanelivat keskustan edustajille, miten rakennerahastoasiassa on toimittava, jos aikoo jatkaa punamultahallituksessa. Tämän ed. Rantakangas unohti, kun puhui maaseudun puolesta omassa puheenvuorossaan.

Aivan erityisesti kiinnitän huomiota työministeriöön. Sitä on jo 12 vuoden ajan eli kolme vaalikautta johtanut sosialidemokraattinen työministeri. Tästä on seurannut se, että maassamme on edelleenkin yli 300 000 työtöntä. Olen jo aikaisemmin kuvannut, että meillä on luutunut sosialidemokraattinen työttömyysjärjestelmä, johon muut eivät saa laisinkaan kajota. Tästä huolimatta sosialidemokraattiset kansanedustajat ovat tässäkin talousarviokäsittelyssä vierittäneet syyn lähinnä kokoomuksen syliin. Näyttää siltä, että sosialidemokraatit eivät edes halua työttömyyden laskevan tuon 300 000 työttömän alle, vaan käyttävät työttömyyttä eduskuntavaaleissa jälleen kerran vaalivalttinaan. On vaikeaa seurata sivusta, kuinka sosialidemokraatit pettävät työväestöä ja keskustalaiset maatalouden harjoittajia. Olen aivan varma, että nuo kuplat tulevat ensi maaliskuussa puhkeamaan.

Valtiovarainministeri Heinäluoma kehui, kuinka valtiontalous paranee ja tuo kehitys tulee jatkumaan. Tuonhan me havaitsimme jo kolmannesta lisätalousarviosta eilen. Valtiovarainministeri unohtaa noiden lukujen alle ihmiset vaikeuksineen. Hänelle riittävät kauniit tilastot, ja hän jättää kertomatta, miten loukkaavasti punamultahallitus on kohdellut veteraaneja, eläkeläisiä ja vammaisia. Veteraanien kuntoutusrahoja leikataan, kansaneläkeläisiä nöyryytettiin 12 euron korotuksella, vaikeavammaiset eivät saaneet subjektiivista oikeutta henkilökohtaiseen avustajaan jne. Tämä kaikki kertoo siitä, että hallituspuolueiden edustajat ovat vieraantuneet arjen ongelmista ja ihmisistä.

Arvoisa puhemies! Yksi asia on käynyt tänä päivänä selväksi. Vaalit ovat tulossa, ja nyt nuo samat väärää politiikkaa harjoittaneet sosialidemokraattien ja keskustan edustajat lupailevat, miten elintarvikkeiden arvonlisäveroon puututaan, eläkeläisten epäoikeudenmukainen verotus korjataan, kaikki veteraanit pääsevät kuntoutukseen, lahja- ja perintövero poistetaan jne. jne. Kaikki ovat lupauksia, jotka me kuulimme jo edellisten vaalien alla. On suorastaan vastenmielistä kuunnella noin räikeää kaksinaamaista politikointia. Demarit pettävät tehtaiden työväkeä ja keskustalaiset maatalouden harjoittajia, sanon sen jälleen kerran, arvoisa valtiovarainministeri.

Arvoisa puhemies! Tulevien vuosien ongelmia ei nykypohjainen hallitus pysty ratkaisemaan. Suomi on Euroopan porvarillisimpia maita, ja se on sen vuoksi ansainnut myöskin porvarihallituksen. Siihen meillä olisi mahdollisuudet jo tänä päivänä, mutta keskustapuolue ei ole vielä tätä tilannetta tiedostanut. Tulevat vaalit ovat siten muutosvaalit. Niiden jälkeen on saatava Suomen kansan enemmistön, ei-sosialistien yhteishallitus. Silloin esillä olevaan talousarvioon voidaan tehdä muutoksia, joita vaikeuksissa kamppailevat ihmiset toivovat jo tänä päivänä meiltä kaikilta.

Lasse  Hautala  /kesk:

Arvoisa puhemies! Arvoisa herra valtiovarainministeri! Kun äsken kuuntelin ed. Vielman puheenvuoroa, niin tulin vähän ajatelleeksi, miltähän vuosikymmeneltä se on. (Ed. Vielma: Tältä päivältä, ed. Hautala!)

Ensi vuoden talousarvio on nyt saapunut tänne palautekeskusteluun. Hallituksen esitys parani entisestään, ja sitä suuremmalla syyllä sitä voidaan luonnehtia kestävän kasvun talousarvioksi. Talousarvion pohja muodostuu valtiontalouden vakaasta tilanteesta. Sen mukaan yhteiskunnassamme menee varsin hyvin, mutta on myös osa-alueita, joihin me joudumme jatkossa paneutumaan entistä tiiviimmin. Niihin haasteisiin palaan lopussa.

Työllisyys on kehittynyt hallitusohjelman mukaisesti. Tavoite 100 000 uudesta työpaikasta on lähellä. Vuodesta 2004 alkanut työllisyyskehitys on kansainvälisestikin huippuluokkaa. Se on antanut pohjan myönteiselle talouskehitykselle. Bkt tulee kasvamaan tänä vuonna noin 4,5 prosenttia. Kehityksen taustalla ovat harjoitettu veropolitiikka ja toimenpiteet yritysten toimintaedellytysten parantamiseksi. Nämä aikaansaivat kotimarkkinoiden vilkastumisen ja kuluttajien kasvavan luottamuksen tulevaisuuteen. Kasvu on jatkunut kansainvälisen taantuman ylittymisen jälkeen. Suomalaiset yritykset ovat saaneet kasvua myönteisesti kehittyneiltä kansainvälisiltä markkinoilta.

Jatkossa meidän kasvun suurimpia haasteita on työvoiman saatavuus. Tällä hetkellä meillä on pulaa osaavasta työvoimasta muun muassa rakennus-, metalli- ja puualalla. Tänään vieraanani kävi täällä eduskunnassa kaksi kauhajokelaista yrittäjää, joista toinen kertoi matkaavansa huomenna Eestiin työntekijöiden rekrytointimatkalle. Kyseinen huonekaluyrittäjä työllistää tällä hetkellä 20 työntekijää, ja hänellä oli viiden työntekijän tarve. Työvoimatoimiston reservistä ei löydy apua yrityksen tarpeisiin, eikä huonekaluteollisuudella Pohjanmaalla pidetä soveliaana kalastaa työntekijöitä muista saman alan yrityksistä. Ainut vaihtoehto nopeaan työvoimatarpeeseen on rekrytointi ulkomailta.

Tämä on esimerkki siitä, että meidän on kehitettävä työvoimahallinnon toimenpiteitä ja erikoisalojen koulutusta paremmin yritysten tarpeita vastaaviksi. Myös aluepoliittisten toimenpiteiden toteuttaminen on keino hakea ratkaisuja näihin ongelmiin. Valitettava esimerkki tästä mahdollisuuksien hyödyntämättömyydestä oli esillä tässä salissa eilen, kun rakennerahastolaista ja alueiden kehittämislaista tehtiin linjaukset. Esr-varojen päättämisellä maakunnissa olisi voitu parantaa niiden vaikuttavuutta seuraavalla ohjelmakaudella.

Arvoisa puhemies! Me pohjalaiset voimme olla edellisvuosia tyytyväisempiä budjettiesitykseen. Valtiovarainministeri Heinäluoma ansaitsee kiitokset siitä, että hän antoi hyväksyntänsä eduskuntakäsittelyssä tehdyille lisäyksille. Erityisesti haluan mainita Rengonharjun lentokentän rahoituksen, yliopistokeskusten rahoituksen sekä varojen lisäämisen vesi- ja ympäristöhankkeisiin. Viimeksi mainitulla saataneen pitkään odotettu Kainastonjoen perkaushanke Kauhajoella toteutukseen. Myös valiokunnassa hyväksytty ponsi Vaasan radan sähköistämisestä on tärkeä askel sen toteutukselle seuraavalla hallituskaudella.

Arvoisa puhemies! Täällä on monissa puheenvuoroissa moitittu tiukkaa kehysbudjetointia. Hallitus ja eduskunta ovat kuitenkin lisäbudjeteilla hoitaneet välttämättömiä menotarpeita. Vaikka me kaikki tiedämme, että yhteiskunnassa on monia asioita, joita tulisi hoitaa ja laittaa kuntoon, ei kaikkia varoja tule syödä yhdellä kertaa. Valtionvelan maksu helpottaa tulevia vuosia sekä korkomenojen että pääoman vähentymisen kautta. Velanmaksu on varautumista tulevaisuuteen. Se helpottaa myös seuraavan hallituksen työtä ja antaa liikkumavaraa hallitusohjelmalle.

Toivottavaa on, että seuraava hallitus kykenee jatkamaan valitulla kehityksen tiellä. Seuraavan hallituksen on panostettava lapsiin ja lapsiperheisiin. Parhaiten se onnistuu perhe-etuuksia parantamalla. Etuuksia tulee kohdentaa erityisesti pienituloisten perheiden tarpeisiin. Myös pienituloisten eläkeläisten asemaa tulee seuraavalla hallituskaudella pitää listalla. Heidän asemaansa parannetaan eläkkeitä korottamalla ja parantamalla peruspalveluiden saatavuutta. Näistä jälkimmäisen toteutuksessa on merkittävä osuus Paras-hankkeella. Sen hallittu eteenpäin saattaminen on tämän eduskunnan viimeisistä tehtävistä tärkein.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Suomen kansantalous on kasvanut usean vuoden ajan. Tämä on jo vanha klisee tässä salissa. Tuo kasvuhuippu saavutettaneen kuluvan vuoden aikana, ja talouskasvun arvioidaan nousevan lähelle 5:tä prosenttia. Tässä kuitenkin on vielä hyvä muistaa, että kasvulukuja vääristää edelleen viime vuonna käyty paperin työtaistelu. Kansainväliset markkinat osoittavat nyt, että edessä on hitaamman kasvun kausi. Voimme olettaa, että sen vaikutukset tullaan kokemaan täällä Suomessa myöskin, olemmehan erittäin vientivetoinen maa.

Vanhasen hallitus on saanut nauttia kansainvälisestä markkinatilanteesta. Toisaalta on tunnustettava ääneen, että hallituksen veroratkaisut vaalien jälkeen ovat saaneet aikaan kotimaisen kysynnän kasvua. Ennen vaaleja esitetyt möröt on voitu todeta vaarattomiksi. Seuraavan hallituksen on kuitenkin jatkettava veronalennusten linjalla. Toimiva tulopolitiikka on keskeinen kilpailukyvyn tekijä. Elämme edelleen erittäin korkean verotuksen maassa. Lisäksi tulevan vaalikauden veronalennukset on osoitettava kaikille tulotasoille, jotta kotimaisen kysynnän vire saadaan pidettyä korkeana.

Arvoisa herra puhemies! Jälleen vuodenvaihteessa yli sata kuntaa korottaa tuloveroprosenttiaan. Korotukset ovat jatkuneet usean vuoden ajan, ja se on ollut kuntien yksi vastaus heikkenevään kuntatalouteen. Tältä osin voi kysyä, onko talouden menestystarina rakennettu kuntien kukkaroista. Toinen yhtä lyhytkantoinen vastaus on lainanotto. Tuloveroprosenttia korottavat lähinnä pienet kunnat, joiden asema houkuttelevina asuinpaikkakuntina entisestään heikkenee.

On kestämätöntä, että korkeimman tuloveroprosentin kunnissa, kuten esimerkiksi Karjaalla, huidellaan jo 21 prosentissa, kun taas matalinta veroa maksetaan Kauniaisissa, joka on noin 5 prosenttiyksikköä alemmalla tasolla. Myös kiinteistöveroa korottaa lähes joka viides kunnista. Verojen korottaminen kertoo kuntatalouden heikosta tilasta. Nyt paikataan viime vuosilta kertyneitä alijäämiä, olihan vuonna 2005 176 kunnan kate pakkasella.

Hallitus on täällä useaan otteeseen pessyt kätensä kuntatalouden rapautumisesta. Keskeisin ongelma on yhä lisääntyvät lakisääteiset velvoitteet, joista selviytyäkseen kunnat ovat joutuneet venymään äärimmilleen. Lakisääteisten velvoitteiden määrää on karsittava ja niiden rahoituksessa valtion osuutta on saatava korotettua.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta puuttui mietinnössään kehysmenettelyyn. Erityisesti kehysmenettely on mielestäni epäonnistunut väylähankkeita koskevien päätösten yhteydessä. Se on mahdollistanut perinteisen siltarumpupolitiikan, joka on kostautunut, kun liikenteen kannalta keskeisimmät väylähankkeet ovat viivästyneet. Liikenneministeri Luhtasen aikana tehty koriajattelu on toiminut jossain määrin, mutta sen yli on silti kävelty kuluvalla vaalikaudella. Korin heikkoutena on ollut sen jäykkyys suhteessa nopeisiin muutoksiin. Surullinen esimerkki tästä on E18-tie Haminasta Vaalimaalle. Sinne ei ole löytynyt tarpeeksi paukkuja, jotta se väliosuus olisi saatu pikaisemmin kuntoon.

Suomessa on siirryttävä malliin, jossa kansantalouden toiminnan ja liikennemäärien kasvun perusteella tehdään pitkäaikainen kartoitus väylähankkeiden toteuttamiseksi. Vastaavanlainen malli on otettu käyttöön Ruotsissa, missä väyläpäätökset on kyetty tekemään kymmenen vuoden tähtäimellä.

Toinen väyläpolitiikkamme akilleenkantapää on perustienpidon ja radanpidon täysin riittämättömät resurssit. Vuosikausia jatkunut vähimmäistarpeen ja myönnettyjen rahojen epäsuhta on johtanut väylästömme rappeutumiseen. Kyse ei ole mistään karkkirahoista vaan pahimpien arvioiden mukaan alijäämä on 200 miljoonan euron tietämillä. Tilanne on saatava pikaisesti kuntoon, sillä pitkien välimatkojen maassa ei ole varaa ajaa alas vuosikymmenien ajan rakennettua tie- ja rataverkostoa.

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Nyt käsitteillä oleva ensi vuoden talousarvio on kirvoittanut täällä salissa monenlaista keskustelua. Ihan muutama kommentti päivällä aiemmin pidettyihin puheenvuoroihin.

Opposition puolelta on esimerkiksi herätelty kysymystä siitä, mahtavatkohan nyt hallituspuolueet tässä budjetin kehumisessa lainkaan sitten tietää, että mitä ihmisille kuuluu tai onko ihmiset unohdettu. Täytyy sanoa, että viikonloppuna omassa vaalipiirissä Lappeenrannassa, mistä ed. Paajanenkin on kotoisin, tuli tavattua joulumarkkinoilla monta monta sataa ihmistä ja se perusviesti oli melkoinen tyytyväisyys. Eikä se ole ihme, koska maan asiat ovat aika hyvässä jamassa tällä hetkellä. Kun työllisyys on kohentunut ja on noudatettu sellaista talouspolitiikkaa, että valtiontalous on kunnossa ja vielä valtionvelkaa pystytään lyhentämään, niin peruslinjathan on silloin ihan ok. Toki aina parannettavaa on, ja se täytyy myös myöntää silloin, kun on sen paikka.

Ensi vuoden talousarviosta keskusteluissa esille nousseisiin asioihin edelleen joitain kommentteja.

Tässä on käyty keskustelua verolinjasta ja siitä, kenenhän verolinja se nyt mahtaa olla. Varsinkin kokoomus on pyrkinyt omimaan hallituksen verolinjaa itselleen. Siihen täytyy kyllä vastata sillä tavoin, että toki kokoomuksen hallituskaudella palkkaveroja kevennettiin, niin kuin on tehty edelleenkin, mutta tuo verolinja yritysverotuksessa eroaa varsin täysin siitä, mitä kokoomus hallituksessa harjoitti, eli kun kokoomuksen aikana yritysveroa kiristettiin, Vanhasen hallituksen aikana sitä on kevennetty. Yritysten sukupolvenvaihdosten veronkevennys on toteutettu. Toivottavasti ensi vaalikaudella päästään jopa siihen, että yritysten sukupolvenvaihdoksista kokonaan poistuu perintö- ja lahjaverot. Edelleen on matalapalkkatuki yli 54-vuotiaille otettu käyttöön. Alvin alarajan liukuvuus on toteutettu, eli työllistämisen puolella on monia tämmöisiä veronluonteisia asioita toteutettu, mistä ei aikaisemmin uskallettu edes uneksia.

Hallituksen työllisyyspolitiikka on kirvoittanut kritiikkiä. Täytyy myöntää, että jonkun verran siihen kritiikkiin on varmaan aihetta, koska vaikka meillä työllisyys on kehittynyt niin hyvin, että 80 000 uutta työpaikkaa tällä hallituskaudella on syntynyt, niin samaan aikaan meillä on varsin mittava määrä täyttämättömiä työpaikkoja. Tietenkin on parempi, että työpaikkoja on avoimena kuin että niitä ei olisi edes avoimena. Mutta jos avoimet työpaikat täyttyvät kovin hitaasti, niin se kertoo sitten rakenteellisen työttömyyden ongelmasta. Toisaalta se voi kertoa myös siitä, onko aktiivinen työvoimapolitiikka kaikilta osin ollut onnistunutta. Sitä on yritetty reivata siihen suuntaan, että esimerkiksi oppisopimuskoulutusta on lisätty, starttirahojen myöntämistä on väljennetty myös työssä käyville. Tämän kaltaisia asioita varmasti joudutaan jatkossa tekemään lisää. Mutta lääke ei ole se, että aktiivitoimista karsittaisiin rahaa, vaan lääke on se, että siellä olevalle rahalle yritetään löytää mahdollisimman tehokas käyttömuoto.

Sitten jossain kokoomuksen puheenvuoroissa on moitittu, että tutkimus- ja tuotekehityspanostusta on nyt sitten alennettu. Näinhän ei ole, vaan tämä hallitus on satsannut tutkimukseen ja tuotekehitykseen erittäin merkittävästi. Toivottavasti näin tekevät myös tulevat hallitukset.

Sen verran täytyy valtiovarainministeri Heinäluomalle esittää myös kritiikkiä, että ehkä teillä on ollut vähän valikoivat esilukijat globalisaatioraporttia lukiessa. Se on nimittäin harvinaisen kattava ja hyvä raportti niistä haasteista, mitä meidän edessä tulevallakin vaalikaudella on. Ei kannattaisi poimia joitain rivejä ja niillä pyrkiä leimaamaan koko raporttia.

Arvoisa puhemies! Tulevassa budjetissa ei ole syyllistytty vaalibudjetointiin. On pitäydytty kehyksissä, niin kuin vakaaseen talouspolitiikkaan kuuluu, ja siinä mielessä se poikkeaa esimerkiksi entisen valtiovarainministerin Niinistön viimeisestä budjetista, joka muistaakseni joka tapauksessa satoja miljoonia ropisi silloisten kehysten yli.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Vaikka en nyt ole sosialidemokraattisen ryhmän jäsen, niin ed. Vielma, jonka ... (Min. Heinäluoma: Vielma? Vielma? Kuulinko oikein?) — Täällä ministerillä ei ole korvat, jotka kuulevat. — Totesin, että vaikka en olekaan sosialidemokraattisen ryhmän jäsen, ed. Vielma, (Min. Heinäluoma: Vielma!) jonka tiedän hyväksi, aktiiviseksi kansanedustajaksi, käytti hiukan kohtuuttoman puheenvuoron. Ei se kyllä sosialidemokraattisesta työministeristä johdu, että meillä on sellainen työttömyys kuin meillä on tai on ollut nämä vuodet. Kyllä siellä on ollut koko hallitus vastuussa, missä on ollut niin vasemmistoliitto kuin kokoomuskin viime hallituskaudella ja sitä edellisellä eduskuntakaudella. Kyllä tämä tietysti niin on, ettei sitä ministeri Filatovin piikkiin voi laittaa. Kyllä tämä järjestelmä on sellainen, että se ikään kuin on luonut tämän tilanteen, sen vuosien 92 ja 93 tapahtumat jne.

Mutta tähän asiaan, mihinkä ed. Tiilikainen viittasi, kun hän kertoi tavanneensa noin 200 tyytyväistä kaakkoissuomalaista. (Ed. Tiilikainen: 800, edustaja!) — 800 tyytyväistä. — No, mikä se tyytyväisyyden pohja sitten on, mutta siellä teillä päin on se Imatran kaupunkikin, jossa on työttömyysprosentti hyvin lähellä 14:ää prosenttia. En tiedä, voiko sitten olla niin masokistinen, että on tyytyväinen siihen, että tällaisia työttömyysprosentteja on. Muuten tiedän — ei ole pitkä aika kun kävin Imatran terveydenhoitoon tutustumassa — että on todella ongelmia Imatran terveydenhoidon toteuttamisessa. Siellä on niitä henkilöitä, jotka ovat ehkä käyneet samoilla joulumarkkinoilla, mutta en tiedä, kuuluvatko he näihin 800 henkilöön, jotka jonottavat Imatralla terveydenhoitopalveluja pitkään. Eli ei mielestäni ole syytä olla tyytyväinen. On hyviä asioita, jotka maassa ovat menneet eteenpäin. Tilanne ei ole mustavalkoinen, mutta on myös edelleenkin parannettavaa. Tässä mielessä ne hallituspuolueiden puheet, jotka täällä on kuultu, nimenomaan ryhmäpuheenvuorot, ovat ikään kuin toisesta maailmasta kuin todellisuus, joka noiden ulko-ovien takaa avautuu täällä Arkadianmäellä.

Pieni- ja keskituloisen suomalaisen, esimerkiksi pienituloisen eläkeläisen, joka asuu kaupungissa, maksaa vuokraa, joutuu tulemaan toimeen pienellä eläkkeellä, tilanne ei ole millään lailla tyydyttävä, etenkin kun ja jos hän joutuu turvautumaan terveydenhoidon palveluihin, joidenka saatavuus on monessa kunnassa, muun muassa Imatralla, Lappeenrannassa, siellä pohjoisosassa meidän yhteistä vaalipiiriämmekin, ed. Tiilikainen, vaikeasti tavoitettavissa, puhumattakaan esimerkiksi Kotkasta.

Kun tässä meillä on ilo nyt olla yhtä aikaa paikalla valtiovarainministeri Heinäluoman kanssa — hän on sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtaja — niin kaupungissa, jossa sosialidemokraattinen puolue pitää koko joukon valtuustopaikkoja, valtuutettuja, jotka kaupunkilaiset ovat toki äänestäneet, siellä heikennetään terveyspalveluja budjettipäätöksin vuoden 2007 talousarviossa. Siellä toinen kumppani on kokoomus, joka tukee tätä politiikkaa. En tiedä, kumpi sitä varsinaisesti ideoi, mutta nimenomaan terveyden- ja sairaanhoidon alalla, arvoisa valtiovarainministeri, meillä on paljon tehtävää.

Viittasitte puheenvuorossanne siihen, että hoitojonot ovat lyhentyneet, siis nämä kuuluisat leikkausjonot. Se on selvä, että ovat. Se on aivan totta. Hoitotakuulainsäädäntö on tässä auttanut, mutta on tapahtunut niin, että jonot on siirretty hoitoketjun alkuun. Poliklinikoille jonotetaan, eikä ole lainsäädännöllistä eikä asetuksen kaltaista velvoitetta, joka määrittäisi enimmäisajan odottaa poliklinikkajonossa erikoissairaanhoitoon pääsyä. Siinä ei ole mitään aikajanaa. Tämän vuoksi voi olla puoli vuotta, kymmenen kuukautta odottamista, ennen kuin pääsee poliklinikalle, jolloin voidaan hoidon tarpeen määrittely käytännössä aloittaa. Tällaista enimmäisaikaa hoitoon pääsyyn ei määritellä. Olisikin varmasti paikallaan kehittää lainsäädäntöä tältä osin.

Toinen asia on liikenne. Aikaisemmin täällä ed. Saarinen totesi, että meillä on aika hyvässä kunnossa tämä liikenteen pohja. Mutta kun, ed. Tiilikainen, ed. Paajanen, kävimme maanantaina Vaalimaalla, niin totesimme ja kuulimme, että tieasiat eivät ole kunnossa Valtatie 7:n kohdalta. Tämä on tietysti tiedetty aikaisemminkin. Eli tämän neljän vuoden ajan ei ole tapahtunut sellaista kehittämistä Kaakkois-Suomen tieverkossa, joka olisi ollut eteenpäin vievää. Kaakkois-Suomen tiepiiri, jonka johtaja oli paikalla, toteaa, että heillä ei ole perustienpitoon rahaa, eli tiet rappeutuvat. Mitään pientäkään parannusta ei pystytä tekemään, koska raha puuttuu. Eli, arvoisa valtiovarainministeri, nämä päätä ja hallitusta kiristävät kehykset ovat todellakin liian tiukat.

Eläkeläisten tilanteesta on puhuttu paljon, ja eläketulovähennyksen riittämättömyys johtaa tähän korkeampaan verotukseen. Taitettu indeksi leikkaa käytännössä, siis leikkaa käytännössä koko ajan eläkkeiden suhdetta ansiotuloihin. Perusosan palauttaminen kansaneläkkeeseen on unohdettu, ja kansaneläkkeen merkittävä tasokorotus on antanut odottaa itseään. Ei edellisenkään hallituksen aikana ollut erityisesti paremmin, ja sanoin sen silloin myös ja sanon sen nyt nykyhallituksen tilanteesta aivan samalla tavalla.

Työttömyys on siis, niin kuin aluksi totesin, myös Kaakkois-Suomessa, ed. Tiilikaisen ja minun yhteisessä vaalipiirissä, edelleenkin kestämätön. Kaakkois-Suomi on paikka, jossa työttömyys on jämähtänyt vanhalle tasolle niin kuin Satakunnassa, mutta meillä vielä pahemmin. Mikä meiltä puuttuu? Tästä perusrakenteesta puuttuu rata suoraan Pääkaupunkiseudulta itään, ja se pitää saada. Siinä on tapahtunut hiukan kehitystä, josta kunnia ehkä nimenomaan ministeri Huovisellekin. 2030 ratasuunnitelmaa ollaan tekemässä, ja 2050 ratasuunnitelma oli suunnitelmassa jo aikaisemmin. Ratahallintokeskus on todennut tuon Rantaradan olevan vuosisadan puolenvälin aikana Suomen vilkkaimmin liikennöity rataosuus, mutta tässä pitäisi lähteä nopeammin nyt liikkeelle.

Lopuksi, arvoisa puhemies, tutkimus- ja kehitysrahoista, ja tämä on valtiovarainministerin asia. Valtiovarainministeriö ja -ministeri ovat leikanneet esimerkiksi ympäristöministeriön tutkimus- ja kehityshankkeiden rahoitusta hyvin oleellisella tavalla aikana, jolloinka pitäisi nimenomaan ilmastokysymyksen vuoksi, sen hillitsemisen vuoksi, tehdä tutkimusta, selvittää keinoja, miten hillintä tapahtuu tehokkaimmin jne. Nyt on leikattu. Se on kestämätöntä. Samoin ympäristötöistä on leikattu samaan aikaan, kun pitäisi Suomenlahtea pelastaa. Nämä ovat viemäri- ja runkoviemärihankkeita.

Lopuksi vielä ihan kaksi kolme sanaa ilmastomuutoksesta. Valtiovarainministeri Heinäluoma puhui tänään tästä ja sanoi, että on menty eteenpäin. On menty, mutta liian vähän. Arvoisa ministeri, se valtioneuvoston selonteko energia- ja ilmastostrategiasta on todellakin heikko. Se ei näe yhtään pitemmälle. Se keskittyy lähinnä päästöoikeuksien hankintaan Suomeen, mutta ei perustavan laatuisiin asioihin kuten esimerkiksi energiatehokkuuden lisäämiseen. Meidän pitäisi saada syöttötariffi. Meidän pitäisi kehittää nimenomaan sekä energiankäytön tehokkuutta että sitä, miten bioenergiaa ja muita energiamalleja voidaan tehokkaimmin käyttää. Liikenteen bioenergiassa pitää muistaa se, että toisen sukupolven bioenergia on vasta varsinainen vastaus kysymykseemme, miten voimme tällä tavalla vähentää hiilidioksidipäästöjä.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen tuossa useaan kertaan viittasi äskeiseen puheenvuorooni. Tosiaan Lappeenrannassa tuntuu olevan hyvinkin tyytyväisiä ihmisiä paljon liikenteessä, ja niin kuin sanoin, ainahan parannettavaa löytyy. Parannettavaa löytyy esimerkiksi työllisyyden hoidosta, eläkkeistä.

Sen sijaan tyytymättömyys on huomattavasti suurempaa Imatralla ja Kotkassa, kahdessa vasemmistojohtoisessa kaupungissa. Se täytyy myöntää, että esimerkiksi Imatralla tuo lääkäritilanne on kurja, mutta sitä nyt ei voida kyllä täältä eduskunnasta ja hallituksesta käsin hoitaa. Toki nuo panostukset kunnallistalouteen ja terveydenhuoltoon, mitä on tehty, edesauttavat sen tilanteen ratkeamista, mutta toki paikallisella päätöksenteolla on myös osansa.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Todella vahvasti oikeistolainen kaupunki Kouvola ei ole pystynyt ratkaisemaan terveys- ja sairaalakysymystään. Terveydenhoidosta irtisanoutui yhtä aikaa lähes 10 lääkäriä lokakuun alussa, (Ed. Seppo Lahtela: Se on sitä palvelurakenneuudistusta!) ja heidän irtisanoutumisensa johtui huonosta henkilöstöpolitiikasta. En sano, että se johtui siitä, että Kouvola on porvarikaupunki, vaan siitä, että päättäjät ja nämä johtavat virkamiehet ovat toimineet huonolla tavalla. (Ed. Seppo Lahtela: Edelläkävijä palvelurakenteessa!) Me tarvitsemme nimenomaan lisää valtionosuutta kuntien terveyden- ja sairaanhoidon rahoitukseen. Yhteiset sairaanhoitopiirit, esimerkiksi meillä vaalipiirissä on kaksi, tarvitsevat enemmän rahaa. Kyllä tiedän, että kun menen Lappeenrantaan, niin kuulen (Puhemies: Aika!) myös kritiikkiä, ed. Tiilikainen.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jo päivällä käydyn pitkän debattikeskustelun aikana ihmettelin, tuntevatko hallituspuolueen edustajat ja ministeri Heinäluoma lainkaan sitä, mitä tuolla elävässä elämässä arkitodellisuudessa tapahtuu. Äskeisen ed. Tiilikaisen puheenvuoron kuluessa tulin vakuuttuneeksi, että eivät he tunne. Kun ed. Tiilikainen vielä varmuuden vuoksi totesi äsken vastauspuheenvuorossaan, että ei täällä eduskunnassa eikä maan hallituksessa terveydenhuollon asioista päätetä eikä niitä ongelmia ratkaista, niin kyllä täytyy todeta, että ihme on, että ed. Tiilikainen on 4 vuotta istunut kansanedustajana eikä vielä tiedä, että nimenomaan näihin ongelmiin, terveydenhuollon ongelmiin, jotka ovat todella monin paikoin suuria ongelmia, niihin vaikutetaan nimenomaan täällä, tässä talossa tehdyillä ratkaisuilla.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Minullakin on muutamia huomioita budjetissa tehtyihin arvovalintoihin, jotka koskevat opiskelijoita, veteraaneja, tiepuolen ratkaisuja, poliisin ja Puolustusvoimien resursseja jnp., mutta ajattelin mennä niihin sitten, kun käydään budjettia läpi ministeriökohtaisesti, ja tässä vaiheessa keskittyä pelkästään tähän työllisyystilanteeseen, joka on kuitenkin keskeinen asia sille, että meidän hyvinvointiyhteiskuntamme voidaan pitää yllä.

Täällä jo aikaisemmin, kun käytiin se niin sanottu pitkä debatti, siihen liittyvässä keskustelussa yritettiin kovasti vakuuttaa, että meidän työllisyystilanne on tällä hetkellä hyvä. On tietysti totta, että työllisyyden kehitys on ollut positiivinen, mutta samaan aikaan kohtaanto-ongelma on suurempi kuin se on varmaan ollut koskaan. Me olemme sellaisessa tilanteessa, että meillä on 14—15 prosenttia meidän työvoimastamme tällä hetkellä joko työttömänä, tukityöllistettynä tai työllisyyskoulutuksessa tai eläkeputkessa ja samanaikaisesti meillä on tosiasiassa työvoimapula hyvin monilla alueilla ja myöskin monissa eri ammateissa. Eli me olemme ajautumassa sellaiseen tilanteeseen, että meidän on samanaikaisesti sekä lisättävä työperäistä maahanmuuttoa että hoidettava aika iso työttömyysongelma.

No, mitä hallitus on sitten tässä tehnyt? Tähän budjettiin sisältyy pieniä asioita, joilla on yritetty ammatillista ja alueellista liikkuvuutta parantaa. Siellä on tämä surullisen kuuluisa 700 euron muuttoavustus, joka sinänsä on ihan hyvä asia. Mutta jos sieltä Voikkaalta työttömäksi jäävä henkilö saisi työpaikan vaikka Turusta, hän joutuu myymään omakotitalonsa, jolloin uudestakaan omakotitalosta hädin tuskin saa ehkä paljon yli 100 000:ta euroa, kun kaikki muutkin myyvät talonsa samaan aikaan, ja Turussa hän joutuu vastaavasta maksamaan ainakin 200 000. Ja vaikka se työpaikka siellä telakoilla tulisi, niin ei hän varmaan 700 euron muuttoavustuksella sinne kyllä lähde, vaan jää ansiosidonnaiselle työttömyysturvalle elämään sinne Voikkaalle, ja tämän tyyppinen järjestelmä ei missään muodossa ole järkevä.

Ihmettelisin suuresti sitä, ettei ole edennyt se asia, joka oli esillä jo silloin, kun työmarkkinajärjestöt ja hallitus miettivät tätä budjettia yhdessä ja jota kokoomuksen eduskuntaryhmä on esittänyt ja myöskin kristillisten eduskuntaryhmä, että kakkosasunnon verovähennysoikeus otettaisiin tähän mukaan, jolloin perheellinen henkilö, joka viikot työskentelee eri paikkakunnalla kuin millä hänen perheensä asuu, voisi vähentää osan niistä maksamistaan kuluista, jotka siihen kakkosasuntoon kohdistuvat. Tämähän muuttaisi tätä tilannetta olennaisesti niin, että kannattaisi ottaa työtä vastaan myöskin siellä kotiseudun ulkopuolella, ja se ei myöskään pakottaisi ainakaan heti siihen, että täytyy muuttaa pysyvästi pois.

Me tiedämme kaikki, että jos työttömyys jatkuu yli kolmen kuukauden, niin se riski jäädä pitkäaikaistyöttömäksi moninkertaistuu. Eli nämä kaikki toimenpiteet pitäisi suunnata tähän alkuun. Nyt moni henkilö, joka jää sitten ansiosidonnaiselle työttömyysturvalle, koska tämä nykyinen järjestelmä siihen kannustaa, tosiasiassa tekee itsellensä aikamoisen karhunpalveluksen, kun sen jälkeen, kun on siinä vuoden tai puolentoista ollut, se työllistyminen ei enää olekaan niin helppoa ollenkaan. Sitten siinä saattaa olla seurauksena se, että aikaa myöten pudotaan peruspäivärahalle ja pikkuhiljaa huonoimmassa tapauksessa syrjäydytään yhteiskunnan ulkopuolelle.

Samanaikaisesti meillä on huutava pula työvoimasta, sanotaan esimerkiksi Turun telakoilla. Tämä koskee niitä kaikkia tilauksia, mitä sinne on viime aikoina tullut, ja sama koskee myöskin metalliteollisuutta Pirkanmaalla, jos ylipäätään on pystytty niitä ottamaan edes vastaan, jos ei ole saatu ulkomailta lähetettyjä työntekijöitä ja myöskin niitä työntekijöitä, jotka ovat tänne tulleet.

Tässä yhteydessä on myös syytä mainita siitä, että oli todella paha virhe, kun se siirtymäaikasäännös aikoinaan asetettiin. Onneksi siinä järki tuli vastaan, että viime vappuna siitä sentään älyttiin luopua, mutta siinä jo menetettiin paras ja työteliäin ja osaavin työvoima Baltian maista Ruotsiin, Isoon-Britanniaan ja Irlantiin, jotka avasivat nämä portit välittömästi.

Meidän pitäisikin, jotta tähän työvoimapulaan pystytään vastaamaan, lisätä hyvin ripeästi aktiivista työperäistä maahanmuuttoa, ja tässä suhteessa hallitus on toki tehnyt tämän maahanmuuttopoliittisen ohjelmansa, mutta se on hyvin vaatimaton, jos vertaa siihen, mitä kokoomuksen puolelta on esitetty, mukaan lukien nämä rekrytointipisteet meidän lähialueillemme tärkeimpiin maihin, ja sen lisäksi myöskin lupakäytäntöihin tulisi tehdä sellaisia muutoksia, jotka edesauttavat tätä Suomeen hakeutumista. On ihan välttämätöntä löytää niille aloille ulkomailta tekijöitä, joille Suomesta ei löydy. Samanaikaisesti on pyrittävä saamaan tästä omasta työvoimareservistä entistä enemmän irti, ja siihen nimenomaan liittyy tämä työvoiman liikkuvuuden edistäminen.

Kun haluan olla tässä kritiikissäni myöskin rehellinen, niin haluan yhdestä asiasta antaa hallitukselle tunnustusta, ja se on tämä työmatkavähennyksen merkittävä korotus. Se on ihan oikeasuuntainen toimenpide. Muun muassa Pirkanmaalla se tarkoittaa sitä, että käytännössä mistä tahansa Pirkanmaan kunnasta pystyy tekemään töitä Tampereen keskusseudulla ja se on tällä työmatkavähennyksellä myöskin taloudellisesti kannattavaa ja järkevää.

Arvoisa puhemies! Jos olen oikein ymmärtänyt, niin tässä saa puhua 10 minuuttia, kun tämä ei ole etukäteen varattu puheenvuoro. Otan vielä esille tämän globalisaatioselvityksen, joka tässä jo aikaisemmin oli myöskin päivällä esillä. Kun sitä selvitystä vähän tarkemmin katsoo, niin siellä on varsin hätkähdyttäviä tietoja, kuten muun muassa sellainen kohta, että monet meidän vahvuusalueemme taloudessa ovat sellaisia, joilla itse asiassa tuotteiden hintataso on aleneva. Eli ne eivät välttämättä olekaan niitä kaikkein korkeateknologisimpia tuotteita, mihin meidän vaurautemme perustuu, ja koska tämä kehitys väistämättä jatkuu niin, että entistä enemmän tuotanto hakeutuu ympäri maailmaa sinne, missä sitä on kaikkein järkevin ja kannattavin tehdä, niin meidän pitää löytää sieltä ne omat vahvuusalueemme, mihin meidän tulee panostaa. Tässä suhteessa meidän tulee näitä tutkimuksen ja tuotekehityksen varoja suunnata nimenomaan niille alueille, joilla me olemme vahvoja ja joilla meillä on mahdollista myöskin jatkossa pärjätä. Esimerkiksi metsäklusterin osalta tämä tarkoittaa sitä, että siellä olevassa konepuolen osaamisessa ja ylipäätään siinä teknisessä osaamisessa, mikä siihen liittyy, me olemme maailman valioita ja siihen tulee myöskin jatkossa panostaa. Toisaalta myöskin sisällöntuotantoon pitää entistä enemmän resursseja investoida.

Me tarvitsemme tänne myöskin sekä huippuosaajia tutkimustehtäviin että opiskelijoita, joista voidaan kouluttaa huippuosaajia. Tässä suhteessa kokoomus on esittänyt sellaista mallia, että stipendin avulla pyrittäisiin hankkimaan huippuopiskelijoita tänne niille aloille, joille me haluamme erityisesti panostaa, ja että tämä järjestelmä rahoitettaisiin osittain valtion ja osittain yritysten toimesta. Eli näistä todellisista huipuista kilpailevat kaikki ja Suomen pitää myöskin osallistua siihen kilpailuun, jos me haluamme olla maailman eturivissä, ja meidän on oltava eturivissä ainakin tärkeimmillä teollisuuden aloilla, koska muuten meillä ei ole mahdollisuutta rahoittaa tätä hyvinvointivaltiota.

On myöskin niin, kuten raportissa esitetään, että meidän on myönnettävä se, että kaikilla aloilla ja varsinkaan kaikissa yrityksissä ei mene hyvin edes silloin, kun taloudessa yleisesti ottaen menee hyvin. Tämän palkkajärjestelmän, mikä meillä on, tulee joustaa alakohtaisesti ja yrityskohtaisesti tällaisissa kriisitilanteissa, vaikka sen pohjana onkin yleisesti sovittu järjestelmä. Eli tässä tarvitaan sen tyyppistä joustoa, jolla voidaan suojata niitä uhan alla olevia työpaikkoja. Tämmöinen työpaikkojen suojaaminen, kun se oikein toteutetaan — ja minä luulen, että tässä raportissa on ihan vakavaa luettavaa myöskin valtiovarainministerille — on mahdollista toteuttaa niin, että siinä toteutuu sekä työntekijän, työnantajan että koko Suomen etu.

Tapani  Tölli  /kesk:

Arvoisa puhemies! Vuoden 2007 talousarvio valmistuu tilanteessa, jolloin talouden tunnusluvut näyttävät hyviltä. Sekä kansantalouden että valtiontalouden tunnusluvut ovat poikkeuksellisen myönteiset. Taloutemme kasvaa varsin vahvasti, työllisyys on parantunut, ja vienti vetää hyvin.

Kun tämä hallitus aloitti toimintansa, asetettiin tavoitteeksi 100 000 uutta työpaikkaa. Sille tavoitteelle aika paljon naureskeltiin siinä vaiheessa. Täällä on paikalla edustajia, jotka enempi kuin hymyilivät sille tavoitteelle ja pitivät sitä hyvin epärealistisena. Nyt tämä tavoite alkaa olla toteutunut. (Ed. Vielma: Ei me hymyilty!) Tänä vuonna talouden kasvu on suurempi kuin missään arvioissa esimerkiksi vähän yli vuosi sitten osattiin ennustaa. Kasvu saattaa ylittää jopa 5 prosenttia. Kaikki tämä luo pohjaa tulevien vuosien toimintaa varten.

Arvoisa puhemies! Haluan todeta tästä budjettimenettelystä jotain, mitä tässä keskustelussa tänäänkin on käsitelty. Se on tämä kehysmenettely. On sinänsä erittäin hyvä, että meillä on tämä menettely ja että kehys on kohtuullisen tiukka, mutta monissa tilanteissa, kun se on menokehys, se on mielestäni liian joustamaton. Kehykseen tulee liikkumavaraa oikeastaan vain menoleikkauksista ja pieni osuus valtion omaisuuden myynnin osuudesta. Silloin ei pystytä niin nopeasti reagoimaan muuttuneeseen tilanteeseen kuin pitäisi. Tämä näkyy esimerkiksi infrainvestoinneissa, vaikka niitä on merkittävällä tavalla lisättykin. On taloudellista, että hankkeet viedään kokonaisuuksina loppuun. Samoin on monissa toiminnallisissa asioissa perusteltua lisätä menoja johonkin, jotta saadaan säästöjä muualla. Se vaikuttavuuden arviointi on erittäin tärkeä asia, ja jos me pitäydymme neljäksi vuodeksi määriteltyyn tiukkaan menokehykseen, emme aina pysty reagoimaan tarvittavalla tavalla. Vaikka tässä asiassa olisimmekin jonkun verran joustavampia, on luonnollista, että menokurin pitää olla tiukka.

Arvoisa puhemies! Puutun sitten pariin muuhun asiaan.

Kun talouskasvu on voimakas ja tätä kasvua kannustetaan, yrittäjyyttä kannustetaan jne., yhteiskunnassamme nousee hyvin keskeiseen rooliin se, mikä on menestymisen ja oikeudenmukaisuuden suhde, miten kannustetaan toisaalta menestymistä ja miten huolehditaan oikeudenmukaisesta tulonjaosta, miten huolehditaan siitä, että ihmisillä säilyy perustoimeentulo. Tämä hallitus on puuttunut myönteisellä tavalla toimintansa aikana kahteen asiakokonaisuuteen, jotka ovat tässä suhteessa merkittäviä: perhepolitiikkaan ja eläkepolitiikkaan. Varsinkin, kun vertaa edellisten hallitusten toimiin, voi sanoa, että tässä suhteessa on suunta muuttunut. Mutta vaikka toimenpiteet ovat olleet esimerkiksi perhepolitiikassa oikean suuntaisia, niin voi sanoa perinteisellä tavalla, että eivät vielä riittäviä.

On tärkeää, että lapsiperheiden osalta tehdään tällainen kokonaissuunnitelma, kokonaisohjelma, jonka puitteissa sitten käytetään eri instrumentteja. Niihin kuuluvat tulonsiirrot ja veroratkaisut ja muut toimenpiteet. On myönteinen asia, että esimerkiksi kotihoidon tukea korotettiin ja niin ikään pienimpiä äitiyspäivärahoja.

Hyvin tärkeä asia, josta tässä yhteydessä tänä päivänäkin on puhuttu tässä budjettikeskustelussa, on pienimpien eläkkeiden korotus. Pienimmät eläkkeet ovat sen verran pieniä, että niillä toimeentulo on milteipä mahdotonta ilman muita tukimuotoja, eli yhteiskuntataloudellisesti on hyvin perusteltua näiden pienimpien eläkkeiden tason korottaminen.

Tähän kokonaisuuteen mielestäni kuuluu myös se, mitä tässä keskustelussa on myös sivuttu, eli pahoinvointi. Perheiden tilanteen korjaaminen ja perheiden tukeminen sekä henkisesti että aineellisesti myös vähentää pahoinvointia. Meillä on sosiaali- ja terveysvaliokunnassa juuri käsittelyssä lastensuojelulain kokonaisuudistus, ja siinä yhteydessä on julkisestikin ollut esillä se, että meillä on lastensuojelullisten toimenpiteiden kohteena niin paljon lapsia, että se suunnilleen vastaa yhtä ikäluokkaa. Tämä on todella vakava ja merkittävä asia, ja kaikki, mitä tämän asian hyväksi voidaan tehdä, on tehtävä.

Herra puhemies! Lopuksi yksi kokonaisuus vielä. Se on kunta- ja palvelurakenneuudistus. Tällä viikolla valmistuu hallintovaliokunnassa mietintö tähän kuuluvasta lakikokonaisuudesta, josta tärkein on tämä puitelaki. Tämä uudistus on todella merkittävä. Se on jo nyt sysännyt liikkeelle kunnissa toimenpiteitä, jotka johtavat merkittäviin muutoksiin. Tämä uudistus ei ole itsetarkoitus, vaan sen perustavoitteena on turvata palvelut tulevaisuudessakin muuttuvissa olosuhteissa, nopeasti muuttuvissa olosuhteissa. Jos tämän hankkeen perustarkoituksen sanoo kahdella sanalla, niin ne ovat "ihminen" ja "palvelut". Ihminen ja palvelut; ihminen tarvitsee peruspalveluita ja niiden turvaamisesta tässä on kysymys. Hallintorakenne on sitten seurausilmiö eli on väline, ja siinä tarvitaan myös muutoksia ja niitä muutoksia on tapahtumassa.

Arvoisa puhemies! Tällä talouden perustalla, minkä tämä budjettiesitys tuo, on hyvä jatkaa eteenpäin.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vuoden 2007 talousarvion käsittelyssä tehdään samalla tiliä koko vaalikauden budjettitaloudesta ja talouden tilanteesta. Verrattuna muihin EU-maihin ja laajemminkin kansainvälisesti Suomen taloudellinen tilanne on hyvä. Toki epäkohtiakin on, mutta talouden dynamiikka on toiminut hyvin. Epäuskoisena tuomaana voin todeta: yllättävän hyvin. Vaalikauden tärkein tavoite luoda 100 000 uutta työpaikkaa on ensimmäisen vuoden häilähtelystä huolimatta täyttymässä. Uusia yrittäjiä on saatu lähes 20 000, ja työllisyysaste on nousemassa 70 prosenttiin. Yrittäjyys kiinnostaa, ja meidän on tehtävä kaikki voitava, jotta suurten ikäluokkien noin 60 000 yrittäjälle saataisiin jatkajat joko sukupolvenvaihdoksen tai kaupan kautta. Yrittäjyys on yksi keino vastata globalisaation haasteisiin.

Kunta- ja palvelurakenteesta saatu puitelaki ja sen soveltaminen käytäntöön on mennyt yllättävän hyvin. Jatkotyötä on tehtävä määrätietoisesti. Myös aluekehityksen osalta tarvitaan entistä enemmän konkretiaa. Sellaiset tilanteet, joissa etätyöllä voidaan täyttää työvoiman tarve, tulee mielestäni hyödyntää. Tasapainoinen aluekehitys on meidän kaikkien etu.

Tulevan vuoden talousarvion ja koko vaalikauden näkymien osalta nostan framille kolme asiakokonaisuutta, joiden onnistuminen mielestäni pitkälle ratkaisee maamme menestyksen, ainakin minun omien arvojeni pohjalta: Yritystoiminnan kehittyminen ja talouden rattaiden pyöriminen hyvin pitkälle ratkaisee jaettavan kakun määrän ja siten myöskin hyvinvoinnin määrän. Kunta- ja palvelurakenteen edistyminen ja valtionosuusperusteiden oikeudenmukainen säätäminen luovat puitteen hyvinvointivaltion palvelujen järjestämiselle ja palvelujen toimivuudelle. Kolmanneksi kokonaisuudeksi nostan heikoimmassa asemassa olevien taloudellisen aseman parantamisen. Pienellä kansaneläkkeellä elävät, lapsiperheet, opiskelijoiden asema, syrjäytymisuhan alla olevat koulupudokkaat ja vailla ammattitaitoa olevat vaativat tehostettuja toimia. Hyvinvointia mitataan ajatusmaailmassani heikoimpien asemalla.

Arvoisa puhemies! Tulevan vuoden budjetissa ja erityisesti valtiovarainvaliokunnan budjetin täydennyksessä itseäni erityisesti kiinnostava opetusministeriön rahoitus on saatu kohtuulliseksi. Paljon on tänä syksynä puhuttu opiskelijoiden opintososiaalisesta asemasta. Valiokunnan täydennyksellä opiskelijoiden asemaa on parannettu, sanoisinpa, jälleen, nyt ateriatuen korotuksella ja vanhempien tulorajojen nostolla yhteensä 5,4 miljoonalla eurolla. Kokonaisvaltainen opintososiaalisen tilanteen korjaus tulee sisällyttää tulevaan hallitusohjelmaan.

Hallitus on pitänyt tiukkaa budjettikehystä. Valtiontalouden kannalta tämä tiukka toiminta on varmaankin perusteltu, mutta näin kansanedustajana akuutteihin, kipeisiin tarpeisiin tulisi joustoa edes vähän olla.

Valtiovarainministeri Eero Heinäluoma

Arvoisa puhemies! Täällä on useita puheenvuoroja ollut liikennepolitiikasta. Tietysti toimivat liikenneyhteydet ovat menestyksellemme, erityisesti alueiden kilpailukyvylle ja ihmisten hyvinvoinnille, erittäin tärkeä asia. Sen ohella, mitä ensi vuoden budjettiin sisältyy, on syytä vahvistaa se, että hallitus on omalta puoleltaan tehnyt päätöksen viedä loppuun kori ykköseen sisältyvät liikennehankkeet. Nythän ensi vuonna lähtee poikkeuksellisen iso investointi, liikennehankejoukko, liikkeelle, mutta on syytä sanoa, että vuonna 2008 hallituksen päätöksenä on tarkoitus aloittaa ykköskorista jäljellä oleva Viitostietä koskeva Mikkelin tiehanke, joten olemme varautuneet siihen, että 2008 tullaan kehykseen ensi maaliskuussa sisällyttämään rahat tämän hankkeen eteenpäinvientiin. Muitakin tärkeitä hankkeita on, mutta kun tästä on ollut epäselvyyttä, niin haluan siis vahvistaa, että Mikkelin tie lähtee vuonna 2008 liikkeelle.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Muutama sana yleisellä tasolla tämän käsiteltävän talousarvion sisällöstä. (Ed. Seppo Lahtela: Kannattaa mennä yksityiskohtiinkin!) — Muutamia yksityiskohtia toki, ed. Lahtela, siinä sivussa.

Valtiontalouden kuntoon laittaminen on tältä hallitukselta onnistunut vähintäänkin hyvin. Ne puheenvuorot, joita käytettiin hallituksen aloittaessa, olivat erittäin epäileviä, jopa kriittisiä. Siinä toki kokoomus opposition johtavana puolueena kantoi hyvän vastuun. Arvostelua tuli ankarasti, mutta pitää muistaa, että tilanteessa, missä nykyinen hallitus aloitti, oltiin selvässä talouden notkahdustilanteessa. Bruttokansantuotteen kasvu ei ollut sitä, mitä nyt. Oli riski, että työttömyys lähtee kasvuun, kun taas nyt ollaan tilanteessa, että työttömyys on selkeästi laskenut. Aivan kuten valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja ed. Markku Koski mainitsi, työttömyys on tällä hetkellä 7,7 prosenttia, joka on todella hyvä saavutus näin lyhyellä aikaa. (Ed. Seppo Lahtela: Pitäisi olla aivan nolla!) — Ed. Seppo Lahtela, saanen huomauttaa vielä, että kun 100 000 työpaikkaa asetettiin uusien työpaikkojen tavoitteeksi, muistan tässä salissa sen ankaran kritiikin, jota kokoomuksen taholta varsinkin esitettiin. (Ed. Seppo Lahtela: Ette voi minua syyttää!) Tavoitetta pidettiin siinä vaiheessa jopa vitsinä. Mutta pitää muistaa, että 100 000:n tavoitteesta ei ole viime viikkojen ja kuukausien aikana kuullut tässä salissa oikeastaan minkäänlaista kritiikkiä, asia on mieluummin vaiettu kuoliaaksi. Syynkin, arvoisat edustajat, ymmärrän: Tavoitteeseen melkein päästään. Ehkä se jää muutaman tuhannen auki, mutta voidaan sanoa, että 95 prosentin suoritus erittäin todennäköisesti.

Toinen asia, joka on tärkeä, on se, että työllisten osuus kasvaa koko ajan. Pitää muistaa, että kun seuraava hallitus aloittaa, sillä on hyvän talouspolitiikan seurauksena myös paljon parempi perintö hoidettavanaan, kuin millä nykyinen aloitti aikanaan. On tärkeää, että se perintö, minkä hallitus jättää, on hyvä.

Kun verotuksen kevennykset silloin aikanaan tehtiin, ne ovat osuneet erittäin oikeaan. Niillä on kotimaista kysyntää pystytty lisäämään ja nimenomaan niin, että se on kohdistunut kaikkiin suomalaisiin. On toki ongelmaryhmiä edelleen, sitä ei voi kieltää. Niiden asioiden esiin nostaminen kuuluu osittain tämän hallituksen loppukauteen, mutta erikoisesti se kuuluu tulevan hallituksen uuteen ohjelmaan, johon jo eväitä tässäkin keskustelussa parhaamme mukaan annamme. Puolueissa tätä tulevaa ohjelmaahan toki jo kirjoitetaan kiireen vilkkaa.

Sitten kun katsotaan vielä toista tärkeää asiaa, mikä on onnistunut mielestäni erittäin hyvin, se on budjetointikehysmenettely. On tärkeää pitää valtion menot kurissa, koska se kuri antaa sen mahdollisuuden, että pystymme sitä paljon puhuttua valtionvelkaa leikkaamaan. Kuten valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja puheessaan mainitsi, siinä on onnistuttu mielestäni erittäin hyvin. Velka suhteessa bruttokansantuotteeseen laskee koko ajan. Olemme pääsemässä 60 miljardin euron tason alapuolelle. Tämän hallituskauden aikana velan kokonaismäärä on pudonnut lähes 10 miljardia euroa. Sitä tavoitetta pitää mielestäni pitää kyllä kiitettävänä. On muistettava, että kun velkaa saadaan leikattua, se luo valtiontalouteen pitemmällä aikavälillä mahdollisuutta sitten menopuolella saada lisää muihin tärkeisiin menoihin rahaa. Säästetään muun muassa koroissa. (Ed. Hemmilä: Puoli promillea on velan lyhennys tässä budjetissa!) — Promille tai prosentti, velka on aina velkaa, ed. Hemmilä, ja se on aina hoidettava. Sen olen oppinut jo ihan pikkupojasta asti vanhempien sen opetettua minulle ihan oikein.

Mitä tulee sitten näihin suomalaisen yhteiskunnan kannalta tärkeisiin asioihin, kuten perhepolitiikkaan, niin nykyinen hallitus on siinä onnistunut mielestäni vähintäänkin hyvin. Perhepoliittisiin etuuksiin on tullut paljon parannuksia ja nimenomaan sillä keinoin, että lapsiperheet ovat olleet hyötyjinä. Kuten valtiovarainministeri itse mainitsi omassa puheessaan, veronkevennyksiä on kohdennettu pienituloisille ja keskituloisille. Totta kai tuloeroja tässä maassa on edelleen ja niitä on maailman sivu ollut, mutta on tärkeätä, että suunta on pidetty vakaana ja oikeana. Kehysmenettelyn ansiosta siinä tavoitteessa on hyvin pysytty. (Ed. Seppo Lahtela: Mutta syntyvyys ei ole kehittynyt!) — Mitä tulee syntyvyyden kehittymiseen, ed. Seppo Lahtela, toivon kuitenkin, että nykyisen hallituksen politiikka luo uskoa siihen, että meitä suomalaisia on vielä seuraavankin hallituksen jälkeen ja senkin jälkeen vielä vuosia vuosia eteenpäin.

Uusia työpaikkoja, kuten puheeni alussa sanoin, on syntynyt kohtuullisen hyvin, mutta yksi pieni ongelma siinä on mielestäni ollut, ja se on alueellisten erojen kasvu tässäkin asiassa. Ymmärrän sen, että kasvukeskukset kasvavat ja täällä on töitä ihmisille vaikka kuinka paljon, jopa niin, että vapaita työpaikkoja on yhä enemmän. Mutta olisi tärkeää saada tätä samaa ilmiötä leviämään myös maaseutukuntiin. Totta kai silläkin alueella on menestytty. Esimerkiksi kotikunnassani Ilomantsissa työttömyys oli pahimmillaan yli 22 prosenttia, 23 prosenttia, mutta nyt tämän päivän viimeinen luku on 15 prosenttia, hieman alle sen. Tässäkin asiassa on tultu oikeaan suuntaan ja uusia työpaikkoja on sinne maaseutukuntiinkin saatu syntymään.

Valtiovarainministeriöltä toivon sellaista menettelyä, että seuraavan budjetin elikkä uuden hallituksen ensimmäisen budjetin kokoamisvaiheessa ja hallitusohjelman kokoamisvaiheessa tulisi ottaa huomioon se, että näillä reuna-alueilla on edelleen olemassa halukkaita pieniä yrittäjiä, jotka ovat innokkaasti investoimassa pieniin yrityksiin lisää. Tämä luo sitä kasvupotentiaalia, jolla uusia työpaikkoja näille seuduille saadaan. Tähän investointimahdollisuuteen tulisi mielestäni valtion ja valtiovarainministeriön erikoisesti antaa eväitä veropolitiikalla, investointituilla (Ed. Hemmilä: Ja yt-lailla!) ja totta kai järkevällä talouspolitiikalla, mitä tämä hallitus on tehnyt. — Toivon, että ed. Hemmiläkin tätä järkevää talouspolitiikkaa arvostaa. Mitä kuulin ainakin tämän talousarvion keskustelun alkupuolella, niin ainakin kokoomuksen puolelta kuului paljon kiitoksia, miten hyvin on onnistuttu. Tämän ilolla panin kyllä merkille.

Kuntien aseman kohentuminen on myös ollut hyvä asia. Totta kai senkin kohdalla olemme vielä vasta ehkä puolitiessä mutta kuitenkin olemme sillä oikealla tiellä, joka johtaa siihen, että saamme kunnissa tapahtumaan positiivista kehitystä. Muuttotappiokunnissa ongelmat johtuvat ihan muusta kuin siitä, että valtion talouspolitiikka olisi väärää ollut. Se johtuu siitä, että meillä ovat todella muuttotappiokunnissa veronmaksajat vähentyneet ja eläkeläisiä on yhä enemmän ja huoltosuhde on koko ajan heikentynyt. Mutta tämä ei tietenkään ole tämän hallituksen syy, vaan kysymys on siitä, että vuosikymmenten kehitys on tähän tilanteeseen meidät vienyt.

Arvoisa herra puhemies! Toivon paria asiaa vielä lopuksi: Maa- ja metsätalouden alalla toivon, että otetaan vakavasti se haaste, mikä bioenergiassa meillä suomalaisilla on. On tärkeää, että kotimainen puu saadaan metsistämme käyttöön teollisuuden raaka-aineeksi ja bioenergiaksi. Se valtava edistysaskel on meillä tarjolla ihan oven edessä, jos haluamme sen ottaa. Siinä valtiovarainministeriön tulee ottaa ennakkoluuloton kanta niin, että pystymme tekemään lähitulevaisuudessa kotimaista energiaa yhä enemmän. Omavaraiseksi emme heti pääse tietenkään, eikä se ole mahdollistakaan, mutta on tärkeää, että puuraaka-aineen lisäkäyttöön otetaan turve mukaan. Tällainen ympäristöhöpötys, jolla on estetty soiden tehokas käyttö energian raaka-aineena, tulee lopettaa kokonaan ja tarttua suomalaiseen energiaan ihan tosissaan.

Liikenneinvestoinneista lopuksi, arvoisa herra puhemies, haluan todeta sen, että seuraavan hallituskauden aikana tulee liikenneinfrapakettien laatimisessa ottaa mukaan vielä yksi uusi paketti. Se uusi paketti tulee muodostaa vähäliikenteisistä radoista, alemmasta tieverkosta ja yksityisteistä, niin kuin esimerkiksi ed. Eero Lämsä ja ed. Mauri Salo saman keskustelun aikana ansiokkaasti nostivat esille sen, että nämä kaksi asiaa, nämä kaksi ryhmää, alempi tieverkko ja junaradat, tulee ottaa kylmästi mukaan, koska suomalainen metsäteollisuus tänä päivänä aidosti kärsii huonoista kuljetusolosuhteista. Tämän korjaaminen kuntoon jo seuraavan vuoden aikana lisäbudjettien kautta on äärimmäisen tärkeää.

Uuden hallituksen aloittaessa uuden hallitusohjelman myötä on äärimmäisen tärkeää, että saamme kuntoon tieinfran. On erinomaista, että rakennetaan runkoteitä, valtateitä ja runkoratoja, mutta ilman alempaa rataverkkoa, alempaa tieverkkoa ja yksityisteitä suomalainen metsätalous ei toimi. Venäjällä rakennetaan koko ajan lisää metsäteollisuutta. Sieltä emme puuta enää saa lisää ainakaan niitä määriä kuin tähän asti. Tuontimäärä laskee pikkuhiljaa koko ajan, Suomeen tuleva puumäärä, ja siksi on tärkeää, että kotimainen puu otetaan siihen tilalle. Se palvelee työllisyyttä ja suomalaista kansantaloutta.

Seppo Lahtela /kok:

Arvoisa herra puhemies! Minusta on oikeastaan aika uljasta nousta puhumaan ed. Hoskosen jälkeen. Ed. Hoskonen ilomantsilaisena kansanedustajana puhui hallituksen äänellä, miten sanoisin, yleispoliittisesti käskettynä myönteisesti. Näin on oma tulkintani tästä asiasta olemassa. Ed. Hoskonen on melko rehellinen, ja siinä mielessä tätä asiaa arvellen, jos hän ei olisi niin rehellinen ja niin käskettynä, niin kuin hallituksen puhelinja nyt on olemassa, puhe olisi ollut aika lipevä. Nyt siinä oli jonkin verran jopa totuuttakin.

Sen verran voisi tätä puhetta ruotia, että kun ed. Hoskonen mainitsi kuntien rahatilanteen parantumisen, siihen puuttuisin niin, että kuntien rahatilanne ei ole parantunut ollenkaan. On vain maksettu sitä vanhaa velkaa, mitä kunnilta on otettu väkisin, palautettu sinne. Ja kuntapäättäjät, jollainen ed. Hoskonenkin on, asiaa todellisuudessa harkitessaan ja tehdessään voivat jossakin Helsingin, Vantaan korkeudella pohtia, että kuntien talous on ikään kuin vähän parantunut, kun kaikki Laita-Suomen kunnat Ilomantsi mukaan lukien on hyljätty ja syrjäytetty tässä asiassa. Mutta mitään muuta uutta valoa ei ole nähtävissä koko kuntatalouteen.

Hallitus elää ja hallituspuolueet elävät siinä suuressa hurmassa, mikä liittyy kuntien palvelurakenneuudistukseen ja sitä kautta olevaan puitelainsäädäntöön, sen kautta siihen kehräämiseen, selittämiseen, kuinka palvelurakenteita muodostetaan, parannetaan ja kohdennetaan. Kaiken takana on se, että niitten kuntien taloutta, jotka eivät ole nyt kunnossa ja järjestyksessä, ei ole niillä lupauksilla koskaan tarkoituskaan panna järjestykseen. Niitten kuntien tie on kuntaliitosten kautta pakkofuusioituminen isompiin kuntiin, missä kuntien kansalaiset ja asukkaat sieltä kunnan takakyliltä unohdetaan perusteellisesti.

Näin arvellen olisin toivonut ja toivoisin, että tässä käytävässä keskustelussa kuntien rahoituksesta, kuntien asemasta ja kuntatalouden hoidosta olisi jokin muukin tie nähtävissä kuin vain yksinomaan se, että elleivät palvelurakenteet muodostu sellaisiksi, että ne tuottavat suurta tulosta, kustannussäästöä, niin fuusioituminen isompiin kuntiin on edessä. Tämä olisi se ajatusmaailma, mitä pitäisi katsoa. Se ei tietenkään ole aivan väärä ratkaisu tähän asiaan, mutta useimmissa tapauksissa se on toivoton. Toivoisin ja olisin toivonut, että hallituksen linjalla olisi myöskin joku muu vaihtoehto siellä kulmalla olemassa kuin tämä äsken kuvailemani.

Herra puhemies! Kuultuani keskustelua, mikä tänään liittyy budjetin yleiskeskusteluun, sävy on ollut entisenlainen, kuten ennenkin. Hallitus on ollut aina oikeassa, ja hallituspuolueitten edustajat todistavat, että hallitus on oikeassa. Oppositio todistaa, että hallitus on väärässä, kuten kuulin kokoomuksen, ed. Rajalan ryhmäpuheenvuorosta, jota aavistuksen verran kehuttiin, että se oli niin maltillinen, ja sitten sitä taas arvioidaan, minkä takia se oli niin maltillinen. Näin nähden, kyllä nämä roolit ovat niin kuin selkeät. Itselleni ei kyllä tällä kertaa tietenkään ole vielä ihan selvä, olenko hallituspuolueen vai opposition edustaja vai edustanko kansaa puhuessani täällä tämän budjetin puolesta.

Kun tätä budjettia katsotaan, ed. Valpas, ei se teillekään paljon mitään lupaa, tämä budjetti. (Ed. Valpas: Eikö?) Näin arvellen, kuunnellessani näitä puheenvuoroja, joita salissa olen kuullut, niin kyllä aika ihmeelliseltä tuntuu. Valitettavasti ketään sosialidemokraattia täällä ei ole, kun sosialidemokraatteja ei ilmeisesti kiinnosta tämä tulevaisuus eikä maailma. Mutta kun kuuntelin ed. Gustafssonin useitakin puheenvuoroja äskeisessä keskustelussa, niin kyllä minusta aika ihmeellinen maailmankuva niistä jäi. Jos Suomeen perustettaisiin erikseen uusi populistinen puolue, itse saattaisin olla ehdokkaana jäseneksi sinne, mutta ed. Gustafsson sinne valittaisiin varmasti. Näin tätä maailmaa katsottuna, niin ei se nyt ihan kirkasta ole tuolla hallituspuolueitten rivissäkään tämä maailman tulevaisuuteen katsominen ja arvioiminen.

Mutta kyllä hallitukselle täytyy erityistä kiitosta antaa, kiitosta siitä, että maailmantalous, joka on mennyt niin kovasti eteenpäin, ollut nousuvoittoista, luonut Suomeen kilpailukykyä, vientiä, kasvua ja työpaikkoja, on luonut semmoisen mahdollisuuden, että tässä huipputalouskasvussa se tavoiteltu 100 000 työpaikkaakin on tullut ikään kuin sieltä sivusta ja niin kuin siivellä. Ei siihen oikeastaan hallituskaan itse uskonut asettaessaan tavoitteen, kun ennenkään ei ole koskaan toteutunut, mutta tämä maailmantalouden veto nosti sen siihen, että työpaikkakehitys on ollut kohtuullisen hyvä. Kansalla sen sijaan työhalut eivät ole oikein kehittyneet, ne ovat monelta osin kovin nuukat. Tuleepa tässä mieleen viime viikon kyselytunnilta, kun ed. Vilkuna kyseli, mistä saa työntekijöitä. Kun on avoin työpaikka olemassa, semmoinen työpaikka, missä vähän sataa vettä niskaan ja joutuu niin kuin käsin puuttumaan, niin ei kukaan ole halukas tulemaan. Tämä todistaa sen, että ei ole työhaluja, vaikka olisi työpaikkojakin.

Mutta se, mistä olin jatkamassa, oli se, että hallitus on siinä mielessä toiminut oikein ja oikealla lailla, että viimeksi 1980-luvun lopulla, vuonna 1990, kun oli vähän vastaavan tyyppinen talousimu maailmalla, niin silloin erityisesti sosialidemokraatit kunnostautuivat silloisen hallituksen aikana työntäessään rahaa maailmalle, sitoessaan seuraavien hallitusten kädet kaikkiin muihin maksu- ja tukikorotuksiin, elettiin ikään kuin elopellossa. Itsekin kyllä tiedän, kuinka se tapahtuu silloin, kun suuri huuma tulee, se on illalla valtavan kovaa, aamulla se tulee, putoaa alas. Tämä hallitus on tässä asiassa viisastunut siltä osin, ettei ole sitonut tulevaisuuden käsiä eikä ole tarttunut tähän huumaan, mitä täällä kaikki edustajat, itsekin mukaan lukien, ovat olleet vaatimassa. Näin ajatellen pitää antaa aavistuksen verran kiitosta hallitukselle, kun se kerran sen tältä osin ansaitsee.

Mutta kun ei oikein muuta paikkaa täällä budjettikeskustelussa ole olemassa, tarttuen siihen, että hallitus suuressa verohuumassaan hakee koko ajan uusia verotuskohteita. Kun tulevaisuudessa tietenkin selkeästi päästään perintö- ja lahjaveroalennuksiin, mistä ed. Hoskonenkin mainitsi, ei tältä osin, mutta puheenvuoro rakentui erittäin pitkälti tulevan hallitusohjelman varaan, niin sieltä jäi puuttumaan tämä perintö- ja lahjaveron alentaminen. Mutta se, mistä varoittaisin tässä yhteydessä, on se, että hallituksen riveissä enemmistö puolueista tuntuisi olevan ilmeisen valmis hyväksymään maa- ja metsätalousmaan kiinteistöveron. (Ed. Karjula: Ei!) Näin asiaa arvellen varoitan jo nyt, että hallituksen riveissä on enemmistönä sellaisia joukkoja, jotka ovat valmiit tätä ajamaan ja tekemään heti vaalien jälkeen. Tulevaisuudessa on siis pidettävä silmät auki, oltava silmä kirkkaana torjumaan, kertomaan se etukäteen ennen vaaleja kansalaisille, että tällaisia uhkia, tällaisia suunnitelmia tehdään ja rakennetaan. Se on maaseudun tuho, maaseudun sortaminen ja järkytys kertaheitolla.

Herra puhemies! Sitten erääseen kolmanteen aiheeseen, osioon, tässä puheenvuorossani menisin: näihin liikennehankkeisiin. Kun puhutaan, että ihmiset liikkuvat, he liikkuvat autolla, junalla, lentäen, soutaen, kuka milläkin tavalla. Erityisesti näihin tiekysymyksiin, alempaan tieverkkoon, yksityisteihin, siinä tämän hallituksen toiminta ja linja on ollut erittäin kylmä. Siis niin kylmä, että tällä kylmällä sateellakin, vaikka se osittain lämmintä vielä onkin — ilma kylmenee koko ajan, tulevaisuudessa tulee vielä lunta — sen tuntee jokainen kulkija, liikkuja niskassaan, nahassaan, kuinka kylmästi hallitus on käsitellyt ja kohdellut yksityistien päässä elävää kansalaista, kun ei sitä tukea löydy muuta kuin vain pelkkää myötätuntoa, ei edes lämmintä kättä sinne tien perällä asuvalle.

Jos vähän isompia teitä katsotaan, niin kyllä pitäisin hallituksen ministereitten toimintaa aika toivottomana ja olemattomana, kun katsomme kaakkoisen Suomen osalta tätä. Jokainen tietää, on kuullut, nähnyt, lukenut niistä rekkaruuhkista, joita rakentuu Suomesta itään päin meneville teille, erityisesti rantatielle, Vaalimaan tielle, ja siitä tavasta, kuinka niitä hoidetaan. Liikenneministeri toteaa vielä syyskuussa, ettei siellä Valtatie 7:llä ole sen pahempia ongelmia kuin muillakaan teillä, vaikkapa Valtatie 4:llä tai 5:llä. Se osoittaa suurta piittaamattomuutta ja ymmärtämättömyyttä tämän maan liikennepolitiikkaa ja sen hoitoa kohtaan.

Nyt viime aikoina tämä asia on huomattu ja nähty, ja voisi sanoa, että jonkin näköisen delegaation aina eduskunnasta voisi pari kertaa viikossa sinne lähettää. Kun Kymen kansanedustajat kävivät siellä viime maanantaina, niinpä oli jono putsattu, ettei ollut yhtään autoa jonossa, mutta kun ilta ja hämärä tuli, niin jo oli 22 kilometriä sitä jonoa, äkkiähän se saadaan syntymään sitten, kun tarve on olemassa. Näin nähden hallituksen pitäisi tältä osin puuttua, nähdä avarammin maailmaa, parantaa ja rakentaa ne etärekkaparkit, laajat parkkialueet, mihin nämä jonot ajetaan syrjään niin, että ihmiset pääsisivät kulkemaan niitä teitä pitkin, mitkä on ihmisille, kansalaisille, liikkujille tarkoitettu, myöskin niille paikallisille asukkaille.

Kun yleinen käsitys on se, että liikenne on pahasta, niin se tietääkseni ei kuitenkaan ole pahasta, koska pitkällä aikavälillä Venäjän liikenne luo yhteydet, tulevaisuuden kasvupohjan. Siinä on eräänlainen odotusarvo silloin, kun transitoliikenne ei enää toimi. Kuitenkin ne yhteydet toimivat ja tätä kautta Suomi ja kaakkoinen Suomi erityisesti on avainasemassa, kun joskus normaali kauppa alkaa elää.

Herra puhemies! Toivon, että hallitus lämpenisi tälle asialle ja taikoisi semmoiset mahdollisuudet, että jo ensi talven aikana voitaisiin tämä asia erikseen lisäbudjetin puitteissa saattaa semmoiseen järjestykseen, että ne parkkialueet voisivat sinne toteutua.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan puhemies Paavo Lipponen.

Klaus Pentti  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Oma käsitykseni on, että valtiontaloutta on hoidettu hyvin. Olen kuunnellut näitä puheenvuoroja huoneessa ja tässä äsken edellä ed. Seppo Lahtelan puheenvuoroa. Kun täällä useissa puheenvuoroissa on kehuttu ja useissa moitittu, niin ed. Lahtelan puheenvuoro taisi olla vähän siltä väliltä. Mutta ymmärrän hyvin, että kun ed. Lahtela on tässä hallitusrintamassa ollut ja sitten välillä vaihtanut oppositioon, niin näkemykset ovat myös sekä—että.

Mutta kuitenkin pidän erittäin hyvänä, että valtionvelkaa on pystytty lyhentämään ja kunnissakin taloudellinen tilanne on paranemaan päin. Työllisyys on kohentunut hallituksen tavoitteiden mukaisesti, ja 100 000 uuden työpaikan tavoite on toteutumassa. Myös on saatu valtakuntaan 20 000 uutta yritystä, ja nämä ovat erinomaisia tuloksia. Tärkeä keino tässä on ollut onnistunut veropolitiikka. Ansiotulojen veronkevennyksillä on onnistuttu saamaan ostovoiman kasvua, joka näkyy monin tavoin, erityisesti työllisyyden paranemisena.

Täytyy todeta, että tästä ansiotulojen veronkevennyksestä eläkeläiset eivät ole päässeet osallisiksi ja eläkeläisten pienet kansaneläkkeiden korotukset eivät ole eläkeläisten asemaa kovin paljon parantaneet. (Ed. Valpas: Miksi?) Näen, että jatkossa nimenomaan eläketulojen vähennyksiin pitää löytyä keinoja. (Ed. Valpas: Miksi ei ole korjattu?) — Uskon, että seuraavassa hallitusohjelmassa tähänkin kohtaan saadaan parannusta. Ainakin näin toivon.

Erittäin tärkeänä myös eläkeläisten kannalta pidän sitä, että ruuan arvonlisäveroa saataisiin seuraavan hallitusohjelman avulla alennettua ja sitä kautta myös lapsiperheiden asemaa voitaisiin parantaa, ja uskon, että se myös varmistaisi kotimaisen elintarviketalouden asemaa.

Ensi hallituskauden tärkeisiin veropoliittisiin tavoitteisiin katson myös kuuluvan sen, että perintö- ja lahjaveron osalta kevennyksiä pitäisi saada ja erityisesti yritysten sukupolvenvaihdosten osalta tarvitaan edelleen parannuksia. Toki tämä hallitus on yritysten ja myös maatilojen sukupolvenvaihdoksiin veronkevennyksillä saanut parannusta aikaan.

Ed. Seppo Lahtela nosti esiin maa- ja metsätalousmaan kiinteistöveroasian. Näen, että ensi hallituskaudellakaan tätä ei pidä hallitusohjelmaan ottaa. Se on maatalouden ja metsätalouden kannalta erittäin tärkeä kysymys, ja uskon, että keskusta ei sellaiseen hallitusohjelmaan suostu, jossa maa- ja metsätalousmaan kiinteistöveron korottaminen on mukana.

Investointien vauhdittamisesta on puhuttu monissa puheenvuoroissa. Jos kuunnellaan yrittäjiä, erityisesti alihankkijayrityksiä, eräs tärkeä keino olisi poisto-oikeuksien parantaminen, elikkä poistoja pitäisi voida nopeuttaa. Minä uskon, että tällä keinoin voitaisiin investointeja vauhdittaa.

Hallitus on pysynyt hyvin sovituissa menokehyksissä, jotka ovat olleet todella tiukat, ja tämä näkyy kyllä monissa määrärahoissa ensi vuoden budjetinkin osalta. Peruspalveluihin on kuitenkin voitu panostaa ja erityisesti terveys- ja hoivapalveluiden saatavuus on varmistettu, ja osaltaan Paras-hankekin tätä kehitystä tukee. Toivottavasti jatkossa palveluiden saanti varmentuu myös harvaanasutuilla alueilla ja voidaan vaikuttaa myös palveluiden hintakehitykseen.

Lapsiperheiden asemaan ja lapsiin on panostettu. Toki parantamisen varaa on edelleen.

Myös liikenneväyliin on saatu lupaavia avauksia. Erityisesti Pirkanmaan osalta täytyy todeta, että meillä iloitaan Tampereen läntisen kehätien tiehankkeen etenemisestä ja tämä helpottaa alueen liikenneruuhkia merkittävästi. Mutta perustienpidon ja myös rataverkonkin osalta määrärahat ovat olleet riittämättömät, ja tämä on eräs merkittävä parantamisen kohde seuraavassa hallitusohjelmassa. Meidän rata- ja tieverkkomme rapautuvat, ja niiden kunnossapito edellyttää merkittävää määrärahojen korotusta jatkossa.

Energiaomavaraisuus, sähkön hinta ja sähkön saatavuus ovat kuluneen vuoden aikana nousseet merkittäväksi keskustelunaiheeksi niin meillä kuin maailmallakin. Näen, että kotimaisen bioenergian tuotantoon on panostettava ja kaikkia energiantuotantovaihtoehtoja on kehitettävä, niin että voidaan kotimaisen energian saantia varmistaa ja pitää sähkön hintakehitys kurissa.

Maatalous ja ylipäätään elintarvikeomavaraisuuden varmistaminen on ollut hallituskaudella vaikea asia, ja erityinen iso kysymys oli EU:n maatalousrahoituksen leikkaaminen. Tältä osin hallitus löysi ratkaisun ja maatalousrahoitusta voitiin turvata, mutta rahoitusta on sitten osaltaan koottu monien leikkausten avulla myös maatalouspääluokasta, ja tämä näkyy muun muassa neuvonnan ja tutkimuksen rahoituksessa. Pidän tätä ongelmallisena sikäli, että maatalouden ja oman elintarviketaloutemme haasteet kovenevat, kansainvälinen kilpailu lisääntyy ja meidän pitäisi pystyä oman maatalouden ja elintarviketalouden kehittämiseen panostamaan, niin kuin ylipäätään t&k-rahoitukseen ja innovaatiorahoitukseen on muilta osin panostettu, mutta maataloudesta näitä rahoja on leikattu. Hallituksen talousarvioesitys piti sisällään muun muassa neuvonnan lähes 3 miljoonan euron leikkauksen. Toki valtiovarainvaliokunnan maatalousjaosto on esittämässä tähän 1,4 miljoonan korjausta, mutta tämäkin tietää kymmenien ihmisten vähentämistä neuvonnasta ja tutkimuksesta.

Samoin Makera-rahoitus näyttää jäävän riittämättömäksi. Kun maailmalla maatalousmaan käyttö bioenergian tuotantoon on lisääntynyt, tämä alkaa näkyä viljan maailmanmarkkinahintojen kohoamisena. Jos me haluamme oman elintarviketuotannon varmistaa ja huolehtia kotimaisten elintarvikkeiden saatavuudesta, niin meidän on kyllä jatkossa näihin asioihin panostettava merkittävästi enemmän kuin tässä talousarviossa on pystytty.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vuoden 2007 talousarvion viimeiseen versioon on valtiovarainvaliokunnassa tehty hyviä muutoksia, mutta paljon olisi myös kehittämisen varaa. Opiskelijoiden toimeentuloon saatiin pieni muutos eduskunnassa, mutta onhan se kaukana siitä, mikä muutos olisi tullut tehdä, eli opintoraha toden totta olisi vaatinut nostamista. Koulujen ja kirjastojen rakentamiseen lisättiin rahaa, hyvä niin. Kannan erityistä huolta homekoulujen ja muiden homeongelmista kärsivien rakennusten korjaamisesta. Rahanpuutteen vuoksi homeesta aiheutuu terveyshaittoja, jotka maksavat moninkertaisesti enemmän kuin se, että ongelmiin puututtaisiin ajoissa.

Lasten ja nuorten psykiatriseen hoitoon ja kuntoutukseen osoitettiin lisävaroja, hyvä tämäkin asia. Näinhän on toki tehty kaikkina niinä vuosina, joina olen itse eduskunnassa ollut. Valitettavasti tällä menetelmällä, että aina annetaan tällaisia hankerahoja, ei päästä pitkäjänteiseen kehittämistyöhön, mitä psykiatrinen hoito ja kuntoutus vaatisivat. Kannan huolta myös siitä, että näistä rahoista, mitä nytkin sitten annettiin, sitten varmasti valuisi rahaa myös perusterveydenhuoltoon.

Valiokunta osoitti 3,5 miljoonan euron määrärahan päihdepalvelujen ja erityisesti naisten päihdepalvelujen kehittämiseen. Tämä on todella surullinen yhtälö, kun ajattelee, että hallitus alentaa ensin alkoholiveroa ja siitä aiheutuu suuria ongelmia. Esimerkki näistä ongelmista on se, että vuosittain syntyy jopa tuhat alkoholisyndroomaa sairastavaa lasta. Kun meillä ei ole kunnollista päihdepalveluorganisaatiota ja -järjestelmää yksinkertaisesti rahanpuutteen vuoksi, niin onhan se aikamoinen yhtälö. No tietenkin on hyvä, että nyt sitten näihin päihdepalveluihin annettiin rahaa, mutta pakko on sanoa, että kunnissa ei päihdepalveluja pystytä tarjoamaan ollenkaan riittävästi ja hallitus askartelee alkoholista varoittavien tarrojen kanssa.

Arvoisa puhemies! Mitkä muut toiminnot tarvitsisivat lisää rahaa? Ehdottomasti peruspalvelut, eli sosiaali- ja terveyspalvelut sekä koulutuspalvelut. Kansalaisten keskuudessa on huoli niiden riittävyydestä, saatavuudesta ja laadusta. Lastensuojelu ja päihdehuolto, kuten äsken totesin, onnahtelee surullisen paljon, eikä hoitotakuu toteudu läheskään kaikkialla siten kuin ministeriön virkamiehet antavat ymmärtää. Vieraalla paikkakunnalla opiskelevat, vanhukset, pitkäaikaissairaat ja vammaiset jonottavat aivan liian kauan.

Lastensuojelulakiesitys, jota juuri valiokunnassa käsittelemme, on tuonut konkreettisesti esiin ne ongelmat, joihin tarvitaan runsaasti resursseja jatkossa. Jo tässä budjetissa siihenkin olisi pitänyt varautua paremmin. Vanhustenhuollon palveluja tulee lisätä ja kehittää. Kotona asumisen tukemiseksi tarvitaan monipuolisia palveluja sekä myös väliaikaisia ja pysyviä kodinomaisia hoito- ja hoivapalveluja. Omaishoidon varojen vähäisyyden vuoksi monessa kunnassa omaishoitajien määrää on jouduttu vähentämään. Omaishoito on kuitenkin kaikkein taloudellisinta hoitoa. Siihen olisi varat löydyttävä, jos järkeviä päätöksiä halutaan tehdä.

Sosiaalipalvelujen tarpeen arviointi on lakisääteisesti käynnistetty 80-vuotiaille, mutta kunnilla ei läheskään aina ole varaa tarjota apua esille tulleisiin ongelmiin ja tarpeisiin. Olenkin sitä mieltä, että jatkossa tarvitaan ihan oikea hoivatakuu eli laki vanhustenhuoltoon. Tätä on muun muassa vasemmistoliitto esittänyt, ja kannatan sitä lämpimästi. Myös kristillisdemokraatit ovat tuoneet tämän asian esiin.

Arvoisa puhemies! Kouluasioissa huolenaiheita ovat muun muassa luokkakokojen kasvaminen, kyläkoulujen lakkauttaminen, erityisopetuksen ja opintojen ohjauksen riittämättömyys, kouluavustajien määrän väheneminen sekä kouluterveydenhuollon ja oppilashuollon resurssipula. Äsken olin juuri kuulostelemassa yliopistojen tilannetta, ja myös siellä perusrahoituksen vähäisyys murehduttaa, ja olen aivan samaa mieltä heidän kanssaan.

Samoin köyhyysloukussa olevien ihmisten tilanne vaatii nopsaa tarttumista. Heitä ovat tutkimusten mukaan opiskelijat, eläkeläiset ja monet perheet, erityisesti yksinhuoltaja- ja monilapsiset perheet. Eläkeläisten ostovoiman kehittämiseen tulisi laatia pitkäjänteinen suunnitelma. Jokainen ymmärtää, ettei kaikkea voida tehdä yhdellä kertaa, mutta tämänhetkinen tapa eli pieni tasokorotus silloin tällöin ei ole kestävää. Ikääntyneen ystäväni kohdalla se 5 euron tasokorotus aikaansai asumistuen laskun siten, että loppuviimeksi kyseessä oleva ikäihminen menetti 1 euron ja 10 senttiä joka kuukausi. Tätäkö se on, se ostovoiman kehittäminen, kysyn vain. Jatkossa onkin tehtävä suunnitelma muun muassa eläkeläisten verotuksen ja indeksijärjestelmän kehittämiseksi.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä eräästä talousarvioaloitteestani eli aloitteesta invaliditeetin perusteella tehdyn autoveron palautusoikeuden korottamiseksi. Invaliditeetin perusteella tehtävän autoveron palautuksen rahamääräiset ylärajat ovat pysyneet samalla tasolla hyvin pitkään. Käytännössä ajoneuvojen hinnat ovat kuitenkin nousseet huomattavasti ja eräitä autoverosäädöksissä tapahtuneita muutoksia lukuun ottamatta myös ajoneuvokohtaiset verosummat ovat suurentuneet vuosien varrella huomattavasti. Näin ollen on selvää, että palautusten taso on jäänyt jälkeen todellisesta, markkinoilla tapahtuneesta kehityksestä ja siten myös vammaisten henkilöiden mahdollisuudet oman auton hankkimiseen ovat huonontuneet oleellisesti.

Samaan aikaan vammaisten henkilöiden liikkumismahdollisuudet varsinkin haja-asutusalueilla ovat heikentyneet merkittävästi julkisen liikenteen leikkausten takia. Näin ollen oman auton merkitys palvelujen hankkimisessa, asioiden hoitamisessa ja yleensä omassa kodissa asumisen mahdollistamisessa on koko ajan kasvanut. Lisäksi kuntatalouden ahdinko on heikentänyt merkittävästi kuntien mahdollisuuksia tukea vammaisten liikkumista.

Olen tehnyt asiasta myös lakialoitteen, joka lähetekeskustelussa sai eri puolueiden edustajien kannatuksen. Samoin monet invalidit ovat ottaneet aloitteen kiitollisina vastaan ja odottavat eduskunnan reagointia. Vieläkään ei, hyvät kollegat, ole myöhäistä, sillä lähiaikoina tässä salissa aloitteesta äänestetään. Siinä on kunkin edustajan mahdollisuus osoittaa tuki vammaisille.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Talous kasvaa ja talous kasvaa hyvää vauhtia. Se on ollut positiivinen uutinen koko päivän. Senhän me olemme tienneet jo useamman kuukauden ajan, että tästäkin vuodesta tulee hyvä ja ensi vuoden näkymät ovat myöskin hyviä. Sitä lähtökohtaa vasten on tietenkin mielenkiintoista ja myönteistä käydä keskustelua nyt tästä vuoden 2007 talousarviosta.

Talouskasvun käynnistäjänä on ollut hyvin pitkälti hyvä veropolitiikka ja veropolitiikan myötä tullut myönteinen sykäys kansantalouteen. Osansa varmasti tuo myöskin talouskasvulukuihin tämmöinen negatiivinen asia elikkä se, että kansalaisemme velkaantuvat huimaa vauhtia. Kansalaisten velkaantumisaste on jo pahempi kuin 1980-luvun lopulla, jonka jälkeiset seuraukset tiedämme hyvin tarkkaan.

Työllisyys on kohentunut hyvää vauhtia, ja hallituksen kunnianhimoinen tavoite 100 000 uudesta työpaikasta näyttää olevan lähes saavutettavissa. Työttömyys myöskin alenee, ja se on positiivinen asia, sillä jokainen työttömyysprosentin aleneminen tuo valtiontalouteen lisää liikkumatilaa noin 300—400 miljoonaa euroa. Työmarkkinoilla on edelleen tilaa työntekijöille, ja nyt täytyykin kysyä, miksi koulutus ja työmarkkinat eivät tällä hetkellä kohtaa. Tässä varmasti tarvitaan laajaa keskustelua asianomaisten taholla. Myöskin työministeriön on syytä olla mukana tässä keskustelussa.

Niin kuin totesin, veropolitiikka on ollut verotettavia suosivaa. Tästä on saanut osansa valtaosa Suomen kansalaisista. Ainoastaan kaikkein pienituloisimmat ovat jääneet veronalennuksista paitsi. Tässä onkin asia, jota sitten on seuraavassa hallitusohjelmassa huolellisesti lähestyttävä, ja myöskin heitä on hyvitettävä siltä osin kuin he ovat jääneet paitsioon ja toisaalta vuosien saatossa jo jääneet jälkeen myöskin pienien eläkkeiden osalta ja muidenkin etuisuuksien osalta.

Hallituksen yrittäjyysohjelma on tuottanut hyvää hedelmää. Meille on syntynyt lähes 20 000 uutta yritystä. Tässä on tämä yhteiskunnan käynnissä pitävä voima. Elikkä kun me saamme syntymään uusia yrityksiä, se luo myöskin uusia työpaikkoja ja sitä kautta generoi vauhtia tähän yhteiskuntaan. Varjona on tulevaisuudessa se, että sukupolvenvaihdoksia meillä on tulossa vielä useita kymmeniätuhansia lähiaikoina ja halu riskinottoon tuntuu olevan entistä heikompi, joten on suuri vaara, että aika isokin osa yrityksistä saattaa sammua, kun ei löydetä jatkajaa.

Valtionvelka on vähentynyt merkittävästi. Sen pitäisi näkyä myöskin korkomenojen vähenemisenä, mutta nykyinen korkokehitys varmasti tulee pitämään huolen siitä, että korkomenot säilyvät entisellä tasolla. Millä sitä valtionvelkaa sitten on vähennetty? Siinä on ollut hyvin merkittävänä osana valtionyhtiöistä tulevat suuret osinkotulot, ja myöskin valtion omaisuutta on aika roimasti myyty. Valtion omaisuuden myynnin kohdalla voidaan aina olla jälkiviisaita, onko myyty oikean sorttista omaisuutta oikeaan aikaan vai onko kuitenkin oikein se vanha talonpoikainen ajattelutapa, että omaisuus kasvaa vain säilyttämällä.

Kuntatalous on ollut hallituskauden alussa edelleen tiukkenemassa. Nyt näkyy vähän valoa tunnelin päässä. Tässä hallituksen ratkaisut, joissa erityisesti valtion kunnille olevaa velkaa maksetaan, tuovat osaltaan sitten vähän kuntatalouteen liikkumatilaa. Kunnilla on haasteita tulevaisuudessa paljon. Palveluiden järjestämisen kustannukset edelleen nousevat, väki ikääntyy, ja kysyntä kasvaa. Tällä nyt hallintovaliokunnassa olevalla kunta- ja palvelurakenneuudistuslailla on tarkoitus löytää myöskin tähän asiaan jonkinmoisia ratkaisuja, joskaan laki sinänsä ei turvaa patenttiratkaisuja, mutta vauhdittaa varmasti kuntakenttää käymään avointa keskustelua.

Hyvä talouskasvu mahdollistaa, jos niin halutaan, yhteiskunnan kipukohtiin tarttumisen. Niin kuin totesin, pienten eläkkeiden ja pienten eläkkeiden verokohtelun täytyy olla seuraavan hallitusohjelman yksi kärkihankkeita. Samoin täällä on valtiovarainministeri Heinäluoman taholta vakuuteltu, että infrahankkeet, ykköskori ja kakkoskori, toteutuvat ja hyvä niin. Mutta minä olen huolissani perustienpidosta. Meillä kantatiestö ja sitä alempi tieverkko rappeutuu huimaa vauhtia, ja siitä tulee jo esteitä maakuntien kehittymiselle, koska nykyiset hoitoluokitustasot ovat myöskin sitä luokkaa, että siellä on hyvin vaikea pahoissa keliolosuhteissa liikkua. Tähän on erityisesti kiinnitettävä tulevaisuudessa huomiota.

Yhtenä pienenä, mutta hyvin merkittävänä asiana nostan esille Saaristomeren yhteysalusliikenteen. Sieltä puuttuu 1,7 miljoonaa euroa rahaa, ja nyt sinne liikenne- ja viestintävaliokunta esittää 1,2:ta miljoonaa. Sieltä jää puuttumaan edelleen 500 000 euroa. Tuntuu lapselliselta puhua täällä 500 000:sta, mutta tosiasia on, että tämä johtaa juuri siihen, että kun kesäajaksi on tehty myöskin saaristomatkailua varten erilaisia reitityksiä ja niitä nyt joudutaan karsimaan taikka jopa lopettamaan, kaikki ne investoinnit matkailuhankkeisiin, joita saariston asukkaat ovat tehneet, vesittyvät, koska eihän sinne pääse turistit, jos ei sinne ole yhteysalusliikennettä. Siksi on ihan ensiarvoisen tärkeää, että ensi kevään ensimmäiseen lisätalousarvioon myöskin osoitetaan rahaa, niin että tämä asia tulee hoidettua.

Sitten sellainen hyvin perustavaa laatua oleva kysymys: veteraanien kuntoutus ja veteraanien puolisot. Tässä suuri joukko toimii toinen toistensa omaishoitajina, ja heidän kuntoutusmahdollisuuksiinsa ei ole tullut lisää resursseja, päinvastoin. Tämä on myöskin asia, jota ei saa jättää tähän tilaan vaan se on hoidettava niin, että nämä meidän kunniakansalaisemme saavat asianmukaisen kohtelun.

Jotta kunniakansalaisia tulee, me tarvitsemme nuorisoa, ja opintotuki on myöskin asia, joka täytyy seuraavaksi hoitaa. (Ed. Valpas: Miksi ne kaikki jäävät vaalien jälkeen?) — Ne jäävät vaalien jälkeen, mutta hyvä, että hoidetaan edes vaalien jälkeen. Tämä talousarvio näyttää siltä, että myöskin ensi vuonna on mahdollisuus tehdä uusia linjauksia. (Ed. Valpas: Nythän se on mahdollista jo hoitaa!) — Hallitusohjelma tehdään kuitenkin ensi vuonna, ja silloin on hyvä, että on neljäksi vuodeksi töitä. (Puhemies: 10 minuuttia!)

Merkittävä suuri linjaus on vielä keskustan taholta se, että elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen 17:stä 12 prosenttiin tulee olemaan keskustan tavoitteena hallitusohjelmassa.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Jälleen äskeisessäkin puheessa paljon luvattiin tulevaan hallitusohjelmaan. En tiedä, onko tämä ohjelma jo mahdollisesti kirjoitettu, mutta sinne on kyllä pantu aika paljon kuormaa.

Arvoisa puhemies! Täällä monet hallituspuolueiden edustajat suitsuttavat hyvää talouskehitystä. Tässä yhteydessä kyllä herää kysymys, ketkä ovat sitten hyötyneet tästä kehityksestä. Minun mielestäni pienituloiset eivät ole. Kaikki tietävät, että eläkeläisten ostovoima on heikentynyt muihin tulonsaajiin nähden, opiskelijoiden opintorahaa ei ole korotettu neljääntoista vuoteen ja työttömien perusturva on myös heikko. Mutta sen sijaan suurituloisten tilanne on aivan toisenlainen. He ovat saaneet suuret tuloveronalennukset, ja kaikkein rikkaimmilta poistettiin varallisuusvero, vaikka tätä veronalennusta ei ollut kirjattu mihinkään hallitusohjelmaan eikä myöskään hallituspuolueitten vaaliohjelmiin. Myös optioherrat mellastavat valtionyhtiöissä ja saavat suuria palkkioita ja optioita palkan lisäksi, eli tulee joka tuutista rahaa.

Mutta, arvoisa puhemies, hallituksen ensi vuoden talousarvioehdotus ei tuo mitään parannusta pienituloisille kansalaisille, vaikka maamme on rikkaampi kuin koskaan ennen. Sen takia minun ja ryhmämme mielestä eduskunnanhan tähän tilanteeseen pitää puuttua nyt, mutta täällähän hallituspuolueitten edustajat puhuvat hallitusohjelmasta ja vaalien jälkeisestä tilanteesta. Kun nyt on tämä budjetti ajankohtainen, tässä voidaan korjata monia epäkohtia. Sinne ei hallitukselta tule esityksiä eikä hallituspuolueilta.

Arvoisa puhemies! On puhuttu myös julkisuudessa ja tässäkin talossa, että edellinen hallitus on syyllinen moniin nyt olemassa oleviin ongelmiin, muun muassa näihin valtionyhtiöitten johtajien saalistuksiin ja rahastuksiin. Eli luvataan tulevaisuuteen ja muistellaan menneitä. Toisaalta kuitenkin tämä hallitushan on ollut vallassa neljä vuotta. Tässähän olisi ollut aikaa korjata monia monia ongelmia.

Koska hallituspuolueiden lupaukset jäävät siis vaalien jälkeiseen aikaan, sinne jäävät nämä vaatimukset eläkkeiden korotuksesta ja opintorahan korotuksesta, ellei nyt eduskunta sitten ryhdistäydy ja muuta tätä hallituksen esitystä. Meillähän on tässä eduskunnassa siihen mahdollisuus. Herää kyllä tässä myöskin semmoinen kysymys, mitähän vaaleja ja mitähän hallitusohjelmaa tällä tarkoitetaan. Tarkoitetaanko sillä nyt seuraavan hallituksen vai sitä seuraavan vai mihin asti tätä ... (Ed. Seppo Lahtela: Varmaan tätä edellisen!) — No, sitä on syytelty täällä ja luvattu seuraavalle hallitukselle ja pantu valtava kuorma jo tälle tulevalle hallitukselle. — Eikö tämän neljän vuoden aikaisen hallituksen ole tarvinnut sitten tehdä mitään muuta kuin antaa näille suurituloisille verohelpotuksia ja poistaa rikkailta, niin kuin sanoin, vielä varallisuusverokin? (Ed. Seppo Lahtela: On helpompi sinne kohdistaa!) — No, siltä näyttää.

Viime vaalien alla, arvoisa puhemies, erityisesti keskusta lupasi eläkeläisille, opiskelijoille, kunnille ja maaseudulle kaikkea hyvää. Kannattaa muistaa, että vaalien jälkeen hallituspuolueet ryhtyivät kuitenkin toteuttamaan valtiosihteeri Sailaksen ohjelmaa. Nämä omat lupaukset ja ohjelmat unohtuivat silloin kokonaan, ja sen seurauksena nyt muun muassa maaseutu autioituu. Sieltä lopetetaan kouluja, tiet ovat rapakunnossa, palvelut ovat sieltä pois. Te olette leikanneet pienten koulujen valtionosuuksia, ed. Reijonen, tässä salissa, asia on juuri näin.

Tässä herää vain semmoinen kysymys, että käykö nytkin niin, arvoisa puhemies, jos nykyiset hallituspuolueet pysyvät vallassa, niin ryhdytäänkin toteuttamaan Vesa Vihriälän globalisaatioraportin ohjelmaa. Täällä ed. Reijonen nyökyttelee — tätä minäkin pelkään.

Demarit ovat olleet minun mielestäni tästä Vihriälän ohjelmasta aika hiljaisia. Ainoastaan ministeri Heinäluoma on torjunut joitakin ohjelman hurjimpia kohtia. Muilta ei ole kovin paljon kommentteja tullut. Tässä jälleen herää kysymys, että onko tarkoitus ennen vaaleja nyt sitten lähteä demareiden taholta torjumaan näitä raportin hurjia kohtia, ja sitten todetaan, että saatiinpa taas torjuntavoittoja, (Ed. Soini: Poppamiehellä pelotellaan!) ja sitten vaalien jälkeen otetaankin tämä Vihriälän raportti käyttöön (Ed. Seppo Lahtela: Oikein!) osittain ja ... — Ed. Lahtela sanoi, että ihan oikein. Eli suurituloisille lisää verohelpotuksia ja eläkeikää nostetaan ja eläkkeitä leikataan, niinkö, ed. Lahtela? — Tässä on nimittäin se vaara, nimittäin pääministeri Vanhanen on jo näyttänyt tälle raportille, samoin kuin kokoomuskin, ed. Seppo Lahtela, osittain ainakin vihreää valoa.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi vielä tästä opintotuesta. Ed. Hänninen ylisti, kuinka siinä on päästy hyvin eteenpäin. Pitää kuitenkin muistaa, että opintorahaa ei ole korotettu ja eihän tätä ateriakorvaustakaan olisi tullut, (Ed. Seppo Lahtela: Ei ole haluttu!) ellei eduskunnasta käsin olisi tätä asiaa hoidettu. Ei ministeri Saarela tätä saanut aikaan. Kannattaa muistaa kyllä ministeri Saarelankin saavutuksia. Hänen aikanaan tuli tämä lainapainotteinen opintotukijärjestelmä, joka on osoittautunut täydeksi sudeksi.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vahva talouskasvu on siivittänyt tämänkinpäiväistä keskustelua. Minun mielestäni on äärettömän hyvä, että tämä talouskasvu on ollut vahvaa, ja oikeastaan tämä veropolitiikka, jonka hallitus on ottanut ohjenuorakseen, on vauhdittanut talouskasvua. Hyvä näin.

Tässä on kuitenkin selkeästi nyt tuotu esille se, että kun rahaa on ollut normaalia enempi jaossa, niin kehysmenettely olisi tullut avata. Kuten valtiovarainvaliokunta on mietinnössään todennut, niin kehysmenettelyssä on kehittämisen varaa ja varmasti uudistuksia tarvitaan, mutta kyllä itse näen kuitenkin tärkeänä sen, että silloin kun talouskasvu on vahvaa ja valtion kassaan tulee rahaa, silloin pitää myös velkoja maksaa pois. Mikä olisi tilanne sen jälkeen, jos talouskasvu olisikin miinusmerkkinen, niin mistä me tähän velanmaksuun rahat otamme? Velat tulee hoitaa silloin, kun on maksukykyä. Tämä pitää meidän kaikkien muistaa, ja sitä taustaa vasten tämä kehysmenettelyn arvostelu on ehkä ollut vähän turhankin kovaa. Tässä on muistettava, että taustalla on myös se, että valtionhallinnossa on tuottavuusohjelma kaikissa pääluokissa, ja minusta on erinomaista se, että myös valtionhallinnossa on ruvettu miettimään, että voidaanko joistakin menoista karsia ja voidaanko hallintoa keventää. Toivon, että kunnissa, kun tätä työtä on jo osin tehty, myös tämä jatkuisi ja sitä kautta saataisiin myöskin kuntien taloutta entistä parempaan kuntoon. Eli velanmaksu on ollut järkevää ja sille on ollut selkeästi perusteet.

Kaikki ei ole vielä valmista, kuten ed. Valpas tuossa sanoi ja arvosteli, että ei ole tullut esityksiä epäkohtiin. Tosiasia on, jos mietintöön tutustutaan, niin kuin varmasti ed. Valpaskin on tutustunut, niin huomataan, että jakovaran puitteissa näihin epäkohtiin on tuotu esityksiä ja myös se jakovara on pyritty käyttämään siten, että pahimmat epäkohdat on voitu korjata (Ed. Valpas: Onpa rikkaille riittänyt jakovaraa!) ja että yhteiskunnan eteenpäinmeno on vahva.

Minusta on erittäin hyvä se, että hallitus on nähnyt tulevaisuuteen. Tulevaisuudessa meillä on varmasti suurimmat haasteet siinä, miten pystymme vastaamaan työvoiman kysyntään, miten koulutus- ja veropolitiikka yleensä muuttuviin olosuhteisiin vastaa. Tässä keskeistä on minusta se, että yrittäjyysvajeeseen, joka tällä hetkellä on erittäin vahvaa yhteiskunnassa, tulee panostaa koulutuksen keinoin. Yrittäjyyskoulutus tulee saada entistä vahvemmin opetusohjelmiin ja sitä kautta tämä yrittäjyys tulee nähdä erittäin järkevänä vaihtoehtona myös nuorilla.

Työvoiman saatavuus kaiken kaikkiaan on erittäin haasteellista. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että yhteiskunnan kehitys on menossa oikeaan suuntaan. Ammattikoulutukseen on hakeutumassa entistä enemmän nuoria. Käänne tapahtui ehkä vuosi pari sitten. Kotikunnassani, kun tällä hetkellä haetaan lukioihin ja ammatillisiin oppilaitoksiin, 65 prosenttia yläasteen lopettavista hakeutuu ammatilliseen koulutukseen. Tämä on erittäin hyvä ja kannatettava näkökulma, ja näyttää siltä, että yhteiskunnassa entistä enemmän arvostetaan myös kädentaitoja.

Valtiovarainvaliokunta otti mietinnössään kantaa myös ammatillisen koulutuksen rakenteisiin. Tätä uudistusta tarvitaan. Minusta on erittäin tärkeätä, että ammatillisen koulutuksen tulee vastata työ- ja elinkeinoelämän tarpeisiin. Hyvä esimerkki siitä, että hallitus on tarttunut vakavasti tilanteeseen, on se, että opetusministeriö on tehnyt päätöksen rakennusmestarikoulutuksen käynnistämisestä ensi syksynä. Kohtuullisen kovan väännön jälkeen lakialoitteeni on maalissa, ja olen siitä erittäin iloinen.

Täällä on nostettu esille myös liikenneinfrahankkeet. Me kaikki tiedämme sen, että tässä kehysmenettely ja hallitusohjelma eivät ole kulkeneet käsi kädessä. Hallitusohjelmaan kirjattiin, että liikenneinfrahankkeita ja perustienpidon hankkeita viedään eteenpäin, perustienpidon rahoitus turvataan, mutta on käynyt niin, että kehyksissä osoitettu määräraha on ollut auttamatta liian pieni. Erittäin huolestuttavaa on se, että alueellisten investointien määrä on laskemassa 35 miljoonasta ensi vuonna 15 miljoonaan euroon. Entistä enemmän tulisi perustienpidon määrärahoja osoittaa tiepiirien omaan käyttöön. Siellä on paljon tärkeitä, muutaman kilometrin mittaisia pieniä tiehankkeita, joilla saataisiin tieosuuksia kuntoon, mutta kun ei ole rahaa, niin ei ole rahaa, ja tämä on erittäin suuri ongelma.

Savo-Karjalan tiepiirissä on syksyn säistä johtuen neljä tieosuutta jo laitettu kelirikkorajoitukseen. Tässä on suuri uhka, että koko puuhuolto on vaarassa, ja kun ajatellaan maakuntia, jotka ovat raaka-aineitten tuottajia, niin kyllä perustieverkolla on kaiken kaikkiaan hyvin merkittävä rooli. Oma lukunsa on sitten yksityistiet. Yksityisteitä on Suomessa niin paljon, että jos meillä kaiken kaikkiaan pannaan jonoon kaikki tiet, niin neljä viidestä on yksityisteitä. Eli yksityisteitten merkitys kaiken kaikkiaan tämmöisenä elinkeinoelämän hiussuonistona on erittäin suuri ja toivon, että jatkossa myös yksityistiet saavat määrärahan, joka niille kuuluu. (Ed. Seppo Lahtela: Se hallituksen esityksestä puuttuu!) — Hallituksen esityksessä on saatu pieni noin 2 miljoonan euron lisäys ja hyvä näin. (Ed. Seppo Lahtela: Se meni toiseen sateeseen jo!)

Veteraanien asiaa on täällä nostettu vahvasti esille, ja olen iloinen, että se kirjaus sinne saatiin sosiaali- ja työjaostossa. Minusta se kuittaus tänään, joka valtiovarainministeriltä tuli, että jokainen veteraani, joka haluaa ensi vuonna kuntoutukseen myös sinne pääsee. Tämän suhteen ei pitäisi tässä salissa olla minkäänlaista epäselvyyttä. Toivottavasti tämä sitten kaikille tuli tämän päivän mittaan selväksi.

Kaiken kaikkiaan tulevaisuudessa yrittäjyys ja sitä kautta luotavat työpaikat ovat keskiössä. Meidän kaikkien tulee varmasti tässä salissa ponnistella entistä enemmän, että yrittäjyyden olosuhteita parannetaan. Tämän hallituksen aikana on tehty merkittäviä päänavauksia, ja toivottavasti tämä hyvä kehityssuunta jatkuu myöskin tulevaisuudessa.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelemme vuoden 2007 valtion talousarviota. Samalla katsomme kuluvaa vaalikautta taaksepäin ja mahdollisuuksien mukaan myös tulevaa. Isot luvut budjetissa näyttävät hyviltä, kansantalous kasvaa, ja yhä useammalla suomalaisella menee paremmin kuin koskaan. Laman alla 90-luvun alussa kansantalous oli lukujen valossa korkealla ja näköpiirissä oli hyvä tulevaisuus. Sitten tuli lama ja todettiin, ainakin pienemmissä porukoissa, että voi olla tilanne, että emme saavuta tuota talouden hyvinvoinnin tilaa enää koskaan. Mutta tänään tiedämme, että lamasta on toivuttu, kiitos ajassa tehtyjen päätösten, ja elämme parempaa aikaa kuin koskaan. Yhä useammalla suomalaisella menee paremmin kuin on aikaisemmin mennyt. (Ed. Seppo Lahtela: Laskusuhdanne on tulossa!)

Menneisyyden tarkastelulla ei tietysti huomispäivälle paljon annettavaa ole, mutta Vanhasen hallitus jättää seuraajalleen vähintäänkin kohtuullisen perinnön. Hallituskauden aikana päätöksiä työllisyys- ja erityisesti veropolitiikan osalta on tehty ajassa, ja toinen merkittävä asia: Punamultahallitus on pystynyt ylläpitämään vakautta ja luottamusta yhteiskunnan eri toimijoihin, millä ei ole Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa vähäinen merkitys silloin, kun joudumme vastaamaan maailmalta tuleviin vaateisiin ja haasteisiin. (Ed. Seppo Lahtela: Kyllä se porvarihallitus olisi luotettavampi!)

Täällä on kritisoitu kehysmenettelyä, johon sitouduttiin vaalikauden alkaessa. Itse kuulun siihen joukkoon, joka pitää tätä menettelytapaa hyvänä, joskin siinä on ongelmia ja siinä on tarkastelemisen paikkaa. On asioita, jotka pitäisi pystyä tekemään paremmin ja aikataulullisesti tilanteissa, joissa kysymykset tulevat vastaan niin, että niitä ei ole pystytty hallitusohjelmaneuvotteluvaiheessa ennakoimaan, mutta lähtökohtaisesti kehysperusteiden laatiminen nyt käytössä olevalle pohjalle on minusta kannatettavaa jatkossakin. Se on asia, joka pitää yllä vakautta.

Hallitus lanseerasi aloittaessaan suureksi tavoitteekseen 100 000 työpaikan luomisen. Sitä pidettiin hallituksen omassa piirissäkin epärealistisena. Ensimmäiset kommentit muutaman hallitustyöviikon jälkeen olivat sen kaltaisia, että tavoite on liian kaukana. Tuolloin vielä kehitys kulki päinvastaiseen suuntaan kuin tavoite oli. Tänään tiedämme, että tullaan pääsemään hyvinkin lähelle tuota 100 000 uuden työpaikan tavoitetta, mikä on merkittävä asia.

Kolme ja puoli vuotta sitten vähintäänkin tuolla kuppilan pöydässä kokoomusedustajien suulla kuuli sanottavan, miten aluksi Jäätteenmäen, myöhemmin Vanhasen hallitus tärvää perinnön, joka Sauli Niinistön johdolla oli jätetty. Budjettikeskustelussa — nyt en muista, oltiinko vuodessa 2002 vai 2001 — kokoomus lanseerasi termin supertriplasta, missä velkaa lyhennettiin, tehtiin ylijäämäistä budjettia ja palveluja parannettiin. Tulonsiirtoihinkin pystyttiin panostamaan. Tänään tuon budjettilinjan oppimestari arvostelee itse parlamentin ulkopuolelta nykyhallituksen toimia, ja kuitenkin luvut osoittavat, että tuo supertripla oli aikanaan sana, jolle saattoi löytää katetta. Tänä päivänä sille katetta todellisuudessa löytyisi.

Kokoomuksella tuntuu tämän päivän keskustelun perusteella olevan huoli siitä perinnöstä, jota Vanhasen hallitus on jättämässä. Tästä voisi tietysti senkin johtopäätöksen tehdä, että tuon huolenne kanssa voisitte viettää vaikka hieman pidempäänkin. Tiedän vuosien kokemuksesta, miten helppoa on olla oppositiossa. Se ei todellakaan ole helppoa, varsinkin jos eletään tällaisessa tilanteessa, ja kun täällä on tavaksi tullut papereita heiluttaa, kädessäni on kokoomuksen viime vaalien alla lanseeraama kuuden kohdan ohjelma. Kun katsoo, mitä täällä luvattiin, mille perustalle, 3 prosentin talouskasvulle, tämä ohjelma oli laadittu, niin kyllä sen hädän ja huolen ymmärtää.

Täällä ei mitään pisteitä eikä ennätyksiä jaeta, mutta olen kuunnellut hyvin tarkkaan tämän keskustelun, ja kyllä ed. Vielma on ollut aivan ylivoimainen. Onneksi Suomi ja 5,2 miljoonaa suomalaista eivät elä sellaisessa maailmassa, jonka ed. Vielma täällä maalasi. Onneksi tilanne on aivan toisenlainen. Retoriikka oli kohdallaan, ja termejä oli mielenkiintoista kuunnella, mutta sisältö oli kyllä jotain aivan muuta kuin se, mitä elävä elämä on.

Täällä on myös useita kertoja kysytty, eivätkö hallituspuolueet tunnista sitä arkea, missä ihmiset elävät, kuinka ihmiset voivat. Arvoisat kokoomusedustajat, mitä te tiedätte siitä arjesta, jossa elää 500 euroa kuussa saava eläkeläinen tai pienimmällä äitiyspäivärahalla elävä äiti ja se perhe, jossa on pieniä lapsia ja jossa näillä pienillä päivärahoilla eletään? Mitä te siitä tiedätte? Te kuuntelette torilla niitä rouvia, jotka tulevat minkkiturkeissaan kertomaan, miten eläkeläisten asiat ovat huonosti. Teidän kuuden kohdan ohjelmassanne ei muuten tälle vaalikaudelle eläkeläisille luvattu yhtään mitään, ihan näin huomiona. Samoin olen odottanut, milloin kokoomuksen senioripoliittinen ohjelma julkaistaan sellaisessa muodossa, että siitä pääsisi aidosti keskustelua käymään. Te kyllä kerrotte täällä, että eläkeläisillä on hätä ja huoli.

Teidän vastalauseessanne — odotin sitä erityisen suurella mielenkiinnolla, ajatuksella, että joko vihdoinkin päästäisiin käymään eläkepoliittista keskustelua asioitten pohjalta — on eläkeläisten verotusten ja ansiotulojen verotuksen erilaisuuden korjaaminen. (Ed. Seppo Lahtela: Se pitää laittaa järjestykseen!) Se oli muuten jo neljä vuotta sitten tiedossa ollut asia, (Ed. Soini: Taitettu indeksi!) mutta oppositio on tehnyt siinä mielessä teille hyvää, että olette tuon asian suhteen virkistyneet, mutta siellä ei edelleenkään ole 700 000 eläkeläiselle yhtään mitään.

Arvoisat kokoomusedustajat, täällä on perätty tekojen ja puheitten ristiriitaa. Niin kauan kuin kokoomus julkaisee yhdenkään ohjelman, jossa on puolellakaan sanalla mainittu niitten eläkeläisten toimeentulon turvaamisesta, joitten kuukausittainen eläketulo on sen 500 euroa, tuo teidän puheenne eläkeläisten huolesta, eläkeläisten toimeentulosta, se on tyhjää. Ymmärrän, että tuska teillä on, ja ei meidän keskustalaisten teidän tuskastanne tarvitse tietysti murheissamme olla. Mutta minä odotan sitä päivää, että pääsemme eläkepoliittiseen keskusteluun niin, että tekin alatte kiinnostua 700 000 suomalaisesta aivan aidosti. (Ed. Kuosmanen: Onko Hyssälä paikalla? — Eduskunnasta: Riittääkö 12 euroa?)

Arvoisa herra puhemies! Suomi ei ole valmis. Tarvitaan näköala, miten tulevaisuudessa pystytään suomalaista työtä säilyttämään (Ed. Seppo Lahtela: Tekoja pitää olla!) Suomessa ja sitä kautta luomaan hyvinvointia niille, jotka eivät itse pysty työllään tuota hyvinvointia hankkimaan ja ylläpitämään. Tämä on suuri kysymys, johon lähiviikkojen aikana puolueet joutuvat omat vastauksensa antamaan.

Täällä ed. Valpas totesi, että nykyhallituksen ohjelmapohja on rakennettu Sailaksen ohjelman varaan. Väittämäni on, että sosialidemokraatit, keskusta ja Rkp ovat aivan oman hallitusohjelmansa tehneet ja sen tulokset ovat kaikkien nähtävissä. (Ed. Seppo Lahtela: Se on Sailaksen kirjoittama!) Samoin me tarvitsemme asiantuntijoitten lausuntoja, kommentteja, asioitten avaamista, jotta seuraavan hallituksen ohjelmaa pystytään rakentamaan sellaiselle pohjalle, että tämä perintö, jota Vanhasen hallitus nyt on jättämässä, voisi olla vähintäänkin yhtä hyvä, jos ei parempi.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Meneillään olevan vaalikauden ja nykyisen punamultahallituksen viimeistä talousarviota käsitellään nyt taloudellisen noususuhdanteen aikana. Siihen nähden mielestäni esitys valtion talousarvioksi vuodelle 2007 ansaitsee varsinkin tietyiltä osilta erittäin kovaa kritiikkiä. Mahdollisuuksia asioiden parempaan hoitamiseen ei ole hyödynnetty tarpeeksi, ja suorastaan retuperällä voi sanoa olevan hallituksen näkemyksen esimerkiksi maamme liikenneväyläpolitiikasta. Muutama sana ensin kuitenkin muista asioista, hallituksen työllisyyden hoidosta sekä nykyisestä senioripolitiikasta.

Hallituksen mainostama työllisyyspaketti työmarkkinoiden ongelmakohtien ja rakennetyöttömyyden ratkaisemiseksi on keskittynyt toimiin, joiden vaikutukset ovat tutkimustenkin perusteella lähes olemattomat. Silti hallitus on jatkanut koko vaalikauden ajan rahan syytämistä näihin tilannetta auttamattomiin työllistämistemppuihin, kuten työllisyyskurssitukseen. Varoja olisi pitänyt kohdentaa näistä tehottomista toimista sinne, missä hyötyä olisi ollut saatavissa, esimerkiksi oppisopimuskoulutukseen ja kotitalousvähennyksen laajentamiseen, kuten kokoomus omassa työllisyysesityksessään on esittänyt.

Huolissani olen myös siitä, ettei hallitus ole työllisyyspolitiikassaan varautunut tarpeeksi tuleviin vuosiin, väestön ikääntymiseen ja työntekijöitten eläköitymiseen sekä siihen tosiasiaan, että työn tekeminen on jatkossa saatava tuottavammaksi, koska työtä tekevää porukkaa on yksinkertaisesti tulevaisuudessa vähemmän. Yrittäjyydellä ja yrittämisellä on tässä tulevassa kehityksessä suuri rooli. Siksi esimerkiksi yrittämisen edellytyksiä on Suomessa kaikin keinoin edelleen parannettava. Lyhytnäköisellä talous- ja työllisyyspolitiikalla ei tuleviin haasteisiin kyetä vastaamaan. Seuraava hallitus on suurten haasteitten edessä kuroessaan kiinni menetettyä aikaa ja nyt tekemättömiä toimia.

Arvoisa herra puhemies! Sitten senioripolitiikasta: Suomessa on lähes 1,5 miljoonaa eläkkeensaajaa. Määrä kasvaa jatkuvasti, ja pian eläkeläisiä on täysi-ikäisestä väestöstä yli kolmannes. Tämä eläkeläisten suuri joukko on viime vuosina joutunut lukuisten vääryyksien kohtelemaksi, ja kriittinen piste on nyt varmasti saavutettu. Eläkeläisten asioitten hoidossa on suunnanmuutos tehtävä nyt välittömästi. Ei voi olla oikeudenmukaista, että eläkkeitä leikataan perusteettomasti ja näin heikennetään eläkeläisten ostovoimaa tuntuvasti. Oikein ei myöskään missään tapauksessa ole, että eläkeläiset joutuvat ankaramman verotuksen kohteeksi kuin palkansaajat. Monien eläkeläisten toimeentuloa heikentävät merkittävästi vielä suuret terveydenhuolto- ja lääkemenot. Siksi näitä kustannuksia on eläkeläisten osalta tarkistettava uudelleen. Moni eläkeläinen on pettynyt nykyhallituksen toimiin eläkeläisten asioitten hoidossa ja olojen parantamisessa, vaikka lupauksia viime vaalien alla sateli ja odotukset olivat erittäin korkealla ainakin keskustan suuntaan.

Suomeen on ehdottomasti luotava sellainen eläkejärjestelmä ja eläkeverotus, joka turvaa nykyistä paremmin eläkeläisten ostovoiman ja lisää myöskin tasa-arvoa eri sukupolvien välillä. Eläkeläiset ovat perustellusti kokeneet epäkohdaksi palkansaajia korkeamman verotuksen. Erityisen vaikea tilanne on pienehköä työeläkettä saavien kohdalla, joiden tuloverotus on kireämpää kuin saman suuruista palkkaa saavilla palkansaajilla. Eläkettä verotetaan tulovälillä 13 000—36 000 euroa per vuosi ankarammin kuin palkkatuloa. Tasapuolisuuden vuoksi on ehdottoman tärkeää, että eläkkeensaajien verotusta kohtuullistetaan palkansaajien tasolle tällä nimenomaisella tulovälillä uuden valtionverotuksen eläketulovähennyksen avulla, josta olen yhdessä 39 muun edustajan kanssa jättänyt aiemmin syksyllä lakialoitteenkin. Eläkkeensaajien tuloveronkevennyksellä lisättäisiin paitsi sukupolvien välistä tasa-arvoa myös eläkeläisten ostovoimaa. Eläketulovähennys keventäisi eläkkeensaajien tuloveroja enimmillään 2,9 prosenttiyksikköä, ja kevennyksen piiriin kuuluisi yli miljoona suomalaista eläkkeensaajaa. (Ed. Valpas: Milloin?)

Arvoisa herra puhemies! Toimivalla ja nykytarpeet täyttävällä liikenneverkolla on erittäin suuri rooli Suomen kansantaloudelle. Kunnollisista väylistä ovat riippuvaisia teollisuuden kilpailukyky, alueiden elinvoimaisuus, liikenneturvallisuus ja moni muu asia. Siksi olen hyvin huolissani siitä, mitä Suomessa tällä hetkellä tapahtuu liikennehankkeille. Väyläverkkomme todelliset kehittämistarpeet lienevätkin hyvin myös valtioneuvoston tiedossa, mutta euromääräisenä tarpeet eivät näy budjetissa millään tavalla. Tämä kuvaa osaltaan hallituksen kyvyttömyyttä pitkän tähtäimen kannattaviin linjauksiin. Liikenneväyläpolitiikka on paitsi lyhytnäköistä ja epäloogista myös alueellisesti erittäin epäoikeudenmukaista. Ja mikä huolestuttavinta, olosuhteitten oleelliset muutokset eivät vaikuta väylähankkeitten priorisointiin millään tavalla.

Arvoisa puhemies! Suomen ja Venäjän välinen kauppa on kasvanut tällä vaalikaudella viimeisen 4 vuoden aikana 7 miljardista 13 miljardiin euroon. (Ed. Seppo Lahtela: Miten liikenne?) Kenellekään ei liene epäselvää se, että Venäjän-liikenteen kasvu on ollut erittäin voimakasta ja merkittävää. Itärajan rekkajonot kapeilla teillä ja niihin liittyvät kaikki mahdolliset turvallisuusriskit puhuvat yksiselitteisesti sen puolesta, että E18-moottoriväylän tarpeellisuus Loviisasta Vaalimaalle tärkeysjärjestyksessä on numero 1 ja hankkeen toteuttamista on aikaistettava eli rakentaminen olisi aloitettava heti jo vuonna 2007. Nopeat, tilannetta helpottavat toimenpiteet, kuten piennarlevennykset, rekkaparkit, auttavat tietysti hieman, mutta peräänkuulutan pitkän tähtäimen toimia tässäkin asiassa. Väylähankkeet ovat kuitenkin niitä investointeja, jotka parantavat Suomen kilpailukykyä, tukevat elinkeinoelämää, lisäävät turvallisuutta liikenteessä ja luovat hyvin paljon uusia työpaikkoja.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! (Ed. Seppo Lahtela: Ei syty valo enää!) — Valo ei tullut tähän, mutta valoa kansalle tulee tekstistä, ed. Lahtela, kun sileäkätiset kuuntelisivat paremmin kansan ääntä, niin paremmin pyyhkisi.

Aloitan varallisuusverosta, koska siitä on ollut monen näköistä huhua liikkeellä. Kun lisäbudjetti annettiin eduskunnalle, todettiin, että tulo- ja varallisuusveron tuotto oli 150 miljoonaa. Se on kasvanut koko ajan, koko ajan kasvanut. (Ed. Seppo Lahtela: Varallisuus- ja omaisuusvero!) Tästä voidaan vetää se johtopäätös, että sanottiin muutama vuosi sitten, että tämä poistuu, ei kuulu Oecd-aikaan, ei kuulu nykyaikaan. Päinvastoin on käynyt, ja tämä on häpeällinen tilanne minun mielestäni etenkin SDP:n enemmistölle. Ei edes kokoomuksen Sauli Niinistö joko saanut tai kehdannut kerta kaikkiaan ajaa läpi tällaista projektia. Mutta nyt sen teki SDP:n valtiovarainministeri Eero Heinäluoma, jolle pohjavalun teki entinen valtiovarainministeri Antti Kalliomäki.

Kyllä täytyy sanoa, että en ollenkaan ihmetellyt, kun kävin Etelä-Karjalassa, Lappeenrannassa, Imatralla ja Parikkalassa, kun sain 20 minuuttia aikaa — kun itse tilaa, niin saa tarpeeksi aikaa — selvittää, miten tämä asia on mennyt. Tämä ei ole osa tuposopimusta. Siinäkin harhautetaan kansaa. Tätä ei ollut hallitusohjelmassa. Tämä on EK:n ja hallituksen sopima juttu. Ei tätä ole ay-liike eikä kolmikanta missään hyväksynyt. Sen sijaan sosialidemokraattinen puolue on hyväksynyt ja rankaissut vielä näitä ryhdikkäitä tovereita, edustajia Laitinen, Jukka Roos ja muita. Sanoitte, että jopa luottamus on mennyt, kun puolustaa työväenliikkeen ikiaikaista progressiivista veropolitiikkaa. Jo on aikoihin eletty tässä eurososialistien maassa, että tähän hommaan on päädytty. Tämä on hämmästyttävää.

Ja samaan aikaan suuri osa pienituloisista ei ole missään tupopöydissä. Pelkän kansaneläkkeen saajat, opiskelijat, monet pienituloiset eivät ole missään pöydässä, missä päätetään, eivätkä ole mitään saaneetkaan. Luulisi, että tästä voitaisiin olla huolissaan. Näin meni tämä varallisuusveroasia, ja omalta osaltani joka torilla, missä käyn, tulen tämän asian selittämään niin kuin se oli. Tätä en voi mitenkään hyväksyä, tällaista veropolitiikkaa.

Samaan aikaan meillä on lapsiköyhyyttä, pienituloisuutta, sairaat ja vammaiset. Kun nyt on jakovaraa, niin täytyy silloin huolehtia pienituloisista. Ymmärrän, että terve talous, pitkät tuposopimukset, kaikki nämä luovat vakautta ja tuovat hyvää. Valtionvelkaa pystyttiin kuittaamaan 600—700 miljoonaa euroa, erittäin isoja summia, mutta pientä jakovaraa siitä ei riittänyt kaikista pienituloisimmille.

Ed. Rehula täällä kehysbudjetointia kehaisi. Minä olen katsonut ne kehykset vuoteen 2011 asti ja siellä ei ole mitään pelivaraa pieneläkeläisille eikä työttömille, jos ei kehyksen sisällä toisaalla leikata, aivan niin kuin ed. Kangas näyttää nyökkäävän ja ymmärtävän. Jos annetaan eläkeläisille, täytyy lapsiperheiltä leikata tai muuten, mutta kehys pysyy siellä. Tämä takaa sen kylmän kapitalistisen, syväjäädyttävän politiikan näiltä osin. Tähän olen pettynyt.

Ymmärrän, että yritystoiminnan pitää tuoda voittoa, ja tuen sitä kohtuumäärässä, mutta nyt koko ajan on pääoma- ja raharikkaiden ja optioöykkäreiden laukkua paisutettu. Optiopäätökset tehtiin vuonna 98, ja nyt on kahdeksan vuotta mennyt ja niille ei ole mitään laitaa ja äärtä ja määrää muka saatu. Totta kai saadaan! Ministeriö on päällikkövirasto, hän voi ilmoittaa koska tahansa mille tahansa toimitusjohtajalle, että et nauti minun luottamustani, niin lähtee samana päivänä. Hallitus on taannehtivasti pystynyt muuttamaan, eläkeläisten pohjaosia leikannut ja monia muita. Kyllähän lait löytyvät, jos löytyy poliittinen tahto. Tämä on hämmästyttävää puhetta, ettei näin muka olisi.

Arvoisa herra puhemies! Eduskunnan pöytäkirjoihin haluan merkitä ed. Alholle, kun hän täällä Emua ja EU-jäsenyyttä kehui tämän vakauden suurena synnyttäjänä: Saattaa olla, etteivät ole nyt olleet viime päivinä tai vuosina suorastaan haitaksikaan, mutta katsotaan nyt koko kuva, mikä Euroopassa on olemassa: Ruotsi, Tanska, Iso-Britannia — yksikään näistä ei ole Emun eli rahaliiton jäsen. Kaikkialla niissä korko on jopa alempana vielä kuin Suomessa. Ja sitten kun mennään EU:n ulkopuolisiin maihin, Norjaan, Sveitsiin ja Islantiin, ei ole rutto eikä kolera korjannut niitäkään, vaan korkotaso ja talous on vakaata.

Ei tästä tosiasiapuolesta pääse yhtään mihinkään, että itsenäinen päätäntävalta myös rahan suhteen on voima eikä rasite. EU:ssa on nyt eletty hyvää aikaa. Epäsymmetrisiä taloudellisia sokkeja ei ole tullut. Hyvä näin, olkaamme iloisia siitä! Mutta mikä on se käsitearsenaali ja mahdollisuudet siinä vaiheessa, kun tullaan lamaan ja Euroopan keskuspankki katsoo enemmän Ranskan ja Saksan ja Keski-Euroopan talouden suhteen, mikä on silloin oikea korkotaso ja oikea rahapolitiikka? Suomi on aina rajamaa, jonka pitää olla hyvissä väleissä niin Eurooppaan kuin Venäjäänkin, mutta ei tämä mikään taikasauva ole. Tästä kaipaisi joskus kunnon keskustelua eikä vaan tällaisia heittoja, että nyt tämä on tuonut sitä ja tätä.

Paremmin on mennyt, arvoisa herra puhemies, kuin luulin, tässä EU-kolhoosissa, mutta ei se sitä merkitse, että jatkuvasti näin tulee menemään. Suomalaiselta talonpojalta voi kysyä aika pitkälti, kuinka mukavaa touhua se on, kun maataloustulo on laskenut kai neljänä vuotena peräkkäin. (Ed. Hemmilä: Tänä vuonna 5,5 prosenttia!) Se on ikävä asia pitkällä tähtäimellä nyt, kun Itä-Eurooppa tulee mukaan, Bulgariat, Romaniat. Talonpojan ja etenkin perheviljelmän suhteen joudumme ikäviin tilanteisiin. Me näemme nyt tukipolitiikassa, että siellä on maatalousyhtymiä, erinäköisiä redbulleja ja bullhouseja ja mitä siellä on. Näitä harrasteviljelijöitä, sileäkätisiä viljan kasvattajia, siellä on, ed. Lahtela, näitten tukiaisviidakoitten kärjessä. Kuitenkin se perheviljelmätalous olisi paras.

Arvoisa herra puhemies! Sitten hieman alempiasteisesta tieverkosta ja aluepolitiikasta. Asun itse Espoossa, jossa on Nokian pääkonttorit ja muut, mutta kyllä sielläkin ymmärtämättömyys rehottaa. Mentiin myymään oma sähköyhtiö kokoomuksen riemumielin hyppyyttäessä ja vihreiden pidellessä häntiä, (Ed. Seppo Lahtela: Miksi myytiin?) missä ei ollut pätkänkään järkeä. Ja nyt ulvotaan, kun Fortum vääntää kaukolämmön ja sähkön hintoja. Kyllähän se pitäisi omissa käsissä pitää kunnissa niin kuin valtiollakin.

Mutta kannatan tasauspolitiikkaa. Olen sanonut sen Espoon valtuustossa, uskallan sen sanoa täälläkin, ja äänimäärä on aina noussut. Siltä, jolla on liikaa, pitää ottaa pois ja antaa köyhemmille, eikä niin, että sille, jolla ennestään on, lapioidaan lisää.

Koko Suomi täytyy pitää asuttuna etelähelmasta eri puolille, se on maan etu. Kun katsotaan tarpeeksi tulevaisuuteen, niin suuri pinta-ala ja puhdas luonto tulee vielä arvoon arvaamattomaan, suuri fotosynteesiala, moni tämä puoli, mutta maaseutu riutuu.

Odotin minäkin jotakin, kun keskustasta tuli hallituspuolue, että maaseudulla olisivat asiat parantuneet. Minäkin kiersin samoilla selkosilla. Kun oli viimeksi pääministeri Lipposen hallitus, niin keskusta pelotteli, että valotkin sammuvat, elämä loppuu, jos ei nyt saada sinipunaa puhki. No, nyt kun kuljen siellä ja savut ovat ennestään vähentyneet, ne sanovat, kun Soini arvostelee, että ei saa nyt horjuttaa maaseudun voimoo, kun pittää koota voimoo, ei saa nyt pelotella ihmisiä. Kyllä on käsittämätön tämä keskusta, ei sitä käsitä ei espoolainen, ei pientalonpoika. Ihmettelen, kuinka pitkälle 2000-lukua pitää elää, että tällä harhautuspolitiikalla vielä vaalit voitetaan. Toivottavasti suunta kääntyy ensi maaliskuussa.

Pekka Vilkuna /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Heti alkuun vastaus ed. Soinille, kun hän kysyi, miltä suomalaisesta talonpojasta nyt tuntuu. Koska olen suomalainen talonpoika, niin voin sanoa, että ei se hetkittäin hääviltä tunnu. (Ed. Vielma: Vaikka olisi ison talon poika!)

Mutta sitten päivän aiheeseen, budjettiin ja hallituksen linjauksiin. Kyllähän kiistatta tämän hallituksen talouspoliittiset linjaukset ovat olleet hyviä. Eihän muuten voisi olla kysymys tämmöisestä talouskasvusta, mitä on muutama vuosi eletty. Veronkevennysasiatkin ovat kohdistuneet oikein. Siitä on näyttönä tämä työllisyyden lisääntyminen, liki 100 000 uutta työpaikkaa, eli pitkästä aikaa hallitus on päässyt lähelle tavoitettaan työllisyyden parantamisessa. Bruttokansantuote kehittyy Euroopan ennätysvauhtia, yli 5 prosenttia. Ne ovat kovia lukuja, ei sitä käy kiistäminen. Mutta ei siltikään voi olla, vaikka olenkin hallituspuolueen jäsen, kaikistellen tyytyväinen tähän käsiteltävänä olevaan budjettiin.

Minä olen ihmetellyt täällä tästä budjetista semmoista, kun on muutamissa puheenvuoroissa käynyt semmoinenkin selville, että ovat pettyneitä siihen, että aikaisemmissa budjeteissa tulopuoli on budjetoitu liian pieneksi elikkä tulot ovat kasvaneet enemmän kuin budjetissa on ennakoitu. Minusta tämä on erinomaisen hyvää budjetointia. Minä ainakin silloin, kun olin yrittäjänä maataloudessa ja budjetin tein ja onnistuin menot viemään budjetoitua alemmaksi ja tulot saamaan budjetoitua ylemmäksi, olin hirmu tyytyväinen siitä tilanteesta.

Mutta siihen ei voi olla tyytyväinen, miten lisätulot on käytetty. Kyllä tässä tilanteessa pitäisi velkaa maksaa enemmän pois kuin on maksettu. Täällä ovat hallituksen jäsenet nautiskelleet sillä, että velan suhteellinen osuus, siis suhde bruttokansantuotteeseen, on alentunut. Totta kai se alentuu, kun bruttokansantuote nousee hirvittävällä vauhdilla ja velkaa ei uutta oteta. Mutta itse euromääräisen velan osuus on edelleenkin erittäin suuri, ja siitä esimerkkinä ja huolestuttavana ilmiönä on se, että velan korkomenot ovat tänä päivänä suuremmat kuin tiemäärärahat. (Ed. Hemmilä: Nelinkertaiset!)

Arvoisa herra puhemies! Se on todella väärä suunta, jos maassa on velkaa niin paljon, että ei pystytä kansallisomaisuutta ylläpitämään siinä kunnossa, että se voisi tuoda uutta hyvinvointia tähän maahan. Tämä yhtälö on kerta kaikkiaan saatava korjattua, kyllä kansallisomaisuutena tiet ovat merkittävä, bruttokansantuotetta jatkossa kerryttävä ja liikkeelle saattava hiussuoniverkosto.

Ed. Nepponen otti puheenvuorossaan, debatissa muistaakseni, esille veteraanien tilanteen. Minä en sitä kerennyt tuossa tarkistaa, mutta jos asia on todella niin kuin ed. Nepponen sanoi, että veteraanien määrärahoja on vähennetty, se on minusta hävettävää. Hallituspuolueen jäsenenä minun täytyy sanoa: Se on kerta kaikkiaan hävettävää silloin, kun maassa eletään historian parasta aikaa ja veteraanien määrä vähenee huimaa vauhtia ja kansalaisten veteraaneja kohtaan tuntema arvostus on korkealla. Jos silloin näistä kunniakansalaisista ei pidetä parasta mahdollista huolta, niin se on minusta hävettävää. Minä en voi siihen muuta sanoa.

Toinen suuri menoerä, mikä on jatkuvasti vuodesta toiseen meillä rasitteena, on tämä työttömien suuri määrä ja siihen käytettävät määrärahat. Kyllä voi sanoa, onko asiat todella hoidettu hyvin, jos työttömyys jatkuvasti on tuossa samassa korkeassa luokassaan ja menot ovat siellä niin korkeat kuin ovat. Kyllä minusta olisi nyt jo aika todella kokeilla niiden 70 000—150 000 työttömän, jotka eivät ole todellisia työnhakijoita, vapauttamista sieltä pois. Vaikkapa tänä päivänä heille kaikille annettaisiin nykyistä työttömyyskorvausta tai millä nimikkeellä he rahaa saavatkaan yhteiskunnalta, sen suuruinen kansalaispalkka, jonka jälkeen he saisivat mennä töihin ja tienata tai saisivat olla sillä, jos näin haluaisivat. Se olisi heille niin sanottu perustulo. Aivan varmasti se tulisi yhteiskunnalle halvemmaksi, jos siitä jätettäisiin tämä byrokratia ja pelottelu pois.

Mutta talonpoikana minua huolestuttaa maatalouden tutkimus ja neuvonta ja Makera-rahojen kohtalo tässä budjetissa. Nyt kuitenkin kaikki tietävät, että maatalous on ollut viimeiset kymmenen vuotta suuressa murroksessa, kovan rakennekehityksen alaisena, ja kaikki tietävät senkin, ettei murros eivätkä haasteet tule vähentymään maataloudelta. Ollaan menossa Wto:hon, joka vapauttaa maailmanmarkkinoita elintarvikkeiden osalta. Ollaan menossa kohti biopolttoaineita. Ollaan menossa hyvin moneen semmoiseen uuteen tuntemattomaan, joka vaatisi nimenomaan tutkimusta ja neuvontaa. Siinä vaiheessa, kun yhdellä elinkeinonhaaralla haasteet kovenevat, otetaan neuvonta- ja tutkimusrahoja vähemmäksi. Se ei kerta kaikkiaan voi olla oikeaa logiikkaa.

Arvoisa herra puhemies! Tässä tämä, mitä halusin tällä kertaa pöytäkirjoihin merkittävän.

Matti  Kangas  /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä on tämän hallituksen viimeinen budjetti tällä eduskuntakaudella. Mikä on saldo? Haluan muistuttaa hallitusta siitä, että Suomessa on edelleen työvoimatoimistojen kirjoilla 250 000 ihmistä. Hallitus kertoo luoneensa työpaikkoja. Kuitenkaan tehdyt työtunnit eivät ole paljon lisääntyneet eivätkä palkkamenot ole kasvaneet. Tämä tarkoittaa sitä, että pätkä- ja silpputyöt ovat lisääntyneet ja ne ovat monen työntekijän arkipäivää. Hallitus on luonut työpaikkoja, mutta ne ovat määräaikaisia ja osa-aikaisia vuokratyösuhteita. Näistä töistä saatava palkka ei riitä elämiseen, ja yhä useampi työssä käyvä joutuu turvautumaan toimeentulotukeen. On tullut uusi ihmisryhmä: ne, jotka eivät tule työllään toimeen.

Vuokratyö on lisääntynyt. Niin kuin SAK:n entinen lakimies, varatuomari Kirsti Palanko-Laaka sanoi, vuokratyövoimaa koskeva lainsäädäntö on musta aukko. Vuokratyötä teetätetään kaikkien sopimusten ja sääntöjen ulkopuolella. Vuokratyövoimaa käyttämällä työnantajat kiertävät irtisanomissuojan ja kaikki muutkin määräaikaiselle työlle asetetut rajoitteet. Tähän asiaan hallitus ei ole puuttunut tarpeeksi voimakkaasti. Sanotaan, että työpaikat ovat lisääntyneet, vaikka pitäisi kysyä: minkälaiset työpaikat?

Käsittelyssä oleva budjetti on hallituksen viimeinen. Täytyy jälleen kerran ihmetellä, missä viipyvät hallituksen eläkeläisille lupaamat parannukset toimeentuloon. Suurista lupauksista huolimatta taitettua indeksiä ei ole korjattu tällä vaalikaudella — meitä äänestytettiin viime eduskuntakaudella kansaneläkkeen pohjaosasta kolme kertaa — eikä keskusta sitäkään ole palauttanut. Ed. Liisa Hyssälän lupaama 300 euron tasokorotuskin on kutistunut 5 euroon. Etenkin keskustapuolue on pettänyt eläkeläiset. Täällä ed. Rehula opetti ja muistutti oppositiota, miten eläkeläisiä pitää kohdella. Kyllä nyt pitäisi mennä ed. Rehulan tässä suhteessa peilin eteen katsomaan, kuka on mitäkin luvannut eläkeläisille. Samoin eläkeläisillä on kireämpi verotus määrätyissä tuloluokissa kuin palkansaajilla. Miksi tällaista korjausta ei ole tehty, että olisivat samalla viivalla eläkeläiset ja palkansaajat?

Toinenkin keskustan vaalivaltti, elintarvikkeitten arvonlisäveron laskeminen, on neljän vuoden aikana unohtunut. Nyt kun vaalit lähestyvät, keskustan ehdokkaat kulkevat toreilla taas kertomassa, kuinka ensi kaudella lasketaan ruuan arvonlisäveroa. Miksi veroa ei ole laskettu tällä kaudella, niin kuin luvattiin? Suomessa syödään Euroopan kalleinta ruokaa. Ei pidä aliarvioida ihmisiä. Moni muistaa keskustan lupaukset eikä mene toista kertaa samaan halpaan.

Hallituksen päätös olla antamatta tämän maan työttömille sentin senttiä ei vastaa minun käsitystäni oikeudenmukaisuudesta. Hallitus on unohtanut työttömät kokonaan. Pitää muistaa, että hallituksen antamat veronkevennykset eivät ulottuneet työttömiin asti. Itse asiassa veronkevennyksiä ilman jäi kaikkiaan yli miljoona tämän maan pienituloisinta ihmistä. Voidaan sanoa, että hallituksen antamat veronkevennykset kohdennettiin täysin väärin. Sen sijaan, että kevennyksiä olisi annettu eniten tarvitseville pieni- ja keskituloisille ihmisille, hallitus ohjasi helpotukset prosenttimääräisinä kaikista hyvätuloisimmalle kansanosalle. Kaikkein rikkaimmilta hallitus poisti vielä varallisuusveron, jonka tuotto olisi pelkästään tänä vuonna 150 miljoonaa euroa.

Hallitus on ollut kovaa vauhtia romuttamassa pohjoismaista hyvinvointivaltiota. Edellä olevat asiat puhuvat omaa kieltään istuvan hallituksen moraalista ja käsityksistä, mikä on oikeudenmukaista ja kohtuullista. Muistuttaisin, että Suomi on ainoa Pohjoismaa, missä on leipäjonoja.

Arvoisa puhemies! Tie- ja infraratkaisuissa on, myöntää täytyy, hyvää Keski-Suomenkin osalta, että saatiin Lusi—Vaajakoski-tien työt vihdoin viimein alkamaan ensi vuonna. Tokihan ne kestävät vuoteen 2011, mutta pää on saatu auki. Mutta se ei mielestäni riitä, koska alempiasteinen tieverkko on Keski-Suomessa ja, niin uskon, koko maassa huonossa kunnossa. Varsinkin Keski-Suomi, joka on metsämaakunta, on pitkälti metsäteollisuudenkin varassa. Raskaat tukkirekat eivät pysty kulkemaan näitä sivuteitä, ja niin kuin tänäkin syksynä on suuria vaikeuksia ja tehtaat aikovat pysähtyä.

Sitten täällä ed. Lasse Hautala kertoi Pohjanmaalta, että pohjalaiset yrittäjät käyvät hakemassa työntekijöitä Virosta. Tänään olivat täällä käyneet ja kertoivat hänelle, että ovat sinne lähdössä hakemaan työntekijöitä eivätkä mene paikalliseen työvoimatoimistoon hakemaan. Tämä on mielestäni hieman kyseenalaista toimintaa. Tokihan Virosta voi pienemmällä palkalla ja eduilla saada työntekijöitä, mutta miltä se kuulostaisi, jos suomalaiset työntekijät rupeavat hakemaan joulukinkkunsa myös Virosta, jossa ne ovat paljon halvempia kuin Suomessa, ne ruokatarvikkeet? Kyllä tässä nyt pitäisi olla yhteisessä veneessä ja työllistää suomalaiset, ja taas suomalaiset ostavat suomalaista ruokaa. Se on minun mielipiteeni.

Lopuksi: Energian saatavuus on yksi keskeisiä asioita, kun katsotaan tulevaisuuteen niin kotitalouksien kuin teollisuudenkin osalta, ja se, mikä tulee olemaan sähkön hinta. Minun mielestäni pitäisi taata kohtuuhintainen sähkö niin kotitalouksille kuin teollisuudellekin. Energiapolitiikassa tämä hallitus on epäonnistunut täysin. Lipposen kakkoshallitus teki energiaratkaisun. Sekin tuli liian myöhään. Se olisi pitänyt tehdä Lipposen ykköshallituksessa, mutta keskusta silloin vastusti. Muun muassa pääministeri Vanhanen ja kauppa- ja teollisuusministeri Pekkarinen olivat vastustamassa, ja he kantavat siitä myös vastuun nyt, että on puutetta sähköstä. Nyt pitäisi tehdä uusi energiaratkaisu hyvin kiireesti, että taattaisiin, että suomalainen teollisuus ja työelämän rattaat pyörivät.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tässä budjetin yleiskeskustelussa voidaan luoda hyvin laajaa ja moniulotteista tarkastelutapaa budjettiin.

Itse keskityn valtion tuloarvion puolelle puheenvuoroni alkuosassa, veroihin ja veron luonteisiin tuloihin. Siellä tuloveron määrä tulevalle vuodelle kasvaa 5 prosenttia, korkotulojen lähdeveron määrä 3 prosenttia, arvonlisävero 8 prosenttia, apteekkimaksut 2 prosenttia. Sitten on eräitä veroja, jotka tuotoltaan laskevat, muun muassa virvoitusjuomavero 7 prosenttia laskee, energiaverolle on ennakoitu 1 prosentin laskua.

Mutta merkittävä nousu kansalaisia koskettavassa, ei tietysti kaikkia kerralla mutta jokaista vuorollaan koskettavassa, verotuksessa on perintö- ja lahjaveron osalta. Siellä nousuprosentti on 14 prosenttia. Tämä poikkeaa selvästi verotuoton nousuprosenttina muista veroista ja tässä suhteessa kiinnittääkin huomiota. Perintö- ja lahjaverosta on käyty kuluvan syksyn aikana ja jo pitempäänkin keskustelua. On todettu, että siinä on monia epäkohtia. Peruslähtökohta on se, että se verokohde, josta perintövero menee, koetaan moneen kertaan verotetuksi. Omaisuus koetaan usein omaksi, usein yhdessä kootuksi, yhdessä ylläpidetyksi, säilytetyksi, ja sitten kun perheenjäsen kuolee, siitä joudutaan maksamaan perintövero. Tämä on monille lähiomaisille ongelma.

Kun tsunami tapahtui, naapurimaassamme Ruotsissa jouduttiin kohtaamaan se tilanne, että perintövero voi tulla hyvin yllättäen maksettavaksi, ja siellä tehtiin mielestäni aivan oikea johtopäätös, luovuttiin perintöverosta. Minä toivon, että tässä Ruotsin mallia haluttaisiin seurata myös Suomessa, sillä perintövero koskettaa omaisuutta, joka on paitsi yhteiseksi koettua myöskin omaisuutta, josta jo hankkimisvaiheessa on maksettu tuloverot ja monet muut verot. Tämä on kuitenkin asia, joka tulee itse kunkin vuorolle jossakin vaiheessa.

Monet sanovat sitten, että asioitahan voi ennalta järjestellä. Tietysti voi näinkin tehdä, mutta haluan kunnioittaa kansalaisten oikeutta omaan omaisuuteensa. Myös iäkkäämpien kansalaisten kohdalla näen, että kysymys on vanhuuden turvasta, johon heillä on omalla omaisuudellaan oltava oikeus. Ei voida vaatia, että iäkkäämmät ihmiset luopuisivat omaisuudestaan välttääkseen perintöveron erilaisilla järjestelyillä. Sielläkin tietysti tulee sitten lahjavero kuvioissa mukaan. Katson, että ihmisellä on oikeus iästä riippumatta omistamiseen, ja kun täällä on moneen kertaan todettu myös varsin pieni eläketurva monien kohdalla, niin kyllä silloin pidän hyvin oikeudenmukaisena, että ihminen saa iästä riippumatta hallita omaisuuttaan.

Mutta perintö- ja lahjavero on epäkohta myös sukupolvenvaihdosten yhteydessä. Jos oikein muistan, niin aikanaan tasavallan presidentti Martti Ahtisaari kiinnitti tähän asiaan huomiota. Perintö- ja lahjaveron poistamisella helpotettaisiin sukupolvenvaihdoksia sekä parannettaisiin yrittäjyyden ja yrittämisen edellytyksiä. Uskallettaisiin tehdä investointeja sukupolvenvaihdoksen lähetessä, kun ei tarvitsisi pelätä, että työpaikan hankkimisesta itselle tai perheelle joutuu maksamaan perintöveron. Moni yritystoiminta loppuu sen takia, että sukupolvi, joka aikanaan luopuu tehtävästä, ei investoi ja nuorempi sukupolvi ei katso olevan edellytyksiä jatkamiseen. Menetämme monia työpaikkoja ja yrityksiä ihan tuostakin syystä.

Minä väitän, että perintö- ja lahjaveron poistamisella olisi nimenomaan yrittäjyyttä ja työllisyyttä parantava vaikutus samalla, kun tämä olisi oikeudenmukainen asia lähiomaisia kohtaan. Sen tietysti ymmärtää, että jos perintö tulee kuin löytäen jostakin kaukaa, niin silloin on yleisen oikeustajun mukaan toki ymmärrettävää, että siitä maksetaan veroa. Mutta katson, että lähiomaiset, jotka muodostavat perintöveroluokassa ensimmäisen veroluokan, tulisi asettaa siihen asemaan, että perintövero poistettaisiin; jos nyt ei heti alkuun päästä kokonaan poistamaan, niin tiettyyn selkeään rajaan saakka, jonka tulisi olla esimerkiksi 500 000 euroa tai enemmänkin, sillä helposti verotettavalle omaisuudelle voi muodostua myös laskennallista arvoa. Omilla lakialoitteillani olen aiemmin tuonut esille miljoonan euron rajaa tässä.

Arvoisa puhemies! Muihin asioihin tulen palaamaan asianomaisten pääluokkien yhteydessä.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Valtion ensi vuoden talousarvioesitys näyttää nyt eduskunnan käsittelyn jälkeen siltä, että tässä vaiheessa se täyttää kohtalaisen hyvin vaalibudjetin vaatimukset. Valtiovarainministeriön pohjaesityksessä jo jaettiin rahaa sopivasti maakuntiin, ja alueellista tyytyväisyyttä on eduskunnassa jonkin verran myöskin lisätty. Niukkuutta taas on juuri sen verran kuin päähallituspuolueet tarvitsevat voidakseen eduskuntaryhmiensä kokouksissa ja budjettiväännössä jatkossakin näyttää äänestäjille omia painotuksiaan.

Siinä mielessä voi onnitella SDP:n puheenjohtajaa, valtiovarainministeri Eero Heinäluomaa, että hyvää poliittista pelisilmää hän on budjetin aikana esittänyt. Parhainta osoitusta siitä on se, että kymmenen alkavaa väylähanketta pitävät tällä hetkellä suuren joukon kansanedustajia ja maakuntapäättäjiä tyytyväisinä, näin myöskin Pohjanmaalla, koska myös paljon puhuttu Seinäjoen lentokentän rakentaminen saatiin kirjattua tähän budjettiin. On toki myönnettävä, että monet näistä väylähankkeista ovat valtakunnallisesti merkittäviä, mutta myöskin selvää kotiinpäinvetoa on havaittavissa tiettyjen hallituspuolueen vaikutusvaltaisten kansanedustajien toimesta.

Väylähankkeet ovat laajemminkin hyvä esimerkki nykyhallituksen tavasta toimia. Me kaikki tiedämme kuitenkin, että tällä hetkellä Suomen infraa kulutetaan enemmän kuin pystytään uutta rakentamaan. Tänään on käytetty useampia puheenvuoroja, joissa on todettu, että infraa kulutetaan noin 100 miljoonan euron edestä. Nyt olisi ollut oikea aika lisätä oikea-aikaisesti sellaisia infrahankkeita, jotka ovat ehdottomasti taloudellisen kasvun esteinä. Niitä löytyy sopivasti jokaisesta maakunnasta.

Sen sijaan rautateiden kehittämisessä hallitus ei saa kovin hyviä pisteitä. Vaikka Vaasan ja Seinäjoen radan sähköistäminen on ollut hankkeena jo parinkymmenen vuoden ajan ja hallituspuolueiden kansanedustajat ovat siihen sitoutuneet, samoin ministerit, niin asia jää nyt tässä budjetissa ainoastaan lausuman varaan. Oli nimittäin vaarana, että Ratahallintokeskus olisi lopettanut kokonaan Suomen sähköistämisohjelman, ja tällä lausumalla pyritään siihen, että Ratahallintokeskus peruuttaa tämän päätöksensä ja sähköistämisohjelmaa jatkettaisiin myöskin seuraavan vaalikauden aikana. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan tuo mitään lupausta siitä, että Seinäjoen ja Vaasan välisen radan sähköistäminen myöskin toteutetaan. Se on seuraavan hallitusohjelman yksi asia, joka tulee ratkaistavaksi.

Budjetti osoittaa myös, mitä hallitus työllisyyspolitiikassaan tahtoo. Se uskoo julkisiin hankkeisiin, ja se uskoo tukitoimiin. Lisämäärärahoja esitetään muun muassa julkisen sektorin tukityöllistämiseen, valmentavaan työvoimakoulutukseen ja työnvälityksen tehostamiseen. Tänään täällä palautekeskustelussa on käyty kipakkaakin keskustelua siitä, onko tämä oikean tyyppistä työllistämispolitiikkaa. Kokoomus sen sijaan tarjoaa omia vaihtoehtoja. Me panostaisimme nimenomaan siihen, että työntekijät ja työnantajat kohtaisivat; me lisäisimme kotitalousvähennystä jne.

Huolestuttavinta onkin se, mitä hallitus ei tee. Se nimittäin jättää tässäkin budjetissa, jo oikeastaan neljännen kerran tällä kaudella, määrätietoisesti investoimatta tulevaisuuteen. Tutkimus ja tuotekehitys, yliopistojen määrärahat, opiskelijoiden tukikysymykset ja koulujärjestelmän kehittäminen eivät ole liikauttaneet tämän hallituksen ministereitä kuin vain pieneltä rajalliselta osaltaan. On aivan takuuvarmaa, että seuraava hallitus joutuu lähtemään jälleen kehittämään suomalaista koulutuspolitiikkaa.

Arvoisa puhemies! Vielä lyhyesti energiapolitiikasta. Kuten olemme havainneet, tänä syksynä on käyty hyvin voimakasta energiapoliittista keskustelua johtuen energian hinnan yllättävästä noususta ja niistä hinnankorotuksista, mitkä tietty valtionyhtiö on tehnyt ja myöskin perunut. En malta kuitenkaan olla tässä yhteydessä muistuttamatta siitä, että nimenomaan keskustan kansanedustaja, nykyinen pääministeri Matti Vanhanen laati tässä salissa vuonna 1993 ponnen, joka kaatoi viidennen ydinvoimalan rakentamispäätöksen. Silloisen Ahon hallituksen keskustalaisista ministereistä monet äänestivät tämän Vanhasen ponnen puolesta. Kotimaisen ydinvoiman kaatajiin lukeutui silloin myöskin nykyinen kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen.

Valitettavasti Vanhasen silloin tekemä ponsi ja siihen kulminoitunut keskustan energiapolitiikka ovat tulleet suomalaisille kalliiksi. Jos eduskunta olisi vuonna 1993 päättänyt uudesta ydinvoimalasta, ei nykyisen hallituksen tarvitsisi tuskailla tuontisähkön saatavuuden tai kallistuvien hintojen vuoksi. Lisäksi on todennäköistä, että viidennen ydinvoimalan sijaan maahamme oltaisiin tällä hetkellä mahdollisesti rakentamassa jo kuudetta . Silloinen Vanhasen ponsi syntyi keskellä Suomen synkintä lamaa, mutta väitän, että sen kielteiset vaikutukset ulottuvat myöskin kansallisen energiapolitiikkamme ulkopuolelle. Ei liene ollenkaan liioiteltua väittää, että tämä Vanhasen ponsi suomalaisen työn näkövinkkelistä tuli erittäin kalliiksi ja vahingolliseksi. Silloin voimalaitostyömaan tarjoamat työpaikat olisivat tulleet aivan todelliseen tarpeeseen.

Arvoisa puhemies! Se, missä hallitus on kohtuullisen hyvin onnistunut, on sen veropolitiikka. Se veropolitiikka, jota kokoomus esitti jo viime eduskuntavaalien alla, on tuottanut tulosta. Se on lisännyt kotimaista kysyntää, ja se on pitänyt pyörät pyörimässä silloin, kun vienti on hieman vuosina 2002 ja 2003 katkeillut. Se on vaikuttanut hyvin paljon siihen, että valtion budjettiylijäämä on säilynyt, ja tästä on hyvä kumminkin ponnistaa eteenpäin. Se on kumminkin aivan varmaa, että seuraavalla hallituksella tulee olemaan suuria tarpeita lähteä kehittämään Suomea eteenpäin eikä pysyttää sitä paikallaan.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Teen kaksiosaisen arvoituksen teille, jotka kuuntelette puhettani. Siteeraan erästä kirjoitusta, ja kysymys teille kaikille on: Mistä isosta suomalaisesta päivälehdestä seuraava teksti on, ja ennen kaikkea koska se on kirjoitettu, ennen kaikkea, koska? Otsikko on: "Vanhusten hoito nostettava inhimilliselle tasolle". Puheessani puutun ainoastaan vanhustenhoitoon, ja mikäli kerkiän, niin myöskin yleiseen eläkepolitiikkaan.

Tämä siteeraus alkaa: "Harvoin jos koskaan - - toimituksessa on luettu järkyttävämpää lukijapostia kuin omaisten kirjeet vanhusten laitoshoidosta. Niiden mukaan vanhimman sukupolven viimeiset vuodet ovat usein yhtä nöyryytystä ja tylyä kohtelua, joskus melkein heitteillejättöä." Siis, koska on sanottu näin?

"Mummot ja vaarit voivat joutua makaamaan märkinä ja kylmissään, vailla riittävää ravintoa tai edes juotavaa. Laitoksessa pidätyskykyisillekin laitetaan heti vaipat eikä heitä auteta vessaan tarvittaessa, vaan enintään pitkin määrävälein. Vaipat vaihdetaan liian harvoin eikä pesun tai muun hoidon yhteydessä välitetä aina noudattaa intimiteettisuojaa. Ikäihmisiä myös puhutellaan ja torutaan kuin lapsia." Siis, mikä lehti kirjoittaa ja koska?

"Vanhusten sairauksia ei vaivauduta tutkimaan ja lääkitsemään kunnolla, vaan kaikki saavat helposti saman rutiinihoidon ja lääkkeet yksilölliseen tilaansa katsomatta. Uni- ja psyykenlääkkeitä käytetään aivan liikaa. Niinpä lääketokkuraiset hoidettavat kaatuilevat ja putoilevat sängyistä ja saavat vakavia vammoja." Ja saman kirjoituksen lopusta vähän:

"Suomi on olevinaan humaani sivistysvaltio, mutta huolenpito väistyvän sukupolven inhimillisistä tarpeista kertoo barbaarisista asenteista. Kun ikäväki ei enää viimeisinä vuosinaan äänestä eikä kykene muutenkaan pitämään melua itsestään, päättäjät sivuuttavat heidät sisällöttömin korulausein. Vanhusten hoitoon tarvitaan lisää rahaa ja henkilöstöä." Niin, kuka tunnisti?

Tämä on Helsingin Sanomien pääkirjoitus, aivan oikein, ed. Hemmilä, mutta ei vuodelta 2006 vaan 18.10. vuonna 2000. Tämä tekee tekstistä täysin järkyttävän, arvon puhemies. Kuusi vuotta sitten on kirjoitettu näin. Itse muistan erittäin hyvin tämän tilanteen. Lehti oli täynnä lukijapostia, se analysoitiin monella tavalla.

Mitä tämä talo tekee? Meillä on 1,3 miljoonaa eläkeläistä tässä maassa. Täällä haukutaan toisiamme, muistellaan menneitä, kuka milloinkin on ollut hallituksessa. Meidän vanhuspolitiikasta puhutaan aivan niin kuin se olisi tätä päivää.

Olen siteerannut täällä yhtä kirjoitusta, joka kertoo Tampereen ison kroonisen hoidon laitoksen kokemuksista erään toimittajan kirjoittamana. Se on ihan yksi yhteen tämän kanssa. Se oli tämän vuoden keväällä. Tässä on jotain perin juurin outoa, mikä minulle lääkärinä ei enää avaudu ollenkaan. Ihan hyvin voisi sanoa, että olen epätoivoinen tai turhautunut, mutta se ei minua kiinnosta, koska se ei muita auta. Minä en, arvon puhemies, ymmärrä, mikä meissä suomalaisissa on, että tähän tosiaan ei sytytä.

Hallitusten ministerit ovat lukeneet nämä kaikki. Se on ihan sama, kenen puolueen ministereitä tuolla on. Ilmeisesti terveet ministerit eivät sairaista vanhuksista kerta kaikkiaan välitä. Tämä on aivan tolkuton tilanne. En tiedä, kuka voi ja missä repäistä tämän liinan, niin että asiat tulevat esille.

Jälleen on kerätty vähän aikaa sitten iso adressi — en muista, kuinka monta kymmentätuhatta nimeä oli — joka valtiovarainministerille televisiolamppujen loisteessa luovutettiin. Ei se näköjään mitään auta. Meillä kyllä sujuvasti puhutaan Tanskan-mallista ja kehutaan, kuinka sekin otetaan meillä käyttöön ja vanhuksia hoidetaan kotona. Kyllä rohkenisin sanoa, että älkää unta nähkö, että tähän maahan koskaan mitään Tanskan-mallia saadaan.

Tanska-nimisessä maassa on täysin toisenlainen kulttuuri ja aivan erilainen elämäntyyli. Siellä kunnioitetaan vanhusta ihan toisella lailla. Siellä on lainsäädäntö, joka säätää parlamentin toimesta niin, että vanhukset hoidetaan niin kauan kuin mahdollista kotiin tai palvelukotiin. Mutta huom., koko kansa on siellä samaa mieltä. Se ei ole pelkkä lakisääteinen ikävä velvoite kunnille, vaan kunnat halulla toteuttavat nämä asiat. Siellä on yksi ammattitaitoinen ihminen, joka menee kotiin ja hoitaa, niin että vanhusten on hyvä olla. Se olisi pöyristyttävää, jos Tanskassa päämedian ykköslehti kirjoittaisi tämmöistä. Sen jälkeen asia ainakin järjestettäisiin kuntoon.

Tämä on se suuri kysymys meillä, arvoisat kansanedustajat, kun me täällä näitä puheita pidämme. Täysin sivistymätöntä, brutaalia, ala-arvoista — tässä on koko meidän terve väestömme jollain lailla mukana. Meidän arvostuksemme ovat täysin vinossa, ja täällä me puhumme hienosti budjetista, sen taloudellisista luvuista. Hallitus tuon taivaallista välittää näistä, koska tämä vaatisi toiminnallisen analyysin, miten vanhustenhoito tässä maassa olisi järjestetty. Eihän meidän budjetista, tuosta keltaisesta kirjasta, saa minkäänlaista kuvaa, missä jamassa meidän vanhustenhoito nykyisellään on.

Se, mitä minä kuulen omalta alaltani ja näen Suomen toiseksi suurimmasta kaupungista, on aivan samanlaista kuin mitä tämä kuusi vuotta vanha teksti tässä Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa on. Tämä on niin voimakas hätähuuto, että tässähän pitäisi median tosiaan repäistä meidän päätöksemme ja tutkia ja katsoa ne, ja täältä pitäisi puhaltaa pois semmoiset ihmiset, jotka ovat puhuneet näiden vanhusten puolesta ja jotka sitten, kun heillä on mahdollisuuksia tehdä jotain, menevät kaikenlaisten kuppikuntien määräysten mukaan välittämättä siitä, mitä omassa kunnassa nähdään tai isossa kunnassa tai mitä sitten ministeriö mahdollisesti työntää ulos. Meillä on ihan liian paljon suunnitelmia tässä maassa toinen toisensa päällä pölyttymässä nurkissa. Vanhukset eivät ole pölyttymässä, mutta he ovat kaiken lisäksi vielä märkiä. Mutta kun on märkä, silloin ei voi olla pölyinen. Siitä kai se johtuu, että tilanne on näin.

Mutta en tämän voimakkaammin oikeastaan osaa tästä asiasta puhua. Noin yleisellä ehkä vähän tunteellisella tasolla voisin kaataa hyvin paljon numeroita ja tarkempia esimerkkejä, mutta se ei auta yhtään tätä asiaa.

Tästä ei ole kovin pitkää paralleelia siihen, miten meillä eläkepolitiikkaa ajatellaan. En kerkiä siitä kovin nyt kovin paljon puhua. Mutta kyllä merkillistä on, että meillä on kaikki jumiutunut kinaan siitä, voidaanko indeksitarkastelu, joka nykyisellään on taitettu indeksi, niin kuin kaikki tiedätte, muuttaa esimerkiksi tasaindeksiksi. Ei pysty tämän maan mikään taho — minä olen monessa paikassa yrittänyt — työstämään meille ulos, kuinka paljon maksaa ensi vuonna, jos maksussa olevien eläkkeiden indeksitarkastelu muutettaisiin jonkinlaiseen suuntaan lähelle puoliväli-indeksiä tai tasaindeksiä, miten tahansa sitä sanotaankin.

Muita teitä olen saanut tietää, että jos se tehtäisiin pelkästään vuoden 2007 osalta maksussa olevien eläkkeiden suhteen, se olisi 0,15 prosenttia Eläkerahaston tuloista. Se olisi joku 150 miljoonaa muistaakseni. Totta kai se on kumulatiivinen, se on ihan selvä. Meille on kerrottu, että 30 vuoden kuluttua se on ehkä 3 miljardia, mutta ei ole sanottu ääneen, että se on brutto. Mutta minä haluan sanoa, että se on brutto. Meillä ei kukaan kansantalouden ekspertti tarkastele, mihin näiden eläkeläisten rahat silloin menisivät, jos heillä olisi vähän ostovoimaisempi eläkekertymä pussissaan. Sehän menisi kulutukseen. Se pistäisi meidän kansantaloutemme pyöriä pyörimään aivan toisella lailla. Osahan siitä menisi verotukseen, tulisi saman tien valtiolle takaisin. Meillä on liian iso ongelma näköjään tälle talolle, liian iso ongelma meidän hallitukselle, sille byrokratialle ja sille lainsäädännölle, joka tässä maassa on.

Minä en millään muulla ymmärrä tätä, että koko vanhusväestö on siirretty kaiken arvostuksen ulkopuolelle, eläkeläiset näköjään aika lailla samassa määrin, ja suuri kysymys tietysti on: miksi. Kuinka monta vuotta täytyy jatkua tämän, niin että täältä joku muu ehkä minun jälkeeni voi lukea Helsingin Sanomien pääkirjoitusta 18. päivältä lokakuuta vuodelta 2000 ja sanoa, että tilanne on sama kaikkien vanhusten osalta? Niin kauan me olemme sivistymätön valtio.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ensi vuoden tulo- ja menoarvio kasvoi valiokuntakäsittelyssä noin 55 miljoonaa euroa. Budjetti on voitu käsitellä hyvien tähtien alla, onhan nykyhallituksen tulo- ja veropolitiikka ollut onnistunutta. Tämän politiikan keskeinen tavoite on ollut talouden ja työllisyyden edistäminen. Valtiontalouden menojen kasvu on pysynyt uudistettujen menokehysten asettamissa maltillisissa puitteissa, verojärjestelmän kilpailukykyä on parannettu sekä työmarkkinoiden toimivuutta lisätty rakenteellisilla uudistuksilla.

Valtiolle on ollut tarpeen tiukka rahankäyttö siitä lähtien, kun maa syöksyi vuosikymmen sitten tai jo enempikin suureen lamaan. Nyt ovat ajat kuitenkin muuttuneet ja äärimmilleen vietyjä tiukkoja budjettikehyksiäkin pitäisi höllentää. Valtiovarainvaliokunta katsookin, että kehysmenettely on osoittautunut valtiontalouden kannalta toimivaksi ja tarpeelliseksi välineeksi, joka on tuonut finanssipolitiikkaan vakautta ja myös uskottavuutta. Valiokunnan mielestä vaalikauden puolivälissä on oltava mahdollisuus arvioida uudelleen määrärahojen tasoa. Aikahan muuttuu niin nopeasti. Tämä on tarpeen muun muassa muuttuneiden olosuhteiden vuoksi ja myös siksi, että määrärahataso on alun perin määritelty liian alhaiseksi. Tästä hyvänä esimerkkinä kuluvan hallituskauden aikana ovat liikenneväylien kehittämiseen sekä myös kunnossapitoon osoitetut resurssit, jotka vaalikauden alussa olivat jo alimittaiset. Tämän me hyvin tässä salissa tiedämme. Määrärahatason korjaamiseen ei ole ollut kehyksen puitteissa tällä kertaa mahdollisuutta. Sama on koskenut, kuten valiokunnan mietinnössä todetaan, esimerkiksi vankeinhoitoa tällä hetkellä. Myös sosiaali- ja terveyspolitiikan lainsäädännön toteuttamiseen osoitetut määrärahat eivät ole kaikilta osin olleet läheskään riittäviä.

Arvoisa puhemies! Vaalikauden alussa valtionvelka oli 43,4 prosenttia bruttokansantuotteesta. Nyt kuluvana vuonna sen arvioidaan laskevan 35,2:een ja jatkavan alenemista myös ensi vuonna. Tämä kyllä osoittaa sen, että nykyhallitus on pystynyt hoitamaan maan asioita ja ennen kaikkea maan taloutta mallikkaasti.

Arvoisa puhemies! Pääosa 55 miljoonan euron lisäyksistä, mitkä budjettiin tehtiin, menee kuitenkin perusinfraan. Tämä osoittaa, miten tiestön, ennen kaikkea alempiasteisen, ja ratojen kunto tälläkin hetkellä, kuten tiedämme, juuri tällä hetkellä on heikko jatkuvien sateiden vuoksi. 8,8 miljoonan lisäys perustienpitoon ja -radanpitoon ei suinkaan ole riittävä, mutta oli hyvä, että tämäkin saatiin tehtyä. Ehkä näillä voidaan korjata ihan akuuteimpia ongelmia. Kyllä on totta, että ensi kevään hallitusneuvotteluissa, ovatpa siellä sitten mitkä poliittiset ryhmät tahansa, tämä perusinfra otetaan todella sellaiseksi asiaksi, että siihen saadaan korjaus. Muuten tämän maan tasapainoinen kehitys ei onnistu.

Myönteisenä pidän kuitenkin nyt oman vaalipiiriini kannalta kahta asiaa, jotka budjettikäsittelyn aikana saatiin infrapuolella. Se, että Rengonharjun kiitotien investointi etenee ja tulee myöskin seuraavissa budjeteissa hoidetuksi, on tavattoman tärkeä asia Etelä-Pohjanmaalle ja ennen kaikkea Seinäjoen seudulle. Toinen myöskin tärkeä asia on se, että valiokunta mietinnössään yksimielisesti toteaa jopa ponnessa, että ratojen sähköistämistä tulee jatkaa ja hoitaa vielä ne ratojen sähköistämiset, jotka tässä maassa puuttuvat. Myöskin haluan uskoa niin, että seuraavaan hallitusohjelmaan ratojen sähköistäminen otetaan mukaan ja sinne myöskin kirjataan se, että Seinäjoen ja Vaasan rata sähköistetään. Onhan tässä kuitenkin kysymys kahdesta maakuntakeskuksesta. Se on tavattoman tärkeä sekä Vaasalle että Seinäjoelle.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietinnössä pidetään tärkeänä sitä, että valtiontalouden ohjausta vahvistetaan siten, että toiminnan ja talouden suunnittelu sekä niiden toteuttamisen seuranta olisivat nykyistä lähempänä toisiaan. Valtiontalous voitaisiin esimerkiksi jakaa käyttötalouteen ja pääomatalouteen, mikä parantaisi päätöksenteon selkeyttä ja myös läpinäkyvyyttä. Tämä edellyttää budjettirakenteen uudelleenarviointia ja sen kehittämistä. Mielestäni tämä kannanotto tulisi myöskin vakavasti olla esillä seuraavissa hallitusneuvotteluissa ja miettiä sitä, miten voidaan järkeistää budjettikäytäntöä ja -menettelyä.

Arvoisa puhemies! Haluan puuttua erääseen yksityiskohtaan, joka ei liity suoranaisesti budjettiin, mutta jos se olisi tänne tuotu, olisi se ollut budjettilaki, joka koskee nimenomaan yritystoimintaa. Kysymyksessä on osuuspääoman koron verotuksen oikaiseminen, joka yritysverouudistuksen yhteydessä jäi hoitamatta. Silloinhan kävi niin, että listaamattomien osakeyhtiöiden maksamien osinkojen verotus muutettiin kaksinkertaiseksi vasta 90 000 euron ylittävältä osalta, mutta ennen kaikkea tämä, että osuuspääoman korot katsottiin verovapaiksi enintään 1 500 euroon saakka vuodessa koronsaajaa kohden. Mielestäni tämä on epäkohta. Se koskee hyvin vahvasti ennen kaikkea maatalousosuustoimintaa, ja tämä on jäänyt tällä vaalikaudella hoitamatta. Kyllä se on seuraavassa hallituksessa, toivon, olipa siellä ketä tahansa, sitten hoidettava. Minusta se ei ole oikeudenmukaista eikä se ole tätä päivää.

Arvoisa puhemies! Sitten en malta olla muutamaa sanaa sanomatta ed. Akaan-Penttilälle, joka käytti sinänsä hyvän ja perustellun puheenvuoron vanhustenhoidosta. Mutta minusta on kyllä aika voimakkaasti sanottu se, että koko vanhusväestö on kaiken arvostuksen ulkopuolella. En kyllä rohkenisi tältä paikalta tällaista mennä sanomaan. Kirjoitin ylös, mitä ed. Akaan-Penttilä äsken tuossa sanoi. Kyllä meillä on, varmasti pitää paikkansa, vanhustenhuollon kohdalla ne ongelmat, mitkä ed. Akaan-Penttilä, joka on asiantuntija, varmasti toi oikein esille. Mutta minä rohkenen todeta sen, että kun on sen verran jo elämää nähnyt ja nähnyt myöskin vanhustenhuoltoa 50-luvulla ja 60-luvulla, niin kyllä tänä päivänä myöskin meillä on erittäin paljon ikäihmisiä, vanhuksia, joista pidetään hyvää huolta. Meillä ei ole koskaan ollut esimerkiksi semmoista palvelukotijärjestelmäverkostoa tässä maassa kuin on tänä päivänä, ja se myöskin toimii. Saan läheltä myöskin seurata niitä vanhuksia, jotka ovat jo iäkkäitä ja monien sairauksien runtelemia, jotka saavat asua erinomaisissa paikoissa ja saavat hyvää hoitoa ja huolenpitoa, ettei tulisi ihan leimattua koko vanhusväestöä näin voimakkaasti. Minusta se oli erittäin vahvasti sanottu. On ongelmia. En kiistä ollenkaan sitä, mitä ed. Akaan-Penttilä toi esiin. Voin niihin yhtyä, mutta sitä vartenhan me olemme, että näitä pyritään korjaamaan. Mutta ei pidä koko väestöstä sanoa, että se olisi kaiken arvostuksen ulkopuolella. Kyllä minä uskon, että tämä sali myöskin arvostaa ikäihmisten tekemää työtä ja sitä hyvinvointia, jossa me saamme tänä päivänä tässä yhteiskunnassa elää.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti: On tietysti erinomaista, että ed. Vihriälä puuttui tällä lailla tähän asiaan, mutta minä olen kyllä sanojeni takana. En minä sataprosenttisesti tarkoittanut koko väestöä, vaan vertasin sitä osaa, josta kirjoitettiin Helsingin Sanomissa kuusi vuotta sitten. Se osa on edelleen samanlaisessa jamassa. Niistä sanoista kyllä, ikävä kyllä, joudun vastaamaan. Tämä on iso ongelma. Sen takana on paljon. Minä voin ed. Vihriälälle kahden kesken kertoa niitä omia mielipiteitäni tarkemmin. Kiitos, kun kuuntelitte puhettani, mutta meillä on erittäin iso pelto kyllä kynnettävänä.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Vihriälä tuossa moitti ed. Akaan-Penttilän erinomaista puheenvuoroa vanhusasioista. Minulla on ollut inhimillisen vanhuuden turvaaminen aina ykkösasiana. Ed. Vihriälä sanoi, että hän on enemmän tekemisissä sellaisten vanhusten kanssa, joista pidetään huolta. Minä taas olen silloin tällöin aina tuolla Oulun päässä. Menen vanhainkotiin katsomaan, mikä on tilanne. Se ei ole suinkaan pahansuopaisuutta, vaan rahapulasta on kysymys, että hoitajia on niin vähän. Kun menin kerrankin osastolle, jossa oli 13 hoidettavaa, niin kysyin, montako hoitajaa teitä on tässä aamutuimaan. Heitä oli kolme. Minä sanoin, että teillähän menee aika hyvin. Meninpäs sinne neljänneksi apulaiseksi siivoilemaan, pesemään vanhuksia ja tämän tyyppistä. Ennen kuin saatiin 13 vanhusta, täysin liikkumatonta henkilöä, edes pestyä, niin tuotiin aamiaista jo pöytään. Elikkä kyllä se on aika katkeraa. Seinäjoen alueella toki on tämmöinen kuin Ikäkeskus, joka on kunnioitettavasti hoitanut vanhusten asioita.

Minäkin ihmettelen samoja asioita, mitä täällä monet puhujat, että täällä kaikkien puolueen edustajat, ollaanpa hallituksessa tai oppositiossa, kaikki ovat yhtä mieltä näistä asioista, mitä meidän pitäisi saada kuntoon, muun muassa vanhukset, veteraanit, opiskelijat jne. Miksi sitten näitä asioita ei saada kuntoon?

Erikoista oli se, että tuossa aamulla ryhmäpuheenvuorojen aikana debatoitiin ja valtiovarainministeri Heinäluoma oli sangen vihainen siitä, että kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossani ennustin tulevaisuutta, kun se on nähtävästi sallittua vain hallituspuolueen edustajille ja ministereille, koska alkupuheenvuorossaan valtiovarainministeri Heinäluoma ennusteli aika tanakkaa tulevaisuutta Suomen taloudelle tulevanakin vuonna. Mutta kun minä tein saman asian omassa ryhmäpuheenvuorossani, se olikin kiellettyä tai ruvettiin haukkumaan kokoomusta siitä, että kokoomus perustaa tulevaisuuttaan ennusteille. Näinhän teki myöskin valtiovarainministeri.

Työttömyys on erittäin ankara asia edelleen. Meillä on 300 000 työtöntä. Siihen ei ole vielä saatu sen kummempaa tolkkua, vaikka hallitus onkin tällä kaudella saanut tietämäni mukaan noin 80 000 uutta työpaikkaa. On tolkutonta, että meillä on tuommoinen työttömien määrä. Se johtuu hyvin pitkälle myöskin hallituksen kummallisesta tempputyöllistämisestä. Todellakin työttömiä heitellään kurssilta toiselle. Olen itsekin ollut aikoinani työttömänä sen 500 päivää, vähän vaille muistaakseni, ja tiedän, että ihmiset, jotka ovat työttöminä, tarvitsevat töitä eivätkä mitään kursseja, joilla ei työllisty mihinkään. Täällä hallituspuolueen edustajat sanovat, että se kurssituskin on arkeen jotakin vaihtelua. Minä veikkaan kyllä, että semmoinen kurssi, joka ei johda mihinkään, ei ole minkään näköistä vaihtelua. Ainakin henkilökohtaisesti tuntuisi siltä.

Sitten välillä annan vähän kehuja hallitukselle siitä, että tässä syksyn aikana on yksi merkittävä asia edennyt hallituksen talousarvioasioissa, elikkä se on merenkulku. Merenkulku on meille äärettömän tärkeä elinkeino. 80 prosenttia meidän viennistämme menee laivoilla ja yli 60 prosenttia tuonnista tulee laivoilla. Sitä paitsi me kaikki Pohjoismaat, Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska, Islanti ja vieläpä Pohjoismaiden neuvostoon kuuluvat Ahvenanmaa, Färsaaret ja Grönlantikin, kaikki olemme saaria Eurooppaan nähden. Meillä on paljon kehitettävää siinä todellakin, että saataisiin tuo merenkulku lopulliseen kuntoon, tonnistovero samalle tasolle kuin Ruotsissa. Tällä hetkellä murhe on se, että me Pohjoismaat verissä päin taistelemme toisiamme vastaan muun muassa merenkulkuasioissa, koska meillä on täysin erilaiset tukijärjestelmät. Ruotsin tonnistovero on hyvä järjestelmä. Siihen meidänkin pitäisi päästä. Eli nykyään laivojen liputtaminen on suhteessa lottokupongin jättämiseen hiukan helpompaa: lottokuponkia kun nimittäin et voi jättää puhelimitse, mutta laivan voit ulosliputtaa puhelimella. Mielestäni näitä asioita tulisi harmonisoida saman tyyppisiksi kaikissa maissa ja ruveta olemaan yhteisvastuullisina toimijoina kaikki Pohjoismaat muun maailman laivastojen kanssa kilpaillessa.

Hallitus on antanut merenkulkuun toki tälle vuodelle jo rahaa jäänmurtajien polttoaineisiin. Tein siitä kuitenkin talousarvioaloitteen, jonka olen myöskin aktivoinut siitä syystä, että se raha kuitenkin loppuu ja sinne ei ole taaskaan lisää. Se on jokavuotinen vamma, mokoma asia muun muassa, että jäänmurtajien polttoaineisiin täytyy aina jollakin lisätalousarviolla hankkia rahaa, kun se kuitenkin tiedetään, että joka vuosi ne liikkuvat ja joka vuosi polttoainetta kuluu ja entistä kalliimpaa polttoainetta ennen kaikkea.

Suurin ihmetyksen aiheeni on hallituksen jatkuva junnaaminen meidän infrassa. Tiet, rautatiet ja muut liikenneväylät, ennen kaikkea tiestö ja rautatiestö, ovat käsittämättömän huonossa tilassa. Päivällä jo mainitsin, että valtion taseessa kallein, arvokkain erä on meidän tiestömme. Sen arvo on Tiehallinnon pääjohtajan Eero Karjaluodon mukaan 15 miljardia euroa, ja myöskin hänen sanojaan siteeraten: Tällä menolla tuo 15 miljardin euron valtion omaisuus, tiestö, menettää arvoaan 100 miljoonaa euroa vuodessa. Minusta se ei ole oikein kummallisenkaan järkevää taloudenpitoa, että omaisuudesta pidetään noin huonoa huolta. Se, että meillä on pitkät välimatkat, edellyttäisi — se on tietenkin toki kerralla mahdottomuus — kaksoisraidetta Helsingistä Ouluun, ja samaten, niin kuin SAK:n eläkkeelle jäävä pääjohtaja pani alulle jo tuossa viime keväänä muistaakseni, Nelostien pitäisi olla Helsinki—Oulu-välillä moottoritie. Sillä logistiikka pelaisi ja yrittäjät pääsisivät tuomaan tuotteitansa.

On kaikille selkeä asia, että julkinen sektori ei voi työllistää koskaan meidän työttömiä ihmisiä. Mikäpä heidät sitten työllistää? Se on yrittäjät, ennen kaikkea pienet ja keskisuuret yrittäjät. Olen ihmetellyt monien asiantuntijoiden kanssa, mistä syystä meillä puhutaan aina pk-yrittäjyydestä. Kuitenkin pk tarkoittaa yrittäjiä, jotka työllistävät vain itsensä tai joilla on 250 työntekijää. Elikkä vuorenvarmasti yhden hengen yrityksellä ja 250 hengen yrityksellä on täysin erilaiset murheet vertaillessa toisiinsa. Eli mistä syystä ei voitaisi ottaa tämmöistä mikroyritysasiaa kunnolla lainsäädännössä esiin, tehdä sille ihan oma yhtiölaki jne.? Yrittäjyyden kaikenlainen kannustaminen on ainoa autuus työllistämisen lisääntymiseen, parantamiseen. Me puhumme täällä hyvinkin paljon liikaa työttömyydestä. Minun mielestäni täällä pitäisi puhua ennen kaikkea työllisyydestä ja työllistämisestä. Se on ainoa autuus parempaan tulevaisuuteen tulevina vuosina.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Sirkka-Liisa Anttila.

Astrid Thors /r:

Arvoisa puhemies! Ja hyvää Lucian päivän jatkoa! Harvoin meillä on ollut käsissämme niin mielenkiintoisia asiakirjoja samaan aikaan, kun me käymme palautekeskustelua budjetista. Nimittäin samalla tuli pöydillemme myöskin Valtiontilintarkastajien kertomus vuodelta 2006. Molemmat antavat mielenkiintoisia kuvia suomalaisesta taloudesta ja osoittavat, miten me hyödynnämme meidän hyvää taloudellista geopoliittista asemaamme Venäjän naapurina, mutta myöskin sitä, että Baltian maat kasvavat erittäin voimakkaasti.

Vi drar nytta av vår geografiska position, men man måste också säga att det finns vissa delar av landet som får bära större kostnader för den här ekonomiska utvecklingen, och då tänker jag till exempel på den trafik som vi har i södra Finland. Låt mig framföra ett exempel från fältet.

Jag besökte Ekenäs och västra Nyland den här veckan. Där kunde man berätta att polisstyrkan i Raseborgs härad har minskat med 25 poliser på 10 år och nu är 11 tjänster obesatta. Det betyder att från Hangöudd till västra Kyrkslätt på en sträcka av mer än 100 kilometer har man oftast en polispatrull och på sin höjd två. Sker det en olycka med utländska chaufförer, vilket tyvärr inte är ovanligt, är polisen upptagen hela dagen med den olyckan. Det skall skaffas fram tolk med mera. Det här betyder att andra människor inte får någon polisservice där.

Det betyder också att jag skulle vilja upprepa ett förslag från remissdebatten för att öka trafikskyddet i södra Finland. Begränsa enligt kontinental modell långtradartrafiken på våra sydliga vägar så att de inte trafikerar samtidigt som trafikfrekvenssen i övrigt är hög, till exempel utfartstrafiken från huvudstadsregionen.

Men jag vill återkomma till statsrevisorernas berättelse för den innehåller många saker som ligger mitt hjärta nära: innovation i företagssektorn, äldrevården och en bättre arbetskraftspolitik. Låt mig börja med innovationen. Det är viktigt att revisorerna visat på att de mekanismer som vi har för riskfinansiering för nya bolag och som nyss har introducerats verkligen behövts. Det har ju tidigare sagts att det inte råder brist på pengar utan på idéer, men statsrevisorernas rapport visar klart att det påståendet är fel. Det är brist på kapital och kanske i viss mån på företagskunnande.

De satsningar som gjorts på industriinvestering, såddfinansieringsprogram och Finnveras Aloitusrahasto Vera har visat sig vara behövliga, men nu behövs det också en vidareutveckling av till exempel de förslag som ingår i utredningsman Karjulas förslag om att företagen skall få bättre resurser att köpa produktutveckling av högskolor och universitet. Företag och samfund måste få möjlighet att göra större skattefria donationer till universiteten, såsom också statsrevisorerna påpekar.

Mutta, arvoisat kollegat, meidän on myös otettava vaari siitä kritiikistä, jota on esitetty, että tänään koulutamme enemmän tohtoreita mutta emme satsaa varsinaiseen opetukseen yliopistolaitoksessa tai niin sanotussa post doc -vaiheessa. Itse asiassa, kun meidän yliopistojamme arvioidaan, monet arviointilistat huomioivat muun muassa sen, miten monta oppilasta meillä on opettajaa kohti. Huippuyliopistoissa, kuten Oxford ja Cambridge, on alle kymmenen oppilasta opettajaa kohti, mutta meillä esimerkiksi Helsingin yliopistossa, joka kuitenkin on yliopistolaitoksemme lippulaiva, on yksi opettaja 20 opiskelijaa kohti. Tähän on paneuduttava. Tähän on saatava korjausta, ja se myöskin parantaisi yliopistojemme tilaa.

Aikaisemmin tässä keskustelussa myöskin otettiin esiin stipendirahan saajien sosiaaliturva. Valitettavasti tätä asiaa oli ehkä valmisteltu sen verran huonosti, ettei siinä päästy yksimielisyyteen tämän syksyn aikana, mutta sen valmistelua on jatkettava ja parannettava.

Riksdagsledamot Akaan-Penttilä tog upp äldreomsorgen. Det intressanta är att vi faktiskt har ett bra dokument om äldreomsorgen, det vill säga våra egna revisorers berättelse. Och det är en sällsynt skarp kritik som också de riktar mot hur det är i äldreomsorgen idag. För lite personal, servicen i öppenvården har minskat dramatiskt och lagen om närståendevård tillämpas bristfälligt. Det råder stora skillnader mellan kommunerna. Skillnaderna är så stora att revisorerna frågar sig om de är grundlagsstridiga.

Här var just en debatt mellan ledamöterna Vihriälä och Akaan-Penttilä där ledamot Vihriälä sade att han vet hur bra det är i vissa kommuner, uppenbarligen i Österbotten. Jag kunde säga samma sak. Jag vet också var jag skulle vilja vara gammal och var jag inte skulle vilja vara gammal eftersom jag vet att skillnaderna mellan kommunerna är så stora. Och det är det som våra revisorer påpekar i sin berättelse, skillnaderna är så stora att de är grundlagsstridiga. Det här kan inte fortsätta.

Vuonna 2006, tämän vuoden alusta, tuli voimaan laki omaishoidon tuesta, ja myöskin sitä kritisoidaan kertomuksessa. Sen toteutumisessa ja soveltamisessa on paljon puutteita. Osa kunnista on jopa laskenut omaishoidon tuen määrärahoja, vaikka uudistuksessa korotettiin valtionosuutta 4 miljoonalla eurolla. Tuen ehtoja on osassa kuntia kiristetty ja aiemmin tukea saaneita omaishoitajia on jätetty sen ulkopuolelle. Hoidettavia ei aina kuulla päätöksiä tehtäessä, eivätkä hoitajat ole vielä voineet pitää lainmukaisia vapaapäiviään. Valtiontilintarkastajat esittävät eriarvoisuuden poistamiseksi omaishoidon tuen maksun siirtämistä kunnilta Kelalle, joka jakaisi ne valtion varoista. Näinhän myöskin selvitysmies Elli Aaltonen aikoinaan esitti, mutta tästä ei päätöstä syntynyt.

Valtiontilintarkastajat pitävät erittäin huolestuttavana myös sitä, että vanhusten avohoitopalvelujen tarjonta on supistunut selvästi. Laitospaikkojahan oli tarkoitus vähentää, mutta samaan aikaan avohoitoa tulisi lisätä. Näin ei ole menetelty, päinvastoin: myös avohoito on vähentynyt. Kodinhoitoapua on tarjolla vain puolet vuoden 1999 tasoon verrattuna. Lisäksi kotipalvelun ehkäisevä ja kuntouttava rooli on heikentynyt.

Bästa åhörare, bästa talman! I det här ljuset skall vi se den utredning som professor Sirkka Kivelä på uppdrag av social- och hälsovårdsministeriet gjorde med förslag till åtgärder om hur man skall utveckla kvaliteten i den geriatriska vården och äldreomsorgen. Kivelä föreslår en lag som förordnar om äldreomsorg, en äldreombudsman med byrå. Äldreombudsmannen skulle utöva bevakning av lagar osv., och kunde behandla också klagomål. Framför allt lägger hon fram behovet av ett nationellt utvecklingsprojekt för att förebygga sjukdomar och som varje centralsjukhusdistrikt skulle ansvara för.

Vidare är det viktigt att fästa uppmärksamhet vid hur effektiva läkemedlen är, hur säkra de är, för det verkar som om många äldre personer idag får en massa olika läkemedel som inte passar ihop. Det är också uppenbart att vi måste fundera på hurudana statsandelar kommunerna skall få och såsom Kivelä framförde på en skild subjektiv rättighet till en god äldrevård.

Arvoisa puhemies, värderade talman! Arbetskraftspolitiken kräver också en särskild mässa. Varför är det från år till år en andel av unga, 15 procent av dem, som står utanför arbetskraften? Varför upplever över 45-åriga kvinnor i Finland den största diskrimineringen av alla kvinnor på arbetsmarknaden inom EU? Vi talar om Noste men det är ett program som inte hjälper de kvinnor, de merkonomer, de merkanter, som blir utan arbete när företagsfusioner genomförs och som idag är de som upplever den här diskrimineringen. Vi måste ta oss an de här problemen bland annat på det sättet som Vihriäläs globaliseringsrapport antyder.

Och till slut vill jag säga till dem som har sagt att vi inte har någon nordisk välfärdsmodell, att det är vi som har brödköer, matköer, men lyckligtvis har vi inte tiggare på gatorna såsom man har till exempel i Köpenhamn. Jag vill också säga till ledamot Seppo Lahtela att det finns inte någon majoritet i regeringen som vill införa fastighetsskatt på jord- och skogsbruksmark, åtminstone inte i mitt parti, och jag är ganska säker på att inte heller i det största regeringspartiet. Det är viktigt att korrigera det här för protokollet.

Tatja Karvonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun hallitus antoi oman talousarvioesityksensä ensi vuodelle ja tämä esityshän sisälsi 700 euron muuttoavustuksen, niin tästä asiasta nousi melkoinen kohu Lapissa. Erityisesti vasemmistoliiton edustajat Tennilä ja Mustajärvi pitivät tätä hallituksen ratkaisua sellaisena, joka tyhjentää Lapin ihmisistä, mutta toivottavasti he ovat katsoneet tarkemmin tämän esityksen. Kaikkihan me tiedämme sen, että tästä harkinnanvaraisesta tuesta pääsee nauttimaan vain 2 000 työtöntä koko maassa, ja tällä ratkaisulla tuskin Lappia tullaan tyhjentämään.

Paljon tärkeämpi asia oli se, että samalla päästiin sopimukseen siitä, että työmatkakulujen vähennysoikeutta nostettiin 7 000 euroon. Se vähentää laskennallisesti valtion verotuloja 6 miljoonalla eurolla, ja pitää huomioida, että muuttoavustuksiin on varattu vain neljäsosa tästä rahamäärästä. Se, että työmatkakulujen vähennysoikeus nousee, on monelle lappilaiselle äärimmäisen tärkeä apu siihen, kun kodin ja työpaikan väli on pitkä.

Arvoisa puhemies! Olen pääosin hyvin tyytyväinen tähän hallituksen esitykseen mutta myös eduskunnassa tehtyihin muutoksiin. Haluaisin omassa puheenvuorossani puuttua pariin asiaan, jotka pitäisi vielä tulevaisuudessa hoitaa.

Opetusministeriössä on käynnissä selvitystyö yliopistojen opettajainkoulutukseen kuuluvan ohjatun harjoittelun kehittämisestä ja harjoittelun toteuttamisesta kunnan koulutoimessa, ja tämä työ valmistuu tämän vuoden lopussa. Mielestäni kunnille ei saa enää sälyttää uusia tehtäviä. Tämä selvitystyöhän on aloitettu valtion tuottavuusohjelman nimissä. Kun sivistysvaliokunta käsitteli talousarviota, niin me totesimme omassa lausunnossamme yksimielisesti, että tämä valtion tuottavuusohjelma ei saa olla pelkästään henkilöstön vähennysohjelma yliopistoissa, vaan sen pitää perustua koulutuksen laadun turvaamiseen.

Lapin yliopistossa tehdään hyvää työtä sen eteen, että Lapin kunnat saavat päteviä luokanopettajia. Kasvatustieteiden tiedekunta ja Lapin yliopiston harjoittelukoulut ovat kehittäneet opettajaksi opiskelevien opetusharjoittelua vastaamaan ajan haasteisiin. Yhtenä erinomaisena asiana Lapin yliopistossa on jo vuosikaudet ollut osana opetusharjoittelua kenttäharjoittelu, joka suoritetaan kunnan kouluissa. Tulevaisuudessakin pitää siis huolehtia siitä, että harjoittelukoulut säilyvät valtion kouluina. Näissä voidaan pitkäjänteisesti kehittää opettajainkoulutusta yhdessä kasvatustieteiden tiedekunnan kanssa.

Arvoisa puhemies! Tänä vuonna voimaan tullut uusi kuntien valtionosuusuudistus huomioi erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opetusjärjestely- ja opetussiirtopäätökset, joissa on myös vieraskieliset oppilaat mukana. Tällaista lakisääteistä tukimuotoa ei ole näissä valtion harjoittelukouluissa. Kuluvan vuoden budjettiin saimme jonkinlaisen kehittämisrahan tähän, mutta ensi vuoden budjetissa tätä rahaa ei ole.

Maahanmuuttajien ja erityisoppilaiden sekä vammaisoppilaiden opetuksen lisäkustannuksen rahoitusongelmat ovat johtaneet siihen, että valtion harjoittelukouluissa on erityisoppilaita vain vajaa prosentti, kun heitä kunnan kouluissa on noin 6 prosenttia. Mikäli haluamme antaa opettajaksi opiskelijoille oikeanlaisen kuvan normaalista koulusta, niin kyllä erityisoppilaitakin pitäisi olla samassa suhteessa.

Arvoisa puhemies! Opetushallituksen arvion mukaan 20 prosenttia peruskoulun oppilaista ei ole saanut lainkaan henkilökohtaista oppilaanohjausta. Peruskoulun jälkeen 10 prosenttia ammatillisen koulutuksen opiskelijoista kertoo olevansa omalla alallaan, yksi kolmasosa on epävarmoja ja yli puolet kertoi, että he eivät ole omalla alallaan. Ei siis ole mitenkään yllättävää, että ammatillisen koulutuksen keskeyttämisluvut ovat korkealla. Tällä hetkellähän oppilaanohjaus painottuu peruskoulussa erittäin paljon viimeiseen kouluvuoteen.

Talousarvioehdotuksessa esitetään kouluhyvinvoinnin edistämiseen 8 miljoonaa euroa, ja se sisältää monta kouluhyvinvoinnin edistämiseen liittyvää hanketta. Näissä suunnitelmissa ei ole kuitenkaan peruskoulun oppilaanohjauksen kehittämistä. Sen vuoksi olisi hyvää ja toivottavaa, että opetusministeriössä tästä 8 miljoonasta eurosta osa käytettäisiin oppilaanohjauksen kehittämiseen.

Sitten näin lopuksi: Kokoomuksen omat esitykset ovat olleet sen verran epämääräisiä, että jos olisin kokoomuksen äänestäjä, en kyllä oikein tietäisi, mitä he ajavat. Syyskuussa hyväksytty vaihtoehtobudjetti poikkeaa täydellisesti siitä, mitä tässä joulukuussa olette jättäneet vastalauseisiin. Kristillisdemokraatteja haluaisin kehua siitä, että he ovat toimineet pitkäjänteisesti ja uskottavasti laatiessaan omaa vaihtoehtobudjettiaan, vaikkakaan heidän kanssaan asioista en ole samaa mieltä. Toivoisin, että myös kokoomus, joka on suurin oppositiopuolue, ottaisi kristillisdemokraateista oppia ja tekisi hiukan vastuullisempaa politiikkaa. Tietenkin se helpottaa meitä keskustalaisia, kun kokoomuksen lääkkeet ovat sitä sun tätä, yhtenä päivänä halutaan yhtä ja toisena päivänä jotakin toista.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Kun ed. Karvonen moitti kokoomusta puheensa lopussa, niin minä puolestani moitin puheenvuoroni aluksi keskustapuoluetta (Ed. Karvonen: Olisitte kehunut!) ja keskustapuolueen edustajia.

Ed. Akaan-Penttilä käytti erinomaisen puheenvuoron vanhusten ja eläkeläisten puolesta, ja voin yhtyä täysin hänen ajatuksiinsa. Sen sijaan ed. Rehula syytti kokoomusta nimenomaan eläkeläisiä kohtaan harjoitetusta toiminnasta sillä tavalla, että häntä on syytä muistuttaa viimeisten vuosien tapahtumista. Hän unohti, että tässä salissa on vuodesta 2004 lähtien äänestetty useamman kerran, muistini mukaan neljä kertaa, kokoomuksen tekemästä ehdotuksesta eläkeläisten aseman parantamiseksi. Kokoomus on nimittäin ehdottanut jo vuonna 2004, että hallituksen tulisi tuoda eduskuntaan ehdotus siitä, miten eläkeläisten ostovoima ja toimeentulo turvataan palkansaajiin nähden. Tuo on edelleen meidän linjamme, ja tuolla ehdotuksellamme olemme vaatineet hallitukselta ehdotusta siitä, miten eläkeläisten epäoikeudenmukainen verotus palkansaajiin nähden korjataan. Ehdotus sisältää myös vaatimuksen korjata todella epäoikeudenmukainen indeksijärjestelmä tavalla tai toisella. Tällaisten ehdotusten tuominen tänne eduskuntaan on hallituksen tehtävä, mutta, kuten sanoin, hallituspuolueiden kansanedustajat ovat nuo ehdotuksemme joka kerran äänestyksissä tässä salissa kaataneet. Nuo äänestykset, kuten sanoin, ed. Rehula tietoisesti unohti. Sen sijaan hän mainosti hallituksen tekoja muun muassa eläkeläisten hyväksi. Lähes ainoa eläkeläisiä koskettava päätös on kuitenkin ollut kansaneläkkeen korotus 12 eurolla ja sekin kahdessa eri vaiheessa. Sanoin aikoinaan tuon 12 euron osalta, että minua hävettää olla päättämässä tuollaisia korotuksia eläkeläisille, jotka ovat rakentaneet tästä maasta todellisen elintasomaan. Minä olen edelleen samaa mieltä. En pahemmin kehuisi tuolla päätöksellä. Halusin ed. Rehulalle tästä mainita.

Arvoisa puhemies! Vielä nopeammin oman toimintansa unohti kuitenkin ed. Lasse Hautala puheessaan. Hän puhui nimittäin rakennerahastolain osalta muutama tunti sitten maakuntien puolesta, vaikka oli vain muutama tunti aikaisemmin äänestänyt juuri päinvastoin tässä salissa. En voi kerta kaikkiaan ymmärtää enkä hyväksyä tällaista toimintaa. Kun hallituksella ei käytännössä ole ollut aluepolitiikkaa juuri laisinkaan, olisi keskustan luullut toimivan toisin tuosta rakennerahastosta päätettäessä. Päätösvalta annettiin työministeriölle eikä maakunnan yhteistyöryhmälle, jolle se mielestämme olisi kuulunut. Tämän ed. Lasse Hautala unohti.

Tällä hetkellä maakuntien Suomi on sellaisessa tilanteessa, että on paljon kuntia, joiden tulevaisuus on todella vaikeuksien tulevaisuus. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen yhteydessä on keskusteltu hyvin pitkään ja hyvällä yhteistyöllä yli kaikkien puoluerajojen ja on todettu ne vaikeudet, mitä, lainausmerkeissä sanottuna, Pähkinäsaaren rauhan koillispuolella tulee vielä tietyillä alueilla hyvin monessa kunnassa olemaan, ellemme me tee jotain toimenpiteitä nimenomaan juuri noita alueita ajatellen. Kunta- ja palvelurakenneuudistus on tässä mielessä hyvä askel, hyvä alku asialle, johon pitäisi uskaltaa puuttua sitten rohkeasti tulevan hallituksen ja lähteä jatkamaan sitä työtä, mihin me todennäköisesti ensi viikolla tässä salissa tai tulevan tammikuun aikana tässä salissa päädymme.

Suomi on kerta kaikkiaan menestyvä maa vain sillä tavalla, että se on jokaisen alueen osalta myöskin menestyvä maa. Mutta sillä tavalla, kuten tämän päivän äänestykset, joista kerroin, tapahtuvat, että käytännössä sitten täällä eduskunnassa haja-asutusalueet, maaseutu, pohjoinen, Itä-Suomi unohdetaan, niin tuohon tavoitteeseen ei kuitenkaan päästä.

Täällä on otettu esille keskeinen ongelma, työttömyys, ja sehän on tämän maan ykkösongelma, ja sitä se on ollut viimeiset 15 vuotta. Pitää muistaa menneisyyttä sen verran, että 1980-luvun lopulla esimerkiksi Keski-Suomessa Jyväskylässä työttömyys oli 6 prosenttia. Kun Suomi romahti 1990-luvun alussa monesta eri syystä, tuntemastamme syystä, se oli 26 prosenttia, ja nyt vielä 15 vuotta myöhemmin se on 12—13 prosenttia, ja rakennetyöttömyys on erittäin paha ongelma. Ei riitä sekään saavutus, josta täällä on tänä päivänä puhuttu, elikkä on 80 000 uutta työpaikkaa syntynyt, koska ne eivät kuitenkaan ole kääntäneet tätä pyörää pyörimään oikein päin, eli meillä on yli 300 000 työtöntä. Meillä tulee jatkuvasti nuorista henkilöistä myöskin henkilöitä, jotka tipahtavat kärryiltä, ja heistä tulee sitten, lainausmerkeissä, seuraavia uhreja, joitten eteen pitäisi tehdä nyt ratkaisuja ja päätöksiä.

Toisin sanoen pitäisi tehdä ennalta ehkäisevää toimintaa ja rohkeita päätöksiä sen osalta, että nimenomaan nämä nuoret henkilöt, jotka jäävät yhteiskunnan toimintojen ulkopuolelle, saataisiin tähän toimintaan positiivisesti mukaan kaikin käytettävissä olevin keinoin, jopa uhraten taloudellisesti tarvittaessa, mikäli lopputulos sitten tämän väestön osalta on positiivinen. Sillä lailla saataisiin tilanne kääntymään toisinpäin, elikkä kun nyt on suuret työttömyysmenot, suuret sosiaalikulut, pienet verotulot ja todella kovia yhteiskunnallisia ongelmia, niin kääntyisi pyörä pyörimään toisinpäin niin, että ihmiset saisivat tuloja työstä, kunnat ja valtio saisivat veroja, olisi varaa maksaa sosiaali-, terveys- ym. palveluiden osalta ja myöskin niiden palveluiden osalta, joista täällä on hyvin vakavasti puhuttu, eli eläkeläisten, veteraanien, vammaisten, kaikkien heidän palveluiden osalta.

On todella surullista luettavaa, minkä ed. Akaan-Penttilä luki jo vuodelta 2000, mitä on Helsingin Sanomat pääkirjoituksessaan kertonut muun muassa vanhustenhoidosta. On surullista luettavaa se, että tänä päivänä lääninhallitukset joutuvat antamaan muistutuksia kunnille kuntien toiminnasta sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta. Valitettavasti kotikaupunkini on saanut Länsi-Suomen lääninhallitukselta huomautuksen vammaisten asioista, ja tämä huomautus on tullut julkisuuteen tämän viikon alussa. Tällaista ei pitäisi päästä tapahtumaan, ja minusta tämä budjetti ei myöskään ole siinä mielessä linjabudjetti, että se tätä tilannetta parantaisi. Tässä on kerta kaikkiaan eläkeläisten osalta sama nihkeä linja kuin aikaisemmin. Veteraanien osalta täällä on kuntoutusmäärärahoja jopa vähennetty aikaisempaan nähden. Siihen ei riitä perusteluksi se, että veteraaneja on entistä vähemmän. Toki olisi kohtuullista, että edes määräraha pidettäisiin entisenä, vaikka veteraanien lukumäärä vähenee, kun me olemme tässä salissa äänestäneet jopa siitä, saavatko kaikki veteraanit vuosittaisen kuntoutuksen vai eivät, ja sekin äänestys oli lopputulokseltaan heille kielteinen.

Toisin sanoen eläkeläiset ja veteraanit ovat kunniakansalaisia. Olen sen ikäinen ihminen, että haluan sen tässä sanoa. Tämä maa ei olisi ilman heitä sellainen kuin se tänä päivänä on, ja tuo keltainen kirja ei kyllä anna oikeutta sille sukupolvelle.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä vaalikauden viimeinen budjetti on tehty maapalloistumisen olosuhteissa. Tähän asti talouden globalisaatio on ollut Suomelle hyväksi. Suomi on yhä tiiviimmin mukana kansainvälisessä taloudessa, ja samalla kansantuote on kasvanut, on luotu työpaikkoja. Tämän kerroin omassa puheenvuorossani tuolla Soulissa korealaisille tulevaisuusfoorumissa tulevaisuusvaliokunnan edustajana. Etelä-Koreassa oltiin erittäin kiinnostuneita Suomen sopimusyhteiskunnasta, mutta toisaalta tiukka korporatiivinen valta voi olla myös haasteellinen näissä globalisaatio-olosuhteissa. Suomi on erikoistumassa paperiin ja kännyköihin, joiden suhteellinen hinta on laskussa. Myös energian riittävyys on haaste kylmälle maalle. Itsestäänselvää ei ole sekään, että korkea koulutustaso suojaisi suomalaisia työpaikkakilpailulta.

Talousneuvoston globalisaatioraportissa puhuttiin Tanskan-mallista. On selvää, että uusia ratkaisuja tarvitaan, jotta varsinkin syrjäytymisvaarassa olevat nuoret saadaan työelämään. Me emme tarvitse niin paljon muuttoturvaa kuin enemmänkin ammatinmuutosturvaa. Ihmisten työpaikan ja alan vaihtaminen on tehtävä mahdollisimman helpoksi sen sijaan, että maaseutua tyhjennettäisiin ihmisistä juoksemaan työn perässä ympäri Suomea.

Hallitus on tehnyt yrittäjien ja työllisyyden kannalta hyviä päätöksiä: yritysverouudistus; arvonlisäveron alarajan huojennus; sukupolvenvaihdosten helpottaminen; myös varallisuusveron poisto, vaikka sitä on kritisoitu; matalapalkkatyön verotuki ja kotitalousvähennyksen laajennus. Vielä kun oppisopimuskoulutukseen saataisiin lisää varoja, ja, sanoisin — ihan tuolta tuttu ala — että ravintola-alan alvin alennus toisi lisää työpaikkoja, vaikka viinaveroa korotettaisiinkin.

Arvoisa puhemies! Tällä vaalikaudella mieliinpainuvimpia ovat olleet tietysti taistelut erilaisista tiehankkeista. Sanoisin vielä, minkä päivällä sanoin ensi kerran, että tulevaisuudessa näistä kärhämistä on päästävä pitkäjänteiseen teiden suunnitteluun ja rahoitukseen, niin kuin Ruotsissa tehdään. Sekä liikenneväylien kehittäminen väljemmissä kehyksissä että myös perustienpito pitäisi saada kuntoon ja niihin lisää rahaa.

Yksityisteiden kunto on tärkeä kysymys erityisesti maaseudulla. Yhä useammat sorateiden päässä asuvat yksityiset ihmiset ja myös monet kunnat ovat joutuneet luopumaan yksityisteiden ylläpidosta kiristyneen taloustilanteen vuoksi. Esimerkiksi talviauraus on sellainen perusjuttu, josta valtion tulee pitää huolta. Jos muuten asiat eivät onnistu, ihmisten on pakko muuttaa pois sieltä kotikyliltään, jos yksityisteistä ei pidetä huolta.

Kunta- ja palvelurakenneuudistus on ollut ehdottoman välttämätön hanke, ja se vie toki asioita eteenpäin. Ne alueet, jotka menettävät väestöään, ovat tietenkin suurten haasteiden edessä. Monien palvelujen kohdalla me puhumme perustuslaillisista oikeuksista. Monin paikoin ainoaksi mahdollisuudeksi jää, että apua etsitään kolmannelta sektorilta, kansalaisjärjestöistä ja yksityisistä yrityksistä.

Omaishoidon tuesta olisi tehtävä todellinen väline sairaiden ja ikääntyneiden hoitamiseen. Se on byrokraattisesti kevyt ja oikeudenmukainen järjestelmä, joka ottaisi hyvin huomioon uhkaavan työvoimapulan. Yksinkertaista olisi myös palvelusetelien käytön lisääminen, jos vain kuntaan saadaan myös palveluita, joissa palveluseteliä voi hyödyntää. Esimerkiksi kotisairaanhoito ja fysioterapia olisivat näitä palveluita.

Sen verran tuon terveisiä tuolta ed. Karjulan vaalipiiristä, että olin juuri tutustumassa Haapajärvellä erittäin hyvään yksityiseen vanhusten palvelukotiin. Siinä on esimerkki sillä tavalla asiasta, että kannattaa pragmaattisesti suhtautua näihin asioihin, ei se ole mikään periaatekysymys. Siellä erittäin hyvin kunnan alihankkeena tämmöinen yksityinen palvelukoti hoitaa tätä vanhustenhoitoa.

Politiikan keinoin tietysti on varmistettava, että maaseudulta löytyy jatkossa myös apteekit, postit, kirjastot, kyläkaupat ja laajakaistayhteydet. Maaseudun joukkoliikennettä ei pitäisi entisestään heikentää; se oli jo kipeä asia tuossa vaalikauden aikana. Näitä palveluja tarvitsevat juuri ikäihmiset, ja he eivät missään tapauksessa haluaisi muuttaa kaupunkiin.

No, näistä eläkkeistä tietysti kuulee joka turuilla ja toreilla, missä on käynyt. Minä olen sitä mieltä, että ehkä ne tasokorotukset pitäisi nimenomaan tehdä sinne peruseläkkeisiin, niihin alle 500 euron eläkkeisiin. Tähän olisi mahdollisuus uudella hallituksella varmasti jo ensi vuonna. Kuntakalleusluokituksesta voitaisiin nopeutetusti luopua. Siitähän ollaan luopumassa. Se korottaisi kansaneläkkeitä 20 eurolla kuukaudessa. Eläkkeet yleensä voitaisiin ottaa myös kunnallisveron ansiotulovähennyksen piiriin silloin, kun ne sinne pääsevät. Eikö eläkekorotukset tosiaankin voisi kohdentaa, jolloin ne ainakin auttaisivat pienimpiä eläkkeitä saavia?

Arvoisa puhemies! Seuraavan hallitusohjelman tekeminen veropolitiikan osalta ei pitäisi olla ylivoimaista. Hyviä suuntaviivoja on luotu tällä vaalikaudella. Autoverotus joudutaan uudistamaan, sukupolvenvaihdoksia joudutaan helpottamaan, jos aiotaan yritysten antaa vielä jatkaa tässä maassa. Perintöverotus täytyy remontoida varsinkin pienituloisimpien osalta, ja ruuan arvonlisävero voisi olla myös yksi remonttikeino auttaa kaikkein köyhimpiä. Perintöverotuksen alarajaa tulee nimenomaan korottaa. Muutenkin uskon, että täällä veropuolella meillä varmasti on tulevalla eduskuntakaudella erittäin paljon tekemistä.

Puutun yksityiskohtiin sitten pääluokkien osalta.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Tämän päivän aikana, kun yli kymmenen tuntia on jo puhuttu ensi vuoden valtion tulo- ja menoarviosta täällä salissa, pieni tauko oli välillä, on monta monta ylistävää puheenvuoroa erityisesti hallituspuolueitten edustajien suusta kuultu, miten hyvin meillä Suomessa menee ja miten hyvällä tolalla valtiontalous ja miten hyvällä tolalla julkinen talous tällä hetkellä ovat.

Olenkin ihmetellyt erityisesti niitten hallituspuolueitten kansanedustajien puheita, jotka ovat vuolaasti ylistäneet, miten valtionvelkaa tässä budjettiesityksessä vähennetään. Olen ihmetellyt, ovatko nämä edustajat lainkaan tutustuneet valtion budjettiesitykseen, ovatko he lainkaan tutustuneet tähän valtiovarainvaliokunnan mietintöön. Sen mukaanhan 34 miljoonaa euroa vain valtionvelka vähenee — tervetuloa, ed. Kankaanniemi, saliin — vain 34 miljoonaa. Se tarkoittaa sitä , että reilu puoli promillea kokonaisvelkamäärästä, joka on 56 miljardia euroa, vain reilu puoli promillea, tämän budjettiesityksen mukaan, jos se toteutuu, valtionvelka vähenee.

Täällä monet edustajat ovat myöskin moittineet harjoitettua politiikkaa. Erityisesti keskustan maatalouskansanedustajat ovat moittineet ankarastikin harjoitettua maatalouspolitiikkaa, ovat moittineet sitä, että Maatilatalouden kehittämisrahaston varallisuutta ei ole vahvistettu riittävästi, ovat moittineet sitä, että lomitusta ei ole kehitetty, ovat moittineet sitä, että kestävän metsätalouden rahoituksesta on leikattu miljoonia euroja. Täällä on moitittu, mutta todellisuudessa kuitenkin varmasti tulevissa äänestyksissä, kun näistä pääluokista ja opposition ehdottamista määrärahoista äänestetään, nämä samat edustajat kuitenkin sitten äänestävät opposition määrärahalisäyksiä vastaan. Tätä se on se politiikka.

Erityisesti jäi mieleeni näistä puheenvuoroista ed. Lasse Hautalan käyttämä puheenvuoro, kun hän voimakkaasti kritisoi rakennerahastojen päätösvallan valumista työministeriölle. Vaikka hän itse hallintovaliokunnassa oli ollut alun perin sitä mieltä, että päätösvalta näistä rakennerahoista pitäisi olla siellä maakunnissa, niin hän täällä tänään illansuussa käyttämässään puheenvuorossa ankarasti arvosteli sitä, että päätösvaltaa ei saada näistä rahoista päätettäessä maakunnille, vaan niistä päätetään työministeriössä. Kuitenkin muutamaa tuntia aiemmin täällä eduskunnassa aamupäivällä kun kokoonnuimme, äänestettiin nimenomaan siitä, voidaanko päätökset rakennerahoista tehdä työministeriössä vai maakunnassa. Ed. Lasse Hautala näköjään kuitenkin itse kritiikistään huolimatta äänesti tuossa äänestyksessä hallituksen linjan mukaisesti, jolloin päätösvaltaa ei maakuntiin saatu.

Arvoisa puhemies! Perintö- ja lahjaveroa maksetaan noin 500 miljoonaa euroa vuodessa. Veron tuotto on noussut vuosi vuodelta, kaksinkertaistunut viimeisten kymmenen vuoden kuluessa. Verottomana saa periä vain 3 400 euroa. Perintövero määräytyy perityn omaisuuden arvon ja sukulaisuussuhteen perusteella. Korkeinta veroprosenttia maksetaan jo perinnön ylittäessä 50 000 euroa. Perintö- ja lahjaverotus on sangen epäoikeudenmukainen, koska veroa peritään omaisuudesta, jonka hankkimiseen tarvittavista tuloista on jo maksettu veroa. Samoin esimerkiksi talon rakentamisen yhteydessä on maksettu vielä arvonlisäverot, ja ehkä moneenkin kertaan.

Yritysten perintö- ja lahjaverotus on säilynyt ennallaan vuodesta 1979 lähtien. Ainoa muutos on ollut vuonna 2004 tehty sukupolvenvaihdoksiin liittyvä huojennuksenhakumahdollisuus. Perintövero on vaikeuttanut sukupolvenvaihdosten tekemistä ja näin osaltaan vääristänyt yritysten kehittymismahdollisuuksia sekä estänyt talouden kasvua. Yrityksiä, joissa ei ole uskallettu tai voitu tehdä sukupolvenvaihdosta, on tällä vuosikymmenellä kymmeniätuhansia. Yrityksen jatkajalle siirtyy kylläkin omaisuus ja varallisuus, mutta varsinaisesti rahaa ei kuitenkaan vapaudu. Uudella yrittäjällä ei näin ollen välttämättä ole varoja verojen maksuun. Ainoaksi selviämismahdollisuudeksi jääkin lainan ottaminen tai osinkotulojen käyttäminen tai omaisuuden myyminen. Ja kaikki tämä on pois useimmiten yritystoiminnan kehittämisestä.

Mikäli avoparilla ei ole ollut yhteisiä lapsia avopuolison kuollessa, veroprosentti voi olla jopa 48. Elämäntilanteesta riippumatta vero on joka tapauksessa maksettava. Vaikka olisi työttömänä, vakavasti sairaana, vero on maksettava hyvin pian läheisen kuoleman jälkeen. Monessa tapauksessa omaisuutta on myytävä, jotta perintövero saadaan maksettua.

Rouva puhemies! Suomen perintövero on Euroopan ankarin. Muualla Euroopassa perintöverotus on lievempää tai sitä ei peritä lainkaan. Ruotsissakin perintövero on poistettu kokonaan. Samojen tulojen verottaminen toiseen kertaan niiden siirtyessä polvelta toiselle ei ole lainkaan oikeudenmukaista. Perintöverotus tulisikin Suomessa poistaa joko kerralla taikka sitten asteittain. Perintöverouudistus olisi välttämätöntä saada tulevan hallituksen ohjelmaan.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! "Ihminen ei ole olosuhteiden luomus, olosuhteet ovat ihmisen luomia." Näin on sanonut Disraeli, ja myös ensi vuoden budjetin olosuhteet ovat meidän ja ympärillämme olevan maailman luomia.

Talouskasvumme nojautuu laajasti niin kotimaiseen kuin ulkomaiseenkin kysyntään. Hallituksen vero- ja tulopolitiikka on ollut onnistunutta. Ensi vuonna kasvun tosin jo arvioidaan hidastuvan, maailmantalous kun on ilmeisesti ohittanut suhdannehuipun. Työllisyysasteen arvioidaan paranevan tämän vuoden 68,6 prosentista vielä ensi vuonna. Työttömyysasteen on arvioitu laskevan ensi vuonna alle 7,5:n. Hallituksen tavoite työllisyyden lisäämisestä 100 000 henkilöllä lienee lähellä toteutumista. Mutta kaikesta tästä huolimatta haasteita tulevaisuudessakin tosin riittää.

Arvoisa puhemies! Kun syksyllä tapasin Suomi—Australia-yhdistysten Liiton edustajia, oli heillä huolena valtionavustus tai sen budjetissa oleva leikkaus. Koska olin aiheesta käynyt keskustelua eri tahojen kanssa, pystyin heitä rauhoittelemaan jo silloin, että tulevaisuus ei näytä ihan niin huonolta. Mutta olen samaa mieltä selvitysmiehen kanssa siitä, että joskus on mietittävä vanhojakin rakenteita uusiksi. Silloin on oltava tarkkaa faktaa siitä, mitä eri liitot tekevät ja minkälaista vastuuta kansainvälisyydestä ne kantavat maassamme. Eri liitoilla on hyvin erilaiset vastuut ja resurssit, joillakin varmaan kohtuuttoman suuret ja joillakin kohtuuttoman pienet.

Ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehittämistoimintaan tarvitaan valtion panostusta, jotta ne voivat hoitaa aluekehitystehtävänsä kunnialla. Maakuntamme Ytistä olen puhunut väsyksiin asti. Yliopistokeskukset saivat lisärahansa valtiovarainvaliokunnan neuvonpidossa, siitä kiitos.

On tärkeätä, että kirjastojen perustamishankkeita voidaan jatkossakin toteuttaa. Ei ole kyse pelkästään kirjastotiloista vaan myös kirjastoautoista. Onneksi pieni lisäys saatiin tähänkin.

Meidän on tarpeen nostaa koulurakennusten perustamishankkeiden määrärahoja jatkossa reilummin kuin valtiovarainvaliokunta pystyi tällä kertaa tekemään, kun kunnissa joudutaan satsaamaan laadukkaisiin opetustiloihin monista syistä entistä enemmän lähivuosina. Erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa kuntien varallisuustilanne on tunnetusti heikko muun muassa siksi, että sosiaali- ja terveyskulut kasvavat väestön ikääntymisen myötä. Samalla työttömyyden kustannukset ovat yhä monin paikoin suuria. Tällaisilla alueilla kunnilla ei ole varaa laajamittaisiin koulujen saneerauksiin. Terveyshaittoja voi syntyä lisää, ellei homekouluja korjata ajoissa.

Ammattiosaamisen näytteen suorittaminen laajenee ensi vuonna. Myös ammatillisen koulutuksen aloittamisen helpottamiseksi ja keskeyttämisen välttämiseksi jo käynnistetty koulutus jatkuu. Oppisopimusmuotoisen ammatillisen lisäkoulutuksen tarjontaa lisätään 3 000 opiskelijapaikalla, mikä tulee tarpeeseen. Opetusministeriö kohdentaa lisäpaikat alueellisesti ja alakohtaisesti työvoimatarpeen ja oppisopimuskoulutuksen kysynnän mukaisesti. Myös yrittäjät voivat hyödyntää tätä. Lisäksi Noste-ohjelma, aikuisten koulutustason kohottamisohjelma, saa lisärahoitusta ensi vuonna. Työllisyyspoliittisten toimien vaikuttavuudessa on isoja eroja. Tehokkaita toimia ovat juuri oppisopimuskoulutus, starttiraha ja yksityisen sektorin tukityöllistäminen.

Arvoisa puhemies! Nuorisotyöhön suunnatut lisämäärärahat, 1,8 miljoonaa euroa, kohdentuvat nuorten aktiivisen kansalaisuuden, elinolojen ja sosiaalisen vahvistamisen parantamiseen. Liikunnan reilun 5 miljoonan lisäyksellä ensi vuonna taas tuetaan väestön terveyttä edistävää liikuntaa ja laajoja käyttäjäryhmiä palvelevien liikuntapaikkojen rakentamista sekä parannetaan liikuntajärjestöjen toimintaedellytyksiä. Järjestöille osoitettu tuki itsessään on kasvanut vuosina 2003—2006 lähes 5 miljoonalla eurolla. Tulevaisuutta miettien on hyvä, että ed. Mari Kiviniemen johdolla on aloitettu Kansallisen liikuntaohjelman valmistelu. On tärkeätä, että liikuntapolitiikassa otetaan vahvasti huomioon tasa-arvonäkökohdat. Tätä työtä onkin jo aloiteltu ministeri Saarelan toimesta. Nuorten osallisuushankkeen loppuun saattaminen asiallisesti on välttämätöntä vuonna 2007. Oli hyvä, että opinto-ohjauksen merkitys myös tuotiin mietinnössä esille.

Opintorahan korotus jää seuraavalle hallitukselle. 15 prosentin korotus merkitsisi vuotuisia kustannuksia 65,5 miljoonaa euroa lisää. Toivon tosin, että moni puolue ottaa sen vaaliohjelmiinsa, niin silloin sen läpimeno seuraavaan hallitusohjelmaan on varmempaa.

Korkeakouluopiskelijoiden ateriatuesta löydettiin kuitenkin yhteisymmärrys samoin kuin vanhempien tulorajojen korotuksistakin. Savonlinnan normaalikoulun 7.—9. luokkien käynnistämiseen on luvassa rahaa ensi vuoden ensimmäisessä lisätalousarviossa, toimilupahan sillä jo on.

Arvoisa puhemies! Etelä-Savossa on ympäristökeskus asettanut maakunnan ympäristökasvatuksen kehittämisryhmän ohjaamaan, koordinoimaan ja kehittämään ympäristökasvatusta ja -valistusta Etelä-Savossa. Näin toteutetaan valtakunnallista kestävää kehitystä edistävää kasvatuksen ja koulutuksen strategiaa. Etelä-Savon ympäristöohjelman 2005—2010 mukaanhan Etelä-Savolla on tulevaisuudessa merkittävä asema ympäristökasvatuksen tutkimuksessa, käytännön toimeenpanossa ja koulutuksessa. Onkin hyvä, että Rantasalmen Ympäristökasvatusinstituutista on käyty keskusteluja niin ministeriössä kuin valiokunnassakin, vaikkei perusrahoitusta sille saada tässäkään budjetissa.

Vanhusten, vammaisten ja opiskelijoiden asuntotuotannon tukemiseen ohjataan vajaat 50 miljoonaa euroa, mikä menee tietenkin hyvään tarpeeseen.

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainministeriön kohdalla on todettava, ettei kehitysyhteistyömäärärahojen taso vastaa tavoitteita, joita oli asetettu aiemmin, mutta samaan hengenvetoon on todettava, että euromääräinen lisäys on tällä hallituskaudella ollut merkittävä. Kasvu on ollut yli kaksi kertaa enemmän kuin kaksi edellistä hallitusta yhteensä saivat aikaiseksi. Olen samaa mieltä ministeriön kanssa siitä, että kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyön reunaehtoja on selkiytettävä.

Arvoisa puhemies! Kun poliisin hallinnosta annettua lakia muutettiin eduskunnassa tänä syksynä, oli hyvä, että mietinnössä todettiin lisävoimavarojen tarve peruspoliisitoimintaan. Kun paikallispoliisin toimialueita laajennetaan, sillä pyritään tehostamaan peruspoliisitoimintaan kuuluvaa kenttäpartiointia mukaan lukien hälytystoiminta, rikostutkinta ja lupapalvelut. (Ed. Hemmilä: Toisin käy!) Samalla sisäisestä hallinnosta ja tukitoimista vapautuvia voimavaroja voidaan kohdistaa peruspoliisitoimintaan. Kansalaisille on tärkeätä saada poliisilta hälytyspalvelut nopeasti ja asianmukaisesti. Järjestyspoliisitoimintaan kuuluvat tehtävät on turvattava läheisyysperiaatteella myös harvaanasutuilla alueilla, mikä ei ole nykyisin itsestäänselvää. Poliisin toimintaedellytykset yritetään turvata säilyttämällä poliisimiesten määrä valtakunnallisesti minimissään vuoden 2002 tasolla.

Arvoisa puhemies! Kuntien harkinnanvaraisten avustusten määrä nousi onneksi hivenen valtiovarainvaliokunnan käsittelyssä. Niinpä maakuntamme kunnista neljä sai tälläkin kertaa avustusta. En kyllä tiedä, pitääkö tuosta olla kovin ylpeä sinänsä. Tarpeita kyllä tämän kuntatalouden notkahduksen korjaamisessa on meilläkin. Onneksi tulevaisuus näyttää vähän lupaavammalta, kun tämä hallitus korjaa edellisten hallitusten tekosia. Valtion ja kuntien välisen kustannustenjaon tarkistuksen viimeinen erä, 185 miljoonaa euroa, aikaistetaan siis ensi vuodelle.

Pitkäjänteisyydessä kunta—valtio-suhteen osalta on vielä tekemistä, vaikka hyvällä tiellä siinä jo ollaankin. Kuntatalouden arvioidaan tasapainottuvan asteittain vuosina 2008—2011. Maakuntien kehittämisraha nostettiin onneksi jo talousarvioesityksessä 31,4 miljoonaan euroon.

Arvoisa puhemies! Valtionvelasta täytyy sanoa sen verran, että nykypäivän nuorille on toki mukava, että valtionvelkaa on voitu lyhentää niinkin paljon kuin tällä hallituskaudella on tehty. Sen osuus bruttokansantulosta oli vaalikauden alussa 43,4 prosenttia, tänä vuonna ollaan jo noin 35 prosentissa. Näin on taas liikkumavaraa hieman enemmän, jos heikommat ajat joskus kohtaavat valtiolaivaa, tai sitten ei ehkä tarvitse korottaa niin paljon vaikkapa eläkemaksuja nykynuorisolta tulevina vuosikymmeninä kuin miltä se nyt näyttää.

Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä voi yhtyä siihen, että jatkossa on kehysmenettelyä kehitettävä siten, että hallituskauden puolivälissä voidaan arvioida uudelleen määrärahojen tasoa.

Arvoisa puhemies! Vielä muutama sana köyhyydestä. Köyhyys on moniulotteinen ilmiö, jonka mittaaminen on hankalaa. Köyhyyttä voidaan mitata esimerkiksi elinolojen puutteita tarkastelemalla. Käytännössä määritellään jonkinlaiset raja-arvot, joiden alapuolelle jäävät voidaan luokitella köyhiksi. Suomessa näin mitaten köyhyysaste on noin 12 prosenttia. 90-luvun laman seurauksena määrä on ollut hienoisessa kasvusuunnassa. Suomessa tietysti puhutaan yleensä suhteellisesta köyhyydestä eikä absoluuttisesta, kuten esimerkiksi kehitysmaissa.

Mitä köyhyyden kitkemiseksi oikein voidaan sitten tehdä? Paras lääke on edelleen työ. Työssä käyvien keskuudessa riski joutua köyhyysrajan alapuolelle on pieni. Työllisyyttä on Vanhasen hallitus kiitettävästi hoitanut monin keinoin. Tavoitteena ollut 100 000 uutta työpaikkaa on lähes saavutettu. Korkeimmista lukemista on päästy nyt vihdoinkin työttömyyden puolittamiseen.

Pääministeri Vanhanen on nostanut seuraavan hallituskauden isoksi haasteeksi jossain puheenvuorossaan lasten ja nuorten pahoinvoinnin puolittamisen. Tähän liittyy lapsiperheköyhyys omalta osaltaan. Tässäpä tulevalle hallitukselle kunnon haaste.

Seppo Lahtela /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Kun kuulin salista ed. Kankaanniemen lausuman siitä, että köyhät on täysin unohdettu, tähän on helppo täältä puhujakorokkeelta yhtyä. Se köyhemmän luokan kansanosa, joka elää peruskansaneläkkeen varassa tai muuten ilman työeläkehistoriaa, on todella sitä köyhää kansanosaa, minkä puolesta ei edes oikein kunnolla täällä budjettipuheissakaan moni muista mainita eikä sanoa. Täytyy sanoa, että he ovat ihmeellisiä elämäntaitureita, kun kykenevät tulemaan toimeen sellaisilla tuloilla, millä oikeastaan kansanedustaja tai muu yhteiskunnan hallinnossa mukana oleva ei voi kuvitellakaan, että voisi elää taikka voisi menestyä.

Tämä ei ole tietenkään mikään eläkepoliittinen keskustelu eikä eläkepoliittinen puheenvuoro, mutta en voi olla puuttumatta tällaiseen epäkohtaan, minkä korvani otti ja matkaan tarttui, koska sen pohjalta yleisselitys on aina ollut olemassa, että eläkettä täydennetään asumistuella, toimeentulotuella ja erinäköisillä muilla tuilla. Kyllä eläkepolitiikan pitää olla sen tyyppistä, että eläkkeellä voidaan tulla toimeen ja sitten, kun jotain poikkeavaa sattuu, niin sen jälkeen sinne tulee toimeentulotuki jne.

Näin ajatellen tämä moniarvoinen yhteiskunta vaatii sellaista peruskorjausta, ja sitä valitettavasti tässä budjettiesityksessä ei näy. Vai onko ed. Vielma nähnyt jostakin, että sieltä voisi tämän puheeni toiseksi kumota? Näin arvellen toivoisin, että tulevaisuudessa tähän asiaan puututtaisiin ja rakennettaisiin semmoinen perusremontti, missä nämä kaikkein köyhimmän luokan eläkeläiset huomioitaisiin ja paremman luokan eläkeläiset voitaisiin jättää näistä korotuksista sivuun siltä osin eikä puututtaisi siihen.

Arvoisa puhemies! Se, mikä alkuperäinen maailmani aihe tänne tullessani oli olemassa, oli se, että pitäisi katsoa vähän tulevaisuuteen, pitäisi katsoa vähän pidemmälle. Kyllä talousarviossa, ensi vuoden budjetissa, on erilaisia kehittämishankkeita olemassa, erilaisia selvityshankkeita olemassa, mutta ei kuitenkaan niin, että ne katsoisivat pidemmälle tulevaisuuteen. Tarkoitan nyt tässä liikennehankkeitten osalta. Liikenne- ja väylähankkeitten osalta siellä puhutaan, että on siinä korissa taikka tässä korissa, mutta oikein ei katsota semmoisen merkittävän selvityksen perään kuin vesitieliikenne ja vesitien merkitys suomalaiselle kansantaloudelle tulevaisuudessa.

Kun nyt parasta aikaa yritetään käydä neuvotteluja Saimaan kanavan vuokrasopimuksen jatkosopimuksesta, niin sopimus on vähän kuin talvisodan jälkeen, kun rauhaa tehtiin Moskovassa. Suomalaiset menivät sinne neuvottelemaan, mutta vastaanottajia ei löytynyt. Nyt näille kanavaneuvottelijoille on vähän käynyt samalla lailla, ei vastakaikua toiselta puolelta tule eikä synny. No, toisaalta en tiedä, onko se pahaksi vaiko hyväksi, mutta luulisi, että tässä vaiheessa ainakin herättäisiin siihen, haluaako vastapuoli edes, että kanavan vuokrasopimuksen jatkoaika syntyy ja tulee.

Vai onko niin, että annetaan tietoisesti alun perin sellainen kuva, että saattaa olla vähän sillä lailla, että jos se sopimus syntyykin, niin se ei ole kovin toimiva, se on kovin yksipuolinen, altis kaikille taisteluille, altis kaikelle haitalle? Oliko se vuosi aikaa keväällä, kun liikenteen piti alkaa, niin ei se kuitenkaan alkanut, kun Nuijamaalla ei tullin läheisyydessä ollut semmoista sopivaa laituria, mistä luotsi olisi voinut nousta vaiko laskeutua laivasta. Sen takia viikkotolkulla oikeastaan liikenteen alku viivästyi. Oli vain tämmöinen niin sanottu keksitty syy.

Tätä taustaa vasten ajatellen, kun näen, että salissa on arvovaltaista väkeä kaakkoisestakin Suomesta, joka käsittää Suomen tulevaisuuden osalta vesiteitten merkityksen, niin olisin toivonut, että jo tähän talousarvioon olisi otettu sellainen määräraha tai sellainen lausuma edes, että selvitetään vesiliikenteen tulevaisuus Suomessa ja sen kilpailukyky, niin että Itä- ja Kaakkois-Suomea ei unohdeta kokonaan tästä tulevasta maailman kehityksestä, kun mennään maailmanmarkkinoille niitten tuotteitten kanssa, mitä siellä tehdään.

Yksi semmoinen kansanomainen esimerkki tähän: Jos Kymijoen kanava olisi aikoinaan nähty tarpeelliseksi rakentaa, olisi tehty kannattava selvitys ja se olisi ollut toiminnassa, niin tämä Voikkaan paperitehtaan sulkeminen ei olisi tapahtunut, vaan se tehdas olisi ollut sellaisen maailmanreitin varrella, että se olisi voinut toimia ja pelata ja jatkaa toimintaansa siellä.

Nyt vihdoin viimein pitää selvittää. Kun liikenneministeriö on todennut, että ei ole kannattavuusperusteita Kymijoen kanavoinnille ja yleensäkään kanavoinnille, niin pitäisi tehdä luotettava selvitys siitä, onko sille perusteita olemassa ja onko se vertailukelpoinen Saimaan kanavan jatkon kanssa, kun otetaan nämä riskitekijät huomioon. Ja yksi oleellinen osa, mikä siihen liittyy, on Mäntyharjun kanava, mistä tiedän, että se menee ed. Leppää läheltä, jolloin ed. Leppäkin pääsisi oikein meritiereitin varteen. Siltä pohjalta kanavalle, joka yhdistäisi Päijänteen ja Saimaan ja saattaisi koko keskisen Suomen meriteitten yhteyteen, tarvitaan vain muutama metri puhdasta kaivua, siellä on valmis uoma jo olemassa. Vähintään selvitys tarvittaisiin sitä liikennettä ajatellen, tapahtuipa se sitten Saimaan kanavan kautta taikka täältä Kymijoen kautta.

Jos maailmaa katsotaan sitten vähän energiahuollon parista, kun tämä bioenergia ja sen kuljetus on ollut viime puheitten tämmöinen niin sanottu muotiaihe, mitä on helppo ollut käsitellä ja mikä kelpaa kaikille, niin erityisesti energiakuljetusten suhteen, mitkä ovat massavia, näyttäviä, isoja määriä, tämä kanavan kautta tapahtuva vesitieliikenne olisi ainut ratkaisu, millä se voisi toimia kustannustehokkaasti, taloudellisesti, eikä rasittaisi edelleen niitä ahtaita tieverkkoja, mitä kautta se muuten jouduttaisiin ajamaan ja tekemään. Näin nähden olisi ollut kiivasta aikaa jo panna tämä asia järjestykseen, mutta viimeistään lähiaikoina tulevaisuutta ajatellen se pitäisi toteuttaa ja tehdä.

Tähän asiaan liittyy muutamia vastustajia, mutta nyt vaihteeksi en salissa esimerkiksi ed. Tiusasta näe. On yritetty luoda ja luodaan semmoinen mielikuva, maailmankuva, että Kymijoen pohjassa on näitä sedimenttejä niin paljon, että jos käydään kanavaa rakentamaan, ne kaikki sieltä kerralla hurahtavat Suomenlahteen ja se tuhoutuu kertaheitolla. Tässä asiassa ei ole kuin osittaisperää. Siellä on aavistuksen verran niitä sedimenttejä vanhan teollisuuden ajalta olemassa. Niitä menee koko ajan Suomenlahteen. Ne pitää käsitellä, huuhtoa, hoitaa, peittää ja panna järjestykseen joka tapauksessa ja voitaisiin panna erinomaisen hyvin tämä kanavan kanssa järjestykseen, kun varsinkin siihen mitä ilmeisimmin olisi saatavissa Euroopan unionin rahaa ja rahoitusta, kun tämä vesiteillä tapahtuva liikenne, turvallinen ja kustannustehokas, kaunis ja taloudellisesti kestävällä pohjalla oleva liikenne, on kuitenkin eurooppalaisen mittapuun mukaan semmoista tulevaisuuden liikennemuotoa. Näin ajatellen tämän hallituksen pitäisi, tämän sekä tulevien, olla jo tarttunut tähän asiaan kiinni ja selvittää, mitä tehdään ja mitä toteutetaan.

Sitten niitä vastustajia löytyy omalta asuinseudultani Haminasta ja Kotkasta lähinnä niitten satamien ympäriltä. Siellä tuntuu olevan sellainen käsitys, että jos tämmöinen kanava syntyy, niin liikenne menee ohi satamien ja niiden elinvoima laskee. Tunnen olevani tässä asiassa jonkinlainen vastarannan kiiski, ja kun tunnen olevani myöskin oikeassa, niin näen, että siellä on ymmärtämättömyyttä, tiedon pimeyttäkin paljon niissä maisemissa olemassa, kun päinvastoin semmoinen liikenne, mikä tulee niihin satamiin ylhäältä ja menee isommilla laivoilla eteenpäin, tuo sitä lisäliikennettä sinne, mikä muuten kumipyörillä taikka rautatien kautta kulkee vaan sieltä keskisestä Suomesta, Jyväskylästä taikka Kuopiostakin, rautatietä pitkin tänne Vuosaaren satamaan, eivätkä ne massapaalit tiedä edelleenkään olemassakaan olevan semmoista paikkaa kun Hamina tai Kotka.

Rouva puhemies! Tämä näin lyhyesti kauniisti puhuttuna. Tästä voisi puhua vaikka aamuun saakka, ja aina löytyisi joku uusi koskematon kulma. Mutta toivon, että aikakirjoihin merkittynä nähdään se, että hallituksen olisi tullut ryhtyä toimenpiteisiin, miettimään ja selvittämään vähän tulevaisuuden maailmaa, sitä minkälainen Suomi on 10 tai 25 vuoden kuluttua, silloin kun pääosa tavaravirroista kulkee myöskin vesiteitä pitkin eikä kaikki mene maanteillä eikä rautateillä, mitkä ovat jo ennestään muutenkin ahtaita väyliä olemassa.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä keskustelussa opposition taholta on aika monessa puheenvuorossa pyritty mitätöimään ne hallituskauden erinomaiset saavutukset, jotka ovat tosiasioita. Haluan muutamalla näkökulmalla palata niihin lähinnä sen vuoksi, mitenkä hallituskauden alussa jopa nämä tavoitteet kyseenalaistettiin ja erityisesti vasemmisto-oppositiosta suhtauduttiin äärimmäisen kriittisesti siihen tahtotilaan, mikä oli hallitusohjelman perustana. Ennen kaikkea globalisaatiokehitystä vasten jopa mitätöitiin se mahdollisuus, että 100 000 uutta työpaikkaa voisi syntyä hallituskauden aikana.

Nyt tänä päivänä me olemme saaneet useissa puheenvuoroissa kuulla vastaavanlaista kritiikkiä Vesa Vihriälän johdolla tehtyä globalisaatioraporttia kohtaan, jossa katsotaan taas eteenpäin, nimenomaan suunnataan katsetta tulevaisuuteen, minkälaista päätöksentekoa, minkälaisia valintoja, minkälaisia ratkaisuja on tehtävä, että vastaava myönteinen kehitys tulee jatkumaan. On ollut hämmästyttävää se, mitenkä paljon mörköjä on kyetty nostamaan esille tästä vasta julkaistusta raportista. Jollakin tavalla vedän yhteen tämän hallituskauden alussa olleen henkisen asetelman ja tämän päivän puheenvuorot nimenomaan vasemmisto-opposition taholta, mikä kuvaa sitä, mitenkä sillä henkisellä asenteella, jossa esiin kaivetaan vain kaikkia uhkia, on mahdotonta menestyä tämän päivän maailmassa.

Hallituksen menestyksen keskeinen avaintekijä on ollut mahdollisuusajattelu, myönteinen suhtautuminen avautuviin uusiin mahdollisuuksiin, jossa on rakennettu tietoisesti yhteistyötä suomalaisen kansainvälistyvän yritystoiminnan ja teollisuuden kanssa. On tehty päätöksiä, jotka ovat pohjustaneet tätä kansainvälistymisen otteen vahvistumista, ja tätä kautta luotu edellytykset tälle erittäin myönteiselle työllisyyskehitykselle.

On totta kai todettava, että eihän kaiken perustana ole politiikka. Yritysten ja elinkeinoelämän toiminnan erinomainen suoriutuminen pohjautuu suurelta osin näkemyksellisiin yritysjohtajiin, yritysten johdon ja henkilökunnan aitoon yhteistyöhön, mutta joka tapauksessa politiikan merkitys sen perustan luomisessa, että tämän tasoiseen menestykseen on edetty, on kiistaton.

Haluan, arvoisa puhemies, puuttua muutamaan tämän globalisaatioraportin keskeiseen havaintoon, joiden pitäisi synnyttää myös jatkoa ajatellen ja ennen kaikkea seuraavaa hallitusohjelmaa valmisteltaessa sellaista rakentavaa keskustelua, millä tavalla voidaan nyt tätä päätöksessä olevaa ensi vuoden budjettia vielä vahvistaa niillä ratkaisuilla, jotka liittyvät seuraavaan hallitusohjelmaan.

Ensimmäisenä asiana nostan esille koulutuksen osuvuuden. Me olemme paljon saaneet myönteistä palautetta suomalaisesta koulutuksesta, suomalaisesta koulutusjärjestelmästä, ja se on perusteltua. Mutta keskeinen havainto tässä globalisaatioraportissa on nimenomaan se, että enää ei riitä, että tuotamme vain korkeakoulututkintoja, tuotamme tutkintoja tässä maassa, vaan aivan keskeistä on, millä tavalla sovitamme koulutuksen, koulutusjärjestelmän, vastaamaan nykyistä selvästi paremmin työelämän nopeasti muuttuviin tarpeisiin. Tämän onnistumisen seurauksena me varmistamme myös riittävän tuottavuuskehityksen, joka on ehdoton edellytys sille, että meidän talouskasvu jatkuu yhtä myönteisellä uralla kuin se on viime vuosina jatkunut.

Toinen tärkeä havainto on se, että kun työmarkkinat kansainvälistyvät, nämä kansainväliset palkkalinkit merkitsevät sitä, että toimialakohtaiset palkkaerot tulevat voimakkaammin esiin ja tulevat vastaamaan vahvemmin kyseisen toimialan tuottavuuskehitystä. Tämän seuraaminen on välttämätöntä, että me pystymme luomaan myös Suomeen riittävän kilpailukykyisiä työpaikkoja.

Kolmas havainto, arvoisa puhemies, on se, että Vihriälän raportti nostaa vahvasti esille sen, mitenkä suomalaisen tuotannon pitää yhä tietoisemmin erikoistua. Massatuotannolla me emme voi menestyä tässä kovassa kansainvälisessä kilpailussa, ja tähän kytkeytyy erittäin tärkeä havainto siitä, että jotta me voimme riittävän vahvasti erikoistua, se edellyttää kansainvälisen markkinan nykyistä syvempää ja parempaa ymmärtämistä. Tähän kytkeytyy aivan olennaisesti se, että vaikka me tarvitsemme erittäin vahvaa teknologiavetoisuutta suomalaisessa tuotantoelämässä, meidän pitää siihen kyetä paremmin yhdistämään ei vain kansallisten vaan myös kansainvälisten markkinoiden syvä ymmärtäminen.

Jotta me vastaamme näihin kolmeen keskeiseen tekijään, se edellyttää sitä, että me hiomme edelleen kansallista osaamisstrategiaa, jonka osana on se, että me olemme valmiit panostamaan tutkimukseen ja tuotekehitykseen lisää tulevien vuosien budjeteissa, mutta panostamaan myös koulutukseen.

Arvoisa puhemies! Tämä on äärimmäisen tärkeää, että vaikka meillä peruskoulutuksessa tulevat jossain määrin opiskelija- ja oppilasmäärät vähenemään, niin missään nimessä me emme saa antaa periksi myöskään niissä investoinneissa, jotka kohdistuvat koulutukseen. Tämän vuoksi on tärkeää, että me seuraavaan hallitusohjelmaan otamme riittävän vahvan otteen kansallisen osaamis- ja innovaatiopolitiikan vahvistamiseksi, ja tähän osaltaan Vihriälän globalisaatioraportti antaa erinomaisia lisäeväitä. Minä toivon, että tämä raportti tullaan lukemaan eikä vaan peruskielteisellä, uhkia näkevällä suhtautumisella suhtauduta kriittisesti.

Jaana Ylä-Mononen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Minun on helppo jatkaa tässä vuoden 2007 talousarvion yleiskeskustelussa siitä, mihinkä ed. Karjula puheenvuorossaan jäi.

Ensinnäkin haluan sanoa, että en ole lukenut vielä Vihriälän raporttia, joten en sitä aio sen tarkemmin suomia. Katsoin vain otsikot, ja hyvin tärkeistä, ajankohtaisista asioistahan siinä analyyttisesti kirjoitetaan ja tietenkin myöskin rohkeita avauksia keskustelun aiheuttamiseksi tuodaan esiin.

Tämänhetkisen tilanteen osalta valtiovarainvaliokunnan jaostojen jäsenenä arvioiden mielestäni talouden näkökulma on hyvin valoisa ja tekisi mieleni sanoa, että seuraavan eduskunnan on helppo jatkaa. On se sitten millä linjalla tahansa, niin pohja tällä hetkellä talouden näkökulmasta on vahva ja toivoa täynnä.

Se, mitä tässä on päivän aikana puhuttu kehysmenettelystä ja sen heikkouksista, kehittämistarpeista, ei kuitenkaan kumoa sitä, kuinka paljon hyötyä siitä on ollut. Se on ollut erinomainen väline, työkalu itseohjausta varten, jotta niitä toiveiden tynnyreitä, jotka tuppaavat vaan paisumaan ja ylitse vuotamaan varsinkin vaalien lähestyessä, ei ole tarvinnut ihan sitten kaikkia huomioon ottaa, ja hyvä niin. Sitä vain odotan, olisiko jonain päivänä kehysmenettely meidän kuntakentällä käytössä. Siellä ovat myöskin todelliset ongelmat tällä hetkellä.

Vihriälän raporttiin vielä, siitä kun tänään on niin paljon ainakin otsikkotasolla puhuttu. Minä en tarvitse sellaista raporttia. Minä olen ajatellut ihan itse. Täällä on mainiot asiantuntijat, ja vuosien työ esimerkiksi työelämäkysymyksissä kyllä opastaa siihen suuntaan, että jotakin on tehtävä. Nykyiset työkalut ja nykyiset linjaukset eivät riitä tulevaisuuden haasteissa, mitä työelämän kysymyksissä kohdataan.

On puhuttu myöskin Tanskan-mallista, ja itselläni on ollut sosiaali- ja työjaoston matkalla pari vuotta sitten mahdollisuus tutustua niin Tanskan kuntauudistukseen kuin työelämäkysymyksiin ja niin sanottuun Tanskan-malliin. Mikään malli mielestäni ei ole Suomeen sinänsä siirrettävissä. Ei ole mahdollista, että niin erilaisen maan, niin skandinaavinen kuin Tanska onkin, uudistukset olisivat suoranaista käyttökelpoista tavaraa meillä pohjoisessa Suomessa. Sillä tavalla selvitettynä, kuin valiokunnan jaosto sen teki, saimme hyvin perusteellisen informaation asiasta, mitä on tehty ja mitkä ovat tärkeimmät linjaukset, ja muutamia kommentteja niistä.

Tanskassa palkat nousevat ja laskevat sen mukaan, mitä tulosta yritykset tekevät. Menevätkö asiat meillä niin? Eivät varmasti mene eivätkä tule menemään. Meillä on aivan toisenlainen menetelmä ja järjestelmä, kolmikanta, jossa hyvin kiinteästi pystytään näkemään vuosia eteenpäin palkkakehitys. Tanskalaisilla ei aivan näin ole. Sen lisäksi vähintään puoli miljoonaa tanskalaista vaihtaa vuosittain työpaikkaa. Meillä se ei ole onneksi ihan niin vauhdikasta. Toisaalta Tanskan maantieteellinen tila on toinen kuin meillä. Ei meillä niin vaan mökkiä myydä idässä tai pohjoisessa osassa Suomea ja lähdetä jonnekin muualle. Kauppa ei aina käy. Tanskassa on toisin.

On puhuttu nyt paljon Tanskan irtisanomissuojasta ja sen vähäisyydestä ja sitten korkeasta työttömyysturvasta, joka heillä on mahdollinen, ja se on mahdollinen, kun heillä on ennätyksellisen korkea verotuksen taso. Kaikki on meilläkin mahdollista, jos nostamme verotuksen pilviin. Kyllä me sen tiedämme, mutta sitä me emme halua, koska meidän oloissamme se ei tuo lisää työllisyyttä eikä yrittäjyyttä.

Sen sijaan se kohta, minkä myöskin nyt ed. Karjula otti viimeisessä osassa puhettaan äsken esiin, liittyy aivan keskeisesti Tanskan-malliin. Siellä aivan polttavimpana ja painavimpana asiana on koulutus, enkä puhu nyt peruskoulusta enkä edes toisen asteen koulutuksesta, vaan siitä koulutuksesta, johon jokaisen työntekijän ja työnantajan panos laitetaan koko työuran ajan, jotta hetkenä minä hyvänsä, jos juuri se työ loppuu, niin työntekijä on pätevä ja kelpaava työmarkkinoille. Siihen rahaa panostetaan ja siihen laittavat rahaa myöskin työnantajat.

Tämä kysymys on sellainen, joka mielestäni on selkeä seuraavan hallitusohjelman keskeinen työllisyyspolitiikan kysymys, että jos meillä yritysten maailma on globaali ja hyvät ja huonot yritykset yhtä lailla nousevat ja häviävät vuoron perään, niin silloin sen työntekijän aseman turvaamiseksi on välttämätöntä pitää yllä ja järjestää myöskin muuntokoulutusta, mutta pitää yllä mahdollisimman korkeata ammattitaitoa työelämässä. Ei riitä se, että on 20 vuotta sitten jonkun tutkinnon suorittanut. Pitää olla koko ajan mahdollisuus kouluttautua. Tämä on Tanskan-mallin yksi keskeinen kulmakivi, ja toivon, että siitä myöskin sitten työministeriön pääluokan kohdalla keskustellaan, miten tästä eteenpäin.

Haluan vielä lopuksi palata ed. Akaan-Penttilän voimakkaaseen puheenvuoroon siitä, kuinka huonosti tässä maassa hänen näkemyksensä mukaan asiat ovat. Paikoin se kuulosti jopa toivottomalta. Minä olen aivan eri mieltä. Suomalaisten asiat ovat paremmin kuin koskaan aikaisemmin Suomen historiassa, me tiedämme sen, ja jopa niin, että jos katsotaan muutaman kymmenen vuoden taakse, niin on aivan varma, että vanhuksia hoidetaan tässä maassa paremmin sekä laitoksissa että palvelutaloissa. Tämä on minun näkemykseni, ja uskon, että kukaan, joka on käynyt muutama vuosikymmen sitten katsomassa, miten vanhuksia on hoidettu ja millä tavalla on tehty ratkaisuja, hoidetaanko vai eikö hoideta — ja useimmiten päätös on ollut, että ei hoideta — ei käyttäisi tällaisia ilmaisuja kuin ed. Akaan-Penttilä tänään on käyttänyt.

Viittaan vielä lopuksi Lääkäriliiton lehden, Lääkärilehden, hiljattain ilmestyneeseen artikkeliin siitä, kannattaako yli 80-vuotiaitten niveliä leikata. Kyllä kannattaa, ja se tulos oli vielä, että jopa dementikkojen niveliä kannattaa leikata. Minä en tällaista puhetta ymmärrä, että täältä käydään selittämässä, että täällä ovat kaikki asiat mahdollisimman huonosti tällä hetkellä. Hoitotakuun ja monien muiden Vanhasen hallituksen lakiesitysten ja eduskunnan päätösten johdosta tänä päivänä asiat keskimäärin suomalaisilla ovat paremmin kuin koskaan aikaisemmin.

Jari Leppä /kesk:

Rouva puhemies! Hallituksen harjoittama, rohkeakin, talouspolitiikka on tuottanut tulosta. Sen ovat kaikki ryhmittymät tässä salissa myöntäneet, ja hyvä niin, vaikkakin kokoomuksen taholta on aina aika ajoin esitetty kritiikkiä niin, että heidän menetelmillään tuo talouskasvu olisi ollut vielä ripeämpää. En ole kyllä nähnyt yhtään varsinaista muutosehdotusta talouspoliittiseen linjaan heidän taholtaan, vaikka sitä röykytystä näkyy tulevan myöskin pankinjohtaja Niinistön taholta, mutta yksityiskohtaiset uudistusesitykset kyllä täysin ovat jääneet puuttumaan.

Kun näin on tapahtunut, että talous on kasvanut ripeää vauhtia tällä vaalikaudella, ripeämpää kuin missään muussa Euroopan unionin maassa, on pystytty ei pelkästään sopeutumaan vaan myös menestymään erittäin rajusti kilpailluilla kansainvälisillä markkinoilla. Tätä kuvasivat hyvin äskeiset puheenvuoron käyttäjät, sekä ed. Karjula että ed. Ylä-Mononen.

Sitä taustaa vasten me tarvitsemme myöskin sitä globalisaatioraportin keinovalikoimaa, jota on myöskin hallituksen toisen osapuolen SDP:n taholta arvosteltu. Varmasti kaikkia keinoja ei tulla siitäkään käyttämään, mutta jollei meillä jotakin ohjenuoraa, tutkittua, taustoitettua tietoa ja visiota asiasta ole, myöskään me emme pysty ylläpitämään tätä menestystä, joka nyt on vallalla.

Puhemies! Budjettiesityksessä valtiovarainvaliokunta kiinnittää huomiota budjettirakenteeseen ja kehysmenettelyyn ja pitää sitä toimivana ja tarpeellisena välineenä, niin kuin se onkin. Samalla valiokunta myöskin esittää harkittavaksi seuraavan hallitusohjelman kirjoittamisen yhteydessä, että tuota menettelyä hieman muutettaisiin niin, että todellinen välitarkastelu voitaisiin puolivälin tienoilla vaalikautta tehdä. Tämä varmasti on paikoillaan ja paikallaan. Tällä vaalikaudella myöskin tällainen tarkastelu tehtiin, mutta ei kuitenkaan puututtu menokehyksiin eikä haluttu ottaa huomioon niitä merkittävästi korkeampia valtion tuloja, ei verotuloja, osinkotuloja eikä myöskään myyntituloja, jotka olivat ylittäneet selkeästi arvioidun. Tässä ihan aiheestakin syntyy tilanne, jossa muun muassa liikenneväylien rahoittamisesta ollaan käyty sanallista taistelua koko vaalikauden ajan ja niitä tarvittavia uudistuksia ja rahoituksia hankkeelle ei välttämättä ole riittävästi tullut, vaikka rahaa olisi käytettävissä, kun on pidetty kiinni menokehyksistä. Siksi on tarpeellista tehdä uudistuksia ja tarkistuksia seuraavan hallitusneuvottelun osalta.

Toinen asia, mitä valtiovarainvaliokunta esittää, on se, että valtiontalous jaettaisiin käyttötalouteen ja pääomatalouteen ja näin parannettaisiin päätöksenteon selkeyttä ja läpinäkyvyyttä. Myöskin tämä tapa olisi mielestäni perusteltu. Tässä lähestyttäisiin sitä yrityselämässä käytettyä budjetointitapaa, jossa pidemmän aikavälin hankkeet olisivat pääomatalouden puolella ja niille voitaisiin oma kehyksensä rakentaa. Tämä on hyvä vihje seuraaviin hallitusneuvotteluihin.

Puhemies! Kun talous on mallikkaassa kunnossa, on myös voitu huolehtia niistä väestöryhmistä ja niiden väestöryhmien eduista, jotka ovat tulonsiirtojen varassa. On tehty lukuisa joukko erilaisia uudistuksia ja muutoksia, mutta edelleenkin parantamista on, ja yksi tärkeimmistä ja kipeimmin uudistusta kaipaavista parantamisen paikoista ilman muuta ovat pienimmät eläkkeet, niiden tason selkeä nosto. Sanottakoon se nyt jälleen kerran tällä kohdalla, että se erittäin monen keskustalaisen tavoite, joka viime vaaleissa oli, tarkoitti nimenomaan tätä kohtaa, kaikkein pienimpiä eläkkeitä ja niiden merkittävää korottamista ja takuueläkejärjestelmän tai vähimmäiseläkejärjestelmän luomista. Tästä on nimenomaan ollut kyse, ei siitä, että tuo korotus olisi menossa kaikille eläkeläisille, vaan niille pienimmillä eläkkeillä toimeentuleville. Tämä on edelleenkin akuutti asia, ja se tarvitsee korjausta.

Mielestäni on ihan perusteltua tässä keskustelussa, vaalikauden lopussa, vaalikauden viimeisen budjetin käsittelyn yhteydessä käydä läpi niitä asioita, joita on välttämättä otettava esille myöskin seuraavan vaalikauden alkumetreillä. On hyvä, että ne tulevat jo tässä vaiheessa tietoon.

Puhemies! Liikenneväylähankkeisiin valtiovarainvaliokunta esittää lisäystä, hyvä niin, sekä yksityisteille, alempiasteisille teille että radanpitoon. Erityisen mielellään kuulin tänään aiemmin ministeri Heinäluoman puheenvuoron, kun hän totesi, että myös SDP:n johdon taholta nyt sitten varmasti sitoudutaan siihen yhteiseen hankkeeseen ja linjaukseen, joka koskettaa Valtatie 5:tä Lusin ja Mikkelin välillä, kun se kirjaus tässä budjettikirjassakin on, ja sen aloittamista vuonna 2008. Nyt hänenkin taholtaan se on vahvistettu, että sille raivataan tilaa ensi budjettikehykseen keväällä, ja nyt sitten voidaan julistaa vihdoin viimein se asia käydyksi loppuun ja tuo hanke voi alkaa vuonna 2008.

Toinen merkittävä hanke, jonka haluan tässä yleiskeskustelussa mainita, on se, että vesihuoltohankkeisiin jälleen kerran — näin voi sanoa, taitaa joka vuosi olla tapahtunut samalla tavalla — valtiovarainvaliokunta on lisännyt rahoitusta. Sitähän on tullut sekä tässä varsinaisessa talousarviossa että myöskin hallituksen edellisessä, toisessa lisätalousarviossa. Nämä ovat erittäin välttämättömiä hankkeita maaseudun kannalta, maaseudun elinvoiman ja kehittymisen kannalta, kuin myöskin ympäristönäkökulmat huomioiden. Tässä on tehty hyvää työtä. Rahoitushankkeita on paljon paljon enemmän kuin määrärahaa näiden korotustenkin jälkeen, mutta paljon lähempänä sitä nyt ollaan.

Kauko  Juhantalo  /kesk:

Arvoisa puhemies! Talousarvion yleiskeskusteluhan on sitä varten, että siinä kyettäisiin katsomaan ja seuraamaan kokonaisuuksia, ja sen vuoksi siinä tulisikin katsoa tasavallan taloudellista kokonaistilannetta ja kyetä arvioimaan, mihin talousarvion rakenteilla pyritään.

Minusta tämä talousarvio pyrkii aivan oikeaan suuntaan. Se pyrkii taloudellisesti viisaasti kannustamaan meidän yritystoimintaamme. Se on taloudellisesti sillä tavoin viisas. Se vähentää meidän velkaantumistamme. Meidän taloutemme tuottaa. Meillä on työtä, ja meillä tulee olemaan entistä enemmän työtä tulevaisuudessa. Velkaa tuleekin vähentää silloin, kun harjoitamme oikeata talouspolitiikkaa, mutta tietysti toisessa kädessä on aina muistettava sosiaalinen ja alueellinen oikeudenmukaisuus. Meidän on harjoitettava sellaista sosiaalipolitiikkaa meidän taloutemme rajoissa, että me huolehdimme todellisesti jokaisesta kansalaisesta, ja myös sellaista aluepolitiikkaa, että on oikeudenmukaista kunkin tahdon mukaan ja oikealla tavalla mahdollista elää ja harjoittaa omaa yritystoimintaansa ja elämäänsä kaikkialla Suomessa. Emme voi ohjata kaikkia suomalaisia määrättyihin kohtiin, etelään, länteen, itään tai pohjoiseen, vaan ihmisen tulee voida päättää, missä hän perheineen ja yrityksineen elää ja pärjää. Tämän vuoksi näissä monissa puheenvuoroissa on painotettu aivan oikein, että kyllä meidän on huolehdittava erittäin tarkoin meidän vanhuksistamme, meidän eläkeläisistämme. Meillä on valtavasti edelleen liian pienellä tulolla olevia eläkeläisiä. Heidän tilanteensa on kerta kaikkiaan korjattava. Meillä on vähävaraisia, ja meillä on sairaita.

Kuuntelin mielenkiinnolla ed. Ylä-Monosen puheenvuoroa, kun hän lääkärinä esitti, millä tavoin on todella parantunut suomalaisten hoito. Se on taatusti totta. Ed. Ylä-Monosen puheenvuoro oli hyvin vakuuttava, ja hän asiantuntijana tietää. Ehkä nykyajan kiire, meidän nopeasti kohonnut elintasomme ja elinikämme ja elinikäennusteemme ovat vaan tuoneet vielä kiiruummin vaatimuksia, vaatimuksia ja vaatimuksia toisensa perään. Meillä ei ole taitoa eikä oikein haluakaan muistaa, millainen tilanne oli 5 vuotta sitten, 10 vuotta sitten, 15 tai 20 vuotta sitten. Olimme silloinkin toki tyytymättömiä, mutta monella tavalla tyytyväisempiä kuin nykyajan hektisessä maailmassa.

Meidän on huolehdittava myös meidän kymmenistätuhansista velkavangeista, koska meidän täytyy voida löytää heistä myös ihmiset niihin suuriin, tyhjiin työpaikkoihin, joita yrittäjät ja työnantajat tällä hetkellä etsivät. Tämä on kyllä ihmeellinen tilanne, että meillä on näin suuri työttömyys ja kuitenkin etsitään koko ajan aktiivista työvoimaa. Meillä on valitettavasti sidottu velkavankeuteen kymmenintuhansin sellaisia ihmisiä, jotka haluaisivat mennä näitä työpaikkoja täyttämään. Tämä hallitus on tehnyt työtä sen hyväksi. Olisin monesti ja monissa puheenvuoroissa toivonut, että vielä nopeammin, mutta hyvään suuntaan olemme menossa, ja toivottavasti tämän vaalikauden aikana ne nyt esillä olevat asiat johtavat hyvään tulokseen.

Tietysti budjetin yleiskeskustelussa pitää muistaa omaa maakuntaa ja pohtia, mitä vielä paremmin voisi tehdä, ja tuoda esiin niitä epäkohtia. Ne pääsääntöisesti tulevat sitten budjetin käsittelyn myöhemmissä vaiheissa. Mutta harvemmin muistetaan, mitä hyvää meidän maakunnassamme on, ja kyllä minä olen ylpeä omasta maakunnastani, Satakunnasta, vaikka se on valitettavasti vuosien aikana niin kovin kovin voimakkaasti supistunut. Sen jälkeen kun tulin eduskuntaan ensimmäisen kerran, on toistakymmentä kuntaa siirtynyt omasta rakkaasta Satakunnastani toiseen maakuntaan, lähinnä Pirkanmaalle ja en sitä lainkaan ihmettele. Tampere, keskeinen Pirkanmaa, on vahva maakunta, ja kukin kunta tekee itse ratkaisunsa.

Mutta kun pohdimme Satakuntaa, se on liikenteellisesti jäänyt valitettavasti jälkeen. Kun täällä on puhuttu tienumeroista ja teistä, niin Satakunnan ongelma on se, että sitä pidetään yleisesti katsantokannassa, että se on taloudellisesti vahva ja pärjää omillaan, mutta silloin se jääkin vähän tuohon rannikon varjoon. Meille ei ohjata liikennevaroja sillä tavoin kuin eteläiseen läänimme osaan Varsinais-Suomeen. Vaikka näitä ei pitäisikään verrata keskenään, niin me olemme jääneet vähän niin sanotusti mopen osalle.

Sitä vastoin Satakunta on esimerkillinen energiamaakunta. Ollessani ministerinä 90-luvun alussa sain vastoin vastustusta valtioneuvostossa läpi luvan tuoda eduskuntaan ydinvoiman lisärakentamisen mahdollisuuden ja myös Vuotoksen rakentamisen. No, molemmat, harmi kyllä, kaatuivat. Tänä päivänä meillä rakennetaan uutta ydinvoimaa — se olisi ollut hyvä rakentaa jo 10—15 vuotta sitten — ja meillä kaivataan nyt uutta vesivoimaa. Meidän energiatilanteemme on sellainen. Saatan yhtyä siihen puhemies Lipposen haastatteluun viime lauantaina, jossa hän toi esiin sen, että meillä tarvitaan kaikkia mahdollisia elementtejä energiaomavaraisuutemme lisäämiseksi. Se on viisautta, ja minä yhdyn siihen. Siinä tarvitaan myös ydinvoimaa ja varmasti tarvitsemme tulevaisuudessakin. Emme me täällä eduskunnassa eikä valtio sitä rakenna. Me olemme luvan antajia, ja nyt ilmapiiri näyttää siltä, että meiltä lupa heltiäisi, jos vaan joku rahaa löisi rakentamiseen lisää.

Meillä Satakunnassa on pellot hyvät. Me rakennamme etanolista uudenlaisia bioenergianlähteitä, taikka me käytämme etanolia. Meillä on valtavasti tehokasta bioenergian laajaa käyttöä, ja meillä on tuulta, esimerkillisiä tuulivoimaloita. Onneksi nyt myös pohjoiselle merellemme Kemin suuntaan rakennetaan tuulipuistoja, ja niihinkin me olemme ottaneet osaa ja haluamme niistä sähköä ostaa. Siis kaikki mahdolliset elementit pitää olla mukana.

Meillä pohjoisessa Satakunnassa on tuollaista eteläpohjalaisuutta. Meillä on ennakkoluulottomuutta. Me olemme yritteliäitä, ja kyllähän Satakunnassa yhdistyy myös tuollainen ruotsinkielinen teollisuuden ja kulttuurin ilmapiiri. Siellä on monenlaista osaamista. Koululaitos meillä kehittyy nopeasti. Meillä on korkeata koulutusta. Haluan vaan sen sanoa siksi, että monesti me täällä puheenvuoroissa murehdimme ja murehdimme. Me emme osaa olla ylpeitä omasta alueestamme. Pitää myös olla tyytyväinen siihen, mitä olemme saaneet aikaan, mutta lisää me haluamme.

Pääluokassa 27 puhutaan yksityiskohtaisesti meidän puolustuksestamme, mutta haluan turvallisuuspolitiikasta lausua muutaman sanan.

On suuri ilo, että valtiovarainvaliokunta on yhtynyt niihin käsityksiin, joita puolustusvaliokunta on lausunnossaan ilmaissut, ja se on huoli meidän puolustusmäärärahojemme riittävyydestä, joihin ministeri Kääriäinenkin on monessa puheenvuorossaan kiinnittänyt huomiota. Puolustusvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa kävi ilmi, että rahoitusvaje erityisesti materiaalihankinnoissa on vuoteen 2012 mennessä noin 900 miljoonaa euroa, ja tähän valtiovarainvaliokunta on yhtynyt. Kiitos myös valtiovarainvaliokunnan asiantuntevan jaoston ja puheenjohtajan aktiivisuuden, että meidän kansallinen puolustuksemme, joka joudutaan uudelleen harkitsemaan edelleen seuraavassa selonteossa, on siinä vaiheessa, että meidän on vakavasti kiinnitettävä huomiota, mihin me ohjaamme rahojamme ja mihin me ohjaamme yhteistyötämme koko maamme turvallisuuspolitiikassa.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Aloitan puheeni hallituspuolueen kansanedustajalle epäsovinnaisella tavalla. Tapanahan on, että me hallituspuolueiden edustajat tuomme vahvasti esille parhaat puolet hallituksen esityksistä — ja tässä tapauksessa parhaat puolet ensi vuoden talousarvioesityksestä. Kansanedustajan tehtäväni olen aina pyrkinyt hoitamaan maakunnan ihmisiä kuunnellen. Aloitankin puheeni suoraan maakunnan ja kotikuntani mieheltä saamani palautteen perusteella.

Viikko sitten perjantai-iltana tapasin Juankoskella eläkeläinen Voitto Myöhäsen ja hänen puolisonsa Irman. Voitto Myöhänen Juanlammintieltä ei antanut kiitosta eläkeläisten asioiden hoidosta. Valitettava tosiasia onkin, että kaikki väestöryhmät eivät ole päässeet osallisiksi talouden voimakkaasta kasvusta parhaalla mahdollisella tavalla. Eläkeläiset ovat juuri tällainen väestöryhmä. Eläkeläisten aseman parantaminen on ollut koko hallituskauden keskustan tärkeimpiä teemoja perhepolitiikan ohella. Onneksi olemme kuitenkin pystyneet parantamaan merkittävästi lapsiperheiden asemaa, mutta eläkeläiset ovat jääneet liian vähälle kuluneella eduskuntakaudella.

Eläkeläiset tarvitsevat, kuten keskustan ryhmäpuheenvuorossa ed. Timo Kalli totesi, vahvan puolestapuhujan ja merkittäviä toimia toimeentulonsa parantamiseksi. Voitto Myöhänen ei ole yksin eläkeläisten vaatimusten kanssa. Puolustuksena Voitto Myöhäselle ja eläkeläisille voin kuitenkin todeta, että merkittävät keskustajohtoisen hallituksen satsaukset peruspalveluihin, terveydenhoitoon, vanhusten palveluihin ja kuntien valtionosuuksiin auttavat erityisesti eläkeläisväestöä. Kuitenkin vanhusten hoito ja omaishoito tarvitsevat edelleen paljon satsauksia ja parantamista. Edelleen Voitto Myöhäselle on todettava, että Juankosken kannalta on kyllä kiitettävä valtioneuvoston ja kauppa- ja teollisuusministeri Pekkarisen toimia, että valtio oikeasti avusti juankoskelaista yritystoimintaa, kartonkitehdas Stromsdalia. Valtion panostus varmisti Stromsdalin toiminnan jatkumisen ja yli 200 työpaikkaa. Vastaavanlaisia panostuksia maakuntien yritystoimintaan tarvitaan jatkossakin. Tämä auttaa kaikkia, myös alueella asuvia eläkeläisiä.

Arvoisa puhemies! Kun aloitin epäkohdilla, niin jatkan vielä vähän niillä. Maakuntien ja kuntien ja siellä toimivien yritysten ja siellä asuvien ihmisten kannalta elinehto ovat hyvät liikenneyhteydet ja tiestön hyvä kunto. Valitettavasti alemmanasteisen tieverkon kunto on viimeisten kymmenen vuoden aikana koko ajan rapautunut. Tähän on saatava muutos. Ensi vuoden talousarvio ei anna riittävästi panoksia tiestön kunnostukseen. Esimerkiksi Koillis-Savossa on monta tietä, jotka olisi jo ajat sitten pitänyt peruskorjata: esimerkiksi Säyneisistä Karintie, Juankosken ja Nilsiän väli, tie Palonurmesta Kangaslahteen jne. Pohjois-Savossa suurempia hankkeita on esimerkiksi Kallansillat. Onneksi kuitenkin kuluneena vuonna saatiin Juankoskella tie hyppyrimäeltä Akonpohjaan ja Muuruvedelle korjattua aloitteeni mukaisesti, vaikka pari kilometriä jäi vajaaksi.

Arvoisa puhemies! Vaikka olenkin tuonut esille epäkohtia, niin kaikkien meidän täällä salissa on myönnettävä, että valtiontalouden kokonaisrakenne ja talouspolitiikka on viisaasti toteutettu, ja sen totesi myös edellinen puhuja, ed. Juhantalo. Kiitos hallitukselle myös panostuksesta bioenergiaan. Ilman valtion apua ei Juankoskelle olisi saatu merkittävää biolämpölaitosta, ja panostukset biolämmön kehittämiseen ja bioenergiaan jatkuvat. Edelleen on kiitosta annettava siitä, että hallituksen onnistunut talouspolitiikka on luonut Suomeen jo lähes satatuhatta uutta työpaikkaa. Valtiontalous on vahvistunut. Valtionvelkaa on lyhennetty, tosin vieläkin varsin hitaasti. Kun valtiontalous vahvistuu, niin todellakin on panostettava, niin kuin monissa puheissakin on vaadittu, heikompiosaisten asemaan. Eläkeläiset ovat Voitto Myöhäsen vaatimusten mukaan jääneet niin sanotusti mopen osalle.

Arvoisa puhemies! Uskon vahvasti, että nyt harjoitetulla viisaalla talous- ja budjettipolitiikalla on mahdollisuus kehittää kaikkien suomalaisten elinoloja ja toimeentuloa.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa puhemies! En tiedä, paljonko on Juankoskella äänestäjiä, mutta tuon puheenvuoron jälkeen varmasti kaikki äänestävät ed. Kettusta; miten käy muissa Pohjois-Savon kunnissa, on eri asia.

Arvoisa puhemies! Minäkin aloitan positiivisella asialla eli sillä, että hallitus tierahoissa osoitti määrärahan Nelostien, Suomen tärkeimmän valtaväylän, perusparantamiseen Lusi—Vaajakoski-välillä. Se on positiivinen, myönteinen asia, ja hallitus ansaitsee siitä tunnustuksen. Mutta kyllä se oppositiohenki sikäli nousee heti, kun tässä on se suuri ongelma, että tämän tärkeän tien rakentaminen aloitetaan ensi syksynä ja se on merkitty valmistuvaksi vasta vuonna 2011 eli viiden vuoden kuluttua. Tällöin me joudumme kärsimään rakennustyömaan odottamisesta ensin vuoden ajan ja sen jälkeen neljä vuotta tuon tien rakentamisesta, niin se on kohtuuton ja kaikkein pisin aika. Olisi odottanut, että meidän oman maakunnan liikenneministeri olisi tuon asian hoitanut ripeämmin, eikä valiokuntakaan tuota kohtaa korjannut.

Liikenneasioista yhdyn siihen, mitä ed. Juhantalo äsken sanoi, että Etelä-Suomi on vienyt rahat. On kyllä käsittämätöntä, että keskustajohtoinen hallitus on suosinut niin rankasti Etelä-Suomea. Kun Espoon valtuusto teki päätöksen metron rakentamisesta, niin samana yönä liikenneministeri Huovinen lupasi 150 miljoonaa euroa hankkeeseen, mutta ei tuonne meille tule juuri mitään. Alempi tieverkosto rapautuu voimakkaasti ja nopeasti, ja huoli on suuri ihmisillä siellä. Rahat pitäisi saada, mutta ei niitä tule maaseudulle. Maaseudun kohtalo on hyvin kolkko Vanhasen hallituksen aikana.

Arvoisa puhemies! Minäkin nostan esille nämä velkavankeudessa olevat, joitten asemaa ei ole riittävästi parannettu. Vasta 2008 tämä ulosottolain muutos alkaa purra jossakin määrin, mutta nopeammin pitäisi saada tuo väestönosa, joka on siinä tilanteessa, työelämään ja yrittämiseen takaisin.

Edelleen ihan nopeasti totean, kun täällä on puhuttu koululaitoksesta, että meillä on tietysti hyvä koululaitos malliltaan, pohjaltaan ja toteutukseltaankin, mutta sitä ahdistaa tällä hetkellä rahan puute. Kyläkouluja ajetaan alas, sellaisiakin kyläkouluja, joissa oppilasmäärät ovat kohtuullisen isoja, on lakkautusuhan alla ja päätösten kohteina. Siellä kunnissa on todella ahdinko. Se kertoo siitä, että kuntatalous on todella vaikeuksissa, eikä tämän hallituksen politiikka sitä paranna.

Koululaitoksen tuloksista kun puhutaan, muun muassa usein Pisa-tutkimuksesta, niin keskustelin tässä erään asiantuntijan kanssa. Hän sanoi, että hieman harhainen on tämä Pisa-tutkimusten tulkinta sen takia, että meillä maahanmuuttajien osuus on tavattoman pieni verrattuna muihin maihin ja se nostaa meillä koululaitoksen tuloksellisuutta, kun ei ole heitä niin paljon kuin vertailumaissa.

Mutta sitten kunnista voin vielä todeta, että täällä mietinnön sivulla 85 valiokunta sanoo, tämä on siis koko valiokunnan tekstiä: "Kuntien valtionavut lisääntyvät yhteensä noin 293 miljoonalla eurolla sisältäen valtionosuudet uusien tehtävien aiheuttamiin menoihin, valtionosuuksien indeksitarkistukset sekä vuonna 2007 maksettavan osuuden valtion ja kuntien välisestä kustannustenjaon tarkistuksesta." Tämä on suora lainaus. Eli puheet yli 400 miljoonasta ovat jonkin verran harhaanjohtavia. Täällä todetaan, että valtionavut lisääntyvät 293 miljoonalla ja siihen sisältyy uusien tehtävien rahoitus, indeksitarkistukset, jotka edelleen tehdään vajaina, ja vielä sitten tämä kustannustenjaon tarkistus. Eli tämä on se tosiasia, ja se kertoo sen, kun otetaan huomioon, että muun muassa harkinnanvaraisia rahoitusavustuksia on tämän lisäksi leikattu rankasti, että kuntatalous on syvässä ahdingossa. Siihen ei Vanhasen hallitus ole korjausta vieläkään tuomassa, ja maaseutu kärsii siinäkin kaikkein eniten, koska siellä talouden pohja on heikoin.

Arvoisa puhemies! Täällä on paljon käyty keskustelua eläkeläisten asemasta. Joudun toteamaan, että Lipposen hallituksen aikana, jossa Niinistö oli valtiovarainministerinä ja Perho eläkeministerinä, leikattiin pohjaosa kansaneläkeläisiltä, taitettu indeksi otettiin käyttöön, tasokorotukset olivat hyvin vaatimattomia ja verotus pantiin eläkeläisille kireämmäksi kuin palkansaajille. Ne olivat kaikki Lipposen hallituksen toimenpiteitä, ja Vanhasen hallitus ei ole yhtään näistä korjannut miltään osin, vähän lisännyt, koska julkinen sektori pantiin myös taitetun indeksin piiriin.

Arvoisa puhemies! Tänä vuonna maaliskuun 10. päivänä kello 13.06 eduskunta äänesti taitetusta indeksistä eli työeläkelain 98 §:stä, ja tuossa äänestyksessä kaikki keskustan kansanedustajat äänestivät eläkeläisiä vastaan, sosialidemokraateista yhtä lukuun ottamatta kaikki eläkeläisiä vastaan ja kokoomuksen ryhmästä kaikki niin sanotut kärkihenkilöt, muun muassa juuri ed. Perho, ed. Sasi, ed. Häkämies, ed. Katainen, ed. Vapaavuori, ed. Vilén, ed. Zyskowicz ja muutama muu, äänestivät eläkeläisiä vastaan. Eli onko kokoomus luotettava tämän päivän puheissaan eläkeläisten asialla tässä taitetussa indeksissä? Ei ole. Koko kokoomuksen johtotroikka, joka paikalla oli, äänesti 10.3.2006 eläkeläisten taitetun indeksin korjausta vastaan. Tämä on se tosiasia, mikä ilmenee eduskunnan pöytäkirjasta. Vihreä eduskuntaryhmä äänesti kaikkinensa eläkeläisiä vastaan. He ovat tietysti johdonmukaisia: Kun viime vaalikaudella olivat toteuttamassa tämän taitetun indeksin, niin nyt sitten pysytään sillä linjalla, mikä silloin on valittu. Samalla linjalla pysyivät kokoomuksenkin kaikki nämä kärkihenkilöt. Tämä on mielestäni tärkeää todeta tässä, että mihin voi luottaa.

Totean, että oma eduskuntaryhmäni itseni mukaan lukien on koko ajan säännönmukaisesti äänestänyt eläkeläisten puolesta. Myönnän, että jatkossa tarvitaan eläkkeitten kasvun hillintää ja leikkausta, mutta nyt eläkkeellä olevilta, joilla on suhteellisen pieni eläke, on leikattu indeksi ja heiltä on leikattu pohjaosa, heidät on pantu kovemmalle verolle kuin palkansaajat, ja se linja on mielestäni ollut kohtuuton. Pohjaosan leikkaus ehkä oli kaikkein kohtuuttomin toimenpide, mutta se ei ole kunniaksi siis Lipposen hallitukselle, jossa kokoomus, vasemmistoliitto, Rkp ja vihreät olivat mukana ja toteuttivat tämän linjan. Mielestäni nyt vaaditaan aitoa rehellisyyttä ja tunnustus siitä, että näin tapahtui edellisillä vaalikausilla, ja nyt ei sitten kannata antaa katteettomia lupauksia esimerkiksi kokoomuksen toimesta, kun kerran kokoomuksen kaikki nuo ehkä ministeripaikkaa lähinnä olevat ovat tällä linjalla olleet vielä maaliskuussa 2006.

Arvoisa puhemies! Tämän nyt halusin tässä sanoa ehkä vähän kiihtyneestikin mutta kuitenkin selkeästi, etteivät väärät tiedot liiku maailmalla. Totean, että keskusta muutti kantansa vaalien jälkeen sataprosenttisesti eläkeläisten osalta ja se näkyy tässä budjetissa aivan karmealla tavalla. Se myös tiedoksi tulkoon sanottua tältäkin paikalta nyt.

Maija-Liisa Lindqvist /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Talous ja työllisyys ovat kehittyneet myönteisesti, ja tämä antaa mahdollisuuden jatkaa ensi kaudella tulonsiirtoja heikommassa asemassa oleville. Tähän menestykselliseen talouskehitykseen on tänä päivänä varsin monia syitä kerrottu.

Mielestäni kansainvälinen suhdannekehitys on ollut yksi tekijä, mutta ennen kaikkea Vanhasen hallituksen toimenpiteet yrittäjyyden edellytysten parantamiseksi ja oikea-aikaiset veropäätökset ovat niitä, jotka ovat luoneet talouteen dynamiikkaa ja sitä kautta uutta työllisyyttä ja yrittäjyyttä. Jos ajatellaan, minkälaisia toimia on tehty, kun täällä on monesta suusta kuultu, että mitään ei ole tehty, vaikka taloudessa on mennyt hyvin, niin kerron ja kertaan hiukan näitä Vanhasen hallituksen tekoja, joiden avulla on luotu uutta työllisyyttä ja hyvinvointia.

Ansiotulojen verotusta on kevennetty painopisteenä pieni- ja keskituloiset; arvonlisäveroa on muutettu pienempien yritysten kasvumahdollisuuksien edistämiseksi; alvin alarajahuojennus on toteutettu; esitys palvelualojen arvonlisäveron alentamisesta; yhteisö- ja pääomaveroa on uudistettu; sosiaalisten yritysten aseman vahvistaminen; ikääntyvien työllistymistä helpotetaan poistamalla työeläkemaksun ikäriippuvuus ja tasaamalla viimeisen työnantajan vastuuta työkyvyttömyyseläkkeestä työnantajien kesken, joka on ollut vuosikausia puheenaiheena ja este ikääntyneiden työllistymiselle; alkavan vaiheen yritystoiminnan riskirahoituksen käynnistyminen; sukupolvenvaihdoksen verokohtelun keventäminen verotusarvoja alentamalla sekä yritysten sukupolven- ja omistajavaihdosten edistäminen.

Yrittäjien työttömyysturvan ehtoja on korjattu ja jatkoselvitys on käynnissä; yritysverouudistus toteutettu, josta kokoomus aikanaan vain puhui; yrittäjyyskasvatuksen kokonaislinjaus tehty; kasvuyrittäjyyden edellytysten parantaminen; yrityspalveluja kehitetään; osaamista ja innovatiivisuutta vahvistetaan; naisyrittäjyyden esteiden madaltaminen; pien- ja satunnaistyön-antajien työolosuhteisiin liittyviä ongelmia on selvitetty ja selkiytetty; pientyönantajan palkka- ja maksuilmoitusjärjestelmä uudistettu; kotitalousvähennysmahdollisuutta laajennettu; kuntien palvelutuotannon määrärahoja lisätty tuntuvasti; tutkimus- ja kehitysrahoitusta lisätty ja myöntämisvaltuuksia korotettu; teknologia- ja innovaatio- sekä yrittäjäpolitiikan rahoitusta lisätty; perhevapaan kustannustentasausta on parannettu, muun muassa päivärahan määräytyminen peräkkäisissä synnytyksissä.

Lisäksi perhevapaita pohtivan työryhmän työn tulokset ovat vielä tulossa, jotka parantavat perheiden tilannetta. Työvoiman tarjontaan on vaikutettu. On laadittu maahanmuuttopoliittinen ohjelma ja aloitettu sen toimeenpano. Työvoimapalvelujen rakenneuudistus on käynnissä, palvelukeskuksia perustettu; työmarkkinatuen uudistus; nuorten yhteiskuntatakuu; koulutustakuu toteutettu; nuorten työpajatoiminnan vakinaistaminen, yhtenäistetään toimintaa, luodaan kriteerit; moniammatillisen työmuodon kehittäminen nuorten syrjäytymisen torjumiseksi; ikääntyneiden pitkäaikaistyöttömien eläketuki, joka parantaa juuri heikommassa asemassa olevien ihmisten eläketurvaa; starttirahan käyttäjäpiiriä on laajennettu, tämä ei edellytä enää työttömyyttä ja tätä kautta on syntynyt paljon pieniä yrityksiä.

Yrittäjiksi ryhtyvien sosiaaliturvaa on uudistettu ja uudistetaan edelleen; työurien pidentäminen; eläkeratkaisu; nuorten siirtymistä koulutuksesta työelämään nopeutetaan; ikääntyvien ja ikääntyneiden työurien pidentämistä tuetaan; työelämän laatua parannetaan. Työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista edistetty useilla eri toimilla, muun muassa aamu- ja iltapäivätoiminnalla; esiopetuksen kuljetustuki ja osittaisen hoitorahan ja hoitovapaan laajennus; äitiyspäivärahamuutokset tukevat pätkätyön vastaanottamista, jota kautta voi löytyä tarvittaessa sitten täysiaikaisia töitä. Lisäksi on työllistämistukiuudistus; irtisanomistilanteiden muutosturva; työnhakukeskusten perustaminen, josta yksilöllisesti etsitään väylää työllistymiselle; matalapalkkatuki yli 54-vuotiaiden työllistymiseen; pitkäaikaistyöttömille yksilölliset aktiiviohjelmat; vuorotteluvapaan jatko vuoden 2007 loppuun jne.

Eli jos ajatellaan, kuinka paljon on tehty sen eteen, että meillä toimeliaisuutta lisättäisiin, mitä kautta verokertymät ovat parantuneet, niin se on antanut mahdollisuuden niihin tulonsiirtoihin, joita on tehty tällä kaudella etupainotteisesti muun muassa terveydenhuoltoon hoitotakuun osalta. Meillä oli 60 000 ihmistä leikkausjonossa, kun tämä hallituskausi alkoi, nyt on noin 10 000. Ainakin oman sairaanhoitopiirini alueella, missä tutkin tilannetta melkein viikoittain, tämä on tiennyt sitä, että ikääntyneet ihmisetkin sanovat, että he ovat päässeet muutamassa kuukaudessa leikkauksiin, ovat olleet erittäin onnellisia. Olen tavannut todella paljon ihmisiä, jotka ovat sanoneet, että on aivan muuttunut tämä kehitys, aiemmin olivat ihmiset kolme neljä vuotta leikkausjonoissa.

Sitten, jos ajatellaan juuri näitä tulonsiirtoja, joita on tehty, niin ehkä muutaman näistä mainitsen: Aivan hallituskauden alussahan korotettiin lapsilisiä ja pienituloisten perheiden asemaa on parannettu toimeentulotuen asumismenojen 7 prosentin omavastuun poistolla. Yksinhuoltajalisän ja ensi vuonna tulevat elatusavun korotukset helpottavat erityisesti yksinhuoltajatalouksien taloudellista tilannetta. Kotihoidon tuen korotus 42 eurolla kuukaudessa ja ensi vuonna tuleva 10 euron sisarkorotus. Myös yksityisen hoidon tukea on korotettu.

Merkittävä parannus pienituloisille vanhemmille oli viime vuonna toteutettu vanhempainpäivärahojen vähimmäismäärän nostaminen 33 prosentilla, joka tarkoittaa käytännössä noin 94 euron korotusta kuukaudessa. Vähimmäismääräisten päivärahojen korotus on siten ollut yli yleisen ansiotason ja hintatason kehityksen. Eli me voimme sanoa, että lapsiperheiden osalta olemme tehneet monia heikommassa asemassa olevien perheiden tukemiseen tarkoitettuja toimia.

Meidän pitää myös muistaa, että perheillä on ensisijainen vastuu lasten kasvatuksesta ja hyvinvoinnista. Suurella osalla lapsista ja nuorista asiat ovat hyvin, ehkä paremmin kuin koskaan Suomen historiassa. Meillä on kuitenkin liian paljon pahoinvoivia lapsia ja nuoria. On syntynyt erilaisia lasten hyvinvointiin liittyviä uhkatekijöitä, jotka näkyvät osalla lapsiperheistä elämäntilanteiden hallitsemattomuutena sekä syrjäytymisketjujen syntymisenä. Keskeisimpiä näistä ovat pitkäkestoiseen työttömyyteen liittyvät toimeentulovaikeudet ja usein niihin kytkeytyvät päihde- ja mielenterveysongelmat. Meidän tuleekin kaikin tavoin tukea vanhemmuutta ja varhaista puuttumista, jonka avulla ongelmiin voidaan puuttua varhain ja jonka kautta myös helpommin voidaan ratkaista ja tukea perheen omaa toimintaa niin, että muun muassa huostaanotot vähenisivät, jotka ovat valitettavasti viime vuosina lisääntyneet huolestuttavasti.

Eläkeläisten osalta on parannettu palveluita ja nämä pienet korotukset tehty. Se ei riitä, pitää jatkaa heidän tilanteensa korjaamista. On nostettava kansaneläkkeitä ja pieniä työeläkkeitä ja poistettava tämä epäoikeudenmukaisuus eläkkeiden verokohtelussa. Uskon, että ne ovat toimenpiteitä, jotka löytyvät ainakin keskustan hallitusohjelmasta.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Ilkka Kanerva.

Valto Koski /sd:

Arvoisa herra puhemies! Totean heti aluksi, että olisi aika ihme, jos budjettikeskustelussa ei ilmenisi tyytymättömyyttä. Ihme olisi, jos sitä ei ilmenisi edes hallituspuolueiden sisällä, puhumattakaan siitä, että kysymyksessä on tietysti oppositiolle ihan oma ja oivallinen paikka puhua niistä asioista, joita ei hallituksen toimenpiteinä ole mahdollista toteuttaa. Haluan kuitenkin todeta, että politiikan uskottavuus mitataan pääosin teoilla eikä puheilla. Siksi hallituksen politiikkaa pitää arvioida nimenomaan sillä perusteella, mitä hallitus aikanaan hallitusohjelmatavoitteekseen asetti ja mitenkä hallitusohjelmaa on käytännössä pystytty näiden vuosien aikana toteuttamaan.

Olen usean kerran tässä yhteydessä joutunut toteamaan ja totean tälläkin kertaa, että maallikolle olisi erityisen terveellistä, että hallintokuntakohtaisesti edes olisi jonkunlainen analyyttinen arvio siitä, mihinkä näiden talousarviolukujen kautta yhteiskunnallisen kehityksen osalta oikein pyritään. Tätä kun ei ole, niin tätä on sitten arvioitava vaan avonaisesti ja niitten lukujen taikka tekstien perusteella, jotka hallituksen budjettiperusteisiin on kirjoitettu. Jos tällainen analyyttinen osa sinne kirjoitettaisiin, niin sitten olisi aika paljon helpompi vuoden päästä tarkastella, mitenkä se on käytännössä toteutunut, mitä tavoitteeksi on asetettu. Tämä on mielestäni iso puute, johonka pitäisi kiinnittää entistä enemmän huomiota.

Vuoden 2007 valtion tulo- ja menoarvion käsittelyn yhteydessä on nyt mahdollisuus tarkastella, mitenkä pääministeri Matti Vanhasen hallitus on onnistunut asettamissaan tavoitteissa. Rajoitun tarkastelemaan hallitusohjelmaa ja vuotta 2007 koskevia päätöksiä pääosin sosiaali- ja terveyssektorin näkökulmasta.

Ominaista tälle hallituskaudelle on ollut, että päätöksiä on tehty pitkäjänteisesti niin, että päätöksen vaikutukset antavat näkymiä pitkälle tulevaisuuteen. Tällaisina asioina voidaan nostaa esiin muun muassa Kansallinen terveyshanke, sen rinnalla Sosiaalialan kehittämishanke, sairausvakuutuksen rahoituksen kokonaisuudistus, lääkelain uudistus ja työeläkeuudistus, joka on sikäli historiallinen, että tämän eduskunnan aikana eläkepoliittiset tavoitteet ja työeläkejärjestelmän uudistus on läpikäyty.

Monista poikkeavista näkemyksistä huolimatta hallitus on nostanut merkittävästi myös kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia palvelujen vahvistamiseksi ja niiden laadun parantamiseksi.

Lasten turvalliseen kasvuympäristöön on kiinnitetty lisääntyvää huomiota perustamalla muun muassa lapsiasiavaltuutetun virka. Parhaillaan on eduskunnan käsittelyssä lastensuojelulain osauudistus. Pienten lasten aseman parantamiseksi valtioneuvosto teki jo vuonna 2003 periaatepäätöksen, jonka mukaan varhainen puuttuminen otettiin muun muassa päivähoidon painopistealueeksi. Lasten mielenterveysongelmiin on kiinnitetty lisääntyvää huomiota ja kunnille on annettu rahaa näiden palvelujen järjestämiseen.

Myös lapsiperheiden aseman parantamiseen on suunnattu erilaisia toimenpiteitä monin eri tavoin, esimerkiksi nostamalla hoitorahaa ja parantamalla peräkkäisissä synnytyksissä ansiosidonnaista äitiys- ja vanhempainrahaa, nostamalla sairausvakuutuksen vähimmäispäivärahaa sekä korottamalla lasten kotihoidon tukea vuoden 2005 alusta jne.

Näiden toimenpiteiden lisäksi terveydenhuollon henkilöstön täydennyskoulutusta koskevat työntekijä- ja työnantajavelvollisuuksia täsmentävät säännökset on hyväksytty kansanterveyslakiin ja erikoissairaanhoidon lakiin.

Vuoden 2007 valtion tulo- ja menoarvion yhteydessä valmisteltiin erillinen sosiaalipaketti, joka suunnattiin kaikkein vähäosaisimpien aseman parantamiseksi. Nostan tästä erityisesti esiin siitä vähemmän puhutun osuuden, lapsen perhe-eläkettä koskevan muutoksen, jonka jälkeen tätä lapsen perhe-eläkettä ei enää vähennetä asumistuesta. Parhaimmillaan tämä merkitsee yli 100 euron lisäystä kuukaudessa tällaiselle lapsiperheelle. Uudistus tulee voimaan 1.1.2007.

Maininnan arvoisia asioita ovat myös ne toimenpiteet, joilla on varauduttu terveydenhuoltomme tehostamiseen muun muassa sähköisen asiakirjajärjestelmän ja sähköisen reseptin toteuttamisen kautta.

Maininnan arvoista on myös se, että hallitus antoi eduskunnalle pitkään valmistellun ja odotetun vammaispoliittisen selonteon, joka on aivan ainutlaatuinen koko eduskunnan historiassa. Selonteko ei sinänsä ratkaise vammaispolitiikan ongelmia, mutta se mielestäni mahdollistaa vammaispoliittisen ohjelman toteuttamisen kootun aineiston perusteella. Ohjelman valmisteluun onkin syytä ryhtyä kokonaisvaltaisesti heti uuden hallituksen astuttua tehtäviinsä vammaisten aseman ja yhdenvertaisuuden parantamiseksi.

Osoituksena hallituksen kaukonäköisyydestä ja varautumisesta yhteiskunnan muutostarpeisiin voidaan nostaa erikseen esille kunta- ja palvelurakenteen uudistaminen, jota ei ollut edes kirjoitettu hallitusohjelmaan. Tämä on ollut viisasta varautumista tulevaan erityisesti niiden palvelujen turvaamiseksi, jotka on lailla säädetty kuntien tehtäväksi. (Ed. Vielman välihuuto) Suuremmalla kuntakoolla ja tehokkaalla hallinnolla tämä on tulevaisuudessa mahdollista. — Opposition välihuutoihin vastaan, että tähän muutokseen kutsun myös opposition mukaan, koska oppositiolla on kuitenkin kuntakentässä merkittävä asema ja se voi hyvin merkittävällä tavalla tätä asiaa edistää, jos halukkuutta riittää.

Arvoisa puhemies! Maamme hyvinvointipolitiikka on ollut keskeinen keskustelun aihe koko vaalikauden ajan. Jotkut ovat olleet sitä mieltä, että hallituksen veropolitiikka vaarantaisi hyvinvointipalvelujen tuottamisen. Tosiasiassa näyttää käyvän juuri päinvastoin: Veropolitiikan tuloksena kansalaisten usko on lisännyt kulutuskysyntää, joka on edistänyt työllisyyttä, ja veronalennuksista huolimatta verotulot ovat näin nousseet. Vuonna 2005 Suomen julkisten menojen osuus bruttokansantuotteesta oli 51,5 prosenttia. Vuosina 2006—2009 julkisten menojen bkt-suhteen oletetaan hieman laskevan tai ainakin pysyvän vakaana. Sosiaalimenot eli sosiaaliturva ja terveydenhuolto muodostavat 55 prosenttia kaikista julkisista menoista.

Julkisten menojen pääluokista ainoastaan sosiaalimenojen oletetaan kasvavan lähivuosina. Sosiaalimenojen kasvu tulevina vuosina liittyy ennen kaikkea kasvaviin eläke-, hoiva- ja terveydenhuoltomenoihin väestön ikääntyessä. Jos ikäsidonnaiset menot kehittyvät valtiovarainministeriön julkisen talouden kestävyyttä koskevien ennusteiden mukaisesti, ne tulevat aiheuttamaan julkisen talouden tasapainolle suuria haasteita.

Elämme maailmassa, jota perustavalla tavalla luonnehtii epävarmuus. Lohtua meille poliitikoille voi löytyä siitä, että politiikan merkitys kasvaa näissä epävarmuuden oloissa, sillä epävarmuus luo politiikalle pelivaraa. Jos hyväksytään, että epävarmuuteen ja riskiin varautumista voidaan pitää yhteiskuntapolitiikan tärkeänä ohjenuorana, voidaan tulla siihen johtopäätökseen, että hallitus on omassa politiikassaan tämän hyvin oivaltanut. Samaa ei tietysti voida sanoa oppositiosta, joka vaatii kuin yhdestä suusta lisäpanostuksia lähes paikkaan kuin paikkaan välittämättä kokonaisvastuustaan.

Arvoisa puhemies! Tätä taustaa vasten on hyvä todeta, että sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan määräraha kasvaa 379,2 miljoonaa euroa eli noin 3,4 prosenttia kuluvan vuoden talousarviota suuremmaksi, ja siinä suurimmat menolisäykset ovat 280 miljoonaa euroa kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionapuihin ja 54,1 miljoonaa euroa sairausvakuutukseen. Toimeentuloturvamenojen indeksitarkistukset lisäävät valtion menoja runsaat 50 miljoonaa euroa, minkä haluan sanoa sen takia, että joskus näissä puheenvuoroissa kuulostaa siltä, että indeksitarkistuksen taloudellinen merkitys on mitätön. Näin asianlaita ei kuitenkaan ole. Se on toisen kautta, valtion menojen kautta, merkittävää ja toisen kautta niitten ihmisten kannalta, jotka indeksitarkistuksien kautta toimeentuloa voivat saada paremmaksi. Osana ministeriön hallinnonalaa koskevia täsmätoimia lasten ja eläkkeensaajien olosuhteiden parantamiseksi esitetään etuuksien lisäpalvelujen parantamiseen lähes 40 miljoonaa euroa.

Lopuksi haluan esittää kiitokset valtiovarainvaliokunnalle, joka on huomioinut sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnossaan esittämät toivomukset lähes kokonaisuudessaan.

Herra puhemies! Myöhemmin palaan pääluokkaa koskevassa keskustelussa sosiaali- ja terveyspolitiikan painotuksiin vuodelle 2007. Erityisesti tarkastelen sitä kehitystä, joka on johtanut kansalaisten eriarvoisuuden lisääntymiseen ja sen seurauksiin.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Sellainen periaate elämässä, että kun yleensä on saman vuorokauden puolella kotona, kun on lähtenyt, niin asiat ovat hyvin, ja nyt saattaa kuitenkin käydä juuri näin.

Arvoisa puhemies! Ed. Valto Koski totesi tuossa lopussa, että epävarmuus luo politiikalle pelivaraa. Oli aforismi, josta minun ajatuksissani tuli seuraava aforismi tai ajatus, että sen verran paljon peliä olen tässä salissa nähnyt tänäkin päivänä, että ed. Valto Kosken mielestä nyt on todella menossa epävarmuuden aika. Sitähän me olemme täällä opposition puolella yrittäneet myös sanoa.

Ed. Kankaanniemi käytti puheenvuoron, jossa hän yhdellä tämän vuoden maaliskuun äänestysesimerkillä syyllisti todella kovasti kokoomuksen johtoa. Ed. Kankaanniemi unohti kokonaan, että vuodesta 2004 lähtien kokoomus on tehnyt ehdotuksen, jonka kertaan jälleen kerran: Me olemme edellyttäneet, että hallitus tuo eduskunnalle ehdotuksen, miten eläkeläisten ostovoima ja toimeentulo turvataan palkansaajiin nähden. Tuo ehdotus on äänestetty nurin muistini mukaan neljä kertaa tässä salissa, ja kaikella kiitoksella ed. Kankaanniemi on kyllä ollut meidän tukenamme tuossa esityksessä. Näin muistaisin.

Mutta jotta pöytäkirjoihin ja ihmisille ei jäisi aivan väärä kuva kokoomuksen asenteista eläkeläisiin ja kokoomuksen asenteesta eläkeläisten asioihin tämän ensi vuoden talousarvioehdotuksen puitteissa, niin minä luen valtiovarainvaliokunnan mietintöön sisältyvästä vastalauseesta kokoomuksen näkemyksen otsikolla "Eläkeläisten taloudellista asemaa koskevat epäkohdat on poistettava".

"Eläkeläisten taloudellinen asema on ollut paljon esillä kuluneen vuoden aikana. Silti hallituksen budjettiesityksestä ei löydy todellisia suunnitelmia, saati sitten riittäviä parannuksia, näiden epäkohtien korjaamiseksi. Erityisesti keskusteluun on nostettu eläkkeiden palkkatuloja korkeampi verotus tietyillä tulotasoilla. Eläkeverotus on tulovälillä 13 000—36 000 euroa/vuosi palkkaverotusta korkeampi. Eläkeläiset ovatkin tässä suhteessa joutuneet verotukseen viime vuosina tehtyjen rakenteellisten muutosten sijaiskärsijöiksi. Tämä on epäkohta, joka tulee korjata. Eläkeläisten verotusta on alennettava siten, että se ei enää millään tulotasolla ole korkeampi kuin palkansaajan verotus. Eläkkeensaajien verotus tulee kohtuullistaa palkansaajien tasolle uuden valtionverotuksen eläketulovähennyksen avulla. Eläkkeensaajien tuloveronkevennyksellä lisätään paitsi sukupolvien välistä tasa-arvoa myös eläkeläisten ostovoimaa. Eläketulovähennys keventäisi eläkkeensaajan tuloveroa enimmillään 2,9 prosenttiyksikköä, ja kevennyksen piiriin kuuluisi yli puoli miljoonaa suomalaista eläkkeensaajaa.

Osalla eläkeläisistä korkeat terveydenhuolto- ja lääkemenot aiheuttavat toimeentulo-ongelmia. Useat seniorikansalaiset ovat terveydellisistä syistä pysyvästi riippuvaisia lääkkeiden käytöstä. Lääkkeiden hintojen noustessa monet eläkeläiset ajautuvat ongelmalliseen tilanteeseen. Esimerkiksi lääkkeiden arvonlisäveron poistaminen olisi yksi keino, joka auttaisi näitä kansalaisia huolehtimaan terveydestään ja ennaltaehkäisemään terveydenhuoltosektorille myöhemmin aiheutuvia raskaampia kustannuksia — ja sitä onkin syytä harkita. Myös eläkeindeksien rakenne on ongelmallinen eläkkeensaajien ostovoiman ja toimeentulon kehityksen kannalta. Niin työeläke- kuin myös kansaneläkeindeksiä on parannettava siten, että ne nykyistä paremmin ottavat huomioon sen, että ikäihmiset käyttävät rahaa eri tavoin kuin työikäiset. Tämän vuoksi eläkeindeksiin vaikuttavan elinkustannusindeksin rakenteen sisällön on nykyistä paremmin seurattava esimerkiksi lääkkeiden hinnan nousua.

Lääkkeiden ohella myös muut sosiaali- ja terveydenhuollon menot rasittavat suuresti seniorikansalaisten taloutta. Sosiaali- ja terveydenhuollon maksupolitiikka onkin arvioitava uudelleen eläkeläisten osalta. Maksupolitiikan on tuettava valittuja sosiaali- ja terveydenhuollon tavoitteita, kuten mahdollisimman pitkää kotona asumista."

Tämä oli suoraa lainausta kokoomuksen vastalauseesta, ja sen lisäksi vastalauseeseen sisältyi lausumaehdotus n:o 3, joka on seuraava:

"Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy pikaisesti toimiin eläkeläisten taloudellista asemaa koskevien epäkohtien poistamiseksi muun muassa keventämällä eläkeläisten verotusta ja terveydenhuolto- ja lääkekustannuksia sekä ryhtymällä toimenpiteisiin eläkeindeksiin vaikuttavan elinkustannusindeksin muuttamiseksi siten, että se vastaa paremmin eläkeläisten kulutustottumuksia ja kohentaa heidän ostovoimaansa."

Arvoisa puhemies! Tämän kaiken luin sen vuoksi, että olen kuunnellut täällä puheenvuoroja, joissa lähinnä hallituspuolueitten edustajat ovat kehuneet, kuinka hyvin kaikilla menee ja eläkeläisillä menee, veteraaneilla menee ja kuinka paljon hyvää hallitus on tehnyt heitä kohtaan, ja samalla he ovat arvostelleet hyvin voimakkaasti sitä, mitkä ovat kokoomuksen ehdotukset. Minä olen tänä iltana huomannut, että hallituspuolueiden edustajat eivät ole edes lukeneet — ja minä ymmärrän kyllä sen oikein hyvin — näitä vastalauseita ja sitä, mitä täällä on kokoomus valiokuntakäsittelyssä ja aikaisemmin esittänyt. Mutta sitä ihmettelen, että jos muisti on niin valikoiva, että ed. Kankaanniemi haki yhden esimerkin maaliskuulta yhdestä äänestämisestä ja haukkuu sillä perusteella koko kokoomuksen johdon, niin silloin pitäisi ed. Kankaanniemen miettiä myöskin hiukan omaa historiaansa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että ed. Vielma käytti tuon pitkän puheenvuoron, mutta viittaisin tuohon, että siinä ei missään kohdassa todella kokoomus totea sitä, että tämänhetkinen leikattu indeksi pitäisi muuttaa tasaindeksiksi. Tiedän sen sisällön, mihinkä monetkin kokoomuksen puhujat tässä salissa ovat viitanneet. He puhuvat siitä, että tämän elinkustannusindeksin sisältöä pitäisi muuttaa niin, että se paremmin kohdistuisi eläkeläisten kulutukseen.

Se siitä, mutta oikeastaan pyysin puheenvuoron ed. Valto Kosken puheenvuoron pohjalta. Hän totesi, että pitäisi arvioida hallituksen tekoja ja sitten myös sanoja eli hallitusohjelmaa. Ekologinen verouudistus puuttuu. Se ei ole tippaakaan edennyt, vaikka se oli hallitusohjelmassa. Tämä on laskettava kyllä hallituksen politiikkaan miinukseksi. Toinen asia, joka liittyy tähän paljon puhuttuun liikenneperustaamme, niin Valtatie E18 ja sen itäinen osa on jäänyt kyllä hallituksella sokeaksi pisteeksi. Se on nyt vasta valaistunut aivan viime viikkoina, aivan tässä vuoden loppupuolella, vaikka olisi pitänyt ryhtyä toimenpiteisiin rajaongelmien ja raskaan liikenteen rajaongelmien ratkaisemiseksi jo vuosia sitten.

Toimi  Kankaanniemi  /kd:

Herra puhemies! Ed. Valto Koski todella puhui, että oppositiolla ei ole kokonaisvastuuta eikä vaihtoehtoa. Kristillisdemokraateilla on tämä vaihtoehtobudjetti, joka on vastuullisesti tasapainotettu, niin kuin valtiovarainministeri, sosialidemokraattien puheenjohtaja, ed. Valto Kosken ryhmätoveri on moneen kertaan sanonut, myös tänään todennut. On ikävää, että edustaja, sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja ei ole lukenut meidän vaihtoehtobudjettiamme. Kokoomuksellahan ei sellaista ollut, ja se on ikävä kyllä todettava, että on ilmassa nämä kokoomuksen rahoitusmallit.

Herra puhemies! Ed. Vielma tässä moitti — no, se sopii tietysti, että moitti minua — mutta totean, että 10.3.2006 äänestettiin 98 §:stä työeläkelain osalta ja silloin kokoomuksen 13 kansanedustajaa äänesti tätä vastaan. Me, jotka vähän kauemmin olemme täällä olleet, tiedämme, että näillä lausumilla on aika vähän merkitystä. Mutta kun ed. Virtanen esitti pykälän, että palataan 50—50-periaatteeseen taitetussa indeksissä, niin kokoomuksen koko johtokaarti, ryhmäpuheenjohtaja, puolueen puheenjohtajat ja joukko kokeneita kansanedustajia, äänesti vastaan. Se on yksiselitteinen asia, että näin tapahtui, ja sitä eivät lausumat valitettavasti miksikään muuta. Niitä voidaan aina esittää, ja niidenkään puolesta ei edes ed. Vielma ole aina äänestänyt, niin kuin ed. Laakso on jossakin yhteydessä todennut. Mutta minä en puutu siihen sen enempää. Kysyn vaan, miksi valtiovarainministeri Niinistö tämän eläkeläisten verotuksen nosti kireämmäksi kuin palkansaajilla. Siihen ei vastausta tullut. Ja sitten: Miksi taitettuun indeksiin kokoomuksen johdolla mentiin, ja miksi tasokorotukset olivat niin heikkoja edellisellä hallituskaudella, ja miksi kansaneläkkeen pohjaosa poistettiin kohtuullisenkin pientä eläkettä saavilta? Nämä ovat edellisten hallitusten toimenpiteitä, joista valitettavasti kokoomus vahvasti kantaa vastuun, kun sillä oli valtiovarainministerin ja eläkeministerin paikka.

Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! Kuten ed. Kankaanniemi jo totesikin, niin siinä kyseisessä eläkeäänestyksessä, jossa pykälästä äänestettiin — oliko 10. päivä maaliskuuta — selvä enemmistö kokoomuksen ryhmästä kuitenkin tuki silloin eläkeläisiä, ja halusin tämän vaan nyt pöytäkirjoihin merkittävän.

On erinomainen asia, että ed. Vielma nosti esille sen, mitä kokoomus on tämän mietinnön vastalauseessa todellakin halunnut todeta, ja myöskin lausumaehdotuksen, jonka ed. Vielma tuossa luki. Siitä äänestetään sitten ensi tiistaina ja silloin sitten veri punnitaan tässä salissa, kuka on kenenkin puolella ja minkäkin asian puolesta.

Mutta nyt kun tämä pitkä keskustelu näyttää kääntyvän tänään lopuilleen, niin on kaksi semmoista aihepiiriä, joista olisin odottanut puhuttavan enemmän ja joista aiemmissa vastaavissa keskusteluissa on puhuttu. Toinen on veteraaniasia ja toinen äitiyspäiväraha. Äitiyspäivärahasta en ole koko tämän pitkän keskustelun aikana muuten kenenkään kuullut lausuvan sanaakaan. En ole kuullut, mutta olen joitakin kertoja täältä salista ollut poissa.

Herra puhemies! Minimiäitiyspäivärahatasohan on edelleen reilusti alle työttömyyspäivärahan, siis minimityöttömyyspäivärahan tason. Tähän asiaan ei ole kukaan puuttunut, ja se on ihme tässä keskustelussa.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Kankaanniemelle haluaisin sanoa, että kun hän otti todella esimerkiksi tämän maaliskuussa tapahtuneen äänestyksen, minä olen henkilökohtaisesti äänestänyt sen 50—50-indeksin puolesta, ed. Kankaanniemi, mutta en halua tehdä mitään numeroa siitä, että joku toinen ryhmässä ja ryhmän johto on äänestänyt toisella tavalla, koska, ed. Kankaanniemi, en halua tehdä likaista politiikkaa ja penkoa, mitä kukin on joskus tehnyt. Kaikkein likaisin temppu oli se, että ed. Laakso kaivoi viime vuoden budjettikäsittelystä yhden äänestyksen esille, joka oli kissankorkuisin kirjaimin Keskisuomalaisessa, vantaalainen poliitikko keskisuomalaisesta poliitikosta. Tähän en lähde, ed. Kankaanniemi, enkä tule tästä lähtien teidän kanssanne kinastelemaan tästä asiasta. Haluan harjoittaa positiivisten asioitten politiikkaa. Jos sillä en pärjää, niin minun ei tarvitsekaan pärjätä.

Mutta kun te aina pengotte esille kymmenen vuoden takaisia asioita ja teille Sauli Niinistö on hiukan kirosana — anteeksi vaan, haluan sanoa näin — niin minä pyydän huomauttaa, ed. Kankaanniemi, että te itse ja monet muut olette olleet hallituksessa vuosina 91—94 ja Suomi eli kohtalokkaita hetkiä monesta syystä, Neuvostoliiton kaatumisen, rahamarkkinoitten vapautumisen, monen monen muun asian johdosta, ja te unohdatte sen, että sen aikakauden Suomen pelastamisen vuoksi piti tehdä 90-luvun puolivälissä ja siitä eteenpäin vuositolkulla ratkaisuja, jotka kirpaisivat ja koskettivat kaikkia suomalaisia, niin eläkeläisiä, työssä olevia, köyhiä kuin rikkaita, kaikkia meitä.

On aivan tarpeetonta hakea perusteluiksi näiltä vuosilta ratkaisuja ja syyttää jotain henkilöä, kun Suomi pelastettiin silloin ja teillä ja meillä on hyvä olla sen takia, että se Suomi pelastettiin. Nyt pitäisi puhua siitä, mitä on tehty viimeisten neljän vuoden aikana ja nyt tämän keltaisen kirjan valossa, mitä tehdään ensi vuonna. Tätä halusin korostaa, ed. Kankaanniemi.

Jaana Ylä-Mononen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On tietysti ihan hauska seurata, kuinka oikeistoreunassa oleva oppositio riitelee keskenään eläkepolitiikasta. Olisi oletettavaa, että vasen ja oikea reuna olisivat jotenkin eri mieltä, mutta se siitä.

Joka tapauksessa haluan todeta vanhojen muistelemisesta kuitenkin sen, että eläkepolitiikasta, silloin kun tehdään isoja linjauksia ja uudistuksia, ei joka kerta äänestetä uudestaan vaan se kertakaikkinen ratkaisu tapahtui viime eduskuntakaudella, enkä sano, oliko se nyt hyvin vai huonosti. Mutta ne indeksit valittiin, uudistukset tehtiin ja sillä linjalla jatketaan. Eihän ydinvoimastakaan ensi viikolla päätetä, että eipäs rakennetakaan, jos sattuisi näyttämään siltä, että sille päätökselle syntyisi enemmistö. Eläkepolitiikkaa jatketaan sillä linjalla, millä eduskunta on tiennyt, että tekee ne perustavaa laatua olevat ratkaisut. Ne tehtiin viime kaudella. Täytyy olla melko selkeä näkymä, mitä palikoita liikutellaan ja mihin suuntaan, jos esimerkiksi indekseihin päätetään puuttua.

Maija-Liisa Lindqvist /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan todeta vielä aivan tästä kehysbudjetoinnista, mikä on myös mietinnössä mainittu, että on todella tärkeää, kun seuraavaa kehysbudjetointia päätetään, että päätetään myös samalla tarkastelu vaalikauden puolivälissä. Suhdanteet muuttuvat nopeasti, ja on oltava mahdollisuus reagoida eri tavalla. Samoin siinä, millä tavoin mitoitetaan muun muassa suurten tiehankkeitten, ratahankkeitten rahoitusjaksot, on saatava uudistuksia aikaan.

Sitten haluaisin vielä huomauttaa, että täällä ovat olleet veteraaniasiat esillä ja minä ainakin uskon siihen, mitä hallitus on luvannut, että lisätalousarvioilla lisätään, mikäli kaikki ... (Ed. Hemmilä: Miksi lisätalousarviolla?) — Me uskomme, että raha riittää nyt kaikille veteraaneille, koska ikävä kyllä meiltä poistuu jatkuvasti vuosittain noin 12 000 veteraania. Sen tähden rahan pitäisi riittää kaikille veteraaneille, jotka ovat oikeutetut kuntoutukseen. — Mutta ikävä kyllä kaikki eivät myöskään jaksa enää lähteä varsinaiseen kuntoutukseen. Olen itse usein ollut neuvotteluissa Lahden alueen sotaveteraanipiirin kanssa. He tarvitsevat paljon muita palveluita, ja veteraanipaketin, joka on tällä kaudella tehty, lisäyksiä on ainakin meidän alueella selkeästi noudatettu ja yritetään löytää niitä palvelurakenteita, joita he tarvitsevat, käytännössä esimerkiksi kotiapua, selvitäkseen jokapäiväisistä askareista.

Toimi  Kankaanniemi  /kd:

Herra puhemies! Ed. Lindqvistille on nyt kyllä sanottava, että on kyllä todella ikävää, että hallitus, jolla on elinikää kolme neljä kuukautta, jättää veteraanien asian lisäbudjetissa hoidettavaksi, kun eivät he tiedä, minkälainen hallitus on vaalien jälkeen. (Ed. Lindqvistin välihuuto) — No, tämä raha ei riitä, kun tätä aina leikataan, ja te sanotte, että pitää lisäbudjetilla hoitaa. Sitä on nyt Heinäluoma luvannut monta kertaa, mutta näin nyt on. Sinne pitää panna se, kun niin pienestä summasta on kysymys kuin tiedämme tässä kohtaa, ja kun valtio kylpee rahassa, niin on tämä aika häpeällistä. Sinne pitäisi lisätä. (Ed. Lindqvistin välihuuto) — No, kyllä täällä varmaan päästään äänestämään siitä summasta, mutta näin on. Sitä on leikattu, vaikka piti elää niin, että ei vähennetä määrärahaa, vaikka ikäluokka pienenee.

Esimerkiksi näitten laitosten, kylpylöitten taikka hoitolaitosten, kustannukset nousevat koko ajan, kun energian hinta nousee, ja sen tähden päivähinta nousee ja tätä kautta tarvitaan lisää rahaa, vaikka määrät pienenevät. Tämä on kyllä käsittämätöntä keskustan politiikkaa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Asia on juuri niin kuin ed. Kankaanniemi sanoi: raha ei riitä. Meillähän on kahdenlaisia veteraaneja, ne, joilla on sotainvaliditunnus, ja ne, joilla on ainoastaan rintamatunnus. Jälkimmäinen joukko ei pääse kylliksi laitoskuntoutukseen puhumattakaan siitä, että myös paikallista avokuntoutusta saadaan liian vähän ja muita apupalveluja aivan liian vähän, syynä huono taloudellinen tila. Sitten nämä rintamamiehet ja -naiset, joilla on takana sotainvaliditeetti. 10—15 prosentin haitta-asteesta kärsivät ovat todella jatkuvasti joukko ihmisiä, joka ei saa kylliksi kuntoutusta, samoin heidän puolisonsa eivät saa. Meidän pitää laajentaa kuntoutusta koko ikäluokkaan ja muihin ikääntyviin ikäluokkiin. Nyt on uhkana, että kuntoutus vähenee veteraanijoukon poistuessa.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Lindqvist kyllä antoi harhaanjohtavaa tietoa äsken veteraanien kuntoutukseen varatuista määrärahoista. Tälle vuodelle nimittäin oli leikattu määrärahoja, ja ne loppuivat kesken. Muistamme aika monet varmasti keskustelun, joka tässä alkusyksystä käytiin, kun valtiovarainministeriltä tiedusteltiin, löytyykö veteraanikuntoutukseen lisää määrärahoja, ja valtiovarainministeri totesi, että kyllä löytyy, jos tarvitaan. Nyt tällä hetkellä on kuitenkin tilanne se, että kuntoutukseen eivät kaikki veteraanit pääse tällä hetkellä sen takia, että ei ole määrärahoja. Monissa kunnissa lääkärit toteavat, että ei kannata edes hakea kuntoutukseen, koska ei ole määrärahoja. (Ed. Lindqvist: Kyllä pääsevät kaikki!) Tästä on kysymys, elikkä vaikka valtiovarainministeri syyskuussa lupasi täällä eduskunnassa, että määrärahoja tulee lisää, niin eipä ole tullut. Sen vuoksi ensi vuodelta leikatut määrärahat, joita on siis leikattu 5 miljoonaa liikaa, pitäisi ehdottomasti sisällyttää nyt tässä varsinaiseen budjettiin eikä luottaa siihen, että ensi vuonna lisäbudjetissa, mikä hallituspohja silloin sitten lieneekin, siihen määrärahoja lisätään.

Maija-Liisa Lindqvist /kesk:

Arvoisa puhemies! Kokoomus ei ilmeisesti luota itseensä, koska kai tässä on sellaiset vaihtoehdot, että jos keskusta tai sosialidemokraatit eivät ole hallituksessa, niin kokoomus on todennäköisesti. Mutta haluan vieläkin todeta sen, että olemme saaneet selvityksen siitä, että viisi oli vähennetty ja nyt yksi lisättiin eli neljä on vähennetty ja juuri siitä syystä, että on niin suuri määrä vähentynyt veteraaneja. Haluan vielä toistaa: He tarvitsevat, suuri osa heistä tänä päivänä, paljon muita palveluita kuin mitään hoitolaitoksiin lähtemisiä. He eivät yksinkertaisesti halua lähteä kaikki enää. He ovat sen kuntoisia ja sen ikäisiä. Meidän täytyy heidän ehdoillaan näitä palveluita luoda, aivan niin kuin on käyty näitä neuvotteluja sotaveteraanijärjestöjen kanssa, ja sitä kautta haetaan heille sitä hyvää, mitä he tarvitsevat näinä päivinä. Eivät he ole enää sen kuntoisia, että he matkustavat ja kulkevat. Osa heistä on, ja he pääsevät. Paljon on kiinni myös meistä kuntapäättäjistä, miten asiat hoidetaan. Esimerkiksi Lahdessa on hoidettu nämä asiat hyvin, jos kysytte sieltä sotaveteraanipiireiltä.

Jaana Ylä-Mononen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Varmasti tähän asiaan palataan perusteellisemmin ja lukuja myöten sitten varsinaisen pääluokan käsittelyn yhteydessä. Kuitenkin selkeä tuntuma on sellainen, että osassa kuntia rahaa on jäänyt käyttämättä ja osassa loppunut kesken. Mutta minulle ei ole selvinnyt sosiaali- ja työjaoston jäsenenä, ilmoittavatko kunnat johonkin, että rahat alkavat loppua. Sitä ei ole minulle kukaan tullut selvittämään, ja minä haluan, että se asia selviää ensin. Kyllä tästä talosta kun suomalainen mies tuolta kerran sanoo, että tämän asian seuraavakin hallitus hoitaa ja se hoidetaan, niin sanoo sen näin, jos joku kertoo, että se raha alkaa loppua. Mutta se tieto tulee silloin, kun ei enää ole vuoden mittaan paljon mitään tehtävissä. Vai väittääkö ed. Hemmilä, että hänellä on jokin virallinen tieto, miten missäkin kunnassa nämä rahat vuoden mittaan etenevät?

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Veteraanien kuntoutusrahojen osalta täällä on todella annettu tämän päivän aikana sellainen kuva kuin hallitus olisi miljoonalla nostanut niitä. Tämä ed. Lindqvistin puheenvuorosta kävi oikein selvästi ilmi, kun hän sanoi, että viisi oli vähennetty ja yksi lisätty, siis neljä vähennetty, sanoi ed. Lindqvist. Tämä on vähän samanlaista matematiikkaa kuin erään lapsuudessani Lapissa tuntemani miehen, jolla oli aina lopputulos oikein, vaikka välillä oltiin metsässä. Hänen tapansa oli laskea, että kuusi ja kuusi on kymmenkunta ja siihen kolme, se on viisitoista. Tämä on aivan samanlaista matematiikkaa nyt, arvoisat hallituspuolueitten edustajat. Tunnustakaa nyt rehellisesti se, että te olette leikanneet veteraanien kuntoutusrahaa, ja mennään nukkumaan hyvillä mielin. Ollaan samaa mieltä molemmin puolin.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Vielä tähän veteraaniasiaan veteraanien kuntoutukseen liittyen: Ensinnäkin jos tämä keskustelu käytäisiin päivällä, mutta kun tämä keskustelu käydään keskellä yötä, niin sen vuoksi tästä ei kehkeydy varmasti tämän pitempää keskustelua. Mutta ehkä sitten kun pääluokkaan mennään, sosiaali- ja terveyspääluokkaan, niin silloin varmasti sitten saadaan keskellä päivää puhua tästä vielä.

Ed. Ylä-Mononen: Kyllä minulla on monesta kunnasta tieto, että määrärahat ovat loppuneet kesken ja sen vuoksi veteraaneille ei voida osoittaa kuntoutusta, juuri sen vuoksi, että määrärahat ovat loppuneet kesken. Tästä on kysymys. Sen vuoksi seuraavan vuoden budjettiin me oppositiosta käsin tulemme esittämään, kun pääluokasta äänestetään, että sinne lisätään määrärahoja, jotta ensi vuonna ei kävisi samoin kuin tänä vuonna on käynyt.

Yleiskeskustelu päättyy.